EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 31983L0181

Neuvoston direktiivi 83/181/ETY, annettu 28 päivänä maaliskuuta 1983, direktiivin 77/388/ETY 14 artiklan 1 kohdan d alakohdan soveltamisalasta vapautettaessa tietty tavaroiden lopullinen maahantuonti arvonlisäverosta

EYVL L 105, 23.4.1983, p. 38–58 (DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL)

Tämä asiakirja on julkaistu erityispainoksessa (ES, PT, FI, SV, CS, ET, LV, LT, HU, MT, PL, SK, SL, BG, RO)

Legal status of the document No longer in force, Date of end of validity: 29/11/2009; Kumoaja 32009L0132

ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/1983/181/oj

31983L0181

Neuvoston direktiivi 83/181/ETY, annettu 28 päivänä maaliskuuta 1983, direktiivin 77/388/ETY 14 artiklan 1 kohdan d alakohdan soveltamisalasta vapautettaessa tietty tavaroiden lopullinen maahantuonti arvonlisäverosta

Virallinen lehti nro L 105 , 23/04/1983 s. 0038 - 0058
Suomenk. erityispainos Alue 9 Nide 1 s. 0096
Espanjank. erityispainos: Luku 09 Nide 1 s. 0135
Ruotsink. erityispainos Alue 9 Nide 1 s. 0096
Portugalink. erityispainos: Luku 09 Nide 1 s. 0135


NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 28 päivänä maaliskuuta 1983,

direktiivin 77/388/ETY 14 artiklan 1 kohdan d alakohdan soveltamisalasta vapautettaessa tietty tavaroiden lopullinen maahantuonti arvonlisäverosta (83/181/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 99 ja 100 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(),

ottaa huomioon edustajakokouksen lausunnon(),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(),

sekä katsoo, että

jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta - yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY() 14 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on veropetosten, veron kiertämisen ja muiden väärinkäytösten estämiseksi asettamillaan edellytyksillä vapautettava verosta sellaisten tavaroiden lopullinen maahantuonti, jotka ovat oikeutetut muuhun kuin yhteisessä tullitariffissa säädettyyn tullivapautukseen tai jotka kolmannesta maasta maahantuotuina olisivat tähän oikeutetut,

sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden yhteisön säännösten soveltamista, mainitun direktiivin 14 artiklan 2 kohdan mukaan komissio tekee neuvostolle ehdotukset yhteisön verosäännöksiksi mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vapautusten soveltamisalan ja niiden käytännön soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen täsmentämiseksi,

vaikka tullijärjestelmän ja arvonlisäverojärjestelmän mahdollisimman suuri yhdenmukaisuus on suotavaa, olisi arvonlisäverojärjestelmän soveltamisessa kuitenkin otettava huomioon tullien ja arvonlisäveron päämäärien ja rakenteiden väliset erot,

siltä osin kuin on tarpeen verotuksellisen yhdenmukaistamisen tavoitteiden toteuttamiseksi olisi otettava käyttöön eri arvonlisäverojärjestelmä toisaalta kolmansista maista tapahtuvalle maahantuonnille ja toisaalta muista jäsenvaltioista tapahtuvalle maahantuonnille; maahantuonnissa voidaan myöntää vapautuksia ainoastaan, jos ne eivät ole omiaan haittaamaan sisämarkkinoiden kilpailun edellytyksiä, ja

tietyt jäsenvaltioiden tällä hetkellä soveltamat vapautukset perustuvat jäsenvaltioiden kolmansien maiden tai muiden jäsenvaltioiden kanssa tekemiin sopimuksiin, jotka tarkoituksensa vuoksi koskevat ainoastaan allekirjoittajajäsenvaltiota; yhteisön tasolla ei ole tarvetta säätää näiden vapautusten myöntämisen edellytyksistä; riittää, että jäsenvaltioiden sallitaan pitää ne voimassa,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1. Tämän direktiivin säännöksillä määritellään direktiivin 77/388/ETY 14 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu arvonlisäverovapautusten soveltamisala sekä mainitun direktiivin 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut näiden vapautusten käytännön soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Jäsenvaltioiden on mainitun artiklan mukaisesti sovellettava tässä direktiivissä tarkoitettuja vapautuksia niiden oikean ja yksinkertaisen soveltamisen varmistamiseksi sekä veropetosten, veron kiertämisen ja muiden väärinkäytösten estämiseksi asettamillaan edellytyksillä.

2. Tätä direktiiviä sovellettaessa tarkoitetaan:

a) "maahantuonnilla" direktiivin 77/388/ETY 7 artiklassa määriteltyä maahantuontia sekä luovutusta kulutukseen jonkin mainitun direktiivin 16 artiklan 1 kohdan A alakohdassa tarkoitetun menettelyn tai väliaikaisen maahantuonnin menettelyn taikka passitusmenettelyn soveltamisen päättyessä;

b) "henkilökohtaisella omaisuudella" asianomaisten henkilökohtaiseen käyttöön tai näiden kotitalouksien tarpeisiin tarkoitettuja tavaroita.

Henkilökohtaisena omaisuutena on pidettävä erityisesti

- koti-irtaimistoa,

- polkupyöriä ja moottoripyöriä, yksityiskäytössä olevia autoja ja niiden perävaunuja, matkailuperävaunuja, huviveneitä ja yksityislentokoneita.

Henkilökohtaisena omaisuutena on pidettävä myös kotitalouden tavanomaista kulutusta vastaavia kotitaloushankintoja sekä kotieläimiä ja ratsuhevosia.

Henkilökohtaisen omaisuuden luonne tai määrä ei saa ilmentää mitään kaupallista tarkoitusta, eikä se saa olla direktiivin 77/388/ETY 4 artiklassa tarkoitettuun taloudelliseen toimintaan tarkoitettua. Henkilökohtaisena omaisuutena on kuitenkin pidettävä myös teknisten tai vapaiden ammattien harjoittamisessa tarvittavia kannettavia työvälineitä;

c) "koti-irtaimistolla" henkilökohtaisia esineitä, kodin liinavaatteita ja kalustoa tai asianomaisten henkilökohtaiseen käyttöön tai näiden kotitalouksien tarpeisiin tarkoitettuja tarvikkeita;

d) "alkoholituotteilla" yhteisen tullitariffin nimikkeisiin 22.03 22.09 kuuluvia tuotteita (oluet, viinit, viini- tai alkoholipohjaiset aperitiivit, viina, liköörit ja alkoholipitoiset juomat, jne.);

e) "yhteisöllä" niitä jäsenvaltioiden alueita, joilla direktiiviä 77/388/ETY sovelletaan.

I OSASTO YHTEISÖN ULKOPUOLISISTA MAISTA SAAPUVIEN LUONNOLLISTEN HENKILÖIDEN HENKILÖKOHTAISEN OMAISUUDEN MAAHANTUONTI

I luku Pysyvän asuinpaikkansa kolmannesta maasta yhteisöön muuttavien luonnollisten henkilöiden henkilökohtainen omaisuus

2 artikla

Jollei 3 10 artiklan säännöksistä muuta johdu, on pysyvän asuinpaikkansa yhteisön ulkopuolelta yhteisön jäsenvaltioon muuttavien luonnollisten henkilöiden maahantuoma henkilökohtainen omaisuus vapautettava maahantuonnissa kannettavasta arvonlisäverosta.

3 artikla

Vapautus on rajoitettava sellaiseen henkilökohtaiseen omaisuuteen, joka:

a) olosuhteiden oikeuttamia erityistapauksia lukuun ottamatta on ollut asianomaisen hallussa ja jota, jos kyse on muista kuin kulutustavaroista, asianomainen on käyttänyt entisessä pysyvässä asuinpaikassaan vähintään kuusi kuukautta ennen sitä päivää, jona tämän pysyvä asuinpaikka on lakannut olemasta yhteisön ulkopuolella;

b) on tarkoitettu käytettäväksi samoihin tarkoituksiin tämän uudessa pysyvässä asuinpaikassa.

Jäsenvaltiot voivat lisäksi asettaa henkilökohtaisen omaisuuden maahantuonnin vapautuksen edellytykseksi sen, että omaisuudesta on alkuperämaassa tai lähtömaassa maksettu siitä tavanomaisesti kannettavat tullit ja/tai verot.

4 artikla

Vapautusta voidaan soveltaa ainoastaan henkilöihin, joilla on ollut pysyvä asuinpaikka yhteisön ulkopuolella keskeytyksettä vähintään kaksitoista kuukautta.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin myöntää poikkeuksia ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta säännöstä, jos asianomaisen tarkoitus on ollut viipyä yhteisön ulkopuolella vähintään kaksitoista kuukautta.

5 artikla

Vapautuksen ulkopuolelle on jätettävä:

a) alkoholituotteet;

b) tupakat ja tupakkatuotteet;

c) hyötykulkuneuvot;

d) muut ammattikäyttöön tarkoitetut esineet kuin teknisten tai vapaiden ammattien harjoittamiseen tarvittavat kannettavat työvälineet.

Vapautuksen ulkopuolelle voidaan jättää myös kaupallisiin tai ammatillisiin tarkoituksiin käytettävät sekakäytössä olevat kulkuneuvot.

6 artikla

Erityisiä olosuhteita lukuun ottamatta vapautus voidaan myöntää ainoastaan sellaiselle henkilökohtaiselle omaisuudelle, joka on ilmoitettu tuotavaksi maahan lopullisesti kahdentoista kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona asianomainen on perustanut pysyvän asuinpaikkansa tuontijäsenvaltioon.

