Back to EUR-Lex homepage

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search
You are here

Document 52022IP0033

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2022 SEU-sopimuksen 50 artiklan täytäntöönpanon arvioinnista (2020/2136(INI))

EUVL C 342, 6.9.2022, p. 78–87 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
EUVL C 342, 6.9.2022, p. 67–76 (GA)

6.9.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 342/78

P9_TA(2022)0033

SEU-sopimuksen 50 artiklan täytäntöönpanon arviointi

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2022 SEU-sopimuksen 50 artiklan täytäntöönpanon arvioinnista (2020/2136(INI))

(2022/C 342/09)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 50 ja 8 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 218 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan 29. maaliskuuta 2017 Eurooppa-neuvostolle antaman ilmoituksen aikomuksestaan erota Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä SEU 50 artiklan 2 kohdan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan nojalla,

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston (artikla 50) 29. huhtikuuta 2017 antamat suuntaviivat Yhdistyneen kuningaskunnan toimitettua SEU 50 artiklan mukaisen ilmoituksen, 15. joulukuuta 2017 antamat suuntaviivat brexit-neuvottelujen toista vaihetta varten ja 23. maaliskuuta 2018 antamat suuntaviivat EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevien suhteiden puitteista,

—

ottaa huomioon 22. toukokuuta 2017 annetun neuvoston päätöksen, jossa annetaan ohjeet sopimuksen neuvottelemiseksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sen Euroopan unionista eroamiseen sovellettavista yksityiskohtaisista määräyksistä, sekä luvan antamisesta aloittaa neuvottelut Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa kyseisen jäsenvaltion Euroopan unionista eroamiseen sovellettavia yksityiskohtaisia määräyksiä koskevan sopimuksen tekemiseksi 22 päivänä toukokuuta 2017 annetun neuvoston päätöksen täydentämisestä 29. tammikuuta 2018 annetun neuvoston päätöksen, jossa annetaan täydentäviä ohjeita sopimuksen neuvottelemiseksi,

—

ottaa huomioon luvan antamisesta aloittaa neuvottelut Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa uuden kumppanuussopimuksen tekemiseksi 25. helmikuuta 2020 annetun neuvoston päätöksen (EU, Euratom) 2020/266 (1) sekä sen lisäyksessä olevat, julkistetut ohjeet uuden kumppanuuden neuvottelemiseksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa,

—

ottaa huomioon päätöslauselmansa 5. huhtikuuta 2017 neuvotteluista Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sen Euroopan unionista eroamista koskevasta aikomuksesta antaman ilmoituksen johdosta (2), 3. lokakuuta 2017 Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytävien neuvottelujen tämänhetkisestä tilanteesta (3), 13. joulukuuta 2017 Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytävien neuvottelujen tämänhetkisestä tilanteesta (4), 14. maaliskuuta 2018 EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevien suhteiden puitteista (5), 18. syyskuuta 2019 Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen tämänhetkisestä tilanteesta (6), 15. tammikuuta 2020 Yhdistyneen kuningaskunnan erosopimuksen kansalaisten oikeuksia koskevien määräysten täytäntöönpanosta ja seurannasta (7) ja 12. helmikuuta 2020 ehdotuksesta valtuutuksen antamiseksi aloittaa neuvottelut uudesta kumppanuudesta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa (8),

—

ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2020 antamansa suosituksen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa uudesta kumppanuudesta käytäviä neuvotteluja varten (9),

—

ottaa huomioon 29. tammikuuta 2020 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä (10),

—

ottaa huomioon komission 16. huhtikuuta 2019 antaman julkilausuman Euroopan parlamentin täysistunnolle,

—

ottaa huomioon sopimuksen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä (11), jäljempänä ”erosopimus”, ja siihen liitetyn poliittisen julistuksen kehyksestä Euroopan unionin ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan tulevalle suhteelle (12), jäljempänä ”poliittinen julistus”,

—

ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2018 annetun Eurooppa-neuvoston päätöksen (EU) 2018/937 Euroopan parlamentin kokoonpanosta (13),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 10. joulukuuta 2018 antaman tuomion asiassa C-621/18, Andy Wightman ym. v. Secretary of State for Exiting the European Union, ECLI:EU:C:2018:999,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun selvityksen ”Article 50 TEU in practice: How the EU has applied the ’exit’ clause” marraskuulta 2020,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikön tilaaman tutkimuksen ”Interpretation and implementation of Article 50 TEU – Legal and institutional assessment” maaliskuulta 2021,

—

ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin hallitusten ja monenvälisten neuvottelujen muiden osanottajien välillä 10. huhtikuuta 1998 tehdyn Belfastin sopimuksen, jäljempänä ”pitkänperjantain sopimus”,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan lausunnon,

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan kirjeen,

—

ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0357/2021),

A.

toteaa, että tämän mietinnön tarkoituksena on analysoida, miten SEU 50 artiklan määräyksiä on tulkittu ja sovellettu ja miten Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroamista koskeva mainitun artiklan mukainen menettely järjestettiin ja toteutettiin, ja käsitellä tässä yhteydessä muun muassa saatuja EU:n oikeuteen ja Euroopan unionin toimintaan liittyviä kokemuksia;

B.

katsoo, että SEU 50 artiklan täytäntöönpanon tarkastelu auttaa ymmärtämään paremmin EU:n perustuslaillisen identiteetin keskeisiä osatekijöitä, Euroopan yhdentymistä ohjaavia periaatteita sekä päätöksenteon riippumattomuuden ja sääntelyoikeuden tärkeyttä, jotka olisi kaikki otettava huomioon tulevien perussopimusten muutosten yhteydessä;

C.

ottaa huomioon, että tarjoamalla jäsenvaltioille nimenomaisesti yksipuolisen oikeuden eroon, jonka ainoana ehtona on valtion oman valtiosäännön asettamien vaatimuksien noudattaminen, SEU 50 artikla puuttui unionista eroamista koskevaan epävarmuuteen ja monitulkintaisuuteen;

D.

ottaa huomioon, että SEU 50 artiklassa vahvistetaan ainoa menettely, jonka nojalla jäsenvaltio voi laillisesti erota unionista, määräämällä nimenomaisesti eroamisesta EU:n oikeuden nojalla;

E.

katsoo, että SEU 50 artiklassa ei ole lainkaan tai ainakaan riittävän selkeää mainintaa monista menettelyyn liittyvistä näkökohdista, jotka nousivat esiin Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroamisen yhteydessä;

F.

ottaa huomioon, että SEU 50 artiklassa ei aseteta mitään muodollisia vaatimuksia, jotka koskevat ilmoitusta aikomuksesta erota unionista, ilmoituksen määräaikaa tai sen peruuttamista; ottaa huomioon, että 50 artiklassa ei nimenomaisesti määrätä siirtymäjärjestelyjen mahdollisuudesta;

G.

ottaa huomioon, että SEU 50 artiklassa ei määritellä erityisiä vaatimuksia SEU 50 artiklan 3 kohdan mukaisen kahden vuoden määräajan mahdolliselle pidentämiselle, mikä näin mahdollistaa neuvotteluprosessin joustavuuden;

H.

ottaa huomioon, että SEU 50 artiklassa vahvistetaan EU:n jäsenyyden olevan vapaaehtoinen, mikä tarkoittaa, että jäsenvaltiota ei voida pakottaa jäämään tai eroamaan; ottaa huomioon, että päätös erota unionista on jäsenvaltion suvereeni päätös, joka tehdään eroavan valtion oman valtiosäännön mukaisesti;

I.

katsoo, että vilpittömän yhteistyön periaate edellyttää ilmoituksen jättämistä heti kun eropäätös on tehty;

J.

ottaa huomioon, että unionin tuomioistuin selvensi asiassa Andy Wightman ym. v. Secretary of State for Exiting the European Union10. joulukuuta 2018 antamassaan tuomiossa, että eroava jäsenvaltio on vapaa yksipuolisesti peruuttamaan ilmoituksensa aikomuksestaan erota unionista niin kauan kuin perussopimuksia edelleen sovelletaan tuohon jäsenvaltioon;

K.

ottaa huomioon, että SEU 50 artiklassa ei selvästi sanota, sovelletaanko SEUT 218 artiklaa muilta osin kuin sen 3 kohdan osalta;

L.

ottaa huomioon, että siitä huolimatta, että kansalaisten enemmistö Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa äänesti jäämisen puolesta, brittien ilmaisemaa tahtoa erota EU:sta kunnioitettiin SEU 2 artiklassa ilmaistujen vapauden ja kansanvallan perusperiaatteiden mukaisesti;

M.

ottaa huomioon, että Yhdistyneen kuningaskunnan kansanäänestyksen yhteydessä ei toteutettu riittävästi valistuskampanjoita, minkä vuoksi kansalaisille ei missään vaiheessa annettu selkeää kuvaa suhteesta, joka heidän maansa ja EU:n välillä olisi eron jälkeen, ja heitä johdettiin usein harhaan eroamisen vaikutuksista erityisesti Pohjois-Irlannin osalta; toteaa tämän paljastaneen väärän tiedon aiheuttamat riskit ja haasteet;

N.

ottaa huomioon, että SEU 50 artikla antaa unionin toimielimille poikkeuksellisen horisontaalisen toimivallan neuvotella sopimuksesta, joka kattaa kaikki jäsenvaltion eron järjestämisen kannalta välttämättömät kysymykset;

O.

katsoo, että kaikilla EU:n toimielimillä oli eroprosessissa keskeinen asema SEU 50 artiklan määräysten tulkinnassa ja soveltamisessa, toimielinten häiriöiden minimoinnissa, jäsenvaltioiden välisen yhtenäisyyden turvaamisessa ja hallitun eron varmistamisessa;

P.

katsoo, että komission pääneuvottelijan Michel Barnierin omaksuma kaksivaiheinen toimintatapa osoittautui oikeaksi;

Q.

ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen mukaan Euroopan parlamentti edustaa suoraan kansalaisia unionin tasolla; ottaa huomioon, että parlamentti on osa SEU 50 artiklan mukaista päätöksentekomenettelyä ja huolehtii yleisestä poliittisesta valvonnasta SEU 14 artiklan mukaisesti, minkä vuoksi sen olisi osallistuttava tiiviisti eroneuvotteluihin, jotta se voi antaa hyväksyntänsä SEU 50 artiklan mukaisesti;

R.

ottaa huomioon, että aivan kuin kaikkien SEUT 218 artiklan 3 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen neuvoteltujen kansainvälisten sopimusten yhteydessä parlamentilla on SEU 50 artiklassa määrätyssä menettelyssä vähäinen rooli, joka rajoittuu mahdollisen erosopimuksen hyväksymiseen; toteaa, että näistä rajoituksista huolimatta parlamentti osallistui eroprosessiin aktiivisesti sen alusta saakka ja sitoutui suojelemaan EU:n kansalaisten etuja ja turvaamaan Euroopan unionin yhtenäisyyden koko prosessin aikana;

S.

toteaa, että parlamentilla oli keskeinen rooli prosessin aikana siinä, että se edusti kaikkia EU:n kansalaisia, sekä EU-27:stä että Yhdistyneestä kuningaskunnasta;

T.

