14.3.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 74/1

---

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 240/2014,

annettu 7 päivänä tammikuuta 2014,

Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa harjoitettavaa kumppanuutta koskevista eurooppalaisista käytännesäännöistä

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tämän asetuksen tarkoituksena on antaa eurooppalaiset käytännesäännöt, joilla tuetaan ja helpotetaan kumppanuussopimusten mukaisten kumppanuuksien sekä Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), Euroopan sosiaalirahaston (ESR), koheesiorahaston, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) tukemien ohjelmien järjestämistä jäsenvaltioissa. Mainitut rahastot toimivat vastedes yhteisen kehyksen puitteissa, ja niistä käytetään nimitystä ”Euroopan rakenne- ja investointirahastot”, jäljempänä ’ERI-rahastot’.

(2)

Yhteistyökumppanuus on vakiintunut periaate ERI-rahastojen täytäntöönpanossa. Kumppanuuteen kuuluu tiivis yhteistyö viranomaisten, talouselämän osapuolten ja työmarkkinaosapuolten sekä kansalaisyhteiskuntaa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla edustavien elinten välillä ohjelmien kaikissa vaiheissa, eli valmistelussa, täytäntöönpanossa, seurannassa ja arvioinnissa.

(3)	Valittujen kumppaneiden olisi edustettava mahdollisimman laajasti asianomaisia sidosryhmiä. Valintamenettelyiden olisi oltava avoimia, ja niissä olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden erilaiset institutionaaliset ja oikeudelliset kehykset sekä kansallinen ja alueellinen toimivalta.

(4)

Kumppaneihin olisi kuuluttava viranomaisia, talouselämän osapuolia ja työmarkkinaosapuolia sekä kansalaisyhteiskuntaa edustavia elimiä, mukaan lukien ympäristöalan kumppanit, yhteisöperustaiset järjestöt ja vapaaehtoisjärjestöt, jotka voivat vaikuttaa tuntuvasti kumppanuussopimuksen ja ohjelmien täytäntöönpanoon tai joihin kumppanuussopimuksen ja ohjelmien täytäntöönpano voi vaikuttaa tuntuvasti. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä sellaisten ryhmien ottamiseen mukaan toimintaan, jotka kuuluvat ohjelmien vaikutuspiiriin mutta joiden on vaikea vaikuttaa niihin, erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ja syrjäytyneet väestöryhmät, jotka ovat suurimmassa syrjintävaarassa tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa ja joita ovat erityisesti vammaiset, maahanmuuttajat ja romanit.

(5)

Kumppaneiden valinnassa on tarpeen ottaa huomioon kumppanuussopimusten ja ohjelmien väliset erot. Kumppanuussopimukset kattavat kaikki ERI-rahastot, jotka tukevat kaikkia jäsenvaltioita, kun taas ohjelmat koskevat vain niitä rahoittavia ERI-rahastoja. Kumppanuussopimusten mukaisten kumppaneiden olisi oltava sopivia kaikkien ERI-rahastojen käyttöä koskevien suunnitelmien kannalta, kun taas ohjelmien osalta riittää, että kumppanit ovat sopivia kyseisiä ohjelmia rahoittavien ERI-rahastojen käyttöä koskevien suunnitelmien kannalta.

(6)

Kumppaneiden olisi osallistuttava kumppanuussopimusten ja ohjelmien valmisteluun ja täytäntöönpanoon. Tätä varten on tarpeen vahvistaa pääperiaatteet ja hyvät käytännöt, jotka koskevat kumppaneiden oikea-aikaista, mielekästä ja avointa kuulemista kysymyksissä, jotka liittyvät kohdattavien haasteiden ja tarpeiden analysointiin, tavoitteiden asettamiseen ja niiden saavuttamisen painopistealueisiin sekä politiikan tehokkaan täytäntöönpanon edellyttämiin koordinointirakenteisiin ja monentasoisiin hallintosopimuksiin.

(7)

Kumppaneiden olisi oltava edustettuina ohjelmien seurantakomiteoissa. Jäsenyyttä ja komiteamenettelyitä koskevien sääntöjen olisi edistettävä ohjelmasuunnittelun ja ohjelmien täytäntöönpanon jatkuvuutta ja sitoutuneisuutta, selkeitä ja avoimia työjärjestelyitä sekä ajantasaisuutta ja syrjimättömyyttä.

(8)	Seurantakomiteoiden aktiivisina toimijoina kumppanit osallistuvat todennäköisesti eri painopistealueilla saavutettujen tulosten, ohjelmia koskevien kertomusten ja tarvittaessa myös ehdotuspyyntöjen arviointiin.

(9)	Tehokasta kumppanuutta olisi helpotettava auttamalla asianomaisia kumppaneita lujittamaan institutionaalisia valmiuksiaan ohjelmien valmistelua ja täytäntöönpanoa varten.

(10)

Komission olisi helpotettava hyvien käytäntöjen vaihtoa perustamalla kaikki ERI-rahastot kattava kumppanuuteen keskittyvä käytäntöyhteisö, sillä näin voidaan lujittaa institutionaalisia valmiuksia ja merkityksellisten tulosten levittämistä jäsenvaltioiden, hallintoviranomaisten ja kumppaneiden edustajien keskuudessa.

(11)	Jäsenvaltioiden olisi arvioitava kumppaneiden tehtäviä kumppanuussopimusten täytäntöönpanossa sekä kumppanuuden tuloksia ja tehokkuutta ohjelmakaudella.

(12)	Tukeakseen ja helpottaakseen kumppanuuden järjestämistä jäsenvaltioissa komission olisi annettava esimerkkejä jäsenvaltioissa sovellettavista parhaista käytännöistä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan kumppanuussopimusten mukaista kumppanuutta sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tukemia ohjelmia koskevat eurooppalaiset käytännesäännöt.

II   LUKU

SOPIVIEN KUMPPANEIDEN YKSILÖINNISSÄ NOUDATETTAVIEN AVOIMIEN MENETTELYIDEN PÄÄPERIAATTEET

2 artikla

Kumppaneiden edustavuus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asetuksen (EU) N:o 1303/2013 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kumppanit edustavat mahdollisimman kattavasti eri sidosryhmiä ja että kumppanit valtuutetaan asianmukaisesti ottaen huomioon kunkin kumppanin osaaminen, valmiudet osallistua aktiivisesti sekä riittävä edustavuus.

3 artikla

Sopivien kumppaneiden yksilöinti kumppanuussopimuksia varten

1.   Kumppanuussopimuksia varten jäsenvaltioiden on yksilöitävä sopivat kumppanit ainakin seuraavien joukosta:

a)

toimivaltaiset alue-, paikallis- ja kaupunkiviranomaiset sekä muut viranomaiset, mukaan lukien seuraavat: i) alueviranomaiset, paikallisviranomaisten kansalliset edustajat sekä suurimpia kaupunkeja ja kaupunkialueita edustavat paikallisviranomaiset, joiden osaaminen liittyy ERI-rahastojen suunniteltuun käyttöön; ii) korkeakoulujen, koulutuksen tarjoajien ja tutkimuskeskusten kansalliset edustajat ERI-rahastojen suunnitellun käytön mukaan; iii) muut kansalliset viranomaiset, jotka vastaavat asetuksen (EU) N:o 1303/2013 4–8 artiklassa tarkoitettujen monialaisten periaatteiden soveltamisesta ERI-rahastojen suunnitellun käytön mukaan; sekä erityisesti neuvoston direktiivin 2000/43/EY (2), neuvoston direktiivin 2004/113/EY (3) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (4) mukaisesti perustetut yhdenvertaisen kohtelun edistämisestä vastaavat elimet;

b)

talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet, mukaan lukien seuraavat: i) kansallisesti tunnustetut työmarkkinajärjestöt, erityisesti yleiset työmarkkinakeskusjärjestöt ja alakohtaiset järjestöt, joiden edustamat alat liittyvät ERI-rahastojen suunniteltuun käyttöön; ii) kansalliset kauppakamarit ja yrittäjäjärjestöt, jotka edustavat teollisuudenalojen tai -haarojen yleistä etua, ERI-rahastojen suunnitellun käytön mukaan sekä suurten, keskisuurten ja pienten yritysten ja mikroyritysten tasapainoisen edustuksen varmistamiseksi yhteisötalouden edustajien kanssa;

c)

kansalaisyhteiskuntaa edustavat elimet, kuten ympäristökumppanit, valtiosta riippumattomat järjestöt ja sosiaalisen osallisuuden, sukupuolten tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä vastaavat elimet, mukaan lukien seuraavat: i) elimet, jotka työskentelevät ERI-rahastojen suunniteltuun käyttöön ja asetuksen (EU) N:o 1303/2013 4–8 artiklassa tarkoitettuihin monialaisiin periaatteisiin liittyvillä aloilla, ottaen huomioon maantieteellinen ja aihekohtainen kattavuus, hallinnolliset valmiudet, asiantuntemus ja innovatiiviset lähestymistavat; ii) muut järjestöt tai ryhmät, joihin ERI-rahastojen täytäntöönpano vaikuttaa tuntuvasti tai todennäköisesti vaikuttaa tuntuvasti, ja erityisesti ryhmät, jotka ovat syrjintävaarassa tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa.

2.   Jos viranomaiset, talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet sekä kansalaisyhteiskuntaa edustavat elimet ovat perustaneet järjestön, joka edustaa niiden kaikkien etuja, helpottaakseen osallistumistaan kumppanuuteen (kattojärjestö), ne voivat nimetä kumppanuuteen yhden edustajan edustamaan kattojärjestön näkemyksiä.

4 artikla

Sopivien kumppaneiden yksilöinti ohjelmia varten

1.   Kutakin ohjelmaa varten jäsenvaltioiden on yksilöitävä sopivat kumppanit ainakin seuraavien joukosta:

a)

toimivaltaiset alue-, paikallis- ja kaupunkiviranomaiset sekä muut viranomaiset, mukaan lukien seuraavat: i) alueviranomaiset, paikallisviranomaisten kansalliset edustajat ja suurimpia kaupunkeja ja kaupunkialueita edustavat paikallisviranomaiset, joiden osaaminen liittyy ohjelmaa tukevien ERI-rahastojen suunniteltuun käyttöön; ii) korkeakoulujen, opetus-, koulutus- ja neuvontapalveluiden tarjoajien ja tutkimuskeskusten kansalliset tai alueelliset edustajat ohjelmaa tukevien ERI-rahastojen suunnitellun käytön mukaan; iii) muut viranomaiset, jotka vastaavat asetuksen (EU) N:o 1303/2013 4–8 artiklassa tarkoitettujen monialaisten periaatteiden soveltamisesta ohjelmaa tukevien ERI-rahastojen suunnitellun käytön mukaan, sekä erityisesti direktiivin 2000/43/EY, direktiivin 2004/113/EY ja direktiivin 2006/54/EY mukaisesti perustetut yhdenvertaisen kohtelun edistämisestä vastaavat elimet; iv) muut elimet, jotka on organisoitu kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla, ja viranomaiset, jotka edustavat alueita, joilla tehdään ohjelmasta rahoitettavia integroituja alueellisia investointeja ja noudatetaan paikallisia kehitysstrategioita;

b)

talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet, mukaan lukien seuraavat: i) kansallisesti tai alueellisesti tunnustetut työmarkkinajärjestöt, erityisesti yleiset työmarkkinakeskusjärjestöt ja alakohtaiset järjestöt, joiden edustamat alat liittyvät ohjelmaa tukevien ERI-rahastojen suunniteltuun käyttöön; ii) kansalliset tai alueelliset kauppakamarit ja yrittäjäjärjestöt, jotka edustavat teollisuudenalojen tai -haarojen yleistä etua, suurten, keskisuurten ja pienten yritysten sekä mikroyritysten tasapainoisen edustuksen varmistamiseksi yhteisötalouden edustajien kanssa; iii) muut samankaltaiset elimet, jotka on organisoitu kansallisella tai alueellisella tasolla;

c)

kansalaisyhteiskuntaa edustavat elimet, kuten ympäristökumppanit, valtiosta riippumattomat järjestöt ja sosiaalisen osallisuuden, sukupuolten tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä vastaavat elimet, mukaan lukien seuraavat: i) elimet, jotka työskentelevät ohjelmaa tukevien ERI-rahastojen suunniteltuun käyttöön ja asetuksen (EU) N:o 1303/2013 4–8 artiklassa tarkoitettuihin monialaisiin periaatteisiin liittyvillä aloilla, ottaen huomioon maantieteellinen ja aihekohtainen kattavuus, hallinnolliset valmiudet, asiantuntemus ja innovatiiviset lähestymistavat; ii) asetuksen (EU) N:o 1303/2013 34 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja paikallisia toimintaryhmiä edustavat elimet; iii) muut järjestöt tai ryhmät, joihin ERI-rahastojen täytäntöönpano vaikuttaa tuntuvasti tai todennäköisesti vaikuttaa tuntuvasti, ja erityisesti ryhmät, jotka ovat syrjintävaarassa tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa.

2.   Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien osalta jäsenvaltiot voivat ottaa mukaan kumppanuuteen seuraavia:

i)	kyseisellä valtioiden rajat ylittävällä tai valtioiden välisellä tasolla toimivat eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymät;

ii)	viranomaiset tai elimet, jotka osallistuvat makroalueellisen tai merialuestrategian kehittämiseen tai täytäntöönpanoon ohjelma-alueella, mukaan lukien makroalueellisista strategioista vastaavat painopistealakohtaiset koordinaattorit.

3.   Jos viranomaiset, talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet sekä kansalaisyhteiskuntaa edustavat elimet ovat perustaneet kattojärjestön, ne voivat nimetä kumppanuuteen yhden edustajan edustamaan kattojärjestön näkemyksiä.

III   LUKU

PÄÄPERIAATTEET JA HYVÄT KÄYTÄNNÖT, JOTKA KOSKEVAT SOPIVIEN KUMPPANEIDEN OSALLISTUMISTA KUMPPANUUSSOPIMUKSEN JA OHJELMIEN VALMISTELUUN

5 artikla

Sopivien kumppaneiden kuuleminen kumppanuussopimuksen ja ohjelmien valmistelussa

1.   Jotta voidaan varmistaa sopivien kumppaneiden avoin ja tehokas osallistuminen, jäsenvaltioiden ja hallintoviranomaisten on kuultava niitä kumppanuussopimuksen ja ohjelmien valmisteluprosessiin ja -aikatauluun liittyvissä kysymyksissä. Näin tehdessään jäsenvaltioiden ja hallintoviranomaisten on ilmoitettava kumppaneille kumppanuussopimuksen ja ohjelmien sisällöstä ja siihen mahdollisesti tehtävistä muutoksista.

2.   Kuullessaan sopivia kumppaneita jäsenvaltioiden on otettava huomioon seuraavat tarpeet:

a)	merkitykselliset tiedot on annettava riittävän ajoissa, ja niiden on oltava helposti saatavilla;

b)	kumppaneilla on oltava riittävästi aikaa analysoida ja kommentoida keskeisiä valmisteluasiakirjoja ja kumppanuussopimuksen ja ohjelmien luonnoksia;

c)	käytettävissä on oltava kanavia, joiden kautta kumppanit voivat esittää kysymyksiä, esittää kannanottoja ja saada tietoa tavasta, jolla niiden ehdotukset on otettu huomioon;

d)	kuulemisen tulokset on levitettävä.

3.   Maaseudun kehittämisohjelmien osalta jäsenvaltioiden on otettava huomioon tehtävät, jotka Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (5) 54 artiklan mukaisesti perustetut maaseutuverkot voivat hoitaa sopivien kumppaneiden avustuksella.

4.   Jos kansallista tasoa alempien hallintotasojen välillä on tehty virallisia sopimuksia, jäsenvaltion on otettava huomioon nämä monitasoiset hallintosopimukset institutionaalisen ja oikeudellisen kehyksensä mukaisesti.

6 artikla

Kumppanuussopimuksen valmistelu

Jäsenvaltioiden on otettava sopivat kumppanit mukaan institutionaalisen ja oikeudellisen kehyksensä mukaisesti kumppanuussopimuksen ja erityisesti sen seuraavien osa-alueiden valmisteluun:

a)	erojen, kehittämistarpeiden ja kasvupotentiaalin analysointi temaattisten tavoitteiden kannalta, mukaan lukien asiaankuuluvissa maakohtaisissa suosituksissa käsitellyt tavoitteet;

b)	yhteenvedot ohjelmien ennakkoehdoista ja jäsenvaltion aloitteesta toteutettujen kumppanuussopimuksen ennakkoarviointien tärkeimmistä havainnoista;

c)	temaattisten tavoitteiden valinta, ERI-rahastojen suuntaa-antava jako ja rahastojen tärkeimmät odotettavissa olevat tulokset;

d)	luettelo ohjelmista sekä kansallisella ja alueellisella tasolla käytettävät järjestelmät, joilla pyritään varmistamaan koordinointi ERI-rahastojen välillä sekä kyseisten rahastojen koordinointi muiden unionin ja kansallisten rahoitusvälineiden sekä Euroopan investointipankin kanssa;

e)	järjestelyt, joilla varmistetaan yhdennetty lähestymistapa käytettäessä ERI-rahastoja kaupunki-, maaseutu-, rannikko- ja kalastusalueiden sekä alueiden, joihin liittyy alueellisia erityispiirteitä, alueelliseen kehittämiseen,

f)	järjestelyt, joiden tarkoituksena on varmistaa yhdennetty lähestymistapa köyhyydestä eniten kärsivien maantieteellisten alueiden ja suurimmassa syrjintä- tai syrjäytymisvaarassa olevien kohderyhmien erityistarpeista huolehtimiseen kiinnittäen erityistä huomiota syrjäytyneisiin yhteisöihin;

g)	asetuksen (EU) N:o 1303/2013 5, 7 ja 8 artiklassa tarkoitettujen monialaisten periaatteiden täytäntöönpano

7 artikla

Tiedot sopivien kumppaneiden osallistumisesta kumppanuussopimukseen

Jäsenvaltioiden on annettava kumppanuussopimuksesta vähintään seuraavat tiedot:

a)	luettelo kumppanuussopimuksen valmisteluun osallistuneista kumppaneista;

b)	toimet, jotka on toteutettu kumppaneiden aktiivisen osallistumisen varmistamiseksi, mukaan lukien erityisesti vammaisten hyväksi toteutetut esteettömyyttä koskevat toimet;

c)	kumppaneiden tehtävät kumppanuussopimuksen valmistelussa;

d)	kumppaneiden kuulemisen tulokset ja kuvaus lisäarvosta, joka kuulemisesta saadaan kumppanuussopimuksen valmistelussa.

8 artikla

Ohjelmien valmistelu

Jäsenvaltioiden on otettava sopivat kumppanit mukaan institutionaalisen ja oikeudellisen kehyksensä mukaisesti ohjelmien ja erityisesti niiden seuraavien osa-alueiden valmisteluun:

a)	tarpeiden analysointi ja yksilöinti;

b)	painopistealueiden määrittely tai valinta ja niihin liittyvät erityistavoitteet;

c)	rahoituksen jakaminen;

d)	ohjelmien erityisindikaattoreiden määrittely;

e)	asetuksen (EU) N:o 1303/2013 7 ja 8 artiklassa määriteltyjen monialaisten periaatteiden täytäntöönpano;

f)	seurantakomitean kokoonpano.

9 artikla

Tiedot sopivien kumppaneiden osallistumisesta ohjelmiin

Jäsenvaltioiden on annettava ohjelmista vähintään seuraavat tiedot:

a)	toimet, jotka on toteutettu sopivien kumppaneiden ottamiseksi mukaan ohjelmien valmisteluun ja niihin tehtäviin muutoksiin;

b)	suunnitellut toimet, joilla pyritään varmistamaan kumppaneiden osallistuminen ohjelmien täytäntöönpanoon.

IV   LUKU

SEURANTAKOMITEOIDEN JÄSENYYSSÄÄNTÖJEN JA SISÄISTEN MENETTELYIDEN MÄÄRITTELEMISTÄ KOSKEVAT PARHAAT KÄYTÄNNÖT

10 artikla

Seurantakomitean jäsenyyssäännöt

1.   Laatiessaan seurantakomitean jäsenyyssääntöjä jäsenvaltioiden on otettava huomioon kumppaneiden osallistuminen ohjelmien valmisteluun ja pyrittävä edistämään miesten ja naisten tasa-arvoa sekä syrjimättömyyttä.

2.   Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien seurantakomiteoiden osalta unionin tai valtioiden välisen tason kattojärjestöt voivat edustaa kumppaneita alueiden ja valtioiden välisissä yhteistyöohjelmissa. Jäsenvaltiot voivat ottaa kumppanit mukaan seurantakomitean valmistelutöihin erityisesti siten, että kumppanit osallistuvat kansallisella tasolla järjestettyihin koordinointikomiteoihin osallistuvissa jäsenvaltioissa.

11 artikla

Seurantakomitean työjärjestys

Laatiessaan työjärjestystä seurantakomiteoiden on otettava huomioon seuraavat tekijät:

a)	jäsenten äänivalta;

b)	kokouskutsujen lähettämistä ja asiakirjojen toimittamista koskevat määräajat, joiden on yleensä oltava vähintään kymmenen työpäivää;

c)	seurantakomiteoille toimitettujen valmisteluasiakirjojen julkaisemista ja saatavuutta koskevat järjestelyt;

d)	pöytäkirjojen hyväksymistä, julkaisemista ja saatavuutta koskeva menettely;

e)	työryhmien perustamista seurantakomiteoiden alaisuuteen ja työryhmien toimintaa koskevat järjestelyt;

f)	seurantaan, arviointiin ja ehdotuspyyntöihin osallistuvien kumppaneiden eturistiriitoja koskevat säännökset;

g)	korvaussääntöihin, valmiuksien kehittämismahdollisuuksiin ja teknisen avun käyttöön liittyvät edellytykset, periaatteet ja järjestelyt.

V   LUKU

PÄÄPERIAATTEET JA HYVÄT KÄYTÄNNÖT, JOTKA KOSKEVAT SOPIVIEN KUMPPANEIDEN OSALLISTUMISTA EHDOTUSPYYNTÖJEN JA EDISTYMISKERTOMUSTEN VALMISTELUUN SEKÄ OHJELMIEN SEURANTAAN JA ARVIOINTIIN

12 artikla

Tietosuojaan, salassapitoon ja eturistiriitoihin liittyvät velvoitteet

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ehdotuspyyntöjen ja edistymiskertomusten valmisteluun sekä ohjelmien seurantaan ja arviointiin osallistuvat kumppanit ovat tietoisia tietosuojaan, salassapitoon ja eturistiriitoihin liittyvistä velvoitteistaan.

13 artikla

Sopivien kumppaneiden osallistuminen ehdotuspyyntöjen valmisteluun

Hallintoviranomaisten on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet mahdollisten eturistiriitojen välttämiseksi, jos ehdotuspyyntöjen valmisteluun tai niiden arviointiin osallistuu sopivia kumppaneita.

14 artikla

Sopivien kumppaneiden osallistuminen edistymiskertomusten valmisteluun

Jäsenvaltioiden on otettava sopivia kumppaneita mukaan asetuksen (EU) N:o 1303/2013 52 artiklassa tarkoitettujen kumppanuussopimuksen täytäntöönpanoa koskevien edistymiskertomusten valmisteluun ja erityisesti sen arviointiin, mitä tehtäviä kumppaneilla on kumppanuussopimuksen täytäntöönpanossa, ja niiden lausuntojen tarkasteluun, joita kumppanit antavat kuulemisen aikana, sekä tarvittaessa myös kuvauksen laatimiseen siitä, millä tavalla kumppaneiden lausunnot on otettu huomioon.

15 artikla

Sopivien kumppaneiden osallistuminen ohjelmien seurantaan

Hallintoviranomaisten on otettava kumppanit mukaan ohjelman tulosten, mukaan lukien tulosarvioinnin päätelmät, arviointiin seurantakomiteassa ja sen työryhmissä sekä ohjelmia koskevien vuotuisten täytäntöönpanokertomusten valmisteluun.

16 artikla

Sopivien kumppaneiden osallistuminen ohjelmien arviointiin

1.   Hallintoviranomaisten on otettava sopivat kumppanit mukaan ohjelmien arviointiin seurantakomiteoissa ja seurantakomitean tätä tarkoitusta varten mahdollisesti perustamissa erityisissä työryhmissä.

2.   Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja koheesiorahaston ohjelmien hallintoviranomaisten on kuultava kumppaneita laatiessaan yhteenvetokertomuksia ohjelmakauden aikana asetuksen (EU) N:o 1303/2013 114 artiklan 2 kohdan mukaisesti toteutettujen arviointien havainnoista.

VI   LUKU

SUUNTAA-ANTAVAT ALAT, AIHEET JA HYVÄT KÄYTÄNNÖT, JOTKA KOSKEVAT ERI-RAHASTOJEN KÄYTTÖÄ SOPIVIEN KUMPPANEIDEN INSTITUTIONAALISTEN VALMIUKSIEN LUJITTAMISESSA, SEKÄ KOMISSION TEHTÄVÄT HYVIEN KÄYTÄNTÖJEN LEVITTÄMISESSÄ

17 artikla

Sopivien kumppaneiden institutionaalisten valmiuksien lujittaminen

1.   Hallintoviranomaisen on tutkittava, onko kumppaneiden ja erityisesti pienten paikallisviranomaisten, talouselämän osapuolten ja työmarkkinaosapuolten sekä valtiosta riippumattomien järjestöjen institutionaalisten valmiuksien lujittamista tarpeen tukea hyödyntämällä teknistä apua, jotta kyseisiä kumppaneita voitaisiin auttaa osallistumaan tehokkaasti ohjelmien valmisteluun, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu tuki voidaan toteuttaa muun muassa aihekohtaisina työpajoina, koulutustapahtumina, koordinointi- ja verkottumisrakenteina tai rahoitusosuutena ohjelman valmistelua, täytäntöönpanoa, seurantaa ja arviointia käsittelevien kokousten osallistumiskustannuksiin.

3.   Maaseudun kehittämisohjelmien osalta 1 kohdassa tarkoitettu tuki voidaan antaa asetuksen (EU) N:o 1305/2013 54 artiklan mukaisesti perustetun kansallisen maaseutuverkon kautta.

4.   ESR:n ohjelmien osalta vähemmän kehittyneiden alueiden tai siirtymäalueiden taikka koheesiorahastoon tukeen oikeutettujen jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten on varmistettava, että ohjelmiin osallistuvien työmarkkinajärjestöjen ja valtiosta riippumattomien järjestöjen valmiuksien kehittämistoimintaan osoitetaan tarpeen mukaan riittävästi ESR:n varoja.

5.   Euroopan alueellisen yhteistyön osalta 1 ja 2 kohdan nojalla myönnettävä tuki voi sisältää myös tukea, jolla lujitetaan kumppaneiden institutionaalisia valmiuksia kansainväliseen yhteistyöhön osallistumista varten.

18 artikla

Komission tehtävät hyvien käytäntöjen levittämisessä

1.   Komissio perustaa yhteistyömekanismin, jonka nimi on kumppanuuteen keskittyvä eurooppalainen käytäntöyhteisö, joka on ERI-rahastojen yhteinen yhteisö, johon asianomaiset jäsenvaltiot, hallintoviranomaiset ja kumppaneita unionin tasolla edustavat järjestöt voivat osallistua.

Kumppanuuteen keskittyvä eurooppalainen käytäntöyhteisö helpottaa kokemusten vaihtoa, valmiuksien kehittämistä ja asianmukaisten tulosten levittämistä.

2.   Komissio asettaa saataville esimerkkejä kumppanuuden järjestämistä koskevista hyvistä käytännöistä.

3.   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013 (6) 2 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukainen kokemusten vaihto, joka liittyy alueellisen yhteistyön ohjelmien ja toimien täytäntöönpanoa koskevien hyvien käytäntöjen ja innovatiivisten toimintatapojen tunnistamiseen, siirtämiseen ja levittämiseen, on sisällettävä yhteistyöohjelmia koskevasta kumppanuudesta saatujen kokemusten vaihtoa.

VII   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

19 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.

(2)  Neuvoston direktiivi 2000/43/EY, annettu 29 päivänä kesäkuuta 2000, rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22).

(3)  Neuvoston direktiivi 2004/113/EY, annettu 13 päivänä joulukuuta 2004, miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla (EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/54/EY, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006, miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1299/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, erityissäännöksistä Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen tukemiseksi Euroopan aluekehitysrahastosta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259).

---

14.3.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 74/8

---

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 241/2014,

annettu 7 päivänä tammikuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla laitoksia koskevien omien varojen vaatimusten alalla

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (1) ja erityisesti sen 26 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan, 27 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan, 28 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan, 29 artiklan 6 kohdan kolmannen alakohdan, 32 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan, 36 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan, 41 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan, 52 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan, 76 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan, 78 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan, 79 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan, 83 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan, 481 artiklan 6 kohdan kolmannen alakohdan ja 487 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tämän asetuksen säännökset liittyvät läheisesti toisiinsa, sillä ne viittaavat laitoksia koskeviin omien varojen vaatimuksiin ja näistä samoista omista varoista tehtäviin vähennyksiin asetuksen (EU) N:o 575/2013 soveltamiseksi. Jotta varmistettaisiin niiden säännösten yhtenäisyys, joiden olisi tultava voimaan samanaikaisesti, ja tarjottaisiin velvoitteiden alaisille henkilöille mahdollisuus muodostaa kattava kuva velvoitteista ja päästä helposti tutustumaan niihin, olisi hyvä sisällyttää kaikki asetuksessa (EU) N:o 575/2013 vaaditut omia varoja koskevat tekniset täytäntöönpanostandardit samaan asetukseen.

(2)

Niiden tapojen lähentämiseksi unionissa, joilla ennakoitavissa olevat osingot vähennetään kesken tilikauden tai tilikauden päätteeksi kertyneistä voitoista, vähentämisen arviointitavat on tarpeen asettaa hierarkkiseen järjestykseen: ensimmäisenä on asianomaisen elimen voitonjakopäätös, sen jälkeen osinkopolitiikka ja kolmantena aiemmin sovellettu osinkoprosentti.

(3)

Omia varoja koskevat yleiset vaatimukset täydennettyinä tai muutettuina erityisillä vaatimuksilla, jotka koskevat tällaisten laitosten omia varoja, ja niiden lisäksi annetut tarkemmat perusteet luovat kehyksen, jonka mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset voivat määritellä, hyväksytäänkö sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä tunnustettu yritystyyppi keskinäiseksi yhtiöksi, osuuskunnaksi, säästöpankiksi tai vastaavaksi laitokseksi omien varojen näkökulmasta; tätä kehystä tarvitaan, jotta voitaisiin vähentää sitä riskiä, että laitos voi toimia keskinäisenä yhtiönä, osuuskuntana, säästöpankkina tai vastaavana laitoksena, johon voidaan soveltaa erityisiä omia varoja koskevia vaatimuksia, vaikka siltä puuttuisi ominaisuuksia, jotka ovat yhteisiä kaikille unionin osuuspankkialan laitoksille.

(4)

Sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä keskinäiseksi yhtiöksi, osuuskunnaksi, säästöpankiksi tai vastaavaksi laitokseksi tunnustetun laitoksen osalta on joissakin tilanteissa tarpeen tehdä ero laitoksen ydinpääomainstrumenttien (CET1) haltijoiden ja laitoksen jäsenten välillä, sillä kyseisen laitoksen jäsenten on yleensä omistettava pääomainstrumentteja ollakseen oikeutettuja osinkoihin sekä osaan voitoista ja rahastoista.

(5)

Keskinäisten yhtiöiden, osuuskuntien, säästöpankkien tai vastaavien laitosten yhteisenä piirteenä on yleensä se, että ne harjoittavat liiketoimintaa asiakkaiden ja laitoksen jäsenten hyödyksi sekä palveluna yleisölle. Ensisijaisena tavoitteena ei ole voiton tuottaminen ja maksaminen ulkoisille pääoman tarjoajille, kuten osakeyhtiöiden osakkaille. Tästä syystä näiden laitosten käyttämät pääomainstrumentit ovat erilaisia kuin osakeyhtiöiden liikkeeseenlaskemat pääomainstrumentit, joiden haltijoilla on yleensä mahdollisuus hyötyä rahastoista ja voitoista, kun laitos on toiminnassa ja kun se on selvitystilassa, ja jotka voidaan siirtää kolmannelle osapuolelle.

(6)

Osuuskuntien yhteisenä piirteenä on yleensä jäsenten mahdollisuus erota ja siten vaatia hallussaan olevien ydinpääomainstrumenttien (CET1) takaisinlunastusta. Tämä ei estä osuuskuntaa laskemasta liikkeeseen ehdot täyttäviä ydinpääomainstrumentteja (CET1), joita niiden haltijat eivät voi palauttaa laitokselle, kunhan nämä instrumentit täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 29 artiklan ehdot. Jos laitos laskee liikkeeseen erilaisia kyseisen asetuksen 29 artiklan mukaisia instrumentteja, vain osaan näistä instrumenttilajeista liitettävien oikeuksien on rajoituttava yksinomaan kyseisen asetuksen 29 artiklan 4 kohdassa mainittuihin oikeuksiin.

(7)

Säästöpankit muistuttavat yleensä rakenteeltaan säätiöitä, joissa kukaan ei omista pääomaa toisin sanoen kukaan ei voi hyötyä laitoksen voitoista. Yksi keskinäisten yhtiöiden tärkeimmistä ominaisuuksista on se, että jäsenet eivät yleensä osallistu laitoksen pääomaan eivätkä tavallisesti hyödy rahastojen suorasta voitonjaosta. Näiden laitosten pitäisi kuitenkin liiketoimintansa kehittämiseksi voida laskea liikkeeseen ydinpääomainstrumentteja (CET1) sijoittajille tai jäsenille, jotka haluavat osallistua pääomaan ja hyötyä jossakin määrin rahastoista, kun laitos on toiminnassa ja kun se on selvitystilassa.

(8)

Kaikki olemassa olevat laitokset, jotka on perustettu ja tunnustettu sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä keskinäisiksi yhtiöiksi, osuuskunniksi, säästöpankeiksi tai vastaaviksi laitoksiksi ennen 31 päivää joulukuuta 2012, luokitellaan jatkossakin sellaisiksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 toista osaa sovellettaessa niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta, kunhan ne täyttävät edelleen perusteet, joiden nojalla ne on tunnustettu sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä joksikin edellä mainituista yhteisöistä.

(9)	On käytännöllisempää ja kattavampaa määritellä tilanteet, jotka voidaan katsoa kaikenlaisten pääomainstrumenttien epäsuoraksi rahoitukseksi, täsmentämällä päinvastaisen käsitteen, eli suoran rahoituksen, ominaispiirteet.

(10)

Keskinäisten yhtiöiden, osuuskuntien, säästöpankkien ja vastaavien laitosten ominaispiirteet on otettava asianmukaisesti huomioon, jotta omia varoja koskevia sääntöjä voidaan soveltaa näihin laitoksiin. Tarvitaan säännöt, joilla varmistetaan muun muassa, että tällaiset laitokset voivat tarvittaessa rajoittaa pääomainstrumenttiensa lunastusta. Näin ollen jos tällaiset laitokset eivät sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan saa kieltäytyä lunastamasta instrumentteja, instrumentteja koskevissa säännöksissä on ehdottomasti annettava laitoksille mahdollisuus lykätä niiden lunastamista ja rajoittaa lunastettavaa määrää. Lisäksi, kun otetaan huomioon, kuinka tärkeä on mahdollisuus lykätä tai rajoittaa lunastamista, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava rajoittaa osuuskunnan osuuksien lunastamista ja laitosten dokumentoitava kaikki lunastamisen rajoittamista koskevat päätökset.

(11)

Tulevaan marginaalituloon arvopaperistamisen yhteydessä liittyvän myyntivoiton käsite on määriteltävä ja sen käsittelyä on yhtenäistettävä kansainvälisten, kuten Baselin pankkivalvontakomitean määrittelemien, käytäntöjen kanssa; lisäksi on varmistettava, ettei laitoksen omiin varoihin sisällytetä mitään peruutettavissa olevaa myyntivoittoa, jolta puuttuu pysyvyys.

(12)

Sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön välttämiseksi ja pääomavaatimuksia koskevien sääntöjen yhdenmukaisen soveltamisen turvaamiseksi unionissa on tärkeää varmistaa, että tiettyjen erien, kuten kuluvan tilikauden tappioiden, tulevista veronalaisista voitoista riippuvien laskennallisten verosaamisten ja etuuspohjaisen eläkerahaston varojen, vähentämisessä omista varoista noudatetaan yhtenäistä menetelmää.

(13)

Sen varmistamiseksi, että lunastamiskannustimia arvioidaan unionissa yhdenmukaisesti, on tarpeen kuvata tapauksia, joissa voidaan odottaa, että instrumentti todennäköisesti lunastetaan. Lisäksi tarvitaan sääntöjä, joilla turvataan hybridi-instrumenttien tappioiden kattamismekanismien nopea käyttöönotto siten, että näiden instrumenttien tappionsietokyky kasvaa. Kun otetaan huomioon, että erillisyhtiöiden liikkeeseenlaskemien instrumenttien varmuus on vakavaraisuuden näkökulmasta heikompi kuin suoraan liikkeeseenlaskettujen instrumenttien, on erillisyhtiöiden käyttöä omien varojen välillisessä liikkeeseenlaskussa rajoitettava ja säänneltävä tarkasti.

(14)	Olisi otettava tasapainoisesti huomioon tarve varmistaa vakavaraisuuden näkökulmasta asianmukaiset laskelmat, joilla lasketaan laitosten indeksiomistusosuuksista johtuviin välillisiin omistusosuuksiin liittyvät vastuut, ja tarve varmistaa, ettei tästä aiheudu liian raskasta taakkaa laitoksille.

(15)

Menettelyyn, jolla toimivaltaiset viranomaiset myöntävät valvontaviranomaisen luvan omien varojen vähentämiseen, tarvitaan yksityiskohtainen ja kattava prosessi. Omien varojen instrumenttien lunastuksia, vähennyksiä ja takaisinostoja ei saisi ilmoittaa haltijoille, ennen kuin laitos on saanut niihin etukäteisen luvan toimivaltaiselta viranomaiselta. Laitosten olisi laadittava yksityiskohtainen luettelo asiaan vaikuttavista tekijöistä, jotta toimivaltainen viranomainen saisi kaiken merkityksellisen tiedon, ennen kuin se päättää luvan myöntämisestä.

(16)	Omien varojen eristä tehtäviä vähennyksiä varten voidaan myöntää väliaikaisia poikkeuksia, jos mahdollisten rahoitustukiohjelmien toteuttaminen sitä edellyttää. Tällaisten poikkeusten kesto ei näin ollen saisi ylittää rahoitustukiohjelmien kestoa.

(17)

Jotta erillisyhtiöt voitaisiin sisällyttää ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) eriin, olisi erillisyhtiöiden varojen, joita ei ole sijoitettu laitosten liikkeeseenlaskemiin omien varojen instrumentteihin, oltava minimaalisia ja merkityksettömiä. Tämän saavuttamiseksi kyseiselle varojen määrälle olisi asetettava yläraja, joka ilmaistaan suhteessa erillisyhtiön taseen loppusummien keskiarvoon.

(18)

Siirtymäsäännöksillä on tarkoitus sujuvoittaa siirtymistä uuteen sääntelykehykseen, ja siksi suodattimia ja vähennyksiä koskevia siirtymäsäännöksiä sovellettaessa on tärkeää, että kyseistä asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädettyä siirtymäkauden kohtelua sovelletaan johdonmukaisesti mutta niin, että huomioon otetaan niiden kansallisten sääntöjen luoma alkuperäinen lähtökohta, joilla aiempi unionin sääntelyjärjestelmä, johon kuuluivat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2006/48/EY (2) ja 2006/49/EY (3), saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(19)

Ylimääräiset ydinpääoman (CET1) tai ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentit, jotka on asetuksen (EU) N:o 575/2013 siirtymäsäännösten nojalla vapautettu määräaikaisesti uusista säännöksistä, voidaan näiden säännösten nojalla sisällyttää määräaikaisesti vapautettuihin instrumentteihin sovellettavien rajojen puitteissa alempiin pääomaluokkiin. Tämä ei saa kuitenkaan vaikuttaa alemmissa luokissa säännöksistä määräaikaisesti vapautettujen instrumenttien rajoihin, joten sisällyttäminen on mahdollista vain, jos alemmissa luokissa on riittävästi tilaa. Koska kyseessä ovat korkeamman luokan ylimääräiset instrumentit, ne olisi voitava luokitella myöhemmin uudelleen korkeampaan pääomaluokkaan.

(20)	Tämä asetus perustuu Euroopan pankkiviranomaisen Euroopan komissiolle esittämään teknisten sääntelystandardien luonnokseen.

(21)

Euroopan pankkiviranomainen on järjestänyt avoimet julkiset kuulemiset teknisten sääntelystandardien luonnoksesta, johon tämä asetus perustuu, analysoinut siihen mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (4) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä.

(22)

Euroopan pankkiviranomaisen olisi tarkasteltava tämän asetuksen soveltamista kiinnittäen erityistä huomiota niiden sääntöjen soveltamiseen, joissa vahvistetaan keskinäisten yhtiöiden, osuuskuntien, säästöpankkien tai vastaavien laitosten ydinpääomainstrumenttien (CET1) lunastusta koskevat hyväksymismenettelyt, ja ehdotettava tarvittaessa muutoksia.

(23)

Euroopan pankkiviranomainen on kuullut Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista kysymyksistä, jotka koskevat kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten pääomainstrumenttien kohtelua sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (5) soveltamisalan ulkopuolelle jäävien yritysten pääomainstrumenttien kohtelua direktiivin (EU) N:o 575/2013 36 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

YLEISTÄ

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat seuraavia:

a)	”ennakoitavissa olevan” merkitys, kun määritetään, onko ennakoitavissa olevat kulut tai osingot vähennetty omista varoista, asetuksen (EU) N:o 575/2013 26 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

b)	edellytykset, joiden mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä tunnustetun yritystyypin keskinäiseksi yhtiöksi, osuuskunnaksi, säästöpankiksi tai vastaavaksi laitokseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

c)	pääomainstrumenttien epäsuoran rahoituksen luonne ja siinä sovellettavat rahoitusmuodot asetuksen (EU) N:o 575/2013 28 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

d)	sellaisten lunastamista koskevien rajoitusten luonne, joita tarvitaan, kun laitos sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan ei saa kieltäytyä lunastamasta omien varojen instrumentteja, asetuksen (EU) N:o 575/2013 29 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

e)	myyntivoiton käsitteen täsmentäminen asetuksen (EU) N:o 575/2013 32 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

f)	ydinpääomaeristä (CET1) tehtävien vähennysten soveltaminen sekä muut ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) eriin liittyvät vähennykset asetuksen (EU) N:o 575/2013 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

g)	perusteet, joilla toimivaltaisten viranomaisten on sallittava laitosten pienentää etuuspohjaisen eläkerahaston varojen määrää, asetuksen (EU) N:o 575/2013 41 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

h)

lunastusta koskevien kannustimien muoto ja luonne, ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentin pääoman määrän kirjanpitoarvon korotuksen luonne pääoman määrän kirjanpitoarvon väliaikaisen alentamisen johdosta, laukaisevaan tapahtumaan liittyvät menettelyt ja ajoitus, instrumenttien ominaisuudet, jotka voivat estää laitoksen pääomapohjan vahvistamisen, sekä erillisyhtiöiden käyttö asetuksen (EU) N:o 575/2013 52 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

i)	varovaisuus, jota on noudatettava arvioissa, joita käytetään vaihtoehtona suojattavan vastuun laskemiselle indeksiomistusosuuksista johtuvien välillisten omistusosuuksien yhteydessä, asetuksen (EU) N:o 575/2013 76 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

j)	tietyt yksityiskohtaiset ehdot, joiden on täytyttävä, ennen kuin valvontaviranomaisen lupa omien varojen vähentämiseen voidaan myöntää, sekä tähän liittyvä prosessi, asetuksen (EU) N:o 575/2013 78 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

k)	edellytykset, joilla väliaikainen poikkeus omista varoista tehtävistä vähennyksistä voidaan myöntää, asetuksen (EU) N:o 575/2013 79 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

l)	erillisyhtiön toimintaan mahdollisesti liittyvien varojen lajit sekä käsitteet ”minimaalinen” ja ”merkityksetön” määritettäessä ehdot täyttävää erillisyhtiön liikkeeseenlaskemaa ensisijaista lisäpääomaa (AT1) ja toissijaista pääomaa (T2), asetuksen (EU) N:o 575/2013 83 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

m)	yksityiskohtaiset edellytykset oikaisuille, joita omiin varoihin voidaan tehdä siirtymäsäännösten nojalla, asetuksen (EU) N:o 575/2013 481 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

n)

edellytykset, jotka koskevat ydinpääomaerinä (CET1) tai ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erinä määräaikaisen uusista säännöksistä vapauttamisen ulkopuolelle jäävien erien määräaikaista vapauttamista uusista säännöksistä omien varojen muina osatekijöinä, asetuksen (EU) N:o 575/2013 487 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

II   LUKU

OMIEN VAROJEN OSATEKIJÄT

1   JAKSO

Ydinpääoma (CET1) ja ydinpääomainstrumentit

1   alajakso

Ennakoitavissa olevat osingot ja kulut

2 artikla

”Ennakoitavissa olevan” merkitys ennakoitavissa olevan osingon yhteydessä asetuksen (EU) N:o 575/2013 26 artiklan 2 kohdan b alakohtaa sovellettaessa

1.   Ennakoitavissa olevien osinkojen määrä, joka laitosten on vähennettävä kesken tilikauden tai tilikauden päätteeksi kertyneistä voitoista asetuksen (EU) N:o 575/2013 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti, määritetään 2–4 kohdan mukaisesti.

2.   Kun laitoksen ylin hallintoelin on virallisesti tehnyt päätöksen tai ehdottanut laitoksen asianomaiselle elimelle päätöstä, joka koskee jaettavien osinkojen määrää, tämä määrä on vähennettävä vastaavista kesken tilikauden tai tilikauden päätteeksi kertyneistä voitoista.

3.   Jos laitos maksaa väliosinkoja, on 2 kohdassa vahvistetusta laskelmasta jäljelle jäävää kesken tilikauden kertyneiden voittojen määrää, joka lisätään ydinpääomaeriin (CET1), pienennettävä – 2 ja 4 kohdassa esitetyt säännöt huomioon ottaen – kaikkien niiden ennakoitavissa olevien osinkojen määrällä, jotka on oletettavasti tarkoitus maksaa kyseisestä jäljelle jäävästä kesken tilikauden kertyneestä voitosta koko liiketoimintavuoden lopullisten osinkojen kanssa.

4.   Ennen kuin ylin hallintoelin on virallisesti tehnyt päätöksen tai ehdottanut laitoksen asianomaiselle elimelle päätöstä, joka koskee jaettavien osinkojen määrää, ennakoitavissa olevien osinkojen määrä, jonka laitokset vähentävät kesken tilikauden tai tilikauden päätteeksi kertyneistä voitoista, on oltava yhtä suuri kuin kesken tilikauden tai tilikauden päätteeksi kertyneiden voittojen määrä kerrottuna osinkoprosentilla.

5.   Osinkoprosentti määritetään ylimmän hallintoelimen tai muun asianomaisen elimen kyseiseksi kaudeksi hyväksymän osinkopolitiikan perusteella.

6.   Jos osinkopolitiikkaan kuuluu kiinteän arvon sijaan vaihteluväli, 2 kohtaa sovellettaessa käytetään tämän vaihteluvälin ylärajaa.

7.   Jos laitoksella ei ole hyväksyttyä osinkopolitiikkaa tai jos toimivaltaisen viranomaisen mielestä on todennäköistä, että laitos ei sovella osinkopolitiikkaansa tai tämä politiikka ei muodosta vakaata perustaa vähennyksen määrän määrittämiselle, osinkoprosentti määräytyy seuraavista korkeamman mukaan:

a)	kyseistä tilikautta edeltäneiden kolmen vuoden osinkoprosenttien keskiarvo;

b)	kyseistä tilikautta edeltäneen vuoden osinkoprosentti.

8.   Toimivaltainen viranomainen voi sallia laitoksen mukauttaa 7 kohdan a ja b alakohdassa kuvailtua osinkoprosentin laskelmaa siten, että siitä poistetaan kauden aikana maksetut poikkeukselliset osingot.

9.   Vähennettävien ennakoitavissa olevien osinkojen määrän määrittämisessä on otettava huomioon kaikki voitonjakoon sovellettavat lainsäädännölliset rajoitukset, erityisesti rajoitukset, jotka on määritetty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (6) 141 artiklan mukaisesti. Voitot, joista on vähennetty kyseisten rajoitusten alaiset ennakoitavissa olevat kulut, voidaan sisällyttää kokonaisuudessaan ydinpääomaeriin (CET1), mikäli asetuksen (EU) N:o 575/2013 26 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetty edellytys täyttyy. Jos edellä mainittuja rajoituksia sovelletaan, vähennettävien ennakoitavissa olevien osinkojen on perustuttava pääoman ylläpitämissuunnitelmaan, jonka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt direktiivin 2013/36/EU 142 artiklan mukaisesti.

10.   Ydinpääomaeriin (CET1) sisällytettävistä kesken tilikauden tai tilikauden päätteeksi kertyneistä voitoista ei vähennetä ennakoitavissa olevia osinkoja, jotka maksetaan sellaisessa muodossa, joka ei pienennä ydinpääomaerien (CET1) määrää; tällaisia ovat esimerkiksi osinkojen sijaan annetut merkintäoikeudet.

11.   Toimivaltaisen viranomaisen on oltava vakuuttunut siitä, että kaikki tarvittavat kesken tilikauden tai tilikauden päätteeksi kertyneistä voitoista tehtävät vähennykset ja kaikki ennakoitavissa oleviin osinkoihin liittyvät vähennykset on tehty joko sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti tai mahdollisten muiden oikaisujen mukaisesti, ennen kuin se sallii laitoksen sisällyttää kesken tilikauden tai tilikauden päätteeksi kertyneet voitot ydinpääomaeriin (CET1).

3 artikla

”Ennakoitavissa olevan” merkitys ennakoitavissa olevan kulun yhteydessä asetuksen (EU) N:o 575/2013 26 artiklan 2 kohdan b alakohtaa sovellettaessa

1.   Huomioon otettavaan ennakoitavissa olevien kulujen määrään on sisällyttävä seuraavat:

a)	verojen määrä;

b)

raportointikauden aikaiset velvoitteet tai olosuhteet, jotka todennäköisesti vähentävät laitoksen voittoja ja joiden osalta toimivaltainen viranomainen ei ole vakuuttunut siitä, että kaikki tarvittavat arvonoikaisut, kuten asetuksen (EU) N:o 575/2013 34 artiklan mukaiset muut arvonoikaisut, tai varaukset on tehty.

2.   Ennakoitavissa olevat kulut, joita ei ole vielä otettu huomioon tuloslaskelmassa, on kohdennettava sille osavuosijaksolle, jolla ne ovat aiheutuneet, siten että jokaisella osavuosijaksolla on kohtuullinen määrä tällaisia kuluja. Olennaiset tai kertaluonteiset tapahtumat on otettava kokonaisuudessaan huomioon ilman viivettä sillä osavuosijaksolla, jolla ne tapahtuvat.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on oltava vakuuttunut siitä, että kaikki tarvittavat kesken tilikauden tai tilikauden päätteeksi kertyneistä voitoista tehtävät vähennykset ja kaikki ennakoitavissa oleviin kuluihin liittyvät vähennykset on tehty joko sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti tai mahdollisten muiden oikaisujen mukaisesti, ennen kuin se sallii laitoksen sisällyttää kesken tilikauden tai tilikauden päätteeksi kertyneet voitot ydinpääomaeriin (CET1).

