1.5.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 130/1

---

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2014/41/EU,

annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014,

rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 82 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

ottavat huomioon Belgian kuningaskunnan, Bulgarian tasavallan, Viron tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan aloitteen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 82 artiklan 1 kohdan mukaan oikeudellinen yhteistyö unionissa rikosoikeuden alalla perustuu tuomioistuinten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen, jota on Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pidetyn Eurooppa-neuvoston jälkeen yleisesti pidetty rikosoikeudellisen yhteistyön kulmakivenä unionissa.

(3)

Neuvoston puitepäätöksessä 2003/577/YOS (2) käsiteltiin tarvetta päätösten välittömään vastavuoroiseen tunnustamiseen todistusaineiston tuhoamisen, muuntamisen, liikuttamisen, siirtämisen tai luovuttamisen estämiseksi. Koska tuo väline koskee ainoastaan jäädyttämisvaihetta, jäädyttämispäätökseen on kuitenkin liitettävä erillinen pyyntö todistusaineiston toimittamisesta jäädyttämispäätöksen antaneeseen valtioon, jäljempänä ’päätöksen antanut valtio’, keskinäiseen oikeusapuun rikosasioissa sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Tämän tuloksena on kaksivaiheinen menettely, mikä heikentää välineen tehokkuutta. Lisäksi tämä järjestelmä on olemassa perinteisten yhteistyövälineiden rinnalla, minkä vuoksi toimivaltaiset viranomaiset turvautuvat siihen käytännössä harvoin.

(4)

Eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä koskeva neuvoston puitepäätös 2008/978/YOS (3) hyväksyttiin, jotta vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta voitaisiin soveltaa esineiden, asiakirjojen ja tietojen hankkimiseksi rikosasian käsittelyä varten. Eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä voidaan kuitenkin soveltaa vain jo olemassa olevien todisteiden osalta, ja näin ollen se kattaa todisteisiin liittyvän rikosoikeudellisen yhteistyön vain rajoitetussa määrin. Koska sen soveltamisala on rajoitettu, toimivaltaiset viranomaiset ovat vapaasti voineet käyttää joko uutta järjestelmää tai keskinäisen oikeusavun menettelyjä, joita voidaan joka tapauksessa edelleen soveltaa todisteisiin, jotka eivät kuulu eurooppalaisen todisteiden luovuttamismääräyksen soveltamisalaan.

(5)	Puitepäätösten 2003/577/YOS ja 2008/978/YOS tekemisen jälkeen on käynyt selväksi, että olemassa oleva todisteiden hankkimista koskeva järjestelmä on liian pirstoutunut ja monimutkainen. Uusi lähestymistapa on sen vuoksi tarpeen.

(6)

Eurooppa-neuvosto katsoi 10–11 päivänä joulukuuta 2009 hyväksymässään Tukholman ohjelmassa, että olisi yhä jatkettava toimia, joilla pyritään luomaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen pohjautuva kattava järjestelmä todisteiden saamiseksi asioissa, joilla on rajatylittävä ulottuvuus. Eurooppa-neuvosto totesi, että tällä alalla voimassa olevat välineet muodostivat hajanaisen järjestelmän ja että tarvittiin uusi lähestymistapa, joka perustuu vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen mutta jossa otetaan huomioon myös perinteisen keskinäistä oikeusapua koskevan järjestelmän joustavuus. Eurooppa-neuvosto vaati sen vuoksi kattavaa järjestelmää, jolla korvattaisiin kaikki tällä alalla voimassa olevat välineet, puitepäätös 2008/978/YOS mukaan luettuna, ja joka kattaisi mahdollisimman pitkälle kaikentyyppiset todisteet, sisältäisi määräaikoja täytäntöönpanolle sekä rajoittaisi mahdollisimman paljon kieltäytymisperusteita.

(7)

Tämä uusi lähestymistapa perustuu yhteen ainoaan välineeseen, eurooppalaiseen tutkintamääräykseen. Eurooppalainen tutkintamääräys on määrä antaa tarkoituksin saada yksi tai useampi erityinen tutkintatoimenpide suoritetuksi eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanevassa valtiossa, jäljempänä ’täytäntöönpanovaltio’, todisteiden hankkimista varten. Tämä sisältää sellaisten todisteiden hankkimisen, jotka jo ovat täytäntöönpanoviranomaisen hallussa.

(8)

Eurooppalainen tutkintamääräyksen soveltamisalan olisi oltava horisontaalinen ja sitä olisi sen vuoksi sovellettava kaikkiin tutkintatoimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on todisteiden hankkiminen. Yhteisen tutkintaryhmän perustaminen ja todisteiden hankkiminen sellaisessa ryhmässä edellyttävät kuitenkin erityisiä sääntöjä, joita on parempi käsitellä erikseen. Tämän tyyppisiin tutkintatoimenpiteisiin olisi sen vuoksi edelleen sovellettava voimassa olevia välineitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin soveltamista.

(9)	Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava rajojen kummallakin puolen tapahtuvaan tarkkailuun, jota tarkoitetaan Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyssä yleissopimuksessa (4).

(10)

Eurooppalaisen tutkintamääräyksen kohteena olisi oltava suoritettava tutkintatoimenpide. Määräyksen antanut viranomainen voi parhaiten arvioida kyseessä olevan tutkinnan yksityiskohtien tuntemuksensa perusteella, mitä tutkintatoimenpidettä on käytettävä. Täytäntöönpanoviranomaisen olisi kuitenkin aina kun se on mahdollista käytettävä muun tyyppistä tutkintatoimenpidettä, jos määräyksessä mainittua toimenpidettä ei ole sen kansallisessa lainsäädännössä tai toimenpidettä ei voitaisi käyttää vastaavassa kansallisessa tapauksessa. Käytön mahdollisuudella olisi tarkoitettava tilanteita, joissa määräyksessä mainittu tutkintatoimenpide on täytäntöönpanovaltion lainsäädännössä mutta sitä voidaan lain mukaan käyttää vain tietyissä tilanteissa, esimerkiksi jos tutkintatoimenpide voidaan toteuttaa ainoastaan tietyn vakavuusasteen rikosten osalta, sellaisia henkilöitä kohtaan, joiden osalta on jo tietyntasoisia epäilyjä, tai asianomaisen henkilön suostumuksella. Täytäntöönpanoviranomainen voi turvautua myös toisentyyppiseen tutkintatoimenpiteeseen, jos sillä päästäisiin samaan tulokseen kuin eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainitulla tutkintatoimenpiteellä sellaisin keinoin, joilla puututaan vähemmän asianomaisen henkilön perusoikeuksiin.

(11)

Eurooppalainen tutkintamääräys olisi valittava silloin, kun tutkintatoimenpiteen täytäntöönpano vaikuttaa käsillä olevaan asiaan nähden oikeasuhteiselta, riittävältä ja soveltuvalta. Määräyksen antavan viranomaisen olisi siksi selvitettävä, ovatko etsityt todisteet tarpeen ja oikeassa suhteessa menettelyn tarkoitukseen nähden, onko valittu tutkintatoimenpide välttämätön ja oikeassa suhteessa kyseessä olevien todisteiden hankkimiseen nähden ja onko toinen jäsenvaltio otettava mukaan näiden todisteiden hankkimiseen antamalla eurooppalainen tutkintamääräys. Sama arviointi olisi suoritettava vahvistusmenettelyssä, jos tämän direktiivin mukaisesti vaaditaan eurooppalaisen tutkintamääräyksen vahvistamista. Eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta ei saisi kieltäytyä muilla kuin tässä direktiivissä esitetyillä perusteilla. Täytäntöönpanoviranomaisella olisi kuitenkin oltava oikeus valita vähemmän yksityisyyteen puuttuva tutkintatoimenpide kuin se, joka on mainittu asianomaisessa eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä, jos sen avulla voidaan päästä vastaaviin tuloksiin.

(12)

Eurooppalaista tutkintamääräystä antaessaan määräyksen antavan viranomaisen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseen, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 48 artiklassa tunnustettuja oikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti. Syyttömyysolettama sekä oikeus puolustukseen rikosoikeudellisissa menettelyissä ovat eräs perusoikeuskirjassa rikosoikeuden alalla tunnustettujen perusoikeuksien kulmakivi. Tällaisten oikeuksien rajoittamisessa tämän direktiivin mukaisesti määrätyllä tutkintatoimenpiteellä olisi noudatettava täysimääräisesti perusoikeuskirjan 52 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia, jotka koskevat rajoituksen välttämättömyyttä, oikeasuhteisuutta sekä tavoitteita, joihin sillä olisi pyrittävä, erityisesti tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.

(13)

Varmistaakseen eurooppalaisen tutkintamääräyksen toimittamisen täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle määräyksen antanut viranomainen voi käyttää kaikkia mahdollisia tai asiaankuuluvia toimittamiskeinoja, esimerkiksi Euroopan oikeudellisen verkoston suojattua televiestintäjärjestelmää, Eurojustia tai muita oikeus- tai lainvalvontaviranomaisten käyttämiä kanavia.

(14)	Jäsenvaltioita rohkaistaan kielijärjestelyä koskevan ilmoituksen antaessaan sisällyttämään siihen vähintään yksi unionissa yleisesti käytetty kieli, joka ei ole mikään asianomaisen jäsenvaltion virallinen kieli.

(15)	Tämä direktiivi olisi pantava täytäntöön ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2010/64/EU (5), 2012/13/EU (6) sekä 2013/48/EU (7), jotka koskevat menettelyä koskevia oikeuksia rikosoikeudellisissa menettelyissä.

(16)	Muita kuin pakkokeinoja käsittäviä tutkintatoimenpiteitä voisivat olla esimerkiksi toimenpiteet, jotka eivät, kansallisesta lainsäädännöstä riippuen, loukkaa oikeutta yksityisyyteen tai oikeutta omaisuuteen.

(17)

Ne bis in idem -periaate on oikeuden perusperiaate unionissa, joka tunnustetaan perusoikeuskirjassa ja jota on kehitetty Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Täytäntöönpanoviranomaisella olisi siksi oltava oikeus kieltäytyä eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta, jos sen täytäntöönpano olisi mainitun periaatteen vastaista. Koska eurooppalaisen tutkintamääräyksen perustana oleva menettely on luonteeltaan alustava, sen täytäntöönpanosta ei saisi kieltäytyä, jos sen tarkoituksena on selvittää mahdollinen ristiriita ne bis in idem -periaatteen kanssa tai jos määräyksen antanut viranomainen on vakuuttanut, että eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanon tuloksena toimitettuja todisteita ei käytetä syyte- tai rankaisutoimiin sellaista henkilöä kohtaan, jonka asian käsittely on saatettu lopullisesti päätökseen toisessa jäsenvaltiossa samojen tosiseikkojen osalta.

(18)

Tällä direktiivillä ei, kuten ei muillakaan vastavuoroisen tunnustamisen välineillä, ole vaikutusta velvoitteeseen kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa ja perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia ja oikeudellisia perusperiaatteita. Tähän tekstiin on otettu mukaan erityinen säännös tämän selventämiseksi.

(19)

Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen perustaminen unioniin perustuu keskinäiseen luottamukseen ja olettamaan siitä, että muut jäsenvaltiot noudattavat unionin oikeutta ja erityisesti perusoikeuksia. Tuo olettama on kuitenkin kumottavissa. Jos on olemassa painavia syitä olettaa, että eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainitun tutkintatoimenpiteen toteuttaminen johtaisi kyseessä olevan henkilön perusoikeuden loukkaamiseen ja siihen, että täytäntöönpanovaltio laiminlöisi perusoikeuskirjassa tunnustettujen perusoikeuksien suojelua koskevan velvoitteensa, tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta olisi siten kieltäydyttävä.

(20)

Eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä olisi voitava kieltäytyä, jos sen tunnustaminen tai täytäntöönpano täytäntöönpanovaltiossa merkitsisi koskemattomuuden tai erivapauden loukkaamista kyseisessä valtiossa. Koskemattomuuden tai erivapauden käsitteelle ei ole unionin oikeudessa yhteistä määritelmää; näin ollen nämä käsitteet määritellään täsmällisesti kansallisessa oikeudessa ja määritelmään voi sisältyä terveydenhuolto- ja oikeusalan ammatteihin sovellettavia suojatoimia, mutta niitä ei saisi tulkita tavalla, joka on vastoin tiettyjen kieltäytymisperusteiden kumoamista koskevaa velvoitetta, josta määrätään keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehtyyn yleissopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa (8). Tähän voi kuulua myös lehdistön vapautta ja ilmaisuvapautta muissa tiedotusvälineissä koskevia sääntöjä, vaikka niitä ei välttämättä pidetä erivapautena tai koskemattomuutena.

(21)

Määräajat ovat tarpeen jäsenvaltioiden välisen nopean, tehokkaan ja johdonmukaisen rikosoikeudellisen yhteistyön varmistamiseksi. Tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskeva päätös olisi tehtävä sekä tutkintatoimenpiteen varsinainen suorittaminen olisi toteutettava yhtä ripeästi ja ensisijaisesti kuin vastaavassa kansallisessa tapauksessa. Olisi säädettävä määräajoista, jotta voidaan varmistaa päätöksenteko tai täytäntöönpano kohtuullisessa ajassa tai jotta voidaan täyttää asian käsittelyyn liittyvät vaatimukset määräyksen antaneessa valtiossa.

(22)

Eurooppalaista tutkintamääräystä vastaan käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen olisi oltava vähintään yhtäläiset kuin ne, jotka ovat käytettävissä kansallisessa tapauksessa asianomaista tutkintatoimenpidettä vastaan. Jäsenvaltioiden olisi kansallisen oikeutensa mukaisesti varmistettava, että nämä oikeussuojakeinot ovat käytettävissä, muun muassa ilmoittamalla kaikille asianomaisille osapuolille hyvissä ajoin mahdollisuuksista käyttää näitä oikeussuojakeinoja ja siitä, miten tämä tehdään. Tapauksissa, joissa asianomainen osapuoli esittää täytäntöönpanovaltiossa eurooppalaista tutkintamääräystä vastaan huomautuksia sen antamisen aineellisten perusteiden osalta, on suositeltavaa, että tieto tällaisesta riitauttamisesta toimitetaan määräyksen antaneelle viranomaiselle ja että asianomaiselle osapuolelle ilmoitetaan siitä.

(23)

Täytäntöönpanovaltion olisi vastattava yksin eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta omalla alueellaan aiheutuvista kustannuksista. Tämä järjestely on vastavuoroisen tunnustamisen yleisperiaatteen mukainen. Eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta saattaa kuitenkin aiheutua poikkeuksellisen korkeita kustannuksia täytäntöönpanovaltiolle. Tällaisia poikkeuksellisen korkeita kustannuksia voi aiheutua esimerkiksi monitahoisista asiantuntijoiden lausunnoista tai laajoista poliisioperaatioista taikka pitkäkestoisesta tarkkailutoiminnasta. Tämä ei saisi olla eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanon esteenä, ja määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen olisi pyrittävä määrittelemään, mitkä kustannukset on katsottava poikkeuksellisen korkeiksi. Kustannuksia koskevasta kysymyksestä voidaan neuvotella määräyksen antaneen valtion ja täytäntöönpanovaltion kesken, ja on suositeltavaa, että ne ratkaisevat tämä kysymyksen neuvotteluvaiheessa. Viimeisenä keinona määräyksen antanut viranomainen voi joko päättää peruuttaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen tai pitää sen voimassa, jolloin määräyksen antaneen valtion olisi vastattava niistä kustannuksista, jotka täytäntöönpanovaltion arvion mukaan ovat poikkeuksellisen korkeat ja jotka ovat ehdottoman välttämättömiä menettelyn kannalta. Esitetty järjestely ei saisi olla uusi kieltäytymisperuste eikä sitä saisi missään tapauksessa käyttää väärin siten, että lykätään eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanoa tai estetään se.

(24)

Eurooppalainen tutkintamääräys luo todisteiden hankkimiseen yhden ainoan järjestelmän. Tietyntyyppiset tutkintatoimenpiteet edellyttävät kuitenkin muitakin sääntöjä, ja ne olisi mainittava eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä, kuten vapautensa menettäneiden henkilöiden väliaikainen siirtäminen, kuuleminen video- tai puhelinkokouksen avulla, pankkitileihin tai pankkitapahtumiin liittyvien tietojen hankkiminen, valvotut läpilaskut tai peitetutkinnat. Todisteiden hankkimista reaaliajassa, jatkuvasti ja tiettynä ajanjaksona edellyttävien tutkintatoimenpiteiden olisi sisällyttävä eurooppalaisen tutkintamääräyksen piiriin, mutta määräyksen antaneen valtion ja täytäntöönpanovaltion välillä olisi tarvittaessa sovittava käytännön järjestelyistä, jotta voidaan ottaa huomioon näiden valtioiden kansallisten lainsäädäntöjen erot.

(25)

Tässä direktiivissä annetaan säännöt, jotka koskevat tutkintatoimenpiteen suorittamista kaikissa rikosoikeudellisen menettelyn vaiheissa, myös oikeudenkäyntivaiheessa, tarvittaessa siten, että asianomainen henkilö osallistuu siihen todisteiden hankkimiseksi. Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa esimerkiksi asianomaisen henkilön väliaikaiseksi siirtämiseksi määräyksen antaneeseen valtioon tai videokokouksen avulla tapahtuvan kuulemisen suorittamiseksi. Jos kyseinen henkilö on määrä siirtää toiseen jäsenvaltioon syytetoimia varten, mikä käsittää myös sen, että tämä henkilö on tuotava tuomioistuimeen oikeudenkäyntiä varten, olisi kuitenkin annettava eurooppalainen pidätysmääräys neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS (9) mukaisesti.

(26)

Jotta eurooppalaisten pidätysmääräysten käyttö olisi oikeasuhteista, määräyksen antavan viranomaisen olisi harkittava, olisiko eurooppalainen tutkintamääräys tehokas ja oikeasuhteinen keino rikosoikeudellisen menettelyn toteuttamiseksi. Määräyksen antavan viranomaisen olisi erityisesti harkittava, voisiko eurooppalaisen tutkintamääräyksen antaminen epäillyn tai syytetyn henkilön kuulemiseksi videoneuvottelua käyttäen olla toimiva vaihtoehto.

(27)

Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa todisteiden saamiseksi rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevan henkilön missä hyvänsä pankissa tai muussa rahoituslaitoksessa kuin pankissa olevista minkä hyvänsä luontoisista tileistä. Tämä mahdollisuus on ymmärrettävä laajasti siten, että se koskee epäiltyjen ja syytettyjen lisäksi myös muita henkilöitä, joiden osalta toimivaltaiset viranomaiset pitävät tällaisia tietoja rikosoikeudellisen menettelyn kuluessa tarpeellisina.

(28)	Kun tässä direktiivissä viitataan rahoituslaitoksiin, tämä käsite olisi tulkittava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/60/EY (10) 3 artiklassa olevan asiaan liittyvän määritelmän mukaisesti.

(29)

Kun eurooppalainen tutkintamääräys annetaan tietojen saamiseksi yksilöidystä pankkitilistä, näiden tietojen olisi tulkittava sisältävän ainakin tilin haltijan nimen ja osoitteen, tiedot tiliä koskevista valtakirjoista ja mahdolliset muut tiedot tai asiakirjat, jotka tilin haltija on toimittanut tiliä avattaessa ja jotka ovat edelleen pankin hallussa.

(30)

Telekuuntelua koskevien tämän direktiivin mukaisten yhteistyömahdollisuuksien ei olisi rajoituttava televiestinnän sisältöön, vaan ne voivat kattaa myös tällaiseen televiestintään liittyvien liikenne- ja paikkatietojen hankkimisen, jolloin toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen vähemmän yksityisyyteen puuttuvien televiestintätietojen hankkimiseksi. Televiestintään liittyvien historiallisten liikenne- ja paikkatietojen hankkimiseksi annettu eurooppalainen tutkintamääräys olisi käsiteltävä eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanoa koskevan yleisen järjestelmän puitteissa, ja sitä voidaan täytäntöönpanovaltion kansallisesta lainsäädännöstä riippuen pitää pakkokeinoja käsittävänä tutkintatoimenpiteenä.

(31)

Jos useampi jäsenvaltio pystyy antamaan tarvittavaa teknistä apua, eurooppalainen tutkintamääräys olisi lähetettävä vain yhdelle niistä ja etusijalle olisi asetettava jäsenvaltio, jossa kyseinen henkilö on. Jäsenvaltioille, joissa telekuuntelun kohde on ja joiden teknistä apua ei tarvita telekuuntelun suorittamiseen, olisi ilmoitettava asiasta tämän direktiivin mukaisesti. Vaikka teknistä apua ei voida saada ainoastaan yhdeltä jäsenvaltiolta, eurooppalainen tutkintamääräys voidaan kuitenkin toimittaa useammalle kuin yhdelle täytäntöönpanovaltiolle.

(32)

Telekuuntelua koskevan pyynnön sisältävän eurooppalaisen tutkintamääräyksen antavan viranomaisen olisi annettava siinä täytäntöönpanoviranomaiselle riittävästi tietoja, kuten tiedot tutkinnan kohteena olevasta rikollisesta toiminnasta, jotta täytäntöönpanoviranomainen pystyy arvioimaan, olisiko kyseessä olevan tutkintatoimenpiteen käyttö vastaavassa kansallisessa tapauksessa sallittua.

(33)

Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, että on tärkeää varmistaa, että yleisesti saatavilla olevia televiestintäverkkoja ja -palveluja kyseisen jäsenvaltion alueella operoiva palvelujen tarjoaja voi antaa teknistä apua tämän välineen mukaisesti tehtävän, lailliseen telekuunteluun liittyvän yhteistyön helpottamiseksi.

(34)

Tämä direktiivi koskee sen soveltamisalasta johtuen väliaikaisia toimenpiteitä vain todisteiden hankkimisen osalta. Tältä osin olisi korostettava, että erilaisia väliaikaisia toimenpiteitä voidaan rikosoikeudellisen käsittelyn kuluessa soveltaa mihin hyvänsä kohteeseen, rahoitusomaisuus mukaan lukien, ei ainoastaan todisteiden hankkimista vaan myös menetetyksi tuomitsemista varten. Väliaikaisten toimenpiteiden kahden tavoitteen välinen ero ei ole aina ilmeinen ja väliaikaisen toimenpiteen tavoite voi muuttua menettelyn kuluessa. Tästä syystä on ensiarvoisen tärkeää pitää yllä tällä alalla sovellettavien eri välineiden välistä joustavaa keskinäistä vaikutussuhdetta. Lisäksi sen arvioiminen, käytetäänkö aineistoa todisteena ja onko se näin ollen eurooppalaisen tutkintamääräyksen kohde, olisi samasta syystä jätettävä määräyksen antavan viranomaisen tehtäväksi.

(35)	Jos asiaankuuluvissa kansainvälisissä välineissä, kuten Euroopan neuvoston puitteissa tehdyissä yleissopimuksissa, viitataan keskinäiseen apuun, olisi katsottava, että tätä direktiiviä on niiden jäsenvaltioiden välillä, joita se sitoo, sovellettava ensisijaisesti näihin yleissopimuksiin nähden.

(36)	Liitteessä D luetellut rikosluokat olisi tulkittava yhdenmukaisesti niille olemassa olevissa vastavuoroista tunnustamista koskevissa oikeudellisissa välineissä annetun tulkinnan kanssa.

(37)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (11) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi niiden kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja niiden kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta Euroopan parlamentti ja neuvosto pitävät tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(38)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on todisteiden hankkimista koskevien päätösten vastavuoroinen tunnustaminen, vaan se voidaan direktiivin laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(39)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa ja perusoikeuskirjassa, erityisesti sen VI osastossa, kansainvälisessä oikeudessa ja kansainvälisissä sopimuksissa, joiden osapuolina unioni tai kaikki jäsenvaltiot ovat, mukaan lukien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehty eurooppalainen yleissopimus, sekä jäsenvaltioiden perustuslaeissa, kunkin niistä soveltamisalalla, tunnustettuja periaatteita. Mitään tässä direktiivissä olevaa ei voida tulkita siten, että se estäisi eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen, jos on syytä objektiivisten seikkojen perusteella katsoa, että eurooppalainen tutkintamääräys on annettu jonkun henkilön asettamiseksi syytteeseen tai rankaisemiseksi sillä perusteella, mikä on hänen sukupuolensa, rotunsa tai etninen alkuperänsä, uskontonsa, seksuaalinen suuntautumisensa, kansalaisuutensa, kielensä tai poliittiset mielipiteensä, tai että jokin näistä syistä voi vahingoittaa hänen asemaansa.

(40)	Luonnollisten henkilöiden suojelu henkilötietoja käsiteltäessä on perusoikeus. Perusoikeuskirjan 8 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti jokaisella on oikeus henkilötietojensa suojaan.

(41)	Jäsenvaltioiden olisi tätä direktiiviä soveltaessaan säädettävä henkilötietojen käsittelyä koskevasta avoimesta politiikasta ja rekisteröidyn oikeudesta käyttää oikeussuojakeinoja henkilötietojensa suojaamiseksi.

(42)

Tämän direktiivin nojalla saatuja henkilötietoja olisi käsiteltävä ainoastaan kun se on välttämätöntä ja tämän olisi oltava oikeassa suhteessa rikosten torjuntaan, tutkintaan, selvittämiseen tai syytteeseenpanoon tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoon ja puolustautumista koskevien oikeuksien käyttöön nähden. Ainoastaan valtuutetuilla henkilöillä olisi oltava pääsy henkilötietoja sisältäviin tietoihin, mikä voidaan saada todentamisprosessien kautta.

(43)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta on ilmoittanut haluavansa osallistua tämän direktiivin hyväksymiseen.

(44)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 1 ja 2 artiklan ja 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti Irlanti ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, se ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin.

(45)	Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, se ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(46)	Euroopan tietosuojavaltuutettu on 5 päivänä lokakuuta 2010 antanut lausunnon (12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (13) 41 artiklan 2 kohdan perusteella,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

EUROOPPALAINEN TUTKINTAMÄÄRÄYS

1 artikla

Eurooppalainen tutkintamääräys ja velvollisuus panna se täytäntöön

1.   Eurooppalainen tutkintamääräys on jäsenvaltion, jäljempänä ’määräyksen antanut valtio’, oikeusviranomaisen antama tai vahvistama oikeudellinen päätös, jonka tarkoituksena on, että toisessa jäsenvaltiossa, jäljempänä ’täytäntöönpanovaltio’, suoritetaan yksi tai useampi yksittäinen tutkintatoimenpide tarkoituksin hankkia todisteita tämän direktiivin mukaisesti.

Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa myös sellaisten todisteiden hankkimiseksi, jotka jo ovat täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten hallussa.

2.   Jäsenvaltioiden on pantava eurooppalainen tutkintamääräys täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen pohjalta ja tämän direktiivin mukaisesti.

3.   Epäilty tai syytettynä oleva henkilö tai tällaisen henkilön puolesta toimiva lakimies voi pyytää eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamista sovellettavien puolustautumista koskevien oikeuksien puitteissa ja kansallisen rikosoikeudellisen menettelyn mukaisesti.

4.   Tällä direktiivillä ei muuteta velvoitetta kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa esitettyjä perusoikeuksia ja oikeusperiaatteita, mukaan luettuna rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevien henkilöiden oikeus puolustukseen, ja oikeusviranomaisille tältä osin kuuluvat velvoitteet säilyvät muuttumattomina.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)	’määräyksen antavalla valtiolla’ tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa eurooppalainen tutkintamääräys annetaan tai on annettu;

b)	’täytäntöönpanovaltiolla’ tarkoitetaan eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöön panevaa jäsenvaltiota, jossa tutkintatoimenpide on määrä suorittaa;

c)

’määräyksen antavalla viranomaisella’ tarkoitetaan i) kyseessä olevassa asiassa toimivaltaista tuomaria, tuomioistuinta, tutkintatuomaria tai yleistä syyttäjää; tai ii) mitä tahansa muuta määräyksen antavan valtion määrittelemää toimivaltaista viranomaista, joka kyseessä olevassa tapauksessa toimii tutkintaviranomaisena rikosoikeudellisessa menettelyssä ja jolla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti toimivalta antaa todisteiden hankkimista koskeva määräys. Määräyksen antavan valtion tuomarin, tuomioistuimen, tutkintatuomarin tai yleisen syyttäjän on lisäksi vahvistettava eurooppalainen tutkintamääräys, ennen kuin se toimitetaan täytäntöönpanoviranomaiselle, sen jälkeen kun on ensin tutkittu sen vastaavan tämän direktiivin mukaisia eurooppalaisten tutkintamääräyksen antamista koskevia, erityisesti 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä. Jos oikeusviranomainen on vahvistanut eurooppalaisen tutkintamääräyksen, tuota viranomaista voidaan pitää eurooppalaisen tutkintamääräyksen toimittamista varten myös määräyksen antaneena viranomaisena.

d)

’täytäntöönpanoviranomaisella’ tarkoitetaan viranomaista, jolla on toimivalta tunnustaa eurooppalainen tutkintamääräys ja varmistaa sen täytäntöönpano tämän direktiivin ja vastaavassa kansallisessa tapauksessa sovellettavien menettelyjen mukaisesti. Tällaiset menettelyt saattavat edellyttää täytäntöönpanovaltion tuomioistuimen lupaa, jos sen kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään.

3 artikla

Eurooppalaisen tutkintamääräyksen soveltamisala

Eurooppalaista tutkintamääräystä sovelletaan kaikkiin tutkintatoimenpiteisiin, lukuun ottamatta yhteisen tutkintaryhmän perustamista ja todisteiden hankkimista tuollaisessa ryhmässä keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen (14), jäljempänä ’yleissopimus’, 13 artiklan ja neuvoston puitepäätöksen 2002/465/YOS (15) mukaisesti, paitsi yleissopimuksen 13 artiklan 8 kohdan ja puitepäätöksen 1 artiklan 8 kohdan soveltamista varten.

4 artikla

Menettelytyypit, joita varten eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa

Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa seuraavien osalta:

a)	rikosoikeudelliset menettelyt, jotka oikeusviranomainen on pannut vireille tai jotka voidaan saattaa oikeusviranomaisessa vireille määräyksen antaneen valtion lainsäädännön mukaisen rikoksen johdosta;

b)

menettelyt, jotka hallintoviranomaiset ovat panneet vireille sellaisten tekojen osalta, jotka ovat määräyksen antavan valtion lainsäädännön mukaan rangaistavia sillä perusteella, että ne ovat lain säännöksiin kohdistuvia rikkomuksia, ja joiden osalta asiaa koskeva päätös voi johtaa menettelyyn erityisesti rikosasioissa tuomiovaltaisessa tuomioistuimessa;

c)

menettelyt, jonka oikeusviranomaiset ovat panneet vireille sellaisten tekojen osalta, jotka ovat määräyksen antavan valtion kansallisen lainsäädännön mukaan rangaistavia sillä perusteella, että ne ovat lain säännöksiin kohdistuvia rikkomuksia, ja joiden osalta asiaa koskeva päätös voi johtaa menettelyyn erityisesti rikosasioissa tuomiovaltaisessa tuomioistuimessa; ja

d)	edellä a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen, sellaisia rikoksia tai rikkomuksia koskevien menettelyjen yhteydessä, joista oikeushenkilön voidaan katsoa olevan vastuussa tai jonka johdosta sille voidaan määrätä rangaistus määräyksen antavassa valtiossa.

5 artikla

Eurooppalaisen tutkintamääräyksen sisältö ja muoto

1.   Määräyksen antavan viranomaisen on täytettävä ja allekirjoitettava liitteessä A olevassa lomakkeessa esitetty eurooppalainen tutkintamääräys sekä todistettava sen sisältö oikeaksi ja asianmukaiseksi.

Eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä on oltava erityisesti seuraavat tiedot:

a)	määräyksen antavaa viranomaista ja tarvittaessa sen vahvistavaa viranomaista koskevat tiedot;

b)	eurooppalaisen tutkintamääräyksen kohde ja perusteet;

c)	asianomaista yhtä tai useampaa henkilöä koskevat tarpeelliset ja saatavilla olevat tiedot;

d)	tutkinnan tai menettelyn kohteena olevan rikoksen kuvaus ja sovellettavat määräyksen antavan valtion rikoslain säännökset;

e)	pyydetyn yhden tai useamman tutkintatoimenpiteen ja hankittavan näytön kuvaus.

2.   Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava, mitä unionin toimielinten yhtä tai useampaa virallista kieltä voidaan asianomaisen jäsenvaltion virallisen kielen tai virallisten kielten lisäksi käyttää eurooppalaisen tutkintamääräyksen täyttämisessä tai kääntämisessä silloin, kun kyseinen jäsenvaltio on täytäntöönpanovaltio.

3.   Eurooppalaisen tutkintamääräyksen antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on käännettävä liitteessä A esitetty eurooppalainen tutkintamääräys jollekin täytäntöönpanovaltion viralliselle kielelle tai jollekin muulle täytäntöönpanovaltion tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoittamalle kielelle.

II LUKU

MÄÄRÄYKSEN ANTAVAA VALTIOTA KOSKEVAT MENETTELYT JA TAKEET

6 artikla

Eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamisen ja toimittamisen edellytykset

1.   Määräyksen antava viranomainen voi antaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen vain, jos seuraavat edellytykset ovat täyttyneet:

a)	eurooppalaisen tutkintamääräyksen antaminen on välttämätöntä ja oikeassa suhteessa 4 artiklassa tarkoitettujen menettelyjen tarkoitukseen nähden ottaen huomioon epäillyn tai syytteessä olevan henkilön oikeudet; ja

b)	eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittu yksi tai useampi tutkintatoimenpide olisi voitu määrätä samoin edellytyksin vastaavassa kansallisessa tapauksessa.

2.   Määräyksen antavan viranomaisen on kussakin tapauksessa arvioitava 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset.

3.   Jos täytäntöönpanoviranomaisella on syytä katsoa, että 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset eivät ole täyttyneet, se voi kuulla määräyksen antanutta viranomaista siitä, miten tärkeää eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpano on. Määräyksen antanut viranomainen voi tämän kuulemisen jälkeen päättää peruuttaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen.

7 artikla

Eurooppalaisen tutkintamääräyksen toimittaminen

1.   Edellä 5 artiklan mukaisesti täytetty eurooppalainen tutkintamääräys toimitetaan määräyksen antaneelta viranomaiselta täytäntöönpanoviranomaiselle millä hyvänsä tavalla, jonka tuloksena voi olla kirjallinen todiste ja sellaisin edellytyksin, joiden nojalla täytäntöönpanovaltio voi todeta määräyksen aitouden.

2.   Kaikki tätä seuraava virallinen yhteydenpito tapahtuu suoraan määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen välillä.

3.   Kukin jäsenvaltio voi nimetä keskusviranomaisen tai, jos sen oikeusjärjestelmä sitä edellyttää, useamman kuin yhden keskusviranomaisen avustamaan toimivaltaisia viranomaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan d kohdan soveltamista. Jäsenvaltio voi antaa yhden tai useamman keskusviranomaisensa tehtäväksi eurooppalaisten tutkintamääräysten hallinnollisen toimittamisen ja vastaanottamisen sekä kaiken muun siihen liittyvän virallisen kirjeenvaihdon, jos tämä on jäsenvaltion sisäisen oikeusjärjestelmän rakenteen vuoksi välttämätöntä.

4.   Määräyksen antanut viranomainen voi toimittaa eurooppalaiset tutkintamääräykset neuvoston yhteisellä toiminnalla 98/428/YOS (16) perustetun Euroopan oikeudellisen verkoston televiestintäjärjestelmän välityksellä.

5.   Jos täytäntöönpanoviranomainen ei ole tiedossa, määräyksen antaneen viranomaisen on tehtävä tarvittavat tiedustelut, muun muassa Euroopan oikeudellisen verkoston yhteyspisteiden avulla, hankkiakseen tätä koskevat tiedot täytäntöönpanovaltiosta.

6.   Jos sillä täytäntöönpanovaltion viranomaisella, joka vastaanottaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen, ei ole toimivaltaa tunnustaa määräystä tai toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä sen täytäntöön panemiseksi, sen on toimitettava eurooppalainen tutkintamääräys viran puolesta täytäntöönpanoviranomaiselle ja ilmoitettava tästä määräyksen antaneelle viranomaiselle.

7.   Eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanon edellyttämien asiakirjojen toimittamiseen tai aitouteen liittyvät ongelmat käsitellään joko määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen suorilla yhteydenotoilla tai tarvittaessa jäsenvaltioiden keskusviranomaisten mukaan ottamisella.

8 artikla

Aiempaan eurooppalaiseen tutkintamääräykseen liittyvä eurooppalainen tutkintamääräys

1.   Jos määräyksen antanut viranomainen antaa aiempaa eurooppalaista tutkintamääräystä täydentävän eurooppalaisen tutkintamääräyksen, sen on mainittava siitä eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä, siten kuin liitteessä A olevan lomakkeen D jaksossa on esitetty.

2.   Jos määräyksen antanut viranomainen avustaa 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanossa täytäntöönpanovaltiossa, se voi, ollessaan läsnä tuossa valtiossa, osoittaa aiempaa eurooppalaista tutkintamääräystä täydentävän eurooppalaisen tutkintamääräyksen suoraan täytäntöönpanoviranomaiselle, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta 33 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti annettuihin ilmoituksiin.

3.   Aiempaa eurooppalaista tutkintamääräystä täydentävä eurooppalainen tutkintamääräys on todistettava oikeaksi 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ja se on tarvittaessa vahvistettava 2 artiklan c alakohdan mukaisesti.

III LUKU

TÄYTÄNTÖÖNPANOVALTIOTA KOSKEVAT MENETTELYT JA TAKEET

9 artikla

Tunnustaminen ja täytäntöönpano

1.   Täytäntöönpanoviranomaisen on tunnustettava tämän direktiivin mukaisesti toimitettu eurooppalainen tutkintamääräys ilman muita muodollisuuksia ja varmistettava sen täytäntöönpano samalla tavalla ja samoja sääntöjä noudattaen, kuin jos täytäntöönpanovaltion viranomainen olisi määrännyt kyseessä olevan tutkintatoimenpiteen, paitsi jos tuo viranomainen päättää vedota johonkin tässä direktiivissä tarkoitettuun eurooppalaisen tutkintamääräyksen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteeseen taikka täytäntöönpanon lykkäämisperusteeseen.

2.   Täytäntöönpanoviranomaisen on noudatettava määräyksen antaneen viranomaisen nimenomaan osoittamia muodollisuuksia ja menettelyjä, jollei tässä direktiivissä ole toisin säädetty ja edellyttäen, että sellaiset muodollisuudet ja menettelyt eivät ole täytäntöönpanovaltion lainsäädännön perusperiaatteiden vastaisia.

3.   Jos täytäntöönpanoviranomainen vastaanottaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen, jota ei ole antanut 2 artiklan c alakohdassa tarkemmin säädetty määräyksen antanut viranomainen, täytäntöönpanoviranomaisen on palautettava eurooppalainen tutkintamääräys määräyksen antaneeseen valtioon.

4.   Määräyksen antanut viranomainen voi pyytää, että yksi tai useampi määräyksen antaneen valtion viranomainen avustaa täytäntöönpanovaltion toimivaltaisia viranomaisia eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanossa, siltä osin kuin määräyksen antaneen valtion nimetyt viranomaiset voisivat vastaavassa kansallisessa tapauksessa avustaa eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittujen tutkintatoimenpiteiden täytäntöönpanossa. Täytäntöönpanoviranomaisen on suostuttava tähän pyyntöön edellyttäen, että tällainen avustaminen ei ole täytäntöönpanovaltion lainsäädännön perusperiaatteiden vastaista eikä vahingoita sen olennaisia kansallisia turvallisuusetuja.

5.   Täytäntöönpanovaltion kansallinen lainsäädäntö sitoo määräyksen antaneen valtion täytäntöönpanovaltiossa läsnä olevia viranomaisia eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanon aikana. Niillä ei ole mitään lainvalvontavaltuuksia täytäntöönpanovaltion alueella, paitsi jos tällaisten valtuuksien käyttö täytäntöönpanovaltion alueella on täytäntöönpanovaltion kansallisen lainsäädännön mukaista, ja siinä määrin kuin siitä on sovittu määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen kesken.

6.   Määräyksen antanut viranomainen ja täytäntöönpanoviranomainen voivat kuulla toisiaan millä hyvänsä asianmukaisilla keinoilla helpottaakseen tämän artiklan tehokasta täytäntöönpanoa.

10 artikla

Erityyppiseen tutkintatoimenpiteeseen turvautuminen

1.   Täytäntöönpanoviranomainen voi aina kun se on mahdollista turvautua muuhun kuin eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittuun tutkintatoimenpiteeseen, jos

a)	eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittua tutkintatoimenpidettä ei ole täytäntöönpanovaltion kansallisessa lainsäädännössä; tai

b)	eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittua tutkintatoimenpidettä ei voitaisi käyttää vastaavassa kansallisessa tapauksessa.

2.   Jäljempänä 11 artiklan soveltamista rajoittamatta 1 kohtaa ei sovelleta seuraaviin tutkintatoimenpiteisiin, joita on aina voitava käyttää täytäntöönpanovaltion kansallisen lainsäädännön mukaan:

a)	sellaisten tietojen tai todisteiden hankkiminen, jotka ovat jo täytäntöönpanoviranomaisen hallussa, ja nämä tiedot ja todisteet olisi voitu täytäntöönpanovaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti hankkia rikosoikeudellisen menettelyn puitteissa tai eurooppalaista tutkintamääräystä varten;

b)	poliisi- tai oikeusviranomaisten pitämiin tietokantoihin sisältyvien ja rikosoikeudellisten menettelyjen puitteissa suoraan täytäntöönpanoviranomaisen saatavilla olevien tietojen hankkiminen;

c)	todistajan, asiantuntijan, uhrin, epäillyn tai syytteessä olevan henkilön taikka kolmannen osapuolen kuuleminen täytäntöönpanovaltion alueella;

d)	muu kuin pakkokeinoja käsittävä tutkintatoimenpide sellaisena kuin se on määritelty täytäntöönpanovaltion lainsäädännössä;

e)	sellaisten henkilöiden tunnistaminen, joilla on jonkin yksilöidyn puhelinnumeron tai IP-osoitteen liittymäsopimus.

3.   Täytäntöönpanoviranomainen voi turvautua eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainitun sijasta muuhun tutkintatoimenpiteeseen myös silloin, kun täytäntöönpanoviranomaisen valitsemalla tutkintatoimenpiteellä päästäisiin samaan tulokseen vähemmän yksityisyyteen puuttuvilla keinoilla kuin sillä tutkintatoimenpiteellä, joka on mainittu eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä.

4.   Kun täytäntöönpanoviranomainen päättää käyttää 1 ja 3 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, sen on ensin ilmoitettava asiasta määräyksen antaneelle viranomaiselle, joka voi päättää peruuttaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen tai täydentää sitä.

5.   Jos eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittua tutkintatoimenpidettä ei 1 kohdan mukaisesti ole täytäntöönpanovaltion lainsäädännössä tai sitä ei voitaisi käyttää vastaavassa kansallisessa tapauksessa ja jos ei ole mitään muuta tutkintatoimenpidettä, jolla päästäisiin samaan tulokseen kuin pyydetyllä tutkintatoimenpiteellä, täytäntöönpanoviranomaisen on ilmoitettava määräyksen antaneelle viranomaiselle, että pyydettyä apua ei ole ollut mahdollista antaa.

11 artikla

Tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteet

1.   Edellä olevan 1 artiklan 4 kohdan soveltamista rajoittamatta eurooppalaisen tutkintamääräyksen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä täytäntöönpanovaltiossa, jos

a)

täytäntöönpanovaltion kansallisen lainsäädännön mukaan on olemassa koskemattomuus tai erioikeus, joka tekee eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanon mahdottomaksi tai on olemassa rikosoikeudellisen vastuun määrittelyä ja rajoittamista koskevia sääntöjä, jotka liittyvät lehdistön vapauteen ja ilmaisuvapauteen muissa tiedotusvälineissä, ja jotka tekevät eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanon mahdottomaksi;

b)	eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpano kyseisessä tapauksessa vahingoittaisi olennaisia kansallisia turvallisuusetuja, vaarantaisi tietolähteen tai edellyttäisi erityisiin tiedustelutoimiin liittyvien, turvallisuusluokiteltujen tietojen käyttöä;

c)	eurooppalainen tutkintamääräys on annettu 4 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitetussa menettelyssä eikä tutkintatoimenpide olisi täytäntöönpanovaltion kansallisen lainsäädännön mukaan sallittu vastaavassa kansallisessa tapauksessa;

d)	eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpano olisi vastoin ne bis in idem -periaatetta;

e)	eurooppalainen tutkintamääräys liittyy rikokseen, joka epäillään tehdyksi määräyksen antaneen valtion alueen ulkopuolella ja kokonaan tai osittain täytäntöönpanovaltion alueella, ja teko, johon liittyen eurooppalainen tutkintamääräys annetaan, ei ole täytäntöönpanovaltiossa rikos;

f)	on olemassa painavia syitä katsoa, että eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainitun tutkintatoimenpiteen toteuttaminen olisi ristiriidassa täytäntöönpanovaltiolle Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan ja perusoikeuskirjan mukaan kuuluvien velvoitteiden kanssa;

g)

menettely, jonka johdosta eurooppalainen tutkintamääräys on annettu, ei ole täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan rikos, paitsi jos se koskee rikosta, joka on lueteltu liitteessä D esitettyihin rikosluokkiin kuuluvana ja jonka määräyksen antanut viranomainen on maininnut eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä, jos siitä voi määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa seurata vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus tai turvaamistoimenpide, jonka enimmäiskesto on vähintään kolme vuotta; tai

h)

eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainitun tutkintatoimenpiteen käyttö on täytäntöönpanovaltion kansallisen lainsäädännön mukaan rajoitettu rikosten luetteloon tai luokkaan taikka rikoksiin, jotka ovat rangaistavia tietyn kynnyksen ylittävällä rangaistuksella, ja johon eurooppalaisen tutkintamääräyksen kohteena oleva rikos ei sisälly.

2.   Edellä olevan 1 kohdan g ja h alakohtaa ei sovelleta 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin tutkintatoimenpiteisiin.

3.   Jos eurooppalainen tutkintamääräys koskee rikosta, joka liittyy veroihin, maksuihin, tulleihin tai valuuttoihin, täytäntöönpanoviranomainen ei saa kieltäytyä tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta sillä perusteella, että täytäntöönpanovaltion lainsäädännössä ei säädetä vastaavasta verosta tai maksusta tai että siinä ei ole samanlaista vero-, maksu-, tulli- tai valuuttasäännöstä kuin määräyksen antaneen valtion lainsäädännössä.

4.   Täytäntöönpanoviranomaisen on 1 kohdan a, b, d, e ja f alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, ennen kuin se päättää olla tunnustamatta tai panematta täytäntöön eurooppalaista tutkintamääräystä joko kokonaisuudessaan tai osittain, kuultava määräyksen antanutta viranomaista jollakin tarkoitukseen soveltuvalla tavalla ja tarvittaessa pyydettävä määräyksen antanutta viranomaista toimittamaan tarvittavat tiedot viipymättä.

5.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa, ja jos täytäntöönpanovaltion viranomaisella on toimivalta luopua erioikeudesta tai koskemattomuudesta, täytäntöönpanoviranomaisen on pyydettävä sitä käyttämään tuota toimivaltaa välittömästi. Jos erioikeudesta tai koskemattomuudesta luopuminen kuuluu toisen valtion viranomaisen tai kansainvälisen järjestön toimivaltaan, tutkintamääräyksen antaneen viranomaisen on pyydettävä kyseessä olevaa viranomaista käyttämään tuota toimivaltaa.

12 artikla

Tunnustamisessa tai täytäntöönpanossa noudatettavat määräajat

1.   Täytäntöönpanoviranomaisen on tehtävä eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskeva päätös ja tutkintatoimenpide on toteutettava yhtä ripeästi ja ensisijaisesti kuin vastaavassa kansallisessa tapauksessa ja joka tapauksessa tässä artiklassa säädetyissä määräajoissa.

2.   Jos määräyksen antanut viranomainen on maininnut eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä, että tässä artiklassa säädettyjä lyhyempi määräaika on menettelyä koskevien määräaikojen, rikoksen vakavuuden tai muiden erityisen kiireellisten olosuhteiden vuoksi välttämätön, tai jos määräyksen antanut viranomainen on maininnut eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä, että tutkintatoimenpide on toteutettava tiettynä ajankohtana, täytäntöönpanoviranomaisen on mahdollisuuksien mukaan otettava tämä vaatimus huomioon.

3.   Täytäntöönpanoviranomaisen on tehtävä eurooppalaisen tutkintamääräyksen tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskeva päätös mahdollisimman pian ja, jollei 5 kohdasta muuta johdu, viimeistään 30 päivän kuluessa siitä, kun toimivaltainen täytäntöönpanoviranomainen on vastaanottanut eurooppalaisen tutkintamääräyksen.

4.   Jollei 15 artiklan mukaisia lykkäämisperusteita ole tai jos eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainitussa tutkintatoimenpiteessä tarkoitettuja todisteita on jo täytäntöönpanovaltion hallussa, täytäntöönpanoviranomaisen on suoritettava tutkintatoimenpide viipymättä ja, jollei 5 kohdasta muuta johdu, viimeistään 90 päivän kuluessa 3 kohdassa tarkoitetun päätöksen tekemisestä.

5.   Jos toimivaltainen täytäntöönpanoviranomainen ei tietyssä tapauksessa pysty noudattamaan 3 kohdassa säädettyä määräaikaa tai 2 kohdassa säädettyä erityistä ajankohtaa, sen on ilmoitettava tästä viipymättä määräyksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle millä tahansa tavalla ilmoittaen viivästyksen syyt ja arvion päätöksen tekemiseen tarvittavasta ajasta. Tällöin 3 kohdassa säädettyä määräaikaa voidaan pidentää enintään 30 päivällä.

6.   Jos toimivaltainen täytäntöönpanoviranomainen ei tietyssä tapauksessa pysty noudattamaan 4 kohdassa säädettyä määräaikaa, sen on ilmoitettava siitä viipymättä määräyksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle millä tahansa tavalla ilmoittaen viivästyksen syyt, ja sen on kuultava määräyksen antanutta viranomaista tutkintatoimenpiteen toteuttamisen asianmukaisesta ajankohdasta.

13 artikla

Todisteiden toimittaminen

1.   Täytäntöönpanoviranomaisen on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanon tuloksena hankitut tai täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten hallussa jo olevat todisteet määräyksen antaneelle valtiolle.

Mikäli eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä niin pyydetään ja jos se täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan on mahdollista, todisteet on välittömästi toimitettava eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanossa 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti avustaville määräyksen antaneen valtion toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Todisteiden toimittaminen voidaan keskeyttää siihen asti, kunnes oikeussuojakeinoa koskeva päätös on annettu, jollei eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä ole mainittu riittäviä syitä sille, että välitön toimittaminen on erityisen tärkeää tutkinnan asianmukaisen toteuttamisen tai yksittäisten oikeuksien turvaaminen kannalta. Todisteiden toimittaminen keskeytetään kuitenkin, jos se aiheuttaisi vakavaa ja peruuttamatonta vahinkoa asianomaiselle henkilölle.

3.   Toimittaessaan hankittuja todisteita täytäntöönpanoviranomaisen on ilmoitettava, vaatiiko se todisteiden palauttamista täytäntöönpanovaltioon heti, kun määräyksen antaneessa valtiossa ei enää tarvita niitä.

4.   Jos kyseiset esineet, asiakirjat tai tiedot jo ovat myös jonkin toisen menettelyn kannalta merkityksellisiä, täytäntöönpanoviranomainen voi määräyksen antaneen viranomaisen nimenomaisesta pyynnöstä ja sen kanssa neuvoteltuaan toimittaa nämä todisteet väliaikaisesti sillä edellytyksellä, että ne palautetaan täytäntöönpanovaltioon heti, kun niitä ei enää tarvita määräyksen antaneessa valtiossa, tai jonain toisena ajankohtana tai jossain toisessa yhteydessä, sen mukaan kuin toimivaltaisten viranomaisten kesken on sovittu.

14 artikla

Oikeussuojakeinot

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeussuojakeinot, jotka vastaavat niitä, joita voidaan käyttää vastaavassa kansallisessa tapauksessa, ovat sovellettavissa eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittuihin tutkintatoimenpiteisiin.

2.   Eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamisen aineelliset perusteet on mahdollista riitauttaa vain nostamalla kanne määräyksen antaneessa valtiossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perusoikeuksien turvaamista täytäntöönpanovaltiossa.

3.   Jollei tämä ei vaikuta kielteisesti 19 artiklan 1 kohdan mukaiseen tutkinnan luottamuksellisuuteen, määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että kansallisen lainsäädännön mukaisista oikeussuojakeinojen käytön mahdollisuuksista ilmoitetaan, kun näistä tulee sovellettavia, ja hyvissä ajoin, jotta voidaan varmistaa, että niitä voidaan tosiasiallisesti käyttää.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeussuojakeinojen käyttämistä koskevat määräajat ovat samat kuin vastaavien kansallisten tapausten osalta säädetyt ja että niitä sovelletaan tavalla, jolla taataan, että asianomaiset osapuolet voivat tosiasiallisesti käyttää näitä oikeussuojakeinoja.

5.   Määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen on ilmoitettava toisilleen eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamista, tunnustamista tai täytäntöönpanoa vastaan käytetyistä oikeussuojakeinoista.

6.   Riitauttaminen ei keskeytä tutkintatoimenpiteen täytäntöönpanoa, ellei sille ole säädetty tätä vaikutusta vastaavissa kansallisissa tapauksissa.

7.   Määräyksen antaneen valtion on otettava huomioon eurooppalaisen tutkintamääräyksen tunnustamisen tai täytäntöönpanon tuloksekas riitauttaminen oman kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeutta puolustukseen ja menettelyn oikeudenmukaisuutta kunnioitetaan, kun arvioidaan eurooppalaisella tutkintamääräyksellä hankittuja todisteita määräyksen antaneen jäsenvaltion rikosoikeudellisissa menettelyissä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta menettelyä koskevia kansallisia sääntöjä.

15 artikla

Tunnustamisen tai täytäntöönpanon lykkäämisen perusteet

1.   Eurooppalaisen tutkintamääräyksen tunnustamista tai täytäntöönpanoa voidaan lykätä täytäntöönpanovaltiossa, jos

a)	määräyksen täytäntöönpano saattaisi haitata vireillä olevaa rikostutkintaa tai syytteeseenpanoa, täytäntöönpanovaltion kohtuulliseksi katsomaan ajankohtaan saakka;

b)	kyseessä olevat esineet, asiakirjat tai tiedot ovat jo käytössä muissa menettelyissä, siihen asti kun niitä ei enää tarvita tuohon tarkoitukseen.

2.   Kun perustetta lykkäämiselle ei enää ole, täytäntöönpanoviranomaisen on välittömästi toteutettava tarvittavat toimenpiteet eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöön panemiseksi ja ilmoitettava tästä määräyksen antaneelle viranomaiselle millä hyvänsä sellaisella tavalla, jonka tuloksena voi olla kirjallinen todiste.

16 artikla

Ilmoittamisvelvollisuus

1.   Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen, joka vastaanottaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen, on viipymättä ja joka tapauksessa viikon kuluessa eurooppalaisen tutkintamääräyksen vastaanottamisesta ilmoitettava eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen vastaanottamisesta täyttämällä ja lähettämällä liitteessä B esitetty lomake.

Jos keskusviranomainen on nimetty 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti, tämä velvoite koskee sekä keskusviranomaista että täytäntöönpanoviranomaista, joka vastaanottaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen keskusviranomaiselta.

Edellä 7 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tämä velvoite koskee sekä toimivaltaista viranomaista, joka on alun perin vastaanottanut eurooppalaisen tutkintamääräyksen, että täytäntöönpanoviranomaista, jolle eurooppalainen tutkintamääräys lopulta toimitetaan.

2.   Rajoittamatta 10 artiklan 4 ja 5 kohdan soveltamista täytäntöönpanoviranomaisen on ilmoitettava määräyksen antaneelle viranomaiselle välittömästi millä tahansa tavalla:

a)	jos täytäntöönpanoviranomaisen on mahdotonta tehdä tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskevaa päätöstä siitä syystä, että liitteessä A esitetty lomake on epätäydellinen tai ilmeisen virheellinen;

b)

jos täytäntöönpanoviranomainen eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanon kuluessa lisäselvityksiä tekemättä katsoo, että voi olla tarpeen toteuttaa tutkintatoimenpiteitä, joita ei alun perin ollut suunniteltu tai joita ei eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamisajankohtana ollut voitu tarkemmin määritellä, jotta määräyksen antanut viranomainen voi erityistapauksessa toteuttaa lisätoimia; tai

c)	jos täytäntöönpanoviranomainen toteaa, että se ei erityistapauksessa voi noudattaa määräyksen antaneen viranomaisen 9 artiklan mukaisesti erikseen osoittamia muodollisuuksia ja menettelyjä.

Määräyksen antaneen viranomaisen pyynnöstä ilmoitus on vahvistettava viipymättä millä hyvänsä sellaisella tavalla, jonka tuloksena voi olla kirjallinen todiste.

3.   Edellä oleva 10 artiklan 4 ja 5 kohdan soveltamista rajoittamatta toimeenpanoviranomaisen on viipymättä millä hyvänsä sellaisella tavalla, jonka tuloksena voi olla kirjallinen todiste, ilmoitettava määräyksen antaneelle viranomaiselle:

a)	mistä hyvänsä 10 tai 11 artiklan mukaisesti tehdystä päätöksestä;

b)	mistä hyvänsä päätöksestä lykätä eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanoa tai tunnustamista, lykkäämisen syistä ja, jos mahdollista, lykkäyksen odotetusta kestosta.

17 artikla

Virkamiesten rikosoikeudellinen vastuu

Määräyksen antaneen valtion virkamiesten ollessa tämän direktiivin soveltamisen yhteydessä täytäntöönpanovaltion alueella näitä virkamiehiä pidetään täytäntöönpanovaltion virkamiehinä heitä vastaan tehtyjen rikosten tai heidän tekemiensä rikosten osalta.

18 artikla

Virkamiesten siviilioikeudellinen vastuu

1.   Jäsenvaltion virkamiesten ollessa tämän direktiivin soveltamisen yhteydessä toisen jäsenvaltion alueella on ensiksi mainittu jäsenvaltio sen jäsenvaltion lainsäädännön, jonka alueella he toimivat, mukaisesti vastuussa mistä hyvänsä vahingosta, jonka sen virkamiehet toimintansa aikana aiheuttavat.

2.   Jäsenvaltio, jonka alueella 1 kohdassa tarkoitettu vahinko on aiheutunut, vastaa tällaisen vahingon korvaamisesta niiden edellytysten mukaisesti, joita sovelletaan sen omien virkamiesten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen.

3.   Jäsenvaltion, jonka virkamiehet ovat aiheuttaneet vahinkoa kenelle tahansa henkilölle toisen jäsenvaltion alueella, on korvattava kokonaisuudessaan määrät, jotka viimeksi mainittu jäsenvaltio on maksanut vahinkoa kärsineille tai heidän oikeudenomistajilleen.

4.   Kukin jäsenvaltio pidättyy 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa pyytämästä kärsimiensä vahinkojen korvaamista toiselta jäsenvaltiolta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen oikeuksien käyttämistä kolmansiin osapuoliin nähden ja lukuun ottamatta 3 kohdan soveltamista.

19 artikla

Luottamuksellisuus

1.   Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että määräyksen antanut viranomainen ja täytäntöönpanoviranomainen ottavat tutkinnan luottamuksellisuuden asianmukaisesti huomioon eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanossa.

2.   Täytäntöönpanoviranomaisen on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti taattava eurooppalaisen tutkintamääräyksen tietojen ja sisällön luottamuksellisuus, paitsi siltä osin kuin on välttämätöntä tutkintatoimenpiteen täytäntöön panemista varten. Mikäli täytäntöönpanoviranomainen ei voi täyttää luottamuksellisuutta koskevaa vaatimusta, sen on ilmoitettava asiasta viipymättä määräyksen antaneelle viranomaiselle.

3.   Määräyksen antaneen viranomaisen on, kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti ja jollei täytäntöönpanoviranomainen toisin osoita, oltava paljastamatta mitään täytäntöönpanoviranomaisen toimittamaa todistetta tai tietoa, paitsi siltä osin kuin sen paljastaminen on välttämätöntä eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä kuvatun tutkinnan tai menettelyn kannalta.

4.   Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että pankit eivät paljasta asianomaiselle pankin asiakkaalle tai muille kolmansille osapuolille, että tietoja on toimitettu määräyksen antaneelle valtiolle 26 ja 27 artiklan mukaisesti tai että tutkintaa ollaan suorittamassa.

20 artikla

Henkilötietojen suoja

Jäsenvaltioiden on tätä direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöä saattaessaan varmistettava, että henkilötiedot suojataan ja että niitä saa käsitellä ainoastaan neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS (17) ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä 28 päivänä tammikuuta 1981 tehdyssä Euroopan neuvoston yleissopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

Pääsy tällaisiin tietoihin on rajoitettava, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rekisteröidyn oikeuksia. Ainoastaan valtuutetuilla henkilöillä saa olla oikeus tutustua näihin tietoihin.

21 artikla

Kulut

1.   Täytäntöönpanovaltio vastaa kaikista täytäntöönpanovaltion alueella aiheutuneista ja eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanoon liittyvistä kustannuksista, jollei tässä direktiivissä toisin säädetä.

2.   Jos täytäntöönpanoviranomainen katsoo, että eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanokustannuksia voidaan pitää poikkeuksellisen korkeina, se voi neuvotella määräyksen antaneen viranomaisen kanssa siitä, voidaanko kustannukset jakaa ja voidaanko eurooppalaista tutkintamääräystä muuttaa ja millä tavalla tämä voi tapahtua.

Täytäntöönpanoviranomaisen on ilmoitettava määräyksen antaneelle viranomaiselle ennakolta yksityiskohtaisesti, miltä osin se pitää kustannuksia poikkeuksellisen korkeina.

3.   Poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa ei voida päästä sopimukseen 2 kohdassa tarkoitetuista kustannuksista, määräyksen antanut viranomainen voi päättää

a)	peruuttaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen kokonaan tai osittain; tai

b)	pitää eurooppalaisen tutkintamääräyksen voimassa ja vastata kustannuksista, siltä osin kuin niitä on pidetty poikkeuksellisen korkeina.

IV LUKU

TIETTYJÄ TUTKINTATOIMENPITEITÄ KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET

22 artikla

Vapautensa menettäneen henkilön väliaikainen siirtäminen määräyksen antaneeseen valtioon tutkintatoimenpiteen toteuttamista varten

1.   Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa täytäntöönpanovaltiossa vapautensa menettäneen henkilön väliaikaiseksi siirtämiseksi sellaisen tutkintatoimenpiteen toteuttamiseksi, jonka tarkoituksena on todisteiden hankkiminen ja joka vaatii kyseisen henkilön läsnäoloa määräyksen antaneen valtion alueella, edellyttäen, että kyseinen henkilö lähetetään takaisin täytäntöönpanovaltion asettamassa määräajassa.

2.   Edellä 11 artiklassa tarkoitettujen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteiden lisäksi eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä myös, jos

a)	vapautensa menettänyt henkilö ei siihen suostu; tai

b)	siirtäminen voi johtaa vapautensa menettäneen henkilön vapaudenmenetysajan pidentymiseen.

3.   Jos täytäntöönpanovaltio katsoo sen välttämättömäksi asianomaisen henkilön ikä taikka fyysinen tai psyykkinen tila huomioiden, mahdollisuus lausua väliaikaisen siirron johdosta annetaan vapautensa menettäneen henkilön oikeudelliselle edustajalle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan a alakohdan soveltamista.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa vapautensa menettäneen henkilön siirtäminen kolmannen jäsenvaltion, jäljempänä ’kauttakulkujäsenvaltio’, alueen kautta on hyväksyttävä hakemuksesta, johon on liitetty kaikki tarvittavat asiakirjat.

5.   Henkilön väliaikaista siirtämistä koskevista käytännön järjestelyistä, mukaan lukien hänen säilöönottoaan määräyksen antaneessa valtiossa koskevat tiedot, sekä ajankohdista, joihin mennessä henkilö on siirrettävä täytäntöönpanovaltion alueelta ja palautettava sinne, on sovittava määräyksen antaneen valtion ja täytäntöönpanovaltion kesken varmistaen, että asianomaisen henkilön fyysinen tai psyykkinen tila sekä määräyksen antaneessa valtiossa vaadittu turvallisuuden taso otetaan huomioon.

6.   Siirrettyä henkilöä on edelleen pidettävä säilössä määräyksen antaneen valtion alueella ja soveltuvin osin kauttakulkujäsenvaltion alueella, sellaisten tekojen tai tuomioiden perusteella, joiden vuoksi hän on ollut vapautensa menettäneenä täytäntöönpanovaltiossa, jollei täytäntöönpanovaltio pyydä hänen vapauttamistaan.

7.   Aika, joka henkilöä pidetään säilössä määräyksen antaneen valtion alueella, vähennetään asianomaiselle henkilölle täytäntöönpanovaltion alueella suoritettavaksi määrätystä tai määrättävästä vapaudenmenetysajasta.

8.   Siirrettyä henkilöä ei saa panna syytteeseen, pidättää tai pitää vangittuna tai muuten rajoittaa hänen henkilökohtaista vapauttaan määräyksen antaneessa valtiossa ennen hänen täytäntöönpanovaltion alueelta lähtöään tehtyjen tekojen tai annettujen tuomioiden perusteella, joita ei ole mainittu eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 kohdan soveltamista.

9.   Edellä 8 kohdassa tarkoitettu koskemattomuus lakkaa, jos siirretty henkilö, jolla on ollut 15 perättäistä päivää siitä päivästä, jolloin määräyksen antaneet viranomaiset eivät enää edellytä hänen läsnäoloaan, mahdollisuus lähteä, on joko

a)	kuitenkin jäänyt alueelle; tai

b)	on palannut lähdettyään alueelta.

10.   Tämän artiklan soveltamisesta aiheutuneet kustannukset katetaan 21 artiklan mukaisesti, lukuun ottamatta henkilön siirrosta määräyksen antaneeseen valtioon tai pois tästä valtiosta aiheutuneita kustannuksia, joista vastaa mainittu valtio.

23 artikla

Vapautensa menettäneen henkilön väliaikainen siirtäminen täytäntöönpanovaltioon tutkintatoimenpiteen toteuttamista varten

1.   Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa määräyksen antaneessa valtiossa vapautensa menettäneen henkilön väliaikaiseksi siirtämiseksi sellaisen tutkintatoimenpiteen toteuttamista varten, jonka tarkoituksena on hankkia todisteita, mitä varten vaaditaan tämän henkilön läsnäoloa täytäntöönpanovaltion alueella.

2.   Tämän artiklan mukaiseen väliaikaiseen siirtämiseen sovelletaan soveltuvin osin 22 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja 3–9 kohtaa.

3.   Tämän artiklan soveltamisesta aiheutuneet kustannukset katetaan 21 artiklan mukaisesti, lukuun ottamatta asianomaisen henkilön siirrosta täytäntöönpanovaltioon tai pois tuosta valtiosta aiheutuneita kustannuksia, joista vastaa määräyksen antanut valtio.

24 artikla

Kuuleminen videokokouksen avulla tai muulla audiovisuaalisesti välitettävällä tavalla

1.   Jos määräyksen antaneen valtion toimivaltaisten viranomaisten on kuultava täytäntöönpanovaltion alueella olevaa henkilöä todistajana tai asiantuntijana, määräyksen antava viranomainen voi antaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen todistajan tai asiantuntijan kuulemiseksi 5–7 kohdan mukaisesti videokokouksen avulla tai muulla audiovisuaalisesti välitettävällä tavalla.

Määräyksen antava viranomainen voi antaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen myös epäillyn tai syytetyn henkilön kuulemista varten videokokouksen avulla tai muulla audiovisuaalisesti välitettävällä tavalla.

2.   Edellä 11 artiklassa tarkoitettujen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteiden lisäksi eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos joko

a)	epäilty tai syytteessä oleva henkilö ei siihen suostu; tai

b)	tällaisen tutkintatoimenpiteen täytäntöönpano asianomaisessa tapauksessa olisi vastoin täytäntöönpanovaltion lainsäädännön perusperiaatteita.

3.   Määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen on sovittava käytännön järjestelyistä. Tällaisista järjestelyistä sovittaessa täytäntöönpanoviranomaisen on

a)	kutsuttava asianomainen todistaja tai asiantuntija kuultavaksi ilmoittaen kuulemiselle määrätyn ajankohdan ja paikan;

b)

kutsuttava epäillyt tai syytteessä olevat henkilöt kuultaviksi täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti ja ilmoitettava tällaisille henkilöille heillä määräyksen antaneen valtion lainsäädännön mukaan olevista oikeuksistaan sellaisena ajankohtana, että he voivat tehokkaasti käyttää oikeuttaan puolustautua;

c)	varmistettava kuultavan henkilöllisyys.

4.   Jos täytäntöönpanoviranomaisen käytettävissä ei tietyssä tapauksessa ole teknisiä välineitä videokokouksen avulla tapahtuvaa kuulemista varten, määräyksen antanut valtio voi keskinäisellä sopimuksella antaa ne sen käyttöön.

5.   Kun kuuleminen tapahtuu videokokouksen avulla tai muulla audiovisuaalisesti välitettävällä tavalla, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a)

täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on oltava läsnä kuulemisen aikana, tarvittaessa tulkin avustamana, ja sen on huolehdittava myös sekä kuultavan henkilöllisyyden varmistamisesta sekä siitä, että täytäntöönpanovaltion lainsäädännön perusperiaatteita noudatetaan. Jos täytäntöönpanoviranomainen katsoo, että täytäntöönpanovaltion lainsäädännön perusperiaatteita rikotaan kuulemisen aikana, sen on välittömästi toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kuulemista jatketaan näiden periaatteiden mukaisesti;

b)	kuultavan henkilön suojelua koskevista toimenpiteistä sovitaan tarvittaessa määräyksen antaneen valtion ja täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten kesken;

c)	kuulemisen toimittaa suoraan määräyksen antaneen valtion toimivaltainen viranomainen oman lainsäädäntönsä mukaisesti, tai se toimitetaan kyseisen viranomaisen johdolla;

d)	määräyksen antaneen valtion tai kuultavan pyynnöstä täytäntöönpanovaltio huolehtii, että kuultavaa henkilöä avustaa tarvittaessa tulkki;

e)

epäillyille tai syytteessä oleville henkilöille on ilmoitettava ennen kuulemista heille täytäntöönpanovaltion ja määräyksen antaneen valtion kansallisen lainsäädännön nojalla kuuluvista menettelyyn liittyvistä oikeuksistaan, myös oikeudesta olla todistamatta. Todistajat ja asiantuntijat voivat vedota heille joko täytäntöönpanovaltion tai määräyksen antaneen valtion lainsäädännön nojalla kuuluvaan oikeuteen olla todistamatta, ja heille on ilmoitettava tästä oikeudesta ennen kuulemista.

6.   Täytäntöönpanoviranomainen laatii, rajoittamatta henkilöiden suojelusta sovittujen toimenpiteiden soveltamista, kuulemisen päätteeksi pöytäkirjan, jossa mainitaan kuulemisen aika ja paikka, kuullun henkilöllisyys, kaikkien muiden kuulemiseen täytäntöönpanovaltiossa osallistuneiden henkilöllisyys ja asema, mahdollisesti annetut valat ja tekniset olosuhteet, joissa kuuleminen tapahtui. Täytäntöönpanoviranomainen toimittaa tämän asiakirjan määräyksen antaneelle viranomaiselle.

7.   Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sen kansallista lainsäädäntöä sovelletaan samalla tavoin, kuin jos kuuleminen tapahtuisi kansallisessa menettelyssä, jos sen alueella tämän artiklan mukaisesti kuultavana oleva henkilö joko kieltäytyy todistamasta, kun hänellä on todistamisvelvollisuus, tai ei todista totuudenmukaisesti.

25 artikla

Kuuleminen puhelinkokouksen avulla

1.   Jos jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kuultava toisen jäsenvaltion alueella olevaa henkilöä todistajana tai asiantuntijana, ensiksi mainitun jäsenvaltion määräyksen antanut viranomainen voi antaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen kuulla todistajaa tai asiantuntijaa puhelinkokouksen avulla 2 kohdassa säädetyin tavoin, jos kuultavan henkilön ei ole asianmukaista tai mahdollista olla henkilökohtaisesti läsnä sen alueella ja se on ensin tutkinut muita sopivia keinoja.

2.   Jollei toisin sovita, 24 artiklan 3, 5, 6 ja 7 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin puhelinkokouksen avulla tapahtuvaan kuulemiseen.

26 artikla

Pankkitilejä ja muita rahoitustilejä koskevat tiedot

1.   Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa sen määrittämiseksi, onko kyseessä olevan rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevalla luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä jossakin täytäntöönpanovaltion alueella sijaitsevassa pankissa yksi tai useampi laadultaan millainen tahansa tili taikka yhtä tai useampaa sellaista tiliä koskeva määräysvalta, ja jos näin on, kaikkien yksilöityjä tilejä koskevien tietojen hankkimiseksi.

2.   Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet voidakseen toimittaa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on, jos tätä pyydetään eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä, sisällytettävä myös tilit, joihin kyseisen rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevalla henkilöllä on valtakirja.

4.   Tämän artiklan mukaista velvoitetta sovelletaan ainoastaan siltä osin, kuin tiedot ovat tilinpitäjäpankin hallussa.

5.   Määräyksen antavan viranomaisen on eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittava syyt, joiden vuoksi se katsoo pyydetyillä tiedoilla todennäköisesti olevan olennaista arvoa kyseisen rikosoikeudellisen menettelyn kannalta ja millä perusteella se olettaa, että täytäntöönpanovaltion pankeissa on kyseinen tili ja, mahdollisuuksien mukaan, mistä pankeista voi olla kyse. Sen on sisällytettävä eurooppalaiseen tutkintamääräykseen myös sellaiset käytettävissä olevat tiedot, jotka voivat helpottaa sen täytäntöönpanoa.

6.   Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa myös sen määrittämiseksi, onko kyseisen rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevalla luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä yksi tai useampi tili jossakin täytäntöönpanovaltion alueella sijaitsevassa muussa rahoituslaitoksessa kuin pankissa. Edellä olevia 3–5 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin. Tällaisessa tapauksessa ja 11 artiklassa tarkoitettujen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteiden lisäksi eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä myös, jos asianomaisen tutkintatoimenpiteen täytäntöönpanoa ei sallittaisi vastaavassa kansallisessa tapauksessa.

27 artikla

Pankkitapahtumia ja muita rahoitustapahtumia koskevat tiedot

1.   Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa tietojen saamiseksi yksilöidyistä pankkitileistä ja sellaisista pankkitapahtumista, jotka on suoritettu tiettynä ajanjaksona yhden tai useamman siinä yksilöidyn tilin kautta, mukaan lukien tiedot mahdollisista lähettäjä- tai vastaanottajatileistä.

2.   Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet voidakseen toimittaa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

3.   Tämän artiklan mukaista velvoitetta sovelletaan ainoastaan siltä osin, kuin tiedot ovat tilinpitäjäpankin hallussa.

4.   Määräyksen antavan viranomaisen on eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittava syyt, joiden johdosta se katsoo pyydettyjen tietojen olevan merkityksellisiä kyseisen rikosoikeudellisen menettelyn kannalta.

5.   Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa myös 1 kohdassa säädettyjen tietojen osalta, kun viitataan muiden rahoituslaitosten kuin pankkien toteuttamiin rahoitustapahtumiin. Edellä olevia 3 ja 4 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin. Tällaisessa tapauksessa ja 11 artiklassa tarkoitettujen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteiden lisäksi eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä myös, jos asianomaisen tutkintatoimenpiteen täytäntöönpanoa ei sallittaisi vastaavassa kansallisessa tapauksessa.

28 artikla

Tutkintatoimenpiteet, joihin liittyy todisteiden hankkimista reaaliaikaisesti, jatkuvasti ja tietyn ajanjakson ajan

1.   Kun eurooppalainen tutkintamääräys annetaan sellaisen tutkintatoimenpiteen täytäntöön panemiseksi, joka edellyttää todisteiden hankkimista reaaliaikaisesti, jatkuvasti ja tietyn ajanjakson ajan, kuten

a)	yhden tai useamman yksilöidyn tilin kautta suoritettujen pankki- tai muiden rahoitustapahtumien seuraamista;

b)	valvottuja läpilaskuja täytäntöönpanovaltion alueella;

sen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä 11 artiklassa tarkoitettujen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteiden lisäksi, jos asianomaisen tutkintatoimenpiteen täytäntöönpanoa ei sallittaisi vastaavassa kansallisessa tapauksessa.

2.   Määräyksen antaneen valtion ja täytäntöönpanovaltion on sovittava 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua tutkintatoimenpidettä koskevista käytännön järjestelyistä sekä aina muulloinkin, kun se on tarpeen.

3.   Määräyksen antaneen viranomaisen on eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittava, miksi se pitää pyydettyjä tietoja merkityksellisinä kyseisen rikosoikeudellisen menettelyn kannalta.

4.   Oikeus toimia sekä johtaa ja valvoa 1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanoon liittyviä operaatioita kuuluu täytäntöönpanovaltion toimivaltaisille viranomaisille.

29 artikla

Peitetutkinta

1.   Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa siinä tarkoituksessa, että täytäntöönpanovaltiota pyydetään avustamaan määräyksen antanutta valtiota peite- tai väärän henkilöllisyyden turvin toimivien virkamiesten suorittamassa rikostutkinnassa, jäljempänä ’peitetutkinta’.

2.   Määräyksen antaneen viranomaisen on eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittava, miksi se katsoo, että peitetutkinnalla on todennäköisesti olennaista merkitystä kyseisen rikosoikeudellisen menettelyn kannalta. Täytäntöönpanovaltion toimivaltaiset viranomaiset tekevät kussakin tapauksessa erikseen ja oman kansallisen lainsäädäntönsä ja menettelynsä asiamukaisesti huomioon ottaen päätöksen tämän artiklan nojalla annetun eurooppalaisen tutkintamääräyksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta.

3.   Edellä 11 artiklassa tarkoitettujen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteiden lisäksi täytäntöönpanoviranomainen voi kieltäytyä 1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta, jos

a)	peitetutkinnan täytäntöönpanoa ei sallittaisi vastaavassa kansallisessa tapauksessa; tai

b)	jos ei ole ollut mahdollista päästä sopimukseen 4 kohdan mukaisesti peitetutkinnan järjestelyistä.

4.   Peitetutkinta suoritetaan sen jäsenvaltion, jonka alueella peitetutkinta suoritetaan, kansallisen lainsäädännön ja menettelyjen mukaisesti. Oikeus toimia sekä johtaa ja valvoa peitetutkintaan liittyvää operaatiota kuuluu ainoastaan täytäntöönpanovaltion toimivaltaisille viranomaisille. Määräyksen antanut valtio ja täytäntöönpanovaltio sopivat lainsäädäntöään ja menettelyjään noudattaen keskenään peitetutkinnan kestosta, sen yksityiskohtaisista edellytyksistä ja siihen osallistuvien virkamiesten oikeudellisesta asemasta peitetutkinnan aikana.

V LUKU

TELEKUUNTELU

30 artikla

Toisen jäsenvaltion teknisellä avustuksella tapahtuva telekuuntelu

1.   Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa siinä jäsenvaltiossa tapahtuvaa telekuuntelua varten, jolta ei tarvita teknistä apua.

2.   Jos useampi kuin yksi jäsenvaltio pystyy antamaan kaikilta osin tarvittavaa teknistä apua samaa telekuuntelua varten, eurooppalainen tutkintamääräys on lähetettävä vain yhdelle niistä, ja etusijalle on asetettava aina jäsenvaltio, jossa telekuuntelun kohde on tai tulee olemaan.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen tutkintamääräyksen on sisällettävä myös seuraavat tiedot:

a)	telekuuntelun kohteen tunnistamiseksi tarvittavat tiedot;

b)	kuuntelun toivottu kesto; ja

c)	riittävät tekniset tiedot, erityisesti kohteen tunnistetiedot, sen varmistamiseksi, että eurooppalainen tutkintamääräys voidaan panna täytäntöön.

4.   Määräyksen antaneen viranomaisen on eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittava syyt, joiden johdosta se katsoo, että pyydetyllä tutkintatoimenpiteellä on olennaista merkitystä kyseisen rikosoikeudellisen menettelyn kannalta.

5.   Edellä 11 artiklassa tarkoitettujen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteiden lisäksi 1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä myös, jos asianomaisen tutkintatoimenpiteen täytäntöönpanoa ei sallittaisi vastaavassa kansallisessa tapauksessa. Täytäntöönpanovaltio voi asettaa suostumukselleen mitä tahansa ehtoja, joita sovellettaisiin vastaavassa kansallisessa tapauksessa.

6.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu eurooppalainen tutkintamääräys voidaan panna täytäntöön:

a)	välittämällä televiestit suoraan määräyksen antaneelle valtiolle; tai

b)	kuuntelemalla, tallentamalla ja sen jälkeen välittämällä telekuuntelun tulos määräyksen antaneelle valtiolle.

Määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen on neuvoteltava keskenään sopiakseen siitä, suoritetaanko kuuntelu a vai b alakohdan mukaisesti.

7.   Määräyksen antanut viranomainen voi, jos sillä on erityinen syy tehdä niin, 1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen tutkintamääräyksen antaessaan tai kuuntelun aikana pyytää myös tallenteen purkamista kirjalliseen muotoon taikka koodauksen tai salauksen purkamista, jos täytäntöönpanoviranomainen on antanut tähän suostumuksen.

8.   Tämän artiklan soveltamisesta aiheutuneet kustannukset katetaan 21 artiklan mukaisesti, lukuun ottamatta kuunneltujen viestien purkamisesta kirjalliseen muotoon sekä koodauksen ja salauksen purkamisesta aiheutuneita kustannuksia, joista vastaa määräyksen antanut valtio.

31 artikla

Ilmoitus jäsenvaltiolle, jossa telekuuntelun kohde on ja jolta ei tarvita teknistä apua

1.   Jos jonkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jäljempänä ’kuuntelua suorittava jäsenvaltio’, antaa luvan telekuunteluun tutkintatoimenpiteen toteuttamiseksi ja kuuntelua koskevassa määräyksessä ilmoitetun telekuuntelun kohteena olevan liittymää käytetään toisen jäsenvaltion, jäljempänä ’ilmoituksen vastaanottanut jäsenvaltio’, alueella, jolta ei tarvita antamaa teknistä apua kuuntelun suorittamiseen, kuuntelua suorittavan jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta ilmoituksen vastaanottaneen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle:

a)	ennen kuuntelua silloin, kun kuuntelua suorittavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen kuuntelumääräyksen antamisajankohtana tietää, että telekuuntelun kohde on tai tulee olemaan ilmoituksen vastaanottaneen jäsenvaltion alueella;

b)	kuuntelun aikana tai kuuntelun toteuduttua, välittömästi sen jälkeen, kun se saa tietää, että telekuuntelun kohde on tai on ollut kuuntelun aikana ilmoituksen vastaanottaneen jäsenvaltion alueella.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä liitteessä C esitetyllä lomakkeella.

3.   Jos kuuntelua ei sallittaisi vastaavassa kansallisessa tapauksessa, ilmoituksen vastaanottaneen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi viipymättä ja viimeistään 96 tunnin kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta ilmoittaa kuuntelua suorittavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle:

a)	että kuuntelua ei saa suorittaa tai se on lopetettava; ja

b)

tarvittaessa, että aineistoa, joka on jo saatu kuuntelussa telekuuntelun kohteen ollessa sen alueella, ei saa käyttää tai saa käyttää ainoastaan ehdoin, jotka sen on täsmennettävä. Ilmoituksen vastaanottaneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava kuuntelua suorittavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle syyt, joilla mainitut ehdot ovat perusteltuja.

4.   Edellä olevan 5 artiklan 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin 2 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen.

VI LUKU

VÄLIAIKAISET TOIMENPITEET

32 artikla

Väliaikaiset toimenpiteet

1.   Määräyksen antava viranomainen voi antaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen sellaisten tutkintatoimenpiteiden toteuttamiseksi, joiden tarkoituksena on väliaikaisesti estää todisteena mahdollisesti käytettävän aineiston tuhoaminen, muuntaminen, liikuttaminen, siirtäminen tai luovuttaminen.

2.   Täytäntöönpanoviranomaisen on tehtävä väliaikaista toimenpidettä koskeva päätös ja ilmoitettava siitä mahdollisimman pian ja aina kuin se on mahdollista 24 tunnin kuluessa eurooppalaisen tutkintamääräyksen vastaanottamisesta.

3.   Jos 1 kohdassa tarkoitettua väliaikaista toimenpidettä pyydetään, määräyksen antaneen viranomaisen on mainittava eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä, onko todistusaineisto toimitettava määräyksen antaneeseen valtioon vai säilytettävä täytäntöönpanovaltiossa. Täytäntöönpanoviranomaisen on tunnustettava ja pantava täytäntöön tutkintamääräys ja toimitettava todistusaineisto tässä direktiivissä säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

4.   Jos eurooppalaiseen tutkintamääräykseen on 3 kohdan mukaisesti liitetty ohje, jonka mukaan todistusaineisto on säilytettävä täytäntöönpanovaltiossa, määräyksen antaneen viranomaisen on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetun väliaikaisen toimenpiteen poistamiselle asetettu määräpäivä tai määräyksen antaneelle valtiolle toimitettavaa todistusaineistoa koskevan pyynnön arvioitu esittämisajankohta.

5.   Täytäntöönpanoviranomainen voi määräyksen antanutta viranomaista kuultuaan asettaa kansallisen lainsäädäntönsä ja käytäntönsä mukaisesti tapauksen kannalta tarkoituksenmukaisia ehtoja 1 kohdassa tarkoitetun väliaikaisen toimenpiteen voimassaoloajan rajoittamiseksi. Jos se aikoo mainittujen ehtojen mukaisesti poistaa väliaikaisen toimenpiteen, täytäntöönpanoviranomaisen on ilmoitettava asiasta määräyksen antaneelle viranomaiselle, jolle on annettava mahdollisuus esittää huomautuksensa. Määräyksen antaneen viranomaisen on välittömästi ilmoitettava täytäntöönpanoviranomaiselle, että 1 kohdassa tarkoitetut väliaikaiset toimenpiteet on poistettu.

VII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

33 artikla

Ilmoitukset

1.   Kunkin jäsenvaltion on viimeistään 22 päivänä toukokuuta 2017 ilmoitettava komissiolle seuraavat:

a)	se yksi tai useampi viranomainen, jolla sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti on 2 artiklan c ja d alakohdan mukaisesti toimivalta, kun tämä jäsenvaltio on määräyksen antava valtio tai täytäntöönpanovaltio;

b)	eurooppalaista tutkintamääräystä varten hyväksytyt kielet 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin;

c)	nimettyä yhtä tai useampaa keskusviranomaista koskevat tiedot, jos jäsenvaltio haluaa käyttää 7 artiklan 3 kohdan mukaista mahdollisuutta. Nämä tiedot sitovat määräyksen antavan jäsenvaltion viranomaisia.

2.   Kukin jäsenvaltio voi toimittaa komissiolle myös luettelon tarvittavista asiakirjoista, jotka se aikoo 22 artiklan 4 kohdan nojalla vaatia.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista myöhemmistä muutoksista 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin.

4.   Komissio saattaa tämän artiklan nojalla saadut tiedot kaikkien jäsenvaltioiden sekä Euroopan oikeudellisen verkoston saataville. Euroopan oikeudellinen verkosto saattaa tiedot saataville neuvoston päätöksen 2008/976/YOS (18) 9 artiklassa tarkoitetulle verkkosivustolle.

34 artikla

Suhde muihin oikeudellisiin välineisiin, sopimuksiin ja järjestelyihin

1.   Tällä direktiivillä korvataan 22 päivästä toukokuuta 2017 alkaen tämän niiden jäsenvaltioiden välillä, joita tämä direktiivi sitoo, sovellettavien seuraavien yleissopimusten vastaavat määräykset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden soveltamista jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden välillä ja niiden väliaikaista soveltamista 35 artiklan mukaisesti:

a)	20 päivänä huhtikuuta 1959 tehty keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva Euroopan neuvoston eurooppalainen yleissopimus sekä sen kaksi lisäpöytäkirjaa samoin kuin sen 26 artiklan nojalla tehdyt kahdenväliset sopimukset;

b)	Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty yleissopimus;

c)	keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehty yleissopimus ja sen pöytäkirja.

2.   Korvataan puitepäätös 2008/978/YOS tällä direktiivillä niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo. Korvataan puitepäätöksen 2003/577/YOS säännökset niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo, siltä osin kuin on kyse todisteiden jäädyttämisestä.

Niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo, viittauksia puitepäätökseen 2008/978/YOS ja, siltä osin kuin on kyse varojen jäädyttämisestä, puitepäätökseen 2003/577/YOS pidetään viittauksina tähän direktiiviin.

3.   Tämän direktiivin lisäksi jäsenvaltiot voivat tehdä muiden jäsenvaltioiden kanssa kahden- tai monenvälisiä sopimuksia tai järjestelyjä tai jatkaa niiden soveltamista 22 päivän toukokuuta 2017 jälkeen ainoastaan siltä osin, kuin niiden avulla on mahdollista vahvistaa edelleen tämän direktiivin tavoitteita ja myötävaikuttaa todisteiden hankkimismenettelyjen yksinkertaistamiseen tai edelleen helpottamiseen ja edellyttäen, että noudatetaan tässä direktiivissä säädettyjen kanssa samantasoisia takeita.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 22 päivänä toukokuuta 2017 ne 3 kohdassa tarkoitetut voimassa olevat sopimukset ja järjestelyt, joiden soveltamista ne haluavat jatkaa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kolmen kuukauden kuluessa myös 3 kohdassa tarkoitetun uuden sopimuksen tai järjestelyn allekirjoittamisesta.

35 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Ennen 22 päivää toukokuuta 2017 vastaanotettuihin keskinäistä apua koskeviin pyyntöihin sovelletaan edelleen keskinäistä apua rikosasioissa koskevia voimassa olevia välineitä. Puitepäätöksen 2003/577/YOS nojalla tehtyihin todisteiden jäädyttämispäätöksiin, jotka on vastaanotettu ennen 21 päivää toukokuuta 2017, sovelletaan myös tuota puitepäätöstä.

2.   Eurooppalaiseen tutkintamääräykseen sovelletaan 8 artiklan 1 kohtaa soveltuvin osin puitepäätöksen 2003/577/YOS nojalla tehdyn jäädyttämispäätöksen jälkeen.

36 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet viimeistään 21 päivänä toukokuuta 2017.

2.   Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava viimeistään 22 päivänä toukokuuta 2017 komissiolle kirjallisina ne säännökset, joilla niille tästä direktiivistä aiheutuvat velvoitteet saatetaan osaksi niiden kansallista lainsäädäntöä.

37 artikla

Soveltamista koskeva kertomus

Komissio esittää viimeistään viisi vuotta 21 päivän toukokuuta 2014 jälkeen Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä laadullisiin että määrällisiin tietoihin perustuvan kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta, mukaan lukien erityisesti arvion sen vaikutuksista rikosasioita koskevaan yhteistyöhön ja yksilöiden suojeluun sekä telekuuntelua koskevien säännösten täytäntöönpanoon tekninen kehitys huomioiden. Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia tätä direktiiviä koskeviksi muutoksiksi.

38 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

39 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti.

---

(1)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 27. helmikuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 14. maaliskuuta 2014.

(2)  Neuvoston puitepäätös 2003/577/YOS, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2003, omaisuuden tai todistusaineiston jäädyttämistä koskevien päätösten täytäntöönpanosta Euroopan unionissa (EUVL L 196, 2.8.2003, s. 45).

(3)  Neuvoston puitepäätös 2008/978/YOS, tehty 18 päivänä joulukuuta 2008, eurooppalaisesta todisteiden luovuttamismääräyksestä esineiden, asiakirjojen ja tietojen hankkimiseksi rikosasian käsittelyä varten (EUVL L 350, 30.12.2008, s. 72).

(4)  Tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty yleissopimus (EYVL L 239, 22.9.2000, s. 19).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/64/EU, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä (EUVL L 280, 26.10.2010, s. 1).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/13/EU, annettu 22 päivänä toukokuuta 2012, tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä (EUVL L 142, 1.6.2012, s. 1).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/48/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin (EUVL L 294, 6.11.2013, s. 1).

(8)  Keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehtyyn yleissopimukseen liitettävä pöytäkirja, jonka neuvosto on laatinut Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisesti (EYVL C 326, 21.11.2001, s. 2).

(9)  Neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä (EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15).

(11)  EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.

(12)  EUVL C 355, 29.12.2010, s. 1.

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(14)  Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisesti tehty yleissopimus keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä (EYVL C 197, 12.7.2000, s. 3).

(15)  Neuvoston puitepäätös 2002/465/YOS, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002, yhteisistä tutkintaryhmistä (EYVL L 162, 20.6.2002, s. 1).

(16)  Yhteinen toiminta 98/428/YOS, 29 päivältä kesäkuuta 1998, jonka neuvosto on hyväksynyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta (EYVL L 191, 7.7.1998, s. 4).

(17)  Neuvoston puitepäätös 2008/977/YOS, tehty 27 päivänä marraskuuta 2008, rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta (EUVL L 350, 30.12.2008, s. 60).

(18)  Neuvoston päätös 2008/976/YOS, tehty 16 päivänä joulukuuta 2008, Euroopan oikeudellisesta verkostosta (EUVL L 348, 24.12.2008, s. 130).

---

---

---

---

---

1.5.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 130/37

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 441/2014,

annettu 30 päivänä huhtikuuta 2014,

tiedonsiirtopalveluja koskevista vaatimuksista yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa annetun asetuksen (EY) N:o 29/2009 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintaverkon yhteentoimivuudesta (yhteentoimivuusasetus) 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 552/2004 (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 5 kohdan,

ottaa huomioon yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista (puiteasetus) 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 549/2004 (2) ja erityisesti sen 8 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Komission asetuksessa (EY) N:o 29/2009 (3) säädetään vaatimuksista, jotka koskevat ilma-aluksen ja maa-aseman väliseen pisteestä pisteeseen -tiedonvälitykseen perustuvien tiedonsiirtopalvelujen koordinoitua käyttöönottoa.

(2)	Asetuksen (EY) N:o 29/2009 liitteessä I olevassa B osassa määritellään ilmatila lentopinnan 285 yläpuolella, jossa kyseistä asetusta sovelletaan 5 päivästä helmikuuta 2015.

(3)	Kroatia liittyi Euroopan unioniin 1 päivänä heinäkuuta 2013. Sen vuoksi Kroatian ilmatila olisi lisättävä asianmukaisesti ilmatilaan, johon asetusta (EY) N:o 29/2009 sovelletaan.

(4)

Kroatialle olisi kuitenkin myönnettävä yhden vuoden siirtymäaika muille jäsenvaltioille, joita asetuksen (EY) N:o 29/2009 liitteessä I oleva B osa koskee, vahvistettuun soveltamispäivään — 5 päivä helmikuuta 2015 — nähden, jotta säännellyt toimijat, kuten lentotoiminnan harjoittajat ja ilmaliikennepalvelujen tarjoajat voisivat valmistautua uusien sääntöjen soveltamiseen.

(5)	Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 29/2009 olisi muutettava.

(6)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat yhtenäisen ilmatilan komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Lisätään asetuksen (EY) N:o 29/2009 liitteessä I olevaan B osaan rivin ”– Warszawa FIR” jälkeen uusi rivi ”– Zagreb FIR”.

2 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 5 päivästä helmikuuta 2016.

---

(1)  EUVL L 96, 31.3.2004, s. 26.

(2)  EUVL L 96, 31.3.2004, s. 1.

(3)  Komission asetus (EY) N:o 29/2009, annettu 16 päivänä tammikuuta 2009, tiedonsiirtopalveluja koskevista vaatimuksista yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa (EUVL L 13, 17.1.2009, s. 3).

---

1.5.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 130/39

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 442/2014,

annettu 30 päivänä huhtikuuta 2014,

asetuksen (EY) N:o 1235/2008 muuttamisesta sellaisten hakemusten osalta, jotka koskevat sisällyttämistä vastaavuustarkoituksessa hyväksyttyjen kolmansien maiden luetteloon luonnonmukaisten tuotteiden tuontia varten

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta 28 päivänä kesäkuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 (1) ja erityisesti sen 33 artiklan 2 kohdan ja 38 artiklan d alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Komission asetuksessa (EY) N:o 1235/2008 (2) säädetään yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat kolmansien maiden hyväksyntämenettelyä vastaavuustarkoituksessa asetuksen (EY) N:o 834/2007 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(2)

Euroopan unionin neuvosto kannusti maatalous- ja kalastusneuvoston 13 ja 14 päivänä toukokuuta 2013 järjestetyn, luonnonmukaista maataloutta koskeneen 3 237. kokouksen päätelmissä komissiota parantamaan nykyisiä mekanismeja, jotta helpotettaisiin luonnonmukaisten tuotteiden kansainvälistä kauppaa, sekä edellyttämään vastavuoroisuutta ja avoimuutta kaikissa kauppasopimuksissa.

(3)

Luonnonmukaisen tuotannon oikeudellisen kehyksen käynnissä oleva tarkistus on osoittanut puutteita kolmansien maiden hyväksyntää vastaavuustarkoituksessa koskevassa voimassa olevassa järjestelmässä. Euroopan komissio on soveltanut useimpia komission ja kolmansien maiden välillä allekirjoitettuja vastaavuusjärjestelyjä yksipuolisesti, mikä ei ole ollut omiaan edistämään tasapuolisia toimintaedellytyksiä. Tarkistuksen perusteella todettiin, että vastavuoroisuuden tunnustaminen kolmansien maiden kanssa olisi vahvistettava kansainvälisillä sopimuksilla. Sen vuoksi nykyisestä vastaavuusjärjestelyihin perustuvasta kolmansien maiden hyväksyntämenettelystä olisi siirryttävä tasapainoisiin kansainvälisiin sopimuksiin perustuvaan järjestelmään, jotta edistetään tasapuolisia toimintaedellytyksiä, avoimuutta ja oikeusvarmuutta.

(4)

Jotta helpotettaisiin siirtymistä kansainvälisiin sopimuksiin perustuvaan uuteen hyväksyntäjärjestelmään, on aiheellista vahvistaa määräaika, johon mennessä on esitettävä uudet hakemukset asetuksen (EY) N:o 1235/2008 7 artiklassa säädettyyn ja mainitun asetuksen liitteessä III vahvistettuun luetteloon sisällyttämiseksi. Mainitun päivämäärän jälkeen saapuneita hakemuksia ei pitäisi enää hyväksyä.

(5)	Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1235/2008 olisi muutettava.

(6)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat luonnonmukaisen tuotannon sääntelykomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1235/2008 8 artiklan 1 kohta seuraavasti:

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1.

(2)  Komission asetus (EY) N:o 1235/2008, annettu 8 päivänä joulukuuta 2008, neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kolmansista maista tuotavien luonnonmukaisten tuotteiden tuontijärjestelyjen osalta (EUVL L 334, 12.12.2008, s. 25).

---

1.5.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 130/41

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 443/2014,

annettu 30 päivänä huhtikuuta 2014,

täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 muuttamisesta niiden määrien osalta, joista alkaen tomaateista, kurkuista, syötäviksi tarkoitetuista viinirypäleistä, aprikooseista, kirsikoista (muista kuin hapankirsikoista), persikoista, myös nektariineista, ja luumuista kannetaan lisätullia

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1) ja erityisesti sen 183 artiklan b alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

1)	Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 (2) säädetään sen liitteessä XVIII lueteltujen tuotteiden tuonnin valvonnasta. Valvonta tapahtuu komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (3) 308 d artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

2)

Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen yhteydessä tehdyn maataloussopimuksen (4) 5 artiklan 4 kohdan soveltamiseksi ja vuosilta 2011, 2012 ja 2013 saatavilla olevien viimeisimpien tietojen perusteella olisi mukautettava määrää, josta alkaen kurkuista ja kirsikoista (muista kuin hapankirsikoista) kannetaan lisätullia 1 päivästä toukokuuta 2014 ja aprikooseista, tomaateista, luumuista, persikoista, myös nektariineista, ja syötäviksi tarkoitetuista viinirypäleistä kannetaan lisätullia 1 päivästä kesäkuuta 2014.

3)	Sen vuoksi täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 543/2011 olisi muutettava. Luettavuuden vuoksi mainitun asetuksen liite XVIII olisi korvattava kokonaisuudessaan.

4)	Koska on tarpeen varmistaa, että tätä toimenpidettä sovelletaan mahdollisimman pian päivitettyjen tietojen saataville asettamisen jälkeen, tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 liitteessä XVIII esitetyt määrien kynnystasot, joista alkaen tomaateista, kurkuista, syötäviksi tarkoitetuista viinirypäleistä, aprikooseista, kirsikoista (muista kuin hapankirsikoista), persikoista, myös nektariineista, ja luumuista kannetaan lisätullia, määrillä, jotka ilmoitetaan tämän asetuksen liitteessä esitetyn mainitun liitteen vastaavassa sarakkeessa.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 543/2011, annettu 7 päivänä kesäkuuta 2011, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta (EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1).

(3)  Komission asetus (ETY) N:o 2454/93, annettu 2 päivänä heinäkuuta 1993, tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä (EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1).

(4)  EYVL L 336, 23.12.1994, s. 22.

---

---

1.5.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 130/43

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 444/2014,

annettu 30 päivänä huhtikuuta 2014,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7 päivänä kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 (2) ja erityisesti sen 136 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)	Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1.

---

---

1.5.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 130/45

---

Vain alkuperäiset UN/ECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä on hyvä tarkastaa UN/ECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa

http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html.

Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö nro 57 — Moottoripyörien ja sellaisina pidettävien ajoneuvojen ajovalaisimien hyväksyntää koskevat yhdenmukaiset vaatimukset

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:

Muutossarja 02 — voimaantulopäivä: 12. syyskuuta 2001

SISÄLLYS

SÄÄNTÖ

1.

Soveltamisala

2.

Määritelmät

3.

Ajovalaisimen hyväksyntää koskeva hakemus

4.

Merkinnät

5.

Hyväksyntä

6.

Yleiset vaatimukset

7.

Erityiset vaatimukset

8.

Värillisiä linssejä ja suodattimia koskevat vaatimukset

9.

Siirtymämääräykset

10.

Tuotannon vaatimustenmukaisuus

11.

Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

12.

Ajovalaisintyypin muutokset ja hyväksynnän laajentaminen

13.

Tuotannon lopettaminen

14.

Testeistä vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet

LIITTEET:

Liite 1 —

Ilmoitus ajovalaisintyypin hyväksynnän myöntämisestä, laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta tai tuotannon lopettamisesta säännön nro 57 mukaisesti

Liite 2 —

Hyväksyntämerkit

Liite 3 —

Fotometriset testit

Liite 4 —

Toiminnassa olevien ajovalaisimien fotometristen ominaisuuksien vakauden testaus

Liite 5 —

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyä koskevat vähimmäisvaatimukset

Liite 6 —

Muovimateriaalista valmistettuja linssejä sisältäviä valaisimia koskevat vaatimukset — linssi- tai materiaalinäytteiden ja täydellisten valaisimien testaus

Liite 7 —

Tarkastajan suorittamaa näytteenottoa koskevat vähimmäisvaatimukset

1.   SOVELTAMISALA

Tätä sääntöä sovelletaan sellaisten ajovalaisimien hyväksyntään, joissa käytetään hehkulamppuja ja joissa on lasi- tai muovilinssi (1) ja jotka toimitetaan moottoripyörien ja sellaisina pidettävien ajoneuvojen varusteiksi.

2.   MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

2.1   ’Linssillä’ tarkoitetaan ajovalaisimen (ajovalaisinyksikön) uloimmaista osaa, joka lähettää valoa valaisevan pinnan kautta.

2.2   ’Pinnoitteella’ tarkoitetaan linssin ulkopinnalle yhtenä tai useampana kerroksena lisättävää tuotetta.

2.3   ’Erityyppisillä ajovalaisimilla’ tarkoitetaan ajovalaisimia, jotka eroavat toisistaan olennaisilta ominaisuuksiltaan, joita ovat

2.3.1

kauppanimi tai tavaramerkki

2.3.2

ajovalaisimen merkintä kohdan 4.1.4 määritelmän mukaisesti

2.3.3

optisen järjestelmän ominaisuudet

2.3.4

sellaiset valaisimeen sisältyvät tai siitä puuttuvat osat, jotka voivat muuttaa optisia ominaisuuksia käytön aikana heijastumisen, taittumisen, absorboitumisen ja/tai muodonmuutoksen vuoksi. Valaisimien säteilemän valon värin muutosta ei pidetä ajovalaisintyypin muutoksena, jos valaisimien muut ominaisuudet eivät muutu. Tällaisille ajovalaisimille on annettava sama hyväksyntänumero.

2.3.5

linssien ja mahdollisten pinnoitteiden materiaalit.

3.   AJOVALAISIMEN HYVÄKSYNTÄÄ KOSKEVA HAKEMUS (2)

3.1   Hyväksyntähakemuksen tekee kauppanimen tai tavaramerkin omistaja tai tämän valtuutettu edustaja.

3.2   Jokaiseen hyväksyntähakemukseen on liitettävä

3.2.1

riittävän yksityiskohtaiset piirustukset (kolmena kappaleena), jotka mahdollistavat tyypin tunnistamisen ja joissa esitetään ajovalaisin edestä päin siten, että linssin mahdollisen urituksen yksityiskohdat näkyvät, sekä poikkileikkaus. Piirustuksista on käytävä ilmi hyväksyntämerkille varattu tila.

3.2.2

lyhyt tekninen kuvaus, jossa ilmoitetaan varsinkin toimitetun hehkulampun luokka tai luokat (ks. tämän säännön liitteen 3 kohta 6)

3.2.3

kaksi ajovalaisintyypin näytekappaletta varustettuna värittömillä linsseillä (3)

3.2.4

Linssien valmistuksessa käytetyn muovimateriaalin testaamista varten on toimitettava 3.2.4.1 kolmetoista linssiä. 3.2.4.1.1 Kuusi näistä linsseistä voidaan korvata kuudella vähintään 60 × 80 mm:n suuruisella materiaalinäytteellä, joissa on tasomainen tai kupera ulkopinta ja keskellä olennaisilta osin tasomainen vähintään 15 × 15 mm:n suuruinen alue (kaarevuussäde vähintään 300 mm). 3.2.4.1.2 Kunkin tällaisen linssin tai materiaalinäytteen on oltava valmistettu sarjatuotannossa käytettävällä menetelmällä. 3.2.4.2 Heijastin, johon linssit voidaan asentaa valmistajan ohjeiden mukaan.

3.3   Jos materiaalit, joista linssit ja mahdollinen pinnoite on valmistettu, on jo testattu, niiden mukana on toimitettava kyseisten materiaalien ja pinnoitteiden ominaisuuksia koskeva testausseloste.

3.4   Toimivaltaisen viranomaisen on ennen tyyppihyväksynnän myöntämistä todennettava, että on huolehdittu riittävistä järjestelyistä, joiden avulla tuotannon vaatimustenmukaisuuden tehokas valvonta voidaan varmistaa.

4.   MERKINNÄT

4.1   Hyväksyttäväksi toimitetuissa ajovalaisimissa on oltava selvästi, helposti luettavasti ja pysyvästi seuraavat merkinnät:

4.1.1

hakijan kauppanimi tai tavaramerkki

4.1.2

ulkopuolella ja/tai linssissä ajovalaisimen ulkoinen merkintä, joka näkyy, kun ajovalaisin on asennettuna ajoneuvoon. Tämän säännön vaatimuksia vastaavissa yksiköissä, jotka on suunniteltu siten, että lähivalon hehkulanka ei saa olla toiminnassa samanaikaisesti muun valaisutoiminnon kanssa, jonka kanssa se voi olla rakenteellisesti yhdistetty, hyväksyntämerkin lähivalotunnuksen jälkeen on merkittävä vinoviiva (/).

4.1.3

ajovalaisimen takapuolella hyväksyttävän hehkulampun luokkamerkintä S1 ja/tai S2.

4.1.4

seuraavassa taulukossa luetellut merkinnät: Ajovalaisimien ulkoinen merkintä Hehkulampun luokka MB S1 MB S2 MB S1/S2

4.1.5

ajovalaisimissa, joissa on muovilinssi, kirjaimet PL, jotka on merkittävä kohdissa 4.1.2 ja 4.1.4 tarkoitettujen tunnusten lähelle.

4.2   Valaisimien linssissä ja päärungossa (4) on lisäksi oltava riittävän kokoiset tilat kohdassa 4 tarkoitetulle hyväksyntämerkille ja lisätunnuksille. Nämä tilat on osoitettava kohdassa 3.2.1 tarkoitetuissa piirustuksissa.

5.   HYVÄKSYNTÄ

5.1   Jos ajovalaisintyypin kaikki kohdan 3 mukaisesti hyväksyntää varten toimitetut näytekappaleet täyttävät tämän säännön vaatimukset, hyväksyntä myönnetään.

5.2   Kullekin hyväksytylle tyypille on annettava hyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 01, joka vastaa 28. helmikuuta 1989 voimaan tullutta muutossarjaa 01) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle ajovalaisintyypille, paitsi jos kyseessä on hyväksynnän laajentaminen ajovalaisimeen, joka eroaa edellä tarkoitetusta tyypistä ainoastaan säteilevän valon värin osalta.

5.3   Tämän säännön mukaisesta valaisimen hyväksynnästä tai hyväksynnän laajennuksesta tai epäämisestä on ilmoitettava tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

5.4   Jokaisessa ajovalaisimessa, joka vastaa tämän säännön mukaisesti hyväksyttyä tyyppiä, on oltava kohdassa 4.2 tarkoitetuissa tiloissa kohdassa 4.1 määrättyjen merkintöjen lisäksi

5.4.1

kansainvälinen hyväksyntämerkki, (5) jonka osat ovat 5.4.1.1 E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero, (6) jotka ovat ympyrän sisällä 5.4.1.2 hyväksyntänumero.

5.4.2

Hyväksyntätodistuksissa ja tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille toimitettavissa ilmoituslomakkeissa on aina annettava tiedot liitteen 4 kohdan 1.1.1.1 mukaisen testausmenettelyn kuluessa käytetystä asiaankuuluvasta toimintamuodosta ja liitteen 4 kohdan 1.1.1.2 mukaisista sallituista jännitteistä. Laite on merkittävä tapauksen mukaan seuraavasti: Tämän säännön vaatimuksia vastaavissa yksiköissä, jotka on suunniteltu siten, että lähivalon hehkulanka ei saa olla toiminnassa samanaikaisesti muun valaisutoiminnon kanssa, jonka kanssa se voi olla rakenteellisesti yhdistetty, hyväksyntämerkin lähivalotunnuksen jälkeen on merkittävä vinoviiva (/).

5.5   Kohdan 5.4 mukaisten merkintöjen on oltava selvästi luettavissa ja pysyvästi merkittyjä.

5.6   Tämän säännön liitteessä 2 annetaan esimerkki hyväksyntämerkistä.

6.   YLEISET VAATIMUKSET

6.1   Jokaisen ajovalaisintyyppiä edustavan näytekappaleen on täytettävä tämän kohdan ja kohdan 7 ja tarvittaessa kohdan 8 vaatimukset.

6.2   Ajovalaisimet on suunniteltava ja valmistettava siten, että ne toimivat tyydyttävästi tavanomaisissa käyttöolosuhteissa ja säilyttävät tässä säännössä tarkoitetut ominaisuudet huolimatta niihin käytön aikana mahdollisesti kohdistuvasta tärinästä.

6.2.1   Ajovalaisimet on varustettava laitteella, joka mahdollistaa niiden säädön ajoneuvoissa siten, että ajovalaisimet täyttävät niitä koskevat määräykset. Kyseistä laitetta ei tarvitse asentaa komponentteihin, joissa heijastinta ja linssiä ei voida erottaa toisistaan, jos kyseisiä komponentteja käytetään ainoastaan ajoneuvoissa, joissa ajovalaisimia voidaan säätää muulla tavoin.

Jos kaukovalon tuottava ajovalaisin ja lähivalon tuottava ajovalaisin, jotka kumpikin on varustettu omalla lampulla, asennetaan niin, että ne muodostavat yksikön, säätölaitteella on voitava asianmukaisesti säätää kumpaakin optista järjestelmää erikseen.

6.2.2   Näitä säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta ajovalaisinyhdistelmiin, joiden heijastimet eivät ole jaettavissa ajovalaisimittain. Tämäntyyppisiin yhdistelmiin sovelletaan tämän säännön kohdan 7.3 vaatimuksia. Jos kaukovalon tuottamiseen käytetään useampaa kuin yhtä valonlähdettä, valaistusvoimakkuuden enimmäisarvo (Emax) on määritettävä käyttäen kaikkia valon tuottamiseen osallistuvia valonlähteitä.

6.3   Osien, joiden avulla hehkulamppu kiinnitetään heijastimeen, on oltava sellaisia, että hehkulamppu voidaan pimeässäkin kiinnittää ainoastaan oikeaan asentoonsa.

6.4   On suoritettava täydentäviä testejä liitteen 4 vaatimusten mukaisesti sen varmistamiseksi, että fotometriset ominaisuudet eivät kohtuuttomasti muutu.

6.5   Jos ajovalaisimessa on muovimateriaalista valmistettu linssi, testit suoritetaan liitteen 6 vaatimusten mukaisesti.

7.   ERITYISET VAATIMUKSET

7.1   Linssin oikea asento suhteessa optiseen järjestelmään on merkittävä yksiselitteisesti ja lukittava niin, ettei se pääse kiertymään käytössä.

7.2   Ajovalaisimen tuottaman valaistuksen mittaamiseksi on käytettävä tämän säännön liitteessä 3 kuvattua mittaustasoa ja vakiohehkulamppua (S1 ja/tai S2, sääntö nro 37), jossa on sileä ja väritön kupu.

Vakiohehkulamppu on säädettävä sovellettavaan vertailuvalovirtaan kyseisille lampuille määrättyjen arvojen mukaisesti.

7.3   Lähivalon on tuotettava tarpeeksi terävä valoraja, jotta sen avulla voidaan käytännössä suorittaa asianmukainen suuntaus. Valorajan on oltava mahdollisimman suora ja vaakasuuntainen alueella, joka on vähintään 5° kummallakin puolella suoraa v-v (ks. liite 3).

Kun ajovalaisimet suunnataan liitteen 3 mukaisesti, niiden on täytettävä liitteessä vahvistetut vaatimukset.

7.4   Valokeilassa ei saa olla hyvälle näkyvyydelle haitallista sivuttaista vaihtelua.

7.5   Valaistus kohdassa 7.2 mainitulla mittaustasolla on mitattava valomittarilla, jonka tehokas alue on sivuiltaan 65 mm:n olevan neliön sisällä.

8.   VÄRILLISIÄ LINSSEJÄ JA SUODATTIMIA KOSKEVAT VAATIMUKSET

8.1   Hyväksyntä voidaan saada ajovalaisimille, jotka heijastavat väritöntä tai vaaleankeltaista valoa ja joissa on väritön hehkulamppu. Vastaavat keltaisten lasien tai suodattimien kolorimetriset ominaisuudet ovat seuraavat ilmaistuna kansainvälisen valaistustoimikunnan (CIE) värikoordinaatteina:

Vaaleankeltainen suodatin (varjostin tai linssi)

Raja punaiseen päin	y ≥ 0,138 + 0,58 x
Raja vihreään päin	y ≤ 1,29 x -0,1
Raja valkoiseen päin	y ≥ -x + 0,966
Raja spektriarvoon päin	y ≤ -x + 0,992

mikä voidaan ilmoittaa myös seuraavasti:

vallitseva aallonpituus	575–585 nm
puhtauskerroin	0,90–0,98
Siirtokertoimen on oltava ≥ 0,78

Siirtokertoimen määrittelyssä on käytettävä valonlähdettä, jonka värilämpötila on 2 856 K. (Vastaa Kansainvälisen valaistustoimikunnan CIE:n A-valonlähdettä.)

8.2   Suodattimen on oltava osa ajovalaisinta ja kiinnitettynä siihen niin, että käyttäjä ei voi irrottaa sitä tahattomasti tai tavallisin työkaluin tarkoituksellisesti.

8.3   Väriä koskeva huomautus

Koska hyväksyntä myönnetään tämän säännön kohdan 8.1 nojalla väritöntä tai vaaleankeltaista valoa säteilevälle ajovalaisintyypille, sen sopimuksen, jonka liitteenä tämä sääntö on, 3 artikla ei estä sopimuksen sopimuspuolia kieltämästä rekisteröimissään ajoneuvoissa väritöntä tai vaaleankeltaista valoa säteileviä ajovalaisimia.

9.   SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET

9.1   Kuuden kuukauden kuluttua säännön nro 113 virallisesta voimaantulopäivästä tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on lakattava myöntämästä E-hyväksyntöjä tämän säännön perusteella.

9.2   Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa kieltäytyä laajentamasta hyväksyntää, jos ajovalaisintyyppi vastaa tämän säännön vaatimuksia, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.

9.3   Luokan MB hyväksynnät, jotka on myönnetty tämän säännön perusteella ennen säännön nro 113 voimaantuloa, sekä kaikki hyväksyntien laajennukset, mukaan luettuina myöhemmin myönnettävät laajennukset aikaisemman muutossarjan mukaisiin hyväksyntiin, pysyvät voimassa rajoittamattoman ajan.

9.4   Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on edelleen myönnettävä ajovalaisimille hyväksyntä, jos kyseiset ajovalaisimet on tarkoitettu varaosiksi käytössä oleviin ajoneuvoihin.

9.5   Säännön nro 113 virallisesta voimaantulopäivästä alkaen mikään tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli ei saa kieltää sellaisen ajovalaisintyypin asentamista uuteen ajoneuvoon, joka on hyväksytty säännön nro 113 mukaisesti.

9.6   Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on edelleen sallittava tämän säännön mukaisesti hyväksytyn ajovalaisimen asentaminen ajoneuvotyyppiin tai ajoneuvoon.

9.7   Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on edelleen sallittava tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna edellisellä muutossarjalla, mukaisesti hyväksytyn ajovalaisimen asentaminen ja käyttö käytössä olevassa ajoneuvossa sillä edellytyksellä, että ajovalaisin on tarkoitettu varaosaksi.

10.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

10.1   Tämän säännön mukaisesti hyväksytyt ajovalaisimet on valmistettava siten, että ne vastaavat hyväksyttyä tyyppiä ja täyttävät kohdan 7 vaatimukset.

10.2   Valmistusta on valvottava asianmukaisesti, jotta kohdassa 10.1 tarkoitettujen vaatimusten täyttyminen voidaan varmistaa.

10.3   Hyväksynnän haltijan on erityisesti

10.3.1

varmistettava, että tuotteiden laadunvalvontaan sovellettavat menettelyt ovat riittäviä

10.3.2

voitava käyttää tarkastuslaitteita, joita tarvitaan kunkin hyväksytyn tyypin vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseen

10.3.3

varmistettava, että testitulosten tiedot talletetaan ja että asiaan liittyvät asiakirjat ovat saatavilla ajan, joka määritetään hallinnollisen yksikön kanssa

10.3.4

analysoitava kunkin testityypin tulokset tarkastaakseen ja varmistaakseen tuotteen ominaisuuksien pysyvyyden, kuitenkin niin että teollisessa tuotannossa esiintyvät vaihtelut sallitaan

10.3.5

varmistettava, että kullekin tuotetyypille suoritetaan vähintään tämän säännön liitteessä 5 määrätyt testit

10.3.6

varmistettava, että aina, jos näyte-erä ei vastaa kyseisen testityypin vaatimuksia, otetaan uudet näytteet ja tehdään uusi testi. Kyseisen tuotannon palauttamiseksi vaatimustenmukaiseksi on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet.

10.4   Tyyppihyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen voi milloin tahansa tarkastaa vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät, joita sovelletaan jokaiseen tuotantoyksikköön.

10.4.1   Kussakin tarkastuksessa on tarkastajalle esitettävä testiä ja tuotannon valvontaa koskevat asiakirjat.

10.4.2   Tarkastaja voi ottaa satunnaisnäytteitä testattavaksi valmistajan laboratoriossa. Näytteiden vähimmäismäärä voidaan määrittää valmistajan omien tarkastusten tulosten mukaisesti.

10.4.3   Jos näyttää siltä, että laatutaso ei ole tyydyttävä tai että kohdan 10.4.2 soveltamiseksi suoritettujen testien oikeellisuus on tarpeen tarkastaa, tarkastaja valitsee liitteen 7 perusteiden mukaisesti näytteet, jotka toimitetaan tyyppihyväksyntätestit suorittaneelle tekniselle tutkimuslaitokselle.

10.4.4   Toimivaltainen viranomainen voi suorittaa kaikki tässä säännössä määrätyt testit. Kyseiset testit tehdään satunnaisnäytteille, jotka otetaan valmistajan toimitussitoumuksia häiritsemättä ja liitteen 7 perusteiden mukaisesti.

10.4.5   Toimivaltaisen viranomaisen on pyrittävä suorittamaan tarkastus joka toinen vuosi. Viranomainen voi kuitenkin päättää tästä oman harkintansa ja sen mukaan, miten se luottaa tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonnan tehokkuuteen. Jos tulokset eivät tyydytä, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kaikki tarpeelliset toimenpiteet toteutetaan tuotannon saattamiseksi vaatimustenmukaiseksi mahdollisimman pian.

10.5   Ajovalaisimia, joissa on selviä vikoja, ei oteta huomioon.

11.   SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

11.1   Ajovalaisintyypille tämän säännön mukaisesti myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos edellä esitetyt vaatimukset eivät täyty tai jos hyväksyntämerkillä varustettu ajovalaisin ei vastaa hyväksyttyä tyyppiä.

11.2   Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

12.   AJOVALAISINTYYPIN MUUTOKSET JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

12.1   Ajovalaisintyyppiin mahdollisesti tehtävistä muutoksista on ilmoitettava hallinnolliselle yksikölle, joka on hyväksynyt kyseisen ajovalaisintyypin. Hallinnollinen yksikkö voi tämän jälkeen

12.1.1

katsoa, ettei tehdyillä muutoksilla todennäköisesti ole havaittavaa kielteistä vaikutusta ja että ajovalaisin joka tapauksessa edelleen täyttää vaatimukset, tai

12.1.2

vaatia testien suorittamisesta vastaavalta tutkimuslaitokselta uuden testausselosteen.

12.2   Hyväksynnän vahvistus tai epääminen, jossa eritellään muutokset, annetaan tiedoksi tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille kohdan 5.3 mukaisella menettelyllä.

12.3   Hyväksynnän laajentamisen myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen on annettava laajentamiselle sarjanumero ja ilmoitettava siitä muille vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille, jotka soveltavat tätä sääntöä, tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

13.   TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön nojalla hyväksytyn ajovalaisintyypin valmistuksen, sen on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

14.   HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TEKNISTEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolien on ilmoitettava Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestauksesta vastaavien tutkimuslaitosten ja niiden hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnän ja joille on lähetettävä ilmoitukset muissa maissa annetusta hyväksynnästä taikka hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta.

---

(1)  Tämän säännön vaatimukset eivät estä tätä sääntöä soveltavaa sopimuspuolta kieltämästä tämän säännön mukaisesti hyväksytyn ajovalaisimen, jossa on muovimateriaalista valmistettu linssi, ja mekaanisen (pyyhkimillä varustetun) ajovalaisimen puhdistuslaitteen yhdistelmää.

(2)  Ajovalaisimen hyväksyntää koskevasta hakemuksesta ks. sääntö nro 37.

(3)  Jos ajovalaisimet on tarkoitus valmistaa varustettuna värillisillä linsseillä, värillisistä linsseistä on toimitettava kaksi näytettä testattavaksi pelkästään värin osalta.

(4)  Heijastimen katsotaan kuuluvan päärunkoon. Jos linssiä ei voi irrottaa ajovalaisimen päärungosta riittää, että kyseinen tila on linssissä tai rungossa.

(5)  Jos erityyppisillä ajovalaisimilla on identtinen linssi tai identtinen heijastin, linssissä ja heijastimessa voi olla näiden ajovalaisintyyppien hyväksyntämerkit, kunhan toimitetulle tyypille annettu hyväksyntänumero on yksiselitteisesti tunnistettavissa.

(6)  Vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten tunnusnumerot esitetään ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteessä 3 (asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.2/Amend.1).

---

---

---

---

---

---

---

---