Kanne 8.7.2010 — Euroopan komissio v. Kreikan tasavalta

(Asia C-346/10)

()

2010/C 246/52

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Osapuolet

Kantaja: Euroopan komissio (asiamies: G. Zavvos)

Vastaaja: Kreikan tasavalta

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio katsoo, että tieliikennekuljetuksia suorittavien yritysten pääsyä Kreikan markkinoille vaikeutetaan, kun uusien liikenteeseen saattamista koskevien lupien myöntämiselle asetetaan kaupalliseen käyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen osalta edellytykseksi objektiivisesti määrittelemätön ”maassa vallitseva kuljetuspalvelujen tarve”, ja että lain nro 383/1976 4 §:n 3 momentin a kohta on SEUT 49 artiklan (aikaisemmin EY 43 artikla) vastainen, koska tällaiset rajoitukset eivät ole perusteltuja yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvien syiden vuoksi.

Lisäksi komissio katsoo, että velvollisuus soveltaa vähimmäis- ja enimmäisarvojen mukaan määräytyviä tariffeja yhtäältä vähentää ulkomaisten yritysten halua olla mukana Kreikan tieliikenteen tavarankuljetusmarkkinoilla ja/tai öljyjalosteiden markkinoilla ja toiseksi haittaa Kreikan alueelle jo sijoittautuneiden yritysten toimintojen kehittämisestä viemällä niiltä mahdollisuuden kilpailla tehokkaammin markkinoilla vakiintuneen aseman saavuttaneiden yritysten kanssa, mikä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan loukkaa sijoittautumisen vapautta. Tällainen tariffien ja kuljetusehtojen asettaminen ei ole sopusoinnussa SEUT 96 artiklan 2 kohdan kanssa (ellei komissio ole myöntänyt tarpeellisia lupia) eikä se ole myöskään hyödyllinen vaikeuksissa olevien talouden alojen ja kaukaisten alueiden suojaamiseksi, kun taas se, että Kreikan valtio asettaa vähimmäistariffit nestemäisten polttoaineiden kuljettamiselle kaupallisessa käytössä olevilla ajoneuvoilla, ei ole sopusoinnussa vapaan kilpailun sääntöjen kanssa, ja ne on tästä syystä heti kumottava.

Lisäksi komissio katsoo, että lailla nro 3054/2002 annetaan Kreikan hallitukselle valta valvoa liikenteessä olevien yksityisten tankkiautojen määrää ja että tästä syystä kyseessä oleva säännös on sijoittautumisen vapauden (SEUT 49 artikla) vastainen, koska se kuuluu sellaisen Kreikan lainsäännösten kokonaisuuteen, jolla pyritään paitsi pitämään öljystä jalostettujen tuotteiden kuljettaminen suljettuna ammattina myös säilyttämään kunkin kyseisillä markkinoilla toimivan yrityksen markkinaosuus ennallaan. Öljyjalosteita myyvien yritysten tankkiautojen määrästä päättäminen hallinnollisesti ei ole välttämätöntä näiden yritysten markkinaolosuhteisiin sopeuttamisen kannalta eikä se ole perusteltua yleisen (liikenne-) turvallisuuden ja kansanterveyden vuoksi.

Komissio katsoo, että Kreikan tasavalta ei ole toimittanut riittäviä selvityksiä ja näyttöä, joiden vuoksi edellä mainittuja rajoituksia voitaisiin pitää perusteltuina, joten lain nro 383/1976 4 §, lain nro 3054/2002 6 ja 7 § ja kyseessä olevia lakeja koskevat ministeriön asetukset sekä se, että kaupalliseen käyttöön tarkoitetuilla ajoneuvoilla suoritettaviin kuljetuspalveluihin sovelletaan kiinteää tariffia (tiettyyn raja-arvoon saakka), ovat ristiriidassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 49 artiklan (aikaisemmin EY 43 artikla) kanssa.