EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 02019R0943-20220623
Regulation (EU) 2019/943 of the European Parliament and of the Council of 5 June 2019 on the internal market for electricity (recast) (Text with EEA relevance)Text with EEA relevance
Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/943, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, sähkön sisämarkkinoista (uudelleenlaadittu) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)ETA:n kannalta merkityksellinen teksti
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/943, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, sähkön sisämarkkinoista (uudelleenlaadittu) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)ETA:n kannalta merkityksellinen teksti
02019R0943 — FI — 23.06.2022 — 001.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/943, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, sähkön sisämarkkinoista (uudelleenlaadittu) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 158 14.6.2019, s. 54) |
Muutettu:
|
|
Virallinen lehti |
||
N:o |
sivu |
päivämäärä |
||
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2022/869, annettu 30 päivänä toukokuuta 2022, |
L 152 |
45 |
3.6.2022 |
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/943,
annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019,
sähkön sisämarkkinoista
(uudelleenlaadittu)
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
I LUKU
KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT
1 artikla
Kohde ja soveltamisala
Tämän asetuksen tarkoituksena on
luoda perusta energiaunionin tavoitteiden ja erityisesti vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden tavoitteiden tehokkaalle saavuttamiselle mahdollistamalla markkinasignaalien vaikutus tehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämiseen sekä toimitusvarmuuden, joustavuuden, kestävyyden, hiilestä irtautumisen ja innovoinnin parantamiseen;
vahvistaa perusperiaatteet hyvin toimiville, yhdennetyille sähkömarkkinoille, jotka mahdollistavat kaikkien resurssien tarjoajien ja sähkön asiakkaiden syrjimättömän pääsyn markkinoille, antavat vaikutusmahdollisuuksia kuluttajille, varmistavat kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla sekä kulutusjoustoa, energian varastointia ja energiatehokkuutta, helpottavat hajautetun kysynnän ja tarjonnan aggregointia ja mahdollistavat uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön integroinnin markkinoille ja alakohtaisen integroinnin ja siitä maksettavan markkinapohjaisen korvauksen;
vahvistaa oikeudenmukaiset säännöt rajat ylittävää sähkön kauppaa varten ja tehostaa siten kilpailua sähkön sisämarkkinoilla kansallisten ja alueellisten markkinoiden erityispiirteet huomioon ottaen, mukaan lukien luomalla rajat ylittävien sähkönsiirtojen korvausmekanismin, vahvistamalla yhdenmukaistetut periaatteet rajat ylittäviä siirtoja koskeville maksuille ja jakamalla käytettävissä olevan yhteenliittämiskapasiteetin kansallisten siirtoverkkojen kesken;
helpottaa hyvin toimivien ja avointen tukkumarkkinoiden syntymistä, edistää sähkön toimitusvarmuuden korkeaa tasoa ja säätää mekanismeista rajat ylittävää sähkön kauppaa koskevien sääntöjen yhdenmukaistamiseksi.
2 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan
’rajayhdysjohdolla’ voimansiirtojohtoa, joka ylittää jäsenvaltioiden välisen rajan ja joka yhdistää näiden jäsenvaltioiden kansalliset siirtoverkot.
’sääntelyviranomaisella’ direktiivin (EU) 2019/944 57 artiklan 1 kohdan nojalla kunkin jäsenvaltion nimeämää sääntelyviranomaista;
’rajat ylittävällä sähkönsiirrolla’ jäsenvaltion siirtoverkossa kulkevaa fyysistä sähkövirtausta, jonka saa aikaan tuottajien, asiakkaiden tai molempien toiminnasta kyseisen jäsenvaltion ulkopuolella aiheutuva vaikutus sen siirtoverkkoon;
’siirtorajoituksella’ tilannetta, jossa kaikkia markkinaosapuolten pyyntöjä, jotka koskevat kaupankäyntiä verkkoalueiden välillä, ei voida täyttää, koska ne vaikuttaisivat merkittävästi fyysisiin virtauksiin verkkoelementeissä, jotka eivät pysty välittämään kyseisiä virtauksia;
’uudella rajayhdysjohdolla’ rajayhdysjohtoa, joka ei ollut valmis 4 päivään elokuuta 2003 mennessä;
’rakenteellisella siirtorajoituksella’ siirtoverkossa esiintyvää siirtorajoitusta, joka on mahdollista määritellä yksiselitteisesti, on ennakoitavissa, koskee samaa maantieteellistä aluetta ja toistuu usein sähköverkon tavanomaisissa olosuhteissa;
’markkinaoperaattorilla’ tahoa, joka tarjoaa palvelua, jossa sähkön myyntitarjoukset täsmäytetään sähkön ostotarjousten kanssa;
’nimitetyllä sähkömarkkinaoperaattorilla’ markkinaoperaattoria, jonka toimivaltainen viranomainen on nimennyt toteuttamaan yhteenkytkettyihin vuorokausimarkkinoihin tai päivänsisäisiin markkinoihin liittyviä tehtäviä;
’toimittamatta jääneen sähkön arvolla’ euroina megawattituntia kohti esitettyä arviota suurimmasta sähkön hinnasta, jonka asiakkaat ovat valmiita maksamaan käyttökatkon estämiseksi;
’tasehallinnalla’ kaikilla aikaväleillä toteutettavia kaikkia toimia ja prosesseja, joilla siirtoverkonhaltija jatkuvasti varmistaa, että sähköjärjestelmän taajuus pysyy etukäteen määritellyllä stabiilisuusalueella ja että vaaditun laadun edellyttämää reservien määrää noudatetaan;
’tasesähköllä’ sähköenergiaa, jota siirtoverkonhaltijat käyttävät verkon tasapainottamiseen;
’tasepalvelun tarjoajalla’ markkinaosapuolta, joka tarjoaa siirtoverkonhaltijoille joko tasesähköä tai tasehallintakapasiteettia tai molempia;
’tasehallintakapasiteetilla’ kapasiteetin määrää, jonka tasepalvelun tarjoaja on sopinut pitävänsä käytettävissä ja jonka suhteen tasepalvelun tarjoaja on sopinut tekevänsä siirtoverkonhaltijalle tarjouksia vastaavasta tasesähkön määrästä sopimuksen voimassaoloaikana;
’tasevastaavalla’ markkinaosapuolta tai tämän valitsemaa edustajaa, joka vastaa kyseisen markkinaosapuolen tasepoikkeamista sähkömarkkinoilla;
’taseselvitysjaksolla’ aikayksikköä, jolta tasevastaavien tasepoikkeama lasketaan;
’tasepoikkeamahinnalla’ tasepoikkeaman hintaa kumpaankin suuntaan kullakin taseselvitysjaksolla; hinta voi olla positiivinen, nolla tai negatiivinen;
’tasepoikkeamahinta-alueella’ aluetta, jolla tasepoikkeamahinta lasketaan;
’esivalintaprosessilla’ prosessia, jossa varmennetaan, että tasehallintakapasiteetin tarjoaja täyttää siirtoverkonhaltijoiden asettamat vaatimukset;
’reservikapasiteetilla’ taajuuden vakautusreservien, taajuuden palautusreservien tai korvaavien reservien määrää, jonka on oltava siirtoverkonhaltijan käytettävissä;
’asettamisella ajojärjestyksessä etusijalle’ ajojärjestyksen itsemäärittelymallissa voimalaitosten ajojärjestyksen määrittelyä muiden kriteerien kuin tarjousten taloudellisen järjestyksen perusteella ja keskitetyn ajojärjestyksen määrittelyn mallissa voimalaitosten ajojärjestyksen määrittelyä muiden kriteerien kuin tarjousten taloudellisen järjestyksen ja verkon rajoitusten perusteella siten, että etusijalle asetetaan tietyillä tekniikoilla tuotetun sähkön ajaminen verkkoon;
’kapasiteetin laskenta-alueella’ maantieteellistä aluetta, jolla koordinoitua kapasiteetin laskentaa sovelletaan;
’kapasiteettimekanismilla’ väliaikaista toimenpidettä, jolla varmistetaan tarvittavan resurssien riittävyyden tason saavuttaminen maksamalla resursseille korvaus niiden käytettävyydestä, pois lukien lisäpalvelut ja siirtorajoituksen hallintaan liittyvät toimenpiteet;
’tehokkaalla yhteistuotannolla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU ( 1 ) liitteessä II asetetut perusteet täyttävää yhteistuotantoa;
’demonstraatiohankkeella’ hanketta, jossa uusi teknologia esitellään ensimmäistä kertaa unionissa ja johon sisältyy merkittävä, viimeisimmän tekniikan tason selvästi ylittävä innovaatio;
’markkinaosapuolella’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ostaa, myy tai tuottaa sähköä, harjoittaa aggregointia, kulutusjoustoa tai tarjoaa energian varastointipalveluja, kaupankäyntiä koskevien toimeksiantojen antaminen mukaan lukien, yksillä tai useammilla sähkömarkkinoilla, myös tasesähkömarkkinoilla;
’ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyllä’ toimenpidettä, mukaan lukien rajoittaminen, jonka aktivoi yksi tai useampi siirtoverkonhaltija tai jakeluverkonhaltija säätämällä tuotantoa, kuormitusjärjestelyjä tai molempia muuttaakseen fyysisiä virtauksia sähköjärjestelmässä ja vähentääkseen fyysistä siirtorajoitusta tai muuten varmistaakseen verkon käyttövarmuuden;
’vastakaupankäynnillä’ alueiden välistä kauppaa, jonka verkonhaltijat ovat käynnistäneet kahden tarjousalueen välillä fyysisen siirtorajoituksen helpottamiseksi;
’voimalaitoksella’ laitosta, joka muuntaa primaarienergiaa sähköenergiaksi ja joka koostuu yhdestä tai useammasta sähköntuotantomoduulista, jotka on liitetty verkkoon;
’keskitetyn ajojärjestyksen määrittelyn mallilla’ suunnittelun ja ajojärjestyksen määrittelyn mallia, jossa tuotantosuunnitelmista ja kulutussuunnitelmista sekä voimalaitosten ja kulutuslaitosten ajojärjestyksen määrittelystä vastaa kysynnän mukaan säädettävien laitosten osalta siirtoverkonhaltija yhdistetyssä suunnitteluprosessissa;
’ajojärjestyksen itsemäärittelymallilla’ suunnittelun ja ajojärjestyksen määrittelyn mallia, jossa tuotantosuunnitelmien ja kulutussuunnitelmien sekä voimalaitosten ja kulutuslaitosten ajojärjestyksen määrittelystä vastaavat kyseisten laitosten suunnittelijat;
’tasehallinnan standardituotteella’ yhdenmukaistettua tasehallintatuotetta, jonka kaikki siirtoverkonhaltijat ovat määritelleet tasepalvelujen vaihtoa varten;
’tasehallinnan erityistuotteella’ muuta tuotetta kuin tasehallinnan standardituotetta;
’valtuutetulla operaattorilla’ tahoa, jolle siirtoverkonhaltija tai nimitetty sähkömarkkinaoperaattori on siirtänyt sille tämän asetuksen tai muiden unionin säädösten mukaisesti uskottuja erityisiä tehtäviä tai velvoitteita tai jolle jäsenvaltio tai sääntelyviranomainen on antanut tällaisia tehtäviä tai velvoitteita.
’asiakkaalla’ asiakasta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 1 alakohdassa;
’loppuasiakkaalla’ loppuasiakasta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 3 alakohdassa;
’tukkuasiakkaalla’ tukkuasiakasta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 2 alakohdassa;
’kotitalousasiakkaalla’ kotitalousasiakasta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 4 alakohdassa;
’pienellä yrityksellä’ pientä yritystä sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 7 alakohdassa;
’aktiivisella asiakkaalla’ aktiivista asiakasta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 8 alakohdassa;
’sähkömarkkinoilla’ sähkömarkkinoita sellaisena kuin ne on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 9 alakohdassa;
’toimituksella’ ja ’toimittamisella’ toimitusta ja toimittamista sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 12 alakohdassa;
’sähköntoimitussopimuksella’ sähköntoimitussopimusta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 13 alakohdassa;
’aggregoinnilla’ aggregointia sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 18 alakohdassa;
’kulutusjoustolla’ kulutusjoustoa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 20 alakohdassa;
’älykkäällä mittausjärjestelmällä’ älykästä mittausjärjestelmää sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 23 alakohdassa;
’yhteentoimivuudella’ yhteentoimivuutta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 24 alakohdassa;
’jakelulla’ jakelua sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 28 alakohdassa;
’jakeluverkonhaltijalla’ jakeluverkonhaltijaa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 29 alakohdassa;
’energiatehokkuudella’ energiatehokkuutta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 30 alakohdassa;
’uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla’ tai ’uusiutuvalla energialla’ uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa tai uusiutuvaa energiaa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 31 alakohdassa;
’hajautetulla tuotannolla’ hajautettua tuotantoa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 32 alakohdassa;
’siirrolla’ siirtoa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 34 alakohdassa;
’siirtoverkonhaltijalla’ siirtoverkonhaltijaa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 35 alakohdassa;
’verkon käyttäjällä’ verkon käyttäjää sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 36 alakohdassa;
’tuotannolla’ tuotantoa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 37 alakohdassa;
’tuottajalla’ tuottajaa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 38 alakohdassa;
’yhteenliitetyllä verkolla’ yhteenliitettyä verkkoa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 40 alakohdassa;
’pienellä erillisellä verkolla’ pientä erillistä verkkoa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 42 alakohdassa;
’pienellä liitetyllä verkolla’ pientä liitettyä verkkoa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 43 alakohdassa;
’lisäpalvelulla’ lisäpalvelua sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 48 alakohdassa;
’taajuuteen vaikuttamattomalla lisäpalvelulla’ taajuuteen vaikuttamatonta lisäpalvelua sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 49 alakohdassa;
’energian varastoinnilla’ energian varastointia sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 59 alakohdassa;
’alueellisella koordinointikeskuksella’ tämän asetuksen 35 artiklan nojalla perustettua alueellista koordinointikeskusta;
’energian tukkumarkkinoilla’ energian tukkumarkkinoita sellaisena kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1227/2011 ( 2 ) 2 artiklan 6 alakohdassa;
’tarjousalueella’ suurinta maantieteellistä aluetta, jonka sisällä markkinatoimijat voivat harjoittaa sähkökauppaa ilman kapasiteetinjakotoimia;
’kapasiteetin jakamisella’ alueiden välisen kapasiteetin kohdentamista;
’vastuualueella’ yhteenliitetyn järjestelmän yhtenäistä osaa, jota ylläpitää yksittäinen verkonhaltija ja johon sisältyvät liitetyt fyysiset kuormat ja/tai mahdolliset tuotantoyksiköt;
’koordinoidulla nettosiirtokapasiteetilla’ kapasiteetin laskentamenetelmää, joka perustuu periaatteelle, jonka mukaan vierekkäisten tarjousalueiden välinen suurin mahdollinen sähkökaupan määrä arvioidaan ja määritellään etukäteen;
’kriittisellä verkkoelementillä’ joko tarjousalueella tai tarjousalueiden välillä sijaitsevaa verkkoelementtiä, joka on otettu huomioon kapasiteetin laskentaprosessissa ja joka rajoittaa vaihdettavissa olevaa sähkömäärää;
’alueiden välisellä kapasiteetilla’ yhteenliitetyn järjestelmän valmiutta toteuttaa energian siirtoja tarjousalueiden välillä;
’generaattoriyksiköllä’ tuotantoyksikköön sisältyvää yksittäistä sähkögeneraattoria.
