32001Y0115(02)

Toimenpideohjelma rikosoikeudellisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanemiseksi

(2001/C 12/02)

JOHDANTO

Cardiffin Eurooppa-neuvosto toi 15. ja 16. kesäkuuta 1998 esiin vastavuoroisen tunnustamisen käsitteen rikosasioissa.

Parhaista tavoista panna täytäntöön Amsterdamin sopimuksen määräykset vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamisesta 3. joulukuuta 1998 hyväksytyn neuvoston ja komission toimintasuunnitelman 45 kohdan f alakohdassa määrätään, että kahden vuoden kuluessa perussopimuksen voimaantulosta aloitetaan neuvotteluprosessi, jonka päämääränä on helpottaa päätösten vastavuoroista tunnustamista ja tuomioiden täytäntöönpanoa rikosasioissa.

Ajatus otettiin uudelleen esille lokakuussa 1999 Tampereen Eurooppa-neuvostossa, jossa katsottiin, että vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen pitäisi olla unionin oikeudellisen yhteistyön peruskivi sekä yksityisoikeudellisissa että rikosasioissa (päätelmien kohdat 33-37). Eurooppa-neuvosto totesi nimenomaisesti, että periaatetta olisi sovellettava sekä tuomioihin että muihin oikeusviranomaisten tekemiin päätöksiin. Lisäksi se pyysi neuvostoa ja komissiota hyväksymään joulukuuhun 2000 mennessä toimenpideohjelman vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanemiseksi (katso Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmät n:o 37).

Toimenpideohjelman toteuttaminen on liitetty Euroopan komission tulostaulukkoon, jonka avulla seurataan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen edistymistä Euroopan unionissa.

Vastavuoroisen tunnustamisen avulla on voitava lisätä sekä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä että henkilöiden oikeuksien suojaa ja edistää rikoksentekijän sopeutumista yhteiskuntaan. Päätösten vastavuoroinen tunnustaminen toimii myös oikeusvarmuutta luovana tekijänä Euroopan unionissa, sillä se takaa, että yhdessä valtiossa annettua tuomiota ei aseteta kyseenalaiseksi toisessa jäsenvaltiossa.

Rikosoikeudellisten päätösten vastavuoroinen tunnustaminen edellyttää jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta toistensa rikosoikeuden järjestelmiin. Luottamuksen yhteisenä perustana on nimenomaan jäsenvaltioiden sitoutuminen vapauden, kansanvallan sekä ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteisiin.

Joitain vastavuoroisen tunnustamisen muotoja sisältyy jo nykyisiin oikeudellisen yhteistyön välineisiin, jotka on hyväksytty eri foorumeilla ennen Maastrichtin sopimusta ja sen jälkeen Euroopan unionin puitteissa.

Lopullisten tuomioiden tunnustamista varten on laadittu useita välineitä: 28. toukokuuta 1970 tehty eurooppalainen yleissopimus rikosoikeudellisten tuomioiden kansainvälisestä pätevyydestä, poliittisen yhteistyön puitteissa 13. marraskuuta 1991 tehty Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden välinen yleissopimus ulkomaisten rikostuomioiden täytäntöönpanosta ja 17. kesäkuuta 1998 tehty Euroopan unionin yleissopimus ajokielloista.

Lisäksi 21. maaliskuuta 1983 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen mukaisesti tuomittujen siirtämisen pääasiallisena tavoitteena on "edistää tuomittujen saattamista yhteiskuntakelpoisiksi" eli lähtökohta on humanitaarinen. Yleissopimuksen soveltaminen edellyttää väistämättä tuomiovaltiossa annetun tuomion tunnustamista täytäntöönpanovaltiossa.

Tuomion tunnustaminen merkitsee myös sitä, että se on otettava huomioon muissa valtioissa, toisin sanoen samoista teoista ei tuomita toistamiseen eikä lopullisia tuomioita aseteta kyseenalaisiksi. Tätä periaatetta koskeva Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden välinen yleissopimus ne bis in idem -periaatteen soveltamisesta allekirjoitettiin Brysselissä 25. toukokuuta 1987 eurooppalaisen poliittisen yhteistyön puitteissa. Myös 15. toukokuuta 1972 tehty oikeudenkäynnin siirtoa rikosasioissa koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus sisältää ne bis in idem -sääntöjä. Tätä periaatetta koskevia määräyksiä sisältyy myös 14. kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta 19. kesäkuuta 1990 allekirjoitettuun yleissopimukseen.

Euroopan unionin yhteydessä on mainittava 26. heinäkuuta 1995 tehty yleissopimus Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta ja 26. toukokuuta 1997 tehty yleissopimus sellaisen lahjonnan, jossa on osallisina Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä, torjumisesta sekä 17. kesäkuuta 1998 tehty yleissopimus ajokielloista.

