10.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 107/13

(1)

Neuvosto otti polkumyyntitutkimuksen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, jälkeen asetuksella (EY) N:o 172/2008 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin, jäljempänä ’lopulliset polkumyyntitoimenpiteet’, Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, Egyptistä, Kazakstanista, entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta ja Venäjältä peräisin olevan ja tällä hetkellä CN-koodeihin 7202 21 00, 7202 29 10 ja 7202 29 90 luokiteltavan ferropiin tuonnissa.

(2)

Toimenpiteet olivat Kiinasta peräisin olevaan tuontiin sovellettava 31,2 prosentin arvotulli, lukuun ottamatta yrityksiä Erdos Xijin Kuangye Co. (15,6 %) ja Lanzhou Good Land Ferroalloy Factory Co. (29,0 %), Egyptistä peräisin olevaan tuontiin sovellettava 18,0 prosentin arvotulli, lukuun ottamatta yritystä The Egyptian Ferroalloys Co. (15,4 %), Kazakstanista peräisin olevaan tuontiin sovellettava 33,9 prosentin arvotulli, entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta peräisin olevaan tuontiin sovellettava 5,4 prosentin arvotulli ja Venäjältä peräisin olevaan tuontiin sovellettava 22,7 prosentin arvotulli, lukuun ottamatta yritystä Bratsk Ferroalloy Plant (17,8 %).

(3)

Entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta peräisin olevan ferropiin tuonnissa asetuksella (EY) N:o 172/2008 käyttöön otettu polkumyyntitulli kumottiin neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1297/2009 (3).

(4)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, sai 30 päivänä marraskuuta 2009 perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla esitetyn osittaista välivaiheen tarkastelua, jäljempänä ’välivaiheen tarkastelu’, koskevan pyynnön, jonka oli toimittanut vientiä harjoittava venäläinen tuottaja Joint Stock Company Chelyabinsk Electrometallurgical Integrated Plant sekä siihen etuyhteydessä oleva yritys Joint Stock Company Kuznetsk Ferroalloy Works, jäljempänä yhteisellä nimityksellä ’venäläinen yritysryhmä’. Koska muuttuneiden olosuhteiden pysyvästä luonteesta ei ollut riittävästi näyttöä, neuvosto päätti osittaisen välivaiheen tarkastelun täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 60/2012 (4). Venäläinen yritysryhmä ei esimerkiksi osoittanut, että sen hinnoittelukäytäntö on luonteeltaan pysyvää. Alkuperäisessä tutkimuksessa venäläiselle yritysryhmälle vahvistettua polkumyyntimarginaalia ei tämän vuoksi muutettu. Venäläisen yritysryhmän tarjoama sitoumus hylättiin samoista syistä.

(5)

Lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen julkaisemisen (5) johdosta komissiota pyydettiin 28 päivänä marraskuuta 2012 panemaan vireille perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukainen kyseisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu. Pyynnön toimitti Euroalliages, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, sellaisten unionin tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia ferropiin tuotannosta unionissa.

(6)

Pyyntö koski kahta maata: Kiinaa ja Venäjää.

(7)

Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.

(8)

Kun komissio oli neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan todennut, että on olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (6)28 päivänä helmikuuta 2013 julkaistulla ilmoituksella, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(9)

Polkumyynnin jatkumista tai toistumista koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2012 ja 31 päivän joulukuuta 2012 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntien tarkastelu kattoi ajanjakson 1 päivästä tammikuuta 200931 päivään joulukuuta 2012, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(10)

Komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta virallisesti pyynnön esittäjille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, Kiinan ja Venäjän vientiä harjoittaville tuottajille, etuyhteydettömille tuojille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä viejämaiden edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää mahdollisuutta tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(11)

Mahdollisuus tulla kuulluksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(12)

Koska tutkimuksessa näytti olevan mukana suuri määrä Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia ja unionissa toimivia etuyhteydettömiä tuojia, vireillepanoilmoituksessa esitettiin otantamenetelmän käyttöä perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti. Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi edellä mainittuja osapuolia ilmoittautumaan komissiolle 15 päivän kuluessa tarkastelun vireillepanosta ja toimittamaan komissiolle vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot.

(13)

Koska ainoastaan yksi vientiä harjoittava kiinalainen tuottaja toimitti vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot ja ilmaisi halukkuutensa yhteistyöhön komission kanssa, komissio päätti olla soveltamatta otantaa vientiä harjoittavien kiinalaisten tuottajien osalta. Saatuaan kyselylomakkeen vientiä harjoittava tuottaja päätti, ettei se jatka enää yhteistyötä. Näin ollen katsotaan, ettei yksikään kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista toiminut tutkimuksessa yhteistyössä.

(14)

Venäjän osalta kaikkia tunnettuja venäläisiä tuottajia eli yrityksiä Bratsk Ferroalloy Plant, Serov Ferroalloy Plant ja NLMK sekä venäläistä yritysryhmää kehotettiin toimimaan yhteistyössä tutkimuksessa. Ainoastaan yksi venäläinen yritysryhmä toimi yhteistyössä komission kanssa tässä tarkastelua koskevassa tutkimuksessa.

(15)

Etuyhteydettömiltä tuojilta ei saatu vastauksia kyselylomakkeeseen. Näin ollen katsotaan, ettei yksikään unionin etuyhteydettömistä tuojista toiminut tutkimuksessa yhteistyössä.

(16)

Unionin seitsemästä tunnetusta ferropiin tuottajasta kuusi antoi vastauksen kyselylomakkeeseen. Koska unionin tuottajien lukumäärä on verrattain vähäinen, otantaa ei suunniteltu käytettävän tarkastelua koskevassa tutkimuksessa.

(17)

Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(18)

Tarkasteltavana oleva tuote on Kiinasta ja Venäjältä peräisin oleva ja tällä hetkellä CN-koodeihin 7202 21 00, 7202 29 10 ja 7202 29 90 luokiteltava ferropii.

(19)

Ferropiitä valmistetaan valokaariuunissa pelkistämällä kvartsia hiiltä sisältävien tuotteiden avulla. Prosessi on energiavaltainen. Ferropiitä myydään säännöttöminä kappaleina, rakeina tai jauheena, ja sitä on useita eri laatuja piin ja epäpuhtauksien (esimerkiksi alumiini) määrän mukaan. Ferropiitä, jonka piipitoisuus on vähintään 70 prosenttia, pidetään erittäin puhtaana tuotteena. Jos piipitoisuus on yli 55 ja alle 70 prosenttia, kyseessä on puhdas tuote, ja jos piipitoisuus on alle 55 prosenttia, tuote on epäpuhdas. Tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään pääasiassa hapen poistoon sekä seosaineena rauta- ja terästeollisuudessa.

(20)

Koska Kiina ei ole markkinatalousmaa eikä sitä ole tutkittu tässä tutkimuksessa, todettiin, että unionin tuotannonalan unionissa tuottamalla ja myymällä ferropiillä sekä Norjassa, jäljempänä ’vertailumaa’, ja Venäjällä tuotetulla ja myydyllä ferropiillä on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset kuin Kiinassa ja Venäjällä tuotetulla ja unioniin vietäväksi myydyllä ferropiillä. Tämän vuoksi niitä pidetään perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(21)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, johtaisiko nykyisten toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti kahdesta tarkasteltavana olevasta maasta tulevan polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(22)

Kuten edellä 13 kappaleessa todettiin, yksikään kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut yhteistyössä tutkimuksessa. Koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, kokonaisanalyysi, myös polkumyyntilaskelmat, pohjautuvat käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(23)

Tämän vuoksi polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä arvioitiin käyttämällä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevasta tarkastelusta esitettyä pyyntöä, johon liitettiin muita tietolähteitä, kuten vientiä ja tuontia koskevat kauppatilastot (Eurostat ja Kiinan vientitiedot) sekä muita julkisesti saatavilla olevia tietoja.

(24)

Yhteistyön puuttuminen vaikutti normaaliarvon ja vientihinnan vertailuun useiden tuotelajien kohdalla. Kuten jäljempänä 30 kappaleessa selvitetään, katsottiin asianmukaiseksi määrittää sekä normaalihinta että vientihinta yleiseltä pohjalta eli yhden ainoan tuotteen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(25)

Perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan mukaisesti noudatettiin samaa menetelmää, jota oli käytetty alkuperäisessä tutkimuksessa polkumyynnin vahvistamiseen, aina kun todettiin, että olosuhteet eivät olleet muuttuneet.

(26)

Vireillepanoilmoituksessa komissio kehotti kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia ehdotuksestaan käyttää Norjaa markkinataloutta toteuttavana kolmantena maana, jotta Kiinan osalta voitaisiin vahvistaa normaaliarvo. Norjaa käytettiin vertailumaana alkuperäisessä tutkimuksessa. Koska miltään osapuolelta ei saatu tätä seikkaa koskevia huomautuksia, pääteltiin, että Norja olisi jälleen valittava vertailumaaksi, jotta voidaan määrittää normaaliarvo Kiinaa varten perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(27)

Ensin tarkasteltiin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko Norjassa yhteistyössä toimivien tuottajien samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille edustavaa verrattuna Kiinan unioniin suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärään eli edustiko tällaisen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä vähintään viittä prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyynnin kokonaismäärästä unioniin. Tältä pohjalta todettiin, että vertailumaan kotimarkkinamyynti oli edustavaa.

(28)

Selvitettiin myös, voidaanko samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tätä varten määritettiin tarkasteltavana olevan tuotteen osalta, kuinka suuri osuus tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa.

(29)

Tämän vuoksi normaaliarvo perustui todelliseen kotimarkkinahintaan, joka laskettiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla toteutuneen kannattavan kotimarkkinamyynnin painotettuna keskimääräisenä hintana.

