EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52012AE0817

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Euroopan unionin solidaarisuusrahaston tulevaisuus” COM(2011) 613 final

EUVL C 181, 21.6.2012, p. 52–54 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

21.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 181/52


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Euroopan unionin solidaarisuusrahaston tulevaisuus”

COM(2011) 613 final

2012/C 181/10

Esittelijä: Joost VAN IERSEL

Euroopan komissio päätti 6. lokakuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Euroopan unionin solidaarisuusrahaston tulevaisuus

COM(2011) 613 final.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 7. maaliskuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28.–29. maaliskuuta 2012 pitämässään 479. täysistunnossa (maaliskuun 28. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 139 ääntä puolesta ja 2 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1   ETSK on samaa mieltä siitä, että vallitsevan kriisin takia jäsenvaltioiden ja EU:n on pakko varoa tarkasti menojen paisumista liian suuriksi. Tätä taustaa vasten komitea ymmärtää täysin neuvoston haluttomuuden laajentaa Euroopan unionin solidaarisuusrahaston (EUSR) tarjoamia mahdollisuuksia.

1.2   ETSK haluaa kuitenkin viitata Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) – etenkin sen 4, 174 ja 222 artiklan – sisältämiin uusiin määräyksiin, joissa korostetaan unionin ja jäsenvaltioiden yhteistä velvollisuutta reagoida missä tahansa unionin alueella tapahtuviin luonnonkatastrofeihin ja terrori-iskuihin. Määräykset osoittavat, että hyvin poikkeuksellisissa oloissa EU:n katsotaan olevan paitsi yhteisö, joka ajaa sosiaalisia ja taloudellisia etuja, myös yhteisö, jolla on yhteinen tulevaisuus. Tämä oli sitä paitsi EUSR:n perustamisen motiivina vuonna 2002, jolloin joet tulvivat valtavasti useissa jäsenvaltioissa.

1.3   ETSK uskoo vakaasti, että tarkastelemalla yhteenkuuluvuuden alueita kokonaisvaltaisesti voidaan todeta, että on olemassa unionin kaikkien kansalaisten jakama yhteinen tulevaisuus, josta he myös kantavat vastuuta. Neuvostossa käytyjen pitkien keskustelujen tulosten valossa ETSK panee pettymyksekseen merkille, että tällaista henkeä ei tällä hetkellä ole. Neuvosto korosti keskusteluissa voimakkaasti ”toissijaisuusperiaatetta”, mikä kuvastaa samanlaista mielialaa.

1.4   ETSK kannattaa kaikkia käytännön mukautuksia, joita komissio ehdottaa EUSR-asetukseen, jotta rahasto toimisi yhä enemmän liiketoimintaa muistuttavalla tavalla ja olisi tuensaajille hallinnollisesti aiempaa helpompi ja vähemmän aikaa vievä.

1.5   ETSK pitää erityisen suotavana, että tuotaisiin yhä selvemmin esille unionin osallistuminen, kun EU antaa taloudellista tukea katastrofin tapahduttua. Tätä nykyä menettelyt ovat puhtaasti hallinnollisia. EU:n maksut suoritetaan usein kuukausia katastrofin jälkeen, mikä korostaa menettelyn teknistä ja jopa anonyymia luonnetta. Nykyisin lopputulos on aivan vastakkainen verrattuna siihen, että ilmaistaisiin yhteistä empatiaa, mitä ETSK haluaisi painotettavan nykyistä voimakkaammin.

1.6   ETSK esittää harkittavaksi ehdotuksen siitä, että EUSR:n rahoitus sisällytettäisiin suoraan Euroopan unionin talousarvioon; näin voitaisiin käytännössä nopeuttaa maksatuksia ja taata unionin toimien huomattavasti parempi näkyvyys.

2.   Johdanto

2.1   Euroopan unionin solidaarisuusrahasto perustettiin vuonna 2002, jotta EU voi reagoida luonnonmullistuksiin. ETSK ilmaisi tuolloin täyden tukensa rahaston perustamiselle. (1)

2.2   Vuonna 2002 annetussa alkuperäisessä asetuksessa säädettiin tulevan tarkistuksen tekemisestä vuoden 2006 loppuun mennessä. Komissio suoritti tätä tarkoitusta varten EUSR:n ensimmäisen tarkistuksen vuonna 2005. ETSK kommentoi tämän johdosta vuonna 2005 julkaistua komission ehdotusta. (2) Se esitti useita ehdotuksia ja kehotti erityisesti lisäämään kuivuuskaudet rahaston soveltamisalaan, madaltamaan toimeenpanokynnystä ja lisäämään komission harkintavaltaa.

2.3   Neuvosto torjui loppujen lopuksi komission ehdottamat muutokset, joihin Euroopan parlamentti (EP) suhtautui erittäin myönteisesti. Ne perustuivat käytännön kokemuksiin asetuksen täytäntöönpanosta ja koskivat mm. rahaston soveltamisalan laajentamista luonnonkatastrofien ulkopuolelle, soveltamiskriteerien täsmentämistä ja selventämistä sekä mukautuksia byrokraattisiin ja aikaavieviin menettelyihin, jotka haittaavat nopeaa reagointia ja toimien näkyvyyttä.

2.4   Vuonna 2011 komissio päätti esittää tiedonannon EUSR:n tulevaisuudesta, jotta kattava keskustelu rahastosta saataisiin uudelleen käyntiin. ETSK kommentoi käsillä olevassa lausunnossa juuri tätä tiedonantoa.

2.5   EUSR:n pitkällisten ja byrokraattisten menettelyjen osalta on syytä mainita, että komissio ei toimi oma-aloitteisesti vaan vasta jäsenvaltioiden virallisten hakemusten perusteella, mikä vie aikaa. Jokaisen hakemuksen johdosta käynnistetään laajoja komission, EP:n ja neuvoston välisiä menettelyjä talousarvion hyväksymiseksi, ja lopuksi hakijajäsenvaltion on ilmoitettava tietoja taloudellista tukea koskevan pyynnön oikeutuksen vahvistamiseksi.

2.6   Komissio toteaa, että tämä ”yhdessä johtaa siihen, että tuki voidaan monissa tapauksissa maksaa vasta 9–12 kuukautta katastrofin jälkeen tai joskus vieläkin myöhemmin” (3).

2.7   Jatkuva skeptisyys ja vastarinta olivat budjettivaikutusten pelon sanelemaa. ”Toissijaisuusperiaate” on edelleen pääperiaate katastrofin sattuessa. Se, että valtaosa jäsenvaltioista vastustaa suurten muutosten tekemistä solidaarisuusrahaston oikeusperustaan ja toimintaan, vahvistui jälleen vuonna 2010.

2.8   Komissio ansaitsee kiitosta ponnisteluistaan sen puolesta, että EUSR:n toimintaa laajennettaisiin, koska arviointien perusteella se on ollut tähänastisissa tapauksissa erittäin onnistunutta. Toisaalta hakemusten hylkääminen on johtanut turhautumiseen ja on siten haitallista EU:n imagon kannalta.

2.9   Poliittinen keskustelu ei nykyisellään todennäköisesti suo paljon liikkumavaraa niille, jotka haluavat laajentaa EUSR-tuen soveltamisalaa uusiin katastrofilajeihin, eikä niille, jotka haluavat muuttaa kynnysarvoja tai löyhentää alueellisen katastrofin kriteerejä.

3.   ETSK:n huomiot komission ehdotuksista

3.1   ETSK on yhtä mieltä siitä, että vallitsevissa oloissa solidaarisuusrahastoon tulee tehdä vain vuoden 2002 asetusta selkeyttäviä ja sen toteutettavuutta parantavia muutoksia. Rahaston toiminnan selkeyttämiseen tähtäävillä toimilla olisi ehdottomasti pyrittävä parantamaan rahaston näkyvyyttä.

3.2   Määrittelemällä tarkemmin, että rahastosta voi saada tukea vain luonnonkatastrofeihin liittyen, voidaan edesauttaa – kuten komissio huomauttaa – oikeudellisten ongelmien poistumista. Näin toimien vastattaisiin myös useiden jäsenvaltioiden esittämään arvosteluun, eikä niin moni katastrofin kärsinyt jäsenvaltio joutuisi turhaan pettymään.

3.3   ETSK on samaa mieltä siitä, ettei soveltamisalan rajaaminen luonnonkatastrofeihin estä tuen hakemista niistä johtuvien ketjureaktioiden esim. teollisuuslaitoksille tai terveydenhuolto- ja sairaalarakennuksille aiheuttamiin vahinkoihin. Vaikka tällaisissa tapauksissa vaikutukset ulottuvat yleensä julkisten palvelujen lisäksi myös yksityiseen toimintaan, on erittäin perusteltua ottaa myös viimeksi mainittu huomioon, mikäli se liittyy esimerkiksi työllisyyden kautta kiinteästi alueen yhteiskunnalliseen kehykseen.

3.4   Kokemus osoittaa, että tiettyihin nk. poikkeuksellisen alueellisen katastrofin jälkiseurauksiin liittyy suuria tulkintaongelmia. ETSK yhtyy komission ehdotukseen, jonka mukaan alueellisen katastrofin kriteerien olisi oltava perustaltaan yksinkertaiset ja objektiiviset ja siten verrattavissa suurkatastrofin määritelmään. Kuten komission esittämä simulaatio osoittaa, lopulliset vaikutukset voisivat olla miltei samat kuin nykyisen määritelmän perusteella, mutta useita hakemuksia ei esitettäisi, koska tapauksiin ei selvästikään voisi saada EUSR-tukea.

3.5   Komissio kritisoi aivan oikein sitä, että maksumäärärahojen käyttöön saaminen kestää kauan. ETSK on tästä ehdottomasti samaa mieltä (ks. myös edellä oleva kohta 2.6). Komitea katsoo, että menettelyjen vauhdittamiseksi ja siten EUSR:n reagointivalmiuden ja näkyvyyden parantamiseksi on tehtävä kaikki voitava.

3.6   ETSK kannattaa tähän liittyen komission ehdotusta siitä, että asetukseen sisällytettäisiin mahdollisuus suorittaa ennakkomaksuja, jotka olisi maksettava takaisin, jos hakemusta ei sääntöjen perusteella hyväksytä.

3.7   ETSK on komission kanssa vahvasti samaa mieltä siitä, että menettelyjä voidaan ja pitäisi lyhentää ja yksinkertaistaa mahdollisimman paljon. Päätösten yhdistämiseen komissiossa (jossa niitä tehdään nykyisessä järjestelmässä neljä) ja jäsenvaltioissa (nykyisin kaksi) on runsaasti varaa. Kuten komissio aivan oikein toteaa, varsin yksinkertaisilla menettelytapamuutoksilla voidaan säästää paljon aikaa.

3.8   Komitea pitää paljonpuhuvana ja erittäin suotavana komission ehdotusta siitä, että olisi tiukennettava ja täsmennettävä asetuksen säännöstä, jolla edunsaajavaltio velvoitetaan esittämään yksityiskohtaiset tiedot siitä, miten se aikoo ehkäistä vastaavanlaisten katastrofien toistumisen katastrofien arviointia, hallintaa ja ennaltaehkäisyä koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon avulla katastrofista saatujen kokemusten perusteella ja sitoutuen ilmastonmuutostoimiin.

3.9   Komissio viittaa nimenomaisesti SEUTin 222 artiklaan, jonka nojalla EU:n ja jäsenvaltioiden tulee toimia yhdessä yhteisvastuun hengessä, jos tapahtuu terrori-isku taikka luonnon tai ihmisen aiheuttama suuronnettomuus. Lisäksi voidaan todeta, että SEUTin 4 ja 174 artiklassa viitataan ensi kertaa ”alueelliseen yhteenkuuluvuuteen” EU:n ja jäsenvaltioiden ”jaettuun toimivaltaan” kuuluvana alana ja mainitaan, että unionin tulee edistää alueellista yhteenkuuluvuutta pysyvistä luonnonhaitoista kärsivillä alueilla.

3.10   Nämä määräykset kuvastavat unionin kaikkien toimijoiden yhteisiä velvollisuuksia ja myös tunnetta tulevaisuuden yhteisyydestä. Neuvoston reaktiot komission esittämiin ehdotuksiin sekä muilta kuulemismenettelyyn osallistuneilta saatuihin kommentteihin osoittavat selvästi, että jäsenvaltiot eivät ole järin innokkaita toimimaan yhteisen tulevaisuuden edistämisen hengessä, mikä selittää myös sen, että ne painottavat yhä enemmän ”toissijaisuusperiaatetta”.

Bryssel 28. maaliskuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus: Neuvoston asetus – annettu Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta”, EUVL C 61, 14.3.2003, s. 187.

(2)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta”, EUVL C 28, 3.2.2006, s. 69.

(3)  COM(2011) 613 final, kohta 2.3, viimeinen tekstikappale.


Top