28.9.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 241/44

1.1

Käsillä oleva tiedonanto jatkaa komission laatimien muiden kuin säädöstekstien perinnettä sikäli, että siinä sekä tehdään selkoa kyseisen alan toimista että tarkastellaan tulevia poliittisia näkymiä. Niinpä se muodostaa tietynlaiset yleispuitteet ympäristöteknologioita koskeville komission pohdinnoille.

1.2

Heti aluksi siinä kytketään nämä pohdinnat EU:n kestävän kehityksen strategiaan ja Lissabonin strategiaan ja toistetaan jo tutuksi tullut iskulause, jonka mukaan EU:sta on tarkoitus tulla ”maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”.

1.3

Mutta tämän kaavamaisen, jo rituaaliksi käyneen muistutuksen jälkeen nousee esiin konkreettinen kysymys ympäristöteknologioita koskevan toimintasuunnitelman (Environmental Technologies Action Plan, ETAP) tavoitteista.

Komissio luettelee kolme tavoitetta. Tavoitteena on

1.4

Komissio arvioi, että toimintasuunnitelman käynnistäminen on poliittiselta ajoitukseltaan oikea. Vastattavaksi jäävät kuitenkin kysymykset menettelytavoista ja reaalisista toiminnoista. Vastaukset näihin kysymyksiin toimivat komission tekstin runkona.

2.1.1

Aluksi komissio esittää tiettyjä toteamuksia, jotka ovat ohjanneet toimintasuunnitelman laadintaa:

—

tekniikoiden saaminen tutkimusvaiheesta markkinoille

—

markkinaolosuhteiden parantaminen

—

maailmanlaajuinen vaikuttaminen.

2.2.1.1

Komissio toteaa, että tutkimusta on kohdennettava ja kehitettävä turvaamalla rahoitus eritoten Euroopan investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin varoin, jotta päästään kaupallisiin sovelluksiin.

2.2.1.2

Komissio aikoo perustaa ”teknologia-alustoja” (technology platforms) lupaaville ympäristöteknologioille. ”Teknologia-alustojen” avulla on tarkoitus tehostaa tutkimustoimintaa, hankkia varoja, kehittää yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksia ja parantaa mahdollisuuksia kehitysmaihin suuntautuvaan teknologiansiirtoon.

2.2.1.3

Komissio pyrkii lisäksi parantamaan ympäristötekniikoihin liittyvää testausta ja standardointia.

2.2.2.1

Komissio tekee selkoa markkinaolojen parantamisen edellytyksistä, joita ovat investointien lisääminen, talouden esteiden poistaminen, julkiset hankinnat sekä kansalaisyhteiskunnan aktivointi.

2.2.3.1

Euroopan unionin pyrkimykset ympäristöteknologian alalla eivät rajoitu vanhalle mantereelle. Komissio arvioi, että unionin on toimittava tarmokkaasti edistääkseen kestävää kehitystä maailmanlaajuisesti.

2.2.3.2

Komission aikomuksena on solmia kumppanuuksia kehitysmaiden kanssa ja panostaa voimakkaasti ympäristöteknologiaan liittyviin, Johannesburgin huippukokouksen yhteydessä sovittuihin aloitteisiin.

3.1

Laaditun toimintasuunnitelman toteutumista on seurattava. Komissio on kaavaillut erityyppisiä välineitä tähän tarkoitukseen. Niihin kuuluvat joka toinen vuosi laadittava kertomus, ympäristöteknologioita käsittelevä eurooppalainen paneeli ja parhaita käytänteitä koskevien tietojen vaihto.

4.1

Komitean huomioissa on otettu lukuun myös neuvoa-antavan valiokunnan ”teollisuuden muutokset” esittämät kommentit ja ehdotukset (esittelijänä Ulla Sirkeinen, apulaisesittelijänä Wolfgang Reichel).

