31987L0344

NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 22 päivänä kesäkuuta 1987,

oikeusturvavakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (87/344/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 57 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (3),

sekä katsoo, että

muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 24 päivänä heinäkuuta 1973 annetulla neuvoston direktiivillä 73/239/ETY (4), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 87/343/ETY (5), on poistettu tiettyjä kansallisten lainsäädäntöjen välillä vallitsevia eroja tällaisen toiminnan aloittamisen ja harjoittamisen helpottamiseksi,

direktiivin 73/239/ETY 7 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetään kuitenkin, että "kunnes neljän vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta enempi yhteensovittaminen on toteutettu, Saksan liittotasavalta voi pitää voimassa säännöksen, jolla kielletään harjoittamasta sen alueella samanaikaisesti sairausvakuutusta, luotto- ja takausvakuutusta sekä oikeusturvavakuutusta, yhdessä tai toisiin luokkiin yhdistettynä",

tämä direktiivi ottaa huomioon direktiivin 73/239/ETY 7 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ennakoidun oikeusturvavakuutuksen yhteensovittamisen,

vakuutettujen henkilöiden suojaamiseksi olisi toteutettava toimenpiteet, jotta estettäisiin mahdollisuuksien mukaan henkilön, jolla on oikeusturvavakuutus, ja hänen vakuutuksenantajansa välillä kaikki ne eturistiriidat, joita saattaa syntyä siitä, että jälkimmäinen vakuuttaa hänet mihin tahansa muuhun direktiivin 73/239/ETY liitteessä tarkoitettuun vakuutusluokkaan nähden tai vakuuttaa toisen henkilön, ja jotta mahdollisen ristiriidan syntyessä se kyettäisiin ratkaisemaan,

tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle pitäisi jättää merenkulussa käytettävien alusten käytöstä johtuviin tai niiden käytön yhteydessä syntyviin riitoihin tai riskeihin liittyvä oikeusturvavakuutustoiminta ottaen huomioon sen erityisluonne,

sellaisen vakuutuksenantajan toiminta, joka tarjoaa palveluja tai maksaa vakuutetun henkilön oikeusapukustannukset vastuuvakuutussopimuksen yhteydessä, olisi myöskin jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, jos tuota toimintaa harjoitetaan samanaikaisesti sellaisen turvan alaisena vakuutuksenantajan omaksi eduksi,

jäsenvaltioiden pitäisi saada valita, jättävätkö ne avustamistoimintaa harjoittavan vakuutuksenantajan oikeusturvavakuutustoiminnan tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, jos tätä toimintaa harjoitetaan muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, missä vakuutettu henkilö tavallisesti asuu, ja jos se muodostaa osan sopimusta, joka kattaa ainoastaan matkalla vaikeuksiin joutuneille henkilöille annetun avun näiden ollessa poissa kotoaan tai vakituiselta asuinpaikaltaan,

yhden jäsenvaltion, nimittäin Saksan liittotasavallan tällä hetkellä noudattama pakollinen erikoistuminen estää useimmat riidat; tämän tuloksen saavuttamiseksi ei kuitenkaan näytä välttämättömältä ulottaa tuota järjestelmää koko yhteisöön, koska se merkitsisi yhdistelmäyritysten hajoittamista,

toivottuun tulokseen voidaan myös päästä vaatimalla yrityksiä tarjoamaan erillissopimusta tai erillistä osastoa yksittäisessä vakuutuskirjassa oikeusturvavakuutusta varten ja velvoittamalla niitä pitämään oikeusturvavakuutuksen hallinto erillisenä, tai uskomalla oikeusturvavakuutukseen liittyvän korvaustoiminnan hoito yritykselle, joka on erillinen oikeushenkilö, tai antamalla henkilölle, jolla on oikeusturvavakuutus, oikeus valita oma asianajajansa siitä hetkestä lähtien, jolloin hänellä on oikeus vaatia korvausta vakuutuksenantajaltaan,

riippumatta siitä, kumpi ratkaisu valitaan, oikeusturvavakuutuksen omaavien henkilöiden eduille on taattava yhtäläinen turva,

sellaisten henkilöiden edut, joilla on oikeusturvavakuutus, edellyttävät, että vakuutetun henkilön on kyettävä valitsemaan asianajaja tai joku muu kansallisen lainsäädännön mukaan asianmukaisesti pätevä henkilö kaikessa oikeudenkäynti- ja hallintomenettelyssä sekä kaikkien eturistiriitojen ilmetessä,

jäsenvaltioiden pitäisi saada valita, vapauttavatko ne yritykset velvollisuudesta antaa vakuutetulle henkilölle vapaus valita asianajaja, jos oikeusturvavakuutus rajoittuu tapauksiin, jotka johtuvat maantieajoneuvojen käytöstä niiden alueella ja jos muut rajoittavat ehdot täyttyvät,

jos vakuutuksenantajan ja -ottajan välille syntyy riita, on tärkeää, että se sovitaan mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja nopeasti; sen vuoksi on asianmukaista, että oikeusturvavakuutuskirjoihin otetaan välimiesmenettelyä tai vastaavat takuut tarjoavaa menettelyä koskeva ehto, ja

direktiivin 73/239/ETY liitteessä olevan C kohdan toisessa kohdassa säädetään, että A kohdan 14 ja 15 luokkiin kuuluvia riskejä ei saa pitää muiden luokkien liitännäisriskeinä; vakuutusyritykselle ei saisi olla mahdollista kattaa oikeudenkäyntikuluja toisen riskin liitännäisriskeinä ilman, että sillä on toimilupa oikeusturvavakuutukseen; jäsenvaltioille pitäisi kuitenkin antaa vapaus pitää tietyissä tapauksissa 17 luokkaa 18 luokan liitännäisriskinä; sen vuoksi mainitussa liitteessä oleva C kohta olisi muutettava vastaavasti,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tällä direktiivillä on tarkoitus sovittaa yhteen lakiin, asetukseen ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyvät säännökset, jotka koskevat neuvoston direktiivin 73/239/ETY liitteessä olevan A kohdan 17 kohdassa tarkoitettua oikeusturvavakuutusta, sijoittautumisvapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi ja mahdollisuuksien mukaan sellaisten eturistiriitojen estämiseksi, joita syntyy varsinkin siitä syystä, että vakuutuksenantaja turvaa toisen henkilön tai turvaa henkilön sekä oikeudenkäyntikuluihin että mihin tahansa muuhun tuossa liitteessä mainittuun vakuutusluokkaan nähden, ja tällaisen ristiriidan ratkaisemisen mahdollistamiseksi sen syntyessä.

2 artikla

1. Tätä direktiiviä sovelletaan oikeusturvavakuutukseen. Tämä käsittää oikeudenkäyntikulujen korvaamisen vakuutusmaksun suorittamista vastaan ja muiden vakuutussuojaan suoraan liittyvien palvelujen tarjoamisen, ottaen erityisesti huomioon seuraavan:

- korvauksen turvaaminen vakuutetun henkilön kärsimästä tappiosta, vahingosta tai vammasta sovinnolla ilman oikeudenkäyntiä taikka siviili- tai rikosoikeudenkäynnin avulla,

- vakuutetun henkilön puolustaminen tai edustaminen siviili-, rikos- ja hallinto-oikeudenkäynneissä tai muissa oikeudenkäynneissä tai minkä hyvänsä häntä vastaan esitetyn vaateen yhteydessä.

2. Tätä direktiiviä ei kuitenkaan sovelleta:

- oikeusturvavakuutuksiin, jos tällainen vakuutus koskee merenkulkualusten käytöstä johtuvia tai niiden käyttöön liittyviä riitoja tai riskejä,

- sellaisen vakuutuksenantajan harjoittamaan liiketoimintaan, joka myöntää vastuuvakuutuksia vakuutetun henkilön puolustamiseksi tai edustamiseksi kaikessa oikeudenkäynti- ja hallintomenettelyssä, jos tuota toimintaa harjoitetaan samanaikaisesti vakuutuksenantajan omaksi eduksi tällaisen vakuutuksen perusteella,

- jäsenvaltion valinnan mukaan, avustamistoimintaa harjoittavan vakuutuksenantajan oikeusturvavakuutustoimintaa, jos tällaista toimintaa harjoitetaan muussa jäsenvaltiossa kuin missä vakuutettu henkilö tavallisesti asuu, kun se muodostaa osan sopimusta, joka kattaa yksinomaan sellaisille henkilöille annetun avun, jotka joutuvat vaikeuksiin ollessaan matkalla, poissa kotoaan tai poissa vakituisesta asuinpaikastaan. Tässä tapauksessa sopimuksessa on ilmoitettava selvästi, että kyseinen turva rajoittuu edellä olevassa virkkeessä tarkoitettuihin oloihin ja liittyy annettavaan apuun.

3 artikla

1. Oikeusturvavakuutuksen on sisällyttävä eri sopimukseen kuin muut vakuutusluokat tai sitä on käsiteltävä yksittäisen vakuutuskirjan erillisessä osassa, jossa määritellään oikeusturvavakuutuksen laatu ja, jos jäsenvaltio niin vaatii, kyseisen vakuutusmaksun määrä.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sen alueelle sijoittautuneet yritykset noudattavat jäsenvaltion määräämän valintamahdollisuuden mukaisesti tai oman valintansa mukaisesti, jos jäsenvaltio siihen suostuu, vähintään yhtä seuraavista, vaihtoehtoisista ratkaisuista:

a) yrityksen on varmistuttava siitä, ettei kukaan sen henkilökunnan jäsenistä, jolle kuuluu oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimusten hoito tai siihen liittyvä oikeudellinen neuvonta, harjoita samanaikaisesti vastaavaa toimintaa,

- jos on kyse yhdistelmäyrityksestä, toiseen yrityksen harjoittamaan vakuutusluokkaan liittyen,

- riippumatta siitä, onko yritys yhdistelmäyritys vai erikoistunut yritys, toisessa yrityksessä, jolla on taloudellisia, kaupallisia tai hallinnollisia yhteyksiä ensimmäisen yrityksen kanssa ja joka harjoittaa yhtä tai useampaa direktiivissä 73/239/ETY määriteltyä muuta vakuutusluokkaa;

b) yrityksen on annettava oikeusturvavakuutukseen liittyvien korvausten hoito sellaiselle yritykselle, joka on erillinen oikeushenkilö. Tuo yritys on mainittava erillisessä sopimuksessa tai 1 kohdassa tarkoitetussa erillisessä osassa. Jos yrityksellä, joka on erillinen oikeushenkilö, on yhteyksiä sellaiseen yritykseen, joka harjoittaa yhtä tai useampaa direktiivin 73/239/ETY liitteessä olevassa A kohdassa tarkoitettua vakuutusluokkaa, ne yrityksen henkilökunnan jäsenet, jotka hoitavat korvausten käsittelyä tai siihen liittyvää oikeudellista neuvontaa, eivät saa samanaikaisesti harjoittaa samaa tai samanlaista toimintaa toisessa yrityksessä. Jäsenvaltiot voivat asettaa samat vaatimukset yrityksen johtamisesta vastaavan toimielimen jäsenille;

c) yrityksen on sopimuksessa myönnettävä vakuutetulle henkilölle oikeus antaa etujensa puolustaminen valitsemalleen asianajajalle siitä hetkestä lähtien, kun hänellä on oikeus esittää vakuutuskirjan mukainen vaatimus vakuutuksenantajalleen, tai, kansallisen lainsäädännön niin salliessa, kenelle tahansa asianmukaisesti pätevälle henkilölle.

3. Kaikissa ratkaisuissa on niiden henkilöiden etua, joilla on oikeusturvavakuutus, pidettävä yhtäläisesti turvattuna tämän direktiivin mukaisesti.

4 artikla

1. Kaikissa oikeusturvavakuutusta koskevissa sopimuksissa on hyväksyttävä nimenomaan, että:

a) jos turvaudutaan asianajajaan tai johonkin muuhun kansallisen lainsäädännön mukaan asianmukaisesti pätevään henkilöön vakuutetun henkilön etujen puolustamiseksi, edustamiseksi tai hoitamiseksi missä tahansa oikeudenkäynti- ja hallintomenettelyssä, vakuutetulla henkilöllä on vapaus valita sellainen asianajaja tai muu henkilö;

b) vakuutetulla henkilöllä on vapaus valita asianajaja tai halutessaan, jos se sallitaan kansallisessa lainsäädännössä, joku muu asianmukaisesti pätevä henkilö hoitamaan etujaan eturistiriitojen syntyessä.

2. Asianajajalla tarkoitetaan kaikkia henkilöitä, joilla on oikeus harjoittaa ammattitoimintaa jollakin nimikkeellä, joka on määritelty asianajajien palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamisesta 22 päivänä maaliskuuta 1977 annetussa neuvoston direktiivissä 77/249/ETY (6).

5 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksen 4 artiklan 1 kohdan soveltamisesta oikeusturvavakuutukseen, jos kaikki seuraavat edellytykset ovat olemassa:

a) vakuutus rajoittuu tapauksiin, jotka aiheuttavat maantieajoneuvojen käytöstä kyseisen jäsenvaltion alueella;

b) vakuutus liittyy sopimukseen avun antamisesta maantieajoneuvoa kohdanneen vahingon tai konevian sattuessa;

c) oikeusturvavakuutuksen vakuutuksenantaja ja avustamistoiminnan vakuutuksenantaja eivät harjoita mitään vastuuvakuutuksen luokkaa;

d) toimenpiteet toteutetaan siten, että oikeudellinen neuvonta ja riidan kummankin osapuolen edustaminen on täysin itsenäisten asianajajien tehtävänä, silloin kun sama vakuutuksenantaja on myöntänyt näille osapuolille oikeusturvavakuutuksen.

2. Jäsenvaltion jollekin yritykselle 1 kohdan mukaisesti myöntämä poikkeus ei vaikuta 3 artiklan 2 kohdan soveltamiseen.

6 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että välimiesmenettelyssä tai muussa vastaavassa puolueettomuuden takeet tarjoavassa menettelyssä voidaan oikeusturvavakuutuksen vakuutuksenantajan ja hänen vakuuttamansa henkilön välillä syntyvissä erimielisyyksissä päättää riidan selvittämiseksi omaksuttavasta kannasta, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen säännösten mukaista oikeutta saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Vakuutuskirjassa on mainittava vakuutetun henkilön oikeudesta turvautua tällaiseen menettelyyn.

7 artikla

Jos syntyy eturistiriitoja tai riidan sovittelusta on erimielisyyttä, oikeusturvavakuutuksen vakuutuksenantajan tai tarvittaessa korvausvaatimuksia selvittävän yrityksen on ilmoitettava vakuutetulle henkilölle

- 4 artiklassa mainitusta oikeudesta,

- mahdollisuudesta turvautua 6 artiklassa mainittuun menettelyyn.

8 artikla

Jäsenvaltioiden on kumottava kaikki säännökset, joilla kielletään vakuutuksenantajaa harjoittamasta alueellaan oikeusturvavakuutustoimintaa ja muihin vakuutusluokkiin liittyvää toimintaa samanaikaisesti.

9 artikla

Muutetaan direktiivin 73/239/ETY liitteessä olevan C kohdan toinen alakohta seuraavasti:

"A kohdan 14, 15 ja 17 luokkiin sisältyviä riskejä ei kuitenkaan saa pitää muiden luokkien liitännäisriskeinä.

Kuitenkin voidaan 17 luokkaan (oikeusturvavakuutus) sisältyvää riskiä pitää 18 luokan liitännäisriskinä, jos ensimmäisessä alakohdassa määritellyt edellytykset täyttyvät, jos pääriski liittyy yksinomaan sellaisille henkilöille annettuun apuun, jotka joutuvat vaikeuksiin ollessaan matkalla, poissa kotoaan tai ollessaan poissa vakinaisesta asuinpaikastaan.

Oikeusturvavakuutusta voidaan myös pitää liitännäisriskinä ensimmäisessä alakohdassa esitetyin edellytyksin, kun se koskee riitoja tai riskejä, jotka aiheutuvat merialusten käytöstä tai liittyvät niiden käyttöön."

10 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet 1 päivään tammikuuta 1990 mennessä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näitä toimenpiteitä sovelletaan viimeistään 1 päivästä heinäkuuta 1990 alkaen.

11 artikla

Kun tämä direktiivi on annettu tiedoksi (7), jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

12 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Luxemburgissa 22 päivänä kesäkuuta 1987.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

L. TINDEMANS

(1) EYVL N:o C 198, 7.8.1979, s. 2

(2) EYVL N:o C 260, 12.10.1981, s. 78

(3) EYVL N:o C 348, 31.12.1980, s. 22

(4) EYVL N:o L 228, 16.8.1973, s. 3

(5) EYVL N:o L 185, 4.7.1987, s. 72

(6) EYVL N:o L 78, 26.3.1977, s. 17

(7) Tämä direktiivi on annettu tiedoksi jäsenvaltioille 25 kesäkuuta 1987.