Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Tavaroiden luovutus

(Neuvoston direktiivin 77/388 5 artiklan 1 kohta)

2. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Tavaroiden luovutus

(Neuvoston direktiivin 77/388 8 artiklan 1 kohdan a alakohta)

3. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Kuudes direktiivi – Alueellinen soveltamisala

(Neuvoston direktiivin 77/388 2 artiklan 1 kohta, 3 artikla ja 8 artiklan 1 kohdan a alakohta)

Tiivistelmä

1. Suoritusta, joka koskee kaksi jäsenvaltiota yhdistävän ja osittain yhteisön alueen ulkopuolella sijaitsevan valokaapelin toimittamista ja asentamista, on pidettävä jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2002/93, 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tavaroiden luovutuksena silloin, kun on ilmeistä, että toimittajan suorittamien toimivuutta koskevien kokeiden jälkeen kaapeli siirretään asiakkaalle, joka voi käyttää omistajalle kuuluvaa määräämisvaltaa, että itse kaapelin hinta edustaa selvästi suurinta osaa mainitun liiketoimen kokonaiskustannuksista ja että toimittajan palvelut rajoittuvat kaapelin asentamiseen ilman, että kaapelin luonnetta muutetaan tai että se sovitetaan asiakkaan erityisiin tarpeisiin.

Se, että mainitun kaapelin luovutukseen liittyy sen asentaminen, ei lähtökohtaisesti estä sitä, etteikö liiketoimi voisi kuulua kuudennen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Ensinnäkin nimittäin direktiivin 8 artiklan 1 kohdan a alakohdasta seuraa, että aineellinen omaisuus voidaan asentaa tai koota luovuttajan toimesta tai hänen lukuunsa, riippumatta siitä, koekäytetäänkö sitä vai ei, ilman että liiketoimi välttämättä lakkaa olemasta ”tavaran luovutus”. Toiseksi tässä säännöksessä ei tehdä eroa eri asennustapojen välillä, joten irtain omaisuus voidaan asentaa maaperään upottamalla se siihen, ilman että sitä on kuitenkaan tarpeen luokitella mainitun direktiivin 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuksi ”rakennuskohteeksi”.

(ks. 34, 35 ja 40 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388 8 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että verotusvalta kaksi jäsenvaltiota yhdistävän ja osittain yhteisön alueen ulkopuolella sijaitsevan valokaapelin toimittamisessa ja asentamisessa kuuluu sekä itse kaapelin ja muun materiaalin hinnan että kaapelin asentamiseen liittyvien palveluiden kustannusten osalta kullekin jäsenvaltiolle suhteutettuna tämän alueella sijaitsevan kaapelin pituuteen.

On totta, että ollakseen toimiva lainvalintasäännön on tehtävä mahdolliseksi liiketoimen arvonlisäveroa koskevan verotusvallan myöntäminen ainoastaan yhdelle kyseessä olevista jäsenvaltioista. Tältä osin silloin, kun tavara asennetaan, luovutuksen on lähtökohtaisesti katsottava tapahtuvan ainoastaan yhden jäsenvaltion alueella, ja silloin, kun tavaran asentaminen käsittää sen kiinnittämisen maaperään, tämä kiinnittämispaikka määrittää luovutuksen verottamisessa toimivaltaisen valtion. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kuudennen direktiivin 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan toista virkettä ei voitaisi soveltaa tapauksessa, jossa tavaran asentaminen alkaa yhden jäsenvaltion alueella ja jatkuu toisen jäsenvaltion alueella. Nimittäin silloin, kun tämä tavara asennetaan ensimmäisen jäsenvaltion alueella ja sen jälkeen toisen jäsenvaltion alueella, luovutuspaikka on peräkkäisesti kummankin jäsenvaltion alueella. Tästä seuraa, että tällaisessa tilanteessa verotusvalta suorituksen osalta on tunnustettava kummallekin valtiolle sen kaapelin osan osalta, joka on asennettu sen alueelle.

(ks. 45–47 ja 50 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3. Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388 8 artiklan 1 kohdan a alakohtaa yhdessä tämän direktiivin 2 artiklan 1 kohdan ja 3 artiklan kanssa on tulkittava siten, että liiketoimesta, joka koskee kaksi jäsenvaltiota yhdistävän valokaapelin toimittamista ja asentamista, ei ole kannettava arvonlisäveroa sen liiketoimen osan osalta, joka tapahtuu talousvyöhykkeellä, mannerjalustalla ja aavalla merellä.

Kuudennen direktiivin järjestelmää sovelletaan sitovasti ja pakottavasti EY 299 artiklassa tarkoitetulla tavoin jäsenvaltioiden koko alueella, joka Montego Bayssa 10.12.1982 allekirjoitetun Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 2 artiklan mukaan käsittää aluemeren ja tämän meren pohjan sisustoineen.

Sitä vastoin rantavaltion täysivaltaisuus talousvyöhykkeellä ja mannerjalustalla on ainoastaan toiminnallinen, ja siksi se rajoittuu oikeuteen harjoittaa merioikeusyleissopimuksen 56 ja 77 artiklassa määrättyä tutkimus- ja hyödyntämistoimintaa. Siltä osin kuin merenalaisen kaapelin toimittamisessa ja asentamisessa ei ole kyse mainituissa artikloissa luetelluista toiminnoista, näillä kahdella alueella toteutetun liiketoimen osa ei kuulu rantavaltion täysivaltaisuuden piiriin. Tämä toteamus vahvistetaan kyseisen yleissopimuksen 58 artiklan 1 kohdassa ja 79 artiklan 1 kohdassa, joissa varataan tietyin edellytyksin kaikille muille valtioille oikeus laskea merenalaisia kaapeleita näille alueille. Tästä seuraa, että tätä liiketoimen osaa ei voida katsoa toteutetuksi kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla maan alueella. Sama pätee sitäkin suuremmalla syyllä siihen liiketoimen osaan, joka tapahtuu aavalla merellä, joka mainitun yleissopimuksen 89 artiklan nojalla on alue, joka ei kuulu valtioiden täysivaltaisuuden piiriin.

(ks. 55–57 ja 59–61 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)