31992L0121

NEUVOSTON DIREKTIIVI 92/121/ETY,

annettu 21 päivänä joulukuuta 1992,

luottolaitosten suurten riskikeskittymien valvonnasta ja tarkastamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 57 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen virkkeen,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

toimii yhdessä Euroopan parlamentin kanssa (2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (3),

sekä katsoo, että

tämä direktiivi on osa komission sisämarkkinoiden aikaansaamista koskevassa valkoisessa kirjassa esitettyjä tavoitteita,

on suotavaa, että luottolaitosten suurten riskikeskittymien seurantaa koskevat keskeiset säännöt yhdenmukaistetaan; on tärkeää jättää jäsenvaltioille mahdollisuus antaa tiukempia säännöksiä kuin tässä direktiivissä säädetyt,

tätä direktiiviä laadittaessa on kuultu pankkialan neuvoa- antavaa komiteaa, joka vastaa luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 12 päivänä joulukuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/780/ETY (4) 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti jäsenvaltioissa sovellettavien kertoimien yhteensovittamista koskevien ehdotusten tekemisestä komissiolle,

luottolaitosten suurten riskikeskittymien valvonta ja tarkastaminen on olennainen osa niiden valvontaa; riskien liiallinen keskittyminen yhteen asiakkaaseen tai keskenään sidossuhteessa oleviin asiakkaisiin voi johtaa sellaisten tappioiden mahdollisuuteen, joita ei voida hyväksyä; tällaisen tilanteen voidaan katsoa olevan haitallinen luottolaitoksen vakavaraisuudelle,

luottolaitosten suurten riskikeskittymien valvontaa ja tarkastamista koskevat yleiset ohjeet esitettiin ensimmäisen kerran komission suosituksessa 87/62/ETY (5); tämä keino valittiin, koska se salli olemassaolevien järjestelmien asteittaisen mukauttamisen ja uusien järjestelmien perustamisen aiheuttamatta muutoksia yhteisön pankkijärjestelmässä; nyt tämän ensimmäisen vaiheen jälkeen on suotavaa antaa yhteisön kaikkiin luottolaitoksiin sovellettava sitova säädös,

luottolaitokset kilpailevat itse asiassa suoraan keskenään yhtenäisillä pankkimarkkinoilla, ja siksi sovellettavien valvontavelvoitteiden on oltava samanlaisia koko yhteisössä; siksi niistä perusteista, joita sovelletaan suurten riskikeskittymien määrittelemiseksi, olisi oltava oikeudellisesti sitovia määräyksiä yhteisössä eikä niitä voida jättää täysin jäsenvaltioiden harkintavaltaan; yhteisten säännösten antaminen edistää paremmin yhteisön etuja, koska siten estetään eroavuuksia kilpailun edellytyksissä ja samalla vahvistaa yhteisön pankkijärjestelmää,

riskien arvioimisessa käytettävään yksityiskohtaiseen kirjapitotekniikkaan on viitattu 8 päivänä joulukuuta 1986 annetussa pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksiä ja konsolidoituja tilinpäätöksiä koskevassa neuvoston direktiivin 83/635/ETY (6) määräyksissä,

luottolaitosten vakavaraisuudesta 18 päivänä joulukuuta 1989 annetussa neuvoston direktiivissä 89/647/ETY (7) on luettelo luottolaitosten luottoriskeistä; sen vuoksi on suotavaa, että tätä luetteloa käytetään riskien määrittelemiseksi tämän direktiivin tavoitteita varten; ei ole kuitenkaan suotavaa viitata periaatteessa kyseisessä direktiivissä vahvistettuihin painotuksiin tai riskiryhmiin; nämä painotukset ja riskiryhmät ovat tarkoitetut yleisen vakavaraisuuden vaatimuksen toteuttamiseksi, jotta katettaisiin luottolaitoksen luottoriski; suuria riskikeskittymiä koskevan sääntelyn tavoitteena on rajoittaa luottolaitokselle yhdestä asiakkaasta tai keskenään sidossuhteessa olevista asiakkaista aiheutuvaa riskiä, joka aiheutuu tappion enimmäismäärästä; sen vuoksi on tarpeen päättää varovaisesta menettelystä, jossa pääsääntöisesti otetaan huomioon riskien nimellisarvo soveltamatta painotuksia tai riskiryhmiä,

