16.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/3

—

alustavana päätöksenä ja kun EUIPO ei ole antanut kirjallista hyväksyntää tuomion täytäntöönpanon lykkäämiseksi, lykkää tuomion soveltamista

—

peruuttaa ja kumoaa tuomion tässä valituksessa esitetyillä perusteilla

—

peruuttaa EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan päätöksen R 1323/2014-1, joka on päivätty 11.8.2015

—

vaihtoehtoisesti peruuttaa tuomion ja määrää menettelyn keskeyttämisestä Brexit-menettelyn päättymiseen saakka tai ainakin 31.5.2019 saakka, joka vastaa EU-sopimuksen 50 artiklassa määrättyä määräaikaa

—

velvoittaa Lion Laboratoriesin ja Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Alcohol Countermeasure Systems (International) Inc:n oikeudenkäyntikulut sekä ensimmäisen oikeusasteen menettelyssä asiassa T-638/15 että valitusmenettelyssä.

1)

Ensimmäinen valitusperuste koskee Alcohol Countermeasure Systems (International) Inc:n vaatimukseen liittyvien huomautusten vääristelyä valituksenalaisen tuomion 86 kohdassa toteamalla, että ”merkityksellisinä ajanjaksoina” myytiin vain 64 laitetta, sillä tällainen (riidaton) luku liittyi pelkästään ensimmäiseen ajanjaksoon (5.10.2004–4.10.2009).

2)

Toinen valitusperuste koskee 21.3.2013 päivätyn kirjeen, jonka Lion Laboratoriesin asianajaja lähetti EUIPO:lle, vääristelyä ja siis asetuksen N:o 207/2009 (1) ja asetuksen N:o 2868/95 (2) 57 artiklan 2 kohdan (22 artiklan 2 kohta ja 40 artiklan 5 kohta)) rikkomista. Tällaisessa kirjeessä ei mainittu aikaisemman tavaramerkin rekisteröintinumeroa (Yhdistyneen kuningaskunnan tavaramerkki nro 2040518), vaan siinä viitattiin kahdesti Yhdistyneen kuningaskunnan tavaramerkkiin nro 2371210, mikä tarkoittaa sitä, että Lion Laboratories i) ei täyttänyt velvollisuuttaan esittää todisteita käytöstä Yhdistyneen kuningaskunnan tavaramerkin nro 2040518 tai väitteen perustana olevan tavaramerkin osalta, ja/tai ii) vaihtoi tavaramerkin, johon menettely perustui, toiseen tavaramerkkiin.

3)

Kolmannen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin i) tulkitsi virheellisesti asetuksessa N:o 207/2009 tarkoitettua käsitettä ”tosiasiallinen käyttö”, jota oli tulkittu asiassa Ansul (C-40/01, 11.3.2003), ja ii) sovelsi virheellistä menetelmää. Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen tarkastellessaan pelkästään ensimmäistä ajanjaksoa ja ottamalla huomioon arvioidut myyntiluvut, joista oli sovittu yksinoikeuden antavalla lisenssisopimuksella. Tämän lisäksi, ja kun otetaan huomioon hyvin pieni ja ajallisesti rajoitettu määrällinen käyttö ensimmäisellä ajanjaksolla, tosiasiallista käyttöä ei ollut voitu osoittaa viittaamalla useisiin tekijöihin, joita unionin yleinen tuomioistuin ei analysoinut (kuten seuraavat: i) osapuolten arvioidut myyntiluvut lisenssisopimuksessa, ii) markkinoiden ominaisuudet (käsittäen 30 miljoonaa asiakasta), iii) tavaroiden luonne (mukaan luettuna alkometrit) ja iv) vuonna 2004 haetun Yhdistyneen kuningaskunnan tavaramerkin nro 2371210 olemassaolo. Unionin yleinen tuomioistuin kiinnitti joihinkin asiakirjoihin suhteetonta huomiota, mukaan lukien palveluihin liittyvät asiakirjat, kun taas aikaisempaan tavaramerkkiin vedottiin vain luokkaan 9 kuuluvien tavaroiden osalta.

4)

Neljännessä valitusperusteessa analysoidaan, kuinka unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti käsitettä ”tosiasiallinen käyttö” myös soveltamalla virheellistä mittapuuta, kun se määritteli, oliko aikaisempaa tavaramerkkiä käytetty tavaramerkkinä. Lisäksi ei voida soveltaa unionin tuomioistuimen asiassa Céline antamaa tuomiota (C-17/06, 11.9.2007), kun i) tavaroihin on liitetty muita tavaramerkkejä, ii) tällaisilla tavaroilla on muita nimiä ja iii) jotkut asiakkaat katsovat tavaramerkin myös yleisnimeksi. Lisäksi nämä seikat estävät sen, että asiakas muodostaa mielessään yhteyden aikaisemman tavaramerkin ja yleisnimenä tai yhtiön nimenä käytetyn merkin välille.

5)

Viides peruste koskee yleistä järjestystä: aikaisemman Yhdistyneen kuningaskunnan tavaramerkkioikeuden perusteella ei voida peruuttaa EU-tavaramerkkiä, kun otetaan huomioon Brexit-menettely ja Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklan nojalla lähettämä ilmoitus. Tällaisen peruuttamisen salliminen nostaisi kuluja ja loisi tarpeettomia ja suhteettomia esteitä yhtenäiselle tavaramerkkisuojalle, koska kahdessa vuodessa tai lyhyemmässä ajassa Yhdistynyt kuningaskunta ei ole enää osa EU:n yhtenäistä tavaramerkkijärjestelmää. Unionin yleinen tuomioistuin loukkasi tämän vuoksi alueperiaatetta, joka on tunnustettu vuoden 1883 Pariisin sopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklassa.