—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Iranista,

—

ottaa huomioon kuolemanrangaistusta koskevat EU:n suuntaviivat,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,

—

ottaa huomioon EU:n maailmanlaajuisen ihmisoikeuspakotejärjestelmän (EU:n Magnitski-laki),

—

ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) tiedottajan 30. tammikuuta 2022 antaman julkilausuman Narges Mohammadin tuomiosta,

—

ottaa huomioon vuonna 1988 annetut pidätettynä tai vangittuna olevien henkilöiden suojelua koskevat YK:n periaatteet,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston 18. maaliskuuta 2021 antaman julkilausuman, jossa pyydettiin tohtori Ahmadreza Djalalin välitöntä vapauttamista, ja sen 25. marraskuuta 2020 antaman julkilausuman, jossa Irania kehotettiin keskeyttämään hänen teloituksensa täytäntöönpano,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston mielivaltaista vangitsemista käsittelevän työryhmän 20.–24. marraskuuta 2017 pitämässään istunnossa hyväksymän lausunnon Ahmadreza Djalalista (Iranin islamilainen tasavalta),

—

ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—

ottaa huomioon vuonna 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.

toteaa, että kuolemanrangaistuksen poistaminen maailmanlaajuisesti on yksi EU:n ihmisoikeuspolitiikan päätavoitteista;

B.

ottaa huomioon, että YK:n mukaan Iranissa teloitettiin 1. tammikuuta ja 1. joulukuuta 2021 välisenä aikana ainakin 275 ihmistä, joiden joukossa oli ainakin kaksi nuorta rikoksentekijää ja kymmenen naista; panee merkille, että teloitusten lukumäärä asukasta kohden on Iranissa maailman suurin; ottaa huomioon, että Iranin viranomaiset ovat määränneet kuolemantuomioita mielenosoituksiin liittyvistä syytteistä ja teloittaneet ihmisiä, jotka oli asetettu syytteeseen laajalle levinneiden mielenosoitusten yhteydessä, mutta eivät ole suorittaneet minkäänlaista avointa tutkintaa vakavista väitteistä, joiden mukaan turvallisuusviranomaiset ovat käyttäneet liiallista ja tappavaa voimaa mielenosoittajia vastaan; ottaa huomioon, että Iranissa vankeja kidutetaan usein, mikä aiheuttaa huolta siitä, että vangeille annetaan kuolemanrangaistuksia väärien tunnustusten perusteella rikoksista, joita he eivät ole tehneet;

C.

ottaa huomioon, että Iran määrää ja panee täytäntöön kuolemanrangaistuksia alaikäisille vastoin maalle lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen mukaisesti kuuluvia velvoitteita; ottaa huomioon, että vuoden 2009 ja syyskuun 2020 välisenä aikana raportoitiin ainakin 67 nuoren rikoksentekijän teloituksesta; ottaa huomioon, että tammikuussa 2022 Iranissa kuolemantuomion täytäntöönpanoa odotti 85 nuorta rikoksentekijää;

D.

ottaa huomioon, että kuolemanrangaistuksia määrätään suhteettomasti etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin, kuten belutši-, kurdi-, arabi- ja bahai-vähemmistöihin kuuluville; ottaa huomioon, että homoseksuaalisuus on kriminalisoitu rikoslaissa ja että hlbtiq-henkilöille määrätään kuolemanrangaistuksia; ottaa huomioon, että naisille määrätään kuolemanrangaistuksia, koska useat heitä suoraan koskevat lait ovat luonteeltaan syrjiviä;

E.

ottaa huomioon, että kun Iran teloitti Ruhollah Zamin 12. joulukuuta 2020, se on Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan teloittanut enemmän toimittajia kuin mikään muu maa; ottaa huomioon, että Iran on edelleen yksi maailman sortavimmista maista toimittajille ja että toimittajien ja tiedotusvälineiden häirintä on jatkuvaa;

F.

ottaa huomioon, että Ruotsin ja Iranin kansalainen Ahmadreza Djalali, joka on tutkija Brysselin Vrije Universiteit -yliopistossa ja L'Università degli Studi del Piemonte Orientale -yliopistossa, tuomittiin lokakuussa 2017 kuolemaan valheellisten vakoilusyytteiden nojalla selvästi epäoikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä kidutuksen avulla saadun tunnustuksen perusteella; toteaa, että häntä pidetään ajoittain eristyksissä Evinin vankilassa;

G.

ottaa huomioon, että useaan otteeseen on raportoitu epäinhimillisistä ja alentavista vankilaoloista etenkin Evinin vankilassa ja siitä, että tutkintavankeuden aikana ei ole tarjolla asianmukaista lääketieteellistä hoitoa, mikä on vastoin YK:n vankeinhoidon vähimmäissääntöjä;

H.

toteaa, että Iranissa on mielivaltaisesti pidätettyinä muitakin EU:n kansalaisia; ottaa huomioon, että Iran ei tunnusta kaksoiskansalaisuutta ja rajoittaa siten ulkomaisten suurlähetystöjen mahdollisuuksia tavoittaa maassa pidätettyinä olevia kaksoiskansalaisiaan;

I.

ottaa huomioon, että nyrkkeilymestari Mohammad Javad tuomittiin kuolemaan tammikuussa 2022, kun häntä oli syytetty ”korruption levittämisestä maailmalla”; ottaa huomioon, että painija Navid Afkari, joka kertoi tulleensa kidutetuksi väärän tunnustuksen antamiseksi, teloitettiin syyskuussa 2020; ottaa huomioon, että heidän tuomionsa liittyvät suoraan siihen, että he käyttivät rauhanomaisesti oikeuttaan sananvapauteen ja kokoontumiseen;

J.

toteaa, että Mohammad Javadin ja Navid Afkarin tuomiot ovat osa urheilijoihin kohdistettujen tukahduttamistoimien tehostamista Iranissa;

K.

ottaa huomioon, että Per Anger -palkinnon saaja Narges Mohammadi, joka johti kuolemanrangaistuksen vastaista kampanjaa Iranissa, tuomittiin äskettäin vielä kahdeksan vuoden vankeusrangaistukseen ja 70 raipaniskuun;

L.

ottaa huomioon, että tunnettu ihmisoikeusasianajaja Nasrin Sotoudeh, joka kampanjoi muun muassa kuolemanrangaistuksen asteittaiseksi lopettamiseksi ja työskenteli laajasti sellaisten nuorten vankien kanssa, jotka on tuomittu kuolemaan heidän alle 18-vuotiaana tekemistään rikoksista, tuomittiin maaliskuussa 2019 vankeuteen 33 vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti myönsi Nasrin Sotoudehille vuonna 2012 mielipiteenvapauden Saharov-palkinnon tunnustuksena hänen ansiokkaasta työstään ihmisoikeuksien puolustamiseksi;

M.

ottaa huomioon, että vuonna 1988 tapahtuneita poliittisten toisinajattelijoiden laajamittaisia tahdonvastaisia katoamisia ja summittaisia teloituksia ei ole tähän mennessä tutkittu mitenkään eikä kukaan ole joutunut niistä vastuuseen;

N.

huomauttaa, että ihmisoikeusloukkausten vuoksi EU on toteuttanut vuodesta 2011 lähtien Irania vastaan rajoittavia toimenpiteitä, joihin kuuluvat vakavista ihmisoikeusloukkauksista vastuussa oleville henkilöille ja yhteisöille määrätty omaisuuden jäädyttäminen ja viisumikielto sekä kielto viedä Iraniin laitteita, joita voidaan käyttää maan sisäisissä tukahduttamistoimissa tai televiestinnän seurannassa; toteaa, että näitä toimenpiteitä päivitetään säännöllisesti ja niiden voimassaoloa on jatkettu 13. huhtikuuta 2022 saakka;

O.

panee merkille, että sen jälkeen kun Ebrahim Raisista tuli presidentti elokuussa 2021, teloitettujen, myös naisten, määrä on kasvanut merkittävästi;

P.

toteaa, että tietojen mukaan Iranissa murhataan joka vuosi raa’asti 400–500 naista niin kutsutuissa ”kunniamurhissa”; ottaa huomioon, että Iranin rikoslaissa sallitaan ”kunniamurhat” tietyissä olosuhteissa ilman rangaistusta; huomauttaa, että miehet ja naiset eivät useinkaan saa oikeutta heitä vastaan ”kunnian” nimissä tehdyissä rikoksissa; ottaa huomioon, että 5. helmikuuta 2022 Mona Heydarin mestasi hänen aviomiehensä, joka sitten marssi ympäri katuja hänen irtileikattua päätään kantaen maan lounaisosassa sijaitsevassa Ahvāzin kaupungissa; ottaa huomioon, että toukokuussa 2020 13-vuotiaan Romina Ashrafiin mestasi sirpillä hänen oma isänsä hänen ollessaan nukkumassa;

Q.

ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen ulkoasiainministeriö on todennut, että Iran on viime vuosina edelleen ollut maailman suurin terrorismin valtiosponsori, kun se on tarjonnut poliittista, taloudellista, operatiivista ja logistista tukea useille ryhmille, jotka ovat paitsi EU:n terroristijärjestöjen luettelossa myös Yhdysvaltojen ulkomaisten terroristijärjestöjen luettelossa;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.