on noudatettava erityistä varovaisuutta, kun luottolaitos ottaa oman emoyhtiön tai muiden tämän emoyhtiön tytäryhtiöiden osalta riskin; luottolaitoksen ottamien riskien hallinta on suoritettava täysin itsenäisesti noudattaen vakaan pankkijohtamisen periaatteita kiinnittämättä huomiota mihinkään muihin tämän periaatteen ulkopuolisiin seikkoihin; luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 15 päivänä joulukuuta 1989 annetussa toisessa neuvoston direktiivissä 89/646/ETY (8) säädetään tapauksista, jolloin henkilöllä suoraan tai välillisesti määräosuuden välityksellä oleva määräämisvalta luottolaitoksessa on omiaan aiheuttamaan haittaa laitoksen järkevälle ja vakaalle hoidolle, toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tilanteen lopettamiseksi aiheelliset toimenpiteet; suurten riskikeskittymien alalla on myös tarpeen antaa luottolaitoksen omassa ryhmässään ottamia riskejä koskevia erityisiä määräyksiä ja asettaa tällaisissa tapauksissa erityisesti tiukempia rajoituksia kuin muille riskeille; tätä tiukkaa rajoitusta ei kuitenkaan pidä soveltaa silloin, kun emoyhtiö on rahoitushallintayhtiö tai luottolaitos, ja kun muut tytäryhtiöt ovat luottolaitoksia, rahoituslaitoksia tai pankkitoimintaa avustavia palveluja tarjoavia yrityksiä sikäli, että kaikki nämä yritykset ovat luottolaitoksen konsolidoidun valvonnan kohteena; tässä tapauksessa näin muodostetun kokonaisuuden konsolidoitu valvonta itse asiassa mahdollistaa riittävän tehokkaan ja sellaisen valvonnan, ettei se vaadi tiukempia riskien rajoitusta koskevia säädöksiä; samalla tavoin kannustetaan pankkiryhmittymiä järjestämään rakenteensa siten, että konsolidoitu valvonta voidaan toteuttaa, mikä on toivottavaa, koska siten on mahdollista saada aikaan kattavampi valvonta,

tämän direktiivin sopusointuisen täytäntöönpanon varmistamiseksi on suotavaa, että jäsenvaltioille sallitaan säätää kaksivaiheisesti uusien rajoituksien soveltamisesta; pienten luottolaitosten osalta pidempi siirtymäkausi voi olla perusteltu siltä osin kuin 25 prosentin säännön liian pikainen soveltaminen voi vähentää niiden luotonantotoimintaa liian äkkiä,

samanlainen täytäntöönpanovalta, jonka neuvosto on pidättänyt itselleen luottolaitosten omia varoja koskevassa direktiivissä 89/299/ETY (9), on annettu komissiolle direktiivissä 89/646/ETY,

ottaen huomioon kyseisen alan erityispiirteet on tarpeen antaa direktiivin 89/646/ETY 22 artiklan mukaisesti perustetulle komitealle tehtävä avustaa komissiota sille siirretyn täytäntöönpanovallan käyttämisessä noudattaen menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 13 päivänä heinäkuuta 1987 tehdyn neuvoston päätöksen 87/373/ETY 2 artiklassa olevan menettelyn III vaihtoehtoa b (10), ja

niiden pääasiallisesti markkinariskeille alttiiden toimien osalta, jotka ovat suurten riskikeskittymien valvonnan kohteena, välttämättömien valvontamenetelmien yhteensovittaminen voidaan varmistaa sijoitusyritysten ja luottolaitosten pääoman riittävyyttä koskevan yhteisön säädöksen nojalla; tämä edellyttää, että kunnes edellä tarkoitetut suuria riskikeskittymiä koskevat yhteisön säännökset annetaan, niiden pääasiallisesti markkinariskeille alttiiden toimien osalta, jotka ovat suurten riskikeskittymien valvonnan kohteena, kuten aktiivinen kaupankäynti arvopapereilla, merkintäsitomus arvopapereita liikkeelle laskettaessa ja arvopaperikaupan selvitykseen liittyvät saamiset, valvonta voidaan jättää jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

a) "luottolaitoksella" direktiivin 77/780/ETY 1 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan mukaista luottolaitosta, mukaan lukien tällaisen laitoksen sivukonttorit kolmansissa maissa ja kaikki yksityiset tai julkiset yritykset, mukaan lukien sen sivukonttorit, jotka vastaavat direktiivin 77/780/ETY 1 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan määritelmää ja jotka ovat luvanvaraisia kolmannessa maassa,

b) "toimivaltaisilla viranomaisilla" luottolaitosten konsolidoidusta valvonnasta 6 päivänä huhtikuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/30/ETY 1 artiklan yhdeksännen luetelmakohdan mukaisesti määriteltyjä toimivaltaisia viranomaisia (11),

c) "emoyrityksellä" direktiivin 92/30/ETY 1 artiklan seitsemännen luetelmakohdan mukaisesti määriteltyä emoyritystä,

d) "tytäryrityksellä" direktiivin 92/30/ETY 1 artiklan kahdeksannen luetelmakohdan mukaisesti määriteltyä tytäryritystä,

e) "rahoitushallintayhtiöllä" direktiivin 92/30/ETY 1 artiklan kolmannen luetelmakohdan mukaisesti määriteltyä yritystä,

