29.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 171/1

(1)

Monien rahoitusvälineiden ja rahoitussopimusten hinnoittelu on riippuvainen vertailuarvojen tarkkuudesta ja koskemattomuudesta. Korkokantojen vertailuarvojen, kuten LIBOR- ja EURIBOR-viitekorkojen, vakavat manipulointitapaukset sekä väitteet energian, öljyn ja valuuttojen vertailuarvojen manipuloinnista osoittavat, että vertailuarvoihin voi liittyä eturistiriitoja. Harkintavallan käyttö ja heikot hallintojärjestelmät lisäävät vertailuarvojen alttiutta manipuloinnille. Puutteet ja epäilykset, jotka liittyvät vertailuarvoina käytettävien indeksien tarkkuuteen ja koskemattomuuteen, voivat heikentää markkinoiden luottamusta, aiheuttaa menetyksiä kuluttajille ja sijoittajille sekä vääristää reaalitaloutta. Tämän vuoksi on tarpeen varmistaa vertailuarvojen ja vertailuarvojen määritysprosessin tarkkuus, vakaus ja koskemattomuus.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2014/65/EU (4) sisältyy tiettyjä, noteeratun rahoitusvälineen hinnoittelussa käytettävän vertailuarvon luotettavuutta koskevia vaatimuksia. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2003/71/EY (5) sisältyy tiettyjä, liikkeeseenlaskijoiden käyttämiä vertailuarvoja koskevia vaatimuksia. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2009/65/EY (6) sisältyy tiettyjä, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten (yhteissijoitusyritykset) käyttämiä vertailuarvoja koskevia vaatimuksia. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 1227/2011 (7) sisältyy tiettyjä tukkukaupan energiatuotteissa käytettävien vertailuarvojen manipuloinnin kieltäviä säännöksiä. Nämä säädökset kattavat kuitenkin ainoastaan tiettyjen vertailuarvojen tietyt näkökohdat, eikä niissä puututa kaikkiin kaikkien vertailuarvojen tarjoamisprosessissa esiintyviin haavoittuvuuksiin, eivätkä ne kata rahoitusalan vertailuarvojen kaikkea käyttöä rahoitusalalla.

(3)

Vertailuarvot ovat erityisen tärkeitä rajatylittävien transaktioiden hinnoittelussa, joten ne edistävät tehokkaiden ja toimivien sisämarkkinoiden syntymistä monenlaisille rahoitusvälineille ja -palveluille. Monia rahoitussopimuksissa, erityisesti kiinnityksissä, viitekorkoina käytettäviä vertailuarvoja tarjotaan yhdessä jäsenvaltiossa, mutta toisissa jäsenvaltioissa sijaitsevat luottolaitokset ja kuluttajat käyttävät niitä. Lisäksi tällaiset luottolaitokset usein suojaavat riskinsä tai hankkivat rahoitusta kyseisten rahoitussopimusten tekemiseksi rajatylittäviltä pankkien välisiltä markkinoilta. Vain muutama jäsenvaltio on antanut vertailuarvoja koskevia kansallisia sääntöjä, mutta niiden oikeudellisista kehyksissä ilmenee jo nyt eroja eri osa-alueilla, kuten soveltamisalassa. Kansainvälinen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisö (IOSCO) sopi rahoitusalan vertailuarvoja koskevista periaatteista 17 päivänä heinäkuuta 2013, jäljempänä ’rahoitusalan vertailuarvoja koskevat IOSCO:n periaatteet’, ja öljyn hintaraportteja laativia toimistoja koskevista periaatteista 5 päivänä lokakuuta 2012, jäljempänä ’öljyn hintaraportteja laativia yhteisöjä koskevat IOSCO:n periaatteet’, jäljempänä yhdessä ’IOSCO:n periaatteet’, ja koska nämä periaatteet ovat tietyssä määrin joustavia niiden tarkan soveltamisalan ja täytäntöönpanokeinojen suhteen, on todennäköistä, että jäsenvaltiot antaisivat kansallisia sääntöjä, joiden nojalla nämä periaatteet pantaisiin täytäntöön epäyhdenmukaisesti.

(4)

Nämä toisistaan poikkeavat lähestymistavat johtaisivat sisämarkkinoiden pirstaloitumiseen, sillä vertailuarvojen hallinnoijia ja käyttäjiä koskisivat eri jäsenvaltioissa erilaiset säännöt. Tämän vuoksi yhdessä jäsenvaltiossa tarjottujen vertailuarvojen käyttö saatettaisiin estää toisissa jäsenvaltioissa. Koska rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamisessa käytettyjen vertailuarvojen tarkkuuden ja koskemattomuuden varmistamista unionissa koskevaa yhdenmukaistettua kehystä ei ole, on todennäköistä, että jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen väliset erot luovat vertailuarvojen tarjonnan osalta esteitä sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle.

(5)

Unionin kuluttajansuojasäännökset eivät kata kysymystä rahoitussopimuksissa käytettyjä vertailuarvoja koskevista riittävistä tiedoista. Koska useissa jäsenvaltioissa on tehty kuluttajavalituksia ja käyty oikeutta vertailuarvojen käytöstä, on todennäköistä, että perustelluista kuluttajasuojasyistä toteutettaisiin toisistaan poikkeavia kansallisia toimenpiteitä, mikä voisi johtaa sisämarkkinoiden pirstaloitumiseen eritasoisesta kuluttajansuojasta aiheutuvien toisistaan eroavien kilpailuedellytysten vuoksi.

(6)

Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi ja sen toimintaedellytysten parantamiseksi erityisesti finanssimarkkinoiden osalta sekä korkeatasoisen kuluttajan- ja sijoittajansuojan varmistamiseksi on sen vuoksi aiheellista luoda sääntelykehys vertailuarvoille unionin tasolla.

(7)

On asianmukaista ja tarpeellista, että tämä kehys annetaan asetuksen muodossa sen varmistamiseksi, että säännöksiä, joilla asetetaan suoraan vertailuarvojen tarjoamiseen, tietojen toimittamiseen niitä varten ja niiden käyttöön osallistuvia henkilöitä koskevia velvoitteita, sovelletaan yhdenmukaisella tavalla kaikkialla unionissa. Koska vertailuarvojen tarjonnan oikeudelliseen kehykseen sisältyy pakostakin toimenpiteitä, joissa määritellään yksityiskohtaiset vaatimukset vertailuarvojen tarjonnan kaikilla eri osa-alueilla, pienetkin erot jollakin osa-alueella valitussa lähestymistavassa voisivat johtaa merkittäviin esteisiin vertailuarvojen rajatylittävässä tarjonnassa. Käyttämällä asetusta, jota sovelletaan sellaisenaan, rajoitetaan kansallisen tason toisistaan poikkeavien toimenpiteiden mahdollisuutta, varmistetaan yhtenäinen lähestymistapa ja parempi oikeusvarmuus ja estetään merkittävien esteiden syntyminen vertailuarvojen rajatylittävässä tarjonnassa.

(8)

Tämän asetuksen soveltamisalan olisi oltava mahdollisimman laaja, jotta se tarjoaisi ennalta ehkäisevän sääntelykehyksen. Vertailuarvojen tarjoamiseen sisältyy niiden määritysvaiheessa harkintavaltaa, ja tuottamiseen voi kohdistua tietyntyyppisiä eturistiriitoja, mikä luo tilaisuuden ja kannustimia manipuloida vertailuarvoja. Tällaiset riskitekijät ovat yhteisiä kaikille vertailuarvoille, joten niille olisi asetettava asianmukaiset päätöksentekoa, ohjausta ja valvontaa koskevat vaatimukset. Riskin suuruus kuitenkin vaihtelee, minkä vuoksi sovellettava lähestymistapa olisi sovitettava kuhunkin tilanteeseen. Koska vertailuarvon haavoittuvuus ja merkitys vaihtelevat ajan mittaan, soveltamisalan rajoittamisella koskemaan tällä hetkellä merkittäviä tai haavoittuvia indeksejä ei voitaisi puuttua riskeihin, joita mikä tahansa vertailuarvo voi vastaisuudessa aiheuttaa. Vertailuarvot, joiden käyttö ei ole yleistä tällä hetkellä, saattavat olla yleisemmässä käytössä tulevaisuudessa, ja sen seurauksena niiden osalta jopa vähäisellä manipuloinnilla voisi olla huomattava vaikutus.

(9)

Tämän asetuksen soveltamisalan keskeisenä määräävänä tekijänä olisi oltava se, määrittääkö vertailuarvon tulosarvo rahoitusvälineen ja rahoitussopimuksen arvoa tai mittaako se sijoitusrahaston arvonkehitystä. Tämän vuoksi soveltamisala ei saisi riippua syöttötietojen luonteesta. Soveltamisalaan olisi näin ollen sisällytettävä vertailuarvot, jotka on laskettu talouden alan syöttötiedoista, kuten osakehinnoista sekä muista kuin talouden alan luvuista tai arvoista, esimerkiksi säähän liittyvistä parametreista. Tässä asetuksessa säädetyn kehyksen olisi katettava näille riskeille altistuvat vertailuarvot, mutta siinä olisi myös otettava huomioon vertailuarvojen suuri määrä ja niiden erilaiset vaikutukset rahoitusvakauteen ja reaalitalouteen. Tässä asetuksessa olisi myös säänneltävä oikeasuhteisesti eri vertailuarvoihin sisältyviä riskejä. Tämän asetuksen olisi siten katettava kaikki säännellyillä kauppapaikoilla noteerattujen tai vaihdettavien rahoitusvälineiden hinnoittelussa käytettävät vertailuarvot.

(10)

Monet kuluttajat ovat osapuolina rahoitussopimuksissa, erityisesti kiinnitysvakuudellisissa kulutusluottosopimuksissa, joissa käytetään viitteenä samoille riskeille altistuvia vertailuarvoja. Tämän asetuksen olisi sen vuoksi katettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2008/48/EY (8) ja 2014/17/EU (9) määritellyt luottosopimukset.

(11)

Moniin sijoitusindekseihin sisältyy merkittäviä eturistiriitoja, ja niitä käytetään rahastojen, esimerkiksi yhteissijoitusyritysten rahastojen, arvonkehityksen mittaamisessa. Osa näistä vertailuarvoista julkistetaan ja toiset annetaan yleisön tai sen osan saataville maksutta tai maksua vastaan, ja niiden manipulointi voi vaikuttaa haitallisesti sijoittajiin. Tämän vuoksi asetuksen olisi katettava sijoitusrahaston arvonkehityksen mittaamisessa käytettävät indeksit ja viitekorot.

(12)

Kaikki syöttötietoja vertailuarvoihin toimittavat tietolähteet voivat käyttää harkintavaltaa ja olla alttiita eturistiriidoille, joten ne voivat olla manipuloinnin alkulähde. Syöttötietojen toimittaminen vertailuarvoa varten on vapaaehtoista toimintaa. Jos säädöksellä edellytetään, että tietolähteet muuttavat merkittävästi liiketoimintamallejaan, ne voivat lakata toimittamasta tietoja. Sääntelyn ja valvonnan piiriin jo tässä vaiheessa kuuluvissa yhteisöissä moitteettomien hallinto- ja valvontajärjestelmien vaatimuksen ei odoteta aiheuttavan merkittäviä kustannuksia tai suhteetonta hallinnollista rasitusta. Tämän vuoksi asetuksessa asetetaan tiettyjä velvoitteita valvotuille tietolähteille. Jos vertailuarvo määritetään helposti saatavilla olevien tietojen perusteella, tällaisten tietojen lähdettä ei pitäisi katsoa tietolähteeksi.

(13)

Rahoitusalan vertailuarvoja ei käytetä ainoastaan rahoitusvälineiden ja rahoitussopimusten liikkeeseenlaskuun ja tuottamiseen. Rahoitusalalla turvaudutaan vertailuarvoihin myös sijoitusrahaston arvonkehityksen mittaamiseksi tuoton seuraamista varten tai salkun koostumuksen määrittämiseksi tai tulosperusteisen palkkion laskemiseksi. Tiettyä vertailuarvoa voidaan käyttää joko suoraan viitteenä rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamisessa tai välillisesti vertailuarvojen yhdistelmässä. Jälkimmäisessä tapauksessa käyttöä on myös yhdistelmän eri indeksien painotuksen määrittäminen ja tarkistaminen rahoitusvälineen tai rahoitussopimuksen maksun tai arvon määrittämiseksi tai sijoitusrahaston arvonkehityksen mittaamiseksi, koska tällaiseen toimintaan ei liity harkintavallan käyttöä toisin kuin vertailuarvojen tarjontaan. Tiettyyn vertailuarvoon viittaavien rahoitusvälineiden hallussapitoa ei katsota vertailuarvon käytöksi.

(14)

Keskuspankit noudattavat jo sellaisia periaatteita, vaatimuksia ja menettelyjä, jotka takaavat, että ne harjoittavat toimintaansa rehellisesti ja riippumattomasti. Tämän vuoksi keskuspankkeja ei ole tarpeen sisällyttää tämän asetuksen soveltamisalaan. Jos keskuspankit tarjoavat vertailuarvoja ja erityisesti silloin, kun nämä vertailuarvot on tarkoitettu käytettäväksi transaktioissa, niiden on luotava asianmukaiset sisäiset menettelyt, joilla varmistetaan kyseisten vertailuarvojen tarkkuus, koskemattomuus ja luotettavuus sekä riippumattomuus, erityisesti hallinto- ja laskentamenetelmien avoimuuden osalta.

(15)

Lisäksi tätä asetusta ei saisi soveltaa viranomaisiin, kansalliset tilastoviranomaiset mukaan luettuina, kun ne toimittavat vertailuarvoihin käytettäviä tietoja, tarjoavat vertailuarvoja tai käyttävät määräysvaltaa vertailuarvojen tarjoamiseen yhteiskuntapoliittisiin tarkoituksiin, mukaan lukien työllisyyttä, taloudellista toimintaa ja inflaatiota koskevat toimenpiteet.

(16)

Hallinnoijalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on määräysvaltaa vertailuarvon tarjonnassa ja joka erityisesti hallinnoi järjestelyjä, joilla vertailuarvo määritetään, kerää ja analysoi syöttötietoja, määrittää vertailuarvon ja julkistaa sen. Hallinnoijan olisi voitava ulkoistaa kolmannelle osapuolelle yksi tai useampi näistä tehtävistä, mukaan lukien vertailuarvon laskenta tai julkistaminen, tai muita asiaankuuluvia palveluita ja toimintoja vertailuarvon tarjonnassa. Kun henkilö ainoastaan julkistaa tai mainitsee vertailuarvon osana toimittajantyötään eikä hänellä ole määräysvaltaa kyseisen vertailuarvon tarjontaan, henkilöön ei pitäisi soveltaa hallinnoijille tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia.

(17)

Indeksi lasketaan laskukaavaa tai muuta menetelmää käyttämällä perustana olevista arvoista. Laskukaavan laadinnassa, tarvittavassa laskennassa ja syöttötietojen määrittämisessä käytetään harkintavaltaa, mikä luo manipulointiriskin. Näin ollen kaikki vertailuarvot, joilla on harkintavallan ominaispiirre, olisi sisällytettävä tämän asetuksen soveltamisalaan.

(18)

Kun yksittäistä hintaa tai arvoa käytetään viitteenä rahoitusvälineessä, esimerkiksi yksittäisen arvopaperin toimiessa option tai futuurin viitehintana, käytössä ei ole laskentaa, syöttötietoja tai harkintavaltaa. Tämän vuoksi yksittäiseen hintaan tai yksittäiseen arvoon perustuvia viitehintoja ei pitäisi katsoa tässä asetuksessa tarkoitetuiksi vertailuarvoiksi.

(19)

Keskusvastapuolien tuottamia viitehintoja tai selvityshintoja ei pitäisi katsoa vertailuarvoiksi, koska niiden avulla määritellään selvitys, marginaalit ja riskienhallinta, eikä niillä näin ollen määritellä rahoitusvälineestä maksettavaa määrää tai rahoitusvälineen arvoa.

(20)

Luotonantajien harjoittamaa lainakorkojen tarjoamista ei olisi pidettävä tässä asetuksessa tarkoitettuna vertailuarvojen tarjoamisena. Luotonantajan tarjoama lainakorko joko määrätään sisäisellä päätöksellä tai lasketaan lisäämällä indeksiin (esimerkiksi EURIBOR) jokin marginaali. Edellisessä tapauksessa tätä asetusta ei sovelleta luotonantajaan kyseisen luotonantajan omien asiakkaidensa kanssa tekemien rahoitussopimusten osalta, ja jälkimmäisessä tapauksessa luotonantajaa pidetään vain vertailuarvon käyttäjänä.

(21)

Vertailuarvojen koskemattomuuden varmistamiseksi vertailuarvon hallinnoijia olisi vaadittava panemaan täytäntöön riittävät hallintojärjestelyt eturistiriitojen valvomiseksi ja turvatakseen luottamuksen vertailuarvojen koskemattomuuteen. Tehokkaasti valvottuinakin useimpiin hallinnoijiin liittyy jotain eturistiriitoja, ja ne voisivat joutua tekemään päättelyä ja päätöksiä, jotka vaikuttavat joukkoon erilaisia sidosryhmiä. Tämän vuoksi on tärkeää, että hallinnoijilla on käytössä rehellisesti toimiva toiminto, jonka avulla seurataan riittävän valvonnan takaavien hallintojärjestelyjen toteutusta ja tehokkuutta.

(22)

Vertailuarvojen manipulointi tai epäluotettavuus voi aiheuttaa vahinkoa sijoittajille ja kuluttajille. Tässä asetuksessa määritelläänkin kehys, jonka mukaisesti hallinnoijien ja tietolähteiden on säilytettävä tietoja ja lisätään avoimuutta vertailuarvon tarkoituksen ja menetelmien osalta, millä edistetään mahdollisten vaateiden tehokasta ja oikeudenmukaista ratkaisua kansallisen tai unionin oikeuden mukaisesti.

(23)

Auditointi ja tämän asetuksen tehokas täytäntöönpano edellyttävät jälkikäteistä analysointia ja näyttöä. Tämän vuoksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava vaatimukset, jotka koskevat vertailuarvojen hallinnoijien asianmukaista tietojen säilyttämistä vertailuarvon laskennasta riittävän pitkän ajanjakson ajan. Todellisuus, jota vertailuarvolla pyritään mittamaan, ja ympäristö, jossa sitä mitataan, muuttuvat todennäköisesti ajan kuluessa. Tämän vuoksi on tarpeen, että vertailuarvojen tarjontaprosessi ja -menetelmät arvioidaan määrävälein puutteiden ja mahdollisten parannusten selvittämiseksi. Puutteet vertailuarvon tarjonnassa voivat vaikuttaa useisiin sidosryhmiin, jotka voivat auttaa kyseisten puutteiden löytämisessä. Tässä asetuksessa olisi tämän vuoksi säädettävä valitusten käsittelyjärjestelmästä, joka vertailuarvon hallinnoijien on perustettava, jotta sidosryhmät pystyvät ilmoittamaan vertailuarvon hallinnoijalle valituksista ja varmistamaan, että vertailuarvon hallinnoija arvioi kaikkien valitusten aiheellisuuden puolueettomasti.

(24)

Vertailuarvojen tarjontaan liittyy usein tärkeiden toimintojen ulkoistaminen, esimerkkeinä vertailuarvon laskenta, syöttötietojen keruu ja vertailuarvon levittäminen. Hallintojärjestelyjen tehokkuuden varmistamiseksi on tarpeen varmistaa, ettei minkäänlainen ulkoistaminen vapauta vertailuarvon hallinnoijaa velvoitteistaan ja vastuistaan ja ettei sen toteuttamistapa heikennä hallinnoijan valmiutta täyttää velvoitteitaan ja vastuitaan tai asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen valmiutta valvoa niitä.

(25)

Vertailuarvon hallinnoija on syöttötietojen keskeinen vastaanottaja ja kykenee arvioimaan jatkuvasti syöttötietojen koskemattomuutta ja tarkkuutta. Tämän vuoksi on tarpeen, että tässä asetuksessa edellytetään, että hallinnoijat toteuttavat tiettyjä toimenpiteitä, jos hallinnoija katsoo, että syöttötiedot eivät vastaa markkina- tai taloustilannetta, jota vertailuarvon on tarkoitus mitata; tähän kuuluu toimenpiteitä syöttötietojen, tietolähteiden tai menetelmien muuttamiseksi tai kyseisen vertailuarvon tarjoamisen lopettamiseksi. Lisäksi hallinnoijan olisi osana valvontakehystään otettava käyttöön toimenpiteitä, joilla seurataan mahdollisuuksien mukaan syöttötietoja ennen julkistamista ja validoidaan syöttötietoja julkaisemisen jälkeen, mukaan lukien tarvittaessa näiden tietojen vertaaminen historialliseen kehitykseen.

(26)

Syöttötietojen tarjonnan yhteydessä mahdollisesti harjoitettava harkintavalta antaa mahdollisuuden manipuloida vertailuarvoa. Jos syöttötiedot perustuvat transaktioihin, harkintavaltaa on vähemmän, jolloin mahdollisuus manipuloida tietoja pienenee. Yleissääntönä vertailuarvojen hallinnoijien olisi tämän vuoksi käytettävä syöttötietoina mahdollisuuksien mukaan tosisiallisiin transaktioihin perustuvia tietoja ja muita täydentäviä tietoja vain, kun transaktiotiedot eivät ole riittävät tai asianmukaiset vertailuarvon koskemattomuuden ja tarkkuuden varmistamiseksi.

(27)

Vertailuarvon tarkkuus ja luotettavuus mitattaessa sitä taloustilannetta, jota sen on tarkoitus mitata, on riippuvainen käytetyistä menetelmistä ja syöttötiedoista. Tämän vuoksi on tarpeen käyttää avoimia menetelmiä, joilla varmistetaan vertailuarvon luotettavuus ja tarkkuus. Tällaisen avoimuuden ei pitäisi katsoa tarkoittavan tietyn vertailuarvon määrittämisessä sovelletun kaavan julkistamista vaan niiden seikkojen ilmaisemista, jotka riittävät tekemään sidosryhmille mahdolliseksi ymmärtää, miten tämä vertailuarvo on tuotettu, sekä arvioida vertailuarvon edustavuutta, merkittävyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta sen aiotussa käyttötarkoituksessa.

(28)

Menetelmiä voitaisiin aika ajoin joutua vaihtamaan, jotta varmistetaan vertailuarvon jatkuva tarkkuus, mutta kaikki menetelmämuutokset vaikuttavat vertailuarvon käyttäjiin ja sidosryhmiin. Tämän vuoksi on tarpeen määrittää menettelyt, joita noudatetaan muutettaessa vertailuarvon menetelmiä, mukaan luettuna tarpeelliset kuulemiset, jotta käyttäjät ja sidosryhmät pystyvät toteuttamaan tarvittavat toimet näiden muutosten perusteella tai ilmoittaa hallinnoijalle, mikäli ne ovat huolissaan näistä muutoksista.

(29)

Hallinnoijan työntekijät voivat havaita tämän asetuksen mahdollisia rikkomisia taikka manipulointiin tai manipulointiyrityksiin mahdollisesti johtavia haavoittuvuuksia. Tämän vuoksi asetuksella on otettava käyttöön menettelyt, joiden avulla työntekijät pystyvät varoittamaan hallinnoijia luottamuksellisesti mahdollisista tämän asetuksen rikkomisista.

(30)

Vertailuarvon koskemattomuus ja tarkkuus on riippuvainen tietolähteiden toimittamien syöttötietojen koskemattomuudesta ja tarkkuudesta. On ehdottoman tärkeää, että tietolähteiden syöttötietoihin liittyvät velvollisuudet määritellään selvästi, että velvoitteiden noudattamiseen voidaan luottaa ja että velvoitteet ovat johdonmukaiset suhteessa vertailuarvon hallinnoijan valvontaan ja menetelmiin. Tämän vuoksi on tarpeen, että vertailuarvon hallinnoija laatii käytännesäännöt, joissa tarkennetaan nämä vaatimukset ja tietolähteiden velvollisuudet syöttötietojen toimittamisessa. Hallinnoijan olisi oltava vakuuttunut siitä, että tietolähteet noudattavat käytännesääntöjä. Jos tietolähteet sijaitsevat kolmansissa maissa, hallinnoijan olisi oltava siinä määrin vakuuttunut, kuin on mahdollista.

(31)

Tietolähteisiin kohdistuu mahdollisesti eturistiriitoja, ja ne voivat käyttää harkintavaltaa syöttötietojen määrittämisessä. Tämän vuoksi on tarpeen, että tietolähteissä käytetään hallintojärjestelyjä, jotta varmistetaan, että ristiriidat pystytään hallitsemaan ja että syöttötiedot ovat tarkkoja, hallinnoijan vaatimusten mukaisia ja validoitavissa.

