EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 31992L0112

Neuvoston direktiivi 92/112/ETY, annettu 15 päivänä joulukuuta 1992, menettelytavoista titaanidioksiditeollisuuden jätteiden aiheuttaman pilaantumisen vähentämistä ja mahdollista poistamista koskevien ohjelmien yhdenmukaistamiseksi

EYVL L 409, 31.12.1992, p. 11–16 (ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT)

Tämä asiakirja on julkaistu erityispainoksessa (FI, SV, CS, ET, LV, LT, HU, MT, PL, SK, SL, BG, RO, HR)

Legal status of the document No longer in force, Date of end of validity: 06/01/2014; Kumoaja 32010L0075

ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/1992/112/oj

31992L0112

Neuvoston direktiivi 92/112/ETY, annettu 15 päivänä joulukuuta 1992, menettelytavoista titaanidioksiditeollisuuden jätteiden aiheuttaman pilaantumisen vähentämistä ja mahdollista poistamista koskevien ohjelmien yhdenmukaistamiseksi

Virallinen lehti nro L 409 , 31/12/1992 s. 0011 - 0016
Suomenk. erityispainos Alue 15 Nide 12 s. 0032
Ruotsink. erityispainos Alue 15 Nide 12 s. 0032


NEUVOSTON DIREKTIIVI 92/112/ETY,

annettu 15 päivänä joulukuuta 1992,

menettelytavoista titaanidioksiditeollisuuden jätteiden aiheuttaman pilaantumisen vähentämistä ja mahdollista poistamista koskevien ohjelmien yhdenmukaistamiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 100 a artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

toimii yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa (2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (3),

sekä katsoo, että

menettelytavoista titaanidioksiditeollisuuden jätteiden aiheuttaman pilaantumisen vähentämistä ja mahdollista kokonaan poistamista koskevien ohjelmien yhdenmukaistamiseksi (4) 21 päivänä kesäkuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/428/ETY on yhteisön tuomioistuimen 11 päivänä kesäkuuta 1991 antamalla tuomiolla julistettu mitättömäksi (5), koska siltä puuttuu asianmukainen oikeudellinen perusta,

jos jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet noudattaakseen edellä mainittua direktiiviä, niiden ei ole välttämätöntä toteuttaa uusia toimenpiteitä tämän direktiivin osalta, edellyttäen että toteutetut toimenpiteet ovat tämän direktiivin mukaisia,

edellä mainitun direktiivin mitättömäksi julistamisen aiheuttamalla oikeudellisella aukolla saattaa olla kielteisiä vaikutuksia ympäristöön ja titaanidioksidin tuotannonalan kilpailuolosuhteisiin; on suotavaa palauttaa mainitulla direktiivillä luotu aineellinen tilanne,

tämän direktiivin tarkoituksena on lähentää titaanidioksidin tuotanto-olosuhteisiin liittyviä kansallisia sääntöjä, jotta voitaisiin poistaa alan eri tuottajien välillä vallitsevat kilpailun vääristymät sekä varmistaa ympäristönsuojelun korkea taso,

titaanidioksiditeollisuuden jätteistä (6) 20 päivänä helmikuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 78/176/ETY ja erityisesti sen 9 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on laadittava ohjelmia 20 päivänä helmikuuta 1978 olemassa olevien teollisuuslaitosten tuottamien jätteiden aiheuttaman pilaantumisen asteittaiseksi vähentämiseksi ja mahdolliseksi poistamiseksi,

näissä ohjelmissa asetetaan nestemäisten, kiinteiden ja kaasumaisten jätteiden aiheuttaman pilaantumisen vähentämiseksi yleiset tavoitteet, jotka tulisi saavuttaa 1 päivään heinäkuuta 1987 mennessä; nämä ohjelmat olisi toimitettava komissiolle, jotta tämä voisi antaa aiheelliset ehdotukset neuvostolle ohjelmien yhdenmukaistamiseksi ottaen huomioon pilaantumisen vähentämisen ja mahdollisen poistamisen sekä kilpailuolosuhteiden parantamisen titaanidioksiditeollisuudessa,