Henkilökohtainen omaisuus voidaan tuoda maahan useana eränä edellisessä kohdassa tarkoitettuna määräaikana.

7 artikla

1. Henkilökohtaista omaisuutta ei kahdentoista kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona se on ilmoitettu tuotavaksi maahan lopullisesti, saa lainata, pantata, antaa vuokralle tai vastikkeellisesti taikka vastikkeetta luovuttaa ilmoittamatta siitä ennakolta toimivaltaisille viranomaisille.

2. Ennen 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymistä suoritetun lainauksen, panttauksen, vuokrauksen, tai vastikkeellisen taikka vastikkeettoman luovutuksen johdosta tästä omaisuudesta on kannettava arvonlisävero lainaus-, panttaus-, vuokraus- tai luovutuspäivänä voimassa olevan kannan mukaan sekä toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustaman tai hyväksymän tavaroiden lajin ja arvon mukaan.

8 artikla

1. Poiketen siitä, mitä 6 artiklan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, vapautus voidaan myöntää henkilökohtaiselle omaisuudelle, joka on tuotu maahan lopullisesti ennen kuin asianomainen on perustanut pysyvän asuinpaikkansa tuontijäsenvaltioon, jos asianomainen sitoutuu tosiasiallisesti perustamaan pysyvän asuinpaikkansa sinne kuuden kuukauden kuluessa. Tähän sitoumukseen on liitettävä takuu, jonka muoto ja määrä toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava.

2. Edellä 1 kohdan säännöksiä sovellettaessa 3 artiklassa tarkoitettu määräaika on laskettava siitä päivästä, jona maahantuonti kyseiseen jäsenvaltioon on suoritettu.

9 artikla

1. Jos asianomainen ammatillisten velvoitteidensa vuoksi poistuu yhteisön ulkopuolisesta maasta, jossa tällä on ollut pysyvä asuinpaikka, perustamatta samanaikaisesti pysyvää asuinpaikkaansa jäsenvaltion alueelle, mutta aikoen perustaa sen sinne myöhemmin, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia asianomaisen tuoda maahan tämän tähän tarkoitukseen mainitulle alueelle siirtämänsä henkilökohtaisen omaisuuden verosta vapautettuna.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun henkilökohtaisen omaisuuden maahantuonnissa on myönnettävä vapautus määrättävä 2 7 artiklassa säädetyin edellytyksin, ottaen huomioon, että:

a) 3 artiklan a alakohdassa ja 6 artiklan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt määräajat on laskettava maahantuontipäivästä;

b) 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu määräaika on laskettava siitä päivästä, jona asianomainen on tosiasiallisesti perustanut pysyvän asuinpaikkansa jäsenvaltion alueelle.

3. Maahantuonnin vapautuksen edellytykseksi on lisäksi asetettava asianomaisen sitoumus tosiasiallisesti perustaa pysyvä asuinpaikkansa jäsenvaltion alueelle määräaikana, joka toimivaltaisten viranomaisten on määrättävä olosuhteet huomioon ottaen. Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että sitoumukseen liitetään takuu, jonka muoto ja määrä niiden on määrättävä.

10 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset voivat poiketa 3 artiklan a ja b alakohdan, 5 artiklan c ja d alakohdan ja 7 artiklan säännöksistä, jos henkilö poikkeuksellisten poliittisten olosuhteiden vuoksi joutuu muuttamaan pysyvän asuinpaikkansa yhteisön ulkopuolisesta maasta jäsenvaltion alueelle.

II luku Avioliiton solmimisen yhteydessä maahan tuotavat tavarat

11 artikla

1. Jollei 12 15 artiklan säännöksistä muuta johdu, pysyvän asuinpaikkansa yhteisön ulkopuolisesta maasta jäsenvaltion alueelle avioliittonsa solmimisen johdosta muuttavalle henkilölle kuuluvat kapiot ja koti-irtaimisto, myös uusi, on maahantuonnissa vapautettava verosta.

2. Maahantuonnissa on verosta vapautettava myös tavanomaisesti avioliiton solmimisen johdosta annettavat lahjat, jotka 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttävä henkilö on saanut sellaisilta henkilöiltä, joiden pysyvä asuinpaikka on yhteisön ulkopuolella. Vapautusta on sovellettava lahjoihin, joiden yksikköarvo on enintään 200 ECUa. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin myöntää vapautuksen 200 ECUa suuremman yksikköarvon osalta, jos kunkin verosta vapautetun lahjan arvo on enintään 1 000 ECUa.

3. Jäsenvaltiot voivat asettaa 1 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden maahantuonnissa myönnettävän vapautuksen edellytykseksi sen, että tavaroista on alkuperämaassa tai lähtömaassa maksettu niistä tavanomaisesti kannettavat tullit ja/tai verot.

12 artikla

Edellä 11 artiklassa tarkoitettu vapautus voidaan myöntää ainoastaan henkilöille:

a) joilla on ollut pysyvä asuinpaikka yhteisön ulkopuolella keskeytyksettä vähintään kaksitoista kuukautta. Poikkeuksia tästä säännöstä voidaan kuitenkin myöntää, jos asianomaisen tarkoituksena on ollut asua yhteisön ulkopuolella vähintään kaksitoista kuukautta;

b) jotka todistavat avioliittonsa solmituksi.

13 artikla

Vapautuksen ulkopuolelle on jätettävä alkoholituotteet, tupakat ja tupakkatuotteet.

14 artikla

1. Poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta vapautus voidaan myöntää ainoastaan tavaroille, jotka on tuotu maahan lopullisesti:

- aikaisintaan kaksi kuukautta ennen avioliiton solmimiselle määrättyä päivää. Tällöin edellytyksenä vapautuksen myöntämiselle voidaan vaatia annettavaksi asianmukainen takuu, jonka muoto ja määrä toimivaltaisten viranomaisten on määrättävä,

ja

- viimeistään neljän kuukauden kuluttua avioliiton solmimispäivästä.

2. Edellä 11 artiklassa tarkoitetut tavarat voidaan tuoda maahan useana eränä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna määräaikana.

15 artikla

1. Henkilökohtaista omaisuutta ei kahdentoista kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona se on ilmoitettu tuotavaksi maahan lopullisesti, saa lainata, pantata, antaa vuokralle tai vastikkeellisesti taikka vastikkeetta luovuttaa ilmoittamatta siitä ennakolta toimivaltaisille viranomaisille.

2. Ennen 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymistä suoritetun lainauksen, panttauksen, vuokrauksen, tai vastikkeellisen taikka vastikkeettoman luovutuksen johdosta tästä omaisuudesta on kannettava arvonlisävero lainaus-, panttaus-, vuokraus- tai luovutuspäivänä voimassa olevan kannan mukaan sekä toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustaman tai hyväksymän tavaroiden lajin ja arvon mukaan.

III luku Perintönä tai testamentilla saatu henkilökohtainen omaisuus

16 artikla

Jollei 17 19 artiklan säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltiossa pysyvästi asuvan luonnollisen henkilön perimä tai testamentilla saama henkilökohtainen omaisuus on maahantuonnissa vapautettava verosta.

17 artikla

Vapautuksen ulkopuolelle on jätettävä:

a) alkoholituotteet;

b) tupakat ja tupakkatuotteet;

c) hyötykulkuneuvot;

d) muut ammattikäyttöön tarkoitetut esineet kuin vainajan teknisen tai vapaan ammatin harjoittamiseen tarvitut kannettavat työvälineet;

e) raaka-ainevarastot ja valmiiden tai puolivalmiiden tuotteiden varastot;

f) elävä karja ja maataloustuotevarastot, joiden määrät ovat kotitalouden tavanomaisia tarpeita suuremmat.

18 artikla

1. Vapautus voidaan myöntää ainoastaan sellaiselle henkilökohtaiselle omaisuudelle, joka on lopullisesti tuotu maahan kahden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona tavaroiden omistus on alkanut (perinnön tai testamentin lopullinen vahvistaminen).

Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin erityisistä syistä pidentää tätä määräaikaa.

2. Tavarat voidaan tuoda maahan useana eränä 1 kohdassa tarkoitettuna määräaikana.

19 artikla

Edellä 16 18 artiklan säännöksiä on soveltuvin osin sovellettava jäsenvaltion alueella sijoittautuneiden voittoa tavoittelematonta toimintaa harjoittavien oikeushenkilöiden testamenttiperintönä saamaan henkilökohtaiseen omaisuuteen.

II OSASTO OPPILAIDEN TAI OPISKELIJOIDEN VAATETAVARAT, OPISKELUTARVIKKEET JA MUU KOTI-IRTAIMISTO

20 artikla

1. Jäsenvaltioon opintojaan varten oleskelemaan saapuvien oppilaiden ja opiskelijoiden vaatetavarat, opiskelutarvikkeet ja käytetty koti-irtaimisto, jotka muodostavat opiskelija-asunnon tavanomaisen kalustuksen ja jotka on tarkoitettu näiden oppilaiden ja opiskelijoiden henkilökohtaiseen käyttöön opintojen aikana, on maahantuonnissa vapautettava verosta.

