—

ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksen 2020,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 10 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15 artiklan, 24 artiklan 3 kohdan, 228 artiklan ja 298 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan (perusoikeuskirja) 11, 41, 42 ja 43 artiklan,

—

ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista (vammaisyleissopimus),

—

ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista ja päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom kumoamisesta 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin asetuksen (EU, Euratom) 2021/1163 (1),

—

ottaa huomioon parlamentin 6. syyskuuta 2001 hyväksymän Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön,

—

ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja Euroopan oikeusasiamiehen yhteistyötä koskevan puitesopimuksen, joka tuli voimaan 1. huhtikuuta 2006,

—

ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Euroopan oikeusasiamiehen toiminnasta,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan ja 142 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A9-0342/2021),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomus 2020 toimitettiin virallisesti Euroopan parlamentin puhemiehelle 6. syyskuuta 2021 ja että oikeusasiamies Emily O’Reilly esitteli kertomuksen vetoomusvaliokunnalle Brysselissä 14. heinäkuuta 2021;

B.

ottaa huomioon, että SEUT 20, 24 ja 228 artiklalla ja perusoikeuskirjan 43 artiklalla Euroopan oikeusasiamiehelle annetaan valtuudet ottaa vastaan kanteluja unionin toimielinten, elinten ja laitosten toiminnassa ilmenneistä epäkohdista, lukuun ottamatta Euroopan unionin tuomioistuimen toimintaa lainkäyttöelimenä;

C.

ottaa huomioon, että SEU 10 artiklan 3 kohdan mukaan ”kaikilla kansalaisilla on oikeus osallistua demokratian toteuttamiseen unionissa” ja ”päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia”;

D.

ottaa huomioon, että SEUT 15 artiklan mukaan ”unionin toimielimet, elimet ja laitokset toimivat mahdollisimman avoimesti edistääkseen hyvää hallintotapaa ja varmistaakseen kansalaisyhteiskunnan osallistumisen” ja ”kaikilla unionin kansalaisilla sekä kaikilla luonnollisilla henkilöillä, jotka asuvat jossain jäsenvaltiossa, tai kaikilla oikeushenkilöillä, joilla on sääntömääräinen kotipaikka jossain jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua unionin toimielinten, elinten ja laitosten asiakirjoihin”; ottaa huomioon, että kansalaisten oikeuksien ja perusvapauksien suojelemisen kannalta on olennaisen tärkeää varmistaa, että EU:n kansalaiset saavat korkeatasoisia palveluja ja että EU:n hallinto ottaa huomioon heidän tarpeensa ja huolenaiheensa;

E.

ottaa huomioon, että oikeutta hyvään hallintoon koskevan perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaan ”jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa”;

F.

ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 43 artiklan mukaan ”jokaisella unionin kansalaisella sekä jokaisella luonnollisella henkilöllä ja oikeushenkilöllä, jonka asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa, on oikeus tehdä Euroopan oikeusasiamiehelle kantelu, joka koskee unionin toimielinten, elinten tai laitosten toiminnassa ilmenneitä epäkohtia, lukuun ottamatta Euroopan unionin tuomioistuimen toimintaa lainkäyttöelimenä”;

G.

ottaa huomioon, että SEUT 298 artiklan 1 kohdassa todetaan, että ”unionin toimielimet, elimet ja virastot tukeutuvat tehtäviään hoitaessaan avoimeen, tehokkaaseen ja riippumattomaan eurooppalaiseen hallintoon”;

H.

toteaa, että vuonna 2020 oikeusasiamies käynnisti 370 tutkimusta, joista 365 käynnistettiin kantelun perusteella ja viisi oli oma-aloitteisia, ja päätti 394 tutkimusta (392 kantelun perusteella aloitettua ja kaksi oma-aloitteista tutkimusta); toteaa, että suurin osa tutkimuksista koski komissiota (210 tutkimusta, 56,8 prosenttia) ja sen lisäksi tutkimuksia tehtiin EU:n virastoista (34 tutkimusta, 9,2 prosenttia), Euroopan unionin henkilöstövalintatoimistosta (EPSO) (30 tutkimusta, 8,1 prosenttia), Euroopan ulkosuhdehallinnosta (EUH) (14 tutkimusta, 3,8 prosenttia), Euroopan petostentorjuntavirastosta (OLAF) (12 tutkimusta, 3,2 prosenttia), parlamentista (11 tutkimusta, 3 prosenttia), Euroopan keskuspankista (yhdeksän tutkimusta, 2,4 prosenttia), Euroopan investointipankista (yhdeksän tutkimusta, 2,4 prosenttia) ja muista toimielimistä (41 tutkimusta, 11,1 prosenttia);

I.

toteaa, että oikeusasiamiehen vuonna 2020 päättämien tutkimusten kolme tärkeintä aihetta olivat avoimuus ja vastuuvelvollisuus (tietojen ja asiakirjojen saatavuus) (25 prosenttia), palvelukulttuuri (24 prosenttia) ja harkintavallan asianmukainen käyttö, myös rikkomusmenettelyissä (17 prosenttia); toteaa, että muita aiheita olivat eettiset kysymykset EU:n hallinnossa, perusoikeuksien kunnioittaminen, moitteeton varainhoito, väärinkäytösten paljastaminen, menettelyllisten oikeuksien kunnioittaminen, palvelukseen ottaminen ja unionin henkilöstökysymysten hyvä hallinnointi;

J.

toteaa, että oikeusasiamiehellä on keskeinen rooli EU:n päätöksentekoprosessien täyden avoimuuden, demokraattisen vastuuvelvollisuuden ja lahjomattomuuden varmistamisessa;

K.

ottaa huomioon, että oikeusasiamiehen tärkein tehtävä on varmistaa, että kansalaisten oikeuksia kunnioitetaan kaikilta osin ja että oikeus unionin toimielinten, elinten ja laitosten harjoittamaan hyvään hallintotapaan ilmentää vaatimusten korkeaa tasoa;

L.

toteaa, että oikeusasiamies on tehnyt covid-19-pandemian puhkeamisen jälkeen huomattavan määrän töitä sen varmistamiseksi, että kaikki EU:n toimielimet noudattavat mahdollisimman hyvää hallintotapaa kansalaisten oikeuksien suojelemiseksi ja yleisen luottamuksen vahvistamiseksi;

M.

toteaa, että oikeusasiamies tutki komission covid-19-kriisin aikana tekemää työtä ja pyysi tietoja muun muassa komission ja edunvalvojien välisen vuorovaikutuksen avoimuudesta, sen päätöksenteosta kiireellisissä julkisissa hankinnoissa sekä pandemiaa koskevan tieteellisen neuvonannon avoimuudesta ja riippumattomuudesta;

N.

toteaa, että oikeusasiamiehen tutkimus Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen (ECDC) tehtävien hoitamisesta covid-19-kriisin aikana toi esille puutteita ECDC:n avoimuuskäytännöissä, myös niitä tietoja koskevissa käytännöissä, joihin sen riskinarvioinnit ja vuorovaikutus kansainvälisten kumppanien kanssa perustuvat; toteaa, että oikeusasiamies teki ehdotuksia ECDC:n covid-19-rokotteisiin liittyvien toimien julkisen valvonnan parantamiseksi;

O.

toteaa, että julkisuus ja avoimuus ovat tärkeimmät EU:n lainsäädäntöprosessin taustalla olevat periaatteet, kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on vahvistanut antaessaan selkeitä oikeudellisia ohjeita siitä, miten varmistaa näiden periaatteiden täysimääräinen ja johdonmukainen kunnioittaminen; toteaa, että tuomioistuimen mukaan avoimuuden ja tiedon puute heikentää kansalaisten luottamusta koko EU:n lainsäädäntöprosessin legitiimiyteen; katsoo, että komissio ei toiminut avoimesti covid-19-rokotteista käydyissä neuvotteluissa ja rokotteiden hankinnassa ja jakelussa, mikä on vastoin kyseisiä periaatteita;

P.

katsoo, että EU:n kansalaisten oikeus tietoon ja EU:n toimielinten velvollisuus varmistaa täysi avoimuus erityisesti silloin, kun on kyse EU:n toimielinten ja lääkeyhtiöiden välisistä covid-19-rokotteita koskevista sopimuksista, ovat ensisijaisia mihin tahansa lääkeyhtiöiden tai EU:n toimielinten sellaisiin väitettyihin oikeuksiin nähden, jotka koskevat joko kaikkien tai joidenkin näihin sopimuksiin tai covid-19-rokotteisiin liittyvien tietojen salaamista tai vain osittaista julkistamista;

Q.

toteaa, että EU:n suunnitelmissa on Next Generation EU -välineestä rahoitettavien ennennäkemättömän tason menojen ja investointien jakso, jonka aikana myös luodaan merkittäviä yhteyksiä yksityiseen sektoriin; katsoo, että tämän vuoksi on entistäkin tärkeämpää, että EU:n toimielinten päätöksentekoprosessi perustuu täydelliseen avoimuuteen ja mahdollisimman tiukkiin eettisiin sääntöihin eturistiriita- ja korruptiotapausten ehkäisemiseksi;

R.

toteaa, että neuvosto ei noudattanut oikeusasiamiehen lopullisia suosituksia eikä asettanut yleisesti ja oikea-aikaisesti saataville lainsäädäntöasiakirjoja, jotka koskivat kalastuskiintiöiden asettamisen vuotuisten asetusten hyväksymistä; toteaa, että asiakirjat sisälsivät Århus-asetuksessa tarkoitettuja perustavanlaatuisia ympäristötietoja ja että neuvoston toiminta heikentää sen päätöksentekoprosessin avoimuutta; toteaa, että oikeusasiamies katsoi neuvoston päätöksen olevan hallinnollinen epäkohta ja korosti, että neuvosto ei edelleenkään täysin ymmärrä demokratian ja päätöksenteon avoimuuden välistä kriittistä yhteyttä;

S.

toteaa, että oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen, joka koski neuvoston kieltäytymistä EU:n neuvoston puheenjohtajakausien yrityssponsorointia koskevan kysymyksen käsittelystä; toteaa, että oikeusasiamies katsoi neuvoston toiminnan olleen hallinnollinen epäkohta, koska se ei ryhtynyt toimiin niiden maineriskien poistamiseksi, joita tällaisista kaupallisista yrityssponsoroinneista aiheutuu puheenjohtajavaltion puolueettomuudelle ja koko EU:n julkiselle kuvalle;

T.

toteaa, että oikeusasiamies toi esiin huolenaiheita komission nykyisistä käytännöistä torjunta-aineissa käytettävien tehoaineiden hyväksymiseksi ja siitä, että komission eturistiriitojen tarkistamista koskevan järjestelmän mukaan sen neuvonantajina toimivien ulkopuolisten tieteellisten asiantuntijoiden ei tarvitse ilmoittaa taloudellisia sidonnaisuuksia, joiden arvo on vähemmän kuin 10 000 euroa;

U.

katsoo, että komission olisi pitänyt arvioida kriittisemmin kaikkia eturistiriitariskejä, ennen kuin se teki sopimuksen BlackRock Investment Managementin kanssa tutkimuksen tekemisestä ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien tavoitteiden sisällyttämisestä EU:n pankkisääntöihin, koska kyse on yrityksestä, joka hallinnoi investointeja fossiilisiin polttoaineisiin ja pankkialaan, jotka kuuluvat ympäristöä, yhteiskuntaa ja hyvää hallintotapaa koskevien uusien sääntöjen soveltamisalaan; toteaa oikeusasiamiehen korostaneen, että EU:n julkisia hankintoja koskevat säännöt eivät ole riittävän perusteellisia ja selkeitä eturistiriitojen ehkäisemiseksi;

V.

ottaa huomioon, että Euroopan investointipankin (EIP) entinen varapääjohtaja erosi EIP:n hallituksesta marraskuussa 2020 ja siirtyi reilun kahden kuukauden kuluttua espanjalaisen yleishyödyllisen laitoksen, monikansallisen yhtiön Iberdrolan hallitukseen; toteaa, että EIP:n entinen varapääjohtaja vastasi EIP:n Espanjan-lainanantotoimien valvonnasta, Iberdrola mukaan lukien; toteaa, että Iberdrolalle on myönnetty vuoden 2019 jälkeen suuria lainoja yhteensä 1,39 miljardin euron arvosta, ja että yritys on näin ollen ollut yksi EIP:n viime vuosien suurimmista asiakkaista; katsoo, että tämä tapaus on osoitus EIP:n kiistanalaisesta ja vielä ratkaisemattomasta käytännöstä, jonka mukaan jäsenvaltioiden nimittämille EIP:n varapääjohtajille voidaan antaa tehtäväksi valvoa EIP:n lainanantotoimia heidän alkuperämaissaan, jolloin vaarana voi olla eturistiriitojen syntyminen;

W.

toteaa, että oikeusasiamiehen mukaan komission toiminnassa oli kyse hallinnollisesta epäkohdasta, kun se ei saattanut loppuun kestävään kehitykseen liittyvien vaikutusten arviointia ennen EU:n ja Mercosurin välisten kauppasopimusneuvottelujen päättymistä; toteaa oikeusasiamiehen havainnoissaan korostaneen sitä, että komissio ei noudattanut omia ohjeitaan kestävään kehitykseen liittyvien vaikutusten arviointien käytöstä ennen kauppaneuvottelujen saattamista loppuun;

X.

toteaa, että oikeusasiamies havaitsi hallinnollisia epäkohtia Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) päätöksessä hyväksyä sen silloisen pääjohtajan siirtyminen toimitusjohtajaksi Euroopan rahoitusmarkkinoiden liittoon (Association for Financial Markets in Europe, AFME), joka on rahoitusalan edunvalvontajärjestö, koska pankkiviranomainen ei ollut pyrkinyt vähentämään eturistiriitariskejä ja oli sallinut pääjohtajan päästä edelleen luottamuksellisiin tietoihin; toteaa, että EPV on aloittanut oikeusasiamiehen suositusten täytäntöönpanon, minkä johdosta oikeusasiamies on päättänyt tapauksen käsittelyn;

Y.

toteaa, että komission vetoomuksia koskevassa strategiassa viitataan sen vuoden 2016 tiedonantoon ”EU:n lainsäädäntö: parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla”, jonka säännöissä ei määrätä mistään vetoomuksia koskevasta hallinnollisesta menettelystä tai käytännöstä; katsoo, että komission lähestymistapa, jonka mukaan se kieltäytyy järjestelmällisesti toimenpiteistä yksittäisissä vetoomuksissa esille tuotujen aiheiden ja SEUT 6 artiklan mukaisia aloja koskevien vetoomusten suhteen, on vastoin SEUT 227 artiklan määräyksiä ja saa aikaan turhautumista ja pettymystä kansalaisten keskuudessa, ja toteaa, että samalla se heikentää mahdollisuuksia tunnistaa EU:n lainsäädännön soveltamiseen liittyviä järjestelmällisiä puutteita jäsenvaltioissa;

Z.

toteaa, että useat vetoomusvaliokunnan vastaanottamista vetoomuksista liittyvät komission avoimuuden puutteeseen ja että niissä pyydetään, että komission, jäsenvaltioiden ja lääketeollisuuden tekemien covid-19-rokotesopimusten kaikki yksityiskohdat ja niihin liittyvät potilastason kliinisten kokeiden tiedot julkaistaan;

AA.

toteaa, että oikeusasiamiehen tehtävänä on toimia oikeussuojamekanismina kansalaisille, joilla on vaikeuksia saada tutustua EU:n toimielinten hallussa oleviin asiakirjoihin; toteaa, että merkittävässä määrässä oikeusasiamiehen vuonna 2020 tekemiä tutkimuksia lopputuloksena sallittiin niihin asiakirjoihin tutustuminen joihin liittyy laajempi yleinen etu, vaikka sovellettava EU:n lainsäädäntö on rakenteellisesti riittämätöntä, koska se on vanhentunutta eikä enää vastaa EU:n toimielinten nykyisiä käytäntöjä;

AB.

toteaa, että oikeusasiamies toteutti toimia, joiden tarkoituksena oli edistää vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen tehokkaampaa ja johdonmukaisempaa täytäntöönpanoa kaikkialla EU:n hallinnossa, ja käynnisti strategisen aloitteen siitä, miten komissio on ottanut huomioon vammaisten työntekijöiden erityistarpeet covid-19-poikkeusolojen yhteydessä;

AC.

toteaa, että oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen siitä, miten komissio varmistaa, että Unkari ja Portugali käyttävät Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (ERI) saatavia määrärahoja vammaisten henkilöiden hoitopalveluihin perusoikeuskirjasta, ERI-rahastoja koskevasta asetuksesta ja vammaisyleissopimuksesta johtuvien laillisten velvoitteiden mukaisesti;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32.

33.

34.

35.

36.

37.

38.

39.

40.

41.

42.

43.

44.