31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/1

Esittelijä:

Catelijne MULLER

1.1

Tekoälyn alalla on parhaillaan käynnissä koko joukko tärkeitä kehitysprosesseja, ja sen sovellukset yhteiskunnassa yleistyvät vinhaa vauhtia. Tekoälymarkkinat ovat kooltaan noin 664 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria, ja niiden odotetaan kasvavan 38,8 miljardiin Yhdysvaltojen dollariin vuoteen 2025 mennessä. Koska tekoälyllä voi olla sekä myönteiset että kielteiset vaikutuksensa yhteiskuntaan, on ETSK päättänyt ryhtyä seuraamaan kehitystä tekoälyn saralla kiinteästi ei pelkästään teknisestä vaan erityisesti myös eettisestä, turvallisuuspainotteisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

1.2

Eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan edustajana ETSK pyrkii tulevina aikoina muokkaamaan, kanavoimaan ja virittämään tekoälyn tiimoilta käytävää yhteiskunnallista keskustelua ja kutsumaan siihen mukaan kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät: poliittiset päättäjät, teollisuuden, työmarkkinaosapuolet, kuluttajat, kansalaisjärjestöt, oppi- ja hoitolaitokset ja tiedemaailman eri alojen (mm. tekoäly, turvallisuus, etiikka, taloustieteet, työtieteet, oikeustieteet, käyttäytymistieteet, psykologia, filosofia) asiantuntijat ja tutkijat.

1.3

Superälystä käytävä keskustelu, joka sinänsä on tärkeää, on tällä hetkellä dominoiva ja jättää varjoonsa keskustelun tekoälyn nykyisten sovellusten vaikutuksista. Prosessin tehtävänä ja tavoitteena tuleekin olemaan muun muassa tekoälyä koskevan tietämyksen lisääminen ja parantaminen ja siten tietoon perustuvan ja tasapainoisen keskustelun edistäminen tuomiopäivän skenaarioita tai äärimmäistä relativismia välttäen. ETSK tulee tässä yhteydessä työskentelemään tekoälyn kehittämisen edistämiseksi, jotta se palvelisi ihmiskuntaa. Siitä huolimatta prosessiin kuuluu tärkeänä tehtävänä ja tavoitteena myös yksilöidä, määrittää ja tarkkailla murrosilmiöitä tekoälyn kehityksessä ja sen liepeillä, jotta niitä pystytään käsittelemään asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti. Tämä on omiaan edistämään yhteiskunnallista sitoutumista ja luottamusta kestävän kehityksen viemiseen eteenpäin tekoälyn alalla ja tekoälyn hyödyntämiseen sekä kasvattamaan näiden seikkojen yhteiskunnassa saamaa kannatusta.

1.4

Tekoälyn vaikutus ulottuu yli rajojen, joten myös toimintalinjaukset täytyy tehdä valtioiden välillä. ETSK suosittaa, että EU ottaa globaalin edelläkävijän roolin määritettäessä tekoälylle maailmanlaajuista yksiselitteistä toimintapoliittista kehystä unionin arvojen ja perustavien oikeuksien mukaisesti. ETSK pystyy antamaan tähän työhön panoksensa ja on siihen halukas.

1.5

ETSK yksilöi tällä hetkellä 11 alaa, joilla tekoäly tuottaa yhteiskunnallisia haasteita: etiikka; turvallisuus; henkilökohtainen yksityisyys; selkeys ja perusteltavuus; työ; koulutus ja osaaminen; (epä)tasa-arvo ja osallisuus; lainsäädäntä ja sääntely; julkinen hallinto ja demokratia; sodankäynti sekä superäly. ETSK suosittaa näin ollen seuraavaa:

1.6

ETSK kehottaa tarkastelemaan tekoälyä ”ihminen komentaa” -näkökulmasta ja asettamaan ehdoksi, että tekoälyä kehitetään vastuullisesti, turvallisesti ja hyödyllisesti siten, että koneet pysyvät koneina ja että ihmiset pitävät joka hetki koneet hallinnassaan.

1.7

ETSK kehottaa laatimaan eettiset säännöt tekoälyn kehittämistä, soveltamista ja käyttämistä varten, jotta tekoälyjärjestelmät ovat koko toimintaprosessinsa ajan sopusoinnussa ihmisarvon, koskemattomuuden, vapauden, yksityisyyden, kulttuurisen ja sukupuoleen liittyvän moninaisuuden sekä perustavien ihmisoikeuksien kaltaisten periaatteiden kanssa.

1.8

ETSK kehottaa laatimaan tekoälyjärjestelmien tarkastamista, todentamista ja valvomista varten standardointijärjestelmän, joka perustuu laajaan normien joukkoon sellaisilta aloilta kuin turvallisuus, selkeys, ymmärrettävyys, perusteltavuus sekä eettiset arvot.

1.9

ETSK esittää, että luodaan eurooppalainen tekoäly-infrastruktuuri, joka koostuu yksityisyyttä kunnioittavista avoimen lähdekoodin oppimisympäristöistä, todelliseen tilanteeseen perustuvista testausympäristöistä ja korkealaatuisista tietokokonaisuuksista tekoälyjärjestelmien kehittämistä ja koulimista varten. ETSK toteaa, että EU voi hankkia (kilpailu)etua maailmanmarkkinoilla kehittämällä ja tekemällä tunnetuksi ”eurooppalaisia vastuullisiksi todettuja tekoälyjärjestelmiä”, joille on myönnetty eurooppalainen tekoälysertifikaatti ja -merkintä.

1.10

EU:n, jäsenvaltioiden viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten täytyy yhdessä kartoittaa, mihin työmarkkinasektoreihin tekoäly tulee vaikuttamaan, missä määrin ja miten nopeasti, ja pyrkiä löytämään ratkaisuja, joilla puututaan asian seurauksiin työllisyyden, työn sisällön, sosiaalisen suojelun järjestelmien ja tasa-arvokysymysten kannalta. Sen ohella on syytä investoida työmarkkinasektoreihin, joihin tekoäly vaikuttaa vain vähän tai ei ollenkaan.

1.11

ETSK kehottaa näitä sidosryhmiä yhteisiin toimiin täydentävien tekoälyjärjestelmien alalla ja niiden luomiseksi osallistavasti yhdessä työpaikoilla, esimerkkinä ihmisen ja koneen vuorovaikutukseen perustuvat työtiimit, joissa tekoäly täydentää ja edistää ihmissuoritusta. Sidosryhmien täytyy lisäksi investoida virallisen oppimisen ja arkioppimisen sekä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen mahdollistamiseen jokaiselle, jotta hankitaan tekoälyn käyttämiseen työssä tarvittava osaaminen mutta kehitetään myös taitoja, joita tekoäly ei tule eikä pysty korvaamaan.

1.12

Pitää ryhtyä heti konkreettisesti arvioimaan niitä tulevaisuuden ennakoinnin tutkimusyksikön (Scientific Foresight Unit, STOA) määrittämiä kuutta painopistealaa koskevaa EU:n lainsäädäntöä ja muita määräyksiä, joita pitää ehkä tarkistaa tai ajantasaistaa. ETSK voi täyttää tässä arviointiprosessissa oman tehtävänsä, ja se myös haluaa menetellä niin. ETSK vastustaa robottien tai tekoälyn määrittämistä jonkin muotoisiksi oikeushenkilöiksi. Jos niin tapahtuu, tehdään vahingonkorvausvastuun ennalta ehkäisevä ja korjaava vaikutus tyhjäksi, synnytetään moraalikatoa niin tekoälyn kehittämisen kuin sen hyödyntämisen yhteydessä ja avataan mahdollisuuksia väärinkäytöksiin.

1.13

Sekä julkisella että yksityisellä tasolla on aktiivisesti edistettävä ja tehtävä tunnetuksi sellaisten tekoälysovellusten kehittämistä, jotka palvelevat yhteiskuntaa, suosivat osallisuutta ja parantavat ihmisten elämää. Euroopan komission tulee ohjelmiensa yhteydessä rahoittaa tutkimusta, joka käsittelee tekoälyn sekä EU:n rahoittamien tekoälyinnovaatioiden yhteiskunnallisia vaikutuksia.

1.14

ETSK tukee Human Rights Watch -organisaation ja muiden vastaavien tahojen vetoomusta itsenäisesti toimivien asejärjestelmien kieltämiseksi. ETSK on tyytyväinen ilmoitukseen, että asiasta on tarkoitus neuvotella YK:ssa, mutta katsoo, että näissä neuvotteluissa on käsiteltävä myös tekoälysovellusten hyödyntämistä kybersodankäyntiin.

2.1

Tekoälylle ei ole kiistattomasti hyväksyttyä, selvärajaista määritelmää. Tekoäly on yläkäsite suurelle joukolle aihealueita ja niiden alatasoja. Esimerkkejä ovat kognitiivinen tietojenkäsittely (algoritmien kyky päätellä ja ymmärtää korkeammalla (inhimillisemmällä) tasolla), koneoppiminen (algoritmit, jotka oppivat itsenäisesti tehtäviä), laajennettu äly (augmented intelligence, ihmisen ja koneen yhteistoiminta) ja tekoälyrobotiikka (robotteihin muokattu tekoäly). Tekoälytutkimuksen ja -kehitystyön keskeinen tavoite on kuitenkin älykkään toiminnan automatisoiminen, esimerkkeinä päätteleminen, tiedon kerääminen, suunnitteleminen, oppiminen, viestiminen, käsitteleminen, tunnistaminen ja jopa luominen, uneksiminen ja käsitysten muodostaminen.

2.2

Tekoäly voidaan karkeasti ottaen jakaa kapeaan (narrow) tekoälyyn ja yleiseen (general) tekoälyyn. Kapea tekoäly pystyy selviytymään tietyistä erityisistä tehtävistä. Yleinen tekoäly pystyy selviytymään jokaisesta älykkyyttä kysyvästä tehtävästä, jonka ihminen kykenee suorittamaan.

2.3

Kapean tekoälyn alalla on viime aikoina otettu suuria edistysaskeleita, mikä johtuu eritoten tietokoneiden laskentatehon kasvusta, suurten tietomäärien saatavuudesta ja koneoppimisen (machine learning) kehityksestä. Koneoppiminen tarkoittaa, että algoritmit kykenevät itsenäisesti oppimaan tehtäviä ilman että ne on ohjelmoitu tekemään niin. Tämä menetelmä perustuu ”koulutusdatan” käsittelyyn, ja sen pohjalta algoritmi oppii tunnistamaan malleja ja laatimaan sääntöjä. Syväoppimisessa (deep learning), joka on koneoppimisen eräs muoto, käytetään hyväksi rakenteita (neural networks), jotka perustuvat väljästi ihmisaivojen rakenteeseen, ja opetetaan niitä harjoituksen ja palautteen keinoin. Tämän kehityksen tuloksena tekoälyjärjestelmät voivat (algoritmien avulla) nykyään olla itseoppivia, itsenäisiä ja mukautumiskykyisiä.

2.4

Tekoälyä käsittelevässä kehittämis- ja tutkimustyössä on päähuomion kohteena jo jonkin aikaa ollut päättely, tiedonkeruu, suunnittelu, viestiminen ja havaintokyky (visuaalinen, auditiivinen, sensorinen). Tämä on johtanut monilukuisiin tekoälysovelluksiin: virtuaaliassistentit, itseohjautuvat autot, automaattinen uutisten aggregointi, puheentunnistus, käännösohjelmat, tekstipohjaiset puheentuotanto-ohjelmat (text-to-speak), automatisoitu finanssikauppa, sähköisesti tallennetun tiedon tunnistaminen ja esittäminen oikeudellisessa prosessissa (e-discovery) jne.

2.5

ETSK kiinnittää huomiota siihen, että sovellusten ja tekoälyyn tehtävien investointien määrä on viime aikoina kasvanut eksponentiaalisesti. Tekoälymarkkinat ovat kooltaan tätä nykyä noin 664 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria, ja niiden odotetaan kasvavan 38,8 miljardiin Yhdysvaltojen dollariin vuoteen 2025 mennessä.

3.1

On lähes tulkoon kiistatonta, että tekoäly voi tuottaa merkittäviä yhteiskunnallisia hyötyjä: ajatelkaamme esimerkiksi sovelluksia kestävyysmallin mukaisessa maataloudessa, turvallisemmassa liikenteessä, turvallisemmassa finanssijärjestelmässä, ympäristöä säästävämmissä tuotantoprosesseissa, kehittyneemmässä lääketieteessä, turvallisemmassa työssä, henkilökohtaisemmassa opetuksessa, kehittyneemmässä oikeudenkäytössä ja turvallisemmassa yhteiskunnassa. Se voi mahdollisesti jopa myötävaikuttaa sairauksien ja köyhyyden kitkemiseen. Tekoäly saattaa myös antaa merkittävän, teollisuuden kasvua edistävän ja EU:n kilpailukykyä parantavan panoksen.

3.2

Kuten jokainen murroksellinen teknologia, tekoäly tuo kuitenkin muassaan riskejä ja pulmallisia toimintapoliittisia haasteita sellaisilla aloilla kuin turvallisuus ja valvottavuus, sosioekonomiset seikat, etiikka ja yksityisyys, luotettavuus jne.

3.3

Käsillä ovat ratkaisevat hetket tekoälyn nykyisen ja tulevan kehittämisen ja hyödyntämisen (reuna)ehtojen määrittämiselle. Mainitut tekoälyn edut pystytään saavuttamaan pysyvästi ainoastaan siinä tapauksessa, että tekoälyyn liittyviin haasteisiin tartutaan asianmukaisesti. Tähän tarkoitukseen tarvitaan poliittisia valintoja.

a)

Etiikka

3.4

Tekoälyn kehitys herättää monia kysymyksiä etiikan alalla. Mitkä ovat autonomisen (itsenäisesti oppivan) tekoälyjärjestelmän vaikutukset henkilökohtaiseen koskemattomuuteemme, riippumattomuuteemme, arvokkuuteemme, itsenäisyyteemme, yhdenvertaisuuteemme, turvallisuuteemme ja valinnanvapauteemme? Miten huolehdimme siitä, että perustavia normejamme, arvojamme ja ihmisoikeuksiamme kunnioitetaan ja että ne taataan?

3.5

Tähän on lisättävä huomio, että tekoälyä kehitetään nykyisin homogeenisessa ympäristössä, joka koostuu valtaosaltaan nuorista valkoihoisista miehistä, jolloin (oli tämä sitten tietoista tai ei) tekoälyyn muokkautuu kulttuurista ja sukupuoleen liittyvää eriarvoisuutta muun muassa siksi, että tekoälyjärjestelmät oppivat koulutusdatan pohjalta. Tämän datan täytyy olla paikkansapitävää, minkä lisäksi sen tulee olla laadukasta, monipuolista, kyllin seikkaperäistä ja puolueetonta. Yleensä on taipumusta uskoa, että data on lähtökohtaisesti objektiivista, mutta se on väärinkäsitys. Dataa on helppo peukaloida, se voi olla puolueellista, heijastaa kulttuurisia, sukupuoleen liittyviä ja muita ennakkoluuloja ja mieltymyksiä sekä sisältää virheitä.

3.6

Nyt kehitteillä oleviin tekoälyjärjestelmiin ei liity minkäänlaisia eettisiä arvoja. Meidän ihmisten täytyy sisällyttää nuo arvot tekoälyjärjestelmiin ja niiden soveltamisympäristöön. Tekoälyjärjestelmien kehittämisen, soveltamisen ja käyttämisen täytyy tapahtua perustavien normiemme, arvojemme, vapauksiemme ja ihmisoikeuksiemme asettamissa rajoissa. ETSK kehottaakin laatimaan ja vahvistamaan yleiset eettiset säännöt tekoälyn kehittämistä, soveltamista ja käyttämistä varten.

b)

Turvallisuus

3.7

Tekoälyn käyttäminen fyysisessä ympäristössä synnyttää kiistatta kysymyksiä turvallisuudesta. Voidaan tehdä ero sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välille.

3.8

ETSK katsoo, että tekoälyjärjestelmien käyttöönottoon voidaan suostua ainoastaan siinä tapauksessa, että ne täyttävät sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden erityiset vaatimukset. Näiden vaatimusten määrittäminen on poliittisten päättäjien, tekoäly- ja turvallisuusasiantuntijoiden, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan yhteinen tehtävä.

c)

Selkeys, ymmärrettävyys, valvottavuus, perusteltavuus

3.9

Tekoälyn hyväksyntä, kestävä kehitys ja soveltaminen käyvät käsi kädessä se kanssa, missä määrin tekoälyjärjestelmien toimintaa, tekemisiä ja päätöksiä on mahdollista ymmärtää, valvoa ja perustella – varsinkin myös jälkikäteen.

3.10

Tekoälyjärjestelmien (älykkäisiin algoritmeihin perustuvilla) tekemisillä ja päätöksillä puututaan enenevästi ihmisten elämään. Mainittakoon esimerkkeinä tekoälyn hyödyntäminen tiedusteluun perustuvassa poliisitoiminnassa, kiinnelainahakemusten arvioinnissa tai vakuutuskelpoisuuden määrittelyssä. Tässä yhteydessä ovat ratkaisevan tärkeitä seikkoja tekoälyjärjestelmän päätöksentekoprosessin ymmärrettävyys, valvottavuus ja perusteltavuus.

3.11

Tätä nykyä monet tekoälyjärjestelmät ovat jo sellaisia, että käyttäjien on hyvin vaikea saada niistä kunnon käsitystä. Tämä koskee kuitenkin enenevästi myös järjestelmien rakentajia. Erityisesti neuroverkot (neural networks) ovat monesti mustia laatikoita, joiden sisällä tapahtuu (päätös)prosesseja, jotka eivät ole enää käsitettävissä ja joille ei ole olemassa selitysmekanismeja.

3.12

ETSK perää selkeitä, ymmärrettävissä ja valvottavissa olevia tekoälyjärjestelmiä, joiden toiminta on perusteltavissa myös jälkikäteen. Sen lisäksi täytyy määrittää, mitkä päätöksentekoprosessit voidaan uskoa tekoälyjärjestelmille ja minkä suhteen niin ei voi menetellä ja milloin ihmisen puuttuminen asiaan olisi katsottava toivottavaksi tai välttämättömäksi.

d)

Henkilökohtainen yksityisyys

3.13

Kysymys yksityisyyden suojasta tekoälyjärjestelmien yhteydessä aiheuttaa huolta. Moniin kulutustavaroihin on jo nyt muokattu tekoälyä: on kodinkoneita, leikkikaluja, autoja, terveydentilan seurantalaitteita ja älypuhelimia. Nämä kaikki tuotteet viestivät (useissa tapauksissa henkilökohtaisia) tietoja tuottajiensa pilvipohjaisten alustojen kanssa. Varsinkin nyt, kun datakauppa käy kuumana, eli kun tuotettu data ei jää tuottajalleen vaan myydään kolmansille tahoille, on aihetta huoleen, toteutuuko yksityisyyden suoja yhä riittävällä tavalla.

3.14

Sitä paitsi tekoäly kykenee analysoimalla suuria määriä (monesti) henkilökohtaista tietoaineistoa vaikuttamaan ihmisten suorittamiin valintoihin monilla aloilla (kaupankäyntiin liittyvistä päätöksistä aina vaaleihin ja kansanäänestyksiin). Erityisen alttiina oleva ryhmä ovat lapset. ETSK:ta huolestuttavat tekoälysovellukset, joilla pyritään nimenomaisesti vaikuttamaan lasten käyttäytymiseen ja toiveisiin.

3.15

On estettävä, että tekoälyn soveltaminen henkilökohtaisiin tietoihin rajoittaa ihmisten tosiasiallista tai oletettua vapautta. EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetään laajamittaisesta digitaalisesti toimitettuja henkilötietoja koskevasta yksityisyyden suojasta. On pidettävä tarkasti silmällä, onko tekoälyn kehityksen valossa käytännössä olemassa riittävät takeet siitä, että ihmiset pystyvät toteuttamaan paitsi oikeuttaan tietoiseen myöntymiseen ja valinnanvapauteen tietoja antaessaan myös oikeuttaan päästä käsiksi antamiinsa tietoihin, muuttaa ja valvoa niitä.

e)

Normit, standardit ja infrastruktuuri

3.16

On syytä kehittää laajan normivalikoiman pohjalta uusia standardointijärjestelmiä tekoälyjärjestelmien arvioimiseksi ja varmistamiseksi, jotta pystytään punnitsemaan ja valvomaan tekoälyjärjestelmien turvallisuutta, selkeyttä, ymmärrettävyyttä, perusteltavuutta ja eettistä vastuullisuutta.

3.17

ETSK esittää, että EU luo oman tekoäly-infrastruktuurin, joka kostuu henkilökohtaista yksityisyyttä kunnioittavista avoimen lähdekoodin oppimisympäristöistä ja korkealaatuisista tietokokonaisuuksista tekoälyjärjestelmien kehittämistä ja koulimista varten. EU voi sitä paitsi hankkia tällä keinoin (kilpailu)etua maailmanmarkkinoilla tekemällä ”eurooppalaisia vastuullisiksi todettuja tekoälyjärjestelmiä” tunnetuksi. ETSK suosittaa, että tässä yhteydessä tutkitaan eurooppalaisen tekoälyjärjestelmien sertifiointi- ja merkintäjärjestelmän mahdollisuuksia.

f)

Vaikutukset työhön, työllisyyteen, työoloihin ja -ehtoihin sekä sosiaalisen suojelun järjestelmiin

3.18

On ilmeistä, että tekoäly tulee vaikuttamaan työllisyyden volyymiin ja useiden työtehtävien lajiin ja luonteeseen ja sitä kautta myös sosiaalisen suojelun järjestelmiin, vaikka on esitetty erilaisia käsityksiä siitä, miten nopeasti ja missä määrin tätä tulee tapahtumaan.

3.19

MIT-yliopiston tutkijat Brynjolfsson ja McAfee kutsuvat tämänhetkistä teknologista kehitystä (johon tekoäly lukeutuu) toiseksi koneiden aikakaudeksi. On kuitenkin kaksi tärkeää eroa: (i) ”vanhat” koneet korvasivat etupäässä lihasvoimaa, kun taas uudet koneet korvaavat henkistä panosta ja kognitiivisia valmiuksia, jolloin asiasta eivät joudu kärsimään pelkästään matalan koulutustason omaavat (blue collar workers) vaan myös ylemmän keskiasteen ja korkea-asteen koulutustason omaavat (white collar workers), ja (ii) tekoäly on geneeristä teknologiaa (general purpose technology), jonka vaikutukset kohdistuvat lähestulkoon kaikkiin sektoreihin samanaikaisesti.

3.20

Tekoäly voi antaa suurta etua, kun sitä sovelletaan vaaralliseen, raskaaseen, rasittavaan, likaiseen, epämukavaan, yksitoikkoiseen tai pitkästyttävään työhön. Tekoälyjärjestelmät pystyvät kuitenkin enenevästi suoriutumaan myös rutiineiksi järjestettävissä olevasta työstä, tietojen käsittelystä ja analysoinnista sekä työstä, johon kuuluu keskeisesti suunnittelua tai ennusteiden laatimista, eli tehtävistä, joita korkeakoulutetut useissa tapauksissa hoitavat.

3.21

Useimmiten ansiotyö koostuu kuitenkin moninaisista toiminnoista. Mahdollisuus, että tekoäly tai robotit ottavat hoitaakseen kaikki jonkun vastuulla olevat toiminnot, vaikuttaa pieneltä. Miltei jokainen tulee kuitenkin kokemaan automatisoinnin vaikutuksia työnsä osa-alueilla. Tällä tavoin säästyvä aika voidaan käyttää muihin tehtäviin, mikäli julkinen valta ja työmarkkinaosapuolet panostavat asiaan. Tässä yhteydessä on syytä pitää silmällä, miten nämä kehityssuuntaukset saattavat vaikuttaa asiantuntija- ja johtotehtäviä hoitaviin, ja edistää heidän osallisuuttaan asiaan, jotta he pysyvät kehityksen herroina eikä heistä tule sen uhreja.

3.22

Toisaalta tulee syntymään myös uusia työpaikkoja. Kukaan ei silti pysty ennustamaan, mitä ne ovat, miten paljon niitä syntyy ja miten nopeasti se tapahtuu. Googlen ja Facebookin kaltaiset yritykset kykenevät tuottamaan suunnattomasti lisäarvoa suhteellisen pienellä työntekijämäärällä. Sitä paitsi uudet työpaikat eivät aina ole hyviä työpaikkoja. Huolena on, että tekoälyn kehityksen jatkuessa jäljelle jää kohta enää kehnosti palkattuja minityötehtäviä, joita kasvava joustoaikaisten joukko hoitaa.

3.23

Tekoäly ei vaikuta ainoastaan tarjolla olevan työn määrään vaan myös olemassa olevan työn ominaislaatuun. Tekoälyjärjestelmät tarjoavat enenevästi mahdollisuuksia työntekijöiden seuraamiseen ja tarkkailemiseen, jolloin autonomia ja henkilökohtainen yksityisyys vaarantuvat. Jo nykyisellään algoritmit useissa tapauksissa määrittävät ja jakavat työtehtävät ihmisen puuttumatta asiaan, mikä vaikuttaa työn luonteeseen ja työolosuhteisiin. Tekoälyjärjestelmiä käytettäessä riskinä on myös toimintojen sisällöllinen köyhtyminen ja tärkeiden taitojen osaamisen heikentyminen.

3.24

On kuitenkin tosiseikka, että teknologia ei ole asia, joka noin vain ”tapahtuu” meille. Julkisella vallalla ja työmarkkinaosapuolilla on mahdollisuus päättää, millä tavoin tekoälyä kehitetään ja sovelletaan työprosessiin, ja niiden täytyy myös ottaa vaari tästä tilaisuudesta. Tässä yhteydessä on tärkeää kohdistaa huomio paitsi siihen, mihin tekoäly pystyy, mutta erityisesti myös siihen, mihin nimenomaan ihmiset kykenevät (luovuus, empatia, yhteistyö) ja mitä haluamme heidän jatkossakin tekevän, ja etsiä mahdollisuuksia parantaa ihmisen ja koneen työskentelyä yhdessä (täydentävyys).

3.25

Laajennettu äly (augmented intelligence) (täydentävyys), eli kun ihminen ja kone työskentelevät yhdessä, toisiaan vahvistaen, on mielenkiintoisin tekoälysovellus, koska siinä on olennaista ihminen ja kone eikä ihminen koneen asemasta. Yhdessä luominen on kuitenkin hyvin tärkeä seikka: työntekijät täytyy osallistaa mainitun kaltaisten täydentävien tekoälyjärjestelmien kehittämiseen, jotta huolehditaan siitä, että tekoälyjärjestelmien käyttöominaisuudet ovat hyvät ja että työntekijälle jää riittävästi autonomiaa ja valvontavaltaa (”ihminen komentaa”), tyydytystä ja mielihyvää työssään.

g)

Koulutus ja taidot

3.26

Digitaalisten taitojen ylläpitäminen tai niiden antaminen on välttämätöntä, jotta ihmisille tarjotaan mahdollisuus mukautua tekoälyn alalla tapahtuvaan nopeaan kehitykseen. Euroopan komissio panostaa digitaalisten taitojen kehittämiseen voimakkaasti digitaalitaitojen ja työpaikkojen edistämiseksi kokoamansa koalition (Digital Skills and Jobs Coalition) kautta. Kaikilla ei kuitenkaan tule olemaan kykyä tai kiinnostusta koodaukseen ja ohjelmoijan ammattiin. Niinpä onkin kohdennettava toimintapolitiikkaa ja osoitettava määrärahoja koulutukseen ja taitojen kehittämiseen myös aloilla, joita tekoälyjärjestelmät eivät tule uhkaamaan (esimerkkeinä tehtävät, joissa ihmisten vuorovaikutus on etusijalla, joissa ihminen ja kone työskentelevät yhdessä tai joita haluamme ihmisten hoitavan jatkossakin).