(30)

Kuten edellä 24 kappaleessa todettiin, kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä tutkimuksessa. Tämän vuoksi vientihinta määritettiin parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(31)

Ensin selvitettiin edellä 18 kappaleessa lueteltujen kolmen CN-koodin eli laatuerojen mukaiset tuontimäärät ja -hinnat Eurostatin tuontitietokannasta. Koska katsottiin aiheelliseksi määrittää vientihinta keskimääräiseltä pohjalta, CN-koodeista 7202 29 10 ja 7202291090 saadut tiedot oikaistiin CN-koodin 7202 21 00 mukaiseen piipitoisuuteen. Tätä menetelmää ehdotettiin tarkastelupyynnössä, jotta voidaan arvioida tuonnin kokonaismäärä FeSi75-laadun pohjalta. Näiden kolmen CN-koodin määrä ja tuontihinnat aggregoitiin ja painotettiin kuvastamaan yhtä keskiarvoa.

(32)

Lopuksi tätä keskimääräistä tuontihintaa CIF-tasolla oikaistiin vähentämällä siitä erityisesti kuljetuskustannukset, jolloin saatiin noudettuna lähettäjältä -arvo. Myyntihinta laskettiin näin ollen perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti Eurostatin tuontitilastoissa ilmoitettujen maksettujen tai maksettaviksi tulevien hintojen perusteella.

(33)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi myös hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet otettiin huomioon perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin erityisesti tullin vientimaksujen huomioon ottamiseksi tarkastelupyynnössä mainittujen tietojen pohjalta, koska Kiinan vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä.

(34)

Edellä esitetyn pohjalta polkumyyntimarginaali prosentteina vapaasti unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta ilmaistuina oli 165 prosenttia.

(35)

On kuitenkin huomattava, että tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuontimäärä unioniin on jyrkästi pienentynyt alkuperäisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen ja että edellä mainittu polkumyyntimarginaali määritettiin vähäisen tuontimäärän perusteella (vähemmän kuin 2 500 tonnia tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana).

(36)

Tarkastelun täydellisyyden vuoksi tutkittiin myös Kiinan vientiä harjoittavien tuottajien hinnoittelukäytäntöjä kolmella tärkeimmällä unionin ulkopuolisella markkinalla eli Japanissa, Etelä-Koreassa ja Amerikan yhdysvalloissa, jäljempänä ’Yhdysvallat’.

(37)

Tähän tarkoitukseen käytettiin Kiinan vientilukuja, joilla määritettiin Kiinan vientihinta Japaniin, Etelä-Koreaan ja Yhdysvaltoihin. Myös vertailu edellä määritettyyn normaaliarvoon osoitti polkumyynnin esiintymistä 86–92 prosentin suuruisena kohdemaan mukaan.

(38)

Kiina on maailman ylivoimaisesti suurin ferropiin tuottajamaa. Vuosittaiseksi tuotantokapasiteetiksi arvioitiin 10–11 miljoonaa tonnia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tämän vuoksi arvioidaan, että Kiinan tuotannonala toimi 50 prosentilla tuotantokapasiteetistaan. Tämä merkitsee, että nykyinen käyttämätön kapasiteetti on noin 5,5 miljoonaa tonnia vuodessa, mikä vastaa unionin kokonaiskulutusta lähes seitsenkertaisesti. Huolimatta nykyisestä käyttämättömästä kapasiteetista ja pyynnön esittäjän toimittamien tietojen pohjalta vaikuttaa siltä, että Kiina edelleen laajentaa tuotantoaan rakentamalla parhaillaan suurempia ja tehokkaampia uuneja.

(39)

Ei ole näyttöä, joka viittaisi siihen, että Kiinan kotimaisten markkinoiden tai kolmansien maiden markkinoiden kulutustaso kasvaisi merkittävästi ja siten ottaisi vastaan lisääntyneen tuotannon, jos Kiinan tuottajien käyttämätöntä tuotantokapasiteettia otettaisiin käyttöön.

(40)

Sen jälkeen kun lopulliset toimenpiteet oli otettu käyttöön helmikuussa 2008, tuonti Kiinasta supistui tasaisesti ja asettui erittäin alhaiselle tasolle: tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tuontia oli vähemmän kuin 1 prosentti unionin kulutuksesta. Tuonnin huippuvuosi oli 2007, jolloin tuonnin määrä oli noin 330 400 tonnia; tästä tuonti supistui vuoteen 2012 mennessä alle 2 500 tonniin. EU:n ferropiimarkkinat ovat todettujen hintatasojen perusteella kuitenkin edelleen houkuttelevia kiinalaisten tuottajien kannalta.

(41)

Kuten edellä mainittiin, Kiinassa on huomattavasti käyttämätöntä tuotantokapasiteettia, mikä antaa aihetta olettaa, että vaihtoehtoisten markkinoiden löytämiseen tätä käyttämätöntä tuotantokapasiteettia varten on voimakkaat kannustimet. Kiinan hallituksen määräämien erilaisten vientirajoitusten vuoksi (25 prosentin vientitulli, 17 prosentin arvonlisävero, jota ei palauteta, ja vientilisenssit) Kiinan kokonaisvienti on kuitenkin laskenut vuoden 2007 huippuarvosta, joka oli 1,5 miljoonaa tonnia, vain 0,4 miljoonaan tonniin vuonna 2009. Vuodesta 2010 lähtien on kuitenkin havaittu yleistä viennin vahvistumista ja vientimäärä nousi 0,8 miljoonaan tonniin; vuonna 2013 määräksi arvioitiin 0,7 miljoonaa tonnia. Viimeisimmät luvut osoittavat viennin jatkumisen tasolla, jonka määrä on suurempi kuin unionin kokonaiskulutus.

(42)

Mainituista vientirajoituksista huolimatta Kiinan tuottajat veivät huomattavan määrän ferropiitä maailmanlaajuisille markkinoille, joilla ei ole mitään vientirajoituksia (eli Japaniin, Etelä-Koreaan ja Yhdysvaltoihin).

(43)

Ensi näkemältä Aasian markkinat voisivat olla houkuttelevat Kiinan ylimääräisen tuotannon kannalta. Pyynnön esittäjän toimittamien tietojen mukaan näiden markkinoiden viimeaikainen kehitys on kuitenkin vähentänyt niiden houkuttelevuutta Kiinan viennin kannalta.

(44)

Aasian markkinoihin vaikuttaa nimittäin voimakkaasti kahden uuden ferropiihankkeen eteneminen tuotantovaiheeseen Malesiassa (Pertama Ferroalloys- ja Sarawak Ferroalloys -laitokset). Arvioidaan, että Malesian vuosittainen ferropiituotanto kasvaa 420 000 tonnilla vuodesta 2014 lähtien ja että tuotantoa myydään Kaakkois-Aasian naapurimaihin ja erityisesti Japaniin, joka tarvitsee 600 000 tonnia ferropiitä vuodessa. Malesian tuotantolaitosten tuotannolla on kielteinen vaikutus Kaakkois-Aasiaan suuntautuvaan Kiinan vientiin. Lisäksi japanilaiset teräksen tuottajat ja eteläkorealaiset terästehtaat ovat jo tehneet sopimuksia huomattavien ferropiimäärien vuosittaisista ostoista Malesian uusilta tuottajilta, mikä vaikeuttaa Kiinan viennin pääsyä markkinoille.

(45)

Ilmoitettuihin tietoihin antamissaan huomautuksissa vientiä harjoittava tuottaja väitti, että Malesian tuotanto oli ilmoitettu liian suureksi. Tarkastuksen jälkeen katsottiin, että tämä huomautus oli aiheellinen, ja Malesian tuotanto korjattiin tämän vuoksi noin 370 000 tonniin.

(46)

Tämän vuoksi oletetaan, että Malesian lisääntyvä tuotanto kiristää kilpailua markkinoilla, jotka jo nyt ovat kylläiset ja joilla Kiinan ja Venäjän markkinaosuus on huomattava.

(47)

Kiinan tuotteiden läsnäolon vähentyminen unionin markkinoilla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla selittyy pääosin edellä 41 kappaleessa mainituilla Kiinan hallituksen määräämillä vientirajoituksilla.

(48)

EU:n markkinoiden hinnat toimisivat myös houkuttimena Kiinan tuottajien käyttämättömän kapasiteetin vastaanottamista varten. Unionin keskimääräinen markkinahinta olikin vuonna 2012 vähintään yhtä korkea kuin Kiinan tuottajien vientihinnat kolmeen tärkeimpään vientimaahan (Japani, Etelä-Korea ja Yhdysvallat), mikä entisestään korostaa unionin markkinoiden houkuttelevuutta, kun myynti muihin kohteisiin tulee ongelmalliseksi.

(49)

Voidaankin päätellä, että Euroopan markkinat, jotka ovat yhdet maailman suurimmista, ovat edelleen houkuttelevat Kiinan tuottajien kannalta.

(50)

Kiinassa oleva käyttämätön kapasiteetti ja unionin markkinoiden verrattain houkutteleva hintataso johtavat päätelmään, jonka mukaan on riski, että tarkasteltavana olevan tuotteen vienti Kiinasta kasvaa, jos voimassa olevien toimenpiteiden annettaisiin päättyä.

(51)

Koska Kiinassa on nyt ja mahdollisesti tulevaisuudessa käyttämätöntä kapasiteettia ja unionin markkinat ovat yhdet maailman suurimmista ja Kiinan vientiin odotetaan kohdistuvan paineita Kaakkois-Aasiassa, voidaan päätellä, että kiinalaiset viejät todennäköisesti lisäävät polkumyyntihintaan tapahtuvaa vientiä unioniin, jos polkumyyntitoimenpiteet kumotaan.

(52)

Kuten 14 kappaleessa todettiin, vain yksi venäläinen tuottajaryhmä toimi yhteistyössä tutkimuksessa. Todettiin kuitenkin, että kyseinen venäläinen yritysryhmä vastaa huomattavasta osuudesta eli noin 78 prosentista Venäjän ferropiin kokonaistuotannosta ja suurimmasta osasta Venäjältä unioniin suuntautuvasta tuonnista. Tämän vuoksi katsottiin, että oli käytettävä venäläisen yritysryhmän toimittamia tietoja yhdistettyinä muihin lähteisiin, kuten tarkastelupyyntöön sekä tuontia koskeviin kauppatilastoihin (Eurostat), jotta voitiin arvioida polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä.

(53)

Polkumyyntimarginaalin laskemiseksi katsotaan, että venäläiseen yritysryhmään kuuluvat yritykset JSC CHEMK ja JSC KF ovat etuyhteydessä toisiinsa tullikoodeksin soveltamista koskevan asetuksen 143 artiklan merkityksessä (7), kuten alkuperäisessäkin tutkimuksessa. Tämän vuoksi laskettiin yksi polkumyyntimarginaali koko ryhmälle käyttämällä seuraavaa menetelmää. Polkumyynnin määrä laskettiin kullekin vientiä harjoittavalle tuottajalle, minkä jälkeen määritettiin painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali koko ryhmälle. On huomattava, että tämä menetelmä oli erilainen kuin alkuperäisessä tutkimuksessa noudatettu menetelmä, jossa polkumyyntilaskelma tehtiin aggregoimalla tuotantoyksiköiden kaikki tuotanto- ja myyntitiedot. Päätökseen saadussa välivaiheen tarkastelussa käytettiin eri menettelyä. Tämä menetelmän muutos johtuu olosuhteissa tapahtuneesta muutoksesta eli siitä, että ryhmän yritysrakenne oli muuttunut, jolloin oli mahdollista tunnistaa ryhmän sisäiset eri tuottajat myynnin ja tuotannon osalta.

(54)

Ensin tarkasteltiin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko yhteistyössä toimivien vientiä harjoittavien tuottajien samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille edustavaa verrattuna niiden unioniin suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärään eli edustiko tällaisen myynnin kokonaismäärä vähintään viittä prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyynnin kokonaismäärästä unioniin.

(55)

Tarkasteltiin myös, onko kotimarkkinamyynti riittävän edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan tarkoituksia varten. Tämä tarkastelu tehtiin tuotelajeista, joita vientiä harjoittava tuottaja myi kotimarkkinoillaan ja jotka todettiin suoraan vertailukelpoiseksi unioniin vientiä varten myydyn tuotelajin kanssa. Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin vientiä harjoittavan tuottajan kohdalla riittävän edustavana, jos sen myynti kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille oli vähintään 5 prosenttia kyseisen tuottajan unioniin viemän vertailukelpoisen tuotelajin kokonaismyyntimäärästä.

(56)

Tutkimuksessa selvitettiin myös, voidaanko tuotelajien kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tätä varten määritettiin tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin viedyn tuotelajin osalta, kuinka suuri osuus tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa.

(57)

Tuotelajeille, joiden kohdalla yli 80 prosenttia kotimarkkinoiden myynnistä ylitti kustannukset ja joiden painotettu keskimääräinen myyntihinta oli sama tai suurempi kuin yksikkökohtainen tuotantokustannus, normaaliarvo määritettiin tuotelajeittain kyseisen lajin koko myynnin tosiasiallisten kotimarkkinahintojen painotettuna keskiarvona riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei.

(58)

Jos kyseisen tuotelajin kokonaismyyntimäärästä enintään 80 prosenttia oli kannattavaa tai jos kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli yksikkökohtaisia tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä yksinomaan kyseisen tuotelajin kannattavan kotimarkkinamyynnin painotettu keskimääräinen myyntihinta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(59)

Jos tiettyä tuotelajia ei myyty kotimarkkinoille tai jos tietyn tuotelajin kotimarkkinamyynti ei ollut riittävää, normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(60)

Kun normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, myynti-, hallinto- ja muita kustannuksia sekä voittoa koskevat määrät perustuivat perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti tosiasialliseen tietoon vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen tuotannosta ja myynnistä tavanomaisessa kaupankäynnissä tai käytettävissä oleviin tosiseikkoihin.

(61)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla venäläisen yritysryhmän vientimyynti unioniin tapahtui sen osakkuusyrityksen RFAI:n kautta, jäljempänä ’etuyhteydessä oleva tuoja’, joka toteutti kaikki tavaroiden luovuttamista vapaaseen liikkeeseen unionissa koskevat tuontitoimet.

(62)

Tämän vuoksi vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jolla maahantuodut tuotteet jälleenmyytiin ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle, ja sitä oikaistiin kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välillä aiheutuneiden kustannusten sekä kohtuullisten myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton huomioon ottamiseksi. Tätä varten käytettiin todellista myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten prosenttiosuutta, ja riippumattomilta tuojilta saatavan kertynyttä voittoa koskevan uuden tiedon puutteessa käytettiin jo alkuperäisessä tutkimuksessa käytettyä voittoprosenttia, joka oli 6 prosenttia.

(63)

Venäläinen yritysryhmä väitti, että yritystä RFAI olisi käsiteltävä osana samaa taloudellista yksikköä, sillä kumpikin on samojen henkilöiden hallinnassa ja johdossa ja yritykset toimivat yhtenä taloudellisena yksikkönä. Tämän vuoksi vientihintoja määritettäessä ei pitäisi tehdä vähennyksiä RFAI:n myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton huomioon ottamiseksi.

(64)

Kysymys siitä, oliko venäläisen yritysryhmän ja RFAI:n välinen yhteys muodoltaan yksi taloudellinen yksikkö, on merkityksetön 2 artiklan 9 kohdassa tarkoitetun vientihintojen määrittämiseksi tehtävän oikaisun kannalta.

(65)

Tämän vuoksi, koska venäläisen yritysryhmän vientimyynti tapahtui osakkuusyrityksen (RFAI) kautta, vientihinta oli oikaistava vähentämällä kohtuullinen marginaali myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa varten, kuten perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdassa nimenomaisesti säädetään. Tämän perusteella väite on hylättävä.

(66)

Vientiä harjoittava tuottaja toisti väitteen, jonka mukaan kyseessä on yksi taloudellinen yksikkö, mikä estäisi perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaiset oikaisut myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa varten. Se väitti myös, että vaikka oikaisut olisivat oikeutettuja, laskennalliseen vientihintaan olisi sisällytettävä ainoastaan RFAI:n tuontiin liittyvät kustannukset ja sen ulkopuolelle olisi jätettävä kaikki yhden taloudellisen yksikön vientiin liittyvät myynti- hallinto- ja yleiskustannukset. Lopuksi se ilmoitti olevansa eri mieltä päätelmästä, jonka mukaan tässä tapauksessa ei ollut kyse yhdestä taloudellisesta yksiköstä.

(67)

Yhden taloudellisen yksikön esiintyminen on merkityksetöntä perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisen vientihinnan määrityksen kannalta. Kunhan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdassa ja 2 artiklan 9 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, valvonnan tai yhdentymisen aste on merkityksetön, kun arvioidaan 2 artiklan 9 kohdan (8) mukaisesti tehtävien oikaisujen laillisuutta. Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdassa edellytetään, että komissio tietyissä tilanteissa muodostaa vientihinnan ja oikaisee tällaista laskennallista vientihintaa tiettyjen parametrien osalta, mukaan lukien tapaukset, joissa osapuolten välillä ”näyttää olevan yhtiösuhde”. Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan sanamuoto on selkeä siltä osin, että sen mukaan ”oikaisuja tehdään” (korostus komission yksiköiden lisäämä). Komissio varmisti, että RFAI toteutti kaikki toiminnot, jotka etuyhteydessä oleva tuoja unionissa yleensä hoitaa; RFAI onkin tiiviisti osallisena ryhmän kansainvälisessä toiminnassa (asiakastuki, logistiikka ja toimitusaikataulut, tuotantohyödykkeiden ja keskeisten raaka-aineiden hankinta jne.). Näin ollen perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukainen edellytys oikaisun tekemiselle täyttyi, joten tehdyt oikaisut ovat oikeutettuja. Tämän vuoksi päätellään, että tehtyjä oikaisuja edellytetään perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdassa.

(68)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että asiassa Nikopolsky/Interpipe (9) annetusta tuomiosta seuraa, että perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaista vientihinnan oikaisua ei voida tehdä, jos viejä ja siihen etuyhteydessä oleva kauppias muodostavat yhden taloudellisen yksikön. Tämä väite on perusteeton. Kyseinen tuomio koskee itse asiassa oikaisua, joka tehtiin 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan nojalla ja joka koski nimellisiä palkkioita, joita saaneen kauppiaan tehtävät olivat samanlaisia kuin palkkioperusteisesti työskentelevän edustajan. Mainittu oikeuskäytäntö on tämän vuoksi merkityksetön nyt käsillä olevassa tapauksessa, jossa sveitsiläinen yritys RFAI vastaa kaikista tehtävistä, jotka tavanomaisesti kuuluisivat etuyhteydessä olevalle tuojalle. Se, että kyseessä on yksi taloudellinen yksikkö, ei vaikuta samalla tavoin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisiin oikaisuihin kuin saman asetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti vaadittuihin oikaisuihin. Siihen, voidaanko vaatia oikaisua kohtuullista marginaalia varten myynti-, yleis- ja hallintokustannusten sekä voiton huomioon ottamiseksi, ei myöskään liity harkintavaltaa. Tällainen oikaisu on tehtävä perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti, kun osapuolet ovat yhtiösuhteessa.