(32)

Monet vertailuarvot määritetään soveltamalla laskentakaavaa, jossa käytetään tietoja seuraavilta tahoilta: kauppapaikoilta, hyväksytyistä julkistamisjärjestelyistä, konsolidoitujen kauppatietojen tarjoajalta, hyväksytystä ilmoitusjärjestelmästä, energiapörsseistä tai päästöoikeushuutokaupoista. Tietyissä tilanteissa tiedonkeruu on ulkoistettu palveluntarjoajalle, joka saa tiedot kokonaan ja suoraan edellä tarkoitetuilta yhteisöiltä. Näissä tapauksissa nykyisellä sääntelyllä ja valvonnalla varmistetaan syöttötietojen koskemattomuus ja avoimuus sekä asetetaan hallintoa koskevia vaatimuksia ja menettelyjä rikkomisten ilmoittamiseksi. Tämän vuoksi kyseiset vertailuarvot ovat vähemmän alttiita manipuloinnille, ja niihin kohdistetaan riippumattomia tarkastuksia, joten asianomaiset hallinnoijat on vapautettu tietyistä tässä asetuksessa säädetyistä velvollisuuksista.

(33)

Erityyppisillä vertailuarvoilla ja eri toimialojen vertailuarvoilla on erilaiset ominaispiirteet, haavoittuvuudet ja riskit. Tämän asetuksen säännöksiä on tarkennettava edelleen yksittäisiä vertailuarvojen toimialoja ja tyyppejä varten. Korkokantojen vertailuarvoilla on tärkeä tehtävä rahapolitiikan välittymisessä, joten on tarpeen säätää tässä asetuksessa erityissäännökset tällaisia vertailuarvoja varten.

(34)

Fyysisten hyödykkeiden markkinoilla on ainutlaatuisia ominaispiirteitä, jotka olisi otettava huomioon. Hyödykkeiden vertailuarvoja käytetään laajalti, ja niillä voi olla toimialakohtaisia ominaispiirteitä, joten on tarpeen säätää tässä asetuksessa erityissäännökset tällaisia vertailuarvoja varten. Tiettyihin hyödykkeiden vertailuarvoihin ei sovelleta tätä asetusta, mutta niiden olisi kuitenkin oltava asiaankuuluvien IOSCO:n periaatteiden mukaisia. Hyödykkeiden vertailuarvoista voi tulla kriittisiä, koska järjestelmä ei rajoitu vertailuarvoihin, jotka perustuvat sellaisten tietolähteiden toimittamiin tietoihin, joiden enemmistö on valvottuja yhteisöjä. Liitteessä II tarkoitettuihin kriittisiin hyödykkeiden vertailuarvoihin ei sovelleta tämän asetuksen pakollista tietojen toimittamista ja kollegioita koskevia vaatimuksia.

(35)

Kriittisten vertailuarvojen virheellisyys voi vaikuttaa markkinoiden eheyteen, rahoitusvakauteen, kuluttajiin, reaalitalouteen tai kotitalouksien ja yritysten rahoitukseen jäsenvaltioissa. Nämä kriittisen vertailuarvon virheellisyyden mahdollisesti epävakautta lisäävät vaikutukset voisivat kohdistua yhteen tai useampaan jäsenvaltioon. Tämän vuoksi on tarpeen, että tässä asetuksessa säädetään menettelystä niiden vertailuarvojen määrittämiseksi, jotka olisi katsottava kriittisiksi vertailuarvoiksi, ja että sovelletaan täydentäviä vaatimuksia, jotta varmistetaan näiden vertailuarvojen koskemattomuus ja vakaus.

(36)

Kriittiset vertailuarvot voidaan määrittää käyttäen määrällistä perustetta tai määrällisten ja laadullisten perusteiden yhdistelmää. Lisäksi tapauksissa, joissa vertailuarvo ei saavuta asianmukaista määrällistä raja-arvoa, sitä voitaisiin kuitenkin pitää kriittisenä, jos vertailuarvolla ei ole lainkaan tai on hyvin vähän markkinaperusteisia korvaavia vertailuarvoja ja jos sen olemassaolo ja tarkkuus ovat merkityksellisiä markkinoiden eheyden, rahoitusvakauden tai kuluttajansuojan kannalta yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa ja jos kaikki asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset ovat yksimielisiä siitä, että kyseistä vertailuarvoa olisi pidettävä kriittisenä. Jos asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset eivät ole yksimielisiä, hallinnoijan toimivaltaisen viranomaisen tekemän päätöksen siitä, olisiko vertailuarvoa pidettävä kriittisenä, olisi oltava ratkaiseva. Tällaisessa tapauksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (10) perustetun Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen, jäljempänä ’arvopaperimarkkinaviranomainen’, olisi voitava julkaista lausunto hallinnoijan toimivaltaisen viranomaisen tekemästä arviosta. Lisäksi myös toimivaltainen viranomainen voi luokitella vertailuarvon kriittiseksi tiettyjen laadullisten perusteiden nojalla, jos hallinnoija ja vertailuarvon tietolähteiden enemmistö sijaitsevat sen jäsenvaltiossa. Kaikki kriittiset vertailuarvot olisi sisällytettävä luetteloon, jonka komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksellä, ja tätä luetteloa olisi tarkistettava ja päivitettävä säännöllisesti.

(37)

Se, että hallinnoija lopettaa kriittisen vertailuarvon hallinnoinnin, voisi aiheuttaa rahoitussopimusten tai rahoitusvälineiden mitätöitymisen ja menetyksiä kuluttajille ja sijoittajille sekä vaikuttaa rahoitusvakauteen. Asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle on sen vuoksi annettava valtuudet edellyttää kriittisten vertailuarvojen pakollista hallinnointia kyseisen vertailuarvon olemassaolon turvaamiseksi. Jos vertailuarvon hallinnoija joutuu maksukyvyttömyysmenettelyyn, kansallisen toimivaltaisen viranomaisen olisi toimitettava asianomaisen oikeusviranomaisen harkittavaksi arvio siitä, millä tavoin mahdollisesti voitaisiin siirtää kriittinen vertailuarvo uudelle hallinnoijalle tai lopettaa sen tarjoaminen.

(38)

Rajoittamatta unionin kilpailulainsäädännön soveltamista ja jäsenvaltioiden mahdollisuuksia toteuttaa sen noudattamista edistäviä toimenpiteitä on tarpeen vaatia, että kriittisten vertailuarvojen hallinnoijat, mukaan luettuina kriittisten hyödykkeiden vertailuarvojen hallinnoijat, toteuttavat asianmukaisia toimia sen varmistamiseksi, että vertailuarvoja koskevia käyttöoikeuksia ja tietoja tarjotaan kaikille käyttäjille oikeudenmukaisella, kohtuullisella, avoimella ja syrjimättömällä tavalla.

(39)

Tietolähteet, jotka lopettavat syöttötietojen toimittamisen kriittisiä vertailuarvoja varten, voivat heikentää kriittisten vertailuarvojen uskottavuutta, koska näiden vertailuarvojen kyky mitata kohteena olevia markkinoita tai taloustilannetta heikentyisi tämän seurauksena. Asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle olisi siksi annettava valtuudet edellyttää valvotuilta yhteisöiltä pakollista tietojen toimittamista kriittisiä vertailuarvoja varten kyseisen vertailuarvon uskottavuuden säilyttämiseksi. Syöttötietojen pakollisella toimittamisella ei ole tarkoitus velvoittaa valvottuja yhteisöjä tekemään transaktioita tai sitoutumaan niiden tekemiseen.

(40)

Koska on olemassa paljon erityyppisiä ja -kokoisia vertailuarvoja, tässä asetuksessa on tärkeää noudattaa suhteellisuusperiaatetta ja välttää kohtuuttoman hallinnollisen rasitteen aiheuttamista sellaisten vertailuarvojen hallinnoijille, joiden lakkaaminen merkitsee pienempää uhkaa rahoitusjärjestelmälle yleensä. Näin ollen kriittisiä vertailuarvoja koskevan järjestelmän lisäksi olisi otettava käyttöön kaksi erillistä järjestelmää, joista toinen on merkittäviä vertailuarvoja ja toinen muita kuin merkittäviä vertailuarvoja varten.

(41)

Merkittävien vertailuarvojen hallinnoijilla olisi oltava mahdollisuus päättää olla soveltamatta vähäistä määrää tämän asetuksen yksityiskohtaisista vaatimuksista. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi kuitenkin edelleen oltava oikeus vaatia näiden vaatimusten soveltamista tässä asetuksessa esitettyjen perusteiden mukaisesti. Delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä, joita sovelletaan merkittävien vertailuarvojen hallinnoijiin, olisi otettava suhteellisuusperiaate asianmukaisesti huomioon ja pyrittävä mahdollisuuksien mukaan välttämään hallinnollista rasitetta.

(42)

Lisäksi muiden kuin merkittävien vertailuarvojen hallinnoijiin sovelletaan yksityiskohtaista järjestelmää, jossa hallinnoijalla olisi oltava mahdollisuus päättää olla soveltamatta joitakin tämän asetuksen vaatimuksia. Tällaisessa tapauksessa kyseisen hallinnoijan olisi selitettävä, miksi on asianmukaista olla soveltamatta kyseisiä vaatimuksia, vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa, joka olisi julkistettava ja toimitettava hallinnoijan toimivaltaiselle viranomaiselle. Tämän toimivaltaisen viranomaisen olisi arvioitava vaatimustenmukaisuusvakuutus ja voitava pyytää lisätietoja tai vaatia muutoksia tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi. Vaikka muut kuin merkittävät vertailuarvot voisivat kuitenkin olla alttiita manipuloinnille, ne voidaan korvata helpommin, ja siksi avoimuuden noudattaminen käyttäjien suhteen olisi tärkein keino saada markkinatoimijat tekemään tietoon perustuvia valintoja sen suhteen, minkä vertailuarvojen käytön he katsovat tarkoituksenmukaiseksi. Tästä syystä II osaston delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä ei pitäisi soveltaa muiden kuin merkittävien vertailuarvojen hallinnoijiin.

(43)

Jotta vertailuarvojen käyttäjät voivat valita oikein vertailuarvoja ja ymmärtää niiden riskit, heidän on tiedettävä, mitä tietyn vertailuarvon on määrä mitata ja mikä sen alttius manipuloinnille on. Tämän vuoksi vertailuarvon hallinnoijan olisi julkaistava vertailuarvoselvitys, jossa yksilöidään nämä seikat. Jotta varmistetaan yhdenmukainen soveltaminen sekä se, että vertailuarvoselvitysten pituus on kohtuullinen ja että niissä samanaikaisesti kuitenkin keskitytään tarjoamaan käyttäjien tarvitsemat avaintiedot helppokäyttöisessä muodossa, arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi täsmennettävä vertailuarvoselvitysten sisältöä siten, että eriytetään asianmukaisesti vertailuarvojen ja niiden hallinnoijien eri tyypit ja ominaispiirteet.

(44)

Tässä asetuksessa olisi otettava huomioon IOSCO:n periaatteet, joita käytetään maailmanlaajuisesti vertailuarvoja koskevien sääntelyvaatimusten normina. Yleisperiaatteena olisi sijoittajansuojan varmistamiseksi pidettävä sitä, että kolmannen maan valvonnan ja sääntelyn olisi vastattava unionin harjoittamaa vertailuarvojen valvontaa ja sääntelyä. Näin ollen unionin valvotut yhteisöt voivat käyttää kyseisessä kolmannessa maassa tarjottuja vertailuarvoja, jos komissio on tehnyt kolmannen maan järjestelmän vastaavuudesta myönteisen päätöksen. Tällaisissa tilanteissa toimivaltaisten viranomaisten olisi sovittava yhteistyöjärjestelyistä kolmansien maiden valvontaviranomaisten kanssa. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi koordinoitava tällaisten yhteistyöjärjestelyjen edistymistä ja kolmansilta mailta saatujen tietojen vaihtoa toimivaltaisten viranomaisten välillä. Kolmannessa maassa tarjottujen vertailuarvojen unionissa tapahtuvan käytön mahdollisesta äkillisestä lopettamisesta aiheutuvien kielteisten vaikutusten välttämiseksi tässä asetuksessa kuitenkin säädetään myös tietyistä muista mekanismeista (eli tunnustaminen ja hyväksyminen), joiden mukaisesti unionissa sijaitsevat valvotut yhteisöt voivat käyttää kolmansien maiden vertailuarvoja.

(45)

Tällä asetuksella luodaan menettely, jolla viitejäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tunnustaa kolmannessa maassa sijaitsevat hallinnoijat. Tunnustus olisi myönnettävä hallinnoijille, jotka täyttävät tämän asetuksen vaatimukset. Viitejäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava, tunnustaen IOSCO:n periaatteiden aseman vertailuarvojen tuottamisessa käytettävänä globaalina standardina, myöntää hallinnoijille tunnustus sillä perusteella, että ne noudattavat IOSCO:n periaatteita. Näin tehdäkseen toimivaltaisen viranomaisen olisi arvioitava, miten tietty hallinnoija soveltaa IOSCO:n periaatteita, ja määritettävä, vastaako kyseisen hallinnoijan soveltamistapa tässä asetuksessa vahvistettujen erilaisten vaatimusten täyttämistä, kun otetaan huomioon tunnustamisjärjestelmän erityispiirteet verrattuna vastaavuusjärjestelmään.

(46)

Tässä asetuksessa otetaan myös käyttöön hyväksyntäjärjestelmä, jonka avulla unionissa sijaitsevat hallinnoijat tai valvotut yhteisöt voivat tietyin ehdoin hyväksyä kolmansissa maissa tarjottuja vertailuarvoja käytettäviksi unionissa. Näin tehdäkseen toimivaltaisen viranomaisen olisi harkittava, vastaisiko IOSCO:n periaatteiden noudattaminen tämän asetuksen noudattamista hyväksyttävän vertailuarvon tarjoamisen yhteydessä, kun otetaan huomioon hyväksyntäjärjestelmän erityispiirteet verrattuna vastaavuusjärjestelmään. Hallinnoijan tai valvotun yhteisön, joka on hyväksynyt kolmannessa maassa tarjotun vertailuarvon, olisi oltava täysin vastuussa tällaisista hyväksytyistä vertailuarvoista ja siitä, että ne täyttävät tässä asetuksessa tarkoitetut asiaankuuluvat ehdot.

(47)

Kaikki vertailuarvojen hallinnoijat voivat käyttää harkintavaltaa ja altistua eturistiriidoille, ja kaikilla niillä voi olla käytössään riittämättömät hallinto- ja valvontajärjestelmät. Koska hallinnoijat hallitsevat vertailuarvon määrittämisprosessia, toimiluvan tai rekisteröinnin edellyttäminen hallinnoijilta ja hallinnoijien valvonta ovat tehokkain keino varmistaa vertailuarvojen koskemattomuus.

(48)

Hallinnoijan sijaintijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi huolehdittava tiettyjen hallinnoijien toimiluvan myöntämisestä ja valvonnasta. Tämän asetuksen soveltamiseksi toimivaltaisen viranomaisen olisi rekisteröitävä valvonnan piiriin jo tässä vaiheessa kuuluvat yhteisöt, jotka tarjoavat muita kuin kriittisiä rahoitusalan vertailuarvoja, ja valvottava niitä. Asiaankuuluvan toimivaltaisen viranomaisen olisi rekisteröitävä myös yhteisöt, jotka tarjoavat vain indeksejä, jotka luokitellaan muiksi kuin merkittäviksi vertailuarvoiksi. Toimiluvan myöntämisen ja rekisteröinnin olisi oltava erillisiä menettelyjä siten, että toimiluvan myöntäminen edellyttää hallinnoijan hakemuksen kattavampaa arviointia. Sillä, onko hallinnoija saanut toimiluvan tai rekisteröity, ei saisi olla vaikutusta toimivaltaisten viranomaisten toteuttamaan kyseisen hallinnoijan valvontaan. Lisäksi olisi otettava käyttöön siirtymäjärjestely, jonka mukaisesti sellaisia vertailuarvoja, jotka eivät ole kriittisiä ja joita ei käytetä yleisesti yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, tarjoavat henkilöt voitaisiin rekisteröidä tämän asetuksen soveltamisen alkuvaiheen helpottamiseksi. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi pidettävä yllä unionin tason hallinnoijien rekisteriä, joka sisältää tietoa toimiluvan saaneista tai rekisteröidyistä hallinnoijista, vertailuarvoista ja hallinnoijista, jotka tarjoavat näitä vertailuarvoja joko vastaavuusjärjestelmässä tai tunnustusjärjestelmässä, unionin hallinnoijista tai valvotuista yhteisöistä, jotka ovat hyväksyneet vertailuarvoja kolmansista maista ja tällaisista hyväksytyistä vertailuarvoista ja niiden kolmannessa maassa sijaitsevista hallinnoijista.

(49)

Tietyissä olosuhteissa henkilö voisi tarjota indeksin tietämättä, että kyseistä indeksiä käytetään viitteenä rahoitusvälineessä, rahoitussopimuksessa tai sijoitusrahastossa. Näin on erityisesti silloin, kun käyttäjät ja vertailuarvon hallinnoija sijaitsevat eri jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi on tarpeen lisätä avoimuutta sen suhteen, mitä nimenomaista vertailuarvoa käytetään. Tällainen avoimuus voidaan toteuttaa parantamalla unionin lainsäädännön edellyttämien esitteiden tai avaintietoasiakirjojen sisältöä sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 (11) edellyttämien ilmoitusten sisältöä.

(50)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten käytössä olevat tehokkaat keinot, valtuudet ja resurssit takaavat valvonnan tehokkuuden. Tämän vuoksi asetuksessa olisi erityisesti säädettävä jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kansallisen lain mukaisesti annettavista valvontaa ja tutkintaa koskevista vähimmäisvaltuuksista. Käyttäessään valtuuksiaan tämän asetuksen nojalla toimivaltaisten viranomaisten ja arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi toimittava objektiivisesti ja puolueettomasti ja tehtävä päätöksensä riippumattomasti.

(51)

Tämän asetuksen rikkomisia tutkittaessa toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava mahdollisuus kansallisen lain mukaisesti päästä oikeushenkilöiden tiloihin asiakirjojen takavarikointia varten. Pääsy tällaisiin tiloihin on tarpeen, jos voidaan perustellusti epäillä, että tarkastuksen tai tutkimuksen kohteena olevaan asiaan liittyviä asiakirjoja tai muuta tietoa on olemassa ja sillä voisi olla merkitystä osoitettaessa tämän asetuksen rikkomisen tapahtuneen. Pääsy tällaisiin tiloihin on tarpeen, jos henkilö, jolle on jo esitetty tietopyyntö, on laiminlyönyt sen noudattamisen tai kun on perusteltu syy epäillä, ettei esitettävää pyyntöä noudatettaisi tai tietopyynnön kohteena olevat asiakirjat tai tiedot siirrettäisiin pois, niitä muutettaisiin tai ne tuhottaisiin. Mikäli kansallisen lain mukaan tarvitaan kyseisen jäsenvaltion oikeusviranomaisen ennalta myöntämä lupa, tiloihin olisi päästävä oikeusviranomaisen ennakkoluvan saamisen jälkeen.

(52)

Olemassa olevat nauhoitukset puhelinkeskusteluista ja tietoliikennetiedot valvotuilta yhteisöiltä voivat olla ratkaisevia ja usein ainoita todisteita, joiden avulla voidaan tutkia erityisesti tämän asetuksen hallintoa ja valvontaa koskeviin vaatimuksiin liittyviä rikkomisia ja todeta sellaisten tapahtuneen. Tällaisen tietojen ja tallenteiden avulla voidaan osaltaan tarkistaa syöttötietojen luovutuksesta vastaavan henkilön ja hyväksymisestä vastaavien henkilöiden henkilöllisyydet sekä se, onko työntekijöiden organisatorinen eriyttäminen toteutettu. Siksi toimivaltaisilla viranomaisilla pitäisi olla mahdollisuus vaatia valvottujen yhteisöjen hallussa olevia tallenteita puhelinkeskusteluista, sähköisiä viestejä tai tietoliikennetietoja tapauksissa, joissa voidaan perustellusti epäillä, että tarkastuksen tai tutkimuksen kohteena olevaan asiaan liittyvillä tallenteilla tai tiedoilla voisi olla merkitystä näytettäessä toteen tämän asetuksen rikkomisen tapahtuneen.

(53)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, erityisesti oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen, henkilötietosuojaa, oikeutta sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen, elinkeinovapautta, oikeutta suojella omistusoikeutta, oikeutta kuluttajansuojaan, oikeutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon ja oikeutta puolustukseen. Tätä asetusta olisi näin ollen tulkittava ja sovellettava kyseisten oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(54)

Asianosaisilla henkilöillä olisi oltava täysi oikeus puolustautua. Erityisesti menettelyjen kohteena olevien henkilöiden olisi annettava tutustua havaintoihin, joihin toimivaltaiset viranomaiset ovat perustaneet päätöksen, ja kyseisille henkilöille olisi annettava oikeus tulla kuulluiksi.

(55)

Vertailuarvojen avoimuus on tarpeen rahoitusmarkkinoiden vakauteen ja sijoittajansuojaan liittyvistä syistä. Toimivaltaisten viranomaisten tietojenvaihdossa tai tietojensiirrossa olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (12) säädettyjä henkilötietojen siirtoa koskevia sääntöjä. Arvopaperimarkkinaviranomaisen tietojenvaihdossa tai tietojensiirrossa olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001 (13) säädettyjä henkilötietojen siirtoa koskevia sääntöjä.

(56)

Jäsenvaltioiden olisi seuraamusjärjestelmien lujittamista finanssipalvelujen alalla koskevassa komission 8 päivänä joulukuuta 2010 antamassa tiedonannossa vahvistetut periaatteet ja tämän tiedonannon jatkotoimina hyväksytyt unionin säädökset huomioon ottaen säädettävä yhteisen lähestymistavan ja ehkäisevän vaikutuksen varmistamiseksi hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä, mukaan lukien taloudellisista seuraamuksista, joita sovelletaan tämän asetuksen säännösten rikkomiseen, ja varmistettava, että ne pannaan täytäntöön. Näiden hallinnollisten seuraamusten ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(57)

Yksittäisissä tapauksissa sovellettavat hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet olisi määriteltävä ottaen tarpeen tullen huomioon sellaiset tekijät kuten mahdollisesti tunnistetun taloudellisen hyödyn takaisinmaksu, rikkomisen vakavuus ja kesto, mahdolliset raskauttavat tai lieventävät tekijät, tarve varmistaa hallinnollisten taloudellisten seuraamusten pelotevaikutus ja tarvittaessa sisällyttää järjestelmään vähennys vastineeksi yhteistyöstä toimivaltaisen viranomaisen kanssa. Erityisesti tietyssä tapauksessa määrättävien hallinnollisten taloudellisten seuraamusten todellisen määrän olisi voitava olla enintään tässä asetuksessa säädetty enimmäismäärä tai kansallisessa lainsäädännössä säädetty korkeampi määrä erittäin vakavista rikkomisista, kun taas enimmäismäärää huomattavasti alhaisempia hallinnollisia taloudellisia seuraamuksia olisi voitava määrätä pienemmistä rikkomisista tai jos asia sovitaan. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava käytössään mahdollisuus määrätä väliaikainen kielto toimia johtotehtävissä vertailuarvon hallinnoijassa tai tietolähteessä.

(58)

Tässä asetuksessa ei pitäisi rajoittaa jäsenvaltioiden mahdollisuutta säätää suuremmista hallinnollisista seuraamuksista eikä se saisi rajoittaa mahdollisia rikosoikeudellisiin seuraamuksiin liittyviä jäsenvaltioiden lainsäädännön säännöksiä.

(59)

Vaikka mikään ei estä jäsenvaltioita vahvistamasta hallinnollisia ja rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevia sääntöjä samojen rikkomisten osalta, jäsenvaltioilta ei pitäisi edellyttää hallinnollisia seuraamuksia koskevien sääntöjen antamista sellaisten tämän asetuksen rikkomisten osalta, joihin sovelletaan kansallista rikosoikeutta. Kansallisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltiot eivät ole velvollisia määräämään sekä hallinnollisia että rikosoikeudellisia seuraamuksia samasta rikkomisesta, mutta niiden olisi voitava tehdä niin, jos niiden kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa sen. Tämän asetuksen rikkomisesta aiheutuvien rikosoikeudellisten seuraamusten säilyttäminen hallinnollisten seuraamusten sijaan ei kuitenkaan saisi vähentää toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuuksia tätä asetusta sovellettaessa tehdä yhteistyötä sekä saada käyttöönsä ja vaihtaa tietoja oikea-aikaisesti muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa eikä muullakaan tavoin vaikuttaa näihin mahdollisuuksiin, myöskään sen jälkeen, kun asianomaiset rikkomiset on saatettu toimivaltaisten oikeusviranomaisten käsiteltäviksi syytetoimia varten.

(60)

On tarpeen tehostaa säännöksiä, jotka koskevat toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa sekä vahvistaa niiden keskinäisiä avunanto- ja yhteistyövelvoitteita. Toimivaltaisten viranomaisten olisi rajatylittävän toiminnan lisääntymisen vuoksi annettava toisilleen tehtäviensä hoitamiseen tarvittavat tiedot, jotta ne voivat varmistaa tämän asetuksen tehokkaan täytäntöönpanon myös silloin, kun säännösten rikkominen tai epäilys niiden rikkomisesta saattaa kuulua kahden tai useamman jäsenvaltion viranomaisten intressipiiriin. Tietojenvaihto edellyttää ehdotonta salassapitovelvollisuutta, jotta voidaan varmistaa toimiva tietojenvaihto sekä henkilöiden oikeuksien suoja.

(61)

Jotta toimivaltaisten viranomaisten tekemien hallinnollisen seuraamuksen tai muun hallinnollisen toimenpiteen määräämistä koskevien päätösten pelotevaikutus kohdistuu suureen yleisöön, ne olisi yleensä julkaistava. Hallinnollisen seuraamuksen tai muun hallinnollisen toimenpiteen määräämistä koskevan päätöksen julkaiseminen on toimivaltaisille viranomaisille lisäksi tärkeä väline, jolla tiedotetaan markkinatoimijoille, minkä tyyppinen käytös katsotaan tämän asetuksen rikkomiseksi, ja jolla levitetään markkinatoimijoille laajalti tietoa asianmukaisesta käytöksestä. Jos julkaisusta uhkaa aiheutua suhteetonta vahinkoa asianosaisille henkilöille tai jos se vaarantaa rahoitusmarkkinoiden vakauden tai meneillään olevan tutkimuksen, toimivaltaisen viranomaisen olisi joko julkaistava hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet nimettöminä tai lykättävä julkaisua. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi lisäksi oltava mahdollisuus jättää hallinnollisen seuraamuksen tai muun hallinnollisen toimenpiteen määräämistä koskeva päätös julkaisematta, mikäli nimettömän tai lykätyn julkaisun ei katsota riittävässä määrin takaavan rahoitusmarkkinoiden vakautta. Toimivaltaiset viranomaiset eivät myöskään ole velvollisia julkaisemaan hallinnollisia seuraamuksia tai muita hallinnollisia toimenpiteitä, jotka on katsottava vähämerkityksiksi, jos julkistaminen olisi kohtuutonta.

(62)

Kriittisiin vertailuarvoihin voivat osallistua useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa sijaitsevat tietolähteet, hallinnoijat ja käyttäjät. Tällaisen vertailuarvon tarjonnan lakkaaminen tai tapahtumat, jotka voivat merkittävästi heikentää sen koskemattomuutta, voisivat vaikuttaa useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, mikä tarkoittaa, että vain vertailuarvon hallinnoijan sijaintijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen harjoittama tällaisen vertailuarvon valvonta ei ole riittävää ja tehokasta kriittiseen vertailuarvoon sisältyvien riskien hallitsemiseksi. Tällaisessa tapauksessa valvontatietojen tehokas vaihto toimivaltaisten viranomaisten välillä ja viranomaisten toimien yhteensovittaminen on varmistettava perustamalla kollegioita, joihin kuuluvat toimivaltaiset viranomaiset ja arvopaperimarkkinaviranomainen. Kollegioiden toimilla on edistettävä tässä asetuksessa voimaan saatettujen sääntöjen yhdenmukaista soveltamista ja valvontakäytäntöjen lähentymistä. Hallinnoijan toimivaltaisen viranomaisen olisi luotava kirjalliset järjestelyt, jotka koskevat tietojenvaihtoa, päätöksentekomenettelyä, johon voi sisältyä äänestysmenettelyä koskevia sääntöjä, sekä pakollista tietojen toimittamista varten tehtävää mahdollista yhteistyötä ja tilanteita, joissa toimivaltaisten viranomaisten on kuultava toisiaan. Arvopaperimarkkinaviranomaisen oikeudellisesti sitova sovittelu on keskeinen tekijä valvontakäytäntöjen koordinoinnin, yhdenmukaisuuden ja lähentymisen toteuttamisessa.

(63)

Vertailuarvot voidaan mainita viitteenä rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa, joiden duraatio on pitkä. Tietyissä tapauksissa tällaisia vertailuarvoja ei välttämättä enää saada tarjota tämän asetuksen voimaantulon jälkeen, koska niiden ominaisuuksia ei voida muokata asetuksen vaatimusten mukaisiksi. Jos tällaisen vertailuarvon tarjonnan jatkuminen kuitenkin samalla kielletään, tuloksena voisi olla rahoitusvälineiden tai rahoitussopimuksen irtisanominen tai mitätöityminen, mikä aiheuttaa haittaa sijoittajille. Tämän vuoksi on tarpeen säätää, että tällaisten vertailuarvojen tarjonta voi jatkua siirtymäkauden ajan.

(64)

Tapauksissa, jossa asetuksella on vaikutusta tai mahdollista vaikutusta asetuksen (EU) N:o 1227/2011 kattamiin valvottuihin yhteisöihin ja markkinoihin, arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi tarpeen kuulla energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa (ACER) hyödyntääkseen sen energiamarkkinoita koskevaa asiantuntemusta ja vähentääkseen päällekkäistä sääntelyä.

(65)

Tämän asetuksen teknisten seikkojen tarkentamiseksi komissiolle olisi annettava valtuudet antaa säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti määritelmien teknisten seikkojen määrittämisestä ja sellaisten teknisten seikkojen määrittämisestä, jotka koskevat vertailuarvoon viittaavien rahoitusvälineiden nimellismäärien, siihen viittaavien johdannaisten nimellismäärän ja siihen viittaavien sijoitusrahastojen varojen nettoarvon laskemista sen ratkaisemiseksi, onko vertailuarvo kriittinen, kriittisten ja merkittävien vertailuarvojen määrittämisessä käytettävän kynnysarvon laskentamenetelmän tarkistamisesta, objektiivisten perusteiden määrittämisestä kolmannessa maassa tarjotun vertailuarvon tai vertailuarvoryhmän hyväksymiselle, seikoista, joiden perusteella arvioidaan, voisiko olemassa olevan vertailuarvon lakkaaminen tai sen muuttaminen johtaa ylivoimaiseen esteeseen, estää vertailuarvoon viittaavan rahoitussopimuksen tai rahoitusvälineen ehtojen tai sijoitusrahaston sääntöjen soveltamisen tai muutoin rikkoa niitä, sekä tiettyjen hallinnoijien rekisteröitymistä toimiluvan saamisen sijasta koskevan 24 kuukauden määräajan pidentämisestä. Antaessaan tällaisia säädöksiä komission olisi otettava huomioon markkinoiden kehitys tai tekninen kehitys sekä vertailuarvoihin liittyvän valvontakäytännön kansainvälinen lähentyminen, erityisesti IOSCO:n tekemä työ. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisessä toimielinten sopimuksessa (14) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Erityisesti yhdenvertaisuuden varmistamiseksi delegoitujen säädösten valmistelussa Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja niiden asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, jotka koskevat delegoitujen säädösten valmistelua.

(66)

Teknisten standardien olisi turvattava niiden vaatimusten johdonmukainen yhdenmukaistaminen, jotka koskevat vertailuarvoina käytettyjen indeksien tarjoamista ja tietojen toimittamista niitä varten sekä sijoittajien ja kuluttajien asianmukaista suojelua kaikkialla unionissa. Koska arvopaperimarkkinaviranomaisella on pitkälle menevää erityisasiantuntemusta, olisi tehokasta ja asianmukaista antaa sen tehtäväksi laatia komissiolle toimitettavat luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joihin ei liity toimintapoliittisia valintoja. Komission olisi hyväksyttävä delegoiduilla säädöksillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla sekä asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti arvopaperimarkkinaviranomaisen laatimat teknisten sääntelystandardien luonnokset hallinto- ja valvontatoimintoa koskevista menettelyistä ja ominaisuuksista, siitä, miten varmistetaan syöttötietojen asianmukaisuus ja todennettavuus, sekä tietolähteen sisäisistä valvonta- ja todentamismenettelyistä, tiedoista, joita hallinnoijan on toimitettava vertailuarvotiedoista ja -menetelmistä, käytännesääntöjen osista, järjestelmiä ja valvontaa koskevista vaatimuksista, perusteista, jotka toimivaltaisen viranomaisen olisi otettava huomioon tehdessään päätöksiä siitä, sovelletaanko tiettyjä lisävaatimuksia, vertailuarvoselvityksen sisällöstä ja tapauksista, joissa edellytetään tällaisen selvityksen päivittämistä, toimivaltaisten viranomaisten ja arvopaperimarkkinaviranomaisen välisten yhteistyöjärjestelyjen vähimmäissisällöstä, kolmannen maan hallinnoijan tunnustusta koskevan hakemuksen muodosta ja sisällöstä ja niiden tietojen esittämistavasta, jotka on toimitettava tällaisen hakemuksen yhteydessä, sekä niistä tiedoista, jotka on toimitettava toimilupa- tai rekisteröintihakemuksessa.

(67)

Tämän asetuksen yhdenmukaisten täytäntöönpanoedellytysten varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa luettelon laatimiseksi unionin viranomaisista ja tämän luettelon tarkistamiseksi, luettelon laatimiseksi kriittisistä vertailuarvoista ja tämän luettelon tarkistamiseksi sekä kolmansien maiden vertailuarvojen tarjoajiin sovellettavan oikeudellisen kehyksen vastaavuuden määrittämiseksi, jotta voidaan arvioida, onko kyseessä täysi vai osittainen vastaavuus. Täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (15) mukaisesti.

(68)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä arvopaperiviranomaisen laatimia teknisiä täytäntöönpanostandardeja, joissa vahvistetaan vaatimustenmukaisuusvakuutusten mallit, menettelyt ja muodot toimivaltaisten viranomaisten ja arvopaperimarkkinaviranomaisen välistä tietojenvaihtoa varten, delegoiduilla säännöksillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.

(69)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli luoda johdonmukaista ja vaikuttavaa järjestelmää, jolla puututaan vertailuarvojen sisältämiin haavoittuvuuksiin, koska vertailuarvoihin liittyvien ongelmien kokonaisvaikutukset voidaan nähdä kokonaisvaltaisesti vain unionin tasolla, vaan ne voidaan tämän asetuksen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(70)

Kun otetaan huomioon kiireellinen tarve palauttaa luottamus vertailuarvoihin ja edistää oikeudenmukaisia ja avoimia rahoitusmarkkinoita, tämän asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan.

(71)

Kuluttajat voivat tehdä vertailuarvoon sidottuja rahoitussopimuksia, erityisesti kiinnityksiä ja kulutusluottosopimuksia, mutta epäsuhtainen neuvotteluvoima ja vakiomuotoisten sopimuslausekkeiden käyttö voivat rajoittaa mahdollisuuksia valita käytettävä vertailuarvo. Tämän vuoksi on tarpeen varmistaa ainakin, että luotonantajat tai luotonvälittäjät antavat kuluttajille riittävästi tietoja. Näin ollen direktiivit 2008/48/EY ja 2014/17/EU olisi muutettava tämän mukaisesti.

(72)

Asetuksessa (EU) N:o 596/2014 edellytetään, että johtotehtävissä toimivat henkilöt sekä näiden lähipiiriin kuuluvat henkilöt ilmoittavat liikkeeseenlaskijalle ja toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista liiketoimista, jotka he ovat tehneet omaan lukuunsa ja jotka on linkitetty liikkeeseenlaskijan osakkeisiin tai vieraan pääoman ehtoisiin välineisiin. On kuitenkin olemassa monenlaisia rahoitusvälineitä, jotka on linkitetty tietyn liikkeeseenlaskijan osakkeisiin tai vieraan pääoman ehtoisiin välineisiin. Tällaisia rahoitusvälineitä ovat muun muassa osuudet yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä, strukturoidut rahoitusvälineet tai johdannaisen sisältävät rahoitusvälineet, joihin sisältyy liikkeeseenlaskijan osakkeiden tai sen liikkeeseen laskemien vieraan pääoman ehtoisten välineiden arvon kehittymiseen liittyviä vastuita. Kaikista tällaisilla rahoitusvälineillä tehtävistä vähimmäiskynnysarvon ylittävistä liiketoimista olisi ilmoitettava liikkeeseenlaskijalle ja toimivaltaiselle viranomaiselle. Olisi kuitenkin tehtävä poikkeus, kun liikkeeseenlaskijan osakkeet tai vieraan pääoman ehtoiset välineet muodostavat enintään 20 prosenttia linkitetyn rahoitusvälineen varoista tai kun johtotehtävissä toimiva henkilö tai näiden lähipiiriin kuuluva henkilö ei tiennyt eikä voinut tietää linkitetyn rahoitusvälineen sijoituskoostumusta. Asetus (EU) N:o 596/2014 olisi näin ollen muutettava,

a)

keskuspankkeihin;

b)

viranomaisiin, kun ne toimittavat tietoja vertailuarvoja varten tai tarjoavat vertailuarvoja tai kun niillä on määräysvaltaa vertailuarvojen tarjontaan yhteiskuntapoliittisiin tarkoituksiin, mukaan luettuna työllisyyden, taloudellisen toiminnan ja inflaation mittaaminen;

c)

keskusvastapuoliin, kun ne tarjoavat viitehintoja tai selvityshintoja, joita käytetään keskusvastapuoliriskin hallintaan sekä selvitykseen;

d)

direktiivin 2014/65/EU liitteessä I olevassa C osassa lueteltujen rahoitusvälineiden yksittäisten viitehintojen tarjoamiseen;

e)

lehdistöön, muihin tiedotusvälineisiin ja toimittajiin, kun nämä ainoastaan julkistavat vertailuarvon tai viittaavat siihen osana journalistista toimintaansa eikä näillä ole määräysvaltaa kyseisen vertailuarvon tarjontaan;

f)

luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön, joka elinkeino-, liike- tai ammattitoiminnassaan myöntää tai lupaa myöntää luottoa, mikäli kyseinen henkilö ainoastaan julkistaa tai asettaa julkisesti saataville omat vaihtuvat tai kiinteät lainakorkonsa, jotka on asetettu sen sisäisin päätöksin ja joita sovelletaan ainoastaan kyseisen henkilön tai samaan konserniin kuuluvan yrityksen ja näiden asiakkaiden välisiin rahoitussopimuksiin;

g)

hyödykkeiden vertailuarvoon, joka perustuu sellaisten tietolähteiden toimittamiin tietoihin, joiden enemmistö on yhteisöjä, joita ei valvota, ja joihin sovelletaan molempia seuraavia ehtoja:

h)

indeksin tarjoajaan tarjoamansa indeksin osalta, jos kyseinen indeksintarjoaja ei tiennyt eikä kohtuudella olisi voinut tietää, että indeksiä käytetään 3 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa tarkoitettuun tarkoitukseen.

1)

’indeksillä’ mitä tahansa lukua,

2)

’indeksin tarjoajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on määräysvaltaa indeksin tarjontaan;

3)

’vertailuarvolla’ mitä tahansa indeksiä, johon viitaten määritetään rahoitusvälineen tai rahoitussopimuksen nojalla maksettava määrä tai rahoitusvälineen arvo, tai indeksiä, jota käytetään mittaamaan sijoitusrahaston arvonkehitystä, kun tarkoituksena on seurata tällaisen indeksin tuottoa tai määritellä salkun koostumus tai laskea tulosperusteinen palkkio;

4)

’vertailuarvoryhmällä’ saman hallinnoijan tarjoamaa vertailuarvojen ryhmää, joka on määritetty samanluonteisten syöttötietojen perusteella ja joka muodostaa saman tai samankaltaisen markkina- tai taloustilanteen mittarin;

5)

’vertailuarvon tarjonnalla’

6)

’hallinnoijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on määräysvaltaa vertailuarvon tarjontaan;

7)

’vertailuarvon käytöllä’

8)

’syöttötietojen toimittamisella’ sellaisten syöttötietojen antamista hallinnoijalle tai muulle henkilölle hallinnoijalle luovutettaviksi, jotka eivät ole helposti saatavilla ja joita tarvitaan vertailuarvon määrittämisessä ja tarjotaan tätä tarkoitusta varten;

9)

’tietolähteellä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka toimittaa syöttötietoja;

10)

’valvotulla tietolähteellä’ valvottua yhteisöä, joka toimittaa syöttötietoja unionissa sijaitsevalle hallinnoijalle;

11)

’luovuttajalla’ luonnollista henkilöä, joka on tietolähteen palveluksessa syöttötietojen toimittamista varten;

12)

’arvioijalla’ hyödykkeen vertailuarvon hallinnoijan työntekijää tai muuta luonnollista henkilöä, jonka palvelut ovat hallinnoijan käytettävissä tai valvonnassa ja joka vastaa menetelmien tai päättelyn soveltamisesta syöttötietoihin ja muihin tietoihin tehdäkseen lopullisen arvion tietyn hyödykkeen hinnasta;

13)

’asiantuntemukseen perustuvalla päättelyllä’ sitä, että hallinnoija tai tietolähde käyttää harkintavaltaa tietojen käyttöön vertailuarvoa määritettäessä, kuten arvojen ekstrapoloimista aiemmista tai asiaan liittyvistä transaktioista, tiedon laatuun mahdollisesti vaikuttavien tekijöiden, kuten markkinatapahtumien tai ostajan tai myyjän luottokelpoisuuden heikkenemisen, huomioon ottamista ja sitovien osto- tai myyntitarjousten painottamista tiettyä loppuun saatettua transaktiota enemmän;

14)

’syöttötiedoilla’ tietoja yhden tai useamman kohde-etuutena olevan omaisuuserän arvosta, hinnoista, mukaan luettuina arvioidut hinnat, hintatarjouksista, sitovista hintatarjouksista tai muista arvoista, joita hallinnoija käyttää vertailuarvon määrittämiseen;

15)

’transaktiotiedoilla’ havainnoitavissa olevia hintoja, noteerauksia, indeksejä tai arvoja, jotka kuvaavat keskenään sidossuhteettomien vastapuolten välisiä transaktioita aktiivisilla, kysynnän ja tarjonnan kilpailuvoimien vaikutuksille alttiilla markkinoilla;

16)

’rahoitusvälineellä’ direktiivin 2014/65/EU liitteessä I olevassa C osassa lueteltuja välineitä, joista on jätetty hakemus ottamisesta kaupankäynnin kohteeksi direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 24 alakohdassa tarkoitetulla kauppapaikalla tai joilla käydään kauppaa direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 24 alakohdassa tarkoitetulla kauppapaikalla tai mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 20 alakohdassa tarkoitetun kauppojen sisäisen toteuttajan välityksellä;

17)

’valvotulla yhteisöllä’

18)

’rahoitussopimuksella’

19)

’sijoitusrahastolla’ direktiivin 2011/61/EU 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyjä vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja tai direktiivin 2009/65/EY 1 artiklan 2 kohdassa määriteltyjä yhteissijoitusyrityksiä;

20)

’ylimmällä hallintoelimellä’ hallinnoijan tai muun valvotun yhteisön yhtä tai useampaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti nimitettyä elintä, jolla on toimivalta vahvistaa hallinnoijan tai muun valvotun yhteisön strategia, tavoitteet ja yleinen johtaminen, joka valvoo ja seuraa johdon päätöksentekoa ja johon kuuluu hallinnoijan tai muun valvotun yhteisön liiketoimintaa tosiasiallisesti johtavia henkilöitä;

21)

’kuluttajalla’ luonnollista henkilöä, joka tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa rahoitussopimuksissa toimii tarkoituksissa, jotka eivät kuulu hänen elinkeino-, liike- tai ammattitoimintaansa;

22)

’korkokantojen vertailuarvolla’ vertailuarvoa, joka tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohtaa sovellettaessa määritetään sen koron perusteella, jolla pankit voivat harjoittaa anto- tai ottolainausta muiden pankkien tai rahamarkkinoiden muiden toimijoiden kuin pankkien kanssa;

23)

’hyödykkeiden vertailuarvolla’ vertailuarvoa, jonka tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu kohde-etuus on komission asetuksen (EY) N:o 1287/2006 (21) 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hyödyke, lukuun ottamatta direktiivin 2014/65/EU liitteessä I olevan C jakson 11 kohdassa tarkoitettuja päästöoikeuksia;

24)

’säänneltyihin tietoihin perustuvalla vertailuarvolla’ vertailuarvoa, joka määritetään laskentakaavaa soveltamalla

25)

’kriittisellä vertailuarvolla’ vertailuarvoa, joka ei perustu säänneltyihin tietoihin ja joka täyttää jonkin 20 artiklan 1 kohdassa säädetyistä edellytyksistä ja joka on sisällytetty komission mainitun säännöksen nojalla laatimaan luetteloon;

26)

’merkittävällä vertailuarvolla’ vertailuarvoa, joka täyttää 24 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset;

27)

’muulla kuin merkittävällä vertailuarvolla’ vertailuarvoa, joka ei täytä 20 artiklan 1 kohdassa ja 24 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä;

28)

’sijainnilla’ oikeushenkilön osalta jäsenvaltiota tai kolmatta maata, jossa kyseisen henkilön rekisteröity toimipaikka tai muu virallinen osoite sijaitsee, ja luonnollisen henkilön osalta jäsenvaltiota tai kolmatta maata, jossa on kyseisen henkilön verotuksellinen kotipaikka;

29)

’viranomaisella’

a)

varmistettava hallinnoijalle toimitetun tai sen tuottaman tiedon luottamuksellisuus, johon sovelletaan tämän asetuksen nojalla ilmoitus- ja avoimuusvelvoitteita; ja

b)

erityisesti vähennettävä eturistiriitoja, jotka johtuvat hallinnoijan omistuksesta tai määräysvallasta hallinnoijassa tai muista hallinnoijan konserniin liittyvistä eduista tai jotka ovat seurausta muista henkilöistä, jotka voivat käyttää vaikutus- tai määräysvaltaansa hallinnoijaan vertailuarvon määrittämisen osalta.

a)

heillä on tarvittavat taidot, tiedot ja kokemus heille annettujen tehtävien hoitamiseksi ja heitä johdetaan ja valvotaan tehokkaasti;

b)

heihin ei kohdistu asiatonta vaikutusta tai eturistiriitoja ja heidän palkkionsa ja tulosarviointinsa eivät aiheuta eturistiriitoja tai muulla tavoin vaikuta vertailuarvon määrittämisprosessin koskemattomuuteen;

c)

heillä ei ole henkilökohtaisia etuja tai liikesuhteita, jotka vaarantaisivat kyseisen hallinnoijan toimintoja;

d)

heillä ei ole lupaa osallistua vertailuarvon määrittämiseen tekemällä osto- tai myyntitarjouksia tai kauppoja henkilökohtaisesti tai markkinatoimijoiden puolesta, paitsi jos tällaista osallistumista nimenomaisesti edellytetään osana vertailuarvon menetelmiä ja jos siihen sovelletaan tässä yhteydessä erityissääntöjä; ja

e)

heihin sovelletaan tehokkaita menettelyjä, joilla valvotaan tietojen vaihtoa muiden sellaisiin toimintoihin osallistuvien työntekijöiden kanssa, jotka voivat aiheuttaa eturistiriitojen vaaran, tai kolmansien osapuolten kanssa tilanteissa, joissa kyseiset tiedot voivat vaikuttaa vertailuarvoon.

a)

vertailuarvon määritelmän ja menetelmien arviointi vähintään vuosittain;

b)

vertailuarvon menetelmien muutosten valvonta ja mahdollisuus pyytää hallinnoijaa ryhtymään tällaisia muutoksia koskevaan konsultointiin;

c)

hallinnoijan valvontakehyksen sekä vertailuarvon hallinnoinnin ja toiminnan valvonta ja, kun vertailuarvo perustuu tietolähteiltä saataviin syöttötietoihin, 15 artiklassa tarkoitettujen käytännesääntöjen valvonta;

d)

vertailuarvon lakkaamiseen liittyvien menettelyjen arviointi ja hyväksyntä, mukaan luettuna kaikki lakkaamista koskeva konsultointi;

e)

vertailuarvon tarjontaan osallistuvien kolmansien osapuolten valvonta, mukaan lukien laskennasta tai levityksestä vastaavat toimijat;

f)

sisäisten ja ulkoisten auditointien ja tarkastusten arviointi ja yksilöityjen korjaavien toimien toteutuksen seuranta;

g)

syöttötietojen ja tietolähteiden sekä sen seuranta, millä toimilla hallinnoija testaa tai validoi toimitetut syöttötiedot, jos vertailuarvo perustuu tietolähteiltä saataviin syöttötietoihin;

h)

tehokkaiden toimenpiteiden toteuttaminen 15 artiklassa tarkoitettujen käytännesääntöjen rikkomistapauksissa, kun vertailuarvo perustuu tietolähteiltä saataviin syöttötietoihin; ja

i)

valvontatoiminnon tietoonsa saamista tietolähteiden, silloin kun vertailuarvo perustuu tietolähteiltä saataviin syöttötietoihin, tai hallinnoijien väärinkäytöksistä ja mahdollisista epätavallisista tai epäilyttävistä syöttötiedoista raportoiminen asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille.

a)

operatiivisen riskin hallinta;

b)

riittävät ja tehokkaat liiketoiminnan jatkuvuus- ja palautumissuunnitelmat;

c)

varamenettelyt sovellettaviksi tilanteessa, jossa vertailuarvon tarjontamenettely keskeytyy.

a)

varmistetaan, että tietolähteet noudattavat 15 artiklassa tarkoitettuja käytännesääntöjä ja syöttötietoihin sovellettavia standardeja;

b)

seurataan syöttötietoja, mukaan luettuina mahdollisuuksien mukaan syöttötietojen seuranta ennen vertailuarvon julkistamista ja syöttötietojen validointi julkistamisen jälkeen virheiden ja poikkeamien havaitsemiseksi.

a)

kaikista syöttötiedoista ja tällaisten tietojen käytöstä;

b)

vertailuarvon määrittämisessä käytetyistä menetelmistä;

c)

hallinnoijan ja tarvittaessa arvioijien vertailuarvon määrittämisessä tekemistä päättelyistä ja käyttämästä harkintavallasta, myös kyseisen päättelyn ja harkintavallan käytön perusteluista;

d)

mahdollisesti huomiotta jätetyistä syöttötiedoista, erityisesti silloin, kun nämä ovat täyttäneet vertailuarvon menetelmien vaatimukset, ja huomiotta jättämisen syistä;

e)

muista muutoksista vakiomenettelyissä ja -menetelmissä tai niistä poikkeamisista, myös markkinoiden stressikaudella tai markkinahäiriön aikana tapahtuneista;

f)

hallinnoijien vertailuarvojen määrittämisessä käyttämien luovuttajien ja luonnollisten henkilöiden henkilöllisyydestä;

g)

kaikista asiakirjoista, jotka liittyvät valitukseen, mukaan luettuna valituksen tekijän luovuttamat asiakirjat; ja

h)

hallinnoijan palveluksessa olevan henkilön ja vertailuarvon tietolähteiden tai luovuttajien vertailuarvoa koskevista puhelinkeskusteluista tai sähköisestä viestinnästä.

a)

hallinnoija asettaa saataville valitusten käsittelymenettelyn, jonka mukaisesti voidaan tehdä valituksia, jotka koskevat sitä, edustaako yksittäisen vertailuarvon määrittäminen markkina-arvoa, ehdotettuja vertailuarvon määrittämisprosessin muutoksia, menetelmien soveltamista yksittäiseen vertailuarvon määrittämiseen ja muita vertailuarvon määrittämisprosesseista tehtyjä päätöksiä;

b)

valitukset tutkitaan nopeasti ja oikeudenmukaisella tavalla ja tutkimuksen tuloksesta ilmoitetaan valituksen tekijälle kohtuullisen ajan kuluessa, jollei tällainen ilmoittaminen ole oikeusjärjestyksen perusteiden tai asetuksen (EU) N:o 596/2014 vastaista; ja

c)

tutkimus suoritetaan erillään niistä henkilöstön jäsenistä, jotka voivat olla tai ovat voineet olla osallisina valituksen aiheena olevassa asiassa;

a)

palveluntarjoajalla on tarvittavat taidot ja voimavarat sekä lain mukaan edellytettävät luvat harjoittaa ulkoistettuja toimintoja, palveluja tai toimintaa luotettavasti ja ammattitaitoisesti;

b)

hallinnoija asettaa asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten saataville vertailuarvojen määritysprosessiin osallistuvan palveluntarjoajan henkilöllisyys ja tehtävät;

c)

palveluntarjoaja toteuttaa asianmukaiset toimet, jos käy ilmi, että palveluntarjoaja ei ehkä hoida ulkoistettuja toimintoja tehokkaasti ja sovellettavan lainsäädännön ja sääntelyvaatimusten mukaisesti;

d)

hallinnoija säilyttää tarvittavan asiantuntemuksen ulkoistettujen toimintojen tehokasta valvontaa varten ja ulkoistamiseen liittyvien riskien hallitsemiseksi;

e)

palveluntarjoajan ilmoittaa hallinnoijalle kaikista tapahtumista, joilla voi olla olennainen vaikutus sen valmiuteen hoitaa ulkoistettuja tehtäviä tehokkaasti ja sovellettavan lainsäädännön ja sääntelyvaatimusten mukaisesti;

f)

palveluntarjoajan tekee ulkoistettuihin toimintoihin liittyvää yhteistyötä asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa, ja hallinnoijalla sekä asianomaisella toimivaltaisella viranomaisella on tosiasiallinen mahdollisuus saada tutustua ulkoistettuihin toimintoihin liittyviin tietoihin samoin kuin päästä palveluntarjoajan liiketiloihin, ja asianomainen toimivaltainen viranomainen voi käyttää näitä tutustumis- ja pääsyoikeuksia;

g)

hallinnoija voi irtisanoa ulkoistamisjärjestelyt tarvittaessa;

h)

hallinnoija toteuttaa kohtuulliset toimenpiteet, valmiussuunnitelmat mukaan lukien, välttääkseen tarpeettomat operatiiviset riskit, jotka liittyvät palveluntarjoajan osallistumiseen vertailuarvon määritysprosessiin.

a)

syöttötietojen on oltava riittäviä, jotta ne edustavat tarkasti ja luotettavasti markkina- tai taloustilannetta, jota vertailuarvon on tarkoitus mitata;

Syöttötietojen on oltava transaktiotietoja, jos sellaisia on saatavilla ja ne ovat soveltuvia. Jolleivät transaktiotiedot ole riittäviä tai soveltuvia edustamaan tarkasti ja luotettavasti markkina- tai taloustilannetta, jota vertailuarvolla on tarkoitus mitata, voidaan käyttää muitakin syöttötietoja kuin transaktiotietoja, muun muassa arvioituja hintoja, hintatarjouksia ja sitovia hintatarjouksia tai muita arvoja;

b)

edellä a alakohdassa tarkoitettujen syöttötietojen on oltava todennettavissa;

c)

hallinnoijan on laadittava ja julkistettava selkeät ohjeet, jotka koskevat syöttötietotyyppejä, eri syöttötietotyyppien käytön ensisijaisuusjärjestystä ja asiantuntemukseen perustuvan päättelyn käyttöä a alakohdan ja käytettävien menetelmien noudattamisen varmistamiseksi;

d)

kun vertailuarvo perustuu tietolähteiltä saatuihin syöttötietoihin, hallinnoijan on tarvittaessa hankittava syöttötiedot luotettavalta ja edustavalta tietolähdepaneelilta tai tietolähdeotokselta sen varmistamiseksi, että tulokseksi saatava vertailuarvo on luotettava ja edustaa sitä markkina- tai taloustilannetta, jota vertailuarvon on tarkoitus mitata;

e)

hallinnoija ei saa käyttää tietolähteiltä saatuja syöttötietoja, jos sen tiedossa on merkkejä siitä, että kyseiset tietolähteet eivät pidä kiinni 15 artiklassa tarkoitetuista käytännesäännöistä, vaan sen on hankittava edustavia julkisesti saatavilla olevia tietoja.

a)

perusteet, joilla määritetään, kuka saa toimittaa syöttötietoja hallinnoijalle, ja tietolähteiden valintaprosessi;

b)

prosessi, jolla arvioidaan tietolähteen syöttötietoja ja estetään tarvittaessa tietolähdettä toimittamasta lisää syöttötietoja tai sovelletaan tietolähteeseen muita seuraamuksia vaatimusten noudattamatta jättämisen vuoksi; ja

c)

prosessi, jolla validoidaan syöttötiedot, muun muassa muiden indikaattorien tai tietojen avulla, syöttötietojen koskemattomuuden ja tarkkuuden varmistamiseksi.

a)

hankittava tietoja muista näitä syöttötietoja vahvistavista lähteistä; ja

b)

varmistettava, että tietolähteillä on käytössä riittävät sisäiset valvonta- ja todentamismenettelyt.

a)

jotka ovat vakaita ja luotettavia;

b)

joiden selvien sääntöjen avulla tunnistetaan, miten ja milloin vertailuarvon määrittämisessä voidaan käyttää harkintavaltaa;

c)

jotka ovat tarkkoja, jatkuvia ja validoitavia, mukaan luettuna tarvittaessa toteutumatestaus saatavilla olevia transaktiotietoja vasten;

d)

jotka ovat mukautuvia ja varmistavat, että vertailuarvo voidaan laskea mahdollisimman vaihtelevissa olosuhteissa vaarantamatta sen koskemattomuutta;

e)

jotka ovat jäljitettäviä ja todennettavia.

a)

otettava huomioon sellaiset tekijät kuin markkinoiden koko ja normaali likviditeetti, kaupankäynnin avoimuus ja markkinatoimijoiden positiot, markkinoiden keskittyminen, markkinoiden dynamiikka ja yksittäisen otoksen riittävyys kuvaamaan markkina- tai taloustilannetta, jota vertailuarvon on tarkoitus mitata;

b)

määritettävä, mitkä ovat kyseisen vertailuarvon yhteydessä aktiiviset markkinat; ja

c)

määritettävä eri syöttötietotyyppien ensisijaisuusjärjestys.

a)

hallinnoijan käyttämien menetelmien keskeiset osat kunkin tarjotun ja julkistetun vertailuarvon tai tarvittaessa kunkin tarjotun ja julkistetun vertailuarvoryhmän osalta;

b)

yksityiskohtaiset tiedot, jotka koskevat yksittäisen menetelmän sisäistä arviointia ja hyväksyntää sekä tällaisen arvioinnin suorittamistiheyttä;

c)

hallinnoijan käyttämien menetelmien kaikkien ehdotettujen olennaisten muutosten osalta konsultointimenettelyt ja tällaisten muutosten syyt, mukaan luettuna sen määrittely, mikä on olennainen muutos ja millaisissa olosuhteissa hallinnoijan on ilmoitettava tällaisista muutoksista käyttäjille.

a)

ilmoitettava ennalta asiasta selkeästi määritellyssä määräajassa, joka antaa mahdollisuuden analysoida ehdotettujen olennaisten muutosten vaikutuksia ja esittää huomautuksia niistä; ja

b)

annettava tämän kohdan a alakohdassa tarkoitetut huomautukset ja hallinnoijan vastaukset huomautuksiin tarkasteltaviksi konsultoinnin jälkeen, jollei huomautusten antaja ole pyytänyt luottamuksellista käsittelyä.

a)

toimitettavien syöttötietojen selvä kuvaus sekä riittävät vaatimukset, joilla varmistetaan syöttötietojen toimittaminen 11 ja 14 artiklan mukaisesti;

b)

niiden henkilöiden henkilöllisyys, jotka saavat toimittaa syöttötietoja hallinnoijalle, ja menettelyt, joilla tarkastetaan tietolähteen ja mahdollisten luovuttajien henkilöllisyys sekä luovuttajien valtuudet toimittaa syöttötietoja tietolähteen puolesta;

c)

toimintatavat, joilla varmistetaan, että tietolähteet toimittavat kaikki merkitykselliset syöttötiedot;

d)

järjestelmät ja valvonta, jotka tietolähde on velvollinen ottamaan käyttöön, mukaan luettuina

a)

Valvotun tietolähteen on varmistettava, ettei mikään olemassa oleva tai mahdollinen eturistiriita vaikuta syöttötietojen tarjontaan ja että mahdollisesti tarvittavaa harkintavaltaa käytetään riippumattomasti ja rehellisesti merkityksellisten tietojen pohjalta 15 artiklassa tarkoitettujen käytännesääntöjen mukaisesti.

b)

Valvotulla tietolähteellä on oltava käytössä valvontakehys, jolla varmistetaan syöttötietojen koskemattomuus, tarkkuus ja luotettavuus ja se, että syöttötiedot tarjotaan tämän asetuksen ja 15 artiklassa tarkoitettujen käytännesääntöjen mukaisesti.

a)

sen valvonta, kuka saa luovuttaa syöttötietoja hallinnoijalle, myös hyväksyttäminen luovuttajaa ylemmässä asemassa olevalla luonnollisella henkilöllä, jos tämä on oikeasuhteista;

b)

luovuttajien asianmukainen koulutus, joka kattaa vähintään tämän asetuksen ja asetuksen (EU) N:o 596/2014 vaatimukset;

c)

eturistiriitojen hallitsemismenettelyt, mukaan lukien työntekijöiden organisatorinen erottelu tarvittaessa sekä sen huomioiminen, miten palkka- ja palkkiopolitiikan aiheuttamat vertailuarvon manipuloinnin kannustimet poistetaan;

d)

seuraavien tietojen säilyttäminen asianmukaiselta ajanjaksolta: syöttötietojen toimittamiseen liittyvät viestintätiedot sekä kaikki tiedot, joita on käytetty, jotta tietolähde voisi toimittaa kulloisetkin syöttötiedot, ja kaikkia olemassa olevia tai mahdollisia eturistiriitoja koskevat tiedot, muun muassa mutta ei yksinomaan tietolähteen sijoituksia vertailuarvoon viittaaviin rahoitusvälineisiin koskevat tiedot;

e)

sisäisiä ja ulkoisia auditointeja koskevien tietojen säilyttäminen.

a)

vertailuarvoa käytetään suoraan tai välillisesti vertailuarvojen yhdistelmässä viitteenä sellaisissa rahoitusvälineissä tai rahoitussopimuksissa tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamisessa, joiden kokonaisarvo on vähintään 500 miljardia euroa vertailuarvon kaikkien maturiteettien tai erääntymisaikojen perusteella, jos tämä on sovellettavissa;

b)

vertailuarvo perustuu sellaisten tietolähteiden toimittamiin tietoihin, joiden enemmistö sijaitsee yhdessä jäsenvaltiossa, ja kyseisen jäsenvaltio on tunnustanut vertailuarvon kriittiseksi tämän artiklan 2, 3, 4 ja 5 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti;

c)

vertailuarvo täyttää kaikki seuraavat perusteet:

Jos vertailuarvo täyttää c alakohdan ii ja iii alakohdassa säädetyt perusteet mutta ei c alakohdan i alakohdassa säädettyjä perusteita, kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset yhdessä sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa, johon hallinnoija on sijoittautunut, voivat päättää, että tällainen vertailuarvo olisi tunnustettava kriittiseksi tämän alakohdan mukaisesti. Hallinnoijan toimivaltaisen viranomaisen on joka tapauksessa neuvoteltava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Jos toimivaltaiset viranomaiset ovat erimielisiä, hallinnoijan toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä, olisiko vertailuarvo tunnustettava kriittiseksi tämän alakohdan nojalla, ja otettava siinä yhteydessä huomioon erimielisyyden syyt. Toimivaltaisten viranomaisten tai, jos ne ovat erimielisiä, hallinnoijan toimivaltaisen viranomaisen, on toimitettava arvio komissiolle. Arvion vastaanotettuaan komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen tämän kohdan mukaisesti. Jos toimivaltaiset viranomaiset ovat erimielisiä, hallinnoijan toimivaltaisen viranomaisen on lisäksi toimitettava arvionsa arvopaperimarkkinaviranomaiselle, joka voi julkistaa sitä koskevan lausunnon.

a)

vertailuarvoon viittaavien rahoitusvälineiden ja rahoitussopimusten arvo ja niiden sijoitusrahastojen arvo, jotka viittaavat vertailuarvoon arvonkehityksensä mittaamista varten, jäsenvaltiossa sekä niiden merkitys suhteessa liikkeellä olevien rahoitusvälineiden ja rahoitussopimusten kokonaisarvoon ja sijoitusrahastojen kokonaisarvoon jäsenvaltiossa;

b)

vertailuarvoon viittaavien rahoitusvälineiden ja rahoitussopimusten arvo ja niiden sijoitusrahastojen arvo, jotka viittaavat vertailuarvoon arvonkehityksensä mittaamista varten, jäsenvaltiossa sekä niiden merkitys jäsenvaltion bruttokansantuotteelle;

c)

muut luvut, joilla arvioidaan objektiivisesti vertailuarvon lakkaamisen tai epäluotettavuuden mahdollisia vaikutuksia markkinoiden eheyteen, rahoitusvakauteen, kuluttajiin, reaalitalouteen tai kotitalouksien ja yritysten rahoitukseen jäsenvaltiossa.

a)

joissa täsmennetään, miten muiden rahoitusvälineiden kuin johdannaisten nimellismäärä, johdannaisten nimellismäärä ja sijoitusrahastojen varojen nettoarvo on arvioitava, myös silloin kun vertailuarvoon viitataan välillisesti vertailuarvojen yhdistelmässä, jotta niitä voidaan verrata tämän artiklan 1 kohdassa ja 24 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin kynnysarvoihin;

b)

joissa tarkistetaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kynnysarvojen määrittämisessä käytettävää laskentamenetelmää markkinoiden, hintojen ja sääntelyn kehityksen perusteella sekä niiden vertailuarvojen luokituksen asianmukaisuutta, joihin viittaavien rahoitusvälineiden, rahoitussopimusten ja sijoitusrahastojen kokonaisarvo on lähellä kynnysarvoa; tällainen tarkistus suoritetaan vähintään kahden vuoden välein 1 päivästä tammikuuta 2018;

c)

joissa täsmennetään, miten tämän artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdassa tarkoitettuja perusteita sovelletaan, ottaen huomioon kaikki tiedot, jotka auttavat arvioimaan objektiivisesti vertailuarvon lakkaamisen tai epäluotettavuuden mahdollisia vaikutuksia markkinoiden eheyteen, rahoitusvakauteen, kuluttajiin, reaalitalouteen tai kotitalouksien ja yritysten rahoitukseen yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa.

a)

ilmoitettava siitä välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselleen; ja

b)

annettava neljän viikon kuluessa tällaisesta ilmoituksesta arvio siitä, miten

a)

ilmoitettava tästä arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja tarvittaessa 46 artiklan nojalla perustetulle kollegiolle; sekä

b)

tehtävä neljän viikon kuluessa oma arvionsa siitä, miten vertailuarvo on siirrettävä uudelle hallinnoijalle tai miten sen tarjoaminen on lopetettava, ottaen huomioon 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustettu menettely.

a)

vertailuarvon tarjonta on siirretty uudelle hallinnoijalle;

b)

vertailuarvon tarjoaminen voidaan lopettaa hallitusti; tai

c)

vertailuarvo ei ole enää kriittinen.

a)

velvoittaa tämän artiklan 7 kohdan mukaisesti valitut valvotut yhteisöt, mukaan lukien yhteisöt, jotka eivät vielä ole asianomaisen kriittisen vertailuarvon tietolähteitä, toimittamaan syöttötietoja hallinnoijalle tämän menetelmän, 15 artiklassa tarkoitettujen käytännesääntöjen tai muiden sääntöjen mukaisesti. Tätä vaatimusta sovelletaan asianmukaisen ajan, joka saa olla enintään 12 kuukautta siitä päivästä, jona alkuperäinen tietojen pakollista toimittamista koskeva päätös on tehty 5 kohdan nojalla tai, niiden yhteisöjen osalta, jotka eivät vielä ole tietolähteitä, siitä päivästä, jona tietojen pakollista toimittamista koskeva päätös on tehty tämän alakohdan mukaisesti;

b)

pidentää pakollisen tietojen toimittamisen kestoa asianmukaisella ajanjaksolla, joka saa olla enintään 12 kuukautta, sen jälkeen kun tämän kohdan a alakohdan nojalla toteutettuja toimenpiteitä on tarkasteltu uudelleen 9 kohdan mukaisesti.

c)

määritellä, missä muodossa ja mihin määräaikaan mennessä mitkäkin syöttötiedot on toimitettava velvoittamatta valvottuja yhteisöjä käymään kauppaa tai sitoutumaan kaupankäyntiin;

d)

vaatia hallinnoijaa muuttamaan kriittisen vertailuarvon menetelmiä, 15 artiklassa tarkoitettuja käytännesääntöjä tai muita sääntöjä.

a)

tietolähteet todennäköisesti toimittavat syöttötietoja ainakin yhden vuoden ajan siinäkin tapauksessa, että toimenpide peruutetaan, mikä on osoitettava ainakin

b)

vertailuarvon tarjoamista voidaan jatkaa sen jälkeen, kun syöttötietoja toimittamaan velvoitetut tietolähteet ovat lakanneet toimittamasta tietoja;

c)

käytettävissä on hyväksyttävä korvaava vertailuarvo ja että kriittisen vertailuarvon käyttäjät voivat siirtyä käyttämään kyseisestä korvaavaa vertailuarvoa vähin kustannuksin, mikä on osoitettava vähintään hallinnoijan kirjallisella kertomuksella, jossa selvitetään yksityiskohtaisesti keinot, joilla siirrytään käyttämään korvaavaa vertailuarvoa, sekä käyttäjien valmius siirtyä käyttämään kyseistä vertailuarvoa ja korvaavaan vertailuarvoon siirtymisestä käyttäjille aiheutuvat kustannukset; tai

d)

asianmukaisia vaihtoehtoisia tietolähteitä ei voida osoittaa ja että asianomaisten valvottujen yhteisöjen tietojen toimittamisen lakkaaminen heikentäisi vertailuarvoa niin paljon, että vertailuarvo olisi lakkautettava.

a)

sitä käytetään suoraan tai välillisesti vertailuarvojen yhdistelmässä viitteenä sellaisissa rahoitusvälineissä tai rahoitussopimuksissa tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamisessa, joiden kokonaisarvo on vähintään 50 miljardia euroa vertailuarvon kaikkien maturiteettien tai erääntymisaikojen perusteella kuuden kuukauden jaksolla, jos tämä on sovellettavissa; tai

b)

sillä ei ole lainkaan tai on hyvin vähän markkinaperusteisia korvaavia vertailuarvoja ja, jos vertailuarvon tarjonta lakkaa tai jos sitä tarjotaan sellaisten syöttötietojen perusteella, jotka eivät enää täysin edusta kohteena olevaa markkina- tai taloustilannetta, tai epäluotettavien syöttötietojen perusteella, tästä aiheutuisi merkittävä kielteinen vaikutus, joka kohdistuisi markkinoiden eheyteen, rahoitusvakauteen, kuluttajiin, reaalitalouteen tai kotitalouksien tai yritysten rahoitukseen yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa.

a)

vertailuarvon alttius manipuloinnille;

b)

syöttötietojen luonne;

c)

eturistiriitojen suuruus;

d)

hallinnoijan harkintavallan käytön laajuus;

e)

vertailuarvon vaikutus markkinoihin;

f)

vertailuarvon tarjonnan luonne, mittakaava ja monimutkaisuus;

g)

vertailuarvon merkitys rahoitusvakaudelle;

h)

vertailuarvoon viittaavien rahoitusvälineiden, rahoitussopimusten tai sijoitusrahastojen arvo;

i)

hallinnoijan koko, organisaatiomuoto tai -rakenne.

a)

määritellään selvästi ja yksiselitteisesti, mitä markkina- tai taloustilannetta vertailuarvo mittaa ja missä olosuhteissa tämä mittaus voi muuttua epäluotettavaksi;

b)

vahvistetaan tekniset määritykset, joissa yksilöidään selvästi ja yksiselitteisesti, missä vertailuarvon laskennan osissa voidaan käyttää harkintavaltaa, mitkä ovat perusteet, joiden nojalla tällaista harkintavaltaa käytetään, ja niiden henkilöiden asema, jotka voivat käyttää harkintavaltaa, sekä miten tällaista harkintavallan käyttöä voidaan jälkikäteen arvioida;

c)

ilmoitetaan mahdollisuudesta, että tietyt tekijät, myös hallinnoijan valvonnan ulkopuoliset ulkoiset tekijät, voivat edellyttää muutoksia vertailuarvoon tai vertailuarvon lakkaamista; sekä

d)

ilmoitetaan käyttäjille, että vertailuarvon muuttuminen tai sen lakkaaminen voi vaikuttaa vertailuarvoon viittaaviin rahoitussopimuksiin ja rahoitusvälineisiin tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamiseen.