Toistaiseksi mikään näistä välineistä ei ole voimassa kaikkien jäsenvaltioiden välillä. Jäsenvaltioiden on ratifioitava mahdollisimman nopeasti välineet, jotka on hyväksytty tai jotka on määrä hyväksyä Euroopan unionin puitteissa. Muita välineitä varten, mukaan lukien Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden välinen yleissopimus ulkomaisten rikosoikeudellisten tuomioiden täytäntöönpanosta, joka tehtiin 13. marraskuuta 1991 poliittisen yhteistyön puitteissa, on samalla pyrittävä luomaan nykyaikaisempia järjestelyjä, joissa käytetään mahdollisimman paljon hyväksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan määräysten mukaisten välineiden velvoittavaa luonnetta ja joiden avulla voidaan muodostaa mahdollisimman kattava vastavuoroisen tunnustamisen järjestelmä.

On todettava, että jäsenvaltioilla on useissa nykyisissä välineissä mahdollisuus valita joko tuomion täytäntöönpano tai sen muuntaminen.

Tuomion muuntamisen periaatetta on tarkasteltava sen arvioimiseksi, missä määrin se on sopusoinnussa Tampereen päätelmiin kirjatun vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen kanssa.

Kaikkia vastavuoroisen tunnustamisen puolia ei ole käsitelty kansainvälisellä tasolla, ei etenkään niitä kysymyksiä, jotka koskevat ennen tuomion antamista tehtäviä päätöksiä tai ulkomaisten rikostuomioiden huomioon ottamista, jotta tuomioistuimen päätöstä valmisteltaessa voitaisiin arvioida henkilön rikoshistoria ja se, onko kyseessä rikoksen uusiminen.

Vastavuoroisella tunnustamisella on siis eri muotoja. Siihen on pyrittävä rikosprosessin kaikissa vaiheissa eli ennen tuomion antamista, oikeudenkäynnin aikana ja sen jälkeen, mutta menettelytavat vaihtelevat päätöksen luonteen tai määrätyn rangaistuksen mukaan.

Vastavuoroisen tunnustamisen laajuus riippuu läheisesti tiettyjen toiminnan tehokkuutta säätelevien parametrien olemassaolosta ja sisällöstä kaikilla mainituilla aloilla. Parametrit on määritelty neuvostossa käydyissä keskusteluissa, erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan valtuuskunnan aloitteesta.

Parametrit ovat seuraavat:

- aiotun toimenpiteen soveltamisala, joka voi olla yleinen tai rajattu tiettyihin rikoksiin. Tietyt vastavuoroisen tunnustamisen täytäntöönpanotoimet voidaan rajata törkeisiin rikoksiin,

- kaksoisrangaistavuuden vaatimus säilytetään tunnustamisen ehtona tai se poistetaan,

- kolmansien osapuolten, uhrien ja epäiltyjen oikeuksien turvaamisjärjestelyt,

- sellaisten yhteisten vähimmäisnormien määrittely, jotka ovat välttämättömiä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisen helpottamiseksi, esimerkiksi tuomioistuinten toimivallan alalla,

- päätöksen välitön tai välillinen täytäntöönpano ja mahdollisten vahvistamismenettelyjen määrittely ja laajuus,

- tunnustamisen epäämisperusteiden määrittely ja laajuus pyynnön vastaanottavan valtion suvereniteetin tai muiden olennaisten etujen perusteella tai laillisuussyistä,

- valtioiden vastuu, jos asiassa ei tehdä päätöstä, jos annetaan vapauttava tuomio tai jos epäilty vapautetaan syytteestä.

Eri parametrien huomioonottaminen voi vaihdella kyseessä olevan päätöksen ja sen mukaan, kuinka perusteellisesti vastavuoroisen tunnustamisen periaate rikosasioissa halutaan panna täytäntöön, ellei ole tarpeen toteuttaa autonomista toimenpidettä, joka mahdollistaa kyseisen parametrin soveltamisen kaikkiin toimenpiteisiin.

Kokonaisohjelmaksi laaditussa toimenpideohjelmassa käsitellään aloja, joilla jäsenvaltioiden olisi lähivuosina pyrittävä saamaan aikaan rikosoikeudellisten päätösten vastavuoroinen tunnustaminen Euroopan unionissa asteittain.

