ISSN 1977-0812

doi:10.3000/19770812.L_2011.275.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 275

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

54. vuosikerta
20. lokakuuta 2011


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Komission asetus (EU) N:o 1043/2011, annettu 19 päivänä lokakuuta 2011, väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Intiasta ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan oksaalihapon tuonnissa

1

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1044/2011, annettu 19 päivänä lokakuuta 2011, nimityksen rekisteröimisestä aitojen perinteisten tuotteiden rekisteriin (Kabanosy (APT))

16

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1045/2011, annettu 19 päivänä lokakuuta 2011, tehoaineen asulaami hyväksymättä jättämisestä kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti ja päätöksen komission 2008/934/EY muuttamisesta ( 1 )

23

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1046/2011, annettu 19 päivänä lokakuuta 2011, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

25

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1047/2011, annettu 19 päivänä lokakuuta 2011, valkosipulin tuontitodistusten myöntämisestä osakaudella 1 päivästä joulukuuta 201129 päivään helmikuuta 2012

27

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

2011/695/EU

 

*

Euroopan komission puheenjohtajan päätös, annettu 13 päivänä lokakuuta 2011, kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävästä ja toimivaltuuksista tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä ( 1 )

29

 

 

SUOSITUKSET

 

 

2011/696/EU

 

*

Komission suositus, annettu 18 päivänä lokakuuta 2011, nanomateriaalin määritelmästä ( 1 )

38

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

20.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/1


KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1043/2011,

annettu 19 päivänä lokakuuta 2011,

väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Intiasta ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan oksaalihapon tuonnissa

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 7 artiklan,

on kuullut neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

1.   MENETTELY

1.1   Vireillepano

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä26 päivänä tammikuuta 2011 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta Intiasta ja Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevien oksaalihapon tuonnissa unioniin.

(2)

Tämä polkumyynnin vastainen menettely aloitettiin sen jälkeen, kun CEFIC (European Chemical Industry Council) oli 13 päivänä joulukuuta 2010 tehnyt asiasta valituksen edustaen Oxaquim SA:ta, jäljempänä ’valituksen tekijä’, jonka tuotanto muodostaa pääosan eli tässä tapauksessa yli 25 prosenttia oksaalihapon kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä johtuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiselle.

1.2   Menettelyn osapuolet

(3)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta valituksen tekijälle, muille tiedossa olleille unionin tuottajille, niille vientiä harjoittaville tuottajille ja asianomaisten maiden edustajille, tuojille ja käyttäjille sekä järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Mahdollisuus tulla kuulluksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(4)

Koska vientiä harjoittavia tuottajia on asianomaisissa maissa ilmeisesti runsaasti, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa esitettiin polkumyynnin ja vahingon määrittämistä otantamenetelmällä perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti. Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia asianomaisten maiden vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen mukaisesti perustiedot tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan 1 päivän tammikuuta 2010 ja 31 päivän joulukuuta 2010 väliseltä ajalta. Otantaa koskevaan kyselyyn vastasi neljä intialaista yritystä, joista yksi ei ilmoituksensa mukaan harjoittanut vientiä unioniin, ja kolme kiinalaista yritysryhmää. Koska yhteistyössä toimineiden yritysten tai yritysryhmien määrä oli rajallinen, otantaa ei katsottu tarvittavan sen enempää Intian kuin Kiinankaan osalta, ja kaikille osapuolille ilmoitettiin, että otosta ei valita.

(5)

Yksi kiinalaisista yritysryhmistä vetäytyi yhteistyöstä tutkimuksen alkuvaiheessa. Lisäksi yksi intialainen yritys epäsi komissiolta pääsyn tuotantotiloihinsa tarkastuskäyntiä varten. Sen katsottiin siten kieltäytyvän perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti yhteistyöstä, ja sille ilmoitettiin tästä mahdollisesti aiheutuvista seurauksista.

(6)

Jotta kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat voisivat halutessaan esittää markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti yhteistyössä toimineille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille ja Kiinan viranomaisille lomakkeet pyyntöjen esittämistä varten vireillepanoilmoituksessa asetetuissa määräajoissa. Yksi kiinalainen yritysryhmä haki perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaista markkinatalouskohtelua tai siltä varalta, että sitä ei myönnettäisi, yksilöllistä kohtelua, ja toinen yritysryhmä haki pelkästään yksilöllistä kohtelua.

(7)

Kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, lähetettiin kyselylomakkeet. Vastaukset saatiin kolmelta intialaiselta yritykseltä ja kahdelta kiinalaiselta yritysryhmältä sekä valituksen tekijältä. Toinen unionin tuottaja ei toiminut yhteistyössä. Kyselyyn vastasi lisäksi kolme käyttäjää ja kahdeksan tuojaa; tarkastuskäynnit tehtiin kaikkien käyttäjien ja neljän tuojan tiloihin.

(8)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä aiheutuneen vahingon ja unionin edun alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

a)

Unionin tuottajat

Oxaquim SA (Espanja)

b)

Käyttäjät

OMG Kokkola (Suomi)

P.A.G. Srl (Italia)

Kolmas käyttäjä pyysi, ettei sen nimeä julkistettaisi.

c)

Maahantuojat

Brenntag BV (Alankomaat)

Brenntag Sp.z.o.o. (Puola)

Norkem Limited (Yhdistynyt kuningaskunta)

Geratech Marketing (Belgia)

d)

Intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat

Punjab Chemicals and Crop Protection Limited

Star Oxochem Pvt. Ltd

e)

Kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat

Shandong Fengyuan Chemicals Stock Co., Ltd; Shandong Fengyuan Uranus Advanced Material Co., Ltd ja Qingdao Fengyuan United International Trade Co., Ltd., jäljempänä ’Shandong Fengyuan Group’

Yuanping Changyuan Chemicals Co., Ltd; Shanxi Reliance Chemicals Co., Ltd ja Tianjin Chengyi International Trading Co., Ltd., jäljempänä ’Shanxi Reliance Group’.

1.3   Tutkimusajanjakso

(9)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattaa 1 päivän tammikuuta 2010 ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2007 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

2.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

2.1   Tarkasteltavana oleva tuote

(10)

Tarkasteltavana oleva tuote on oksaalihappo niin dihydraattina (CUS-numero 0028635–1 ja CAS-numero 6153-56-6) kuin vedettömänäkin (CUS-numero 0021238–4 ja CAS-numero 144-62-7), myös vesiliuoksena, joka kuuluu tällä hetkellä CN-koodiin ex 2917 11 00 ja joka on peräisin Intiasta tai Kiinasta. Oksaalihappoja on kahdenlaisia: jalostamaton oksaalihappo ja jalostettu oksaalihappo. Jalostettua oksaalihappoa valmistetaan ainoastaan Kiinassa, ei Intiassa, puhdistamalla jalostamatonta oksaalihappoa tarkoituksena poistaa siitä rauta, kloridit, metallijäämät ja muut epäpuhtaudet.

(11)

Oksaalihappoa käytetään moniin eri tarkoituksiin, kuten pelkistys- ja valkaisuaineena, lääkeaineiden synteesiin ja kemikaalien valmistukseen.

2.2   Samankaltainen tuote

(12)

Tutkimus osoitti, että unionin tuotannonalan unionissa tuottamalla ja myymällä oksaalihapolla, Intian ja Kiinan kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä oksaalihapolla sekä Intiasta ja Kiinasta unioniin tuodulla oksaalihapolla on pohjimmiltaan samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset.

(13)

Tämän vuoksi näitä tuotteita pidetään alustavasti perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

3.   POLKUMYYNTI

3.1   Intia

3.1.1   Alustavat huomiot

(14)

Intiassa tehdyllä tarkastuskäynnillä yksi yritys ei toimittanut pyydettyjä tietoja oikea-aikaisesti tai vaadittavassa muodossa. Sen vuoksi komissio ei pystynyt todentamaan polkumyyntiä koskevaan kyselyyn toimitetussa vastauksessa ilmoitettuja tietoja. Yritykselle ilmoitettiin kirjallisesti, että sitä ei mahdollisesti voida pitää yhteistyössä toimivana osapuolena ja että päätelmät saatetaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella. Yritys vetosi vastauksessaan lieventäviin seikkoihin, jotka eivät kuitenkaan oikeuttaneet toisenlaisiin päätelmiin. Kyseiseen yritykseen sovellettiin siten 18 artiklan säännöksiä, ja päätelmät tehtiin käytettävissä olevien tietojen perusteella. Sen vuoksi ainoastaan yhden intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan voidaan katsoa toimineen kyseisessä tutkimuksessa yhteistyössä komission kanssa.

3.1.2   Normaaliarvo

(15)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti ensin, oliko vientiä harjoittavan tuottajan harjoittama samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynti riippumattomille asiakkaille edustava. Koska tämän myynnin määrä oli yli viisi prosenttia tutkimuksen kohteena olevan tuotteen myynnin määrästä unioniin, samankaltaisen tuotteen kokonaismyynnin katsottiin olevan edustava.

(16)

Komissio tutki tämän jälkeen, voitiinko vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tämä tehtiin määrittämällä riippumattomille asiakkaille tapahtuneen kannattavan kotimarkkinamyynnin osuus samankaltaisen tuotteen kaikesta myynnistä.

(17)

Jos kannattavan myynnin osuus on vähintään 80 prosenttia kaikesta myynnistä, normaaliarvo lasketaan kaiken myynnin, myös kannattamattoman, pohjalta. Jos taas kannattavan myynnin osuus on alle 80 prosenttia mutta yli 20 prosenttia kaikesta myynnistä ja jos painotetut keskimääräiset kokonaiskustannukset ovat korkeammat kuin painotettu keskimääräinen hinta, normaaliarvo lasketaan ainoastaan kannattavan myynnin pohjalta. Myynnin katsotaan olevan kannattavaa silloin, kun yksikköhinta on yhtä suuri tai suurempi kuin tuotantokustannukset.

(18)

Komission tekemästä kotimarkkinamyynnin analyysistä ilmeni, että 41 prosenttia kaikesta tarkasteltavana olevan tuotteen myynnistä oli kannattavaa ja että painotetut keskimääräiset kokonaiskustannukset ovat suurempia kuin painotettu keskimääräinen hinta. Normaaliarvo lasketaan sen vuoksi ainoastaan kannattavan myynnin painotettuna keskimääräisenä hintana.

3.1.3   Vientihinta

(19)

Intialainen vientiä harjoittava tuottaja vei tarkasteltavana olevaa tuotetta suoraan unionin riippumattomille asiakkaille. Vientihinnat määritetään sen vuoksi perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti hinnasta, jonka riippumattomat asiakkaat ovat maksaneet tai maksavat tosiasiallisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta, joka viedään viejämaasta unioniin.

3.1.4   Vertailu

(20)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrataan noudettuna lähettäjältä -tasolla. Normaaliarvon ja vientihinnan tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otetaan perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti oikaisujen muodossa asianmukaisesti huomioon hintoihin ja niiden vertailtavuuteen vaikuttavat eroavuudet.

(21)

Oikaisuja tehtiin sen vuoksi kuljetuskustannusten, vakuutus-, käsittely- ja pakkauskustannusten, luottokustannusten ja palkkioiden perusteella.

3.1.5   Polkumyyntimarginaali

(22)

Yhteistyössä toiminutta intialaista tuottajaa koskeva polkumyyntimarginaali määritetään perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja painotettua keskimääräistä vientihintaa.

(23)

Väliaikainen polkumyyntimarginaali ilmaistaan prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana, ja se on Punjab Chemicals and Crop Protection Limited -yrityksen (PCCPL) osalta 22,8 prosenttia.

(24)

Kaikkiin muihin intialaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettavan, koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin laskemiseksi määritettiin yhteistyössä toimimisen aste vertaamalla tutkimuksessa yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan ilmoittamaa unioniin suuntautuvan viennin määrää Eurostatin tilastoihin. Koska intialaisten yritysten yhteistyöaste oli matala (38 prosenttia), pidettiin asianmukaisena, että kaikkiin muihin intialaisiin viejiin sovellettava, koko maata koskeva polkumyyntimarginaali määritetään yhteistyössä toimineen tuottajan sen liiketoimen, jossa polkumyynti oli voimakkainta, perusteella.

(25)

Edellä esitetyn perusteella koko maata koskevaksi väliaikaiseksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin 43,6 prosenttia CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta.

3.2   Kiinan kansantasavalta

3.2.1   Markkinatalouskohtelu / yksilöllinen kohtelu

(26)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan Kiinasta peräisin olevan tuonnin normaaliarvo on määritettävä kyseisen artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niiden tuottajien osalta, joiden todetaan täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset. Kyseiset vaatimukset, jotka ovat pelkästään viitteelliset, ovat lyhyesti seuraavat:

liiketoimintaa koskevat päätökset tehdään markkinasignaalien perusteella ilman merkittävää valtion puuttumista asiaan, ja kustannukset heijastavat markkina-arvoa;

yrityksillä on yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka on riippumattoman tarkastuksen kohteena kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti ja jota sovelletaan kaikkeen toimintaan;

aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä juontuvia merkittäviä vääristymiä ei ole;

vakauden ja oikeusvarmuuden takaa konkurssi- ja omaisuuslainsäädäntö; sekä

valuuttakurssien muuntaminen suoritetaan markkinahintaan.

(27)

Yksi kiinalainen yritysryhmä pyysi markkinatalouskohtelua ja toimitti tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoa ja kaupallista hyödyntämistä harjoittavien kolmen yrityksen osalta markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitetut lomakkeet. Komissio todensi sen jälkeen toimitetut tiedot kyseisten yritysten toimitiloissa.

(28)

Markkinatalouskohtelua koskeva tutkimus osoitti, että yksi yritys ei täyttänyt vaatimuksia 1–3. Se ei ensinnäkään pystynyt osoittamaan, että sen kustannukset heijastavat markkina-arvoa, koska valtio vaikutti huomattavalla tavalla sen taloudelliseen toimintaan muuttaen yrityksen kustannusrakennetta esimerkiksi verovapautusten ja korottomien lainojen muodossa. Toiseksi markkinatalouskohtelua koskevassa tutkimuksessa ilmeni, että kirjanpidossa on useita vakavia puutteita ja virheitä ja että kirjanpitoa ei ole tarkastettu riippumattomasti kansainvälisten kirjanpitonormien (IAS) mukaisesti. Kolmanneksi ilmeni aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä juontuvia vääristymiä yrityksen maankäyttöoikeuksissa. Tämä tarkoittaa sitä, että yritys sai todistuksen maankäyttöoikeudesta noudattamatta sopimusehtoja tai maksamatta sitä kokonaan.

(29)

Lisäksi ryhmässä oli toinen yritys, joka ei pystynyt osoittamaan, että se täyttää vaatimuksen 2, sillä sen tilinpito ei ollut riippumattoman tarkastuksen kohteena.

(30)

Komissio ilmoitti markkinatalouskohtelua koskevan tutkimuksen tuloksista kyseisille yritysryhmille ja valituksen tekijälle ja antoi niille tilaisuuden esittää huomautuksia. Päätelmät toimitettiin myös Kiinan viranomaisille. Komissiolle ei esitetty huomautuksia.

(31)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että ryhmän yrityksistä kaksi ei täyttänyt markkinatalouskohtelun edellytyksiä. Unionin vakiintuneen käytännön mukaisesti tutkittiin, täyttääkö etuyhteydessä olevien yritysten ryhmä kokonaisuudessaan markkinatalouskohtelun edellytykset, joten markkinatalouskohtelu evättiin koko ryhmältä.

(32)

Kuten edellä 6 kappaleessa on mainittu, molemmat yhteistyössä toimineet kiinalaiset ryhmät pyysivät yksilöllistä kohtelua. Koska todettiin, että molemmat ryhmät täyttivät perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa säädetyt vaatimukset, niille päätettiin alustavasti myöntää yksilöllinen kohtelu.

3.2.2   Vertailumaa

(33)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan normaaliarvo niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ole myönnetty markkinatalouskohtelua, on määritettävä vertailumaan kotimarkkinahintojen tai vastaavan laskennallisen normaaliarvon perusteella.

(34)

Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa aikovansa käyttää normaaliarvoa määrittäessään vertailumaana Intiaa ja pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia. Huomautuksia ei esitetty. Komissio katsoo kaikissa tapauksissa Intian olevan sopiva vertailumaa, sillä ainoa sen lisäksi unionin ulkopuolella tuotantoa harjoittava maa on Japani, jonka monopolimarkkinat on suojattu kilpailulta ja joka käyttää oksaalihapon valmistukseen ainutlaatuista menetelmää, joka ei ole verrattavissa Kiinassa käytettyyn. Sitä vastoin intialaisten tuottajien käyttämä tuotantomenetelmä on verrattavissa Kiinassa käytettyyn, ja intialaisiin tuotteisiin kohdistuu kilpailua niiden kotimarkkinoilla.

3.2.3   Normaaliarvo

(35)

Kiinalaiset yritykset valmistavat ja vievät unioniin kahdenlaista oksaalihappoa: jalostamatonta oksaalihappoa ja jalostettua oksaalihappoa. Jalostettu oksaalihappo, jota ei valmisteta vertailumaassa, valmistetaan puhdistamalla jalostamatonta oksaalihappoa tarkoituksena poistaa siitä rauta, kloridit, metallijäämät ja muut epäpuhtaudet. Jalostetun oksaalihapon tuotannosta aiheutuvien lisäkustannusten arvioidaan olevan 12 prosenttia verrattuna jalostamattoman oksaalihapon tuotantoon. Näin ollen komissio katsoi, että on aiheellista määrittää normaaliarvo molemmille oksaalihappotyypeille.

(36)

Jalostamattoman oksaalihapon osalta normaaliarvo on määritetty perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti Intialle määritetyn normaaliarvon pohjalta. Normaaliarvon määritykseen käytettiin edellä olevan 18 kappaleen mukaisesti ainoastaan kannattavaa myyntiä. Jalostetun oksaalihapon, jota ei tuoteta vertailumaassa, normaaliarvo laskettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti käyttäen perustana jalostamattoman oksaalihapon valmistuskustannuksia vertailumaassa. Valmistuskustannuksiin lisättiin 12 prosenttia korkeampien valmistuskustannusten (katso edellä 35 kappale), myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja voiton huomioon ottamiseksi.

(37)

Myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja voitto määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti laskemalla yhteen vertailumaan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan jalostamattoman oksaalihapon kotimarkkinamyynnin myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja voitto.

3.2.4   Vientihinta

(38)

Koska molemmille ryhmille myönnettiin yksilöllinen kohtelu, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jonka unionin ensimmäinen riippumaton asiakas on tosiasiallisesti maksanut tai joka sen on maksettava.

(39)

Molemmat kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat veivät oksaalihappoa unioniin etuyhteydessä olevien kauppiaiden kautta, ja kyseiset kauppiaat lisäsivät tuottajille maksettavaan hintaan voittomarginaalin. Voittomarginaali otetaan huomioon verrattaessa vientihintaa määritettyyn normaaliarvoon (katso jäljempänä 42 kappale).

3.2.5   Vertailu

(40)

Jalostamattoman oksaalihapon osalta noudettuna lähettäjältä -vientihintaa verrattiin vertailumaalle määritettyyn normaaliarvoon.

(41)

Jalostetun oksaalihapon noudettuna lähettäjältä -vientihintaa verrattiin laskelmalliseen normaaliarvoon (katso edellä 36 kappale).

(42)

Jotta normaaliarvon tai laskennallisen normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, tarvittavia oikaisuja tehtiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Erityisesti oikaistiin etuyhteydessä olevien kauppiaiden palkkioita 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti.

(43)

Tältä osin on syytä todeta, että komission mielestä etuyhteydessä olevia kauppiaita, joiden kautta vientiä harjoittavat kiinalaiset tuottajat veivät oksaalihappoa EU:hun, ei voida pitää sisäisinä myyntiosastoina, sillä ne käyvät kauppaa myös etuyhteydettömien tavarantoimittajien oksaalihapolla ja muilla kemikaaleilla vientiä ja/tai kotimarkkinamyyntiä varten. Sen vuoksi pääteltiin, että kyseisten kauppiaiden tehtävät vastaavat palkkioperusteisesti toimivan edustajan toimintaa. Kauppiaiden kate poistettiin, jotta vientihinnan ja normaaliarvon vertailu olisi tasapuolinen. Oikaisu laskettiin EU:ssa sijaitsevan etuyhteydettömän kauppiaan voiton sekä vastaavan kiinalaisen kauppiaan myynti-, yleis- ja hallintokustannusten perusteella.

