27.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 280/33

—

toteaa, että Euroopan unionin kaikkien kansalaisten tulee pystyä hyötymään sähköisten terveydenhuoltopalvelujen kehityksestä. Heillä tulee olla enemmän päätösvaltaa terveydenhoidostaan, eivätkä sähköiset terveydenhuoltopalvelut saa johtaa eriarvoisuuden lisääntymiseen terveydenhuoltopalvelujen saatavuudessa ja niiden käyttämisessä.

—

toteaa, että useissa EU:n jäsenvaltioissa paikallis- ja alueviranomaiset kantavat osaltaan vastuun terveys- ja hyvinvointipolitiikan suunnittelusta, määrittämisestä, toteuttamisesta, arvioinnista ja rahoittamisesta. Onkin luonnollista, että alueellisten viranomaisten tulee olla tiiviisti osallisina kaikissa uudistuksissa, jotka vaikuttavat terveydenhoitoon ja hyvinvointipalveluihin.

—

kehottaa panostamaan herkeämättä terveyskasvatukseen, innovointiin ja muutokseen, joita ohjaa sitoumus asiantuntemukseen ja tietoisuus siitä, että nykypäivän ratkaisut saattavat nopeasti muuttuvassa sähköisen terveydenhuollon toimintaympäristössä olla jo huomenna aikansa eläneitä.

—

toteaa, että nykyisellään on olemassa suuret määrät terveyttä, hyvinvointia ja sosiaalipalveluja koskevaa tietoa, joka on tallennettu erillisiin järjestelmiin, ja katsoo, että kun näitä tietoja hyödynnetään tehokkaammin eri yksiköiden välillä, eurooppalaiset terveydenhuoltojärjestelmät voi hankkia uudenlaista arvostusta ja luoda voimakkaamman ja tarkoituksenmukaisemman hoidon jatkumon.

—

panee merkille, että paikallishallintojen osallisuus, tietojen hajautettu tallentaminen, kansalaisten ja potilaiden asianmukainen informoiminen sekä terveydenhoitohenkilöstön aktiivinen yhteistyö ovat ratkaisevia tekijöitä kehitettäessä sähköistä terveydenhuoltoa ja otettaessa se käyttöön onnistuneesti.

—

katsoo, että sähköisen terveydenhuollon laajamittainen käyttöön ottaminen ei riipu pelkästään oikeudellisesta ja teknisestä toteutettavuudesta vaan ensi kädessä kansalaisten, potilaiden ja terveydenhuollon ammattilaisten luottamuksesta. Komitea onkin sitä mieltä, että on tärkeää tarttua ongelmiin, jotka liittyvät yksityisyyden suojaan, luottamuksellisuuteen, tietosuojaan ja vastuuvelvollisuuteen, ja varmistettava, että arkaluonteisia tietoja suojellaan tietomurtoja, tietovuotoja, yksityisyyden loukkauksia ja muunlaista väärinkäyttöä vastaan.

Esittelijä

Johan SAUWENS (BE, EPP), Flaamilaisen parlamentin jäsen

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Sähköisen terveydenhuollon toimintasuunnitelma 2012–2020 – innovatiivista terveydenhuoltoa 21. vuosisadalle

COM(2012) 736 final

1.

suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon, joka käsittelee sähköisen terveydenhuollon toimintasuunnitelmaa 2012–2020. Siinä komissio linjaa EU:n strategian sähköisen terveydenhuollon osalta ja esittää, mitkä tavoitteet on saavutettava, jotta päästään hyödyntämään sähköisen terveydenhuollon tarjoamia mahdollisuuksia. Tämän suunnitelman myötä otetaan näet tärkeä askel valmistettaessa eurooppalaisia terveydenhuoltojärjestelmiä kohtaamaan haasteet seuraavilla aloilla: hoidon laadun parantaminen; yhä niukemmaksi käyvien voimavarojen tehokkaampi hyödyntäminen; potilaille, hoidon suorittajille, hoidon tarjoajille ja viranomaistahoille aiheutuvan hallinnollisen taakan keventäminen sekä innovointi tietotekniikan ja teknologian, tuotannon ja palveluiden saralla.

