1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava kunkin vuoden 31 päivään tammikuuta mennessä trooppisten tonnikalojen vuotuiset kalastussuunnitelmat ja vuotuiset kapasiteetin hallintasuunnitelmat.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden pitkäsiima- ja kurenuottalaivaston kokonaiskapasiteettia hallinnoidaan 1 kohdassa tarkoitettujen vuotuisten kalastussuunnitelmien ja vuotuisten kapasiteetin hallintasuunnitelmien mukaisesti erityisesti trooppisten tonnikalojen saaliiden rajoittamiseksi unionin oikeudessa vahvistettujen saalisrajoitusten mukaisesti.

3.   Jäsenvaltiot eivät saa nostaa tukialustensa lukumäärää yli kesäkuussa 2023 rekisteriin kirjatun määrän.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle päivämäärät, jolloin niiden trooppisten tonnikalalajien saalisrajoituksen sallima määrä on tullut täyteen. Komissio toimittaa kyseiset tiedot viipymättä edelleen ICCAT:n sihteeristölle.

5.   Unionin kurenuotta-alusten ja suurten pitkäsiima-alusten (suurin pituus vähintään 20 metriä) osalta jäsenvaltioiden on ilmoitettava trooppisten tonnikalojen saaliinsa komissiolle kuukausittain, ja kun niiden saalisrajoitusten sallimista määristä 80 prosenttia on tullut täyteen, saalistiedot on ilmoitettava viikoittain.

6.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kolmen kuukauden välein komissiolle lippunsa alla purjehtivien alusten pyytämien trooppisten tonnikalojen määrä lajeittain 15 kalenteripäivän kuluessa saaliiden pyyntikauden päättymisestä eli kunkin vuoden 15 päivään huhtikuuta, 15 päivään heinäkuuta ja 15 päivään lokakuuta mennessä sekä seuraavan vuoden 15 päivään tammikuuta mennessä, paitsi jos nämä tiedot toimitetaan komissiolle kuukausittain. Nämä tiedot on lähetettävä käyttäen aggregoitujen saalistietojen ilmoittamisen muotoa riippumatta siitä, lähetetäänkö ne kolmen kuukauden välein vai kuukausittain. Komissio lähettää tiedot ICCAT:n sihteeristölle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä huhtikuuta, 30 päivänä heinäkuuta ja 30 päivänä lokakuuta ja seuraavan vuoden 30 päivänä tammikuuta.”

1.   Unionin kurenuotta-alusten, joilla on lupa kalastaa trooppisia tonnikaloja, on pidettävä aluksella, purettava aluksesta tai jälleenlaivattava satamassa kaikki pyytämänsä trooppiset tonnikalat.

2.   Unionin kurenuotta-aluksen pyytämiä trooppisia tonnikaloja ei saa heittää vetämisen aikana pois sen jälkeen, kun verkko on suljettu kokonaan ja kun yli puolet verkosta on nostettu ylös. Jos verkkoa suljettaessa tai nostettaessa ilmenee teknisiä ongelmia, joiden vuoksi tätä kieltoa ei voida noudattaa, alusten päälliköiden tai heidän puolestaan miehistön jäsenten on kaikin tavoin pyrittävä päästämään tonnikalat takaisin mereen mahdollisimman nopeasti.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, trooppiset tonnikalat voidaan heittää pois seuraavissa tapauksissa:

4.   Kalastusalusten päälliköiden on ilmoitettava kaikki havaitut poisheitetyt saaliit alusten lippujäsenvaltioille. Jäsenvaltioiden on lähetettävä poisheitettyjä saaliita koskevat ilmoitukset komissiolle osana tehtävien I ja II tietoja.”

1.   Jos jäsenvaltio ei käytä isosilmätonnikalan osalta koko vuotuista kiintiötään tai saalisrajoituksen sallimaa määrää tai se ylittää ne, käyttämättä jäänyt osuus voidaan tapauksen mukaan lisätä asianomaiseen kiintiöön tai saalisrajoituksen sallimaan määrään ja ylittynyt osuus on puolestaan vähennettävä niistä tarkistusvuoden aikana tai ennen sitä ICCAT:n isosilmätonnikalaa koskevien voimassa olevien suositusten mukaisesti.

2.   Jäsenvaltion siirtämä isosilmätonnikalan kiintiön alikäytön osuus tiettynä vuonna saa olla enintään ICCAT:n kyseiselle vuodelle salliman määrän suuruinen.”

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivat alukset eivät käytä ajelehtivia FAD-välineitä unionin lainsäädännössä vahvistettuja kalastuskieltokausia edeltävinä 15 päivänä.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivat alukset, joilla on lupa kalastaa trooppisia tonnikaloja, ottavat käyttöön vähintään vaaditun tarkkailijakattavuuden seuraavasti:

Jäsenvaltioiden on toimitettava tarkkailijoiden tai hyväksytyn sähköisen seurantajärjestelmän keräämät tiedot ICCAT:n sihteeristölle ja ICCAT:n pysyvälle tutkimus- ja tilastokomitealle viimeistään keruuvuotta seuraavan vuoden 30 päivänä huhtikuuta 72 artiklassa tarkoitettuja luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia noudattaen.”

1.   Jäsenvaltioiden on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2403 (*1) säännösten mukaisesti myönnettävä lippunsa alle purjehtiville suurille pyyntialuksille kalastusluvat valkotonnikalan Atlantin pohjoisen ja eteläisen kannan kalastamiseen ICCAT-yleissopimusalueella.

2.   Suuret kalastusalukset, joita ei ole merkitty valkotonnikalan pohjoista ja eteläistä kantaa Atlantilla kohdennetusti kalastavista suurista pyyntialuksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin, eivät saa kalastaa, pitää aluksella, jälleenlaivata, kuljettaa, siirtää, jalostaa tai purkaa aluksesta ICCAT-yleissopimusalueelta peräisin olevaa valkotonnikalan Atlantin pohjoista ja eteläistä kantaa. Tällaisissa tapauksissa ei sovelleta asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohtaa.

3.   Unionin kalastusalusten, joilla ei ole lupaa kalastaa valkotonnikalan pohjoista ja eteläistä kantaa Atlantilla 1 kohdan mukaisesti, voidaan sallia pitää aluksella, jälleenlaivata, kuljettaa, jalostaa tai purkaa valkotonnikalan Atlantin pohjoisen ja eteläisen kannan sivusaalis näille aluksille vahvistetun aluksella olevien sivusaaliiden enimmäisrajoituksen mukaisesti. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosiraportissaan lippunsa alla purjehtiville aluksille sallimastaan sivusaaliiden enimmäismäärästä.

1.   Jos jäsenvaltio ei käytä valkotonnikalan Atlantin pohjoisen ja eteläisen kannan osalta koko vuotuista kiintiötään tai saalisrajoituksen sallimaa määrää tai se ylittää ne, käyttämättä jäänyt osuus voidaan tapauksen mukaan lisätä asianomaiseen kiintiöön tai saalisrajoituksen sallimaan määrään ja ylittynyt osuus on puolestaan vähennettävä niistä tarkistusvuoden aikana tai ennen sitä ICCAT:n valkotonnikalan Atlantin pohjoista ja eteläistä kantaa koskevien voimassa olevien suositusten mukaisesti.

2.   Jäsenvaltion siirtämä valkotonnikalan Atlantin pohjoisen ja eteläisen kannan kiintiön alikäytön osuus tiettynä vuonna saa olla enintään ICCAT:n kyseiselle vuodelle salliman määrän suuruinen.

1.   Virkistyskalastusta harjoittavat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt eivät saa pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta enempää kuin kolme Välimeren valkotonnikalayksilöä alusta kohden päivässä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollista kansallisen tai unionin oikeuden mukaista virkistyskalastuskieltoa.

2.   Virkistyskalastuksessa pyydetyn Välimeren valkotonnikalan kaupan pitäminen kielletään.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ja ICCAT:n sihteeristölle luettelo kaikista virkistyskalastusta harjoittavista kalastusaluksista, joilla on lupa kalastaa Välimeren valkotonnikalaa, vähintään 15 päivää ennen kalastustoiminnan harjoittamista. Alukset, joita ei ole mainittu kyseisessä luettelossa, eivät saa kalastaa Välimeren valkotonnikalaa.”;

1.   Jäsenvaltioiden on asetuksessa (EU) 2017/2403 vahvistettujen säännösten mukaisesti myönnettävä lippunsa alle purjehtiville suurille pyyntialuksille kalastusluvat Pohjois- ja Etelä-Atlantin miekkakalojen kalastamiseen ICCAT-yleissopimusalueella.

2.   Suuret kalastusalukset, joita ei ole merkitty Pohjois- ja Etelä-Atlantin miekkakaloja luvan nojalla kohdennetusti pyytävistä aluksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin, eivät saa kalastaa, pitää aluksella, jälleenlaivata, kuljettaa, siirtää, jalostaa tai purkaa aluksesta ICCAT-yleissopimusalueelta peräisin olevia Pohjois- ja Etelä-Atlantin miekkakaloja. Tällaisissa tapauksissa ei sovelleta asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohtaa.

3.   Unionin kalastusalusten, joilla ei ole lupaa kalastaa Pohjois- ja Etelä-Atlantin miekkakaloja 1 kohdan mukaisesti, voidaan sallia pitää aluksella, jälleenlaivata, kuljettaa, jalostaa tai purkaa Pohjois- ja Etelä-Atlantin miekkakalojen sivusaalis näille aluksille vahvistetun aluksella olevien sivusaaliiden enimmäisrajoituksen mukaisesti. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosiraportissaan lippunsa alla purjehtiville aluksille sallimastaan sivusaaliiden enimmäismäärästä.

1.   Jos jäsenvaltio ei käytä Pohjois- ja Etelä-Atlantin miekkakalojen koko vuotuista kiintiötään tai saalisrajoituksen sallimaa määrää, käyttämättä jäänyt osuus voidaan lisätä asianomaiseen kiintiöön tai saalisrajoituksen sallimaan määrään tarkistusvuoden aikana tai ennen sitä Pohjois- ja Etelä-Atlantin miekkakaloja koskevien ICCAT:n voimassa olevien suositusten mukaisesti.

2.   Jäsenvaltion siirtämä Pohjois- ja Etelä-Atlantin miekkakalojen kiintiön alikäytön osuus tiettynä vuonna saa olla enintään ICCAT:n kyseiselle vuodelle salliman määrän suuruinen.”

1.   Unionin pelagisten pitkäsiima-alusten ja unionin kurenuotta-alusten on mahdollisuuksien mukaan päästettävä viipymättä kaikki nostamisen hetkellä elossa olevat sinimarliinit (Makaira nigricans), valkomarliinit (Tetrapturus albidus) ja pyörösuomumarliinit (Tetrapturus georgei) takaisin mereen ottaen asianmukaisesti huomioon miehistön jäsenten turvallisuus ja tavalla, jolla aiheutetaan vähiten vahinkoa ja maksimoidaan kalojen selviytymismahdollisuudet.

2.   Jäsenvaltioiden on edistettävä ICCAT:n suosituksen 19-05 liitteessä 1 määritettyjen turvallista käsittelyä ja mereen elävänä vapauttamista koskevien menettelyjen vähimmäisvaatimusten täytäntöönpanoa laatimalla ohjeet laivastolleen. Unionin kalastusaluksilla on oltava kannella käyttövalmiina ja helposti miehistön jäsenten saatavilla seuraavat, jotta elävänä pyydetyt sini- ja valkomarliinit sekä pyörösuomumarliinit voidaan vapauttaa turvallisesti: nostolaite, voimaleikkuri, koukunpoistaja ja siimanleikkuri.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kalastusalusten päälliköillä ja miehistön jäsenillä on asianmukainen koulutus, että he ovat tietoisia asianmukaisista lievennys-, tunnistus-, käsittely- ja vapauttamismenetelmistä ja he käyttävät niitä ja että heillä on aluksillaan kaikki tarvittavat varusteet sini- ja valkomarliinien sekä pyörösuomumarliinien päästämiseksi takaisin mereen 2 kohdassa tarkoitettujen turvallista käsittelyä ja mereen elävänä vapauttamista koskevien menettelyjen vähimmäisvaatimuksista annettujen ohjeiden mukaisesti.

4.   Jäsenvaltioiden on pyrittävä minimoimaan sini- ja valkomarliinien sekä pyörösuomumarliinien vapauttamisen jälkeinen kuolevuus ICCAT:n alaisuuteen kuuluvissa kalastuksissaan.

5.   Jäsenvaltiot voivat myöntää lippunsa alla purjehtiville pelagisille pitkäsiima-aluksille ja kurenuotta-aluksille luvan kalastaa ja pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta kuolleet sini- ja valkomarliinit sekä pyörösuomumarliinit saalisrajoituksensa rajoissa.

1.   Lippujäsenvaltioiden, joiden alukset harjoittavat sini- ja valkomarliinin sekä pyörösuomumarliinin virkistyskalastusta, on säilytettävä sini- ja valkomarliinin sekä pyörösuomumarliinin kilpailukalastuksen aluksesta purkamisissa tieteellisen tarkkailijajärjestelmän kattavuus viidessä prosentissa.

2.   Sinimarliinin virkistyskalastuksessa sovellettava säilyttämisen vähimmäiskoko on 251 senttimetriä alaleuan kärjestä pyrstön loveen.

3.   Valkomarliinin ja pyörösuomumarliinin virkistyskalastuksessa sovellettava säilyttämisen vähimmäiskoko on 168 senttimetriä alaleuan kärjestä pyrstön loveen.

4.   On kiellettyä myydä tai saattaa myyntiin virkistyskalastuksessa saaliiksi saadun sini- tai valkomarliinin taikka pyörösuomumarliinin osia tai kokonaisia ruhoja.

5.   Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että virkistyskalastuksessa takaisin mereen päästettävät kalat vapautetaan vähiten vahinkoa aiheuttavalla tavalla.

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tietojenkeruuohjelmia, joilla varmistetaan, että ICCAT:lle ilmoitetaan tarkat purjekalojen saalis-, pyyntiponnistus- ja kokotiedot sekä tarkat tiedot poisheitetyistä purjekaloista noudattaen tehtävien I ja II tietojen toimittamista koskevia ICCAT:n vaatimuksia.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ICCAT:n suosituksen 18-05 liitteessä 1 esitetyt purjekaloja koskevien toimenpiteidensä tarkistuslomakkeet, mukaan lukien tiedot toimista, joita ne ovat toteuttaneet kansallisesti saaliiden seuraamiseksi sekä purjekalojen säilyttämiseksi ja kannan hoitamiseksi.

3.   Jos sini- ja valkomarliinin sekä pyörösuomumarliinin osalta ei ilmoiteta tehtävän I tietoja, mukaan lukien kuolleena poisheitetyt saaliit, ICCAT:n päätöslauselman 01-06 ja ICCAT:n suosituksen11-15 mukaisesti, tämä johtaa kieltoon pitää kyseisiä lajeja aluksella.”

1.   Unionin kalastusalusten saaliiksi joutuneita Pohjois-Atlantin makrillihaita ei saa vahingoittaa, ja ne on mahdollisuuksien mukaan vapautettava mereen viipymättä ottaen asianmukaisesti huomioon miehistön jäsenten turvallisuus.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivat alukset noudattavat liitteessä IX vahvistettuja Pohjois-Atlantin makrillihain turvallista käsittelyä ja vapauttamista koskevien menettelyjen vähimmäisvaatimuksia.

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivat alukset noudattavat liitteessä IX vahvistettuja Etelä-Atlantin makrillihain turvallista käsittelyä ja vapauttamista koskevien menettelyjen vähimmäisvaatimuksia.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kuukausittain lippunsa alla purjehtivien alusten, joilla on lupa pyytää Etelä-Atlantin makrillihaita, kaikki sallitut purkamiset. Nämä ilmoitukset on toimitettava komissiolle 15 päivän kuluessa sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona saalis pyydettiin. Lisäksi jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain lippunsa alla purjehtivien alusten kuolleina poisheitetyt ja mereen elävänä vapautetut saaliit sekä kokonaissaaliit.

3.   Lippujäsenvaltioiden, joiden alukset ovat pyytäneet Etelä-Atlantin makrillihaita (purkamiset ja kuolleina poisheitettyjen saaliiden määrät), on ilmoitettava komissiolle kunkin vuoden 30 päivään kesäkuuta mennessä tilastolliset menetelmät, joita käytetään arvioitaessa kuolleina poisheitettyjen ja mereen elävänä vapautettujen saaliiden määrää. Myös jäsenvaltioiden, joissa harjoitetaan pienimuotoista kalastusta, on annettava tietoja tietojenkeruuohjelmistaan.

4.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain toimittamiensa tehtävien I ja II tietojen osana kaikki Etelä-Atlantin makrillihaita koskevat merkitykselliset tiedot, mukaan lukien arviot kuolleina poisheitettyjen ja mereen elävänä vapautettujen saaliiden määristä käyttäen ICCAT:n pysyvän tutkimus- ja tilastokomitean hyväksymiä menetelmiä.

5.   Kalastusalukset, jotka pitävät aluksella Etelä-Atlantin makrillihaita, eivät saa jälleenlaivata ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saatujen Etelä-Atlantin makrillihaiden kokonaisia ruhoja tai osia.”

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tietojenkeruuohjelmia, joilla varmistetaan, että ICCAT:lle ilmoitetaan tarkat haiden saalis-, pyyntiponnistus- ja kokotiedot sekä tarkat tiedot poisheitetyistä haista noudattaen tehtävien I ja II tietojen toimittamista koskevia vaatimuksia.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ICCAT:n suosituksen 18-06 liitteessä 1 esitetyt haita koskevien toimenpiteidensä täytäntöönpanon tarkistuslomakkeet, mukaan lukien tiedot toimista, joita ne ovat toteuttaneet kansallisesti saaliiden seuraamiseksi sekä haiden säilyttämiseksi ja kannan hoitamiseksi.”

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokainen niiden lipun alla purjehtiva alus, jolla on ICCAT:n alueellinen tarkkailija, on varustettu kutakin matkaa varten ja koko matkan ajan asianmukaisilla turvavarusteilla, mukaan lukien seuraavat:

2.   Unionin jokaisen kalastusaluksen, jolla on ICCAT:n alueellinen tarkkailija, on laadittava ja toteutettava hätäsuunnitelma tarkkailijan kuoleman tai katoamisen tai sellaisen tilanteen varalle, jossa hänen oletetaan pudonneen yli laidan, hän sairastuu tai loukkaantuu vakavasti niin, että tarkkailijan terveys, turvallisuus tai hyvinvointi on uhattuna, tai jossa hän on joutunut pahoinpitelyn, pelottelun, uhkailun tai ahdistelun kohteeksi. Hätäsuunnitelmaan on sisällyttävä muun muassa ICCAT:n suosituksen 19-10 liitteessä 1 esitetyt kohdat.

3.   Unionin jokaisen kalastusaluksen, jolla on ICCAT:n alueellinen tarkkailija, on toimitettava hätäsuunnitelmansa komissiolle ICCAT:lle toimittamista ja ICCAT:n verkkosivustolla julkaisemista varten. Uusi tai muutettu hätäsuunnitelma, kun se tulee saataville, on toimitettava komissiolle ICCAT:lle toimittamista ja ICCAT:n verkkosivustolla julkaisemista varten.

4.   ICCAT:n alueellinen tarkkailija voidaan ottaa unionin kalastusalukselle ainoastaan, jos alus on toimittanut hätäsuunnitelman. Lisäksi jos komissio havaitsee hätäsuunnitelmassa esitettyjen tietojen perusteella, että ICCAT:n suosituksen 19-10 liitteessä 1 esitetyt vaatimukset eivät täyty, se voi päättää, että tarkkailijan toiminnan aloittamista asianomaisen lippujäsenvaltion aluksella lykätään, kunnes puutteet on korjattu riittävällä tavalla.”

1.   Kunkin jäsenvaltion on vaadittava, että tarkkailijat suorittavat erityisesti seuraavat tehtävät:

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarkkailijat

3.   Niiden alusten päälliköiden, joille tarkkailija on nimetty, on

4.   Jäsenvaltioiden on

1.   Jos unionin kalastusaluksen, kolmannen maan kalastusaluksen tai vailla kansalaisuutta olevan aluksen, jonka oletetaan harjoittavan LIS-kalastusta, havaitaan harjoittavan kalastusta tai kalastukseen liittyviä toimia (esimerkiksi jälleenlaivausta), jäsenvaltioiden on kerättävä mahdollisimman paljon tietoa tapauksesta toimivaltaisten viranomaistensa ICCAT-yleissopimusalueella suorittamien tarkastus- ja valvontatoimien avulla.

2.   Jäsenvaltioiden on kerättävä alushavaintoihin liittyviä tietoja ICCAT:n suosituksen 19-09 liitteessä olevan havaintolomakkeen mukaisesti.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun alushavainnon tapauksessa kyseisen jäsenvaltion, jäljempänä ’havainnon tehnyt jäsenvaltio’, on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava siitä ja toimitettava mahdolliset aluksesta saadut kuvat havaitun aluksen lippujäsenvaltion tai lippusopimuspuolen taikka muun lippuvaltion kuin sopimuspuolen asiaankuuluville viranomaisille ja

1.   Käyttämättömien kiintiöiden automaattista siirtämistä ei sallita.

2.   Jäsenvaltio voi pyytää, että enintään viisi prosenttia sen vuosittaisesta kiintiöstä siirretään seuraavalle vuodelle. Asianomaisen jäsenvaltion on sisällytettävä kyseinen pyyntö vuotuiseen kalastussuunnitelmaansa ja vuotuiseen kapasiteetin hallintasuunnitelmaansa, jotka sisällytetään unionin kalastuksen ja kapasiteetin hallintasuunnitelmaan ICCAT:n hyväksyttäväksi.”

1.   Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle sähköisesti osana kalastussuunnitelmaansa luettelo kalanviljelylaitoksista, joilla on lupa harjoittaa tonnikalan kalastamiseen liittyvää toimintaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä. Luettelossa on oltava seuraavat tiedot:

Komissio toimittaa kyseiset tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristölle, jotta kyseiset kalanviljelylaitokset voidaan kirjata tonnikalan kasvatusta harjoittavista kalanviljelylaitoksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin.

2.   Kalanviljelylaitoksilla, joita ei ole kirjattu tonnikalan kasvatusta harjoittavista kalanviljelylaitoksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin, ei katsota olevan lupaa kalastaa tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä.

3.   Kalanviljelytoimintaa, mukaan lukien ruokkiminen lihotustarkoituksessa tai nostaminen, ei ole lupa harjoittaa kalanviljelytoimintaan hyväksyttyjen maantieteellisten koordinaattien ulkopuolella.

4.   Jäsenvaltioiden on välittömästi ilmoitettava komissiolle lisäyksistä, poistoista ja muutoksista, joita on tehty niiden kalanviljelylaitosluetteloihin. Komissio toimittaa tiedot tällaisista muutoksista viipymättä ICCAT:n sihteeristölle.

5.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tonnikalaa ei sijoiteta kalanviljelylaitokseen, jota ei ole lueteltu tonnikalan kasvatusta harjoittavista kalanviljelylaitoksista laaditussa ICCAT:n rekisterissä, ja että kalanviljelylaitokset eivät vastaanota tonnikalaa aluksilta, jotka eivät sisälly ICCAT:n alusrekisteriin. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet kieltääkseen kaikki toimet kalanviljelylaitoksissa, joita ei ole kirjattu tonnikalan kasvatusta harjoittavista kalanviljelylaitoksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin.”

1.   Jos 43 artiklassa tarkoitettu videotallenne ei täytä liitteessä X vahvistettuja videotallennusmenettelyjä koskevia vähimmäisvaatimuksia ja erityisesti jos sen laatu ja selkeys eivät riitä siirrettävien tonnikalayksilöiden lukumäärän määrittämiseen, luovuttava toimija voi suorittaa vapaaehtoisia siirtoja.

2.   Jos vapaaehtoisia siirtoja ei ole suoritettu tai jos siirrettävien tonnikalayksilöiden lukumäärää ei ole edelleenkään mahdollista määrittää vapaaehtoisesta siirrosta huolimatta, luovuttavan toimijan lippu-, rysä- tai kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä kontrollisiirto, joka on toistettava, kunnes videotallenteen laatu mahdollistaa siirrettävien tonnikalayksilöiden lukumäärän määrittämisen.

3.   Vapaaehtoiset siirrot ja kontrollisiirrot on suoritettava tyhjään altaaseen. Kalastuspäiväkirjaan, ICCAT:n siirtoilmoitukseen ja eBCD-asiakirjan asiaankuuluviin kohtiin merkitään perustellun vapaaehtoisen siirron tai kontrollisiirron aikana määritetty siirrettävien tonnikalayksilöiden lukumäärä.

4.   Kuljetusallasta ei saa irrottaa kurenuotta-aluksesta, tonnikalarysästä tai kalanviljelylaitoksen altaasta ennen kuin kurenuotta-aluksella oleva tai kalanviljelylaitoksessa tai tonnikalarysällä läsnä oleva ICCAT:n alueellinen tarkkailija on suorittanut asiaankuuluvat tehtävänsä.

5.   Jos vapaaehtoisia siirtoja koskevan videotallenteen laatu ei edelleenkään mahdollista siirrettävien yksilöiden lukumäärän määrittämistä, luovuttavan toimijan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi sallia kuljetusaltaiden irrottamisen kurenuotta-aluksesta, tonnikalarysästä tai kalanviljelylaitokselta. Tällaisessa tapauksessa luovuttavan toimijan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä, että kyseisten kuljetusaltaiden luukut sinetöidään liitteessä XV a vahvistetun menettelyn mukaisesti, ja vaadittava, että kontrollisiirrot suoritetaan määrättynä ajankohtana ja tietyssä paikassa asianomaisen lippu-, rysä tai kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen läsnä ollessa.

6.   Jos lippu- tai rysäjäsenvaltion taikka kasvatusjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät voi olla läsnä kontrollisiirrossa, kontrollisiirto on toteutettava ICCAT:n alueellisen tarkkailijan läsnä ollessa. Tällöin siirrettävät tonnikalayksilöt omistavan kalanviljelylaitoksen hoitaja on vastuussa ICCAT:n alueellisen tarkkailijan lähettämisestä kontrollisiirron todentamista varten.”

1.   Luovuttavan toimijan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tutkittava kaikki tapaukset, joissa

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu 10 prosentin virhemarginaali ilmaistaan prosenttiosuutena luovuttavan toimijan ilmoittamista määristä.

Tutkimuksen vireillepanon yhteydessä luovuttavan toimijan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava tutkimuksesta asianomaisten hinausalusten lippujäsenvaltion tai lippusopimuspuolen toimivaltaiselle viranomaiselle ja varmistettava, että ennen kuin tutkimus on saatu päätökseen, siirrolle kyseisestä kuljetusaltaasta tai kyseiseen kuljetusaltaaseen ei anneta lupaa.

Tutkimukseen on tarvittaessa sisällyttävä kaikkien asiaankuuluvien videotallenteiden analyysi. Ylivoimaista estettä lukuun ottamatta tällainen tutkimus on saatava päätökseen ennen kuin kalat siirrettään kasvatusaltaaseen kalanviljelylaitoksessa ja joka tapauksessa 96 tunnin kuluessa tutkimuksen aloittamisesta. Kaloja ei saa siirtää kasvatusaltaaseen eikä eBCD-asiakirjassa olevaa asianomaista kohtaa saa vahvistaa ennen kuin tutkimuksen tulokset ovat selvillä.

2.   Kaikissa siirtotoimissa, joissa edellytetään videotallennetta, luovuttavan toimijan ICCAT:n siirtoilmoituksessa ilmoittaman tonnikalayksilöiden lukumäärän ja luovuttavan toimijan jäsenvaltion tai sopimuspuolen toimivaltaisen viranomaisen määrittämän lukumäärän välinen yli 10 prosentin ero katsotaan mahdolliseksi asianomaisen kalastusaluksen, tonnikalarysän tai kalanviljelylaitoksen tekemäksi noudattamatta jättämiseksi.”

1.   Kunkin kasvatusjäsenvaltion on nimettävä yksi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa sen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella toteutettuja kasvatusaltaaseensiirtotoimia koskevien tietojen keruun ja todentamisen koordinoinnista, sen lainkäyttövaltaan kuuluvien kalanviljelylaitosten toimien valvonnasta sekä raportoinnista niiden jäsenvaltioiden ja sopimuspuolten toimivaltaisille viranomaisille, joiden lipun alla purjehtivat alukset tai joiden tonnikalarysät ovat pyytäneet kasvatusaltaaseen siirrettyä tonnikalaa, ja yhteistyöstä niiden kanssa.

2.   Kaikkeen tonnikalan kalastus- ja kasvatustoimintaan on sovellettava 14 artiklan mukaisesti toimitetussa vuotuisessa seuranta-, valvonta- ja tarkastussuunnitelmassa vahvistettua valvontaa.

3.   Jäsenvaltioiden, jotka osallistuvat kasvatusaltaaseensiirtotoimiin, on vaihdettava tietoja ja tehtävä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että kasvatusaltaaseen siirrettäviksi tarkoitettujen tonnikalayksilöiden lukumäärä ja paino ovat paikkansapitäviä ja vastaavat kurenuotta-aluksen päällikön tai tonnikalarysän hoitajan ilmoittamia ja eBCD-asiakirjan asiaankuuluvissa kohdissa ilmoitettuja saalismääriä.

4.   Kasvatusjäsenvaltion on varmistettava, että kalanviljelylaitosten hoitajilla on laitoksistaan aina ajan tasalla oleva ja paikkansapitävä mallisuunnitelma, jossa ilmoitetaan 45 c artiklassa tarkoitetut yksilölliset tunnistenumerot kaikista altaista ja niiden yksilöllinen sijainti kalanviljelylaitoksessa. Kyseinen suunnitelma on aina asetettava kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ja kalanviljelylaitokseen lähetetyn ICCAT:n alueellisen tarkkailijan saataville valvontaa varten. Kaikista mallisuunnitelman päivityksistä on ilmoitettava etukäteen kasvatusjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Mallisuunnitelmaa on päivitettävä aina, kun kasvatusaltaiden lukumäärää tai jakoa muutetaan.

5.   Kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on säilytettävä kaikki tiedot, dokumentaatio ja aineisto, jotka liittyvät niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla kalanviljelylaitoksilla suoritettuihin kasvatusaltaaseensiirtotoimiin, vähintään kolmen vuoden ajan ja pidettävä tiedot tallessa niin kauan kuin se on tarpeen täytäntöönpanon valvontaa varten. Tätä velvoitetta sovelletaan soveltuvin osin kalanviljelylaitosten hoitajiin näiden laitoksissa toteutettujen kasvatusaltaaseensiirtotoimien osalta.

1.   Ennen tonnikalan kalastuskauden alkua kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on annettava yksilöllinen tunnistenumero, jäljempänä ’altaan numero’, kullekin sen lainkäyttövaltaan kuuluvaan kalanviljelylaitokseen liittyvälle altaalle, mukaan lukien altaat, joita käytetään kalojen kuljettamiseen kalanviljelylaitokseen.

2.   Altaiden numerot on annettava käyttäen yksilöllistä numerointijärjestelmää, joka koostuu vähintään kasvatusjäsenvaltion kolmikirjaimisesta koodista, jonka jäljessä on kolme numeroa. Altaiden numerot eivät saa olla muutettavissa eivätkä siirrettävissä altaasta toiseen.

3.   Altaiden numerot on leimattava tai maalattava allasrenkaan kahdelle vastakkaiselle sivulle ja vesirajan yläpuolelle värillä, joka eroaa taustasta, jolle ne on maalattu tai leimattu, ja niiden on aina oltava näkyvissä ja luettavissa valvontatarkoituksia varten. Kirjainten ja numeroiden on oltava vähintään 20 senttimetriä korkeita, ja niiden on oltava vähintään neljän senttimetrin paksuisia.

4.   Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, numeron merkitsemisessä altaaseen voi käyttää muitakin menetelmiä edellyttäen, että ne antavat samat takeet näkyvyydestä, luettavuudesta ja siitä, että niitä ei voi muuttaa.

1.   Kuhunkin kasvatusaltaaseensiirtotoimeen sovelletaan 2–4 kohdassa säädettyä menettelyä.

2.   Kalanviljelylaitoksen hoitajan on pyydettävä kasvatusaltaaseensiirtoa koskeva lupa, jonka myöntää kasvatusjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen. Kasvatusaltaaseensiirtoa koskevassa luvassa on oltava seuraavat tiedot:

3.   Kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava 2 kohdassa tarkoitetut tiedot asiaankuuluville pyyntiä harjoittavan lippu- tai rysäjäsenvaltion tai lippu- tai rysäsopimuspuolten toimivaltaisille viranomaisille ja pyydettävä vahvistus siitä, että kasvatusaltaaseensiirtotoimelle voidaan myöntää lupa.

4.   Pyyntiä harjoittavan lippu- tai rysäjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava kolmen työpäivän kuluessa kasvatusjäsenvaltion tai kalanviljelylaitoksesta vastaavan sopimuspuolen toimivaltaiselle viranomaiselle, että kyseiselle kasvatusaltaaseensiirtotoimelle voidaan myöntää lupa tai että se on evättävä. Jos lupa evätään, pyyntiä harjoittavan lippu- tai rysäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava epäämisen syyt. Epäämiseen on sisällyttävä vastaava vapauttamismääräys.

5.   Kasvatusjäsenvaltion on myönnettävä kasvatusaltaaseensiirtoa koskeva lupa välittömästi sen jälkeen, kun se on vastaanottanut pyyntiä harjoittavan lippu- tai rysäjäsenvaltion tai lippu- tai rysäsopimuspuolen toimivaltaisen viranomaisen vahvistuksen. Jos tätä vahvistusta ei ole annettu, kasvatusjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ei saa antaa lupaa kasvatusaltaaseensiirtotoimelle.

6.   Kasvatusaltaaseensiirtotoimia ei sallita, jos kaikki 2 kohdassa vaaditut tiedot eivät seuraa niiden kalojen mukana, joita varten kasvatusaltaaseensiirtolupaa haetaan.

7.   Kasvatusaltaaseensiirtotoimea ei sallita eikä eBCD-asiakirjassa olevia kohtia, jotka koskevat saalistietoja ja elävien kalojen kauppaan liittyviä tietoja, saa validoida ennen kuin pyyntiä harjoittavan lippu- tai rysäjäsenvaltion tai lippu- tai rysäsopimuspuolen toimivaltaisen viranomaisen suorittaman 44 artiklassa tarkoitetun tutkimuksen tulokset ovat selvillä.

8.   Jos kasvatusjäsenvaltion tai kalanviljelylaitoksesta vastaavan sopimuspuolen toimivaltainen viranomainen ei ole myöntänyt kasvatusaltaaseensiirtoa koskevaa lupaa kuukauden kuluessa siitä, kun kalanviljelylaitoksen hoitaja on sitä pyytänyt, kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä, että kaikki kyseisessä kuljetusaltaassa olevat kalat vapautetaan, ja toteutettava tämä toimenpide liitteen XII mukaisesti. Kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä ilmoitettava vapauttamisesta asianomaisen pyyntiä harjoittavan lippu- tai rysäjäsenvaltion tai lippu- tai rysäsopimuspuolen toimivaltaiselle viranomaiselle sekä ICCAT:n sihteeristölle.”

1.   Pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on kieltäydyttävä hyväksymästä kasvatusaltaaseen siirtoa, jos se katsoo, että

2.   Jos pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa oleva jäsenvaltio kieltäytyy hyväksymästä kasvatusaltaaseensiirtoa, sen on

1.   Kun hinausalus saapuu kalanviljelylaitoksen läheisyyteen, kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kyseinen hinausalus pidetään vähintään yhden meripeninkulman etäisyydellä kaikista kalanviljelylaitoksen tiloista, kunnes kasvatusjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on fyysisesti paikalla. Kyseisen hinausaluksen sijaintia ja toimintaa on seurattava jatkuvasti.

2.   Kasvatusjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ei saa antaa lupaa aloittaa kasvatusaltaaseensiirtoa ilman kyseisen viranomaisen ja ICCAT:n alueellisen tarkkailijan läsnäoloa tai ennen kuin pyyntiä harjoittavan lippu- tai rysäjäsenvaltion tai lippu- tai rysäsopimuspuolten toimivaltaiset viranomaiset ovat täyttäneet ja validoineet eBCD-asiakirjan kohdat, jotka koskevat saalistietoja ja elävien kalojen kauppaan liittyviä tietoja.

3.   Kalanviljelylaitoksessa suoritettava kuljetusaltaiden ankkurointi kasvatusaltaiksi kaloja siirtämättä stereokamerataltioinnin mahdollistamiseksi on kielletty.

4.   Sen jälkeen, kun tonnikalayksilöt on siirretty hinausaltaasta kasvatusaltaaseen, kasvatusjäsenvaltion valvontaviranomaisen on varmistettava, että kasvatusaltaat, jotka sisältävät tonnikalayksilöt, ovat aina sinetöityjä. Sinettien avaaminen on mahdollista ainoastaan kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen läsnä ollessa ja sen luvalla. Kasvatusjäsenvaltion valvontaviranomaisen on laadittava kasvatusaltaiden sinetöintiä varten protokollat, joilla varmistetaan, että sinetöinnissä käytetään virallisia sinettejä ja että kyseiset sinetit kiinnitetään niin, ettei luukkuja voida avata ilman, että sinetti rikkoutuu.

5.   Kasvatusjäsenvaltioiden on varmistettava, että tonnikalasaaliit sijoitetaan eri kasvatusaltaisiin tai allassarjoihin ja erotellaan lähtöpaikkana olleen lippujäsenvaltion tai lippusopimuspuolen ja pyyntivuoden mukaan. Jos tonnikala on kuitenkin pyydetty yhteisen kalastustoimen yhteydessä, kyseiset saaliit on sijoitettava eri altaisiin tai allassarjoihin ja eroteltava yhteisen kalastustoimen ja pyyntivuoden mukaan.

6.   Kalat on siirrettävä kasvatusaltaaseen vuosittain ennen 22 päivää elokuuta, elleivät kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset esitä hyväksyttäviä perusteita, kuten ylivoimainen este, jotka on toimitettava kasvatusaltaaseensiirtoraportin mukana. Kaloja ei saa missään tapauksessa siirtää kasvatusaltaaseen kunkin vuoden 7 päivän syyskuuta jälkeen. Edellä mainittuja määräaikoja ei sovelleta kalanviljelylaitosten välisiin siirtoihin.”

1.   Kasvatusjäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden valvontaviranomaiset seuraavat kasvatusaltaaseensiirtotoimia käyttäen sekä tavanomaisia että stereokameroita. Kustakin kasvatusaltaaseensiirtotoimesta on tuotettava videotallenteet liitteessä X vahvistettujen videotallennusmenettelyjä koskevien vähimmäisvaatimusten mukaisesti.

2.   Jos kasvatusaltaaseen siirrettyjen tonnikalayksilöiden lukumäärän ja painon määrittämiseen käytetyn valvontakameran videotallenteen laatu ei ole liitteessä X vahvistettujen videotallennusmenettelyjä koskevien vähimmäisvaatimusten mukainen, kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä kasvatusaltaaseensiirtoa koskeva kontrolli, kunnes tonnikalayksilöiden lukumäärän ja painon määrittäminen on mahdollista. Kasvatusaltaaseensiirtotoimen toistaminen ei edellytä uutta kasvatusaltaaseensiirtoa koskevaa lupaa.

3.   Kasvatusaltaaseensiirtoa koskevan kontrollin tapauksessa kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että luovuttavan kalanviljelylaitoksen allas on sinetöity ja että allasta ei voida muunnella ennen uutta kasvatusaltaaseensiirtotoimea. Kasvatusaltaaseensiirtoa koskevassa kontrollissa vastaanottavan kalanviljelylaitoksen altaiden on oltava tyhjiä.

4.   Kasvatusaltaaseensiirtotoimen päätyttyä kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että ICCAT:n alueellisella tarkkailijalla on välittömästi pääsy kaikkiin valvontakameran videotallenteisiin ja lupa ottaa niistä tarvittaessa jäljennös kyseisten videotallenteiden analysointitehtävän saattamiseksi loppuun muussa vaiheessa tai muussa paikassa.

5.   Kasvatusjäsenvaltioiden on varmistettava, että kalanviljelylaitoksen hoitaja toimittaa kustakin kasvatusaltaaseensiirtotoimesta ICCAT:n kasvatusaltaaseensiirtoilmoituksen viikon kuluessa siitä, kun varsinainen kasvatusaltaaseensiirtotoimi on suoritettu, käyttäen liitteessä XIV esitettyä mallia.

1.   Jos kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen yksittäisessä pyyntitoimessa 51 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoittama kasvatusaltaisiin siirrettävien tonnikalayksilöiden lukumäärä eroaa yli 10 prosenttia eBCD-asiakirjassa tai ICCAT:n siirtoilmoituksessa pyydetyksi ja/tai siirretyksi ilmoitetusta lukumäärästä, pyyntiä harjoittavan lippu- tai rysäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on aloitettava tutkimus sen saaliin tarkan painon määrittämiseksi, joka on vähennettävä kansallisesta tonnikalakiintiöstä.

2.   Pyyntiä harjoittavan lippu- tai rysäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on 1 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen tueksi pyydettävä kaikki lisätiedot sekä kyseiseen kuljetukseen ja kasvatusaltaaseensiirtotoimeen osallistuneiden lippujäsenvaltion ja kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten suorittaman asiaankuuluvan videotallenneanalyysin tulokset.

3.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, myös niiden lippujäsenvaltioiden, joiden alukset ovat osallistuneet kalojen siirtämiseen, on tehtävä aktiivista yhteistyötä, myös vaihtamalla keskenään kaikkia hallussaan olevia tietoja ja asiakirjoja.

4.   Pyyntiä harjoittavan lippu- tai rysäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä tutkimus yhden kuukauden kuluessa siitä, kun kasvatusjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut kasvatusaltaaseen siirtämisen tulokset.

5.   Yli 10 prosentin ero asianomaisen aluksen tai tonnikalarysän pyytämiksi ilmoitettujen tonnikalayksilöiden lukumäärän ja pyyntiä harjoittavan lippu- tai rysäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tutkimuksen tuloksena määrittämän lukumäärän välillä katsotaan mahdolliseksi asianomaisen kalastusaluksen tai tonnikalarysän tekemäksi noudattamatta jättämiseksi.

6.   Edellä 1 ja 5 kohdassa tarkoitettu 10 prosentin virhemarginaali on ilmaistava prosenttiosuutena kalastusaluksen päällikön tai tämän edustajan taikka tonnikalarysän hoitajan tai tämän edustajan ilmoittamista luvuista, ja sitä on sovellettava kussakin kasvatusaltaaseensiirtotoimessa.

7.   Pyyntiä harjoittavan lippu- tai rysäjäsenvaltion on määritettävä kansallisesta tonnikalakiintiöstään vähennettävä tonnikalan paino ottaen huomioon liitteessä XI esitetyn mukaisesti lasketut kasvatusaltaisiin siirretyt määrät, millä varmistetaan, että paino kasvatusaltaaseen siirrettäessä lasketaan luonnonvaraisten kalojen pituuden ja painon suhteen ja ilmoitettujen kuolleisuuksien perusteella liitteen XIII mukaisesti.

8.   Jos tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta tutkimuksesta käy kuitenkin ilmi, että tonnikalayksilöitä on liitteessä XIII määritellyn mukaisesti menetetty, menetettyjen kalojen paino on vähennettävä jäsenvaltion kiintiöstä liitteen XIII mukaisesti soveltamalla kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ilmoittamaa kasvatusaltaaseensiirron hetkellä todettua yksilöllistä keskipainoa saaliiseen sisältyvien tonnikalayksilöiden lukumäärään, jonka lippu- tai rysäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on määrittänyt analysoituaan tutkimuksen yhteydessä ensimmäistä siirtoa koskevaa videotallennetta.

9.   Sen estämättä, mitä 8 kohdassa säädetään, lippu- tai rysäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi päättää kuultuaan sen lippujäsenvaltion toimivaltaista viranomaista, joka osallistuu kalojen siirtoon määräpaikkana olevaan kalanviljelylaitokseen, että se ei vähennä jäsenvaltion kiintiöstä kaloja, jotka on tutkimuksessa määritetty menetetyiksi, jos menetykset on dokumentoitu asianmukaisesti toimijan ylivoimaisesta esteestä johtuviksi (esimerkiksi kuvilla vahingoittuneista kasvatusaltaista tai tiedoilla sääolosuhteista) ja asiaankuuluvat tiedot on toimitettu toimijan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle viipymättä tapauksen jälkeen eivätkä menetykset ole johtaneet tiedossa olevaan kuolevuuteen.

1.   Kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on määritettävä kasvatusaltaaseen siirrettävien tonnikalayksilöiden lukumäärä ja paino analysoimalla kalanviljelylaitoksen hoitajan toimittama kutakin kasvatusaltaaseensiirtotoimea koskeva videotallenne. Kyseisen analyysin tekemiseksi kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on noudatettava liitteessä XI vahvistettuja menettelyjä.

2.   Jos kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen määrittämän lukumäärän tai painon ja ICCAT:n kasvatusaltaaseensiirtoilmoituksessa ilmoitettujen vastaavien lukujen välillä on yli 10 prosentin ero, kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on aloitettava tutkimus poikkeaman syiden määrittämiseksi ja tarvittaessa mukautettava kasvatusaltaaseen siirrettyjen tonnikalayksilöiden lukumäärää ja/tai painoa. Kyseinen 10 prosentin virhemarginaali ilmaistaan prosenttiosuutena kalanviljelylaitoksen hoitajan toimittamista luvuista.

3.   Kasvatusjäsenvaltion on ilmoitettava liitteessä XI tarkoitetun stereoskooppisen ohjelman tulokset pyyntiä harjoittavalle lippu- tai rysäjäsenvaltiolle tai lippu- tai rysäsopimuspuolelle liitteessä XI olevan B jakson 2 kohdan mukaisesti sen jälkeen, kun kasvatusaltaaseensiirtotoimi tai, jos kyseessä on yhteinen kalastustoimi tai saman jäsenvaltion tonnikalarysät, kyseiseen yhteiseen kalastustoimeen tai kyseisiin rysiin liittyvä viimeinen kasvatusaltaaseensiirtotoimi on saatettu päätökseen.

4.   Kasvatusjäsenvaltion on myös ilmoitettava 3 kohdassa tarkoitetun stereoskooppisen ohjelman tulokset yhteisölle, joka hallinnoi ICCAT:n alueellista tarkkailijaohjelmaa ICCAT:n puolesta.

5.   Edellä 3 kohdassa tarkoitettu stereoskooppinen ohjelma on toteutettava liitteessä XI vahvistettuja menettelyjä noudattaen. Vaihtoehtoisia menetelmiä voidaan käyttää ainoastaan, jos ICCAT on vahvistanut ne vuosikokouksessaan.

6.   Kunkin kasvatusjäsenvaltion on toimitettava stereoskooppiseen ohjelmaan tai 5 kohdassa tarkoitettuihin vaihtoehtoisiin menetelmiin liittyvät menettelyt ja tulokset komissiolle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä syyskuuta, jotta ne voidaan toimittaa SCRS:lle vuosittain viimeistään 31 päivänä lokakuuta.

7.   Kalanviljelylaitoksen hoitajan on ilmoitettava kaikki kasvatusaltaaseensiirtotoimen aikana kuolleet tonnikalat liitteen XIII mukaisesti.

8.   Pyyntiä harjoittavan lippu- tai rysäjäsenvaltion on annettava liitteessä XII vahvistettujen menettelyjen mukaisesti vapauttamismääräys kasvatusaltaaseen siirretyistä määristä, jotka ylittävät pyydetyiksi ja siirretyiksi ilmoitetut määrät, jos

Ylittävä määrä on vapautettava valvontaviranomaisten läsnä ollessa.

9.   Stereoskooppisen ohjelman tuloksia on käytettävä päätettäessä, onko kaloja vapautettava, ja kasvatusaltaaseensiirtoilmoitukset ja BCD-asiakirjan asiaankuuluvat osat on täytettävä vastaavasti. Kun on annettu vapauttamismääräys, kalanviljelylaitoksen hoitajan on pyydettävä kansallisen valvontaviranomaisen ja ICCAT:n alueellisen tarkkailijan läsnäoloa vapauttamisen seuraamiseksi.

1.   Vapautettavat kalat on määritettävä liitteessä XI olevan B jakson 3 kohdan määräysten mukaisesti.

2.   Jos kasvatusaltaaseen siirretyn tonnikalan paino ylittää pyydetyksi ja/tai siirretyksi ilmoitetun painon, pyyntiä harjoittavan lippu- tai rysäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on annettava vapauttamismääräys ja ilmoitettava siitä viipymättä asianomaiselle kasvatusjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Vapauttamismääräys annetaan liitteessä XI olevan B jakson 3 kohdan mukaisesti ottaen huomioon mahdollinen kompensointi yhteisen kalastustoimen tai tonnikalarysän tasolla liitteessä XI olevan B jakson 5 kohdan mukaisesti.

3.   Vapauttamistoimi on toteutettava liitteessä XII vahvistettua protokollaa noudattaen.”

1.   Jalostusalusten, jotka aikovat toimia kalanviljelylaitoksilla tai tonnikalarysillä, on lähetettävä kasvatus- tai rysäjäsenvaltiolle ennakkoilmoitus vähintään 48 tuntia ennen aluksen saapumista kalanviljelylaitokselle tai rysän sijaintipaikalle. Ennakkoilmoituksessa on oltava vähintään saapumispäivä ja arvioitu saapumisaika sekä tiedot siitä, onko jalostusaluksella tonnikalaa, ja jos on, yksityiskohtaiset tiedot lastista, mukaan lukien jalostuspaino ja elopaino sekä yksityiskohtaiset tiedot aluksella olevan tonnikalan alkuperästä (kalanviljelylaitos vai rysä ja jäsenvaltio vai sopimuspuoli).

2.   Kalanviljelylaitoksilla tai tonnikalarysillä tehtäviin nostotoimiin on saatava lupa kasvatus- tai rysäjäsenvaltiolta. Tätä varten kalanviljelylaitoksen hoitajan tai tonnikalarysän haltijan, joka aikoo nostaa tonnikalaa, on toimitettava tapauksen mukaan kasvatus- tai rysäjäsenvaltiolle lupapyyntö, jonka on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

3.   Nostotoimia ei sallita ennen kuin on määritetty tulokset kiintiöiden käytöstä 50 artiklan 7–9 kohdan mukaisesti ja toteutettu tähän liittyvät vapautukset, lukuun ottamatta kuolemaisillaan olevia tonnikalayksilöitä.

4.   Nostotoimia ei saa tonnikalarysien tapauksessa toteuttaa ilman kansallisen tarkkailijan tai kalanviljelylaitosten tapauksessa ilman ICCAT:n alueellisen tarkkailijan läsnäoloa. Jalostusaluksille toimitettujen kalojen osalta kansallinen tarkkailija tai ICCAT:n alueellinen tarkkailija voi suorittaa asiaankuuluvat tehtävänsä jalostusaluksilta.

5.   Kasvatus- tai rysäjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava ja ristiintarkastettava kaikkien niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla kalanviljelylaitoksilla ja tonnikalarysillä toteutettujen nostotoimien tulokset käyttäen kaikkia niiden hallussa olevia asiaan liittyviä tietoja. Kasvatus- tai rysäjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava kaikki jalostusaluksille vietäviksi tarkoitettujen tonnikalojen nostotoimet ja prosenttiosuus muista nostotoimista riskianalyysin perusteella.

6.   Kun tonnikalan määräpaikkana on jalostusalus, jalostusaluksen päällikön tai hänen edustajansa on täytettävä jalostusilmoitus. Kun nostettu tonnikala on tarkoitus purkaa suoraan satamassa, kalanviljelylaitoksen hoitajan tai tonnikalarysän haltijan on täytettävä nostoilmoitus. Nostotoimessa läsnä olevan kansallisen tarkkailijan tai ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on validoitava jalostus- ja nostoilmoitukset.

7.   Jalostus- ja nostoilmoitukset on toimitettava sähköpostitse kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille 48 tunnin kuluessa nostotoimesta käyttäen liitteessä XV b olevaa mallia.

1.   Kalanviljelylaitoksen sisäisen siirron saa suorittaa ainoastaan kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen luvalla ja läsnä ollessa. Jokainen siirto on tallennettava valvontakameroilla siirrettävien tonnikalayksilöiden lukumäärän vahvistamiseksi. Videotallenteen on oltava liitteessä X vahvistettujen videotallennusmenettelyjä koskevien vähimmäisvaatimusten mukainen. Kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on seurattava ja valvottava kyseisiä siirtoja ja varmistettava, että jokainen kalanviljelylaitoksen sisäinen siirto kirjataan eBCD-järjestelmään.

2.   Sen estämättä, mitä 5 artiklan 30 alakohdassa säädetään kasvatusaltaaseensiirtoa koskevasta määritelmästä, tonnikalayksilöiden siirtämistä kuljetusallasta käyttäen samassa kalanviljelylaitoksessa paikasta toiseen (kalanviljelylaitoksen sisäinen siirto) ei pidetä kasvatusaltaaseensiirtona 7 jakson soveltamiseksi.

3.   Kalanviljelylaitoksen sisäisten siirtojen aikana kasvatusjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi sallia saman lipun alle ja samaan yhteiseen kalastustoimeen kuuluvien kalojen uudelleenryhmittelyn edellyttäen, että jäljitettävyys ja SCRS:n kasvuvauhdin sovellettavuus säilytetään.

4.   Kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ja kalanviljelylaitoksen hoitajan on säilytettävä sen lainkäyttövaltaan kuuluvilla kalanviljelylaitoksilla tehdyistä kalanviljelylaitoksen sisäisistä siirroista saadut videotallenteet vähintään kolmen vuoden ajan ja pidettävä tiedot tallessa niin kauan kuin se on tarpeen täytäntöönpanon valvontaa varten.

1.   Ennen seuraavan kurenuotta- ja rysäkalastuskauden alkua kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava kattavasti sen lainkäyttövaltaan kuuluvissa kalanviljelylaitoksissa olevat kiintiöjärjestelmän puitteissa siirretyt elävät tonnikalat. Tätä varten kyseiset elävät tonnikalat on siirrettävä tyhjiin altaisiin ja niitä on valvottava valvontakameroilla siirrettyjen tonnikalayksilöiden lukumäärän ja painon määrittämiseksi.

2.   Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen, jos tonnikalaa siirretään kiintiöjärjestelmän puitteissa vuosilta, jolloin kalaa ei ole nostettu, ja altaista, joista kalaa ei ole nostettu, siirtoa valvotaan vuosittain 56 e artiklassa vahvistettua satunnaistarkastusmenettelyä noudattaen.

3.   Kiintiöjärjestelmän puitteissa siirretyt elävät tonnikalat sijoitetaan eri kasvatusaltaisiin tai allassarjoihin kalanviljelylaitoksessa ja erotellaan yhteisen kalastustoimen tai saman lähtöpaikkana olleen rysäjäsenvaltion tai rysäsopimuspuolen ja pyyntivuoden mukaan.

4.   Kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kiintiöjärjestelmän puitteissa tehtyjen siirtojen arvioimisen edellyttämistä siirroista saatu valvontakameran videotallenne on asiaankuuluvien liitteessä X vahvistettujen videotallennusmenettelyjä koskevien vähimmäisvaatimusten mukainen ja että kiintiöjärjestelmän puitteissa siirrettyjen tonnikalayksilöiden lukumäärä ja paino määritetään liitteessä XI olevan A jakson mukaisesti.

5.   Siihen asti, kun SCRS kehittää algoritmin, jolla pituus muunnetaan painoksi lihotettujen tai viljeltyjen kalojen tai molempien osalta, kiintiöjärjestelmän puitteissa siirrettyjen tonnikalayksilöiden paino on määritettävä käyttäen SCRS:n laatimia ajantasaisimpia kasvuvauhtitaulukoita.

6.   Kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tutkittava asianmukaisesti kiintiöjärjestelmän puitteissa tehtyjen siirtojen arvioinnin tuloksena saadun tonnikalayksilöiden lukumäärän ja nostojen jälkeen odotettavissa olevan lukumäärän välistä eroa ja kirjattava se eBCD-järjestelmään. Jos tonnikalayksilöitä on altaissa liikaa, kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä vastaava määrä tonnikalayksilöitä vapautettavaksi. Vapauttamistoimi on toteuttava liitteen XII mukaisesti. Kalanviljelylaitoksen eri altaiden välisten erojen kompensoimista ei sallita. Kasvatusjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi sallia enintään 5 prosentin virhemarginaalin kiintiöjärjestelmän puitteissa tehtyjen siirtojen arvioinnin tuloksena saadun tonnikalayksilöiden lukumäärän ja altaassa odotettavissa olevan yksilöiden lukumäärän välillä.

7.   Kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on säilytettävä sen lainkäyttövaltaan kuuluvilla kalanviljelylaitoksilla kiintiöjärjestelmän puitteissa tehtyjen siirtojen arviointeja koskevat videotallenteet ja kaikki asiaankuuluva dokumentaatio vähintään kolmen vuoden ajan ja pidettävä tiedot tallessa niin kauan kuin se on tarpeen täytäntöönpanon valvontaa varten.

1.   Kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on täytettävä ja toimitettava tarkistettuun kasvatuksen hallintasuunnitelmaan liitetty vuotuinen siirtoilmoitus komissiolle 10 päivän kuluessa kiintiöjärjestelmän puitteissa tehdyn siirron arvioinnin päättymisestä. Tällaisen ilmoituksen on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

Komissio toimittaa vuotuisen siirtoilmoituksen edelleen ICCAT:n sihteeristölle 15 päivän kuluessa kiintiöjärjestelmän puitteissa tehdyn siirron arviointitoimen päättymisestä.

2.   Vuotuiseen siirtoilmoitukseen on tapauksen mukaan liitettävä raportti stereoskooppisesta järjestelmästä.

1.   Kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä satunnaistarkastuksia sen lainkäyttövaltaan kuuluvilla kalanviljelylaitoksilla. Jäljempänä 2 kohdassa tarkoitettuja satunnaisia vähimmäistarkastuksia on tehtävä kalanviljelylaitoksissa kasvatusaltaaseensiirtotoimien päättymisen ja seuraavan vuoden ensimmäisen kasvatusaltaaseensiirron välisenä aikana. Tällaisiin tarkastuksiin on sisällyttävä kaikkien tonnikalayksilöiden pakollinen siirtäminen kasvatusaltaista toisiin kasvatusaltaisiin, jotta tonnikalayksilöiden lukumäärä voidaan laskea valvontakameran videotallenteiden avulla.

2.   Kunkin kasvatusjäsenvaltion on vahvistettava kullakin sen lainkäyttövaltaan kuuluvalla kalanviljelylaitoksella tehtävien satunnaistarkastusten vähimmäismäärä. Satunnaistarkastusten lukumäärän on katettava vähintään 10 prosenttia kunkin kalanviljelylaitoksen altaiden lukumäärästä kasvatusaltaaseensiirtotoimien päätyttyä, ja niihin on sisällyttävä vähintään yksi tarkastus laitosta kohden, ja niiden määrää on tarvittaessa pyöristettävä ylöspäin. Tarkastettavien altaiden valinnan on perustuttava riskianalyysiin. Toteutettavien satunnaistarkastusten suunnittelu on otettava huomioon 14 artiklassa tarkoitetussa jäsenvaltion seuranta-, valvonta- ja tarkastussuunnitelmassa.

3.   Kasvatusjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi halutessaan ilmoittaa satunnaistarkastuksen tekemisestä asianomaisille laitoksille enintään kaksi kalenteripäivää aiemmin annettavalla ennakkoilmoituksella. Tällöin kasvatusjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa ilmoittaa valitut altaat kalanviljelylaitoksen hoitajalle vasta saavuttuaan kyseiselle kalanviljelylaitokselle.

4.   Kalanviljelylaitoksen hoitajien on toteutettava kaikki tarvittavat toimet satunnaistarkastusten helpottamiseksi, ja jos on annettu ennakkoilmoitus, kalanviljelylaitoksen hoitajien on varmistettava, että käytössä on kaikki keinot, jotta kasvatusjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi tehdä satunnaistarkastuksia milloin tahansa ja missä kalanviljelylaitoksen kasvatusaltaassa tahansa.

5.   Kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on pyrittävä lyhentämään satunnaistarkastusten määräämisen ja tarkastustoimien toteuttamispäivän välistä aikaa. Kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kaikki tarvittavat toimenpiteet toteutetaan sen varmistamiseksi, että kalanviljelylaitoksen hoitajalla ei ole mahdollisuutta muunnella kyseisiä altaita ennen satunnaistarkastuksen tekemistä.

6.   Satunnaistarkastuksen jälkeen kaikki satunnaistarkastuksissa määritetyn tonnikalayksilöiden lukumäärän ja altaissa odotettavissa olevan määrän väliset erot on tutkittava asianmukaisesti ja kirjattava eBCD-järjestelmään. Jos tonnikalayksilöitä on altaissa liikaa, kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä vastaava määrä tonnikalayksilöitä vapautettavaksi. Vapauttamistoimi on toteuttava liitteen XII mukaisesti. Kalanviljelylaitoksen eri altaiden välisten erojen kompensoimista ei sallita. Kasvatusjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi sallia enintään 5 prosentin virhemarginaalin kontrollisiirron tuloksena saadun tonnikalayksilöiden lukumäärän ja altaassa odotettavissa olevan yksilöiden lukumäärän välillä.

7.   Kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on säilytettävä kaikki sen lainkäyttövaltaan kuuluvilla kalanviljelylaitoksilla tehdyistä satunnaistarkastuksista saadut videotallenteet vähintään kolmen vuoden ajan ja pidettävä kyseiset tiedot tallessa niin kauan kuin se on tarpeen täytäntöönpanon valvontaa varten.

8.   Komissio ilmoittaa satunnaistarkastusten tulokset ICCAT:n sihteeristölle ennen kuhunkin jäsenvaltioon sovellettavan uuden kurenuottakalastuskauden alkua 17 artiklan mukaisesti, jotta ne voidaan toimittaa ICCAT:n valvontakomitealle.

1.   Eläviä tonnikalayksilöitä ei saa siirtää kahden eri kalanviljelylaitoksen välillä ilman asianomaisen kasvatusjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten etukäteen antamaa kirjallista lupaa.

2.   Siirto luovuttavan kalanviljelylaitoksen kasvatusaltaasta kuljetusaltaaseen on toteutettava 6 jaksossa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti, mukaan lukien siirrettyjen tonnikalayksilöiden lukumäärän vahvistaminen videotallenteessa, ICCAT:n siirtoilmoituksen täyttäminen ja ICCAT:n alueellisen tarkkailijan suorittama toimen todentaminen.

3.   Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, tapauksissa, joissa koko kasvatusallas siirretään määräpaikkana olevaan kalanviljelylaitokseen, toimenpiteen videotallennus ei ole tarpeen, ja allas on kuljetettava sinetöitynä määräpaikkana olevaan laitokseen.

4.   Tonnikalan kasvatusaltaaseensiirtoon määräpaikkana olevaan kalanviljelylaitokseen sovelletaan 46 a ja 49 artiklassa sekä 51 artiklan 1, 2 ja 7 kohdassa vahvistettuja kasvatusaltaaseensiirtotoimia koskevia vaatimuksia, mukaan lukien videotallenne, jolla vahvistetaan kasvatusaltaaseen siirrettyjen tonnikalayksilöiden lukumäärä ja paino, sekä ICCAT:n alueellisen tarkkailijan suorittama toimen todentaminen. Toisesta kalanviljelylaitoksesta altaaseen siirrettävien tonnikalayksilöiden painoa ei määritetä ennen kuin SCRS on kehittänyt algoritmin, jonka avulla pituus muunnetaan painoksi lihotettujen tai viljeltyjen kalojen tai molempien osalta.”;