4.2

Ympäristöteknologian ala on pakostakin hyvin laaja. Kyseeseen voi tulla mm. luonnonvarojen hyödyntäminen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti, ympäristön säästäminen, vaihtoehtoisten energialähteiden kehittäminen ja paneutuminen yhdennettyyn tuotepolitiikkaan. ETSK on jo toisaalla korostanut (1), että ympäristöteknologian määritelmään tulee kuulua muutakin kuin ”varsinaisia” tekniikoita. Ympäristöteknologian kehittämistä ovat myös sellaiset toimet kuin tuotantomenetelmien ja palveluntoimitustapojen jatkuva parantaminen kielteisten ympäristövaikutusten supistamiseksi, tutkimustoiminta sekä innovatiivinen osaaminen ja kehittämistoiminta perinteisen teknologian parantamiseksi ja ympäristöulottuvuuden liittämiseksi siihen. Näitä toimia on kannustettava. Tietyn ympäristötekniikan tehoa on syytä arvioida sen tuottamien myönteisten ympäristövaikutusten perusteella eikä määrittämällä jotkin tekniikat ympäristön kannalta ”edullisiksi” edeltä käsin.

4.3

Hyvin laaja-alaisten toimintasuunnitelmien riskinä on hajaantuminen ja niin ollen voimavarojen oheneminen. Jotta kyseinen toimintamalli tuottaisi tulosta, yksi päähaasteista on kyky määrittää prioriteetit ja asettaa toimet tärkeysjärjestykseen sekä punnita siinä yhteydessä paitsi ympäristötekniikoiden tehokkuutta myös niiden taloudellista hyväksyttävyyttä. Tällainen ajattelu puuttuu komission asiakirjasta lähes kokonaan. Sillä on kuitenkin suuri merkitys käytännössä, kun samalla muistetaan, että kestävän kehityksen käsitteen kolme pilaria ovat talouden kehitys, ympäristön ja luonnonvarojen suojeleminen ja ihmisten sosiaalinen hyvinvointi.

4.4

Ympäristöteknologioita käytetään aina silloin, kun niiden soveltaminen joko hyödyttää suoraan niiden käyttäjää tai jos oikeudellinen perusta sitä edellyttää. Koska vapaat markkinat eivät yksin täytä kaikkia yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä eettisiä sekä sosiaali- ja ympäristöpoliittisia tavoitteita, lainlaatijoiden velvoitteena on aina ollut asianmukaisen sääntely-ympäristön luominen. Oikeudelliset säännökset lisäävät tosiaan osittain liiketaloudellisia kustannuksia, jotka kuitenkin saattavat olla järkeviä kansantalouden kannalta. Sääntely-ympäristön määrittelyssä lainlaatijoiden tulisi ottaa huomioon talouden ja tieteen korkea innovaatiokyky ja siis määritellä tavoitteet, mutta ei tavoitteiden saavuttamiseen käytettäviä teknologioita tai toimia. Kasvava tietoisuus siitä, että sosiaali- ja ympäristöpoliittisten lisäkriteereiden noudattaminen lisää markkinointimahdollisuuksia, on tärkeä toimintasuunnitelman toteutumista ja EU:n taloudellisen kilpailukyvyn vahvistamista edistävä tekijä.

4.5

Markkinoillepääsy ja markkinaolosuhteet muodostavat toisen tekijän, joka ratkaisee ympäristöteknologioiden edistämiseen tähtäävän toimintasuunnitelman onnistumisen. On turha toivoa ympäristötekniikoiden kehittyvän toden teolla, jos niiltä puuttuvat vankat ja kilpailun sävyttämät markkinat. Usein tehokkaita ympäristöteknologioita ei vielä pystytä tuottamaan niin edullisesti kuin muita, vähemmän ympäristöystävällisiä teknologioita, koska ympäristökustannuksia ei ole sisällytetty hintoihin, ja myös sen vuoksi, ettei ensinnä mainittuihin kohdistu sellaista kehitystoimintaa eikä niitä yleistetä siten, että syntyisi kustannusten alentamiseen riittäviä mittakaavaetuja. Todellinen haaste onkin määrittää menetelmät ympäristöpoliittisesti tavoiteltujen ja hyvien käytänteiden soveltamiseen ja/tai asianmukaisen ympäristöteknologian kehittämiseen rohkaisemiseksi (luotot, subventiot, verokannustimet), jotta saataisiin pontta markkinoille pyrkimiseen ja helpotettaisiin markkinoille pääsyä samoin kuin markkinoiden luomista. ETSK korostaa, että eri kannustinmuotojen yhdenmukaisesta ja tarkoituksenmukaisesta käytöstä saadaan takeet vain, jos ne luokitellaan tai asetetaan tärkeysjärjestykseen: käynnistysvaiheen pääomariskit, kehitysvaiheessa tarvittavat ”klassisemmat” luotot, markkinoiden vakauttamiseen tarkoitetut verokannustimet ja mahdollisesti verotustason määrittäminen sen mukaan, miten ympäristökustannukset sisällytetään ympäristön kannalta epäedullisten tekniikoiden hinnoitteluun.

