23.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/1

(1)

Vuosina 2007–2008 puhjennut maailmanlaajuinen finanssikriisi on tuonut esiin finanssijärjestelmässä kohtuutonta keinottelua, huomattavia lainsäädännöllisiä puutteita, tehotonta valvontaa, läpinäkymättömiä markkinoita ja liian monimutkaisia tuotteita. Unioni on ottanut käyttöön erilaisia toimenpiteitä, jotta pankkijärjestelmästä saadaan vankempi ja vakaampi ja jotta varmistetaan se, että rahoitusala toteuttaa tehtäväänsä pääomien ohjaamisessa reaalitalouden rahoittamiseen; näitä toimenpiteitä ovat muun muassa tiukemmat pääomavaatimukset, parannettua hallintotapaa koskevat säännöt sekä valvonta- ja kriisinratkaisujärjestelyt. Tässä yhteydessä ratkaiseva merkitys on myös edistymisellä pankkiunionin perustamisessa. Kriisi on kuitenkin myös korostanut tarvetta lisätä läpinäkyvyyttä ja valvontaa paitsi perinteisellä pankkialalla myös niillä aloilla, joilla harjoitetaan pankkitoiminnan kaltaista luotonvälitystä eli niin sanottua varjopankkitoimintaa, jonka laajuus on huolestuttava ja arvioitu vastaavan jo lähes puolta säännellystä pankkijärjestelmästä. Mahdolliset puutteet kyseisessä toiminnassa, joka vastaa luottolaitosten harjoittamaa toimintaa, voivat vaikuttaa rahoitusalan muihin osiin.

(2)

Pyrkiessään hillitsemään varjopankkitoimintaa finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä, jäljempänä ’FSB’, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1092/2010 (5) perustettu Euroopan järjestelmäriskikomitea, jäljempänä ’järjestelmäriskikomitea’, ovat tunnistaneet riskit, joita arvopapereilla toteutettavat rahoitustoimet (securities financing transactions, SFT) aiheuttavat. Arvopapereilla toteutettavat rahoitustoimet voivat kerryttää velkaantumisen vipuvaikutusta, myötäsyklisyyttä ja keskinäisiä kytköksiä finanssimarkkinoilla. Erityisesti läpinäkyvyyden puute arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien käytössä on estänyt sääntely- ja valvontaviranomaisia ja sijoittajia arvioimasta oikein ja seuraamasta pankkitoiminnan kaltaisen toiminnan riskejä ja keskinäisiä kytköksiä rahoitusjärjestelmässä ennen finanssikriisiä ja sen aikana. Edellä esitetty huomioon ottaen FSB hyväksyi 29 päivänä elokuuta 2013 poliittisen toimintakehyksen varjopankkitoiminnan valvonnan ja sääntelyn lujittamisesta (”Strengthening Oversight and Regulation of Shadow Banking”), jäljempänä ’FSB:n toimintapolitiikkakehys’, jonka avulla voidaan käsitellä varjopankkitoimintaan liittyviä riskejä arvopapereiden lainaksiannossa ja repo-operaatioissa, minkä G20-maiden johtajat vahvistivat syyskuussa 2013.

(3)

FSB julkisti 14 päivänä lokakuuta 2014 sääntelykehyksen arvonalennuksille, joita sovelletaan muuten kuin keskitetysti selvitettyihin arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin. Selvityksen puuttuessa tällaisiin operaatioihin liittyy merkittäviä riskejä, mikäli niille ei ole asetettu asianmukaisia vakuuksia. Samalla kun asiakkaan varojen uudelleenkäyttöä koskevan avoimuuden lisääminen olisi ensimmäinen vaihe vastapuolten riskinarviointi- ja riskinehkäisyvalmiuksien kohentamisessa, FSB:n on määrä saada vuoteen 2016 mennessä valmiiksi suositukset, jotka koskevat muuten kuin keskitetysti selvitettyjä arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia koskevia arvonalennuksia ja joiden tarkoituksena on ehkäistä ylivelkaantumista ja vähentää keskittymäriskiä ja maksukyvyttömyyden riskiä.

(4)

Komissio julkaisi 19 päivänä maaliskuuta 2012 vihreän kirjan varjopankkitoiminnasta. Laajan palautteen perusteella ja ottaen huomioon kansainvälisen kehityksen komissio antoi 4 päivänä syyskuuta 2013 neuvostolle ja Euroopan parlamentille osoitetun varjopankkitoimintaa koskevan tiedonannon ”Varjopankkitoiminta – Finanssialan uusien riskien torjuminen”. Tiedonannossa korostetaan, että arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien monitahoinen ja läpinäkymätön luonne aiheuttaa sen, että on vaikea tunnistaa vastapuolia ja seurata riskikeskittymiä, sekä johtaa myös liialliseen vipuvaikutuksen käyttöön rahoitusjärjestelmässä.

(5)

Korkean tason asiantuntijaryhmä, jonka puheenjohtajana toimi Erkki Liikanen, antoi lokakuussa 2012 kertomuksen unionin pankkisektorin rakenneuudistuksesta. Ryhmässä pohdittiin muun muassa perinteisen pankkijärjestelmän ja varjopankkijärjestelmän vuorovaikutusta. Kertomuksessa todetaan, että varjopankkitoimintaan liittyy riskejä, kuten voimakas vipuvaikutus ja myötäsyklisyys, ja siinä kehotetaan vähentämään pankkien ja varjopankkijärjestelmän välisiä keskinäisiä kytköksiä, jotka olivat tartuntalähde koko järjestelmän laajuisessa pankkikriisissä. Kertomuksessa ehdotetaan myös tiettyjä rakennetoimenpiteitä, joilla puututaan unionin pankkisektorin jäljellä oleviin heikkouksiin.

(6)

Unionin pankkijärjestelmän rakenneuudistuksia käsitellään ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi EU:n luottolaitosten häiriönsietokykyä parantavista rakennetoimenpiteistä. Jos pankit velvoitetaan toteuttamaan rakennetoimenpiteitä, ne saattavat kuitenkin siirtää jotkin toiminnot varjopankkitoiminnan kaltaisille vähemmän säännellyille aloille. Ehdotukseen olisi tämän vuoksi liitettävä arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin sovellettavat sitovat läpinäkyvyys- ja ilmoitusvaatimukset, jotka vahvistetaan tässä asetuksessa. Tässä asetuksessa vahvistetut läpinäkyvyyssäännöt täydentävät näin ollen kyseistä ehdotusta.

(7)

Tällä asetuksella vastataan tarpeeseen lisätä arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien markkinoiden ja siten koko rahoitusjärjestelmän läpinäkyvyyttä. Jotta voidaan varmistaa tasapuoliset kilpailuolosuhteet ja kansainvälinen lähentyminen, tässä asetuksessa noudatetaan pääpiirteissään FSB:n toimintapolitiikkakehystä. Siinä luodaan unionin kehys, jonka puitteissa arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia koskevat tiedot voidaan tehokkaasti ilmoittaa kauppatietorekistereille, ja arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia ja kokonaistuoton vaihtosopimuksia koskevat tiedot ilmoitetaan sijoittajille yhteissijoitusyrityksissä. Tässä asetuksessa annettu arvopapereilla toteutettavaa rahoitustoimea koskeva määritelmä ei kata johdannaissopimuksia, sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 648/2012 (6). Se sisältää kuitenkin sopimukset, joita yleisesti kutsutaan likviditeetinvaihtosopimuksiksi ja vakuudenvaihtosopimuksiksi, jotka eivät sisälly asetuksessa (EU) N:o 648/2012 annettuun johdannaissopimuksen määritelmään. Kansainvälisen lähentymisen tarvetta lisää todennäköisyys, että unionin pankkisektorin rakenneuudistuksen jälkeen perinteisten pankkien nykyään harjoittamat toiminnot saattavat siirtyä varjopankkisektorille finanssiyhteisöjen ja finanssialan ulkopuolisten yhteisöjen hoidettaviksi. Näin kyseisten toimintojen läpinäkyvyys voi jopa vähentyä sääntely- ja valvontaviranomaisten näkökulmasta, mikä estää niitä saamasta asianmukaista kokonaiskuvaa arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin liittyvistä riskeistä. Tämä pelkästään tiivistäisi niitä vakiintuneita yhteyksiä, joita säännellyn sektorin ja varjopankkisektorin välillä esiintyy tietyillä markkinoilla.

(8)

Markkinakäytänteiden ja teknologian kehitys mahdollistavat sen, että markkinatoimijat käyttävät rahoituslähteenä muita kuin arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia likviditeetin ja vakuuksien hallintaa varten tuottoa lisäävänä strategiana lyhyeksimyynnin kattamiseksi tai osinkoihin liittyvää verokeinottelua varten. Tällaiset rahoitustoimet voisivat olla taloudelliselta vaikutukseltaan vastaavia ja aiheuttaa samankaltaisia riskejä kuin arvopapereilla toteutettavat rahoitustoimet, mukaan lukien myötäsyklisyys, joka aiheutuu vaihtelevista omaisuuserien arvoista ja volatiliteetista; maturiteetti- tai likviditeettitransformaatio, joka syntyy pitkäaikaisten omaisuuserien tai epälikvidien varojen rahoittamisesta lyhytaikaisilla omaisuuserillä tai likvideillä varoilla; ja rahoituskriisin leviäminen, joka aiheutuu sellaisten rahoitustoimien ketjujen keskinäisistä kytköksistä, joihin liittyy vakuuksien uudelleenkäyttö.

(9)

Jotta jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimet, joita FSB:n toimintapolitiikkakehyksessä esiin otetut kysymykset ja unionin pankkisektorin rakenneuudistuksen jälkeinen ennustettu kehitys edellyttävät, ne ottavat todennäköisesti käyttöön erilaisia kansallisia toimenpiteitä, jotka voivat luoda esteitä sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle ja haitata markkinatoimijoita ja rahoitusvakautta. Lisäksi kansallisten viranomaisten on läpinäkyvyyttä koskevien yhdenmukaistettujen sääntöjen puuttumisen vuoksi vaikea vertailla eri jäsenvaltioista tulevia mikrotason tietoja ja siten ymmärtää todellisia riskejä, joita yksittäiset markkinatoimijat aiheuttavat järjestelmälle. Sen vuoksi on tarpeen estää tällaisten vääristymien ja esteiden syntyminen unionissa. Tämän vuoksi asianmukainen oikeusperusta tälle asetukselle on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artikla, sellaisena kuin sitä on tulkittu Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti.

(10)

Uusissa läpinäkyvyyssäännöissä olisi näin ollen edellytettävä, että kaikki markkinatoimijat, riippumatta siitä, ovatko ne finanssiyhteisöjä tai finanssialan ulkopuolisia yhteisöjä, antavat arvopapereilla toteutettavista rahoitustoimista yksityiskohtaiset tiedot mukaan lukien vakuutena olevien omaisuuserien koostumuksesta, siitä, onko vakuuksia mahdollista käyttää uudelleen tai onko niitä käytetty uudelleen, vakuuden korvaamisesta toisella vakuudella päivän päätteeksi sekä sovelletuista arvonalennuksista. Jotta minimoidaan markkinatoimijoiden operatiiviset lisäkustannukset, uusia sääntöjä ja standardeja sovellettaessa olisi hyödynnettävä infrastruktuuria, toimintaprosesseja ja esitysmuotoja, jotka ovat jo olemassa ja jotka on otettu käyttöön johdannaissopimusten kauppatietorekistereihin ilmoittamisen osalta. Kyseisessä yhteydessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (7) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), jäljempänä ’arvopaperimarkkinaviranomainen’, olisi siinä määrin kuin se on mahdollista ja asianmukaista minimoitava päällekkäisyydet ja vältettävä ristiriitaisuuksia tämän asetuksen nojalla hyväksyttyjen teknisten standardien ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 9 artiklan nojalla hyväksyttyjen teknisten standardien välillä. Tässä asetuksessa säädetyn oikeudellisen kehyksen olisi oltava sisällöltään niin pitkälle kuin mahdollista sama kuin asetuksen (EU) N:o 648/2012, siltä osin kuin on kyse johdannaissopimusten ilmoittamisesta sitä varten rekisteröityihin kauppatietorekistereihin. Kyseisen asetuksen mukaisesti rekisteröityjen tai tunnustettujen kauppatietorekisterien pitäisi näin pystyä suorittamaan tässä asetuksessa määrätyt tehtävät, edellyttäen, että ne täyttävät tietyt lisäperusteet ja että yksinkertaistettu rekisteröintiprosessi on saatettu päätökseen.

(11)

Jotta voidaan turvata arvopaperimarkkinaviranomaisen seuraamuksien määräämistä koskevien valtuuksien johdonmukaisuus ja tehokkuus, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien markkinatoimijoiden olisi oltava, asetukseen (EU) N:o 648/2012 kohdistuvan viittauksen kautta, kyseisessä asetuksessa vahvistettujen ja menettelysääntöjen osalta kyseisen asetuksen 64 artiklan 7 kohdan nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä tarkennettujen arvopaperimarkkinaviranomaisen valtuuksia koskevien säännösten alaisia.

(12)

Liiketoimet Euroopan keskuspankkijärjestelmän, jäljempänä ’EKPJ’, jäsenten kanssa olisi vapautettava velvoitteesta ilmoittaa arvopapereilla toteutettavat rahoitustoimet kauppatietorekistereihin. Jotta kuitenkin varmistettaisiin, että sääntely- ja valvontaviranomaiset saavat asianmukaisen kokonaiskuvan sääntelemiensä tai valvomiensa yhteisöjen tekemiin arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin liittyvistä riskeistä, asiaankuuluvien viranomaisten ja EKPJ:n jäsenten olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä. Tällaisen yhteistyön olisi mahdollistettava se, että sääntely- ja valvontaviranomaiset voivat täyttää tehtävänsä ja toimeksiantonsa. Tällaisen yhteistyön olisi oltava luottamuksellista ja sen ehtona olisi oltava asiaankuuluvilta toimivaltaisilta viranomaisilta saatu perusteltu pyyntö, ja sitä olisi toteutettava vain sen vuoksi, että kyseiset viranomaiset voivat täyttää velvollisuutensa ottaen asianmukaisesti huomioon keskuspankkien riippumattomuutta koskevat periaatteet ja vaatimukset sekä sen, miten ne hoitavat tehtäviään rahapoliittisina viranomaisina, mukaan lukien rahapoliittiset sekä valuutta- ja rahoitusvakauteen kuuluvat toiminnot, joiden harjoittamiseen EKPJ:n jäsenillä on laillinen oikeutus. EKPJ:n jäsenillä olisi oltava mahdollisuus kieltäytyä antamasta tietoja, jos ne ovat toteuttaneet rahoitustoimia hoitaessaan tehtäviään rahapoliittisina viranomaisina. Niiden olisi ilmoitettava pyynnön esittäneelle viranomaiselle jokaisesta tällaisesta kieltäytymisestä ja esitettävä sitä koskevat perustelut.

(13)

Arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien markkinoihin liittyviä riskejä koskevat tiedot olisi tallennettava keskitetysti ja niiden olisi oltava helposti ja suoraan muun muassa seuraavien tahojen saatavilla: arvopaperimarkkinaviranomainen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (8) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen), jäljempänä ’pankkiviranomainen’, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (9) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), jäljempänä ’vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen’, asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset, järjestelmäriskikomitea ja EKPJ:hin kuuluvat asianomaiset keskuspankit, mukaan lukien Euroopan keskuspankki (EKP) sen hoitaessa tehtäviään yhteisen valvontamekanismin puitteissa neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (10) mukaisesti; näin ne voivat tunnistaa säänneltyjen ja sääntelemättömien yhteisöjen varjopankkitoimintaan liittyvät rahoitusvakautta horjuttavat riskit ja seurata niiden kehittymistä. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi otettava huomioon asetuksen (EU) N:o 648/2012 81 artiklan nojalla hyväksytyt tekniset standardit, joilla säännellään johdannaissopimuksia koskevien tietojen ilmoittamista kauppatietorekisteriin, ja näiden standardien tuleva kehitys laatiessaan tämän asetuksen mukaisia teknisiä sääntelystandardeja tai ehdottaessaan niiden tarkistamista. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi myös pyrittävä varmistamaan, että asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille, järjestelmäriskikomitealle ja EKPJ:hin kuuluville asianomaisille keskuspankeille, mukaan lukien EKP, annetaan suora ja välitön pääsy tietoihin, joita ne tarvitsevat tehtäviensä suorittamiseksi, mukaan lukien rahapolitiikan määrittely ja täytäntöönpano ja finanssimarkkinoiden rakenteiden yleisvalvonnasta huolehtiminen. Tästä syystä arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi vahvistettava luonnoksissa teknisiksi sääntelystandardeiksi ehdot ja edellytykset, jotka koskevat pääsyä tällaisiin tietoihin.

(14)

On tarpeen ottaa käyttöön säännöksiä, jotka koskevat toimivaltaisten viranomaisten välistä tiedonvaihtoa, sekä vahvistaa niiden keskinäisiä avunanto- ja yhteistyövelvoitteita. Toimivaltaisten viranomaisten olisi rajatylittävän toiminnan lisääntymisen vuoksi annettava toisilleen tehtäviensä hoitamiseen tarvittavat tiedot, jotta ne voivat varmistaa tämän asetuksen tehokkaan täytäntöönpanon myös silloin, kun säännösten rikkomiset tai epäilys niiden rikkomisista saattaa koskea kahden tai useamman jäsenvaltion viranomaisia. Tiedonvaihto edellyttää ehdotonta salassapitovelvollisuutta, jotta voidaan varmistaa tietojen toimiva välitys sekä henkilöiden oikeuksien suoja. Luottamuksellisia tietoja saavilla toimivaltaisilla viranomaisilla, arvopaperimarkkinaviranomaisella sekä muilla elimillä, luonnollisilla henkilöillä tai oikeushenkilöillä kuin toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus käyttää saamiaan tietoja ainoastaan velvollisuuksiensa ja tehtäviensä hoitamiseen, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta kansallisen rikos- ja verolainsäädännön säännösten soveltamiseen. Tämä ei kuitenkaan saisi estää hallinnollisten väärinkäytösten estämisestä, tutkimisesta ja korjaamisesta vastaavien kansallisten elinten kansallisen lainsäädännön mukaista toimintaa.

(15)

Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten hoitajat käyttävät arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia hyvin paljon salkunhoidon tehostamiseksi. Tällaisella käytöllä voi olla huomattava vaikutus kyseisten yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten tuottoon. Arvopapereilla toteutettavilla rahoitustoimilla voidaan joko saavuttaa sijoitustavoitteet tai parantaa tuottoa. Hoitajat käyttävät myös kokonaistuoton vaihtosopimuksia, joilla on vastaavat vaikutukset kuin arvopapereilla toteutettavilla rahoitustoimilla. Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten hoitajat käyttävät paljon arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia ja kokonaistuoton vaihtosopimuksia päästäkseen hyödyntämään tiettyjä strategioita tai parantaakseen tuottoa. Arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ja kokonaistuoton vaihtosopimusten käyttö voi nostaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yrityksen yleistä riskiprofiilia, mutta niiden käytöstä ei anneta asianmukaisia tietoja sijoittajille. On ratkaisevan tärkeää varmistaa, että tällaisiin yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin sijoittavat pystyvät tekemään perusteltuja valintoja ja arvioimaan yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten yleisen riski-hyötyprofiilin. Arvioidessaan arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia ja kokonaistuoton vaihtosopimuksia yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen olisi otettava huomioon liiketoimen painoarvo sen oikeudellisen muodon lisäksi.

(16)

Sijoittajat voivat kärsiä huomattavia tappioita, jos ne tekevät sijoituksia yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen sijoitusstrategiasta saamiensa puutteellisten tai virheellisten tietojen perusteella. Tämän vuoksi on olennaisen tärkeää, että yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset antavat kaikki tarpeelliset yksityiskohtaiset tiedot arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ja kokonaistuoton vaihtosopimusten käytöstään. Lisäksi täysi läpinäkyvyys on erityisen tärkeää yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten alalla, koska niiden hoitajat eivät omista arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin ja kokonaistuoton vaihtosopimuksiin liittyviä varoja, vaan ne ovat yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin sijoittavien omistuksessa. Täydelliset tiedot arvopapereilla toteutettavista rahoitustoimista ja kokonaistuoton vaihtosopimuksista ovat tämän vuoksi keskeinen väline, jolla vältetään mahdolliset eturistiriidat.

(17)

Uudet säännöt arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ja kokonaistuoton vaihtosopimusten läpinäkyvyydestä liittyvät läheisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveihin 2009/65/EY (11) ja 2011/61/EU (12), koska nämä direktiivit muodostavat oikeudellisen kehyksen, jolla säännellään yhteissijoitusyritysten perustamista, hoitamista ja markkinointia.

(18)

Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset voivat toimia siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavina yrityksinä (yhteissijoitusyritykset), joita hoitavat direktiivin 2009/65/EY mukaisesti toimiluvan saaneet yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöt tai yhteissijoitusyritysten sijoitusyhtiöt, tai vaihtoehtoisina sijoitusrahastoina, joita hoitavat direktiivin 2011/61/EU mukaisesti toimiluvan saaneet tai rekisteröidyt vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat. Tällä asetuksella käyttöön otetut uudet säännöt, jotka koskevat arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ja kokonaistuoton vaihtosopimusten läpinäkyvyyttä, täydentävät kyseisten direktiivien säännöksiä, ja niitä olisi sovellettava kyseisten direktiivien säännösten lisäksi.

(19)

Jotta sijoittajat saisivat riittävät tiedot arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ja kokonaistuoton vaihtosopimusten käyttöön liittyvistä riskeistä, yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten hoitajien olisi sisällytettävä määräaikaiskatsauksiinsa yksityiskohtaiset tiedot kyseisten tekniikoiden käytöstä. Olemassa olevia määräaikaiskatsauksia, jotka yhteissijoitusyritysten rahasto- tai sijoitusyhtiöiden sekä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien on laadittava, olisi täydennettävä arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ja kokonaistuoton vaihtosopimusten käyttöä koskevilla lisätiedoilla. Täsmentäessään näiden määräaikaiskatsausten sisältöä arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi otettava huomioon hallinnollinen rasite ja erityyppisten arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ja kokonaistuoton vaihtosopimusten erityispiirteet.

(20)

Arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia ja kokonaistuoton vaihtosopimuksia koskevasta yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen sijoituspolitiikasta olisi annettava selkeät tiedot sopimuksen laatimista edeltävissä asiakirjoissa, kuten yhteissijoitusyrityksen tarjousesitteessä ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen sijoittajille ennen sopimuksen laatimista annettavissa tiedoissa. Tällä pitäisi varmistaa, että sijoittajat ymmärtävät asiaan liittyvät riskit ennen kuin ne päättävät sijoittaa tiettyyn yhteissijoitusyritykseen tai vaihtoehtoiseen sijoitusrahastoon.

(21)

Vakuuden uudelleenkäytöllä hankitaan likviditeettiä ja annetaan vastapuolille mahdollisuus alentaa rahoituskustannuksia. Sillä on kuitenkin taipumus muodostaa perinteisen pankkitoiminnan ja varjopankkitoiminnan välisiä monimutkaisia vakuusketjuja, mikä osaltaan aiheuttaa rahoitusvakauteen kohdistuvia riskejä. Läpinäkyvyyden puute, siltä osin kuin on kyse vakuudeksi annettujen rahoitusvälineiden uudelleenkäytön laajuudesta ja siihen liittyvistä riskeistä konkurssin yhteydessä, voi vähentää luottamusta vastapuoliin ja suurentaa rahoitusvakauteen kohdistuvia riskejä.

(22)

Uudelleenkäytön läpinäkyvyyden lisäämiseksi olisi asetettava vähimmäistason tiedonantovaatimukset. Uudelleenkäyttö saa tulla kyseeseen vain, kun vakuuden asettavalla vastapuolella on nimenomaista tietoa asiasta ja se antaa nimenomaisen suostumuksensa. Tämän vuoksi uudelleenkäyttöoikeus olisi otettava huomioon vakuuden asettavan vastapuolen arvopaperitilillä, jollei tähän tiliin sovelleta kolmannen maan lakia, jossa saatetaan säätää muista asianmukaisista keinoista uudelleenkäytön huomioon ottamiseksi.

(23)

Vaikka uudelleenkäyttöä koskevien tämän asetuksen sääntöjen soveltamisala on laajempi kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/47/EY (13), tällä asetuksella ei muuteta kyseisen direktiivin soveltamisalaa, mutta tätä asetusta olisi tarkasteltava yhdessä sen säännösten kanssa. Ehdoilla, joiden mukaisesti vastapuolilla on oikeus vakuuksien uudelleenkäyttöön ja oikeus käyttää kyseistä oikeutta, ei pitäisi millään tavalla heikentää suojaa, jonka direktiivi 2002/47/EY tarjoaa omistusoikeuden siirtävälle rahoitusvakuusjärjestelylle. Tämän vuoksi uudelleenkäyttöä koskevien läpinäkyvyysvaatimusten rikkomiset eivät saisi vaikuttaa kansalliseen lainsäädäntöön, joka koskee rahoitustoimen voimassaoloa tai vaikutusta.

(24)

Tässä asetuksessa vahvistetaan vastapuoliin sovellettavat uudelleenkäyttöä koskevat tiukat tiedonantosäännöt, joiden ei pitäisi rajoittaa tiettyihin toimijoihin, rakenteisiin ja tilanteisiin mukautettujen alakohtaisten sääntöjen soveltamista. Sen vuoksi tähän asetukseen sisältyviä uudelleenkäyttöä koskevia sääntöjä olisi sovellettava esimerkiksi yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin ja säilytysyhteisöihin tai sijoituspalveluyritysten asiakkaisiin ainoastaan siinä määrin kuin vakuuksien uudelleenkäyttöä koskevia tiukempia sääntöjä ei sisälly yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä tai asiakkaan varojen suojaamista sääntelevään oikeudelliseen kehykseen, joka muodostaa erityislain, jota sovelletaan ennen tähän asetukseen sisältyviä sääntöjä. Tässä asetuksessa ei etenkään pitäisi rajoittaa minkään sellaisen unionin tai kansallisen lainsäädännön säännön soveltamista, joka rajoittaa vastapuolten osallistumista niiden rahoitusvälineiden uudelleenkäyttöön, jotka vastapuolet tai muut henkilöt kuin vastapuolet ovat antaneet vakuudeksi. Uudelleenkäyttöä koskevien vaatimusten soveltamista olisi lykättävä kuuden kuukauden päähän tämän asetuksen voimaantulosta, jotta vastapuolilla on riittävästi aikaa mukauttaa jäljellä olevat vakuusjärjestelynsä, mukaan lukien pääsopimukset, ja varmistaa, että uudet vakuusjärjestelyt ovat tämän asetuksen mukaiset.

(25)

Kansainvälisen terminologian yhdenmukaisuuden edistämiseksi termiä ”uudelleenkäyttö” käytetään tässä asetuksessa FSB:n toimintapolitiikkakehyksen mukaisesti. Tämä ei kuitenkaan saisi johtaa epäjohdonmukaisuuteen unionin säännöstön kanssa eikä se varsinkaan saisi vaikuttaa direktiiveissä 2009/65/EY ja 2011/61/EU esiintyvän termin ”uudelleenkäyttö” merkitykseen.