f) "rahoituslaitoksella" direktiivin 92/30/ETY 1 artiklan toisen luetelmakohdan mukaisesti määriteltyä yritystä,

g) "pankkitoimintaa avustavia palveluja tarjoavalla yrityksellä" direktiivin 92/30/ETY 1 artiklan viidennen luetelmakohdan mukaisesti määriteltyä yritystä,

h) "riskillä" direktiivin 89/647/ETY 6 artiklassa ja liitteessä I ja III viitattuihin varojen ja taseen ulkopuolisiin eriin kuitenkaan soveltamatta vastapuolta varten säädettyjä painotuksia tai riskiryhmiä; kyseisessä liitteessä III viitatut riskit lasketaan kyseisen direktiivin II liitteessä esitetyn jonkin menetelmän mukaisesti soveltamatta säädettyjä riskejä vastaavia painotuksia; toimivaltaisten viranomaisten kanssa voidaan sopia, että laskettaessa kaikki erät, jotka omat varat kattavat kokonaan edellyttäen, että sellaisia omia varoja ei käytetä vakavaraisuussuhdetta, ja muut valvontaa koskevat suhdeluvut, joista on säädetty yhteisön säädöksissä, voidaan olla ottamatta lukuun riskiä määriteltäessä; riskeihin ei saa sisältyä:

- kun on kyse valuuttakauppaan liittyvistä tapahtumista riskit, jotka esiintyvät tavallisesti maksuselvittelyn aikana 48 tunnin kuluessa maksusta

tai

- kun on kyse arvopapereiden ostoa tai myyntiä koskevista maksutapahtumista riskit, jotka esiintyvät tavallisesti maksuselvittelyn aikana viiden työpäivän kuluessa maksusta tai arvopapereiden luovuttamisesta, jos tämä on aikaisemmin,

i) "A alueella" direktiivin 89/647/ETY 2 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettua aluetta,

j) "B alueella" direktiivin 89/647/ETY 2 artiklan 1 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettua aluetta,

k) "omilla varoilla" direktiivin 89/299/ETY mukaisesti määriteltyjä luottolaitoksen omia varoja,

l) "määräysvallalla" direktiivin 83/349/ETY 1 artiklassa määriteltyä emo- ja tytäryrityksen välistä riippuvuussuhdetta tai vastaavan laatuista suhdetta minkä tahansa luonnollisen tai laillisen henkilön ja yrityksen välillä,

m) "keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmillä":

- kahta tai useampaa luonnollista tai oikeushenkilöä, jotka muodostavat kokonaisuuden riskin osalta, jollei toisin osoiteta, koska yhdellä niistä on suoraan tai välillisesti määräysvalta toiseen tai toisiin nähden, tai

- kahta tai useampaa luonnollista tai oikeushenkilöä, jotka eivät harjoita toisiinsa nähden mitään määräysvaltaa ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti, mutta joita on pidettävä riskin kannalta kokonaisuutena sen vuoksi, että niiden välillä on sellainen sidossuhde, että on todennäköistä, että jos yhdellä niistä on rahoitusongelmia niin yhdellä tai kaikilla muilla on todennäköisesti maksuvaikeuksia.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan luottolaitoksiin, jotka ovat saaneet direktiivin 77/780/ETY 3 artiklassa tarkoitetun toimiluvan.

Jäsenvaltioiden ei kuitenkaan tarvitse soveltaa tätä direktiiviä laitoksiin:

a) jotka on lueteltu direktiivin 77/780/ETY 2 artiklan 2 kohdassa, tai

b) jotka ovat määritelty direktiivin 77/780/ETY 2 artiklan 4 kohdan a alakohdassa ja liittyvät samaan jäsenvaltioon sijoittautuneeseen keskuselimeen edellyttäen, että kokonaisuuteen kuuluvaa keskuselintä ja siihen kuuluvia laitoksia valvotaan yhteisesti, edellä mainitun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin soveltamista keskuselimeen.

3 artikla

Suurten riskikeskittymien ilmoittaminen

1. Luottolaitoksen ottamaa riskiä yhden asiakkaan tai keskinäisessä sidossuhteessa olevien asiakkaiden osalta pidetään suurena riskikeskittymänä, kun sen arvo on vähintään 10 prosenttia sen omista varoista.

2. Luottolaitoksen on ilmoitettava 1 kohdan mukaisista suurista riskikeskittymistä toimivaltaisille viranomaisille. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että ilmoittaminen tapahtuu heidän valintansa mukaan jommalla kummalla seuraavista menetelmistä:

- ilmoittamalla kaikista suurista riskikeskittymistä vähintään kerran vuodessa ja antaen lisäksi siihen vuoden kuluessa ilmoitukset kaikista uusista riskikeskittymistä tai suurten riskikeskittymien vähintään 20 prosentin kasvusta verrattuna edelliseen ilmoitukseen,

- ilmoittamalla kaikista suurista riskikeskittymistä vähintään neljä kertaa vuodessa.

