(1)

Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) nojalla 12 päivänä joulukuuta 2015 hyväksytty Pariisin sopimus (4), jäljempänä ’Pariisin sopimus’, tuli voimaan 4 päivänä marraskuuta 2016. Pariisin sopimuksen osapuolet ovat sopineet pitävänsä maapallon keskilämpötilan nousun selvästi alle kahdessa celsiusasteessa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkivänsä toimiin, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua 1,5 celsiusasteeseen suhteessa esiteolliseen aikaan. Kyseistä sitoumusta on vahvistettu hyväksymällä UNFCCC:n nojalla 13 päivänä marraskuuta 2021 Glasgow’n ilmastosopimus, jossa Pariisin sopimuksen osapuolten kokouksena toimiva UNFCCC:n osapuolten konferenssi toteaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat huomattavasti pienemmät, jos lämpötila nousee 2 celsiusasteen sijasta 1,5 celsiusastetta, ja päättää jatkaa toimia lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen.

(2)

Tarve pysyä Pariisin sopimuksen 1,5 celsiusasteen tavoitteessa on entistäkin kiireellisempi, sillä hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin kuudennessa arviointiraportissaan esittämien havaintojen mukaan ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa 1,5 celsiusasteeseen vain, jos ryhdytään välittömästi vähentämään maailmanlaajuisia kasvihuonekaasupäästöjä voimakkaasti ja pysyvästi tämän vuosikymmenen aikana.

(3)

Ilmastohaasteiden ja ympäristöön liittyvien haasteiden ratkaiseminen ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttaminen ovat keskeisellä sijalla 11 päivänä joulukuuta 2019 annetussa komission tiedonannossa ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma”.

(4)

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa yhdistetään kattava joukko toisiaan vahvistavia toimenpiteitä ja aloitteita, joilla pyritään saavuttamaan ilmastoneutraalius unionissa vuoteen 2050 mennessä, ja esitellään uusi kasvustrategia, jonka tavoitteena on tehdä unionista oikeudenmukainen ja vauras yhteiskunta, jonka talous on moderni, resurssitehokas ja kilpailukykyinen, samalla kun talouskasvuun pyritään lisäämättä resurssien käyttöä. Tavoitteena on myös suojella, hoitaa ja lisätä unionin luonnonpääomaa sekä suojella kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia ympäristöön liittyviltä riskeiltä ja vaikutuksilta. Tämä siirtymä vaikuttaa eri alojen työntekijöihin eri tavoin. Samalla tähän siirtymään liittyy sukupuolten tasa-arvoa koskevia näkökohtia ja sillä on erityinen vaikutus joihinkin heikommassa ja haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten ikäihmisiin, vammaisiin henkilöihin, rodullisiin tai etnisiin vähemmistöihin kuuluviin henkilöihin sekä matalan ja alemman keskitulotason henkilöihin ja kotitalouksiin. Se asettaa myös suurempia haasteita tietyille alueille, erityisesti alueille, joilla on rakenteellisia haittoja, ja syrjäseutualueille sekä saarialueille. Siksi on varmistettava, että siirtymä on oikeudenmukainen ja osallistava niin, että ketään ei jätetä jälkeen.

(5)

Unioni ilmoitti 17 päivänä joulukuuta 2020 UNFCCC:lle kansallisesti määritellyn panoksensa, jonka neuvosto oli ensin hyväksynyt. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (5), sellaisena kuin se on muutettuna muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/410 (6), on yksi tämän ilmoituksen liitteessä olevassa tavoitteen yleisessä kuvauksessa mainituista välineistä, ja sitä voidaan tarkistaa tehostetun 2030 tavoitteen perusteella. Neuvosto totesi 24 päivänä lokakuuta 2022 antamissaan päätelmissä olevansa valmis mahdollisimman pian 55-valmiuspaketin keskeisiä osia koskevien neuvottelujen päättymisen jälkeen saattamaan ajan tasalle, jos tarpeen, unionin ja sen jäsenvaltioiden kansallisesti määritellyt panokset Glasgow’n ilmastosopimuksen 29 kohdan mukaisesti sen huomioon ottamiseksi, miten 55-valmiuspaketin keskeisten osien lopullisilla tuloksilla pannaan täytäntöön unionin yleistavoite, josta sovittiin Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2020. Koska direktiivillä 2003/87/EY perustettu EU:n päästökauppajärjestelmä on yksi unionin ilmastopolitiikan kulmakivistä ja sen keskeinen väline kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi kustannustehokkaasti, tällä direktiivillä hyväksytyt muutokset direktiiviin 2003/87/EY, myös sen soveltamisalaan, kuuluvat 55-valmiuspaketin keskeisiin osiin.

(6)

Euroopan vihreän kehityksen ohjelman toteuttamisen tarpeellisuus ja arvo ovat vain kasvaneet, kun otetaan huomioon covid-19-pandemian erittäin vakavat vaikutukset unionin kansalaisten terveyteen, elin- ja työoloihin ja hyvinvointiin. Nämä vaikutukset ovat osoittaneet, että yhteiskuntamme ja taloutemme on parannettava kykyään selviytyä ulkoisista häiriöistä ja toimittava varhaisessa vaiheessa ulkoisten häiriöiden vaikutusten ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi tavalla, joka on oikeudenmukainen eikä jätä jälkeen ketään, ei myöskään niitä, joita uhkaa energiaköyhyys. Eurooppalaiset ovat edelleen vahvasti sitä mieltä, että tämä koskee erityisesti ilmastonmuutosta.

(7)

Unioni on sitoutunut vähentämään unionin koko talouden laajuisesti kasvihuonekaasujen nettopäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä UNFCCC:n sihteeristölle 17 päivänä joulukuuta 2020 toimitetussa päivitetyssä kansallisesti määritellyssä panoksessa.

(8)

Antamalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1119 (7) unioni on kirjannut lainsäädäntöön tavoitteen saavuttaa koko talouden laajuinen ilmastoneutraalius viimeistään vuoteen 2050 mennessä sekä pyrkimyksen saavuttaa sen jälkeen negatiiviset päästöt. Mainitussa asetuksessa myös vahvistetaan sitovaksi unionin tavoitteeksi kasvihuonekaasujen nettopäästöjen (päästöt poistumien vähentämisen jälkeen) vähentäminen vähintään 55 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä ja säädetään, että komissio pyrkii sovittamaan kaikki tulevat toimenpide-ehdotukset tai lainsäädäntöehdotukset, talousarvioehdotukset mukaan lukien, yhteen mainitun asetuksen tavoitteiden kanssa ja, jos ehdotuksia ei soviteta yhteen tavoitteiden kanssa, perustelee tämän osana kyseisiin ehdotuksiin liittyvää vaikutustenarviointia.

(9)

Kaikkien talouden alojen on tarpeen edistää asetuksessa (EU) 2021/1119 säädettyjen päästövähennysten saavuttamista. EU:n päästökauppajärjestelmän tavoitetasoa olisi sen vuoksi mukautettava vastaamaan vuoteen 2030 ulottuvaa koko talouden laajuista kasvihuonekaasujen nettopäästöjen vähennystavoitetta sekä tavoitetta saavuttaa ilmastoneutraalius viimeistään vuoteen 2050 mennessä ja pyrkimystä saavuttaa sen jälkeen negatiiviset päästöt asetuksessa (EU) 2021/1119 säädetyllä tavalla.

(10)

EU:n päästökauppajärjestelmällä olisi kannustettava tuotantoon laitoksissa, jotka vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä osittain tai poistavat ne kokonaan. Sen vuoksi direktiivin 2003/87/EY liitteessä I olevaa joidenkin toimintojen luokkien kuvausta olisi muutettava sen varmistamiseksi, että EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan sisällytetään laitokset, jotka harjoittavat jotakin mainitussa liitteessä lueteltua toimintaa ja täyttävät samaan toimintaan liittyvän kapasiteettina ilmaistun kynnysarvon mutta eivät aiheuta kasvihuonekaasupäästöjä, ja siten kyseisten alojen laitosten yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi. Lisäksi päästöoikeuksien jakamisessa maksutta jonkin tuotteen tuotantoon ohjaavana periaatteena olisi otettava huomioon materiaalien potentiaali uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen, ja se, että vertailuarvon olisi oltava raaka-aineesta tai tuotantoprosessin tyypistä riippumatonta, jos tuotantoprosesseilla on sama tarkoitus. Sen vuoksi on tarpeen muuttaa tiettyjen vertailuarvojen piiriin kuuluvien tuotteiden sekä prosessien ja päästöjen määritelmää, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset uusia, kasvihuonekaasupäästöjä vähentäviä tai kokonaan poistavia teknologioita ja olemassa olevia teknologioita käyttäville laitoksille. Ohjaavista periaatteista huolimatta kauden 2026–2030 tarkistetuissa vertailuarvoissa olisi edelleenkin tehtävä ero teräksen ja alumiinin primääri- ja sekundäärituotannon välillä. On myös tarpeen erottaa toisistaan jalostamojen ja vedyn vertailuarvojen päivitys, jotta voidaan ottaa huomioon jalostusalan ulkopuolella tapahtuvan vedyn, myös vihreän vedyn, tuotannon kasvava merkitys.

(11)

Kun tiettyjen vertailuarvojen piiriin kuuluvien tuotteiden sekä prosessien ja päästöjen määritelmiä on muutettu, on tarpeen varmistaa, etteivät tuottajat saa samoista päästöistä kaksinkertaista kompensaatiota maksutta jaettavien päästöoikeuksien ja välillisten kustannusten korvaamisen muodossa, ja mukauttaa siten vastaavasti taloudellisia toimenpiteitä, joilla kompensoidaan sähkön hintoihin siirrettyjä välillisiä kustannuksia.

(12)

Neuvoston direktiivi 96/61/EY (8) kumottiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2010/75/EU (9). Direktiivin 2003/87/EY 2 artiklassa ja sen liitteessä IV olevat viittaukset direktiiviin 96/61/EY olisi saatettava ajan tasalle tämän mukaisesti. Kun otetaan tarve toteuttaa kiireellisesti koko talouden laajuisia päästövähennyksiä, jäsenvaltioiden olisi voitava toteuttaa toimia EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan kuuluvien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi myös muilla politiikkatoimilla kuin direktiivin 2010/75/EU nojalla vahvistetuilla päästörajoilla.

(13)

Komissio kehottaa 12 päivänä toukokuuta 2021 antamassaan tiedonannossa ”Terve maapallo kaikille – EU:n toimintasuunnitelma ’Kohti ilman, veden ja maaperän saasteettomuutta’” ohjaamaan unionia kohti saasteettomuutta vuoteen 2050 mennessä vähentämällä ilman, makean veden, merien ja maaperän pilaantuminen tasolle, jota ei enää pidetä haitallisena terveydelle ja luonnon ekosysteemeille. Direktiivi 2010/75/EU on tärkein väline, jolla säännellään ilmaan, veteen ja maaperään pääseviä pilaavia aineita, joten sen mukaisilla toimenpiteillä voidaan usein vähentää myös kasvihuonekaasupäästöjä. Direktiivin 2003/87/EY 8 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi varmistettava direktiivin 2003/87/EY lupavaatimusten ja direktiivin 2010/75/EU lupavaatimusten yhteensovittaminen.

(14)

Koska uusien innovatiivisten teknologioiden avulla voidaan usein vähentää sekä kasvihuonekaasujen että pilaavien aineiden päästöjä, on tärkeää varmistaa synergiat sekä kasvihuonekaasujen että pilaavien aineiden päästöjen vähentämiseen liittyvien toimien välillä, erityisesti direktiivin 2010/75/EU osalta, ja tarkastella niiden vaikuttavuutta tässä suhteessa.

(15)

Sähköntuottajien määritelmää käytettiin määritettäessä teollisuudelle maksutta jaettavien päästöoikeuksien enimmäismäärä kaudella 2013–2020, mutta se johti yhteistuotantolaitosten erilaiseen kohteluun teollisuuslaitoksiin verrattuna. Jotta kannustettaisiin tehokkaan yhteistuotannon käyttöön ja luotaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille laitoksille, jotka saavat maksutta päästöoikeuksia lämmöntuotantoa ja kaukolämpöä varten, kaikki direktiivissä 2003/87/EY olevat viittaukset sähköntuottajiin olisi poistettava. Lisäksi komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/331 (10) täsmennetään yksityiskohtaisesti kaikkien teollisuuden prosessien osalta kelpoisuus saada maksutta jaettavia päästöoikeuksia. Sen vuoksi direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 3 kohdan hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevat säännökset ovat vanhentuneet ja ne olisi kumottava.

(16)

Kasvihuonekaasuja, joita ei päästetä suoraan ilmakehään, olisi pidettävä EU:n päästökauppajärjestelmän mukaisina päästöinä, ja näiden päästöjen osalta olisi palautettava päästöoikeuksia, paitsi jos ne varastoidaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31/EY (11) mukaiseen varastointipaikkaan tai ne ovat pysyvästi kemiallisesti sitoutuneita johonkin tuotteeseen siten, että ne eivät joudu ilmakehään tavanomaisessa käytössä eivätkä ne joudu ilmakehään tuotteen käyttöiän jälkeen tapahtuvassa tavanomaisessa toiminnassa. Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään edellytykset, joiden täyttyessä kasvihuonekaasujen katsotaan olevan pysyvästi kemiallisesti sitoutuneita johonkin tuotteeseen siten, että ne eivät joudu ilmakehään tavanomaisessa käytössä eivätkä ne joudu ilmakehään tuotteen käyttöiän jälkeisessä tavanomaisessa toiminnassa, mukaan lukien tapauksen mukaan hiilenpoistoa koskevan sertifikaatin hankkiminen, hiilenpoistojen sertifiointia koskevan sääntelyn kehitys huomioon ottaen. Tuotteen käyttöiän jälkeinen tavanomainen toiminta olisi ymmärrettävä laajasti siten, että se kattaa kaiken tuotteen käyttöiän jälkeen tapahtuvan toiminnan, mukaan lukien uudelleenkäyttö, uudelleenvalmistus, kierrätys ja loppukäsittely, kuten polttaminen ja kaatopaikkasijoitus.

(17)

Kansainvälinen meriliikennetoiminta, joka koostuu kahden eri jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvien satamien välisistä matkoista tai jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvan sataman ja jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuulumattoman sataman välisistä matkoista, on ollut ainoa kuljetustapa, joka ei ole sisältynyt unionin aiempiin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeviin sitoumuksiin. Unionissa myydyn polttoaineen päästöt yhdestä jäsenvaltiosta lähtevillä ja toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan saapuvilla matkoilla ovat kasvaneet noin 36 prosenttia vuodesta 1990. Nämä päästöt muodostavat lähes 90 prosenttia kaikista unionin vesiliikenteen päästöistä, koska unionissa myydyn polttoaineen päästöt matkoilla, joiden lähtö- ja saapumispaikka on samassa jäsenvaltiossa, ovat vähentyneet 26 prosenttia vuodesta 1990. Jos nykytilanteen annetaan jatkua, kansainvälisen meriliikennetoiminnan päästöjen ennustetaan kasvavan noin 14 prosenttia aikavälillä 2015–2030 ja 34 prosenttia aikavälillä 2015–2050. Jos meriliikennetoiminnan ilmastovaikutukset kasvavat ennustettua tahtia, se mitätöi merkittävällä tavalla muilla aloilla tehtyjä vähennyksiä, joilla pyritään torjumaan ilmastonmuutosta ja siten saavuttamaan vuoteen 2030 ulottuva koko talouden laajuinen kasvihuonekaasujen nettopäästöjen vähennystavoite, unionin ilmastoneutraaliustavoite viimeistään vuoteen 2050 mennessä ja pyrkimys saavuttaa sen jälkeen negatiiviset päästöt asetuksessa (EU) 2021/1119 säädetyllä tavalla sekä Pariisin sopimuksen tavoitteet.

(18)

Komissio hyväksyi vuonna 2013 strategian meriliikenteen päästöjen sisällyttämiseksi asteittain kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevaan unionin politiikkaan. Tämän lähestymistavan ensimmäisenä vaiheena unioni otti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/757 (12) käyttöön meriliikenteen päästöjen tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän, jonka jälkeen ovat vuorossa meriliikenteen vähennystavoitteiden vahvistaminen ja markkinaperusteisen toimenpiteen soveltaminen. Lainsäätäjien direktiivissä (EU) 2018/410 ilmaiseman sitoumuksen mukaisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) tai unionin toimet olisi aloitettava vuodesta 2023 alkaen, mukaan lukien sellaisen toimenpiteen hyväksymisen ja täytäntöönpanon valmistelu, jolla varmistetaan, että ala osallistuu asianmukaisesti Pariisin sopimuksessa sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittaviin ponnisteluihin, ja kaikkien sidosryhmien tekemä tarkastelu asianmukaisesti huomioiden.

