Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asetus N:o 2201/2003

(Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 10 artiklan b kohdan iv alakohta)

2. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asetus N:o 2201/2003

(Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 11 artiklan 8 kohta, 40 artikla ja 42 artikla)

3. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asetus N:o 2201/2003

(Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 24 perustelukappale, 11 artiklan 8 kohta, 42 artiklan 1 kohta, 43 artiklan 2 kohta, 47 artiklan 2 kohdan toinen kohta ja 60 artikla)

4. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asetus N:o 2201/2003

(Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 42 artiklan 1 kohta)

Tiivistelmä

1. Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 2201/2003 10 artiklan b alakohdan iv alakohtaa on tulkittava siten, ettei väliaikainen määräys ole tässä säännöksessä tarkoitettu ”lapsen huoltoa koskeva tuomio, joka ei edellytä lapsen palauttamista”, ja ettei se voi johtaa toimivallan siirtymiseen sen jäsenvaltion tuomioistuimille, johon lapsi on luvattomasti viety. Kun näet otetaan huomioon asetuksella toimivaltaiselle tuomioistuimelle annettu keskeinen asema ja periaate, jonka mukaan sen toimivalta säilyy, on syytä katsoa, että ”lapsen huoltoa koskeva tuomio, joka ei edellytä lapsen palauttamista” on lopullinen tuomio, joka on tehty sen jälkeen, kun kaikki merkitykselliset seikat on kokonaisvaltaisesti tutkittu, ja jolla toimivaltainen tuomioistuin ratkaisee lapsen huollon järjestämistä koskevan kysymyksen, jota ei enää ratkaista muilla hallinnollisilla tai tuomioistuinten tekemillä päätöksillä. Se seikka, että lapsen huoltoa näin järjestettäessä on määrätty, että tätä kysymystä tarkistetaan tai tarkastellaan uudelleen säännöllisin välein, tietyn määräajan kuluessa tai tiettyjen olosuhteiden mukaan, ei poista tuomiolta sen lopullisuutta. Tämä päätelmä johtuu asetuksen N:o 2201/2003 yleisestä rakenteesta, ja se on myös lapsen edun mukainen. Tilanteessa, jossa väliaikaisesta päätöksestä aiheutuisi toimivallan menetys lapsen huoltoa koskevassa asiassa, sen jäsenvaltion toimivaltainen tuomioistuin, jossa lapsen aikaisempi asuinpaikka oli, saattaisi luopua tällaisen väliaikaisen päätöksen tekemisestä siitä huolimatta, että lapsen etu sitä vaatii.

(ks. 46 ja 47 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 2201/2003 11 artiklan 8 kohtaa on tulkittava siten, että toimivaltaisen tuomioistuimen tekemä päätös, jolla lapsi määrätään palautettavaksi, kuuluu tämän säännöksen soveltamisalaan, vaikka tämä sama tuomioistuin ei ole sitä ennen antanut lapsen huoltoa koskevaa lopullista tuomiota.

Tulkinta, jonka mukaan toimivaltaisen tuomioistuimen sellaisen päätöksen täytäntöönpano, jolla se määrää lapsen palautettavaksi, riippuisi siitä, onko tämä sama tuomioistuin antanut huoltoa koskevan lopullisen tuomion, ei millään tavoin perustu asetuksen 11 artiklan sanamuotoon eikä etenkään sen 8 kohtaan, joka kattaa päinvastoin ”myöhemmin annetun lapsen palauttamista edellyttävän tuomion”. Asetuksen 40 ja 42–47 artiklankaan perusteella 11 artiklan 8 kohdan nojalla annetun tuomion, josta on annettu asetuksen 42 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu todistus, täytäntöönpano ei ole millään tavoin sidoksissa siihen, että aiemmin on annettu tuomio oikeudesta huoltoon. Asetuksen 11 artiklan 8 kohdan sekä 40 ja 42 artiklan säännöksissä asetettu pikaisuusvaatimus ja tuomion antaneen tuomioistuimen toimivallalle annettu etusija olisivat vaikeasti yhteen sovitettavissa sellaisen tulkinnan kanssa, jonka mukaan huoltoa koskeva lopullinen tuomio olisi annettava ennen palauttamispäätöstä. Tällainen tulkinta olisi pakote, joka mahdollisesti velvoittaisi toimivaltaisen tuomioistuimen antamaan huoltoa koskevan tuomion, vaikka sen käytettävissä ei olisi kaikkia tietoja eikä kaikkia tässä suhteessa merkityksellisiä seikkoja eikä tarvittavaa aikaa niiden objektiiviseen ja rauhassa tapahtuvaan arviointiin. Lapsen lopullista huoltoa koskevan oikean ja hyvin perustellun tuomioistuinratkaisun antamiseen liittyvällä intressillä, lapsikaappausten estämistä koskevalla vaatimuksella ja lapsen oikeudella pitää säännöllisesti yllä henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa on etusija niihin mahdollisiin haittoihin nähden, joita 11 artiklan 8 kohdan perusteella tehdyn päätöksen ja tämän jälkeen huoltoa koskevan lopullisen tuomion täytäntöönpanosta johtuvista siirtämisistä saattaa aiheutua.

(ks. 52, 54, 62 ja 63 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3. Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 2201/2003 47 artiklan 2 kohdan toista kohtaa on tulkittava siten, että täytäntöön panevan jäsenvaltion tuomioistuimen väliaikaisen huolto-oikeuden myöntämisestä myöhemmin tekemä päätös, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on täytäntöönpanokelpoinen ratkaisu, ei voi estää toisen jäsenvaltion toimivaltaisen tuomioistuimen aiemmin antaman sellaisen ratkaisun, jossa lapsi on määrätty palautettavaksi ja josta on annettu todistus, täytäntöönpanoa. Päinvastaisella ratkaisulla kierrettäisiin asetuksen III luvun 4 jaksossa säädetty järjestelmä. Tällainen poikkeus ratkaisun antaneen jäsenvaltion tuomioistuinten toimivallasta veisi asetuksen 11 artiklan 8 kohdalta, jossa päätösvalta annetaan lopullisesti toimivaltaiselle tuomioistuimelle ja jolla asetuksen 60 artiklan perusteella on etusija kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehtyyn, yksityisoikeuden alaa koskevaan vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen nähden, sen tehokkaan oikeusvaikutuksen, ja sillä annettaisiin täytäntöön panevan jäsenvaltion tuomioistuimille toimivalta asiakysymyksen osalta. Kuten asetuksen 24 perustelukappaleesta ja sen 42 artiklan 1 kohdasta sekä 43 artiklan 2 kohdasta ilmenee, annettuun todistukseen ei saada hakea muutosta, ja tuomio, josta todistus on annettu, on automaattisesti täytäntöönpanokelpoinen eikä sen tunnustamista ole mahdollista evätä. Asetuksen 47 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu ristiriitaisuus tuomion, josta on annettu todistus, ja myöhemmin annetun täytäntöönpanokelpoisen tuomion välillä on tarkistettava vain suhteessa tuomion antaneen jäsenvaltion toimivaltaisten tuomioistuinten mahdollisesti myöhemmin antamiin tuomioihin. Tästä ristiriitaisuudesta ei ole kyse ainoastaan tilanteessa, jossa ratkaisu kumottaisiin tai sitä muutettaisiin ratkaisun antaneessa jäsenvaltiossa muutoksenhaun vuoksi, vaan myös silloin, kun toimivaltainen tuomioistuin lapsen edun sitä vaatiessa tarkistaa omaa kantaansa ja tekee ensimmäistä päätöstä nimenomaisesti peruuttamatta uuden täytäntöönpanokelpoisen päätöksen, mistä seuraa, että ensimmäistä päätöstä ei enää sovelleta.

(ks. 70 ja 76–78 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

4. Sellaisen ratkaisun, josta on annettu todistus, täytäntöönpanosta ei voida kieltäytyä täytäntöön panevassa jäsenvaltiossa siitä syystä, että se saattaisi sen antamisen jälkeen tapahtuneen olosuhteiden muuttumisen takia vaarantaa vakavasti lapsen edun. Olosuhteiden muuttuminen on tässä suhteessa näet aineellinen kysymys, joka saattaa joskus johtaa toimivaltaisen tuomioistuimen lapsen palauttamisesta antaman ratkaisun muuttamiseen. Tuomion antaneen jäsenvaltion ja täytäntöön panevan jäsenvaltion toimivaltaa koskevan jaon mukaisesti tällaisen kysymyksen ratkaiseminen kuuluu ratkaisun antaneen jäsenvaltion toimivaltaiselle tuomioistuimelle, jolta sen antaman ratkaisun täytäntöönpanon mahdollista lykkäämistäkin on haettava.

(ks. 81 ja 83 kohta sekä tuomiolauselman 4 kohta)