3. Kuitenkaan riskejä, joita 4 artiklan 7 kohdan a, b, c, d, f, g ja h alakohdan mukaisesti koskee vapautus, ei tarvitse ilmoittaa 2 kohdan mukaisesti. Tämän artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädettyä ilmoitustiheyttä voidaan vähentää kahteen kertaan vuodessa 4 artiklan 7 kohdan e ja i-s alakohdassa sekä 8-10 kohdassa tarkoitettujen riskien osalta.

4. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että jokaisella luottolaitoksella on oltava järkevät hallinnolliset- ja kirjanpitomenetelmät ja asianmukaiset sisäiset tarkastusmenetelmät kaikkien suurten riskikeskittymien ja niihin tämän direktiivin määritelmien ja edellytyksien mukaisesti myöhemmin tehtyjen muutosten tunnistamiseksi ja merkitsemiseksi kirjanpitoon sekä näiden riskien valvomiseksi luottolaitoksen riskejä koskevan politiikan perusteella.

Kun luottolaitos nojautuu 3 kohtaan, sen on säilytettävä perusteet, joihin se on nojautunut, vähintään vuoden ajan siitä, kun erivapaus myönnettiin, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat tarkistaa perustelut.

4 artikla

Suuriin riskikeskittymiin sovellettavat rajoitukset

1. Luottolaitos ei voi ottaa saman asiakkaan tai samojen keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden osalta riskiä, jonka kokonaismäärä on enemmän kuin 25 prosenttia sen omista varoista.

2. Kun tämä asiakas tai keskenään sidossuhteessa olevat asiakkaat ovat luottolaitoksen emoyritys tai tytäryritys ja/tai yksi tai useampi tämän emoyrityksen tytäryrityksiä, 1 kohdassa säädetty prosenttiluku vähennetään 20 prosenttiin. Jäsenvaltioiden ei kuitenkin tarvitse kohdistaa näiden asiakkaiden osalta ottamiaan riskejä tähän 20 prosentin rajoitukseen, jos kyseisiä riskejä varten vaaditaan erityinen suoritettava tarkastus muita toimenpiteitä tai menettelyitä käyttäen. Niiden on ilmoitettava komissiolle ja pankkialan neuvoa-antavalle komitealle tällaisten toimenpiteiden tai menettelyjen sisällöstä.

3. Luottolaitos ei voi ottaa suuria riskikeskittymiä, joiden kumuloitu määrä on enemmän kuin 800 prosenttia sen omista varoista.

4. Jäsenvaltiot voivat asettaa 1, 2, ja 3 kohdassa on säädettyjä tiukempia rajoituksia.

5. Luottolaitoksen on noudatettava aina 1, 2, ja 3 kohdassa säädettyjä rajoituksia ottamiensa riskien osalta. Jos poikkeuksellisesti otetut riskit ylittävät kuitenkin nämä rajoitukset, ilmoitus on annettava välittömästi toimivaltaisille viranomaisille, jotka voivat, jos on perusteltua myöntää luottolaitoksille määräajan, jossa luottolaitoksen on ryhdyttävä noudattamaan rajoituksia.

6. Jäsenvaltiot voivat kokonaan tai osittain antaa vapautusta 1, 2, ja 3 kohdan noudattamisesta niiden luottolaitoksen ottamien riskien osalta, jotka kohdistuvat sen emoyritykseen tai emoyrityksen tytäryrityksiin ja sen omiin tytäryrityksiin sikäli kuin nämä yritykset sisällytetään konsolidoituun valvontaan, jonka kohteena itse luottolaitos on direktiivin 92/30/ETY tai vastaavan kolmannessa maassa voimassa olevan sääntelyn mukaisesti.

7. Jäsenvaltiot voivat kokonaan tai osittain antaa vapautusta 1, 2 ja 3 kohdan soveltamisesta seuraavien riskien osalta:

a) varojen erät, jotka ovat saamisia A alueen keskushallinnolta tai keskuspankeilta,

b) varojen erät, jotka ovat saamisia Euroopan yhteisöltä,

c) varojen erät, jotka ovat A alueen keskushallintojen tai keskuspankkien taikka Euroopan yhteisöjen nimenomaisesti takaamia,

d) muut alueen A keskushallintojen tai keskuspankkien taikka Euroopan yhteisöjen ottamat tai niiden takaamat riskit,

e) varojen erät ja muut riskit, jotka ovat lainanottajien kansallisen valuutan määräisiä ja tarvittaessa kansallisessa valuutassa rahoitettuja saamisia B alueen keskushallinnoilta tai keskuspankeilta,