2.

yhtyy komission käsitykseen, että EU:n kansalaisille ei kerry hyötyä parhaistakaan sähköisen terveydenhuollon ratkaisuista, jos niitä kehitetään ja sovelletaan hajanaisesti, toisistaan irrallisilla lohkoilla. On myönteistä, että komissio kiinnittää huomiota juridisiin, organisatorisiin, semanttisiin ja teknisiin yhteentoimivuuden periaatteisiin, suuntaviivoihin ja eritelmiin.

3.

korostaa, että lukuisissa EU:n jäsenvaltioissa vastuu terveys- ja hyvinvointipolitiikasta on siirretty paikallis- ja aluetasolle ja että alueellisten viranomaisten mielipiteelle täytyy antaa keskustelussa nykyistä suurempi painoarvo.

4.

toteaa, että Euroopan unionin kaikkien kansalaisten tulee pystyä hyötymään sähköisten terveydenhuoltopalvelujen kehityksestä, eikä se saa johtaa (enempään) eriarvoisuuteen terveydenhoitopalvelujen saatavuudessa ja niiden käyttämisessä. Potilaan edun on oltava etusijalla sähköisen terveydenhuollon aiheuttamassa mullistuksessa. Potilaalla on oikeus päättää, miten häntä koskeviin tietoihin voi päästä käsiksi. Potilaille on esitettävä selkeästi, millä tavoin se on mahdollista ja kenellä on siihen oikeus. Sähköisen terveydenhuollon täytyy varmistaa, että kansalaisilla ja potilailla on enemmän päätösvaltaa terveydestään.

5.

tähdentää, että uusien sovellusten on oltava helposti ulottuvilla ja että niiden täytyy vahvistaa vammaisten sekä ikääntyneiden tai heikossa asemassa olevien kansalaisten itsenäisyyttä. Tämän vuoksi saatavuuden olisi oltava kaikkein tuotteiden ja ohjelmasovellusten pakollinen markkinoille tuonnin edellytys.

6.

toteaa, että useissa EU:n jäsenvaltioissa paikallis- ja alueviranomaiset kantavat osaltaan vastuun terveys- ja hyvinvointipolitiikan suunnittelusta, määrittämisestä, toteuttamisesta, arvioinnista ja rahoittamisesta. Niinpä on luonnollista, että alueellisten viranomaisten tulee olla tiiviisti osallisina kaikissa uudistuksissa, jotka vaikuttavat terveydenhoitoon ja hyvinvointipalveluihin.

7.

katsoo, että tässä yhteydessä voidaan viitata sähköisen terveydenhuollon perusrakenteita käsittelevään sähköisen terveydenhuollon strategiaraporttiin vuodelta 2011. Sen tekijät toteavat, että sähköisten potilastietojen hallinnointi on suurissa maissa aivan liian mutkikas tehtävä. Kokemukset Euroopassa osoittavat, että asetetuista tavoitteista jäädään väkimäärältään yli kymmenen miljoonan asukkaan maissa ja varsinkin niissä, joissa terveydenhuoltojärjestelmä ei rakennu ylhäältä alaspäin. Ratkaisun vaikuttaakin tarjoavan välimuoto, jossa valitaan valtakunnalliseen infrastruktuuriin tukeutuva paikallinen tai aluekohtainen järjestelmä.

8.

huomauttaa lisäksi, että AK:n äskettäin julkistamasta tutkimuksesta Dynamic health systems and new technologies: eHealth solutions at local and regional levels käy ilmi, että sähköinen terveydenhuolto kuuluu eurooppalaisten paikallis- ja alueyhteisöjen tärkeimpinä pitämien kysymysten joukkoon.

9.

toteaa, että tarvitaan enemmän alueidenvälistä yhteistyötä ja keskinäistä vaihdantaa toimintalinjojen ja käytännön kokemuksen saralla, jotta sähköisen terveydenhuollon edelläkävijät kykenevät siirtämään tietämystään uusille tulokkaille. Euroopan komissio voi kantaa kortensa kekoon keräämällä ja kokoamalla yhteen tietämystä ja parhaita käytänteitä. Komitea katsoo, että tarvitaan perinpohjainen analyysi, jotta pystytään selvittämään, mitkä sähköisen terveydenhuollon aloitteet ja mallit soveltuvat jouhevimmin sovellettaviksi EU:n mittakaavassa.

10.

on sitä mieltä, että terveysosaaminen on tärkeä tekijä strategioissa, joiden avulla pyritään poistamaan eriarvoisuus terveyden alalla. Komitea toteaa, että digitaaliosaamisen ja laajakaistan käyttömahdollisuuden ohella terveystietämyksen lisääminen voi tuoda entistä useammat syrjäisten, harvaanasuttujen tai muuten epäedullisessa asemassa olevien alueiden ihmiset paitsi paikkansapitävän tiedon, ennaltaehkäisevän terveydenhuollon toimenpiteiden ja lääketieteellisen asiantuntemuksen piiriin mutta myös helppokäyttöisten verkkopalvelujen ja hoidon sekä lääketieteellisen seurannan ulottuville.

11.

katsoo, että eri yhteiskuntaryhmiä koskeva asianmukainen, luotettava ja helppokäyttöinen ja tarkoituksenmukainen informaatio on digitaalisen terveysosaamisen edellytys. Tähän sisältyy se, että julkinen valta ja yksityissektori tarjoavat selkeää ja asiaankuuluvaa informaatiota ja aivan erityisesti että terveysalan työntekijät hankkivat paremmat tiedot potilaidensa terveysosaamisesta.

12.

panee merkille, että sähköinen terveydenhuolto muuttaa intensiivisesti muotoaan ja kehittyy lakkaamatta. Nykypäivän käsitykset ja saavutukset saattavat jo huomenna olla aikansa eläneitä. Siirtyminen perinteisestä terveydenhuollosta sähköiseen terveydenhuoltoon vaatii paitsi välttämätöntä tietoteknistä infrastruktuuria ja digitaaliosaamista mutta ennen kaikkea myös muutosta terveydenhoitohenkilöstön ja sosiaalityöntekijöiden, tutkijoiden, sairausvakuutuslaitosten, potilaiden ja julkisen vallan väliseen suhteeseen. Tarvitaan myös herkeämätöntä panostamista innovointiin ja muutokseen, ammatilliseen koulutukseen ja asiantuntemukseen.

13.

huomauttaa, että tässä yhteydessä voidaan viitata Brysselissä vuonna 2010 järjestetyn tutkimustyöpajan Monitoring National eHealth Strategies päätelmiin, joissa todettiin käyneen ilmeiseksi, että sähköisen terveydenhuollon strategioiden toteuttaminen Euroopassa on luultua paljon mutkikkaampaa ja että se kysyy runsaasti odotettua enemmän aikaa. Sen lisäksi sähköisen terveydenhuollon kompleksisuutta hallinnollisena haasteena on vakavasti aliarvioitu.

14.

panee merkille, että tietyillä alueilla terveydenhoitohenkilöstön ja sosiaalityöntekijöiden tietoteknisessä osaamisessa ja sähköisen terveydenhuollon tarjoamien mahdollisuuksien tuntemuksessa on melkoisesti toivomisen varaa. Sama osaamisvaje koskee tiettyjen, terveydenhoitohenkilöstön ja sosiaalityöntekijöiden käytettävissä tai markkinoilla myytävänä olevien ohjelmistojen laatua, käyttäjäystävällisyyttä ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia. Tämä on valitettavaa ja haittaa sähköisen terveydenhuollon suotuisaa kehitystä. Ehdot, jotka käytettävissä olevien lääketieteellisten tietokoneohjelmistojen ja erityisesti sähköisen potilasasiakirjan on täytettävä, voidaan esittää paljon selväpiirteisemmin, jotta edellä mainittujen laatua pystytään arvioimaan ja jotta pystytään soveltamaan merkintämenettelyjä. Voidaan todeta, että terveysalan ja tietotekniikka-alan kommunikaatio ei tällä hetkellä ole riittävän tarkoituksenmukaista.

15.

toteaa, että nykyisellään on olemassa suuret määrät terveyttä, hyvinvointia ja sosiaalipalveluja koskevaa tietoa, joka on tallennettu kaikissa tapauksissa erillisesti. Kun näitä tietoja hyödynnetään tehokkaammin, terveydenhuolto voi hankkia uudenlaista arvostusta, ja kyetään aikaansaamaan voimakkaampi ja tarkoituksenmukaisempi hoidon jatkumo. Tähän liittyen tietoteknisiä perusrakenteita ei saa rajata lääketieteellisiin terveydenhoitopalveluihin vaan niitä täytyy laajentaa sosiaalipalvelujen, tuetun asumisen, ennaltaehkäisevän terveydenhuollon ja hyvinvointipalvelujen aloille. Näin noudatetaan periaatetta, jonka mukaan palvelujen käyttäjän tulee olla keskeisessä asemassa terveydenhuolto- ja hyvinvointipalvelujen järjestelmässä ja että järjestelmän eri osatekijöiden tulee sovittaa työtapansa sen mukaisesti. Sähköinen terveydenhuolto voi edesauttaa pääsemistä putkiajattelusta hoidon alalla ja kokonaisvaltaisen tarkastelutavan omaksumista hoidon tarpeessa olevaan nähden.

16.

katsoo, että hoidon laadun kohentamista ajatellen (tarkoituksenmukaisuuden ja jatkuvuuden lisääminen, potilaan aseman vahvistaminen yms.) ratkaisevan tärkeää on se, että terveydenhuollon toimijat jakavat tietoa sähköisesti keskenään. Tätä nykyä monissa maissa ja monilla alueilla tilanne on vielä se, että lääketieteelliset tiedot on tallennettu hajalleen eri paikkoihin (ne ovat tiedostoina itsenäisen omalääkärin tai erikoislääkärin tietokoneessa tai sairaalan tietojärjestelmän palvelimessa), eikä ole mahdollista, että tiettyyn potilaaseen hoitosuhteessa olevat toimijat pystyisivät jakamaan näitä tietoja keskenään. Päivystävä omalääkäri tai sairaalan ensiapupoliklinikassa päivystävä lääkäri voi joutua toimimaan hätätilanteessa pystymättä turvautumaan potilaan tärkeimpiä lääketieteellisiä tietoja ja senhetkistä lääkitystä koskevaan yhteenvetoon. Ongelma näyttäytyy vielä akuutimpana, kun potilas on ulkomailla ja kielimuuri tekee potilaan ja tätä hoitavan henkilön kommunikoinnin pulmalliseksi. Tämä haaste konkretisoituu entisestään, kun 9. maaliskuuta 2011 potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa ja rajatylittävästä terveydenhuoltopalvelujen käyttämisestä annetun direktiivin vaikutukset tulevat käytännön kokemuksen myötä selvemmiksi. Kliiniseen biologiaan ja lääketieteelliseen kuvantamiseen liittyviä tutkimuksia tehdään tarpeettomasti uudelleen, koska käytettävissä ei ole tuoreita potilaan terveyttä koskevia tietoja.

17.

toteaa tyytyväisenä, että sähköisen terveydenhuollon toimintasuunnitelmassa kiinnitetään runsaasti huomiota yhteentoimivuusperiaatteisiin liittyviin ongelmiin. Sähköisen terveydenhuollon markkinat EU:ssa ovat varsin pilkkoutuneet, ja tarjolla olevat, tietyissä tapauksissa varsin paikallisiin tilanteisiin tarkoitetut tieto- ja viestintätekniset ratkaisut ovat aiheuttaneet sen, että kyseiset järjestelmät ovat kalliimpia, muiden tahojen ulottumattomissa, epäluotettavia ja sopimattomia muihin tarkoituksiin, eikä niitä voida hyödyntää uusiin sovelluksiin. Tilanne haittaa myös tietotekniikan toimialaa, koska sen markkinoillepääsy on hyvin suppeaa ja tuotekehityksen kannattavuus joutuu uhan alaiseksi, mikä tukahduttaa elintärkeää innovointia. Toimintasuunnitelma tarjoaa mahdollisuuksia suurten ja pienten yritysten taloudellisille aloitteille kaikissa Euroopan maissa.

18.

katsoo, että yhteentoimivuusperiaatteiden määrittäminen sähköisen terveydenhuollon verkostolle tämän kalenterivuoden aikana on tärkeä seikka. Kun tutkitaan sähköisiä potilasasiakirjoja koskevaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, on syytä tarkastella myös aluekohtaisia määräyksiä.

19.

pitää asianmukaisena, että painotetaan yhteistyön tiivistämistä kansainvälisten ja maailmanlaajuisten organisaatioiden, kuten Maailman terveysjärjestön WHO:n, kanssa. Tarvitaan sopimuksia lääketieteellisten tietojen koodauksesta sekä sairauksia ja tauteja koskevien kansainvälisten luokitusjärjestelmien yhdenmukaisesta käyttämisestä, jotta on mahdollista hyödyntää tietokoneohjelmia lääketieteellisen päätöksenteon tukena.

20.

katsoo, että sähköisen terveydenhuollon laajamittainen käyttöön ottaminen ei riipu pelkästään oikeudellisesta ja teknisestä toteutettavuudesta vaan ensi kädessä kaikessa on kyse kansalaisten, potilaiden ja terveydenhuollon ammattilaisten luottamuksesta. Niinpä onkin aivan aluksi tartuttava ongelmiin, jotka liittyvät yksityisyyden suojaan, luottamuksellisuuteen, tietosuojaan ja vastuuvelvollisuuteen, ja pidettävä huoli siitä, että arkaluonteisia tietoja suojellaan tietomurtoja, tietovuotoja, yksityisyyden loukkauksia ja muunlaista väärinkäyttöä vastaan.

21.

toteaa, että yksi KPMG:n (EPD:n kansainvälinen tutkimus, Utrecht 6. helmikuuta 2012) tärkeimmistä havainnoista tutkimuksessa ja vertailussa kuuden muun eurooppalaisen maan kanssa oli se, että menossa oli siirtymä mittavista ja valtakunnallisista ohjelmista aluekohtaisempaan malliin, jotta kompleksisuutta kyettäisiin hallitsemaan ja kasvattamaan paikallistahojen osallisuutta. KPMG katsoo, että kun käytetään yhdenmukaisia standardeja, kasvaa kaiken lisäksi tietoisuus siitä, että ei tarvita valtakunnallisia tietokantoja vaan että lähteelle hajautetusti tallennettu tieto on hyvin hallinnoitavissa. Paikallistahojen osallisuus, tietojen hajautettu tallentaminen, kansalaisten ja potilaiden asianmukainen informoiminen sekä vaiheittainen toimintamalli terveydenhoitohenkilöstön aktiivisella myötävaikutuksella toteutettavine kokeiluhankkeineen vaikuttavat olevan menestyksen ratkaisevia tekijöitä kehitettäessä sähköistä terveydenhuoltoa asteittain ja otettaessa sitä käyttöön.

22.

katsoo, että terveydenhuoltohenkilöstön ja potilaiden suhde on henkilökohtainen ja ainutlaatuinen ja että sen tulee pysyä sellaisena. Sähköisen terveydenhuollon avulla tätä suhdetta pystytään vahvistamaan ja kehittämään, mutta on harha-ajattelua eikä edes toivottavaa, että virtuaalinen vuorovaikutus voisi kokonaan korvata ihmisten tapaamisen kasvokkain. Tämän vuoksi sähköisten terveydenhuoltopalvelujen sovellusten käyttö olisi rajattava vain terveydenhuolto- ja hoitoaloilla jo vakiintuneisiin ammattiryhmiin.

23.

havaitsee kasvavia jännitteitä sen suhteen, kenelle kuuluu vastuu jaetuista henkilötiedoista potilasasiakirjassa. Ihannetapauksessa potilailla on oma väylänsä päästä käsiksi omiin sähköisiin potilasasiakirjoihinsa. Tällöin he pystyvät esimerkiksi tekemään sinne merkintöjä itsehavainnoinnin keinoin saamisistaan tuloksista (vaikkapa itse mitatut verensokeriarvot, verenpainemittaukset, mielialanvaihtelut yms.).

24.

katsoo, että sitä mukaa kuin kroonisten tautien osuus kasvaa yhä suuremmaksi sairaanhoidossa väestön ikääntyessä, terveystilastoissa ja terveydenhoidon kustannustekijöiden luettelossa, muuttuu monitieteinen toimintamalli kroonisesti sairaiden potilaiden hoidossa aina vain tärkeämmäksi. Monet vanhemmista potilaista sairastavat useita tauteja samanaikaisesti ja tarvitsevat lukuisien sellaisten hoitotahojen palveluja, joiden taidot täydentävät toisiaan. Tämä koskee sekä laitoksissa tapahtuvaa terveydenhoitoa että kotisairaanhoitoa. Sähköinen terveydenhuolto ja sähköinen tietojen jakaminen potilaan, hänen omaishoitajansa ja häneen hoitosuhteessa olevan terveydenhuoltohenkilöstön välillä voi antaa erityisen arvokkaan panoksen potilaan asiaankuuluvan, oikea-aikaisen ja tarkoituksenmukaisen hoidon hyväksi.

25.

on pettynyt siihen, että Verkkojen Eurooppa -välineen talousarviota – 50 miljardia euroa, mistä 9,2 miljardia euroa oli tarkoitettu laajakaistaa ja digitaalipalveluja varten – karsitaan rajusti, 29,3 miljardiin euroon, mistä enää vain vajaa 1 miljardia euroa osoitetaan laajakaistaa ja digitaalipalveluita varten.

26.

toteaa, että voidaan kysyä, onko mahdollista pitää kiinni mittavien, yhteentoimivien, rajatylittävien sähköisten terveyspalvelujen käyttöönottamisesta, jonka komissio kaavailee tapahtuvan vuoteen 2014 mennessä, mikäli Euroopan parlamentti antaa rahoitusvälineeseen kohdistuvalle karsimiselle vihreän valon.

27.

toivoo, että leikkauksia ei kohdisteta Horisontti 2020 -puiteohjelman osaan "Terveys, väestönmuutos ja hyvinvointi" vuosiksi 2014–2020 kuluviin innovointiin ja tutkimustoimintaan tarkoitettuun talousarvioon ja että tutkimuksissa painotetaan sähköisen terveydenhuollon teknologioiden kustannustehokkuutta, takuita yksityisyydensuojasta, käyttäjien osallisuutta sekä potilaslähtöisten ratkaisumallien sisällyttämistä eurooppalaisiin terveydenhuoltojärjestelmiin.

28.

toteaa, että terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestäminen kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Useissa EU:n jäsenvaltioissa paikallis- ja alueviranomaiset kantavat kokonaan tai merkittävältä osalta vastuun terveys- ja hyvinvointipolitiikasta.

29.

katsoo, että ennen kaikkea vähemmän vaurailla seuduilla on teknisiä, logistisia ja taloudellisia vaikeuksia rakentaa tietoteknistä infrastruktuuria ja pystyä hyödyntämään ja kehittämään sähköisen terveydenhuollon potentiaalia. EU:n toimet voivat olla hyödyksi ennen muuta silloin, kun on tarvetta koordinointiin ja kannustukseen. Tämä koskee eritoten monia sellaisia kysymyksiä, joihin on paras tarttua EU:n tasolla: esimerkiksi rajatylittävä terveydenhuolto, pätevyyksien tunnustaminen, yhteiset esteet, standardit ja tutkimusmenetelmät, joilla selvitetään sähköisen terveydenhuollon sovellusten tuloksekkuutta. Lisäksi saattaa olla hyödyllistä käyttää taloudellista tukea apuna käynnistysvaiheen korkeiden kustannusten kattamiseen.

30.

toteaa, että toimintasuunnitelma 2014–2020 on kohdennettu tutkimukseen, innovointiin ja yhteentoimivuuteen ja että siinä annetaan suuntaviivoja asian teknisistä ja oikeudellisista puitteista. Tästä on määrä kertyä hyötyä elinkeinoelämälle, paikallis- ja alueviranomaisille, terveydenhuollon ammattilaisille, suurelle yleisölle ja potilaille. Koska toimintasuunnitelma on melko laaja, Euroopan komissio voisi keskittyä hieman enemmän toimiensa priorisointiin.

31.

panee merkille, että EU:n tason toiminnan odotetaan voivan tuottaa lisäarvoa alueellisen terveyspolitiikan ja alueellisen terveydenhuollon näkökulmasta ja olla omiaan edesauttamaan sähköisen terveydenhuollon ja sähköisten hyvinvointipalvelujen eurooppalaisen alueen kehkeytymistä.

32.

toteaa, että toimintasuunnitelmaa toteutettaessa on tarkoitus ottaa huomioon jäsenvaltioiden ohella alue- ja paikallisviranomaiset, jotka voivat ottaa hoitaakseen tärkeän tehtävän viestittäessä suurelle yleisölle ja potilaille ja valistettaessa heitä, annettaessa hoitoalan ammattilaisille perus- ja jatkokoulutusta, osallistettaessa paikallisia tahoja kyllin voimakkaasti sähköisen terveydenhuollon kehittämiseen, sähköisen terveydenhuollon kokeiluhankkeiden käynnistämisessä, sähköisen terveydenhuollon kompleksisuuden hallinnassa sekä myös asiaankuuluvien säädösten laadinnassa tietyillä alueilla.