2   alajakso

Osuuskunnat, säästöpankit, keskinäiset yhtiöt ja vastaavat laitokset

4 artikla

Sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä osuuskunnaksi tunnustettu yritystyyppi asetuksen (EU) N:o 575/2013 27 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohtaa sovellettaessa

1.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää, että sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä tunnustettu yritystyyppi hyväksytään osuuskunnaksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 toista osaa sovellettaessa, kun kaikki 2, 3 ja 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

2.   Jotta laitos hyväksyttäisiin osuuskunnaksi 1 kohtaa sovellettaessa, sen oikeudellisen aseman on kuuluttava johonkin seuraavista ryhmistä:

a)	Itävallassa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”eingetragene Genossenschaft (e.Gen.)” tai ”registrierte Genossenschaft” lain ”Gesetz über Erwerbs- und Wirtschaftsgenossenschaften (GenG)” nojalla;

b)	Belgiassa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”société coopérative/coöperatieve vennootschap” ja hyväksytty kansallisten osuuskuntaryhmittymien ja osuuskuntien hyväksymisen edellytyksistä 8 päivänä tammikuuta 1962 annetun kuninkaan asetuksen nojalla;

c)	Kyproksessa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”Συνεργατικό Πιστωτικό Ίδρυμα ή ΣΠΙ” ja perustettu osuuskunnista vuonna 1985 annettujen lakien nojalla;

d)	Tšekissä: laitokset, jotka on hyväksytty nimikkeellä ”spořitelní a úvěrní družstvo” lain ”zákon upravující činnost spořitelních a úvěrních družstev” nojalla;

e)	Tanskassa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”andelskasser” tai ”sammenslutninger af andelskasser” rahoitusyrityksiä koskevan Tanskan lain nojalla;

f)

Suomessa: laitokset, jotka on rekisteröity jollakin seuraavista nimikkeistä: 1) ”osuuspankki” tai ”andelsbank” osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetun lain (lag om andelsbanker och andra kreditinstitut i andelslagsform) nojalla; 2) ”muu osuuskuntamuotoinen luottolaitos” tai ”annat kreditinstitut i andelslagsform” osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetun lain (lag om andelsbanker och andra kreditinstitut i andelslagsform) nojalla; 3) ”keskusyhteisö” tai ”centralinstitutet” talletuspankkien yhteenliittymästä annetun lain (lag om en sammanslutning av inlåningsbanker) nojalla;

g)

Ranskassa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”sociétés coopératives” lain ”Loi no47–1775 du 10 septembre 1947 portant statut de la coopération” nojalla ja hyväksytty nimikkeellä ”banques mutualistes ou coopératives” säädöskokoelman ”Code monétaire et financier, partie législative, Livre V, titre Ier, chapitre II” nojalla;

h)	Saksassa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”eingetragene Genossenschaft (eG)” lain ”Gesetz betreffend die Erwerbs- und Wirtschaftsgenossenschaften (Genossenschaftsgesetz – GenG)” nojalla;

i)	Kreikassa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”Πιστωτικοί Συνεταιρισμοί” osuuskunnista annetun lain 1667/1986 nojalla, jotka toimivat luottolaitoksina ja joita voidaan kutsua nimellä ”Συνεταιριστική Τράπεζα” pankeista annetun lain 3601/2007 nojalla;

j)	Unkarissa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”Szövetkezeti hitelintézet” luottolaitoksista ja rahoitusalan yrityksistä vuonna 1996 annetun lain CXII nojalla;

k)

Italiassa: laitokset, jotka on rekisteröity jollakin seuraavista nimikkeistä: 1) ”Banche popolari”1 päivänä syyskuuta 1993 annetussa asetuksessa nro 385 tarkoitetulla tavalla; 2) ”Banche di credito cooperativo”1 päivänä syyskuuta 1993 annetussa asetuksessa nro 385 tarkoitetulla tavalla; 3) ”Banche di garanzia collettiva dei fidi”30 päivänä syyskuuta 2003 annetun asetuksen nro 269, joka muutettiin 24 päivänä marraskuuta 2003 laiksi nro 326, 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla;

l)	Luxemburgissa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”Sociétés cooperatives”, sellaisena kuin se määritellään kaupallisista yhtiöistä 10 päivänä elokuuta 1915 annetun lain VI jaksossa;

m)	Alankomaissa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”coöperaties” tai ”onderlinge waarborgmaatschappijen” lain ”Burgerlijk wetboek” 2 osan 3 osaston (Recthspersonen) nojalla;

n)	Puolassa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”bank spółdzielczy” lain ”Prawo bankowe” säännösten nojalla;

o)	Portualissa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”Caixa de Crédito Agrícola Mútuo” tai ”Caixa Central de Crédito Agrícola Mútuo” asetuksella ”Decreto-Lei n.o 24/91, de 11 de Janeiro” hyväksytyn lain ”Regime Jurídico do Crédito Agrícola Mútuo e das Cooperativas de Crédito Agrícola” nojalla;

p)	Romaniassa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”Organizații cooperatiste de credit” hallituksen luottolaitoksista ja pääoman riittävyydestä antaman poikkeusasetuksen nro 99/2006, sellaisena kuin se on hyväksytty muutettuna ja täydennettynä lailla nro 227/2007, säännösten nojalla;

q)	Espanjassa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”Cooperativas de Crédito” lain ”Ley 13/1989, de 26 de mayo, de Cooperativas de Crédito” nojalla;

r)	Ruotsissa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”medlemsbank” lain ”lag (1995:1570) om medlemsbanker” nojalla tai nimikkeellä ”kreditmarknadsförening” lain ”lag (2004:297) om bank- och finansieringsrörelse” nojalla;

s)	Yhdistyneessä kuningaskunnassa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”cooperative societies” lain ”Industrial and Provident Societies Act 1965” ja lain ”Industrial and Provident Societies Act (Northern Ireland) 1969” nojalla.

3.   Ydinpääoman (CET1) osalta laitoksen hyväksyminen osuuskunnaksi 1 kohtaa sovellettaessa edellyttää, että laitos voi sovellettavan kansallisen lainsäädännön tai yhtiöjärjestyksen mukaan laskea liikkeeseen oikeushenkilön tasolla ainoastaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 29 artiklassa tarkoitettuja pääomainstrumentteja.

4.   Hyväksyminen osuuskunnaksi 1 kohtaa sovellettaessa edellyttää, että kun 3 kohdassa tarkoitettujen ydinpääomainstrumenttien (CET1) haltijat, jotka ovat tai eivät ole laitoksen jäseniä, voivat sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla erota, heillä voi myös olla oikeus palauttaa pääomainstrumentti laitokselle, mutta ainoastaan sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä, yhtiöjärjestyksessä, asetuksessa (EU) N:o 575/2013 ja tässä asetuksessa asetetuin rajoituksin. Tämä ei estä laitosta laskemasta sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti liikkeeseen jäsenilleen ja muille henkilöille ydinpääomainstrumentteja (CET1), jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 29 artiklan ehdot ja joihin ei sisälly mahdollisuutta palauttaa pääomainstrumentti laitokselle.

5 artikla

Sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säästöpankiksi tunnustettu yritystyyppi asetuksen (EU) N:o 575/2013 27 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohtaa sovellettaessa

1.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää, että sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä tunnustettu yritystyyppi hyväksytään säästöpankiksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 toista osaa sovellettaessa, kun kaikki 2, 3 ja 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

2.   Jotta laitos hyväksyttäisiin säästöpankiksi 1 kohtaa sovellettaessa, sen oikeudellisen aseman on kuuluttava johonkin seuraavista ryhmistä:

a)	Itävallassa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”Sparkasse” lain ”Bundesgesetz über die Ordnung des Sparkassenwesens (Sparkassengesetz – SpG)” 1 kohdan 1 alakohdan nojalla;

b)	Tanskassa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”Sparekasser” rahoitusyrityksiä koskevan Tanskan lain nojalla;

c)	Suomessa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”säästöpankki” tai ”sparbank” säästöpankkilain (sparbankslag) nojalla;

d)

Saksassa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”Sparkasse” jonkin seuraavan lain nojalla: 1) ”Sparkassengesetz für Baden-Württemberg (SpG)”; 2) ”Gesetz über die öffentlichen Sparkassen (Sparkassengesetz – SpkG) in Bayern”; 3) ”Gesetz über die Berliner Sparkasse und die Umwandlung der Landesbank Berlin – Girozentrale – in eine Aktiengesellschaft (Berliner Sparkassengesetz – SpkG)”; 4) ”Brandenburgisches Sparkassengesetz (BbgSpkG)”; 5) ”Sparkassengesetz für öffentlich-rechtliche Sparkassen im Lande Bremen (Bremisches Sparkassengesetz)”; 6) ”Hessisches Sparkassengesetz”; 7) ”Sparkassengesetz des Landes Mecklenburg-Vorpommern (SpkG)”; 8) ”Niedersächsisches Sparkassengesetz (NSpG)”; 9) ”Sparkassengesetz Nordrhein-Westfalen (Sparkassengesetz – SpkG)”; 10) ”Sparkassengesetz (SpkG) für Rheinland-Pfalz”; 11) ”Saarländisches Sparkassengesetz (SSpG)”; 12) ”Gesetz über die öffentlich-rechtlichen Kreditinstitute im Freistaat Sachsen und die Sachsen-Finanzgruppe”; 13) ”Sparkassengesetz des Landes Sachsen-Anhalt (SpkG-LSA)”; 14) ”Sparkassengesetz für das Land Schleswig-Holstein (Sparkassengesetz – SpkG)”; 15) ”Thüringer Sparkassengesetz (ThürSpkG)”;

e)	Espanjassa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”Cajas de Ahorros” lain ”Real Decreto-Ley 2532/1929, de 21 de noviembre, sobre Régimen del Ahorro Popular” nojalla;

f)	Ruotsissa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”sparbank” lain ”sparbankslag (1987:619)” nojalla.

3.   Ydinpääoman (CET1) osalta laitoksen hyväksyminen säästöpankiksi 1 kohtaa sovellettaessa edellyttää, että laitos voi sovellettavan kansallisen lainsäädännön tai yhtiöjärjestyksen mukaan laskea liikkeeseen oikeushenkilön tasolla ainoastaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 29 artiklassa tarkoitettuja pääomainstrumentteja.

4.   Hyväksyminen säästöpankiksi 1 kohtaa sovellettaessa edellyttää, että pääoman, rahastojen sekä kesken tilikauden ja tilikauden päätteeksi kertyneiden voittojen summaa ei voida sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla jakaa ydinpääomainstrumenttien (CET1) haltijoille. Tämän ehdon katsotaan täyttyvän myös silloin, kun laitos laskee liikkeeseen ydinpääomainstrumentteja (CET1), jotka antavat haltijoille toiminnan jatkuessa oikeuden osaan voitoista ja rahastoista, jos se sallitaan sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä, kunhan tämä osa on suhteutettu heidän osuuteensa pääomasta ja rahastoista, tai jos se sallitaan sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä, vaihtoehtoisen järjestelyn mukaisesti. Laitos voi laskea liikkeeseen ydinpääomainstrumentteja (CET1), jotka antavat haltijoille laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä sellaisen oikeuden rahastoihin, jonka ei tarvitse olla suhteutettu osuuteen pääomasta ja rahastoista, kunhan asetuksen (EU) N:o 575/2013 29 artiklan 4 ja 5 kohdan ehdot täyttyvät.

6 artikla

Sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä keskinäiseksi yhtiöksi tunnustettu yritystyyppi asetuksen (EU) N:o 575/2013 27 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohtaa sovellettaessa

1.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää, että sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä tunnustettu yritystyyppi hyväksytään keskinäiseksi yhtiöksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 toista osaa sovellettaessa, kun kaikki 2, 3 ja 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

2.   Jotta laitos hyväksyttäisiin keskinäiseksi yhtiöksi 1 kohtaa sovellettaessa, sen oikeudellisen aseman on kuuluttava johonkin seuraavista ryhmistä:

a)

Tanskassa: yhdistykset (”foreninger”) tai rahastot (”fonde”), jotka ovat syntyneet, kun vakuutusyhtiöitä (”forsikringsselskaber”), kiinnitysluottolaitoksia (”realkreditinstitutter”), säästöpankkeja (”sparekasser”), osuussäästöpankkeja (”andelskasser”) ja osuussäästöpankkien yhteenliittymiä (”sammenslutninger af andelskasser”) on muutettu osakeyhtiöiksi rahoitusyrityksiä koskevan Tanskan lain mukaisesti;

b)	Irlannissa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”building societies” vuonna 1989 annetun lain ”Building Societies Act” nojalla;

c)	Yhdistyneessä kuningaskunnassa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”building societies” lain ”Building Societies Act 1986” nojalla; laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”savings bank” lain ”Savings Bank (Scotland) Act 1819” nojalla.

3.   Ydinpääoman (CET1) osalta laitoksen hyväksyminen keskinäiseksi yhtiöksi 1 kohtaa sovellettaessa edellyttää, että laitos voi sovellettavan kansallisen lainsäädännön tai yhtiöjärjestyksen mukaan laskea liikkeeseen oikeushenkilön tasolla ainoastaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 29 artiklassa tarkoitettuja pääomainstrumentteja.

4.   Hyväksyminen keskinäiseksi yhtiöksi 1 kohtaa sovellettaessa edellyttää, että pääoman ja rahastojen summan kokonaismäärän tai osan siitä omistavat laitoksen jäsenet, jotka eivät tavallisesti hyödy rahastojen suorasta voitonjaosta, etenkään osinkojen maksun kautta. Näiden ehtojen katsotaan täyttyvän myös silloin, kun laitos laskee liikkeeseen ydinpääomainstrumentteja (CET1), jotka antavat oikeuden voittoihin ja rahastoihin, jos se sallitaan sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä.

7 artikla

Sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä vastaavaksi laitokseksi tunnustettu yritystyyppi asetuksen (EU) N:o 575/2013 27 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohtaa sovellettaessa

1.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää, että sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä tunnustettu yritystyyppi hyväksytään osuuskuntia, keskinäisiä yhtiöitä ja säästöpankkeja vastaavaksi laitokseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 toista osaa sovellettaessa, kun kaikki 2, 3 ja 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

2.   Jotta laitos hyväksyttäisiin osuuskuntia, keskinäisiä yhtiöitä ja säästöpankkeja vastaavaksi laitokseksi 1 kohtaa sovellettaessa, sen oikeudellisen aseman on kuuluttava johonkin seuraavista ryhmistä:

a)	Itävallassa: ”Pfandbriefstelle der österreichischen Landes-Hypothekenbanken” lain ”Bundesgesetz über die Pfandbriefstelle der österreichischen Landes-Hypothekenbanken (Pfandbriefstelle-Gesetz – PfBrStG)” nojalla;

b)	Suomessa: laitokset, jotka on rekisteröity nimikkeellä ”hypoteekkiyhdistys” tai ”hypoteksförening” hypoteekkiyhdistyksistä annetun lain (lag om hypoteksföreningar) nojalla.

3.   Ydinpääoman (CET1) osalta laitoksen hyväksyminen osuuskuntia, keskinäisiä yhtiöitä ja säästöpankkeja vastaavaksi laitokseksi 1 kohtaa sovellettaessa edellyttää, että laitos voi sovellettavan kansallisen lainsäädännön tai yhtiöjärjestyksen mukaan laskea liikkeeseen oikeushenkilön tasolla ainoastaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 29 artiklassa tarkoitettuja pääomainstrumentteja.

4.   Jotta laitos hyväksyttäisiin osuuskuntia, keskinäisiä yhtiöitä ja säästöpankkeja vastaavaksi laitokseksi 1 kohtaa sovellettaessa, sen on täytettävä myös vähintään yksi seuraavista ehdoista:

a)

kun 3 kohdassa tarkoitettujen ydinpääomainstrumenttien (CET1) haltijat, jotka ovat tai eivät ole laitoksen jäseniä, voivat sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla erota, heillä voi myös olla oikeus palauttaa pääomainstrumentti laitokselle mutta ainoastaan sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä, yhtiöjärjestyksessä, asetuksessa (EU) N:o 575/2013 ja tässä asetuksessa asetettujen rajoitusten puitteissa. Tämä ei estä laitosta laskemasta sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti liikkeeseen jäsenilleen ja muille henkilöille ydinpääomainstrumentteja (CET1), jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 29 artiklan ehdot ja joihin ei sisälly mahdollisuutta palauttaa pääomainstrumentti laitokselle;

b)

pääoman, rahastojen sekä kesken tilikauden ja tilikauden päätteeksi kertyneiden voittojen summaa ei voida sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla jakaa ydinpääomainstrumenttien (CET1) haltijoille. Tämän ehdon katsotaan täyttyvän myös silloin, kun laitos laskee liikkeeseen ydinpääomainstrumentteja (CET1), jotka antavat haltijoille toiminnan jatkuessa oikeuden osaan voitoista ja rahastoista, jos se sallitaan sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä, kunhan kyseinen osa on suhteutettu heidän osuuteensa pääomasta ja rahastoista, tai jos se sallitaan sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä, vaihtoehtoisen järjestelyn mukaisesti. Laitos voi laskea liikkeeseen ydinpääomainstrumentteja (CET1), jotka antavat haltijoille laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä sellaisen oikeuden rahastoihin, jonka ei tarvitse olla suhteutettu osuuteen pääomasta ja rahastoista, kunhan asetuksen (EU) N:o 575/2013 29 artiklan 4 ja 5 kohdan ehdot täyttyvät;

c)	pääoman ja rahastojen summan kokonaismäärän tai osan siitä omistavat laitoksen jäsenet, jotka eivät tavallisesti hyödy rahastojen suorasta voitonjaosta, etenkään osinkojen maksun kautta.

3   alajakso

Epäsuora rahoitus

8 artikla

Pääomainstrumenttien epäsuora rahoitus sovellettaessa asetuksen (EU) N:o 575/2013 28 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, 52 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja 63 artiklan c alakohtaa

1.   Asetuksen (EU) N:o 575/2013 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 52 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 63 artiklan c alakohdan mukainen pääomainstrumenttien epäsuora rahoitus katsotaan rahoitukseksi, joka ei ole suoraa rahoitusta.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa suoralla rahoituksella tarkoitetaan tilanteita, joissa laitos on myöntänyt sijoittajalle lainan tai minkä tahansa muunlaisen rahoituksen, jota käytetään laitoksen pääomainstrumenttien ostamiseen.