f) varojen erät ja muut riskit, joiden vakuudeksi toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet A alueen keskushallintojen tai keskuspankkien tai Euroopan yhteisöjen taikka jäsenvaltioiden alueellisten tai paikallisten viranomaisten liikkeeseen laskemia arvopapereita, joita varten säädetään vakavaraisuuden osalta nollapainotus direktiivin 89/647/ETY 7 artiklan mukaisesti,

g) varojen erät ja muut riskit, joiden vakuudeksi toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet käteistalletuksen lainanantajan laitoksessa tai luottolaitoksessa, joka on emoyritys tai lainanantajalaitoksen tytäryritys,

h) varojen erät ja muut riskit, joiden vakuudeksi toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet lainanantajan laitoksen tai luottolaitoksen emoyrityksen tai lainaavan laitoksen tytäryrityksen antamat talletustodistuksia vastaavat arvopaperit ja jotka ovat talletetut jomman kumman haltuun,

i) varojen erät ja muut riskit, jotka ovat saamisia luottolaitokselta, jotka ovat enintään vuoden pituisia ja jotka eivät ole direktiivin 89/299/ETY mukaisia näiden laitosten omia varoja,

j) varojen erät ja muut riskit, jotka ovat enintään vuoden pituisia saamisia laitoksilta, jotka eivät ole luottolaitoksia, mutta jotka noudattavat direktiivin 89/647/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia,

k) kauppavekselit tai muut vastaavat vekselit, jotka ovat enintään vuoden pituisia, ja joissa on muun luottolaitoksen allekirjoitus,

l) direktiivin 85/611/ETY 22 artiklan 4 kohdassa määritellyt joukkovelkakirjat (12),

m) kunnes myöhempi yhteensovittaminen on toteutettu, direktiivin 89/646/ETY 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin vakuutusyrityksiin liittyvät omistusyhteydet, jotka ovat enintään 40 prosenttia omistusyhteyden omaavan luottolaitoksen omista varoista,

n) varojen erät, jotka ovat saamisia niiltä alueellisilta tai keskusluottolaitoksilta, joiden ryhmään lainan antava laitos on liittynyt osaksi lain tai yhtiön perustamiskirjan perusteella, ja joiden tehtävänä on näiden määräysten mukaan suorittaa käteismaksujen selvitystä ryhmän sisällä.

o) vastuut, joiden vakuudeksi toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet muita kuin f alakohdassa tarkoitettuja arvopapereita sillä edellytyksellä, että nämä arvopaperit eivät ole luottolaitoksen itsensä tai sen emoyrityksen tai jonkin niiden tytäryrityksen tai kyseisen asiakkaan taikka keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden liikkeeseen laskemia. Vakuudeksi annetut arvopaperit on arvostettava markkinahintaan, ja niiden arvon on ylitettävä vastuut, joiden vakuutena ne ovat, ja niiden on oltava joko pörssilistalle otettuja tai vapaasti luovutettavia ja säännöllisesti sellaisen markkinapaikan listalla noteerattuja, joita ylläpidetään tunnustettujen ammattimaisten arvopaperikauppiaiden toimesta ja sen jäsenvaltion, josta luottolaitos on peräisin, toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla ja mahdollistaen sellaisen objektiivisen määrittämisen, että kyseisten arvopapereiden vastuun ylittävä lisäarvo voidaan tarkistaa milloin tahansa. Vaadittu lisäarvo on 100 prosenttia; sen on kuitenkin oltava 150 prosenttia kun kyseessä ovat osakkeet ja 50 prosenttia kun kyseessä ovat luottolaitosten, muiden kuin direktiivin 89/647/ETY 7 artiklassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden aluehallinnon tai paikallisten viranomaisten, Euroopan Investointipankin ja direktiivin 89/647/ETY 2 artiklan mukaisten monenkeskisten kehityspankkien liikkeeseen laskemat joukkovelkakirjat. Vakuutena olevat arvopaperit eivät saa olla direktiivin 89/229/ETY mukaisia luottolaitoksen omia varoja,

p) lainat, joiden vakuudeksi toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet kiinnitysvakuuden asuinkiinteistöön ja omaisuuden leasingvuokraukseen, joissa leasing-toiminnan harjoittajalla säilyy täysi omistusoikeus vuokrattuun asuinkiinteistöön kunnes vuokralainen käyttää osto-oikeuttaan ja molemmissa tapauksissa 50 prosentilla kyseisen kiinteistön arvosta. Tämän omaisuuden arvo lasketaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien laissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä säädettyjen tarkkojen arviointiperusteiden mukaan. Arviointi suoritetaan vähintään kerran vuodessa. Tässä alakohdassa asuinkiinteistöllä tarkoitetaan asuinkiinteistöä, joka on lainansaajan käytössä tai vuokralle antamana,

q) 50 prosenttia direktiivin 89/647/ETY liitteessä I tarkoitetuista taseen ulkopuolisista eristä, joiden riski on keskimääräinen/alhainen,

r) toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella ne muut kuin myönnetyille luotoille annetut takuut, jotka perustuvat lakiin tai asetukseen ja jonka ovat jäsenilleen antaneet keskinäiset yhtiöt, jotka 1 artiklan a kohdan mukaisesti ovat luottolaitoksia, jollei niiden määrästä laskettu 20 prosentin painotuksesta muuta johdu.

