21.6.2012

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 181/75

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisestä eurooppalaisesta kauppalaista”

COM(2011) 635 final – 2011/0284 COD

ja ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Yhteinen eurooppalainen kauppalaki helpottamaan rajat ylittäviä liiketoimia sisämarkkinoilla”

COM(2011) 636 final

2012/C 181/14

Esittelijä: Ana BONTEA

Euroopan komissio päätti 11. lokakuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Yhteinen eurooppalainen kauppalaki helpottamaan rajatylittäviä liiketoimia sisämarkkinoilla

COM(2011) 636 final.

Neuvosto päätti 16. marraskuuta 2011 ja Euroopan parlamentti 25. lokakuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yhteisestä eurooppalaisesta kauppalaista

COM(2011) 635 final – 2011/0284 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. maaliskuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28.–29. maaliskuuta 2012 pitämässään 479. täysistunnossa (maaliskuun 29. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 87 ääntä puolesta ja 54 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aikomukseen helpottaa yritysten (etenkin pk-yritysten) mahdollisuuksia lisätä rajatylittävää kaupankäyntiä, rohkaista kuluttajia tekemään rajatylittäviä ostoksia ja vakiinnuttaa sisämarkkinoiden tuomat edut.

1.2   Yhteisen eurooppalaisen kauppalain muodon (asetus) ja valitun vaihtoehdon (valinnainen ”toinen järjestelmä”) suhteen komitea on tyytyväinen siihen, että sen aiemmat ehdotukset on otettu huomioon. Komitea katsoo kuitenkin, kuten todetaan sen aiemmassa lausunnossa, että ”näihin tavoitteisiin olisi pyrittävä vaiheittain siten, että aloitetaan (yritysten välisiä) rajatylittäviä kaupallisia tavaroiden myyntisopimuksia koskevista pilottihankkeista, joilla varmistetaan, että järjestelmien rinnakkaisuus ja niiden käytännön soveltaminen on mahdollista” (1).

1.3   ETSK korostaa sen merkitystä, että yhteinen eurooppalainen kauppalaki on täysin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen.

1.4   Sisällön osalta ETSK katsoo, että ehdotettu asetus kaipaa joitakin merkittäviä parannuksia, jotta

—	helpotetaan kaikkialla EU:ssa käytävää kauppaa ja autetaan tuntuvasti tukemaan sisämarkkinoilla harjoitettavaa taloudellista toimintaa ja lisäämään entisestään sen tarjoamaa potentiaalia

—	saadaan aikaan todellista eurooppalaista lisäarvoa kustannusten osalta sekä taloudellisille toimijoille ja kuluttajille kertyvien etujen muodossa

—	tarjotaan huomattavia etuja parantamalla lainsäädäntöä sekä tekemällä sääntely-ympäristöstä yksinkertaista, ymmärrettävää ja käyttäjäystävällistä

—	alennetaan rajatylittäviin liiketoimiin liittyviä kustannuksia

—	taataan oikeusvarmuus ja lisätään horisontaalisten ja vertikaalisten sääntöjen keskinäistä johdonmukaisuutta

—	taataan, että pk-yrityksille ja kuluttajille on uusista säännöistä varmaa käytännön hyötyä.

1.5   Jakamalla yhteinen eurooppalainen kauppalaki kahdeksi erilliseksi asiakirjaksi, joista toinen koskee yritysten välisiä sopimuksia ja toinen kuluttajien kanssa tehtäviä sopimuksia, ja asettamalla kummallekin selvät aikataulut, tehdään yrityksille ja kuluttajille helpommaksi ottaa selvää uusista säännöistä ja soveltaa niitä.

1.6   ETSK pitää erittäin tärkeänä sitä, että uudet säännöt ovat valinnaisia ja että yhteisen eurooppalaisen kauppalain hyväksyminen on vapaasti neuvoteltavissa.

1.7   ETSK korostaa seuraavia keskeisiä seikkoja:

—	Yhteisen eurooppalaisen kauppalain täytäntöönpanoon liittyy huomattavia vaikeuksia.

—	Pk-yritysten erityispiirteet on otettava paremmin huomioon.

—

Kun on ensin kuultu työnantajajärjestöjä, pk-yrityksiä edustavia järjestöjä sekä kuluttajajärjestöjä, tiettyjä kaupan aloja ja toimialoja varten on laadittava eurooppalaisia mallisopimuksia, joissa on vakiomuotoiset sopimusehdot ja jotka ovat saatavilla kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä. Ne olisivat erittäin hyödyllisiä välineitä yritysten keskinäisissä sekä yritysten ja kuluttajien välisissä suhteissa, ja ne tulisi asettaa saataville samanaikaisesti asetuksen julkaisemisen kanssa.