ottaa huomioon, että Yhdistyneen kuningaskunnan erolla oli vaikutusta Euroopan parlamentin kokoonpanoon Eurooppa-neuvoston päätöksen (EU) 2018/937 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

U.

ottaa huomioon, että eroprosessi on johtanut ennakoimattomuuteen ja luonut haasteita EU:n ja eroavan jäsenvaltion ohella myös ja aivan erityisesti niille kansalaisille ja yhteisöille, joihin ero välittömimmin vaikuttaa; ottaa huomioon, että tämän epävarmuuden taloudelliset ja sosiaaliset kustannukset ovat osoittautuneet erittäin korkeiksi ja luoneet myös paineita EU:n ja eroavan jäsenvaltion välisille poliittisille suhteille; katsoo, että eroprosessin aikana voitaisiin saavuttaa suurempi varmuus muun muassa edellyttämällä, että eropäätöksestä tehtävään ilmoitukseen olisi liitettävä suunnitelma eroavan jäsenvaltion tavoittelemasta tulevasta suhteesta;

V.

katsoo, että unionin toimielimet ovat kaikin keinoin pyrkineet välttämään eroprosessin politisoitumista mutta SEU 50 artiklan mukainen ero on silti luonteeltaan poliittinen, sillä sen perustana ja taustalla ovat EU:n jäsenyyttä ja/tai suhdetta EU:hun koskevat perusvalinnat;

W.

toteaa, että jäsenvaltion eroaminen Euroopan unionista aiheuttaa merkittävän poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen häiriön, jonka kielteisiä seurauksia voidaan lieventää vain osittain huolellisesti suunnitelluilla ja neuvotelluilla hallituilla erojärjestelyillä;

X.

toteaa, että poliittisessa julistuksessa kehyksestä EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevalle suhteelle vahvistetaan parametrit kunnianhimoiselle, laajalle, syvälle ja joustavalle kumppanuudelle, joka kattaa ulkopolitiikan, turvallisuuden ja puolustuksen ja niihin liittyvien alojen yhteistyön;

Y.

ottaa huomioon, että erosopimuksen voimaantulon jälkeen SEU 49 artikla tarjoaa ainoan laillisen keinon Yhdistyneelle kuningaskunnalle liittyä uudelleen EU:n jäseneksi;

Z.

ottaa huomioon, että SEU 8 artiklassa korostetaan EU:n ja sen naapurimaiden välistä erityissuhdetta;

AA.

ottaa huomioon, että parlamentin työjärjestyksen mukaan unionista eroamisen seuraukset toimielinten kannalta kuuluvat perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan vastuualueeseen;

Ennennäkemätön prosessi

1.

 korostaa, että yhden jäsenvaltion ero on ollut ennennäkemätön ja äärimmäisen kriittinen prosessi Euroopan unionille;

2.

 tunnustaa Yhdistyneen kuningaskunnan eron Euroopan unionista mutta pitää sitä silti valitettavana;

3.

 korostaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan EU-jäsenyydestä luopumisen historiallinen merkitys ei saanut eikä saa unionia poikkeamaan yhdentymisprosessista, sillä SEU 50 artiklassa annetaan EU:n oikeusjärjestystä koskevat takeet ja suojataan Euroopan yhdentymisen keskeiset tavoitteet;

4.

 korostaa, että SEU 50 artiklan määräykset sekä tapa, jolla niitä on tulkittu ja pantu täytäntöön, heijastelevat ja ylläpitävät yhteisiä arvoja ja tavoitteita, jotka muodostavat unionin perustan ja joita ovat erityisesti vapaus, kansanvalta ja oikeusvaltio;

5.

 katsoo, että SEU 50 artikla on tavoitteidensa mukaisesti turvannut jäsenvaltioiden suvereenin oikeuden erota Euroopan unionista ja siten nimenomaisesti vahvistanut EU:n jäsenyyden vapaaehtoisuuden sekä turvannut Yhdistyneen kuningaskunnan hallitun eron unionista samalla kun se on mahdollistanut tiiviimmän suhteen rakentamisen EU:n ja kolmannen maan asemassa olevan Yhdistyneen kuningaskunnan välille;

EU:n painopisteet

6.

 katsoo, että yleisesti ottaen SEU 50 artiklan ja Yhdistyneen kuningaskunnan unionista irtaantumiseksi käytyjen eroneuvottelujen tavoitteet saavutettiin, sillä niiden myötä kyettiin tarjoamaan oikeusvarmuutta, minimoimaan aiheutuneet häiriöt ja tarjoamaan selkeä visio tulevasta kansalaisille ja oikeushenkilöille varmistamalla hallittu ero ja samalla suojelemaan Euroopan unionin, sen kansalaisten ja sen jäsenvaltioiden loukkaamattomuutta ja etuja;

7.

 katsoo, että painopisteiden nopea ja pitävä määrittäminen Yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroamisen yhteydessä ja erityisesti eroprosessin koskettamien miljoonien Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvien EU:n kansalaisten ja EU:ssa asuvien Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeuksien suojelu, Irlannin saaren erityisolosuhteiden huomioiminen ja yhteinen taloudellinen selvitysratkaisu olivat avainasemassa prosessin jäsentelyssä ja sen unioniin kohdistuvien vaikutusten vakauttamisessa; katsoo kuitenkin, että neuvottelujen aikana olisi pitänyt määritellä selkeämmin, miten ratkaistaan riidat, joita erosopimuksen soveltamisesta saattaa seurata, erityisesti unionin tuomioistuimen aseman osalta;

8.

