31979L0138

KOMISSION DIREKTIIVI,

annettu 14 päivänä joulukuuta 1978,

lannoitteiden näytteenotto- ja analysointimenetelmiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 77/535/ETY muuttamisesta (79/138/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon lannoitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä(1) 18 päivänä joulukuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 76/116/ETY sekä erityisesti sen 9 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo, että

komission direktiivissä 77/535/ETY(2) säädetään ETY-lannoitteiden virallisista tarkastuksista, joiden tarkoituksena on sen todentaminen, että lannoitteet täyttävät komission asettamat laatu- ja koostumusvaatimukset; kyseistä direktiiviä olisi muutettava lisäämällä siihen kolme uutta analyysimenetelmää, ja

tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat lannoitteita koskevien kaupan teknisten esteiden poistamiseksi annettujen direktiivien mukauttamista tekniikan kehitykseen käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 77/535/ETY liitettä II lisäämällä menetelmän 5.1 jälkeen menetelmät 5.2, 5.3 ja 5.4.

2 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 1979. Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.

2. Kun tämä direktiivi on annettu tiedoksi, jäsenvaltioiden on huolehdittava, että luonnokset tässä direktiivissä tarkoitettuja kysymyksiä koskevista laeista, asetuksista tai hallinnollisista määräyksistä toimitetaan komissiolle riittävän ajoissa, jotta se voi esittää huomautuksensa.

3 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 14 päivänä joulukuuta 1978.

Komission puolesta

Étienne DAVIGNON

Komission jäsen

(1) EYVL N:o L 24, 30.1.1976, s. 21

(2) EYVL N:o L 213, 22.8.1977, s. 1

LIITE

Menetelmä 5.2 KOKONAISMAGNESIUMIN MÄÄRITTÄMINEN

1 TARKOITUS

Tässä asiakirjassa määritellään menetelmä kokonaismagnesiumin määrittämiseksi.

2 SOVELTAMISALA

Ainoastaan lannoitteen sisältämä magnesiumammoniumnitraatti, josta 18 joulukuuta 1975 annettu neuvoston direktiivin 76/116/ETY liitteessä I A määrätään ilmoittamaan magnesiumin kokonaismäärä.

3 PERIAATE

Kiehuvaan happoon liukenevan magnesiumin määrittäminen näytteestä.

Ensimmäinen titraus Ca + Mg -EDTA:lla eriokromimusta-T:n läsnä ollessa. Toinen Ca titraus EDTA:lla calcein tai calcon hiilihapon läsnäollessa. Magnesium saadaan lasketuksi tulosten erotuksesta.

4 REAGENSSIT

Tislattu tai ionipuhdistettu vesi.

4.1 Magnesiumin 0,05 moolinen standardiliuos

Punnitaan dekantterilasiin 2,016 g magnesiumoksidia analyysiä varten, jota on kalsinoitu 600 °C:ssa kahden tunnin ajan. Lisätään 100 ml vettä. Hämmennetään mukaan 120 ml noin 1 N suolahappoa. Magnesiumoksidin liuettua siirretään kvantitatiivisesti 1 l:n mittapulloon, täytetään vedellä ja sekoitetaan.

Liuoksen väkevyys tarkistetaan gravimetrisesti ammoniummagnesiumfosfaattina.

1 ml:n liuosta tulisi sisältää 1,216 g Mg:ia (= 2,016 g MgO:ia)

4.2 EDTA, 0,05 moolinen liuos

Punnitaan 18,61 g etyleenidiamiinitetraetikkahapon dinatriumsuolaa (C10H14N2Na2O8 7 2 H2O), joka pannaan 1 l:n keittolasiin ja liuotetaan 600-800 ml:aan vettä. Liuos siirretään kvantitatiivisesti 1 l:n pulloon. Täytetään merkkiin ja sekoitetaan. Tarkistetaan liuos standardiliuoksella (4.1) ottamalla jälkimmäisestä 20 ml:n näyte ja titraamalla analyyttisen menettelytavan (7.4.1) mukaisesti.

1 ml:n EDTA-liuosta tulisi vastata 1,216 mg Mg:ia tai 2,016 mg MgO:ia ja 2,004 mg Ca:ia tai 2,804 mg CaO:ia (ks. huomautukset kohdissa 9.1 ja 9.6).