—	On taattava parempi oikeusvarmuus, ja yhteisen eurooppalaisen kauppalain sisältöä on parannettava.

—	Perussopimuksen 12 ja 169 artiklan mukaan kaikkien EU:n politiikkojen ja toimenpiteiden määrittelyssä ja toteuttamisessa on otettava huomioon kuluttajansuojaa ja pk-yritysten suojelua koskevat vaatimukset.

1.8   ETSK korostaa, että yhteisen eurooppalaisen kauppalain säätäminen ei yksistään riitä takaamaan, että yritysten rajatylittävä kaupankäynti ja kuluttajien tekemät rajatylittävät ostokset lisääntyvät. Komitea kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan ponnisteluja sisämarkkinoiden täyden potentiaalin hyödyntämiseksi talouskasvua ja työpaikkojen luomista ajatellen.

1.9   ETSK kiinnittää huomiota siihen, että liitännäistoimenpitein on varmistettava, että osapuolet, jotka saattavat soveltaa yhteistä eurooppalaista kauppalakia, jos se lopulta hyväksytään, saavat tietoa siitä, miten lakia sovelletaan tehokkaasti ja tulkitaan yhtenäisesti.

1.10   Kuluttajajärjestöt korostavat kuitenkin, ettei ehdotusta tulisi nykyisellään soveltaa kuluttajia koskeviin liiketoimiin. Pk-yritys- ja työnantajajärjestöt korostavat, että ehdotusta voidaan soveltaa kuluttajia koskeviin liiketoimiin, jos siihen tehdään tietyt muutokset ja toteutetaan liitännäistoimenpiteitä. Pk-yritys- ja kuluttajajärjestöjen ehdotukset eroavat toisistaan edelleen monin kohdin. Yleisesti hyväksyttävän parhaan ratkaisun etsiminen on monimutkaista ja hankalaa.

1.11   Komitea kehottaa komissiota, neuvostoa ja Euroopan parlamenttia ottamaan edellä esitetyt näkökohdat huomioon hahmotellessaan yhteistä eurooppalaista kauppalakia tai muita aloitteita, joilla pyritään sääntelemään kuluttajien oikeuksia EU:ssa, ja jatkamaan vuoropuhelua pk-yrityksiä ja kuluttajia edustavien järjestöjen kanssa. Tavoitteena on varmistaa, että yhteinen eurooppalainen kauppalaki on edunsaajien tarpeiden mukainen ja että se helpottaisi huomattavasti liiketoimia EU:n sisällä.

2.   Taustaa

2.1   Nykyinen oikeudellinen kehys

2.1.1   EU:n nykyiselle oikeudelliselle kehykselle ovat tunnusomaisia kansallisten oikeusjärjestelmien ja 27 jäsenvaltion sopimusoikeuslainsäädännön eroavaisuudet.

2.1.2   EU:n tasolla on annettu etenkin yritysten ja kuluttajien välisten sopimusten alalla joukko yhteisiä sääntöjä, joilla yhdenmukaistetaan aineellista kuluttajasopimusoikeutta. Äskettäin annettu direktiivi 2011/83/EU kuluttajan oikeuksista (2) on yhdenmukaistanut täysin etäsopimusten keskeisiä elementtejä, kuten ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot, muotovaatimukset, peruuttamisoikeus, riskinsiirto ja tavaroiden toimitukset. Yhdenmukaistamisen vähimmäistasoa sovelletaan enää oikeudellisiin takeisiin ja kohtuuttomiin ehtoihin.

2.1.3   Perussopimuksen 12, 38, 164 ja 168 artiklassa sekä 169 artiklan 4 kohdassa taataan kansallisten säännösten ensisijaisuus, jos ne ovat kuluttajalle suotuisampia.

2.2   Elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien vaikeudet

2.2.1   Tätä nykyä vain joka kymmenes yritys unionissa harjoittaa vientiä unionin sisällä. Näistäkin yrityksistä valtaosa vie tuotteitaan vain muutamaan jäsenvaltioon. Kuluttajista ainoastaan 8 prosenttia on ostanut tavaroita ja palveluita internetin avulla jostakin toisesta jäsenvaltiosta. Sisämarkkinoiden ja rajatylittävän sähköisen kaupankäynnin potentiaalia ei vielä ole kaikilta osin hyödynnetty.

2.2.2   Esteitä muodostavat muun muassa erot verosäännöksissä, hallinnolliset vaatimukset, toimitusvaikeudet, kieleen ja kulttuuriin liittyvät erot, laajakaistan alhainen levinneisyys, tietosuojavaatimukset, käsitteet, henkistä omaisuutta koskevat alueelliset rajoitukset, maksutavat sekä erot oikeudellisessa kehyksessä. Muualla toteutettuun tutkimukseen perustuvat komission tiedot osoittavat, että tehokkaiden oikeussuojakeinojen puuttuminen on yritysten ja kuluttajien välisissä liiketoimissa yksi merkittävimmistä tekijöistä, joka estää kuluttajia tekemästä ostoksia ulkomailta. 62 prosenttia kuluttajista ei tehnyt verkossa rajatylittäviä ostoksia väärinkäytösten pelossa, 59 prosenttia ei tiennyt, miten ongelmatilanteissa tulisi menetellä, 49 prosenttia oli huolissaan toimituksesta, ja 44 prosenttia oli epätietoisia oikeuksistaan kuluttajina (3).

Elinkeinonharjoittajat ja etenkin pk-yritykset kohtaavat muun muassa seuraavanlaisia ongelmia:

—	ulkomaisen sopimusoikeuden sisällön selvittäminen

—	ylimääräiset oikeudelliset hankaluudet rajatylittävän kaupankäynnin yhteydessä kotimaan toimintaan verrattuna

—	suuret ylimääräiset liiketoimintakustannukset

2.2.3   Rajatylittävän kaupan esteillä on yrityksille ja kuluttajille merkittäviä haittavaikutuksia.

3.   Komission ehdotus

3.1   Komission tiedonannossa (4) esitellään päätös antaa ehdotus asetukseksi (5) yhteisestä eurooppalaisesta kauppalaista, jonka tavoitteena on parantaa sisämarkkinoiden toimintaa helpottamalla rajatylittävän kaupankäynnin lisäämistä.

3.2   Komission ehdotuksessa

a)

valitusta välineestä todetaan seuraavaa: — Se on ”toinen sopimusjärjestelmä”, joka on identtinen kaikissa jäsenvaltioissa, jota sovelletaan kaikkialla EU:ssa, ja jota käytetään rinnan voimassa olevien kansallisen sopimusoikeuden sääntöjen kanssa. — Ne muodostavat valinnaisen järjestelmän, jonka valinnasta sopimuspuolet päättävät. Kuluttajan on annettava suostumus yhteisen eurooppalaisen kauppalain käyttöön nimenomaisen lausuman muodossa, joka annetaan erillään siitä lausumasta, joka ilmaisee suostumuksen sopimuksen tekemiseen.

b)	muodosta todetaan seuraavaa: koska kyseessä on asetus, yhteistä eurooppalaista kauppalakia on sovellettava yleisesti ja välittömästi.

c)

sisällöstä todetaan seuraavaa: Kyseessä on kattava (183 artiklaa) joskaan ei tyhjentävä joukko sopimusoikeuden säännöksiä, joiden piiriin kuuluvat — sopimusoikeuden yleiset periaatteet — osapuolten oikeus saada ennen sopimuksen tekoa oleelliset tiedot, säännöt siitä, miten sopimukset tehdään, kuluttajien oikeus peruuttaa sopimus ja sopimuksista vapautuminen — säännöt siitä, miten sopimusehtoja on tulkittava, säännöt, jotka koskevat sopimusten sisältöä ja vaikutuksia sekä sitä, millaiset sopimusehdot saattavat olla kohtuuttomia — osapuolten velvollisuudet ja oikeussuojakeinot — täydentävät yhteiset säännöt vahingonkorvauksista sekä viivästyskoroista — sopimuksen purkaminen ja vanhentuminen.

Useita seikkoja säännellään myös jatkossa niillä kansallisen lain säännöillä, joita sovelletaan asetuksen (EY) N:o 593/2008 (6) (Rooma I) nojalla.

3.3   Yhteisessä eurooppalaisessa kauppalaissa keskitytään rajatylittävän kaupankäynnin kannalta tärkeimpiin sopimuksiin (elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin myyntisopimuksiin sekä sellaisiin elinkeinonharjoittajien välisiin sopimuksiin, joiden osapuolista vähintään yksi on pk-yritys, mukaan lukien digitaalisen sisällön toimittamista tai niihin liittyviä palveluja koskevat sopimukset).

3.4   Yhteistä eurooppalaista kauppalakia sovelletaan vain rajatylittäviin sopimuksiin (mutta jäsenvaltiot voivat laajentaa sen soveltamisalaa).

4.   Yleistä

4.1   ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission pyrkimyksiin helpottamaan yritysten (etenkin pk-yritysten) mahdollisuuksia lisätä rajatylittävää kaupankäyntiä, rohkaista kuluttajia tekemään rajatylittäviä ostoksia ja vakiinnuttaa sisämarkkinoiden tuomat edut.

4.2   ETSK korostaa sen merkitystä, että yhteinen eurooppalainen kauppalaki on täysin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen.

4.3   Yhteisen eurooppalaisen kauppalain muodon (asetus) ja valitun vaihtoehdon (kaikissa jäsenvaltioissa valinnainen ”toinen järjestelmä”, jota voidaan soveltaa osapuolten nimenomaisesta sopimuksesta) suhteen komitea on jo aiemmin todennut edellä mainitussa lausunnossa, että ”näihin tavoitteisiin olisi pyrittävä vaiheittain siten, että aloitetaan (yritysten välisiä) rajatylittäviä kaupallisia tavaroiden myyntisopimuksia koskevista pilottihankkeista”.

4.4   Sisällön osalta ETSK katsoo, että ehdotettu asetus kaipaa joitakin merkittäviä parannuksia, jotta

—	helpotetaan kaikkialla EU:ssa käytävää kauppaa ja autetaan tuntuvasti tukemaan sisämarkkinoilla harjoitettavaa taloudellista toimintaa ja lisäämään entisestään sen tarjoamaa potentiaalia

—	saadaan aikaan todellista eurooppalaista lisäarvoa kustannusten osalta sekä taloudellisille toimijoille ja kuluttajille kertyvien etujen muodossa

—	tarjotaan huomattavia etuja parantamalla lainsäädäntöä sekä tekemällä sääntely-ympäristöstä yksinkertaista, ymmärrettävää ja käyttäjäystävällistä

—	alennetaan rajatylittäviin liiketoimiin liittyviä kustannuksia

—	taataan oikeusvarmuus ja lisätään horisontaalisten ja vertikaalisten sääntöjen keskinäistä johdonmukaisuutta kiinnittämällä erityistä huomiota avoimuuteen, selkeyteen ja yksinkertaisuuteen; tästä hyötyvät sekä oikeusasiantuntijat että ennen kaikkea pienyritykset ja kuluttajat

—	taataan, että pk-yrityksille ja kuluttajille on uusista säännöistä varmaa käytännön hyötyä.

4.5   Komitea on jo aiemmin todennut, että ”näihin tavoitteisiin olisi pyrittävä vaiheittain siten, että aloitetaan (yritysten välisiä) rajatylittäviä kaupallisia tavaroiden myyntisopimuksia koskevista pilottihankkeista, joilla varmistetaan, että järjestelmien rinnakkaisuus ja niiden käytännön soveltaminen on mahdollista” (7).

Jakamalla yhteinen eurooppalainen kauppalaki kahdeksi erilliseksi asiakirjaksi, joista toinen koskee yritysten välisiä sopimuksia ja toinen kuluttajien kanssa tehtäviä sopimuksia, ja asettamalla kummallekin selvät aikataulut, lainsäätäjille tehdään helpommaksi päättää, mitä lainsäädäntömenettelyä tulisi soveltaa kuhunkin säännöstöön ottaen huomioon osapuolten neuvotteluvoima.

4.6   Yhteisen eurooppalaisen kauppalain nykyinen sisältö on johtanut huomattavan suureen tyytymättömyyteen ja kritiikkiin pk-yrityksiä ja kuluttajia edustavien järjestöjen taholta. Ne ovat kyseenalaistaneet sähköistä kaupankäyntiä lisäävän valinnaisen välineen tosiasiallisen tarpeen sekä lainsäädäntämenettelyn (valinnainen järjestelmä), jota käytetään yritysten ja kuluttajien välisiin sopimuksiin.

4.7   Komitea kehottaa komissiota, neuvostoa ja Euroopan parlamenttia ottamaan edellä esitetyt näkökohdat huomioon niiden hahmotellessa yhteistä eurooppalaista kauppalakia ja jatkamaan vuoropuhelua pk-yrityksiä ja kuluttajia edustavien järjestöjen kanssa. Tavoitteena on varmistaa, että yhteinen eurooppalainen kauppalaki on edunsaajien tarpeiden mukainen.

4.8   ETSK pitää erittäin tärkeänä sitä, että uudet säännöt ovat valinnaisia ja että yhteisen eurooppalaisen kauppalain hyväksyminen on vapaasti neuvoteltavissa.

4.9   Suuryhtiöiden tai sellaisten yhtiöiden osalta, jotka ovat hallitsevassa markkina-asemassa, on suositeltavaa, että kartoitetaan sopivimmat liitännäistoimenpiteet, joilla helpotetaan pk-yritysten oikeutta valita vapaasti kahden järjestelmän välillä, kun kerran yhteinen eurooppalainen kauppalaki on valinnainen.

4.10   Perussopimuksen 12 ja 169 artiklan mukaan kaikkien EU:n politiikkojen ja toimenpiteiden määrittelyssä ja toteuttamisessa on otettava huomioon kuluttajansuojaa ja pk-yritysten suojelua koskevat vaatimukset.

4.11   Komitea tuo esiin, että yhteisen eurooppalaisen kauppalain soveltamiseen liittyy huomattavan suuria vaikeuksia:

—	On selkiytettävä valinnaisen välineen ja eurooppalaisen kansainvälisen yksityisoikeuden välistä suhdetta mukaan lukien kansainvälisesti pakottavat säännökset ja tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen perusteet – vastaavasti asetuksen (EY) N:o 593/2008 9 ja 21 artikla.

—	Olisi selvennettävä erikseen Rooma I -asetuksen asemaa yritysten ja kuluttajien välissä sopimuksissa ottaen huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen äskettäiset tuomiot, jotka ovat tässä yhteydessä suuntaa antavia.

—	On taattava entistä laajemmin oikeusvarmuus ja laadittava kattava sopimusoikeuden säännöstö, jossa ei viitata kunkin jäsenvaltion erilaisiin kansallisiin lakeihin ja joka ei aiheuta ongelmia tulkinnan ja soveltamisen kannalta.

4.12   ETSK korostaa, että yhteisen eurooppalaisen kauppalain säätäminen ei yksistään riitä takaamaan, että rajatylittävä kaupankäynti lisääntyy ja että sisämarkkinoiden koko potentiaali hyödynnetään talouskasvun aikaansaamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi.

4.13   Nykyisen talous- ja finanssikriisin vallitessa on aiheellista pyrkiä kaikin keinoin varmistamaan suotuisat puitteet viennille ja poistamaan hallintokustannukset. Kuluttajien luottamusta sisämarkkinoihin on vahvistettava, ja kuluttajia on kannustettava tekemään rajatylittäviä ostoksia tarjoamalla tehokkaat oikeussuojakeinot yksilötasolla.

4.14   ETSK kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan ponnistelujaan rajatylittävän kaupan jäljellä olevien esteiden poistamiseksi, edistämään ja tukemaan pk-yritysten vientitoimintaa ja olemaan aktiivisesti mukana kartoitettaessa ja toteutettaessa sopivimpia toimenpiteitä, joiden avulla yritykset ja kuluttajat voivat hyödyntää sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia. Komitea korostaa yhteistyön ja laadukkaan vuoropuhelun merkitystä viranomaisten ja työmarkkinaosapuolien välillä, pk-yrityksiä ja kuluttajia edustavat järjestöt mukaan luettuina.

4.15   ETSK kiinnittää huomiota siihen, että tarvitaan liitännäistoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tahot, joita mahdollisesti hyväksyttävä yhteinen eurooppalainen kauppalaki saattaa koskea, saavat tietoa siitä, miten lakia sovelletaan tehokkaasti ja tulkitaan yhtenäisesti. Jäsenvaltioiden on tiedotettava sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) ja muiden tiedotuskanavien avulla kaikille sidosryhmille yhteisen eurooppalaisen kauppalain soveltamisen laajasta sisällöstä sekä kansallisen ja EU-lainsäädännön välisistä eroista, oikeuskäytäntö ja parhaat käytänteet mukaan luettuina.

5.   Erityistä

5.1   Tarve ottaa pk-yritysten erityispiirteet paremmin huomioon

5.1.1   ETSK katsoo, että asetusehdotusta olisi parannettava ottamalla pk-yritysten erityispiirteet paremmin huomioon:

—	99,8 prosenttia yrityksistä on pk-yrityksiä, joista puolestaan 92 prosenttia on keskimäärin kahden työntekijän mikroyrityksiä (8).

—	Mikroyritykset harjoittavat vientiä vain muutamaan maahan analysoituaan ensin markkinat perusteellisesti.

—	Mikroyritysten normaalissa liiketoimintamallissa ei pyritä tekemään rajatylittäviä sopimuksia 27 jäsenvaltiossa.

—	Pk-yritysten rajatylittävien liiketoimien tiellä on merkittäviä esteitä, jotka on mainittu kohdassa 2.2.2.