(19)

Direktiivin (EU) 2018/410 nojalla komission olisi raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle IMO:ssa tapahtuvasta edistymisestä kunnianhimoisen päästövähennystavoitteen hyväksymisessä ja siihen liittyvistä toimista sen varmistamiseksi, että meriliikenne osallistuu asianmukaisesti Pariisin sopimuksessa sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittaviin ponnisteluihin. Ponnistelut maailmanlaajuisten meriliikenteen päästöjen rajoittamiseksi IMO:n kautta ovat käynnissä ja niitä olisi edistettävä, esimerkiksi panemalla nopeasti täytäntöön vuonna 2018 hyväksytty alusten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeva IMO:n alustava strategia, jossa myös viitataan mahdollisiin markkinaperusteisiin toimenpiteisiin, joilla voitaisiin kannustaa vähentämään kansainvälisen meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjä. Vaikka IMO:ssa on äskettäin tapahtunut edistymistä, se ei ole kuitenkaan toistaiseksi ollut riittävää Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Meriliikenteen kansainvälisen luonteen vuoksi on tärkeää, että jäsenvaltiot ja unioni tekevät toimivaltansa puitteissa yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan tehostaa diplomaattisia ponnisteluja maailmanlaajuisten toimenpiteiden vahvistamiseksi ja edistyä maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen kehittämisessä IMO:n tasolla.

(20)

Meriliikenteen hiilidioksidipäästöt (CO2) muodostavat noin kolmesta neljään prosenttia unionin päästöistä. Komissio ilmoitti Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa aikovansa toteuttaa lisätoimenpiteitä meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi toimenpidekokonaisuudella, jonka avulla unioni voi päästä päästövähennystavoitteisiinsa. Tässä yhteydessä direktiiviä 2003/87/EY olisi muutettava meriliikenteen sisällyttämiseksi EU:n päästökauppajärjestelmään, jotta varmistetaan, että kyseinen ala osallistuu oikeudenmukaisella osuudella unionin tiukennettuihin ilmastotavoitteisiin ja Pariisin sopimuksen tavoitteisiin, joista 4 artiklan 4 kohdassa todetaan että kehittyneiden maiden olisi edelleen toimittava edelläkävijöinä sitoutumalla koko taloutensa laajuisiin päästövähennystavoitteisiin ja kannustetaan kehitysmaita siirtymään vähitellen koko taloutensa laajuisiin päästövähennys- tai -rajoitustavoitteisiin. Kansainvälisen lentoliikenteen päästöjä Euroopan ulkopuolella on pitänyt tammikuusta 2021 alkaen rajoittaa maailmanlaajuisilla markkinaperusteisilla toimilla, mutta käytössä ei ole toimia meriliikenteen päästöjen rajoittamiseksi tai hinnoittelemiseksi. Siksi on tarkoituksenmukaista, että EU:n päästökauppajärjestelmä kattaa osan jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvan sataman ja kolmannen maan lainkäyttövaltaan kuuluvan sataman välisistä matkoista aiheutuvista päästöistä ja kolmas maa voi päättää aiheellisista toimista päästöjen muun osan suhteen.

Kun EU:n päästökauppajärjestelmä ulotetaan koskemaan meriliikennettä, siihen olisi sen vuoksi sisällytettävä puolet sellaisten alusten päästöistä, jotka tekevät jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan päättyviä matkoja jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuulumattomasta satamasta, puolet sellaisten alusten päästöistä, jotka tekevät jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta lähteviä ja jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuulumattomaan satamaan päättyviä matkoja, sellaisten alusten kaikki päästöt, jotka tekevät jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan päättyviä matkoja jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta, ja kaikki päästöt jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvassa satamassa olon aikana. Tämä lähestymistapa on todettu toimivaksi keinoksi ratkaista yhteisen mutta eriytetyn vastuun ja kunkin valmiuksien periaatetta koskeva ongelma, joka on pitkään ollut haasteena UNFCCC:n yhteydessä. Kattamalla osa päästöistä, jotka aiheutuvat sekä saapuvista että lähtevistä matkoista unionin ja kolmansien maiden välillä, varmistetaan EU:n päästökauppajärjestelmän vaikuttavuus erityisesti siksi, että toimenpiteen ympäristövaikutus kasvaa verrattuna tilanteeseen, jossa maantieteellinen soveltamisala rajattaisiin matkoihin unionissa, ja samalla rajoitetaan sääntöjen kiertämiseksi tehtävien satamakäyntien riskiä ja riskiä jälleenlaivaustoiminnan siirtämisestä unionin ulkopuolelle. Jotta varmistettaisiin alan sujuva sisällyttäminen EU:n päästökauppajärjestelmään, laivayhtiöiden päästöoikeuksien palauttamista olisi asteittain lisättävä vuosina 2024 ja 2025 raportoitujen todennettujen päästöjen osalta.

Jotta voitaisiin suojella järjestelmän ympäristötavoitteiden tinkimättömyyttä tilanteessa, jossa meriliikenteen todennettuihin päästöihin verrattuna palautetaan kyseisinä vuosina vähemmän päästöoikeuksia, kunakin vuonna olisi todennettujen päästöjen ja palautettujen päästöoikeuksien välisen erotuksen määrittämisen jälkeen mitätöitävä kyseistä erotusta vastaava määrä päästöoikeuksia. Vuodesta 2026 alkaen laivayhtiöiden olisi palautettava kaikkia niiden todennettuja päästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia. Meriliikenteen ilmastovaikutus tulee pääasiassa hiilidioksidipäästöistä, mutta muut kuin hiilidioksidipäästöt muodostavat huomattavan osan alusten päästöistä. Vuonna 2020 julkaistun IMO:n neljännen kasvihuonekaasupäästöselvityksen mukaan metaanipäästöt lisääntyivät huomattavasti kaudella 2012–2018. Metaani- ja dityppioksidipäästöt todennäköisesti lisääntyvät ajan mittaan varsinkin, kun kehitetään nesteytettyjä maakaasuja tai muita energialähteitä käyttäviä aluksia. Ottamalla mukaan metaani- ja dityppioksidipäästöt voitaisiin edistää ympäristötavoitteiden tinkimättömyyttä ja kannustaa hyviin käytäntöihin. Kyseiset päästöt olisi ensin sisällytettävä asetukseen (EU) 2015/757 vuodesta 2024 alkaen ja sen jälkeen EU:n päästökauppajärjestelmään vuodesta 2026 alkaen.

(21)

Direktiivin 2003/87/EY soveltamisalan laajentaminen meriliikenteeseen muuttaa tällaisen liikenteen kustannuksia. Tällä soveltamisalan laajentamisella on vaikutusta unionin kaikkiin osiin, koska meriliikenteessä unionin satamiin ja satamista kuljetettavien tavaroiden lähtö- tai määräpaikka on eri jäsenvaltioissa, jotka voivat olla myös sisämaassa. Jäsenvaltioiden huutokauppaamien päästöoikeuksien jakaminen ei sen vuoksi saisi lähtökohtaisesti muuttua sen seurauksena, että meriliikenne sisällytetään direktiivin soveltamisalaan, ja kaikkien jäsenvaltioiden olisi osallistuttava siihen. Vaikutukset kohdistuvat jäsenvaltioihin kuitenkin vaihtelevassa määrin. Soveltamisalan laajentamisen vaikutus näkyy selvimmin niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat erittäin riippuvaisia meriliikenteestä. EU:n päästökauppajärjestelmän laajentaminen meriliikenteeseen vaikuttaa enemmän niihin jäsenvaltioihin, joiden merenkulkuala on niiden suhteelliseen kokoon verrattuna suuri. Sen vuoksi näille jäsenvaltioille on aiheellista antaa ajallisesti rajattua lisäapua lisäpäästöoikeuksien muodossa meriliikennetoiminnan vähähiilistämisen tukemiseksi ja tästä aiheutuvien hallinnollisten kustannusten kattamiseksi. Apua olisi otettava käyttöön asteittain sitä mukaa kuin palautusvelvoitteet otetaan käyttöön ja samalla vaikutus näihin jäsenvaltioihin kasvaa. Komission olisi direktiivin 2003/87/EY uudelleentarkastelun yhteydessä tarkasteltava kyseisen lisäavun merkityksellisyyttä etenkin eri jäsenvaltioiden vastuulla olevissa laivayhtiöiden määrässä tapahtuvan kehityksen valossa.

(22)

EU:n päästökauppajärjestelmällä olisi edistettävä merkittävästi meriliikennetoiminnan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja tehokkuuden lisäämistä tällaisen toiminnan osalta. Direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 3 kohdan mukaiseen EU:n päästökauppajärjestelmän tulojen käyttöön olisi sisällytettävä muun muassa ilmastoystävällisen liikenteen ja joukkoliikenteen edistäminen kaikilla aloilla.

(23)

Jääluokiteltujen alusten laivastojen uudistaminen ja tällaisten alusten päästöjä vähentävän innovatiivisen teknologian kehittäminen vie aikaa ja edellyttää rahoitustukea. Jääluokiteltujen alusten jääolosuhteissa kulkemisen mahdollistava rakenne aiheuttaa sen, että tällä hetkellä nämä alukset kuluttavat enemmän polttoainetta ja aiheuttavat enemmän päästöjä kuin vain avovedessä kulkemaan suunnitellut vastaavankokoiset alukset. Tässä direktiivissä olisi sen vuoksi otettava käyttöön lippuvaltiosta riippumaton menetelmä, jonka avulla laivayhtiöt voivat vähentää palautettavia päästöoikeuksia 31 päivään joulukuuta 2030 saakka alustensa jääluokan perusteella.

(24)

Saaret, joilla ei ole maantie- tai rautatieyhteyttä mantereeseen, ovat muita alueita riippuvaisempia meriliikenteestä ja ovat yhteyksissään riippuvaisia meriyhteyksistä. Jotta väkiluvultaan pieniä saaria voitaisiin auttaa säilyttämään yhteytensä sitten, kun meriliikennetoiminta on sisällytetty direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan, on aiheellista säätää jäsenvaltion mahdollisuudesta pyytää poiketa väliaikaisesti mainitun direktiivin mukaisista palautusvelvoitteista tietyissä meriliikennetoiminnoissa saarilla, joiden väkiluku on alle 200 000 pysyvää asukasta.

(25)

Jäsenvaltioiden olisi oltava mahdollista pyytää, että ylikansallinen palveluhankintasopimus tai ylikansallinen julkisen palvelun velvoite kahden jäsenvaltion välillä vapautettaisiin väliaikaisesti tietyistä direktiivin 2003/87/EY mukaisista velvoitteista. Kyseinen mahdollisuus olisi rajoitettava koskemaan yhteyksiä maarajaa toiseen jäsenvaltioon vailla olevan jäsenvaltion ja maantieteellisesti lähimpänä olevan jäsenvaltion välillä, kuten Kyproksen ja Kreikan välistä meriyhteyttä, jollainen on puuttunut yli kahden vuosikymmenen ajan. Kyseisellä väliaikaisella poikkeuksella otettaisiin huomioon pakottava tarve tarjota yleishyödyllistä palvelua ja varmistaa yhteydet sekä taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus.

(26)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tunnustetut unionin syrjäisimpien alueiden erityispiirteet ja pysyvät rajoitukset sekä niiden suuri riippuvuus meriliikenteestä huomioon ottaen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tällaisten alueiden saavutettavuuden ja tehokkaiden yhteyksien säilyttämiseen meriliikenteen avulla. Sen vuoksi olisi säädettävä väliaikaisesta poikkeuksesta tiettyihin direktiivin 2003/87/EY mukaisiin velvoitteisiin, kun kyse on meriliikennetoiminnan päästöistä jäsenvaltion syrjäisimmällä alueella sijaitsevan sataman ja samassa jäsenvaltiossa sijaitsevan sataman, myös samalla syrjäisimmällä alueella tai saman jäsenvaltion toisella syrjäisimmällä alueella sijaitsevan sataman, välillä.

(27)

Meriliikennetoimintaa koskevia direktiivin 2003/87/EY säännöksiä olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen ottaen huomioon tuleva kansainvälinen kehitys ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi toteutetut toimet, mukaan lukien toinen maailmanlaajuinen tilannekatsaus vuonna 2028 ja sen jälkeen joka viides vuosi tehtävät maailmanlaajuiset tilannekatsaukset, joiden tarkoituksena on tuottaa tietoa peräkkäisiä kansallisesti määriteltyjä panoksia varten. Kyseisiä säännöksiä olisi tarkasteltava myös siinä tapauksessa, että IMO hyväksyy maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Komission olisi tätä varten annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus 18 kuukauden kuluessa tämän toimenpiteen hyväksymisestä ja ennen kuin se otetaan käyttöön. Komission olisi tässä kertomuksessa tarkasteltava kyseisestä maailmanlaajuista markkinaperusteista toimenpidettä sellaisten seikkojen osalta kuin sen tavoitetaso Pariisin sopimuksen tavoitteiden valossa, sen yleinen tinkimättömyys ympäristön kannalta, myös verrattuna direktiivin 2003/87/EY meriliikennettä koskeviin säännöksiin, ja mahdolliset ongelmat, jotka liittyvät EU:n päästökauppajärjestelmän ja tämän toimenpiteen väliseen johdonmukaisuuteen. Komission olisi erityisesti otettava huomioon tähän maailmanlaajuiseen markkinaperusteiseen toimenpiteeseen osallistumisen aste, sen täytäntöönpanokelpoisuus, avoimuus, seuraamukset noudattamatta jättämisestä, yleisöpalautetta koskevat prosessit, päästöjen tarkkailu, raportointi ja todentaminen, rekisterit ja vastuuvelvollisuus. Kertomukseen olisi tarvittaessa liitettävä lainsäädäntöehdotus direktiivin 2003/87/EY muuttamiseksi tavalla, joka on johdonmukainen unionin vuoteen 2030 ulottuvan ilmastotavoitteen ja asetuksessa (EU) 2021/1119 säädetyn ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa sekä unionin ilmastotoimien ympäristötavoitteiden tinkimättömyyden ja tehokkuuden säilyttämistä koskevan tavoitteen kanssa, jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen täytäntöönpanon ja EU:n päästökauppajärjestelmän kanssa, välttäen samalla merkittävä kaksinkertainen rasite ja pitäen mielessä unionin toimivalta säännellä sille kuuluvaa osaa kansainvälisen laivaliikenteen matkoista Pariisin sopimuksen velvoitteiden mukaisesti.

(28)

Direktiivin 2003/87/EY ulottaminen meriliikennetoimintaan nostaa laivaliikenteen kustannuksia, joten riski sääntöjen kiertämisestä on olemassa niin kauan kuin maailmanlaajuista markkinaperusteista toimenpidettä ei ole. Välttelytarkoituksessa tehtävät satamakäynnit satamiin unionin ulkopuolella ja jälleenlaivaustoiminnan siirtäminen satamiin unionin ulkopuolella vähentävät meriliikennetoiminnan päästöjen kustannusten sisällyttämisestä hintoihin saatavia ympäristöhyötyjä ja voivat myös johtaa lisäpäästöihin, kun direktiivin 2003/87/EY vaatimusten välttely pidentää kuljettua matkaa. Sen vuoksi on aiheellista sulkea määritelmän ”käyntisatama” ulkopuolelle tietyt pysähdykset unionin ulkopuolisissa satamissa. Tällainen poissulkeminen olisi kohdistettava unionin lähistöllä sijaitseviin satamiin, joissa sääntöjen välttelyn riski on suurin. Jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta mitattu 300 meripeninkulman raja on oikeasuhteinen vastaus sääntöjen välttelyyn, sillä siinä tasapainotetaan lisärasite ja sääntöjen välttelyn riski. ”Käyntisataman” sulkemisen määritelmän ulkopuolelle olisi lisäksi koskettava ainoastaan konttialusten pysähdyksiä tietyissä unionin ulkopuolisissa satamissa, joissa konttien jälleenlaivaus muodostaa valtaosan konttiliikenteestä. Tällaisissa kuljetuksissa sääntöjen välttelyn riski lieventävien toimenpiteiden puuttuessa kattaa myös keskussataman siirtämisen unionin ulkopuolisiin satamiin, jolloin sääntöjen välttelyn vaikutukset pahenevat. Toimenpiteen oikeasuhteisuuden ja yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi olisi otettava huomioon kolmansissa maissa toteutetut toimenpiteet, joilla on vastaava vaikutus kuin direktiivillä 2003/87/EY.

(29)

Komission olisi tarkasteltava uudelleen direktiivin 2003/87/EY toimivuutta meriliikennetoiminnan osalta ottaen huomioon mainitun direktiivin soveltamisesta saadut kokemukset, myös sääntöjen välttelyn havaitseminen tällaisen käyttäytymisen estämiseksi varhaisessa vaiheessa, ja ehdotettava sitten toimenpiteitä direktiivin tehokkuuden varmistamiseksi. Tällainen toimenpide voisi sisältää tiukennettuja palautusvaatimuksia matkoille, joilla sääntöjen välttelyn riski on suurempi, kuten matkoille satamaan ja satamasta, joka sijaitsee unionin lähistöllä kolmannessa maassa, joka ei ole toteuttanut direktiivin 2003/87/EY kanssa samankaltaisia toimenpiteitä.

(30)

Päästöt aluksista, joiden bruttovetoisuus on alle 5 000, muodostavat tämän direktiivin soveltamisala huomioon ottaen alle 15 prosenttia alusten päästöistä, mutta päästöt aiheuttaa suuri määrä aluksia. Hallinnolliseen toteutettavuuteen liittyvistä syistä on liian aikaista ottaa huomioon laivat, joiden bruttovetoisuus on alle 5 000, siitä lähtien, kun meriliikenne sisällytetään EU:n päästökauppajärjestelmään, mutta niiden sisällyttäminen tulevaisuudessa parantaisi EU:n päästökauppajärjestelmän tehokkuutta ja mahdollisesti vähentäisi sääntöjen välttelyä aluksilla, joiden bruttovetoisuus on alle 5 000. Komission olisi sen vuoksi 31 päivään joulukuuta 2026 mennessä esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus, jossa sen olisi tarkasteltava sellaisista aluksista, joiden bruttovetoisuus on alle 5 000, mukaan lukien offshore-alukset, aiheutuvien päästöjen direktiiviin 2003/87/EY sisällyttämisen toteutettavuutta sekä taloudellisia, ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia vaikutuksia.

(31)

EU:n päästökauppajärjestelmän noudattamisesta vastaavan henkilön tai organisaation olisi oltava laivayhtiö, joka määritellään aluksen omistajaksi tai muuksi organisaatioksi tai henkilöksi, kuten liikenteen harjoittajaksi tai ilman miehistöä rahdatun aluksen rahtaajaksi, jolle aluksen omistaja on siirtänyt vastuun aluksen toiminnoista ja joka on vastuun ottaessaan suostunut ottamaan hoitaakseen kaikki alusten turvallista toimintaa ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevasta kansainvälisestä turvallisuusjohtamissäännöstöstä johtuvat velvoitteet ja vastuut. Tämä määritelmä perustuu asetuksen (EU) 2015/757 3 artiklan d alakohdassa olevaan ”yhtiön” määritelmään ja on IMO:n vuonna 2016 perustaman maailmanlaajuisen tiedonkeruujärjestelmän mukainen.

(32)

Aluksen päästöt ovat riippuvaisia muun muassa aluksen omistajan toteuttamista aluksen energiatehokkuustoimenpiteistä sekä aluksen polttoaineesta, kuljetetusta lastista, reitistä ja nopeudesta, jotka voivat olla eri tahon kuin aluksen omistajan valvonnassa. Muu taho kuin laivayhtiö saattaa sopimusjärjestelyn nojalla ottaa vastuun polttoaineen ostamisesta tai aluksen kasvihuonekaasupäästöihin vaikuttavien operatiivisten päätösten tekemisestä. Sopimuksen neuvotteluhetkellä erityisesti viimeksi mainitut seikat eivät ole tiedossa, joten direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvat aluksen lopulliset päästöt ovat epävarmoja. Kannustimet polttoainetehokkuutta koskevien operatiivisten toimenpiteiden toteuttamiseen ovat kuitenkin rajalliset, jollei hiilidioksidikustannuksia siirretä edelleen alusta liikennöivälle taholle. Saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti sekä tehokkuustoimenpiteiden toteuttamisen ja puhtaampien polttoaineiden käyttöönoton edistämiseksi laivayhtiöllä olisi sen vuoksi oltava kansallisen lainsäädännön nojalla oikeus vaatia päästöoikeuksien palauttamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamista yhteisöltä, joka on suoraan vastuussa aluksen kasvihuonekaasupäästöihin vaikuttavista päätöksistä.

Tällaisesta korvausmekanismista voitaisiin määrätä sopimusjärjestelyllä, mutta jäsenvaltioilla ei pitäisi hallinnollisten kustannusten vähentämiseksi olla velvollisuutta varmistaa tai tarkistaa tällaisten sopimusten olemassaoloa, vaan niiden olisi sen sijaan säädettävä kansallisessa lainsäädännössä laivayhtiön lakisääteisestä oikeudesta saada korvaus ja vastaavasta oikeussuojakeinosta tämän oikeuden toteuttamiseksi. Samoista syistä kyseinen oikeus, mukaan lukien mahdollinen korvaukseen liittyvä riita laivayhtiön ja alusta liikennöivän yhteisön välillä, ei saisi vaikuttaa laivayhtiön velvoitteisiin laivayhtiöstä vastaavaa hallinnointiviranomaista kohtaan eikä täytäntöönpanotoimenpiteisiin, jotka saattavat olla tarpeen tällaista yhtiötä vastaan sen varmistamiseksi, että kyseinen yhtiö noudattaa täysimääräisesti direktiiviä 2003/87/EY. Koska tarkoitus, jota oikeutta korvaukseen koskeva säännös palvelee, on läheisesti yhteydessä unioniin, erityisesti sen osalta, noudattaako laivayhtiö tämän direktiivin mukaisia velvoitteitaan suhteessa tiettyyn jäsenvaltioon, on kuitenkin tärkeää, että kyseistä oikeutta kunnioitetaan kaikkialla unionissa kaikissa sopimussuhteissa, joiden nojalla muu yhteisö kuin aluksen omistaja voi päättää kuljetetusta lastista tai reitistä ja aluksen nopeudesta, tavalla, jolla turvataan vääristymätön kilpailu sisämarkkinoilla, mihin voi sisältyä säännöksiä, joilla estetään tällaisten sopimusjärjestelyjen osapuolia kiertämästä oikeutta korvaukseen, mukaan lukien lainvalintalausekkeella.

(33)

Laivayhtiöiden hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi vain yhden jäsenvaltion olisi oltava vastuussa kustakin laivayhtiöstä. Komission olisi julkaistava EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan kuuluvaa meriliikennetoimintaa harjoittaneista laivayhtiöistä alustava luettelo, jossa täsmennetään laivayhtiöstä vastaava hallinnointiviranomainen. Luettelo olisi päivitettävä säännöllisesti ja vähintään joka vuosi, jotta laivayhtiöt voidaan siirtää tarvittaessa toisen tällaisen hallinnointiviranomaisen vastuulle. Jäsenvaltiossa rekisteröityjen laivayhtiöiden osalta laivayhtiöstä vastaavan hallinnointiviranomaisen olisi oltava kyseinen jäsenvaltio. Kolmannessa maassa rekisteröityjen laivayhtiöiden osalta laivayhtiöstä vastaavan hallinnointiviranomaisen olisi oltava se jäsenvaltio, jossa laivayhtiöllä oli suurin arvioitu määrä satamakäyntejä direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvilta matkoilta neljänä edeltävänä tarkkailuvuonna. Sellaisten laivayhtiöiden tapauksessa, jotka on rekisteröity kolmannessa maassa ja jotka eivät ole suorittaneet mitään direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvaa matkaa neljänä edeltävänä tarkkailuvuonna, laivayhtiöstä vastaavan hallinnointiviranomaisen olisi oltava se jäsenvaltio, josta laivayhtiön alus on aloittanut tai johon se on päättänyt ensimmäisen mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvan matkansa. Komission olisi julkaistava ja tapauksen mukaan päivitettävä joka toinen vuosi luettelo direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvista laivayhtiöistä ja täsmennettävä kustakin laivayhtiöstä vastaava hallinnointiviranomainen. Laivayhtiöiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi noudatettava niiden vastuulla olevien laivayhtiöiden hallinnoinnissa yhdenmukaistettuja sääntöjä komission vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

(34)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden hallinnoimat laivayhtiöt noudattavat direktiivin 2003/87/EY vaatimuksia. Jos laivayhtiö ei noudata näitä vaatimuksia ja jos vaatimusten noudattamista ei ole pystytty varmistamaan laivayhtiöstä vastaavan hallinnointiviranomaisen lainvalvontatoimenpiteillä, jäsenvaltioiden olisi toimittava yhteisvastuullisesti. Jäsenvaltioiden, lukuun ottamatta sitä jäsenvaltiota, jonka lipun alla alus purjehtii, olisi voitava viimeisenä keinona evätä pääsy kyseisen laivayhtiön vastuulla olevilta aluksilta, ja jäsenvaltion, jonka lipun alla alus purjehtii, olisi voitava pysäyttää kyseinen alus.

(35)

Laivayhtiöiden olisi tarkkailtava meriliikennetoiminnasta aiheutuvia päästöjään ja raportoitava yhtiötason yhdistetyt päästötietonsa asetuksessa (EU) 2015/757 vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Yhtiötason yhdistettyjä päästötietoja koskevat selvitykset olisi todennettava mainitussa asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Suorittaessaan yhtiötason todentamista todentajan ei olisi todennettava alustason päästöselvityksiä eikä yhtiön vaihtumisen jälkeen tapahtuneita alustason selvityksiä, koska nämä alustason selvitykset on tuolloin jo todennettu.

(36)

Vastaavista ympäristönsuojeluun liittyvistä tehtävistä saatujen kokemusten perusteella Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) tai muun asiaankuuluvan organisaation olisi tarvittaessa ja toimeksiantonsa mukaisesti avustettava komissiota ja laivayhtiöstä vastaavia hallinnointiviranomaisia direktiivin 2003/87/EY täytäntöönpanossa. Koska EMSAlla on kokemusta asetuksen (EU) 2015/757 ja sen tietoteknisten välineiden täytäntöönpanosta, sen olisi avustettava laivayhtiöstä vastaavia hallinnointiviranomaisia erityisesti direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvasta meriliikennetoiminnasta aiheutuvien päästöjen tarkkailussa, raportoinnissa ja todentamisessa helpottamalla tietojenvaihtoa tai laatimalla suuntaviivoja ja kriteerejä. Komission olisi EMSAn avustamana pyrittävä kehittämään asianmukaisia seurantavälineitä sekä ohjausta, jotta voidaan helpottaa ja koordinoida todentamis- ja täytäntöönpanotoimia, jotka koskevat direktiivin 2003/87/EY soveltamista meriliikenteeseen. Siinä määrin kuin käytännössä mahdollista, tällaiset välineet olisi asetettava jäsenvaltioiden ja todentajien saataville, jotta voidaan varmistaa paremmin niiden kansallisten säännösten, joilla direktiivi 2003/87/EY saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä tehokas täytäntöönpano.

(37)

Samanaikaisesti tämän direktiivin antamisen kanssa ollaan muuttamassa asetusta (EU) 2015/757, jotta voidaan vahvistaa tarkkailu-, raportointi- ja todentamissäännöt, jotka ovat tarpeen EU:n päästökauppajärjestelmän laajentamiseksi meriliikennetoimintaan, ja säätää muiden kasvihuonekaasujen ja alustyyppien päästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta.

(38)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/2392 (13) muutettiin direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 3 kohtaa niin, että kaikki toiminnanharjoittajat voisivat käyttää kaikkia myönnettyjä päästöoikeuksia. Mainitun direktiivin 6 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukainen vaatimus, jonka mukaan kasvihuonekaasujen päästölupiin sisältyy velvoite palauttaa päästöoikeuksia, olisi yhdenmukaistettava vastaavasti.

(39)

Unionin vuoden 2030 päästövähennystavoitteen saavuttaminen edellyttää, että EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan kuuluvien alojen päästöjä vähennetään 62 prosenttia vuoden 2005 tasosta. EU:n päästökauppajärjestelmän koko unionin päästöoikeuksien määrää on tarpeen vähentää, jotta voidaan luoda tarvittava pitkän aikavälin hiilen hintasignaali ja sysäys kohti kyseistä hiilestä irtautumisen astetta. Päästöoikeuksien kokonaismäärää olisi vähennettävä vuosina 2024 ja 2026, jotta se saataisiin paremmin vastaamaan tosiasiallisia päästöjä. Lineaarista vähennyskerrointa olisi niin ikään korotettava vuosina 2024 ja 2026, jotta voitaisiin ottaa huomioon myös meriliikenteen päästöjen sisällyttäminen. Näistä muutoksista saatava jyrkemmin laskevan päästökaton mukainen kehityspolku johtaa merkittävästi suurempiin kumulatiivisiin päästövähennyksiin vuoteen 2030 mennessä kuin direktiivin (EU) 2018/410 nojalla olisi saatu aikaan. Meriliikenteen huomioon ottamiseen liittyvät luvut olisi johdettava meriliikennetoiminnan päästöistä, joita käsitellään direktiivin 2003/87/EY 3 g a artiklassa ja jotka raportoidaan asetuksen (EU) 2015/757 mukaisesti vuosien 2018 ja 2019 osalta unionissa ja Euroopan talousalueen ja Euroopan vapaakauppaliiton valtioissa, mukautettuna vuodesta 2021 vuoteen 2024 saakka lineaarisella vähennyskertoimella vuoden 2024 osalta. Lineaarista vähennyskerrointa olisi sovellettava vuonna 2024 koko unionin päästöoikeuksien määrän korotukseen kyseisenä vuonna.

(40)

Entistä kunnianhimoisempien ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että ilmastosiirtymään osoitetaan huomattavasti julkisia ja yksityisiä resursseja unionissa ja myös jäsenvaltioissa. Unionin talousarvion huomattavien ilmastomenojen täydentämiseksi ja vahvistamiseksi kaikki huutokaupasta saatavat tulot, joita ei osoiteta unionin talousarvioon omina varoina, tai rahalliselta arvoltaan vastaava määrä tällaisia huutokaupasta saatavia tuloja olisi käytettävä ilmastoon liittyviin tarkoituksiin, lukuun ottamatta välillisten hiilidioksidikustannusten korvaamiseen käytettyjä tuloja. Direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 3 kohdan luetteloa ilmastoon liittyvistä tarkoituksista olisi laajennettava kattamaan muita tarkoituksia, joilla on myönteinen ympäristövaikutus. Tähän olisi sisällyttävä rahoitustuen käyttö pieni- ja keskituloisiin kotitalouksiin liittyviin sosiaalisiin näkökohtiin puuttumiseksi vähentämällä vääristäviä veroja sekä uusiutuvasta sähköstä perittävien verojen ja maksujen kohdennetun vähentämisen. Jäsenvaltioiden olisi raportoitava huutokaupasta saatujen tulojen käytöstä vuosittain Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 (14) 19 artiklan mukaisesti ja täsmennettävä tarvittaessa ja tapauksen mukaan, mitä tuloja käytetään ja mitä toimia toteutetaan niiden yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien ja alueellisten oikeudenmukaista siirtymää koskevien suunnitelmien täytäntöönpanoon.

(41)

Jäsenvaltioiden huutokaupasta saamat tulot kasvavat, kun meriliikenneala sisällytetään EU:n päästökauppajärjestelmään. Jäsenvaltioita kannustetaan sen vuoksi lisäämään EU:n päästökauppajärjestelmän tulojen käyttöä direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 3 kohdan nojalla siihen, että edistetään meriekosysteemien ja erityisesti merisuojelualueiden suojelua, ennallistamista ja parempaa hoitoa.

(42)

Pariisin sopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi kehitysmaissa tarvitaan merkittäviä taloudellisia resursseja, ja Glasgow’n ilmastosopimuksessa kehotetaan osapuolina olevia kehittyneitä maita kiireellisesti ja merkittävästi kasvattamaan ilmastorahoitustaan. UNFCCC:n osapuolten 27. konferenssin (COP 27) valmistelutoimista annetuissa päätelmissään neuvosto muistuttaa, että unioni ja sen jäsenvaltiot ovat kansainvälisen julkisen ilmastorahoituksen suurin rahoittaja ja että vuodesta 2013 lähtien ne ovat yli kaksinkertaistaneet osuutensa ilmastorahoituksesta kehitysmaiden tukemiseksi. Kyseisissä päätelmissä myös toistetaan unionin ja sen jäsenvaltioiden vahva sitoumus lisätä edelleen kansainvälistä ilmastorahoitustaan, jotta saavutetaan kehittyneiden maiden yhteinen tavoite, joka on ottaa käyttöön vähintään 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuosittain mahdollisimman pian ja vuoteen 2025 saakka useista eri lähteistä, ja niissä odotetaan, että tavoitteeseen päästään vuonna 2023.