4.3 Kalsiumin 0,05 moolinen standardiliuos

Punnitaan 5,004 g kuivaa kalsiumkarbonaattia dekantterilasiin ja lisätään n. 100 ml vettä. Lisätään hämmentäen vähitellen 120 ml noin 1 N suolahappoa.

Kiehautetaan hiilidioksidin poistamiseksi, jäähdytetään, siirretään kvantitatiivisesti 1 l:n mittapulloon, täytetään vedellä merkkiin ja sekoitetaan. Liuos tarkistetaan EDTA-liuoksella (4.2) 7.4.2 analyyttisen menetelmän mukaisesti.

1 ml:n tätä liuosta tulisi sisältää 2,004 mg Ca:ia (= 2,804 mg CaO:ia) ja sen tulisi vastata 1 ml 0,05 moolista EDTA-liuosta.

4.4 Calcein-indikaattori

Huhmaressa sekoitetaan varovasti 1 g kalseiinia 100 g:aan natriumkloridia. Tätä seosta käytetään 10 mg. Indikaattori muuttuu vihreästä oranssiksi. Titrausta jatketaan, kunnes väri on muuttunut puhtaan oranssiksi ja viherrys on hävinnyt.

4.5 Calcon hiilihappoindikaattori

Liuotetaan 400 mg calcon hiilihappoa 100 ml:aan metanolia. Tätä liuosta käytetään kolme tippaa. Indikaattori muuttuu punaisesta siniseksi. Titrausta jatketaan, kunnes väri on muuttunut puhtaan siniseksi ja punerrus on hävinnyt.

4.6 Eriokromimusta-T indikaattori

Liuotetaan 300 mg eriokromimusta-T:tä 25 ml propyylialkoholin ja 15 ml trietanoliaminin seokseen. Tätä liuosta käytetään kolme tippaa. Indikaattori muuttuu punaisesta siniseksi ja titrausta jatketaan, kunnes väri on muuttunut puhtaan siniseksi ja punerrus on hävinnyt. Väri muuttuu ainoastaan silloin, kun mukana on magnesiumia. Tarvittaessa lisätään 0,1 ml standardiliuosta (4.1). Kun mukana on sekä kalsiumia että magnesiumia, EDTA muodostaa yhdisteen ensiksi kalsiumin ja sen jälkeen magnesiumin kanssa. Tässä tapauksessa nämä kaksi alkuainetta määritetään samanaikaisesti.

4.7 Kalsiumsyanidi

KCN:n 2 % vesiliuos

4.8 Kaliumhydroksidi- ja kaliumsyanidiliuos

280 g KOH:ia ja 66 g KCN:ia liuotetaan litraan vettä ja sekoitetaan.

4.9 pH 10.5 puskuriliuos

Liuotetaan 33 g ammoniumkloridia 200 ml:aan vettä, lisätään 250 ml ammoniakkia (tiheys d = 0,91), liuoksen määrää lisätään vedellä 500 ml:ksi ja sekoitetaan. Liuoksen pH tarkistetaan säännöllisesti.

4.10 Suolahappo, laimennettu 1:1

Yksi osa suolahappoa (tiheys = 1,18) ja yksi osa vettä

4.11 Natriumhydroksidiliuos 5 N

5 LAITTEISTO

5.1 Magneettinen tai mekaaninen sekoitin

5.2 pH-mittari

5.3 500 ml:n ja 1 000 ml:n mittapulloja

5.4 300 ml:n keittolaseja

6 NÄYTTEEN VALMISTAMINEN

Ks. menetelmä 1.

7 MENETTELY

7.1 Näyte

Punnitaan 5 g näytettä 1 mg:n tarkkuudella 500 ml:n mittapulloon.

7.2 Liuotus

Lisätään noin 200 ml vettä ja 20 ml suolahappoa (4.10), keitetään noin puoli tuntia. Jäähdytetään, täytetään merkkiin, sekoitetaan ja suodatetaan.

7.3 Vertailukoe

Pipetoidaan sellaiset määrät liuoksia (4.1) ja (4.3), että Ca/Mg suhde on sama kuin näytteessä oletettu, ja määritetään rinnan näytteen kanssa.