(69)

Oikaisun laajuuden osalta ei voida hyväksyä väitettä, joka koskee myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton huomioon ottamiseksi tehtäviä osittaisia oikaisuja, koska vientiä harjoittava tuottaja ei ole esittänyt aiheeseen liittyvää näyttöä. Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaiset oikaisut ovat luontaisia, kun vientihintaa muodostetaan yleisimmissä yhtiötapauksissa. Jos kaikki myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto oikaistaisiin vain osittain, tällaisen mukautuksen olisi perustuttava näyttöön, jonka vientiä harjoittava tuottaja on toimittanut kustannuksista erityisesti siltä osin, ovatko tällaiset kustannukset erityisiä menoja, jotka ovat koituneet jonkin sellaisen toiminnan osalta, joka ei suoraan liity tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin sen tuonnin ja myöhemmän jälleenmyynnin välillä.

(70)

Venäläinen yritysryhmä väitti myös, ettei polkumyyntitullia pitäisi vähentää vientihintaa laskettaessa perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdan mukaisesti, koska tulli siirretään asianmukaisesti jälleenmyyntihintoihin ja myöhempiin myyntihintoihin unionissa.

(71)

Tutkimuksessa vahvistettiin erityisesti, että tarkasteltavana olevan tuotteen jälleenmyyntihinnat unionissa eivät kuvastaneet tullia, jota maksettiin 99 prosentista ilmoittuja tapahtumia. Sen vuoksi voidaan päätellä, että polkumyyntitullia ei siirretä asianmukaisesti venäläisen yritysryhmän jälleenmyyntihintoihin. Tämän seurauksena venäläisen yritysryhmän väitettä ei voitu hyväksyä, ja polkumyyntitullia vastaava määrä on vähennetty määritettäessä vientihintoja perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

(72)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet otettiin huomioon perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(73)

Kuljetus-, vakuutus-, terminaali- ja käsittelykustannukset, luottokustannukset sekä palkkiot otettiin oikaisujen muodossa huomioon perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti, jos se oli tarpeellista ja perusteltua.

(74)

Kunkin venäläiseen yritysryhmään kuuluvan vientiä harjoittavan tuottajan osalta painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin sen vientihintojen painotettuun keskiarvoon tuotelajeittain noudettuna lähettäjältä -tasolla perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(75)

Vientiä harjoittava tuottaja esitti useita väitteitä, jotka koskevat polkumyyntimarginaalin laskemista.

(76)

Ryhmän yhden tuottajayrityksen toiselta ryhmän tuottajayritykseltä ostaman kvartsiitin kustannusten osalta kiistettiin ensinnäkin 5 prosentin voittomarginaalin lisääminen tarkistettuun hankintahintaan. Perusteluna käytettiin sitä, että kumpikin yritys kuuluu samaan taloudelliseen yksikköön.

(77)

Vaikka yhtä taloudellista yksikköä koskeva väite on merkityksetön kvartsiitin hinnan oikaisun yhteydessä, on myönnettävä, että etuyhteydessä olevien osapuolten väliset liiketoimet voidaan tehdä ilman voittoa. Koska kvartsiittia ei myyty ulkopuolisille osapuolille, minkäänlaisen voiton esiintymistä ei myöskään pysytty osoittamaan. Tämän vuoksi jätettiin tekemättä kvartsiitin oikaistun hinnan korotus voittoa vastaavasti ja polkumyynnin määrittämistä muutettiin vastaavasti.

(78)

Toinen väite koski sitä, että komissio sovelsi WTO:n riitojenratkaisuelimen suositusta, joka oli annettu Norjan kanssa käydyssä lohikiistassa. Mainitussa riitatapauksessa suositeltiin, että kun tietyn tuotelajin kotimaanmyynti ei ole edustavaa, tällaisissa liiketoimissa toteutuneita myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa olisi kuitenkin käytettävä normaaliarvon määrittämiseksi. Vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että uuden menetelmän soveltaminen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa ei ollut sallittua, sillä mikään olosuhteiden merkittävä muutos ei mahdollistanut tätä.

(79)

Komissio selvitti lohikiistaa käsitelleen WTO:n paneelin menetelmiä kuulemisessa vientiä harjoittavalle tuottajalle, joka edelleen katsoi, että paneelin suosituksissa rikotaan perusasetuksen 2 artiklan 4 ja 6 kohtaa. On kuitenkin komission velvollisuus panna tällaiset tuomiot täytäntöön osana sen WTO-velvoitteita. Nämä menetelmät koskevat kaikkia tapauksia eivätkä siis ainoastaan perusasetuksen 5 artiklan nojalla vireille pantuja tutkimuksia.

(80)

Kolmannen väitteen pohjalta komissio korjasi niitä tapauksia, joissa yhden ryhmään kuuluvan vientiä harjoittavan tuottajan kustannuksia verrattiin toisen vientiä harjoittavan tuottajan tiettyyn myyntiin.

(81)

Komissio vahvistaa myös, että liikevaihto oikaistiin käyttämällä samoja oikaisuja kuin tuotantokustannuksissakin, kuten kuljetus-, vakuutus- ja käsittelykustannuksia, kun määritettiin kannattavuutta, ja pakkauskustannuksia, kun määritettiin polkumyyntimarginaaleja.

(82)

Neljännessä väitteessään vientiä harjoittava tuottaja katsoo, että voimassa oleva polkumyyntitulli oli asiattomasti vähennetty vientihinnasta. Tämän kohdan osalta todetaan, että vientihinnat olivat yli 100 prosenttia korkeammat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kuin alkuperäisellä tutkimusajanjaksolla, minkä väitetään osoittavan, että polkumyyntitulli sisällytettiin vientihintoihin. Lisäksi tiettyjä tuontiveroja ja polkumyyntitulleja ei olisi pitänyt vähentää, koska väitettiin, että ne oli maksettu ennakolta ja koskivat tulevaa kautta. Komissio ei olisi myöskään saanut ottaa huomioon Japanin toimiston kustannuksia eikä Sveitsin valtion ja kantonien tuloveroja.

(83)

Vientiä harjoittavan tuottajan esittämä näyttö ei ole ratkaisevaa, kun pyritään osoittamaan, että polkumyyntitulli tässä tapauksessa ja tämän tuotteen osalta otettiin asianmukaisesti huomioon vientihinnassa. Sekä jälleenmyyntihinnat että tuotantokustannukset ovat nousseet voimakkaasti alkuperäisen tutkimuksen jälkeen. Tämän vuoksi vientihintojen nousun ei voida varmasti osoittaa johtuvan tullin siirtämisestä hintoihin. Jotta voidaan tuoda ilmi se, että esitetty näyttö ei ole vakuuttavaa, komissio vertasi vientihintoja tavaroiden kustannuksiin, polkumyyntitulli mukaan luettuna, tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, ja tulokseksi saatiin, että 99 prosentissa vientitapahtumia vientihinta ei ole riittävän korkea polkumyyntitullin kattamiseksi. Lopuksi voidaan todeta, että tullin vähentämättä jättäminenkään ei riittäisi poistamaan päätelmää huomattavasta polkumyynnistä eikä se myöskään vaikuttaisi päätelmään, joka koskee polkumyynnin jatkumisen todennäköisyyttä. Tämän vuoksi sillä ei olisi mitään vaikutusta nyt käsillä olevan toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun tulokseen.

(84)

Komissio totesi, että tuontitullien ja polkumyyntitullien ennakkomaksu on mahdotonta ja että tällaiset tullit peritään tuonnin yhteydessä. Lisäksi yritysryhmä käytti tullivarastoa, minkä vuoksi tullit maksetaan vasta, kun tuonti ja myynti tosiasiallisesti tapahtuu. Lisäksi 31 päivän joulukuuta 2012 alustavan tulostilin ja taseen sekä tarkastettujen tilien pohjalta todettiin selkeästi, että tilintarkastajat olivat uudelleenluokitelleet väitetyt ennakkoon maksetut polkumyyntitullit todellisuudessa maksetuiksi polkumyyntitulleiksi kustannuksena tuloslaskelmassa.

(85)

Japanin toimiston kustannukset eivät liittyneet tarkasteltavana olevaan tuotteeseen eivätkä sen vuoksi vaikuttaneet komission tekemään laskelmaan. Tämän vuoksi väite hylättiin. Mainitut Sveitsin verot olisi voitu jättää huomiotta vain, jos ne olivat liittyneet yrityksen tuloveroon, mikä ilmoitettuihin tietoihin saadun vastauksen pohjalta näyttää olevan tilanne. Tämän vuoksi polkumyyntilaskelmaa oikaistiin vastaavasti.

(86)

Komissio tarkisti ryhmään kuuluvan Brittiläisillä Neitsytsaarilla sijaitsevan yrityksen toiselle ryhmän yritykselle antaman lainan oikaistun koron vastauksena väitteeseen, jonka mukaan tällaiset lainat voidaan myöntää markkinaolosuhteita matalammalla tasolla, ja ne ovat tarkoituksenmukaisia ainoastaan, jos lainan korko on pienempi kuin pankista saatavassa lainassa. Komissio vahvistaa lisäksi, että RFAI:n voittomarginaalia sovellettiin laskun nettoarvoon yrityksen kirjanpitovaluutassa eikä se perustunut CIF-hintaan, johon lisätään tiettyjä kustannuksia.

(87)

Edellä esitettyjen huomioiden mukaisesti, kun laskelmat oli tarkistettu siltä pohjalta, että ryhmänsisäistä kvartsiitin myyntiä, ryhmäsisäistä lainaa ja Sveitsin valtiollisia ja kantonin tuloveroja koskevat väitteet hyväksyttiin, polkumyyntimarginaalia prosentteina vapaasti unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta ilmaistuna tarkistettiin ja sen todettiin olevan 43 prosenttia.

