22.5.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 143/102

1.1

ETSK suhtautuu komission aloitteeseen myönteisesti: käsillä oleva kolmas ohjelma antaa tänä kriisiaikana myönteisen viestin Euroopan kansalaisille. Komitea on tyytyväinen siihen, että on laadittu erityisesti terveysasioille omistettu ohjelma, sekä siihen, että ohjelman talousarviota on kasvatettu, vaikka se onkin edelleen varsin vaatimaton.

1.2

Komitea arvostaa tavoitteiden uudelleenkohdistamista vain muutamaan painopisteeseen sekä avustuskaton korottamista niiden maiden osalta, joiden henkeä kohti laskettu bruttokansantulo on alle 90 prosenttia unionin keskiarvosta (1).

1.3

ETSK on samaa mieltä siitä, että on tarpeen pyrkiä käyttämään taloudellisia ja henkilöresursseja entistä paremmin, mutta suhtautuu varauksella pyrkimyksiin vähentää määrärahoja ja julkisia terveyspalveluita kriisiaikana.

1.4

ETSK katsoo, että Eurooppa voi terveysalalla tuottaa lisäarvoa kannustamalla parhaiden käytänteiden vaihtoon sekä levittämällä periaatteita, jotka koskevat terveyskysymysten sisällyttämistä kaikkiin politiikkoihin ja terveyserojen, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumista.

1.5

Komitea korostaa ennaltaehkäisyn roolia väestön terveyden ylläpitämisessä: terveyskasvatus, työ-, elin- ja asuinolojen parantaminen. Terveenä ikääntymistä valmistellaan koko elämän ajan.

1.6

Komitea toteaa, että tätä alaa vaivaavan työvoimapulan ratkaisemiseksi on tarpeen etsiä yhteisiä ratkaisuja: ammatillinen tasa-arvo, valmiuksien ja palkkojen uudelleenarviointi, teknisyyden korkean tason tunnustaminen, perhepiirissä tehdystä epävirallisesta työstä saadun taitotiedon huomioiminen, tasa-arvo työtehtävissä, työolojen ja työajan järjestämisen parantaminen, elinikäinen oppiminen, järjestelyt työuran loppupuolella hoitohenkilöstön fyysisen ja psyykkisen taakan huomioon ottamiseksi.

1.7

ETSK katsoo, että näihin ammatteihin on parempi kouluttaa työttömiä kuin kutsua koulutettua henkilöstöä kolmansista maista tai muista unionin jäsenvaltioista, jotta vältetään se, että ammattitaito ei olisi enää alkuperämaan käytettävissä.

1.8

ETSK korostaa, että perheille ja yhteisölle (ystävät, naapurit jne.) on tarpeen antaa keinot huolehtia sairaista ja huollettavista henkilöistä. Tähän tulee liittyä myös työajan parempi jakautuminen koko elämän ajalle.

1.9

Komitea kannustaa vaihtamaan kokemuksia sähköisen terveydenhuollon järjestelmien käytöstä niin ammattilaisten kuin yksityishenkilöidenkin kannalta ja toivoo, että määriteltäisiin eurooppalaiset puitteet

1.10

ETSK katsoo, että painopisteiden (tupakka, alkoholi, ylipaino, HIV) joukkoon olisi lisättävä uudet riskit, jotka liittyvät

1.11

ETSK katsoo, että terveydenhuoltoalalla on tuettava edelleen uusia teknologioita, joiden avulla vähennetään hoitohenkilökunnan työtaakkaa, parannetaan potilaiden saaman hoidon ja tuen laatua sekä parannetaan ja ylläpidetään iäkkäiden liikuntakykyä.

2.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on kuluneiden kahden vuoden aikana antanut terveyskysymyksistä lukuisia lausuntoja (2), joiden aihepiirit ovat vaihdelleet terveyserojen torjumisesta alkoholismin torjuntaan, Alzheimerin taudista syöpään ja tupakoinnin torjumisesta potilasturvallisuuteen.

2.2

Vaikka terveydenhuoltoala voikin antaa talouskasvun kannalta arvokkaan panoksen, terveys ei voi rajoittua siihen. Jotta voitaisiin parantaa niiden terveydenhoitojärjestelmien kestävyyttä, joita tarvitaan silloin, kun sairaus osuu kohdalle, on ensisijaisesti ylläpidettävä väestön terveyttä hyödyntämällä ehkäisy- ja kansanterveystoimia ja nivottava terveyskysymykset kaikkiin politiikkoihin. Olisi hyödyllistä saada lisää tilastotietoja hoitojärjestelmien toiminnasta.

2.3

Talouskriisi johtaa ankariin talousarvioleikkauksiin, jotka vaarantavat julkisten terveyspalveluiden laadun sekä sen, että hoito olisi kaikkien saatavilla. Väestön terveyden ylläpitäminen väestörakenteen ja ilmaston muuttuessa edellyttää riittäviä resursseja.

2.4

Terveyden ylläpitäminen edellyttää (perheen, koululaitoksen ja tiedotusvälineiden antamaa) terveyskasvatusta lapsuudesta lähtien, terveellistä ruokavaliota kaikissa ikävaiheissa, vaarallisille tuotteille alistumisen rajoittamista, ihmisarvoisia elinoloja, asianmukaisia työoloja jne. Erityisesti tulee korostaa terveenä ikääntymistä, sillä ikääntyneet ovat – vastasyntyneiden ohella – hoitojärjestelmien suurin käyttäjäryhmä. Terveenä ikääntymistä tulee valmistella hyvissä ajoin.

2.5

Elin- ja työolojen parantaminen ja terveysongelmien ehkäisy ovat parhaat tavat ylläpitää väestön terveyttä ja vähentää näin ollen työntekijöiden poissaoloja ja terveydenhoitokustannuksia.

2.6

Ensimmäisenä on puututtava köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen ongelmiin: kylmyys, nälkä, ravintoaineiden saannin epätasapaino, puutteet hygieniassa, huonot asuinolot, jotka kaikki saattavat liittyä yksinäisyyteen, ennalta ehkäisevän lääketieteen puute jne. edistävät sairauksien kehittymistä – ja erityisesti sellaisten kroonisten sairauksien kehittymistä, joista aiheutuu erittäin korkeita kustannuksia sosiaaliturvajärjestelmille ja siten myös kaikille kansalaisille, jotka osallistuvat niiden rahoitukseen.

2.7

Komitea on samaa mieltä tavoitteesta edistää innovatiivisia ja kestäviä terveydenhuoltojärjestelmiä, jotka edellyttävät yhteisten välineiden ja mekanismien kehittämistä henkilö- ja taloudellisten resurssien pulaan vastaamiseksi. On investoitava entistä enemmän kotihoitoon ja kevyisiin hoitomuotoihin ja tehtävä uudelleenjärjestelyjä sairaalamenoissa. Näin voidaan antaa tärkeää tunnustusta perheiden roolille väestön terveyden ylläpitämiseksi ja terveydenhuoltojärjestelmän kestävyyden parantamiseksi.

2.8

Terveyskasvatusta annetaan perhepiirissä jo aivan pienestä pitäen, ja se kattaa mm. hygieniaa, tasapainoista ruokavaliota ja käyttäytymistä koskevien perustietojen lisäksi myös vakaan ympäristön tunnesiteiden kehittymiselle. Perhe on ensimmäinen terveyden ylläpitämistä koskevien sääntöjen oppimisympäristö, mutta sillä on rooli myös sairaista huolehtimisessa. Ensinnäkin monet sairaudet eivät edellytä sairaalahoitoa, joten sairaat pysyvät kotona perheensä parissa, ja toisaalta sairaalassa vierailevat perheenjäsenet ja läheiset tarjoavat sairaalahenkilökunnan ohella sairaalaan joutuneelle henkilölle niin psykologista kuin materiaalistakin tukea. Tämä perheiden ja lähipiirin olennainen rooli on säilytettävä, sillä silloin, kun sairaus heikentää omia valmiuksia, sairastunut tarvitsee ensisijaisesti läheisyyttä ja tukea omilta läheisiltään.

2.9

Perherakenteen muutokset vaikuttavat väistämättä psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen, joten on tarpeen toimia ennakoivasti sen varmistamiseksi, että perhe tarjoaa jatkossakin rauhoittavan ympäristön.

