11.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 102/1

(1)

Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta 20 päivänä joulukuuta 1985 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3820/85 (4) pyrittiin yhdenmukaistamaan sisämaan liikennemuotojen välisen kilpailun edellytyksiä erityisesti tieliikenteen alalla sekä parantamaan työoloja ja liikenneturvallisuutta. Näiden alojen kehitys olisi turvattava ja sitä on laajennettava.

(2)

Maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä 11 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/15/EY (5) mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä, joilla rajoitetaan liikkuvien työntekijöiden viikoittaista enimmäistyöaikaa.

(3)

Asetuksen (ETY) N:o 3820/85 tiettyjä säännöksiä, jotka liittyvät yhteisön sisällä kansallisessa ja kansainvälisessä tieliikenteessä toimivien kuljettajien ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskeviin sääntöihin, on ollut vaikea tulkita, soveltaa, panna täytäntöön ja valvoa yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, koska säännökset on muotoiltu väljästi.

(4)

On suotavaa, että kyseiset säännöt pannaan tehokkaasti ja yhdenmukaisesti täytäntöön, jotta saavutettaisiin niiden tavoitteet ja jotta sääntöjen soveltaminen ei menettäisi uskottavuuttaan. Sen vuoksi tarvitaan aikaisempaa selvemmät ja yksinkertaisemmat säännöt, joita sekä tieliikennealan yritysten että lainvalvontaviranomaisten olisi nykyistä helpompi ymmärtää, tulkita ja soveltaa.

(5)

Tämän asetuksen säännösten, jotka koskevat työoloja, ei tulisi vaikuttaa työmarkkinaosapuolten oikeuteen vahvistaa työehtosopimuksilla tai muulla tavalla määräyksiä, jotka ovat työntekijöille edullisempia kuin kyseiset säännökset.

(6)

On suotavaa, että tämän asetuksen soveltamisala määritellään selvästi yksilöimällä pääasialliset ajoneuvoluokat, joita se koskee.

(7)

Tätä asetusta olisi sovellettava tieliikenteeseen, jota harjoitetaan joko ainoastaan yhteisön alueella tai yhteisön, Sveitsin ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolina olevien maiden välillä.

(8)

Kansainvälisessä maantieliikenteessä toimivien ajoneuvojen miehistöjen työstä 1 päivänä heinäkuuta 1970 tehdyn eurooppalaisen sopimuksen (AETR), sellaisena kuin se on muutettuna, määräyksiä olisi sovellettava edelleen sellaisilla ajoneuvoilla harjoitettavaan maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen, jotka on rekisteröity jäsenvaltiossa tai AETR‐sopimuksen sopimuspuolena olevassa maassa, koko matkan osalta, kun matka tehdään yhteisön ja sellaisen kolmannen maan välillä, joka ei ole Sveitsi tai Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolena oleva maa, tai tällaisen maan kautta. On tärkeää muuttaa AETR-sopimusta mahdollisimman pian ja mieluiten kahden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta, jotta sen määräykset mukautetaan vastaamaan tätä asetusta.

(9)

Jos tieliikenteessä käytettävä ajoneuvo on rekisteröity kolmannessa maassa, joka ei ole AETR-sopimuksen sopimuspuoli, AETR-sopimuksen määräyksiä olisi sovellettava yhteisön alueella tai AETR-sopimuksen sopimuspuolina olevien maiden alueella tehtyyn matkan osaan.

(10)

Koska asiat, joista AETR-sopimuksessa määrätään, kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan, yhteisöllä on toimivalta neuvotella AETR-sopimuksesta ja tehdä kyseinen sopimus.

(11)

Jos yhteisön sisäisten sääntöjen muuttaminen kyseisellä alalla edellyttää vastaavaa muutosta AETR-sopimukseen, jäsenvaltioiden olisi toimittava yhdessä AETR-sopimuksessa määrättyä menettelyä noudattaen saadakseen tällaisen muutoksen mahdollisimman pian kyseiseen sopimukseen.

(12)

Vapautuksia koskevaa luetteloa olisi ajantasaistettava, jotta se heijastaisi tieliikennealalla viimeksi kuluneiden yhdeksäntoista vuoden aikana tapahtunutta kehitystä.

(13)

Kaikki keskeiset käsitteet olisi määriteltävä seikkaperäisesti tulkinnan helpottamiseksi ja tämän asetuksen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Lisäksi olisi pyrittävä siihen, että kansalliset valvontaviranomaiset tulkitsevat ja soveltavat asetusta yhdenmukaisesti. Tässä asetuksessa annettu viikon määritelmä ei saisi estää kuljettajaa aloittamasta työviikkoaan minä tahansa viikonpäivänä.

(14)

Noudattamisen tehokkaan valvonnan varmistamiseksi on olennaisen tärkeää, että toimivaltaiset viranomaiset voisivat teiden varsilla tehtävissä tarkastuksissa siirtymäajan jälkeen varmistaa sekä kyseisen päivän että sitä edeltävien 28 päivän osalta ajo- ja lepoaikojen noudattamisen.

(15)

Ajoaikoja koskevia perussääntöjä on selvennettävä ja yksinkertaistettava, jotta niiden noudattamista voitaisiin tehokkaasti ja yhdenmukaisesti valvoa digitaalisen ajopiirturin avulla tieliikenteen valvontalaitteista 20 päivänä joulukuuta 1985 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 (6) ja tämän asetuksen mukaisesti. Lisäksi jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten olisi pyrittävä pysyvän komitean välityksellä pääsemään yhteisymmärrykseen tämän asetuksen täytäntöönpanosta.

(16)

On käynyt ilmi, että asetuksen (ETY) N:o 3820/85 säännöt antavat mahdollisuuden suunnitella vuorokautiset ajoajat ja tauot siten, että kuljettaja voi ajaa liian kauan ilman täysipituista taukoa, mikä heikentää liikenneturvallisuutta ja huonontaa kuljettajien työoloja. Sen vuoksi on aiheellista varmistaa jaettujen lepoaikojen järjestäminen siten, että väärinkäytökset estetään.

(17)

Tämän asetuksen tavoitteena on parantaa sen soveltamisalaan kuuluvien työntekijöiden sosiaalisia oloja sekä parantaa yleistä liikenneturvallisuutta. Tämä toteutetaan pääasiassa säännöksillä, jotka koskevat vuorokautista enimmäisajoaikaa, viikoittaista enimmäisajoaikaa ja kahden peräkkäisen viikon aikana kertyvää enimmäisajoaikaa, säännöksellä, jonka mukaan kuljettajan on pidettävä säännöllisesti vähintään yksi viikoittainen lepoaika kahden peräkkäisen viikon aikana, sekä säännöksillä, joiden mukaan vuorokautisen lepoajan pituuden olisi joka tapauksessa oltava vähintään yhtäjaksoiset yhdeksän tuntia. Koska näillä säännöksillä taataan riittävä vapaa-aika ja otetaan huomioon noudattamisen valvontaa koskevista käytännöistä viime vuosien aikana saadut kokemukset, lyhennettyjen vuorokautisten lepoaikojen korvaamisjärjestelmä ei ole enää tarpeen.

(18)

Yhteisössä harjoitettavassa tieliikenteessä käytetään usein osalla matkaa lauttaa tai rautatietä. Sen vuoksi olisi annettava selvät ja asianmukaiset säännökset tällaista liikennettä koskevista vuorokautisista lepoajoista ja tauoista.

(19)

Ottaen huomioon, että rajojen yli harjoitettava tavara- ja henkilöliikenne lisääntyvät, liikenneturvallisuuden ja tehostetun täytäntöönpanon kannalta on suotavaa, että teiden varsilla tehtävien tarkastusten ja yritysten tiloissa tehtyjen tarkastusten piiriin kuuluvat muissa jäsenvaltioissa ja yhteisön ulkopuolisissa maissa käytetyt ajo- ja lepoajat ja tauot sekä niiden täydellisen ja asianmukaisen noudattamisen varmistaminen.

(20)

Kuljetusyrityksen vastuuta koskevia säännöksiä olisi sovellettava ainakin sellaisiin kuljetusyrityksiin, jotka ovat oikeushenkilöitä tai luonnollisia henkilöitä, eikä säännösten tulisi estää oikeuskäsittelyjä sellaisia luonnollisia henkilöitä vastaan, jotka ovat tekijöinä, yllyttäjinä tai avunantajina tämän asetuksen rikkomisessa.

(21)

Kuljettajien, jotka tekevät työtä usealle kuljetusyritykselle, olisi toimitettava jokaiselle niistä riittävät tiedot, jotta kyseiset yritykset voivat täyttää tämän asetuksen mukaiset velvollisuutensa.

(22)

Jäsenvaltioilla on edelleen oltava oikeus toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä sosiaalisen kehityksen edistämiseksi ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi.

(23)

Kansallisten poikkeusten olisi heijastettava tieliikennealan muutoksia, ja ne olisi rajoitettava sellaisiin tekijöihin, joihin ei nykyään kohdistu kilpailupaineita.

(24)

Jäsenvaltioiden olisi laadittava säännöt ajoneuvoille, joita käytetään säännöllisessä henkilöliikenteessä enintään 50 kilometrin pituisilla reiteillä. Tällaisten sääntöjen olisi annettava sallittuja ajoaikoja ja pakollisia taukoja ja lepoaikoja koskeva asianmukainen suoja.

(25)

Tehokkaan täytäntöönpanon kannalta on suotavaa, että kaikkea säännöllistä kansallista ja kansainvälistä henkilöliikennettä valvotaan käyttämällä yhdenmukaisia valvontalaitteita.

(26)

Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt sekä varmistettava niiden täytäntöönpano. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia, varoittavia ja syrjimättömiä. Yleisesti jäsenvaltioiden käytettävissä oleviin toimenpiteisiin olisi kuuluttava myös mahdollisuus estää ajoneuvolla ajaminen silloin, kun todetaan vakava säännösten rikkominen. Tässä asetuksessa olevien seuraamuksiin ja menettelyihin liittyvien säännösten ei tulisi vaikuttaa todistustaakkaa koskeviin kansallisiin sääntöihin.

(27)

Selvän ja tehokkaan noudattamisen valvonnan kannalta on suotavaa yhdenmukaistaa säännökset, jotka koskevat kuljetusyritysten ja kuljettajien vastuuta tämän asetuksen säännösten rikkomisesta. Tämä vastuu voi johtaa tapauksesta riippuen jäsenvaltioissa rikosoikeudellisiin, siviilioikeudellisiin tai hallinnollisiin seuraamuksiin.

(28)

Suunnitellun toiminnan tavoitetta, joka on selkeiden yhteisten ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevien sääntöjen vahvistaminen, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, koska tarvitaan yhteensovitettua toimintaa, vaan se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(29)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (7) mukaisesti.

(30)

Koska kuljettajien alaikärajoista on tällä välin säädetty direktiivissä 2003/59/EY (8) ja kyseiset direktiivin säännökset on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä vuoteen 2009 mennessä, on tähän asetukseen sisällytettävä vain miehistön vähimmäisikää koskevat siirtymäsäännökset.

(31)

Asetusta (ETY) N:o 3821/85 olisi muutettava, jotta voitaisiin selventää kuljetusyrityksille ja kuljettajille asetettuja erityisvelvoitteita, edistää oikeusvarmuutta sekä helpottaa ajo- ja lepoaikoja koskevien rajoitusten noudattamisen valvontaa teiden varsilla tehtävissä tarkastuksissa.

(32)

Asetusta (ETY) N:o 3821/85 olisi muutettava myös oikeusvarmuuden turvaamiseksi siltä osin kuin on kyse uusista määräajoista digitaalisten ajopiirtureiden käyttöönotolle ja kuljettajakorttien saatavuudelle.

(33)

Kun asetuksella (EY) N:o 2135/98 on otettu käyttöön tallennuslaitteisto, jolla voidaan tallentaa sähköisesti kuljettajan toimet hänen kuljettajakortilleen 28 vuorokauden ajalta ja ajoneuvoa koskevat tiedot 365 vuorokauden ajalta, teiden varsilla tapahtuvia tarkastuksia voidaan tulevaisuudessa nopeuttaa ja laajentaa.

(34)

Direktiivin 88/599/ETY (9) mukaan tienvarsitarkastukset koskevat vain vuorokautista ajoaikaa, vuorokautisia lepoaikoja ja taukoja. Kun käytössä on digitaalinen ajopiirturi, kuljettajaa ja ajoneuvoa koskevat tiedot tallentuvat sähköisessä muodossa ja tietoja voidaan tarkastella elektronisilla laitteilla suoraan paikan päällä. Pitemmällä aikavälillä tämä mahdollistaa säännöllisten ja lyhennettyjen vuorokautisten lepoaikojen, säännöllisten ja lyhennettyjen viikoittaisten lepoaikojen ja korvaavan vapaa-ajan noudattamisen valvomisen yksinkertaisella tavalla.

(35)

Kokemus osoittaa, että tämän asetuksen säännösten ja erityisesti kahden viikon jaksoa koskevien enimmäisajoaikojen noudattaminen voidaan varmistaa vain, jos teiden varsilla tapahtuviin tarkastuksiin perustuva tehokas valvonta kattaa koko kyseisen ajanjakson.

(36)

Digitaalista ajopiirturia koskevan oikeudellisten säännösten soveltamisen olisi oltava yhdenmukaista tämän asetuksen kanssa, jotta tieliikenteen sosiaalilainsäädännön tiettyjä säännöksiä voitaisiin valvoa ja panna täytäntöön optimaalisella tehokkuudella.

(37)

Asetus (ETY) N:o 3820/85 olisi selvyyden ja järkiperäistämisen vuoksi kumottava ja korvattava tällä asetuksella,

a)

tavaraliikenteeseen, jossa ajoneuvon suurin sallittu massa, mahdollinen perävaunu tai puoliperävaunu mukaan luettuna, on yli 3,5 tonnia; tai

b)

henkilöliikenteeseen, jossa käytettävät ajoneuvot on rakennettu tai pysyvästi mukautettu yli yhdeksän henkilön kuljettamiseen, kuljettaja mukaan luettuna, ja tarkoitettu tällaiseen käyttöön.

a)

ainoastaan yhteisön alueella; ja

b)

yhteisön, Sveitsin ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen piiriin kuuluvien maiden välillä.

a)

yhteisössä tai AETR-sopimuksen sopimuspuolina olevissa maissa rekisteröityjen ajoneuvojen osalta koko matkaan;

b)

sellaisessa kolmannessa maassa rekisteröityjen ajoneuvojen osalta, joka ei ole AETR-sopimuksen sopimuspuoli, vain siihen osaan matkasta, joka on tehty yhteisön tai AETR-sopimuksen sopimuspuolina olevien maiden alueella.

a)

säännöllisessä henkilöliikenteessä käytettävät ajoneuvot, kun kyseisen liikennereitin pituus on enintään 50 kilometriä;

b)

ajoneuvot, joiden suurin sallittu nopeus on enintään 40 kilometriä tunnissa;

c)

puolustusvoimien, väestönsuojelun, palokunnan ja yleisestä järjestyksestä vastaavien laitosten omistamat tai ilman kuljettajaa vuokraamat ajoneuvot, kun tieliikennettä harjoitetaan näille laitoksille osoitettujen tehtävien johdosta ja niiden valvonnassa;

d)

hälytys- tai pelastusajoneuvot, mukaan lukien humanitaarisen avun kuljettamiseen muuten kuin kaupallisesti käytettävät ajoneuvot;

e)

sairaanhoidon erikoisajoneuvot;

f)

hinausajoneuvot, joita käytetään enintään 100 kilometrin etäisyydellä niiden asemapaikasta;

g)

tekniikan kehittämiseen sekä korjausten ja kunnossapidon testaamiseen tarvittavat ajoneuvot ja uudet tai uudistetut ajoneuvot, joita ei ole vielä otettu käyttöön;

h)

ei-kaupalliseen tavarankuljetukseen tarkoitetut ajoneuvot tai ajoneuvoyhdistelmät, joiden suurin sallittu massa on enintään 7,5 tonnia;

i)

hyötyajoneuvot, jotka ovat museoajoneuvoja sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa niillä ajetaan, ja joita käytetään ei-kaupallisiin tavaran tai henkilöiden kuljetuksiin.

a)

”tieliikenteellä” kaikkia yleisillä teillä kokonaan tai osittain tehtäviä matkoja, jotka tehdään henkilöiden tai tavaroiden kuljettamiseen käytettävillä kuormatuilla tai kuormaamattomilla ajoneuvoilla;

b)

”ajoneuvolla” seuraavien määritelmien mukaista moottoriajoneuvoa, vetoautoa, perävaunua tai puoliperävaunua tai näiden yhdistelmää:

c)

”kuljettajalla” henkilöä, joka kuljettaa ajoneuvoa vaikka vain lyhyen ajan tai on mukana ajoneuvossa, jos hänen tehtäviinsä kuuluu varallaolo toimiakseen tarvittaessa kuljettajana;

d)

”tauolla” aikaa, jonka kuluessa kuljettaja ei saa ajaa eikä tehdä muuta työtä ja joka käytetään yksinomaan lepäämiseen;

e)

”muulla työllä” direktiivin 2002/15/EY 3 artiklan a alakohdassa määriteltyä kaikkea työajaksi määriteltyä toimintaa ajamista lukuun ottamatta, sekä myös kaikkea samalle tai toiselle työnantajalle tehtyä työtä joko kuljetusalalla tai sen ulkopuolella;

f)

”vapaa-ajalla” yhtäjaksoista aikaa, jonka kuljettaja saa käyttää haluamallaan tavalla;

g)

”vuorokautisella lepoajalla” vuorokautista aikaa, jonka kuljettaja saa käyttää haluamallaan tavalla ja joka käsittää ”säännöllisen vuorokautisen lepoajan” ja ”lyhennetyn vuorokautisen lepoajan”:

h)

”viikoittaisella lepoajalla” viikoittaista aikaa, jonka kuljettaja saa käyttää haluamallaan tavalla ja joka käsittää ”säännöllisen viikoittaisen lepoajan” ja ”lyhennetyn viikoittaisen lepoajan”:

i)

”viikolla” ajanjaksoa, joka alkaa maanantaina kello 00.00 ja päättyy sunnuntaina kello 24.00;

j)

”ajoajalla” sen ajotoiminnan kestoa, joka on tallennettu

k)

”vuorokautisella ajoajalla” yhden vuorokautisen lepoajan päättymisen ja seuraavan vuorokautisen lepoajan alkamisen välillä tai yhden vuorokautisen ja yhden viikoittaisen lepoajan välillä kertynyttä yhteenlaskettua ajoaikaa;

l)

”viikoittaisella ajoajalla” viikon aikana kertynyttä yhteenlaskettua ajoaikaa;

m)

”suurimmalla sallitulla massalla” täyteen kuormatun ajoneuvon suurinta sallittua massaa;

n)

”säännöllisellä henkilöliikenteellä” yhteisistä säännöistä harjoitettaessa kansainvälistä henkilöliikennettä linja-autoilla 16 päivänä maaliskuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 684/92 (10) 2 artiklassa tarkoitettua kansallista ja kansainvälistä liikennettä;

o)

”monimiehityksellä” tilannetta, jossa ajoneuvossa on kahden peräkkäisen vuorokautisen lepoajan välisinä tai yhden vuorokautisen ja yhden viikoittaisen lepoajan välisinä ajoaikoina ajamista varten vähintään kaksi kuljettajaa. Monimiehityksen ensimmäisen tunnin aikana toisen kuljettajan tai toisten kuljettajien läsnäolo on vapaaehtoista, mutta monimiehityksen muuna aikana läsnäolo on pakollista;

p)

”kuljetusyrityksellä” tieliikennettä toisten lukuun tai omaan lukuunsa harjoittavaa, voittoa tavoittelevaa tai tavoittelematonta luonnollista henkilöä, oikeushenkilöä, henkilöyhdistystä tai ryhmää, joka ei ole oikeushenkilö, sekä tieliikennettä toisten lukuun tai omaan lukuunsa harjoittavaa julkisen viranomaisen alaista elintä riippumatta siitä, onko se itse oikeushenkilö tai onko viranomainen, jonka alainen se on, oikeushenkilö;

q)

”ajoajalla” yhteenlaskettua ajoaikaa siitä, kun kuljettaja aloittaa ajamisen lepoajan tai tauon jälkeen, siihen asti, kunnes hän pitää lepoajan tai tauon. Ajoaika voi olla yhtäjaksoinen tai siinä voi olla taukoja.

a)

kyseistä tieliikennettä harjoitetaan yhdessä jäsenvaltiossa enintään 50 kilometrin etäisyydellä ajoneuvon asemapaikasta, mukaan luettuna paikallishallintoalueet, joiden keskus sijaitsee kyseisellä etäisyydellä;

b)

ikärajaa alennetaan ammatillista koulutusta varten; ja

c)

noudatetaan työsuhdetta koskevia kyseisen jäsenvaltion kansallisia sääntöjä.

—

kaksi säännöllistä viikoittaista lepoaikaa, tai

—

yksi säännöllinen viikoittainen lepoaika ja yksi lyhennetty vähintään 24 tunnin pituinen viikoittainen lepoaika; vähennys on kuitenkin korvattava vastaavalla yhtäjaksoisella vapaa-ajalla ennen kyseistä viikkoa seuraavan kolmannen viikon loppua.

5.

a)

viranomaisten omistamat tai ilman kuljettajaa vuokraamat ajoneuvot, joita käytetään sellaisessa tieliikenteessä, jolla ei kilpailla yksityisten kuljetusyritysten kanssa;

b)

maanviljelyä, puutarhaviljelyä, metsätaloutta, kotieläintaloutta tai kalastusta harjoittavien yritysten käyttämät tai ilman kuljettajaa vuokraamat ajoneuvot, joita käytetään tavarankuljetukseen niiden omassa yritystoiminnassa enintään 100 kilometrin etäisyydellä yrityksen sijaintipaikasta;

c)

maa- ja metsätaloudessa käytettävät maatalous- ja metsätraktorit enintään 100 kilometrin etäisyydellä ajoneuvon omistavan tai sitä vuokraavan yrityksen sijaintipaikasta;

d)

ajoneuvot tai ajoneuvoyhdistelmät, joiden suurin sallittu massa on enintään 7,5 tonnia ja

Näitä ajoneuvoja saadaan käyttää enintään 50 kilometrin etäisyydellä yrityksen sijaintipaikasta ja sillä ehdolla, että ajoneuvojen kuljettaminen ei ole kuljettajan päätyö;

e)

ajoneuvot, joita käytetään yksinomaan pinta-alaltaan enintään 2 300 neliökilometrin suuruisilla saarilla, joita moottoriajoneuvoliikenteen käytettävissä oleva silta, kahlaamo tai tunneli ei yhdistä valtion muuhun osaan;

f)

tavaraliikenteessä käytettävät ajoneuvot, joiden käyttövoimana on maa- tai nestekaasu taikka sähkövoima ja joiden suurin sallittu massa, perävaunu tai puoliperävaunu mukaan luettuna, on enintään 7,5 tonnia ja joita käytetään enintään 50 kilometrin etäisyydellä yrityksen sijaintipaikasta;

g)

ajokortin tai ammattitaitoa osoittava todistuksen saamiseksi annettavaan ajo-opetukseen ja suoritettavaan tutkintoon käytettävät ajoneuvot, edellyttäen ettei ajoneuvoja käytetä kaupallisessa tavara- tai henkilöliikenteessä;

h)

ajoneuvot, joita käytetään viemärilaitoksen toiminnassa, tulvantorjunnassa vesi-, kaasu- ja sähkölaitosten toiminnassa, maanteiden kunnossapidossa ja valvonnassa, ovelta ovelle tapahtuvassa talousjätteiden keruussa ja kuljetuksessa, sähke- ja puhelinpalveluissa, radio- ja televisiolähetyksissä sekä radio- tai televisiolähettimien tai -vastaanottimien tunnistamisessa;

i)

ajoneuvot, joissa on 10–17 paikkaa ja joita käytetään yksinomaan ei-kaupalliseen henkilöliikenteeseen;

j)

sirkusten ja huvipuistojen laitteita kuljettavat erikoisajoneuvot;

k)

erilaisissa hankkeissa käytettävät erityisvarusteiset liikkuvat ajoneuvot, joita käytetään pääosin opetustarkoituksiin ajoneuvon ollessa pysäköitynä;

l)

ajoneuvot, joita käytetään maidon keräämiseen maatiloilta ja maidonkuljetusastioiden tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen maitovalmisteiden palauttamiseen maatiloille;

m)

rahaa ja/tai arvoesineitä kuljettavat erikoisajoneuvot;

n)

ajoneuvot, joita käytetään eläinjätteiden tai muiksi kuin elintarvikkeiksi käytettävien ruhojen kuljetukseen;

o)

yksinomaan maanteiden solmukohtiin liittyvillä alueilla, kuten satamissa, satamien ja muiden liikennemuotojen yhdistämiseksi perustetuissa terminaaleissa (interport) ja rautatieterminaaleissa, olevilla teillä käytetyt ajoneuvot;

p)

ajoneuvot, joita käytetään elävien eläinten kuljetukseen 50 kilometrin säteellä maatiloilta paikallisille markkinoille ja päinvastoin tai markkinoilta paikallisiin teurastamoihin.

—

säännöllinen kotimaan henkilöliikenne, jonka aikataulun viranomaiset ovat vahvistaneet, jolloin voidaan sallia vain taukoja koskevat poikkeukset, ja

—

omaan tai toisen lukuun harjoitettava kotimaan tavaraliikenne, joka ei vaikuta yhtenäismarkkinoihin ja jota tarvitaan tiettyjen elinkeinoalojen ylläpitämiseksi kyseisellä alueella, kun tämän asetuksen vapautussäännöksissä asetetaan ajoneuvon käyttöetäisyyden yläraja 100 kilometriin saakka.

a)

säännölliseen kansalliseen henkilöliikenteeseen; ja

b)

säännölliseen kansainväliseen henkilöliikenteeseen, jonka reitin päätepisteet ovat linnuntietä enintään 50 kilometrin etäisyydellä kahden jäsenvaltion välisestä rajasta ja jonka reitin pituus on enintään 100 kilometriä.

a)

työvuorolistaan on merkittävä kaikki 2 kohdassa tarkoitetut tiedot vähintään 28 edellisen päivän ajalta; nämä tiedot on päivitettävä säännöllisesti vähintään kerran kuukaudessa;

b)

kuljetusyrityksen johtajan tai hänen valtuuttamansa henkilön on allekirjoitettava työvuorolista;

c)

kuljetusyrityksen on säilytettävä työvuorolista vuoden ajan sen voimassaolon päättymisestä. Kuljetusyrityksen on annettava siitä ote asianomaisille kuljettajille, jotka sitä pyytävät; ja

d)

työvuorolista on pyydettäessä esitettävä ja luovutettava valvontaviranomaiselle.

—

ei ole tapahtunut kyseisen jäsenvaltion alueella, ja

—

sen on tehnyt yritys, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan, tai kuljettaja, jonka työpaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa,

a)

II luvussa vahvistettujen sääntöjen rikkomisesta, kun siihen ovat syyllistyneet ulkomailla asuvat henkilöt, sekä kaikista siitä määrätyistä seuraamuksista;

b)

seuraamuksista, joita jäsenvaltiossa on sovellettu siellä asuviin henkilöihin, jotka ovat rikkoneet kyseisiä sääntöjä muissa jäsenvaltioissa.

a)

tutkii tapaukset, joissa esiintyy eroja tämän asetuksen säännösten soveltamisessa ja täytäntöönpanossa ja jotka koskevat erityisesti ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja;

b)

selventää tämän asetuksen säännöksiä yhteisen lähestymistavan edistämiseksi.

1)

Korvataan 2 artikla seuraavasti:

”2 artikla

Tässä asetuksessa sovelletaan tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 (13) 4 artiklan määritelmiä.

2)

Korvataan 3 artiklan 1, 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”1.   Valvontalaite on asennettava ja sitä on käytettävä jäsenvaltiossa rekisteröidyissä ajoneuvoissa, joita käytetään maanteiden henkilö- tai tavaraliikenteessä, lukuun ottamatta asetuksen (EY) N:o 561/2006 3 artiklassa tarkoitettuja ajoneuvoja. Asetuksen (EY) N:o 561/2006 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut ajoneuvot sekä ajoneuvot, joille on myönnetty vapautus asetuksen (ETY) N:o 3820/85 soveltamisesta, mutta joihin ei enää sovelleta vapautusta asetuksen (EY) N:o 561/2006 nojalla, on saatettava tämän vaatimuksen mukaisiksi 31 päivään joulukuuta 2007 mennessä.

2.   Jäsenvaltiot voivat vapauttaa asetuksen (EY) N:o 561/2006 13 artiklan 1 ja 3 kohdassa mainitut ajoneuvot tämän asetuksen soveltamisesta.

3.   Jäsenvaltiot voivat komission luvalla myöntää vapautuksen tämän asetuksen soveltamisesta asetuksen (EY) N:o 561/2006 14 artiklassa tarkoitettuihin kuljetuksiin käytettäville ajoneuvoille.”.

3)

Korvataan 14 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Yrityksen on säilytettävä piirturilevyjä ja 15 artiklan 1 kohdan noudattamiseksi tehtyjä tulosteita käytön jälkeen vähintään yksi vuosi aikajärjestyksessä ja luettavassa muodossa ja annettava niistä jäljennös asianomaiselle kuljettajalle tämän pyynnöstä. Yrityksen on myös annettava jäljennös kuljettajakortilta kopioiduista tiedoista kyseisille kuljettajille, jotka pyytävät niitä, ja jäljennös paperitulosteena. Piirturilevyt, tulosteet ja kopioidut tiedot on pyynnöstä esitettävä tai luovutettava toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle.”.

4)

Muutetaan 15 artikla seuraavasti:

1)

Korvataan 2 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

2)

Korvataan 2 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet voidakseen toimittaa kuljettajakortit viimeistään kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen kun asetus (EY) N:o 561/2006 on julkaistu.”.

11.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 102/15

(1)

Komission tiedonannossa ”Turvallinen kaivostoiminta: viimeaikaisten kaivosonnettomuuksien jälkeiset toimet” mainitaan yhtenä ensisijaisena toimena kaivannaisteollisuuden jätehuollon sääntelyaloite. Tämän toimen tarkoituksena on täydentää aloitteita, jotka perustuvat vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta 16 päivänä joulukuuta 2003 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2003/105/EY (4), sekä parhaita käytettävissä olevia tekniikoita kaivostoiminnasta syntyvän sivukiven ja rikastusjätteen käsittelyssä koskevan asiakirjan laatimista ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/61/EY (5) mukaisesti.

(2)

Euroopan parlamentti antoi 5 päivänä heinäkuuta 2001 antamassaan edellä mainittua tiedonantoa koskevassa päätöslauselmassa (6) täyden tukensa aikomukselle antaa kaivannaisteollisuuden jätehuoltoa koskeva direktiivi.

(3)

Kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1600/2002/EY (7) asetetaan tavoitteita jätteen osalta, joka kuitenkin syntyy: sen vaarallisuusastetta olisi alennettava ja sen pitäisi aiheuttaa mahdollisimman pieni riski; etusija olisi annettava jätteiden hyödyntämiselle ja erityisesti kierrätykselle; hävitettäväksi menevän jätteen määrän olisi oltava mahdollisimman vähäinen, ja se olisi hävitettävä turvallisesti, ja hävitettäväksi tarkoitettu jäte olisi käsiteltävä mahdollisimman lähellä sen syntypaikkaa sikäli kuin tämä ei vähennä jätteen käsittelytoimien tehokkuutta. Päätöksessä N:o 1600/2002/EY esitetään onnettomuuksiin liittyvänä ensisijaisena toimena myös erityisesti kaivostoiminnasta aiheutuvien suuronnettomuuksien vaarojen torjuntaa ja kaivosjätettä koskevien toimenpiteiden kehittäminen. Päätöksessä N:o 1600/2002/EY mainitaan ensisijaisena toimena myös kaivannaisteollisuuden kestävän hoidon edistäminen kyseisen teollisuuden ympäristövaikutusten vähentämiseksi.

(4)

Kaivannaisteollisuuden jätehuollosta ympäristölle tai ihmisten terveydelle mahdollisesti aiheutuvien haittavaikutusten torjumiseksi tai minimoimiseksi on yhteisön ympäristöpolitiikan tavoitteiden mukaisesti asetettava vähimmäisvaatimukset; tällaista jätettä ovat esimerkiksi rikastusjäte (mineraalien erilaisissa käsittelyissä jäljelle jäävä kiinteä tai lietemäinen jäte), sivukivi ja irtomaa (kaivannaistoiminnoissa malmiin tai mineraaliesiintymään käsiksi pääsemiseksi siirrettävä aines, mukaan luettuna tuotannon valmisteluvaiheen aikana siirrettävä aines) ja pintamaa (maaperän ylin kerros), mikäli ne ovat jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY (8) määritelmän mukaista jätettä.

(5)

Kestävää kehitystä käsitelleessä Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 2002 huippukokouksessa hyväksytyn kestävää kehitystä koskevan Johannesburgin täytäntöönpanosuunnitelman 24 kohdan mukaan on tarpeen suojella taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen luonnonvaraperustaa ja kääntää nykyinen luonnonvaroja heikentävä kehityssuunta hallinnoimalla luonnonvaraperustaa kestävällä ja integroidulla tavalla.

(6)

Tämän direktiivin olisi näin ollen katettava maalla harjoitettavan kaivannaisteollisuuden jätehuolto eli mineraalivarojen etsinnässä, louhinnassa (tuotannon valmisteluvaihe mukaan luettuna), rikastuksessa ja varastoinnissa sekä louhosten toiminnassa syntyvien jätteiden käsittely. Tällaisen jätehuollon olisi kuitenkin vastattava periaatteita ja tärkeysjärjestyksiä, jotka on vahvistettu direktiivissä 75/442/ETY, jota sen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan mukaisesti sovelletaan edelleen tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jääviin kaivannaisteollisuuden jätehuoltonäkökohtiin.

(7)

Kaksinkertaisen työn ja suhteettoman suurten hallinnollisten vaatimusten välttämiseksi tämän direktiivin soveltamisala olisi rajattava kattamaan ne tietyt toiminnot, joita pidetään ensisijaisina direktiivin tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

(8)

Tämän direktiivin säännöksiä ei näin ollen pitäisi soveltaa jätevirtoihin, jotka syntyvät mineraalien louhinta- ja rikastamistoimintojen yhteydessä mutta eivät ole suoraan sidoksissa louhinta- tai rikastusprosessiin, esimerkiksi elintarvikejätteisiin, jäteöljyihin, romuajoneuvoihin, käytettyihin paristoihin ja akkuihin. Tällaisen jätteen huoltoon olisi sovellettava direktiivin 75/442/ETY tai kaatopaikoista 26 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY (9) säännöksiä tai muuta asiaa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä; näitä säännöksiähän sovelletaan esimerkiksi etsintä-, louhinta- tai rikastuspaikalla syntyvään jätteeseen, joka kuljetetaan paikkaan, joka ei ole tämän direktiivin mukainen jätealue.

(9)

Tätä direktiiviä ei myöskään pitäisi soveltaa mineraalivarojen offshore-etsinnässä, ‐louhinnassa ja -rikastuksessa syntyvään jätteeseen eikä veden johtamiseen ja pumpatun pohjaveden palauttamiseen samaan pohjaveteen, kun taas pysyvään jätteeseen, mineraalivarojen etsinnästä syntyvään ei-vaaralliseen jätteeseen, pilaantumattomaan maa-ainekseen ja turpeen nostosta, käsittelystä ja varastoinnista syntyvään jätteeseen tulisi soveltaa vain vähäisempiä vaatimuksia, koska niiden ympäristöriskit ovat pienemmät. Jäsenvaltiot voivat lieventää tai jättää soveltamatta eräitä vaatimuksia ei-vaarallisen muun kuin pysyvän jätteen osalta. Näitä poikkeuksia ei kuitenkaan tulisi soveltaa A-luokkaan kuuluviin jätealueisiin.

(10)

Kaivannaisteollisuuden mahdollisesti radioaktiivisiin jätteisiin tätä direktiiviä sovellettaisiin siten, että se ei koskisi radioaktiivisuuteen liittyviä erityisnäkökohtia, jotka kuuluvat Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) perustamissopimuksen soveltamisalaan.

(11)

Direktiivissä 75/442/ETY ja erityisesti sen 3 ja 4 artiklassa yksilöityjen periaatteiden ja tärkeysjärjestysten noudattamiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaivannaisteollisuuden toiminnanharjoittajat toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet kaivannaisteollisuudessa syntyvästä jätteestä ympäristölle tai ihmisten terveydelle aiheutuvien tosiasiallisten tai mahdollisten haittojen estämiseksi tai vähentämiseksi sikäli kuin mahdollista.

(12)

Näiden toimenpiteiden olisi perustuttava muun muassa direktiivissä 96/61/EY määriteltyyn parhaan käytettävissä olevan tekniikan käsitteeseen, ja tällaista tekniikkaa käytettäessä jäsenvaltioiden asiana on määrittää, miten jätealueen tekniset erityispiirteet, sen maantieteellinen sijainti ja paikalliset ympäristöolosuhteet otetaan tarvittaessa huomioon.

(13)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaivannaisteollisuuden toiminnanharjoittajat laativat kaivannaisjätteen ehkäisemistä tai minimointia, käsittelyä, hyödyntämistä ja hävittämistä koskevat asianmukaiset jätehuoltosuunnitelmat. Tällaiset suunnitelmat olisi laadittava siten, että niillä varmistetaan jätehuoltovaihtoehtojen asianmukainen suunnittelu jätteen määrän ja haitallisuuden minimoimiseksi ja jätteen hyödyntämisen edistämiseksi. Lisäksi kaivannaisteollisuuden jätteet olisi määriteltävä niiden koostumuksen mukaan sen varmistamiseksi, että niiden reaktiot olisivat mahdollisimman pitkälti ennakoitavissa.

(14)

Onnettomuusriskien minimoimiseksi ja ympäristön ja ihmisten terveyden suojelemiseksi mahdollisimman hyvin jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että jokainen A-luokkaan kuuluvan jätealueen toiminnanharjoittaja laatii jätteistä aiheutuvien suuronnettomuuksien torjuntaa koskevat toimintaperiaatteet ja soveltaa niitä. Torjuntatoimenpiteiden osalta niihin tulisi sisältyä turvallisuusjohtamisjärjestelmien laatiminen, onnettomuustapauksissa käytettävät pelastussuunnitelmat ja turvallisuustietojen levittäminen henkilöille, joihin suuronnettomuudella todennäköisesti olisi vaikutuksia. Toiminnanharjoittajat olisi velvoitettava antamaan onnettomuustapauksissa toimivaltaisille viranomaisille kaikki asiaa koskevat tiedot, jotka ovat tarpeen tosiasiallisten ja mahdollisten ympäristöhaittojen lieventämiseksi. Näitä erityisvaatimuksia ei tulisi soveltaa niihin kaivannaisteollisuuden jätealueisiin, jotka kuuluvat direktiivin 96/82/EY soveltamisalaan.

(15)

Jätealuetta ei pitäisi luokitella A-luokkaan yksinomaan sellaisten riskien perusteella, jotka kohdistuvat kaivannaisteollisuuden työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojeluun ja joita koskee muu yhteisön lainsäädäntö, erityisesti direktiivit 92/91/ETY (10) ja 92/104/ETY (11).

(16)

Kaivannaisteollisuuden jätehuollon erityispiirteiden vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön erityiset hakemus- ja lupamenettelyt tällaisten jätteiden vastaanottoon käytettävien jätealueiden osalta. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset säännöllisin väliajoin tarkastelevat uudelleen ja tarvittaessa ajantasaistavat lupaehtoja.

(17)

Jäsenvaltiot olisi velvoitettava varmistamaan, että tiedon saatavuudesta, yleisön osallistumisesta päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuudesta ympäristöasioissa 25 päivänä kesäkuuta 1998 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) mukaisesti yleisölle tiedotetaan jätehuoltolupahakemuksista ja niitä, joita asia koskee, kuullaan ennen jätehuoltoluvan myöntämistä.

(18)

On tarpeen ilmoittaa selvästi ne vaatimukset, jotka kaivannaisteollisuuden jätealueiden olisi täytettävä sijainnin, hoidon, valvonnan ja käytöstä poistamisen sekä sellaisten ehkäisevien ja suojelevien toimien osalta, jotka on toteutettava minkä tahansa ympäristöuhan torjumiseksi lyhyellä ja pitkällä aikavälillä sekä erityisesti suotoveden maaperään suotautumisen aiheuttaman pohjaveden pilaantumisen ehkäisemiseksi.

(19)

On tarpeen määritellä selkeästi A-luokkaan kuuluvat kaivannaisteollisuuden jätealueet ottaen huomioon tällaisten jätealueiden toiminnasta tai niissä tapahtuneesta onnettomuudesta, jossa jätettä pääsee jätealueen ulkopuolelle, seuraavat todennäköiset vaikutukset.

(20)

Jätteeseen, joka sijoitetaan takaisin tyhjiin louhoksiin joko niiden kunnostamista varten tai mineraalien louhintaprosessiin liittyvässä rakentamistarkoituksessa, kuten koneille tarkoitettujen kulkuteiden, kuljetusluiskien, väliseinien, suojaesteiden tai -vallien rakentamiseksi tyhjiin louhoksiin tai niiden ylläpitämiseksi, on myös sovellettava tiettyjä vaatimuksia pintavesien ja/tai pohjavesien suojelemiseksi, tällaisen jätteen vakauden turvaamiseksi ja soveltuvan seurannan järjestämiseksi sen jälkeen, kun tällainen toiminta on päättynyt. Vastaavasti tällaiseen jätteeseen ei tulisi soveltaa tämän direktiivin yksinomaan ”jätealueita” koskevia vaatimuksia, paitsi niitä, jotka on mainittu tyhjiä kaivoksia koskevassa erityissäännöksessä.

(21)

Jotta voitaisiin taata kaivannaisteollisuuden jätealueiden asianmukainen rakentaminen ja kunnossapito, jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tällaisten jätealueiden suunnittelun, sijoittamisen ja hoidon suorittavat henkilöt, joilla on siihen tekninen pätevyys. On tarpeen varmistaa, että toiminnanharjoittajan ja henkilökunnan saama koulutus ja hankkima tieto takaa heille tarvittavat taidot. Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten olisi saatava varmuus siitä, että toiminnanharjoittaja varmistaa uuden jätealueen rakentamiseen ja kunnossapitoon sekä olemassa olevan jätealueen laajennukseen tai muuttamiseen soveltuvat järjestelyt, myös jätealueen käytöstä poistamisen jälkeisenä aikana.

(22)

On tarpeen ottaa käyttöön seurantamenettelyt, joita sovelletaan jätealueiden käytön aikana ja käytöstä poistamisen jälkeen. Olisi säädettävä A-luokkaan kuuluvien jätealueiden osalta käytöstä poistamisen jälkeisestä seuranta- ja valvontakaudesta, joka on suhteessa kyseisen jätealueen aiheuttamaan riskiin, samalla tavalla kuin direktiivi 1999/31/EY edellyttää.

(23)

On tarpeen määritellä, milloin ja miten kaivannaisteollisuuden jätealueet tulisi poistaa käytöstä, ja asettaa toiminnanharjoittajalle käytöstä poistamisen jälkeistä aikaa koskevat velvoitteet ja vastuut.

(24)

Jäsenvaltioiden olisi velvoitettava kaivannaisteollisuuden toiminnanharjoittajat seuraamaan ja valvomaan jätealueitaan vesien ja maaperän pilaantumisen estämiseksi ja jätealueista ympäristölle tai ihmisten terveydelle mahdollisesti aiheutuvien haittavaikutusten havaitsemiseksi. Jotta minimoidaan veden pilaantuminen, jätteen päästämisessä vastaanottaviin vesistöihin olisi lisäksi noudatettava yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/60/EY (12). Lisäksi rikastusjätettä sisältävien altaiden syanidi- ja syanidiyhdistepitoisuuksia tietyillä kaivannaisteollisuuden aloilla olisi niiden haitallisuuden ja myrkkyvaikutusten vuoksi vähennettävä alhaisimmalle mahdolliselle tasolle käyttäen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa. Pitoisuuksille olisi vastaavasti ja joka tapauksessa tämän direktiivin erityisvaatimusten mukaisesti asetettava enimmäismäärät tällaisten vaikutusten torjumiseksi.

(25)

Kaivannaisteollisuuden jätealueesta vastaavaa toiminnanharjoittajaa olisi vaadittava asettamaan jäsenvaltioiden erikseen päättämien menettelyjen mukaisesti rahoitusvakuus tai vastaava sen varmistamiseksi, että kaikki lupavelvoitteet täytetään, mukaan luettuina jätealueen käytöstä poistamiseen ja sen jälkeiseen aikaan liittyvät velvoitteet. Rahoitusvakuuden olisi oltava riittävä kattamaan jätealueen vaikutusalueella olevan maan, johon sisältyy itse jätealue sellaisena kuin se on kuvattuna 5 artiklan mukaisesti laaditussa ja 7 artiklassa tarkoitetun luvan edellyttämässä jätehuoltosuunnitelmassa, kunnostaminen, josta huolehtii soveltuvalla tavalla pätevä ja riippumaton kolmas osapuoli. On aiheellista, että tällainen vakuus asetetaan ennen kuin jätettä aletaan sijoittaa jätealueelle ja että sen määrää säännöllisesti mukautetaan. Lisäksi aiheuttamisperiaatteen ja ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY (13) mukaisesti on tärkeää tehdä selväksi, että kaivannaisteollisuuden jätealueesta vastaavilla toiminnanharjoittajilla on asianmukainen vastuu toiminnastaan aiheutuneista ympäristövahingoista tai tällaisten vahinkojen välittömästä uhkasta.

(26)

Sellaisten kaivannaisteollisuuden jätealueiden toiminnan osalta, joilla todennäköisesti on merkittäviä rajat ylittäviä haitallisia vaikutuksia ympäristöön ja niistä mahdollisesti aiheutuvia riskejä ihmisten terveydelle toisen jäsenvaltion alueella, olisi oltava yhteiset menettelytavat naapurusmaiden välisten kuulemisten helpottamiseksi. Tämä olisi toteutettava sen varmistamiseksi, että viranomaisten välillä vaihdetaan riittävästi tietoja ja yleisölle tiedotetaan asianmukaisesti kaikista jätealueista, joilla voi olla haitallisia vaikutuksia ympäristöön kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa.

(27)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset perustavat kaivannaisteollisuuden jätealueiden tehokkaan tarkastus- tai vastaavan valvontajärjestelmän. Ennen jätteen sijoittamisen aloittamista olisi tarkastettava, että lupaehtoja on noudatettu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toiminnanharjoittajan lupavelvoitteita. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toiminnanharjoittajat seuraajineen pitävät ajantasaisesti kirjaa tällaisista jätealueista ja että toiminnanharjoittajat siirtävät jätealueen tilaa ja toimintaa koskevat tiedot seuraajilleen.

(28)

Jäsenvaltioiden olisi toimitettava säännöllisesti komissiolle kertomukset tämän direktiivin täytäntöönpanosta, mukaan luettuina tiedot onnettomuuksista ja läheltä piti -tilanteista. Komission olisi raportoitava näiden kertomusten perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

(29)

Jäsenvaltioiden olisi laadittava tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta langetettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja varmistettava, että ne pannaan täytäntöön. Tällaisten seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(30)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden alueella sijaitsevat käytöstä poistetut jätealueet, hylätyt jätealueet mukaan luettuina, luetteloidaan, jotta niistä voidaan yksilöidä ne, joista aiheutuu vakavia haittavaikutuksia ympäristöön tai joista mahdollisesti keskipitkällä tai lyhyellä aikavälillä aiheutuu vakavia uhkia ihmisten terveydelle tai ympäristölle. Tällaisten luetteloiden olisi oltava perustana asianmukaiselle toimenpideohjelmalle.

(31)

Komission olisi varmistettava riittävä tieteellisten ja teknisten tietojen vaihto siitä, miten jäsenvaltioissa luetteloidaan käytöstä poistetut jätealueet ja kehitetään menetelmät jäsenvaltioiden auttamiseksi tämän direktiivin noudattamisessa käytöstä poistettujen jätealueiden kunnostamisen osalta. Olisi myös varmistettava parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskeva tietojen vaihto jäsenvaltioiden sisällä ja niiden välillä.

(32)

Jotta perustamissopimuksen 6 artiklaa sovellettaisiin yhdenmukaisella tavalla, ympäristönsuojeluvaatimukset on sisällytettävä yhteisön politiikkojen täytäntöönpanoon ja toimintoihin niin, että voidaan edistää kestävää kehitystä.

(33)

Tämä direktiivi voisi olla hyödyllinen väline tarkistettaessa, että yhteisön kehitysyhteistyörahoitusta saaviin hankkeisiin sisältyvät tarpeelliset toimenpiteet kielteisten ympäristövaikutusten estämiseksi tai minimoimiseksi. Tällainen lähestymistapa on perustamissopimuksen 6 artiklan mukainen erityisesti siltä osin, että ympäristönsuojeluvaatimukset sisällytetään yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikkaan.

(34)

Tämän direktiivin tavoitetta eli kaivannaisteollisuuden jätehuollon parantamista ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimiessa yksin, koska huonosti hoidettuna tällainen jätehuolto voi aiheuttaa valtioiden rajat ylittävää pilaantumista. Aiheuttamisperiaatteen mukaan myös kaivannaisteollisuudesta peräisin olevasta jätteestä ympäristölle aiheutuneet vahingot on otettava huomioon, ja kyseisen periaatteen eri maissa erilaisen soveltamisen vuoksi talouden toimijoille koituva taloudellinen rasite voi olla eri maissa varsin erilainen. Kun kaivannaisteollisuuden jätehuoltoa ohjataan kansallisella politiikalla, on vaikea saavuttaa tavoite, jonka mukaan varmistetaan turvallisuuden ja vastuullisuuden vähimmäistaso tällaisen jätteen huollossa ja maksimoidaan tällaisen jätteen hyödyntäminen koko yhteisössä. Koska sen tähden tämän direktiivin tavoite voidaan direktiivin laajuuden ja vaikutusten vuoksi paremmin saavuttaa yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimia perustamissopimuksen 5 artiklaan sisältyvän toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa tarkoitetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei mennä pidemmälle kuin on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

(35)

Tämän direktiivin täytäntöönpanoon tarvittavat toimenpiteet on hyväksyttävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (14) mukaisesti.

(36)

Sellaisten jätealueiden toimintaa, jotka ovat olemassa ajankohtana, jona tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, olisi säänneltävä ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet tällaisten jätealueiden mukauttamiseksi tämän direktiivin vaatimuksiin määrätyn ajanjakson kuluessa.

(37)

Jäsenvaltioita kannustetaan paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen (15) 34 kohdan mukaisesti laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omat taulukkonsa, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

a)

mineraalivarojen etsinnästä, louhinnasta tai rikastuksesta ja louhosten toiminnasta aiheutuvaan jätteeseen, joka ei suoraan synny näiden toimintojen tuloksena;

b)

jätteeseen, joka syntyy mineraalivarojen offshore-etsinnässä, -louhinnassa ja ‐rikastuksessa;

c)

direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan 3 kohdan j alakohdan ensimmäisessä ja toisessa luetelmakohdassa määriteltyyn veden johtamiseen ja pumpatun pohjaveden palauttamiseen samaan pohjaveteen siinä määrin, kuin se on sallittu kyseisessä artiklassa.

1)

”jätteellä” samaa kuin direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a alakohdassa;

2)

”vaarallisella jätteellä” samaa kuin vaarallisista jätteistä 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 4 kohdassa (16);

3)

”pysyvällä jätteellä” jätettä, jossa ei tapahdu olennaisia fysikaalisia, kemiallisia tai biologisia muutoksia. Pysyvä jäte ei liukene, pala tai muutoin reagoi fysikaalisesti tai kemiallisesti, hajoa biologisesti tai vaikuta haitallisesti muihin aineisiin, joiden kanssa se joutuu kosketuksiin, siten, että se todennäköisesti aiheuttaisi ympäristön pilaantumista tai vaaraa ihmisten terveydelle. Jätteiden kokonaishuuhtoutumisen ja niiden sisältämien haitallisten aineiden kokonaispitoisuuden samoin kuin suotoveden myrkyllisyyden ympäristölle on oltava merkityksetöntä, eikä niistä ennen kaikkea saa aiheutua vaaraa pintaveden ja/tai pohjaveden laadulle;

4)

”pilaantumattomalla maa-aineksella” maa- ja kiviainesta, joka on otettu maaperän ylimmästä kerroksesta kaivannaistoiminnan aikana ja jota ei pidetä pilaantuneena sen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan, jossa paikka sijaitsee, eikä yhteisön lainsäädännön mukaan;

5)

”mineraalivaroilla” tai ”mineraalilla” orgaanisen tai epäorgaanisen aineen, kuten energiapolttoaineen, metallimalmin, teollisuusmineraalin ja rakennusmineraalin, mutta ei veden, luonnollista esiintymää maankuoressa;

6)

”kaivannaisteollisuudella” kaikkia laitoksia ja yrityksiä, jotka harjoittavat kaupallisessa tarkoituksessa mineraalivarojen louhintaa maan pinnalla tai maan alla, mukaan luettuina louhinta porausreikien avulla tai louhitun aineen rikastus;

7)

”offshorella” tarkoitetaan meren ja merenpohjan aluetta, joka ulottuu tavanomaisen tai keskimääräisen vuoroveden laskuveden rajasta ulospäin;

8)

”rikastuksella” mineraalivaroille esimerkiksi louhoksilla tehtävää mekaanista, fysikaalista, biologista, lämpökäsittely- tai kemiallista prosessia tai näiden prosessien yhdistelmää mineraalien erottamiseksi, mukaan lukien koon muuttaminen, luokittelu, erottaminen ja uuttaminen, sekä aikaisemmin käytöstä poistetun jätteen jälleenkäsittelyä, ei kuitenkaan sulatusprosesseja, lämpövalmistusprosesseja (muita kuin kalkkikiven polttamista) eikä metallurgisia toimintoja;

9)

”rikastusjätteellä” kiinteää tai lietemäistä jätettä, joka jää jäljelle mineraalien erotusprosesseissa (esimerkiksi murskaus, jauhatus, kokoerottelu, vaahdotus ja muut fysikaaliskemialliset tekniikat), joilla arvomineraalit erotetaan arvottomasta kiviaineksesta;

10)

”kasalla” maan päälle rakennettua aluetta, jolle kiinteä jäte sijoitetaan;

11)

”padolla” rakennetta, jonka tarkoituksena on pitää vesi ja/tai jäte altaassa ja rajata ne siihen;

12)

”altaalla” luonnollista tai rakennettua aluetta, johon sijoitetaan hienojakoinen jäte, useimmiten rikastusjäte, sekä vaihteleva määrä vapaata vettä, joka on peräisin mineraalivarojen rikastuksesta ja prosessivesien selkeytyksestä ja kierrätyksestä;

13)

”heikkoon happoon liukenevalla syanidilla” syanidia ja syanidiyhdisteitä, jotka liukenevat heikkoon happoon määrätyllä pH-tasolla;

14)

”suotovedellä” mitä tahansa nestettä, joka suotautuu sijoitetun jätteen läpi ja pääsee jätealueelta tai pysyy siellä, mukaan luettuina pilaantunut valuma, ja jolla voi ilman asianmukaista käsittelyä olla haitallisia vaikutuksia ympäristöön;

15)

”jätealueella” mitä tahansa aluetta, joka on osoitettu kiinteässä tai nestemäisessä olomuodossa taikka liuoksena tai lietteenä olevan kaivannaisjätteen kokoamiseen ja sijoittamiseen seuraaviksi ajanjaksoiksi:

Tällaisiin jätealueisiin katsotaan kuuluvan pato tai muu rakenne, jonka tarkoituksena on pitää sisäpuolellaan, pidättää, rajata tai muutoin tukea tällaista paikkaa, samoin kuin esimerkiksi kasat ja altaat; tällaisiin alueisiin eivät kuitenkaan sisälly tyhjiksi jääneet louhokset, joihin jäte sijoitetaan takaisin mineraalien louhinnan jälkeen kunnostamista ja rakentamista varten;

16)

”suuronnettomuudella” missä tahansa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvassa laitoksessa kaivannaisjätehuoltoon liittyvän toiminnan aikana paikalla aiheutunutta tapahtumaa, josta koituu vakava vaara ihmisten terveydelle ja/tai ympäristölle joko välittömästi tai pitkän ajan kuluessa kyseisellä paikalla tai muualla;

17)

”vaarallisella aineella” sellaista ainetta, sekoitusta tai valmistetta, joka on vaarallinen neuvoston direktiivissä 67/548/ETY (17) tai direktiivissä 1999/45/EY (18) tarkoitetulla tavalla;

18)

”parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla” samaa kuin direktiivin 96/61/EY 2 artiklan 11 kohdassa;

19)

”vastaanottavalla vesistöllä” pintavettä, pohjavettä, jokisuiden vaihettumisalueita sekä rannikkovesiä siten kuin ne on määritelty direktiivin 2000/60/EY 2 artiklan 1, 2, 6 ja 7 kohdassa;

20)

”kunnostamisella” jätealueen vaikutusalueella olevan maan käsittelyä siten, että maa palautetaan tyydyttävään tilaan ottaen erityisesti huomioon maaperän laatu, luonnonvaraisten kasvien ja eläinten, luonnollisten elinympäristöjen, makean veden vesistöjen ja maisemien osalta sekä soveltuva hyötykäyttö;

21)

”etsinnällä” taloudellista arvoa omaavien mineraaliesiintymien etsintää, johon luetaan mukaan näytteenotto, kokoomanäytteiden otto, kairaus ja tutkimusojien kaivaminen mutta ei töitä, jotka ovat tarpeen kyseisten esiintymien kehittämiseksi, eikä toimia, jotka liittyvät välittömästi olemassa olevaan kaivannaistoimintaan;

22)

”yleisöllä” yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä ja, kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti, näiden henkilöiden yhteenliittymiä, järjestöjä tai ryhmiä;

23)

”niillä, joita asia koskee” yleisöä, joihin tämän direktiivin 6 ja 7 artiklan mukainen ympäristöalan päätöksenteko vaikuttaa tai todennäköisesti vaikuttaa tai joita se koskee; tässä määritelmässä katsotaan, että edellä mainitut päätökset koskevat ympäristönsuojelua varten perustettuja, kansallisen lainsäädännön vaatimuksia noudattavia kansalaisjärjestöjä;

24)

”toiminnanharjoittajalla” luonnollista tai oikeushenkilöä, joka vastaa kaivannaisjätteen huollosta sen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jossa kyseinen jätehuolto suoritetaan, myös kaivannaisjätteen väliaikaisen varastoinnin osalta ja toiminnan sekä käytöstä poistamisen jälkeisenä aikana;

25)

”jätteen haltijalla” jätteen tuottajaa taikka luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka hallussa kaivannaisjäte on;

26)

”pätevällä henkilöllä” luonnollista henkilöä, jolla on kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä määritelty tekninen tuntemus ja kokemus suorittaa tästä direktiivistä johtuvat tehtävät;

27)

”toimivaltaisella viranomaisella” yhtä tai useampaa viranomaista, jonka jäsenvaltio nimeää vastuulliseksi tästä direktiivistä aiheutuvien tehtävien suorittamisesta;

28)

”paikalla” kaikkea selkeästi määritetyllä maantieteellisellä alueella sijaitsevaa maata, joka on toiminnanharjoittajan valvonnan alainen;

29)

”merkittävällä muutoksella” jätealueen rakenteen tai toiminnan muutosta, jolla voi toimivaltaisen viranomaisen mielestä olla merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ihmisten terveydelle tai ympäristölle.

a)

torjua ja vähentää jätteen syntymistä ja vähentää jätteen haitallisuutta ottaen erityisesti huomioon:

b)

kaivannaisjätteen hyödyntämisen edistäminen kierrättämällä jätettä tai käyttämällä se uudelleen, jos tästä ei ole haittaa ympäristölle yhteisön nykyisten ympäristönormien ja tämän direktiivin asiaankuuluvien vaatimusten mukaisesti;

c)

kaivannaisjätteen lyhyen ja pitkän aikavälin turvallisen hävittämisen varmistaminen erityisesti siten, että jo jätealueen suunnitteluvaiheessa kiinnitetään huomiota jätehuoltoon jätealueen toiminnan aikana ja käytöstä poistamisen jälkeen ja että valitaan suunnitelma, joka:

a)

tarvittaessa liitteessä III vahvistettujen perusteiden mukainen jätealueen ehdotettu luokka:

b)

jätteen määrittely liitteessä II esitetyn mukaisesti ja maininta toimintakauden aikana tuotettavan kaivannaisjätteen arvioidusta kokonaismäärästä;

c)

kuvaus kyseiset jätteet tuottavasta toiminnasta sekä käsittelystä, joka jätteelle tehdään;

d)

kuvaus haitallisista vaikutuksista, joita tällaisen jätteen sijoittamisesta mahdollisesti koituu ympäristölle ja ihmisten terveydelle, sekä tällaisten vaikutusten torjumiseen toteutettavista toimenpiteistä, jotta voidaan minimoida ympäristövaikutukset toiminnan aikana ja käytöstä poistamisen jälkeen, mukaan luettuna 11 artiklan 2 kohdan a, b, d ja e alakohdassa tarkoitetut näkökohdat;

e)

tapauksen mukaan 10 artiklan sekä lisäksi 11 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaiset valvonta- ja seurantamenettelyt;

f)

ehdotettu käytöstä poistamista koskeva suunnitelma, mukaan lukien kunnostaminen ja 12 artiklassa vahvistetut käytöstä poistamista seuraavat menettelyt ja seuranta;

g)

direktiivin 2000/60/EY mukaiset toimenpiteet veden tilan huononemisen estämiseksi sekä 13 artiklan mukaiset toimenpiteet ilman ja maaperän pilaantumisen estämiseksi tai minimoimiseksi;

h)

selvitys jätealueen vaikutusalueella olevan maan tilasta.

a)

pitää suuronnettomuudet ja muut tapahtumat hallinnassa niiden vaikutusten minimoimiseksi ja erityisesti rajoittaa ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia vahinkoja;

b)

toteuttaa tarvittavat toimenpiteet ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi suuronnettomuuksien ja muiden tapahtumien vaikutuksilta;

c)

antaa tarpeelliset tiedot väestölle ja asiaankuuluville alueen laitoksille ja viranomaisille;

d)

varautua ympäristön kunnostamiseen, ennalleen palauttamiseen ja puhdistamiseen suuronnettomuuden jälkeen.

a)

toiminnanharjoittajan henkilöllisyys;

b)

jätealueen ehdotettu sijainti, mukaan luettuina mahdolliset vaihtoehtoiset sijoituspaikat;

c)

5 artiklan nojalla laadittu jätehuoltosuunnitelma;

d)

14 artiklassa vaaditut riittävät rahoitusvakuus- tai vastaavat järjestelyt;

e)

toiminnanharjoittajan direktiivin 85/337/ETY (19) 5 artiklan mukaisesti toimittamat tiedot, jos kyseisen direktiivin mukaan on tehtävä ympäristövaikutusten arviointi.

a)

toiminnanharjoittaja täyttää tässä direktiivissä säädetyt asiaankuuluvat vaatimukset;

b)

jätehuolto ei ole suoranaisesti ristiriidassa direktiivin 75/442/ETY 7 artiklassa tarkoitetun jätehuoltosuunnitelman tai siinä tarkoitettujen jätehuoltosuunnitelmien kanssa eikä muulla tavoin vaikeuta sen tai niiden toteuttamista.

—

jos jätealueen toiminnassa tai sijoitetussa jätteessä tapahtuu merkittäviä muutoksia;

—

seurannan tulosten perusteella, jotka toiminnanharjoittajan on 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoitettava, tai 17 artiklan mukaisesti suoritettujen tarkastusten perusteella;

—

21 artiklan 3 kohdan mukaisen parhaassa käytettävissä olevassa tekniikassa tapahtuvia merkittäviä muutoksia koskevan tietojenvaihdon perusteella.

a)

lupahakemus;

b)

tarvittaessa tieto, että lupahakemusta koskevasta päätöksestä käydään 16 artiklan mukaisia jäsenvaltioiden välisiä neuvotteluja;

c)

yksityiskohtaiset tiedot toimivaltaisista viranomaisista, jotka vastaavat päätöksenteosta, joilta saa asiaan liittyviä tietoja ja joille huomautukset tai kysymykset voidaan esittää, sekä yksityiskohtaiset tiedot huomautusten tai kysymysten esittämistä koskevasta aikataulusta;

d)

mahdollisten päätösten luonne;

e)

tilanteen mukaan yksityiskohtaiset tiedot ehdotuksesta luvan tai lupaehtojen tarkistamiseksi;

f)

milloin, missä ja miten asianomaiset tiedot saatetaan saataville;

g)

yksityiskohtaiset tiedot menettelyistä 7 kohdan mukaista yleisön osallistumista varten.

a)

kansallisen lainsäädännön mukaisesti tärkeimmät selvitykset ja tiedot, jotka toimivaltaiselle viranomaiselle on toimitettu ajankohtana, jona yleisölle annetaan asiasta 1 kohdassa tarkoitetut tiedot;

b)

ympäristöä koskevan tiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY (20) säännösten mukaisesti muut kuin tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot, jotka ovat merkityksellisiä päätöksen kannalta tämän direktiivin 7 artiklan mukaisesti ja jotka tulevat saataville vasta kun yleisölle on ilmoitettu tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti.

a)

päätöksen sisältö mukaan lukien jäljennös luvasta;

b)

perusteet ja näkökohdat, joihin päätös perustuu.

1)

turvataan kaivannaisjätteen vakaus 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, tarvittavin muutoksin;

2)

torjutaan maaperän sekä pinta- tai pohjavesien pilaantuminen 13 artiklan 1, 3 ja 5 kohdan mukaisesti, tarvittavin muutoksin;

3)

varmistetaan kaivannaisjätteen ja tyhjän louhoksen seuranta 12 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti, tarvittavin muutoksin.

a)

jätealueen sijainti on sopiva, ottaen huomioon erityisesti suojeltuja alueita koskevat yhteisön tai jäsenvaltioiden velvoitteet sekä geologiset, hydrologiset, hydrogeologiset, seismiset ja geotekniset tekijät, ja jätealue on suunniteltu siten, että se täyttää lyhyellä ja pitkällä aikavälillä ne vaatimukset, jotka asetetaan maaperän, ilman, pohjavesien ja pintavesien pilaantumisen estämiselle, ottaen huomioon erityisesti direktiivit 76/464/ETY (21), 80/68/ETY (22) ja 2000/60/EY, ja, jos luvassa sitä edellytetään, saastuneen veden ja suotoveden keräämiselle sekä veden ja tuulen aiheuttaman eroosion vähentämiselle siltä osin kuin tämä on teknisesti mahdollista ja taloudellisesti toteutettavissa;

b)

jätealue on rakennettu asianmukaisella tavalla ja sitä hoidetaan ja ylläpidetään siten, että varmistetaan sen fyysinen vakaus ja estetään maaperän, ilman, pintavesien ja pohjavesien pilaantuminen tai saastuminen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä sekä rajoitetaan maisemalle mahdollisesti aiheutuva vahinko mahdollisimman pieneksi;

c)

on huolehdittu sopivista suunnitelmista ja järjestelyistä, joiden mukaisesti jätealuetta seuraavat ja tarkastavat säännöllisesti pätevät henkilöt ja joiden pohjalta ryhdytään toimiin, jos tulokset osoittavat epävakautta tai vesien tai maaperän saastumista;

d)

on huolehdittu sopivista järjestelyistä maan kunnostamiseksi ja jätealueen poistamiseksi käytöstä;

e)

on huolehdittu sopivista jätealueen käytöstä poistamisen jälkeisistä järjestelyistä.

a)

luvassa ilmoitetut asiaa koskevat ehdot täyttyvät,

b)

toimivaltainen viranomainen on antanut siihen luvan toiminnanharjoittajan pyynnöstä,

c)

toimivaltainen viranomainen tekee siitä perustellun päätöksen.

a)

kaikkia jätealueeseen liittyviä rakenteita seurataan ja niitä ylläpidetään siten, että kaikki valvonta- ja mittauslaitteet ovat aina käyttövalmiina;

b)

soveltuvissa tapauksissa ylivuotokanavat ja patoaukot pidetään puhtaina ja vapaina.

a)

arvioimalla sijoitetusta jätteestä mahdollisesti syntyvän suotoveden määrän ja suotoveden epäpuhtauspitoisuuden sekä jätealueen toiminnan aikana että sen käytöstä poistamisen jälkeen ja määrittämällä jätealueen vesitasapainon;

b)

estämällä tai minimoimalla suotoveden synnyn ja jätteiden aiheuttaman pinta- ja/tai pohjavesien sekä maaperän saastumisen;

c)

keräämällä ja käsittelemällä jätealueen saastuneen veden ja suotoveden jätealueelta johdettavilta vesiltä edellytetyn laadun saavuttamiseksi.

a)

kaikki tämän direktiivin perusteella annetussa luvassa vahvistetut velvoitteet, mukaan luettuina käytöstä poistamisen jälkeistä aikaa koskevat velvoitteet, täytetään;

b)

on olemassa milloin tahansa helposti käytettävissä olevia varoja jätealueen vaikutusalueella olevan maan, sellaisena kuin se on kuvattuna 5 artiklan mukaisesti laaditussa ja 7 artiklassa tarkoitetun luvan edellyttämässä jätehuoltosuunnitelmassa, kunnostamiseen.

a)

jätealueen todennäköiset ympäristövaikutukset, ottaen huomioon erityisesti jätealueen luokka, jätteen luonne ja kunnostetun maan käyttö tulevaisuudessa;

b)

olettaen, että tarvittavat kunnostustyöt arvioi ja suorittaa riippumaton ja soveltuvalla tavalla pätevä kolmas osapuoli.

a)

20 artiklan täytäntöönpano;

b)

20 artiklan mukaisesti tunnistettujen käytöstä poistettujen jätealueiden kunnostaminen 4 artiklassa vahvistettujen vaatimusten täyttämiseksi. Tällaisten menetelmien avulla voidaan laatia soveltuvimmat riskianalyysimenettelyt ja korjaavat toimenpiteet ottaen huomioon erilaiset geologiset, hydrogeologiset ja ilmastolliset erityispiirteet eri puolilla Eurooppaa.

a)

7 artiklan 5 kohdassa ja 12 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen tietojen yhtenäistäminen ja säännöllinen toimittaminen;

b)

13 artiklan 6 kohdan täytäntöönpano, mukaan luettuna heikkoon happoon liukenevan syanidin määrittelyyn liittyvät tekniset vaatimukset ja sen mittausmenetelmä;

c)

tekniset suuntaviivat 14 artiklan 2 kohdan vaatimusten mukaiselle rahoitusvakuuden asettamiselle;

d)

tekniset suuntaviivat 17 artiklan mukaisille tarkastuksille;

e)

liitteessä II vahvistettua jätteen määrittelyä koskevien teknisten vaatimusten täydentäminen;

f)

3 artiklan 3 kohdassa olevan määritelmän tulkinta;

g)

jätealueiden luokitteluperusteiden määrittäminen liitteen III mukaisesti;

h)

tämän direktiivin teknisessä täytäntöönpanossa tarvittavien yhdenmukaistettujen näytteidenottostandardien ja analyysimenetelmien määrittäminen.

—

ovat lakanneet ottamasta vastaan jätteitä ennen 1 päivää toukokuuta 2006,

—

ovat saattamassa päätökseen sovellettavia yhteisön tai kansallisen lainsäädännön mukaisia käytöstä poistamista koskevia menettelyjä tai toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä ohjelmia ja

—

jotka tosiasiallisesti poistetaan käytöstä 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä.

11.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 102/35

(1)

Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta 20 päivänä joulukuuta 1985 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3820/85 (3) ja tieliikenteen valvontalaitteista 20 päivänä joulukuuta 1985 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3821/85 (4) sekä maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä 11 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/15/EY (5) ovat tärkeitä maaliikenteen yhteismarkkinoiden toteuttamisen, liikenneturvallisuuden ja työolojen kannalta.

(2)

Valkoisessa kirjassaan ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika” komissio toi esille tarpeen tiukentaa tarkastuksia ja seuraamuksia varsinkin tieliikenteen sosiaalilainsäädännön osalta ja erityisesti lisätä tarkastusten määrää, edistää jäsenvaltioiden välistä järjestelmällistä tietojenvaihtoa, koordinoida tarkastustoimintaa ja edistää valvontaviranomaisten koulutusta.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen varmistaa tieliikenteen sosiaalilainsäädännön asianmukainen soveltaminen ja yhdenmukainen tulkinta asettamalla jäsenvaltioille kyseisten säännösten noudattamisen yhtenäistä ja tehokasta tarkastamista koskevat vähimmäisvaatimukset. Näillä tarkastuksilla olisi voitava vähentää ja ehkäistä säännösten rikkomista. Lisäksi olisi otettava käyttöön menettely, jolla varmistetaan, että yritykset, joilla on korkea riskiluokitus, tarkastetaan tarkemmin ja useammin kuin muut.

(4)

Kuljettajan väsymyksestä johtuvia riskejä olisi torjuttava panemalla direktiivi 2002/15/EY tehokkaasti täytäntöön.

(5)

Tähän direktiiviin sisältyvillä toimilla ei ole ainoastaan tarkoitus lisätä tieliikenteen turvallisuutta vaan myös myötävaikuttaa työolojen yhdenmukaistamiseen yhteisössä sekä edistää yhtäläisiä kilpailuedellytyksiä.

(6)

Analogisten ajopiirturien korvaaminen digitaalisilla piirtureilla antaa vähitellen mahdollisuuden tarkastaa entistä suuremman määrän tietoja entistä nopeammin ja luotettavammin, ja tästä syystä jäsenvaltioilla on yhä paremmat mahdollisuudet lisätä tarkastusten määrää. Tarkastusten osalta sosiaalilainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvojen kuljettajien tarkastettavien työssäolopäivien osuus kaikista työssäolopäivistä olisi sen vuoksi asteittain nostettava neljään prosenttiin.

(7)

On pyrittävä kehittämään kansallisia ratkaisuja valvontajärjestelmien yhteentoimivuuden ja käyttökelpoisuuden saavuttamiseksi.

(8)

Kaikilla valvonnasta vastaavilla yksiköillä olisi oltava riittävät vakiovälineet ja asianmukaiset lakiin perustuvat toimivaltuudet, jotta ne voisivat suorittaa tehtävänsä tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti.

(9)

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan, että tienvarsitarkastukset toteutetaan tehokkaasti ja nopeasti, jotta niihin kuluisi mahdollisimman vähän aikaa ja jotta niistä aiheutuisi mahdollisimman vähän viivytystä kuljettajalle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tässä direktiivissä määrättyjen tehtävien asianmukaista hoitamista.

(10)

Jokaisessa jäsenvaltiossa olisi oltava yksi elin, joka vastaa yhteisön sisäisestä yhteydenpidosta muiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Kyseisen elimen olisi myös kerättävä asiaa koskevat tilastotiedot. Jäsenvaltioiden olisi myös sovellettava alueellaan johdonmukaista kansallista valvontastrategiaa, jonka toteuttamista koordinoimaan ne voivat nimetä erityisen elimen.

(11)

Jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten yhteistyötä olisi edistettävä yhteisin tarkastuksin, yhteisin koulutusaloittein, tietojen sähköisen vaihdon sekä tietojen ja kokemusten vaihdon avulla.

(12)

Jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten yhteistyöfoorumin avulla olisi helpotettava ja edistettävä tieliikennesäännösten noudattamisen parhaita valvontatapoja erityisesti, jotta voidaan varmistaa yhdenmukainen lähestymistapa kuljettajan vuosi- tai sairauslomien todistamiseen.

(13)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (6) mukaisesti.

(14)

Tämän direktiivin tavoitetta, joka on selkeiden yhteisten sääntöjen vahvistaminen asetusten (ETY) N:o 3820/85 ja (ETY) N:o 3821/85 sekä tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 (7) oikean ja yhtenäisen täytäntöönpanon tarkastamista koskevista vähimmäisedellytyksistä, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, koska tarvitaan valtioiden välistä yhteensovitettua toimintaa, vaan se voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi.

(15)

Sen vuoksi yhdenmukaisista menettelyistä asetusten (ETY) N:o 3820/85 ja (ETY) N:o 3821/85 täytäntöönpanossa annettu neuvoston direktiivi 88/599/ETY (8) olisi kumottava,

a)

tienvarsitarkastusten osalta:

b)

yrityksissä tehtävien tarkastusten osalta:

a)

tarkastuspaikkoja on riittävästi sekä nykyisillä että suunnitelluilla teillä tai niiden lähistöllä ja tarvittaessa, että moottoriteiden varsilla sijaitsevia huoltoasemia sekä muita turvallisia paikkoja voidaan käyttää tarkastuspaikkoina;

b)

tarkastukset toteutetaan kiertävän satunnaisjärjestelmän mukaisesti ja asianmukaista maantieteellistä jakaumaa noudattaen.

a)

ajoneuvon rekisteröintimaa;

b)

kuljettajan asuinmaa;

c)

yrityksen sijoittautumismaa;

d)

matkan lähtö- ja määräpaikka;

e)

ajopiirturin tyyppi: analoginen vai digitaalinen.

a)

luettelo tärkeimmistä tarkastettavista seikoista, joista säädetään liitteessä I olevassa A osassa;

b)

tarkastusten vakiovälineet, joista säädetään liitteessä II.

a)

luettelo tärkeimmistä tarkastettavista seikoista, joista säädetään liitteessä I olevassa A ja B osassa;

b)

tarkastusten vakiovälineet, joista säädetään liitteessä II.

a)

varmistaa koordinointi muiden asianomaisten jäsenvaltioiden vastaavien elinten kanssa 5 artiklan mukaisten toimien osalta;

b)

toimittaa joka toinen vuosi tilastotiedot komissiolle asetuksen (ETY) N:o 3820/85 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

c)

olla ensisijaisesti vastuussa muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten avustamisesta 4 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

a)

tämän direktiivin voimaantulon jälkeen vähintään kerran kuudessa kuukaudessa;

b)

yksittäisissä tapauksissa jäsenvaltion erityisestä pyynnöstä.

a)

edistää tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevaa yhteistä lähestymistapaa;

b)

edistää lähestymistapojen johdonmukaisuutta ja asetuksen (ETY) N:o 3820/85 yhdenmukaista tulkintaa valvontaviranomaisten kesken;

c)

helpottaa kuljetusalan ja valvontaviranomaisten välistä vuoropuhelua.