Valitus, jonka ArchiMEDES on tehnyt 10.8.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (viides jaosto) yhdistetyissä asioissa T-396/05 ja T-397/05, ArchiMEDES v. komissio, 10.6.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-317/09 P)

2009/C 267/67

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Architecture, Microclimat, Énergies Douces Europe et Sud sarl (ArchiMEDES) (edustaja: asianajaja P.-P. Van Gehuchten)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

ArchiMEDES vaatii Euroopan yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-396/05 ja T-397/05, ArchiMEDES v. komissio, 10.6.2009 antaman tuomion ja hyväksymään valittajan kannekirjelmässään esittämät vaatimukset, jotka koskivat sitä, että

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

ArchiMEDES vetoaa valituksensa tueksi neljään valitusperusteeseen.

Ensimmäisellä valitusperusteellaan, joka liittyy vaatimukseen komission 5.10.2005 päivättyyn kirjeeseen sisältyneen saatavien kuittauspäätöksen kumoamisesta, valittaja väittää, että EY 230 artiklaa sekä Ranskan siviililain (Code civil) 1291 §:ää on rikottu ja että valituksenalainen tuomio on perusteltu virheellisesti tai puutteellisesti. Valittajan mukaan kuittauspäätös on nimittäin EY 230 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi, ja komission pääasiassa tekemässä päätöksessä on jätetty huomioimatta Ranskan siviililain 1291 §:ssä tarkoitetut ArchiMEDESin ja komission väliseen sopimukseen sovellettavat edellytykset, joista ilmenee, että jos saatava kiistetään, se katsotaan vahvistetuksi vasta, kun velallinen velvoitetaan tuomioistuimen antaman tuomion nojalla maksamaan kyseinen velka velkojalle. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valittajan mukaan jättänyt huomioimatta edellä mainitut säännökset katsoessaan, ettei valittajalla enää ollut intressiä vaatia 5.10.2005 tehdyn päätöksen kumoamista, koska mainittu päätös on sääntöjenvastainen yksipuolinen toimi.

Toisella valitusperusteellaan valittaja väittää, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklaa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklaa on rikottu ja että yleistä litis denuntiatio -periaatetta, puolustautumisoikeuksia ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on loukattu siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi ilman perusteluja valittajan vaatimuksen siitä, että muut sopimuspuolet kutsutaan oikeudenkäyntiin ja että tuomio ulotetaan koskemaan kaikkia sopimuspuolia. Vaatimuksen hylkääminen tarkoittaa valittajan mukaan sitä, että tähän sopimukseen liittyviä komission lukuisia sopimuskumppaneita ei käytännössä kohdella yhdenvertaisesti, koska komissio voi tarvittaessa nostaa kanteen kaikkia sopimuskumppaneita vastaan, kun taas tällaista mahdollisuutta ei ole tilanteessa, jossa yksi sopimuskumppaneista nostaa kanteen.

Kolmannella valitusperusteellaan, joka jakautuu kahteen osaan, valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut siviililain 1134 ja 1165 §:ää, loukannut asiakirjojen sisällön koskemattomuuden periaatetta ja rikkonut sopimuksen BU/209/95 1.1 ja 10 kohtaa sekä sanotun sopimuksen liitteen II 2.1, 2.2, 21.1 ja 21.4 kohtaa, ja tämän lisäksi valittaja väittää, että valituksenalaisen tuomion perustelut ovat puutteelliset tai virheelliset. Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut edellä mainittuja säännöksiä ja sopimuskohtia yhtäältä siksi, että se erotti toisistaan eri sopimuskumppaneiden oikeudet ja velvollisuudet, vaikka nämä ovat yhdessä ja yhteisvastuullisesti vastuussa sopimuksen BU/209/95 täytäntöönpanosta, ja toisaalta, koska se katsoi, että valittaja on sopimukseen nähden kolmas osapuoli siksi, että se on alihankkija, vaikka se on tosiasiallisesti sopimuspuoli.

Neljännellä valitusperusteellaan valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut siviililain 1134 ja 1184 §:ää, loukannut asiakirjojen sisällön koskemattomuuden periaatetta ja rikkonut sopimuksen BU/209/95 liitteen II 5 kohtaa sekä perustellut puutteellisesti tuomion, joka on valittajan mukaan ristiriitainen, koska se antoi komissiolle oikeuden purkaa yksipuolisesti 30.8.2005 sanotun sopimuksen, vaikka se samalla totesi, että komissio oli hiljaisesti hyväksynyt loppuraportin yli kolme vuotta aikaisemmin.