Tätä varten otetaan (a) ml standardiliuosta (4.3) ja (b-a) ml standardiliuosta (4.1)

(a) ja (b) ovat ne EDTA-liuoksen millilitramäärät, jotka käytetään kahdessa titrauksessa, kun näytettä analysoidaan. Tämä menettelytapa on oikea ainoastaan, jos EDTA:n standardiliuokset, kalsium ja magnesium ovat täsmälleen toisiaan vastaavia. Mikäli näin ei ole, on tehtävä asianmukaiset korjaukset.

7.4 Määrittäminen

7.4.1 Titraus, kun mukana on eriokromimusta-T:tä

Pipetoidaan 50 ml(1) analysoitavaa näytettä 300 ml:n keittolasiin. Hapon ylimäärä neutraloidaan 5 N natriumhydroksidiliuoksella (4.11) käyttäen pH-mittaria. Laimennetaan vedellä noin 100 millilitraksi. Lisätään 5 ml puskuriliuosta (4.9). pH-arvon tulee olla 10.5 ± 0.1. Lisätään 2 ml kaliumsyanidiliuosta (4.7) sekä 3 tippaa eriokromimusta-T-indikaattoria (4.6). Titrataan EDTA-liuoksella (4.2) sekoittaen samalla varovasti sekoittimella (5.1). (Ks. kohdat 9.2, 9.3 ja 9.4). "b" on 0.05 moolisen EDTA-liuoksen millilitramäärä.

7.4.2 Titraus, kun mukana on calcein- tai calcon-hiilihappoa

Pipetoidaan sama määrä näytettä kuin edellisessä titrauksessa 300 ml:n keittolasiin. Hapon ylimäärä neutraloidaan 5 N natriumhydroksidiluoksella (4.11) käyttäen PH-mittaria. Laimennetaan vedellä noin 100 millilitraksi. Lisätään 10 ml KOH/KCN-liuosta (4.8) sekä indikaattori (4.4 tai 4.5). Hämmennetään hitaasti ja titrataan EDTA-liuoksella (Ks. huomautukset 9.2, 9.3 ja 9.4). "a" on 0,05 moolisen EDTA-liuoksen kulutus (ml).

8 TULOKSEN LASKEMINEN

Tulos ilmoitetaan MgO- tai Mg-prosenttina.

8.1 lannoitteen MgO % = >NUM>(b - a) × T

>DEN>M

tai

lannoitteen Mg % = >NUM>(b - a) × T

>DEN>M

Jos EDTA-liuoksen vahvuus on täsmälleen 0,05 M, T = 0,2016 g MgO:ia tai T'= 0,1216 g Mg:ia.

M = analyysiä varten pipetoidun liuoksen sisältämä näytemäärä grammoina.

9 HUOMAUTUKSIA

Ks. menetelmä 5.1.

Menetelmä 5.3 VESILIUKOISEN MAGNESIUMIN MÄÄRITTÄMINEN

1 TARKOITUS

Tässä asiakirjassa määritellään menetelmä vesiliukoisen magnesiumin määrittämiseksi.

2 SOVELTAMISALA

Ainoastaan lannoitteet, joista direktiivin ETY/76/116 liitteessä 1 A määrätään ilmoitettavaksi vesiliukoisen magnesiumin määrä.

3 PERIAATE

Magnesium liuotetaan kiehuvaan veteen ja määritetään atomi-absorptiospektrometrillä.

4 REAGENSSIT

Tislattu tai ionipuhdistettu vesi tai vastaava.

4.1 Suolahappo, n. 1 N liuos

4.2 Suolahappo, 0,5 N liuos

4.3 Magnesiumstandardiliuos: Liuotetaan 1,1013 g magnesiumsulfaattia (MgSO4 7 7H2O) 0,5 N suolahappoliuokseen (4.2) ja laimennetaan 100 millilitraksi samalla liuoksella.

1 ml tätä liuosta sisältää 1 mg magnesiumia (Mg)

tai

Analyysia varten punnitaan 1,658 g magnesiumoksidia, jota on aikaisemmin kalsinoitu 600 °C:ssa kahden tunnin ajan. Pannaan sen kanssa keittolasiin 100 ml vettä ja 120 ml n. 1 N suolahappoa (4.1). Liuottamisen jälkeen siirretään kvantitatiivisesti 1 l:n mittalasiin, täytetään vedellä ja sekoitetaan.

1 ml tätä liuosta sisältää 1 mg magnesiumia (Mg).