a)

määritelmät kaikille vertailuarvoon liittyville keskeisille käsitteille;

b)

tiettyjen vertailuarvon menetelmien käyttöönoton syyt ja menettelyt, joilla niitä arvioidaan ja joilla ne hyväksytään;

c)

vertailuarvon määrittämisessä käytetyt perusteet ja menettelyt, mukaan luettuina syöttötietojen kuvaus, erityyppisten syöttötietojen ensisijaisuusjärjestys, vertailuarvon määrittämiseen tarvittavat vähimmäistiedot, mahdollinen ekstrapolointimallien tai -menetelmien käyttö ja menettelyt, joilla tasapainotetaan vertailuarvon indeksin osatekijät;

d)

valvontajärjestelyt ja säännöt, joilla säännellään hallinnoijan ja tietolähteiden kaikkea päättelyn tai harkintavallan käyttöä, jotta varmistetaan johdonmukaisuus tällaisessa päättelyn tai harkintavallan käytössä;

e)

menettelyt, joilla säännellään vertailuarvon määritystä stressiajanjaksoina tai ajanjaksoina, joina transaktiotietolähteet voivat olla riittämättömiä, epätarkkoja tai epäluotettavia, ja vertailuarvon mahdollisia rajoituksia tällaisina ajanjaksoina;

f)

menettelyt, joilla käsitellään virheet syöttötiedoissa tai vertailuarvon määrityksessä, myös tilanteissa, joissa vertailuarvo on määritettävä uudelleen; sekä

g)

erittelyn vertailuarvon mahdollisista rajoituksista, mukaan lukien sen toiminnasta epälikvideillä tai pirstaloituneilla markkinoilla sekä mahdollisesta syöttötietojen keskittymisestä.

a)

komissio hyväksyy tämän artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisen vastaavuuspäätöksen;

b)

hallinnoijalla on toimilupa tai se on rekisteröity tai sitä valvotaan kyseisessä kolmannessa maassa;

c)

hallinnoija ilmoittaa arvopaperimarkkinaviranomaiselle suostumuksensa siihen, että unionissa sijaitsevat valvotut yhteisöt saavat käyttää sen nykyisiä tai tulevia vertailuarvoja, toimittanut sille sellaisten vertailuarvojen luettelon, joiden käytölle unionissa se on antanut suostumuksensa, ja ilmoittanut sille toimivaltaisen viranomaisen, joka on vastuussa sen valvonnasta kolmannessa maassa; ja

d)

tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetut yhteistyöjärjestelyt ovat käytössä.

a)

kyseisessä kolmannessa maassa toimiluvan saaneet tai rekisteröidyt hallinnoijat täyttävät oikeudellisesti sitovat vaatimukset, jotka vastaavat tähän asetukseen perustuvia vaatimuksia, erityisesti ottaen huomioon se, varmistetaanko kolmannen maan oikeudellisen kehyksen ja valvontakäytäntöjen avulla rahoitusalan vertailuarvoja koskevien IOSCO:n periaatteiden ja tapauksen mukaan öljyn hintaraportteja laativia yhteisöjä koskevien IOSCO:n periaatteiden noudattaminen; ja

b)

oikeudellisesti sitovien vaatimusten tehokkaasta valvonnasta ja täytäntöönpanosta huolehditaan jatkuvasti kyseisessä kolmannessa maassa;

a)

kyseisessä kolmannessa maassa tiettyihin hallinnoijiin tai tiettyihin vertailuarvoihin tai vertailuarvoryhmiin sovellettavat sitovat vaatimukset vastaavat tähän asetukseen perustuvia vaatimuksia, erityisesti ottaen huomioon se, varmistetaanko kolmannen maan oikeudellisen kehyksen ja valvontakäytäntöjen avulla rahoitusalan vertailuarvoja koskevien IOSCO:n periaatteiden ja tarvittaessa öljyn hintaraportteja laativia yhteisöjä koskevien IOSCO:n periaatteiden noudattaminen; ja

b)

tällaisiin tiettyihin hallinnoijiin tai tiettyihin vertailuarvoihin tai vertailuarvoryhmiin liittyvästä tehokkaasta valvonnasta ja täytäntöönpanosta huolehditaan jatkuvasti kyseisessä kolmannessa maassa.

a)

arvopaperimarkkinaviranomaisen ja kyseisten kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten väliset tietojenvaihtojärjestelmät, mukaan lukien oikeus saada kaikki arvopaperimarkkinaviranomaisen pyytämät merkitykselliset tiedot kyseisessä kolmannessa maassa toimiluvan saaneesta hallinnoijasta;

b)

järjestelmä, jonka avulla arvopaperimarkkinaviranomaiselle ilmoitetaan viipymättä, kun kolmannen maan toimivaltainen viranomainen katsoo, että kyseisessä kolmannessa maassa toimiluvan saanut hallinnoija, jota se valvoo, rikkoo toimilupaansa koskevia edellytyksiä tai muuta kansallista lainsäädäntöä kyseisessä kolmannessa maassa;

c)

valvontatoimien koordinointia koskevat menettelyt, mukaan lukien tarkastukset paikalla.

a)

toimii tavalla, joka on selvästi sen vertailuarvojen käyttäjien etujen vastainen tai haittaa markkinoiden asianmukaista toimintaa; tai

b)

on rikkonut vakavasti kolmannen maan kansallista lainsäädäntöä tai muita siihen kolmannessa maassa sovellettavia sääntöjä, joiden nojalla komissio on hyväksynyt 30 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisen täytäntöönpanopäätöksen.

a)

Arvopaperimarkkinaviranomainen on siirtänyt asian kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, eikä tämä ole toteuttanut aiheellisia toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sijoittajien suojaamiseksi ja markkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi unionissa, tai kyseinen toimivaltainen viranomainen ei ole pystynyt osoittamaan, että kyseinen hallinnoija täyttää vaatimukset, joita siihen sovelletaan kyseisessä kolmannessa maassa;

b)

Arvopaperimarkkinaviranomainen on ilmoittanut kolmannen maan toimivaltaiselle viranomaiselle aikomuksestaan peruuttaa hallinnoijan rekisteröinti vähintään 30 päivää ennen rekisteröinnin peruuttamista.

a)

kun hallinnoija kuuluu konserniin, johon sisältyy yksi unionissa sijaitseva valvottu yhteisö, viitejäsenvaltio on jäsenvaltio, jossa kyseinen valvottu yhteisö sijaitsee. Tällainen valvottu yhteisö nimitetään 3 kohdassa tarkoitetuksi lailliseksi edustajaksi;

b)

jos a alakohtaa ei sovelleta, kun hallinnoija kuuluu konserniin, johon sisältyy useampi kuin yksi unionissa sijaitseva valvottu yhteisö, viitejäsenvaltio on jäsenvaltio, jossa sijaitsee eniten valvottuja yhteisöjä tai, jos valvottuja yhteisöjä on tasamäärä, viitejäsenvaltio on jäsenvaltio, jossa vertailuarvoon viittaavien rahoitusvälineiden, rahoitussopimusten tai sijoitusrahastojen arvo on suurin. Jokin tämän alakohdan mukaisesti määräytyvässä viitejäsenvaltiossa sijaitsevista valvotuista yhteisöistä nimitetään 3 kohdassa tarkoitetuksi lailliseksi edustajaksi;

c)

jos kumpaakaan tämän kohdan a tai b alakohdasta ei sovelleta, kun yhteen tai useampaan hallinnoijan tarjoamaan vertailuarvoon viitataan rahoitusvälineessä, joka on otettu kaupankäynnin kohteeksi direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 24 alakohdassa määritellyllä kauppapaikalla yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, viitejäsenvaltio on jäsenvaltio, jossa johonkin näistä vertailuarvoista viittaava rahoitusväline otettiin kaupankäynnin kohteeksi tai sillä käytiin kauppaa kauppapaikalla ensimmäisen kerran ja jossa sillä yhä käydään kauppaa. Jos kyseiset rahoitusvälineet otettiin kaupankäynnin kohteeksi tai niillä käytiin kauppaa ensimmäisen kerran samanaikaisesti eri jäsenvaltioissa sijaitsevilla kauppapaikoilla ja niillä yhä käydään kauppaa, viitejäsenvaltio on jäsenvaltio, jossa vertailuarvoon viittaavien rahoitusvälineiden, rahoitussopimusten tai sijoitusrahastojen arvo on suurin;

d)

jos a, b ja c alakohtaa ei sovelleta, kun hallinnoijan tarjoamaa yhtä tai useampaa vertailuarvoa käyttävät valvotut yhteisöt sijaitsevat useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, viitejäsenvaltio on jäsenvaltio, jossa sijaitsee eniten tällaisia valvottuja yhteisöjä tai, jos valvottuja yhteisöjä on tasamäärä, viitejäsenvaltio on jäsenvaltio, jossa vertailuarvoon viittaavien rahoitusvälineiden, rahoitussopimusten tai sijoitusrahastojen arvo on suurin;

e)

jos a, b, c ja d alakohtaa ei sovelleta ja jos hallinnoija on tehnyt valvotun yhteisön kanssa sopimuksen, jossa se antaa suostumuksensa tarjoamansa vertailuarvon käyttöön, viitejäsenvaltio on jäsenvaltio, jossa tällainen valvottu yhteisö sijaitsee.

a)

jos kolmannessa maassa sijaitsevaa hallinnoijaa valvotaan, viitejäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ja sen toimivaltaisen kolmannen maan viranomaisen, jossa hallinnoija sijaitsee, välillä otetaan käyttöön 30 artiklan 5 kohdan nojalla hyväksyttyjen teknisten sääntelystandardien mukaisen asianmukaisen yhteistyöjärjestelyn, jotta varmistetaan tehokas tietojenvaihto niin, että toimivaltainen viranomainen pystyy hoitamaan tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä;

b)

sen kolmannen maan lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset, jossa hallinnoija sijaitsee, tai tapauksen mukaan kolmannen maan, jossa hallinnoija sijaitsee, valvontaviranomaisen valvonta- ja tutkintavaltuuksien rajoitukset eivät estä toimivaltaisen viranomaisen tämän asetuksen mukaisten valvontatehtävien tehokasta hoitamista.

a)

hyväksynnän myöntävä hallinnoija tai muu valvottu yhteisö on varmistanut, että hyväksyttävän vertailuarvon tai vertailuarvoryhmän tarjonnassa noudatetaan pakollisuuden tai vapaaehtoisuuden perusteella vaatimuksia, jotka ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin tämän asetuksen vaatimukset, ja pystyy milloin tahansa osoittamaan tämän toimivaltaiselle viranomaiselleen;

b)

hyväksynnän myöntävällä hallinnoijalla tai muulla valvotulla yhteisöllä on asiantuntemus, jota vertailuarvon tarjontaan kolmannessa maassa liittyvän toiminnan tehokas seuranta ja siihen liittyvien riskien hallinta edellyttävät;

c)

on objektiivisesti perusteltua tarjota vertailuarvoa tai vertailuarvoryhmää kolmannessa maassa ja hyväksyä vertailuarvo tai vertailuarvoryhmä käytettäväksi unionissa.

a)

toimiluvan, jos se tarjoaa tai aikoo tarjota indeksejä, joita käytetään tai joita on tarkoitus käyttää tässä asetuksessa tarkoitettuina vertailuarvoina;

b)

rekisteröinnin, jos se on valvottu yhteisö, joka tarjoaa tai aikoo tarjota indeksejä ja joka ei ole hallinnoija, ja näitä indeksejä käytetään tai on tarkoitus käyttää tässä asetuksessa tarkoitettuina vertailuarvoina, edellyttäen, että vertailuarvon tarjoamistoimintaa ei ole estetty alakohtaisissa menettelysäännöissä, joita sovelletaan valvottuun yhteisöön, ja että mitään tarjotuista indekseistä ei ole katsottava tässä asetuksessa tarkoitetuksi kriittiseksi vertailuarvoksi; tai

c)

rekisteröinnin, jos se tarjoaa tai aikoo tarjota ainoastaan indeksejä, jotka olisi katsottava muiksi kuin merkittäviksi vertailuarvoiksi.

a)

on tutkittava toimilupahakemus ja tehtävä päätös hakijan toimiluvan myöntämisestä tai epäämisestä neljän kuukauden kuluessa kaikki tarvittavat tiedot sisältävän hakemuksen vastaanottamisesta;

b)

tutkittava rekisteröintihakemus ja tehtävä päätös hakijan rekisteröimisestä tai rekisteröinnin epäämisestä 45 päivän kuluessa kaikki tarvittavat tiedot sisältävän rekisteröintihakemuksen vastaanottamisesta.

a)

nimenomaisesti luopuu toimiluvasta tai rekisteröinnistä tai ei ole tarjonnut vertailuarvoja 12 edellisen kuukauden aikana;

b)

on saanut toimiluvan tai rekisteröity tai hyväksynyt vertailuarvon väärien ilmoitusten perusteella tai muilla sääntöjenvastaisilla keinoilla;

c)

ei enää täytä toimiluvan myöntämiseen tai rekisteröintiin johtaneita edellytyksiä; tai

d)

on rikkonut vakavasti tai toistuvasti tämän asetuksen säännöksiä.

a)

34 artiklan nojalla toimiluvan saaneiden tai rekisteröityjen hallinnoijien henkilöllisyydet ja näiden valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen;

b)

30 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttävien hallinnoijien henkilöllisyydet, 30 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu vertailuarvojen luettelo ja näiden valvonnasta vastaavat kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset;

c)

32 artiklan mukaisesti tunnustuksen saaneiden hallinnoijien henkilöllisyydet, 32 artiklan 7 kohdassa tarkoitettu vertailuarvojen luettelo ja tarvittaessa näiden valvonnasta vastaavat kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset;

d)

vertailuarvot, jotka on hyväksytty 33 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen, näiden vertailuarvojen hallinnoijien henkilöllisyydet ja hyväksynnän myöntävien hallinnoijien tai valvottujen yhteisöjen henkilöllisyydet.

a)

jos se on saanut kirjallisen suostumuksen kyseiseltä toimivaltaiselta viranomaiselta ja tiedot luovutetaan ainoastaan sellaisia tarkoituksia varten, jotka tämä toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt; tai

b)

tietojen luovuttaminen on tarpeen oikeudenkäyntiä varten.

a)

tehdä paikalla suoritettavan tarkastuksen tai tutkimuksen itse;

b)

antaa pyynnön esittäneen toimivaltaisen viranomaisen osallistua paikalla suoritettavaan tarkastukseen tai tutkimukseen;

c)

nimittää auditoijat tai asiantuntijat tekemään paikalla suoritettavan tarkastuksen tai tutkimuksen tai avustamaan siinä.

a)

tutustua kaikkiin asiakirjoihin tai muihin tietoihin niiden muodosta riippumatta ja vastaanottaa tai ottaa jäljennöksen niistä;

b)

vaatia tai pyytää tietoja kaikilta henkilöiltä, jotka osallistuvat vertailuarvon tarjontaan ja tietojen toimittamiseen sitä varten, myös palveluntarjoajilta, joille vertailuarvon tarjoamista koskevat tehtävät, palvelut tai toiminta on ulkoistettu 10 artiklassa säädetyllä tavalla, sekä heidän päämiehiltään, ja tarvittaessa kutsua tällainen henkilön kuulusteltavaksi tietojen saamiseksi;

c)

hyödykkeiden vertailuarvojen osalta pyytää tarvittaessa vakiomuotoisia tietoja niihin liittyvillä spot-markkinoilla toimivilta tietolähteiltä sekä saada raportteja transaktioista ja päästä suoraan kaupankäyntijärjestelmiin;

d)

tehdä tarkastuksia tai tutkimuksia paikalla muissa kohteissa kuin luonnollisten henkilöiden yksityisasunnoissa;

e)

tulla oikeushenkilöiden tiloihin takavarikoimaan asiakirjoja ja muita tietoja niiden muodosta riippumatta, jos voidaan perustellusti epäillä, että tarkastuksen tai tutkimuksen sisältöön liittyvillä asiakirjoilla tai tiedoilla voi olla merkitystä näytettäessä tämän asetuksen rikkomisen tapahtuneen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 596/2014 soveltamista. Mikäli kyseisen jäsenvaltion oikeusviranomaiselta tarvitaan ennakkolupa kansallisen lainsäädännön nojalla, näitä valtuuksia saadaan käyttää vasta kyseisen ennakkoluvan saannin jälkeen;

f)

vaatia valvottujen yhteisöjen hallussa olevia tallenteita puhelinkeskusteluista ja sähköisestä viestinnästä tai muita tietoliikennetietoja;

g)

pyytää varojen jäädyttämistä tai takavarikointia tai molempia;

h)

vaatia väliaikaisesti sellaisen käytännön lopettamista, jonka toimivaltainen viranomainen katsoo olevan tämän asetuksen vastainen;

i)

määrätä väliaikainen ammattitoimintakielto;

j)

toteuttaa kaikki tarvittavat toimet, joilla varmistetaan, että yleisölle tiedotetaan vertailuarvon tarjonnasta asianmukaisesti, myös vaatimalla asianomaista hallinnoijaa tai vertailuarvon julkistanutta tai sitä levittänyttä henkilöä tai molempia julkistamaan aiemmin vertailuarvoa varten toimitettuja tietoja tai vertailuarvon lukuja koskeva oikaisu.

a)

suoraan;

b)

yhdessä muiden viranomaisten kanssa tai markkinoilla toimivien yritysten kanssa;

c)

omalla vastuullaan siirtämällä valtuudet tällaisille viranomaisille tai markkinoilla toimiville yrityksille;

d)

saattamalla asia toimivaltaisten oikeusviranomaisten käsiteltäväksi.

a)

edellä olevien 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 21, 23, 24, 25, 26, 27, 28, 29 ja 34 artiklan rikkominen, kun niitä sovelletaan; ja

b)

kieltäytyminen yhteistyöstä tai toimimasta edellytetyllä tavalla 41 artiklan soveltamisalaan kuuluvan tutkimuksen, tarkastuksen tai pyynnön yhteydessä.

a)

määräys, jossa rikkomisesta vastuussa olevaa hallinnoijaa tai valvottua yhteisöä vaaditaan lopettamaan rikkominen ja olemaan toistamatta sitä;

b)

vaatimus luopua rikkomisen ansiosta saaduista voitoista tai vältetyistä tappioista, jos ne voidaan määrittää;

c)

julkinen varoitus, jossa ilmoitetaan vastuullinen hallinnoija tai valvottu yhteisö ja rikkomisen luonne;

d)

hallinnoijan toimiluvan tai rekisteröinnin peruutus tai keskeytys;

e)

tällaisesta rikkomisesta vastuulliseksi katsotulle luonnolliselle henkilölle määrättävä väliaikainen kielto toimia johtotehtävissä hallinnoijissa tai valvotuissa tietolähteissä;

f)

sellaisten hallinnollisten taloudellisten enimmäisseuraamusten määrääminen, jotka ovat vähintään kolme kertaa suuremmat kuin rikkomisella saadut voitot tai vältetyt tappiot, jos ne voidaan määrittää;

g)

hallinnolliset taloudelliset enimmäisseuraamukset luonnolliselle henkilölle vähintään

h)

hallinnolliset taloudelliset enimmäisseuraamukset oikeushenkilölle vähintään

a)

rikkomisen vakavuus ja kesto;

b)

vertailuarvon kriittisyys rahoitusvakauden ja reaalitalouden kannalta;

c)

vastuullisen henkilön vastuun laajuus;

d)

vastuullisen henkilön taloudellinen vahvuus, joka ilmenee erityisesti vastuullisen oikeushenkilön vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta tai luonnollisen henkilön vuosituloista;

e)

vastuullisen henkilön saamien voittojen tai välttämien tappioiden suuruus, sikäli kuin ne voidaan määrittää;

f)

vastuullisen henkilön toimivaltaisen viranomaisen kanssa tekemän yhteistyön laajuus, tämän kuitenkaan rajoittamatta tarvetta varmistaa henkilön luopuminen saamistaan voitoista tai välttämistään tappioista;

g)

kyseisen henkilön aiemmat rikkomiset;

h)

toimenpiteet, joita vastuullinen henkilö on toteuttanut rikkomisen jälkeen sen toistumisen estämiseksi.

a)

lykättävä päätöksen julkaisua, kunnes lykkäämisen syyt poistuvat;

b)

julkaistava päätös nimettömänä kansallisen lainsäädännön mukaisella tavalla, jos nimettömän julkaisemisen avulla varmistetaan kyseisten henkilötietojen tehokas suojelu;

c)

jätettävä päätös kokonaan julkaisematta, jos toimivaltainen viranomainen katsoo, ettei a tai b alakohdan mukainen julkaiseminen riitä varmistamaan,

a)

toimivaltaisten viranomaisten kesken vaihdettavat tiedot;

b)

toimivaltaisten viranomaisten välinen päätöksentekoprosessi ja kunkin päätöksen tekemisen määräaika;

c)

tilanteet, joissa toimivaltaisten viranomaisten on kuultava toisiaan;

d)

edellä olevan 23 artiklan 7 ja 8 kohdan mukaisesti tehtävä yhteistyö.

a)

muuttaa vertailuarvon 15 artiklassa tarkoitettuja käytännesääntöjä, menetelmiä tai muita sääntöjä;

b)

ottaa käyttöön siirtymäaika, jona sovelletaan 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja menettelyjä.

a)

toimivaltainen viranomainen ei ole ilmoittanut olennaisia tietoja;

b)

hallinnoijan toimivaltainen viranomainen on 3 kohdan nojalla tehdyn pyynnön perusteella ilmoittanut pyynnön esittäneelle viranomaiselle, etteivät mainitun kohdan vaatimukset täyty, tai se ei ole reagoinut pyyntöön kohtuullisessa ajassa;

c)

toimivaltaiset viranomaiset eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen 6 kohdassa määritellyistä seikoista;

d)

edellä olevien 34, 35 ja 42 artiklan mukaisesti toteutettavasta toimenpiteestä on erimielisyyttä;

e)

edellä olevan 23 artiklan 6 kohdan mukaisesti toteutettavasta toimenpiteestä on erimielisyyttä;

f)

tämän artiklan 8 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti toteutettavasta toimenpiteestä on erimielisyyttä.

a)

indeksintarjoaja ei tarjoa kriittistä vertailuarvoa;

b)

toimivaltainen viranomainen on perustellusti tietoinen siitä, että indeksintarjoajan tarjoama yksi tai useampi indeksi ei ole tässä asetuksessa tarkoitetulla tavalla yleisessä käytössä jäsenvaltiossa, jossa indeksintarjoaja sijaitsee, sekä muissa jäsenvaltioissa.

a)

20 artiklassa tarkoitetun kriittisen vertailuarvon, 21 artiklassa tarkoitetun pakollisen hallinnoinnin ja 23 artiklassa tarkoitetun pakollisen tietojen toimittamisjärjestelmän toimivuudesta ja tehokkuudesta sekä 3 artiklan 1 kohdan 25 alakohdassa esitetystä kriittisen vertailuarvon määritelmästä;

b)

VI osastossa tarkoitettujen hallinnoijia koskevien toimilupa-, rekisteröinti- ja valvontajärjestelmien ja 46 artiklassa tarkoitettujen kollegioiden tehokkuudesta sekä unionin toimielimen suorittaman tiettyjen vertailuarvojen valvonnan asianmukaisuudesta;

c)

19 artiklan 2 kohdan toimivuudesta ja tehokkuudesta ja erityisesti sen soveltamisalasta.

1)

Muutetaan 19 artikla seuraavasti:

2)

Muutetaan 35 artikla seuraavasti:

3)

Lisätään 38 artiklaan alakohdat seuraavasti:

”Arvopaperimarkkinaviranomaista kuultuaan komissio toimittaa viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2019 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, joka koskee 19 artiklan 1 a kohdan a ja b alakohdassa esitettyjä kynnysarvoja, joita sovelletaan hoitajien liiketoimiin, kun liikkeeseenlaskijan osakkeet tai vieraan pääoman ehtoiset välineet ovat osa yhteissijoitusyritystä tai niihin liittyy jokin sijoitussalkku, arvioidakseen, onko kynnysarvojen taso asianmukainen vai olisiko sitä muutettava.

Siirretään komissiolle valta antaa 19 artiklan 1 a kohdan a ja b alakohdassa esitettyjen kynnysarvojen muuttamisesta delegoituja säädöksiä 35 artiklan mukaisesti, jos se katsoo kyseisessä kertomuksessa, että näitä kynnysarvoja olisi muutettava.”

1)

Lisätään 5 artiklan 1 kohtaan toisen alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti:

”Kun luottosopimuksessa viitataan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1011 (*) 3 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa määriteltyyn vertailuarvoon, luotonantajan tai tapauksen mukaan luotonvälittäjän on ilmoitettava kuluttajalle vertailuarvon nimi ja sen hallinnoijan nimi sekä mahdolliset vaikutukset kuluttajaan erillisessä asiakirjassa, joka voidaan liittää vakiomuotoiseen eurooppalaiseen kulutusluottotietolomakkeeseen.

(*)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1011, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamisessa käytettävistä indekseistä ja direktiivien 2008/48/EY ja 2014/17/EU sekä asetuksen (EU) N:o 596/2014 muuttamisesta (EUVL L 171, 29.6.2016, s. 1).”"

2)

Lisätään 27 artiklan 1 kohtaan toisen alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava sekä toimitettava komissiolle 5 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2018. Niiden on alettava soveltaa näitä säännöksiä 1 päivästä heinäkuuta 2018.”

1)

Lisätään 13 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan alakohta seuraavasti:

(**)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1011, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamisessa käytettävistä indekseistä ja direktiivien 2008/48/EY ja 2014/17/EU sekä asetuksen (EU) N:o 596/2014 muuttamisesta (EUVL L 171, 29.6.2016, s. 1).”"

2)

Lisätään 42 artiklan 2 kohtaan ensimmäisen alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava 13 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan e a alakohdan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2018 ja toimitettava ne komissiolle. Niiden on alettava soveltaa näitä säännöksiä 1 päivästä heinäkuuta 2018.”

3)

Lisätään 43 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Luottosopimuksiin, jotka on tehty ennen 1 päivää heinäkuuta 2018, ei sovelleta 13 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan e a alakohtaa.”

29.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 171/66

(1)

Nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten jalostus on taloudellisesti ja sosiaalisesti strategisessa asemassa unionin maataloudessa ja osa unionin kulttuuriperintöä. Tämä maataloustoiminta, joka vaikuttaa myönteisesti unionin elintarviketurvaan, on tulonlähde maatalousyhteisölle. Näihin eläinlajeihin kuuluvien eläinten jalostusta edistetään parhaiten kannustamalla käyttämään puhdasrotuisia jalostuseläimiä tai risteytettyjä jalostussikoja, jotka on rekisteröity geneettisesti korkealuokkaisiksi.

(2)

Tämän johdosta jäsenvaltiot ovat pyrkineet johdonmukaisesti osana maatalouspolitiikkaansa edistämään – toisinaan myös julkisilla investoinneilla – sellaisten kotieläinten tuotantoa, joilla on tietyt geneettiset ominaisuudet, asettamalla standardeja. Näiden standardien väliset erot voivat luoda teknisiä esteitä jalostuseläimillä ja niiden sukusoluilla ja alkioilla käytävälle kaupalle ja niiden unioniin tulolle.

(3)

Nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimiin kuuluvien puhdasrotuisten jalostuseläinten sekä risteytettyjen jalostussikojen jalostusta koskevan unionin lainsäädännön oikeudelliset puitteet muodostavat neuvoston direktiivit 88/661/ETY (3), 89/361/ETY (4), 90/427/ETY (5), 91/174/ETY (6), 94/28/EY (7) ja 2009/157/EY (8). Näiden direktiivien tarkoituksena oli kehittää kotieläinjalostusta unionissa ja säännellä samalla jalostuseläimillä ja niiden sukusoluilla ja alkioilla käytävää kauppaa ja niiden unioniin tuloa ja täten säilyttää unionin eläinjalostussektorin kilpailukyky.

(4)

Neuvoston direktiivit 87/328/ETY (9), 90/118/ETY (10) ja 90/119/ETY (11) annettiin, jotta vältettäisiin se, että jäsenvaltiot pitävät voimassa tai antavat nauta- ja sikaeläimiin kuuluvien jalostuseläinten jalostukseen hyväksymistä ja niiden siemennesteen, munasolujen ja alkioiden tuottamista ja käyttöä koskevia kansallisia sääntöjä, joilla saatettaisiin kieltää, rajoittaa tai estää kauppaa joko astutuksen, keinosiemennyksen tai siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräämisen osalta.

(5)

Komissio teki direktiivien 88/661/ETY, 89/361/ETY, 90/427/ETY, 91/174/ETY, 94/28/EY ja 2009/157/EY perusteella – kuultuaan jäsenvaltioita neuvoston päätöksellä 77/505/ETY (12) perustetun pysyvän kotieläinjalostusta käsittelevän komitean välityksellä – joukon päätöksiä, joissa säädettiin lajikohtaisia kriteereitä, jotka koskevat jalostusorganisaatioiden ja jalostajien järjestöjen hyväksymistä tai tunnustamista, jalostuseläinten merkitsemistä kantakirjoihin, lammas- ja vuohieläimiin kuuluvien puhdasrotuisten jalostuseläinten hyväksymistä jalostukseen ja keinosiemennykseen, nauta-, sika-, lammas- ja vuohieläimiin kuuluvien jalostuseläinten testausta ja jalostusarvon arviointia sekä polveutumis- ja jalostustodistusten laatimista jalostuseläimillä ja niiden sukusoluilla ja alkioilla käytävää kauppaa varten.

(6)

Komissio laati myös luettelon jalostuselimistä kolmansissa maissa ja polveutumis- tai jalostustodistusten mallin jalostuseläinten ja niiden siemennesteen, munasolujen ja alkioiden unioniin tuloa varten.

(7)

Direktiivit 88/661/ETY, 89/361/ETY, 90/427/ETY, 91/174/ETY, 94/28/EY ja 2009/157/EY ovat hyvin samanlaisia rakenteeltaan ja sisällöltään. Useita näistä direktiiveistä on muutettu ajan mittaan. Unionin oikeuden yksinkertaisuuden ja johdonmukaisuuden vuoksi on aiheellista yhdenmukaistaa näissä direktiiveissä annettuja unionin sääntöjä.

(8)

Viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana komissio on joutunut vastaamaan erittäin moniin jalostajien ja jalostusohjelmia toteuttavien toimijoiden esittämiin valituksiin, jotka liittyvät eläinten jalostusta koskevien unionin säädösten saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja tulkintaan eri jäsenvaltioissa. Jotta voidaan varmistaa eläinten jalostusta koskevien unionin sääntöjen yhdenmukainen soveltaminen ja välttää jalostuseläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden kaupan esteet, jotka johtuvat siitä, että edellä mainitut direktiivit on saatettu eri tavoin osaksi kansallista lainsäädäntöä, jalostuseläimillä ja niiden sukusoluilla ja alkioilla käytävässä kaupassa ja niiden unioniin tulossa sovellettavista jalostus- ja polveutumisedellytyksistä olisi säädettävä asetuksessa.

(9)

Kokemukset ovat lisäksi osoittaneet, että edellä mainituissa direktiiveissä annettujen sääntöjen soveltamisen helpottamiseksi useat näiden direktiivien säännökset olisi muotoiltava täsmällisemmin ja niissä olisi käytettävä johdonmukaisempaa terminologiaa, joka on yhtenäinen kaikissa jäsenvaltioissa. Unionin oikeuden selkeyden ja johdonmukaisuuden vuoksi on myös aiheellista antaa enemmän määritelmiä, ”rodun” määritelmä mukaan lukien.

(10)

Pyrkimykset eläinjalostussektorin kilpailukyvyn parantamiseen eivät saisi johtaa sellaisten rotujen häviämiseen, joiden ominaisuudet ovat mukautuneet tiettyihin biofyysisiin ympäristöihin. Paikallisten rotujen geneettinen vaihtelu voi olla uhattuna, jos niiden populaatiokoko on liian pieni. Eläingeenivarat ovat tärkeä osa maatalouden biologista monimuotoisuutta ja tarjoavat välttämättömän perustan karjankasvatusalan kestävälle kehitykselle ja mahdollisuuksia sopeuttaa eläimiä muuttuviin ympäristöihin, tuotanto-olosuhteisiin ja markkinoiden ja kuluttajien kysyntään. Eläinten jalostusta koskevien unionin säädösten olisi siksi edistettävä eläingeenivarojen säilyttämistä, biologisen monimuotoisuuden suojelua sekä sellaisten korkealaatuisten jollekin alueelle tyypillisten tuotteiden tuotantoa, joissa hyödynnetään paikallisten kotieläinrotujen erityisiä perinnöllisiä ominaisuuksia. Unionin säädöksillä olisi myös edistettävä toteutuskelpoisia jalostusohjelmia rotujen parantamiseksi, ja niillä olisi edistettävä rotujen säilymistä sekä rotujen sisäisen ja välisen geneettisen vaihtelun säilymistä erityisesti silloin, kun on kyse uhanalaisista roduista tai alkuperäisroduista, joita ei tavata unionissa yleisesti.

(11)

Valinnan ja jalostuksen ansiosta kotieläinten tuottavuuteen liittyvien ominaisuuksien kehittämisessä on edistytty merkittävästi, mikä on alentanut tuotantokustannuksia maatiloilla. Joissain tapauksissa tällä on kuitenkin ollut ei-toivottuja sivuvaikutuksia, ja se on herättänyt yleistä huolta eläinten hyvinvoinnista ja ympäristöongelmista. Genomiikan soveltaminen ja kehittyneen tietotekniikan käyttö esimerkiksi niin kutsutussa täsmäkarjankasvatuksessa, jonka avulla voidaan kirjata suuria tietoaineistoja eläinten hyvinvointiin ja kestävyyteen suoraan tai epäsuorasti liittyvistä vaihtoehtoisista ominaisuuksista, ovat lupaavia keinoja puuttua yleisiin huolenaiheisiin ja saavuttaa kestävän kotieläinjalostuksen tavoitteet eli parantaa resurssitehokkuutta ja lisätä eläinten sopeutumiskykyä ja elinvoimaisuutta. Tietojen keräämiselle näistä vaihtoehtoisista ominaisuuksista olisi pantava enemmän painoa jalostusohjelmissa ja valintatavoitteita määriteltäessä. Uhanalaisten rotujen geenivaroja olisikin pidettävä geenivarantona, joka voi osaltaan auttaa saavuttamaan eläinten hyvinvointia ja kestävyyttä koskevat päämäärät.

(12)

Tätä asetusta olisi sovellettava nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimiin kuuluviin jalostuseläimiin ja niiden sukusoluihin ja alkioihin, kun kyseiset eläimet tai kyseisistä sukusoluista tai alkioista tuotetut jälkeläiset on tarkoitus merkitä puhdasrotuisiksi jalostuseläimiksi kantakirjaan tai rekisteröidä ne risteytettyinä jalostussikoina jalostusrekisteriin etenkin, jotta kyseisillä jalostuseläimillä ja niiden sukusoluilla ja alkioilla voidaan käydä kauppaa unionin tai myös yksittäisen jäsenvaltion sisällä tai ne voivat tulla unioniin.

(13)

Ilmaisu ”jalostuseläin” tai ”puhdasrotuinen jalostuseläin” ei tarkoita vain eläimiä, jotka ovat yhä lisääntymiskykyisiä. Myös kastroitujen eläinten polveutumis- ja jalostustiedoista voi olla hyötyä arvioitaessa jalostuseläinpopulaation geneettistä laatua, ja niinpä ne lisäävät kyseisiin tuloksiin pohjautuvan jalostuseläinten paremmuusjärjestyksen luotettavuutta. Jalostusohjelman tavoitteista riippuen tietojen puuttuminen tai menettäminen siksi, että kastroituja eläimiä ei tarkoituksella merkitä kantakirjaan tai jalostusrekisteriin, todennäköisesti rajoittaisi niiden jalostuseläinten jalostusarvon arvioinnin tuloksia, jotka ovat geneettisesti sukua kyseisille kastroiduille eläimille.

(14)

Tässä asetuksessa säädetyillä puhdasrotuisia jalostuseläimiä koskevilla säännöillä olisi pyrittävä antamaan mahdollisuus kaupankäyntiin sovittujen periaatteiden perusteella, joita sovelletaan rotuja hallinnoivien jalostusjärjestöjen tunnustamiseen ja niiden jalostusohjelmien hyväksymiseen. Tässä asetuksessa olisi säädettävä myös säännöistä, joita sovelletaan puhdasrotuisten jalostuseläinten merkitsemiseen kantakirjan pääosastoon ja pääosaston mahdollisiin arvoluokkiin. Tässä asetuksessa olisi säädettävä myös yksilötulosten testausta ja jalostusarvon arviointia koskevista säännöistä, jalostuseläinten jalostukseen hyväksymistä koskevista säännöistä ja jalostustodistusten sisällöstä.

(15)

Samoin tässä asetuksessa säädetyillä risteytettyjä jalostussikoja koskevilla säännöillä olisi pyrittävä antamaan mahdollisuus kaupankäyntiin sovittujen periaatteiden perusteella, joita sovelletaan sikaeläinten eri rotuja, linjoja tai risteytyksiä hallinnoivien jalostustoimijoiden tunnustamiseen ja niiden jalostusohjelmien hyväksymiseen. Tässä asetuksessa olisi säädettävä myös säännöistä, joita sovelletaan risteytettyjen jalostussikojen rekisteröimiseen jalostusrekisteriin. Tässä asetuksessa olisi säädettävä myös yksilötulosten testausta ja jalostusarvon arviointia koskevista säännöistä, risteytettyjen jalostussikojen jalostukseen hyväksymistä koskevista säännöistä ja jalostustodistusten sisällöstä.

(16)

Kloonaukseen liittyviä kysymyksiä ei ole tarkoituksenmukaista käsitellä tässä asetuksessa.

(17)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli varmistaa yhdenmukaista lähestymistapaa jalostuseläimillä ja niiden sukusoluilla ja alkioilla käytävään kauppaan ja niiden unioniin tuloon sekä viralliseen valvontaan, jota on kohdistettava jalostusjärjestöjen ja -toimijoiden toteuttamiin jalostusohjelmiin, vaan ne voidaan tässä asetuksessa ehdotetun toiminnan vaikutusten, monimutkaisuuden sekä rajatylittävän ja kansainvälisen luonteen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(18)

Jalostusjärjestöjen ja -toimijoiden tarjoamien palvelujen laatu ja tapa, jolla ne arvioivat ja luokittelevat jalostuseläimiä, vaikuttavat kyseisistä eläimistä kerättyjen tai määritettyjen jalostus- ja polveutumistietojen laatuun ja tarkkuuteen sekä kyseisten jalostuseläinten arvoon markkinoilla. Tätä varten olisi annettava sääntöjä jalostusjärjestöjen ja -toimijoiden tunnustamisesta ja niiden jalostusohjelmien hyväksymisestä yhdenmukaistettujen unionin kriteereiden perusteella. Näiden sääntöjen olisi koskettava myös jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa jalostusjärjestöjen ja -toimijoiden valvontaa, jotta voidaan varmistaa, että jalostusjärjestöjen ja -toimijoiden vahvistamat säännöt eivät aiheuta eroja jalostusohjelmien välille ja saa näin aikaan kaupan teknisiä esteitä unionissa.

(19)

Tässä asetuksessa olisi säädettävä direktiiveissä 88/661/ETY, 89/361/ETY, 90/427/ETY, 91/174/ETY, 94/28/EY ja 2009/157/EY säädettyjen menettelyjen kaltaisista menettelyistä, joilla sisällytetään luetteloon tunnustetut jalostusjärjestöt ja -toimijat ja jotka kattavat myös luetteloiden päivityksen, jakelun ja julkaisemisen.

(20)

Puhdasrotuisilla jalostuseläimillä toteutettavien jalostusohjelmien yleisenä päämääränä on tiettyyn rotuun kuuluvien eläinten tuotanto- ja muiden kuin tuotanto-ominaisuuksien parantaminen kestävällä tavalla ja/tai tietyn rodun säilyminen. Jalostusohjelmiin olisi kuuluttava riittävän suuri määrä jalostajien pitämiä puhdasrotuisia jalostuseläimiä, ja kyseisten jalostajien olisi jalostuksen ja valinnan keinoin edistettävä ja kehitettävä tiettyjä, näissä eläimissä toivottuja ominaisuuksia ja/tai turvattava rodun säilyminen ohjelmaan osallistuvien jalostajien yhteisesti hyväksymien tavoitteiden mukaisesti. Myös risteytettyjä jalostussikoja koskevien jalostusohjelmien tarkoituksena on kehittää toivottuja ominaisuuksia risteyttämällä suunnitellusti sikojen eri rotuja, linjoja tai risteytyksiä. Jalostusohjelmaan osallistuvat (puhdasrotuiset tai risteytetyt) jalostuseläimet, mukaan lukien tiedot niiden esivanhemmista, merkitään kantakirjaan tai jalostusrekisteriin, niille tehdään jalostusohjelmassa määritettyjen jalostustavoitteiden mukaan yksilötulosten testaus tai muu arviointi, jonka johdosta tiedot jalostusohjelman tavoitteisiin liittyvistä ominaisuuksista kirjataan ylös. Jos jalostusohjelmassa niin määrätään, suoritetaan jalostusarvon arviointi, ja eläimet voidaan asettaa sen mukaiseen paremmuusjärjestykseen. Jalostusarvoa ja yksilötulosten testauksen tuloksia sekä polveutumistietoja käytetään jalostuksen ja valinnan perustana.

(21)

Vahvistetut kriteerit täyttävän jalostusjärjestön tai -toimijan oikeuden tulla tunnustetuksi olisi oltava yksi unionin eläinjalostuslainsäädännön ja sisämarkkinoiden perusperiaate. Olemassa olevan tunnustetun jalostusjärjestön taloudellisen toiminnan suojaamista ei saisi pitää riittävänä perusteena sille, että toimivaltainen viranomainen kieltäytyy tunnustamasta uutta jalostusjärjestöä saman rodun osalta tai että sisämarkkinoita ohjaavia periaatteita rikotaan. Sama koskee uuden jalostusohjelman hyväksymistä tai sellaisen olemassa olevan jalostusohjelman maantieteellisen laajennuksen hyväksymistä, joka toteutetaan samalla rodulla tai saman rodun jalostuseläimillä, jotka voidaan hankkia sellaisen jalostusjärjestön jalostuseläinpopulaatiosta, joka jo toteuttaa jalostusohjelmaa tällä rodulla. Jos yksi tai useampi tunnustettu jalostusjärjestö jo toteuttaa hyväksyttyä jalostusohjelmaa tietyllä rodulla jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella olisi kuitenkin tietyissä tapauksissa oltava oikeus kieltäytyä hyväksymästä uutta samalla rodulla toteutettavaa jalostusohjelmaa, vaikka kyseinen jalostusohjelma täyttäisi kaikki hyväksymistä koskevat vaatimukset. Kieltäytymisperusteena voi olla, että uusi samalla rodulla toteutettava jalostusohjelma vaarantaisi kyseisen rodun säilymisen asianomaisessa jäsenvaltiossa tai kyseisen rodun sisäisen geneettisen vaihtelun. Rodun säilyminen voi vaarantua etenkin jalostuseläinpopulaation hajautumisen tuloksena, sillä se saattaa johtaa sisäsiittoisuuden lisääntymiseen, havaittujen geenivirheiden lisääntymiseen, valintamahdollisuuksien kaventumiseen tai jalostajien saatavilla olevien puhdasrotuisten jalostuseläinten tai niiden sukusolujen ja alkioiden vähenemiseen. Toinen kieltäytymisperuste voi olla epäjohdonmukaisuudet määritellyissä rodun ominaispiirteissä tai kyseisten jalostusohjelmien päätavoitteissa. Toimivaltaisen viranomaisen olisi jalostusohjelman tavoitteesta eli rodun säilymisestä tai rodun parantamisesta riippumatta voitava kieltäytyä hyväksymästä uutta samalla rodulla toteutettavaa jalostusohjelmaa, jos erot asianomaisten jalostusohjelmien päätavoitteissa tai niissä määriteltyjen rodun ominaispiirteiden keskeisissä ominaisuuksissa hidastaisivat geneettistä edistymistä mainittujen tavoitteiden tai kyseisten ominaisuuksien tai mahdollisten niiden kanssa korreloivien ominaisuuksien osalta tai jos eläinten vaihtaminen kyseisten jalostuseläinpopulaatioiden kesken aiheuttaisi vaaran, että alkuperäisen jalostuseläinpopulaation keskeiset ominaisuudet hukataan valinnan tai jalostuksen yhteydessä. Vielä jos on kyse uhanalaisesta rodusta tai alkuperäisrodusta, jota ei tavata yleisesti yhdellä tai useammalla unionin alueella, toimivaltaisen viranomaisen olisi myös voitava kieltäytyä hyväksymästä uutta samalla rodulla toteutettavaa jalostusohjelmaa sillä perusteella, että kyseinen uusi jalostusohjelma estäisi olemassa olevan jalostusohjelman tehokkaan täytäntöönpanon etenkin, koska polveutumis- ja jalostustietoja ei koordinoida eikä vaihdeta, mikä johtaisi siihen, että rodusta kerättyjen tietojen yhteistä arviointia ei voida hyödyntää. Jos toimivaltainen viranomainen kieltäytyy hyväksymästä jalostusohjelmaa, sen olisi aina esitettävä hakijoille perusteltu selvitys ja annettava niille oikeus valittaa kielteisestä päätöksestä.

(22)

Jalostajilla olisi oltava oikeus suunnitella ja panna täytäntöön jalostusohjelma omaan käyttöönsä ilman, että toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä kyseinen jalostusohjelma. Kullakin jäsenvaltiolla tai sen toimivaltaisilla viranomaisilla olisi kuitenkin oltava edelleen mahdollisuus säännellä kyseistä toimintaa etenkin, kun tällainen jalostusohjelma johtaa liiketoimiin jalostuseläimillä tai niiden sukusoluilla ja alkioilla tai vaarantaa samalla rodulla toteutettavan olemassa olevan ja jo hyväksytyn jalostusohjelman.

(23)

Jos jalostusohjelman tavoitteena on rodun säilyminen, jalostusohjelman vaatimuksia voitaisiin täydentää ex situ- ja in situ -säilyttämistoimenpiteillä tai millä tahansa muilla välineillä, joilla valvotaan rodun tilaa, niin että voidaan varmistaa rodun pitkän aikavälin kestävä säilyminen. Nämä toimenpiteet olisi voitava määrittää jalostusohjelmassa.

(24)

Jalostajien järjestöt, jalostusorganisaatiot, mukaan lukien jalostusorganisaatiot, jotka ovat yksityisiä yrityksiä, tai julkiset elimet olisi tunnustettava jalostusjärjestöiksi vain, jos niiden jalostusohjelmiin osallistuu jalostajia ja jos ne varmistavat, että niiden jalostajilla on vapaus valita ja jalostaa puhdasrotuisia jalostuseläimiään, oikeus merkityttää kyseisten eläinten jälkeläiset niiden kantakirjaan ja mahdollisuus omistaa kyseiset eläimet.

(25)

Ennen kuin hyväksyttyyn jalostusohjelmaan tehtävät muutokset pannaan täytäntöön, jalostusjärjestön tai -toimijan olisi toimitettava kyseiset muutokset toimivaltaiselle viranomaiselle, joka on tunnustanut jalostusjärjestön tai -toimijan. Jotta toimivaltaiselle viranomaiselle ja jalostusjärjestölle tai -toimijalle ei aiheutettaisi tarpeetonta hallinnollista rasitusta, jalostusjärjestön tai -toimijan olisi toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle vain muutokset, jotka todennäköisesti vaikuttavat huomattavasti jalostusohjemaan. Tällaisiin muutoksiin olisi kuuluttava etenkin maantieteellisen alueen laajentaminen, jalostusohjelman tavoitteen tai valinta- ja jalostustavoitteiden, rodun ominaispiirteiden kuvauksen tai kolmansille osapuolisille siirrettävien tehtävien muuttaminen, polveutumisten rekisteröintijärjestelmän tai yksilötulosten testaukseen ja jalostusarvon arviointiin käytettyjen menetelmien merkittävä muuttaminen sekä mitkä tahansa muut muutokset, joita toimivaltainen viranomainen pitää jalostusohjelman merkittävänä muuttamisena. Sen lisäksi, että merkittävät muutokset on aina toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle, jalostusjärjestön tai -toimijan olisi toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle sen pyynnöstä myös ajantasainen versio jalostusohjelmasta.

(26)

Kun on todettu olevan tarpeen varmistaa tietyn rodun säilyminen tai edistää sen kehitystä tietyllä alueella tai jos on kyse uhanalaisesta rodusta, toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava itse toteuttaa tilapäisesti kyseistä rotua koskeva jalostusohjelma edellyttäen, ettei kyseiselle rodulle ole jo käytössä jalostusohjelmaa. Tällaista jalostusohjelmaa toteuttavalla toimivaltaisella viranomaisella ei kuitenkaan pitäisi enää olla tätä mahdollisuutta, jos jalostusohjelma on mahdollista siirtää sellaisen toimijan toteutettavaksi, joka täyttää tarvittavat vaatimukset kyseisen jalostusohjelman asianmukaiseksi täytäntöön panemiseksi.

(27)

Koska uhanalaisten rotujen säilyminen edellyttää, että perustetaan ja tunnustetaan jalostusjärjestöjä, joiden jalostusohjelmiin kuuluu rajoitettu määrä jalostuseläimiä, jalostuseläinpopulaation kokoa ei olisi yleensä pidettävä olennaisena edellytyksenä uhanalaisia rotuja hallinnoivien jalostusjärjestöjen tunnustamiselle ja niiden jalostusohjelmien hyväksymiselle erityisesti, kun tunnustaminen tehdään kansallisesti.

(28)

Tässä asetuksessa olisi annettava erityisiä sääntöjä etenkin eläimen siirtämisestä kantakirjan lisäosastosta sen pääosastoon sekä yksilötulosten testausta ja jalostusarvon arviointia koskevista poikkeuksista, jotta voidaan ottaa huomioon uhanalaisten rotujen erityisasema.

(29)

Unioni on neuvoston päätöksellä 93/626/ETY (13) hyväksytyn biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuoli. Yleissopimuksen tavoitteita ovat etenkin biologisen monimuotoisuuden suojelu, sen osien kestävä käyttö sekä perintöaineksen käytöstä saadun hyödyn oikeudenmukainen ja tasapuolinen jako. Kyseisen yleissopimuksen mukaan sopimuspuolilla on täysivaltainen oikeus biologisiin luonnonvaroihinsa ja ne vastaavat biologisen monimuotoisuutensa suojelusta ja biologisten luonnonvarojensa kestävästä käytöstä. Unioni on osapuolena myös neuvoston päätöksellä 2014/283/EU (14) hyväksytyssä biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvässä Nagoyan pöytäkirjassa geenivarojen saannista ja saatavuudesta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta jaosta. Tässä asetuksessa olisi siksi otettava tarvittaessa huomion biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus ja Nagoyan pöytäkirja ja sitä olisi sovellettava rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 511/2014 (15) soveltamista.

(30)

Yhdessä jäsenvaltiossa tunnustetuilla jalostusjärjestöillä ja -toimijoilla olisi oltava mahdollisuus toteuttaa hyväksytty jalostusohjelmansa yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa, jotta varmistetaan jalostusarvoltaan arvokkaiden jalostuseläinten mahdollisimman hyvä käyttö unionissa. Tätä varten olisi varmistettava yksinkertaistetulla ilmoitusmenettelyllä, että toisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on tietoinen aikomuksista toteuttaa rajatylittävää toimintaa. Yhden jäsenvaltion rajojen sisällä tai useiden jäsenvaltioiden alueella tapahtuvan jalostuseläinten kausiluonteisen siirtämisen vuoksi ei kuitenkaan olisi pakollisesti edellytettävä maantieteellisen alueen laajentamista.

(31)

Rajatylittävään yhteistyöhön halukkaiden jalostusjärjestöjen ja -toimijoiden välistä yhteistyötä olisi helpotettava niin, että samalla varmistetaan elinkeinovapaus ja poistetaan jalostuseläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden vapaan liikkuvuuden esteet.

(32)

Koska toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi voi tulla useita sen tunnustaman jalostusjärjestön tai -toimijan toteuttamia jalostusohjelmia ja koska se voi toimivaltaisena viranomaisena joutua hyväksymään toisessa jäsenvaltiossa tunnustetun jalostusjärjestön tai -toimijan toteuttamien jalostusohjelmien laajentamisen alueelleen, jalostusjärjestön tai -toimijan tunnustaminen olisi erotettava sen jalostusohjelmien hyväksymisestä. Jalostusjärjestön tai -toimijan tunnustamista koskevaa hakemusta arvioivalle toimivaltaiselle viranomaiselle olisi kuitenkin toimitettava myös hakemus ainakin yhden jalostusohjelman hyväksymisestä.

(33)

Komission viime vuosina käsittelemien eri valitusten perusteella vaikuttaa siltä, että tässä asetuksessa olisi annettava selkeät säännöt, joilla voidaan säännellä jalostusjärjestön, joka perustaa hevoseläimiin kuuluvien puhdasrotuisten jalostuseläinten tietyn rodun sivukantakirjan, ja jalostusjärjestön, joka väittää perustaneensa kyseisen rodun alkuperää koskevan kantakirjan, välistä suhdetta.

(34)

On tarpeen selkeyttää jalostajien ja jalostusjärjestöjen välistä suhdetta etenkin, jotta varmistetaan jalostajien oikeus osallistua jalostusohjelmaan sillä maantieteellisellä alueella, jota varten se on hyväksytty, ja jos jäsenyys on mahdollista, kyseisten jalostajien oikeus liittyä jäseneksi. Jalostusjärjestöillä olisi oltava käytössä sääntöjä jalostusohjelmiinsa osallistuvien jalostajien kanssa syntyvien riitojen ratkaisemiseksi ja kyseisten jalostajien yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi. Niiden olisi määritettävä myös omat oikeutensa ja velvollisuutensa ja jalostusohjelmiinsa osallistuvien jalostajien oikeudet ja velvollisuudet.

(35)

Jalostajilla, joiden jalostuseläimiä siirretään vuodenajan mukaan jäsenvaltion rajojen sisällä tai valtion rajat ylittävän alueen sisällä, olisi oltava oikeus edelleen osallistua jalostusohjelmaan edellyttäen, että niiden tilan päätoimipaikka sijaitsee jalostusohjelman maatieteellisellä alueella.

(36)

Tässä asetuksessa olisi otettava huomioon risteytettyjen jalostussikojen alalla vallitseva erityistilanne. Useimpien risteytettyjen jalostussikojen alalla toimivien yksityisten yritysten tuotantojärjestelmä on suljettu ja niillä on oma jalostuseläinkantansa. Näitä yrityksiä varten olisi näin ollen säädettävä erinäisistä poikkeuksista, jotka koskevat erityisesti jalostajien osallistumista jalostusohjelmaan ja oikeutta rekisteröidä risteytettyjä jalostussikoja jalostusrekisteriin.

(37)

”Risteytetyn jalostussian” määritelmä kattaa eläimiä, jotka kuuluvat jalostus- ja valintapyramidin eri tasoille ja joita käytetään risteyttämissuunnitelmien optimointiin yhdistelemällä eri niiden genotyyppien hyviä ominaisuuksia ja hyödyntämällä heteroosin vaikutuksia. Jalostus- ja valintapyramidin tason mukaan ”risteytetty jalostussika” kattaa rotuja, linjoja tai risteytyksiä. Täten kaikki eläimet eivät välttämättä ole ”risteytettyjä” perinteisessä mielessä.

(38)

Etenkin direktiivin 90/427/ETY ja vähemmässä määrin direktiivien 89/361/ETY ja 2009/157/EY soveltamisesta saadut kokemukset osoittavat, että jalostajien ja jalostusjärjestöjen välisten riitojen tehokasta ratkaisua varten tarvitaan täsmällisempiä sääntöjä, jotka perustuvat selvästi vahvistettuihin menettelysääntöihin ja jalostajien kuvattuihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Tämä saavutetaan parhaiten, jos riidat ratkaistaan sen jäsenvaltion oikeusjärjestelmässä, jossa ne syntyvät.

(39)

Jalostusjärjestöjen, jotka perustavat ja pitävät nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimiin kuuluvien puhdasrotuisten jalostuseläinten kantakirjoja, ja jalostustoimijoiden – lukuun ottamatta tuotantojärjestelmiltään suljettuja yksityisiä yrityksiä –, jotka perustavat ja pitävät risteytettyjen jalostussikojen jalostusrekistereitä, olisi merkittävä jalostuseläimet kantakirjoihinsa tai rekisteröitävä ne jalostusrekistereihinsä eläinten tai niiden omistajien alkuperäjäsenvaltiosta riippumatta ja luokiteltava eläimet niiden arvon mukaan, jos luokittelusta määrätään jalostusohjelmassa.

(40)

Jalostusjärjestöjen olisi sallittava perustaa kantakirjaan lisäosastoja sellaisten eläinten merkitsemistä varten, jotka eivät täytä vanhempia koskevia kriteerejä mutta joiden jalostusjärjestöt arvioivat omaavan jalostusohjelmassa määritetyt kyseisen rodun ominaispiirteet, jotta niitä voidaan myöhemmin jalostaa sellaisten puhdasrotuisten jalostuseläinten kanssa, jotka kuuluvat rotuun, jota toimijan toteuttama jalostusohjelma koskee, niin että niiden jälkeläiset voidaan hyväksyä kantakirjan pääosastoon. Erityiset säännöt tällaisten eläinten jälkeläisten hyväksymisestä kantakirjan pääosastoon olisi annettava unionin tasolla.

(41)

Jälkeläisten hyväksyminen kantakirjan pääosastoon olisi sallittava vain emälinjan kautta, paitsi hevoseläinten osalta. Kun kyse on nauta-, sika-, lammas- tai -vuohieläinten uhanalaisesta rodusta tai karaistuneesta lammasrodusta, jota varten ei ole riittävästi puhdasrotuisia urospuolisia siitoseläimiä, jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus antaa jalostusjärjestöille lupa soveltaa vähemmän tiukkoja sääntöjä kantakirjan lisäosastoon merkittyjen eläinten jälkeläisten hyväksymiseen kantakirjan pääosastoon, jotta vältetään kyseisten rotujen geneettisen vaihtelun väheneminen entisestään. Samoin olisi säädettävä erityisistä säännöistä, jotka mahdollistavat sukupuuttoon kuolleiden rotujen tai rotujen, joita uhkaa vakava vaara kuolla sukupuuttoon, rekonstruoinnin. Tällaisia poikkeuksia soveltavien jäsenvaltioiden olisi tarkkaan arvioitava kyseisten jalostuseläinpopulaatioiden riskiasema ja varmistettava geenivarojen turvattu hoito.

(42)

Jos on tarpeen luoda uusi rotu yhdistelemällä eri rotujen puhdasrotuisten jalostuseläinten ominaispiirteitä tai kokoamalla yhteen fyysisesti riittävän samannäköisiä eläimiä, joiden geneettinen pysyvyys on lisääntyessä sitä luokkaa, että niiden voidaan katsoa kehittyneen uudeksi roduksi, jalostusjärjestöille olisi annettava mahdollisuus perustaa kantakirjoja ja toteuttaa jalostusohjelmia kyseisillä uusilla roduilla.

(43)

Tämän asetuksen säännökset eivät saisi estää sitä, että kantakirjan lisäosastoon merkityt tietyn rodun eläimet kuuluvat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (16) 28 artiklassa tarkoitetun maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteen mukaisten sitoumusten piiriin ja että kansalliset tai alueelliset viranomaiset voivat myöntää niille tukea maaseudun kehittämisohjelmistaan.

(44)

Hevoseläimiin kuuluvien puhdasrotuisten jalostuseläinten tapauksessa jalostusjärjestöjen olisi voitava vahvistaa jalostusohjelmissaan sääntöjä, joilla kielletään tiettyjen lisääntymismenetelmien ja tiettyjen puhdasrotuisten jalostuseläinten käyttö tai rajoitetaan sitä, niiden sukusolujen ja alkioiden käyttö mukaan lukien. Jalostusjärjestöjen olisi esimerkiksi voitava olla mahdollista kelpuuttaa vain luonnollisen astutuksen tuloksena syntyneet jälkeläiset. Tätä kieltoa tai rajoitusta soveltavien jalostusjärjestöjen olisi vahvistettava kyseiset säännöt jalostusohjelmassaan rodun alkuperää koskevaa kantakirjaa pitävän jalostusjärjestön vahvistamien sääntöjen mukaisesti.

(45)

Kantakirjaan merkityt puhdasrotuiset jalostuseläimet olisi tunnistettava tarttuvista eläintaudeista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 (17) mukaisesti.

(46)

Hevoseläimiin kuuluvien puhdasrotuisten jalostuseläinten tapauksessa asetuksessa (EU) 2016/429 säädetään, että eläinterveyden alalla toimivaltainen viranomainen antaa hevoseläimille 110 artiklassa tarkoitetun kerran myönnettävän elinikäisen tunnistusasiakirjan, jonka sisältöä komissio täsmentää delegoiduilla säädöksillä. Jotta jalostustodistus olisi sisällöltään ja hallintomenettelyltään mahdollisimman samanlainen kerran myönnettävän elinikäisen tunnistusasiakirjan kanssa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat hevoseläimille kerran myönnettävän elinikäisen tunnistusasiakirjan muotoa ja sisältöä.

(47)

Hevoseläimiin kuuluvien puhdasrotuisten jalostuseläinten oikeutta osallistua kansainvälisiin kilpailuihin säännellään kansainvälisillä yksityisillä sopimuksilla. Hevosalan kansainvälisen luonteen vuoksi komission olisi otettava kyseiset sopimukset huomioon asiaankuuluvia delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan, jotta kyseiset hevoseläimiin kuuluvat puhdasrotuiset jalostuseläimet säilyttäisivät oikeuden osallistua kansainvälisen tason kilpailuihin.

(48)

Jalostuseläinten hyväksymistä jalostukseen ja erityisesti astutukseen tai keinohedelmöitykseen olisi säänneltävä unionin tasolla, jotta vältetään kaupan esteet, etenkin jos tällaisille jalostuseläimille on tehty yksilötulosten testaus tai jalostusarvon arviointi tässä asetuksessa ja etenkin liitteessä III säädettyjen sääntöjen mukaisesti.

(49)

Jäsenvaltioiden tai niiden toimivaltaisten viranomaisten ei tulisi vedota tähän asetukseen rajoittaakseen puhdasrotuisten jalostuseläinten tai niiden sukusolujen ja alkioiden käyttöä tai kieltääkseen tai estääkseen niiden käytön sellaisten eläinten tuotantoon, joita ei ole tarkoitettu merkittäviksi tai rekisteröitäviksi jalostuseläimiksi kantakirjaan tai jalostusrekisteriin.

(50)

Tietyn ominaisuusjoukon osalta testattavien nauta-, sika-, lammas- ja vuohieläimiin kuuluvien jalostuseläinten yksilötulosten testausta ja jalostusarvon arviointia koskevat säännöt on vahvistettu unionin tasolla, mutta hevoseläimiin kuuluvien puhdasrotuisten jalostuseläinten eri rotuja, käyttötarkoituksia ja valintaa koskevat lukuisat vaatimukset ovat tähän asti estäneet näiden sääntöjen yhdenmukaistamisen. Sen sijaan yksilötulosten testausta ja jalostusarvon arviointia koskevat rotukohtaiset säännöt vahvistetaan tätä nykyä rodun alkuperää koskevassa kantakirjassa.

(51)

Jotta voidaan ottaa huomioon tekniikan kehitys, tieteen edistys tai tarve säilyttää arvokkaat geenivarat, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti tämän asetuksen liitteen III muuttamiseksi. Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi myös siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jonka nojalla se voi antaa yhdenmukaisia ja yksityiskohtaisempia sääntöjä nauta-, lammas- ja vuohieläimiin kuuluvien puhdasrotuisten jalostuseläinten yksilötulosten testausta ja jalostusarvon arviointia varten.

(52)

Olisi oltava mahdollista, että yksilötulosten testausta tai jalostusarvon arviointia suorittaa jalostusjärjestön tai -toimijan nimeämä kolmas osapuoli tai julkinen elin, joka voi olla tätä toimeksiantoa julkisen vallan tehtävänä suorittava viranomainen. Toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan kolmannen osapuolen toimintaan ja arvioida sitä jalostusohjelman hyväksymisen yhteydessä. Elleivät asiaankuuluva jäsenvaltio tai sen toimivaltaiset viranomaiset toisin päätä, jalostusjärjestön tai -toimijan, joka ulkoistaa yksilötulosten testauksen tai jalostusarvon arvioinnin, olisi oltava edelleen vastuussa sen varmistamisesta, että kyseiseen toimintaan sovellettavat vaatimukset täytetään, ja sen olisi ilmoitettava nimetty kolmas osapuoli jalostusohjelmassaan.

(53)

Muun muassa lajin tai rodun mukaan voi olla tarpeen yhdenmukaistaa tai parantaa jalostusjärjestöjen tai niiden nimeämien kolmansien osapuolten käyttämiä puhdasrotuisten jalostuseläinten yksilötulosten testausta ja jalostusarvon arviointia koskevia menetelmiä. Jotta voidaan varmistaa asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jonka nojalla se voi nimetä Euroopan unionin vertailukeskukset. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti näiden keskusten tehtävien muuttamiseksi tarvittaessa. Näiden Euroopan unionin vertailukeskusten olisi oltava oikeutettuja unionin rahoitustukeen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 652/2014 (18) mukaisesti. Nautaeläimiin kuuluvien puhdasrotuisten jalostuseläinten tapauksessa kyseiset tehtävät suorittaa Interbull Centre, kansainvälisen kotieläinten tuotosseurantakomitean (ICAR) pysyvä alakomitea, joka on neuvoston päätöksellä 96/463/EY (19) nimetty Euroopan unionin vertailukeskus.

(54)

Jotta voidaan tukea uhanalaisia rotuja ylläpitäviä jalostusjärjestöjä ja kun sen on todettu olevan tarpeen, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jonka nojalla se voi nimetä Euroopan unionin vertailukeskuksia, joiden erityisenä tehtävänä on edistää kyseisten jalostusjärjestöjen käyttämien menetelmien vahvistamista tai yhdenmukaistamista. Komissiolle olisi myös siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti näiden keskusten tehtävien muuttamiseksi tarvittaessa. Kun komissio nimeää näitä keskuksia tai kuvaa niiden tehtävät, sen olisi otettava asianmukaisesti huomioon elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n Euroopan eläingeenivaroja koskevan maailmanlaajuisen toimintasuunnitelman puitteissa perustetun eläingeenivaroja hallinnoivan Euroopan aluekeskuksen (ERFP) toiminta. Näiden keskusten vahvistamat menetelmät eivät saisi olla sitovia.

(55)

Jalostusohjelmaan osallistuvilla jalostajilla olisi oltava oikeus saada jalostustodistukset kyseiseen jalostusohjelmaan kuuluvista jalostuseläimistään ja niiden sukusoluista ja alkioista. Jalostustodistusten olisi oltava jalostuseläinten tai niiden sukusolujen ja alkioiden mukana, kun niillä käydään kauppaa tai kun ne tulevat unioniin, jotta kyseiset eläimet tai niiden sukusoluista tai alkioista tuotetut jälkeläiset voidaan merkitä tai rekisteröidä muihin kantakirjoihin tai jalostusrekistereihin. Jalostustodistuksessa olisi oltava jalostajaa varten tiedot hankitun eläimen geneettisestä laadusta ja polveutumisesta. Todistus olisi annettava tarvittaessa esimerkiksi jalostuseläimen mukana pidettäväksi silloin, kun se viedään näyttelyyn taikka testaus- tai keinosiemennysasemalle.

(56)

Tämä asetus ei estä jäsenvaltioita tai toimivaltaisia viranomaisia vaatimasta, että kun keinosiemennykseen tarkoitetulla nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimiin kuuluvien puhdasrotuisten jalostuseläinten siemennesteellä käydään kauppaa sellaisten eläinten tuottamiseksi, joista ei ole tarkoitus tulla puhdasrotuisia jalostuseläimiä, sen mukana on oltava tiedot kyseisen eläimen laadusta ja polveutumisesta. Unionin eläinjalostussektorin kilpailukykyä voidaan toivottavasti yleensä ottaen parantaa asettamalla jalostuseläinten sukusolut ja alkiot, ja etenkin niiden siemenneste, sekä niihin liittyvät jalostustodistuksissa olevat tiedot myös sellaisten toimijoiden saataville, jotka tuottavat eläimillä jälkeläisiä aikomatta merkityttää niitä kantakirjaan.

(57)

Jalostuseläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden tulo unioniin ja vienti kolmansiin maihin on tärkeää unionin maataloudelle. Näin ollen jalostuseläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden unioniin tuloon olisi sovellettava edellytyksiä, jotka vastaavat hyvin pitkälle unionissa käytävään kauppaan sovellettavia sääntöjä. Jalostuseläimet ja niiden sukusolut ja alkiot saa kuitenkin merkitä kantakirjan tai jalostusrekisterin pääosastoon unionissa vain, jos viejänä toimivassa kolmannessa maassa suoritetun valvonnan taso antaa vastaavat takeet polveutumisesta ja yksilötulosten testauksen ja jalostusarvon arvioinnin tuloksista kuin unionissa ja jos kyseisiä takeita ja tuloksia tarjoavat jalostuselimet sisältyvät komission ylläpitämään luetteloon. Lisäksi kolmansien maiden jalostuselinten olisi vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti hyväksyttävä unionissa tunnustetun jalostusjärjestön tai -toimijan jalostuseläimet ja niiden sukusolut ja alkiot.

(58)

Neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 (20) säädetään, että komissio vahvistaa tavaranimikkeistön eli yhdistetyn nimikkeistön tai lyhennettynä CN-nimikkeistön, joka vastaa sekä yhteisen tullitariffin ja yhteisön ulkomaankaupan tilastoinnin että muiden tavaroiden tuontiin ja vientiin liittyvän unionin politiikan tarpeita. Kyseisen asetuksen liitteessä I luetellaan nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimiin kuuluvien puhdasrotuisten jalostuseläinten sekä naudan siemennesteen CN-koodit ja todetaan, että ne on vapautettu sopimustulleista. Tällöin näiden eläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden mukana olisi oltava asianmukainen jalostustodistus, joka tukee niiden luokitusta puhdasrotuisiksi jalostuseläimiksi tai niiden sukusoluiksi tai alkioiksi. Puhdasrotuisten jalostuseläinten mukana olisi oltava myös asiakirja, josta käy ilmi, että ne merkitään jalostusjärjestön pitämään kantakirjaan tai rekisteröidään jalostustoimijan pitämään jalostusrekisteriin.

(59)

Jalostuseläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden tullessa unioniin niille on tehtävä neuvoston direktiivien 91/496/ETY (21) ja 97/78/EY (22) mukaiset eläinlääkinnälliset tarkastukset. Puhdasrotuisille jalostuseläimille olisi myös tehtävä tarvittavat tarkastukset, jotta voidaan soveltaa puhdasrotuisten jalostuseläinten vapauttamista sopimustulleista.

(60)

On tarpeen antaa sääntöjä virallisesta valvonnasta, jolla todennetaan tässä asetuksessa säädettyjen sääntöjen noudattaminen, sekä toimivaltaisten viranomaisten tämän asetuksen mukaisesti suorittamista muista virallisista toimista, jotka on mukautettu eläinjalostusalaan. Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava virallisesti valvoa kaikkia toimijoita, joihin sovelletaan tätä asetusta, ja etenkin jalostusjärjestöjä, jalostustoimijoita, yksilötulosten testausta tai jalostusarvon arviointia suorittavia kolmansia osapuolia ja jalostajia sekä spermankeräysasemia ja spermavarastoja, alkioiden varastointikeskuksia ja alkionkeräys- ja alkiontuotantoryhmiä, jos ne antavat jalostustodistuksia.

(61)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi suoritettava virallista valvontaa varmistaakseen, että tässä asetuksessa säädettyjä sääntöjä noudatetaan ja että hyväksytyssä jalostusohjelmassa asetetut vaatimukset täytetään. Tähän valvontaan voi kuulua yksilötulosten testaukseen käytettävien laitteiden tai jalostus- ja polveutumistietojen kirjaamista varten vahvistettujen menettelyjen tarkastus taikka sellaisten asiakirjojen tai järjestelmien tarkastelu, joita käytetään tällaisten jalostuseläimistä kerättyjen tietojen säilyttämiseen ja käsittelyyn. Tässä tarkastelussa voidaan ottaa huomioon laaduntarkastukset tai valvontajärjestelmät, joilla varmistetaan kirjattujen tietojen tarkkuus, kuten eläimen polveutumisen todentamiseksi suoritettavat vanhempia koskevat tarkastukset. Toimivaltaisten viranomaisten virallinen valvonta voi kohdistua jalostajien, jalostusjärjestöjen tai jalostustoimijoiden tiloihin, toimistoihin ja laitteisiin sekä jalostusohjelmaan kuuluviin jalostuseläimiin tai kyseisistä eläimistä kerättyihin sukusoluihin ja alkioihin.

(62)

Tässä asetuksessa olevia viittauksia ”muihin virallisiin toimiin” olisi tulkittava siten, että ne kattavat jalostusjärjestöjen tai -toimijoiden tunnustamisen, jalostusohjelmien hyväksymisen tai avun antamisen muille jäsenvaltioille ja kolmansille maille.

(63)

Jotta tässä asetuksessa säädettyjen jalostuseläimiä ja niiden sukusoluja ja alkioita koskevien unionin sääntöjen soveltaminen olisi tehokasta, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä keskenään ja annettava hallinnollista apua tarpeen mukaan. Tämän vuoksi tässä asetuksessa olisi annettava hallinnollista apua ja yhteistyötä koskevia yleisiä sääntöjä, jotka ovat – tarpeellisin mukautuksin – samanlaisia kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (23) IV osastossa säädetyt säännöt.

(64)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jonka nojalla se voi, jos on näyttöä siitä, että kolmannessa maassa esiintyy jalostuseläimiä koskevan unionin lainsäädännön laajamittaista ja vakavaa noudattamatta jättämistä, hyväksyä erityistoimenpiteitä, joilla rajoitetaan tällaisen noudattamatta jättämisen vaikutusta.

(65)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla olisi myös oltava tarvittavat valtuudet valvoa tässä asetuksessa säädettyjen jalostuseläimiä koskevien jalostus- ja polveutumissääntöjen täytäntöönpanoa, mukaan lukien valtuudet keskeyttää jalostusohjelman hyväksynnän voimassaolo tai peruuttaa jalostusjärjestön tai -toimijan tunnustaminen, jos tässä asetuksessa säädettyjä sääntöjä ei ole noudatettu.

(66)

Komission olisi suoritettava tarpeen mukaan valvontaa jäsenvaltioissa, muun muassa jäsenvaltioiden suorittaman virallisen valvonnan tulosten perusteella, sen varmistamiseksi, että tässä asetuksessa säädettyjä sääntöjä sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa.

(67)

Komission olisi suoritettava tarpeen mukaan valvontaa kolmansissa maissa, jotta voidaan laatia luettelo sellaisten kolmansien maiden jalostuselimistä, joista jalostuseläinten ja niiden siemennesteen, munasolujen ja alkioiden unioniin tulo olisi sallittava, jotta voidaan päättää unioniin tulon edellytyksistä ja jotta voidaan saada vastaavuussopimusten toimivuuteen liittyvät jalostus- ja polveutumistiedot. Komission olisi suoritettava valvontaa kolmansissa maissa myös silloin, kun mahdollinen jalostuseläimiin ja niiden sukusoluihin ja alkioihin liittyvä toistuva tai uusi ongelma niin edellyttää.

(68)

Tässä asetuksessa säädettyjen sääntöjen noudattamisen todentaminen virallisen valvonnan avulla on olennaisen tärkeää sen varmistamiseksi, että tämän asetuksen tavoitteet tosiasiassa saavutetaan koko unionissa. Puutteet jonkun jäsenvaltion valvontajärjestelmässä voivat joissain tapauksissa merkittävästi vaikeuttaa kyseisten tavoitteiden saavuttamista ja johtaa tilanteisiin, joissa näiden sääntöjen noudattamatta jättäminen on laajamittaista ja vakavaa. Komission olisi siksi voitava ryhtyä toimiin jäsenvaltion valvontajärjestelmän vakavien puutteiden johdosta ja hyväksyä toimenpiteitä, joita sovelletaan, kunnes asianomainen jäsenvaltio on toteuttanut tarvittavat toimet häiriön korjaamiseksi. Tällaisiin toimenpiteisiin kuuluvat jalostuseläimillä tai niiden sukusoluilla ja alkioilla käytävän kaupan kieltäminen tai erityisehtojen asettaminen kyseiselle kaupalle taikka mitkä tahansa muut toimenpiteet, joita komissio pitää tarkoituksenmukaisina laajamittaisen rikkomisen lopettamiseksi.

(69)

Koska direktiivit 88/661/ETY, 89/361/ETY, 90/427/ETY, 94/28/EY ja 2009/157/EY kumotaan ja korvataan tällä asetuksella, on myös tarpeen kumota komission säädökset, jotka on annettu näiden direktiivien nojalla, ja tarvittaessa korvata ne joko tässä asetuksessa siirretyn säädösvallan nojalla annettavilla delegoiduilla säädöksillä tai tässä asetuksessa siirretyn täytäntöönpanovallan nojalla annettavilla täytäntöönpanosäädöksillä. Vastaavasti mainitut komission säädökset olisi kumottava ja tarvittaessa korvattava.

(70)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen moitteeton soveltaminen ja täydentää sitä tai muuttaa sen liitteitä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yksilötulosten testausta ja jalostusarvon arviointia koskevia vaatimuksia, Euroopan unionin vertailukeskusten tehtäviä ja niitä koskevia vaatimuksia sekä jalostustodistusten sisältöä ja muotoa.

(71)

Delegoituja säädöksiä valmisteltaessa ja laadittaessa on erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisessä toimielinten sopimuksessa (24) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(72)

Jotta voidaan varmistaa, että tässä asetuksessa annetut säännökset, jotka koskevat mallilomakkeita tiedoille, jotka jäsenvaltioiden on annettava julki tunnustettujen jalostusjärjestöjen ja -toimijoiden luettelosta, menetelmiä puhdasrotuisten jalostuseläinten tunnistamisen varmistamiseksi, yksilötulosten testausta ja jalostusarvon arviointia, Euroopan unionin vertailukeskusten nimeämistä, hevoseläimille kerran myönnettävän elinikäisen tunnistusasiakirjan malleja, jalostuseläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden mukana olevien jalostustodistusten malleja, kolmansissa maissa sovellettavien toimenpiteiden vastaavuuden tunnustamista, jäsenvaltion valvontajärjestelmän vakavia häiriöitä sekä jalostuseläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden unioniin tuloa koskevia erityistoimenpiteitä, pannaan yhdenmukaisesti täytäntöön, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (25) mukaisesti. Jos pysyvä kotieläinjalostusta käsittelevä komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy täytäntöönpanosäädöstä.

(73)

Direktiiveissä 87/328/ETY, 88/661/ETY, 89/361/ETY, 90/118/ETY, 90/119/ETY, 90/427/ETY, 91/174/ETY, 94/28/EY ja 2009/157/EY ja päätöksessä 96/463/EY säädetyt säännöt korvataan tässä asetuksessa säädetyillä säännöillä ja säännöillä, joista säädetään tässä asetuksessa siirretyn säädösvallan nojalla annettavissa delegoiduissa säädöksissä tai tässä asetuksessa siirretyn täytäntöönpanovallan nojalla annettavissa täytäntöönpanosäädöksissä. Edellä mainitut säädökset olisi näin ollen kumottava.

(74)

Seuraavat komission päätökset muun muassa lajikohtaisista kriteereistä, jotka koskevat jalostusjärjestöjen ja -toimijoiden hyväksymistä tai tunnustamista, jalostuseläinten merkitsemistä kantakirjaan ja hyväksymistä jalostukseen ja keinosiemennykseen sekä yksilötulosten testausta ja jalostusarvon arviointia on hyväksytty direktiivien 88/661/ETY, 89/361/ETY, 90/427/ETY, 94/28/EY ja 2009/157/EY nojalla: komission päätökset 84/247/ETY (26), 84/419/ETY (27), 89/501/ETY (28), 89/502/ETY (29), 89/504/ETY (30), 89/505/ETY (31), 89/507/ETY (32), 90/254/ETY (33), 90/255/ETY (34), 90/256/ETY (35), 90/257/ETY (36), 92/353/ETY (37) ja 96/78/EY (38) ja 2006/427/EY (39). Tässä asetuksessa olisi annettava säännöt, joilla korvataan mainituissa komission päätöksissä säädetyt säännöt.

(75)

Tässä asetuksessa olisi säädettävä säännöistä, jotka ovat samankaltaisia kuin komission päätöksessä 92/354/ETY (40) säädetyt säännöt.

(76)

Seuraavat komission säädökset on hyväksytty direktiivien 88/661/ETY, 89/361/ETY, 90/427/ETY, 94/28/EY ja 2009/157/EY nojalla: komission päätökset 89/503/ETY (41), 89/506/ETY (42), 90/258/ETY (43), 96/79/EY (44), 96/509/EY (45), 96/510/EY (46), 2005/379/EY (47) ja komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/262 (48). Tässä asetuksessa olisi säädettävä säännöistä, joilla korvataan mainituissa komission säädöksissä säädetyt säännöt.

(77)

Oikeudellisen selvyyden varmistamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi johdanto-osan 74, 75 ja 76 kappaleessa tarkoitetut komission säädökset olisi kumottava tämän asetuksen soveltamispäivästä. Lisäksi komission olisi vähintään 18 kuukautta ennen tämän asetuksen soveltamispäivää annettava täytäntöönpanosäädökset, joissa säädetään mallilomakkeista, jotka koskevat niiden tietojen esitystapaa, jotka sisällytetään tunnustettujen jalostusjärjestöjen ja -toimijoiden luetteloon, jonka jäsenvaltiot julkistavat, sekä jalostuseläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden jalostustodistusten mallilomakkeista. Näitä täytäntöönpanosäädöksiä olisi sovellettava viimeistään tämän asetuksen soveltamispäivästä.

(78)

Jotta siirtyminen uusiin säännöksiin olisi vaivatonta jalostajien järjestöille, jalostusorganisaatioille, jalostajien yhdistyksille, yksityisille yrityksille tai muille organisaatioille tai järjestöille, jotka on hyväksytty tai tunnustettu määräajaksi tai ilman aikarajoitusta tällä asetuksella kumottavien säädösten mukaisesti, sekä kyseisten toimijoiden toteuttamien jalostusohjelmien kannalta, kyseiset toimijat olisi katsottava tunnustetuiksi ja niiden jalostusohjelmat hyväksytyiksi tämän asetuksen mukaisesti. Kyseisiin toimijoihin ei täten olisi sovellettava tässä asetuksessa säädettyjä tunnustamis-, hyväksymis- ja ilmoitusmenettelyjä maantieteellisen alueen laajentamisesta toisiin jäsenvaltioihin, vaikka niihin olisi sovellettava tämän asetuksen muita säännöksiä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava etenkin riskiperusteisen virallisen valvonnan avulla, että kyseiset toimijat noudattavat kaikkia tässä asetuksessa säädettyjä sääntöjä. Jos havaitaan, että sääntöjä ei noudateta, toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että kyseiset toimijat ryhtyvät tarpeellisiin toimiin tehdäkseen lopun noudattamatta jättämisestä, ja tarvittaessa peruutettava kyseisten toimijoiden tunnustaminen tai niiden jalostusohjelmien hyväksyntä taikka keskeytettävä näiden voimassaolo.

(79)

Komissio antoi vastikään ehdotuksen uudeksi asetukseksi virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista. Uudella asetuksella on tarkoitus kumota asetus (EY) N:o 882/2004 ja neuvoston direktiivi 89/608/ETY (49), neuvoston direktiivi 90/425/ETY (50) sekä direktiivit 91/496/ETY ja 97/78/EY. Siihen on lisäksi tarkoitus sisällyttää tiettyjä asetuksessa (EY) N:o 882/2004 ja kyseisissä direktiiveissä annettuja sääntöjä asianmukaisesti mukautettuina. Eläinjalostustoiminnan ei kuitenkaan ole tarkoitus kuulua kyseisen uuden asetuksen soveltamisalaan. Oikeudellisen selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi ja kunnes direktiivit 89/608/ETY, 90/425/ETY, 91/496/ETY ja 97/78/EY on kumottu kyseisellä uudella asetuksella, direktiiveistä 89/608/ETY ja 90/425/ETY olisi poistettava viittaukset ”kotieläinjalostukseen” ja ”eläinjalostukseen”; direktiiveihin 91/496/ETY ja 97/78/EY tällaisia muutoksia ei ole tarpeen tehdä. Direktiivejä 89/608/ETY ja 90/425/ETY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(80)

Asetuksen (EU) 2016/429 110 artiklan soveltamispäivään saakka jalostusjärjestöjen, jotka toteuttavat hyväksyttyjä jalostusohjelmia hevoseläimiin kuuluvilla puhdasrotuisilla jalostuseläimillä, olisi voitava jatkaa tunnistusasiakirjojen antamista kyseisille puhdasrotuisille jalostuseläimille direktiivin 90/427/ETY 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(81)

Tätä asetusta olisi sovellettava sen kuukauden ensimmäisestä päivästä, joka on kahdenkymmenenkahdeksan kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä,

a)

jalostus- ja polveutumissäännöt jalostuseläimillä ja niiden sukusoluilla ja alkioilla käytävää kauppaa ja niiden unioniin tuloa varten;

b)

säännöt jalostusjärjestöjen ja jalostustoimijoiden tunnustamisesta ja niiden jalostusohjelmien hyväksymisestä;

c)

jalostajien, jalostusjärjestöjen ja jalostustoimijoiden oikeudet ja velvollisuudet;

d)

säännöt jalostuseläinten merkitsemisestä kantakirjaan ja rekisteröimisestä jalostusrekisteriin sekä jalostuseläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden hyväksymisestä jalostukseen;

e)

säännöt jalostuseläinten yksilötulosten testauksesta ja jalostusarvon arvioinnista;

f)

säännöt jalostuseläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden jalostustodistusten myöntämisestä;

g)

säännöt virallisen valvonnan, erityisesti jalostusjärjestöjä ja -toimijoita koskevan virallisen valvonnan, suorittamisesta sekä muiden virallisten toimien suorittamisesta;

h)

säännöt hallinnollisesta avusta ja yhteistyöstä ja säännöt jäsenvaltioiden suorittamasta täytäntöönpanon valvonnasta;

i)

säännöt komission jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa suorittamasta valvonnasta.

1)

’eläimellä’

2)

’rodulla’ niin yhtenäistä eläinpopulaatiota, että yksi tai useampi jalostajaryhmä, joka on sopinut kyseisten eläinten merkitsemisestä kantakirjaan mainiten tiedot niiden tunnetuista esivanhemmista, jotta niiden perityt ominaisuudet voidaan säilyttää jalostusohjelman puitteissa lisääntymisen, vaihdon ja valinnan avulla, voi pitää sitä muista saman lajin eläimistä erillisenä;

3)

’jalostuseläimellä’ puhdasrotuista jalostuseläintä tai risteytettyä jalostussikaa;

4)

’sukusoluilla ja alkioilla’ siemennestettä, munasoluja ja alkioita, jotka on kerätty tai tuotettu jalostuseläimistä keinohedelmöitystä varten;

5)

’jalostusjärjestöllä’ mitä tahansa jalostajien yhdistystä, jalostusorganisaatiota tai julkista elintä, toimivaltaisia viranomaisia lukuun ottamatta, jonka jonkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tunnustaa 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti jalostusohjelman toteuttamiseksi sellaisilla puhdasrotuisilla jalostuseläimillä, jotka on merkitty tällaisen järjestön pitämään tai perustamaan kantakirjaan;

6)

’jalostustoimijalla’ mitä tahansa jalostajien yhdistystä, jalostusorganisaatiota tuotantojärjestelmältään suljettua yksityistä yritystä tai julkista elintä, toimivaltaisia viranomaisia lukuun ottamatta, jonka jonkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tunnustaa 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti jalostusohjelmien toteuttamiseksi sellaisilla risteytetyillä jalostussioilla, jotka on rekisteröity tällaisen toimijan pitämään tai perustamaan jalostusrekisteriin;

7)

’jalostuselimellä’ mitä tahansa kolmannessa maassa olevaa jalostajien yhdistystä, jalostusorganisaatiota, yksityistä yritystä, karjankasvatusorganisaatiota tai virallista laitosta, jonka kyseinen kolmas maa on hyväksynyt nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläimiin kuuluvien puhdasrotuisten jalostuseläinten tai risteytettyjen jalostussikojen osalta jalostukseen tarkoitettujen jalostuseläinten unioniin tulon yhteydessä;

8)

’toimivaltaisilla viranomaisilla’ jonkin jäsenvaltion viranomaisia, jotka vastaavat tämän asetuksen nojalla seuraavista:

9)

’puhdasrotuisella jalostuseläimellä’ tämän artiklan a alakohdassa tarkoitetun lajin eläintä, joka on merkitty tai rekisteröity ja on merkittävissä kantakirjan pääosastoon;

10)

’risteytetyllä jalostussialla’ jalostusrekisteriin rekisteröityä sikaeläintä, joka on tuotettu tarkoituksellisesti risteyttämällä tai jota käytetään tarkoituksena muodostaa risteytys jommankumman seuraavan luokan sisällä tai niiden välillä:

11)

’linjalla’ tietyn rodun puhdasrotuisten jalostuseläinten geneettisesti pysyvää ja yhtenäistä osapopulaatiota;

12)

’kantakirjalla’

13)

’pääosastolla’ kantakirjan osastoa, johon puhdasrotuiset jalostuseläimet merkitään tai rekisteröidään ja ovat merkittävissä ja jossa on tarkka maininta niiden esivanhemmista ja tarvittaessa niiden arvosta;

14)

’luokalla’ pääosaston horisontaalista jaottelua, johon puhdasrotuiset jalostuseläimet merkitään niiden arvon mukaan;

15)

’arvolla’ jalostuseläimen mitattavissa olevaa perinnöllistä ominaisuutta tai geneettistä erikoispiirrettä;

16)

’jalostusarvolla’ arviota jalostuseläimen genotyypin odotetusta vaikutuksesta sen jälkeläisten tiettyyn ominaispiirteeseen;

17)

’jalostusrekisterillä’

18)

’virallisella valvonnalla’ toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa valvontaa tässä asetuksessa säädettyjen sääntöjen noudattamisen todentamiseksi;

19)

’muilla virallisilla toimilla’ toimivaltaisten viranomaisten tämän asetuksen mukaisesti suorittamaa toimintaa, joka on muuta kuin virallista valvontaa ja jolla varmistetaan tässä asetuksessa säädettyjen sääntöjen soveltaminen;

20)

’jalostustodistuksella’ jalostusta koskevia todistuksia, varmennuksia tai kaupallisia asiakirjoja, jotka annetaan paperilla tai sähköisessä muodossa jalostuseläimistä tai niiden sukusoluista ja alkioista ja joissa annetaan tietoja polveutumisesta, tunnistamisesta ja yksilötulosten testauksen tai jalostusarvon arvioinnin tuloksista, jos niitä on saatavana;

21)

’unioniin tulolla’ jalostuseläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden tuomista jollekin liitteessä VI luetellulle alueelle näiden alueiden ulkopuolelta, kauttakulkua lukuun ottamatta;

22)

’kaupalla’ toimintaa, jossa eläimiä tai niiden sukusoluja ja alkioita ostetaan, myydään, vaihdetaan tai muulla tavoin hankitaan tai luovutetaan unionin, myös yksittäisen jäsenvaltion, sisällä;

23)

’toimijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, johon sovelletaan tässä asetuksessa säädettyjä sääntöjä, kuten jalostusjärjestöjä, jalostustoimijoita, jalostusjärjestöjen tai -toimijoiden 27 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti nimeämiä kolmansia osapuolia, spermankeräysasemia, spermavarastoja, alkioiden varastointikeskuksia, alkionkeräys- tai alkiontuotantoryhmiä ja jalostajia;

24)

’uhanalaisella rodulla’ paikallista rotua, jonka jokin jäsenvaltio on määrittänyt uhanalaiseksi, joka on geneettisesti sopeutunut yhteen tai useampaan perinteiseen tuotantojärjestelmään tai ympäristöön kyseisessä jäsenvaltiossa ja jonka uhanalaisuuden on tieteellisesti todentanut elin, jolla on tarvittava pätevyys ja osaaminen uhanalaisten rotujen alalla;

25)

’tuotantojärjestelmältään suljetulla yksityisellä yrityksellä’ yksityistä yritystä, jonka jalostusohjelmaan ei osallistu yksikään jalostaja tai osallistuu rajallinen määrä jalostajia, jotka ovat sidoksissa kyseiseen yksityiseen yritykseen siten, että ne ovat sitoutuneet vastaanottamaan sen toimittamia risteytettyjä jalostussikoja tai toimittamaan sille risteytettyjä jalostussikoja;

26)

’jalostusohjelmalla’ järjestelmällistä toimintaa, johon sisältyy jalostuseläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden rekisteröiminen, valinta, jalostaminen ja vaihtaminen ja joka suunnitellaan ja toteutetaan toivottujen fenotyyppisten ja/tai genotyyppisten ominaispiirteiden säilyttämiseksi tai parantamiseksi kohderyhmänä olevassa jalostuseläinten populaatioissa.

a)

hakijan päätoimipaikka on sen jäsenvaltion alueella, jossa toimivaltainen viranomainen sijaitsee;

b)

hakija osoittaa hakemuksessaan täyttävänsä liitteessä I olevassa 1 osassa esitetyt vaatimukset niiden jalostusohjelmien osalta, joille se aikoo hakea hyväksyntää 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja tapauksen mukaan 12 artiklan mukaisesti;

c)

hakijan hakemus sisältää kustakin suunnitellusta jalostusohjelmasta luonnosversion, johon on sisällyttävä liitteessä I olevassa 2 osassa vaaditut tiedot ja hevoseläimiin kuuluvien puhdasrotuisten jalostuseläinten tapauksessa lisäksi liitteessä I olevassa 3 osassa vaaditut tiedot;

d)

hakija esittää samanaikaisesti 1 kohdassa tarkoitetun hakemuksen kanssa ainakin yhden suunnitellun jalostusohjelman hyväksymistä koskevan hakemuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

a)

jalostusjärjestön tai -toimijan nimi, yhteystiedot ja mahdollinen verkkosivusto;

b)

kunkin luettelossa olevan jalostusjärjestön tai -toimijan osalta

a)

sen tavoitteena on yksi tai useampi seuraavista:

b)

siinä kuvataan yksityiskohtaisesti valinta- ja jalostustavoitteet;

c)

se täyttää liitteessä I olevassa 2 osassa ja hevoseläimiin kuuluvien puhdasrotuisten jalostuseläinten tapauksessa lisäksi liitteessä I olevassa 3 osassa tarkoitetut vaatimukset.

a)

jalostusjärjestöt ja -toimijat ovat edelleen vastuussa toimivaltaiselle viranomaiselle sen varmistamisesta, että liitteessä I olevassa 2 ja 3 osassa säädettyjä vaatimuksia noudatetaan;

b)

kyseisen kolmannen osapuolen ja jalostusohjelmiin osallistuvien jalostajien taloudellisen toiminnan välillä ei ole eturistiriitaa;

c)

kyseinen kolmas osapuoli täyttää kaikki tarvittavat vaatimukset kyseisten tehtävien suorittamiseksi;

d)

jalostusjärjestöt ja -toimijat ovat määrittäneet tehtävät, jotka ne aikovat ulkoistaa, sekä ilmoittaneet asianomaisten kolmansien osapuolten nimen ja yhteystiedot 2 kohdassa tarkoitetussa hakemuksessaan.

a)

rodun ominaispiirteiden keskeiset ominaisuudet tai jalostusohjelman päätavoitteet; tai

b)

rodun säilyminen tai rodun sisäisen geneettisen vaihtelun säilyttäminen; tai

c)

jos jalostusohjelman tavoitteena on kyseisen rodun säilyttäminen, jalostusohjelman tehokas toteuttaminen,

a)

kyseistä rotua varten kyseisessä jäsenvaltiossa jo hyväksyttyjen jalostusohjelmien lukumäärä;

b)

kyseisiin jalostusohjelmiin kuuluvien jalostuseläinpopulaatioiden koko;

c)

mahdollinen geneettinen panos jalostusohjelmista, joita muut jalostusjärjestöt toteuttavat samalla rodulla muissa jäsenvaltioissa tai joita jalostuselimet toteuttavat kolmansissa maissa.

a)

ilmoittaa asiasta kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle vähintään 90 päivää ennen jalostusohjelman aiottua aloituspäivää kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa sekä toimittaa ilmoituksen saaneelle viranomaiselle tämän pyynnöstä lisäksi käännöksen ilmoituksesta jollakin kyseisen toisen jäsenvaltion virallisella kielellä;

b)

toimittaa ilmoituksen saaneelle viranomaiselle tämän pyynnöstä vähintään 60 päivää ennen jalostusohjelman aiottua aloituspäivää kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa jäljennöksen 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti hyväksytystä jalostusohjelmasta sekä, jos ilmoituksen saanut viranomainen sitä pyytää, hakemuksen esittäneen jalostusjärjestön tai -toimijan teettämän käännöksen jollakin kyseisen toisen jäsenvaltion virallisella kielellä.

a)

kyseisen toisen jäsenvaltion alueella toteutetaan jo hyväksyttyä jalostusohjelmaa saman rodun puhdasrotuisilla jalostuseläimillä; ja

b)

uuden jalostusohjelman hyväksyminen vaarantaisi toisen jalostusjärjestön samalla rodulla toteuttaman, kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa jo hyväksytyn jalostusohjelman vähintään yhden seuraavista osalta: