52022IP0044

Language
- My EUR-Lex
- Sign in
- Register
- My recent searches (0)

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Search tips

Need more search options? Use the Advanced search

EUROPA
EUR-Lex home
EUR-Lex - 52022IP0044 - EN

Document 52022IP0044

Help

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. helmikuuta 2022 suosituksista komissiolle eurooppalaisten rajatylittävien yhdistysten ja voittoa tavoittelemattomien järjestöjen säännöistä (2020/2026(INL))

EUVL C 342, 6.9.2022, p. 225–264 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
EUVL C 342, 6.9.2022, p. 214–253 (GA)

HTML

PDF

Official Journal

6.9.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 342/225

P9_TA(2022)0044

Eurooppalaisten rajatylittävien yhdistysten ja voittoa tavoittelemattomien järjestöjen säännöt

(2022/C 342/17)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 225 artiklan,

—	ottaa huomioon SEUT 114 ja 352 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 11 artiklan,

—	ottaa huomioon perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 12 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklan,

—	ottaa huomioon lausuntonsa (1) komission ehdotuksesta neuvoston asetukseksi eurooppalaisen yhdistyksen säännöistä (2),

—	ottaa huomioon 13. maaliskuuta 1987 antamansa päätöslauselman voittoa tavoittelemattomista yhdistyksistä Euroopan yhteisöissä (3),

—	ottaa huomioon 7. lokakuuta 2020 antamansa päätöslauselman demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta (4),

—	ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2011 hyväksymänsä kannanoton keskinäisten yhtiöiden, yhdistysten ja säätiöiden eurooppalaisen peruskirjan laatimiseen (5),

—	ottaa huomioon ETSK:n lausunnon ”Hyväntekeväisyyden hyödyntämättömät mahdollisuudet Euroopassa (puheenjohtajavaltio Romanian pyytämä valmisteleva lausunto)”,

—	ottaa huomioon Demokratiaa oikeusteitse -komission (Venetsian komissio) ja Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) hyväksymät yhdistymisvapautta koskevat yhteiset suuntaviivat (CDL-AD(2014)046),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 47 ja 54 artiklan,

—	ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0007/2022),

ottaa huomioon, että SEUT 63 artiklassa yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, 7, 8 ja 12 artiklan kanssa vahvistetaan yhdistymisvapaus kaikilla tasoilla ja suojellaan voittoa tavoittelemattomia järjestöjä syrjiviltä, tarpeettomilta ja perusteettomilta rajoituksilta, jotka koskevat niiden toiminnan rahoittamista;

toteaa, että tässä päätöslauselmassa käsitteen ”voittoa tavoittelematon järjestö” olisi katsottava kattavan unionin voittoa tavoittelemattomien järjestöjen monet eri muodot, sekä jäsenyyspohjaiset että muut kuin jäsenyyspohjaiset, kuten yhdistykset, hyväntekeväisyysjärjestöt, järjestöt, joiden varat kohdistetaan tiettyyn tavoitteeseen (säätiöt), ja muut vastaavat organisaatiot;

ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tunnustanut, että valtiolla on positiivinen toimintavelvoite turvata yhdistymisvapauden nauttiminen, ja se on todennut 21. lokakuuta 2005 asiassa Ouranio Toxo ym. v. Kreikka (6) antamassaan tuomiossa, ettei yhdistymisvapauden aitoa ja todellista kunnioittamista voida pelkistää valtion velvollisuuteen ainoastaan olla puuttumatta sen harjoittamiseen; ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuin totesi asiassa C-78/18 antamassaan tuomiossa (7), että yhdistymisvapauteen ei kuulu ainoastaan mahdollisuus perustaa tai purkaa yhdistys vaan myös kyseisen yhdistyksen mahdollisuus toimia perustamisen ja purkamisen välisenä aikana;

ottaa huomioon, että voittoa tavoittelemattomat järjestöt ovat olennaisen tärkeitä kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan etujen ajamisessa, sillä ne muun muassa tarjoavat palveluja usein kannattamattomilla sosiaalisektorin aloilla, kannustavat osallistumaan yhteiskunnalliseen elämään ja puolustavat vähemmistöjen oikeuksia; ottaa huomioon, että tämän lisäksi niillä on keskeinen rooli sosioekonomisten haasteiden ennakoinnissa ja niihin vastaamisessa sekä palveluissa ja taloudellisessa toiminnassa olevien puutteiden korjaamisessa yhdessä kansallisten sekä alue- ja paikallishallintojen kanssa;

E.	ottaa huomioon, että voittoa tavoittelemattomat järjestöt käyttävät usein sananvapautta ja tukevat sitä erityisesti edistääkseen yleistä etua, tukevat aktiivista osallistumista demokraattiseen toimintaan ja opettavat demokratiaa;

ottaa huomioon, että covid-19-kriisi on korostanut voittoa tavoittelemattomien järjestöjen elintärkeää roolia ihmisten monien vaikeuksien ratkaisemisessa ja siten myös sosiaalisen yhteenkuuluvuuden takaamisessa; toteaa kuitenkin, että covid-19-kriisi on horjuttanut niiden asemaa erityisesti keskeyttämällä niiden toimintoja sekä luomalla uusia tarpeita ja tehtäviä;

ottaa huomioon, että eurooppalainen demokratia on riippuvainen kansalaisyhteiskunnan ja etujärjestöjen kyvystä toimia vapaasti ja rajojen yli; ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan ja etujärjestöjen olennaisen tärkeää tehtävää demokratian edistämisessä pidetään unionin perusarvona, joka tunnustetaan erityisesti SEU-sopimuksen 11 artiklassa, ja se edellyttää avointa ja jäsenneltyä vuoropuhelua;

ottaa huomioon, että voittoa tavoittelemattomat järjestöt ovat erottamaton osa unionin kansalaisyhteiskuntaa ja niihin kuuluu hyväntekeväisyysjärjestöjä, kuten säätiöitä, jotka edistävät ja helpottavat yksityishenkilöiden työtä, ja voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, jotka toimivat yleisen edun hyväksi;

I.	toteaa, että voittoa tavoittelemattomia järjestöjä koskevia luotettavia tilastotietoja on niukasti tai ne ovat hankalasti saatavilla;

J.	ottaa huomioon, että eurooppayhtiöitä, eurooppaosuuskuntia tai Euroopan tason poliittisia puolueita koskevat eurooppalaiset säännöt eivät sovellu siihen, että voittoa tavoittelemattomat järjestöt voisivat tehdä rajatylittävää yhteistyötä;

K.	ottaa huomioon, että yritykset, kaupalliset yritykset ja taloudelliset etuyhtymät voivat perustaa eurooppalaisen taloudellisen etuyhtymän;

L.	ottaa huomioon, että julkiset elimet voivat perustaa eurooppalaisia alueellisen yhteistyön yhtymiä;

M.	ottaa huomioon, että yhdistyksiä koskevissa eurooppalaisissa säännöissä olisi otettava huomioon järjestöt ja ihmiset, jotka haluavat osallistua rajat ylittävään tietojenvaihtoon ja vastavuoroiseen oppimiseen;

N.	ottaa huomioon, että parlamentin kehotus perustaa yhteisötalouden toimijoille kansallisia tilastollisia rekistereitä ei kata yhteisötalouden ulkopuolisia organisaatioita;

ottaa huomioon, että monet voittoa tavoittelemattomat järjestöt osallistuvat täysipainoisesti talouselämään ja sisämarkkinoiden kehittämiseen, koska ne harjoittavat säännöllisesti jonkinlaista taloudellista toimintaa; ottaa huomioon, että yhdistysten tai voittoa tavoittelemattomien järjestöjen välisten rajatylittävien rahavirtojen määrä on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmenen aikana;

ottaa huomioon, että päätöksentekijät ja kansalaisyhteiskunta tuntevat nykyään paremmin voittoa tavoittelemattomien järjestöjen mahdollisuudet tarjota palveluja, osallistaa kansalaisia ja luoda sosiaalisia innovaatioita; ottaa huomioon, että nämä mahdollisuudet ovat todennäköisesti jääneet hyödyntämättä monilla aloilla, kuten koulutuksessa, kulttuurissa, terveydenhuollossa, sosiaalipalveluissa, tutkimuksessa, kehitysavussa, humanitaarisessa avussa ja katastrofivalmiudessa;

Q.	ottaa huomioon, että EU:n voittoa tavoittelemattomilla järjestöillä on yhä enemmän sosioekonomista potentiaalia ja ne pystyvät luomaan työpaikkoja monille aloille;

R.	toteaa, että voittoa tavoittelemattomilla järjestöillä on keskeinen rooli tuettaessa yksilöitä osallistumaan aktiivisesti demokraattiseen toimintaan;

ottaa huomioon, että valtaosa voittoa tavoittelemattomien järjestöjen toiminnasta toteutetaan kansallisella tasolla, vaikka yhä useammat voittoa tavoittelemattomat järjestöt toimivat yli rajojen, mikä vahvistaa jäsenvaltioiden välistä sosiaalista yhteenkuuluvuutta yhteiskunnallisella tasolla erityisesti raja-alueilla, jotka kattavat lähes 40 prosenttia unionin alueesta;

toteaa, että erityisesti rajatylittävät voittoa tavoittelemattomat järjestöt edistävät suuresti unionin tavoitteiden saavuttamista ja kehittävät monia ja erilaisia yleishyödyllisiä toimia, joilla on valtioiden rajat ylittävää merkitystä ja jotka hyödyttävät yleistä etua eri aloilla; ottaa huomioon, että tähän sisältyy muun muassa perusoikeuksien ja -arvojen suojelu ja edistäminen, ympäristönsuojelu, koulutus, kulttuuri, sosiaalityö ja kehitysapu;

U.	ottaa huomioon, että vaikka rajatylittäviä voittoa tavoittelemattomia järjestöjä on Euroopan unionissa runsain määrin, ei ole olemassa yhdenmukaistettua yleiseurooppalaista lainsäädäntökehystä, joka mahdollistaisi niiden kunnollisen toiminnan ja järjestäytymisen rajatylittävällä tasolla;

V.	ottaa huomioon, että koska voittoa tavoittelemattomia järjestöjä koskevaa unionin sääntelyä ei tällä hetkellä ole, niiden rajatylittävää toimintaa määrittävät kansallisista säännöksistä johtuvat kulttuuriset, oikeudelliset ja poliittiset erot;

W.	ottaa huomioon, että parlamentti korosti jo vuonna 1987 tarvetta ottaa käyttöön eurooppalaisia voittoa tavoittelemattomia järjestöjä koskeva asianmukainen yhteisön asetus 13. maaliskuuta 1987 antamassaan päätöslauselmassa voittoa tavoittelemattomista yhdistyksistä Euroopan yhteisöissä;

X.	katsoo, että minkä tahansa organisaation, joka hyötyy eurooppalaisista säännöistä tai yhteisistä eurooppalaisista vähimmäisvaatimuksista, olisi edistettävä perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa vahvistettuja unionin yhteisiä arvoja ja tavoitteita ja pantava ne täytäntöön;

Nykytilanne

panee merkille, että voittoa tavoittelemattomilla järjestöillä ei ole unionin tasolla oikeudellista muotoa, joka asettaisi kansalaisyhteiskunnan etujen edustamisen yhdenvertaiseen asemaan kaupallisten yritysten ja taloudellisten eturyhmien kanssa, joille on jo kauan sitten vahvistettu oikeudellinen muoto unionin tasolla;

toteaa, että jäsenvaltioiden väliset oikeudelliset, kulttuuriset, poliittiset ja taloudelliset erot tekevät voittoa tavoittelemattomien järjestöjen rajatylittävästä toiminnasta edelleen erittäin monimutkaista ja että näiden järjestöjen rajatylittävän toiminnan nykyinen hallinnollinen käsittely ja verokohtelu johtavat korkeampiin transaktiokustannuksiin kuin kansallisella tasolla;

korostaa, että unionin ja jäsenvaltioiden nykyinen oikeudellinen kehys ei riitä perustamaan ja kannattelemaan vahvaa yleiseurooppalaista kansalaisyhteiskuntaa, jonka olemassaolo on demokratian kannalta välttämätöntä; toteaa näin ollen, että on tarpeen ottaa käyttöön uusi oikeudellinen muoto eli eurooppalainen yhdistys, mukaan lukien sen perustamista, avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja hallintoa koskevat säännöt;

korostaa, että on tärkeää varmistaa koordinointi unionin tasolla hajanaisuuden välttämiseksi ja eurooppalaista yhdistystä koskevan yhdenmukaisen lähestymistavan edistämiseksi koko unionissa erillisen eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavan lautakunnan kautta; kehottaa siksi komissiota tutkimaan eri vaihtoehtoja ja antamaan ehdotuksen sopivimmasta muodosta ja asemasta tällaiselle eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavalle lautakunnalle, jossa kaikki jäsenvaltiot ovat edustettuina ja jolla on tarkoin määritellyt päätöksentekovaltuudet;

katsoo, että sisämarkkinoiden toteuttamiseksi tarvitaan myös voittoa tavoittelemattomia järjestöjä tukevaa unionin lainsäädäntöä;

korostaa, että vaikka liikkumis- ja sijoittautumisvapaus on vahvistettu perussopimuksissa, perusoikeuksiin kuuluvaa yhdistymisvapautta ei edelleenkään tueta ja edistetä kaikilta osin jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla eri alueilla, koska asianmukaisia organisaatiomuotoja ei ole ja koska olemassa olevia muotoja ei kohdella yhdenvertaisesti kaikkialla unionissa, mikä yhtäältä haittaa valtioiden rajat ylittäviä toimia ja hankkeita, rajatylittäviä tehtäviä ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden liikkuvuutta ja toisaalta aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta;

pitää valitettavana sellaisen välineen puuttumista, jolla helpotettaisiin voittoa tavoittelemattomien järjestöjen vapaata liikkuvuutta edelleen riippumatta siitä, mihin jäsenvaltioon ne ovat sijoittautuneet tai missä niiden jäsenet asuvat, erityisesti poistamalla oikeudellisia ja hallinnollisia esteitä;

korostaa, että koska käytäntöjä ei ole lähennetty, eri puolilla unionia toimivat voittoa tavoittelevat järjestöt törmäävät usein perusteettomiin rajoituksiin, kuten maksuihin, muodollisuuksiin sekä hallinnollisiin ja muihin esteisiin, mikä vaarantaa niiden päivittäisen toiminnan ja vähentää tällaisten järjestöjen halukkuutta laajentaa tehtäviään rajojen yli; korostaa, että tällaiset esteet johtavat myös työmäärän merkittävään lisääntymiseen, kun on noudatettava useita erilaisia hallinnollisia menettelyjä useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa;

pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa voittoa tavoittelemattomat järjestöt on jätetty täysin pandemiaan liittyneiden avustustoimien ulkopuolelle;

10.

korostaa, että käytäntöjen lähentämisen puute johtaa myös epätasapuolisiin toimintaedellytyksiin, jotka johtuvat erilaisista markkinaolosuhteista ja muista esteistä, joita voittoa tavoittelemattomat järjestöt kohtaavat eri jäsenvaltioissa esimerkiksi pankkitilien avaamisen, ulkomaisten varojen keräämisen ja niitä koskevan kirjanpidon, julkisten etuuksien ja etuusjärjestelmien piiriin pääsemisen, tietyn taloudellisen etuuskohtelun tai veroetujen hyödyntämisen taikka henkilöstön palkkaamisen yhteydessä, erityisesti kun henkilöstöä palkataan toisista maista, mitä pitäisi helpottaa työntekijöiden vapaan liikkuvuuden periaatteen mukaisesti;

11.

kehottaa komissiota tutkimaan niitä eri organisaatiomuotoja, joissa voittoa tavoittelemattomat järjestöt toimivat jäsenvaltioissa, ja laatimaan vertailevan analyysin;

12.

huomauttaa, että voittoa tavoittelemattomat järjestöt edistävät innovointia, tutkimusta, taloudellista kehitystä ja työpaikkojen luomista erityisesti sosiaalialalla, yrittäjävetoisilla aloilla sekä teknologia- ja kulttuurialalla;

13.

panee merkille voittoa tavoittelemattomien järjestöjen toimet, joilla ne ovat edistäneet eräitä unionin strategisia tavoitteita, kuten ilmastokriisin torjumista, digitalisaation hoitamista ja covid-19-pandemiasta elpymistä; korostaa, että kyseisten tavoitteiden saavuttaminen on mahdotonta ilman kansalaisyhteiskunnan antamaa panosta näissä asioissa kaikkialla Euroopassa, erityisesti kun on kyse tarvittavien politiikkatoimien täytäntöönpanosta paikallisella, alueellisella, kansallisella ja unionin tasolla kunnioittaen samalla asianosaisten etuja ja oikeuksia;

14.

pitää valitettavana, että tietoja on niukasti tai ne ovat vanhentuneita; pyytää jäsenvaltioita toimittamaan säännöllisesti eriteltyjä tietoja ja komissiota tuottamaan luotettavaa ja säännöllisesti päivitettyä tilastomateriaalia, joka perustuu vakiintuneisiin menetelmiin, joilla varmistetaan avoimuus ja vertailukelpoisuus, ja huolehtimaan siitä, että nämä tiedot voidaan sisällyttää Eurostatiin sen rajatylittäviä toimia koskevaan osioon; huomauttaa, että ETSK:n vuonna 2017 tilaaman sosiaalitalouden viimeaikaista kehitystä Euroopan unionissa käsittelevän tutkimuksen ”Recent evolutions of the social economy in the European Union” mukaan 13,6 miljoonaa palkansaajaa työskentelee osuuskunnissa, keskinäisissä yhtiöissä, yhdistyksissä, säätiöissä ja vastaavissa yhteisöissä Euroopan unionissa, ja heistä 9 miljoonaa työskentelee yhdistyksissä ja säätiöissä, mikä tekee niistä kyseisen alan johtavia työllistäjiä; korostaa tämän osoittavan myös, että on tärkeää saada enemmän tietoa muiltakin aloilta kuin vain yhteisötaloudesta;

15.

pitää valitettavana, etteivät komissio ja jäsenvaltiot ole esittäneet lainsäädäntöä, jolla turvataan sellainen suotuisa ympäristö, jossa voittoa tavoittelemattomat järjestöt voivat osaltaan edistää sisämarkkinoiden toimintaa, ja jolla varmistetaan pääoman vapaa liikkuvuus maasta toiseen, ja pitää valitettavana, ettei eurooppalaisen yhdistyksen sääntöjä ole laadittu useista yrityksistä sekä kansalaisyhteiskunnan ja parlamentin lukuisista kehotuksista huolimatta;

16.

suhtautuu myönteisesti tulevaan yhteisötalouden toimintasuunnitelmaan ja katsoo, että koska yhteisötaloudessa toimii vain tietynlaisia voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, kyseiseen toimintasuunnitelmaan on sisällytettävä suosituksia rajatylittävän toiminnan esteiden poistamisesta ja sitä on täydennettävä erillisillä voittoa tavoittelemattomia järjestöjä tukevilla lainsäädäntöaloitteilla;

17.

katsoo, että ehdotetut säädökset eivät erityisluonteensa vuoksi saa vaikuttaa poliittisten puolueiden sääntelyyn; muistuttaa lisäksi, että unioni kunnioittaa kirkkojen, uskonnollisten järjestöjen tai yhteisöjen sekä elämänkatsomuksellisten tai ei-tunnustuksellisten järjestöjen kansallisen lainsäädännön mukaista asemaa; korostaa, että tämä ei sulje pois sitä, että järjestöt, joiden arvot ja tavoitteet ovat saaneet vaikutteita uskonnollisista, elämänkatsomuksellisista tai ei-tunnustuksellisista vakaumuksista, kuten vakaumukselliset hyväntekeväisyysjärjestöt, voivat kuulua näiden ehdotettujen välineiden soveltamisalaan; huomauttaa, että useissa jäsenvaltioissa ammattiyhdistyksillä on erityinen edullinen asema ja että ammattiyhdistykset olisi siksi jätettävä ehdotettujen säädösten soveltamisalan ulkopuolelle; huomauttaa, että henkilöt, jotka haluavat perustaa yhdistyksen, voivat vapaasti hyödyntää ehdotetun asetuksen säännöksiä ja perustaa eurooppalaisen yhdistyksen; toteaa, että ehdotettua vähimmäisvaatimuksia koskevaa direktiiviä on määrä soveltaa kaikkiin voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin unionissa;

Kansalaisyhteiskunnan ja yhdistymisvapauden turvaaminen

18.

ilmaisee huolensa esteistä, joita voittoa tavoittelemattomat järjestöt kohtaavat kaikkialla unionissa, sekä eroavaisuuksista, jotka johtuvat kansallisista laeista, asetuksista taikka hallinnollisista käytännöistä tai politiikoista; huomauttaa, että tämä voi vaikuttaa kielteisesti kansalaisyhteiskuntaan, rajoittaa aiheettomasti perusoikeuksia, erityisesti yhdistymisvapautta, sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, ja saada voittoa tavoittelemattomat järjestöt luopumaan toimintansa laajentamisesta toisiin maihin;

19.

ottaa asianmukaisesti huomioon digitalisaation ja internetin tarjoamat mahdollisuudet helpottaa yhdistymisvapauden harjoittamista esimerkiksi helpottamalla voittoa tavoittelemattomien järjestöjen rekisteröintiä ja muodostamista ja mahdollistamalla näiden toimenpiteiden hoitamisen helposti verkossa;

20.

korostaa, että voittoa tavoittelemattomat järjestöt ovat keskeisessä asemassa demokratian ja poliittisen päätöksenteon kannalta kaikilla tasoilla, sillä ne edistävät ja ajavat yleistä etua, ovat osa oikeusvaltioperiaatteen valvontaa sekä edistävät kansalaisvaikuttamista; pitää myönteisenä kansalaisyhteiskunnan osallistumista yleisen edun ajamiseen, aktivismiin ja aktiiviseen yhteiskunnalliseen elämään;

21.

toistaa, että voittoa tavoittelemattomilla järjestöillä on vapaus osallistua poliittiseen tai julkiseen keskusteluun tavoitteidensa tai toimintansa kautta; tuomitsee pyrkimykset rajoittaa kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia poliittisin perustein ja tuomitsee sen, että niiden asema yleishyödyllisinä organisaatioina evätään, sitä ei hyväksytä tai se kyseenalaistetaan niiden tosiasiallisen poliittisen toiminnan tai sellaiseksi mielletyn toiminnan perusteella, jos niiden toiminnan ei ole tarkoitus hyödyttää mitään tiettyä puoluetta tai korvata puoluepolitiikkaa; katsoo, että tällaiset tapaukset ovat vaarallisia Euroopan demokratialle;

22.

korostaa voittoa tavoittelemattomien järjestöjen riippumattomuuden merkitystä sekä tarvetta varmistaa voittoa tavoittelemattomille järjestöille suotuisa ympäristö, jossa kunnioitetaan niiden moniarvoisuutta ja tiedostetaan, että yleishyödylliset organisaatiot sekä edistävät palvelujen tarjoamista paikan päällä että ajavat yleistä etua ja valvovat julkisia toimintapolitiikkoja;

23.

muistuttaa riippumattoman, puolueettoman, ammattimaisen ja vastuullisen journalismin merkityksestä voittoa tavoittelemattomien järjestöjen toiminnasta tiedottamisessa niin yksityisissä kuin julkisissakin tiedotusvälineissä sekä moniarvoisen tiedon saatavuuden tärkeydestä demokratian peruspilareina; on huolissaan useissa jäsenvaltioissa luottamushenkilöiden, julkisten elinten tai julkisessa määräysvallassa olevien yhteisöjen sekä yksityishenkilöiden ja yksityisten yhteisöjen käynnistämistä mustamaalauskampanjoista ja perusteettomista oikeudenkäynneistä, jotka kohdistuvat julkisen elämän toimijoihin, myös voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin; korostaa, että parlamentti hyväksyi 11. marraskuuta 2021 päätöslauselman SLAPP-kanteista (8);

24.

katsoo, että oikeudellisesta kehyksestä on hyötyä eurooppalaiselle kansalaisyhteiskunnalle vain, jos voittoa tavoittelemattomat järjestöt voivat hyödyntää riittävää ja helposti saatavilla olevaa rahoitusta sekä kansallisella että unionin tasolla; huomauttaa, että voittoa tavoittelemattomien järjestöjen on tärkeää saada sekä julkista että yksityistä rahoitusta, koska ne saavat vähemmän tuloja voittoa tavoittelevasta toiminnasta; tuo tässä yhteydessä esiin kansalaisten, tasa-arvon perusoikeuksien ja arvojen ohjelman, joka on suunnattu muun muassa voittoa tavoittelemattomille järjestöille; huomauttaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (9) mukaan unionin avustamaan toimintaan on määrä saada rahoitusta myös muista lähteistä ja että yhteisrahoitusta voidaan tarjota omina varoina, toimen tai työohjelman tuottamana tulona tai kolmansien osapuolten rahoitusosuuksina tai luontoissuorituksina; katsoo, että erityisesti voittoa tavoittelemattomien järjestöjen tapauksissa, joissa taloudelliset resurssit ovat hyvin rajalliset, olisi arvioitava omien varojen vaatimuksen rajaa ja laskettava omiksi varoiksi myös muut kuin rahalliset maksut edellyttäen, että tällainen kohtelu ei haittaa kilpailua rahoituksen saannin osalta; toteaa, että voittoa tavoittelemattomien järjestöjen saatavilla olevat unionin varat edellyttävät usein yhteisrahoitusta, mikä puolestaan tarkoittaa, että tuensaajan on hankittava osa tarvittavista varoista muista lähteistä; huomauttaa, että liian suuren omien varojen osuuden vaatiminen vahingoittaisi voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, sillä niillä ei välttämättä ole mahdollisuutta kerätä tällaisia varoja, minkä vuoksi jotkin järjestöt jäävät tämän rahoituksen ulkopuolelle; katsoo siksi, että yhteisrahoituksen osuuden rajaa olisi arvioitava ja että on otettava huomioon erilaiset rahallisesti arvotettavissa olevat resurssit, kuten vapaaehtoistyö tai luontoissuoritukset;

25.

huomauttaa, että voittoa tavoittelemattomien järjestöjen on tärkeää antaa kansalaisille olennaisia tietoja; kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että rahoituksen avoimuutta on pidettävä yleisenä etuna silloin, kun voittoa tavoittelemattomilla järjestöillä on merkittävää vaikutusvaltaa julkisessa elämässä ja keskustelussa;

26.

katsoo, että eurooppalaisten yhdistysten aseman käyttöönotto tarjoaa kansallisille ja paikallisille järjestöille mahdollisuuden osallistua tiiviimmin Euroopan asioihin sekä ottaa osaa rajatylittävään keskinäiseen oppimiseen ja tietojenvaihtoon, ja katsoo, että se auttaa niitä saamaan unionin tason rahoitusta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan kansalaisyhteiskunnan toimijoiden käyttöön riittävästi varoja, parantamaan varojen saatavuutta ja yksinkertaistamaan edelleen menettelyjä, jotta helpotetaan kansalaisyhteiskunnan toimijoiden, myös pienten ja paikallisjärjestöjen, mahdollisuutta saada varoja;

27.

katsoo lisäksi, että ehdotettua lainsäädäntöä on täydennettävä toimenpiteillä, joilla tuetaan säännöllistä, tarkoituksenmukaista ja jäsenneltyä vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan ja etujärjestöjen kanssa SEU 11 artiklan mukaisesti; kehottaa tässä yhteydessä komissiota arvioimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön unionin tason osallistuja-asema yleishyödyllisille organisaatioille;

28.

korostaa, että mielivaltainen ja poliittisesti motivoitunut syrjintä voittoa tavoittelemattomien järjestöjen tavoitteiden ja toiminnan sekä rahoituslähteiden perusteella haittaa yhdistymisvapautta ja on siten uhka sananvapaudelle;

Yhdistysten, voittoa tavoittelemattomien järjestöjen ja yleishyödyllisyyden tunnustaminen kaikkialla unionissa

29.

toteaa, että kansallisessa lainsäädännössä ja jäsenvaltioiden oikeusperinteissä on erilaisia lähestymistapoja, jotka koskevat jäsenyyspohjaisten ja muiden kuin jäsenyyspohjaisten voittoa tavoittelemattomien järjestöjen määrittelyä tai tunnustamista sekä yleishyödyllisen aseman määrittelyä, tunnustamista ja myöntämistä; korostaa, että näistä eroista huolimatta vallitsee yhteisymmärrys siitä, että tarvitaan eurooppalaisia vähimmäisvaatimuksia ja että voittoa tavoittelemattomille järjestöille on annettava mahdollisuus saada oikeushenkilöllisyys;

30.

kehottaa komissiota tunnustamaan voittoa tavoittelemattomien järjestöjen yleishyödyllisen toiminnan ja edistämään sitä yhdenmukaistamalla yleishyödyllisen aseman unionissa; korostaa, että voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, mukaan lukien niiden perustaminen, rekisteröinti, toiminta, rahoitus, taloudellinen ja verotuskohtelu tai verohelpotukset, ja rajatylittävää toimintaa sääntelevät kansalliset lait ja hallinnolliset käytännöt eivät saisi syrjiä järjestön sijoittautumispaikan perusteella eivätkä syrjiä mitään ryhmää tai ketään yksilöä millään perusteella;

31.

kehottaa komissiota harkitsemaan sellaisen ehdotuksen antamista, jolla helpotetaan verosta vapautettujen yleishyödyllisten järjestöjen, mukaan lukien hyväntekeväisyysjärjestöt, vastavuoroista tunnustamista kaikissa jäsenvaltioissa, jos ne tunnustetaan verotuksessa verosta vapautetuiksi yleishyödyllisiksi järjestöiksi yhdessä jäsenvaltiossa;

32.

korostaa, että voittoa tavoittelemattomia järjestöjä koskevien sääntöjen ja vähimmäisvaatimusten sääntely unionin tasolla voi auttaa luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja siten helpottaa sisämarkkinoiden toteuttamista;

33.

kehottaa komissiota kehittämään erityisen ja kattavan strategian kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseksi unionissa muun muassa ottamalla käyttöön toimenpiteitä, joilla helpotetaan voittoa tavoittelemattomien järjestöjen toimintaa kaikilla tasoilla;

34.

pyytää komissiota tekemään SEUT 352 artiklan nojalla ehdotuksen asetukseksi eurooppalaisen yhdistyksen säännöistä tässä päätöslauselmassa ja sen liitteen osassa I olevien suositusten mukaisesti;

35.

pyytää komissiota tekemään SEUT 114 artiklan nojalla ehdotuksen direktiiviksi voittoa tavoittelemattomia järjestöjä koskevista yhteisistä vähimmäisvaatimuksista unionissa ja pyrkimään luomaan sillä voittoa tavoittelemattomille järjestöille tasapuoliset toimintaedellytykset vahvistamalla vähimmäisvaatimukset, joilla kansalaisyhteiskunta saa mahdollisuuden hyödyntää vapauksia ja perusoikeuksia sekä osallistua eurooppalaisen demokratian lujittamiseen tässä päätöslauselmassa ja sen liitteen osassa II olevien suositusten mukaisesti;

36.

pyytää komissiota käyttämään 11 kappaleen mukaisesti tehdyn vertailevan analyysin tuloksia liittääkseen tämä esityksen liitteen osassa I olevaan asetusehdotukseen ja osassa II olevaan direktiiviehdotukseen asianmukaisesti luettelon kansallisista organisaatiomuodoista, jotka olisi katsottava soveltamisalaan kuuluviksi liitteen osassa I olevan ehdotuksen 3 artiklan 2 kohdan ja osassa II olevan ehdotuksen 1 artiklan nojalla;

o o

37.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat suositukset komissiolle ja neuvostolle.

(1) Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma, joka sisältää lausunnon komission ehdotuksesta neuvoston asetukseksi (ETY) eurooppalaisen yhdistyksen säännöistä (EYVL C 42, 15.2.1993, s. 89).

(2) Komission ehdotus neuvoston asetukseksi (ETY) eurooppalaisen yhdistyksen säännöistä (KOM(1991)0273 – SYN 386).

(3) EYVL C 99, 13.4.1987, s. 205.

(4) EUVL C 395, 29.9.2021, s. 2.

(5) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 187.

(6) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 21.10.2005, Ouranio Toxo ym. v. Kreikka, nro 74989/01, ECLI:CE:ECHR:2005:1020JUD007498901.

(7) Unionin tuomioistuimen tuomio 18.6.2020, komissio v. Unkari, C-78/18, ECLI:EU:C:2020:476, 113 kohta.

(8) Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. marraskuuta 2021 demokratian, tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden vahvistamisesta EU:ssa: yksityis- ja rikosoikeudellisten keinojen aiheeton käyttö toimittajien, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan vaientamiseksi (2021/2036(INI)).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18. heinäkuuta 2018, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta (EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1).

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET

OSA I

Ehdotus

NEUVOSTON ASETUKSEKSI

eurooppalaisen yhdistyksen säännöistä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 352 artiklan,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Rajatylittävät hankkeet ja muut yhteistyömuodot, joihin erityisesti kansalaisyhteiskunta osallistuu, edistävät ratkaisevasti unionin tavoitteiden saavuttamista, mukaan lukien unionin arvojen edistäminen, ja monien sellaisten valtioiden rajat ylittävien toimien kehittämistä, jotka hyödyttävät yleistä etua useilla aloilla.

(2)

Kansalaisten ja heitä edustavien yhdistysten välinen rajatylittävä eurooppalainen yhteistyö on olennaisen tärkeää, jotta voidaan luoda laaja-alainen eurooppalainen kansalaisyhteiskunta, joka on tärkeä osa eurooppalaista demokratiaa ja Euroopan yhdentymistä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 ja 15 artiklan mukaisesti.

(3)	Monet yhdistykset ovat merkittävässä roolissa taloudessa ja sisämarkkinoiden kehittämisessä pyrkiessään tavoitteisiinsa, sillä ne harjoittavat säännöllisesti taloudellista toimintaa.

(4)	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin…/…, jäljempänä ”vähimmäisvaatimuksia koskeva direktiivi”, tarkoituksena on lähentää jäsenvaltioiden lainsäädäntöä vähimmäisvaatimusten vahvistamiseksi ja suotuisan ympäristön luomiseksi, mikä helpottaa voittoa tavoittelemattomien järjestöjen työtä.

(5)

Yhdistykset ovat yhteiskuntaamme koossa pitävä voima. Niillä on keskeinen rooli autettaessa ja kannustettaessa yksilöitä, erityisesti syrjäytyneitä ja syrjittyjä ihmisiä, osallistumaan aktiivisesti demokraattiseen toimintaan ja yhteiskunnalliseen elämään unionissa ja lisättäessä heidän mahdollisuuksiaan siihen, ja niillä voi olla ratkaiseva asema unionin politiikkojen laatimisprosessissa.

(6)	Yhdistys on kaikissa jäsenvaltioissa yleisesti tunnustettu organisaatiomuoto, ja unionin olisi laadittava yhdistyksille asianmukainen oikeudellinen säädös, jolla voidaan edistää niiden ylikansallista ja rajatylittävää toimintaa ja edistää kansalaisten vuoropuhelua unionin tasolla.

(7)	Unionin tason organisaatiomuodon käyttöönotto helpottaisi kaikkien yhdistysten pyrkimyksiä saavuttaa rajatylittävät tavoitteensa ja harjoittaa toimintaansa sisämarkkinoilla.

(8)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 63 artikla sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, 7, 8 ja 12 artikla suojelevat voittoa tavoittelemattomia järjestöjä syrjiviltä tai perusteettomilta rajoituksilta, jotka koskevat varojen saatavuutta ja pääoman vapaata liikkuvuutta unionissa. Tämä pätee myös kykyyn hakea ja käyttää sekä kotimaista että ulkomaista alkuperää olevia varoja ja turvata niiden saanti, sillä se on olennaisen tärkeä minkä tahansa oikeushenkilön olemassaolon ja toiminnan kannalta. Euroopan unionin tuomioistuimen 18 päivänä kesäkuuta 2020 asiassa C-78/18, komissio v. Unkari, antamassa tuomiossa (1) todetun mukaisesti rajoituksia olisi asetettava ainoastaan oikeutettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten kansallisen turvallisuuden taikka yleisen turvallisuuden tai järjestyksen vuoksi, ja niiden olisi oltava oikeassa suhteessa kyseisten etujen suojaamista koskevaan tavoitteeseen nähden ja haluttu tavoite olisi saavutettava mahdollisimman lievillä keinoilla. Tämä koskee muun muassa rahanpesua ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien sääntöjen nojalla annettavia rajoituksia, joita sovelletaan välttämättömyys- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti ottaen erityisesti huomioon kansainvälisen ja unionin oikeuden mukaiset riskinarviointivelvoitteet. Sen vuoksi jäsenvaltiot eivät voi toteuttaa kohtuuttomia, liian järeitä tai häiritseviä toimenpiteitä, kuten raportointivaatimuksia, jotka aiheuttavat järjestöille kohtuuttoman tai kalliin rasitteen.

(9)

Luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat perustaa eurooppayhtiöitä neuvoston asetuksen (EY) N:o 2157/2001 (2) perusteella, eurooppaosuuskuntia neuvoston asetuksen (EY) N:o 1435/2003 (3) perusteella ja Euroopan tason poliittisia puolueita Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 (4) perusteella. Missään näistä välineistä ei kuitenkaan säädetä siitä, että yhdistykset voisivat tehdä yhteistyötä rajojen yli.

(10)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1082/2006 (5) säädetään eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän (EAYY) perustamisesta. Tällaisia yhtymiä muodostetaan pääasiassa valtion tai paikallisviranomaisten tai muiden julkisoikeudellisten yhteisöjen toimesta. Valtiosta riippumattomat kansalaisyhteiskunnan toimijat ja kansalaiset eivät näin ollen kuulu asetuksen soveltamisalaan.

(11)	Asetuksessa (ETY) N:o 2137/85 (6) säädetty eurooppalainen taloudellinen etuyhtymä (ETEY) mahdollistaa sen, että tiettyä toimintaa suoritetaan yhteisesti samalla kun sen jäsenet säilyttävät itsenäisyytensä. ETEY ei kuitenkaan täytä kansalaisyhteiskunnan yhdistysten erityistarpeita.

(12)	Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa unionin tasolla asianmukainen yhdenmukaistettu sääntelykehys ja säännöt, jotka mahdollistavat oikeushenkilöllisyyden saavien eurooppalaisten yhdistysten perustamisen ja joilla säännellään tällaisten yhdistysten rajatylittävää perustamista ja toimintaa.

(13)

Tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä poliittiset puolueet ja ammattiyhdistykset sekä kirkot ja muut uskonnolliset yhteisöt ja elämänkatsomukselliset tai ei-tunnustukselliset järjestöt, koska unionilla ei ole toimivaltaa säännellä niiden asemaa ja koska niillä on erityinen asema kansallisessa lainsäädännössä. Tämän vuoksi niitä olisi kohdeltava eri tavalla kuin muita yhdistyksiä, joilla ei ole tällaista asemaa, kuten vakaumuksellisia voittoa tavoittelemattomia hyväntekeväisyysjärjestöjä tai syrjinnän vastaisia järjestöjä, myös työmarkkinoilla toimivia.

(14)

Tämä asetus ei saisi vaikuttaa työntekijöiden ja ammattiyhdistysten oikeuksiin, ei myöskään nykyisiin oikeuksiin ja suojaan maksukyvyttömyyden ja uudelleenjärjestelymenettelyjen, sulautumisten ja yritysten luovutusten yhteydessä eikä tiedotuksen ja palkkojen osalta. Työnantajien olisi täytettävä velvoitteensa riippumatta siitä, missä muodossa ne toimivat.

(15)

On tärkeää varmistaa, että asiaa koordinoidaan unionin tasolla, jotta vältetään hajanaisuus ja tuetaan yhdenmukaistettua lähestymistapaa koko unionissa tämän asetuksen soveltamiseksi. Tältä osin tässä asetuksessa olisi säädettävä eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavasta lautakunnasta, joka toimisi komissiossa tai komission ja/tai asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen yhteydessä.

(16)	Eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavan lautakunnan olisi kutsuttava perusoikeusviraston edustaja kokouksiinsa, kun niissä käsitellään yhdistymisvapautta tai sananvapautta, neuvoston asetuksen (EY) N:o 168/2007 (7) 2 artiklan mukaisesti.

(17)

Tällä asetuksella olisi otettava käyttöön erityisiä määräaikoja hallinnollisille menettelyille, myös rekisteröinnin ja yleishyödyllisen aseman myöntämisprosessin osalta. Arvioidessaan tämän asetuksen täytäntöönpanoa ja soveltamista komission olisi tarkasteltava erityisesti sitä, kuinka tällaisia määräaikoja sovelletaan käytännössä.

(18)

Siltä osin kuin on kyse 6 artiklassa säädettyjen vaatimusten tarkastamisesta, kansallinen yhdistyksistä vastaavat elimet voisivat kysyä perustajajäsenten nimiä ja osoitteita. Kun on kyse luonnollisista henkilöistä, voittoa tavoittelemattomien järjestöjen perustajien ja jäsenten henkilöllisyys voi olla arkaluonteista tietoa, minkä vuoksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällaisten henkilötietojen käsittelyyn johtavat vaatimukset eivät rajoita Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (8) (yleinen tietosuoja-asetus) ja erityisesti sen 9 artiklan soveltamista.

(19)

Eurooppalainen yhdistys voi haluta jakaa jäsenet eri luokkiin, joissa äänioikeus myönnetään ainoastaan varsinaisille jäsenille ja joissa tunnustetaan asiaa tukevat liitännäisjäsenet, joilla ei ole äänioikeutta, ja/tai kunniajäsenet, jotka on vapautettu jäsenmaksusta mutta joilla on äänioikeus. Jäsenten luokittelu ei saisi johtaa perusteettomaan syrjintään etenkään kansalaisuuden perusteella.

(20)	Koska asetuksen soveltamisala rajoittuu voittoa tavoittelemattomiin yhdistyksiin, Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ei ole muuta oikeusperustaa kuin 352 artiklassa määrätty oikeusperusta.

(21)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli eurooppalaisen yhdistyksen perustamista, vaan ne voidaan edellä esitettyjen syiden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I luku

Kohde ja yleiset säännökset

1 artikla

Kohde

1. Tässä asetuksessa säädetään edellytykset ja menettelyt, joita sovelletaan eurooppalaisen yhdistyksen muodossa toimivien oikeushenkilöiden perustamiseen, hallintoon, rekisteröintiin ja sääntelyyn.

2. Eurooppalainen yhdistys on riippumaton ja itsehallinnollinen rajatylittävä yhteisö, joka on perustettu pysyvästi unionin alueelle luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden välisellä vapaaehtoisella sopimuksella yhteistä voittoa tavoittelematonta tarkoitusta varten.

3. Eurooppalainen yhdistys voi vapaasti päättää tavoitteistaan ja niiden saavuttamiseksi tarvittavista toimista.

4. Eurooppalaisen yhdistyksen tavoitteiden on oltava sellaisia, että niissä kunnioitetaan ja edistetään niitä tavoitteita ja arvoja, joihin unioni perustuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 3 artiklan mukaisesti.

5. Eurooppalainen yhdistys on jäsenyyspohjainen, ja se voi vapaasti päättää jäsenistönsä kokoonpanosta. Tähän voi sisältyä jäseniä koskevien erityisvaatimusten määrittäminen kohtuullisin ja objektiivisin perustein ja syrjimättömyyden periaatetta noudattaen.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

”voittoa tavoittelemattomalla” sitä, ettei ensisijaisena tavoitteena ole voiton tuottaminen, vaikka harjoitettaisiin taloudellista toimintaa. Jos voittoa tavoittelematon järjestö tuottaa voittoa, se sijoitetaan järjestöön sen tavoitteiden saavuttamiseksi eikä sitä jaeta jäsenten, perustajien tai muiden yksityisten osapuolten kesken. Yleishyödyllisen aseman myöntäminen 21 artiklan mukaisesti ei ole välttämätön edellytys yhdistyksen voittoa tavoittelemattoman luonteen vahvistamiselle. Jos yleishyödyllinen asema kuitenkin myönnetään, yhdistyksen tarkoitusta pidetään voittoa tavoittelemattomana;

”riippumattomalla” sitä, ettei valtio puutu asiattomasti yhdistyksen toimintaan eikä yhdistys ole osa valtionjohtoa tai hallintorakennetta. Tältä osin valtion rahoituksen saaminen tai valtion neuvoa-antavaan elimeen osallistuminen ei estä yhdistyksen katsomista riippumattomaksi, kunhan tällainen rahoitus tai osallistuminen ei vaikuta yhdistyksen toiminnan ja päätöksenteon riippumattomuuteen;

c)	”itsehallinnollisella” sitä, että yhdistyksellä on institutionaalinen rakenne, jonka avulla se voi hoitaa kaikki sisäiset ja ulkoiset organisatoriset tehtävänsä ja tehdä olennaisia päätöksiä riippumattomasti;

d)	”yleisellä hyödyllä” yhteiskunnan tai sen osan hyvinvoinnin parantamista, mikä hyödyttää yhteiskunnan yleistä etua;

”rajatylittävällä” sitä, että yhdistyksen tavoitteena on valtioiden rajat ylittävä yhteistyö tai yhteistyö rajojen yli unionissa tai että yhdistyksen perustajajäsenet ovat vähintään kahdesta jäsenvaltiosta, eli ovat jonkin jäsenvaltion kansalaisia tai asukkaita, jos he ovat luonnollisia henkilöitä, tai niillä on sääntömääräinen kotipaikka jossakin jäsenvaltiossa, jos ne ovat oikeushenkilöitä;

”jäsenellä” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on vapaaehtoisesti ja tarkoituksellisesti tehnyt hakemuksen liittyäkseen yhdistykseen tukeakseen sen tavoitteita ja toimintaa ja joka on hyväksytty yhdistykseen yhdistyksen sääntöjen perusteella. Jos yhdistys muodostetaan muuntamisen tai sulautumisen tuloksena, voidaan olettaa pitävästi, että jäsenyys perustuu halukkuuteen.

3 artikla

Eurooppalaisiin yhdistyksiin sovellettavat säännöt

1. Eurooppalaiseen yhdistykseen sovelletaan tätä asetusta ja yhdistyksen sääntöjä. Niiden asioiden osalta, joita ei käsitellä tässä asetuksessa, eurooppalaiseen yhdistykseen sovelletaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa eurooppalaisella yhdistyksellä on sääntömääräinen kotipaikka.

2. Jäsenvaltioiden on yksilöitävä, mihin oikeushenkilöön tai oikeushenkilöiden luokkaan eurooppalainen yhdistys on verrattavissa, määrittääkseen 1 kohdan nojalla sovellettavan lainsäädännön ja tehtävä tämä tavalla, joka on johdonmukainen tämän asetuksen säännösten ja tavoitteiden kanssa.

4 artikla

Kansallinen yhdistyksistä vastaava elin

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä riippumaton viranomainen, jäljempänä ”kansallinen yhdistyksistä vastaava elin”, ja ilmoitettava siitä 5 artiklassa tarkoitetulle eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavalle lautakunnalle sekä komissiolle. Kansallinen yhdistyksistä vastaava elin vastaa eurooppalaisten yhdistysten rekisteröinnistä 10 artiklan mukaisesti ja tämän asetuksen soveltamisen valvonnasta noudattaen täysimääräisesti eurooppalaisten yhdistysten perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa säädettyjä perusoikeuksia ja -vapauksia.

2. Kunkin kansallisen yhdistyksistä vastaavan elimen on myötävaikutettava tämän asetuksen johdonmukaiseen soveltamiseen kaikkialla unionissa. Tällaista tarkoitusta varten kansallisten yhdistyksistä vastaavien elinten on tehtävä yhteistyötä keskenään, myös eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavan lautakunnan puitteissa tämän asetuksen 5 ja 22 artiklan mukaisesti.

5 artikla

Eurooppalaisista yhdistyksistä vastaava lautakunta

1. Perustetaan eurooppalaisista yhdistyksistä vastaava lautakunta.

2. Eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavaa lautakuntaa avustaa sihteeristö.

3. Eurooppalaisista yhdistyksistä vastaava lautakunta koostuu yhdestä kunkin kansallisen yhdistyksistä vastaavan elimen edustajasta ja kolmesta komission edustajasta.

4. Eurooppalaisista yhdistyksistä vastaava lautakunta toimii tehtäviään hoitaessaan ja toimivaltaansa käyttäessään riippumattomasti.

5. Varmistaakseen, että tätä asetusta sovelletaan johdonmukaisesti, eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavan lautakunnan on

a)	laadittava yhteistyössä komission ja kansallisten yhdistyksistä vastaavien elinten kanssa yhteisiä lomakkeita tai muita välineitä, joilla tuetaan eurooppalaisten yhdistysten sähköistä rekisteröintiä 10 artiklan mukaisesti;

b)	perustettava eurooppalaisten yhdistysten unionin tasoinen digitaalinen tietokanta, joka on tiedotus- ja tilastointityökalu ja jolla tuetaan unionin asioita koskevaa jäsenneltyä kansalaisvuoropuhelua, ja hallinnoitava sitä;

c)	käsiteltävä rekisteröinti- ja purkamispäätöksiä sekä muita eurooppalaisia yhdistyksiä koskevia päätöksiä niiden julkaisemiseksi Euroopan unionin virallisessa lehdessä tämän asetuksen mukaisesti;

d)	arvioitava, ovatko jäsenvaltiot yksilöineet riittävällä tavalla verrattavissa olevat oikeushenkilöt 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

e)	vastaanotettava ja tutkittava tämän asetuksen soveltamista koskevia valituksia sekä toteutettava jatkotoimia niiden johdosta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten yhdistyksistä vastaavien elinten tehtäviä;

f)	päätettävä muutoksenhausta tarvittaessa muutoksenhakukomiteansa kautta 10 ja 11 artiklan mukaisesti;

g)	käsiteltävä omasta aloitteestaan tai jonkin jäsenensä tai komission pyynnöstä kysymyksiä, jotka liittyvät tämän asetuksen soveltamiseen, sekä kuultava asianomaisia osapuolia ja asiaankuuluvia sidosryhmiä ja asiantuntijoita;

h)	annettava ohjeita ja suosituksia ja määritettävä parhaita käytäntöjä kansallisille yhdistyksistä vastaaville elimille tämän asetuksen johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi;

annettava komissiolle omasta aloitteestaan tai jonkin jäsenensä tai komission pyynnöstä ja asianomaisia osapuolia, sidosryhmiä ja asiantuntijoita kuultuaan lausuntoja ja suosituksia kysymyksissä, jotka liittyvät eurooppalaisiin yhdistyksiin tai vähimmäisvaatimuksia koskevaan direktiiviin perustuviin toimenpiteisiin;

annettava komissiolle lausuntoja ja suosituksia rakenne- ja toimintarahastojen varoista, joita käytetään kansalaisyhteiskunnan rahoittamiseen, kansalaisvuoropuhelun järjestämiseen sekä Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa, Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ja perusoikeuskirjassa vahvistettujen unionin oikeuksien ja arvojen suojelemiseen ja edistämiseen, kun tarkoituksena on tukea oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvia avoimia, oikeuksiin perustuvia, demokraattisia, tasa-arvoisia ja osallistavia yhteiskuntia ja edistää niiden kehittämistä;

k)	edistää kansallisten yhdistyksistä vastaavien elinten kanssa tehtävää ja niiden välistä yhteistyötä ja tehokasta kahden- ja monenvälistä tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

l)	edistettävä yhteisiä koulutusohjelmia ja helpotettava kansallisten yhdistyksistä vastaavien elinten välistä henkilöstövaihtoa.

6. Eurooppalaisista yhdistyksistä vastaava lautakunta on vastuussa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja raportoi toiminnastaan vuosittain Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

7. Eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavan lautakunnan ja sen jäsenten välisiin keskusteluihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 (9).

8. Eurooppalaisista yhdistyksistä vastaava lautakunta hyväksyy työjärjestyksensä ja huolehtii oman toimintansa järjestämisestä.

9. Eurooppalaisista yhdistyksistä vastaava lautakunta voi kutsua kokouksiinsa asiaankuuluvien EU:n virastojen edustajia ja riippumattomia asiantuntijoita, erityisesti tiedemaailman ja kansalaisyhteiskunnan edustajia, ja kuulla heitä säännöllisesti.

II luku

Perustaminen ja rekisteröinti

6 artikla

Perustaminen

1. Eurooppalainen yhdistys perustetaan

a)	vähintään kolmen perustajajäsenen sopimuksella; perustajajäsenet ovat vähintään kahdesta jäsenvaltiosta, eli ovat jonkin jäsenvaltion kansalaisia tai asukkaita, jos he ovat luonnollisia henkilöitä, tai niillä on sääntömääräinen kotipaikka jossakin jäsenvaltiossa, jos ne ovat oikeushenkilöitä; tai

b)	muuntamalla eurooppalaiseksi yhdistykseksi olemassa oleva yhteisö, joka on perustettu jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, joka täyttää samat a alakohdassa tarkoitetut edellytykset ja jolla on sääntömääräinen kotipaikka unionissa; tai

c)	sulauttamalla vähintään kaksi olemassa olevaa eurooppalaista yhdistystä; tai

d)	sulauttamalla vähintään yksi olemassa oleva eurooppalainen yhdistys ja vähintään yksi 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti yksilöityyn luokkaan kuuluva yhteisö; tai

sulauttamalla vähintään kaksi 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti yksilöityä yhteisöä, jotka on perustettu jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti ja joilla on sääntömääräinen kotipaikka unionissa, edellyttäen, että näissä yhteisöissä on yhteensä vähintään kolme jäsentä vähintään kahdesta eri jäsenvaltiosta.

2. Jäsenvaltio voi säätää, että yhteisö, joka kuuluu 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti yksilöityihin oikeushenkilöihin ja jonka sääntömääräinen kotipaikka ei ole unionissa, voi osallistua eurooppalaisen yhdistyksen perustamiseen edellyttäen, että tällainen yhteisö on muodostettu jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, sillä on sääntömääräinen kotipaikkansa samassa jäsenvaltiossa ja sillä on todistettavissa oleva ja jatkuva taloudellinen, sosiaalinen tai kulttuurinen yhteys kyseiseen jäsenvaltioon.

3. Eurooppalainen yhdistys perustetaan kaikkien perustajajäsenten välisellä kirjallisella sopimuksella tai kaikkien perustajajäsenten allekirjoittamalla kirjallisella pöytäkirjalla, jossa dokumentoidaan järjestäytymiskokous ja joka on asianmukaisesti tarkastettu, jos sitä edellytetään kansallisessa lainsäädännössä yhdistystä perustettaessa.

4. Perustajajäsenen eroaminen eurooppalaisesta yhdistyksestä ei automaattisesti johda eurooppalaisen yhdistyksen lakkauttamiseen tai purkamiseen, jos yhdistys jatkaa toimintaansa vähintään 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun henkilömäärän tekemän sopimuksen perusteella.

5. Eurooppalaisen yhdistyksen perustamista tai uudelleenjärjestelymenettelyjä ei saa käyttää heikentämään työntekijöiden tai ammattiyhdistysten oikeuksia tai työoloja. Työntekijöitä ja velkojia koskevat velvoitteet on edelleen täytettävä sovellettavien työehtosopimusten sekä kansallisen ja unionin lainsäädännön mukaisesti ja työntekijöille, vapaaehtoisille, ammattiyhdistyksille ja työntekijöiden edustajille on tiedotettava asiasta ja heitä on kuultava asianmukaisesti. Työehtosopimuksia ja työntekijöiden johtotason edustusta koskevia oikeuksia on noudatettava ja ne on tarvittaessa säilytettävä.

7 artikla

Jäsenyys

Eurooppalaisilla yhdistyksillä on vapaus tehdä ero varsinaisten jäsenten ja muihin luokkiin kuuluvien jäsenten välillä. Eurooppalaisen yhdistyksen säännöissä määritellään kuhunkin luokkaan kuuluvien jäsenten oikeudet ja velvollisuudet, erityisesti heidän äänioikeutensa osalta.

8 artikla

Säännöt

1. Perustajajäsenet laativat ja allekirjoittavat eurooppalaisen yhdistyksen säännöt sen perustamishetkellä tai sen järjestäytymiskokouksessa.

2. Sääntöjen on sisällettävä ainakin seuraavat tiedot eurooppalaisesta yhdistyksestä:

a)	sen nimi, jonka edessä tai jäljessä on lyhenne ”EA”;

b)	täsmällinen selvitys sen tavoitteista, maininta sen voittoa tavoittelemasta luonteesta ja tarvittaessa kuvaus sen yleishyödyllisistä tarkoituksista;

c)	sen sääntömääräisen kotipaikan osoite;

d)	sen varat perustamishetkellä;

e)	sen perustajajäseninä olevien oikeushenkilöiden nimi ja sääntömääräisen kotipaikan osoite;

f)	sen jäseneksi ottamiseen, jäsenen erottamiseen ja jäsenen eroamiseen sovellettavat ehdot ja menettelyt;

g)	sen jäsenten oikeudet ja velvollisuudet ja mahdolliset jäsenten eri luokat sekä jäsenten oikeudet ja velvollisuudet kussakin luokassa;

määräykset, jotka koskevat sen hallituksen jäsenten määrää, hallituksen kokoonpanoa, jäsenten nimittämistä hallitukseen ja erottamista hallituksesta, edellytykset, jotka koskevat menettelyjen käynnistämistä hallituksen jäseniä vastaan yhdistyksen puolesta, sekä määräykset, jotka koskevat hallituksen toimintaa, toimivaltaa ja vastuita, mukaan lukien edustusvaltuudet suhteissa kolmansiin osapuoliin;

i)	jäljempänä 16 artiklassa tarkoitetut määräykset, jotka koskevat sen yleiskokouksen toimintaa, toimivaltaa ja tehtäviä, mukaan lukien enemmistöä ja päätösvaltaisuutta koskevat vaatimukset;

j)	määräykset, jotka koskevat jäsenten oikeuksia ja velvollisuuksia, mukaan lukien äänioikeus ja oikeus esittää asioita käsiteltäviksi;

k)	perusteet yhdistyksen vapaaehtoiselle purkamiselle ja sitä koskevat menettelyt;

l)	sen nimenomainen sitoumus kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa vahvistettuja unionin arvoja;

m)	se, käyttääkö se perustamispääomaa, ja jos käyttää, tällaisen pääoman määrä;

n)	yleiskokouksen koollekutsumisen tiheys; ja

o)	sääntöjen hyväksymispäivämäärä ja niiden muuttamista koskeva menettely.

9 artikla

Sääntömääräinen kotipaikka

1. Eurooppalaisen yhdistyksen sääntömääräisen kotipaikan on sijaittava unionin alueella sen säännöissä ilmoitetussa paikassa. Sääntömääräisen kotipaikan on sijaittava paikassa, jossa eurooppalaisen yhdistyksen keskushallinto tai pääasiallinen toimipaikka unionissa sijaitsee.

2. Jos eurooppalainen yhdistys perustetaan muuntamalla 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, sen jäsenten on päätettävä, jääkö eurooppalaisen yhdistyksen sääntömääräinen kotipaikka siihen jäsenvaltioon, jossa alkuperäinen yhteisö on rekisteröity, vai siirretäänkö se toiseen jäsenvaltioon.

3. Jos eurooppalainen yhdistys perustetaan sulautumisen kautta 6 artiklan 1 kohdan c, d tai e alakohdan mukaisesti, sen jäsenten on päätettävä, mikä niistä jäsenvaltioista, joissa sulautuvat yhteisöt on rekisteröity, rekisteröidään eurooppalaisen yhdistyksen sääntömääräiseksi kotipaikaksi.

10 artikla

Rekisteröinti

1. Eurooppalaisen yhdistyksen perustajajäsenten on 30 päivän kuluessa 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta eurooppalaisen yhdistyksen perustamispäivästä toimitettava rekisteröintihakemus kansalliselle yhdistyksistä vastaavalle elimelle.

2. Todennettuaan, että hakija täyttää tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset, kansallisen yhdistyksistä vastaavan elimen on tehtävä päätös eurooppalaisen yhdistyksen rekisteröinnistä 30 päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta.

3. Jäsenvaltio ei saa asettaa rekisteröinnille muita vaatimuksia kuin tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset.

4. Jos kansallinen yhdistyksistä vastaava elin hyväksyy hakemuksen, sen on rekisteröitävä eurooppalainen yhdistys asiaankuuluvaan kansalliseen rekisteriin ja ilmoitettava päätöksestään 15 päivän kuluessa eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavalle lautakunnalle, jonka on lisättävä eurooppalainen yhdistys 5 artiklan 5 kohdan b alakohdan nojalla perustettuun eurooppalaisten yhdistysten digitaaliseen tietokantaan. Saman ajan kuluessa kansallisen yhdistyksistä vastaavan elimen on ilmoitettava päätöksestään myös Euroopan unionin julkaisutoimistolle, jonka on varmistettava, että tieto julkaistaan viipymättä Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5. Jos 30 päivän kuluessa rekisteröintihakemuksen jättämisestä hakemus on hylätty tai siitä ei ole tehty päätöstä, hakija voi 15 päivän kuluessa hylkäämispäätöksen vastaanottamisesta tai päätöksen tekemiselle asetetun 30 päivän määräajan päättymisestä hakea muutosta 11 artiklan nojalla perustetulta muutoksenhakukomitealta.

Muutoksenhakukomitean on tehtävä päätös rekisteröintihakemuksesta 30 päivän kuluessa muutoksenhausta.

Jos muutoksenhakukomitea hyväksyy rekisteröintihakemuksen tai ei tee päätöstä 30 päivän kuluessa, kansallisen yhdistyksistä vastaavan elimen on aloitettava rekisteröinti 15 päivän kuluessa tällaisesta päätöksestä tai päätöksen tekemättä jättämisestä.

Päätös rekisteröintihakemuksen hylkäämisestä annetaan tiedoksi hakijoille yhdessä asianmukaisten hylkäämisperusteiden kanssa.

6. Kun eurooppalainen yhdistys on lisätty asiaankuuluvaan kansalliseen rekisteriin 4 kohdan mukaisesti, rekisteröinti tulee voimaan koko unionissa.

7. Rekisteröinti tapahtuu käyttämällä yhteisiä rekisteröintilomakkeita tai muita 5 artiklassa tarkoitettuja välineitä. Rekisteröintimenettelyn on oltava sähköinen ja helppokäyttöinen, ja hakijoiden on voitava käyttää sen jäsenvaltion virallista kieltä tai yhtä sen jäsenvaltion virallisista kielistä, jossa eurooppalaisella yhdistyksellä on sääntömääräinen kotipaikka. Rekisteröintimaksut eivät saa olla korkeampia kuin 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin sovellettavat rekisteröintimaksut eivätkä ylittää hallinnollisia kustannuksia tai muodostaa kohtuutonta taloudellista rasitetta suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Kansallisten yhdistyksistä vastaavien elinten on mahdollistettava rekisteröinti muilla kuin sähköisillä välineillä.

8. Saatuaan eurooppalaiselta yhdistykseltä yleishyödyllisen aseman myöntämistä koskevan hakemuksen kansallisen yhdistyksistä vastaavan elimen on arvioitava hakemus tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukaisesti. Kansallinen yhdistyksistä vastaava elin ei saa asettaa muita vaatimuksia kuin tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset.

9. Kansallisen yhdistyksistä vastaavan viranomaisen on tehtävä hakemusta koskeva sitova päätös 15 päivän kuluessa yleishyödyllisen aseman myöntämistä koskevan hakemuksen vastaanottamisesta. Määräaikaa voidaan pidentää 15 päivällä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, jos hakemuksen arviointi edellyttää lisätutkimuksia tai jos asiassa on pyydetty lausuntoa eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavalta lautakunnalta. Kansallisen yhdistyksistä vastaavan elimen on ilmoitettava eurooppalaiselle yhdistykselle välittömästi alkuperäisen 15 päivän määräajan mahdollisen pidennyksen kestosta ja perusteista.

10. Jos kansallinen yhdistyksistä vastaava elin hyväksyy yleishyödyllisen aseman myöntämistä koskevan hakemuksen, sen on rekisteröitävä kyseinen päätös asiaankuuluvaan kansalliseen rekisteriin ja ilmoitettava päätöksestään 15 päivän kuluessa eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavalle lautakunnalle, jonka on lisättävä tieto yleishyödyllisestä asemasta 5 artiklan 5 kohdan b alakohdan nojalla perustettuun eurooppalaisten yhdistysten digitaaliseen tietokantaan. Saman määräajan kuluessa kansallisen yhdistyksistä vastaavan elimen on ilmoitettava päätöksestään myös Euroopan unionin julkaisutoimistolle, jonka on varmistettava, että tieto julkaistaan viipymättä Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

11. Kun tieto on lisätty asiaankuuluvaan kansalliseen rekisteriin 10 kohdan mukaisesti, yleishyödyllisen aseman myöntämistä koskeva päätös tulee voimaan koko unionissa.

12. Jos yleishyödyllisen aseman myöntämistä koskeva hakemus on hylätty tai siitä ei ole tehty päätöstä 9 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa, hakija voi 15 päivän kuluessa hylkäämispäätöksen vastaanottamisesta hakea muutosta muutoksenhakukomitealta tai päätöksen tekemiselle asetetun määräajan päättyessä siirtää hakemuksen 11 artiklan nojalla perustetun muutoksenhakukomitean käsiteltäväksi.

Muutoksenhakukomitean on tehtävä päätös 15 päivän kuluessa muutoksenhausta tai hakemuksen siirrosta tai 30 päivän kuluessa asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa.

Jos muutoksenhakukomitea hyväksyy yleishyödyllisen aseman myöntämistä koskevan hakemuksen tai ei tee päätöstä ensimmäisessä alakohdassa säädetyn määräajan kuluessa, kansallisen yhdistyksistä vastaavan elimen on aloitettava yleishyödyllisen aseman myöntämistä koskeva prosessi 15 päivän kuluessa tällaisesta päätöksestä tai päätöksen tekemättä jättämisestä.

Päätös yleishyödyllisen aseman myöntämistä koskevan hakemuksen hylkäämisestä annetaan tiedoksi hakijoille yhdessä asianmukaisten hylkäämisperusteiden kanssa.

13. Eurooppalaisen yhdistyksen perustajajäsenet voivat päättää jättää rekisteröintihakemuksen ja yleishyödyllisen aseman myöntämistä koskevan hakemuksen samanaikaisesti, jolloin hakemukset käsitellään ja niistä päätetään yhdessä ja niihin sovelletaan pidempiä määräaikoja.

11 artikla

Muutoksenhakukomitea

1. Eurooppalaisista yhdistyksistä vastaava lautakunta perustaa … [… kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] mennessä muutoksenhakukomitean, jossa on yksi edustaja kustakin jäsenvaltiosta ja yksi komission edustaja. Puheenjohtajana toimii komission edustaja.

2. Komissio huolehtii eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavan lautakunnan sihteeristötehtävistä.

3. Muutoksenhakukomitea kokoontuu puheenjohtajansa kutsusta, ja sen päätökset tehdään ehdottomalla enemmistöllä.

12 artikla

Sääntömääräisen kotipaikan siirtäminen

1. Eurooppalaisen yhdistyksen sääntömääräinen kotipaikka voidaan siirtää toiseen jäsenvaltioon tämän artiklan mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei sääntömääräisen kotipaikkansa toiseen jäsenvaltioon siirtävälle eurooppalaiselle yhdistykselle kuuluvien varojen ja asiakirjojen siirtämiselle ole estettä. Siirto ei aiheuta eurooppalaisen yhdistyksen sääntöihin muita muutoksia kuin mitä tässä artiklassa säädetään, eikä se johda eurooppalaisen yhdistyksen purkautumiseen tai uuden oikeushenkilön syntymiseen; tällainen siirto ei myöskään vaikuta mihinkään siirtoa ennen voimassa olleisiin oikeuksiin tai velvollisuuksiin, paitsi niihin, jotka liittyvät erottamattomasti siirtoon.

2. Eurooppalaisen yhdistyksen hallitus laatii siirtosuunnitelman, ja se julkaistaan sen jäsenvaltion kansallisten sääntöjen mukaisesti, jossa sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee.

3. Edellä 2 kohdan mukaisesti laaditussa siirtosuunnitelmassa on oltava yksityiskohtaiset tiedot seuraavista:

a)	aiottu sääntömääräinen kotipaikka ja ehdotettu nimi määräjäsenvaltiossa;

b)	nimi ja osoite alkuperäisessä jäsenvaltiossa;

c)	ehdotetut sääntömuutokset, mukaan lukien tarvittaessa eurooppalaisen yhdistyksen uusi nimi;

d)	ehdotus siirtoaikatauluksi; ja

e)	odotettavissa olevat siirron oikeudelliset ja taloudelliset seuraukset.

4. Päätös siirrosta tehdään aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua siirtosuunnitelman julkaisemisesta. Siirtopäätöksiin sovelletaan eurooppalaisen yhdistyksen sääntöjen muuttamiselle vahvistettuja edellytyksiä.

5. Velkojilla ja muiden oikeuksien haltĳoilla, joiden oikeudet eurooppalaiseen yhdistykseen nähden ovat syntyneet ennen siirtosuunnitelman julkaisemista, on oikeus vaatia eurooppalaiselta yhdistykseltä asianmukaiset takuut. Tällaisten takuiden antamiseen sovelletaan sen jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä, jossa eurooppalaisella yhdistyksellä oli sääntömääräinen kotipaikka ennen siirtoa. Jäsenvaltiot voivat ulottaa tämän säännöksen soveltamisen koskemaan velkoja, joita eurooppalaisella yhdistyksellä on ollut julkisyhteisöille ennen siirtopäivää.

6. Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jossa eurooppalaisella yhdistyksellä on sääntömääräinen kotipaikka, on annettava todistus ennen siirtoa suoritettavien toimien ja muodollisuuksien asianmukaisesta täyttämisestä.

7. Uutta rekisteröintiä ei saa tehdä ennen kuin 8 kohdassa tarkoitettu todistus on esitetty. Eurooppalaisen yhdistyksen sääntömääräisen kotipaikan siirto ja siitä seuraava sääntöjen muutos tulevat voimaan sinä päivänä, jona siirto on rekisteröity 10 artiklan mukaisesti.

8. Jäsenvaltio voi kieltäytyä alueellaan sijaitsevan eurooppalaisen yhdistyksen sääntömääräisen kotipaikan siirtämisestä, jos nimetty toimivaltainen viranomainen esittää sitä koskevan virallisen vastalauseen 6 kohdassa säädetyssä kahden kuukauden määräajassa. Tällainen vastalause voidaan esittää ainoastaan, jos se voidaan perustella yleistä turvallisuutta koskevilla syillä, ja vastalauseesta on ilmoitettava määräjäsenvaltion kansalliselle yhdistyksistä vastaavalle viranomaiselle sekä eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavalle lautakunnalle.

9. Jos sääntömääräisen kotipaikan siirtäminen evätään 8 kohdan nojalla, eurooppalainen yhdistys voi 15 päivän kuluessa tällaisen kielteisen päätöksen vastaanottamisesta hakea muutosta 11 artiklan nojalla perustetulta muutoksenhakukomitealta. Muutoksenhakukomitean on tehtävä päätös 15 päivän kuluessa tai asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa 30 päivän kuluessa, jos hakemuksen arviointi edellyttää lisätutkimuksia.

10. Jos muutoksenhakukomitea hyväksyy siirtämisen tai ei anna päätöstä 11 kohdassa säädetyn ajan kuluessa, kansallisen yhdistyksistä vastaavan elimen on hyväksyttävä siirtäminen 15 päivän kuluessa tällaisesta päätöksestä tai päätöksen antamatta jättämisestä.

Päätös siirtämisen epäämisestä annetaan tiedoksi hakijoille yhdessä asianmukaisten hylkäämisperusteiden kanssa.

11. Jos sääntömääräisen kotipaikan siirtäminen on saanut lainvoiman, sen jäsenvaltion, jossa eurooppalaisella yhdistyksellä oli sääntömääräinen kotipaikka ennen siirtoa, kansallisen yhdistyksistä vastaavan elimen on ilmoitettava kyseinen tieto 15 päivän kuluessa sen jäsenvaltion, johon eurooppalainen yhdistys aikoo siirtää sääntömääräisen kotipaikkansa, kansalliselle yhdistyksistä vastaavalle elimelle sekä eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavalle lautakunnalle. Määräjäsenvaltion kansallisen yhdistyksistä vastaavan elimen on lisättävä eurooppalainen yhdistys asiaankuuluvaan kansalliseen rekisteriin viimeistään 15 päivän kuluttua kyseisen tiedon vastaanottamisesta. Eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavan lautakunnan on varmistettava, että siirtämistä koskevat yksityiskohtaiset tiedot julkaistaan eurooppalaisten yhdistysten digitaalisessa tietokannassa sekä Euroopan unionin virallisessa lehdessä viimeistään 15 päivän kuluttua tätä koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta siltä jäsenvaltiolta, jossa eurooppalaisella yhdistyksellä oli sääntömääräinen kotipaikka ennen siirtämistä. Eurooppalaisen yhdistyksen sääntömääräisen kotipaikan siirto tulee voimaan ja sen katsotaan tulleen kolmannen osapuolen tietoon sinä päivänä, jona eurooppalainen yhdistys lisätään sen jäsenvaltion kansalliseen rekisteriin, jossa sillä on uusi sääntömääräinen kotipaikka.

12. Eurooppalainen yhdistys ei voi siirtää sääntömääräistä kotipaikkaansa, jos on aloitettu sitä koskeva purkamis-, likvidaatio-, maksukyvyttömyys-, maksujenkeskeytys- tai muu vastaava menettely.

13 artikla

Oikeushenkilöllisyys

1. Eurooppalainen yhdistys saa oikeushenkilöllisyyden kaikissa jäsenvaltioissa, kun se merkitään eurooppalaiseksi yhdistykseksi asiaankuuluvaan kansalliseen rekisteriin.

2. Rekisteröinti-ilmoituksen jälkeen mutta ennen merkitsemistä asiaankuuluvaan kansalliseen rekisteriin eurooppalainen yhdistys voi käyttää oikeuksiaan oikeushenkilönä, jos se käyttää ilmausta ”perusteilla oleva eurooppalainen yhdistys” nimensä osana ja kansallisten yhdistysten perustamisvaiheen ennakkovalvontaan sovellettavien kansallisten säännösten mukaisesti jäsenvaltiossa, jossa eurooppalaisella yhdistyksellä on sääntömääräinen kotipaikka perustamisen aikana. Jos ennen oikeushenkilöllisyyden saamista eurooppalaisen yhdistyksen nimissä on toteutettu toimia eikä eurooppalainen yhdistys vastaa näistä toimista johtuvista velvoitteista, ne luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka toteuttivat nämä toimet, ovat niistä yhteisvastuullisia, jollei sen jäsenvaltion, jossa eurooppalaisella yhdistyksellä on sääntömääräinen kotipaikka perustamisen aikana, sovellettavissa kansallisissa säännöissä toisin määrätä.

3. [Tämän asetuksen voimaantulopäivä] alkaen ainoastaan tämän asetuksen mukaisesti perustetut ja rekisteröidyt eurooppalaiset yhdistykset voivat sisällyttää nimityksen ”eurooppalainen yhdistys” nimeensä sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä, johon ne ovat sijoittautuneet. Ne voivat tehdä niin, kun ne on merkitty asiaankuuluvaan kansalliseen rekisteriin 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

4. Eurooppalaisilla yhdistyksillä on oikeushenkilöinä toimivalta käyttää omissa nimissään niitä toimivaltuuksia ja oikeuksia ja täyttää niitä velvollisuuksia, jotka ovat tarpeen niiden tavoitteiden saavuttamiseksi, samoin edellytyksin kuin oikeushenkilöllä, joka on yksilöity 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja joka on muodostettu sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa eurooppalaisella yhdistyksellä on sääntömääräinen kotipaikka.

5. Kun eurooppalainen yhdistys saa oikeushenkilöllisyyden, se saa oikeuden ja valtuudet

a)	tehdä sopimuksia ja toteuttaa muita oikeustoimia, mukaan lukien irtaimen ja kiinteän omaisuuden hankkiminen;

b)	kerätä varoja voittoa tavoittelemattoman toimintansa tukemiseksi;

c)	ottaa vastaan lahjoituksia ja testamenttilahjoituksia;

d)	palkata henkilöstöä;

e)	esiintyä oikeudenkäynnin osapuolena; ja

f)	käyttää rahoituspalveluja.

14 artikla

Hallinto ja hallintoelimet

1. Eurooppalainen yhdistys voi vapaasti määrittää sisäiset hallintorakenteensa ja hallintonsa säännöissään, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu. Tällaisten rakenteiden ja hallinnon on joka tapauksessa oltava unionin demokraattisten periaatteiden ja perusarvojen mukaisia.

2. Eurooppalaista yhdistystä hallinnoi vähintään kaksi elintä, hallitus ja yleiskokous.

3. Hallitus tai yleiskokous voivat perustaa muita hallintoelimiä tässä asetuksessa ja eurooppalaisen yhdistyksen säännöissä vahvistettujen edellytysten ja menettelyjen mukaisesti.

15 artikla

Hallitus

1. Hallitus johtaa eurooppalaista yhdistystä eurooppalaisen yhdistyksen etujen mukaisesti ja sen tavoitteiden saavuttamiseksi eurooppalaisen yhdistyksen sääntöjen mukaisesti.

2. Yleiskokous nimittää hallituksen sääntöjen mukaisesti. Hallituksen kokoonpanoa koskevat tiedot on asetettava kansallisen yhdistyksistä vastaavan elimen saataville kuuden kuukauden kuluessa hallituksen valinnasta. Kansallisen yhdistyksistä vastaavan elimen on ilmoitettava tästä eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavalle lautakunnalle. Kokoonpanoon mahdollisesti tehtävät muutokset on asetettava saataville samalla tavalla. Eurooppalaisen yhdistyksen on asetettava tällaiset tiedot julkisesti saataville.

3. Henkilöstä ei voi tulla hallituksen jäsentä eikä hän voi saada sellaiselle myönnettäviä toimivaltuuksia tai hänelle ei voida antaa johdon velvollisuuksia tai edustukseen liittyviä velvollisuuksia jäljempänä olevan 6 kohdan nojalla, jos hän on esteellinen toimimaan oikeushenkilön hallituksessa tai muussa vastaavassa johto- tai valvontaelimessä jonkin seuraavista nojalla:

a)	kyseiseen henkilöön sovellettava unionin tai kansallinen lainsäädäntö;

b)	unionin tai kansallinen lainsäädäntö, jota sovelletaan oikeushenkilöihin, jotka on yksilöity 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti siinä jäsenvaltiossa, jossa eurooppalaisella yhdistyksellä on sääntömääräinen kotipaikka; tai

c)	tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen päätös, joka on tehty tai tunnustettu jossakin jäsenvaltiossa.

4. Kaikilla hallituksen jäsenillä on heille tässä asetuksessa ja eurooppalaisen yhdistyksen säännöissä annettujen tehtävien puitteissa samat oikeudet ja velvollisuudet.

5. Hallitus voi siirtää johtamista koskevia toimivaltuuksia tai velvollisuuksia komiteoille, jotka koostuvat yhdestä tai useammasta eurooppalaisen yhdistyksen jäsenestä. Säännöissä tai yleiskokouksessa on vahvistettava edellytykset, joiden mukaisesti toimivaltuuksia käytetään.

6. Hallitus voi pitää sääntömääräisiä ja ylimääräisiä kokouksia. Hallitus kokoontuu sääntömääräisten kokouksiensa puitteissa eurooppalaisen yhdistyksen säännöissä määrätyin väliajoin ja vähintään kahdesti vuodessa keskustelemaan eurooppalaisen yhdistyksen kirjanpidosta, toiminnasta ja sen hankkeiden ennakoitavissa olevista näkymistä.

7. Hallitus laatii vuosittain eurooppalaisen yhdistyksen tilinpäätöksestä ja toiminnasta kertomuksen, jonka se toimittaa kansalliselle yhdistyksistä vastaavalle elimelle ja eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavalle lautakunnalle. Eurooppalaisen yhdistyksen on asetettava vuosikertomus myös julkisesti saataville.

8. Rajoittamatta 22 artiklan 2 kohdan soveltamista ja siltä osin kuin se soveltuu 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin hallitus laatii vuosittain eurooppalaisen yhdistyksen tilinpäätöksen, johon sisältyy tiedot taloudellisesta toiminnasta saaduista tuloista, varoista, kuten luotoista ja pankkilainoista, ja lahjoituksista tai vastikkeetta saadusta käteisestä tai omaisuudesta edellisen kalenterivuoden aikana, sekä ennakkoarvion seuraavan varainhoitovuoden tuloista ja menoista. Jäsenvaltiot voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti vaatia hallitusta antamaan tilinpäätöksen tiedoksi toimivaltaiselle viranomaiselle ja yhdistyksen jäsenille. Tällöin jäsenet voivat pyytää hallitusta antamaan lisätietoja muun muassa rahoituslähteistä. Jäsenet voivat tehdä näin vain, jos se vuotuisen tilinpäätöksen tutkimisen jälkeen on tarpeen avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi ja sillä edellytyksellä, että pyyntö on oikeasuhteinen. Tätä varten eurooppalaisen yhdistyksen on pidettävä täyttä ja tarkkaa kirjaa kaikista maksutapahtumista 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

9. Hallituksen jäsenillä on toimivalta edustaa eurooppalaista yhdistystä suhteessa kolmansiin osapuoliin ja oikeudenkäynneissä yhdistyksen säännöissä määrätyin rajoituksin ja edellytyksin. Jos oikeus edustaa eurooppalaista yhdistystä suhteessa kolmansiin osapuoliin on annettu kahdelle tai useammalle jäsenelle, näiden henkilöiden on käytettävä tätä oikeutta yhdessä.

10. Kaikki hallituksen jäsenten eurooppalaisen yhdistyksen puolesta suorittamat toimet sitovat eurooppalaista yhdistystä kolmansiin osapuoliin nähden edellyttäen, että ne eivät ylitä hallitukselle sovellettavan lainsäädännön nojalla annettuja toimivaltuuksia tai eurooppalaisen yhdistyksen säännöissä hallitukselle lainmukaisesti annettuja toimivaltuuksia.

16 artikla

Yleiskokous

1. Eurooppalaisen yhdistyksen kokousta, johon osallistuvat kaikki jäsenet, kutsutaan yleiskokoukseksi.

2. Hallitus kutsuu yleiskokouksen koolle eurooppalaisen yhdistyksen sääntöjen mukaisesti.

3. Yleiskokouksesta on ilmoitettava jäsenille viimeistään 15 päivää ennen kokouspäivää.

4. Hallitus voi kutsua yleiskokouksen koolle milloin tahansa joko omasta aloitteestaan tai jos vähintään neljäsosa jäsenistä sitä pyytää. Säännöissä voidaan vahvistaa pienempi vähimmäismäärä.

5. Yleiskokoukset voidaan pitää jäsenten ollessa läsnä paikan päällä tai verkossa taikka näiden yhdistelmänä ilman, että tämä vaikuttaa yleiskokousten päätösvaltaisuuteen tai tehtyjen päätösten pätevyyteen. Hallitus päättää, missä näistä kolmesta muodosta kukin yleiskokous pidetään, ellei yhdistyksen jäsenten enemmistö ehdota muuta muotoa.

6. Yleiskokousta koskevassa pyynnössä on ilmoitettava kokouksen koollekutsumisen syyt ja esityslistalle otettavat asiat.

7. Jokaisella jäsenellä on oikeus saada tietoja ja tutustua asiakirjoihin yhdistyksen säännöissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti ennen kutakin yleiskokousta.

8. Jokaisella jäsenellä on oikeus osallistua yleiskokoukseen, käyttää puheenvuoroja ja esittää asioita käsiteltäviksi.

9. Jäsenten äänioikeutta ja oikeutta esittää asioita käsiteltäviksi yleiskokouksessa käytetään eurooppalaisen yhdistyksen sääntöjen mukaisesti 8 artiklan 2 kohdan j alakohtaa noudattaen.

10. Jäsenet voivat nimetä toisen jäsenen edustamaan itseään yleiskokouksessa ennen kyseistä kokousta eurooppalaisen yhdistyksen säännöissä vahvistettavan menettelyn mukaisesti. Jäsen voi edustaa enintään kahta muuta jäsentä.

11. Jollei toisin ole määrätty, yleiskokous tekee sääntömääräisiä asioita koskevat päätökset läsnä tai edustettuina olevien jäsenten äänten enemmistöllä. Äänet jaetaan eurooppalaisen yhdistyksen säännöissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

17 artikla

Yhdistyksen paikallisosastot ja johtavat jäsenet

1. Eurooppalaisella yhdistyksellä voi olla alueellisia paikallisosastoja. Paikallisosastojen ei katsota olevan erillisiä oikeushenkilöitä, mutta ne voivat järjestää ja johtaa toimintaa yhdistyksen puolesta, jollei sääntömääräisistä vaatimuksista muuta johdu.

2. Eurooppalaisen yhdistyksen hallitus voi nimittää paikallisosastoja tai jäseniä, jotka ovat oikeushenkilöitä, johtaviksi toimijoiksi eurooppalaisen yhdistyksen hankkeiden toteuttamisessa ja täytäntöönpanossa. Jäsenvaltioiden on sallittava paikallisosastojen tai jäsenten panna täytäntöön niiden lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella hankkeita eurooppalaisen yhdistyksen johtavina toimijoina.

18 artikla

Sääntöjen muuttaminen

1. Eurooppalaisen yhdistyksen sääntöihin tehtävistä muutoksista keskustellaan tätä tarkoitusta varten koolle kutsutussa yleiskokouksessa.

2. Jäsenille on ilmoitettava yleiskokouksista, joissa on tarkoitus keskustella ja tehdä päätös eurooppalaisen yhdistyksen sääntöihin ehdotetuista muutoksista, vähintään 30 kalenteripäivää ennen kokouspäivää. Ilmoituksen on sisällettävä kyseiset ehdotukset.

3. Yleiskokouksella on valtuudet tehdä muutoksia sääntöihin, jos vähintään puolet eurooppalaisen yhdistyksen jäsenistä ja lisäksi yksi jäsen on läsnä tai edustettuna.

4. Muutokset eurooppalaisen yhdistyksen sääntöihin hyväksytään, jos vähintään kaksi kolmasosaa yleiskokouksessa läsnä olevista tai edustettuina olevista jäsenistä äänestää niiden puolesta.

5. Muutokset eurooppalaisen yhdistyksen ilmoitettuun tarkoitukseen hyväksytään, jos vähintään kolme neljäsosaa yleiskokouksessa läsnä tai edustettuina olevista jäsenistä äänestää niiden puolesta.

6. Hyväksyttyjen sääntöjen teksti on asetettava kuuden kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä kansallisen yhdistyksistä vastaavan elimen saataville, ja kyseisen elimen on ilmoitettava siitä eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavalle lautakunnalle. Eurooppalaisen yhdistyksen on asetettava tällaiset tiedot julkisesti saataville ja annettava ne tiedoksi eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavalle lautakunnalle niiden lisäämiseksi 5 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun eurooppalaiseen tietokantaan.

III luku

Eurooppalaisten yhdistysten kohtelua jäsenvaltioissa koskevat säännökset

19 artikla

Syrjimättömyysperiaate

1. Eurooppalaisten yhdistysten kaikenlainen syrjivä kohtelu on kielletty.

2. Kaikki eurooppalaiset yhdistykset saavat samanlaisen kohtelun kuin 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti yksilöidyt vastaavat kansalliset yhteisöt.

20 artikla

Yleishyödyllinen asema

1. Eurooppalaisille yhdistyksille voidaan myöntää yleishyödyllinen asema, jos seuraavat kumulatiiviset edellytykset täyttyvät:

järjestön tarkoituksella ja toiminnalla on yleishyödyllinen tavoite, joka palvelee yhteiskunnan tai sen osan hyvinvointia ja edistää siten yleistä etua, paitsi jos tällä tarkoituksella ja toiminnalla pyritään järjestelmällisesti ja suoraan hyödyttämään tietyn poliittisen puolueen rakenteita. Muun muassa seuraavia tarkoituksia pidetään yleishyödyllistä tavoitetta edistävinä:

i)	taide, kulttuuri tai historiallisten kohteiden säilyttäminen;

ii)	ympäristönsuojelu ja ilmastonmuutos;

iii)	perusoikeuksien ja unionin arvojen edistäminen ja suojelu, mukaan lukien demokratia, oikeusvaltioperiaate ja kaiken sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai mihin tahansa muihin syihin perustuvan syrjinnän poistaminen;

iv)	sosiaalinen oikeudenmukaisuus, sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden ehkäiseminen tai lievittäminen;

v)	humanitaarinen apu, mukaan lukien katastrofiapu;

vi)	kehitysapu ja kehitysyhteistyö;

vii)	haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien, kuten lasten, ikääntyneiden, vammaisten henkilöiden, kansainvälistä suojelua hakevien tai saavien henkilöiden ja asunnottomien henkilöiden suojelu, avustaminen ja tukeminen;

viii)

eläinten suojelu;

ix)	tiede, tutkimus ja innovointi;

x)	koulutus ja nuorten osallistuminen;

xi)	terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja suojelu, mukaan lukien lääkinnällisen hoidon tarjoaminen;

xii)	kuluttajansuoja; ja

xiii)

amatööriurheilu ja sen edistäminen.

b)	järjestön taloudellisen tai muun tuloja tuottavan toiminnan mahdollinen ylijäämä käytetään yksinomaan järjestön yleishyödyllisten tavoitteiden edistämiseen;

c)	järjestön purkamisen yhteydessä sääntömääräiset suojatoimet takaavat, että kaikkia varoja käytetään edelleen yleishyödyllisten tavoitteiden edistämiseen; ja

d)	järjestön hallintorakenteiden jäsenet, jotka eivät ole työntekijöitä, eivät voi saada muita korvauksia kuin kohtuulliset kulukorvaukset.

2. Eurooppalaiset yhdistykset voivat pyytää yleishyödylliseksi tunnustamista 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti sen jäsenvaltion kansalliselta yhdistyksistä vastaavalta elimeltä, jossa niillä on sääntömääräinen kotipaikka.

3. Kansallinen yhdistyksistä vastaava elin tekee päätöksen yleishyödyllisen aseman myöntämistä koskevasta hakemuksesta 10 artiklan 8 ja 9 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

4. Jäsenvaltioiden on kohdeltava eurooppalaista yhdistystä, jolle on myönnetty yleishyödyllinen asema, samalla tavoin kuin niitä oikeushenkilöitä, joille on myönnetty vastaava asema niiden lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella.

21 artikla

Kansallisen kohtelun periaate

Eurooppalaisiin yhdistyksiin sovelletaan samoja kansallisen lainsäädännön säännöksiä, joita sovelletaan niihin oikeushenkilöihin, jotka on yksilöity 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti siinä jäsenvaltiossa, jossa yhdistyksellä on sääntömääräinen kotipaikka.

22 artikla

Perustellun käsittelyn periaate

Jäsenvaltiot eivät saa kohdella eurooppalaisia yhdistyksiä eri tavalla yksinomaan niiden tarkoituksen, toimialan tai rahoituslähteiden poliittisen toivottavuuden perusteella.

IV luku

Rahoitus ja raportointi

23 artikla

Varainhankinta ja varojen vapaa käyttö

1. Eurooppalaisilla yhdistyksillä on oltava mahdollisuus pyytää, vastaanottaa, luovuttaa tai lahjoittaa mitä tahansa resursseja, mukaan lukien taloudelliset, luontoissuoritusten muodossa annettavat ja aineelliset resurssit, sekä pyytää ja vastaanottaa henkilöresursseja miltä tahansa taholta tai mille tahansa taholle riippumatta siitä, ovatko ne julkisyhteisöjä, yksityishenkilöitä tai yksityisiä elimiä, missä tahansa jäsenvaltiossa tai kolmansissa maissa.

2. Eurooppalaisiin yhdistyksiin sovelletaan verotusta, tulleja, ulkomaan valuuttaa, rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevia unionin ja sovellettavan kansallisen lainsäädännön säännöksiä sekä vaalien ja poliittisten puolueiden rahoitusta koskevia sääntöjä, joita sovelletaan oikeushenkilöihin, jotka on yksilöity 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti siinä jäsenvaltiossa, jossa niillä on sääntömääräinen kotipaikka.

3. Eurooppalaisiin yhdistyksiin sovelletaan kansallisen lainsäädännön mukaisia raportointi- ja julkistamisvelvoitteita, jotka liittyvät muun muassa hallituksen kokoonpanoon, perussäännön määräyksiin, rahoitukseen ja tilinpäätökseen, siltä osin kuin tällaiset velvoitteet täyttävät yleisen edun mukaisen tavoitteen varmistaa, että eurooppalaiset yhdistykset toimivat avoimesti ja ovat vastuuvelvollisia, ja siltä osin kuin tällaiset velvoitteet tarpeellisia ja oikeasuhteisia.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen velvoitteiden noudattaminen ei saa johtaa siihen, että eurooppalaisiin yhdistyksiin sovelletaan tiukempia sääntöjä kuin 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti yksilöityihin vastaaviin kansallisiin yhteisöihin ja voittoa tavoitteleviin yhteisöihin. Tällaiset raportointi- ja julkistamisvelvoitteet eivät saa johtaa eurooppalaisen yhdistyksen erilaiseen kohteluun tai sen oikeuksien ja velvollisuuksien rajoittamiseen sen tarkoituksen tai rahoituslähteiden toivottavuudesta riippumatta.

24 artikla

Kirjanpito ja tilintarkastus

1. Eurooppalaisten yhdistysten on pidettävä täyttä ja tarkkaa kirjaa kaikista maksutapahtumista.

2. Eurooppalaisten yhdistysten on laadittava vähintään kerran vuodessa seuraavat:

a)	tilinpäätös;

b)	mahdollinen konsolidoitu tilinpäätös;

c)	ennakkoarvio seuraavan varainhoitovuoden tuloista ja menoista; ja

d)	vuotuinen toimintakertomus.

Hallitus toimittaa vuotuisen toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen kansalliselle yhdistyksistä vastaavalle elimille 14 artiklan 7 ja 8 kohdan mukaisesti.

3. Vuotuisen toimintakertomuksen on sisällettävä vähintään

a)	tiedot eurooppalaisen yhdistyksen toiminnasta tarkasteluvuonna;

b)	ennakoitavissa olevia näkymiä koskevat tiedot, jos ne ovat saatavilla; ja

c)	kuvaus siitä, miten yleishyödyllistä tarkoitusta edistettiin edellisen vuoden aikana, jos eurooppalaiselle yhdistykselle myönnettiin tätä vastaava asema.

4. Eurooppalaisen yhdistyksen tilinpäätös ja tarvittaessa konsolidoitu tilinpäätös tarkastetaan 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti yksilöityihin oikeushenkilöihin sovellettavien säännösten mukaisesti siinä jäsenvaltiossa, jossa kyseisellä eurooppalaisella yhdistyksellä on sääntömääräinen kotipaikka. Tarkastus on tehtävä vähintään joka neljäs vuosi ja enintään joka toinen vuosi.

5. Edellä 4 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen tuloksena saatava kertomus julkaistaan sen jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyllä tavalla, jossa eurooppalaisella yhdistyksellä on sääntömääräinen kotipaikka.

6. Jäsenvaltioiden viranomaiset eivät saa vaatia eurooppalaisia yhdistyksiä antamaan pääsyä tietoihin jäsenistään, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, paitsi jos se on tarpeen sellaisessa viranomaisten suorittamassa rikostutkinnassa, jonka kohteena olevasta rikoksesta voidaan määrätä enimmäiskestoltaan vähintään yhden vuoden pituinen vapausrangaistus, ja kun tästä on saatu riippumattoman tuomioistuimen päätös.

7. Kansallisen yhdistyksistä vastaavan elimen on toimitettava puolivuosittain katsaus kaikista 4 kohdassa tarkoitetuista tarkastuksista ja niihin liittyvistä olennaisista tiedoista eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavalle lautakunnalle, joka huolehtii kertomuksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja verkkosivustollaan.

8. Eurooppalaisiin yhdistyksiin sovellettavat tilinpäätöstä ja tilintarkastusta koskevat säännöt eivät saa olla epäedullisempia kuin ne, joita sovelletaan yrityksiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY (10) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (11) mukaisesti.

9. Tämän artiklan soveltaminen ei rajoita suotuisampien vastaavien kansallisten säännösten soveltamista siinä jäsenvaltiossa, jossa sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee.

V luku

Yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa ja vastuu

25 artikla

Yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa

1. Rekisteröintijäsenvaltion kansallisen yhdistyksistä vastaavan elimen on kuultava viipymättä muiden jäsenvaltioiden kansallisia yhdistyksistä vastaavia elimiä kaikista olennaisista kysymyksistä, jotka koskevat tietyn eurooppalaisen yhdistyksen lainmukaisuutta ja vastuuta, ja ilmoitettava asiasta eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavalle lautakunnalle.

2. Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, kansallisten yhdistyksistä vastaavien elinten on toimitettava vuosittain katsaus kaikista olennaisista tiedoista, jotka liittyvät niiden jäsenvaltion alueella toimivia eurooppalaisia yhdistyksiä koskeviin päätöksiin. Tähän kuuluu luettelo tapauksista, joissa eurooppalaisia yhdistyksiä vastaan on käynnistetty rikostutkinta, mukaan lukien tapaukset, joissa jäseniä koskevien tietojen julkistamista on pyydetty 24 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

3. Jos eurooppalaisista yhdistyksistä vastaava lautakunta katsoo, että kansallinen yhdistyksistä vastaava elin ei ole noudattanut tätä asetusta, sen on toimitettava komissiolle kaikki asiaa koskevat tiedot. Komissio arvioi nämä tiedot ja ryhtyy tarvittaessa toimiin.

4. Eurooppalaisilla yhdistyksillä on oltava käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot kansallisen yhdistyksistä vastaavan elimen tekemien päätösten riitauttamiseksi, mukaan lukien mahdollisuus hakea tällaisiin päätöksiin muutosta tuomioistuimessa.

26 artikla

Eurooppalaisten yhdistysten ja niiden hallitusten jäsenten vastuu

1. Eurooppalaisen yhdistyksen vastuuseen sovelletaan 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti yksilöityihin oikeushenkilöihin sovellettavia säännöksiä siinä jäsenvaltiossa, jossa eurooppalaisella yhdistyksellä on sääntömääräinen kotipaikka.

2. Eurooppalaisen yhdistyksen hallituksen jäsenet ovat yhteisvastuullisia tehtäviinsä liittyvien velvollisuuksien rikkomisesta eurooppalaiselle yhdistykselle aiheutuneista menetyksistä tai vahingoista. Vastuu eurooppalaiselle yhdistykselle aiheutuneesta menetyksestä tai vahingosta ei kuitenkaan ole yhteisvastuullinen, jos hallituksen jäsenen osoitetaan rikkoneen sellaisia velvollisuuksia, jotka liittyvät ainoastaan kyseisen jäsenen tehtäviin.

3. Säännöissä on vahvistettava ehdot, jotka koskevat menettelyn aloittamista hallituksen jäseniä vastaan eurooppalaisen yhdistyksen puolesta.

VI luku

Purkaminen, maksukyvyttömyys, likvidaatio

27 artikla

Vapaaehtoinen purkaminen

1. Eurooppalainen yhdistys voidaan purkaa vapaaehtoisesti

a)	hallituksen päätöksellä eurooppalaisen yhdistyksen säännöissä olevien määräysten mukaisesti ja yleiskokouksen suostumuksella; tai

b)	yleiskokouksen päätöksellä; yleiskokous voi kumota tällaisen päätöksen ennen kuin eurooppalaisen yhdistyksen purkaminen tai likvidaatio tulee virallisesti voimaan.

2. Eurooppalaisen yhdistyksen on ilmoitettava kansalliselle yhdistyksistä vastaavalle elimelle mahdollisesta 1 kohdan mukaisesta eurooppalaisen yhdistyksen vapaaehtoista purkamista koskevasta päätöksestä viimeistään 15 päivän kuluttua päätöksen tekemisestä.

3. Kansallisen yhdistyksistä vastaavan elimen on välittömästi poistettava eurooppalainen yhdistys asiaankuuluvasta kansallisesta rekisteristä ja ilmoitettava eurooppalaisen yhdistyksen purkamisesta eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavalle lautakunnalle ja Euroopan unionin julkaisutoimistolle 1 kohdan mukaisesti viimeistään 15 päivän kuluttua siitä, kun se on saanut tiedon purkamisesta. Eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavan lautakunnan on välittömästi tällaisen ilmoituksen jälkeen julkaistava ilmoitus eurooppalaisen yhdistyksen purkamisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja poistettava eurooppalainen yhdistys unionin digitaalisesta tietokannasta, ja julkaisutoimiston on julkaistava ilmoitus eurooppalaisen yhdistyksen purkamisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4. Eurooppalaisen yhdistyksen purkaminen tulee voimaan koko unionissa siitä päivästä alkaen, kun yhdistys poistetaan asiaankuuluvasta kansallisesta rekisteristä.

28 artikla

Muu kuin vapaaehtoinen purkaminen

1. Eurooppalainen yhdistys voidaan purkaa ainoastaan sen jäsenvaltion toimivaltaisen tuomioistuimen lainvoimaisella päätöksellä, jossa eurooppalaisella yhdistyksellä on tai jossa sillä viimeksi oli sääntömääräinen kotipaikka, jos

a)	eurooppalaisen yhdistyksen sääntömääräinen kotipaikka on määrä siirtää tai on siirretty unionin alueen ulkopuolelle;

b)	tässä asetuksessa vahvistetut eurooppalaisen yhdistyksen perustamisedellytykset eivät enää täyty; tai

c)	eurooppalaisen yhdistyksen toiminta ei ole enää unionin tavoitteiden ja arvojen mukaista tai muodostaa vakavan uhkan yleiselle turvallisuudelle.

2. Jos purkamista koskeva päätös tehdään 1 kohdan a tai b alakohdan nojalla, eurooppalaisista yhdistyksistä vastaava lautakunta antaa eurooppalaiselle yhdistykselle kohtuullisesti aikaa korjata tilanteensa ennen päätöksen voimaantuloa.

3. Hakijoilla on oltava käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot hakeakseen muutosta purkamispäätökseen toimivaltaisissa muutoksenhakutuomioistuimissa.

4. Kansallisen yhdistyksistä vastaavan elimen on välittömästi poistettava eurooppalainen yhdistys asiaankuuluvasta kansallisesta rekisteristä ja ilmoitettava eurooppalaisen yhdistyksen muusta kuin vapaaehtoisesta purkamisesta eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavalle lautakunnalle ja Euroopan unionin julkaisutoimistolle viimeistään 15 päivän kuluttua siitä, kun päätös on saanut lainvoiman. Välittömästi tällaisen ilmoituksen jälkeen eurooppalaisista yhdistyksistä vastaavan lautakunnan on poistettava eurooppalainen yhdistys unionin digitaalisesta tietokannasta ja julkaisutoimiston on julkaistava ilmoitus eurooppalaisen yhdistyksen purkamisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5. Eurooppalaisen yhdistyksen purkaminen tulee voimaan koko unionissa siitä päivästä alkaen, kun yhdistys poistetaan asiaankuuluvasta kansallisesta rekisteristä.

29 artikla

Likvidaatio ja maksukyvyttömyys

1. Eurooppalaisen yhdistyksen purkaminen johtaa sen likvidaatioon. Likvidaatioon sovelletaan lainsäädäntöä, jota sovelletaan oikeushenkilöihin, jotka on yksilöity 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti siinä jäsenvaltiossa, jossa eurooppalaisella yhdistyksellä on sääntömääräinen kotipaikka.

2. Eurooppalainen yhdistys säilyttää 13 artiklassa tarkoitetun toimivaltansa siihen saakka, kunnes sen likvidaatio on saatu päätökseen.

30 artikla

Uudelleentarkastelu ja arviointi

Komissio toimittaa … [viisi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta] mennessä neuvostolle ja Euroopan parlamentille kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta sekä antaa tarvittaessa muutosehdotuksia.

VII luku

31 artikla

Loppusäännökset

Tämä asetus tulee voimaan […] päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

OSA II

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JANEUVOSTON DIREKTIIVIKSI

voittoa tavoittelemattomia järjestöjä koskevista yhteisistä vähimmäisvaatimuksista unionissa (vähimmäisvaatimuksia koskeva direktiivi)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Yhdistymisvapaus on perusoikeus, joka tunnustetaan Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa (SEU), Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT), Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, ja jäsenvaltioiden perustuslaeissa, ja se on ratkaisevan tärkeä demokratian toiminnalle, sillä se on olennainen edellytys sille, että yksilöt voivat käyttää muita perusoikeuksia, kuten oikeutta sananvapauteen.

(2)	Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen tiettyjä oikeuksia, kuten perusoikeuksia, jotka niillä on niiden omissa nimissään, suojellaan Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä ”unionin tuomioistuin”, ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskevan oikeuskäytännön perusteella.

(3)	Voittoa tavoittelemattomat järjestöt edistävät merkittävästi yleisen edun mukaisten tavoitteiden ja unionin tavoitteiden saavuttamista muun muassa tukemalla aktiivista osallistumista yhteiskuntiemme taloudelliseen, demokraattiseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan.

(4)

Pyrkiessään tavoitteisiinsa voittoa tavoittelemattomat järjestöt osallistuvat nykyisin täysipainoisesti talouselämään ja sisämarkkinoiden kehittämiseen, muun muassa osallistumalla erilaisiin sekä kansallisesti että ylikansallisesti merkittäviin toimiin ja harjoittamalla säännöllisesti taloudellista toimintaa.

(5)

Voittoa tavoittelemattomat järjestöt ovat keskeisiä tekijöitä erityisesti kehitettäessä kolmatta sektoria, jolla työskentelee arviolta noin 13 prosenttia Euroopan työvoimasta. Arvio perustuu Oslon yhteiskuntatutkimuksen instituutin (ISF) vuosina 2014–2017 koordinoiman hankkeen ”The Contribution of the Third Sector to Europe’s Socio-economic Development” (12) tuloksiin.

(6)

Voittoa tavoittelemattomat järjestöt ovat merkittävä toimija sisämarkkinoita tukevien unionin toimintapolitiikkojen kehittämisessä ja täytäntöönpanossa, mistä on osoituksena niiden mukanaolo erilaisissa asiantuntijaryhmissä, kuten elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevässä korkean tason foorumissa.

(7)

Erinäisissä kertomuksissa, joita ovat julkaisseet muun muassa EU:n perusoikeusvirasto, tuodaan esiin lukuisia esteitä, jotka johtuvat voittoa tavoittelemattomien järjestöjen perustamiseen, rekisteröintiin, toimintaan, rahoitukseen ja rajatylittäviin toimiin sovellettavista kansallisista laeista, asetuksista tai hallinnollisista käytännöistä ja jotka vaikuttavat oikeushenkilöiden tai luonnollisten henkilöiden tai tällaisten henkilöiden ryhmien mahdollisuuteen perustaa ja rekisteröidä voittoa tavoittelemattomia järjestöjä tai harjoittaa niiden toimintaa kaikkialla unionissa näiden henkilöiden kansallisuudesta riippumatta.

(8)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on kehottanut jäsenvaltioita luomaan hyväntekeväisyydelle suotuisan toimintaympäristön siten, että noudatetaan unionin vapauksia ja perusoikeuksia, jotka kannustavat hyväntekeväisyys- ja kansalaistoimintaan, yleishyödyllisiä tarkoituksia edistävään yksityisten tahojen avustustoimintaan ja hyväntekeväisyysjärjestöjen perustamiseen (13). Julkisten laitosten ja hyväntekeväisyysjärjestöjen toiminnan täydentävyyden vahvistaminen ja sen varmistaminen, että kansallisella lainsäädännöllä ja unionin politiikalla helpotetaan yksityisten varojen lahjoittamista yhteisen edun hyväksi pääoman vapaata liikkuvuutta hyödyntäen ja eurooppalaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen syrjimättömyyden ja yhdenvertaisen verotuskohtelun periaatetta noudattaen, on näin ollen tärkeää, jotta voidaan hyödyntää rajatylittävien lahjoitusten ja investointien mahdollisuuksia yhteisen edun hyväksi.

(9)	Vaikka rajatylittävien yhdistysten ja voittoa tavoittelemattomien järjestöjen määrä lisääntyy unionissa nopeasti, tällä hetkellä ei ole yhdenmukaistettua yleiseurooppalaista lainsäädäntökehystä, joka mahdollistaisi niiden asianmukaisen toiminnan ja organisoitumisen rajatylittävällä tasolla.

(10)	Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen merkitys huomioon ottaen on erittäin tärkeää, että niiden perustamista ja toimintaa helpotetaan ja suojellaan tehokkaasti jäsenvaltioiden lainsäädännössä.

(11)

Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa CM/Rec(2007)14 valtiosta riippumattomien järjestöjen oikeudellisesta asemasta Euroopassa jäsenvaltiot ovat jo tunnustaneet, että voittoa tavoittelemattomien järjestöjen ja erityisesti valtiosta riippumattomien järjestöjen rooli on olennainen osa kansalaisyhteiskunnan panosta demokraattisen hallinnon avoimuuteen ja vastuuvelvollisuuteen, ja asettaneet tällaisten järjestöjen perustamista, hallinnointia ja yleistä toimintaa koskevat vähimmäisvaatimukset.

(12)

Demokratiaa oikeusteitse -komission (Venetsian komissio) ja Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) hyväksymissä yhdistymisvapautta koskevissa yhteisissä suuntaviivoissa (CDL-AD(2014)046) annetaan lainsäätäjille ohjeistusta oikeutta yhdistymisvapauteen koskevien kansainvälisten ihmisoikeusnormien sisällyttämisestä osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(13)

Unionin tasolla on tarpeen vahvistaa yhdistymisvapautta ja pääoman vapaata liikkuvuutta noudattaen voittoa tavoittelemattomia järjestöjä koskevia olemassa olevia vaatimuksia, joilla pyritään varmistamaan yhdenmukainen suojan taso ja tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille unioniin sijoittautuneille voittoa tavoittelemattomille järjestöille, jotta voidaan taata sellainen suotuisa toimintaympäristö, jossa tällaiset järjestöt voivat edistää sisämarkkinoiden toimintaa esteettömästi.

(14)	Tällä direktiivillä olisi lähennettävä jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä voittoa tavoittelemattomien järjestöjen perustamisen, rekisteröinnin, toiminnan, rahoituksen, raportoinnin ja rajatylittävien toimien tiettyjen näkökohtien osalta.

(15)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden sääntöihin, jotka koskevat niiden alueelle sijoittautuneiden taikka siellä rekisteröityjen tai toimivien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen verotusta. Saattaessaan tämän direktiivin säännöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöään jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että ne eivät ota käyttöön tai sovella verolainsäädännön alalla sellaisia säännöksiä, jotka vaikuttavat voittoa tavoittelemattomien järjestöjen rekisteröintiin, toimintaan, rahoitukseen ja rajatylittävään liikkumiseen tavalla, jolla kierretään tässä direktiivissä vahvistettujen sääntöjen kirjainta tai henkeä.

(16)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden rikoslainsäädäntöön. Saattaessaan tämän direktiivin säännöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöään jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että ne eivät ota käyttöön tai sovella sellaista rikoslainsäädäntöä, jonka säännöksillä nimenomaisesti säännellään voittoa tavoittelemattomien järjestöjen rekisteröintiä, toimintaa, rahoitusta ja rajatylittävää liikkumista tai joilla vaikutetaan niihin tavalla, jolla kierretään tässä direktiivissä vahvistettujen sääntöjen kirjainta tai henkeä.

(17)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava unioniin sijoittautuneisiin voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin, jotka on tarkoitettu luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden vapaaehtoisiksi yhteenliittymiksi, sekä järjestöihin (esimerkiksi säätiöihin), jotka eivät ole jäsenyyspohjaisia, joiden varat kohdistetaan tiettyyn tavoitteeseen, jotka on perustettu määräämättömäksi ajaksi, joiden ensisijainen tavoite ei ole voiton tuottaminen ja jotka ovat riippumattomia ja itsehallinnollisia. Se, että järjestölle ei myönnetä oikeushenkilöllisyyttä, ei saisi olla peruste sulkea järjestöä tässä direktiivissä säädetyn suojan ulkopuolelle.

(18)

Kun määritellään, onko järjestö voittoa tavoittelematon tämän direktiivin mukaisesti, sellaisten järjestöjen suoria edunsaajia, joiden tavoitteena on tarjota hoitopalveluja henkilöille heidän erityisten sosiaalisten tarpeidensa tai terveydentilansa perusteella, ei saisi pitää yksityisinä osapuolina.

(19)	Poliittiset puolueet olisi jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, mikäli niiden toiminta ei liity ainoastaan yhteisten etujen ajamiseen taikka yhteisen toiminnan tai tarkoitusten edistämiseen vaan tarkoituksena on saada ja käyttää yhteisesti poliittista valtaa.

(20)

Ammattiliitot ja ammattiliittojen yhteenliittymät olisi jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Jäsenvaltiot eivät saisi käyttää tätä poissulkemista perusteena rajoittaa ammattiliittojen oikeuksia ja etuuksia, jotka on tunnustettu kansallisessa lainsäädännössä taikka unionin tai kansainvälisessä oikeudessa tai ihmisoikeussopimuksissa, erityisesti Euroopan neuvoston Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa ja Kansainvälisen työjärjestön asiaankuuluvissa yleissopimuksissa ja suosituksissa sekä niihin liittyvässä oikeuskäytännössä;

(21)

Tämä direktiivi ei saisi rajoittaa jäsenvaltioiden toimivaltaa, joka koskee SEUT 17 artiklassa tarkoitettujen uskonnollisten, elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemaa. Siten tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä järjestöt, joilla on ensisijaisesti uskonnollinen, elämänkatsomuksellinen tai ei-tunnustuksellinen tavoite, kuten kirkot taikka uskonnolliset tai muut kuin uskonnolliset yhteisöt. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan saisi hyödyntää tätä sulkeakseen tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle sellaisia muita järjestöjä, joiden arvot ja tavoitteet ovat vain saaneet vaikutteita uskonnollisista, elämänkatsomuksellisista tai ei-tunnustuksellisista vakaumuksista, kuten uskonnollisia voittoa tavoittelemattomia hyväntekeväisyysjärjestöjä.

(22)

Olettamuksena olisi oltava, että henkilöillä, jotka osallistuvat tai ovat osallistuneet suoraan voittoa tavoittelemattoman järjestön toimintaan, kuten niiden perustajilla, johtajilla ja työntekijöillä, mutta myös kaikilla henkilöillä, joilla on asiavaltuus voittoa tavoittelemattoman järjestön toimintaa koskevassa oikeudenkäynnissä, on oikeutettu etu käyttää valitusmekanismia sekä hallinnollisia ja oikeudellisia muutoksenhakukeinoja. Tätä olettamusta olisi sovellettava myös voittoa tavoittelemattoman järjestön toiminnan edunsaajiin, jos tällaiset edunsaajat eivät ole jäseniä mutta saavat tai ovat saaneet palveluja taikka ovat tai ovat olleet järjestön sellaisten päätösten kohteena, jotka vaikuttavat heidän jokapäiväiseen elämäänsä, kuten potilaat tai asukkaat laitoksissa tai turvakodeissa, joita voittoa tavoittelemattomat järjestöt hoitavat, tai hyväntekeväisyyslahjoitusten, kuten elintarvikkeiden tai vaatteiden, vastaanottajat.

(23)

Kansalliset ihmisoikeusinstituutiot ovat riippumattomia instituutioita, jotka on perustettu lailla ja Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen vuonna 1993 hyväksymien Pariisin periaatteiden mukaisesti, ja niiden tehtävänä on suojella ja edistää ihmisoikeuksia kansallisella tasolla kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti.

(24)

Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen vapaus määritellä tavoitteensa ja toimensa perustuu kansainvälisiin ja alueellisiin ihmisoikeusnormeihin. Tämä merkitsee myös sitä, että tällaiset järjestöt ovat vapaita määrittämään toimintansa laajuuden, oli toiminta sitten paikallista, alueellista, kansallista tai kansainvälistä, ja liittymään muiden järjestöjen, liittojen sekä keskusjärjestöjen jäseniksi.

(25)

Tiedot sellaisten voittoa tavoittelemattomien järjestöjen perustajien ja jäsenten henkilöllisyydestä, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, voivat olla arkaluonteista tietoa. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että tällaisten henkilötietojen käsittelyyn johtavat vaatimukset eivät rajoita Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (14) (yleinen tietosuoja-asetus) ja erityisesti sen 9 artiklan soveltamista.

(26)

Jokaisen henkilön olisi voitava vapaasti päättää liittymisestä voittoa tavoittelemattoman järjestön jäseneksi tai sellaisena pysymisestä, ja järjestöjen olisi voitava määrittää jäsenyyssääntönsä vapaasti, kunhan niissä noudatetaan syrjimättömyyden periaatetta. Voittoa tavoittelemattoman järjestön jäsenyys ei saisi olla peruste seuraamusten tai rajoittavien toimenpiteiden määräämiselle, ellei tämä johdu rikoslainsäädännön täytäntöönpanosta.

(27)

Voittoa tavoittelemattomia järjestöjä koskevien sääntöjen olisi oltava syrjimättömyyden periaatteen mukaisia. Tähän sisältyy jäsenvaltioiden velvoite varmistaa, että ketään henkilöä tai henkilöryhmää, joka haluaa muodostaa yhteenliittymän, ei saisi aiheettomasti suosia tai asettaa epäedulliseen asemaan toiseen henkilöön tai henkilöryhmään nähden.

(28)

Voittoa tavoittelemattomia järjestöjä koskevien sääntöjen täytäntöönpanon olisi oltava sääntelyviranomaisten vastuulla, ja niiden olisi toimittava puolueettomasti, riippumattomasti ja oikea-aikaisesti hyvää hallintoa koskevan oikeuden mukaisesti. Päätöksiin ja toimiin, jotka vaikuttavat voittoa tavoittelemattomien järjestöjen oikeuksien käyttämiseen ja velvoitteiden täyttämiseen, olisi voitava hakea muutosta riippumattomalta taholta, myös tuomioistuimelta.

(29)

On tarpeen yksinkertaistaa ja keventää byrokratiaa ja sääntelyvaatimuksia voittoa tavoittelemattomien järjestöjen itsehallintoa kunnioittaen, varmistaa, että kyseiset vaatimukset eivät ole kohtuuttoman raskaita, yksinkertaistaa perustamista, rekisteröintiä ja rekisteristä poistamista koskevia sääntöjä sekä ajanmukaistaa niihin liittyviä menettelyjä ja järjestelmiä, jotta voidaan varmistaa suotuisa ympäristö voittoa tavoittelemattomien järjestöjen toiminnalle kaikkialla unionissa ja lisätä avoimuutta ja luottamusta alalla. Tämän saavuttamiseksi tässä direktiivissä olisi vahvistettava hallinnollisten sääntöjen yksinkertaistamista koskevat yleiset velvoitteet sekä sääntelykehyksen tiettyjä osa-alueita koskevat erityisvelvoitteet.

(30)	Yleishyödyllisillä voittoa tavoittelemattomilla järjestöillä on erityisen tärkeä tehtävä, minkä vuoksi niitä olisi kohdeltava kaikissa jäsenvaltioissa suotuisasti ja yhdenmukaisin ehdoin.

(31)

Jotta noudatettaisiin yhdistymisoikeuden rajoituksiin sovellettavaa välttämättömyys- ja suhteellisuusperiaatetta, voittoa tavoittelemattomien järjestöjen kieltämisen ja purkamisen olisi aina oltava viimesijaisia keinoja eivätkä ne saisi koskaan olla seurausta vähäisistä rikkomuksista, jotka voidaan korjata tai oikaista.

(32)	Olisi vahvistettava voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin sovellettavat yhdenvertaista kohtelua, rajatylittäviä muuntamisia ja sulautumisia koskevat säännöt, jotta voidaan helpottaa voittoa tavoittelemattomien järjestöjen liikkuvuutta kaikkialla unionissa.

(33)	Yhdistymisvapaus on perusoikeus, ja vaikka jäsenvaltioiden lainsäädännössä ei välttämättä tunnusteta yhdistyksiä, joita ei ole virallisesti perustettu, tämän ei pitäisi vaikuttaa tällaisten yhdistysten oikeuteen olla olemassa ja toimia niiden alueella.

(34)	Voittoa tavoittelemattomilla järjestöillä on oikeus olla olemassa ja toimia aktiivisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja perusoikeuskirjan mukaisesti, vaikka sijoittautumisjäsenvaltion viranomaiset olisivat mielivaltaisesti hylänneet niiden rekisteröinnin.

(35)

Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen olisi oltava vapaita hakemaan, vastaanottamaan ja käyttämään niin kotimaisia, ulkomaisia kuin kansainvälisiä taloudellisia, aineellisia ja henkilöresursseja toimintansa harjoittamista varten. Voittoa tavoittelemattomat järjestöt eri puolilla unionia ovat ilmoittaneet, että resursseja, myös julkista rahoitusta, on yhä vaikeampaa saada ja yhä useammissa jäsenvaltioissa on huolta siitä, ovatko voittoa tavoittelemattomien järjestöjen mahdollisuuksista saada ulkomaista rahoitusta hyväksytyt tiukat säännöt oikeasuhteisia. Lisäksi hyväntekeväisyysjärjestöt ovat ilmoittaneet vaikeuksista lahjoitusten tai avustusten antamisessa joissakin tapauksissa. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa periaatteet ja normit, jotka koskevat voittoa tavoittelemattomien järjestöjen rahoitusta, muun muassa yksityisten varojen ja julkisen rahoituksen saantia ja käyttöä, taloudellisen toiminnan harjoittamista sekä velvoitetta olla aiheettomasti rajoittamatta rajatylittävää rahoitusta, kuten pääoman vapaata liikkuvuutta koskevissa perussopimusten määräyksissä määrätään.

(36)

SEUT 63 artikla sekä perusoikeuskirjan 7, 8 ja 12 artikla suojelevat voittoa tavoittelemattomia järjestöjä syrjiviltä, tarpeettomilta tai perusteettomilta rajoituksilta, jotka koskevat varojen saatavuutta ja pääoman vapaata liikkuvuutta unionissa. Tämä pätee myös mahdollisuuteen hakea ja käyttää sekä kotimaista että ulkomaista alkuperää olevia varoja ja turvata niiden saanti, sillä se on olennaisen tärkeä minkä tahansa oikeushenkilön olemassaolon ja toiminnan kannalta. Unionin tuomioistuimen 18 päivänä kesäkuuta 2020 asiassa C-78/18, komissio v. Unkari, antamassa tuomiossa (15) todetun mukaisesti rajoituksia voidaan asettaa ainoastaan yleisen järjestyksen tai yleisen turvallisuuden vuoksi, ja niiden olisi oltava oikeassa suhteessa kyseisten etujen suojaamista koskevaan tavoitteeseen nähden ja haluttu tavoite olisi saavutettava mahdollisimman lievillä keinoilla. Tämä koskee muun muassa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvien sääntöjen nojalla annettavia rajoituksia, joita sovelletaan välttämättömyys- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti ottaen erityisesti huomioon kansainvälisen ja unionin oikeuden mukaiset riskinarviointivelvoitteet. Sen vuoksi jäsenvaltioiden ei pitäisi soveltaa kohtuuttomia, liian järeitä tai häiritseviä toimenpiteitä, kuten raportointivaatimuksia, jotka aiheuttavat järjestöille kohtuuttoman tai kalliin rasitteen. Jotta voidaan toimia yleisen edun mukaisesti ja taata avoimuus, erityisesti sellaisten järjestöjen osalta, joilla on vaikutusta julkiseen elämään ja julkiseen keskusteluun, voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin olisi sovellettava niiden edustajia ja hallintoelinten jäseniä, sääntöjen määräyksiä ja rahoitusta koskevia raportointi- ja julkistamisvelvoitteita. Tällaiset raportointi- ja julkistamisvelvoitteet eivät saisi johtaa voittoa tavoittelemattomien järjestöjen oikeuksien ja velvollisuuksien rajoittamiseen.

(37)

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan pääoman vapaan liikkuvuuden periaatetta sovelletaan yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin, ja se on tulkinnut SEU- ja SEUT-sopimuksessa vahvistettuja perusvapauksia siten, että syrjimättömyyden periaatetta sovelletaan unionissa lahjoittajiin ja yleishyödyllisiin järjestöihin, myös yleishyödyllisten yhteisöjen ja niiden lahjoittajien verokohtelun osalta (16). Sen vuoksi kansallinen lainsäädäntö, jossa syrjitään edelleen muita kuin kansallisia järjestöjä tai sovelletaan niihin kalliita ja raskaita menettelyjä, on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa.

(38)

Voittoa tavoittelemattomilla järjestöillä ja niiden jäsenillä olisi oltava täysi oikeus yksityisyyteen ja luottamuksellisuuteen. Vaikka henkilötietojen käsittelyä koskevien unionin ja kansallisten sääntöjen tarjoamaa suojaa sovelletaan jo voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin, olisi vahvistettava vähimmäistakeet erityisesti voittoa tavoittelemattomien järjestöjen jäsenyyden luottamuksellisuuden sekä luottamuksellisten ja arkaluonteisten tietojen julkistamisen osalta. Jäsenvaltioiden olisi kiellettävä kaikenlainen voittoa tavoittelemattomien järjestöjen valvonta, jolle ei ole perustetta rikoslainsäädännössä.

(39)

Voittoa tavoittelemattomia järjestöjä olisi kuultava oikea-aikaisella ja tarkoituksenmukaisella tavalla kaikista niiden toimintaan vaikuttavien säädösten, toimintapolitiikkojen ja käytäntöjen käyttöönotosta, tarkistamisesta ja täytäntöönpanosta, mukaan lukien tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tätä varten kaikilla hallinnon tasoilla olisi käynnistettävä säännöllinen ja avoin kansalaisvuoropuhelu.

(40)	Tämä direktiivi ei vaikuta työntekijöiden oikeuksiin, mukaan lukien nykyisiin oikeuksiin maksukyvyttömyyden yhteydessä ja palkkojen osalta. Työnantajien on täytettävä velvoitteensa toimintamuodostaan riippumatta.

(41)

Tässä direktiivissä vahvistetaan vähimmäisvaatimukset, ja jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa käyttöön tai pitää voimassa voittoa tavoittelemattomien järjestöjen kannalta suotuisampia säännöksiä edellyttäen, että tällaisilla säännöksillä ei puututa tästä direktiivistä aiheutuviin velvoitteisiin. Tämän direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ei saisi missään olosuhteissa antaa perusteita alentaa voittoa tavoittelemattomille järjestöille kansallisella lainsäädännöllä jo myönnettyä suojan tasoa direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla aloilla.

(42)

SEUT 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla taataan tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus. Voittoa tavoittelemattomat järjestöt edistävät yhä enemmän sisämarkkinoiden kehittämistä muun muassa osallistumalla rajatylittävään ja ylikansalliseen toimintaan. SEUT 114 artikla on näin ollen asianmukainen oikeusperusta sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan kannalta tarvittavien toimenpiteiden hyväksymistä varten.

(43)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan, edistetään ja suojellaan perusoikeuksia ja -periaatteita, jotka sitovat unionia ja sen jäsenvaltioita SEU 6 artiklan mukaisesti ja jotka on tunnustettu erityisesti perusoikeuskirjassa. Tällä direktiivillä on erityisesti tarkoitus panna täytäntöön yhdistymisvapautta koskeva perusoikeuskirjan 12 artikla sekä sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskeva perusoikeuskirjan 11 artikla, joita on luettava Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaavien määräysten valossa. Sen vuoksi on tärkeää, että tämän direktiivin säännösten täytäntöönpanossa ja soveltamisessa noudatetaan velvoitetta olla aiheettomasti rajoittamatta oikeutta yhdistymisvapauteen sekä sananvapauteen ja tiedonvälitykseen ja helpottaa niiden käyttöä ja että varmistetaan muiden perusoikeuksien ja -periaatteiden, mukaan lukien oikeus henkilötietojen suojaan, elinkeinovapaus, oikeus syrjimättömyyteen, oikeus hyvään hallintoon, oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan ja oikeus puolustukseen, täysimääräinen kunnioittaminen.

(44)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on unioniin sijoittautuneita voittoa tavoittelemattomia järjestöjä koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistaminen, vaan se voidaan tämän direktiivin laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä SEU 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I luku

Yleiset säännökset

1 artikla

Tarkoitus

Tämän direktiivin tarkoituksena on säätää unioniin sijoittautuneita voittoa tavoittelemattomia järjestöjä koskevat yhteiset toimenpiteet, jotta voidaan luoda sellainen suotuisa toimintaympäristö, jossa tällaiset järjestöt voivat edistää sisämarkkinoiden toimintaa. Sillä pyritään lähentämään jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä voittoa tavoittelemattomien järjestöjen tavoitteiden ja toimien, rekisteröinnin, toiminnan, rahoituksen, raportoinnin ja rajatylittävien toimien tiettyjen näkökohtien osalta.

2 artikla

Soveltamisala

1. Tätä direktiiviä sovelletaan unioniin sijoittautuneisiin voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin.

2. Tässä direktiivissä ”voittoa tavoittelemattomalla järjestöllä” tarkoitetaan luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden vapaaehtoisia ja pysyviä yhteenliittymiä, jotka ajavat yhteistä etua tai edistävät yhteistä toimintaa tai tarkoitusta, sekä järjestöjä (esimerkiksi säätiöitä), jotka eivät ole jäsenyyspohjaisia, joiden varat kohdistetaan tiettyyn tavoitteeseen ja jotka yhteenliittymien ja järjestöjen oikeudellisesta muodosta riippumatta

pyrkivät ensisijaisena tavoitteenaan muuhun kuin voiton tuottamiseen, mikä tarkoittaa, että järjestön toiminnan mahdollisesti tuottamia voittoja ei voida jakaa sellaisenaan sen jäsenten, perustajien tai muiden yksityisten osapuolten kesken, vaan ne on sijoitettava sen tavoitteiden edistämistä varten;

ovat riippumattomia siinä mielessä, että järjestöt eivät kuulu mihinkään valtionhallinnon tai hallinnolliseen rakenteeseen ja että valtio ei puutu aiheettomasti niiden toimintaan eivätkä kaupalliset edut haittaa niiden toimintaa aiheettomasti. Valtion rahoitus ei saa estää järjestön katsomista riippumattomaksi, kunhan rahoitus ei vaikuta järjestön toiminnan ja päätöksenteon riippumattomuuteen;

ovat itsehallinnollinen siinä mielessä, että järjestöllä on sellainen institutionaalinen rakenne, jonka puitteissa se voi hoitaa täysipainoisesti sisäisiä ja ulkoisia organisatorisia tehtäviään ja tehdä keskeisiä päätöksiä itsenäisesti ja ilman valtion tai muiden ulkoisten toimijoiden aiheetonta puuttumista sen toimintaan.

3. Tätä direktiiviä sovelletaan 2 kohdan mukaiset edellytykset täyttäviin voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin riippumatta siitä, ovatko ne jäsenyyspohjaisia ja onko ne rekisteröity tai onko niille myönnetty oikeushenkilöllisyys sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, johon ne ovat sijoittautuneet.

4. Tätä direktiiviä ei sovelleta poliittisiin puolueisiin.

5. Tätä direktiiviä ei sovelleta ammattiliittoihin eikä ammattiliittojen yhteenliittymiin.

6. Tätä direktiiviä ei sovelleta järjestöihin, joilla on ensisijaisesti uskonnollinen, elämänkatsomuksellinen ja ei-tunnustuksellinen tavoite. Tätä soveltamisalan ulkopuolelle sulkemista ei kuitenkaan sovelleta muihin järjestöihin, joilla ei ole tällaista nimenomaista tavoitetta vaan joiden arvot ja tavoitteet ovat saaneet vaikutteita uskonnollisesta, elämänkatsomuksellisesta tai ei-tunnustuksellisesta vakaumuksesta.

3 artikla

Direktiivin suhde muihin unionin oikeuden säännöksiin

1. Jäsenvaltioiden on sovellettava tämän direktiivin säännöksiä noudattaen sijoittautumisvapautta ja palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevia perussopimusten sääntöjä sekä kyseisten oikeuksien käyttämistä koskevia asiaan liittyviä unionin säädöksiä, mukaan lukien palveluista sisämarkkinoilla annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY (17).

2. Tämä direktiivi ei rajoita henkilötietojen suojelua koskevaa unionin oikeutta ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, etenkään asetusta (EU) 2016/679 ja kansallisen lainsäädännön vastaavia säännöksiä.

II luku

Yleiset velvoitteet

4 artikla

Vähimmäisvaatimukset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että unioniin sijoittautuneilla voittoa tavoittelemattomilla järjestöillä on tässä direktiivissä säädetyt vähimmäistakeet.

2. Tässä direktiivissä säädettyjä vähimmäistakeita koskevia rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja oikeassa suhteessa unionin oikeudessa tunnustettujen yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamisen tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojelutarpeen kannalta.

3. Tämä direktiivi ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta ottaa käyttöön tai pitää voimassa voittoa tavoittelemattomien järjestöjen kannalta suotuisampia säännöksiä edellyttäen, että kyseisillä säännöksillä ei puututa tästä direktiivistä aiheutuviin velvoitteisiin.

5 artikla

Syrjimättömyys

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin, mukaan lukien niiden perustamiseen, rekisteröintiin, toimintaan, rahoitukseen, taloudelliseen kohteluun ja verotuskohteluun tai verohelpotustoimiin ja rajatylittäviin toimiin, sovellettavat kansalliset lait, asetukset tai hallinnolliset käytännöt eivät johda syrjintään voittoa tavoittelemattoman järjestön sijoittautumispaikan perusteella.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin, mukaan lukien niiden perustamiseen, rekisteröintiin, toimintaan, rahoitukseen ja rajatylittäviin toimiin, sovellettavat kansalliset lait, asetukset tai hallinnolliset käytännöt eivät syrji mitään ryhmää tai ketään yksilöä millään perusteella, kuten ikä, syntyperä, ihonväri, sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti, terveydentila, maahanmuutto- tai oleskelustatus, kieli, kansallinen, etninen tai yhteiskunnallinen alkuperä, poliittinen tai muu mielipide, fyysinen tai henkinen vamma, varallisuus, rotu, uskonto tai vakaumus tai muu asema.

6 artikla

Hallinnollisten sääntöjen yksinkertaistaminen

1. Jäsenvaltioiden on yksinkertaistettava mahdollisuuksien mukaan voittoa tavoittelemattomien järjestöjen perustamiseen, rekisteröintiin, toimintaan, rahoitukseen, raportointivelvoitteisiin ja rajatylittäviin toimiin sovellettavia kansallisia lakeja, asetuksia tai hallinnollisia käytäntöjä, jotta voidaan varmistaa, että yhdistymisvapautta suojellaan kaikilla tasoilla, ja poistaa esteet ja perusteeton syrjintä, jotka vaikuttavat oikeushenkilöiden tai luonnollisten henkilöiden tai tällaisten henkilöiden ryhmien mahdollisuuteen perustaa ja rekisteröidä voittoa tavoittelemattomia järjestöjä tai harjoittaa niiden toimintaa jäsenvaltion alueella näiden henkilöiden kansallisuudesta riippumatta, esimerkiksi mahdollistamalla pankki- ja rahoituspalvelujen saatavuus sekä takaamalla turvalliset ja varmat kanavat rajatylittäville lahjoituksille ja varojen jakamiselle unionissa ja sen ulkopuolella.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneet taikka siellä rekisteröidyt tai toimivat voittoa tavoittelemattomat järjestöt voivat käyttää sähköisen tunnistamisen järjestelmiä hallinnollisia menettelyjä varten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014 (18) (eIDAS-asetus) mukaisesti.

7 artikla

Oikeus hyvään hallintoon

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niiden alueelle sijoittautuneiden taikka siellä rekisteröityjen tai toimivien voittoa tavoittelemattomien järjestöjen perustamiseen, rekisteröintiin, toimintaan, rahoitukseen, raportointivelvoitteisiin ja rajatylittäviin toimiin sovellettavia kansallisia lakeja, asetuksia tai hallinnollisia käytäntöjä toimeenpanee nimetty sääntelyviranomainen, jolla on laissa selkeästi määritellyt toimivaltuudet ja tehtävät, joita käytetään ja hoidetaan hyvän hallinnon periaatteen mukaisesti, myös kun on kyse oikeudesta saada asiansa käsitellyksi puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että voittoa tavoittelemattomien järjestöjen perustamiseen, rekisteröintiin, toimintaan, rahoitukseen, raportointivelvoitteisiin ja rajatylittäviin toimiin sovellettavia kansallisia lakeja, asetuksia tai hallinnollisia käytäntöjä rikkoville voittoa tavoittelemattomille järjestöille ilmoitetaan asianmukaisesti väitetystä rikkomisesta ja annetaan hyvät mahdollisuudet korjata hallinnolliset rikkomukset.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että voittoa tavoittelemattomien järjestöjen valvontaa koskevat määräykset ja käytännöt ovat lainmukaisia ja oikeassa suhteessa niiden avulla pyrittäviin oikeutettuihin tavoitteisiin nähden. Tähän sisältyy sen varmistaminen, että tällaiset määräykset ja käytännöt eivät ole lähtökohtaisesti tiukempia kuin ne, joita sovelletaan yksityisiin yrityksiin, ja että niiden täytäntöönpano ei vaikuta voittoa tavoittelemattomien järjestöjen sisäiseen hallintoon eikä aiheuta kohtuutonta hallinnollista tai taloudellista rasitetta kyseisille järjestöille.

4. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että voittoa tavoittelemattomien järjestöjen rekisteröinnistä vastaavat nimetyt riippumattomat valvontaviranomaiset, joilla on laissa selkeästi määritellyt toimivaltuudet ja tehtävät, joita käytetään ja hoidetaan riippumattomasti hyvää hallintoa koskevan oikeuden mukaisesti, myös siltä osin kuin on kyse mahdollisten tarkastusten ja auditointien perusteista, menettelyistä, kestosta ja laajuudesta sekä tarkastus- ja auditointiviranomaisten toimivaltuuksista.

5. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yleisöllä on mahdollisuus saada kattavat sekä helposti saatavilla olevat ja ymmärrettävät tiedot niiden alueelle sijoittautuneiden taikka siellä rekisteröityjen tai toimivien voittoa tavoittelemattomien järjestöjen perustamiseen, rekisteröintiin, toimintaan, rahoitukseen, raportointivelvoitteisiin ja rajatylittäviin toimiin sovellettavista kansallisista laeista, asetuksista tai hallinnollisista käytännöistä sekä toimivaltaisten sääntely- ja valvontaviranomaisten toimivallasta, menettelyistä ja toiminnasta.

8 artikla

Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki henkilöt, joilla on jäsenvaltion alueelle sijoittautuneiden taikka siellä rekisteröityjen tai toimivien voittoa tavoittelemattomien järjestöjen perustamiseen, rekisteröintiin, toimintaan, rahoitukseen, raportointivelvoitteisiin ja rajatylittäviin toimiin liittyvä oikeutettu etu, voivat käyttää tehokkaita valitusmekanismeja ja kääntyä toimivaltaisen riippumattoman viranomaisen, kuten oikeusasiamiehen tai kansallisen ihmisoikeusinstituution, puoleen hakeakseen apua oikeuksiensa puolustamiseksi ja voivat käyttää tehokkaita hallinnollisia ja oikeudellisia muutoksenhakukeinoja saattaakseen oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa käyttöön vaikuttavat toimet ja päätökset uudelleentarkasteltaviksi. Tällaisia henkilöitä ovat voittoa tavoittelemattomat järjestöt, niiden perustajat, johtajat, työntekijät ja voittoa tavoittelemattomien järjestöjen toiminnan edunsaajat.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muutoksenhaulla tai riitautuksella, joka koskee voittoa tavoittelemattoman järjestön kieltämisestä tai purkamisesta, sen toiminnan keskeyttämisestä tai sen varojen jäädyttämisestä tehtyä päätöstä, on lähtökohtaisesti lykkäävä vaikutus tällaiseen päätökseen, ellei tällainen lykkäävä vaikutus estä rikoslainsäädännön täytäntöönpanoa.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niille voittoa tavoittelemattomille järjestöille, jotka ovat oikeushenkilöitä, myönnetään asiavaltuus kansallisissa tuomioistuimissa, tarvittaessa myös kolmannen osapuolen todistajanlausunnon esittämiseksi oikeudenkäynnissä.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne voittoa tavoittelemattomat järjestöt, jotka eivät ole oikeushenkilöitä, voivat saada edustajakseen nimetyn henkilön toimivaltaisissa kansallisissa viranomaisissa ja tuomioistuimissa tässä artiklassa tarkoitettujen muutoksenhakukeinojen käyttämiseksi.

III luku

Sääntelykehys

9 artikla

Tavoitteet ja toimet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella toimivien voittoa tavoittelemattomien järjestöjen vapautta määrittää tavoitteensa ja harjoittaa toimintaa, joka on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, voidaan rajoittaa ainoastaan yleiseen turvallisuuteen liittyvistä poikkeuksellisista syistä. Niiden on poistettava kaikki esteet ja rajoitteet, jotka haittaavat voittoa tavoittelemattomien järjestöjen mahdollisuuksia pyrkiä näihin tavoitteisiin ja harjoittaa tällaista toimintaa.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella toimivat voittoa tavoittelemattomat järjestöt voivat vapaasti määrittää toimintansa laajuuden eli harjoittaa paikallista, alueellista, kansallista tai kansainvälistä toimintaa.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisissa säädöksissä, määräyksissä tai hallinnollisissa käytännöissä säädetyt muodollisuudet, jotka koskevat voittoa tavoittelemattoman järjestön perustamista ja toimintaa niiden alueella, eivät aiheuta kohtuutonta taloudellista ja hallinnollista rasitetta. Tähän sisältyy muiden kuin jäsenyyspohjaisten järjestöjen tapauksessa mahdollisuus perustaa tällaiset järjestöt laillisesti lahjan tai testamenttilahjoituksen kautta.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella toimivat voittoa tavoittelemattomat järjestöt voivat liittyä jäseniksi johonkin toiseen voittoa tavoittelemattomaan järjestöön, liittoon tai keskusjärjestöön, joka on sijoittautunut niiden tai jonkin toisen jäsenvaltion alueelle tai rekisteröity siellä, ja varmistettava, ettei tällainen jäsenyys saata kyseistä järjestöä millään tavalla epäedulliseen asemaan.

10 artikla

Jäsenyys

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuka tahansa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, tarvittaessa sen oikeudellinen muoto huomioon ottaen, voi hakea jäsenyyttä niiden alueelle sijoittautuneessa taikka siellä rekisteröidyssä tai toimivassa voittoa tavoittelemattomassa järjestössä kyseisen järjestön sääntöjen ja peruskirjan mukaisesti ja että hän voi käyttää vapaasti jäsenoikeuksiaan, jollei järjestön säännöistä ja sääntelyyn liittyvistä rajoituksista muuta johdu.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle kansallisten lakien, asetusten tai hallinnollisten käytäntöjen mukaisesti sijoittautuneen taikka siellä rekisteröidyn tai toimivan voittoa tavoittelemattoman järjestön jäsenyydestä ei määrätä seuraamuksia tai rajoittavia toimenpiteitä, paitsi jos tällaiset seuraamukset johtuvat rikoslainsäädännön säännösten täytäntöönpanosta.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneet taikka siellä rekisteröidyt tai toimivat voittoa tavoittelemattomat järjestöt voivat vapaasti määrittää jäsenistönsä kokoonpanon. Tähän voi sisältyä jäseniä koskevien erityisvaatimusten määrittäminen kohtuullisin ja objektiivisin perustein.

11 artikla

Säännöt

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneet taikka siellä rekisteröidyt tai toimivat voittoa tavoittelemattomat järjestöt voivat vapaasti hyväksyä omat sääntönsä ja peruskirjansa, mukaan lukien säännöt, joissa määritetään niiden sisäinen hallintorakenne ja joiden mukaan nimitetään niiden hallitukset ja edustajat.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että voittoa tavoittelemattomien järjestöjen sääntöjä koskevissa kansallisissa laeissa, asetuksissa tai hallinnollisissa käytännöissä ei vaadita voittoa tavoittelemattomia järjestöjä ilmoittamaan säännöissään muita tietoja kuin

a)	järjestön nimi ja osoite (sääntömääräinen kotipaikka);

b)	järjestön tavoitteet ja toimet;

c)	järjestön hallintosäännöt, sen hallintoelinten toimivalta ja tarvittaessa niiden henkilöiden nimeäminen, joilla on oikeus toimia sen nimissä;

d)	järjestön jäsenten oikeudet ja velvollisuudet;

e)	päivämäärä, jona säännöt hyväksyttiin, ja perustajajäsenten sääntömääräisen kotipaikan nimi ja osoite, jos ne ovat oikeushenkilöitä;

f)	sääntöjen muuttamiseen sovellettava menettely; ja

g)	menettelyt, joita sovelletaan järjestön purkamiseen tai sen sulauttamiseen toiseen voittoa tavoittelemattomaan järjestöön.

3. Voittoa tavoittelemattomia järjestöjä voidaan vaatia julkistamaan ja ilmaisemaan säännöissään tai vuosittaisessa selvityksessä lisätietoja toimistaan, toiminnastaan, hallintoelintensä jäsenistä, edustajistaan ja rahoituksestaan siltä osin kuin tämä täyttää yleisen edun mukaisen tavoitteen erityisesti järjestön tavoitteiden ja toimien osalta.

12 artikla

Oikeushenkilöllisyys

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella toimiva voittoa tavoittelematon järjestö voi vapaasti päättää, hankkiiko se oikeushenkilöllisyyden, riippumatta siitä, että jäsenvaltiot voivat säätää, mitkä organisaatiomuodot ovat oikeushenkilöitä.

2. Jos voittoa tavoittelematon järjestö on saanut oikeushenkilöllisyyden, jäsenvaltioiden on varmistettava, että järjestön oikeushenkilöllisyys voidaan erottaa selvästi sen jäsenten tai perustajien tai muiden tällaiseen järjestöön sidoksissa olevien oikeushenkilöiden oikeushenkilöllisyydestä.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilöllisyyden saamiseksi riittää voittoa tavoittelemattoman järjestön rekisteröinti, jos sitä edellytetään, tai perustamistoimien loppuun saattaminen.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ennakkolupa ei ole koskaan edellytys voittoa tavoittelemattoman järjestön oikeushenkilöllisyyden saamiselle eikä sen oikeustoimikelpoisuudelle.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmiä, jotka tekevät yhteistyötä ja jotka eivät ole hakeneet oikeushenkilöllisyyttä, ei pidetä voittoa tavoittelemattomana järjestönä, joka on oikeushenkilö, ainoastaan siksi, että niihin voitaisiin soveltaa kansallisia lakeja, asetuksia tai hallinnollisia käytäntöjä ja siten säännellä niiden toimintaa, rahoitusta ja rajatylittäviä toimia tai vaikuttaa niihin, paitsi jos voittoa tavoittelemattoman järjestön voidaan perustellusti katsoa olevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti rikollisjärjestö.

13 artikla

Rekisteröinti

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että virallinen rekisteröinti ei ole edellytys tai este niiden alueelle sijoittautuneiden tai siellä toimivien voittoa tavoittelemattomien järjestöjen perustamiselle tai toiminnalle.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella toimivien voittoa tavoittelemattomien järjestöjen rekisteröintimenettelyt ovat helposti käytettävissä, käyttäjäystävällisiä ja avoimia.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisten lakien, asetusten tai hallinnollisten käytäntöjen mukaiset muodollisuudet, joita sovelletaan niiden alueelle sijoittautuneiden voittoa tavoittelemattomien järjestöjen rekisteröintiin, eivät aiheuta kohtuutonta hallinnollista rasitetta. Tähän sisältyy hiljaisen hyväksynnän mekanismi, jota sovelletaan 30 päivän kuluessa rekisteröintihakemuksesta, ja pidättäytyminen uudelleenrekisteröintiä ja uusimista koskevien vaatimusten käyttöön ottamisesta.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että voittoa tavoittelemattomien järjestöjen rekisteröintimaksut eivät ylitä niistä aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia eivätkä missään tapauksessa muodosta kohtuutonta taloudellista rasitetta suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.

5. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niiden alueelle sijoittautuneet voittoa tavoittelemattomat järjestöt voidaan rekisteröidä sähköisesti varmistaen samalla, että rekisteröinti on mahdollista myös muilla kuin sähköisillä välineillä.

6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että voittoa tavoittelemattoman järjestön rekisteröimiseksi edellytetään henkilökohtaista läsnäoloa tuomioistuimessa tai muussa toimivaltaisessa kansallisessa viranomaisessa ainoastaan silloin, kun se on tarpeen hakijan henkilöllisyyden määrittämiseksi.

7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijat, jotka asuvat tai joiden sääntömääräinen kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa ja joiden edellytetään käyvän tuomioistuimessa tai muussa toimivaltaisessa kansallisessa viranomaisessa voittoa tavoittelemattoman järjestön rekisteröimiseksi, voivat tehdä niin asuinjäsenvaltionsa tai kotipaikkajäsenvaltionsa toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa toimivaltaisessa viranomaisessa, ja että tällainen läsnäolo katsotaan riittäväksi asianomaisen jäsenvaltion rekisteriin merkitsemistä varten.

8. Jäsenvaltioiden on ylläpidettävä yleisön saatavilla rekisteröityjen voittoa tavoittelemattomien järjestöjen tietokantaa, johon sisältyy myös tilastotiedot hyväksyttyjen ja hylättyjen hakemusten määrästä ottaen asianmukaisesti huomioon tietosuojaperiaatteet ja oikeus yksityisyyteen.

14 artikla

Yleishyödyllinen asema

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että unionin jäsenvaltioon sijoittautunut tai siellä rekisteröity voittoa tavoittelematon järjestö voi hakemusteitse pyytää, että se katsotaan yleishyödylliseksi yhteisöksi ja että sille voidaan myöntää kansallisten lakien, asetusten tai hallinnollisten käytäntöjen mukainen yleishyödyllinen asema, joka perustuu yksinomaan sen ilmoitettuun tai tosiasialliseen tarkoitukseen, rakenteeseen ja toimintaan, joka liittyy aseman myöntävän jäsenvaltion alueeseen.

2. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä tarvittavat kansalliset lait, asetukset tai hallinnolliset käytännöt, joissa sallitaan voittoa tavoittelemattomien järjestöjen tunnustaminen yleisyleishyödyllisiksi ja vastaavan aseman myöntäminen niille, jos seuraavat kumulatiiviset edellytykset täyttyvät:

järjestön tarkoituksella ja tosiasiallisella toiminnalla on yleishyödyllinen tavoite, joka palvelee yhteiskunnan tai sen osan hyvinvointia ja edistää siten yleistä etua, paitsi jos tällä pyritään järjestelmällisesti ja suoraan hyödyttämään tietyn poliittisen puolueen rakenteita. Muun muassa seuraavia tarkoituksia pidetään yleishyödyllisinä:

i)	taide, kulttuuri tai historiallisten kohteiden säilyttäminen;

ii)	ympäristönsuojelu ja ilmastonmuutos;

iii)	perusoikeuksien ja unionin arvojen edistäminen ja suojelu, mukaan lukien demokratiaan, oikeusvaltioperiaatteeseen, kaiken sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai mihin tahansa muihin syihin perustuvan syrjinnän poistaminen;

iv)	sosiaalinen oikeudenmukaisuus, sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden poistaminen, mukaan lukien köyhyyden ehkäiseminen tai lievittäminen;

v)	humanitaarinen apu, mukaan lukien katastrofiapu;

vi)	kehitysapu ja kehitysyhteistyö;

vii)	haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien, kuten lasten, ikääntyneiden, vammaisten henkilöiden, kansainvälistä suojelua hakevien tai saavien henkilöiden ja asunnottomien henkilöiden suojelu, avustaminen ja tukeminen;

viii)

eläinten suojelu;

ix)	tiede, tutkimus ja innovointi;

x)	koulutus ja nuorten osallistuminen;

xi)	terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja suojelu, mukaan lukien lääkinnällisen hoidon tarjoaminen;

xii)	kuluttajansuoja;

xiii)

amatööriurheilu ja sen edistäminen.

b)	voittoa tavoittelemattoman järjestön taloudellisen tai muun tuloja tuottavan toiminnan ylijäämä käytetään yksinomaan järjestön yleishyödyllisten tavoitteiden edistämiseen;

c)	voittoa tavoittelemattomien järjestöjen purkamisen yhteydessä sääntömääräiset suojatoimet takaavat, että sen kaikki varat käytetään edelleen yleishyödyllisten tavoitteiden edistämiseen;

d)	järjestön hallintorakenteiden jäsenet, jotka eivät ole työntekijöitä, eivät voi saada muita korvauksia kuin kohtuulliset kulukorvaukset.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleishyödylliseksi tunnustetulta voittoa tavoittelemattomalta järjestöltä, jolle on myönnetty tällainen asema kansallisten lakien, asetusten tai hallinnollisten käytäntöjen mukaisesti, voidaan peruuttaa kyseinen asema ainoastaan, jos toimivaltainen sääntelyviranomainen on esittänyt riittävät todisteet siitä, että voittoa tavoittelematon järjestö ei enää täytä 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä.

15 artikla

Lakkauttaminen, kieltäminen ja purkaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että voittoa tavoittelematon järjestö voidaan lakkauttaa ainoastaan sen jäsenten päätöksellä tai tuomioistuimen päätöksellä.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että voittoa tavoittelematon järjestö voidaan lakkauttaa, kieltää tai purkaa muuten kuin sen aloitteesta ainoastaan seurauksena sellaisista kansallisen lainsäädännön rikkomisista, joita ei voida korjata tai oikaista.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että voittoa tavoittelematon järjestö voidaan lakkauttaa, kieltää tai purkaa muuten kuin sen aloitteesta ainoastaan konkurssin, pitkittyneen toimimattomuuden tai unionin oikeudessa tunnustetun yleisen turvallisuuden vastaisen vakavan rikkomuksen seurauksena.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että voittoa tavoittelemattoman järjestön perustajien, johtajien, työntekijöiden tai jäsenten yksittäiset väärinkäytökset, joihin nämä ovat syyllistyneet toimiessaan jonkun muun kuin järjestön lukuun, eivät pääsääntöisesti johda järjestön lakkauttamiseen, kieltämiseen ja purkamiseen muuten kuin sen aloitteesta.

5. Tässä artiklassa säädettyä suojaa sovelletaan myös voittoa tavoittelemattoman järjestön toiminnan keskeyttämiseen, jos keskeyttäminen voi johtaa sellaiseen järjestön toiminnan jäädyttämiseen, joka vastaa purkamista.

IV luku

Yhdenvertainen kohtelu ja liikkuvuus

16 artikla

Yhdenvertainen kohtelu

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lainkäyttöalueella toimivia voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, jotka ovat sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon tai jotka on rekisteröity siellä, kohdellaan samalla tavalla kuin niiden lainkäyttöalueelle sijoittautuneita tai siellä rekisteröityjä voittoa tavoittelemattomia järjestöjä muun muassa siltä osin kuin on kyse pankkipalvelujen kaltaisten palvelujen käytöstä, lupien myöntämisestä ja tapauksen mukaan sovellettavien kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten käytäntöjen mukaisesta taloudellisesta ja verotuskohtelusta sekä rahoituksen saannista jäsenvaltion lainkäyttöalueella harjoitettavalle tai jäsenvaltion yleistä etua hyödyttävälle toiminnalle.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa jäsenvaltiot eivät saa vaatia niiden lainkäyttöalueella toimivilta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneilta tai siellä rekisteröidyiltä voittoa tavoittelemattomilta järjestöiltä muuta näyttöä kuin todisteen siitä, että ne ovat sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon tai ne on rekisteröity siellä voittoa tavoittelemattomiksi järjestöiksi.

17 artikla

Perustellun käsittelyn periaate

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneita taikka siellä rekisteröityjä tai toimivia voittoa tavoittelemattomia järjestöjä koskevat kansalliset säännöt eivät johda perusteettomaan syrjintään, jonka syynä on yksinomaan järjestön tarkoituksen, toimialan tai rahoituslähteiden poliittinen toivottavuus.

18 artikla

Rajatylittävä liikkuvuus ja jatkuvuus

1. Jäsenvaltioiden on poistettava kaikki esteet, jotka haittaavat toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai siellä rekisteröityjen voittoa tavoittelemattomien järjestöjen sijoittautumisvapautta, palvelujen vapaata liikkuvuutta ja pääoman vapaata liikkuvuutta koskevien oikeuksien käyttöä niiden alueella. Tämä ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta vaatia, jotta voittoa tavoittelemattomalle järjestölle voidaan myöntää virallinen asema, että järjestö on saanut oikeushenkilöllisyyden tai että se on merkitty kansalliseen rekisteriin sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, johon se on sijoittautunut ja/tai jossa se aikoo toimia.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyllä voittoa tavoittelemattomalla järjestöllä on oikeus

a)	siirtää rekisteröity kotipaikkansa niiden alueelle ilman, että on tarpeen perustaa uusi oikeushenkilö;

b)	käyttää yksinkertaistettua rekisteröintimenettelyä, jossa hyväksytään ne tiedot ja asiakirjat, jotka voittoa tavoittelematon järjestö on jo toimittanut sille jäsenvaltiolle, jossa se on aiemmin rekisteröity.

19 artikla

Rajatylittävät muuntumiset ja sulautumiset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lainkäyttöalueelle sijoittautunut tai siellä rekisteröity voittoa tavoittelematon järjestö voi muuntua toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneeksi tai siellä rekisteröidyksi voittoa tavoittelemattomaksi järjestöksi tai sulautua sellaiseen ilman, että tällainen sulautuminen tai muuntuminen johtaa järjestön lakkauttamiseen, kieltämiseen tai purkamiseen tai sen toiminnan keskeyttämiseen muuten kuin sen aloitteesta.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun kyseessä on 1 kohdassa tarkoitettu muuntuminen tai sulautuminen, muuntuva tai sulautuva voittoa tavoittelematon järjestö voi vapaasti perustaa toimipaikan kohdejäsenvaltioon tai aloittaa toiminnan siellä.

3. Jäsenvaltioiden on vahvistettava muuntuneen tai sulautuneen järjestön oikeudellinen muoto vastaavuusperiaatteen mukaisesti.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos 1 kohdassa tarkoitetun muuntumisen tai sulautumisen seurauksena syntyvä voittoa tavoittelematon järjestö ei noudata vastaanottavan jäsenvaltion kansallisissa laeissa, asetuksissa tai hallinnollisissa käytännöissä vahvistettuja ehtoja ja vaatimuksia, voittoa tavoittelemattomalle järjestölle annetaan kohtuullinen määräaika, jonka kuluessa sen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ja korjattava tilanteensa sääntöjä vastaavaksi.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rajatylittävät muuntumiset tai sulautumiset eivät heikennä työntekijöiden tai ammattiyhdistysten oikeuksia tai työoloja. Niiden on varmistettava, että työntekijöitä ja velkojia koskevat työnantajan velvoitteet täytetään edelleen sovellettavien työehtosopimusten sekä unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että työntekijöille, vapaaehtoisille, ammattiyhdistyksille ja työntekijöiden edustajille tiedotetaan asianmukaisesti ja että heitä kuullaan asianmukaisesti. Työehtosopimuksia ja työntekijöiden johtotason edustusta koskevia oikeuksia on noudatettava ja ne on tarvittaessa säilytettävä.

V luku

Rahoitus

20 artikla

Varainhankinta ja varojen vapaa käyttö

1. Jäsenvaltioiden on poistettava kaikki esteet, jotka vaikuttavat niiden alueelle sijoittautuneiden taikka siellä rekisteröityjen tai toimivien voittoa tavoittelemattomien järjestöjen mahdollisuuksiin pyytää, vastaanottaa, luovuttaa tai lahjoittaa mitä tahansa resursseja, mukaan lukien taloudelliset, luontoissuoritusten muodossa annettavat ja aineelliset resurssit, tai pyytää tai vastaanottaa henkilöresursseja, miltä tahansa taholta tai mille tahansa taholle, mukaan lukien kotimaiset, ulkomaiset tai kansainväliset yhteisöt, riippumatta siitä, ovatko ne julkisyhteisöjä, yksityishenkilöitä tai yksityisiä elimiä.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset lait, asetukset tai hallinnolliset käytännöt eivät johda voittoa tavoittelemattomien järjestöjen erilaiseen kohteluun niiden rahoituslähteiden tai -kohteiden perusteella.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että voittoa tavoittelemattomilla järjestöillä on oikeus omistaa ja vapaasti määrätä omaisuudesta ja varoista niiden lainkäyttövaltaan kuuluviin vastaaviin yhteisöihin sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

4. Jäsenvaltioiden on minimoitava varojen rajat ylittävään jakamiseen liittyvä hallinnollinen rasite ja annettava voittoa tavoittelemattomille järjestöille mahdollisuus tuottaa voittoa hyväntekeväisyyshankkeisiin tehtäviä uudelleeninvestointeja varten.

21 artikla

Julkinen rahoitus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että julkista rahoitusta myönnetään ja jaetaan voittoa tavoittelemattomille järjestöille selkeillä, avoimilla ja syrjimättömillä menettelyillä.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan myös jäsenvaltioiden maksamiin yhteistyössä hallinnoituihin unionin rahoitusvaroihin, jollei Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1060 (19) säännöksistä muuta johdu.

22 artikla

Rajatylittävä rahoitus

1. Jäsenvaltioiden on pääoman vapaata liikkuvuutta koskevien unionin sääntöjen mukaisesti varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneille taikka siellä rekisteröidyille tai toimiville voittoa tavoittelemattomille järjestöille ei aiheudu haittaa siitä, että ne hankkivat tai saavat rahoitusta luonnollisilta henkilöiltä tai oikeushenkilöiltä, jotka asuvat unionissa tai ETA-alueella tai ovat sijoittautuneet unioniin tai ETA-alueelle mutta jäsenvaltioiden alueen ulkopuolelle.

2. Jäsenvaltioiden on pääoman vapaata liikkuvuutta koskevien unionin sääntöjen mukaisesti varmistettava, että luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille ei aiheudu haittaa siitä, että ne tarjoavat rahoitusta jäsenvaltioiden alueen ulkopuolelle sijoittautuneille taikka siellä rekisteröidyille tai toimiville voittoa tavoittelemattomille järjestöille.

23 artikla

Taloudellinen toiminta

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneet taikka siellä rekisteröidyt tai toimivat voittoa tavoittelemattomat järjestöt voivat vapaasti harjoittaa mitä tahansa laillista taloudellista, kaupallista tai liiketoimintaa edellyttäen, että tällainen toiminta tukee suoraan tai välillisesti niiden tavoitteita, joihin ei kuulu voiton tavoitteleminen, edellyttäen, että kyseisiin toimiin kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten käytäntöjen nojalla yleisesti sovellettavat lupa- tai sääntelyvaatimukset täyttyvät.

24 artikla

Rahoitusta koskeva raportointi ja avoimuus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten käytäntöjen nojalla sovellettavat raportointi- ja avoimuusvelvoitteet eivät ole tarpeettoman raskaita ja että ne ovat oikeassa suhteessa järjestön kokoon ja sen toiminnan laajuuteen nähden, ottaen huomioon sen varojen ja tulojen arvo.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten käytäntöjen nojalla sovellettavat raportointi- ja avoimuusvelvoitteet, mukaan lukien ne, joilla täytetään unionin ja kansainväliset velvoitteet, perustuvat alan ja asianomaisten järjestöjen kohdennettuun ja ajantasaiseen riskiperusteiseen arviointiin eivätkä johda kohtuuttomiin vaatimuksiin tai rajoita aiheettomasti voittoa tavoittelemattomien järjestöjen mahdollisuuksia saada rahoituspalveluja.

3. Edellä olevan 11 artiklan 3 kohdan mukaan voittoa tavoittelemattomien järjestöjen on annettava vuosittain selvitys tileistään ja julkistettava nämä selvitykset. Selvitysten on sisällettävä tiedot edellisen kalenterivuoden aikana saadusta rahoituksesta, rahoituksen alkuperästä ja arvosta, luotoista, pankkilainoista ja lahjoituksista tai käteisen tai omaisuuden saannista korvauksettomasti.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten käytäntöjen nojalla sovellettavat raportointi- ja avoimuusvelvoitteet eivät johda tällaisten järjestöjen erilaiseen kohteluun tai niiden oikeuksien tai velvoitteiden rajoittamiseen, järjestön rahoituslähteiden, tavoitteiden tai toimien perusteella.

VI luku

Luottamuksellisuus

25 artikla

Jäsenyyden luottamuksellisuus

1. Jos voittoa tavoittelematon järjestö on jäsenpohjainen, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jäseniä koskevat tiedot voidaan säilyttää luottamuksellisina.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ainoastaan toimivaltaisilla viranomaisilla on pääsy tietoihin, jotka koskevat voittoa tavoittelemattoman järjestön jäseniä, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, jos pääsy on tarpeen sellaisten rikosten rikostutkintaa varten, joista voidaan määrätä enimmäiskestoltaan vähintään vuoden pituinen vapausrangaistus, ja kun tästä on saatu riippumattoman tuomioistuimen päätös.

26 artikla

Luottamukselliset ja arkaluonteiset tiedot

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset lait, asetukset tai hallinnolliset käytännöt eivät velvoita niiden alueelle sijoittautuneita taikka siellä rekisteröityjä tai toimivia voittoa tavoittelemattomia järjestöjä julkistamaan luottamuksellisia ja arkaluonteisia tietojaan, kuten järjestön työntekijöitä, vapaaehtoistyöntekijöitä, jäseniä, perustajia tai lahjoittajia koskevia henkilötietoja.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneilla taikka siellä rekisteröidyillä tai toimivilla voittoa tavoittelemattomilla järjestöillä on käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot, joilla ne voivat estää luottamuksellisten tai arkaluonteisten tietojen laittoman hankinnan, käytön tai julkistamisen tai saada oikeussuojan tällaista hankintaa, käyttöä tai julkistamista vastaan.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tämän artiklan mukaista suojelua voittoa tavoittelemattomien järjestöjen luottamuksellisten tai arkaluonteisten tietojen laittomalta hankinnalta, käytöltä tai julkistamiselta sovelletaan tarkastuksiin, auditointeihin ja muihin toimivaltaisten viranomaisten suorittamiin valvontatoimiin.

27 artikla

Valvonta

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että voittoa tavoittelemattomien järjestöjen, erityisesti niiden tai niiden perustajien, hallintorakenteisiin kuuluvien jäsenten, muiden jäsenten, työntekijöiden, vapaaehtoistyöntekijöiden, lahjoittajien tai muiden niihin liittyvien yksityisten osapuolten toimintaan tai viestintään ei kohdistu perusteetonta ja suhteetonta valvontaa, paitsi jos valvonta on perusteltua yleisen turvallisuuden vuoksi.

VII luku

Loppusäännökset

28 artikla

Suotuisampi kohtelu ja heikentämiskieltoa koskeva lauseke

1. Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa säännöksiä, joilla myönnetään niiden alueelle sijoittautuneille taikka siellä rekisteröidyille tai toimiville voittoa tavoittelemattomille järjestöille suotuisampi kohtelu kuin mitä tässä direktiivissä säädetään.

2. Tämän direktiivin täytäntöönpano ei ole pätevä peruste heikentää kansallisen lainsäädännön taikka unionin tai kansainvälisen oikeuden nojalla jo myönnettyä suojan tasoa, myöskään perusoikeuksien osalta, tämän direktiivin kattamilla aloilla.

29 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät säännökset viimeistään … päivänä …kuuta … [vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä]. Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.

2. Jäsenvaltioiden on kuultava niiden alueelle jo sijoittautuneita taikka siellä rekisteröityjä tai toimivia voittoa tavoittelemattomia järjestöjä hyvissä ajoin, avoimesti ja tarkoituksenmukaisesti tämän direktiivin säännösten saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden täytäntöönpanosta.

30 artikla

Kertomus, arvioinnit ja uudelleentarkastelu

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki asiaankuuluvat tiedot tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja soveltamisesta. Komissio antaa toimitettujen tietojen perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja soveltamisesta viimeistään kolmen vuoden kuluttua direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamiselle asetetun määräajan jälkeen.

2. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa se ottaa huomioon 1 kohdan mukaisesti toimittamansa kertomuksen ja jossa arvioidaan tämän direktiivin kansallisen täytäntöönpanolainsäädännön vaikutuksia, viimeistään kolmen vuoden kuluttua direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamiselle asetetun määräajan jälkeen. Kertomuksessa arvioidaan tämän direktiivin toimintaa ja tarkastellaan tarvetta toteuttaa lisätoimenpiteitä, kuten tarvittaessa muutoksia, joilla voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä yhdenmukaistetaan edelleen.

3. Komissio asettaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut kertomukset julkisesti ja helposti saataville.

31 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(1) Unionin tuomioistuimen tuomio 18.6.2020, komissio v. Unkari, C-78/18, ECLI:EU:C:2020:476.

(2) Neuvoston asetus (EY) N:o 2157/2001, annettu 8 päivänä lokakuuta 2001, eurooppayhtiön (SE) säännöistä (EYVL L 294, 10.11.2001, s. 1).

(3) Neuvoston asetus (EY) N:o 1435/2003, annettu 22 päivänä heinäkuuta 2003, eurooppaosuuskunnan (SCE) säännöistä (EUVL L 207, 18.8.2003, s. 1).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1141/2014, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöstä ja rahoituksesta (EUVL L 317, 4.11.2014, s. 1).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1082/2006, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006, eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) (EUVL L 210, 31.7.2006, s. 19).

(6) Neuvoston asetus (ETY) N:o 2137/85, annettu 25 päivänä heinäkuuta 1985, eurooppalaisesta taloudellisesta etuyhtymästä (ETEY) (EYVL L 199, 31.7.1985, s. 1).

(7) Neuvoston asetus (EY) N:o 168/2007, annettu 15 päivänä helmikuuta 2007, Euroopan unionin perusoikeusviraston perustamisesta (EUVL L 53, 22.2.2007, s. 1).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43).

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/43/EY, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta (EUVL L 157, 9.6.2006, s. 87).

(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).

(12) https://cordis.europa.eu/project/id/613034/reporting.

(13) Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto ”Hyväntekeväisyyden hyödyntämättömät mahdollisuudet Euroopassa”, SOC/611.

(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(15) Unionin tuomioistuimen tuomio 18.6.2020, komissio v. Unkari, C-78/18, ECLI:EU:C:2020:476.

(16) Stauffer: asia C-386/04, Centro di Musicologia Walter Stauffer v. Finanzamt München für Körperschaften, Kok. 2006, I-8203; Hein-Persche: C-318/07 Hein Persche/Finanzamt Lüdenscheid Kok. 2009, I-359 ja Missionswerk: asia C-25/10, Missionswerk Werner Heukelbach eV v. Belgian valtio, Kok. 2011, I-497.

(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36).

(18) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 910/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 73).

(19) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1060, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2021, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa, oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa ja Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja varainhoitosäännöistä sekä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista varainhoitosäännöistä (EUVL L 231, 30.6.2021, s. 159).

Top