Back to EUR-Lex homepage

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search
You are here

Document 52022IP0030

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2022 tuotantoeläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön täytäntöönpanosta (2020/2085(INI))

EUVL C 342, 6.9.2022, p. 45–57 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
EUVL C 342, 6.9.2022, p. 34–46 (GA)

6.9.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 342/45

P9_TA(2022)0030

Tuotantoeläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön täytäntöönpano

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2022 tuotantoeläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön täytäntöönpanosta (2020/2085(INI))

(2022/C 342/06)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 13 artiklan, jossa todetaan, että ”unioni ja jäsenvaltiot ottavat eläinten, jotka ovat tuntevia olentoja, hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon, kunnioittaen samalla erityisesti uskonnollisiin rituaaleihin, kulttuuriperinteeseen ja alueelliseen perintöön liittyviä jäsenvaltioiden lakeja ja hallinnollisia määräyksiä sekä tapoja”,

—

ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikön marraskuussa 2020 julkaiseman tutkimuksen ”End the cage age: Looking for alternatives”, 10. kesäkuuta 2021 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ”End the Cage Age” (1) ja 30. kesäkuuta 2021 annetun komission tiedonannon eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ”End the Cage Age” (”Häkkikasvatuksen aika on ohi”) C(2021)4747,

—

ottaa huomioon tuotantoeläinten suojelusta 20. heinäkuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/58/EY (2) (yleisdirektiivi),

—

ottaa huomioon munivien kanojen suojelun vähimmäisvaatimuksista 19. heinäkuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/74/EY (3),

—

ottaa huomioon lihantuotantoa varten pidettävien kanojen suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista 28. kesäkuuta 2007 annetun neuvoston direktiivin 2007/43/EY (4),

—

ottaa huomioon vasikoiden suojelun vähimmäisvaatimuksista 18. joulukuuta 2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/119/EY (5),

—

ottaa huomioon sikojen suojelun vähimmäisvaatimuksista 18. joulukuuta 2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/120/EY (6),

—

ottaa huomioon tuotantoeläinten hyvinvointia koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta ja eläinten hyvinvointia koskevien EU:n tason merkintävaatimusten käyttöönotosta mahdollisesti saatavasta EU:n tason lisäarvosta kesäkuussa 2021 julkaistun Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun tutkimuksen ”Animal welfare on the farm – ex-post evaluation of the EU legislation: Prospects for animal welfare labelling at EU level – European Implementation Assessment”,

—

ottaa huomioon komissiolle eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevan Euroopan unionin strategian 2012–2015 arvioinnin tueksi lokakuussa 2020 laaditun tutkimuksen,

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman tuotantokanien suojelun vähimmäisvaatimuksista (7),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman eläinten hyvinvoinnista, mikrobilääkkeiden käytöstä ja teollisen broilerituotannon ympäristövaikutuksista (8),

—

ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2021 antamansa päätöslauselman vuoteen 2030 ulottuvasta EU:n biodiversiteettistrategiasta – Luonto takaisin osaksi elämäämme (9),

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät eläinten hyvinvoinnista kestävän eläintuotannon erottamattomana osana,

—

ottaa huomioon 7. joulukuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät EU:n laajuisesta eläinten hyvinvointimerkistä,

—

ottaa huomioon 14. marraskuuta 2018 annetun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 31 ”Eläinten hyvinvointi EU:ssa: kunnianhimoisten tavoitteiden ja käytännön tason täytäntöönpanon välisen kuilun umpeen kurominen”,

—

ottaa huomioon komission parhaillaan suorittaman eläinten hyvinvointia koskevan EU:n lainsäädännön toimivuustarkastuksen,

—

ottaa huomioon 5. joulukuuta 2018 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”YMP:n uudistus” (10),

—

ottaa huomioon erityiseurobarometrin 505 aiheesta ”Making our food fit for the future – Citizens’ expectations”,

—

ottaa huomioon Maailman eläintautijärjestön määrittelemät viisi vapautta, jotka ovat vapaus nälästä, aliravitsemuksesta ja janosta, vapaus pelosta ja kärsimyksestä, vapaus lämpökuormituksesta ja fyysisestä epämukavuudesta, vapaus kivusta, vammoista ja sairauksista sekä vapaus luontaiseen käyttäytymiseen,

—

ottaa huomioon 12. toukokuuta 2021 annetun komission tiedonannon kestävämpää ja kilpailukykyisempää EU:n vesiviljelyä koskevista strategisista suuntaviivoista vuosiksi 2021–2030 (COM(2021)0236),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

—

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon,

—

ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A9-0296/2021),

A.

katsoo, että eläinten hyvinvointi, joka on merkityksellinen tekijä kasvattajille, on eettinen kysymys, josta on tulossa yhä tärkeämpi asia kuluttajille ja yleensä yhteiskunnallemme; ottaa huomioon, että kuluttajien kiinnostus heidän ostamiensa elintarvikkeiden laatua ja eläinten hyvinvointia kohtaan on suurempaa kuin koskaan ja EU:n kansalaiset haluavat kuluttajina tehdä valistuneempia valintoja; ottaa huomioon, että eläinten hyvinvointiin ja eläinten terveyteen liittyvällä elintarvikkeiden laadulla on suuri merkitys Pellolta pöytään -strategian tavoitteiden saavuttamisessa;

B.

ottaa huomioon, että SEUT 13 artiklassa todetaan, että eläimet ovat tuntevia olentoja, ja määrätään, että pannessaan täytäntöön unionin maatalous- ja kalastuspolitiikkaa unionin ja jäsenvaltioiden on otettava eläinten hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon kunnioittaen samalla uskonnollisiin rituaaleihin, kulttuuriperinteeseen ja alueelliseen perintöön liittyviä jäsenvaltioiden tapoja;

C.

ottaa huomioon, että eurooppalaista elintarviketuotantoa koskevat vaatimukset sekä eläinten hyvinvointia koskevat kriteerit kuuluvat maailman korkeimpiin, mutta katsoo, että niitä on silti parannettava; toteaa, että monet maat ja alueet ovat toteuttaneet tämänsuuntaisia lisätoimia, esimerkiksi kieltämällä tietyt häkkikasvatuksen muodot;

D.

katsoo, että eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön yhdenmukaisen sanamuodon ja soveltamisen varmistaminen ja sen ajantasaistaminen uusimman tieteellisen tiedon mukaisesti on ennakkoedellytys eläinten hyvinvointia koskevien normien tiukentamiselle ja niiden noudattamiselle kaikilta osin;

E.

ottaa huomioon, että jotkut eurooppalaiset kasvattajat ovat edistyneet hieman viime vuosikymmeninä ja kyseenalaistaneet käytäntöjään sekä parantaneet ja mukauttaneet toimintaansa; ottaa huomioon, että he työskentelevät käytäntöjensä parantamiseksi neuvoa-antavien ja tutkimuselinten sekä erinäisten kansalaisjärjestöjen tuella; katsoo, että ottamalla käyttöön älykkäitä tuotantotekniikoita eläinten terveyden ja hyvinvoinnin seuraamiseksi on mahdollista parantaa edelleen tautien ehkäisyä ja eläinten hyvinvointia koskevien normien täytäntöönpanoa; toteaa, että eurooppalaiset kasvattajat ovat halukkaita etenemään tällä saralla mutta kohtaavat teknisiä, lainsäädännöllisiä ja taloudellisia esteitä; katsoo, että eläinten hyvinvointia parannettaessa on otettava huomioon kullekin lajille ominaiset terveysnäkökohdat ja että tuottajien ei pitäisi joutua yksin vastaamaan kustannuksista;

F.

ottaa huomioon, että teollisella kotieläintuotannolla on merkittävä rooli EU:n maataloudessa; ottaa huomioon, että hieman yli vuosikymmenessä on lakkautettu useita miljoonia maatiloja – yli kolmasosa kaikista Euroopan maatiloista –, joista suurin osa oli pieniä perheyrityksiä, koska maatalousjärjestelmä siirtyi kohti laajamittaista ja tehomaataloutta;

G.

ottaa huomioon, että talouden epävakaus pakottaa karjankasvattajat ottamaan huomioon pitkät kuoletus- ja investointijaksot esimerkiksi rakennuttaessaan eläinten hyvinvoinnin parantamiseen tarkoitettuja eläinsuojia;

H.

ottaa huomioon, että eurooppalaiset kasvattajat toteuttavat parhaillaan lisätoimia karjankasvatuksen ja eläinsuojien kehittämiseksi, jotta voidaan lujittaa lähentymistä kohti Maailman eläintautijärjestön viittä vapautta;

I.

katsoo, että eläinten hyvinvointi kulkee käsi kädessä kasvattajien ja tilanhoitajien hyvinvoinnin kanssa ja että molempiin olisi osoitettava asianmukaiset resurssit ja enemmän käytännön tukea EU:n tasolla;

J.

ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on korostanut suoraa yhteyttä eläinten ja ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin välillä; ottaa huomioon, että eläinten hyvinvointi liittyy myös ympäristöön, mitä on parhaiten selvitetty yhteisen hyvinvoinnin näkökulmasta;

K.

ottaa huomioon, että Euroopan tuotantoeläintilat työllistävät noin neljä miljoonaa ihmistä (palkallista ja palkatonta), joista 80 prosenttia asuu uusimmissa jäsenvaltioissa (11);

L.

ottaa huomioon, että EU:n sisäisellä kalakaupalla on keskeinen rooli EU:n koko kalakaupassa ja että sen osuus kaikesta EU:n sisäisestä ja ulkoisesta kalakaupasta oli 86 prosenttia vuonna 2014 ja myytyjen kalojen määrä oli yhteensä 5,74 miljoonaa tonnia ja arvo 20,6 miljardia euroa, mikä oli korkein rekisteröity luku vuodesta 2006 (12);

M.

ottaa huomioon, että eläinten terveys ja hyvinvointi ovat avainasemassa elintarviketurvallisuuden, elintarviketurvan ja kansanterveyden varmistamisessa ja korkeiden laatustandardien edistämisessä EU:ssa;

N.

katsoo, että terveet kotieläimet ovat keskeinen tekijä kestävän ja vähähiilisemmän maatalouden saavuttamisessa;

O.

ottaa huomioon, että tieteellisen ja teknisen kehityksen ansiosta tiedetään, että eläimet ovat tuntevia olentoja ja niiden käyttäytymistä ja hyvinvointia ymmärretään paremmin;

P.

toteaa, että tuotantoeläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön täytäntöönpanosta on ollut erittäin vaikea kerätä tietoja ja ongelmia on ollut sekä tietojen saatavuudessa että laadussa, koska jäsenvaltioille ei ole asetettu seurantaa ja tietojen keruuta koskevia vaatimuksia;

Q.

katsoo, että nykyinen lainsäädäntö on osittain vanhentunutta eikä vastaa tietoa eläinten lajin, iän, koon ja fyysisen tilan mukaisista erityistarpeista eikä kotieläintuotannon käytäntöjen tämän hetken uusinta tieteen ja tekniikan kehitystä;

R.

ottaa huomioon, että nykyinen EU:n lainsäädäntö, jonka rinnalla on voimassa erilaista kansallista lainsäädäntöä, tarjoaa erivapauksien, poikkeusten ja epätarkkojen vaatimusten yhdistelmän eikä siinä ei säädetä erityisistä suojatoimista eikä taata suojelun tasoa, mikä johtaa erinäisiin ei-toivottuihin käytäntöihin, lainsäädännön hajanaisuuteen ja oikeudelliseen epävarmuuteen kotimarkkinoilla; toteaa, että kaiken tämän katsotaan vääristäneen kilpailua;

S.

ottaa huomioon, että eläinten hyvinvointia koskevassa EU:n lainsäädännössä vahvistetaan hyvinvointia koskevia lajikohtaisia vähimmäisvaatimuksia ainoastaan sikoja, munivia kanoja, broilereita ja vasikoita varten, kun taas muita elintarviketuotantoon tarkoitettuja lajeja eli yli kuuden kuukauden ikäistä lypsy- ja lihakarjaa, lampaita ja vuohia, broilerien emolintuja ja munivia kanoja, nuoria kanoja, kalkkunoita, ankkoja ja hanhia, viiriäisiä, kaloja ja kaneja koskevaa lajikohtaista lainsäädäntöä ei ole annettu; ottaa huomioon, että eläinten hyvinvointia koskeva EU:n lainsäädäntö ei tällä hetkellä sisällä laji- ja ikäkohtaisia säännöksiä, jotka kattaisivat kaikki tuotantosyklin vaiheet; ottaa huomioon, että lukuisia tuotantoeläimiin kuuluvia maaeläimiä ja eri lajeihin kuuluvia viljeltyjä kaloja suojellaan tällä hetkellä ainoastaan yleisdirektiivin yleisillä säännöksillä;

T.

katsoo, että kotieläintuotannon käytäntöjen paraneminen johtuu muista toimista kuin EU:n lainsäädännöstä ja virallisista tarkastuksista; toteaa, että monet jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön eläinten hyvinvointia koskevia omia normejaan, jotka ovat tiukempia kuin EU:n normit;

U.

katsoo, että jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta vaatimusten asettamisessa ja niiden noudattamisen arvioinnissa; ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat omaksuneet erilaisia lähestymistapoja resurssien kohdentamiseen ja virallisten tarkastusten priorisointiin;

V.

katsoo, että lainsäädännön täytäntöönpano on hyvin epäjohdonmukaista eri jäsenvaltioissa; toteaa, että tämän seurauksena lainsäädännön noudattaminen vaihtelee ja sääntöjä noudattavat kasvattajat ovat vaarassa joutua epäedulliseen asemaan;

W.

toteaa, että sikoja (kantavia emakoita), vasikoita ja munivia kanoja koskevat direktiivit ovat johtaneet toivottuihin rakenteellisiin muutoksiin eläinten tuotantotavoissa; toteaa, että kananmuna-, vasikanliha- ja sianliha-alalla direktiivit ovat johtaneet merkittäviin rakennuksia ja laitteita koskeviin muutoksiin ja edistäneet hieman tilojen lukumäärään ja kokoon liittyvää kehitystä;

X.

ottaa huomioon, että yleisdirektiivin on todettu yleisesti ottaen olleen lajikohtaisia direktiivejä tehottomampi ja sillä on todettu olleen vähäinen vaikutus eläinten hyvinvoinnin parantamiseen, koska sen vaatimukset ovat epämääräisiä, se jättää paljon tulkinnanvaraa ja siinä ei ole säädetty lypsylehmien, broilerien ja siitoskanojen, kanien, lampaiden ja kalkkunoiden lajikohtaisesta suojelusta;

Y.

katsoo, että tuotantopaineiden vuoksi typistämisen sekä ahtaiden ja stressaavien olosuhteiden kaltaiset tärkeimmät ongelmat, joihin lainsäädännöllä oli tarkoitus puuttua, ovat edelleen yleisiä; toteaa, että emakoiden pitopaikkoja koskevia tavoitteita ei ole saavutettu ja lainsäädännön täytäntöönpano on ollut kaiken kaikkiaan epäjohdonmukaista, sillä emakoiden pitopaikat ovat edelleen liian ahtaita ja stressaavia eivätkä ne tarjoa riittävästi virikkeitä;

Z.

toteaa, että munivia kanoja koskeva direktiivi 1999/74/EY on ollut menestys, sillä siinä määritellään hyvin eri tuotantojärjestelmät; katsoo, että tämä menestys on kuitenkin suhteellista, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden soveltamat erilaiset täytäntöönpanotavat ja selkeiden, pakottavien ja kattavien säännösten puuttuminen direktiivistä, mikä on mahdollistanut kilpailun jatkuvan vääristymisen sisämarkkinoilla; katsoo, että direktiivillä ei ole saavutettu riittävää edistystä eikä sillä kyetty vastaamaan munivien kanojen todellisiin tarpeisiin, mikä johti vähitellen muutospaineisiin ja siihen, että yksittäisissä jäsenvaltioissa alettiin käyttää enemmän häkkikasvatusjärjestelmän vaihtoehtoja (13);

AA.

katsoo, että on sekä kasvattajien että kuluttajien etujen mukaista varmistaa yhtäläiset edellytykset sekä sisämarkkinoilla että tuotteiden tuonnille kolmansista maista;

AB.

katsoo, että munivien kanojen ja lihavasikoiden kasvattajien työolot ovat parantuneet, mutta tämä ei päde välttämättä siankasvattajiin;

AC.

ottaa huomioon komission päätöksen saattaa valmiiksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) valmistelema häkkikasvatuksen kieltoa koskeva vaikutustenarviointi vuonna 2022 ja eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön, myös yleisdirektiivin, tarkistaminen vuoteen 2023 mennessä;

AD.

katsoo, että on erotettava toisistaan se, että sääntöjen noudattamatta jättämiset ovat yksittäistapauksia, joihin kiinnitetään liikaa huomiota, ja se, että suurin osa toimijoista noudattaa sääntöjä;

AE.

ottaa huomioon, että kotieläintuotannon menetelmissä ja tuotantojärjestelmissä on jäsenvaltioiden välisiä eroja;

AF.

toteaa, että Euroopan maatalousväestö vähenee hälyttävästi; katsoo, että sukupolvenvaihdosten liian vähäinen määrä vaikuttaisi haitallisesti eläinten hyvinvointia koskevien normien täytäntöönpanoon;

AG.

katsoo, että maataloutta, ympäristöä ja kansainvälistä kauppaa koskevien EU:n strategioiden ja toimenpiteiden on oltava johdonmukaisia, täydentäviä ja tarkoituksenmukaisia, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla;

AH.

ottaa huomioon, että yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) on yksi niistä sääntely- ja rahoitusvälineistä, joilla voidaan tukea tuotantoeläinten terveyden ja hyvinvoinnin parantamista etenkin ilmasto- ja ympäristöjärjestelmien avulla mutta myös tukemalla investointeja, vaikka YMP:n lisäksi tarvitaan muuta rahoitusta, jotta voidaan edetä tähän suuntaan; ottaa huomioon, että eläinten hyvinvointia koskevaa uusinta EU:n strategiaa arvioidessaan komissio on todennut, että jäsenvaltiot eivät ole hyödyntäneet täysimääräisesti eläinten hyvinvointiin tarkoitettuja varoja ja että tällä hetkellä miljoonia euroja eläinten hyvinvoinnin parantamiseen tarkoitetuista EU:n maaseudun kehittämisvaroista on jäänyt hyödyntämättä tai niitä on hyödynnetty heikosti; ottaa huomioon, että kotieläintuotanto hyötyy eniten toisen pilarin tuista epäsuotuisilla alueilla sijaitseville maatiloille, joiden osuus on 50 prosenttia Euroopan unionin käytössä olevasta maatalousmaasta, sekä maatalouden ympäristötoimista, joilla korvataan epäsuotuisaan sijaintiin liittyviä lisäkustannuksia tai hyvitetään velvoitteita noudattaa erityislainsäädäntöä (14);

AI.

katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä eläinten hyvinvoinnin parantamiseen koko tuotantosyklin aikana ja tiukempien eläinten hyvinvointia koskevien normien edistämiseen sekä kotimaan että kansainvälisillä markkinoilla; katsoo, että olisi varmistettava, että poliittisilla päätöksillä ei heikennetä unionin kotieläintuotantoalaa eikä edistetä tuotannon vähentymistä, sillä tämä johtaisi tuotannon siirtymiseen muihin maihin, joissa kotieläintuotannon olosuhteet ja normit ovat heikommat kuin Euroopassa, sekä muihin ongelmiin, jotka ovat haitallisia eläinten hyvinvointia koskevien normien lisäksi myös Euroopan ympäristötavoitteille;

AJ.

katsoo, että merkinnät voivat olla tehokkaita vain, jos ne ovat tieteeseen perustuvia ja kuluttajien kannalta helposti ymmärrettäviä, jos ne auttavat kuluttajia tekemään tietoon perustuvia valintoja, jos ne on suunniteltu kaikkia eläintuotteita koskeville yhdennetyille sisämarkkinoille ja jos niitä tuetaan johdonmukaisella EU:n kauppapolitiikalla, jotta voidaan estää alhaisempien normien mukaisesti valmistettujen tuotteiden pääsy markkinoille, ja vain, jos niistä ei koidu lisää taloudellisia vaikutuksia elintarvikealan toimijoille, erityisesti kasvattajille, ja jos ne ovat tuottajien kannalta todella toteutuskelpoisia ilman, että niiden täytäntöönpanosta aiheutuu kohtuuttomia kustannuksia tai velvoitteita; katsoo, että tällaisten merkintöjen on myös autettava luomaan uusia markkinoita tuottajille; ottaa huomioon, että tutkimusten ja julkisten kuulemisten tulokset osoittavat, että tietyt sidosryhmät, erityisesti yritykset, eivät ole täysin pakollisia merkintöjä koskevan ehdotuksen takana; katsoo, että vapaaehtoiset merkinnät kannattavat markkinoilla, joilla ei tehdä eroa tuotanto-ominaisuuksien perusteella; toteaa, että on vain vähän tietoa siitä, miten tutkitut merkintäjärjestelmät vaikuttavat elintarvikeyrityksiin sekä kuluttajien luottamukseen ja eläinten hyvinvointia koskevien käytäntöjen ymmärtämiseen;

AK.

toteaa, että käyttämällä DNA:n jäljitettävyyttä koskevaa teknologiaa jokaisen sairaan eläimen tai pilaantuneen elintarvikkeen jäljittämisessä ja seurannassa voidaan vakuuttaa kuluttajia varmistamalla elintarviketurvallisuus ja ehkäistä elintarvikepetoksia;

AL.

katsoo, että kuluttajille suunnattuun tiedottamiseen käytettävät välineet olisi suunniteltava siten, että säilytetään tasapuoliset toimintaedellytykset ja yhdenmukainen toimintatapa; katsoo, että sellaisten yksityisten aloitteiden yleistyminen, joissa käytetään eläinten hyvinvointiin liittyviä suojaamattomia merkintöjä ja erilaisiin normeihin liittyviä väittämiä, on tehnyt tästä nykyään mahdotonta; toteaa, että häkittömästä järjestelmästä, vapaan laitumen järjestelmästä ja luonnonmukaisesta järjestelmästä peräisin olevien eläintuotteiden markkinat ja kasvipohjaisten vaihtoehtojen markkinat kasvavat EU:ssa;

AM.

katsoo, että lainsäädäntötoimien tavoitteena olisi oltava säännösten ja normien täytäntöönpanon yhdenmukaistaminen ja tehostaminen;

AN.

toteaa, että suurin osa eläinten hyvinvointimerkintöjä koskevista järjestelmistä on yksityisen sektorin käynnistämiä, kun taas loput ovat tulosta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista tai – vähemmässä määrin – toimivaltaisten kansallisten toimijoiden aloitteista joissakin jäsenvaltioissa;

AO.

ottaa huomioon, että EU:ssa eläinten hyvinvointia koskevat järjestelmät ovat vapaaehtoisia; toteaa, että useimmat niistä sisältävät muita kuin eläinten hyvinvointiin liittyviä näkökohtia, kuten jäljitettävyyden, kestävyyden ja terveyden; ottaa huomioon, että niiden toiminta ja rakenne vaihtelevat suuresti;

AP.

ottaa huomioon, että eläinten hyvinvointimerkintöjä koskevista pakollisista säännöistä ei ole päästy yksimielisyyteen, mikä johtuu pääasiassa taloudellisista vaikutuksista, joita niiden täytäntöönpanosta aiheutuu erityisesti kasvattajille; toteaa, että vaikka pakolliset säännöt tasoittaisivatkin tiettyjä sääntöjenvastaisuuksia Euroopan markkinoilla, ne heikentäisivät yksityisiä aloitteita, joiden tavoitteena on tuotteiden erilaistaminen ja eläinten hyvinvoinnin hyödyntämiseen kaupallisen nosteen aikaansaamineen;

Päätelmät ja suositukset

Sääntöjen täytäntöönpano

1.

 pitää myönteisenä, että komissio arvioi ja tarkistaa vuoteen 2023 mennessä eläinten hyvinvointia, mukaan lukien eläinkuljetukset ja eläinten teurastaminen, koskevaa lainsäädäntöä, jotta se saadaan vastaamaan uusinta tieteellistä näyttöä ja jotta voidaan laajentaa sen soveltamisalaa, helpottaa sen täytäntöönpanoa ja varmistaa eläinten hyvinvoinnin korkeampi taso Pellolta pöytään -strategian mukaisesti;

2.

 panee merkille, että monet kasvattajat ovat onnistuneet edistämään tiloillaan eläinten hyvinvointia ja jotkut heistä ovat erityisesti panostaneet ja sitoutuneet tulevaisuuteen suuntautumiseen ja kehitysprosessiin;

3.

 suosittaa, että kaikille kasvattajille annetaan EU:n tason kehyksen avulla keinot osallistua kehitysprosessiin, joka perustuu Maailman eläintautijärjestön määrittelemiin viiteen perusvapauteen liittyviin puolueettomiin indikaattoreihin;

4.

 vaatii, että kaikki tulevat lainsäädäntötoimet (uuden lainsäädännön laatiminen tai nykyisen lainsäädännön tarkistaminen), jotka koskevat kotieläintuotantojärjestelmän (myös tiloihin liittyvää) parantamista tai muuttamista ja tuotantoeläinten hyvinvointia koskevia kriteerejä, perustuvat luotettavaan, tuoreeseen tieteelliseen tietoon tai systeemiseen lähestymistapaan perustuviin tutkimuksiin siten, että otetaan huomioon kaikki näkökohdat kestävyyden ja eläinten hyvinvoinnin saavuttamiseksi; kehottaa säilyttämään tasapainon, noudattamaan tieteellisiä neuvoja, jotka koskevat tehtävien muutosten vaikutuksia eläimiin, ympäristöön ja kasvattajiin, erityisesti pienkasvattajiin, ja kuulemaan jäsenvaltioiden toimivaltaisia elimiä lainsäädäntöprosessin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa;

5.

 painottaa, että on toteutettava vaikutustenarviointeja ennen päätösten tekemistä ja kehitettävä lajikohtainen lähestymistapa, jotta voidaan säätää erityisvaatimuksia eri tyyppisiä tuotantoeläintiloja varten;

6.

 kehottaa tehostamaan eläintautien ehkäisyn hallinnointia ja edistämään tiukkoja eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevia normeja erityisesti rokotusten ja mikrobilääkkeiden tarpeettoman käytön ehkäisemiseksi, jotta voidaan ehkäistä zoonoottisten tautien leviämistä;

7.

 on tietoinen siitä, että vastauksena komission pyyntöihin EFSA on antanut useita lausuntoja eläinperusteisten toimenpiteiden käytöstä sellaisten lajien osalta, jotka eivät kuulu erityislainsäädännön soveltamisalaan (lypsylehmät ja lihakarja); pitää valitettavana, että näitä EFSAn ehdottamia eläinperusteisia toimenpiteitä ei ole toistaiseksi pantu täytäntöön; kehottaa sen vuoksi komissiota varmistamaan, että nämä eläinperusteiset toimenpiteet saatetaan ajan tasalle uusimman tieteellisen tiedon perusteella ja sisällytetään nykyiseen erityislainsäädäntöön;

8.

 toteaa, että tieteellisten elinten mukaan eläinperusteiset toimenpiteet eivät aina ole toteutuskelpoisia ja puolueettomasti todennettavia, vaikka ne ovatkin toivottavia; kehottaa sen vuoksi komissiota muotoilemaan eläinten hyvinvointia koskevan EU:n lainsäädännön tarkistamisen yhteydessä erittäin yksityiskohtaisia ja todennettavissa olevia vaatimuksia, joissa otetaan huomioon uusimmat tieteelliset lausunnot ja jäsenvaltioiden erilaiset tuotantojärjestelmät;

9.

 kehottaa komissiota varmistamaan, että nykyistä eläinten hyvinvointia koskevaa lainsäädäntöä noudatetaan, ja tarvittaessa päivittämään sääntöjä alan tieteellisen kehityksen ja tutkimustulosten perusteella, jotta ne vastaisivat paremmin yhteiskunnan vaatimuksia, laajentaen samalla kyseisten sääntöjen soveltamisalaa ja lisäten niiden joustavuutta, jotta ne voidaan mukauttaa uusimpaan tieteelliseen ja teknologiseen kehitykseen ja Europan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteisiin;

10.

 muistuttaa, että tuotossuuntautuneet määrälliset muutokset on tehtävä asianmukaisen tieteellisen arvioinnin jälkeen ja jäsenvaltioiden toimivaltaisia elimiä ja sidosryhmiä kuullen, jotta voidaan vastata toisaalta karjankasvattajien kohtaamiin haasteisiin ja toisaalta kansalaisten tarpeisiin ja odotuksiin ja huolehtia eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista ottaen asianmukaisesti huomioon kuluttajien kannalta parhaat valinnat ja heidän ostovoimansa; muistuttaa, että Euroopan elintarvikejärjestelmän olisi taattava kohtuuhintaisten ja laadukkaiden elintarvikkeiden saatavuus; katsoo, että tuottajille olisi taattava kohtuullinen osuus eläinten hyvinvointia koskevaa EU:n lainsäädäntöä noudattaen tuotettujen elintarvikkeiden hinnasta;

11.

 kehottaa lyhentämään ruoan toimitusketjuja ja tukeutumaan paikallisesti tai alueellisesti tuotettuihin elintarvikkeisiin, jotta voidaan parantaa kuluttajien mahdollisuuksia saada suoraan lähiruokaa ja tukea pienviljelijöitä;

12.

 kehottaa lainsäätäjiä tutustumaan tämän kehityksen seurauksiin ja ottamaan ne asianmukaisesti huomioon; kehottaa arvioimaan muutoksia käyttäen kokonaisvaltaista lähestymistapaa, johon sisältyy kestävyyden sosiaaliset, ympäristölliset, taloudelliset ja eläinten hyvinvointiin liittyvät näkökohdat sekä kasvattajien työhön liittyvät ergonomia- ja terveysnäkökohdat ja jossa otetaan erityisesti huomioon yhteinen terveys -lähestymistapa; muistuttaa, että eläinten hyvinvointiin on yhdistettävä kestävä taloudellinen lähestymistapa;

13.

 korostaa, että eläinten hyvinvointia ja terveyttä on parannettava kotieläintaloudessa osana yhteinen terveys -lähestymistapaa; huomauttaa, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi on olennaisen tärkeää parantaa kotieläintalouden käytäntöjä, koska eläinten hyvinvoinnin parantaminen edistää eläinten terveyttä ja vähentää siten lääkehoidon tarvetta ja hillitsee zoonoosien leviämistä; kehottaa komissiota myös kehittämään yhteinen hyvinvointi -lähestymistapaa eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön tarkistamisen yhteydessä;

14.

 kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan tarkastuksia, joilla seurataan unionin ulkopuolisista maista tuoduissa tuotteissa havaittuja antibiootteja ja muita kiellettyjä kemiallisia jäämiä osana komission strategiaa, jolla puututaan tehokkaasti eläinten, kalojen ja äyriäisten tuotannossa sekä vesiviljelyssä käytettävien antibioottien ja torjunta-aineiden sääntelemättömään käyttöön;

15.

 kehottaa ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla taataan kasvattajien turvallisuus ja koskemattomuus, kun eläimiin kohdistetaan tiettyjä toimia;

16.

 korostaa, että mahdollista muutosta on tarkasteltava ottaen huomioon aika, tuki ja rahoitus, jota kasvattaja tarvitsee sen toteuttamiseen, sen taloudelliset ja byrokraattiset vaikutukset ja se, että asiat eivät välttämättä etene nopeasti; korostaa tarvetta ottaa erityisesti huomioon investointikustannukset, koska alhaiset voittomarginaalit saattavat johtaa varsin pitkiin lainan takaisinmaksuaikoihin; toteaa, että tuotantoeläinten hyvinvointia parantavat muutokset edellyttävät asianmukaista siirtymäaikaa; toteaa, että kasvattajat osallistuvat meneillään olevaan investointisykliin eläinten hyvinvointiin liittyvien viimeaikaisten aloitteiden ja pitkien takaisinmaksuaikojen ansiosta;

17.

 panee tyytyväisenä merkille eurooppalaisen kansalaisaloitteen ”End the Cage Age”; huomauttaa, että häkkikasvatukseen tehtävissä mahdollisissa muutoksissa on pidettävä mielessä häkkien selkeät ja täsmälliset määritelmät sekä niiden lajikohtaiset ominaisuudet, jotta voidaan siirtyä tehokkaasti vaihtoehtoisiin pitojärjestelmiin, jotka ovat jo kaupallisesti kannattavia ja käytössä, kuten kanojen kasvatus lattiakanalassa, ulkokanalassa ja luonnonmukaisesti, kanien kasvatus pihatoissa, lattiakarsinoissa ja ulkolaidunaitauksessa tai luonnonmukaisesti, emakoiden vapaaporsitus- ja ryhmäkasvatusjärjestelmät, viiriäisten navetta- ja kerroslattiajärjestelmät tai vasikoiden pari- ja ryhmäkasvatusjärjestelmät;

18.

 kehottaa komissiota määrittelemään uuden lainsäädännön täytäntöönpanon yhteydessä täsmällisesti ja selkeästi yksittäisten eläinlajien kasvatusolosuhteet ja -tilat, joiden olisi perustuttava esimerkkeihin vaihtoehtoisia pitojärjestelmiä koskevista hyvistä käytännöistä; suosittaa, että komissio keskittyy toimissaan elintarviketurvan parantamiseen ja EU:n maatalousmarkkinoiden lujittamiseen; kehottaa tarkistamaan munivista kanoista annettua neuvoston direktiiviä 1999/74/EY, jotta voidaan poistaa nopeasti käytöstä ja kieltää häkit ja ottaa kaikkia munivia kanoja varten käyttöön häkittömiä järjestelmiä, luoda tasapuoliset toimintaedellytykset ja parantaa tuotantoeläinten hyvinvointia EU:ssa;

19.

 huomauttaa, että investoinnit eläinten hyvinvoinnin parantamiseen johtavat tuotantokustannusten nousuun kotieläintuotannon tyypistä riippumatta; toteaa, että on määriteltävä täydentävä valtiontuki tai selkeä markkinoiden tuotto, sillä muuten tuotantokustannusten nousu estää kasvattajia investoimasta eläinten hyvinvointiin tai vaikeuttaa sitä, mikä olisi epätoivottava tilanne; toteaa siksi, että eläinten hyvinvointia koskevia normeja olisi tiukennettava asteittain ja vastuullisesti taloudellisten kannustimien järjestelmän pohjalta, myös YMP:n määrärahojen ulkopuolisilla varoilla;

20.

 kehottaa komissiota päättämään asianmukaisesta taloudellisesta tuesta kasvattajille, jotta kannustetaan heitä investoidaan eläinten hyvinvoinnin parantamiseen; kehottaa komissiota kiireellisesti puuttumaan näihin epäkohtiin sekä edistämään ja panemaan täytäntöön pysyviä parannuksia, joilla kasvattajia palkitaan ponnisteluistaan; kehottaa lisäämään kasvattajille myönnettävää taloudellista erityistukea, joka liittyy siirtymiseen vaihtoehtoisiin eläinten pitojärjestelmiin, kun pannaan täytäntöön häkkikasvatuksen kieltämistä koskevaa uutta lainsäädäntöä, jonka komissio on sitoutunut toteuttamaan vuoteen 2027 mennessä eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ”End the Cage Age”10. kesäkuuta 2021 annetussa parlamentin päätöslauselmassa esitetyn kehotuksen perusteella; toteaa, että tämä edellyttää toimenpiteitä, joilla varmistetaan tarvittavat täydentävät resurssit sekä oikeudenmukaiset markkinahinnat; toteaa, että vaikka eläinten hyvinvointia koskevien normien ja muiden sääntelyn alojen jatkuva tiukentaminen on aina tervetullutta, siitä aiheutuu lisärasitusta normeja noudattaville kasvattajille; korostaa, että yhdenmukaisuus ja johdonmukaisuus voimassa olevien normien kanssa olisi otettava ensisijaisesti huomioon ensimmäisenä toimena, jotta voidaan varmistaa, että normeja puutteellisesti noudattavat kasvattajat saadaan muiden kanssa samalle tasolle ja noudattamaan voimassa olevia normeja ennen kuin aiheutetaan lisäkuormitusta edistyksellisille kasvattajille; korostaa, että kasvattajien tulot ja Euroopan kotieläintuottajien kilpailukyky maailman maatalousmarkkinoilla on otettava huomioon vastavuoroisuuden pohjalta toimenpiteissä, joilla tehostetaan eläinten hyvinvointia koskevaa EU:n lainsäädäntöä;

21.

 on tietoinen siitä, että eläinten hyvinvointia koskevan EU:n lainsäädännön ja vuosien 2014–2020 YMP:n välinen yleinen johdonmukaisuus on vähäistä, että erityislainsäädäntö on sisällytetty heikosti maaseudun kehittämistä koskeviin kansallisiin suunnitelmiin, että varoja ei ole osoitettu riittävästi eläinten hyvinvointia koskevaan tavoitteeseen ja että jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä eroja; kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään kansallisiin strategisiin suunnitelmiinsa eläinten hyvinvointia koskevia ilmasto- ja ympäristöjärjestelmiä ja kehottaa komissiota varmistamaan, että kansallisilla strategisilla suunnitelmilla tuetaan ja ohjataan kasvattajia eläinten hyvinvointia koskevien normien parantamisessa; kehottaa kiireellisesti tarjoamaan taloudellista tukea kasvattajille, jotka toteuttavat tiloillaan siirtymän, mukaan lukien eläinten fyysisiä ja käyttäytymiseen liittyviä tarpeita paremmin vastaavien elinolosuhteiden tarjoaminen, joko julkisen politiikan (eri välineiden, muun muassa YMP:n ja Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston, johdonmukainen yhdistelmä) tai markkinoiden kautta; kehottaa kiireellisesti antamaan kuluttajille selkeää ja avointa tietoa varmistamalla eläintuotteissa koko tuotantosyklin ajan hyvinvointinäkökohtia, tuotantomenetelmä mukaan lukien, koskevat selkeät ja luotettavat merkinnät; kehottaa lisäksi panemaan täytäntöön kaikkia eläintuotteita koskevan avoimen, myönteisen ja leimaamattoman viestintästrategian ottaen huomioon tiettyjen perinteisten alueellisten tuotteiden erityispiirteet, jotta voidaan antaa tietoa tuottajien ja eläinten kasvattajien työn merkityksestä ja laadusta sekä heidän asiantuntemuksestaan ja uuden eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön hyödyistä;

22.

 kehottaa komissiota tiedottamaan paremmin hyvistä käytännöistä ja lisäämään tehokkaammin niiden näkyvyyttä sekä avustamaan myönteisiin toimiin perustuvia kotieläintuotantoalan kehittämispyrkimyksiä tukemalla täytäntöönpanokeinoja, ottamalla näin huomioon kaikkien sidosryhmien pyrkimykset saada aloitteensa käynnistettyä ja omaksumalla kannustavan asenteen, jolla edistetään uusien käytäntöjen käyttöönottoa;

23.

 kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, etteivät kasvattajat saa YMP:n vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea sellaisia nautaeläimiä varten, jotka myydään lopulta härkätaisteluun liittyvään toimintaan, jättämällä oikeassa suhteessa tällaisten nautaeläinten lukumäärän tukien ulkopuolelle;

24.

 kehottaa komissiota investoimaan kotieläimiä käsittelevien kasvattajien hyvinvointiin ja heidän ammattinsa houkuttelevuuteen, jotta voidaan parantaa nykyisten ja tulevien kasvattajien motivaatiota ja tuottavuutta ja edistää näin suoraan eläinten hyvinvointia;

25.

 ehdottaa, että tehostetaan kasvattajien ja eläimiä käsittelevien alan toimijoiden kohtuuhintaista koulutusta erityisellä moduulilla, joka sisältää perus- ja täydennyskoulutusta taitojen parantamiseksi; kehottaa komissiota arvioimaan säännöllisesti jäsenvaltioiden ja kasvattajien ponnisteluja perus- ja täydennyskoulutuksen laadun parantamiseksi ja palkitsemaan erityisestä sitoutumisesta; tukee jatkuvia pyrkimyksiä koota parhaita käytäntöjä koskevia esimerkkejä perus- ja täydennyskoulutuksen alalta ja niiden jakamista jäsenvaltioiden kanssa vuotuisten raporttien avulla; panee merkille, että monet havaituista eläinten hyvinvointia uhkaavista tekijöistä johtuvat eläimiä käsittelevien toimijoiden ja eläinten omistajien toimista ja käyttäytymisestä; kannustaa komissiota tarkastamaan, että kasvattajien ja eläimiä käsittelevien toimijoiden koulutus sisältyy kansallisiin strategisiin suunnitelmiin;

26.

 huomauttaa, että eläinten hyvinvoinnin edistämiseen tarkoitetut käytännöt voivat johtaa korkeampiin tuotantokustannuksiin ja lisätä kasvattajien työmäärää ja että tätä on kompensoitava vastaavalla korvauksella; korostaa, että esimerkiksi pihattojen asteittainen käyttöönotto porsitusyksiköissä edellyttäisi pitkää siirtymäaikaa, jotta aiheutuneet lisäkustannukset voidaan kompensoida markkinoiden kautta, ja uusien rakennusten rakentamista; vaatii asiaankuuluvilta viranomaisilta yhteistyötä rakennuslupien saamiseksi ja hallinnollisen taakan keventämiseksi;

27.

 korostaa, että jotkut toimenpiteet, joiden oletetaan edistävän eläinten hyvinvointia, voivat itse asiassa olla haitallisia ja heikentää muita kestävyysnäkökohtia, kuten hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä, mikrobilääkeresistenssin torjuntaa sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämispyrkimyksiä, jos niitä ei laadita kokonaisvaltaisesti; mainitsee esimerkkinä sen, että kanintuotannossa ulkokasvatus voi lisätä stressiä ja kuolleisuutta ja että emokanien sijoittaminen ryhmähäkkeihin voi johtaa aggressiiviseen käytökseen ja aiheuttaa stressiä ja vammoja sekä heikentää tulosta (15); huomauttaa, että ulkokasvatus voi myös heikentää ulosteiden ja päästöjen valvontaa ja kasvattaa rehun tarvetta, mikä saattaa johtaa suurempiin hiilidioksidipäästöihin; toteaa, että karsinoiden koon ja ammoniakkipäästöjen välillä on lineaarinen yhteys (16), minkä vuoksi kasvattajien on tultava toimeen eläinten hyvinvointia ja ympäristökysymyksiä koskevan ristiriitaisen lainsäädännön kanssa; toteaa, että täysin ”vapaaseen porsimiseen” tarkoitetut eläinsuojat tai häkkikasvatuksen äkillinen lopettaminen voisivat kasvattaa tartuntalähteiden määrää tuotantoeläinten keskuudessa ja lisätä elintilaan liittyvän valta-aseman ja kilpailun aiheuttamaa stressiä; huomauttaa, että sijoittaminen asianmukaisiin karsinoihin tietyissä elinkaaren vaiheissa voi auttaa hillitsemään eläintautien ja tauteja aiheuttavien infektioiden leviämistä ja estämään nuorten vasikoiden tai porsaiden tilan heikkenemistä ja vähentämään kuolleisuutta (17); muistuttaa tässä yhteydessä, että lajikohtainen lähestymistapa on siksi tarpeen; kehottaa komissiota arvioimaan perusteellisesti kunkin ehdotuksen mahdollisia haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen ja hyvinvointiin;

28.

 korostaa sikatuotannossa esiintyvää vakavaa, monesta seikasta johtuvaa ongelmaa eli hännänpurentaa; toteaa, että tällaista käyttäytymistä aiheuttavien riskitekijöiden perusteellisessa tutkinnassa ja selvittämisessä on kohdattu teknisiä vaikeuksia kaikkialla EU:ssa; toteaa, että tämän vuoksi tähän mennessä ei ole löydetty minkäänlaisia luotettavia ratkaisuja ja näin ollen hännän typistämistä koskeva käytäntö on levinnyt laajalle, vaikka komissio ja parlamentti ovat toteuttaneet huomattavia toimia levittääkseen tietoa ja parhaita käytäntöjä siitä, että sikojen häntiä ei pitäisi typistää; pitää valitettavana, että tähän mennessä vain kaksi jäsenvaltiota on kieltänyt hännän typistämistä koskevan käytännön; korostaa, että hännänpurentaa koskevaa ongelmaa voidaan merkittävästi vähentää asianmukaisella virikkeellistämisellä, erityisesti antamalla sioille muokattavaa materiaalia, sekä varmistamalla riittävät tilat, panemalla täytäntöön hyviä ruokintakäytäntöjä ja asentamalla kiinteä lattia; ehdottaa, että rahoitetaan ja teetetään lisää tieteellistä tutkimusta, jonka tavoitteena on kartoittaa taloudellisesti kestävä ratkaisu, jolla taataan, että sikoja voidaan kasvattaa kaupallisesti sisätiloissa häntiä typistämättä; katsoo, että nykyisen lainsäädännön puitteissa tarvitaan ratkaisuja sikojen hyvinvoinnin turvaamiseksi ja mikrobilääkkeiden käytön vähentämiseksi loukkaantuneiden sikojen hoidossa; kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat sikojen häntien rutiininomaista typistämistä koskevaa kieltoa; katsoo lisäksi, että on selvennettävä seuraamuksia, joita sovelletaan hännän typistämistapauksiin silloin, kun sikoja on kasvatettu yhdessä jäsenvaltiossa ja ne viedään toiseen jäsenvaltioon lihotusta varten (18);

29.

 muistuttaa, että nykyisen lainsäädännön täysimääräinen täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan parantaa tuotantoeläinten hyvinvointia ja varmistaa oikeudenmukaiset ja tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla;

30.

 panee merkille EU:n siankasvatusalan pyrkimykset löytää vaihtoehtoja porsaiden kastraatiolle ja korostaa, että sikatilojen eläinlääkintäsäännöksiä on muutettava siten, että otetaan huomioon porsaiden kastraatiota koskevien vaihtoehtojen alalla saavutettu edistys;

31.

 kehottaa komissiota varmistamaan, että eri jäsenvaltioissa on saatavilla yhdenmukaistettu EU:n luettelo tuotteista ja menetelmistä, joita porsaiden kastraatiossa voidaan käyttää kivunlievitystä ja anestesiaa varten; kehottaa komissiota sallimaan eläinlääkkeiden lyhytaikaisen varastoinnin tiloilla ja antamaan eläinlääkäreille luvan jättää niitä tiloille tiukan sääntelykehyksen säännösten mukaisesti;

32.

 toteaa, että hanhenmaksan tuotannossa käytetään eläinten hyvinvointia koskevien kriteerien mukaisia tuotantomenetelmiä, koska kyseessä on laajaperäinen tuotantomuoto, jota harjoitetaan lähinnä perhetiloilla, joilla linnut viettävät 90 prosenttia elinajastaan ulkona; toteaa, että eläinten biologiset parametrit otetaan huomioon lihotusvaiheessa, joka kestää keskimäärin 10–12 päivää ja jonka aikana linnut ruokitaan kahdesti päivässä;

33.

 suhtautuu myönteisesti komission 12. toukokuuta 2021 julkaisemiin kestävämpää ja kilpailukykyisempää EU:n vesiviljelyä koskeviin strategisiin suuntaviivoihin; korostaa, että on tärkeää edistää EU:n vesiviljelyalan kehittämistä kohti kestävämpiä menetelmiä, joissa kiinnitetään erityistä huomiota kalojen hyvinvointiin, jotta voidaan puuttua nykyiseen liialliseen tuontiriippuvuuteen; pitää myönteisenä, että parlamentin kalatalousvaliokunta laatii valiokunta-aloitteista mietintöä näistä suuntaviivoista; kehottaa komissiota esittämään tieteellisesti päteviä erityissäännöksiä viljeltyjen kalojen hyvinvoinnista;

34.

 kehottaa komissiota tehostamaan sisämarkkinoita ottamalla huomioon ajantasaistetusta eläinten hyvinvointia koskevasta EU:n lainsäädännöstä johtuvat muutokset, laatimalla yhtenäisen, kattavan ja yhteisen eläinten hyvinvointia EU:n jäsenvaltioissa koskevan strategian ja panemalla asiaankuuluvan lainsäädännön yhdenmukaisesti täytäntöön sekä varmistamalla, että eläinten hyvinvoinnin parantamista koskevia tavoitteita ja normeja ei heikennetä, ja valvomaan samalla voimassa olevan lainsäädännön asianmukaista täytäntöönpanoa ja noudattamista kaikissa jäsenvaltioissa;

35.

 kannustaa komissiota lisäämään kuluttajavalistusta ja tiedottamaan kotieläintuotannon todellisuudesta ja sen todellisista vaikutuksista ympäristöön, luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastoon sekä tuotantomenetelmien monimuotoisuudesta ja niiden alkuperästä osoittamalla, miten hyvin kasvattajat hoitavat ja pitävät eläimiään, sortumatta dogmatismiin tai leimaamiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään merkittävästi suuren yleisön tietoisuutta ja ymmärrystä kotieläintuotannon todellisuudesta ja eläinten hyvinvoinnista myös kouluissa annettavalla opetuksella;

36.

 kehottaa komissiota muotoilemaan sääntelykehyksensä uudelleen eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi EU:ssa tekemällä sääntelykehyksestä selkeämmän, kattavamman, ennakoitavamman ja helpommin saatavilla olevan, jotta tavoitteet ja indikaattorit olisivat helpommin ymmärrettäviä ja tulkinnanvaraa jäisi siten vähemmän ja säännösten yhdenmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi jäsenvaltioille mahdollista ja helpompaa ennen sääntöjen tiukentamista tai niiden lisäämistä; ehdottaa, että yleisdirektiivi saatetaan ajan tasalle uusimman tieteellisen tiedon mukaisesti niin, että siihen sisällytetään tuotantoeläinten hyvinvointia koskevat komission tavoitteet ja kansalaisten odotukset sekä systeemisen tutkimuksen tulokset, ja kehitetään lajikohtaisia direktiivejä ottaen asianmukaisesti huomioon kotieläintuotannon luonne, eläinten elämän eri vaiheet, tiloilla noudatettavat muut kuin kotieläintuotantoa koskevat käytännöt, perinteet ja alueelliset olosuhteet sekä maaperä- ja ilmasto-olosuhteiden moninaisuus;

37.

 panee merkille, että nykyinen eläinten hyvinvointia koskeva EU:n lainsäädäntö ei ole kattava, ja kehottaa komissiota arvioimaan eläinten hyvinvointia koskevan erityislainsäädännön tarvetta ja vaikutuksia uusimman tieteellisen tiedon valossa sellaisten elintarviketuotannossa käytettävien lajien osalta, jotka eivät tällä hetkellä kuulu lajikohtaisen lainsäädännön soveltamisalaan; panee merkille, että yleisdirektiivissä, sioista annetussa neuvoston direktiivissä 2008/120/EY, broilereista annetussa neuvoston direktiivissä 2007/43/EY ja munivista kanoista annetussa neuvoston direktiivissä 1999/74/EY ei ole eläinperusteisia hyvinvointi-indikaattoreita; toteaa lisäksi, että ympäristöolosuhteiden, kuten ilmanlaadun (typpi, hiilidioksidi, pöly), valaistuksen (kesto, kirkkaus) ja mahdollisimman vähäisen melun, täytäntöönpanoa ja seurantaa koskevien mitattavissa olevien vaatimusten puuttuminen vaikuttaa eläinten hyvinvointiin ja vääristää lisäksi kilpailua tulkinnanvaran vuoksi; kehottaa komissiota laatimaan täytäntöönpanokelpoisia ja mitattavissa olevia indikaattoreita, joiden olisi oltava lajikohtaisia ja tieteellisesti ajan tasalla;

38.

 kehottaa komissiota selventämään jäsenvaltioiden seurantaan tarkoitettua kehystään ja varmistamaan, että haitallisiin käytäntöihin puututaan ja että rikkomusmenettelyjä käynnistetään, jos lainsäädäntöä ei noudateta; korostaa kotieläintuotannossa käytettävien täsmätekniikoiden merkitystä, mukaan lukien tuotantoeläinten terveyden ja hyvinvoinnin seurantavälineiden tarjoamat mahdollisuudet, sillä ne auttavat ehkäisemään ja valvomaan paremmin tautien puhkeamista tiloilla; korostaa, että eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön noudattamatta jättäminen johtuu monista tekijöistä, muun muassa eläinperusteisista indikaattoreista, joita ei voida panna täytäntöön eikä mitata; toteaa, että tarkastustiheys vaihtelee eri jäsenvaltioissa vähintään prosentista enintään 30 prosenttiin; on huolissaan siitä, että tarkastustiheyden suuri vaihtelu johtaa joko valvonta-asetuksen (19) noudattamatta jättämiseen tai aiheuttaa kasvattajille huomattavia paineita; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan valvonta-asetuksen täytäntöönpanoa, jotta voidaan vähentää tarkastustiheyden vaihtelua jäsenvaltioiden ja kotieläintuotannon alojen välillä; kehottaa komissiota raportoimaan parlamentille vuosittain toimistaan ja jäsenvaltioiden toimista, joilla pyritään parantamaan tiloilla pidettävien eläinten hyvinvointia EU:ssa;

39.

 kehottaa komissiota liittämään kaikkiin päätöksiin tieteellisen arvioinnin ja vaikutustenarvioinnin (mukaan lukien ympäristöön liittyvät sekä taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset), joissa olisi otettava huomioon EU:n kunkin alan kotieläintuotannon menetelmien moninaisuus ja analysoitava sekä eläinten tilannetta (lajeittain ja tuotantovaiheittain) että kasvattajien tilannetta, jotta voidaan ottaa huomioon kansalaisten odotukset ja luoda tehokas kasvatusjärjestelmä, jolla varmistetaan, että eläimet elävät suotuisissa olosuhteissa, eläinten hyvinvointia kunnioitetaan ja toiminta on kasvattajille taloudellisesti kannattavaa;

40.

 korostaa, että jäsenvaltioiden olisi säädettävä asiaankuuluvista valvontajärjestelmistä, jotka voitaisiin yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden kesken, ja että jäsenvaltioiden on aina varmistettava EU:n lainsäädännön tinkimättömän noudattamisen valvonta; kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille säännöllisesti raportteja eläinten hyvinvointia koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta ja sen valvonnasta ja määrittelemään puutteita ja esittämään tietoja rikkomuksista jäsenvaltion, lajien ja rikkomustyypin mukaan eriteltyinä;

41.

 kehottaa komissiota parantamaan yhteistyötä kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien välillä ja helpottamaan eri sidosryhmien välistä vuoropuhelua jäsenvaltioissa, jotta ne voivat yhdessä pohtia kotieläintuotantojärjestelmien kehittämistä; kannustaa jakamaan ”hyviä” käytäntöjä kotieläintuotannon alojen ja jäsenvaltioiden välillä; kehottaa kehittämään välineitä, joilla kannustetaan uraauurtavia kasvattajia osallistumaan kehityshankkeisiin; kehottaa ottamaan kasvattajat ja eläinten hyvinvointiin erikoistuneet tutkijat mukaan Euroopan eri alueilla toteutettavien tutkimusten kaikkiin vaiheisiin; toivoo, että tutkimusasiakirjat ja hyvien käytäntöjen levittämistä koskevat asiakirjat käännetään kaikille Euroopan unionin kielille; panee merkille tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman Horisontti Eurooppa tarjoamat mahdollisuudet, ja odottaa, että jäsenvaltioiden välistä tarkoituksenmukaista tasapainoa hankkeiden saannissa; kannustaa komissiota edistämään tulossuuntautunutta lähestymistapaa, joka tarjoaa asianmukaisen ympäristön jäsenvaltioiden edustajien, tieteellisten elinten, sidosryhmien, kasvattajien ja kansalaisjärjestöjen yhteen kokoamiselle sekä näkemysten ja parhaiden käytäntöjen vaihdolle, jotta eläinten hyvinvointia koskeva lainsäädäntö voidaan panna yhtenäisemmin täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden mukaisesti;

42.

 panee tyytyväisenä merkille eri eläinlajien ja -luokkien hyvinvointia käsittelevien EU:n vertailukeskusten (EURCAW) perustamisen osana eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevaa EU:n strategiaa vuosiksi 2012–2015; kannustaa komissiota kehittämään edelleen EURCAW-verkostoa erityisesti erityislainsäädännön soveltamisalaan kuulumattomien lajien osalta tehokkaana foorumina, jonka avulla voidaan levittää kaikissa jäsenvaltioissa johdonmukaisesti ja yhdenmukaisesti teknistä tietoa siitä, miten EU:n lainsäädäntöä olisi pantava täytäntöön;

43.

 muistuttaa, että kohdennetuilla yksilöllisillä hallinnointikäytännöillä on usein huomattava vaikutus eläinten hyvinvointiin; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön tulevien hankkeiden yhteydessä tulosperusteisen lähestymistavan, joka perustuu tieteelliseen näyttöön ja asiantuntemukseen sekä parhaiden käytäntöjen vertaisjakamiseen kasvattajien kesken;

44.

 korostaa, että on tärkeää keskustella säännöllisesti kansallisten ja alueellisten viranomaisten edustajien, maanviljelijä- ja sidosryhmäjärjestöjen, kansalaisjärjestöjen, kansalaisten ja asiantuntijoiden kanssa hyviä käytäntöjä koskevista esimerkeistä ja tarvittavista parannuksista eläinten hyvinvoinnin alalla; huomauttaa, että tietämyksen siirtäminen tällä alalla on matalista kustannuksistaan huolimatta erittäin tehokasta ja sitä olisi siksi alettava toteuttaa useammin käytännössä; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että komissio on uusinut eläinten hyvinvointia käsittelevän foorumin toimeksiannon; katsoo, että hyvien käytäntöjen vaihtamista ja tietämyksen siirtämistä olisi vahvistettava ja helpotettava edelleen, jotta voidaan auttaa asianomaisia osapuolia nopeuttamaan ja yksinkertaistamaan säännöllistä tietojenvaihtoprosessiaan ja tallentamaan ja turvaamaan tietovirtansa; korostaa, että on tärkeää keskustella säännöllisesti myös niiden EU:n ulkopuolisten maiden edustajien kanssa, jotka tuovat eläimiä unionista;

45.

 kehottaa komissiota nivomaan eri strategiansa yhteen soveltamissäännöillä, jotka on laadittu johdonmukaisesti Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, Pellolta pöytään -strategian, vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian sekä kauppaan, kaupallisin käytäntöihin ja myynninedistämiseen liittyvien maatalouspolitiikkojen kanssa; korostaa, että näiden strategioiden välinen johdonmukaisuus on elinkelpoisen maatalousalan edellytys; kehottaa yhdenmukaistamaan eläinten hyvinvointia koskevan tarkistetun lainsäädännön täysin Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja Pellolta pöytään -strategian painopisteiden kanssa, laajentamaan sen soveltamisalaa ja lisäämään joustavuutta, jotta se voidaan mukauttaa uusimpaan tieteelliseen ja teknologiseen kehitykseen; kehottaa komissiota saattamaan kauppapolitiikan eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevien EU:n normien mukaiseksi arvioimalla uudelleen kolmansien maiden kanssa tehtyjä kauppasopimuksia ja sisällyttämään vastavuoroisuuden uusiin kahden- ja monenvälisiin kauppasopimuksiin, jotta luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja vältetään heikentämästä EU:n omien tuottajien taloudellista kannattavuutta ja varmistetaan, että tuottajat noudattavat eläinten hyvinvointia ja tuotteiden laatua koskevia EU:n normeja;

46.

 kehottaa komissiota yhdistämään toisiinsa erilaiset oikeudelliset tekstit, jotka liittyvät eläinten hyvinvointiin niin tiloilla kuin kuljetuksen tai teurastuksen aikanakin;

Eläinten hyvinvointimerkinnät

47.

 pitää valitettavana, että tuottajat, jotka osallistuvat vapaaehtoisesti eläinten hyvinvointia edistäviin järjestelmiin, saavat tästä vain rajallista taloudellista tuottoa; toteaa lisäksi, että eläinten hyvinvointimerkintöjen onnistuminen on mahdollista vain, jos maksetusta korkeammasta hinnasta saadaan kohtuullinen taloudellinen tuotto ja jos kustannukset ja hyödyt jaetaan oikeudenmukaisesti koko elintarvikeketjussa, jolloin kasvattajat saavat oikeudenmukaisen osuuden korkeammasta hinnasta, jonka kuluttaja maksaa ostaessaan elintarvikkeita, jotka ovat eläinten hyvinvointia koskevien EU:n merkintävaatimusten mukaisia;

48.

 kehottaa komissiota neuvottelemaan monenvälisissä yhteyksissä ja kahdenvälisten sopimusten yhteydessä vastavuoroisuuslausekkeista, jotka koskevat eläinten hyvinvointia koskevien normien noudattamista tuontituotteiden yhteydessä sekä paikkansapitävien tietojen antamista kuluttajille;

49.

 korostaa, että mahdollisten eläinten hyvinvointimerkintöjen käyttöönotto edellyttää varhaisessa vaiheessa yhdenmukaistettuja pakollisia sääntöjä, jotka laaditaan yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa ja jotka perustuvat selkeisiin tieteellisiin indikaattoreihin, sekä laajamittaisia tiedotuskampanjoita ja valistustoimia tietojen antamiseksi eurooppalaisille kuluttajille;

50.

 kehottaa komissiota lisäksi takaamaan eläinten hyvinvoinnin tuotantoketjussa myös tuottajasta eteenpäin ja sisällyttämään sen yhdenmukaistettuihin vapaaehtoisia merkintöjä koskeviin säännöksiin;

51.

 kehottaa komissiota aloittamaan kattavan eläinten merkitsemistä koskevan EU:n järjestelmän työstämisen, jotta voidaan kehittää vapaaehtoisia merkintöjä koskeva pakollinen EU:n kehys, jonka olisi katettava kaikki tuotantoeläintilat mutta johon olisi sisällyttävä ja jossa olisi otettava huomioon kunkin lajin erityispiirteet kilpailun vääristymiseen johtavien riskien rajoittamiseksi sisämarkkinoilla, ja jättämään samalla riittävästi tilaa yksityisille aloitteille, joissa panostetaan tuotteiden monimuotoisuuteen ja noudatetaan korkeampia eläinten hyvinvointia koskevia normeja vipuvaikutuksen aikaansaamiseksi markkinoilla;

52.

 kehottaa komissiota ehdottamaan yhdenmukaistettua ja pakollista EU:n kehystä, joka sisältää vapaaehtoisia eläinten hyvinvointimerkintöjä koskevia yhteisiä vaatimuksia, joka perustuu EU:n sääntöihin ja jossa jäsenvaltioita kehotetaan ilmoittamaan käytössä olevat erilaiset menettelytavat; kehottaa laatimaan kehyksen eritelmät käyttäen teknisesti toteutettavissa olevaa ja tieteellisesti luotettavaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon tuotantomenetelmät koko syklin ajan, ja varmistamaan kasvattajille arvon palauttamisen, jotta mahdollistetaan markkinalähtöinen edistyminen eläinten hyvinvoinnin alalla; vaatii, että merkintäjärjestelmän on perustuttava selkeisiin teknisiin eritelmiin ja määritelmien selkeästi määriteltyyn käyttöön ja väitteisiin, joita voidaan käyttää markkinoinnissa, jotta estetään kuluttajien harhaanjohtaminen ja eläinten hyvinvoinnin kaunisteleminen;

53.

 muistuttaa, että johdonmukaisuuden vuoksi jalostetuissa tuotteissa ja eläinperäisissä ainesosissa olisi myös voitava käyttää tällaisia merkintöjä; suosittaa, että ehdotetussa eläinten hyvinvointimerkintöjä koskevassa järjestelmässä otetaan eläinten hyvinvoinnin rinnalla huomioon kuluttajien lisääntynyt tiedontarve ja Pellolta pöytään -strategian rinnakkaiset tavoitteet, jotka koskevat kestävyyteen, terveyteen ja ruokavalioon liittyviä kysymyksiä;

54.

 kehottaa komissiota tutkimaan tarkasti mahdollisia vaikutuksia, joita merkintöjä koskevia yhteisiä vaatimuksia sisältävän pakollisen EU:n kehyksen käyttöönotosta aiheutuu erityisesti kasvattajille, arvioimaan perusteellisesti vaikutuksia, jotka kohdistuvat elintarvikeketjun kaikkiin toimijoihin tuottajista kuluttajiin, ja hyödyntämään samalla erityisesti joissakin jäsenvaltioissa viime vuosina käyttöön otetuista julkisista merkintäjärjestelmistä saatuja kokemuksia; kehottaa komissiota välttämään ristiriitoja mahdollisten tulevien järjestelmien ja nykyisten merkintäjärjestelmien välillä, erityisesti eläinten hyvinvointia koskevissa erityisdirektiiveissä säädettyjen pakollisten vaatimusten suhteen; on huolissaan komission vuonna 2012 tekemän edellisen vaikutustenarvioinnin tuloksista, sillä sen mukaan merkinnät lisäisivät tuotannonalan kustannuksia lisäämättä kuitenkaan välttämättä hyötyjä;

55.

 kehottaa komissiota toteuttamaan politiikkaa, jolla suojellaan eurooppalaista kotieläintuotantoa kieltämällä sellaisten kotieläinten tai sellaisen lihan tuonti Eurooppaan, jotka eivät täytä eläinten hyvinvointia koskevia eurooppalaisia normeja;

o

o o

56.

 kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)  Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0295.

(2)  EYVL L 221, 8.8.1998, s. 23.

(3)  EYVL L 203, 3.8.1999, s. 53.

(4)  EUVL L 182, 12.7.2007, s. 19.

(5)  EUVL L 10, 15.1.2009, s. 7.

(6)  EUVL L 47, 18.2.2009, s. 5.

(7)  EUVL C 263, 25.7.2018, s. 90.

(8)  EUVL C 345, 16.10.2020, s. 28.

(9)  Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0277.

(10)  EUVL C 86, 7.3.2019, s. 173.

(11)  Komissiolle tehty tutkimus ”Future of EU livestock: How to contribute to a sustainable agricultural sector?”, kesäkuu 2020.

(12)  Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoiden EU-seurantakeskus, The EU fish market, vuoden 2015 painos.

(13)  Euroopan parlamentin tutkimus ”End the cage age: Looking for alternatives”, marraskuu 2020.

(14)  Komissiolle tehty tutkimus ”Future of EU livestock: How to contribute to a sustainable agricultural sector?”, kesäkuu 2020.

(15)  Fortun-Lamothe, L., Savietto, D., Gidenne, T., Combes, S., Le Cren, D., Davoust C., Warin, L., Démarche participative pour la conception d’un système d’élevage cunicole socialement accepté, ”Colloque Bien-être animal: des valeurs à partager” [Participatory initiative with a view to designing a socially accepted rabbit farming system, ”Animal welfare: shared values” symposiumi], Strasbourg, 1. ja 2. heinäkuuta 2019.

(16)  Guingand, N, ”Réduire la densité animale en engraissement: quelles conséquences sur l’émission d’odeurs et d’ammoniac?”, Journées Recherche Porcine [”Reducing stocking density in the fattening phase: effects on odour and ammonia emissions”, French Swine Research Days], 39, s. 43–48, 2007.

(17)  Kollenda, E., Baldock, D., Hiller, N., Lorant, A., Assessment of environmental and socio-economic impacts of increased animal welfare standards: transitioning towards cage-free farming in the EU, Euroopan ympäristöpolitiikan instituutti raportti, Bryssel ja Lontoo, syyskuu 2020.

(18)  Ks. neuvoston 5. lokakuuta 2021 antamat päätelmät sianliha-alan kriisistä ja komission alustava kertomus Tanskassa 9.–13. lokakuuta 2017 tehdystä tarkastuksesta, jossa arvioidaan jäsenvaltioiden toimia hännänpurennan ehkäisemiseksi ja sikojen häntien rutiininomaisen typistämisen välttämiseksi.

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/625, annettu 15. maaliskuuta 2017, virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi (EUVL L 95, 7.4.2017, s. 1).

Top