2.10

Se, että "epävirallisen, perhepiirissä tarjottavan hoivan saatavuus vähenee", ei ole väistämätön totuus. Sairaat eivät halua saada hoitoa ensisijaisesti ammattilaisilta. Perhe ei voi korvata ammattilaisia sellaisissa toimenpiteissä, jotka edellyttävät erikoistunutta teknistä osaamista, mutta sairailla ja heidän omaisillaan tulee olla valinnanmahdollisuus silloin, kun kyse on kotona selviytymisen tukemiseen liittyvistä tehtävistä. Näin ollen on tarpeen varmistaa, että jokaisella työssäkäyvällä henkilöllä on mahdollisuus jäädä pois töistä silloin, kun hänen perheenjäsenensä tarvitsee hoitoa.

2.11

Silloin, kun on tarpeen tarkistaa kaikki eläkejärjestelmät, on syytä käyttää tilaisuutta hyväksi työajan tasapainottamiseksi koko työelämän aikana. Eliniän pitenemisen myötä tulee mahdolliseksi myös työskennellä pidempään. Niin miehillä kuin naisillakin tulee kuitenkin olla mahdollisuus hakea työelämänsä aikana pitkiä, joko koko- tai osa-aikaisia lomia, jotka rahoitetaan eläkeajan tapaan, jotta he voivat huolehtia sairastuneista läheisistä tai huollettavista vanhuksista. Valinnanvapautta olisi lisättävä, jotta palkansaajat voisivat käyttää työllään rahoitettua vapaa-aikaa omien tarpeidensa mukaan jo ennen eläkkeelle jäämistä. Eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet, jotka ovat jo neuvotelleet vanhempainloman, voisivat jatkaa neuvotteluja näiden lomien osalta, sillä tällaiset työaikapankit ovat tarpeen pyrittäessä yhdistämään perhe- ja työelämä parhaalla mahdollisella tavalla.

2.12

Tulisi varmistaa, että perheet pystyvät säilyttämään asemansa solidaarisuuden tyyssijana. Jo nyt on otettava sosiaaliturva- ja eläkeoikeuksia koskevissa laskelmissa huomioon aika, jonka ihmiset ovat käyttäneet sairaan tai huollettavana olevan läheisen tukemiseen.

2.13

Lisäksi on kehitettävä palveluita huollettavien henkilöiden auttamiseksi päivittäisissä toimissa: apua hygieniasta huolehtimiseen, siivoukseen ja aterioiden valmistukseen sekä yöpäivystyspalveluita. Kotihoidon ammattiala kehittyy jatkuvasti – ja samalla syntyy työpaikkoja. Liian monissa maissa kotona tehtävä työ on edelleen epävirallista: siitä ei makseta veroja, se on suojaamatonta, siihen ei voi pätevöityä muodollisesti ja sitä tekevät usein siirtotyöläiset. Tällä miesten ja naisten tasa-arvon kannalta olennaisella alalla on raskaita stereotypioita, sen teknisyyttä ei ole tunnustettu, työsopimukset ovat epävarmoja tai niitä ei ole ja palkat ovat erittäin matalia, vaikka työtehtävät ovat välttämättömiä talouden toiminnan kannalta. ILO:n hiljattain hyväksymän kotityöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskevan yleissopimuksen pitäisi edistää alan eettisyyttä ja ammattimaisuutta, mikäli löydetään ehdot rahoitukselle, joka ei voi tulla ainoastaan hoitoa tarvitsevien sairaiden tai näiden perheen taskuista.

3.1

Tarkasteltavana olevassa ohjelmassa ehdotetaan innovatiivisten ratkaisujen levittämistä työvoimapulaan puuttumiseksi. Nyt, kun Eurooppa kärsii valtavasta työttömyydestä, on syytä pohtia, miksi rekrytointi terveydenhuoltoalalle on vaikeaa. Tämä erittäin naisvaltainen ammattiala ei houkuttele riittävästi nuoria eikä miehiä, mihin on syynä ammattitaidon ja pätevyyden riittämätön tunnustaminen, hankalat työajat ja -olot sekä matala palkka. Ammatillinen tasa-arvo syntyy palkkojen uudelleenarvioinnista, teknisten valmiuksien paremmasta tunnustamisesta sekä mahdollisuuksista elinikäiseen oppimiseen.

3.2

Eräs merkittävä innovaatio olisi miesten osuuden lisääminen, mikä edellyttää toimiin ryhtymistä. Työmarkkinaosapuolten olisi edistettävä politiikkoja, joilla kannustetaan aliedustettujen ryhmien osuuden kasvattamista. Tilannetta on tarpeen seurata tarkasti, jos itsenäisen yrittäjän asema johtaa siihen, että hoitohenkilöstö ei huolehdi taukojen pitämisestä vaan työskentelee uupumiseen asti. Lisäksi on korostettava kaikkia teknisiä, organisatorisia ja sosiaalisia innovaatioita, joiden avulla voidaan parantaa työoloja ja vähentää työn rasittavuutta.

3.3

Terveydenhuoltoalalla, jolla vaatimukset ovat suuria, sairaat tarvitsevat hoitoa 24 tuntia vuorokaudessa 7 päivänä viikossa. Alalla tarvitaan sekä yötyötä että sellaisia työaikatauluja, joita on vaikea sovittaa yhteen perhe-elämän kanssa. Tyydyttävien työolojen löytäminen edellyttää sitä, että henkilöstö osallistuu päätöksentekoon tiiviisti. Työmarkkinaosapuolten tulee alakohtaisen työmarkkinavuoropuhelun puitteissa harkita mahdollisuuksia toteuttaa innovatiivisia työpaikkasuunnitelmia, kuten yksilöllistä työajan hallintaa (työaika-autonomia, self-rostering), joita voidaan tukea tieto- ja viestintätekniikan välineillä.

3.4

Työmarkkinaosapuolten on tehtävä yhteistyötä viranomaisten kanssa tuettaessa esimerkiksi elinikäiseen oppimiseen liittyvää koulutusta, tehtävien kierrättämistä yksikön sisällä sekä hallinto- ja organisaatiovalmiuksien hankkimista. Jotta työ ja oppiminen olisi helpompi sovittaa yhteen, tulisi työmarkkinaosapuolten ottaa huomioon useita mahdollisuuksia, kuten tilapäiset siirrot, työssäoppiminen ja verkko-oppiminen. Uramahdollisuuksien laajentaminen on olennaista terveydenhuoltohenkilöstön säilyttämiseksi samassa työpaikassa.

3.5

Työvoimapulan ratkaiseminen edistämällä työttömien koulutusta ja asianmukaista palkkausta tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin koulutetun työvoiman houkutteleminen kolmansista maista, sillä lääkärit, sairaanhoitajat, fysioterapeutit jne., jotka lähtevät Afrikasta, Aasiasta tai Latinalaisesta Amerikasta töihin Eurooppaan, eivät ole enää heidän koulutuksensa kustantaneen maan käytettävissä. Terveysalan eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet ovat laatineet sairaalasektorin eettistä rajatylittävää rekrytointia ja työssä pitämistä koskevat toimintaohjeet, joita on syytä soveltaa ja laajentaa. Sitä tilannetta silmällä pitäen, että kolmansista maista lähtöisin olevat ammattilaiset kuitenkin haluavat asettua Eurooppaan, komitea ehdotti vuonna 2007 aiheesta "Terveydenhuolto ja maahanmuutto" antamassaan lausunnossa (3), että perustettaisiin korvausrahasto, jotta näiden ammattilaisten kotimaassa voitaisiin kouluttaa uusia ammattilaisia.

3.6

Ohjelmalla pyritään ensinnäkin "edistämään eurooppalaista yhteistyötä terveysteknologian arvioinnissa ja selvittämään sähköisten terveyspalvelujen ja terveysalan tieto- ja viestintätekniikan potentiaalia". Olisi hyvä määritellä eurooppalaiset puitteet luottamuksellisten tietojen suojelemiseksi (esimerkiksi potilastietojen tai reseptien) rajatylittävien siirtojen yhteydessä.

3.7

Ohjelman toinen tavoite kuuluu seuraavasti: "Lisätään lääketieteellisen asiantuntemuksen ja eri tauteja koskevien tietojen saatavuutta – myös kansallisten rajojen yli –, ja kehitetään yhteisiä ratkaisuja ja ohjeita, joilla parannetaan terveydenhuollon laatua ja potilasturvallisuutta, jotta voidaan parantaa EU:n kansalaisten mahdollisuuksia saada parempaa ja turvallisempaa terveydenhuoltoa." Suurelle yleisölle suunnatuilla terveyskysymyksiä käsittelevillä internetsivustoilla, joilla jaetaan lääketieteellistä tietoa ja annetaan panos terveyskasvatukseen, on hyvin paljon lukijoita. Sivustojen ansiosta saatetaan pienten vaivojen yhteydessä välttää lääkärissä käynti. Kyseiset sivustot antavat tietoa perinteisen lääketieteen, pehmeän lääketieteen, kasvilääkinnän, kylpylähoitojen, hierontojen jne. hyvistä vaikutuksista ja auttavat siten pysymään terveenä. Tietoisuuden lisääminen itsestä sekä psyykkisistä ja fyysisistä tarpeista on hyödyllistä väestön hyvän terveydentilan ylläpitämiseksi sekä niin hoitojen kuin lääkkeidenkin liikakäytön rajoittamiseksi. Olisi syytä käydä vuoropuhelua ja määritellä puitteet, jotta voitaisiin (akkreditoinnin avulla) varmistaa suurelle yleisölle jaettavan tiedon paikkansapitävyys ja välttää näin sellaisten tahojen määrän lisääntyminen, jotka pyrkivät vain hankkimaan voittoa sairaiden herkkäuskoisuuden kustannuksella.

3.8

On syytä edistää parhaiden käytänteiden vaihtoa sekä tietyllä alueella sovellettavista mekanismeista, joilla parannetaan terveydenhuollon saatavuutta ja mahdollistetaan lääkäreiden ja ammattitaitoisen hoitohenkilöstön rekrytointi tai säilyttäminen maaseudulla ja kaikkein köyhimmissä kaupunginosissa, että terveydenhuoltoalan järjestelmien ja politiikkojen sekä henkilökohtaisten palveluiden suunnittelusta.

3.9

Kolmannessa tavoitteessa ehdotetaan, että "kartoitetaan ja levitetään kustannustehokkaisiin ennaltaehkäisytoimiin liittyviä parhaita toimintamalleja – – puuttumalla keskeisiin riskitekijöihin eli tupakointiin, alkoholin väärinkäyttöön ja lihavuuteen sekä HIV/AIDSiin". Ohjelmassa, jossa innovoinnilla on näkyvä asema, tulee edistää myös keskustelua uusista riskitekijöistä, jotka nekin ovat tärkeitä tulevaisuuden kannalta.

3.10

Ilmastonmuutos, saasteiden määrän kasvu, elintapojen muutokset (paikallaan pysyminen, tuntikausien työskentely istuallaan tietokoneen edessä jne.) ja monien sellaisten kemiallisten tekijöiden leviäminen, joiden pitkän aikavälin terveysvaikutuksia ei tunneta, synnyttävät uusia vaivoja ja uusia kroonisia sairauksia, joista aiheutuu 2000-luvulla merkittäviä ongelmia.

3.11

Asbestin käyttö teollisuudessa ja rakennusalalla aloitettiin 1800-luvun lopulla ja kiellettiin 1900-luvun lopussa. Tänä aikana se tappoi kymmeniä tuhansia työntekijöitä.

3.12

Maataloudessa käytetään torjunta-aineita ja muita kemiallisia tuotteita, joista elimistölle aiheutuvat haitat paljastuvat vasta pitkällä aikavälillä. Tutkimuksissa ollaan huolestuneita viljelijöillä todettujen syöpien määrästä. Nämä aineet leviävät ilmassa, vedessä ja elintarvikkeissa. Elintarviketeollisuudessa käytetään myös lisäaineita elintarvikkeiden säilytysajan pidentämiseksi ja maun muokkaamiseksi.

3.13

Lisäksi tulee huomioida kodin ja työpaikkojen puhdistustuotteet, lukuisat teollisuudessa käytettävät tuotteet sekä lääkkeet. Lääkkeiden liikakäyttö on jo nyt aiheuttanut antibioottiresistenssiä. Näitä lääkkeitä annetaan myös kotieläimille ja lisäksi ne leviävät veden mukana. Muut tuotteet, kuten kaasu ja noki, leviävät ilmakehään. Yhdessä nämä tuotteet muodostavat ympäristöön "kemiallisen keiton", jonka aiheuttamiin seurauksiin tuntuu lukeutuvan mm. allergioiden ja syöpien nopea lisääntyminen. Myös elektromagneettiset aallot aiheuttavat häiriöitä.