4.6

Kannustavat tai toisaalle ohjaavat toimet, lait ja muut säädökset ovat tarpeen, mutta niissä ei pidä vähätellä talouden ja yhteiskunnan tosiasioita. Ne eivät myöskään saa olla omiaan vääristämään kilpailua epäoikeudenmukaisella tavalla. Ympäristöteknologian ei tule olla saavuttamatonta ylellisyyttä, mutta kilpailua ei tule vääristää hyväksymällä tuotteita ja palveluita sellaisilta talousalueilta, jotka eivät ole sitoutuneet vastaavien sääntöjen noudattamiseen. Komission tekstistä tämä perusseikka käy hyvin esille. Koko tiedonanto ja mahdollisuus kansalaisyhteiskunnan ja julkisen mielipiteen saamiseen ympäristöteknologian tueksi menevät hukkaan, jos realiteetteja ja taloudellista toteutettavuutta ei oteta huomioon. Julkisen mielipiteen tuen hankkimiseksi on tärkeää muistaa mm. se seikka, että kansalaiset, kuluttajat, ovat samalla työelämässä mukana olevia miehiä ja naisia. Niinpä jos katsotaan, että vanhat tekniikat tulisi hylätä kestävän kehityksen vaatimuksiin liittyvistä syistä, on syytä ennakoida yhteiskunnallisen muutoksen tarpeita ja kustannuksia.

4.7

On lisäksi paikallaan korostaa, että on tarpeen pitää huolta siitä, että Euroopan unionin toteuttamat toimintalinjat muodostavat keskenään yhdenmukaisen kokonaisuuden. Tällä tavoin voidaan välttää niiden joutuminen ristiriitaan toistensa kanssa. Olisi esimerkiksi turhaa työtä määrittää kestävään kehitykseen tähtäävä politiikka, jos se uhkaisi joutua ristiriitaan sen politiikan kanssa, jota unioni harjoittaa Maailman kauppajärjestön puitteissa tai markkinoiden vapauttamisen yhteydessä. Asiasta on keskusteltava vakavasti Maailman kauppajärjestön piirissä, ja on rakennettava päättäväinen puolustus sellaisten minkä tahansa alkuperän omaavien tuotteiden ja palveluiden hyväksymistä vastaan, joiden tuotannossa käytettyjen teknologioiden ja prosessien ympäristövaikutuksia ei ole rajattu minimiin.

5.1.1

ETSK yhtyy toimintasuunnitelman tavoitteisiin, joista se pitää erityisen tärkeänä pyrkimystä hyödyntää ympäristöteknologian koko potentiaalia ympäristön tilan kohentamiseksi kehittäen samalla kilpailukykyä ja talouskasvua. Komitea on jo painottanut näitä seikkoja aiemmassa lausunnossaan (ks. alaviite 1).

5.2.1

Komitea korostaa ympäristöteknologian kehittämiseen tarkoitettujen kannustimien merkitystä mutta painottaa, että ne eivät saa johtaa sellaisten tekniikoiden keinotekoiseen tukemiseen, joiden mahdollisuudet lyödä itsensä joskus läpi ovat olemattomat. Markkinoita on nimenomaan ohjattava verotuksesta, tuista, lisensseistä ja sääntelystä koostuvien kohdennettujen välineiden avulla siten, että erilaisten vaihtoehtoisten tekniikoiden ulkoiset kustannukset otetaan huomioon. Komitea korostaa myös, että tietyt ympäristötekniikat kelpaavat pelkästään täydentämään perinteisiä tekniikoita.

5.2.2

Tarmoa on kohdistettava myös viimeksi mainittujen tekniikoiden parantamiseen, jotta ne täyttävät kestävän kehityksen vaatimukset entistä paremmin. Käytännössä on jo tapahtunut niin, että teollisuuslaitteistojen modernisointi ja mukauttaminen sekä tuotantotekniikoiden ja -tapojen ja palveluntoimitustapojen edistyminen ovat johtaneet tiettyjen ympäristötekniikoiden käyttöönottoon. Myös tämä on yksi ympäristöteknologian kehittämismuodoista, ja se saattaa jäädä huomiotta, vaikka onkin aito ilmiö.

5.3.1

Yksi päähaasteista on käytännön sovellusten kehittäminen ympäristöteknologiaa koskevan tutkimuksen puitteissa. Tutkimusrahoitusta onkin syytä suunnata myös soveltavaan tutkimukseen ja yritysten, varsinkin pk-yritysten, mukaansaamiseen. Tähdennettäköön tässä yhteydessä, että eräät pk-yritykset toimivat suunnannäyttäjinä ympäristötekniikoiden kehittämisessä ja soveltamisessa.

5.4.1

ETSK pitää kiintoisana ajatusta ”teknologia-alustojen” muodostamisesta lupaaville ympäristötekniikoille. Kyseinen mekanismi, joka tähtää tietyllä alalla asiantuntevien sidosryhmien saattamiseen yhteen erityisten tekniikoiden kehittämiseksi jonkin ympäristöalaan kuuluvan erityiskysymyksen ratkaisemiseksi, on mielenkiintoinen. Teollis- ja tekijänoikeuksia, patentteja sekä tuotemerkkejä koskeviin kysymyksiin sovelletaan tutkimuksen puiteohjelman sääntöjä sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa lainsäädäntöä, eivätkä ne aiheuta merkittäviä ongelmia. ETSK katsoo, että vaikka komissio alkuvaiheessa vastaisikin sihteeristöpalveluista, on tarpeen kehittää jokin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden muoto, sikäli kuin ”teknologia-alustat” vastaavat todelliseen tarpeeseen ja ovat osoituksena aidosta kiinnostuksesta.

5.5.1

Ympäristöteknologian leviämisen ratkaisevat talousnäkökohdat mutta myös tekniikan suorituskyky. Komission ehdotus tiettyjä keskeisiä tekniikoita koskevien käytettävissä olevien tietojen todentamismekanismiksi ja niiden verkottamiseksi olisi toteutuessaan varsin hyödyllinen sekä yrityksille että viranomaisille etenkin, jos julkisissa hankinnoissa tahdotaan noudattaa ”ympäristöesimerkillisyyttä”. Komitea muistuttaa tässä kohden kehotuksestaan ottaa käyttöön eurooppalainen tietokanta, jonka keräämiseen ja ylläpitoon Euroopan ympäristökeskus voisi osallistua. Tietokantaan voitaisiin koota tiedot hyviksi osoittautuneista, edullisista ja sovitetuista ympäristöteknologioista ja antaa niille näin eräänlainen ”laatumerkintä” (2).

5.6.1

Komissio tähdentää, että kyseisten tavoitteiden on perustuttava parhaaseen ympäristönsuojelun tasoon mutta oltava taloudellisen ja sosiaalisen tehokkuuden kannalta realistisia. ETSK yhtyy toteamukseen ja muistuttaa painokkaasti, että todellisessa kestävässä kehityksessä yhdistyvät huolenpito ympäristöstä ja talouden kilpailukyky, työpaikkojen määrällinen ja laadullinen kehittäminen sekä sosiaalinen yhteenkuuluvuus.

5.7.1

Jotta voidaan käyttää olemassa olevia rahoitusvälineitä ja luoda uusia ympäristöteknologiahankkeisiin ja -yrityksiin liittyvien investointiriskien jakamiseksi — jakajina eritoten riskipääomarahastot — tarvitaan päteviä analyytikkoja arvioimaan hankkeiden teknistä ja taloudellista toteutettavuutta. Muutoin vaarana on, että heitetään hukkaan varoja, jotka olisivat tarpeelliset muuhun toimintaan. Hankkeita tulee arvioida vankalta ja objektiiviselta tieteellis-tekniseltä pohjalta vailla ennakkoasenteita. Uusia rahoitusvälineitä tulisi hyödyntää mahdollisuutena saada paikalliset yhteisöt mukaan ympäristöteknologian kehittämistyöhön ja hahmottelemaan julkisten ja yksityisten tahojen kumppanuuksia.