(88)

On muistettava, että edellä 4 kappaleessa mainitun välivaiheen tarkastelussa pääteltiin, että venäläisen yritysryhmän tuonti tapahtui polkumyyntihinnoin lokakuun 2009 ja syyskuun 2010 välisen jakson aikana.

(89)

Sen lisäksi, että analysoitiin, esiintyikö polkumyyntiä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, tutkittiin myös polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyys.

(90)

Venäjä on maailman toiseksi suurin ferropiin tuottaja. Metal Expert -markkinatutkimusyrityksen mukaan Venäjän ferropiin tuotantokapasiteetti on noin 900 000 tonnia. Tähän sisältyy tuotanto uuneissa, joissa voidaan ferropiin lisäksi tuottaa myös muita ferroseoksia. Näiden kahden tuottajan (JSC CHEMK ja Serov Ferroalloy Plant) tuotantolaitteistot mahdollistavat itse asiassa tuotannon nopean vaihtamisen ferropiin ja muiden ferroseosten välillä. Muiden venäläisten tuottajien (Bratsk Ferroalloy Plant, NLMK ja JSC KF) laitteistot mahdollistavat ainoastaan ferropiin tuotannon.

(91)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen ainoa yhteistyössä toiminut tuottaja väitti, että sen omat tiedot oli jätetty huomiotta Venäjän tuotantokapasiteettia koskevissa laskelmissa. Kuten 52 kappaleessa kuitenkin mainittiin, tärkein käytetty tiedonlähde oli tämän venäläisen yritysryhmän tarjoama. Metal Expert -raporttia käytettiin muiden Venäjän tuottajien tuotantokapasiteetin määrittämiseen. Sen vuoksi väite hylättiin.

(92)

Lisäksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että JSC CHEMK:in tuotanto oli arvioitu väärin, sillä sen mukaan on käytännöllisesti katsoen mahdotonta siirtyä yhden rautaseoksen tuotannosta toiseen ilman merkittäviä lisäkustannuksia ja viivästyksiä. JSC CHEMK:in tiloihin tehdyn tarkastuskäynnin aikana saatiin kuitenkin näyttöä siitä, että uunit voidaan siirtää yhden rautaseoksen tuotannosta toiseen ilman edellä kuvattuja viivästyksiä. Sen vuoksi väite hylättiin.

(93)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tosiasiallinen tuotanto arvioitiin noin 633 000 tonniksi (FeSi75) ja saatavilla oleva kapasiteetti enintään 267 000 tonniksi. Kun käytetään melko varovaista lähestymistapaa ja otetaan huomioon muiden ferroseosten valmistukseen käytetty tuotantokapasiteetti, käyttämätön ferropiin valmistuskapasiteetti on vähintään 120 000 tonnia.

(94)

Venäläinen yritysryhmä väitti, että Venäjän käyttämätöntä kapasiteettia koskeva arvio oli laadittu väärin, sillä komissio ei ottanut huomioon, että venäläinen yritysryhmä käytti 95–100 prosenttia tuotantokapasiteetistaan. Kuten edellisessä kappaleessa kuitenkin mainittiin, on noudatettu varovaista lähestymistapaa ottamalla huomioon todellinen käyttämätön kapasiteetti. Sen vuoksi väite hylättiin.

(95)

Metal Expert -raportin mukaan suurta käyttämätöntä kapasiteettia selittää kotimaisen kysynnän huomattava supistuminen (50 %) vuosina 2002–2009 ja sen pysyminen vakaana vuoteen 2012 asti. Tuotantokapasiteetti siis ylittää reilusti kotimarkkinoiden kysynnän. Tämän vuoksi Venäjän tuottajat ovat riippuvaisia viennistä.

(96)

Voimassa olevista toimenpiteistä huolimatta EU:n markkinat ovat edelleen houkuttelevia Venäjän viennin kannalta. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla havaittu tuonnin taso osoittaa, että käyttöön otetut polkumyyntitullit ovat jossain määrin vaikuttaneet Venäjän tuontiin mutta sitä esiintyi edelleen merkittävästi markkinoilla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(97)

Yksi osapuoli väitti, että Euroopan unionin ferropiin markkinat eivät olisi houkuttelevia maailmanlaajuista toimintaa harjoittavalle toimittajalle, kuten venäläiselle yritysryhmälle, ja että tuonti on yleisesti vähentynyt jyrkästi, suuntauksen jatkuessa myös vuonna 2012. Se väitti myös, että tämä kehityssuuntaus jatkuisi vastaisuudessakin. Eurostatin keräämien kauppatietojen tarkastelu perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan mukaisesti osoitti kuitenkin, että Venäjän tuonti pysyi melko vakaana vuosina 2010–2012.

(98)

Kun lisäksi verrataan tarkasteltavana olevan tuotteen vientihintoja Euroopan unioniin niihin hintoihin, joita ferropiistä maksetaan kolmansien maiden markkinoilla, ilmenee, että venäläisen yritysryhmän hinnat viennissä EU:hun ovat korkeampia, kohdemaan mukaisesti.

(99)

Tämän vuoksi oli hylättävä väite, jonka mukaan unionin markkinat eivät ole houkuttelevia venäläisten tuottajien kannalta.

(100)

Eräs osapuoli väitti, että Venäjän markkinat olivat tulossa yhä houkuttelevammiksi useiden uusien hankkeiden, kuten vuoden 2014 talviolympialaisten vuoksi, jotka lisäisivät kotimaista teräksen kysyntää ja sitä myötä kotimaista ferropiin kulutusta. Ensinnä olisi kuitenkin huomattava, että kyseinen osapuoli ei toimittanut mitään aiheeseen liittyviä tietoja tai arvioita, jotka koskevat näiden hankkeiden vaikutusta kotimaiseen ferropiin kulutukseen. Jos tällainen tilanne kuitenkin toteutuisi, sen vaikutusten olisi pitänyt olla havaittavissa jo vuosina 2012 ja 2013. Saatavilla olevat tiedot osoittavat kuitenkin, että kotimainen kulutus pysyi vakaana. Lisäksi tällaisten hankkeiden vaikutus olisi joka tapauksessa luonteeltaan rajallista ja tilapäistä. Näin ollen tämä väite hylätään. Eräs osapuoli väitti, että Venäjän ylikapasiteetti ohjautuu suurelta osin Aasian markkinoille ja Yhdysvaltoihin. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Venäjän tuottajat veivätkin yli 73 prosenttia tuotannostaan maailmanlaajuisesti. Kuten edellä 93 kappaleessa todettiin, Venäjällä oli kuitenkin supistuvan kotimaisen kulutuksen vuoksi edelleen merkittävää tuotannon ylikapasiteettia, mikä viittaa siihen, että on suuri tarve korvata kotimaisen myynnin menetystä ja ylimääräistä tuotantokapasiteettia etsimällä uusia markkinoita.

(101)

Kuten edellä 44 kappaleessa todettiin, kilpailu Aasian markkinoilla lisääntyy, kun uudet Malesiaan rakennettavat laitokset aloittavat vuonna 2014 noin 420 000 tonnin suuruisen tuotantonsa. Tilanne vaikeuttaa Venäjän vientiä Aasian markkinoille.

(102)

Kuten edellä 45 kappaleessa todettiin, Malesian tuotannon määräksi on tarkistettu 370 000 tonnia.

(103)

Lisäksi Venäjän viejät ovat jo nyt polkumyyntitutkimuksen kohteena Yhdysvalloissa, joka on yksi Venäjän tärkeimpiä vientimarkkinoita, ja tässä yhteydessä on esitetty väite merkittävistä polkumyyntimarginaaleista.

(104)

Tämän vuoksi päätellään, että Venäjän vientiä harjoittavat tuottajat ovat suurelta osin riippuvaisia viennistä kolmansiin maihin, joissa kilpailu lisääntyy. Tämä lisää unionin markkinoiden houkuttelevuutta niiden kannalta entisestään.

(105)

Edellä kuvattujen havaintojen perusteella voidaan päätellä, että tuonti Venäjältä tapahtuu edelleen polkumyynnillä ja että polkumyynnin jatkuminen on erittäin todennäköistä. Koska Venäjällä on nyt ja mahdollisesti tulevaisuudessa käyttämätöntä kapasiteettia ja unionin markkinat ovat yhdet maailman suurimmista ja koska Kaakkois-Aasian kapasiteetin odotetaan kasvavan, voidaan päätellä, että venäläiset viejät todennäköisesti lisäävät polkumyyntihintaan tapahtuvaa vientiä unioniin, jos polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon annetaan päättyä.

(106)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että Kiinasta ja Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonnissa on merkittävä ja todellinen polkumyynnin jatkumisen riski, jos toimenpiteiden voimassaolo päättyy.

(107)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla samankaltaista tuotetta valmisti seitsemän tiedossa olevaa unionin tuottajaa. Ne muodostavat unionin tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ”unionin tuotannonala”.

(108)

Kuten edellä 16 kappaleessa todettiin, kuusi unionin tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot. Kyseisten yritysten arvioidaan vastaavan noin 90 prosentista unionin kokonaistuotannosta, ja niiden tilanteen katsotaan edustavan unionin tuotannonalaa.

(109)

Unionin kulutus määritettiin unionin tuotannonalan etuyhteydessä oleville ja etuyhteydettömille asiakkaille unionin markkinoilla tapahtuneen myynnin määrien, yhteistyöhön osallistumatonta tuottajaa koskevan arvion (jonka perustana oli tarkastelupyyntö) sekä Eurostatin tuontitietojen perusteella CN-kooditasolla.

(110)

Unionin kulutus kasvoi tarkastelujaksolla 40 prosenttia. Olisi kuitenkin otettava huomioon, että tarkastelujakson aloitusvuosi (2009) oli erittäin heikko talouskriisin kielteisten vaikutusten vuoksi. Vaikka osittaista toipumista tapahtui vuoden 2009 jälkeen, unionin kulutus ei edelleenkään saavuttanut alkuperäisen tutkimuksen aikana havaittuja tasoja, jolloin kulutus oli jokaisena vuotena yli 850 000 tonnia.

Taulukko 1

Kulutus

(111)

Kiinasta ja Venäjältä tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus analysoitiin Eurostatin ja perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan mukaisesti kerättyjen tietojen perusteella. Koska Kiinan tuontimäärät olivat hyvin pieniä, asianomaisista maista peräisin olevaa tuontia ei ole arvioitu kumulatiivisesti.

(112)

Tarkastelujaksolla unioniin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin havaittiin kehittyneen määrältään ja markkinaosuuksiltaan seuraavasti:

Taulukko 2

Tarkasteltavana olevan tuonnin määrä ja markkinaosuudet

(113)

Asianomaisista maista tulevan tuonnin määrä vähentyi merkittävästi (48 %) tarkastelujaksolla. Markkinaosuus laski vuoden 2009 tasosta eli 15,2 prosentista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson 5,7 prosenttiin. Tämän kehityssuuntauksen seurauksena Kiinan vienti lähes katosi unionin markkinoilta. Vientiä harjoittavilla venäläisillä tuottajilla on sitä vastoin edelleen huomattava markkinaosuus, ja Venäjä onkin neljänneksi suurin viejä unionin markkinoille.

(114)

Seuraavassa taulukossa esitetään polkumyyntituonnin keskimääräinen hinta. Tarkastelujaksolla keskimääräinen tuontihinta Kiinasta laski 38 prosenttia. Keskimääräinen tuontihinta Venäjältä nousi 31 prosenttia tällä jaksolla mutta oli edelleen unionin tuotannonalan myyntihintoja alhaisempi.

Taulukko 3

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskihinta

(115)

Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikaisen hinnan alittavuuden määrittämiseksi verrattiin yhteistyössä toimineiden unionin tuottajien unionin markkinoilla etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia tuotelajikohtaisia painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, vastaaviin yhteistyössä toimineilta venäläisiltä tuottajilta tulevassa polkumyyntituonnissa ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloitettuihin tuotelajikohtaisiin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin, jotka oli määritetty CIF-tasolla ja oikaistu asianmukaisesti tullien huomioon ottamiseksi.

(116)

Koska yksikään kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut yhteistyössä tässä tarkastelua koskevassa tutkimuksessa, Kiinan vientihinnan alittavuus määritettiin vertaamalla unionin tuottajien unionin markkinoilla etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja noudettuna lähettäjältä -tasolla Eurostatilta saatuun Kiinan viennin kesimääräiseen hintaan CIF-tasolla asianmukaisesti oikaistuna tullien huomioon ottamiseksi.

(117)

Vertailun tulos osoitti polkumyyntituonnin painotetun keskimääräisen hinnan alittavuuden marginaalin olevan 6–39 prosenttia Venäjän ja 46 prosenttia Kiinan osalta ilmaistuna osuutena yhteistyössä toimineiden unionin tuottajien liikevaihdosta tutkimusajanjaksolla.

(118)

Tuonnin määrä kolmansista maista unioniin kasvoi 33 prosenttia tarkastelujaksolla, mikä noudatteli kulutuksen kasvusuuntausta. Kolmansien maiden tuonnin markkinaosuus pysyi verrattain vakaana tarkastelujaksolla eli noin 70 prosentissa unionin kulutuksesta supistuen hieman tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tuonnin maantieteellinen rakenne vaihteli kuitenkin enemmän. Brasilian ja Norjan tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat merkittävästi, ja pääasiassa nämä maat näyttävätkin hyötyneen kulutuksen kasvusta.

(119)

Kolmansista maista tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat kohosivat 22 prosenttia tarkastelujaksolla ja ne pysyivät selvästi korkeammalla tasolla kuin Kiinasta ja Venäjältä tulevan tuonnin hinnat.

(120)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia taloudellisia tekijöitä ja osoittimia, joilla on vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(121)

Vahinkoanalyysia varten arvioitiin unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta tuotannon, tuotantokapasiteetin, kapasiteetin käyttöasteen, myyntimäärän, markkinaosuuden sekä kasvun, työllisyyden, tuottavuuden, tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin suuruuden ja aiemmasta polkumyynnistä toipumisen, keskimääräisten yksikköhintojen, yksikkökustannusten, kannattavuuden, kassavirran, investointien, investointien tuoton ja pääoman saannin, varastojen ja työvoimakustannusten kaltaisten indikaattoreiden pohjalta.

(122)

Unionin tuotannonalan tuotanto kasvoi tarkastelujakson aikana huomattavasti. Kasvu oli erityisen merkittävää vuodesta 2009 vuoteen 2011, jolloin tuotanto kasvoi 178 prosenttia. Tämän jälkeen tuotanto pysyi vakaana tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Palautetaan mieliin, että tarkastelujakson aloitusvuotta on pidettävä poikkeuksellisena talouskriisin vuoksi, joten sille on tyypillistä epätavallisen alhainen tuotantotaso. Vaikka vuoden 2009 jälkeen tapahtui merkittävää elpymistä, on syytä muistaa, että unionin tuotannonalan tuotanto ei edelleenkään saavuttanut alkuperäisen tutkimuksen aloitustasoa (vuonna 2003), jolloin tuotannoksi ilmoitettiin yli 270 000 tonnia.

Taulukko 5

Unionin tuotannonalan kokonaistuotanto

(123)

Tuotantokapasiteetti pysyi suhteellisen vakaana tarkastelujaksolla, vaikka se kasvoikin hiukan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Koska tuotanto kasvoi merkittävästi ajanjaksolla 2009–2011, kapasiteetin käyttöaste nousi 179 prosenttia. Kehityssuuntaus muuttui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, kun kapasiteetin käyttöaste pienentyi. Kielteinen muutos ei kuitenkaan johtunut niinkään varsinaisen tuotannon supistumisesta vaan itse kapasiteetin kasvusta.

Taulukko 6

Tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(124)

Unionin tuotannonalan myyntimäärät etuyhteydettömille asiakkaille unionin markkinoilla (määritetty sekä etuyhteydessä oleville että etuyhteydettömille asiakkaille unionissa tapahtuneen myynnin pohjalta) noudattivat kulutuksen kehityssuuntausta vuosina 2009–2011. Äkillinen kasvu tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla johtui unionin tuotannonalan myynnin siirtymisestä etuyhteydessä olevilta asiakkailta etuyhteydettömille asiakkaille unionissa, mikä tapahtui kyseisenä vuonna. Tämä johtui yhden unionin tuottajan yritysrakenteen muutoksesta.

Taulukko 7

Unionin tuotannonalan myynti etuyhteydettömille asiakkaille

(125)

Koska myyntimäärät unionin markkinoilla noudattelivat kulutuksen kehitystä, unionin tuotannonalan markkinaosuus pysyi tarkastelujakson ajan vuonna 2010 tapahtuneen äkillisen kasvun jälkeen melko vakaana ja kehitys oli hieman kasvusuuntaista.

Taulukko 8

Unionin tuotannonalan markkinaosuus

(126)

Kuten edellä 111 kappaleessa todetaan, unionin kulutus kasvoi 40 prosenttia vuoden 2009 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Samalla ajanjaksolla unionin tuotannonala pystyi hyötymään tästä kasvusta ja kasvattamaan myyntimääräänsä ja markkinaosuuttaan.

(127)

Tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvä unionin tuotannonalan työllisyys kasvoi lähes 50 prosenttia tarkastelujaksolla. Työntekijöiden määrän kasvuun liittyi samanaikaisesti vieläkin suurempi tuottavuuden kasvu, joka mitattuna tuotoksella (tonneina) työntekijää ja vuotta kohden oli samalla jaksolla 86 prosenttia.

Taulukko 9

Työllisyys ja tuottavuus

(128)

Kuten edellä 37 ja 87 kappaleessa todetaan, asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin polkumyyntimarginaalit olivat edelleen korkeat. Vahinkoindikaattoreiden analyysi antoi näyttöä siitä, että tuotannonala olisi toipumassa aiemmista polkumyyntikäytännöistä. Toipuminen on kuitenkin tapahtunut hiljattain, ja joidenkin vahinkoindikaattoreiden, kuten kannattavuuden, kassavirran ja investointien tuoton, osalta unionin markkinoilla oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla nähtävissä heikentymistä. Lisäksi on huomattava, että tällainen myönteinen kehitys tapahtuu nykyisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden suojassa. Jos toimenpiteet kumotaan, nykyisten polkumyyntimarginaalien vaikutus unionin tuotannonalaan on huomattava.

(129)

Yhteistyössä toimivien unionin tuottajien keskimääräiset hinnat unionissa etuyhteydettömille asiakkaille nousivat 25 prosenttia vuosina 2009–2011 ja laskivat jälleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Nämä hinnanmuutokset kuvastavat yleistä raaka-aine- ja energiakustannusten muutosta samalla jaksolla. Samanlainen kehityssuuntaus, eli nousua vuosina 2009–2011 ja laskua tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, voidaan havaita myös niistä kolmansista maista peräisin olevan tuonnin markkinahinnoissa, jotka hallitsevat suurinta osaa unionin markkinoista.