(43)

Jotta voitaisiin puuttua siirtymän tulonjakoon liittyviin ja sosiaalisiin vaikutuksiin alhaisen tulotason jäsenvaltioissa, 2,5 prosentin lisämäärä koko unionin päästöoikeuksien määrästä vuodesta 2024 vuoteen 2030 olisi käytettävä direktiivin 2003/87/EY 10 d artiklassa tarkoitetun modernisaatiorahaston kautta rahoittamaan niiden jäsenvaltioiden energiasiirtymää, joiden bruttokansantuote (BKT) asukasta kohden oli alle 75 prosenttia unionin keskiarvosta vuosina 2016–2018.

(44)

Edunsaajajäsenvaltioiden olisi voitava käyttää modernisaatiorahastoon osoitettuja varoja rahoittamaan investointeja, joihin osallistuu unionin vierekkäisiä raja-alueita, kun tällä on merkitystä edunsaajajäsenvaltioiden energiasiirtymän kannalta.

(45)

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen kustannustehokkailla tekniikoilla olisi tarjottava lisäkannustimia. Kiinteille laitoksille vuodesta 2026 alkaen maksutta jaettavien päästöoikeuksien ehdoksi olisi tätä varten asetettava investoinnit energiatehokkuutta parantaviin ja päästöjä vähentäviin tekniikoihin, erityisesti suurten energiankäyttäjien osalta. Komission olisi varmistettava, ettei ehdollisuuden soveltaminen vaaranna tasapuolisia toimintaedellytyksiä, ympäristötavoitteiden tinkimättömyyttä tai yhdenvertaista kohtelua laitosten välillä unionissa. Komission olisi sen vuoksi annettava delegoituja säädöksiä tämän direktiivin täydentämiseksi, jotta voidaan puuttua mihin tahansa erityisesti edellä mainittujen periaatteiden osalta havaittuun seikkaan ja vahvistaa hallinnollisesti yksinkertaiset säännöt ehdollisuuden soveltamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU (15) nojalla sovellettavien sääntöjen soveltamista. Kyseisten sääntöjen olisi oltava osa päästöoikeuksien jakamista maksutta koskevia yleisiä sääntöjä, niissä olisi käytettävä kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden osalta vakiintunutta menettelyä, ja niissä olisi vahvistettava määräajat ja kriteerit toteutettujen energiatehokkuustoimenpiteiden tunnistamiseksi sekä kasvihuonekaasupäästöjä vähentäviä vaihtoehtoisia toimenpiteitä varten. Lisäksi olisi vahvistettava entisestään kannustimia vähentää kasvihuonekaasupäästöjä laitoksissa, joilla on suuri kasvihuonekaasujen päästöintensiteetti. Tätä varten tietyn tuotteen vertailuarvon mukaan suurimman päästöintensiteetin 20 prosentin joukkoon kuuluville kiinteille laitoksille vuodesta 2026 alkaen maksutta jaettavien päästöoikeuksien ehdoksi olisi asetettava myös ilmastoneutraaliussuunnitelmien laatiminen ja täytäntöönpano.

(46)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/956 (16) nojalla perustetun hiilidioksidipäästöjen säätömekanismin (CBAM) on tarkoitus korvata hiilivuodon riskin ehkäisemiseksi direktiivin 2003/87/EY nojalla perustetut mekanismit. Siltä osin kuin toimialat ja toimialojen osat kuuluvat kyseisen toimenpiteen soveltamisalaan, niille ei pitäisi jakaa päästöoikeuksia maksutta. Tarvitaan kuitenkin siirtymäkausi, jonka aikana maksutta jaettavia päästöoikeuksia vähennetään asteittain, jotta tuottajat, tuojat ja elinkeinonharjoittajat voivat sopeutua uuteen järjestelmään. Maksutta jaettavien päästöoikeuksien vähentäminen olisi toteutettava soveltamalla kerrointa CBAM:n toimialoille maksutta jaettaviin päästöoikeuksiin samalla kun CBAM otetaan käyttöön vaiheittain. CBAM-kertoimen olisi oltava 100 prosenttia mainitun asetuksen voimaantulon ja vuoden 2025 lopun välisellä jaksolla ja, jollei mainitun asetuksen 36 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen säännösten soveltamisesta muuta johdu, 97,5 prosenttia vuonna 2026, 95 prosenttia vuonna 2027, 90 prosenttia vuonna 2028, 77,5 prosenttia vuonna 2029, 51,5 prosenttia vuonna 2030, 39 prosenttia vuonna 2031, 26,5 prosenttia vuonna 2032 ja 14 prosenttia vuonna 2033. Vuodesta 2034 alkaen ei olisi sovellettava mitään CBAM-kerrointa.

Päästöoikeuksien jakamista maksutta koskevia asiaankuuluvia delegoituja säädöksiä olisi mukautettava vastaavasti CBAM:n soveltamisalaan kuuluvien toimialojen ja toimialojen osien osalta. Maksutta jaettavat päästöoikeudet, joita ei enää tämän laskelman perusteella tarjota CBAM:n toimialoille (CBAM-kysyntä), lisätään innovointirahastoon, jotta voidaan tukea innovointia vähähiilisiin teknologioihin, hiilidioksidin talteenottoon ja hyödyntämiseen, hiilidioksidin talteenottoon, kuljetukseen ja geologiseen varastointiin, uusiutuvaan energiaan ja energian varastointiin tavalla, joka edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä. Tässä yhteydessä erityistä huomiota olisi kiinnitettävä CBAM:n toimialoilla toteutettaviin hankkeisiin. Jotta voidaan ottaa huomioon CBAM:n ulkopuolisille toimialoille saatavilla oleva maksutta jaettavien päästöoikeuksien osuus, maksutta jaettavista päästöoikeuksista vähennettävä ja innovaatiorahastossa saataville asetettava lopullinen määrä olisi laskettava sen perusteella, mikä osuus CBAM-kysynnällä on suhteessa kaikkien maksutta jaettavia päästöoikeuksia saavien toimialojen tällaisia päästöoikeuksia koskeviin tarpeisiin.

(47)

Jotta voitaisiin lieventää sellaisiin CBAM:n alaisiin tavaroihin liittyviä mahdollisia hiilivuotoriskejä, jotka tuotetaan unionissa vietäviksi kolmansiin maihin, joissa ei sovelleta EU:n päästökauppajärjestelmää tai vastaavaa hiilen hinnoittelumekanismia, ennen asetuksen (EU) 2023/956 mukaisen siirtymäkauden päättymistä olisi toteutettava arviointi. Jos kyseisessä arvioinnissa todetaan, että tällainen hiilivuotoriski on olemassa, komission olisi tarvittaessa esitettävä lainsäädäntöehdotus, jolla puututaan kyseiseen hiilivuotoriskiin tavalla, joka on Maailman kauppajärjestön sääntöjen mukainen. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava käyttää huutokaupasta saatavia tuloja puuttuakseen hiilivuodon mahdolliseen jäljelle jäävään hiilivuodon riskiin CBAM:n toimialoilla ja valtiontukisääntöjen mukaisesti. Jos ehdollisuussääntöjen mukaisen maksutta jaettavien päästöoikeuksien vähentämisestä tulevia päästöoikeuksia ei käytetä kokonaan kasvihuonekaasujen päästöintensiteetiltään pienimpien laitosten vapauttamiseen monialaisen korjauskertoimen soveltamisesta, 50 prosenttia näistä jäljelle jäävistä päästöoikeuksista olisi lisättävä innovaatiorahastoon. Loput 50 prosenttia olisi huutokaupattava jäsenvaltioiden puolesta, ja jäsenvaltioiden olisi käytettävä niistä saatavia tuloja puuttuakseen hiilivuodon mahdolliseen jäljelle jäävään hiilivuodon riskiin CBAM:n toimialoilla.

(48)

Jotta voitaisiin ottaa paremmin huomioon teknologian kehitys ja samalla varmistaa päästövähennyskannustimet ja palkita asianmukaisesti innovoinnista, vertailuarvojen vähimmäismukautus olisi korotettava 0,2 prosentista 0,3 prosenttiin vuodessa ja enimmäismukautus olisi korotettava 1,6 prosentista 2,5 prosenttiin vuodessa. Vertailuarvoja olisi siten kauden 2026–2030 osalta mukautettava 6–50 prosenttia verrattuna kaudella 2013–2020 sovellettavaan arvoon. Jotta laitoksille voidaan tarjota ennustettavuutta, komission olisi hyväksyttävä täytäntöönpanosäädökset maksutta jaettavien päästöoikeuksien tarkistettujen vertailuarvojen määrittämiseksi mahdollisimman pian ennen kauden 2026–2030 alkua.

(49)

Jotta voitaisiin tarjota kannustimia uusille läpimurtoteknologioille terästeollisuudessa ja välttää vertailuarvon huomattavan suhteeton pienentyminen sekä ottaa huomioon terästeollisuuden erityinen tilanne, kuten suuri päästöintensiteetti sekä kansainvälinen ja unionin markkinarakenne, on tarpeen poistaa laskelmasta kuuman metallin vertailuarvo kaudella 2026–2030 laitoksissa, jotka olivat toiminnassa viitekaudella 2021–2022 ja jotka tähän laskelmaan muutoin sisällytettäisiin kuumametallituotteen vertailuarvon määritelmän tarkistamisen vuoksi.

(50)

Parhaiten suoriutuneiden ja innovoinnin palkitsemiseksi olisi monialaisen korjauskertoimen soveltamisen ulkopuolelle jätettävä laitokset, joiden kasvihuonekaasupäästöt alittavat tietyn vertailuarvon mukaan tehokkaimpaan 10 prosentin joukkoon kuuluvien laitosten keskiarvon. Päästöoikeudet, joita ei ehdollisuussääntöjen mukaisen maksutta jaettavien päästöoikeuksien vähentämisen vuoksi jaeta, olisi käytettävä kattamaan maksutta jaettavien päästöoikeuksien vähentämisessä oleva vaje, joka on muodostunut parhaiten suoriutuneiden jättämisestä monialaisen korjauskertoimen soveltamisen ulkopuolelle.

(51)

Jotta voitaisiin nopeuttaa talouden vähähiilistämistä lujittaen samalla unionin teollisuuden kilpailukykyä, innovaatiorahastoon olisi asetettava saataville 20 miljoonaa lisäpäästöoikeutta määrästä, joka voitaisiin muutoin jakaa maksutta, ja 5 miljoonaa lisäpäästöoikeutta määrästä, joka voitaisiin muutoin huutokaupata. Kun komissio tarkastelee uudelleen komission asetuksessa (EU) N:o 1031/2010 (17) käyttöön otettua innovaatiorahaston huutokauppojen ajoitusta ja jaksottamista tällä direktiivillä tehtyjen muutosten valossa, sen olisi harkittava sitä, että tarkistetun direktiivin 2003/87/EY ensimmäisinä täytäntöönpanovuosina asetettaisiin saataville suurempia määriä varoja, joilla voitaisiin vauhdittaa asianomaisten toimialojen vähähiilistämistä.

(52)

Kattava lähestymistapa innovointiin on olennaisen tärkeä asetuksen (EU) 2021/1119 tavoitteiden saavuttamiseksi. Tarvittavia tutkimus- ja innovointitoimia tuetaan unionin tasolla muun muassa Horisontti Eurooppa -puiteohjelmasta, johon sisältyy merkittävää rahoitusta ja uusia välineitä EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluville uusille aloille. Komission olisi sen vuoksi pyrittävä löytämään synergioita Horisontti Eurooppa -puiteohjelman ja tapauksen mukaan muiden unionin rahoitusohjelmien kanssa.

(53)

Innovaatiorahastosta olisi tuettava innovatiivisia tekniikoita, prosesseja ja teknologioita, mukaan lukien tällaisten tekniikoiden, prosessien ja teknologioiden mittakaavan kasvattaminen, tavoitteena niiden laaja käyttöönotto unionissa. Avustuksilla tuettavien hankkeiden valinnassa olisi painotettava läpimurtoinnovointia.

(54)

Direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 8 kohdassa tarkoitettua innovaatiorahaston soveltamisalaa olisi laajennettava tukemaan innovointia vähähiilisiin ja hiilettömiin teknologioihin ja prosesseihin, jotka koskevat polttoaineiden kulutusta rakennusten ja tieliikenteen ja muilla aloilla, mukaan lukien joukkoliikenteen muodot, kuten julkinen liikenne ja linja-autoliikennepalvelut. Lisäksi innovaatiorahastosta olisi tuettava investointeja meriliikenteen vähähiilistämiseen, mukaan lukien investoinnit alusten energiatehokkuuteen, satamiin ja lähimerenkulkuun, alan sähköistämiseen, kestäviin vaihtoehtoisiin polttoaineisiin, kuten uusiutuvista energialähteistä tuotettuun vetyyn ja ammoniakkiin, päästöttömiin käyttövoimateknologioihin, kuten tuuliteknologiaan, ja jääluokiteltuihin aluksiin liittyviin innovaatioihin. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä innovatiivisiin hankkeisiin, joilla edistetään meriliikennealan vähähiilistämistä ja sen kaikkien ilmastovaikutusten, myös mustahiilipäästöjen, vähentämistä. Komission olisi sisällytettävä tähän liittyviä aiheita innovaatiorahaston ehdotuspyyntöihin. Kyseisissä pyynnöissä olisi otettava huomioon luonnon monimuotoisuuden suojeluun, meluhaittoihin ja vesien pilaantumiseen liittyviä seikkoja. Meriliikenteen osalta olisi voitava tukea hankkeita, joilla on selvää unionin lisäarvoa.

(55)

Komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/1122 (18) 9 artiklan nojalla silloin, kun ilma-alusten käyttäjät eivät enää suorita EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan kuuluvia lentoja, niiden tilit asetetaan ”poissuljettuun” tilaan eikä kyseisiltä tileiltä voida enää panna vireille prosesseja. EU:n päästökauppajärjestelmän ympäristötavoitteiden tinkimättömyyden säilyttämiseksi päästöoikeudet, joita ei myönnetä ilma-alusten käyttäjille niiden toiminnan päättymisen vuoksi, olisi käytettävä kattamaan mahdollinen vaje kyseisten toiminnanharjoittajien palautuksissa ja mahdolliset jäljelle jääneet päästöoikeudet olisi käytettävä nopeuttamaan toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi lisäämällä ne innovaatiorahastoon.

(56)

Keskittämällä komission tekninen apu jäsenvaltioille, joista on tähän mennessä esitetty vain vähän tai ei lainkaan hankkeita, voitaisiin saavuttaa tavoite siitä, että kaikista jäsenvaltioista jätettäisiin suuri määrä hankehakemuksia rahoituksen saamiseksi innovaatiorahastosta. Tällä avulla olisi tuettava muun muassa toimia, joilla pyritään parantamaan jäsenvaltioissa, joista on tähän mennessä esitetty vain vähän tai ei lainkaan hankkeita, sijaitsevia hankkeita koskevien ehdotusten laatua, esimerkiksi jakamalla tietoja, kokemuksia ja parhaita käytäntöjä sekä tehostamalla kansallisten yhteyspisteiden toimintaa. Muita samaa tarkoitusta palvelevia toimenpiteitä olisivat tietoisuuden lisääminen rahoitusvaihtoehdoista ja näiden jäsenvaltioiden valmiuksien lisääminen mahdollisten hankehakijoiden yksilöimiseksi ja tukemiseksi. Lisäksi olisi edistettävä hankekumppanuuksia eri jäsenvaltioissa ja kumppaninetsintää mahdollisten hakijoiden välillä, erityisesti laajamittaisissa hankkeissa.

(57)

Jotta voitaisiin parantaa jäsenvaltioiden roolia innovaatiorahaston hallinnoinnissa ja lisätä avoimuutta, komission olisi raportoitava ilmastonmuutoskomitealle innovaatiorahaston täytäntöönpanosta ja esitettävä analyysi rahoitettavien hankkeiden odotetuista vaikutuksista aloittain ja jäsenvaltioittain. Komission olisi myös toimitettava kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja julkistettava se. Komission olisi hakijoiden suostumuksella ilmoitettava jäsenvaltioille ehdotuspyynnön päättymisen jälkeen hakemuksista, jotka koskevat rahoituksen saamista hankkeille näiden alueella, ja annettava jäsenvaltioille yksityiskohtaiset tiedot näistä hakemuksista, jotta niiden olisi helpompi koordinoida tukea hankkeille. Komission olisi myös ilmoitettava jäsenvaltioille esivalittujen hankkeiden luettelosta ennen tuen myöntämistä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, etteivät kansalliset täytäntöönpanosäännökset vaikeuta innovointia ja että ne ovat teknologianeutraaleja, ja komission olisi annettava teknistä apua, erityisesti jäsenvaltioille, joissa tosiasiallinen osallistuminen on vähäistä, jotta voitaisiin parantaa tosiasiallista maantieteellistä osallistumista innovaatiorahastoon ja esitettyjen hankkeiden yleistä laatua. Komission olisi myös varmistettava kattava tarkkailu ja raportointi, mukaan lukien tiedot edistymisestä tosiasiallisessa laatuun perustuvassa maantieteellisessä kattavuudessa koko unionissa ja asianmukaisista jatkotoimista.

(58)

Euroopan vihreän kehityksen ohjelman kattavan luonteen mukaisesti avustuksilla tuettavien hankkeiden valintaprosessissa olisi asetettava etusijalle hankkeet, joilla puututaan useisiin eri ympäristövaikutuksiin. Jotta voitaisiin tukea tuettavien teknologioiden tai ratkaisujen replikointia ja nopeuttaa niiden leviämistä markkinoilla, innovaatiorahastosta rahoitettavissa hankkeissa olisi jaettava tietämystä muiden asiaan liittyvien hankkeiden sekä sellaisten unioniin sijoittautuneiden tutkijoiden kanssa, joilla on asiassa oikeutettu etu.

(59)

Hinnanerosopimukset, hiilen hinnanerosopimukset ja kiinteän preemion sopimukset ovat tärkeitä tekijöitä teollisuuden päästövähennysten käynnistämisessä, sillä niillä edistetään uusien teknologioiden mittakaavan kasvattamista ja annetaan mahdollisuus taata innovatiivisiin ilmastoystävällisiin teknologioihin investoiville sijoittajille hinta, jolla palkitaan EU:n päästökauppajärjestelmässä vallitsevalla hiilen hintatasolla aikaansaadut vähennykset ylittävistä hiilidioksidipäästöjen vähennyksistä. Niiden toimenpiteiden valikoimaa, joita innovaatiorahastosta voidaan tukea, olisi laajennettava kattamaan tuen antaminen hankkeille tarjouskilpailumenettelyssä, joka johtaa hinnanerosopimusten, hiilen hinnanerosopimusten tai kiinteän preemion sopimusten tekemiseen. EU:n päästökauppajärjestelmän tarjouskilpailumenettely olisi tärkeä mekanismi tuettaessa vähähiilistämisteknologioiden kehittämistä ja optimoitaessa käytettävissä olevien resurssien käyttö. Se antaisi myös varmuutta tällaisiin teknologioihin investoiville sijoittajille. Ehdollinen velka unionin talousarviossa voitaisiin minimoida varmistamalla riskien vähentäminen hinnanerosopimusten ja hiilen hinnanerosopimusten suunnittelussa ja kattamalla sopimukset asianmukaisesti talousarviositoumuksella niin, että taataan täysi kattavuus ainakin hinnanerosopimusten ja hiilen hinnanerosopimusten kahdella ensimmäisellä kierroksella määrärahoilla, jotka saadaan direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 8 kohdan nojalla jaettujen päästöoikeuksien huutokaupasta saaduista tuloista.

Kiinteän preemion sopimuksissa tällaisia riskejä ei ole, koska oikeudellinen sitoumus katetaan vastaavalla talousarviositoumuksella. Komission olisi hinnanerosopimusten ja hiilen hinnanerosopimusten kahden ensimmäisen kierroksen päättämisen jälkeen ja aina, kun se on jälkeenpäin tarpeen, myös tehtävä laadullinen ja määrällinen arvio niiden täytäntöönpanosta aiheutuvista taloudellisista riskeistä. Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla säädetään tällaisen arvioinnin tulosten perusteella asianmukainen rahoitusaste pikemminkin kuin täysi kattavuus hinnanerosopimusten ja hiilen hinnanerosopimusten myöhemmille kierroksille. Tällaisessa lähestymistavassa voitaisiin ottaa innovaatiorahastossa saatavilla olevien päästöoikeuksien lisäksi huomioon myös muut mahdolliset tekijät, jotka voivat vähentää taloudellisia riskejä unionin talousarviossa, kuten mahdollinen vastuunjako jäsenvaltioiden kanssa vapaaehtoisuuden pohjalta tai mahdollinen yksityisen sektorin jälleenvakuutusmekanismi. Sen vuoksi on tarpeen säätää poikkeuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (19) X osaston tietyistä osista. Hinnanerosopimusten ja hiilen hinnanerosopimusten kahden ensimmäisen tarjouskilpailukierroksen rahoitusasteen olisi oltava 100 prosenttia.

Poiketen siitä, mitä mainitun asetuksen 210 artiklan 1 kohdassa, 211 artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä 218 artiklan 1 kohdassa säädetään, tässä direktiivissä olisi kuitenkin vahvistettava seuraaville kierroksille 50 prosentin vähimmäisrahoitusaste sekä innovaatiorahaston tuloista rahoittamiseen käytettävä 30 prosentin enimmäisosuus ja komission olisi voitava täsmentää tarvittava rahoitusaste hinnanerosopimusten ja hiilen hinnanerosopimusten kahdesta ensimmäisestä ehdotuspyynnöstä saatujen kokemusten ja rahoittamiseen käytettävien tulojen määrän perusteella. Unionin talousarviosta katettavan rahoitusvastuun kokonaismäärä ei siten saisi ylittää 60:tä prosenttia innovaatiorahaston huutokaupoista saaduista tuloista. Lisäksi, koska rahoitus tulee pääsääntöisesti innovaatiorahastosta, olisi tehtävä poikkeuksia asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 212, 213 ja 214 artiklan sääntöihin, jotka koskevat asetuksen 212 artiklalla perustettua yhteistä vararahastoa. Hinnanerosopimusten ja hiilen hinnanerosopimusten uudenlaisen luonteen vuoksi saattaa myös olla tarpeen poiketa mainitun asetuksen 209 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan d ja h alakohdasta, koska niissä ei hyödynnetä vipu- tai kerrannaisvaikutuksia eivätkä ne perustu täysin ennakkoarviointiin, 219 artiklan 3 kohdasta, koska niillä on yhteys 209 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohtaan, ja 219 artiklan 6 kohdasta, koska toteutuskumppaneilla ei ole takuun kattamia luottovastuita tai oman pääoman ehtoisia vastuita. Asetuksesta (EU, Euratom) 2018/1046 tehtävien poikkeusten käyttö olisi rajoitettava siihen, mikä on tarpeen. Komissiolle olisi siirrettävä valta muuttaa innovaatiorahaston tuloista rahoittamiseen käytettävää enimmäisosuutta enintään 20 prosenttiyksiköllä yli tässä direktiivissä säädetyn osuuden.

(60)

Innovaatiorahastoon sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) 2020/2092 (20) perustettua yleistä ehdollisuusjärjestelmää unionin talousarvion suojaamiseksi.

(61)

Jos laitoksen toiminta keskeytetään tilapäisesti, maksutta jaettavat päästöoikeudet mukautetaan tuotantotasoihin, joiden raportointi vuosittain on pakollista. Toimivaltaiset viranomaiset voivat lisäksi keskeyttää päästöoikeuksien myöntämisen laitoksille, jotka ovat keskeyttäneet toimintansa, niin kauan kuin ei ole näyttöä siitä, että ne aloittavat toimintaansa uudelleen. Toiminnanharjoittajia ei sen vuoksi pitäisi enää vaatia osoittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle, että niiden laitos aloittaa tuotannon uudelleen tietyn täsmennetyn ja kohtuullisen ajan kuluessa, jos toiminta keskeytetään väliaikaisesti.

(62)

Kiinteille laitoksille direktiivin 2003/87/EY 11 artiklan 2 kohdan nojalla maksutta myönnettyjen päästöoikeuksien korjaukset voivat edellyttää, että maksutta jaettavia päästöoikeuksia myönnetään lisää tai ylimääräisiä päästöoikeuksia siirretään takaisin. Näihin tarkoituksiin olisi käytettävä uusille osallistujille direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 7 kohdan nojalla varattuja päästöoikeuksia.

(63)

Sähköntuottajat ovat vuodesta 2013 lähtien olleet velvollisia ostamaan kaikki sähkön tuottamiseen tarvitsemansa päästöoikeudet. Eräillä jäsenvaltioilla on kuitenkin direktiivin 2003/87/EY 10 c artiklan mukaisesti mahdollisuus antaa siirtymäajan maksutta jaettavia päästöoikeuksia energia-alan nykyaikaistamiseksi kaudella 2021–2030. Kolme jäsenvaltiota on päättänyt käyttää kyseistä mahdollisuutta. Kun otetaan huomioon tarve nopeaan hiilestä irtautumiseen etenkin energia-alalla, asianomaisten jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää tällaisia siirtymäajan maksutta jaettavia päästöoikeuksia ainoastaan 31 päivään joulukuuta 2024 saakka toteutettaviin investointeihin. Niiden olisi voitava lisätä määrittämänsä osa niistä kauden 2021–2030 jäljellä olevista päästöoikeuksista, joita ei käytetä tällaisiin investointeihin, niiden päästöoikeuksien kokonaismäärään, jotka asianomainen jäsenvaltio saa huutokaupattaviksi, tai käyttää niitä tukeakseen investointeja modernisaatiorahaston puitteissa. Lukuun ottamatta niiden ilmoittamiselle asetettua määräaikaa, modernisaatiorahastoon siirrettyihin päästöoikeuksiin olisi sovellettava samoja investointeja koskevia sääntöjä, joita sovelletaan direktiivin 2003/87/EY 10 d artiklan 4 kohdan nojalla jo siirrettyihin päästöoikeuksiin. Jotta varmistettaisiin ennustettavuus ja avoimuus niiden päästöoikeuksien määrien osalta, jotka ovat joko huutokaupattavissa tai jaettavissa maksutta siirtymäajan, ja modernisaatiorahaston hallinnoimien varojen osalta, jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle jäljellä olevien päästöoikeuksien kuhunkin tarkoitukseen käytettävät määrät viimeistään 15 päivänä toukokuuta 2024.

(64)

Modernisaatiorahaston soveltamisala olisi sovitettava yhteen unionin uusimpien ilmastotavoitteiden kanssa edellyttämällä, että investoinnit ovat johdonmukaisia Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja asetuksen (EU) 2021/1119 tavoitteiden kanssa, ja poistamalla tuki fossiilisiin polttoaineisiin perustuvaan energiantuotantoon liittyviltä investoinneilta, lukuun ottamatta tukea tällaisille investoinneille tuloista, jotka saadaan modernisaatiorahastoon direktiivin 2003/87/EY 10 d artiklan 4 kohdan mukaisesti vapaaehtoisesti siirretyistä päästöoikeuksista. Tällaisille investoinneille olisi jatkossakin oltava tietyin edellytyksin mahdollista myöntää rajoitettua tukea tuloista, jotka saadaan mainitun direktiivin 10 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetuista päästöoikeuksista, erityisesti, jos toimintaa pidetään asetuksen (EU) 2020/852 (21) nojalla ympäristön kannalta kestävänä, ja siltä osin kuin on kyse vuoteen 2027 saakka huutokaupattavista päästöoikeuksista. Viimeksi mainitun päästöoikeuksien luokan osalta muiden kuin kiinteiden fossiilisten polttoaineiden käyttöä jakeluketjun loppupäässä ei myöskään vuoden 2028 jälkeen saisi tukea tuloista, jotka saadaan huutokaupatuista päästöoikeuksista. Tämän lisäksi ensisijaisiin investointeihin modernisaatiorahastosta osoitettava osuus olisi nostettava 80 prosenttiin direktiivin 2003/87/EY 10 d artiklan 4 kohdan mukaisesti siirrettyjen ja kyseisen direktiivin 10 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen modernisaatiorahaston päästöoikeuksien osalta ja 90 prosenttiin koko unionin päästöoikeuksien määrän 2,5 prosentin lisämäärän osalta.

Ensisijaisten investointien soveltamisalaan olisi sisällytettävä energiatehokkuus, muun muassa teollisuuden, liikenteen, rakennusten, maatalouden ja jätehuollon aloilla, uusiutuvista lähteistä peräisin oleva lämmitys ja jäähdytys sekä kotitalouksien tukeminen energiaköyhyyteen puuttumiseksi, myös maaseudulla ja syrjäseuduilla. Jotta voitaisiin lisätä avoimuutta ja arvioida paremmin modernisaatiorahaston vaikutusta, investointikomitean olisi raportoitava ilmastonmuutoskomitealle vuosittain investointien arvioinnista saaduista kokemuksista, varsinkin päästövähennysten ja niiden kustannusten osalta.

(65)

Direktiivillä (EU) 2018/410 otettiin käyttöön säännöksiä, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat mitätöidä päästöoikeuksia huutokaupattavasta määrästään, kun sähköntuotantokapasiteettia suljetaan niiden alueella. Unionin entistä kunnianhimoisemmat ilmastotavoitteet ja niistä seuraava sähköalan kiihtyvä vähähiilistäminen huomioon ottaen tällaisen mitätöinnin merkitys on kasvanut. Komission olisikin arvioitava, voidaanko mitätöinnin käyttöä helpottaa jäsenvaltioissa muuttamalla direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 4 kohdan nojalla hyväksyttyjä asiaan liittyviä delegoituja säädöksiä.

(66)

Päästöoikeuksien maksutta tapahtuvan jaon mukautukset, jotka otettiin käyttöön direktiivillä (EU) 2018/410 ja pantiin täytäntöön komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2019/1842 (22), ovat parantaneet maksutta tapahtuvan jaon tehokkuutta ja sen tarjoamia kannustimia mutta lisänneet hallinnollista taakkaa ja käytännössä estäneet soveltamasta maksutta jaettavien päästöoikeuksien aiempaa myöntämispäivää eli 28 päivää helmikuuta. Jotta päästöoikeuksien maksutta tapahtuvan jaon mukautukset voitaisiin ottaa paremmin huomioon, on aiheellista tehdä mukautuksia vaatimustenmukaisuussykliin. Toimivaltaisten viranomaisten määräaikaa maksutta jaettavien päästöoikeuksien myöntämiseksi olisi sen vuoksi lykättävä 28 päivästä helmikuuta 30 päivään kesäkuuta ja toiminnanharjoittajien määräaikaa päästöoikeuksien palauttamiseksi 30 päivästä huhtikuuta 30 päivään syyskuuta.

(67)

Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/2066 (23) vahvistetaan biomassasta aiheutuvien päästöjen tarkkailua koskevat säännöt, jotka ovat uusiutuvaa energiaa koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistettujen biomassan käyttöä koskevien sääntöjen mukaisia. Kun lainsäädännössä tarkennetaan biomassan kestävyyskriteerejä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/2001 (24) vahvistettujen uusimpien sääntöjen myötä, direktiivin 2003/87/EY 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu täytäntöönpanovallan siirto olisi nimenomaisesti ulotettava koskemaan tarvittavien mukautusten hyväksymistä biomassan, mukaan lukien biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet, kestävyyskriteerien soveltamiseksi EU:n päästökauppajärjestelmässä. Lisäksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään, miten otetaan huomioon nollakertoimen biomassan ja muista kuin nollakertoimen lähteistä peräisin olevan biomassan seoksista aiheutuvien päästöjen varastointi.

(68)

Muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset polttoaineet ja kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet voivat olla tärkeitä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi aloilla, joilla hiilestä irtautuminen on vaikeaa. Jos kierrätettyjä hiilipitoisia polttoaineita ja muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita tuotetaan jonkin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan toiminnan yhteydessä talteen otetusta hiilidioksidista, päästöt olisi laskettava kyseiseen toimintaan kuuluviksi. Jotta varmistettaisiin, että muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat polttoaineet ja kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet edistävät kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, ja vältettäisiin kaksinkertainen laskenta tällaisten polttoaineiden osalta, on aiheellista nimenomaisesti laajentaa direktiivin 2003/87/EY 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valta koskemaan sitä, että komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa säädetään tarvittavista mukautuksista hiilidioksidin mahdollisen vapautumisen huomioon ottamiseksi tavalla, jolla varmistetaan, että kaikki päästöt otetaan huomioon, myös kun tällaisia polttoaineita tuotetaan unionin ulkopuolella talteen otetusta hiilidioksidista, ja samalla vältetään kaksinkertainen laskenta ja varmistetaan, että käytössä on asianmukaisia kannustimia päästöjen ottamiseksi talteen, ottaen huomioon myös kyseisten polttoaineiden direktiivin (EU) 2018/2001 mukainen kohtelu.

(69)

Koska hiilidioksidia on tarkoitus kuljettaa myös muilla tavoin kuin putkistojen kautta, kuten laivalla ja kuorma-autolla, direktiivin 2003/87/EY liitteen I nykyinen soveltamisala varastointia varten tapahtuvan kasvihuonekaasujen kuljettamisen osalta olisi yhdenvertaiseen kohteluun liittyvistä syistä ulotettava koskemaan kaikkia kuljetusvälineitä riippumatta siitä, kuuluuko kuljetusväline EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin. Jos kuljetuksen päästöt kuuluvat myös muun direktiivin 2003/87/EY mukaisen toiminnan piiriin, päästöt olisi laskettava kyseiseen toiseen toimintaan kuuluviksi kaksinkertaisen laskennan estämiseksi.

(70)

Yksinomaan biomassaa käyttävien laitosten jättäminen EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle on johtanut tilanteisiin, joissa runsaasti biomassaa polttavat laitokset ovat saaneet ansiottomia voittoja, koska niiden maksutta saamat päästöoikeudet ovat olleet selvästi tosiasiallisia päästöjä suuremmat. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön nollakertoimen biomassan polttoa koskeva kynnysarvo, jonka ylittyessä laitokset jätetään EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle. Kynnysarvon käyttöönotto lisäisi varmuutta siitä, mitkä laitokset kuuluvat EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan, ja mahdollistaisi maksutta jaettavien päästöoikeuksien jakamisen tasaisemmin erityisesti niille aloille, joihin liittyy suurempi hiilivuodon riski. Kynnysarvo olisi asetettava 95 prosentin tasolle, jotta voidaan tasapainottaa edut ja haitat, joita laitosten EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan jäämiseen liittyy. Laitoksille, jotka ovat säilyttäneet fyysisen kapasiteetin fossiilisten polttoaineiden polttoon, ei sen vuoksi saisi antaa kannustimia palata tällaisten polttoaineiden käyttöön. Asettamalla kynnysarvoksi 95 prosenttia varmistettaisiin, että tapauksissa, joissa laitos käyttää fossiilisia polttoaineita voidakseen jäädä EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin ja hyötyä maksutta jaettavista päästöoikeuksista, tällaisten fossiilisten polttoaineiden käyttöön liittyvät hiilidioksidikustannukset olisivat tarpeeksi merkittävät toimiakseen pidäkkeenä.

Tällä kynnysarvolla varmistettaisiin myös, että huomattavan määrän fossiilisia polttoaineita käyttävät laitokset säilyvät EU:n päästökauppajärjestelmän tarkkailuvelvoitteiden piirissä, jolloin vältetään voimassa olevien tarkkailu-, raportointi- ja todentamisvelvoitteiden mahdollinen kiertäminen. Laitoksia, joissa poltetaan vähemmän nollakertoimen biomassaa, olisi samanaikaisesti jatkossakin kannustettava joustavan mekanismin avulla vähentämään entisestään fossiilisten polttoaineiden polttoa samalla, kun ne ovat vielä EU:n päästökauppajärjestelmän piirissä, kunnes kestävän biomassan käyttö niissä on niin merkittävää, ettei niitä ole enää perusteltua pitää EU:n päästökauppajärjestelmässä. Kokemukset ovat myös osoittaneet, että yksinomaan biomassaa käyttävien laitosten sulkeminen pois, mikä tosiasiallisesti tarkoittaa 100 prosentin kynnysarvoa lukuun ottamatta fossiilisten polttoaineiden polttoa käynnistyksen tai pysäytyksen aikana, edellyttää uudelleenarviointia ja tarkempaa määrittelyä. Fossiilisten polttoaineiden poltto käynnistyksen tai pysäytyksen aikana on mahdollista 95 prosentin kynnysarvolla.

(71)

Jotta voitaisiin tarjota kannustimia vähähiilisten ja hiilettömien teknologioiden käyttöönottoon, jäsenvaltioiden olisi tarjottava toiminnanharjoittajille mahdollisuus pysyä EU:n päästökauppajärjestelmän piirissä direktiivin 2003/87/EY 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kuluvan ja seuraavan viisivuotiskauden loppuun saakka, jos laitos on muuttanut tuotantoprosessiaan vähentääkseen kasvihuonekaasupäästöjään eikä enää täytä kynnysarvoa, joka on 20 MW:n nimellinen kokonaislämpöteho.

(72)

Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA) julkaisi 28 päivänä maaliskuuta 2022 loppuraporttinsa päästöoikeuksista ja niihin liittyvistä johdannaisista. Raportti on kattava analyysi Euroopan hiilimarkkinoiden eheydestä, ja siitä on saatu asiantuntijatietoa ja suosituksia hiilimarkkinoiden asianmukaisen toiminnan säilyttämiseksi. Jotta markkinoiden eheyttä ja avoimuutta voitaisiin seurata jatkuvasti, ESMAn raportointi olisi toteutettava säännöllisesti. ESMA arvioi jo markkinakehitystä ja antaa tarvittaessa suosituksia omalla vastuualueellaan kertomuksessaan suuntauksista, riskeistä ja haavoittuvuuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (25) 32 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Euroopan hiilimarkkinoiden analyysin, joka sisältää päästöoikeuksien huutokaupat sekä kauppapaikoilla tapahtuvan ja pörssin ulkopuolisen kaupankäynnin päästöoikeuksilla ja niiden johdannaisilla, olisi oltava osa tätä vuotuista raportointia. Tämä velvoite johtaisi ESMAn toteuttaman raportoinnin virtaviivaistamiseen ja mahdollistaisi markkinoiden väliset vertailut, erityisesti EU:n päästömarkkinoiden ja hyödykejohdannaismarkkinoiden välillä olevien vahvojen kytkösten vuoksi.

Tällaisessa ESMAn säännöllisessä analyysissa olisi erityisesti seurattava mahdollista markkinoiden epävakautta ja hintakehitystä, huutokauppojen toimintaa ja kaupankäyntitoimia markkinoilla, likviditeettiä ja kaupattuja määriä sekä markkinaosapuolten luokkia ja kaupankäyntitapoja, mukaan lukien spekulatiivinen toiminta, joka vaikuttaa merkittävästi hintoihin. Sen arviointiin olisi tarvittaessa sisällyttävä suosituksia, joilla parannetaan markkinoiden eheyttä ja avoimuutta sekä raportointivelvoitteita ja tehostetaan markkinoiden väärinkäytön ehkäisemistä ja havaitsemista sekä autetaan ylläpitämään moitteettomasti toimivia päästöoikeuksien ja niiden johdannaisten markkinoita. Komission olisi otettava arvioinnit ja suositukset asianmukaisesti huomioon vuotuisen hiilimarkkinakertomuksen yhteydessä ja tarvittaessa hiilimarkkinoiden paremman toiminnan varmistamiseksi annettavissa kertomuksissa.

(73)

Jotta voitaisiin edelleen tarjota kannustimia kaukolämmityksen vähähiilistämisen edellyttämiin investointeihin ja puuttua korkeisiin energianhintoihin liittyviin sosiaalisiin näkökohtiin sekä kaukolämpölaitosten suureen kasvihuonekaasupäästöintensiteettiin, toiminnanharjoittajien olisi jäsenvaltioissa, joissa kaukolämmityksen päästöjen osuus on talouden kokoon verrattuna erittäin suuri, voitava hakea siirtymäajan maksutta jaettavia lisäpäästöoikeuksia kaukolämpölaitoksille ja maksutta jaettavien päästöoikeuksien lisäarvo olisi investoitava päästöjen merkittävään vähentämiseen ennen vuotta 2030. Näiden vähennysten toteutumisen varmistamiseksi siirtymäajan maksutta jaettavien lisäpäästöoikeuksien ehdoksi olisi asetettava tehdyt investoinnit ja saavutetut päästövähennykset, jotka esitetään toiminnanharjoittajien asianomaisista laitoksistaan laatimissa ilmastoneutraaliussuunnitelmissa.

(74)

Odottamattomat tai äkilliset hinnannousut hiilimarkkinoilla voivat vaikuttaa kielteisesti markkinoiden ennustettavuuteen, joka on olennaisen tärkeää vähähiilistämisinvestointien suunnittelussa. Toimenpidettä, jota sovelletaan direktiivin 2003/87/EY II ja III luvun soveltamisalaan kuuluvilla päästöoikeusmarkkinoilla tapahtuvien liiallisten hinnanvaihtelujen johdosta, olisi sen vuoksi tiukennettava tarkan harkinnan jälkeen, jotta voitaisiin parantaa sen kykyä reagoida perusteettomaan hintavaihteluun. Jos päästöoikeuksien keskihinnan nousuun perustuva käynnistysedellytys täyttynyt, tätä sääntöperusteista suojatoimenpidettä olisi sovellettava automaattisesti, jolloin Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä (EU) 2015/1814 (26) perustetusta markkinavakausvarannosta vapautetaan ennalta määritetty määrä päästöoikeuksia. Komission olisi seurattava tarkasti käynnistysedellytyksiä, ja ne olisi julkaistava kuukausittain avoimuuden parantamiseksi. Jotta voitaisiin varmistaa markkinavakausvarannosta vapautettujen päästöoikeuksien hallittu huutokauppaaminen tämän suojatoimenpiteen nojalla ja parantaa markkinoiden ennustettavuutta, toimenpidettä ei saisi soveltaa uudelleen ennen kuin päästöoikeuksien aiemmasta vapauttamisesta toimenpiteen piiriin kuuluvilla markkinoilla on kulunut vähintään kaksitoista kuukautta.

(75)

Komission 17 päivänä syyskuuta 2020 antamassa tiedonannossa ”EU:n ilmastotavoite vuodelle 2030 entistä korkeammalle – Panostetaan ilmastoneutraaliin tulevaisuuteen ihmisten hyväksi” korostettiin, että päästöjen vähentämiseen rakennusten ja tieliikenteen aloilla liittyy erityisiä haasteita. Sen vuoksi komissio ilmoitti, että päästökauppaa voitaisiin laajentaa edelleen kattamaan myös rakennusten ja tieliikenteen päästöt, ja huomautti myös, että kaikkien polttoaineiden polttamisesta aiheutuvien päästöjen tuomisella järjestelmän piiriin saataisiin merkittäviä hyötyjä. Päästökauppaa olisi sovellettava polttoaineisiin, joita käytetään polttoon rakennuksissa, tieliikenteessä ja muissa kuin direktiivin 2003/87/EY liitteen I soveltamisalaan kuuluvissa teollisuuden toiminnoissa, kuten teollisuuslaitosten lämmityksessä, jäljempänä ’rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialat’. Kyseisille toimialoille olisi perustettava erillinen mutta rinnakkainen päästökauppajärjestelmä, jotta vältettäisiin häiriöt toimivassa kiinteiden laitosten ja ilmailun päästökauppajärjestelmässä. Uuteen järjestelmään liittyy täydentäviä politiikkatoimia, joilla muokataan markkinatoimijoiden odotuksia ja pyritään luomaan hiilen hintasignaali koko taloudelle sekä tarjotaan toimenpiteitä aiheettomien hintavaikutusten välttämiseksi. Aiemmat kokemukset ovat osoittaneet, että uuden järjestelmän kehittäminen edellyttää tehokkaan tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän perustamista. Jotta voitaisiin varmistaa synergiat ja johdonmukaisuus EU:n päästökauppajärjestelmän nykyisen unionin infrastruktuurin kanssa, on aiheellista ottaa käyttöön rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen päästökauppajärjestelmä muuttamalla direktiiviä 2003/87/EY.

(76)

Jotta voitaisiin ottaa käyttöön tarvittava täytäntöönpanokehys ja tarjota järkevä aikataulu vuodeksi 2030 asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, päästökauppa tieliikenteen, rakennusten ja muilla toimialoilla olisi aloitettava vuonna 2025. Ensimmäisinä vuosina säännellyillä yhteisöillä olisi oltava kasvihuonekaasujen päästölupa ja niiden olisi raportoitava päästönsä vuosilta 2024–2026. Päästöoikeuksien myöntämistä näille yhteisöille ja niiden vaatimustenmukaisuusvelvoitteita olisi sovellettava vuodesta 2027 alkaen. Tämän jaksotuksen ansiosta päästökauppa voitaisiin käynnistää näillä aloilla hallitusti ja tehokkaasti. Sen myötä voitaisiin myös ottaa käyttöön toimenpiteet, joilla varmistetaan päästökaupan sosiaalisesti oikeudenmukainen käyttöönotto tieliikenteen, rakennusten ja muilla toimialoilla niin, että voidaan lieventää hiilen hinnan vaikutusta haavoittuviin kotitalouksiin ja liikenteen käyttäjiin.

(77)

Koska tieliikenteen, rakennusten ja muilla toimialoilla on hyvin paljon vähäisten päästöjen aiheuttajia, sääntelyn kohdetta ei ole mahdollista määrittää kasvihuonekaasupäästöjä suoraan aiheuttavien yhteisöjen tasolla, kuten kiinteiden laitosten ja ilmailun tapauksessa. Tekniseen toteutettavuuteen ja hallinnolliseen tehokkuuteen liittyvistä syistä on sen vuoksi tarkoituksenmukaisempaa määrittää sääntelyn kohde lähempänä jakeluketjun alkupäätä. Uuden päästökauppajärjestelmän vaatimustenmukaisuusvelvoitteen käynnistävänä tapahtumana olisi oltava sellaisten polttoaineiden luovutus kulutukseen, joita käytetään polttoon rakennusten ja tieliikenteen aloilla, myös kasvihuonekaasujen tieliikennekuljetuksessa geologista varastointia varten, sekä muilla toimialoilla, jotka ovat muita kuin direktiivin 2003/87/EY liitteen I soveltamisalaan kuuluvia teollisuuden toimintoja. Kaksinkertaisen kattavuuden välttämiseksi tämä ei saisi koskea sellaisten polttoaineiden luovutusta kulutukseen, joita käytetään mainitun direktiivin liitteen I mukaisissa toiminnoissa.

(78)

Tieliikenteen, rakennusten ja muiden toimialojen säännellyt yhteisöt ja sääntelyn kohde olisi määriteltävä neuvoston direktiivillä (EU) 2020/262 (27) perustetun valmisteverojärjestelmän mukaisesti, tarvittavin mukautuksin, koska kyseisessä direktiivissä säädetään jo kaikille kulutukseen luovutettujen polttoaineiden määrille luotettava valvontajärjestelmä valmisteverojen maksamista varten. Direktiivin 2003/87/EY mukaisia velvoitteita ei pitäisi soveltaa polttoaineiden loppukäyttäjiin näillä aloilla.

(79)

Tieliikenteen, rakennusten ja muiden toimialojen päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluviin säänneltyihin yhteisöihin olisi sovellettava samanlaisia kasvihuonekaasujen päästölupavaatimuksia kuin kiinteiden laitosten toiminnanharjoittajiin. On tarpeen vahvistaa säännöt, jotka koskevat lupahakemuksia, lupien myöntämisen ehtoja, sisältöä ja uudelleentarkastelua sekä säänneltyyn yhteisöön liittyviä muutoksia. Jotta uusi järjestelmä voisi käynnistyä hallitusti, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että uuden päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvilla säännellyillä yhteisöillä on voimassa oleva lupa järjestelmän käynnistyessä vuonna 2025.

(80)

Uuden päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien kokonaismäärän olisi noudatettava lineaarista kehityspolkua vuoden 2030 päästövähennystavoitteen saavuttamiseksi, kun otetaan huomioon rakennusten ja tieliikenteen toimialojen kustannustehokas panos eli 43 prosentin päästövähennykset vuoteen 2030 mennessä vuoteen 2005 verrattuna sekä uusien toimialojen yhteenlaskettu kustannustehokas panos eli 42 prosentin päästövähennykset vuoteen 2030 mennessä vuoteen 2005 verrattuna. Päästöoikeuksien kokonaismäärä olisi vahvistettava ensimmäisen kerran vuonna 2027, noudattaen vuodesta 2024 alkavaa kehityspolkua vuoden 2024 päästörajojen arvosta, joka lasketaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/842 (28) 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti katettujen toimialojen vuoden 2005 ja kauden 2016–2018 viitepäästöjen perusteella mainitun asetuksen 4 artiklan 3 kohdan nojalla määritetyllä tavalla. Lineaarisen vähennyskertoimen olisi vastaavasti oltava 5,10 prosenttia. Vuodesta 2028 alkaen päästöoikeuksien kokonaismäärä olisi vahvistettava vuosilta 2024, 2025 ja 2026 raportoitujen keskimääräisten päästöjen perusteella, ja sitä olisi vähennettävä samalla absoluuttisella vuotuisella vähennyksellä, joka on vahvistettu vuodesta 2024 alkaen ja joka vastaa 5,38 prosentin lineaarista vähennyskerrointa suhteessa edellä määritellyn kehityspolun vastaavaan vuoden 2025 arvoon. Jos kyseiset päästöt ovat huomattavasti tätä kehityspolun arvoa suuremmat ja jos tällainen ero ei johdu pienistä eroista päästömittausmenetelmissä, lineaarista vähennyskerrointa olisi mukautettava vaaditun päästövähennyksen tason saavuttamiseksi vuonna 2030.