 uskoo, että tehtävien jakaminen selkeästi toimielinten välillä sekä komission ja sen pääneuvottelijan omaksuma ennennäkemättömän osallistava ja läpinäkyvä lähestymistapa muun muassa parlamenttia kohtaan olivat keskeisiltä osin ylläpitämässä johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä EU:ssa sekä sen jäsenvaltioiden keskuudessa, edistämässä EU:n keskeisten tavoitteiden ja etujen toteutumista neuvotteluissa ja turvaamassa unionin oikeusjärjestyksen yhtenäisyyttä;

9.

 kiittää keskeisiä institutionaalisia toimijoita siitä, että ne turvasivat 27 jäsenvaltion sekä unionin toimielinten sisäisen ja niiden välisen yhtenäisyyden ja siten kunnioittivat eron luonnetta unionin prosessina;

10.

 katsoo, että unionin edut on suojattu menettelyn strategisen organisoinnin ja eri vaiheiden välisen ehdollisuuden ansiosta; viittaa etenkin neuvottelujen jaksottamiseen siten, että aluksi neuvoteltiin erojärjestelyjä koskevasta sopimuksesta, tämän jälkeen siirryttiin käsittelemään siirtymäjärjestelyjä ja neuvottelut päättyivät sopimukseen EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välistä uutta ja tiivistä kumppanuutta koskevasta kokonaisvaltaisesta yhteisymmärryksestä, jonka mahdollisti merkittävä edistyminen neuvotteluissa kansalaisten oikeuksista, Irlannin ja Pohjois-Irlannin kysymyksestä, taloudellisesta selvitysratkaisusta sekä SEU 50 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun määräajan pidentämisen perustellusta ja merkityksellisestä soveltamisesta;

11.

 arvostaa sitä, että neuvotteluissa Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa painotettiin kansalaisten oikeuksia, jotka ovat nyt ja vastaisuudessakin merkittävä huolenaihe, ja että erojärjestelyjen asiaa koskevasta luvusta päästiin sopuun neuvottelujen melko varhaisessa vaiheessa, sillä 19. maaliskuuta 2018 julkaistu erosopimusluonnoksen ensimmäinen versio sisälsi kaikilta osin sovitun toisen osan kansalaisten oikeuksista, myös sen määräysten välittömästä vaikutuksesta, sekä kansalaisten oikeuksia koskevien määräysten kuulumisesta unionin tuomioistuimen toimivaltaan;

12.

 korostaa, että unioni totesi jo prosessin alussa selkeästi, että Irlannin saaren erityinen tilanne ja tarve turvata pitkänperjantain sopimus ja lieventää Yhdistyneen kuningaskunnan eron Irlantiin kohdistuvia vaikutuksia olivat koko EU:ta koskevia kysymyksiä;

13.

 katsoo, että eroa seurannut ajallisesti rajattu siirtymäaika, jonka kuluessa eron jälkeen sovellettiin edelleen sääntelyä, talousarviota, valvontaa, oikeudenkäyttöä ja täytäntöönpanoa koskevia nykyisiä EU:n välineitä ja rakenteita, oli molempien osapuolien edun mukainen sekä helpotti tulevaa suhdetta koskevia neuvotteluja ja siirtymistä siihen;

14.

 muistuttaa, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevaa suhdetta koskeva kehys määriteltiin erosopimukseen liitetyssä poliittisessa julistuksessa, joka sisältää molempien osapuolten vahvistamat selkeät määräykset yhteistyöstä ulkopolitiikan, turvallisuuden ja puolustuksen aloilla;

15.

 pitää valitettavana, että koska poliittinen julistus ei ole oikeudellisesti sitova, Yhdistyneellä kuningaskunnalla oli oikeudelliset perusteet olla käsittelemättä sen keskeistä sisältöä erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevilta osin ja näin ollen kyseiset osa-alueet eivät olleet mukana neuvotteluissa;

Eroava jäsenvaltio

16.

 katsoo kuitenkin, että Yhdistyneen kuningaskunnan kannalta eroprosessille oli ominaista pitkittynyt epävarmuus alusta alkaen neuvottelujen päättymiseen asti, mikä näkyi muun muassa kansanäänestyksen ja SEU 50 artiklan mukaisen eroamisilmoituksen välisenä viipeenä; uskoo, että tämä epävarmuus vaikutti kansalaisiin ja talouden toimijoihin erityisesti Irlannin saarella; katsoo, että sopimuksettoman eron luoman uhkakuvan synnyttäminen vaaransi vakavasti hallitun eron mahdollisuuden;

17.

 katsoo tältä osin, että unionista eroamista koskevan päätöksen poliittiset ja taloudelliset seuraamukset ovat merkittäviä; uskoo, ettei Yhdistynyt kuningaskunta ollut aidosti ja kattavasti arvioinut näitä seuraamuksia ennen eropäätöstä, minkä johdosta se ei ollut riittävästi valmistautunut menettelyyn; uskoo, että Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisilla oli hatarat tiedot Euroopan unionista eikä heille tiedotettu asianmukaisesti unionista eroamista koskevan päätöksen kauaskantoisista seurauksista;

18.

 katsoo, että SEU 50 artiklan määräyksiin ilmoituksesta ja SEU 50 artiklan 3 kohdan mukaisen määräajan pidentämisestä on suhtauduttu riittävän joustavasti, jotta on voitu vastata Yhdistyneen kuningaskunnan toisiaan seuranneiden hallitusten poliittiseen epäröintiin ja epäjohdonmukaisuuksiin, samalla kun on onnistuttu säilyttämään eroprosessin eheys ja ylläpitämään unionin oikeusjärjestystä;

19.