Taulukko 10

Myyntihinnat ja kustannukset

(130)

Unionin tuottajien kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(131)

Yhteistyössä toimineiden unionin tuottajien kannattavuus määritettiin ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä unionissa etuyhteydettömille asiakkaille saatu nettovoitto ennen veroja prosentteina asiaan liittyvästä liikevaihdosta. Vuonna 2009 voittomarginaali oli hyvin pieni, ja joillakin unionin tuottajilla myös negatiivinen. Toipuminen alkoi kuitenkin vuonna 2010, kun kulutus ja myynti kasvoivat. On kuitenkin huomattava, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla voittomarginaali pienentyi vaikka yhteistyössä toimineiden unionin tuottajien myyntimäärät pysyivät vakaina (myös kun otetaan huomioon yritysrakenteen muutokset). Tämä nostaa esiin huolenaiheita, jotka liittyvät EU:n tuotannonalan voittomarginaalien tulevaan kehitykseen.

(132)

Kassavirta, jolla tarkoitetaan tuotannonalan kykyä rahoittaa itse toimintaansa ja joka laskettiin liiketoimien pohjalta, oli positiivinen koko tarkastelujaksolla. Tämä indikaattori kohentui kuitenkin ainoastaan vuonna 2010, minkä jälkeen se heikentyi merkittävästi kahtena seuraavana vuonna. Tutkimus osoitti lisäksi, että kassavirran heikkeneminen oli selkeämpää unionin pienempien tuottajien kohdalla. Tämä tuo esiin huolenaiheita, jotka liittyvät EU:n tuotannonalan kykyyn rahoittaa omaa toimintaansa tarvittavissa määrin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa.

(133)

Kannattavuuden ja kassavirran kehitys tarkastelujaksolla vaikutti yhteistyössä toimineiden unionin tuottajien kykyyn investoida toimintaansa. Tämän seurauksena investointien taso oli edelleen verrattain korkea ja vakaa tarkastelujakson aikana. Investointien tuotto ilmaistuna voittona prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta muuttui positiiviseksi vasta vuoden 2009 jälkeen. Kannattavuuden ja kassavirran kehityssuuntauksen mukaisesti tämä indikaattori saavutti huippunsa vuonna 2010 ja on jatkuvasti heikentynyt vuosina 2011 ja 2012.

(134)

Edellä esitetyn pohjalta voidaan päätellä, että yhteistyössä toimineiden unionin tuottajien rahoitustulos pysyi hyvänä suurimman osan tarkastelujaksoa mutta alkoi kuitenkin heiketä kyseisen jakson loppua kohden ja erityisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Kuten taulukosta 11 ilmenee, EU:hun myynnin kannattavuus heikentyi huomattavasti ja unionin tuotannonalan synnyttämä kassavirta oli pienempi kuin investointien arvo, mikä osoittaa, että tuotannonalan oli turvauduttava ulkoiseen rahoitukseen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(135)

Samaan aikaan tuotiin esiin pääoman hankkimiseen liittyviä ongelmia. Tämä on tekijä, joka saattaa muodostua kriittiseksi unionin tuotannonalan kannalta, jos toimenpiteiden voimassaolon annetaan päättyä. On todennäköistä, että unionin tuotannonalan olisi nykyisessä taloustilanteessa vaikea löytää rahoituskeinoja, joilla voidaan vastata asianomaisista maista peräisin olevan polkumyynnin palaamiseen, ja sille voisi jälleen hyvin lyhyessä ajassa koitua vakavaa vahinkoa. Tämä huolenaihe koskee erityisesti unionin tuotannonalan pk-yrityksiä.

(136)

Vaikka yhteistyössä toimineiden unionin tuottajien loppuvarastot kasvoivat 32 prosenttia vuoden 2009 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä, ne supistuivat suhteessa tuotantotasoon, eivätkä tuottajat pidä niitä epätavallisen suurena.

Taulukko 12

Loppuvarastot

(137)

Vaikka yhteistyössä toimineiden unionin tuottajien työllistämien henkilöiden lukumäärä kasvoi lähes 50 prosenttia tarkastelujakson aikana, heidän keskimääräiset palkkansa pysyivät vakaina.

Taulukko 13

Työvoimakustannukset

(138)

Tutkimus osoitti, että asianomaisista maista peräisin olevien tuotteiden polkumyynnillä tapahtuva tuonti unionin markkinoille vähentyi vuonna 2008 tapahtuneen alkuperäisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Tämän vuoksi unionin tuotannonala pystyi saavuttamaan korkean tuotannon tason, lisäämään myyntimääriään, kasvattamaan markkinaosuuttaan ja lisäämään kannattavuuttaan sekä parantamaan yleisesti taloudellista tilannettaan.

(139)

Sen vuoksi katsotaan, että unionin tuotannonalalle ei aiheutunut merkittävää vahinkoa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kun kuitenkin otetaan huomioon kulutuksen supistuminen ja tiettyjen rahoitusindikaattoreiden, kuten kannattavuuden, kassavirran ja investointien tuoton heikkeneminen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, unionin tuotannonalan asema on edelleen haavoittuva.

(140)

Jotta voitiin arvioida vahingon toistumisen todennäköisyys siinä tapauksessa, että toimenpiteiden voimassaolon annetaan päättyä, Kiinasta ja Venäjältä tulevan tuonnin mahdollisia vaikutuksia unionin markkinoihin ja unionin tuotannonalaan tarkasteltiin perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(141)

Tarkastelussa keskityttiin kulutuksen kehityssuuntaukseen unionin markkinoilla, käyttämättömään kapasiteettiin, kauppavirtoihin ja unionin markkinoiden houkuttelevuuteen sekä asianomaisten maiden hinnoittelukäytäntöön.

(142)

Tarkasteltavana olevan tuotteen kulutus unionissa on supistunut 10 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla edeltävään vuoteen verrattuna. Tämä merkitsee samalla yli 25 prosentin vähennystä verrattuna vuoden 2007 tasoon ennen kriisiä. Tarkasteltavana olevan tuotteen kulutusta ohjaa unionin heikkenevä teräksen tuotanto, ja lähivuosina heikkenemisen voidaan odottaa jatkuvan edelleen. Tämä on vaikeaa unionin tuotannonalalle, joka joutuu toimimaan erittäin kilpaillussa ympäristössä. Tämän vuoksi katsotaan, että Kiinasta ja Venäjältä polkumyynnillä alhaisiin hintoihin tapahtuva tuonti on kestämätöntä. Se aiheuttaa markkinoilla hintojen laskupainetta ja vääristää kilpailua, mistä seuraa merkittävää vahinkoa unionin tuottajille.

(143)

On huomattava, että tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaiskapasiteetti Kiinassa on arvioitu 10–11 miljoonaan tonniin, mikä on enemmän kuin ferropiin maailmanlaajuinen kulutus. Samanaikaisesti kapasiteetin kokonaiskäyttöaste on noin 50 prosenttia.

(144)

Ferropiin vienti Kiinasta maailmanlaajuisesti pysyi tarkastelujakson aikana melko vakaana eli noin 0,8 miljoonan tonnin tasolla. Tällainen vientimäärä on pääosin seurausta 41 kappaleessa kuvatuista vientirajoituksista. Unionilla ei ole kuitenkaan mitään valtaa näihin mekanismeihin, ja Kiinan hallitus voi milloin hyvänsä poistaa vientirajoitukset, jolloin tarkasteltavana olevan tuotteen laajamittainen vienti Kiinasta uhkaa unionin markkinoita vakavasti.

(145)

Vaikka vientirajoitukset pysyisivät voimassa, on silti korostettava, että Kiinan maailmanlaajuinen vientimäärä on tällä hetkellä suurempi kuin unionin kokonaiskulutus.

(146)

Voidaan kohtuudella odottaa, että edellä 40–49 kappaleessa kuvatun EU:n markkinoiden houkuttelevuuden vuoksi ainakin osa Kiinan nykyisestä viennistä ohjautuisi uudelleen unionin markkinoille, jos toimenpiteet kumotaan, erityisesti siksi, että Kiina kohtaa hyvin pian lisäkilpailua perinteisillä Aasian markkinoillaan, kun edellä 44 kappaleessa selvitetty Malesian lisääntynyt tuotantokapasiteetti otetaan käyttöön.

(147)

Polkumyyntitullien voimassaolon päättyminen yhdistettynä kiristyvään kilpailuun Aasiassa lisää epäilemättä unionin markkinoiden houkuttelevuutta Kiinan viejien kannalta. Tässä yhteydessä palautetaan mieliin, että ennen toimenpiteiden käyttöönottoa Kiina oli merkittävä viejä unionin markkinoille.

(148)

Kiinan vientihintojen nykytaso, todetun polkumyyntimarginaalin suuruus ja merkittävän hintojen alittavuuden esiintyminen vahvistavat lopuksi sen, että ilman polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä Kiinan vienti aiheuttaa uudelleen merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(149)

Tarkastelua koskevassa tutkimuksessa vahvistettiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuotanto Venäjällä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 633 000 tonnia ja arvioitu tuotantokapasiteetti 900 000 tonnia. Tämä tarkoittaa noin 267 000 tonnin käyttämätöntä kapasiteettia, mikä itsessään riittää kattamaan kolmanneksen unionin kysynnästä.

(150)

Mitä tulee tarkasteltavana olevan tuotteen vientiin Venäjältä, olisi huomattava, että Venäjä vie tätä nykyä 73 prosenttia tuotannostaan. Unionin lisäksi sen muita perinteisiä vientimarkkinoita ovat Yhdysvallat, Japani ja Etelä-Korea. Kun otetaan huomioon edellä 44 kappaleessa kuvattu Aasian markkinoiden kasvava kilpailu, on vahvoja viitteitä siitä, että valtaosa näistä kauppavirroista suuntautuu uudestaan unioniin, jos polkumyynnin vastaiset toimenpiteet kumotaan. Tällainen vaikutus saattaa entisestään voimistua, jos Yhdysvalloissa parhaillaan käynnissä olevan Venäjältä peräisin olevaa tuontia koskevan polkumyyntitutkimuksen (heinäkuussa 2013 vireille pannun tutkimuksen tuloksena) tuloksena otetaan käyttöön toimenpiteitä.