3.   Suora rahoitus kattaa myös rahoituksen, joka on myönnetty muihin tarkoituksiin kuin laitoksen pääomainstrumenttien ostamiseen mille tahansa luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jolla on asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 36 kohdassa tarkoitettu huomattava omistusosuus luottolaitoksesta tai jonka katsotaan kuuluvan laitoksen lähipiiriin kansainvälisen tilinpäätösstandardin 24 ”Lähipiiriä koskevat tiedot tilinpäätöksessä” 9 kohdan määritelmissä tarkoitetulla tavalla siten kuin tätä standardia sovelletaan unionissa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 (7) mukaisesti, kun otetaan huomioon toimivaltaisen viranomaisen mahdollisesti antamat lisäohjeet, ellei laitos pysty osoittamaan kaikkia seuraavia:

a)	liiketoimi toteutetaan samankaltaisilla ehdoilla kuin muut kolmansien osapuolien kanssa toteutettavat liiketoimet;

b)	luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tai laitoksen lähipiiriin kuuluvan henkilön kyky maksaa korkoja ja maksaa rahoitus takaisin ei ole riippuvainen hallussa pidettyihin pääomainstrumentteihin liittyvästä voitonjaosta tai niiden myynnistä.

9 artikla

Pääomainstrumenttien epäsuoran rahoituksen luonne ja siinä sovellettavat rahoitusmuodot sovellettaessa asetuksen (EU) N:o 575/2013 28 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, 52 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja 63 artiklan c alakohtaa

1.   Laitoksen pääomainstrumenttien oston epäsuoran rahoituksen luonne ja siinä sovellettavat rahoitusmuodot kattavat seuraavat:

a)

sijoitustarkoituksessa tehdyn laitoksen pääomainstrumenttien oston rahoitus liikkeeseen laskun yhteydessä tai sen jälkeen, kun ostajana on mikä tahansa yhteisö, jossa laitoksella on suora tai välillinen määräysvalta, tai yhteisö, joka kuuluu johonkin seuraavista: 1) laitoksen tilinpäätösten konsolidointi tai varovaisuusperiaatteen mukainen konsolidointi; 2) konsolidoitu tase tai laajennettu yhteenlaskettu laskelma, joka vastaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 49 artiklan 3 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitettua konsolidoitua tilinpäätöstä ja jonka laatii laitosten suojajärjestelmä tai keskuslaitokseen liittyneiden laitosten verkosto, joka ei ole järjestäytynyt ryhmäksi, johon laitos kuuluu; 3) laitoksen lisävalvonta finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/87/EY (8) mukaisesti;

b)

sijoitustarkoituksessa tehdyn laitoksen pääomainstrumenttien oston rahoitus liikkeeseen laskun yhteydessä tai sen jälkeen, kun ostajana on ulkoinen yhteisö, joka on suojattu takauksella tai luottojohdannaisella tai joka on muuten turvattu siten, että luottoriski siirtyy laitokselle tai jollekin muulle yhteisölle, jossa laitoksella on suora tai välillinen määräysvalta, tai yhteisölle, joka kuuluu johonkin seuraavista: 1) laitoksen tilinpäätösten konsolidointi tai varovaisuusperiaatteen mukainen konsolidointi; 2) konsolidoitu tase tai laajennettu yhteenlaskettu laskelma, joka vastaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 49 artiklan 3 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitettua konsolidoitua tilinpäätöstä ja jonka laatii laitosten suojajärjestelmä tai keskuslaitokseen liittyneiden laitosten verkosto, joka ei ole järjestäytynyt ryhmäksi, johon laitos kuuluu; 3) laitoksen lisävalvonta direktiivin 2002/87/EY mukaisesti;

c)	rahoitus lainanottajalle, joka välittää rahoituksen perimmäiselle sijoittajalle, jotta tämä voi ostaa laitoksen pääomainstrumentteja liikkeeseen laskun yhteydessä tai sen jälkeen.

2.   Jotta tapaus voitaisiin katsoa epäsuoraksi rahoitukseksi 1 kohtaa sovellettaessa, on myös seuraavien edellytysten täytyttävä tapauksen mukaan:

a)

sijoittaja ei kuulu mihinkään seuraavista: 1) laitoksen tilinpäätösten konsolidointi tai varovaisuusperiaatteen mukainen konsolidointi; 2) konsolidoitu tase tai laajennettu yhteenlaskettu laskelma, joka vastaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 49 artiklan 3 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitettua konsolidoitua tilinpäätöstä ja jonka laatii laitosten suojajärjestelmä tai keskuslaitokseen liittyneiden laitosten verkosto, joka ei ole järjestäytynyt ryhmäksi, johon laitos kuuluu. Tällöin sijoittajan katsotaan kuuluvan laajennettuun yhteenlaskettuun laskelmaan, jos kyseinen pääomainstrumentti kuuluu konsolidoinnin tai laajennetun yhteenlasketun laskelman piiriin asetuksen (EU) N:o 575/2013 49 artiklan 3 kohdan a alakohdan iv alakohdan mukaisesti niin, että omien varojen erien moninkertainen käyttö ja omien varojen hankinta laitosten suojajärjestelmän jäsenten välillä on estetty. Jos asetuksen (EU) N:o 575/2013 49 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua toimivaltaisten viranomaisten lupaa ei ole annettu, tämän ehdon katsotaan täyttyneen, jos sekä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut yhteisöt että laitos ovat jäseninä samassa laitosten suojajärjestelmässä ja yhteisöt vähentävät laitoksen pääomainstrumenttien ostamiseen myönnetyn rahoituksen tapauksen mukaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 36 artiklan 1 kohdan f–i alakohdan, 56 artiklan a–d alakohdan ja 66 artiklan a–d alakohdan mukaisesti; 3) laitoksen lisävalvonta direktiivin 2002/87/EY mukaisesti;

b)

ulkoinen yhteisö ei kuulu mihinkään seuraavista: 1) laitoksen tilinpäätösten konsolidointi tai varovaisuusperiaatteen mukainen konsolidointi; 2) konsolidoitu tase tai laajennettu yhteenlaskettu laskelma, joka vastaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 49 artiklan 3 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitettua konsolidoitua tilinpäätöstä ja jonka laatii laitosten suojajärjestelmä tai keskuslaitokseen liittyneiden laitosten verkosto, joka ei ole järjestäytynyt ryhmäksi, johon laitos kuuluu; 3) laitoksen lisävalvonta direktiivin 2002/87/EY mukaisesti.

3.   Määritettäessä 8 artiklan mukaisesti, liittyykö pääomainstrumentin ostoon suoraa tai epäsuoraa rahoitusta, huomioon otettavasta määrästä on vähennettävä mahdolliset tehdyt yksittäin arvioidut arvonalentumisvaraukset.

4.   Välttääkseen määrittelyn suoraksi tai epäsuoraksi rahoitukseksi 8 artiklan mukaisesti ja kun laina tai muunlainen rahoitus tai takaus myönnetään luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jolla on huomattava omistusosuus luottolaitoksesta tai jonka katsotaan kuuluvan laitoksen lähipiiriin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, laitoksen on pysyvästi varmistettava, ettei se ole myöntänyt lainaa tai muunlaista rahoitusta tai takausta laitoksen pääomainstrumenttien suoraa tai epäsuoraa merkintää varten. Kun laina tai muunlainen rahoitus tai takaus myönnetään muille kuin edellä esitetyille osapuolille, laitoksen on tehtävä tämä varmistus parhaansa mukaan.

5.   Kun on kyse keskinäisestä yhtiöstä, osuuskunnasta tai vastaavasta laitoksesta ja kansallisessa lainsäädännössä tai laitoksen yhtiöjärjestyksessä asiakas velvoitetaan merkitsemään pääomainstrumentteja lainan saamiseksi, tällaista lainaa ei katsota suoraksi tai epäsuoraksi rahoitukseksi, jos kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

a)	toimivaltainen viranomainen katsoo, että merkinnän määrä on merkitykseltään vähäinen;

b)	lainalla ei ole tarkoitus ostaa lainaa tarjoavan laitoksen pääomainstrumentteja;

c)	lainansaajan on merkittävä vähintään yksi laitoksen pääomainstrumentti päästäkseen keskinäisen yhtiön, osuuskunnan tai vastaavan laitoksen jäseneksi.

4   alajakso

Pääomainstrumenttien lunastamista koskevat rajoitukset

10 artikla

Keskinäisten yhtiöiden, säästöpankkien, osuuskuntien ja vastaavien laitosten liikkeeseen laskemien pääomainstrumenttien lunastamista koskevat rajoitukset asetuksen (EU) N:o 575/2013 29 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja 78 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa

1.   Laitos voi laskea liikkeeseen ydinpääomainstrumentteja (CET1), joihin liittyy lunastusmahdollisuus, vain jos tästä mahdollisuudesta on säädetty sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä.

2.   Laitoksen mahdollisuus rajoittaa lunastusta asetuksen (EU) N:o 575/2013 29 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja 78 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen pääomainstrumentteja koskevien säännösten mukaisesti kattaa sekä oikeuden lykätä lunastusta että oikeuden rajoittaa lunastettavaa määrää. Laitoksen on voitava lykätä lunastusta tai rajoittaa lunastettavaa määrää rajoittamattomaksi ajaksi 3 kohdan mukaisesti.

3.   Laitoksen on vahvistettava instrumentteja koskevissa säännöksissä lunastamiselle asetettujen rajoitusten laajuus laitoksen vakavaraisuustilanteen perusteella ottaen huomioon muun muassa seuraavat seikat:

a)	laitoksen yleinen rahoitus-, maksuvalmius- ja vakavaraisuustilanne;

b)

ydinpääoman (CET1), ensisijaisen pääoman (T1) ja kokonaispääoman määrä verrattuna kokonaisriskin määrään sellaisena kuin se on laskettuna asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan a alakohdassa esitettyjen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen erityisten omia varoja koskevien vaatimusten sekä saman direktiivin 128 artiklan 6 alakohdassa määritellyn yhteenlasketun puskurivaatimuksen mukaisesti.

11 artikla

Keskinäisten yhtiöiden, säästöpankkien, osuuskuntien ja vastaavien laitosten liikkeeseen laskemien pääomainstrumenttien lunastamista koskevat rajoitukset asetuksen (EU) N:o 575/2013 29 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja 78 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa

1.   Instrumentteja koskevien sopimusmääräysten tai säännösten sisältämät lunastamista koskevat rajoitukset eivät saa estää toimivaltaista viranomaista asettamasta tarvittaessa instrumenttien lunastamiselle lisärajoituksia asianmukaisin perustein asetuksen (EU) N:o 575/2013 78 artiklan mukaisesti.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava instrumentteja koskevien sopimusmääräysten tai säännösten lunastamista koskevien rajoitusten perusteet. Jos ne eivät ole vakuuttuneita rajoitusten perusteiden asianmukaisuudesta, niiden on vaadittava laitoksia muuttamaan asianomaisia sopimusmääräyksiä. Jos instrumentteihin sovelletaan sopimusmääräysten puuttuessa kansallista lainsäädäntöä, lainsäädännössä on annettava laitokselle mahdollisuus rajoittaa lunastamista 10 artiklan 1–3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, jotta instrumenttien voitaisiin katsoa kuuluvan ydinpääomaan (CET1).

3.   Laitoksen on dokumentoitava jokainen lunastamisen rajoittamista koskeva päätös ja ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kirjallisesti jokainen tällainen päätös sekä syyt, joiden takia – 3 kohdassa säädetyt perusteet huomioon ottaen – lunastaminen on evätty tai sitä on lykätty kokonaisuudessaan tai osittain.

4.   Jos samalla ajanjaksolla tehdään useita lunastamisen rajoittamista koskevia päätöksiä, laitos voi dokumentoida nämä päätökset yhdessä asiakirja-aineistossa.

2   JAKSO

Omiin varoihin sovellettavat suodattimet

12 artikla

Myyntivoiton käsite asetuksen (EU) N:o 575/2013 32 artiklan 1 kohdan a alakohtaa sovellettaessa

1.   Asetuksen (EU) N:o 575/2013 32 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla myyntivoitolla tarkoitetaan kaikkea laitoksen kirjattua myyntivoittoa, joka on merkitty lisäyksenä mihin tahansa omien varojen osatekijään ja joka liittyy tulevaan marginaalituloon, joka saadaan arvopaperistettujen omaisuuserien myynnistä, kun ne poistetaan laitoksen taseesta arvopaperistamistransaktion yhteydessä.

2.   Kirjattu myyntivoitto määritellään jäljempänä olevien a ja b alakohdan väliseksi erotukseksi sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti:

a)	saatujen omaisuuserien nettoarvo, johon sisältyvät kaikki uudet hankitut omaisuuserät ja josta on vähennetty muut luovutetut omaisuuserät tai vastattavaksi otetut uudet velat;

b)	ja arvopaperistettujen omaisuuserien tai taseesta pois kirjatun osan kirjanpitoarvo.

3.   Tulevaan marginaalituloon liittyvällä kirjatulla myyntivoitolla tarkoitetaan tässä yhteydessä odotettua tulevaa hintaeroa sellaisena kuin se määritellään asetuksen (EU) N:o 575/2013 242 artiklassa.

3   JAKSO

Vähennykset ydinpääomaeristä (CET1)

13 artikla

Kuluvan tilikauden tappioiden vähentäminen asetuksen (EU) N:o 575/2013 36 artiklan 1 kohdan a alakohtaa sovellettaessa

1.   Ydinpääomansa (CET1) laskemiseksi vuoden aikana ja riippumatta siitä, tekeekö laitos tilinpäätöksen kunkin osavuosijakson jälkeen, laitoksen on määritettävä tuloslaskelmansa ja vähennettävä ydinpääomaeristä (CET1) kaikki tappiot sitä mukaa kun niitä aiheutuu.

2.   Laitoksen tuloslaskelman 1 kohdan mukaista määritystä varten tulot ja menot määritetään käyttämällä samaa menetelmää ja samoja tilinpäätösstandardeja kuin vuosikatsauksessa. Tulot ja menot arvioidaan huolellisesti ja kohdennetaan sille osavuosijaksolle, jolla ne ovat aiheutuneet, siten että jokaisella osavuosijaksolla on kohtuullinen määrä ennakoituja vuotuisia tuloja ja menoja. Olennaiset tai kertaluonteiset tapahtumat otetaan kokonaisuudessaan huomioon ilman viivettä sillä osavuosijaksolla, jolla ne tapahtuvat.

3.   Jos kuluvan tilikauden tappiot on jo vähennetty ydinpääomaeristä (CET1) osavuosi- tai vuosikatsausta varten, vähennystä ei tarvitse tehdä. Tätä artiklaa sovellettaessa vuosikatsauksella tarkoitetaan, että voitot ja tappiot on määritetty osavuositilinpäätöksen tai tilinpäätöksen jälkeen sen tilinpäätössäännöstön mukaisesti, jota laitokseen sovelletaan kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1606/2002 sekä pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä annetun neuvoston direktiivin 86/635/ETY (9) nojalla.

4.   Edellä olevia 1–3 kohtaa sovelletaan samalla tavalla voittoihin ja tappioihin, jotka sisällytetään kertyneisiin muun laajan tuloksen eriin.

14 artikla

Tulevista veronalaisista voitoista riippuvien laskennallisten verosaamisten vähentäminen asetuksen (EU) N:o 575/2013 36 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sovellettaessa

1.   Asetuksen (EU) N:o 575/2013 36 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tulevista veronalaisista voitoista riippuvien laskennallisten verosaamisten vähentäminen tehdään 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

2.   Laskennallisten verosaamisten ja niihin liittyvien laskennallisten verovelkojen välinen kuittaaminen tehdään erikseen jokaisen verovelvollisen yhteisön osalta. Näihin laskennallisiin verosaamisiin liittyvät vain ne laskennalliset verovelat, jotka perustuvat saman lainkäyttöalueen verolainsäädäntöön kuin laskennalliset verosaamiset. Laskennallisten verosaamisten ja verovelkojen laskemiseksi konsolidoidulla tasolla verovelvollisiin yhteisöihin katsotaan kuuluvan kaikki yhteisöt, jotka kuuluvat sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla samaan veroyhtymään, verotukselliseen konsolidointiin, verotukselliseen yksikköön tai konsolidoituun veroilmoitukseen.

3.   Niiden laskennallisten verovelkojen määrä, jotka voidaan kuitata tulevista veronalaisista voitoista riippuvia laskennallisia verosaamisia vasten, on jäljempänä olevan a alakohdan mukaisen määrän ja b alakohdan mukaisen määrän välinen erotus:

a)	sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti kirjattu laskennallisten verovelkojen määrä;

b)	laskennallisiin verosaamisiin liittyvien laskennallisten verovelkojen määrä, joka on peräisin aineettomista hyödykkeistä ja etuuspohjaisen eläkerahaston varoista.

15 artikla

Etuuspohjaisen eläkerahaston varojen vähentäminen asetuksen (EU) N:o 575/2013 36 artiklan 1 kohdan e alakohtaa ja 41 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä asetuksen (EU) N:o 575/2013 41 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainittu etukäteinen lupa vain, jos rajoittamaton mahdollisuus käyttää kyseisiä etuuspohjaisen eläkerahaston varoja tarkoittaa välitöntä ja esteetöntä pääsyä varoihin esimerkiksi siten, että varojen käytölle ei ole asetettu mitään rajoituksia eivätkä kolmannet osapuolet ole esittäneet mitään varoihin kohdistuvia vaatimuksia.

2.   Varoihin on todennäköisesti esteetön pääsy silloin, kun laitoksen ei tarvitse pyytää ja saada eläkerahastojen hoitajalta tai eläkkeensaajilta erityistä hyväksyntää joka kerta, kun se haluaa käyttää järjestelmän ylimääräisiä varoja.

16 artikla

Ennakoitavissa olevien verojen vähentäminen asetuksen (EU) N:o 575/2013 36 artiklan 1 kohdan l alakohtaa ja 56 artiklan f alakohtaa sovellettaessa

1.   Sillä edellytyksellä, että laitos soveltaa tilinpäätössäännöstöä ja kirjanpitokäytänteitä, joissa liiketoimiin ja muihin taseeseen tai tuloslaskelmaan kirjattuihin tapahtumiin liittyvät kuluvan kauden ja laskennalliset verovelat kirjataan kokonaisuudessaan, laitos voi katsoa, että ennakoitavissa olevat verot on jo otettu huomioon. Toimivaltaisen viranomaisen on oltava vakuuttunut siitä, että kaikki tarvittavat vähennykset on tehty joko sovellettavien tilinpäätösstandardien tai minkä tahansa muiden oikaisujen mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdassa esitetyn edellytyksen katsotaan täyttyvän, kun laitos laskee ydinpääomansa (CET1) asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti laaditun tilinpäätöksen pohjalta.

3.   Jos 1 kohdassa esitetty edellytys ei täyty, laitoksen on pienennettävä ydinpääomansa (CET1) eriä niiden liiketoimiin ja muihin taseeseen tai tuloslaskelmaan kirjattuihin tapahtumiin liittyvien kuluvan kauden ja laskennallisten verojen arvioidulla määrällä, joita ei ole vielä kirjattu taseeseen ja tuloslaskelmaan. Kuluvan kauden ja laskennallisten verojen arvioitu määrä määritetään käyttäen asetuksessa (EY) N:o 1606/2002 esitettyä menetelmää vastaavaa tapaa. Laskennallisten verojen arvioitua määrää ei voida nettouttaa sellaisia laskennallisia verosaamisia vasten, joita ei ole kirjattu tilinpäätökseen.

4   JAKSO

Muut ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) eristä tehtävät vähennykset

17 artikla

Muut rahoituslaitosten pääomainstrumenteista tehtävät vähennykset asetuksen (EU) N:o 575/2013 36 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa

1.   Omistusosuudet asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 26 alakohdassa määriteltyjen rahoituslaitosten pääomainstrumenteista vähennetään seuraavien laskelmien mukaisesti:

a)

kaikki instrumentit, jotka luokitellaan pääomaksi ne liikkeeseen laskeneeseen rahoituslaitokseen sovellettavan yhtiöoikeuden nojalla ja – jos rahoituslaitos kuuluu vakavaraisuusvaatimusten soveltamisalaan – jotka sisältyvät lakisääteisten omien varojen korkeimpaan luokkaan ilman mitään rajoituksia, vähennetään ydinpääomaeristä (CET1);

b)

kaikki instrumentit, jotka luokitellaan pääomaksi liikkeeseen laskijaan sovellettavan yhtiöoikeuden nojalla ja – jos rahoituslaitos ei kuulu vakavaraisuusvaatimusten soveltamisalaan – jotka ovat eräpäivättömiä, kattavat ensimmäisen ja suhteellisesti suurimman osa aiheutuvista tappioista, sijoittuvat laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä kaikkien muiden vaateiden jälkeen ja ovat vailla mitään etuoikeutettua tai ennalta määrättyä voitonjakoa, vähennetään ydinpääomaeristä (CET1);

c)

kaikki etuoikeudeltaan huonommat instrumentit, jotka kattavat tappioita liiketoiminnan jatkuessa ja joihin kuuluu mahdollisuus peruuttaa kuponkien maksaminen, vähennetään ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eristä. Jos tällaisten etuoikeudeltaan huonompien instrumenttien määrä ylittää ensisijaisen lisäpääoman (AT1) määrän, ylijäämä vähennetään ydinpääomasta (CET1);

d)

kaikki muut etuoikeudeltaan huonommat instrumentit vähennetään toissijaisen pääoman (T2) eristä. Jos tällaisten etuoikeudeltaan huonompien instrumenttien määrä ylittää toissijaisen pääoman (T2) määrän, ylijäämä vähennetään ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eristä. Jos ensisijaisen lisäpääoman (AT1) määrä ei riitä, jäljelle jäävä määrä vähennetään ydinpääomaeristä (CET1);

e)

kaikki muut instrumentit, jotka kuuluvat rahoituslaitoksen omiin varoihin asiaa koskevan sovellettavan vakavaraisuussäännöstön mukaisesti, tai kaikki muut instrumentit, joiden osalta laitos ei kykene osoittamaan a, b, c tai d alakohdassa esitettyjen edellytysten täyttyvän, vähennetään ydinpääomaeristä (CET1).

2.   Laitosten on 3 kohdassa määritellyissä tilanteissa sovellettava asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisesti pääomainstrumenteista olevista omistusosuuksista tehtäviä vähennyksiä noudattaen vastaavan vähennyksen lähestymistapaa. Tätä kohtaa sovellettaessa vastaavan vähennyksen lähestymistavalla tarkoitetaan lähestymistapaa, jossa vähennys tehdään samasta pääoman osasta, johon pääoma luokiteltaisiin, jos laitos olisi itse laskenut sen liikkeeseen.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja vähennyksiä ei sovelleta seuraavissa tapauksissa:

a)

jos rahoituslaitos on toimivaltaisilta viranomaisilta toimiluvan saanut ja niiden valvoma rahoituslaitos, johon sovellettavat vakavaraisuusvaatimukset vastaavat niitä, joita laitoksiin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 nojalla. Tätä lähestymistapaa sovelletaan kolmannen maan rahoituslaitoksiin vain, jos kyseisen kolmannen maan vakavaraisuusjärjestelyn vastaavuus on arvioitu mainitun asetuksen mukaisesti ja jos kyseisen kolmannen maan vakavaraisuusjärjestelyn on todettu olevan vähintään unionissa noudatettavan järjestelyn tasoinen;

b)	jos rahoituslaitos on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/110/EY (10) 2 artiklassa tarkoitettu sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitos eikä siihen sovelleta kyseisen direktiivin 9 artiklassa säädettyjä valinnaisia poikkeuksia;

c)	jos rahoituslaitos on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/64/EY (11) 4 artiklassa tarkoitettu maksulaitos eikä siihen sovelleta kyseisen direktiivin 26 artiklassa säädettyä poikkeusta;

d)	jos rahoituslaitos on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU (12) 4 artiklassa tarkoitettu vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY (13) 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu rahastoyhtiö.

18 artikla

Kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten pääomainstrumentit asetuksen (EU) N:o 575/2013 36 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa

1.   Sellaisten kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten pääomainstrumenteista olevat omistusosuudet, joihin sovellettava vakavaraisuusjärjestely ei direktiivin 2009/138/EY 227 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti suoritetun arvioinnin mukaan vastaa mainitun direktiivin I osaston VI luvussa säädettyä järjestelyä tai joihin sovellettavaa vakavaraisuusjärjestelyä ei ole lainkaan arvioitu, vähennetään seuraavasti:

a)

kaikki instrumentit, jotka luokitellaan pääomaksi ne liikkeeseen laskeneisiin kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin sovellettavan yhtiöoikeuden nojalla ja jotka sisältyvät lakisääteisten omien varojen korkeimpaan luokkaan ilman mitään rajoituksia kolmannen maan järjestelyn mukaisesti, vähennetään ydinpääomaeristä (CET1);

b)

kaikki etuoikeudeltaan huonommat instrumentit, jotka kattavat tappioita liiketoiminnan jatkuessa ja joihin kuuluu mahdollisuus peruuttaa kuponkien maksaminen, vähennetään ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eristä. Jos tällaisten etuoikeudeltaan huonompien instrumenttien määrä ylittää ensisijaisen lisäpääoman (AT1) määrän, ylijäämä vähennetään ydinpääomaeristä (CET1);

c)

kaikki muut etuoikeudeltaan huonommat instrumentit vähennetään toissijaisen pääoman (T2) eristä. Jos tällaisten etuoikeudeltaan huonompien instrumenttien määrä ylittää toissijaisen pääoman (T2) määrän, ylijäämä vähennetään ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eristä. Jos tämä ylijäämä ylittää ensisijaisen lisäpääoman (AT1) määrän, jäljelle jäävä ylijäämäosuus vähennetään ydinpääomaeristä (CET1);

d)

vakavaraisuusvaatimusten soveltamisalaan kuuluvien kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten kaikki muut instrumentit, jotka kuuluvat kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten omiin varoihin asiaa koskevan sovellettavan vakavaraisuusjärjestelyn mukaisesti, tai kaikki muut instrumentit, joiden osalta laitos ei kykene osoittamaan a, b tai c alakohdassa esitettyjen edellytysten täyttyvän, vähennetään ydinpääomaeristä (CET1).

2.   Jos kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely, omia varoja koskevat säännöt mukaan luettuina, vastaa direktiivin 2009/138/EY 227 artiklassa esitetyn menettelyn mukaisesti suoritetun arvioinnin mukaan mainitun direktiivin I osaston VI luvussa säädettyä järjestelyä, omistusosuudet kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten pääomainstrumenteista käsitellään omistusosuuksina direktiivin 2009/138/EY 14 artiklan mukaisesti toimiluvan saaneiden vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten pääomainstrumenteista.

3.   Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa laitosten on sovellettava vähennyksiä, jotka tehdään tapauksen mukaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 44 artiklan b alakohdan, 58 artiklan b alakohdan ja 68 artiklan b alakohdan nojalla vakuutussektorin omista varoista olevista omistusosuuksista.

19 artikla

Direktiivin 2009/138/EY soveltamisalan ulkopuolelle jäävien yritysten pääomainstrumentit asetuksen (EU) N:o 575/2013 36 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa

Omistusosuudet sellaisten yritysten pääomainstrumenteista, jotka on jätetty direktiivin 2009/138/EY soveltamisalan ulkopuolelle kyseisen direktiivin 4 artiklan mukaisesti, vähennetään seuraavasti:

a)	kaikki instrumentit, jotka luokitellaan pääomaksi ne liikkeeseen laskeneeseen yritykseen sovellettavan yhtiöoikeuden nojalla ja jotka sisältyvät lakisääteisten omien varojen korkeimpaan luokkaan ilman mitään rajoituksia, vähennetään ydinpääomasta (CET1);

b)

kaikki etuoikeudeltaan huonommat instrumentit, jotka kattavat tappioita liiketoiminnan jatkuessa ja joihin kuuluu mahdollisuus peruuttaa kuponkien maksaminen, vähennetään ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eristä. Jos tällaisten etuoikeudeltaan huonompien instrumenttien määrä ylittää ensisijaisen lisäpääoman (AT1) määrän, ylijäämä vähennetään ydinpääomaeristä (CET1);

c)

kaikki muut etuoikeudeltaan huonommat instrumentit vähennetään toissijaisen pääoman (T2) eristä. Jos tällaisten etuoikeudeltaan huonompien instrumenttien määrä ylittää toissijaisen pääoman (T2) määrän, ylijäämä vähennetään ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eristä. Jos tämä määrä ylittää ensisijaisen lisäpääoman (AT1) määrän, jäljelle jäävä ylijäämäosuus vähennetään ydinpääomaeristä (CET1);

d)	kaikki muut instrumentit, jotka kuuluvat yrityksen omiin varoihin asiaa koskevan sovellettavan vakavaraisuusjärjestelyn mukaisesti, tai kaikki muut instrumentit, joiden osalta laitos ei kykene osoittamaan a, b tai c alakohdassa esitettyjen edellytysten täyttyvän, vähennetään ydinpääomasta (CET1).

III   LUKU

ENSISIJAINEN LISÄPÄÄOMA (AT1)

1   JAKSO

Lunastusta koskevien kannustimien muoto ja luonne

20 artikla

Lunastusta koskevien kannustimien muoto ja luonne asetuksen (EU) N:o 575/2013 52 artiklan 1 kohdan g alakohtaa ja 63 artiklan h alakohtaa sovellettaessa

1.   Lunastusta koskevilla kannustimilla tarkoitetaan kaikkia ominaisuuksia, jotka antavat liikkeeseen laskun hetkellä aiheen odottaa, että pääomainstrumentti todennäköisesti lunastetaan.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin kannustimiin kuuluvat seuraavat kannustimien muodot:

a)	osto-optio yhdistettynä instrumentin luottoriskimarginaalin kasvuun silloin, kun osto-optiota ei käytetä;

b)	osto-optio yhdistettynä vaatimukseen tai mahdollisuuteen muuntaa instrumentti ydinpääomainstrumentiksi (CET1), jos osto-optiota ei käytetä;

c)	osto-optio yhdistettynä viitekoron muutokseen silloin, kun toiseen viitekorkoon liittyvä luottoriskimarginaali on suurempi kuin alun perin maksettu korko miinus swap-korko;

d)	osto-optio yhdistettynä lunastusmäärän kasvuun tulevaisuudessa;

e)	uudelleenmarkkinoinnin mahdollisuus yhdistettynä instrumentin luottoriskimarginaalin kasvuun tai viitekoron muutokseen silloin, kun toiseen viitekorkoon liittyvä luottoriskimarginaali on suurempi kuin alun perin maksettu korko miinus swap-korko, jos instrumenttia ei markkinoida uudelleen;

f)	instrumentin markkinointi tavalla, joka antaa sijoittajien ymmärtää, että instrumentti lunastetaan takaisin.

2   JAKSO

Pääoman määrän muuntaminen tai kirjanpitoarvon alentaminen

21 artikla

Pääoman määrän kirjanpitoarvon korotuksen luonne kirjanpitoarvon alentamisen johdosta asetuksen (EU) N:o 575/2013 52 artiklan 1 kohdan n alakohtaa ja 52 artiklan 2 kohdan c alakohdan ii alakohtaa sovellettaessa

1.   Pääoman määrän kirjanpitoarvon alentamista sovelletaan määräsuhteen perusteella kaikkiin, joilla on hallussaan ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteja, joihin sisältyy samankaltainen kirjanpitoarvon alentamisen mekanismi ja samanlainen kynnystaso.

2.   Jotta kirjanpitoarvon alentamista voitaisiin pitää tilapäisenä, on kaikkien seuraavien ehtojen täytyttävä:

a)	kirjanpitoarvon alentamisen jälkeen mahdollisesti maksettavien voitonjakojen on perustuttava pienennettyyn pääoman määrään;

b)	kirjanpitoarvon korottamisen on perustuttava voittoihin sen jälkeen, kun laitos on muodollisella päätöksellä vahvistanut lopulliset voitot;

c)

laitoksella on täysi harkintavalta toteuttaa instrumentin kirjanpitoarvon korottaminen tai pienennettyyn pääomaan perustuva kuponkien maksaminen d–f alakohdan rajoitusten puitteissa, eikä laitoksella ole mitään velvollisuutta toteuttaa tai nopeuttaa kirjanpitoarvon korottamista erityisissä olosuhteissa;

d)	kirjanpitoarvon korottaminen toteutetaan suhteessa samankaltaisiin ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteihin, joihin on sovellettu kirjanpitoarvon alentamista;

e)

instrumentin kirjanpitoarvon korottamisen ja pienennettyyn pääomaan perustuvan kuponkien maksamisen yhteenlasketun enimmäismäärän on vastattava laitoksen voittoa kerrottuna luvulla, joka saadaan jakamalla 1 alakohdassa määritetty määrä 2 alakohdassa määritetyllä määrällä: 1) laitoksen kaikkien kirjanpitoarvon alentamisen kohteena olleiden ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenttien nimellismäärien summa ennen kirjanpitoarvon alentamista; 2) laitoksen ensisijaisen pääoman kokonaismäärä;

f)

kaikkien kirjanpitoarvon korottamisten ja pienennettyyn pääomaan perustuvien kuponkien maksamisten yhteenlaskettua määrää on käsiteltävä maksuna, joka johtaa ydinpääoman (CET1) pienenemiseen, ja siihen, samoin kuin muihin ydinpääomainstrumenttien (CET1) voitonjakoihin, sovelletaan direktiivin 2013/36/EU 141 artiklan 2 kohdassa, sellaisena kuin se on saatettuna osaksi kansallista lainsäädäntöä tai sääntelyä, tarkoitettua jakokelpoista enimmäismäärää koskevia rajoituksia.

3.   Sovellettaessa 2 kohdan e alakohtaa laskelma tehdään sillä hetkellä, jolloin kirjanpitoarvon korottaminen toteutetaan.

22 artikla

Menettelyt ja ajoitus laukaisevan tapahtuman toteutumisen määrittämiseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 52 artiklan 1 kohdan n alakohtaa sovellettaessa

1.   Jos laitos on todennut, että ydinpääoman (CET1) osuus on laskenut alle tason, joka käynnistää instrumentin muuntamisen tai kirjanpitoarvon alentamisen asetuksen (EU) N:o 575/2013 ensimmäisessä osassa olevassa II osastossa säädettyjen vaatimusten soveltamisen tasolla, laitoksen ylimmän hallintoelimen tai muun asianomaisen elimen on viipymättä todettava, että laukaiseva tapahtuma on toteutunut, ja laitoksella on peruuttamaton velvollisuus alentaa instrumentin kirjanpitoarvoa tai muuntaa instrumentti.

2.   Kirjanpitoarvon alentamisen tai muuntamisen määrä määritetään mahdollisimman pian ja enintään kuukauden kuluessa siitä, kun laukaisevan tapahtuman toteutuminen on todettu 1 kohdan nojalla.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi vaatia, että 2 kohdassa tarkoitettua kuukauden enimmäisaikaa lyhennetään, jos se katsoo, että kirjanpitoarvon alentamisen tai muuntamisen määrästä on riittävä varmuus, tai jos se katsoo, että muuntaminen tai kirjanpitoarvon alentaminen on tarpeellista toteuttaa välittömästi.

4.   Jos kirjanpitoarvon alentamisen tai muuntamisen määrästä on tehtävä riippumaton selvitys ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteja koskevien säännösten nojalla tai jos toimivaltainen viranomainen vaatii riippumattoman selvityksen kirjanpitoarvon alentamisen tai muuntamisen määrän määrittämiseksi, laitoksen ylimmän hallintoelimen tai muun asianomaisen elimen on varmistettava, että se tehdään välittömästi. Kyseinen riippumaton selvitys on toteutettava mahdollisimman pian, eikä se saa estää sitä, että laitos alentaa tai muuntaa ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentin kirjanpitoarvoa ja täyttää 2 ja 3 kohdassa asetetut vaatimukset.

3   JAKSO

Instrumenttien ominaisuudet, jotka voivat estää laitoksen pääomapohjan vahvistamisen

23 artikla

Instrumenttien ominaisuudet, jotka voivat estää laitoksen pääomapohjan vahvistamisen asetuksen (EU) N:o 575/2013 52 artiklan 1 kohdan o alakohtaa sovellettaessa

Ominaisuuksiin, jotka voivat estää laitoksen pääomapohjan vahvistamisen, kuuluvat säännökset, joilla laitos määrätään suorittamaan korvauksia pääomainstrumenttien olemassa oleville haltijoille, kun uusi pääomainstrumentti lasketaan liikkeeseen.

4   JAKSO

Erillisyhtiöiden käyttö omien varojen instrumenttien välilliseen liikkeeseenlaskuun

24 artikla

Erillisyhtiöiden käyttö omien varojen instrumenttien välilliseen liikkeeseenlaskuun asetuksen (EU) N:o 575/2013 52 artiklan 1 kohdan p alakohtaa ja 63 artiklan n alakohtaa sovellettaessa

1.   Jos laitos tai konsolidoinnin piiriin asetuksen (EU) N:o 575/2013 ensimmäisen osan II osaston 2 luvun mukaisesti kuuluva yhteisö laskee liikkeeseen pääomainstrumentin, jonka erillisyhtiö merkitsee, tätä pääomainstrumenttia ei voida laitoksen tai edellä mainitun yhteisön tasolla sisällyttää pääoman luokkaan, joka on korkeampi kuin erillisyhtiölle liikkeeseen lasketun pääoman ja erillisyhtiön kolmansille osapuolille liikkeeseen laskeman pääoman alin luokka. Tätä vaatimusta sovelletaan vakavaraisuusvaatimusten konsolidoidulla tasolla, alakonsolidointiryhmän tasolla ja yksilöllisellä tasolla.

2.   Erillisyhtiön liikkeeseen laskemat instrumentit eivät saa tuoda haltijoilleen suotuisampia oikeuksia kuin ne oikeudet, jotka haltijat saisivat, jos instrumentin liikkeeseenlaskijana olisi laitos tai konsolidoinnin piiriin asetuksen (EU) N:o 575/2013 ensimmäisen osan II osaston 2 luvun mukaisesti kuuluva yhteisö.

IV   LUKU

YLEISET VAATIMUKSET

1   JAKSO

Indeksiomistusosuuksista johtuvat välilliset omistusosuudet

25 artikla

Varovaisuus, jota on noudatettava vastuiden arviossa, jota käytetään vaihtoehtona suojattavien vastuiden laskennalle, asetuksen (EU) N:o 575/2013 76 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa

1.   Arviossa on noudatettu riittävää varovaisuutta, jos jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

jos indeksin sijoitusvaltuuksissa määritetään, että indeksiin kuuluvan finanssialan yhteisön pääomainstrumentti ei voi ylittää kyseisen indeksin suurinta sallittua prosenttiosuutta, laitos käyttää kyseistä prosenttiosuutta arviona omistusosuuksien arvosta, joka vähennetään tapauksen mukaan sen ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) eristä 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai ydinpääomasta (CET1), jos laitos ei pysty määrittelemään omistusosuuden tarkkaa luonnetta;

b)

jos laitos ei pysty määrittämään a alakohdassa tarkoitettua suurinta sallittua prosenttiosuutta ja jos indeksiin sisältyy – sen sijoitusvaltuuksien tai muiden asian kannalta merkityksellisten tietojen osoittamalla tavalla – finanssialan yhteisöjen pääomainstrumentteja, laitos vähentää indeksiomistusosuudet täysimääräisesti ydinpääomansa (CET1), ensisijaisen lisäpääomansa (AT1) tai toissijaisen pääomansa (T2) eristä 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai ydinpääomasta (CET1), jos laitos ei pysty määrittelemään omistusosuuden tarkkaa luonnetta.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa sovelletaan seuraavia:

a)	indeksiomistusosuudesta johtuva välillinen omistusosuus kattaa sen osan indeksistä, joka on sijoitettu indeksiin kuuluvien finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumentteihin;

b)	indeksiin kuuluvat muun muassa mutteivät yksinomaan indeksirahastot, osake- tai bondi-indeksit tai kaikki muut järjestelyt, joissa kohde-etuutena toimiva instrumentti on finanssialan yhteisön liikkeeseen laskema pääomainstrumentti.

26 artikla

Ilmaisun ”toiminnallisesti raskas” merkitys asetuksen (EU) N:o 575/2013 76 artiklan 3 kohdassa

1.   Asetuksen (EU) N:o 575/2013 76 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa ilmaisulla ”toiminnallisesti raskas” tarkoitetaan tilanteita, joissa toimivaltaisen viranomaisen arvion mukaan ei ole perusteltua soveltaa jatkuvasti läpikatsomisperiaatetta omistusosuuksiin finanssialan yhteisöjen pääomasta. Kun toimivaltaiset viranomaiset arvioivat toiminnallisesti raskaiden tilanteiden luonnetta, niiden on otettava huomioon tällaisten positioiden vähäinen olennaisuus ja lyhyt hallussapitoaika. Lyhyt hallussapitoaika edellyttää laitokselta näyttöä indeksin vahvasta likviditeetistä.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa position katsotaan olevan olennaisuudeltaan vähäinen, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	indeksiomistusosuuksista johtuva yksittäinen nettovastuu mitattuna ennen läpikatsomista on enintään kaksi prosenttia ydinpääomaeristä (CET1) sellaisina kuin ne on laskettu asetuksen (EU) N:o 575/2013 46 artiklan 1 kohdan a alakohdassa;

b)	indeksiomistusosuuksista johtuva yhdistetty nettovastuu mitattuna ennen läpikatsomista on enintään viisi prosenttia ydinpääomaeristä (CET1) sellaisina kuin ne on laskettu asetuksen (EU) N:o 575/2013 46 artiklan 1 kohdan a alakohdassa;

c)

ennen läpikatsomista mitatun indeksiomistusosuuksista johtuvan yhdistetyn nettovastuun ja muiden omistusosuuksien, jotka vähennetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 36 artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaisesti, summa on enintään kymmenen prosenttia ydinpääomaeristä (CET1) sellaisina kuin ne on laskettu asetuksen (EU) N:o 575/2013 46 artiklan 1 kohdan a alakohdassa.

2   JAKSO

Valvontaviranomaisen lupa omien varojen vähentämiseen

27 artikla

Ilmaisun ”laitoksen tuloksen tuottamiskyvyn kannalta kestävä” merkitys asetuksen (EU) N:o 575/2013 78 artiklan 1 kohdan a alakohtaa sovellettaessa

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 78 artiklan 1 kohdan a alakohdassa oleva ilmaisu ”laitoksen tuloksen tuottamiskyvyn kannalta kestävä” tarkoittaa, että laitoksen kannattavuus, sellaisena kuin toimivaltainen viranomainen on sen arvioinut, pysyy hyvänä tai ei muutu huonompaan suuntaan sinä päivänä ja ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa sen jälkeen, kun instrumentit on korvattu yhtä laadukkailla tai laadukkaammilla omien varojen instrumenteilla. Toimivaltaisen viranomaisen arvioinnissa on otettava huomioon laitoksen kannattavuus stressitilanteissa.

28 artikla

Menettely- ja tietovaatimukset, jotka laitoksen on täytettävä hakiessaan lupaa toteuttaa lunastuksia, vähennyksiä ja takaisinostoja, asetuksen (EU) N:o 575/2013 77 artiklaa sovellettaessa

1.   Omien varojen instrumenttien lunastuksia, vähennyksiä ja takaisinostoja ei saa ilmoittaa instrumenttien haltijoille, ennen kuin laitos on saanut niihin etukäteisen luvan toimivaltaiselta viranomaiselta.

2.   Kun lunastuksia, vähennyksiä ja takaisinostoja odotetaan toteutuvan riittävällä varmuudella ja kun toimivaltaiselta viranomaiselta on saatu etukäteinen lupa, laitoksen on vähennettävä lunastuksia, vähennyksiä ja takaisinostoja vastaavat määrät asianmukaisista omien varojen osatekijöistä ennen kuin lunastukset, vähennykset ja takaisinostot tosiasiallisesti toteutuvat. Riittävänä varmuutena pidetään erityisesti sitä, että laitos on julkisesti ilmoittanut aikeensa lunastaa, vähentää tai ostaa takaisin jonkin omien varojen instrumentin.

3.   Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa sovelletaan tapauksen mukaan vakavaraisuusvaatimusten konsolidoidulla tasolla, alakonsolidointiryhmän tasolla ja yksilöllisellä tasolla.

29 artikla

Laitoksen lunastusten, vähennysten ja takaisinostojen toteuttamista varten tekemän lupahakemuksen toimittaminen asetuksen (EU) N:o 575/2013 77 ja 78 artiklaa sovellettaessa ja asianmukaiset perusteet lunastamisen rajoittamiselle asetuksen (EU) N:o 575/2013 78 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa

1.   Laitoksen on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle hakemus, ennen kuin se vähentää tai ostaa takaisin ydinpääomainstrumentteja (CET1) tai ostaa, lunastaa tai ostaa takaisin ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumentteja.

2.   Hakemukseen voi sisältyä suunnitelma siitä, miten laitos aikoo rajoitetun ajan toteuttaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 77 artiklassa lueteltuja toimia useiden pääomainstrumenttien osalta.

3.   Kun kyse on ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien takaisinostosta markkinatakausta varten, toimivaltaiset viranomaiset voivat asetuksen (EU) N:o 575/2013 78 artiklassa säädetyin perustein antaa ennalta luvan toteuttaa kyseisen asetuksen 77 artiklassa lueteltuja toimia tietyn ennalta määrätyn määrän rajoissa.

a)

Ydinpääoman (CET1) instrumenttien osalta kyseinen määrä ei saa olla suurempi kuin alempi seuraavista määristä: 1) kolme prosenttia asianomaisen liikkeeseenlaskun määrästä; 2) 10 prosenttia määrästä, jolla ydinpääoma (CET1) ylittää asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan mukaisten ydinpääomaa (CET1) koskevien vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen erityisten omia varoja koskevien vaatimusten sekä saman direktiivin 128 artiklan 6 alakohdassa määritellyn yhteenlasketun puskurivaatimuksen summan.

b)

Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien osalta ennalta määrätty määrä ei saa olla suurempi kuin alempi seuraavista määristä: 1) 10 prosenttia asianomaisen liikkeeseenlaskun määrästä; 2) tai kolme prosenttia ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien jäljellä olevasta kokonaismäärästä soveltuvin osin.

4.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös antaa ennalta luvan asetuksen (EU) N:o 575/2013 77 artiklassa lueteltuihin toimiin silloin, kun asiaan liittyvät omien varojen instrumentit siirretään laitoksen työntekijöille palkitsemisjärjestelmän osana. Laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille omien varojen instrumenttien ostamisesta tällaisiin tarkoituksiin ja vähennettävä nämä instrumentit omista varoista vastaavan vähennyksen lähestymistavan mukaisesti sinä aikana, kun ne ovat laitoksen hallussa. Vastaavuuteen perustuvaa vähennystä ei tarvitse tehdä, jos tämän kohdan mukaiseen toimeen liittyvät kulut on jo sisällytetty omiin varoihin osavuosi- tai vuosikatsausta varten.

5.   Toimivaltainen viranomainen voi asetuksen (EU) N:o 575/2013 78 artiklassa säädetyin perustein antaa ennalta luvan toteuttaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 77 artiklassa lueteltuja toimia tietyn ennalta määrätyn määrän rajoissa silloin, kun ostettavien, lunastettavien tai takaisinostettavien omien varojen instrumenttien määrä on merkitykseltään vähäinen suhteessa oston, lunastuksen tai takaisinoston toteutumisen jälkeen jäljelle jäävään asianomaisen liikkeeseenlaskun määrään.

6.   Edellä olevia 1–5 kohtaa sovelletaan tapauksen mukaan vakavaraisuusvaatimusten konsolidoidulla tasolla, alakonsolidointiryhmän tasolla ja yksilöllisellä tasolla.

30 artikla

Laitoksen toimittaman hakemuksen sisältö asetuksen (EU) N:o 575/2013 77 artiklaa sovellettaessa

1.   Edellä 29 artiklassa tarkoitettuun hakemukseen on liitettävä seuraavat tiedot:

a)	perusteltu selitys jonkin 29 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toimen toteuttamiselle;

b)	tiedot pääomavaatimuksista ja pääomapuskureista vähintään kolmelta vuodelta, mukaan lukien omien varojen määrä ja koostumus ennen toimen toteuttamista ja sen jälkeen sekä toimen vaikutukset sääntelyvaatimuksiin;

c)	asetuksen (EU) N:o 575/2013 78 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun pääomainstrumentin korvaamisen vaikutus laitoksen kannattavuuteen;

d)	arviointi riskeistä, joille laitos altistuu tai saattaa altistua, sekä siitä, riittävätkö omat varat kattamaan nämä riskit asianmukaisesti, mukaan lukien tärkeimpiä riskejä koskevat stressitestit, joista ilmenevät potentiaaliset tappiot erilaisissa tilanteissa;

e)	mahdolliset muut tiedot, joita toimivaltainen viranomainen pitää tarpeellisina arvioidakseen asetuksen (EU) N:o 575/2013 78 artiklan mukaisen luvan myöntämisen aiheellisuuden.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi vapauttaa laitoksen joidenkin 2 kohdassa lueteltujen tietojen toimittamisesta, jos se on vakuuttunut, että kyseiset tiedot ovat jo sen saatavilla.

3.   Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa sovelletaan tapauksen mukaan vakavaraisuusvaatimusten yksilöllisellä tasolla, konsolidoidulla tasolla ja alakonsolidointiryhmän tasolla.

31 artikla

Laitoksen toimittaman hakemuksen ajoitus ja toimivaltaisen viranomaisen suorittama hakemuksen käsittely asetuksen (EU) N:o 575/2013 77 artiklaa sovellettaessa

1.   Laitoksen on toimitettava täydellinen hakemus sekä 29 ja 30 artiklassa tarkoitetut tiedot toimivaltaiselle viranomaiselle vähintään kolme kuukautta ennen kuin se ilmoittaa jostakin asetuksen (EU) N:o 575/2013 77 artiklassa luetellusta toimesta instrumenttien haltijoille.

2.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauskohtaisesti ja poikkeuksellisissa olosuhteissa sallia laitosten toimittaa 1 kohdassa tarkoitetun hakemuksen myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen toimesta ilmoittamista.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on käsiteltävä hakemus joko 1 kohdassa tarkoitetun ajan kuluessa tai 2 kohdassa tarkoitetun ajan kuluessa. Toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon uudet, käsittelyaikana saapuneet tiedot, jos sellaisia on saatavilla ja jos ne pitävät niitä olennaisina. Toimivaltaiset viranomaiset voivat aloittaa hakemuksen käsittelyn vasta, kun ne ovat vakuuttuneita siitä, että ne ovat saaneet laitokselta 28 artiklassa vaaditut tiedot.

32 artikla

Keskinäisten yhtiöiden, osuuskuntien, säästöpankkien ja vastaavien laitosten lunastusten, vähennysten ja takaisinostojen toteuttamista varten tekemät lupahakemukset asetuksen (EU) N:o 575/2013 77 artiklaa sovellettaessa

1.   Keskinäisten yhtiöiden, osuuskuntien, säästöpankkien ja vastaavien laitosten ydinpääomainstrumenttien (CET1) lunastuksen yhteydessä 29 artiklan 1, 2 ja 6 kohdassa tarkoitettu hakemus ja 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle yhtä tiheällä aikavälillä kuin laitoksen toimivaltainen elin tarkastelee lunastuksia.

2.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa ennalta luvan toteuttaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 77 artiklassa lueteltuja toimia tietyn ennalta määrätyn lunastettavan määrän, josta on vähennetty maksettujen uusien ydinpääomainstrumenttien merkinnän määrä, rajoissa enintään vuoden kuluessa. Tämä ennalta määrätty määrä saa olla enintään kaksi prosenttia ydinpääomasta (CET1), jos ne ovat vakuuttuneita siitä, että kyseinen toimi ei vaaranna laitoksen nykyistä tai tulevaa vakavaraisuustilannetta.

3   JAKSO

Väliaikainen poikkeus omista varoista tehtävistä vähennyksistä

33 artikla

Väliaikainen poikkeus omista varoista tehtävistä vähennyksistä asetuksen (EU) N:o 575/2013 79 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa

1.   Väliaikaisen poikkeuksen kesto ei saa ylittää rahoitustukiohjelmassa määritettyä ajanjaksoa. Poikkeusta ei voida myöntää pidemmäksi ajaksi kuin viideksi vuodeksi.

2.   Poikkeus koskee vain uusia omistusosuuksia rahoitustukea saavan finanssialan yhteisön instrumenteista.

3.   Väliaikaisen poikkeuksen myöntämiseksi omista varoista tehtävistä vähennyksistä toimivaltainen viranomainen voi katsoa, että asetuksen (EU) N:o 575/2013 79 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu omistusosuuksien tilapäinen hallussapito tapahtuu rahoitustuen antamiseksi kyseisen finanssialan yhteisön uudelleenorganisointia ja pelastamista varten, jos tuen antaminen tapahtuu ohjelman puitteissa ja toimivaltaisen viranomaisen hyväksynnällä ja jos ohjelmassa esitetään selkeästi tilapäisten omistusosuuksien ja rahoitustuen antamisen välisen vuorovaikutuksen vaiheet, aikataulu ja tavoitteet.

V   LUKU

VÄHEMMISTÖOSUUDET JA TYTÄRYRITYSTEN LIIKKEESEENLASKEMAT ENSISIJAISEN LISÄPÄÄOMAN (AT1) JA TOISSIJAISEN PÄÄOMAN (T2) INSTRUMENTIT

34 artikla

Erillisyhtiöiden toimintaan mahdollisesti liittyvien varojen lajit sekä käsitteet ”minimaalinen” ja ”merkityksetön” määriteltäessä ehdot täyttävää erillisyhtiön liikkeeseenlaskemaa ensisijaista lisäpääomaa (AT1) ja toissijaista pääomaa (T2) asetuksen (EU) N:o 575/2013 83 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa

1.   Erillisyhtiön varojen katsotaan olevan minimaalisia ja merkityksettömiä, kun molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a)	ne erillisyhtiön varat, jotka eivät muodostu sijoituksista etuyhteydessä olevan tytäryrityksen omiin varoihin, rajoittuvat käteisvaroihin, jotka on tarkoitettu kuponkien maksamiseen ja erääntyneiden omien varojen instrumenttien lunastamiseen;

b)	erillisyhtiön muiden kuin a alakohdassa mainittujen varojen määrä ei saa ylittää 0,5:tä prosenttia erillisyhtiön taseen loppusummien keskiarvosta kolmelta edelliseltä vuodelta.

2.   Sovellettaessa 1 kohdan b alakohtaa toimivaltainen viranomainen voi sallia laitoksen käyttää korkeampaa prosenttiosuutta, mikäli molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a)	korkeampi prosenttiosuus on tarpeellinen yksinomaan erillisyhtiön muuttuvien kustannusten kattamiseksi;

b)	vastaava nimellinen määrä on enintään 500 000 euroa.

VI   LUKU

ASETUKSEN (EU) N:O 575/2013 OMIA VAROJA KOSKEVIEN SIIRTYMÄSÄÄNNÖSTEN TARKENTAMINEN

35 artikla

Ylimääräiset suodattimet ja vähennykset asetuksen (EU) N:o 575/2013 481 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa

1.   Ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) eriin tehtäviä asetuksen (EU) N:o 575/2013 481 artiklan mukaisia oikaisuja sovelletaan 2–7 kohdan mukaisesti.

2.   Jos direktiivin 2006/48/EY ja direktiivin 2006/49/EY täytäntöönpanosäännösten nojalla vähennykset ja suodattimet liittyvät direktiivin 2006/48/EY 57 artiklan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuihin omien varojen eriin, oikaisu tehdään ydinpääomaeriin (CET1).

3.   Muissa kuin 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja jos direktiivin 2006/48/EY ja direktiivin 2006/49/EY täytäntöönpanosäännösten nojalla kyseisiä vähennyksiä ja suodattimia on sovellettu direktiivin 2006/48/EY 57 artiklan a–ca alakohdassa tarkoitettujen omien varojen erien summaan ottaen huomioon kyseisen direktiivin 154 artikla, oikaisu tehdään ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eriin.

4.   Jos ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erien määrä on pienempi kuin niihin liittyvä oikaisu, jäljelle jäävä oikaisu tehdään ydinpääomaeriin (CET1).

5.   Muissa kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja jos direktiivin 2006/48/EY ja direktiivin 2006/49/EY täytäntöönpanosäännösten nojalla kyseisiä vähennyksiä ja suodattimia on sovellettu direktiivin 2006/48/EY 57 artiklan d–h alakohdassa tarkoitettuihin omien varojen eriin tai direktiivin 2006/48/EY ja direktiivin 2006/49/EY mukaiseen omien varojen kokonaismäärään, oikaisu tehdään toissijaisen pääoman (T2) eriin.

6.   Jos toissijaisen pääoman (T2) erien määrä on pienempi kuin niihin liittyvä oikaisu, jäljelle jäävä oikaisu tehdään ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eriin.

7.   Jos toissijaisen pääoman (T2) ja ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erien määrä on pienempi kuin niihin liittyvä oikaisu, jäljelle jäävä oikaisu tehdään ydinpääomaeriin (CET1).

36 artikla

Ydinpääomaerinä (CET1) tai ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erinä määräaikaisen valtiontukea sisältämättömien pääomainstrumenttien uusista säännöksistä vapauttamisen ulkopuolelle jäävien erien määräaikainen vapauttaminen uusista säännöksistä omien varojen muina osatekijöinä asetuksen (EU) N:o 575/2013 487 artiklan 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa

1.   Kun omien varojen instrumenteille myönnetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 487 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetty käsittely 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2021 välisenä aikana, instrumentteja voidaan käsitellä kyseisellä tavalla joko kokonaisuudessaan tai osittain. Mikään tällainen käsittely ei saa vaikuttaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 486 artiklan 4 kohdassa määritetyn rajan laskentaan.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja omien varojen instrumentteja voidaan käsitellä uudelleen asetuksen (EU) N:o 575/2013 484 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuina erinä edellyttäen, että ne ovat kyseisen asetuksen 484 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja eriä ja että niiden määrä ei enää ylitä kyseisen asetuksen 486 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja sovellettavia prosenttiosuuksia.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja omien varojen instrumentteja voidaan käsitellä uudelleen 484 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina erinä edellyttäen, että ne ovat asetuksen (EU) N:o 575/2013 484 artiklan 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuja eriä ja että niiden määrä ei enää ylitä kyseisen asetuksen 486 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja sovellettavia prosenttiosuuksia.

37 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2006, luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/49/EY, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2006, sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä (EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1606/2002, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2002, kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta (EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta (EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1).

(9)  Neuvoston direktiivi 86/635/ETY, annettu 8 päivänä joulukuuta 1986, pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä (EYVL L 372, 31.12.1986, s. 1).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/110/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta (EUVL L 267, 10.10.2009, s. 7).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY, annettu 13 päivänä marraskuuta 2007, maksupalveluista sisämarkkinoilla (EUVL L 319, 5.12.2007, s. 1).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).

---

14.3.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 74/27

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 242/2014,

annettu 7 päivänä maaliskuuta 2014,

nimityksen kirjaamisesta suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin (Lammefjordskartofler (SMM))

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21 päivänä marraskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) ja erityisesti sen 52 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Tanskan hakemus nimityksen ”Lammefjordskartofler” rekisteröimiseksi julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(2)	Koska komissiolle ei ole toimitettu vastaväitteitä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan mukaisesti, nimitys ”Lammefjordskartofler” olisi rekisteröitävä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Rekisteröidään tämän asetuksen liitteessä oleva nimitys.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

(2)  EUVL C 286, 2.1.2013, s. 3.

---

---

14.3.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 74/29

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 243/2014,

annettu 7 päivänä maaliskuuta 2014,

nimityksen kirjaamisesta suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin (Bornheimer Spargel / Spargel aus dem Anbaugebiet Bornheim (SMM))

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21 päivänä marraskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) ja erityisesti sen 52 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Saksan hakemus nimityksen ”Bornheimer Spargel” / ”Spargel aus dem Anbaugebiet Bornheim” rekisteröimiseksi julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(2)	Koska komissiolle ei ole toimitettu vastaväitteitä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan mukaisesti, nimitys ”Bornheimer Spargel” / ”Spargel aus dem Anbaugebiet Bornheim” olisi rekisteröitävä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Rekisteröidään tämän asetuksen liitteessä oleva nimitys.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

(2)  EUVL C 286, 2.10.2013, s. 12.

---

---

14.3.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 74/31

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 244/2014,

annettu 7 päivänä maaliskuuta 2014,

nimityksen kirjaamisesta suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin (Strachitunt (SAN))

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21 päivänä marraskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) ja erityisesti sen 52 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Italian hakemus nimityksen ”Strachitunt” rekisteröimiseksi julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(2)	Koska komissiolle ei ole toimitettu vastaväitteitä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan mukaisesti, nimitys ”Strachitunt” olisi rekisteröitävä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Rekisteröidään tämän asetuksen liitteessä oleva nimitys.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

(2)  EUVL C 290, 5.10.2013, s. 5.

---

---

14.3.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 74/33

---

KOMISSION ASETUS (EU) N:o 245/2014,

annettu 13 päivänä maaliskuuta 2014,

siviili-ilmailun lentomiehistöä koskevien teknisten vaatimusten ja hallinnollisten menettelyjen säätämisestä 3 päivänä marraskuuta 2011 annetun komission asetuksen (EU) N:o 1178/2011 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä neuvoston direktiivin 91/670/ETY, asetuksen (EY) N:o 1592/2002 ja direktiivin 2004/36/EY kumoamisesta 20 päivänä helmikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 (1) ja erityisesti sen 7 artiklan 5 ja 6 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Komission asetuksessa (EU) N:o 1178/2011 (2) vahvistetaan siviili-ilmailun lentomiehistöä koskevat tekniset ja hallinnolliset menettelyt.

(2)

Eräät jäsenvaltiot ovat todenneet, että tietyt asetuksen (EU) N:o 1178/2011 vaatimukset asettavat niille tai sidosryhmille aiheettoman ja suhteettoman hallinnollisen tai taloudellisen taakan, ja ne ovat pyytäneet poikkeusta tietyistä vaatimuksista asetuksen (EY) N:o 216/2008 14 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

(3)	Euroopan lentoturvallisuusvirasto on analysoinut poikkeuspyynnöt ja antanut komissiolle suosituksen hyväksyä tietyt poikkeukset.

(4)	Jäsenvaltiot ovat myös havainneet komission asetuksessa (EU) N:o 1178/2011 eräitä virheellisiä sanamuotoja, jotka ovat johtaneet tahattomiin vaikeuksiin asetuksen täytäntöönpanossa.

(5)	Siksi voimassa olevia vaatimuksia olisi muutettava, jotta niihin voidaan sisällyttää poikkeukset, joilla on selvä vaikutus sääntöjen laadintaan, ja jotta voidaan korjata virheelliset sanamuodot.

(6)	Lisäksi asetuksen (EU) N:o 1178/2011 liitteessä I (osa FCL) esitetään mittarilentokelpuutukseen (IR) sovellettavat koulutus- ja koevaatimukset. Nämä mittarilentokelpuutusta koskevat vaatimukset perustuvat aiempiin JAR-FCL-vaatimuksiin, ja niitä on aiheellista tarkistaa.

(7)	Siksi olisi asetettava uusia vaatimuksia kelpoisuudelle lentää mittarisääolosuhteissa ja erityisiä vaatimuksia purjelentokoneiden pilvilentotoimintaa varten.

(8)	Jotta varmistettaisiin, että ennen tämän asetuksen soveltamista saatu mittarilentokoulutus tai -kokemus voidaan ottaa huomioon näitä kelpuutuksia hankittaessa, olisi vahvistettava tällaisen koulutuksen tai mittarilentokokemuksen hyvittämistä koskevat edellytykset.

(9)	Jäsenvaltioiden olisi voitava hyvittää kolmannen maan kelpuutuksen haltijalle tämän mittarilentokokemus, jos voidaan taata asetuksen (EY) N:o 216/2008 säännöksiä vastaava turvallisuustaso. Myös tällaisen kokemuksen tunnustamista koskevat edellytykset olisi vahvistettava.

(10)

Jotta varmistettaisiin sujuva siirtymä ja siviili-ilmailun turvallisuuden korkea ja yhtenäinen taso Euroopan unionissa, täytäntöönpanotoimenpiteiden olisi vastattava lentäjien koulutuksen alan viimeisintä kehitystä ja parhaita käytäntöjä sekä tieteellistä ja teknistä kehitystä. Tästä syystä säännöissä olisi otettava huomioon ja tuotava esiin Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) sopimat tekniset vaatimukset ja hallinnolliset menettelyt, asetuksen (EU) N:o 1178/2011 liitteessä I (osa FCL) jo asetetut vaatimukset sekä tiettyihin kansallisiin olosuhteisiin liittyvä voimassa oleva kansallinen lainsäädäntö Euroopan yleisilmailun lentäjien erityistarpeita sivuuttamatta.

(11)	Virasto laati täytäntöönpanosääntöjen luonnoksen, jonka se toimitti lausuntona komissiolle asetuksen (EY) N:o 216/2008 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(12)

Jäsenvaltioiden, jotka ovat luoneet kansallisen järjestelmän, jossa lentäjille annetaan lupa lentää mittarisääolosuhteissa (IMC) rajoitetuin oikeuksin ainoastaan jäsenvaltion omassa ilmatilassa, ja jotka voivat esittää näyttöä siitä, että järjestelmä on turvallinen ja sille on olemassa erityinen paikallinen tarve, olisi voitava jatkaa tällaisten lupien myöntämistä määräajaksi, kunhan määrätyt ehdot täyttyvät.

(13)

Komission asetuksessa (EU) N:o 965/2012 (3) sallitaan tiettyjen lentojen kuten kustannustenjakoperiaatteella suoritettavien lentojen ja esittelylentojen suorittaminen muiden kuin vaativien ilma-alusten muuhun kuin kaupalliseen lentotoimintaan sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Siksi on tarpeellista varmistaa, että asetuksessa (EU) N:o 1178/2011 vahvistetut lentäjien oikeudet ovat johdonmukaiset tämän lähestymistavan kanssa.

(14)	Tästä syystä PPL-, SPL-, BPL- tai LAPL-lupakirjan haltijoiden olisi sallittava lentää näihin asetuksessa (EU) N:o 965/2012 määriteltyihin luokkiin kuuluvia lentoja.

(15)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 216/2008 65 artiklalla perustetun Euroopan lentoturvallisuusviraston komitean lausunnon mukaiset.

(16)	Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 1178/2011 olisi muutettava.

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan komission asetus (EU) N:o 1178/2011 seuraavasti:

1)

Korvataan 3 artiklan seuraavasti: ”3 artikla Lentolupakirjat ja lääketieteelliset kelpoisuustodistukset 1.   Rajoittamatta tämän asetuksen 8 artiklan soveltamista asetuksen (EY) N:o 216/2008 4 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa sekä 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen ilma-alusten lentäjien on noudatettava tämän asetuksen liitteissä I ja IV säädettyjä teknisiä vaatimuksia ja hallinnollisia menettelyjä. 2.   Tämän asetuksen liitteessä I määritellyistä lupakirjojen haltijoiden oikeuksista riippumatta sellaisten lentolupakirjojen haltijat, jotka on myönnetty tämän asetuksen liitteessä I olevan B tai C luvun mukaisesti, voivat suorittaa asetuksen (EU) N:o 965/2012 6 artiklan 4 a kohdassa tarkoitettuja lentoja. Tämä ei rajoita tämän asetuksen liitteessä I olevassa B tai C luvussa mahdollisesti asetettujen matkustajien kuljettamista tai kaupallisen lentotoiminnan kehittämistä koskevien lisävaatimusten noudattamista.”

2)

Lisätään 4 artiklaan 8 kohta seuraavasti: ”8.   Ennen kun lentäjä täyttää kaikki mittarilentokelpuutuksen myöntämiseksi tämän asetuksen mukaisesti tarvittavat vaatimukset, jäsenvaltio voi 8 päivään huhtikuuta 2019 saakka myöntää lentäjälle luvan käyttää määrättyjä rajoitettuja oikeuksia lentokoneiden lentämiseen mittarilentosääntöjen mukaisesti seuraavin edellytyksin: a) jäsenvaltio myöntää tällaisia lupia ainoastaan jos niitä voidaan perustella erityisellä paikallisella tarpeella, jota ei voida tyydyttää tämän asetuksen nojalla vahvistetuilla kelpuutuksilla; b) luvassa myönnettyjen oikeuksien laajuuden on perustuttava jäsenvaltion suorittamaan turvallisuusriskien arviointiin, jossa otetaan huomioon tarkoitetun lentäjän pätevyystason saavuttamiseksi tarvittavan koulutuksen laajuus; c) lupaan sisältyvät oikeudet koskevat vain jäsenvaltion kansallisen alueen tai sen osan ilmatilaa; d) lupa myönnetään hakijoille, jotka ovat suorittaneet pätevien kouluttajien antaman asianmukaisen koulutuksen ja osoittaneet vaaditun pätevyyden pätevälle tarkastuslentäjälle jäsenvaltion määrittelemällä tavalla; e) jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle, EASAlle ja muille jäsenvaltioille lupaan liittyvistä erityispiirteistä, mukaan lukien sen perustelut ja turvallisuusriskien arviointi; f) jäsenvaltio seuraa lupaan liittyvää toimintaa varmistaakseen hyväksyttävän turvallisuustason ja toteuttaa asianmukaisia toimia, jos se havaitsee kasvaneen riskin tai minkä tahansa turvallisuuteen liittyvän huolenaiheen; g) jäsenvaltio suorittaa arvioinnin luvan täytäntöönpanon turvallisuusnäkökohdista ja toimittaa komissiolle kertomuksen viimeistään 8 päivänä huhtikuuta 2017.”

3)

Korvataan 12 artiklan 4 kohta seuraavasti: ”4.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää 8 päivään huhtikuuta 2015 asti olla soveltamatta tämän asetuksen säännöksiä lentäjiin, joilla on kolmannen maan myöntämä lupakirja ja siihen liittyvä lääketieteellinen kelpoisuustodistus ja jotka osallistuvat asetuksen (EY) N:o 216/2008 4 artiklan 1 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitettujen ilma-alusten muuhun kuin kaupalliseen lentotoimintaan.”

4)	Muutetaan liitteet I, II, III ja VI tämän asetuksen liitteiden mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 143, 30.4.2004, s. 76.

(2)  EUVL L 311, 25.11.2011, s. 1.

(3)  Komission asetus (EU) N:o 965/2012, annettu 5 päivänä lokakuuta 2012, lentotoimintaan liittyvistä teknisistä vaatimuksista ja hallinnollisista menettelyistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisesti (EUVL L 296, 25.10.2012, p. 1).

---

---

---

---

---