5.1.2   Ehdotus ei ole riittävän käyttäjäystävällinen pk-yritysten kannalta. Pk-yritykset eivät pysty ilman tukipalveluja ja oikeudellista neuvontaa soveltamaan monimutkaista ja abstraktia sopimusoikeudellista säädöstä, jossa joillain aloilla viitataan 27 jäsenvaltion erilaisiin kansallisiin lainsäädäntöihin. Soveltamisen apuvälineet ovat välttämättömiä, ja ne saattavat kannustaa pk-yrityksiä valitsemaan yhteisen eurooppalaisen kauppalain.

5.1.3   Pk-yrityksiä (9) edustavat järjestöt kannattavat ajatusta saattaa sopimuspuolten oikeudet ja velvollisuudet nykyistä paremmin tasapainoon yritysten ja kuluttajien välisissä sopimuksissa. Niiden mukaan on aiheellista selkiyttää ja yksinkertaistaa seuraavia kohtia:

—	23 artikla (1 kohta, joka koskee velvollisuutta antaa tietoja tavaroista ja niihin liittyvistä palveluista, on liian epämääräinen)

—	29 artikla (seuraamukset ovat liian laajoja ja epätarkkoja)

—	39 artikla (tarjouksen tekijän ehtojen tulisi olla ensisijaisessa asemassa)

—	42 artiklan 1 kohdan a alakohta (peruuttamisen määräaika) (on otettava käyttöön kuluttajien oikeuksia koskevan direktiivin säännökset)

—	51 artikla (”hätätilannetta” tai ”harkitsemattomuutta, tietämättömyyttä tai kokemattomuutta” ei voida pitää perusteena – ”kunniallisen ja vilpittömän menettelyn” periaate kattaa artiklassa tarkoitetut tilanteet)

—	72 artikla (pitkissä neuvotteluprosesseissa osapuolten tulisi voida sisällyttää kaikki yhteen sopimukseen, sillä muutoin pk-yrityksille syntyy liian suuri hallinnollinen taakka sekä kustannusten että käytetyn ajan kannalta)

—	78 artikla (1 kohdassa on tarkennettava, että annettaessa oikeuksia kolmannelle on pyydettävä myös toisen osapuolen suostumus)

—	78 artiklan 4 kohta, joka koskee luopumista kolmannelle annetusta tai sen antamasta oikeudesta (maininta ”hiljaisesti hyväksytty” on poistettava, sillä se aiheuttaa epävarmuutta)

—	97 artikla (osapuolten velvollisuudet on saatettava tasapainoon)

—	130 artiklan 3 ja 5 kohta (ostajan vastuuta haltuunotossa ei ole mainittu)

—	142 artiklan 4 kohta (lisätään maininta ”ensimmäiselle” rahdinkuljettajalle)

—	159 artiklan 1 kohta (on lisättävä tarkennuksia).

5.1.4   Yhteisessä eurooppalaisessa kauppalaissa on varmistettava, että kaikissa vaiheissa sovelletaan täysimääräisesti ”pienet ensin” -periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta ja vähennetään pk-yrityksille koituvaa byrokratiaa ja tarpeettomia kustannuksia. ETSK tähdentää, että on olennaista pitää sääntelykustannukset pk-yritysten kannalta mahdollisimman alhaisina, ja kehottaa komissiota, neuvostoa ja Euroopan parlamenttia ottamaan tämän seikan huomioon niiden hahmotellessa yhteistä eurooppalaista kauppalakia.

5.2   Kuluttajansuoja

5.2.1   Komitea korostaa jälleen kerran, että on tärkeää taata ”kansalaisille ja yrityksille oikeusvarmuus mahdollisimman edistyksellisten suojelujärjestelyjen ansiosta”, mikä ei saa estää ”jäsenvaltioita soveltamasta edelleen tai ottamasta käyttöön tiukempia kuluttajansuojasäännöksiä” (10), ja esittää toivomuksen, että ”yhtenäismarkkinat ovat ennen muuta kansalaisille ja kuluttajille hyödyllinen väline” (11).

5.2.2   Yhteisen eurooppalaisen kauppalain sisältö on aiheuttanut monissa kuluttajajärjestöissä tyytymättömyyttä ja kritiikkiä (heikkotasoinen kuluttajansuoja verrattuna perussopimuksen 169 artiklan 4 kohtaan, yhteistä eurooppalaista kauppalakia sovelletaan kuulematta todella kuluttajien näkemyksiä jne.). Ne vaativat, että yritysten ja kuluttajien väliset sopimukset jätetään yhteisen eurooppalaisen kauppalain soveltamisalan ulkopuolelle.

