31993R0315

NEUVOSTON ASETUS (ETY) N:o 315/93,

annettu 8 päivänä helmikuuta 1993,

elintarvikkeissa olevia vieraita aineita koskevista yhteisön menettelyistä

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 100 a artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

toimii yhdessä Euroopan parlamentin kanssa (2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (3),

sekä katsoo, että

on tärkeää toteuttaa toimenpiteitä sisämarkkinoiden luomiseksi asteittain 31 päivänä joulukuuta 1992 päättyvän ajanjakson kuluessa; sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan,

jäsenvaltioiden hyväksymät erilaiset säännöt saattavat estää yhteismarkkinoiden asianmukaista toimintaa ja on tarpeen säätää menettelystä yhdenmukaistettujen yhteisön sääntöjen hyväksymiseksi,

vieraita aineita voi esiintyä elintarvikkeissa missä tahansa tuotannon ja kulutuksen välisessä vaiheessa,

kansanterveyden suojelemisen kannalta on olennaista pitää näiden vieraiden aineiden pitoisuus toksikologisesti hyväksyttävillä tasoilla,

poistaminen on toteutettava voimakkaammin heti, kun se on mahdollista hyvien ammattikäytäntöjen avulla; viranomaiset voivat valvoa tehokkaasti näiden hyvien käytäntöjen noudattamista, ottaen huomioon niiden edustajien ammatillisen koulutuksen ja kokemuksen,

tätä asetusta on sovellettava sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön lainsäädännöllä säädettyjen tarkempien säännösten soveltamista,

terveyden suojelun kannalta on suotavaa asettaa ensisijaiseksi elintarvikkeissa olevia vieraita aineita koskevaan kysymykseen liittyvän laaja-alaisen lähestymistavan tutkimus, ja

päätöksellä 74/234/ETY (4) perustettua elintarvikealan tiedekomiteaa on kuultava kysymyksissä, jotka voivat vaikuttaa kansanterveyteen,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Tämä asetus koskee elintarvikkeiden sisältämiä vieraita aineita.

`Vieraalla aineella` tarkoitetaan ainetta, jota ei ole tarkoituksella lisätty elintarvikkeeseen, mutta jota kuitenkin esiintyy siinä jäämänä mainitun elintarvikkeen tuotannon, teollisen tuotannon, jalostuksen, valmistuksen, käsittelyn, käärimisen, pakkaamisen, kuljetuksen tai varastoinnin seurauksena tai ympäristön saastumisen vuoksi. Ulkopuoliset aineet, kuten hyönteisten jäänteet, eläinten karvat ja muut eivät sisälly tähän määritelmään.

2. Tätä asetusta ei sovelleta vieraisiin aineisiin, joista säädetään tarkemmin yhteisön lainsäädännössä.

Tämän asetuksen voimaantulosta alkaen komissio julkaisee yleisölle tiedoksi Euroopan yhteisöjen virallisen lehden C-sarjassa luettelon ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista säännöksistä. Komissio saattaa luettelon tarvittaessa ajan tasalle.

3. Vieraita aineita koskevat säännökset on annettava tämän asetuksen mukaisesti, lukuun ottamatta niitä, jotka annetaan 2 kohdassa tarkoitetuilla säännöksillä.

2 artikla

1. Kansanterveyden ja erityisesti toksikologian kannalta liian suuria määriä vieraita aineita sisältävien elintarvikkeiden markkinoille saattaminen on kiellettyä.

2. Vieraiden aineiden pitoisuudet on lisäksi pidettävä alimmilla tasoilla, jotka mahdollistavat kohtuullisesti hyvät käytännöt kaikkien 1 artiklassa tarkoitettujen vaiheiden aikana.

3. Kansanterveyden suojelemiseksi ja 1 kohdan soveltamiseksi tiettyjen vieraiden aineiden mahdollisesti tarpeelliset suurimmat toleranssit on vahvistettava 8 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Nämä toleranssit, jotka on annettava yhteisön luettelon, joka ei ole tyhjentävä, muodossa, voivat sisältää seuraavat seikat:

- raja-arvot samalle vieraalle aineelle eri elintarvikkeissa;

- analyyttiset määritysrajat;

- viittaus sovellettaviin näytteenotto- ja analyysimenetelmiin.

3 artikla

Kansanterveyteen mahdollisesti vaikuttavat säännökset on vahvistettava sen jälkeen, kun elintarvikealan tiedekomiteaa on kuultu.

4 artikla

1. Jos jäsenvaltiolla on syytä epäillä, uusien tietojen tai olemassa olevan tiedon uudelleenarvioinnin perusteella, että elintarvikkeissa oleva vieras aine, vaikka se olisi tämän asetuksen tai erityisten tämän asetuksen perusteella hyväksyttyjen asetusten mukainen, muodostaa vaaran terveydelle, se voi väliaikaisesti keskeyttää tai rajoittaa kyseisten säännösten soveltamista alueellaan. Sen on ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille ja komissiolle viipymättä ja perusteltava päätöksensä.

2. Komissio tutkii mahdollisimman pian 1 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion perustelut päätöksellä 69/314/ETY (5) perustetussa pysyvässä elintarvikekomiteassa, antaa viipymättä lausunnon ja toteuttaa aiheelliset toimenpiteet 8 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

5 artikla

1. Jäsenvaltiot eivät saa kieltää, rajoittaa tai estää, elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden pitoisuuteen liittyvistä syistä, tämän asetuksen tai sen perusteella hyväksyttyjen erityisten säännösten vaatimusten mukaisten elintarvikkeiden saattamista markkinoille.

2. Niiltä osin kuin 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja suurimpia toleransseja koskevia yhteisön säännöksiä ei ole vahvistettu, asiaa koskevia kansallisia säännöksiä voidaan perustamissopimuksen määräyksiä noudattaen soveltaa.

3. a) Jos jäsenvaltio säilyttää kansallisen lainsäädäntönsä säännökset, sen on ilmoitettava tästä komissiolle ja muille jäsenvaltioille kuuden kuukauden kuluessa tämän asetuksen hyväksymisestä.

b) Jos jäsenvaltio pitää tarpeellisena säätää uusia lakeja, sen on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille suunnitelluista toimenpiteistä ja täsmennettävä niiden perusteena olevat syyt. Komissio kuulee jäsenvaltioita pysyvässä elintarvikekomiteassa, jos se pitää tällaista neuvottelua tarpeellisena tai jos jokin jäsenvaltio sitä pyytää.

Jäsenvaltio voi toteuttaa suunnitellut toimenpiteet vasta kolmen kuukauden kuluttua tästä ilmoituksesta ja, jos se ei ole saanut komissiolta kielteistä lausuntoa.

Edellä mainitussa tapauksessa, ja ennen toisessa luetelmakohdassa tarkoitetun määräajan päättymistä, komissio toimii 8 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen saadakseen päätöksen siitä, voidaanko suunniteltuja toimenpiteitä soveltaa, ja tekee tarvittaessa aiheelliset muutokset.

6 artikla

Komissio laatii vuosittain pysyvälle elintarvikekomitealle kertomuksen vieraita aineita koskevan yhteisön lainsäädännön laaja-alaisesta kehityksestä.

7 artikla

Neljän vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta komissio laatii neuvostolle kertomuksen saadusta kokemuksesta, johon tarvittaessa liitetään aiheelliset ehdotukset.

8 artikla

Komissiota avustaa pysyvä elintarvikekomitea, jäljempänä `komitea`.

Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto tekee komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset.

Jos suunnitellut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

Jos neuvosto ei ole ratkaissut asiaa kolmen kuukauden määräajassa siitä, kun asia on tullut vireille neuvostossa, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä, jollei neuvosto ole yksinkertaisella enemmistöllä hylännyt mainittuja toimenpiteitä.

9 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 8 päivänä helmikuuta 1993.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. TRØJBORG

(1) EYVL N:o C 57, 4.3.1992, s. 11

(2) EYVL N:o C 129, 20.5.1991, s. 104, ja 20 päivänä tammikuuta 1993 tehty päätös.

(3) EYVL N:o C 223, 31.8.1992, s. 24

(4) EYVL N:o L 136, 20.5.1974, s. 1

(5) EYVL N:o L 291, 19.11.1969, s. 9