5.7.2

Kun ajatellaan investointeja, joihin yritykset suostuvat ryhtymään vähentääkseen toiminnastaan aiheutuvia kielteisiä ympäristövaikutuksia tai parantaakseen toimintaansa kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti, on syytä korostaa, että kyse on usein, erityisesti raskaassa teollisuudessa, huomattavista taloudellisista sitoumuksista. Niinpä olisi toivottavaa suunnitella verokannustimia, jotka rohkaisisivat kyseisen tyyppisiin investointeihin, ja vastaavasti niille yrityksille epäedullista verotuskohtelua, jotka jättävät toimintansa ympäristövaikutusten korjaamisen kokonaan tekemättä hankkiakseen halvempien tuotantokustannusten antamaa kilpailuetua.

5.8.1

Ajatus ”ympäristöesimerkin” näyttämisestä ympäristötekniikoiden edistämiseksi ei ole uusi. Asiaa tulee arvioida ympäristötekniikoiden elinkelpoisuuden ja julkistalouden asettamien puitteiden suhteen. Kyseisen ajatusmallin osana voidaan kehittää käytäntöä, jonka mukaan tarjouspyynnöissä otetaan lähtökohdaksi suorituskyky. Kyse ei kuitenkaan saa olla hyvän omantunnon hankkimisesta ”ympäristöä säästävän kojeen” avulla.

5.9.1

Kukin sukupolvi on tilivelvollinen yhteiskunnasta, jonka se jättää lapsilleen. Aikalaisemme ymmärtävät yhä selkeämmin olevansa vastuussa ympäristöstä, jonka he jättävät tuleville sukupolville perinnöksi. Ympäristöteknologian edistämiseen tarvitaan kasvatus- ja tiedotustyötä, jonka on tulosta tuottaakseen oltava realistista, asioiden etuja korostavaa, helppotajuista ja -käyttöistä. Näin ollen on saatava aikaan aito dialogi osapuolten ja kansalaisten välillä sekä aktivoitava paikallisviranomaiset, jotka useissa tapauksissa kantavat merkittävän vastuun ympäristökysymyksistä.

5.10.1

Komissio ansaitsee kiitoksen ilmaisemastaan pyrkimyksestä maailmanlaajuiseen toimintaan. ETSK muistuttaa, että useimmissa kehitysmaissa ensisijaisen huomion kohteena ovat talouskasvu ja köyhyyden voittaminen. Tämän lisäksi kyseisten maiden talousresurssit ovat vähäiset. Komitea katsoo, että kehitysapu tulee nykyistä enemmän perustaa yksinkertaisen ja huokean ”keskitason” teknologian siirtoon. Se olisi edistysaskel nykytilanteeseen nähden, eikä kyseisen teknologian suorituskyky välttämättä ole monimutkaisempia ja kalliimpia ratkaisuja huonompi. Tässä yhteydessä on muistettava, että yksinkertaisemmista ratkaisuista koituu teknologian vastaanottajille vähemmän kustannuksia teollis-, tekijän- ja patenttioikeuksien suhteen.

5.10.2

ETSK:n mielestä Euroopan unionin olisi hyödyllistä osallistua YK:n koulutus- ja tutkimuslaitoksen (UNITAR) (3) johdolla toteutettavaan toimintaan, joka koskee kestävää kaupunkikehitystä kehitysmaissa ja talouden muutosta läpikäyvissä maissa. Komitea huomauttaa, että toiminnan puitteissa on avattu tutkimus-, analyysi- ja koulutuskeskukset Kuala Lumpurissa (Malesia), Curitibassa (Brasilia) ja Ouagadougoussa (Burkina Faso). UNITAR suunnittelee toteuttavansa toimia myös Keski-Euroopassa. Komitea muistuttaa tässä yhteydessä kehotuksestaan perustaa ”riippumattomia tilanteeseen sovitettujen teknologioiden osaamiskeskuksia” uusiin jäsenvaltioihin (4). Kyseisten keskusten tehtävänä tulisi olla tarvittavan tiedonsiirron organisoiminen sekä paikallisten päättäjien ja kansalaisyhteiskunnan neuvominen. Keskuksia ei myöskään tulisi välttämättä perustaa vain uusiin jäsenvaltioihin.