(26)

Jotta varmistettaisiin, että vastapuolet noudattavat tästä asetuksesta johtuvia velvoitteita ja että niitä kohdellaan samoin kaikkialla unionissa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Sen vuoksi tässä asetuksessa säädettyjen hallinnollisten seuraamusten ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden olisi täytettävä tietyt keskeiset vaatimukset, jotka koskevat tällaisten seuraamusten ja toimenpiteiden osoittamista niiden kohteena oleville, niiden soveltamisessa huomioon otettavia kriteerejä, niiden julkistamista sekä keskeisiä seuraamusten määräämistä koskevia valtuuksia ja hallinnollisten taloudellisten seuraamusten suuruutta. On aiheellista, että direktiiveissä 2009/65/EY ja 2011/61/EU säädettyjä seuraamuksia ja muita toimenpiteitä sovelletaan tämän asetuksen mukaisiin yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin liittyvien läpinäkyvyysvelvoitteiden rikkomisiin.

(27)

Toimivaltaisille viranomaisille siirretyt seuraamusten määräämistä koskevat valtuudet eivät saisi vaikuttaa asetuksen (EU) N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaiseen EKP:n yksinomaiseen toimivaltaan peruuttaa luottolaitoksen toimiluvat vakavaraisuusvalvonnan nojalla.

(28)

Kauppatietorekisterin rekisteröintihakemukseen ja rekisteröinnin peruuttamiseen sovellettavat tämän asetuksen säännökset eivät vaikuta asetuksen (EU) N:o 1095/2010 V luvussa säädettyihin oikeussuojakeinoihin.

(29)

Rahoituspalvelusektoria koskevilla teknisillä standardeilla olisi varmistettava johdonmukainen yhdenmukaistaminen sekä tallettajien, sijoittajien ja kuluttajien asianmukainen suoja koko unionissa. Koska arvopaperimarkkinaviranomainen on elin, jolla on pitkälle menevää erityisasiantuntemusta, on tehokasta ja asianmukaista antaa sen tehtäväksi laatia luonnoksia teknisiksi sääntely- ja täytäntöönpanostandardeiksi, joihin ei liity poliittisia linjavalintoja. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi teknisiä standardeja laatiessaan varmistettava tehokkaat hallinto- ja raportointiprosessit. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti teknisiä sääntelystandardeja seuraavilla aloilla: erityyppisistä arvopapereilla toteutettavista rahoitustoimista ilmoitettavat yksityiskohtaiset tiedot; yksityiskohtaiset tiedot kauppatietorekisterin rekisteröintihakemuksesta tai sen rekisteröinnin laajentamisesta; yksityiskohtaiset tiedot menettelyistä, joita kauppatietorekistereiden on sovellettava niille ilmoitettuja arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia koskevien tietojen tarkistamiseksi; se, miten usein ja mitä kauppatietorekisterissä olevia tietoja julkaistaan, niitä koskevat vaatimukset ja niiden saatavuus; sekä tarvittaessa liitteen sisällön täsmentäminen.

(30)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti arvopaperimarkkinaviranomaisen laatimia teknisiä täytäntöönpanostandardeja, jotka koskevat sitä, missä muodossa ja kuinka usein tiedot on ilmoitettava, kauppatietorekisterin rekisteröinnissä käytettävän hakemuksen muotoa tai sen rekisteröinnin laajentamista sekä seuraamuksista ja muista toimenpiteistä arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa käytävän tietojenvaihdon menettelyjä ja muotoja.

(31)

Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä niistä yhteisöistä laaditun luettelon muuttamisesta, jotka jätetään tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, ja maksutyypeistä, maksujen perimisen perusteista, maksujen määrästä ja kauppatietorekisterien käyttämistä maksutavoista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(32)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta tehdä päätöksiä kolmansien maiden sääntöjen arvioinnista kolmansien maiden kauppatietorekisterien tunnustamista varten ja mahdollisten päällekkäisten tai ristiriitaisten vaatimusten välttämiseksi. Tällaisten päätösten perustana oleva arvio kolmannen maan raportointivaatimusten vastaavuudesta ei saisi estää kyseiseen kolmanteen maahan sijoittautuneen ja arvopaperimarkkinaviranomaisen tunnustaman kauppatietorekisterin oikeutta tarjota raportointipalveluja unioniin sijoittautuneille yhteisöille, koska tunnustamista koskevan päätöksen olisi oltava riippumaton tällaisesta vastaavuuspäätöstä palvelevasta arvioinnista.

(33)

Jos vastaavuutta koskeva täytäntöönpanosäädös kumotaan, vastapuolten olisi automaattisesti jälleen noudatettava kaikkia tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia.

(34)

Komission olisi tarvittaessa toimittava yhteistyössä kolmansien maiden viranomaisten kanssa sellaisten toisiaan tukevien ratkaisujen löytämiseksi, joilla voidaan varmistaa tämän asetuksen ja kolmansien maiden asettamien vaatimusten välinen yhdenmukaisuus ja täten välttää mahdolliset päällekkäisyydet tältä osin.

(35)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen yleisiä tavoitteita eli rahoitusmarkkinoiden tiettyjen toimintojen, kuten arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ja vakuuksien uudelleenkäytön, läpinäkyvyyden parantamista, vaan ne voidaan tämän asetuksen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(36)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan periaatteita, jotka on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, erityisesti oikeutta henkilötietojen suojaan, oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta, puolustautumisoikeuksia ja ne bis in idem -periaatetta, elinkeinovapautta, omistusoikeutta sekä oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen. Tätä asetusta on sovellettava näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(37)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (14) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän antoi lausunnon 11 päivänä heinäkuuta 2014 (15).

(38)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tai kaupparekisterien välisen henkilötietojen vaihdon tai siirron olisi tapahduttava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (16) säädettyjen, henkilötietojen siirtoa koskevien sääntöjen mukaisesti. Arvopaperimarkkinaviranomaisen, pankkiviranomaisen ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen suorittaman henkilötietojen vaihdon tai siirron olisi tapahduttava asetuksessa (EY) N:o 45/2001 säädettyjen, henkilötietojen siirtoa koskevien sääntöjen mukaisesti.

(39)

Komission olisi arvopaperimarkkinaviranomaisen avustamana seurattava tässä asetuksessa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden kansainvälistä soveltamista ja laadittava kertomukset Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Komission kertomusten toimittamiselle säädetyn määräajan asettamisessa olisi mahdollistettava tämän asetuksen ennen sitä tapahtuva tehokas soveltaminen.

(40)

Komission olisi asianmukaisilla kansainvälisillä foorumeilla suoritetun työn tulosten pohjalta ja arvopaperimarkkinaviranomaisen, pankkiviranomaisen ja järjestelmäriskikomitean avustamana annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus siitä, miten kansainvälisissä ponnisteluissa arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien käyttöön liittyvien riskien lieventämisessä on edistytty, mukaan lukien muuten kuin keskitetysti selvitettyihin arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin sovellettavia arvonalennuksia koskevat FSB:n suositukset, ja siitä, miten nämä suositukset soveltuvat unionin markkinoille.

(41)

Tässä asetuksessa säädettyjen ilmoitus- ja läpinäkyvyysvaatimusten soveltamista olisi lykättävä, jotta kauppatietorekistereillä olisi riittävästi aikaa hakea toiminnalleen tässä asetuksessa säädettyä toimilupaa tai tunnustamista ja jotta vastapuolilla ja yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavilla yrityksillä olisi riittävästi aikaa mukautua näihin vaatimuksiin. Erityisesti on asianmukaista lykätä yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten läpinäkyvyysvaatimusten soveltamista ottaen huomioon arvopaperimarkkinaviranomaisen 18 päivänä joulukuuta 2012 antamat toimivaltaisia viranomaisia ja yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöitä koskevat ohjeet, joissa vahvistetaan yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöitä varten tietojen julkistamisvelvoitteita koskevat valinnaiset puitteet, ja tarve vähentää yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten hoitajien hallinnollista rasitetta. Arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia koskevan raportoinnin tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi vaatimusten asteittainen soveltaminen vastapuolityypin mukaan on tarpeen. Tällöin olisi otettava huomioon vastapuolen tosiasialliset valmiudet noudattaa tässä asetuksessa säädettyjä ilmoitusvelvollisuuksia.

(42)

Tässä asetuksessa vahvistetut arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia ja tiettyjä OTC-johdannaisia eli kokonaistuoton vaihtosopimuksia koskevat uudet yhdenmukaiset läpinäkyvyyssäännöt liittyvät läheisesti asetuksessa (EU) N:o 648/2012 vahvistettuihin sääntöihin, sillä nämä OTC-johdannaiset kuuluvat kyseisessä asetuksessa säädettyjen raportointivaatimusten piiriin. Jotta varmistetaan sekä läpinäkyvyys- että raportointivaatimusten johdonmukaisuus OTC-johdannaiset ja pörssilistatut johdannaiset on rajattava selkeästi riippumatta siitä, käydäänkö noilla sopimuksilla kauppaa unionissa vai kolmansien maiden markkinoilla. Asetuksessa (EU) N:o 648/2012 annettua OTC-johdannaisten määritelmää olisi tästä syystä muutettava, jotta varmistetaan, että samantyyppiset johdannaissopimukset määritetään joko OTC-johdannaisiksi tai pörssilistatuiksi johdannaisiksi riippumatta siitä, käydäänkö noilla sopimuksilla kauppaa unionissa vai kolmansien maiden markkinoilla.

(43)

Asetus (EU) N:o 648/2012 olisi näin ollen muutettava tämän mukaisesti,

a)

arvopapereilla toteutettavan rahoitustoimen vastapuoleen, joka on sijoittautunut

b)

siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten, jäljempänä ’yhteissijoitusyritys’, rahastoyhtiöihin ja yhteissijoitusyritysten sijoitusyhtiöihin direktiivin 2009/65/EY mukaisesti;

c)

vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajiin, joille on myönnetty toimilupa direktiivin 2011/61/EU mukaisesti;

d)

uudelleenkäyttöön osallistuvaan vastapuoleen, joka on sijoittautunut

a)

Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) jäseniin, muihin jäsenvaltioiden elimiin, jotka harjoittavat vastaavaa toimintaa, eikä muihin unionin julkisiin elimiin, joiden vastuulla on julkisen velan hoito tai jotka osallistuvat sen hoitoon unionissa;

b)

Kansainväliseen järjestelypankkiin.

1)

’kauppatietorekisterillä’ oikeushenkilöä, joka keskitetysti kerää ja ylläpitää arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia koskevia tietoja;

2)

’vastapuolilla’ finanssialalla toimivia vastapuolia ja finanssialan ulkopuolisia vastapuolia;

3)

’finanssialalla toimivalla vastapuolella’

4)

’finanssialan ulkopuolisella vastapuolella’ muuta unioniin tai kolmanteen maahan sijoittautunutta yritystä kuin 3 kohdassa tarkoitettuja yhteisöjä;

5)

’sijoittautumisella’

6)

’sivuliikkeellä’ muuta sellaista liiketoimipaikkaa kuin päätoimipaikkaa, joka on osa vastapuolesta ja joka ei ole oikeushenkilö;

7)

’arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamisella’ tai ’arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi ottamisella’ rahoitustoimea, jossa vastapuoli siirtää arvopapereita tai hyödykkeitä ja lainaksiottaja sitoutuu palauttamaan vastaavat arvopaperit tai hyödykkeet myöhempänä päivämääränä tai kun arvopaperit tai hyödykkeet siirtänyt vastapuoli sitä vaatii; sen vastapuolen osalta, joka siirtää arvopaperit tai hyödykkeet, kyseessä on arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antaminen, ja sen vastapuolen osalta, jolle ne siirretään, arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi ottaminen;

8)

’osto-myynti-transaktiolla’ tai ’myynti-osto-transaktiolla’ rahoitustoimea, jossa vastapuoli myy tai ostaa arvopapereita, hyödykkeitä tai taattuja oikeuksia, jotka liittyvät arvopapereiden tai hyödykkeiden omistusoikeuteen, ja jossa on sovittu samaa nimitystä vastaavien arvopapereiden tai hyödykkeiden tai taattujen oikeuksien myymisestä tai ostamisesta takaisin tiettyyn hintaan tulevaisuudessa siten, että rahoitustoimessa, joka on osto-myynti-transaktio, vastapuoli ostaa arvopaperit, hyödykkeet tai taatut oikeudet, ja rahoitustoimessa, joka on myynti-osto-transaktio, vastapuoli myy ne; tällaiseen osto-myynti-transaktioon ja myynti-osto-transaktioon ei sovelleta 9 kohdan mukaista takaisinostosopimusta tai käänteistä takaisinostosopimusta;

9)

’takaisinostotransaktiolla’ sopimukseen perustuvaa rahoitustoimea, jossa vastapuoli luovuttaa arvopapereita tai hyödykkeitä tai taattuja oikeuksia, jotka liittyvät arvopapereiden tai hyödykkeiden omistusoikeuteen ja jotka arvopapereihin tai hyödykkeisiin liittyvien oikeuksien haltijana oleva virallisesti hyväksytty pörssi on taannut, edellyttäen, että vastapuolella ei sopimuksen mukaan ole oikeutta luovuttaa tai pantata tiettyä arvopaperia tai hyödykettä samanaikaisesti useammalle kuin yhdelle vastapuolelle ja että vastapuoli sitoutuu ostamaan arvopaperit tai hyödykkeet takaisin, tai jotka liittyvät sopimuksessa yksilöityjä arvopapereita tai hyödykkeitä vastaaviin arvopapereihin tai hyödykkeisiin, jotka vastapuoli sitoutuu ostamaan takaisin sovittuun hintaan ajankohtana, jonka myyjä on määrännyt tai määrää myöhemmin; tällainen sopimus on takaisinostosopimus, jos vastapuoli on sopimuksessa arvopapereiden tai hyödykkeiden myyjänä, ja takaisinmyyntisopimus, jos vastapuoli on sopimuksessa ostajana;

10)

’vakuudellisella limiittiluotonannolla’ rahoitustoimea, joissa vastapuoli myöntää luottoa, joka liittyy arvopapereiden ostamiseen, myyntiin, hallussapitoon tai kaupankäyntiin niillä; vakuudelliseen limiittiluotonantoon eivät kuulu muut lainat, joiden vakuutena on arvopaperivakuus;

11)

’arvopapereilla toteutettavalla rahoitustoimella’

12)

’uudelleenkäytöllä’ vastaanottavan vastapuolen vakuusjärjestelyssä saamien rahoitusvälineiden käyttöä sen omissa nimissä ja omaan lukuun tai toisen vastapuolen, myös luonnollisen henkilön, lukuun; tällainen käyttö koostuu omistusoikeuden siirtämisestä tai määräämisoikeuden käyttämisestä direktiivin 2002/47/EY 5 artiklan mukaisesti, mutta siihen ei kuulu rahoitusvälineen realisointi vakuuden asettavan vastapuolen maksukyvyttömyystapauksessa;

13)

’omistusoikeuden siirtävällä vakuusjärjestelyllä’ vastapuolten välillä tehtyä direktiivin 2002/47/EY 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määriteltyä omistusoikeuden siirtävää rahoitusvakuusjärjestelyä velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi;

14)

’panttioikeuteen perustuvalla vakuusjärjestelyllä’ vastapuolten välillä tehtyä direktiivin 2002/47/EY 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määriteltyä panttioikeuteen perustuvaa rahoitusvakuusjärjestelyä velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi;

15)

’vakuusjärjestelyllä’ omistusoikeuden siirtävää vakuusjärjestelyä tai panttioikeuteen perustuvaa vakuusjärjestelyä;

16)

’rahoitusvälineellä’ direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 15 alakohdassa määriteltyä rahoitusvälinettä;

17)

’hyödykkeellä’ komission asetuksen (EY) N:o 1287/2006 (22) 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyä hyödykettä;

18)

’kokonaistuoton vaihtosopimuksella’ asetuksen (EU) N:o 648/2012 2 artiklan 7 kohdassa määriteltyä johdannaissopimusta, jossa yksi vastapuoli siirtää referenssiomaisuuden taloudellisen kokonaissuorituskyvyn, joka kattaa tuotot koroista ja maksuista, hintakehityksestä kertyvät voitot tai tappiot ja luottotappiot, toiselle vastapuolelle.

a)

on tehty ennen asiaankuuluvaa 33 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua soveltamispäivää ja jotka ovat yhä voimassa tuona päivänä, jos

b)

ne tehdään asiaankuuluvana 33 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna soveltamispäivänä tai sen jälkeen.

a)

arvopapereilla toteutettavan rahoitustoimen osapuolet sekä rahoitustoimesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien edunsaaja, jos tämä on eri kuin rahoitustoimen osapuoli;

b)

pääoma; valuutta; vakuutena käytetyt omaisuuserät ja niiden tyyppi, laatu ja arvo; vakuuden antamisessa käytetty menetelmä; onko vakuus saatavilla uudelleenkäyttöä varten ja tapauksissa, joissa se voidaan erottaa muista omaisuuseristä, onko sitä käytetty uudelleen; vakuuden mahdollinen korvaaminen toisella vakuudella; takaisinostohinta tai lainaksi antamisesta perittävä palkkio tai vakuudellisen limiittiluotonannon korko; arvonalennus; arvopäivä; erääntymispäivä; ensimmäinen päivä, jona vakuuden käyttöä voidaan vaatia; sekä markkinasegmentti.

c)

arvopapereilla toteutettavasta rahoitustoimesta riippuen tiedot seuraavista:

a)

maailmanlaajuiset oikeushenkilötunnukset (LEI) tai esi-LEI-tunnukset siihen asti, kunnes maailmanlaajuisten oikeushenkilötunnusten järjestelmä on pantu täysimääräisesti täytäntöön;

b)

kansainväliset arvopaperien tunnusnumerot (ISIN); ja

c)

yksilölliset kauppatunnukset.

a)

rekisteröintihakemus;

b)

hakemus rekisteröinnin laajentamista varten tämän asetuksen 4 artiklan soveltamiseksi, kun on kyse asetuksen (EU) N:o 648/2012 VI osaston 1 luvun mukaisesti jo rekisteröidystä kauppatietorekisteristä.

a)

tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut menettelyt, joita kauppatietorekisterien on sovellettava niille 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitettujen ja tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen täydellisyyden ja oikeellisuuden tarkistamiseksi;

b)

5 kohdan a alakohdassa tarkoitettu rekisteröintihakemus;

c)

5 kohdan b alakohdassa tarkoitettu rekisteröinnin laajentamista koskeva yksinkertaistettu hakemus päällekkäisten vaatimusten välttämiseksi.

a)

5 kohdan a alakohdassa tarkoitettu rekisteröintihakemus;

b)

5 kohdan b alakohdassa tarkoitettu rekisteröinnin laajentamista koskeva hakemus.

a)

nimenomaisesti luopuu rekisteröinnistä tai ei ole tarjonnut palveluja kuuden edellisen kuukauden aikana;

b)

on saanut rekisteröinnin virheellisten tietojen perusteella tai muilla epärehellisillä keinoilla;

c)

ei enää täytä rekisteröintinsä edellytyksiä.

a)

arvopaperimarkkinaviranomainen;

b)

Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen), jäljempänä ’pankkiviranomainen’;

c)

Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), jäljempänä ’vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen’;

d)

järjestelmäriskikomitea;

e)

ilmoitettujen rahoitustoimien markkinapaikkoja valvova toimivaltainen viranomainen;

f)

EKPJ:n asiaankuuluvat jäsenet, mukaan lukien Euroopan keskuspankki (EKP) sen hoitaessa tehtäviään yhteisen valvontamekanismin puitteissa asetuksen (EU) N:o 1024/2013 mukaisesti;

g)

kolmannen maan asiaankuuluvat viranomaiset, joiden osalta on hyväksytty täytäntöönpanosäädös 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

h)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/25/EY (24) 4 artiklan mukaisesti nimitetyt valvontaviranomaiset;

i)

asiaankuuluvat unionin arvopaperi- ja markkinaviranomaiset, joiden vastaavat valvontavastuut ja -tehtävät kattavat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat rahoitustoimet, markkinat, osallistujat ja omaisuuserät;

j)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 713/2009 (25) perustettu energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto;

k)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU (26) 3 artiklan mukaisesti nimetyt kriisinratkaisuviranomaiset;

l)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 806/2014 (27) perustettu kriisinratkaisuneuvosto;

m)

jäljempänä 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut viranomaiset.

a)

se, kuinka usein ja mitkä tiedot 1 kohdassa tarkoitetuista kokonaispositioista ja mitkä tiedot 2 kohdassa tarkoitetuista arvopapereilla toteutettavista rahoitustoimista on annettava;

b)

toimintaa koskevat standardit, jotta mahdollistetaan oikea-aikainen, jäsennelty ja kattava:

c)

tiedot, joihin 2 kohdassa tarkoitetuilla yhteisöillä on oltava pääsy, ottaen huomioon niiden toimivaltuudet ja niiden erityistarpeet;

d)

ne ehdot ja edellytykset, joiden mukaisesti 2 kohdassa tarkoitetuilla yhteisöillä on oltava suora ja välitön pääsy kauppatietorekistereissä pidettyihin tietoihin.

a)

yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöiden tai yhteissijoitusyritysten sijoitusyhtiöiden direktiivin 2009/65/EY 68 artiklassa tarkoitetuissa puolivuotiskatsauksissa ja vuosikertomuksissa;

b)

vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien direktiivin 2011/61/EU 22 artiklassa tarkoitetussa vuosikertomuksessa.

a)

vakuuden vastaanottava vastapuoli on asianmukaisesti ilmoittanut vakuuden asettavalle vastapuolelle kirjallisesti riskeistä ja seurauksista, joita voi liittyä toiseen seuraavista:

b)

vakuuden asettava vastapuoli on antanut etukäteen allekirjoituksella, kirjallisesti tai oikeudellisesti vastaavalla menetelmällä vahvistetun nimenomaisen suostumuksensa panttioikeuteen perustuvaan vakuusjärjestelyyn, jonka ehdoissa määrätään direktiivin 2002/47/EY 5 artiklan mukaisesta määräämisoikeudesta, tai se on nimenomaisesti sopinut vakuuden asettamisesta omistusoikeuden siirtävässä vakuusjärjestelyssä.

a)

uudelleenkäyttö toteutetaan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa vakuusjärjestelyssä määritettyjen ehtojen mukaisesti;

b)

vakuusjärjestelyn nojalla vastaanotetut rahoitusvälineet siirretään vakuuden asettavan vastapuolen tililtä.

a)

finanssialalla toimivien vastapuolten osalta asetuksissa (EU) N:o 648/2012, (EU) N:o 1024/2013 ja (EU) N:o 909/2014 sekä direktiiveissä 2003/41/EY, 2009/65/EY, 2011/61/EU, 2013/36/EU ja 2014/65/EU tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset, kansalliset toimivaltaiset viranomaiset sekä direktiivissä 2009/138/EY tarkoitetut valvontaviranomaiset;

b)

finanssialan ulkopuolisten vastapuolten osalta asetuksen (EU) N:o 648/2012 10 artiklan 5 kohdan mukaisesti nimetyt toimivaltaiset viranomaiset;

c)

tämän asetuksen 13 ja 14 artiklaa sovellettaessa yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöiden ja yhteissijoitusyritysten sijoitusyhtiöiden osalta direktiivin 2009/65/EY 97 artiklan mukaisesti nimetyt toimivaltaiset viranomaiset;

d)

tämän asetuksen 13 ja 14 artiklaa sovellettaessa vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien osalta direktiivin 2011/61/EU 44 artiklan nimetyt toimivaltaiset viranomaiset.

a)

jos samoja toimia ja henkilöitä koskeva oikeudenkäynti on jo pantu vireille sen jäsenvaltion viranomaisissa, jonka toimivaltaiselle viranomaiselle pyyntö on esitetty; tai

b)

jos siinä jäsenvaltiossa, jonka toimivaltaiselle viranomaiselle pyyntö on esitetty, on jo annettu kyseisiä henkilöitä ja samoja toimia koskeva lopullinen oikeuden päätös.

a)

kyseisessä kolmannessa maassa toimiluvan saaneet kauppatietorekisterit noudattavat oikeudellisesti sitovia vaatimuksia, jotka vastaavat tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia;

b)

kauppatietorekisterit ovat jatkuvasti tehokkaan valvonnan alaisia ja niiden velvoitteet tehokkaiden täytäntöönpanotoimien alaisia kyseisessä kolmannessa maassa;

c)

salassapitovelvollisuutta koskevat takeet ovat olemassa, mikä koskee myös niiden liikesalaisuuksien suojaa, jotka viranomaiset jakavat kolmansien osapuolten kanssa, ja nämä takeet vastaavat vähintään tässä asetuksessa säädettyä tasoa: ja

d)

kyseisessä kolmannessa maassa toimiluvan saaneita kauppatietorekistereitä koskee oikeudellisesti sitova ja täytäntöönpanokelpoinen velvoite antaa 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille tahoille suora ja välitön pääsy tietoihin.

a)

tunnustamista koskeva hakemus;

b)

rekisteröinnin laajentamista koskeva hakemus tämän asetuksen 4 artiklan soveltamiseksi, kun on kyse asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaisesti jo tunnustetusta kauppatietorekisteristä.

a)

komissio on määrittänyt 1 kohdan mukaisella täytäntöönpanosäädöksellä, että kolmannella maalla on vastaava ja täytäntöönpanokelpoinen sääntely- ja valvontakehys;

b)

kolmannen maan asianomaiset viranomaiset ovat tehneet arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa yhteistyöjärjestelyn, jossa täsmennetään ainakin seuraavaa:

a)

ne vastaavat 4 artiklassa säädettyjä vaatimuksia;

b)

niillä taataan salassapitovelvollisuus, joka vastaa tässä asetuksessa säädettyä salassapitovelvollisuutta;

c)

niitä sovelletaan tehokkaasti ja ne pannaan täytäntöön yhdenvertaisella ja vääristämättömällä tavalla, jotta voidaan varmistaa tehokas valvonta ja täytäntöönpano asianomaisessa kolmannessa maassa; ja

d)

niillä varmistetaan, että 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla yhteisöillä on joko suora pääsy arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia koskeviin yksityiskohtaisiin tietoihin 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai epäsuora pääsy rahoitustoimia koskeviin yksityiskohtaisiin tietoihin 20 artiklan mukaisesti.

a)

määräys, jossa rikkomisesta vastuussa olevaa henkilöä vaaditaan lopettamaan rikkominen ja olemaan toistamatta sitä;

b)

julkinen ilmoitus, josta käy 26 artiklan mukaisesti ilmi rikkomisesta vastuussa oleva henkilö ja rikkomisen luonne;

c)

toimiluvan peruuttaminen tai keskeyttäminen;

d)

väliaikainen kielto, jolla kielletään johtotehtävissä toimivaa henkilöä tai muuta tällaisesta rikkomisesta vastuussa olevana pidettyä luonnollista henkilöä toimimasta johtotehtävissä;

e)

sellaisten hallinnollisten taloudellisten enimmäisseuraamusten määrääminen, jotka ovat vähintään kolme kertaa niin suuret kuin rikkomisella saadut voitot tai vältetyt tappiot, jos asianomainen viranomainen voi määrittää ne, huolimatta siitä, että nämä seuraamukset ylittäisivät f ja g alakohdassa tarkoitetut määrät;

f)

kun on kyse luonnollisesta henkilöstä, vähintään 5 000 000 euron suuruiset hallinnolliset taloudelliset enimmäisseuraamukset tai niissä jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö ei ole euro, vastaava arvo kansallisena valuuttana 12 päivänä tammikuuta 2016;

g)

kun on kyse oikeushenkilöstä, hallinnolliset taloudelliset enimmäisseuraamukset, joiden määrä on vähintään

a)

rikkomisen vakavuus ja kesto;

b)

rikkomisesta vastuussa olevan henkilön vastuun aste;

c)

rikkomisesta vastuussa olevan henkilön taloudellinen vahvuus, jota osoittavat esimerkiksi oikeushenkilön kokonaisliikevaihto tai luonnollisen henkilön vuosiansiot;

d)

rikkomisesta vastuussa olevan henkilön saamien voittojen tai välttämien tappioiden suuruus, jos ne ovat määritettävissä;

e)

rikkomisesta vastuussa olevan henkilön yhteistyö toimivaltaisen viranomaisen kanssa, tämän kuitenkaan rajoittamatta tarvetta varmistaa henkilön luopuminen saamistaan voitoista tai välttämistään tappioista;

f)

rikkomisesta vastuussa olevan henkilön aiemmat rikkomiset.

a)

erityismenettelyt 4 tai 15 artiklan rikkomisia koskevien ilmoitusten vastaanottamista ja niihin liittyviä jatkotoimia varten, mukaan lukien turvallisten viestintäkanavien luominen kyseisiä ilmoituksia varten;

b)

sellaisille työsopimuksen perusteella työskenteleville henkilöille, jotka ilmoittavat 4 tai 15 artiklan rikkomisista tai joita syytetään kyseisten artiklojen rikkomisista, järjestettävä asianmukainen suojelu kostotoimilta, syrjinnältä ja muuntyyppiseltä epäoikeudenmukaiselta kohtelulta;

c)

sekä 4 tai 15 artiklan rikkomisesta ilmoittavan henkilön että sen luonnollisen henkilön henkilötietojen suojeleminen, jonka väitetään olevan vastuussa rikkomisesta, menettelyn kaikissa vaiheissa, mukaan lukien suojelu asianomaisten henkilöiden henkilöllisyyden salassa pitämiseksi, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta tapauksiin, joissa kansallisessa lainsäädännössä vaaditaan tällaista tietojen ilmaisemista tutkinnan tai sitä seuraavan oikeudenkäynnin yhteydessä.

a)

lykättävä julkaisemista niin kauan kuin lykkäämisen syyt ovat olemassa;

b)

julkaistava päätös ilman henkilöiden nimiä kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jos tällaisella julkaisemisella voidaan varmistaa asianomaisten henkilötietojen tehokas suoja, ja tarvittaessa lykättävä kyseisten tietojen julkaisemista kohtuullisen ajan, jos on oletettavaa, että nimettömän julkaisemisen syyt lakkaavat olemasta olemassa kyseisen ajanjakson aikana;

c)

jätettävä päätös julkaisematta, jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että a tai b alakohdan mukainen julkaiseminen ei riitä varmistamaan, että

a)

kerryttääkö arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien käyttö merkittävää vipuvaikutusta, johon ei nykyisellä sääntelyllä puututa;

b)

tarvittaessa mitä vaihtoehtoja on saatavilla tällaiseen kertymään puuttumiseksi;

c)

tarvitaanko toimenpiteitä vähentämään vipuvaikutuksen myötäsyklisyyttä.

1)

Korvataan 2 artiklan 7 alakohta seuraavasti:

2)

Lisätään artikla seuraavasti:

”2 a artikla

Vastaavuutta koskevat päätökset OTC-johdannaisten määrittelemiseksi

1.   Tämän asetuksen 2 artiklan 7 kohdan soveltamiseksi kolmannen maan markkinaa pidetään säänneltyä markkinaa vastaavana markkinana direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 14 alakohdan mukaisesti silloin, kun markkina noudattaa oikeudellisesti sitovia vaatimuksia, jotka vastaavat kyseisen direktiivin III osastossa säädettyjä vaatimuksia, ja se on jatkuvasti tehokkaan valvonnan ja täytäntöönpanotoimien alainen kyseisessä kolmannessa maassa, kuten komissio on määrittänyt tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa todetaan, että kolmannen maan markkina noudattaa oikeudellisesti sitovia vaatimuksia, jotka vastaavat direktiivin 2004/39/EY III osastossa säädettyjä vaatimuksia, ja se on jatkuvasti tehokkaan valvonnan ja täytäntöönpanotoimien alainen kyseisessä kolmannessa maassa 1 kohdan tarkoituksia varten.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään tämän asetuksen 86 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.   Komissio ja arvopaperimarkkinaviranomainen julkaisevat verkkosivuillaan luettelon niistä markkinoista, joita pidetään vastaavina 2 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen mukaisesti. Luettelo saatetaan säännöllisesti ajan tasalle.”

3)

Korvataan 81 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Kauppatietorekisterin on annettava tarpeelliset tiedot seuraavien tahojen saataville, jotta ne voivat toteuttaa tehtävänsä ja toimeksiantonsa:

(30)  Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63)."

(31)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/25/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, julkisista ostotarjouksista (EUVL L 142, 30.4.2004, s. 12)."

(32)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 713/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 1)."

(33)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).”"

a)

edellä olevaa 4 artiklan 1 kohtaa, jota sovelletaan

b)

13 artiklaa, jota sovelletaan 13 päivästä tammikuuta 2017;

c)

14 artiklaa, jota sovelletaan 13 päivästä heinäkuuta 2017 sellaisten direktiivin 2009/65/EY tai direktiivin 2011/61/EU soveltamisalaan kuuluvien yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osalta, jotka on perustettu ennen 12 päivää tammikuuta 2016;

d)

15 artiklaa, jota sovelletaan 13 päivästä heinäkuuta 2016.

23.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/35

(1)

Vähittäismaksujen yhdentymisessä on unionissa viime vuosina edistytty huomattavasti, erityisesti maksuja koskevilla unionin säädöksillä ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/64/EY (4), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 924/2009 (5), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/110/EY (6) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 260/2012 (7). Maksupalveluja koskevaa oikeudellista kehystä on täydennetty edelleen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/83/EU (8), jossa säädettiin erityinen rajoitus vähittäiskauppiaiden mahdollisuudelle veloittaa asiakkailtaan lisämaksuja tiettyjen maksuvälineiden käytöstä.

(2)

Maksupalveluja koskevaa unionin tarkistettua oikeudellista kehystä on täydennetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/751 (9). Tuolla asetuksella otetaan käyttöön erityisesti säännöt, jotka koskevat siirtohintojen veloittamista korttipohjaisista tapahtumista, ja sillä pyritään vauhdittamaan edelleen korttipohjaisten maksujen tehokkaiden yhdentyneiden markkinoiden toteuttamista.

(3)

Direktiivi 2007/64/EY hyväksyttiin joulukuussa 2007 komission joulukuussa 2005 tekemän ehdotuksen perusteella. Vähittäismaksumarkkinoille on sen jälkeen ilmaantunut merkittäviä teknisiä innovaatioita sähköisten ja mobiilimaksujen määrän nopean kasvun ja uudentyyppisten maksupalveluiden markkinoille tulon myötä, mikä asettaa nykyisen kehyksen kyseenalaiseksi.

(4)

Maksupalveluja koskevan unionin oikeudellisen kehyksen uudelleentarkastelu ja erityisesti direktiivin 2007/64/EY vaikutusten arviointi ja komission 11 päivänä tammikuuta 2012 antamasta vihreästä kirjasta ”Yhdentyneet eurooppalaiset markkinat kortti-, verkko- ja mobiilimaksuille” järjestetty kuuleminen ovat osoittaneet, että nämä kehityssuuntaukset ovat aiheuttaneet merkittäviä sääntelyä koskevia haasteita. Maksumarkkinoiden merkittävät osat, erityisesti kortti-, verkko- ja mobiilimaksut, ovat edelleen hajautuneita kansallisten rajojen mukaisesti. Monet innovatiiviset maksutuotteet tai -palvelut eivät kuulu joko lainkaan tai suurelta osin direktiivin 2007/64/EY soveltamisalaan. Lisäksi direktiivin 2007/64/EY soveltamisala ja erityisesti sen ulkopuolelle jätetyt osat, kuten tietyt maksuihin liittyvät toiminnot, ovat markkinakehitys huomioon ottaen osoittautuneet joissakin tapauksissa liian moniselitteisiksi, liian yleisiksi tai yksinkertaisesti vanhentuneiksi. Tämä on aiheuttanut oikeudellista epävarmuutta, mahdollisia turvallisuusriskejä maksuketjussa ja puutteita kuluttajansuojassa tietyillä aloilla. On osoittautunut, että maksupalveluntarjoajilla on ollut vaikeuksia ottaa käyttöön innovatiivisia, turvallisia ja helppokäyttöisiä digitaalisia maksupalveluja sekä tarjota kuluttajille ja vähittäismyyjille tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja turvallisia maksutapoja unionissa. Tältä osin on olemassa suuria myönteisiä mahdollisuuksia, joita on tarpeen tutkia johdonmukaisemmin.

(5)

Turvallisten sähköisten maksujen yhdentyneiden sisämarkkinoiden edelleen kehittäminen on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan tukea unionin talouden kasvua ja varmistaa, että kuluttajat, kauppiaat ja yritykset voivat hyödyntää maksupalveluvalikoimaa ja maksupalvelujen avoimuutta saadakseen sisämarkkinoista täyden hyödyn.

(6)

Olisi annettava uusia sääntöjä sääntelyssä olevien aukkojen poistamiseksi, samalla kun parannetaan oikeusvarmuutta ja varmistetaan, että lainsäädäntökehystä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkialla unionissa. Nykyisille ja uusille markkinatoimijoille olisi turvattava tasapuoliset toimintaedellytykset, mikä antaa mahdollisuuden laajentaa uusien maksuvälineiden markkinoita ja taata kuluttajansuojan korkea taso näiden maksupalvelujen käytössä koko unionissa. Tämän odotetaan lisäävän koko maksujärjestelmän tehokkuutta, laajentavan maksupalvelujen valikoimaa ja lisäävän maksupalvelujen avoimuutta sekä vahvistavan samalla kuluttajien luottamusta yhdenmukaistettuihin maksumarkkinoihin.

(7)

Sähköisiin maksuihin liittyvät turvallisuusriskit ovat kasvaneet viime vuosina. Tämä johtuu sähköisten maksujen muuttumisesta teknisesti monimutkaisemmiksi, niiden määrän jatkuvasta kasvusta eri puolilla maailmaa ja uusien maksupalvelutyyppien ilmaantumisesta. Turvalliset ja varmat maksupalvelut ovat hyvin toimivien maksupalvelumarkkinoiden keskeinen edellytys. Maksupalvelujen käyttäjillä olisi sen vuoksi oltava riittävä suoja tällaisia riskejä vastaan. Maksupalveluilla on keskeinen merkitys elintärkeiden talouden ja yhteiskunnan toimintojen kannalta.

(8)

Tämän direktiivin avoimuutta koskevia säännöksiä, maksupalveluntarjoajia koskevia tietojenantovaatimuksia sekä maksupalvelujen tarjoamiseen ja käyttöön liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia koskevia säännöksiä olisi tarvittaessa sovellettava myös maksutapahtumiin, joissa yksi maksupalveluntarjoajista sijaitsee Euroopan talousalueen, jäljempänä ’ETA’, ulkopuolella, jotta eri jäsenvaltioissa ei noudatettaisi erilaisia lähestymistapoja kuluttajien vahingoksi. Näitä säännöksiä olisi tarvittaessa laajennettava koskemaan myös kaikkien virallisten valuuttojen määräisiä maksutapahtumia ETA:ssa sijaitsevien maksupalveluntarjoajien välillä.

(9)

Rahansiirto on yksinkertainen maksupalvelu, joka perustuu tavallisesti maksajan käteissuoritukseen maksupalveluntarjoajalle, joka siirtää vastaavan määrän edelleen maksunsaajalle tai maksunsaajan puolesta toimivalle toiselle maksupalveluntarjoajalle esimerkiksi tietoliikenneverkon välityksellä. Joissain jäsenvaltioissa valintamyymälät, kauppiaat ja muut vähittäismyyjät tarjoavat yleisölle mahdollisuuden käyttää vastaavaa palvelua muun muassa kaasu-, sähkö-, vesi- ja muiden tavanomaisten kotitalouslaskujen maksamiseen. Näitä laskunmaksupalveluja olisi pidettävä rahansiirtona, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset katso tämän toiminnon kuuluvan muun maksupalvelun piiriin.

(10)

Tällä direktiivillä otetaan käyttöön maksutapahtumien vastaanottamisen neutraali määritelmä, jotta maksukorttien käyttöön perustuvien perinteisten vastaanottomallien lisäksi otettaisiin huomioon myös erilaisia liiketoimintamalleja, mukaan lukien ne, joissa maksutapahtumien vastaanottajia on useita. Tällä on määrä varmistaa, että kauppiaat saavat saman suojan riippumatta siitä, mitä maksuvälinettä käytetään, jos toiminto on sama kuin korttitapahtumien vastaanottaminen. Teknisiä palveluja, joita tarjotaan maksupalveluntarjoajille, kuten pelkkää tietojen käsittelyä tai tallentamista taikka maksupäätteiden toimintaa, ei olisi katsottava vastaanottamiseksi. Lisäksi jotkin vastaanottomallit eivät tarjoa tosiasiallista varojen siirtoa maksutapahtumien vastaanottajalta maksunsaajalle, sillä osapuolet voivat sopia muunlaisesta tavasta katteen suorittamiseksi.

(11)

Kaupallisen asiamiehen välityksellä maksajan tai maksunsaajan puolesta toteutettavien maksutapahtumien jättämistä direktiivin 2007/64/EY soveltamisalan ulkopuolelle sovelletaan jäsenvaltioissa hyvin eri tavoin. Tietyt jäsenvaltiot sallivat soveltamisen ulkopuolelle jättämisen käytön sähköisen kaupankäynnin toimijoille, jotka toimivat välittäjinä sekä yksittäisten ostajien että myyjien puolesta ja joilla ei ole todellista neuvotteluvaraa tai lupaa tehdä tavaroiden tai palvelujen myynti- tai ostosopimusta. Tällainen soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen soveltaminen ylittää sille mainitulle direktiiville tarkoitetun soveltamisalan ja se saattaa kasvattaa kuluttajiin kohdistuvia riskejä, koska nämä palveluntarjoajat jäävät oikeudellisen kehyksen tarjoaman suojan ulkopuolelle. Erilaiset soveltamiskäytännöt myös vääristävät kilpailua maksumarkkinoilla. Näiden huolenaiheiden poistamiseksi soveltamisen ulkopuolelle jättämistä olisi sen vuoksi sovellettava silloin, kun asiamiehet toimivat joko ainoastaan maksajan tai ainoastaan maksunsaajan puolesta, riippumatta siitä, onko heillä hallussaan asiakasvaroja. Jos asiamiehet toimivat sekä maksajan että maksunsaajan puolesta (kuten tietyt sähköisen kaupankäynnin toimijat), ne olisi suljettava soveltamisalan ulkopuolelle vain, jos ne eivät missään vaiheessa saa haltuunsa tai määräysvaltaansa asiakasvaroja.

(12)

Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava arvokuljetusyritysten eikä kassanhallintayritysten toimintaan, jos kyseessä olevat toiminnot rajoittuvat setelien ja kolikoiden fyysiseen kuljettamiseen.

(13)

Markkinoilta saatu palaute osoittaa, että soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen, joka koskee rajallisia verkkoja, kattamiin maksutoimintoihin sisältyvien maksujen määrä ja arvo on usein huomattava ja että nämä maksutoiminnot tarjoavat kuluttajille satoja tai tuhansia eri tuotteita ja palveluja. Tämä ei vastaa direktiivissä 2007/64/EY säädetyn rajallisten verkkojen soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen tarkoitusta, ja tämä kasvattaa riskejä eikä anna maksupalvelunkäyttäjille ja erityisesti kuluttajille oikeussuojaa sekä asettaa säänneltyjen markkinoiden toimijat selkeästi epäedulliseen asemaan. Näiden riskien rajoittamiseksi samaa välinettä ei olisi voitava käyttää tavaroiden ja palvelujen hankkimiseksi toteutettavissa maksutapahtumissa useammassa kuin yhdessä rajallisessa verkossa tai rajoittamattoman tavara- tai palveluvalikoiman hankkimiseksi. Maksuvälineen olisi katsottava olevan käytössä tällaisessa rajallisessa verkossa, jos sitä voidaan käyttää ainoastaan seuraavissa olosuhteissa: ensinnä tavaroiden tai palvelujen hankkimiseen tietyssä vähittäismyyjä- tai vähittäismyyntiketjussa, jos asianomaiset yhteisöt ovat suoraan kytköksissä kaupallisella sopimuksella, jossa esimerkiksi määrätään yhden tuotemerkin käytöstä ja tätä tuotemerkkiä käytetään myyntipaikoissa ja se esiintyy, kun tämä on toteutettavissa, maksuvälineessä, jota noissa paikoissa voidaan käyttää; toiseksi hyvin rajallisessa tavara- tai palveluvalikoiman hankinnassa, esimerkiksi kun käyttö rajataan tosiasiallisesti tiettyyn määrään toiminnallisesti yhteen liittyviä tavaroita tai palveluja myyntipaikan maantieteellisestä sijainnista riippumatta; sekä kolmanneksi silloin, jos kansallinen tai alueellinen viranomainen sääntelee maksuvälineen käyttöä tiettyjen sosiaalisten tai verotuksellisten tarkoitusten vuoksi tiettyjen tavaroiden tai palvelujen hankkimiseksi.

(14)

Soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen, joka koskee rajallisia verkkoja, kattamiin maksuvälineisiin voivat kuulua kauppojen omat kortit, polttoainekortit, jäsenkortit, julkisen liikenteen matkakortit, pysäköintiliput, ateriasetelit tai tiettyihin palveluihin käytettävät setelit, joihin sovelletaan toisinaan erityistä verokohtelua tai työvoimaa koskevaa oikeudellista kehystä, jolla pyritään edistämään tällaisten välineiden käyttöä sosiaalilainsäädännössä vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Jos tällaisesta erityiseen käyttötarkoitukseen osoitetusta välineestä kehittyy yleisväline, siihen ei enää olisi kohdistettava tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jättämistä. Välineitä, joita voidaan käyttää hankintoihin lueteltujen kauppiaiden liikkeissä, ei olisi suljettava tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, koska tällaiset välineet on tyypillisesti suunniteltu jatkuvasti kasvavia palveluntarjoajien verkostoja varten. Soveltamisalan ulkopuolelle jättämistä, joka koskee rajallisia verkkoja, olisi sovellettava yhdessä mahdollisille maksupalveluntarjoajille asetetun, siihen kuuluvia toimintoja koskevan ilmoitusvelvollisuuden kanssa.

(15)

Direktiivissä 2007/64/EY suljetaan sen soveltamisalan ulkopuolelle tietyt televiestintälaitteella tai tietoteknisellä laitteella toteutettavat maksutapahtumat edellyttäen, että verkko-operaattori ei toimi pelkästään välittäjänä digitaalisten tavaroiden ja palveluiden toimittamisessa kyseisen laitteen välityksellä vaan antaa myös lisäarvoa näille tavaroille tai palveluille. Tämä soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen mahdollistaa erityisesti niin kutsutun operaattorilaskutuksen tai ostokset, joita koskevat maksut lisätään suoraan puhelinlaskuun, esimerkiksi soiton merkkiäänet ja lisämaksulliset tekstiviestipalvelut, mikä edistää digitaalisen sisällön ja äänipohjaisten palvelujen arvoltaan vähäiseen myyntiin perustuvien uusien liiketoimintamallien kehittämistä. Näihin palveluihin sisältyvät viihde, kuten verkkojuttelu ja esimerkiksi videoiden, musiikin ja pelien lataaminen, tiedotukset, kuten säätä, uutisia urheilutuloksia ja pörssiä koskevat, numerotiedotuspalvelut, osallistuminen tv- ja radio-ohjelmiin, kuten äänestäminen, osallistuminen kilpailuihin ja reaaliaikaisen palautteen antaminen. Markkinoilta saatu palaute ei anna viitteitä siitä, että sellaisista maksutapahtumista, joita kuluttajat pitävät luotettavina ja tarkoituksenmukaisina pienten maksujen suorittamiseen, olisi kehittynyt yleistä maksunvälityspalvelua. Asianomaisen soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen moniselitteinen sanamuoto on kuitenkin aiheuttanut sen, että se on pantu jäsenvaltioissa täytäntöön eri tavoin, mikä on heikentänyt oikeusvarmuutta toimijoiden ja kuluttajien kannalta ja toisinaan mahdollistanut sen, että maksunvälityspalvelut ovat vaatineet rajoittamattoman direktiivin 2007/64/EY soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen piiriin pääsemistä. Sen vuoksi on asianmukaista selventää ja kaventaa tämän soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen laajuutta tällaisten palveluntarjoajien osalta säätämällä tarkemmin ne maksutapahtumatyypit, joihin sitä sovelletaan.

(16)

Soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen, joka koskee tiettyjä tele- tai informaatiotekniikan avulla toteutettavia maksutapahtumia, olisi kohdennettava erityisesti digitaalisesta sisällöstä ja äänipohjaisista palveluista suoritettaviin mikromaksuihin. Olisi otettava käyttöön selkeä viittaus sähköisten lippujen ostoa koskeviin maksutapahtumiin maksuissa tapahtuneen kehityksen huomioon ottamiseksi, mikä mahdollistaa erityisesti sen, että asiakkaat voivat tilata, maksaa, saada ja validoida sähköisiä lippuja mistä paikasta käsin tahansa ja mihin aikaan tahansa matkapuhelinta tai muuta laitetta käyttäen. Sähköiset liput mahdollistavat sellaisten palvelujen tarjoamisen, joita kuluttajat voisivat muutoin ostaa paperisina lippuina, ja helpottavat sitä. Niihin kuuluvat matkaliput, viihde, autojen paikoitus ja tapahtumiin pääsy, mutta eivät fyysiset tavarat. Niillä alennetaan siten perinteisiin paperisten lippujen myyntikanaviin liittyviä tuotanto- ja jakelukustannuksia ja lisätään kuluttajien käyttömukavuutta tarjoamalla uusia ja yksinkertaisia tapoja lippujen ostoon. Hyväntekeväisyyteen annettavia lahjoituksia keräävien yhteisöjen rasitteiden keventämiseksi olisi tällaiset lahjoitukset myös jätettävä soveltamisalan ulkopuolelle. Jäsenvaltioiden olisi kansallisen lainsäädännön mukaisesti voitava vapaasti rajoittaa soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen koskemaan lahjoituksia, jotka kerätään rekisteröityjen hyväntekeväisyysjärjestöjen hyväksi. Soveltamisen ulkopuolelle jättämistä olisi kaiken kaikkiaan sovellettava vain silloin, kun maksutapahtumien arvo on määritetyn kynnysarvon alapuolella, jotta se voitaisiin selkeästi rajoittaa vähäriskisiin maksuihin.

(17)

Yhtenäinen euromaksualue (Single European Payments Area, SEPA) on helpottanut unionin laajuisten maksamisen ulkoistamispalvelujen (”payment factories”) ja saatavien ulkoistamispalvelujen (”collection factories”) perustamista mahdollistamalla kaikkien saman konsernin maksutapahtumien keskittämisen. Tältä osin olisi emoyrityksen ja sen tytäryrityksen väliset tai saman emoyrityksen tytäryritysten väliset maksutapahtumat, joita tarjoaa samaan konserniin kuuluva maksupalveluntarjoaja, suljettava tämän direktiivin soveltamisen ulkopuolelle. Maksupalveluksi ei tätä direktiiviä sovellettaessa olisi katsottava sitä, että emoyritys tai sen tytäryritys vastaanottaa konsernin puolesta maksutoimeksiantoja toimitettaviksi edelleen maksupalveluntarjoajalle.

(18)

Direktiivissä 2007/64/EY on suljettu sen soveltamisalan ulkopuolelle sellaisten pankkiautomaattipalveluntarjoajien tarjoamat maksupalvelut, jotka ovat riippumattomia tiliä ylläpitävistä maksupalveluntarjoajista. Tämä soveltamisen ulkopuolelle sulkeminen on edistänyt riippumattomien pankkiautomaattipalvelujen kasvua monissa jäsenvaltioissa, erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Tämän nopeasti kasvavan pankkiautomaattimarkkinoiden osan jättäminen kokonaisuudessaan tämän direktiivin soveltamisen ulkopuolelle johtaisi kuitenkin epätietoisuuteen pankkiautomaattinostoista perittävistä palvelumaksuista. Rajatylittävissä tilanteissa tämä voisi johtaa palvelumaksujen perimiseen samasta nostosta kahdesti sekä tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan että pankkiautomaattipalvelujen tarjoajan toimesta. Näin ollen on pankkiautomaattipalvelujen tarjonnan ylläpitämiseksi ja myös nostoista veloitettavien palvelumaksujen selkeyden turvaamiseksi asianmukaista säilyttää soveltamisen ulkopuolelle sulkeminen mutta edellyttää pankkiautomaattipalvelujen tarjoajalta tämän direktiivin erityisten avoimuussäännösten noudattamista. Pankkiautomaattipalvelujen tarjoajien veloittamien palvelumaksujen osalta olisi lisäksi sovellettava asetusta (EY) N:o 924/2009.

(19)

Palveluntarjoajat, jotka pyrkivät hyötymään direktiivin 2007/64/EY soveltamisalan ulkopuolelle jättämisestä, eivät useinkaan ole konsultoineet viranomaisia siitä, kuuluuko niiden toiminta kyseisen direktiivin soveltamisalaan vai ei, vaan ovat luottaneet omiin arvioihinsa. Tämä on johtanut tiettyjen soveltamisalan ulkopuolelle jättämisten erilaiseen soveltamiseen jäsenvaltioissa. Vaikuttaa myös siltä, että maksupalveluntarjoajat ovat saattaneet käyttää joitakin soveltamisalan ulkopuolelle jättämisiä muokatakseen liiketoimintamallejaan, jotta niiden tarjoamat maksutoiminnot jäisivät tuon direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä voi kasvattaa maksupalvelunkäyttäjien riskejä ja johtaa erilaisiin maksupalveluntarjoajien toimintaolosuhteisiin sisämarkkinoilla. Palveluntarjoajat olisi tästä syystä velvoitettava ilmoittamaan asiaankuuluvat toiminnot toimivaltaisille viranomaisille niin, että toimivaltaiset viranomaiset voivat arvioida, täyttyvätkö asiaan liittyvissä säännöksissä säädetyt edellytykset, ja varmistaa, että sääntöjä tulkitaan yhdenmukaisesti kaikkialla sisämarkkinoilla. Erityisesti kaikkien kynnysarvon noudattamiseen perustuvien soveltamisalan ulkopuolelle jättämisten osalta olisi säädettävä ilmoitusmenettelystä, jotta varmistetaan erityisvaatimusten noudattaminen.

(20)

Lisäksi on tärkeää, että tähän direktiiviin sisällytetään vaatimus, jonka mukaan mahdollisten maksupalveluntarjoajien on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille toiminnoista, joita ne tarjoavat tämän direktiivin mukaisten arviointiperusteiden mukaisen rajallisen verkon puitteissa, jos maksutapahtumien arvo ylittää tietyn kynnysarvon. Toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava, voidaanko näin ilmoitettuja toimintoja pitää toimintoina, joita tarjotaan rajallisen verkon puitteissa.

(21)

Maksupalvelujen määritelmän olisi oltava teknologiasta riippumaton ja sen olisi mahdollistettava uudentyyppisten maksupalvelujen kehittäminen, samalla kun varmistetaan, että sekä nykyisten että uusien maksupalveluntarjoajien toimintaedellytykset ovat yhtäläiset.

(22)

Tässä direktiivissä olisi noudatettava direktiivissä 2007/64/EY omaksuttua lähestymistapaa, joka kattaa kaikentyyppiset sähköiset maksupalvelut. Tämän vuoksi uusia sääntöjä ei olisi tarkoituksenmukaista soveltaa palveluihin, joissa varoja siirretään maksajalta maksunsaajalle tai kuljetetaan yksinomaan seteleinä ja kolikkoina tai joissa varojen siirto perustuu paperisekkiin, paperimuodossa olevaan vekseliin, velkakirjaan tai muuhun välineeseen, paperiseen arvoseteliin tai korttiin, joka on asetettu maksupalveluntarjoajan tai muun osapuolen maksettavaksi tarkoituksin asettaa varoja maksunsaajan käyttöön.

(23)

Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava maksutapahtumiin, jotka toteutetaan käteisenä, koska käteismaksupalvelujen sisämarkkinat ovat jo olemassa. Tätä direktiiviä ei myöskään olisi sovellettava maksutapahtumiin, jotka toteutetaan paperisekkeinä, sillä paperisekkejä ei niiden luonteen vuoksi voida käsitellä yhtä tehokkaasti kuin muita maksuvälineitä. Hyvän toimintatavan tällä alalla olisi kuitenkin perustuttava tässä direktiivissä säädettyihin periaatteisiin.

(24)

On tarpeen määrittää ne maksupalveluntarjoajien ryhmät, joilla on oikeus tarjota maksupalveluja kaikkialla unionissa. Näitä ovat luottolaitokset, jotka vastaanottavat käyttäjiltä talletuksia, joita voidaan käyttää maksutapahtumien rahoittamiseen ja joihin olisi edelleen sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/36/EU (10) säädettyjä toiminnan vakautta koskevia vaatimuksia, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijat, jotka laskevat liikkeeseen sähköistä rahaa, jota voidaan käyttää maksutapahtumien rahoittamiseen ja joihin olisi edelleen sovellettava direktiivissä 2009/110/EY säädettyjä toiminnan vakautta koskevia vaatimuksia, sekä maksulaitokset ja postisiirtoa hoitavat laitokset, joilla on kansallisen lainsäädännön nojalla oikeus tarjota kyseisiä palveluja. Tämän oikeudellisen kehyksen soveltaminen olisi annettava niiden palveluntarjoajien tehtäväksi, jotka tarjoavat maksupalveluja tavanomaisena ammatti- tai liiketoimintanaan tämän direktiivin mukaisesti.

(25)

Tässä direktiivissä annetaan maksutapahtumien toteuttamista koskevat säännöt siinä tapauksessa, että varat ovat direktiivissä 2009/110/EY määriteltyä sähköistä rahaa. Tällä direktiivillä ei kuitenkaan säännellä direktiivissä 2009/110/EY säädettyä sähköisen rahan liikkeeseenlaskua. Tämän vuoksi maksulaitosten ei olisi sallittava laskea liikkeeseen sähköistä rahaa.

(26)

Direktiivillä 2007/64/EY luotiin toiminnan vakauden valvontajärjestelmä, jossa otettiin käyttöön yhtenäinen toimilupa kaikille niille maksupalveluntarjoajille, jotka eivät ota vastaan talletuksia eivätkä laske liikkeeseen sähköistä rahaa. Tätä varten direktiivillä 2007/64/EY otettiin käyttöön uusi maksupalveluntarjoajien ryhmä, ”maksulaitokset”, säätämällä, että sellaisille oikeushenkilöille, jotka eivät kuulu mihinkään olemassa olevaan palveluntarjoajien ryhmään, voidaan tiukkojen ja kattavien ehtojen täyttyessä myöntää toimilupa maksupalvelujen tarjoamiseen kaikkialla unionissa. Tämän seurauksena tällaisiin palveluihin olisi kaikkialla unionissa sovellettava samoja ehtoja.

(27)

Direktiivin 2007/64/EY hyväksymisen jälkeen on erityisesti verkkomaksujen alalle ilmaantunut uudentyyppisiä maksupalveluja. Erityisesti sähköisen kaupankäynnin alalla toteutettavat maksutoimeksiantopalvelut ovat kehittyneet. Nämä maksupalvelut kuuluvat osana maksujen suorittamiseen sähköisessä kaupankäynnissä luomalla ohjelmistosillan kauppiaan verkkosivun ja maksajan pankin verkkopankkipalvelun välille verkkomaksujen käynnistämiseksi tilisiirron perusteella.

(28)

Teknologian kehityksen myötä on lisäksi viime vuosina ilmaantunut monia täydentäviä palveluja, kuten tilitietopalveluja. Nämä palvelut tarjoavat maksupalvelunkäyttäjälle kootusti reaaliaikaista tietoa yhdestä tai useammasta maksutilistä, joita yksi tai useampi maksupalveluntarjoaja ylläpitää ja joihin pääsee tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan verkkorajapinnan kautta. Maksupalvelunkäyttäjä voi siten saada kokonaiskuvan rahoitustilanteestaan välittömästi minä hyvänsä ajankohtana. Myös näiden palvelujen olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan, jotta kuluttajat saavat riittävän suojan maksu- ja tilitiedoilleen sekä tilitietopalvelun toimittajien asemaa koskevan oikeusvarmuuden.

(29)

Maksutoimeksiantopalvelut mahdollistavat sen, että maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja voi vakuuttaa maksunsaajan siitä, että maksutapahtuma on käynnistetty, jotta maksunsaajalle annetaan kannustin toimittaa tavara tai suorittaa palvelu ilman aiheetonta viivytystä. Tällaiset palvelut tarjoavat sekä kauppiaille että kuluttajille kustannuksiltaan edullisen vaihtoehdon ja antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä verkko-ostoksia, vaikka heillä ei olisi maksukortteja. Koska maksutoimeksiantopalvelut eivät tällä hetkellä kuulu direktiivin 2007/64/EY soveltamisalaan, ne eivät välttämättä ole toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa eivätkä niiden tarvitse noudattaa direktiiviä 2007/64/EY. Tämä nostaa esiin monia oikeudellisia kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi kuluttajansuojaan, turvallisuuteen ja vastuuseen sekä myös kilpailuun ja tietosuojaan, erityisesti mitä tulee maksupalvelunkäyttäjän tietojen suojaan unionin tietosuojasääntöjen mukaisesti. Uusilla säännöillä olisi sen vuoksi ratkaistava nämä kysymykset.

(30)

Maksupalvelunkäyttäjän tai maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan käyttämät asiakkaan turvattuun tunnistamiseen tarkoitetut henkilökohtaiset turvatunnukset ovat yleensä tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien myöntämiä. Maksutoimeksiantopalvelun tarjoajat eivät välttämättä solmi sopimussuhdetta tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien kanssa ja, riippumatta maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien käyttämästä liiketoimintamallista, tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien olisi mahdollistettava se, että maksutoimeksiantopalvelun tarjoajat voivat käyttää tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien tarjoamia tunnistamismenettelyjä käynnistääkseen tietyn maksun maksajan puolesta.

(31)

Maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja ei yksinomaan maksutoimeksiantopalveluja tarjotessaan pidä missään maksuketjun vaiheessa hallussaan käyttäjän varoja. Jos maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja aikoo tarjota maksupalveluja, joiden osalta se pitää hallussaan käyttäjän varoja, sen olisi hankittava täydellinen toimilupa näiden palvelujen tarjoamiseen.

(32)

Maksutoimeksiantopalvelut perustuvat maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien suoraan tai välilliseen pääsyyn maksajan tileihin. Tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan, joka tarjoaa mekanismin välillistä pääsyä varten, olisi annettava maksutoimeksiantopalvelun tarjoajille myös suora pääsy.

(33)

Tällä direktiivillä olisi pyrittävä turvaamaan jatkuvuus markkinoilla ja antamaan nykyisille ja uusille palveluntarjoajille mahdollisuus, riippumatta niiden soveltamasta liiketoimintamallista, tarjota palvelujaan selkeiden ja yhdenmukaisten sääntelypuitteiden mukaisesti. Siihen asti kun näiden sääntöjen soveltaminen aloitetaan, jäsenvaltioiden, komission, Euroopan keskuspankin (EKP) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (11) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen), jäljempänä ’pankkiviranomainen’, olisi taattava terve kilpailu näillä markkinoilla välttäen kaikkien nykyisten markkinatoimijoiden perusteetonta eriarvoista kohtelua, tämän kuitenkaan vaikuttamatta tarpeeseen varmistaa maksutapahtumien turvallisuus ja suojella kuluttajia ilmeiseltä petosten riskiltä. Kaikkien maksupalveluntarjoajien, mukaan lukien maksupalvelunkäyttäjän tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan, olisi voitava tarjota maksutoimeksiantopalveluja.

(34)

Tällä direktiivillä ei muuteta oleellisesti niitä ehtoja, jotka koskevat toimiluvan myöntämistä maksulaitoksille ja sen voimassaoloa. Kuten direktiivissä 2007/64/EY, näihin ehtoihin sisältyy toiminnan vakautta koskevia vaatimuksia, jotka ovat oikeassa suhteessa niihin operatiivisiin ja taloudellisiin riskeihin, joita tällaisten laitosten liiketoimintaan liittyy. Tässä yhteydessä tarvitaan vakaa järjestelmä, johon kuuluu sekä alkupääoma että jatkuvan toiminnan pääoma ja jota voidaan aikanaan tarkemmin kehittää edelleen markkinoiden tarpeiden mukaan. Maksupalvelualan moninaisuuden vuoksi tässä direktiivissä olisi sallittava erilaisia menetelmiä ja annettava valvontaviranomaiselle niiden osalta tietty harkintavalta sen varmistamiseksi, että samanlaisia riskejä kohdellaan samalla tavalla kaikkien maksupalveluntarjoajien osalta. Maksulaitoksia koskevissa vaatimuksissa olisi otettava huomioon, että maksulaitosten toiminta on erikoistuneempaa ja rajoitetumpaa, joten siitä aiheutuu pienempiä ja helpommin seurattavia ja hallittavia riskejä kuin luottolaitosten laajemmassa toiminnassa esiin tulevat riskit. Maksulaitoksilta olisi erityisesti kiellettävä talletusten vastaanottaminen käyttäjiltä, ja niiden olisi sallittava käyttää varoja, jotka on vastaanotettu käyttäjiltä, ainoastaan maksupalvelujen suorittamista varten. Vaadittavien toiminnan vakautta koskevien sääntöjen, mukaan lukien alkupääoma, olisi oltava oikeassa suhteessa kuhunkin maksulaitoksen tarjoamaan maksupalveluun liittyvään riskiin. Yksinomaan maksutoimeksiantopalveluja tarjoavien maksupalveluntarjoajien olisi katsottava edustavan alkupääoman osalta keskimääräistä riskiä.

(35)

Maksutoimeksiantopalvelun tarjoajat ja tilitietopalvelujen tarjoajat, kun ne tarjoavat yksinomaan näitä palveluja, eivät pidä hallussaan asiakkaiden varoja. Sen vuoksi olisi kohtuutonta asettaa näille uusille markkinatoimijoille omia varojan koskevia vaatimuksia. On kuitenkin tärkeää, että ne voivat huolehtia toimintaansa koskevasta vastuusta. Sen vuoksi olisi vaadittava, että niillä on joko ammatillinen vastuuvakuutus tai vastaava vakuus. Pankkiviranomaisen olisi laadittava asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden käyttöön sellaisia arviointiperusteita koskevat ohjeet, joiden mukaan ne määrittelevät ammatillisen vastuuvakuutuksen tai vastaavan vakuuden rahamääräisen vähimmäissuuruuden. Pankkiviranomainen ei saisi tehdä eroa ammatillisen vastuuvakuutuksen tai vastaavan vakuuden välillä, sillä näiden olisi oltava keskenään vaihdettavissa.

(36)

Sijoittautumisoikeuden väärinkäytösten välttämiseksi on tarpeen vaatia, että jäsenvaltiossa toimilupaa pyytävä maksulaitos tarjoaa ainakin osaa maksupalveluliiketoiminnastaan kyseisessä jäsenvaltiossa.

(37)

Olisi säädettävä maksupalvelunkäyttäjän varojen pitämisestä erillään maksulaitoksen varoista. Suojaamista koskevat vaatimukset ovat tarpeen, kun maksulaitoksella on hallussaan maksupalvelunkäyttäjän varoja. Jos sama maksulaitos toteuttaa maksutapahtuman sekä maksajan että maksunsaajan puolesta ja maksajalle on määrätty luottolimiitti, voi olla asianmukaista suojata varat maksunsaajan hyväksi, sen jälkeen kun ne muodostavat maksunsaajan vaateen maksulaitosta kohtaan. Maksulaitoksiin olisi sovellettava myös tehokkaita rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntaa koskevia vaatimuksia.

(38)

Tällä direktiivillä ei muuteta maksulaitosten kirjanpitoraportointia eikä niiden velvoitteita, joka koskee niiden tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten tarkastusten suorittamista. Maksulaitosten on laadittava tilinpäätöksensä ja konsolidoitu tilinpäätöksensä neuvoston direktiivin 86/635/ETY (12) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (13) mukaisesti. Tilinpäätökseen ja konsolidoituun tilinpäätökseen on sisällyttävä tilintarkastuskertomus, jollei maksulaitosta ole vapautettu tästä velvollisuudesta mainittujen direktiivien nojalla.

(39)

Jos maksupalveluntarjoajat tarjoavat yhtä tai useampaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa maksupalvelua, niillä olisi aina oltava maksutilejä, joita käytetään yksinomaan maksutapahtumiin. Jotta maksupalveluntarjoajat voisivat tarjota maksupalveluja, niillä on ehdottomasti oltava mahdollisuus avata ja ylläpitää tilejä luottolaitoksissa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että pääsy tällaisiin tileihin tarjotaan tavalla, joka on syrjimätön ja joka on suhteutettu oikeutettuun tarkoitukseen, jota varten se on tarkoitettu. Pääsy voi olla perusluonteinen, mutta sen olisi aina oltava riittävän laaja, jotta maksulaitos voi tarjota palvelujaan esteettä ja tehokkaasti.

(40)

Tällä direktiivillä olisi säänneltävä maksulaitosten luotonantoa eli limiittiluottojen ja luottokorttien myöntämistä vain, jos tämä liittyy läheisesti maksupalveluihin. Ainoastaan siinä tapauksessa, että luottoa myönnetään maksupalvelujen helpottamiseksi ja tällainen luotto on luonteeltaan lyhytaikaista ja se myönnetään enintään 12 kuukauden ajaksi, uusiutuva luotto mukaan lukien, on aiheellista sallia maksulaitosten myöntävän tällaista luottoa rajatylittävien toimintojensa osalta sillä ehdolla, että se jälleenrahoitetaan käyttäen pääasiassa maksulaitoksen omia varoja sekä muita pääomamarkkinoilta peräisin olevia varojalaitokset voivat myöntää luottoa rajatylittävissä toiminnoissaan, eikä maksupalveluasiakkaiden puolesta hallinnoituja varoja. Tällaisilla säännöillä ei saisi rajoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (14) tai muun sellaisen asiaan liittyvän unionin säädöksen tai kansallisen toimenpiteen soveltamista, joka koskee sellaisia kulutusluottojen myöntämisedellytyksiä, joita ei yhdenmukaisteta tällä direktiivillä.

(41)

Toimilupien myöntämisestä maksulaitoksille, valvonnan suorittamisesta ja myönnettyjen toimilupien peruuttamisesta vastaavien toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välisen yhteistyön on todettu toimivan kaiken kaikkiaan tyydyttävästi. Toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä olisi kuitenkin tehostettava sekä tietojenvaihdon että tämän direktiivin johdonmukaisen soveltamisen ja tulkinnan osalta, jos toimiluvan saanut maksulaitos haluaisi tarjota maksupalveluja myös muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossaan sijoittautumisoikeuden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella (”passporting”), myös internetin kautta. Pankkiviranomaisen olisi avustettava toimivaltaisten viranomaisten välisten rajatylittävässä yhteistyössä ilmenevien erimielisyyksien selvittämisessä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 mukaisesti. Sen olisi myös laadittava joukko yhteistyötä ja tietojenvaihtoa koskevien teknisten sääntelystandardien luonnoksia.

(42)

Kotivaltion toimivaltaisilta viranomaisilta toimiluvan saaneiden tai siinä rekisteröityjen maksulaitosten ja niiden asiamiesten toiminnan avoimuuden lisäämiseksi sekä korkeatasoisen kuluttajansuojan varmistamiseksi unionissa on tarpeen varmistaa, että yleisö pääsee helposti tutustumaan maksupalveluja tarjoavien yhteisöjen luetteloon. Sen vuoksi pankkiviranomaisen olisi kehitettävä ja hoidettava keskusrekisteriä, jossa se julkaisee luettelon maksupalveluja tarjoavien yhteisöjen nimistä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden antamat tiedot pidetään ajan tasalla. Näillä toimenpiteillä olisi myös pyrittävä tehostamaan toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä.

(43)

Tarkkojen ja ajantasaistettujen tietojen saatavuutta olisi parannettava vaatimalla maksulaitoksia ilmoittamaan kotijäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä kaikki muutokset, jotka vaikuttavat toimiluvan yhteydessä annettujen tietojen ja selvitysten paikkansapitävyyteen, mukaan lukien muut asiamiehet tai yhteisöt, joille toimintoja ulkoistetaan. Epäselvissä tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten olisi myös tarkistettava, että saadut tiedot pitävät paikkansa.

(44)

Jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia, että niiden alueella toimivat maksulaitokset, joiden päätoimipaikka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, raportoivat niille määräajoin niiden alueella harjoittamistaan toimista tiedonsaantia tai tilastointia varten. Jos nämä maksulaitokset toimivat sijoittautumisoikeuden nojalla, näitä tietoja olisi voitava käyttää myös tämän direktiiviin III ja IV osaston noudattamisen seurantaan, ja jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia, että nämä maksulaitokset nimeävät niiden alueelle keskusyhteyspisteen helpottamaan toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa asiamiesverkostojen valvontaa. Pankkiviranomaisen olisi laadittava sääntelystandardien luonnoksia, joissa vahvistetaan perusteet sen määrittämiseksi, milloin keskusyhteyspisteen nimeäminen on asianmukaista ja mitkä sen toimintojen olisi oltava. Keskusyhteyspisteen nimeämistä koskevan vaatimuksen olisi oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään, joka on asianmukainen yhteydenpito ja tietojen ilmoittaminen III ja IV osaston noudattamisesta vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

(45)

Erityisen kiireisissä tilanteissa, jossa tarvitaan välittömiä toimia vastaanottavassa jäsenvaltiossa olevien maksupalvelunkäyttäjien yhteiseen etuun kohdistuvan vakavan uhan kuten laajamittaisen petoksen torjumiseksi, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava toteuttaa varotoimenpiteitä vastaanottavan jäsenvaltion ja kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten välisen rajatylittävän yhteistyön rinnalla ja siihen asti, kun kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on toteuttanut toimenpiteitä. Näiden toimenpiteiden olisi oltava asianmukaisia, oikeasuhteisia tarkoitukseensa nähden, syrjimättömiä ja luonteeltaan väliaikaisia. Kaikkien toimenpiteiden olisi oltava asianmukaisesti perusteltuja. Asianomaisen maksulaitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja muille asianomaisille viranomaisille, kuten komissiolle ja pankkiviranomaiselle, olisi ilmoitettava niistä ennakolta tai, jos se ei ole erityisen kiireisen tilanteen vuoksi mahdollista, ilman aiheetonta viivytystä.

(46)

Tässä direktiivissä määritetään vähimmäisvaltuudet, jotka toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava valvoessaan, että maksulaitokset noudattavat tätä direktiiviä, ja näitä valtuuksia olisi käytettävä kunnioittaen perusoikeuksia, mukaan lukien oikeus yksityisyyteen. Rajoittamatta riippumattoman viranomaisen (kansallisen tietosuojaviranomaisen) suorittamaa valvontaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti jäsenvaltioilla olisi oltava käytössään riittävät ja tehokkaat suojatoimet, silloin kun on mahdollista, että näiden valtuuksien käyttö voisi johtaa väärinkäyttöön ja mielivaltaisuuteen, mikä voi merkitä vakavaa puuttumista tällaisten oikeuksien käyttöön, esimerkiksi edellyttämällä tarpeen vaatiessa kyseisen jäsenvaltion oikeusviranomaisen ennakolta antamaa lupaa.

(47)

On tärkeää varmistaa, että kaikki maksupalveluja tarjoavat henkilöt saatetaan tiettyjen oikeudellisten ja sääntelyyn liittyvien vähimmäisvaatimusten piiriin. Tämän vuoksi on toivottavaa edellyttää, että kaikkien maksupalveluja tarjoavien henkilöllisyys ja olinpaikka rekisteröidään, mukaan lukien sellaisten henkilöiden osalta, jotka eivät pysty täyttämään kaikkia maksulaitostoimiluvan myöntämisehtoja. Tällainen lähestymistapa noudattaa rahanpesunvastaisen toimintaryhmän erityissuosituksen VI periaatteita, joiden mukaan on tarpeen säätää mekanismista, jolla sellaisia maksupalveluntarjoajia, jotka eivät pysty täyttämään kaikkia kyseisen suosituksen ehtoja, voidaan kuitenkin kohdella maksulaitoksina. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi, silloinkin kun tällaiset henkilöt jätetään toimiluvan myöntämisehtojen soveltamisalan ulkopuolelle kokonaan tai osittain, voitava kirjata nämä henkilöt maksulaitosrekisteriin. On kuitenkin tärkeää asettaa mahdollisuudelle jättää soveltamisalan ulkopuolelle tiukat vaatimukset, jotka liittyvät maksutapahtumien arvoon. Soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen hyväkseen saavilla maksulaitoksilla ei saisi olla sijoittautumisoikeutta tai palvelujen tarjoamisvapautta, eivätkä ne saisi välillisesti käyttää näitä oikeuksia ollessaan maksujärjestelmän jäseniä.

(48)

Toteutetun toiminnan erityisluonne ja tilitietopalvelujen tarjoamiseen liittyvät riskit huomioon ottaen on asianmukaista säätää tilitietopalvelun tarjoajia koskevasta erityisestä toiminnan vakauden valvontajärjestelmästä. Tilitietopalvelujen tarjoajien olisi sallittava tarjota palveluja rajatylittävältä pohjalta ja hyödyntää ”passporting”-sääntöjä.

(49)

On erityisen tärkeää, että kaikilla maksupalveluntarjoajilla on pääsy maksujärjestelmien teknisiä infrastruktuureja koskeviin palveluihin. Tällaiseen pääsyyn olisi kuitenkin sovellettava asianmukaisia vaatimuksia näiden järjestelmien eheyden ja vakauden varmistamiseksi. Kunkin maksupalveluntarjoajan olisi maksujärjestelmän jäsenyyttä hakiessaan vastattava valitsemansa järjestelmän riskeistä ja toimitettava maksujärjestelmälle näyttö siitä, että sen sisäiset järjestelyt ovat riittävän vahvat kaikenlaisten riskien varalta. Näihin maksujärjestelmiin sisältyvät tavallisesti neljän osapuolen korttijärjestelyt ja merkittävät tilisiirto- ja suoraveloitusjärjestelmät. Jotta voidaan varmistaa erilaisten toimiluvan saaneiden maksupalveluntarjoajaryhmien yhtäläinen kohtelu kaikkialla unionissa niiden toimilupaehtojen mukaisesti, on tarpeen selventää säännöt, jotka koskevat pääsyä maksujärjestelmiin.

(50)

Olisi säädettävä siitä, että toimiluvan saaneita maksulaitoksia ja luottolaitoksia kohdellaan syrjimättömästi niin, että kaikki sisämarkkinoilla kilpailevat maksupalveluntarjoajat voivat käyttää näiden maksujärjestelmien teknisten infrastruktuurien palveluja samoin edellytyksin. On tarkoituksenmukaista säätää toimiluvan saaneiden maksupalveluntarjoajien ja tämän direktiivin mukaisen soveltamisen ulkopuolelle jättämisen sekä direktiivin 2009/110/EY 3 artiklan mukaisen soveltamisen ulkopuolelle jättämisen piiriin kuuluvien maksupalveluntarjoajien erilaisesta kohtelusta niiden vakauden valvontaa koskevien säännösten erojen vuoksi. Erot hintoja koskevissa ehdoissa olisi joka tapauksessa sallittava vain, jos ne ovat perusteltuja maksupalveluntarjoajille aiheutuneiden kustannusten eroilla. Tämä ei saisi vaikuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/26/EY (15) mukaiseen jäsenvaltioiden oikeuteen rajoittaa pääsyä systeemiriskin kannalta merkittäviin järjestelmiin eikä rajoittaa EKP:n ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän toimivaltaa, joka koskee pääsyä maksujärjestelmiin.

(51)

Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta direktiivin 98/26/EY soveltamisalaan. Maksupalveluntarjoajien tasapuolisen kilpailun varmistamiseksi direktiivin 98/26/EY ehtojen mukaisesti nimetyn maksujärjestelmän jäsenen, joka tarjoaa tällaiseen järjestelmään liittyviä palveluja toimiluvan saaneelle tai rekisteröidylle maksupalveluntarjoajalle, olisi pyynnöstä annettava myös kaikille muille toimiluvan saaneille tai rekisteröidyille maksupalveluntarjoajille pääsy näihin palveluihin objektiivisella, oikeasuhteisella ja syrjimättömällä tavalla. Maksupalveluntarjoajia, joille on myönnetty tällainen pääsy, ei kuitenkaan saisi pitää direktiivissä 98/26/EY määriteltyinä jäseninä eivätkä ne siten saisi hyötyä kyseisen direktiivin nojalla myönnetystä suojasta.

(52)

Maksujärjestelmiin pääsyä koskevia säännöksiä ei saisi soveltaa järjestelmiin, jotka ovat yksittäisen maksupalveluntarjoajan perustamia ja hoitamia. Tällaiset maksujärjestelmät voivat joko kilpailla suoraan maksujärjestelmien kanssa tai niille ominaiseen tapaan toimia markkinaraossa, jota maksujärjestelmät eivät kata riittävästi. Tällaisiin järjestelmiin sisältyy kolmen osapuolen järjestelyjä, kuten kolmen osapuolen korttijärjestelyjä, siltä osin kuin ne eivät koskaan toimi tosiasiallisina neljän osapuolen korttijärjestelminä esimerkiksi hyödyntämällä luvanhaltijoita, asiamiehiä tai rinnakkaiskäyttökumppaneita. Tällaisiin järjestelmiin sisältyy tavallisesti myös televiestintäpalveluntarjoajien tarjoamia maksupalveluja, joissa järjestelyn hoitaja tarjoaa maksupalvelun sekä maksajalle että maksunsaajalle, sekä pankkiryhmittymien sisäisiä järjestelmiä. Jotta voidaan edistää kilpailua, jota tällaiset suljetut maksujärjestelmät voivat tarjota vakiintuneen aseman saavuttaneille maksujärjestelmille, ei olisi tarkoituksenmukaista myöntää kolmansille osapuolille pääsy näihin suljettuihin ja suojattuihin maksujärjestelmiin. Tällaisiin suljettuihin järjestelmiin olisi kuitenkin sovellettava aina unionin tason ja kansallisia kilpailusääntöjä, joissa saatetaan vaatia pääsyn myöntämistä järjestelmiin tehokkaan kilpailun ylläpitämiseksi maksumarkkinoilla.

(53)

Koska kuluttajat ja yritykset eivät ole samassa asemassa, nämä ryhmät eivät tarvitse samantasoista suojaa. Vaikka on tärkeää taata kuluttajien oikeudet säännöksin, joista ei voi poiketa sopimuksella, on kohtuullista sallia yritysten ja organisaatioiden sopia toisin, kun ne eivät toimi suhteessa kuluttajiin. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava säätää, että komission suosituksessa 2003/361/EY (16) määriteltyjä mikroyrityksiä kohdellaan samalla tavoin kuin kuluttajia. Tiettyjä tämän direktiivin keskeisiä säännöksiä olisi joka tapauksessa sovellettava aina, käyttäjän asemasta riippumatta.

(54)

Tässä direktiivissä olisi määritettävä maksupalveluntarjoajien velvollisuudet, jotka koskevat tietojen antamista maksupalvelunkäyttäjille, jotta nämä saisivat maksupalveluista kaikkialla yhtä korkeatasoista ja selkeää tietoa voidakseen tehdä perusteltuja valintoja vapaasti unionissa. Avoimuuden vuoksi tässä direktiivissä säädetään yhdenmukaistetut vaatimukset, joita tarvitaan sen varmistamiseksi, että maksupalvelunkäyttäjälle annetaan tarvittavat, riittävät ja ymmärrettävät tiedot sekä maksupalvelusopimuksesta että maksutapahtumista. Maksupalvelujen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä vain tämän direktiivin mukaisia tietojenantoa koskevia vaatimuksia.

(55)

Kuluttajia olisi suojattava sopimattomilta ja harhaanjohtavilta menettelyiltä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (17) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2000/31/EY (18), 2002/65/EY (19), 2008/48/EY, 2011/83/EU (20) ja 2014/92/EU (21) mukaisesti. Näiden direktiivien säännöksiä sovelletaan edelleen. Olisi kuitenkin erityisesti täsmennettävä tässä direktiivissä ja direktiivissä 2002/65/EY säädettyjen, ennen sopimuksen tekemistä annettavia tietoja koskevien vaatimusten keskinäinen suhde.

(56)

Tehokkuuden parantamiseksi olisi vaadittavien tietojen oltava oikeassa suhteessa käyttäjien tarpeisiin, ja ne olisi välitettävä vakiomuotoisina. Erillistä maksutapahtumaa koskevien tietojenantovaatimusten olisi kuitenkin oltava erilaiset kuin vaatimukset, jotka koskevat useita maksutapahtumia kattavaa puitesopimusta.

(57)

Käytännössä puitesopimukset ja niiden soveltamisalaan kuuluvat maksutapahtumat ovat paljon yleisempiä ja taloudellisesti merkittävämpiä kuin erilliset maksutapahtumat. Jos on olemassa maksutili tai erityinen maksuväline, tarvitaan puitesopimus. Sen vuoksi puitesopimuksista ennakolta annettavia tietoja koskevien vaatimusten olisi oltava kattavat, ja tiedot olisi aina toimitettava joko paperimuodossa tai muulla pysyvällä välineellä, kuten tiliotetulostimien tulosteilla, CD-ROM-levyillä, DVD-levyillä, tietokoneiden kovalevyillä, joille voidaan tallentaa sähköpostia, ja verkkosivustoilla, kunhan nämä sivustot ovat helposti saatavilla myöhempää käyttöä varten tietoihin pääsyn tarkoituksen kannalta riittävän ajan ja edellyttäen, että niille tallennettuja tietoja voidaan toisintaa näiltä sivustoilta muuttumattomina. Maksupalveluntarjoajan ja -käyttäjän olisi kuitenkin voitava puitesopimuksessa sopia tavasta, jolla toteutuneita maksutapahtumia koskevat tiedot toimitetaan jälkikäteen, esimerkiksi siitä, että verkkopankkitoiminnassa kaikki maksutiliä koskevat tiedot asetetaan saataville verkkoon.

(58)

Erillisissä maksutapahtumissa olisi maksupalveluntarjoajan omasta aloitteesta aina annettava vain olennaiset tiedot. Koska maksaja on yleensä läsnä maksutoimeksiantoa antaessaan, ei olisi oltava kaikissa tapauksissa tarpeen edellyttää, että tiedot toimitetaan paperimuodossa tai muulla pysyvällä välineellä. Maksupalveluntarjoajan olisi voitava antaa tietoja suullisesti palvelupisteessä tai saattaa ne muutoin helposti saataville esimerkiksi pitämällä maksupalvelun ehdot esillä toimitiloissaan olevalla ilmoitustaululla. Tietoja olisi annettava myös siitä, missä yksityiskohtaisemmat lisätiedot ovat saatavilla, esimerkiksi verkkosivustolla. Olennaisen tärkeät tiedot olisi kuitenkin kuluttajan sitä pyytäessä annettava myös paperimuodossa tai muulla pysyvällä välineellä.

(59)

Tässä direktiivissä olisi säädettävä kuluttajien oikeudesta saada olennaiset tiedot maksutta ennen sitovan maksupalvelusopimuksen tekemistä. Kuluttajien olisi myös voitava milloin tahansa sopimussuhteen aikana pyytää ennakolta annettavia tietoja sekä puitesopimus paperimuodossa ja maksutta voidakseen sekä vertailla maksupalveluntarjoajien palveluja ja niiden ehtoja että todentaa sopimukseen perustuvat oikeutensa ja velvollisuutensa riitatilanteissa, millä pidetään yllä korkeatasoista kuluttajansuojaa. Näiden säännösten olisi oltava yhteensopivat direktiivin 2002/65/EY kanssa. Tässä direktiivissä olevat erityissäännökset, jotka koskevat maksuttomia tietoja, eivät saisi johtaa siihen, että tietojen antamisesta kuluttajille on mahdollista veloittaa palvelumaksuja muiden sovellettavien direktiivien nojalla.

(60)

Tavassa, jolla maksupalveluntarjoajan on annettava vaaditut tiedot maksupalvelunkäyttäjälle, olisi otettava huomioon viimeksi mainitun tarpeet sekä käytännön tekniset näkökohdat ja kustannustehokkuus riippuen siitä, mitä kyseisessä maksupalvelusopimuksessa on sovittu. Tässä direktiivissä olisi siksi tehtävä ero kahden tavan välillä, joilla maksupalvelutarjoajan on määrä ilmoittaa tiedot: tiedot olisi joko annettava aktiivisesti maksupalveluntarjoajan toimesta asianmukaisena ajankohtana siten kuin tässä direktiivissä vaaditaan ja ilman maksupalvelunkäyttäjän esittämää pyyntöä, tai tiedot olisi asetettava maksupalvelunkäyttäjän saataville lisätietoja koskevan pyynnön perusteella. Jälkimmäisessä tilanteessa maksupalvelunkäyttäjän olisi toteutettava aktiivisia toimenpiteitä tietojen saamiseksi, kuten pyytämällä niitä nimenomaisesti maksupalveluntarjoajalta, kirjautumalla sisään pankkitiliin liittyvään postilaatikkoon tai tulostamalla tiliotteita pankkikorttia käyttäen. Tällaisia tapauksia varten maksupalveluntarjoajan olisi varmistettava, että tietoihin pääsy on mahdollista ja että tiedot ovat maksupalvelunkäyttäjän saatavilla.

(61)

Kuluttajan olisi saatava perustiedot toteutetuista maksutapahtumista ilman lisämaksuja. Kun kyse on erillisestä maksutapahtumasta, maksupalveluntarjoaja ei saisi veloittaa erikseen tällaisista tiedoista. Myös puitesopimukseen perustuvista maksutapahtumista myöhemmin toimitettavat tiedot olisi annettava kuukausittain maksutta. Hinnoittelun avoimuuden merkityksen sekä asiakkaiden toisistaan poikkeavien tarpeiden vuoksi osapuolten olisi kuitenkin voitava sopia, että tiheämmin väliajoin annettavista tiedoista tai lisätiedoista veloitetaan palvelumaksuja. Jotta erilaiset kansalliset käytännöt voitaisiin ottaa huomioon, jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia, että maksutilin kuukausittaiset paperimuotoiset tai muulla pysyvällä välineellä toimitettavat tiliotteet on aina annettava maksutta.

(62)

Asiakkaiden liikkuvuuden helpottamiseksi kuluttajien olisi voitava irtisanoa puitesopimus maksutta. Jos kuluttaja irtisanoo sopimuksen alle kuuden kuukauden kuluttua sen voimaantulosta, maksupalveluntarjoajien olisi kuitenkin voitava periä palvelumaksuja, jotka ovat oikeassa suhteessa niihin kustannuksiin nähden, joita aiheutuu siitä, että kuluttaja sanoo puitesopimuksen irti. Sovittu irtisanomisaika saisi kuluttajille olla enintään yksi kuukausi ja maksupalveluntarjoajille vähintään kaksi kuukautta. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa maksupalveluntarjoajan velvollisuuteen irtisanoa maksupalvelusopimus poikkeusolosuhteissa muun asiaankuuluvan unionin tai kansallisen säädöksen nojalla, kuten sellaisen, joka koskee rahanpesua ja terrorismin rahoittamista, toimenpiteitä varojen jäädyttämiseksi tai rikosten torjuntaan ja tutkintaan liittyvää yksittäistä toimenpidettä.

(63)

Korkeatasoisen kuluttajansuojan varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava kuluttajan edun mukaisesti ylläpitää tai ottaa käyttöön puitesopimuksen ehtojen yksipuolista muuttamista koskevia rajoituksia tai kieltoja esimerkiksi silloin, kun tällaiseen muutokseen ei ole perusteltua syytä.

(64)

Sopimusmääräysten tarkoituksena tai seurauksena ei saisi olla unionissa laillisesti asuvien kuluttajien syrjintä heidän kansalaisuutensa tai asuinpaikkansa perusteella. Jos puitesopimuksessa on esimerkiksi määrätty oikeudesta estää maksuvälineen käyttö objektiivisesti perustelluista syistä, maksupalveluntarjoajalla ei saisi olla mahdollisuutta vedota tähän oikeuteen pelkästään siksi, että maksupalvelunkäyttäjä on vaihtanut asuinpaikkaansa unionissa.

(65)

Kokemusten mukaan palvelumaksujen jakaminen maksajan ja maksunsaajan kesken on tehokkain järjestelmä, sillä se helpottaa automaattista maksujenkäsittelyä. Sen vuoksi olisi säädettävä, että maksupalveluntarjoajien on yleensä veloitettava yleensä maksut suoraan asianomaiselta maksajalta ja maksunsaajalta. Veloitettavien palvelukulujen määrä voi olla myös nolla, koska tämän direktiivin säännökset eivät saisi vaikuttaa käytäntöihin, joissa maksupalveluntarjoaja ei veloita kuluttajilta maksuja näiden tilien hyvittämisestä. Sopimusehdoista riippuen maksupalveluntarjoaja voi vastaavasti veloittaa ainoastaan maksunsaajalta (kauppiaalta) maksuja maksupalvelun käytöstä, jolloin maksajalle ei aiheudu kuluja. On mahdollista, että maksujärjestelmät veloittavat palvelumaksuja liittymismaksun muodossa. Siirrettävää määrää ja veloitettavia palvelumaksuja koskevilla säännöksillä ei ole suoraa vaikutusta hinnoitteluun maksupalveluntarjoajien tai välittäjien välillä.

(66)

Erilaiset kansalliset käytännöt, jotka koskevat palvelumaksun veloittamista tietyn maksuvälineen käytöstä, jäljempänä ’lisämaksun veloittaminen’, ovat johtaneet äärimmäisen heterogeeniseen tilanteeseen unionin maksumarkkinoilla ja aiheuttaneet sekaannusta kuluttajien keskuudessa erityisesti sähköisen kaupankäynnin ja rajatylittävän toiminnan yhteydessä. Kauppiaat, jotka sijaitsevat jäsenvaltioissa, joissa lisämaksun veloittaminen on sallittua, tarjoavat tuotteita ja palveluja jäsenvaltioissa, joissa tällainen veloittaminen on kiellettyä, veloittavat kuluttajilta lisämaksun. On myös monia esimerkkejä kauppiaista, jotka ovat veloittaneet kuluttajilta lisämaksun, joka on huomattavasti suurempi kuin kauppiaalle tietyn maksuvälineen käytöstä aiheutuvat kustannukset. Vahvoja perusteita lisämaksun veloituskäytäntöjen tarkistamiseen tukee myös se seikka, että asetuksella (EU) 2015/751 otetaan käyttöön säännöt, jotka koskevat korttipohjaisten maksujen siirtohintoja. Siirtohinnat ovat tärkein osa korteista ja korttipohjaisista maksuista aiheutuvista kauppiaiden kuluista. Lisämaksun veloittaminen on ohjauskäytäntö, jota kauppiaat joskus käyttävät korttipohjaisista maksuista aiheutuvien lisäkustannusten korvaamiseksi. Asetuksessa (EU) 2015/751 rajoitetaan siirtohintoja tasoa. Näitä rajoituksia sovelletaan ennen tässä direktiivissä säädettyä kieltoa. Tämän johdosta jäsenvaltioiden olisi harkittava sitä, että ne estäisivät maksunsaajia vaatimasta maksuja sellaisten maksuvälineiden käytöstä, joiden osalta siirtohintoja säännellään asetuksen (EU) 2015/751 II luvussa.

(67)

Vaikka tässä direktiivissä tunnustetaan maksulaitosten merkitys, kuluttajat hankkivat edelleen maksuvälineensä pääasiassa luottolaitosten kautta. Se, että korttipohjaisen maksuvälineen myöntää maksupalveluntarjoaja, olipa se luottolaitos tai maksulaitos, joka ei pidä yllä asiakkaan tiliä, lisäisi kilpailua markkinoilla ja tarjoaisi kuluttajille siten enemmän vaihtoehtoja ja parempia tarjouksia. Vaikka myyntipaikassa tapahtuvat maksut ovat tällä hetkellä useimmiten korttipohjaisia, nykyinen innovointitaso maksujen alalla voi johtaa tulevina vuosina uusien maksukanavien nopeaan ilmaantumiseen. Sen vuoksi on asianmukaista, että komissio kiinnittää tämän direktiivin uudelleentarkastelussaan erityistä huomiota tähän kehitykseen ja siihen, onko varojen käytettävissä olon varmistamista koskevaa säännöstä tarpeen tarkastella uudestaan. Korttipohjaisia maksuvälineitä ja erityisesti pankkikortteja liikkeeseen laskevan maksupalveluntarjoajan kannalta varmistuksen saaminen tiliä ylläpitävältä maksupalveluntarjoajalta varojen käytettävissä olosta asiakkaan tilillä antaisi liikkeeseenlaskijalle mahdollisuuden hallita paremmin luottoriskiään ja vähentää sitä. Tämä vahvistus ei kuitenkaan saisi mahdollistaa sitä, että tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja tekee katevarauksen maksajan maksutilille.

(68)

Kortin tai korttipohjaisen maksuvälineen käyttö maksun suorittamiseksi laukaisee usein viestin, jossa vahvistetaan varojen käytettävissä olo, ja kaksi tästä aiheutuvaa maksutapahtumaa. Ensimmäinen tapahtuma toteutuu liikkeeseenlaskijan ja kauppiaan tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan välillä ja toinen, tavallisesti suoraveloitus, toteutuu maksajan tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan ja liikkeeseenlaskijan välillä. Molempia tapahtumia olisi kohdeltava samalla tavalla kuin mitä tahansa muita vastaavia tapahtumia. Korttipohjaisia maksuvälineitä liikkeeseen laskevilla maksupalveluntarjoajilla olisi oltava tämän direktiivin nojalla samat oikeudet ja samat velvollisuudet riippumatta siitä, ovatko ne maksajan tiliä ylläpitäviä maksupalveluntarjoajia vai eivät, varsinkin mitä tulee vastuullisuuteen (esimerkiksi tunnistaminen) ja vastuuseen suhteessa maksuketjun eri toimijoihin. Koska maksupalveluntarjoajan pyyntö ja vahvistus varojen käytettävissä olosta voidaan esittää käyttäen maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien tai tilitietopalvelun tarjoajien ja tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien välillä olemassa olevia turvallisia viestintäkanavia, teknisiä menettelyjä tai viestintäinfrastruktuureja, tarvittavia turvatoimia noudattaen, maksupalveluntarjoajille tai kortinhaltijoille ei saisi aiheutua lisäkustannuksia. Riippumatta siitä, toteutetaanko maksutapahtuma internet-ympäristössä (kauppiaan verkkosivuilla) vai vähittäismyymälässä, tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja olisi lisäksi velvoitettava antamaan liikkeeseenlaskijan pyytämä vahvistus ainoastaan silloin, kun tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan hallussa oleville tileille on pääsy ainakin verkossa kyseistä vahvistusta varten. Sähköisen rahan erityisluonne huomioon ottaen tätä mekanismia ei olisi voitava soveltaa sellaisilla korttipohjaisilla maksuvälineillä käynnistettyihin maksutapahtumiin, joihin on ladattu direktiivissä 2009/110/EY määriteltyä sähköistä rahaa.

(69)

Velvollisuus suojata henkilökohtaiset turvatunnukset on äärimmäisen tärkeää maksupalvelunkäyttäjän varojen suojelemiseksi sekä petoksiin ja oikeudettomaan maksutilille pääsyyn liittyvien riskien rajoittamiseksi. Henkilökohtaisten turvatunnuksien suojaamiseen liittyviä, maksupalveluntarjoajien maksupalvelunkäyttäjille määräämiä ehtoja ja muita velvollisuuksia ei saisi kuitenkaan laatia tavalla, joka estää maksupalvelunkäyttäjiä hyödyntämästä muiden maksupalveluntarjoajien tarjoamia palveluja, maksutoimeksiantopalvelut ja tilitietopalvelut mukaan lukien. Tällaisiin ehtoihin ei saisi myöskään sisältyä määräyksiä, jotka millään tavalla tekisivät vaikeammaksi käyttää muiden tämän direktiivin nojalla toimiluvan saaneiden tai rekisteröityjen maksupalveluntarjoajien maksupalveluja.

(70)

Oikeudettomien tai virheellisesti toteutettujen maksutapahtumien riskien ja seurausten lievittämiseksi maksupalvelunkäyttäjän olisi ilmoitettava maksupalveluntarjoajalle mahdollisimman pian kaikki oikeudettomiksi tai virheellisesti toteutetuiksi väitettyjen maksutapahtumien kiistämiset edellyttäen, että maksupalveluntarjoaja on täyttänyt tämän direktiivin mukaiset tietojenantovelvoitteensa. Jos maksupalvelunkäyttäjä on noudattanut ilmoittamista koskevaa määräaikaa, maksupalvelunkäyttäjän olisi voitava esittää kyseiset vaatimukset kansallisesti rajoitettujen määräaikojen puitteissa. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa maksupalvelunkäyttäjien ja -tarjoajien välisiin muihin vaatimuksiin.

(71)

Jos kyseessä on oikeudeton maksutapahtuma, maksupalveluntarjoajan olisi välittömästi palautettava maksajalle kyseisen tapahtuman määrä. Jos on vahvoja epäilyksiä siitä, että oikeudeton tapahtuma johtuu maksupalvelunkäyttäjän petollisesta toiminnasta, ja jos nämä epäilykset perustuvat asiaankuuluvalle kansalliselle viranomaiselle ilmoitettuihin objektiivisiin perusteisiin, maksupalveluntarjoajan olisi kuitenkin voitava toteuttaa kohtuullisessa ajassa tutkinta ennen määrän palauttamista maksajalle. Maksajan suojaamiseksi haitoilta palautuksen tilillepanon arvopäivän ei saisi olla myöhäisempi kuin se, jona määrä oli veloitettu. Jotta maksupalvelunkäyttäjää voitaisiin kannustaa ilmoittamaan asianomaiselle palveluntarjoajalle ilman aiheetonta viivytystä maksuvälineen varastamisesta tai katoamisesta ja sillä tavoin vähentää oikeudettomien maksutapahtumien riskiä, käyttäjän olisi oltava vastuussa vain erittäin rajatusta määrästä, jollei maksupalvelunkäyttäjä ole toiminut petollisesti tai syyllistynyt törkeään huolimattomuuteen. Tältä osin näyttää siltä, että 50 euron määrä on riittävä sen varmistamiseksi, että käyttäjille tarjotaan yhdenmukainen ja korkeatasoinen suoja koko unionissa. Vastuuta ei olisi oltava, jos maksaja ei ole voinut saada tietoonsa maksuvälineen katoamista, varastamista tai joutumista vääriin käsiin. Sen jälkeen kun käyttäjät ovat ilmoittaneet maksupalveluntarjoajalle maksuvälineensä mahdollisesta väärinkäytöstä, maksupalvelunkäyttäjiä ei myöskään olisi enää vaadittava vastaamaan kyseisen välineen oikeudettomasta käytöstä johtuvista vahingoista. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa maksupalveluntarjoajien vastuuseen omien tuotteidensa teknisestä turvallisuudesta.

(72)

Maksupalvelunkäyttäjän mahdollisen huolimattomuuden tai törkeän huolimattomuuden arvioimisessa olisi otettava huomioon kaikki olosuhteet. Väitetyn huolimattomuuden osoittava näyttö ja huolimattomuuden vakavuusaste olisi yleensä arvioitava kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Huolimattomuuden käsite viittaa huolellisuusvelvollisuuden rikkomiseen, mutta törkeä huolimattomuus olisi sen sijaan määriteltävä vakavammaksi kuin pelkkä huolimattomuus niin, että se sisältää käyttäytymisen, johon kuuluu merkittävä määrä piittaamattomuutta, esimerkiksi maksutapahtuman toteuttamiseksi annettuun hyväksymiseen käytettyjen turvatunnuksien säilyttäminen maksuvälineen rinnalla avoimessa ja kolmansille osapuolille helposti havaittavassa muodossa. Maksuvälineen tarjoamiseen ja käyttöön liittyvät sopimusehdot, joiden vaikutuksesta kuluttajan todistustaakka kasvaisi tai liikkeeseenlaskijan todistustaakka kevenisi, olisi katsottava mitättömiksi. Erityistilanteissa ja varsinkin silloin, kun maksuvälinettä ei käytetä myyntipaikassa, kuten verkkomaksujen osalta, maksupalveluntarjoajaa on aiheellista vaatia esittämään näyttö väitetystä huolimattomuudesta, koska maksajan mahdollisuudet esittää näyttöä ovat tuolloin erittäin rajalliset.

(73)

Oikeudettomia maksutapahtumia koskevaa tappionjakoa olisi säänneltävä. Maksupalvelunkäyttäjiin, jotka eivät ole kuluttajia, voidaan soveltaa eri säännöksiä, sillä tällaiset käyttäjät voivat tavallisesti paremmin arvioida petoksen riskin ja toteuttaa vastatoimia. Korkeatasoisen kuluttajansuojan varmistamiseksi maksajilla olisi aina oltava oikeus osoittaa palautusvaatimuksensa tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalleen, vaikka maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja osallistuisi maksutapahtumaan. Tämä ei vaikuta vastuunjakoon maksupalveluntarjoajien välillä.

(74)

Kun on kyse maksutoimeksiantopalvelusta, maksupalvelunkäyttäjien ja maksutapahtumaan osallistuvien maksupalveluntarjoajien oikeuksien ja velvollisuuksien olisi oltava asianmukaiset tarjottavaan palveluun nähden. Erityisesti vastuu tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan ja maksutapahtumaan osallistuvan maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan välillä olisi jaettava niin, että ne pakotetaan ottamaan vastuu määräysvallassaan olevista maksutapahtuman osista.

(75)

Tällä direktiivillä pyritään lisäämään kuluttajansuojaa korttipohjaisissa maksutapahtumissa, joissa maksun tarkka määrä ei ole tiedossa sillä hetkellä, kun maksaja hyväksyy maksutapahtuman toteuttamisen; esimerkkeinä voidaan mainita polttoainejakelun automaattiasemat, autonvuokraussopimukset tai hotellivarausten teko. Maksajan maksupalveluntarjoajan olisi voitava tehdä maksajan maksutilille katevaraus vain, jos maksaja on hyväksynyt täsmällisen määrän varaamisen, ja nämä varat olisi vapautettava ilman aiheetonta viivytystä, kun tieto maksutapahtuman tarkasta määrästä on saatu, ja viimeistään välittömästi sen jälkeen, kun maksutoimeksianto on vastaanotettu.

(76)

SEPA-hankkeessa pyritään kehittämään edelleen yhteisiä unionin laajuisia maksupalveluja, joilla korvataan nykyiset kansalliset palvelut euromääräisten maksujen osalta. Jotta voitaisiin varmistaa täysi siirtyminen unionin laajuisiin tilisiirtoihin ja suoraveloituksiin, asetuksessa (EU) N:o 260/2012 vahvistetaan euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevat tekniset ja liiketoimintaa koskevat vaatimukset. Suoraveloitusten osalta mainitussa asetuksessa edellytetään, että maksaja antaa hyväksymisen sekä maksunsaajalle että maksajan maksupalveluntarjoajalle (suoraan tai välillisesti maksunsaajan kautta) ja että maksunsaaja tai maksunsaajan puolesta toimiva kolmas osapuoli tallentaa toimeksiannot sekä myöhemmät muutokset tai peruutukset. Euroopan maksuneuvoston kehittämä nykyinen ja toistaiseksi ainoa yleiseurooppalainen suoraveloitusjärjestely kuluttajien euromääräisiä maksuja varten perustuu periaatteeseen, että maksaja antaa maksunsaajalle toimeksiannon suoraveloituksen toteuttamiseksi ja maksunsaaja tallentaa sen yhdessä myöhempien muutosten tai peruutuksen kanssa. Toimeksiannon voi tallentaa myös kolmas osapuoli maksunsaajan puolesta. SEPAn laajan yleisen kannatuksen ja sen kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi sen piirissä, olemassa olevassa yleiseurooppalaisessa suoraveloitusjärjestelyssä annetaan ehdoton oikeus palautukseen oikeutettujen maksujen osalta. Tämän vuoksi tässä direktiivissä pyritään antamaan ehdoton oikeus palautukseen yleisenä vaatimuksena, joka koskee kaikkia euromääräisiä suoraveloitustapahtumia unionissa.

SEPAn rinnalla jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö ei ole euro, on kuitenkin edelleen olemassa perinteisiä muita kuin euromääräisiä suoraveloitusjärjestelyjä. Nämä järjestelyt ovat osoittautuneet tehokkaiksi ja niillä varmistetaan maksajalle sama korkeatasoinen suoja muilla suojakeinoilla, jotka eivät aina perustu ehdottomaan palautusoikeuteen. Siinä tapauksessa maksajaa olisi suojeltava yleisellä palautusta koskevalla säännöllä, kun toteutettu maksutapahtuma ylittää määrän, joka olisi ollut kohtuullisesti odotettavissa. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi voitava antaa maksajan kannalta edullisempia palautusoikeutta koskevia sääntöjä. Erityisille euromääräisille suoraveloitustuotteille on todellista kysyntää SEPAn piirissä, kuten tiettyjen perinteisten euromääräisten maksupalvelujen jatkuva olemassaolo joissakin jäsenvaltioissa osoittaa. Olisi oikeasuhteista sallia, että maksaja ja maksajan maksupalveluntarjoaja sopivat puitesopimuksessa, että maksajalla ei ole oikeutta palautukseen, jos maksaja on suojattu joko sen vuoksi, että hän on antanut hyväksymisen tapahtuman toteuttamiseen suoraan maksupalveluntarjoajalleen, mukaan lukien tapaukset, joissa maksupalveluntarjoaja toimii maksunsaajan puolesta, tai tapauksen mukaan siksi, että maksupalveluntarjoaja tai maksunsaaja on antanut maksajalle tai asettanut hänen saatavilleen tulevaa maksutapahtumaa koskevat tiedot sovitulla tavalla vähintään neljä viikkoa ennen eräpäivää. Maksajan olisi joka tapauksessa oltava aina suojattu palautusta koskevan yleisen säännön perusteella, jos kyseessä on oikeudeton tai virheellisesti toteutettu maksutapahtuma.

(77)

Taloutensa suunnittelemiseksi ja maksuvelvoitteidensa täyttämiseksi ajallaan kuluttajilla ja yrityksillä on oltava varmuus siitä, kuinka kauan maksutoimeksiannon toteuttaminen tulee kestämään. Tällä direktiivillä olisi sen vuoksi vahvistettava se, milloin oikeudet ja velvollisuudet tulevat voimaan, eli ajankohta, jona maksupalveluntarjoaja vastaanottaa maksutoimeksiannon, mukaan lukien se, milloin maksupalveluntarjoajalla on ollut mahdollisuus vastaanottaa maksutoimeksianto maksupalvelusopimuksessa sovittuja viestintävälineitä käyttäen, riippumatta aiemmasta osallistumisesta menettelyyn, joka johtaa maksutoimeksiannon laatimiseen ja toimittamiseen, kuten turvallisuuden ja varojen käytettävissä olon tarkastaminen, PIN-koodin (personal identity number) käyttöä koskevat tiedot tai maksulupauksen antaminen. Maksutoimeksiannon vastaanottamisen olisi lisäksi tapahduttava silloin, kun maksajan maksupalveluntarjoaja vastaanottaa maksutoimeksiannon, jolla maksajan tiliä veloitetaan. Tässä yhteydessä ei saisi olla merkitystä sillä, minä päivänä tai ajankohtana maksunsaaja toimittaa maksupalveluntarjoajalle maksutoimeksiantoja, joilla on määrä periä esimerkiksi korttimaksuja tai suoraveloituksia, tai maksupalveluntarjoaja myöntää maksunsaajalle ennakkorahoituksen kyseisille määrille tilille annettavan ehdollisen luoton muodossa. Käyttäjien olisi voitava luottaa siihen, että täydellinen ja pätevä maksutoimeksianto toteutetaan asianmukaisesti, jos maksupalveluntarjoajalla ei ole sopimukseen tai lakiin perustuvaa kieltäytymisperustetta. Jos maksupalveluntarjoaja kieltäytyy toteuttamasta maksutoimeksiantoa, kieltäytymisestä ja kieltäytymisen syystä olisi ilmoitettava maksupalvelunkäyttäjälle mahdollisimman pian unionin ja kansallisen lainsäädännön vaatimuksia noudattaen. Jos puitesopimuksessa määrätään, että maksupalveluntarjoaja voi periä kieltäytymisestä palvelumaksun, tällaisen maksun olisi oltava objektiivisesti perusteltu ja sen olisi oltava mahdollisimman alhainen.

(78)

Kun otetaan huomioon, millä nopeudella maksutapahtumia nykyaikaisissa täysin automaattisissa maksujärjestelmissä käsitellään ja minkä vuoksi maksutoimeksiantoja ei tietyn ajankohdan jälkeen voida peruuttaa ilman manuaalisesta käsittelystä aiheutuvia suuria kustannuksia, on tarpeen asettaa selkeä määräaika maksujen peruutuksille. Maksupalvelun ja -toimeksiannon tyypistä riippuen maksun peruutusten määräaikaa olisi kuitenkin voitava muuttaa osapuolten välisellä sopimuksella. Peruuttamista olisi sovellettava tässä yhteydessä vain maksupalvelunkäyttäjän ja -tarjoajan väliseen suhteeseen, eikä se siten vaikuta maksutapahtumien peruuttamattomuuteen ja lopullisuuteen maksujärjestelmissä.

(79)

Tällainen peruuttamattomuus ei saisi vaikuttaa joidenkin jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädettyihin maksupalveluntarjoajan oikeuksiin tai velvollisuuksiin palauttaa toteutetun maksutapahtuman määrä maksajalle maksajan puitesopimuksen tai kansallisten lakien, asetusten, hallinnollisten määräysten tai ohjeiden nojalla, jos maksaja ja maksunsaaja ovat riitautuneet keskenään. Tällaista palautusta olisi pidettävä uutena maksutoimeksiantona. Näitä tapauksia lukuun ottamatta maksutoimeksiannon perustana olevaan oikeussuhteeseen liittyvät oikeudelliset riidat olisi ratkaistava yksinomaan maksajan ja maksunsaajan kesken.

(80)

Täysin yhdennetyn automaattisen maksujenkäsittelyn (straight-through processing) ja maksupalvelunkäyttäjien välisten maksujen perustana olevien velvoitteiden noudattamiseen liittyvän oikeusvarmuuden kannalta on välttämätöntä, että maksajan siirtämä määrä hyvitetään maksunsaajan tilille kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi maksutapahtuman toteuttamiseen osallistuvilla välittäjillä ei saisi olla mahdollisuutta tehdä siirrettävästä määrästä vähennyksiä. Maksunsaajilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus tehdä maksupalveluntarjoajansa kanssa sopimus, joka antaa viimeksi mainitulle mahdollisuuden vähentää omat palvelumaksunsa. Jotta maksunsaaja voi tarkistaa, että suoritettava määrä on maksettu oikein, maksutapahtumasta myöhemmin toimitettavien tietojen olisi kuitenkin sisällettävä siirrettyjen varojen kokonaismäärän lisäksi kaikkien vähennettyjen palvelumaksujen määrä.

(81)

Pienmaksuvälineiden olisi oltava halpa ja helppokäyttöinen vaihtoehto hinnaltaan edullisten tavaroiden ja palvelujen maksamiseen, eikä niihin saisi kohdistaa liiallisia vaatimuksia. Niitä koskevat tietojenantovaatimukset ja niiden toteuttamista koskevat säännöt olisi sen vuoksi rajoitettava koskemaan olennaisia tietoja, ottaen myös huomioon tekniset ominaisuudet, joita pienmaksuvälineillä voidaan oikeutetusti odottaa olevan. Kevyemmistä vaatimuksista huolimatta maksupalvelunkäyttäjillä olisi oltava riittävä suoja ottaen huomioon, että kyseisiin maksuvälineisiin ja erityisesti ennalta maksettuihin maksuvälineisiin liittyvät riskit ovat vähäisiä.

(82)

Maksujen tehostamiseksi kaikkialla unionissa olisi säädettävä, että kaikkien sellaisten maksajan käynnistämien maksutoimeksiantojen, mukaan lukien tilisiirrot ja rahansiirrot, jotka ovat euromääräisiä tai jäsenvaltion, jonka rahayksikkö ei ole euro, valuutan määräisiä, toteuttamisajan olisi oltava enintään yksi päivä. Kaikkiin muihin maksuihin, kuten maksunsaajan käynnistämiin tai tämän välityksellä käynnistettyihin maksuihin, mukaan lukien suoraveloitukset ja korttimaksut, olisi sovellettava samaa yhden päivän toteuttamisaikaa, jolleivät maksupalveluntarjoaja ja maksaja ole nimenomaisesti sopineet pidemmästä toteuttamisajasta. Näitä määräaikoja olisi oltava mahdollista jatkaa yhdellä työpäivällä, jos maksutoimeksianto annetaan paperimuodossa, jotta maksupalveluja voidaan edelleen tarjota kuluttajille, jotka ovat tottuneet käyttämään ainoastaan paperiasiakirjoja. Suoraveloitusjärjestelyä käytettäessä maksunsaajan maksupalveluntarjoajan olisi toimitettava veloituspyyntö maksunsaajan ja maksupalveluntarjoajan sopimassa määräajassa, jotta maksu voidaan suorittaa sovittuna maksupäivänä. Ottaen huomioon, että maksuinfrastruktuurit ovat usein hyvin tehokkaita, jäsenvaltioiden olisi voitava pitää voimassa tai asettaa tarvittaessa yhtä työpäivää lyhyempi toteuttamisaika, jottei palvelutaso heikentyisi nykyisestä.

(83)

Täyden määrän toteuttamista ja toteuttamisaikaa koskevista säännöksistä olisi muodostuttava hyvä käytäntö niitä tapauksia varten, joissa toinen maksupalveluntarjoaja ei ole sijoittautunut unioniin.

(84)

Voidakseen tehdä valintoja maksupalvelunkäyttäjien on tärkeää tietää, mitä kustannuksia ja palvelumaksuja maksupalveluista todellisuudessa aiheutuu, jotta kuluttajien luottamusta yhdenmukaistettuihin maksumarkkinoihin voidaan lisätä. Vaikeaselkoisten hinnoittelumenetelmien käyttö olisi sen vuoksi kiellettävä, sillä yleisesti tunnustetaan, että käyttäjien on tällaisten menetelmien vuoksi erittäin vaikea selvittää maksupalvelun todellista hintaa. Varsinkaan käyttäjälle epäedullista arvopäivän määritystä ei saisi sallia.

(85)

Maksujärjestelmän kitkattoman ja tehokkaan toiminnan edellytyksenä on, että käyttäjä voi luottaa siihen, että maksupalveluntarjoaja toteuttaa maksutapahtuman oikein ja sovitussa ajassa. Yleensä maksupalveluntarjoaja kykenee arvioimaan riskit, joita maksutapahtumaan sisältyy. Juuri maksupalveluntarjoaja on se, joka tarjoaa maksujärjestelmän, tekee järjestelyjä väärin ohjattujen tai kohdennettujen varojen palauttamiseksi ja päättää useimmissa tapauksissa maksutapahtuman toteuttamisessa mukana olevista välittäjistä. Näiden näkökohtien perusteella on asianmukaista asettaa, lukuun ottamatta epätavallisia ja ennalta arvaamattomia olosuhteita, maksupalveluntarjoaja vastuuseen käyttäjältä hyväksymänsä maksutapahtuman toteuttamisesta, lukuun ottamatta sellaisen maksunsaajan maksupalveluntarjoajan tekoja ja laiminlyöntejä, jonka maksunsaaja on valinnut. Jotta maksaja ei kuitenkaan jäisi ilman suojaa sellaisissa epätodennäköisissä olosuhteissa, joissa ei ole selvää, että maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on asianmukaisesti vastaanottanut maksettavan määrän, tätä koskevan todistustaakan olisi oltava maksajan maksupalveluntarjoajalla. Pääsääntöisesti voidaan odottaa, että välittävä laitos, tavallisesti puolueeton elin kuten keskuspankki tai selvitysyhteisö, joka siirtää maksettavan määrän lähettävältä maksupalveluntarjoajalta vastaanottavalle maksupalveluntarjoajalle, säilyttää tilitiedot ja voi toimittaa ne tarvittaessa. Jos maksettava määrä on hyvitetty vastaanottavan maksupalveluntarjoajan tilille, maksunsaajalle olisi välittömästi synnyttävä oikeus vaatia asianomaista maksupalveluntarjoajaa hyvittämään maksu tilille.

(86)

Maksajan maksupalveluntarjoajan, joka on tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja tai, tapauksen mukaan, maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja, olisi otettava vastuu maksun oikeasta suorittamisesta, mihin sisältyy erityisesti maksutapahtuman täysimääräisyys ja toteuttamisaika, sekä täysi vastuu muiden maksuketjun osapuolten laiminlyönneistä maksunsaajan tiliin saakka. Jos maksunsaajan maksupalveluntarjoajalle ei ole maksettu koko määrää tai koko määrä maksetaan myöhässä, maksajan maksupalveluntarjoajan olisi mainitun vastuun seurauksena oikaistava maksutapahtuma tai palautettava maksajalle ilman aiheetonta viivytystä kyseessä oleva osa maksutapahtumasta, tämän kuitenkaan rajoittamatta mahdollisuutta esittää vaatimuksia kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Maksupalveluntarjoajan vastuun vuoksi maksajaa tai maksunsaajaa ei saisi vaatia maksamaan virheelliseen maksuun liittyviä kustannuksia. Toteuttamatta jääneiden taikka virheellisesti tai myöhässä toteutettujen maksutapahtumien osalta jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maksupalveluntarjoajien oikaisevien maksujen arvopäivä on aina sama kuin oikein toteutetun maksun arvopäivä.

(87)

Tässä direktiivissä olisi käsiteltävä ainoastaan maksupalvelunkäyttäjän ja -tarjoajan välisiä sopimusvelvoitteita ja -vastuita. Tilisiirtojen ja muiden maksupalvelujen asianmukainen toiminta edellyttää kuitenkin, että maksupalveluntarjoajat ja niiden välittäjät, kuten käsittelijät, ovat tehneet keskenään sopimuksia, joissa on määrätty niiden keskinäiset oikeudet ja velvollisuudet. Vastuisiin liittyvät kysymykset muodostavat olennaisen osan näistä vakiomuotoisista sopimuksista. Luotettavuuden takaamiseksi maksupalveluntarjoajien ja maksutapahtumaan osallistuvien välittäjien keskuudessa tarvitaan oikeudellinen varmuus siitä, että maksupalveluntarjoaja, joka ei ole vastuussa, saa tappioistaan tai direktiivin korvausvastuuta koskevien säännösten nojalla maksetuista määristä korvauksen. Muut oikeudet ja takautumisoikeuden sisällön yksityiskohdat sekä se, miten käsitellään vaatimuksia, joita kohdistetaan virheellisestä maksutapahtumasta vastuussa olevaan maksupalveluntarjoajaan tai välittäjään, olisi jätettävä määriteltäväksi sopimuksin.

(88)

Maksupalveluntarjoajan olisi voitava määrittää yksiselitteisesti tiedot, jotka tarvitaan maksutoimeksiannon toteuttamiseksi oikein. Jotta voidaan välttää pirstaleisuus ja jotta ei vaaranneta yhdennettyjen maksujärjestelmien perustamista unioniin, jäsenvaltioiden ei kuitenkaan olisi sallittava edellyttää, että maksutapahtumissa käytetään juuri tiettyä tunnistetta. Tämä ei saisi kuitenkaan estää jäsenvaltioita vaatimasta, että maksajan maksupalveluntarjoaja noudattaa asianmukaista huolellisuutta ja varmistaa, jos se on teknisesti mahdollista ilman manuaalista käsittelyä, yksilöllisen tunnisteen johdonmukaisuuden, ja siinä tapauksessa, että yksilöllinen tunniste osoittautuu epäjohdonmukaiseksi, kieltäytyy maksutoimeksiannon toteuttamisesta ja ilmoittaa siitä maksajalle. Maksupalveluntarjoajan vastuu olisi rajoitettava maksutapahtuman oikeaan toteuttamiseen maksupalvelunkäyttäjän maksutoimeksiannon mukaisesti. Jos maksutapahtumassa mukana olevat varat joutuvat väärälle vastaanottajalle maksajan antaman väärän yksilöllisen tunnisteen vuoksi, maksajan ja maksunsaajan maksupalveluntarjoajien ei olisi oltava tästä vastuussa, mutta niillä olisi oltava velvollisuus tehdä yhteistyötä toteutettaessa kohtuulliseksi katsottavia pyrkimyksiä saada varat takaisin, myös asianmukaiset tiedot toimittamalla.

(89)

Maksupalveluntarjoajien suorittama maksupalvelujen tarjoaminen voi sisältää henkilötietojen käsittelyä. Tämän direktiivin mukaisessa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (22) sekä direktiivin 95/46/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (23) saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja kansallisia sääntöjä. Kun henkilötietoja käsitellään tämän direktiivin soveltamiseksi, olisi erityisesti mainittava täsmällinen tarkoitus, viitattava asiaankuuluvaan oikeusperustaan ja noudatettava asiaankuuluvia direktiivissä 95/46/EY säädettyjä turvallisuusvaatimuksia, sekä kunnioitettava tarpeellisuuden, oikeasuhteisuuden, käyttötarkoituksen rajoittamisen ja tietojen säilyttämisen oikeasuhteisen enimmäisajan periaatteita. Kaikkiin tämän direktiivin puitteissa kehitettäviin ja sovellettaviin tietojenkäsittelyjärjestelmiin olisi myös sisällyttävä sisäänrakennettu tietosuoja tai oletusarvoinen tietosuoja.

(90)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, mukaan lukien oikeus yksityiselämän ja perhe-elämän kunnioittamiseen, oikeus henkilötietojen suojaan, elinkeinovapaus, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja kielto syyttää ja rangaista rikosoikeudenkäynnissä kahdesti samasta rikoksesta. Tämä direktiivi on pantava täytäntöön näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(91)

Maksupalveluntarjoajat ovat vastuussa turvatoimenpiteistä. Näiden toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa asianomaisiin turvallisuusriskeihin. Maksupalveluntarjoajien olisi luotava kehys, jolla lievennetään riskejä ja pidetään yllä tehokkaita poikkeamien hallintamenettelyjä. Olisi otettava käyttöön säännöllinen raportointimekanismi, jotta voidaan varmistaa, että maksupalveluntarjoajat toimittavat toimivaltaisille viranomaisille säännöllisesti ajantasaisen arvioinnin turvallisuusriskeistään ja ilmoittavat toimenpiteet, jotka ne ovat toteuttaneet näiden riskien varalta. Sen varmistamiseksi, että käyttäjille, muille maksupalveluntarjoajille tai maksujärjestelmille aiheutuvat vahingot, kuten huomattavan häiriön ilmeneminen maksujärjestelmässä, pidetään mahdollisimman vähäisinä, on lisäksi erityisen tärkeää, että maksupalveluntarjoajia vaaditaan raportoimaan merkittävistä turvapoikkeamista ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaisille viranomaisille. Pankkiviranomaisen tehtäväksi olisi annettava toiminnan yhteensovittaminen.

(92)

Turvapoikkeamia koskevilla raportointivelvoitteilla ei saisi olla vaikutusta muissa unionin säädöksissä säädettyihin poikkeamia koskeviin muihin raportointivelvoitteisiin, ja kaikki tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset olisi mukautettava ja suhteutettava muussa unionin oikeudessa asetettuihin raportointivelvoitteisiin.

(93)

On tarpeen luoda selkeä oikeudellinen kehys, jossa asetetaan edellytykset, joiden mukaisesti maksutoimeksiantopalvelun tarjoajat ja tilitietopalvelun tarjoajat voivat tarjota palvelujaan tilinhaltijan suostumuksella ilman, että tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja vaatii niitä käyttämään suoraan tai välilliseen pääsyyn perustuvaa tietynlaista liiketoimintamallia tämäntyyppisten palvelujen tarjoamiseksi. Yhtäältä maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien ja tilitietopalvelun tarjoajien sekä toisaalta tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien olisi noudatettava tässä direktiivissä säädettyjä tai tarkoitettuja tai teknisiin sääntelystandardeihin sisältyviä tarvittavia tietosuoja- ja turvallisuusvaatimuksia. Näiden teknisten sääntelystandardien olisi oltava yhteensopivat erilaisten käytettävissä olevien teknisten ratkaisujen kanssa. Asiaankuuluvien toimijoiden välisen turvallisen viestinnän varmistamiseksi näiden palvelujen yhteydessä pankkiviranomaisen olisi myös määritettävä yhteisiä ja avoimia viestintästandardeja koskevat vaatimukset, jotka kaikkien tilejä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien on pantava täytäntöön ja joilla mahdollistetaan verkkomaksupalvelujen tarjoaminen. Tämä merkitsee, että näillä avoimilla standardeilla olisi varmistettava erilaisten teknisten viestintäratkaisujen yhteentoimivuus. Näillä yhteisillä ja avoimilla standardeilla olisi lisäksi varmistettava, että tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja on tietoinen siitä, että siihen ottaa yhteyttä maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja tai tilitietopalvelun tarjoaja eikä asiakas itse. Standardeilla olisi varmistettava myös se, että maksutoimeksiantopalvelun tarjoajat ja tilitietopalvelun tarjoajat ovat yhteydessä tiliä ylläpitävään maksupalveluntarjoajaan ja asianomaisiin asiakkaisiin suojatulla tavalla. Näitä vaatimuksia kehittäessään pankkiviranomaisen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että sovellettavissa standardeissa on tehtävä mahdolliseksi kaikkien tavanomaisten laitetyyppien (kuten tietokoneiden, tablettien ja matkapuhelimien) käyttö erilaisten maksupalvelujen suorittamiseen.

(94)

Tunnistamista ja yhteydenpitoa koskevia teknisiä sääntelystandardeja laatiessaan pankkiviranomaisen olisi järjestelmällisesti arvioitava yksityisyysnäkökohta ja otettava se huomioon määrittääkseen kuhunkin saatavilla olevaan tekniseen vaihtoehtoon liittyvät riskit sekä korjaavat toimenpiteet, jotka voitaisiin toteuttaa tietosuojaan kohdistuvien uhkien minimoimiseksi.

(95)

Sähköisten maksujen turvallisuus on olennaisen tärkeää käyttäjien suojelemiseksi ja vakaan ympäristön luomiseksi sähköiselle kaupankäynnille. Kaikki sähköisesti tarjotut maksupalvelut olisi toteutettava suojatulla tavalla ottamalla käyttöön teknologioita, joilla voidaan taata käyttäjän turvallinen tunnistaminen ja vähentää mahdollisimman paljon petoksen riskiä. Näyttää siltä, että ei ole tarvetta taata samantasoista suojaa niille maksutapahtumille, jotka on käynnistetty ja toteutettu muulla tavoin kuin käyttäen sähköisiä alustoja tai laitteita, kuten maksutapahtumat, joissa käytetään paperilomaketta, postimyyntitilaukset tai puhelintilaukset. Verkko- ja mobiilimaksujen vakaata kasvua olisi tuettava yleisesti tehokkaammilla turvatoimilla. Maksupalveluihin, jotka tarjotaan internetin tai muun sellaisen etäkanavan kautta, jonka toiminta ei riipu siitä, missä maksutapahtuman käynnistämiseen käytetty laite ja maksuväline fyysisesti sijaitsevat, olisi tämän vuoksi kuuluttava maksutapahtuman vahvistaminen dynaamisilla koodeilla, jotta käyttäjä on aina tietoinen määrästä ja sen maksutapahtuman maksunsaajasta, jonka käyttäjä vahvistaa.

(96)

Turvatoimien olisi oltava maksupalveluun liittyvän riskin tason mukaiset. Teknisten sääntelystandardien luonnoksissa olisi täsmennettävä turvallisuusvaatimusten soveltamisen ulkopuolelle jättäminen, jotta voitaisiin kehittää helppokäyttöisiä ja helposti saatavia maksukeinoja vähäriskisiä maksuja varten, joita ovat esimerkiksi pienmaksut kuten myyntipaikassa tapahtuvat kontaktittomat maksut siitä riippumatta, perustuvatko ne matkapuhelimeen vai eivät. Henkilökohtaisia turvatunnuksia on tarpeen käyttää turvallisesti, jotta voidaan rajoittaa tietojen kalasteluun ja muuhun petolliseen toimintaan liittyviä riskejä. Tältä osin käyttäjän olisi voitava turvautua sellaisten toimenpiteiden hyväksymiseen, joilla suojellaan henkilökohtaisten turvatunnusten luottamuksellisuus ja eheys. Näihin toimenpiteisiin kuuluu tyypillisesti salausjärjestelmiä, jotka perustuvat maksajan henkilökohtaisiin laitteisiin – kortinlukijat tai matkapuhelimet mukaan lukien – tai joita maksajan tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja tarjoaa maksajalle eri kanavan kautta, kuten tekstiviestein tai sähköpostitse. Toimenpiteet, joihin kuuluu tyypillisesti salausjärjestelmiä ja joissa voidaan käyttää tunnistamiskoodeja, kuten kertakäyttöisiä salasanoja, voivat lisätä maksutapahtumien turvallisuutta. Kun maksupalvelunkäyttäjät käyttävät tällaisia tunnistamiskoodeja, tämän olisi katsottava olevan käyttäjien velvollisuuksien mukaista maksuvälineiden ja henkilökohtaisten turvatunnusten osalta myös silloin, kun maksutapahtumaan osallistuu maksutoimeksiantopalvelun tarjoajia tai tilitietopalvelun tarjoajia.

(97)

Jäsenvaltioiden olisi määritettävä, voiko toimilupien myöntämiseen maksulaitoksille nimetyillä toimivaltaisilla viranomaisilla olla toimivalta myös vaihtoehtoisissa riidanratkaisumenettelyissä.

(98)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maksupalveluntarjoajien ja maksupalvelunkäyttäjien tässä direktiivissä tarkoitettuja oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien riitojen ratkaisemiseksi on olemassa helposti saatavilla oleva, riittävä, riippumaton, puolueeton, avoin ja tehokas vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kuluttajien oikeutta saattaa asiaansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 593/2008 (24) säädetään, että kuluttaja ei sopimukseen sovellettavaa lakia koskevien sopimusehtojen perusteella menetä sen valtion lain pakottavien säännösten suojaa, jossa hänen vakinainen asuinpaikkansa on. Tehokkaan ja toimivan riidanratkaisumenettelyn aikaansaamiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maksupalveluntarjoajat ottavat käyttöön tehokkaan valitusmenettelyn, jota niiden maksupalvelunkäyttäjät voivat noudattaa ennen riidan siirtämistä vaihtoehtoiseen riidanratkaisumenettelyyn tai tuomioistuimen käsiteltäväksi. Valitusmenettelyn olisi sisällettävä lyhyet ja selkeästi määritellyt määräajat, joihin mennessä maksupalveluntarjoajan olisi vastattava valitukseen. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vaihtoehtoisilla riitojenratkaisuelimillä on riittävät valmiudet osallistua asianmukaisella ja tehokkaalla tavalla rajatylittävään yhteistyöhön riidoissa, jotka koskevat tämän direktiivin mukaisia oikeuksia ja velvollisuuksia.

(99)

On välttämätöntä varmistaa tämän direktiivin perusteella annettujen kansallisen lainsäädännön säännösten tehokas täytäntöönpano. Sen vuoksi olisi luotava asianmukaiset menettelyt, joilla on mahdollista tehdä sellaisiin maksupalveluntarjoajiin kohdistuvia valituksia, jotka eivät noudata näitä säännöksiä, ja varmistaa, että tarvittaessa määrätään asianmukaisia, tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia. Tämän direktiivin tehokkaan noudattamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, jotka täyttävät asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 säädetyt edellytykset ja jotka toimivat itsenäisesti maksupalveluntarjoajiin nähden. Avoimuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle näin nimetyt viranomaiset ja esitettävä lisäksi selkeä kuvaus tehtävistä, jotka niiden on suoritettava tämän direktiivin nojalla.

(100)

Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että toimivaltaisille viranomaisille annetaan tarvittava toimivalta, mukaan lukien toimivalta määrätä seuraamuksia, jos maksupalveluntarjoaja ei noudata tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, etenkin jos on olemassa riski rikkomuksen uusimisesta tai muu kuluttajien yhteisiin etuihin liittyvä huolenaihe, sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeutta saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi tämän direktiivin noudattamisen varmistamiseksi.

(101)

On tärkeää, että kuluttajille tiedotetaan selkeästi ja ymmärrettävästi heidän tämän direktiivin mukaisista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Komission olisi sen vuoksi laadittava esite näistä oikeuksista ja velvollisuuksista.

(102)

Tällä direktiivillä ei rajoiteta seurauksiin liittyvien kansallisen lainsäädännön säännösten soveltamista tietojen ilmaisemisessa tai lähettämisessä ilmeneviä puutteita koskevan vastuun osalta.

(103)

Tällä direktiivillä ei saisi rajoittaa maksupalvelujen alv-kohteluun liittyvien neuvoston direktiivin 2006/112/EY (25) säännösten soveltamista.

(104)

Kun tässä direktiivissä viitataan euroina ilmaistuihin määriin, näiden määrien olisi katsottava tarkoittavan vastaavaa määrää sellaisen jäsenvaltion kansallisessa valuutassa, jonka rahayksikkö ei ole euro.

(105)

Oikeusvarmuuden vuoksi on tarkoituksenmukaista tehdä siirtymäjärjestelyjä, jotka mahdollistavat sen, että henkilöt, jotka ovat ennen tämän direktiivin voimaantuloa aloittaneet direktiivin 2007/64/EY saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetun kansallisen lainsäädännön mukaisen maksulaitostoiminnan, voivat jatkaa toimintaa kyseisessä jäsenvaltiossa määrätyn ajan.

(106)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä suositukseen 2003/361/EY tehtävän viittauksen mukauttamiseksi, jos tuota suositusta muutetaan, ja maksupalveluntarjoajan toteuttamien maksutapahtumien sen keskimääräisen arvon päivittämiseksi inflaation huomioon ottamiseksi, jota ne jäsenvaltiot, jotka soveltavat mahdollisuutta jättää soveltamisalan ulkopuolelle (osa) toimiluvan myöntämisen vaatimuksia pienempien maksulaitosten osalta, käyttävät kynnysarvona. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(107)

Tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi komission olisi voitava tukeutua pankkiviranomaisen asiantuntemukseen ja tukeen, ja pankkiviranomaisen tehtävänä olisi oltava laatia ohjeita ja valmistella teknisten sääntelystandardien luonnoksia, jotka koskevat maksupalveluiden turvallisuusnäkökohtia, erityisesti asiakkaiden vahvan tunnistamisen osalta, ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, joka koskee palvelujen tarjoamista ja toimiluvan saaneiden maksulaitosten perustamista muissa jäsenvaltioissa. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset. Nämä erityistehtävät ovat täysin asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 säädettyjen pankkiviranomaisen aseman ja tehtävien mukaisia.

(108)

Pankkiviranomaisen olisi, laatiessaan tämän direktiivin nojalla ohjeita, teknisten sääntelystandardien luonnoksia ja teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 mukaisesti varmistettava, että se kuulee kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä, myös maksupalvelumarkkinoilla toimivia, kaikki asiaan liittyvät intressit huomioiden. Päästäkseen näkökantojen asianmukaiseen tasapainoon pankkiviranomaisen olisi tarvittaessa pyrittävä erityisesti saamaan asiaankuuluvien, pankkien ulkopuolisten toimijoiden näkökannat.

(109)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli maksupalvelujen sisämarkkinoiden yhdentymisen jatkamista, koska se edellyttää eri jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin tällä hetkellä sisältyvien lukuisten erilaisten sääntöjen yhdenmukaistamista, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(110)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (26) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, josta käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(111)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja hän on antanut 5 päivänä joulukuuta 2013 lausunnon (27).

(112)

Direktiivit 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU sekä asetus (EU) N:o 1093/2010 olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti.

(113)

Direktiiviin 2007/64/EY tarvittavien muutosten suuren määrän vuoksi kyseinen direktiivi on aiheellista kumota ja korvata,

a)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (28) 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määritellyt luottolaitokset, mukaan lukien niiden mainitun kohdan 17 alakohdassa tarkoitetut sivukonttorit, jos tällaiset sivukonttorit sijaitsevat unionissa, siitä riippumatta, sijaitsevatko niiden päätoimipaikat unionissa tai direktiivin 2013/36/EU 47 artiklan ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti unionin ulkopuolella;

b)

direktiivin 2009/110/EY 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset, mukaan lukien – mainitun direktiivin 8 artiklan ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti – niiden sivukonttorit, jos tällaiset sivukonttorit sijaitsevat unionissa ja niiden päätoimipaikat sijaitsevat unionin ulkopuolella, siltä osin kuin näiden sivukonttoreiden maksupalvelut liittyvät sähköisen rahan liikkeeseen laskemiseen;

c)

postisiirtoa hoitavat laitokset, joilla on kansallisen lainsäädännön nojalla oikeus tarjota maksupalveluja;

d)

maksulaitokset;

e)

EKP ja kansalliset keskuspankit, kun ne eivät toimi raha- tai muina viranomaisina;

f)

jäsenvaltiot tai niiden alueelliset tai paikalliset viranomaiset, kun ne eivät toimi viranomaisina.

a)

maksupalveluehtojen avoimuutta ja maksupalveluihin liittyviä tietojenantovaatimuksia; sekä

b)

maksupalvelunkäyttäjien ja -tarjoajien oikeuksia ja velvoitteita, kun maksupalveluja tarjotaan tavanomaisena ammatti- tai liiketoimintana.

a)

maksutapahtumat, jotka toteutetaan yksinomaan käteisenä suoraan maksajalta maksunsaajalle ilman välittäjää;

b)

maksutapahtumat, jotka toteutetaan maksajalta maksunsaajalle sellaisen kaupallisen asiamiehen välityksellä, jolla on sopimuksen perusteella lupa neuvotella tai sopia tavaroiden tai palveluiden myynnistä tai ostosta ainoastaan maksajan tai ainoastaan maksunsaajan puolesta;

c)

ammattimainen seteleiden ja metallirahojen fyysinen kuljetus, mukaan lukien niiden vastaanottaminen, käsittely ja luovuttaminen;

d)

maksutapahtumat, joissa on kyse ei-ammattimaisesta käteisrahan vastaanottamisesta ja luovuttamisesta voittoa tavoittelemattoman toiminnan tai hyväntekeväisyyden yhteydessä;

e)

palvelut, joissa maksunsaaja antaa tavaroiden tai palvelujen oston yhteydessä maksutapahtuman osana käteisrahaa maksajalle maksupalvelunkäyttäjän sitä nimenomaisesti pyydettyä juuri ennen maksutapahtuman toteuttamista;

f)

käteisellä suoritettavat valuutanvaihto-operaatiot, joissa varoja ei pidetä maksutilillä;

g)

maksutapahtumat, joiden perustana on jokin seuraavista maksupalveluntarjoajan asettamista asiakirjoista, joiden tarkoituksena on asettaa varoja maksunsaajan käytettäväksi:

h)

maksutapahtumat, jotka toteutetaan maksujärjestelmässä tai arvopaperien selvitysjärjestelmässä selvitysosapuolten, keskuksena toimivan vastapuolen, selvitysyhteisön ja/tai keskuspankkien ja muiden järjestelmään osallistujien ja maksupalveluntarjoajien välillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 artiklan soveltamista;

i)

maksutapahtumat, jotka liittyvät h alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden tai sijoituspalveluyritysten, luottolaitosten, sijoituspalveluja tarjoavien yhteissijoitusyritysten tai omaisuudenhoitoyhtiöiden ja kaikkien muiden yhteisöjen, joilla on lupa pitää rahoitusvälineitä säilytyksessä, harjoittamaan arvopapereiden omaisuudenhoitoon, mukaan lukien osingot, tuotot tai muut suoritukset, taikka lunastukseen tai myyntiin;

j)

maksupalveluiden tarjoamista tukevat palvelut, joista tekniset palveluntarjoajat huolehtivat saamatta siirrettäviä varoja missään vaiheessa haltuunsa, kuten tietojen käsittely ja tallentaminen, luottamusta ja yksityisyyttä suojaavat palvelut, tietojen ja henkilöllisyyden varmentaminen, tietotekniikan ja viestintäverkkojen tarjoaminen, maksupalveluissa käytettävien päätteiden ja laitteiden tarjoaminen ja ylläpitäminen, lukuun ottamatta maksutoimeksianto- ja tilitietopalveluita;

k)

palvelut, jotka perustuvat erityisiin maksuvälineisiin, joita voidaan käyttää ainoastaan rajoitetusti siten, että jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

l)

maksutapahtumat, joita sähköisten viestintäverkkojen tai palvelujen tarjoaja tarjoaa verkon tai palvelun käyttäjälle sähköisten viestintäpalvelujen lisäksi:

edellyttäen, että kunkin i ja ii alakohdassa tarkoitetun erillisen maksutapahtuman arvo on enintään 50 euroa ja että:

m)

maksupalveluntarjoajien, niiden asiamiesten tai sivukonttoreiden väliset, niiden omaan lukuun toteutettavat maksutapahtumat;

n)

emoyrityksen ja sen tytäryrityksen väliset tai saman emoyrityksen tytäryritysten väliset maksutapahtumat ja niihin liittyvät palvelut, jotka toteutetaan ilman, että muu kuin samaan ryhmään kuuluva yritys toimii maksupalveluntarjoajana yritysryhmään kuuluvien yritysten välillä;

o)

sellaisten palveluntarjoajien käteisautomaateista tapahtuvaa käteisrahan nostoa varten tarjoamat palvelut, jotka toimivat yhden tai useamman kortin liikkeeseenlaskijan puolesta ja jotka eivät ole maksutililtä rahaa nostavan asiakkaan kanssa tehdyn puitesopimuksen osapuolia edellyttäen, että nämä palveluntarjoajat eivät toteuta liitteessä I tarkoitettuja muita maksupalveluja. Asiakkaalle on kuitenkin annettava tiedot 45, 48, 49 ja 59 artiklassa tarkoitetuista, nostoista mahdollisesti veloitettavista palvelumaksuista ennen noston suorittamista sekä sen jälkeen kuitti käteisen rahan vastaanottamisesta maksutapahtuman päätteeksi.

1.

’kotijäsenvaltiolla’ jompaakumpaa seuraavista:

2.

’vastaanottavalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, joka ei ole kotijäsenvaltio ja jossa maksupalveluntarjoajalla on asiamies tai sivukonttori taikka jossa se tarjoaa maksupalveluja;

3.

’maksupalvelulla’ mitä tahansa liitteessä I mainittua liiketoimintaa;

4.

’maksulaitoksella’ oikeushenkilöä, jolle on 11 artiklan mukaisesti myönnetty toimilupa maksupalvelujen tarjoamiseen ja toteuttamiseen kaikkialla unionissa;

5.

’maksutapahtumalla’ maksajan käynnistämää tai maksajan puolesta käynnistettyä toimenpidettä taikka maksunsaajan käynnistämää toimenpidettä, jossa on kyse varojen asettamisesta käytettäväksi, siirtämisestä tai nostamisesta maksajan ja maksunsaajan välisistä maksun perustana olevista velvoitteista riippumatta;

6.

’etämaksutapahtumalla’ maksutapahtumaa, joka käynnistetään internetin kautta tai laitteella, jota voidaan käyttää etäviestintään;

7.

’maksujärjestelmällä’ varojensiirtojärjestelmää, jossa on viralliset ja vakioidut järjestelyt ja yhteiset säännöt maksutapahtumien käsittelyä, selvitystä ja/tai katteensiirtoa varten;

8.

’maksajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on maksutilin haltija ja joka antaa luvan maksutoimeksiantoon kyseiseltä maksutililtä tai, jos maksutiliä ei ole, luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka antaa maksutapahtumaa koskevan toimeksiannon;

9.

’maksunsaajalla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka on tarkoitettu maksutapahtuman kohteena olevien varojen vastaanottajaksi;

10

’maksupalvelunkäyttäjällä’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka käyttää maksupalvelua joko maksajan tai maksunsaajan tai molempien ominaisuudessa;

11.

’maksupalveluntarjoajalla’ 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua laitosta tai luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jotka kuuluvat soveltamatta jäätämisen piiriin 32 tai 33 artiklan nojalla;

12.

’maksutilillä’ yhden tai useamman maksupalvelunkäyttäjän nimissä olevaa tiliä, jota käytetään maksutapahtumien toteuttamiseen;

13.

’maksutoimeksiannolla’ mitä hyvänsä maksajan tai maksunsaajan maksupalveluntarjoajalleen antamaa määräystä toteuttaa maksutapahtuma;

14.

’maksuvälineellä’ henkilökohtaista laitetta ja/tai menettelytapoja, joista maksupalvelunkäyttäjä ja -tarjoaja ovat sopineet keskenään ja joita käytetään maksutoimeksiannon antamiseen;

15.

’maksutoimeksiantopalvelulla’ maksutoimeksiannon käynnistämiseksi maksupalvelunkäyttäjän pyynnöstä toteutettavaa palvelua toisen maksupalveluntarjoajan hallussa olevan maksutilin osalta;

16.

’tilitietopalvelulla’ verkkopalvelua, jonka kautta annetaan koottua tietoa yhdestä tai useammasta maksutilistä, jotka maksupalvelunkäyttäjällä on joko toisen maksupalveluntarjoajan tai useamman kuin yhden maksupalveluntarjoajan hallussa;

17.

’tiliä ylläpitävällä maksupalveluntarjoajalla’ maksupalveluntarjoajaa, joka tarjoaa maksajalle maksutilejä ja hoitaa niitä;

18.

’maksutoimeksiantopalvelun tarjoajalla’ maksupalveluntarjoajaa, joka harjoittaa liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettua liiketoimintaa;

19.

’tilitietopalvelun tarjoajalla’ maksupalveluntarjoajaa, joka harjoittaa liitteessä I olevassa 8 kohdassa tarkoitettua liiketoimintaa;

20.

’kuluttajalla’ luonnollista henkilöä, jonka tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat maksupalvelusopimukset eivät liity hänen elinkeinon, liiketoiminnan tai ammatin harjoittamiseensa;

21.

’puitesopimuksella’ maksupalvelusopimusta, jota sovelletaan tulevien yksittäisten ja peräkkäisten maksutapahtumien toteuttamiseen ja joka voi sisältää maksutilin perustamista koskevat velvollisuudet ja ehdot;

22.

’rahansiirrolla’ maksupalvelua, jossa maksajalta vastaanotetaan varoja ilman maksutilin perustamista maksajan tai maksunsaajan nimiin ja jonka yksinomaisena tarkoituksena on siirtää vastaava määrä maksunsaajalle tai muulle maksunsaajan puolesta toimivalle maksupalveluntarjoajalle ja/tai jossa varat vastaanotetaan maksunsaajan puolesta ja asetetaan tämän käyttöön;

23.

’suoraveloituksella’ maksupalvelua, jolla maksajan maksutiliä veloitetaan maksunsaajan aloitteesta käynnistettävällä maksutapahtumalla, joka perustuu maksajan joko maksunsaajalle tai maksunsaajan maksupalveluntarjoajalle taikka omalle maksupalveluntarjoajalleen antamaan hyväksymiseen;

24.

’tilisiirrolla’ maksupalvelua, jolla maksajan maksutiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja hyvittää maksajan antaman toimeksiannon perusteella maksunsaajan maksutiliä yhdellä tai useammalla maksajan maksutililtä toteutettavalla maksutapahtumalla;

25.

’varoilla’ seteleitä ja metallirahaa, tilirahaa tai direktiivin 2009/110/EY 2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyä sähköistä rahaa;

26.

’arvopäivällä’ viiteajankohtaa, jota maksupalveluntarjoaja käyttää laskiessaan korkoa varoille, jotka veloitetaan maksutililtä tai maksetaan maksutilille;

27.

’viitekurssilla’ valuutan muunnon tai vaihdon yhteydessä laskennan perustana käytettävää vaihtokurssia, jonka maksupalveluntarjoaja on asettanut saataville tai joka on peräisin julkisesti saatavissa olevasta lähteestä;

28.

’viitekorolla’ sovellettavan koron laskennan perustana käytettävää korkoa, joka on peräisin julkisesti saatavissa olevasta lähteestä, jonka molemmat maksupalvelusopimuksen osapuolet voivat tarkistaa;

29.

’tunnistamisella’ menettelyä, jolla maksupalveluntarjoaja voi varmistaa maksupalvelunkäyttäjän henkilöllisyyden tai tietyn maksuvälineen käytön pätevyyden, mukaan lukien käyttäjän henkilökohtaisten turvatunnusten käyttö;

30.

’asiakkaan vahvalla tunnistamisella’ tunnistamista, jossa käytetään tunnistamistiedon luottamuksellisuuden suojaamiseksi menettelyä, joka perustuu kahteen tai useampaan tekijään, jotka kuuluvat toisistaan riippumattomiin ryhmiin, jotka ovat tieto (jotain, minkä vain käyttäjä tietää), hallussapito (jotain, mitä vain käyttäjällä on hallussaan) ja erityinen ominaisuus (jotain, mitä käyttäjä on) siten, että yhden rikkominen ei aseta kyseenalaiseksi muiden luotettavuutta;

31.

’henkilökohtaisilla turvatunnuksilla’ henkilökohtaisesti sovitettuja toimintoja, jotka maksupalveluntarjoaja antaa maksupalvelunkäyttäjälle tunnistamistarkoituksiin;

32.

’arkaluonteisilla maksutiedoilla’ tietoja, joita voidaan käyttää petoksiin ja joihin kuuluvat henkilökohtaiset turvatunnukset. Maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien ja tilitietopalvelun tarjoajien toimintojen osalta tilinhaltijan nimi ja tilinumero eivät ole arkaluonteisia maksutietoja;

33.

’yksilöllisellä tunnisteella’ maksupalveluntarjoajan maksupalvelunkäyttäjälle määrittämää kirjain-, numero- tai merkkiyhdistelmää, joka maksupalvelunkäyttäjän on esitettävä, jotta toinen maksutapahtumaan liittyvä maksupalvelunkäyttäjä ja/tai tämän maksutili voidaan yksiselitteisesti määrittää;

34.

’etäviestintävälineellä’ menetelmää, jota voidaan käyttää maksupalvelusopimuksen tekemiseen ilman, että maksupalveluntarjoaja ja maksupalvelunkäyttäjä ovat samaan aikaan paikalla;

35.

’pysyvällä välineellä’ välinettä, jonka avulla maksupalvelunkäyttäjä voi tallentaa kyseiselle käyttäjälle henkilökohtaisesti osoitettuja tietoja siten, että tiedot ovat helposti saatavilla myöhempää käyttöä varten tietojen käyttötarkoituksen kannalta asianmukaisen ajan, ja joka mahdollistaa tallennettujen tietojen tulostamisen muuttumattomina;

36.

’mikroyrityksellä’ yritystä, joka maksupalvelusopimuksen tekoajankohtana on suosituksen 2003/361/EY liitteessä olevassa 1 artiklassa ja 2 artiklan 1 ja 3 kohdassa määritelty yritys;

37.

’työpäivällä’ päivää, jona maksutapahtuman toteuttamiseen osallistuva maksajan maksupalveluntarjoaja tai maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on avoinna siten, että maksutapahtuma voidaan toteuttaa;

38.

’asiamiehellä’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa maksupalveluja maksulaitoksen puolesta;

39.

’sivukonttorilla’ muuta sellaista liiketoimipaikkaa kuin pääkonttoria, joka on osa maksulaitosta ja joka ei ole oikeushenkilö ja jossa harjoitetaan suoraan kaikkia tai joitain maksulaitoksen liiketoimintaan olennaisesti kuuluvia toimia ja kaikkia maksulaitoksen yhteen jäsenvaltioon perustamia liiketoimipaikkoja yhdessä silloin, kun maksulaitoksen pääkonttori on toisessa jäsenvaltiossa;

40.

’konsernilla’ yritysryhmää, joka muodostuu yrityksistä, joita sitoo toisiinsa direktiivin 2013/34/EU 22 artiklan 1, 2 tai 7 kohdassa tarkoitettu suhde tai yrityksiä, jotka on määritelty komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 241/2014 (29) 4, 5, 6 ja 7 artiklassa ja joita sitoo toisiinsa asetuksen (EU) N:o 575/2013 10 artiklan 1 kohdassa tai 113 artiklan 6 tai 7 kohdassa tarkoitettu suhde;

41.

’sähköisellä viestintäverkolla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (30) 2 artiklan a alakohdassa määriteltyä viestintäverkkoa;

42.

’sähköisellä viestintäpalvelulla’ direktiivin 2002/21/EY 2 artiklan c alakohdassa määriteltyä palvelua;

43.

’digitaalisella sisällöllä’ tavaroita tai palveluja, joita tuotetaan ja tarjotaan digitaalisessa muodossa ja joiden käyttö tai kulutus on rajoitettu tekniseen laitteeseen ja joihin ei sisälly minkäänlaista fyysisen tavaran tai palvelun käyttöä tai kulutusta;

44.

’maksutapahtumien vastaanottamisella’ maksupalveluntarjoajan tarjoamaa maksupalvelua, jossa maksupalveluntarjoaja tekee maksunsaajan kanssa maksutapahtumien hyväksymistä ja käsittelemistä koskevan sopimuksen, joka johtaa varojen siirtoon maksunsaajalle;

45.

’maksuvälineiden myöntämisellä’ maksupalvelua, jossa maksupalveluntarjoaja tarjoaa maksajalle sopimuksen perusteella maksuvälineen, jolla maksajan maksutapahtumat käynnistetään ja käsitellään;

46.

’omilla varoilla’ varoja sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 118 alakohdassa, jolloin vähintään 75 prosenttia ensisijaisesta pääomasta (T1) on ydinpääoman (CET1) muodossa mainitun asetuksen 50 artiklassa tarkoitetuin tavoin, ja toissijainen pääoma (T2) on enintään yksi kolmasosa ensisijaisesta pääomasta (T1);

47.

’tuotemerkillä’ mitä tahansa materiaalista tai digitaalista nimeä, nimitystä, merkkiä, tunnusta tai niiden yhdistelmää, jolla voidaan osoittaa, minkä maksukorttijärjestelyn puitteissa korttipohjaiset maksutapahtumat toteutetaan;

48.

’maksutuotemerkkien yhdistelmäkäytöllä’ (co-badging) kahden tai useamman maksutuotemerkin tai samalle maksutuotemerkille kuuluvan kahden tai useamman maksusovelluksen sisällyttämistä samaan maksuvälineeseen.

a)

toimintasuunnitelma, josta ilmenee erityisesti niiden maksupalvelujen tyyppi, jota on tarkoitus tarjota;

b)

liiketoimintasuunnitelma, jossa on mukana kolmea ensimmäistä tilikautta koskeva alustava talousarvio, joka osoittaa, että hakija kykenee käyttämään tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhteisia järjestelmiä, resursseja ja menettelyjä toimiakseen moitteettomasti;

c)

näyttö siitä, että maksulaitoksella on 7 artiklassa säädetty alkupääoma;

d)

10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen maksulaitosten osalta kuvaus toimenpiteistä, jotka on toteutettu maksupalvelunkäyttäjien varojen suojaamiseksi 10 artiklan mukaisesti;

e)

kuvaus hakijan hallinnointi- ja ohjausjärjestelmistä sekä sisäisistä valvontamekanismeista, mukaan lukien hallinnolliset, riskinhallinta- ja kirjanpitomenettelyt, jotka osoittavat, että nämä hallinnointi- ja ohjausjärjestelmät sekä valvontamekanismit ja -menettelyt ovat oikeasuhteiset, asianmukaiset, moitteettomat ja riittävät;

f)

kuvaus menettelystä, joka on käytössä turvapoikkeamien ja turvallisuuteen liittyvien asiakasvalitusten valvontaa, käsittelyä ja seurantaa varten, mukaan lukien poikkeamien raportointijärjestelmä, jossa otetaan huomioon 96 artiklassa säädetyt maksulaitoksen tietojenantovelvoitteet;

g)

kuvaus prosessista, joka on käytössä arkaluonteisten maksutietojen rekisteröintiä, valvontaa ja seurantaa sekä niihin pääsyn rajoittamista varten;

h)

kuvaus liiketoiminnan jatkuvuutta koskevista järjestelyistä, johon sisältyy keskeisten toimintojen selkeä yksilöinti, tehokkaat varautumissuunnitelmat ja menettely, jota käytetään tällaisten suunnitelmien asianmukaisuuden ja tehokkuuden säännöllisessä testaamisessa ja tarkistamisessa;

i)

kuvaus periaatteista ja määritelmistä, joita käytetään suorituskykyä, maksutapahtumia ja petoksia koskevien tilastotietojen keruussa;

j)

turvapolitiikka-asiakirja, johon sisältyy hakijan maksupalveluihin liittyvä yksityiskohtainen riskinarviointi ja kuvaus turvavalvonta- ja hallintatoimenpiteistä, joiden käytön tarkoituksena on suojata asianmukaisesti maksupalvelunkäyttäjiä havaituilta riskeiltä, mukaan lukien petokset sekä arkaluonteisten tietojen ja henkilötietojen laiton käyttö;

k)

niiden maksulaitosten osalta, joihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (31) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/847 (32) mukaisia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyviä velvoitteita, kuvaus sisäisen tarkastuksen menetelmistä, jotka hakija on ottanut käyttöön täyttääkseen nämä velvoitteet;

l)

hakijan organisaatiorakenteen kuvaus, johon sisältyy tarvittaessa kuvaus asiamiesten ja sivukonttoreiden aiotusta käytöstä ja niitä koskevista paikan päällä ja muualla tehtävistä tarkastuksista, jotka hakija sitoutuu tekemään vähintään vuosittain, sekä kuvaus ulkoistamisjärjestelyistä ja hakijan osallistumisesta kansalliseen tai kansainväliseen maksujärjestelmään;

m)

niiden henkilöiden nimet, jotka omistavat hakijasta suoraan tai välillisesti asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 36 alakohdassa tarkoitetun määräosuuden, heidän osuuksiensa koko sekä näyttö heidän sopivuudestaan ottaen huomioon, että on tarpeen varmistaa maksulaitoksen järkevä ja vakaa hoito;

n)

johtajien ja maksulaitoksen johtotehtävistä vastuussa olevien henkilöiden ja tarvittaessa maksulaitoksen maksupalvelutoiminnan johtamisesta vastuussa olevien henkilöiden nimet sekä näyttö siitä, että he ovat hyvämaineisia ja että heillä on asianmukaiset tiedot ja asianmukainen kokemus maksupalvelujen toteuttamiseksi maksulaitoksen kotijäsenvaltion määrittämällä tavalla;

o)

tarvittaessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/43/EY (33) määriteltyjen lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen nimet;

p)

hakijan oikeudellinen muoto ja yhtiöjärjestys;

q)

hakijan päätoimipaikan osoite.

a)

yrityksen riskiprofiilin;

b)

sen, tarjoaako yritys muita liitteessä I tarkoitettuja maksupalveluja tai harjoittaako se muuta liiketoimintaa;

c)

toiminnan laajuuden:

d)

vastaavien vakuuksien ominaisuudet ja niiden täytäntöönpanon perusteet.

a)

jos maksulaitos tarjoaa ainoastaan liitteessä I olevassa 6 kohdassa tarkoitettua maksupalvelua, sen pääoman on oltava aina vähintään 20 000 euroa;

b)

jos maksulaitos tarjoaa liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettua maksupalvelua, sen pääoman on oltava aina vähintään 50 000 euroa;

c)

jos maksulaitos tarjoaa mitä tahansa liitteessä I olevassa 1–5 kohdassa tarkoitettuja maksupalveluja, sen pääoman on oltava aina vähintään 125 000 euroa.

Menetelmä A

Maksulaitoksen omien varojen määrän on oltava vähintään 10 prosenttia sen edellisen vuoden kiinteistä yleiskustannuksista. Toimivaltaiset viranomaiset voivat mukauttaa tätä vaatimusta maksulaitoksen edellisen vuoden jälkeen tapahtuneen liiketoiminnan merkittävän muutoksen perusteella. Jos maksulaitos on laskenta-ajankohtana harjoittanut liiketoimintaansa alle vuoden ajan, on vaadittava, että sen omat varat ovat suuruudeltaan vähintään 10 prosenttia sen liiketoimintasuunnitelman mukaisista kiinteistä yleiskustannuksista, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset vaadi tuon suunnitelman mukauttamista.

Menetelmä B

Maksulaitoksen omien varojen määrän on oltava vähintään yhtä suuri kuin seuraavien erien summa kerrottuna 2 kohdassa määritellyllä porrastuskertoimella k, jolloin maksujen määrä (payment volume, PV) vastaa yhtä kahdestoistaosaa kyseisen maksulaitoksen edellisenä vuonna toteuttamien maksutapahtumien kokonaismäärästä:

Menetelmä C

Maksulaitoksen omien varojen määrän on oltava vähintään yhtä suuri kuin a alakohdassa määritelty merkitsevä indikaattori kerrottuna b alakohdassa määritellyllä kertoimella ja edelleen 2 kohdassa määritellyllä porrastuskertoimella k:

a)

0,5, jos maksulaitos tarjoaa ainoastaan liitteessä I olevassa 6 kohdassa tarkoitettua maksupalvelua;

b)

1, jos maksulaitos tarjoaa mitä tahansa liitteessä I olevassa 1–5 kohdassa tarkoitettua maksupalvelua.

a)

varoja ei saa missään vaiheessa sekoittaa kenenkään muun luonnollisen henkilön tai minkään muun oikeushenkilön varoihin kuin niiden maksupalvelunkäyttäjien varoihin, joiden lukuun varoja säilytetään ja, jos ne ovat yhä maksulaitoksen hallussa eikä niitä ei ole vielä suoritettu maksunsaajalle tai siirretty toiselle maksupalveluntarjoajalle varojen vastaanottamista seuraavan työpäivän päättymiseen mennessä, ne on talletettava luottolaitoksessa olevalle erilliselle tilille tai sijoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten määrittelemään turvalliseen, likvidiin ja vähäriskiseen varallisuuteen. Lisäksi varat on suojattava kansallisen lainsäädännön mukaisesti maksupalvelunkäyttäjien etua silmällä pitäen maksulaitoksen muiden velkojien saatavia vastaan, erityisesti maksukyvyttömyystapauksessa;

b)

varojen on kuuluttava sellaisen vakuutuksen tai muun vastaavan vakuuden piiriin, jonka on antanut vakuutusyhtiö tai luottolaitos, joka ei kuulu maksulaitoksen kanssa samaan konserniin, ja jonka kattama määrä vastaa määrää, joka olisi vakuutuksen tai muun vastaavan vakuuden puuttuessa erotettu ja joka on maksettava, jos maksulaitos ei kykene täyttämään taloudellisia velvoitteitaan.

a)

ei käytä toimilupaa 12 kuukauden kuluessa, nimenomaisesti luopuu toimiluvasta tai on lopettanut liiketoiminnan yli kuudeksi kuukaudeksi, jos kyseinen jäsenvaltio ei ole säätänyt toimiluvan raukeamisesta tällaisissa tapauksissa;

b)

on saanut toimiluvan antamalla virheellisiä ilmoituksia tai muulla sääntöjenvastaisella tavalla;

c)

ei enää täytä toimiluvan myöntämisen edellytyksiä tai jättää ilmoittamatta toimivaltaiselle viranomaiselle tässä suhteessa tapahtuneesta merkittävästä kehityksestä;

d)

muodostaisi uhan maksujärjestelmän vakaudelle tai siihen kohdistettavalle luottamukselle jatkamalla maksupalveluliiketoimintaansa; tai

e)

on jossakin muussa sellaisessa tilanteessa, joissa toimilupa voidaan peruuttaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

a)

toimiluvan saaneet maksulaitokset ja niiden asiamiehet;

b)

luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, jotka kuuluvat soveltamatta jättämisen piiriin 32 tai 33 artiklan nojalla, ja niiden asiamiehet; ja

c)

2 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut laitokset, joilla on kansallisen lainsäädännön nojalla oikeus tarjota maksupalveluja.

a)

operatiivisten ja niihin läheisesti liittyvien oheispalvelujen tarjoaminen, kuten maksutapahtumien toteuttamisen takaaminen, valuutanvaihtopalvelut, säilytyspalvelut sekä tietojen tallentaminen ja käsittely;

b)

maksujärjestelmien käyttö, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 artiklan soveltamista;

c)

muu liiketoiminta kuin maksupalvelujen tarjoaminen ottaen huomioon unionin ja kansallinen lainsäädäntö.

a)

luotto on liitännäinen, ja se myönnetään yksinomaan maksutapahtuman toteuttamisen yhteydessä;

b)

sen estämättä, mitä luottokorttien avulla tarjottavaa luottoa koskevissa kansallisissa säännöissä määrätään, maksun yhteydessä myönnetty sekä 11 artiklan 9 kohdan ja 28 artiklan mukaisesti toteutettu luotto on maksettava takaisin lyhyessä ajassa, joka ei missään tapauksessa saa ylittää 12 kuukautta;

c)

tällaista luottoa ei saa myöntää varoista, jotka on vastaanotettu tai joita säilytetään maksutapahtuman toteuttamista varten;

d)

maksulaitoksella on oltava aina myönnettyjen luottojen kokonaismäärään nähden tarvittavat omat varat, jotka valvontaviranomainen on hyväksynyt.

a)

asiamiehen nimi ja osoite;

b)

kuvaus sisäisistä valvontamekanismeista, joita asiamies käyttää täyttääkseen direktiivin (EU) 2015/849 mukaiset rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvät velvoitteet ja jotka saatetaan viipymättä ajan tasalle, mikäli alkuperäisessä ilmoituksessa olevia tietoja muutetaan merkittävästi;

c)

maksupalvelujen tarjoamisessa käytettävien asiamiesten johtamisesta vastuussa olevien johtajien ja henkilöiden nimet sekä muiden asiamiesten kuin maksupalveluntarjoajien osalta näyttö siitä, että he ovat soveliaita ja luotettavia henkilöitä;

d)

maksulaitoksen maksupalvelut, joita varten asiamies on saanut toimeksiannon; ja

e)

asiamiehen yksilöllinen tunnistuskoodi tai -numero, jos sellainen on olemassa.

a)

ulkoistaminen ei saa johtaa siihen, että ylin johto siirtää vastuutaan muille;

b)

tässä direktiivissä säädettyä maksulaitoksen suhdetta maksupalvelunkäyttäjiinsä ja velvoitteita niitä kohtaan ei saa muuttaa;

c)

edellytyksiä, jotka maksulaitoksen on täytettävä saadakseen toimiluvan tämän osaston mukaisesti ja pitääkseen sen, ei saa vaarantaa;

d)

muita edellytyksiä, joiden nojalla maksulaitoksen toimilupa on myönnetty, ei saa poistaa tai muuttaa.

a)

vaatia maksulaitosta antamaan tiedot, joita tarvitaan noudattamisen valvontaa varten, täsmentämällä tapauksen mukaan pyynnön tarkoitus sekä määräaika, johon mennessä tiedot on toimitettava;

b)

tehdä tarkastuksia paikan päällä maksulaitoksessa, maksupalveluja maksulaitoksen vastuulla tarjoavan asiamiehen luona tai niitä tarjoavassa sivukonttorissa taikka yksikössä, jolle toimintoja on ulkoistettu;

c)

antaa suosituksia ja ohjeita sekä tarvittaessa sitovia hallinnollisia määräyksiä;

d)

peruuttaa toimilupa tilapäisesti tai lopullisesti 13 artiklan nojalla.

a)

muiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat vastuussa maksulaitosten toimilupien myöntämisestä ja valvonnasta;

b)

EKP ja jäsenvaltioiden kansalliset keskuspankit, kun ne toimivat raha- ja valvontaviranomaisina, ja tilanteen mukaan muut viranomaiset, jotka vastaavat maksu- ja selvitysjärjestelmien valvonnasta;

c)

muut asiaankuuluvat viranomaiset, jotka on nimetty tämän direktiivin, direktiivin (EU) 2015/849 ja muun maksupalveluntarjoajiin sovellettavan unionin lainsäädännön, kuten rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen sovellettavien säädösten, nojalla;

d)

pankkiviranomainen sen edistäessä valvontamekanismien yhdenmukaista ja johdonmukaista toimintaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 1 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

a)

maksulaitoksen nimi, osoite ja tarvittaessa maksulaitoksen toimiluvan numero;

b)

yksi tai useampi jäsenvaltio, jossa se aikoo toimia;

c)

yksi tai useampi tarjottava maksupalvelu;

d)

jos maksulaitos aikoo käyttää asiamiestä, 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot;

e)

jos maksulaitos aikoo käyttää sivukonttoria, 5 artiklan 1 kohdan b ja e alakohdassa tarkoitetut tiedot vastaanottavassa jäsenvaltiossa toteutettavan maksupalveluliiketoiminnan osalta, kuvaus sivukonttorin organisaatiorakenteesta ja sivukonttorin johtamisesta vastuussa olevia koskevat henkilötiedot.

a)

maksulaitoksen vastaanottavissa jäsenvaltioissa toteuttamien tapahtumien kokonaismäärä ja -arvo;

b)

tarjottujen maksupalvelujen tyyppi; ja

c)

vastaanottavaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden asiamiesten kokonaismäärä.

a)

kyseisen henkilön sekä tämän asiamiehen, josta henkilö ottaa täyden vastuun, toteuttamien maksutapahtumien kuukausittainen keskiarvo edeltävien 12 kuukauden aikana ei ylitä jäsenvaltion asettamaa rajaa ja on joka tapauksessa enintään 3 miljoonaa euroa. Tätä vaatimusta arvioidaan kyseisen henkilön liiketoimintasuunnitelman mukaisen ennakoidun maksutapahtumien kokonaismäärän perusteella, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset vaadi kyseisen suunnitelman mukauttamista; ja

b)

yhtäkään liiketoiminnan hallinnointiin tai harjoittamiseen osallistuvaa luonnollista henkilöä ei ole tuomittu rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen liittyvistä rikoksista tai muista talousrikoksista.

a)

sääntöjä, jotka rajoittavat tehokasta osallistumista muihin maksujärjestelmiin;

b)

sääntöjä, joilla asetetaan toimiluvan saaneet maksupalveluntarjoajat tai rekisteröidyt maksupalveluntarjoajat keskenään eriarvoiseen asemaan oikeuksien, velvollisuuksien ja osallistujien valtuuksien suhteen;

c)

institutionaaliseen asemaan perustuvia rajoituksia.

a)

direktiivin 98/26/EY nojalla nimettyihin maksujärjestelmiin;

b)

maksujärjestelmiin, jotka muodostuvat yksinomaan maksupalveluntarjoajista, jotka kuuluvat konserniin.

a)

maksupalveluntarjoajan on 51, 52 ja 56 artiklasta poiketen annettava maksajalle tiedot vain maksupalvelun pääasiallisista ominaisuuksista, mukaan lukien maksuvälineen käyttötapa, vastuukysymykset, perittävät palvelumaksut ja muut perustellun päätöksen tekemisen kannalta olennaiset tiedot sekä tieto siitä, missä 52 artiklan mukaiset muut tiedot ja ehdot ovat helposti saatavilla;

b)

voidaan sopia 54 artiklasta poiketen, että maksupalveluntarjoajan ei edellytetä tekevän puitesopimuksen ehtojen muuttamista koskevaa ehdotusta samalla tavalla kuin 51 artiklan 1 kohdassa on säädetty;

c)

voidaan sopia 57 ja 58 artiklasta poiketen, että maksutapahtuman toteuttamisen jälkeen:

a)

niiden tietojen tai yksilöllisen tunnisteen määrittäminen, jotka maksupalvelunkäyttäjä antaa, jotta maksutoimeksianto voidaan käynnistää tai toteuttaa asianmukaisesti;

b)

tarjottavan maksupalvelun toteuttamisen enimmäiskesto;

c)

kaikki palvelumaksut, jotka maksupalvelunkäyttäjän on suoritettava maksupalveluntarjoajalle, ja tarvittaessa näiden palvelumaksujen erittely;

d)

tarvittaessa todellinen muuntokurssi tai viitekurssi, jota maksutapahtumaan sovelletaan.

a)

maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan nimi, sen päätoimipaikan käyntiosoite ja tarvittaessa siihen jäsenvaltioon sijoittautuneen asiamiehen tai sivukonttorin käyntiosoite, jossa maksupalveluja tarjotaan, ja muut yhteystiedot, mukaan lukien sähköpostiosoite, joilla on merkitystä viestinnässä maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan kanssa; ja

b)

toimivaltaisen viranomaisen yhteystiedot.

a)

vahvistus siitä, että maksutoimeksianto on käynnistetty onnistuneesti maksajan tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan kanssa;

b)

viite, jonka avulla maksaja ja maksunsaaja voivat tunnistaa maksutapahtuman ja maksunsaaja tarvittaessa maksajan, sekä maksutapahtuman yhteydessä siirretyt tiedot;

c)

maksutapahtuman määrä;

d)

tarvittaessa maksutapahtumasta veloitettavien ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajalle maksettavien palvelumaksujen määrä ja tarvittaessa näiden maksujen määrien erittely.

a)

viite, jonka avulla maksaja voi tunnistaa maksutapahtuman, ja tarvittaessa maksunsaajaa koskevat tiedot;

b)

maksutapahtuman määrä maksutoimeksiannossa käytetyssä valuutassa;

c)

niiden maksutapahtumaa koskevien palvelumaksujen määrä, jotka maksajan on suoritettava, sekä tarvittaessa näiden maksujen määrien erittely;

d)

tarvittaessa maksajan maksupalveluntarjoajan maksutapahtumassa käyttämä muuntokurssi tai sitä koskeva viite, jos se eroaa 45 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti tarjotusta kurssista, ja maksutapahtuman määrä tämän valuutan muunnon jälkeen;

e)

maksutoimeksiannon vastaanottopäivä.

a)

viite, jonka avulla maksunsaaja voi tunnistaa maksutapahtuman, ja tarvittaessa maksajaa koskevat tiedot sekä maksutapahtuman yhteydessä siirretyt tiedot;

b)

maksutapahtuman määrä valuutassa, jossa varat ovat maksunsaajan käytettävissä;

c)

niiden maksutapahtumaa koskevien palvelumaksujen määrä, jotka maksunsaajan on suoritettava, sekä tarvittaessa näiden maksujen määrien erittely;

d)

tarvittaessa maksunsaajan maksupalveluntarjoajan maksutapahtumassa käyttämä muuntokurssi ja maksutapahtuman määrä ennen tätä valuutan muuntoa;

e)

tilillepanon arvopäivä.

1.

maksupalveluntarjoajasta:

2.

maksupalvelun käytöstä:

3.

palvelumaksuista, koroista ja muuntokursseista:

4.

yhteydenpidosta:

5.

suoja- ja oikaisutoimenpiteistä:

6.

puitesopimuksen muutoksista ja irtisanomisesta:

7.

oikeussuojasta:

a)

toteuttamisen enimmäiskesto;

b)

maksajalta veloitettavat palvelumaksut;

c)

tarvittaessa palvelumaksujen määrien erittely.

a)

viite, jonka avulla maksaja voi tunnistaa kunkin maksutapahtuman, ja tarvittaessa maksunsaajaa koskevat tiedot;

b)

maksutapahtuman määrä valuutassa, jossa maksajan maksutiliä veloitetaan tai jota käytetään maksutoimeksiannossa;

c)

maksutapahtumasta veloitettavien palvelumaksujen määrä ja tarvittaessa näiden makujen määrien erittely tai korko, joka maksajan on suoritettava;

d)

tarvittaessa maksajan maksupalveluntarjoajan maksutapahtumassa käyttämä muuntokurssi ja maksutapahtuman määrä valuutan muunnon jälkeen;

e)

tililtäoton arvopäivä tai maksutoimeksiannon vastaanottopäivä.

a)

viite, jonka avulla maksunsaaja voi tunnistaa maksutapahtuman ja maksajan, sekä maksutapahtuman yhteydessä siirretyt tiedot;

b)

maksutapahtuman määrä valuutassa, jossa maksunsaajan maksutiliä hyvitetään;

c)

maksutapahtumasta veloitettavien palvelumaksujen määrä ja tarvittaessa näiden maksujen määrien erittely tai korko, joka maksunsaajan on suoritettava;

d)

tarvittaessa maksunsaajan maksupalveluntarjoajan maksutapahtumassa käyttämä muuntokurssi ja maksutapahtuman määrä ennen tätä valuutan muuntoa;

e)

tilillepanon arvopäivä.

a)

69 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, 70 artiklan 1 kohdan c ja d alakohtaa sekä 74 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta, jos maksuvälineen käyttöä tai sen käytön jatkamista ei voida estää;

b)

72 ja 73 artiklaa sekä 74 artiklan 1 ja 3 kohtaa ei sovelleta, jos maksuvälinettä käytetään nimettömästi tai maksupalveluntarjoaja ei voi muista, maksuvälineen ominaisuuksiin liittyvistä syistä osoittaa, että maksutapahtuma oli vahvistettu;

c)

79 artiklan 1 kohdasta poiketen maksupalveluntarjoajalla ei ole velvollisuutta ilmoittaa maksupalvelunkäyttäjälle maksutoimeksiannosta kieltäytymistä, jos toteuttamatta jättäminen ilmenee asiayhteydestä;

d)

80 artiklasta poiketen maksaja ei voi peruuttaa maksutoimeksiantoa sen jälkeen, kun maksaja on lähettänyt maksutoimeksiannon tai maksaja on antanut maksunsaajalle hyväksynnän maksutapahtuman toteuttamiselle;

e)

83 ja 84 artiklasta poiketen sovelletaan muita maksupalvelun toteuttamisen määräaikoja.

a)

maksajan maksutilille on pääsy verkon kautta pyynnön esittämisajankohtana;

b)

maksaja on antanut tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle nimenomaisen hyväksymisen vastata tietyn maksupalveluntarjoajan pyyntöihin saada vahvistus siitä, että tiettyä korttipohjaista maksutapahtumaa vastaava määrä on käytettävissä maksajan maksutilillä;

c)

edellä b alakohdassa tarkoitettu hyväksyminen on annettava, ennen kuin ensimmäinen vahvistamista koskeva pyyntö esitetään.

a)

maksaja on antanut maksupalveluntarjoajalle nimenomaisen hyväksynnän sille, että 1 kohdassa tarkoitettua vahvistusta pyydetään;

b)

maksaja on käynnistänyt kyseisen määrän osalta korttipohjaisen maksutapahtuman käyttäen maksupalveluntarjoajan liikkeeseen laskemaa korttipohjaista maksuvälinettä;

c)

maksupalveluntarjoaja todentaa itsensä tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle ennen kutakin vahvistuspyyntöä ja pitää yhteyttä tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan kanssa turvallisella tavalla 98 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti;

a)

se ei saa milloinkaan pitää hallussaan maksutoimeksiantopalvelun tarjoamisen yhteydessä maksajan varoja;

b)

sen on varmistettava, että maksupalvelunkäyttäjän henkilökohtaiset turvatunnukset eivät ole muiden osapuolten kuin käyttäjän ja henkilökohtaisten turvatunnusten myöntäjän saatavilla ja että maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja välittää ne turvallisten ja toimivien kanavien kautta;

c)

sen on varmistettava, että kaikki muut maksutoimeksiantopalvelun tarjoamisen yhteydessä saadut maksupalvelunkäyttäjää koskevat tiedot annetaan ainoastaan maksunsaajalle ja vain maksupalvelunkäyttäjän hyväksyttyä tämän nimenomaisesti;

d)

aina kun maksutapahtuma käynnistetään, sen on todennettava itsensä maksajan tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle ja pidettävä yhteyttä tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan, maksajan ja maksunsaajan kanssa turvallisella tavalla 98 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti;

e)

se ei saa tallentaa maksupalvelunkäyttäjän arkaluonteisia maksutietoja;

f)

se ei saa pyytää maksupalvelunkäyttäjältä mitään muita tietoja kuin ne. jotka tarvitaan maksutoimeksiantopalvelua varten;

g)

se ei saa käyttää, hankkia eikä säilyttää mitään tietoja muussa tarkoituksessa kuin maksajan nimenomaisesti pyytämän maksutoimeksiantopalvelun suorittamiseksi;

h)

se ei saa muuttaa maksutapahtuman määrää, maksunsaajaa eikä mitään muuta sen ominaisuutta.

a)

pidettävä yhteyttä turvallisesti maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien kanssa 98 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti;

b)

annettava maksutoimeksiantopalvelun tarjoajalle tai asetettava tämän saataville välittömästi maksutoimeksiantopalvelun tarjoajalta saapuneen maksutoimeksiannon vastaanottamisen jälkeen kaikki tiedot maksutapahtuman käynnistämisestä ja kaikki tiedot, joihin tiliä ylläpitävällä maksupalveluntarjoajalla on pääsy maksutapahtuman toteutuksen osalta;

c)

käsiteltävä maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan välityksellä välitettyjä maksutoimeksiantoja syrjimättömällä tavalla erityisesti ajoituksen, ensisijaisuuden tai veloitettavien palvelumaksujen osalta verrattuna maksutoimeksiantoihin, jotka maksaja välittää suoraan, paitsi jos objektiivisista syistä on toimittava toisin.

a)

se saa tarjota vain palveluja, jotka perustuvat maksupalvelunkäyttäjän nimenomaiseen hyväksymiseen;

b)

sen on varmistettava, että maksupalvelunkäyttäjän henkilökohtaiset turvatunnukset eivät ole muiden osapuolten kuin käyttäjän ja henkilökohtaisten turvatunnuksien myöntäjän saatavilla ja että niiden välittäminen tilitietopalvelun tarjoajalle tapahtuu turvallisten ja toimivien kanavien kautta;

c)

sen on kunkin viestintätapahtuman yhteydessä todennettava itsensä yhdelle tai useammalle maksupalvelunkäyttäjän tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle ja pidettävä yhteyttä yhden tai useamman tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan ja maksupalvelunkäyttäjän kanssa turvallisella tavalla 98 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti;

d)

sillä on pääsy ainoastaan nimettyjen maksutilien tietoihin ja niihin liittyviin maksutapahtumiin;

e)

se ei saa pyytää maksutileihin liittyviä arkaluonteisia maksutietoja;

f)

se ei saa käyttää, hankkia eikä säilyttää mitään tietoja muussa tarkoituksessa kuin maksupalvelunkäyttäjän nimenomaisesti pyytämän tilitietopalvelun suorittamiseksi tietosuojasääntöjen mukaisesti.

a)

pidettävä yhteyttä turvallisesti tilitietopalvelun tarjoajien kanssa 98 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti, ja

b)

käsiteltävä tilitietopalvelun tarjoajan palvelujen kautta välitetyt tietopyynnöt syrjimättömällä tavalla, paitsi jos objektiivisista syistä on toimittava toisin.

a)

käytettävä maksuvälinettä noudattaen sen myöntämistä ja käyttöä koskevia ehtoja, joiden on oltava objektiivisia, syrjimättömiä ja tarkoitukseen suhteutettuja;

b)

saatuaan tietää maksuvälineen katoamisesta, varkaudesta tai joutumisesta vääriin käsiin taikka sen oikeudettomasta käytöstä, ilmoitettava tästä ilman aiheetonta viivytystä maksupalveluntarjoajalle tai tämän ilmoittamalle taholle.

a)

sen on varmistettava, että muilla tahoilla kuin maksuvälineen käyttöön oikeutetulla maksupalvelunkäyttäjällä ei ole pääsyä henkilökohtaisiin turvatunnuksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 69 artiklassa säädettyjä maksupalvelunkäyttäjän velvollisuuksia;

b)

se ei saa lähettää maksuvälinettä, jota ei ole tilattu, ellei ole kyse maksupalvelunkäyttäjälle jo annetun maksuvälineen korvaamisesta;

c)

sen on varmistettava, että maksupalvelunkäyttäjällä on aina käytettävissään asianmukaiset keinot tehdä 69 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen ilmoitus tai pyytää maksuvälineen käytön sallimista uudelleen 68 artiklan 4 kohdan mukaisesti; maksupalvelunkäyttäjän pyynnöstä maksupalveluntarjoajan on ilmoituksen tekemistä seuraavan 18 kuukauden jakson ajan annettava maksupalvelunkäyttäjälle keinot, joilla voidaan osoittaa, että maksupalvelunkäyttäjä on tehnyt tällaisen ilmoituksen;

d)

sen on annettava maksupalvelunkäyttäjälle mahdollisuus tehdä 69 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen ilmoitus maksutta, ja se voi veloittaa maksajalta korkeintaan vain maksuvälineeseen suoraan liittyvät korvauskustannukset;

e)

sen on estettävä maksuvälineen käyttö kokonaan sen jälkeen, kun 69 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen ilmoitus on tehty.

a)

maksuvälineen katoaminen, varkaus tai vääriin käsiin joutuminen ei ollut maksajan todettavissa ennen maksua, paitsi jos maksaja on toiminut petollisesti; tai

b)

jos menetys on aiheutunut sellaisen maksupalveluntarjoajan työntekijän tai asiamiehen, sivukonttorin tai sellaisen yksikön toiminnasta tai toimimatta jättämisestä, jolle sen toimintoja oli ulkoistettu.

a)

maksutapahtuman täsmällistä rahamäärää ei ole mainittu varmennuksessa sen antamisajankohtana;

b)

maksutapahtuman rahamäärä on ylittänyt sen, mitä maksaja olisi voinut kohtuudella odottaa ottaen huomioon aikaisempi kulutuskäyttäytyminen, puitesopimuksen ehdot ja muut tapaukseen liittyvät merkitykselliset seikat.

a)

maksaja on antanut hyväksymisen maksutapahtuman toteuttamiseen suoraan maksupalveluntarjoajalle; ja

b)

tapauksen mukaan maksupalveluntarjoaja tai maksunsaaja on antanut maksajalle tai asettanut hänen saatavilleen tulevaa maksutapahtumaa koskevat tiedot sovitulla tavalla vähintään neljä viikkoa ennen eräpäivää.

a)

euromääräisiin maksutapahtumiin;

b)

kansallisiin maksutapahtumiin, jotka toteutetaan euroalueen ulkopuolisen jäsenvaltion rahassa;

c)

maksutapahtumiin, joihin sisältyy vain yksi valuutanmuunto euron ja euroalueen ulkopuolisen jäsenvaltion rahan välillä edellyttäen, että vaadittava valuutan muuntaminen suoritetaan kyseisessä euroalueen ulkopuolisessa jäsenvaltiossa ja että siirto tapahtuu rajatylittävissä maksutapahtumissa euroina.

a)

suoriteta valuutan muuntoa; tai

b)

suoriteta valuutan muuntoa euron ja jonkin jäsenvaltion valuutan välillä tai kahden jäsenvaltion valuuttojen välillä.