5.2.3   On monia esimerkkejä, joista ilmenee, ettei ehdotus tarjoa kuluttajansuojan korkeinta tasoa:

—	5 artikla (kohtuullisuuden objektiivisuutta koskeva kysymys)

—	13 artiklan 1 kohta (ilmauksen ”selvällä ja ymmärrettävällä tavalla” tarkka merkitys)

—	13 artiklan 3 kohdan c alakohta (ilmaisun ”pysyvällä välineellä” tarkka merkitys)

—	19 artiklan 5 kohta (ilmausta ”kohtuullisen ajan kuluessa” ei ole määritelty)

—	20 artiklan 2 kohta (ilmauksen ”jokapäiväinen liiketoimi” tarkka merkitys)

—	28 artiklan 1 kohta (ilmausta ”kohtuullista huolellisuutta noudattaen” ei ole määritelty)

—	30 artiklan 1 kohdan c alakohta (ilmauksen ”sopimuksen sisältö – – on riittävän täsmällinen ja varma” määritelmä puuttuu)

—	42 artiklan 2 kohta (tietojen antamatta jättämisestä tulisi seurata, että sopimus katsotaan mitättömäksi)45 artikla (tavaroiden takaisin lähettämisestä ei pitäisi milloinkaan koitua kustannuksia kuluttajalle)

—	52 artiklan 2 kohta (ajanjaksojen tulisi olla a alakohdassa vähintään yksi vuosi ja b alakohdassa kaksi vuotta)

—	53 artikla (vahvistaminen ei saisi milloinkaan olla implisiittistä)

—	71 artikla (sanamuotoa olisi selkiytettävä)

—	74 artikla (ilmauksen ”selvästi kohtuuton” merkitys)

—	79 artiklan 1 kohta (ei ole määritelty, millaisella puutteella on ”ei sitova” vaikutus)

—	79 artiklan 2 kohta (direktiivissä ei oteta huomioon sopimuksen olennaisten ja epäolennaisten seikkojen välistä eroa)

—	82 artikla (direktiivissä sivuutetaan säännöt ehtojen ilmoittamisesta ja tiedotusvelvollisuuksista sekä säännöt, jotka olisi automaattisesti jätettävä sopimusten ulkopuolelle, olivatpa ne kohtuuttomia tai eivät, koska ne ovat hyvän kauppatavan vastaisia)

—	84 artikla (sopimusehtojen musta lista on liian lyhyt, eikä se vastaa edistyksellisintä jäsenvaltioiden lainsäädäntöä)

—	85 artikla (sama pätee kohtuuttomaksi oletettavien sopimusehtojen harmaaseen listaan)

—	99 artiklan 3 kohta (säännös ei ole mitenkään hyväksyttävissä)

—	105 artiklan 2 kohta (ajanjakson tulisi olla vähintään kaksi vuotta)

—	142 artikla (ilmauksen ”tavaran tosiasiallinen hallinta” juridinen merkitys ja luonne ei ole sama eri kieliversioiden käännöksissä; se vaihtelee kansallisten oikeusjärjestelmien mukaan)

—	142 artiklan 2 kohta (ilmauksen ”saanut digitaalisen sisällön haltuunsa” merkitys)

—	167 artiklan 2 kohta (mahdollisuus antaa ilmoitus ennen kuin maksu erääntyy olisi suljettava pois)

—	179 ja 180 artikla (sanamuotoa olisi selkiytettävä).

5.2.4   Kuluttajien luottamuksen vahvistamiseksi on aiheellista toteuttaa erityistoimia, joilla varmistetaan vastuu ja rajatylittävät syytetoimet petos- ja huijaustapauksissa. 59 prosenttia kuluttajista mainitsee näiden takeiden puutteen olevan este rajatylittäville liiketoimille.

5.3   Eurooppalaisten mallisopimusehtojen laatiminen

5.3.1   ETSK korostaa tarvetta laatia useita eurooppalaisia mallisopimusehtoja,

—	jotka ovat käytettävissä samanaikaisesti yhteisen eurooppalaisen kauppalain julkaisemisen ja voimaantulon kanssa

—	jotka on laadittu tiettyjä kaupan aloja ja toimialoja varten

—

joissa on vakiomuotoiset sopimusehdot, jotka perustuvat unionin säännöksiin, takaavat erittäin korkeatasoisen kuluttajansuojan yritysten ja kuluttajien välisissä sopimuksissa sekä sopimusvapauden yritysten välisissä sopimuksissa ja noudattavat kaikilta osin eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevaa aloitetta Small Business Act (SBA)

—	jotka ovat saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä

—	joita seurataan ja tarkistetaan säännöllisesti sisällön parantamiseksi parhaiden käytänteiden, oikeusjärjestelmän ja oikeuskäytännön pohjalta.

Soveltamisen apuvälineet ovat ehdottoman välttämättömiä pk-yrityksille, jotka haluavat tehdä rajatylittäviä sopimuksia kuluttajien kanssa.

5.3.2   Laadittaessa eurooppalaisia mallisopimusehtoja on tärkeää kutsua mukaan yritysjärjestöjä, pk-yritysten järjestöjä sekä kuluttajajärjestöjä ja tehdä yhteistyötä niiden kanssa.

5.4   Paremman oikeusvarmuuden takaaminen

5.4.1   Ehdotettuun asetukseen liittyy ongelmia, jotka koskevat asianmukaisen oikeusperustan valintaa, tulkintaa ja soveltamista.

5.4.2   Monessa kohdin viitataan kansalliseen lainsäädäntöön. (Tällaisia seikkoja ovat muun muassa oikeushenkilöllisyys, oikeuskelpoisuuden puuttumisesta, lainvastaisuudesta tai moraalittomuudesta johtuva sopimuksen pätemättömyys, sopimuksessa käytettävän kielen määrittäminen, syrjintäkieltoon liittyvät näkökohdat, edustus, tilanne jossa velallisia ja velkojia on useita, osapuolten vaihtuminen, kun kyseessä on oikeuksien siirto, kuittaus tai sulautuminen, varallisuusoikeus mukaan lukien omistusoikeuden siirto, immateriaalioikeus ja vahingonkorvausoikeus.) Elinkeinonharjoittajien on näin ollen perehdyttävä kyseessä olevan valtion lainsäädäntökehykseen, mikä tuo mukanaan oikeudellisesta avusta maksettavien kustannusten kasvun ja aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta.

5.4.3   Ei ole olemassa mekanismia, joka takaisi asetuksen yhdenmukaisen tulkinnan kaikkialla EU:ssa. Tietokanta tuomioistuinten päätöksistä ei muodosta pätevää oikeudellista säännöstöä asetuksen tulkinnasta ja soveltamisesta vastaaville kansallisille tuomioistuimille; kun mahdollisia tulkintoja on useita, oikeudellinen epävarmuus lisääntyy.

5.4.4   On suositeltavaa seurata tuomioistuinten päätöksiä, edistää hyviä käytänteitä ja laatia vuosittain kertomuksia vähintään viiden ensimmäisen vuoden ajan asetuksen antamisen jälkeen, jotta voidaan arvioida tuloksia jatkuvasti, varmistaa hyvien käytänteiden edistäminen ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet asetuksen yhdenmukaisen tulkinnan edistämiseksi kaikkialla EU:ssa.

5.5   Muita huomioita

Kriisiaikana on epätodennäköistä, että kansallisella tasolla osoitetaan suuria määrärahoja toimenpiteisiin, joilla tiedotetaan uusista säännöistä ja edistetään niitä. Perusteluosan 4 kohtaan (”Talousarviovaikutukset”) olisi sisällyttävä tukitoimenpiteitä, joihin sisältyy komission järjestämää koulutusta yritysjärjestöjen, pk-yritysten järjestöjen ja kuluttajajärjestöjen edustajille, jotka tiedottavat sitten järjestönsä jäsenille yhteisestä eurooppalaisesta kauppalaista. Siihen olisi myös sisällyttävä tukitoimia, joilla näitä järjestöjä autetaan antamaan ilmaista neuvontaa asetuksen soveltamisesta.

---

(1)  EUVL C 84, 17.3.2011, s. 1.

(2)  EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64.

(3)  Kuluttajamarkkinoiden tulostaulu, viides laitos, maaliskuu 2011.

(4)  COM(2011) 636 final.

(5)  COM(2011) 635 final.

(6)  EUVL L 177, 4.7.2008, s. 6.

(7)  EUVL C 84, 17.3.2011, s. 1.

(8)  Eurostat.

(9)  Käsiteollisuuden ja pienten ja keskisuurten yritysten eurooppalaisen liiton (UEAPME) kannanotot:

http://www.ueapme.com/IMG/pdf/120119_pp_General_Remarks_CESL.pdf

http://www.ueapme.com/IMG/pdf/120119_pp_Specific_Remarks_CESL.pdf.

(10)  EUVL C 84, 17.3.2011, s. 1.

(11)  EUVL C 132, 3.5.2011, s. 3.

---

---