3.14

Toinen huolestuttava kysymys liittyy seurauksiin, joita tuotteille ja säteilylle altistuminen sekä elintapojen muutokset aiheuttavat ihmisten lisääntymiskyvylle. Vaikka syntyvyyden laskun syyt ovatkin ennen kaikkea sosiologisia, ei kuitenkaan tule unohtaa niitä kasvavia fysiologisia vaikeuksia, joita monet parit kohtaavat yrittäessään saada lapsia.

3.15

Työstressi on uusien riskien joukossa yksi mahdollisesti jopa itsemurhaan johtavan masennuksen syistä. Myös työttömien ja laajemmin tarkasteltuna sellaisten henkilöiden stressiä, jotka tuntevat itsensä yhteiskunnan kannalta tarpeettomiksi, olisi syytä torjua. Mielenterveys on väestön terveydentilan olennainen osatekijä.

3.16

Hyvää vanhuutta valmistellaan koko elämän ajan. Työoloilla on ratkaisevan tärkeä rooli: eliniänodote ei ole sama toimistotyöntekijöillä, vuorotyöntekijöillä ja maatalousalan palkansaajilla. Työn rasittavuuden vähentäminen, yötyön rajoittaminen ja stressitason madaltaminen kuuluvat niihin keinoihin, joilla voidaan valmistella terveenä ikääntymistä.

3.17

Terveenä ikääntymisen kannalta on olennaista säilyttää sekä tunne yhteiskunnallisesta hyödyllisyydestä että sosiaalisten suhteiden verkosto ja terve uteliaisuus, jatkaa ammatillista tai vapaaehtoista toimintaa, harjoittaa liikuntaa ja noudattaa terveitä elämäntapoja.

3.18

On toinenkin aihe, nimittäin elämän päättyminen, josta olisi syytä keskustella EU:n tasolla, koska se liittyy jokaisen kansalaisen vastuuseen ja kunkin käsitykseen siitä, mitä on ihmisarvoinen elämä. Tänä päivänä valtaosa väestöstä kuolee sairaalassa; elämän päättyminen on tärkeä aihe.

3.19

On välttämätöntä kehittää palliatiivisia hoitopalveluita, joiden avulla voidaan välttää kärsimystä silloin, kun sairaan parantamiseksi ei voida enää tehdä mitään. Kaikki sairaalat eivät tarjoa näitä palveluita tai eivät voi ottaa vastaan kaikkia niitä tarvitsevia.

3.20

Ohjelman neljäs tavoite kuuluu seuraavasti: "Laaditaan yhteisiä lähestymistapoja ja osoitetaan niiden arvo valmiuksien ja koordinoinnin parantamisessa terveyttä uhkaavissa hätätilanteissa, jotta voidaan suojella kansalaisia rajatylittäviltä terveysuhkilta." Yhteistyö alalla on tärkeää, sillä epidemiat eivät kunnioita valtioiden rajoja. Näistä toimenpiteistä olisi otettava opiksi, jotta tulevaisuudessa vältyttäisiin tuhlailulta. On olennaista erottaa toisistaan valistukseen perustuvat ehkäisytoimet, joista voidaan tehdä pysyviä, sekä toimet jotka liittyvät sellaisten tuotteiden hankintaan, joiden käyttöikä on rajallinen. Kuluista ja tuloksista käytävien keskustelujen avulla voitaisiin laatia tavoitteiden kannalta asianmukaisia menettelyjä.

EUVL C 18, 19.1.2011, s. 74.

EUVL C 339, 14.12.2010, s. 1.

EUVL C 255, 22.9.2010, s. 72 ja 76.

EUVL C 128, 18.5.2010, s. 89.

EUVL C 228, 22.9.2009, s. 113.

EUVL C 318, 23.12.2009, s. 10.

EUVL C 306, 16.12.2009, s. 64.

EUVL C 317, 23.12.2009, s. 105.

EUVL C 218, 11.9.2009, s. 91.

EUVL C 175, 28.7.2009, s. 116.

EUVL C 77, 31.3.2009, s. 115.

EUVL C 224, 30.8.2008, s. 88.

EUVL C 77, 31.3.2009, s. 96.