5.11.1

ETSK arvioi, että parhaita käytänteitä koskevien tietojen vaihto ja indikaattorien kehittäminen parhaiden käytänteiden vertailemiseksi ovat komission ehdottamista toimista kiinnostavimmat. Jos neuvostolle ja Euroopan parlamentille joka toinen vuosi annettavaksi ehdotetusta kertomuksesta ei tule hyvin konkreettista ja kokoavaa, se voi jäädä vain yhdeksi kertomukseksi muiden joukossa. ”Ympäristöteknologioita koskevan eurooppalaisen paneelin” nimitys ”komitea” (comité) komission asiakirjan ranskankielisessä toisinnossa vaikuttaa huonosti valitulta, koska kyseessä ei olisi ”komitea” ilmauksen tavanomaisessa merkityksessä, vaan eräänlainen foorumi, johon kokoontuisi tekniikan asiantuntijoita, tiedeyhteisön ja yritysmaailman edustajia, kansalaisjärjestöjä jne. Voidaankin kysyä, eivätkö ympäristöasioiden pääosasto ja tutkimuksen pääosasto komissiossa pystyisi hoitamaan tehtäviä, jotka kyseiselle elimelle on ajateltu. Näin vältyttäisiin perustamasta jälleen yhtä uutta tahoa, jonka tehokkuus voi jäädä kyseenalaiseksi, jos osallistujia on hyvin paljon.

5.11.2

Tienraivaajahengessä ETSK ehdotti aiemmassa lausunnossaan ympäristöasiamiehen toimen perustamista. Ympäristöasiamiehen vastuulla olisi erityisesti kiinnittää huomiota ympäristöteknologian kehittämisen esteisiin, jotka johtuvat voimassa olevasta säännöstöstä. Ehdotettu elin olisi toimintakykyisempi kuin perustettavaksi ehdotettu laaja foorumi, joka saattaisi unohtua pohtimaan yleisen tason kysymyksiä.

6.1

ETSK pitää kiinnostavana toimintamallia, jonka komissio on valinnut ympäristöteknologioita koskevan toimintasuunnitelman valmistelussa: siinä on turvauduttu laajaan kuulemisprosessiin. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että tämäntyyppinen ei-normatiivinen asiakirja herättää kiinnostusta aiheensa nykyisen kehitysvaiheen kuvauksena pysyessään kuitenkin joustavana ja määrittäessään yleisluonteisia suuntaviivoja.

6.2

ETSK katsoo, että ympäristöteknologian konkreettiseen kehittämistyöhön kuuluvat väistämättä valinnat, vaihtoehtojen asettaminen tärkeysjärjestykseen ja rajallisten investointipanosten luokittelu, sillä niitä on käytettävä harkiten. EU:n ympäristöteknologiastrategian menestymiseen tarvitaan kykyä tehdä punnittuja valintoja. Realistinen ja konkreettinen toimintatapa on välttämätön.

6.3

Komitean mielestä on tärkeää luoda järjestelmä, jonka avulla pystytään todentamaan ympäristötekniikoiden suorituskyky ja jakamaan niistä käytettävissä olevaa tietoa. Se on yksi edellytyksistä ympäristöteknologian yleistämiselle ja käyttöönotolle yrityksissä ja julkisyhteisöissä.

6.4

Kysymyksessähän on viime kädessä kehittämisen arvoisten ympäristötekniikoiden määrittäminen suorituskyvyn, markkinaolosuhteiden, ekologisten vaatimusten, laadullisen ja määrällisen työllisyystilanteen sekä elintason ja kehitysasteen mukaisesti. Kysymyksen ratkaisu vaatii arviointikykyä sekä tieteellistä, teknistä, taloudellista ja sosiaalista asiantuntemusta, jotka unionin pitää hankkia käyttöönsä voidakseen edistää ympäristöteknologioita tehokkaalla tavalla.