32001D0063

Neuvoston päätös,

tehty 19 päivänä tammikuuta 2001,

jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista vuodeksi 2001

(2001/63/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 128 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon(4),

ottaa huomioon työllisyyskomitean lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Luxemburgin prosessi, joka perustuu Euroopan yhteensovitetun työllisyysstrategian täytäntöönpanoon, käynnistettiin 20 ja 21 päivänä marraskuuta 1997 pidetyssä työllisyyttä käsitelleessä ylimääräisessä Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Työllisyyden suuntaviivoista vuodeksi 1998 15 päivänä joulukuuta 1997 annetulla neuvoston päätöslauselmalla(5) käynnistettiin näkyvä prosessi, johon on sitouduttu poliittisesti hyvin vahvasti ja jolla on kaikkien osapuolten laaja hyväksyntä.

(2) Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista vuodeksi 2000 13 päivänä maaliskuuta 2000 tehty neuvoston päätös(6) mahdollisti Luxemburgin prosessin lujittamisen suuntaviivojen täytäntöönpanon kautta.

(3) Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti Euroopan unionille uuden strategisen päämäärän, jonka mukaan siitä on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Saavuttamalla tämän päämäärän unioni voi saavuttaa täystyöllisyyden edellytykset.

(4) Työllisyyskomitean lausunto on laadittu yhdessä talouspoliittisen komitean kanssa.

(5) Työllisyyden suuntaviivojen ja talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen välinen johdonmukaisuus ja yhteisvaikutus olisi varmistettava.

(6) Kun jäsenvaltiot panevat täytäntöön työllisyyden suuntaviivoja, niiden olisi pyrittävä johdonmukaisuuteen kahden muun Lissabonissa sovitun avainalan kanssa, jotka ovat sosiaalisen suojelun uudenaikaistaminen ja sosiaalisen osallisuuden edistäminen. Samalla on varmistettava, että työnteko on taloudellisesti kannattavaa ja että sosiaalisen suojelun järjestelmien ylläpidettävyys taataan pitkällä aikavälillä.

(7) Lissabonissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti tarvetta mukauttaa Euroopan yleissivistävää ja ammatillista koulutusjärjestelmää niin, että se vastaa tietoyhteiskunnan vaatimuksiin sekä tarpeeseen parantaa työllisyyden tasoa ja laatua. Se myös kehotti jäsenvaltioita, neuvostoa ja komissiota lisäämään merkittävästi vuosittaisia investointejaan inhimillisiin voimavaroihin henkeä kohti.

(8) Santa Maria da Feirassa 19 ja 20 päivänä kesäkuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti työmarkkinaosapuolia osallistumaan aktiivisemmin niistä riippuvien työllisyyden suuntaviivojen määrittelyyn, toteuttamiseen ja arviointiin keskittämällä huomiota erityisesti työn organisoinnin nykyaikaistamiseen, elinikäiseen oppimiseen ja erityisesti naisten työllisyysasteen lisäämiseen.

(9) Neuvoston ja komission laatimassa vuoden 2000 yhteisessä työllisyysraportissa kuvataan työllisyystilannetta yhteisössä ja tarkastellaan toimia, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet pannessaan täytäntöön työllisyyspolitiikkaansa vuoden 2000 työllisyyden suuntaviivojen mukaisesti ja jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan täytäntöönpanosta 14 päivänä helmikuuta 2000 annetun neuvoston suosituksen 2000/164/EY(7) mukaisesti.

(10) Neuvosto antoi 19 päivänä tammikuuta 2001 uuden suosituksen(8) jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan täytäntöönpanosta.

(11) Lissabonin Eurooppa-neuvoston kehotuksesta vuonna 2000 tehty Luxemburgin prosessin väliarviointi olisi otettava huomioon laadittaessa vuoden 2001 työllisyyden suuntaviivoja, joissa on säilytettävä neljän pilarin perusrakenne, ja tehostettaessa Luxemburgin prosessia.

(12) Jäsenvaltioiden on pyrittävä voimakkaammin sisällyttämään tasa-arvonäkökohdat kaikkiin pilareihin ja tuomaan ne selvemmin esiin.

(13) Suuntaviivojen täytäntöönpano voi vaihdella niiden luonteen ja kohderyhmän sekä kunkin jäsenvaltion tilanteen mukaan. Niissä olisi noudatettava toissijaisuusperiaatetta ottaen huomioon jäsenvaltioiden vastuualueet työllisyysasioissa.

(14) Pannessaan täytäntöön työllisyyden suuntaviivoja jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa huomioon alueelliset olot pyrkien samalla kuitenkin saavuttamaan kaikki kansalliset tavoitteensa ja noudattaen tasa-arvoisen kohtelun periaatetta.

(15) Luxemburgin prosessin tehokkuus edellyttää, että työllisyyden suuntaviivojen täytäntöönpano heijastuu myös muun muassa rahoitukseen. Siksi kansallisiin kertomuksiin olisi tarvittaessa sisällytettävä budjettitietoja, jotta olisi mahdollista tehokkaasti arvioida, miten kukin jäsenvaltio on edistynyt suuntaviivojen täytäntöönpanossa niiden vaikutukset ja kustannusvaikuttavuus huomioon ottaen.

(16) Neuvoston direktiivin 1999/85/EY(9), jossa säädetään mahdollisuudesta soveltaa kokeiluluontoisesti alennettua arvonlisäverokantaa työvoimavaltaisiin palveluihin, täytäntöönpanoa olisi seurattava, jotta voidaan arvioida erityisesti kansallisten aloitteiden vaikutusta työllistämismahdollisuuksiin.

(17) Rakennerahastojen ja varsinkin Euroopan sosiaalirahaston ja yhteisön Equal-aloitteen panosta Euroopan työllisyysstrategiaan olisi korostettava seuraavan ohjelmakauden aikana, samoin kuin Euroopan investointipankin asemaa.

(18) Olisi kannustettava kaikilla tasoilla toteuttavaa kumppanuutta muun muassa työmarkkinaosapuolten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa, jotta ne voivat omilla vastuualueillaan osaltaan edistää korkeaa työllisyyden tasoa.

(19) Edelleen on tarvetta vahvistaa ja kehittää vertailukelpoisia indikaattoreita, jotta olisi mahdollista arvioida tämän päätökseen liitteenä olevien suuntaviivojen täytäntöönpanoa ja vaikutusta ja jotta voitaisiin täsmentää niiden sisältämiä tavoitteita sekä helpottaa parhaiden käytäntöjen tunnistamista ja vaihtoa.

(20) Kestävän kehityksen periaate ja ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen yhteisön muussa politiikassa ovat perustamissopimuksen tavoitteita. Jäsenvaltioita kehotetaan ottamaan ne huomioon kansallisissa työllisyysstrategioissaan edistämällä työpaikkojen luomista ympäristöalalla,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

Ainoa artikla

Annetaan liitteenä olevat jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat vuodeksi 2001. Jäsenvaltioiden on otettava ne huomioon työllisyyspolitiikassaan.

Tehty Brysselissä 19 päivänä tammikuuta 2001.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

B. Ringholm

(1) Ehdotus annettu 14. marraskuuta 2000 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2) Lausunto annettu 24. marraskuuta 2000 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3) EYVL C 14, 16.1.2001, s. 75.

(4) Lausunto annettu 13. lokakuuta 2000 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(5) EYVL C 30, 28.1.1998, s. 1.

(6) EYVL L 72, 21.3.2000, s. 15.

(7) EYVL L 52, 25.2.2000, s. 32.

(8) Ks. tämän virallisen lehden sivu 27.

(9) EYVL L 277, 28.10.1999, s. 34.

LIITE

TYÖLLISYYDEN SUUNTAVIIVAT VUODEKSI 2001

Laaja-alaiset tavoitteet - edellytysten luominen täystyöllisyydelle tietoon perustuvassa yhteiskunnassa

Viime vuosikymmenen aikana huolellisesti rakennetut vakautta ja kasvua edistävät talouspuitteet, jatkuvat pyrkimykset uudistaa työ-, pääoma-, tavara- ja palvelumarkkinoita sekä suotuisa maailmantalous ovat luoneet Euroopan unionille suotuisat talousnäkymät, joiden avulla se voi saavuttaa joitakin tärkeimmistä tavoitteistaan. Edistyminen ei kuitenkaan ole automaattista: se vaatii johtamista, sitoutumista ja yhtenäistä toimintaa.

Tämän vuoksi Eurooppa-neuvosto asetti täystyöllisyyden EU:n työllisyys- ja sosiaalipolitiikan yleistavoitteeksi ja vaati jäsenvaltioita sitoutumaan strategiseen päämäärään ja tekemään unionista maailman kilpailukykyisimmän ja dynaamisimman tietoon perustuvan talouden, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää yhteisön ja jäsenvaltioiden samanaikaisia toimia. Se edellyttää myös, että jatkuvasti käytetään tehokkaita, tasapainoisia ja toisiaan tukevia politiikan keinoja, jotka perustuvat makrotalouspolitiikkaan, sopeutumiskykyisiä ja joustavia työmarkkinoita edistäviin rakenneuudistuksiin, innovaatioihin ja kilpailukykyyn. Lisäksi tarvitaan aktiivinen hyvinvointivaltio, joka edistää inhimillisten voimavarojen kehittämistä, osallistumista, osallisuutta sekä solidaarisuutta.

Luxemburgin prosessin tärkeimpiä haasteita ovat valmistautuminen siirtymään tietoon perustuvaan talouteen, tieto- ja viestintäteknologian etujen hyödyntäminen, eurooppalaisen sosiaalisen mallin uudistaminen investoimalla ihmisiin ja torjumalla sosiaalista syrjäytymistä sekä yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen. Lissabonissa asetetun täystyöllisyyspäämäärän saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on vastattava suuntaviivojen neljän pilarin mukaisiin vaatimuksiin yhtenäisellä kokonaisstrategialla, johon sisältyvät seuraavat laaja-alaiset tavoitteet:

A Vahvistetaan työmahdollisuuksia ja tarjotaan riittäviä kannustimia kaikille, jotka ovat halukkaita ryhtymään ansiotyöhön, jotta saavutettaisiin tavoitteena oleva täystyöllisyys. Samalla tunnustetaan, että jäsenvaltioilla on erilaiset lähtökohdat ja että täystyöllisyys on yleisen kansallisen talouspolitiikan tavoite. Jäsenvaltioiden on harkittava kansallisten tavoitteiden asettamista työllisyysasteen nostamiseksi edistääkseen eurooppalaista yleistavoitetta, jonka mukaan vuoteen 2010 mennessä on saavutettava 70 prosentin kokonaistyöllisyysaste ja naisten osalta yli 60 prosentin työllisyysaste. Näihin tavoitteisiin pyrittäessä olisi otettava huomioon myös työpaikkojen laadun parantaminen.

B Jäsenvaltioiden on kehitettävä kattava ja yhtenäinen elinikäistä oppimista koskeva strategia, jolla autetaan ihmisiä hankkimaan taidot, joita he tarvitsevat taloudellisten ja yhteiskunnallisten muutosten hallintaan läpi elämänsä ja pitämään näitä taitoja ajan tasalla. Strategiassa on otettava huomioon sellaisten nuorille ja aikuisille tarkoitettujen perus-, keski- ja korkea-asteen koulutuksen, täydennyskoulutuksen sekä ammatillisen koulutuksen järjestelmien kehittäminen, joilla parannetaan heidän työllistyvyyttään, sopeutumiskykyään ja ammattitaitoaan sekä heidän mahdollisuuksiaan osallistua tietoon perustuvaan yhteiskuntaan. Strategiassa olisi tultava esiin viranomaisten, yritysten, työmarkkinaosapuolten ja yksittäisten ihmisten yhteinen vastuu ja kansalaisyhteiskunnan asianmukainen osuus tietoon perustuvan yhteiskunnan toteutumisessa. Työmarkkinaosapuolten olisi neuvoteltava ja sovittava toimenpiteistä, joilla kehitetään täydennyskoulutusta ja aikuisten ammatillista koulutusta työntekijöiden sopeutumiskyvyn ja yritysten kilpailukyvyn lisäämiseksi. Jäsenvaltioiden olisi tätä varten asetettava kansallisia tavoitteita, jotka koskevat henkilöresursseihin tehtävien investointien sekä (viralliseen tai epäviralliseen) yleissivistävään ja ammatilliseen täydennyskoulutukseen osallistumisen lisäämistä, ja seurattava säännöllisesti näiden tavoitteiden saavuttamista.

C Jäsenvaltioiden on kehitettävä kattava yhteistyökumppanuus työmarkkinaosapuolten kanssa työllisyysstrategian täytäntöönpanoa, seuraamista ja jatkotoimia varten. Työmarkkinaosapuolia kehotetaan tehostamaan kaikilla tasoilla toimintaansa Luxemburgin prosessin tukemiseksi. Suuntaviivoissa asetettujen yleisten puitteiden ja tavoitteiden mukaisesti työmarkkinaosapuolia kehotetaan kehittämään - kansallisten perinteidensä ja käytäntöjensä mukaisesti - niitä koskevien suuntaviivojen osalta oma täytäntöönpanoprosessinsa, määrittelemään ne kysymykset, joista ne neuvottelevat, ja ilmoittamaan säännöllisesti, halutessaan kansallisissa toimintasuunnitelmissa, toteuttamiensa toimien edistymisestä ja niiden vaikutuksista työllisyyteen ja työmarkkinoiden toimintaan. Euroopan tason työmarkkinaosapuolia kehotetaan määrittelemään oma panoksensa sekä seuraamaan, edistämään ja tukemaan kansallisella tasolla toteutettavia toimia.

D Toteuttaessaan työllisyyden suuntaviivoja kansallisessa politiikassaan jäsenvaltioiden on kiinnitettävä asianmukaista huomiota kaikkiin pilareihin ja laaja-alaisiin tavoitteisiin sekä tasapainotettava painopistealueensa niin, että niissä otetaan huomioon suuntaviivojen yhtenäisyys ja yhtäläinen arvo. Kansallisissa toimintasuunnitelmissa on työllisyysstrategiaa kehitettävä (valtavirtaistamalla sukupuolten tasa-arvo) siten, että määritellään kaikkiin pilareihin ja laaja-alaisiin tavoitteisiin perustuva toimintapolitiikkojen yhdistelmä, jossa tuodaan selvästi esiin, miten eri suuntaviivoihin kuuluvat toiminta-aloitteet on jäsennetty pitkäaikaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Alueellinen ulottuvuus ja alueelliset erot on otettava strategian toteuttamisessa huomioon erilaisina politiikkoina tai tavoitteina. Samalla on pyrittävä saavuttamaan kansalliset tavoitteet ja noudatettava tasa-arvoisen kohtelun periaatetta. Jäsenvaltioiden on noudatettava yleisiä puitteita, mutta niiden on syytä myös keskittyä sellaisiin strategian kohtiin, joilla on merkitystä niiden oman työmarkkinatilanteen tarpeiden kannalta.

E Jäsenvaltioiden ja komission on vahvistettava yhteisten indikaattoreiden kehittämistä, jotta voidaan asianmukaisesti arvioida toimien edistymistä kussakin neljästä pilarista ja tukea vertailuarvojen asettamista ja hyvien toimintatapojen kartoittamista. Työmarkkinaosapuolia pyydetään kehittämään asianmukaiset indikaattorit, vertailuarvot ja näitä tukevat tilastolliset tietokannat, joilla voidaan mitata niiden vastuulla olevien toimien edistymistä.

I PARANNETAAN TYÖLLISTYVYYTTÄ

Torjutaan nuorisotyöttömyyttä ja ehkäistään pitkäaikaistyöttömyyttä

Nuorisotyöttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden kasvun katkaisemiseksi jäsenvaltioiden on pyrittävä entistä tehokkaammin kehittämään ennaltaehkäiseviä ja työllistyvyyttä edistäviä strategioita, jotka perustuvat yksilöllisten tarpeiden varhaiseen tunnistamiseen. Jäsenvaltion määrittämän mutta enintään kaksi vuotta kestävän ajanjakson kuluessa - ajanjakso voi olla pidempi, jos jäsenvaltiossa on erityisen paljon työttömyyttä, tämän kuitenkaan rajoittamatta suuntaviivojen uudelleen tarkastelua kahden vuoden kuluttua - jäsenvaltiot varmistavat, että:

1. Kaikille työttömille nuorille annetaan uusi mahdollisuus ennen kuin he ovat olleet kuusi kuukautta työttöminä ja työttömille aikuisille ennen kuin he ovat olleet kaksitoista kuukautta työttöminä tarjoamalla heille koulutusta, uudelleenkoulutusta, työharjoittelua, työpaikka tai muu työllistyvyyttä parantava toimenpide, kuten yksilöllistä ammatinvalinnanohjausta tai neuvontaa; tällä pyritään siihen, että he integroituvat tehokkaasti työmarkkinoille.

Nämä ennaltaehkäisevät ja työllistyvyyttä parantavat toimenpiteet olisi yhdistettävä toimiin, joilla pienennetään pitkäaikaistyöttömien määrää edistämällä heidän paluutaan työmarkkinoille.

Jäsenvaltioiden olisi tässä yhteydessä edelleen nykyaikaistettava julkisia työvoimapalveluitaan varsinkin seuraamalla edistymistä, asettamalla selkeät määräajat ja antamalla työvoimapalvelujen henkilöstölle riittävää lisäkoulutusta. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava työvoimapalvelujen tarjoajia yhteistyöhön muiden palvelujen tarjoajien kanssa ennaltaehkäisy- ja aktivointistrategian tehostamiseksi.

Edistetään työllisyyttä etuus-, verotus- ja koulutusjärjestelmillä

Etuus-, verotus- ja koulutusjärjestelmiä on tarvittaessa tarkistettava ja muutettava niin, että ne aktiivisesti edistävät työttömien työllistyvyyttä. Lisäksi järjestelmien olisi oltava vuorovaikutteisia siten, että ne kannustavat työelämän ulkopuolella olevia työhön haluavia ja työhön kykeneviä henkilöitä palaamaan työmarkkinoille. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä kannustimiin, joilla pyritään saamaan työttömät ja työelämän ulkopuolella olevat henkilöt hakemaan ja ottamaan vastaan työtä, sekä toimenpiteisiin, joilla pyritään saattamaan heidän ammattitaitonsa ajan tasalle ja lisäämään erityisesti niiden henkilöiden työnsaantimahdollisuuksia, joiden on vaikeinta saada työtä.

2. Kunkin jäsenvaltion on

- tarkistettava ja tarvittaessa muutettava etuus- ja verotusjärjestelmäänsä köyhyysloukkujen vähentämiseksi ja tarjottava kannustimia työttömille ja työelämän ulkopuolella oleville henkilöille, jotta he hakisivat ja ottaisivat vastaan työtä tai osallistuisivat työllistyvyyttä edistävään toimenpiteeseen, sekä tarjottava kannustimia työnantajille uusien työpaikkojen luomiseksi;

- pyrittävä lisäämään merkittävästi niiden työttömien ja työelämän ulkopuolella olevien henkilöiden osuutta, jotka osallistuvat työllistyvyyttä parantaviin aktiivitoimiin, tarkoituksena tehostaa integroitumista työmarkkinoille. Jäsenvaltioiden on myös pyrittävä parantamaan tällaisten toimenpiteiden tuloksia ja kustannusvaikuttavuutta;

- toteutettava toimenpiteitä, joilla työttömät ja työelämän ulkopuolella olevat henkilöt voivat hankkia tai parantaa esimerkiksi sellaisia tietotekniikkaan tai viestintään liittyviä taitojaan, jotka helpottavat heidän pääsyään työmarkkinoille ja vähentävät ammattitaidossa olevia puutteita. Kunkin jäsenvaltion on asetettava tavoite aktiivitoimien, kuten työttömille tarjottavan yleissivistävän tai ammatillisen koulutuksen taikka vastaavien toimenpiteiden, toteuttamiselle siten, että se pyrkii asteittain saavuttamaan kolmen parhaiten onnistuneen jäsenvaltion keskiarvon, kuitenkin vähintään 20 prosenttia.

Kehitetään aktiivista ikääntymistä koskevaa politiikkaa

Tarvitaan syvällisiä muutoksia nykyisiin asenteisiin ikääntyviä työntekijöitä kohtaan samoin kuin vero- ja etuusjärjestelmien uudistamista, jotta voidaan saavuttaa täystyöllisyys, varmistaa sosiaaliturvajärjestelmien oikeudenmukaisuus ja kestävyys pitkällä aikavälillä ja hyödyntää mahdollisimman hyvin ikääntyvien työntekijöiden kokemusta.

3. Jäsenvaltioiden on näin ollen tarvittaessa työmarkkinaosapuolten kanssa kehitettävä aktiivista ikääntymistä koskevaa politiikkaa, jonka tavoitteena on parantaa ikääntyvien työntekijöiden mahdollisuuksia pysyä mahdollisimman pitkään työelämässä ja kannustaa heitä siihen. Tämän saavuttamiseksi on erityisesti

- toteutettava positiivisia toimenpiteitä, joilla pyritään säilyttämään ikääntyvien työntekijöiden työkyky ja ammattitaito myös tietoon perustuvilla työmarkkinoilla ja erityisesti riittävän yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen avulla, otetaan käyttöön joustavia työskentelyjärjestelyjä, kuten osa-aikatyö työntekijän niin halutessa, ja lisätään työnantajien tietoisuutta ikääntyvien työntekijöiden voimavaroista.

- tarkasteltava verotus- ja etuusjärjestelmiä niiden kielteisten vaikutusten vähentämiseksi ja jotta työmarkkinoilla pysyminen olisi ikääntyvien työntekijöiden kannalta nykyistä houkuttelevampi vaihtoehto.

Kehitetään uusilla työmarkkinoilla tarvittavia taitoja elinikäisen oppimisen kautta

Työmarkkinoiden tarpeisiin vastaava tehokas ja toimiva koulutusjärjestelmä on avainasemassa kehitettäessä tietoon perustuvaa taloutta ja parannettaessa työllisyyden tasoa ja laatua. Se on olennaisen tärkeä myös elinikäisen oppimisen kannalta, koska sen avulla voidaan siirtyä kitkattomasti koulusta työelämään, luoda perusta tuottaville inhimillisille voimavaroille, joihin kuuluu sekä perus- että erityistaitoja, sekä saada valmiudet sopeutua helposti yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin muutoksiin. Työllistyvän työvoiman kehittämiseen kuuluu se, että ihmisille annetaan valmius päästä mukaan tietoon perustuvaan yhteiskuntaan ja käyttää hyväkseen sen tarjoamia etuja. Lisäksi on korjattava ammattitaidossa olevia puutteita ja kaikissa elämän vaiheissa estettävä työttömyydestä, työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämisestä ja syrjäytymisestä aiheutuva taitojen heikkeneminen.

4. Jäsenvaltioita pyydetään näin ollen parantamaan yleissivistävien ja ammatillisten koulutusjärjestelmiensä ja opetussuunnitelmiensa laatua muun muassa tarjoamalla asianmukaista ohjausta sekä ammatillisen peruskoulutuksen että elinikäisen oppimisen yhteydessä ja nykyaikaistamalla ja tehostamalla oppisopimusjärjestelmää ja työssä tapahtuvaa koulutusta sekä edistämään paikallisten oppimisen monitoimikeskusten kehittämistä, jotta voidaan

- antaa nuorille perustaidot, jotka ovat tärkeitä työmarkkinoiden kannalta ja joita tarvitaan elinikäiseen oppimiseen osallistumista varten;

- vähentää nuorten ja aikuisten lukutaidottomuutta ja vähentää huomattavasti niiden nuorten määrää, jotka lopettavat varhain koulunkäyntinsä; erityistä huomiota olisi kiinnitettävä myös nuoriin, joilla on oppimisvaikeuksia ja koulutukseen liittyviä ongelmia; jäsenvaltioiden on tähän liittyen kehitettävä toimia, joiden tavoitteena on puolittaa vuoteen 2010 mennessä niiden 18-24-vuotiaiden määrä, jotka ovat käyneet vain peruskoulun eivätkä sen jälkeen jatka opiskelua tai osallistu koulutukseen;

- edistää (myös epätyypillisissä työsuhteissa olevien) aikuisten edellytyksiä osallistua elinikäiseen oppimiseen; tavoitteena on yleisesti lisätä koulutukseen osallistuvien työikäisten aikuisten (25-64-vuotiaat) osuutta; jäsenvaltioiden olisi asetettava tähän liittyviä tavoitteita.

Jäsenvaltioiden olisi parannettava tutkintojen sekä hankittujen tietojen ja taitojen tunnustamista liikkuvuuden ja elinikäisen oppimisen kannustamiseksi.

5. Jäsenvaltioiden on pyrittävä kehittämään verkko-oppimista, joka on suunnattu kaikille kansalaisille. Niiden on erityisesti varmistettava, että kaikilla kouluilla on pääsy Internetiin ja multimediaresursseihin vuoden 2001 loppuun mennessä ja että tarpeellinen määrä opettajia osaa käyttää näitä välineitä vuoden 2002 loppuun mennessä, jotta kaikille oppilaille pystytään tarjoamaan hyvä digitaalinen lukutaito.

Aktiivista politiikkaa, jolla kehitetään sopivien työpaikkojen etsintää sekä ehkäistään ja poistetaan tulevia pullonkauloja

Kaikissa jäsenvaltioissa esiintyy toisaalta työttömyyttä ja syrjäytymistä ja toisaalta taas työvoimapulaa tietyillä aloilla, tietyissä ammateissa ja tietyillä alueilla. Kun työllisyystilanne paranee ja teknologisten muutosten vauhti kiihtyy, nämä pullonkaulat pahenevat. Tulevan työvoimapulan ehkäisemiseen ja torjuntaan tarkoitetun aktiivisen politiikan puute vahingoittaa kilpailukykyä, lisää inflaatiopaineita ja pitää rakenteellisen työttömyyden korkeana.

6. Jäsenvaltioiden on - tarvittaessa työmarkkinaosapuolten kanssa - lisättävä ponnistelujaan tulevien pullonkaulojen tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi erityisesti

- kehittämällä työvoimapalvelujen kykyä löytää sopivat työpaikat sopiville työnhakijoille;

- kehittämällä politiikkaa, jolla ehkäistään ammattitaidossa olevia puutteita;

- edistämällä ammatillista ja maantieteellistä liikkuvuutta;

- lisäämällä työmarkkinoiden toimivuutta parantamalla avoimia työpaikkoja ja opiskelumahdollisuuksia käsitteleviä tietokantoja; nämä olisi liitettävä yhteen Euroopan tasolla hyödyntämällä uutta tietotekniikkaa ja Euroopan tasolla jo saatuja kokemuksia.

Torjutaan syrjintää ja edistetään sosiaalista osallisuutta tarjoamalla työpaikkoja

Monilla ryhmillä ja yksittäisillä ihmisillä on suuria vaikeuksia hankkia asianmukaisia taitoja sekä päästä työmarkkinoille ja pysyä siellä. Tämä saattaa lisätä syrjäytymisvaaraa. Tarvitaan yhtenäistä politiikkaa, jolla edistetään sosiaalista osallisuutta tukemalla heikommassa asemassa olevien ryhmien ja ihmisten integroitumista työmarkkinoille ja torjutaan työmarkkinoille pääsyssä ja itse työmarkkinoilla esiintyvää syrjintää.

7. Kunkin jäsenvaltion on

- tunnistettava ja torjuttava kaikki työmarkkinoille sekä koulutukseen pääsyssä esiintyvät syrjinnän muodot;

- kehitettävä malleja, jotka sisältävät ehkäiseviä ja aktiivisia poliittisia toimenpiteitä riskialttiiden tai heikommassa asemassa olevien ryhmien ja henkilöiden integroimiseksi työmarkkinoille, jotta vältettäisiin syrjäytyminen ja ns. "työssäkäyvän köyhälistön" syntyminen;

- toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, jotka vastaavat vammaisten, etnisten vähemmistöjen ja siirtotyöläisten tarpeita heidän työmarkkinoille integroitumisensa osalta, ja asetettava tarvittaessa tätä varten kansalliset tavoitteet.

II KEHITETÄÄN YRITTÄJYYTTÄ JA LUODAAN UUSIA TYÖPAIKKOJA

Helpotetaan yritysten perustamista ja toimintaa

Yleisesti ottaen uusien yritysten kehittäminen ja varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) kasvu on olennaisen tärkeää työpaikkojen luomiseksi ja nuorille suunnattujen koulutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Kehitystä on edistettävä parantamalla tietoisuutta yrittäjyydestä kaikkialla yhteiskunnassa ja oppilaitosten opetussuunnitelmissa. Päämäärän saavuttamiseksi on laadittava selkeät, vakaat ja johdonmukaiset säännöt sekä parannettava riskipääomamarkkinoiden kehitysedellytyksiä ja pääsyä niille. Jäsenvaltioiden olisi myös kevennettävä ja yksinkertaistettava pk-yritysten hallinnollisia ja verorasitteita. Tällaisen politiikan pitäisi tehostaa pimeän työn torjumista.

8. Jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota yritysten yleiskustannusten vähentämiseen ja hallinnollisen taakan keventämiseen erityisesti yritystä perustettaessa ja lisätyövoimaa palkattaessa. Uusia säädöksiä laatiessaan jäsenvaltioiden olisi lisäksi arvioitava niiden mahdollinen vaikutus yritysten hallinnolliseen taakkaan ja yleiskustannuksiin.

9. Jäsenvaltioiden on kannustettava yrittäjäksi ryhtymistä

- tarkastelemalla varsinkin verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmään liittyviä mahdollisia esteitä ja pyrittävä vähentämään niitä, jotta yrittäjäksi ryhtyminen ja pienyrityksen perustaminen helpottuisi;

- edistämällä yrittäjyyttä ja itsenäistä ammatinharjoittamista koskevaa koulutusta, kohdennettuja tukipalveluita sekä nykyisten ja tulevien yrittäjien kouluttamista;

- torjumalla "pimeää työtä" ja kannustamalla tällaisten työpaikkojen muuttamista laillisiksi työpaikoiksi hyödyntämällä kaikkia asiaan liittyviä toimia, myös sääntelytoimia, kannustimia sekä vero- ja etuusjärjestelmän uudistamista yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa.

Uudet työllistämismahdollisuudet tietoyhteiskunnassa ja palvelualalla

Jos Euroopan unioni haluaa vastata menestyksekkäästi työllisyyskysymykseen, sen on hyödynnettävä tehokkaasti kaikkia mahdollisuuksia luoda uusia työpaikkoja ja käyttää uutta teknologiaa. Innovatiivisten yritysten on saatava tukea, koska niillä voi olla merkittävä asema tietoon perustuvan yhteiskunnan työllistämismahdollisuuksien aktivoinnissa. Erityisesti palvelualalla on huomattavia mahdollisuuksia. Tätä varten:

10. Jäsenvaltioiden on poistettava palvelujen tarjontaa haittaavat esteet ja kehitettävä toimintaedellytyksiä palvelualan koko työllistämispotentiaalin hyödyntämiseksi useampien ja parempien työpaikkojen luomiseksi. Erityisesti olisi hyödynnettävä tietoyhteiskunnan ja ympäristöalan työllistämismahdollisuudet.

Työllisyyttä edistävä paikallinen ja alueellinen toiminta

Kaikki alue- ja paikallistason toimijat työmarkkinaosapuolet mukaan lukien on saatava mukaan Euroopan työllisyysstrategian täytäntöönpanoon. Tämä on tehtävä tunnistamalla mahdollisuudet luoda työpaikkoja paikallistasolla ja lujittamalla tähän tähtäävää kumppanuutta.

11. Jäsenvaltioiden on

- otettava aluekehityskysymykset tarvittaessa huomioon yleisessä työllisyyspolitiikassaan;

- kannustettava paikallis- ja alueviranomaisia kehittämään työllisyysstrategioita, jotta voitaisiin täysimääräisesti hyödyntää mahdollisuuksia luoda työpaikkoja paikallistasolla, ja edistettävä tätä varten kumppanuutta kaikkien asianomaisten toimijoiden kanssa kansalaisyhteiskunnan edustajat mukaan lukien;

- edistettävä toimenpiteitä, joilla vahvistetaan yhteiskuntatalouden kilpailukykyä ja kykyä luoda työpaikkoja; erityisesti mainittakoon tavaroiden ja palvelujen tarjoaminen sellaisiin tarpeisiin, joita nykyiset markkinat eivät vielä pysty täyttämään. Lisäksi olisi tutkittava tällaisten toimien tiellä olevia esteitä ja pyrittävä vähentämään niitä;

- vahvistettava julkisten työvoimapalvelujen asemaa kaikilla tasoilla paikallisten työllistämismahdollisuuksien tunnistamisessa ja paikallisten työmarkkinoiden toimivuuden parantamisessa.

Työllisyyden ja koulutuksen edistämiseksi toteutettavat verouudistukset

On tärkeää tutkia tarkemmin verotuksen vaikutuksia työllisyyteen ja tehdä verotusjärjestelmä työllisyyttä kannustavammaksi kääntämällä verojen ja työvoimakustannusten pitkään jatkunut noususuuntaus laskuun. Verouudistuksissa on otettava huomioon myös tarve lisätä yritysten, viranomaisten ja yksilöiden omia investointeja ihmisiin, jotta saavutettaisiin pitkäaikainen vaikutus työllisyyteen ja kilpailukykyyn.

12. Kunkin jäsenvaltion on

- otettava tarvittaessa ja oman lähtökohtansa mukaisesti tavoitteekseen vähentää asteittain kokonaisverorasitusta ja soveltuvin osin työhön kohdistuvaa verorasitusta ja välillisiä työvoimakustannuksia etenkin suhteellisen vähän ammattitaitoa vaativan ja heikosti palkatun työn osalta; tällaiset uudistukset on toteutettava niin, ettei vaaranneta julkisen talouden tervehdyttämistä tai sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyttä pitkällä aikavälillä;

- tarjottava kannustimia ja poistettava verotukselliset esteet inhimillisiin voimavaroihin tehtävien investointien edistämiseksi;

- tarkasteltava, olisiko suotavaa ottaa käyttöön vaihtoehtoisia verotuslähteitä, esimerkiksi energia- tai saastepäästöveroa, markkinasuuntaukset huomioon ottaen, erityisesti öljymarkkinoilla.

III PARANNETAAN YRITYSTEN JA TYÖNTEKIJÖIDEN SOPEUTUMISKYKYÄ

Tietoon perustuvan talouden luomat mahdollisuudet ja näkymät työllisyyden paremmasta tasosta ja laadusta edellyttävät työn organisoinnin muuttamista ja kaikkien asiaan liittyvien tahojen, myös yritysten, osallistumista elinikäisen oppimisen strategian täytäntöönpanoon, jotta voidaan täyttää työntekijöiden ja työnantajien tarpeet.

Nykyaikaistetaan työn organisointia

Työn organisoinnin ja työmuotojen nykyaikaistamiseksi pitäisi saada aikaan kiinteä kumppanuus kaikilla soveltuvilla tasoilla (Euroopan, kansallisella, alakohtaisella, paikallisella ja yrityksen tasolla).

13. Työmarkkinaosapuolia kehotetaan

- neuvottelemaan ja panemaan kaikilla asianmukaisilla tasoilla täytäntöön sopimuksia työn organisoinnin nykyaikaistamiseksi joustavat työjärjestelyt mukaan lukien. Tavoitteena on tehdä yrityksistä tuottavia ja kilpailukykyisiä, saavuttaa tarvittava tasapaino joustavuuden ja turvan välillä ja kohottaa työpaikkojen laatua. Käsiteltäviä aiheita voisivat olla esimerkiksi uuden teknologian käyttöönotto, uudet työskentelymuodot ja työaikakysymykset, kuten työajan ilmaiseminen vuotuisena työaikana, työajan lyhentäminen, ylityön vähentäminen, osa-aikatyön kehittäminen, mahdollisuus sapattivapaisiin ja asiaan liittyvät työsuhdeturvakysymykset;

- Luxemburgin prosessin puitteissa raportoimaan vuosittain niistä työn organisoinnin uudistamisen näkökohdista, joita on käsitelty neuvotteluissa, samoin kuin niiden täytäntöönpanon tilasta sekä vaikutuksista työllisyyteen ja työmarkkinoiden toimintaan.

14. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa tai työmarkkinaosapuolten neuvottelemien sopimusten perusteella

- tarkasteltava nykyistä lainsäädäntöä ja tutkittava ehdotuksia uusista säännöksistä ja kannustimista sen varmistamiseksi, että ne pyrkivät madaltamaan työllisyyden esteitä, helpottamaan uudenaikaistetun työn organisoinnin käyttöönottoa ja lisäämään työmarkkinoiden kykyä sopeutua talouden rakennemuutoksiin;

- tutkittava mahdollisuutta säätää kansallisessa lainsäädännössään joustavammista sopimusmuodoista ottaen huomioon, että työn tekemisen muodot ovat yhä moninaisempia. Niiden on lisäksi varmistettava, että uusien, joustavampien työsopimusten mukaisesti työskentelevillä henkilöillä on kuitenkin riittävä turva ja parempi ammattiasema yrityksen tarpeiden ja työntekijöiden toiveiden kanssa yhteensopivalla tavalla;

- pyrittävä varmistamaan nykyisen työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännön parempi soveltaminen työpaikkatasolla vauhdittamalla täytäntöönpanoa ja tehostamalla sen valvontaa, antamalla neuvoja yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, jotta niiden olisi helpompi noudattaa nykyistä lainsäädäntöä, kehittämällä työterveyttä ja työturvallisuutta koskevaa koulutusta sekä edistämällä toimenpiteitä työtapaturmien ja ammattitautien vähentämiseksi perinteisesti riskialttiilla aloilla.

Tuetaan sopeutumiskykyä yrityksissä osana elinikäistä oppimista

Yritysten ammattitaidon tason uudistaminen on keskeinen tekijä elinikäisessä oppimisessa ja sen toteuttamiseksi

15. työmarkkinaosapuolia kehotetaan kaikilla asiaankuuluvilla tasoilla tekemään tarvittaessa elinikäistä oppimista koskevia sopimuksia sopeutumiskyvyn ja innovaation helpottamiseksi erityisesti tieto- ja viestintätekniikan alalla. Tähän liittyen olisi määriteltävä edellytykset, joilla kaikille työntekijöille annetaan mahdollisuus hankkia tietoyhteiskunnassa tarvittavat taidot vuoteen 2003 mennessä.

IV VAHVISTETAAN SUKUPUOLTEN VÄLISTÄ TASA-ARVOPOLITIIKKAA

Naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistaminen

Jotta jäsenvaltiot voisivat saavuttaa yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevan tavoitteen ja kohottaa naisten työllisyysastetta Lissabonin Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti, niiden olisi vahvistettava tasa-arvopolitiikkaansa ja käsiteltävä siinä kaikkia tekijöitä, jotka vaikuttavat naisten päätöksiin siirtyä työelämään.

Naisilla on edelleen erityisiä vaikeuksia päästä työelämään, edetä urallaan ja sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämää, ja heidän ansiotasonsa on edelleen alhaisempi kuin miehillä. Tämän vuoksi on tarpeen muun muassa

- varmistaa, että naisille suunnattuja aktiivisia työmarkkinatoimia toteutetaan suhteessa heidän osuuteensa työttömistä;

- kiinnittää erityistä huomiota vero- ja etuusjärjestelmien vaikutukseen eri sukupuoliin. Jos vero- ja etuusjärjestelmissä havaitaan tekijöitä, jotka jarruttavat naisten hakeutumista työmarkkinoille, niitä olisi tarkistettava;

- kiinnittää erityistä huomiota siihen, että samasta tai samanarvoisesta työstä maksetaan sama palkka;

- kiinnittää erityistä huomiota seikkoihin, jotka ovat esteenä yksityisyrittäjiksi tai itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi aikoville naisille;

- varmistaa, että naiset voivat vapaaehtoiselta pohjalta hyötyä joustavista työnteon muodoista työn laadun siitä kärsimättä;

- varmistaa sellaisten edellytysten olemassaolo, jotka helpottavat naisten osallistumista elinikäiseen oppimiseen ja erityisesti tietotekniikkakoulutukseen.

16. Tätä varten jäsenvaltioiden on otettava tasa-arvonäkökulma huomioon työllisyyden suuntaviivojen täytäntöönpanossa jokaisessa niiden neljästä pilarista

- kehittämällä ja vahvistamalla kuulemismenettelyjä sukupuolten tasa-arvoa käsittelevien yhteistyöelinten kanssa;

- soveltamalla menettelyjä kunkin suuntaviivan tasa-arvoon kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi;

- kehittämällä indikaattoreita, joilla voidaan mitata tasa-arvon edistymistä kussakin suuntaviivassa.

Jäsenvaltioiden on luotava asianmukaiset tiedonkeruujärjestelmät ja -menettelyt ja varmistettava työllisyystilastojen erittely sukupuolen mukaan, jotta kehitystä voidaan arvioida luotettavasti.

Miesten ja naisten välisen eriarvoisuuden korjaaminen

Jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten olisi kiinnitettävä huomiota naisten ja miesten määrän epätasapainoon tietyillä aloilla ja tietyissä ammateissa sekä naisten uramahdollisuuksien parantamiseen.

17. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa

- voimistettava pyrkimyksiään kaventaa naisten ja miesten työttömyysasteen välistä eroa tukemalla aktiivisesti naisten työllisyyden lisäämistä ja harkittava kansallisten tavoitteiden asettamista Lissabonin Eurooppa-neuvoston päätelmissä asetettujen tavoitteiden mukaisesti;

- toteutettava toimia, jotta naiset ja miehet olisivat tasapainoisesti edustettuina kaikilla aloilla ja kaikissa ammateissa;

- käynnistettävä positiivisia toimia edistääkseen periaatetta, jonka mukaan samasta tai samanarvoisesta työstä maksetaan samaa palkkaa, ja vähentääkseen naisten ja miesten tuloeroja. Sukupuolten välisiin palkkaeroihin julkisella ja yksityisellä sektorilla on puututtava, ja palkkaeroja koskevan politiikan vaikutuksia olisi tutkittava ja käsiteltävä;

- tarkasteltava mahdollisuuksia käyttää naisten urakehitystä edistäviä toimia nykyistä laajemmin naisten ja miesten eriarvoisen aseman korjaamiseksi.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen

Politiikat sapattivapaiden, vanhempainloman, osa-aikatyön ja sellaisten joustavien työjärjestelyjen osalta, jotka ovat sekä työnantajien että työntekijöiden etujen mukaisia, ovat erittäin tärkeitä sekä naisten että miesten kannalta. Alaa koskevat direktiivit ja työmarkkinaosapuolten sopimukset olisi pantava täytäntöön nopeammin ja niiden soveltamista olisi seurattava säännöllisesti. Käytettävissä on oltava riittävästi laadukkaita hoitopalveluja lapsille ja muille huollettaville, jotta tuetaan naisten ja miesten pääsyä työmarkkinoille ja pysymistä työelämässä. Perhevelvollisuuksien tasapuolinen jakaminen on tässä mielessä ratkaisevan tärkeää. Työmarkkinoille poissaolon jälkeen palaavien taidot ovat saattaneet vanhentua, ja heillä voi olla vaikeuksia päästä koulutukseen. Naisten ja miesten paluuta työmarkkinoille poissaolon jälkeen olisi helpotettava. Yhtäläisten mahdollisuuksien vahvistamiseksi

18. Jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten on

- laadittava, toteutettava ja edistettävä perhettä tukevia politiikkoja, joihin kuuluvat kohtuuhintaiset, helposti saatavat ja laadukkaat lastenhoitopalvelut ja muut hoivapalvelut sekä vanhempainlomia ja muita vapaita koskevat järjestelmät;

- harkittava kansallisten tavoitteiden asettamista kansallinen tilanne huomioon ottaen lasten ja muiden hoivapalveluiden saatavuuden lisäämiseksi;

- kiinnitettävä erityistä huomiota niiden naisten ja miesten asemaan, jotka suunnittelevat paluuta ansiotyöhön oltuaan poissa työelämästä, ja tutkivat tätä varten keinoja poistaa asteittain työelämään paluun esteitä.