4.4 Strontiumkloridiliuos: liuotetaan 75 g strontiumkloridia (SrCl2 7 6H2O) 0,5 N suolahappoliuokseen (4.2) ja laimennetaan samalla liuoksella 500 millilitraksi.

5 LAITTEISTO

5.1 Atomiabsorptiospektrometri, jossa on magnesiumlamppu (285,2 mm)

5.2 5, 10, 20, 25 ja 30 ml:n täyspipetit

5.3 100, 200, 500 ja 1 000 ml:n mittalasit

6 NÄYTTEEN VALMISTAMINEN

Ks. menetelmä 1.

7 MENETTELY

7.1 Näyte

Punnitaan 5 g ± 0,001 g näytettä 500 ml:n mittapulloon.

7.2 Liuotus

Lisätään noin 300 ml vettä ja keitetään liuosta puoli tuntia. Annetaan jäähtyä, laimennetaan vedellä merkkiin, sekoitetaan ja suodatetaan.

7.3 Näyteliuoksen valmistaminen

7.3.1 Mikäli lannoitteen ilmoitettu magnesiumpitoisuus (MgO) on yli 10 %, pipetoidaan 25 ml suodosta (7.2) 100 ml:n mittapulloon, täytetään merkkiin ja sekoitetaan.

7.3.2 Tarkkuuspipetillä pipetoidaan 10 ml suodosta (7.2) tai laimennettua suodosta (7.3.1) 200 ml:n mittapulloon ja täytetään merkkiin 0,5 N suolahappoliuoksella (4.2).

7.3.3 Laimennetaan liuos (7.3.2) 0,5 N suolahappoliuoksella (4.2) pitoisuuteen, joka sijoittuu spektrofotometrin toiminta-alueella. Lopullisen liuoksen tulee sisältää 10 % (tilavuus/tilavuus) strontiumkloridiliuosta (4.4).

7.4 Sokealiuoksen valmistaminen

Valmistetaan sokealiuos, josta puuttuu pelkästään näyte.

7.5 Standardiliuosten valmistaminen kalibroimista varten

Laimentamalla standardiliuosta (4.3) 0,5 N suolahappoliuoksella (4.2) valmistetaan vähintäin viisi eri standardiliuosta spektrofotometrin optionaaliselle mittausalueelle.

Lopullisien liuoksien on sisällettävä 10 % (tilavuus/tilavuus) strontiumkloridiliuosta (4.4).

7.6 Mittaaminen

Säädetään spektrofotometri (5.1) 285,2 nm:n aallonpituudelle. Suihkutetaan vuoron perään standardiliuosta (7.5), näyteliuosta (7.3) ja sokealiuosta (7.4) ja pestään laite kunkin suihkutuksen jälkeen tislatulla vedellä. Piirretään kalibrointikäyrä käyttämällä absorbanssin keskiarvoja ordinaattina ja abskissana vastaavaa magnesiumin väkevyyttä mikrog/ml. Määritetään näytteen sekä sokealiuoksen sisältämän magnesiumin väkevyys kalibrointikäyrältä.

8 TULOSTEN LASKEMINEN

Lasketaan näytteen sisältämän magnesiumin (Mg) ja magnesiumoksidin (MgO) määrä, muuntokerroin 1,66, standardiliuosten perusteella ja ottamalla huomioon sokeakokeen tulos. Tulos ilmoitetaan prosentteina.

Menetelmä 5.4 KOKONAISMAGNESIUMIN MÄÄRITTÄMINEN

1 TARKOITUS

Tässä asiakirjassa määritellään menetelmä kokonaismagnesiumin määrittämiseksi.

2 SOVELTAMISALA

Ainoastaan magnesiumammoniumnitraatti-lannoitteelle, josta direktiivin ETY/76/116 liitteessä 1 A määrätään ilmoittamaan magnesiumin kokonaismäärä.

3 PERIAATE

Magnesiumliuos saadaan keittämällä näytettä laimennetussa hapossa ja magnesium määritetään atomiabsorptiospektrofotometrillä.

4 REAGENSSIT

Tislattu tai ionipuhdistettu vesi.

4.1 Suolahappoliuos (1:1). Liuotetaan yksi mitta suolahappoa (d = 1,18) yhden vesimitan kanssa.

4.2 Suolahappo, 1 N liuos

4.3 Suolahappo, 0,5 N liuos

4.4 Magnesiumin standardiliuos: Liuotetaan 1,1013 g magnesiumsulfaattia (MgSO4 7 7H2O) 0,5 N suolahappoliuokseen (4.3)

ja laimennetaan 100 millilitraksi samalla hapolla.

1 ml tätä liuosta sisältää 1 mg magnesiumia (Mg)

tai

Punnitaan 1,658 g magnesiumoksidia, joka on aikaisemmin kalsinoitu 600 °C:ssa kahden tunnin ajan dekantterilasiin. Lisätään 100 ml vettä ja 120 ml n. 1 N suolahappoa (4.2). Liuottamisen jälkeen siirretään kvantitatiivisesti 1 l:n mittapulloon, täytetään vedellä merkkiin ja sekoitetaan.

1 ml tätä liuosta sisältää 1 mg magnesiumia (Mg).

4.5 Strontiumkloridiliuos: liuotetaan 75 g strontiumkloridia (SrCl2 7 6H2O) 0,5 N suolahappoliuokseen (4.3) ja laimennetaan samalla liuoksella niin että saadaan 500 ml.

5 LAITTEISTO

5.1 Atomiabsorptiospektrofotometri, jossa on magnesiumlamppu (285,2 mm)

5.2 5, 10, 20, 25 ja 30 ml:n täyspipetit

5.3 100, 200, 500 ja 1 000 ml:n mittalasit

6 NÄYTTEEN VALMISTAMINEN

Ks. menetelmä 1.

7 MENETTELY

7.1 Näyte

5 g ± 0,001 g näytettä punnitaan 500 ml:n mittapulloon.

7.2 Liuotus

Lisätään noin 200 ml vettä, 20 ml suolahappoliuosta (4.1) ja keitetään puoli tuntia. Annetaan jäähtyä, laimennetaan vedellä merkkiin, sekoitetaan ja suodatetaan.

7.3 Näyteliuoksen valmistaminen

7.3.1 Mikäli lannoitteen ilmoitettu magnesiumpitoisuus (MgO) on suurempi kuin 10 %, pipetoidaan 25 ml suodosta 100 ml:n mittapulloon, täytetään merkkiin ja sekoitetaan.

7.3.2 Pipetoidaan 10 ml suodosta (7.2) tai laimennettua suodosta (7.3.1) 200 ml:n mittapulloon ja täytetään merkkiin 0,5 N suolahappoliuoksella (4.2).

7.3.3 Laimennetaan liuos (7.3.2) 0,5 N suolahappoliuoksella (4.3) spektrofotometrin toiminta-alueelle sopivaksi.

Lopullisen liuoksen tulee sisältää 10 % v/v strontiumkloridiliuosta (4.5).

7.4 Sokealiuoksen valmistaminen

Valmistetaan sokealiuos, josta puuttuu pelkästään näyte.

7.5 Standardiliuosten valmistaminen kalibroimista varten

Liuottamalla standardiliuosta (4.4) 0,5 N suolahappoliuoksella (4.3) valmistetaan vähintäin viisi eri standardiliuosta, joiden väkevyys vastaa spektrofotometrin optionaalista mittausaluetta.

Lopullisen liuoksen on sisällettävä 10 % v/v strontiumkloridiliuosta (4.5).

7.6 Mittaaminen

Säädetään spektrofotometri (5.1) 285,2 nm:n aallonpituudelle. Suihkutetaan vuoron perään standardiliuosta (7.5), näyteliuosta (7.3) ja sokealiuosta (7.4) ja pestään laite kunkin suihkutuksen jälkeen tislatulla vedellä. Piirretään kalibrointikäyrä käyttämällä ordinaattina absorbanssin keskiarvoja ja abskissana vastaavaa magnesiumin väkevyyttä mikrog/ml. Määritetään näytteen sekä sokealiuoksen sisältämän magnesiumin väkevyys kalibrointikäyrältä.

8 TULOSTEN LASKEMINEN

Lasketaan näytteen sisältämän magnesiumin (Mg) ja magnesiumoksidin (MgO) määrä (muuntokerroin 1,66) standardiliuoksen perusteella ottaen huomioon sokeakokeen tulos. Tulos ilmoitetaan prosentteina.

(1) EDTA:n kulutus ei saisi nousta yli 25 ml. Pipetoitavaa näytemäärää voi vähentää tai lisätä tarpeen mukaan.