II LUKU
SÄHKÖMARKKINOITA KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖT
3 artikla
Sähkömarkkinoiden toimintaa koskevat periaatteet
Jäsenvaltioiden, sääntelyviranomaisten, siirtoverkonhaltijoiden, jakeluverkonhaltijoiden, markkinaoperaattoreiden ja valtuutettujen operaattoreiden on varmistettava, että sähkömarkkinoiden toiminnassa noudatetaan seuraavia periaatteita:
hinnanmuodostuksen on perustuttava kysyntään ja tarjontaan;
markkinasäännöillä on kannustettava vapaaseen hinnanmuodostukseen ja vältettävä toimia, jotka estävät kysyntään ja tarjontaan perustuvan hinnanmuodostuksen;
markkinasäännöillä on helpotettava joustavamman tuotannon kehittämistä, kestävää vähähiilistä tuotantoa ja kulutusjouston lisäämistä;
asiakkaiden on voitava hyötyä markkinatilaisuuksista ja lisääntyneestä kilpailusta vähittäismarkkinoilla, ja asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksia on lisättävä, jotta nämä voivat osallistua markkinaosapuolina energiamarkkinoille ja energiakäänteeseen;
loppuasiakkaiden ja pienten yritysten on voitava osallistua markkinoille aggregoimalla useiden voimalaitosten tuotantoa tai useiden kulutusjoustokohteiden kuormia, jotta nämä voivat tehdä yhteisiä tarjouksia sähkömarkkinoilla ja näitä voidaan yhdessä käyttää sähköjärjestelmässä unionin kilpailuoikeutta noudattaen;
markkinasäännöillä on mahdollistettava sähköjärjestelmän ja siten talouden irtautuminen hiilestä, mukaan lukien mahdollistamalla uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähkön integrointi ja tarjoamalla kannustimia energiatehokkuuteen;
markkinasäännöillä on tarjottava asianmukaisia investointikannustimia tuotantoon, erityisesti kannustimia pitkän aikavälin investoinneille hiilestä irtautuneeseen ja kestävään sähköjärjestelmään, energian varastointiin, energiatehokkuuteen ja kulutusjoustoon markkinoiden tarpeiden mukaisesti sekä helpotettava reilua kilpailua ja siten taattava toimitusvarmuus;
sähkömarkkinoilla ja niihin liittyvillä palvelumarkkinoilla on asteittain poistettava tarjousalueiden tai jäsenvaltioiden välisiin rajat ylittäviin sähkönsiirtoihin ja rajat ylittäviin liiketoimiin kohdistuvia esteitä;
markkinasäännöissä on määrättävä alueellisesta yhteistyöstä silloin kuin se on tuloksellista;
turvallisen ja kestävän tuotannon, energian varastoinnin ja kysyntäjouston on osallistuttava markkinoille yhdenvertaisesti unionin oikeudessa asetettujen vaatimusten mukaisesti;
kaikkien tuottajien on oltava suoraan tai välillisesti vastuussa tuottamansa sähkön myynnistä;
markkinasäännöillä on sallittava demonstraatiohankkeiden kehittäminen kestäviksi, varmoiksi ja vähähiilisiksi energialähteiksi, -teknologioiksi tai -järjestelmiksi siten, että ne toteutetaan ja niitä käytetään yhteiskunnan hyödyksi;
markkinasäännöillä on mahdollistettava tuotantolaitosten, energian varastoinnin ja kulutusjouston tehokas ajojärjestys;
markkinasäännöillä on sallittava sähköntuotantoyritysten, energian varastointiyritysten ja sähköntoimitusyritysten markkinoille tulo ja markkinoilta poistuminen näiden yritysten oman toimintansa taloudellisesta ja rahoituksellista elinkelpoisuudesta tekemän arvioinnin perusteella;
jotta markkinaosapuolet voivat suojautua hintavaihteluriskeiltä markkinapohjaisesti ja lieventää investoinnin tulevaa tuottoa koskevaa epävarmuutta, pitkän aikavälin suojaustuotteilla on voitava käydä kauppaa pörsseissä avoimella tavalla ja pitkäaikaisista sähkön toimitussopimuksista on voitava neuvotella pörssin ulkopuolella unionin perussopimusten kilpailusääntöjä noudattaen.
markkinasäännöillä on helpotettava tuotteiden kauppaa kaikkialla unionissa ja sääntelymuutoksissa on otettava huomioon vaikutukset sekä lyhyen että pitkän aikavälin termiini- ja futuurimarkkinoihin ja -tuotteisiin;
markkinaosapuolilla on oltava oikeus päästä siirtoverkkoihin ja jakeluverkkoihin objektiivisin, avoimin ja syrjimättömin ehdoin.
4 artikla
Oikeudenmukainen siirtymä
Komissio tukee kaikin käytettävissä olevin keinoin jäsenvaltioita, jotka ottavat käyttöön kansallisen strategian olemassa olevan kivihiilen ja muiden kiinteiden fossiilisten polttoaineiden tuotanto- ja louhintakapasiteetin vähentämiseksi asteittain, jotta voidaan mahdollistaa ”oikeudenmukainen siirtymä” rakennemuutosalueilla. Komissio auttaa jäsenvaltioita käsittelemään puhtaaseen energiaan siirtymisen vaikutuksia yhteiskunnalle ja taloudelle.
Komissio toimii tiiviisti hiili- ja hiilidioksidi-intensiivisten alueiden sidosryhmien kanssa, helpottaa käytettävissä olevien varojen ja ohjelmien saatavuutta ja käyttöä ja kannustaa hyvien käytäntöjen vaihtoon, mukaan lukien keskustelut alan etenemissuunnitelmista ja uudelleenkoulutustarpeista.
5 artikla
Tasevastuu
Jäsenvaltiot voivat säätää tasevastuuta koskevista poikkeuksista ainoastaan:
sääntelyviranomaisen hyväksymistä innovatiivisten teknologioiden demonstraatiohankkeista edellyttäen, että kyseiset poikkeukset on kestoltaan ja laajuudeltaan rajoitettu siihen, mikä on tarpeen demonstraatiotarkoitusten saavuttamiseksi;
uusiutuvia energialähteitä käyttävät voimalaitoksille joiden asennettu sähköntuotantokapasiteetti on alle 400 kW;
komission Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107, 108 ja 109 mukaisten unionin valtiontukisääntöjen nojalla hyväksymää tukea saavat laitokset, jotka on otettu käyttöön ennen 4 päivää heinäkuuta 2019.
Jäsenvaltiot voivat tarjota tasevastuusta kokonaan tai osittain vapautetuille markkinaosapuolille kannustimia ottaa täysi tasevastuu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamista.
6 artikla
Tasehallintamarkkinat
Tasehallintamarkkinat, esivalintaprosessit mukaan lukien, on järjestettävä siten, että
varmistetaan todellinen syrjimättömyys markkinaosapuolten välillä ottaen huomioon sähköjärjestelmän erilaiset tekniset tarpeet ja tuotantolähteiden, energian varastoinnin ja kulutusjouston erilaiset tekniset valmiudet;
varmistetaan, että palvelut on määritelty läpinäkyvästi ja teknologianeutraalisti, ja ne hankitaan läpinäkyvästi ja markkinapohjaisesti;
varmistetaan syrjimätön pääsy kaikille markkinaosapuolille, yksittäin tai aggregoinnin välityksellä, mukaan lukien vaihtelevista uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö, kulutusjousto ja energian varastointi;
otetaan huomioon tarve välittää kasvavia vaihtelevan tuotannon osuuksia sekä lisääntyvä kulutusjousto ja uusien teknologioiden käyttöönotto.
Markkinaosapuolten on voitava tehdä tarjouksia mahdollisimman lähellä reaaliaikaa, eivätkä tasesähkökaupan sulkeutumisajankohdat saa olla ennen päivänsisäisen alueiden välisen kapasiteetin jakamisen sulkeutumisajankohtaa.
Siirtoverkonhaltijat, jotka soveltavat keskitetyn ajojärjestyksen määrittelyn mallia, voivat vahvistaa lisäsääntöjä asetuksen (EY) 714/2009 6 artiklan 11 kohdan perusteella hyväksyttyjen tasesähköä koskevien suuntaviivojen mukaisesti.
Tasehallintakapasiteetin hankinnan on perustuttava ensimarkkinoihin, paitsi jos ja siltä osin kuin sääntelyviranomainen on myöntänyt poikkeuksen, jolla sallitaan muiden markkinapohjaisen hankinnan muotojen käytön sillä perusteella, että tasehallintapalvelujen markkinoilla ei ole kilpailua. Poikkeuksia velvollisuudesta käyttää ensimarkkinoita tasehallintakapasiteetin hankinnan perusteena on tarkasteltava uudelleen joka kolmas vuosi.
Jos poikkeus myönnetään, vähintään 40 prosentissa tasehallintakapasiteetissa käytettävistä tasehallinnan standardituotteista ja vähintään 30 prosentissa kaikista tuotteista sopimukset tasehallintakapasiteetista on tehtävä viimeistään yksi päivä ennen tasehallintakapasiteetin tarjoamista ja sopimuskauden kesto on enintään yksi päivä. Sopimus tasehallintakapasiteetin jäljelle jäävästä osasta on tehtävä viimeistään yksi kuukausi ennen tasehallintakapasiteetin tarjoamista, ja sopimuskauden keston on oltava enintään yksi kuukausi.
Sääntelyviranomainen voi siirtoverkonhaltijan pyynnöstä päättää pidentää 9 kohdassa tarkoitettua sopimuskauden kestoa tasehallintakapasiteetin jäljelle jäävässä osassa enintään 12 kuukauteen edellyttäen, että tällainen päätös on kestoltaan rajoitettu ja että loppukäyttäjille kustannusten alenemisen muodossa kohdistuvat myönteiset vaikutukset ylittävät markkinoihin kohdistuvat kielteiset vaikutukset. Pyyntöön on sisällyttävä
se erityinen ajanjakso, jona poikkeusta sovelletaan;
se erityinen tasehallintakapasiteetin määrä, johon poikkeusta sovelletaan;
analyysi poikkeuksen vaikutuksesta tasehallintaresurssien osallistumiseen; ja
poikkeuksen perustelut, joissa osoitetaan, että poikkeus johtaisi loppukäyttäjien kustannusten alenemiseen.
Poikkeusehdotuksiin on sisällyttävä kuvaus toimenpiteistä, joita on ehdotettu erityistuotteiden käytön minimoimiseksi siten, että niitä käytetään ainoastaan silloin kuin se on taloudellisesti tehokasta, osoitus siitä, että erityistuotteet eivät luo merkittävää tehottomuutta ja vääristymiä tasahallintamarkkinoilla suunnittelualueen sisä- tai ulkopuolella, sekä tarvittaessa säännöt, joiden mukaisesti tasehallinnan erityistuotteiden tasesähkötarjoukset muunnetaan tasehallinnan standardituotteiden tasesähkötarjouksiksi, ja tiedot tästä prosessista.
7 artikla
Vuorokausimarkkinat ja päivänsisäiset markkinat
Vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:
ne on järjestettävä siten, ettei niillä esiinny syrjintää;
niillä on maksimoitava kaikkien markkinaosapuolten kyky hallita tasepoikkeamiaan;
niillä on maksimoitava kaikkien markkinaosapuolten mahdollisuudet osallistua alueiden väliseen kauppaan mahdollisimman lähellä reaaliaikaa kaikilla tarjousalueilla;
niillä on tarjottava hintoja, jotka heijastavat markkinoiden perustekijöitä, sähkön reaaliaikainen arvo mukaan lukien, ja joihin markkinaosapuolet voivat luottaa sopiessaan pidemmän aikavälin suojausinstrumenteista;
niillä on taattava käyttövarmuus ja sallittava samalla siirtokapasiteetin mahdollisimman laaja käyttö;
niiden on oltava avoimia samalla, kun niissä suojataan kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus ja varmistetaan, että kauppaa käydään anonyymisti;
niillä ei saa tehdä eroa tarjousalueen sisällä ja tarjousalueiden välillä tehtyjen kauppojen välillä; ja
ne on järjestettävä siten, että voidaan varmistaa, että kaikki markkinaosapuolet voivat päästä markkinoille yksittäin tai aggregoinnin välityksellä.
8 artikla
Vuorokausimarkkinoilla ja päivänsisäisillä markkinoilla käytävä kauppa
Taseselvitysjakso ei saa olla pidempi kuin 30 minuuttia 1 päivästä tammikuuta 2025 alkaen, kun synkronialueen kaikki sääntelyviranomaiset ovat myöntäneet poikkeuksen.
9 artikla
Termiinimarkkinat
10 artikla
Tarjousten tekniset rajat
11 artikla
Toimittamatta jääneen sähkön arvo
12 artikla
Tuotannon ja kulutusjouston ajojärjestyksen määrittely
Rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107, 108 ja 109 artiklan soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, että verkonhaltijat asettavat etusijalle uusiutuvia energialähteitä käyttävät voimalaitokset, siinä määrin kuin kansallisen sähköjärjestelmän varma käyttö sen sallii, avointen ja syrjimättömien kriteerien perusteella, ja kun tällaiset voimalaitokset ovat joko
uusiutuvia energialähteitä käyttäviä voimalaitoksia, joiden asennettu sähköntuotantokapasiteetti on alle 400 kW; tai
sääntelyviranomaisen hyväksymiä innovatiivisten teknologioiden demonstraatiohankkeita edellyttäen, että tällainen etusija rajoittuu siihen, mikä on kestolta ja laajuudelta tarpeen demonstraatiotarkoitusten saavuttamiseksi.
Jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta ajojärjestyksessä etusijalle asettamista 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin voimalaitoksiin, jotka otetaan käyttöön vähintään kuuden kuukauden kuluttua kyseisestä päätöksestä, tai soveltaa 2 kohdan a alakohdassa säädettyä alempaa vähimmäiskapasiteettia sillä edellytyksellä, että
sillä on hyvin toimivat päivänsisäiset markkinat ja muut tukku- ja tasehallintamarkkinat ja että kaikilla markkinatoimijoilla on täysimääräinen pääsy kyseisille markkinoille tämän asetuksen säännösten mukaisesti;
ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä ja siirtorajoituksen hallintaa koskevat säännöt ovat avoimia kaikille markkinaosapuolille;
jäsenvaltion kansallinen panos uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian osuutta koskevan unionin sitovan yleistavoitteen saavuttamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 ( 3 ) 3 artiklan 2 kohdan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 ( 4 ) 4 artiklan a kohdan 2 alakohdan mukaisesti on vähintään yhtä suuri kuin asetuksen (EU) 2018/1999 liitteessä II vahvistetun laskentakaavan tulos, eikä jäsenvaltion osuus uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta alita sen asetuksen (EU) 2018/1999 4 artiklan a kohdan 2 alakohdan mukaisia vertailukohtia; tai vaihtoehtoisesti jäsenvaltion osuus uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta sähkön kokonaisloppukulutuksessa on vähintään 50 prosenttia;
jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle suunnitellusta poikkeuksesta ja selvittänyt yksityiskohtaisesti, miten a, b ja c alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät; ja
jäsenvaltio on julkaissut suunnitellun poikkeuksen ja sen yksityiskohtaiset perustelut ottaen tarvittaessa asianmukaisesti huomioon kaupallisesti arkaluonteisten tietojen suojaamisen.
Poikkeuksissa on vältettävä takautuvia muutoksia voimalaitoksille, jotka jo voidaan asettaa ajojärjestyksessä etusijalle, sen estämättä, mitä jäsenvaltion ja voimalaitoksen vapaaehtoiselta pohjalta tekemissä sopimuksissa määrätään.
Jäsenvaltiot voivat tarjota kannustimia vapaaehtoiseen etusijasta luopumiseen laitoksille, jotka voidaan asettaa ajojärjestyksessä etusijalle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107, 108 ja 109 artiklan soveltamista.
13 artikla
Ajojärjestyksen uudelleenmäärittely
Muuta kuin markkinapohjaista tuotannon, energian varastoinnin ja kulutusjouston ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä voi käyttää ainoastaan, jos
markkinapohjaista vaihtoehtoa ei ole käytettävissä;
kaikki käytettävissä olevat markkinapohjaiset resurssit on käytetty;
sillä alueella, jolla palvelun tarjoamiseen soveltuvat laitokset sijaitsevat, käytettävissä olevien voimalaitosten, energiavarastojen ja kulutusjoustokohteiden lukumäärä on liian pieni toimivan kilpailun varmistamiseksi; tai
verkon senhetkinen tilanne johtaa siirtorajoitukseen niin säännöllisellä ja ennakoitavissa olevalla tavalla, että markkinapohjainen ajojärjestyksen uudelleenmäärittely johtaisi säännöllisiin strategisiin tarjouksiin, jotka lisäisivät sisäistä siirtorajoitusta, ja asianomainen jäsenvaltio on hyväksynyt toimintasuunnitelman, jolla puututaan tähän siirtorajoitukseen, tai varmistaa, että alueiden väliseen kauppaan käytettävissä oleva vähimmäiskapasiteetti on 16 artiklan 8 kohdan mukainen.
Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on toimitettava kertomus vähintään vuosittain toimivaltaiselle sääntelyviranomaiselle seuraavista:
markkinapohjaisen ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä koskevien mekanismien kehityksen aste ja vaikuttavuus voimalaitoksissa, energiavarastoissa ja kulutusjoustokohteissa;
ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyn syyt, määrät megawattitunteina (MWh) ja tuotantolähteen tyyppi;
toimenpiteet, joilla vähennetään uusiutuvia energialähteitä tai tehokasta yhteistuotantoa käyttävien voimalaitosten ajojärjestyksen alaspäin muuttamisen tarvetta tulevaisuudessa, mukaan lukien investoinnit verkkoinfrastruktuurin digitalisointiin ja joustavuutta lisääviin palveluihin.
Asiaankuuluvan sääntelyviranomaisen on toimitettava kertomus ACERille ja julkaistava yhteenveto ensimmäisen kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuista tiedoista tarvittaessa yhdessä parannussuositusten kanssa.
Jollei verkon luotettavuuden ja turvallisuuden ylläpitämistä koskevista vaatimuksista, jotka perustuvat sääntelyviranomaisten vahvistamiin avoimiin ja syrjimättömiin kriteereihin, muuta johdu, siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on
taattava siirtoverkkojen ja jakeluverkkojen kyky siirtää uusiutuvista energialähteistä tai tehokkaalla yhteistuotannolla tuotettua sähköä siten, että ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä käytetään mahdollisimman vähän; tämä ei estä ottamasta verkon suunnittelussa huomioon rajallista ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä, kun siirtoverkon haltija tai jakeluverkon haltija voi avoimella tavalla näyttää toteen, että tämä on taloudellisesti tehokkaampaa eikä se ylitä viittä prosenttia uusiutuvia energialähteitä käyttävissä ja suoraan verkkoonsa liitetyissä laitoksissa vuoden aikana tuotetusta sähköstä, jollei jäsenvaltio, jossa uusiutuvia energialähteitä tai tehokasta yhteistuotantoa käyttävistä voimalaitoksista peräisin olevan sähkön osuus sähkön vuotuisesta kokonaisloppukulutuksesta on yli 50 prosenttia, toisin säädä;
toteutettava asianmukaiset verkkoon liittyvät ja markkinoihin liittyvät operatiiviset toimenpiteet, jotta voidaan minimoida uusiutuvista energialähteistä tai tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetun sähkön ajojärjestyksen muuttaminen alaspäin;
varmistettava, että niiden verkot ovat riittävän joustavia, jotta ne pystyvät hallitsemaan niitä.
Jos käytetään muuta kuin markkinapohjaista ajojärjestyksen alaspäin muuttamista, on sovellettava seuraavia periaatteita:
ajojärjestyksen alaspäin muuttamista sovelletaan uusiutuvia energialähteitä käyttäviin voimalaitoksiin ainoastaan, jos muita vaihtoehtoja ei ole olemassa tai jos muut ratkaisut aiheuttaisivat merkittävässä määrin kohtuuttomia kustannuksia tai vakavia riskejä verkon käyttövarmuudelle;
ajojärjestyksen alaspäin muuttamista sovelletaan tehokkaassa yhteistuotantoprosessissa tuotettuun sähköön ainoastaan, jos uusiutuvia energialähteitä käyttävien voimalaitosten ajojärjestyksen alaspäin muuttamista lukuun ottamatta muita vaihtoehtoja ei ole olemassa tai jos muut ratkaisut aiheuttaisivat kohtuuttomia kustannuksia tai vakavia riskejä verkon käyttövarmuudelle;
ajojärjestyksen alaspäin muuttamista ei saa soveltaa uusiutuvia energialähteitä tai tehokasta yhteistuotantoa käyttävien voimalaitosten itse tuottamaan sähköön, jota ei syötetä siirto- tai jakeluverkkoon, paitsi jos mikään muu ratkaisu ei poista verkon käyttövarmuuteen liittyviä ongelmia;
a, b ja c alakohdassa tarkoitettu ajojärjestyksen muuttaminen alaspäin on perusteltava asianmukaisesti ja avoimesti. Perustelut on sisällytettävä 3 kohdan mukaiseen raporttiin.
Jos käytetään muuta kuin markkinapohjaista ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä, ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä pyytävän verkonhaltijan on maksettava siitä taloudellinen korvaus sen voimalaitoksen, energiavaraston tai kulutusjoustokohteen haltijalle, johon ajojärjestyksen uudelleenmäärittely kohdistuu, paitsi jos tuottajat hyväksyvät liittymissopimuksen, jossa sitovaa energianjakelua ei taata. Tällaisen taloudellisen korvauksen on oltava vähintään yhtä suuri kuin suurempi seuraavista osatekijöistä tai niiden yhdistelmä, jos ainoastaan yhden osatekijän soveltaminen johtaisi perusteettoman pieneen tai perusteettoman suureen korvaukseen:
ajojärjestyksen uudelleenmäärittelystä aiheutuvat ylimääräiset käyttökustannukset, kuten ylimääräiset polttoainekustannukset, kun kyseessä on ajojärjestyksen muuttaminen ylöspäin, tai varalämmön toimitus, kuin kyseessä on tehokasta yhteistuotantoa käyttävien voimalaitosten ajojärjestyksen muuttaminen alaspäin;
sähkön myynnistä vuorokausimarkkinoilla saatavat nettotulot, jotka voimalaitos, energiavarasto tai kulutusjoustokohde olisi tuottanut ilman ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä koskevaa pyyntöä; jos voimalaitoksille, energiavarastoille tai kulutusjoustokohteille annetaan taloudellista tukea tuotetun tai kulutetun sähkömäärän perusteella, taloudellinen tuki, joka olisi saatu ilman ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä koskevaa pyyntöä, katsotaan osaksi nettotuloja.
III LUKU
VERKKOON PÄÄSY JA SIIRTORAJOITUKSEN HALLINTA
1 JAKSO
Kapasiteetin jakaminen
14 artikla
Tarjousalueen uudelleentarkastelu
15 artikla
Toimintasuunnitelmat
Nämä vuotuiset lisäykset on saavutettava lineaarisen kehityskulun kautta. Tämän kehityskulun lähtökohtana on oltava joko rajalla tai kriittisellä verkkoelementillä toimintasuunnitelman hyväksymistä edeltävänä vuonna jaettu kapasiteetti tai toimintasuunnitelman hyväksymistä edeltävien kolmen vuoden keskiarvo sen mukaan, kumpi näistä on suurempi. Jäsenvaltioiden on toimintasuunnitelmiensa täytäntöönpanon ajan varmistettava, että alueiden välisen kaupan käyttöön 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti asetettava kapasiteetti on vähintään yhtä suuri kuin lineaarisen kehityskulun arvot, myös käyttämällä korjaavia toimenpiteitä kapasiteetin laskenta-alueella.
Jos asiaankuuluvat jäsenvaltiot eivät saa aikaan yksimielistä päätöstä säädetyn määräajan kuluessa, niiden on välittömästi ilmoitettava tästä komissiolle. Viimeisenä keinona komissio tekee ACERia ja asiaankuuluvia sidosryhmiä kuultuaan päätöksen tarjousalueen konfiguraation muuttamisesta tai säilyttämisestä kyseisissä jäsenvaltioissa.
Siirtoverkonhaltijan on ennen raporttinsa laatimista lähetettävä oma osuutensa raporttiin, mukaan lukien kaikki asiaa koskevat tiedot, sääntelyviranomaiselleen hyväksymistä varten. Jos arviointi osoittaa, että siirtoverkonhaltija ei ole noudattanut vähimmäiskapasiteettia, sovelletaan tämän artiklan 5 kohdassa säädettyä päätöksentekomenettelyä.
16 artikla
Kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevat yleiset periaatteet
Alueellisten koordinointikeskusten on laskettava alueiden välinen kapasiteetti noudattaen käyttövarmuusrajoja ja käyttäen siirtoverkonhaltijoilta saatuja tietoja, mukaan lukien tietoja korjaavien toimenpiteiden teknisestä saatavuudesta, kuormien irtikytkentää lukuun ottamatta. Kun alueelliset koordinointikeskukset toteavat, että kyseiset kapasiteetin laskenta-alueella tai kapasiteetin laskenta-alueiden välillä käytettävissä olevat korjaavat toimenpiteet eivät riitä saavuttamaan 15 artiklan 2 kohdan mukaista lineaarista kehityskulkua tai tämän artiklan 8 kohdassa säädettyä vähimmäiskapasiteettia käyttövarmuusrajoja noudattaen, ne voivat viimeisenä keinona esittää koordinoituja toimia, joilla alueiden välistä kapasiteettia vähennetään vastaavasti. Siirtoverkonhaltijat voivat poiketa koordinoiduista toimista koordinoidun kapasiteetin laskennan ja koordinoidun käyttövarmuusanalyysin osalta ainoastaan 42 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
Siitä alkaen, kun on kulunut kolme kuukautta alueellisten koordinointikeskusten tämän asetuksen 35 artiklan 2 kohdan mukaisesta toiminnan aloittamisesta, ja joka kolmas kuukausi sen jälkeen, alueellisten koordinointikeskusten on toimitettava asiaankuuluville sääntelyviranomaisille ja ACERille raportti kapasiteetin vähennyksistä tai toisen alakohdan mukaisesta koordinoiduista toimista poikkeamisista ja arvioitava tapahtumat sekä annettava tarvittaessa suosituksia siitä, miten tällaiset poikkeamat voidaan tulevaisuudessa välttää. Jos ACER toteaa, että tämän kohdan mukaisen poikkeaman edellytykset eivät täyty tai poikkeama on luonteeltaan rakenteellinen, ACER antaa lausunnon asiaankuuluville sääntelyviranomaisille ja komissiolle. Toimivaltaisten sääntelyviranomaisten on toteutettava asianmukaisia toimia siirtoverkonhaltijoita tai alueellisia koordinointikeskuksia vastaan direktiivin (EU) 2019/944 59 tai 62 artiklan nojalla, jos tämän kohdan mukaiset poikkeamisen edellytykset eivät täyty.
Luonteeltaan rakenteelliset poikkeamat on käsiteltävä 14 artiklan 7 kohdassa tarkoitetussa toimintasuunnitelmassa tai jo olemassa olevan toimintasuunnitelman päivityksessä.
Siirtoverkonhaltijat eivät saa rajoittaa markkinaosapuolten käyttöön annettavan yhteenliittämiskapasiteetin määrää siirtorajoituksen ratkaisemiseksi omalla tarjousalueellaan tai keinona hallita tarjousalueiden sisäisistä liiketoimista johtuvia sähkönsiirtoja. Rajoittamatta tämän artiklan 3 ja 9 kohdan mukaisten poikkeusten ja 15 artiklan 2 kohdan soveltamista tämän kohdan vaatimusten katsotaan täyttyvän, jos alueiden välisessä kaupankäynnissä saavutetaan seuraavat käytettävissä olevan kapasiteetin vähimmäistasot:
koordinoituun nettosiirtokapasiteettiin perustuvaa lähestymistapaa käyttävillä rajoilla vähimmäiskapasiteetti on 70 prosenttia siirtokapasiteetista noudattaen käyttövarmuusrajoja vikatapahtumien vähentämisen jälkeen, sellaisina kuin ne määritetään asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti;
siirtoperusteista lähestymistapaa käyttävillä rajoilla vähimmäiskapasiteetti on kapasiteetin laskentaprosessissa vahvistettu marginaali, joka on saatavilla alueiden välisistä siirroista johtuvissa sähkönsiirroissa. Marginaali on 70 prosenttia kapasiteetista noudattaen sisäisten ja alueiden välisten kriittisten verkkoelementtien käyttövarmuusrajoja ja ottaen huomioon vikatapahtumat, sellaisina kuin ne määritetään asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti.
Yhteensä 30 prosenttia voidaan käyttää luotettavuusmarginaaleihin, kiertovirtoihin ja sisäisiin siirtoihin kussakin kriittisessä verkkoelementissä.
Asiaankuuluvan sääntelyviranomaisen on ennen poikkeuksen myöntämistä kuultava muiden sellaisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisia, jotka ovat osa kapasiteetin laskenta-aluetta, johon vaikutus kohdistuu. Jos sääntelyviranomainen on eri mieltä ehdotetusta poikkeuksesta, ACER tekee päätöksen poikkeuksen myöntämisestä asetuksen (EU) 2019/942 6 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaisesti. Poikkeuksen syyt ja perustelut on julkaistava.
Jos poikkeus myönnetään, asiaankuuluvien siirtoverkonhaltijoiden on kehitettävä ja julkaistava menetelmä ja hankkeet, jotka tarjoavat pitkän aikavälin ratkaisun ongelmaan, johon poikkeuksella pyritään puuttumaan. Poikkeuksen voimassaolo päättyy, kun poikkeuksen määräaika saavutetaan tai kun ratkaisua sovelletaan, sen mukaan, kumpi tapahtuu aikaisemmin.
Kapasiteetin laskenta-alueen kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on yhdessä analysoitava ja määriteltävä kullekin yksittäiselle tarjousalueen rajalle tämä taso, joka kapasiteetin laskenta-alueen kaikkien sääntelyviranomaisten on sen jälkeen hyväksyttävä.
17 artikla
Alueiden välisen kapasiteetin jakaminen eri aikaväleillä
Siirtoverkonhaltijoiden on ehdotettava asianmukaista rakennetta alueiden välisen kapasiteetin jakamiseksi eri aikaväleillä, mukaan lukien vuorokautinen, päivänsisäinen ja tasehallinnan aikaväli. Tämä jakamisrakenne on tarkistutettava asiaankuuluvilla sääntelyviranomaisilla. Ehdotustaan laatiessaan siirtoverkonhaltijoiden on otettava huomioon
markkinoiden ominaispiirteet;
sähköjärjestelmän toimintaolosuhteet, kuten sitovasti ilmoitettuihin suunnitelmiin kohdistuvan netotuksen vaikutukset;
eri aikaväleille jaettujen prosenttiosuuksien ja jo käytössä oleville alueiden välisen kapasiteetin jakamismekanismeille vahvistettujen aikavälien yhdenmukaisuusaste.
2 JAKSO
Verkkomaksut ja pullonkaulatulot
18 artikla
Verkkoon pääsystä, verkon käytöstä ja verkon vahvistamisesta perittävät maksut
Verkkomaksujen määrittämiseksi käytetyllä menetelmällä on neutraalisti tuettava koko järjestelmän tehokkuutta pitkällä aikavälillä asiakkaille ja tuottajille annettavien hintasignaalien kautta, ja sitä on erityisesti sovellettava tavalla, joka ei aiheuta myönteistä tai kielteistä syrjintää jakelutasolla ja siirtotasolla verkkoon liitetyn tuotannon välillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2012/27/EU 15 artiklan 1 ja 6 kohdan ja kyseisen direktiivin liitteessä XI säädettyjen perusteiden soveltamista. Verkkomaksut eivät saa syrjiä myönteisesti tai kielteisesti energian varastointia tai aggregointia, eivätkä ne saa luoda pidäkkeitä omalle tuotannolle, omalle kulutukselle eivätkä kulutusjoustoon osallistumiselle. Maksut eivät saa olla sidoksissa etäisyyteen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 3 kohdan soveltamista.
Verkkoon pääsystä perittäviä maksuja asetettaessa on otettava huomioon
siirtoverkonhaltijoiden välisestä korvausmekanismista johtuvat maksut ja tulot;
suoritetut ja saadut maksut sekä tulevien ajanjaksojen osalta odotettavissa olevat maksut, jotka arvioidaan aikaisempien ajanjaksojen perusteella.
Markkinoiden hajanaisuutta koskevan riskin lieventämiseksi ACER antaa viimeistään 5 päivänä lokakuuta 2019 parhaita käytäntöjä koskevan kertomuksen siirto- ja jakelutariffeihin sovellettavista menetelmistä ottaen kuitenkin huomioon kansalliset erityispiirteet. Parhaita käytäntöjä koskevassa kertomuksessa on käsiteltävä vähintään seuraavia:
tuottajiin sovellettavien tariffien ja loppuasiakkaisiin sovellettavien tariffien suhde;
tariffeilla katettavat kustannukset;
ajan mukaan eriytetyt verkkotariffit;
sijaintia koskevat signaalit;
siirtotariffien ja jakelutariffien välinen suhde;
menetelmät, joilla varmistetaan tariffien asettamisen ja niiden rakenteen avoimuus;
verkon käyttäjien ryhmät, joihin tariffeja sovelletaan, mukaan lukien soveltuvin osin näiden ryhmien ominaispiirteet, kulutusmuodot ja mahdolliset tariffivapautukset;
häviöt suur-, keski- ja pienjänniteverkoissa.
ACER saattaa parhaita käytäntöjä koskevan kertomuksen ajan tasalle vähintään joka toinen vuosi.
19 artikla
Pullonkaulatulot
Seuraavat tavoitteet ovat etusijalla alueiden välisen kapasiteetin jakamisesta saatavien tulojen jakamisessa:
jaetun kapasiteetin tosiasiallisen käytettävyyden takaaminen, mukaan lukien korvaus sitovuuden takaamisesta; tai
alueiden välisen kapasiteetin ylläpitäminen tai lisääminen optimoimalla nykyisten rajayhdysjohtojen käyttöä, soveltuvin osin koordinoiduin korjaavin toimenpitein, tai rajayhdysjohtojen siirtorajoituksen vähentämisen kannalta merkityksellisistä verkkoinvestoinneista aiheutuvien kustannusten kattaminen.
ACER voi pyytää siirtoverkonhaltijoita muuttamaan tai päivittämään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun menetelmän. ACER hyväksyy muutetun tai päivitetyn menetelmän viimeistään kuuden kuukauden kuluttua sen toimittamisesta.
Menetelmässä on täsmennettävä vähintään ehdot, joiden mukaisesti tuloja voidaan käyttää 2 kohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin, sekä ehdot, joiden mukaisesti kyseiset tulot voidaan tallettaa erilliselle sisäiselle tilille käytettäviksi tulevaisuudessa näihin tarkoituksiin, ja se, miten pitkäksi aikaa nämä tulot voidaan tallettaa tällaiselle tilille.
Siirtoverkonhaltijoiden on vahvistettava selvästi ennalta, miten mahdolliset pullonkaulatulot käytetään, ja raportoitava sääntelyviranomaisille näiden tulojen tosiasiallisesta käytöstä. Sääntelyviranomaisten on vuosittain ja viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä maaliskuuta ilmoitettava asiasta ACERille ja julkaistava kertomus, jossa ilmoitetaan
edellisen kalenterivuoden 31 päivään joulukuuta ulottuvan 12 kuukauden jakson aikana kerättyjen tulojen määrä;
tulojen 2 kohdan mukainen käyttö, mukaan lukien erityishankkeet, joihin tulot on käytetty, ja erilliselle tilille talletettu määrä;
verkkotariffien laskennassa käytetty määrä, sekä
varmennus, joka koskee sitä, että c alakohdassa tarkoitettu määrä on tämän asetuksen ja 3 ja 4 kohdan mukaisesti kehitetyn menetelmän mukainen.
Jos osa pullonkaulatuloista käytetään laskettaessa verkkotariffeja, kertomuksessa on soveltuvin osin ilmoitettava, miten siirtoverkonhaltijat ovat täyttäneet 2 kohdassa säädetyt ensisijaiset tavoitteet.
IV LUKU
RESURSSIEN RIITTÄVYYS
20 artikla
Resurssien riittävyys sähkön sisämarkkinoilla
Jäsenvaltioiden, joilla on määritettyjä resurssien riittävyyteen liittyviä huolenaiheita, on laadittava ja julkaistava täytäntöönpanosuunnitelma, johon sisältyy aikataulu sellaisten toimenpiteiden hyväksymiselle, joilla poistetaan mahdollisesti määritetyt sääntelyvääristymät tai markkinoiden toimintapuutteet osana valtiontukimenettelyä. Jäsenvaltioiden on resurssien riittävyyteen liittyviä huolenaiheita käsitellessään erityisesti otettava huomioon 3 artiklassa vahvistetut periaatteet ja harkittava
sääntelyvääristymien poistamista;
hintakattojen poistamista 10 artiklan mukaisesti;
niukkuuteen perustuvaa tasesähkön hinnoittelua koskevan toiminnon käyttöönottoa asetuksen (EU) 2017/2195 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti;
yhteenliitäntäkapasiteetin ja sisäisen verkkokapasiteetin lisäämistä, jotta voidaan saavuttaa vähintään niiden asetuksen (EU) 2018/1999 4 artiklan d alakohdan 1 alakohdassa tarkoitetut yhteenliitäntätavoitteet;
oman tuotannon, energian varastoinnin, kysyntäpuolen toimenpiteiden ja energiatehokkuuden mahdollistamista toteuttamalla toimenpiteitä, joilla poistetaan määritetyt sääntelyvääristymät;
tasehallinta- ja lisäpalvelujen kustannustehokkaan ja markkinapohjaisen hankinnan varmistamista;
säänneltyjen hintojen poistamista direktiivin (EU) 2019/944 5 artiklassa edellytetyissä tapauksissa.
21 artikla
Kapasiteettimekanismeja koskevat yleiset periaatteet
22 artikla
Kapasiteettimekanismeja koskevat suunnitteluperiaatteet
Kapasiteettimekanismien on täytettävä seuraavat vaatimukset:
niiden on oltava väliaikaisia;
ne eivät saa luoda perusteettomia markkinavääristymiä eivätkä rajoittaa alueiden välistä kauppaa;
ne eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen 20 artiklassa tarkoitettujen riittävyyteen liittyvien huolenaiheiden käsittelemiseksi;
niissä on valittava kapasiteetin tarjoajat avoimessa, syrjimättömässä ja kilpailuun perustuvassa menettelyssä;
niiden on tarjottava kapasiteetin tarjoajille kannustimia olla käytettävissä verkon odotettavissa olevan järjestelmän niukkuustilanteen aikana;
niissä on varmistettava, että korvaus määritetään kilpailuun perustuvassa menettelyssä;
niissä on määritettävä tekniset edellytykset kapasiteetin tarjoajien osallistumiselle ennen valintaprosessia;
niiden on oltava avoimia kaikkien resurssien, myös energian varastoinnin ja kysyntäpuolen hallinnan, osallistumiselle, jos ne pystyvät tarjoamaan vaadittavan teknisen suorituskyvyn;
niissä on sovellettava asianmukaisia seuraamuksia kapasiteetin tarjoajiin, jotka eivät ole käytettävissä järjestelmän niukkuustilanteen aikana.
Strategisia reservejä koskevien suunnitelmien on täytettävä seuraavat vaatimukset:
kun kapasiteettimekanismi on suunniteltu strategiseksi reserviksi, siitä saa ottaa ajoon resursseja ainoastaan, jos siirtoverkonhaltijat todennäköisesti käyttävät loppuun tasehallintaresurssinsa saavuttaakseen tasapainon kysynnän ja tarjonnan välillä;
taseselvitysjaksojen aikana, jolloin strategisen reservin resursseja on otettu ajoon verkkoon, markkinoiden tasepoikkeamat on selvitettävä käyttäen vähintään toimittamatta jääneen sähkön arvoa tai arvoa, joka on 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua päivänsisäistä teknistä hintarajaa korkeampi, sen mukaan, kumpi näistä on korkeampi;
strategisen reservin resurssit ajon jälkeen on osoitettava tasevastaaville tasepoikkeamien selvitysmekanismin avulla;
strategiseen reserviin osallistuville resursseille ei makseta korvausta sähkön tukkumarkkinoiden tai tasehallintamarkkinoiden kautta;
strategisen reservin resurssit on pidettävä markkinoiden ulkopuolella vähintään sopimuskauden keston ajan.
Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu vaatimus ei vaikuta resurssien käynnistämiseen ennen varsinaista ajoa resurssien muutosnopeusrajoitusten ja käyttövaatimusten mukaisesti. Strategisen reservin tuotantoa ei saa osoittaa tasehallintaa tarjoaville ryhmille tukkumarkkinoiden kautta, eikä niillä saa muuttaa niiden tasepoikkeamia.
Muiden kapasiteettimekanismien kuin strategisten reservien on 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten lisäksi täytettävä seuraavat vaatimukset:
niiden on oltava laadittuja siten, että kapasiteetin käytettävissä olemisesta maksettu hinta laskee automaattisesti nollaan, kun tarjotun kapasiteetin odotetaan riittävän täyttämään kapasiteetin kysynnän;
niissä on maksettava korvaus osallistuville resursseille pelkästä käytettävissä olemisesta ja varmistettava, että korvaus ei vaikuta kapasiteetin tarjoajan tekemiin tuotantoa koskeviin päätöksiin;
niissä on varmistettava, että kapasiteettivelvoitteita voidaan siirtää osallistumiskelpoisten kapasiteetin tarjoajien välillä.
Kapasiteettimekanismien on täytettävä seuraavat hiilidioksidipäästörajoja koskevat vaatimukset:
viimeistään 4 päivästä heinäkuuta 2019 tuotantokapasiteettia, joka on aloittanut kaupallisen tuotannon mainittuna päivänä tai sen jälkeen ja jonka päästöt ovat yli 550 grammaa fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia tuotettua kilowattituntia sähköä kohti, ei saa sitoa eikä se saa ottaa vastaan maksuja tai sitoumuksia tulevista maksuista kapasiteettimekanismin nojalla;
viimeistään 1 päivästä heinäkuuta 2025 tuotantokapasiteettia, joka on aloittanut kaupallisen tuotannon ennen 4 päivää heinäkuuta 2019 ja jonka päästöt ovat yli 550 grammaa fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia tuotettua kilowattituntia sähköä kohti ja vuosittain keskimäärin yli 350 kilogrammaa fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia asennettua kilowattia sähköntuotantoa kohti, ei saa sitoa eikä se saa ottaa vastaan maksuja tai sitoumuksia tulevista maksuista kapasiteettimekanismin nojalla.
Ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut päästöraja, joka on 550 grammaa fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia tuotettua kilowattituntia sähköä kohti, ja raja, joka on vuosittain keskimäärin 350 kilogrammaa fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia asennettua kilowattia sähköntuotantoa kohti, lasketaan tuotantoyksikön suunnitellun hyötysuhteen eli nimelliskapasiteetin avulla Kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) asiaankuuluvan standardin mukaisissa olosuhteissa saavutettavan nettohyötysuhteen perusteella.
ACER julkaisee viimeistään 5 päivänä tammikuuta 2020 lausunnon, jossa annetaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen arvojen laskentaan liittyviä teknisiä ohjeita.
23 artikla
Eurooppalainen resurssien riittävyysarviointi
Sähkö-ENTSO toteuttaa eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin vuosittain. Tuottajien ja muiden markkinaosapuolten on annettava siirtoverkonhaltijoille tietoja tuotantoresurssien odotettavissa olevasta käytöstä, kun otetaan huomioon primaariresurssien saatavuus sekä ennustettua kysyntää ja tarjontaa koskevat asianmukaiset skenaariot.
Eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin on perustuttava avoimeen menetelmään, jonka on varmistettava, että arviointi täyttää seuraavat vaatimukset:
se tehdään kunkin tarjousalueen tasolla siten, että se kattaa vähintään kaikki jäsenvaltiot;
se perustuu asianmukaisiin keskeisiin vertailuskenaarioihin, jotka koskevat ennustettua kysyntää ja tarjontaa, mukaan lukien taloudellinen arviointi laitosten käytöstä poistamisen todennäköisyydestä, seisokit, rakennettavat uudet voimalaitokset ja energiatehokkuustavoitteiden ja sähköverkkojen yhteenliitäntöjä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavat toimenpiteet, ja herkkyystekijöiden analyysi äärimmäisistä sääilmiöistä, hydrologisista olosuhteista, tukkuhinnoista ja hiilen hinnan kehityksestä;
se sisältää erillisiä skenaarioita, joissa otetaan huomioon niiden resurssien riittävyyteen liittyvien huolenaiheiden erilainen todennäköisyys, joihin erilaisilla kapasiteettimekanismeilla on tarkoitus puuttua;
siinä otetaan asianmukaisesti huomioon kaikkien resurssien osuus, mukaan lukien olemassa oleva ja tulevat tuotanto-, energian varastointi-, alakohtainen integrointi-, kulutusjousto- ja tuonti- ja vientimahdollisuudet sekä niiden vaikutus verkon joustavaan käyttöön;
siinä ennakoidaan 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden todennäköinen vaikutus;
siihen sisältyy variantteja ilman olemassa olevia tai suunniteltuja kapasiteettimekanismeja ja soveltuvin osin variantteja, joissa on tällaisia mekanismeja;
se perustuu markkinamalliin, jossa käytetään soveltuvin osin siirtoperusteista lähestymistapaa;
siinä sovelletaan tilastomatemaattisia laskelmia;
siinä sovelletaan yhtä ainoaa mallinnusvälinettä;
siihen sisältyy ainakin seuraavat 25 artiklassa tarkoitetut indikaattorit:
siinä määritetään mahdollisten resurssien riittävyyteen liittyvien huolenaiheiden lähteet, erityisesti se, onko kyse verkkoon liittyvästä rajoituksesta vai resursseihin liittyvästä rajoituksesta vai molemmista;
siinä otetaan huomioon todellinen verkon kehittäminen;
siinä varmistetaan, että tuotannon, kulutusjouston ja energian varastoinnin kansalliset ominaispiirteet, primaariresurssien saatavuus ja yhteenliitäntäaste otetaan asianmukaisesti huomioon.
Sähkö-ENTSO esittää viimeistään 5 päivänä tammikuuta 2020 ACERille luonnoksen menetelmäksi, jolla lasketaan
toimittamatta jääneen sähkön arvo;
”markkinoille tulon kustannukset” tuotannon tai kulutusjouston osalta; ja
25 artiklassa tarkoitettu luotettavuusnormi.
Menetelmän on perustuttava avoimiin, objektiivisiin ja todennettavissa oleviin kriteereihin.
24 artikla
Kansalliset resurssien riittävyysarvioinnit
Kansallisten resurssien riittävyysarviointien on sisällettävä 23 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitetut keskeiset vertailuskenaariot.
Kansallisissa resurssien riittävyysarvioinneissa voidaan ottaa huomioon myös muita kuin 23 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja herkkyyksiä. Tällöin kansallisissa resurssien riittävyysarvioinneissa voidaan
tehdä oletuksia kansallisen sähkön kysynnän ja tarjonnan erityispiirteet huomioon ottaen;
käyttää välineitä ja viimeaikaisia tietoja, jotka ovat johdonmukaisia Sähkö-ENTSOn eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa käyttämien välineiden ja tietojen kanssa ja täydentävät niitä.
Kun kansallisissa resurssien riittävyysarvioinneissa arvioidaan toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien kapasiteetin tarjoajien panosta niiden kattamien tarjousalueiden toimitusvarmuuteen, niissä on lisäksi käytettävä 26 artiklan 11 kohdan a alakohdassa säädettyä menetelmää.
ACER antaa kahden kuukauden kuluessa kertomuksen vastaanottamisesta lausunnon siitä, ovatko kansallisen resurssien riittävyysarvioinnin ja eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin väliset erot perusteltuja.
Kansallisesta resurssien riittävyysarvioinnista vastuussa olevan elimen on otettava ACERin lausunto asianmukaisesti huomioon ja tarvittaessa muutettava lopullista arviointiaan. Jos se päättää olla ottamatta kaikilta osin huomioon ACERin lausuntoa, kansallisesta resurssien riittävyysarvioinnista vastuussa olevan elimen on julkaistava kertomus, jossa on yksityiskohtaiset perustelut.
25 artikla
Luotettavuusstandardi
26 artikla
Rajat ylittävä osallistuminen kapasiteettimekanismeihin
Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että ulkopuolinen kapasiteetti sijaitsee jäsenvaltiossa, jolla on suora verkkoliitäntä mekanismia soveltavan jäsenvaltion välillä.
Jos kapasiteetin tarjoajat osallistuvat useampaan kuin yhteen kapasiteettimekanismiin samalla toimitusjaksolla, niiden on osallistuttava siinä määrin, että voidaan ottaa huomioon yhteenliitännän odotettavissa oleva käytettävyys ja järjestelmän niukkuustilanteen todennäköisyys mekanismia soveltavan sähköjärjestelmän ja sellaisen sähköjärjestelmän välillä, jossa ulkopuolinen kapasiteetti sijaitsee, 11 kohdan a alakohdassa tarkoitetun menetelmän mukaisesti.
Jos kapasiteetin tarjoajat osallistuvat useampaan kuin yhteen kapasiteettimekanismiin samalla toimitusjaksolla, niitä on vaadittava suorittamaan useampia moninkertaisia epäkäytettävyysmaksuja, elleivät ne kykene täyttämään useampia moninkertaisia sitoumuksia.
Siirtoverkonhaltijoiden on vuosittain vahvistettava ulkopuolisen kapasiteetin osallistumiseen käytettävissä oleva tarjousalueen ulkopuolinen enimmäiskapasiteetti alueellisen koordinointikeskuksen suositukseen perustuen.
Siirtoverkonhaltijaa, jonka alueella ulkopuolinen kapasiteetti sijaitsee, koskevat seuraavat vaatimukset:
sen on vahvistettava, pystyykö kiinnostunut kapasiteetin tarjoaja tarjoamaan sen kapasiteettimekanismin vaatiman teknisen suorituskyvyn, johon kapasiteetin tarjoaja aikoo osallistua, ja merkittävä kapasiteetin tarjoaja osallistumiskelpoisena kapasiteetin tarjoajana tätä tarkoitusta varten perustettuun rekisteriin;
sen on suoritettava käytettävyystarkistuksia;
sen on ilmoitettava siirtoverkonhaltijalle jäsenvaltiossa, joka soveltaa kapasiteettimekanismia, tiedot, jotka se saa haltuunsa tämän alakohdan a ja b alakohdan sekä toisen alakohdan nojalla;
Asiaankuuluvan kapasiteetin tarjoajan on viipymättä ilmoitettava siirtoverkonhaltijalle osallistumisestaan ulkopuoliseen kapasiteettimekanismiin.
Sähkö-ENTSO esittää viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2020 ACERille seuraavat:
menetelmä 7 kohdassa tarkoitetun rajat ylittävään osallistumiseen käytettävissä olevan tarjousalueen ulkopuolisen enimmäiskapasiteetin laskentaa varten;
menetelmä 9 kohdassa tarkoitettua tulojen jakamista varten;
yhteiset säännöt 10 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen käytettävyystarkistusten suorittamiseksi;
yhteiset säännöt sen määrittämiseksi, milloin epäkäytettävyysmaksu on maksettava;
10 kohdan a alakohdassa tarkoitetun rekisterin käyttöehdot;
yhteiset säännöt kapasiteettimekanismiin osallistumiskelpoisen kapasiteetin määrittämiseksi 10 kohdan a alakohdan mukaisesti.
Ehdotuksesta on järjestettävä ennakolta kuuleminen, ja ACER hyväksyy sen 27 artiklan mukaisesti.
27 artikla
Hyväksymismenettely
V LUKU
SIIRTOVERKON KÄYTTÖ
28 artikla
Sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto
29 artikla
Sähkö-ENTSO
30 artikla
Sähkö-ENTSOn tehtävät
Sähkö-ENTSOn on
kehitettävä verkkosääntöjä 59 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyillä aloilla 28 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;
hyväksyttävä ja julkaistava joka toinen vuosi ei-sitova unionin laajuinen kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma, jäljempänä ’unionin laajuinen verkon kehittämissuunnitelma’;
laadittava ja hyväksyttävä eurooppalaiseen resurssien riittävyysarviointiin liittyviä ehdotuksia 23 artiklan mukaisesti sekä ehdotuksia rajat ylittävää osallistumista kapasiteettimekanismeihin koskeviksi teknisiksi eritelmiksi 26 artiklan 11 kohdan mukaisesti;
hyväksyttävä suosituksia unionin ja kolmansien maiden siirtoverkonhaltijoiden välisen teknisen yhteistyön koordinointia varten;
hyväksyttävä alueellisten koordinointikeskusten välisen yhteistyön ja koordinoinnin puitteet;
hyväksyttävä ehdotus ”käyttöalueen” määrittelemiseksi 36 artiklan mukaisesti;
tehtävä yhteistyötä jakeluverkonhaltijoiden ja EU DSO -elimen kanssa;
edistettävä siirtoverkkojen digitalisointia, mukaan lukien älykkäiden verkkojen, tehokkaan reaaliaikaisen käytönvalvonnan ja älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotto;
otettava käyttöön yhteiset verkon käyttövälineet, joilla varmistetaan verkon käytön koordinointi tavanomaisissa olosuhteissa ja hätätilanteissa, mukaan lukien yhteinen häiriöiden luokitteluasteikko, ja tutkimussuunnitelmat, mukaan lukien näiden suunnitelmien toteuttaminen tehokkaan tutkimusohjelman avulla. Näissä välineissä on täsmennettävä muun muassa seuraavat:
tiedot, mukaan lukien asianmukaiset vuorokautiset, päivänsisäiset ja reaaliaikaiset tiedot, joista on hyötyä käytön koordinoinnin parantamiseksi, sekä tällaisten tietojen optimaalinen keruu- ja vaihtoväli;
teknologinen alusta reaaliaikaista tiedonvaihtoa varten ja tarvittaessa teknologiset alustat muiden i alakohdassa tarkoitettujen tietojen keruuta, käsittelyä ja siirtoa varten sekä sellaisten menettelyjen käyttöönottoa varten, joilla voidaan tehostaa käytön koordinointia siirtoverkonhaltijoiden välillä tällaisen koordinoinnin ulottamiseksi unionin laajuiseksi;
se, miten siirtoverkonhaltijat asettavat käyttöä koskevat tiedot muiden siirtoverkonhaltijoiden ja sellaisten tahojen saataville, jotka ovat saaneet toimeksiannon tukea siirtoverkonhaltijoita käytön koordinoinnissa, sekä ACERin saataville; ja
se, että siirtoverkonhaltijat nimeävät yhteyspisteen, joka vastaa muiden siirtoverkonhaltijoiden tai sellaisten muiden tahojen, jotka ovat saaneet iii alakohdassa tarkoitetun toimeksiannon, tai ACERin tällaisia tietoja koskeviin kyselyihin;
hyväksyttävä vuotuinen työohjelma;
edistettävä yhteentoimivuusvaatimusten sekä syrjimättömien ja avointen menettelyjen käyttöönottoa tietojen saamiseksi direktiivin (EU) 2019/944 24 artiklassa säädetyllä tavalla;
hyväksyttävä vuosikertomus;
toteutettava ja hyväksyttävä kausittaiset riittävyysarvioinnit asetuksen (EU) 2019/941 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
edistettävä kyberturvallisuutta ja tietosuojaa yhteistyössä asiaankuuluvien viranomaisten ja säänneltyjen yhteisöjen kanssa;
otettava huomioon kulutusjouston kehitys sen tehtävien hoitamisessa.
31 artikla
Kuulemiset
32 artikla
ACERin toteuttama seuranta
ACER seuraa, miten Sähkö-ENTSO panee täytäntöön 59 artiklan nojalla laadittuja verkkosääntöjä. Jos Sähkö-ENTSO ei ole pannut täytäntöön jotakin verkkosääntöä, ACER pyytää Sähkö-ENTSOa toimittamaan asianmukaisesti perustellun selvityksen siitä, miksi se ei ole näin tehnyt. ACER ilmoittaa komissiolle tästä selvityksestä ja antaa siitä lausuntonsa.
ACER seuraa ja analysoi komission 58 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksymien verkkosääntöjen ja suuntaviivojen täytäntöönpanoa ja niiden vaikutusta sovellettavien sääntöjen yhdenmukaistamiseen, jolla pyritään helpottamaan markkinoiden yhdentymistä, sekä syrjimättömyyteen, toimivaan kilpailuun ja markkinoiden tehokkaaseen toimintaan, ja raportoi asiasta komissiolle.
Jos ACER katsoo, että Sähkö-ENTSOn toimittama vuotuisen työohjelman luonnos tai unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman luonnos ei edistä syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa tai kolmansien osapuolten pääsylle avoimen rajat ylittävän yhteenliittämisen riittävää tasoa, ACER antaa kahden kuukauden kuluessa luonnosten toimittamisesta asianmukaisesti perustellun lausunnon sekä suosituksia Sähkö-ENTSOlle ja komissiolle.
33 artikla
Kustannukset
Tämän asetuksen 28–32 ja 58–61 artiklassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013 ( 7 ) 11 artiklassa tarkoitettuihin Sähkö-ENTSOn toimintoihin liittyvistä kustannuksista vastaavat siirtoverkonhaltijat, ja kustannukset otetaan huomioon tariffeja laskettaessa. Sääntelyviranomaiset hyväksyvät kustannukset ainoastaan, jos ne ovat kohtuullisia ja oikeasuhteisia.
34 artikla
Siirtoverkonhaltijoiden alueellinen yhteistyö
Siirretään komissiolle valta antaa 68 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla kunkin alueellisen yhteistyörakenteen kattama maantieteellinen alue. Tätä tarkoitusta varten komissio kuulee sääntelyviranomaisia, ACERia ja Sähkö-ENTSOa.
Tässä kohdassa tarkoitetut päätökset eivät rajoita 36 artiklan soveltamista.
35 artikla
Alueellisten koordinointikeskusten perustaminen ja tarkoitus
Käyttöalueen sääntelyviranomaisten on arvioitava ja hyväksyttävä ehdotus.
Ehdotukseen on sisällyttävä vähintään seuraavat osatekijät:
alueellisten koordinointikeskusten tuleva kotijäsenvaltio ja osallistuvat siirtoverkonhaltijat;
tarvittavat organisatoriset, rahoitukselliset ja operatiiviset järjestelyt yhteenliitetyn siirtoverkon tehokkaan, varman ja luotettavan käytön varmistamiseksi;
alueellisten koordinointikeskusten toiminnan aloittamista koskeva täytäntöönpanosuunnitelma;
alueellisten koordinointikeskusten perussääntö ja työjärjestys;
kuvaus 38 artiklan mukaisista yhteistyöprosesseista;
kuvaus 47 artiklan mukaisista alueellisten koordinointikeskusten vastuuta koskevista järjestelyistä;
jos kaksi alueellista koordinointikeskusta toimii vuorotteluperiaatteella 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti, kuvaus järjestelyistä, joilla taataan näille alueellisille koordinointikeskuksille selkeät vastuualueet ja menettelyt niiden tehtävien suorittamista varten.
36 artikla
Alueellisten koordinointikeskusten maantieteellinen laajuus
37 artikla
Alueellisten koordinointikeskusten tehtävät
Kunkin alueellisen koordinointikeskuksen on suoritettava vähintään kaikki seuraavat tehtävät, joilla on alueellista merkitystä, koko sillä käyttöalueella, jolla se on perustettu:
koordinoitu kapasiteetin laskenta asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen nojalla kehitettyjen menetelmien mukaisesti;
koordinoitu käyttövarmuusanalyysi asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen verkon käyttöä koskevien suuntaviivojen nojalla kehitettyjen menetelmien mukaisesti;
yhteisten verkkomallien laatiminen asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen verkon käyttöä koskevien suuntaviivojen nojalla kehitettyjen menetelmien ja menettelyjen mukaisesti;
siirtoverkonhaltijoiden tekemän varautumissuunnitelmien ja käytönpalautussuunnitelmien yhdenmukaisuuden arvioinnin tukeminen asetuksen (EY) N:o 714/2009 6 artiklan 11 kohdan perusteella hyväksytyssä sähköverkon hätätilaa ja käytönpalautusta koskevassa verkkosäännössä säädetyn menettelyn mukaisesti;
alueelliset seuraavan viikon ja vähintään vuorokautiset verkon riittävyysennusteet ja riskejä vähentävien toimien valmistelu asetuksen (EU) 2019/941 8 artiklassa esitetyn menetelmän ja asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksytyissä verkon käyttöä koskevissa suuntaviivoissa esitettyjen menettelyjen mukaisesti;
alueellinen käyttökeskeytysten suunnittelun koordinointi asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksytyissä verkon käyttöä koskevissa suuntaviivoissa esitettyjen menettelyjen ja menetelmien mukaisesti;
alueellisten koordinointikeskusten palveluksessa olevan henkilöstön koulutus ja sertifiointi;
alueellisen käytönpalautuksen koordinoinnin ja optimoinnin tukeminen siirtoverkonhaltijoiden pyynnöstä;
käytön jälkeinen ja häiriöiden jälkeinen analysointi ja raportointi;
reservikapasiteetin alueellinen mitoitus;
tasehallintakapasiteetin alueellisen hankinnan helpottaminen;
siirtoverkonhaltijoiden tukeminen niiden pyynnöstä siirtoverkonhaltijoiden välisten suoritusten optimoinnissa;
alueellisten sähkökriisiskenaarioiden määrittämiseen liittyvät tehtävät, jos ja siltä osin kuin ne on siirretty alueellisille koordinointikeskuksille asetuksen (EU) 2019/941 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti;
kausittaisiin riittävyysnäkymiin liittyvät tehtävät, jos ja siltä osin kuin ne on siirretty alueellisille koordinointikeskuksille asetuksen (EU) 2019/941 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
sellaisen tarjousalueen ulkopuolisen enimmäiskapasiteetin arvon laskenta, joka on käytettävissä ulkopuolisen kapasiteetin osallistumiseen kapasiteettimekanismeihin, 26 artiklan 7 kohdan mukaisen suosituksen antamiseksi;
tehtävät, jotka liittyvät siirtoverkonhaltijoiden tukemiseen niiden määrittäessä uutta siirtokapasiteettia, olemassa olevan siirtokapasiteetin parantamista tai niiden vaihtoehtoja koskevia tarpeita, jotka on toimitettava asetuksen (EU) N:o 347/2013 nojalla perustetuille alueellisille ryhmille ja sisällytettävä direktiivin (EU) 2019/944 51 artiklassa tarkoitettuun kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista tehtävistä säädetään yksityiskohtaisemmin liitteessä I.
38 artikla
Yhteistyö alueellisissa koordinointikeskuksissa ja niiden välillä
Päivittäistä koordinointia alueellisissa koordinointikeskuksissa ja niiden välillä on hallinnoitava alueen siirtoverkonhaltijoiden keskinäisillä yhteistyöprosesseilla, jotka kattavat tarvittaessa järjestelyt alueellisten koordinointikeskusten välistä koordinointia varten. Yhteistyöprosessin on perustuttava seuraaviin osatekijöihin:
työjärjestelyt 37 artiklassa tarkoitettujen tehtävien kannalta merkityksellisten suunnitteluun liittyvien ja operatiivisten näkökohtien käsittelyä varten;
40 artiklan mukainen menettely, jonka mukaisesti voidaan jakaa analyyseja käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden ja asiaankuuluvien sidosryhmien ja muiden alueellisten koordinointikeskusten kanssa ja kuulla näitä alueellisten koordinointikeskusten ehdotuksista tehokkaalla ja osallistavalla tavalla operatiivisten tehtävien toteuttamisen yhteydessä;
42 artiklan mukainen menettely koordinoitujen toimien ja suositusten hyväksymistä varten.
39 artikla
Työjärjestelyt
40 artikla
Kuulemismenettely
41 artikla
Avoimuus
42 artikla
Koordinoituja toimia ja suosituksia koskevien päätösten tekeminen ja niiden tarkistaminen
Jos siirtoverkonhaltija päättää olla panematta täytäntöön koordinoitua toimea tässä kohdassa esitetyistä syistä, sen on avoimesti ja ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava yksityiskohtaiset syyt alueelliselle koordinointikeskukselle ja käyttöalueen siirtoverkonhaltijoille. Tällaisissa tapauksissa alueellisen koordinointikeskuksen on arvioitava päätöksen johdosta käyttöalueen muille siirtoverkonhaltijoille kohdistuva vaikutus ja se voi ehdottaa muita koordinoituja toimia 1 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.
Jos siirtoverkonhaltija päättää poiketa 1 kohdassa tarkoitetusta suosituksesta, sen on esitettävä päätöksensä perustelut alueellisille koordinointikeskuksille ja käyttöalueen muille siirtoverkonhaltijoille ilman aiheetonta viivytystä.
43 artikla
Alueellisten koordinointikeskusten hallintoneuvosto
Hallintoneuvosto on vastuussa seuraavista:
alueellisten koordinointikeskusten perussäännön ja työjärjestyksen laatiminen ja hyväksyminen;
organisaatiorakenteesta päättäminen ja sen täytäntöönpano;
vuotuisen talousarvion laatiminen ja hyväksyminen;
38 artiklan mukaisten yhteistyöprosessien kehittäminen ja hyväksyminen.
44 artikla
Organisaatiorakenne
Organisaatiorakenteessa on täsmennettävä
henkilöstön valtuudet, tehtävät ja vastuut;
organisaation eri osien ja prosessien keskinäinen hierarkia ja niiden väliset raportointisuhteet.
45 artikla
Laitteet ja henkilöstö
Alueellisilla koordinointikeskuksilla on oltava käytössään kaikki henkilöstövoimavarat sekä tekniset, fyysiset ja rahoitukselliset voimavarat, joita ne tarvitsevat tämän asetuksen mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi ja tehtäviensä toteuttamiseksi riippumattomasti ja puolueettomasti.
46 artikla
Seuranta ja raportointi
Alueellisten koordinointikeskusten on vahvistettava prosessi vähintään seuraavien jatkuvaa seurantaa varten:
niiden operatiivinen suorituskyky;
esitetyt koordinoidut toimet ja suositukset, se, missä määrin siirtoverkonhaltijat ovat panneet täytäntöön koordinoidut toimet ja suositukset, sekä saavutetut tulokset;
tehokkuus ja tuloksellisuus kussakin niiden vastuulla olevassa tehtävässä ja soveltuvin osin näiden tehtävien vuorottelussa.
47 artikla
Vastuu
Käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden on sisällytettävä 35 artiklan mukaisiin alueellisten koordinointikeskusten perustamista koskeviin ehdotuksiin tarvittavat toimet alueellisten koordinointikeskusten tehtävien hoitamiseen liittyvien vastuiden kattamiseksi. Menetelmässä, jolla vakuutusturva toteutetaan, on otettava huomioon alueellisten koordinointikeskusten oikeudellinen asema ja niiden käytettävissä olevat kaupalliset vakuutusjärjestelyt.
48 artikla
Kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma
Unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman on erityisesti täytettävä seuraavat vaatimukset:
sen on perustuttava kansallisiin investointisuunnitelmiin, ja siinä on otettava huomioon tämän asetuksen 34 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut alueelliset investointisuunnitelmat ja tarvittaessa verkkosuunnittelun unioniin liittyvät näkökohdat asetuksen (EU) N:o 347/2013 mukaisesti; siitä on tehtävä kustannus-hyötyanalyysi kyseisen asetuksen 11 artiklassa säädettyä menetelmää käyttäen;
sen on rajat ylittävien yhteenliitäntöjen osalta perustuttava myös verkon eri käyttäjien kohtuullisiin tarpeisiin, ja siihen on sisällytettävä direktiivin (EU) 2019/944 44 ja 51 artiklassa tarkoitettujen investoijien pitkäaikaisia sitoumuksia; ja
siinä on määritettävä investointivajeet erityisesti rajat ylittävän kapasiteetin osalta.
Ensimmäisen kohdan c alakohdan osalta unionin laajuiseen verkon kehittämissuunnitelmaan voidaan liittää katsaus esteistä, joita erilaisista lupamenettelyistä tai -käytännöistä aiheutuu verkon rajat ylittävän kapasiteetin lisäämiselle.
49 artikla
Siirtoverkonhaltijoiden välinen korvausmekanismi
Ensimmäinen ajanjakso, jolta korvauksia on suoritettava, määritetään 61 artiklassa tarkoitetuissa suuntaviivoissa.
50 artikla
Tietojen antaminen
51 artikla
Siirtoverkonhaltijoiden sertifiointi
Laatiessaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua lausuntoa komissio voi pyytää ACERilta lausuntoa sääntelyviranomaisen päätöksestä. Tällöin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kahden kuukauden määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.
Jos komissio ei ole toimittanut lausuntoaan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetussa määräajassa, katsotaan, ettei sillä ole sääntelyviranomaisen päätöksen johdosta huomautettavaa.
VI LUKU
JAKELUVERKON KÄYTTÖ
52 artikla
Jakeluverkonhaltijoiden eurooppalainen elin
Rekisteröidyt jäsenet voivat osallistua EU DSO -elimeen suoraan tai jäsenvaltion tai unionin tason yhteenliittymän nimeämän kansallisen yhteenliittymän edustamana.
53 artikla
EU DSO -elimen perustaminen
EU DSO -elimen työjärjestysluonnoksessa on varmistettava kaikkien osallistuvien jakeluverkonhaltijoiden tasapainoinen edustus.
54 artikla
EU DSO -elimen keskeiset säännöt ja menettelyt
Edellä olevan 53 artiklan mukaisesti hyväksytyssä EU DSO -elimen perussäännössä on taattava seuraavat periaatteet:
osallistuminen EU DSO -elimen työhön rajoitetaan koskemaan rekisteröityjä jäseniä, mutta tehtävien siirto toiselle jäsenelle on mahdollista;
yleiskokous hyväksyy EU DSO -elimen toimintaa koskevat strategiset päätökset ja johtokunnan toimintaa koskevat suuntaviivat;
yleiskokouksen päätökset hyväksytään seuraavien sääntöjen mukaisesti:
kunkin jäsenen äänimäärä on suhteutettu kyseisen jäsenen asiakkaiden määrään;
65 prosenttia jäsenten äänimäärästä on annettu; ja
päätöksen hyväksyy 55 prosentin enemmistö jäsenistä;
yleiskokouksen päätökset hylätään seuraavien sääntöjen mukaisesti:
kunkin jäsenen äänimäärä on suhteutettu kyseisen jäsenen asiakkaiden määrään;
35 prosenttia jäsenten äänimäärästä on annettu; ja
päätöksen hylkää 25 prosentin enemmistö jäsenistä;
yleiskokous valitsee johtokunnan enintään neljän vuoden toimikaudeksi;
johtokunta nimittää jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja kolme varapuheenjohtajaa;
johtokunta johtaa 56 ja 57 artiklan mukaista siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden yhteistyötä;
johtokunnan päätökset hyväksytään ehdottomalla enemmistöllä;
yleiskokous nimittää johtokunnan ehdotuksesta johtokunnan jäsenten keskuudesta pääsihteerin neljän vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia kerran;
yleiskokous nimittää johtokunnan ehdotuksen perusteella asiantuntijaryhmiä, joissa kussakin on enintään 30 jäsentä, joista kolmasosa voi olla muita kuin EU DSO -elimen jäseniä; lisäksi on perustettava maakohtaisten asiantuntijoiden ryhmä, jossa on täsmälleen yksi jakeluverkonhaltijoiden edustaja kustakin jäsenvaltiosta.
EU DSO -elimen hyväksymissä menettelyissä on taattava sen jäsenten oikeudenmukainen ja oikeasuhteinen kohtelu ja otettava huomioon sen jäsenkunnan monimuotoinen maantieteellinen ja taloudellinen rakenne. Erityisesti menettelyissä on määrättävä seuraavaa:
johtokunta koostuu johtokunnan puheenjohtajasta ja 27:stä jäsenten edustajasta, joista
yhdeksän edustaa jäseniä, joilla on yli miljoona verkon käyttäjää;
yhdeksän edustaa jäseniä, joilla on yli 100 000 ja alle miljoona verkon käyttäjää; ja
yhdeksän edustaa jäseniä, joilla on alle 100 000 verkon käyttäjää;
olemassa olevien jakeluverkonhaltijoiden yhteenliittymien edustajat voivat osallistua johtokunnan kokouksiin tarkkailijoina;
johtokunnassa ei saa olla enempää kuin kolme samaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai samaan teollisuuskonserniin kuuluvien jäsenten edustajaa;
johtokunnan kukin varapuheenjohtaja on nimitettävä kunkin a alakohdassa kuvatun ryhmän jäsenten edustajista;
samaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai samaan teollisuuskonserniin kuuluvien jäsenten edustajat eivät saa muodostaa asiantuntijaryhmän osallistujien enemmistöä;
johtokunta perustaa strategisen neuvoa-antavan ryhmän, joka antaa lausuntoja johtokunnalle ja asiantuntijaryhmille ja joka koostuu Euroopan jakeluverkonhaltijoiden yhteenliittymien edustajista ja niiden jäsenvaltioiden edustajista, jotka eivät ole edustettuina johtokunnassa.
55 artikla
EU DSO -elimen tehtävät
EU DSO -elimellä on seuraavat tehtävät:
jakeluverkkojen käytön ja suunnittelun edistäminen siirtoverkkojen käytön ja suunnittelun kanssa;
uusiutuvien energialähteiden, hajautetun tuotannon ja muiden jakeluverkkoihin sisältyvien resurssien, kuten energian varastoinnin, integroinnin helpottaminen;
kulutusjouston ja jakeluverkon käyttäjien markkinoillepääsyn helpottaminen;
jakeluverkkojen digitalisoinnin edistäminen, mukaan lukien älykkäiden verkkojen ja älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotto;
tiedonhallinnan, kyberturvallisuuden ja tietosuojan kehittämisen tukeminen yhteistyössä asiaankuuluvien viranomaisten ja säänneltyjen yhteisöjen kanssa;
osallistuminen jakeluverkkojen käytön ja suunnittelun sekä siirtoverkkojen ja jakeluverkkojen koordinoidun käytön kannalta merkityksellisten verkkosääntöjen kehittämiseen 59 artiklan mukaisesti.
Lisäksi EU DSO -elimen on
tehtävä yhteistyötä Sähkö-ENTSOn kanssa jakeluverkkojen käytön ja suunnittelun sekä siirto- ja jakeluverkkojen koordinoidun käytön kannalta merkityksellisten, tämän asetuksen mukaisesti hyväksyttyjen verkkosääntöjen ja suuntaviivojen täytäntöönpanon seurannassa;
tehtävä yhteistyötä Sähkö-ENTSOn kanssa ja hyväksyttävä siirto- ja jakeluverkkojen koordinoitua käyttöä ja suunnittelua koskevia parhaita käytäntöjä, myös sellaisissa kysymyksissä kuin haltijoiden välinen tiedonvaihto ja hajautettujen energiaresurssien koordinointi;
pyrittävä määrittämään parhaita käytäntöjä 1 kohdassa tarkoitetuilla aloilla sekä energiatehokkuuden parannusten käyttöönotossa jakeluverkossa;
hyväksyttävä vuotuinen työohjelma ja vuosikertomus;
noudatettava toiminnassaan kilpailusääntöjä ja varmistettava neutraalius.
56 artikla
Verkkosääntöjen kehittämisprosessiin liittyvät kuulemiset
57 artikla
Jakeluverkonhaltijoiden ja siirtoverkonhaltijoiden yhteistyö
VII LUKU
VERKKOSÄÄNNÖT JA SUUNTAVIIVAT
58 artikla
Verkkosääntöjen ja suuntaviivojen hyväksyminen
Verkkosääntöjen ja suuntaviivojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:
niissä on varmistettava, että niillä saavutetaan tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen edellyttämä yhdenmukaistamisen vähimmäistaso;
niissä on tapauksen mukaan otettava huomioon alueelliset erityispiirteet;
ne eivät saa ylittää sitä, mikä on a alakohdan tarkoitusta varten tarpeen; ja
ne eivät saa rajoittaa jäsenvaltioiden oikeutta vahvistaa kansallisia verkkosääntöjä, jotka eivät vaikuta alueiden väliseen kauppaan.
59 artikla
Verkkosääntöjen vahvistaminen
Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle siirretään valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan verkkosäännöt seuraavilla aloilla:
verkon käyttövarmuutta ja luotettavuutta koskevat säännöt, myös siirtoverkon teknistä reservikapasiteettia koskevat säännöt verkon käyttövarmuutta varten, sekä yhteentoimivuutta koskevat säännöt tämän asetuksen 34–47 ja 57 artiklan ja direktiivin (EU) 2019/944 40 artiklan panemiseksi täytäntöön, mukaan lukien järjestelmän tilat, korjaavat toimenpiteet ja käyttövarmuusrajat, jännitteensäätö ja loistehon hallinta, oikosulkuvirran hallinta, sähkönsiirron hallinta, vikatapahtuma-analyysi ja vikatapahtumien käsittely, suojauslaitteet ja -järjestelmät, tiedonvaihto, vaatimusten noudattaminen, koulutus, käyttötoiminnan suunnittelu ja käyttövarmuusanalyysi, alueellinen käyttövarmuuden koordinointi, käyttökeskeytysten koordinointi, merkityksellisen verkko-omaisuuden käytettävyyssuunnitelmat, riittävyysanalyysi, lisäpalvelut, suunnittelu ja käyttötoiminnan suunnittelun tietopankit;
kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevat säännöt direktiivin (EU) 2019/944 6 artiklan ja tämän asetuksen 7–10, 13–17 ja 35–37 panemiseksi täytäntöön, mukaan lukien vuorokausimarkkinoiden, päivänsisäisten markkinoiden ja pitkän aikavälin kapasiteetin laskentamenetelmät ja -prosessit, verkkomallit, tarjousalueen konfiguraatio, ajojärjestyksen uudelleenmäärittely ja vastakaupankäynti, kaupankäynnin algoritmit, yhteenkytketyt vuorokausimarkkinat ja päivänsisäiset markkinat, alueiden välisen jaetun kapasiteetin sitovuus, pullonkaulatulojen jakaminen, suojautuminen alueiden väliseen siirtoon liittyviltä riskeiltä, nimeämismenettelyt sekä kapasiteetin jakamisen ja siirtorajoituksen hallinnan kustannusten kattaminen;
verkkoon pääsyä koskevien palvelujen tekniseen ja operatiiviseen tarjoamiseen ja sähköjärjestelmän tasehallintaan liittyvät kaupankäyntiä koskevat säännöt 5, 6 ja 17 artiklan panemiseksi täytäntöön, myös verkkoon liittyvää varavoimaa koskevat säännöt, mukaan lukien tehtävät ja vastuut, tasesähkön vaihdon kauppapaikat, sulkeutumisajankohdat, standardituotteita ja erityisiä tasehallintatuotteita koskevat vaatimukset, tasepalvelujen hankinta, alueiden välisen kapasiteetin jakaminen tasepalvelujen vaihtoa tai reservien jakamista varten, tasesähkön selvitys, energian vaihtojen selvitys verkonhaltijoiden kesken, taseselvitys ja tasehallintakapasiteetin selvitys, taajuudensäätö, taajuuden laadun määritys- ja tavoiteparametrit, taajuuden vakautusreservit, taajuuden palautusreservit, korvaavat reservit, reservien vaihto ja jakaminen, rajat ylittävät reservien aktivointiprosessit, ajansäätöprosessit ja tietojen avoimuus;
taajuuteen vaikuttamattomien lisäpalvelujen syrjimätöntä ja avointa tarjoamista koskevat säännöt direktiivin (EU) 2019/944 36, 40 ja 54 artiklan panemiseksi täytäntöön, mukaan lukien pysyvän tilan jännitteen säätöä, inertiaa, nopeaa vikavirran syöttöä, inertiaa verkon vakautta varten, oikosulkuvirtaa, pimeäkäynnistysominaisuutta ja saarekekäyttöominaisuutta koskevat säännöt;
säännöt, joilla pannaan täytäntöön tämän asetuksen 57 artiklan ja direktiivin (EU) 2019/944 17, 31, 32, 36, 40 ja 54 artiklan kulutusjoustoa koskevat säännöt, mukaan lukien aggregointia, energian varastointia ja kysynnän rajoittamista koskevat säännöt.
Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Siirretään komissiolle valta antaa 68 artiklan mukaisesti tätä asetusta täydentäviä delegoituja säädöksiä verkkosääntöjen vahvistamisesta seuraavilla aloilla:
verkkoon liittämistä koskevat säännöt, mukaan lukien siirtoverkkoon liitettyjen kulutuslaitosten, siirtoverkkoon liitettyjen jakelulaitosten ja jakeluverkkojen liittäminen, kulutusjouston tarjoamiseen käytettävien kulutusjoustoyksiköiden liittäminen, tuottajien verkkoliitäntävaatimukset, suurjännitteisten tasasähköjärjestelmien verkkoliitäntävaatimukset, tasasähköön liitettyjä voimalaitoksia ja suurjännitteisten tasasähköjärjestelmien suuntaaja-asemia koskevat vaatimukset sekä verkkoliitäntää koskevat käyttöönottoilmoitusmenettelyt;
tiedonvaihtoa, selvitystä ja avoimuutta koskevat säännöt, mukaan lukien erityisesti siirtokapasiteetti eri aikaväleillä, siirtokapasiteetin jakamista ja käyttöä koskevat arviot ja todelliset arvot, laitosten ennustettu ja todellinen kysyntä sekä niiden aggregointi, mukaan lukien laitosten epäkäytettävyys, tuotantoyksiköiden ennustettu ja todellinen tuotanto sekä niiden aggregointi, mukaan lukien yksiköiden epäkäytettävyys, verkkojen käytettävyys ja käyttö, siirtorajoituksen hallintaa koskevat toimenpiteet ja tasehallintamarkkinoita koskevat tiedot. Säännöissä olisi käsiteltävä myös tietojen julkaisutapoja, julkaisuajankohtaa ja käsittelystä vastaavia tahoja;
kolmansien osapuolten verkkoon pääsyä koskevat säännöt;
hätätilaa ja käytönpalautusta koskevat operatiiviset menettelyt hätätilanteissa, mukaan lukien järjestelmän varautumissuunnitelmat, käytönpalautussuunnitelmat, markkinavaikutukset, tiedonvaihto ja viestintä sekä välineet, laitteet ja tilat;
alakohtaiset säännöt, jotka koskevat rajat ylittävien sähkönsiirtojen kyberturvallisuusnäkökohtia, mukaan lukien yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, suunnittelua, seurantaa, raportointia ja kriisinhallintaa koskevat säännöt.
Jos verkkosäännön aihe liittyy suoraan jakeluverkon käyttöön eikä se ole ensisijaisesti merkityksellinen siirtoverkon kannalta, komissio voi edellyttää, että EU DSO -elin yhteistyössä Sähkö-ENTSOn kanssa kutsuu koolle valmistelukomitean ja esittää ACERille ehdotuksen verkkosäännöksi.
60 artikla
Verkkosääntöjen muuttaminen
61 artikla
Suuntaviivat
Siirretään komissiolle valta hyväksyä 68 artiklan mukaisesti tätä asetusta täydentäviä delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan siirtoverkonhaltijoiden välistä korvausmekanismia koskevia suuntaviivoja. Kyseisissä suuntaviivoissa on 18 ja 49 artiklassa säädettyjen periaatteiden mukaisesti täsmennettävä
yksityiskohdat menettelystä niiden siirtoverkonhaltijoiden määrittämiseksi, joiden on maksettava korvaus rajat ylittävistä sähkönsiirroista, myös jako niiden kansallisten siirtoverkkojen haltijoiden, joista rajat ylittävät sähkönsiirrot ovat peräisin ja joihin ne päätyvät, välillä 49 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
yksityiskohdat noudatettavasta maksumenettelystä, myös siitä, miten määritetään ensimmäinen ajanjakso, jonka osalta korvaus on määrä maksaa, 49 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti;
yksityiskohdat menetelmistä, joilla määritetään sekä määriltään että tyypeiltään verkossa toteutetut rajat ylittävät sähkönsiirrot, joista on maksettava korvaus 49 artiklan mukaisesti, sekä osoitetaan tällaisten yksittäisten jäsenvaltioiden siirtoverkoista peräisin olevien tai niihin päätyvien sähkönsiirtojen sähkömäärä 49 artiklan 5 kohdan mukaisesti;
yksityiskohdat menetelmästä, jolla määritetään rajat ylittävien sähkönsiirtojen toteuttamisesta aiheutuneet kustannukset ja hyödyt 49 artiklan 6 kohdan mukaisesti;
yksityiskohdat sähkönsiirtojen, jotka ovat peräisin Euroopan talousalueen ulkopuolisista maista tai päätyvät niihin, käsittelystä siirtoverkonhaltijoiden välisessä korvausmekanismissa; ja
tasasähköjohdoilla yhteenliitettyjen kansallisten verkkojen osallistumista 49 artiklan mukaisesti koskevat järjestelyt.
Komissio voi tarvittaessa hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan suuntaviivoja tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen edellyttämän yhdenmukaistamisen vähimmäistasosta. Kyseisissä suuntaviivoissa voidaan täsmentää
sähkökauppaa koskevien sääntöjen yksityiskohdat direktiivin (EU) 2019/944 6 artiklan ja tämän asetuksen 5–10, 13–17 ja 35– 37 artiklan täytäntöön panemiseksi;
rajayhdysjohtokapasiteettiin liittyviä investointikannustimia, sijaintia koskevat signaalit mukaan lukien, koskevien sääntöjen yksityiskohdat 19 artiklan täytäntöön panemiseksi.
Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
62 artikla
Jäsenvaltioiden oikeus säätää yksityiskohtaisempia toimenpiteitä
Tällä asetuksella ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeuksia pitää voimassa tai ottaa käyttöön toimenpiteitä, jotka sisältävät tässä asetuksessa, 61 artiklassa tarkoitetuissa suuntaviivoissa tai 59 artiklassa tarkoitetuissa verkkosäännöissä säädettyjä yksityiskohtaisempia säännöksiä, edellyttäen, että kyseiset toimenpiteet ovat unionin oikeuden mukaisia.
VIII LUKU
LOPPUSÄÄNNÖKSET
63 artikla
Uudet rajayhdysjohdot
Uudet tasasähkörajayhdysjohdot voidaan pyynnöstä vapauttaa rajoitetuksi ajaksi tämän asetuksen 19 artiklan 2 ja 3 kohdan ja direktiivin (EU) 2019/944 6 ja 43 artiklan sekä 59 artiklan 7 kohdan ja 60 artiklan 1 kohdan säännösten soveltamisesta seuraavin edellytyksin:
investointi lisää kilpailua sähköntoimitusten alalla;
investointiin liittyvä riski on niin suuri, että investointi ei toteutuisi, jollei vapautusta myönnettäisi;
rajayhdysjohdon omistaja on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka on ainakin oikeudellisen muotonsa osalta erillinen niistä verkonhaltijoista, joiden verkkoon rajayhdysjohto on tarkoitus rakentaa;
kyseisen rajayhdysjohdon käyttäjiltä peritään maksuja;
mitään osaa rajayhdysjohtoon investoidusta pääomasta tai johdon käyttökustannuksista ei ole Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/92/EY ( 9 ) 19 artiklassa tarkoitetun markkinoiden osittaisen avautumisen jälkeen saatu takaisin osana maksuja, joita rajayhdysjohdon yhdistämien siirto- tai jakeluverkkojen käytöstä on peritty; ja
vapautuksen myöntäminen ei haittaisi kilpailua eikä sähkön sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa eikä sen säännellyn verkon tehokasta toimintaa, johon rajayhdysjohto on liitetty.