Jäsenvaltioiden on annettava ilmoitus komissiolle, jos ne käyttävät tätä mahdollisuutta, varmistaakseen, että tämä ei aiheuta kilpailun vääristymistä. Viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin antamisesta komissio esittää neuvostolle kertomuksen liittäen siihen tarvittaessa aiheellisia ehdotuksia,

s) direktiivin 89/647/ETY liitteessä I tarkoitetut taseen ulkopuoliset erät, joiden riski on alhainen, sikäli kuin sellaisen sopimuksen mukaan, joka on solmittu asiakkaan tai keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden kanssa, riski voidaan ottaa sillä edellytyksellä, että on tarkistettu, ettei se aiheuta 1, 2, ja 3 kohdan mukaisten rajoituksien ylityksiä.

8. Jäsenvaltiot voivat 1, 2, ja 3 kohdan soveltamiseksi painottaa 20 prosentilla varoja, jotka ovat saamisia jäsenvaltioiden alueellisilta ja paikallisilta viranomaisilta sekä näihin viranomaisiin liittyviä tai niiden takaamia muita riskejä; jäsenvaltiot voivat vahvistaa tämän suhdeluvun nollaksi prosentiksi direktiivin 89/647/ETY 7 artiklassa säädetyin edellytyksin.

9. Jäsenvaltiot voivat 1, 2, ja 3 kohdan soveltamiseksi painottaa 20 prosentilla varoja, jotka ovat saamisia luottolaitoksilta sekä muita riskejä, joiden kesto on vähintään vuosi mutta enintään kolme vuotta ja painottaa 50 prosentilla varoja, jotka ovat saamisia luottolaitoksilta, joiden kesto on vähintään kolme vuotta, sikäli kuin jälkimmäiset ovat esitettyinä luottolaitoksen liikkeelle laskemana velkavälineenä ja, että nämä velkavälineet ovat toimivaltaisten viranomaisten mukaan tosiasiassa vaihtokelpoisia ammattimaisten arvopaperikauppiaiden välityksellä toimivilla markkinoilla ja jotka noteerataan päivittäin näillä markkinoilla tai jonka liikkeelle laskemiseen sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, josta liikkeelle laskeva luottolaitos on peräisin, antama lupa. Missään tapauksessa näitä varoja ei voida pitää direktiivin 89/299/ETY mukaisina omina varoina.

10. Edellä 7 kohdan i alakohdasta ja 9 kohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat painottaa 20 prosentilla varoja, jotka ovat saamisia luottolaitoksilta ja muita riskejä riippumatta niiden kestosta.

11. Kun kolmas osapuoli on taannut asiakkaasta aiheutuvan riskin tai kolmas osapuoli on vakuutena laskenut liikkeelle arvopapereita 7 kohdan o alakohdassa säädetyin edellytyksin, jäsenvaltiot voivat katsoa, että:

- riski on otettu kolmannen osapuolen eikä asiakkaan lukuun, jos kolmas osapuoli on taannut riskin toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla suoraan ja varauksetta,

- riski on otettu kolmannen osapuolen lukuun eikä asiakkaan lukuun, jos 7 kohdan o alakohdassa määritelty riski on vakuutena siinä säädetyin edellytyksin.

12. Neuvosto tarkastelee viimeistään viiden vuoden kuluttua 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivästä komission kertomuksen perusteella sitä, miten 7 kohdan i alakohdassa, 9 ja 10 kohdassa säädettyjä pankkienvälisiä riskejä käsitellään. Neuvosto päättää komission ehdotuksesta mahdollisesti tehtävistä muutoksista.

5 artikla

Konsolidoitu valvonta tai valvonta, jota ei toteuteta konsolidoinnin perusteella

1. Kun luottolaitos ei ole emoyritys eikä tytäryritys, 3 ja 4 artiklassa tai muissa tällä alalla sovellettavissa yhteisön säännöksissä vahvistettujen velvoitteiden noudattamista valvotaan konsolidoimattomalla perusteella.

2. Muissa tapauksissa 3 ja 4 artiklassa tai muissa tällä alalla sovellettavissa yhteisön määräyksissä vahvistettujen velvoitteiden noudattamisesta valvotaan konsolidoidulla perusteella direktiivin 92/30/ETY mukaisesti.

