—

unionin yleisen tuomioistuimen 13.9.2013 asiassa T-214/11 antama tuomio on kumottava

—

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen valitusperuste koskee asetuksen N:o 45/2001 (1) 2 artiklassa määritellyn oikeudellisen käsitteen ”henkilötieto” virheellistä tulkintaa.

Valittajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että nimien ja mielipiteiden yhdistelmä muodostaa henkilötiedon. Niiden mukaan henkilötiedon käsite ei kata mielipiteitä, jotka on ilmaistu osana sellaisen julkisen komitean toimintaa, johon asiantuntijoita, joiden nimet ja muut henkilökohtaiset tiedot ovat yleisesti saatavilla, pyydetään tunnustetun asiantuntemuksensa vuoksi osallistumaan.

2)

Toinen valitusperuste koskee asetuksen N:o 1049/2001 (2) 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja asetuksen N:o 45/2001 8 artiklan b alakohdan väitettyä virheellistä soveltamista, kun otetaan huomioon kyseisten säännösten soveltamisala sekä niihin sisältyvät menettelysäännöt ja aineellinen sisältö, erityisesti koska kaikkia kyseisillä säännöksillä suojattuja etuja ei valittajien mukaan tarkasteltu eikä punnittu.

Valittajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei tarkastellut kaikkia sovellettaviin säännöksiin, asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaan ja asetuksen N:o 45/2001 8 artiklan b alakohtaan liittyviä seikkoja. Se ei tarkastellut tai ottanut huomioon säännöksillä suojattuja erilaisia etuja.

3)

Kolmas valitusperuste koskee SEU 5 artiklan väitettyä virheellistä soveltamista sen vuoksi, että valittajille asetettiin kohtuuton todistustaakka, kun niiden edellytettiin osoittavan tietojen antamisen tarpeen ja suojattujen laillisten etujen ulottuvuuden.