EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 02006L0032-20140605
Directive 2006/32/EC of the European Parliament and of the Council of 5 April 2006 on energy end-use efficiency and energy services and repealing Council Directive 93/76/EEC (Text with EEA relevance)
Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/32/EY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2006 , energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista sekä neuvoston direktiivin 93/76/ETY kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/32/EY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2006 , energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista sekä neuvoston direktiivin 93/76/ETY kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
2006L0032 — FI — 05.06.2014 — 002.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/32/EY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2006, energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista sekä neuvoston direktiivin 93/76/ETY kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EYV L 114, 27.4.2006, p.64) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
No |
page |
date |
||
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1137/2008, annettu 22 päivänä lokakuuta 2008, |
L 311 |
1 |
21.11.2008 |
|
|
L 315 |
1 |
14.11.2012 |
||
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/32/EY,
annettu 5 päivänä huhtikuuta 2006,
energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista sekä neuvoston direktiivin 93/76/ETY kumoamisesta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, JOTKA
ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,
ottavat huomioon komission ehdotuksen,
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ( 1 ),
ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon ( 2 ),
noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä ( 3 ),
sekä katsovat seuraavaa:|
(1) |
Yhteisössä olisi ryhdyttävä toimiin energian loppukäytön tehokkuuden parantamiseksi, energian kysynnän hallitsemiseksi ja uusiutuvan energian tuottamisen edistämiseksi, sillä energian toimitus- ja jakeluedellytyksiin ei lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä juurikaan voida vaikuttaa muulla tavoin, kuten rakentamalla uutta kapasiteettia tai parantamalla siirto- ja jakeluverkkoa. Tällä direktiivillä siis parannetaan toimitusvarmuutta. |
|
(2) |
Energian loppukäytön tehostaminen vähentää osaltaan myös primäärienergian kulutusta sekä alentaa hiilidioksidi- ja muita kasvihuonekaasupäästöjä ja täten osaltaan ehkäisee vaarallista ilmastonmuutosta. Nämä päästöt lisääntyvät edelleen, minkä vuoksi Kioton sitoumusten täyttäminen on yhä vaikeampaa. Jopa 78 prosenttia yhteisön kasvihuonekaasupäästöistä johtuu energia-alaan liittyvästä ihmisen toiminnasta. Kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa, josta on säädetty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1600/2002/EY ( 4 ), ennakoidaan, että päästöjä on vähennettävä, jotta voidaan saavuttaa ilmastonmuutosta koskevassa Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksessa vahvistettu pitkän aikavälin tavoite eli ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien vakauttaminen tasolle, joka estäisi ihmisen toiminnan vaaralliset vaikutukset ilmastojärjestelmään. Tämän vuoksi tarvitaan konkreettisia toimintalinjoja ja toimia. |
|
(3) |
Energian loppukäytön tehokkuutta parantamalla kustannustehokkaat energiansäästömahdollisuudet voidaan hyödyntää taloudellisesti tehokkaalla tavalla. Tämä energiansäästö voidaan saavuttaa energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden avulla, jolloin yhteisön riippuvuus tuontienergiasta vähenee. Lisäksi siirtymällä kohti energiatehokkaampaa teknologiaa voidaan edistää yhteisön innovatiivisuutta ja kilpailukykyä Lissabonin strategian mukaisesti. |
|
(4) |
Eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman ensimmäisen vaiheen täytäntöönpanosta annetussa komission tiedonannossa tuotiin esille energian kysynnän hallintaa koskevan direktiivin antaminen eräänä ensisijaisena ilmastonmuutokseen liittyvänä yhteisön tasolla toteutettavana toimenpiteenä. |
|
(5) |
Tämä direktiivi on yhdenmukainen sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY ( 5 ) ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/55/EY ( 6 ) kanssa. Niissä annetaan mahdollisuus käyttää energiatehokkuutta ja kysynnänhallintaa energian lisätarjonnan vaihtoehtona ja ympäristönsuojelutarkoituksessa, jolloin jäsenvaltioiden viranomaiset voivat muun muassa järjestää uudesta kapasiteetista tarjouskilpailuja tai valita energiatehokkuutta edistäviä kysynnänhallintatoimia, joihin kuuluu myös ”valkoisten todistusten” järjestelmien soveltaminen. |
|
(6) |
Tämä direktiivi ei rajoita direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan soveltamista. Mainitun artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla kotitalousasiakkailla ja jäsenvaltioiden harkinnan mukaan myös pienillä yrityksillä on niiden alueella oikeus saada yleispalvelua eli määrätynlaatuisia sähköntoimituksia kohtuullisin, helposti ja selkeästi verrattavin sekä avoimin hinnoin. |
|
(7) |
Tämän direktiivin tarkoituksena ei ole pelkästään edistää edelleen energiapalvelujen tarjontaa, vaan myös luoda tehokkaampia kannustimia kysynnän puolella. Kunkin jäsenvaltion julkisen sektorin olisi siten näytettävä hyvää esimerkkiä energiaa kuluttaviin laitteisiin, energiapalveluihin ja muihin energiatehokkuutta parantaviin toimenpiteisiin kohdistuvissa investoinneissa, ylläpidossa ja muissa kustannuksissa. Niinpä julkista sektoria olisi kannustettava ottamaan energiatehokkuuden parantamisnäkökohdat huomioon investoinneissaan, poistoissaan ja toimintatalousarvioissaan. Lisäksi julkisen sektorin olisi pyrittävä käyttämään energiatehokkuutta perusteena tarjouskilpailumenettelyissä, mikä on sallittu vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/17/EY ( 7 ) ja julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/18/EY ( 8 ) ja mikä periaate vahvistettiin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-513/99 17 päivänä syyskuuta 2002 antamassa tuomiossa ( 9 ). Koska eri jäsenvaltioiden hallintorakenteet ovat hyvin erilaisia, eri toimet, joita julkinen sektori voi toteuttaa, olisi toteutettava tarkoituksenmukaisella kansallisella, alueellisella ja/tai paikallisella tasolla. |
|
(8) |
Julkinen sektori voi toimia esimerkkinä monella tavalla: liitteissä III ja VI lueteltujen soveltuvien toimenpiteiden lisäksi julkinen sektori voi esimerkiksi käynnistää energiatehokkuutta koskevia kokeiluhankkeita ja kannustaa työntekijöitä toimimaan energiatehokkaalla tavalla. Toivottujen kerrannaisvaikutuksien saavuttamiseksi olisi joistain tällaisista toimista tiedotettava tehokkaasti kansalaisille ja/tai yrityksille korostaen samalla kustannushyötyjä. |
|
(9) |
Sähkön, maakaasun, kivi- ja ruskohiilen, lämmityksen ja joissakin tapauksissa jopa kaukolämmön ja jäähdytyksen vähittäismarkkinoiden vapauttaminen on lähes aina johtanut energian tuotanto-, siirto- ja jakelujärjestelmien tehokkuuden paranemiseen ja kustannusten alenemiseen. Tämä markkinoiden vapauttaminen ei ole johtanut sellaiseen merkittävään tuotteiden ja palvelujen kilpailuun, jonka tuloksena olisi voinut olla energiatehokkuuden parantuminen kysyntäpuolella. |
|
(10) |
Energiatehokkuudesta Euroopan yhteisössä 7 päivänä joulukuuta 1998 antamassaan päätöslauselmassa ( 10 ) neuvosto tuki koko yhteisöä koskevaa tavoitetta, jonka mukaan energian loppukäytön intensiteettiä on parannettava vielä yhdellä prosenttiyksiköllä vuodessa vuoteen 2010 saakka. |
|
(11) |
Jäsenvaltioiden olisi tästä syystä asetettava kansallisia ohjeellisia tavoitteita energian loppukäytön tehokkuuden edistämiseksi ja energiapalvelumarkkinoiden jatkuvan kasvun ja kannattavuuden varmistamiseksi, jolloin ne myös edistävät Lissabonin strategian täytäntöönpanoa. Kansallisten ohjeellisten tavoitteiden asettaminen energian loppukäytön tehokkuuden edistämiseksi saa aikaan tehokasta synergiaa yhteisön muun lainsäädännön kanssa, jonka soveltaminen puolestaan edistää kyseisten kansallisten tavoitteiden saavuttamista. |
|
(12) |
Tämä direktiivi edellyttää jäsenvaltioiden toimintaa, ja sen tavoitteiden saavuttaminen riippuu siitä, mikä vaikutus tällä toiminnalla on energian loppukuluttajiin. Jäsenvaltioiden toiminnan lopputulos riippuu siten monista ulkoisista tekijöistä, jotka vaikuttavat kuluttajien käyttäytymiseen siltä osin kuin on kyse heidän energiankäytöstään ja halukkuudestaan panna energiansäästömenetelmiä täytäntöön ja käyttää energiaa säästäviä laitteita. Tästä syystä kansallinen energiansäästötavoite on luonteeltaan ohjeellinen eikä siihen sisälly oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoista velvoitetta, jonka nojalla jäsenvaltioiden olisi saavutettava se, vaikka jäsenvaltiot sitoutuvatkin pyrkimään tämän yhdeksän prosentin tavoitteen saavuttamiseen. |
|
(13) |
Pyrkiessään kansalliseen ohjeelliseen tavoitteeseensa jäsenvaltiot voivat asettaa itselleen tavoitteen, joka on korkeampi kuin yhdeksän prosenttia. |
|
(14) |
Energiatehokkuuden parantamista edesauttaa tietojen, kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihto kaikilla tasoilla, mukaan lukien erityisesti julkinen sektori. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi tehtävä luettelo tämän direktiivin yhteydessä toteutetuista toimista ja mahdollisuuksien mukaan tarkasteltava niiden vaikutusta energiatehokkuutta koskevissa toimintasuunnitelmissa. |
|
(15) |
Kun pyritään energiatehokkuuteen teknologisten, ihmisten käyttäytymistä koskevien ja/tai taloudellisten muutosten avulla, olisi huomattavat kielteiset ympäristövaikutukset vältettävä ja yhteiskunnalliset näkökohdat otettava huomioon. |
|
(16) |
Tarjonnan rahoittaminen ja kysynnän puolella syntyvät kustannukset ovat tärkeitä tekijöitä energiapalveluissa. Siksi rahastot, joista tuetaan energiatehokkuusohjelmien ja muiden energiatehokkuustoimien täytäntöönpanoa ja joilla edistetään energiapalvelumarkkinoiden kehitystä, voivat olla sopiva väline näiden markkinoiden syrjimättömän alkurahoituksen aikaansaamiseksi. |
|
(17) |
Energian loppukäytön tehokkuutta voidaan parantaa energiapalvelujen tai muiden energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden saatavuutta parantamalla ja niiden kysyntää kasvattamalla. |
|
(18) |
Jotta energiansäästöpotentiaali voidaan saavuttaa tietyillä markkinasegmenteillä, joilla energiakatselmuksia ei yleensä ole kaupallisesti saatavilla, kuten kotitalouksissa, jäsenvaltioiden olisi huolehdittava niiden saatavuudesta. |
|
(19) |
Joulukuun 5 Päivänä 2000 annetuissa neuvoston päätelmissä todetaan, että energiapalvelujen edistäminen laatimalla asiaa koskeva yhteisön strategia on eräs energiatehokkuuden parantamistoimien painopistealue. |
|
(20) |
Energian jakelijat, jakeluverkon haltijat ja energian vähittäismyyntiyritykset voivat parantaa energiatehokkuutta yhteisössä markkinoimalla energiapalveluja, joissa energian loppukäyttö on tehokasta. Energiapalveluja ovat esimerkiksi sisätilojen lämpöviihtyvyys, kotitalouksien lämmin käyttövesi, kylmäsäilytys, tuotteiden valmistusprosessi, valaistus ja käyttövoima. Energian jakelijoiden, jakeluverkon tarjoajien ja energian vähittäismyyntiyritysten voiton maksimointi tulee täten liittymään ennemminkin siihen, että energiapalveluja myydään mahdollisimman monelle asiakkaalle, kuin siihen, että jokaiselle asiakkaalle myytäisiin mahdollisimman paljon energiaa. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä välttämään kaikkinaista kilpailun vääristymistä tällä alalla, jotta voidaan taata yhtäläiset mahdollisuudet kaikille energiapalvelujen tarjoajille; ne voivat kuitenkin siirtää tämän tehtävän kansalliselle sääntelyviranomaiselle. |
|
(21) |
Ottaen täysin huomioon energia-alan markkinatoimijoita koskevat kansalliset järjestelyt ja tämän direktiivin mukaisten energiapalvelujen ja energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden täytäntöönpanon edistämisen, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus määrätä energian jakelijat, jakeluverkon haltijat tai energian vähittäismyyntiyritykset tai tarvittaessa kaksi tai kaikki näistä markkinatoimijoista tuottamaan tällaisia palveluja ja osallistumaan tällaisiin toimenpiteisiin. |
|
(22) |
Kolmannen osapuolen rahoitusta koskevien järjestelyjen käyttö on innovatiivinen käytäntö, jota olisi edistettävä. Näissä järjestelyissä edunsaaja välttää investointikustannuksia käyttämällä osan kolmannen osapuolen investoinneista syntyvän energiansäästön rahallisesta arvosta kolmannen osapuolen investointi- ja korkokustannusten takaisinmaksamiseen. |
|
(23) |
Jotta verkossa siirrettävää energiaa koskevista tariffeista ja muusta sääntelystä saataisiin energian loppukäytön tehokkuuden kannalta suotuisampia, perusteettomat määrää lisäävät kannustimet olisi poistettava. |
|
(24) |
Energiapalvelumarkkinoiden edistämiseen voidaan päästä monin eri keinoin, myös sellaisin, jotka ovat muita kuin taloudellisia kannustimia. |
|
(25) |
Energiansäästötavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavia energiapalveluja, energiatehokkuusohjelmia ja muita energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä voidaan tukea ja/tai ne voidaan panna täytäntöön vapaaehtoisilla sopimuksilla, joita sidosryhmät tekevät jäsenvaltioiden nimeämien julkishallinnon elinten kanssa. |
|
(26) |
Tämän direktiivin kattamien vapaaehtoisten sopimusten olisi oltava avoimia, ja niissä olisi soveltuvin osin oltava tietoja ainakin seuraavista seikoista: määrälliset ja vaiheittaiset tavoitteet, seuranta ja raportointi. |
|
(27) |
Polttoaine- ja liikennealalla on suuri merkitys energiatehokkuuden ja energiansäästön kannalta. |
|
(28) |
Energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä määriteltäessä olisi otettava huomioon tehokkuuden parantuminen kustannustehokkaiden teknisten innovaatioiden, kuten sähköisen kaukoluennan laajamittaisella käytöllä. Tässä direktiivissä kilpailukykyisin hinnoin tarjottaviin käyttäjäkohtaisiin mittareihin sisältyvät tarkat lämpöenergiamittarit. |
|
(29) |
Jotta loppukäyttäjät voivat tehdä paremmin tosiseikkoihin perustuvia päätöksiä omasta energiankulutuksestaan, heille olisi annettava kohtuullinen määrä energiankulutusta koskevaa ja muuta asiaan liittyvää tietoa, kuten tietoa saatavilla olevista energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä, vertailukelpoisista loppukäyttäjien kulutusjakaumista tai energiaa käyttävien laitteiden objektiivisista teknisistä tiedoista. Näihin laitteisiin voi kuulua ”Factor Four” ‐laitteita tai vastaavia laitteita. On muistettava, että tällaista arvokasta tietoa olisi jo jossakin määrin annettava loppukäyttäjille direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan 6 kohdan nojalla. Lisäksi kuluttajia olisi aktiivisesti kannustettava tarkistamaan omat mittarilukemansa säännöllisesti. |
|
(30) |
Kaiken tyyppistä energiatehokkuuteen liittyvää tietoa olisi levitettävä laajasti ja tarkoituksenmukaisessa muodossa asianomaisille kohderyhmille, muun muassa laskujen mukana. Tähän voivat sisältyä tiedot taloudellisista ja lainsäädännöllisistä puitteista, tiedotus- ja edistämiskampanjat sekä laajamittainen parhaiden käytäntöjen vaihto kaikilla tasoilla. |
|
(31) |
Tämän direktiivin antamisen jälkeen kaikki hiilidioksidipäästöjen rajoittamisesta energiatehokkuutta parantamalla (Save) 13 päivänä syyskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/76/ETY ( 11 ) olennaiset säännökset sisältyvät muuhun yhteisön lainsäädäntöön, minkä vuoksi direktiivi 93/76/ETY olisi kumottava. |
|
(32) |
Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita, jotka ovat energian loppukäytön tehokkuuden edistäminen ja energiapalvelumarkkinoiden kehittäminen, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen. |
|
(33) |
Tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY ( 12 ) mukaisesti, |
OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
▼M2 —————
4 artikla
Yleistavoite
1. Jäsenvaltioiden on asetettava tämän direktiivin yhdeksännelle soveltamisvuodelle yhdeksän prosentin kansallinen ohjeellinen energiansäästön kokonaistavoite, jonka ne pyrkivät saavuttamaan energiapalvelujen ja muiden energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden avulla. Jäsenvaltioiden on toteutettava kustannustehokkaita, toimivia ja kohtuullisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on edistää tämän tavoitteen saavuttamista.
Kansallinen ohjeellinen energiansäästötavoite asetetaan ja lasketaan liitteessä I esitettyjen säännösten ja menetelmän mukaisesti. Energiasäästöjen vertailussa ja vertailukelpoisiin yksiköihin muunnossa sovelletaan liitteessä II vahvistettuja muuntokertoimia, jollei muiden muuntokertoimien käyttö ole perusteltua. Liitteessä III on annettu esimerkkejä soveltuvista energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä. Energiasäästöjen mittaamisen, arvioinnin ja todentamisen yleispuitteet on esitetty liitteessä IV. Kansallisia energiasäästöjä verrattuna kansalliseen ohjeelliseen energiansäästötavoitteeseen mitataan 1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen.
2. Jäsenvaltioiden on asetettava ensimmäistä 14 artiklan mukaisesti toimitettavaa energiatehokkuutta koskevaa toimintasuunnitelmaa varten energiansäästöjä koskeva kansallinen ohjeellinen välitavoite tämän direktiivin kolmannelle soveltamisvuodelle ja luotava katsaus väli- ja kokonaistavoitteiden saavuttamiseksi laatimaansa strategiaan. Tämän välitavoitteen on oltava realistinen ja johdonmukainen 1 kohdassa tarkoitetun ohjeellisen energiasäästöjen kokonaistavoitteen kanssa.
Komissio antaa lausunnon siitä, vaikuttaako kansallinen ohjeellinen välitavoite realistiselta ja onko se sopusoinnussa kokonaistavoitteen kanssa.
3. Kunkin jäsenvaltion on laadittava energiatehokkuutta parantavia ohjelmia ja toimia.
4. Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi uusi tai olemassa oleva viranomainen tai toimisto, joka huolehtii 1 kohdassa mainitun tavoitteen osalta asetettujen puitteiden yleisestä valvonnasta ja vastaa niiden seurannasta. Nämä elimet todentavat sen jälkeen energiapalvelujen ja muiden energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden, myös olemassa olevien kansallisten energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden, tuloksena koituvat energiansäästöt ja raportoivat tuloksista.
▼M2 —————
LIITE I
Kansallisen ohjeellisen energiansäästötavoitteen laskentatapa
Direktiivin 4 artiklassa tarkoitettu kansallinen ohjeellinen energiansäästötavoite lasketaan seuraavalla menetelmällä:
1. Jäsenvaltioiden on käytettävä keskimääräisen vuosikulutuksen laskemiseen kaikkien tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien energiankäyttäjien, joista on saatavissa virallisia tietoja, energian kotimaisen vuotuisen loppukulutuksen määrää tämän direktiivin täytäntöönpanoa edeltävän viimeisimmän viisivuotisjakson aikana. Tällä energian loppukulutuksella tarkoitetaan loppukäyttäjille kyseisen viisivuotisjakson aikana toimitetun tai myydyn energian määrää, jota ei ole korjattu lämmitystarvelukujen, rakenteellisten muutosten tai tuotannon muutosten huomioon ottamiseksi.
Kansallinen ohjeellinen energiansäästötavoite lasketaan tämän keskimääräisen vuosikulutuksen perusteella kerran, ja tähän perustuva säästettävän absoluuttisen energian määrä on tavoitteena koko tämän direktiivin soveltamisajan.
Kansallinen ohjeellinen energiansäästötavoite
a) on yhdeksän prosenttia edellä tarkoitetusta keskimääräisestä vuosikulutuksesta;
b) lasketaan tämän direktiivin yhdeksännen soveltamisvuoden jälkeen;
c) on yhtä kuin kumulatiivinen vuotuinen energiansäästö, joka kertyy koko tämän direktiivin yhdeksän vuoden pituisena soveltamisaikana;
d) on saavutettava energiapalveluilla ja muilla energiatehokkuutta parantavilla toimenpiteillä.
Käyttämällä tätä energiasäästöjen laskentatapaa saadaan tämän direktiivin mukainen energiasäästön kokonaismäärä ilmaistua kiinteänä määränä, ja se on siten riippumaton tulevasta BKT:n kasvusta ja mahdollisesta tulevasta energiankulutuksen kasvusta.
2. Kansallinen ohjeellinen energiansäästötavoite ilmaistaan absoluuttisina lukuina gigawattitunteina tai vastaavina yksiköinä, jotka lasketaan liitteen II mukaisesti.
3. Jonakin tiettynä vuonna tämän direktiivin voimaantulon jälkeen toteutunut energiansäästö, joka on tulosta aiempana vuonna, kuitenkin aikaisintaan vuonna 1995, käynnistetyistä energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä, joilla on pysyvä vaikutus, voidaan ottaa huomioon vuotuista energiansäästön määrää laskettaessa. Ennen vuotta 1995 mutta aikaisintaan vuonna 1991 aloitetut toimenpiteet voidaan tietyissä tapauksissa ottaa huomioon, jos se on olosuhteiden vuoksi perusteltua. Teknologiaan liittyvät toimet olisi joko pitänyt saattaa ajan tasalle teknologian kehityksen huomioon ottamiseksi tai niitä olisi arvioitava suhteessa mainittujen toimien vertailuarvoihin. Komissio antaa ohjeet siitä, miten kaikkien tällaisten energiatehokkuutta parantavien toimien vaikutus on mitattava tai arvioitava perustuen mahdollisuuksien mukaan voimassa olevaan yhteisön lainsäädäntöön kuten hyötylämmön tarpeeseen perustuvan sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä sisämarkkinoilla 11 päivänä helmikuuta 2004 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2004/8/EY ( 13 ) ja direktiiviin 2002/91/EY.
Joka tapauksessa tämä energiansäästö on kuitenkin voitava todentaa ja mitata tai arvioida liitteessä IV olevien yleispuitteiden mukaisesti.
▼M2 —————
LIITE III
Ohjeellinen esimerkkiluettelo vaatimukset täyttävistä energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä
Tässä liitteessä annetaan esimerkkejä siitä, millä alueilla energiatehokkuusohjelmia ja muita energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä voidaan kehittää ja toteuttaa 4 artiklan puitteissa.
Jotta energiatehokkuusohjelmat voidaan ottaa huomioon, niistä on koiduttava liitteen IV suuntaviivojen mukaisesti selvästi mitattavissa ja todennettavissa tai arvioitavissa olevia energiansäästöjä, eikä niiden vaikutuksia ole saanut jo ottaa huomioon muissa toimissa. Seuraavat luettelot eivät ole tyhjentäviä, vaan ne on tarkoitettu ohjeeksi.
Esimerkkejä vaatimukset täyttävistä energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä:
Kotitaloudet ja palveluala
a) lämmitys ja jäähdytys (esim. lämpöpumput, uudet tehokkaat lämmityskattilat, kaukolämpö/kaukojäähdytysjärjestelmien asentaminen/parantaminen);
b) eristys ja ilmanvaihto (esim. seinien ja katon eristys, ikkunoiden kaksin- tai kolminkertainen lasitus, passiivinen lämmitys ja jäähdytys jne.);
c) lämmin vesi (esim. uusien laitteiden asentaminen, suora ja tehokas käyttö sisätilojen lämmityksessä, pesukoneissa);
d) valaistus (esim. uudet energiatehokkaat lamput ja niiden liitäntälaitteet, digitaaliset ohjausjärjestelmät, liiketunnistimien käyttö liikerakennusten valaistusjärjestelmissä);
e) ruoanlaitto ja kodin kylmälaitteet (esim. uudet energiatehokkaat laitteet, lämmön talteenottojärjestelmät);
f) muut koneet ja laitteet (esim. sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitteet, uudet energiatehokkaat laitteet, ajastimet energiankäytön optimoimiseksi, lepovirtakulutuksen vähentäminen, kondensaattorien asentaminen loistehon vähentämiseksi, matalahävikkiset muuntajat);
g) uusiutuvien energialähteiden tuottaminen kotitalouksissa, johon liittyy ostetun energiamäärän väheneminen (esim. aurinkolämpösovellukset, kuten kotitalouksissa tuotettu lämmin käyttövesi, sisätilojen lämmitys ja jäähdytys);
Teollisuus
h) tuotteiden valmistusprosessit (esim. paineilman, lauhteen sekä kytkimien ja venttiilien tehokkaampi käyttö, automaattisten ja integroitujen järjestelmien käyttö, energiatehokkaat valmiustilatoiminnot);
i) moottorit ja sähkökäytöt (esim. elektronisten ohjauslaitteiden, nopeussäätöisten laitteiden, integroidun sovellusohjelmoinnin, taajuusmuuttajien ja korkeanhyötysuhteen sähkömoottorien käytön lisääminen);
j) puhaltimet, nopeussäätöiset laitteet ja ilmanvaihto (esim. uudet laitteet/järjestelmät, painovoimaisen ilmanvaihdon käyttö);
k) kysynnänohjaus (esim. kuormituksen ajoittaminen, huipputehon rajoittaminen);
l) tehokas yhteistuotanto (esim. sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitteet);
Liikenne
m) liikennemuoto (esim. energiatehokkaiden ajoneuvojen käytön, ajoneuvojen energiatehokkaan käytön, mukaan lukien rengaspaineen tarkistusjärjestelmät, energiatehokkuutta parantavien laitteiden ja lisälaitteiden ajoneuvoihin asentamisen, energiatehokkuutta parantavia polttoaineen lisäaineiden sekä polttoaineen kulutusta alentavien öljyjen ja renkaiden käytön edistäminen);
n) siirtyminen muihin liikennemuotoihin (esim. autottomaan kotiin/työpaikkaan kuljetukseen liittyvät järjestelyt, auton yhteiskäyttö, siirtyminen enemmän energiaa kuluttavista liikennemuodoista vähemmän energiaa kuluttaviin matkustajakilometriä tai tonnikilometriä kohti mitattuna);
o) autottomat päivät;
Useita eri aloja koskevat toimenpiteet
p) standardit ja normit, joiden ensisijaisena tarkoituksena on tuotteiden ja palvelujen, rakennukset mukaan lukien, energiatehokkuuden parantaminen;
q) energiamerkintäjärjestelmät;
r) mittaus, älykkäät mittausjärjestelmät, kuten käyttäjäkohtaiset kaukoluettavat mittarit, ja riittävästi tietoa sisältävä laskutus;
s) koulutus, joka johtaa energiatehokkaan teknologian ja/tai tekniikkojen käyttöön;
Horisontaaliset toimenpiteet
t) määräykset, verot jne., joiden vaikutuksena on energian loppukäytön vähentyminen;
u) kohdennetut tiedotuskampanjat, joilla edistetään energiatehokkuuden parantamista ja energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä.
LIITE IV
Energiansäästön mittaamisen ja todentamisen yleispuitteet
1. Energiansäästön mittaaminen, laskelmat ja niiden normalisointi
1.1 Energiansäästön mittaaminen
Yleistä
Arvioitaessa saavutettua energiansäästöä 4 artiklan mukaisesti energiatehokkuuden yleisen parantumisen määrittämiseksi ja yksittäisten toimenpiteiden vaikutuksen toteamiseksi sovelletaan yhdenmukaistettua laskentamallia, jossa käytetään ylhäältä alas- ja alhaalta ylös -laskentamenetelmiä energiatehokkuuden vuosittaisen parantumisen arvioimiseksi 14 artiklassa tarkoitettuja energiatehokkuutta koskevia toimintasuunnitelmia varten.
Kehittäessään yhdenmukaistettua laskentamallia 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti komitea pyrkii mahdollisimman suuressa määrin käyttämään tietoja, joita Eurostat ja/tai kansalliset tilastokeskukset jo muutoinkin toimittavat.
Ylhäältä alas -laskentamenetelmä
Ylhäältä alas -laskentamenetelmä tarkoittaa sitä, että energiansäästöjen määrä lasketaan käyttäen lähtökohtana kansallisia tai pidemmälle aggregoituja alakohtaisia energiansäästön tasoja. Tämän jälkeen tehdään vuosittaisten tietojen tarkistuksia ulkoisten tekijöiden, kuten lämmitystarvelukujen, rakenteellisten muutosten, tuotevalikoimien jne., osalta, jotta voidaan johtaa arvio, joka ilmaisee selvästi kokonaisenergiatehokkuuden parantumisen siten kuin 1.2 kohdassa esitetään. Tällä menetelmällä ei voida tehdä tarkkoja arvioita yksityiskohtaisella tasolla, eikä sillä voida selvittää toimenpiteiden ja niillä saavutettujen energiansäästöjen välisiä syy- ja seuraussuhteita. Se on kuitenkin yleensä yksinkertaisempi ja kustannuksiltaan edullisempi, ja siitä käytetään usein nimitystä ”energiatehokkuuden indikaattorit”, koska se antaa suuntaa-antavaa tietoa kehityksestä.
Kehittäessään tässä yhdenmukaistetussa laskentamenetelmässä käytettävää ylhäältä alas -laskentamallia komitea käyttää työnsä pohjana mahdollisimman laajasti olemassa olevia menetelmiä, kuten ODEX-mallia ( 14 ).
Alhaalta ylös -laskentamenetelmä
Alhaalta ylös -laskentamenetelmä tarkoittaa sitä, että tietyllä energiatehokkuutta parantavalla toimenpiteellä saavutettu energiansäästö arvioidaan kilowattitunteina (kWh), jouleina (J) tai öljyekvivalenttikiloina (kgoe) ja lasketaan yhteen muilla yksittäisillä energiatehokkuutta parantavilla toimenpiteillä saavutettujen energiansäästötulosten kanssa. Edellä 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut viranomaiset tai toimistot varmistavat, että energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä (mukaan lukien mekanismit) yhdistelemällä saavutettua energiansäästöä ei lasketa mukaan kahdesti. Alhaalta ylös -laskentamenetelmää varten voidaan käyttää 2.1 ja 2.2 kohdassa tarkoitettuja tietoja ja menetelmiä.
Komissio kehittää yhdenmukaistetun alhaalta ylös -mallin 1 päivään tammikuuta 2008 mennessä. Mallilla on katettava 20–30 prosenttia energian kotimaisen vuotuisen loppukulutuksen kokonaismäärästä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla aloilla edellyttäen, että jäljempänä a, b ja c alakohdassa tarkoitetut tekijät on otettu asianmukaisesti huomioon.
Komissio jatkaa tämän yhdenmukaistetun alhaalta ylös -mallin kehittämistä 1 päivään tammikuuta 2012 saakka. Mallilla on katettava huomattavasti suurempi osuus energian kotimaisen vuotuisen loppukulutuksen kokonaismäärästä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla aloilla edellyttäen, että jäljempänä a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja tekijöitä on otettu asianmukaisesti huomioon.
Kehittäessään yhdenmukaistettua alhaalta ylös -mallia komissio ottaa huomioon seuraavat seikat ja se perustelee päätöksensä sen mukaisesti:
a) yhdenmukaistetusta laskentamallista ensimmäisten soveltamisvuosien aikana saadut kokemukset;
b) oletettu mahdollinen tarkkuuden parantuminen, joka saadaan aikaan käyttämällä suurempaa alhaalta ylös -laskelmien osuutta;
c) arvio mahdollisista lisäkustannuksista ja/tai hallinnollisesta rasituksesta.
Kehittäessään tätä yhdenmukaistettua alhaalta ylös -mallia 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti komitea pyrkii käyttämään vakiomenettelyjä, jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän hallinnollista taakkaa ja kustannuksia, erityisesti käyttämällä 2.1 ja 2.2 kohdassa tarkoitettuja mittausmenetelmiä ja keskittymällä aloihin, joilla yhdenmukaistettua alhaalta ylös -mallia voidaan soveltaa mahdollisimman kustannustehokkaasti.
Jäsenvaltiot voivat halutessaan käyttää muita alhaalta ylös -mittauksia yhdenmukaistetussa alhaalta ylös -mallissa määrätyn osan lisäksi sen jälkeen, kun komissio on antanut suostumuksensa 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti ja asianomaisten jäsenvaltioiden esittämien menetelmäkuvausten perusteella.
Jos tiettyjen alojen osalta ei ole käytettävissä alhaalta ylös -laskelmia, on komissiolle toimitettavissa kertomuksissa käytettävä ylhäältä alas -indikaattoreita tai ylhäältä alas- ja alhaalta ylös -laskelmien yhdistelmiä edellyttäen, että komissio on antanut siihen suostumuksensa 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Arvioidessaan tätä koskevia pyyntöjä 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun välikertomuksen yhteydessä, komission on erityisesti osoitettava asianmukaista joustavuutta. Jotkin ylhäältä alas -laskelmat ovat välttämättömiä sellaisten toimenpiteiden vaikutuksen arvioimiseksi, jotka on toteutettu vuoden 1995 jälkeen (joissakin tapauksissa jo vuonna 1991) ja joilla on yhä vaikutuksia.
1.2 Energiansäästön mittausten normalisointi
Energiansäästö määritetään mittaamalla ja/tai arvioimalla energiankäyttö ennen toimenpiteen toteuttamista ja sen jälkeen, missä yhteydessä on tehtävä tarvittavat tarkistukset ja normalisointi energiankäyttöön yleensä vaikuttavien ulkoisten olosuhteiden huomioon ottamiseksi. Energiankäyttöön yleensä vaikuttavat olosuhteet voivat vaihdella myös ajankohdasta riippuen. Ne voivat olla seurausta yhdestä tai useammasta tekijästä, kuten
a) sääolosuhteet kuten lämmitystarveluku;
b) tilojen käyttöasteet;
c) muiden kuin asuinrakennusten käyttöajat;
d) laiteintensiteetti (tuotantokapasiteetti); tuotevalikoima;
e) tuotantokapasiteetti, tuotannon taso, määrä tai arvonlisä, mukaan lukien BKT:n muutokset;
f) laitteiston ja kulkuneuvojen käyttöajat;
g) suhteet muihin yksiköihin.
2. Tiedot ja menetelmät, joita voidaan käyttää (mitattavuus)
Energiansäästön mittaamiseen ja/tai arviointiin tarvittavien tietojen kokoamista varten on useita menetelmiä. Energiapalvelun tai energiatehokkuutta parantavan toimenpiteen arviointia on kuitenkin usein mahdotonta perustaa yksinomaan mittauksiin. Tästä syystä tässä tehdään ero energiansäästön mittaus- ja arviointimenetelmien välillä, joista jälkimmäinen on yleisemmin käytössä.
2.1 Mittauksiin perustuvat tiedot ja menetelmät
Jakeluyhtiöiden ja energian vähittäismyyjien laatimat laskut
Energialaitosten mittarilukemiin perustuvat laskut voivat toimia mittauksen perustana, jos niitä on käytettävissä edustavan ajanjakson ajalta ennen energiatehokkuutta parantavan toimenpiteen käyttöön ottoa. Näitä voidaan sitten verrata toimen aloittamisen jälkeisen ajanjakson mittarilaskuihin, joita on myös oltava edustavalta ajalta. Tuloksia olisi mahdollisuuksien mukaan verrattava vertailuryhmään (joka ei ole mukana toteutettavassa toimessa), tai ne olisi vaihtoehtoisesti normalisoitava 1.2 kohdan mukaisesti.
Energian myyntiä koskevat tiedot
Erilaisten energiatyyppien (esim. sähkö, kaasu, lämmitysöljy jne.) kulutusta voidaan mitata vertaamalla vähittäismyyjältä tai jakelijalta ennen energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden käyttöön ottoa saatuja myyntitietoja toimenpiteen toteuttamisen jälkeisen ajan myyntitietoihin. Tuloksia voidaan verrata vertailuryhmään tai ne voidaan normalisoida.
Koneiden ja laitteiden myyntiä koskevat tiedot
Koneiden ja laitteiden kulutus voidaan laskea valmistajalta suoraan saatujen tietojen avulla. Koneiden ja laitteiden myyntiä koskevia tietoja on yleensä saatavilla vähittäismyyjiltä. Voidaan myös tehdä erityisiä selvityksiä ja mittauksia. Saatuja tietoja voidaan verrata myyntitietoihin energiansäästön suuruuden määrittämiseksi. Käytettäessä tätä menetelmää olisi tehtävä mukautukset koneiden tai laitteiden käyttöä koskevien muutosten huomioon ottamiseksi.
Loppukäyttöä koskevat kuormitustiedot
Rakennuksen tai laitoksen energiankäyttöä voidaan seurata kattavasti energiantarpeen mittaamiseksi ennen energiatehokkuutta parantavan toimenpiteen käyttöön ottoa ja sen jälkeen. Tärkeitä asiaan vaikuttavia tekijöitä (esim. tuotantoprosessi, erityislaitteet, lämmitysjärjestelmä) voidaan mitata tarkemmin.
2.2 Arviointeihin perustuvat tiedot ja menetelmät
Yksinkertaiset tekniset ilman tarkastuksia tehtävät arviot
Yksinkertaiset tekniset arviot ilman paikan päällä tehtävää tarkastusta ovat yleisin menetelmä oletettujen energiansäästöjen arvioimiseksi. Tiedot voidaan arvioida soveltamalla teknisiä toimintaperiaatteita mutta käyttämättä paikan päällä kerättyjä tietoja, jolloin olettamukset tehdään esimerkiksi laitteiden teknisten tietojen, suoritusarvojen ja asennettujen laitteiden toimintaprofiilien sekä tilastojen jne. perusteella.
Tarkastuksiin perustuvat tarkemmat tekniset arviot
Energiankäyttöä koskevat tiedot voidaan laskea niiden tietojen perusteella, jotka ulkopuolinen asiantuntija on kerännyt yhdessä tai useammassa kohteessa tekemänsä katselmuksen tai muuntyyppisen käynnin yhteydessä. Tämän perusteella voidaan kehittää hienostuneempia algoritmeja/simulointimalleja, joita sitten sovelletaan suurempaan joukkoon kohteita (esim. rakennukset, laitokset, ajoneuvot jne.). Tämän tyyppistä arviointia voidaan usein käyttää yksinkertaisten teknisten arvioiden täydentämiseksi ja tarkistamiseksi.
3. Epävarmuustekijöiden huomioon ottaminen
Kaikkiin 2 kohdassa lueteltuihin menetelmiin saattaa liittyä jonkin verran epävarmuutta. Epävarmuus voi johtua seuraavista tekijöistä ( 15 ):
a) instrumentointivirheet: nämä johtuvat tavallisesti tuotteen valmistajan toimittamissa teknisissä eritelmissä olevista virheistä;
b) mallinnusvirheet: näissä on tavallisesti kyse siinä mallissa olevista virheistä, jota käytetään asianomaisia tietoja koskevien muuttujien arviointiin;
c) otantavirhe: tässä on tavallisesti kyse virheistä, jotka johtuvat siitä, että tarkastellaan otosta eikä koko tutkimuksen kohteena olevaa joukkoa.
Epävarmuus voi johtua myös suunnitelmallisista ja suunnittelemattomista oletuksista; nämä liittyvät tavallisesti arvioihin, vaatimuksiin ja/tai teknisten tietojen käyttöön. Virheiden esiintyminen riippuu siitä, mikä 2.1 ja 2.2 kohdassa selostetuista tiedonkeruumenetelmistä valitaan. Epävarmuustekijöiden tarkempi erittely on suositeltavaa.
Jäsenvaltiot voivat ilmaista epävarmuuden määrällisesti raportoidessaan tässä direktiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta. Epävarmuus ilmaistaan tällöin tilastollisesti järkevällä tavalla niin, että ilmoitetaan sekä tarkkuus- että luotettavuustaso. Esimerkiksi: ”virhe on ± 20 prosenttia 90 prosentin luotettavuustasolla”.
Jos käytetään määrällisesti ilmaistavan epävarmuuden menetelmää, jäsenvaltioiden on otettava myös huomioon, että hyväksyttävissä oleva energiansäästölaskelmien epävarmuustaso riippuu säästön määrästä ja epävarmuuden vähentämisestä aiheutuvista kustannuksista.
4. Energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden yhdenmukaistetut vaikutusajat alhaalta ylös -laskelmissa
Jotkin energiatehokkuutta parantavat toimenpiteet pysyvät voimassa vuosikymmeniä, toiset kestävät lyhyemmän ajan. Seuraavassa luettelossa annetaan esimerkkejä energiatehokkuustoimien keskimääräisestä vaikutusajasta.
|
Yksityisasuntojen yläpohjaeristykset |
30 vuotta |
|
Yksityisasuntojen rakoseinäeristys |
40 vuotta |
|
Lasituksen vaihtaminen E luokasta C luokkaan (m2) |
20 vuotta |
|
Lämmityskattiloiden vaihtaminen B luokasta A luokkaan |
15 vuotta |
|
Lämmityksen säätölaitteet — uusiminen kattilanvaihdon yhteydessä |
15 vuotta |
|
Pienloistelamput — vähittäismyynti |
16 vuotta |
|
Lähde: Energy Efficiency Commitment 2005–2008, UK. |
Sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot soveltavat samaa vaikutusaikaa samanlaisiin toimiin, nämä vaikutusajat yhdenmukaistetaan Euroopan tasolla. Tämän vuoksi komissio korvaa 16 artiklassa perustetun komitean avustamana edellä olevan luettelon hyväksytyllä erilaisten energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden keskimääräisten vaikutusaikojen alustavalla luettelolla viimeistään 17 päivänä marraskuuta 2006.
5. Energiansäästöjen kerrannaisvaikutusten käsittely ja kaksinkertaisen laskennan välttäminen ylhäältä alas- ja alhaalta ylös -laskentamenetelmien yhdistelmissä.
Energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden, esimerkiksi rakennuksen kuumavesisäiliön tai putkiston eristyksen tai muun vaikutuksiltaan vastaavan toimenpiteen, täytäntöönpanolla voi olla myöhempiä kerrannaisvaikutuksia markkinoilla. Tällä tarkoitetaan sitä, että markkinat panevat jatkossa toimenpiteen täytäntöön automaattisesti ilman 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen energiaviranomaisten tai -toimistojen tai yksityissektorin energiapalvelujen tarjoajien osallistumista. Toimenpide, jolla on mahdollisia kerrannaisvaikutuksia, olisi useimmissa tapauksissa kustannustehokkaampi kuin toimenpiteet, jotka on säännöllisesti toistettava. Jäsenvaltioiden on arvioitava tällaisten toimenpiteiden energiansäästöpotentiaali, niiden kerrannaisvaikutukset mukaan luettuina, ja todennettava toimenpiteiden kokonaisvaikutukset jälkiarvioinnin avulla käyttäen, mikäli tarkoituksenmukaista, indikaattoreita.
Horisontaalisten toimenpiteiden osalta voidaan käyttää energiatehokkuusindikaattoreita, jos voidaan määritellä, mihin suuntaan ne olisivat kehittyneet ilman horisontaalisia toimenpiteitä. Kaksinkertainen laskenta kohdennettujen energiatehokkuusohjelmien, energiapalvelujen ja muiden välineiden avulla saatujen säästöjen kanssa on kuitenkin voitava mahdollisuuksien mukaan estää. Tämä koskee erityisesti energia- tai hiilidioksidiveroja ja tiedotuskampanjoita.
On tehtävä korjauksia sen välttämiseksi, että energiansäästöt lasketaan mukaan kahdesti. Sellaisten matriisien, jotka mahdollistavat toimien vaikutusten yhteen laskemisen, käyttöä kannustetaan.
Tavoitejakson jälkeen saavutettavaa mahdollista energiansäästöä ei oteta huomioon, kun jäsenvaltiot raportoivat 4 artiklassa asetetun kokonaistavoitteen saavuttamisesta. Toimenpiteitä, joilla edistetään pitkäaikaisia markkinavaikutuksia, olisi joka tapauksessa rohkaistava, ja toimenpiteitä, jotka ovat jo tuottaneet energiansäästöä koskevia kerrannaisvaikutuksia, olisi otettava huomioon raportoitaessa 4 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta edellyttäen, että ne voidaan arvioida ja todentaa tässä liitteessä annettujen ohjeiden mukaisesti.
6. Energiansäästön todentaminen
Tietyn energiapalvelun tai muun energiatehokkuutta parantavan toimenpiteen avulla saavutettu energiansäästö on annettava ulkopuolisen tahon todennettavaksi, jos tätä pidetään kustannustehokkaana ja tarpeellisena. Todentamisen voivat suorittaa riippumattomat konsultit, energiapalveluyritykset tai muut markkinatoimijat. 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ja toimistot voivat antaa asiasta lisäohjeita.
Lähteet: A European Ex-post Evaluation Guidebook for DSM and EE Service Programmes; Kansainvälinen energiajärjestö (IEA), INDEEP-tietokanta; IPMVP, nide 1 (maaliskuun 2002 painos).
▼M2 —————
( 1 ) EUVL C 120, 20.5.2005, s. 115.
( 2 ) EUVL C 318, 22.12.2004, s. 19.
( 3 ) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 7. kesäkuuta 2005 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 23. syyskuuta 2005 (EUVL C 275 E, 8.11.2005, s. 19) ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 13. joulukuuta 2005 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Neuvoston päätös, tehty 14. maaliskuuta 2006.
( 4 ) EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1.
( 5 ) EUVL L 176, 15.7.2003, s. 37, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiivillä 2004/85/EY (EUVL L 236, 7.7.2004, s. 10).
( 6 ) EUVL L 176, 15.7.2003, s. 57.
( 7 ) EUVL L 134, 30.4.2004, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2083/2005 (EUVL L 333, 20.12.2005, s. 28).
( 8 ) EUVL L 134, 30.4.2004, s. 114, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2083/2005.
( 9 ) Asia C-513/99, Concordia Bus Finland Oy Ab, aiemmin Stagecoach Finland Oy Ab, vastaan Helsingin kaupunki ja HKL-Bussiliikenne (Kok. 2002, s. I-7213).
( 10 ) EYVL C 394, 17.12.1998, s. 1.
( 11 ) EYVL L 237, 22.9.1993, s. 28.
( 12 ) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.
( 13 ) EUVL L 52, 21.2.2004, s. 50.
( 14 ) ODYSSEE-MURE-projekti, SAVE-ohjelma, komissio 2005.
( 15 ) Malli, jolla voidaan määrittää määrällisesti ilmaistavissa oleva, näihin kolmeen virheeseen perustuva epävarmuus, on asiakirjan International Performance Measurement & Verification Protocol (IPMVP) lisäyksessä B.