(81)

Päästöoikeuksien huutokauppa on yksinkertaisin ja taloudellisesti tehokkain menetelmä päästöoikeuksien jakamiseksi, ja sillä vältetään myös ansiottomat voitot. Sekä rakennusten että tieliikenteen toimialaan kohdistuu suhteellisen pieni tai olematon kilpailupaine unionin ulkopuolelta, eivätkä ne ole alttiita hiilivuodon riskille. Sen vuoksi rakennuksia ja tieliikennettä koskevat päästöoikeudet olisi jaettava ainoastaan huutokaupalla ilman maksutta tapahtuvaa jakoa.

(82)

Jotta varmistettaisiin uuden päästökauppajärjestelmän sujuva käynnistyminen ja otettaisiin huomioon säänneltyjen yhteisöjen tarve suojautua tai ostaa päästöoikeuksia etukäteen hinta- ja likviditeettiriskin pienentämiseksi, suurempi määrä päästöoikeuksia olisi huutokaupattava varhaisessa vaiheessa. Vuonna 2027 huutokaupattavien määrien olisi sen vuoksi oltava 30 prosenttia suuremmat kuin vuoden 2027 päästöoikeuksien kokonaismäärä. Tämä määrä riittäisi tarjoamaan likviditeettiä sekä siinä tapauksessa, että päästöjä vähennetään vähennystarpeiden mukaisesti, että siinä tapauksessa, että päästövähennykset toteutuvat vasta vähitellen. Tätä huutokaupattavien määrien etupainottamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt olisi vahvistettava direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 4 kohdan nojalla annettavassa huutokauppaan liittyvässä delegoidussa säädöksessä.

(83)

Huutokaupattavien osuuksien jakamista koskevilla säännöillä on suuri merkitys jäsenvaltioille huutokaupasta kertyvien tulojen kannalta, erityisesti kun otetaan huomioon tarve vahvistaa jäsenvaltioiden kykyä puuttua hiilen hintasignaalin sosiaalisiin vaikutuksiin rakennusten, tieliikenteen ja muilla aloilla. Huolimatta siitä, että kyseisillä uusilla aloilla on hyvin erilaiset ominaispiirteet, on aiheellista vahvistaa yhteinen jakamissääntö, joka on samanlainen kuin kiinteisiin laitoksiin sovellettava sääntö. Valtaosa päästöoikeuksista olisi jaettava kaikkien jäsenvaltioiden kesken sen perusteella, miten päästöt keskimäärin jakautuivat maantiekuljetuksessa, kaupallisissa ja julkisissa rakennuksissa sekä asuinrakennuksissa kaudella 2016–2018.

(84)

Hiilen hinnan käyttöönottoon rakennusten ja tieliikenteen aloilla olisi yhdistettävä tehokas sosiaalinen kompensaatio, erityisesti olemassa oleva energiaköyhyyden taso huomioon ottaen. Noin 34 miljoonaa eurooppalaista eli lähes 6,9 prosenttia unionin väestöstä totesi vuonna 2021 tehdyssä unionin laajuisessa kyselytutkimuksessa, ettei heillä ollut varaa lämmittää kotiaan riittävästi. Tehokkaan sosiaalisen ja tulonjakoon liittyvän kompensaation aikaansaamiseksi jäsenvaltioita olisi vaadittava käyttämään rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen päästökaupan huutokaupasta saatavat tulot olemassa olevassa päästökauppajärjestelmässä jo täsmennettyihin ilmastoon ja energiaan liittyviin tarkoituksiin siten, että etusijalle asetetaan toimet, joilla voidaan osaltaan puuttua päästökaupan sosiaalisiin näkökohtiin rakennusten, tieliikenteen ja muilla toimialoilla, tai toimenpiteisiin, jotka on lisätty erityisesti kyseisiin toimialoihin liittyviin huolenaiheisiin puuttumiseksi, mukaan lukien direktiivin 2012/27/EU mukaiset asiaan liittyvät politiikkatoimet.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2023/955 (29) perustetusta uudesta sosiaalisesta ilmastorahastosta annetaan erillistä rahoitusta jäsenvaltioille eniten alttiina olevien haavoittuvien ryhmien, erityisesti energia- tai liikenneköyhyydestä kärsivien kotitalouksien, tukemiseksi. Sosiaalisella ilmastorahastolla edistetään oikeudenmukaisuutta ja yhteisvastuuta jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä ja vähennetään samalla energia- ja liikenneköyhyyden riskiä siirtymän aikana. Se perustuu olemassa oleviin yhteisvastuumekanismeihin ja täydentää niitä luoden synergiaa muiden unionin meno-ohjelmien ja rahastojen kanssa. EU:n päästökauppajärjestelmän 50 miljoonaa päästöoikeutta direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 8 b kohdan nojalla ja rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen päästökaupan 150 miljoonaa päästöoikeutta sekä rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen päästöoikeuksien huutokauppaamisesta saadut tulot, yhteensä enintään 65 000 000 000 euroa, olisi väliaikaisesti ja poikkeuksellisesti käytettävä sosiaalisen ilmastorahaston rahoittamiseen ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina, niin kauan kuin käydään keskusteluja ja neuvotteluja 22 päivänä joulukuuta 2021 annetusta komission ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä annetun päätöksen (EU, Euratom) 2020/2053 muuttamisesta uuden EU:n päästökauppajärjestelmään perustuvan omien varojen lähteen ottamiseksi käyttöön Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 311 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti.

On tarpeen säätää, että siinä tapauksessa, että hyväksytään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 311 artiklan kolmannen kohdan mukainen päätös kyseisen uuden omien varojen lähteen käyttöönotosta, samat tulot lakkaavat olemasta ulkoisia käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja, kun tällainen päätös tulee voimaan. Jos tällainen päätös hyväksytään, komission olisi sosiaalisen ilmastorahaston osalta tapauksen mukaan esitettävä tarvittavat ehdotukset asetuksen (EU) 2023/955 27 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tämä ei rajoita vuoden 2027 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevien neuvottelujen lopputulosta.

(85)

Huutokaupasta saatujen tulojen käyttöä koskeva raportointi olisi sovitettava yhteen asetuksella (EU) 2018/1999 käyttöön otetun nykyisen raportoinnin kanssa.

(86)

Uuden päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvien säänneltyjen yhteisöjen olisi todennettujen päästöjensä osalta palautettava niiden kulutukseen luovuttamien polttoaineiden määriä vastaava määrä päästöoikeuksia. Niiden olisi palautettava päästöoikeuksia todennettujen päästöjensä osalta ensimmäisen kerran vuonna 2027. Hallinnollisen rasitteen minimoimiseksi eräitä voimassa olevaan kiinteiden laitosten ja ilmailun päästökauppajärjestelmään sovellettavia sääntöjä olisi alettava soveltaa rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen uuteen päästökauppajärjestelmään, tarvittavin mukautuksin. Tämä koskee erityisesti sääntöjä, jotka koskevat päästöoikeuksien siirtoa, palautusta ja mitätöimistä, sekä sääntöjä, jotka koskevat päästöoikeuksien voimassaoloa, seuraamuksia, toimivaltaisia viranomaisia ja jäsenvaltioiden raportointivelvoitteita.

(87)

Tietyillä jäsenvaltioilla on jo kansallisia hiiliveroja, joita sovelletaan rakennuksiin, tieliikenteeseen ja direktiivin 2003/87/EY liitteen III soveltamisalaan kuuluviin muihin toimialoihin. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön vuoden 2030 loppuun saakka väliaikainen poikkeus. Direktiivin 2003/87/EY tavoitteiden saavuttamisen ja uuden päästökauppajärjestelmän johdonmukaisuuden varmistamiseksi tätä poikkeusta olisi oltava mahdollista soveltaa ainoastaan silloin, kun kansallinen verokanta on korkeampi kuin kyseisen vuoden keskimääräinen huutokauppahinta, ja sen olisi koskettava ainoastaan tällaista veroa maksavien säänneltyjen yhteisöjen palautusvelvoitetta. Järjestelmän vakauden ja avoimuuden varmistamiseksi kansallinen vero, mukaan lukien asiaan liittyvät verokannat, olisi ilmoitettava komissiolle tämän direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetetun määräajan päättyessä. Poikkeus ei saisi vaikuttaa sosiaalisen ilmastorahaston ulkoisiin käyttötarkoitukseensa sidottuihin tuloihin tai rakennusten ja tieliikenteen toimialoilla ja muilla aloilla sovellettavan päästökaupan huutokaupasta saatuihin tuloihin perustuvaan omien varojen lähteeseen, jos sellainen otetaan käyttöön Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 311 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti.

(88)

Jotta rakennusten, tieliikenteen ja muiden alojen päästökauppa olisi tehokasta, päästöjä olisi voitava seurata erittäin varmasti ja kohtuullisin kustannuksin. Päästöt olisi kohdennettava säännellyille yhteisöille kulutukseen luovutettujen polttoainemäärien perusteella ja yhdistettynä päästökertoimeen. Säänneltyjen yhteisöjen olisi voitava luotettavasti ja täsmällisesti yksilöidä ja erottaa toisistaan alat, joilla polttoaineet luovutetaan kulutukseen, sekä polttoaineiden loppukäyttäjät, jotta vältetään ei-toivotut vaikutukset, kuten kaksinkertainen rasite. Niissä harvoissa tapauksissa, joissa ei voida välttää päästöjen kaksinkertaista laskentaa nykyisen EU:n päästökauppajärjestelmän ja uuden rakennusten, tieliikenteen ja muiden alojen päästökauppajärjestelmän välillä tai joissa syntyy kustannuksia päästöoikeuksien palauttamisesta direktiiviin 2003/87/EY kuuluvien toimintojen ulkopuolisten päästöjen osalta, jäsenvaltioiden olisi käytettävä tällaisia tuloja kompensoimaan kaksinkertainen laskenta, jota ei voida välttää, tai muut tällaiset rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen ulkopuoliset kustannukset unionin lainsäädännön mukaisesti. Komissiolle olisi sen vuoksi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jotta voidaan varmistaa yhdenmukainen täytäntöönpano kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi ja sen välttämiseksi, että palautetaan rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen päästökauppajärjestelmään kuulumattomia päästöjä vastaavia päästöoikeuksia, sekä taloudellisen korvauksen myöntämiseksi. Jotta mahdollisia kaksinkertaiseen laskentaan liittyviä ongelmia voitaisiin edelleen vähentää, uuden päästökauppajärjestelmän tarkkailua ja palautusta koskevien määräaikojen olisi oltava kuukautta myöhemmin kuin nykyisen kiinteiden laitosten ja ilmailun järjestelmän määräaikojen. Jotta saataisiin riittävästi tietoa päästöoikeuksien kokonaismäärän vahvistamiseksi kaudeksi 2028–2030, säänneltyjen yhteisöjen, joilla on lupa järjestelmän käynnistyessä vuonna 2025, olisi raportoitava asiaan liittyvät aiemmat päästönsä vuodelta 2024.

(89)

Avoimuus hiilidioksidikustannusten suhteen sekä siitä, missä määrin ne siirretään edelleen kuluttajille, on olennaisen tärkeää, jotta kaikilla talouden aloilla voidaan toteuttaa nopeita ja kustannustehokkaita päästövähennyksiä. Tällä on erityisen suuri merkitys silloin, kun päästökauppajärjestelmä perustuu jakeluketjun alkupään velvoitteisiin. Uuden päästökauppajärjestelmän tarkoituksena on tarjota säännellyille yhteisöille kannustimia polttoaineiden hiilipitoisuuden alentamiseen, eikä kyseisten yhteisöjen pitäisi saada aiheettomia voittoja siirtämällä asiakkaille enemmän hiilidioksidikustannuksia kuin niille aiheutuu. Päästöoikeuksien täysimääräisellä huutokauppaamisella rakennusten, tieliikenteen ja muiden alojen päästökauppajärjestelmässä rajoitetaan jo tällaisten aiheettomien voittojen syntymistä, mutta komission olisi seurattava, missä määrin säännellyt yhteisöt siirtävät hiilidioksidikustannuksia edelleen, jotta vältetään ansiottomat voitot. Komission olisi IV a luvun osalta raportoitava vuosittain, mahdollisuuksien mukaan polttoainetyypeittäin, unionin kuluttajille edelleen siirrettyjen hiilidioksidikustannusten keskimääräisestä tasosta.

(90)

On aiheellista ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla puututaan mahdolliseen liiallisen hinnannousun riskiin, joka voi heikentää kotitalouksien ja yksityishenkilöiden halukkuutta investoida kasvihuonekaasupäästöjensä vähentämiseen, jos se on erityisen korkea uuden päästökauppajärjestelmän käynnistyessä. Näillä toimenpiteillä olisi täydennettävä vuonna 2019 toimintansa aloittaneen markkinavakausvarannon tarjoamaa suojaa. Vaikka markkinat määrittävät jatkossakin hiilen hinnan, suojatoimenpiteet käynnistetään sääntöihin perustuvalla automaattisella mekanismilla, jolloin päästöoikeuksia vapautetaan markkinavakausvarannosta ainoastaan, jos yksi tai useampi päästöoikeuksien keskihinnan nousuun perustuvista konkreettisista käynnistysedellytyksistä täyttyy. Tämän täydentävän mekanismin olisi myös oltava erittäin reaktiivinen, jotta voidaan puuttua muista tekijöistä kuin markkinoiden perustekijöiden muuttumisesta johtuvaan liialliseen epävakauteen. Toimenpiteet olisi mukautettava liiallisen hinnannousun eri tasoihin, jotka johtavat eriasteisiin interventioihin. Komission olisi seurattava tarkasti käynnistysedellytyksiä ja hyväksyttävä toimenpiteet kiireellisesti, kun kyseiset edellytykset täyttyvät. Tämä ei saisi vaikuttaa mahdollisiin liitännäistoimenpiteisiin, joita jäsenvaltiot voisivat toteuttaa puuttuakseen kielteisiin sosiaalisiin vaikutuksiin.

(91)

Jotta voitaisiin lisätä kansalaisten varmuutta siitä, että hiilen hinta ei uuden päästökauppajärjestelmän alkuvuosina ylitä 45:tä euroa, on aiheellista ottaa käyttöön täydentävä hintavakausmekanismi, jonka avulla markkinavakausvarannosta vapautetaan päästöoikeuksia, jos hiilen hinta ylittää tämän tason. Toimenpidettä olisi lähtökohtaisesti sovellettava kerran 12 kuukauden jaksolla. Sitä olisi kuitenkin voitava soveltaa uudelleen samalla 12 kuukauden jaksolla, jos komissio ilmastonmuutoskomitean avustamana katsoo, että hintakehityksen vuoksi on perusteltua vapauttaa vielä päästöoikeuksia. Koska tämän mekanismin tarkoituksena on varmistaa vakaus uuden päästökauppajärjestelmän alkuvuosina, komission olisi arvioitava sen toimintaa sekä sitä, olisiko sitä jatkettava vuoden 2029 jälkeen.

(92)

Ennen rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen päästökaupan käynnistymistä sovellettavana täydentävänä suojamekanismina päästökaton ja palautusvelvoitteiden soveltamista olisi oltava mahdollista lykätä siinä tapauksessa, että kaasun tai öljyn tukkuhinnat ovat aikasuuntauksiin verrattuina poikkeuksellisen korkeita. Mekanismin olisi oltava automaattinen, mikä tarkoittaa sitä, että päästökaton ja palautusvelvoitteiden soveltamista lykätään vuodella, jos energian hintaan liittyvät konkreettiset käynnistysedellytykset täyttyvät. Viitehinnat olisi määritettävä kaasun ja öljyn tukkumarkkinoiden vertailuarvosopimusten perusteella, jotka ovat välittömästi saatavilla ja merkityksellisimpiä loppukuluttajien kannalta. Kaasun ja öljyn hintaan liittyen olisi harkittava erillisiä käynnistymisen kynnysarvoja, sillä kaasun ja öljyn hintakehitys noudattelee erilaisia aikasuuntauksia. Markkinavarmuuden varmistamiseksi komission olisi selvennettävä lykkäyksen soveltamista riittävän ajoissa etukäteen tiedonannolla Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(93)

Komission olisi seurattava rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen päästökaupan soveltamista, mukaan lukien hintojen lähentymisen aste suhteessa nykyiseen EU:n päästökauppajärjestelmään, ja tarvittaessa ehdotettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle uudelleentarkastelua, jotta voidaan parantaa näiden toimialojen päästökaupan tehokkuutta, hallinnointia ja käytännön soveltamista hankitun tietämyksen sekä hintojen lähentymisen perusteella. Komissiota olisi vaadittava toimittamaan ensimmäinen näitä seikkoja koskeva kertomus 1 päivään tammikuuta 2028 mennessä.

(94)

Jotta voidaan varmistaa direktiivin 2003/87/EY 3 g a artiklan 2 kohdan, 3 g f artiklan 2 ja 4 kohdan, 10 b artiklan 4 kohdan, 12 artiklan 3 -d ja 3 -c kohdan, 14 artiklan 1 kohdan, 30 f artiklan 3 ja 5 kohdan sekä 30 h artiklan 7 kohdan yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Jotta voitaisiin varmistaa synergiat voimassa olevan sääntelykehyksen kanssa, mainitun direktiivin 14 ja 15 artiklassa tarkoitettu täytäntöönpanovallan siirto olisi ulotettava kattamaan rakennukset, tieliikenne ja muita toimialoja. Tätä täytäntöönpanovaltaa, lukuun ottamatta direktiivin 2003/87/EY 3 g f artiklan 2 kohtaan ja 12 artiklan 3 -d ja 3 -c kohtaan liittyvää täytäntöönpanovaltaa, olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (30) mukaisesti.

(95)

Tässä direktiivissä ja muussa unionin lainsäädännössä, erityisesti asetuksessa (EU) 2021/1119, säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä uusinta tieteellistä näyttöä politiikkatoimien täytäntöönpanossa. Kun ilmastonmuutosta käsittelevä eurooppalainen tieteellinen neuvottelukunta tarjoaa tieteellistä neuvontaa ja antaa raportteja EU:n päästökauppajärjestelmästä, komission olisi sen vuoksi otettava tällaiset neuvonta ja raportit huomioon, erityisesti sen suhteen, tarvitaanko täydentäviä unionin politiikkatoimia ja toimenpiteitä, jotta varmistetaan asetuksen (EU) 2021/1119 tavoitteiden ja päämäärien noudattaminen, sekä täydentäviä unionin politiikkatoimia ja toimenpiteitä ilmailun ja meriliikenteen maailmanlaajuisten markkinaperusteisten toimenpiteiden tavoitetasoa ja ympäristötavoitteiden tinkimättömyyttä silmällä pitäen.

(96)

Jotta voitaisiin antaa tunnustusta EU:n päästökauppajärjestelmän tulojen panoksesta ilmastosiirtymässä, olisi otettava käyttöön EU:n päästökauppajärjestelmää koskeva merkintä. Muiden EU:n päästökauppajärjestelmästä peräisin olevan rahoituksen näkyvyyden varmistamiseksi toteutettujen toimenpiteiden ohella jäsenvaltioiden ja komission olisi varmistettava, että modernisaatiorahastosta ja innovaatiorahastosta tuetuissa hankkeissa ja toimissa on selkeästi mainittava, että rahoitus tulee EU:n päästökauppajärjestelmän tuloista, esittämällä niissä asianmukainen merkintä.

(97)

Asetuksen (EU) 2021/1119 2 artiklan 1 kohdassa esitetyn ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiseksi olisi vahvistettava vuoteen 2040 ulottuva unionin laajuinen ilmastotavoite asetuksen muuttamiseksi annetun lainsäädäntöehdotuksen pohjalta. EU:n päästökauppajärjestelmää olisi tarkasteltava uudelleen, jotta se voidaan sovittaa yhteen unionin vuoteen 2040 ulottuvan ilmastotavoitteen kanssa. Sen vuoksi komission olisi heinäkuuhun 2026 mennessä raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle useista EU:n päästökauppajärjestelmän näkökohdista ja liitettävä kertomukseen tarvittaessa lainsäädäntöehdotus ja vaikutustenarviointi. Asetuksen (EU) 2021/1119 mukaisesti etusijalle olisi asetettava suorat päästövähennykset, joita on tarpeen täydentää lisäämällä hiilipoistumia ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi. Sen vuoksi komission olisi heinäkuuhun 2026 mennessä raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle muiden näkökohtien ohella siitä, miten päästökaupan piiriin voitaisiin mahdollisesti sisällyttää päästöt, jotka on poistettu ilmakehästä ja varastoitu turvallisesti ja pysyvästi, esimerkiksi suoralla talteenotolla ilmasta, tarvittavia päästövähennyksiä kompensoimatta. Niin kauan kuin hiilen hinnoittelu ei kata kaikkia niitä tuotteen elinkaaren vaiheita, joissa talteen otettua hiilidioksidia käytetään, mikä koskee erityisesti jätteenpolttovaihetta, päästöjen ottaminen huomioon vain sillä hetkellä, kun ne vapautuvat tuotteista ilmakehään, johtaisi siihen, että ne laskettaisiin liian pieniksi.

Jotta hiilidioksidin talteenottoa voitaisiin säännellä tavalla, jolla vähennetään nettopäästöjä ja varmistetaan, että kaikki päästöt otetaan huomioon ja että vältetään kaksinkertaista laskentaa, luoden samalla taloudellisia kannustimia, komission olisi arvioitava heinäkuuhun 2026 mennessä, onko kaikki direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvat kasvihuonekaasupäästöt tosiasiallisesti otettu huomioon ja onko kaksinkertainen laskenta tosiasiallisesti vältetty. Sen olisi erityisesti arvioitava niiden kasvihuonekaasupäästöjen laskenta, jotka katsotaan talteen otetuiksi ja hyödynnetyiksi tuotteessa muulla kuin 12 artiklan 3 b kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja otettava huomioon jakeluketjun loppupään vaiheet, mukaan lukien loppukäsittely ja jätteenpoltto. Komission olisi tämän lisäksi raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle myös 20 MW:n nimellisen kokonaislämpötehon kynnysarvojen alentamisen toteutettavuudesta direktiivin 2003/87/EY liitteen I mukaisissa toiminnoissa ottaen huomioon ympäristöhyötyjen ja hallinnollisen rasitteen.

(98)

Komission olisi lisäksi heinäkuuhun 2026 mennessä arvioitava yhdyskuntajätteen polttolaitosten EU:n päästökauppajärjestelmään sisällyttämisen toteutettavuutta, myös niiden vuodesta 2028 tapahtuvaa sisällyttämistä silmällä pitäen, sekä raportoitava tästä Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja arvioitava mahdollinen tarve antaa jäsenvaltiolle mahdollisuus jättäytyä ulkopuolelle vuoden 2030 loppuun saakka, ottaen huomioon kaikkien päästövähennyksiä edistävien alojen merkityksen. Yhdyskuntajätteen polttolaitosten sisällyttäminen EU:n päästökauppajärjestelmään myötävaikuttaisi kiertotalouteen, kun sillä kannustettaisiin tuotteiden kierrätykseen, uudelleenkäyttöön ja korjaamiseen, ja edistäisi samalla koko talouden hiilestä irtautumista. Yhdyskuntajätteen polttolaitosten sisällyttäminen lujittaisi jätehierarkian mukaisen kestävän jätehuollon kannustimia ja loisi tasapuoliset toimintaedellytykset niiden alueiden välille, jotka ovat sisällyttäneet yhdyskuntajätteen polton EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan.

Jotta unionissa vältettäisiin jätteen uudelleensuuntaaminen yhdyskuntajätteen polttolaitoksista kaatopaikoille, mistä syntyy metaanipäästöjä, ja jotta vältettäisiin kolmansiin maihin suuntautuva jätteen vienti, joilla on mahdollisesti kielteinen vaikutus ympäristöön, komission olisi kertomuksessaan otettava huomioon mahdollinen uudelleensuuntaaminen jätteen loppusijoitukseen kaatopaikoille unionissa ja jätevienti kolmansiin maihin. Komission olisi otettava huomioon myös vaikutukset sisämarkkinoihin, mahdollinen kilpailun vääristyminen, ympäristötavoitteiden tinkimättömyys, yhteensopivuus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY (31) tavoitteiden kanssa sekä luotettavuus ja tarkkuus päästöjen tarkkailun ja laskennan osalta. Jotta voitaisiin ottaa huomioon kaatopaikkojen metaanipäästöt ja välttää luomasta epätasaisia toimintaedellytyksiä, komission olisi lisäksi arvioitava mahdollisuutta sisällyttää EU:n päästökauppajärjestelmään muita jätehuoltoprosesseja, kuten kaatopaikkasijoitus, käyminen, kompostointi ja mekaanis-biologinen käsittely, kun se arvioi yhdyskuntajätteen polttolaitosten sisällyttämisen toteutettavuutta.

(99)

Jotta voidaan antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat huutokaupan ajoitusta, hallinnointia ja muita näkökohtia, ehdollisuuden soveltamista koskevia sääntöjä, innovaatiorahaston toiminnan sääntöjä, hinnanerosopimusten ja hiilen hinnanerosopimusten tarjouskilpailumekanismin sääntöjä, edellytyksiä arvioida, että kasvihuonekaasut ovat pysyvästi kemiallisesti sitoutuneet tuotteeseen ja direktiivin 2003/87/EY liitteessä III tarkoitetun toiminnan laajentamista muille toimialoille. Lisäksi, jotta voitaisiin varmistaa synergiat voimassa olevan sääntelykehyksen kanssa, direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu täytäntöönpanovallan siirto huutokaupan ajoituksen, hallinnoinnin ja muiden näkökohtien osalta olisi ulotettava kattamaan rakennusten, tieliikenteen ja muut toimialat. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (32) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(100)

EU:n nykyistä päästökauppajärjestelmää ja sen laajentamista meriliikenteeseen koskevia säännöksiä olisi sovellettava vuodesta 2024 alkaen ottaen huomioon tarve kiireellisiin ilmastotoimiin ja siihen, että kaikki toimialat osallistuvat päästövähennyksiin kustannustehokkaasti. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi saatettava näitä toimialoja koskevat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023. Määräajan rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen päästökauppajärjestelmää koskevien säännösten saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi kuitenkin oltava 30 päivänä kesäkuuta 2024, sillä näiden alojen tarkkailua, raportointia ja todentamista sekä lupien myöntämistä koskevia sääntöjä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2025 ja niiden hallittu täytäntöönpano edellyttää riittävää siirtymäaikaa. Jotta voitaisiin taata avoimuus ja luotettava raportointi, jäsenvaltioiden olisi tästä poiketen saatettava näiden toimialojen aiempien päästöjen raportointia koskeva velvoite osaksi kansallista lainsäädäntöä 31 päivään joulukuuta 2023 mennessä, sillä tämä velvoite liittyy vuoden 2024 päästöihin. Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (33) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(101)

Toimiva ja uudistettu EU:n päästökauppajärjestelmä, johon kuuluu markkinoita vakauttava väline, on yksi unionin keskeinen väline, jolla se voi saavuttaa vuoteen 2030 ulottuvan koko talouden laajuisen kasvihuonekaasujen nettopäästöjen vähennystavoitteen, unionin ilmastoneutraaliustavoitteen viimeistään vuoteen 2050 mennessä ja pyrkimyksen saavuttaa sen jälkeen negatiiviset päästöt asetuksessa (EU) 2021/1119 säädetyllä tavalla sekä Pariisin sopimuksen tavoitteet. Markkinavakausvarannolla pyritään puuttumaan markkinoiden nykyiseen epätasapainoon päästöoikeuksien tarjonnassa ja kysynnässä. Päätöksen (EU) 2015/1814 3 artiklassa säädetään, että varantoa on määrä tarkastella kolmen vuoden kuluttua sen toiminnan alkamisesta kiinnittäen erityistä huomiota prosenttimäärään, jota käytetään määrittämään markkinavakausvarantoon lisättävien päästöoikeuksien määrä, kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärään liittyvään kynnysarvoon, jonka perusteella päästöoikeuksia otetaan varantoon, sekä varannosta vapautettavien päästöoikeuksien määrään. Nykyinen kynnysarvo, jonka perusteella päästöoikeudet lisätään markkinavakausvarantoon, vahvistettiin vuonna 2018 EU:n päästöoikeusjärjestelmän viimeisimmän uudelleentarkastelun yhteydessä, kun taas lineaarista vähennyskerrointa korotetaan tämän direktiivin myötä. Sen vuoksi komission olisi osana markkinavakausvarannon toiminnan säännöllistä uudelleentarkastelua myös arvioitava tarve kyseisen kynnysarvon mahdolliselle mukautukselle direktiivin 2003/87/EY 9 artiklassa tarkoitetun lineaarisen kertoimen mukaisesti.

(102)

Kun otetaan huomioon tarve antaa vahvempi investointisignaali päästöjen vähentämiseksi kustannustehokkaasti ja jotta voidaan vahvistaa EU:n päästökauppajärjestelmää, päätöstä (EU) 2015/1814 olisi muutettava niin, että nostetaan prosenttiosuutta, jota käytetään markkinavakausvarantoon vuosittain lisättävien päästöoikeuksien määrittämiseksi. Kun kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärä on pienempi, varantoon otettavien päästöoikeuksien määrän olisi myös oltava yhtä suuri kuin kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän ja päästöoikeuksien varantoon ottamisen käynnistävän kynnysarvon välinen erotus. Näin estettäisiin huutokaupattaviin määriin liittyvä huomattava epävarmuus, joka syntyy, kun kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärä on lähellä kynnysarvoa, ja samalla varmistettaisiin, että ylijäämä saavuttaa sellaisen määrätason, jolla hiilimarkkinoiden katsotaan toimivan tasapainoisesti.

(103)

Sen varmistamiseksi, että markkinavakausvarantoon mitätöinnin jälkeen jäävien päästöoikeuksien määrä on ennakoitavissa, varannossa olevien päästöoikeuksien mitätöinti ei saisi enää olla riippuvainen edellisenä vuonna huutokaupatuista määristä. Sen vuoksi varannossa olevien päästöoikeuksien määräksi olisi vahvistettava 400 miljoonaa, joka vastaa kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän alempaa kynnysarvoa.

(104)

Tähän direktiiviehdotukseen liitetyn vaikutustenarvioinnin analyysi on myös osoittanut, että ilmailun nettokysyntä olisi sisällytettävä kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärään. Lisäksi, koska ilmailun päästöoikeuksia voidaan käyttää samalla tavoin kuin yleisiä päästöoikeuksia, ilmailun sisällyttäminen varantoon tekisi siitä tarkemman ja siten paremman välineen markkinoiden vakauden varmistamiseksi. Kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärää laskettaessa olisi otettava huomioon ilmailun päästöt ja ilmailulle myönnetyt päästöoikeudet tämän direktiivin voimaantuloa seuraavasta vuodesta alkaen.

(105)

Kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän laskennan selventämiseksi päätöksessä (EU) 2015/1814 olisi täsmennettävä, että päästöoikeuksien tarjontaan sisällytetään ainoastaan myönnetyt päästöoikeudet, joita ei lisätä markkinavakausvarantoon. Kaavassa ei myöskään saisi enää vähentää markkinavakausvarannossa olevien päästöoikeuksien määrää päästöoikeuksien tarjonnasta. Tällä muutoksella ei olisi olennaista vaikutusta kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän laskennan tulokseen eikä myöskään tätä määrää tai varantoa koskeviin aiempiin laskelmiin.

(106)

Jotta voitaisiin vähentää rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen päästökaupan käynnistämiseen liittyvää kysynnän ja tarjonnan välisten epäsuhtien riskiä ja saada se kestämään paremmin markkinahäiriöitä, näihin aloihin olisi sovellettava markkinavakausvarannon sääntöperusteista mekanismia. Jotta varanto voisi olla toiminnassa järjestelmän käynnistymisestä alkaen, siihen olisi aluksi myönnettävä 600 miljoonaa päästöoikeutta rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen päästökauppaa varten. Ensimmäisiin alempiin ja ylempiin kynnysarvoihin, jotka käynnistävät päästöoikeuksien vapauttamisen varannosta tai lisäämisen varantoon, olisi sovellettava yleistä uudelleentarkastelulauseketta. Muissa seikoissa, kuten kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän tai varannosta vapautettujen tai siihen lisättyjen päästöoikeuksien määrän julkaisemisessa, olisi noudatettava muiden alojen varannon sääntöjä.

(107)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli edistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä kustannustehokkaasti ja taloudellisesti tavalla, joka vastaa tätä vuoteen 2030 ulottuvaa koko talouden laajuista kasvihuonekaasujen nettopäästöjen vähennystavoitetta, laajennetun ja muutetun unionin laajuisen markkinaperusteisen mekanismin avulla, vaan ne voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(108)

Direktiivi 2003/87/EY ja päätös (EU) 2015/1814 olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti,