Euroopan unionin C 224/2014

15.7.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

C 224/1

EUROOPAN KESKUSPANKIN LAUSUNTO,

annettu 5 päivänä helmikuuta 2014,

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2013/36/EU ja 2009/110/EY muuttamisesta ja direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta

(CON/2014/9)

2014/C 224/01

Johdanto ja oikeusperusta

Euroopan keskuspankki (EKP) vastaanotti 31 päivänä lokakuuta 2013 neuvostolta pyynnön antaa lausunto ehdotuksesta direktiiviksi maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2013/36/EU ja 2009/110/EY muuttamisesta ja direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (1) (jäljempänä ’ehdotettu direktiivi’).

EKP:n toimivalta antaa lausunto perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 127 artiklan 4 kohtaan ja 282 artiklan 5 kohtaan, sillä ehdotettu direktiivi sisältää säännöksiä, jotka vaikuttavat Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) tehtävään edistää maksujärjestelmien moitteetonta toimintaa sekä sen rooliin myötävaikuttaa rahoitusjärjestelmän vakauteen liittyvän politiikan moitteettomaan harjoittamiseen perussopimuksen 127 artiklan 2 kohdan neljännen luetelmakohdan ja 127 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Tämän lausunnon on antanut EKP:n neuvosto Euroopan keskuspankin työjärjestyksen 17.5 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaisesti.

Yleiset huomautukset

Ehdotetulla direktiivillä, johon on sisällytetty ja jolla kumotaan direktiivi 2007/64/EY (2) (nk. maksupalveludirektiivi), pyritään auttamaan unionin laajuisten sähköisten maksujen markkinoiden lisäkehitystä, ja tarjotaan siten kuluttajille ja markkinaosapuolille täydet mahdollisuudet hyötyä sisämarkkinoista. Ehdotuksessa otetaan myös huomioon nopeasti kehittyvät vähittäismaksumarkkinat (muun muassa älypuhelinten välityksellä toimivien uusien maksuratkaisujen käyttöönotto ja sähköinen kaupankäynti). Nämä ehdotukset perustuvat komission laatimaan laajaan selontekoon nykyisestä maksupalveluympäristöstä. Tammikuussa 2012 komissio julkaisi ja käynnisti julkisen kuulemisen vihreällä kirjallaan yhdentyneistä eurooppalaisista markkinoista kortti-, verkko- ja mobiilimaksuille (3), johon myös EKP antoi oman vastauksensa (4). Sekä vihreää kirjaa koskevaan kuuleminen että komission omat tutkimukset ja selonteko maksupalveludirektiivistä osoittavat, että vähittäismaksupalvelujen markkinoiden ja teknologian viimeaikaiset innovaatiot asettavat sääntelyviranomaisille uusia haasteita, joihin ehdotuksilla on tarkoitus vastata.

Ehdotetulla direktiivillä tehdään lukuisia muutoksia nykyisen maksupalveludirektiivin mukaiseen järjestelmään ja laajennetaan sen soveltamisalaa maantieteellisen ulottuvuuden ja maksutapahtumien valuutan osalta. Siinä määritellään uudelleen ja muutetaan useita nykyisen maksupalveludirektiivin soveltamista koskevia poikkeuksia tiukentamalla niitä ja vaikeuttamalla niiden hyödyntämistä ja poistetaan muita poikkeuksia, joita ei enää tarvita. Siinä esimerkiksi muutetaan kaupallisia asiamiehiä koskevaa poikkeusta siten, että sitä sovelletaan vain joko maksajan tai maksunsaajan puolesta toimiviin kaupallisiin asiamiehiin. Siinä määritellään myös uudelleen nykyinen digitaalista sisältöä eli televiestintää koskeva poikkeus rajaamalla se tiukemmin ja poistetaan maksupalveludirektiivistä riippumattomien pankkiautomaattipalvelujen tarjoajien tarjoamia pankkiautomaattipalveluita koskeva poikkeus. Merkittävintä on maksupalveludirektiivin mukaisen järjestelmän laajentaminen koskemaan uusia palveluita ja niiden tarjoajia eli niin sanottuja kolmansia maksupalveluntarjoajia, joiden liiketoimintana on tarjota maksutileille pääsyyn perustuvia palveluja, kuten maksutoimeksianto- tai tilitietopalveluita, mutta joiden hallussa ei yleensä ole asiakkaiden varoja (5). Siinä myös kielletään kauppiaiden käytäntö määrätä lisämaksuja korteista, joihin sovelletaan säänneltyä toimitusmaksua, jotta korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavia toimitusmaksuja koskevaan ehdotettuun asetukseen perustuville toimitusmaksuille voidaan asettaa enimmäistaso (6). Siinä muutetaan lisäksi lukuisia tärkeitä nykyjärjestelmän osia – kuten esimerkiksi suojaamista koskevia vaatimuksia, poikkeuksen edellytyksiä sekä maksupalveluntarjoajan ja maksajan vastuuta oikeudettomista maksutapahtumista – kyseisten säännösten yhdenmukaistamiseksi, tasapuolisempien toimintaedellytysten luomiseksi ja oikeusvarmuuden parantamiseksi (7). Ehdotetun direktiivin yleisenä tarkoituksena on tarjota kuluttajille parempi suoja petosten, mahdollisten väärinkäytösten ja muiden maksupalvelujen turvallisuuteen liittyvien poikkeamien varalle. Siinä on useita säännöksiä, jotka edellyttävät Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) edistävän valvonnan yhdenmukaista ja johdonmukaista toimintaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (8) mukaisesti.

EKP tukee voimakkaasti ehdotetun direktiivin tavoitteita ja sisältöä. Se tukee erityisesti ehdotusta laajentaa nykyistä maksupalvelujen luetteloa siten, että siihen sisällytetään maksutoimeksiantopalvelut ja tilitietopalvelut keinona tukea innovointia ja kilpailua vähittäismaksujen alalla. Valvontaviranomaiset ja yleisvalvojat ovat keskustelleet laajasti kolmansien pääsystä maksutileille vähittäismaksujen turvallisuutta käsittelevän eurooppalaisen yhteistyöryhmän (European Forum on the Security of Retail Payments, jäljempänä ’SecuRe Pay Forum’) yhteydessä. Näiden keskustelujen keskeiset osat on otettu huomioon EKP:n muutosehdotuksissa.

EKP suhtautuu myönteisesti myös siihen, että a) on ehdotettu maksupalveluntarjoajia koskevien toiminnallisten vaatimusten ja turvallisuusvaatimusten yhdenmukaistamista ja parantamista, b) toimivaltaisten viranomaisten täytäntöönpanovaltuuksia on määrä vahvistaa ja c) joitakin maksupalveludirektiivin säännöksiä, joiden soveltamisessa jäsenvaltioilla on ollut tähän saakka huomattavasti harkintavaltaa, on määrä tiukentaa. Tämä harkinnanvaraisuus on johtanut huomattaviin eroihin sääntöjen soveltamisessa unionissa ja johtanut siten vähittäismaksumarkkinoiden pirstoutumiseen (9). EKP on ilmoittanut näkemyksensä jo aiemmin vihreää kirjaa koskevassa vastauksessaan (10) ja myös muissa yhteyksissä, kuten SecuRe Pay Forumilla. EKP on tyytyväinen myös siihen, että monet kyseisessä vastauksessa ja myös SecuRe Pay Forumilla annetuista suosituksista on sisällytetty ehdotettuun direktiiviin. EKP:llä on kuitenkin joitakin erityisiä kommentteja.

Erityiset huomautukset

1. Määritellyt termit

Ehdotetussa direktiivissä määritellyt termit (11) eivät ole juurikaan muuttuneet maksupalveludirektiivin termeistä, mutta niitä voitaisiin kuitenkin parantaa. Ehdotettuun direktiiviin olisi etenkin lisättävä maksuvälineiden myöntämisen ja maksutapahtumisen hyväksymisen määritelmät (12). Näin voitaisiin selkeyttää ehdotetun direktiivin liitettä I. Lisäksi maksutoimeksiantopalvelun (13) ja tilitietopalvelun (14) määritelmiä voitaisiin parantaa lisämuutoksella ja tilisiirron, rajatylittävän maksun ja kansallisen maksun määritelmät olisi lisättävä aukottomuussyistä.

2. Muut säännökset

2.1

Ehdotetussa direktiivissä säädetään soveltamisalan (15) osalta, että jos vain yksi maksutapahtuman maksupalveluntarjoajista sijaitsee unionissa, tilillepanon arvopäivää (16) ja maksupalveluehtojen avoimuutta ja tietojenantovaatimuksia koskevia säännöksiä sovelletaan niihin maksutapahtuman osiin, jotka toteutetaan unionissa (17). Tällaisissa tapauksissa olisi mahdollisuuksien mukaan sovellettava myös IV osastoa, joka koskee maksupalvelujen tarjoamiseen ja käyttöön liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, ja sitä olisi sovellettava yhdenvertaisesti kaikkien valuuttojen osalta.

2.2

Ehdotetussa direktiivissä ei ole säilytetty nykyiseen maksupalveludirektiiviin sisältyvää jäsenvaltioiden tai toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuutta ulottaa muuta liiketoimintaa kuin maksupalvelujen tarjontaa harjoittaviin maksulaitoksiin sovellettavat suojaamista koskevat vaatimukset koskemaan maksulaitoksia, jotka tarjoavat yksinomaan maksupalveluja (18). EKP ehdottaa, että maksulaitokset velvoitettaisiin turvaamaan maksupalvelunkäyttäjän varat asianmukaisesti suojaamista koskevilla vaatimuksilla riippumatta siitä, harjoittavatko kyseiset laitokset muuta liiketoimintaa kuin maksupalvelujen tarjoamista.

2.3	EKP pitää tehokkuussyistä hyvänä, että direktiivin noudattamista valvoisi vain yksi viranomainen, mutta on kuitenkin tietoinen siitä, että tämä saattaisi osoittautua käytännössä vaikeaksi kansallisten järjestelyjen välisten erojen vuoksi.

2.4

EKP ehdottaa lisäksi, että Europol lisättäisiin luetteloon viranomaisista, joiden kanssa maksupalveluja valvovat toimivaltaiset viranomaiset voivat vaihtaa tietoja (19), koska Europolilla on asiantuntemusta kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta, euron väärentämisen ja talousrikoksia varten tehdyn maksuvälineiden ja -palvelujen muun väärinkäytön torjunta mukaan luettuina.

2.5

Kun otetaan huomioon, että tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien on ehdotetun direktiivin liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettuja palveluja varten sallittava pääsy maksutileille, ja kun otetaan huomioon myös, että kolmansien palveluntarjoajien palveluita tarjotaan yleensä internetissä eli ne eivät rajoitu ainoastaan yhteen jäsenvaltioon, EKP ehdottaa turvallisuussyistä, että kolmansille palveluntarjoajille ei myönnettäisi 27 artiklan mukaisia poikkeuksia.

2.6

Direktiivin 2009/44/EY (20) (jäljempänä ’rahoitusvakuusjärjestelydirektiivi’) nojalla nimettyihin maksujärjestelmiin ei sovelleta ehdotetun direktiivin 29 artiklan 1 kohtaan sisältyvää sääntöä, jonka mukaan maksujärjestelmiin pääsyn on oltava objektiivista ja syrjimätöntä. Ehdotetun direktiivin 29 artiklan 2 kohdan viimeisessä alakohdassa todetaan kuitenkin, että jos nimetty maksujärjestelmä sallii pääsyn epäsuoran osallistumisen kautta, tällainen pääsy olisi tarjottava myös muille toimiluvan saaneille tai rekisteröidyille maksupalveluntarjoajille 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Rahoitusvakuusjärjestelydirektiivin 2 artiklan g kohdassa oleva epäsuoran osallistujan määritelmä ei nykyisin koske maksulaitoksia, joten EKP ehdottaa yhtenäisyyden ja oikeusvarmuuden takaamiseksi, että rahoitusvakuusjärjestelydirektiivissä olevaa epäsuoran osallistujan määritelmää muutetaan siten, että se kattaa myös maksupalveluntarjoajat.

2.7

Jotta turvallisuusvaatimukset ja asiakkaan suojelu voitaisiin yhdistää ajatukseen avoimesti tarjottavista maksutilipalveluista, EKP ehdottaa, että asiakkaat todennetaan asianmukaisesti vahvan asiakastunnistusjärjestelmän perusteella. Kolmannet palveluntarjoajat voisivat huolehtia tästä joko ohjaamalla maksaja uudelleen turvallisella tavalla tämän tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle tai antamalla omat henkilökohtaiset turvatekijänsä. Molemmat vaihtoehdot pitäisi sisällyttää maksutilille pääsyä koskevaan standardoituun eurooppalaiseen käyttöliittymään. Kyseisen käyttöliittymän olisi perustuttava avoimeen eurooppalaiseen standardiin ja annettava kaikille kolmansille palveluntarjoajille pääsy minkä tahansa maksupalveluntarjoajan ylläpitämälle tilille kaikkialla unionissa. EPV voisi määritellä standardin tiiviissä yhteistyössä EKP:n kanssa, ja siihen voisi sisältyä teknisiä ja toiminnollisia eritelmiä sekä niihin liittyviä menettelyitä. Kolmansien maksupalveluntarjoajien olisi lisäksi a) suojattava saamansa maksupalvelunkäyttäjien henkilökohtaiset turvatekijät, b) tunnistauduttava yksiselitteisellä tavalla maksupalvelunkäyttäjän tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjojalle/-tarjoajille, c) pidättäydyttävä tallentamasta tietoja, jotka se on saanut maksutileille pääsyn yhteydessä, lukuun ottamatta kolmansien palveluntarjoajien käynnistämien maksutoimeksiantojen tunnistamistietoja, kuten viitenumeroa, maksajan ja maksunsaajan IBAN-tilinumeroa sekä tapahtuman määrää, sekä d) pidättäydyttävä käyttämästä mitään tietoja muuhun kuin maksupalvelunkäyttäjän nimenomaisesti sallimaan tarkoitukseen (21). Tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan ja kolmannen palveluntarjoajan välinen sopimus on yksi mahdollinen vaihtoehto joidenkin tällaisten näkökohtien selkeyttämiseksi. Tehokkuuden kannalta ja kohtuuttoman kilpailun esteen välttämiseksi ehdotetussa direktiivissä olisi selkeytettävä tärkeimpiä näkökohtia (kuten vastuujärjestelyitä). Uusia liiketoimintasääntöjä muun muassa teknisistä ja toiminnallisista järjestelyistä, kuten todentamisesta, arkaluonteisten tietojen suojaamisesta sekä maksutoimeksiantojen tunnistamisesta ja jäljitettävyydestä voitaisiin määritellä luomalla maksujärjestelmä, johon kaikki asiaankuuluvat toimijat liittyisivät ja jolla vältettäisiin tarve päästä yksimielisyyteen yksittäisistä sopimuksista.

2.8

Puitesopimuksia ja kuluttajansuojaa koskevista säännöksistä EKP katsoo, että koska kuluttajat ovat maksutoimeksiantopalveluissa maksutilin omistajia, heille olisi tarjottava sama suoja kuin velallisille Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 260/2012 (22) (jäljempänä ’SEPA-asetus’) nojalla, eli kuluttajalla olisi oltava oikeus määrätä tiliään ylläpitävän maksupalveluntarjoajan laatimaan erityisiä luetteloja sallituista tai kielletyistä kolmansista palveluntarjoajista (23).

2.9

Suoraveloitusten osalta ehdotetussa direktiivissä todetaan, että maksajalla olisi oltava ehdoton oikeus palautukseen, lukuun ottamatta tapauksia, joissa maksunsaaja on jo täyttänyt sopimusvelvoitteensa ja palvelut on jo saatu tai maksaja on jo kuluttanut tavarat (24). Vaikuttaa todennäköiseltä, että kuluttajansuojan vahvistamisen sijaan ehdotettu direktiivi ei enää sallisi nykyisen SEPA-suoraveloitusjärjestelmän mukaisia rajoittamattomia palautusoikeuksia. Noudattaakseen palautusoikeutta koskevia säännöksiä maksupalveluntarjoajat joutuisivat todennäköisesti kokoamaan tietoja asiakkaidensa hankinnoista. Tämä saattaisi aiheuttaa yksityisyyteen liittyviä ongelmia ja lisäisi maksupalveluntarjoajien hallinnollista taakkaa. EKP ehdottaa sen sijaan, että kaikissa kuluttajien suoraveloituksissa otettaisiin käyttöön pääsääntöisesti ehdoton palautusoikeus, joka on voimassa kahdeksan viikkoa. Tietyntyyppisten tavaroiden ja palvelujen osalta velallisten ja velkojien olisi voitava sopia erikseen siitä, että ehdotonta oikeutta palautukseen ei sovelleta. Komissio voisi vahvistaa tällaisista tavaroista ja palveluista luettelon delegoiduilla säädöksillä.

2.10

Taloudellinen korvaus, joka kolmannen palveluntarjoajan on ehdotetun direktiivin 65 ja 82 artiklan nojalla maksettava tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle oikeudettomista maksutapahtumista, ei vastaa korvausta, joka maksetaan toteuttamatta jääneistä taikka virheellisesti tai myöhässä toteutetuista maksutapahtumista. EKP ehdottaakin, että kyseiset säännökset yhtenäistettäisiin keskenään, jota korvaukseen sovellettaisiin samanlaisia sääntöjä (25).

2.11

Nykyisellä maksupalveludirektiivillä on tehostettu huomattavasti vähittäismaksuja ottamalla käyttöön D+1-toteuttamisaika tilisiirroille (26). EKP on huomannut, että liiketoimintakäytäntöjen ja teknologian kehitys mahdollistaa maksun suorittamisen yhä nopeammin, ja suhtautuu myönteisesti siihen, että tällaisia palveluja on jo tarjolla useissa jäsenvaltioissa, sillä niistä hyötyvät sekä kuluttajat että yritykset. EKP:n arvioiden mukaan markkinat parantavat vastedeskin maksujen suoritusaikoja koko EU:ssa, ja se tukee mielellään tätä prosessia omassa edesauttajan roolissaan.

2.12

Maksupalveluntarjoajien turvallisuusjärjestelyjen ja poikkeamailmoitusten (27) arviointi on keskeinen osa vakavaraisuuden valvontaviranomaisten ja keskuspankkien harjoittamaa toimivaltaa. Valta kehittää näitä osa-alueita koskevia valvontavaatimuksia olisi siis säilytettävä kyseisillä viranomaisilla. Maksupalveludirektiivissä kuitenkin säädetään, että operatiivisia riskejä, myös turvallisuusriskejä, koskevia tietoja on välitettävä toimivaltaisille viranomaisille, EKP:lle ja tarvittaessa Euroopan verkko- ja tietoturvavirastolle (ENISA) sekä verkko- ja tietoturvadirektiivissä tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille. EPV olisi velvoitettava koordinoimaan tällaista jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välistä tiedonvaihtoa, jossa yhteydessä EKP ilmoittaa EKPJ:n jäsenille maksujärjestelmien ja maksuvälineiden kannalta merkitykselliset kysymykset.

2.13	EPV:n pitäisi myös laatia valitusmenettelyistä (28) suuntaviivoja, jotka osoitetaan toimivaltaisille viranomaisille ja jotka auttavat yhdenmukaistamaan menettelyjä.

2.14	Eräät säännöksistä (29) koskevat ainoastaan jäsenvaltioiden harkintavaltaa kansallisissa maksutapahtumissa. Ne eivät vaikuta vastaavan tavoitetta maksupalvelujen sisämarkkinoiden luomisesta, joten ne olisi mieluummin poistettava.

2.15

Ehdotetussa direktiivissä on lisäksi erillissäännöksiä kolmansien palveluntarjoajien ja kolmansien maksuvälineiden myöntäjien oikeudesta päästä tutustumaan maksutilitietoihin ja käyttää niitä tapauksissa, joissa maksukortin on myöntänyt kolmas palveluntarjoaja (30). Tällaiset palvelut eivät eroa olennaisesti toisistaan, joten EKP ehdottaa, että kyseiset säännökset yhdistetään, koska edellä mainittua järjestelyä, joka koskee kolmansien palveluntarjoajien oikeutta päästä tutustumaan ja käyttämään maksutilitietoja, voitaisiin soveltaa soveltuvin osin myös kolmansien maksuvälineiden myöntäjiin.

Siltä osin kuin EKP suosittelee ehdotetun direktiivin muuttamista, muutosehdotukset esitetään perusteluineen tämän lausunnon liitteessä.

Tehty Frankfurt am Mainissa 5 päivänä helmikuuta 2014.

EKP:n puheenjohtaja

Mario DRAGHI

(1) COM(2013) 547/3.

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY, annettu 13 päivänä marraskuuta 2007, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta (EUVL L 319, 5.12.2007, s. 1).

(3) KOM(2011) 941 lopullinen.

(4) Ks. eurojärjestelmän vastaus Euroopan komission vihreään kirjaan ”Yhdentyneet eurooppalaiset markkinat kortti-, verkko- ja mobiilimaksuille”, maaliskuu 2012, saatavilla EKP:n verkkosivuilla osoitteessa www.ecb.europa.eu

(5) Ks. ehdotetun direktiivin liitteessä I oleva 7 kohta.

(6) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavista toimitusmaksuista (COM(2013) 550/3); 2013/0265.

(7) Lisäsäännöksillä selkeytetään maksujärjestelmiin pääsyä koskevia sääntöjä ja palautusoikeutta ja ratkotaan myös turvallisuuteen ja todentamiseen liittyviä näkökohtia toimenpiteitä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietoturvan varmistamiseksi koko unionissa koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston ehdotetun direktiivin mukaisesti (COM(2013) 48 final) (jäljempänä ’verkko- ja tietoturvadirektiivi’). Ks. lisää ehdotetusta verkko- ja tietoturvadirektiivistä jäljempänä 2.12 kohdassa.

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).

(9) Ks. esimerkiksi ehdotetun direktiivin 66 artikla, joka koskee maksupalveluntarjoajiin sovellettavia sääntöjä ja maksajan vastuuta oikeudettomien korttitapahtumien tapauksessa.

(10) Ks. alaviite 4.

(11) Ks. ehdotetun direktiivin 4 artikla.

(12) Ks. muutosehdotus 12 liitteessä.

(13) Ks. ehdotetun direktiivin 4 artiklan 32 kohta.

(14) Ks. ehdotetun direktiivin 4 artiklan 33 kohta.

(15) Ks. ehdotetun direktiivin 2 artikla.

(16) Ks. ehdotetun direktiivin 78 artikla.

(17) Ks. ehdotetun direktiivin III osasto.

(18) Ks. maksupalveludirektiivin 9 artikla.

(19) Ks. ehdotetun direktiivin 25 artikla.

(20) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/44/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2009, selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä annetun direktiivin 98/26/EY ja rahoitusvakuusjärjestelyistä annetun direktiivin 2002/47/EY muuttamisesta linkitettyjen järjestelmien sekä lainasaamisten osalta (EUVL L 146, 10.6.2009, s. 37).

(21) Ks. ehdotetun direktiivin 58 artikla.

(22) Ks. euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevista teknisistä ja liiketoimintaa koskevista vaatimuksista sekä asetuksen (EY) N:o 924/2009 muuttamisesta 14 päivänä maaliskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 260/2012 (EUVL L 94, 30.3.2012, s. 22) (jäljempänä ’yhtenäistä euromaksualuetta (SEPA) koskeva asetus’) johdanto-osan 13 kappale ja 5 artiklan 3 kohdan d alakohdan iii luetelmakohta.

(23) Ks. ehdotetun direktiivin 45 artikla ja 59 artikla (uusi).

(24) Ks. ehdotetun direktiivin johdanto-osan 57 kappale ja 67 artiklan 1 kohta.

(25) Ks. ehdotetun direktiivin 65, 80 ja 82 artikla.

(26) Nykyisen maksupalveludirektiivin 69 artiklan 1 kohdan mukaan tilisiirrot on hyvitettävä maksunsaajan maksupalveluntarjoajan tilille viimeistään maksutoimeksiannon saamista seuraavan työpäivän päättymiseen mennessä.

(27) Ks. ehdotetun direktiivin 85 ja 86 artikla.

(28) Ks. ehdotetun direktiivin 88 artiklan 1 kohta.

(29) Ks. ehdotetun direktiivin 35 artiklan 2 kohta ja 56 artiklan 2 kohta.

(30) Ks. 58 ja 59 artikla.

LIITE

Muutosehdotukset

Komission ehdottama teksti

EKP:n ehdottamat muutokset (1)

Muutos 1

Johdanto-osan 6 kappale

”(6)

Sähköisiin maksuihin liittyvät turvallisuusriskit ovat kasvaneet viime vuosina, mikä johtuu sähköisten maksujen muuttumisesta teknisesti monimutkaisemmiksi, niiden määrän jatkuvasta kasvusta eri puolilla maailmaa ja uusien maksupalvelutyyppien ilmaantumisesta. Koska turvalliset ja varmat maksupalvelut ovat hyvin toimivien maksupalvelumarkkinoiden kannalta keskeinen edellytys, maksupalveluiden käyttäjillä olisi oltava riittävä suoja niihin liittyviä riskejä vastaan. Maksupalvelut ovat olennaisia ratkaisevan tärkeiden talouden ja yhteiskunnan toimintojen ylläpitämiselle, ja sen vuoksi maksupalveluntarjoajat, kuten luottolaitokset, on luokiteltu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin [pls insert number of NIS Directive after adoption] (2) 3 artiklan 8 kohdan mukaisiksi markkinatoimijoiksi.”

”(6)

Perustelu

Ks. muutos 31.

Muutos 2

Johdanto-osan 7 kappale

”(7)

Direktiivissä [pls insert number of NIS Directive after adoption] säädetään jäsenvaltioiden tasolla toteutettavista yleisistä toimenpiteistä, joiden lisäksi maksutapahtumiin liittyviin turvallisuusriskeihin olisi puututtava myös maksupalveluntarjoajien tasolla. Maksupalveluntarjoajien toteuttamien turvatoimien on tarpeen olla oikeassa suhteessa kyseisiin turvallisuusriskeihin. Olisi otettava käyttöön säännöllinen raportointimekanismi, jotta voidaan varmistaa, että maksupalveluntarjoajat antavat toimivaltaisille viranomaisille vuosittain ajantasaistettuja tietoja turvallisuusriskiensä arvioinnista ja (lisä)toimenpiteistä, jotka ne ovat toteuttaneet kyseisten riskien torjumiseksi. Sen varmistamiseksi, että muille maksupalveluntarjoajille ja maksujärjestelmille aiheutuvat vahingot, kuten huomattavan häiriön ilmeneminen maksujärjestelmässä, ja käyttäjille aiheutuvat vahingot pidetään mahdollisimman vähäisinä, on olennaista, että maksupalveluntarjoajilla on velvollisuus raportoida merkittävistä turvapoikkeamista viipymättä Euroopan pankkiviranomaiselle.”

”(7)

Direktiivissä [pls insert number of NIS Directive after adoption] säädetään jäsenvaltioiden tasolla toteutettavista yleisistä toimenpiteistä, joiden lisäksi mMaksutapahtumiin liittyviin turvallisuusriskeihin olisi puututtava myös maksupalveluntarjoajien tasolla. Maksupalveluntarjoajien toteuttamien turvatoimien on tarpeen olla oikeassa suhteessa kyseisiin turvallisuusriskeihin. Olisi otettava käyttöön säännöllinen raportointimekanismi, jotta voidaan varmistaa, että maksupalveluntarjoajat antavat toimivaltaisille viranomaisille vuosittain ajantasaistettuja tietoja turvallisuusriskiensä arvioinnista ja (lisä)toimenpiteistä, jotka ne ovat toteuttaneet kyseisten riskien torjumiseksi. Sen varmistamiseksi, että muille maksupalveluntarjoajille ja maksujärjestelmille aiheutuvat vahingot, kuten huomattavan häiriön ilmeneminen maksujärjestelmässä, ja käyttäjille aiheutuvat vahingot pidetään mahdollisimman vähäisinä, on olennaista, että maksupalveluntarjoajilla on velvollisuus raportoida merkittävistä toiminta- ja turvapoikkeamista viipymättä Euroopan pankkiviranomaiselle tässä direktiivissä tarkoitetun kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, joka arvioi poikkeaman merkityksen muiden viranomaisten kannalta ja välittää kyseisen arvion perusteella poikkeamailmoitusta koskevat merkitykselliset tiedot EPV:lle ja EKP:lle, joka ilmoittaa ne muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja EKPJ:lle.”

Perustelu

Ks. muutos 31.

Muutos 3

Johdanto-osan 18 kappale

”(18)

Direktiivin 2007/64/EY hyväksymisen jälkeen erityisesti verkkomaksujen alalle on ilmaantunut uudentyyppisiä maksupalveluita. Markkinoille on kehittynyt erityisesti kolmansia palveluntarjoajia, jotka tarjoavat maksutoimeksiantopalveluita tai tilitietopalveluita kuluttajille ja kauppiaille sekä muille maksupalvelunkäyttäjille ottamatta välttämättä haltuunsa siirrettäviä varoja. Kyseiset Maksutoimeksiantopalvelut helpottavat maksujen suorittamista sähköisessä kaupankäynnissä luomalla ohjelmistosillan kauppiaan verkkosivun ja kuluttajan verkkopankkipalvelun välille verkkomaksujen käynnistämiseksi tilisiirtojen tai suoraveloitusten perusteella. käynnistämällä asiakkaan pyynnöstä maksutoimeksiannon toisen maksupalveluntarjoajan pitämältä asiakkaan tililtä esimerkiksi kuluttajan verkkopankkipalveluun luotavan yhteyden tai maksuvälineen myöntämisen välityksellä. Tilitietopalveluilla maksajalle tarjotaan koottuja tietoja yhden tai useamman maksupalveluntarjoajan pitämästä yhdestä tai useammasta maksajan tilistä. Kolmannet palveluntarjoajat voivat myös tarjota sekä maksutoimeksianto- että tilitietopalveluita. Kolmannet palveluntarjoajat tarjoavat sekä kauppiaille että kuluttajille edullisen vaihtoehdon kortti perinteisille maksuille ja antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä verkko-ostoksia, vaikka heillä ei olisi luottokorttia. Kolmannet palveluntarjoajat eivät kuitenkaan tällä hetkellä kuulu direktiivin 2007/64/EY soveltamisalaan, ne eivät välttämättä ole toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa eivätkä noudata direktiivin 2007/64/EY vaatimuksia. Tämä nostaa esiin monia oikeudellisia kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi kuluttajansuojaan, turvallisuuteen ja vastuuseen sekä myös kilpailuun ja tietosuojaan. Uusilla säännöillä olisi sen vuoksi ratkaistava nämä kysymykset.”

Perustelu

EKP ehdottaa, että kaikentyyppiset kolmannet palveluntarjoajat kuvataan samassa johdanto-osan kappaleessa; tästä syystä 18 ja 26 kappale on yhdistetty ja kappaleeseen on lisätty maininta pankki- tai luottokortteja tai muita maksuvälineitä myöntävistä kolmansista palveluntarjoajista. Viimeksi mainitun lisäyksen vuoksi ehdotetaan, että esimerkki, jossa mainitaan tällaisten korttien vaihtoehto, poistetaan. Lisäksi muutoksessa tuodaan esiin mahdollisuus siitä, että tilitietopalvelujen ohella voidaan tarjota myös maksutoimeksiantopalveluita.

Muutos 4

Johdanto-osan 26 kappale

”(26)

Teknologisen kehityksen myötä viime vuosina on ilmaantunut myös monia täydentäviä palveluita, kuten tilitieto- ja tilien koontipalveluita. Myös näiden palveluiden olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan, jotta kuluttajat saavat riittävän suojan ja oikeusvarmuutta suhteessa asemaansa.”

”(26)

Perustelu

Tämä johdanto-osan kappale on yhdistetty johdanto-osan 18 kappaleen kanssa (ks. muutos 3).

Muutos 5

Johdanto-osan 51 kappale

”(51)

On tarpeen vahvistaa perusteet, joiden mukaan kolmansilla palveluntarjoajilla on mahdollisuus tutustua sellaisiin tietoihin ja käyttää sellaisia tietoja, jotka koskevat toisen maksupalveluntarjoajan pitämällä maksupalvelunkäyttäjän tilillä olevien varojen saatavuutta. Sekä kolmannen palveluntarjoajan että maksupalvelunkäyttäjän tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan olisi täytettävä erityisesti tässä direktiivissä vahvistetut tai tarkoitetut taikka EPV:n ohjeisiin sisältyvät välttämättömät tietosuoja- ja turvallisuusvaatimukset. Maksajien olisi annettava kolmannelle palveluntarjoajalle nimenomainen lupa tutustua maksutiliinsä, ja niitä olisi informoitava asianmukaisesti tällaisen käytön laajuudesta. Sellaisten muiden maksupalveluntarjoajien kehittymisen mahdollistamiseksi, jotka eivät voi ottaa vastaan talletuksia, luottolaitosten on tarpeen antaa niille tietoja varojen saatavuudesta, jos maksaja on antanut suostumuksen tällaisten tietojen välittämiseen maksuvälineen myöntäneelle maksupalveluntarjoajalle.”

”(51)

On tarpeen vahvistaa perusteet, joiden mukaan kolmansilla palveluntarjoajilla on mahdollisuus tutustua sellaisiin tietoihin ja käyttää sellaisia tietoja, jotka koskevat toisen maksupalveluntarjoajan ylläpitämällä maksupalvelunkäyttäjän tilillä olevien varojen saatavuutta. Sekä kolmannen palveluntarjoajan että maksupalvelunkäyttäjän tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan olisi täytettävä erityisesti tässä direktiivissä vahvistetut tai tarkoitetut taikka EPV:n ohjeisiin sisältyvät välttämättömät tietosuoja- ja turvallisuusvaatimukset. Maksajien upalvelunkäyttäjien olisi annettava kolmannelle palveluntarjoajalle nimenomainen lupa tutustua maksutiliinsä, ja niitä olisi informoitava asianmukaisesti tällaisen käytön laajuudesta. Sellaisten muiden uusien maksupalveluntarjoajien kehittymisen mahdollistamiseksi, jotka eivät voi ottaa vastaan talletuksia pidä hallussaan maksajan varoja, luottolaitosten maksajan tiliä pitävien maksupalveluntarjoajien on tarpeen antaa niille kolmansille palveluntarjoajille tietoja varojen saatavuudesta, jos maksaja upalvelunkäyttäjä on antanut suostumuksen tällaisten tietojen välittämiseen kolmannelle palveluntarjoajalle maksuvälineen myöntäneelle maksupalveluntarjoajalle.”

Perustelu

Asianomaisia osapuolia koskeva toimituksellinen selvennys.

Muutos 6

Johdanto-osan 52 kappale

”(52)

Maksupalvelunkäyttäjien ja -tarjoajien oikeuksia ja velvoitteita olisi mukautettava asianmukaisesti aina, kun käytetään maksutoimeksiantopalvelua, sen ottamiseksi huomioon, että tapahtumaan osallistuu kolmas maksupalveluntarjoaja. Erityisen tasapainoisen vastuunjaon tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan ja tapahtumaan osallistuvan kolmannen palveluntarjoajan välillä olisi pakotettava ne ottamaan vastuu määräysvallassaan olevista tapahtuman osista ja annettava selkeät viitteet vastuussa olevasta osapuolesta, jos ilmenee ongelmia. Petoksen tai riidan tapauksessa kolmannella palveluntarjoajalla olisi oltava erityinen velvoite antaa maksajalle ja tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle tapahtumien viitetiedot ja kyseiseen tapahtumaan liittyvää toimilupaa koskevat tiedot.”

”(52)

Maksupalvelunkäyttäjien ja -tarjoajien oikeuksia ja velvoitteita olisi mukautettava asianmukaisesti aina, kun käytetään maksutoimeksiantopalvelua, sen ottamiseksi huomioon, että tapahtumaan osallistuu kolmas maksupalveluntarjoaja. Erityisen tasapainoisen vastuunjaon tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan ja tapahtumaan osallistuvan kolmannen palveluntarjoajan välillä olisi pakotettava ne ottamaan vastuu määräysvallassaan olevista tapahtuman osista ja annettava selkeät viitteet vastuussa olevasta osapuolesta, jos ilmenee ongelmia. Petoksen tai riidan tapauksessa kolmannella palveluntarjoajalla olisi oltava erityinen velvoite antaa maksajalle upalvelunkäyttäjille ja tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle tapahtumien viitetiedot ja kyseiseen tapahtumaan liittyvää toimilupaa koskevat tiedot todiste siitä, että maksupalvelunkäyttäjät on todennettu.”

Perustelu

Ks. muutokset 19 ja 24.

Muutos 7

Johdanto-osan 57 kappale

”(57)

Tässä direktiivissä olisi annettava kuluttajien suojaamiseksi säännöt palautuksesta, kun toteutettu maksutapahtuma ylittää kohtuullisena pidettävän summan. Maksajalle aiheutuvan taloudellisen haitan ehkäisemiseksi on tarpeen varmistaa, että palautuksen tilillepanon arvopäivä on viimeistään päivä, jona kyseinen summa on veloitettu. Kun on kyse suoraveloituksista, maksupalveluntarjoajien olisi voitava myöntää asiakkailleen vielä tätä edullisempia ehtoja, ja asiakkailla olisi oltava ehdoton oikeus palautukseen kaikista riitautetuista maksutapahtumista. Tämä ehdoton oikeus palautukseen, jolla taataan korkein mahdollinen kuluttajansuojan taso, ei ole kuitenkaan perusteltu silloin, kun kauppias on jo täyttänyt sopimusvelvoitteensa ja kyseinen tavara tai palvelu on jo kulutettu. Jos käyttäjä esittää maksutapahtumaa koskevan palautusvaatimuksen, palautusoikeudet eivät saisi vaikuttaa maksajan vastuuseen suhteessa maksunsaajaan maksun perustana olevan oikeussuhteen nojalla, esimerkiksi tilatuista, kulutetuista tai laillisesti veloitetuista tavaroista tai palveluista, eikä käyttäjien oikeuteen peruuttaa maksutoimeksianto.”

”(57)

Tässä direktiivissä olisi annettava kuluttajien suojaamiseksi säännöt palautuksesta, kun toteutettu maksutapahtuma ylittää kohtuullisena pidettävän summan. Maksajalle aiheutuvan taloudellisen haitan ehkäisemiseksi on tarpeen varmistaa, että palautuksen tilillepanon arvopäivä on viimeistään päivä, jona kyseinen summa on veloitettu. Kun on kyse suoraveloituksista, maksupalveluntarjoajien olisi voitava myöntää asiakkailleen vielä tätä edullisempia ehtoja, ja asiakkailla olisi oltava ehdoton oikeus palautukseen kaikista riitautetuista maksutapahtumista. Tämä ehdoton oikeus palautukseen, jolla taataan korkein mahdollinen kuluttajansuojan taso, ei ole kuitenkaan perusteltu silloin, kun kauppias on jo täyttänyt sopimusvelvoitteensa ja kyseinen tavara tai palvelu on jo kulutettu Tietynlaisten tavaroiden tai palvelujen osalta ehdoton palautusoikeus ei ole kuitenkaan aina tarkoituksenmukainen. Sen vuoksi voidaan harkita palautusoikeudettoman suoraveloituksen käyttöönottoa, mutta vain komission laatimaan luetteloon sisältyvien tavaroiden ja palvelujen osalta ja vain maksajan nimenomaisella suostumuksella. Jos käyttäjä esittää maksutapahtumaa koskevan palautusvaatimuksen, palautusoikeudet eivät saisi vaikuttaa maksajan vastuuseen suhteessa maksunsaajaan maksun perustana olevan oikeussuhteen nojalla, esimerkiksi tilatuista, kulutetuista tai laillisesti veloitetuista tavaroista tai palveluista, eikä käyttäjien oikeuteen peruuttaa maksutoimeksianto.”

Perustelu

Palautusoikeuksien saattaminen riippuvaisiksi taustalla olevasta hankinnasta aiheuttaa yksityisyyteen liittyviä ongelmia sekä tehokkuuteen ja kustannuksiin liittyviä ongelmia. Tämän ehdotuksen hyväksyminen tarkoittaisi todennäköisesti, ettei nykyiseen SEPA-suoraveloitusjärjestelmään kuuluvia rajoittamattomia palautusoikeuksia enää sallittaisi, mikä johtaisi kuluttajaehtojen heikentymiseen. EKP ehdottaa, että kaikissa kuluttajien suoraveloituksissa otetaan käyttöön pääsääntöisesti ehdoton palautusoikeus, joka on voimassa kahdeksan viikkoa. Velalliset ja velkojat voisivat erikseen ja nimenomaisesti sopia, että palautusoikeudet eivät koske luetteloon sisältyviä tavaroita tai palveluja, jotka on tarkoitettu välittömästi käytettäviksi. Komissio voisi laatia tällaisen luettelon delegoidulla säädöksellä.

Muutos 8

Johdanto-osan 80 kappale

”(80)

Tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi komission olisi voitava tukeutua EPV:n asiantuntemukseen ja tukeen, ja EPV:n tehtävänä olisi oltava laatia ohjeita ja teknisiä sääntelystandardeja maksupalveluihin liittyvistä turvallisuusnäkökohdista ja jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä, joka koskee palveluiden tarjoamista ja toimiluvan saaneiden maksulaitosten perustamista muissa jäsenvaltioissa. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä kyseiset tekniset sääntelystandardit. Nämä erityistehtävät ovat täysin EPV:n aseman ja vastuiden mukaiset, sellaisina kuin ne määritellään EPV:n perustamisesta annetussa asetuksessa (EU) N:o 1093/2010.”

”(80)

Tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi komission olisi voitava tukeutua EPV:n asiantuntemukseen ja tukeen, ja EPV:n tehtävänä olisi oltava laatia tiiviissä yhteistyössä EKP:n kanssa ohjeita ja teknisiä sääntelystandardeja maksupalveluihin liittyvistä turvallisuusnäkökohdista ja jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä, joka koskee palveluiden tarjoamista ja toimiluvan saaneiden maksulaitosten perustamista muissa jäsenvaltioissa. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä kyseiset tekniset sääntelystandardit. Nämä erityistehtävät ovat täysin EPV:n aseman ja vastuiden mukaiset, sellaisina kuin ne määritellään EPV:n perustamisesta annetussa asetuksessa (EU) N:o 1093/2010.”

Perustelu

Maksupalveluja koskevat turvallisuusnäkökohdat kuuluvat myös keskuspankkien toimivaltaan. EKP on solminut vapaaehtoisuuteen perustuvat tiiviit yhteistyösuhteet maksupalveluntarjoajien valvontaviranomaisiin SecuRe Pay Forumin välityksellä. Tämä menestyksekäs yhteistyö olisi virallistettava. Nykyiseen ehdotukseen ei sisälly teknisiä sääntelystandardeja, joten niitä koskeva maininta on poistettu.

Muutos 9

2 artikla

”1.

Tätä direktiiviä sovelletaan unionissa maksajan että maksunsaajan maksupalveluntarjoaja sijaitsevat tai maksutapahtuman yksinään toteuttava maksupalveluntarjoaja sijaitsee unionissa. Tämän direktiivin 78 artiklaa ja III osastoa sovelletaan myös maksutapahtumiin, jos vain yksi maksupalveluntarjoajista sijaitsee unionissa, niiden maksutapahtuman osien osalta, jotka toteutetaan unionissa.

2.	Tämän direktiivin III osastoa sovelletaan minkä tahansa valuutan määräisiin maksupalveluihin. Tämän direktiivin IV osastoa sovelletaan euromääräisiin tai euroalueen ulkopuolisen jäsenvaltion valuutan määräisiin maksupalveluihin.”

”1.

Tätä direktiiviä sovelletaan unionissa tarjottaviin maksupalveluihin, jos sekä maksajan että maksunsaajan maksupalveluntarjoaja sijaitsevat tai maksutapahtuman yksinään toteuttava maksupalveluntarjoaja sijaitsee unionissa. Tämän direktiivin 78 artiklaa ja III ja IV osastoa, 72 artiklaa ja 74 artiklan 1 kohtaa lukuun ottamatta, sovelletaan myös maksutapahtumiin, jos vain yksi maksupalveluntarjoajista sijaitsee unionissa, niiden maksutapahtuman osien osalta, jotka toteutetaan unionissa.

2.	Tämän direktiivin III ja IV osastoa sovelletaan minkä tahansa valuutan määräisiin maksupalveluihin. Tämän direktiivin IV osastoa sovelletaan euromääräisiin tai euroalueen ulkopuolisen jäsenvaltion valuutan määräisiin maksupalveluihin.”

Perustelu

Jotta maksupalvelujen käyttäjille voitaisiin tarjota kattava suoja, avoimuutta ja tilillepanon arvopäivää koskevia säännöksiä sekä säännöksiä maksupalvelujen tarjoamista ja käyttöä koskevista oikeuksista ja velvollisuuksista olisi sovellettava maksutapahtumiin, jos vain yksi maksupalveluntarjoajista sijaitsee unionissa niiden maksutapahtuman osien osalta, jotka toteutetaan unionissa.

Muutos 10

4 artiklan 32 kohta

”32.

’maksutoimeksiantopalvelulla’ maksupalvelua, joka mahdollistaa pääsyn kolmannen maksupalveluntarjoajan tarjoamalle maksutilille, jolloin maksaja voi osallistua aktiivisesti maksutoimeksiannon käynnistämiseen tai kolmannen maksupalveluntarjoajan ohjelmistoon tai jolloin maksaja tai maksunsaaja voi käyttää maksuvälineitä toimittaakseen maksajan valtakirjat tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle;”

”32.

’maksutoimeksiantopalvelulla’maksupalvelua, joka lla mahdollistaa pääsyn kolmannen s maksupalveluntarjoajan käynnistää maksajan pyynnöstä tarjoamalle maksutilille toimeksiannon jolloin maksaja voi osallistua aktiivisesti maksutoimeksiannon käynnistämiseen tai kolmannen maksupalveluntarjoajan ohjelmistoon tai jolloin maksaja tai maksunsaaja voi käyttää maksuvälineitä toimittaakseen maksajan valtakirjat tililtä, jota ylläpitävälle toisen maksupalveluntarjoajalle n pitämältä maksajan tililtä;”

Perustelu

Määritelmä on pidettävä mahdollisimman yksinkertaisena ja joustavana, jotta se kattaa myös kaikki tulevaisuuden ratkaisut. Määritelmään ei pitäisi sisällyttää vaatimuksia erityisistä teknologioista tai viittauksia niihin.

Muutos 11

4 artiklan 33 kohta

”33.	’tilitietopalvelulla’ maksupalvelua, jolla maksupalvelunkäyttäjälle annetaan koottuja ja käyttäjäystävällisessä muodossa olevia tietoja yhdestä tai useammasta maksutilistä, jota yksi tai useampi tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja ylläpitää maksupalvelunkäyttäjälle;”

”33.

’tilitietopalvelulla’kolmannen maksupalveluntarjoajan tarjoamaa maksupalvelua, jolla ssa maksupalvelunkäyttäjälle annetaan koottuja ja käyttäjäystävällisessä muodossa olevia tietoja yhdestä tai useammasta maksutilistä, jota yksi tai useampi tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja ylläpitää maksupalvelunkäyttäjälleannetaan koottuja tietoja yhden tai useamman muun maksupalveluntarjoajan pitämästä yhdestä tai useammasta maksupalvelunkäyttäjän maksutilistä;”

Perustelu

Muutos 12

4 artiklan 39–43 kohta (uusi)

Ei tekstiä

”39.

’maksutapahtumien hyväksymisellä’ maksupalvelua, jonka maksunsaajan kanssa sopimuksen tehnyt maksupalveluntarjoaja tarjoaa maksajan maksuvälineellä käynnistettyjen maksunsaajan maksutapahtumien hyväksymiseksi ja käsittelemiseksi ja joka johtaa varojen siirtämiseen maksunsaajalle; palveluun voi kuulua myös tunnistus- ja hyväksymispalveluja sekä muita palveluja, jotka liittyvät maksunsaajalle päätyvien rahavirtojen hallintaan, riippumatta siitä, pitääkö maksupalveluntarjoaja varoja hallussaan maksunsaajan puolesta;

40.	’maksuvälineiden myöntämisellä’ maksupalvelua, jossa maksupalveluntarjoaja tarjoaa suoraan tai välillisesti maksajalle maksuvälineen maksajan maksutapahtumien käynnistämistä, käsittelemistä ja viimeistelemistä varten;

41.	’tilisiirrolla’ kansallista tai rajatylittävää maksupalvelua, jolla maksajan maksutiliä pitävä maksupalveluntarjoaja hyvittää maksunsaajan maksutiliä maksajan maksutililtä toteutettavalla maksutapahtumalla maksajan antaman määräyksen perusteella;

42.	’rajatylittävällä maksulla’ sähköisesti käsiteltävää maksutapahtumaa, jonka on käynnistänyt maksaja tai joka on käynnistetty maksunsaajan välityksellä, jos maksajan ja maksunsaajan maksupalveluntarjoajat sijaitsevat eri jäsenvaltioissa;

43.	’kansallisella maksulla’ sähköisesti käsiteltävää maksutapahtumaa, jonka on käynnistänyt maksaja tai maksunsaaja taikka joka on käynnistetty maksunsaajan välityksellä, jos maksajan ja maksunsaajan maksupalveluntarjoajat sijaitsevat samassa jäsenvaltioissa.”

Ehdotukseen on lisättävä maksuvälineiden myöntämisen ja maksutapahtumien hyväksymisen määritelmät, jotta voidaan varmistaa, että kaikki maksupalvelujen tarjoajat kuuluvat ehdotetun direktiivin soveltamisalaan liitteessä I säädetyllä tavalla. Kyseiset määritelmät olisi yhtenäistettävä maksutapahtumista veloitettavista toimitusmaksuista annettavaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta koskevan ehdotuksen kanssa (COM(2013) 550/3); 2013/0265.

Tilisiirron määritelmä olisi sisällytettävä ehdotukseen, koska se on yksi keskeisistä maksuvälineistä edellä mainitussa asetusehdotuksessa. Lisätty määritelmä perustuu SEPA-asetukseen. Rajatylittävän maksun ja kansallisen maksun määritelmillä selkeytetään ehdotettua direktiiviä.

Muutos 13

9 artiklan 1 kohdan johdantokappale

”1.

Jäsenvaltioiden tai toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava maksulaitosta, joka tarjoaa jotakin maksupalvelua ja harjoittaa samanaikaisesti 17 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua muuta liiketoimintaa, suojaamaan maksupalvelunkäyttäjiltä tai toisen maksupalveluntarjoajan kautta maksutapahtumien toteuttamista varten saadut varat jommallakummalla seuraavista tavoista:”

”1.

Perustelu

EKP ehdottaa suojaamista koskevien vaatimusten yhdenmukaistamistavoitteen mukaisesti vaihtoehtoista tekstiä sen varmistamiseksi, että maksupalvelunkäyttäjän varat suojataan asianmukaisesti kaikissa maksulaitoksissa riippumatta siitä, harjoittavatko kyseiset laitokset muuta liiketoimintaa.

Muutos 14

12 artiklan 1 kohta

”1.	Toimivaltaiset viranomaiset voivat peruuttaa maksulaitokselle myönnetyn toimiluvan, ainoastaan, jos laitos on jossakin seuraavista tilanteista:

[…]

(c)	se ei enää täytä toimiluvan myöntämisen edellytyksiä tai jättää ilmoittamatta toimivaltaiselle viranomaiselle tässä suhteessa tapahtuneesta merkittävästä kehityksestä;”

”1.	Toimivaltaiset viranomaiset voivat peruuttaa maksulaitokselle myönnetyn toimiluvan, ainoastaan, jos laitos on jossakin seuraavista tilanteista:

[…]

c)	se ei enää täytä toimiluvan myöntämisen edellytyksiä tai jättää ilmoittamatta toimivaltaiselle viranomaiselle tässä suhteessa tapahtuneesta merkittävästä kehityksestä taikka jättää toimittamatta tarkan tilastoraportoinnin;”

Perustelu

Tarkkojen tilastotietojen toimittaminen on maksulaitoksiin liittyvän riskin seurannan kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Muutos 15

25 artiklan 2 kohta

”2.

Lisäksi jäsenvaltioiden on sallittava, että toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat tietoja seuraavien tahojen kanssa:

a)	muiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat vastuussa maksulaitosten toimilupien myöntämisestä ja valvonnasta;

b)	Euroopan keskuspankki ja jäsenvaltioiden kansalliset keskuspankit, jotka toimivat raha- ja valvontaviranomaisina, ja tilanteen mukaan muut viranomaiset, jotka vastaavat maksu- ja selvitysjärjestelmien valvonnasta;

c)	muut asiaankuuluvat viranomaiset, jotka on nimetty tämän direktiivin, direktiivin 2005/60/EY ja muun maksupalveluntarjoajiin sovellettavan unionin lainsäädännön, kuten rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen sovellettavan lainsäädännön, nojalla;

d)	EPV sen edistäessä valvontamekanismien yhdenmukaista ja johdonmukaista toimintaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 1 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.”

”2.

Lisäksi jäsenvaltioiden on sallittava, että toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat tietoja seuraavien tahojen kanssa:

a)	muiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat vastuussa maksulaitosten toimilupien myöntämisestä ja valvonnasta;

b)	Euroopan keskuspankki ja jäsenvaltioiden kansalliset keskuspankit, jotka toimivat raha- ja valvontaviranomaisina, ja tilanteen mukaan muut viranomaiset, jotka vastaavat maksu- ja selvitysjärjestelmien valvonnasta;

c)	muut asiaankuuluvat viranomaiset, jotka on nimetty tämän direktiivin, direktiivin 2005/60/EY ja muun maksupalveluntarjoajiin sovellettavan unionin lainsäädännön, kuten rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen sovellettavan lainsäädännön, nojalla;

d)	EPV sen edistäessä valvontamekanismien yhdenmukaista ja johdonmukaista toimintaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 1 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla. , sekä tarvittaessa;

Europol, joka vastaa unionin lainvalvontavirastona jäsenvaltioiden toimivaltaisten poliisiviranomaisten yhteisen toimintatavan tukemisesta ja koordinoimisesta järjestäytyneen ja muun vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi, euron väärentäminen sekä rahan ja muiden maksuvälineiden väärentäminen mukaan luettuina.”

Perustelu

Europol olisi lisättävä viranomaisena, jonka kanssa toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava jakaa tietoja, koska sillä on toimivaltaa ja asiantuntemusta tutkia unionin tasolla muun muassa euron väärentämistä, asiakirjaväärennöksiä ja muita vakavia taloudellisia rikoksia sekä koordinoida niiden torjuntaa. Ks. neuvoston päätöksen 2009/371/YOS (3) liite.

Muutos 16

27 artiklan 5 kohdan a alakohta, uusi

Ei tekstiä

”5.

a)	Soveltamatta jättämistä ei pidä soveltaa luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, jotka harjoittavat liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettua liiketoimintaa.”

Perustelu

Koska tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien on annettava käyttöoikeuksia kolmansille palveluntarjoajille, näiden vapauttaminen valvontavaatimuksista voisi tuoda mukanaan odottamattomia riskejä. Lisäksi kolmannet palveluntarjoajat tarjoavat palvelujaan yleensä internetissä, joten niiden toiminta ei rajoitu ainoastaan yhteen jäsenvaltioon. Sen vuoksi soveltamatta jättämisen ei pitäisi koskea kolmansia palveluntarjoajia.

Muutos 17

35 artiklan 2 kohta

”2.	Jäsenvaltiot tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat kansallisten maksutapahtumien osalta alentaa 1 kohdassa tarkoitettuja määriä tai kaksinkertaistaa ne. Ennalta maksettujen maksuvälineiden osalta jäsenvaltiot voivat korottaa määriä enintään 500 euroon.”

”2.	Jäsenvaltiot tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat kansallisten maksutapahtumien osalta alentaa 1 kohdassa tarkoitettuja määriä tai kaksinkertaistaa ne. Ennalta maksettujen maksuvälineiden osalta jäsenvaltiot voivat korottaa määriä enintään 500 euroon.”

Perustelu

Kansallisten – eli muiden kuin rajatylittävien – maksutapahtumien osalta ei vaikuta tarpeelliselta antaa jäsenvaltioiden tai niiden toimivaltaisten viranomaisten muuttaa merkittävästi 35 artiklan 1 kohdassa säädettyjä maksutapahtumien enimmäismääriä, koska pienmaksuvälineisiin sovelletaan jo poikkeusta. Lupa määrien muuttamiseen johtaisi lisäksi hyvin erilaisiin kansallisiin poikkeusjärjestelyihin, mikä on ristiriidassa yhdentyneiden ja yhdenmukaisten eurooppalaisten vähittäismaksumarkkinoiden tavoitteen kanssa.

Muutos 18

39 artikla

”d)	tarvittaessa maksutapahtumasta veloitettavien maksujen määrä ja tarvittaessa niiden erittely.”

”d)	tarvittaessa maksutapahtumasta veloitettavien kolmannelle maksupalveluntarjoajalle maksutapahtumasta maksettavien maksujen määrä ja tarvittaessa niiden tällaisten maksujen määrien erittely.”

Perustelu

Tällä lisäyksellä selkeytetään, että maksujen osalta kolmannet maksupalveluntarjoajat voivat yksilöidä vain omat maksunsa – ei tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan perimiä maksuja.

Muutos 19

40 artikla

”Jos maksutoimeksianto käynnistetään kolmannen maksupalveluntarjoajan omasta järjestelmästä, järjestelmän on asetettava petoksen tai riidan tapauksessa maksajan ja tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan saataville tapahtumien viitetiedot ja toimilupaa koskevat tiedot.”

Perustelu

Koska henkilökohtaisia turvatekijöitä ei ole määrä enää jakaa, kolmansien palveluntarjoajien on riidan tai petoksen tapauksessa todistettava, että a) maksupalveluntarjoaja on vahvistanut kolmannelle palveluntarjoajalle, että tapahtumaan on saatu lupa, tai b) että asiakas on kiistattomasti tunnistettu kolmannen palveluntarjoajan antamien henkilökohtaisten turvatekijöiden perusteella.

Muutos 20

41 artikla

”Maksajan maksupalveluntarjoajan on välittömästi maksutoimeksiannon vastaanottamisen jälkeen annettava maksajalle tai asetettava tämän saataville 37 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla seuraavat tiedot: […].”

”Maksajan Tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on välittömästi maksutoimeksiannon vastaanottamisen jälkeen annettava maksajalle tai asetettava tämän saataville 37 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla seuraavat tiedot: […].”

Perustelu

Muutoksella selkeytetään sitä, että tässä artiklassa tarkoitetaan ainoastaan tiliä ylläpitäviä maksupalveluntarjoajia, sillä kolmansien palveluntarjoajien velvollisuudet esitetään jo 39 artiklassa. Tämä koskee tilanteita, joissa on mukana kolmansia palveluntarjoajia, sekä perinteisiä maksupalveluja.

Muutos 21

45 artiklan 5 kohdan g alakohta (uusi)

Ei tekstiä

”g)	maksupalveluntarjoajalta saadut tiedot maksupalvelunkäyttäjän oikeudesta estää tililtään suoritettavat maksutoimeksiantopalvelut tai laatia luetteloja sallituista tai kielletyistä kolmansista palveluntarjoajista.”

Perustelu

Maksupalvelunkäyttäjät voivat käyttää ehdotetun (uuden) 59 artiklan mukaisia oikeuksiaan ainoastaan estääkseen maksutoimeksiantopalvelut tai laatiakseen luetteloja tietyistä sallituista tai kielletyistä kolmansista palveluntarjoajista, jos niille tiedotetaan asiasta.

Muutos 22

54 artiklan 1 kohta

”1.

Jos maksupalvelunkäyttäjä ei ole kuluttaja, maksupalvelunkäyttäjä ja -tarjoaja voivat sopia, että 55 artiklan 1 kohtaa, 57 artiklan 3 kohtaa sekä 64, 66, 67, 68, 71 ja 80 artiklaa ei sovelleta kokonaisuudessaan tai osittain. Maksupalvelunkäyttäjä ja -tarjoaja voivat myös sopia muusta kuin 63 artiklassa säädetystä määräajasta.”

”1.

Jos maksupalvelunkäyttäjä ei ole kuluttaja, maksupalvelunkäyttäjä ja -tarjoaja voivat sopia, että 55 artiklan 1 kohtaa, 57 artiklan 3 kohtaa sekä 59, 64, 66, 67, 68, 71 ja 80 artiklaa ei sovelleta kokonaisuudessaan tai osittain. Maksupalvelunkäyttäjä ja -tarjoaja voivat myös sopia muusta kuin 63 artiklassa säädetystä määräajasta.”

Perustelu

Ks. muutoksen 26 perustelu.

Muutos 23

56 artiklan 2 kohta

”2.	Jäsenvaltiot tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat kansallisten maksutapahtumien osalta alentaa 1 kohdassa tarkoitettuja määriä tai kaksinkertaistaa ne. Ennalta maksettujen maksuvälineiden osalta jäsenvaltiot voivat korottaa määriä 500 euroon asti.”

”2.	Jäsenvaltiot tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat kansallisten maksutapahtumien osalta alentaa 1 kohdassa tarkoitettuja määriä tai kaksinkertaistaa ne. Ennalta maksettujen maksuvälineiden osalta jäsenvaltiot voivat korottaa määriä 500 euroon asti.”

Perustelu

Kansallisten – eli muiden kuin rajatylittävien – maksutapahtumien osalta ei vaikuta tarpeelliselta antaa jäsenvaltioiden tai niiden toimivaltaisten viranomaisten muuttaa merkittävästi 56 artiklan 1 kohdassa säädettyjä maksutapahtumien enimmäismääriä, koska pienmaksuvälineisiin sovelletaan jo poikkeusta. Lupa määrien muuttamiseen johtaisi lisäksi hyvin erilaisiin kansallisiin poikkeusjärjestelyihin, mikä on ristiriidassa yhdentyneiden ja yhdenmukaisten eurooppalaisten vähittäismaksumarkkinoiden tavoitteen kanssa.

Muutos 24

58 artikla

”1.	Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksajalla on oikeus käyttää kolmatta maksupalveluntarjoajaa saadakseen maksupalveluita, jotka mahdollistavat pääsyn liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettuihin maksutileihin.

2.	Jos maksaja on antanut kolmannelle maksupalveluntarjoajalle luvan tarjota maksupalveluita 1 kohdan nojalla, maksajalla on oltava seuraavat velvoitteet:

a)	varmistaa, että maksupalvelunkäyttäjän henkilökohtaiset turvatekijät eivät ole muiden osapuolten saatavilla;

b)	todentaa henkilöllisyytensä yksiselitteisesti tilinhaltijan tiliä ylläpitävälle (ylläpitäville) maksupalveluntarjoajalle (-tarjoajille);

c)	olla tallentamatta maksupalvelunkäyttäjän arkaluonteisia maksutietoja tai henkilökohtaisia tietoturvavaltuuksia.

3.	Jos tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja on vastaanottanut maksajan maksutoimeksiannon kolmannen maksupalveluntarjoajan kautta, sen on ilmoitettava viimeksi mainitulle välittömästi maksutoimeksiannon vastaanotosta ja siitä, onko kyseistä maksutapahtumaa varten käytettävissä riittävästi varoja.

Tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien on käsiteltävä kolmannen maksupalveluntarjoajan palveluiden kautta välitettyjä maksutoimeksiantoja syrjimättömästi aikataulun ja ensisijaisuusjärjestyksen osalta suhteessa maksajan itsensä välittämiin maksutoimeksiantoihin, paitsi jos erilaiseen käsittelyyn on objektiiviset syyt.”

”1.	Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksajalla upalvelunkäyttäjällä on oikeus käyttää kolmatta maksupalveluntarjoajaa saadakseen maksupalveluita, jotka mahdollistavat perustuvat pääsyyn liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettuihin maksutileihin.

2.	Jos maksaja maksupalvelunkäyttäjä on antanut kolmannelle maksupalveluntarjoajalle luvan tarjota maksupalveluita 1 kohdan nojalla, maksajalla on oltava seuraavat velvoitteet:

varmistaa, että maksupalvelunkäyttäjän henkilökohtaiset turvatekijät eivät ole muiden osapuolten saatavilla asiakkaan vahvan tunnistamisen varmistaminen maksutoimeksiannon tai tilitietoihin pääsyn osalta

i.	ohjaamalla maksupalvelunkäyttäjä turvallisesti tämän tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan puoleen todentamista varten; tai

ii.	antamalla omat henkilökohtaiset turvatekijät todentamista varten.

Kolmannella maksupalveluntarjoajalla ei ole oikeutta saada maksupalvelunkäyttäjän tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan myöntämiä henkilökohtaisia turvatekijöitä.

b)	todentaa henkilöllisyytensä yksiselitteisesti tilinhaltijan maksupalvelunkäyttäjän tiliä ylläpitävälle (ylläpitäville) maksupalveluntarjoajalle (-tarjoajille);

olla tallentamatta maksupalvelunkäyttäjän arkaluonteisia maksutietoja tai henkilökohtaisia tietoturvavaltuuksia , jotka se on saanut maksupalvelunkäyttäjän tililtä, lukuun ottamatta kolmannen maksupalveluntarjoajan käynnistämän maksutapahtuman yksilöimisessä tarvittavia tietoja, kuten viitenumeroa, maksajan ja maksunsaajan IBAN-tilinumeroa sekä maksutapahtuman määrää, muita viitetietoja ja selvitysjärjestelmätietoja, ja olla käyttämättä mitään tietoja muuhun kuin maksupalvelunkäyttäjän nimenomaisesti pyytämään tarkoitukseen.

3.	Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiliä ylläpitävillä maksupalveluntarjoajilla on keinot vastaanottaa maksutoimeksiantoja kolmansilta maksupalveluntarjoajilta ja hyväksyä tämän artiklan 2 kohdassa mainittu ohjaus.

Jos maksutoimeksianto on välitetty maksutoimeksiantopalvelussa kolmannen maksupalveluntarjoajan palvelujen kautta, tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on vastaanottanut maksajan, sen on ilmoitettava viimeksi mainitulle tälle välittömästi maksutoimeksiannon vastaanotosta perilletulosta ja siitä, onko kyseistä maksutapahtumaa varten käytettävissä riittävästi varoja.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiliä ylläpitävät maksupalveluntarjoajat tarjoavat kolmansille maksupalveluntarjoajille maksutileille pääsyyn perustuvan turvallisen ja standardoidun käyttöliittymän heti, kun sellainen on saatavilla. EPV:n on määritettävä tiiviissä yhteistyössä EKP:n kanssa […] kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta suuntaviivat eurooppalaisesta standardista, joka sisältää vähintään 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua maksutoimeksiannon toimittamista tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan ja kolmannen maksupalveluntarjoajan välillä sekä 2 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettua kolmannen maksupalveluntarjoajan yksiselitteistä todentamista koskevat tekniset ja toiminnolliset eritelmät.”

Tietotekniikan turvallisuuden tärkeimpien periaatteiden mukaisesti maksupalvelunkäyttäjän tunnistamiseksi käytettäviä henkilökohtaisia tietoturvavaltuuksia ei jaeta kolmansien osapuolten kanssa. Kolmansien palveluntarjoajien onkin varmistettava asiakkaan vahva tunnistaminen joko ohjaamalla maksupalvelunkäyttäjä turvallisesti uudelleen sen tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan puoleen tai b) antamalla omat henkilökohtaiset turvatekijänsä. Molemmat vaihtoehdot pitäisi sisällyttää maksutilille pääsyä koskevaan standardoituun eurooppalaiseen tekniseen käyttöliittymään.

Tämän kolmansille palveluntarjoajille tarkoitetun turvallisen standardisoidun käyttöliittymän, joka tarjoaa pääsyn maksutilitietoihin, olisi perustuttava avoimeen eurooppalaiseen standardiin ja annettava ehdotuksen kansallisen täytäntöönpanon myötä kaikille kolmansille palveluntarjoajille pääsy minkä tahansa maksupalveluntarjoajan ylläpitämälle tilille kaikkialla unionissa. EPV:n olisi määriteltävä kyseinen käyttöliittymä pian ehdotetun direktiivin hyväksymisen jälkeen tiiviissä yhteistyössä EKP:n kanssa, ja siihen pitäisi sisällyttää ainakin tekniset ja toiminnolliset eritelmät sekä niihin liittyvät menettelyt.

Kolmansien palveluntarjoajien olisi lisäksi suojattava maksupalvelunkäyttäjien henkilökohtaiset turvatekijät, b) tunnistauduttava yksiselitteisellä tavalla maksupalvelunkäyttäjän tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjojalle/-tarjoajille, c) pidättäydyttävä tallentamasta tietoja, jotka se on saanut maksupalvelunkäyttäjän maksutilille pääsyn yhteydessä, lukuun ottamatta kolmansien palveluntarjoajien käynnistämien maksutoimeksiantojen tunnistamistietoja, kuten viitenumeroa, maksajan ja maksunsaajan IBAN-tilinumeroa sekä tapahtuman määrää, ja d) pidättäydyttävä käyttämästä mitään tietoja muuhun kuin maksajan nimenomaisesti pyytämään tarkoitukseen.

Muutos 25

59 artikla

”59 artikla

Kolmannen maksuvälineiden myöntäjän pääsy maksutilitietoihin ja kyseisten tietojen käyttö

1.	Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksajalla on oikeus käyttää kolmatta maksuvälineiden myöntäjää hankkiakseen maksukorttipalveluita.

Jos maksaja on antanut kolmannelle maksuvälineiden myöntäjälle, joka on antanut maksajalle maksuvälineen, suostumuksen tietojen hankkimiseen siitä, onko maksajalla hallussa olevaa maksutiliä koskevaa maksutapahtumaa varten käytettävissä riittävästi varoja, kyseistä maksutiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on annettava kyseiset tiedot kolmannelle maksuvälineiden myöntäjälle välittömästi maksajan maksutoimeksiannon vastaanottamisen jälkeen.

Tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien on käsiteltävä kolmannen maksuvälineiden myöntäjän palveluiden kautta välitettyjä maksutoimeksiantoja syrjimättömästi aikataulun ja ensisijaisuusjärjestyksen osalta suhteessa maksajan itsensä välittämiin maksutoimeksiantoihin, paitsi jos erilaiseen käsittelyyn on objektiiviset syyt.”

” 59 artikla

Kolmannen maksuvälineiden myöntäjän pääsy maksutilitietoihin ja kyseisten tietojen käyttö

1.	Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksajalla on oikeus käyttää kolmatta maksuvälineiden myöntäjää hankkiakseen maksukorttipalveluita.

Perustelu

Tämän artiklan säännökset, jotka koskevat maksukortteja ja muita maksuvälineitä myöntävien kolmansien maksupalveluntarjoajien pääsyä tilitietoihin ja niiden käyttöä, ovat pääsääntöisesti samat kuin 58 artiklan säännökset kolmansien maksupalveluntarjoajien pääsystä maksutilitietoihin ja niiden käytöstä. Näin ollen 59 artikla voidaan poistaa maksupalveluntarjoajien tai niiden palveluita hyödyntävien maksajien oikeusvarmuutta vaarantamatta.

Muutos 26

59 artikla (uusi)

Ei tekstiä

”59 artikla. Maksajalla on oltava oikeus i) määrätä tiliään ylläpitävän maksupalveluntarjoajan estämään maksajan maksutiliin kohdistuvat maksutoimeksiantopalvelut, ii) estää yhden tai useamman yksilöidyn kolmannen maksupalveluntarjoajan käynnistämät maksutoimeksiantopalvelut tai iii) hyväksyä ainoastaan yhden tai useamman yksilöidyn kolmannen maksupalveluntarjoajan käynnistämät maksutoimeksiantopalvelut.”

Perustelu

SEPA-asetuksen johdanto-osan 13 kappaleeseen ja 5 artiklan 3 kohdan d alakohdan iii luetelmakohtaan sisältyvien kuluttajansuojaa ja maksupalvelunkäyttäjien oikeuksien turvaamista koskevien säännösten mukaisesti ja oikeudellisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi ehdotettuun direktiiviin olisi lisättävä uusi artikla, jolla maksupalvelunkäyttäjille taataan oikeus määrätä maksupalveluntarjoajansa laatimaan erityisiä luetteloja sallituista tai kielletyistä kolmansista palveluntarjoajista. Tätä säännöstä ei kuitenkaan pitäisi soveltaa muihin maksupalvelunkäyttäjiin kuin kuluttajiin (ks. muutos 22). Koska määräysten on tultava maksajalta, säännöksen ei pitäisi kattaa yleistä, oletusarvoista estoa eikä maksupalveluntarjoajan ehtoihin tai sopimuksiin sisällytettävää yleistä kolmansien palveluntarjoajien estoa.

Muutos 27

65 artiklan 2 kohta

”2.

Jos on kyse kolmannesta maksupalveluntarjoajasta, tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on palautettava oikeudettoman maksutapahtuman summa ja tarvittaessa palautettava veloitettu maksutili tilaan, jossa se olisi ollut ilman oikeudettoman maksutapahtuman toteuttamista. On mahdollista, että kolmatta maksupalveluntarjoajaa vaaditaan maksamaan tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle taloudellinen korvaus.”

”2.

Jos on kyse kolmannesta maksupalveluntarjoajasta, tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on palautettava oikeudettoman maksutapahtuman summa ja tarvittaessa palautettava veloitettu maksutili tilaan, jossa se olisi ollut ilman oikeudettoman maksutapahtuman toteuttamista. On mahdollista, että k Kolmatta nnen maksupalveluntarjoajaa n vaaditaan on maksettava maksamaan tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle taloudellinen korvaus 82 artiklan mukaisesti.”

Perustelu

Kuluttajansuojan näkökulmasta on luonnollista, että maksaja vaatii palautusta tiliä ylläpitävältä maksupalveluntarjoajalta, koska maksajien suhde kolmansiin palveluntarjoajiin saattaa olla vain kertaluonteinen esimerkiksi maksutoimeksiannon käynnistämisen yhteydessä. Tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja voisi näin vaatia korvausta kolmannelta palveluntarjoajalta, jollei se pysty osoittamaan, ettei se ole vastuussa virheestä. Kolmannelta palveluntarjoajalta vaadittaviin korvauksiin olisi sovellettava samoja sääntöjä kuin toteuttamatta jääneisiin taikka virheellisesti tai myöhässä toteutettuihin maksutapahtumiin, ja niihin voi sisältyä myös 80 artiklan mukaisia korkoja sekä 82 artiklan mukainen takautumisoikeus. Tällainen korvaus voi olla mahdollinen esimerkiksi silloin, kun kolmas palveluntarjoaja on antanut omat turvatekijänsä esim. maksukorttia varten.

Muutos 28

66 artiklan 1 kohta

”1.

Poiketen siitä, mitä 65 artiklassa säädetään, maksaja voi olla enintään 50 euroon saakka vastuussa oikeudettomiin maksutapahtumiin liittyvistä menetyksistä, jotka aiheutuvat kadonneen tai varastetun maksuvälineen käytöstä tai maksuvälineen väärinkäytöstä.

Maksajan on vastattava kaikista menetyksistä, jotka johtuvat sellaisista oikeudettomista maksutapahtumista, jotka aiheutuvat petollisesta toiminnasta tai yhden tai useamman 61 artiklassa tarkoitetun velvoitteen tarkoituksellisesta tai törkeän huolimattomasta laiminlyönnistä. Tällaisissa tapauksissa ei sovelleta tämän artiklan 1 kohdassa mainittua enimmäissummaa. Jos maksupalveluntarjoaja ei edellytä asiakkaan vahvaa tunnistamista, maksaja on etäviestintävälineellä suoritettujen maksujen osalta vastuussa mahdollisista taloudellisista seurauksista vain, jos hän on toiminut petollisesti. Jos maksunsaaja tai maksunsaajan maksupalveluntarjoaja ei hyväksy asiakkaan vahvaa tunnistamista, sen on korvattava maksajan maksupalveluntarjoajalle aiheutunut taloudellinen vahinko.”

”1.

Perustelu

Kuluttajille olisi taattava yhtäläinen suoja riippumatta siitä, minkä kanavan kautta he maksutoimeksiannon käynnistävät.

Muutos 29

67 artiklan 1 kohta

”1.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksajalla on oikeus saada maksunsaajan käynnistämän tai maksunsaajan välityksellä käynnistetyn, jo toteutetun oikeutetun maksutapahtuman summa takaisin maksupalveluntarjoajalta, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

”1.

[…]Suoraveloitusten osalta maksajalla on ehdoton oikeus palautukseen 68 artiklassa vahvistetuissa määräajoissa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa maksunsaaja on jo täyttänyt sopimusvelvoitteet ja palvelut on jo saatu tai maksaja on jo kuluttanut tavarat. Komissio voi kuitenkin vahvistaa delegoiduilla säädöksillä tyhjentävän luettelon tavaroista ja palveluista, jotka voidaan toimittaa soveltamalla palautusoikeudetonta suoraveloitusta. Maksajan ja maksunsaajan on sovittava erikseen palautusoikeudettomasta suoraveloituksesta kaikkien tällaisten luetteloon sisältyvien tavaroiden ja palvelujen osalta ja mainittava valtuutuksessa selvästi, että ehdotonta oikeutta palautukseen ei sovelleta. Maksunsaajan on maksupalveluntarjoajan pyynnöstä vastattava osoitettava todisteidenesittämisestä et kolmannessa alakohdassa säädettyjen ehtojen täyttymisestä.”

Perustelu

Muutos 30

82 artiklan 1 kohta

”1.

Jos 80 artiklan mukainen maksupalveluntarjoajan vastuu voidaan kohdistaa toiseen maksupalveluntarjoajaan tai välittäjään, tämän on korvattava ensimmäiselle maksupalveluntarjoajalle syntyneet menetykset ja/tai maksetut määrät 80 artiklan mukaisesti. Tämä kattaa korvausten maksamisen siitä, että maksupalveluntarjoaja jättää käyttämättä asiakkaan vahvaa tunnistamista.”

”1.

Jos 65 artiklan ja 80 artiklan mukainen maksupalveluntarjoajan vastuu voidaan kohdistaa toiseen maksupalveluntarjoajaan tai välittäjään, tämän on korvattava ensimmäiselle maksupalveluntarjoajalle syntyneet menetykset ja/tai maksetut määrät 65 artiklan ja 80 artiklan mukaisesti. Tämä kattaa korvausten maksamisen siitä, että maksupalveluntarjoaja jättää käyttämättä asiakkaan vahvaa tunnistamista.”

Perustelu

Myös oikeudettomien maksutapahtumien pitäisi kuulua takautumisoikeuden piiriin. Asian selkeyttämiseksi ehdotetussa direktiivissä olisi hyvä määritellä termi ”välittäjä”.

Muutos 31

85 artikla

”85 artikla

Turvallisuusvaatimukset ja turvapoikkeamien ilmoittaminen

1.	Maksupalveluntarjoajiin sovelletaan verkko- ja tietoturvaa koskevaa direktiiviä [NIS Directive] sekä erityisesti sen 14 ja 15 artiklassa säädettyjä riskinhallintaa ja turvapoikkeamien raportointia koskevia vaatimuksia.

2.	Direktiivin [NIS Directive] 6 artiklan 1 kohdan nojalla nimetyn viranomaisen on viipymättä ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja EPV:lle ilmoituksista, jotka maksupalveluntarjoajilta on saatu verkko- ja tietoturvapoikkeamista.

3.	Vastaanotettuaan ilmoituksen EPV ilmoittaa tarvittaessa asiasta muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

Jos turvapoikkeama saattaa vaikuttaa maksupalveluntarjoajan maksupalvelunkäyttäjien taloudellisiin etuihin, maksupalveluntarjoajan on direktiivin [NIS Directive] 14 artiklan 4 kohdan säännösten noudattamisen lisäksi viipymättä ilmoitettava maksupalvelunkäyttäjilleen poikkeamasta ja annettava niille tiedoksi mahdolliset hallintatoimenpiteet, joita ne voivat toteuttaa omasta puolestaan lieventääkseen poikkeaman haitallisia vaikutuksia.”

”85 artikla

Turvallisuusvaatimukset ja turvapoikkeamien ilmoittaminen

Maksupalveluntarjoajiin sovelletaan verkko- ja tietoturvaa koskevaa direktiiviä [NIS Directive] sekä erityisesti sen 14 ja 15 artiklassa säädettyjä riskinhallintaa ja turvapoikkeamien raportointia koskevia vaatimuksia . Maksupalvelutarjoajien on luotava asianmukaisista hallintatoimenpiteistä ja valvontamekanismeista koostuva kehys tarjoamiinsa maksupalveluihin liittyvien operatiivisten riskien, myös turvallisuusriskien hallitsemiseksi. Kyseisen kehyksen osana maksupalveluntarjoajien on määriteltävä ja pidettävä yllä tehokkaita poikkeamien hallintamenettelyjä, merkittävien poikkeamien luokittelu mukaan luettuna.

Direktiivin [NIS Directive] 6 artiklan 1 kohdan nojalla nimetyn viranomaisen on viipymättä ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja EPV:lle ilmoituksista, jotka maksupalveluntarjoajilta on saatu verkko- ja tietoturvapoikkeamista. Jos kyse on merkittävästä toimintapoikkeamasta, turvapoikkeamat mukaan luettuina, maksupalveluntarjoajien on ilmoitettava poikkeamasta viipymättä tässä direktiivissä tarkoitetulle kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

Vastaanotettuaan ilmoituksen EPV ilmoittaa tarvittaessa asiasta muiden tässä direktiivissä tarkoitetun kotijäsenvaltioiden toimivaltaisille sen viranomaisille sen on arvioitava poikkeaman merkitys muiden viranomaisten kannalta ja välitettävä tämän arvioinnin perusteella poikkeamailmoitusta koskevat merkitykselliset tiedot EPV:lle ja Euroopan keskuspankille.

4.	Vastaanotettuaan ilmoituksen EPV ilmoittaa tarvittaessa asiasta tässä direktiivissä tarkoitetuille muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. EKP ilmoittaa EKPJ:lle maksujärjestelmien ja maksuvälineiden kannalta merkitykselliset kysymykset.

EPV antaa [lisätään päivämäärä] mennessä tiiviissä yhteistyössä EKP:n kanssa direktiivin (EU) N:o [lisätään numero/vuosi] [lisätään numero] artiklassa vahvistettua menettelyä noudattaen maksupalveluntarjoajille suuntaviivoja, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitettujen merkittävien poikkeamien luokittelua, 2 kohdassa tarkoitettujen poikkeamailmoitusten sisältöä ja muotoa ja ilmoitusmenettelyjä, sekä tässä direktiivissä tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille suuntaviivoja, jotka koskevat kriteereitä sen arvioimiseksi, mitkä poikkeamailmoitukset ovat merkityksellisiä muille viranomaisille ja mitkä poikkeamailmoitusten tiedot on välitettävä muille viranomaisille.

7.	EPV arvioi tiiviissä yhteistyössä EKP:n kanssa 6 kohdassa tarkoitettuja suuntaviivoja uudelleen säännöllisesti, kuitenkin vähintään kahden vuoden välein.

EPV voi 6 kohdassa tarkoitettuja suuntaviivoja antaessaan ja uudelleen arvioidessaan tarkastella [verkko- ja tietoturvadirektiivin] direktiivin [lisätään numero/vuosi] 14 artiklan 7 kohdan mukaisesti annettua komission täytäntöönpanosäädöstä sekä standardeja ja/tai eritelmiä, jotka Euroopan unionin verkko- ja tietoturvavirasto on laatinut ja julkaissut muuhun kuin maksupalvelujen tarjoamiseen liittyvää toimintaa harjoittavia aloja varten.”

Perustelu

Valvontaviranomaiset ja EKPJ ovat ne viranomaiset, joilla on toimivalta antaa maksupalveluntarjoajille suuntaviivoja poikkeamien hallinnasta ja poikkeamailmoituksista, sekä suuntaviivoja poikkeamailmoituksia koskevien tietojen jakamisesta asiaankuuluvien viranomaisten kesken. Maksupalveluntarjoajien asettaminen verkko- ja tietoturvadirektiivin soveltamisalaan saattaa häiritä valvontaviranomaisten ja keskuspankkien tehtäviä, joten sitä olisi vältettävä. ENISAn muille aloille laatimat suuntaviivat ja ehdotetun verkko- ja tietoturvadirektiivin 14 artiklan 7 kohdan mukaisesti annettavassa komission täytäntöönpanosäädöksessä asetettavat vaatimukset voivat kuitenkin tulla kysymykseen alakohtaisten säädösten riittävän yhdenmukaisuuden varmistamiseksi. Toimeksianto poikkeamien luokittelua ja raportointia koskevien suuntaviivojen antamisesta liittyy tiiviisti tässä artiklassa asetettuihin vaatimuksiin. Sen vuoksi ehdotetaan, että kyseinen toimeksianto on osa tätä artiklaa eikä 86 artiklaa.

Muutos 32

86 artikla

” 86 artikla

Täytäntöönpano ja raportointi

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat antavat direktiivin [NIS Directive] 6 artiklan 1 kohdan nojalla nimetylle viranomaiselle vuosittain ajantasaistettuja tietoja niiden tarjoamiin maksupalveluihin liittyvien operatiivisten ja turvallisuusriskien arvioinnista ja kyseisiin riskeihin kohdistettujen hallintatoimenpiteiden ja valvontamekanismien riittävyydestä. Direktiivin [NIS Directive] 6 artiklan 1 kohdan nojalla nimetyn viranomaisen on viipymättä toimitettava jäljennös näistä tiedoista kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

Rajoittamatta direktiivin [NIS Directive] 14 ja 15 artiklan soveltamista EPV laatii läheisessä yhteistyössä EKP:n kanssa ohjeet turvatoimien käyttöönotosta, toteutuksesta ja seurannasta, mukaan lukien mahdolliset sertifiointiprosessit. EPV ottaa huomioon muun muassa standardit ja/tai eritelmät, jotka komissio on julkaissut direktiivin [NIS Directive] 16 artiklan 2 kohdan nojalla.

3.	EPV tarkastelee ohjeita uudelleen säännöllisesti, kuitenkin vähintään kahden vuoden välein, tiiviissä yhteistyössä EKP:n kanssa.

Rajoittamatta direktiivin [NIS Directive] 14 ja 15 artiklan soveltamista EPV antaa ohjeita auttaakseen maksupalveluntarjoajia merkittävien poikkeamien ja niiden olosuhteiden määrityksessä, joissa maksulaitoksen edellytetään ilmoittavan turvapoikkeamasta. Ohjeet annetaan [lisätään päivä … kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä].”

” 86 artikla

Täytäntöönpano ja raportointi

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat antavat tässä direktiivin ssä [NIS Directive] 6 artiklan 1 kohdan nojalla nimetylle tarkoitetulle viranomaiselle vuosittain ajantasaistettuja tietoja niiden tarjoamiin maksupalveluihin liittyvien operatiivisten ja turvallisuusriskien arvioinnista ja kyseisiin riskeihin kohdistettujen hallintatoimenpiteiden ja valvontamekanismien riittävyydestä. Direktiivin [NIS Directive] 6 artiklan 1 kohdan nojalla nimetyn viranomaisen on viipymättä toimitettava jäljennös näistä tiedoista kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

3.	EPV tarkastelee ohjeita uudelleen säännöllisesti, kuitenkin vähintään kahden vuoden välein, tiiviissä yhteistyössä EKP:n kanssa.

EPV koordinoi maksupalveluihin liittyviä operatiivisia ja turvallisuusriskejä koskevien tietojen välittämistä tässä direktiivissä tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille, EKP:lle, verkko- ja tietoturvadirektiivissä tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille ja tarvittaessa ENISAlle.

4. Rajoittamatta direktiivin [NIS Directive] 14 ja 15 artiklan soveltamista EPV antaa ohjeita auttaakseen maksupalveluntarjoajia merkittävien poikkeamien ja niiden olosuhteiden määrityksessä, joissa maksulaitoksen edellytetään ilmoittavan turvapoikkeamasta. Ohjeet annetaan [lisätään päivä … kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä].”

Perustelu

Vakavaraisuuden valvontaviranomaisten olisi määriteltävä ja arvioitava operatiivisia riskejä ja turvallisuusriskejä koskevat raportointivaatimukset. Tietoja voidaan jakaa ENISAn tai verkko- ja tietoturvadirektiivissä tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten kanssa, ja EPV on asiaankuuluva koordinointiviranomainen.

Muutos 33

87 artikla

”1.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoaja noudattaa asiakkaan vahvaa tunnistamista, kun maksaja käynnistää sähköisen maksutapahtuman, jollei EPV:n ohjeissa sallita erityispoikkeusten myöntämistä tarjottuun maksupalveluun liittyvän riskin perusteella. Tämä koskee myös kolmatta maksupalveluntarjoajaa, joka käynnistää maksutapahtuman maksajan puolesta. Tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on annettava kolmannen maksupalveluntarjoajan käyttää tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan tunnistamismenetelmiä kolmannen maksupalveluntarjoajan toimiessa maksupalvelunkäyttäjän puolesta.

2.	Jos maksupalveluntarjoaja tarjoaa liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettuja palveluita, sen on todennettava henkilöllisyytensä tilinhaltijan tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle.”

”1.

2.	Jos maksupalveluntarjoaja tarjoaa liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettuja palveluita, sen on todennettava henkilöllisyytensä tilinhaltijan tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle.”

Perustelu

Ks. muutoksen 24 perustelu.

Muutos 34

89 artiklan 5 kohta (uusi)

Ei tekstiä

”5.

EPV antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ja tiiviissä yhteistyössä EKP:n kanssa toimivaltaisille viranomaisille osoitettuja ohjeita 1 kohdassa tarkoitetuista valitusmenettelyistä, joita on käytettävä tämän direktiivin säännösten noudattamiseksi. Ohjeet annetaan [lisätään päivä … kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä] mennessä, ja ne ajantasaistetaan tarvittaessa säännöllisin väliajoin.”

Perustelu

Yhdenmukaistetut valitusmenettelyt helpottaisivat rajatylittävien valitusten käsittelyä ja auttaisivat osaltaan luomaan sujuvat ja tehokkaat menettelyt direktiivin noudattamiseksi; ne myös tukisivat toimivaltaisia viranomaisia näiden hoitaessa ehdotetun direktiivin mukaisia tehtäviään.

(1) Lihavointi tekstissä osoittaa EKP:n lisättäväksi ehdottaman uuden tekstin. Tekstissä oleva yliviivaus osoittaa EKP:n poistettavaksi ehdottaman tekstin.

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi XXXX/XX/EU, annettu [päivämäärä], toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietoturvan varmistamiseksi koko unionissa (EUVL L x, s. x).

(3) Neuvoston päätös 2009/371/YOS, tehty 6 päivänä huhtikuuta 2009, Euroopan poliisiviraston (Europol) perustamisesta (EUVL L 121, 15.5.2009, s. 37).

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 224

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	57. vuosikerta 15. heinäkuu 2014

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	III Valmistavat säädökset
	Euroopan keskuspankki
2014/C 224/01	Euroopan keskuspankin lausunto, annettu 5 päivänä helmikuuta 2014, ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2013/36/EU ja 2009/110/EY muuttamisesta ja direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (CON/2014/9)	1

	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan komissio
2014/C 224/02	Euron kurssi	26

2014/C 224/03	Komission antamat tiedot neuvoston päätöksen 2014/327/EU nojalla	27

	Euroopan tietosuojavaltuutettu
2014/C 224/04	Tiivistelmä Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunnosta, joka koskee vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen tulevaa kehitystä	28

	JÄSENVALTIOIDEN TIEDOTTEET
2014/C 224/05	Ulkorajojen ylitystä varten vaadittavien ohjeellisten rahamäärien päivitys henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti (EUVL C 247, 13.10.2006, s. 19; EUVL C 153, 6.7.2007, s. 22; EUVL C 182, 4.8.2007, s. 18; EUVL C 57, 1.3.2008, s. 38; EUVL C 134, 31.5.2008, s. 19; EUVL C 37, 14.2.2009, s. 8; EUVL C 35, 12.2.2010, s. 7; EUVL C 304, 10.11.2010, s. 5; EUVL C 24, 26.1.2011, s. 6; EUVL C 157, 27.5.2011, s. 8; EUVL C 203, 9.7.2011, s. 16; EUVL C 11, 13.1.2012, s. 13; EUVL C 72, 10.3.2012, s. 44; EUVL C 199, 7.7.2012, s. 8; EUVL C 298, 4.10.2012, s. 3; EUVL C 56, 26.2.2013, s. 13; EUVL C 98, 5.4.2013, s. 3; EUVL C 269, 18.9.2013, s. 2; EUVL C 57, 28.2.2014, s. 1; EUVL C 152, 20.5.2014, s. 25)	31

	V Ilmoitukset
	KILPAILUPOLITIIKAN TOTEUTTAMISEEN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Euroopan komissio
2014/C 224/06	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia M.7324 – ACS/CLECE) – Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	32

2014/C 224/07	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia M.7285 – Cerberus / Visteon Interiors) – Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	33

2014/C 224/08	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia M.7306 – Triton/GEA heat exchanger business) – Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	34

2014/C 224/09	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia M.7320 – PAI Partners / DVD Participations) – Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	35

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,3627
JPY	Japanin jeniä	138,29
DKK	Tanskan kruunua	7,4568
GBP	Englannin puntaa	0,79660
SEK	Ruotsin kruunua	9,2482
CHF	Sveitsin frangia	1,2139
ISK	Islannin kruunua
NOK	Norjan kruunua	8,4100
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	27,439
HUF	Unkarin forinttia	309,68
LTL	Liettuan litiä	3,4528
PLN	Puolan zlotya	4,1388
RON	Romanian leuta	4,4180
TRY	Turkin liiraa	2,8881
AUD	Australian dollaria	1,4500
CAD	Kanadan dollaria	1,4619
HKD	Hongkongin dollaria	10,5611
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,5457
SGD	Singaporen dollaria	1,6897
KRW	Etelä-Korean wonia	1 388,46
ZAR	Etelä-Afrikan randia	14,5806
CNY	Kiinan juan renminbiä	8,4566
HRK	Kroatian kunaa	7,6130
IDR	Indonesian rupiaa	15 903,49
MYR	Malesian ringgitiä	4,3360
PHP	Filippiinien pesoa	59,215
RUB	Venäjän ruplaa	46,7905
THB	Thaimaan bahtia	43,784
BRL	Brasilian realia	3,0231
MXN	Meksikon pesoa	17,6960
INR	Intian rupiaa	81,8301