3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 33/1

3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 33/3

(1)

Vilja-alalla 1 päivästä helmikuuta 2009 kannettavat tuontitullit vahvistetaan komission asetuksessa (EY) N:o 93/2009 (3).

(2)

Koska tuontitullien laskettu keskiarvo poikkeaa vahvistetusta tullista yli viisi euroa tonnilta, asetuksessa (EY) N:o 93/2009 vahvistettuja tuontitulleja olisi mukautettava vastaavasti.

(3)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 93/2009 olisi muutettava,

3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 33/6

(1)

Asetuksella (EY) N:o 295/2008 luotiin yhteinen järjestelmä yritystoiminnan rakennetta, toimintaa, kilpailukykyä ja tuloksia koskevien yhteisön tilastojen keruuta, laadintaa, toimittamista ja arviointia varten.

(2)

On tarpeen suunnitella asetuksen 3 artiklan 2 kohdan j alakohdassa tarkoitetun joustavan moduulin käyttö tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja päättää sen soveltamisalasta, ominaisuustietojen luettelosta, viiteajanjaksosta, käsiteltävistä toimialoista sekä laatuvaatimuksista.

(3)

Rahoituksen saanti on merkittävä poliittinen vaatimus useimmissa jäsenvaltioissa ja myös yhteisössä. On erittäin ilmeistä, että Euroopan yritykset kärsivät rahoituksen puutteesta etenkin, jos ne ovat voimakkaasti kasvussa tai luonteeltaan nuoria yhtiöitä. Näin ollen tarvitaan tilastoja, jotta kyseisten yritysten tilanne voidaan arvioida pienten ja keskisuurten yritysten kokonaistilanteeseen nähden. Tiedot olisi mahdollisuuksien mukaan poimittava nykyisistä lähteistä.

(4)

Kaikki tarvittavat tekniset lisätiedot vahvistetaan komission (Eurostat) antamien ohjeiden ja suositusten mukaisesti läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tilasto-ohjelmakomitean lausunnon mukaiset,

a)

omistusrakenteen merkitys yrityksen lähtötilanteessa ja rahoituksen saannin havainnointiaikana;

b)

erityyppisen sisäisen ja ulkoisen rahoituksen saantiyritysten onnistumisen taso ja osuus sekä saannin epäonnistumisen syyt;

c)

yrityksiltä vaadittavien lainatakuitten taso;

d)

yrityksen omistajan/johtajan näkemys yrityslainojen saannin kustannuksista ja aiheutuvasta rasitteesta sekä yrityksen taloudellisesta tilanteesta;

e)

rahoituslaitoksen valintaperusteiden tärkeys (sijainnin läheisyys erityisesti ylirajaisissa tilanteissa, ulkomainen tai kotimainen omistuspohja, vakioasiakassuhde jne.);

f)

velkojen ja liikevaihdon suhde sekä muut yrityksen taloudellisten ominaisuustietojen väliset suhteet ja niiden merkitys yrityksen tulevalle kasvulle;

g)

tiedossa olevat tulevat rahoitustarpeet sekä niiden muodot ja perusteet;

h)

näkemys rahoitustarpeiden ja rahoituksen saatavuuden yhteensovittamisesta sekä henkilöstön kasvusta;

i)

näkemys yrityksiin kokonaisuutena kohdistuvasta hallinnollisesta rasitteesta;

j)

rahoituksen saantia koskevaan (mahdolliseen) kyselyyn vastaamiseksi vaadittava valmius.

a)

B–E (teollisuus);

b)

F (rakennustoiminta);

c)

G–N (palvelut, muut aggregaatit kuin J, K (rahoituspalvelut) ja M);

d)

J (TVT-alan palvelut);

e)

M (ammatilliset, tieteelliset ja tekniset palvelut).

—

Saksa, Espanja, Ranska, Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta: 1 800 vastaajayritystä kustakin valtiosta tai vastaavat tiedot olemassa olevista lähteistä,

—

Belgia, Bulgaria, Irlanti, Kreikka, Alankomaat, Puola, Slovakia ja Ruotsi: 900 vastaajayritystä kustakin valtiosta tai vastaavat tiedot olemassa olevista lähteistä,

—

Tanska ja Suomi: 500 vastaajayritystä kummastakin valtiosta tai vastaavat tiedot olemassa olevista lähteistä,

—

Latvia ja Liettua: 300 vastaajayritystä kummastakin valtiosta tai vastaavat tiedot olemassa olevista lähteistä,

—

Kypros ja Malta: 233 vastaajayritystä kummastakin valtiosta tai vastaavat tiedot olemassa olevista lähteistä.

3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 33/8

(1)

Espanjan esittämä nimitystä ”Aceite de La Alcarria” koskeva rekisteröintihakemus, Italian esittämät nimityksiä ”Radicchio di Verona” ja ”Zafferano di Sardegna” koskevat rekisteröintihakemukset ja Ranskan esittämä nimitystä ”Huîtres Marennes Oléron” koskeva rekisteröintihakemus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

(2)

Koska komissiolle ei ole toimitettu asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklan mukaisia vastaväitteitä, nimitykset on rekisteröitävä,

3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 33/10

(1)

Ostajien suojaamisesta kiinteistöjen osa-aikaisen käyttöoikeuden ostosopimuksen tiettyihin osiin nähden 26 päivänä lokakuuta 1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/47/EY (3) antamisen jälkeen aikaosuuksien kauppa on kehittynyt ja markkinoille on tullut uusia samankaltaisia lomatuotteita. Direktiivi 94/47/EY ei kata näitä uusia lomatuotteita eikä tiettyjä aikaosuuksiin liittyviä liiketoimia, kuten jälleenmyyntisopimuksia ja vaihtosopimuksia. Lisäksi direktiivin 94/47/EY soveltamisesta saadut kokemukset ovat osoittaneet, että joitakin direktiivin piiriin jo kuuluvia aiheita on päivitettävä tai selkeytettävä, jotta estetään tämän direktiivin kiertämiseksi tarkoitettujen tuotteiden kehittäminen.

(2)

Nykyiset lainsäädännössä olevat puutteet aiheuttavat selvää kilpailun vääristymistä ja vakavia ongelmia kuluttajille ja estävät näin sisämarkkinoiden sujuvaa toimintaa. Tämän vuoksi direktiivi 94/47/EY olisi korvattava uudella ajantasaisella direktiivillä. Koska matkailulla on yhä merkittävämpi osuus jäsenvaltioiden taloudessa, aikaosuuksien ja pitkäkestoisten lomatuotteiden toimialaa olisi kannustettava suurempaan kasvuun ja tuottavuuteen päättämällä yhteisistä säännöistä.

(3)

Jotta parannettaisiin oikeusvarmuutta ja kuluttajat ja elinkeinonharjoittajat saisivat kaikki sisämarkkinoiden tarjoamat edut, asiaa koskevaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä olisi lähennettävä entisestään. Näin ollen aikaosuuksien ja pitkäkestoisten lomatuotteiden markkinointiin, myyntiin ja jälleenmyyntiin sekä aikaosuussopimuksista johtuvien oikeuksien vaihtoon liittyvät tietyt seikat olisi yhdenmukaistettava kokonaan. Jäsenvaltioilla ei tulisi olla mahdollisuutta pitää voimassa tai ottaa käyttöön tämän direktiivin säännöksistä poikkeavia kansallisia säännöksiä. Jos tällaisia yhdenmukaistettuja säännöksiä ei ole, jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti pitää voimassa tai ottaa käyttöön yhteisön oikeuden mukaisia kansallisia säännöksiä. Jäsenvaltioiden olisi siten voitava esimerkiksi pitää voimassa tai ottaa käyttöön säännöksiä peruuttamisoikeuden vaikutuksista muihin kuin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin oikeussuhteisiin tai säännöksiä, joiden mukaan kuluttajan ja aikaosuuksien ja pitkäkestoisten lomatuotteiden elinkeinonharjoittajan välillä ei voida tehdä sitoumusta tai suorittaa maksua, ellei kuluttaja ole allekirjoittanut luottosopimusta palvelujen hankinnan rahoittamiseksi.

(4)

Tällä direktiivillä ei tulisi rajoittaa tämän direktiivin säännösten soveltamista jäsenvaltioissa yhteisön lainsäädännön mukaisesti aloihin, jotka eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan. Jäsenvaltio voisi näin ollen pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallista lainsäädäntöä, joka vastaa tämän direktiivin säännöksiä tai joitakin sen säännöksiä, joita sovelletaan muihin kuin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin liiketoimiin.

(5)

Direktiivin soveltamisalaan kuuluvat eri sopimukset olisi määriteltävä selkeästi siten, että sen säännösten kiertäminen estetään.

(6)

Tätä direktiiviä sovellettaessa aikaosuussopimuksella ei tarkoitettaisi moninkertaisia majoitusvarauksia, mukaan lukien hotellihuoneet, mikäli moninkertaiset varaukset eivät edellytä muita oikeuksia ja velvoitteita kuin ne, jotka johtuvat erillisistä varauksista. Aikaosuussopimuksella ei myöskään tarkoitettaisi tavanomaisia vuokrasopimuksia, sillä jälkimmäisiä ei tehdä useita käyttöjaksoja vaan yhtä yhtäjaksoista käyttöjaksoa varten.

(7)

Tätä direktiiviä sovellettaessa pitkäkestoista lomatuotetta koskevalla sopimuksella ei tarkoitettaisi tavanomaisia kanta-asiakasjärjestelmiä, jotka tarjoavat alennusta tulevasta oleskelusta hotelliketjun hotellissa, koska järjestelmään ei osallistuta korvausta vastaan tai koska kuluttajan suorittaman korvauksen tarkoituksena ei ole ensisijaisesti alennuksien tai muiden majoitusta koskevien etujen saaminen.

(8)

Tämän direktiivin ei tulisi vaikuttaa matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista 13 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/314/ETY (4) säännöksiin.

(9)

Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11 päivänä toukokuuta 2005 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/29/EY (5) (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) kielletään harhaanjohtavat, aggressiiviset ja muut sopimattomat elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien väliset kaupalliset menettelyt. Tuotteiden luonteen sekä aikaosuuksiin ja pitkäkestoisiin lomatuotteisiin, jälleenmyyntiin ja vaihtoon liittyvät kaupalliset menettelyt huomioon ottaen olisi tarkoituksenmukaista antaa yksityiskohtaisempia ja tarkempia säännöksiä tietovaatimuksista ja myyntitilaisuuksista. Myyntitilaisuuksiin esitettyjen kutsujen kaupallinen tarkoitus olisi tehtävä kuluttajille selväksi. Ennen sopimuksen tekoa annettavaa tietoa koskevia säännöksiä olisi selkeytettävä ja ajantasaistettava. Ennen sopimuksen tekoa kuluttajille olisi annettava mahdollisuus tutustua tietoon tavalla, joka on helposti heidän saatavillaan kyseisenä ajankohtana.

(10)

Kuluttajilla olisi oltava oikeus saada ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot ja itse sopimus valitsemallaan osaamallansa kielellä, mistä elinkeinonharjoittajan ei pitäisi kieltäytyä. Sopimuksen tekemistä ja täyttämistä olisi lisäksi helpotettava siten, että jäsenvaltiot voivat päättää kuluttajille annettavista muista sopimuksen kielitoisinnoista.

(11)

Jotta kuluttajilla olisi mahdollisuus ymmärtää täysin, mitkä ovat heidän sopimuksen mukaiset oikeutensa ja velvoitteensa, heille olisi myönnettävä määräaika, jona he voivat peruuttaa sopimuksen syytä ilmoittamatta ja kuluitta. Tällä hetkellä tämän määräajan pituus vaihtelee eri jäsenvaltioissa, ja kokemukset ovat osoittaneet, että direktiivissä 94/47/EY säädetty määräaika ei ole riittävän pitkä. Määräaikaa olisi sen vuoksi pidennettävä kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseksi sekä tilanteen selkeyttämiseksi kuluttajille ja elinkeinonharjoittajille. Määräajan pituus, peruuttamisoikeuden käyttöä koskevat säännöt ja sen vaikutukset olisi yhdenmukaistettava.

(12)

Kuluttajilla olisi oltava tehokkaita suojakeinoja sen varalta, että elinkeinonharjoittaja ei noudata ennen sopimusta annettavia tietoja tai sopimusta koskevia määräyksiä, erityisesti niitä, joissa vahvistetaan, että sopimuksessa olisi oltava kaikki vaadittavat tiedot ja että kuluttajan olisi saatava sopimuskappale, kun sopimus tehdään. Kuluttajien olisi voitava turvautua kansallisen lainsäädännön mukaisten suojakeinojen ohella jatkettuun peruuttamisaikaan, jos elinkeinonharjoittajat eivät ole toimittaneet tietoja. Peruuttamisoikeuteen turvautumisen olisi oltava jatkettuna peruuttamisaikana maksutonta riippumatta siitä, mitä palveluja kuluttajat ovat mahdollisesti käyttäneet. Peruuttamisajan päättyminen ei estä kuluttajia turvautumasta kansallisen lainsäädännön mukaisiin suojakeinoihin, jos tietojenantovaatimuksia on jätetty noudattamatta.

(13)

Tässä direktiivissä säädettyjen määräaikojen laskemiseen olisi sovellettava määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä 3 päivänä kesäkuuta 1971 annettua neuvoston asetusta (ETY, Euratom) N:o 1182/71 (6).

(14)

Kieltoa, joka koskee elinkeinonharjoittajalle tai kolmannelle osapuolelle ennen peruuttamiskauden päättymistä suoritettavaa ennakkomaksua, olisi selkeytettävä kuluttajansuojan parantamiseksi. Jälleenmyyntisopimuksissa ennakkomaksukieltoa olisi sovellettava, kunnes varsinainen myynti tapahtuu tai jälleenmyyntisopimus irtisanotaan, mutta jäsenvaltioiden olisi voitava säätää välittäjälle suoritettavan loppumaksun mahdollisuudesta ja sitä koskevista järjestelyistä, jos jälleenmyyntisopimus irtisanotaan.

(15)

Pitkäkestoisia lomatuotteita koskevissa sopimuksissa sovellettavan porrastetun erääntymisaikataulun maksujen osalta voitaisiin harkita mahdollisuutta mukauttaa ensimmäisen vuoden jälkeen suoritettavia maksuja, jotta varmistetaan kyseisten erien reaaliarvon säilyminen ennallaan esimerkiksi inflaation huomioon ottamiseksi.

(16)

Jos kuluttaja peruuttaa sopimuksen, kun hinta on kokonaan tai osittain katettu elinkeinonharjoittajan tai kolmannen osapuolen – kyseisen kolmannen osapuolen ja elinkeinonharjoittajan välisen järjestelyn perusteella – kuluttajalle myöntämällä luotolla, luottosopimuksen olisi lakattava ilman kuluttajalle aiheutuvia kustannuksia. Samaa olisi sovellettava sopimuksiin, jotka koskevat elinkeinonharjoittajan tai kolmannen osapuolen suorittamia, elinkeinonharjoittajan ja kyseisen kolmannen osapuolen väliseen järjestelyyn perustuvia muita liitännäispalveluja.

(17)

Kuluttajien ei pitäisi jäädä vaille tämän direktiivin tarjoamaa suojaa tapauksissa, joissa sopimukseen sovelletaan jäsenvaltion lainsäädäntöä. Sopimukseen sovellettavan lainsäädännön olisi määräydyttävä kansainvälistä yksityisoikeutta koskevien yhteisön sääntöjen ja erityisesti sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (7) mukaisesti. Mainitun asetuksen mukaisesti kolmannen maan lainsäädäntöä voidaan soveltaa erityisesti tapauksissa, joissa elinkeinonharjoittajat lähestyvät kuluttajia heidän lomaillessaan muussa kuin asuinmaassaan. Ottaen huomioon, että tällainen kaupallinen menettely on yleistä tämän direktiivin soveltamisalalla ja että asianomaiset sopimukset koskevat huomattavia rahasummia, olisi säädettävä lisäsuojasta sen varmistamiseksi, että kuluttaja ei tietyissä erityistilanteissa ja erityisesti silloin, kun sopimus kuuluu yhden ainoan jäsenvaltion tuomioistuinten lainkäyttövaltaan, jää ilman tämän direktiivin tarjoamaa suojaa. Edellä mainitusta käyvät ilmi kuluttajansuojan erityiset tarpeet, jotka syntyvät tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluville sopimuksille ominaisesta monimutkaisuudesta, pitkäaikaisuudesta ja merkittävistä taloudellisista vaikutuksista.

(18)

Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien asioiden käsittelyyn toimivaltaisen tuomioistuimen olisi määräydyttävä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (8) mukaisesti.

(19)

Jotta voidaan varmistaa, että kuluttajille direktiivillä tarjottava suoja on täysin tehokas erityisesti sen kannalta, että elinkeinonharjoittajat noudattavat sopimuksen tekoa edeltävän vaiheen ja sopimuksen tietomääräyksiä, jäsenvaltioiden olisi säädettävä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista, jos direktiiviä ei noudateta.

(20)

On tarpeen varmistaa, että henkilöillä tai järjestöillä, joilla kansallisen lainsäädännön mukaisesti on oikeutettu etu asiassa, on käytössä oikeussuojakeinot, jotta ne voivat ryhtyä oikeustoimiin, jos direktiiviä ei noudateta.

(21)

On tarpeen kehittää jäsenvaltioissa sopivia ja tehokkaita menettelyitä, joilla voidaan ratkaista kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiä kiistoja. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi edistettävä tuomioistuinten ulkopuolisten julkisten tai yksityisten riidanratkaisuelinten perustamista.

(22)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kuluttajille tiedotetaan tehokkaasti kansallisista säännöksistä, joilla tämä direktiivi pannaan täytäntöön, ja niiden olisi kannustettava elinkeinonharjoittajia ja käytännesääntöjen ylläpitäjiä tiedottamaan kuluttajille alalla sovellettavista käytännesäännöistä. Korkeatasoisen kuluttajansuojan varmistamiseksi kuluttajajärjestöille voitaisiin tiedottaa käytännesäännöistä ja niitä voitaisiin pyytää osallistumaan käytännesääntöjen laatimiseen.

(23)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen sisämarkkinoiden esteiden poistamiseksi ja korkeatasoisen kuluttajansuojan saavuttamiseksi.

(24)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä Euroopan yleissopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.

(25)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (9) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

a)

jossa säädetään yleisistä sopimusoikeudellisista oikaisukeinoista;

b)

joka koskee kiinteän tai irtaimen omaisuuden rekisteröintiä sekä kiinteän omaisuuden luovutusta;

c)

joka koskee sijoittautumisedellytyksiä tai toimilupajärjestelmiä tai -vaatimuksia; ja

d)

joka koskee tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien sopimusten kohteena olevien oikeuksien oikeudellisen luonteen määrittämistä.

a)

’aikaosuussopimuksella’ yli vuoden kestävää sopimusta, jonka nojalla kuluttaja korvausta vastaan saa oikeuden käyttää yhtä tai useampaa yöpymismajoitukseen tarkoitettua tilaa useamman kuin yhden käyttöjakson ajan;

b)

’pitkäkestoista lomatuotetta koskevalla sopimuksella’ yli vuoden kestävää sopimusta, jonka nojalla kuluttaja korvausta vastaan saa pääasiassa oikeuden majoitukseen liittyviin alennuksiin tai muihin etuuksiin joko ilman matkoja tai muita palveluita tai niiden kanssa;

c)

’jälleenmyyntisopimuksella’ sopimusta, jonka nojalla elinkeinonharjoittaja korvausta vastaan auttaa kuluttajaa myymään tai ostamaan aikaosuuden tai pitkäkestoisen lomatuotteen;

d)

’vaihtosopimuksella’ sopimusta, jonka nojalla kuluttaja korvausta vastaan liittyy vaihtojärjestelmään, joka antaa kyseiselle kuluttajalle oikeuden käyttää yöpymismajoitukseen tarkoitettua tilaa tai muita palveluja vastikkeena muille henkilöille annetusta väliaikaisesta oikeudesta käyttää kyseisen kuluttajan aikaosuussopimuksesta johtuvia etuuksia;

e)

’elinkeinonharjoittajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka toimii omaan elinkeino-, liike-, käsiteollisuus- tai ammattitoimintaansa liittyvässä tarkoituksessa, sekä elinkeinonharjoittajan nimissä tai puolesta toimivaa henkilöä;

f)

’kuluttajalla’ luonnollista henkilöä, joka toimii omaan elinkeino-, liike, käsiteollisuus- tai ammattitoimintaansa kuulumattomassa tarkoituksessa;

g)

’liitännäissopimuksella’ sopimusta, jonka nojalla kuluttaja hankkii aikaosuussopimukseen tai pitkäkestoista lomatuotetta koskevaan sopimukseen liittyviä palveluja, ja jotka elinkeinonharjoittaja tai kolmas osapuoli toimittaa kyseisen kolmannen osapuolen ja elinkeinonharjoittajan välisen järjestelyn perusteella;

h)

’pysyvällä välineellä’ välinettä, jonka avulla kuluttaja tai elinkeinonharjoittaja voi tallentaa hänelle henkilökohtaisesti osoitettuja tietoja siten, että tiedot ovat helposti saatavissa myöhempää käyttöä varten tietojen käyttötarkoituksen kannalta riittävän ajan verran, ja joka mahdollistaa tallennettujen tietojen uudelleentuottamisen muuttumattomina;

i)

’käytännesäännöillä’ sopimusta tai jäsenvaltioiden laeista, asetuksista ja hallinnollisista määräyksistä riippumatonta sääntökokonaisuutta, joka määrittelee sääntöjä noudattamaan sitoutuneiden elinkeinonharjoittajien käyttäytymisen yhden tai useamman erityisen kaupallisen menettelyn tai liiketoiminnan alan osalta;

j)

’käytännesääntöjen ylläpitäjällä’ tarkoitetaan tahoa, mukaan lukien elinkeinonharjoittaja tai elinkeinonharjoittajien ryhmä, joka vastaa käytännesääntöjen laatimisesta ja tarkistamisesta ja/tai sen valvomisesta, että ne, jotka ovat sitoutuneet sääntöihin, noudattavat niitä.

a)

aikaosuussopimuksen osalta: liitteessä I oleva vakiomuotoinen tietolomake sekä lomakkeen 3 osassa vaaditut tiedot;

b)

pitkäkestoista lomatuotetta koskevan sopimuksen osalta: liitteessä II oleva vakiomuotoinen tietolomake sekä lomakkeen 3 osassa vaaditut tiedot;

c)

jälleenmyyntisopimuksen osalta: liitteessä III oleva vakiomuotoinen tietolomake sekä lomakkeen 3 osassa vaaditut tiedot;

d)

vaihtosopimuksen osalta: liitteessä IV oleva vakiomuotoinen tietolomake sekä lomakkeen 3 osassa vaaditut tiedot.

a)

sopimus toimitetaan kaikissa tapauksissa kuluttajalle kyseisen jäsenvaltion kielellä tai yhdellä sen kielistä edellyttäen, että se on yhteisön virallinen kieli;

b)

yhtä erityistä kiinteistöä koskevan aikaosuussopimuksen osalta elinkeinonharjoittaja toimittaa kuluttajalle sopimuksesta oikeaksi todistetun käännöksen sen jäsenvaltion kielellä tai yhdellä sen kielistä, jossa kiinteistö sijaitsee, edellyttäen, että kieli on yhteisön virallinen kieli.

a)

kunkin osapuolen henkilöllisyys, asuinpaikka ja allekirjoitus sekä

b)

sopimuksenteon paikka ja aika.

a)

päivästä, jona sopimus tai mahdollinen sitova ennakkosopimus tehtiin, tai

b)

päivästä, jona kuluttaja vastaanottaa sopimuksen tai mahdollisen sitovan ennakkosopimuksen, jos se on myöhempi kuin a alakohdassa tarkoitettu päivä.

a)

vuoden ja neljäntoista kalenteripäivän kuluttua tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta päivästä, jos elinkeinonharjoittaja ei ole täyttänyt 5 artiklan 4 kohdan mukaista erillistä vakiomuotoista peruutuslomaketta ja toimittanut sitä kuluttajalle kirjallisena paperilla tai muulla pysyvällä välineellä.

b)

kolmen kuukauden ja neljäntoista kalenteripäivän kuluttua tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta päivästä, jos 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja, liitteissä I–IV tarkoitetut sovellettavat vakiomuotoiset tietolomakkeet mukaan lukien, ei ole toimitettu kuluttajalle kirjallisena paperilla tai muulla pysyvällä välineellä.

—

joku asianomaisista kiinteistöistä sijaitsee jäsenvaltion alueella, tai

—

sopimus ei suoraan koske kiinteistöä ja jos elinkeinonharjoittaja harjoittaa kaupallista tai ammatillista toimintaa jossakin jäsenvaltiossa tai suuntaa jollakin tavalla tätä toimintaa johonkin jäsenvaltioon ja sopimus kuuluu tämän toiminnan piiriin.

a)

julkiset elimet ja viranomaiset tai niiden edustajat;

b)

kuluttajajärjestöt, joilla on oikeutettu etu suojella kuluttajia;

c)

elinkeinoelämän järjestöt, joilla on oikeutettua etua toimia asiassa.

3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 33/31

(1)

Komissio tarkasti ja hyväksyi päätöksellä 2008/395/EY (2) varainhoitovuoden 2007 osalta kaikkien maksajavirastojen tilit, lukuun ottamatta Viron maksajavirastoa PRIA:ta ja Maltan maksajavirastoa MRAE:ta.

(2)

Uusien tietojen toimittamisen ja lisätarkastusten perusteella komissio voi nyt tehdä maaseudun kehittämistoimenpiteiden menoja koskevan päätöksen Viron maksajaviraston PRIA:n toimittamien tilien täydellisyydestä, tarkkuudesta ja todenperäisyydestä.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 30 artiklan 2 kohdan mukaisesti tämä päätös ei rajoita sellaisten myöhempien komission päätösten tekemistä, joilla jätetään yhteisörahoituksen ulkopuolelle menot, joita ei ole suoritettu yhteisön sääntöjen mukaisesti,

3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 33/35

(1)

Komission päätöksellä 2008/397/EY (2) hyväksytään varainhoitovuoden 2007 osalta kaikkien maksajavirastojen tilit, lukuun ottamatta Itävallan maksajavirastoa ”AMA”, Belgian maksajavirastoja ”ALV” ja ”Région wallonne”, Saksan maksajavirastoja ”Baden-Württemberg” ja ”Bayern”, Kreikan maksajavirastoa ”OPEKEPE”, Suomen maksajavirastoa ”MAVI” ja Portugalin maksajavirastoa ”IFAP”.

(2)

Uusien tietojen ja lisätarkastusten perusteella komissio voi nyt tehdä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahastosta) rahoitettavia menoja koskevan päätöksen Itävallan maksajaviraston ”AMA”, Belgian maksajavirastojen ”ALV” ja ”Région wallonne” ja Saksan maksajavirastojen ”Baden-Württemberg” ja ”Bayern” toimittamien tilien täydellisyydestä, tarkkuudesta ja todenperäisyydestä.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 30 artiklan 2 kohdan mukaisesti tämä päätös ei rajoita sellaisten myöhempien komission päätösten tekemistä, joilla jätetään yhteisörahoituksen ulkopuolelle menot, joita ei ole suoritettu yhteisön sääntöjen mukaisesti,

3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 33/38

(1)

Komission päätöksellä 2008/396/EY (2) hyväksytään varainhoitovuoden 2007 osalta kaikkien maksajavirastojen menot, lukuun ottamatta Viron maksajavirastoa ”PRIA”, Kreikan maksajavirastoa ”OPEKEPE”, Suomen maksajavirastoa ”MAVI”, Italian maksajavirastoa ”ARBEA”, Maltan maksajavirastoa ”MRAE”, Alankomaiden maksajavirastoa ”Dienst Regelingen” ja Portugalin maksajavirastoja ”IFADAP”, ”INGA” ja ”IFAP”.

(2)

Uusien tietojen ja lisätarkastusten perusteella komissio voi nyt tehdä päätöksen Viron maksajaviraston ”PRIA”, Alankomaiden maksajaviraston ”Dienst Regelingen” ja Portugalin maksajaviraston ”INGA” toimittamien tilien täydellisyydestä, tarkkuudesta ja todenperäisyydestä.

(3)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten hyväksymisen sekä maataloustukirahaston ja maaseuturahaston tilien tarkastamisen ja hyväksymisen osalta 21 päivänä kesäkuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 885/2006 (3) 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että 10 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainitun tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen perusteella kultakin jäsenvaltiolta perittävät määrät tai sille maksettavat määrät vahvistetaan vähentämällä kyseisen varainhoitovuoden eli varainhoitovuoden 2007 osalta maksetut ennakkomaksut samalle vuodelle 1 kohdan mukaisesti hyväksytyistä menoista. Nämä summat vähennetään tilien tarkastus- ja hyväksymispäätöstä seuraavan toisen kuukauden menojen perusteella maksettavista ennakkomaksuista tai lisätään niihin.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 32 artiklan 5 kohdan mukaan siinä tapauksessa, että takaisinperintää ei toteuteta neljän vuoden kuluessa ensimmäisen asteen hallinnollisen tai oikeudellisen päätöksen tekemisestä, tai kahdeksan vuoden kuluessa, jos takaisinperintää käsitellään kansallisessa tuomioistuimessa, takaisinperinnän toteuttamatta jättämisestä aiheutuvista rahoituksellisista seurauksista vastaa 50-prosenttisesti kyseinen jäsenvaltio, ja 50-prosenttisesti ne katetaan yhteisön talousarviosta. Mainitun asetuksen 32 artiklan 3 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot toimittamaan komissiolle tilinpäätöksen yhteydessä yhteenveto väärinkäytösten vuoksi aloitetuista takaisinperintämenettelyistä. Jäsenvaltioiden takaisin perittävien määrien ilmoitusvelvollisuuden soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan asetuksessa (EY) N:o 885/2006. Mainitun asetuksen liitteessä III esitetään taulukot 1 ja 2, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava vuonna 2008. Komissio päättää jäsenvaltioiden toimittamien taulukoiden perusteella rahoituksellisista seurauksista, joita sovelletaan, kun takaisinperintää ei ole toteutettu neljän tai vastaavasti kahdeksan vuoden kuluessa. Tämä päätös ei rajoita sääntöjenmukaisuutta koskevien myöhempien päätösten tekemistä asetuksen (EY) N:o 1290/2005 32 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 32 artiklan 6 kohdan nojalla jäsenvaltiot voivat päättää jättää takaisinperinnän suorittamatta. Tällainen päätös voidaan tehdä vain jos takaisinperinnästä aiheutuneet ja ennakoitavat kustannukset ovat yhteensä suuremmat kuin takaisin perittävä määrä tai jos takaisinperintä osoittautuu mahdottomaksi velallisen tai väärinkäytöksestä oikeudellisesti vastuussa olevien henkilöiden maksukyvyttömyyden vuoksi ja tämä on todettu ja hyväksytty asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jos tällainen päätös on tehty neljän vuoden kuluessa ensimmäisen asteen hallinnollisen tai oikeudellisen päätöksen tekemisestä tai kahdeksan vuoden kuluessa, jos takaisinperintää käsitellään kansallisessa tuomioistuimessa, takaisinperinnän toteuttamatta jättämisestä aiheutuvat taloudelliset seuraukset olisi katettava 100-prosenttisesti yhteisön talousarviosta. Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 32 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa yhteenvedossa ilmoitetaan määrät, joiden osalta jäsenvaltio on päättänyt olla toteuttamatta takaisinperintää, sekä päätöksen perustelut. Nämä määrät eivät jää asianomaisten jäsenvaltioiden vastattaviksi, vaan ne katetaan yhteisön talousarviosta. Tämä päätös ei rajoita sääntöjenmukaisuutta koskevien myöhempien päätösten tekemistä mainitun asetuksen 32 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(6)

Kyseisten maksajavirastojen tilejä tarkastaessaan ja hyväksyessään komissio ottaa huomioon kyseisiltä jäsenvaltioilta jo päätöksen 2008/396/EY perusteella pidätetyt määrät.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 30 artiklan 2 kohdan mukaisesti tämä päätös ei rajoita sellaisten myöhempien komission päätösten tekemistä, joilla jätetään yhteisörahoituksen ulkopuolelle menot, joita ei ole suoritettu yhteisön sääntöjen mukaisesti,

3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 33/41

(1)

Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto, jäljempänä ’turvallisuusneuvosto’, hyväksyi 15 päivänä toukokuuta 2008 päätöslauselman 1814 (2008), jossa se pyysi valtioita ja alueellisia järjestöjä toteuttamaan toimenpiteitä Somaliaan lähetetyn humanitaarisen avun kuljettamiseen ja perille toimittamiseen sekä Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) valtuuttamiin toimiin osallistuvien alusten suojelemiseksi.

(2)

Turvallisuusneuvosto hyväksyi 2 päivänä kesäkuuta 2008 päätöslauselman 1816 (2008), jossa se antoi niille valtioille, jotka tekevät yhteistyötä Somalian siirtymäkauden liittohallituksen kanssa, luvan kuuden kuukauden ajan päätöslauselman hyväksymisestä mennä Somalian aluevesille ja käyttää kaikkia tarvittavia keinoja merirosvouksen ja merellä tapahtuvien aseellisten ryöstöjen estämiseksi sovellettavan kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Näiden määräysten voimassaoloa jatkettiin 12 kuukaudella 2 päivänä joulukuuta 2008 hyväksytyllä turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 1846 (2008).

(3)

Neuvosto hyväksyi 10 päivänä marraskuuta 2008 yhteisen toiminnan 2008/851/YUTP (1) Euroopan unionin sotilasoperaatiosta, jolla osallistutaan merirosvouksen ja aseellisten ryöstöjen ehkäisemiseen ja torjuntaan Somalian rannikkovesillä (Atalanta).

(4)

Yhteisen toiminnan 11 artiklassa säädetään, että sellaisten EU-johtoisten joukkojen ja niiden henkilöstön asemasta, jotka ovat sijoitettuina tai läsnä kolmansien valtioiden maa-alueella taikka toimivat kolmansien valtioiden aluevesillä tai sisävesillä, sovitaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 24 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Korkeana edustajana toimivalle pääsihteerille osoitetulla, 1 päivänä joulukuuta 2008 päivätyllä kirjeellä Djiboutin tasavallan hallitus ilmaisi hyväksyvänsä EU:n joukkojen toimimisen alueellaan ja ilmaisi aikomuksensa tehdä tätä varten sopimus joukkojen asemasta.

(5)

Neuvoston Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 24 artiklan mukaisesti 18 päivänä syyskuuta 2007 antaman valtuutuksen nojalla puheenjohtajavaltio neuvotteli korkeana edustajana toimivan pääsihteerin avustuksella Euroopan unionin ja Djiboutin tasavallan välisen sopimuksen Euroopan unionin johtamien joukkojen asemasta Djiboutin tasavallassa.

(6)

Sopimus olisi hyväksyttävä,

3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 33/49

3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 33/s3