(151)

Tältä osin yksi vientiä harjoittava venäläinen tuottaja väitti, että on epätodennäköistä, että Yhdysvalloissa otetaan käyttöön Venäjältä peräisin olevaa ferropiitä koskevia tulleja. Tämän väitteen tueksi esitettiin joitakin käynnissä olevasta tutkimuksesta saatuja epävirallisia havaintoja. Koska tuottaja ei kuitenkaan esitä mitään asiakirjatodisteita väitteidensä tueksi ja Yhdysvaltojen polkumyyntitutkimus on pantu vireille ja on edelleen käynnissä, toimenpiteiden käyttöönottoa ei voida sulkea pois.

(152)

Polkumyyntitullien voimassaolon päättyminen yhdistettynä kiristyvään kilpailuun tärkeimmillä vientimarkkinoilla lisää unionin markkinoiden houkuttelevuutta Venäjän viejien kannalta. Tässä yhteydessä palautetaan mieliin, että ennen toimenpiteiden käyttöönottoa Venäjä oli merkittävä viejä unionin markkinoille ja että se on yhä läsnä markkinoilla toimenpiteiden viisivuotisesta kestosta huolimatta.

(153)

Lopuksi on korostettava, että Venäjän määrällistä uhkaa täydentää sen hinnoittelupolitiikka vientimarkkinoilla. Sekä alkuperäisessä tutkimuksessa että nykyisessä toimenpiteiden päättymistä koskevassa tarkastelussa on käynyt ilmi, että Venäjän polkumyyntikäytäntö vaikuttaa olevan rakenteellista: sen vientihinta on järjestelmällisesti alhaisempi kuin Venäjän kotimarkkinahinta. Lisäksi nyt käsillä olevassa tutkimuksessa vahvistetaan, että Venäjän tuonti tapahtui edelleen unionin tuottajien myyntihinnat alittavalla tasolla.

(154)

Tutkimuksessa tehtyjen huomioiden perusteella, joita ovat asianomaisissa maissa käytettävissä oleva ylimääräinen kapasiteetti, polkumyynnin jatkuminen sekä kiinalaisten ja venäläisten viejien rajoitetut mahdollisuudet myydä muille tärkeille kolmansien maiden markkinoille, mikä lisää unionin markkinoiden houkuttelevuutta, katsotaan, että toimenpiteiden kumoaminen heikentäisi unionin tuotannonalan asemaa sen ydinmarkkinoilla ja että sille aiheutunut vahinko todennäköisesti toistuisi Kiinasta ja Venäjältä polkumyynnillä tulevan tuonnin seurauksena.

(155)

Ei ole syytä uskoa, että toimenpiteiden voimassaolosta johtunut unionin tuotannonalan tuloksen paraneminen jatkuisi tai lisääntyisi, jos toimenpiteet kumotaan. Päinvastoin olosuhteiden perusteella on todennäköistä, että asianomaisista maista tuleva tuonti kohdennettaisiin unionin markkinoille polkumyyntihinnoin ja laajamittaisena, mikä heikentäisi unionin markkinoilla tarkastelujaksolla saavutettua myönteistä kehitystä. Todennäköisesti polkumyyntihinnoin tapahtuva tuonti aiheuttaisi painetta laskea unionin tuotannonalan myyntihintoja ja pienentäisi sen markkinaosuutta, mikä puolestaan vaikuttaisi kielteisesti unionin tuotannonalan taloudelliseen tulokseen sen ollessa edelleen haavoittuva.

(156)

Tältä osin venäläiseltä vientiä harjoittavalta tuottajalta saatiin huomautus, jonka mukaan vahingon toistumista ei voida perustaa pelkkään vahingon toistumisen mahdollisuuteen vaan pikemminkin sen todennäköisyyteen. Tutkimuksessa on kuitenkin ilmennyt useita tosiseikkoja, kuten Venäjän tuottajien polkumyyntikäytäntöjen jatkuminen ja käyttämättömän kapasiteetin esiintyminen Venäjällä. Tosiseikka on sekin, että unionin kulutus on tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla pienempi kuin ennen alkuperäistä tutkimusta. Lopuksi maailmanlaajuisella tasolla on odotettavissa tuotteen tuotannon kasvua, erityisesti Aasian markkinoilla. Näiden tekijöiden tarkastelu yhdessä johtaa kohtuullisella varmuudella päätelmään, jonka mukaan polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättyminen aiheuttaisi unionin tuotannonalalle jälleen vahinkoa polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista.

(157)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, onko nykyisten toimenpiteiden voimassa pitäminen kaiken kaikkiaan unionin edun mukaista. Unionin edun määrittäminen perustuu kaikista asiaan liittyvistä etunäkökohdista, kuten unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien eduista, tehtyyn arviointiin. Kaikille asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa perusasetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(158)

Koska kyseessä on voimassa olevia toimenpiteitä koskeva tarkastelu, siinä voitiin arvioida voimassa olevien toimenpiteiden mahdollisia kielteisiä vaikutuksia eri osapuoliin.

(159)

Edellä 154 kappaleessa todettiin, että unionin tuotannonalan tilanne todennäköisesti heikentyisi voimakkaasti, jos polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon annettaisiin päättyä. Sen vuoksi toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen hyödyttäisi unionin tuotannonalaa, koska tällöin unionin tuottajien myyntimäärät, markkinaosuus, kannattavuus ja niiden myönteinen yleinen taloudellinen tilanne todennäköisesti pysyisivät ennallaan. Sen sijaan toimenpiteiden voimassaolon päättyminen uhkaisi vakavasti unionin tuotannonalan elinkelpoisuutta, koska on syytä olettaa, että Kiinasta ja Venäjältä tuleva tuonti kohdennettaisiin unionin markkinoille polkumyyntihinnoin ja laajamittaisena, mikä johtaisi vahingon toistumiseen.

(160)

Nyt käsillä olevassa tarkastelussa kymmenen unionin käyttäjää (valimoa ja teräksentuottajaa) toimi yhteistyössä komission kanssa. Neljä vastausta koostui yleisistä huomautuksista, ja vain kuudessa vastauksessa annettiin täydelliset vastaukset kyselylomakkeeseen. Näiden tietojen pohjalta todettiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen kustannuksilla on keskimäärin noin 1 prosentin vaikutus käyttäjien kokonaistuotantokustannuksiin ja että niiden vaikutus on alle 2 prosenttia kaikilla yhteistyössä toimineilla käyttäjillä. Näin ollen vaikka osa käyttäjistä teki tappiota vuoden 2011 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, tätä ei voida lukea ferropiitä koskevien polkumyyntitullien syyksi.

(161)

Olisi otettava huomioon, että Kiinan ja Venäjän markkinaosuus alkuperäisen tutkimuksen aikana oli noin 40 prosenttia unionin markkinoista ja näiden kahden maan tullit ovat suuruudeltaan 15,6–31,2 prosenttia. Tämän vuoksi tullien voimassaolon päättymisen potentiaalinen vaikutus voitaisiin arvioida keskimäärin enintään 0,1 prosentin kustannussäästöksi (laskettuna toimenpiteiden kohteena olevien maiden 40 prosentin markkinaosuuden ja keskimäärin 20 prosentin suuruisen arvotullin pohjalta). Tämän vuoksi on epätodennäköistä, että tullin voimassaolon päättyminen vaikuttaisi sellaisten tuottajien paluuseen kannattaviksi, jotka ovat tarkastelujakson kahden viimeisen vuoden aikana kärsineet tappioita. Lisäksi tuotteen luonteesta ja siitä johtuen, että tuotetta on saatavilla useista eri lähteistä, käyttäjät voivat helposti vaihtaa toimittajaa.

(162)

Kaikille tiedossa oleville tuojille ilmoitettiin tarkastelun vireillepanosta. Yksikään tarkasteltavana olevan tuotteen tuoja ei vastannut vireillepanoilmoitukseen liitettyyn otantakyselylomakkeeseen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tuojat voivat helposti ostaa eri lähteistä, joita markkinoilla on tällä hetkellä tarjolla, muun muassa unionin tuotannonalalta ja merkittäviltä muuhun kuin polkumyyntihintaan myyviltä kolmansien maiden viejiltä. Koska tuojat eivät osoittaneet kiinnostusta, katsottiin myös, että toimenpiteiden voimassa pitäminen ei olisi vastoin niiden etua.

(163)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, ettei ole pakottavia unionin etua koskevia syitä olla jatkamatta nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassaoloa.

(164)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä oleellisista seikoista ja huomioista, joiden perusteella voimassa olevien toimenpiteiden soveltamisen jatkamista aiottiin suositella. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta. Toimitetut tiedot ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon aina, kun se oli perusteltua.

(165)

Edellä selostetun perusteella ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti voidaan todeta, että Kiinasta ja Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonnissa neuvoston asetuksella (EY) N:o 172/2008 käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden soveltamista olisi jatkettava.

(166)

Tullien väliset suuret erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi katsotaan tässä tapauksessa tarvittavan erityisiä toimenpiteitä, joiden avulla voidaan varmistaa polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen. Näitä erityissäännöksiä sovelletaan vain yrityksiin, joiden osalta otetaan käyttöön yksilöllinen tulli, ja ne käsittävät sellaisen pätevän kauppalaskun esittämisen jäsenvaltioiden tulliviranomaisille, joka täyttää tämän asetuksen liitteessä esitetyt vaatimukset. Tuontiin, jonka yhteydessä ei esitetä tällaista kauppalaskua, on sovellettava kaikkiin muihin tuottajiin sovellettavaa jäännöspolkumyyntitullia.

(167)

Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa,