Asetus (EY) N:o 2201/2003, joka tunnetaan nimellä ”Bryssel II a -asetus”, on yksi säädös, jolla kansainvälisiä pareja autetaan ratkaisemaan avioeroa ja lasten huoltoa koskevia riitoja, joissa on mukana useampi kuin yksi maa.

Asetuksessa määritellään

säännöt siitä, mikä tuomioistuin vastaa avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevista asioista riidoissa, joissa on mukana useampi kuin yksi maa
säännöt, jotka helpottavat yhdessä Euroopan unionin (EU) jäsenvaltiossa annettujen tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa toisessa jäsenvaltiossa
menettely, jolla sovitaan tapaukset, joissa vanhempi vie lapsen luvattomasti yhdestä jäsenvaltiosta toiseen.

Se ei koske aineelliseen perheoikeuteen liittyviä asioita, jotka ovat jokaisen yksittäisen jäsenvaltion vastuulla.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Asetusta sovelletaan siviilioikeudellisiin tapauksiin, joissa on mukana useampi kuin yksi maa ja jotka koskevat seuraavia asioita:

avioero
asumusero
avioliiton pätemättömäksi julistaminen
kaikki vanhempainvastuuseen liittyvät asiat (kuten oikeus lapsen huoltoon ja tapaamisoikeus).

Yksi asetuksen tärkeimpiä tavoitteita on suojella lasten oikeutta pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa, vaikka nämä olisivat eronneet ja asuisivat eri EU-maissa.

Asetusta ei sovelleta tapauksiin, jotka koskevat seuraavia asioita:

avioeron syyt tai avioerotapauksiin sovellettava lainsäädäntö
avioeroon liittyvät asiat, kuten elatusapu
vanhemmuuden vahvistaminen tai kiistäminen
lapseksiottamista koskevat päätökset ja lapseksiottamista edeltävät toimenpiteet
lapseksiottamisen kumoaminen tai peruuttaminen
lapsen sukunimi ja etunimet
lasten riippumattomuus vanhemmistaan tai huoltajistaan
tarkoitemääräykset (trust) ja perintö
lasten tekemien rikosten johdosta toteutetut toimenpiteet.

Avioliittoa koskevat asiat

Tuomioistuimien toimivallasta avioliittoa koskevissa asioissa ei ole mitään yleissääntöä. Asetuksessa määritellään seitsemän vaihtoehtoista puolisoiden kansalaisuuteen tai kotipaikkaan perustuvaa toimivaltaperustetta, jotka auttavat määrittelemään, minkä jäsenvaltion tuomioistuimet ovat asiassa toimivaltaisia.

Vanhempainvastuu

Vanhempainvastuu koskee seuraavia asioita:

oikeus lapsen huoltoon ja tapaamisoikeus
holhous, edunvalvonta tai vastaavat järjestelyt
sellaisen henkilön tai elimen nimeäminen ja tehtävät, joka on vastuussa lapsen henkilöstä tai omaisuudesta tai lapsen edustamisesta tai avustamisesta
lapsen sijoittaminen sijaisperheeseen tai hoitolaitokseen
lapsen omaisuuden hallinnoimiseen, säilyttämiseen ja luovuttamiseen liittyvät lapsen suojelutoimenpiteet.

Näissä asioissa toimivaltaisia ovat yleensä sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa lapsen asuinpaikka on. Jos lapsen asuinpaikkaa on mahdoton määritellä (esim. pakolaiset), toimivalta on automaattisesti sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa lapsi on fyysisesti.

Lapsikaappaus

Asetuksessa määritellään säännöt myös niille tapauksille, joissa lapset on luvatta viety pois maasta tai jätetty palauttamatta.

Toimivalta säilyy sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen luvatonta pois viemistä tai palauttamatta jättämistä, kunnes lapsen pääasiallinen asuinmaa vaihtuu.

Tunnustaminen

Asetuksen mukaisesti jäsenvaltion on automaattisesti tunnustettava toisessa jäsenvaltiossa annetut avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevat tuomiot. Tuomio voidaan jättää tunnustamatta, jos esimerkiksi

tunnustaminen on selvästi vastoin oikeusjärjestyksen perusteita
haastehakemusta ei ole annettu vastaajalle tiedoksi niin hyvissä ajoin, että vastaaja olisi ehtinyt järjestämään oikeusavustajan (tuomio annettu vastaajan poissa ollessa)
tuomio on ristiriidassa toisen, samojen asianosaisten välillä annetun tuomion kanssa.

Vanhempainvastuuta koskevaa tuomiota ei tunnusteta

jos lapselle ei annettu tilaisuutta tulla kuulluksi
sellaisen henkilön vaatimuksesta, joka väittää tuomion estävän häntä täyttämästä vanhempainvastuutaan, jos tälle henkilölle ei ole varattu tilaisuutta tulla kuulluksi.

Täytäntöönpano

Vanhempainvastuusta annettu tuomio, joka on kyseisessä jäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoinen, pannaan täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, kun se asiaan osallisen hakemuksesta on siellä julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi. Hakemusta ei kuitenkaan tarvita tuomioissa, joissa myönnetään tapaamisoikeus tai edellytetään palauttamaan lapsi ja joista alkuperäinen tuomari on antanut asetuksen mukaisen todistuksen.

Keskusviranomaisten välinen yhteistyö vanhempainvastuuta koskevissa asioissa

Kukin jäsenvaltio nimittää yhden (tai useamman) keskusviranomaisen, jonka tehtävänä on muun muassa

auttaa vanhempia saamaan toisen vanhemman luvatta toiseen EU-maahan viemä lapsi palautetuksi
edistää tiedonvaihtoa kansallisista laeista ja menettelyistä
auttaa tuomioistuimia kommunikoimaan keskenään
auttaa vanhempia tai holhoojia saamaan päätökset tunnustettua ja pantua täytäntöön
yrittää ratkaista vanhempien tai holhoojien väliset erimielisyydet muiden keinojen, kuten sovittelun, avulla.

Siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston jäseninä keskusviranomaiset tapaavat säännöllisesti.

Nykyiset sopimukset

Yleissääntö on, että asetus korvaa olemassa olevat, samaa asiaa käsittelevät yleissopimukset, joissa on mukana kaksi tai useampia jäsenvaltiota. Jäsenvaltioiden välisissä suhteissa tällä asetuksella on etusija suhteessa tiettyihin monenkeskisiin yleissopimuksiin:

1961 Haagin yleissopimus (alaikäisten suojelu)
1967 Luxemburgin yleissopimus (avioliittojen pätevyyttä koskevien päätösten tunnustaminen)
1970 Haagin yleissopimus (avioerojen tunnustaminen)
1980 Eurooppalainen yleissopimus (lasten huolto)
1980 Haagin yleissopimus (kansainvälisen lapsikaappauksen yksityisoikeuden ala).

Vanhempainvastuusta ja lastensuojelusta 19 päivänä lokakuuta 1996 tehdyn Haagin yleissopimuksen (ks. tiivistelmä) osalta tätä asetusta sovelletaan, kun lapsen asuinpaikka on EU-maan alueella.

Poikkeukset ja erityissäännöt

Tanska ei ole mukana tässä asetuksessa, eikä asetus siten sido sitä.

Erityissääntöjä sovelletaan

Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välisissä suhteissa, joissa sovelletaan avioliitosta 6 päivänä helmikuuta 1931 tehtyä pohjoismaista sopimusta
Pyhän istuimen sekä Portugalin, Italian, Espanjan ja Maltan välisissä suhteissa.

Kumoaminen

Bryssel II a -asetusta on muutettu asetuksella (EU) 2019/1111 (uudelleenlaadittu Bryssel II a -asetus), jota aletaan soveltaa 1. elokuuta 2022 alkaen (ks. tiivistelmä).

MISTÄ ALKAEN ASETUSTA SOVELLETAAN?

Asetusta on sovellettu 1. maaliskuuta 2005 alkaen.

TAUSTAA

Lisätietoja:

Avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskeviin asioihin liittyvät lomakkeet (Euroopan oikeusportaali)
Perheoikeus (Euroopan komissio).
Perheasiat ja perintö (verkkosivusto).

ASIAKIRJA

Neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003, annettu 27 päivänä marraskuuta 2003, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta (EUVL L 338, 23.12.2003, s. 1–29)

Asetukseen (EY) N:o 2201/2003 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston päätös 2010/405/EU, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2010, luvan antamisesta tiiviimmälle yhteistyölle avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla (EUVL L 189, 22.7.2010, s. 12–13)

Neuvoston asetus (EU) N:o 1259/2010, annettu 20 päivänä joulukuuta 2010, tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla (EUVL L 343, 29.12.2010, s. 10–16)

Komission päätös 2012/714/EU, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, Liettuan osallistumisen vahvistamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla toteutettavaan tiiviimpään yhteistyöhön (EUVL L 323, 22.11.2012, s. 18–19)

Komission päätös 2014/39/EU, annettu 27 päivänä tammikuuta 2014, Kreikan osallistumisen vahvistamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla toteutettavaan tiiviimpään yhteistyöhön (EUVL L 23, 28.1.2014, s. 41–42)

Viimeisin päivitys: 03.09.2021

Top

All