11.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 246/18

1)

Onko Euroopan unionin oikeuden säännöksiä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien alalla ja erityisesti vuokraus- ja lainausoikeuksista annetun direktiivin (1) 2 artiklan 2, 5 ja 6 kohtaa, satelliitti- ja kaapelidirektiivin (2) 1 artiklan 5 kohtaa sekä tekijänoikeussuojan voimassaoloajasta annetun direktiivin (3) 2 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä vuokraus- ja lainausoikeuksista annetun direktiivin 4 artiklan, satelliitti- ja kaapelidirektiivin 2 artiklan ja tietoyhteiskuntadirektiivin (4) 2 artiklan ja 3 artiklan sekä 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan kanssa, tulkittava siten, että ainakin elokuvateoksen tai audiovisuaalisen teoksen pääohjaajalle tai muille jäsenvaltioiden lainsäätäjien vahvistamille elokuvan tekijöille kuuluvat suoraan (alkuperäisesti) lain nojalla hyödyntämisoikeudet, jotka koskevat kappaleen valmistamista, satelliitin kautta tapahtuvaa lähettämistä ja muuta välittämistä yleisölle siten, että teos saatetaan yleisön saataviin, ja että ne eivät kuulu suoraan (alkuperäisesti) ja yksinomaan elokuvan tuottajalle; onko jäsenvaltion lainsäädäntö, jonka mukaan hyödyntämisoikeudet annetaan lain nojalla suoraan (alkuperäisesti) ja yksinomaan elokuvan tuottajalle, Euroopan unionin oikeuden vastainen?

2a)

Voiko jäsenvaltion lainsäätäjä säätää Euroopan unionin oikeuden mukaan myös muiden oikeuksien kuin vuokraus- ja lainausoikeuksien osalta lakiin perustuvasta olettamasta tällaisten oikeuksien luovuttamisesta elokuvan tuottajalle, kun on kyse ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetuista hyödyntämisoikeuksista, jotka kuuluvat elokuvateoksen tai audiovisuaalisen teoksen pääohjaajalle tai muille jäsenvaltioiden lainsäätäjien vahvistamille elokuvan tekijöille, ja jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, onko vuokraus- ja lainausoikeuksista annetun direktiivin 2 artiklan 5 ja 6 kohdassa, luettuna yhdessä tämän direktiivin 4 artiklan kanssa, säädetyt edellytykset täytettävä?

2b)

Onko elokuvateoksen tai audiovisuaalisen teoksen pääohjaajan tai muiden jäsenvaltioiden lainsäätäjien vahvistamien elokuvan tekijöiden alkuperäistä oikeudenhaltijuutta sovellettava myös jäsenvaltion lainsäätäjän myöntämiin oikeuksiin, jotka koskevat kohtuullista korvausta ja joihin kuuluu esimerkiksi Itävallan tekijänoikeuslain (Urheberrechtsgesetz; UrhG) 42b §:ssä säädetty Leerkassettenvergütung (uudelleen käytettävissä oleviin tallennusvälineisiin liittyvä korvaus), tai tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin kohtuullista korvausta koskeviin oikeuksiin?

3)

Voiko jäsenvaltion lainsäätäjä Euroopan unionin oikeuden mukaan säätää lakiin perustuvasta olettamasta, joka koskee tällaisten korvausoikeuksien luovuttamista elokuvan tuottajalle, kun on kyse toisessa kysymyksessä tarkoitetuista hyödyntämisoikeuksista, jotka kuuluvat elokuvateoksen tai audiovisuaalisen teoksen pääohjaajalle tai muille jäsenvaltioiden lainsäätäjien vahvistamille elokuvan tekijöille, ja jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, onko vuokraus- ja lainausoikeuksista annetun direktiivin 2 artiklan 5 ja 6 kohdassa, luettuna yhdessä tämän direktiivin 4 artiklan kanssa, säädetyt edellytykset täytettävä?

4)

Onko jäsenvaltion lailla toteutettu sääntely sopusoinnussa Euroopan unionin oikeuden tekijänoikeuden ja lähioikeuksien alan edellä esitettyjen säännösten kanssa, jos siinä annetaan elokuvateoksen tai audiovisuaalisen teoksen pääohjaajalle tai muille jäsenvaltioiden lainsäätäjien vahvistamille elokuvan tekijöille oikeus puoleen laissa säädetystä korvauksesta, mutta tästä oikeudesta voidaan poiketa, minkä vuoksi se ei ole ehdoton?