(44)

Myös muita mukautuksia tehtiin tarvittaessa välillisten verojen, rahti-, vakuutus-, käsittely-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten perusteella, jos ne todettiin kohtuullisiksi ja paikkansa pitäviksi ja jos niistä esitettiin todennettua näyttöä.

3.2.6   Polkumyyntimarginaalit

(45)

Polkumyyntimarginaalit määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertailemalla kummankin tuotetyypin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja tarkasteltavana olevan tuotteen kullekin yritykselle edellä kuvatun mukaisesti määritettyä unioniin suuntautuvan viennin hintojen painotettua keskiarvoa.

(46)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ilmaistaan prosentteina CIF-hinnoista unionin rajalla tullaamattomana, ja ne ovat seuraavat:

Yritys

Väliaikainen polkumyyntimarginaali

Shandong Fengyuan Chemicals Stock Co., Ltd ja Shandong Fengyuan Uranus Advanced Material Co., Ltd

37,7 %

Yuanping Changyuan Chemicals Co., Ltd

14,6 %

(47)

Kaikkiin muihin kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettavan, koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin laskemiseksi määritettiin yhteistyössä toimimisen aste vertaamalla tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamia unioniin suuntautuvan viennin määriä Eurostatin tilastoihin.

(48)

Koska kiinalaisten yritysten yhteistyöaste oli matala (noin 46 prosenttia), pidettiin asianmukaisena, että kaikkiin muihin kiinalaisiin viejiin sovellettava, koko maata koskeva polkumyyntimarginaali määritetään yhteistyössä toimineen tuottajan sen liiketoimen, jossa polkumyynti oli voimakkainta, perusteella.

(49)

Edellä esitetyn perusteella koko maata koskevaksi väliaikaiseksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistetaan 52,2 prosenttia CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta.

4.   VAHINKO

4.1   Unionin tuotanto ja unionin tuotannonala

(50)

Valituksen teki European Chemical Industry Council (CEFIC) edustaen unionissa toimivaa oksaalihapon tuottajaa Oxaquim S.A:ta, jäljempänä ’valituksen tekijä’, jonka tuotanto muodosti huomattavan osan unionin kokonaistuotannosta tutkimusajanjaksona. Toinen unionissa toimiva tuottaja, Clariant, ei vastustanut tutkimuksen vireillepanoa, mutta päätti olla tekemättä yhteistyötä. Unionissa ei tällä hetkellä ole muita tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajia. Tämän perusteella kaksi tuottajaa, Oxaquim SA ja Clariant, muodostavat unionin tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja edustavat 100:aa prosenttia unionin tuotannosta. Niistä käytetään jäljempänä ilmaisua ’unionin tuotannonala’.

(51)

Unionin kokonaistuotannon määrittämiseksi käytettiin kaikkia saatavilla olevia tietoja unionin kahdesta tuottajasta, Oxaquim S.A:sta ja Clariantista, myös valituksessa toimitettuja tietoja sekä valituksen tekijältä ennen tutkimuksen vireillepanoa ja sen jälkeen kerättyjä tietoja. Tällä perusteella unionin kokonaistuotannon määrä vaihteli tutkimusajanjaksolla 11 000 tonnista 15 000 tonniin.

4.2   Unionin markkinoiden määrittäminen

(52)

Ilmeni, että yksi unionin tuottaja käytti osan tuottamastaan oksaalihaposta oksalaattien (tetraoksalaattien, acetosellan ja kaliumbioksalaattien) tuotannon välituotteena. Tämä oksaalihappo vain siirrettiin (ilman laskutusta) saman yrityksen sisällä. Tällainen kytkösmarkkinoilla käytetty oksaalihappo ei päätynyt vapaille markkinoille, eikä se siten kilpaile suoraan tarkasteltavana olevan tuontituotteen kanssa. Sitä vastoin vapaille markkinoille tarkoitettujen tuotteiden todettiin kilpailevan suoraan tarkasteltavana olevan tuontituotteen kanssa.

(53)

Mahdollisimman täydellisen kuvan saamiseksi unionin tuotannonalan tilanteesta kaikkiin oksaalihappoa koskeviin toimiin liittyvät tiedot hankittiin ja analysoitiin, ja tämän jälkeen määritettiin, oliko tuotanto tarkoitettu kytkösmarkkinoilla käytettäväksi vai vapaille markkinoille.

(54)

Seuraavien unionin tuotannonalaan liittyvien taloudellisten indikaattorien osalta todettiin, että analyysissa ja arvioinnissa oli keskityttävä vapailla markkinoilla vallitsevaan tilanteeseen: myyntimäärä ja myyntihinnat unionin markkinoilla, markkinaosuus, kasvu, vientimäärä, hinnat, kannattavuus, investointien tuotto ja kassavirta.

(55)

Muiden taloudellisten indikaattorien osalta todettiin tutkimuksen perusteella kuitenkin, että niitä voitaisiin tarkastella järkevästi ainoastaan ottamalla huomioon koko toiminta. Tuotanto (sekä kytköskäyttöön että vapaille markkinoille tarkoitettu), kapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, investoinnit, varastot, työllisyys, tuottavuus, palkat ja pääoman saanti riippuvat koko toiminnasta, oli tuotanto sitten suunnattu kytkösmarkkinoille tai myytäväksi vapailla markkinoilla.

4.3   Unionin kulutus

(56)

Koska oksaalihappo luokitellaan CN-koodiin, johon kuuluu muitakin tuotteita, tuonnin määriä ei voitu määrittää Eurostatin tietojen perusteella. Sen vuoksi kulutus määritettiin valituksen tekijän toimittamien tuonnin määrää koskevien tietojen perusteella, ja tietoja verrattiin asianomaisissa maissa toimivien, vientiä harjoittavien tuottajien toimittamiin tietoihin sekä unionin kokonaismyyntimäärään unionin markkinoilla.

(57)

Tavarantoimittajien vähäisen määrän ja perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti luottamuksellisten liiketietojen suojaamistarpeen vuoksi tarkastelujakson aikainen kulutuksen kehitys esitetään indeksoituna.

Taulukko 1

Kulutus unionissa

Indeksi 2007 = 100

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Kulutus yhteensä

100

124

61

95

(58)

Unionin kokonaiskulutus kasvoi vuonna 2008 jyrkästi eli 24 prosenttia, mutta seuraavana vuonna kulutus laski 50 prosenttia kasvaakseen sen jälkeen taas lopun tutkimusajanjakson aikana. Kaiken kaikkiaan kulutus EU:n markkinoilla laski tarkastelujakson aikana 5 prosenttia.

5.   TUONTI ASIANOMAISISTA MAISTA

5.1   Tarkasteltavana olevan tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi

(59)

Komissio tutki, olisiko Kiinasta ja Intiasta peräisin olevan oksaalihapon tuontia arvioitava kumulatiivisesti perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(60)

Kiinasta ja Intiasta peräisin olevan tuonnin vaikutusten osalta tutkimus osoitti, että polkumyyntimarginaalit olivat yli perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa määritellyn vähimmäistason ja että näistä kahdesta maasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä ei ollut vähäistä perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(61)

Kun verrattiin toisaalta Kiinasta peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kilpailuolosuhteita Intian vastaaviin ja toisaalta Kiinasta ja Intiasta peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia ja samankaltaista tuotetta, tutkimuksessa ilmeni, että ne vastaavat toisiaan. Tuontituotteet myydään siis samojen myyntikanavien kautta samanlaisille asiakasryhmille, eli ne kilpailevat keskenään ja unionissa tuotetun oksaalihapon kanssa.

(62)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan alustavasti, että kaikki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyivät ja että Kiinasta ja Intiasta peräisin olevaa tuontia olisi tarkasteltava kumulatiivisesti.

5.2   Asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä ja markkinaosuus

(63)

Tutkimuksen mukaan oksaalihapon tuonti Kiinasta ja Intiasta kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Tuonti Kiinasta ja Intiasta

Tuontimäärä (tonnia)

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Kiina ja Intia

7 629

11 763

4 707

7 969

Indeksi (2007 = 100)

100

154

62

104

Markkinaosuus

 

 

 

 

Indeksi (2007 = 100)

100

125

101

110

Lähde: Valituksen tekijän toimittamat tiedot ja kyselylomakevastaukset

(64)

Asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin määrä kasvoi tarkastelujakson aikana 4 prosenttia, ja saman ajanjakson aikana kokonaiskulutus EU:n markkinoilla väheni 5 prosenttia (katso taulukko 1 edellä). Kuten edellä olevasta taulukosta ilmenee, myös markkinaosuus kasvoi huomattavasti – 25 prosenttia vuosina 2007–2008 ja 10 prosenttia koko tarkastelujakson aikana.

5.3   Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hinnat ja hinnan alittavuus

(65)

Asianomaisista maista tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 3

Tuontihinnat Kiinasta ja Intiasta

Tuontihinnat (euroa/tonni)

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Kiina ja Intia

470

641

474

545

Indeksi (2007 = 100)

100

136

101

116

(66)

Tuontihinnat nousivat 36 prosenttia vuosina 2007–2008 ja laskivat vuonna 2009 takaisin vuoden 2007 tasolle. Tutkimusajanjaksona hinnat nousivat jälleen lähes 15 prosenttia. Hinnat nousivat tarkastelujakson aikana 16 prosenttia. On kuitenkin huomattava, että tuontihinnat laskivat vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 20 prosenttia, vaikka tärkeimpien tuotantopanosten (hiililähteet ja energia) hinnat nousivat.

(67)

Hinnan alittavuuden tutkimista varten verrattiin unionin tuotannonalan unionin markkinoilla etuyhteydettömille asiakkaille myymien tuotteiden painotettuja, noudettuna lähettäjältä -tasolle sovitettuja keskimääräisiä myyntihintoja eli hintoja, joista oli vähennetty rahtikustannukset unionissa sekä alennukset ja hyvitykset, vastaaviin tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden kiinalaisten ja intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloittamiin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin, eli hintoihin, joista vähennettiin alennukset ja joita oikaistiin tarvittaessa CIF-hinta unionin rajalla -tasolle, jolloin tehtiin asianmukaiset tulliselvityskustannuksia ja tuonnin jälkeisiä kustannuksia koskevat oikaisut.

(68)

Vertailu osoitti, että Kiinasta ja Intiasta polkumyynnillä tuodun ja unionissa myydyn tarkasteltavana olevan tuotteen hinnat olivat 16,9–34,6 prosenttia alhaisempia kuin unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjaksolla. Hintojen alittavuuden tasoon yhdistyivät vielä negatiivinen hintakehitys ja siten merkittävä hintojen aleneminen.

6.   UNIONIN TUOTANNONALAN TALOUDELLINEN TILANNE

6.1   Alustavat huomiot

(69)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan otettiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti huomioon kaikki taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen vuodesta 2007 tutkimusajanjakson päättymiseen asti.

(70)

Makrotaloudellisia indikaattoreita (tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, työllisyys, tuottavuus, palkat ja polkumyyntimarginaalin suuruus) arvioitiin unionin tuotannonalan tasolla, kun taas mikrotaloudellisia indikaattoreita (varastot, myyntihinnat, kannattavuus, kassavirta, investointien tuotto, pääoman saanti, investoinnit ja tuotantokustannukset) arvioitiin ainoan yhteistyössä toimineen unionin tuottajan toimittamista tarkastetuista kyselylomakevastauksista saatujen tietojen perusteella.

(71)

Kun otetaan huomioon, että vahinkoanalyysiä varten tarvittavat tiedot on saatu pääasiassa vain yhdestä lähteestä, unionin tuotannonalaan liittyvät tiedot oli indeksoitava, jotta voitiin säilyttää tietojen luottamuksellisuus perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti.

6.2   Unionin tuotannonalaan liittyvät tiedot (makrotaloudelliset indikaattorit)

6.2.1   Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

Taulukko 4

Unionin koko tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(Indeksi 2007 = 100)

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Kokonaistuotanto

100

101

89

106

Tuotantokapasiteetti yhteensä

100

100

77

77

Kapasiteetin käyttöaste yhteensä

100

101

116

138

(72)

Edellä olevaan taulukkoon sisältyvät unionin tuotannonalan tuotantoa, tuotantokapasiteettia ja kapasiteetin käyttöastetta koskevat tiedot sekä vuosien 2007 ja 2008 osalta tiedot, jotka on saatu eräältä toiselta unionin tuottajalta, joka lopetti oksaalihapon tuotannon vuonna 2008.

(73)

Kuten edellä olevasta taulukosta ilmenee, unionin tuotannonalan tuotanto oli suhteellisen tasaista vuosina 2007 ja 2008 ja laski jyrkästi vuonna 2009. Tuotanto kasvoi tutkimusajanjaksona. Kaiken kaikkiaan tuotanto kasvoi tarkastelujaksolla 6 prosenttia.

(74)

Erään toisen unionin tuottajan suljettua tuotantolaitoksensa vuonna 2008 unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetti putosi vuonna 2008 jyrkästi (23 prosenttia).

(75)

Näiden kahden tekijän yhdistelmä eli tuotantomäärän kasvu ja kolmannen unionin tuottajan tuotantoyksikön sulkemisesta seurannut tuotantokapasiteetin lasku vuodesta 2008 johti kapasiteetin käyttöasteen merkittävään kasvuun (38 prosenttia) tarkastelujaksolla.

6.2.2   Myyntimäärät ja markkinaosuus

Taulukko 5

Myyntimäärät ja markkinaosuus

(Indeksi 2007 = 100)

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Myynti yhteensä

100

97

61

86

Markkinaosuus (%)

100

79

99

91

(76)

Vuosien 2007 ja 2008 myyntimääriin sisältyy vuonna 2008 tuotannon lopettaneen unionin tuottajan myynti.

(77)

Vaikka unionin kulutus laski tarkastelujakson 5 prosenttia (katso kappale 58 edellä), unionin tuotannonalan tarkasteltavana olevan tuotteen myyntimäärä riippumattomille asiakkaille unionin markkinoilla laski 14 prosenttia samalla kaudella, mikä näkyi 9 prosenttiyksikön markkinaosuuden menetyksenä.

(78)

Tarkastelujakson kehitys osoittaa, että 14 prosentin pudotus unionin tuotannonalan myyntimäärässä oli paljon suurempi kuin 5 prosentin pudotus unionin kulutuksessa. Tämän seurauksena unionin tuotannonalan markkinaosuus myös pieneni merkittävästi (9 prosenttiyksikköä) samalla kaudella.

6.2.3   Työllisyys, tuottavuus ja palkat

Taulukko 6

Työllisyys, tuottavuus ja palkat

(Indeksi 2007 = 100)

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Työntekijöiden lukumäärä yhteensä

100

119

108

96

Tuottavuus yhteensä (yksikköä/työntekijä)

100

85

83

111

Vuosipalkat yhteensä

100

121

110

99

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

100

119

118

104

(79)

Työntekijöiden määrä väheni tarkastelujaksolla 4 prosenttia. On huomattava, että oksaalihapon tuotanto ei ole erityisen työvoimavaltaista.

(80)

Kokonaistuottavuus työntekijää kohti nousi tarkastelujaksolla 11 prosenttia tuotannon kasvaessa, ja työntekijöiden määrä aleni.

(81)

Koko tarkastelujaksolla palkat laskivat 1 prosenttia. Palkat nousivat ensin 21 prosenttia vuosina 2007 ja 2008 ja laskivat sitten jatkuvasti tarkastelujakson loppua kohti.

6.2.4   Tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin merkittävyys

(82)

Polkumyyntimarginaalit on ilmoitettu edellä polkumyyntiä käsittelevässä jaksossa. Kaikki vahvistetut marginaalit ovat merkittävästi vähimmäistasoa korkeammat. Tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutusta ei myöskään voida pitää vähäisenä, kun otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat.

6.3   Yhteistyössä toimineeseen unionin tuottajaan liittyvät tiedot (mikrotaloudelliset indikaattorit)

6.3.1   Yleisiä huomioita

(83)

Mikrotaloudelliset indikaattorit (myyntihinnat ja tuotantokustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investointien tuotto, pääoman saanti ja investoinnit) analysoitiin ainoastaan valituksen tekijän tasolla, sillä toiselta EU:n tuottajalta ei saatu tietoja (ks. 70 kappale).

6.3.2   Yhteistyössä toimineen unionin tuottajan keskimääräiset yksikköhinnat ja tuotantokustannukset

Taulukko 7

Myyntihinnat

Indeksi 2007 = 100

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Keskimääräinen yksikkömyyntihinta

100

143

136

131

Lähde: Vastaukset kyselylomakkeeseen

(84)

Unionin tuotannonalan keskimääräinen myyntihinta noudettuna lähettäjältä -tasolla etuyhteydettömille asiakkaille unionin markkinoilla nousi tarkastelujaksolla 31 prosenttia.

Taulukko 8

Tuotantokustannukset

Indeksi 2007 = 100

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Keskimääräiset tuotantokustannukset/tonni

100

103

102

98

Lähde: Vastaukset kyselylomakkeeseen

(85)

Tutkimuksessa ilmeni, että yhteistyössä toimineen unionin tuottajan keskimääräiset tuotantokustannukset olivat olleet tuotantoprosessiin tehtyjen parannusten ansiosta suhteellisen vakaita, mikä oli ollut mahdollista ainoastaan tekemällä huomattavia investointeja (katso taulukot 9 ja 11 edellä).

6.3.3   Varastot

(86)

Tarkasteltavana olevan tuotteen luonteen vuoksi varastoja ei pidetä. Tarkasteltavana oleva tuote kuivuu nopeasti, minkä jälkeen se paakkuuntuu, joten tuottajat valmistavat ainoastaan välittömästi kuljetettavaksi tarkoitettuja tuotteita.

6.3.4   Kannattavuus, kassavirta, investointien tuotto, pääoman saanti ja investoinnit

Taulukko 9

Kannattavuus

Indeksi 2007 = –100

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Kannattavuus (EU:ssa)

– 100

4

–2

3

Lähde: Vastaukset kyselylomakkeeseen

(87)

Samankaltaisen tuotteen kannattavuus määritettiin ilmaisemalla valituksen tekijän samankaltaisen tuotteen myynnistä saama nettovoitto ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta.

(88)

Valituksen tekijä teki huomattavia tappioita vuonna 2007, hieman voittoa vuonna 2008 ja taas tappiota vuonna 2009. Valituksen tekijä saavutti tutkimusajanjaksona tiettyjen tuotantokustannustekijöiden vähenemisen ansiosta hieman voittoa.

Taulukko 10

Kassavirta

Indeksi 2007 = – 100

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Kassavirta

– 100

3 054

1 994

868

Lähde: Vastaukset kyselylomakkeeseen

(89)

Kassavirta, joka osoittaa tuotannonalan kykyä rahoittaa itse toimintaansa, kehittyi suurin piirtein samalla tavalla kuin kannattavuus. Kassavirta oli siten negatiivinen vuonna 2007, ja vaikka se paranikin hieman vuonna 2008, se laski vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, eli yhteistyössä toimineen unionin tuottajan taloudellinen tilanne heikkeni.

Taulukko 11

Investoinnit

Indeksi 2007 = 100

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Investoinnit yhteensä

100

111

185

277

Lähde: Vastaukset kyselylomakkeeseen

(90)

Edellä olevasta taulukosta näkyy, että valituksen tekijä lisäsi investointejaan tarkasteltavana olevaan tuotteeseen, vaikka kannattavuus olikin heikko. Investoinnit liittyivät pääasiassa uusien tuotantovälineiden ja uusien, tehokkuutta lisäävien tuotantoprosessien käyttöönottoon. Investointien lisääntyminen osoittaa, että tuotannonalalla ei ole ollut vaikeuksia hankkia pääomaa, mikä osoittaa tuotannonalan olevan yhä elinkelpoinen.

(91)

Investoinnit lisääntyivät tarkastelujakson aikana 177 prosenttia.

(92)

Tuotannonala osoitti tuotantoprosessien parantamiseen tarkoitettuja investointejaan lisäämällä, että kyseisellä pääomavaltaisella tuotannonalalla oli edelleen kyky hankkia pääomaa, joskin tätä kykyä heikensivät vähenevä myynti ja lisääntyvät vaikeudet kassavirran tuottamisessa.

Taulukko 12

Sijoitetun pääoman tuotto (ROI)

Indeksi 2007 = – 100

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Investointien tuotto

– 100

13

–14

–51

Lähde: Vastaukset kyselylomakkeeseen

(93)

Investointien lisääntymisestä huolimatta investointien tuotto tarkasteltavana olevan tuotteen osalta ei vastannut odotettua. Vaikka tilanne paranikin hieman vuonna 2008, sijoitetun pääoman tuotto pysyi tarkastelujakson ajan negatiivisena.

(94)

Tuotannonalan kasvu on siis rajallista eikä selvästikään vastaa viime vuosina tehtyjä investointeja.

7.   VAHINKOA KOSKEVAT PÄÄTELMÄT

(95)

Tutkimuksessa ilmeni, että joidenkin vahinkoindikaattoreiden suuntaus on positiivinen: tuotannon määrä nousi 6 prosenttia ja kapasiteetin käyttöaste 38 prosenttia ja investoinnit lisääntyivät 177 prosenttia, minkä ansiosta yritys pystyi saavuttamaan jonkin verran voittoa (vuoden 2007 huomattavista tappioista tutkimusajanjakson pieneen voittoon). Kuten edellä on esitetty, monet indikaattorit osoittavat kuitenkin, että unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne on heikentynyt huomattavasti tarkastelujakson aikana.

(96)

Myynnin määrä laski yhden unionin tuottajan tuotantolaitoksen sulkemisen seurauksensa 14 prosenttia. Työntekijöiden määrää oli vähennettävä 4 prosenttia, ja tuotantokapasiteetti laski 23 prosenttia. Vaikka kulutus laskikin ainoastaan 5 prosenttia, markkinaosuus väheni lähes 9 prosenttia. Kannattavuus oli siten heikkoa, mikä vaikutti kielteisesti sijoitusten tuottoon ja kassavirtaan, erityisesti vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Kannattavuus parani tarkastelujakson aikana, mutta pysyi tutkimusajanjakson ajan erittäin heikkona, eikä se riitä ylläpitämään tuotantoa keskipitkällä aikavälillä.

(97)

Unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni kokonaistuotannon kasvusta huolimatta tuntuvasti. Samalla polkumyynnillä tapahtuvat tuonti asianomaisista maista kasvoi selvästi.

(98)

Edellä esitetyn perusteella todetaan alustavasti, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut tutkimusajanjaksona perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

8.   SYY-YHTEYS

8.1   Johdanto

(99)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti, oliko asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuva tuonti syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi tarkasteltiin myös muita tiedossa olleita tekijöitä, jotka olisivat saattaneet vahingoittaa unionin tuotannonalaa, sen varmistamiseksi, ettei niiden aiheuttamaa vahinkoa katsottaisi polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttamaksi.

8.2   Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutus

(100)

Oksaalihapon kulutus unionissa laski tutkimusajanjaksona 5 prosenttia, ja polkumyynnillä tapahtuva tuonti asianomaisista maista kasvoi kyseisenä ajanjaksona yli 4 prosenttia. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä kasvoi voimakkaimmin vuosien 2007 ja 2008 välillä, jolloin kasvua oli 54 prosenttia. Asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin kasvun myötä niiden markkinaosuus kasvoi 25 prosenttia vuosina 2007–2008 samalla kun unionin tuotannonalan markkinaosuus laski 21 prosenttia.

(101)

Vaikka keskimääräiset tuontihinnat nousivatkin tarkastelujaksona 16 prosenttia, tuontihinnat olivat keskimäärin 21,9 prosenttia alhaisempia kuin yhteistyössä toimineen unionin tuottajan hinnat tutkimusajanjaksona, mikä aiheutti hintapainetta unionin tuotannonalalle ja esti yhteistyössä toiminutta unionin tuottajaa nostamasta hintojaan kannattavalle tasolle.

(102)

On syytä muistaa, että unionin tuotannonalan myyntimäärä putosi huomattavasti (– 14 prosenttia). Myynnin lasku oli kuitenkin paljon suurempi kuin kysynnän lasku ja johti markkinaosuuden kutistumiseen 9 prosentilla. Samaan aikaan asianomaisten maiden markkinaosuus kasvoi 10 prosenttia. Tämä osoittaa, että asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuva tuonti valtasi suureksi osaksi unionin tuotannonalan markkinaosuuden.

(103)

Asianomaisista maista tulevan halvan polkumyyntituonnin aiheuttama jatkuva paine unionin markkinoilla ei antanut yhteisön tuotannonalalle mahdollisuutta asettaa myyntihintojaan kasvaneita raaka-aine- ja energiakustannuksia vastaavalle tasolle. Tämä johti unionin tuotannonalan markkinaosuuden ja kannattavuuden jatkuvaan heikkenemiseen.

(104)

Edellä esitetyn vuoksi pääteltiin alustavasti, että asianomaisista maista peräisin olevan halvan polkumyyntituonnin voimakkaalla kasvulla oli merkittävä negatiivinen vaikutus unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen.

8.3   Muiden tekijöiden vaikutus

(105)

Syy-yhteyteen liittyen tutkittiin muitakin tekijöitä eli kysynnän kehitystä unionin markkinoilla, raaka-aineiden hintoja, unionin tuotannonalan vientitoimintaa, tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia muista maista ja oksaalihapon käyttöä tuotannonalan kytkösmarkkinoilla sekä talouskriisin vaikutusta.

8.3.1   Kysynnän kehitys unionin markkinoilla

(106)

Kuten taulukosta 1 ilmenee, oksaalihapon kulutus unionissa kasvoi ensin 24 prosenttia vuonna 2008, laski seuraavana vuonna 39 prosenttia ja kasvoi jälleen tutkimusajanjaksolla. Kaiken kaikkiaan kulutus EU:n markkinoilla laski tarkastelujakson aikana 5 prosenttia. Samalla ajanjaksolla unionin tuotannonala menetti markkinaosuuttaan.

(107)

Vaikka tutkimuksessa ilmenikin, että unionin markkinoiden kysynnän laskeminen vuonna 2009 vaikutti myös asianomaisista maista peräisin olevaan tuontiin, on huomattava, että asianomaiset maat pystyivät polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttaman hintapaineen kautta kasvattamaan tarkastelujakson aikana myyntinsä määrää ja markkinaosuuttaan.

(108)

Vastaavasti katsotaan alustavasti, että unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemistä ei voida selittää vähentyneellä kulutuksella, vaan sen pääasiallisena aiheuttajana on asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin voimakas kasvu ja asianomaisten maiden viejien harjoittama hintojen alittaminen. Vaikka kysynnän supistuminen vaikutti vahinkoon, se ei poista syy-yhteyttä aiheutuneen merkittävän vahingon ja lisääntyneen polkumyyntituonnin väliltä.

8.3.2   Pääraaka-aineen hinnat

(109)

Kuten edellä taulukosta 8 ilmenee, keskimääräiset tuotantokustannukset pysyivät pääraaka-aineen (sokeri) kustannusten jyrkästä noususta huolimatta suhteellisen vakaina. Tutkimuksessa ilmenikin, että yhteistyössä toimineen unionin tuottajan tuotantokustannukset eivät kehittyneet oksaalihapon tuotannon yhden pääraaka-aineen hintojen mukaisesti. Yhteistyössä toimineen unionin tuottajan tuotantoprosessin parantamiseen tekemät investoinnit ovat lievittäneet sokerin hinnan jyrkän nousun – yli 50 prosenttia tarkastelujakson aikana – vaikutuksia. Nettovaikutuksena oli yleisesti ottaen tuotantokustannusten lasku 12 prosentilla. Edellä taulukosta 7 ilmenee kuitenkin myös, että yksikkömyyntihinta nousi tarkastelujakson aikana 31 prosenttia. Taloudellisten olosuhteiden eli raaka-aineiden hintakehityksen havaittiin vaikuttaneen yhtä lailla asianomaisissa maissa toimiviin viejiin, sillä niiden yksikkötuontihintojen kehitys oli samanlaista kuin yhteistyössä toimineen unionin tuottajan kohdalla, joskin vähäisempänä.

(110)

Markkinoilla, joilla vahingollista polkumyyntiä ei esiinny, voitaisiin odottaa, että hintoja mukautetaan säännöllisesti tuotantokustannusten eri osatekijöiden kehityksen huomioon ottamiseksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Yhteistyössä toiminut unionin tuottaja ei pystynyt saavuttamaan vankkoja voittomarginaaleja, joita tämän pääomavaltaisen alan tuottaja tarvitsee, joten sen kassavirta väheni.

(111)

Näin ollen päätellään alustavasti, että asianomaisista maista polkumyynnillä tuleva tuonti, joka alitti yhteistyössä toimineen unionin tuottajan hinnat, laski hintoja unionin markkinoilla ja esti yhteistyössä toiminutta unionin tuottajaa nostamasta myyntihintojaan tasolle, jolla ne olisivat kattaneet kustannukset tai saavuttaneet kohtuullisen kannattavuustason.

(112)

Kun otetaan huomioon, että raaka-aineen hinnat vaikuttivat myös asianomaisten maiden viejiin, voitiin alustavasti päätellä, että raaka-aineen hintojen nousulla ei voinut olla vaikutusta unionin tuotannonalalle samalla kaudella aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

8.3.3   Unionin tuotannonalan vientitulos

Taulukko 13

Vientimäärät ja yksikköhinnat

Indeksi 2007 = 100

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Vienti tonnia

100

80

140

152

Keskimääräinen vientihinta

100

104

103

91

Lähde: Vastaukset kyselylomakkeeseen

(113)

Myös vientitoimintaa tarkasteltiin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ohella yhtenä tiedossa olevana tekijänä, joka olisi samaan aikaan voinut aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, sen varmistamiseksi, ettei näiden muiden tekijöiden mahdollisesti aiheuttamaa vahinkoa pidettäisi polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamana.

(114)

Analyysissä tuli esiin, että yhteistyössä toimineen unionin tuottajan vientimyynti etuyhteydettömille osapuolille edusti merkittävää osaa sen kokonaismyynnistä (noin 30 prosenttia). Yhteistyössä toimineen unionin tuottajan vientimäärät kasvoivat tarkastelujaksolla 52 prosenttia, vaikka vientimyynnin yksikköhinta laskikin tuntuvasti verrattuna yhteistyössä toimineen unionin tuottajan unionin markkinoilla laskuttamaan myyntihintaan, joka nousi huomattavasti. Tutkimuksessa ilmeni, että vienti oli tärkeässä asemassa kapasiteetin käyttöasteen säilyttämisessä, jotta kiinteät kustannukset ja koneinvestointien kustannukset voitiin kattaa. Vaikka vientimyynnin hinnat alittivatkin unionin markkinoiden hinnat, alhaisten hintojen syynä oli kilpailu vientimarkkinoilla asianomaisten maiden viejien halvan oksaalihapon kanssa. Tutkimuksessa ilmeni, että kyseisen viennin ansiosta yhteistyössä toiminut unionin tuottaja pystyi lievittämään EU:n markkinoilla kärsimäänsä vahinkoa, joten vienti ei ollut sellaista, että se olisi poistanut syy-yhteyden asianomaisista maista polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

8.3.4   Tuonti muista kolmansista maista

(115)

Koska tuontia muista kuin asianomaisista maista ei ollut, tällä seikalla ei ole vaikutusta EU:n markkinoihin.

8.3.5   Käyttö kytkösmarkkinoilla

(116)

Kuten edellä 52–55 kappaleista käy ilmi, kytkösmarkkinoilla käyttö rajoittuu yhden unionin tuottajan kytkössiirtoihin, joissa oksaalihappo muutetaan yrityksen sisällä oksalaateiksi. Oksalaattien myynnistä syntyvät voitot ovat huomattavia, ja niiden ansiosta tuottaja pystyikin jatkamaan toimintaansa, vaikka oksaalihapon myynnistä aiheutuikin tappioita. Tällä tekijällä ei siten ole vaikutusta unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

8.3.6   Talouskriisi

(117)

Oksaalihapon kulutus puolittui vuonna 2009 talouskriisin vuoksi vuoteen 2008 verrattuna ja laski osaltaan unionin tuotannonalan myynnin määrää (– 40 prosenttia) ja arvoa (– 45 prosenttia). Laskemalla hintoja kyseisellä jaksolla noin 5 prosenttia tuotannonala pystyi kuitenkin kasvattamaan markkinaosuuttaan (11 prosenttia) ja pitämään siten kriisin kielteiset vaikutukset mahdollisimman vähäisinä. Tuotannonala pysyikin vuonna 2009 kutakuinkin kannattavana.

(118)

Vaikka vuosien 2008–2009 talouskriisi saattaakin olla osaltaan heikentänyt unionin tuotannonalan tulosta, sen vaikutus ei ole sellainen, että se poistaisi polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden.

8.4   Syy-yhteyttä koskevat päätelmät

(119)

Edellä kuvattu analyysi osoitti, että asianomaisista maista peräisin olevan myynnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat tarkastelujaksolla. Lisäksi havaittiin, että tuonti tapahtui polkumyyntihinnoin, jotka olivat tutkimusajanjaksolla huomattavasti eli lähes 22 prosenttia alle hintojen, jotka unionin tuotannonala veloitti tarkasteltavana olevasta tuotteesta unionin markkinoilla.

(120)

Halvan polkumyyntituonnin määrän ja markkinaosuuden kasvu tapahtui siitä huolimatta, että kokonaiskysyntä unionin markkinoilla laski tarkastelujakson aikana. Tuonnin markkinaosuuden kasvu osui ajallisesti yhteen unionin teollisuudenalan markkinaosuuden vähenemisen kanssa kyseisellä jaksolla. Samaan aikaan voitiin havaita negatiivista kehitystä unionin tuotannonalan taloudellisen ja rahoituksellisen tilanteen keskeisissä indikaattoreissa, kuten edellä on osoitettu.

(121)

Kulutuksen väheneminen unionin markkinoilla vuonna 2009 vaikutti kielteisesti unionin tuotannonalan tulokseen. Tämän ja muiden tekijöiden vaikutuksen ei kuitenkaan voida katsoa olevan sellainen, että se poistaisi polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välisen syy-yhteyden.

(122)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa on asianmukaisesti erotettu toisistaan yhtäältä kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset unionin tuotannonalan tilanteeseen ja toisaalta polkumyyntihintaan tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, päätellään alustavasti, että asianomaisista maista tuleva polkumyyntituonti on aiheuttanut unionin tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

9.   UNIONIN ETU

9.1   Alustavat huomiot

(123)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, olisiko vahingollista polkumyyntiä koskevista alustavista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että polkumyynnin vastaisten väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi unionin edun mukaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat, kuten unionin tuotannonalan sekä tarkasteltavana olevan tuotteen tuojien ja käyttäjien edut.

9.2   Unionin tuotannonalan etu

(124)

Unionin tuotannonala muodostuu kahdesta tuottajasta, joilla on tehtaita unionin eri jäsenvaltioissa ja jotka työllistävät suoraan 30–50 ihmistä samankaltaisen tuotteen valmistuksen ja myynnin alalla.

(125)

Toinen unionin tuottajista ei vastustanut tutkimuksen vireillepanoa, mutta ei myöskään toimittanut mitään lisätietoja eikä toiminut yhteistyössä tutkimuksessa.

(126)

Unionin tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista. On muistettava, että useimpien vahinkoindikaattorien kehitys oli tarkastelujaksolla negatiivista. Vakavia vaikutuksia kohdistui erityisesti unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen liittyviin vahinkoindikaattoreihin, kuten kannattavuuteen, kassavirtaan ja investointien tuottoon. Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, oksaalihappoalan elpyminen ei ole riittävää mahdollistamaan unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen koheneminen, ja tilanne voi heiketä entisestään.

(127)

Toimenpiteiden käyttöönoton odotetaan palauttavan unionin markkinoille tehokkaat ja tasapuoliset kilpailuedellytykset, jolloin unionin tuotannonala voi mukauttaa oksaalihapon hinnat vastaamaan tuotantokustannuksia. Voidaan odottaa, että toimenpiteiden käyttöönotto tarjoaisi unionin tuotannonalalle tilaisuuden saada takaisin ainakin osa tarkastelujaksolla menetetystä markkinaosuudesta, mikä edelleen parantaisi sen taloudellista tilannetta ja kannattavuutta.

(128)

Sen vuoksi pääteltiin, että väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto Kiinasta ja Intiasta peräisin olevan oksaalihapon tuonnissa olisi unionin tuotannonalan etujen mukaista.

9.3   Tuojien etu

(129)

Kahdeksan etuyhteydetöntä tuojaa vastasi kyselyyn. Kyseisistä tuojista kolme toi ainoastaan pieniä määriä tarkasteltavana olevaa tuotetta, ja ne voisivat siirtää hinnankorostuksen asiakkailleen. Jotkin niistä ilmoittivat, että ne saattavat harkita tuotteen poistamista tuotevalikoimastaan, jos polkumyyntitoimenpiteet otetaan käyttöön.

(130)

Neljäs tuoja ilmoitti, että sen asiakkaat voisivat käyttää sisäistä jalostusmenettelyä kaikkiin niihin lopputuotteisiin, joiden tuotantoprosessissa käytetään oksaalihappoa ja jotka viedään takaisin EU:n ulkopuolelle. Polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotolla ei olisi sen vuoksi huomattavaa vaikutusta kyseiseen tuojaan.

(131)

Edellä kuvatun perusteella päätellään alustavasti, että toimenpiteiden käyttöönotolla ei yleisesti ottaen ole huomattavia vaikutuksia tuojiin. Oksaalihapon voittomarginaalit ovat yleensä huomattavan korkeat tuojille, ja ne pystynevät siirtämään hinnankorotukset asiakkailleen.

9.4   Käyttäjien etu

(132)

Tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden käyttäjien osuus EU:n kulutuksesta tutkimusajanjaksona oli noin 22 prosenttia. Tutkimuksessa ilmeni, että EU:n käyttäjien etua tarkasteltaessa on syytä erottaa toisistaan jalostamattoman oksaalihapon ja jalostetun oksaalihapon käyttö. Yhteistyössä toiminut unionin tuotannonala tuottaa jalostamatonta oksaalihappoa, kun taas toinen, yhteistyössä toimimaton EU:n tuottaja tuottaa jalostettua oksaalihappoa, jota käytetään pääasiassa farmasia- ja elintarvikealalla sekä metallijauheen uuttamisessa metalliromusta.

(133)

Jalostamattoman oksaalihapon käyttäjät väittivät, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto nostaisi yhteistyössä toimineen unionin tuotannonalan, joka on EU:n ainoa tavarantoimittaja, hintoja. Käyttäjät mainitsivat kuitenkin myös, että ei ole suotavaa olla täysin riippuvainen ulkomailta tulevasta tuonnista.

(134)

Puhdistus- ja valkaisutuotteita valmistaville käyttäjille oksaalihappo on vain pieni osa tuotantopanosta, ja ne pystyisivät todennäköisesti siirtämään polkumyyntitulleista aiheutuvat hinnankorotukset asiakkailleen tai muuttamaan tuotteidensa valmistuskaavaa siten, että oksaalihapon tilalla voitaisiin mahdollisesti käyttää korvaavia tuotteita.

(135)

Kiillotusvalmisteita tuottaville käyttäjille oksaalihappo muodostaa suuren osan tuotantopanosten kustannuksista, eikä sitä voida korvata muulla aineella. Muiden kuin EU:n tuottajien aiheuttaman kilpailupaineen vuoksi on epätodennäköistä, että käyttäjät pystyisivät siirtämään hinnankorotukset kokonaisuudessaan asiakkailleen. On kuitenkin muistettava, että tuotteista viedään 95 prosenttia EU:n ulkopuolelle, joten kyseiset käyttäjät voisivat vaatia sisäisen jalostusmenettelynsä puitteissa tulleja takaisin.

(136)

Käyttäjille, jotka käyttävät oksaalihappoa muihin tarkoituksiin, kuten metalliromussa olevan metallin kierrätykseen, oksaalihappo on tärkeä osa sen lopputuotteen, jonka valmistukseen oksaalihappoa käytetään, kokonaistuotantokustannuksista. Lopputuotteen markkinat ovat erittäin epävakaat. Oksaalihappoa ei voi korvata tuotantoprosessissa muulla tuotteella. Unionin suurin romun kierrättäjä ostaa tällä hetkellä kaiken tarvitsemansa oksaalihapon unionin tuottajilta. Polkumyyntitullien käyttöönoton yhteydessä tuotannonala voi valita, korottaako tai missä määrin se korottaa hintojaan hyötyäkseen tullien käyttöönotosta. Sen vuoksi on epäselvää, mitä vaikutuksia toimenpiteiden käyttöönotosta olisi kyseiselle käyttäjälle. Koska kyseisen käyttäjän voitot valmiin tuotteet myynnistä ovat tällä hetkellä pieniä, kaikilla hinnankorotuksilla on kuitenkin kielteinen vaikutus, jos yritys ei voi siirtää hinnankorotusta kuluttajien maksettavaksi.

(137)

”Jalostettua” oksaalihappoa käytetään muun muassa tietyistä metalleista valmistettavan jauheen tuotantoon. Oksaalihapon kustannukset ovat huomattava osa kokonaistuotantokustannuksista. Oksaalihappoa ei tässä prosessissa voida korvata muulla aineella. Alalla voidaan kuitenkin saavuttaa huomattavia voittoja. Koska alalla on yleistä tehdä vuosittaisia sopimuksia, hinnankorotusten siirtäminen eteenpäin ei ole helppoa lyhyellä aikavälillä. On kuitenkin muistettava, että koska alin ehdotettu tulli on 14,6 prosenttia ja saavutettavat voitot ovat suuria, ala pystyisi selviytymään hinnankorotuksista.

(138)

Yksi käyttäjä väitti, että jalostettua oksaalihappoa ei tuoteta niin paljoa, että sillä voitaisiin vastata kysyntään. Jalostetun oksaalihapon tuotannon ja kulutuksen välinen vaje oli unionissa noin 1 000–2 000 tonnia vuodessa. Koska suurin osa lopputuotteista, joiden tuotannossa käytetään jalostettua oksaalihappoa, menee vientiin, käyttäjät voisivat kaikissa tapauksissa toimia halutessaan sisäisen jalostuksen järjestelmän puitteissa.

9.5   Unionin etua koskevat päätelmät

(139)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin alustavasti, että unionin edusta saatavilla olevien tietojen perusteella ei ole pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä Kiinasta ja Intiasta peräisin olevan oksaalihapon tuonnissa.

10.   VÄLIAIKAISET POLKUMYYNTITOIMENPITEET

10.1   Vahingon korjaava taso

(140)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ei aiheutuisi unionin tuotannonalalle enää enempää vahinkoa.

(141)

Näiden toimenpiteiden tasoa määritettäessä otettiin huomioon todetut polkumyyntimarginaalit ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon korjaamiseksi tarvittavan tullin määrä.

(142)

Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että unionin tuotannonala voi kattaa tuotantokustannuksensa ja saada sellaisen myyntivoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada tällaisella tuotannonalalla samankaltaisen tuotteen myynnistä unionissa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Katsotaan, että 8 prosentin osuutta liikevaihdosta edustavaa voittomarginaalia voidaan pitää sellaisena sopivana vähimmäismääränä, jonka unionin tuotannonalan voitaisiin olettaa saavuttaneen ilman vahingollista polkumyyntiä.

(143)

Tämän perusteella unionin tuotannonalalle laskettiin samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamaton hinta. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin lisäämällä edellä mainittu 8 prosentin voittomarginaali tuotantokustannuksiin.

(144)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla tuotelajeittain yhteistyössä toimineiden kiinalaisten ja intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien painotettua keskimääräistä tuontihintaa, johon oli tehty tarvittavat oikaisut tuontikustannusten ja tullien huomioon ottamiseksi, unionin tuotannonalan unionin markkinoilla veloittamaan vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan tutkimusajanjakson aikana. Tästä vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina vertailtujen tuotelajien keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta.

10.2   Väliaikaiset toimenpiteet

(145)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että Kiinasta ja Intiasta peräisin olevassa tuonnissa olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisina, alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(146)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Tästä syystä ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan Kiinasta ja Intiasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa, mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset, sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(147)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (3), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot muutoksista, joita on tehty yrityksen tuotantotoimintaan sekä kotimarkkina- ja vientimyyntiin, esimerkiksi mainittu nimenmuutos tai mainittu muutos tuotanto- ja myyntiyksiköissä. Asetusta muutetaan tarvittaessa tämän mukaisesti saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(148)

Polkumyyntitullin moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi jäännöstullia olisi sovellettava sekä yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että niihin tuottajiin, jotka eivät harjoittaneet vientiä unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(149)

Polkumyynti- ja vahinkomarginaalit ovat seuraavat:

Maa

Yritys

Polkumyyntimarginaali

%

Vahinkomarginaali

%

Intia

Punjab Chemicals and Crop Protection Limited (PCCPL)

22,8

40,8

Kaikki muut yritykset

43,6

50,7

Kiina

Shandong Fengyuan Chemicals Stock Co., Ltd ja Shandong Fengyuan Uranus Advanced Material Co., Ltd

37,7

54,5

Yuanping Changyuan Chemicals Co., Ltd

14,6

22,1

Kaikki muut yritykset

52,2

66,3

11.   LOPPUSÄÄNNÖKSET

(150)

Kaikkia kiinalaisia vientiä harjoittavia oksaalihapon tuottajia, jotka eivät vielä ole ilmoittautuneet, koska ne ovat uskoneet, etteivät ne täytä sen enempää markkinatalouskohtelun kuin yksilöllisen kohtelunkaan edellytyksiä, mutta jotka katsovat, että erillinen tulli olisi määritettävä, pyydetään ilmoittautumaan Euroopan komissiolle kymmenen päivän kuluessa siitä, kun tämä asetus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (4).

(151)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi.

(152)

Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt polkumyyntitullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisia lopullisia päätelmiä varten,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Otetaan käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli tuotaessa Kiinan kansantasavallasta ja Intiasta peräisin olevaa oksaalihappoa, niin dihydraattina (CUS-numero 0028635–1 ja CAS-numero 6153-56-6) kuin vedettömänäkin (CUS-numero 0021238–4 ja CAS-numero 144-62-7), myös vesiliuoksena, joka kuuluu tällä hetkellä CN-koodiin ex 2917 11 00 (Taric-koodi 2917110091).

2.   Jäljempänä lueteltujen yritysten valmistamien, edellä 1 kohdassa kuvatun tuotteen vapaasti unionin rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava lopullinen polkumyyntitulli on seuraava:

Maa

Yritys

Väliaikainen tulli

%

Taric-lisäkoodi

Intia

Punjab Chemicals and Crop Protection Limited

22,8

B230

Kaikki muut yritykset

43,6

B999

Kiina

Shandong Fengyuan Chemicals Stock Co., Ltd; Shandong Fengyuan Uranus Advanced Material Co., Ltd.

37,7

B231

Yuanping Changyuan Chemicals Co., Ltd

14,6

B232

Kaikki muut yritykset

52,2

B999

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tuotteen luovutus vapaaseen liikkeeseen unionissa edellyttää väliaikaisen tullin määrää vastaavan vakuuden antamista.

4.   Jollei toisin säädetä, sovelletaan voimassa olevia tullimääräyksiä.

2 artikla

1.   Asianomaiset osapuolet voivat pyytää yhden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta, että niille ilmoitetaan niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella tämä asetus annettiin, esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla komission kuulemiksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 20 artiklan soveltamista.

2.   Kyseiset osapuolet voivat neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 21 artiklan 4 kohdan mukaisesti esittää huomautuksiaan tämän asetuksen soveltamisesta yhden kuukauden kuluessa sen voimaantulosta.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämän asetuksen 1 artiklaa sovelletaan kuuden kuukauden ajan.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä lokakuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.

(2)  EUVL C 24, 26.1.2011, s. 8.

(3)  European Commission, Directorate-General for Trade, Directorate H, 1049 Brussels, Belgium.

(4)  Komissio kerää tällöin tietoa Maailman kauppajärjestön valituselimen raportissa DS 397 (EC-Fasteners), erityisesti sen kohdissa 371–384, esitettyjen näkemysten pohjalta (katso www.wto.org). Se, että komissio kerää tietoja, ei kuitenkaan vaikuta siihen, mitä seuraamuksia Euroopan unioni katsoo raportilla olevan tässä tutkimuksessa.


20.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/16


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1044/2011,

annettu 19 päivänä lokakuuta 2011,

nimityksen rekisteröimisestä aitojen perinteisten tuotteiden rekisteriin (Kabanosy (APT))

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröimisestä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi 20 päivänä maaliskuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 509/2006 (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Puolan esittämä 22 päivänä tammikuuta 2007 vastaanotettu hakemus nimityksen ”Kabanosy” rekisteröimiseksi julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EY) N:o 509/2006 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(2)

Tšekki, Saksa ja Itävalta ilmoittivat vastustavansa rekisteröintiä asetuksen (EY) N:o 509/2006 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Vastaväitteet katsottiin voitavan ottaa tutkittaviksi mainitun asetuksen 9 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan nojalla.

(3)

Komissio kehotti 26 päivänä tammikuuta 2010 päivätyillä kirjeillä asianomaisia jäsenvaltioita käymään asianmukaisia neuvotteluja.

(4)

Itävallan ja Puolan sekä Tšekin ja Puolan välillä on päästy sopimukseen edellytetyssä määräajassa, mutta Saksan ja Puolan välillä ei ole päästy sopimukseen. Sen vuoksi komissio antaa päätöksen asetuksen (EY) N:o 509/2006 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

(5)

Vastaväitteet koskivat asetuksen (EY) N:o 509/2006 2 ja 4 artiklassa säädettyjen edellytysten noudattamatta jättämistä.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 509/2006 2 artiklan väitetyn noudattamatta jättämisen osalta, joka koski Kabanosyn erityisluonnetta, ei todettu mitään ilmeistä virhettä. Eritelmässä määritellyt ominaisuudet (lihan ominaisuudet, maku ja ainutlaatuinen muoto) erottavat Kabanosyn selvästi muista samaan ryhmään kuuluvista samankaltaisista tuotteista, ja näin ollen se vastaa mainitun asetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan määritelmää erityisluonteesta. Eritelmässä Kabanosy-makkaroiden kuvaillaan olevan pitkiä ja ohuita, pinnaltaan tasaisesti rypistyneitä kuivamakkaratankoja, jotka on toisesta päästä taitettu kahtia. Tätä olisi pidettävä tuotteelle ominaisena fyysisenä piirteenä eikä sen vuoksi tuotteen esillepanoon liittyvänä seikkana. Lopuksi Kabanosyn kansallinen standardointi ei ole esteenä nimen rekisteröinnille, koska se on vahvistettu tuotteen erityisyyden määrittelemiseksi, ja sen vuoksi sitä koskee mainitun asetuksen 2 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetty poikkeus.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 509/2006 4 artiklassa vahvistettujen edellytysten noudattamatta jättämiseen perustuvien vastaväitteiden osalta ei myöskään todettu mitään ilmeistä virhettä. Nimi Kabanosy ei viittaa ainoastaan tietyistä tuotteista käytettyihin yleisiin väitteisiin eikä se ole myöskään harhaanjohtava. Sen vuoksi mainitun asetuksen 4 artiklan 3 kohdan toinen alakohta ei koske sitä. Erityisluonne ei myöskään johdu tuotteen lähtöpaikasta tai maantieteellisestä alkuperästä. Tuote-eritelmässä sen sijaan vahvistetaan laatuperusteet sikakannalle, mikä vaikuttaa lopputuotteen laatuun ja sen vuoksi Kabanosyn erityisluonteeseen. Kabanosyn perinteisen luonteen pääasialliset tekijät koostuvat sekä perinteisten raaka-aineiden että perinteisen tuotantomenetelmän käytöstä, joten kyseiset tekijät vastaavat mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohtaa.

(8)

Nimeä koskevien useiden muiden kielellisten tai oikeinkirjoituksen vaihteluiden olemassaolon osalta rekisteröintiä haetaan ainoastaan nimelle Kabanosy asetuksen (EY) N:o 509/2006 6 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(9)

Mainitun asetuksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua suojaa ei ole pyydetty. Jos rekisteröintiin ei liity nimen varaamista, rekisteröityä nimeä voidaan kuitenkin edelleen käyttää sellaisten tuotteiden merkinnöissä, jotka eivät vastaa rekisteröityä eritelmää, mutta tällaiset merkinnät eivät voi sisältää mainintaa ”aito perinteinen tuote”, sen lyhennettä ”APT” tai siihen liittyvää EU:n tunnusta. Kun Kabanosy on rekisteröity, Kabanosyn kaltaisia tuotteita voidaan edelleen tuottaa ja pitää kaupan Kabanosyn nimellä, mutta ilman viittausta EU:n rekisteröintiin. Sen vuoksi Kabanosyn rekisteröinti aidoksi perinteiseksi tuotteeksi ei millään lailla heikentäisi muiden tuottajien oikeuksia käyttää samankaltaista tai jopa samanlaista nimeä tuotteistaan.

(10)

Vakiintuneen käytännön noudattamiseksi ja sekaannusten todennäköisyyden välttämiseksi Kabanosyn merkintöihin olisi liitettävä niiden maiden kielillä, joissa tuotetta pidetään kaupan, oleva maininta, jolla kuluttajille kerrotaan, että se on valmistettu puolalaisen perinteen mukaisesti.

(11)

Edellä mainittujen tietojen perusteella nimitys Kabanosy olisi lisättävä aitojen perinteisten tuotteiden rekisteriin ja tuote-eritelmää olisi päivitettävä vastaavasti.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat aitojen perinteisten tuotteiden pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Rekisteröidään tämän asetuksen liitteessä I oleva nimitys aitojen perinteisten tuotteiden rekisteriin.

2 artikla

Eritelmän yhteenveto esitetään tämän asetuksen liitteessä II.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä lokakuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 93, 31.3.2006, s. 1.

(2)  EUVL C 156, 9.9.2009, s. 27.


LIITE I

EY:n perustamissopimuksen liitteeseen I kuuluvat ihmisravinnoksi tarkoitetut tuotteet:

Luokka 1.2 –   Lihavalmisteet (kuumennetut, suolatut, savustetut jne.)

PUOLA

Kabanosy (APT)


LIITE II

AITOA PERINTEISTÄ TUOTETTA KOSKEVA REKISTERÖINTIHAKEMUS

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 509/2006

”KABANOSY”

EY-N:o: PL-TSG-0007-0050–22.01.2007

1.   Hakijaryhmittymän nimi ja osoite

Nimi:

Związek ”Polskie Mięso”

Osoite

ul. Chałubińskiego 8, 00–613 Warsaw

Puhelin:

+48 22 830 26 57

Faksi:

+48 22 830 16 48

Sähköposti:

info@polskie-mieso.pl.

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Puola

3.   Eritelmä

3.1   Rekisteröitävä nimi (rekisteröitävät nimet) (komission asetuksen (EY) N:o 1216/2007 2 artikla)

”Kabanosy”

Merkintöihin on liitettävä sen maan kielelle, jossa tuotetta pidetään kaupan, käännetty maininta ”Valmistettu puolalaisen perinteen mukaisesti”.

3.2   Nimi on

itsessään erityinen

Image

maataloustuotteen tai elintarvikkeen erityisluonnetta ilmaiseva

Nimi ilmentää tuotteen erityisluonnetta. 1800-luvun Puolassa ja Liettuassa nimityksellä ”kaban” tai diminutiivilla ”kabanek” tarkoitettiin nuorta syöttöporsasta, jota oli tapana lihottaa lähinnä perunoilla. Tällaisen porsaan lihasta taas käytettiin nimitystä ”kabanina”. Nimi ”kabanos” juontuu siten tällaisen porsaan nimityksestä.

3.3   Asetuksen (EY) N:o 509/2006 13 artiklan 2 kohdan mukainen nimen varaaminen

Rekisteröintiin liittyy nimen varaaminen

Image

Rekisteröintiin ei liity nimen varaamista

3.4   Tuotelaji

Luokka 1.2 –

Lihavalmisteet (kypsennetyt, suolatut, savustetut jne.)

3.5   Sen maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus, johon 3.1 kohdan mukaista nimeä sovelletaan (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 3 artiklan 1 kohta)

Kabanosy-makkarat ovat pitkiä ja ohuita, pinnaltaan tasaisesti rypistyneitä kuivamakkaroita, jotka on toisesta päästä taitettu kahtia. Makkaratangot taivutetaan kahtia, ja katkaisukohdassa näkyy jälki siinä kohdassa, mistä makkarat on ripustettu kuivumaan.

Kabanosyn pinta on kirsikkaan vivahtavan tummanpunainen. Poikkileikkauskohdassa näkyy tummanpunaista lihaa ja vaaleaa rasvaa.

Koskettaessa pinta tuntuu sileältä, kuivalta ja tasaisesti rypistyneeltä.

Kabanosylle on ominaista voimakas paistetun ja suolatun porsaanlihan maku ja kevyt kuminan, pippurin ja savustuksen jälkimaku.

Kemiallinen koostumus:

valkuaisainepitoisuus vähintään 15,0 %

vesipitoisuus enintään 60,0 %

rasvapitoisuus enintään 35,0 %

suolapitoisuus enintään 3,5 %

nitriitti- ja nitraattipitoisuus NaNO2:na ilmaistuna enintään 0,0125 %.

Tällainen kemiallinen koostumus takaa tuotteen perinteisen laadun. Valmiin tuotteen painon on oltava alle 68 prosenttia raaka-aineena käytetyn lihan painosta.

3.6   Sen maataloustuotteen tai elintarvikkeen tuotantomenetelmän kuvaus, johon 3.1 kohdan mukaista nimeä sovelletaan (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 3 artiklan 2 kohta)

Raaka-aineet

 

Liha (100 kg raaka-ainetta)

I luokan sianlihaa, jonka rasvapitoisuus on enintään 15 % – 30 kg

IIA luokan sianlihaa, jonka rasvapitoisuus on enintään 20 % – 40 kg

IIB luokan sianlihaa, jonka rasvapitoisuus on enintään 40 % – 30 kg

 

Mausteet (100 kg lihaa kohti):

pippuria - 0,15 kg

muskottipähkinää - 0,05 kg

kuminaa - 0,07 kg

sokeria - 0,20 kg.

 

Lisäaineet:

kuivasuolaussekoitus (ruokasuolan (NaCl) ja natriumnitriitin (NaNO2) sekoitus) – noin 2 kg.

Sikojen ruokinta, kun tarkoituksena on tuottaa lihaa kabanosyn valmistusta varten

Ruokinta vaikuttaa sianlihan rasvaisuuteen ja lihakkuuteen. Tavoitteena on tuottaa sikoja, joiden paino on enintään 120 kg ja joiden lihassa on paljon lihaksensisäistä rasvaa (yli 3 prosenttia).

Lihotuksessa käytetään myöhään aikuistuvia sikarotuja, jolloin voidaan oikeanlaisella lihotuksella saavuttaa vaadittu lihaksensisäinen rasvapitoisuus. Lihotuksessa käytettävillä roduilla ei ole RN-geeniä, kun taas RYR 1T -geeni on 20 prosentilla populaatiosta.

Kasvatus jakautuu kolmeen vaiheeseen: 1. vaihe < 60 kg, 2. vaihe < 90 kg ja 3. vaihe < 120 kg.

Eläimet kasvatetaan 90-kiloisiksi kahden rehuseoksen avulla. Rehuseosten (annosten) koostumus on seuraava:

—   energianlähde: viljajauhoa – vehnä-, ohra-, ruis-, kaura-, ruisvehnä- tai maissijauhoa; maissijauhoa ja kuorettomista kauralajikkeista tehtyä jauhoa enintään 30 prosenttia sekoituksesta;

—   valkuaisainelähde: lupiini-, härkäpapu- ja hernerehujauhoa, soijarouhetta, rapsirouhetta, rapsipuristeita, rehuhiivaa tai kuivattua nurmirehua.

90–120-kiloisille eläimille tarkoitetun rehuseoksen (annoksen) koostumus on seuraava:

—   energianlähde: vehnä-, ohra-, ruis- ja ruisvehnäjauhoa. Seokseen (annoksiin) ei saa käyttää maissijauhoa eikä kuorettomista kauralajikkeista tehtyä jauhoa.

—   valkuaisainelähde: palkokasveista (lupiini, härkäpapu, herne) tehtyä jauhoa, soijarouhetta, rapsipuristetta tai rapsirouhetta ja kuivattua nurmirehua.

Koko kasvatuksen aikana seoksiin ja annoksiin ei saa lisätä: kasviöljyjä, eläinperäisiä rehuja, esimerkiksi maitojauhetta, kuivattua heraa tai kalajauhoa.

Rehusekoituksen metabolisen energian määrä on koko kasvatuksen ajan 12–13 MJ EM / kg. Valkuaisainetta sekoituksessa tulisi olla 1. kasvatusvaiheen aikana noin 16–18 prosenttia, 2. vaiheessa 15–16 prosenttia ja 3. vaiheessa noin 14 prosenttia.

Lihasikojen rehuannokset voivat sisältää joko pelkkää tiivisterehua tai ne voivat olla seoksia, jossa on tiivisterehun lisäksi perusrehua, esim. perunoita ja nurmirehua.

Kabanosy-makkaroiden valmistusvaiheet

Vaihe 1

Ensin kaikki liharaaka-aineet pilkotaan. Lihanpalojen on oltava samankokoisia (halkaisija noin 5 cm).

Vaihe 2

Perinteinen säilöntä (kuivasuolaus) noin kaksi vuorokautta, suolasekoituksen kera.

Vaihe 3

I luokan liha pilkotaan halkaisijaltaan noin 10 mm:n suuruisiksi paloiksi ja IIA ja IIB luokan liha halkaisijaltaan noin 8 mm:n suuruisiksi paloiksi.

Vaihe 4

Sekoitetaan kaikki liharaaka-aineet ja mausteet: pippuri, muskottipähkinä, kumina ja sokeri.

Vaihe 5

Lihamassa pursotetaan ohueen lampaansuoleen, jonka halkaisija on 20–22 mm, ja makkara jaotellaan noin 25 cm:n pituisiksi pötköiksi.

Vaihe 6

Annetaan levätä kaksi tuntia enintään 30 °C:n lämpötilassa, jolloin makkaroiden pinta alkaa kuivua ja sisus ”asettuu”.

Vaihe 7

Pinnan kuivattaminen ja perinteinen lämminsavustus (noin 150 minuutin ajan), minkä jälkeen makkaroiden kypsentämistä jatketaan, kunnes niiden sisälämpötila on vähintään 70 °C.

Vaihe 8

Savustuksen päätyttyä makkarat jätetään savustushuoneeseen noin tunniksi, minkä jälkeen ne nostetaan jäähtymään ja säilytetään sen jälkeen alle 10 °C:een lämpötilassa.

Vaihe 9

Makkaroiden annetaan kuivua 3–5 vuorokauden ajan tilassa, jonka lämpötila on 14–18 °C ja ilmankosteus 80 prosenttia, kunnes saavutetaan haluttu tuotos (lopputuotteen paino enintään 68 % valmistukseen käytettävistä raaka-aineista).

3.7   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen erityisluonne (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 3 artiklan 3 kohta)

Kabanosy-makkaroiden erityisluonne johtuu tuotteen tietyistä ominaispiirteistä:

rapeus, mehukkuus ja lihan erityisominaisuudet,

poikkeuksellinen maku ja tuoksu,

yhdenmukainen tyypillinen muoto.

Rapeus, mehukkuus ja lihan erityisominaisuudet

Kabanosy-makkaroiden ominaispiirteisiin olennaisesti vaikuttava ainesosa on sianliha, joka saadaan noin 120-kiloisiksi lihotetuista, myöhään aikuistuviin sikarotuihin kuuluvista sioista. Eläinten geneettiset ominaisuudet on kuvattu 3.6 kohdassa. Näitä vaatimuksia noudattamalla saavutetaan yli 3 prosentin lihaksensisäinen rasvapitoisuus, mikä takaa, että makkaroiden valmistukseen käytettävä liha on oikean makuista ja että sillä on vaaditut tekniset ominaisuudet. Oikeanlainen raaka-aine ja perinteinen valmistusmenetelmä, jonka olennaisia vaiheita ovat lihan jauhaminen, kuivasuolaus ja savustaminen, takaavat Kabanosyn poikkeuksellisen rapeuden ja mehukkuuden. Kabanosyn ominaispiirteisiin kuuluu myös ääni, eräänlainen napsahdus, joka kuuluu kun makkara katkaistaan taittamalla. Se kertoo makkaran rapeudesta ja osoittaa, että valmistus ja erityisesti kuivaus ja savustus on tapahtunut oikealla tavalla.

Poikkeuksellinen maku ja tuoksu

Kabanosy-makkarat erottuvat muista makkaroista makunsa ja tuoksunsa perusteella. Nämä piirteet syntyvät, kun valmistuksessa käytetään oikeissa mittasuhteissa oikeita mausteita eli pippuria, muskottipähkinää, kuminaa ja sokeria, ja oikeanlaista savustusmenetelmää, joka entisestään vahvistaa tuotteen makua.

Yhdenmukainen tyypillinen muoto

Kabanosy-makkaroiden tyypillisiin piirteisiin kuuluu ennen muuta niiden ainutlaatuinen muoto. Kabanosy-makkarat ovat pitkiä ja ohuita, pinnaltaan tasaisesti rypistyneitä kuivamakkaroita, jotka on toisesta päästä taitettu kahtia.

3.8   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen perinteinen luonne (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 3 artiklan 4 kohta)

Perinteinen valmistusmenetelmä ja varastointi:

Kabanosy-makkarat ovat lampaansuoleen tehtyjä ohuita, kuivattuja ja savustettuja sianlihamakkaroita. Niitä syötiin kaikkialla Puolassa jo 1920- ja 1930-luvulla. Pienet lihakaupat ja makkaratehtaat valmistivat niitä paikallisille markkinoille. Samasta tuotenimestä huolimatta tuotteissa esiintyi alueellista vaihtelua, joka johtui ennen muuta valmistuksessa käytetyistä mausteista mutta myös makkaroiden laadusta. Aikakauden kulinaaristen ja elintarvikealan julkaisujen, esim. Varsovassa vuonna 1937 julkaistun M. Karczewskan teoksen Wyrób wędlin i innych przetworów mięsnych sposobem domowym (”Sianlihamakkaroiden ja muiden lihajalosteiden valmistus kotioloissa”) välityksellä Kabanosy-reseptit ja Kabanosyn valmistustapa vakiintuivat, mikä vahvisti niiden tuotekuvaa ja paransi tuotteiden laatua. Makkarat maistuivat hyvältä ja säilyivät savustamisen ja kuivaamisen ansiosta pitkään.

Vuoden 1945 jälkeen tuotteen laatua pyrittiin kehittämään standardoinnin avulla. Vuonna 1948 Kabanosy-makkarat hyväksyttiin virallisesti kaupankäynnin kohteeksi 15. syyskuuta 1948 annetulla elintarvike-, teollisuus- ja kauppaministeriön asetuksella (Puolan virallinen lehti nro 44/1948, 334 kohta). Tämän jälkeen vahvistettiin tuotantoteknologiaan liittyvät näkökohdat 30. joulukuuta 1954 vahvistetun standardin nro RN-54/MPMIM1-Mięs-56 pohjalta. Vuonna 1964 Puolan lihanjalostusteollisuuskeskus julkaisi Varsovassa perinteiseen valmistusmenetelmään perustuvan Kabanosy-makkaroiden perusreseptin (sisäiset säännöt nro 21).

Puolan kansantasavallan aikana (vuosina 1945–1989) Kabanosy-makkarat olivat erittäin suosittuja. Niitä ostivat kaikki. Ne kelpasivat koreasti katettuihin juhlapöytiin, mutta soveltuivat yhtä hyvin matkaevääksi, lahjaksi tai vodkan kera nautittaviksi makupaloiksi. Lisäksi niistä tuli – kinkun ja pekonin ohella – Puolan erityinen vientituote.

Perinteinen raaka-aine on sianliha

Kabanosy-makkarat valmistetaan varta vasten lihotetuista sioista, joista aikoinaan käytettiin puolan kielessä nimitystä ”kaban”. Nimitys mainitaan myös Puolan kansallisrunoilijan Adam Mickiewiczin vuonna 1834 julkaistussa runoelmassa Pan Tadeusz. Nimityksellä tarkoitettiin alun perin villisikaa tai sikaa ja myös hevosta. 1800-luvulla nimitys tunnettiin jo yleisesti, kuten käy ilmi vuonna 1863 julkaistusta Encyklopedyja Powszechnan osasta 13, jonka mukaan sillä tarkoitettiin hyvin syötettyä lihavaa nuorta sikaa. Sikoja lihotettiin varta vasten, jotta saataisiin mureaa ja maukasta lihaa, jonka lihaksensisäinen rasvapitoisuus on suuri. Tämä antoi siitä valmistetuille tuotteille voimakkaan erityismaun ja teki niistä mehukkaita ja rapeita. Tunnettu oli myös ”kaban”-nimityksestä johdettu nimitys ”kabanina”, joka Vilnassa vuonna 1861 julkaistun puolan kielen sanakirjan mukaan tarkoitti sianlihaa yleensä.

Kabanosyn valmistusta varten kasvatettujen sikojen lihaksensisäisen rasvaprosentin on oltava korkea, yli 3 prosenttia. Tämä nk. marmorointi antaa tuotteelle vaaditun mureuden, mehukkuuden ja erinomaisen maun. Tällaisen lihan käyttö vaikuttaa ratkaisevasti lopputuotteen laatuun ja sen erityisluonteeseen, ja se on perinteisen valmistusmenetelmän mukaista.

3.9   Erityisluonnetta koskevat vähimmäisvaatimukset ja tarkastusmenettelyt (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 4 artikla)

Kabanosyn erityisominaisuuksien varmistamiseksi on valvottava erityisesti seuraavia seikkoja:

1)

tuotteen valmistamiseen käytetyn raaka-aineen (lihan ja mausteiden) laatu:

lihan teknisen soveltuvuuden tarkastaminen

sikojen kasvatusmenetelmä

kuivasuolauksen kesto

Kabanosyn valmistukseen käytetyt mausteet ja niiden oikeat määrät.

2)

Kabanosyn savustaminen

Valvonnan yhteydessä on tarkistettava seuraavat seikat:

oikea lämpötila perinteisen lämminsavustuksen ja kuumentamisen yhteydessä

oikea kesto ja lämpötila kylmäsavustuksena tapahtuvan toisen savustamisen yhteydessä

pyökkilastujen käyttö kylmäsavustuksessa.

3)

Lopputuotteen laatu:

valkuaisainepitoisuus

vesipitoisuus

rasvapitoisuus

natriumkloridipitoisuus

nitriitti- ja nitraattipitoisuus

maku ja tuoksu.

4)

Tuotteen muoto

Tarkastustiheys

Edellä mainitut vaiheet on tarkastettava kahden kuukauden välein. Jos kaikki vaiheet on toteutettu asianmukaisesti, tarkastuksia voidaan harventaa kahteen kertaan vuodessa.

Jos jossakin vaiheessa ilmenee virheitä, kyseinen vaihe on tarkastettava tiheämmin (kahden kuukauden välein). Muut vaiheet voidaan edelleen tarkastaa puolivuosittain.

4.   Tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamisesta vastaavat viranomaiset tai elimet

4.1   Nimi ja osoite

Nimi:

Główny Inspektorat Jakości Handlowej Artykułów Rolno-Spożywczych

Osoite:

ul. Wspólna 30, 00–930 Warsaw, Poland

Puhelin:

+48 22 623 29 01.

Faksi:

+48 22 623 20 99.

Sähköposti:

Image

Julkinen

 Yksityinen

4.2   Viranomaisen tai elimen erityistehtävät

Edellä mainittu tarkastuselin vastaa koko eritelmän noudattamisen valvonnasta.


20.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/23


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1045/2011,

annettu 19 päivänä lokakuuta 2011,

tehoaineen asulaami hyväksymättä jättämisestä kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti ja päätöksen komission 2008/934/EY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (1) ja erityisesti sen 13 artiklan 2 kohdan ja 78 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 80 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti neuvoston direktiiviä 91/414/ETY (2) sovelletaan hyväksymismenettelyn ja hyväksynnän edellytysten osalta tehoaineisiin, joiden täydellisyys on osoitettu yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston direktiivin 91/414/ETY soveltamiseksi siltä osin kuin on kyse direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun työohjelmaan kuuluneiden mutta direktiivin liitteeseen I sisällyttämättömien tehoaineiden tavanomaisesta ja nopeutetusta arviointimenettelystä 17 päivänä tammikuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 33/2008 (3) 16 artiklan mukaisesti. Asulaami on tehoaine, jonka täydellisyys on osoitettu mainitun asetuksen mukaisesti.

(2)

Komission asetuksissa (EY) N:o 451/2000 (4) ja (EY) N:o 1490/2002 (5) vahvistetaan direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman toisen ja kolmannen vaiheen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä luettelot tehoaineista niiden arviointia ja mahdollista direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I sisällyttämistä varten. Luetteloissa oli mukana asulaami.

(3)

Neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman kolmannen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista lisäsäännöistä ja asetuksen (EY) N:o 451/2000 muuttamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1490/2002 sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman neljännen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista lisäsäännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 2229/2004 muuttamisesta 20 päivänä syyskuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1095/2007 (6) 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoittaja peruutti tekemänsä ilmoituksen tehoaineen lisäämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I kahden kuukauden kuluessa asetuksen (EY) N:o 1095/2007 voimaantulosta. Tämän vuoksi eräiden tehoaineiden sisällyttämättä jättämisestä neuvoston direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I ja näitä tehoaineita sisältäville kasvinsuojeluaineille annettujen lupien peruuttamisesta 5 päivänä joulukuuta 2008 tehdyssä komission päätöksessä 2008/934/EY (7) säädettiin, ettei asulaamia sisällytetä liitteeseen.

(4)

Alkuperäinen ilmoittaja, jäljempänä ’hakija’, toimitti direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti uuden hakemuksen, jossa se pyysi soveltamaan nopeutettua menettelyä, josta säädetään asetuksen (EY) N:o 33/2008 14–19 artiklassa.

(5)

Hakemus toimitettiin Yhdistyneelle kuningaskunnalle, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi asetuksella (EY) N:o 1490/2002. Nopeutetun menettelyn määräaikaa noudatettiin. Tehoaineen spesifikaatio ja esitetyt käyttötarkoitukset ovat samat kuin ne, joista oli kyse päätöksessä 2008/934/EY. Hakemus on myös asetuksen (EY) N:o 33/2008 15 artiklassa säädettyjen muiden sisältöä ja menettelyjä koskevien vaatimusten mukainen.

(6)

Yhdistynyt kuningaskunta arvioi hakijan toimittamat lisätiedot ja laati lisäkertomuksen. Se toimitti kertomuksen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, ja komissiolle 6 päivänä marraskuuta 2009. Elintarviketurvallisuusviranomainen toimitti lisäkertomuksen muille jäsenvaltioille ja hakijalle kommentoitavaksi ja toimitti saamansa huomautukset edelleen komissiolle. Elintarviketurvallisuusviranomainen esitteli 23 päivänä syyskuuta 2010 asetuksen (EY) N:o 33/2008 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja komission pyynnöstä asulaamin riskinarviointia koskevat päätelmänsä (8) komissiolle. Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelivat arviointikertomusluonnosta, lisäkertomusta ja elintarviketurvallisuusviranomaisen päätelmiä elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa, ja asulaamia koskeva komission tarkastelukertomus valmistui 14 päivänä heinäkuuta 2011.

(7)

Kyseisen tehoaineen arvioinnissa tuli esiin joitakin huolenaiheita. Näitä huolenaiheita olivat erityisesti seuraavat. Ei ollut mahdollista arvioida luotettavasti kuluttajille aiheutuvaa altistusta, koska tietoja puuttui metaboliitti sulfanilamidin esiintymisestä ja toksisuudesta sekä muiden sellaisten mahdollisesti merkittävien metaboliittien esiintymisestä, joita ei analysoitu saatavilla olevissa jäämäkokeissa ja käsittelyä koskevissa tutkimuksissa. Tehoaineen teknisessä spesifikaatiossa ei myöskään ollut saatavilla tietoa epäpuhtauksien toksikologisesta merkityksestä. Lisäksi todettiin linnuille aiheutuva suuri riski.

(8)

Komissio pyysi hakijaa toimittamaan elintarviketurvallisuusviranomaisen päätelmiä koskevat huomautuksensa. Komissio pyysi lisäksi asetuksen (EY) N:o 33/2008 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti hakijaa esittämään huomautuksia tarkastelukertomusluonnoksesta. Hakija toimitti huomautuksensa, ja ne on tutkittu huolellisesti.

(9)

Hakijan esittämistä perusteluista huolimatta johdanto-osan 7 kappaleessa tarkoitettuja huolenaiheita ei voitu poistaa. Näin ollen ei ole osoitettu, että asulaamia sisältävien kasvinsuojeluaineiden voitaisiin odottaa yleisesti täyttävän ehdotetuissa käyttöyhteyksissä direktiivin 91/414/ETY 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan vaatimukset.

(10)

Sen vuoksi asulaamia ei pitäisi hyväksyä asetuksen (EY) N:o 1107/2009 13 artiklan 2 kohdan nojalla.

(11)

Jos jäsenvaltiot myöntävät asulaamia sisältävien kasvinsuojeluaineiden osalta siirtymäajan asetuksen (EY) N:o 1107/2009 46 artiklan mukaisesti, kyseisen siirtymäajan olisi päätyttävä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012 siten kuin päätöksen 2008/934/EY 3 artiklan toisessa kohdassa säädetään.

(12)

Tämä asetus ei rajoita asulaamia koskevan uuden hakemuksen toimittamista asetuksen (EY) N:o 1107/2009 7 artiklan nojalla.

(13)

Selvyyden vuoksi päätöksen 2008/934/EY liitteessä oleva asulaamia koskeva kohta olisi poistettava.

(14)

Sen vuoksi päätöstä 2008/934/EY on aiheellista muuttaa.

(15)

Elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea ei antanut lausuntoa. Täytäntöönpanosäädös katsottiin tarpeelliseksi, ja puheenjohtaja toimitti muutoksenhakukomitealle ehdotuksen täytäntöönpanosäädökseksi jatkokäsittelyä varten. Muutoksenhakukomitea ei antanut lausuntoa,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tehoaineen hyväksymättä jättäminen

Tehoainetta asulaami ei hyväksytä.

2 artikla

Siirtymätoimenpiteet

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asulaamia sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat peruutetaan 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä.

3 artikla

Siirtymäaika

Jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o 1107/2009 46 artiklan mukaisesti myöntämän siirtymäajan on oltava mahdollisimman lyhyt ja päätyttävä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012.

4 artikla

Muutokset päätökseen 2008/934/EY

Poistetaan päätöksen 2008/934/EY liitteessä oleva asulaamia koskeva kohta.

5 artikla

Voimaantulo ja soveltamispäivä

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä lokakuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1.

(2)  EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1.

(3)  EUVL L 15, 18.1.2008, s. 5.

(4)  EYVL L 55, 29.2.2000, s. 25.

(5)  EYVL L 224, 21.8.2002, s. 23.

(6)  EUVL L 246, 21.9.2007, s. 19.

(7)  EUVL L 333, 11.12.2008, s. 11.

(8)  European Food Safety Authority; Conclusion on the peer review of the pesticide risk assessment of the active substance asulam. EFSA Journal 2010;8(12):1822. [71 pp.]. doi:10.2903/j.efsa.2010.1822. Saatavilla verkossa osoitteessa: www.efsa.europa.eu/efsajournal.htm.


20.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/25


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1046/2011,

annettu 19 päivänä lokakuuta 2011,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7 päivänä kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 (2) ja erityisesti sen 136 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Täytäntöönpanosetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 20 päivänä lokakuuta 2011.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä lokakuuta 2011.

Komission puolesta, puheenjohtajan nimissä

José Manuel SILVA RODRÍGUEZ

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

EC

31,1

MA

43,8

MK

53,3

ZA

35,6

ZZ

41,0

0707 00 05

TR

142,5

ZZ

142,5

0709 90 70

EC

33,4

TR

133,8

ZZ

83,6

0805 50 10

AR

54,2

CL

60,5

TR

65,3

UY

56,8

ZA

75,9

ZZ

62,5

0806 10 10

BR

217,2

CL

71,4

MK

110,6

TR

122,0

ZA

64,2

ZZ

117,1

0808 10 80

AR

61,9

BR

62,6

CA

105,4

CL

99,9

CN

58,0

NZ

119,3

US

82,9

ZA

94,8

ZZ

85,6

0808 20 50

AR

50,6

CN

63,2

TR

129,3

ZZ

81,0


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


20.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/27


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1047/2011,

annettu 19 päivänä lokakuuta 2011,

valkosipulin tuontitodistusten myöntämisestä osakaudella 1 päivästä joulukuuta 201129 päivään helmikuuta 2012

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon tuontitodistusjärjestelmän alaisten maataloustuotteiden tuontitariffikiintiöiden hallinnointia koskevista yhteisistä säännöistä 31 päivänä elokuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1301/2006 (2) ja erityisesti sen 7 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 341/2007 (3) säädetään kolmansista maista tuotavien valkosipulin ja muiden maataloustuotteiden tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoinnista sekä tuonti- ja alkuperätodistusmenettelyn käyttöönotosta.

(2)

Määrät, joille perinteiset tuojat ja uudet tuojat ovat asetuksen (EY) N:o 341/2007 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti jättäneet A-todistushakemuksia lokakuuta 2011 ensimmäisten seitsemän työpäivän aikana, ylittävät Kiinan ja kaikkien muiden kolmansien maiden kuin Kiinan ja Argentiinan alkuperätuotteiden osalta käytettävissä olevat määrät.

(3)

Sen vuoksi olisi määriteltävä asetuksen (EY) N:o 1301/2006 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti, missä määrin komissiolle viimeistään 14 päivänä lokakuuta 2011 toimitetut A-todistushakemukset voidaan hyväksyä asetuksen (EY) N:o 341/2007 12 artiklan mukaisesti.

(4)

Tuontitodistusten myöntämismenettelyn tehokkaan hallinnoinnin varmistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 341/2007 10 artiklan 1 kohdan nojalla lokakuuta 2011 ensimmäisten seitsemän työpäivän kuluessa jätetyt ja komissiolle viimeistään 14 päivänä lokakuuta 2011 toimitetut A-tuontitodistushakemukset hyväksytään tämän asetuksen liitteessä ilmoitettujen haettuja määriä koskevien prosenttiosuuksien mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä lokakuuta 2011.

Komission puolesta, puheenjohtajan nimissä

José Manuel SILVA RODRÍGUEZ

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 238, 1.9.2006, s. 13.

(3)  EUVL L 90, 30.3.2007, s. 12.


LIITE

Alkuperä

Järjestysnumero

Jakokerroin

Argentiina

Perinteiset tuojat

09.4104

84,959795 %

Uudet tuojat

09.4099

1,064155 %

Kiina

Perinteiset tuojat

09.4105

43,180341 %

Uudet tuojat

09.4100

0,381865 %

Muut kolmannet maat

Perinteiset tuojat

09.4106

100 %

Uudet tuojat

09.4102

1,910605 %


PÄÄTÖKSET

20.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/29


EUROOPAN KOMISSION PUHEENJOHTAJAN PÄÄTÖS,

annettu 13 päivänä lokakuuta 2011,

kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävästä ja toimivaltuuksista tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2011/695/EU)

EUROOPAN KOMISSION PUHEENJOHTAJA, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon komission työjärjestyksen (1) ja erityisesti sen 22 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, nojalla vahvistetun kilpailulainsäädännön täytäntöönpanojärjestelmän mukaan komissio tekee tutkimistaan asioista hallinnollisen päätöksen, joka voidaan saattaa Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä ’unionin tuomioistuin’, tutkittavaksi.

(2)

Komission on noudatettava kilpailuasioita koskevissa menettelyissään oikeudenmukaisuutta, puolueettomuutta ja objektiivisuutta ja sen on varmistettava asianomaisten osapuolten menettelyllisten oikeuksien kunnioittaminen; nämä menettelylliset oikeudet vahvistetaan perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1/2003 (2), yrityskeskittymien valvonnasta 20 päivänä tammikuuta 2004 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 139/2004 (EY:n sulautuma-asetus) (3), EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 773/2004 (4) ja yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 täytäntöönpanosta 7 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 802/2004 (5) sekä unionin tuomioistuimen asiaa koskevassa oikeuskäytännössä. Erityisesti asianomaisten osapuolten oikeus tulla kuulluksi ennen niiden vastaisen päätöksen antamista on Euroopan unionin oikeuteen sisältyvä perusoikeus, joka tunnustetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (6) ja erityisesti sen 41 artiklassa.

(3)

Jotta asianomaisten osapuolten, asetuksen (EY) N:o 802/2004 11 artiklan b alakohdassa tarkoitettujen muiden osapuolten, jäljempänä ’muut osapuolet’, asetuksen (EY) N:o 1/2003 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kantelijoiden, jäljempänä ’kantelijat’, ja kilpailuasioita koskeviin menettelyihin osallistuvien muiden kuin asetuksen (EY) N:o 773/2004 5 ja 11 artiklassa sekä asetuksen (EY) N:o 802/2004 11 artiklassa tarkoitettujen kolmansien henkilöiden, jäljempänä ’kolmannet henkilöt’, menettelylliset oikeudet toteutuisivat tosiasiallisesti, näiden oikeuksien turvaaminen olisi annettava sellaisen riippumattoman henkilön vastuulle, jolla on kokemusta kilpailuasioista ja jonka on oltava luotettava, jotta hän voi omalta osaltaan vaikuttaa menettelyjen objektiivisuuteen, avoimuuteen ja tehokkuuteen.

(4)

Komissio perusti tätä varten kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävän vuonna 1982 ja tarkisti sitä komissiossa kilpailun alalla pidettävistä kuulemismenettelyistä vastaavan neuvonantajan toimivaltuuksista 12 päivänä joulukuuta 1994 tehdyssä komission päätöksessä 94/810/EHTY, EY (7) ja tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivaltuuksista 23 päivänä toukokuuta 2001 tehdyssä komission päätöksessä 2001/462/EY, EHTY (8). Nyt on tarpeen selventää ja vahvistaa kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan asemaa ja mukauttaa kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivaltuuksia ottaen huomioon unionin kilpailuoikeuden kehitys.

(5)

Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävää on yleisesti pidetty tärkeänä osana komission kilpailuasioita koskevia menettelyjä kuulemismenettelystä vastaavien neuvonantajien riippumattomuuden ja heidän menettelyihin tuomansa asiantuntemuksen johdosta. Sen varmistamiseksi, että kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja on jatkossakin kilpailun pääosastosta riippumaton, hänet olisi hallinnollisesti liitettävä kilpailusta vastaavan komission jäsenen alaisuuteen.

(6)

Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja olisi nimitettävä Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavissa henkilöstösäännöissä ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelusuhteen ehdoissa asetettujen sääntöjen mukaisesti. Kyseisten sääntöjen mukaan huomioon voidaan ottaa myös ehdokkaat, jotka eivät ole komission virkamiehiä. Olisi varmistettava avoimuus kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan nimityksen, nimityksen päättymisen ja siirron suhteen.

(7)

Komissio voi nimittää yhden tai useamman kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan, ja sen olisi annettava heidän käyttöönsä avustavaa henkilökuntaa. Havaitessaan tehtäviensä hoitamiseen liittyvän eturistiriidan kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan olisi luovuttava asian käsittelystä. Jos kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja on esteellinen, toisen kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan olisi hoidettava hänen tehtävänsä.

(8)

Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan olisi toimittava riippumattomana sovittelijana, joka pyrkii ratkaisemaan asianomaisten osapuolten, muiden osapuolten, kantelijoiden tai kolmansien henkilöiden, joiden etua asia koskee, menettelyllisten oikeuksien tosiasialliseen toteutumiseen vaikuttavia ongelmia, jos tällaisia ongelmia ei pystytty ratkaisemaan aiemmassa yhteydenpidossa kilpailuasioita koskevasta menettelystä vastaavien komission yksiköiden kanssa, joiden on kunnioitettava menettelyllisiä oikeuksia.

(9)

Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivaltuudet kilpailuasioita koskevissa menettelyissä olisi määritettävä siten, että turvataan menettelyllisten oikeuksien tosiasiallinen toteutuminen perussopimuksen 101 ja 102 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 139/2004 mukaisten komission menettelyjen aikana, erityisesti oikeus tulla kuulluksi.

(10)

Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan aseman vahvistamiseksi hänen tehtäväkseen olisi osoitettava yritysten ja yritysten yhteenliittymien menettelyllisten oikeuksien tosiasiallisen toteutumisen turvaaminen, kun komissio käyttää tutkintavaltuuksiaan asetuksen (EY) N:o 1/2003 V luvun ja asetuksen (EY) N:o 139/2004 14 artiklan mukaisesti, joilla komissiolle annetaan valtuudet määrätä sakkoja yrityksille ja yritysten yhteenliittymille. Kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle olisi myös osoitettava tutkintavaiheen aikana erityisiä tehtäviä, jotka liittyvät luottamuksellisuuden suojaa koskeviin väitteisiin, oikeuteen olla antamatta tietoja, jotka voivat olla vahingoksi itselle, määräaikoihin vastata asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan mukaisiin päätöksiin, joilla määrätään antamaan tietoja, sekä asetuksen (EY) N:o 1/2003 V luvun mukaisen komission tutkinnan kohteena olevien yritysten ja yritysten yhteenliittymien oikeuteen saada tietää, millainen asema niillä on menettelyssä, toisin sanoen ovatko ne tutkimuksen kohteena ja jos ovat, mikä kyseisen tutkimuksen aihe ja tarkoitus on. Arvioidessaan väitteitä, jotka koskevat oikeutta olla antamatta tietoja, jotka voivat olla vahingoksi itselle, kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi pohtia sitä, esittävätkö yritykset selvästi perusteettomia väitteitä pelkästään viivytystaktiikkana.

(11)

Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan olisi voitava helpottaa ratkaisuun pääsyä tapauksissa, joissa asiakirjan väitetään kuuluvan luottamuksellisuuden suojan piiriin. Jos väitteen esittävä yritys tai yritysten yhteenliittymä antaa suostumuksensa, kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi tätä tarkoitusta varten tutkia kyseessä olevan asiakirjan ja antaa tarkoituksenmukaisen suosituksen viitaten sovellettavaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön.

(12)

Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan olisi tehtävä päätös siitä, onko kolmannella henkilöllä asiassa riittävä etu tullakseen kuulluksi. Kuluttajayhdistyksillä, jotka pyytävät tulla kuulluksi, olisi katsottava olevan riittävä etu silloin, kun menettelyt koskevat lopullisten kuluttajien käyttämiä tuotteita tai palveluja taikka tuotteita tai palveluja, jotka liittyvät suoraan tällaisiin tuotteisiin tai palveluihin.

(13)

Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan olisi tehtävä päätös siitä, sallitaanko kantelijoiden ja kolmansien henkilöiden, joiden etua asia koskee, osallistua suulliseen kuulemiseen, ottaen huomioon se, missä määrin he voivat selventää asiaan liittyviä tosiseikkoja.

(14)

Asianomaisten osapuolten oikeus tulla kuulluksi ennen niiden etujen vastaisen lopullisen päätöksen tekemistä taataan niiden oikeudella vastata kirjallisesti väitetiedoksiannossa esitettyyn komission alustavaan kantaan ja oikeudella tarkentaa halutessaan väitteitään suullisessa kuulemisessa. Näiden oikeuksien tosiasiallisen toteutumisen varmistamiseksi osapuolilla, joille väitetiedoksianto on osoitettu, on oikeus tutustua komission tutkinta-aineistoon.

(15)

Jotta osapuolet, joille väitetiedoksianto on osoitettu, voisivat tosiasiallisesti käyttää puolustautumisoikeuksiaan, kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan vastuulla olisi oltava varmistaa, että asiakirja-aineistoon tutustumista tai liikesalaisuuksien ja muiden luottamuksellisten tietojen suojelua koskevat kiistat osapuolten ja komission kilpailun pääosaston välillä ratkaistaan. Poikkeustapauksissa kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi keskeyttää sen määräajan kulumisen, jonka aikana osapuolen, jolle väitetiedoksianto on osoitettu, on vastattava väitetiedoksiantoon, siihen asti kunnes asiakirja-aineistoon tutustumista koskeva kiista on ratkaistu, jos kyseinen osapuoli ei pystyisi vastaamaan asetetun määräajan kuluessa ja määräajan pidentäminen ei kyseisenä ajankohtana olisi riittävä ratkaisu.

(16)

Menettelyllisten oikeuksien tosiasiallisen toteutumisen turvaamiseksi ottaen samalla huomioon oikeutetun luottamuksellisuuden kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan olisi tarvittaessa voitava määrätä erityisistä toimenpiteistä komission asiakirja-aineistoon tutustumisen osalta. Erityisesti kuulemismenettelystä vastaavalla neuvonantajalla olisi oltava valtuudet päättää, että osa asiakirjoista annetaan pyynnön esittäneen osapuolen käyttöön tietyin rajoituksin, esimerkiksi rajoittamalla niiden henkilöiden lukumäärää tai luokkaa, jotka voivat tutustua asiakirjoihin, ja asiakirjojen sisältämien tietojen käyttöä.

(17)

Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan vastuulla olisi oltava päätöksen tekeminen pyynnöistä pidentää määräaikoja, joiden kuluessa on vastattava väitetiedoksiantoon, täydentävään väitetiedoksiantoon tai tosiseikkoja koskevaan kirjeeseen tai niitä määräaikoja koskevaan kirjeeseen, joiden kuluessa muut osapuolet, kantelijat tai kolmannet henkilöt, joiden etua asia koskee, voivat esittää huomautuksia, jos tällaisten henkilöiden ja kilpailun pääosaston välillä on erimielisyyttä.

(18)

Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan olisi edistettävä suullisen kuulemisen tehokkuutta muun muassa toteuttamalla kaikki tarkoituksenmukaiset valmistelutoimenpiteet, kuten alustavan osanottajaluettelon ja alustavan esityslistan toimittaminen.

(19)

Suullinen kuuleminen tarjoaa niille osapuolille, joille komissio on osoittanut väitetiedoksiannon, ja muille osapuolille lisätilaisuuden käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi tarkentamalla väitteitään suullisesti komissiolle, jonka edustajana olisi oltava kilpailun pääosasto ja muut yksiköt, jotka osallistuvat komission tekemän päätöksen valmisteluun. Sen olisi tarjottava lisämahdollisuus varmistaa, että kaikki merkitykselliset tosiseikat riippumatta siitä, ovatko ne osapuolten kannalta myönteisiä vai kielteisiä, myös väitetyn rikkomisen vakavuutta ja kestoa koskevat tosiseikat, selvennetään mahdollisimman hyvin. Suullisen kuulemisen pitäisi myös antaa osapuolille mahdollisuus esittää väitteensä seikoista, joilla voi olla merkitystä sakkojen mahdollisen määräämisen kannalta.

(20)

Suullisten kuulemisten tehokkuuden varmistamiseksi kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi antaa osapuolten, joille väitetiedoksianto on osoitettu, muiden osapuolten, kantelijoiden, muiden kuulemiseen kutsuttujen henkilöiden, komission yksiköiden ja jäsenvaltioiden viranomaisten esittää kysymyksiä kuulemisen aikana. Suullisen kuulemisen ei pitäisi olla julkinen, jotta voidaan taata, että kaikki osallistujat voivat ilmaista itseään vapaasti. Sen vuoksi suullisen kuulemisen aikana paljastuneita tietoja ei pitäisi käyttää muuhun tarkoitukseen kuin oikeudellinen ja/tai hallinnollinen menettely perussopimuksen 101 ja 102 artiklan soveltamiseksi. Jos liikesalaisuuksien ja muiden luottamuksellisten tietojen suojelu sitä edellyttää, kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan olisi voitava kuulla henkilöitä suljetuin ovin pidetyssä kokouksessa.

(21)

Menettelyn osapuolten, jotka tarjoavat sitoumuksia asetuksen (EY) N:o 1/2003 9 artiklan mukaisesti, sekä osapuolten, jotka osallistuvat sovintomenettelyihin kartelleja koskevissa asioissa asetuksen (EY) N:o 773/2004 10 a artiklan mukaisesti, olisi voitava kääntyä kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan puoleen asioissa, joissa on kyse niillä olevien menettelyllisten oikeuksien tosiasiallisesta toteutumisesta.

(22)

Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan olisi raportoitava siitä, kuinka menettelyllisten oikeuksien tosiasiallinen toteutuminen on varmistettu kilpailuasiaa koskevan menettelyn aikana. Raportointitehtävänsä lisäksi kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan olisi myös voitava esittää havaintoja menettelyn edistymisestä ja objektiivisuudesta ja auttaa näin varmistamaan, että kilpailuasioita koskevat menettelyt saatetaan päätökseen kaikkien merkityksellisten seikkojen perinpohjaisen arvioinnin perusteella.

(23)

Luovutettaessa luonnollisia henkilöitä koskevia tietoja kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan olisi otettava erityisesti huomioon yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001 (9).

(24)

Päätös 2001/462/EY, EHTY olisi kumottava,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1   LUKU

KUULEMISMENETTELYSTÄ VASTAAVAN NEUVONANTAJAN ASEMA, NIMITTÄMINEN JA TEHTÄVÄT

1 artikla

Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja

1.   Kilpailuasioita koskevia menettelyjä varten nimitetään yksi tai useampi kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja, jonka toimivaltuudet ja tehtävät vahvistetaan tässä päätöksessä.

2.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja turvaa menettelyllisten oikeuksien tosiasiallisen toteutumisen perussopimuksen 101 ja 102 artiklan täytäntöönpanoon ja asetukseen (EY) N:o 139/2004 liittyvissä komission kilpailuasioita koskevissa menettelyissä, jäljempänä ’kilpailuasioita koskevat menettelyt’.

2 artikla

Nimittäminen, nimityksen päättyminen ja sijaisuudet

1.   Komissio nimittää kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan. Nimitys julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimikauden keskeyttämisestä ja hänen irtisanomisestaan tai siirrostaan annetaan perusteltu komission päätös. Päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja liitetään hallinnollisesti kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen, jäljempänä ’toimivaltainen komission jäsen’, alaisuuteen.

3.   Kun kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja on esteellinen, toinen kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja hoitaa hänen tehtävänsä. Jos kaikki kuulemismenettelystä vastaavat neuvonantajat ovat esteellisiä, nimeää toimivaltainen komission jäsen, neuvoteltuaan tarvittaessa kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa, toisen pätevän komission virkamiehen, joka ei ole osallistunut kyseisen asian käsittelyyn, hoitamaan kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtäviä.

4.   Todellisissa tai mahdollisissa eturistiriitatilanteissa kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan on pidättäydyttävä hoitamasta tiettyä asiaa. Sovelletaan 3 kohtaa.

3 artikla

Toimintatapa

1.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja toimii riippumattomasti suorittaessaan tehtäviään.

2.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja ottaa tehtäviään suorittaessaan huomioon kilpailusääntöjen tehokkaan soveltamisen tarpeen voimassa olevan unionin lainsäädännön ja unionin tuomioistuimen vahvistamien periaatteiden mukaisesti.

3.   Suorittaessaan tehtäviään kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan on saatava käyttöönsä koko asiakirja-aineisto, joka liittyy perussopimuksen 101 ja 102 artiklan sekä asetuksen (EY) N:o 139/2004 mukaisiin komission kilpailuasioita koskeviin menettelyihin.

4.   Asian tutkinnasta kilpailun pääosastossa vastaava johtaja, jäljempänä ’vastaava johtaja’, tiedottaa kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle menettelyn kulusta.

5.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi esittää toimivaltaiselle komission jäsenelle havaintonsa mistä tahansa seikasta, joka tulee esiin komission kilpailuasioita koskevissa menettelyissä.

6.   Jos kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja antaa toimivaltaiselle komission jäsenelle perusteltuja suosituksia tai tekee päätöksiä tämän päätöksen mukaisesti, kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja toimittaa jäljennöksen näistä asiakirjoista vastaavalle johtajalle ja komission oikeudelliselle yksikölle.

7.   Kaikki asianomaisten osapuolten, asetuksen (EY) N:o 802/2004 11 artiklan b alakohdassa tarkoitettujen muiden osapuolten, jäljempänä ’muut osapuolet’, asetuksen (EY) N:o 1/2003 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kantelijoiden, jäljempänä ’kantelija’, ja tällaisissa menettelyissä mukana olevien tämän päätöksen 5 artiklassa tarkoitettujen kolmansien henkilöiden, joiden etua asia koskee, on otettava menettelyllisten oikeuksiensa tosiasiallista toteutumista koskevat kysymykset ensin esille kilpailun pääosaston kanssa. Jos asiaa ei saada ratkaistua, kuulemismenettelystä vastaavaa neuvonantajaa voidaan pyytää tarkastelemaan sitä riippumattomasti. Jos pyyntö koskee toimenpidettä, johon sovelletaan määräaikaa, se on tehtävä alkuperäisen määräajan kuluessa.

2   LUKU

TUTKINTA

4 artikla

Menettelylliset oikeudet tutkintavaiheessa

1.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja turvaa menettelyllisten oikeuksien tosiasiallisen toteutumisen komission käyttäessä asetuksen (EY) N:o 1/2003 V luvun mukaisia tutkintavaltuuksiaan ja menettelyissä, jotka voivat johtaa sakkojen määräämiseen asetuksen (EY) N:o 139/2004 14 artiklan nojalla.

2.   Erityisesti kuulemismenettelystä vastaavalla neuvonantajalla on seuraavat tehtävät, jollei 3 artiklan 7 kohdan soveltamisesta muuta johdu:

a)

Yritykset ja yritysten yhteenliittymät voivat pyytää kuulemismenettelystä vastaavaa neuvonantajaa tutkimaan, koskeeko asiakirjaa, jota komissio vaatii käyttäessään asetuksen (EY) N:o 1/2003 18, 20 tai 21 artiklassa annettua toimivaltaa, asetuksen (EY) N:o 139/2004 13 artiklan mukaisissa tarkastuksissa tai sellaisissa menettelyissä suoritettujen tutkintatoimien yhteydessä, jotka voivat johtaa sakkojen määräämiseen asetuksen (EY) N:o 139/2004 14 artiklan nojalla, ja jota ei ole toimitettu komissiolle, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettu luottamuksellisuuden suoja. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi tarkastella asiaa ainoastaan silloin, jos pyynnön esittävä yritys tai yritysten yhteenliittymä suostuu siihen, että kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja tutustuu tietoihin, joiden väitetään kuuluvan luottamuksellisuuden suojan piiriin, sekä niihin liittyviin asiakirjoihin, joita kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja pitää tarpeellisina asian tarkastelua varten. Paljastamatta tietojen mahdollisesti luottamuksellista sisältöä kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja esittää vastaavalle johtajalle ja asianomaiselle yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle alustavan kantansa ja voi ryhtyä tarkoituksenmukaisiin toimiin sellaisen ratkaisun edistämiseksi, jonka molemmat osapuolet voivat hyväksyä. Jos ratkaisua ei saavuteta, kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi antaa perustellun suosituksen toimivaltaiselle komission jäsenelle paljastamatta asiakirjan mahdollisesti luottamuksellista sisältöä. Pyynnön esittävälle osapuolelle annetaan jäljennös tästä suosituksesta.

b)

Jos asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan 2 kohdan mukaisen tietopyynnön vastaanottaja kieltäytyy vastaamasta tietopyynnön sisältämään kysymykseen vedoten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä määritettyyn oikeuteen olla antamatta tietoja, jotka voivat olla vahingoksi itselle, se voi saattaa asian hyvissä ajoin tietopyynnön vastaanottamisen jälkeen kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tutkittavaksi. Soveltuvissa tapauksissa ja ottaen huomioon tarve välttää tarpeetonta viivytystä menettelyissä kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi esittää perustellun suosituksen siitä, voidaanko oikeutta olla antamatta tietoja, jotka voivat olla vahingoksi itselle, soveltaa, ja ilmoittaa vastaavalle johtajalle tekemistään päätelmistä, jotka olisi otettava huomioon, jos myöhemmin tehdään asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan mukainen päätös. Pyynnön vastaanottaja saa jäljennöksen perustellusta suosituksesta.

c)

Jos asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan mukaisen päätöksen, jossa vaaditaan toimittamaan tietoja, vastaanottaja katsoo, että vastaamiselle asetettu määräaika on liian lyhyt, se voi saattaa asian kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tutkittavaksi hyvissä ajoin ennen alkuperäisen määräajan päättymistä. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja päättää, olisiko määräaikaa jatkettava ottaen huomioon tietopyynnön pituus ja monimutkaisuus sekä tutkimukseen liittyvät vaatimukset.

d)

Asetuksen (EY) N:o 1/2003 V luvun mukaisen komission tutkinnan kohteena olevilla yrityksillä ja yritysten yhteenliittymillä on oikeus saada tietää, millainen asema niillä on menettelyssä, toisin sanoen ovatko ne tutkimuksen kohteena ja jos ovat, mikä kyseisen tutkimuksen aihe ja tarkoitus on. Jos tällainen yritys tai yritysten yhteenliittymä katsoo, ettei kilpailun pääosasto ole tiedottanut sille asianmukaisesti asemasta, joka sillä on menettelyssä, se voi saattaa asian kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan ratkaistavaksi. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja tekee päätöksen, jonka mukaan kilpailun pääosaston on ilmoitettava pyynnön esittäneelle yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle, mikä asema sillä on menettelyssä. Päätös annetaan tiedoksi pyynnön esittäneelle yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle.

3   LUKU

PYYNNÖT TULLA KUULLUKSI

5 artikla

Kolmannet henkilöt, joiden etua asia koskee

1.   Muiden kuin asetuksen (EY) N:o 773/2004 5 ja 11 artiklassa sekä asetuksen (EY) N:o 802/2004 11 artiklassa tarkoitettujen kolmansien henkilöiden, jäljempänä ’kolmannet henkilöt’, pyynnöt tulla kuulluksi on esitettävä asetuksen (EY) N:o 773/2004 13 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 802/2004 16 artiklan mukaisesti. Pyynnöt on esitettävä kirjallisesti ja niissä on selitettävä, kuinka menettelyn tulos koskee pyynnön esittäjän etuja.

2.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja päättää kolmansien henkilöiden kuulemisesta neuvoteltuaan vastaavan johtajan kanssa. Arvioidessaan sitä, koskeeko asia riittävässä määrin kolmannen henkilön etua, kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja ottaa huomioon, missä määrin kilpailuasiaa koskevan menettelyn kohteena oleva toiminta mahdollisesti vaikuttaa pyynnön esittäjään tai täyttääkö pyynnön esittäjä asetuksen (EY) N:o 139/2004 18 artiklan 4 kohdan vaatimukset.

3.   Jos kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja katsoo, että pyynnön esittäjä ei ole osoittanut riittävää etua tulla kuulluksi, hän ilmoittaa hakijalle kirjallisesti syyt tähän. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja asettaa määräajan, jonka kuluessa pyynnön esittäjä voi esittää näkökantansa kirjallisesti. Jos pyynnön esittäjä esittää näkökantansa kirjallisesti kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan asettaman määräajan kuluessa ja kirjallinen vastaus ei johda arvioinnin muuttumiseen, tämä todetaan perustellussa päätöksessä, joka annetaan tiedoksi pyynnön esittäjälle.

4.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja ilmoittaa kilpailuasiaa koskevan menettelyn osapuolille asetuksen (EY) N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan mukaisen menettelyn aloittamisen tai asetuksen (EY) N:o 139/2004 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen menettelyn aloittamisen jälkeen kuultavien kolmansien henkilöiden, joiden etua asia koskee, henkilöllisyyden, ellei tällainen julkistaminen vahingoittaisi tuntuvasti kyseessä olevaa henkilöä tai yritystä.

6 artikla

Oikeus suulliseen kuulemiseen; kantelijoiden ja kolmansien henkilöiden osallistuminen suulliseen kuulemiseen

1.   Niiden osapuolten, joille komissio on osoittanut väitetiedoksiannon, tai muiden osapuolten pyynnöstä kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja toimittaa suullisen kuulemisen, jotta kyseiset osapuolet voivat tarkentaa kirjallisia lausuntojaan.

2.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi tarvittaessa ja vastaavan johtajan kanssa neuvoteltuaan päättää antaa kantelijoille ja 5 artiklassa tarkoitetuille kolmansille henkilöille, joiden etua asia koskee, mahdollisuuden ilmaista näkemyksensä niiden osapuolten, joille väitetiedoksianto on osoitettu, suullisessa kuulemisessa, jos ne pyytävät tätä kirjallisissa huomautuksissaan. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi myös kutsua kolmansien maiden kilpailuviranomaisten edustajia osallistumaan suulliseen kuulemiseen tarkkailijoina unionin ja kolmansien maiden välillä tehtyjen sopimusten mukaisesti.

4   LUKU

OIKEUS TUTUSTUA ASIAKIRJA-AINEISTOON, LUOTTAMUKSELLISUUS JA LIIKESALAISUUDET

7 artikla

Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon ja asiakirjojen ja tietojen saatavuus

1.   Jos osapuolella, joka on käyttänyt oikeuttaan tutustua asiakirja-aineistoon, on syytä uskoa, että komissiolla on hallussaan asiakirjoja joita ei ole luovutettu sille, ja että kyseiset asiakirjat ovat välttämättömiä, jotta se voisi käyttää asianmukaisesti oikeuttaan tulla kuulluksi, se voi esittää kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle perustellun pyynnön saada tutustua kyseisiin asiakirjoihin, jollei 3 artiklan 7 kohdan soveltamisesta muuta johdu.

2.   Jollei 3 artiklan 7 kohdasta muuta johdu, muut osapuolet, kantelijat ja 5 artiklassa tarkoitetut kolmannet henkilöt, joiden etua asia koskee, voivat esittää perustellun pyynnön kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle seuraavissa olosuhteissa:

a)

Muut osapuolet, joilla on syytä uskoa, että niille ei ole annettu tiedoksi ilmoituksen tekijöille osoitettuja väitteitä asetuksen (EY) N:o 802/2004 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

b)

Kantelija, jolle komissio on ilmoittanut aikomuksestaan hylätä kantelu asetuksen (EY) N:o 773/2004 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja jolla on syytä uskoa, että komissiolla on hallussaan asiakirjoja, joita ei ole luovutettu sille, ja että kyseiset asiakirjat ovat välttämättömiä, jotta se voisi käyttää asianmukaisesti asetuksen (EY) N:o 773/2004 8 artiklan 1 kohdan mukaisia oikeuksiaan.

c)

Kantelija, joka katsoo, että se ei ole saanut jäljennöstä väitetiedoksiannon ei-luottamuksellisesta toisinnosta asetuksen (EY) N:o 773/2004 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tai että väitetiedoksiannon ei-luottamuksellista toisintoa ei ole laadittu tavalla, joka mahdollistaa sen oikeuksien tosiasiallisen toteutumisen, lukuun ottamatta tapauksia, joissa sovelletaan sovintomenettelyä.

d)

Tämän päätöksen 5 artiklassa tarkoitettu kolmas henkilö, jonka etua asia koskee ja jolla on syytä uskoa, että hänelle ei ole ilmoitettu menettelyn luonteesta ja kohteesta asetuksen (EY) N:o 773/2004 13 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 802/2004 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Sama koskee kantelijaa asiassa, johon sovelletaan sovintomenettelyä, jolla on syytä uskoa, että sille ei ole ilmoitettu menettelyn luonteesta ja kohteesta asetuksen (EY) N:o 773/2004 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

3.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja tekee perustellun päätöksen hänelle 1 tai 2 kohdan nojalla esitetystä pyynnöstä ja antaa kyseisen päätöksen tiedoksi pyynnön esittäneelle henkilölle sekä kaikille muille henkilölle, joita menettely koskee.

8 artikla

Liikesalaisuudet ja muut luottamukselliset tiedot

1.   Jos komissio aikoo julkistaa tietoja, jotka saattavat sisältää liikesalaisuuksia tai muita jonkin yrityksen tai henkilön luottamuksellisia tietoja, kilpailun pääosasto ilmoittaa kyseiselle yritykselle tai henkilölle kirjallisesti tästä aikomuksesta ja sen syistä. Se asettaa määräajan, jonka kuluessa kyseinen yritys tai henkilö voi esittää kirjallisia huomautuksia.

2.   Jos kyseinen yritys tai henkilö vastustaa tietojen julkistamista, se voi saattaa asian kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tutkittavaksi. Jos kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja katsoo, että tieto voidaan julkistaa, koska siinä ei kyse liikesalaisuudesta tai muista luottamuksellisista tiedoista tai koska ylivoimainen etu edellyttää tiedon julkistamista, tämä todetaan perustellussa päätöksessä, joka annetaan tiedoksi kyseiselle yritykselle tai henkilölle. Päätöksessä ilmoitetaan päivä, jonka jälkeen tieto julkistetaan. Tämä päivä voi olla aikaisintaan viikon kuluttua tiedoksiantopäivästä.

3.   Edellä 1 ja 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin, kun tietoja julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4.   Kun osapuolen puolustautumisoikeuksien tosiasiallisen toteutumisen ja oikeutetun luottamuksellisuuden tasapainottaminen sitä edellyttää, kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi päättää, että asiakirja-aineiston ne osat, jotka ovat välttämättömiä osapuolen puolustautumisoikeuksien toteutumiseksi, asetetaan pyynnön esittävän osapuolen saataville rajoitetusti tavalla, jota koskevat yksityiskohdat kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja määrittää.

5   LUKU

MÄÄRÄAIKOJEN PIDENTÄMINEN

9 artikla

Määräaikojen pidentämistä koskevat pyynnöt

1.   Jos osapuoli, jolle väitetiedoksianto on osoitettu, katsoo, että väitetiedoksiantoon vastaamiselle asetettu määräaika on liian lyhyt, se voi pyytää kyseisen määräajan pidentämistä vastaavalle johtajalle osoitetulla perustellulla pyynnöllä. Tällainen pyyntö on esitettävä hyvissä ajoin ennen alkuperäisen määräajan päättymistä perussopimuksen 101 ja 102 artiklan mukaisissa menettelyissä ja vähintään viisi työpäivää ennen alkuperäisen määräajan päättymistä asetuksen (EY) N:o 139/2004 mukaisissa menettelyissä. Jos pyyntöön ei suostuta tai pyynnön esittänyt osapuoli, jolle väitetiedoksianto on osoitettu, on eri mieltä myönnetystä määräajan pidennyksestä, se voi saattaa asian kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tutkittavaksi ennen alkuperäisen määräajan päättymistä. Kuultuaan vastaavaa johtajaa kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja päättää, onko määräajan jatkaminen tarpeen, jotta sellaisen osapuolen, jolle väitetiedoksianto on osoitettu, oikeus tulla kuulluksi toteutuisi tosiasiallisesti, ottaen samalla huomioon myös tarpeen välttää tarpeetonta viivytystä menettelystä. Perussopimuksen 101 ja 102 artiklan mukaisissa menettelyissä kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja ottaa huomioon muun muassa seuraavat tekijät:

a)

asiakirja-aineiston laajuus ja monimutkaisuus;

b)

onko pyynnön esittänyt osapuoli, jolle väitetiedoksianto on osoitettu, saanut aikaisemmin tilaisuuden tutustua tietoihin;

c)

muut objektiiviset esteet, joita pyynnön esittänyt osapuoli, jolle väitetiedoksianto on osoitettu, voi kohdata antaessaan huomautuksensa.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdan arvioinnissa voidaan ottaa huomioon rikkomisten lukumäärä, rikkomisen väitetty kesto, asiakirjojen pituus ja lukumäärä ja asiantuntijaselvitysten pituus ja monimutkaisuus.

2.   Jos muu osapuoli, kantelija tai 5 artiklassa tarkoitettu kolmas henkilö, jonka etua asia koskee, katsoo, että näkemysten esittämiselle asetettu määräaika on liian lyhyt, se voi pyytää kyseisen määräajan pidentämistä vastaavalle johtajalle osoitetulla perustellulla pyynnöllä hyvissä ajoin ennen alkuperäisen määräajan päättymistä. Jos pyyntöön ei suostuta tai muu osapuoli, kantelija tai kolmas henkilö, jonka etua asia koskee, ei yhdy tähän päätökseen, se voi saattaa asian kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tutkittavaksi. Kuultuaan vastaavaa johtajaa kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja päättää, olisiko määräajan pidennys myönnettävä.

6   LUKU

SUULLINEN KUULEMINEN

10 artikla

Järjestäminen ja tarkoitus

1.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja järjestää ja toimittaa perussopimuksen 101 ja 102 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamissäännöissä tarkoitetut kuulemiset.

2.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja toimittaa suullisen kuulemisen täysin riippumattomana.

3.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja varmistaa, että kuuleminen toimitetaan moitteettomasti, ja edistää sekä itse kuulemisen että sitä seuraavan mahdollisen päätöksen objektiivisuutta.

4.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja varmistaa, että suullinen kuuleminen antaa osapuolille, joille väitetiedoksianto on osoitettu, muille osapuolille sekä suulliseen kuulemiseen hyväksytyille kantelijoille ja 5 artiklassa tarkoitetuille kolmansille henkilöille, joiden etua asia koskee, riittävän tilaisuuden tarkentaa näkemyksiään komission alustavista havainnoista.

11 artikla

Suullisen kuulemisen valmistelu

1.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja vastaa suullisen kuulemisen valmistelusta ja toteuttaa kaikki tarkoituksenmukaiset toimenpiteet. Suullisen kuulemisen asianmukaisen valmistelun varmistamiseksi kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi vastaavan johtajan kanssa neuvoteltuaan toimittaa kuulemiseen kutsutuille henkilöille etukäteen luettelon kysymyksistä, joista heitä pyydetään esittämään näkökantansa. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi myös ilmoittaa kuulemiseen kutsutuille henkilöille keskustelun painopistealueet, ottaen erityisesti huomioon ne tosiseikat ja kysymykset, jotka suullista kuulemista pyytäneet väitetiedoksiannon vastaanottajat haluavat ottaa esille.

2.   Tätä varten kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi vastaavan johtajan kanssa neuvoteltuaan kutsua kuulemisen valmistelemiseksi koolle kuulemiseen kutsutut osapuolet sekä tarvittaessa komission yksiköt.

3.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi myös pyytää kirjallista ennakkoilmoitusta kuulemiseen kutsuttujen henkilöiden lausuntojen pääasiallisesta sisällöstä.

4.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi asettaa määräajan, jonka kuluessa kaikkien suulliseen kuulemiseen kutsuttujen on toimitettava luettelo henkilöistä, jotka osallistuvat heidän puolestaan. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja toimittaa tämän luettelon kaikille suulliseen kuulemiseen kutsutuille henkilöille hyvissä ajoin ennen kuulemispäivää.

12 artikla

Kuulemisen ajoitus ja toimittaminen

1.   Neuvoteltuaan vastaavan johtajan kanssa kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja määrää kuulemistilaisuuden päivämäärän, keston ja paikan. Jos on pyydetty kuulemisen lykkäystä, kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja tekee siitä päätöksen.

2.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja päättää, olisiko uusia asiakirjoja voitava esittää kuulemisen aikana ja keitä olisi kuultava osapuolen puolesta.

3.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi antaa osapuolten, joille väitetiedoksianto on osoitettu, muiden osapuolten, kantelijoiden, muiden kuulemiseen kutsuttujen henkilöiden, komission yksiköiden ja jäsenvaltioiden viranomaisten esittää kysymyksiä kuulemisen aikana. Jos kysymykseen ei poikkeuksellisesti voida vastata kokonaan tai osittain suullisessa kuulemisessa, kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi sallia vastauksen antamisen kirjallisesti tietyssä määräajassa. Tällainen kirjallinen vastaus jaetaan kaikille suullisen kuulemisen osanottajille, jollei kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja toisin päätä sellaisen osapuolen, jolle väitetiedoksianto on osoitettu, puolustautumisoikeuksien tai kenen tahansa henkilön liikesalaisuuksien tai muiden luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi.

4.   Jos kuulluksi tulemisen oikeuden varmistaminen sitä edellyttää, kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi vastaavan johtajan kanssa neuvoteltuaan antaa asianomaisille osapuolille, muille osapuolille, kantelijoille tai 5 artiklassa tarkoitetuille kolmansille henkilöille, joiden etua asia koskee, mahdollisuuden toimittaa täydentäviä kirjallisia huomautuksia suullisen kuulemisen jälkeen. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja asettaa määräajan, jonka kuluessa tällaiset huomautukset on esitettävä. Komissio ei ole velvollinen ottamaan huomioon kyseisen päivän jälkeen saamiaan kirjallisia huomautuksia.

13 artikla

Liikesalaisuuksien suojelu ja suullisen kuulemisen luottamuksellisuus

Kutakin henkilöä kuullaan yleensä kaikkien muiden suulliseen kuulemiseen kutsuttujen henkilöiden ollessa läsnä. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi myös päättää kuulla henkilöitä erikseen suljetussa istunnossa ottaen huomioon heidän oikeutetut etunsa sen suhteen, ettei liikesalaisuuksia ja muita luottamuksellisia tietoja paljasteta.

7   LUKU

VÄLIKERTOMUS JA OIKEUS ESITTÄÄ HAVAINTOJA

14 artikla

Välikertomus ja havainnot

1.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja toimittaa toimivaltaiselle komission jäsenelle välikertomuksen kuulemisesta ja menettelyllisten oikeuksien tosiasiallista toteutumista koskevista päätelmistään. Tässä kertomuksessa esitetyt havainnot koskevat menettelyyn liittyviä kysymyksiä, mukaan lukien seuraavat:

a)

asiakirjojen julkistaminen ja oikeus tutustua asiakirja-aineistoon;

b)

määräajat väitetiedoksiantoon vastaamiselle;

c)

kuulluksi tulemisen oikeuden toteutuminen;

d)

suullisen kuulemisen asianmukainen toimittaminen.

Jäljennös kertomuksesta toimitetaan kilpailun pääosaston pääjohtajalle, vastaavalle johtajalle ja muille toimivaltaisille komission yksiköille.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen lisäksi ja siitä erillään kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi esittää havaintoja menettelyn edistymisestä ja puolueettomuudesta. Tällöin kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja pyrkii erityisesti varmistamaan, että kaikki asian kannalta merkitykselliset, myös osapuolten kannalta epäedulliset tosiseikat, rikkomisen vakavuuteen ja kestoon liittyvät tosiseikat mukaan lukien, otetaan asianmukaisesti huomioon laadittaessa komission päätösluonnoksia. Nämä havainnot voivat koskea muun muassa lisätietojen tarvetta, tiettyjen väitteiden peruuttamista ja täydentävien väitteiden esittämistä tai asetuksen (EY) N:o 1/2003 V luvun mukaisia lisätutkimuksia koskevia ehdotuksia.

Kilpailun pääosaston pääjohtajalle, vastaavalle johtajalle ja oikeudelliselle yksikölle annetaan tiedoksi tällaiset havainnot.

8   LUKU

SITOUMUKSET JA SOVINTOMENETTELYT

15 artikla

Sitoumukset ja sovintomenettelyt

1.   Menettelyn osapuolet, jotka asetuksen (EY) N:o 1/2003 9 artiklan mukaisesti tarjoavat sitoumuksia komission alustavassa arvioinnissaan esittämien huolenaiheiden poistamiseksi, voivat saattaa asian kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tutkittavaksi missä tahansa 9 artiklan mukaisen menettelyn vaiheessa osapuolten menettelyllisten oikeuksien tosiasiallisen toteutumisen varmistamiseksi.

2.   Kartelleja koskevissa asioissa menettelyn osapuolet, jotka aloittavat sovintoon tähtäävät neuvottelut asetuksen (EY) N:o 773/2004 10 a artiklan mukaisesti, voivat saattaa asian kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tutkittavaksi missä tahansa vaiheessa sovintomenettelyn aikana varmistaakseen menettelyllisten oikeuksiensa tosiasiallisen toteutumisen.

9   LUKU

LOPPUKERTOMUS

16 artikla

Sisältö ja toimittaminen ennen päätöksen antamista

1.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja laatii kyseistä asiaa koskevan, neuvoa-antavalle komitealle toimitettavan päätösluonnoksen perusteella kirjallisen loppukertomuksen 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen menettelyllisten oikeuksien tosiasiallisesta toteutumisesta menettelyn kaikissa vaiheissa. Kyseisessä kertomuksessa tarkastellaan myös sitä, käsitelläänkö päätösluonnoksessa ainoastaan sellaisia väitteitä, joista osapuolille on annettu mahdollisuus esittää näkemyksensä.

2.   Loppukertomus toimitetaan toimivaltaiselle komission jäsenelle, kilpailun pääosaston pääjohtajalle sekä vastaavalle johtajalle ja muille toimivaltaisille komission yksiköille. Se annetaan tiedoksi jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja EFTAn valvontaviranomaiselle ETA-sopimukseen liitetyissä pöytäkirjoissa 23 ja 24 olevien yhteistyötä koskevien määräysten mukaisesti.

17 artikla

Toimittaminen komissiolle ja julkaisu

1.   Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan loppukertomus esitetään komissiolle yhdessä sille toimitetun päätösluonnoksen kanssa, jotta voitaisiin varmistaa, että komission tehdessä päätöksen yksittäisessä asiassa sillä on tiedossaan kaikki merkitykselliset tiedot menettelyn kulusta ja siitä, että menettelyllisten oikeuksien tosiasiallinen toteutuminen on varmistettu koko menettelyn ajan.

2.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi muuttaa loppukertomustaan niiden muutosten perusteella, joita päätösluonnokseen tehdään ennen kuin komissio hyväksyy sen.

3.   Komissio antaa kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan loppukertomuksen päätöksen kanssa tiedoksi niille, joille päätös on osoitettu. Se julkaisee kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan loppukertomuksen yhdessä päätöksen kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä ottaen huomioon yritysten oikeutetut edut suojella liikesalaisuuksiaan.

10   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

18 artikla

Kumoaminen ja siirtymäsäännös

1.   Kumotaan päätös 2001/462/EY, EHTY.

2.   Päätöksen 2001/462/EY, EHTY mukaisesti jo aloitetut menettelyt ovat edelleen voimassa. Ennen tämän päätöksen voimaantuloa toteutettujen tutkintatoimenpiteiden osalta kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi kieltäytyä käyttämästä tämän päätöksen 4 artiklan mukaista toimivaltaansa.

Jos menettelyn aloittaminen asetuksen (EY) N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan nojalla tai asetuksen (EY) N:o 139/2004 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla tapahtuu ennen tämän päätöksen voimaantuloa, tämän päätöksen 14 artiklassa tarkoitettu välikertomus ja 16 artiklassa tarkoitettu loppukertomus eivät koske tutkintavaihetta, jollei kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja toisin päätä.

19 artikla

Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 13 päivänä lokakuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EYVL L 308, 8.12.2000, s. 26.

(2)  EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1.

(3)  EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1.

(4)  EUVL L 123, 27.4.2004, s. 18.

(5)  EUVL L 133, 30.4.2004, s. 1.

(6)  EUVL C 303, 14.12.2007, s. 1.

(7)  EYVL L 330, 21.12.1994, s. 67.

(8)  EYVL L 162, 19.6.2001, s. 21.

(9)  EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.


SUOSITUKSET

20.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/38


KOMISSION SUOSITUS,

annettu 18 päivänä lokakuuta 2011,

nanomateriaalin määritelmästä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2011/696/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 292 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komissio antoi 7 päivänä kesäkuuta 2005 tiedonannon ”Nanotiede ja nanoteknologia – Toimintasuunnitelma Euroopalle 2005–2009” (1), jossa esitetään jäsennetysti joukko toisiinsa kytkeytyviä toimia, joiden avulla on määrä välittömästi toteuttaa turvallinen, integroitu ja vastuullinen nanotieteen- ja teknologian strategia.

(2)

Komissio tarkasteli toimintasuunnitelmassa asetettujen sitoumusten mukaisesti huolellisesti asiaanliittyvää unionin lainsäädäntöä, jotta voitaisiin määritellä, voidaanko voimassa olevia säännöksiä soveltaa nanomateriaaleihin mahdollisesti liittyviin riskeihin. Tämän tarkastelun tulokset sisältyvät komission 17 päivänä kesäkuuta 2008 antamaan tiedonantoon ”Nanomateriaaleja koskeva sääntely” (2). Tiedonannon mukaan käsitettä ”nanomateriaali” ei ole erityisesti mainittu unionin lainsäädännössä, mutta periaatteessa nanomateriaaleihin sisältyvät mahdolliset terveydelle, turvallisuudelle ja ympäristölle aiheutuvat riskit kuuluvat voimassa olevan lainsäädännön soveltamisalaan.

(3)

Euroopan parlamentti antoi 24 päivänä huhtikuuta 2009 päätöslauselman nanomateriaaleja koskevasta sääntelystä (3) ja kehotti siinä muun muassa ottamaan yhteisön lainsäädännössä käyttöön nanomateriaalien kattavan tieteellisen määritelmän.

(4)

Tässä suosituksessa vahvistettavaa määritelmää olisi käytettävä viitteenä määriteltäessä sitä, olisiko materiaalia pidettävä ”nanomateriaalina” unionin lainsäädännön ja politiikkojen yhteydessä. Unionin lainsäädännössä ”nanomateriaalin” määritelmän olisi pohjauduttava ainoastaan materiaalin ainesosien kokoon ottamatta huomioon vaaraa tai riskiä. Tämän ainoastaan materiaalin kokoon perustuvan määritelmän soveltamisalaan kuuluvat luonnolliset materiaalit, sivutuotemateriaalit tai valmistetut materiaalit.

(5)

Käsitteen ”nanomateriaali” määritelmän olisi perustuttava käytettävissä olevaan tieteelliseen tietoon.

(6)

Nanomateriaalien koon ja kokojakaumien mittaaminen on useissa tapauksissa haastavaa ja erilaiset mittausmenetelmät eivät välttämättä anna vertailukelpoisia tuloksia. Yhdenmukaisia mittausmenetelmiä on kehitettävä sen varmistamiseksi, että määritelmän soveltamisesta saadaan yhdenmukaisia tuloksia eri materiaalien osalta ja tietyssä ajassa. Olisi sovellettava parhaita käytettävissä olevia vaihtoehtoisia menetelmiä, kunnes käytettävissä on yhdenmukaisia mittausmenetelmiä.

(7)

Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen kertomuksessa ”Considerations on a Definition of Nanomaterial for Regulatory purposes” (4) ehdotetaan, että nanomateriaalien määritelmään olisi sisällyttävä nanomateriaalihiukkaset, sitä olisi voitava soveltaa laajasti unionin lainsäädännössä ja sen olisi oltava yhdenmukainen muiden yleisesti sovellettavien lähestymistapojen kanssa. Koon olisi oltava ainoa rajaava ominaisuus, joka tekee nanokokoluokan rajojen selkeän määrittelyn välttämättömäksi.

(8)

Komissio valtuutti kehittymässä olevia ja vastikään havaittuja terveysriskejä käsittelevän tiedekomitean (SCENIHR) laatimaan tieteellistä aineistoa niistä kysymyksistä, jotka olisi otettava huomioon kehitettäessä käsitteelle ”nanomateriaali” määritelmää sääntelyä varten. Nanomateriaalin käsitteen määritelmän tieteellistä perustaa koskevasta tiedekomitean lausunnosta järjestettiin julkinen kuuleminen vuonna 2010. SCENIHR totesi 8 päivänä joulukuuta 2010 antamassaan lausunnossa (5), että kokoa voidaan soveltaa nanomateriaaleihin yleisesti ja että se olisi soveltuvin mittaussuure. Määritelty kokoluokka helpottaisi yhdenmukaista tulkintaa. Alarajaksi ehdotettiin yhtä nanometriä. Yleisesti vallitsee yksimielisyys 100 nanometrin ylärajasta, mutta sen asianmukaisuuden tueksi ei voida esittää tieteellisiä todisteita. Vain yhden yläraja-arvon käyttäminen saattaa olla liian rajoittavaa nanomateriaalien luokittelun kannalta, joten asianmukaisempaa saattaisi olla eriytetyn lähestymistavan soveltaminen. Sääntelytarkoituksissa olisi harkittava myös lukumääräperusteista kokojaukaumaa, jossa määritelmää tarkennetaan keskimääräisen koon ja koon standardipoikkeaman avulla. Materiaalin kokojakauma olisi esitettävä lukumäärätiheytenä (eli tiettyyn kokoluokkaan kuuluvien esineiden määrä jaettuna esineiden kokonaismäärällä) eikä nanomateriaalissa olevien nanohiukkasten massapitoisuutena, koska pieni massapitoisuus voi sisältää suurimman määrän hiukkasia. SCENIHR toi esille tiettyjä tapauksia, joissa määritelmän soveltamista voidaan helpottaa käyttämällä tilavuuteen suhteutettua pinta-alaa välitietona määritettäessä sitä, kuuluuko materiaali tiettyyn nanokokoluokkaan.

(9)

Kansainvälinen standardointijärjestö määrittelee käsitteen ”nanomateriaali” materiaaliksi, jonka mahdolliset ulkoiset mittasuhteet ovat nanokokoluokkaa tai joiden sisäinen rakenne tai pintarakenne ovat nanokokoluokkaa. Käsitteen ”nanokokoluokka” suuruusluokka on noin 1–100 nanometriä (6).

(10)

Lukumääräperusteisen kokojakauman olisi katettava se, että nanomateriaalit koostuvat yleisimmin useista hiukkasista ja että tietyssä hiukkasjakaumassa on eri kokoisia hiukkasia. Jos lukumääräperusteista kokojakaumaa ei eritellä, olisi vaikea määritellä, onko tietty materiaali määritelmän mukainen, jos jotkut hiukkaset ovat kooltaan alle 100 nm ja jotkut eivät ole. Tämä lähestymistapa on SCENIHR:n lausunnon mukainen. Siinä todettiin, että materiaalin hiukkasjakauma olisi esitettävä hiukkaspitoisuuden (eli hiukkasten määrän) mukaisesti.

(11)

Ei ole olemassa yksiselitteistä tieteellistä perustetta ehdottaa erityistä arvoa kokojakaumalle, jonka alle jäävillä materiaaleilla, jotka sisältävät 1–100 nm:n kokoisia hiukkasia, ei odoteta olevan nanomateriaaleille ominaisia piirteitä. Tieteellisen lausunnon mukaan olisi käytettävä tilastollista lähestymistapaa, joka perustuu vakiopoikkeamaan, jonka kynnysarvo on 0,15 prosenttia. Kynnysarvon olisi kuitenkin oltava korkeampi, kun otetaan huomioon se, että kynnysarvon soveltamisalaan kuuluisi suuri määrä materiaaleja, ja tarve räätälöidä määritelmän soveltamisala sääntelytarkoituksia varten. Tämän suosituksen määritelmän mukaisen nanomateriaalin hiukkasista olisi kuuluttava kokoluokkaan 1–100 nm vähintään 50 prosenttia. SCENIHRin lausunnon mukaan jopa pieni määrä kokoluokkaan 1–100 nm kuuluvia hiukkasia voi tietyissä tapauksissa oikeuttaa kohdennetun arvioinnin tekemisen. Olisi kuitenkin harhaanjohtavaa luokitella tällaiset materiaalit nanomateriaaleiksi. Saattaa kuitenkin olla erityisiä lainsäädäntötapauksia, joissa ympäristöön, terveyteen, turvallisuuteen tai kilpailukykyyn liittyvät huolenaiheet oikeuttavat alle 50 prosentin kynnysarvon soveltamisen.

(12)

Agglomeroituneilla tai aggregoituneilla hiukkasilla voi olla samoja ominaisuuksia kuin vapailla hiukkasilla. Nanomateriaalin elinkaaren aikana voi lisäksi esiintyä tapauksia, joissa agglomeroituneista tai aggregoituneista hiukkasista vapautuu hiukkasia. Tässä suosituksessa vahvistettavan määritelmän soveltamisalaan olisi näin ollen kuuluttava myös sellaiset agglomeraateissa tai aggregaateissa olevat hiukkaset, joiden koko on 1–100 nanometriä.

(13)

Tällä hetkellä on mahdollista mitata tietty pinta-ala kuiva-aineen tai jauheiden tilavuutena typpiadsorbtiomenetelmällä (ns. BET-menetelmä). Näissä tapauksissa tiettyä pinta-alaa voidaan käyttää välitietona yksilöitäessä mahdollista nanomateriaalia. Uusi tieteellinen tietämys voi laajentaa mahdollisuutta hyödyntää tulevaisuudessa tätä menetelmää tai muita menetelmiä muiden materiaalien yhteydessä. Tietyn pinta-alan mittaamisen ja lukumääräperusteisen kokojakauman välillä saattaa olla eroavaisuuksia eri materiaaleissa. Tästä syystä olisi tarkennettava, että lukumääräperusteisen kokojakauman tulokset ovat ratkaisevia. Ei myöskään saisi olla mahdollista käyttää tiettyä pinta-alaa osoittamaan, että materiaali ei ole nanomateriaalia.

(14)

Teknologia ja tieteellinen tietämys kehittyvät nopeasti. Tästä syystä määritelmää ja kuvaajia olisikin tarkasteltava uudelleen viimeistään vuoden 2014 joulukuuhun mennessä sen varmistamiseksi, että määritelmä vastaa tarpeita. Uudelleentarkastelussa olisi arvioitava erityisesti sitä, olisiko lukumääräperusteisen kokojakauman 50 prosentin kynnysarvoa nostettava tai laskettava ja olisiko määritelmään sisällytettävä materiaalit, joiden sisäinen rakenne tai pintarakenne on nanokokoluokkaa, kuten kompleksiset nano-osia sisältävät nanomateriaalit, mukaan luettuina tietyillä aloilla käytössä olevat nanohuokoiset materiaalit ja nanokomposiittimateriaalit.

(15)

Määritelmän soveltamisen helpottamiseksi lainsäädäntötarkoituksissa olisi kehitettävä ohjeita ja yhdenmukaistettuja mittausmenetelmiä sekä koottava tietämystä nanohiukkasten tavanomaisista pitoisuuksista edustavissa materiaalierissä, jos se on käytännössä toteutettavissa ja luotettavaa.

(16)

Tässä asetuksessa vahvistettu määritelmä ei saisi vaikuttaa tai heijastaa minkään sellaisen Euroopan unionin säädöksen eikä säännöksen soveltamisalaan, jossa mahdollisesti vahvistetaan lisävaatimuksia näille materiaaleille, mukaan luettuina riskinhallintaan liittyvät vaatimukset. Joissakin tapauksissa saattaa olla tarpeen jättää tietyt materiaalit tietyn lainsäädännön tai tiettyjen säännösten soveltamisalan ulkopuolelle, vaikka ne kuuluisivatkin määritelmän soveltamisalaan. Saattaa myös olla tarpeen sisällyttää muita materiaaleja, kuten tiettyjä materiaaleja, joiden koko on alle 1 nm:ä tai yli 100 nm:ä, nanomateriaaleihin liittyvän lainsäädännön tai säännösten soveltamisalaan.

(17)

Kun otetaan huomioon lääkealan erityisolosuhteet ja jo käytössä olevat erikoistuneet nanorakennejärjestelmät, ei tämän suosituksen määritelmä saisi rajoittaa käsitteen ”nano” käyttöä määriteltäessä tiettyjä lääkkeitä ja lääkinnällisiä laitteita,

ON ANTANUT TÄMÄN SUOSITUKSEN:

1.

Jäsenvaltioita, Euroopan unionin virastoja ja talouden toimijoita pyydetään käyttämään seuraavaa käsitteen ”nanomateriaali” määritelmää nanoteknologian tuotteita koskevan lainsäädännön, politiikkojen ja tutkimusohjelmien hyväksymisen ja täytäntöönpanon yhteydessä.

2.

”Nanomateriaali” tarkoittaa luonnollista materiaalia, sivutuotemateriaalia tai valmistettua materiaalia, joka sisältää hiukkasia joko vapaina, agglomeroituneina tai aggregoituneina ja jonka hiukkasista vähintään 50 prosenttia lukumääräperusteisen kokojakauman mukaisesti on kooltaan 1–100 nm tai jonka ulkomitoista yksi tai useampi on 1–100 nm.

Erityistapauksissa ja jos ympäristöön, terveyteen, turvallisuuteen tai kilpailukykyyn liittyvät huolenaiheet sen oikeuttavat, lukumääräperusteisen kokojakauman 50 prosentin kynnysarvo voidaan korvata 1–50 prosentin kynnysarvolla.

3.

Poiketen 2 kohdan soveltamisesta fullereeneja, grafeenihiutaleita ja yksiseinäisiä hiilinanoputkia, joiden yksi tai useampi ulkomitta on alle yksi nanometri, olisi pidettävä nanomateriaaleina.

4.

Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi käsitteet ”hiukkanen”, ”agglomeraatti” ja ”aggregaatti” määritellään seuraavasti:

a)

”Hiukkasella” tarkoitetaan erittäin pientä aineen osaa, jonka fyysiset rajat on määritetty;

b)

”Agglomeraatilla” tarkoitetaan heikosti sidottuja hiukkasia tai hiukkasryhmittymiä, joiden yhteinen ulkoinen kokonaispinta-ala vastaa yksittäisen komponenttien pinta-alojen summaa;

c)

”Aggregaatilla” tarkoitetaan hiukkasta, joka koostuu vahvasti sidotuista tai fuusioituneista hiukkasista.

5.

Jos se on teknisesti toteutettavissa ja jos erityislainsäädännössä sitä edellytetään, voidaan 2 kohdan määritelmän noudattaminen määrittää erityisen tilavuuteen suhteutetun pinta-alan perusteella. Materiaalin olisi katsottava kuuluvan 2 kohdan määritelmän soveltamisalaan, jos aineen erityinen tilavuuteen suhteutettu pinta-ala on suurempi kuin 60 m2 / cm3. Kuitenkin sellaista materiaalia, joka on lukumääräperusteisen kokojakauman mukaisesti nanomateriaalia, olisi pidettävä 2 kohdan määritelmän mukaisena, vaikka materiaalin erityinen pinta-ala on pienempi kuin 60 m2 / cm3.

6.

Edellä 1–5 kohdassa tarkoitettua määritelmää on tarkasteltava uudelleen viimeistään joulukuussa 2014 saatujen kokemusten ja tieteen ja tekniikan kehityksen mukaisesti. Uudelleentarkastelussa olisi keskityttävä erityisesti siihen, olisiko lukumääräperusteisen kokojakauman 50 prosentin kynnysarvoa nostettava tai laskettava.

7.

Tämä suositus on osoitettu kaikille jäsenvaltioille, Euroopan unionin virastoille ja talouden toimijoille.

Tehty Brysselissä 18 päivänä lokakuuta 2011.

Komission puolesta

Janez POTOČNIK

Komission jäsen


(1)  KOM(2005) 243 lopullinen.

(2)  KOM(2008) 366 lopullinen.

(3)  P6_TA(2009) 0328.

(4)  EUR 24403 EN, June 2010.

(5)  http://ec.europa.eu/health/scientific_committees/emerging/docs/scenihr_o_032.pdf

(6)  http://cdb.iso.org