2. Tätä artiklaa sovellettaessa tarkoitetaan:

a) "oppilaalla tai opiskelijalla" henkilöä, joka on kirjoittautunut oppilaitokseen seuratakseen kokopäiväisesti siellä annettavaa opetusta;

b) "vaatetavaroilla" alusvaatteita ja liinavaatteita sekä muita vaatteita, myös uusia;

c) "opiskelutarvikkeilla" oppilaiden ja opiskelijoiden opinnoissaan tavanomaisesti käyttämiä esineitä ja välineitä (laskukoneet ja kirjoituskoneet mukaan lukien).

21 artikla

Vapautus on myönnettävä vähintään kerran lukuvuodessa.

III OSASTO VÄHÄARVOINEN MAAHANTUONTI

22 artikla

Jäsenvaltiot voivat vapauttaa verosta sellaisten tavaroiden maahantuonnin, joiden yhteisarvo ei ole suurempi kuin 22 ECUa.

23 artikla

Vapautuksen ulkopuolelle on jätettävä:

a) alkoholituotteet;

b) hajuvedet;

c) tupakat ja tupakkatuotteet.

OSASTO IV TOIMINTOJEN SIIRRON YHTEYDESSÄ MAAHAN TUOTAVAT INVESTOINTITAVARAT JA MUUT VARUSTEET

24 artikla

1. Jollei 25 28 artiklan säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltiot voivat maahantuonnissa vapauttaa verosta sellaisille yrityksille kuuluvat investointitavarat ja muut varusteet, jotka lopullisesti lopettavat toimintansa lähtömaassa siirtyäkseen harjoittamaan vastaavaa toimintaa tavaroiden tuontijäsenvaltiossa ja ovat ennakkoon ilmoittaneet tuontijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tämän toiminnan alkamisesta direktiivin 77/388/ETY 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioissa voimassa olevien teollisuus- ja kauppapoliittisten toimenpiteiden soveltamista.

Jos siirretty yritys on maatalousyritys, vapautusta on sovellettava myös elävään karjaan.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetaan:

- "toiminnalla" direktiivin 77/388/ETY 4 artiklassa tarkoitettua taloudellista toimintaa,

- "yrityksellä" itsenäistä tuotanto- tai palvelutalousyksikköä.

25 artikla

1. Edellä 24 artiklassa tarkoitettu vapautus on rajoitettava sellaisiin investointitavaroihin ja muihin varusteisiin, jotka:

a) olosuhteiden oikeuttamia erityistapauksia lukuun ottamatta ovat tosiasiallisesti olleet yrityksen käytössä vähintään kaksitoista kuukautta ennen sitä päivää, jona yritys on lopettanut toimintansa siinä maassa, josta se on siirretty;

b) on tarkoitettu käytettäviksi samoihin tarkoituksiin siirron jälkeen;

c) on tarkoitettu käytettäviksi muun kuin direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan nojalla verosta vapautetun toiminnan harjoittamiseen;

d) ovat asianmukaisessa suhteessa kyseisen yrityksen luonteeseen ja merkitykseen.

2. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vapauttaa verosta investointitavarat ja varusteet, jotka avustus- tai hyväntekeväisyystoimielimet tuovat maahan toisesta jäsenvaltiosta siirtäessään toimintansa kotipaikan tuontijäsenvaltioon.

Tämä vapautus voidaan kuitenkin myöntää ainoastaan, jos kyseisiin investointitavaroihin tai varusteisiin ei niitä hankittaessa ole sovellettu direktiivin 77/388/ETY 15 artiklan 12 alakohdan mukaista arvonlisäverovapautusta.

3. Direktiivin 77/388/ETY 17 artiklan 6 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen yhteisten säännösten voimaantuloon saakka jäsenvaltiot voivat jättää kokonaan tai osittain vapautuksen ulkopuolelle sellaiset investointitavarat, joihin ne ovat soveltaneet mainitun kohdan toisen alakohdan säännöksiä.

26 artikla

Vapautuksen soveltamisen ulkopuolelle on jätettävä yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneet yritykset, joiden jäsenvaltion alueelle siirron syynä tai tarkoituksena on yhteisöön sijoittautuneeseen yritykseen sulautuminen - tai tällaisen yrityksen suorittama yritysosto - ilman uuden toiminnan perustamista.

27 artikla

Vapautuksen ulkopuolelle on jätettävä:

a) muut kuin tuotanto- tai palveluvälineen luonteiset kulkuneuvot;

b) kaikenlaiset ihmis- tai eläinravinnoksi tarkoitetut elintarvikkeet;

c) polttoaineet, raaka-ainevarastot sekä valmiiden ja puolivalmiiden tuotteiden varastot;

d) karjakauppiaiden omistama karja.

28 artikla

Olosuhteiden oikeuttamia erityistapauksia lukuun ottamatta 24 artiklassa tarkoitettu vapautus voidaan myöntää ainoastaan sellaisille investointitavaroille ja muille varusteille, jotka on tuotu maahan kahdentoista kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona yritys on lopettanut toimintansa lähtömaassa.

V OSASTO TIETTYJEN MAATALOUSTUOTTEIDEN TAI MAATALOUSKÄYTTÖÖN TARKOITETTUJEN TUOTTEIDEN MAAHANTUONTI

I luku Yhteisön tuottajien muussa valtiossa kuin tuontivaltiossa sijaitsevalta tilalta saamat tuotteet

29 artikla

1. Jollei 30 ja 31 artiklan säännöksistä muuta johdu, on maahantuonnissa vapautettava verosta sellaisesta tuontivaltion alueen välittömässä läheisyydessä olevassa maassa sijaitsevalta tilalta peräisin olevat maa-, kotieläin-, puutarha- ja metsätalouden sekä mehiläistenhoidon tuotteet, jota hyödyntävät maataloustuottajat, joiden toiminnan kotipaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisen maan välittömässä läheisyydessä.

2. Edellä 1 kohdan säännösten soveltamiseksi kotieläintalouden tuotteiden on oltava lähtöisin eläimistä, jotka on kasvatettu, hankittu tai tuotu maahan tuontijäsenvaltion yleisin verotusedellytyksin.

3. Nuoremmat kuin kuuden kuukauden ikäiset puhdasrotuiset hevoset, jotka ovat syntyneet tuontijäsenvaltion ulkopuolella kyseisessä valtiossa astutetusta ja väliaikaisesti varsomista varten maasta viedystä eläimestä, on maahantuonnissa vapautettava verosta.

30 artikla

Vapautus on rajoitettava sellaisiin tuotteisiin, joihin ei ole sovellettu muuta kuin sadonkorjuun tai tuotannon jälkeen tavanomaisesti suoritettavaa käsittelyä.

31 artikla

Vapautus voidaan myöntää ainoastaan maataloustuottajan tai jonkun muun tämän lukuun tuomille tuotteille.

32 artikla

Tämän luvun säännöksiä on soveltuvin osin sovellettava tuontijäsenvaltion alueeseen rajoittuvilla järvillä ja vesistöillä kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden kalastajien harjoittaman kalastuksen tai kalatalouden tuotteisiin sekä näillä järvillä ja vesistöillä kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden metsästäjien harjoittaman metsästyksen tuotteisiin.

II luku Siemenet, lannoitteet sekä maaperän ja kasvillisuuden käsittelyyn tarkoitetut tuotteet

33 artikla

Jollei 34 artiklan säännöksistä muuta johdu, yhteisön ulkopuolisen maan tai toisen jäsenvaltion välittömässä läheisyydessä olevassa jäsenvaltiossa sijaitsevan, maataloustuottajien, joiden toiminnan kotipaikka on mainitussa yhteisön ulkopuolisessa maassa tai tuontijäsenvaltion alueen välittömässä läheisyydessä olevassa jäsenvaltiossa, hyödyntämän tilan hyödyntämiseen tarkoitetut siemenet, lannoitteet sekä maaperän ja kasvillisuuden käsittelyyn tarkoitetut tuotteet on maahantuonnissa vapautettava verosta.

34 artikla

1. Vapautus on rajoitettava sellaisiin siementen, lannoitteiden tai muiden tuotteiden määriin, jotka ovat tarpeen tilan hyödyntämiseksi.

2. Vapautus voidaan myöntää ainoastaan maataloustuottajan tai jonkun muun tämän lukuun suoraan tuontijäsenvaltioon tuomille siemenille, lannoitteille tai muille tuotteille.

3. Tuontijäsenvaltio voi asettaa vastavuoroisuuden edellytykseksi vapautuksen myöntämiselle.

VI OSASTO TERAPEUTTISTEN AINEIDEN, LÄÄKKEIDEN, KOE-ELÄINTEN JA BIOLOGISTEN TAI KEMIALLISTEN AINEIDEN MAAHANTUONTI

I luku Tutkimukseen tarkoitetut koe-eläimet ja biologiset tai kemialliset aineet

35 artikla

1. Maahantuonnissa on vapautettava verosta:

a) erityisesti laboratoriokäyttöön valmistellut ja siihen vastikkeetta osoitetut eläimet;

b) biologiset tai kemialliset aineet, jotka tuodaan

- vastikkeetta toisen jäsenvaltion alueelta, tai

- yhteisön ulkopuolisista maista yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta 28 maaliskuuta 1983 annetun neuvoston asetuksen (ETY) No 918/83() 60 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vahvistetuin rajoituksin ja edellytyksin.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vapautus on rajoitettava eläimiin ja biologisiin tai kemiallisiin aineisiin, jotka on tarkoitettu

- pääasiassa opetusta tai tieteellistä tutkimusta harjoittavien julkisten taikka yleishyödyllisten laitosten käyttöön sekä pääasiassa opetusta tai tieteellistä tutkimusta harjoittavien julkisten taikka yleishyödyllisten laitosten osastojen käyttöön,

- sellaisten pääasiassa opetusta tai tieteellistä tutkimusta harjoittavien yksityisten laitosten käyttöön, joille jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet luvan vastaanottaa näitä esineitä verosta vapautettuina.

II luku Ihmisalkuperää olevat terapeuttiset aineet sekä veri- ja kudosryhmän määritysreagenssit

36 artikla

1. Jollei jäljempänä olevasta 37 artiklasta muuta johdu, on maahantuonnissa vapautettava verosta:

a) ihmisalkuperää olevat terapeuttiset aineet;

b) veriryhmän määritysreagenssit;

c) kudosryhmän määritysreagenssit,

sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 77/388/ETY 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamista.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetaan

- "ihmisalkuperää olevilla terapeuttisilla aineilla" ihmisverta ja sen johdannaisia (ihmisen kokoveri, kuivattu ihmisveren plasma, ihmisveren albumiini sekä tasapainotetut ihmisveren plasmaproteiini-, ihmisveren immunoglobuliini- ja fibrinogeeniliuokset),

- "veriryhmän määritysreagensseilla" kaikkia ihmis-, eläin-, kasvi- tai muuta alkuperää olevia veriryhmän määrityksessä ja veren yhteensopimattomuuksien selvittämisessä käytettäviä reagensseja,

- "kudosryhmän määritysreagensseilla" kaikkia ihmis-, eläin-, kasvi- tai muuta alkuperää olevia ihmiskudosryhmän määrityksessä käytettäviä reagensseja.

37 artikla

Vapautus on rajoitettava tuotteisiin, jotka on:

a) tarkoitettu toimivaltaisten viranomaisten hyväksymille toimielimille tai laboratorioille yksinomaan lääketieteelliseen tai tieteelliseen käyttöön, joka ei ole kaupallista;

b) varustettu lähtömaan valtuuttaman toimielimen antamalla vaatimustenmukaisuustodistuksella;

c) pakattu erityisellä tunnistusmerkinnällä varustettuun säiliöön.

38 artikla

Vapautuksen on käsitettävä ihmisalkuperää olevien terapeuttisten aineiden sekä veri- ja kudosryhmän määritysreagenssien kuljetukseen välttämättä tarvittavat erityiset pakkauspäällykset sekä lähetyksiin mahdollisesti sisältyvät niiden käytössä tarvittavat liuottimet ja lisätarvikkeet.

III luku Kansainvälisissä urheilutapahtumissa käytettävät lääkevalmisteet

39 artikla

Kansainvälisiin urheilutapahtumiin osallistuville henkilöille tai eläimille tarkoitetut lääke- tai eläinlääketieteelliset lääkevalmisteet on maahantuonnissa vapautettava veroista tarvittavissa määrin näiden henkilöiden tai eläinten tarpeiden täyttämiseksi niiden tuontijäsenvaltiossa oleskelun ajan.

VII OSASTO AVUSTUS- TAI HYVÄNTEKEVÄISYYSTOIMIELIMILLE OSOITETUT TAVARAT

40 artikla

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa 41 55 artiklassa tarkoitettujen tavaroiden määriä tai arvoja mahdollisten väärinkäytösten korjaamiseksi ja vakavien kilpailun vääristymien estämiseksi.

I luku Yleisiin tarkoituksiin maahan tuodut tavarat

41 artikla

1. Jollei 42 44 artiklan säännöksistä muuta johdu, on maahantuonnissa vapautettava verosta:

a) valtion laitosten tai toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien muiden avustus- tai hyväntekeväisyystoimielinten vastikkeetta hankkimat ja maahan tuomat puutteenalaisille henkilöille vastikkeetta jaeltaviksi tarkoitetut perustarvikkeet;

b) muuhun maahan kuin tuontijäsenvaltioon sijoittautuneen henkilön tai toimielimen ilman kaupallista tarkoitusta valtion laitoksille tai toimivaltaisten viranomaisten hyväksymille muille avustus- tai hyväntekeväisyystoimielimille vastikkeetta osoittamat, puutteenalaisten henkilöiden hyväksi järjestetyissä satunnaisissa hyväntekeväisyystilaisuuksissa harjoitettuun varojenhankintaan tarkoitetut kaikenlaiset tavarat;

c) muuhun maahan kuin tuontijäsenvaltioon sijoittautuneen henkilön tai toimielimen ilman kaupallista tarkoitusta toimivaltaisten viranomaisten hyväksymille avustus- tai hyväntekeväisyystoimielimille vastikkeetta osoittamat, yksinomaan niiden toiminnan tarpeisiin ja niiden avustus- tai hyväntekeväisyystavoitteiden toteuttamiseksi tarkoitetut varusteet ja toimistotarvikkeet.

2. Edellä 1 kohdan a alakohdassa "perustarvikkeilla" tarkoitetaan henkilön välittömien tarpeiden tyydyttämiselle välttämättömiä tavaroita, kuten elintarvikkeita, lääkkeitä, vaatteita ja vuodevaatteita.

42 artikla

Vapautuksen ulkopuolelle on jätettävä:

a) alkoholituotteet;

b) tupakat ja tupakkatuotteet;

c) kahvi ja tee;

d) muut moottoriajoneuvot kuin ambulanssit.

43 artikla

Vapautus voidaan myöntää ainoastaan sellaisille toimielimille, joiden kirjanpito mahdollistaa toimivaltaisille viranomaisille näiden toimintojen tarkastukset ja jotka antavat tarpeellisina pidettävät takuut.

44 artikla

1. Vapautuksen saanut toimielin ei saa lainata, antaa vuokralle tai vastikkeellisesti taikka vastikkeetta luovuttaa 41 artiklassa tarkoitettuja tavaroita muihin kuin mainitun artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädettyihin tarkoituksiin ilmoittamatta asiasta ennakolta toimivaltaisille viranomaisille.

2. Jos tavaroita lainataan, annetaan vuokralle tai luovutetaan toimielimelle, johon sovelletaan 41 ja 43 artiklan mukaista vapautusta, vapautus pysyy voimassa, jos tämä toimielin käyttää kyseisiä tavaroita tähän vapautukseen oikeuttaviin tarkoituksiin.

Muutoin lainaus, vuokraus tai luovutus edellyttää, että maahantuonnista maksetaan ennakolta lainaus-, vuokraus- tai luovutuspäivänä voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

45 artikla

1. Sellaisten 41 artiklassa tarkoitettujen toimielinten, jotka eivät enää täytä vapautuksen myöntämisen edellytyksiä tai aikovat käyttää maahantuonnissa verosta vapautettuja tavaroita muihin kuin mainitussa artiklassa säädettyihin tarkoituksiin, on ilmoitettava asiasta toimivaltaisille viranomaisille.

2. Sellaisten toimielinten omistukseen jäävistä tavaroista, jotka eivät enää täytä vapautuksen myöntämisen edellytyksiä, on kannettava maahantuonnissa asianmukainen mainittujen edellytysten täyttymisen lakatessa voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

3. Vapautuksen saaneen toimielimen muihin kuin 41 artiklassa säädettyihin tarkoituksiin käyttämistä tavaroista on kannettava maahantuonnissa asianmukainen niiden muuhun käyttöön ottamisen päivänä voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

II luku Vammaisten henkilöiden hyväksi maahan tuotavat tavarat

46 artikla

1. Maahantuonnissa on vapautettava verosta näkövammaisten ja muiden fyysisesti tai psyykkisesti vammaisten koulutukseen, työllistämiseen tai näiden sosiaalisten olojen parantamiseen erityisesti suunnitellut tavarat,

a) joita tuovat maahan laitokset tai järjestöt, joiden pääasiallisena tarkoituksena on vammaisten koulutus tai auttaminen ja jotka jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet vastaanottamaan näitä esineitä verosta vapautettuina,

ja

b) jotka osoitetaan vastikkeetta ja ilman lahjoittajan kaupallista tarkoitusta tällaiselle laitokselle tai järjestölle.

2. Vapautusta on sovellettava kyseisiin esineisiin kuuluviin varaosiin, osiin tai erityisiin lisätarvikkeisiin, sekä näiden esineiden huoltoon, tarkastukseen, säätöön tai korjaukseen käytettäviin välineisiin, jos nämä varaosat, osat, lisätarvikkeet tai välineet tuodaan maahan samanaikaisesti näiden esineiden kanssa, tai jos ne myöhemmin maahan tuotuina voidaan tunnistaa näiden aikaisemmin tuotujen verosta vapautettujen esineiden yhteyteen tarkoitetuiksi, tai jos niille voitaisiin myöntää vapautus pyydettäessä vapautusta kyseisille varaosille, osille, erityisille lisätarvikkeille tai välineille.

3. Maahantuonnissa verosta vapautettuja tavaroita ei saa käyttää muihin tarkoituksiin kuin näkövammaisten ja muiden vammaisten koulutukseen, työllistämiseen tai sosiaalisten olojen parantamiseen.