3.27

Panostettaessa ihmisen ja tekoälyn täydentävyyteen (laajennettu äly, augmented intelligence) tarvitsee jokainen nuoresta pitäen koulutusta tekoälyjärjestelmien käsittelyn ja niiden toiminnan alalla, jotta huolehditaan siitä, että ihmiset pystyvät säilyttämään autonomian ja valvontavallan omaan työhönsä nähden (”ihminen komentaa”). Tässä yhteydessä on myös varsinkin etiikkaa ja yksityisyyttä käsittelevällä koulutuksella suuri merkitys, koska tekoäly vaikuttaa niihin hyvin paljon.

h)

Käytettävyys, yhteiskunnallinen eri- ja tasa-arvoisuus, osallistaminen, jakaminen

3.28

Valtaosa tekoälyn ja siihen liittyvien osatekijöiden (kehittämisalustat, tietoaineistot, osaaminen, asiantuntemus) kehittämistoiminnasta on viiden suuren teknologiayrityksen (Amazon, Apple, Facebook, Google, Microsoft) käsissä. Vaikka mainitut yritykset kannattavatkin avointa tekoälyn kehittämistä ja tarjoavat tiettyjä tekoälyn kehittämisalustoistaan vapaasti käyttöön, ei tämä ole lopullinen tae tekoälyjärjestelmien täydestä käytettävyydestä. EU:lla, kansainvälisillä päättäjillä ja kansalaisyhteiskunnalla onkin tärkeä tehtävä huolehtia paitsi siitä, että tekoälyjärjestelmät ovat kaikkien saatavilla, mutta myös siitä, että niitä kehitetään avoimessa ympäristössä.

3.29

Pääomapiirejä hyödyttävät teknologiset muutokset, joiden yhteydessä innovointi tuo etua ennen muita innovaatioiden omistajille, heikentävät työn asemaa pääomaan nähden. Teknologiset muutokset voivat myös johtaa ihmisten (tulotason) eriarvoisuuteen (sekä paikallisesti että alueellisesti ja maailman mitassa). On mahdollista, että tekoäly voimistaa näitä kehityssuuntauksia entisestään.

3.30

Näitä suuntauksia pitää seurata kiinteästi, ja niiden suhteen tulee toimia asianmukaisesti. Eräät ajavat jo tekoälyveroa, tekoälyosinkoa tai tekoälyjärjestelmien omistuksen jakamista työntekijöiden ja työnantajien kesken. Lisäksi yhä enemmän keskustellaan poikkeuksettoman perustulon välttämättömyydestä.

3.31

ETSK on jo aiemmassa lausunnossaan (1) maininnut digitaalisen osingon ja sen yhdenmukaisen jakamisen mahdollisuutena saavuttaa myönteisiä kasvuvaikutuksia. ETSK pitää kaikkien näiden ratkaisujen tutkimista tärkeänä ja katsoo, että tässä yhteydessä tulee tasapainottaa keskenään ihmistä hyödyttävä tekoälyn kehittäminen ja mainituista ratkaisuista mahdollisesti seuraavat haittavaikutukset. On myös estettävä moraalikato eli se, että vastuu tekoälyjärjestelmistä siirretään entiteetille, jota ei tosiasiallisesti ole mahdollista saattaa vastuuseen.

i)

Oikeudelliset ja sääntelyä koskevat näkökohdat

3.32

Tekoäly vaikuttaa voimassa olevaan lainsäädäntöön ja muuhun sääntelyyn merkittävällä tavalla. Euroopan parlamenttiin kuuluva tulevaisuuden ennakoinnin tutkimusyksikkö (STOA) julkaisi vuoden 2016 kesäkuussa katsauksen EU:n säädöksiin, joihin kehitys robotiikan, kyberfyysisten järjestelmien ja tekoälyn alalla tulee vaikuttamaan. STOA nimeää kuusi painopistealaa – liikenne, kaksikäyttöjärjestelmät, kansalaisvapaudet, turvallisuus, terveys, energia –, joiden osalta on mahdollisesti tarkistettava tai mukautettava jopa 39:ää EU:n asetusta, direktiiviä, julistusta ja tiedonantoa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjaa. Tähän arviointiin on ryhdyttävä ripeästi ja viivyttelemättä, ja ETSK pystyy osallistumaan ja tahtoo osallistua prosessiin.

3.33

Paljon keskustellaan siitä, kenen voidaan katsoa olevan vastuussa, kun tekoälyjärjestelmä aiheuttaa vahinkoa. Tämä koskee varsinkin itseoppivaa tekoälyjärjestelmää, joka käyttöönottonsa jälkeen oppii oppimistaan. Euroopan parlamentti on laatinut suosituksia robotiikkaa koskevista yksityisoikeudellisista säädöksistä, mm. ehdotuksen robottien sähköisen oikeushenkilöllisyyden (e-personality) käyttöönottamisen mahdollisuuden tutkimisesta. Oikeushenkilöllisyys tarkoittaa sitä, että robotit voidaan katsoa yksityisoikeudellisesti vastuullisiksi aiheuttamistaan vahingoista. ETSK ei kannata jonkin muotoisen oikeushenkilöllisyyden antamista roboteille tai tekoälylle (tekoälyjärjestelmille), koska siihen sisältyy kohtuuttoman suuri moraalikadon mahdollisuus. Vastuuvelvollisuudesta seuraa ennaltaehkäisevä käyttäytymistä korjaava vaikutus, joka saattaa hävitä, kun tekijään ei enää kohdistu riski vastuunalaisuudesta, kun se siirretään robotille (tai tekoälyjärjestelmälle). Sitä paitsi on vaarana, että kuvatun kaltaista oikeudellista muotoa sovelletaan epäasianmukaisesti tai käytetään väärin. Vertaus yhtiöiden rajoitettuun vastuuvelvollisuuteen näin ollen ontuu, koska niiden tapauksessa lopullisen vastuun kantaa aina luonnollinen henkilö. Tähän liittyen täytyy tutkia, tarjoaako voimassa oleva jäsenvaltioiden ja EU:n lainsäädäntö ja muut säädökset sekä oikeuskäytäntö (tuote- ja ankaran) vastuun ja oman syyn alalla riittävän vastauksen tähän kysymykseen ja mitä oikeudellisia ratkaisuja on käytettävissä, jos vastausta ei ole.

3.34

Lisäksi on ratkaisevan tärkeää asianmukaisen tekoälyä koskevan lainsäädännöllisen ja sääntelyllisen toimintamallin kannalta hankkia selkeä käsitys siitä, mihin tekoäly pystyy ja mihin se ei kykene ja mistä se lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä mahdollisesti suoriutuisi.

3.35

Tekoäly ei jää valtiollisten rajojen sisälle. Sen vuoksi on tärkeää tutkia maailmanlaajuisen sääntelyn tarvetta, koska alueellinen sääntely ei tule riittämään ja koska sillä on jopa epätoivottavia vaikutuksia. Kun otetaan huomioon, että EU:lla on käytännössä hyväksi havaittu tuote- ja turvallisuusstandardien järjestelmä, että muilla mantereilla esiintyy taipumusta protektionismiin ja että Euroopasta löytyy korkeatasoista osaamista ja eurooppalainen perusoikeuksien, sosiaalisten arvojen ja työmarkkinaneuvottelujen järjestelmä, ETSK suosittaa, että EU ottaa globaalin edelläkävijän roolin määritettäessä tekoälylle maailmanlaajuista yksiselitteistä toimintapoliittista kehystä ja vie tätä prosessia eteenpäin maailman mitassa.

j)

Julkinen hallinto ja demokratia

3.36

Tekoälysovellukset voivat edistää ihmisten osallisuutta julkisen vallan politiikkaan ja hallinnollisten päätösten avoimuutta. ETSK kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioiden viranomaisia hyödyntämään tekoälyä tähän tarkoitukseen.

3.37

ETSK:ta huolestuttaa tekoälyjärjestelmien kohdennettu käyttäminen (älykkäiden algoritmien muodossa) uutisten aggregointiin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, mikä näkyy johtaneen informaatiovirran kaventumiseen ja yhteiskunnan enenevään pilkkoutumiseen (ajatelkaamme vaikka Twitterin ja Facebookin informaatiokuplia, filter bubbles, ja valeuutisia Yhdysvaltojen vaalien aikoihin).

3.38

ETSK:ta huolestuttavat myös viitteet, että tekoälyjärjestelmiä olisi käytetty tarkoituksena vaikuttaa ihmisten (äänestys)käyttäytymiseen. Ihmisten mieltymyksiä ja käyttäytymistä lienee ennustettu ja niihin lienee vaikutettu kohdennetusti älykkäiden algoritmien avulla. Tämä on uhka rehelliselle ja avoimelle demokratialle. Tänä kärjistymisen ja kansainvälisten instituutioiden purkamisen aikakautena voi tuon kaltainen propagandateknologia osuvuudellaan ja voimallaan nopeasti vauhdittaa yhteiskunnan rikkoutumista. Tämä on yksi syistä siihen, miksi tarvitaan välttämättä standardeja (älykkäiden) algoritmien selkeyttä ja valvottavuutta ajatellen.

k)

Sodankäynti

3.39

Eräitä tavanomaisia aseita koskevan YK:n yleissopimuksen tarkistuskonferenssissa on päätetty, että asiantuntijat käyvät keskusteluja itsenäisesti toimivista aseista vuonna 2017. ETSK on siitä hyvillään ja tukee Human Rights Watch -organisaation ja muiden vastaavien tahojen vetoomusta itsenäisesti toimivien asejärjestelmien kieltämiseksi. Komitea katsoo, että mainitunlaisen kiellon toteuttamista on tutkittava ja harkittava vakavasti. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, jos mahdollisuuksiin käyttää tekoälyä sota- ja konfliktitilanteissa halutaan puuttua asianmukaisesti. Näiden YK-neuvottelujen puitteissa on syytä käsitellä myös tekoälysovellusten hyödyntämistä kybersodankäyntiin.

3.40

Sen lisäksi pitää estää tekoälyn joutuminen sellaisten ihmisten tai hallitustahojen käsiin, jotka aikovat käyttää sitä välineenä terrorismiin.

l)

Superäly

3.41

Lisäksi on aiheellista tarkastella superälyn kehittämiseen liittyviä mahdollisuuksia ja riskejä. Stephen Hawking on todennut, että yleisen tekoälyn kehittäminen merkitsee jo ihmiskunnan loppua. Hänen mukaansa tekoäly tulee siinä vaiheessa kehittymään eteenpäin vauhtia, jossa ihmiset eivät pysy mukana. Sen vuoksi eräät asiantuntijat puoltavat ”tappokytkintä” tai ”nollauspainiketta”, jolla mielettömäksi muuttunut tai superälykäs tekoälyjärjestelmä pystytään kytkemään pois tai palauttamaan alkutilaansa.

3.42

ETSK kehottaa soveltamaan ”ihminen komentaa” -näkökulmaa ja asettamaan reunaehdoksi, että tekoälyä kehitetään ja sovelletaan vastuullisesti ja turvallisesti tavalla, jossa koneet pysyvät koneina ja jossa ihmiset pystyvät joka hetki pitämään nämä koneet hallinnassaan. Superälystä käytävä keskustelu on tässä yhteydessä tärkeää, mutta tällä hetkellä se jättää varjoonsa keskustelun tekoälyn nykyisten sovellusten vaikutuksista.

4.1

Suuret kaupalliset toimijat ovat jo kehitelleet erilaisia hankkeita avoimen, turvallisen ja yhteiskunnallisesti vastuullisen tekoälyn kehittämiseksi (esimerkkinä OpenAI-tutkimusyritys). Poliittiset päättäjät eivät kuitenkaan voi jättää tätä yrityksille, sillä heillä on asiassa oma tehtävänsä. Tarvitaan kohdennettuja toimenpiteitä ja tukea tekoälyyn liittyviä yhteiskunnallisia haasteita sekä turvallisten ja vankkojen tekoälyjärjestelmien kehittämistä käsittelevään tutkimukseen.

4.2

Horisontti 2020 -puiteohjelman kaltaiset EU:n ohjelmat soveltuvat mitä parhaiten näiden haasteiden ratkaisemiseen. ETSK on todennut, että varsinkin Horisontti 2020 -puiteohjelman ”yhteiskunnalliset haasteet” -pilarin rahoitus laahaa ohjelman kahden muun pilarin (”huipputason tiede” ja ”teollisuuden johtoasema”) perässä ja että sitä ollaan supistamassa. ETSK edellyttää, että laaja-alaisia yhteiskunnallisia haasteita sekä tekoälyn yhteiskunnallisia sovelluksia käsittelevä tutkimus saa tärkeän sijan ”yhteiskunnalliset haasteet” -pilarissa.

4.3

Lisäksi on puitava mahdollisesti useille eri aloille ulottuvia tekoälyn vaikutuksia. Samanaikaisesti kun myönnetään varoja murrokselliseen tekoälyteknologiainnovointiin, on syytä rahoittaa myös kyseisten innovaatioiden yhteiskunnallisten vaikutusten käsittelemistä tarkastelevaa tutkimusta.

4.4

Tutkimus- ja kehitystyö tekoälyn saamiseksi ihmiskunnan palvelukseen vaatii tämän lisäksi monenlaista, korkealaatuista ja vapaasti saatavilla olevaa koulutus- ja testausdataa ja todellista tilannetta vastaavia kokeiluympäristöjä. Tekoälyinfrastruktuuri ja suuri osa soveltuvasta datasta on toistaiseksi ollut ainoastaan suppean yksityisten toimijoiden joukon hallinnassa ja käytettävissä, ja tekoälyn testaamiselle julkisessa tilassa on esteitä, mikä haittaa tekoälyn soveltamista muilla aloilla. On ratkaisevan tärkeää kehittää vapaasti saatavilla olevaa korkealuokkaista dataa ja eurooppalaista tekoälyinfrastruktuuria, jotta tulokseksi saadaan turvallinen, vakaa ja tarkoituksenmukainen tekoäly.

5.1

Vielä ei ole mahdollista saada täyttä käsitystä tekoälyn yleisistä yhteiskunnallisista vaikutuksista. Ne tulevat kuitenkin eittämättä olemaan suuret. Kehitysaskeleet tekoälyn alalla seuraavat tätä nykyä toinen toistaan kiivaassa tahdissa, mikä edellyttää laaja-alaista kriittistä tarkastelua, jotta tärkeimpiä teknisiä ja yhteiskunnallisia muutostekijöitä tekoälyn kehityksessä ja sen liepeillä pystytään käsittelemään asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti.

5.2

Teknisiä muutostekijöitä ovat esimerkiksi sellaiset poikkeukselliset tai merkittävät edistysaskeleet tekoälyn valmiuksissa, jotka saattavat enteillä yleisen tekoälyn toteutumista. Yhteiskunnallisia muutostekijöitä voivat olla esimerkiksi huomattavan suuret työpaikkojen menetykset vailla toiveita korvaavista työpaikoista, vaaralliset tilanteet, järjestelmähäiriöt, ennakoimattomat maailmantapahtumat jne.

5.3

Poliittisten päättäjien, teollisuuden, työmarkkinaosapuolten, kuluttajien, kansalaisjärjestöjen, oppi- ja hoitolaitosten ja eri alojen (mm. [sovellettu] tekoäly, etiikka, turvallisuus, taloustiede, työtieteet, oikeustieteet, käyttäytymistieteet, psykologia ja filosofia) tutkijoiden ja asiantuntijoiden on syytä seurata tekoälyyn liittyvää kehitystä kiinteästi ja kartoittaa näitä muutostekijöitä sekä kerätä niistä aina viimeisimmät tiedot, jotta pystytään ryhtymään oikeisiin toimenpiteisiin oikealla hetkellä, tarkoittipa tämä sitten toimintapolitiikkaa, lainsäädäntää ja sääntelyä, itsesääntelyä tai työmarkkinavuoropuhelua.

5.4

Eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan edustajana ETSK pyrkii tulevina aikoina muokkaamaan, kanavoimaan ja virittämään tekoälyn tiimoilta käytävää monien sidosryhmien välistä keskustelua.

31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/10

Esittelijä:

John BRYAN

1.1

ETSK katsoo, että yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) on keskeinen EU:n politiikanala, jolla on toteutettava aidosti yhteistä toimintaa Euroopan kansalaisten ja maatalousalan hyväksi ja joka on saavuttanut sille Rooman sopimuksessa asetetut tärkeimmät tavoitteet. Vaikka pyynnössä valmistelevan lausunnon laatimiseksi puhutaankin YMP:n uudelleenmuotoilusta, ETSK pitää tärkeänä, että YMP:n kehittämisessä edetään sidosryhmien etujen mukaisesti varovasti ja kokonaisuus huomioon ottaen. YMP:n kehittämiseen on suhtauduttava myönteisesti, ja on varmistettava, että YMP:n määrärahat riittävät vastaamaan nykyisiin ja uusiin tarpeisiin maatalousekonomian ja sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien kriteerien näkökulmasta.

1.2

YMP:n uudelleenmuotoilun avulla on pystyttävä vastamaan Eurooppaan kohdistuviin uusiin haasteisiin, joihin kuuluvat muun muassa Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvät EU:n sitoumukset, 21. osapuolikonferenssissa (COP21) tehdyt ilmastonmuutossitoumukset, kahdenväliset kauppasopimukset ja markkinoiden epävakaus.

1.3

YMP:n tulee tukea vahvasti eurooppalaista maatalousmallia, joka kattaa perinteiset perhetilat, maatalousosuuskunnat ja -yritykset, ja sen avulla tulee kaventaa toisaalta maaseudun ja kaupunkien välisiä ja toisaalta maataloussektorin sisäisiä huomattavia tuloeroja yhteistyössä maatalouden tuotantoalakohtaisten organisaatioiden kanssa.

1.4

YMP:n määrärahat, joilla huolehditaan korkealaatuisen ja turvallisen ruoan tarjoamisesta kestäväpohjaisesti yli 500 miljoonalle EU:n kansalaiselle, ovat 38 prosenttia EU:n koko talousarviosta. Alan vientiarvo on 131 miljardia euroa, mikä vastaa 7,5 prosentin osuutta EU:n kokonaisviennistä. YMP:n talousarvion on oltava tasapainoinen siten, että rahalle saadaan vastinetta. Rahoituksen tulee tulevaisuudessa olla riittävää, jotta pystytään vastamaan brexitin aiheuttamiin uusiin rahoitustarpeisiin, maataloustuottajien tulopaineisiin sekä julkishyödykkeiden kysynnän lisääntymiseen.

1.5

ETSK kannattaa YMP:n kaksipilarisen mallin säilyttämistä. Ensimmäisen pilarin suorilla tuilla on tuettava maataloustuottajien tuloja ja markkinoiden hallintatoimenpiteitä sekä lisättävä julkishyödykkeiden tuottamista. Toisen pilarin mukaisissa maaseudun kehittämistuissa on keskityttävä taloudellisiin, ympäristöön liittyviin ja sosiaalisiin ohjelmiin, joilla on Cork 2.0 -asiakirjassa asetettujen tavoitteiden pohjalta määrä tukea haavoittuvassa asemassa olevia alueita ja tuotannonaloja ja varmistaa kohdennetun lähestymistavan soveltaminen julkishyödykkeiden tuottamiseen.

1.6

Maatalouden arvokas panos ympäristölle on aliarvioitu. Nurmien, metsien, turvesoiden ja pensasaitojen hiilinielut on nostettava arvoonsa, ja niitä on suojeltava ja parannettava YMP:n ensimmäisen ja toisen pilarin tuilla.

1.7

Tärkeän sukupolvenvaihdoskysymyksen käsittelemiseksi on toteutettava vahvoja kohdennettuja ohjelmia, joissa etusijalla ovat nuoret viljelijät ja erityisesti naiset sekä eläkkeelle siirtyminen. Lisäksi olisi otettava käyttöön ohjelmia, joilla lisätään naisten roolia maataloudessa yleensä.

1.8

YMP:n uudelleenmuotoilussa keskeistä olisi oltava yksinkertaistaminen eli maataloustuottajiin kohdistuvan, jatkuvasti kasvavan byrokraattisen taakan selkiyttäminen ja keventäminen hyödyntämällä modernia teknologiaa. Tarkastusprosessiin olisi tehtävä muutoksia, jotka koskevat menettelyn päättämismallia, keltaisen kortin järjestelmää, täydentäviä ehtoja koskevien vaatimusten vähentämistä ja suurempia sallittuja poikkeuksia ja joissa kaikissa keskitytään yksinkertaistamiseen ja maksatuksen parantamiseen.

1.9

Uudelleenmuotoillussa YMP:ssä olisi säilytettävä yhteisön etuuskohtelu ja alueellisesti tasapainoinen elintarvikeomavaraisuus ruoan tuottamiseksi EU:ssa EU:n kansalaisille. Maatalouden potentiaalia on korostettava kahden- tai monenvälisissä sopimuksissa uhraamatta maataloutta etujen saamiseksi muilla aloilla. Kaikkien EU:hun tuotavien elintarvikkeiden tulee täyttää – vaatimustenmukaisuuden periaatetta kunnioittaen – EU:n terveys- ja kasvinsuojeluvaatimukset sekä työ- ja ympäristönormit.

1.10

Maataloustuottajan asemaa elintarvikeketjussa on vahvistettava. EU:n maatalousmarkkinoiden työryhmän esittämät myönteiset suositukset olisi hyväksyttävä ja pantava täytäntöön. Sen lisäksi on edistettävä yhä vahvempaa sekä ala- että aluesuuntautunutta tuottajien ja olemassa olevien, etenkin pienten osuuskuntien ja tuottajaorganisaatioiden välistä yhteistyötä. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota aloihin ja alueisiin, missä yhteistyötä on vähän.

1.11

Uudessa YMP:ssä tarvitaan vahva ensimmäinen ja toinen pilari uudelleenmuotoilun jälkeen: kaikissa jäsenvaltioissa ja myös luonnonhaitta-alueilla tarvitaan joustavia maaseudun kehittämisohjelmia, joissa keskitytään haavoittuvassa asemassa oleviin alueisiin ja tuotannonaloihin.

1.12

Maataloustuottajille EU:n eri jäsenvaltioissa maksettujen suorien tukien määrää on edelleen yhdenmukaistettava, jotta voidaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille maataloustuottajille kaikissa jäsenvaltioissa ja varmistaa maaseudun tasapainoinen kehitys koko EU:n alueella.

2.1

Maatalous on tiiviimpi osa EU:ta kuin mikään muu talouden ala. Se on ainoa merkittävä ala, jolla toteutetaan yhteistä, EU:n talousarviosta keskitetysti rahoitettavaa politiikkaa. Maatalous- ja elintarvikeala on taloudessa äärimmäisen tärkeä työllistäjä: siitä saa elinkeinonsa 11 miljoonaa maataloustuottajaa, 22 miljoonaa maataloustyöntekijää ja 22 miljoonaa elintarvikkeiden jalostuksessa, vähittäiskaupassa ja palvelualalla työskentelevää ihmistä (1). Monet työpaikoista sijaitsevat köyhemmillä maaseutualueilla. Maatalous edistää taloudellista toimintaa jokaisessa jäsenvaltiossa ja kaikilla alueilla. EU:n maatalouden tuottamien ruokien ja juomien viennin arvo on noussut viimeisten 10 vuoden aikana keskimäärin 8 prosenttia vuodessa ja oli 131 miljardia euroa vuonna 2016 (2).

2.2

YMP on keskeinen EU:n politiikanala, jonka vastuulla on turvallisten, laadukkaiden elintarvikkeiden tuottaminen kestäväpohjaisesti 500 miljoonalle EU:n kansalaiselle kohtuulliseen hintaan. Lisäksi sen avulla tulee a) turvata EU:n maataloustuottajille kohtuullinen tulotaso ja b) edistää sosiaalista, ympäristöön liittyvää ja taloudellista kehitystä kaikilla maaseutualueilla. Maataloustuottajat ja metsätalouden harjoittajat hoitavat yli 82:ta prosenttia EU:n maa-alasta (3), joten nämä ovat olennainen osa kestäväpohjaista maataloutta, jossa on pyrittävä monitoimisuuteen.

2.3

YMP:n määrärahoilla, jotka ovat 59 miljardia euroa, annetaan elintärkeää tukea maataloustuottajille ja niiden yrityksille suorien tukien, markkinatukitoimenpiteiden ja maaseudun kehittämisohjelmien muodossa. YMP:n tuet liittyvät julkishyödykkeiden tuottamiseen ja korkeampien eurooppalaisten standardien noudattamiseen. Nämä ensimmäisen pilarin suorat tuet liittyvät täydentäviin ehtoihin ja lakisääteisiin hoitovaatimuksiin, joissa on kyse elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten ja kasvien terveyttä ja eläinten hyvinvointia koskevista vaatimuksista. Ympäristövalvonta on olennaisen tärkeä keino auttaa maataloustuottajia tulojen vakauttamisessa ja markkinoiden ailahteluun sopeutumisessa. Tällä hetkellä 30 prosenttia suorista tuista liittyy viherryttämisvaatimuksiin, jotka koskevat maaperän laatua, biologista monimuotoisuutta ja hiilen sitomista. Edelleen on kuitenkin ekologisia ja sosiaalisia ongelmia, jotka vaativat ratkaisua. Markkinatoimenpiteitä vähennettiin jyrkästi edellisessä YMP:n uudistuksessa, mutta ne ovat edelleen tärkeitä etenkin markkinakriisien sattuessa. Uusia toimenpiteitä tarvitaan epävakauteen puuttumiseksi. Yhteisrahoitettu maaseudun kehittämisohjelma muodostaa tarpeellisen toisen pilarin rahaston taloudellisille, ympäristöön liittyville ja sosiaalisille ohjelmille, joita toteutetaan sekä yksittäisillä tiloilla että maaseutualueilla.

2.4

YMP on viimeisten 60 vuoden ajan tuonut puutteistaan huolimatta merkittäviä hyötyjä EU:n kansalaisille, tuottajille, kuluttajille, veronmaksajille ja laajemmin koko EU:n yhteiskunnalle. Eräillä alueilla on kuitenkin biologiseen monimuotoisuuteen, ympäristöön ja maisemaan liittyviä ongelmia, jotka on ratkaistava. YMP on osoittautunut ajan vaatimuksiin sopeutuvaksi ja joustavaksi. YMP:n ainutlaatuinen kahden pilarin rakenne on mahdollistanut politiikan muuttamisen ja suuntaamisen erilaisiin kohteisiin, vaikka yleistavoitteena on säilynyt eurooppalaisen maatalousmallin ja perheviljelyn vaaliminen.

2.5

YMP:n korvausmaksut ovat muuttuneet suuresti vuosien kuluessa pääasiassa markkina- ja hintatuista kohti tuotannosta irrotettua tukea, jossa on merkittävä ympäristöulottuvuus. Toinen pilari otettiin käyttöön haavoittuvassa asemassa olevien alueiden ja tuotannonalojen tukemiseksi. Toisen pilarin avulla varmistetaan, että älykäs ja kestävä maaseudun kehitys on EU:n maatalouspolitiikan ytimessä. Maaseudun kehittämispolitiikan on oltava kiinteä osa maataloutta.

2.6

Viljelyllä ja maataloudella on myönteisesti uudelleenmuotoillussa uudenaikaisessa ja yksinkertaistetussa YMP:ssä keskeinen vaikutus Euroopan kestävyys-, ympäristö- ja luonto-, kilpailukyky-, investointi-, kasvu- ja työllisyystavoitteiden saavuttamiseen.

2.7

YMP:n uudelleenmuotoilussa on säilytettävä nykyisen politiikan myönteiset piirteet ja otettava käyttöön uusia toimenpiteitä, joilla puututaan uusiin haasteisiin, joita ovat yhteiskunnalliset julkishyödykkeiden tuottamisvaatimukset, YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvät EU:n sitoumukset, COP21-kokouksessa tehdyt ilmastonmuutossitoumukset, kahdenväliset kauppasopimukset ja markkinoiden epävakaus. YMP:n uudelleenmuotoilussa tulee myös löytää tasapaino kuluttajien, veronmaksajien ja tuottajien tarpeiden välillä.

2.8

YMP:n uudelleenmuotoilun jälkeenkin EU:n tulee tukea eurooppalaista maatalousmallia ja kestäväpohjaista perheviljelytoimintaa vahvasti vastapainona teolliselle maataloustuotannon mallille, jota kehitetään muilla alueilla, kuten Mercosur-maissa, Yhdysvalloissa ja Oseaniassa. Erityistä huomiota täytyy kiinnittää pieniin ja keskisuuriin tiloihin. Eurooppalaiset maataloustuottajat soveltavat elintarvikkeiden turvallisuuteen ennalta varautumisen periaatetta, mikä asettaa ne epäedulliseen kilpailuasemaan perusmaataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maailmankaupassa Pohjois- ja Etelä-Amerikan, Oseanian ja muiden alueiden maataloustuottajiin nähden, sillä nämä käyttävät muun muassa hormoneja ja beeta-agonisteja, jotka on kaikki kielletty EU:ssa.

2.9

Eurooppalainen maatalousmalli on yhteiskunnallinen sopimus EU:n maataloustuottajien ja yhteiskunnan välillä: tuottajat tuottavat kestäväpohjaisesti korkealaatuisia elintarvikkeita ja muita julkishyödykkeitä ja huolehtivat samalla ympäristönsuojelusta ja maisemanhoidosta. Vastineeksi YMP:n tulisi antaa tukea perheviljelyn, osuuskuntien ja kestäväpohjaisia maatalousmalleja soveltavien yritysten toiminnan jatkamiselle sekä maaseutualueille. Malli on tuottanut valtavan arvokkaita hyötyjä eurooppalaiselle yhteiskunnalle: se on tuottanut monipuolista, terveellistä, turvallista, kohtuuhintaista ja korkealaatuista ruokaa, auttanut edistämään alueellista tasapainoa ylläpitämällä maaseutualueita ja suojellut osaltaan ympäristöä ja maisemia.

2.10

EU:n on myös panostettava enemmän siihen, että maataloustuottajat ja EU:n kansalaiset ymmärtävät oikein YMP:n ja sen tuomat edut ja antavat niille tukensa.

3.1

YMP on palvellut Eurooppaa ja EU:n kansalaisia hyvin yli 60 vuoden ajan. Se on tuonut huomattavia etuja maatalousalalle ja tarjonnut hyvän vastineen veronmaksajien rahoille. Monissa EU:n jäsenvaltioissa tuloerot maaseudun ja kaupunkien välillä ja maataloussektorin sisällä kuitenkin kasvavat. Maataloustulot ovat useimmissa jäsenvaltioissa riittämättömiä ja selvästi valtakunnallista tai alueellista keskiarvoa alempia. Maataloushinnat eivät ole nousseet inflaation tahtia, kun sen sijaan tuotantopanosten, kuten lannoitteiden ja energian, hinnat ovat nousseet. Viime vuosien hinta-ailahtelut ovat aiheuttaneet maatiloille tulo-ongelmia.

3.2

Nykyinen maaseudun kehittämispolitiikka ja sen erilaiset joustavat välineet ovat osoittautuneet välttämättömiksi maaseutualueiden ja erityisesti luonnonhaitta-alueiden tukemiseksi. Cork 2.0 -julistuksessa ”Parempi elämä maaseutualueilla” esitetty vahva maaseudun kehittämissuunnitelma tulee ottaa YMP:n uudelleenmuotoilussa keskeiseksi painopisteeksi. Maaseudun elinkelpoisuuteen ja elinvoimaisuuteen investoiminen, uusien työpaikkojen luominen taloudellisesti heikoilla ja syrjäisillä alueilla ja maatalouden monipuolistamisen tukeminen ovat suuria haasteita YMP:n uudelleenmuotoilussa (4).

3.3

YMP:n menot prosenttiosuutena EU:n talousarviosta ovat vaihdelleet 1980-luvun 65–75 prosentista nykyiseen 38 prosenttiin. Maatalouden odotetaan silti antavan yhä merkittävämmän panoksen EU:lle asetettujen COP21-tavoitteiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen sen lisäksi, että se tuottaa korkealaatuista, kohtuuhintaista ruokaa. Yhdistyneen kuningaskunnan ero EU:sta on suuri haaste YMP:n tulevalle rahoitukselle.

3.4

Maailman väestön ennakoidaan kasvavan 7 miljardista 9,5 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Maailman elintarviketuotannon huomattavaan kasvattamiseen tulevina vuosina on siksi suuret paineet. Yksi Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden keskeisistä viesteistä on vähentää jyrkästi aliravitsemusta. Maailman terveysjärjestön (WHO) tutkimuksissa esitettyjen arvioiden mukaan joka seitsemäs ihminen maailmassa on tällä hetkellä aliravittu. On selvää, että maailman elintarviketuotantoa on lisättävä kestäväpohjaisesti, jotta ruoan kysynnän kasvuun pystytään vastamaan ja jotta nälkäongelma saadaan ratkaistua. EU:lla ja sen uudistetulla YMP:llä on tässä elintärkeä rooli vastuullisena elintarviketuotannon maailmanmahtina. YMP:n tulee myös olla vastuullista viennin suhteen, ja siinä on jatkossakin kannustettava kehitysmaita kehittämään kotimaista tuotantoaan.

3.5

EU:n maataloudella ja YMP:llä on keskeinen asema EU:n sitoumuksissa, jotka liittyvät YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin, sekä EU:lle maailmanlaajuisessa COP21-ilmastosopimuksessa asetetuissa kunnianhimoisissa tavoitteissa. EU:n maatalouden hiilipäästöt ovat vähentyneet 23 prosenttia vuodesta 1990, ja jokien nitraattipitoisuudet ovat laskeneet 17,7 prosenttia vuodesta 1992 (5). Vaikka YMP on edistynyt huomattavasti ympäristötavoitteiden saavuttamisessa, YMP:n uudelleenmuotoilussa on vastattava uusiin haasteisiin, jotta maatalous pääsee vielä parempiin tuloksiin ja täyttää elintärkeän tehtävänsä auttamalla Eurooppaa COP21-tavoitteisiin ja kestävän kehityksen tavoitteisiin pääsemiseksi.

3.6

Maataloussektori tuottaa elintärkeitä ekosysteemipalveluja ja edistää luonnonympäristöjen hoitoa, biologisen monimuotoisuuden suojelua, eläinten hyvinvointiin liittyviä normeja ja maisema-arvoja sekä maaperän ja veden suojelua. On kuitenkin myös myönnettävä, että maatalouden tulisi kantaa nykyistä suurempi vastuu biologisesta monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja maisemasta. Huomattava määrä EU:n elintarvikkeista tuotetaan käyttämällä luonnonvettä, joka muutoin joutuisi hukkaan. EU:n maataloudessa merkittävässä asemassa ovat myös nurmet ja metsät sekä turvesuot, jotka kaikki ovat arvokkaita hiilinieluja. Kaikki nämä maatalouden elintärkeät ekosysteemiominaisuudet on säilytettävä, ja niitä on edistettävä YMP:n uudelleenmuotoilussa.

3.7

YMP:n ansiosta EU:n kansalaisilla on vahva elintarviketurva ja kohtuuhintaista, turvallista ruokaa on saatavilla runsaasti. EU:n kansalaisten ruokaan käyttämä prosenttiosuus tuloista on laskenut toisen maailmansodan jälkeisestä 50 prosentista nykyiseen 10 prosenttiin, vaikka tuotantokustannukset ovat nousseet huomattavasti. YMP:n uudelleenmuotoilussa on varmistettava, että kuluttajien saatavilla on edelleen kohtuuhintaista, korkealaatuista, turvallista, voimassa olevien eurooppalaisten normien mukaisesti tuotettua ruokaa.

3.8

Suurin osa maataloustuottajista on yli 55-vuotiaita, joten suurena haasteena on nuorten houkutteleminen maatalouteen. Ala kärsii sukupolvenvaihdosongelmista. Rahoituksen ja maan saatavuus, pienet tulot sekä osaamisen siirto ja koulutukseen pääsy ovat nuorten kohtaamia käytännön ongelmia. Lisäksi maatalouselinkeinon pienet tulot eivät mahdollista eläkesäästöjä. Maita hylätään yhä useammin tietyillä alueilla, ja tällä on ilmeisiä sosiaalisia ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia erityisesti syrjäisillä seuduilla. YMP:n uudelleenmuotoilussa tulee kiinnittää erityistä huomiota sukupolvenvaihdoksiin: nuoriin viljelijöihin ja toiminnan aloittajiin, päteviin maataloustyöntekijöihin ja etenkin tilalla jo ennestään työskenteleviin työntekijöihin sekä eläkkeelle jäämisen helpottamiseen.

3.9

Naisilla on hyvin tärkeä rooli maataloudessa: he tekevät suuren osan maatilan töistä ja kantavat yhä suuremman vastuun hallinnollisesta työstä. Monissa tapauksissa naiset ovat aliedustettuina tilanomistajien joukossa. Naiset myös tukevat merkittävästi maatilayrityksen kannattavuutta ansaitsemalla tuloja tilan ulkopuolella palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana. Kun molemmat puolisoista työskentelevät kokoaikaisesti maatilalla, työpanos olisi otettava huomioon tilan omistusrakenteessa ja siihen olisi kannustettava.

3.10

Maatalous- ja elintarvikeala voi edistää merkittävästi muuttajien integroimista työvoimaan sekä auttaa muita väestöryhmiä heikommassa asemassa olevia ryhmiä sosiaalisten ohjelmien kautta.

3.11

YMP:n uudenaikaistaminen ja yksinkertaistaminen on olennaisen tärkeää tulevaisuuden politiikan uudelleenmuotoilussa. Aiemmissa uudistuksissa on todettu yksinkertaistamisen tarve, mutta käytännössä YMP:stä on tullut paljon monimutkaisempi ja byrokraattisempi maatiloille. Tämä koskee erityisesti tarkastusprosessia ja tukikelpoisuusedellytysten ja täydentävien ehtojen noudattamista lakisääteisten hoitovaatimusten ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten puitteissa.

3.12

ETSK panee merkille maatalouskaupan ja -viennin merkittävät hyödyt ja työllisyysvaikutukset. Globalisaation ja kauppasopimusten asettamat haasteet voivat kuitenkin vahingoittaa vakavasti maataloutta ja vaarantaa EU:n elintarvikkeiden korkean turvallisuus- ja laatutason. On olennaisen tärkeää löytää tasapaino uusien markkinoiden ja tilaisuuksien avaamisen sekä haavoittuvien tuotannonalojen ja alueiden suojelemisen ja EU:n vaatimuksista kiinni pitämisen välillä. Lisäksi yhteisön etuuskohtelun ja elintarvikeomavaraisuuden periaatteessa on säilytettävä alueellinen tasapaino (6).

3.13

Elintarvikkeiden toimitusketjussa on merkittävä epätasapaino suurten vähittäiskauppiaiden ja jalostajien sekä maataloustuottajien välillä. Tästä aiheutuu paineita hintojen alentamiseen usein tuotantokustannuksia alemmas. Maataloustuottajan asemaa elintarvikeketjussa on vahvistettava hyvin toimivien myyntiosuuskuntien avulla. Elintarvike- ja vähittäismyyntiketjuissa esiintyvien epäterveiden kauppatapojen kitkemiseksi tulee laatia EU-tason oikeudellinen kehys. Lisäksi kun EU:n markkinatukea vähennetään ja alttius maailmanmarkkinoille ja geopoliittisille kriiseille, kuten Venäjän tuontikiellolle, kasvaa, hintojen ja tulojen ailahtelusta on tullut suuri haaste EU:n maataloustuottajille. EU:n maatalousmarkkinoiden työryhmän työ tässä asiassa on kiitettävää, ja sitä tulee jatkaa. Epäreiluja kaupallisia käytäntöjä ja myyntiä kustannuksia alemmin hinnoin on torjuttava.

3.14

Viljely, maatalous ja metsänhoito ovat perustavan tärkeitä maaseutualueiden taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Niillä on myös tärkeä rooli muissa maaseutuun liittyvissä taloudellisissa toiminnoissa ja palveluissa, kuten maaseutumatkailussa, työllisyydessä ja kulttuuritoiminnassa. Uudelleenmuotoiltu YMP, jossa on vahva toinen pilari, on olennaisen tärkeä maaseutualueiden kehittämishaasteisiin vastaamiseksi ja viljelyn ja maatalouden aseman säilyttämiseksi vahvana jokaisella EU:n alueella. Tavoitteena tulee olla maataloustuottajien määrän pitäminen mahdollisimman korkeana.

4.1

Uudelleenmuotoillussa YMP:ssä, joka tukee vahvasti EU:n maatalousmallia, on pidettävä kiinni Rooman sopimuksessa vuonna 1957 asetetuista yhteisen maatalouspolitiikan perustavoitteista. Lisäksi on otettava huomioon uudet tavoitteet, jotka ovat seurausta kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisista ja COP21-sitoumuksista. EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklan mukaan YMP:n tavoitteena on erityisesti

4.2

YMP:n uudelleenmuotoilussa on myös otettava huomioon sellaiset ratkaisevan tärkeät haasteet kuin ympäristönsuojelu, ilmastonmuutoksen hillitseminen ja biologisen monimuotoisuuden suojelu.

4.3

Näihin keskeisiin tavoitteisiin päästään parhaiten säilyttämällä YMP:n nykyinen kahden pilarin malli: ensimmäisen pilarin YMP perustuu aktiiviviljelijöille myönnettäviin suoriin tukiin, joita täydennetään markkinoiden hallintatoimenpiteillä, ja YMP:n toinen pilari perustuu maaseudun kehittämistoimenpiteisiin ja toiminnan toteuttamiseen uusiin julkishyödykkeiden tuottamisvaatimuksiin vastaamiseksi. Ensimmäisen pilarin tuet ovat välttämättömiä maataloustulojen ja epävakauteen sopeutumisen tukemiseksi, ja ne liittyvät täydentäviin ehtoihin, jotka koskevat elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten ja kasvien terveyttä ja eläinten hyvinvointia, sekä ympäristötarkastuksiin. Toisen pilarin toimenpiteet tarjoavat keskeisiä täydentäviä taloudellisia, ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia tukiohjelmia.

4.4

YMP:n rahoituksen tulee vuoden 2020 jälkeen olla riittävää, jotta pystytään vastamaan brexit-päätöksen ja maataloustuottajien tulopaineiden luomiin uusiin rahoitustarpeisiin sekä julkishyödykkeiden kysynnän lisääntymiseen.

4.5

Perustukimallin pohjalta ehdotetaan, että maat, jotka ovat ottaneet käyttöön jonkin muun kuin kiinteämääräisiin perusmaksuihin pohjautuvan järjestelmän, saavat jatkaa kyseisen mallin soveltamista vuoden 2020 jälkeen, sillä se soveltuu paremmin näiden maiden olosuhteisiin. Kiinteämääräisten maksujen malli ei kaikissa maissa mahdollista investointien, maataloustoiminnan ja julkishyödykkeiden tuottamisen tasoissa vallitsevien erojen huomioon ottamista.

4.6

Maataloustuottajille EU:n eri jäsenvaltioissa maksettujen suorien tukien määrää on edelleen yhdenmukaistettava ja tukien määrässä otettava huomioon olosuhteissa vallitsevat erot ja siten luotava tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille maataloustuottajille kaikissa jäsenvaltioissa ja varmistettava maaseudun tasapainoinen kehitys koko EU:n alueella.

4.7

Suoria tukia pitäisi myöntää vain aktiiviviljelijöille, jotka tuottavat julkishyödykkeitä ja julkisia palveluja.

4.8

Jotta voitaisiin tukea ja suojella maataloustuottajille ensimmäisestä pilarista myönnettäviä vahvoja suoria tukia, uudelleenmuotoillussa YMP:ssä aktiiviviljelijä noudattaisi ympäristöön, ilmastonmuutokseen ja biologiseen monimuotoisuuteen keskittyvää vuosittaista tai monivuotista ohjelmaa, johon voisi sisältyä hiilitehokkuuden seurantaväline ja ravinteiden hallinnointisuunnitelma. Vuosittaiseen tai monivuotiseen ohjelmaan sisältyisi mitattavissa oleva julkishyödykkeiden tuottaminen, ja se tarjoaisi viljelijöille enemmän joustavuutta. Mitattavuuden on perustuttava objektiivisiin ja vakiomuotoisiin EU-tasolla määriteltäviin kriteereihin.

4.9

Ensimmäisen pilarin suorille tuille tulisi asettaa yksittäisille maataloustuottajille oikeudenmukainen ja kohtuullinen enimmäistaso (esim. pätevän työntekijän vastaaviin tuloihin verrattava taso). Mukautuksia tulisi voida tehdä, ja olisi otettava huomioon kumppanuusjärjestelyt, osuuskunnat, yhtiöt ja vakuuttamista vaativien työntekijöiden määrä.

4.10

Tuotantosidonnaiset suorat tuet tulisi kohdistaa haavoittuvassa asemassa oleviin tuotannonaloihin ja alueisiin. Niiden avulla olisi sekä estettävä maan hylkääminen että suojeltava biologista monimuotoisuutta ennen kaikkea turvaamalla kotieläintuotanto ja taantuvat tuotannonalat.

4.11

Nykyisessä YMP:ssä 30 prosenttia ensimmäisen pilarin tuesta liittyy viherryttämiseen ja 70 prosenttia lakisääteisiin hoitovaatimuksiin ja viiteen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukseen, joiden noudattaminen on tukikelpoisuuden ehto. Jotta YMP:tä onnistuttaisiin yksinkertaistamaan todella, olisi suotavampaa, että kaikki ensimmäisen pilarin tuet liittyisivät julkishyödykkeiden tuottamiseen. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on tärkeää tehdä oikea arvio viherryttämistoimenpiteistä ja lakisääteisistä hoitovaatimuksista, jotta pystytään säilyttämään tehokkaimmat ja toteuttamiskelpoisimmat toimenpiteet ja asettamaan myös uusia tavoitteita, joita ovat esimerkiksi ilmastonmuutos ja tarve lisätä hiilen sitoutumista maaperään.

4.12

Täydentäviin ehtoihin perustuviin lakisääteisiin hoitovaatimusohjelmiin sisältyisi mitattavissa olevia suoritteita, jotka liittyvät ympäristönsuojeluun, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja biologisen monimuotoisuuden suojeluun, täydentävien ehtojen asiaankuuluvan nykyisen soveltamistavan pohjalta.

4.13

YMP:n uudelleenmuotoilussa olisi otettava käyttöön älykkään maatalouden käsite, joka tarjoaa kaksinkertaisen edun: maatilojen tuotto paranee samaan aikaan kun syntyy ympäristöhyötyjä. Siihen liittyisi osaamisen ja teknologian siirtoa täsmäviljelyn tueksi, jotta voidaan vähentää veden, energian, teollisten lannoitteiden ja muiden tuotantopanosten kuten torjunta-aineiden ja erityisesti sienitautien ja hyönteisten torjunta-aineiden kulutusta.

4.14

Markkinatoimenpiteitä, joihin kuuluvat interventiotoimenpiteet ja yksityisen varastoinnin tuet, olisi jatkettava. On olennaisen tärkeää, että tukien käynnistystasot asetetaan realistiselle tasolle, niin että tuottajat saavat tarvittaessa asianmukaista tulotukea.

4.15

Tehokkaimman suojan tulojen epävakautta vastaan tarjoavat varmat ja riittävät ensimmäisen pilarin suorat tuet ja markkinoiden hallintatoimenpiteet. Hintojen ailahdellessa erittäin voimakkaasti tarvitaan kuitenkin myös muita välineitä, kuten tuotannonsupistamisohjelmia, joiden käyttöönottoa olisi harkittava. Mahdollisuutta käyttää toisen pilarin varoja vapaaehtoisten vakuutusten kaltaisiin toimenpiteisiin olisi helpotettava.

4.16

Jo 140 vuoden ajan tuottajien osuuskunnat ovat selvästi osoittaneet, että ne pystyvät selviytymään paremmin maatalousmarkkinoiden myllerryksestä ja auttavat välttämään maataloustuotannon siirtämistä. Sen vuoksi on edistettävä yhä vahvempaa sekä ala- että aluesuuntautunutta tuottajien ja olemassa olevien, etenkin pienten osuuskuntien ja tuottajaorganisaatioiden välistä yhteistyötä. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota aloihin ja alueisiin, missä yhteistyötä on vähän.

4.17

Kaikkia EU:n maatalousmarkkinoiden työryhmän määrittämiä keskeisiä tekijöitä, joilla voidaan parantaa maataloustuottajien asemaa toimitusketjussa – avoimuuden lisääminen, pakolliset hintaselvitykset, riskinhallintatoimenpiteet, puuttuminen hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin jne. –, on vietävä eteenpäin. Näillä aloilla on hyväksyttävä sääntelyä, joka sisällytetään uudelleenmuotoiltuun YMP:hen kaikilta osin. Olisi hyväksyttävä tiukempaa sääntelyä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi, alle kustannusten tapahtuvan myynnin kieltämiseksi ja pakollisten hintaselvitysten ottamiseksi käyttöön tuottajan, jalostajan ja vähittäismyyjän tasoilla. Lisäksi maataloustuottajien asemaa on vahvistettava tukemalla vahvempien tuottajaorganisaatioiden perustamista.

4.18

Tehokkaiden ja asianmukaisesti toimivien EU:n sisämarkkinoiden ylläpitämisen tulee olla keskeisellä sijalla YMP:n uudelleenmuotoilussa. Viimeaikaiset uudelleenkansallistamissuuntaukset sisämarkkinoilla herättävät paljon huolta ja johtavat suurempiin hinta- ja markkinaeroavaisuuksiin. On lisäksi tärkeää säätää maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden alkuperän pakollisesta merkitsemisestä siellä, missä näin ei vielä tehdä. Tämä on tarpeen, jotta voidaan välttää kuluttajien johtaminen harhaan ja mahdollistaa se, että he voivat tehdä tietoisia valintoja. Säännöt tulee antaa niin, että ne eivät haittaa tai estä tavaroiden vapaata liikkuvuutta EU:n sisämarkkinoilla.

4.19

Brexit on suuri uhka EU:lle, ja se tulee vaikuttamaan merkittävästi YMP:hen ja sisämarkkinoihin. Jäsenvaltioiden tulee korvata täysin brexitistä mahdollisesti aiheutuvat YMP:n määrärahojen supistukset. Lisäksi on tärkeää, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välinen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vapaa kauppa säilyy tullittomana ja että sekä EU:ssa että Yhdistyneessä kuningaskunnassa sovelletaan vastaavia eläinten terveyteen ja hyvinvointiin sekä ympäristöön liittyvä vaatimuksia ja yhteisiä ulkoisia tariffeja tuontiin.

4.20

Yhtenä YMP:n perustavoitteena tulee olla yhteisön etuuskohtelu ja ruoan tuottaminen EU:ssa EU:n kansalaisille. Tämän toiminnan keskeisenä periaatteena tulee olla jäljitettävyyttä, elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten ja kasvien terveystarkastuksia ja ympäristönsuojelua koskevien EU:n vaatimusten ylläpitäminen ja suojeleminen sekä suojattujen maantieteellisten merkintöjen tinkimätön suojelu. Kaikissa kauppapoliittisissa neuvotteluissa on tärkeää, että EU vaatii EU:n kuluttajien suojelemiseksi tuontituotteilta näiden samojen vaatimusten noudattamista. Lisäksi mahdollisissa tulevissa kauppaneuvotteluissa on huolehdittava siitä, että EU säilyttää vahvan ja tarkoituksenmukaisen tariffisuojan haavoittuvassa asemassa olevien tuotannonalojen ja alueiden hyväksi.

4.21

Sukupolvenvaihdos on nostettava YMP:n uudelleenmuotoilussa keskeiselle sijalle. YMP:n ensimmäisen pilarin mukaisten alle 40-vuotiaille nuorille viljelijöille suunnattujen tukien korotus olisi säilytettävä jatkossakin. Viiden vuoden sääntöä tulisi tarkastella uudelleen, jotta päästään eroon joustamattomista säännöistä, joiden vuoksi nuoret viljelijät eivät ole oikeutettuja korkeampiin tukitasoihin. Lisäksi ehdotetaan, että nuoriin viljelijöihin sovelletaan korkeampia tukitasoja yleisten maaseudun kehittämispolitiikan toimenpiteiden yhteydessä. Nuorille viljelijöille suunnattujen rakennetukiohjelmien tukitasoja olisi nostettava 70 prosenttiin. Vastaava tuki tulisi mahdollistaa myös nuorille viljelijöille ja nuorille ammattilaisille kumppanuusjärjestelyissä, osuuskunnissa ja yhtiöissä. Toimiva kansallinen varanto, jonka ansiosta nuoret viljelijät ja toiminnan aloittajat saavat tukea keskeytyksettä, on hyvin tärkeä. Tehokkaan eläkkeellesiirtymisohjelman toteuttamisen olisi oltava mahdollista toisen pilarin puitteissa. Jäsenvaltioilla tulisi olla joustava mahdollisuus ottaa käyttöön muita toimenpiteitä nuorten viljelijöiden ja erityisesti naisten hyväksi. Koulutuksen ja osaamisen kehittämisen vahva painottaminen on tärkeää. Naisten aseman parantamiseksi maataloudessa naisille olisi tarjottava vastaavia kannustimia kuin nuorille viljelijöille, jotta taataan tasavertaiset mahdollisuudet maansaantiin, luotonsaantiin, koulutukseen ja asemaan.

4.22

Täydentäviin ehtoihin / hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin ja lakisääteisiin hoitovaatimuksiin liittyvä myönteinen yksinkertaistaminen maataloustuottajien hyväksi olisi mahdollista luopumalla tarkastuslähestymistavasta ja hyödyntämällä teknologiaa laajamittaisemmin. Järjestelmään olisi sisällytettävä tarkastusluettelo, jossa on myönteisiä ja kielteisiä vaatimustenmukaisuuspisteitä. Hakijat, jotka täyttävät tärkeimmät päävaatimukset ja keräävät tietyn vähimmäismäärän pisteitä, saisivat hyväksynnän tuille ilman seuraamuksia. Tämä olisi laajennus äskettäin käyttöön otettuun uuteen keltaisen kortin järjestelmään. Täydentävien ehtojen ja lakisääteisten hoitovaatimusten määrää olisi vähennettävä poistamalla ne hoitovaatimustoimenpiteet, jotka eivät enää ole tarkoituksenmukaisia tai merkityksellisiä. Esimerkiksi voitaisiin poistaa vaatimus tarkastaa eläinten tunnisteet tiloilla ja tehdä tarkastukset sen sijaan hyödyntäen teknologiaa myyntipisteissä, kuten lihanjalostustehtaissa, kokoomakeskuksissa tai karjamarkkinoilla.

4.23

Täydentäviä ehtoja koskevien vaatimusten tarkastusjärjestelmässä olisi myös oltava mahdollisuus oikaisuun menettelyn päättämistarkoituksessa tietyissä aikarajoissa ilman seuraamuksia. Seuraamuksiin ja sallittuihin poikkeamiin olisi sovellettava oikeasuhtaisempaa ja oikeudenmukaisempaa lähestymistapaa. Yksinkertaistamisen ei pitäisi johtaa tavoitetason laskemiseen etenkään ympäristönsuojelussa (viherryttäminen) tai terveys- ja kasvinsuojeluvaatimuksissa.

4.24

Tarkastusten ei tulisi johtaa tukien maksamisen keskeyttämiseen, ja olisi sovellettava politiikkaa, jonka mukaan seuraamuksia sovelletaan seuraavana vuonna aina kun on kyse tukikelpoisuudesta ja täydentävistä ehdoista tai lakisääteisistä hoitovaatimuksista.

4.25

Vahva, tehokkaampi ja vaikuttavampi toinen pilari, joka täyttää alueiden taloudelliset, ympäristöön liittyvät ja sosiaaliset vaatimukset, on ratkaisevan tärkeä YMP:n uudelleenmuotoilussa, jossa keskitytään maaseudun elinkelpoisuuteen, elinvoimaisuuteen ja työpaikkojen luomiseen. Tämän pohjaksi tulisi ottaa Cork 2.0 -julistuksessa asetetut tavoitteet. Lisäksi on tärkeää, että jäsenvaltiot osallistuvat riittävällä osuudella kaikkien maaseudun kehittämistoimenpiteiden, myös luonnonhaitta-alueiden tukien, rahoittamiseen.

4.26

EU:n tekemien, YK:n asettamiin kestävän kehityksen tavoitteisiin ja COP21-tavoitteisiin liittyvien sitoumusten täyttäminen on yhä haasteellisempaa, joten on tarpeen laajentaa ja kohdentaa YMP:n toisen pilarin ympäristötoimenpiteitä ja myöntää niihin lisää tukea. Tämän mahdollistaminen edellyttää, että tuleva jäsenvaltioiden välinen määrärahojen jako heijastaa tämän tavoiteasettelun kunnianhimoa. Tässä on kuitenkin pysyttävä toisen pilarin nykyisissä määrärahapuitteissa.

4.27

Ympäristöön, ilmastonmuutokseen ja biologiseen monimuotoisuuteen liittyviä YMP:n toisen pilarin toimenpiteitä ja tukia voitaisiin kohdentaa tehostettujen ekosysteemipalvelujen tarjoamiseen keskittyen erityisesti seuraaviin:

4.28

Luonnonhaitta-alueisiin sovellettavan ohjelman mukaiset tuet ovat elintärkeitä EU:n köyhempien ja syrjäisempien alueiden maataloustuottajille.

4.29

Edullisen rahoituksen tarjoaminen on tärkeää maataloussektorin kasvun edistämiseksi ja erityisesti nuorten viljelijöiden auttamiseksi, sillä tästä riippuu sukupolvenvaihdoksen onnistuminen.

4.30

Uudelleenmuotoillun YMP:n tulisi täydentää kattavaa elintarvikepolitiikkaa, jossa yhdistyvät kestäväpohjainen maatalous, tasapainoinen aluekehitys, terveellinen ruokavalio, työllisyys ja kauppa. Terveellisen ruokavalion merkitystä kuluttajille ja siitä seuraavia hyötyjä yhteiskunnalle elämänlaadun, terveenä elämisen, lihavuuden torjunnan ja terveyskustannusten alenemisen muodossa ei voi korostaa liikaa. Tarvitaan lisää resursseja ja ohjelmia tämän viestin välittämiseksi kuluttajille, ja samalla tarvitaan ohjelmia ruokahävikin kitkemiseksi ja kierrätyksen edistämiseksi.

4.31

Jotta saavutettaisiin EU:n tavoite lisätä uusiutuvista lähteistä saatavan energian käyttöä vähintään 27 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin vakauden ja oikeusvarmuuden turvaamiseksi. On otettava käyttöön aurinko-, biomassa- ja tuulivoimainvestointeihin kohdistuvia tukia ja energiatehokkuus- ja energiansäästöohjelmia.

4.32

Kilpailukyvyn säilyttämiseksi on elintärkeää, että maataloussektori voi hyödyntää uusimpia tutkimuksia ja innovaatioita ja että ne ovat käytettävissä maatiloilla. On huolehdittava tehokkaasta osaamisensiirrosta, koulutuksesta sekä parhaiden käytäntöjen ja neuvontapalveluiden laajentamisohjelmista ja -palveluista ja tuettava niitä.

4.33

Kun teknologian käyttöä lisätään maataloudessa ja erityisesti älykkäässä maataloudessa ja yksinkertaistamisen apuna, on varmistettava, että maaseudulla on laajakaistayhteydet.

4.34

Uudessa älykkäässä maataloudessa, jossa teknologialla on suurempi rooli, maataloustuottajien henkilötietojen ja luottamuksellisuuden suojelu on hyvin tärkeää. Lisäksi on varmistettava, että kaikki maatalousyrityksiä koskevat yksittäiset tiedot säilyvät maataloustuottajien omistuksessa.

4.35

Kiertotaloudella voi olla keskeinen rooli jätteen vähentämisessä kaikilla aloilla. Perinteisille viljelymalleille on ominaista jätteettömyys, resurssitehokkuus ja kiertotalous. Maatalous voi vaikuttaa myönteisesti uudelleenkäyttö- ja kierrätystoimintaan, myös taloudelliseen maaperän, veden ja ilman hoitoon.

4.36

Tarvitaan kohtuullinen siirtymäaika vuoden 2020 jälkeen uudelleenmuotoillun YMP:n ottamiseksi käyttöön, jotta voidaan erityisesti ottaa huomioon brexitiin ja muihin poliittisiin päätöksiin liittyvät budjettikysymykset (7).

31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/20

Esittelijä:

Erik SVENSSON

Toinen esittelijä:

Ariane RODERT

1.1

ETSK on tyytyväinen Euroopan komission start-up- ja scale-up-yrityksiä koskevaan aloitteeseen ja ehdotettuihin toimiin, joiden tavoitteena on keskeisten esteiden poistaminen, mutta korostaa, että kaikki kasvuyritykset eivät ole huipputeknologiayrityksiä ja että toimia tarvitaan eri aloilla.

1.2

ETSK katsoo, että päivittämällä ja käynnistämällä uudelleen pk-yrityksiä tukeva Small Business Act -aloite, jossa kaikki aloitteet kerättäisiin yhdeksi toimintasuunnitelmaksi, parannettaisiin näkyvyyttä ja yhtenäisyyttä.

1.3

ETSK vaatii start-up- ja scale-up-yrityksiä varten koordinoitua poliittista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon liiketoimintamallien monimuotoisuus, ja on tyytyväinen yhteisötalouden yrityksiä koskeviin erityistoimiin. Kaikilla aloitteilla on kuitenkin pyrittävä parantamaan yritysilmapiiriä yleisesti ja mahdollistamaan riskinotto ja kokeilu osana innovointiprosessia.

1.4

Hallinnolliset rasitteet ja byrokratia ovat edelleen keskeinen este start-up- ja scale-up-yrityksille. ETSK kehottaakin Euroopan komissiota panemaan alan aloitteet kattavasti täytäntöön ja valvomaan niiden noudattamista.

1.5

ETSK korostaa työmarkkinaosapuolten järjestelmällisen osallistumisen tärkeyttä sekä työoloja, työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia koskevien EU:n säännösten noudattamisen varmistamisen merkitystä.

1.6

ETSK on tyytyväinen innovointia koskeviin ehdotettuihin toimiin, mutta kehottaa yksinkertaistamaan sääntöjä ja ehtoja, kun otetaan huomioon pk- ja mikroyritysten rajalliset resurssit.

1.7

Kumppanuuksien vahvistaminen ja yhteisöjen resurssien kehittäminen ovat keskeisiä menestystekijöitä. Euroopan komission olisi edistettävä verkottumista, myös välittäjien, edistäjien, kiihdyttämöjen ja hautomoiden muodostamista.

1.8

Start-up- ja scale-up-yritysten kasvupotentiaalin vapauttamiseksi on erittäin tärkeää kehittää räätälöityä rahoitusta ja ratkaisuja sekä oman että vieraan pääoman saamiseksi, varmistaa hankintasopimusten saanti ja parantaa verotusta. ETSK on tarkastellut sopivia toimia lausunnoissaan.

1.9

Osaamisen kehittäminen on erittäin tärkeää, minkä vuoksi on keskityttävä yrittäjyyskoulutusohjelmiin kaikilla tasoilla ja koulutusjärjestelmän varhaisessa vaiheessa. Lisäksi mentorointia ja työssäoppimista sekä arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen ohjelmia on edistettävä.

1.10

Toimia tarvitaan nykyisen korkean tason riskiaversion pienentämiseksi EU:ssa tarkistamalla uuden mahdollisuuden periaatetta ja tarjoamalla kehitystukea, kuten finanssiosaamista/talousvalistusta.

1.11

ETSK kehottaa Euroopan komissiota kokoamaan kaikki nykyiset ja uudet aloitteet yhteisötalouden yritysten tukemiseksi ja antamaan yhteisötalouden toimintasuunnitelmaa koskevan tiedonannon. Tämä vastaa neuvoston päätelmiä ”Yhteisötalouden edistäminen Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen veturina” (7. joulukuuta 2015).

2.1

Tiedonannossa aiheesta ”Euroopan seuraavat kärkiyritykset: start-up- ja scale-up-yrityksiä koskeva aloite” todetaan seuraavaa:

2.2

Tiedonannossaan komissio ehdottaa toimenpiteitä näiden esteiden vähentämiseksi tai poistamiseksi.

2.2.1

2.2.2

2.2.3

3.1

Tämä lausunto on vastaus Euroopan komission tiedonantoon ”Euroopan seuraavat kärkiyritykset: start-up- ja scale-up-yrityksiä koskeva aloite”, jossa ehdotetaan toimenpiteitä kasvuyritysten täyden potentiaalin hyödyntämiseksi. ETSK on kuitenkin päättänyt laajentaa lausunnon soveltamisalaa ja pohtia näitä toimia kaikkien start-up-yritysmuotojen näkökulmasta, mukaan luettuna mahdolliset start-up- ja scale-up-yritykset.

3.2

ETSK on tyytyväinen tähän aloitteeseen ja pyrkimykseen poistaa keskeiset esteet. ETSK haluaisi korostaa aikaisempien lausuntojen yhteydessä tehtyä laajaa työtä, jolla on tähdätty suotuisan toimintaympäristön luomiseen erilaisille yritysmuodoille EU:ssa (3), samoin kuin aikaisemmin peräänkuuluttamiaan lisätoimia yrittäjyysohjelmaan liittyen (4).

3.3

Koska start-up- ja scale-up-yrityksiä koskeva aloite kehittää ja laajentaa pk-yrityksiä tukevaa Small Business Act -aloitetta, ETSK katsoo, että olisi tehokkaampaa harkita päivitetyn pk-yrityksiä tukevan aloitteen uudelleen käynnistämistä kuin käynnistää lisää erillisiä toimenpiteitä. ETSK pitää hyvänä asiana ja kannattaa tätä sekä muita aloitteita, joiden tavoitteena on start-up- ja scale-up-yritysten tukeminen, mutta on vaikeaa saada kattava yleiskuva asiakokonaisuudesta, jos eri aloitteita ei koota yhteen yhteiseen ja kokonaisvaltaiseen poliittiseen toimintasuunnitelmaan.

3.4

ETSK korostaa tarvetta yleiselle ja tehokkaalle toimenpidepaketille, jossa otetaan huomioon yritysten monimuotoisuus, ja tukee siksi Euroopan komission tavoitetta edistää koordinoitua lähestymistapaa, joka kattaa kaikki EU:n politiikat.

3.5

ETSK pyytää Euroopan komissiota kiinnittämään huomiota ETSK:n antamaan lausuntoon, joka sisältää start-up- ja scale-up-yrityksiin liittyviä suosituksia:

3.6

Lisäksi joulukuussa 2016 antamassaan lausunnossa (5) ETSK kannustaa Euroopan komissiota edistämään kasvuyrityksiä

3.7

On erityisen tärkeää tunnistaa olemassa olevien mikroyritysten, joista monet ovat perheyrityksiä, suuri potentiaali sekä kehitysmahdollisuudet yhteisötalouden yritysten alalla. Lisäksi ETSK kehottaa Euroopan komissiota ottamaan huomioon, että kaikki kasvuyritykset eivät ole huipputeknologia-alan yrityksiä, vaan on keskityttävä myös muihin aloihin, kuten palvelualaan, muotiteollisuuteen ja sähköiseen kaupankäyntiin samoin kuin muihin innovatiivisiin aloihin, ja tuettava niitä.

3.8

ETSK kehottaa Euroopan komissiota myös varmistamaan, että kaikissa aloitteissa otetaan huomioon uudet liiketoimintailmiöt, kuten yhteistyötalous (6). Kaikki nämä kohtaavat vastaavia ja muita esteitä aloittaessaan liiketoimintaa ja laajentuessaan sisämarkkinoilla.

3.9

ETSK on tyytyväinen toimiin keskitetyn digitaalisen palvelupisteen käyttöönottamiseksi, jotta tiedonsaantia voidaan parantaa, mutta katsoo, että tällä välineellä on rajallinen vaikutus työläiden sääntöjen ja määräysten vähentämiseen. ETSK ehdottaa myös, että tähän keskitettyyn digitaaliseen palvelupisteeseen sisällytettäisiin tutkimuksen ja kehityksen internetportaali. Rakenteellinen yhteistyö välittäjinä toimivien järjestöjen kanssa on erittäin tehokas keino parantaa tietoja start-up-yrityksiä varten.

3.10

Euroopan komissio käsittelee osaa kiireellisimmistä esteistä, erityisesti sääntelyyn, verotukseen ja hallintoon liittyvien rasitteiden alalla. ETSK haluaa korostaa, että pk-yrityksillä ja mikroyrityksillä sekä perheyrityksillä ja yhteisötalouden yrityksillä itsellään on usein vain vähän tai ei ollenkaan kykyä hallita hyvin monimutkaisia ja byrokraattisia määräyksiä ja hallinnollisia rasitteita, minkä vuoksi yksinkertaistaminen on tärkeää.

3.11

ETSK tukee ehdotettuja vertaisarviointeja hyvien käytäntöjen jakamiseksi ja jäsenvaltioiden välisten erojen tunnistamiseksi pyrittäessä parantamaan aloitteiden yhdenmukaisuutta. Tehokkuuden varmistamiseksi vertaisarviointien tulosten on oltava avoimet, ja ne on välitettävä kaikille sidosryhmille.

3.12

ETSK kannattaa myös Euroopan komission päätöstä laajentaa Yritys-Eurooppa-verkoston neuvontapalveluja start-up- ja scale-up-neuvojilla, jotka antavat tietoa kansallisista ja EU:n säännöistä, rahoitusmahdollisuuksista, kumppanuuksien muodostamisesta ja osallistumisesta rajatylittäviin julkisiin hankintoihin. ETSK haluaa korostaa tässäkin yhteydessä välittäjinä toimivien elinten ja osallistuvien järjestöjen kanssa tehtävän rakenteellisen yhteistyön tärkeyttä ja etuja myös yhteisötaloudessa.

3.13

ETSK tukee Euroopan komission aikomuksia sisällyttää start-up- ja scale-up-yritykset kansainvälisiin kauppasopimuksiin, sillä yhä useamman start-up- ja scale-up-yrityksen on saavutettava maailmanlaajuiset markkinat nopeasti (yleensä hyvin rajallisella markkinasegmentillä).

3.14

ETSK arvostaa ja tukee tässä aloitteessa ilmaistua Euroopan komission sitoumusta noudattaa työoloja, työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia koskevia EU:n säännöksiä ja tavoitella laadukkaita työpaikkoja.

3.15

ETSK haluaa reagoida Euroopan komission tiedonannossa olevaan seuraavaan mainintaan: ”kuten joustavampia ja nykyaikaisempia työjärjestelyjä”. Tämä toteamus voi aiheuttaa väärinkäsityksiä ja mahdollista väärinkäyttöä.

3.16

Työmarkkinaosapuolten järjestelmällinen osallistuminen on tärkeää, ja sitä on edistettävä, jotta taataan reilu kilpailu yritysten välillä ja vältetään sosiaalisen polkumyynnin riski, kuten ETSK on korostanut useissa lausunnoissa (7).

3.17

ETSK haluaa puuttua nykyiseen maarajoituksia koskevaan prosessiin (8). Se voi olla uusi iso este start-up- ja scale-up-yrityksille, joilla ei ole valmiuksia siirtyä useisiin erikielisiin maihin samaan aikaan. On tärkeää tehdä selväksi aktiivisen ja passiivisen myynnin erot. Kansallisen lainsäädännön noudattamista vaaditaan vain niiden maiden kohdalla, joihin toiminta kohdistetaan aktiivisesti.

3.18

ETSK kannattaa ehdotusta parantaa pk-yritysten, etenkin scale-up-yritysten, pääsyä Horisontti 2020 -ohjelmiin. Euroopan innovointineuvosto ja innovointitutka voivat olla tehokkaita välineitä edellyttäen, että ne eivät ole liian työläitä, ja ne voivat todella saavuttaa aiotut pk-yrityksiä koskevat tavoitteet. Lisäksi ETSK suosittelee, että näissä aloitteissa kiinnitetään erityistä huomiota sosiaaliseen innovointiin, joka usein toimii uusien liiketoimintamallien vauhdittajana.

3.19

ETSK on myös tyytyväinen siihen, että yhteisötalouden ja yhteiskunnallisten yritysten perustaminen ja nopea kasvu on mainittu erikseen. Tämä on ala, jolla ETSK:lla on erityisasiantuntemusta ja josta se on antanut lausuntoja (9).

3.20

ETSK panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan komissio tunnustaa, että pk-yrityksillä on suuria vaikeuksia puolustaa teollis- ja tekijänoikeuksiaan. Kustannukset ovat erittäin suuret pienille yrityksille, ja noudattamisen valvonnan kustannukset ovat yhtä suuret, mikä tarkoittaa, että harvoilla start-up- tai scale-up-yrityksillä on siihen varaa. ETSK kehottaa Euroopan komissiota etsimään toimivan ratkaisun tähän asiaan puuttumiseksi.

4.1.1

Yleinen myönteinen yritysilmapiiri on kasvun ja innovoinnin kulmakivi. ETSK katsoo, että tämä Euroopan komission aloite voi onnistua vain, jos sillä pyritään parantamaan yritysilmapiiriä yleisesti ja mahdollistamaan riskinotto ja kokeilu osana innovointiprosessia.

4.1.2

ETSK on Euroopan komission kanssa samaa mieltä siitä, että yhteyksien luominen oikeisiin kumppaneihin on erittäin tärkeää start-up-yrityksille ja etenkin scale-up-yrityksille. Koska Euroopan markkinat ovat yleisesti perinteisemmät riskinoton suhteen ja pääasiassa kansalliset, pyrkimykset on tärkeää jakaa kahteen päälinjaan:

4.1.3

ETSK tukee myös Euroopan komission suunnitelmaa vahvistaa nykyistä Start-up Europe -aloitetta ja koordinoida EU:n työtä klusterien ja ekosysteemien yhdistämiseksi kaikkialla Euroopassa.

4.1.4

ETSK kannattaa sitä, että Euroopan komissio korostaa yhteisöjen perustamista kumppanien ja räätälöityjen ekosysteemien kanssa start-up- ja scale-up-yritysten menestyksen keskeisenä tekijänä. Tässä yhteydessä ETSK on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio kiinnittää erityistä huomiota yhteisötalouden yrityksiin ja tunnustaa niiden erityispiirteet ja panoksen Euroopan yhteiskunnalle. ETSK kehottaakin Euroopan komissiota jälleen (10) kokoamaan kaikki nykyiset ja uudet aloitteet yhtenäiseksi EU:n yhteisötalouden toimintasuunnitelmaksi, jonka tavoitteena on eri aloitteiden näkyvyyden ja yhteenliittämisen parantaminen.

4.2.1

ETSK tukee vakaasti Euroopan komission aikomusta parantaa hankintoihin liittyviä mahdollisuuksia start-up- ja scale-up-yritysten osalta. Ehdotettujen toimien lisäksi ETSK kehottaa Euroopan komissiota seuraamaan tarkasti hankintoja koskevan direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamista jäsenvaltioiden tasolla. Tämä on tärkeää sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot ottavat täyden hyödyn käytettävissä olevista säännöksistä, joiden avulla voidaan parantaa pk-yritysten, myös yhteisötalouden yritysten mahdollisuuksia hankinnoissa. ETSK viittaa aiemmin antamaansa hankintoja koskevaan lausuntoon (11).

4.2.2

ETSK on tyytyväinen siihen, että tiedonannossa kiinnitetään erityistä huomiota innovaatiohankintoihin ja innovaatiokumppanuuksiin. Tämä vaatii kuitenkin yksinkertaistettuja säännöksiä. Direktiivissä kuvatut innovaatiohankinnat vaikuttavat sopivan paremmin suurille yrityksille. Innovaatiokumppanuuksiin osallistuminen vaatii erillistä yksikköä, minkä vuoksi start-up- ja scale-up-yritykset eivät täytä osallistumisedellytyksiä, sillä start-up-yrityksillä ei yleensä ole omaa osastoa tätä varten.

4.2.3

ETSK haluaa korostaa, että Euroopan komission välineen (oma lausunto yhtenäistä eurooppalaista hankinta-asiakirjaa käyttäen) käyttöönoton tarkoituksena oli auttaa pk-yrityksiä osallistumaan julkisiin hankintoihin, mutta monissa tapauksissa sillä on ollut päinvastainen vaikutus ja se on mielletty esteeksi hankintoihin osallistumiselle. Start-up- ja scale-up-yrityksillä on vaikeuksia koota tarvittavat tiedot ja vaaditut lomakkeet. Sen vuoksi tuki on tarpeen, ja välittäjinä toimivien järjestöjen (pk-yritysten järjestöt ja muut asiaankuuluvat järjestöt) pitäisi edistää sitä.

4.3.1

ETSK toteaa, että uudessa osaamisohjelmassa Euroopalle, jonka kaksi työmarkkinoihin liittyvää painopistettä ovat laatu ja osaaminen, puututaan joihinkin tärkeimmistä haasteista. Se onnistuu kuitenkin vain, jos aloitteilla saavutetaan tärkeimmät kohderyhmät, mikä vaatii täytäntöönpanoa, valvontaa ja seurantaa tehokkuuden varmistamiseksi.

4.3.2

ETSK korostaa, että uusi osaamisohjelma Euroopalle ja erityisesti tuleva digitaalitaitoja ja työpaikkoja edistävää koalitiota koskeva aloite on erityisen tärkeä ja voi olla kulmakivi tulevaisuutta varten.

4.3.3

Yhteisötalouden yritykset pyrkivät vastaamaan uusiin tai ilman riittävää huomiota jääneisiin sosiaalisiin tarpeisiin. Ne ovat edelläkävijöitä sosiaalisessa innovoinnissa. Digitaalista osaamista koskevien aloitteiden lisäksi yhteisötalouden (ja muut) yrittäjät pitävätkin tarpeellisena toimia myös muilla osaamisen alueilla, kuten yritysten kehittämisessä ja investointivalmiuden alalla. Nämä taidot ovat yhtä tärkeitä start-up-yrityksen menestykselle.

4.3.4

ETSK kehottaa Euroopan komissiota kannustamaan ja auttamaan jäsenvaltioita perustamaan koulutusjärjestelmiä yrittäjille, mutta myös edistämään hyviä käytäntöjä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien välillä. Tällaiset ohjelmat suositellaan ottamaan käyttöön koulutusjärjestelmän varhaisessa vaiheessa, koska sillä on todettu olevan suurempi vaikutus.

4.3.5

Lisäksi yrityshautomot ja keskitetyt palvelut (kuten kehitys, mentorointi ja taloudellinen tuki) ovat usein tärkeitä varhaisessa ja nopean kasvun vaiheessa. Euroopan komission olisi edistettävä ja jaettava parhaita käytäntöjä tällä alalla.

4.4.1

ETSK on Euroopan komissio tapaan huolissaan siitä, että verotus voi muodostaa huomattavan esteen start-up- ja scale-up-yrityksille. Keskeiset seikat, joihin on puututtava, ovat säännösten noudattamisesta aiheutuvat korkeat kustannukset, erityisesti kun ne johtuvat erilaisista kansallisista verojärjestelmistä.

4.4.2

ETSK kehottaa Euroopan komissiota harkitsemaan mahdollisuutta, että rajoituksia ei aseteta koon tai ajan suhteen tappiontasauksille, jotka aiheutuvat yritysten alkuperäisestä perustamisesta ja nopeasta kasvusta.

4.4.3

ETSK on myös tyytyväinen pk-yritysten mahdollisuuteen osallistua Euroopan komission tiedonannon mukaiseen yhteisen yhdistetyn veropohjan järjestelmään.

4.4.4

Lisäksi arvonlisäverojärjestelmään kuuluva kulutusverotus on hyvin monimutkainen pk-yrityksille. Lisärasitteena start-up-yrityksille on myös arvonlisäveroasteen määrittäminen jokaiselle tuotteelle tai palvelulle jäsenvaltioissa, mikä johtaa korkeisiin kustannuksiin ja vähentää lopulta halukkuutta rajatylittävään kauppaan. Tästä syystä ETSK kannattaa Euroopan komission aikomusta luoda yhtenäinen arvonlisäveroalue ja arvonlisäveron yksinkertaistamispaketti pk-yrityksille, myös start-up-yrityksille, jolla puututaan mikroyrityksiä koskevaan vakavaan esteeseen.

4.4.5

Sijoitustulojen verotus yksilötasolla monissa jäsenvaltioissa myös vähentää haluja sijoittaa start-up- ja scale-up-yrityksiin etenkin, jos muilla sijoitusvaihtoehdoilla on pienemmät verorasitteet tai ei verotusta ollenkaan. Osakeoptioiden verotus voi tässä suhteessa vaatia erityistä huomiota. ETSK kannattaakin Euroopan komission suorittamaa jäsenvaltioiden verojärjestelmien ja -kannustimien jatkuvaa valvontaa start-up- ja scale-up-yrityksiin sijoittamisen osalta.

4.4.6

Yhteisötalouden yritysten on voitava hyötyä verotuksellisesta liikkumavarasta, jonka ansiosta ne voivat saavuttaa täyden taloudellisen potentiaalinsa. Tällöin on otettava huomioon niiden sosiaaliset ja ympäristöä koskevat tavoitteet sekä varmistettava vapaan kilpailun periaatteiden noudattaminen yhtäläisin edellytyksin. Monenlaiset eri toimenpiteet ovat mahdollisia:

4.5.1

Start-up- ja scale-up-yritykset ovat riippuvaisia oman ja vieraan pääoman saannista. ETSK on todennut aikaisemmissa lausunnoissaan (12), että riskipääoman saanti on huomattavasti heikompaa EU:ssa kuin USA:ssa. Pääsyy tähän on erittäin hajanainen EU:n riskipääoma-ala (keskittynyt tiettyihin jäsenvaltioihin). ETSK arvostaa sitä, että Euroopan komissio puuttuu tähän seikkaan luomalla yleiseurooppalaisen riskipääomarahaston, ja kehottaa Euroopan komissiota huomioimaan ETSK:n ehdotukset (13) ja seuraamaan tarkasti rahaston käyttöönottoa ja vaikutuksia.

4.5.2

Samassa lausunnossa komitea viittasi yksityisten sijoittajien riittämättömään osallistumiseen ja suositteli kannustimia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille, joiden kohdalla voitaisiin harkita epäsymmetrisiä rahastoja (niitä on jo Suomessa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Kreikassa ja Alankomaissa). ETSK on nyt tyytyväinen vastaavaan ratkaisuun, jonka ansiosta yksityisomistuksessa olevat sijoitusrahastot voivat hyötyä julkisesta takuusta sijoittaessaan start-up- ja scale-up-yrityksiin.

4.5.3

ETSK on tyytyväinen myös ehdotukseen lisätä ESIR-rahaston ja COSME-ohjelman määrärahoja, jotta voidaan tarjota lisärahoitusta tehokkaalle politiikalle start-up- ja scale-up-yrityksiä varten ottaen huomioon niiden monimuotoisuus.

4.5.4

On kuitenkin tärkeää korostaa, että suurin osa start-up-yrityksistä rahoitetaan pankkilainoilla, jotka ovat sidottuja henkilökohtaisiin ja perhetakuisiin. Vaikka pankkilainat ovat todellisuutta, oman pääoman saantia rahoitusvälineenä tarvitaan myös, mutta se ei ole tarpeeksi kehittynyttä Euroopassa rankaisevien verojärjestelmien, oman pääoman kulttuurin puutteen, heikon finanssiosaamisen ja hajanaisten maksukyvyttömyysjärjestelmien vuoksi.

4.5.5

ETSK kannustaa EU:n jäsenvaltioita Euroopan komission tuella edistämään ja etsimään vaihtoehtoisia oikeudellisia liiketoimintamuotoja, esimerkiksi yksinkertainen osakeyhtiö, jolla on suuri innovointipotentiaali kasvua varten, mikä on tyypillistä start-up-yrityksille (Ranska ja Slovakia).

4.5.6

ETSK myös kannustaa jäsenvaltioita Euroopan komission tuella yksinkertaistamaan ja yhdenmukaistamaan konkurssilainsäädäntöä, mukaan luettuna uuden mahdollisuuden periaatteen käyttöönotto, jota on ehdotettu yritysten maksukyvyttömyyttä käsittelevässä ETSK:n lausunnossa (14).

4.5.7

Maksukyvyttömyysmenettelyssä ja -lainsäädännössä haasteena on epäonnistuneiden start-up-yritysten omaisuuden arvon asianmukainen laskeminen. Monissa tapauksissa tärkein omaisuus on ennemmin tietotaito kuin kiinteä omaisuus, kuten ETSK on aiemmin huomauttanut (15).

4.5.8

Aiemmissa lausunnoissa ETSK on tarkastellut kattavasti taloudellista ekosysteemiä (16), jota vaaditaan yhteisötalouden yrityksiä varten. Muiden start-up-yritysten tapaan on tarve tarjota erilaisten pääomaratkaisujen yhdistelmiä, joihin kuuluu takuuelementti, sekä innovatiivisia välineitä toisen vaiheen rahoitusta ja talousvalistusta varten, mukaan luettuna investointivalmius. Yhteisötalouden yrityksiin sijoittamisen ja niiden rahoittamisen erityisenä piirteenä on se, että sijoituksen tuotto sisältää myös sosiaalisen vaikutuksen. Euroopan komission pitäisi tukea jäsenvaltioita toimissa tähän suuntaan.

5.1

ETSK on tyytyväinen siihen, että tiedonannossa korostetaan erikseen yhteisötalouden yritysten alan erityistoimia sekä pohditaan lisätoimenpiteitä uusia yrittämisen malleja varten.

5.2

Tässä yhteydessä on tärkeää mainita sosiaalisten innovaatioiden ja yhteisötalouden start-up-yritysten ja uusien liiketoimintamallien välinen yhteys, jota ETSK on tarkastellut aiemmin (17). On tärkeää ymmärtää, että sosiaalinen innovointi perustuu eri innovointiprosessiin tiettyjen perusteiden ja periaatteiden pohjalta. Kaikissa toimissa, joilla tuetaan yhteisötalouden start-up-yrityksiä ja uusia liiketoimintamalleja, on sen vuoksi tunnustettava keskeiset piilevät arvot, kuten sosiaalisen vaikutuksen ja ympäristövaikutusten mittaaminen, yhteinen arvo ja avointa lähdekoodia koskevat näkökohdat, jotka liittyvät sosiaaliseen innovointiin (18). Vain näin yhteisötalouden yritykset ja nämä yhteiskunnallisten yritysten uudet muodot voivat hyötyä tukitoimenpiteistä, olla kestäviä ja kasvaa nopeasti ja menestyksekkäästi.

5.3

On myös tärkeää ymmärtää, miten yhteisötalouden yritykset ja nämä uudet yritysmuodot kasvavat, vai kasvavatko ne ylipäätään (ne voivat sen sijaan päättää jakaa hyvän idean mieluummin kuin kasvaa itse). Kuten ETSK on korostanut aiemmin, tärkeintä on valtavirtaistaa täysin näiden erilaisten yritysmallien logiikka kaikkiin start-up- ja scale-up-yrityksiä koskeviin aloitteisiin ja räätälöidä tukivälineet asianmukaisella tavalla. Tukimekanismit perustuvat usein perinteisiin yritysmalleihin, jotka ovat tämän päivän normi, ennemmin kuin yhteisötalouteen tai uusiin taloudellisiin malleihin.

6.1

ETSK on jatkuvasti korostanut tarvetta lisätä erilaisten yritysmuotojen näkyvyyttä, tunnustusta ja edistämistä. Tähän kuuluu parempi tilastotietojen kerääminen ja tutkimukset erilaisista EU:ssa nykyisin olevista liiketoimintamalleista ja niiden erityisestä logiikasta.

6.2

Hyvien käytäntöjen tietokanta, joka koskee toimenpiteitä start-up- ja scale-up-yritysten edistämiseksi niiden monimuotoisuus huomioiden, voisi olla erittäin hyödyllinen. Euroopan komissiolla on hyvät mahdollisuudet helpottaa tätä hyvien käytäntöjen vaihtoa.

6.3

Yhteisötalouden yritysten arvoja, periaatteita ja perusteita tulee tukea, koska ne voivat inspiroida yrittäjiä. Tämän alan kokemukset ja menetelmät voi helposti siirtää muihin yritysmalleihin. Esimerkkeinä voidaan mainita kumppanuuden ja jäsenyyden periaatteet, joiden perustana ovat yhdessä luominen alojen ja sidosryhmien kanssa, lisenssisopimukset, valmiuksien kehittäminen, piggyback-toiminta, joka mahdollistaa muiden yritysten laajuuden hyödyntämisen, avoin lähdekoodi ratkaisujen nopeaa levittämistä varten, älykkäät verkot, jotka pohjautuvat jaettuun ja yhteiseen arvoon, ja uusien normien asettaminen, kuten liikkeet, joiden tavoitteena on politiikan muutos. Esimerkki viimeksi mainitusta on, että sosiaalinen innovointi johtaa yleensä sosiaalipolitiikan innovointiin. Samalla tavoin tavalliset yritykset voivat inspiroida yhteisötalouden yrityksiä esimerkiksi markkinoinnissa, myynnissä ja liikkeenjohdossa, mikä osoittaa jälleen hyvien käytäntöjen vaihdon arvon.

6.4

ETSK:lla on hyvät mahdollisuudet – eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan edustajana – osallistua aktiivisesti yrittäjyyden kehittämisen edistämiseen ja parantamiseen EU:ssa työllisyyden, sosiaalipalveluiden ja kasvun hyväksi. Komitea tarjoaakin valmiutensa ja kykynsä Euroopan komission käyttöön pk-yrityksiä, myös yhteisötalouden yrityksiä, koskevia lisäaloitteita varten.

31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/29

Esittelijä:

Jorge PEGADO LIZ

1.1

ETSK pahoittelee, ettei komissio ole ottanut huomioon komitean aiempia lausuntoja ja että sen on pitänyt aloittaa uudelleen neuvottelut, joilla tähdätään eräiden säädösten, joissa säädetään valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn käyttämisestä, mukauttamiseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 ja 291 artiklaan.

1.2

ETSK muistuttaa määrittäneensä aiemmissa lausunnoissaan linjauksen, joka on sen mielestä omiaan vaalimaan tässä yhteydessä kyseessä olevia perusarvoja oikeusvarmuuden, perusoikeuksien kunnioittamisen ja toimielinten toimivallan todellisen, tasapainoisen ja demokraattisen käytön kannalta.

1.3

Komitean mukaan näiden periaatteiden tulisi ohjata niiden säädösten, joissa säädetään vielä valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn käyttämisestä, mukauttamista SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan mukaiseen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten uuteen järjestelmään.

1.4

Rajoittamatta tarkempaa analyysia lausunnon piiriin kuuluvan kunkin säädöksen tarkastelun yhteydessä ETSK esittää tiivistetysti aiheelliseksi katsomansa huomiot jokaisesta ehdotuksessa mainitusta säädösehdotuksesta.

2.1

Komissio toteaa ehdotuksessaan, että huomattava määrä neuvoston päätöksen 2006/512/EY (komitologiapäätös) piiriin kuuluvia perussäädöksiä on vielä mukautettava SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklaan yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (komiteamenettelyä koskeva asetus) nojalla.

2.2

Komissio oli sitoutunut mukauttamiseen vuoteen 2013 mennessä ja esitti tätä varten vuonna 2013 kolme horisontaalista mukauttamista koskevaa lainsäädäntöehdotusta (Omnibus I, II ja III).

2.3

EP:n kanssa käytyjen pitkien keskustelujen ja useiden ehdotuksiin tehtyjen muutosten jälkeen neuvosto kieltäytyi tukemasta sitä, että valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä koskevat säädökset mukautettaisiin automaattisesti ja yhteen koottuna delegoiduiksi säädöksiksi, koska ei ollut takeita siitä, että jäsenvaltioiden asiantuntijoita kuultaisiin järjestelmällisesti delegoituja säädöksiä valmisteltaessa. Toimielinten jouduttua näin umpikujaan komissio peruutti ehdotuksensa.

2.4

Parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen tarkistamisen ja siihen liitetyn delegoituja säädöksiä koskevan yhteisymmärrysasiakirjan hyväksymisen jälkeen komissio esitti uuden ehdotuksen, jolla vastataan neuvoston esittämiin vastalauseisiin. Siinä otetaan huomioon uuden toimielinten välisen sopimuksen myötä tehdyt muutokset, jotka koskevat jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kuulemista delegoituja säädöksiä valmisteltaessa ja Euroopan parlamentin kuulemista samaan aikaan.

2.5

Ehdotus on jaettu liitteessä 13 lukuun, ja 168 säädöstä on esitetty kronologisessa järjestyksessä. Komissio on luokitellut ne neljään taulukkoon:

Taulukko 1 – säädökset, joiden mukauttamista täytäntöönpanosäädöksiin ehdotetaan tiettyjen valtuutusten osalta

Taulukko 2 – säädökset, joiden osalta poistetaan tiettyjä valtuutuksia

Taulukko 3 – komission hyväksymät ehdotukset

Taulukko 4 – säädökset, joita koskevat ehdotukset ovat suunnitteilla.

3.1

ETSK antoi heinäkuussa 2013 hyvin yksityiskohtaisen tiedonannon, jonka tarkoituksena oli ”selvittää Lissabonin sopimuksella käyttöön otetun delegoidun lainsäädäntömenettelyn soveltamista käytännössä”.

3.2

Komitea totesi, että ”itse asiassa delegoitujen säädösten täsmällinen juridinen luonne on melko epäselvä, EU:n tuomioistuimen tulkinta käsitteestä ’muu kuin keskeinen’ toimenpide vaihtelee kulloisestakin alasta riippuen ja komissiolla näyttää olevan laaja liikkumavara, sillä se voi itse tehdä ehdotuksen säädösvallan siirron soveltamisalasta ja kestosta”.

3.2.1

Komitea huomautti, että on vielä monia kysymyksiä, jotka liittyvät 4. huhtikuuta 2011 julkistetussa juridisesti ei-sitovassa asiakirjassa ”Delegoitujen säädösten käyttämistä koskevista käytännön järjestelyistä tehty yhteinen sopimus” vahvistetun ennakkokuulemisjärjestelmän avoimuuteen.

3.2.2

Lisäksi komitea totesi, että ”Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 artiklan soveltamiseen viitataan komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle 9. joulukuuta 2009 antamassa tiedonannossa, joka on ei-sitova säädös, kun vastaavasti täytäntöönpanovallan käyttöä koskevat säännöt perustuvat 16. helmikuuta 2011 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen, joka on soveltamisalaltaan yleinen, kaikilta osiltaan velvoittava ja sellaisenaan sovellettava säädös”.

3.2.3

Komitea päätyi siihen, että ”menettelyn analysoinnin jälkeen jää edelleen epäilyksiä menettelyn yksinkertaisuudesta, siitä, ymmärtävätkö EU:n kansalaiset todella, mistä on kyse, menettelyn ’asianmukaisesta’ soveltamisesta sekä valvontamekanismien tehokkuudesta”. ETSK katsoikin, että sen olisi aiheellista laatia oma-aloitteinen lausunto tästä aiheesta, jotta se voisi ilmaista kantansa täysin objektiivisesti tiedonannossa esitetyistä huomioista ja päätelmistä EU:n lainsäädäntäprosessin mahdollista parantamista silmällä pitäen.

3.3

Heinäkuussa 2013 ETSK:lta pyydettiin lausuntoa ehdotuksesta asetukseksi ”eräiden säädösten, joissa säädetään valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn käyttämisestä, mukauttamisesta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklaan” [COM(2013) 451 final] ja syyskuussa ehdotuksesta asetukseksi ”eräiden oikeusalan säädösten, joissa säädetään valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn käyttämisestä, mukauttamisesta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklaan” [COM(2013) 452 final]. Komitea sai 18. marraskuuta ja 10. joulukuuta vielä uuden lausuntopyynnön ehdotuksesta asetukseksi ”eräiden säädösten, joissa säädetään valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn käyttämisestä, mukauttamisesta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklaan” [COM(2013) 751 final]. Nämä asetukset ovat nimeltään Omnibus I, II ja III.

3.3.1

Komitea korosti 16. lokakuuta ja 2. tammikuuta antamissaan lausunnoissa erityisesti sitä, että kahtatoista eri alaa koskevien yli 165 säädöksen (asetuksen, direktiivin ja päätöksen) mukauttaminen yhtenä ryhmänä nostaa esiin monia oikeudellisia ja käytännöllisiä kysymyksiä.

3.3.2

”Tietyt säädösvallan siirtomenettelyn osatekijät ovat edelleen epäselviä” ja ”’muiden kuin keskeisten osien’ käsite on vielä määrittelemättä. Järjestelmän toimintaa olisi myös arvioitava huolellisesti.”

3.3.3

Lisäksi komitea totesi, että ”asetusehdotuksiin sisältyy eräitä elementtejä, joissa ei piitata perussäädöksissä määritetyistä puitteista ja joissa tarkoitetaan jopa säädösvallan siirtämistä määräämättömäksi ajaksi tai säädetään hyvin lyhyitä määräaikoja parlamentin ja neuvoston harjoittamalle valvonnalle”.

3.3.4

Analysoituaan järjestelmällisesti kaikki ehdotukset ETSK suositti ”komissiolle, että se muokkaa toimintaansa säädösten mukauttamiseksi yhtenä ryhmänä niin, että siinä otetaan paremmin huomioon tiettyjen perussäädösten erityispiirteet”, ja neuvostolle ja parlamentille ”mahdollisimman suurta valppautta” ja kehotti ”niitä arvioimaan yksityiskohtaisesti kaikkia mukauttamisen piiriin kuuluvia säädöksiä”.

3.3.5

Edettäessä komission ehdotuksen mukaisesti ETSK korosti seuraavien seikkojen tärkeyttä:

3.3.6

Lisäksi komitea kehotti arvioimaan uuden lainsäädäntökehyksen vaikutusta sekä esittämään parlamentille, neuvostolle ja myös komitealle säännöllisesti kertomuksen, jossa tarkastellaan tietojen tehokkuutta, avoimuutta ja levittämistä.

3.4

Tällä välin komissio esitti ehdotuksen uudeksi, velvoittavaksi toimielinten väliseksi sopimukseksi, joka perustui SEUT-sopimuksen 295 artiklaan ja oli osa parempaa lainsäädäntöä koskevaa yleistä pakettia. Delegoituja säädöksiä käsiteltiin sen kahdessa erillisessä liitteessä.

3.4.1

Heinäkuussa 2015 antamassaan lausunnossa ETSK totesi olevansa ”erityisen tyytyväinen komission pyrkimyksiin saavuttaa tasapaino perusarvojen – oikeussääntöjen noudattaminen, demokraattinen osallistuminen, avoimuus, kansalaisläheisyys ja oikeus saada laajasti tietoa lainsäädäntömenettelyistä – ja lainsäädännön yksinkertaistamisen välillä – joustavampi, kyseessä oleviin intresseihin paremmin mukautettu säännöstö, jonka ajantasaistamista ja tarkistamista on yksinkertaistettu”.

3.4.2

Komitea oli tyytyväinen myös siihen, että ”komissio sitoutuu kokoamaan ennen delegoidun säädöksen hyväksymistä kaiken tarvittavan asiantuntemuksen – – kuulemalla jäsenvaltioiden asiantuntijoita ja järjestämällä julkisia kuulemisia ja että komissio ehdottaa samaa kuulemismenettelyä täytäntöönpanosäädösten hyväksymistä varten”.

3.4.3

ETSK pelkäsi kuitenkin, että kaikki nämä kuulemiset pitkittävät liiaksi ja turhaan säädösten laatimista.

3.4.4

Komitea ei ollut tapauskohtaisen lähestymistavan kannalla eriteltäessä aiheita, joista tulee antaa delegoitu säädös tai täytäntöönpanosäädös, sillä käytetyt kriteerit eivät olleet yksiselitteisiä ja ne jättivät liian suuren tulkinnanvaran.

3.4.5

ETSK vastusti erityisesti seuraavia seikkoja:

3.4.6

ETSK toivoi, että suuntaviivoissa todettaisiin erikseen, että säädösvallan siirtämiset ovat kaikilta seuraavilta osin rajattuja:

3.4.7

Komitea katsoi, että ”EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklan muotoilussa on parantamisen varaa ja että muotoilua tulisi parantaa, mikäli perussopimuksia tarkistetaan. Artiklojen soveltamista tulisi myös täsmentää, jotta vältettäisiin tilanne, jossa päätökset oikeudellisen välineen valinnasta ovat ennemminkin poliittisia kuin teknisiä.”

3.5

Parlamentti ja neuvosto eivät päässeet yksimielisyyteen säädösten mukauttamisesta yhtenä ryhmänä, joten komission piti peruuttaa ehdotuksensa ja esittää nyt käsiteltävänä oleva ehdotus.

4.1

Aiemmat lausuntonsa huomioon ottaen ETSK ihmettelee, onko yli neljän vuoden viive näin arkaluonteisella alalla perusteltua.

4.2

ETSK on esittänyt selkeästi seuraavat linjaukset:

4.3

Komitea oli eri mieltä komission kanssa myös edellä kohdassa 3.3.5 esitetyistä seikoista.

4.4

Useat näistä kielteisistä seikoista on korjattu nyt käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa. On kuitenkin yhä edelleen asioita, joista komitea on eri mieltä:

31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/43

Esittelijä:

Arno METZLER

Toinen esittelijä:

Stefano PALMIERI

1.1

ETSK kannattaa ja tukee Euroopan komission pyrkimyksiä vapauttaa yhteismarkkinoiden koko potentiaali palvelualalla. ETSK kehottaa kuitenkin kiinnittämään huomiota siihen, että monissa jäsenvaltioissa tällä hetkellä vallitsevassa poliittisessa tilanteessa EU:n puuttuminen yksinomaan jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluviin asioihin voi aiheuttaa poliittista hankausta. Tiukempien toimenpiteiden soveltaminen sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi ei siksi välttämättä ole järkevää vakavassa poliittisessa kriisissä, vaikka se olisikin oikeudellisesti mahdollista. ETSK kehottaakin soveltamaan aina kun mahdollista noudattamisen valvontaan keskittyvien toimenpiteiden sijasta myönteistä lähestymistapaa, joka perustuu parhaiden käytäntöjen toteuttamiseen ja kuulemiseen.

1.2

ETSK kannattaa täysin komission tavoitetta edistää vuoropuhelua EU:n ja jäsenvaltioiden välillä aina lainsäädäntäprosessin aikaisessa vaiheessa, jotta kansallisella tasolla ei hyväksyttäisi säädöksiä, jotka jarruttavat Euroopan yhdentymisprosessia. ETSK kehottaa laajentamaan tätä vuoropuhelua: sen sijaan että keskitytään vain palveludirektiivin noudattamiseen tulisi käsitellä myös EU:n primaarioikeuden ja erityisesti EU:n perusoikeuskirjan noudattamista, jotta taataan tasapaino toisaalta työntekijöiden oikeuksien ja kuluttajansuojan ja toisaalta taloudellisten vapauksien välillä. Noudattamisen valvonnasta vastaavan elimen kokoonpano olisi täsmennettävä. Kokoonpanon tulisi olla sellainen, että sillä turvataan edellä mainittujen oikeudellisten säännösten ja periaatteiden tinkimätön noudattaminen.

1.2.1

ETSK ehdottaa, että valitaan myönteinen lähestymistapa ja vakiinnutetaan periaate, jonka mukaan vain kuulemismenettelyn myönteisellä lopputuloksella on vaikutusta: tällöin toimenpideluonnokselle myönnetään ”vaatimustenmukaisuustakuu”-tunnustus. Jos vaatimustenmukaisuusarvioinnin tulos ei ole myönteinen, komission päätöksen ei pitäisi olla sitova, vaan olisi sovellettava jo nyt käytettävissä olevia lainsäädännön antamisen jälkeisiä menettelyjä.

1.3

ETSK on tyytyväinen jäsenvaltioille tarjoutuvaan mahdollisuuteen ottaa käyttöön yksityiskohtainen ja läpikotainen suhteellisuusarviointi, joka perustuu EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. ETSK katsoo, että tämä voisi parantaa kansallisia suhteellisuusarviointimenettelyjä. ETSK korostaa, että suhteellisuusarviointi edellyttää jäsenvaltioiden viranomaisten ja ammatillisten järjestöjen tiivistä yhteistyötä.

1.3.1

ETSK katsoo, että velvoite tehdä arviointi aina ennen uutta säännöstä ammattien sääntelemisestä ei ole paras tapa varmistaa, että arviointia sovelletaan tehokkaasti ja sitoutuneesti. Komitea suosittaakin arvioinnin käyttöönottoa vain kansallisille sääntelyviranomaisille tarjottavana palveluna.

1.4

ETSK suhtautuu myönteisesti pyrkimykseen edistää palveluntarjoajien liikkuvuutta ja katsoo, että palveluntarjontaan toisessa jäsenvaltiossa sovellettavien kansallisten vaatimusten tutkiminen ja täyttäminen voi edelleen olla vaikeaa palveluntarjoajille. Päävastuun siirtäminen menettelystä kotijäsenvaltion viranomaisille on kuitenkin ristiriidassa vakiintuneen vastaanottavan jäsenvaltion periaatteen kanssa, sillä sen mukaan yritysten ja työntekijöiden toimintaa säännellään sen maan lailla, missä toiminta suoritetaan.

1.4.1

ETSK korostaa tarvetta varmistaa, ettei alkuperämaaperiaatetta oteta käyttöön missään muodossa. Komitea korostaa, että sähköinen palvelukortti toisi mukanaan useita tähän periaatteeseen perustuvia osatekijöitä, sillä se sallisi palveluntarjoajille asioinnin yksinomaan kotijäsenvaltion kanssa välittäjänä ja velvoittaisi vastaanottavat jäsenvaltiot hyväksymään kotijäsenvaltion päätökset asiakirjojen oikeellisuudesta. Tämä rajoittaisi valvontamekanismeja ja yhdenmukaistaisi siten tiedonvaihdon alkuperämaaperiaatteen pohjalta.

1.4.2

ETSK korostaa tarvetta taata, että vastaanottavilla jäsenvaltioilla on täysi päätösvalta sen suhteen, mitä menettelyjä käytetään toissijaisen toimipaikan rekisteröimiseen ja mitä näkökohtia otetaan siinä yhteydessä huomioon ammatillisen pätevyyden tunnustamiseksi. Täysin sähköinen menettely yhdistettynä vastaanottavien jäsenvaltioiden rajallisiin mahdollisuuksiin tarkistaa kotijäsenvaltiolle toimitettuja tietoja sähköisen palvelukortin kautta tekee helpommaksi postilaatikkoyritysten perustamisen veronkiertoa ja sosiaalista polkumyyntiä varten.

1.4.3

Jotta varmistettaisiin, että sähköiseen palvelukorttiin sisältyvät tiedot ovat aina ajan tasalla, ja estettäisiin vanhentuneiden tietojen kasaantuminen, ETSK kehottaa harkitsemaan uudelleen yhden kerran periaatetta ja asettamaan aikarajat sähköisen palvelukortin voimassaololle.

1.4.4

ETSK suosittaa myös, että poistetaan rajoittavat kumoamismenettelyt ja erityisesti tuomioistuimen lopullisen päätöksen tarve, jotta kukin jäsenvaltio voi tosiasiallisesti valvoa alueellaan harjoitettavaa taloudellista toimintaa.

1.4.5

Ehdotuksessa asetetaan tiukat määräajat, joiden puitteissa sähköisen palvelukortin hakijan toimittamien tietojen oikeellisuus tulee tarkistaa. Tätä olisi harkittava uudelleen, jotta viranomaisilla olisi riittävästi aikaa hakemusten käsittelyyn.

1.4.6

Säädösehdotuksessa olisi mainittava tarve asettaa tehokkaita ja varoittavia seuraamuksia sekä jäsenvaltiolle että hakijayritykselle sähköisen eurooppalaisen palvelukortin väärinkäytöstä.

1.4.7

ETSK kehottaa toteamaan selvemmin, että ammattipätevyysdirektiivi on ensisijainen kaikissa ammatillisen pätevyyden tunnustamiseen liittyvissä asioissa uuteen sähköiseen korttiin verrattuna. On tehtävä erikseen selväksi, että sähköistä palvelukorttia ei voida myöntää ammattilaisille, jotka harjoittavat koti- ja/tai vastaanottavassa jäsenvaltiossa säänneltyä ammattia riippumatta siitä, harjoitetaanko sitä itsenäisesti vai yrityksessä.

1.4.8

ETSK katsoo, että sähköistä palvelukorttia ei pitäisi myöntää luonnollisille henkilöille, joilla ei ole sellaista henkilöiden ja muiden tekijöiden muodostamaa organisoitua kokonaisuutta, joka mahdollistaa taloudellisen toiminnan harjoittamisen, jotta näennäiset itsenäiset ammatinharjoittajat eivät käyttäisi sähköistä palvelukorttia väärin.

1.4.9

ETSK epäilee, onko nykymuotoinen IMI-järjestelmä, joka perustuu monikielisiin vakiokysymyksiin/-lomakkeisiin ja manuaaliseen tietojenvaihtoon jäsenvaltioiden pyynnöstä ja joka edellyttää optimaalista yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä, uusimpien sähköisen tietojenvaihdon kehitysvaiheiden tasalla. ETSK katsookin, että IMI-järjestelmää olisi arvioitava, jotta pystytään takaamaan paras mahdollinen suorituskyky, yhteensopivuus ja täydentävyys olemassa olevien kansallisten ja/tai työmarkkinaosapuolten tietojenvaihtojärjestelmien ja myös alakohtaisten aloitteiden, kuten sosiaalisten henkilökorttien, kanssa.

1.4.10

Ehdotukseen sisältyy yhdenmukaistettu eurooppalainen lähetettyjen työntekijöiden ennakkoilmoitusjärjestelmä, johon jäsenvaltiot voivat halutessaan liittyä. Tämä valmistaisi tietä sen pakolliselle laajentamiselle myöhemmin. Tämä ei ole toivottavaa eikä johdonmukaista direktiivin 2014/67/EU (1) säännösten kanssa. ETSK kehottaakin harkitsemaan uudelleen tällaisen järjestelmän toteuttamista.

1.4.11

Edellä mainittujen seikkojen perusteella ja ottaen huomioon, että mainittuja takuuvaatimuksia ei välttämättä pystytä täyttämään nykyisenlaisella tiedonvaihtojärjestelmällä, ETSK katsoo, että sähköisen kortin soveltaminen nykymuodossa saattaisi johtaa tässä lausunnossa kuvattuihin kielteisiin vaikutuksiin, jotka olisivat suhteettomia ja ylittäisivät sen hyödyt. Siksi ETSK ehdottaa, että järjestelmän rakennetta tutkitaan tarkemmin asianomaisten sidosryhmien kanssa ja että sitä muutetaan jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tehokkuuden takaamiseksi ennen menettelyn jatkamista. ETSK:ta voitaisiin pyytää käynnistämään keskustelu sellaisen vaihtoehtoisen ratkaisun löytämiseksi sähköiselle palvelukortille, johon voitaisiin paremmin sisällyttää olemassa olevat rekisteröinti- ja pätevyysjärjestelmät.

1.5

ETSK korostaa, että erot sääntelyjärjestelmien välillä eivät sinänsä merkitse uudistamisen tarvetta. Komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan komission suunnittelemaan uuteen rajoittavuusindikaattoriin, sillä se mahdollistaa tarkemman analyysin kuin OECD:n PMR-indikaattori. Olisi kuitenkin todettava selvästi, että rajoittavuusindikaattori on neutraali eikä sisällä minkäänlaista arviota sääntelyn arvosta tai perusteltavuudesta.

1.6

ETSK panee merkille, että palvelupaketissa ei tarjota erityistä tapaa sähköisiin palveluihin sovellettavaksi vaan katsotaan, että kyse on uudesta, nousevasta liiketoiminta-alasta, johon on kiinnitettävä erityistä huomiota. Koska liikkuvuuspotentiaali on tällä alalla erittäin suuri, pätevyyden tarkistaminen sekä oikeudellisten vaatimusten ja vähimmäislaatuvaatimusten noudattamisen arviointi on erityisen vaikeaa kuluttajille ja voi edellyttää erityisiä välineitä. Erityisesti sähköisten palvelujen sisämarkkinoihin suunnattu aloite olisi siksi tervetullut. Tarvitaan uusia keinoja rakentaa henkilökohtaista luottamusta, kun palveluntarjoajaa ei kohdata henkilökohtaisesti.

1.7

Keskinäisen luottamuksen ongelma on tärkeä osa-alue palvelupaketista ja erityisesti sähköisestä palvelukortista käytävissä keskusteluissa, ja ETSK ehdottaakin, että laaditaan arviointi käytössä olevista ammatinharjoittajien ja yritysten rekisteröintijärjestelmistä ja niihin liittyvistä valtuutus- ja laadunvarmistusmekanismeista. Palvelujen sisämarkkinat herättävät edelleen paljon huolta jäsenvaltioissa, joten ETSK pitäisi tervetulleena aloitetta, jolla kerätään lisätietoa rajatylittävän toiminnan lisääntymisen vaikutuksista. Siinä tarkasteltaisiin taloudellisia vaikutuksia mutta etupäässä muita näkökohtia, kuten työllisyyttä, työoloja ja -ehtoja ja kuluttajansuojaa. Jos ongelmat pystytään määrittämään objektiivisesti, niihin voidaan puuttua jäsenvaltioiden luottamuksen parantamiseksi pitkällä aikavälillä. Ellei riittävää keskinäistä luottamusta synny, palvelujen sisämarkkinat eivät koskaan voi täysin toteutua.

2.1

Palvelujen osuus EU:n taloudesta on kaksi kolmasosaa, ja palvelualalla luodaan 90 prosenttia uusista työpaikoista. Toimenpidepaketti, jonka tarkoituksena on helpottaa yritysten ja ammatinharjoittajien palvelujen tarjoamista 500 miljoonan ihmisen potentiaaliselle asiakaskunnalle EU:ssa, tukee palvelualan koko potentiaalin hyödyntämistä.

2.2.1

Palveludirektiiviin liittyvien toimenpiteiden ilmoitusmenettelyyn sovellettavilla tiukemmilla vaatimuksilla varmistetaan, että jäsenvaltioilla ei ole syrjiviä, perusteettomia tai suhteettomia kansallisia lupajärjestelmiä tai palveluita koskevia vaatimuksia.

2.3.1

Jäsenvaltioilla on usein hyvät syyt ammattien sääntelyyn olennaisten julkisen edun mukaisten tavoitteiden suojelemiseksi. On jäsenvaltioiden tehtävä arvioida tapauskohtaisesti, onko tarpeellista rajoittaa ammattiin pääsyä tai ammatin harjoittamista.

2.3.2

Jotta epäyhtenäinen ammattien sääntelyn suhteellisuusarviointi ei vaikuttaisi kielteisesti palvelujen tarjontaan ja ammatinharjoittajien liikkuvuuteen EU:ssa, otetaan käyttöön suhteellisuusarviointi, jota jäsenvaltioiden tulee käyttää ennen ammatteihin kohdistuvien kansallisten asetusten antamista tai muuttamista.

2.3.3

Direktiivissä säädetään pääasialliset arviointiperusteet, joita arvioinnissa on tarkasteltava. Näitä ovat esim. riskien luonne, ammatille varattujen toimintojen soveltamisala, pätevyyden ja toimintojen välinen yhteys sekä toimenpiteen taloudellinen vaikutus.

2.3.4

Perussopimuksissa määrätään, että sääntelyn tulee olla oikeasuhtaista. Tätä laajemmin päätös siitä, säännelläänkö tiettyä ammattia ja miten, kuuluu kuitenkin jäsenvaltioiden toimivaltaan.

2.4.1

Sähköinen kortti on uusi, täysin sähköinen itsenäisille ammatinharjoittajille ja yrityksille tarkoitettu menettely, jota käytetään monilla aloilla, kuten rakennusalalla tai siivous- ja yrityspalveluissa. Se korvaa erikieliset hallinnolliset muodollisuudet, sillä palveluntarjoaja hoitaa menettelyn kotijäsenvaltionsa kielellä ja kotijäsenvaltionsa hallinnossa.

2.4.2

Sähköisen kortin menettely perustuu kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion väliseen yhteistyöhön, jota toteutetaan nykyisen sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) kautta. Se ei muuta direktiiveissä 96/71/EY (2) ja 2014/67/EU (3) vahvistettujen työntekijöiden lähettämiseen sovellettavien sääntöjen sisältöä.

2.4.3

Sähköinen eurooppalainen palvelukortti on samankaltainen kuin eurooppalainen ammattikortti. Ammattikortti helpottaa palvelujen tarjoamista siten, että sillä tunnustetaan luonnollisten henkilöiden ammattipätevyys työntekijöinä tai itsenäisinä palvelujen tarjoajina. Sähköinen kortti kattaa puolestaan monia muitakin vaatimuksia.

2.5.1

Koska ammattipalvelujen sääntely kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, käytössä on monenlaisia sääntelymalleja. Riippumatta kussakin maassa tai alueella sovellettavasta mallista tiedonannon tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita poistamaan yksittäisiä perusteettomia sisältövaatimuksia ja luomaan hyödyllisen sääntelytietoisuuden jäsenvaltioihin.

2.5.2

Uudistussuosituksissa tarkastellaan monenlaisia vaatimuksia ja esitetään yksityiskohtainen analyysi säännöistä, joita sovelletaan arkkitehteihin, tie- ja vesirakennusinsinööreihin, tilintarkastajiin, lakimiehiin, patenttiasiamiehiin, kiinteistövälittäjiin ja matkaoppaisiin. Euroopan komissio ei pidä kaikkia vaatimuksia unionin lainsäädännön vastaisina.

2.5.3

Euroopan komissio on määritellyt uuden ammattien sääntelyä koskevan rajoittavuusindikaattorin tukeakseen esteiden laadullista analysointia. Siihen sisältyviä osa-alueita ovat sääntelylähestymistapa, pätevyysvaatimukset sekä muut ammattiin pääsyyn ja ammatin harjoittamiseen sovellettavat vaatimukset.

3.1

ETSK kannattaa ja tukee Euroopan komission pyrkimyksiä vapauttaa yhteismarkkinoiden koko potentiaali palvelualalla. Palvelupaketin toisiinsa kytkeytyvät toimenpiteet tarjoavat kiistatta tukevan perustan tähän tavoitteeseen pääsemiseksi. ETSK kehottaa kuitenkin kiinnittämään huomiota siihen, että monissa jäsenvaltioissa tällä hetkellä vallitsevassa vakavassa poliittisessa kriisitilanteessa EU:n puuttuminen yksinomaan jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluviin asioihin voi aiheuttaa poliittista hankausta. Sekä lainsäädäntävaltaa – jota uuden ilmoitusmenettelyn ja pakollisen suhteellisuusarvioinnin voidaan katsoa rajoittavan – että pitkäaikaisia perinteisiä kansallisia ammattien sääntelyjärjestelmiä pidetään usein kansallisten järjestelmien perustana, ja niihin on siksi suhtauduttava arkaluonteisina kysymyksinä. Tiukempien toimenpiteiden soveltaminen sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi ei siksi välttämättä ole järkevää tämänhetkisessä tilanteessa, vaikka se olisikin oikeudellisesti mahdollista. Myönteinen lähestymistapa, jossa korostetaan parhaiden käytänteiden toteuttamista tai kuulemismenettelyjä, voisi osoittautua tehokkaammaksi.

3.1.1

ETSK korostaa tarvetta kiinnittää asianmukaista huomiota Euroopan unionissa tarjottavien palvelujen laatuun ja turvallisuuteen.

3.1.2

Lisäksi ETSK korostaa terveysalan ja potilassuojelun erityistä arkaluonteisuutta. Vaikka komission toteuttama toiminta voi täydentää jäsenvaltioiden toimintaa, on kunnioitettava jäsenvaltioiden täyttä vastuuta ja taattava mahdollisuus ottaa käyttöön tiukempia toimenpiteitä potilaiden suojelemiseksi EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 artiklan mukaisesti.

3.2

Kun otetaan huomioon, että on välttämätöntä varmistaa keskeisten sidosryhmien sitoutuminen ammattinsa uuteen sääntelyyn, jotta sääntely olisi luotettavaa ja tehokasta, ETSK suosittaa, että sidosryhmiä eli muun muassa ammattialajärjestöjä, työmarkkinaosapuolia, kuluttajansuojatahoja ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioita kuullaan suunniteltujen toimenpiteiden käytännön soveltamisesta.

3.3

On tiedostettava, että uusien velvoitteiden ja noudattamisen valvontaan keskittyvien toimenpiteiden käyttöönotto tässä tilanteessa voi antaa vaikutelman, että jäsenvaltioita pidetään yleisesti kykenemättöminä ymmärtämään palveludirektiivin ja ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin vaatimuksia, vaikka todellisuudessa suhteellisuusarvioinnin kaltaiset lainsäädäntövälineet ovat perusvaatimuksia useimpien jäsenvaltioiden kansallisissa lainsäädäntämenettelyissä.

3.4

Monet palvelupakettiin sisältyvät säännökset ovat sellaisia, että ne uhkaavat hämärtää eron palvelujen tarjoamisen vapauden ja sijoittautumisvapauden välillä. ETSK korostaakin, että on tärkeää säilyttää tämä ero – joka on määritelty selkeästi sekä palveludirektiivissä että ammattipätevyyden tunnustamisesta annetussa direktiivissä sekä EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä –, kun arvioidaan uudesta kansallisesta ammattien sääntelyjärjestelmästä tehdyn suhteellisuusarvioinnin tuloksia ja kun pannaan täytäntöön sähköisestä eurooppalaisesta palvelukortista annettua asetusta ja direktiiviä. Oikeudenmukaisen kilpailun turvaamiseksi yritysten välillä syrjivät toimenpiteet on kiellettävä ja työolot ja -ehdot vahvistettava lailla ja työehtosopimuksilla vastaanottavassa maassa. Myös kuluttajien oikeuksia ja terveys- ja turvallisuusmääräyksiä on noudatettava.

3.5

ETSK huomauttaa, että palvelualan kasvu ei saisi johtaa sosiaaliseen polkumyyntiin ja petoksiin (4). ETSK korostaakin, ettei ehdotuksessa ole riittävästi suojatakeita työntekijöiden oikeuksien ja kuluttajansuojan pitämiseksi korkeatasoisina kaikissa jäsenvaltioissa ja että vaarana on alkuperämaaperiaatteen käyttöönotto, joka rikkoo perussääntöjä, joiden mukaan yritysten ja työntekijöiden toimintaa säännellään sen maan laeilla, missä toimintaa harjoitetaan.

3.6

ETSK yhtyy sähköistä eurooppalaista palvelukorttia koskevan ehdotuksen kohdealojen sidosryhmien näkemykseen ja kyseenalaistaa tämän säädösehdotuksen lisäarvon ja hyödyn.

3.7

Ehdotetussa sisämarkkinapaketissa ei valitettavasti käsitellä todellisia ongelmia, joita kohdataan osalla ehdotusten kohdealoista. ETSK pitää tärkeänä, että vähennetään häikäilemättömien yritysten mahdollisuuksia petoksiin ja väärinkäytöksiin sisämarkkinoilla, jotta luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja keskinäinen luottamus jäsenvaltioiden ja eri sidosryhmien välille.

4.1.1

ETSK kannattaa komission tavoitetta edistää vuoropuhelua komission ja jäsenvaltioiden välillä lainsäädäntäprosessin aikaisessa vaiheessa, jotta ei hyväksyttäisi sääntöjä, jotka haittaavat sisämarkkinoiden toimintaa. Olisi jopa harkittava tämän vuoropuhelun laajentamista siten, että ei keskitytä vain palveludirektiivin noudattamiseen vaan käsitellään myös EU:n primaarioikeuden ja erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan noudattamista, jotta taataan tasapaino toisaalta työntekijöiden oikeuksien ja kuluttajansuojan ja toisaalta taloudellisten vapauksien välillä. Noudattamisen valvonnasta vastaavan elimen kokoonpano olisi täsmennettävä. Kokoonpanon tulisi olla sellainen, että sillä turvataan edellä mainittujen oikeudellisten säännösten ja periaatteiden tinkimätön noudattaminen sekä sen edustavuus ja riippumattomuus.

4.1.2

ETSK kehottaa kuitenkin kiinnittämään huomiota siihen, että ehdotuksen suora vaikutus kansallisiin lainsäädäntömenettelyihin saattaa olla huomattava.

4.1.3

Ehdotuksessa laajennetaan palveludirektiivin mukaisen ilmoitusmenettelyn soveltamisalaa, ja se on myös melko monimutkainen. Yhdistettynä odotusaikaan se haittaa siten kansallisten lainsäätäjien kykyä tehdä uudistuksia nopealla aikataululla, vaikka kyse olisi pienistä lainsäädäntömuutoksista.

4.1.4

Noudattamisen valvontaan liittyvät toimenpiteet, kuten odotusaika, varoitusjärjestelmä ja komission päätös, jonka mukaan jäsenvaltion on pidättäydyttävä toimenpideluonnoksen hyväksymisestä, hidastavat huomattavasti kansallisia lainsäädäntäprosesseja ja rajoittavat huomattavasti kansallisten lainsäätäjien vapautta. Demokraattisen lainsäädäntämenettelyn takaamiseksi on tärkeää, että kansallisten parlamenttien lainsäädäntävaltaan ei kajota. ETSK suhtautuu hyvin epäilevästi siihen, onko oikeasuhtaista – tai järkevää – puuttua kansallisiin lainsäädäntämenettelyihin asettamalla tiukempia toimenpiteitä noudattamisen valvomiseksi jopa asioissa, jotka kuuluvat toissijaisuusperiaatteen piiriin, kun on olemassa täysin riittävät lainsäädännön antamisen jälkeiset menettelyt.

4.1.5

Päätösten, joiden mukaan kansalliset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset eivät ole vaatimusten mukaisia, ei pitäisi olla sitovia. ETSK ehdottaa, että vain kuulemismenettelyn myönteisellä lopputuloksella olisi vaikutusta: tällöin toimenpideluonnokselle myönnettäisiin ”vaatimustenmukaisuustakuu”. Tällainen myönteinen lähestymistapa toisi huomattavia etuja jäsenvaltioille ja motivoisi sitoutumaan kaikilta osin suunniteltuun kuulemismenettelyyn ja hyväksymään siihen liittyvän työtaakan. Jos vaatimustenmukaisuusarvioinnin tulos ei ole myönteinen, olisi sovellettava jo nyt käytettävissä olevia lainsäädännön antamisen jälkeisiä menettelyjä.

4.1.6

ETSK korostaa, että kuten palveludirektiivissä on vahvistettu, ilmoitusmenettely ei saa heikentää oikeutta neuvotella, tehdä ja saattaa voimaan työehtosopimuksia.

4.2.1

ETSK on tyytyväinen jäsenvaltioille tarjoutuvaan mahdollisuuteen ottaa käyttöön yksityiskohtainen ja läpikotainen suhteellisuusarviointi, joka perustuu Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. ETSK katsoo, että tämä voisi parantaa kansallisia suhteellisuusarviointimenettelyjä.

4.2.2

ETSK korostaa, että suhteellisuusarviointi, jossa keskitytään ammatillisiin vaatimuksiin, edellyttää tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden viranomaisten ja sellaisten ammatillisten järjestöjen välillä, jotka ovat vastuussa asianomaisten säänneltyjen ammattien laadunvarmistuksesta. Siinä olisi myös säädettävä työmarkkinaosapuolten ja kuluttajansuojajärjestöjen oikeudesta tulla kuulluiksi, jotta työntekijöiden ja kuluttajien oikeuksia noudatetaan varmasti kaikilta osin. Näiden organisaatioiden rakenteiden tulee kuulua yksinomaan jäsenvaltioiden päätösvaltaan.

4.2.3

ETSK suhtautuu kuitenkin epäilevästi siihen, onko direktiivi, jossa asetetaan velvoite tehdä arviointi aina ennen uutta säännöstä ammattien sääntelemisestä, paras tapa varmistaa arvioinnin täytäntöönpano. Tästä syystä se kannattaisi mieluummin suuntaviivojen antamista, jotta jäsenvaltiot voivat mukauttaa arvioinnin omaan lainsäädäntöjärjestelmäänsä parhaiten soveltuvaksi.

4.2.4

Monet ehdotetuista huomioon otettavista suhteellisuuskriteereistä ovat melko laajoja ja avoimia, jolloin monenlaiset vastaukset ovat mahdollisia valitusta arviointitavasta, arvioijasta/arviointielimestä jne. riippuen. Niitä voidaan käyttää tukea antavina suuntaviivoina, muttei niinkään pakollisena menettelynä, jolla on huomattavia vaikutuksia koko lainsäädäntäprosessiin. Lisäksi jotta ei syntyisi vaikutelmaa, että mainittuja kriteerejä pidetään yleisesti esteinä, olisi varmistettava, että luettelo on neutraali eikä siihen sisälly minkäänlaista arviota sääntelyn arvosta tai perusteltavuudesta. Kriteerien tulisi joka tapauksessa olla mahdollisimman konkreettisia ja objektiivisia, jotta niitä voitaisiin käyttää maamerkkeinä.

4.2.5

Suhteellisuusarvioinnit kuuluvat jo nyt perusvaatimuksina useimpien jäsenvaltioiden kansallisiin lainsäädäntämenettelyihin. Suhteellisuuskriteerien yhdenmukaistaminen olisi kajoamista kansalliseen lainsäädäntävaltaan ja voisi johtaa suhteettomiin velvoitteisiin joissakin jäsenvaltioissa sekä uusiin markkinavääristymiin.

4.2.6

Direktiivissä käsitellään vain ennakkosääntelyä (esim. ammattinimikkeen suojaa, pakollista rekisteröitymistä, pätevyysvaatimuksia jne.), vaikka palvelun tarjontaa voidaan rajoittaa merkittävästi jälkikäteisellä sääntelyllä (esim. ammattipätevyysjärjestelmät, paikallinen sääntely tai rakennusluvat). Tästä syystä sääntelyjärjestelmien objektiivinen vertailu vaikuttaa hankalalta.

4.2.7

Velvoite toimittaa suhteellisuusraportteja melko monimutkaisen – osin jopa tieteellisen – arviointijärjestelmän pohjalta saattaa hidastaa huomattavasti uudistusten toteuttamista ammattien sääntelyn alalla tai jopa estää sen.

4.2.8

Vaikka Euroopan komissio korostaa, että päätöksen ammattien sääntelystä ja sääntelyn tavasta tekevät jäsenvaltiot, vapaus on hyvin teoreettinen. Jos pakollinen arviointi on kielteinen, lainsäätäjä tuskin pystyy perustelemaan palveludirektiivin noudattamista millään tavoin. Lisäksi ehdotusta on tarkasteltava suhteessa ehdotukseen, jolla otetaan käyttöön uusi palveludirektiivin mukainen ilmoitusmenettely, sillä kun on kyse ammattien sääntelystä, toimenpiteet kuuluvat usein molempien direktiivien soveltamisalaan. Lainsäätäjällä ei käytännössä ole lainkaan liikkumavaraa, sillä ilmoitusvelvollisuus sisältää velvoitteen toimittaa tietoa, joka osoittaa palveludirektiivin noudattamisen. Tämä merkitsee – tällaisten päällekkäisten toimenpiteiden kohdalla – suhteellisuusarvioinnin tulosta.

4.2.8.1

ETSK suhtautuukin epäilevästi siihen, voidaanko yhdenmukaisen suhteellisuusarvioinnin soveltamisvelvoitteesta aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia, jotka rajoittavat kansallisen lainsäätäjän vapautta – etenkin ehdotetun tiukemman ilmoitusmenettelyn yhteydessä – perustella sen eduilla. Komitea katsoo, että ei-sitovat suuntaviivat tai konsultointipalvelu voisivat johtaa samoihin vaikutuksiin ilman kielteisiä seurauksia.

4.3.1

ETSK suhtautuu myönteisesti pyrkimykseen edistää palveluntarjoajien liikkuvuutta ja katsoo, että palveluntarjontaan toisessa jäsenvaltiossa sovellettavien kansallisten vaatimusten tutkiminen ja täyttäminen voi edelleen olla vaikeaa palveluntarjoajille.

4.3.2

Päävastuun siirtäminen menettelystä kotijäsenvaltion viranomaisille on kuitenkin ristiriidassa vakiintuneen vastaanottavan jäsenvaltion periaatteen kanssa. Sähköinen palvelukortti ei saa estää tai haitata valvontaa, joka vastaanottavan jäsenvaltion on kohdistettava sen alueella suoritettavaan taloudelliseen toimintaan. Siksi ehdotettuun sähköiseen palvelukorttiin ei saa sisällyttää alkuperämaaperiaatteen osatekijöitä. ETSK kannattaa kuitenkin aloitteita, joilla lisätään jäsenvaltioiden välistä luottamusta muun muassa sitoutumalla selkeästi riittäviin ja asianmukaisiin tiedonvaihto- ja valvontajärjestelmiin.

4.3.3

Voidaan ajatella, että osa sähköisen palvelukortin ominaisuuksista, kuten nk. yhden kerran periaate tietojen toimittamisessa, rajoittamaton voimassaoloaika, jäsenvaltioiden velvoite käyttää sähköiseen palvelukorttiin sisältyviä tietoja voimatta pyytää todistetta tietojen paikkansapitävyydestä myöhemmässä vaiheessa sekä rajoittavat kumoamismenettelyt, jotka saattavat edellyttää tuomioistuimen lopullista päätöstä, voivat merkittävästi haitata kansallisen lainsäädännön noudattamisen valvontaa sekä työntekijöiden ja kuluttajien oikeuksien toteutumista.

4.3.4

ETSK korostaa myös tarvetta varmistaa, ettei IMI-järjestelmän käyttö muuta direktiivissä 2014/67/EU vahvistettujen työntekijöiden lähettämiseen sovellettavien sääntöjen sisältöä ja että työntekijöiden lähettämisestä annetun direktiivin tarkistamisehdotuksessa, jota parhaillaan käsitellään Euroopan parlamentissa ja neuvostossa, vahvistetaan yksiselitteisesti periaate, jonka mukaan samassa paikassa tehtävästä samasta työstä olisi saatava sama korvaus, kunnioitetaan vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä ja työehtosopimuksissa määritettyjä työoloja ja -ehtoja ja huolehditaan terveyden ja turvallisuuden sekä kuluttajien ja ympäristön suojelusta.

4.3.5

On epäselvää, miten ehdotus sähköisestä eurooppalaisesta palvelukortista vaikuttaa käytössä oleviin alakohtaisiin sosiaalisiin henkilökortteihin, joita kansalliset viranomaiset tai työmarkkinaosapuolet ovat ottaneet käyttöön, ja miten ne olisivat vuorovaikutuksessa IMI-järjestelmän ehdotetun laajennuksen kanssa. Lisäksi on olemassa näyttöä (mm. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus), jonka mukaan nykyisessä IMI-järjestelmässä on puutteita, jotka olisi korjattava. Ne johtuvat esimerkiksi työtaakasta ja vaikeaselkoisista vastauksista tietopyyntöihin (5). ETSK katsookin, että IMI-järjestelmää olisi arvioitava uudelleen. Se ei ole tällä hetkellä vielä valmis takaamaan optimaalista yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä. IMI-järjestelmää olisi kehitettävä, jotta helpotettaisiin valvontaa maissa, joissa taloudellista toimintaa harjoitetaan, ja parannettaisiin täydentävyyttä olemassa olevien järjestelmien kanssa sekä otettaisiin huomioon mahdollisuudet reaaliaikaiseen tiedonjakoon (suora pääsy tietopankkeihin) IMI-järjestelmässä nykyisin mahdollisen manuaalisen tietojenvaihdon ohella.

4.3.6

ETSK on huolissaan siitä, että alkuperämaaperiaate saatetaan ottaa käyttöön ”kiertotietä”. Sähköinen palvelukortti toisi mukanaan useita alkuperämaaperiaatteeseen perustuvia osatekijöitä, sillä se sallisi palveluntarjoajille asioinnin yksinomaan kotijäsenvaltion kanssa välittäjänä ja velvoittaisi vastaanottavat jäsenvaltiot hyväksymään kotijäsenvaltion päätökset asiakirjojen pätevyydestä ja niiden sisällön oikeellisuudesta. Tämä rajoittaisi valvontamekanismeja ja yhdenmukaistaisi siten tiedonvaihdon alkuperämaaperiaatteen pohjalta.

4.3.7

Erityisen ongelmallista on se, että – kuten ehdotetaan – koordinoivan viranomaisen tulee tarkastaa kansalliset vaatimukset mahdollisimman nopeasti. Tällaisia aikarajoja olisi harkittava uudelleen, sillä sähköisestä palvelukortista vastaavan toimivaltaisen viranomaisen täytyy koordinoida jokaiseen tapaukseen liittyviä lakisääteisiin vaatimuksiin perustuvia osa-alueita muiden asiasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Lisäksi olisi todettava selvemmin, että ammattipätevyysdirektiivi on ensisijainen kaikissa ammatillisen pätevyyden tunnustamiseen liittyvissä asioissa uuteen sähköiseen korttiin verrattuna.

4.3.8

Täysin sähköinen menettely yhdistettynä vastaanottavien jäsenvaltioiden rajallisiin mahdollisuuksiin tarkistaa kotijäsenvaltiolle annettuja tietoja sähköisen palvelukortin kautta tekee helpommaksi postilaatikkoyritysten perustamisen veronkiertoa ja sosiaalista polkumyyntiä varten. ETSK katsookin, että menettelyä täytyy vielä mukauttaa, jotta voidaan varmasti estää tällaiset kehityssuuntaukset.

4.3.8.1

Ehdotuksessa ei myöskään täsmennetä, mitä seikkoja kotijäsenvaltion tulisi arvioida voidakseen ilmoittaa, että palveluntarjoaja on laillisesti sijoittautunut kyseiseen valtioon. Siinä ei etenkään viitata direktiivissä 2014/67/EU lueteltuihin tosiseikkoihin, joiden perusteella määritetään, harjoittaako yritys aidosti merkittävää toimintaa kyseisessä jäsenvaltiossa.

4.3.9

Henkilöllisyyden tarkistaminen ja alkuperäisten asiakirjojen yksityiskohtainen tarkasteleminen ovat keskeisiä tekijöitä, joilla voidaan estää häikäilemättömien ja rikollisten yritysten pääsy (vastaava keskustelu johti SUP-direktiivin (6) jumiutumiseen). Vastaanottavan jäsenvaltion täytyy siksi olla täysin vastuussa sähköisen eurooppalaisen palvelukortin myöntämismenettelystä.

4.3.9.1

Vastaanottavilla jäsenvaltioilla on oltava päätösvalta sen suhteen, mitä menettelyjä käytetään toissijaisen toimipaikan rekisteröimiseen ja mitä näkökohtia otetaan siinä yhteydessä huomioon ammatillisen pätevyyden tunnustamiseksi. Kotijäsenvaltion käyttäminen välittäjänä sivuliikkeen perustamismenettelyssä aiheuttaa ylimääräisen hallinnollisen taakan kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisille ja voi estää yksityiskohtaiset tarkastukset maassa, missä ilmenee esimerkiksi työntekijöiden ja kuluttajien oikeuksiin kohdistuvia väärinkäytöksiä.

4.3.10

Vaikka ehdotetussa asetuksessa todetaan, että se ei kata lähetettyjen työntekijöiden ennakkoilmoitusjärjestelmiä, ehdotukseen sisältyy jäsenvaltioiden vapaaehtoisuuteen perustuva yhdenmukaistettu eurooppalainen ennakkoilmoitusjärjestelmä lähetettyjä työntekijöitä varten. Tämä valmistaa tietä järjestelmän pakolliselle laajentamiselle myöhemmin. Tämä ei ole toivottavaa eikä direktiivin 2014/67/EU säännösten mukaista. Käytäessä poliittisen tason keskusteluja täytäntöönpanodirektiivistä 2014/67 sovittiin yksiselitteisesti, että vastaanottava jäsenvaltio on toimivaltainen kansallinen viranomainen käyttämään noudattamisen valvonnan välineitä (direktiivin 2014/67 9 artikla).

4.3.11

Sähköisen palvelukortin peruuttamismenettelyt saattavat edellyttää tuomioistuimen lopullisen päätöksen voimaantuloa ja tarjota palveluntarjoajille useita mekanismeja palvelun jatkamiseksi sillä välin. Tämä estää tehokkaan jälkivalvonnan vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja haittaa työntekijöiden oikeuksien toteutumista ja voimassa olevan lainsäädännön noudattamisen valvontaa. Säädösehdotuksiin ei myöskään sisälly varoittavia seuraamuksia – jäsenvaltiolle sen enempää kuin hakijayrityksellekään – sähköisen eurooppalaisen palvelukortin väärinkäytöstä.

4.3.12

Asetuksen mukaan luonnolliset henkilöt voivat hakea sähköistä palvelukorttia. Tietyillä aloilla on olemassa suuri vaara, että korttia käytetään väärin. Tämä helpottaa näennäistä itsenäistä ammatinharjoittamista.

4.3.13

Kun otetaan huomioon, että henkilön luokittelu itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi tai työntekijäksi riippuu toiminnan suorittamistavasta, kortin myöntävä jäsenvaltio ei voi myöntää sähköistä korttia, jossa ilmoitetaan henkilön toimivan itsenäisenä ammatinharjoittajana vastaanottavan jäsenvaltion sääntöjen mukaan.

4.3.14

Joissakin tapauksissa sähköisen palvelukortin kumoaminen itsenäiseltä ammatinharjoittajalta edellyttää tuomioistuimen lopullista päätöstä. Tämä estää nopean peruuttamisen väärinkäytöstapauksissa ja voisi mahdollistaa näennäisille itsenäisille ammatinharjoittajille toiminnan jatkamisen siihen asti, kunnes tuomioistuin on tehnyt lopullisen päätöksensä. Tästä aiheutuisi merkittävä porsaanreikä, joka hankaloittaisi muun muassa pimeän työn vastaisen EU-foorumin tehtävää pimeän työn torjumiseksi.

4.3.15

ETSK kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että vastaavassa EU-tason menettelyssä, jossa myönnetään työntekijöiden lähettämiseen liittyviä esitettäviä A1-asiakirjoja, on jo havaittu mahdollisia sudenkuoppia, koska siinä tukeudutaan yksinomaan kotijäsenvaltioon vahvistettaessa saapuvia palveluntarjoajia koskevien tietojen oikeellisuutta. Tämä koskee erityisesti näennäisiä itsenäisiä ammatinharjoittajia. Työntekijöiden lähettämisestä annetun direktiivin 96/71/EY muutosehdotukseen liittyvässä vaikutusarvioinnissa todetaankin, ettei esitettävien A1-asiakirjojen sisältämien tietojen paikkansapitävyyttä voida taata muun muassa siksi, ettei lähettävissä maissa ole tehty kattavaa viranomaisvalvontaa (7).

4.3.16

Ehdotuksessa otetaan käyttöön yhdenmukaistettu väline vakuutusturvaan liittyvien tietojen esittämistä varten. Koska se kuitenkin liittyy sähköiseen palvelukorttiin, tiedot on toimitettava vain kerran. Tämä saattaa heikentää vastaanottavan jäsenvaltion tekemien tarkastusten ja valvontojen tehokkuutta.

4.3.16.1

Lisäksi vakuuttajat velvoitetaan laskemaan vakuutusmaksut kotijäsenvaltion tietojen perusteella, mikä loukkaa vakuutusyhtiöiden oikeutta ja vastuuta arvioida riskit.

4.3.17

Komissio varaa itselleen huomattavan laajat täytäntöönpanovaltuudet sähköisen palvelukortin sisällön ja teknisten ominaisuuksien määrittämiseksi. Yhdenmukaistaminen tällä alalla voi kuitenkin rajoittaa jäsenvaltioiden valmiuksia suorittaa tehokasta saapuviin palveluntarjoajiin kohdistuvaa työntekijöiden oikeuksien valvontaa terveyden ja turvallisuuden osalta.

4.4.1

ETSK korostaa, että erot sääntelyjärjestelmien välillä eivät sinänsä merkitse uudistamisen tarvetta. Monet säännöt perustuvat perinteisiin ja kokemukseen. Ne ovat tärkeitä asiakkaiden suojelemiseksi, ja ne on säilytettävä. Yhdenvertaisuuden periaate perustuu siihen, että on olemassa erilaisia järjestelmiä. ETSK ottaa huomioon sen, että kansalliset ammatilliset järjestelmät perustuvat pitkäaikaisiin perinteisiin. Tutkimushanke osoittaa, että tulokset sääntelyn purkamistoimenpiteiden eduista vaihtelevat melko lailla.

4.4.2

ETSK suhtautuu myönteisesti uuteen rajoittavuusindikaattoriin, sillä se mahdollistaa tarkemman analyysin kuin OECD:n PMR-indikaattori. Tiettyjä yksityiskohtia olisi vielä harkittava (esim. jatkuvan ammatillisen kehittämisen luokitteleminen negatiiviseksi rajoitukseksi vaikuttaa epäasianmukaiselta). ETSK korostaa, että syrjimättömän kuvan saamiseksi erilaisista sääntelyjärjestelmistä on tarpeen ottaa huomioon ennakkosääntelyn (esim. ammattinimikkeiden suoja, pätevyysvaatimukset) lisäksi myös jälkikäteinen sääntely (esim. rakennuslainsäädännön vaatimukset ja kaavoitusluvat). Lisäksi olisi tehtävä selväksi, että rajoittavuusindikaattori on neutraali eikä sisällä minkäänlaista arviota sääntelyn arvosta tai perusteltavuudesta.

31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/52

Esittelijä:

Giuseppe GUERINI

1.1

ETSK kannattaa toimia, joita Euroopan unioni on toteuttanut kaikentyyppisten veropetosten torjumiseksi, ja pitää arvonlisäveron (alv) kannossa sovellettavaa käännetyn verovelvollisuuden mekanismia potentiaalisesti hyödyllisenä välineenä karusellipetosten ja alv-vilpin ehkäisemiseksi.

1.2

Vakiintuneista alv-periaatteista poikkeavan käännetyn verovelvollisuuden mekanismin käytön ei kuitenkaan saa antaa haitata sisämarkkinoita. Käytön on oltava tilapäistä, ja komission on arvioitava asianmukaisesti sen mahdollisia kielteisiä sisämarkkinavaikutuksia. ETSK on huolissaan alv-järjestelmän pirstaloitumisesta, johon ehdotetut toimenpiteet saattavat johtaa, myös kun otetaan huomioon komission alv-toimintasuunnitelman ensimmäisessä vaiheessa toteutettavat toimet. Kyseisen vaiheen ei ole toistaiseksi tarkoitus koskea palveluja vaan ainoastaan tiettyjä tavaratoimituksia (1).

1.3

Erityisesti on tarpeen punnita sitä, kumoavatko sisämarkkinoiden yhtenäisyyteen mahdollisesti kohdistuvat haittavaikutukset petosten torjunnasta saatavat hyödyt. Komission olisikin valvottava jatkuvasti yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismin toimivuutta ja pidätettävä itsellään valta puuttua asiaan, jos haittavaikutuksia ilmenee.

1.4

ETSK suosittaa erityishuomion kohdistamista suhteellisuusperiaatteeseen, sillä käännetyn verovelvollisuuden mekanismin käyttöönottoon liittyvien säännösten noudattamisesta voi aiheutua pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille) huomattavia kustannuksia ja nämä kustannukset saattavat vaikuttaa kassavirtaan. Yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismi voi lisäksi aiheuttaa etenkin pk-yrityksille likviditeettiongelmia.

1.5

ETSK haluaa kiinnittää huomion tutkimuksiin (2), joiden mukaan käännetyn verovelvollisuuden ja erissä maksamisen mekanismit ovat, siellä missä niitä on tähän mennessä sovellettu, usein aiheuttaneet kassavirtaongelmia verotussääntöjä noudattaville yrityksille. Pyrkimykset torjua epärehellisten yritysten pienen joukon tekemiä veropetoksia ovat toisin sanoen aiheuttaneet suuria operatiivisia ongelmia veroja kuuliaisesti maksaville talouden toimijoille, jotka luovat työpaikkoja ja vaurautta sisämarkkinoille.

1.6

ETSK korostaa, että ratkaisut, joiden avulla pyritään torjumaan alv-petoksia, eivät saisi aiheuttaa kohtuutonta tai suhteetonta taakkaa verotussääntöjä noudattaville yrityksille, etenkään pk-yrityksille. Kuten ETSK on todennut aiemmin komission alv-toimintasuunnitelmaan liittyen, vilpittömässä mielessä toimivia yrityksiä olisi säästettävä eikä niille saa sälyttää kohtuuttomia uusia velvoitteita (3).

1.7

ETSK huomauttaa kansallisella tasolla tapahtuvan veropetosten torjunnan edellyttävän, että kaikki jäsenvaltiot kantavat täyden vastuun omien verojärjestelmiensä toiminnasta ja että ne luovat alv-petosten torjumiseksi välineitä, jotka eivät haittaa muiden jäsenvaltioiden verojärjestelmien toimintaa tai vaikuta siihen.

1.8

Kaiken kaikkiaan ETSK katsoo, että ehdotetut toimenpiteet eivät saisi vaikuttaa kielteisesti alv-toimintasuunnitelmassa asetettuihin tavoitteisiin eivätkä haitata tai viivästyttää suunnitelman kattavaa ja oikea-aikaista toteuttamista. Komitean mielestä nyt on aika ottaa näissä asioissa laadullinen edistysaskel (harppaus uudelle tasolle) sisämarkkinoiden sekä työllisyyden, kasvun, investointien ja kilpailukyvyn edistämiseksi. Komitea pitää lisäksi tärkeänä, että toimintasuunnitelman kaikki osatekijät pyritään toteuttamaan yhtenä kiinteänä kokonaisuutena (4).

1.9

Jotta nyt ehdotettu säädös toimisi asianmukaisesti ja jotta voidaan vähentää tarvetta ottaa tulevaisuudessa käyttöön vielä lisää poikkeuksia EU:n alv-järjestelmän vakiintuneista periaatteista ja säännöistä, yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismin soveltamista pyytävien jäsenvaltioiden olisi asetettava nimenomaisia ja konkreettisia sähköisen laskutuksen vaatimuksia maksujen aukottoman jäljitettävyyden varmistamiseksi.

2.1

Euroopan komissio esitteli 7. huhtikuuta 2016 julkaisemassaan tiedonannossa alv-toimintasuunnitelmansa. Säädösehdotus Euroopan unionin nykyisten alv-sääntöjen uudistamiseksi ja nykyaikaistamiseksi seuraa vuonna 2017.

2.2

Sekä komission toimintasuunnitelman että myöhemmin vuonna 2017 annettavan säädösehdotuksen yhtenä tavoitteena on pienentää alv-vajetta eli odotettujen ja todellisuudessa kertyvien alv-tulojen välistä eroa ehkäisemällä mahdollisimman tarkoin alv-petokset.

2.3

Koska Euroopan alv-järjestelmän uudistus on vielä kesken, komissio on tunnustanut eräiden jäsenvaltioiden hallitusten kehotuksesta kiireellisen tarpeen sallia tiettyjen jäsenvaltioiden ottaa tilapäisesti käyttöön yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismi.

2.4

Komissio on kehitellyt yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismia direktiiviehdotuksessa 2016/0406(CNS), jolla muutetaan direktiiviä 2006/112/EY. Käsillä oleva lausunto koskee tätä ehdotusta.

2.5

Koska yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismi poikkeaa yhdestä EU:n nykyisen alv-lainsäädännön perusperiaatteesta, nimittäin maksujen suorittamisesta erissä, komissio on päättänyt, että jäsenvaltiot voivat soveltaa mekanismia vain tietyin edellytyksin.

2.6

Edellytyksenä on, että a) jäsenvaltion alv-vaje on vähintään 5 prosenttiyksikköä EU:n alv-vajeen mediaania suurempi, b) karusellipetosten osuus on suurempi kuin 25 prosenttia jäsenvaltion alv-vajeen kokonaismäärästä ja c) jäsenvaltio toteaa, että muut valvontatoimenpiteet eivät ole riittäviä karusellipetosten torjumiseksi sen alueella.

2.7

Eräät jäsenvaltiot ovat korostaneet, että käännetyn verovelvollisuuden mekanismin yleinen soveltaminen saattaa johtaa sisämarkkinoiden pirstaloitumiseen. Jotta näin ei kävisi, komissio on sisällyttänyt säädökseen mahdollisuuden tarkistaa mekanismien soveltamista, jos niistä aiheutuu todistetusti kielteisiä vaikutuksia sisämarkkinoille EU:n yleisten tavoitteiden vastaisesti.

3.1

Alv-vilppi on Euroopassa suuri ongelma, johon on puututtava. Huolestuttavin alv-petosten muoto on nk. karusellipetos, jollaisia käännetyn alv-velvollisuuden mekanismilla pyritään ehkäisemään.

3.2

ETSK pitää siksi myönteisenä asianmukaisten mekanismien käyttöönottoa veropetosten vähentämiseksi. Se huomauttaa kuitenkin, että kaikkien EU:n yhtenäisestä alv-järjestelmästä tehtävien poikkeusten olisi oltava tilapäisiä ja oikeasuhteisia ja niitä olisi arvioitava asianmukaisesti mahdollisten kielteisten sisämarkkinavaikutusten määrittämiseksi. Tämä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon, että komission säädösehdotuksen perustana oleva perussopimuksen 113 artikla antaa mahdollisuuden toteuttaa yhdenmukaistamistoimenpiteiden muodossa verotustoimia, joiden tavoitteena on taata sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja varmistaa, ettei kilpailu vääristy.

3.3

Ehdotetut toimenpiteet eivät kaiken kaikkiaan saisi vaikuttaa kielteisesti alv-toimintasuunnitelmassa asetettuihin tavoitteisiin eivätkä haitata tai viivästyttää suunnitelman kattavaa ja oikea-aikaista toteuttamista. Nyt on aika ottaa laadullinen edistysaskel (harppaus uudelle tasolle) sisämarkkinoiden sekä työllisyyden, kasvun, investointien ja kilpailukyvyn edistämiseksi.

3.4

On myös tärkeää pyrkiä toteuttamaan toimintasuunnitelman kaikki osatekijät yhtenä kiinteänä kokonaisuutena, sillä tällöin leijonanosaan alv-petoksista pystytään puuttumaan kattavin keinoin.

3.5

Komission säädösehdotuksessa mainittu suhteellisuusperiaatteen noudattaminen on näin ollen varmistettava, ja on pohdittava asiaankuuluvalla tavalla erilaisia yhteensovitettavia yleiseen etuun liittyviä näkökohtia, kuten sitä, että yleisen edun mukaista on olla vaarantamatta kansallisten alv-järjestelmien yhdenmukaistamista, jotta sisämarkkinat saataisiin täysin vankalle pohjalle.

3.6

Edellä sanotun valossa on syytä panna merkille, että verovilpin torjuntapolitiikka verojen yhdenmukaistaminen mukaan luettuna kuuluu pitkälti jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että veroviranomaiset toimivat hyvin maakohtaisesti. Sekä ongelman tilastointi että vilpin ja sen torjunnan käytännöt ja muodot ovat samoin hyvin maasidonnaisia.

3.7

Tästä näkökulmasta verovilpin vastaisen mekanismin käyttöönotto jäsenvaltiossa ja poikkeaminen EU:n säännöistä sopivat yhteen jäsenvaltioiden hallituksille veropetosten torjunnassa uskottujen tehtävien ja aseman kanssa. Komission ehdotus on tässä suhteessa toissijaisuusperiaatteen mukainen, sillä se sallii jäsenvaltioiden ryhtyä kansallisen tason toimiin laittoman toiminnan torjumiseksi verotuksen alalla.

3.8

ETSK huomauttaa kuitenkin kansallisella tasolla tapahtuvan veropetosten torjunnan edellyttävän, että kaikki jäsenvaltiot kantavat täyden vastuun omien verojärjestelmiensä toiminnasta ja että ne luovat alv-petosten torjumiseksi välineitä, jotka eivät haittaa muiden jäsenvaltioiden verojärjestelmien toimintaa tai vaikuta siihen.

3.9

Komission ehdotukseen sisältyvä käännetyn verovelvollisuuden mekanismin muotoinen poikkeus ei ole yleisesti vaan tietyin edellytyksin sovellettava toimenpide. Jäsenvaltiot voivat pyytää kyseisen poikkeuksen soveltamista tietyin edellytyksin, mutta se on täysin vapaaehtoista.

3.10

Jäsenvaltiolla, joka pyytää käännetyn verovelvollisuuden mekanismin muodossa sovellettavaa poikkeusta, on oltava vähintään 5 prosenttiyksikköä EU:n mediaania suurempi alv-vaje. Kun otetaan huomioon, että EU:n mediaani on 14 prosenttia, 5 prosenttiyksikön lisäys siihen näyttäisi antavan riittävät ja vankat perusteet ottaa käyttöön poikkeustoimenpiteitä alv-vajeen pienentämiseksi (5).

3.11

Alustava näyttö vaikuttaisi tukevan myös sitä komission ehdotukseen sisältyvää säännöstä, että karusellipetosten osuuden on oltava suurempi kuin 25 prosenttia jäsenvaltion alv-vajeesta, kun tätä lukua verrataan EU:n keskiarvoon (24 prosenttia) (6).

3.12

ETSK kannattaa myös yleissäännöstä, jonka mukaan jäsenvaltiolla pitää olla ollut hallinnollisia ongelmia alv-petosten torjunnassa. Tämä ehto osoittaa nimittäin yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismin olevan tehokkain ja oikeasuhteinen menetelmä alv-vajeen pienentämistavoitteen saavuttamiseksi sekä EU:n että jäsenvaltioiden yleisen edun mukaisesti.

3.13

Käännetyn verovelvollisuuden mekanismia sovelletaan komission ehdotuksen mukaan liiketoimiin, joiden arvo on yli 10 000 euroa. Komitea pitää tätä de minimis -sääntöä hyväksyttävänä, kun otetaan huomioon erilaiset ja usein täysin vastakkaiset etunäkökohdat, jotka verovilppiä torjuttaessa, verojärjestelmiä yhdenmukaistettaessa ja verovelvollisuuksiin liittyvää hallinnollista taakkaa kevennettäessä on samanaikaisesti huomioitava.

4.1

Komission suorittama sääntelyn vaikutusten arviointi osoittaa, että yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismin käyttöönotto ei välttämättä poista kaikkia mahdollisia petostapauksia vaan saattaa päinvastoin synnyttää uudenlaisia petoksen muotoja tai johtaa petoksiin muualla kuin niissä jäsenvaltioissa, joissa niitä esiintyy nykyisin eniten. Komission olisikin seurattava asianmukaisesti yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismin toimivuutta ja pidätettävä itsellään valta puuttua asiaan, jos EU:n sisämarkkinoiden toimintaan kohdistuu haittavaikutuksia.

4.2

Jotta tässä lausunnossa tarkasteltava säädös toimisi asianmukaisesti ja jotta voidaan vähentää tarvetta ottaa tulevaisuudessa käyttöön vielä lisää poikkeuksia EU:n alv-järjestelmän vakiintuneista periaatteista ja säännöistä, yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismin soveltamista pyytävien jäsenvaltioiden olisi asetettava verovelvollisille nimenomaisia sähköisen laskutuksen vaatimuksia maksujen aukottoman jäljitettävyyden varmistamiseksi.

4.3

ETSK haluaakin korostaa tähän liittyen erityisesti sitä, että käännetyn verovelvollisuuden ja erissä maksamisen mekanismeja voidaan rajoittaa tai olla käyttämättä lainkaan, jos sähköistä laskutusta käytetään laajasti ja oikealla tavalla myyntitulojen varmentamisessa. Tällainen laskutusmenetelmä antaisi mahdollisuuden varmistaa alv-maksujen oikean suorittamisen reaaliaikaisesti, jolloin lukuisat verotussääntöjä noudattavat yritykset välttyisivät haitallisilta taloudellisilta heijastusvaikutuksilta.

4.4

Alv-petoksiin puuttuminen on kiistatta tavoite, johon on pyrittävä tarmokkaasti ja toteuttamalla jäsenvaltioissa asianmukaisia lainsäädännöllisiä toimenpiteitä. On kuitenkin syytä huomata, että käännetyn verovelvollisuuden mekanismien soveltaminen yritysten välisesti yksityisten toimijoiden välillä ja erissä maksamisen mekanismien soveltaminen yritysten ja julkishallintotahojen välillä saattaa olla erittäin epäedullista verotussääntöjä noudattaville yrityksille.

4.5

Komission laatima sääntelyn vaikutusten arviointi osoittaa ensinnäkin, että käännetyn verovelvollisuuden mekanismiin liittyvien säännösten noudattamisesta aiheutuu pk-yrityksille erittäin suuret kustannukset kotimaisten liiketoimien osalta ja vielä suuremmat kustannukset rajatylittävien liiketoimien osalta. Komission vaikutustenarvioinnin mukaan lisää käännetyn verovelvollisuuden mekanismi säännösten noudattamisesta yrityksille aiheutuvia kustannuksia 43 prosenttia (7). Vaikka yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismista odotetaan koituvan vähemmän säännösten noudattamiseen liittyviä kustannuksia kuin tiettyyn alaan rajoitetusta käännetystä verovelvollisuudesta, tämä osoittaa silti, että säännösten noudattamiskustannukset tulevat kasvamaan jyrkästi.

4.6

Tutkimukset (8) osoittavat myös, että käännetyn verovelvollisuuden ja erissä maksamisen mekanismit ovat, siellä missä niitä on tähän mennessä sovellettu, usein aiheuttaneet kassavirtaongelmia lukuisille verotussääntöjä noudattaville yrityksille.

4.7

Pyrkimykset torjua epärehellisten yritysten pienen joukon tekemiä veropetoksia ovat toisin sanoen aiheuttaneet suuria operatiivisia ongelmia veroja kuuliaisesti maksaville talouden toimijoille, jotka luovat työpaikkoja ja vaurautta sisämarkkinoille.

4.8

ETSK muistuttaakin komissiota ja jäsenvaltioita siitä, että komission ehdotuksessa ja eri valtioiden oikeusjärjestelmissä on pidettävä kiinni suhteellisuusperiaatteesta ja varmistettava, että toteutettavat toimenpiteet ovat oikeassa suhteessa tarpeeseen torjua alv-petoksia ja että sisämarkkinoille ei aiheuteta vahinkoa. Valittujen ratkaisujen avulla tulee samaisen periaatteen mukaisesti myös puuttua laittomaan toimintaan sälyttämättä kuitenkaan kohtuutonta ja suhteetonta taakkaa rehellisille yrityksille, etenkään pk-yrityksille.

4.9

Edellä esitetyt seikat puoltavat nekin sitä, että yleisen mekanismin tulee olla luonteeltaan tilapäinen. Muuten joudumme todistamaan hallinnollisen taakan yletöntä lisääntymistä etenkin pk-yrityksissä ja samalla EU:n sisämarkkinoiden dynamiikan häiriytymistä, sillä vakavana vaarana on, että eri jäsenvaltioissa sijaitsevien yritysten kassavirtatapahtumat eriytyvät.

31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/56

Esittelijä:

Marjolijn BULK

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti karsinogeenidirektiivin tarkistamisprosessin käynnistämiseen ja on halukas osallistumaan tähän tärkeään keskusteluun.

1.2

ETSK kehottaa komissiota suorittamaan vaikutustenarvioinnin karsinogeeni- ja mutageenidirektiivin soveltamisalan mahdollisesta laajentamisesta siten, että siihen sisällytetään myös lisääntymistoksiset aineet.

1.3

Komitea suosittaa painokkaasti, että direktiiviin tehtävissä tarkistuksissa ja vuonna 2018 tehtäväksi suunnitelluissa muutoksissa kiinnitetään enemmän huomiota naisten altistumiseen työssä karsinogeeneille.

1.4

ETSK katsoo, että komission on tärkeää pyrkiä yhdessä työmarkkinaosapuolten, jäsenvaltioiden ja muiden sidosryhmien kanssa parantamaan yhteisiä menetelmiä työssä tapahtuvan altistumisen sitovien raja-arvojen vahvistamiseksi direktiivissä.

1.5

Sitovat raja-arvot on määriteltävä tieteellisen ja tilastollisen näytön perusteella ottaen huomioon esimerkiksi toteuttamiskelpoisuus ja altistumistasojen mittaamismahdollisuudet. Alankomaissa ja Saksassa käytössä oleva riskiperusteinen lähestymistapa auttaa määrittelemään sitovat raja-arvot siten, että riskitaso huomioidaan ensisijaisena määräävänä tekijänä pyrittäessä eri osapuolten väliseen sovitteluratkaisuun.

1.6

ETSK pitää välttämättömänä käynnistää ohjelmia, joiden avulla kaikille henkilöille, jotka ovat altistuneet karsinogeeneille työpaikalla, järjestetään elinikäinen terveydentilan seuranta kansallisen sosiaaliturvan tai julkisen terveydenhuoltojärjestelmän puitteissa.

1.7

ETSK korostaa, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että työsuojelutarkastuksia tekevillä tahoilla on riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit tehtäviensä hoitamiseksi, jotta työntekijöitä voidaan suojella nykyistä paremmin karsinogeeneiltä, mutageeneiltä ja lisääntymistoksisilta aineilta (CMR-aineilta) työssä.

1.8

ETSK puoltaa Euroopan tason työmarkkinaosapuolten yhteistä kantaa ja suosittaa työssä tapahtuvan altistumisen sitovan raja-arvon vahvistamista formaldehydille.

1.9

ETSK suosittaa, että komissio ottaisi dieselmoottorien pakokaasujen oikeudellista määritelmää laatiessaan huomioon työperäisen altistuksen raja-arvoja käsittelevän tiedekomitean SCOEL:n näitä pakokaasuja koskevien selvitysten tulokset.

2.1

Syöpä on yleisin työoloista johtuva kuolinsyy. EU:ssa tapahtui vuonna 2013 arviolta 1 314 000 syöpäkuolemaa, ja yli 100 000 kuolemantapausta johtui työperäisestä syövästä. Se on yleisin työperäisten kuolemantapausten aiheuttaja EU:ssa. Unionissa altistuu karsinogeeneille työpaikalla parisenkymmentä miljoonaa työntekijää. Alankomaiden kansanterveys- ja ympäristöinstituutin (RIVM) vuonna 2015 julkaisemassa tutkimuksessa (1) arvioidaan, että työperäisistä syövistä aiheutuu vuosittain 334 miljardin euron kustannukset.

2.2

Työperäistä syöpää käsitellään useissa työntekijöiden suojeluun liittyvissä direktiiveissä. Vuonna 1989 annetun puitedirektiivin (2) sisältämät yleisvelvoitteet koskevat kaikkia riskejä, ja yleiset toimenpiteet, jotka työpaikoilla on toteutettava, pohjautuvat näihin velvoitteisiin. Kemiallisia tekijöitä koskevaa direktiiviä (3) sovelletaan kaikkiin vaarallisiin kemikaaleihin. Asbestidirektiivissä (4) kiinnitetään huomio eräisiin asbestiperäisten sairauksien ennaltaehkäisyyn liittyviin erityistarpeisiin. Tärkein aihekohtainen säädös on vuonna 1990 annettu karsinogeenidirektiivi.

2.3

Karsinogeeni- ja mutageenidirektiivissä asetetaan yleiset vähimmäisvaatimukset. Työnantajien on määriteltävä ja arvioitava riskit ja ehkäistävä altistuminen, jos vaaraa aiheutuu. Prosessi tai kemiallinen tekijä on korvattava vaarattomalla tai vähemmän vaarallisella, jos se on teknisesti mahdollista. Jos kemiallisia karsinogeeneja ei ole teknisesti mahdollista korvata, niitä on altistumisen ehkäisemiseksi valmistettava ja käytettävä suljetussa järjestelmässä – jälleen niin pitkälle kuin se on teknisesti mahdollista. Jos korvaaminen sinänsä ei ole teknisesti mahdollista, työntekijöiden altistumisen taso on vähennettävä niin pieneksi kuin teknisesti mahdollista.

2.4

Näiden yleisten vähimmäisvaatimusten asettamisen lisäksi direktiivissä todetaan, että tiettyjä karsinogeenejä ja mutageenejä koskevat työperäisen altistuksen raja-arvot ovat olennainen osa työsuojelujärjestelyjä. Tiettyjä kemiallisia tekijöitä koskevat konkreettiset työssä tapahtuvan altistumisen sitovat raja-arvot määritetään karsinogeeni- ja mutageenidirektiivin liitteessä III. Tällä hetkellä liitteessä on määritetty työssä tapahtuvan altistumisen sitovat raja-arvot vain kolmelle aineelle tai prosesseihin liittyvälle altistukselle. Nämä sitovat raja-arvot kattavat vain pienen osan työntekijöistä, jotka altistuvat CMR-aineille.

2.5

Euroopan komissio ilmoitti vuonna 2016, että karsinogeeni- ja mutageenidirektiiviä tullaan tarkistamaan kolmessa vaiheessa. Se hyväksyi saman vuoden toukokuussa ensimmäisen ehdotuksen, joka on nyt Euroopan parlamentin ja ministerineuvoston käsiteltävänä. Toinen ehdotus annettiin tammikuussa 2017, ja kolmas on määrä antaa vuonna 2018.

2.6

Karsinogeeni- ja mutageenidirektiivin tarkistaminen on jatkuva prosessi. Ensimmäisessä ehdotuksessa tarkistettiin kahta aiemmin vahvistettua työssä tapahtuvan altistumisen sitovaa raja-arvoa ja hyväksyttiin yksitoista uutta. Marita Ulvskogin laatimassa mietinnössä (5) Euroopan parlamentti ilmaisi kannattavansa karsinogeeni- ja mutageenidirektiivin tarkistamista ja kehotti muun muassa sisällyttämään sen soveltamisalaan myös lisääntymiselle vaaralliset aineet, tiukentamaan työssä tapahtuvan altistuksen raja-arvoja kuuden aineen osalta ja asettamaan siirtymäajan raja-arvon, jotta työnantajat saisivat lisää aikaa täytäntöönpanoon. Euroopan parlamentti tähdensi myös, että direktiivin 2004/37/EY liitteeseen III vuosina 2017 ja 2018 tehtävien tarkistusten yhteydessä siihen olisi lisättävä muun muassa sellaisia aineita, seoksia ja menetelmiä kuin dieselmoottorien pakokaasut, formaldehydi, kadmium ja kadmiumyhdisteet, beryllium ja berylliumyhdisteet, nikkeliyhdisteet, arseeni ja arseeniyhdisteet sekä akrylonitriili. Poliittisten ryhmien hyvin suuri enemmistö kannatti Euroopan parlamentin ehdottamaa kompromissia.

2.7

Toisen ehdotuksen päätavoitteena on vahvistaa viisi uutta työssä tapahtuvan altistumisen sitovaa raja-arvoa. Vaikka kompleksiset polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH) seokset ja käytetyt moottoriöljyt mainitaan liitteessä, jossa määritellään direktiivin soveltamisala, näille kahdelle karsinogeenille ei ole asetettu raja-arvoja. Komissio päätti tekemänsä analyysin perusteella, että viiden karsinogeenin (6) osalta ei ole tällä erää syytä ryhtyä toimiin.

3.1

Ehdotuksen kohteena olevan direktiivin soveltamisalaan kuuluvat tällä hetkellä vain karsinogeenit ja mutageenit; direktiivin mahdollista laajentamista siten, että se kattaisi myös lisääntymistoksiset aineet, olisi harkittava. Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto on todennut näin: ”Työssä altistumisen vaikutukset miesten ja naisten lisääntymiselimiin voivat ilmetä sukupuolihormonien tason muutoksina, sukupuolisen halukkuuden ja potenssin heikkenemisenä, kuukautishäiriöinä, ennenaikaisina vaihdevuosina, kuukautisten alkamisen viivästymisenä, munasarjojen toimintahäiriöinä, siemennesteen laadun huononemisena sekä miesten ja naisten hedelmällisyyden heikkenemisenä. Myrkyllisille aineille altistuminen voi aiheuttaa suoria soluvahinkoja kehittymässä olevissa siittiöissä ja munasoluissa. Äidin altistuminen raskauden aikana saattaa häiritä sikiön kehitystä – –. Myrkyllisille aineille altistuminen voi saada aikaan monia laaja-alaisia vaikutuksia, joista esimerkkeinä mainittakoon sikiön kuolema, kohdunsisäisen kasvun hidastuma, ennenaikainen syntymä, synnynnäiset häiriöt, lapsen kuolema synnytyksen jälkeen, kognitiivisen kehityksen häiriöt, immunologisen herkkyyden muutokset ja lapsuusiän syöpä. Äidin altistuminen kemikaaleille työssä saattaa myös johtaa hänen rintamaitonsa kontaminoitumiseen. Eräät hormonihäiritsijöiksi kutsutut hormonitoimintaan vaikuttavat kemikaalit voivat muuttaa sisäeritysjärjestelmän toimintaa ja aiheuttaa siten lisääntymistä haittaavia vaikutuksia: esimerkiksi johtaa miehillä siemennesteen heikkoon laatuun ja lisääntymiskudosten vaurioihin ja aiheuttaa naisilla gynekologisia sairauksia.”

3.1.1

REACH-järjestelmässä ja useissa tiettyä alaa (kosmeettiset valmisteet, biosidit ja torjunta-aineet) koskevissa säädöksissä CMR-aineita käsitellään erityistä huolta aiheuttavien aineiden kategorian puitteissa. Näillä aineilla on joitakin yhteisiä piirteitä, kuten akuutti vaikutus terveyteen, riskien hahmottamisen vaikeus (koska altistumisen seuraukset ilmenevät usein vasta pitkän latenssiajan päästä), riskien hallinnan vaikeus ja nk. cocktail-vaikutukseen eli kahdelle tai useammalle eri aineelle tai prosessille altistumiseen liittyvät ongelmat. Useiden jäsenvaltioiden lainsäädännössä on omaksuttu tällainen lähestymistapa valtakunnallisen tason työmarkkinaosapuolten tuella. ETSK kehottaa komissiota suorittamaan vaikutustenarvioinnin karsinogeeni- ja mutageenidirektiivin soveltamisalan mahdollisesta laajentamisesta siten, että siihen sisällytetään myös lisääntymistoksiset aineet.

3.2

Työperäisten syöpien torjuntaa koskevassa EU:n strategiassa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota naisiin.

3.2.1

Altistumistavat ja syöpien esiintymispaikat saattavat olla miehillä ja naisilla erilaisia. Esimerkiksi rintasyöpä on miehillä erittäin harvinainen sairaus mutta naisten yleisin syöpälaji. Rintasyövän syntyyn saattavat vaikuttaa monenlaiset työssä tapahtuvat altistukset.

3.2.2

Komitea vetoaa voimakkaasti komissioon, jotta se tarkastelisi työssä tapahtuvaa naisten karsinogeenialtistusta nykyistä järjestelmällisemmin vuodeksi 2018 suunniteltujen direktiivin tarkistuksen ja muutosten yhteydessä. Monilla naisvaltaisvaltaisilla toimialoilla (terveydenhuolto, siivous, kampaamoala jne.) tapahtuu syöpää aiheuttaville aineille altistumista, joka jää huomiotta. Tarvitaan kriteerejä sellaisten hormonihäiritsijöiden yksilöimiseksi ja luokittelemiseksi, jotka myötävaikuttavat eräiden syöpien syntyyn. Terveydenhuoltoalalla pitäisi tiukentaa sytostaattivalmisteiden (kemoterapia-aineiden) käyttöön liittyviä ennaltaehkäisytoimia. Vaikka ionisoiva säteily ei kuulu käsillä olevan lausunnon aihepiiriin, ETSK korostaa painokkaasti tarvetta tiukentaa muita direktiivejä, erityisesti direktiiviä 2013/59/Euratom.

3.3

Sidosryhmien keskuudessa vallitsee laaja yhteisymmärrys työssä tapahtuvan altistumisen sitovien raja-arvojen roolista ja merkityksestä. Sitovat raja-arvot ovat tärkeitä, koska ne auttavat pienentämään riskiä, vaikka turvallista altistustasoa ei olisikaan. Raja-arvot on asetettava asianmukaiselle tasolle ottaen huomioon tieteellinen näyttö ja toteuttamiskelpoisuuteen liittyvät näkökohdat.

3.3.1

EU:ssa ei kuitenkaan ole yhdenmukaisia menetelmiä työssä tapahtuvan altistumisen sitovien raja-arvojen määrittämiseksi. Komissio toimii tällä hetkellä tapauskohtaisesti. Avoimuudessa ja johdonmukaisuudessa olisi useimmiten parantamisen varaa. Jotkin raja-arvot ovat hyviä, kun taas toiset eivät tarjoa riittävää suojaa. ETSK:n mielestä tavoitetason on oltava edessä olevan haasteen mukainen, kun on kyse terveydestä ja ihmisten elämästä.

3.3.2

Lisäksi jäsenvaltiot noudattavat erilaisia lähestymistapoja. Toiset niistä ovat määrittäneet työssä tapahtuvan altistumisen sitovia raja-arvoja yli sadalle eri CMR-aineelle ja toiset alle kymmenelle. Raja-arvot saattavat vaihdella maasta toiseen. Yrityksillä on tällöin vaikeuksia toimia eri maissa, joiden noudattamat normit vaihtelevat, ja tuloksena voi toisinaan olla epäreilu kilpailu.

3.3.3

ETSK pitää näin ollen tärkeänä, että komissio määrittelee menetelmät työssä tapahtuvan altistumisen sitovien raja-arvojen vahvistamiseksi karsinogeeni- ja mutageenidirektiivissä. Prosessiin olisi sisällyttävä laaja työmarkkinaosapuolten, jäsenvaltioiden ja muiden, myös kansalaisjärjestöjen, kuuleminen. Jäsenvaltioissa kertynyt kokemus auttaa hyvien käytäntöjen määrittelyssä. ETSK katsoo, että erityisesti olisi pohdittava seuraavia kahta tekijää:

3.3.3.1

Ensiksikin on varmistettava työssä tapahtuvan altistumisen sitovien raja-arvojen johdonmukaisuus, jotta vältytään sellaiselta tilanteelta, että tietyille aineille altistuvilla työntekijöillä olisi huomattavasti suurempi syöpäriski kuin muille aineille altistuvilla työntekijöillä. Saksassa ja Alankomaissa työmarkkinaosapuolten keskuudessa kannatetaan riskiperusteista lähestymistapaa. Tämä auttaa määrittämään sitovat raja-arvot siten, että riskitaso huomioidaan ensisijaisena määräävänä tekijänä pyrittäessä eri osapuolten väliseen sovitteluratkaisuun.

3.3.3.2

Toiseksi työssä tapahtuvan altistumisen sitovat raja-arvot on määritettävä tieteellisen näytön perusteella. Niissä tulee ottaa huomioon esimerkiksi toteuttamiskelpoisuus ja altistumistasojen mittaamismahdollisuudet. Jotta työnantajien olisi helpompi asettaa soveltamansa ennaltaehkäisevät toimenpiteet tärkeysjärjestykseen, raja-arvojen yhteydessä olisi mainittava selkeästi altistustasoon liittyvän riskin suuruus.

3.4

Altistumisen ja syövän puhkeamisen välillä on useimmissa tapauksissa pitkä latenssiaika. ETSK pitääkin välttämättömänä, että altistuneita tai altistumisvaarassa olevia työntekijöitä suojellaan tarjoamalla kaikille altistuneille työntekijöille elinikäinen terveydentilan seuranta kansallisen sosiaaliturvan tai julkisen terveydenhuoltojärjestelmän puitteissa.

3.5

ETSK kehottaa panostamaan nykyistä enemmän tieteelliseen ja tilastolliseen tutkimukseen. Työperäisiä syöpiä voivat aiheuttaa myös stressi, esim. vuorotyön kaltaiset työn organisointiin liittyvät tekijät yms. Lisää huomiota ja rahoitusta olisi kohdistettava samanaikaisen eri tekijöille altistumisen seurausten ja mahdollisten yhteisvaikutusten tutkimiseen. Kyse voi olla kemikaaleista ja biologisista tai fyysisistä tekijöistä, kemikaaleista ja työn organisointiin liittyvistä seikoista jne.

3.6

ETSK painottaa, että yksi tärkeimmistä tehtävistä työntekijöiden suojelemiseksi CMR-aineilta työpaikalla on karsinogeeni- ja mutageenidirektiivin täytäntöönpanon ja soveltamisen nykyistä tiukempi valvonta. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että työsuojelutarkastuksia tekevillä tahoilla on riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit tehtäviensä hoitamiseksi, ja samanaikaisesti autettava yrityksiä, etenkin pk-yrityksiä, noudattamaan näitä uusia säännöksiä. Jäsenvaltioiden pitäisi tehostaa yhteistyötään Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston kanssa, sillä se on kehittänyt erilaisia välineitä, joiden avulla voidaan parantaa työpaikoilla toteutettavien ennaltaehkäisevien toimien laatua. Yksi niistä on vuorovaikutteinen riskinarvioinnin verkkotyökalu (OIRA) – verkkoalusta, jota käyttäen voidaan luoda helposti ja vakiomuodossa alakohtaisia riskinarviointityökaluja millä tahansa kielellä.

4.1

Toisessa karsinogeeni- ja mutageenidirektiiviä koskevassa ehdotuksessa esitetään työssä tapahtuvan altistumisen sitova raja-arvo viidelle uudelle syöpää aiheuttavalle aineelle.

4.1.1

Epikloorihydriini (ECH) on kynnysarvoton karsinogeeni. Sille altistuu EU:ssa 43 813 työntekijää. Komissio ehdottaa, että työssä tapahtuvan altistumisen sitovaksi raja-arvoksi asetetaan 1,9 mg/m3. Viidentoista jäsenvaltion tulee ottaa käyttöön (7) työperäisen altistuksen raja-arvo tai laskea (8) se tasolle 1,9 mg/m3. Arvioiden mukaan noin 69 prosenttia altistuvista työntekijöistä työskentelee kyseisissä 15 jäsenvaltiossa ja hyötyisi näin ollen oikeudellisen suojelun kohentumisesta sitovan raja-arvon käyttöönoton myötä. ETSK katsoo, että ehdotettu raja-arvo vähentäisi omalta osaltaan työperäisten syöpien aiheuttamaa rasitetta.

4.1.2

Eteenidibromidi (EDB) on kynnysarvoton, genotoksinen karsinogeeni. Arvioiden mukaan EU:ssa alle 8 000 työntekijää altistuu mahdollisesti 1,2-dibromietaanille. Komissio ehdottaa, että työssä tapahtuvan altistumisen sitovaksi raja-arvoksi asetetaan 0,8 mg/m3 (0,1 ppm). Kahdenkymmenen jäsenvaltion tulee ottaa käyttöön (11) työperäisen altistuksen raja-arvo tai laskea (9) se tasolle 0,8 mg/m3. Arvioiden mukaan 81 prosenttia altistuvista työntekijöistä työskentelee kyseisissä 20 jäsenvaltiossa ja hyötyisi näin ollen oikeudellisen suojelun kohentumisesta sitovan raja-arvon käyttöönoton myötä. Yrityksille (mm. mikro- ja pienyrityksille) aiheutuvien lisäkustannusten odotetaan olevan hyvin pieniä. ETSK katsoo, että ehdotettu raja-arvo vähentäisi omalta osaltaan työperäisten syöpien aiheuttamaa rasitetta.

4.1.3

Eteenidikloridi (EDC) on luokiteltu CLP-asetuksen mukaisesti kategoriaan 1B kuuluvaksi syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Euroopassa sille mahdollisesti altistuvia työntekijöitä on alle 3 000 (7). Komissio ehdottaa, että työssä tapahtuvan altistumisen sitovaksi raja-arvoksi asetetaan 8,2 mg/m3 (2 ppm). Kahdenkymmenenkolmen jäsenvaltion tulee ottaa käyttöön (5) työperäisen altistuksen raja-arvo tai laskea (18) se tasolle 2 ppm, joten suuren osan altistuvista työntekijöistä odotetaan pääsevän hyötymään oikeudellisen suojelun kohentumisesta. ETSK katsoo, että ehdotettu raja-arvo vähentäisi omalta osaltaan työperäisten syöpien aiheuttamaa rasitetta.

4.1.4

4,4'-Metyleenidianiliini (MDA) on genotoksinen karsinogeeni. Noin 70–140 ihmisen arvioidaan altistuvan ilmassa olevalle MDA:lle kemianteollisuudessa. Ihon kautta altistuvien ihmisten määrä on huomattavasti suurempi, arviolta 390 000 – 3,9 miljoonaa työntekijää (8). Komissio ehdottaa, että työssä tapahtuvan altistumisen sitovaksi raja-arvoksi asetetaan 0,08 mg/m3. Kahdenkymmenenkolmen jäsenvaltion on otettava käyttöön (12) työperäisen altistuksen raja-arvo tai laskettava (11) se tasolle 0,08 mg/m3. ETSK katsoo, että ehdotettu raja-arvo vähentäisi omalta osaltaan työperäisten syöpien aiheuttamaa rasitetta.

4.1.5

Trikloorieteeni (TCE) on Kansainvälisen syöväntutkimuslaitoksen (IARC) kategoriaan 2A luokittelema ja EU:ssa CLP-asetuksen mukaisesti kategoriaan 1B luokiteltu syöpää aiheuttava aine. EU:ssa sille mahdollisesti altistuvia työntekijöitä on arviolta 74 000. Komissio ehdottaa, että työssä tapahtuvan altistumisen sitovaksi raja-arvoksi asetetaan 54,7 mg/m3 (10 ppm) ja lyhytaikaisen altistumisen raja-arvoksi 164,1 mg/m3 (30 ppm). Kahdestakymmenestäkahdesta jäsenvaltiosta, joilla on jo sitova raja-arvo trikloorieteenille, kuusitoista on myös vahvistanut lyhytaikaisen altistumisen raja-arvon. Seitsemäntoista jäsenvaltion on otettava käyttöön (6) työssä tapahtuvan altistumisen sitova raja-arvo tai laskettava (11) se tasolle 54,7 mg/m3 (10 ppm). Arvioiden mukaan lähes 74 prosenttia altistuvista työntekijöistä työskentelee kyseisissä 17 jäsenvaltiossa ja hyötyisi näin ollen oikeudellisen suojelun kohentumisesta työperäisen altistuksen raja-arvon käyttöönoton myötä. ETSK huomauttaa, että muutamissa jäsenvaltioissa on otettu trikloorieteenille käyttöön matalampi työssä tapahtuvan altistumisen sitova raja-arvo ja työnantajajärjestöt ja ammattiliitot kannattavat tätä. EU-tasolla olisi harkittava matalampaa raja-arvoa työperäisten syöpien aiheuttaman rasitteen vähentämiseksi.

4.2

Vaikka kompleksiset polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH) seokset ja käytetyt moottoriöljyt mainitaan liitteessä, jossa määritellään direktiivin soveltamisala, näille kahdelle karsinogeenille ei ole asetettu raja-arvoja.

4.2.1

Bentso[a]pyreeniä sisältävät kompleksiset polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH) seokset indikaattorina. PAH on laaja orgaanisten yhdisteiden ryhmä. ETSK katsoo, että ehdotettu toimenpide vähentäisi omalta osaltaan työperäisten syöpien aiheuttamaa rasitetta.

4.2.2

Mineraaliöljyt käytettyinä moottoriöljyinä. Altistuminen mineraaliöljyille käytettyinä moottoriöljyinä saattaa aiheuttaa ihosyöpää. Altistuvia työntekijöitä arvioidaan olevan miljoona, lähinnä moottoriajoneuvojen huolto- ja korjaustehtävissä. ETSK katsoo, että ehdotettu toimenpide vähentäisi omalta osaltaan työperäisten syöpien aiheuttamaa rasitetta.

5.1

Formaldehydi (FA). Komissio ei ole ehdottanut formaldehydille työssä tapahtuvan altistumisen sitovaa raja-arvoa. IARC totesi vuonna 2009, että on saatu riittävästi näyttöä siitä, että formaldehydillä on syy-yhteys myelooiseen leukemiaan ihmisissä. Formaldehydistä saatavilla olevien tietojen perusteella voidaan määrittää terveysperusteinen työssä tapahtuvan altistumisen raja-arvo, kahdeksan tunnin aikapainotettu keskiarvo (TWA) ja lyhytaikaisen altistumisen raja-arvo. SCOEL:n mukaan työssä tapahtuvan altistumisen raja-arvo on saatavilla olevien tietojen perusteella 0,3 ppm (8h TWA) ja lyhytaikaisen altistumisen raja-arvo 0,6 ppm. Työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antava komitea (ACSHW) on näin ollen päättänyt suositella komissiolle tätä raja-arvoa. Euroopan tason työmarkkinaosapuolet pyysivät vuonna 2016 komissiota lisäämään säädökseen SCOEL:n ehdottamat terveysperusteiset raja-arvot tätä kemikaalia koskevana työssä tapahtuvan altistumisen sitovana raja-arvona (9). ETSK puoltaa tätä yhteistä kantaa ja katsoo, että työssä tapahtuvan altistumisen sitova raja-arvo olisi vahvistettava.

5.2

Dieselmoottorien pakokaasut (DEE). IARC luokitteli vuonna 2012 kaikki dieselmoottorien pakokaasupäästöt kategoriaan 1 kuuluviksi syöpää aiheuttaviksi aineiksi (aineet, joiden tiedetään aiheuttavan syöpää ihmiselle). Komission mukaan Euroopan unionissa yli kolme miljoonaa työntekijää altistuu työpaikallaan dieselmoottorien pakokaasuille. Näille höyryille ainakin jossain vaiheessa työuraansa altistuneiden työntekijöiden kokonaismäärä oli vuonna 2010 kaksitoista miljoonaa, ja määrä saattaa nousta 20 miljoonaan vuoteen 2060 mennessä. Komission laatimassa vaikutustenarvioinnissa todetaan, että dieselmoottorien pakokaasuille altistumisen kieltävän lainsäädännön puuttuminen johtanee EU:ssa 230 000 kuolemantapaukseen vuosina 2010–2069.

5.2.1

Komission tärkeimpänä perusteluna sille, että näitä pakokaasuja ei kirjata karsinogeeni- ja mutageenidirektiivin liitteisiin I tai III, on se, että uusien ja vanhojen moottorien erottamiseksi toisistaan olisi vaikea löytää oikeudellista määritelmää. ETSK:n näkemyksen mukaan direktiivin tarkoituksena ei ole määritellä teknisiä standardeja moottoreille vaan laatia tieteellisen näytön ja IARC:n arvion perusteella oikeudellinen määritelmä dieselmoottorien pakokaasuille karsinogeenisenä prosessina. Työntekijät saattavat altistua työpaikalla useiden dieselmoottorien pakokaasuhöyryille siten, että eri altistusnormien edellytykset täyttyvät. Altistuksen luonteen määrittelyyn vaikuttavat keskeisesti myös muut tekijät, kuten moottorien palamislämpötilat, huolto ja puhdistus. Voitaisiin määrittää työssä tapahtuvan altistumisen sitova raja-arvo, jossa otetaan huomioon alkuainemuodossa olevan hiilen (EC) pitoisuus ilmassa. ETSK katsoo, että seuraava SCOEL:n selvitysten tulos olisi otettava huomioon: ”Vaikka toksikologiset tiedot tukevat kynnysarvon asettamista (mahdollisesti 0,02 mg DEP/m3 [DEP = dieselpakokaasun hiukkanen] tai sitä alempi, joka vastaa tasoa 0,015 mg EC/m3), epidemiologisten tietojen perusteella syöpäriskit ovat merkittäviä jo näillä tai pienemmillä altistustasoilla. Tällä hetkellä saatavilla olevien tietojen ja analyysien perusteella ei näin ollen voida määrittää työperäisen altistuksen raja-arvoa, joka suojelisi työntekijöitä asianmukaisesti. Sekä toksikologisten tietojen että ihmisiä koskevien epidemiologisten tietojen keräämistä ja arvioimista jatketaan kuitenkin edelleen” (10).

31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/62