Ohjelmaa ei kuitenkaan ole tarkoitus pitää lopullisena, eikä sillä yksin saada aikaan rikosoikeudellisten päätösten täydellistä vastavuoroista tunnustamista, vaan se on nähtävä kunnianhimoisena, uutta luovana ja realistisena toimintatapana. Sen tarkoituksena on toimia tienavaajana ja esitellä kyseisillä aloilla noudatettava menettelytapa vahvistamatta kuitenkaan sitovasti ja lopullisesti tulevaa toimintaa koskevia menettelyjä. Jäsenvaltioiden ei myöskään pitäisi katsoa, että ohjelma vapauttaisi ne muilla foorumeilla hyväksyttyjen, asiaa koskevien välineiden ratifioinnilta. Päällekkäisyyksiltä välttymiseksi olisi ohjelman mukaisesti toteutettavien toimien tarvittaessa perustuttava mahdollisuuksien mukaan nykyisissä välineissä oleviin ratkaisuihin.

Tätä ohjelmaa toteutettaessa yhteen välineeseen olisi koottava useita toimenpiteitä aina, kun se on aiheellista.

Ohjelman etenemistä arvioidaan jäsenvaltioiden kesken, ja sen toteutuminen merkitsee huomattavaa edistysaskelta.

Komissio toimitti 26. heinäkuuta 2000 neuvostolle ja Euroopan parlamentille lopullisten rikosoikeudellisten päätösten vastavuoroista tunnustamista koskevan tiedonannon.

Toimenpideohjelmassa on otettu huomioon komission tiedonanto sekä Marseillessa 28. ja 29. heinäkuuta 2000 pidetyssä oikeus- ja sisäasioiden ministerien epävirallisessa neuvostossa sovitut suuntaviivat.

TOIMENPIDEOHJELMA

1 TOISEN JÄSENVALTION TUOMIOISTUIMEN AIEMMIN TEKEMÄN LOPULLISEN RIKOSOIKEUDELLISEN PÄÄTÖKSEN HUOMIOON OTTAMINEN

1.1 Ne bis in idem

Tavoite: Lisätään oikeusvarmuutta unionissa varmistamalla, että yhdessä jäsenvaltiossa annettua lopullista rikosoikeudellista tuomiota ei aseteta kyseenalaiseksi toisessa jäsenvaltiossa. Tuomion on estettävä jo tutkitun teon tai menettelyn asettaminen uudelleen syytteeseen toisessa jäsenvaltiossa. Tämä tavoite toteutuu osittain Schengenin sopimusten soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54-57 artiklassa.

Tältä osin olisi tarkasteltava uudelleen yleissopimuksen 55 artiklan tarjoamia varaumamahdollisuuksia, varsinkin sitä, jossa jäsenvaltiolle annetaan mahdollisuus ilmoittaa, ettei ne bis in idem -periaate sido sitä, kun "toisen maan antaman tuomion pohjana olevat teot ovat tapahtuneet (...) osittain sen alueella".

Muiden päätösten kuten vapauttavien tuomioiden osalta olisi tutkittava, miten niihin voidaan soveltaa ne bis in idem -periaatetta, mahdollisesti tietyin varauksin.

Lopuksi voitaisiin myös käsitellä päätöksiä, jotka tehdään jossakin valtiossa rikosoikeudellisen sovittelun pohjalta.

Toimenpide 1: Tarkastellaan uudelleen Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54-57 artiklaa, jotka on otettu Brysselissä 25. toukokuuta 1987 allekirjoitetusta Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden välisestä ne bis in idem -periaatteen soveltamista koskevasta yleissopimuksesta, pitäen tavoitteena vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täysimääräistä soveltamista.

Tärkeysaste: 6.

1.2 Seuraamuksen yksilöiminen

Tavoite: Jäsenvaltion tuomioistuin pyrkii ottamaan huomioon toisessa jäsenvaltiossa julistetun tuomion rikoksentekijän rikoshistorian arvioimiseksi ja tarvittavien johtopäätösten tekemiseksi asianomaiselle annettavan tuomion osalta.

Toimenpide 2: Hyväksytään yksi tai useampia välineitä, joilla vakiinnutetaan seuraava periaate: jäsenvaltion tuomioistuimen on voitava ottaa huomioon muissa jäsenvaltioissa annetut lopulliset rikostuomiot arvioidessaan rikoksentekijän rikoshistoriaa, todetessaan uusimistapaukset ja määritellessään soveltuvat rangaistukset ja toimeenpanomenettelyt.

Tärkeysaste: 4.

Koska periaatteen noudattaminen käytännössä edellyttää ulkomaisen tuomion tiedossaoloa, olisi toteutettava seuraavat toimenpiteet:

Toimenpide 3: Keskinäistä tiedonkulkua helpottamaan olisi otettava käyttöön vakiolomake aiempien tuomioiden pyytämistä varten, joka käännetään unionin eri kielille (parhaista tavoista panna täytäntöön Amsterdamin sopimuksen määräykset vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamisesta 3. joulukuuta 1998 hyväksytyn toimintasuunnitelman 49 kohdan d alakohta) Schengenin elimissä laaditun mallin mukaisesti.

Tärkeysaste: 2.

Toimenpide 4: Tehdään toteutettavuustutkimus sen määrittelemiseksi, miten parhaiten yksilönvapauksia ja tietosuojaa koskevat vaatimukset huomioon ottaen saadaan Euroopan unionin toimivaltaisten viranomaisten käyttöön tiedot henkilöistä, jotka on tuomittu rangaistukseen rikoksista. Tutkimuksessa olisi selvitettävä erityisesti, millaisista tuomioista tietoja olisi saatava, ja pohdittava, mikä seuraavista olisi paras menetelmä tietojen saamiseksi: a) kahdenvälisen tietojenvaihdon helpottaminen, b) kansallisten tiedostojen verkottaminen, c) todellisen eurooppalaisen keskustiedoston perustaminen.

Tärkeysaste: 2.

2 ENNEN TUOMION ANTAMISTA TEHTYJEN PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

2.1 Todistusaineiston säilyttämistä ja omaisuuden hukkaamiskieltoa koskevat päätökset

2.1.1 Todisteiden hankintaan liittyvät päätökset

Tavoite: Mahdollistetaan todisteiden tutkittavaksi ottaminen, vältetään niiden katoaminen ja helpotetaan etsintöjä ja takavarikkoja koskevien päätösten täytäntöönpanoa, jotta varmistetaan todisteiden saaminen nopeasti rikosoikeudenkäynnissä (Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien 36 kohta). Olisi syytä pitää mielessä 15. toukokuuta 1972 tehdyn oikeudenkäynnin siirtoa rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 26 artikla ja 6. marraskuuta 1990 tehdyn oikeudenkäynnin siirtoa rikosasioissa koskevan Rooman yleissopimuksen 8 artikla.

Toimenpide 5: Tutkitaan mahdollisuuksia

- tehdä keskinäistä oikeusapua koskevan vuoden 1959 eurooppalaisen yleissopimuksen 5 artiklassa, täydennettynä Schengenin sopimusten soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 51 ja 52 artiklalla, määrätyt varaumat ja selitykset jäsenvaltioiden kesken pätemättömiksi pakkokeinojen osalta, erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan, rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesun ja talousrikollisuuden alalla,

- tehdä jäsenvaltioiden kesken pätemättömiksi oikeusavun epäämissyyt, joista määrätään vuoden 1959 yleissopimuksen 2 artiklassa, täydennettynä Schengenin sopimusten soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 50 artiklalla.

Tärkeysaste: 1.

Toimenpide 6: Laaditaan väline todistusaineiston hukkaamiskieltoa koskevien päätösten tunnustamisesta, jotta toisen jäsenvaltion alueella olevien todisteiden hävittäminen voidaan estää.

Tärkeysaste: 1.

2.1.2 Väliaikaiset toimenpiteet menetetyksi tuomitsemista tai uhreille palauttamista varten

Tavoite: Sallitaan sellaisten päätösten tunnustaminen ja välitön täytäntöönpano, jotka koskevat omaisuuden hukkaamiskieltoon asettamista takavarikointia tai rikoksen uhrille palauttamista varten.

Toimenpide 7: Laaditaan väline omaisuuden hukkaamiskieltoa koskevien päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta. Sen olisi kiireellisissä tapauksissa sallittava omaisuuden väliaikainen jäädyttäminen käyttämättä keskinäisen oikeusavun menettelyjä ja vain panemalla täytäntöön toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama määräys.

Samaa välinettä voidaan käyttää toimenpiteen 6 ja toimenpiteen 7 toteuttamiseen.

Tärkeysaste: 1.

2.2 Henkilöitä koskevat päätökset

2.2.1 Pidätysmääräykset

Tavoite: Helpotetaan syytteeseen asettamista varten annettujen pidätysmääräysten täytäntöönpanoa. Tässä yhteydessä on syytä pitää mielessä uuden vuosituhannen alkua koskevan Euroopan unionin strategian suositus 28, jonka mukaan olisi pohdittava mahdollisuutta luoda pitkällä aikavälillä Euroopan yhtenäinen oikeudellinen alue rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista varten.