47 artikla

1. Vapautuksen saaneet laitokset tai järjestöt voivat ilman voittoa tavoittelevaa tarkoitusta lainata, antaa vuokralle tai luovuttaa maahantuonnissa verosta vapautettuja tavaroita 46 artiklassa tarkoitetuille henkilöille, joiden hyväksi ne toimivat, tarvitsematta maksaa arvonlisäveroa maahantuonnissa.

2. Lainausta, vuokrausta tai luovutusta ei saa suorittaa muissa kuin 1 kohdassa säädetyissä tarkoituksissa ilmoittamatta asiasta ennakolta toimivaltaisille viranomaisille.

Jos tällainen lainaus, vuokraus tai luovutus suoritetaan tähän vapautukseen oikeutetun laitoksen tai järjestön hyväksi, vapautus pysyy voimassa, jos tämä laitos tai järjestö käyttää kyseisiä tavaroita tähän vapautukseen oikeuttaviin tarkoituksiin.

Muutoin lainaus, vuokraus tai luovutus edellyttää, että maahantuonnissa maksetaan ennakolta arvonlisävero lainaus-, vuokraus- tai luovutuspäivänä voimassa olevan kannan mukaan toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

48 artikla

1. Sellaisten 46 artiklassa tarkoitettujen laitosten tai järjestöjen, jotka eivät enää täytä vapautuksen myöntämisen edellytyksiä tai aikovat käyttää maahantuonnissa verosta vapautettua tavaraa muihin kuin mainitussa artiklassa säädettyihin tarkoituksiin, on ilmoitettava asiasta toimivaltaisille viranomaisille.

2. Sellaisten laitosten tai järjestöjen, jotka eivät enää täytä vapautuksen myöntämisen edellytyksiä omistukseen jäävistä esineistä, on kannettava maahantuonnissa asianmukainen mainittujen edellytysten täyttymisen lakatessa voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

3. Vapautuksen saaneen laitoksen tai järjestön muihin kuin 46 artiklassa säädettyihin tarkoituksiin käyttämistä esineistä on kannettava maahantuonnissa asianmukainen niiden muuhun käyttöön ottamisen päivänä voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

III luku Katastrofien uhrien hyväksi maahan tuotavat tavarat

49 artikla

1. Jollei 50 55 artiklan säännöksistä muuta johdu, on maahantuonnissa vapautettava verosta valtion laitosten tai toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien muiden avustus- tai hyväntekeväisyystoimielinten tuomat tavarat, joita on tarkoitus:

a) jakaa vastikkeetta yhden tai usean jäsenvaltion aluetta kohtaavan katastrofin uhreille; tai

b) saattaa vastikkeetta tällaisten katastrofien uhrien käyttöön tavaroiden pysyessä kyseisten toimielinten omistuksessa.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vapautus on myönnettävä maahantuonnissa samoin edellytyksin myös avustusyksiköiden avustustoiminnan ajaksi omiin tarpeisiinsa maahan tuomille tavaroille.

50 artikla

Vapautuksen ulkopuolelle on jätettävä tuhoalueiden uudelleenrakennukseen tarkoitetut materiaalit ja varusteet.

51 artikla

Vapautuksen myöntäminen edellyttää komission päätöstä, jonka se tekee kiireellisesti kyseisen jäsenvaltion tai kyseisten jäsenvaltioiden pyynnöstä neuvoteltuaan muiden jäsenvaltioiden kanssa. Päätöksessä on tarvittaessa määrättävä vapautuksen soveltamisalasta ja -edellytyksistä.

Odotettaessa ilmoitusta komission päätöksestä, katastrofin kohtaamat jäsenvaltiot voivat sallia arvonlisäveron maksamisen lykkäämisen tavaroiden maahantuonnissa 49 artiklassa säädettyihin tarkoituksiin, jos maahan tuova toimielin sitoutuu maksamaan arvonlisäveron, jollei vapautusta myönnetä.

52 artikla

Vapautus voidaan myöntää ainoastaan sellaisille toimielimille, joiden kirjanpito mahdollistaa toimivaltaisille viranomaisille näiden toimintojen tarkastukset ja jotka antavat tarpeellisina pidettävät takuut.

53 artikla

1. Vapautuksen saanut toimielin ei saa lainata, antaa vuokralle tai vastikkeellisesti taikka vastikkeetta luovuttaa 49 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tavaroita muutoin kuin mainitussa artiklassa säädetyin edellytyksin ilmoittamatta asiasta ennakolta toimivaltaisille viranomaisille.

2. Jos tavaroita lainataan, annetaan vuokralle tai luovutetaan toimielimelle, johon voidaan soveltaa 49 artiklan mukaista vapautusta, vapautus pysyy voimassa, jos tämä toimielin käyttää kyseisiä tavaroita tähän vapautukseen oikeuttaviin tarkoituksiin.

Muutoin lainaus, vuokraus tai luovutus edellyttää, että maksetaan ennakolta lainaus-, vuokraus- tai luovutuspäivänä voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

54 artikla

1. Edellä 49 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja tavaroita ei katastrofien uhrien lakattua käyttämästä niitä saa lainata, antaa vuokralle tai luovuttaa vastikkeellisesti tai vastikkeetta ilmoittamatta asiasta ennakolta toimivaltaisille viranomaisille.

2. Jos tavaroita lainataan, annetaan vuokralle tai luovutetaan toimielimelle, johon voidaan soveltaa 49 artiklan mukaista vapautusta, tai tarvittaessa toimielimelle, johon voidaan soveltaa 41 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista vapautusta, vapautus pysyy voimassa, jos tämä toimielin käyttää kyseisiä tavaroita tällaisiin vapautuksiin oikeuttaviin tarkoituksiin.

Muutoin lainaus, vuokraus tai luovutus edellyttää, että maksetaan ennakolta lainaus-, vuokraus- tai luovutuspäivänä voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

55 artikla

1. Sellaisten 49 artiklassa tarkoitettujen toimielinten, jotka eivät enää täytä vapautuksen myöntämisen edellytyksiä tai aikovat käyttää maahantuonnissa verosta vapautettuja tavaroita muihin kuin mainitussa artiklassa säädettyihin tarkoituksiin, on ilmoitettava asiasta toimivaltaisille viranomaisille.

2. Vapautuksen myöntämisen edellytyksiä täyttämästä lakanneiden toimielinten omistukseen jääville tavaroille myönnetty vapautus pysyy voimassa, jos tavarat luovutetaan tämän luvun mukaisesti myönnettävään vapautukseen oikeutetulle toimielimelle tai tarvittaessa 41 artiklan mukaisesti myönnettävään vapautukseen oikeutetulle toimielimelle, jos kyseinen toimielin käyttää kyseisiä tavaroita näihin vapautuksiin oikeuttaviin tarkoituksiin. Muutoin näistä tavaroista on maahantuonnissa kannettava asianmukainen mainittujen edellytysten täyttymisen lakatessa voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

3. Vapautuksen saaneen toimielimen muihin kuin tässä luvussa säädettyihin tarkoituksiin käyttämistä tavaroista on maahantuonnissa kannettava asianmukainen niiden muuhun käyttöön ottamisen päivänä voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

VIII OSASTO TIETTYIHIN KANSAINVÄLISIIN SUHTEISIIN LIITTYVÄ MAAHANTUONTI

I luku Kunniamerkit ja kunniapalkinnot

56 artikla

Asianomaisten esittämien toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien todisteiden perusteella ja muiden kuin luonteeltaan kaupallisten toimien ollessa kyseessä on maahantuonnissa vapautettava verosta:

a) kunniamerkit, jotka muun maan kuin tuontijäsenvaltion hallitus myöntää viimeksimainitussa valtiossa pysyvästi asuville henkilöille;

b) pokaalit, mitalit ja vastaavat luonteeltaan pääasiassa vertauskuvalliset esineet, jotka annetaan muussa maassa kuin tuontijäsenvaltiossa viimeksimainitussa valtiossa pysyvästi asuville henkilöille tunnustuksena näiden toiminnasta esimerkiksi taiteen, tieteen, urheilun tai julkisen palvelun alalla taikka tunnustuksena näiden ansioista tietyissä tapahtumissa ja jotka kyseiset henkilöt itse tuovat maahan;

c) pokaalit, mitalit ja vastaavat luonteeltaan pääasiassa vertauskuvalliset esineet, jotka muun maan kuin tuontijäsenvaltion viranomaiset tai henkilöt antavat vastikkeetta käytettäviksi b alakohdan mukaisiin tarkoituksiin viimeksimainitun valtion alueella.

II luku Kansainvälisten suhteiden yhteydessä saadut lahjat

57 artikla

Jollei 58 ja 59 artiklasta muuta johdu, ja sanotun kuitenkaan tarvittaessa rajoittamatta kansainvälisessä matkustajaliikenteessä sovellettavia säännöksiä, maahantuonnissa on vapautettava verosta tavarat, jotka:

a) virallisen vierailun tehneet henkilöt tuovat muuhun kuin pysyvän asuinpaikkansa maahan saatuaan nämä tavarat lahjaksi isäntäviranomaisilta vierailun yhteydessä;

b) tuontijäsenvaltioon viralliselle vierailulle saapuvat henkilöt tuovat maahan annettaviksi lahjaksi isäntäviranomaisille vierailun yhteydessä;

c) muun maan kuin tuontijäsenvaltion viranomainen, julkisyhteisö tai yleishyödyllistä toimintaa harjoittava ryhmittymä antaa lahjaksi taikka ystävyyden tai suosion osoitukseksi sellaiselle viranomaiselle, julkisyhteisölle tai yleishyödyllistä toimintaa harjoittavalle ryhmittymälle, jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet vastaanottamaan tällaisia tavaroita verosta vapautettuina tuontijäsenvaltiossa.

58 artikla

Vapautuksen ulkopuolelle on jätettävä alkoholituotteet, tupakat ja tupakkatuotteet.

59 artikla

Vapautus voidaan myöntää ainoastaan, jos

- lahjaksi annettavat esineet annetaan satunnaisesti,

- esineiden luonne, arvo tai määrä ei ilmennä mitään kaupallista tarkoitusta,

- esineitä ei käytetä kaupallisiin tarkoituksiin.

III luku Hallitsijoiden ja valtionpäämiesten käyttöön tarkoitetut tavarat

60 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten vahvistamin rajoituksin ja edellytyksin on maahantuonnissa vapautettava:

a) hallitsijoille ja valtionpäämiehille annettavat lahjat;

b) toisen valtion hallitsijoiden ja valtionpäämiesten sekä näiden virallisten edustajien tuontijäsenvaltioon tekemien virallisten vierailujen aikana käytettäviksi tai kulutettaviksi tarkoitetut tavarat. Tuontijäsenvaltio voi kuitenkin asettaa vastavuoroisuuden edellytykseksi vapautuksen myöntämiselle.

Ensimmäisen alakohdan säännöksiä on sovellettava myös sellaisiin henkilöihin, jotka kansainvälisellä tasolla ovat oikeutettuja vastaaviin etuoikeuksiin kuin hallitsija tai valtionpäämies.

IX OSASTO KAUPAN EDISTÄMISEKSI TARKOITETTUJEN TAVAROIDEN MAAHANTUONTI

1 luku Vähäarvoiset tavaranäytteet

61 artikla

1. Maahantuonnissa on vapautettava verosta vähäarvoiset tavaranäytteet, joita voi käyttää ainoastaan niiden edustamien tavaroiden tyyppisten tavaroiden tilausten hankintaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 65 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännösten soveltamista.

2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat asettaa vapautuksen myöntämisen edellytykseksi, että tietyt esineet on repimällä, lävistämällä, pysyvästi ja selvästi merkitsemällä tai muulla tavoin tehtävä lopullisesti käyttökelvottomiksi tuhoamatta kuitenkaan niiden tavaranäytteen luonnetta.

3. "Tavaranäytteellä" tarkoitetaan 1 kohdassa tavaroiden ryhmää edustavia esineitä, jotka esillepanonsa ja kunkin tavaran lajin tai laadun osalta tarjotun määränsä vuoksi soveltuvat ainoastaan tilausten hankintaan.

II luku Mainospainotuotteet ja -esineet

62 artikla

Jollei 63 artiklan säännöksistä muuta johdu, on maahantuonnissa vapautettava verosta mainospainotuotteet, kuten luettelot, hinnastot, käyttöohjeet tai kaupalliset ilmoitukset, jotka liittyvät

a) myytäviin tai vuokrattaviin tavaroihin, tai

b) kuljetusalalla, kaupallisella vakuutusalalla tai pankkialalla tarjottaviin palvelujen suorituksiin,

ja joita tarjoaa tuontijäsenvaltion ulkopuolelle sijoittautunut henkilö.

63 artikla

Edellä 62 artiklassa tarkoitettu vapautus on rajoitettava mainospainotuotteisiin, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

a) painotuotteissa on oltava selkeästi merkittynä sen yrityksen nimi, joka tuottaa, myy tai antaa vuokralle kyseisiä tavaroita taikka tarjoaa niitä palvelujen suorituksia, joihin painotuotteet liittyvät;

b) kukin lähetys saa sisältää ainoastaan yhden asiakirjan tai yhden kappaleen kutakin asiakirjaa, jos lähetys käsittää useita asiakirjoja. Useita kappaleita samaa asiakirjaa käsittäviin lähetyksiin voidaan kuitenkin soveltaa vapautusta, jos niiden kokonaisbruttopaino on enintään 1 kilogramma;

c) painotuotteet eivät saa kuulua saman lähettäjän samalle vastaanottajalle osoittamaan koottuun lähetykseen.

64 artikla

Maahantuonnissa on vapautettava verosta myös toimittajien asiakkailleen vastikkeetta osoittamat, vailla varsinaista kaupallista arvoa olevat mainosesineet, joita ei voida käyttää muihin kuin mainostarkoituksiin.

III luku Näyttelyssä tai vastaavassa tilaisuudessa käytettävät tai kulutettavat tavarat

65 artikla

1. Jollei 66 69 artiklan säännöksistä muuta johdu, on maahantuonnissa vapautettava verosta:

a) pienet näytteet, jotka edustavat näyttelyyn tai vastaavaan tilaisuuteen tarkoitettuja tavaroita;

b) tavarat, jotka tuodaan yksinomaan niiden esittelemistä varten taikka näyttelyssä tai vastaavassa tilaisuudessa näytteillä olevien koneiden ja laitteiden esittelemistä varten;

c) erilaiset vähäarvoiset materiaalit, kuten maalit, lakat tai seinäpaperit, joita on tarkoitus käyttää näyttelyn tai vastaavan tilaisuuden tilapäisten, käytön jälkeen hävitettävien näyttelyosastojen rakentamiseen, ylläpitoon ja koristamiseen;

d) vastikkeetta toimitettavat painotuotteet, luettelot, esitteet, hinnastot, mainosjulisteet, kuvitetut tai kuvittamattomat kalenterit, kehystämättömät valokuvat ja muut esineet, joita on tarkoitus käyttää näyttelyssä tai vastaavassa tilaisuudessa esiteltävien tavaroiden mainostamiseen.

2. "Näyttelyllä tai vastaavalla tilaisuudella" tarkoitetaan 1 kohdassa:

a) kaupan, teollisuuden, maatalouden tai pienteollisuuden näyttelyjä, messuja, esittelyjä ja vastaavia tilaisuuksia;

b) ensisijaisesti hyväntekeväisyystarkoituksessa järjestettyjä näyttelyjä tai vastaavia tilaisuuksia;

c) ensisijaisesti tieteen, tekniikan, käsityönteon, taiteen, kasvatuksen tai kulttuurin, urheilun, uskonnon tai kultin, ammattiyhdistysliikkeen, matkailun taikka kansojen keskinäisen ymmärtämyksen edistämiseksi järjestettyjä näyttelyjä tai vastaavia tilaisuuksia;

d) kansainvälisten järjestöjen tai yhteenliittymien edustajien kokouksia;

e) virallisia juhlamenoja ja muistotilaisuuksia;

lukuun ottamatta yksityisiä tavaroiden myymiseksi myymälöissä tai liiketiloissa järjestettyjä näyttelyjä.

66 artikla

Edellä 65 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vapautus on rajoitettava tavaranäytteisiin, jotka:

a) tuodaan maahan vastikkeetta sellaisinaan tai saadaan tilaisuudessa irtotavarana maahan tuoduista tavaroista;

b) käytetään ainoastaan jaeltaviksi vastikkeetta tilaisuuden yleisölle niiden henkilöiden käyttöön tai kulutukseen, joille ne jaetaan;

c) ovat tunnistettavissa yksikköarvoltaan vähäarvoisiksi mainosnäytteiksi;

d) eivät sovellu helposti markkinoitaviksi ja jotka tarvittaessa on pakattu pakkauksiin, jotka sisältävät tavaraa vähemmän kuin pienimmät saman tavaran varsinaisesti kaupan olevat pakkaukset;

e) kulutetaan paikalla tilaisuuden yhteydessä, jos kyse on elintarvikkeista ja juomista, joita ei ole pakattu d alakohdan mukaisesti;

f) kokonaisarvoltaan ja määrältään ovat asianmukaisessa suhteessa tilaisuuden luonteeseen, kävijöiden lukumäärään ja näytteilleasettajan osallistumisen merkitykseen.

67 artikla

Edellä 65 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vapautus on rajoitettava tavaroihin, jotka

a) kulutetaan tai hävitetään tilaisuuden aikana,

ja

b) ovat kokonaisarvoltaan ja määrältään asianmukaisessa suhteessa tilaisuuden luonteeseen, kävijöiden lukumäärään ja näytteilleasettajan osallistumisen merkitykseen.

68 artikla

Edellä 65 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu vapautus on rajoitettava mainospainotuotteisiin ja -esineisiin, jotka:

a) on tarkoitettu ainoastaan jaeltaviksi yleisölle vastikkeetta tilaisuuden tapahtumapaikalla;

b) ovat kokonaisarvoltaan ja määrältään asianmukaisessa suhteessa tilaisuuden luonteeseen, kävijöiden lukumäärään ja näytteilleasettajan osallistumisen merkitykseen.

69 artikla

Edellä 65 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetun vapautuksen ulkopuolelle on jätettävä:

a) alkoholituotteet;

b) tupakat ja tupakkatuotteet;

c) polttoaineet.

X OSASTO TUTKIMUS-, ANALYYSI- TAI KOEKÄYTTÖÖN MAAHAN TUOTAVAT TAVARAT

70 artikla

Jollei 71 76 artiklan säännöksistä muuta johdu, on maahantuonnissa vapautettava verosta tavarat, jotka tuodaan maahan niiden koostumuksen, laadun tai muiden teknisten ominaisuuksien selvittämiseksi taikka tiedotustarkoituksessa tai teollisessa taikka kaupallisessa tutkimustarkoituksessa suoritettavaan tutkimus-, analyysi- tai koekäyttöön.

71 artikla

Edellä 70 artiklassa tarkoitetun vapautuksen myöntämisen edellytyksenä on, että tutkittavat, analysoitavat tai kokeisiin käytettävät tavarat kokonaan kulutetaan tai hävitetään tutkimusten, analyysien tai kokeiden yhteydessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 74 artiklan säännöksiä.

72 artikla

Vapautuksen ulkopuolelle on jätettävä sinänsä kaupanedistämistoimiksi tarkoitetuissa tutkimuksissa, analyyseissa tai kokeissa käytettävät tavarat.

73 artikla

Vapautus voidaan myöntää ainoastaan sellaiselle tavaran määrälle, joka on ehdottoman välttämätön sen tarkoituksen toteuttamiseksi, jota varten ne on tuotu maahan. Toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava nämä määrät kussakin tapauksessa kyseisen tarkoituksen huomioon ottaen.

74 artikla

1. Edellä 70 artiklassa tarkoitettu vapautus on ulotettava tavaroihin, joita ei kokonaan kuluteta tai hävitetä tutkimusten, analyysien tai kokeiden yhteydessä, jos jäljelle jäävät tuotteet toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella ja valvonnassa

- kokonaan hävitetään tai tehdään kaupallisesti arvottomiksi tutkimusten, analyysien tai kokeiden päättyessä, taikka

- luovutetaan kuluja aiheuttamatta valtionkassaan, jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään tästä mahdollisuudesta, tai

- asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa viedään tuontijäsenvaltion alueen ulkopuolelle.

2. "Jäljelle jäävillä tuotteilla" tarkoitetaan 1 kohdassa tutkimuksista, analyyseistä tai kokeista saatavia tuotteita taikka tavaroita, joita ei tosiasiallisesti käytetä.

75 artikla

Muulloin kuin 74 artiklan 1 kohdan säännöksiä sovellettaessa 70 artiklassa tarkoitetuista tutkimuksista, analyyseistä tai kokeista jäljelle jäävistä tuotteista on maksettava maahantuonnissa asianmukainen tutkimusten, analyysien tai kokeiden päättyessä voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

Asianomainen voi kuitenkin toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella ja valvonnassa muuttaa jäljelle jäävät tuotteet jätteeksi tai romuksi. Tällöin maahantuonnissa on kannettava jätteeksi tai romuksi muuttamisen päivänä jätteestä tai romusta kannettava vero.

76 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava tutkimusten, analyysien tai kokeiden suorittamisen määräajat sekä hallinnolliset muodollisuudet sen varmistamiseksi, että tavarat käytetään säädettyihin tarkoituksiin.

XI OSASTO ERINÄISET VAPAUTUKSET

I luku Tekijänoikeuksien, teollisoikeuksien tai kaupallisten oikeuksien suojaamisesta vastaaville toimivaltaisille toimielimille tarkoitetut lähetykset

77 artikla

Maahantuonnissa on vapautettava verosta tavaramerkit, mallit tai piirustukset ja niihin liittyvät asiakirjat sekä keksintöpatenttien tai vastaavien patenttien hakemusasiakirjat, jotka on osoitettu tekijänoikeuksien, teollisoikeuksien tai kaupallisten oikeuksien suojaamisesta vastaaville toimivaltaisille toimielimille.

II luku Matkailuun liittyvä tietoaineisto

78 artikla

Maahantuonnissa on vapautettava verosta:

a) vastikkeetta jaeltaviksi tarkoitetut asiakirjat (lehtiset, esitteet, kirjat, aikakauslehdet, opaskirjat, kehystetyt tai kehystämättömät julisteet, kehystämättömät valokuvat ja valokuvien suurennokset, kuvitetut tai kuvittamattomat maantieteelliset kartat, ikkunakoristeet, kuvakalenterit), joiden pääasiallisena tarkoituksena on edistää yleisön ulkomaanmatkoja, erityisesti osallistumista kulttuurin, matkailun, urheilun, uskonnon tai ammatillisten alojen kokouksiin tai -tilaisuuksiin, jos nämä asiakirjat sisältävät enintään 25 prosenttia yksityistä kaupallista mainontaa, ja jos ne ovat yleisluonteeltaan selvästi matkailun edistämiseen tarkoitettuja;

b) virallisten matkailutoimielinten tai jonkun muun näiden tuella julkaisemat ulkomaisten hotellien luettelot ja vuosikirjat sekä ulkomailla käytettävien kuljetuspalvelujen aikataulut, jos nämä asiakirjat on tarkoitettu jaeltaviksi vastikkeetta ja sisältävät enintään 25 prosenttia yksityistä kaupallista mainontaa;

c) virallisten kansallisten matkailutoimielinten akkreditoimille edustajille tai nimeämille kirjeenvaihtajille lähetetty tekninen materiaali, jota ei ole tarkoitettu jaeltavaksi, toisin sanoen vuosikirjat, puhelin- tai teleksiluettelot, hotelliluettelot, messuluettelot, vähäarvoiset pienteollisuuden tuotteiden näytteet sekä museoita, yliopistoja, kylpylöitä tai muita vastaavia laitoksia käsittelevät asiakirjat.

III luku Erinäiset asiakirjat ja esineet

79 artikla

Maahantuonnissa on vapautettava verosta:

a) jäsenvaltioiden julkisille laitoksille vastikkeetta osoitetut asiakirjat;

b) vastikkeetta jaeltaviksi tarkoitetut ulkomaisten hallitusten ja virallisten kansainvälisten toimielinten julkaisut;

c) muuhun maahan kuin tuontijäsenvaltioon sijoittautuneiden toimielinten järjestämiin vaaleihin tarkoitetut äänestysliput;

d) jäsenvaltioiden tuomioistuimiin tai muihin virallisiin laitoksiin todisteiksi tai muihin vastaaviin tarkoituksiin osoitetut esineet;

e) julkisten laitosten tai pankkilaitosten väliseen tavanomaiseen tietojenvaihtoon liittyvät nimikirjoitusnäytteet ja painetut kiertokirjeet;

f) jäsenvaltioiden keskuspankeille osoitetut viralliset painotuotteet;

g) yhtiöiden, joiden toiminnan kotipaikka on tuontijäsenvaltiossa, laatimat kertomukset, toimintakertomukset, tiedotteet, esitteet, merkintätiedotteet ja muut asiakirjat, jotka on tarkoitettu näiden yhtiöiden arvopapereiden haltijoille tai merkitsijöille;

h) tallenteet (reikäkortit, äänitallenteet, mikrokortit jne.), joita käytetään tiedon välittämiseen vastikkeetta vastaanottajalle, jos vapautus ei johda väärinkäytöksiin tai merkittäviin kilpailun vääristymiin;

i) kansainvälisissä kokouksissa, konferensseissa tai kongresseissa käytettäviksi tarkoitetut asiakirjakansiot, arkistot, lomakkeet ja muut asiakirjat sekä näiden tilaisuuksien pöytäkirjat;

j) suunnitelmat, tekniset ja muut piirustukset, laskelmat, kuvaukset ja muut vastaavat asiakirjat, jotka tuodaan maahan tilausten saamiseksi tai toimittamiseksi muussa maassa kuin tuontijäsenvaltiossa taikka viimeksimainitussa valtiossa järjestettyyn kilpailuun osallistumiseksi;

k) muuhun maahan sijoittautuneiden laitosten tuontijäsenvaltiossa järjestämissä tutkimuksissa käytettäviksi tarkoitetut asiakirjat;

l) kansainvälisten yleissopimusten mukaisen kansainvälisen kulkuneuvo- tai tavaraliikenteen virallisiksi asiakirjoiksi tarkoitetut lomakkeet;

m) muussa maassa kuin tuontijäsenvaltiossa sijaitsevien kuljetusyritysten tai hotelliyritysten viimeksimainittuun valtioon sijoittautuneille matkatoimistoille lähettämät lomakkeet, liput, kuljetusasiakirjat ja muut asiakirjat;

n) käytetyt lomakkeet ja kuljetusasiakirjat, konossementit, rahtikirjat ja muut kaupalliset asiakirjat tai toimistoasiakirjat;

o) muun maan kuin tuontijäsenvaltion yhteenliittymien viimeksimainitussa valtiossa sijaitsevan vastaaville yhteenliittymille näiden jaeltaviksi osoittamat kansallisten tai kansainvälisten viranomaisten viralliset painotuotteet ja kansainvälisten mallien mukaiset painotuotteet;

p) uutistoimistoille tai sanomalehtien taikka aikakauslehtien julkaisijoille osoitetut valokuvat, diapositiivit ja valokuvanegatiivit - myös otsikoidut;

q) Yhdistyneiden Kansakuntien tai sen erityisjärjestön tuottamat tämän direktiivin liitteessä tarkoitetut esineet niiden käyttötarkoituksesta riippumatta;

r) myyntiin tarkoittamattomat opetus-, tieteellis- tai kulttuuriluonteiset keräilyesineet ja taide-esineet, joita tuovat maahan museot, galleriat ja muut sellaiset laitokset, jotka jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet vastaanottamaan näitä esineitä verosta vapautettuina. Vapautus voidaan myöntää ainoastaan, jos nämä esineet tuodaan maahan vastikkeetta tai jos ne tuodaan maahan vastikkeellisesti mutta eivät ole verovelvollisen luovuttamia.