 muistuttaa, että eropäätös on jäsenvaltion suvereeni oikeus ja että unioni on velvoitettu tunnustamaan eroa hakevan valtion aikomuksen; huomauttaa, että SEU 50 artiklassa ei täsmennetä eikä siten rajoiteta millään tavoin eroaikeesta tehtävän ilmoituksen muotoa; uskoo tähän liittyen, että jos jäsenvaltio ei noudata EU:n oikeutta ja/tai ilmaisee aikeensa kieltäytyä soveltamasta perussopimuksia tai tunnustamasta unionin tuomioistuimen tuomiovaltaa ja kunnioittamasta sen tuomioita, kyseessä on selkeä osoitus haluttomuudesta noudattaa EU:n jäsenyyteen liittyviä velvoitteita;

20.

 huomauttaa, että eroaminen Euroopan unionista on luonteeltaan monimutkainen prosessi ja että eroavan jäsenvaltion tekemät poliittiset valinnat, jotka koskevat sen tulevia suhteita unioniin, voivat tehdä siitä entistä monimutkaisemman;

Hallitun eron merkitys

21.

 katsoo, että siitä huolimatta, ettei ero edellytä eroavan jäsenvaltion ja unionin välistä sopimusta, Yhdistyneen kuningaskunnan eroprosessi osoittaa, miten tärkeää on tehdä sopimus erojärjestelyistä erityisesti asianomaisten kansalaisten oikeuksien ja oikeutettujen odotusten suojaamiseksi;

22.

 katsoo, että EU:n toimielimet tekivät kaikkensa ja täyttivät velvollisuutensa varmistaa sopimuksen aikaansaaminen; kiittää sopimuksettoman eron välttämiseksi nähtyä vaivaa; toteaa tältä osin, että mikäli sopimusta ei saavuteta, ero tulee SEU 50 artiklan 3 kohdan mukaisesti voimaan kahden vuoden kuluttua siitä, kun neuvosto on saanut ilmoituksen; korostaa, että SEU-sopimuksessa ei ole määräyksiä sopimuksettoman ja hallitsemattoman eron varalle;

23.

 korostaa, että koska EU:n sisämarkkinat ovat pitkälle yhdentyneet, yhden jäsenvaltion ero vaikuttaa kaikkiin taloudellisen toiminnan aloihin ja EU:ssa, jäsenvaltioissa ja paikallisesti on tarpeen tehdä kaikilla tasoilla oikeudellisia ja hallinnollisia mukautuksia; toteaa jälleen pitävänsä tärkeänä komission ja jäsenvaltioiden kaikilla julkishallinnon tasoilla tekemää työtä ja toimia tietoisuuden lisäämiseksi ja kansalaisten ja yksityisen sektorin valmistelemiseksi julkaisemalla monia yksittäisten sidosryhmien brexitiin valmistautumista koskevia ilmoituksia ja hyväksymällä hyvissä ajoin yksipuolisia ja väliaikaisia varautumistoimenpiteitä, jotta voitiin ottaa huomioon sopimuksettoman ja hallitsemattoman eron mahdollisuus;

24.

 toteaa, että SEU-sopimuksessa ei esitetä aineellisia vaatimuksia, jotka koskevat eroavan jäsenvaltion ja unionin välisen tulevan suhteen kehystä ja sen kytköstä erojärjestelyihin; muistuttaa kuitenkin, että SEU 50 artiklan 2 kohdan mukaan erosopimuksessa on otettava huomioon puitteet, jotka sääntelevät eroavan valtion myöhempiä suhteita unioniin;

25.

 toteaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan tapauksessa SEU 50 artiklan 3 kohdassa määrätty jäsenvaltion eroilmoituksesta alkava kahden vuoden määräaika, jonka kuluttua perussopimuksia lakataan soveltamasta eroavaan jäsenvaltioon, osoittautui liian lyhyeksi hallitun eron toteuttamiseksi, koska pidettiin tarpeellisena pidentää tätä ajanjaksoa kolmeen kertaan ja ottaa vielä sen jälkeen käyttöön siirtymäaika; muistuttaa, että tätä määräaikaa voidaan pidentää SEU 50 artiklan 3 kohdan mukaisesti; katsoo, että määräajan pidennys mahdollistaa neuvottelujen jatkamisen, jotta vältetään sopimukseton tila; palauttaa kuitenkin mieliin, että kyseisen kahden vuoden ajanjakson ja sen pidennysten aikana kansalaiset, talouden toimijat, jäsenvaltiot ja kolmansien maiden kauppakumppanit joutuivat toimimaan ennennäkemättömässä ja pitkittyneessä oikeudellisessa epävarmuudessa;

26.

 panee merkille, että jäsenvaltion eroaminen on aiheuttanut ennennäkemättömiä oikeudellisia seurauksia EU:n kansainvälisille sitoumuksille erityisesti siksi, että Maailman kauppajärjestössä (WTO) sovitut tariffikiintiöt oli neuvoteltava uudelleen eroavan jäsenvaltion kiintiöosuuden huomioon ottamiseksi, jolloin kolmannet maat saattoivat esittää aiempaa laajempaa markkinoille pääsyä koskevia vaatimuksia; katsoo, että Yhdistyneen kuningaskunnan eron yhteydessä tehty EU:n tariffikiintiöiden jako hoidettiin periaatteessa hyvin hyväksymällä ensin sisäinen säädös (erityisesti asetus (EU) 2019/216 (14)), jossa vahvistettiin uuden jaon mukaiset EU:n tariffikiintiöt, ja neuvottelemalla tämän jälkeen WTO:ssa kolmansien maiden kanssa, vaikka WTO-tasolla sovittuja tulliliiton hajoamista käsitteleviä oikeudellisia määräyksiä ei olekaan;

SEU 50 artiklan mukainen jousto

27.