3. Jäsenvaltioiden ei tarvitse valvoa kunkin osalta erikseen tai osittain konsolidoidulla perusteella 3 ja 4 artiklassa tai muussa yhteisön määräyksen soveltamisessa säädettyjen velvoitteiden noudattamista, emoyrityksenä toimiva luottolaitos on konsolidoidun valvonnan kohteena sekä kaikki luottolaitoksen tytäryritykset, joiden toiminta on niiden antaman toimiluvan varaista ja jotka ovat niiden valvonnassa, sekä jotka kuuluvat konsolidoituun valvontaan.

Jäsenvaltioiden ei tarvitse toteuttaa tätä valvontaa, kun emoyritys on luottolaitoksen kanssa samassa jäsenvaltiossa perustettu rahoitushallintayhtiö edellyttäen, että tämä yritys on saman valvonnan kohteena kuin luottolaitos.

Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että riskit kohdentuvat tyydyttävästi ryhmässä.

4. Tapauksissa jolloin luottolaitokselle, jonka emoyritys on luottolaitos ja jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, on myönnetty toimilupa, toimivaltaisten viranomaisten, jotka ovat myöntäneet tämän toimiluvan, on vaadittava 3 ja 4 artiklassa tai jossakin muussa tähän alaan sovellettavassa yhteisön määräyksessä vahvistettujen velvoitteiden noudattamista kukin osalta erikseen tai tarvittaessa osittain konsolidoidulla perusteella.

5. Sen estämättä, mitä 4 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset, jotka myöntävät sellaisen luottolaitoksena toimivan emoyrityksen tytäryrityksen toimiluvan, jolla on toimilupa ja jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, voivat kahdenvälisellä sopimuksella siirtää velvollisuutensa valvoa 3 ja 4 artiklan tai missä muussa yhteisön tällä alalla sovellettavan säännöksen noudattamista niille toimivaltaisille viranomaisille emoyritykselle, jotka ovat myöntäneet toimiluvan ja jotka valvovat sen toimintaa. Komissiolle ja pankkialan neuvoa- antavalle komitealle on ilmoitettava näistä sopimuksista ja niiden sisällöstä.

6 artikla

Rajoitukset ylittäviä riskejä koskevat siirtymäkauden määräykset

1. Jos sinä päivänä kun tämä direktiivi julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, luottolaitos on jo hyväksynyt yhden tai useampia riskejä, jotka joko ylittävät suuriin riskikeskittymiin sovellettavan rajoituksen tai rajoituksen, jota sovelletaan tässä direktiivissä säädettyyn suurten riskikeskittymien kumulointiin, toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava kyseiseltä luottolaitokselta, että se toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotta kyseisen riskin tai riskien saattamiseksi tässä direktiivissä säädetylle tasolle.

2. Menettely, jonka tarkoituksena on saattaa riski tai riskit sallitulle tasolle, on määriteltävä, vahvistettava, täytäntöönpantava tai saatettava päätökseen sen määräajan aikana, jonka toimivaltaiset viranomaiset arvioivat järkevän hallinnon ja rehdin kilpailun periaatteiden mukaiseksi. Toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat komissiolle ja pankkialan neuvoa-antavalle komitealle vahvistetun yleisen menettelyn aikataulusta.

3. Luottolaitos ei voi toteuttaa toimenpiteitä, jotka voivat aiheuttaa 1 kohdassa tarkoitettujen riskien nousun siltä tasolta sille tasolle niillä on, kun tämä direktiivi julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

4. Edellä 2 kohdan mukainen määräaika päättyy viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2001. Myöhemmin erääntyvät riskit, joiden sopimusehtoja on lainanantavan laitoksen noudatettava, voivat jatkua kyseiseen erääntymiseen asti.

5. Jäsenvaltioilla saavat 31 päivään joulukuuta 1998 asti korottaa 4 artiklan 1 kohdassa säädettyä rajoitusta 40 prosenttiin ja 4 artiklan 2 kohdassa säädettyä rajoitusta 30 prosenttiin. Vastaavissa tapauksissa aikarajoitus tämän jakson aikana esiintyville ja olemassa olevien riskien saattamiseksi 4 artiklassa säädetyille tasoille päättyy 31 päivänä joulukuuta 2001, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1-4 kohdan soveltamista.

6. Ne luottolaitokset, joiden omat varat ovat direktiivin 89/299/ETY 2 artiklan 1 kohdan mukaiset ja jotka ovat enintään 7 miljoonaa ecua, ja ainoastaan tällaisten laitosten ollessa kyseessä jäsenvaltiot voivat jatkaa 5 kohdassa säädettyä määräaikaa viidellä vuodella. Jäsenvaltioiden, jotka toimivat tässä kohdassa säädetyn mahdollisuuden mukaisesti, on huolehdittava kilpailun vääristymisen välttämisestä ja ilmoitettava tätä varten toteuttamistaan toimenpiteistä komissiolle ja pankkialan neuvoa-antavalle komitealle.

7. Riskiä pidetään 5 ja 6 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa suurena riskikeskittymänä, jos sen määrä on vähintään 15 prosenttia omista varoista.

8. Jäsenvaltiot saavat 31 päivään joulukuuta 2001 antaa suurista riskikeskittymistä annettavat ilmoitukset vähintään kaksi kertaa vuodessa toisin kuin 3 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetään.

9. Jäsenvaltiot saavat antaa luvan olla soveltamatta kokonaan tai osittain 4 artiklan 1, 2, ja 3 kohtaa niihin riskeihin, joita luottolaitos on ottanut ja jotka ovat direktiivin 89/647/ETY 11 artiklan 4 kohdan mukaisia kiinnityslainoja, jotka ovat otettu kahdeksan vuoden kuluessa päivästä, joka on vahvistettu tämän direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa sekä direktiivin 89/647/ETY 11 artiklan 5 kohdan mukaisia omaisuuden leasingvuokraustoimia, jotka ovat tehty kahdeksan vuoden kuluessa päivästä, joka on vahvistettu tämän direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa, ja nämä näissä molemmissa tapauksissa enintään 50 prosenttiin kyseessä olevan omaisuuden arvosta.

10. Portugali saa luvan olla soveltamatta kokonaan tai osittain 31 päivään joulukuuta 1998 asti 4 artiklan 1 ja 3 kohdan riskeihin, joita luottolaitos on ottanut "Electricidade de Portugalin" (EDP) ja Petrogalin kohdalla, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista.

7 artikla

Myöhemmät muutokset

1. Seuraavien seikkoihin tehtävät tekniset muutokset annetaan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen:

- määritelmien selventäminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi,

- määritelmien selventäminen, että tätä direktiiviä sovelletaan yhdenmukaisesti,

- sanaston ja määritelmien muotoilun yhdenmukaistaminen luottolaitoksia ja siihen liittyviä asioita koskevien myöhempien lakien kanssa,

- edellä 4 artiklan 5-10 kohdassa säädettyjen vapautusten selventäminen.

2. Komissiota avustaa direktiivin 89/646/ETY 22 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetty komitea.

Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto tekee komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset.

Jos suunnitellut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

Jos neuvosto ei ole ratkaissut asiaa kolmen kuukauden määräajassa siitä, kun asia on tullut vireille neuvostossa, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä, jollei neuvosto ole yksinkertaisella enemmistöllä hylännyt mainittuja toimenpiteitä.

8 artikla

Loppusäännökset

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ennen 1 päivää tammikuuta 1994. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin, tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3. Kunnes annetaan pääasiallisesti markkinariskeille alttiiden toimien osalta suurten riskikeskittymien konsolidoitua valvontaa tai sellaista valvontaa, jota ei toteuteta konsolidoinnin perusteella, koskevat yhteisön säädökset, jäsenvaltioiden on käsiteltävä näitä suuria riskikeskittymiä niiden menettelyiden mukaisesti, joista ne päättävät ottaen huomioon näiden riskien erityisluonteen.

9 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 21 päivänä joulukuuta 1992.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. HURD

(1) EYVL N:o C 123, 9.5.1991, s. 18 EYVL N:o C 175, 11.7.1992, s. 4

(2) EYVL N:o C 150, 15.6.1992, s. 74 EYVL N:o C 377, 21.12.1992

(3) EYVL N:o C 339, 31.12.1991, s. 35

(4) EYVL N:o L 322, 17.12.1977, s. 30, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 89/646/ETY (EYVL N:o L 386, 30.12.1989, s. 1)

(5) EYVL N:o L 33, 4.2.1987, s. 10

(6) EYVL N:o L 372, 31.12.1986, s. 1

(7) EYVL N:o L 386, 30.12.1989, s. 14

(8) EYVL N:o L 386, 30.12.1989, s. 1, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 92/30/ETY (EYVL N:o L 110, 28.4.1992, s. 52)

(9) EYVL N:o L 124, 5.5.1989, s. 16

(10) EYVL N:o L 197, 18.7.1987, s. 33

(11) EYVL N:o L 110, 28.4.1992, s. 52

(12) EYVL N:o L 375, 31.12.1985, s. 3, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 88/220/ETY (EYVL N:o L 100, 19.4.1988, s. 31)

(13) (14) (15) EYVL N:o C 339, 31.12.1991, s. 35

(16) (17) EYVL N:o L 33, 4.2.1987, s. 10

(18) EYVL N:o L 372, 31.12.1986, s. 1

(19) EYVL N:o L 386, 30.12.1989, s. 14

(20) (21) EYVL N:o L 124, 5.5.1989, s. 16

(22) EYVL N:o L 197, 18.7.1987, s. 33

(23) EYVL N:o L 110, 28.4.1992, s. 52

(24) EYVL N:o L 375, 31.12.1985, s. 3, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktivillä 88/220/ETY (EYVL N:o L 100, 19.4.1988, s. 31)