Asia C-25/11

Varzim Sol – Turismo, Jogo e Animação SA

vastaan

Fazenda Pública

(Supremo Tribunal Administrativon esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Verotus — Kuudes arvonlisäverodirektiivi — Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen — 17 artiklan 2 ja 5 kohta sekä 19 artikla — Tavaroiden ja palvelujen ostoihin käytetyt ”tuet” — Vähennysoikeuden rajoitus”

Tuomion tiivistelmä

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Tutkittavaksi ottaminen – Velvollisuus esittää unionin tuomioistuimelle riittävästi tietoja asiaan liittyvistä tosiseikoista ja lainsäädännöstä – Laajuus

   (SEUT 267 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artikla)

2. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen – Vähennysoikeuden rajoitukset – Tuet

   (Neuvoston direktiivin 77/388 17 artiklan 2 ja 5 kohta sekä 19 artikla)

1.  Niiden tietojen osalta, jotka on toimitettava unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä, on niin, että paitsi että unionin tuomioistuimen on voitava antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllisiä vastauksia näiden tietojen perusteella, niiden on myös mahdollistettava se, että jäsenvaltioiden hallitukset sekä muut tahot, joita asia koskee, voivat esittää huomautuksia Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti. Tätä varten on tarpeen, että kansallinen tuomioistuin määrittää esittämiinsä kysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat tai ainakin selostaa ne tosiseikkoja koskevat lähtökohdat, joihin nämä kysymykset perustuvat.

   Jos kansallisen tuomioistuimen esittämät tiedot riittävät yksilöimään pääasian kohteen ja unionin oikeusjärjestyksen kannalta merkityksellisimmät seikat ja jos niiden perusteella jäsenvaltiot voivat esittää huomautuksensa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti ja osallistua tehokkaasti menettelyyn unionin tuomioistuimessa sekä unionin tuomioistuin antaa hyödyllisen vastauksen kansalliselle tuomioistuimelle, ennakkoratkaisupyyntö on näin ollen otettava tutkittavaksi.

   (ks. 30 ja 31 kohta)

2.  Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388 17 artiklan 2 ja 5 kohtaa sekä 19 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että salliessaan osittain verovelvollisten tehdä mainituissa säännöksissä säädetyn vähennyksen tavaroiden ja palvelujen täyden tai osittaisen käytön perusteella jäsenvaltio laskee vähennettävän määrän sellaisilla toimialoilla, joilla tällaiset verovelvolliset harjoittavat yksinomaan veronalaista toimintaa, siten, että se sisällyttää verosta vapautetut ”tuet” sen murtoluvun nimittäjään, jonka perusteella vähennyksen suhdeluku lasketaan.

   Koska verovelvollisen sallittiin tehdä vähennys tosiasialliseen käyttöön perustuvan menetelmän mukaisesti, kuudennen direktiivin 19 artiklan säännöksiä ei voida soveltaa eikä niillä näin ollen voida mainituilla toimialoilla rajoittaa vähennysoikeutta, sellaisena kuin siitä säädetään kyseisessä direktiivissä.

   (ks. 42 ja 43 kohta sekä tuomiolauselma)

Asia C-25/11

Varzim Sol – Turismo, Jogo e Animação SA

vastaan

Fazenda Pública

(Supremo Tribunal Administrativon esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Verotus — Kuudes arvonlisäverodirektiivi — Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen — 17 artiklan 2 ja 5 kohta sekä 19 artikla — Tavaroiden ja palvelujen ostoihin käytetyt ”tuet” — Vähennysoikeuden rajoitus”

Tuomion tiivistelmä

1. Ennakkoratkaisukysymykset — Tutkittavaksi ottaminen — Velvollisuus esittää unionin tuomioistuimelle riittävästi tietoja asiaan liittyvistä tosiseikoista ja lainsäädännöstä — Laajuus

   (SEUT 267 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artikla)

2. Verotus — Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen — Liikevaihtoverot — Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä — Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen — Vähennysoikeuden rajoitukset — Tuet

   (Neuvoston direktiivin 77/388 17 artiklan 2 ja 5 kohta sekä 19 artikla)

1.  Niiden tietojen osalta, jotka on toimitettava unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä, on niin, että paitsi että unionin tuomioistuimen on voitava antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllisiä vastauksia näiden tietojen perusteella, niiden on myös mahdollistettava se, että jäsenvaltioiden hallitukset sekä muut tahot, joita asia koskee, voivat esittää huomautuksia Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti. Tätä varten on tarpeen, että kansallinen tuomioistuin määrittää esittämiinsä kysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat tai ainakin selostaa ne tosiseikkoja koskevat lähtökohdat, joihin nämä kysymykset perustuvat.

   Jos kansallisen tuomioistuimen esittämät tiedot riittävät yksilöimään pääasian kohteen ja unionin oikeusjärjestyksen kannalta merkityksellisimmät seikat ja jos niiden perusteella jäsenvaltiot voivat esittää huomautuksensa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti ja osallistua tehokkaasti menettelyyn unionin tuomioistuimessa sekä unionin tuomioistuin antaa hyödyllisen vastauksen kansalliselle tuomioistuimelle, ennakkoratkaisupyyntö on näin ollen otettava tutkittavaksi.

   (ks. 30 ja 31 kohta)

2.  Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388 17 artiklan 2 ja 5 kohtaa sekä 19 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että salliessaan osittain verovelvollisten tehdä mainituissa säännöksissä säädetyn vähennyksen tavaroiden ja palvelujen täyden tai osittaisen käytön perusteella jäsenvaltio laskee vähennettävän määrän sellaisilla toimialoilla, joilla tällaiset verovelvolliset harjoittavat yksinomaan veronalaista toimintaa, siten, että se sisällyttää verosta vapautetut ”tuet” sen murtoluvun nimittäjään, jonka perusteella vähennyksen suhdeluku lasketaan.

   Koska verovelvollisen sallittiin tehdä vähennys tosiasialliseen käyttöön perustuvan menetelmän mukaisesti, kuudennen direktiivin 19 artiklan säännöksiä ei voida soveltaa eikä niillä näin ollen voida mainituilla toimialoilla rajoittaa vähennysoikeutta, sellaisena kuin siitä säädetään kyseisessä direktiivissä.

   (ks. 42 ja 43 kohta sekä tuomiolauselma)