 katsoo, että SEU 50 artiklassa on löydetty hyvä tasapaino oikeudellisesti kestävän eroprosessin varmistamisen ja kulloisiinkin olosuhteisiin mukautumisessa tarvittavan poliittisen jouston turvaamisen välillä; toteaa kuitenkin, että SEU 50 artiklan määräykset eivät ole riittävän yksityiskohtaisia seuraavien näkökohtien osalta:

—

muodolliset vaatimukset eroaikomusta koskevalle ilmoitukselle ja nimenomainen mahdollisuus peruuttaa ilmoitus

—

SEU 50 artiklan 3 kohdan mukaisen kahden vuoden määräajan pidentämistä koskevat asianmukaiset puitteet, jotka mahdollistavat joustavuuden neuvotteluissa vilpittömän yhteistyön periaatetta noudattaen

—

vaikutukset, joita aiheutuu velvoitteesta ottaa huomioon tulevaa suhdetta koskeva kehys

—

SEUT 218 artiklan määräysten soveltaminen erityisesti sen suhteen, mikä on Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin tuomioistuimen rooli

—

mahdolliset siirtymäjärjestelyt;

28.

 pitää valitettavana sitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroaminen tarkoitti kokonaisen EU:n kansalaisten yhteisön poistumista; muistuttaa, että Euroopan parlamentti kannatti erityisen aktiivisesti ja kävi aktiivista vuoropuhelua kansalaisten ja heitä edustavien järjestöjen kanssa, kun sen valiokunnat ja brexit-ohjausryhmä järjestivät kuulemistilaisuuksia ja kokouksia ja pyrkivät näin antamaan kansalaisille mahdollisuuden tuoda esiin huolensa ja odotuksensa eroprosessin aikana; katsoo kuitenkin, että EU:n toimielimet olisivat voineet tiedottaa kansalaisille ahkerammin eroprosessin eri vaiheissa;

29.

 katsoo, että koska eroprosessi ei ole ennakoitavissa, eroamista koskevilla SEU-sopimuksen määräyksillä olisi varmistettava oikeusvarmuus niille runsaslukuisille EU:n kansalaisille ja eroavan jäsenvaltion kansalaisille, joihin ero vaikuttaa, turvaamalla heidän EU:n oikeuden perusteella saamansa oikeudet ja varmistamalla tehokas täytäntöönpanojärjestelmä sulkematta pois seurantamekanismien luomisen ja tiedotuskampanjoiden mahdollisuutta; korostaa, että asianomaisille kansalaisille, erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville kansalaisille, on tiedotettava hyvissä ajoin ja asianmukaisesti heidän eroon liittyvistä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan;

30.

 katsoo, että kun otetaan huomioon unionista eroamista koskevan päätöksen luonne ja sen syvälliset vaikutukset eroavan jäsenvaltion kansalaisiin, lopullisen eroamispäätöksen vahvistavan kansanäänestyksen järjestäminen voi olla tärkeä kansanvallan tae; katsoo, että vahvistuksen saaminen kansalaisilta tälle lopulliselle valinnalle on ratkaisevan tärkeää myös siinä tapauksessa, että neuvottelut erosopimuksesta epäonnistuvat ja ollaan päätymässä sopimuksettomaan eroon; katsoo, että tämän prosessin kuluessa olisi toteutettava kaikki mahdolliset toimet, jotta voidaan välttää disinformaatio, ulkomainen sekaantuminen ja epäselvyydet rahoituksessa;

Toimielinten rooli eroprosessissa

31.

 katsoo, että EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot yhdessä ovat olleet vastaanottavaisia ja noudattaneet johdonmukaista ja yhtenäistä toimintatapaa tarjoamalla oikea-aikaisia, selkeitä ja hyvin jäsentyneitä määritelmiä eroprosessin eri näkökohtiin, myös niihin, joita ei nimenomaisesti mainita SEU 50 artiklassa, erityisesti neuvottelujen tavoitteisiin ja pääperiaatteisiin, EU:n toimivaltuuksiin jäsenvaltion eroon liittyvissä kysymyksissä, neuvottelujen jaksottamiseen, erosopimuksen laajuuteen, siirtymäjärjestelyihin sekä tulevan suhteen kehykseen;

32.

 korostaa, että parlamentilla on ollut keskeinen asema koko eroprosessissa ja se on osallistunut aktiivisesti strategioiden määrittämiseen sekä EU:n ja sen kansalaisten etujen ja prioriteettien suojaamiseen esittämällä asianmukaisesti perusteltuja päätöslauselmia aina siitä asti kun alettiin valmistella Yhdistyneen kuningaskunnan EU:n jäsenyyttä koskevaa kansanäänestystä; muistuttaa tässä yhteydessä, että parlamentin toimia kanavoi pääasiassa puheenjohtajakokouksen 6. huhtikuuta 2017 asettama brexit-ohjausryhmä, jota valiokunnat sekä puheenjohtajakokous tukivat ja jonka työhön ne tiiviisti osallistuivat;

33.

 korostaa, että parlamentti toimi kokonaisuutena ja yhtenäisesti valvoessaan eroprosessia niin poliittisten elintensä kuin valiokuntiensakin kautta ja niitä kehotettiin kartoittamaan vastuualueidensa politiikka-aloilla ja lainsäädännössä jo varhaisessa vaiheessa Yhdistyneen kuningaskunnan eron vaikutusta; tuo jälleen esiin alakohtaisista politiikoista vastaavien valiokuntien jatkuvan osallistumisen merkityksen neuvottelujen aikana; kiittää valiokuntia pitkäkestoisesta ja perinpohjaisesta valmistelutyöstä niiden kerätessä näyttöä, neuvoja ja asiantuntijatietoa kuulemisten, työpajojen ja tutkimusten kautta kaikista niistä kysymyksistä, jotka liittyvät eroon tai EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevaan suhteeseen;

34.

 katsoo, että Eurooppa-neuvostolla oli prosessissa kokoava ja vakauttava rooli, jota se käytti muun muassa antamalla SEU 50 artiklan 2 kohdan mukaisia suuntaviivoja, tulkitsemalla ja soveltamalla SEU 50 artiklan määräyksiä, myös kysymyksissä, joista määräyksissä ei ole mainintaa, ja asettamalla unionin etujen mukaisen selkeän poliittisen linjan neuvotteluehtojen määrittelyssä sekä nimettäessä komissio unionin neuvottelijatahoksi;

35.

 tähdentää, että SEU 50 artiklan 4 kohdan mukaan eroavaa jäsenvaltiota edustava Eurooppa-neuvoston tai neuvoston jäsen ei voi osallistua Eurooppa-neuvostossa tai neuvostossa eroprosessin käsittelyyn eikä sitä koskevien päätösten tekemiseen, kun taas eroavasta jäsenvaltiosta valitut Euroopan parlamentin jäsenet säilyttävät asemansa kaikkine oikeuksineen ja velvollisuuksineen siihen asti kun ero astuu voimaan;

36.

 tunnustaa SEU 50 artiklan täytäntöönpanon aikana harjoitetun toimielinten välisen yhteistyön ja avoimuuden poikkeuksellisuuden, josta ovat esimerkkeinä neuvotteluissa käytetyt työskentelymenetelmät ja -rakenteet, tiedotuskanavat, neuvotteluasiakirjojen julkaiseminen sekä osallistuminen kokouksiin ja erityisesti sherpa-ryhmän ja yleisten asioiden neuvoston kokouksiin;

37.

 pitää tärkeinä Euroopan parlamentin ehdottamia ja Eurooppa-neuvoston prosessin kuluessa antamissaan neuvotteluohjeissa käyttöön ottamia ja neuvotteluissa myöhemmin täytäntöön pantuja keskeisiä periaatteita, jotka ovat

—

kansalaisten EU:n kansalaisuuteen perustuvien oikeuksien turvaaminen

—

toimiminen unionin edun mukaisesti sekä sen perustuslaillisen koskemattomuuden ja päätöksenteon riippumattomuuden turvaaminen

—

Euroopan unionin tuomioistuimen aseman turvaaminen

—

unionin taloudellisen vakauden ylläpitäminen

—

eroavan maan perussopimuksiin perustuvien oikeuksien ja velvollisuuksien täysimittaisen toteutumisen suojaaminen, mukaan lukien vilpittömän yhteistyön periaate

—

jäsenvaltion ja unionin ulkopuolisen maan välisen selkeän eron ylläpitäminen, sillä unionista eronneella maalla ei voi olla samoja oikeuksia ja velvollisuuksia kuin jäsenvaltiolla;

38.

 tukee edelleen täysipainoisesti näitä periaatteita;

39.

 katsoo, että nämä periaatteet ulottuvat SEU 50 artiklaa laajemmalle, sillä ne ovat Euroopan yhdentymisen perusta ja niistä on muodostunut keskeinen osa EU:n perustuslaillista identiteettiä ja oikeusjärjestystä, vaikka ne eivät ole osa SEU-sopimusta;

40.

 panee tältä osin merkille, että SEU 50 artiklan mukainen eroprosessi on saanut sekä EU:n että sen jäsenvaltiot vahvistamaan unionin perustuslaillisen identiteetin;

EU:n ja eroavan jäsenvaltion oikeudet ja velvoitteet

41.

 muistuttaa, että kunnes erosopimus astuu voimaan tai, jollei sopimusta synny, kun SEU 50 artiklan 3 kohdassa mainittu kahden vuoden määräaika tai sen jatkoaika on kulunut, eroava valtio pysyy jäsenvaltiona ja nauttii kaikista niistä oikeuksista ja on kaikkien niiden velvoitteiden alainen, joita sille perussopimuksesta seuraa, ilman poikkeuksia eli mukaan lukien SEU 4 artiklan 3 kohdan mukainen vilpittömän yhteistyön periaate sekä velvollisuus järjestää Euroopan parlamentin vaalit, nimittää edustajansa unionin toimielimiin ja elimiin, varmistaa kansalaisten oikeuksien täysimääräinen suojelu ja noudattaa taloudellisia velvoitteitaan;

Parlamentin harjoittama valvonta

42.

 korostaa, että Euroopan parlamentin harjoittama poliittinen valvonta on välttämätön osa parlamentaarista demokratiaa ja takaa avoimuuden ja poliittisen vastuun; onkin ehdottomasti sitä mieltä, että tarkasteluvaihetta koskeva parlamentin valta on turvattava ja tarkasteluun on varattava riittävästi aikaa, ja toteaa, että tämä koskee kaikkien kansainvälisten sopimusten tekemistä, myös sopimusten väliaikaista soveltamista ja erityisesti sopimuksia, jotka tehdään Euroopan unionista eroamisen yhteydessä; toteaa tässä yhteydessä, että EU-eroon liittyvien parlamentin oikeuksien osalta on tärkeää soveltaa täysimääräisesti SEUT 218 artiklan 10 kohtaa, jossa todetaan, että Euroopan parlamentille on tiedotettava menettelyn kaikissa vaiheissa unionin ja kolmannen maan välisistä neuvotteluista; korostaa, että komission on pidettävä parlamentti ajan tasalla tasavertaisesti neuvoston kanssa;

43.

 katsoo, että parlamentin käyttöön ottamat brexit-ohjausryhmä ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevien asioiden koordinointiryhmä olivat molemmat ensiarvoisen tärkeitä rakenteita Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytyjen neuvottelujen kaikissa vaiheissa pyrittäessä takaamaan parlamentin toteuttama seuranta ja sen osallistuminen sekä varmistamaan neuvottelujen avoimuus; katsoo, että SEU 50 artiklan täytäntöönpano oli hyvä esimerkki toimielinten välisestä kollektiivisesta koordinoinnista, jolla tuetaan unionin etuja, ja että sitä olisi sovellettava kaikkiin kansainvälisiä sopimuksia koskeviin neuvotteluihin;

44.

 katsoo tältä osin, että parlamentilla on keskeinen asema parlamentaarisen ja demokraattisen ulottuvuuden turvaamisessa menettelyssä, jolla on tällainen vaikutus unionin perussopimusjärjestelmään ja toimielimiin sekä EU:n kansalaisten oikeuksiin; katsoo, että sen poliittiseen valvontaan liittyvä rooli on turvattava ja sitä on vahvistettava siten, että siihen sisällytetään välttämätön hyväksyntä kaikilla neuvottelujen merkityksellisillä osa-alueilla;

45.

 korostaa tältä osin, että huolimatta siitä, että SEU 50 artiklan mukainen prosessi on päättynyt ja EU-ero on astunut voimaan, EU:n jäsenyyden tosiasiallinen purkautuminen ja erosopimuksen täytäntöönpano ovat pitkän aikavälin prosesseja; muistuttaa tässä yhteydessä, että parlamentti aikoo osallistua täysipainoisesti erosopimuksen täytäntöönpanon valvontaan;

Pohdittavia kysymyksiä

46.

 katsoo, että SEU 50 artiklassa käsitellään jäsenvaltion eroon liittyviä menettelyllisiä kysymyksiä ja se mahdollistaa niiden ratkaisemisen mutta se ei ratkaise niitä merkittäviä poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia seuraamuksia ja haitallisia vaikutuksia, joita jäsenvaltion eroamisella unionista on EU:n jäsenvaltioissa ja niiden kesken sekä kansainvälisesti;

47.

 muistuttaa esittämästään pyynnöstä pohtia tarkoin Yhdistyneen kuningaskunnan eroa Euroopan unionista ja eron vaikutusta unionin tulevaisuuteen; uskoo, että tällaisen pohdinnan avulla pitäisi turvata avoin ja tavallista laajempi vuoropuhelu niistä uudistuksista, joita unioni tarvitsee, jotta voidaan vahvistaa sen kansanvaltaisuutta ja parantaa sen kykyä palvella kansalaisten tarpeita ja odotuksia; muistuttaa tässä yhteydessä, että unionissa on alettu pohtia sen tulevaisuutta ennennäkemättömällä tavalla Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin puitteissa; korostaa, että pohdintaan osallistuu kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisten oikeuksia ajavien järjestöjen edustajia;

48.

 katsoo, että unionin ja sen jäsenvaltioiden velvollisuutena ja tehtävänä on tehdä nykyistä enemmän, jotta voidaan turvata Euroopan yhdentymisprosessi, suojella eurooppalaisia arvoja ja periaatteita, mukaan lukien vilpittömän yhteistyön periaate, ja estää jäsenvaltion EU-eron toistuminen; pitää tähän liittyen valitettavana Euroopan parlamentin ja sen valiokuntien pidättyvyyttä ja vähäistä osallistumista valmistauduttaessa Yhdistyneen kuningaskunnan kansanäänestykseen, minkä vuoksi Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset, jotka tuolloin olivat EU:n kansalaisia, eivät saaneet kattavasti tietoa EU:n toiminnasta ja eron vaikutuksista; korostaa, että olisi otettava käyttöön suojatoimia, joilla varmistetaan, että julkinen keskustelu, jota käydään ennen kuin jäsenvaltio päättää SEU 50 artiklan soveltamisesta, mahdollistaa asianomaisten kansalaisten tietoon perustuvan päätöksenteon; kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta tarjoamaan johdonmukaisesti laaja-alaista tietoa EU:n kansalaisille Euroopan unionin toiminnasta, sen toiminta-aloista, sen päätöksentekoprosesseista, EU:n kansalaisten oikeuksista sekä EU:sta eroamisen seurauksista; katsoo, että Euroopan tulevaisuutta käsittelevä konferenssi tarjoaa tätä tarkoitusta varten mahdollisuuden vahvistaa vuoropuhelua kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa Euroopan unionista ja siitä, miten sitä tulisi kehittää; kannustaa komissiota esittämään ehdotuksen, jonka mukaan Euroopan tason poliittiset puolueet voivat rahoittaa kansanäänestyskampanjoita, jotka liittyvät SEU- tai SEUT-sopimuksen täytäntöönpanoon;

o

o o

49.

 kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)  EUVL L 58, 27.2.2020, s. 53.

(2)  EUVL C 298, 23.8.2018, s. 24.

(3)  EUVL C 346, 27.9.2018, s. 2.

(4)  EUVL C 369, 11.10.2018, s. 32.

(5)  EUVL C 162, 10.5.2019, s. 40.

(6)  EUVL C 171, 6.5.2021, s. 2.

(7)  EUVL C 270, 7.7.2021, s. 21.

(8)  EUVL C 294, 23.7.2021, s. 18.

(9)  EUVL C 362, 8.9.2021, s. 90.

(10)  EUVL C 331, 17.8.2021, s. 38.

(11)  EUVL L 29, 31.1.2020, s. 7.

(12)  EUVL C 34, 31.1.2020, s. 1.

(13)  EUVL L 165 I, 2.7.2018, s. 1.

(14)  EUVL L 38, 8.2.2019, s. 1.

Top