Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Kuudes direktiivi – Oikeuden väärinkäyttöä merkitsevät toimet – Käsite

(Neuvoston direktiivi 77/388)

2. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Kuudes direktiivi – Oikeuden väärinkäyttöä merkitsevät toimet

(Neuvoston direktiivi 77/388)

Tiivistelmä

1. Siitä, että yritys toteuttaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia omaisuutta koskevia leasingtoimia sen sijaan, että se ostaisi tämän omaisuuden suoraan, seuraava veroetu ei ole sellainen veroetu, jonka myöntäminen olisi jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 95/7, ja sen täytäntöön panemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön asianomaisten säännösten tavoitteen vastaista, sillä edellytyksellä, että näihin leasingtoimiin liittyvät sopimusehdot ja erityisesti vuokran määrä on vahvistettu tavanomaisten kaupan edellytysten mukaisesti ja että kolmannen yhtiön käyttäminen leasingtoimissa väliportaana ei estä näiden säännösten soveltamista, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on tarkistaa.

Sillä, ettei kyseinen yritys toteuta leasingtoimia tavanomaisessa liiketoiminnassaan, ei ole tässä suhteessa merkitystä. Väärinkäytön toteaminen ei nimittäin seuraa kyseisen elinkeinonharjoittajan tavallisesti harjoittaman liiketoiminnan luonteesta vaan kyseisten liiketoimien kohteesta, tarkoituksesta ja seurauksista.

(ks. 44 ja 45 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. Jos tietyt leasingtoimiin liittyvät sopimusehdot ja/tai kolmannen yhtiön osallistuminen näihin toimiin väliportaana merkitsevät väärinkäyttöä, leasingtoimet on määriteltävä uudelleen siten, että tilanne palautetaan sellaiseksi kuin se olisi ollut, jos näiden sopimusehtojen osia, jotka merkitsevät väärinkäyttöä, ja/tai kolmannen yhtiön osallistumista ei olisi ollut. Tässä yhteydessä kyseisen tuomioistuimen toteuttaman uudelleenmäärittelyn ei pidä mennä pidemmälle kuin on välttämätöntä asianmukaisen veronkannon varmistamisen ja veropetosten estämisen tavoitteen saavuttamiseksi.

(ks. 52 ja 53 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)