IV luku Ahtaukseen ja tavaroiden suojaamiseen kuljetuksen aikana käytettävät lisämateriaalit

80 artikla

Maahantuonnissa on vapautettava verosta erilaiset materiaalit, kuten köydet, oljet, kankaat, paperit ja kartongit, puu ja muovimateriaalit, joita käytetään ahtaukseen ja tavaroiden suojaamiseen - lämmöltä suojaaminen mukaan lukien - niiden jäsenvaltion alueella tapahtuvan kuljetuksen aikana, jos

a) ne eivät tavallisesti sovellu uudelleen käytettäviksi, ja

b) niistä suoritettu vastike sisältyy direktiivin 77/388/ETY 11 artiklassa määriteltyyn veron perusteeseen.

V luku Eläimille niiden kuljetuksen aikana tarkoitetut pahnat, rehut ja elintarvikkeet

81 artikla

Maahantuonnissa on vapautettava verosta eläinten kuljetukseen jäsenvaltion alueelle käytettäviin kulkuneuvoihin lastatut pahnat, rehut ja elintarvikkeet, jotka on tarkoitus antaa näille eläimille matkan aikana.

VI luku Maamoottoriajoneuvoissa olevat polttoaineet ja voiteluaineet

82 artikla

1. Jollei 83 85 artiklan säännöksistä muuta johdu, on maahantuonnissa vapautettava verosta:

a) yksityisajoneuvojen, hyötyajoneuvojen ja moottoripyörien tavanomaisissa polttoainesäiliöissä oleva polttoaine;

b) yksityisajoneuvoissa ja moottoripyörissä kuljetettavissa kannettavissa polttoainesäiliöissä oleva polttoaine enintään 10 litraan saakka ajoneuvoa kohti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta polttoaineiden hallussapitoa ja kuljetusta koskevien kansallisten säännösten soveltamista.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetaan:

a) "hyötyajoneuvolla" tieliikenteeseen käytettävää moottoriajoneuvoa, joka rakenteeltaan ja varustukseltaan on tarkoitettu ja sopiva vastikkeellisesti tai vastikkeetta kuljettamaan

- enempää kuin yhdeksää henkilöä, kuljettaja mukaan lukien,

- tavaroita,

sekä muuhun erikoiskäyttöön kuin varsinaiseen kuljetukseen tarkoitettua tieliikenteeseen käytettävää ajoneuvoa;

b) "yksityisajoneuvolla" ajoneuvoa, joka ei täytä a alakohdassa määriteltyjä edellytyksiä;

c) "tavanomaisella polttoainesäiliöllä" valmistajan kaikkiin kyseisen tyyppisiin ajoneuvoihin pysyvästi sijoittamaa polttoainesäiliötä, jonka pysyvä sijoitus mahdollistaa polttoaineen suoran käytön sekä ajoneuvon kuljetukseen että tarvittaessa jäähdytysjärjestelmien toimintaan.

Tavanomaisena polttoainesäiliönä on pidettävä myös moottoriajoneuvoon sovitettua kaasusäiliötä, joka mahdollistaa kaasun suoran käytön polttoaineena.

83 artikla

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa hyötyajoneuvojen tavanomaisissa polttoainesäiliöissä olevan polttoaineen vapautuksen soveltamisen 200 litraan ajoneuvoa ja matkaa kohti.

84 artikla

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa maahantuonnissa verosta vapautettavan polttoaineen määrää

a) sellaisten hyötyajoneuvojen osalta, jotka suorittavat kansainvälisiä kuljetuksia

- kolmansista maista määräpaikkaan, joka sijaitsee jäsenvaltion linnuntietä enintään 25 kilometrin levyisellä raja-alueella,

- toisesta jäsenvaltiosta määräpaikkaan, joka sijaitsee jäsenvaltion linnuntietä enintään 15 kilometrin levyisellä raja-alueella,

jos kyseisellä alueella asuvat henkilöt suorittavat nämä kuljetukset;

b) sellaisten yksityisajoneuvojen osalta, jotka kuuluvat kolmannen maan viereisellä linnuntietä enintään 15 kilometrin levyisellä raja-alueella asuville henkilöille.

85 artikla

Vapautuksen saaja ei saa käyttää maahantuonnissa verosta vapautettuja polttoaineita muussa ajoneuvossa kuin siinä, jossa ne on tuotu maahan, eikä poistaa niitä tästä ajoneuvosta tai varastoida, paitsi tämän ajoneuvon välttämättömien korjausten aikana, eikä luovuttaa niitä vastikkeellisesti tai vastikkeetta.

Ensimmäisen alakohdan säännösten noudattamatta jättämisestä on seurattava kyseisten tuotteiden maahantuonnissa kannettavan arvonlisäveron soveltaminen, säännöksiä noudattamatta jätettäessä voimassa olevan kannan mukaan toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

86 artikla

Edellä 82 artiklassa tarkoitettua vapautusta on sovellettava myös autoissa oleviin voiteluaineisiin, jotka vastaavat autojen toiminnan tavanomaisia kuljetuksen aikaisia tarpeita.

VII luku Sodan uhrien muistomerkkien tai hautausmaiden rakentamiseen, ylläpitoon tai koristeluun tarkoitetut esineet

87 artikla

Maahantuonnissa on vapautettava verosta toimivaltaisten viranomaisten tähän tarkoitukseen hyväksymien järjestöjen maahan tuomat kaikentyyppiset esineet, joita on tarkoitus käyttää muun maan kuin tuontijäsenvaltion viimeksimainittuun valtioon haudattujen sodan uhrien hautausmaiden, hautapaikkojen ja muistomerkkien rakentamiseen, ylläpitoon tai koristeluun.

VIII luku Arkut, uurnat ja hautakoristeet

88 artikla

Maahantuonnissa on vapautettava verosta:

a) ruumiita sisältävät arkut ja vainajien tuhkan sisältävät uurnat sekä näihin tavanomaisesti liittyvät kukat, seppeleet ja muut koristeet;

b) muussa valtiossa kuin tuontijäsenvaltiossa asuvien, tuontijäsenvaltiossa pidettäviin hautajaisiin saapuvien tai tuontijäsenvaltiossa sijaitsevia hautoja koristamaan saapuvien henkilöiden maahan tuomat kukat, seppeleet ja muut koristeet, jos tämän maahantuonnin luonne tai määrä ei ilmennä mitään kaupallista tarkoitusta.

XII OSASTO YLEISET SÄÄNNÖKSET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

89 artikla

Jos tämän direktiivin mukaan tiettyjen edellytysten on täytyttävä, jotta vapautus voidaan myöntää, asianomaisen on todistettava toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla, että nämä edellytykset ovat täyttyneet.

90 artikla

1. Tätä direktiiviä sovellettaessa huomioon otettava ECUn vasta-arvo kansallisena valuuttana vahvistetaan kerran vuodessa. Sovellettavat kurssit ovat lokakuun ensimmäisen arkipäivän kurssit, ja ne tulevat voimaan 1 päivästä seuraavan vuoden tammikuuta.

2. Jäsenvaltiot voivat pyöristää ECUina ilmoitettuja arvoja muunnettaessa saatavat kansallisena valuuttana ilmoitettavat määrät.

3. Jäsenvaltiot voivat pitää muuttamattomina 1 kohdassa tarkoitetun vuotuisen tarkistuksen päivänä voimassa olevat vapautusten määrät, jos ECUina ilmoitettuja vapautusten määriä muunnettaessa kansallisena valuuttana ilmoitettu vapautuksen määrä ennen 2 kohdassa tarkoitettua pyöristystä muuttuisi vähemmän kuin 5 prosenttia.

91 artikla

Tämän direktiivin säännökset eivät estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa

a) keskenään tai kolmansien maiden kanssa tekemiinsä kulttuurin, tieteen tai tekniikan alan yhteistyösopimuksiin perustuvia etuoikeuksia tai koskemattomuuksia;

b) keskenään tai yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa tekemiinsä rajasopimuksiin perustuvia rajaliikenteen luonteesta johtuvia erityisvapautuksia.

92 artikla

Kunnes kyseistä alaa koskevia yhteisön säännöksiä aletaan soveltaa, tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa maahantuontiin liittyviä vapautuksia, joita myönnetään:

a) kauppalaivaston merimiehille;

b) työntekijöille, jotka palaavat kotimaahansa oleskeltuaan ammattitoimintansa vuoksi tuontijäsenvaltion ulkopuolella vähintään kuusi kuukautta.

93 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet voimaan 1 päivästä heinäkuuta 1984.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän direktiivin soveltamiseksi antamistaan säännöksistä ja ilmaistava tarvittaessa, mitkä säännökset ne antavat pelkästään viittaamalla samansisältöisiin asetuksen (ETY) N:o 918/83 säännöksiin.

94 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 28 päivänä maaliskuuta 1983.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. ERTL

() EYVL N:o C 171, 11.7.1980, s. 8

() EYVL N:o C 50, 9.3.1981, s. 106

() EYVL N:o C 300, 18.11.1980, s. 11

() EYVL N:o L 145, 13.6.1977, s. 1

() EYVL N:o L 105, 23.4.1983, s. 1

LIITE

>TAULUKON PAIKKA>

Top