vesistöjen suojelemiseksi olisi jätteen upottaminen ja tiettyjen jätteiden, erityisesti kiinteiden jätteiden ja vahvojen happojätteiden päästöt kiellettävä sekä muiden jätteiden, erityisesti heikkojen happojätteiden ja neutraloitujen jätteiden päästöjä olisi vähennettävä asteittain,

olemassa olevien teollisuuslaitosten tulisi käyttää asianmukaisia järjestelmiä jätteiden käsittelemisessä saavuttaakseen vaaditut tavoitteet annettuihin päivämääriin mennessä,

tiettyjen teollisuuslaitosten aiheuttamien heikkojen happojätteiden ja neutraloitujen jätteiden osalta voi näiden järjestelmien asentaminen aiheuttaa teknisiä ja taloudellisia vaikeuksia; jäsenvaltioille on tämän vuoksi sallittava mahdollisuus siirtää määräysten soveltamista edellyttäen, että on laadittu ohjelma pilaantumisen tehokkaaksi vähentämiseksi ja että se on toimitettu komissiolle; milloin jäsenvaltioilla on erityisiä vaikeuksia, komission on voitava pidentää määräaikoja,

tiettyjen jätteiden päästöjen osalta jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa pitoisuustavoitteita siten, että ne antavat joka suhteessa vertailukelpoiset tulokset raja-arvojen perusteella saatujen tulosten kanssa; tämä vertailukelpoisuus on esitettävä komissiolle annettavassa ohjelmassa,

mikäli raja- ja ohjearvoista rikkidioksidille ja leijumalle 15 päivänä heinäkuuta 1980 annetussa neuvoston direktiivissä 80/779/ETY sekä teollisuuslaitosten aiheuttaman (7) ilman pilaantumisen estämisestä (8) 28 päivänä kesäkuuta 1984 annetussa neuvoston direktiivissä 84/360/ETY annetuissa velvotteissa ei muuta määrätä, on tarkoituksenmukaista suojella ilman laatua määrittelemällä asianmukaiset päästöstandardit titaanidioksiditeollisuuden kaasumaisille päästöille,

toimenpiteiden tehokkaan soveltamisen todentamiseksi jäsenvaltioiden velvollisuutena on huolehtia kunkin laitoksen todellisen tuotannon huomioonottavasta valvonnasta,

olisi vältettävä kaikkien jätteiden syntymistä titaanidioksiditeollisuudessa tai vaadittava, että se käytetään uudelleen, jos se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista; tällainen jäte tulisi käyttää uudelleen tai niistä tulisi huolehtia vaarantamatta ihmisen terveyttä tai ympäristöä, ja

tämän direktiivin säännöksillä ei vaikuteta jäsenvaltioiden mahdollisuuksiin ylläpitää ja säätää tiukempia säännöksiä ympäristön suojelemiseksi tässä direktiivissä säädetyllä alalla,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tässä direktiivissä säädetään direktiivin 78/176/ETY 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti menettelytavoista olemassa olevien teollisuuslaitosten aiheuttaman pilaantumisen vähentämistä ja mahdollista poistamista koskevien ohjelmien yhdenmukaistamiseksi ja sillä on tarkoitus parantaa kilpailuolosuhteita titaanidioksiditeollisuudessa.

2 artikla

1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) sulfaattimenetelmää käytettäessä:

- `kiinteällä jätteellä`:

- liukenemattomia malmijätteitä, joita rikkihappo ei ole hajottanut tuotantoprosessin aikana,

- vihtrilliä, toisin sanoen kiteistä ferrosulfaattia (FeSO47H20);

-`vahvalla happojätteellä`:

- titanyylisulfaattiliuoksen hydrolyysiä seuraavasta suodatusvaiheesta syntyviä emäliuoksia. Jos nämä emäliuokset liittyvät heikkoihin happojätteisiin, joiden vapaan rikkihapon kokonaispitoisuus on suurempi kuin 0,5 prosenttia sekä erilaisiin raskasmetalleihin (9), on nesteitä ja jätettä yhdessä pidettävä vahvana happojätteenä;

- `käsittelyjätteellä`:

- suodatussuoloja, lietteitä ja nestemäistä jätettä, jotka syntyvät vahvojen happojätteiden käsittelyssä (väkevöinnistä tai neutraloinnista) ja jotka sisältävät erilaisia raskasmetalleja, mutta ei neutraloituja, suodatettuja tai dekantoituja jätteitä, joissa on vain rippeitä raskasmetalleista ja joiden pH-arvo on, ennen laimennuksia on suurempi kuin 5,5;

- `heikolla happojätteellä`:

- pesuvesiä, jäähdytysvesiä ja lauhteita sekä muita lietteitä ja nestemäisiä jätteitä kuin edellä mainittuihin määritelmiin sisältyvät, joiden vapaan rikkihapon pitoisuus on 0,5 prosenttia tai vähemmän;

- `neutraloidulla jätteellä`:

- kaikkia nesteitä, joiden pH-arvo on korkeampi kuin 5,5, jotka sisältävät vain rippeitä raskasmetalleista ja jotka ovat syntyneet suoraan suodattamalla tai dekantoimalla vahvasta tai heikosta happojätteestä sen käsittelyn jälkeen, jossa on vähennetty sen happamuutta ja raskasmetallipitoisuutta;

- `pölyllä`:

- kaikenlaista tuotantolaitoksista syntyvää pölyä, erityisesti malmi- ja pigmenttipölyä;

- `SOx:llä`:

- kaasumaista rikkidioksidi-trioksidia, jota vapautuu tuotannon ja sisäisten jätteenkäsittelyprosessien eri vaiheissa, mukaan lukien happopisarat;

b) kloorimenetelmää käytettäessä:

- `kiinteällä jätteellä`:

- liukenemattomia malmijätteitä, joita kloori ei ole hajottanut tuotantoprosessin aikana,

- metalliklorideja ja metallihydroksideja (suodatusaineita), joita syntyy kiinteässä muodossa titaanitetrakloridin valmistuksessa,

- koksijäännöksiä, joita syntyy titaanitetrakloridin valmistuksessa;

- `vahvalla happojätteellä`:

- jätettä, joka sisältää enemmän kuin 0,5 prosenttia vapaata suolahappoa ja erilaisia raskasmetalleja (10);

- `käsittelyjätteellä`:

- suodatussuoloja, lietteitä ja nestemäisiä jätteitä, jotka syntyvät vahvojen happojätteiden käsittelyssä (väkevöinnistä tai neutraloinnista) ja sisältävät erilaisia raskasmetalleja, mutta ei tarkoita neutraloituja, suodatettuja tai dekantoituja jätteitä, joissa on vain rippeitä raskasmetalleista ja joiden pH-arvo ennen laimennuksia on suurempi kuin 5,5;

- `heikolla happojätteellä`:

- pesuvesiä, jäähdytysvesiä ja lauhteita ja muita lietteitä ja nestemäisiä jätteitä kuin edellä mainittuihin määritelmiin sisältyvät, joiden vapaan suolahapon pitoisuus on 0,5 prosenttia tai vähemmän;

- `neutraloidulla jätteellä`:

- kaikkia nesteitä, joiden pH-arvo on suurempi kuin 5,5, jotka sisältävät vain rippeitä raskasmetalleista ja jotka ovat syntyneet suoraan suodattamalla tai dekantoimalla vahvasta tai heikosta happojätteestä sen käsittelyn jälkeen, jossa on vähennetty happamuutta ja raskasmetallipitoisuutta;

- `pölyllä`:

- kaikenlaista tuotantolaitoksista syntyvää pölyä, erityisesti malmi-, pigmentti- ja koksipölyä;

- `kloorilla`:

- kaasumaista klooria, jota vapautuu valmistusprosessin eri vaiheissa;

c) sulfaatti- tai kloorimenetelmää käytettäessä:

- `upottamisella vesistöön`:

- kaikenlaisista laivoista tai ilma-aluksista (11) lähtöisin olevaa, mitä tahansa tarkoituksellista ainesten tai materiaalien sijoittamista sisäisiin pintavesiin, sisäisiin rannikkovesiin, aluevesiin tai avomerelle.

2. Direktiivissä 78/176/ETY määritellyillä termeillä on sama merkitys tässä direktiivissä.

3 artikla

Minkä tahansa 2 artiklassa mainitun kiinteän jätteen, vahvan happojätteen, käsittelyjätteen, heikon happojätteen tai neutraloidun jätteen upottaminen vesistöön on oltava kiellettyä 15 päivästä kesäkuuta 1993 alkaen.

4 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jätteiden päästäminen sisäisiin pintavesiin, sisäisiin rannikkovesiin, aluevesiin ja avomerelle on kiellettyä:

a) olemassa olevien, sulfaattimenetelmää käyttävien laitosten tuottaman kiinteän jätteen, vahvan happojätteen ja käsittelyjätteen osalta:

- 15 päivään kesäkuuta 1993 alkaen kaikkiin edellä mainittuihin vesistöihin;

b) olemassa olevien, kloorimenetelmää käyttävien laitosten tuottaman kiinteän jätteen ja vahvan happojätteen osalta:

- 15 päivään kesäkuuta 1993 alkaen kaikkiin edellä mainittuihin vesistöihin.

5 artikla

Siinä tapauksessa, että joillakin jäsenvaltioilla on huomattavia teknisiä ja taloudellisia vaikeuksia 4 artiklassa mainitun soveltamispäivän noudattamisessa, komissio voi myöntää lykkäyksen sillä edellytyksellä, että komissiolle on annettu 15 päivään kesäkuuta 1993 mennessä ohjelma kyseisten jätteiden päästöjen tehokkaasta vähentämisestä. Tämän ohjelman tulee johtaa näiden jätteiden päästöjen ehdottomaan kieltoon 30 päivään kesäkuuta 1993 mennessä.

Viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tämän direktiivin antamisesta komissiolle on ilmoitettava ja sitä on kuultava näistä tapauksista. Komissio ilmoittaa asiasta muille jäsenvaltioille.

6 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jätteiden päästöjä vähennetään seuraavien määräysten mukaisesti:

a) olemassa olevista, sulfaattimenetelmää käyttävistä teollisuuslaitoksista:

- heikko happojäte ja neutraloitu jäte on vähennettävä 31 päivään joulukuuta 1993 mennessä kaikissa vesistöissä alle 800 kilogramman kokonaissulfaattimäärään tuotettua titaanidioksiditonnia kohti (toisin sanoen vastaten SO4-ioneja vapaassa rikkihapossa ja metallisulfaateissa);

b) olemassa olevista, kloorimenetelmää käyttävistä teollisuuslaitoksista:

- heikko happojäte, käsittelyjäte ja neutraloitu jäte on vähennettävä 15 päivään kesäkuuta 1993 mennessä kaikissa vesistöissä seuraaviin kokonaiskloorimääriin tuotettua titaanidioksiditonnia kohti (toisin sanoen vastaten Cl-ioneja vapaassa suolahapossa ja metalliklorideissa)

- käytettäessä luonnonrutiilia 130 kilogrammaan,

- käytettäessä synteettistä rutiilia 228 kilogrammaan,

- käytettäessä kuonaa 450 kilogrammaan.

Jos laitos käyttää useampaa kuin yhtä malmityyppiä, on arvoja sovellettava samassa suhteessa kuin näitä malmeja on käytetty.

7 artikla

Muiden kuin sisäisten pintavesien osalta jäsenvaltiot voivat lykätä 6 artiklan a kohdassa mainittua käyttöönottopäivää enintään 31 päivään joulukuuta 1994 asti, mikäli vakavat tekniset ja taloudelliset vaikeudet niin vaativat ja sillä edellytyksellä, että komissiolle annetaan 15 päivään kesäkuuta 1993 mennessä ohjelma tällaisten jätteiden päästöjen tehokkaasta vähentämisestä. Tämän ohjelman mukaan on seuraavat päästörajat tuotettua titaanidioksiditonnia kohti saavutettava seuraaviin päivämääriin mennessä:

- heikko happojäte ja neutraloitu jäte:

1 200 kilogrammaa 15 päivään kesäkuuta 1993,

- heikko happojäte ja neutraloitu jäte:

800 kilogrammaa 31 päivään joulukuuta 1994.

Viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tämän direktiivin antamisesta komissiolle on ilmoitettava ja sitä on kuultava näistä tapauksista. Komissio ilmoittaa asiasta muille jäsenvaltioille.

8 artikla

1. Edellä 6 artiklassa säädettyjen velvoitteiden osalta jäsenvaltiot voivat valinnaisesti käyttää asianmukaisten raja-arvojen lisäksi pitoisuustavoitteita, jotka on asetettu niin, että niiden vaikutukset ympäristönsuojelun ja kilpailun vääristymisen välttämisen kannalta ovat vertailukelpoisia tässä direktiivissä säädettyjen päästörajojen vastaavien vaikutusten kanssa.

2. Jos jäsenvaltio käyttää valinnaisesti pitoisuustavoitteita, sen on esitettävä komissiolle ohjelma (12), jossa osoitetaan, että kyseisten toimenpiteiden vaikutus ympäristönsuojeluun ja kilpailun vääristymiseen on vertailukelpoinen raja-arvojen vastaavien vaikutusten kanssa niihin päivämääriin mennessä, jolloin näitä päästörajoja on sovellettava 6 artiklan mukaisesti.

Tämä ohjelma on toimitettava komissiolle vähintään kuusi kuukautta ennen kuin jäsenvaltio aloittaa suunnittelemiensa pitoisuustavoitteiden soveltamisen.

Komissio vahvistaa tämän ohjelman direktiivin 78/176/ETY 10 artiklan menettelytapojen mukaisesti.

Komissio tiedottaa asiasta muille jäsenvaltioille.

9 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että päästöjä ilmakehään vähennetään seuraavien säännösten mukaisesti:

a) olemassa olevat teollisuuslaitokset, jotka käyttävät sulfaattimenetelmää:

i) pölypäästöt on rajoitettava 31 päivään joulukuuta 1993 mennessä määrään, joka on korkeintaan 50 mg/nm³ (13) niiden päälähteissä ja korkeintaan 150 mg/nm³ (14) mistä tahansa muusta lähteestä (15);

ii) SOx-päästöt, jotka syntyvät titaanidioksidin valmistuksen uutto- ja kalsinointivaiheista, on rajoitettava 1 päivään tammikuuta 1995 mennessä määrään, joka on korkeintaan 10 kilogrammaa, SO2-ekvivalenttia tuotettua titaanidioksiditonnia kohti;

iii) jäsenvaltioiden on asettava velvollisuus asentaa laitteet, joilla estetään happopisaroiden päästöt;

iv) jätehappojen käsittelylaitokset eivät saa päästää enempää kuin 500 mg/nm³ SOx:ää laskettuna SO2-ekvivalenttina (16);

v) laitokset, joilla pasutetaan jätteenkäsittelystä syntyviä suoloja, on SOx-päästöjen vähentämiseksi varustettava parhaalla saatavilla olevalla teknologialla, josta ei aiheudu liiallisia kustannuksia;

b) olemassa olevat teollisuuslaitokset, jotka käyttävät kloorimenetelmää:

i) pölypäästöt on rajoitettava 31 päivään kesäkuuta 1993 mennessä määrään, joka on korkeintaan 50 mg/nm³ (17) niiden päälähteistä ja korkeintaan 150 mg/nm³ (18) mistä tahansa muusta lähteestä (19);

ii) klooripäästöt on vähennettävä 15 päivään kesäkuuta 1993 mennessä päivittäiseen keskimääräiseen pitoisuuteen, joka on korkeintaan 5 mg/nm³ (20) ja korkeintaan 40 mg/nm³ kullakin hetkellä.

2. Tällä direktiivillä ei vaikuteta direktiivin 80/779/ETY säännöksiin.

3. Ilmakehään tapahtuvien SOx-päästöjen viitemittausten menettelytapa on esitetty liitteessä.

10 artikla

Jäsenvaltioiden on tarkastettava 6, 8 ja 9 artiklassa mainittuja arvoja ja päästöjen vähenemistä kunkin laitoksen todellisessa tuotannossa.

11 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikkien titaanidioksiditeollisuuden jätteiden ja erityisesti niiden jätteiden, joiden päästö tai

upottaminen veteen tai päästö ilmakehään on estettävä:

- syntyminen estetään tai ne käytetään uudelleen, milloin se teknisesti ja taloudellisesti on mahdollista,

- ne käytetään uudelleen tai niistä huolehditaan vaarantamatta ihmisten terveyttä tai vahingoittamatta ympäristöä.

Sama koskee myös jätteitä, jotka syntyvät edellä mainittujen jätteiden uudelleenkäytöstä tai käsittelystä.

12 artikla

1. Niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät ole vielä toteuttaneet tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä, on saatettava ne voimaan viimeistään 15 päivänä kesäkuuta 1993. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä tämän direktiivin noudattamiseksi annetuista kansallisista säännöksistä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

13 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 1992.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. HOWARD

(1) EYVL N:o C 317, 7.12.1991, s. 5

(2) EYVL N:o C 94, 13.4.1992, s. 158

EYVL N:o C 305, 23.11.1992

(3) EYVL N:o C 98, 21.4.1992, s. 9

(4) EYVL N:o L 201, 14.7.1989, s. 56

(5) 11 päivänä kesäkuuta 1991 annettu tuomio, asia C-300/89, komissio vastaan neuvosto

(6) EYVL N:o L 54, 25.2.1978, s. 19. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 83/29/ETY (EYVL N:o L 32, 3.2.1983, s. 28)

(7) EYVL N:o L 229, 30.8.1980, s. 30. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 89/427/ETY (EYVL N:o L 201, 14.7.1989, s. 53)

(8) EYVL N:o L 188, 16.7.1989, s. 20

(9) Vahva happojäte, joka on laimennettu niin, että se sisältää 0,5 prosenttia tai vähemmän vapaata rikkihappoa, sisältyy myös tähän määritelmään.

(10) Vahva happojäte, joka on laimennettu niin, että se sisältää 0,5 prosenttia tai vähemmän vapaata rikkihappoa, sisältyy myös tähän määritelmään.

(11) `Laivoilla ja ilma-aluksilla` tarkoitetaan kaikenlaisia vedessä kulkevia ja ilmassa liikkuvia aluksia. Tämä ilmaus käsittää ilmatyynyalukset, kelluvat alukset, joko omalla käyttövoimalla tai ilman, sekä kiinteät ja kelluvat lautat.

(12) Nämä tiedot annetaan direktiivin 78/176/ETY 14 artiklan mukaisesti tai erillisinä, mikäli olosuhteet niin vaativat.

(13) Kuutiometri 273 K:n lämpötilassa ja 101,3 kPa:n paineessa.

(14) Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ne pienemmät lähteet, joita ei ole otettu huomioon niiden laskelmissa.

(15) Uusille rikastusprosesseille komissio voi hyväksyä erilaiset arvot, jos jäsenvaltiot voivat osoittaa, että tämän standardin saavuttamiseksi ei ole käytettävissä sopivaa tekniikkaa.

(16) Näiden määrien katsotaan vastaavan kuuden gramman maksimimäärää tuotettua titaanidioksiditonnia kohti.

LIITE

Kaasumaisten SOx-päästöjen viitemittausten tarkastusmenettely

Kun lasketaan erillisten laitosten päästämiä SO2:n ja SO3:n määriä sekä SO2-ekvivalenttina ilmaistuja happopisaroita, on otettava huomioon kyseisten erillisten toimintojen kestäessä päästetyn kaasun tilavuus ja samaan aikaan mitattu keskimääräinen SO2/SO3-pitoisuus. SO2/SO3:n virtaama ja pitoisuus on määriteltävä samoissa lämpötila- ja kosteusolosuhteissa.

Top