Toimenpide 8: Tutkitaan keinoja perustaa ainakin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 29 artiklassa esitettyjen vakavampien rikosten osalta luovuttamista koskeva järjestelmä, joka perustuisi siihen, että pyynnön esittäneen oikeusviranomaisen pidätysmääräys tunnustetaan ja pannaan välittömästi täytäntöön. Tässä järjestelmässä olisi määritettävä erityisesti edellytykset, joiden täyttyessä pyynnön vastaanottaneet toimivaltaiset viranomaiset voisivat pitää pidätysmääräystä riittävänä perusteena henkilön luovuttamiselle, yhtenäisen oikeudellisen alueen luomiseksi luovuttamisen alalla.

Tärkeysaste: 2.

2.2.2 Valvontatoimet, joissa vapautta ei riistetä

Tavoite: Varmistetaan yhteistyö tapauksissa, joissa henkilöllä on velvoitteita tai häntä valvotaan tuomioistuinvalvonnan puitteissa ennen tuomion langettamista.

Toimenpide 9: Laaditaan luettelo asiaankuuluvista toimenpiteistä, valvontamenetelmistä sen varmistamiseksi, että toimenpiteiden kohteena olevat henkilöt noudattavat niitä, sekä niiden noudattamatta jättämistä koskevista seuraamuksista.

Tärkeysaste: 3.

Toimenpide 10: Luettelon perusteella harkitaan sellaisen välineen hyväksymistä, jonka nojalla voidaan tunnustaa ja panna välittömästi täytäntöön ne valvonta-, seuranta- tai turvaamistoimenpiteet, jotka oikeusviranomainen on määrännyt ennen tuomion antamista pääasiasta. Välineen tulisi koskea kaikkia niitä, jotka on asetettu syytteeseen jossakin jäsenvaltiossa ja jotka saattavat oleskella jossain muussa jäsenvaltiossa. Siinä olisi määrättävä toimenpiteiden valvonnasta ja seuraamuksista, joita toimenpiteiden noudattamatta jättämisellä on.

Tärkeysaste: 5.

2.3 Syytteen nostamista muissa jäsenvaltioissa koskevien päätösten huomioon ottaminen

Tavoite: Kansainvälisen rikollisuuden kehittyminen on huomattavasti lisännyt niiden tapausten määrää, joissa useilla jäsenvaltioilla on toimivalta nostaa syyte ja tuomita samoista teoista tai niihin liittyvistä teoista oman prosessioikeutensa mukaisesti. Sen vuoksi unionissa olisi pyrittävä ratkaisemaan tilanteet, joissa usean eri jäsenvaltion tuomioistuimet katsovat olevansa toimivaltaisia, ja välttämään mahdollisuuksien mukaan päällekkäiset syytteet. Tätä varten olisi tehtävä toteutettavuustutkimus siitä, onko mahdollista luoda keskusrekisteri, jonka avulla vältettäisiin syytteet, jotka hylättäisiin ne bis in idem -periaatteen nojalla, ja joka tarjoaisi myös hyödyllistä tietoa samaa henkilöä koskevista rikostutkinnoista.

Toimenpide 11: Kehitetään väline, joka mahdollistaa oikeudenkäynnin siirron rikosasioissa muihin jäsenvaltioihin, ja edistetään tässä tarkoituksessa jäsenvaltioiden välistä koordinointia ottaen huomioon Eurojust-yksikön toimivalta alalla, sillä yksi sen tehtävistä on "kansallisten syyttäjäviranomaisten keskinäisen koordinoinnin edistäminen" (Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien 46 kohta). Koordinoinnin helpottamiseksi voitaisiin määritellä toimivallan määrittelyä helpottavia vaatimuksia ottaen huomioon muun muassa Strasbourgissa 15. toukokuuta 1972 allekirjoitetun oikeudenkäynnin siirtoa rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 8 artiklassa tarkoitetut oikeudenkäyntien siirrot.

Tärkeysaste: 4.

Toimenpide 12: Tehdään toteutettavuustutkimus sen määrittelemiseksi, miten parhaiten yksilönvapauksia ja tietosuojaa koskevat vaatimukset huomioon ottaen saadaan Euroopan unionin toimivaltaisten viranomaisten käyttöön tiedot jonkin henkilön osalta käynnissä olevista tutkimuksista tai nostetuista syytteistä. Tutkimuksessa olisi käsiteltävä erityisesti mahdollisesti kyseeseen tulevia rikkomuksia ja sitä, missä vaiheessa oikeudenkäyntiä kyseiset tiedot olisi hankittava. Siinä olisi pohdittava, mikä seuraavista olisi paras menetelmä tietojen saamiseksi: a) kahdenvälisen tietojenvaihdon helpottaminen; b) kansallisten tiedostojen verkottaminen; c) todellisen eurooppalaisen keskustiedoston perustaminen.

Tärkeysaste: 2.

3 RANGAISTUSTUOMIOT

3.1 Vankeusrangaistukset

3.1.1 Jäsenvaltion kansalaiselle toisessa jäsenvaltiossa langetetun lopullisen tuomion tunnustaminen ja välitön täytäntöönpaneminen siinä tapauksessa, että sellainen valtio, joka on ilmoittanut, ettei se luovuta kansalaisiaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta 27. syyskuuta 1996 tehdyn yleissopimuksen 7 artiklan 2 kohdan nojalla, kieltäytyy luovuttamisesta pelkästään siksi, että on kysymys sen kansalaisesta.

Tavoite: Jos käy ilmi, että jäsenvaltio ei voi peruuttaa periaatetta, jonka mukaisesti se ei luovuta omia kansalaisiaan, varmistetaan, että tuomio, jonka nojalla luovuttamista pyydetään, pannaan kyseisen jäsenvaltion alueella täytäntöön.

Toimenpide 13: Hyväksytään lisäasiakirja rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta 27. syyskuuta 1996 tehtyyn Euroopan unionin yleissopimukseen ja rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta 13. joulukuuta 1957 tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen. Ulkomaisten rikosoikeudellisten tuomioiden täytäntöönpanosta Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden kesken 13. marraskuuta 1991 tehdyn yleissopimuksen 3 b artiklassa määrätään vain täytäntöönpanon "vapaaehtoisesta" siirtämisestä. Laadittavassa asiakirjassa voitaisiin tällaisessa tapauksessa määritellä uusi periaate, jonka mukaan henkilö on joko luovutettava tai pantava tuomio täytäntöön. Välineessä olisi pohdittava tuomion täytäntöönpanon konkreettisia menettelytapoja, kuten täytäntöönpanon jatkamista tai tuomion muuntamista.

Tärkeysaste: 3.

Tavoite: On tarkasteltava kansainvälisiä oikeusvälineitä, jotka käsittelevät vapausrangaistuksen langettavia lopullisia tuomioita, ja arvioitava, onko täydellinen vastavuoroinen tunnustaminen mahdollista niiden perusteella.

Toimenpide 14: Arvioidaan, missä määrin voidaan nykyaikaisempien menettelyjen avulla päästä vapausrangaistuksen langettavien lopullisten tuomioiden täydelliseen vastavuoroiseen tunnustamiseen.

Tärkeysaste: 3.

3.1.2 Lopullisen tuomion langettamisen jälkeen oikeusviranomaisia pakoilevien henkilöiden siirtäminen

Tavoite: Menettelyjen yksinkertaistaminen siinä tapauksessa, että lopullisesti tuomittu pakoilee tuomion täytäntöönpanoa (Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien 35 kohta).

Toimenpide 15: Hyväksytään väline muodollisen luovuttamismenettelyn poistamisesta, minkä ansiosta henkilö, joka yrittää pakoilla oikeusviranomaisia lopullisen tuomion antamisen jälkeen, voidaan siirtää tuomion antaneeseen valtioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklaa noudattaen. Olisi harkittava, milloin tuomion täytäntöönpanon jatkaminen voitaisiin korvata siirtomenettelyllä. Tämä väline, jolla luodaan periaate, jonka mukaan tuomittu on joko siirrettävä tai tuomion täytäntöönpanoa jatkettava, koskee varsinkin pakoilevia tuomittuja.

Tärkeysaste: 3.

3.1.4 Tuomittujen siirtäminen heidän yhteiskuntaan sopeutumisensa edistämiseksi

Tavoite: Mahdollistetaan se, että jäsenvaltion asukkaat kärsivät rangaistuksensa asuinvaltiossaan. Tältä osin on pidettävä mielessä 25. toukokuuta 1987 tehdyn tuomittujen siirtämistä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen soveltamisesta Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden välillä tehdyn sopimuksen 2 artikla.

Toimenpide 16: Lisäasiakirjan hyväksyminen tuomittujen siirtämisestä 21. maaliskuuta 1983 tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen sen soveltamisalan laajentamiseksi kyseisten valtioiden kansalaisista niiden asukkaisiin.

Tärkeysaste: 4.

3.2 Sakkorangaistukset

Tavoite: Luonnolliselle tai oikeushenkilölle toisessa jäsenvaltiossa määrättyjen sakkojen periminen jäsenvaltiossa. On syytä pitää mielessä Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden välillä ulkomaisten rikosoikeudellisten tuomioiden täytäntöönpanosta 13. marraskuuta 1991 tehdyn yleissopimuksen asiaa koskevat määräykset.

Toimenpide 17: Olisi omaksuttava koko unionin tasolla Schengenin toimielimien puitteissa laadittu erityinen sopimus yhteistyöstä tieliikennerikkomusten käsittelyssä sekä niihin liittyvien sakkorangaistusten täytäntöönpanossa, jonka Schengenin toimeenpaneva komitea hyväksyi 28. huhtikuuta 1999 tekemällään päätöksellä. Sopimuksesta, joka kuuluu Schengenin säännöstön muodostaviin päätöksiin, olisi annettava Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan 2 kohdan perusteella neuvoston säädös, jolla luodaan uusi oikeudellinen väline, jossa toistetaan sopimuksen aineellisen oikeuden määräykset.

Tärkeysaste: 1.

Toimenpide 18: Olisi laadittava väline, jolla varmistetaan sellaisten lopullisten sakkojen periminen tuomitun asuinvaltiossa, jotka toinen jäsenvaltio on määrännyt luonnolliselle tai oikeushenkilölle. Välineessä voitaisiin määrätä rikoksista määrättyjen sakkojen perimisestä tai mahdollisesti yksinkertaistettua validointia koskevasta menettelystä. Siihen olisi mahdollisuuksien mukaan sisällyttävä myös määräykset maksujen laiminlyöntitapauksissa noudatettavasta menettelystä. Tässä yhteydessä on otettava huomioon se, että kysymys oikeushenkilöiden vastuusta nähdään eri tavoin Euroopan unionin eri jäsenvaltioissa.

Tärkeysaste: 2.

3.3 Menetetyksi tuomitseminen

Tavoite: Parannetaan sellaisen, menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanoa, joka on tehty toisessa jäsenvaltiossa, erityisesti rikoksen uhrille palauttamista varten, ottaen huomioon rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista koskeva, 8. marraskuuta 1990 tehty eurooppalainen yleissopimus.

Toimenpide 19: Tutkitaan

- erityisesti, ovatko kaikki vuoden 1990 yleissopimuksen 18 artiklassa mainitut syyt, joiden perusteella menetetyksi tuomitsemisesta voidaan kieltäytyä, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisia,

- miten yhteisön toimivaltaa rajaamatta tehostetaan toisessa jäsenvaltiossa uhrin etujen suojelemiseksi tehdyn päätöksen tunnustamista ja välitöntä täytäntöönpanoa, kun tällainen päätös sisältyy rikostuomiota koskevaan päätökseen.

Tärkeysaste: 2.

3.4 Oikeuksien menettäminen ja muut seuraamukset

Tavoite: Oikeuden menettämistä koskevien tuomioiden vaikutusten asteittainen laajentaminen koko Euroopan unionin alueelle. Tiettyjen seuraamusten Euroopan laajuinen tehokkuus edellyttää niiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koko unionin alueella. Olisi myös otettava huomioon järjestäytynyttä rikollisuutta käsittelevän vuoden 1997 toimintasuunnitelman suositus 7, jossa jäsenvaltioita kehotetaan sulkemaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyviä rikoksia tehneet henkilöt jäsenvaltioiden ja yhteisön tarjouskilpailujen ulkopuolelle ja estämään heitä saamasta tukia tai virallisia lupia. Euroopan unionin strategiaan uuden vuosituhannen alkaessa kuuluvassa suosituksessa 2 toistetaan sama ajatus.

Toimenpide 20: Laaditaan luettelo tuomion yhteydessä tai sen johdosta luonnolliselle tai oikeushenkilölle määrätyistä oikeudenmenetyksistä, kielloista ja rajoituksista, jotka ovat kaikille jäsenvaltioille yhteisiä.

Tärkeysaste: 2.

Toimenpide 21: Tehdään toteutettavuustutkimus sen määrittelemiseksi, miten parhaiten yksilönvapauksia ja tietosuojaa koskevat vaatimukset huomioon ottaen saadaan Euroopan unionin toimivaltaisten viranomaisten käyttöön tiedot jossakin jäsenvaltiossa määrätyistä oikeudenmenetys-, kielto- ja rajoitustoimenpiteistä. Tutkimuksessa olisi selvitettävä, mikä seuraavista olisi paras menetelmä tietojen saamiseksi: a) kahdenvälisen tietojenvaihdon helpottaminen; b) kansallisten tiedostojen verkottaminen; c) todellisen eurooppalaisen keskustiedoston perustaminen.

Tärkeysaste: 2.

Toimenpide 22: Laaditaan yksi tai useampia välineitä, jonka/joiden avulla tällä tavoin luetteloidut oikeudenmenetykset voidaan saattaa voimaan tuomitun asuinvaltiossa ja saattaa jotkin niistä koskemaan koko unionin aluetta ainakin tiettyjen rikos- ja oikeudenmenetystyyppien osalta. Tässä yhteydessä olisi myös käsiteltävä kysymystä yhdessä jäsenvaltiossa langetetun maahantulokiellon laajentamisesta koskemaan koko unionin aluetta.

Tärkeysaste: 5.

4 RANGAISTUKSEN JÄLKEISEEN SEURANTAAN LIITTYVÄT PÄÄTÖKSET

Tavoite: Yhteistyön varmistaminen niiden henkilöiden osalta, joilla on erityisesti koetusajaksi lykättyyn tuomioon tai ehdonalaiseen vapauteen liittyviä velvoitteita tai joihin kohdistetaan näihin liittyviä valvonta- tai avustustoimenpiteitä.

Toimenpide 23: Pyritään tehostamaan ehdolliseen rangaistukseen tuomittujen tai ehdonalaisesti vapautettujen valvonnasta 30. marraskuuta 1964 allekirjoitetun eurooppalaisen yleissopimuksen soveltamista. Erityisesti olisi selvitettävä, missä määrin tietyt täytäntöönpanoa koskevat varaumat tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteet voitaisiin tehdä pätemättömiksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä, tarvittaessa jonkin erityisvälineen avulla.

Tärkeysaste: 6.

5 KESKINÄINEN ARVIOINTI

Tavoite: Säädetään rikosasioissa annettujen tuomioiden tunnustamista koskevasta keskinäisestä arviointijärjestelmästä, jonka avulla voidaan mitata jäsenvaltioiden edistymistä suunniteltujen toimenpiteiden täytäntöönpanossa.

Toimenpide 24: Kirjataan keskinäisen arvioinnin periaate välineeseen, jonka mallina on 5. joulukuuta 1997 hyväksytty yhteinen toiminta järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyvien kansainvälisten sitoumusten kansallisen tason soveltamista ja täytäntöönpanoa koskevan arviointijärjestelmän perustamisesta. Tähän liittyen asiakirjassa "Järjestäytyneen rikollisuuden ehkäiseminen ja valvonta: Euroopan unionin strategia uuden vuosituhannen alkaessa" olevassa suosituksessa 8 neuvostoa kehotetaan pohtimaan sitä, pitäisikö nykyistä keskinäistä arviointijärjestelyä täydentää, jotta sitä voitaisiin käyttää yksittäisten alojen arvioimiseen.

Tärkeysaste: katso suositus nro 8.

TOIMENPIDEOHJELMAN TOTEUTTAMINEN

On vaikeaa vahvistaa tarkkoja määräaikoja Euroopan unionissa toteutettaville toimenpiteille, koska liian tiukat määräajat ovat täysin teoreettisia, ja jos määräpäivä on liian kaukana tulevaisuudessa, jäsenvaltiot eivät ryhdy toimiin.

Näin ollen päätettiin määrittää painopistealueet, joiden yhteydessä on joka tapauksessa tarkasteltava sekä toimielinten ja jäsenvaltioiden voimavaroja että muita paraikaa käynnissä olevia hankkeita.

Painopistealueita määritettäessä on otettu huomioon seuraavat parametrit:

- Tätä suunnitelmaa laadittaessa joitakin toimenpiteitä on jo ehdotettu tietyissä aloitteissa. Ne on tästä syystä asetettu tärkeysjärjestyksessä ensimmäisiksi.

- Jotkin toimenpiteet on jo määritelty ensisijaisiksi joko Tampereen päätelmissä tai sen jälkeen pidetyissä neuvoston istunnoissa.

- Jotkin toimenpiteet ovat toteutettavuustutkimuksia, jotka voitaisiin ehkä antaa jonkin muun tahon tehtäväksi, jolloin asiasta ei aiheutuisi neuvostolle liian suurta rasitetta. Ne on tarkoitus toteuttaa melko kiireellisesti, ja tässä voitaisiin hyödyntää yhteisön talousarviosta rahoitettuja alan ohjelmia.

- Lopuksi otettiin huomioon ennakoitavissa olevat myönteiset vaikutukset perustamissopimusten mukaisten tavoitteiden toteuttamiseen.

Kun otetaan huomioon Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien merkitys vastavuoroisen tunnustamisen alalla, on toivottavaa, että tasojen 1 ja 2 toimenpiteiden toteuttamisessa edistytään huomattavasti vuoden 2002 loppuun mennessä. Ehdotetaan, että neuvosto tarkastelee siihen mennessä saavutettua edistystä.

A: TAULUKKO TOIMIEN TÄRKEYSJÄRJESTYKSESTÄ

>TAULUKON PAIKKA>

B: TAULUKKO TOIMENPITEISTÄ NIIDEN ESITTELYJÄRJESTYKSESSÄ

>TAULUKON PAIKKA>