11.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 246/20

—

valituksenalainen tuomio on kumottava

—

komission (Verotuksen ja tulliliiton PO) päätös, jolla valittajan tarjouskilpailussa TAXUD/2004/AO-004, ”Euroopan yhteisössä väliaikaisen valmisteverottomuuden järjestelmään kuuluvien valmisteveron alaisten tuotteiden liikkumisen valvonnassa käytettävien telemaattisten järjestelmien erittelyt sekä kehitys-, ylläpito- ja tukipalvelut (EMCS-DEV)” (EUVL 2004 S, 139-118603), tekemä tarjous oli hylätty ja sopimus oli tehty saman tarjouskilpailun voittaneen tarjoajan kanssa, on kumottava

—

komissio on velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut sekä muut kulut, alkuperäisen oikeudenkäynnin yhteydessä on aiheutuneet kulut mukaan lukien, myös siinä tapauksessa, että kysymyksessä oleva valitus hylätään, sekä kysymyksessä olevan valituksen yhteydessä aiheutuneet vastaavat kulut siinä tapauksessa, että valitus hyväksytään.

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se tulkitsi virheellisesti varainhoitoasetuksen 89 artiklan 1 kohtaa ja yhdenvertaisen kohtelun, syrjimättömyyden, avoimuuden ja vapaan kilpailun periaatteita hylätessään valittajan kanneperusteen, joka koski sitä, että sille ei toimitettu kahdentyyppisiä teknisiä tietoja, nimittäin EMCS:n tarkkoja spesifikaatioita ja NCTS:n lähdekoodia sekä sen suunnitteluun liittyviä ja teknisiä asiakirjoja, jotka olivat tarpeen kysymyksessä olevaa sopimusta koskevien tarjousten esittämiseksi.

Toiseksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen kun se katsoi, että valittaja pystyi komission perustelujen nojalla puolustamaan oikeuksiaan. Yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti etenkin, että verotuksen ja tulliliiton PO toimitti valittajalle riittävästi tietoa ”jonka nojalla se voi puolustaa oikeuksiaan ja yleinen tuomioistuin tutkia toimenpiteen laillisuuden”.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti tuomion 102–116 kohdassa, että valittaja ei tukenut väitettään, joka koski sitä, että ratkaisuperusteet olivat ”epäselviä ja subjektiivisia”. Valittaja katsoo, erityisesti sen valossa, että työn laajuudesta ja hankintaviranomaisen edellyttämästä NCTS:n mahdollisesta hyödyntämisen asteesta oli täydellinen epävarmuus, että varainhoitoasetuksen 97 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin N:o 92/50 (1) 17 artiklan 1 kohtaa sovellettiin virheellisesti.

Lopuksi valittaja katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin vaikuttaa tehneen oikeudellisen virheen kun se katsoi, että valittaja tyytyi niissä perusteluissaan, jotka koskivat ilmeiseen arviointivirheeseen liittyvää kanneperustetta, yleisiin väitteisiin, eikä siten kyennyt näyttämään, olivatko väitetyt virheet ja millä tavalla, vaikuttaneet tarjouksen arvioinnin lopulliseen tulokseen.