Kahden kuukauden kuluessa siitä, kun viimeinen asianomaisista sääntelyviranomaisista vastaanotti vapautusta koskevan pyynnön, ACER voi antaa näille sääntelyviranomaisille neuvoa-antavan lausunnon. Sääntelyviranomaiset voivat käyttää lausuntoa päätöksensä perustana.
Sääntelyviranomaisten on vapautuksen myöntämisestä päättäessään tapauskohtaisesti otettava huomioon tarve asettaa vapautuksen kestoa ja rajayhdysjohtojen syrjimätöntä käyttöoikeutta koskevia ehtoja. Näistä ehdoista päättäessään sääntelyviranomaisen on erityisesti otettava huomioon rakennettava lisäkapasiteetti tai olemassa olevan kapasiteetin muutos, hankkeen aikakehys ja kansalliset olosuhteet.
Ennen vapautuksen myöntämistä asianomaisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten on päätettävä kapasiteetin hallintaa ja jakamista koskevista säännöistä ja mekanismeista. Näihin siirtorajoituksen hallintaa koskeviin sääntöihin on sisällyttävä velvoite tarjota käyttämätöntä kapasiteettia markkinoille, ja käyttäjillä on oltava oikeus käydä hankkimallaan kapasiteetilla kauppaa jälkimarkkinoilla. Arvioitaessa 1 kohdan a, b ja f alakohdassa tarkoitettujen perusteiden täyttymistä on otettava huomioon kapasiteetinjakomenettelyn tulokset.
Kun kaikki asianomaiset sääntelyviranomaiset ovat päässeet sopimukseen vapautuspäätöksestä kuuden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, ne ilmoittavat ACERille päätöksestään.
Vapautusta koskeva päätös ja mahdolliset tämän kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetut ehdot on perusteltava asianmukaisesti ja julkaistava.
ACER voi tehdä 4 kohdassa tarkoitetun päätöksen
jos kaikki asianomaiset sääntelyviranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona näistä sääntelyviranomaisista viimeinen vastaanotti vapautusta koskevan pyynnön; tai
asianomaisten sääntelyviranomaisten yhteisestä pyynnöstä.
Ennen päätöksen tekemistä ACER kuulee asianomaisia sääntelyviranomaisia sekä hakijoita.
Sääntelyviranomaisten on viipymättä toimitettava komissiolle ja ACERille tiedoksi jäljennös jokaisesta vapautuspyynnöstä heti, kun pyyntö on vastaanotettu. Asianomaisten sääntelyviranomaisten tai ACERin, jäljempänä ’ilmoituksen antavat viranomaiset’, on ilmoitettava päätöksensä sekä kaikki päätöstä koskevat olennaiset tiedot viipymättä komissiolle. Tiedot voidaan toimittaa komissiolle kootusti niin, että komissio voi tehdä perustellun päätöksen. Tietoihin on sisällyttävä erityisesti
vapautuksen myöntämisen tai epäämisen yksityiskohtaiset perustelut, mukaan lukien taloudelliset tiedot, joilla vapautuksen tarve on perusteltu;
analyysi siitä, miten vapautuksen myöntäminen vaikuttaa kilpailuun ja sähkön sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan;
perustelut ajanjaksolle ja kyseisen rajayhdysjohdon kokonaiskapasiteetin osalle, jolle vapautus myönnetään; ja
asianomaisten sääntelyviranomaisten kuulemisen tulokset.
Jos pyydettyjä tietoja ei toimiteta pyynnössä esitettyyn määräaikaan mennessä, ilmoitus on katsottava peruutetuksi, ellei määräaikaa ole ennen sen päättymistä jatkettu sekä komission että ilmoituksen antavien viranomaisten suostumuksella tai elleivät ilmoituksen antavat viranomaiset ole asianmukaisesti perustellen ilmoittaneet komissiolle, että ne katsovat ilmoituksen olevan täydellinen.
Ilmoituksen antavien viranomaisten on noudatettava vapautuspäätöksen muuttamista tai peruuttamista koskevaa komission päätöstä kuukauden kuluessa ja ilmoitettava tästä komissiolle.
Komissio suojaa kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuutta.
Komission vapautuspäätökselle antaman hyväksynnän voimassaolo päättyy kahden vuoden kuluttua päätöksentekopäivästä, jos rajayhdysjohdon rakentamista ei ole aloitettu kyseiseen päivään mennessä, ja viiden vuoden kuluttua päätöksentekopäivästä, jos rajayhdysjohtoa ei ole otettu käyttöön kyseiseen päivään mennessä, jollei komissio päätä ilmoituksen antavien viranomaisten perustellusta pyynnöstä, että viivästykset johtuvat huomattavista esteistä, joihin henkilö, jolle vapautus on myönnetty, ei voi vaikuttaa.
Komissio voi pyynnöstä tai omasta aloitteestaan aloittaa vapautuspyyntöön liittyvän menettelyn uudelleen
jos jokin päätöksen perusteena ollut tosiseikka on muuttunut olennaisesti, ottaen asianmukaisesti huomioon osapuolten oikeutetut odotukset ja alkuperäisessä vapautuspäätöksessä saavutettu taloudellinen tasapaino;
jos asianomaiset yritykset toimivat vastoin sitoumuksiaan; tai
jos päätös on perustunut osapuolten toimittamiin puutteellisiin, virheellisiin tai harhaanjohtaviin tietoihin.
64 artikla
Poikkeukset
Jäsenvaltiot voivat hakea poikkeusta 3 ja 6 artiklan, 7 artiklan 1 kohdan, 8 artiklan 1 ja 4 kohdan, 9, 10 ja 11 artiklan, 14–17 artiklan, 19–27 artiklan, 35–47 artiklan ja 51 artiklan asiaankuuluvista säännöksistä edellyttäen, että
jäsenvaltio voi osoittaa, että pienten erillisten verkkojen ja pienten liitettyjen verkkojen käytössä on huomattavia ongelmia;
poikkeus koskee Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettuja syrjäisimpiä alueita, joita ei voida liittää unionin energiamarkkinoihin ilmeisten fyysisten syiden takia.
Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetussa tilanteessa poikkeuksen on oltava kestoltaan rajoitettu ja siihen sovelletaan ehtoja, joiden tavoitteena on lisätä kilpailua ja yhdentymistä sähkön sisämarkkinoihin;
Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetussa tilanteessa poikkeus ei ole kestoltaan rajoitettu.
Komissio ilmoittaa ennen päätöksen hyväksymistä jäsenvaltioille kyseisistä hakemuksista kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuutta suojaten.
Tämän artiklan mukaisesti myönnetyssä poikkeuksessa on pyrittävä varmistamaan, ettei se haittaa siirtymistä uusiutuvaan energiaan, jouston lisäämistä, energian varastointia, sähköistä liikkumista ja kulutusjoustoa.
Komissio vahvistaa poikkeuksen myöntämistä koskevassa päätöksessään, missä määrin poikkeuksessa on huomioitava verkkosääntöjen ja suuntaviivojen soveltaminen.
Jos Kyproksen siirtoverkkoa ei ole kytketty muiden jäsenvaltioiden siirtoverkkoihin yhteenliitännöillä 1 päivään tammikuuta 2026 mennessä, Kyproksen on arvioitava, tarvitseeko se poikkeusta kyseisistä säännöksistä, ja se voi toimittaa komissiolle pyynnön jatkaa poikkeusta. Komissio arvioi, voiko kyseisten säännösten soveltaminen aiheuttaa Kyproksen sähköverkon käytölle huomattavia ongelmia vai onko odotettavissa, että niiden soveltamisesta Kyproksessa on hyötyä markkinoiden toiminnalle. Tämän arvion perusteella komissio antaa poikkeuksen jatkamisesta täysimääräisesti tai osittain perustellun päätöksen. Päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
65 artikla
Tietojen antaminen ja luottamuksellisuus
Komissio vahvistaa kohtuullisen määräajan, jonka kuluessa tiedot on toimitettava, ottaen huomioon vaadittujen tietojen monimutkaisuuden ja kiireellisyyden.
Kun komissio lähettää yritykselle tietojensaantipyynnön, se lähettää samanaikaisesti jäljennöksen pyynnöstä sen jäsenvaltion sääntelyviranomaisille, jonka alueella yrityksen kotipaikka on.
Komissio toimittaa samanaikaisesti päätöksensä jäljennöksen sen jäsenvaltion sääntelyviranomaisille, jonka alueella kyseisen henkilön taikka yrityksen kotipaikka on.
Komissio ei ilmaise salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja, jotka se on saanut tämän asetuksen nojalla.
66 artikla
Seuraamukset
67 artikla
Komiteamenettely
68 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
69 artikla
Komission uudelleentarkastelut ja kertomukset
Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle yksityiskohtaisen kertomuksen arvioinnistaan samaan päivään mennessä.
Komissio antaa tarvittaessa 31 päivään joulukuuta 2026 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle säädösehdotuksia arviointinsa pohjalta.
70 artikla
Kumoaminen
Kumotaan asetus (EY) N:o 714/2009. Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
71 artikla
Voimaantulo
Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, 14 ja 15 artiklaa, 22 artiklan 4 kohtaa, 23 artiklan 3 ja 6 kohtaa sekä 35, 36 ja 62 artiklaa sovelletaan tämän asetuksen voimaantulopäivästä. Edellä olevan 14 artiklan 7 kohdan ja 15 artiklan 2 kohdan täytäntöön panemiseksi 16 artiklaa sovelletaan kyseisestä päivästä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
LIITE I
ALUEELLISTEN KOORDINOINTIKESKUSTEN TEHTÄVÄT
1. Koordinoitu kapasiteetin laskenta
1.1 Alueellisten koordinointikeskusten on suoritettava alueiden välisen kapasiteetin koordinoitu laskenta.
1.2 Koordinoitu kapasiteetin laskenta suoritetaan vuorokautisilla ja päivänsisäisillä aikaväleillä.
1.3 Koordinoitu kapasiteetin laskenta on suoritettava asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen nojalla kehitettyjen menetelmien perusteella.
1.4 Koordinoitu kapasiteetin laskenta suoritetaan yhteisen verkkomallin pohjalta 3 kohdan mukaisesti.
1.5 Koordinoidulla kapasiteetin laskennalla on varmistettava siirtorajoituksen tehokas hallinta tässä asetuksessa määriteltyjen siirtorajoituksen hallintaa koskevien periaatteiden mukaisesti.
2. Koordinoitu käyttövarmuusanalyysi
2.1 Alueellisten koordinointikeskusten on tehtävä koordinoitu käyttövarmuusanalyysi, jonka tavoitteena on varmistaa verkon käyttövarmuus.
2.2 Käyttövarmuusanalyysi tehdään kaikista käyttötoiminnan suunnittelun aikaväleistä, vuosittaisesta päivänsisäiseen, käyttäen yhteisiä verkkomalleja.
2.3 Koordinoitu käyttövarmuusanalyysi on tehtävä asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen verkon käyttöä koskevien suuntaviivojen nojalla kehitettyjen menetelmien perusteella.
2.4 Alueellisten koordinointikeskusten on jaettava koordinoidun käyttövarmuusanalyysin tulokset ainakin käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden kanssa.
2.5 Jos alueellinen koordinointikeskus havaitsee koordinoidun käyttövarmuusanalyysin tuloksena mahdollisen rajoituksen, sen on suunniteltava korjaavia toimenpiteitä, joilla maksimoidaan tuloksellisuus ja taloudellinen tehokkuus.
3. Yhteisten verkkomallien laatiminen
3.1 Alueellisten koordinointikeskusten on otettava käyttöön tehokkaita prosesseja yhteisen verkkomallin laatimiseksi kutakin käyttötoiminnan suunnittelun aikaväliä varten, vuosittaisesta päivänsisäiseen.
3.2 Siirtoverkonhaltijoiden on nimitettävä yksi alueellinen koordinointikeskus laatimaan unionin laajuisia yhteisiä verkkomalleja.
3.3 Yhteiset verkkomallit on toteutettava asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen verkon käyttöä koskevien suuntaviivojen ja kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen nojalla kehitettyjen menetelmien mukaisesti.
3.4 Yhteisiin verkkomalleihin on sisällytettävä tehokkaan käyttötoiminnan suunnittelun ja kapasiteetin laskennan kannalta merkitykselliset tiedot kaikilla käyttötoiminnan suunnittelun aikaväleillä, vuosittaisesta päivänsisäiseen.
3.5 Yhteiset verkkomallit on asetettava pyynnöstä kaikkien alueellisten koordinointikeskusten, siirtoverkonhaltijoiden, Sähkö-ENTSOn ja pyynnöstä ACERin saataville.
4. Siirtoverkonhaltijoiden varautumissuunnitelmien ja palautussuunnitelmien tukeminen yhdenmukaisuuden arvioinnin kannalta
4.1 Alueellisten koordinointikeskusten on tuettava käyttöalueen siirtoverkonhaltijoita varautumissuunnitelmien ja palautussuunnitelmien yhdenmukaisuuden arvioinnin tekemisessä asetuksen (EY) N:o 714/2009 6 artiklan 11 kohdan perusteella hyväksytyssä sähköverkon hätätilaa ja käytönpalautusta koskevassa verkkosäännössä vahvistettujen menettelyjen mukaisesti.
4.2. Kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on sovittava tasosta, jonka yläpuolella yhden tai useamman siirtoverkonhaltijan hätä-, suurhäiriö- tai palautustilassa toteuttamien toimien vaikutusta pidetään merkittävänä muiden synkronisesti tai synkronoimattomasti yhteenliitettyjen siirtoverkonhaltijoiden kannalta.
4.3 Tukiessaan siirtoverkonhaltijoita alueellisen koordinointikeskuksen on
määritettävä mahdolliset yhteensopimattomuudet;
ehdotettava lieventämistoimia.
4.4 Siirtoverkonhaltijoiden on arvioitava ja otettava huomioon ehdotetut lieventämistoimet.
5. Alueellisen käytönpalautuksen koordinoinnin ja optimoinnin tukeminen
5.1 Kunkin asiaankuuluvan alueellisen koordinointikeskuksen on tuettava siirtoverkonhaltijoita, jotka on asetuksen (EY) N:o 714/2009 6 artiklan 11 kohdan perusteella hyväksytyn sähköverkon hätätilaa ja käytönpalautusta koskevan verkkosäännön nojalla nimitetty taajuusjohtajiksi ja tahdistuksen johtajiksi, järjestelmän käytönpalautuksen tehokkuuden ja tuloksellisuuden parantamiseksi. Käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden on määriteltävä alueellisen koordinointikeskuksen rooli alueellisen käytönpalautuksen koordinoinnin ja optimoinnin tukemisessa.
5.2. Siirtoverkonhaltijat voivat pyytää apua alueellisilta koordinointikeskuksilta, jos niiden verkko on suurhäiriö- tai palautustilassa.
5.3. Alueellisilla koordinointikeskuksilla on oltava käytössään lähes reaaliaikaiset käytönvalvontajärjestelmät, joiden osalta tarkkailtavuus määritellään 4.2 kohdassa tarkoitettua tasoa soveltamalla.
6. Käytön jälkeinen ja häiriöiden jälkeinen analysointi ja raportointi
6.1 Alueellisten koordinointikeskusten on tutkittava kaikki 4.2 kohdassa tarkoitetun tason ylittävät häiriöt ja laadittava niistä raportti. Käyttöalueen sääntelyviranomaiset ja ACER voidaan ottaa mukaan tutkintaan niiden pyynnöstä. Raporttiin on sisällyttävä suosituksia vastaavien häiriöiden estämiseksi tulevaisuudessa.
6.2 Alueellisten koordinointikeskusten on julkaistava raportti. ACER voi antaa suosituksia vastaavien häiriöiden estämiseksi tulevaisuudessa.
7. Reservikapasiteetin alueellinen mitoitus
7.1 Alueellisten koordinointikeskusten on laskettava käyttöalueen reservikapasiteettivaatimukset. Reservikapasiteettivaatimusten määrityksessä on noudatettava seuraavia vaatimuksia:
sen yleisenä tavoitteena on oltava käyttövarmuuden ylläpitäminen mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla;
se on suoritettava vuorokautisella tai päivänsisäisellä aikavälillä taikka molempina;
siinä on laskettava käyttöalueella vaaditun reservikapasiteetin kokonaismäärä;
siinä on määritettävä reservikapasiteettia koskevat vähimmäisvaatimukset kullekin reservikapasiteetin tyypille;
siinä on otettava huomioon erityyppisten reservikapasiteettien mahdollinen korvaaminen toisentyyppisillä reservikapasiteeteilla hankintakustannusten minimoimiseksi;
siinä on vahvistettava vaaditun reservikapasiteetin maantieteellistä jakautumista koskevat tarvittavat vaatimukset, jos näitä tarvitaan.
8. Tasehallintakapasiteetin alueellisen hankinnan helpottaminen
8.1 Alueellisten koordinointikeskusten on tuettava käyttöalueen siirtoverkonhaltijoita hankittavan tasehallintakapasiteetin määrän määrittämisessä. Tasehallintakapasiteetin määrän määrityksessä on noudatettava seuraavia vaatimuksia:
se on suoritettava vuorokautisella tai päivänsisäisellä aikavälillä taikka molempina;
siinä on otettava huomioon erityyppisten reservikapasiteettien mahdollinen korvaaminen toisentyyppisillä reservikapasiteeteilla hankintakustannusten minimoimiseksi;
siinä on otettava huomioon vaaditun reservikapasiteetin määrät, jotka odotetaan toimitettavan sellaisten tasesähköä koskevien tarjousten pohjalta, joita ei tehdä tasehallintakapasiteettia koskevan sopimuksen perusteella.
8.2 Alueellisten käyttökeskusten on tuettava käyttöalueen siirtoverkonhaltijoita 8.1 kohdan mukaisesti määritetyn vaaditun tasehallintakapasiteetin määrän hankinnassa. Tasehallintakapasiteetin hankinnassa on noudatettava seuraavia vaatimuksia:
se on suoritettava vuorokautisella tai päivänsisäisellä aikavälillä taikka molempina;
siinä on otettava huomioon erityyppisten reservikapasiteettien mahdollinen korvaaminen toisentyyppisillä reservikapasiteeteilla hankintakustannusten minimoimiseksi.
9. Alueelliset seuraavan viikon ja vähintään vuorokautiset verkon riittävyysarvioinnit ja riskiä vähentävien toimien valmistelu
9.1 Alueellisten koordinointikeskusten on tehtävä alueellisia seuraavan viikon ja vähintään vuorokautisia riittävyysarviointeja asetuksessa (EU) 2017/1485 vahvistettujen menettelyjen mukaisesti ja asetuksen (EU) 2019/941 8 artiklan nojalla kehitetyn menetelmän perusteella.
9.2 Alueellisten koordinointikeskusten on tehtävä lyhyen aikavälin alueelliset riittävyysarvioinnit käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden toimittamien tietojen pohjalta sellaisten tilanteiden havaitsemiseksi, joissa riittävyyden odotetaan olevan puutteellinen millä tahansa vastuualueella tai alueellisella tasolla. Alueellisten koordinointikeskusten on otettava huomioon mahdolliset alueiden väliset siirrot ja käyttövarmuusrajat kaikilla asiaankuuluvilla käyttötoiminnan suunnittelun aikaväleillä.
9.3 Tehdessään alueellista verkon riittävyysarviointia kunkin alueellisen koordinointikeskuksen on koordinoitava toimintaansa muiden alueellisten koordinointikeskusten kanssa
perustana olevien oletusten ja ennusteiden todentamiseksi;
sellaisten mahdollisten tilanteiden havaitsemiseksi, joissa riittävyys on puutteellinen useilla alueilla.
9.4 Kunkin alueellisen koordinointikeskuksen on toimitettava alueellisten verkon riittävyysarviointien tulokset sekä toimet, joita se ehdottaa puutteellisen riittävyyden riskin vähentämiseksi, käyttöalueen siirtoverkonhaltijoille ja muille alueellisille koordinointikeskuksille.
10. Alueellinen käyttökeskeytysten koordinointi
10.1 Kunkin alueellisen koordinointikeskuksen on toteutettava alueellinen käyttökeskeytysten koordinointi asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksytyissä verkon käyttöä koskevissa suuntaviivoissa vahvistettujen menettelyjen mukaisesti, jotta voidaan seurata merkityksellisen verkko-omaisuuden käytettävyystilaa ja koordinoida käytettävyyssuunnitelmia ja varmistaa näin siirtoverkon käyttövarmuus ja maksimoida samalla alueiden välisiin sähkönsiirtoihin vaikuttavien rajayhdysjohtojen ja siirtoverkkojen kapasiteetti.
10.2 Kunkin alueellisen koordinointikeskuksen on ylläpidettävä yhtä luetteloa käyttöalueen merkityksellisistä verkkoelementeistä, sähköntuotantomoduuleista ja kulutuslaitoksista ja asetettava se saataville Sähkö-ENTSOn käyttötoiminnan suunnittelun tietopankissa.
10.3 Kunkin alueellisen koordinointikeskuksen on toteutettava seuraavat käyttökeskeytysten koordinointiin käyttöalueella liittyvät toimet:
niiden on arvioitava käyttökeskeytysten suunnittelun yhteensopivuutta käyttäen kaikkien siirtoverkonhaltijoiden seuraavan vuoden käytettävyyssuunnitelmia;
niiden on toimitettava käyttöalueen siirtoverkonhaltijoille luettelo havaituista suunnittelun yhteensopimattomuuksista ja ratkaisut, joita se ehdottaa yhteensopimattomuuksien ratkaisemiseksi.
11. Siirtoverkonhaltijoiden välisten korvausmekanismien optimointi
11.1 Käyttöalueen siirtoverkonhaltijat voivat yhdessä päättää alueellisen koordinointikeskuksen tuen vastaanottamisesta sellaisiin siirtoverkonhaltijoiden välisiin suorituksiin liittyvien rahavirtojen hallinnoinnissa, joissa on osallisina useampi kuin kaksi siirtoverkonhaltijaa; tämä koskee esimerkiksi ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyn kustannuksia, pullonkaulatuloja, tahattomia poikkeamia ja reservien hankintakustannuksia.
12. Alueellisten koordinointikeskusten palveluksessa olevan henkilöstön koulutus ja sertifiointi
12.1 Alueellisten koordinointikeskusten on valmisteltava ja toteutettava alueelliseen verkon käyttöön keskittyviä koulutus- ja sertifiointiohjelmia henkilöstölle, joka työskentelee alueellisten koordinointikeskusten palveluksessa.
12.2 Koulutusohjelmien on katettava kaikki alueellisen koordinointikeskuksen tehtäviin kuuluvat verkon käyttöä koskevat merkitykselliset osatekijät, alueellista kriisiä koskevat skenaariot mukaan lukien.
13. Alueellisten sähkökriisiskenaarioiden määrittäminen
13.1 Alueellisten koordinointikeskusten on määritettävä alueelliset kriisiskenaariot asetuksen (EU) 2019/941 6 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen kriteerien mukaisesti, jos Sähkö-ENTSO siirtää niille tämän tehtävän.
Alueelliset sähkökriisiskenaariot määritetään asetuksen (EU) 2019/941 5 artiklassa vahvistettua menetelmää noudattaen.
13.2 Alueellisten koordinointikeskusten on tuettava kunkin käyttöalueen toimivaltaisia viranomaisia niiden pyynnöstä kahden vuoden välein tehtävien alueellisten kriisisimulaatioiden valmistelussa ja toteuttamisessa asetuksen (EU) 2019/941 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
14. Uutta siirtokapasiteettia, olemassa olevan siirtokapasiteetin parantamista tai niiden vaihtoehtoja koskevien tarpeiden määrittäminen
14.1 Alueellisten koordinointikeskusten on tuettava siirtoverkonhaltijoita niiden määrittäessä uutta siirtokapasiteettia, olemassa olevan siirtokapasiteetin parantamista tai niiden vaihtoehtoja koskevia tarpeita, jotka on toimitettava asetuksen (EU) N:o 347/2013 nojalla perustetuille alueellisille ryhmille ja sisällytettävä direktiivin (EU) 2019/944 51 artiklassa tarkoitettuun kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan.
15. Sellaisen tarjousalueen ulkopuolisen enimmäiskapasiteetin laskenta, joka on käytettävissä ulkopuolisen kapasiteetin osallistumiseen kapasiteettimekanismeihin
15.1 Alueellisten koordinointikeskusten on tuettava siirtoverkonhaltijoita niiden laskiessa, mikä on tarjousalueen ulkopuolinen enimmäiskapasiteetti, joka on käytettävissä ulkopuolisen kapasiteetin osallistumiseksi kapasiteettimekanismeihin, ottaen huomioon yhteenliitännän odotettavissa oleva käytettävyys ja todennäköisyys sille, että mekanismia soveltavassa sähköjärjestelmässä esiintyy järjestelmän niukkuustilanne samanaikaisesti kuin siinä sähköjärjestelmässä, jossa tämä tarjousalueen ulkopuolinen kapasiteetti sijaitsee.
15.2 Laskenta suoritetaan 26 artiklan 11 kohdan a alakohdassa vahvistettua menetelmää noudattaen.
15.3 Alueellisten koordinointikeskusten on suoritettava laskenta kullekin käyttöalueen kattamalle tarjousalueen rajalle.
16. Kausittaisten riittävyysarviointien valmistelu
16.1 Alueellisten koordinointikeskusten on tuotettava alueellisia kausittaisia riittävyysarviointeja, jos Sähkö-ENTSO siirtää niille tämän tehtävän asetuksen (EU) 2019/941 9 artiklan mukaisesti.
16.2 Kausittaisten riittävyysarviointien valmistelu tehdään asetuksen (EU) 2019/941 8 artiklan nojalla kehitetyn menetelmän perusteella.
LIITE II
KUMOTTU ASETUS JA LUETTELO SEN MUUTOKSISTA
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 347/2013, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2013, Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 39) |
8 artiklan 3 kohdan a alakohta 8 artiklan 10 kohdan a alakohta 11 artikla 18 artiklan 4 a kohta 23 artiklan 3 kohta |
Komission asetus (EU) N:o 543/2013, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2013, tietojen antamisesta ja julkaisemisesta sähkömarkkinoilla ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 714/2009 liitteen I muuttamisesta (EUVL L 163, 15.6.2013, s. 1) |
Liitteessä I olevat 5.5–5.9 kohta |
LIITE III
VASTAAVUUSTAULUKKO
Asetus (EY) N:o 714/2009 |
Tämä asetus |
— |
1 artiklan a alakohta |
— |
1 artiklan b alakohta |
1 artiklan a alakohta |
1 artiklan c alakohta |
1 artiklan b alakohta |
1 artiklan d alakohta |
2 artiklan 1 kohta |
2 artiklan 1 kohta |
2 artiklan 2 kohdan a alakohta |
2 artiklan 2 kohdan |
2 artiklan 2 kohdan b alakohta |
2 artiklan 3 kohta |
2 artiklan 2 kohdan c alakohta |
2 artiklan 4 kohta |
2 artiklan 2 kohdan d alakohta |
— |
2 artiklan 2 kohdan e alakohta |
— |
2 artiklan 2 kohdan f alakohta |
— |
2 artiklan 2 kohdan g alakohta |
2 artiklan 5 kohta |
— |
2 artiklan 6–71 kohta |
— |
3 artikla |
— |
4 artikla |
— |
5 artikla |
— |
6 artikla |
— |
7 artikla |
— |
8 artikla |
— |
9 artikla |
— |
10 artikla |
— |
11 artikla |
— |
12 artikla |
— |
13 artikla |
— |
14 artikla |
— |
15 artikla |
16 artiklan 1–3 kohta |
16 artiklan 1–4 kohta |
— |
16 artiklan 5–8 kohta |
16 artiklan 4 ja 5 kohta |
16 artiklan 9–11 kohta |
— |
16 artiklan 12 ja 13 kohta |
— |
17 artikla |
14 artiklan 1 kohta |
18 artiklan 1 kohta |
— |
18 artiklan 2 kohta |
14 artiklan 2–5 kohta |
18 artiklan 3–6 kohta |
— |
18 artiklan 7–11 kohta |
— |
19 artiklan 1 kohta |
16 artiklan 6 kohta |
19 artiklan 2 ja 3 kohta |
— |
19 artiklan 4 ja 5 kohta |
— |
20 artikla |
— |
21 artikla |
— |
22 artikla |
8 artiklan 4 kohta |
23 artiklan 1 kohta |
— |
23 artiklan 2–7 kohta |
— |
25 artikla |
— |
26 artikla |
— |
27 artikla |
4 artikla |
28 artiklan 1 kohta |
— |
28 artiklan 2 kohta |
5 artikla |
29 artiklan 1–4 kohta |
— |
29 artiklan 5 kohta |
8 artiklan 2 kohta (ensimmäinen virke) |
30 artiklan 1 kohdan a alakohta |
8 artiklan 3 kohdan b alakohta |
30 artiklan 1 kohdan b alakohta |
— |
30 artiklan 1 kohdan c alakohta |
8 artiklan 3 kohdan c alakohta |
30 artiklan 1 kohdan d alakohta |
— |
30 artiklan 1 kohdan e ja f alakohta |
|
30 artiklan 1 kohdan g ja h alakohta |
8 artiklan 3 kohdan a alakohta |
30 artiklan 1 kohdan i alakohta |
8 artiklan 3 kohdan d alakohta |
30 artiklan 1 kohdan j alakohta |
|
30 artiklan 1 kohdan k alakohta |
8 artiklan 3 kohdan e alakohta |
30 artiklan 1 kohdan l alakohta |
|
30 artiklan 1 kohdan m–o alakohta |
— |
30 artiklan 2 ja 3 kohta |
8 artiklan 5 kohta |
30 artiklan 4 kohta |
8 artiklan 9 kohta |
30 artiklan 5 kohta |
10 artikla |
31 artikla |
9 artikla |
32 artikla |
11 artikla |
33 artikla |
12 artikla |
34 artikla |
— |
35 artikla |
— |
36 artikla |
— |
37 artikla |
— |
38 artikla |
— |
39 artikla |
— |
40 artikla |
|
41 artikla |
— |
42 artikla |
— |
43 artikla |
— |
44 artikla |
— |
45 artikla |
— |
46 artikla |
— |
47 artikla |
8 artiklan 10 kohta |
48 artikla |
13 artikla |
49 artikla |
2 artiklan 2 kohta (viimeinen alakohta) |
49 artiklan 7 kohta |
15 artikla |
50 artiklan 1–6 kohta |
Liitteessä I oleva 5.10 kohta |
50 artiklan 7 kohta |
3 artikla |
51 artikla |
— |
52 artikla |
— |
53 artikla |
|
54 artikla |
— |
55 artikla |
— |
56 artikla |
— |
57 artikla |
— |
58 artikla |
8 artiklan 6 kohta |
59 artiklan 1 kohdan a, b ja c kohta |
— |
59 artiklan 1 kohdan d ja e alakohta |
|
59 artiklan 2 kohta |
6 artiklan 1 kohta |
59 artiklan 3 kohta |
6 artiklan 2 kohta |
59 artiklan 4 kohta |
6 artiklan 3 kohta |
59 artiklan 5 kohta |
— |
59 artiklan 6 kohta |
6 artiklan 4 kohta |
59 artiklan 7 kohta |
6 artiklan 5 kohta |
59 artiklan 8 kohta |
6 artiklan 6 kohta |
59 artiklan 9 kohta |
8 artiklan 1 kohta |
59 artiklan 10 kohta |
6 artiklan 7 kohta |
— |
6 artiklan 8 kohta |
— |
6 artiklan 9 ja 10 kohta |
59 artiklan 11 ja 12 kohta |
6 artiklan 11 kohta |
59 artiklan 13 ja 14 kohta |
6 artiklan 12 kohta |
59 artiklan 15 kohta |
8 artiklan 2 kohta |
59 artiklan 15 kohta |
— |
60 artiklan 1 kohta |
7 artiklan 1 kohta |
60 artiklan 2 kohta |
7 artiklan 2 kohta |
60 artiklan 3 kohta |
7 artiklan 3 kohta |
— |
7 artiklan 4 kohta |
— |
— |
61 artiklan 1 kohta |
— |
61 artiklan 2 kohta |
18 artiklan 1 kohta |
61 artiklan 3 kohta |
18 artiklan 2 kohta |
— |
18 artiklan 3 kohta |
61 artiklan 4 kohta |
18 artiklan 4 kohta |
— |
18 artiklan 4 a kohta |
61 artiklan 5 kohta |
18 artiklan 5 kohta |
61 artiklan 5 ja 6 kohta |
19 artikla |
— |
21 artikla |
62 artikla |
17 artikla |
63 artikla |
— |
64 kohta |
20 artikla |
65 artikla |
22 artikla |
66 artikla |
23 artikla |
67 artikla |
24 artikla |
— |
— |
68 artikla |
— |
69 artikla |
25 artikla |
70 artikla |
26 artikla |
71 artikla |
( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).
( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1227/2011, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, energian tukkumarkkinoiden eheydestä ja tarkasteltavuudesta (EUVL L 326, 8.12.2011, s. 1).
( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82).
( 4 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1).
( 5 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16).
( 6 ) Komission päätös, annettu 15 päivänä marraskuuta 2012, sähköalan koordinointiryhmän perustamisesta (EUVL C 353, 17.11.2012, s. 2).
( 7 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 347/2013, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2013, Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 39).
( 8 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/1132, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, tietyistä yhtiöoikeuden osa-alueista (EUVL L 169, 30.6.2017, s. 46).
( 9 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/92/EY, annettu 19 päivänä joulukuuta 1996, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä (EYVL L 27, 30.1.1997, s. 20).