20.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 168/1

A.

ETSK kehottaa päätöksentekijöitä keskittämään huomiota arvo- ja toimitusketjun kehittämiseen, tai ennemminkin verkottuneen elinkeinoelämän ja yritysten vuorovaikutukseen sekä löytämään vuorovaikutteisia kansallisia ja EU:n lähestymistapoja asiaan nähden.

B.

Nämä dynaamiset prosessit vaativat sopeutumista ja joustavuutta yritysten kaikessa toiminnassa, myös tuotteiden määrittelyn ja suunnittelun, palveluiden, markkinoinnin sekä talous- ja henkilöstöresurssien hallinnoinnin suhteen. Nämä tehtävät ulkoistetaan usein. Verkottuminen merkitsee sitä, että yritykset nivoutuvat maailmanlaajuisesti yhä enemmän yhteen ja että tuotanto ja palvelut yhdentyvät entisestään.

C.

Kyseinen tilanne vaikutta hyvin eri tavalla erilaisiin yrityksiin, riippuen niiden koosta, niiden asemasta toimitusketjuissa/-verkoissa sekä niiden toiminnan kohteena olevasta sektorista. Suurilla monikansallisilla yrityksillä on yleensä hyvä asema verkottumisprosessin kaikissa vaiheissa. Sen sijaan suhteellisen pienet ja keskikokoiset toimittajat, jotka toimivat ketjun alkupäässä tai sen keskivaiheilla (ensimmäinen, toinen, kolmas ... toimittaja), törmäävät usein lausunnon toisessa osassa kuvailtuihin esteisiin. Käsillä olevassa lausunnossa näitä yrityksiä nimitetään arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajiksi (initial and intermediate companies — termi on kehitetty tätä lausuntoa varten). (1)

D.

Valtaosa yksityissektorin työpaikoista sijaitsee suuryhtiöitä pienemmissä yrityksissä (ks. kohta C). Innovatiivisimmat ja luovimmat näistä yrityksistä vaikuttavat ratkaisevasti verkottuneeseen talouteen. Kyseisen kehityksen mittasuhteet ovat niin merkittävät, että se vaikuttaa paitsi mikrotaloudellisella tasolla myös makrotaloudellisissa kysymyksissä.

E.

ETSK pitää tarpeellisena parantaa kyseisten yritysten toimintaympäristöä. Käsillä olevassa lausunnossa (ks. osan II kohdat 3 ja 4) määritellään pääasialliset haasteet ja esitetään joukko toimintalinjaehdotuksia, kuten:

F.

Koska ei ole olemassa vakiintunutta arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajia koskevaa määritelmää, niiden täyttä merkitystä on vaikea ymmärtää teollisuuden muutosten ja maailmanlaajuistumisprosessien kannalta. Kyseisten yritysten roolin tiedostamista tulisi edistää huomattavasti. Kohdan E ehdotusten toteuttaminen edellyttää, että yritykset, politiikan tekijät sekä ennen kaikkea molemmat tahot yhdessä täyttävät lukuisia edellytyksiä. Joka tapauksessa toteutuksen on tapahduttava tiiviissä yhteistyössä kaikkien asianomaisten sidosryhmien kanssa. EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla toimivien alakohtaisten neuvottelukomiteoiden tulisi myös pystyä tarjoamaan politiikan tekijöille uskottavat yhteiset suuntaviivat.

1.1

On virheellistä puhua toimitusketjujen kehittymisestä nykyajan ilmiönä, sillä niitä on jossain muodossa ollut olemassa järjestäytyneen tuotannon alkuajoista lähtien.

1.2

On kuitenkin perusteltua todeta, että merkittävä kiinnostus toimitusketjuihin on kehittynyt viime vuosikymmenten aikana teknologisen edistyksen ja maailmanlaajuistumisen luoman vaativan ympäristön ja kyseisten ilmiöiden markkinavaikutusten seurauksena. Kyseistä aihetta on käsitelty laajasti lukemattomissa julkaisuissa ja konferensseissa ympäri maailman. Tavanmukainen lineaarinen tuotanto on korvattu monitahoisilla verkoilla ja yhdennetyillä valmistusprosesseilla, jotka jakautuvat usein lukuisiin eri yrityksiin ja maihin.

1.3

Arvo- ja toimitusketjut limittyvät nykyisin entistä enemmän ja muodostavat monilla aloilla maailmanlaajuisen verkon. Tämän perusteella voidaankin käyttää verkko-käsitettä toimitusketju-käsitteen sijaan, sillä ”verkko” on epäilemättä ”ketjua” lyhytaikaisempi.

1.4

Lisäarvoa luovat verkot (tai lyhyesti ”arvoverkot”) muuttuvat itsekin yhä maailmanlaajuisemmiksi ja kattavammiksi. Osa tätä prosessia on yleiseurooppalainen lisäarvoverkko, jonka toiminta on tehostunut entisestään EU:n laajentumisen myötä.

1.5

Nyttemmin tajutaan, että omintakeinen kehittäminen ei riitä täyttämään yritysten tarpeita. Yritysten sisäänpäin kääntyvien ohjelmien tulokset saattavat toki olla eduksi ja toivottavia, mutta ne eivät anna mahdollisuutta hyödyntää todellisen maailmanlaajuisen liiketoimintajärjestelmän mahdollisuuksia. Yritysten on suunnattava katseensa ulospäin, mikäli ne haluavat selviytyä nykymaailmassa.

1.6

Tämän tuloksena verkkohallinto ja -logistiikka on nostettu etualalle. Yritykset käyttävät yhä enemmän aikaa ja rahaa liikevoiton optimointiin virtaviivaistamalla ja koordinoimalla nykyaikaisen teollisuus- ja liiketoiminnan välttämättä tarvitsemien toimintojen ja palveluiden alati monimutkaistuvaa verkkoa.

1.7

Johtohenkilöstön vastuun ja työntekijöiltä vaaditun osaamisen luonne on muuttunut jyrkästi kaikilla tasoilla, sillä heiltä vaaditaan sellaisia päätöksiä ja asenteita, jotka varmistavat ostajien, toimittajatahojen ja yritysten yhteistyön maksimoinnin.

1.8

Kuvattu asetelma koskee nykyään kaikenlaisia — suuria, keskisuuria ja pieniä — yrityksiä, alojen välisistä eroista ja vuorovaikutusmalleista riippumatta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suurilla monikansallisilla yhtiöillä on meneillään olevissa prosesseissa parempi asema kuin arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajilla. (2)

1.9

Kaksi kolmasosaa yksityissektorin eurooppalaisista työntekijöistä työskentelee kuitenkin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joista monet ovat arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajia. Näin ollen tämän yritystyypin hyvinvoinnilla ei ole pelkästään mikrotaloudellista ulottuvuutta, vaan se vaikuttaa myös makrotaloudellisella tasolla.

1.10

Vaikka lausunnon aiheena onkin arvo- ja toimitusketjujen kehittyminen, ensisijainen huomio kohdistuu innovatiivisiin (korkean teknologian ja laadun) alku- ja keskivaiheen toimittajiin, jotka pystyvät kasvamaan ja toimimaan kansainvälisellä tasolla tai jotka jo toimivat maailmanlaajuisilla markkinoilla. (3)

1.11

Näin ollen on kehitettävä ja parannettava keinoja terveen ja kestävän ympäristön luomiseksi tämäntapaisille yrityksille, jotta ne voivat menestyä ja toteuttaa täysimääräisesti potentiaalinsa.

1.12

Vaikka eri alojen toimitusketjut/-verkot eroavat toisistaan, tässä asiakirjassa toteutettua analyysiä on aiheellista konkretisoida johonkin alaan keskittymällä. Lausunnon liitteessä 2 on siksi esitetty autonrakennusalasta tapaustutkimus, joka kuvaa hyvin eräitä asiaan liittyviä kysymyksiä. Ala valittiin siksi, koska sen toimitusketjut/-verkot ovat erityisen monitahoisia, kuten liitteessä 1 osoitetaan.

1.13

Eurooppalaiset yritykset ulkoistavat usein yhden tai useampia osia toimitusketjuista. Ne siis tuovat kyseiset tuotteet ja lisäävät niiden arvoa ennen siirtämistä lisäarvoverkkoon. On ehdottomasti luotava olosuhteet, joilla voidaan varmistaa, että prosessin puitteissa mahdollisimman suuri osa tuotosta, työllisyydestä ja osaamisesta pysyy Euroopassa. Tämä on ratkaisevan tärkeää, koska osaamisesta on kehittymässä erityinen tuotantotekijä, jonka rahoitus arvontuotantoverkoissa on lähtökohtaisesti ennemminkin rajatonta kuin pelkästään rajanylittävää. (4)

1.14

Käsillä olevassa asiakirjassa tarkastellaan EU:n mahdollisuuksia edistää toimitusketjun tärkeiden (lisäarvoa tuottavien) osien säilymistä Euroopassa. (5)

2.1

Teollisuuden muutokset liittyvät tiiviisti lisäarvon luomiseen verkkoyhteiskunnassa, jossa merkittävä rooli on palveluilla, kuten konsultti-, tekniikka-, logistiikka- ja markkinointipalveluilla. Kun vertikaalista integrointia vähennetään, arvon luominen jalostuksessa siirtyy usein toimittajalle. Kyseisen prosessin ulottuvuudet lisääntyvät entisestään, kun monet näistä toimittajista ovat myös osa maailmanlaajuisia verkkoja, sillä samassa yhteydessä syntyy uusia keskinäisiä riippuvuussuhteita toimittajien välille.

2.2

Mutta mitä ”maailmanlaajuinen”-termi todella sisältää? Yhdysvaltain ja Japanin itsestään selvien roolien ohella on mainittava myös muut maailman alueet, kuten niin kutsutut BRIC-valtiot (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina), jotka ovat viime vuosikymmenten aikana astuneet vahvasti esiin. On kuitenkin muistettava, että kyseisen ryhmän jäsenet eroavat toisistaan, ja etenkin Intian ja Kiinan vaikutus ”sekoittaa dramaattisesti koko toimitusketjua ja lisäarvon luomisen maailmankarttaa” (6).

2.3

Edellä todettu huomioon ottaen EU:n on vahvistettava kykyään kilpailla arvoa lisäämällä, sillä pelkästään kustannuspohjainen kilpailu ei ole realistista eikä sovi yhteen EU:n sosiaalimallia ja kestävää kehitystä koskevien arvojen kanssa.

2.4

Toimitusketjut ja -verkot laajenevat sitä mukaan, kun teollisuusprosesseissa ilmenee yhä enemmän tuotantolinjojen pirstoutumista ja tuotteiden erikoistumista teknologian ja räätälöinnin myötä. Tuottajat saattavat standardisoida tuotteiden ydinosat ja samalla jättää mahdollisuuden räätälöintiin. Käytäntöä kutsutaan massaräätälöinniksi.

2.5

Kyseisiin tekijöihin vaikuttaa tuotantoteollisuuden ja palvelualan vuorovaikutus (7), joka johtaa toimialojen välisten rajojen hämärtymiseen. Tieto- ja viestintäteknologiat vauhdittavat osaltaan asiaa yhteentoimivuutta ja sähköisiä palveluita lisäämällä.

2.6

Eurooppalaisten yritysten tulisi pyrkiä sellaisten toimitusverkkojen luomiseen, jotka tuottavat korkean lisäarvon erikoismarkkinoille suunnattuja ”laajennettuja tuotteita” (tuotteiden ja palveluiden järjestelmiä). Jopa itse tehtaista on tullut kaupattavia kompleksisia tuotteita.

2.7

Uusien teknologisten syklien myötä henkilöstöpolitiikka korostuu kaikilla tasoilla yhä enemmän. Lisäksi kasvaa elinikäisen oppimisen merkitys kilpailukyvyn ja työllistyvyyden olennaisena osatekijänä.

2.8

Tuotteiden elinkaari lyhenee ja muuttuu, kun palveluiden ja valmistuksen vuorovaikutus kasvaa ja kun kilpailu ja (kilpailua edeltävä) yhteistyö monilla aloilla muuttuu maailmanlaajuiseksi.

2.9

Jatkuvat muutokset vaikuttavat vahvasti yritysten rakenteeseen ja yritysten väliseen dynaamiseen suhteeseen. Muutokset vaativat jatkuvaa sopeutumista ja uudelleenorganisointia. Tuotantoprosessien erikoistuminen, tuotteiden räätälöinti sekä tuotantoon liittyvien palveluiden kehittäminen on johtanut ulkoistamisen lisääntymiseen. Vastaavasti ulkoistaminen voi lisätä entisestään erikoistumista ja hajauttamista.

2.10

Rinnakkain näiden prosessien kanssa tapahtuu keskittymistä yritysten yhteenliittymien ja yrityskauppojen kautta. Mitä kauemmaksi siirrytään kuluttajasta, sitä enemmän keskittymistä ja yhdentymistä tapahtuu.

2.11

Ulkoistamista ja tuotannon siirtämistä tapahtuu maailmanlaajuisesti. (8) Tähän prosessiin liittyvät tiiviisti uusien jäsenvaltioiden ja Aasian voimistuvat taloudet, joista jokainen tarjoaa omat kustannusetunsa ja oman markkinapotentiaalinsa. Aasiasta on kehittymässä halvan tuotannon ja palveluntarjonnan kiistaton keskus. Kiinassa ja Intiassa kehitetään omaehtoisesti teknologioita. Tällaisiin prosesseihin voi liittyä toimintojen siirtäminen ja konkreettisia työpaikkojen menetyksiä. Tämä voi aiheuttaa turvattomuuden tunnetta työntekijöiden keskuudessa. Toisaalta yritysten siirtymiset voivat myös lisätä työllisyyttä Euroopassa. (9)

2.12

Lukemattomista maailmalla tehtävistä liiketoimista, sulautumista ja hankinnoista juontuvat monitahoiset kehityskulut osoittavat, että tuotanto- ja palvelulinjojen muutoksiin perustuvat yritysten siirtymiset eivät ole lineaarisia tai yhdensuuntaisia prosesseja. Tuotantokustannukset muodostavat vain yhden osan kokonaiskuvasta. Yhtälöön kuuluu myös muita, lausunnon aiheeseen kuulumattomia tekijöitä, kuten mutkikas logistiikka, korkeat kuljetuskustannukset, ympäristökysymykset, lainsäädäntöpuitteet, teollis- ja tekijänoikeuksien suoja sekä raaka-aineiden, teknologian ja erityisosaamisen saatavuus. Kun kaikki nämä näkökohdat otetaan huomioon, tuotteiden ja palveluiden tuotanto kannattaa joissain tapauksissa siirtää takaisin Eurooppaan.

2.13

Toisaalta yritystoiminnan siirtäminen saattaa koskea myös innovointia, minkä seurauksena Euroopasta katoaa osaamista. Yritysten siirtymiset voivatkin pitkällä aikavälillä murentaa Euroopan teollisuuden innovointikykyä, mikäli osaamis- ja tutkimuspohjaa EU:ssa ei vahvisteta. Tässä suhteessa hyvin kuvaavaa on insinöörien määrän lisääntyminen Intiassa ja Kiinassa (45 prosenttia kaikista maailman insinööreistä).

2.14

Lisäksi se tosiasia, että nuoret ja korkeasti koulutetut ihmiset lähtevät Euroopasta tai työskentelevät mieluiten suurissa yhtiöissä (10), voi johtaa osaavien työntekijöiden puutteeseen eurooppalaisissa arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajissa.

2.15

Suurilla yhtiöillä on usein paremmat mahdollisuudet selvitä edellä mainituista haasteista. Yleensä ne kykenevät suhteellisen helposti hyödyntämään pankkeja ja pääomamarkkinoita, niillä on monenlaista kanssakäymistä ja yhteentoimivuutta muiden yritysten kanssa, niillä on pääsy monenlaisille markkinoille ja ne ovat ulkoistamisprosessin edelläkävijöitä. Suuret yhtiöt ovat kuitenkin vähemmän joustavia kuin pienemmät yritykset.

3.1

Kaikki indikaattorit osoittavat, että tuotannon pirstaloitumisen, tuotteiden räätälöinnin ja maailmanlaajuisten verkkojen kutomisen prosessi jatkuu. Useimmilla aloilla suuret monikansalliset yhtiöt toimivat strategisina johtajina, mutta suuri osa työstä teetetään yhä lukuisammilla alku- ja keskivaiheen toimittajilla.

3.2

Toisinaan alku- ja keskivaiheen toimittajat joutuvat suuresta potentiaalistaan huolimatta pakon edessä hyväksymään tilapäisratkaisuja ja tekemään kovasti työtä päästääkseen uusille markkinoille. Kyseiset toimittajat ovat myös usein riippuvaisia tiettyjen suurten asiakkaiden säännöllisistä tilauksista, ja monesti niillä ei ole kunnon väyliä pääomamarkkinoille. Lisäksi ne ovat erittäin alttiita toimitusketjun katkeamisriskeille, jotka liittyvät suurasiakkaiden esittämiin kustannusten vähentämistä koskeviin jatkuviin vaatimuksiin. Seuraavissa kohdissa nostetaan esiin suurimmat niiden kohtaamista haasteista.

3.3

Monet parannukset suhteellisen pienten ja keskikokoisten yritysten toimintaympäristössä riippuvat yksinkertaisesti yhteiskunnassa vallitsevista sekä yritysten omista asenteista. Eräissä jäsenvaltioissa ja eräillä alueilla asenteet näitä yrityksiä kohtaan ovat myönteisempiä kuin toisaalla. Näin ollen parhaiden käytänteiden vaihtoa tulisi edistää.

3.4

Alku- ja keskivaiheen toimittajia tulee rohkaista suhtautumaan avoimesti yhteistyöhön ja kehittämään yhteisiä hankkeita. Yhteistyöhankkeilla voidaan vahvistaa markkina-asemia ja tukea toimittajien neuvotteluita suurten asiakkaiden kanssa. Näin voidaan myös osittain kompensoida juuttumisefektien kielteisiä vaikutuksia.

3.5

Avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöä (11) sekä teknologioiden ja standardien vapaata saatavuutta tulisi kannattaa. Alku- ja keskivaiheen toimittajien tehokas vuorovaikutus tutkimuslaitosten kanssa on hyvin tärkeää.

3.6

Pitkälle teollistuneissa ja huipputeknologian ympäristöissä johtavien yritysten ja teollisuusalueiden ympärille syntyvät yritysryppäät ja -verkot voivat edistää asiaa merkittävästi (12), koska ne kannustavat yrityksiä yhteistyöhankkeisiin. Läheisten yliopistojen ja teknologiainstituuttien avoin asenne yhdessä paikallis- ja alueviranomaisten asianmukaisen lähestymistavan kanssa on ratkaisevan tärkeä. Pienemmät yritykset voivat hyötyä merkittävästi teknologiakeskusten, tiedepuistojen ja yliopistojen ympärillä toimivista ”teollisuusalueista”.

3.7

Pankkeja ja rahoitusalan toimijoita yleensäkin tulisi kannustaa omaksumaan myönteisempi asenne riskinottoon. Tilastot osoittavat, että Yhdysvaltojen rahoitusmaailmassa suhtaudutaan myönteisemmin riskeihin, mistä kertyy suuria voittoja. Joka tapauksessa on varmistettava avoin pääsy Euroopan pääomamarkkinoille, erityisesti siitä syystä, että monasti tuotantoprosessien taloudellinen taakka tahtoo siirtyä suurilta yhtiöiltä pienemmille toimittajille.

3.8

Esimerkiksi autoteollisuudessa ulkoistaminen on aiheuttanut monille yrityksille rahoitusongelmia, koska sekä (usein 3-5 vuotta kestävä) kehitysprosessi että (usein 5–7 vuotta kestävä) kuoletusaika ovat pitkiä. Tämä ongelma on ratkaistu Yhdysvalloissa osittain lisäämällä yksityisen pääoman saatavuutta ja monissa kehitysmaissa hyvin suotuisilla verotussäännöillä ja valtionavulla. Euroopan olosuhteita on tässä suhteessa parannettava kiireesti, etenkin koska asia koskee arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajia ja niiden tarvetta rahoittaa teknologisen innovoinnin edellytyksenä olevaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Valtiovallan toimenpiteiden lisäksi tarvitaan myös pankkien ja yksityispääoman panosta. Tärkeä rooli on myös Euroopan investointipankilla, jonka tulisi toimia tiiviissä yhteistyössä pankkialan kumppaneiden kanssa koko Euroopan alueella.

3.9

ETSK pitää hyvin kiintoisina komission tiedonantoon ”Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: Pk-yritysten kasvun rahoittaminen — enemmän eurooppalaista lisäarvoa” (13) sisältyviä suuntaviivoja. Yhtäältä on luotava paremmat yhteydet rahoituslaitosten ja yksityispääoman välille ja toisaalta pienten ja keskikokoisten yritysten välille.

3.10

Arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajien huolenaiheena on riippuvaisuus suurista asiakkaista — varsinkin yhden teollisuudenalan hallitsemilla alueilla — kun seurauksena on juuttuminen toimitusketjujen sisä- tai ulkopuolelle. Yhteistyö suurten yhtiöiden kanssa edellyttää usein, että toimittaja käyttää tiettyä teknologiaa. Yhden suuren asiakkaan toimittajaksi ryhtymisestä saattaa seurata toimittajan juuttuminen yhden erityisteknologian käyttäjäksi.

3.11

Vastaavasti voi käydä toimittajille, jotka on suljettu liiketoiminnan ulkopuolelle, koska niillä ei ole tarvittavia välineitä lisämarkkinoille pääsemiseksi ja osallistuakseen muihin toimitusketjuihin tai -verkkoihin.

3.12

Suuret yhtiöt eivät kuitenkaan halua olla täysin riippuvaisia yhdestä toimittajasta, vaikka tällaistakin tapahtuu joskus. Autoteollisuuden suurvalmistajat asettavat monissa tapauksissa etusijalle yksinomaiset toimittajat etenkin, kun kyse on lopputuotteeseen tarkoitettujen uusien komponenttien ja järjestelmien tutkimuksesta, kehittämisestä ja valmistuksesta. Tavallinen tilanne on kuitenkin raju kilpailu toimittajien välillä.

3.13

Joissain tapauksissa, pääasiassa autoteollisuudessa, tekniikan kehityskustannukset on siirretty toimittajalle, jota on myös kehotettu jakamaan tietonsa kilpailijoiden kanssa. Tämä voi olla ongelma erityisesti toimittajille, jotka eivät ole monopoliasemassa.

3.14

Juuttumisefektit lisääntyvät yleensä tieto- ja viestintätekniikan sovellusten määrän myötä, vaikka ne eivät suinkaan rajoitu pelkästään tietotekniikkaan. Lisenssien saaminen on usein vaikeaa. Investointeja vaikeuttaa yhtäältä standardien ja yhteentoimivuuden puute ja toisaalta avoimen lähdekoodin teknologian käytön vähäisyys.

3.15

Myös tässä suhteessa (vrt. kohta 3.6), yritysten yhteistyö ja ryppäät voivat auttaa voittamaan mainituista prosesseista aiheutuvia vaikeuksia, varsinkin yhden teollisuudenalan hallitsemilla alueilla.

3.16

Teollis- ja tekijänoikeudet ovat avainasemassa. (14) Teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu muodostaa erityisen haasteen arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajille, joista monet ovat pieniä ja keskikokoisia yrityksiä. Kyseisten yritysten ongelmat tutkimuksen ja kehittämisen rahoituksessa mainittiin jo aiemmin. Asioita ei tulisi pahentaa entisestään luomalla tilanne, jossa kilpailijat korjaavat voitot.

3.17

Patenteilla on keskeinen asema. ETSK on ilmaissut lukuisissa lausunnoissa syvän huolensa ”yhteisön patentin monista takaiskuista”, jotka ovat kolhineet EU:n tutkimuspolitiikan uskottavuutta ja jotka ovat estäneet ”kilpailukykyisiin tuloksiin tähtäävän tutkimuksen” edistämisen. (15) Tämän tärkeän asian huomiotta jättäminen tekee innovaation suojelun hyvin kalliiksi (erityisesti Yhdysvaltioihin ja Japaniin verrattuna) ja arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajien kannalta usein jopa liian kalliiksi.

3.18

Teollis- ja tekijänoikeuksien kalliiden suojelujärjestelmien ongelmaa vaikeuttaa entisestään täytäntöönpanon puuttumisen aiheuttama tehottomuus. Tuotteiden väärentäminen on nostettava keskeiseksi aiheeksi kauppasuhteissa Kiinan kanssa. Väärentämisongelman seurauksena monet huipputeknologiayritykset eivät haluta lisätä investointejaan Kiinaan tai lopettavat ne jopa kokonaan (16).

3.19

Liitteessä 2 kuvataan teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomisen ja väärentämisen vakavuutta autonosien tuotannossa.

3.20

Erikoistuneilla arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajilla on omat valttinsa. Uusia mahdollisuuksia syntyy, kun suuren mittakaavan hankkeista siirrytään hajauttamiseen ja tapauskohtaisiin lähestymistapoihin, edellyttäen, että samalla kehitetään myös asiaankuuluvaa osaamista.

3.21

Yksi huolenaiheista on se, että koko Euroopassa enemmistö valmistuneista nuorista työskentelee mieluummin suurissa yhtiöissä. On olemassa ilmeinen tarve parantaa uranäkymiä ja näin kannustaa ihmisiä työskentelemään arvoketjun alku- ja keskivaiheen yrityksissä, joiden ongelma on erityisen vaikea, kun valmistuvien nuorten, esimerkiksi insinöörien, määrä on muutenkin riittämätön.

3.22

Arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajien kannalta erityisen hyödylliseksi saattaa osoittautua kaksijakoinen ammatillinen koulutusjärjestelmä, joka yhdistää opiskelun ja työskentelyn. Kyseistä järjestelmää sovelletaan eräissä jäsenvaltioissa, kuten Saksassa, Itävallassa ja Luxemburgissa.

3.23

Työntekijöiden pätevyyden ja osaamisen lisääminen on ratkaisevan tärkeää. Sekä työntekijät itse että yritykset voivat edistää tason nousua. (17) Työympäristön parannukset voivat olla asiassa hyödyksi. Nykyaikainen henkilöstöpolitiikka, johon kuuluu koulutussuunnitelmien järjestelmällinen tarkistaminen voi auttaa työpaikkojen luomisessa. Näitä kysymyksiä on lähestyttävä alakohtaisesti ja käsiteltävä myös työmarkkinaosapuolten vuoropuheluissa.

3.24

Sen lisäksi, että tehokkaiden koulutusjärjestelmien ja työntekijöiden osaamistason välillä on suora yhteys, myöskään koulutuksen, innovoinnin ja tutkimuksen muodostaman kolmion merkitystä ei voida yliarvioida. Tässä yhteydessä EU:n uusi aloite ”Alueet talouden muutosten edistäjinä” (18) saattaa olla erittäin hyödyllinen, sillä siinä korostetaan alueellista ulottuvuutta sekä tutkimuksen, teknologisen osaamisen ja taloudellisten ryppäiden vaikutusta.

3.25

Alueellisen ulottuvuuden merkitys on muistettava, jotta arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajat voivat hyödyntää täysimääräisesti niille kasvavan osaamisen ja yrittäjyyden tarjoamia etuja. Jatkuvaa kansainvälistymistä merkitsevä maailmanlaajuistuminen tuo tullessaan tarpeen vahvistaa vastaavasti alueellista läheisyyttä. Tähän sopivia keinoja ovat:

3.26

Hyvin tärkeässä asemassa on yrittäjyys, kuten myös luovuus sekä joustavuus, eli kyky sopeutua muuttuviin olosuhteisiin nopeasti. Pienet ja keskisuuret yritykset pystyvät usein vastaamaan paremmin uusiin haasteisiin kuin suuret. Nämä tekijät saattavat hyvinkin vaikuttaa siten, että kyseiset yritykset pääsevät hyötymään verkoissa tapahtuvasta pirstaloitumisesta ja eriytymistä (19).

4.1

Arvon lisääminen ja toimitusketjun tehostaminen edellyttävät vakaan liiketoimintaympäristön luomista arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajia varten. ETSK katsoo, että eurooppalaisten arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajien osallistumista maailmanlaajuisiin verkostoihin voidaan edistää kahdella keskeisellä välineellä: uudenlaisella teollisuuspolitiikalla (alakohtainen lähestymistapa mukaan lukien) sekä tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännellä puiteohjelmalla.

4.2

Arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajat tulee sisällyttää johdonmukaisemmin teollisuuspolitiikan puitteisiin. Komission ja neuvoston tulisi arvioida etukäteen ja aiempaa tarkemmin tulevien, teknistä kehittämistä ja standardien asettamista koskevien säädösten vaikutuksia huipputeknologia-alan yrityksiin. Teollisuus-käsite rajataan liian usein tarkoittamaan pelkästään suuria yhtiöitä. Usein huomiota vaille jääviä arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajia tulisi kuulla erikseen.

4.3

ETSK korostaa tieto- ja viestintätekniikan merkitystä arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajien kannalta. Komitea kannattaa varauksettomasti tavoitteita, jotka komissio on määritellyt aiheesta ”Luottamuksen lisääminen yritysten välisiin sähköisiin markkinoihin” antamassaan tiedonannossa (20).

4.4

Komissio on myös perustanut pk-yrityksille suunnatun European e-Business Support Network -verkoston (eBSN). ETSK kannattaa eBSN:n päätavoitetta, joka on toimiminen eurooppalaisten sähköisen kaupankäynnin asiantuntijoiden yhdyssiteenä sekä kokemusten ja parhaiden käytänteiden jakaminen.

4.5

Keskeinen osa EU:n teollisuuspolitiikkaa on alakohtaisesta näkökulmasta käytävä, tulevia kehityssuuntia ja teknologioita koskeva avoin vuoropuhelu, joka on tarkoitus toteuttaa jo perustetuissa eurooppalaisissa teknologiayhteisöissä. Vaikka toimialojen väliset rajat ovatkin pyyhkiytymässä, alakohtaisen lähestymistavan käyttö on edelleen perusteltua, ja se tarjoaa arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajille tervetulleita mahdollisuuksia.

4.6

Innovoinnin merkitystä ei saa missään tapauksessa aliarvioida. ETSK kannattaa komission ehdotusta kehittää innovaatiomyönteisiä markkinoita käynnistämällä edelläkävijämarkkinoita koskeva aloite (lead-market initiative) tavoitteena helpottaa lupaavien alojen uusien innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen luomista ja markkinointia (21).

4.7

On tärkeää, että arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajat osallistuvat teknologiayhteisöihin. Toivottavaa on, että alan esteiden poistamiseen löydetään myös muita keinoja. On kehitettävä strateginen tutkimuslinjaus, johon myös kyseiset toimittajat pääsevät osallistumaan. Teknologiayhteisöjen arkipäivässä nousevat kuitenkin esiin myös monien tämäntyyppisten yritysten perinteiset heikkoudet, kuten keskinäisen luottamuksen, ajan, käytettävissä olevien edustajien — ja usein — strategisen lähestymistavan puute.

4.8

Manufuture-yhteisön korkean tason ryhmä (22) laati strategisen tutkimuslinjauksen määrittelyä varten analyysin, joka sisältää samankaltaisia ideoita uusia lisäarvotuotteita koskevista muutoksista, tuotannon ja palveluiden yhdistämistä koskevista muutoksista sekä toisaalta myös innovatiivisia tuotantomuotoja koskevista muutoksista (23).

4.9

Lisäksi tuotantoketjuissa ilmenevät juuttumisefektit haittaavat usein osallistumista yhteisöihin, kun suurtakin potentiaalia edustavat arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajat eivät pääse osallistumaan yhteentoimiviin järjestelmiin.

4.10

ETSK katsoo, että arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajia varten tulisi kehittää strateginen visio, jolla pystytään voittamaan juuttumisen aiheuttamia haittoja. Tavoitteena tulisi olla yhteentoimivuus, joka voidaan saavuttaa

4.11

ETSK katsoo, että tavoitetta voitaisiin edistää myös perustamalla EU:n foorumeita arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajien yhteistyötä varten, jotta luovuutta ja innovointia koko Euroopan alueelta voitaisiin keskittää yhteen.

4.12

Keskeinen tarve on helpottaa pääsyä rahoitusmarkkinoille.

4.12.1

ETSK katsoo, että pankkeja ja muita rahoitusalan toimijoita, kuten pääomasijoitusrahastoja, tulisi kannustaa omaksumaan myönteisempi asenne riskinottoon ja esimerkiksi investoimaan huipputeknologia-alan alku- ja keskivaiheen toimittajiin.

4.12.2

Arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajien mahdollisuutta hyödyntää rahoitusmarkkinoita tai yksityistä pääomaa voidaan parantaa esimerkiksi puuttumalla viipeisiin, jotka voivat syntyä pitkistä kehittämis- ja kuoletusajoista ja jotka voivat aiheuttaa ongelmia. Tässä yhteydessä Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston roolia tulisi vahvistaa riskirahan, pääomasijoitusten ja vakuusjärjestelmien käyttömahdollisuuksien parantamiseksi (26).

4.12.3

ETSK:n mielestä rahoituslaitoksilla, kuten Euroopan investointipankilla, voi olla laajempikin tukirooli, erityisesti yhteenliittymissä, joihin kuuluu alueen yritykset hyvin tuntevia paikallisia pankkeja.

4.12.4

Euroopan investointipankki on uudenlaisen teollisuuspolitiikan sekä teollisuuden ja tutkimusorganisaatioiden kumppanuuksien perusteella laatimassa yhdessä komission tutkimuksen pääosaston kanssa uutta yhteistä riskinjaon rahoitusvälinettä. Välineen tarkoituksena on parantaa velkarahoituksen käytön mahdollisuuksia etenkin yksityissektorin tutkimustoimia sekä sellaisia muita asiaan liittyviä keskimääräistä korkeamman riskin toimia varten, joita markkinat eivät kata.

4.13

Veropolitiikassa toimivalta on jäsenvaltioilla. Tästä huolimatta olisi erittäin tervetullutta, jos EU:n tasolla voitaisiin keskustella toivotuista verotoimenpiteistä, joilla voitaisiin vahvistaa eurooppalaisten yritysten asemaa maailmanlaajuisissa arvo- ja toimitusverkoissa.

4.14

EU:n on sisällytettävä kauppapolitiikkansa tavoitteisiin pienten ja keskisuurten yritysten teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu, sillä (suuret) kehittyvät markkinat kohtelevat eurooppalaisia yrityksiä usein epäreilulla ja epäluotettavalla tavalla.

4.15

Henkilöstövoimavarat ovat ratkaisevan tärkeässä asemassa. Koulutusjärjestelmät muodostavat selkeämmin kuin koskaan aiemmin kestävän talouskasvun tukipilarin. Vastuu yleissivistävästä ja ammatillisesta koulutuksesta sekä elinikäisestä oppimisesta jakautuu kunkin yksilön, yritysten, työmarkkinaosapuolten ja viranomaisten kesken. (27)

4.16

Työmarkkinaosapuolten alakohtaisissa keskusteluissa tulisi käsitellä tapauskohtaisia lähestymistapoja henkilöstöpolitiikkaan nähden sekä sellaisten koulutusjärjestelmien kehittämistä, jotka on suunniteltu antamaan tarvittava ammatillinen pätevyys. Vuoropuhelussa tulisi ottaa huomioon myös teollisuuden muutosten alueellinen ulottuvuus ja EU:n aloite ”Alueet talouden muutosten edistäjinä” (28).

4.17

Tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännessä puiteohjelmassa, joka liittyy uudenlaisen teollisuuspolitiikan tavoitteisiin, erityistä huomiota tulee kiinnittää yhteyksiin pienten ja keskikokoisten yritysten kanssa. Tässä yhteydessä tulisi asianmukaisesti hyödyntää yhdessä Euroopan investointipankin kanssa kehitettyä uutta riskinjaon rahoitusvälinettä (29). Arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajien osallistuminen tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännellä puiteohjelmalla rahoittettaviin korkeatasoisiin tieto- ja viestintäteknologiahankkeisiin on ratkaisevan tärkeää, jotta ne voivat liittyä kehittyneisiin verkkoihin ja osallistua yhteistyöhön.

4.18

ETSK katsoo, että tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännellä puiteohjelmalla voidaan edistää sellaisen pysyvän innovointipolitiikan luomista, jossa mm. luotaisiin läheisiä yhteyksiä osaamiskeskusten (yliopistojen, teknologiainstituuttien, ammatillisten koulutuslaitosten) ja elinkeinotoiminnan välille. Tällaista politiikkaa ajatellen arvo- ja toimitusketjujen tai -verkot ovat keskeisessä asemassa, koska puiteohjelman tavoitteena on edistää uusien ”laajennettujen tuotteiden” (tuotteisiin integroidut palvelut) ja uusien prosessien kehittämistä. Kaiken tämän tarkoituksena on luoda Euroopassa yhtenäinen toimiva verkkoympäristö, joka hyödyttää myös arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajia.

4.19

ETSK toteaa, että pienten ja keskikokoisten yritysten osallistuminen T&K-ohjelmiin on vaikeaa byrokraattisten menettelyiden vuoksi. Vähintään vuoden kestävät valintamenettelyt ovat aivan liian pitkiä näiden yritysten kannalta.

4.20

Olisi erittäin toivottavaa, että luotaisiin soveliaat olosuhteet vahvojen verkkoyritysten ja selkeiden yhdistävien rakenteiden kehittämiseksi. ETSK:n mielestä tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännen puiteohjelman avulla tulisi järjestelmällisesti kehittää parhaita mahdollisia verkkomalleja ja -toimintoja dynaamista ja monitahoista teollisuusalan ympäristöä varten.

4.21

Vastaavasti tulisi kannustaa logistiikka- ja toimitusketjujen hallintarakenteiden luomista sekä strategisella että operatiivisella tasolla.

4.22

Eurooppaan fyysisesti sidotuilla vähemmän teknologiapainotteisilla teollisuudenaloilla tutkimusohjelmat voivat osaltaan lisätä jatkuvasti tuottavuutta ja tehokkuutta kilpailuetujen säilyttämiseksi.

4.23

Asianmukaisten verkkojen luominen kuuluu niiden näkökohtien joukkoon, jotka yritysten on otettava huomioon voidakseen hyödyntää täysimääräisesti EU:n tutkimusohjelmien etuja. Vaikka kilpailua edeltävä yhteistyö ei vielä kuulu eurooppalaisten alku- ja keskivaiheen toimittajien ajattelutapaan, se voi osoittautua erittäin hyödylliseksi, ja sama koskee yhteistyösuhteiden edistämistä.

4.24

Tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännellä puiteohjelmalla pyritään siis edistämään osaamispohjaista verkostoitua teollisuutta, joka perustuu yhteistyön, yhteyksien ja yhteentoimivuuden kannalta tärkeisiin eurooppalaisiin normeihin.

4.25

ETSK katsoo, että tutkimuksen ja kehittämisen seitsemäs puiteohjelma tarjoaa erinomaisen tilaisuuden parantaa arvo- ja toimitusketjujen tehokkuutta, ja kehottaa asianomaisia sidosryhmiä varmistamaan sen täydellisen toimeenpanon. Tämä koskee paitsi verkkojen yhteenliitettävyyttä parantavia teknologioita (pääasiassa tieto- ja viestintätekniikkaa) myös muita mahdollistavia teknologioita, kuten nanoteknologiaa.

4.26

Teollisuuspolitiikan kehitysten ohella tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännessä puiteohjelmassa tärkeitä ovat myös alueelliset ja paikalliset kontekstit ja toimet. Tämä koskee etenkin arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajien yhteistyötä suurten yhtiöiden sekä läheisten yliopistojen, teknologialaitosten ja ammatillisten koulutuskeskusten kanssa (30).

20.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 168/10

1.1

Viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana Euroopan alue on muuttunut, ja maailmanlaajuistuminen nopeuttaa muutoksia. Tällä on huomattavia seurauksia Euroopan suurkaupunkialueille (2), jotka muodostavat Euroopan ytimen. Suurkaupunkialueet ovat parhaimmassa asemassa vastaamaan haasteisiin, ja ne hyötyvät eniten muutosten tuomista mahdollisuuksista.

1.2

ETSK on sitä mieltä, että suurkaupunkialueiden kehittymistä sekä alan kansallisia aloitteita tulee käsitellä neuvostossa ja komissiossa, ja että niiden tulee antaa asiasta yleisiä suuntaviivoja. Euroopan tasolla käytävä hyvin organisoitu keskustelu antaa jäsenvaltioiden lähestymistavoista kokonaiskuvan, joka voi myös toimia kannustimena alueellisille toimijoille.

1.3

ETSK katsoo, että paremmin jäsennelty suurkaupunkialueiden välinen ja niitä koskeva keskustelu innostaisi kyseisiä alueita panemaan Lissabonin ja Göteborgin toimintasuunnitelmat itse onnistuneesti täytäntöön. Tämä voisi näkyä myös kansallisissa uudistusohjelmissa.

1.4

ETSK toteaa, että asiasta on käyty jo jonkin vuoden ajan vilkasta keskustelua. Suurkaupunkien ja Lissabonin strategian välinen suhde tuo entistä korostetummin esille suurkaupunkien yhteiskunnallis-taloudelliset vaikutukset. Tämä on askel eteenpäin.

1.5

Monissa maissa ja monilla alueilla julkiset viranomaiset, yksityinen sektori ja kansalaisyhteiskunta pyrkivät luomaan suurkaupunkialueiden kestävälle kehitykselle välttämättömät olosuhteet ja varmistamaan niiden kilpailukyvyn Euroopassa ja muualla maailmassa. Erityisesti on aiheellista kiinnittää huomiota Saksassa tapahtuneeseen kehitykseen. Yliopistolliset ja liittovaltion tasolla tehdyt tutkimukset edistävät keskustelun objektiivisuutta. Eri ministeriöiden yhteisiin suurkaupunkialueita käsitelleisiin konferensseihin on osallistunut valtion ja alueiden virkamiehiä.

1.6

Komission kaupunkipolitiikka ja neuvoston luonnostelema alueellinen toimintasuunnitelma ovat edistysaskeleita. Ne luovat puitteet kunnianhimoiselle kaupunkipolitiikalle. Toimintasuunnitelmassa korostetaan joitain suurkaupunkien erityispiirteitä. ETSK toteaa kuitenkin, että alueellisen toimintasuunnitelman luonnos on vielä liian horjuva tämän suhteen.

1.7

Vaikka rakenteet ja lähestymistavat vaihtelevat maittain, suurten kaupunkialueiden haasteet ja tavoitteet ovat suurelta osin samat.

1.8

Heikkoutena, joka haittaa suurkaupunkialueiden tasapainoista kehitystä, on identiteetin ja asianmukaisen hallintotavan puuttuminen. Nykyiset hallintoyksiköt ovat usein varsin vanhoja. Ne estävät joustavan mukautumisen.

1.9

Jotta suurkaupunkialueiden kehittäminen onnistuu, tarvitaan useiden tasojen — valtioiden, alueiden ja kaupunkien — sitoutumista. Tämä edellyttää hajautettujen tahojen legitimiteettiä ja helpottaa myös yksityisen sektorin ja valtiosta riippumattomien tahojen aloitteita.

1.10

ETSK toteaa jälleen kerran, ettei Euroopan tasolla ole suurkaupunkialueita koskevia vertailukelpoisia yhteiskunnallis-taloudellisia eikä ympäristötietoja. ETSK katsoo, että tietoja tulisi ryhtyä keräämään unionin ja jäsenvaltioiden tasolla ja että Euroopan suurkaupunkialueiden taloudellista, sosiaalista ja ympäristöllistä suorituskykyä koskeva vuotuinen seuranta on välttämätöntä suurkaupunkialueiden tilannetta koskevien tietojen monipuolistamiseksi ja kyseisten alueiden toimijoiden mobilisoinnin helpottamiseksi.

2.1

ETSK vetoaa komissioon, että se laatisi vihreän kirjan suurkaupunkialueista täydentämään alueellista toimintasuunnitelmaa ja koheesiopolitiikan strategisia suuntaviivoja sekä edistämään Euroopassa käytävää keskustelua objektiivisen analyysin pohjalta.

2.2

ETSK toivoo, että suurkaupunkien haasteet ja tavoitteet sekä jäsenvaltioiden tietämys ja niissä saadut kokemukset kootaan Euroopan tasolla yhteen ja että hyviä käytänteitä levitetään.

2.3

ETSK katsoo, että komission on tehtävä poliittinen päätös siitä, että Eurostatin tehtäväksi annetaan kerätä joka vuosi luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja Euroopan unionin kaikista suurkaupunkialueista ja että Eurostatille annetaan lisämäärärahoja tämän uuden tehtävän hoitamiseksi.

2.4

Jotta Eurostat pystyisi täyttämään tämän tehtävän mahdollisimman pikaisesti, ETSK ehdottaa, että Euroopan aluesuunnittelun seurantakeskuksen (Orate) tai muun toimivaltaisen elimen tehtäväksi annettaisiin laatia kokeellinen tutkimus. Näin voitaisiin testata erilaisia mahdollisia metodeja suurkaupunkialueiden määrittämiseksi yhteisin kriteerein sekä ehdottaa lyhyttä luetteloa yli miljoonan asukkaan suurkaupunkialueita koskevista, jakson 1995–2005 kattavista tiedoista, joiden hankkimiseen voitaisiin ryhtyä välittömästi käyttäen hyväksi erityisesti eurooppalaisia työvoimatutkimuksia. (3)

3.1

ETSK kiinnittää vuonna 2004 antamassaan lausunnossa (4) huomiota suurkaupunkialueiden yhteiskunnallis-taloudellisiin vaikutuksiin, joita on komitean mukaan suuresti aliarvioitu.

3.2

Lausunnon tavoitteena oli saada yhteisön elimet tietoisiksi siitä, miten väestön ja taloudellisen toiminnan keskittyminen Euroopan ja muun maailman suurkaupunkialueille kehittyy jatkuvasti ja toisinaan merkittävällä tavalla.

3.3

Vuonna 2004 antamassaan lausunnossa ETSK toivoo, että Euroopan suurkaupunkien kehitys otetaan yhteisön asialistalle. ETSK korosti ensimmäisten joukossa suurkaupunkien aseman ja Lissabonin strategian täytäntöönpanon suoraa yhteyttä. Suurkaupunkialueet ovat maailmantalouden koelaboratorioita. Ne ovat talouden moottoreita sekä luovuuden ja innovaation keskuksia.

3.4

Samaan aikaan suurkaupunkeihin keskittyvät tärkeimmät haasteet, jotka Euroopan on ratkaistava tulevina vuosina. Niissä tunnetaan sellaiset ilmiöt kuin köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen ja alueellinen jakautuminen, joilla on vaikutuksia työllisyyteen ja (kansainväliseen) rikollisuuteen. (5)

3.5

Suurkaupunkien vaikutuspiiriä kasvattaa kaikenlainen niiden välinen vaihtotoiminta sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti. Verkostot, joihin suurkaupungit osallistuvat, edistävät osaltaan Euroopan integraation syventymistä.

3.6

Vuoden 2004 lausunnossa ETSK toteaa, ettei ole olemassa vertailevia analyyseja, joissa esitettäisiin tyydyttävällä tavalla suurkaupunkien vahvuudet, heikkoudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet.

3.7

ETSK tähdensikin vuonna 2004 tarvetta määritellä Euroopan suurkaupunkialueet, kerätä asianmukaisia ja vertailukelpoisia tietoja kaikista suurkaupungeista sekä arvioida Lissabonin strategian tärkeimpiä indikaattoreita.

3.8

Osaamiseen perustuva talous ja verkottunut yhteiskunta lisäävät suurkaupunkien houkuttelevuutta ihmisille ja toiminnoille. Eräissä jäsenvaltioissa käydään vilkasta valtion sisäistä keskustelua suurkaupunkeja ja niiden hallinnointia koskevasta politiikasta. Nämä keskustelut ovat johtaneet toisinaan konkreettisiin alhaalta ylöspäin suuntautuneisiin toimiin.

4.1

ETSK kehotti vuonna 2004 komissiota tekemään integroituja analyysejä, joihin osallistuisivat kaikki asiaan kuuluvat komission jäsenet, ja esittämään säännöllisesti kertomuksia suurkaupunkialueiden yhteiskunnallis-taloudellisesta tilanteesta ja niiden asemasta Euroopan tasolla. Näin mahdollistettaisiin suurkaupunkien etujen ja heikkouksien entistä parempi arviointi ja voitaisiin parantaa politiikkojen määrittelyä ja helpottaa hyvien käytänteiden levittämistä.

4.2

Reaktiossaan ETSK:n ehdotuksiin komissio oli samaa mieltä ETSK:n kanssa siitä, että suurkaupunkialueilla on keskeinen rooli Lissabonin tavoitteiden toteuttamisessa sekä siitä, että suurkaupunkialueista ei ole Euroopan tasolla luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja. (6)

4.3

Vaikka komissio oli asiasta samaa mieltä, se ei ole kuitenkaan vielä ottanut käyttöön kohdennettua ja yhtenäistä lähestymistapaa suurkaupunkialueisiin. Kaupunkipolitiikkaa toteutetaan asteittain, mutta sen yhteydessä ei tehdä eroa kaupunkien ja suurkaupunkialueiden välillä. Tilastokeskusten antamat tiedot eivät ole täydellisiä, eivätkä ne ole edelleenkään vertailukelpoisia Euroopan tasolla, sillä ne kerätään kansallisten määritelmien pohjalta.

5.1

Kansallisella ja alueellisella tasolla on tehty hiljattain useita aloitteita, joissa tulee ilmi suurkaupunkien kehitys. Näihin aloitteisiin sisältyy usein erilaisia toimia, joilla tuetaan perusrakenteiden, aluesuunnittelun, talouden ja yhteiskunnallisten näkökohtien entistä sopusointuisempaa kehitystä sekä suurkaupunkien välisten liikenteen ja televiestinnän perusrakenteiden kehittämistä. Seuraavassa esitetään esimerkinomaisesti muutamia eri maissa tehtyjä aloitteita. Katsaus ei ole luonnollisestikaan tyhjentävä.

5.1.1

Saksassa käynnistettiin vuonna 1993 syvällinen keskustelu suurkaupunkialueista. Yliopistoissa käytyjen keskustelujen ja niissä tehtyjen tutkimusten tavoitteena oli laatia asianmukainen ja objektiivinen luettelo suurkaupunkien tehtävistä ja yksilöidä ne tämän luettelon pohjalta.

5.1.1.1

Saksassa tehdyssä analyysissä hylättiin perinteinen lähestymistapa, joka perustuu kaupunkien, kuntien ja osavaltioiden muodostamaan karttaan. Sen sijaan sovellettiin erilaista lähestymistapaa, joka perustuu uudenlaiseen, esikuviin pohjautuvaan näkemykseen Saksan kartasta. Aluesuunnittelupolitiikan suuntauksissa ja toimintaohjelmissa (vuosilta 1992 ja 1995) korostettiin suurkaupunkialueiden merkitystä ja tehtäviä. Tältä pohjalta Saksan liittovaltion ja osavaltioiden aluesuunnitteluministerien konferenssi teki 30. kesäkuuta 2006 päätöksen, jonka mukaan suurkaupunkialueita on yksitoista. Ensimmäinen aihetta käsitellyt ministereiden välinen konferenssi järjestettiin vuonna 2003.

5.1.1.2

Saksan suurkaupunkialueiden kartasta käy ilmi se, etteivät nykyinen hallinnollinen organisointi ja suurkaupunkialueiden maantieteelliset rajat vastaa toisiaan. Esimerkiksi Nürnbergin suurkaupunkialueeseen kuuluu Nürnbergin kaupunki ja joukko lähistön kaupunki- ja maaseutukuntia. Toiset ulottuvat osittain useamman osavaltion alueelle, kuten Frankfurt/Rhein/Main ja Hampuri. Toiset ovat osa yhtä osavaltiota, kuten München ja Ruhrin alue. Monissa tapauksissa on jo aihekohtaista alueellistumista, esimerkiksi kulttuurin, urheilun, kestävän kehityksen ja maisemanhoidon alalla. Kaikissa tapauksissa alueeseen kuuluu pienempiä ja suurempia kaupunkeja ja maaseutua. Näin onnistutaan hyvin rajaamaan kyseessä olevat suurkaupunkialueet.

5.1.1.3

Tarkoitusta varten ei ole (vielä) kansallisia erityistoimia. Suurkaupunkialueita on pyydetty määrittämään omat erityispiirteensä ja hyödyntämään niitä. Tavoitteena on kehittää Saksan suurkaupunkialueita itsenäisinä toimijoina eurooppalaisissa ja kansainvälisissä yhteyksissä. Sellaiset kansalliset politiikat kuten rautatie- tai lentoliikennepolitiikka voivat luonnollisesti tukea suurkaupunkialueiden pyrkimyksiä.

5.1.1.4

Tämän uuden lähestymistavan oikeutuksen vahvistamiseksi suurkaupunkialueita kehotetaan luomaan demokraattisen edustuksen järjestelmiä omien erityispiirteidensä ja näkemystensä pohjalta. Niillä on vapaus määritellä menettelyt: joko välittömät vaalit, kuten Stuttgartin alueella, tai kaupunkien ja kuntien välillinen edustus, kuten Nürnbergin tapauksessa.

5.1.1.5

Poliittiset tavoitteet, joista erityispiirteiltään erilaisilla suurkaupunkialueilla tulee keskustella ja jotka tulee toteuttaa, ovat seuraavat: varmistetaan kilpailukyvyn kannalta riittävä kriittinen massa, luodaan olosuhteet tehokkaalle hallintotavalle, selkiytetään vastuunjakoa, kehitetään monikeskuksista alueellista organisointia, saavutetaan tyydyttävä tasapaino kaupunkikehityksen ja maaseudun vaalimisen välillä, kehitetään liikenneinfrastruktuuria, varmistetaan liikkuvuus, tuetaan innovaatiota ja taloudellisia klustereita, hallitaan teknisiä riskejä ja luonnonriskejä, hankitaan riittävät resurssit julkisiin investointeihin, parannetaan kansainvälisiä yhteyksiä ja varmistetaan alueen tunnetuksi tekeminen.

5.1.2

Isossa-Britanniassa kiinnostus suurkaupunkien kehityksen vahvistamiseen heräsi vuosisadan alussa. Vuonna 2004 julkaistiin hallituksen muistio muiden suurkaupunkialueiden kuin Lontoon kilpailukyvystä. (7) Tavoitteena oli luoda olosuhteet kaupunkialueiden (city regions) autonomian vahvistamiselle kansainvälisissä yhteyksissä. Käynnistetty projekti kuitenkin keskeytyi, erityisesti sen vuoksi, että Newcastlen alueen aluevaltuuston perustaminen hylättiin kansanäänestyksessä.

5.1.2.1

Isossa-Britanniassa keskustellaan parhaillaan kansallisen ja alueellisen tason toimivallan jaosta sekä kaupunkien ja kuntien toimivallan jaosta tiheimmin asutuilla alueilla, jotka oli eritelty tuleviksi suurkaupunkialueiksi. Ajatus kaupunkialueiden luomisesta itää edelleenkin. Vaikka käynnissä oleva keskustelu on ristiriitaista, piakkoin julkaistaan valkoinen kirja, ja valmisteilla on Saksan järjestelyyn verrattavissa oleva uusi alueellinen järjestely, joka perustuu yhteisesti tunnustettuihin kriteereihin.

5.1.2.2

On erotettava toisistaan poliittinen hajauttaminen ja suurkaupunkien kehityksen tukeminen. Viimeksi mainitulle on ominaista joustavuus ja kuntien väliset yhteenliittymät mahdollisuuksien hyödyntämiseksi ja haasteiden ratkaisemiseksi yhdessä. Hyvänä esimerkkinä on Ison-Britannian pohjoisosassa (Manchester, Liverpool, Leeds, Sheffield, Newcastle ja York) toteutettava kehittämiseen tähtäävä, alhaalta ylöspäin suuntautuva aloite Northern Way. Kehitystyön yhteydessä on tehty joitain yleissopimuksia suurkaupunkialueen sisällä.

5.1.2.3

Katsotaan, että ylhäältä alaspäin suuntautuva lähestymistapa on välttämätön jatkoksi alue- ja paikallisaloitteille, sillä monia strategisia päätöksiä ei voida tehdä muuten kuin yhteisestä sopimuksesta. Nämä päätökset voidaan koota kolmeen ohjelmaan: kilpailukykyohjelma, jolla pyritään varmistamaan tuki suorituskyvyltään parhaimmille ja huonoimmille alueille, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ohjelma heikossa asemassa olevien väestönosien hyväksi ja ympäristöohjelma, johon sisältyy toimenpiteitä muun muassa elämänlaadun parantamiseksi ja luonnonresurssien säilyttämiseksi. Näillä kolmella alalla suurkaupunkialueiden katsotaan olevan maantieteellisesti asianmukaisin taso hoitamaan kyseisiä politiikkoja.

5.1.3

Ranskassa keskustelua on käyty vuodesta 1960. Viime aikoihin asti konkreettisia toimenpiteitä on toteutettu hyvin vähän, sillä keskustelun poliittista ulottuvuutta on aliarvioitu. Poliittisen ulottuvuuden puuttuminen on ollut yleisesti ominaista kaikkialla Euroopassa.

5.1.3.1

Vuonna 2004 DIACT (8) kehotti laatimaan suurkaupunkihankkeita suurten kaupunkien yhteistyön edistämiseksi sekä suurkaupunkialueiden taloudellisen kehityksen tukemiseksi. Alan ministeriöiden johtajien ja asiantuntijoiden muodostama lautakunta valitsi viisitoista paikallisyhteisöjen valmistelemaa suurkaupunkihanketta. Hankkeita tarkennettiin vuonna 2006. Vuonna 2007 tehdään sopimukset suurkaupungeista, jotka saavat valtiolta tukea rakenteellisten toimien toteuttamiseen. Tällä aloitteella DIACT tunnustaa suurkaupunkialueiden merkityksen alueiden kilpailukyvyn avaintoimijoina.

5.1.4

Italiassa ja Espanjassa alueellistaminen etenee. Kehityskulku ei koske suoranaisesti suurkaupunkialueita, mutta se luo kuitenkin uusia (lakiin perustuvia) mahdollisuuksia suurkaupunkien hallinnointiin.

5.1.4.1

Italiassa vuonna 1990 annetussa laissa säädetään ylhäältä alaspäin suuntautuvasta lähestymistavasta ja määritellään 14 suurkaupunkialuetta. Lakia ei ole pantu täytäntöön. Uudessa, vuonna 1999 annetussa laissa säädetään mahdollisuudesta tehdä alhaalta ylöspäin suuntautuvia aloitteita suurkaupunkialueiden luomiseksi. Ainoastaan yksi 20 kunnan yhteenliittymä, jolla on oma talousarvionsa, perustettiin Bolognan alueelle. Vuoden 2001 perustuslakiuudistus mahdollisti lopulta kolmen suurkaupunkialueen luomisen Rooman, Napolin ja Milanon ympäristöön. Uudistusta on ryhdytty hiljattain panemaan täytäntöön.

5.1.4.2

Espanjassa alueellisessa keskustelussa keskeisellä sijalla on alueiden autonomia. Itsehallintoalueilla on yksinomaisia toimivaltuuksia alalla. Näin ollen ne vastaavat myös suurkaupunkialueista. Samalla on käynnissä suurten kaupunkien vahvistuminen sekä voimainmittely keskushallinnon, itsehallintoalueiden ja suurkaupunkialueiden, kuten Madridin, Barcelonan ja Valencian, välillä. Oma tapauksensa on Bilbao. Se on suurkaupunkikehityksen kannalta onnistunut kokonaisuus, jossa sovelletaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta.

5.1.4.3

Suurkaupunkialueiden olemassaolo ei rajoitu vain suuriin maihin tai yhden maan sisälle. Centropen suurkaupunkialueet eli Wien, Bratislava, Brno ja Győr, sijaitsevat neljässä maassa(!), ja Kööpenhamina ja Malmö ovat tunnettu esimerkki Tanskasta ja Ruotsista. Molemmissa kokonaisuuksissa tapahtuu edistystä. Alankomaissa keskustellaan parhaillaan Randstadille parhaiten soveltuvasta hallintotavasta, jotta voitaisiin poistaa hallinnon pirstaleisuus, joka jarruttaa perusrakenteiden kehittämistä sekä alueellista, yhteiskunnallista ja taloudellista kehittämistä.

5.1.5

Uusissa jäsenvaltioissa on käynnissä samantapainen kehitys kuin edellä mainituissa maissa. Puolassa hallitus on eritellyt joukon suurkaupunkialueita tai kaupunkialueita. Kuvaava esimerkki on Katowicen alue, joka sai äskettäin suurkaupunkialueen erityisaseman. Asianmukaisen alueellisen hallintotavan puuttuessa kaupunki- ja suurkaupunkikehitys etenee kuitenkin yleensä hallitsemattomasti ja siis mielivaltaisesti. Tämän vuoksi tietyt suurkaupunkialueet ovat suuntautumassa kohti sellaisten maiden käytäntöjä ja asiantuntemusta, joilla on perinteitä hajautetuista politiikoista.

5.1.6

Kauppa- ja teollisuuskamarit edustavat liike-elämää näkyvästi ja aktiivisesti alue- ja paikallistasolla, joten ne ovat myös mukana suurkaupunkiprosessissa. Erityisesti tämä koskee pääkaupunkien ja kaupunkialueiden kauppakamareita. Ne edistävät osaltaan ennen kaikkea alueidensa houkuttelevuutta sekä taloudellisia ja kulttuurisia vaikutuksia sekä ottavat samalla huomioon elämänlaadun ja ympäristön suojelemisen vaatimukset.

6.1

EU:n tasolla Barroson komission ensisijaisena tavoitteena on panna Lissabonin strategia täytäntöön. Asia koskee kaikkia komission jäseniä. Aluepolitiikan pääosasto on sijoittanut Lissabonin strategian keskeiselle sijalle ”uudenlaisessa” aluepolitiikassa, jonka eturintamaan kuuluu kaupunkikehitys.

6.1.1

Lissabonin strategia ja kaupunkikehitys on asetettu etusijalle kaikilla alueilla, jotka osallistuvat yhteisön ohjelmiin. Näitä ohjelmia ei ole tarkoitettu erikseen suurkaupunkialueille. Urbact-ohjelma on suurkaupunkien kannalta yksi asianmukaisimmista ohjelmista. (9)

6.1.2

Aluepolitiikan pääosaston ohjelmien rinnalla on muiden pääosastojen — esimerkiksi tutkimuksen pääosaston, ympäristöasioiden pääosaston ja liikenteen pääosaston — hoitamia erityisohjelmia, jotka ovat usein merkittäviä suurkaupunkien kannalta, sillä myös suurkaupungit ovat saaneet entistä enemmän vaikutteita Lissabonin tavoitteista. Suurkaupungit eivät sellaisenaan suoranaisesti kuulu ohjelmiin, mutta kaikki ohjelmat, joilla pyritään vahvistamaan kaupunkien suorituskykyä, soveltuvat myös suurkaupungeille.

6.1.3

Kesäkuussa 2006 neuvoston työryhmä julkaisi ensimmäisen luonnoksen alueelliseksi toimintasuunnitelmaksi (10). Siinä on kuvailtu hyvin eurooppalaisen yhteiskunnan kaupunkikehityksen suuntaukset. Siinä ei kuitenkaan tehdä edelleenkään selkeää eroa kaupunkien ja suurkaupunkialueiden välille.

6.2

Useissa aluesuunnitteluministereiden neuvoston epävirallisissa kokouksissa on käsitelty (suurten) kaupunkien haasteita. (11) Aluesuunnittelu kuuluu unionin toimivaltaan nykyisen perustamissopimuksen ympäristöä koskevan osaston 175 artiklan 2 kohdan nojalla (12).

6.3

Euroopan parlamentti  (13) tähdentää, että ”78 prosenttia Euroopan unionin väestöstä asuu kaupungeissa, taajamissa ja kaupunkialueilla ja että kaupunkeihin ovat keskittyneet kaikkein vaikeimmat ja myös tavallisimmat ongelmat” ja että ”kaupungeissa rakennetaan tulevaisuutta”. EP katsoo, että niillä on keskeinen asema aluekehityksessä sekä Lissabonin ja Göteborgin tavoitteiden toteuttamisessa.

6.3.1

Euroopan parlamentti kehottaa kaikkia kaupunkikysymyksiä välittömästi tai välillisesti käsitteleviä komission pääosastoja toimimaan koordinoidusti, jotta voidaan yksilöidä kaupunkitodellisuuden konkreettiset ongelmat jokaisella toiminta-alalla ja esittää yhdessä, mitkä ovat toteutettujen politiikkojen myönteiset vaikutukset. EP ehdottaa yksiköiden yhteisen työryhmän perustamista ja kehottaa käynnistämään alueellisen vuoropuhelun.

6.4

Alueiden komitea pyrkii yhä painokkaammin kiinnittämään yhteisön toimielinten huomion kaupunkialueiden kohtaamiin haasteisiin. Sen päätelmien taustalla ovat samat huolenaiheet ja periaatteet kuin EP:lla ja ETSK:lla.

6.4.1

Alueiden komitea ottaa esille ”toiminnallisten alueiden” todellisuuden ja korostaa hallinnolliset rajat ylittävää — kansallisten, alueellisten ja paikallisten — kumppanien yhteistyötä, jota tulisi edistää yhteisön politiikoilla erityisin kannustimin esimerkiksi tukemalla laajojen alueiden strategista kehitystä koskevia hankkeita. On erityisen tärkeää luoda uusia suurkaupunki- ja kaupunkialueiden yhteistyöverkostoja ja vahvistaa nykyisiä verkostoja. Erityisesti voidaan mainita tällä hetkellä Interreg III -aloitteen puitteissa tehtävä yhteistyö, jossa keskitytään vuosina 2007–2013 alueidenvälisen yhteistyön tavoitteeseen. (14)

6.5

Metrex-verkosto (15) korostaa maalis- ja syyskuussa 2006 esittämissään julistuksissa, että suurkaupunkialueet on määriteltävä ja ne on tunnustettava keskeisiksi tekijöiksi Euroopan unionin alueellisessa toimintaohjelmassa. Verkosto toivoo Euroopan tasolla vertailukelpoisia tietoja suurkaupunkialueista. Se kehottaa komissiota laatimaan vihreän kirjan, johon sisältyy kolme keskeistä tekijää: talouden kilpailukyky, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja ympäristönsuojelu. Verkoston mukaan monet Euroopan kohtaamat ongelmat, kuten ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen ja maahanmuutto, voidaan ratkaista tehokkaasti ja integroidusti vain suurkaupunkien avustuksella. Se katsoo, että suurkaupunkialueilla voi olla merkittävä rooli Lissabonin tavoitteiden toteuttamisessa, etenkin Euroopan maailmanlaajuisen kilpailukyvyn varmistamisessa.

6.6

Niiden alueiden määrä, joilla on edustus Brysselissä, on lisääntynyt huomattavasti viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana. (16) Kyseisten alueiden järjestämissä konferensseissa suurkaupunkialueiden kehitys ja suorituskyky ovat usein aiheita, joista keskustellaan vilkkaimmin.

6.7

Yksi Brysselissä edustettuina olevien alueiden ryhmä on valinnut nimekseen ”Lissabonin ohjelman alueet”.

6.8

Viime vuosien aikana Orate-ohjelman yhteydessä on tuotettu paljon tietoa, indikaattoreita ja kertomuksia Euroopan alueista. Kun otetaan huomioon, että alueiden hallinnolliset rajat poikkeavat suuresti suurkaupunkien hallinnollisista rajoista, tämän laadukkaan työn tulokset eivät kuitenkaan tarjoa suurkaupunkien kehittämisestä, suunnittelusta ja hallinnosta vastaaville tahoille tarvittavia tietoja ja analyyseja sellaisten asianmukaisten politiikkojen määrittämiseksi, joiden avulla voidaan hyödyntää suurkaupunkien koko potentiaalia.

6.9

Aluepolitiikan pääosasto ja Eurostat ovat käynnistäneet Urban Audit -hankkeen tiettyjä kaupunkeja koskevien luotettavien ja vertailukelpoisten indikaattoreiden selvittämiseksi. (17) ETSK on tyytyväinen kaupunkialueita koskevien tietojen kokoamiseen. Käyttöön annettujen tietojen luonne ei kuitenkaan mahdollista vielä niiden laajaa käyttöä. (18)

7.1

ETSK toteaa, että suurkaupunkialueista käytävä keskustelu on tällä hetkellä huomattavasti vilkkaampaa kuin muutama vuosi sitten. Tähän on kaksi pääasiallista syytä. Ensinnäkin suurkaupunkien määrän lisääntyminen kaikkialla maailmassa on tuonut esille sen, että uudenlainen kaupunkien organisointi on leviämässä hyvin nopeaan tahtiin. (19) Toiseksi suurkaupunkien taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöllisen kehityksen ja Lissabonin strategian välinen yhteys on virittänyt keskustelua.

7.2

Kaikissa jäsenvaltioissa — suurissa ja pienissä, kehittyneissä ja vähemmän kehittyneissä — käydään poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua asianmukaisimmasta lähestymistavasta.

7.3

Keskusteluja käydään ensinnä kansallisessa kontekstissa. Monissa tapauksissa viranomaiset myöntävät kuitenkin, ettei tiettyjen suurkaupunkien vaikutuspiiri rajoitu vain yhden valtion sisälle. Edellä mainittiin jo esimerkkeinä Kööpenhamina-Malmö ja Wien-Bratislava. Lisäksi voidaan mainita Ranskan viranomaisten yksilöimistä alueista Metz-Luxemburg-Saarbrücken ja Lille-Kortrijk. Rajat ylittävien suurkaupunkialueiden määrä kasvaa jatkuvasti Euroopan unionissa.

7.4

Vaikka keskustelu on vilkastunut viime vuosina, ETSK toteaa, että nämä uudet rakenteet ovat vasta lapsenkengissä.

7.5

Suurin osa kaupungeista ja suurkaupunkialueista, jotka haluavat tuoda esille merkitystään Euroopan- ja maailmanlaajuisesti, esittelevät tilannettaan kansallisin tai alueellisin luvuin ymmärtämättä aina alueensa todellista ulottuvuutta. Tämä on yksi seuraus hallinnollisten alueiden ja niihin kuuluvien suurkaupunkialueiden välisestä erosta.

7.6

Erilaisista lähestymistavoista ja erilaisista kansallisista ja alueellisista rakenteista huolimatta ETSK toteaa, että ongelmat ovat selkeästi yhteneviä. Eniten keskustelua herättäviin aiheisiin kuuluvat seuraavat:

7.7

Väestö ei aina tunne kuuluvansa suurkaupunkiin. Euroopan suurkaupunkialueilta puuttuu poliittinen oikeutus. Menneistä historiallisista ajoista peräisin olevat vanhat hallinnolliset rakenteet eivät enää riitä. Kansalliset hallitukset suhtautuvat kuitenkin ymmärtäväisesti siihen, että erityisesti nykyisiä alueellisia poliittisia ja hallinnollisia yksiköitä edustavat osapuolet vastustavat uusia rakenteita. Suurkaupunkien kohtaamat haasteet ovat sitä vastoin valtavat. Niiden ratkaisemiseksi ja kehityksen ohjaamiseksi hallinnon uudelleen organisointi on kokonaisstrategian kannalta tarpeen lähes kaikkialla.

20.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 168/16

1.1

ETSK kiittää puheenjohtajavaltio Saksaa sen valmistelutyöstä sekä pyrkimyksestä varmistaa alueellista toimintasuunnitelmaa koskeva avoimuus ja kuuleminen.

1.2

ETSK katsoo, että on koittanut aika siirtyä eteenpäin neuvoston nykyisestä epävirallisen koordinoinnin vaiheesta uuteen, tiiviimmän poliittisen koordinoinnin vaiheeseen. Jo toteutettujen toimien ja ESPON-ohjelman puitteissa suunniteltujen uusien toimien pohjalta on otettava uusi askel kohti yhdentymistä ja komissiolle on annettava selvä valtuutus, jonka perusteella se voi käyttää aloiteoikeuttaan.

1.3

ETSK katsoo, että alueellisesta toimintasuunnitelmasta neuvostossa käytävien keskustelujen tulee johtaa nykyistä täsmällisempiin poliittisiin päätöksiin, mikä edellyttää Euroopan komission entistä tiiviimpää osallistumista toimintaan, sillä juuri komissiolla on parhaat edellytykset yhtenäistää Euroopan unionissa esiintyvät, alueellista yhdenmukaisuutta koskevat erilaiset lähestymistavat ja varmistaa niiden yhteensopivuus.

1.4

Koko EU:n laajuisen alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite edellyttää, että komissio perustaa tehokkaan erityisyksikön analysoimaan, diagnosoimaan ja tekemään poliittisia ehdotuksia, joilla vahvistetaan alueellisen yhteenkuuluvuuden eurooppalaisesta lähestymistavasta saatavaa lisäarvoa.

1.5

ETSK kehottaa takaamaan jatkuvuuden myös Saksan puheenjohtajuuden päätyttyä. Komission tulisi analysoida ja tiivistää alueellista toimintasuunnitelmaa ja panna se täytäntöön sellaisen toimintaohjelman avulla, jossa kunnioitetaan jäsenvaltioiden ja alueiden aluesuunnittelupoliittista toimivaltaa.

1.6

Neljännessä yhteenkuuluvuutta käsittelevässä kertomuksessa, jota Euroopan komissio parhaillaan laatii, tulee analysoida yhteisön rahastojen alueellisia vaikutuksia ja luoda yhteyksiä koheesiopolitiikan ja alueellisen toimintasuunnitelman välille. ETSK:n mielestä rajatylittävän yhteistyön ohjelmia on vahvistettava.

1.7

Alueen toimintaan vaikuttavien hallinnon eri tasojen eli paikallis- ja aluehallinnon, jäsenvaltioiden sekä EU:n tulee osallistua alueellisen toimintasuunnitelman hallinnointiin tasapainoisella tavalla, kuten myös järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajien, joita on kuultava etukäteen.

1.8

ETSK ehdottaa, että ministerineuvosto käynnistää alueellista toimintasuunnitelmaa koskevan, tarkat suuntaviivat sisältävän avoimen koordinointimenetelmän, joka olisi ensimmäinen askel näiden kysymysten sisällyttämisessä yhteisömenettelyyn perustuslakisopimuksen hyväksymisen jälkeen.

1.9

ETSK toivoo, että EU hyväksyy pian alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen sisältävän perustuslakisopimuksen, ja ehdottaa, että Leipzigissä pidettävän ministerineuvoston epävirallisen kokouksen päätelmissä suositellaan alueellisesta toimintasuunnitelmasta vallitsevan yhteisymmärryksen pohjalta toimintasuunnitelman asteittaista käynnistämistä sen sijaan, että korostetaan sen sitomattomuutta.

1.10

ETSK kehottaa näin ollen Euroopan komissiota ehdottamaan ministerineuvostolle, että alueellisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa edetään nykyisen oikeusperustan pohjalta.

2.1

Saksan liikenne-, rakennus- ja kaupunkiministeriö pyysi tulevan puheenjohtajavaltion Saksan nimissä 7. marraskuuta 2006 Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta ”Alueellinen toimintasuunnitelma”.

2.2

EU:n jäsenvaltioiden ministerien on määrä hyväksyä Leipzigissä 24.–25. toukokuuta 2007 pidettävässä alueellista yhteenkuuluvuutta ja kaupunkien kehittämistä koskevassa epävirallisessa kokouksessaan poliittinen keskusteluasiakirja aiheesta EU:n alueellinen toimintasuunnitelma  (1). Toimintasuunnitelma pohjautuu aiheesta EU:n aluepoliittinen tilanne ja tulevaisuudennäkymät laadittuun raporttiin (2). Kyseisessä raportissa analysoidaan EU:n tärkeimpiä aluekehityspoliittisia haasteita sekä osoitetaan esimerkkien avulla, miten Euroopan alueellisen monimuotoisuuden tarjoamat mahdollisuudet voidaan hyödyntää nykyistä paremmin kestävän talouskasvun edistämiseksi. EU:n aluepoliittinen toimintasuunnitelma sisältää suosituksia siitä, miten unionin alueellinen monimuotoisuus voidaan ottaa nykyistä paremmin huomioon, sekä joukon aluekehityspolitiikkaa koskevia ehdotuksia.

2.3

ETSK on vuodesta 1995 lähtien puhunut EU:n aluekehityspoliittisen yhteistyön lisäämisen puolesta:

Myös muissa, tuoreemmissa lausunnoissa tuetaan Euroopan yhdentymisen alueellisen ulottuvuuden entistä parempaa huomioon ottamista:

3.1

Aluesuunnittelusta ja yleensäkin aluepolitiikoista vastaavien ministerien ensimmäinen epävirallinen kokous pidettiin Nantesissa vuonna 1989.

3.2

Tällainen kokous järjestetään toisiaan puolen vuoden välein seuraavien EU:n puheenjohtajavaltioiden aloitteesta. Vuonna 1993 Liègessä pidetyssä kokouksessa päätettiin laatia Euroopan aluekehityssuunnitelma (ESDP, European Spatial Development Perspective) (3), joka hyväksyttiin Potsdamissa vuonna 1999 ja joka muodostaa aluesuunnittelusta ja aluepolitiikasta vastaavien ministerien epävirallisten kokousten yhteisen viitekehyksen.

3.3

Ministerit sopivat Rotterdamissa marraskuussa 2004 pitämässään alueellista yhteenkuuluvuutta koskevassa epävirallisessa kokouksessa laativansa vuoteen 2007 mennessä aiheesta EU:n aluepoliittinen tilanne ja tulevaisuudennäkymät julkaistusta raportista tiivistelmämuotoisen asiakirjan, johon alueellinen toimintasuunnitelma perustuu.

3.4

Alueellinen toimintasuunnitelma muodostaa strategisen viitekehyksen, jossa määritellään Euroopan unionin aluekehityksen painopisteet. Suunnitelma tukee talouskasvua ja kestävää kehitystä vahvistamalla alueellista yhteenkuuluvuutta, joka voidaan määritellä koheesiopolitiikan kyvyksi mukautua maantieteellisten haasteiden ja mahdollisuuksien mukaisiin tarpeisiin ja erityispiirteisiin, jotta saavutetaan tasapainoinen ja kestävä aluekehitys.

3.5

Alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite sisällytettiin kesäkuussa 2003 julkaistun perustuslakiluonnoksen III-116 artiklaan taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kolmanneksi ulottuvuudeksi. Yhteisön toimintalinjojen alueulottuvuutta tarkastellaan myös komission vuonna 2005 esittämässä kolmannessa koheesiota käsittelevässä kertomuksessa. Myös vuonna 2006 hyväksyttyihin, koheesiota koskeviin yhteisön strategisiin suuntavoihin sisältyy uutena näkökohtana koheesion alueellinen ulottuvuus.

3.6

Luxemburgissa toukokuussa 2005 pidetyssä epävirallisessa ministerikokouksessa hyväksyttiin seuraavat aluepoliittiseen toimintasuunnitelmaan sisällytettävät teemat ja painopisteet:

3.7

Keskeisinä toimenpiteinä mainitaan muun muassa seuraavat:

4.1

Euroopan aluekehityssuunnitelma ESDP on aluekehityksen ja -suunnittelun eri toimijoiden (EU, jäsenvaltiot, alueet ja muut alueyhteisöt) yhteinen viitekehys, jolla tuetaan monikeskuksisen Euroopan alueulottuvuutta ja EU:n alakohtaisten politiikkojen tarpeellista alueellistamista. Kyse on hallitusten välisestä aloitteesta, joka hyväksyttiin Potsdamissa vuonna 1999 pidetyssä ministerikokouksessa ja joka ei ole sitova. Käytännössä ESDP:tä on sovellettu ainoastaan Euroopan aluesuunnittelun seurantakeskusten verkon ESPONin (4) perustamisen yhteydessä sekä välillisesti EU:n kolmen Interreg-ohjelman yhteydessä.

4.2

ESDP:n tavoitteet ovat seuraavat:

4.3

Aluekehitykseen kohdistuu huomattavia paineita neljällä pääasiallisella, toisiinsa vaikuttavalla alalla:

4.4

Aluekehityssuunnitelmassa asetetaan näiden alojen pohjalta seuraavat suuntaviivat:

4.5

Suunnitelluista käytännön toimista voidaan mainita seuraavat:

4.6.1

Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen seurantaverkko (ESPON, European Spatial Planning Observation Network) on aluekehityksen soveltavan tutkimuksen ohjelma, jota rahoitetaan Interreg-aloitteen ja EU:n jäsenvaltioiden budjeteista. Sen tavoitteena on tuottaa Euroopan kansallisten ja alueellisten toimintaohjelmien laadinnasta vastaaville tahoille järjestelmällistä ja ajantasaista tietoa alueellisista suuntauksista sekä toimintaohjelmien vaikutuksesta Euroopan alueisiin. Kyseisiä tietoja voidaan käyttää suoraan tukena politiikkojen laadinnassa ja soveltamisessa.

4.6.2

Kaikki ESPON-ohjelmaan sisältyvä soveltava tutkimus kattaa 29 Euroopan maata, joihin sisältyvät EU:n 27 jäsenvaltiota sekä Norja ja Sveitsi.

4.6.3

Seurantaverkon budjettia on tarkoitus kasvattaa huomattavasti. Kaudella 2000–2006 määrärahat olivat 7 miljoonaa euroa, ja uudessa ESPON 2013 -ohjelmassa, joka kattaa vuodet 2007–2013, budjetti on 34 miljoonaa euroa. Se yhdistettynä kansallisiin rahoitusosuuksiin voi nousta 45 miljoonaan euroon.

5.1.1

Yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan lisäarvo on oleellinen kaikissa aluekysymyksissä. Viimeisten vuosikymmenien aikana kertynyt kokemus ja tarve ottaa huomioon Euroopan yhdentymisen alueulottuvuus edellyttää niiden politiikkojen asteittaista ”yhteisöllistämistä”, jotka vaikuttavat unionin alueen yleiseen tarkasteluun.

5.1.2

Euroopan unioni harjoittaa lukuisia yhteisöpolitiikkoja, joilla on vaikutusta unionin alueeseen: kilpailupolitiikka, Euroopan laajuiset liikenne-, televiestintä ja energiaverkot, ympäristöpolitiikka, maatalouspolitiikka, tutkimuksen ja teknologian kehittämispolitiikka, aluepolitiikka, Euroopan investointipankin toiminta jne. EU:lla ei kuitenkaan ole yhteistä lähestymistapaa, jonka avulla voitaisiin koota yhteen, arvioida ja koordinoida näiden politiikkojen vaikutuksia Euroopan alueella.

5.1.3

Yhteinen aluepoliittinen lähestymistapa edellyttää yhteisistä eurooppalaisista tavoitteista ja suuntaviivoista sopimista. Näiden Euroopan aluepoliittisten suuntaviivojen lisäarvo on ilmeinen, kun on kyse sellaisista tavoitteista kuin ympäristönsuojelu, monikeskuksinen ja kestävä kaupunkikehitys, Euroopan laajuiset verkot sekä luonnonmullistusten ja teknologiaan ja ilmastonmuutokseen liittyvien tuhojen ennaltaehkäisy eurooppalaisten ohjelmien avulla.

5.1.4

Niin sanottu yhteisömenettely tarkoittaa menettelyä (5), jossa komissio laatii joko omasta tai yhteisön jonkin muun toimielimen aloitteesta käytännön ehdotuksen, jonka mahdollisesta hyväksymisestä päättää ministerineuvosto, tarvittaessa yhdessä Euroopan parlamentin kanssa.

5.1.5

Tiettyjä politiikkoja varten neuvosto on perustanut niin sanotun avoimen koordinointimenetelmän, joka ei edellytä yhtä intensiivistä ja täsmällistä poliittista toimintaa kuin yhteisömenettely. ETSK katsoo, että alueelliseen toimintasuunnitelmaan kuuluvissa kysymyksissä voisi olla hyödyllistä soveltaa avointa koordinointimenetelmää ennen yhteisömenettelyyn siirtymistä. Avointa koordinointimenetelmää voitaisiin käyttää siihen asti, kunnes EU:n perustuslakisopimus, jonka nojalla on mahdollista käyttää yhteisömenettelyä, on hyväksytty.

5.1.6

Kuten yhteisön muista politiikoista saatu kokemus on osoittanut, järjestelmästä on kuitenkin hyötyä vain silloin, kun komissiolla on asiassa hyvin aktiivinen rooli ja kun toiminta perustuu hyvin tarkoin määriteltyihin tavoitteisiin ja suuntaviivoihin.

5.1.7

Alueellinen yhteenkuuluvuus on sisällytetty ehdotetun Euroopan perustuslakisopimuksen [III osan III osaston III luvun] 3 jakson otsikkoon, ja ETSK kannattaa tätä lisäystä. Riippumatta siitä, mihin ratkaisuun perustuslakihankkeessa päädytään, voimassa olevan nykyisen perustamissopimuksen (EY) seuraavien artiklojen tulisi toimia oikeusperustana määriteltäessä yhteistä aluepoliittista lähestymistapaa, sikäli kuin ala katsotaan kuuluvaksi Euroopan unionin toimivaltaan:

5.2.1

Yhteisön aluepolitiikka on taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, taloudellisen lähentymisen ja ylipäänsä Euroopan unionin yhdentymisprosessin keskeinen väline.

5.2.2

ETSK on aina ilmaissut tukevansa kyseistä politiikkaa, jolla pyritään ja myös onnistutaan kaventamaan Euroopan alueiden välisiä eroja.

5.2.3

Aluepolitiikka on yksi menestyksekkäimmistä yhteisön politiikoista. Sitä tulee jatkaa, koska laajentumisprosessin jälkeen esiintyy uusia eroavuuksia.

5.2.4

Unionin aluepolitiikka ei ole yhteensopimaton sellaisen tehokkaan alueellisen yhteenkuuluvuuspolitiikan kanssa, jota uudella kaudella 2007–2013 sovellettavassa aluepoliittisessa toimintasuunnitelmassa ehdotetaan, vaan tilanne on täysin päinvastainen.

5.3.1

Unionin kaksi viimeisintä laajentumiskierrosta ovat asettaneet Euroopan unionin uusien haasteiden eteen. Vuodesta 2004 unionin jäsenmäärä on noussut 15:stä 27:ään, väestö lisääntynyt 28 prosentilla (väestömäärän noustua 382 miljoonasta asukkaasta 490:een) ja pinta-ala 34 prosentilla (3,2 miljoonasta neliökilometristä 4,3:een). Näiden uusien mittasuhteiden sekä alueellisten ominaisuuksien eroavuuksien johdosta tarvitaan kiireesti kokonaisnäkemystä uudesta alueellisesta ja maantieteellisestä tilanteesta ja sen mahdollisesta kehityksestä.

5.3.2

Kaksi viimeisintä laajentumiskierrosta ovat merkinneet huomattavaa alueellista haastetta, ja Euroopan komission tulee analysoida sitä perusteellisesti.

5.3.3

Sisä- ja ulkorajoihin rajoittuvien alueiden määrä on noussut tuntuvasti. Raja-alueet muodostavat haasteen mutta myös todellisen mahdollisuuden osoittaa, että yhdentymisprosessi johtaa käytännön tuloksiin.

5.4.1

Euroopan alueeseen kohdistuvat haasteet ja vaarat on ratkaistava eurooppalaisesta näkökulmasta. Euroopan aluetta koskevan kokonaisnäkemyksen lisäarvo on kiistaton, ja kyseisen kokonaisnäkemyksen tarve tulisi tunnustaa strategisesti keskeiseksi.

5.4.2

Unionin alueesta puhuttaessa on syytä mainita erikseen tietyt ominaisuudet:

Alueella on niin ollen fyysisenä ja maantieteellisenä rakenteena perusluonteinen strateginen merkitys. Komission laatimissa vaikutusten arvioinneissa tulee ottaa huomioon tämä alueellinen lähestymistapa, ja se edellyttää yhteistyötä ESPON kanssa.

5.5.1

EU:lla tulee olla tarkoituksenmukainen hallintojärjestelmä, jossa aluehallinnon eri tasot ovat asianmukaisessa tasapainossa, sillä Euroopan alueen hallinnollisia toimijoita ovat sekä paikallis- ja aluehallinto että jäsenvaltiot ja EU. Toissijaisuusperiaatetta on noudatettava, mutta samalla on varmistettava yhtenäisyys sekä kokonaisvaltainen, yhteinen ja jaettu lähestymistapa.

5.5.2

Myös kansalaisyhteiskunnan osallistuminen työmarkkina- ja kansalaisvuoropuhelun järjestelmällisten menettelyjen välityksellä on varmistettava eri tasoilla. Monissa jäsenvaltioissa ja monilla Euroopan alueilla toimii talous- ja sosiaalineuvostoja (tai vastaavia organisaatioita), jotka tulee mobilisoida, jotta ne osallistuisivat yhdessä työmarkkinaosapuolien ja muiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa aktiivisesti aluekysymyksiä koskeviin kuulemis- ja hallinnointijärjestelmiin.

6.1

Alueellinen toimintasuunnitelma perustuu asiakirjaan ”Euroopan unionin alueen tila ja näkymät”, joka ei ole niinkään tiivistelmä kuin asiakirja, johon toisiaan puolen vuoden välein seuraavat EU:n puheenjohtajavaltiot ovat antaneet erilaisia panoksia. Asiakirjassa esitetään 197 kappaleessa kaikki aluetta kohtaavat haasteet, ja se on siinä mielessä erittäin hyödyllinen opas. Komission tulisi tehdä sen pohjalta ehdotus toimintasuunnitelmaksi.

6.2

Alueelliseen toimintasuunnitelmaan tulisi sisällyttää jäsenvaltioiden aluestrategiat ja siinä tulisi ottaa huomioon muiden yhteisön politiikkojen alueulottuvuus sekä pyrkiä täydentävyyteen ja synergiaan. Tavoitteena on koota yhteen yhteisön tason tiivistelmä jäljempänä kohdassa 8 ehdotettujen EU:n aluestrategisten suuntaviivojen pohjalta.

6.3

EU:n alueellisen toimintasuunnitelman avulla tulee kehittää unionia taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävältä pohjalta.

7.1.1

Alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteena on kehittää aluepolitiikan yhteisötason lähestymistapa, joka toimii jäsenvaltioiden ja alueiden laatimien ja soveltamien aluestrategioiden viitekehyksenä ja varmistaa niiden yhteensopivuuden.

7.1.2

Alueellisessa yhteenkuuluvuuspolitiikassa tulee keskittyä kysymyksiin, jotka vaikuttavat ensinnäkin aluesuunnitteluun ja toiseksi kaupunkien ja alueiden maankäytön suunnitteluun. Kuten vuonna 1994 pidetyssä aluesuunnittelusta vastaavien eurooppalaisten ministerien konferenssissa todettiin, (6) aluesuunnittelu on ihanteellinen väline kestävän kehityksen toteuttamiseksi aluetasolla.

7.1.3

Tämän vuoksi aluesuunnittelun käsitteitä, menetelmiä ja terminologiaa on selkeytettävä. Aluesuunnittelu on monialaista toimintaa ja muodostaa poikkialaisen painopisteen, joka vaikuttaa moniin aloihin ja etenkin ympäristöön, liikenne- ja viestintäpolitiikkaan, asuntopolitiikkaan sekä asuin- ja teollisuusalueiden suunnitteluun.

7.2.1

ETSK ehdottaa, että osana Lissabonin strategiaa pyritään entistä tasapainoisempaan Euroopan alueen talouskehitykseen, jotta kaikki kansalaiset ja alueet voivat hyötyä kehityksestä, luonnonhaitoista ja pysyvistä rakenteellisista haitoista kärsivät alueet mukaan luettuina. (7)

7.2.2

EU:n kaikkien politiikkojen tulee edistää sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitetta. ETSK ehdottaa, että alueellisen toimintasuunnitelman tavoitteisiin sisällytetään sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteet, sillä juuri alue on se viitekehys, jossa ihmiset elävät, jossa he löytävät mahdollisuuksia ja jossa he kohtaavat ongelmia.

7.2.3

Kaupunkialueiden ja suurkaupunkien monikeskuksinen kehitys sekä niiden asianmukainen suhde lähiöihin ja maaseutuun voivat edistää Euroopan unionin taloudellista ja sosiaalista tasapainoa. Alueellisen lähestymistavan keskeisiä tavoitteita tulee olla myös köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen, maahanmuuttajien kotouttaminen (8), asuntopolitiikan vauhdittaminen, yhtäläiset mahdollisuudet sekä laadukkaiden julkisten palvelujen kehittäminen.

7.3.1

Kaikissa tuoreimmissa ilmastonmuutosta käsittelevissä tiedotteissa korostetaan ongelman vakavuutta. On selvää, että maapallon lämpeneminen on tosiasia eikä mielipidekysymys. Monet ilmastonmuutoksen vaikutukset alkavat jo näkyä ja tuntua alueella. Tämä uusi haaste on otettava aluesuunnittelussa huomioon, jotta voidaan yrittää lieventää ja korjata joitakin niistä vaikutuksista, joita ilmastonmuutoksella on alueeseen.

7.3.2

Riskien ja luonnonmullistusten varalle on laadittava eurooppalainen suunnitelma. Kyse ei ole tieteiskirjallisuudesta. Taloustieteilijä Nicholas Sternin (9) äskettäin julkaisemassa, Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen tilaamassa raportissa kerrotaan selvin luvuin, mitä maapallolla on pelissä: vähintään yksi prosentti maailman bruttokansantuotteesta tulisi käyttää ilmastonmuutoksen torjuntaan, jotta voitaisiin välttää maailman bruttokansantuotteen pieneneminen viidellä prosentilla ilmastonmuutoksesta aiheutuvien kokonaiskustannusten ja vaarojen johdosta. Maailman BKT:n pieneneminen voi nousta jopa 20 prosenttiin, mikäli maapallon lämpiämisen haitallisimmat vaikutukset kasvavat nykyistä vauhtia.

7.3.3

Ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset koheesioon ja kilpailukykyyn, elämänlaatuun sekä kestävään kehitykseen voivat kehittyä nopeammin, kuin tähän asti on ennustettu, kuten Pariisissa 2. helmikuuta 2007 esitellyssä YK:n asiantuntijaryhmän ilmastonmuutosta käsittelevässä tuoreessa raportissa vahvistetaan. ETSK kehottaa ottamaan ilmastonmuutoksen vaikutukset huomioon aluesuunnittelussa.

7.3.4

Vaaroihin, jotka on tärkeää ottaa huomioon, tulee sisällyttää myös onnettomuuksista tai terrori-iskuista johtuvat teknologisten tuhojen aiheuttamat vaarat (kemialliset, bakteriologiset ja säteilyvaarat). Niitä varten tulee laatia suunnitelma väestön laajamittaisen evakuoinnin varalta.

7.4.1

Ajatus Euroopan laajuisista liikenneverkoista syntyi 80-luvun lopussa ja liittyi sisämarkkinoihin. Sisämarkkinoista ja liikkumisvapaudesta puhumisessa katsottiin olevan mieltä vain, jos jäsenvaltioiden ja alueiden eri liikenneverkot oli yhdistetty toisiinsa ajanmukaisen ja tehokkaan eurooppalaisen infrastruktuurijärjestelmän avulla.

7.4.2

Perustamissopimuksen XV osasto (154, 155 ja 156 artikla) on vuodesta 1992 lähtien omistettu Euroopan laajuisille verkoille. Tulokset nyt viisitoista vuotta myöhemmin ovat masentavia ja jopa huolestuttavia. Huonoa tulosta selittävät osaltaan rahoitusvaikeudet ja poliittisen tahdon puute. ETSK pitää valitettavana, että hallitukset ovat jättäneet unohduksiin ja haudanneet poliittisesti vuonna 2003 esitellyn kasvuohjelman (10), johon sisältyi laajojen eurooppalaisten liikenneverkkojen rakentaminen. ETSK kysyykin, missä määrin Euroopan laajuisista liikenne-, televiestintä- ja energiaverkoista saadut heikot tulokset johtuvat Euroopan aluetta ja sen infrastruktuureja koskevan kokonaisnäkemyksen puutteesta.

7.4.3

ETSK korostaa, että yksi perustavan tärkeistä tavoitteista on kaikkien henkilöiden ja alueiden asianmukainen pääsy ja yhteydet liikenneverkkoihin. Yhteydet tulee varmistaa luomalla tasapainoinen Euroopan laajuinen verkko, johon on kytketty myös pienet kaupungit, maaseutualueet ja saarialueet.

7.4.4

Euroopalla ei ole nykyään riittävää verkostoa energian (sähkö, öljy ja kaasu) tuottamiseen. Tämä puute voi romahduttaa taloudellisen toiminnan. Lisäksi se merkitsee huomattavan eriarvoisia mahdollisuuksia alueille, joilla ei tällä hetkellä ole pääsyä verkostoon.

7.4.5

Alueulottuvuuden huomioon ottaminen yhteisön energiapolitiikassa on välttämätöntä sekä luonnonvarojen suojelun kannalta että sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden näkökulmasta.

7.4.6

Myös Lissabonin strategian toteuttamisen kannalta on tärkeää, että tietoyhteiskunta ja sen verkot, tiedonkulku sekä koulutus ovat kaikkien alueiden ja kansalaisten ulottuvilla. EU:n alueellisessa toimintasuunnitelmassa on tarkasteltava ensisijaisesti näitä näkökohtia.

7.5.1

Tavoite fyysisen ympäristön suojelusta ja luonnonympäristön sekä biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä voidaan saavuttaa Euroopassa ainoastaan yhteisen aluepolitiikan avulla. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna EU:n lisäarvo on korvaamaton.

7.5.2

Alueellisessa toimintasuunnitelmassa tulee luoda perusta uudelle, entistä tehokkaammalle yhteisön politiikalle luonnonympäristön sekä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. (11)

7.6.1

Euroopalla on erittäin merkittävä kulttuuriperintö, jota EU:n tulee suojella. Kaikilla Euroopan alueilla esiintyy huomattavaa kulttuurien moninaisuutta, ja se on eurooppalaisten historian ja identiteetin perusta.

7.6.2

Alueellisen toimintasuunnitelman tulee edistää tämän rikkaan ja monimuotoisen kulttuuriperinnön säilyttämistä ja vahvistaa myös sen roolia talouskehityksen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sisäsyntyisenä tekijänä.

8.1

EU:n aluestrategisten suuntaviivojen avulla tulee pyrkiä taloudellisen tehokkuuden maksimointiin, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen sekä ympäristön kannalta kestävään toimintaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattaen.

8.2

Yhteisön alueelle laadittavat kestävän aluestrategian suuntaviivat ovat viitekehys, jonka tulee antaa sisältöä ja merkitystä alueelliselle yhteenkuuluvuudelle, mutta ne eivät kuitenkaan vaikuta jäsenvaltioiden ja alueiden aluesuunnittelupoliittiseen toimivaltaan.

8.3

Aluestrategisissa suuntaviivoissa, joiden tavoitteena on taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus, tulisi käsitellä ensisijaisesti seuraavia näkökohtia:

20.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 168/22

1.1

Tässä lausunnossa ei ole voitu käsitellä kilpailun pääosaston kaikkea toimintaa (1). Ainoastaan rajattua määrää valikoituja aiheita on voitu tarkastella lyhyesti. Tuomioistuinten päätöksiä kilpailuoikeuden rikkomista, yritysfuusioita ja -keskittymiä ja valtiontukia koskevissa asioissa ei ole voitu käsitellä ollenkaan, sillä tällainen analyysi olisi vaatinut perusteellista perehtymistä yritysten markkinakäyttäytymisen yksityiskohtiin sekä viranomaisten suhtautumiseen asiaan. Kertomuksesta käy kuitenkin selvästi ilmi, että kilpailun pääosasto noudattaa asioiden hoidossa ja menettelyjen toteuttamisessa lähestymistapaa, jolle on ominaista hellittämätön asenne ja todellinen huoli asianmukaisten ja toimivien ratkaisujen löytämisestä esille tulleisiin ongelmiin. Jos jotakin halutaan arvostella, voidaan ehkä mainita tietyt aiheet, joiden kohdalla asianomaisen alan merkitys ei ole niin suuri, että komission niihin kiinnittämä huomio olisi perusteltua, kun otetaan huomioon tarve vastata Lissabonin strategiassa ja siihen liittyvissä asiakirjoissa määritettyihin, kansainvälistä kilpailua koskeviin vaatimuksiin. ETSK:n näkökulmasta esimerkkeinä voidaan mainita vuotta 2005 koskevan kertomuksen seuranta-asiakirja ”Ammatillisia palveluita koskevien uudistusten jatkaminen” ja komission yksiköiden valmisteluasiakirja ”Jäsenvaltioiden edistyminen ammatillisten palveluiden alalla havaittujen kilpailunrajoitusten tutkimisessa ja poistamisessa”. ETSK katsoo, että Lissabonin strategian nojalla vaadittavan palveluiden vapauttamisen tulee ymmärtää koskevan ennen kaikkea kansainvälisellä tasolla merkittäviä palveluita (perusrakenteet, tietoliikenne, liikenne jne.) ja paljon vähemmän niin kutsuttuja vapaita ammatteja (erityisesti arkkitehtejä, asianajajia, lääkäreitä, insinöörejä, kirjanpitäjiä ja farmaseutteja), sillä sikäli kuin kyseisten ammattien harjoittajat toimivat suurimman osan ajasta paikallistason mikroyrityksissä, kuuluvat ne toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan (ks. yhteisöjen tuomioistuimen tuomio yhdistetyissä asioissa C-94/04 ja C-202/04, Cipolla-Macrino (2)). Kukaan ei voi kieltää tiettyjen rajoitusten tarvetta, jotta voitaisiin vastata korkeatasoista asiantuntemusta, kokemusta ja luottamusta koskeviin yhteiskunnan vaatimuksiin. ETSK on tyytyväinen siihen, että ammatillisten palveluiden eri markkinoita jäsenvaltioissa on analysoitu yksityiskohtaisesti ja että samalla on arvioitu nyt voimassa olevien rajoitusten laajuutta ja tiukkuutta. On kuitenkin syytä korostaa, että kilpailurakenteisiin kohdistuvien taloudellisten vaikutusten lisäksi olisi analysoitava myös ehdotettujen vapauttamistoimien todennäköisiä vaikutuksia sosiaaliseen rakenteeseen. Tämä ei kuitenkaan sulje pois kilpailusääntöjen rikkomista koskevien menettelyjen käynnistämistä ennen kaikkea niissä tapauksissa, joissa ammattialajärjestöt pyrkivät määräämään hinnat. Tällaisten menettelyjen käynnistäminen kuuluu jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten tehtäviin.

1.2

ETSK:lle on ehdotettu, että se hyödyntäisi kilpailun pääosaston toiminnan seuraamisessa nykyistä enemmän komiteassa edustettuina olevien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden erittäin suurta asiantuntemusta ja merkittävää ammatillista kokemusta. On myös ehdotettu, että komitea voisi aika ajoin tehdä jopa selvityksiä, joiden tarkoituksena olisi käynnistää kilpailusääntöjen tai valtiontukia koskevien sääntöjen rikkomista koskevia menettelyjä. Kilpailun pääosasto voisi tukea tällaista toimintaa tiedottamalla ETSK:lle säännöllisesti poliittisista tavoitteistaan sekä toiminnastaan eri asioissa sikäli kuin luottamuksellisuuden säilyttäminen antaa siihen mahdollisuuden.

1.3

Olisi järjestettävä säännöllisesti ETSK:n edustajien sekä kilpailun pääosaston kuluttajien yhteyshenkilön kokouksia. Tiedonvaihdolla voidaan edistää jatkuvaa vuoropuhelua kuluttajansuojajärjestöjen kanssa. Heti kun kilpailun pääosasto kokoaa yhteen energia-alaa (kaasu ja sähkö) sekä rahoituspalveluita (vähittäispankkitoiminta ja yritysvakuuttaminen) koskevien alakohtaisten tutkimustensa (3) tulokset, ne olisi toimitettava ETSK:n edustajien tarkasteltaviksi ja kommentoitaviksi (mahdollisuuksien mukaan työryhmässä).

1.4

ETSK pitää tarpeellisena koota yhteen näkemyksensä siitä, millä tavalla kilpailupolitiikka vaikuttaa komitean toimeksiannon yhteydessä mainittuihin taloudellisiin ja sosiaalisiin arvoihin. Sen vuoksi olisi mahdollisimman pikaisesti ryhdyttävä valmistelemaan lausuntoa, jossa Lissabonin strategian hengessä esitellään kilpailun ja kilpailukyvyn käsitteitä, selitetään niiden todellinen sisältö sekä valotetaan niiden todennäköisiä vaikutuksia jäsenvaltioiden yhteiskuntiin.

1.5

Kun kilpailun pääosasto käynnisti keskustelut EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan soveltamisesta (määräävän markkina-aseman väärinkäyttö), se julkaisi tutkimuksen yritysten harjoittamista markkinoilta sulkevista käytännöistä, jotka vahingoittavat kilpailijoita ja yleensä kilpailua. Asiakirja herätti erittäin paljon keskustelua. Komissio on luvannut jatkaa asian tarkastelua kiinnittämällä erityishuomiota määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, joka on kuluttajien ja markkinoilla määräävässä asemassa olevien yritysten hankkijoiden (pk-yritykset) näkökulmasta vielä edellistäkin arkaluonteisempi asia. ETSK:n mielestä komission olisi nyt ryhdyttävä laatimaan keskusteluasiakirjaa markkinakäyttäytymisestä, jota EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan perusteella voidaan pitää määräävän markkina-aseman väärinkäyttämisenä. Sen jälkeen kyseisestä asiakirjasta olisi keskusteltava. Sitten kun näiden kahden väärinkäytösmuodon (markkinoilta sulkeva ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön perustuvan käyttäytyminen) ominaispiirteet on onnistuttu määrittämään riittävän hyvin, olisi laadittava yhdenmukaiset suuntaviivat, joissa kootaan yhteen päätelmät määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevien sääntöjen tulkinnasta.

2.1

Vapaa kilpailu markkinoilla ei aina johda parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Kilpailun vääristyminen vaikuttaa kielteisesti työntekijöihin, kuluttajiin, yrityksiin sekä yleensä talouselämään. Kilpailupolitiikka ja kilpailulainsäädäntö ovat väline, joka antaa hallituksille mahdollisuuden määrittää tasapuolisia markkinaoloja edistäviä käytäntöjä sekä varmistaa niiden noudattaminen hallintolainsäädännön piiriin kuuluvien sisältöasioita ja menettelytapoja koskevien sääntöjen avulla.

2.2

Samassa yhteydessä kun ETSK esittää näkemyksensä komission kertomuksesta on kiinnostavaa mainita, että nykyaikaisilla demokraattisilla markkinatalousmailla on käytössään kahdenlaisia perusvälineitä, joilla ne voivat vaikuttaa talouteen:

2.2.1

Komission kilpailun pääosastolla on mahdollisuus hyödyntää kumpaakin edellä mainituista kahdesta politiikasta: Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81, 82 ja 86 artiklan soveltaminen (4) vastaa kilpailuviranomaisille tyypillisesti kuuluvaa toimintaa.

2.3

On myös tärkeää panna merkille laajasti hyväksytty käsitys, jonka mukaan markkinatoimijoiden tasapuolinen, vääristymätön ja toimiva kilpailu on todennäköisesti paras tae kuluttajille siitä, että hyödykkeiden laatu ja valikoima vastaavat heidän odotuksiaan. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että myös monet muut tekijät vaikuttavat kuluttajien etuihin: niitä ovat muun muassa yleiset yhteiskunnalliset olot sekä aineelliset, henkiset ja moraaliset tekijät tai niitä koskevat puutteet. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (jäljempänä ”ETSK” tai ”komitea”) tarkastelee kilpailun pääosaston kertomusta komitean toimeksiannon yhteydessä mainittujen arvojen määrittämästä yleisestä näkökulmasta.

3.1

Kun komissio käyttää lainsäädännön täytäntöönpanovaltuuksiaan yrityskeskittymiä ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä (kilpailunrajoituksia) koskevien Rooman sopimuksen 81 ja 82 artiklojen nojalla, toimenpiteet kohdistuvat jäsenvaltioissa toimiviin yrityksiin  (5). Tätä voidaan verrata tuomiovaltaan, sillä komissio ottaa kilpailulainsäädännön säännösten perusteella jälkikäteen kantaa yritysten markkinakäytäntöihin. Komission kilpailun pääosasto on vastannut kyseisestä toiminnasta 1960-luvun alusta lähtien. Toiminta konkretisoituu komission päätöksissä, jotka yhdessä Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (vetoomustuomioistuin) päätösten kanssa ovat 45 vuoden aikana muodostaneet oikeudellisiin ennakkotapauksiin perustuvan järjestelmän. Eri markkinatilanteita koskevien päätösten myötä tällä tavalla vähitellen kehittynyt oikeuskäytäntö onkin yksi yhteisön lainsäädännön tärkeimmistä tekijöistä.

3.2

Vuotta 2005 koskevan kertomuksen perusteella vaikuttaa selvältä, että kilpailun pääosasto on hyvin selvillä kaikista taloudelliseen kilpailuun EU:ssa ja sen ulkopuolella vaikuttavista keskeisistä näkökohdista sekä siitä, mitä on tehtävä oikeusvarmuuden turvaamiseksi alalla. Tämä on entistäkin tärkeämpää siksi, että myös jäsenvaltioiden viranomaiset ja tuomioistuimet voivat soveltaa EU:n keskeistä oikeuskäytäntöä. Näin ollen asianomaiset säännökset muokkaavat jatkuvasti EU:n ja jäsenvaltioiden oikeuskäytäntöjä.

Vuoden 2005 osalta ETSK haluaa kommentoida seuraavia aloitteita, ehdotuksia ja tutkimuksia:

3.2.1

Asetus oikeudesta tutustua komission asiakirja-aineistoon kilpailunrajoituksia ja yrityskeskittymiä koskevissa asioissa: Kyseessä on alati arkaluonteinen menettelytapakysymys, ja komissio täsmentää jatkuvasti asiaan liittyviä yksityiskohtia. Komission mielestä on tärkeää taata, että kilpailunrajoituksia (kartellit ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttö) tai yrityskeskittymiä koskevissa menettelyissä osallisina olevilla yrityksillä on mahdollisuus tutustua komission laatimiin asiakirjoihin myös sähköisessä muodossa. Uudella asetuksella korvataan vuonna 1997 hyväksytty aikaisempi asiakirja.

3.2.2

Mahdollisille kantelijoille esitettävä pyyntö toimittaa tietoja kilpailusääntöjen tehokkaan täytäntöönpanon edistämiseksi: On kiinnostavaa, että kyseinen pyyntö julkaistaan nyt tarkasteltavana olevassa kertomuksessa. Pyyntö on osoitus siitä, kuinka vaikeaa kilpailuviranomaisten on valvoa markkinoita. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja ammattialajärjestöjä kehotetaan edistämään aktiivisesti tutkimusten aloittamista ja tekemistä (esimerkiksi tietoja keräämällä), jotta voidaan puuttua kilpailuoikeuden karkeisiin loukkauksiin.

3.2.3

Neuvotteluasiakirja EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan soveltamisesta (määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevat tapaukset): Kilpailun pääosaston tarkoituksena oli herättää asiantuntijakeskustelua sellaisten yritysten harjoittamista kilpailua rajoittavista ja markkinoilta sulkevista käytännöistä, joilla on riittävästi markkinavoimaa vaikuttaakseen kilpailijoidensa käyttäytymiseen tavalla, joka antaa niille mahdollisuuden hyötyä yksipuolisesti tilanteesta. Neuvotteluasiakirjaan (joka muodostaa perustan tuleville suuntaviivoille) esitettiin yli 100 kannanottoa. Suurimmassa osassa niistä korostetaan tarvetta tehdä taloudellinen analyysi asianomaisista markkinoista ja toimijoista. Kyseisten havaintojen asianmukaisuutta ei voi kieltää. Useat osanottajat korostivat kuitenkin, että on tärkeää hyväksyä periaate, jonka mukaan kannattavien yritysten mahdollisuuksia toteuttaa markkinastrategioitaan ei tule vaikeuttaa. Tämän muodikkaan teorian mukaan sen sijaan, että markkinoiden väärinkäyttöön liittyvät käytännöt kiellettäisiin jyrkästi, aggressiivisiin mutta tehokkaisiin yritysstrategioihin olisi suositeltavaa suhtautua entistä ymmärtäväisemmin (olisi siis käytettävä tervettä järkeä). EU:n oikeuskäytännön (6) mukaan tällainen lähestymistapa on kuitenkin Euroopan tasolla vallalla olevan näkemyksen vastainen, sillä ei-toivottujen kilpailijoiden markkinoilta sulkemiseen tähtääviä väärinkäytöksiä ei suvaita (7). Ei ole epäilystäkään siitä, että niiden rajojen määrittäminen, joita hallitsevassa markkina-asemassa olevien toimijoiden ei tule ylittää, on yksi kilpailupolitiikan keskeisistä ongelmista. Koska ETSK haluaa puolustaa kansalaisyhteiskunnan (pk-yritysten (8), työntekijöiden, kuluttajien jne.) etuja, se odottaa huolestuneena kyseisen keskustelun tuloksia.

3.2.4

Vaikutusten arviointia koskevien suuntaviivojen mukaan kaikkien komission vuotuiseen työohjelmaan kuuluvien lainsäädännöllisten ja poliittisten aloitteiden mahdolliset myönteiset tai kielteiset vaikutukset kilpailuun tutkitaan. Kyseisen aloitteen tarkoituksena on välttää ”tarpeettomat tai suhteettomat kilpailunrajoitukset” EU:n lainsäädännön laatimisvaiheesta alkaen. Mahdollisten markkinavaikutusten (minkä niistä?) huomioiminen tällä tavalla on osoitus siitä, miten tärkeässä asemassa sellaiset käsitteet kuin ”intensiivinen” tai ”täydellinen” (eli tasapuolinen ja vääristymätön) kilpailu ovat komission lähestymistavassa. ETSK katsoo, että käsitettä ”kilpailu” olisi tarkasteltava paljon nykyistä laajemmasta näkökulmasta ja että etenkin kuluttajien, työntekijöiden ja pienten ja keskisuurten yritysten edut voivat pitkällä aikavälillä erota merkittävästi ”täydellisen” kilpailutilanteen tuomista välittömistä eduista (9).

3.2.5

Vihreä kirja yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista: 26. lokakuuta 2006 hyväksymässään lausunnossa ETSK suhtautui myönteisesti tässä asiassa toteutettuihin toimiin. Komission julkaisema vihreä kirja yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista sai myönteisen vastaanoton ja herätti laajaa keskustelua, koska vaatimuksena on, että kilpailunvastaisten liiketoimintatapojen uhrien tulisi voida saada vahingonkorvauksia kärsimistään menetyksistä. Äskettäin antamassaan lausunnossa (asiakokonaisuus INT/306) ETSK toteaa muun muassa, että tavoitteena on suojella kaikkia asianomaisia sisämarkkinatoimijoita. Tavaroiden vapaan liikkuvuuden turvaamiseksi on välttämätöntä varmistaa sopimuksellisten oikeuksien ja velvoitteiden tietynasteinen yhdenmukaistaminen kaikissa maissa. Lisäksi rajatylittävän kaupan yhteydessä eri jäsenvaltioiden säännöstöjä on tietyssä määrin pyrittävä yhdenmukaistamaan.

3.2.5.1

On myös kiinnitettävä huomiota EU:n ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisiin, joiden tehtävänä on määrittää kielletyt liiketoimintatavat sekä lainsäädäntöä rikkoville yrityksille määrättävät sanktiot.

3.2.6

Alakohtaisten tutkimusten käynnistäminen äskettäin kilpailulle vapautetulla sähkö- ja kaasualalla: Kyseiset tutkimukset tarjoavat varmasti lisätietoa todellisesta tilanteesta näillä erittäin tärkeillä ja laajavaikutteisilla aloilla, joiden vapauttamista on pitkään pidetty ongelmallisena. On korkea aika tehdä puolueeton tutkimus paikallisista, valtakunnallisista ja niitä laajemmista markkinoista, jotta voidaan kiinnittää huomiota useisiin kuluttajille, työntekijöille ja yrityksille epäedullisiin monopolitilanteisiin.

3.2.7

Sähköinen viestintä: Euroopan sähköisen viestinnän markkinat ovat entistä integroidummat, mutta niihin ollaan entistä tyytymättömämpiä. Matkaviestinoperaattorien matkapuhelinten käytöstä ulkomailla perimät tukkuhinnat ovat liian korkeat. Sen vuoksi kilpailun pääosasto on käynnistänyt asiaa koskevat tutkimukset lähettämällä matkaviestinoperaattoreille väitetiedoksiantoja. Tutkinnan alustavat päätelmät ovat, että kolmesta alan tärkeimmästä saksalaisyrityksestä kaksi on käyttänyt väärin määräävää asemaansa veloittamalla ”epätasapuolisia ja kohtuuttomia” hintoja.

3.2.7.1

ETSK toteaa tässä yhteydessä suoraan, että ilmaisua ”kohtuuttomat hinnat” ja sen taustalla olevaa ajatusta on asteittain alettu käyttää EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan (10) tulkintaperusteena, vaikka perustamissopimuksessa viitataan yksinkertaisesti kohtuuttomien eli toisin sanoen epäoikeudenmukaisten tai perusteettomien hintojen määräämiseen [suom. huom: suomenkielisissä toisinnoissa kummassakin tapauksessa käytetään samaa adjektiivia ”kohtuuton”]. Komissio on toistaiseksi kieltäytynyt tutkimasta, rikkovatko markkinakäytännöt, joita määräävässä markkina-asemassa olevat yritykset soveltavat hinnankorotusten yhteydessä, kilpailulainsäädäntöä. Syynä tähän on se, että komissio on ollut haluton määrittämään, mitä ”hyvillä” ja ”huonoilla” hinnoilla tarkoitetaan (11) (tällä viitataan erityisesti eri maiden sisällä myytävien palveluiden hintoihin). Matkaviestintäoperaattorit joutuvat kuitenkin vastaamaan kansainvälisten verkkovierailupalveluiden jatkuvasti kasvavaan kysyntään, ja kuluttajista on tullut koko ajan hintatietoisempia. Kuluttajat voivat perustellusti pitää pieniäkin hinnankorotuksia ”epäoikeudenmukaisina” niiden olematta kuitenkaan ”kohtuuttomia”. ETSK odottaa kiinnostuneena komission työn tuloksia ja sen päätöksiä tässä asiassa ja muissa vastaavissa tapauksissa.

3.2.8

Päätös, jolla AstraZeneca-yhtiölle määrättiin sakko julkisten menettelyiden ja säädöksien väärinkäytöstä: Komissio tulkitsi (EY:n perustamissopimuksen) 82 artiklaa uudella tavalla, kun se määräsi AstraZeneca AB:lle ja AstraZeneca Plc:lle (AZ) 60 miljoonan euron suuruisen sakon perustamissopimuksen 82 artiklan (ja ETA-sopimuksen 54 artiklan) rikkomisesta. Kyseiset kaksi toisiinsa sidoksissa olevaa yritystä rikkoivat säännöksiä seuraavalla tavalla: Suojellakseen teollis- ja tekijänoikeuksiaan, joiden ansiosta ne kykenivät pitämään tuotteidensa hinnan korkeana useilla markkinoilla, ne neuvoston asetuksen perusteella väärinkäyttivät menettelyjä ja säädöksiä siten, että ne kykenivät saamaan lisäsuojatodistuksen mahahaavalääkkeensä Losecin patentin suojelemiseksi. Väärinkäytös toteutettiin toimittamalla asianomaisille viranomaisille ja päätöksentekoelimille harhaanjohtavia tietoja. Menettelyn tuloksena lääkkeen patenttisuojaa jatkettiin, eikä Losecin patenttisuojan voitu siten katsoa päättyneen. Sen vuoksi ei ollut mahdollista valmistaa Losecia korvaavia geneerisiä tuotteita, mikä esti vastaavan mahahaavalääkkeen tuottamiseen kykeneviä pienempiä yrityksiä saattamasta niitä markkinoille paljon AstraZenecaa halvemmalla hinnalla. Patenttisuojan umpeutumisen viivästyminen aiheutti siten epäsuoria haittoja kuluttajille.

3.2.8.1

Uutta tässä yhteisön kilpailuoikeuden rikkomista (kartellit ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttö) koskevassa menettelyssä oli se, että päätöksessään komissio toteaa, että vaikka kilpailijoilla on mahdollisuus hakea oikaisua patenttisuojan voimassaolon jatkamista koskevan menettelyn puitteissa, se ei mitenkään sulje pois EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan soveltamista. AstraZeneca-yhtiöt olivat määräävässä asemassa kyseisen tuotteen eurooppalaisilla (ja muilla) markkinoilla, ja väärinkäytös oli toteutettu petollisessa tarkoituksessa käynnistetyillä menettelyillä.

3.2.8.2

ETSK korostaa tässä yhteydessä, että mainituntyyppiset markkinakäytännöt kuuluvat pikemminkin ”sopimattomien kaupallisten menettelyjen” (12) piiriin, jotka eivät tähän asti ole kuuluneet kilpailun pääosaston toimialaan. Tässä yksittäistapauksessa rikkomus perustui määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, mutta useissa muissa tapauksissa yritykset käyttäytyvät markkina-asemastaan riippumatta vastaavalla tavalla ja välttävät rangaistukset. Jos asiaa tarkastellaan EU:n yhtenäismarkkinoiden näkökulmasta, on myös huolehdittava kuluttajien sekä kilpailijoiden — jotka ovat useissa tapauksissa pk-yrityksiä — nykyistä paremmasta suojelusta. Komission päätös AstraZeneca-asiassa on askel oikeaan suuntaan.

3.2.9

Valvonnasta vastaavaa toimitsijamiestä koskeva päätös vanhassa Microsoft-asiassa: Tällä hyvin tunnetulla tapauksella on ollut merkittäviä vaikutuksia, ja amerikkalaiset yritykset ovat ottaneet siitä opikseen. Ne ovat ymmärtäneet, että eurooppalaisen oikeusjärjestelmän yhtenä tehtävänä on toimia ”vahtikoirana”, joka valvoo myös Euroopan unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden voimakkaiden markkinatoimijoiden käyttäytymistä. Viimeisin asiaa koskeva päätös osoittaa, missä määrin komissio pyrkii löytämään ja saamaan aikaan kaikkien osapuolten hyväksyttävissä olevia ratkaisuja siten että EU:n säännösten rikkomiseen syyllistynyt yritys voi jälleen alkaa toimia tavanomaisissa kilpailuoloissa. Toimitsijamiehen nimeäminen (13) valvomaan tietotekniikka-alan jätin pyrkimyksiä mukautua päätökseen sisältyviin korjaustoimenpiteisiin on itse asiassa yrityskeskittymien valvontamenettelyistä lainattu väline. Se on osoitus kilpailun pääosaston hyvästä tahdosta sen pyrkiessä ratkaisemaan ristiriitoja yhteistyön avulla.

3.2.10

Rahoituspalveluita koskevien alakohtaisten tutkimusten käynnistäminen: Komitea kannattaa maksukorttien ja vähittäispankkipalveluiden (käyttötilit ja pienten ja keskisuurten yritysten rahoitusvälineet) alalla käynnistettyjä tutkimuksia sekä yritysvakuuttamista koskevan erityistapauksen tutkimista (ks. kohta 3.2.10.2).

3.2.10.1

Edellä mainittujen pankkipalveluiden alalla kilpailua heikentävät toiminnan aloittamiskynnykset, todellisten valinnanmahdollisuuksien puute sekä todennäköisesti määräävässä markkina-asemassa olevat yritykset.

3.2.10.2

Yritysvakuutuksia koskevassa alakohtaisessa tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti vakuutuksenantajien ja vakuutusyhdistysten keskinäisen yhteistyön laajuutta esimerkiksi vakiosopimusehtojen vahvistamisen alalla (14). Vaikka yhteistyö monissa tapauksissa tarjoaa tehokkuusetuja, mahdolliset kilpailua vääristävät yhteistyömuodot voivat kaventaa kysyntäpuolen mahdollisuuksia neuvotella vakuutussuojan ehdoista ja voivat myös rajoittaa kilpailua ja innovaatiotoimintaa markkinoilla.

3.2.11

Komission ehdotus rautateiden, maanteiden ja sisävesien henkilöliikenteeseen liittyviksi julkisen palvelun vaatimuksiksi ja julkisia palveluhankintoja koskeviksi sopimuksiksi: Henkilöliikenteeseen liittyviä vaatimuksia ja sopimuksia koskeva tarkistettu ehdotus voi edistää alalla toimivien pk-yritysten edellytyksiä sekä parantaa siten niiden mahdollisuuksia ottaa hoidettavakseen osa paikallisliikenteestä.

3.2.12

Haitallisimpien kartellien torjuntaan erikoistuneen uuden linjan perustaminen: ETSK on erittäin tyytyväinen edistykseen, joka on saavutettu kartelliasioiden ammattimaisessa hoidossa.

3.2.13

Yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä sovellettavia menettelyjä koskevilla asetuksilla (EY) N:o 1/2003 ja (EY) N:o 773/2004 otettiin 1. toukokuuta 2004 alkaen käyttöön uusi järjestelmä, jonka tarkoituksena on yksilöidä markkinatoimijoiden suunnittelemiin sopimuksiin mahdollisesti sisältyvät kilpailulainsäädännön vastaiset tavoitteet sekä tällaisten sopimusten mahdolliset vaikutukset. Yritykset eivät enää voi tehdä komissiolle tai jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille ilmoitusta suunnitelluista yhteisyrityksistä tai (horisontaalisista ja vertikaalisista) yhteistyösopimuksista saadakseen tietoonsa kilpailuviranomaisten alustavan näkemyksen siitä, ovatko suunnitellut sopimukset mahdollisesti kilpailusääntöjen vastaisia. Ennen toukokuun 1. päivää 2004 yritykset saattoivat saada yksittäispoikkeuksen kilpailun pääosaston lähettämän ”hallinnollisen kirjeen” tai ”puuttumattomuustodistuksen” muodossa. Nyt niiden on sen sijaan itse tutkittava suunniteltujen sopimusten kaikki näkökohdat tarkistaakseen, että sopimuksella on myönteinen vaikutus markkinoihin ja että se täyttää kokonaan tai osittain EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa määritetyt asiaa koskevat vaatimukset (15). Vaatimuksissa täsmennetään erityisesti, että jos tällainen sopimus (yleensä kyseessä on yhteisyrityksen perustaminen) tehdään tietyillä markkinoilla ja jos se tuo hyötyjä sopimusosapuolille, myös kuluttajien on saatava osansa hyödyistä.

3.2.13.1

ETSK korostaa, että mitä tahansa käytäntöä tulisi perustellusti voida pitää kilpailusäännösten vastaisena, jos sen yhteydessä ei pystytä täyttämään edellisen kohdan viimeisessä virkkeessä muotoiltua vaatimusta. Arvioidessaan, ovatko sopimukset 81 artiklan 1 kohdan määräysten vastaisia, komission tulisi pitää raskauttavina seikkoina kaikkia todisteita siitä, että yritysten käytännöillä on tarkoitus vahingoittaa kuluttajien etuja.

4.1

Yhtenä komission tärkeänä tehtävänä on tutkia markkinarakenteita ja määrääviä markkina-asemia, joita voidaan odottaa syntyvän, kun yritykset pyrkivät yrityskeskittymien avulla ryhmittämään uudelleen kehitys-, tuotanto- ja markkinointikapasiteettiaan lisätäkseen markkinavoimaansa ja parantaakseen asemaansa. Yritysfuusioiden lisäksi myös yhteisyritysten perustamisen voidaan katsoa synnyttävän yrityskeskittymiä, jos tärkein päätöksentekovalta yhdistetään yhden yhdenmukaistetun hallinnon alaisuuteen ja jos yhteisyrityksen osapuolet toimivat asianomaisilla markkinoilla kuin yksi ainoa toimija. Yrityskeskittymien erityistavoitteena on parantaa tehokkuutta, nopeuttaa tuotekehittelyä, pienentää kustannuksia sekä tuoda hallinnollisia hyötyjä. Yrityskeskittymät voivat kuitenkin vaikuttaa haitallisesti kilpailuun, sillä markkinavoimien yhteen kokoamisen tuloksena syntyy usein määrääviä markkina-asemia, ja tällaisissa tapauksissa väärinkäytösten riski on suuri. Yritysfuusioilla on toisinaan kielteisiä vaikutuksia. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että fuusiot eivät aina paranna tehokkuutta eivätkä edistä kasvua. Niillä voi pitkällä aikavälillä olla kielteinen vaikutus yrityksen voittoihin ja arvoon. Samaan aikaan saatetaan lakkauttaa lukuisia työpaikkoja. Sen vuoksi fuusioita arvioitaessa on tärkeää kiinnittää huomiota myös työllisyys- ja sosiaalipoliittisiin kysymyksiin (muun muassa työpaikkoihin). Paras tapa arvioida, vääristääkö suunniteltu yrityskeskittymä mahdollisesti kilpailua, on tarkastella hankeen ominaispiirteitä EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan määräysten valossa (ks. alaviite 12). Jos fuusiossa mukana olevien yritysten markkinarakenne ja markkinavoima on kyseisessä kohdassa asetettujen vaatimusten mukainen, fuusio voidaan hyväksyä. Kyseessä on tärkeä yrityskeskittymien valvonnan (joka on ennen kaikkea teollisuuspolitiikan piiriin kuuluva väline) sekä kartelleja ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevien sääntöjen (joiden avulla viranomaiset harjoittavat varsinaista kilpailupolitiikkaa) yhdysside.

4.1.1

Jos yritysten vuosittainen liikevaihto EU:ssa ja/tai kansainvälisellä tasolla ylittää tietyn kynnyksen, niiden on ilmoitettava komissiolle vahvistetuista suunnitelmistaan muodostaa yhteinen markkinavoima (yrityskeskittymä), minkä jälkeen kilpailun pääosasto käynnistää ensimmäisen vaiheen ja joissakin tapauksissa toisen vaiheen menettelyt. Ilmoitusvelvollisuus ei riipu markkinavoimasta: komissio tutkii, vääristääkö asianomainen yrityskeskittymä merkittävästi kilpailua esimerkiksi synnyttämällä määräävän markkina-aseman tai vahvistamalla sellaista.

4.2

Yksi yrityskeskittymien valvonnan päätavoitteista (tai odotetuista tuloksista) on eurooppalaisten tuottajien ja jakelijoiden kansainvälisen kilpailukyvyn edistäminen (16). EU:n käytäntöön liittyy luonnostaan ongelma, että yritykset pääsevät yrityskeskittymien seurauksena niin vahvaan markkina-asemaan, että niille saattaa tulla houkutus vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla. On havaittavissa, että komissio pyrkii rajoittamaan riskiä asettamalla yrityskeskittymien hyväksynnälle useita ehtoja (ns. ”korjaustoimenpiteet”). Yritys voidaan muun muassa velvoittaa luopumaan omistuseristä, myymään teollis- ja tekijänoikeuksiaan tai luopumaan tuotteidensa jakelusta joissakin maissa. Yrityskeskittymiä käsittelevän tärkeän tilastollisen tutkimuksen tulosten perusteella näyttäisi joka tapauksessa olevan mahdotonta päätellä

4.3

Kilpailun pääosasto julkaisi lokakuussa 2005 tutkimuksen yrityskeskittymien yhteydessä tehdyistä sitoumuksista. Siinä käsitellään sitoumuksia, joihin komissio on yritykset velvoittanut ennakkoehtona yrityskeskittymien hyväksynnälle ja joiden tarkoituksena on vähentää kilpailusääntöjen vastaisia vaikutuksia, sekä kyseisten sitoumusten yksityiskohtaista jälkikäteistä valvontaa. Yli 40 prosentissa hyväksytyistä tapauksista esille on tullut vaikeita ratkaisemattomia ongelmia (luovutetun yritystoiminnan epätäydellinen siirtäminen, luovutettavan omaisuuden puutteellinen määrittely jne.). Tätä voidaan pitää varoittavana muistutuksena siitä, miten tärkeää on tutkia kaikki EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan määräysten vastaisesti kilpailua mahdollisesti rajoittavat käytännöt, joita voi syntyä asianomaisten toimijoiden markkinavoiman kasvaessa hyväksyttyjen yrityskeskittymien yhteydessä.

5.1

Yhtenä kilpailun pääosaston päätehtävistä on seurata jäsenvaltioiden tukipolitiikkaa eli tutkia, mille yrityksille ne antavat taloudellista tukea ja millä perusteella. Koska Euroopan unionin tavoitteena on taata ”tasapuolinen toimintaympäristö” kaikille sisämarkkinoilla toimiville yrityksille, käsite ”valtiontuki” on määritelty huolellisesti ja sitä tulkitaan johdonmukaisesti julkisen teollisuuspolitiikan yhteydessä. Suoran rahoitusavun antaminen ei ole ainoa asia, jota on tutkittava: Euroopan komissio voi olla hyväksymättä valikoiduille yrityksille myönnettyjä veroetuja tai mitä tahansa muita etuja, jos ne vääristävät kilpailua.

5.2

Kilpailun pääosasto yritti vuonna 2005 selvittää EU:n jäsenvaltioissa myönnettävien tukien tavoitteita ja niiden myöntämistä koskevia sääntöjä. Hankkeen tarkoituksena oli parantaa Lissabonin strategian onnistumismahdollisuuksia tähtäämällä siihen, että tukia käytettäisiin tavalla, joka edistää koko Euroopan talouden kilpailukykyä. Parantaakseen asianomaisten toimijoiden (julkisten viranomaisten, yritysten ja yritysjärjestöjen) toiminnan koordinointia ja suunnatakseen tuet aloille, joilla niitä voidaan käyttää tehokkaasti, kilpailun pääosasto käynnisti valtiontuen toimintasuunnitelman (17). Toimintasuunnitelman perusperiaatteet eivät ole ristiriidassa aikaisempien käytäntöjen kanssa, vaan tarkoituksena on edistää hyviä käytäntöjä, jotka jäsenvaltiot voisivat omaksua. Eräitä huomioita:

5.2.1

Kertomuksessa esille otetut ”hyvät ja huonot” esimerkit heijastavat niiden eri syiden laajaa kirjoa, joiden perusteella yritykset voivat saada taloudellista tukea. ETSK kannattaa luonnollisesti varauksetta ajatusta, että julkisia varoja on käytettävä ”tehokkaammin EU:n kansalaisten hyväksi. Tähän pyritään parantamalla taloudellista tehokkuutta, nopeuttamalla talouskasvua, lisäämällä pysyviä työpaikkoja sekä sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, tehostamalla yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja sekä tukemalla kestävää kehitystä ja kulttuurin monimuotoisuutta”. (18) Kun otetaan huomioon heikkojen perusrakenteiden aiheuttamat epäsuotuisat olosuhteet, pienille ja keskisuurille yrityksille epäsuotuisa yritysilmapiiri ja muut epäsuotuisat tekijät etenkin uusissa jäsenvaltioissa, ETSK ei kuitenkaan voi kannattaa valtiontukien vähentämistä koskevaa tavoitetta.

5.2.2

Näyttää siltä, että useissa jäsenvaltioissa pidetään edelleen tärkeänä luoda perinteisille kriisiyrityksille suotuisat taloudelliset olosuhteet. Sen vuoksi niille myönnetään tukea, jotta ne voidaan pelastaa tai niissä voidaan toteuttaa rakennemuutoksia. Työllisyyden näkökulmasta ETSK ei voi arvostella tällaista menettelyä. Komissio on kuitenkin itsekin monesti epäillyt tuen elinkelpoisuutta useissa tapauksissa, joissa konkurssilta pelastettujen yritysten taloudellinen tasapaino on yritetty palauttaa tukien avulla.

5.2.3

Heinäkuussa käynnistetyillä, valtiontuen toimintasuunnitelman kanssa harmonisoiduilla oikeudellisilla toimenpiteillä varmistetaan, että ”yritykset voivat saada julkista tukea kaikkien niille aiheutuneiden kustannusten kattamiseen ja kohtuullisen voitto-osuuden täyttäessään viranomaisten määrittelemiä ja niille uskomia julkisen palvelun tehtäviä”. Sikäli kun mainituilla toimenpiteillä voidaan helpottaa (todennäköisesti paikallistasolla toimivien pk-yritysten) taloudellisia vaikeuksia, ne voivat tarjota hyviä esimerkkejä siitä, miten julkisia varoja voidaan käyttää tehokkaasti EU:n kansalaisten ja yritysten hyväksi.

6.1

Vuosi 2005 oli ensimmäinen vuosi, jolloin neuvoston asetuksella (EY) N:o 1/2003 tarkistettuja kilpailuoikeuden rikkomista koskevia menettelyjä sovellettiin täysimääräisesti. Tämä tarkoittaa seuraavaa:

6.2

Tässä lausunnossa käsiteltävästä kertomuksesta käy selvästi ilmi, että jäsenvaltioiden tuomioistuinten osallistuminen EU:n kilpailulainsäädännön täytäntöönpanoon on rajallista ja ettei ole odotettavissa, että asiaa koskevat ongelmat poistuisivat lähitulevaisuudessa. Yhtenä tärkeänä syynä edellä mainittuun saattaa olla se, että ensimmäisen oikeusasteen lainkäyttö kilpailuasioissa poikkeaa eri maiden välillä. Toinen selitys on, että tähän asti on voitu soveltaa vain kansallista kilpailulainsäädäntöä. Siitä huolimatta, että lainsäädännön yksinkertaistaminen on vaikuttanut perusteellisesti jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiin, EU:n lainsäädännön ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen välillä on useissa tapauksissa edelleen eroja. Tällä hetkellä näyttää siltä, että jopa valituksen tekijät ovat haluttomia viemään asioita jäsenvaltioiden tuomioistuinten käsiteltäviksi (19).

6.3

Toinen vähemmän ilmeinen syy on se, että jäsenvaltioilla ei ole aitoa mahdollisuutta perehtyä EU:n oikeuskäytäntöön, vaikka se on yksi kilpailuoikeuden todellisista lähteistä. Prosessioikeuden alalla on olemassa eri menettelyoikeudellisia tilanteita koskevia suppeita tiivistelmiä, joissa viitataan asiaa koskeviin ennakkotapauksiin, mutta komissio tai Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ei tähän mennessä ole laatinut vastaavia ohjekirjoja aineellisen oikeuden alalla (20). Jos halutaan, että jäsenvaltioiden tuomioistuimet alkavat entistä laajemmin soveltaa kilpailusääntöjen rikkomista koskevia EU:n nykyisiä artikloja, ensimmäiseksi olisi koottava esimerkkejä tärkeimmistä tähänastisista oikeustapauksista (joihin on viitattu kaikkein useimmiten) ohjekirjaksi, jota olisi täydennettävä käsitteitä ja määritelmiä koskevilla selityksillä sekä Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioihin ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioihin sisältyvillä lausunnoilla ja päätelmillä. Kokoelma olisi tietysti käännettävä kaikkien jäsenvaltioiden kielille, ja sitä olisi ajantasaistettava säännöllisesti. Komitea on vakuuttunut siitä, että ellei oikeuskäytäntöä koskevia kokoelmia toimiteta ja julkaista kaikilla jäsenvaltioissa käytössä olevilla kielillä ja ellei kaikille jäsenvaltioiden tuomioistuinten tuomareille, asianajajille ja asiasta kiinnostuneille asiantuntijoille järjestetä kilpailuoikeutta käsittelevää koulutusta, EU:n kilpailusääntöjen asianmukainen soveltamien jäsenvaltioissa ei etene.

6.4

Perustaakseen verkon, joka antaa mahdollisuuden vaihtaa tietoja ja tehdä yhteistyötä jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten kanssa, komissio (ja erityisesti kilpailun pääosasto) on onnistunut suhteellisen lyhyessä ajassa luomaan vankan perustan Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston toiminnalle. Kertomuksessa kuvaillut foorumit ja työryhmät ovat yhdyspisteitä vakiintuneessa yhteistyöjärjestelmässä, jonka puitteissa jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset (ja asioiden hoidosta vastuussa olevat henkilöt) ovat usein suorassa yhteydessä kollegoihinsa unionin tarvitsematta toimia välittäjänä. Voidaan ehkä oikeutetusti todeta, että EU:n virallisen organisaation millään muulla alalla yhdentymisessä ei ole edetty näin pitkälle.

—

yritysten välistä sopimusta tai yritysten välisten sopimusten ryhmää,

—

yritysten yhteenliittymän päätöstä tai yritysten yhteenliittymien päätösten ryhmää,

—

yhdenmukaista menettelytapaa tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmää, joka osaltaan tehostaa tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä jättäen kuluttajille kohtuullisen osuuden näin saatavasta hyödystä:

20.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 168/29

1.1

ETSK pitää tervetulleena maaperänsuojelun teemakohtaista EU:n tason strategiaa ja antaa periaatteessa tukensa puitedirektiivin laatimiselle.

1.2

Strategiassa on keskityttävä niihin alueisiin, joilla ongelmat ovat suurimpia ja joilla viljelykelpoiseen maahan kohdistuva uhka on suurin. Tällöin on kyse esimerkiksi maankäytön muutoksista (kuten rakennettaessa peltomaalle asutusta ja teitä) sekä pilaantuneista teollisuusalueista ja maanpinnan sulkemisesta. EU:n strategiassa on otettava huomioon toissijaisuusperiaate.

1.3

Maaperän huonontumisen kustannukset kuuluvat maaperälle vahingon aiheuttaneen tahon eivätkä ensisijaisesti maankäyttäjän vastuulle silloin, kun kustannukset ovat oikeasuhteisia.

1.4

Jos puitedirektiivin tarkoituksena on varmistaa yhteinen perusta, jäsenvaltioiden tavoitetasojen on oltava samanlaiset kilpailun vääristymisen estämiseksi.

1.5

Hyviä maatalouskäytäntöjä soveltava maa- ja metsätalous säilyttää maaperän voiman ja parantaa sitä.

1.6

Kun maatalousmaata käytetään elintarviketuotantoon, se merkitsee lähtökohtaisesti sitä, että luonnontilassa olevaa maata on otettu käyttöön ja että tietyt vaikutukset ovat väistämättömiä.

1.7

ETSK kritisoi voimakkaasti sitä, ettei komissio ole vielä esittänyt valmistelemaansa ehdotusta uudeksi tarkistetuksi lietedirektiiviksi. Komitea kehottaa komissiota esittämään pikimmiten kyseisen direktiivin, joka on yksi tärkeimmistä maatalouskäytössä olevan maaperän suojelun ja haitallisten aineiden aiheuttaman saastumisen torjunnan osa-alueista.

1.8

Maaperän ennallistamisessa, jota tarkastellaan direktiivin kohdetta ja soveltamisalaa käsittelevässä 1 artiklassa, on otettava lähtökohdaksi tosiasiallinen tilanne ja tehtävä ratkaisut tapauskohtaisesti.

1.9

Kansallisella tasolla kehitettävät aluekohtaiset politiikat, joista säädetään 3 artiklassa, eivät saa vääristää kilpailua jäsenvaltioiden välillä.

1.10

Toimenpiteet, jotka jäsenvaltioiden on varmistettava ja joista säädetään 4 artiklassa, on mitoitettava järkevästi.

1.11

Direktiivin 12 artiklan sanamuotoa on muutettava siltä osin, kun kyse on mahdollisen ostajan velvoittamisesta laatimaan tietyissä tapauksissa kertomus maaperän tilasta.

1.12

Myös seuraamusten, joista säädetään 22 artiklassa, on oltava järkevässä suhteessa syntyneeseen vahinkoon. ETSK ei pidä hyväksyttävänä sitä, että sama vahinko voi johtaa moniin erilaisiin seuraamuksiin.

1.13

Toiminnanharjoittajan toteuttamat korjaavat toimenpiteet, joista säädetään 23 artiklassa, voivat olla aiheellisia ainoastaan, jos toiminnanharjoittaja on myös vastuussa syntyneestä vahingosta.

1.14

Maaperästrategian täytäntöönpanoa voitaisiin edistää perustamalla riippumaton asiantuntijakomitea, joka koostuisi julkisen ja yksityisen sektorin asiantuntijoista.

2.1

Maaperä on uusiutumaton luonnonvara, jonka tilaa ihmisten toimet, kuten teollisuus, matkailu, kaupunkikehitys, liikenteen infrastruktuurit sekä tietyt maa- ja metsätalouskäytännöt jatkuvasti huonontavat eri puolilla EU:n aluetta.

2.2

Maaperä on EU:n kannalta yleishyödyllinen luonnonvara, ja jos sen suojelusta ei kyetä huolehtimaan yhteisön tasolla, vaarantuvat kestävä kehitys ja pitkän aikavälin kilpailukyky Euroopassa. Maaperän suojeluun vaikutetaan jo nyt yhteisön eri toimintalinjojen avulla, mutta ne eivät muodosta yhdenmukaista politiikkaa. Vain yhdeksän jäsenvaltiota on antanut erityistä lainsäädäntöä maaperän suojelusta. Tämä lainsäädäntö kattaa kuitenkin usein ainoastaan yhden erityisen uhan, etupäässä maaperän pilaantumisen. Maaperän tilan huonontumisella on vakavia vaikutuksia muihin EU:n kannalta yleishyödyllisiin aloihin, joita ovat esimerkiksi vesi, kansanterveys, ilmastonmuutos, luonnon ja biologisen monimuotoisuuden suojelu sekä elintarviketurvallisuus.

2.3

Edellä mainituista syistä komissio on tehnyt ehdotuksen Euroopan maaperästrategiaksi. Strategiaa käsitellään tiedonannossa, johon sisältyy ehdotus puitedirektiiviksi sekä vaikutusten arviointi. Puitedirektiivissä vahvistetaan yhteiset periaatteet, tavoitteet ja toimet. Siinä edellytetään, että jäsenvaltiot omaksuvat järjestelmällisen lähestymistavan maaperän tilan huonontumisen määrittämiseksi ja torjumiseksi, tarvittaviin varotoimiin ryhtymiseksi ja maaperän suojelun nivomiseksi osaksi muita politiikkoja. Strategia on kuitenkin joustava: jäsenvaltiot saavat päättää tavoitetason, erityistavoitteet sekä kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavat toimenpiteet. Tämä johtuu siitä, että maaperän huonontumisprosessit ovat hyvin erilaisia eri puolilla EU:ta. Unionissa on nimittäin yksilöity 320 erilaista maaperän päätyyppiä.

2.4

Jäsenvaltioiden edellytetään määrittävän ne alueet, joihin kohdistuu eroosion, orgaanisen aineksen vähentymisen, maaperän tiivistymisen, suolaantumisen tai maanvyörymien riski. Niiden on asetettava kyseisille alueille riskien vähentämistä koskevat tavoitteet ja laadittava toimintaohjelmat tavoitteiden saavuttamiseksi. Niiden on myös estettävä maaperän pilaantuminen edelleen, kartoitettava oman alueensa pilaantuneet alueet ja laadittava kansallisia kunnostusstrategioita. Kun sellainen alue myydään, jolla harjoitetaan tai on harjoitettu mahdollisesti pilaavaa toimintaa, myyjän tai ostajan on luovutettava viranomaisille ja kaupan toiselle osapuolelle maaperän tilaa koskeva kertomus. Lisäksi jäsenvaltioiden on lievennettävä tai vähennettävä maaperän sulkemisen vaikutuksia esimerkiksi ennallistamalla aiemmin hyödynnettyjä alueita.

3.1

ETSK pitää tervetulleena maaperänsuojelun teemakohtaista strategiaa käsittelevää komission tiedonantoa, joka on jatkoa aiemmalle, vuoden 2002 tiedonannolle (1), sekä ehdotusta antaa maaperän suojelua koskeva puitedirektiivi. Jo vuonna 2000 antamassaan oma-aloitteisessa lausunnossa puhdistamolietteen käytöstä maanviljelyssä (2) ETSK esittää, että komissio tekisi aloitteen yhteisön vähimmäisvaatimuksiksi maaperänsuojelun alalla.

3.2

Lähes neljän vuoden ajan komissio on vienyt eteenpäin avointa ja kattavaa prosessia neuvotteluineen ja monine eri kuulemisineen laatiakseen maaperän suojelua koskevan strategian. Myös ETSK:lla on ollut mahdollisuus seurata prosessia. Käsillä olevassa lausunnossa esitetyt huomiot koskevat etupäässä ehdotettua puitedirektiiviä, jonka osalta ETSK:ta on kuultu, mutta myös soveltuvin osin komission tiedonantoa.

3.3

Maaperä toimintoineen on luonnonvara, joka on luonnon kiertokulun ja ihmisen selviytymisen kannalta mittaamattoman arvokas. Ihmisen toimet vaikuttavat eri tavoin maaperän toimintoihin ja sen käyttöön. EU:n strategiassa on keskityttävä niihin alueisiin, joilla viljelykelpoiseen maahan kohdistuva uhka on suurin. Tällöin on kyse esimerkiksi maan käyttötarkoituksen muutoksista, pilaantuneista teollisuusalueista, maaperän sulkemisesta ja eroosiosta.

3.4

Maaperä ja sen toiminnot liittyvät moniin muihin politiikan aloihin, joita koskevat eri tavoin sekä EU:n lainsäädäntö että kansallinen lainsäädäntö: vesipolitiikan puitedirektiivi, nitraattidirektiivi, kemikaalilainsäädäntö jne. Eräillä mailla on jo erilaisia järjestelyitä, jotka liittyvät maaperää ja maaperän pilaantumista koskevaan lainsäädäntöön, valvontaan ja määrittämiseen, minkä johdosta komission ehdotus ei saa merkitä kyseisille maille käännettä huonompaan, vaan sen on tarjottava niille riittävästi liikkumavaraa.

3.5

Komissio korostaa, että maaperän huonontumisesta aiheutuvia kustannuksia eivät maksa maankäyttäjät vaan yhteiskunta tai muut toimijat. ETSK tähdentää, että vastuun vahingosta on kuuluttava vahingon aiheuttajalle, joka yleisesti ottaen ei ole aina maankäyttäjä. Usein maankäyttäjät joutuvat alttiiksi vaikutuksille, jotka johtuvat ilmakehässä kulkeutuvista saasteista, muilta alueilta peräisin olevista, teollisuuspäästöjen kehittämistä saasteista, tulvista ja muista saastepäästöistä. Näin maankäyttäjät altistuvat sellaisille haitallisille vaikutuksille, joista ne eivät millään muodoin ole vastuussa.

3.6

ETSK panee kuitenkin merkille komission korostavan johdonmukaisesti, että suojeluun on panostettava vaikutusten lähteellä, mikä on luonnollisesti oikea lähestymistapa. Näin myös vastuusuhteet jakautuvat asianmukaisesti. Lisäksi se merkitsee, että myös muihin kuin erityisesti maaperää koskeviin lainsäädäntöaloihin vaikutetaan.

3.7

ETSK kannattaa maaperän suojelua koskevan erityisstrategian hyväksymistä sekä sen laatimista erityisen puitedirektiivin pohjalta. Näin luodaan edellytykset sille, että suojelu on yhdenmukaista ja sitä koskevat perussäännöt yhteisiä ongelmatapauksissa, jotka voivat olla luonteeltaan rajatylittäviä. Jotta maaperän suojelua voitaisiin todella tehostaa, kyseinen politiikanala on kuitenkin myös integroitava muuhun lainsäädäntöön.

3.8

Komissio toteaa myös, että kustannukset ja hyödyt vaihtelevat tavoitetason mukaan sekä sen mukaan, kuinka olemassa olevia mahdollisuuksia — esimerkiksi yhteiseen maatalouspolitiikkaan sisältyviä ympäristösäännöksiä — hyödynnetään. Tässä yhteydessä ETSK painottaa, että ratkaisematon ongelma on se, kuinka jäsenvaltioiden niin kutsuttuja täydentäviä ympäristöehtoja — jotka sisällytettiin yhtenä vaatimuksena yhteiseen maatalouspolitiikkaan — tulkitaan ja sovelletaan yhdenvertaisella, oikeusvarmuuden turvaavalla tavalla. Jos puitedirektiivin tarkoituksena on varmistaa maaperän suojelulle yhteinen perusta ja muun muassa välttää se, että toimijoihin kohdistetaan hyvin erilaisia taloudellisia velvoitteita, on myös tavoitetasojen oltava jokseenkin yhtenevät kilpailun vääristymisen estämiseksi.

3.9

Ensimmäisenä esimerkkinä komissio mainitsee sen, että muun muassa virheelliset menetelmät maa- ja metsätaloudessa voivat huonontaa maaperää. Sitä vastoin asianmukaisesti sovellettuja maatalouskäytäntöjä hyödyntävä maa- ja metsätalous säilyttää maaperän voiman ja parantaa sitä. Maatalousmaahan kohdistuvat uhkat aiheutuvat maankäyttöön liittyvistä muutoksista, teollisuuden leviämisestä, liikennejärjestelyistä, ilmansaasteista, alailmakehän otsonista sekä muista saasteista. Vaikka aluesuunnittelu (kaupunkisuunnittelu) ei ensisijaisesti kuulukaan EU:n, vaan jäsenvaltioiden vastuulle, on myös siihen kiinnitettävä huomiota.

3.10

Markkinavoimat ja nykyinen maatalouspolitiikka ovat myös omalta osaltaan edistäneet rakenteellista kehitystä ja erikoistumista sekä johtaneet siihen, että kasvinviljely ja kotieläintalous on suuressa määrin eriytetty toisistaan, mikä saattaa vähentää orgaanista ainesta maaperässä. Uusi yhteinen maatalouspolitiikka, jossa tuet on irrotettu tuotannosta, pikemminkin vahvistaa kyseistä asiaintilaa.

3.11

Komissio katsoo, että maanviljelyllä voi olla myönteinen vaikutus maaperän tilaan, mikäli maanviljely on luonnonmukaista, laajaperäistä tai jos kyse on yhtenäisestä maaperänhoidosta. Kyseinen katsantokanta on hieman yksipuolinen. Kaikki riippuu siitä, minkälaiseen osaamiseen ja sovellettuun tekniikkaan maaperän hoito perustuu. Kun maatalousmaata käytetään elintarviketuotantoon, se merkitsee lähtökohtaisesti sitä, että luonnontilassa olevaa maata on otettu viljelykäyttöön. Se merkitsee puolestaan, että tietyt vaikutukset ovat väistämättömiä ja että ne niin ollen on hyväksyttävä, jotta elintarvikkeita voidaan tuottaa. Maatalousmaahan kohdistuvat vaikutukset riippuvat muun muassa vuodenajasta ja ilmastosta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että esimerkiksi ravinteet, eroosio tai humuskerroksen vähentyminen tulisi hyväksyä. Tavanomainen maatalouden harjoittaminen, jossa hyödynnetään nykyistä osaamista, voi pikemminkin auttaa säilyttämään maaperän laadun ja parantamaan sitä. Harvoilla yrittäjillä on niin pitkäjännitteinen näkemys sekä investoinneista että maaperän hoidosta kuin juuri maa- ja metsätalouden harjoittajilla. Tätä maatalouden harjoittajien voimakasta tietoisuutta maaperän suojelusta tulisi täydentää ja tukea neuvontajärjestelmillä sekä vapaaehtoisilla toimilla ja kannustimilla.

3.12

Komissio toteaa lisäksi asiaankuuluvasti, että ympäristövastuuta koskeva direktiivi (3) vahvistaa ympäristönsuojelua. Samalla on syytä huomauttaa, että ei voi olla tavanomaisen oikeuskäsityksen mukaista, että yksi ja sama vahinko voi johtaa — kuten nykyään — jopa kolmeen erilaiseen seuraamukseen: korvausten menetykseen, rikosoikeudelliseen vastuuseen tai hallinnollisiin maksuihin.

3.13

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että maaperän kestävän käytön edellytyksenä on kattava maaperän suojelun EU:n strategia.

3.14

Strategian täytäntöönpanoa voitaisiin tehostaa perustamalla maaperän suojeluun liittyviä kysymyksiä käsittelevä riippumaton asiantuntijaryhmä, joka koostuisi julkisten ja yksityisten tahojen edustajista.

4.1

ETSK kritisoi voimakkaasti sitä, ettei komissio ole vielä esittänyt ehdotusta puhdistamolietteen käytöstä maanviljelyssä ja raskasmetallien sallituista pitoisuuksista annetun direktiivin muuttamiseksi. Komissio on työskennellyt aiheen parissa useita vuosia. Maaperän suojelua käsittelevän tiedonannon mukaan tarkoituksena on vuoden 2007 aikana vihdoinkin esittää kyseinen ehdotus. Ensimmäisessä maaperänsuojelun teemakohtaista strategiaa koskevassa tiedonannossa vuodelta 2002 todetaan, että direktiivin tarkistus sisällytettäisiin maaperästrategiaan. Näin ollen yksi tärkeimmistä maaperän suojelun lisäämiseen ja turvalliseen elintarviketuotantoon liittyvistä toimenpiteistä on viivästynyt huomattavasti. Sen vuoksi puhdistamolietteen käyttöä koskeva muutettu direktiivi tulee ehdottomasti julkistaa samanaikaisesti maaperän suojelun strategian hyväksymisen kanssa.

4.1.1

Nykyisessä puhdistamolietedirektiivissä (4) sallitaan edelleen liian korkeat raskasmetallien ja muiden pilaavien aineiden pitoisuudet lietteessä, jota voidaan levittää viljelymaahan. ETSK muistuttaa antaneensa jo vuonna 2000 aihetta ”Puhdistamolietteen käytöstä maanviljelyssä annetun direktiivin 86/278/ETY tarkistaminen” käsitelleen oma-aloitteisen lausunnon, jossa kehotetaan tiukentamaan sallittuja raskasmetallipitoisuuksia koskevia vaatimuksia. Myös muiden kemiallisten pilaavien aineiden koostumuksesta ja niiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta sekä siitä, miten ne vaikuttavat maaperään ja elintarviketurvallisuuteen levitessään viljelymaahan, tiedetään hyvin vähän.

4.1.2

ETSK suhtautuu asiaan erittäin vakavasti ja kiinnittää huomiota tutkimukseen, jonka kaksi tutkijaa esitteli lääketieteellisessä aikakauslehdessä The Lancet marraskuussa 2006. Vaikka kyseessä onkin yksittäinen tutkimus, sen tulokset osoittavat, että hyvin tunnetut ympäristömyrkyt voivat vaikuttaa tähän asti havaitsematta jääneellä tavalla sikiöiden tai pienten lasten aivojen kehitykseen. Tutkijat katsovat, että tällä saattaa olla yhtymäkohtia autismin, tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriöiden (ADHD) sekä kehityshäiriöiden kaltaisiin vakaviin tiloihin. Monia kyseisistä kemikaaleista on myös tuotteissa, joita käytetään kotitalouksissa. Ne joutuvat eri tavoin viemäröintijärjestelmään, emmekä tiedä läheskään tarpeeksi siitä, minkälaisia vaikutuksia niillä on maaperään, jossa lietettä käytetään ravinteena.

4.1.3

ETSK pitää myönteisenä sitä, että komissio näyttää luopuneen aiemmasta kannastaan, jonka mukaan puhdistamoliete olisi ympäristön kannalta parasta käyttää niin, että se levitetään viljelymaahan. Tähän näyttää viittaavan jätestrategiaa koskevan tiedonannon (5) sanamuoto. Kyseisessä asiakirjassa komissio vahvistaa myös, että tarkoituksena on esittää ehdotus tarkistetusta puhdistamolietedirektiivistä sen jälkeen, kun maaperän suojelua koskeva strategia on hyväksytty. ETSK katsoo kuitenkin, että sitä ei olisi pitänyt jäädä odottamaan, vaan esittää paljon aiemmin perusteellisesti tarkistettu direktiivi raskasmetallien ja muiden pilaavien aineiden sallituista pitoisuuksista lietteessä etenkin, kun komissio direktiiviehdotuksessaan toteaa, että sitä tarvitaan, jotta rajoitettaisiin vaarallisten aineiden joutumista maaperään.

4.1.4

Lietteen käyttö maanviljelyssä ja epäpuhtauksien pitoisuudet lietteessä ovat yksi tärkeimmistä maaperän suojeluun ja elintarviketurvallisuuteen liittyvistä seikoista. Viime kädessä tähän liittyy myös kysymys siitä, kuuluuko vastuu mahdollisista maaperän vahingoista maankäyttäjille vai lietteen tuottajille, toisin sanoen kaupungeille ja kunnille. Vastuu- ja vahingonkorvauskysymyksiä on selkeytettävä tarkistetussa lietedirektiivissä.

4.1.5

Uudella ja entistä turvallisemmalla kemikaalilainsäädännöllä on myös ratkaiseva merkitys maaperän suojelulle yleisesti sekä erityisesti, kun kyse on tavasta, jolla yhteiskunta hankkiutuu eroon puhdistamojätteestä levittämällä sitä maaperään. Vaarallisten kemikaalien vaihtaminen vähemmän vaarallisiin on ehdottoman välttämätön prosessi, jotta maaperän suojelussa saavutettaisiin tavoiteltu taso.

4.1.6

ETSK kehottaa komissiota esittämään mitä pikimmin ehdotuksen tarkistetuksi direktiiviksi sekä laatimaan riskianalyysit useammista aineista kuin vain niistä, jotka nykyään sisältyvät edellä mainitun direktiivin piiriin. Tämän tulisi olla yksi tärkeimmistä maaperän suojelun osa-alueista maatalousmaan osalta, jotta estettäisiin saastumisen eteneminen ja varmistettaisiin korkea elintarviketurvallisuuden taso.

4.2

Maaperän suojelusta annetun direktiivin 1 artiklassa todetaan, että toimenpiteisiin sisältyvät myös huonontuneen maaperän ennallistaminen ja kunnostaminen sellaiselle toiminnallisuuden tasolle, joka vastaa vähintään tämänhetkistä ja hyväksyttyä tulevaa käyttöä. ETSK kannattaa esitettyä periaatetta, mutta kysyy, onko todellakin välttämätöntä käyttää puitedirektiivissä sanamuotoa ”vähintään”. Kyseistä seikkaa tulisi tarkastella tosiasiallisen tilanteen pohjalta, ja ratkaisut olisi tehtävä tapauskohtaisesti.

4.3

ETSK katsoo, että 3 artikla voi nykyisessä sanamuodossaan antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden laatia kansallisia alakohtaisia politiikkoja, jotka vääristävät kilpailua. On tärkeää, että artikla rajataan koskemaan analyysiä, mutta mahdollisten toimenpiteiden on oltava sopusoinnussa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa koskevien vaatimusten, yhteisten sääntöjen ja tasavertaisten kilpailuolosuhteiden kanssa.

4.4

ETSK katsoo, että 4 artiklassa toimenpiteille annetaan lähes rajoittamaton liikkumavara. Maatalousmaan osalta ETSK on edellä todennut nimenomaan, että maan hyödyntäminen viljelyyn vaikuttaa väistämättä maaperään. Nämä seuraukset vaihtelevat sellaisten tekijöiden, kuten vuodenaikojen ja ilmaston mukaan, joihin maankäyttäjät eivät voi vaikuttaa. Jäsenvaltioihin kohdistettavien vaatimusten on oltava tähän nähden järkevässä suhteessa. Lisäksi jäsenvaltioiden toimenpiteiden on oltava keskenään jotakuinkin sopusoinnussa. Tämä vastaa myös 9 artiklaa, jossa säädetään suhteellisista toimenpiteistä, kun on kyse maaperän toimintojen säilyttämisestä.

4.5

Ehdotetun direktiivin 12 artiklassa säädetään, että tietyissä tapauksissa maanomistaja tai mahdollinen ostaja laatii maaperän tilasta kertomuksen. ETSK:n käsityksen mukaan olisi epäasianmukaista, että kertomuksen laatiminen voitaisiin määrätä mahdollisen ostajan tehtäväksi. Koska jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen väliset erot edellyttävät tiettyä joustavuutta, kyseinen kohta on muotoiltava toisin.

4.6

Direktiivin 17 artiklassa mainitaan vapaaehtoinen foorumi, joka komission on tarkoitus perustaa. Komission on aktiivisesti varmistettava, että se todellakin johtaa samankaltaisten menetelmien vaihtoon, jotta lähestymistavasta tulee yhtenäinen ja jotta varmistetaan tasapuoliset kilpailuedellytykset. Koska tiedonvaihto on vapaaehtoista, myös komissiolta edellytetään aktiivista osallistumista.

4.7

Direktiivin 22 artiklassa todetaan, että jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksia koskevista säännöistä. ETSK katsoo, että oikeusvarmuuden näkökulmasta on tärkeää, että seuraamukset ovat järkevässä suhteessa syntyneeseen vahinkoon. Hyväksyttävää ei myöskään ole se, että sama vahinko voi johtaa moniin erilaisiin seuraamuksiin.

4.8

Direktiivin 23 artiklassa ehdotetaan muutoksia direktiiviin 2004/35/EY ja säädetään, että viranomaisten on edellytettävä toiminnanharjoittajalta korjaavia toimenpiteitä. Kyseinen säännös voi ETSK:n mielestä olla pätevä vain, jos toiminnanharjoittaja on myös vahingon aiheuttaja, mikä ei käy tekstistä selkeästi ilmi.

20.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 168/34

—

”Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäisestä hyväksymismenettelystä”

—

”Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus elintarvike-entsyymeistä ja neuvoston direktiivin 83/417/ETY, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999, direktiivin 2000/13/EY ja neuvoston direktiivin 2001/112/EY muuttamisesta”

—

”Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus elintarvikkeissa käytettävistä aromeista ja tietyistä elintarvikkeiden ainesosista, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1576/89, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1601/91, asetuksen (EY) N:o 2232/96 ja direktiivin 2000/13/EY muuttamisesta”

—

”Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus elintarvikelisäaineista”

1.1

Komitea suhtautuu myönteisesti lisäaineita, entsyymejä ja aromeja sekä yhtenäisiä hyväksymismenettelyjä koskevaan ehdotuspakettiin, sillä sen ansiosta voidaan luoda tehokkaat ja kilpailukykyiset sisämarkkinat, joilla ihmisten elämän ja terveyden suojelu on korkealla tasolla.

1.2

Komitea katsoo, että selkeät ja yhdenmukaiset säännöt turvallisuusarviointien toteuttamistavoista, pitävä ja ennakoitavissa oleva aikataulu sekä kustannusten kohtuullisuus antavat varmuutta sekä kuluttajille että etenkin pienehköille valmistajille.

1.3

Komitea kannattaa komission tavoitteekseen asettamaa yksinkertaistamista: luomalla kaikille yhteinen hyväksymismenettely pyritään yhtenäisyyteen ja johdonmukaisuuteen lisäaineita, aromeja ja entsyymejä koskevissa kysymyksissä.

1.4

Vaikka mahdollisuus hankkia kaikkialla EU:ssa pätevä hyväksyntä voi hyödyttää yhtenäismarkkinoita keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, tulee komitean mielestä kuitenkin ottaa huomioon uusien säännösten vaikutukset tuontituotteisiin.

1.4.1

Eurooppa kilpailee maailmanmarkkinoilla sekä viennissä että tuonnissa. Ehdotetut säännöt aiheuttavat usein suuremmat kustannukset kuin Codex Alimentarius -järjestelmään liittyvät säännöt, ja kilpailu saattaa tämän johdosta vääristyä etenkin pienehköjen eurooppalaisten yritysten kannalta epäedullisella tavalla.

1.5

Komitea suhtautuu myönteisesti ehdotettuun menettelyyn, jonka mukaan yhteisön luetteloon tehdään muutoksia komiteamenettelyllä. Komitea edellyttää kuitenkin, että sen yhteydessä taataan korkea avoimuuden taso, ollaan jatkuvassa vuoropuhelussa valmistajien ja kuluttajien kanssa sekä varmistetaan, että tuoteinnovointia ja -kehitystä varten on olemassa nopeat mekanismit.

1.6

Komitea kannattaa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) toiminnan voimistamista, jotta varmistettaisiin, että riskien arviointi on avointa ja perustuu tieteellisiin tietoihin ja objektiivisiin seikkoihin ja että tavoitteena on kuluttajien etujen turvaaminen.

1.7

Komitea suosittaa EFSA:n menettelyjen vahvistamista sekä henkilöstön ja rahoituksen lisäämistä sen takaamiseksi, että arviointi on korkealaatuista, avointa ja riippumatonta ja että sen yhteydessä noudatetaan täysimääräisesti luottamuksellisuuskriteerejä.

1.8

Komitea katsoo, että yhtä lailla on tarpeen voimistaa jäsenvaltioiden toimia lisäaineiden, entsyymien ja aromien kulutuksen ja käytön valvomiseksi. Kyseisissä toimissa tulee käyttää tehokkaita menetelmiä, joiden yhteydessä hyödynnetään teollisuudelta saatuja tietoja.

1.9

Komitea kannattaa hyväksyttyjen lisäaineiden, entsyymien ja aromien luettelon säännöllistä päivittämistä sillä edellytyksellä, että perustana on jatkuva ja järjestelmällinen vuoropuhelu kuluttajien ja valmistajien kanssa ja ettei päivittäminen aiheuta uusia taloudellisia rasitteita eikä vie liikaa aikaa.

2.1

Elintarvikkeiden laatua pystytään tieteen ja teknologian kehityksen ansiosta parantamaan mm. käyttämällä niissä pieniä määriä elintarvike-entsyymejä, -aromeja ja -lisäaineita. Tieteen ja teknologian kehityksen ansiosta pystymme myös ehkäisemään kyseisten aineiden epäasianmukaista käyttöä.

2.2

Komissio ilmoitti elintarvikkeiden turvallisuutta käsittelevässä valkoisessa kirjassa (toimet 11 ja 13) aikovansa päivittää ja täydentää lisäaineita ja aromeja koskevaa nykyistä lainsäädäntöä sekä antaa entsyymejä koskevia erityissäännöksiä osana pyrkimyksiä parantaa yhteisön lainsäädäntöä koko elintarvikeketjun (maatilalta ruokapöytään) kattavan toimintamallin mukaisesti. Komitea on antanut lausunnon (1) kyseisestä valkoisesta kirjasta.

2.3

Komitea on aina kannattanut tavoitetta varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta siten, että samalla taataan korkeatasoinen ihmisten elämän ja terveyden suojelu. Komitea on useaan otteeseen ilmaissut olevansa sitä mieltä, että EU:n tulee tarkastella elintarviketurvallisuutta koskevia kysymyksiä kattavasti ja integroidusti.

2.4

ETSK on todennut seuraavaa: ”Euroopan elintarvikeketjua on säänneltävä kokonaisuudessaan, 'maatilalta ruokapöytään', ja elintarvikeketjun kaikkien linkkien on oltava yhtä vahvoja. Komission tulee varmistaa, että yhteisön lainsäädäntöä noudatetaan.” (2)

2.5

Komission esittämän ehdotuspaketin keskeisenä ja innovatiivisena osatekijänä on yhtenäinen hyväksymismenettely entsyymeille, aromeille ja lisäaineille. Komitea kannattaakin komission tavoitetta, joka koskee yksinkertaistamista ja kyseisten alojen sääntelyn yhtenäistämistä. Siten vältetään monenlaisten hyväksymismenettelyjen soveltaminen yksittäisissä jäsenvaltioissa, poistetaan kaksinkertaiset hyväksymisjärjestelmät ja kevennetään huomattavasti hallinnollista taakkaa.

2.6

Elintarvikelisäaineita koskeva lainsäädäntö on jo yhdenmukaistettu EU:n tasolla. Lainsäädännön nojalla hyväksyttyjä elintarvikelisäaineita on tätä nykyä noin 330, ja hakemuksia uusien lisäaineiden tai uusien käyttötarkoitusten hyväksymiseksi tehdään edelleen runsaasti.

2.6.1

Hakemusten arvioimiseksi ja etenkin riskinhallintaan liittyvien päätösten tekemiseksi tarvitaan riittävän perusteelliset tiedot kyseisten aineiden käytöstä ja ominaispiirteistä.

2.7

Aromeille ja entsyymeille kaavaillun yhdenmukaistamisen ansiosta uusista hyväksymismenettelyistä tulee entistä sujuvampia ja teknisten tiedotteiden ajantasaistamisen ja pakkausmerkintöjen muutosten kustannukset pienenevät.

2.8

Elintarvike-entsyymien kansallisen sääntelyn kirjavuudesta johtuva oikeudellinen epävarmuus uhkaa vääristää alan markkinoita ja aiheuttaa hallinnollista ja taloudellista rasitusta useissa jäsenvaltioissa. Ellei harmonisointia toteuteta, suojelun taso pysyisi vaihtelevana, sillä riskeihin suhtaudutaan eri jäsenvaltioissa eri tavoin, ja myös elintarvike-entsyymien turvallisuuden arviointi ja sääntely vaihtelevat.

2.8.1

Tässä yhteydessä tulee mainita, että vaikka EU-tasolla harmonisoitujen sääntöjen puuttuminen yhtäältä saattaakin aiheuttaa valmistajille vapaan liikkuvuuden ja kaupan esteitä, toisaalta elintarvike-entsyymien käytön turvallisuusarvioinnin ja hyväksymismenettelyn yhdenmukaistaminen saattaa edellyttää huomattavia investointeja. Pääsyynä niihin ovat hyväksynnästä aiheutuvat kustannukset, joiden arvioidaan olevan 150 000–250 000 euroa (3) entsyymiä kohden.

2.8.2

Elintarvike-entsyymiteollisuus kehittää jatkuvasti uusia tekniikoita ja menetelmiä elintarviketuotannon uudistamiseksi ja parantamiseksi. Se ei voi kuitenkaan aliarvioida mahdollisia kemiallisista ominaisuuksista johtuvia riskejä, jotka liittyvät allergeenisuuteen, myrkyllisyyteen ja mikrobiologiseen jäännösaktiivisuuteen. Tällaisten mahdollisten riskien takia kuluttajien turvallisuutta tulee arvioida jatkuvasti, etenkin kun on kyse entsyymeistä, jotka ovat peräisin muuntogeenisistä organismeista.

2.9

Sääntelyssä, joka koskee elintarvikkeissa käytettäviä aromeja sekä tiettyjä ainesosia, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, olisi järkevää soveltaa yhä tehokkaampaa hyväksymismenettelyä, jotta hyväksyttyjen aineiden luettelon hallinnointi helpottuisi. Luettelossa on noin 2 600 aromiainetta, jotka on tarkoitettu elintarvikekäyttöön.

2.9.1

On selvää, että aromeja koskevan sääntelyn yhdenmukaistaminen voisi parantaa Euroopan unionin asemaa unionin ulkopuolisten maiden kanssa käytävissä neuvotteluissa, sillä aromit tulee sisällyttää Codex Alimentarius -järjestelmään senkin varmistamiseksi, etteivät eurooppalaiset yritykset ja erityisesti pk-yritykset joudu muita huonompaan asemaan.

2.9.2

Kun EU:hun luodaan yhtenäiset ja yhdentyneet aromialan markkinat, Euroopan teollisuus pystyy säilyttämään johtavan asemansa aromien valmistuksessa ja kehittämisessä.

2.9.3

Toisaalta ei tule aliarvioida lisäkustannuksia, joita aiheutuu mukautumisesta aromien pakkausmerkintöjä koskeviin uusiin säännöksiin.

2.10

Komitean mielestä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen resursseja ja keinovalikoimaa tulee lisätä ja käyttöön tulee ottaa uusia menettelyjä, jotta voidaan varmistaa lisäaineiden, entsyymien ja aromien turvallisuusarvioinnin riippumattomuus, avoimuus ja korkea taso.

2.11

Siirtyminen Euroopan parlamentin kanssa toteutettavaan yhteispäätösmenettelyyn perustuvasta päätöksenteosta komiteamenettelyihin sekä komiteoiden hyödyntämiseen aineiden hyväksymisessä edellyttää selkeitä ja avoimia kriteerejä, joiden perusteella arvioidaan, miten varmasti käyttö hyödyttää kuluttajia.

2.12

Komitea on jo aiemmissa lausunnoissaan (4) korostanut seuraavaa: ”Jotta pystyttäisiin arvioimaan elintarviketurvallisuuden osalta tapahtuvaa kehitystä ja sitä, pystyykö uusi järjestelmä vastaamaan odotuksiin, on — – luotava arviointikriteereitä. Tällaisia kriteereitä voisivat olla esimerkiksi kuluttajien luottamuksen parantuminen/huonontuminen, elintarvikekriisien syntyminen ja niiden hallitseminen, tiiviimpi yhteistyö sidosryhmien välillä jne.”

3.1

Komission esittämän ehdotuspaketin tavoitteena on täsmentää ja selventää elintarvikelisäaineisiin ja -aromeihin nykyisin sovellettavaa lainsäädäntöä. Pakettiin sisältyy uusia säännöksiä entsyymeistä sekä ehdotus, jonka tavoitteena on luoda kaikille kolmelle sektorille EFSA:n tieteellisiin lausuntoihin pohjautuvat yhtenäiset hyväksymismenettelyt.

3.2

Lisäaineet — Uusien säännösten tarkoituksena on nykyisin direktiivillä 89/107/ETY säännellyn elintarvikelisäaineiden hyväksymisjärjestelmän yksinkertaistaminen ja sujuvoittaminen. Aineiden kelpuuttaminen uuteen hyväksyttyjen lisäaineiden luetteloon on tarkoitus perustaa elintarvikkeiden turvallisuusriskien arviointia koskeviin puitteisiin, jotka EFSA määrittelee, asetuksen (EY) N:o 178/2002 säännösten mukaisesti. Lisäksi ehdotetaan nykyisen hyväksymisjärjestelmän teknisten näkökohtien tarkistamista ja esitetään uudet yhdenmukaiset yhteisön vaatimukset muissa lisäaineissa käytettäville lisäaineille.

3.3

Entsyymit — Elintarvike-entsyymien arviointiin, hyväksymiseen ja valvontaan esitetään uutta sääntelykehystä. Lisäksi ehdotetaan, että EFSA:n puoltavan tieteellisen lausunnon perusteella laaditaan luettelo kaikista sellaisista hyväksytyistä entsyymeistä, joita käytetään elintarvikkeissa teknisessä tarkoituksessa. Lisäksi esitetään säännöksiä muiden kuin prosessin apuaineina käytettävien elintarvike-entsyymien pakkausmerkinnöistä.

3.4

Aromit — Direktiivissä 88/388/ETY esitettyjä yleisiä normeja on tarkoitus tarkistaa niiden mukauttamiseksi tekniikan ja tieteen kehitykseen. Tämä tehdään antamalla uusi asetus, joka sisältää aiempaa selkeämmät säännöt seuraavista seikoista:

3.5

Yhtenäinen hyväksymismenettely — Ehdotuksessa esitetään, että elintarvikelisäaineille, -aromeille ja -entsyymeille luotaisiin yhteinen ja yhtenäinen hyväksymismenettely, joka perustuu EFSA:n suorittamaan turvallisuusarviointiin sekä riskien hallintaan. Jäsenvaltiot ja komissio osallistuisivat hyväksyntään sääntelykomiteamenettelyn yhteydessä. Ehdotuksessa komissiolle annetaan tehtäväksi laatia EFSA:n suorittamien tieteellisten arviointien perusteella jokaisessa asiaankuuluvien aineiden luokassa hyväksyttyjen aineiden luettelo ja pitää se ajan tasalla. Aineen sisällyttäminen tällaiseen luetteloon merkitsee sitä, että kaikille yhteisön markkinoiden toimijoille on annettu yleinen lupa käyttää ainetta.

4.1.

Komitea kannattaa komission ehdotuksia keskeisin osin, sikäli kuin niiden yhteydessä turvataan sisämarkkinoiden tehokkuus ja kilpailukyky ja taataan ihmisten elämän ja terveyden korkeatasoinen suojelu.

4.2

ETSK katsoo, että ehdotettu säädöslaji — asetus — antaa paremmat takeet kuin direktiivi, sillä direktiivin voimaansaattaminen voi antaa sijaa säännösten erilaisille tulkinnoille.

4.3

Komitean mielestä mahdollisuus hankkia yhtenäinen, koko EU:n alueella pätevä hyväksyntä hyödyttää varmasti yhtenäismarkkinoita keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä paljon.

4.3.1

Tässä yhteydessä tulee kuitenkin ottaa huomioon uusien säännösten vaikutus tuontituotteisiin sekä se seikka, että suurena tuojana Eurooppa kilpailee jatkuvasti maailmanmarkkinoilla, mutta yhteisön säännöt aiheuttavat usein suuremmat kustannukset kuin Codex Alimentarius -järjestelmään liittyvät säännöt. Järjestelmää tulisikin mukauttaa, jotta eurooppalaiset yritykset eivät olisi muita heikommassa asemassa.

4.4

Komission valitsema vaihtoehto eli muutosten tekeminen yhteisön luetteloon nk. komiteamenettelyllä voi merkitä edistysaskelta sekä teollisuuden että kansalaisyhteiskunnan kannalta, jos menettelyn yhteydessä noudatetaan suurta avoimuutta ja siinä pystytään myös ottamaan nopeasti huomioon innovaatiot sekä uusien ja yhä parempien tuotteiden kehittäminen mm. allergioiden torjumiseksi.

4.5

Komitean mielestä EFSA:n toiminnassa myönteistä on mm. riskinarviointimenettelyjen perustaminen avoimiin prosesseihin, jotka pohjautuvat tieteelliseen tietoon ja objektiivisiin seikkoihin.

4.6

Komitea katsoo, että uusien vastuualueiden myötä EFSA:n menettelyjä tulee vahvistaa ja sen henkilöstöä ja rahoitusta tulee lisätä, jotta varmistetaan, että arviointi on korkealaatuista, avointa ja riippumatonta ja että sen yhteydessä noudatetaan täysimääräisesti luottamuksellisuuskriteerejä.

5.1.1

Komitea katsoo, että EFSA:n lausunnossa tulee ottaa huomioon 9 artiklan mukaiset soveltamistoimenpiteet, joihin kuuluvat hakemuksen sisältö, laadinta ja esittäminen, sopimukset hakemuksen asianmukaisuuden tarkastamisesta ja tietojen luonne.

5.1.2

Yhteisön luettelon päivityksestä komitea toteaa, että hyväksymisjärjestelmän määräaikoja tulisi kohtuullistaa lyhentämällä komission asetusehdotuksen mukainen yhdeksän kuukauden määräaika kolmeen kuukauteen. Siten käsittely- ja hyväksymisprosessi voitaisiin saada päätökseen yhteensä 12 kuukaudessa.

5.1.3

EFSA:n tai komission suorittamien arviointien määräaikoja voidaan 10 artiklan mukaisesti pidentää erityistapauksissa. Edellä todetun mukaisesti pidentämismahdollisuuden ei pitäisi olla rajoittamaton, vaan asetuksessa tulisi säätää enimmäiskestosta.

5.1.4

Komitea katsoo, että yhtenäiseen hyväksymismenettelyyn tulisi sisällyttää myös mahdollisuus tarkistaa ja päivittää luettelot säännöllisesti valmistajien ja kuluttajien kanssa käytävän jatkuvan ja järjestelmällisen vuoropuhelun perusteella. Näin rajoitettaisiin kyseisistä toimista aiheutuvia kustannuksia ja rasitusta.

5.1.5

Yhteisön hyväksymisjärjestelmää ei tulisi milloinkaan käyttää kauppavaihdolle luotavien teknisten esteiden oikeuttamiseen. Kalliit testit ja tuontiin ja vientiin liittyvät todistukset eivät siis tule kysymykseen.

5.2.1

Tulisi määritellä nykyistä tarkemmin, milloin 5 artiklassa esitettyjen ”perusteltua teknistä tarvetta” ja ”kuluttajille koituvaa etua ja hyötyä” koskevien edellytysten katsotaan täyttyvän.

5.2.2

Ehdotetun asetuksen 20 artiklan mukaisten pakkausmerkintöjen tulisi olla helppotajuisia, suuren yleisön tunnistettavissa ja yhdenmukaisia kaikkialla yhteisön alueella.

5.3.1

Komitea pitää myönteisenä, että asetuksen soveltamisalaan kuuluvat kaikki elintarvike-entsyymit, joita käytetään teknisen vaikutuksen aikaansaamiseksi, ja että entsyymien kelpuuttaminen yhteisön luetteloon edellyttää hyväksymismenettelyn läpäisemistä.

5.3.2

Komitea katsoo, että lisäaineiden tapaan myös entsyymien arviointikriteereihin tulee sisällyttää ”kuluttajille koituva etu ja hyöty”.

5.3.3

Komitea korostaa, että pakkausmerkinnöiltä tulee edellyttää yhteisötasolla selkeyttä ja yhtenäisten vaatimusten noudattamista. Valmistajille ja kuluttajille ei saa aiheutua turhaa vaivaa.

5.3.4

Komitean mielestä alakohtaisessa lainsäädännössä ei tulisi säilyttää hyväksyttyjen aineiden luetteloja. Tällöin samoille entsyymeille olisi olemassa kaksinkertainen hyväksymisjärjestelmä. Aiemmin annettuja direktiivejä ja asetuksia tulisi muuttaa ensi tilassa siten, että niissä viitataan yksiselitteisesti nyt ehdotettuihin uusiin sääntöihin.

5.4.1

Komitean mielestä arviointikriteerien tulisi olla lisäaineita koskevien kriteerien mukaisia ja niihin tulisi sisällyttää ”kuluttajille koituva etu ja hyöty”.

5.4.2

Komitea kannattaa sitä näkemystä, että kuluttajille tulee 14 artiklan mukaisesti tarjota yhä selkeämpää tietoa elintarvikkeissa käytettyjen aromien luonteesta ja alkuperästä.

20.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 168/38

1.1

ETSK katsoo, että vaikka EU:n kalastuksenhoidon uudet poliittiset suuntaviivat, jotka perustuvat kestävään enimmäistuottoon, ovat pitkällä aikavälillä myönteiset, ne saattavat aiheuttaa taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia, joita Euroopan kalastusalan on hyvin vaikea kestää. Siksi komitea suosittaa, että suuntaviivojen täytäntöönpanon hyviä ja huonoja puolia harkitaan erittäin huolellisesti taloudelliselta, sosiaaliselta ja ympäristön kannalta.

1.2

Koska eri kalakantojen kestävän enimmäistuoton arviointi on hyvin epävarmaa, ETSK suosittaa, että komissio varautuu pitkän aikavälin suunnitelmissaan mukauttamaan enimmäismääriä vuosittain rationaalisesti, asteittain ja joustavasti sekä sopimaan niistä asianmukaisesti kaikkien asianomaisten sektoreiden kanssa. Niinpä komission on jo alusta lähtien kuultava tarkoituksenmukaisesti alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia, Euroopan unionin neuvoa-antavaa kalatalous- ja vesiviljelykomiteaa sekä merikalastusalan työmarkkinakomiteaa ja annettava niille riittävästi aikaa, jotta komiteoiden jäsenet voivat punnita ehdotusten sisältöä jäsenjärjestöjen edustajien kanssa.

1.3

ETSK suosittaa, että komissio olisi erityisen varovainen määrittäessään vuotuista kalastuskuolevuutta, minkä tarkoituksena on saavuttaa pitkällä aikavälillä monilajikalastuksen kestävä enimmäistuotto.

1.4

ETSK ei yhdy Euroopan komission väittämään siitä, että tällaisella kalastuksenhoitopolitiikalla kalastusalan kaupan tase saatetaan jälleen tasapainoon, sillä yhteisön yritysten supistaessa toimituksiaan markkinoille ne korvataan välittömästi tuonnilla unionin ulkopuolisista maista. Siksi komitea kehottaa Euroopan komissiota tarkkailemaan ja valvomaan erityisesti kyseistä tuontia yhteisön markkinoille.

1.5

Komitea katsoo, että komission ja EU:n jäsenvaltioiden on otettava huomioon tässä lausunnossa mainitut muut ympäristötekijät, jotka nekin vaikuttavat meren ekosysteemin kehitykseen, ja suosittaa, että ne vaatisivat sellaisia taloudellisia toimijoita, joiden toiminta vaikuttaa meren ekosysteemiin, rajoittamaan toimintaansa samalla tavoin kuin kalastusalaa pyydetään tekemään.

1.6

Komitea katsoo, että molemmat komission ehdottamat tavat mukauttaa kalastusta siten, että kestävä enimmäistuotto saavutetaan, voivat täydentää toisiaan, koska jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön aiheellisimmiksi katsomansa toimet sen mukaan, millaisia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia niillä on maiden kalastusalaan. ETSK on huolestunut siitä, ettei Euroopan kalatalousrahastolla ole riittävästi määrärahoja vastata tämän uuden kalastuksenhoitojärjestelmän soveltamisen aiheuttamiin vaikutuksiin.

2.1

Käsillä oleva lausunto pohjautuu komission tiedonantoon EU:n kalastusalan kestävyyden edistämisestä kestävän enimmäistuoton avulla (1). Tiedonannossa esitetään komission kanta kalastusalan taloudellisen suorituskyvyn parantamiseen yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa.

2.2

Komission lähtökohtana on, että suorituskykyä voidaan parantaa lopettamalla vähitellen liikakalastus. Tästä olisi kalastusalalle taloudellista hyötyä, sillä kustannukset alenisivat, saaliit paranisivat, kalastus muuttuisi kannattavammaksi ja saaliita heitettäisiin vähemmän pois.

2.3

Jotta tavoitteet saavutetaan, komissio katsoo, että on aika hallinnoida Euroopan kalataloutta eri tavalla kuin ennen ja pyrkiä aktiivisesti onnistumaan sen sijaan, että pelkästään yritettäisiin välttää epäonnistumisia.

2.4

Komissio on laatinut EU:n kalastuksenhoidolle uudet poliittiset suuntaviivat, joiden lähtökohtana on kestävyyteen perustuva kalakantojen enimmäistuotto. Se puolestaan määritellään pitkän aikavälin kalastuskuolevuuden pohjalta.

2.5

Uusien poliittisten suuntaviivojen taustalla on Euroopan unionin jäsenvaltioiden Johannesburgissa (syyskuussa 2002) pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa tekemä kansainvälinen poliittinen sitoumus pitää kalakannat sellaisella tasolla tai palauttaa ne sellaiselle tasolle, jolla voidaan varmistaa kestävä enimmäistuotto. Tavoitteet pyritään saavuttamaan pikimmiten, jos kyseessä on ehtynyt kalakanta, ja joka tapauksessa ennen vuotta 2015.

2.6

Tarkoituksena on siis omaksua kalastuksenhoitoon pitkän aikavälin lähestymistapa, jossa Euroopassa keskitytään hyödyntämään meren elollisten luonnonvarojen tuotantopotentiaalia parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä vastaa yhteisen kalastuspolitiikan laajempaa tavoitetta, jolla pyritään takaamaan kestävät taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöolosuhteet.

2.7

Kalastuselinkeino voi saavuttaa edellä mainitut taloudelliset hyödyt vain, jos kalastusta rajoitetaan entisestään siirtymäkauden ajan, kuten tiedonannossa esitetään. Muutosvauhdista on päätettävä siten, että kaikki asianosaiset voivat osallistua päätöksentekoprosessiin. Muutoksen sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia on lievennettävä siirtymävaiheessa Euroopan kalatalousrahaston tuella.

3.1

Päättäessään kestävään enimmäistuottoon perustuvasta kalastuksenhoidosta komissio on nojautunut periaatteeseen, jonka mukaan joitakin kalakantoja on kalastettu liikaa niiden tuotantopotentiaaliin verrattuna.

3.2

Kun otetaan huomioon, että eräät kalakannat ovat viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana etenkin liikakalastuksen seurauksena heikentyneet Euroopan vesillä erittäin huolestuttavasti, komitea yhtyy näkemykseen, jonka mukaan saalismäärät olisi saatava nykyistä kestävämmälle tasolle.

3.3

Komissio katsoo, että kestävään enimmäistuottoon perustuvat kalakantojen hoitojärjestelmät takaavat sen, etteivät kannat romahda, ja näin kalakannat voivat kasvattaa kokoaan.

3.4

Koska tietyn kalakannan kestävä enimmäistuotto vastaa sellaista biomassaa (kalojen määrää), joka voidaan pyytää vaikuttamatta kyseisen kannan tulevaan tuotantokapasiteettiin, ETSK katsoo, että soveltamisperiaate on oikea. Näin ollen komitea kannattaa varauksetta kyseisen periaatteen käyttämistä kalastuksenhoitopolitiikan perustana.

3.5

Komitea huomauttaa kuitenkin komissiolle, että kaikkiin hallinnointitapojen muutoksiin liittyy riskejä ja että hyviä ja huonoja puolia on siksi punnittava erittäin huolellisesti.

3.6

Tiedonannossa esitellään varsin seikkaperäisesti kestävään enimmäistuottoon perustuvan kalastuksenhoitojärjestelmän edut, etenkin ympäristöhyödyt, mutta siinä ei syvennytä taloudellisiin eikä sosiaalisiin hyötyihin eikä etenkään haittoihin, joita järjestelmä aiheuttaa kalastusalalle.

3.7

Komission mainitsemista hyvistä puolista ETSK ei yhdy väitteeseen, jonka mukaan näillä kalastuksenhoitotoimilla kalastusalan kaupan tase saataisiin jälleen tasapainoon, sillä kun yhteisön yritykset poistuvat alalta täyttääkseen tavoitteeksi asetetun kestävän enimmäistuoton, ne jättävät jälkeensä tyhjiön, jonka tilalle tulee välittömästi yhteisön ulkopuolisten maiden yrityksiä. Kalastustuotemarkkinoiden on näet taattava jatkuvat toimitukset.

3.8

Tiedonannon mukaan uuden kalastuksenhoitojärjestelmän yleisenä lähtökohtana on kalastuskuolevuuden vähentäminen: jotta kalat voivat kasvaa suuremmiksi ja ovat pyyntihetkellä arvokkaampia ja saalis on suurempi, mereltä pyydettävän kalan osuutta on vähennettävä.

3.9

Tiedonannossa myönnetään kuitenkin, että kalapopulaatioita on vaikea mitata, ja vaikka kalastuksella (kalastuskuolevuudella) on kaikkein huomattavin vaikutus kalakannan suotuisaan tilaan, myös muilla tekijöillä, kuten ympäristötekijöillä ja nuorten kalojen määrällä, on oma vaikutuksensa.

3.10

Tiedonannossa ehdotetaankin pitkän aikavälin strategiaa kalakantojen elvyttämiseksi, jotta kalastus ja populaatioiden tuotantokapasiteetti saadaan tasapainoon. Tiedonannossa todetaan, että tavoite voidaan saavuttaa vähitellen vähentämällä kalastusalusten määrää tai niiden pyyntiponnistusta.

3.11

Jotta kalastajat saisivat kannasta kestävän enimmäistuoton, kullekin kannalle on parhaiden saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella määriteltävä tavoitetaso, jolla sitä pitäisi kalastaa, ja vuotuinen kalastuskuolevuus. Kun tavoitetaso on määritelty, käyttöön otettavan kalastuksenhoitosuunnitelman puitteissa on päätettävä, millaisia vuotuisia mukautuksia tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tehtävä. Päätökset on pantava täytäntöön yhteisen kalastuspolitiikan pitkän aikavälin suunnitelmien avulla.

3.12

Yhteisön nykyinen kalastuksenhoito perustuu kalakantojen turvallisen tason ja ennalta varautumisen periaatteisiin. Vuosittain määriteltävät suurimmat sallitut saaliit (TAC) ja kalastuskiintiöt perustuvat keskenään vertailtuihin tieteellisiin lausuntoihin, ja tiettyihin heikoimmassa tilassa oleviin kalakantoihin sovelletaan yhteisen kalastuspolitiikan mukaisia elvyttämissuunnitelmia, jotta ne saataisiin jälleen biologisesti kestävälle tasolle.

3.13

ETSK pitää kalastuksenhoitojärjestelmän muutosta merkittävänä, sillä nyt otetaan käyttöön nykyistä järjestelmää kunnianhimoisempi biologinen tavoite. Muutos vähentää puolestaan huomattavasti kalastuskuolevuutta, kun järjestelmää mukautetaan vuosittain, mikä epäilemättä edellyttää alusten ja pyyntiponnistuksen vähentämistä eli suuria uhrauksia yhteisön kalastusyrityksiltä. ETSK on huolestunut siitä, ettei Euroopan kalatalousrahastolla ole riittävästi määrärahoja vastata edellä mainittuihin suuriin uhrauksiin. Jos asetetut tavoitteet kuitenkin saavutettaisiin, tilanne saattaisi olla alalla toimintaansa jatkaville kalastusyrityksille erittäin suotuisa.

3.14

ETSK toteaa komission suunnitelmista, että arviot eri kalakantojen kestävästä enimmäistuotosta ovat hyvin epävarmoja. Komitea suosittaakin komissiolle, että se tekisi pitkän aikavälin suunnitelmiinsa rationaalisia vuotuisia mukautuksia.

3.15

Haasteena onkin löytää tapoja auttaa kalastusyhteisöjä ja -yrityksiä selviämään sopeuttamisvaiheesta asianmukaisesti. Komitea katsoo tämän vaativan avokätisempiä ja luovempia tukitoimia kuin mitä komissio on tähän mennessä esittänyt. Tällaiset toimet ovat täysin perusteltu tapa varmistaa nopea siirtyminen entistä kestävämpiin kalastuskäytäntöihin tulevaisuudessa.

3.16

Komitean mielestä on joka tapauksessa erittäin tärkeää, että — kuten tiedonannossa todetaan — kaikille sidosryhmille annetaan tilaisuus osallistua pitkän aikavälin suunnitelmien päätöksentekoprosessiin järjestämällä alueellisille neuvoa-antaville toimikunnille usein kuulemistilaisuuksia ja että ne voivat olla mukana päättämässä suunnitelmien täytäntöönpanoaikataulusta ja kyseisen täytäntöönpanon seurauksista. ETSK katsoo niin ikään, että myös EU:n neuvoa-antavalle kalatalous- ja vesiviljelykomitealle sekä merikalastusalan työmarkkinakomitealle on tarjottava tilaisuus osallistua kuulemisprosessiin.

4.1

Kestävään enimmäistuottoon perustuvan kalastuksenhoitojärjestelmän käyttöönotto edellyttää muiden kyseisenlaiseen hallinnointiin välittömästi vaikuttavien seikkojen analysointia tiedonannon tapaan:

4.2

Ympäristövaikutukset ja järjestelmän vaikutukset meren ekosysteemissä tapahtuviin muutoksiin

4.2.1

Tiedonannossa todetaan, että on hyvin epävarmaa, kuinka ilmasto- ja säämuutokset vaikuttavat meriekosysteemeihin, ja että nämä yhdessä muiden ympäristötekijöiden kanssa saattavat vaikuttaa kalakantoihin.

4.2.2

Koska kaikkien ympäristötekijöiden vaikutusta ei tunneta, komissio katsoo, että monissa tapauksissa juuri kalastus vaikuttaa eniten asiaan ja tietyn kalakannan pyyntikiintiöiden supistaminen antaa sille mahdollisuuden kestää paremmin ekologisia muutoksia.

4.2.3

Tiedonannossa kehotetaan vähentämään pyyntiä jatkuvasti ja kestävästi, jotta kalastuskuolevuus pienenee ja kannat elpyvät. Näin saadaan enemmän tietoa ekosysteemeistä ja niiden tuotantopotentiaalista, ja pitkän aikavälin hoitotavoitteet voidaan tarkistaa.

4.2.4

ETSK pitää periaatetta hyvänä, kunhan kalastuskuolevuutta vähennetään asteittain ja kestävästi lajien sitä vaatiessa. Komissio myöntää, että pyrkimys lisätä tietyn kalalajin biomassan kokoa lyhyellä aikavälillä saattaa aiheuttaa kalastuselinkeinolle epävakautta, mikä ei ole hyväksyttävissä.

4.2.5

Komitea katsoo kuitenkin, että meriekosysteemien kehitykseen vaikuttavat myös muut ympäristötekijät, joita komissio ei edes mainitse, kuten saalistajat, saasteet, raakaöljy- tai kaasuesiintymien etsintä ja hyödyntäminen, meren rannalla sijaitsevat tuulivoimalat, hiekan ja merestä peräisin olevien mineraalien otto jne.

4.2.6

ETSK kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita vaatimaan, että sellaiset toimijat, jotka niin ikään vaikuttavat toiminnallaan kalakantojen runsauteen ja meren ekosysteemien muutokseen, rajoittavat toimintaansa samalla tavoin kuin kalastusalaa pyydetään tekemään.

4.3.1

Kestävään enimmäismäärään perustuvaa kalastuksenhoitojärjestelmää on kaikkein hankalinta soveltaa monilajikalastukseen.

4.3.2

Vaikka asiasta ollaan tietoisia, monilajikalastuksen hoitojärjestelmää ei tiedonannossa käsitellä perusteellisesti. ETSK katsoo, että komission sekä alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien ja neuvoa-antavan kalatalous- ja vesiviljelykomitean välisiä suhteita on tehostettava juuri monilajikalastusta hallinnoitaessa.

4.3.3

Tiedonannossa mainitaan, että on tärkeää säilyttää meriekosysteemien tasapaino, ja katsotaan, että on hyvin riskialtista vähentää tietyn lajin kalastusta ja suosia toisen lajin tuottoa. Komitea on asiasta epäilemättä samaa mieltä.

4.3.4

Järjestelmä on monimutkainen siksi, että kalastettaessa kaikkia ekosysteemin lajeja, mikä on komission pyrkimys, saalismäärien (tavoitetason) olisi vastattava kestävää enimmäistuottoa pitkällä aikavälillä. Toisin sanoen monilajikalastuksen kohteena olevien tietyn ekosysteemin populaatioiden kestävän enimmäistuottotason mukaisesti enimmäissaalis määräytyy pitkän aikavälin suunnitelmissa sen lajin mukaan, jolle asetetaan pitkällä aikavälillä alhaisin kestävä enimmäistuottotaso.

4.3.5

Tiedonannossa todetaan niin ikään, että jottei sivusaaliita pyytämällä vahingossa harjoitettaisi liikakalastusta, eräisiin pitkän aikavälin suunnitelmiin saattaa olla tarpeen sisällyttää lisätoimenpiteitä (esimerkiksi pyydyksiin tehtävät muutokset sekä kalastuskieltoalueet ja -kaudet).

4.3.6

ETSK katsoo, että vaikka kalastuksenhoitojärjestelmän lähestymistapa vastaa yhteisen kalastuspolitiikan laajempaa tavoitetta, komission on arvioitava hyvin tarkkaan kestävän enimmäistuoton edellyttämiä pyyntitasoja ja sovittava monilajikalastuksen sidosryhmien kanssa, millä tavoin pitkän aikavälin suunnitelmien taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset hoidetaan.

4.4.1.1

Tiedonannossa todetaan, että suunnitelmia laatiessaan komissio kuulee asianomaisia aloja ja perustaa suunnitelmat puolueettomiin tieteellisiin lausuntoihin. Samalla komissio ottaa tarkoin huomioon ehdotettujen toimenpiteiden taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset.

4.4.1.2

Suunnitelmissa määritellään objektiivinen kalastustaso sekä tapa, jolla taso saavutetaan asteittain vähentämällä kalastuksen mahdollisia haittavaikutuksia ekosysteemiin. Monilajikalastukseen sovelletaan teknisiä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on taata, että eri kalakantoja pyydetään niille asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Tiettyjä kantoja voidaan pyytää vähemmän kuin niiden kestävä enimmäistuotto edellyttää, jotta toisten lajien tuotto vastaavasti lisääntyy.

4.4.1.3

Mikäli ei ole riittävästi tieteellistä tietoa, jonka pohjalta kestävän enimmäistuoton edellyttämät toimet voidaan määritellä, suunnitelmat laaditaan ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti.

4.4.1.4

Suunnitelmia ja niiden tavoitteita on säännöllisesti tarkasteltava uudelleen.

4.4.1.5

ETSK katsoo, että kalastuksenhoidon uusi poliittinen suuntaus, josta saattaa olla kiistatonta hyötyä, kunhan kaikkien kalakantojen kestävä enimmäistuotto on saavutettu, voisi vaikuttaa kalastusalaan tuntuvasti: pyynti saattaisi vähentyä, mikä pakottaisi supistamaan alusten määrää ja lopettamaan alan työpaikkoja lyhyellä aikavälillä. Tämä puolestaan murentaisi satamien taloudellista rakennetta.

4.4.1.6

Komitea kehottaakin komissiota panemaan kalastusalaa kuultuaan pitkän aikavälin suunnitelmat täytäntöön jokseenkin joustavassa aikataulussa, jotta kalastajat voivat sopeutua uuteen hoitojärjestelmään vähitellen.

4.4.1.7

ETSK katsoo, että monilajikalastuksessa on oltava mahdollisimman joustavia, kun hyväkuntoisia kantoja voidaan pyytää täysimääräisesti.

4.4.2.1

Sen jälkeen kun on hyväksytty pitkän aikavälin suunnitelmat, joissa kalakannoille asetetaan riittävät tavoitetasot, jäsenvaltioiden on päätettävä, millaisessa aikataulussa ne pyrkivät näihin tavoitteisiin ja kuinka siirtymäprosessia hallinnoidaan.

4.4.2.2

Tiedonannossa esitetään kaksi erilaista kattavaa lähestymistapaa muutoksen hallinnoimiseksi:

4.4.2.3

Sovellettavasta lähestymistavasta tai rahoitusstrategiasta päättää kukin jäsenvaltio, ja yhteisö puolestaan tarjoaa hallinnointipuitteet, joiden avulla liikakalastus voidaan asteittain lopettaa. Rahoitusvälineenä toimii Euroopan kalatalousrahasto.

4.4.2.4

Komissio asettuu tiedonannossa selvästi kannattamaan ensimmäistä lähestymistapaa, jonka lähtökohtana on jäsenvaltioiden kalastuslaivaston pienentäminen. Tätä lähestymistapaa on helpoin valvoa, ja kokemus osoittaa, että aluskapasiteetin vähentämistä vastustetaan sosiaalisesti vähemmän ja sen toteuttaminen aiheuttaa vähemmän ongelmia kuin muunkaltaiset ratkaisut.

4.4.2.5

ETSK myöntää, että aluskapasiteetin vähentäminen on tehokkain järjestely tai lähestymistapa liikakalastuksen asteittaiseksi lopettamiseksi. Komitea katsoo kuitenkin, että kunkin jäsenvaltion on voitava valita sille parhaiten sopiva lähestymistapa sen jälkeen kun taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset on tarkoin punnittu. Ei myöskään pidä unohtaa, että molemmat vaihtoehdot voidaan toteuttaa samanaikaisesti, kunnes tavoitteena oleva kalakantojen kestävä enimmäistuotto saavutetaan.

4.4.2.6

ETSK on komission kanssa yhtä mieltä ehdotuksesta tarkastella sopeuttamisen taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia aluetasolla sen sijaan, että niistä tehtäisiin Euroopan laajuinen analyysi, sillä laivastojen erityispiirteet vaihtelevat jäsenvaltioittain.

4.4.2.7

Pitkän aikavälin suunnitelmien lähtökohtana on tietynlainen pyynti: niissä tarkastellaan yhteisesti pyydettäviä kalakantaryhmiä. Suunnitelmissa on mainittava muun muassa, missä määrin tietyn lajin kalastusmahdollisuuksia voidaan vuosittain muuttaa, ja taattava vakaa, asteittainen siirtymävaihe.

4.4.2.8

Tiedonannossa todetaan lisäksi, että kestävään enimmäistuottoon tähtäävien kaikenkattavien pitkän aikavälin suunnitelmien laatiminen vie aikaa. Yhteisön on hyväksyttävä kalastuksenhoitosuunnitelmat, joita sovelletaan vuodesta 2007 lähtien ja joilla varmistetaan, ettei lisätä niiden kantojen pyyntiä, joita jo kalastetaan liikaa. ETSK katsoo, että Euroopan komission on kuultava alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia, Euroopan unionin neuvoa-antavaa kalatalous- ja vesiviljelykomiteaa sekä merikalastusalan työmarkkinakomiteaa ennen kuin se tekee vuotta 2007 koskevia päätöksiä.

20.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 168/42

1.1

Komitea hyväksyy ehdotuksen oikeusperustan (yhteisön perustamissopimuksen 95 artikla) sekä säädöstyypin (asetus).

1.2

Komissiolla ei ole perustamissopimukseen perustuvaa omaa toimivaltaa, joka antaisi sille mahdollisuuden ryhtyä toimenpiteisiin torjuakseen eläimiin kohdistuvaa julmuutta, joka lisäksi tapahtuu unionin ulkopuolella. Komissiolla on mahdollisuus puuttua asiaan vain turkistuotteiden kauppaa ja sisämarkkinoita koskevan toimivaltansa näkökulmasta ja sen johdosta, että jäsenvaltioissa on annettu erilaisia säännöksiä, jotka on syytä yhdenmukaistaa.

1.3

Komitea yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan vain täydellinen kielto voi ehkäistä vaatteiden ja lelujen maahantuojia tuomasta suuria määriä kissojen ja koirien turkiksia ja niistä valmistettuja tuotteita unionin alueelle ja estää kiellettyjen turkistuotteiden laajamittaisen salakaupan.

1.4

Komitea toivoo, että käsite ”turkis” olisi juridisesti selvä ja ilmaisisi nimenomaisesti varsinaista turkkia ja sen erillisiä osia (karva, nahka), jotta kielto koskisi kaikkea mahdollista kissan ja koiran turkiksen käyttöä.

1.5

Komitea korostaa, että valvonnan on oltava konkreettista ja että asianmukaisimpien valvontakeinojen määrittämiseksi on sovellettava komiteamenettelyä.

2.1

Komissio ehdottaa, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklaan (sisämarkkinat) perustuvalla asetuksella kielletään kissan ja koiran turkiksen tuotanto ja kaupan pitäminen Euroopan unionissa, tuonti EU:hun sekä vienti sen ulkopuolelle.

2.2

Ehdotettu asetus vastaa kansalaisyhteiskunnan ja Euroopan parlamentin esittämiin vaatimuksiin, ja puheenjohtajamaa Saksa pitää sitä ensisijaisen tärkeänä.

2.3

Näyttää siltä, että erityisesti Aasiassa kissoja ja koiria kasvatetaan ja tapetaan kurjissa olosuhteissa tarkoituksena käyttää niiden turkit vaatteiden, asusteiden tai lelujen tuotannossa. Kyseisiä turkiksia on havaittu Euroopan unionin sisämarkkinoilla.

2.4

Turkit käsitellään yleensä kemiallisesti ja värjäämällä ja myydään nimikkeellä, jonka avulla kätketään niiden alkuperä. Tieteellisesti on vaikeaa tunnistaa tarkasti, mistä eläimestä näin käsitellyt turkikset ovat peräisin, tehtiinpä tutkimus tarkastelemalla ulkonäköä tai koostumusta taikka DNA-analyysin avulla, sillä DNA tuhoutuu jalostusprosessissa. Vaikuttaa siltä, että vain vertailumenetelmää hyödyntävän massaspektrometrian avulla voidaan määritellä tarkkaan, mistä eläimestä on kyse. Tullitarkastukset voisivat siis osoittautua erittäin vaikeiksi, mikä selittää erityisesti ehdotetun asetuksen 4 artiklan poikkeussäännökset.

2.4.1

Asetuksen 4 artiklan mukaan kiellettyä turkista sisältävien vaatteiden tai tavaroiden hallussa pito voitaisiin sallia henkilökohtaista käyttöä varten. Komitea katsoo, että tällaisten yksityishyödykkeiden hyvin vähäisen määrän hallussa pito ja käyttö tai käyttöön asettaminen tulisi sulkea selvästi asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle ylimääräisen byrokratian välttämiseksi.

2.4.2

Mahdollinen sellaisten nahkojen käyttö turkisten valmistukseen, joita ei ole saatu turkistuotantoa varten kasvatetuista eläimistä ja jotka on merkitty asianmukaisesti, voitaisiin mahdollisesti hyväksyttää komiteamenettelyssä.

2.5

Suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta tuotannon, tuonnin ja kaupan pitämisen täydellinen kielto on ainoa mahdollinen toimenpide, kun otetaan huomioon luvaton tuonti ja tuonnin salaaminen sekä vilppi, kun kauppatavarassa, eli vaatteissa ja tavaroissa, jotka voivat sisältää koirien ja kissojen turkista, käytetään perättömiä merkintöjä.

2.6

Monet jäsenvaltiot ja myös unionin ulkopuoliset valtiot ovat jo hyväksyneet kyseisten tuotteiden kieltoa koskevaa lainsäädäntöä, joka kuitenkin vaihtelee luonteeltaan ja laajuudeltaan. Yhteisön toimet ovat perusteltuja sisämarkkinoiden yhdenmukaistamistarpeen johdosta.

2.7

Kiellettyjen turkisten tunnistamista ja tunnistamismenetelmiä varten perustetaan tiedotus- ja seurantajärjestelmä. Komiteamenettelyn avulla on mahdollista laatia luettelo valvonnan edellyttämistä hyväksyttävistä toimista.

2.8

Jäsenvaltioiden tulee määrätä oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista.

3.1

Komitea hyväksyy ehdotuksen oikeusperustan sekä asetuksen säädöstyyppinä. Maatilojen eläimiä koskeviin eläinten hyvinvointia koskeviin näkökohtiin ei voida vedota koirien ja kissojen tapauksessa.

3.2

On yhteiskunnallinen tosiasia, että kyseisistä eläimistä on Euroopassa tullut seuraeläimiä, joita ei kasvateta niiden lihan tai turkiksen vuoksi tai työeläimiksi. Poikkeuksena ovat tietyt koirarodut, joita käytetään vammaisten seura- ja opaskoirina tai auttamaan kadonneiden etsinnässä raunioiden tai lumen alta tai muissa hyödyllisissä tehtävissä ihmisen rinnalla, mikä tekee niistä yleisen mielipiteen mukaan vain entistä sympaattisempia.

3.3

Komissiolla ei ole perustamissopimukseen perustuvaa omaa toimivaltaa, joka antaisi sille mahdollisuuden ryhtyä toimenpiteisiin torjuakseen eläimiin kohdistuvaa julmuutta, joka lisäksi tapahtuu unionin ulkopuolella. Komissiolla on mahdollisuus puuttua asiaan vain turkistuotteiden sisämarkkinakauppaa ja sen yhdenmukaistamista sekä turkistuotteiden kaupan esteiden poistamista koskevan toimivaltansa näkökulmasta sen johdosta, että jäsenvaltioissa on annettu erilaisia säännöksiä, jotka on syytä yhdenmukaistaa markkinoiden pirstoutumisen välttämiseksi.

3.4

Koska kissan tai koiran muunnellun turkiksen tunnistaminen on teknisesti erittäin vaikeaa, pelkästään merkintävaatimuksia koskeva ehdotus olisi ollut käytännössä tehoton. Komitea yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan vain täydellinen kielto voi ehkäistä vaatteiden ja lelujen maahantuojia tuottamasta suuria määriä kissojen ja koirien turkiksia ja niistä valmistettuja tuotteita unionin alueelle ja estää kiellettyjen turkistuotteiden laajamittaisen salakaupan.

3.5

Asetuksesta tulisi sen hyväksynnän jälkeen ilmoittaa WTO:lle tullien ulkopuolisena esteenä. Asetus on kansainvälisen kaupan sääntöjen mukainen.

4.1

Komitea toivoo, että käsite ”turkis” olisi juridisesti selvä ja ilmaisisi nimenomaisesti varsinaista turkkia ja sen erillisiä osia (karva, nahka), jotta kielto koskisi kaikkea mahdollista kissan ja koiran turkiksen käyttöä.

4.2

Komitean mielestä on syytä täsmentää, että on vältettävä yksityishenkilöiden tullitarkastuksia heidän ylittäessään unionin sisäisiä rajoja tai tullessaan unionin ulkopuolisesta maasta mukanaan hyvin vähäinen määrä puhtaasti henkilökohtaisia tavaroita. Vaatekappaleiden vaihtoa tai myyntiä taikka niiden lahjoittamista hyväntekeväisyysjärjestölle ei myöskään pidä rinnastaa asetuksen soveltamisalaan kuuluvaan kauppaan.

20.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 168/44

1.1

Komitea kannattaa Euroopan unionin aktiivista osallistumista kansainvälisiin pyrkimyksiin rajoittaa elohopean tuotantoa ja käyttöä kaikkialla maailmassa sekä varmistaa elohopean turvallinen varastointi ja elohopeajätteestä huolehtiminen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää, että Euroopan unioni näyttää hyvää esimerkkiä siinä, miten se hoitaa oman elohopeaongelmansa. Lisäksi on tärkeää tukea entistä parempien valvontatoimenpiteiden käyttöönottoa kaikkialla maailmassa.

1.2

Sen vuoksi komitea kannattaa komission ehdottaman asetuksen yleistä tavoitetta kieltää elohopean vienti Euroopasta sekä vaatia ylijäämäelohopean turvallista varastoimista Euroopassa. ETSK katsoo, että elohopean vientikielto Euroopasta ja vaatimus sen turvallisesta varastoimisesta ennen lopullista huolehtimista ovat erityisen asianmukaisia ja oikein ajoitettuja toimenpiteitä nykyisessä tilanteessa, kun elohopeaan perustuvista kloori-alkaliprosesseista ollaan vaiheittain luopumassa Euroopassa.

1.3

Komitea kehottaa tulevaisuutta silmällä pitäen komissiota panemaan mahdollisimman pian täytäntöön elohopeastrategiansa muut osiot ja kehittämään tapoja vähentää entisestään elohopean käyttöä prosesseissa ja tuotteissa Euroopassa. Lisäksi tulee varmistaa elohopeajätevirtojen turvallinen loppusijoittaminen.

1.4

Komitea katsoo, että oikeudellisesti sitovan kiellon tulisi tulla voimaan niin pian kuin järkevin perustein on mahdollista ja että siihen asti komissiota ja asianomaisia yrityksiä olisi kannustettava tekemään kaikkensa viennin minimoimiseksi.

1.5

Komitea kannattaa komission ehdottamassa asetuksessa esitettyjä varastointijärjestelyjä, sillä ne ovat parhaat nykyään käytettävissä olevista menetelmistä. Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava kaikkien ehdotettujen varastointitilojen turvallisuus, ja viranomaisten olisi huolehdittava varastointipaikkojen säännöllisestä seurannasta siitä lähtien kun ne ovat toiminnassa. Komitea kehottaa komissiota pyytämään jäsenvaltioita toimittamaan selvityksiä asiassa tapahtuneesta edistyksestä. Jos varastointijärjestelyt osoittautuvat epätyydyttäviksi, on ryhdyttävä lisätoimiin.

2.1

Elohopea on maaperässä luonnollisesti esiintyvä aine, jonka keskimääräinen pitoisuus maankuoressa on noin 0,05 mg/kg. Pitoisuudessa on kuitenkin suuria paikallisia vaihteluita. Elohopeaa on erittäin pieninä pitoisuuksina myös kaikkialla biosfäärissä. Myös kasvit absorboivat elohopeaa, mikä voi selittää hiilen, öljyn ja kaasun kaltaisten fossiilisten polttoaineiden elohopeapitoisuudet.

2.2

Ympäristön elohopeapitoisuudet ovat lisääntyneet huomattavasti teollisen aikakauden alkamisen jälkeen. Fossiilisia polttoaineita poltettaessa vapautuu merkittäviä määriä elohopeaa. Lisäksi elohopeaa erotetaan mineraaleista (etenkin sinooperista), ja sitä käytetään useissa teollisissa sovelluksissa. Elohopeaa joutuu ympäristöön myös teollisuuden prosesseista ja jätteistä. Aikaisempien käytänteiden jäljiltä elohopeaa on kaatopaikoilla, kaivosten rikastusjätteessä, pilaantuneilla teollisuusalueilla, maaperässä ja sedimenteissä. Jopa arktisten alueiden kaltaiset alueet, joilla ei tapahdu merkittäviä elohopeapäästöjä, ovat elohopean mannertenvälisen ja maailmanlaajuisen liikkumisen seurauksena saaneet siitä osansa.

2.3

Ympäristöön kerran päätynyt elohopea säilyy siellä ja kiertää eri muodoissa ilman, veden, sedimenttien, maaperän ja eliöiden välillä. Se voi muuttua (ennen kaikkea mikrobien aineenvaihdunnan tuloksena) metyylielohopeaksi, jolla on kyky kerääntyä eläviin organismeihin ja rikastua erityisesti vesistöjen ravintoketjuissa (kalat ja merinisäkkäät). Elohopeayhdisteistä juuri metyylielohopea onkin sen vuoksi suurin huolenaihe. Lähes kaikki kaloissa esiintyvä elohopea on metyylielohopeaa.

2.4

Elohopeaa esiintyy nykyään ympäristön eri osissa sekä elintarvikkeissa (etenkin kalassa) kaikkialla maailmassa niin suurina pitoisuuksina, että siitä aiheutuu haittoja ihmisille ja luonnonvaraisille eläimille. Eräissä osissa maailmaa, myös Euroopan eräissä osissa, huomattava osa väestöstä altistuu selvästi turvallisuusrajat ylittäville elohopeapitoisuuksille. Kansainvälisellä tasolla ollaan laajasti yhtä mieltä siitä, että elohopeapäästöt ympäristöön olisi minimoitava ja että ne olisi niin nopeasti kuin mahdollista lopetettava vaiheittaan kokonaan.

2.5

Vaikka elohopean maailmanlaajuinen kulutus on pienentynyt (kokonaiskysyntä on alle puolet 1980-luvun tasosta) ja elohopean hinta on alhainen, useissa maailman maissa elohopeaa tuotetaan edelleen kaivosteollisuudessa. Euroopassa alkutuotanto on nykyään loppunut, mutta elohopeaa erotetaan edelleen kaivannaisteollisuuden muiden prosessien sivutuotteena.

2.6

Suuria määriä elohopeaa tulee markkinoille myös kun elohopeaprosesseja käyttävien eurooppalaisten kloori-alkalilaitosten toimintoja muutetaan tai ne lopetetaan kokonaan. Tällainen jäännöselohopea myydään yleensä halvalla espanjalaiselle Miñas de Almadén -kaivosyritykselle, joka puolestaan myy sen eteenpäin kaikkialle maailmaan.

2.7

Hyvistä yrityksistä huolimatta kloori-alkaliteollisuutta edustava Euro Chlor -järjestö tai Almadén-yritys eivät voi taata, ettei kyseisen sopimuksen puitteissa EU:sta vietävä elohopea lisää entisestään maailmanlaajuista ympäristön pilaantumista, koska elohopean käsittelyä ei voida valvoa sen jälkeen kun se on lähtenyt Almadénin laitoksilta. Vienti saattaakin kannustaa käyttämään elohopeaa entistä enemmän sääntelemättömissä prosesseissa ja tuotteissa muissa maissa, mikä voi lisätä elohopean saastuttaman jätteen tai elohopeapitoisten päästöjen määrää. Sen vuoksi on toivottavaa, että lakkautetuista elohopeaan perustuvista kloori-alkaliprosesseista peräisin olevan merkittävän elohopeaylijäämän pääsy maailmanmarkkinoille estetään.

3.1

Komissio antoi 28. tammikuuta 2005 neuvostolle ja Euroopan parlamentille tiedonannon elohopeaa koskevasta yhteisön strategiasta (KOM(2005) 20 lopullinen). Strategiassa ehdotetaan kahtakymmentä toimenpidettä, jotka kattavat kaikki elohopean elinkaareen liittyvät näkökohdat. Kaksi strategiassa ehdotettua toimenpidettä koskevat elohopean vientiä ja varastointia.

3.2

Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi metallisen elohopean viennin kieltämisestä ja turvallisesta varastoinnista on jatkoa näille toimenpiteille. Ehdotuksella pyritään kieltämään metallisen elohopean vienti yhteisöstä sekä varmistamaan, että metallinen elohopea ei pääse uudelleen markkinoille ja että se varastoidaan turvallisesti. Tämä vastaa elohopeaa koskevan yhteisön strategian toimenpiteitä 5 ja 9. Perimmäisenä tavoitteena on rajoittaa maailmanlaajuisen ”elohopeakertymän” kasvaminen entisestään.

3.3

Ehdotetulla asetuksella elohopean vienti EU:sta kiellettäisiin 1. päivästä heinäkuuta 2011. Edellä mainitusta päivämäärästä alkaen metallinen elohopea, jota ei enää käytetä kloori-alkaliteollisuudessa, maakaasun puhdistamisesta syntyvä elohopea ja muiden metallien kuin rautametallin tuotannon sivutuotteena syntyvä elohopea on varastoitava turvallisesti.

3.4

Komissio on järjestänyt laajoja kuulemisia ehdotuksestaan, ja MAYASA-yritys, Espanjan hallitus ja Euroopan kloori-alkaliteollisuus — sidosryhmät, joita ehdotus koskee suoraan — ovat hyväksyneet kiellon voimaantulon ehdotettuna päivämääränä. Komissio panee merkille, että Euroopan kemianteollisuuden järjestö CEFIC on vapaaehtoisesti sitoutunut varmistamaan, että kloori-alkaliteollisuudesta peräisin olevan elohopea varastoidaan turvallisesti 1. heinäkuuta 2011 alkaen.

4.1

Komitea kannattaa varauksetta tavoitetta tehdä Euroopasta suunnannäyttäjä maailmanlaajuisissa pyrkimyksissä vähentää elohopeapäästöjä ympäristöön rajoittamalla elohopean tuotantoa ja kulutusta sekä kannustamalla elohopeaa sisältävien aineiden, prosessien ja tuotteiden korvaamista muilla turvallisemmilla vaihtoehdoilla. Komitea uskoo REACH-asetuksen helpottavan kyseisiä pyrkimyksiä.

4.2

Komitea on tyytyväinen siihen, että elohopean louhinta ja rikastaminen elohopeapitoisista malmeista on nyt päättynyt Euroopan unionissa. Komitean mielestä komission olisi jatkettava asian tarkkailua ja oltava valmis kieltämään tällainen kaivostoiminta, jos sitä joskus mahdollisesti aiottaisiin jatkaa. ETSK suosittaa myös, että komissio harkitsee lisätoimenpiteitä vähentääkseen haluja tuottaa elohopeaa muiden mineraalien louhinnan sivutuotteena sekä varmistaakseen ylijäämäelohopean turvallisen varastoinnin ja elohopeajätteestä huolehtimisen.

4.3

Kun tarkastellaan Euroopan ulkopuolista tilannetta, komitea kannattaa Euroopan unionin aktiivista osallistumista kansainvälisiin pyrkimyksiin rajoittaa elohopean tuotantoa ja käyttöä kaikkialla maailmassa sekä varmistaa elohopean turvallinen varastointi ja elohopeajätteestä huolehtiminen. Sen vuoksi on tärkeää, että Euroopan unioni näyttää hyvää esimerkkiä siinä, miten se hoitaa oman elohopeaongelmansa. Lisäksi unionin on tärkeää tukea entistä parempien valvontatoimenpiteiden käyttöönottoa kaikkialla maailmassa.

4.4

Metallisen elohopean vientikielto Euroopasta ja vaatimus sen turvallisesta varastoimisesta ennen lopullista huolehtimista on hyödyllinen edistysaskel tässä yhteydessä. Kyseiset toimenpiteet ovat erityisen asianmukaisia ja oikein ajoitettuja nykyisessä tilanteessa, kun elohopeaan perustuvista kloori-alkaliprosesseista ollaan vaiheittain luopumassa Euroopassa. Muussa tapauksessa kloori-alkaliprosesseista luopuminen olisi aiheuttanut huomattavan elohopeaylijäämän päätymisen maailmanmarkkinoille. Sen vuoksi komitea kannattaa komission ehdottaman asetuksen yleistä tavoitetta kieltää elohopean vienti Euroopasta sekä vaatimusta ylijäämäelohopean turvallista varastoimisesta Euroopassa.

4.5

Asian käsittely ei kuitenkaan voi päättyä tähän. Komitea odottaa komissiolta lisätoimenpiteitä, jotta voidaan kehittää tapoja vähentää entisestään elohopean käyttöä prosesseissa ja tuotteissa Euroopassa sekä varmistaa elohopeajätevirtojen turvallinen loppusijoittaminen. ETSK kehottaa komissiota myös harkitsemaan, mihin kansainvälisiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä elohopean entistä paremman käsittelyn edistämiseksi kaikkialla maailmassa. Tällaisia toimenpiteitä voisivat olla muun muassa neuvottelut asianmukaisista yhteistyötoimista, joilla tuettaisiin elohopeaa korvaavien teknologioiden, elohopean talteenoton ja varastointiratkaisujen käyttöönottoa, sekä mahdollisesti kansainvälisen sopimuksen tekeminen elohopean käytön hallinnasta ja valvonnasta.

5.1

Komitea panee merkille, että tarkasteltavana oleva ehdotus koskee ainoastaan metallisen elohopean vientiä (ehdotetun asetuksen 1 artikla). Komitea katsoo, että olisikin kiireesti harkittava mahdollisuutta laajentaa kielto myös elohopeayhdisteisiin ja elohopeaa sisältäviin tuotteisiin, kuten 5 artiklassa esitetään. Olisi toivottavaa, että kyseiselle muutokselle asetettaisiin aikataulu. Lisäksi olisi harkittava lisätoimia, jotta voitaisiin vaatia elohopean korvaamista vähemmän myrkyllisillä ja ympäristöä vähemmän pilaavilla aineilla Euroopan unionissa tuotettavissa tuotteissa ja käytettävissä prosesseissa.

5.2

Komission alkuperäisen ehdotuksen mukaan kielto tulisi voimaan 2011. Euroopan parlamentti suositti voimaantulon aikaistamista vuoteen 2010. Kansalaisjärjestöt ovat jatkuvasti painostaneet saadakseen kiellon voimaan vielä tätäkin aikaisemmin. Komitea katsoo, että oikeudellisesti sitovan kiellon tulisi tulla voimaan niin pian kuin järkevin perustein on mahdollista ja että siihen asti komissiota ja asianomaisia yrityksiä olisi kannustettava tekemään kaikkensa viennin minimoimiseksi.

5.3

Komissio ehdottaa (2 artikla), että elohopea, jota ei enää käytetä kloori-alkaliprosesseissa, maakaasun puhdistamisesta syntyvä elohopea ja muiden metallien kuin rautametallin louhinnan ja sulatustoimien sivutuotteena syntyvä elohopea varastoidaan turvallisesti. Ehdotetun asetuksen 3 artiklassa täsmennetään, että elohopea voidaan varastoida joko maanalaisiin suolakaivoksiin tai erityisesti metallisen elohopean tilapäiseen varastointiin tarkoitettuihin laitoksiin. Tällaisten laitosten on kyettävä osoittamaan, että niissä noudatetaan tarkoin määrättyjä turvallisuus- ja hallintokäytäntöjä. Laitosten perustamisen tulisi olla jäsenvaltioiden vastuulla, tai ne voisivat tehdä asiassa yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden kanssa, joissa on paremmat olosuhteet tällaiselle toiminnalle. Yhdessä vientikiellon kanssa kyseisten säännösten tarkoituksena on varmistaa, että merkittävistä teollisuusprosesseista peräisin oleva elohopeaylijäämä pidetään kokonaan poissa markkinoilta ja säilytetään turvallisesti.

5.4

Komitea kannattaa edellä mainittuja varastointijärjestelyjä, sillä ne ovat parhaat nykyään käytettävissä olevista menetelmistä. Komitean mielestä on erittäin tärkeää, että toimivaltaiset viranomaiset arvioivat kaikkien ehdotettujen varastointitilojen ympäristövaikutukset ja turvallisuuden, että tarkastukset tehdään perusteellisesti ja tinkimättömästi ja että viranomaiset huolehtivat varastointipaikkojen säännöllisestä valvonnasta siitä lähtien kun ne ovat toiminnassa. Komitea kehottaa komissiota pyytämään jäsenvaltioita toimittamaan selvityksiä asiassa tapahtuneesta edistyksestä. Jos varastointijärjestelyt osoittautuvat epätyydyttäviksi, komission on oltava valmis ehdottamaan lisätoimia.

5.5

On tärkeää, että elohopeaa käyttäneet toimijat vastaavat sen turvallisen varastoinnin kustannuksista. Komitea panee merkille, että lakkautettavista kloori-alkaliprosesseista peräisin olevan elohopeaylijäämän varastoinnista neuvotellaan asianomaisten teollisuusyritysten kanssa ja varastointi toteutetaan yhteisymmärryksessä niiden kanssa. Lisäksi Eurochlor laatii asetuksen rinnalla vapaaehtoista sopimusta, jonka myötä sen jäsenyritykset sitoutuisivat käyttämään turvallisia varastointilaitoksia. Komitea on tyytyväinen mainitun vastuullisen teollisuusryhmittymän tekemään aloitteeseen. Jos kyseiset järjestelyt saadaan kattamaan kaikki asianomaiset yritykset ja jos niiden turvallisuus voidaan varmistaa avoimella ja valvottavissa olevalla tavalla, komitea yhtyy näkemykseen, jonka mukaan tämä on paras tapa varmistaa tehokas täytäntöönpano. Komitea suosittaa, että komissio tutkii mahdollisuutta saada aikaan vastaavanlainen sopimus myös muiden metallisen elohopean keskeisten tuottajien, kuten energiateollisuuden ja muiden metallien kuin raudan louhintaa ja sulattamista harjoittavan teollisuuden kanssa.

5.6

Komitea korostaa, että uusien järjestelyjen valvonta ja täytäntöönpano on erityisen tärkeää. Elohopean varastointia ja elohopeajätteestä huolehtimista koskeva vaatimus merkitsee sitä, että elohopea muuttuu myytäväksi kelpaavasta omaisuuserästä tuotteeksi, josta aiheutuu omistajalle velvollisuuksia ja kustannuksia. Näissä olosuhteissa häikäilemättömille toimijoille saattaa tulla kiusaus yrittää välttää elohopeajätteestä huolehtiminen asianmukaisilla tavoilla ja sen sijaan toimittaa se laittomille kaatopaikoille. Tällaisten epäsuotuisten vaikutusten välttämiseksi tarvitaankin tarkkaa tietojen kirjaamista ja valvontaa.

5.7

Komitea kehottaa komissiota harkitsemaan lisätoimia elohopeastrategian muiden osien panemiseksi täytäntöön mahdollisimman nopeasti. ETSK:n mielestä on erityisen tärkeää kannustaa luopumaan mahdollisimman nopeasti elohopean käytöstä valaistustuotteissa, jalokivi- ja hammaslääkintäalan tuotteissa sekä kosmetiikassa. Lisäksi on tärkeää tehostaa toimenpiteitä suurista polttolaitoksista, krematorioista ja muista merkittävistä elohopeaa ilmakehään päästävistä lähteistä peräisin olevien elohopeapäästöjen rajoittamiseksi. Lisätoimia saatetaan tarvita myös sen varmistamiseksi, että kun muun jätteen joukosta löytyy merkittäviä määriä elohopeaa, elohopea otetaan talteen ja huolehditaan sen varastoinnista tai loppukäsittelystä sen sijaan, että se jätettäisiin leviämään ja pilaamaan ympäristöä laajemmin. Kaikki tällaiset lisätoimet olisi tietenkin arvioitava kattavasti sen selvittämiseksi, miten paljon asianomainen toiminta vaikuttaa elohopeaongelman kokonaisratkaisuun. Lisäksi olisi arvioitava ehdotettujen ratkaisujen kustannukset ja vaikutukset.

20.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 168/47

1.1

Perustamissopimuksen 128 artiklan 2 kohdan mukaisesti nykyisten työllisyyspolitiikan suuntaviivojen voimassaolo vuoden 2007 osalta on vahvistettava neuvoston päätöksellä, kun on ensin kuultu Euroopan parlamenttia, alueiden komiteaa ja ETSK:ta.

1.2

ETSK tukee ehdotusta vahvistaa vuosien 2005–2007 työllisyyspolitiikan suuntaviivojen voimassaolo vuoden 2007 osalta sillä varauksella, että sen esittämät huolenaiheet ja suositukset otetaan huomioon.

1.3

ETSK suosittelee painokkaasti, että hyväksyttävästä aikataulusta ja menettelytavasta tiedotetaan laajasti ja hyvissä ajoin sidosryhmille. Näin prosessista saadaan paras mahdollinen hyöty, edistetään myönteistä suhtautumista, varmistetaan sidosryhmien täysimääräinen osallistuminen ja annetaan kehitysvaiheessa riittävästi aikaa EU:n ja jäsenvaltioiden tasolta tulevalle palautteelle.

1.4

ETSK suosittelee, että uusissa työllisyyden suuntaviivoissa korostetaan entistä enemmän vammaisten työllistämistä ja siihen asetetaan erityiset tavoitteet. Tässä yhteydessä myös sosiaalipoliittiset vaatimukset on otettava entistä paremmin huomioon. ETSK pitää erityisen tärkeänä, että työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta pääsevät mahdollisimman aikaisessa vaiheessa vaikuttamaan komission tekemään suuntaviivojen kehittämistyöhön ja että niitä kuullaan myös valmiista asiakirjasta.

1.5

ETSK suosittelee, että komissio ryhtyy välittömästi yhteistyöhön ETSK:n kanssa luomalla virallisia ja epävirallisia yhteyksiä työllisyyden suuntaviivojen aktiiviseksi kehittämiseksi seuraaviksi kolmeksi vuodeksi.

1.6

ETSK pitää suotavana, että EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla asetetaan aiempaa huomattavasti kunnianhimoisempia tavoitteita, joiden toteutuminen voidaan mitata suuntaviivojen yhteydessä, ja että komissiolle myönnetään lisää valtuuksia.

1.7

ETSK suosittelee, että kaikissa jäsenvaltioissa käytettäisiin asianmukaisia tieto- ja viestintätekniikoita, jotta voidaan varmistaa parempi tiedonkeräys ja helpottaa sekä jäsenvaltioiden että komission toteuttamaa seurantaa ja arviointia.

1.8

ETSK uudistaa suosituksensa, jonka mukaan kansallisiin uudistusohjelmiin on sisällytettävä lisää konkreettista tietoa selkeistä tavoitteista sekä aikatauluista, kustannuksista ja määrärahoista.

2.1

Komissio toimitti ehdotuksensa vuoden 2007 alussa ETSK:lle osana kuulemisprosessia, jonka tarkoituksena on vahvistaa jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivat vuodeksi 2007. Suuntaviivojen vahvistaminen edellyttää neuvoston päätöstä.

2.2

Komissio ehdottaa, että perustamissopimuksen 128 artiklaan nojautuen vuosiksi 2005–2008 vahvistetut työllisyyspolitiikan suuntaviivat (1) pidetään vuonna 2007 voimassa, ja että jäsenvaltioiden on otettava ne huomioon työllisyyspolitiikassaan (2).

2.3

Ehdotuksessaan komissio on ottanut huomioon vuodesta 2005 käynnissä olleen, uuteen hallintosykliin perustuvan Lissabonin strategian, johon liittyy vuoteen 2008 saakka voimassa oleva yhdennettyjen suuntaviivojen paketti. Suuntaviivoja toteutetaan talous-, sosiaali- ja ympäristöalalla.

2.4

Jäsenvaltioilla on velvollisuus valmistella kansalliset uudistusohjelmat, jotka komissio on arvioinut. Vuosittaisista arvioinneista ilmenee edistyminen suuntaviivojen noudattamisessa, ja arviointien päätelmien perusteella komissio on laatinut ehdotuksen suuntaviivojen voimassaolon jatkamiseksi.

—

Suuntaviivojen tiukan laatimis- ja hyväksymisaikataulun takia kyseisestä tärkeästä aiheesta ei ole ehditty käydä todellista keskustelua EU:n ja kansallisen tason sidosryhmien kanssa eikä niiden osallistuminen ole ollut mahdollista. Tämä on vähentänyt kansallisten ohjelmien kehittämisprosessin demokraattisuutta.

—

Koska nykyisissä jäsenvaltioiden suuntaviivoissa painotetaan omien tavoitteiden asettamista, jatkuvana huolenaiheena on, että työllisyyspoliittisia toimenpiteitä ei voida enää arvioida tiettyjen, mitattavissa olevien tavoitteiden mukaisesti, kuten aiemmissa ohjelmissa tehtiin. Tämän seurauksena kansalliset uudistusohjelmat ovat vähemmän kunnianhimoisia työllisyyspolitiikan sekä työntekijöiden oikeuksien ja velvollisuuksien suhteen.

—

Nuorten integroitumista työmarkkinoille on edistettävä entistä päättäväisemmin ja nuorille on pyrittävä takaamaan ensimmäinen, tulevaisuudennäkymiä tarjoava työpaikka.

—

Iän, vamman tai etnisen alkuperän perusteella tapahtuvan syrjinnän vastaisia päättäväisiä toimia on jatkettava.

—

Osaamistalouteen siirtyminen edellyttää huomattavan määrätietoisempaa ja keskitetympää suhtautumista ammatilliseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen, joka mahdollistaa mukautumisen uuteen teknologiaan, teollisuuspohjan rakennemuutoksen ja siirrettävien taitojen hankkimisen.

—

Investointien ohjaamisessa tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin tulisi entistä määrätietoisemmin pyrkiä edistämään taloutta ja uusien työpaikkojen syntymistä.

—

Sukupuolten tasa-arvoon sekä työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota.

—

Väestörakenteen muutoksiin ja työvoiman ikääntymiseen liittyviin haasteisiin on kiinnitettävä enemmän huomiota.

—

Maahanmuuttopolitiikkojen toimeenpanoa on vahvistettava ja seurattava, ja sen vaikutukset maakohtaiseen työvoimasuunnitteluun on otettava huomioon.

—

Jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla on varattava riittävä rahoitus työllisyyspoliittisten toimenpiteiden toteuttamiseksi.

4.1

ETSK on aiemmissa lausunnoissaan kannattanut vuosien 2005–2008 yhdennettyjen suuntaviivojen hyväksymistä ja korostaa edelleen, että tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että jäsenvaltiot ottavat velvollisuutensa vakavasti ja panevat sovitut ensisijaiset toimet kansallisella tasolla täytäntöön. Työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta on välttämättä otettava tosiasiallisesti mukaan kaikkiin valmistelu- ja toimeenpanovaiheisiin.

4.2

ETSK toteaa, että 25:n jäsenvaltion EU:n talouskasvun sekä erityisten työllisyystoimenpiteiden suhteen on edistytty (4), mutta että komitea on edelleen huolissaan jäsenvaltioissa ja niiden välillä esiintyvistä jatkuvista eroavaisuuksista eri toimenpiteiden toteuttamisessa ja katsoo, että merkittävän muutoksen aikaansaaminen vaatisi toimien kiireellisyyden tiedostamista ja painopisteiden asettamista.

4.3

ETSK toivoo, että komissio ottaa itselleen vahvemman roolin unionin laajuisten ja jäsenvaltiokohtaisten tavoitteiden kehittämisessä sekä sellaisen edistyksen seurannassa ja arvioimisessa, joka lisää kaikkien jäsenvaltioiden uudistusohjelmien vuosiraporttien pontta ja painoarvoa.

4.4

ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotuksiin varata rakenne- sosiaali- ja globalisaatiorahastojen määrärahoja työllisyyden suuntaviivojen toimeenpanon tukemiseen. ETSK pitää edelleen hyvin tärkeänä, että työllisyysaloitteiden priorisointiin varataan EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla asianmukainen rahoitus.

4.5

ETSK ilmaisee uudelleen huolensa edistyksen puutteesta ja toivoo, että työllisyyden suuntaviivoihin 2008–2010 lisätään toimia ja tehdään muutoksia parannusten saavuttamiseksi.

—

Lopullista 70 prosentin kokonaistyöllisyystavoitetta tuskin saavutetaan tämän kauden aikana. Vaikka naisten työllisyys kasvaneekin toivottuun 60 prosenttiin, se koostuu osa-aika-, joustavista ja määräaikaisista työsuhteista.

—

Ikääntyviä työntekijöitä (komission määritelmän mukaan 45–65-vuotiaita) koskeva 50 prosentin tavoite ei myöskään tule täyttymään, vaikka edistystä onkin tapahtunut.

—

Vammaisia ja heidän työllistämistään koskevien strategioiden kehittäminen on edelleen epätyydyttävää.

—

Nuorisotyöttömyyden korkea taso ja sen lisääntyminen ennestään aiheuttavat jatkuvasti ongelmia, ja komitea toivoo asianmukaisia toimia tilanteen parantamiseksi.

—

Nykyaikaisten työmarkkinoiden kannalta koulutuspohja on merkittävä kysymys, koska perus- ja keskiasteen koulutuksen saaneiden määrää on liian pieni eivätkä osaaminen ja koulutus vastaa työmarkkinoiden tarpeita.

—

On erittäin kyseenalaista, toteutetaanko ammattikoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen liittyviä toimia tehokkaasti ja onko julkinen tai yksityinen sektori sitoutunut riittävästi näiden alojen rahoittamiseen.

—

Elinikäistä oppimista on jatkuvasti painotettu liian vähän kaikissa ikäryhmissä mutta etenkin ikääntyneiden työntekijöiden keskuudessa. Asiasta on syytä olla erityisen huolissaan työvoiman mukautumiskykyä ajatellen.

—

Kaikissa jäsenvaltioissa on havaittavissa puutteita myös työmarkkinoilla merkittäviä osaamisvajeita täyttävien siirtotyöläisten integroinnin suhteen.

—

ETSK kannattaa työntekijöiden liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä mutta on huolissaan vaikutuksista, joita EU:n sisäisellä koulutettujen työtekijöiden ja osaamisen siirtymisellä on lähtömaahan. Tarvittaessa on ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla voidaan taata osaavan ja koulutetun työvoiman riittävyys ylläpidettävyyden varmistamiseksi.

—

On tutkittava, miksi paikalliset avoimet työpaikat eivät houkuttele työttömiä työnhakijoita, ja kartoitettava vaikutuksia paikallisiin työmarkkinoihin tässä mielessä.

—

On todettava, että tutkimukseen ja innovointiin pohjautuva osaamistalous on aikataulustaan jäljessä.

—

Jäsenvaltiot eivät kiinnitä riittävästi huomiota elämänvaiheajatteluun perustuvaan yhdennettyyn lähestymistapaan. ETSK kehottaa edelleen jäsenvaltioita tukemaan perhe- ja työelämän yhdistämistä. Tämä on koko yhteiskuntaa koskeva tehtävä. Erityisesti luomalla lastenhoitopalveluja mahdollistetaan perhe- ja työelämän velvollisuuksien sovittaminen toisiinsa, työelämässä pysyminen sekä pikainen työmarkkinoille paluu poissaolon jälkeen (5).

—

Jäsenvaltioiden on vauhditettava strategioitaan, jotka tähtäävät työntekijöiden ja yritysten mukautumiskyvyn kehittämiseen ja erityisesti joustoturvan (6) potentiaalin lisäämiseen.

—

Pimeään työhön liittyviä ongelmia on tarkasteltava edelleen, koska ne vaikuttavat sekä jäsenvaltioihin että yksittäisiin kansalaisiin.

—

Eräissä jäsenvaltioissa ei ole vielä hyväksytty tai toteutettu ihmisarvoisen työn toimintaohjelmaa (7) tai työn laatua koskevia periaatteita (8).

—

Yhdysvaltojen keskiarvoon verrattuna tuottavuusaste EU:ssa on heikko. Tämä tosiasia heijastaa ihmisiin ja ideoihin tehtävien investointien riittämättömyyttä.

—

Vaikka julkisten investointien määrä EU:ssa on verrattavissa Yhdysvaltojen tasoon, niin yksityissektorin investoinnit ovat täällä huomattavasti pienempiä.

6.1

Komissio on tarkastellut jäsenvaltioiden toimittamia vuotuisia raportteja ja laatinut niiden pohjalta tiedonannon kasvua ja työllisyyttä koskevan uudistetun Lissabonin strategian täytäntöönpanosta (”Tulosten vuosi”), jossa esitellään tähänastiset tulokset. Tänä vuonna liitteenä on yksityiskohtainen luettelo jokaiselle jäsenvaltiolle erikseen suositelluista toimista. Vaikka tämä onkin ratkaisevan tärkeää suuntaviivojen vaikutusten kokonaisarvioinnin kannalta, se lisää kuitenkin ETSK:n huolta siitä, että suuntaviivojen toimeenpanoon ei ole ryhdytty vaaditulla kiireellä ja riittävän yhdenmukaisesti. Komissiolla on oltava enemmän toimivaltaa mitattavissa olevien tavoitteiden asettamiseksi, toiminnan koordinoimiseksi ja edistyksen varmistamiseksi.

6.2

ETSK pitää tervetulleena ehdotettua kolmevuotisen ohjelman vaikutusarviointia, jonka komissio aikoo toteuttaa yhdessä asiaankuuluvien virastojen kanssa. Vaikutusarvioinnilla mitataan ohjelman tehokkuutta ja annetaan virikkeitä uusien työllisyyden suuntaviivojen kehittämiseen vuosiksi 2008–2010.

6.3

ETSK pitää tervetulleena ehdotettua, uusia työllisyyden suuntaviivoja koskevaa kuulemisprosessia, joka käynnistetään joulukuussa 2007 tapahtuvan komission ehdotuksen julkistamisen jälkeen. Lopullinen ehdotus on tarkoitus esittää neuvoston hyväksyttäväksi kesäkuussa 2008. ETSK pitää välttämättömänä kuulla jäsenvaltioita ja ottaa ne sekä kaikki EU:n ja jäsenvaltioiden tason sidosryhmät mukaan prosessin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

6.4

ETSK pitää erityisen tärkeänä mahdollisuutta tarkastella vaikutusarviointia niin pian kuin mahdollista vuoden 2007 aikana, jotta komitea voi arvioida sen sisältöä, hankkia tietoa ja reagoida aktiivisesti ja näin vaikuttaa suuntaviivojen kehittämiseen ja kansallisten ohjelmien laatimiseen.

20.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 168/50

1.1

Vihreässä kirjassa luodaan EU:lle uudenlainen käsitys meristä, mitä on pidettävä myönteisenä. EU:n politiikan lähestymistapa on nyt ensi kertaa muutettu maalähtöisestä täysin päinvastaiseksi. Vihreän kirjan symbolinen viesti on, että Eurooppa on ja on ollut ennen kaikkea merimahti, ja tämä merkitsee käännekohtaa EU:n suhtautumisessa meriin.

1.2

Vihreässä kirjassa kannatetaan kokonaisvaltaista ja monialaista strategista lähestymistapaa valtamerikysymyksiin. Pyrkimys korvata hajanaiset käsitykset laaja-alaisella näkemyksellä ansaitsee laajan tuen.

1.3

Vihreässä kirjassa on huomattavasti enemmän myönteisiä puolia kuin mahdollisia epäkohtia. ETSK kannattaa useimpia vihreässä kirjassa tehtyjä ehdotuksia (kalastuksesta, satamista, laivanrakennuksesta, meriliikenteestä, rannikkoalueista, merellä tapahtuvasta energiantuotannosta, tutkimus- ja kehitystoiminnasta, ympäristökysymyksistä, matkailusta ja ”sinisestä” bioteknologiasta), mutta esittää niistä jäljempänä muutamia erityishuomioita.