Euroopan unionin L 299/2008

I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

8.11.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

L 299/1

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1104/2008,

annettu 24 päivänä lokakuuta 2008,

siirtymisestä Schengenin tietojärjestelmästä (SIS 1+) toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmään (SIS II)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 66 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Schengenin tietojärjestelmä (SIS), joka on perustettu tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta 19 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn yleissopimuksen (2), jäljempänä ’Schengenin yleissopimus’, IV osaston määräysten mukaisesti, ja sen kehitetty versio SIS 1+ ovat keskeisiä välineitä osaksi Euroopan unionia sisällytetyn Schengenin säännöstön soveltamisessa.

(2)

Toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) kehittäminen on annettu komission tehtäväksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 2424/2001 (3) ja neuvoston päätöksen 2001/886/YOS (4) mukaisesti. Näiden säädösten voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2008. Tämä asetuksen olisi siksi täydennettävä mainittuja säädöksiä siihen päivään saakka, jonka neuvosto vahvistaa toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1987/2006 (5) mukaisesti.

(3)

SIS II on perustettu asetuksella (EY) N:o 1987/2006 ja toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä 12 päivänä kesäkuuta 2007 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2007/533/YOS (6). Tämä asetus ei saisi rajoittaa kyseisten säädösten säännösten soveltamista.

(4)	Tietyistä SIS II:n testeistä säädetään toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) testeistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 189/2008 (7) ja neuvoston päätöksessä 2008/173/EY (8).

(5)	SIS II:n kehittämistä olisi jatkettava ja se olisi saatettava päätökseen neuvoston 6 päivänä kesäkuuta 2008 hyväksymän SIS II -järjestelmää koskevan kokonaisaikataulun puitteissa.

(6)	Olisi suoritettava kattava SIS II:n testaus jäsenvaltioiden ja komission keskinäisessä yhteistyössä tämän asetuksen säännösten mukaisesti. Mahdollisimman pian sen jälkeen, kun teksti on saatettu päätökseen, se olisi validoitava asetuksen (EY) N:o 1987/2006 ja päätöksen 2007/533/YOS mukaisesti.

(7)	Jäsenvaltioiden olisi testattava lisätietojen vaihto.

(8)

SIS 1+ -järjestelmän teknisen tuen yksiköstä (C.SIS) määrätään Schengenin yleissopimuksessa. Asetuksessa (EY) N:o 1987/2006 ja päätöksessä 2007/533/YOS säädetään SIS II:n keskusjärjestelmästä (Central SIS II), joka muodostuu teknisen tuen yksiköstä ja yhdenmukaisesta kansallisesta käyttöliittymästä (NI-SIS). Central SIS II:n teknisen tuen yksikön tulisi sijata Strasbourgissa (Ranska) ja varakeskuksen Sankt Johann im Pongaussa (Itävalta).

(9)

Jotta voidaan hallita paremmin ongelmat, joita siirtymisestä SIS 1+ -järjestelmästä SIS II:een mahdollisesti aiheutuu, olisi otettava käyttöön Schengenin tietojärjestelmän väliaikainen siirtymäarkkitehtuuri ja testattava sitä. Väliaikaisen siirtymäarkkitehtuurin ei pitäisi vaikuttaa SIS 1+ -järjestelmän käytettävyyteen. Komission tulisi asettaa käyttöön muunnin.

(10)	Kuulutuksen tehneen jäsenvaltion olisi vastattava sen varmistamisesta, että Schengenin tietojärjestelmään tallennetut tiedot ovat paikkansapitäviä, ajantasaisia ja lainmukaisia.

(11)

Komission tulisi vastaisuudessakin olla vastuussa Central SIS II:sta ja sen viestintäinfrastruktuurista. Tämä velvoite sisältää SIS II:n ja sen viestintäinfrastruktuurin ylläpidon ja jatkokehittämisen virheiden korjaamisen kaikkina aikoina. Komission olisi koordinoitava ja tuettava yhteisiä toimia. Komission olisi erityisesti annettava tarvittavaa teknistä ja käyttötukea jäsenvaltioille Central SIS II:n tasolla, muun muassa asettamalla käyttöön neuvontapiste.

(12)	Jäsenvaltiot ovat ja niiden tulisi vastaisuudessakin olla vastuussa kansallisten järjestelmiensä (N.SIS II) kehittämisestä ja ylläpidosta.

(13)	Ranskan tulisi vastaisuudessakin olla vastuussa SIS 1+:n teknisen tuen yksiköstä, kuten Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyssä yleissopimuksessa nimenomaisesti määrätään.

(14)	SIS 1+ -järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden edustajien tulisi koordinoida toimiaan neuvostossa. Kyseistä organisatorista toimintaa varten on säädettävä puitteet.

(15)

Komission olisi voitava ulkoistaa kolmansille osapuolille, esimerkiksi kansallisille julkishallinnon elimille, tehtäviä, jotka on osoitettu sille tällä asetuksella tai jotka liittyvät talousarvion toteuttamiseen Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (9) mukaisesti.

Tällaisessa ulkoistamissopimuksessa olisi kunnioitettava SIS-järjestelmään sovellettavia tietoturva- ja tietosuojasääntöjä ja otettava huomioon asianmukaisten tietosuojaviranomaisten asema, erityisesti Schengenin yleissopimuksen ja tämän asetuksen määräysten osalta.

(16)

Komission suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (10).

(17)

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 286 artiklan mukaisen riippumattoman valvontaviranomaisen nimittämisestä 22 päivänä joulukuuta 2003 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 2004/55/EY (11) mukaisesti nimitetyllä Euroopan tietosuojavaltuutetulla on toimivalta valvoa yhteisön toimielinten ja elinten suorittamaa henkilötietojen käsittelyä. Schengenin yleissopimuksessa on henkilötietojen suojaa ja turvaa koskevia erityismääräyksiä.

(18)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tavoitteita, joita ovat väliaikaisen siirtymäarkkitehtuurin perustaminen ja tietojen siirtäminen SIS 1+ -järjestelmästä SIS II:een, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(19)	Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita.

(20)	Schengenin yleissopimusta olisi muutettava, jotta SIS 1+ voidaan liittää väliaikaiseen siirtymäarkkitehtuuriin.

(21)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä asetusta sovelleta Tanskaan. Koska tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstöä EY:n perustamissopimuksen kolmannen osan IV osaston määräysten nojalla, Tanska päättää edellä mainitun pöytäkirjan 5 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on antanut tämän asetuksen, saattaako se sen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(22)

Tällä asetuksella kehitetään sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/365/EY (12) mukaisesti. Yhdistynyt kuningaskunta ei näin ollen osallistu tämän asetuksen antamiseen, asetus ei sido sitä, eikä asetusta sovelleta siihen.

(23)

Tällä asetuksella kehitetään sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 28 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/192/EY (13) mukaisesti. Irlanti ei näin ollen osallistu tämän asetuksen antamiseen, asetus ei sido sitä eikä asetusta sovelleta siihen.

(24)	Tämän asetuksen soveltaminen ei vaikuta neuvoston päätöksissä 2000/365/EY ja 2002/192/EY määriteltyihin järjestelyihin, joiden mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti osallistuvat osittain Schengenin säännöstöön.

(25)

Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyssä sopimuksessa (14) ja jotka kuuluvat sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY (15) 1 artiklan G alakohdassa tarkoitettuun alaan.

(26)

Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen koskevassa sopimuksessa (16) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan G alakohdassa tarkoitettuun alaan, tarkasteltuna yhdessä mainitun sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta tehdyn neuvoston päätöksen 2008/146/EY (17) 3 artiklan kanssa.

(27)

Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välillä allekirjoitetussa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymistä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehtyyn sopimukseen koskevassa pöytäkirjassa ja jotka kuuluvat 17 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan G alakohdassa tarkoitettuun alaan tarkasteltuna yhdessä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisen, Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehtyyn sopimukseen tehtävän pöytäkirjan allekirjoittamisesta Euroopan yhteisön puolesta sekä pöytäkirjan eräiden määräysten väliaikaisesta soveltamisesta 28 päivänä helmikuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/261/EY (18) 3 artiklan kanssa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Yleiset tavoitteet

1. Schengenin tietojärjestelmä (SIS), joka on perustettu vuoden 1990 Schengenin yleissopimuksen IV osaston määräysten nojalla (SIS 1+), korvataan uudella järjestelmällä eli Schengenin tietojärjestelmä II:lla (SIS II), jonka perustamista, toimintaa ja käyttöä säännellään asetuksella (EY) N:o 1987/2006.

2. Tässä asetuksessa säädettyjen menettelyjen ja tehtävien jaon mukaisesti komissio ja jäsenvaltiot kehittävät SIS II:n, joka on yksi toimintavalmis järjestelmäkokonaisuus.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)	’Central SIS II:lla’ (SIS II -keskusjärjestelmä) SIS II:n teknisen tuen yksikköä, joka muodostuu tietokannasta, jäljempänä ’SIS II -tietokanta’, ja yhdenmukaisesta kansallisesta käyttöliittymästä (NI-SIS);

b)	’C.SIS:llä’ SIS 1+ -järjestelmän teknisen tuen yksikköä, joka muodostuu SIS 1+:n viitetietokannasta ja yhdenmukaisesta kansallisesta käyttöliittymästä (N.COM);

c)	’N.SIS:llä’ SIS 1+ -järjestelmän kansallista osaa, joka muodostuu C.SIS:iin yhteydessä olevista kansallisista tietojärjestelmistä;

d)	’N.SIS II:lla’ SIS II:n kansallista osaa, joka muodostuu Central SIS II:een yhteydessä olevista kansallisista tietojärjestelmistä;

e)	’muuntimella’ teknistä välinettä, jonka avulla C.SIS on yhteydessä Central SIS II:een ja jolla varmistetaan 10 artiklan 3 kohdassa säädetyt toiminnot;

f)	’kattavalla testillä’ asetuksen (EY) N:o 1987/2006 55 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua testiä;

g)	’lisätietoja koskevalla testillä’ Sirene-toimistojen välisiä toiminnallisia testauksia.

3 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tässä asetuksessa määritellään komission, Ranskan ja muiden SIS 1+ -järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden tehtävät ja vastuualueet seuraavien tehtävien osalta:

a)	SIS II:n ylläpito ja edelleen kehittäminen;

b)	SIS II:ta koskeva kattava testi;

c)	lisätietoja koskeva testi;

d)	muuntimen edelleen kehittäminen ja testaus;

e)	väliaikaisen siirtymäarkkitehtuurin perustaminen ja testaus;

f)	siirtyminen SIS 1+ -järjestelmästä SIS II:een.

4 artikla

Siirtymäarkkitehtuurin tekniset komponentit

SIS 1+ -järjestelmästä SIS II:een siirtymisen varmistamiseksi tarvitaan seuraavat komponentit:

a)	C.SIS ja liitäntä muuntimeen;

b)	SIS 1+:n viestintäinfrastruktuuri, jonka avulla C.SIS voi olla yhteydessä N.SIS:iin;

N.SIS;

d)	Central SIS II, NI-SIS ja SIS II:n viestintäinfrastruktuuri, jonka avulla Central SIS II voi olla yhteydessä N.SIS II:een ja muuntimeen;

N.SIS II;

muunnin.

5 artikla

SIS II:n kehittämiseen kuuluvat pääasialliset vastuualueet

1. Komissio kehittää edelleen Central SIS II:ta, viestintäinfrastruktuuria ja muunninta.

2. Ranska toimittaa C.SIS:n ja käyttää sitä Schengenin yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

3. Jäsenvaltiot kehittävät edelleen N.SIS II -järjestelmää.

4. SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot ylläpitävät N.SIS-järjestelmää Schengenin yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

5. SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot toimittavat SIS 1+:n viestintäinfrastruktuurin ja käyttävät sitä.

6. Komissio koordinoi toimintaa ja antaa tarvittavaa tukea 1–3 kohdassa tarkoitettujen tehtävien ja vastuualueiden täytäntöönpanossa.

6 artikla

Edelleen kehittäminen

Edellä olevassa 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista SIS II:n kehittämiseksi tarvittavista toimenpiteistä, erityisesti virheiden korjaamiseen tarvittavista toimenpiteistä, päätetään 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Edellä olevassa 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista SIS II:n edelleen kehittämiseksi tarvittavista toimenpiteistä, erityisesti N.SIS II:n ja Central SIS II:n yhteensopivuuden takaavasta yhdenmukaisesta kansallisesta käyttöliittymästä, päätetään 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

7 artikla

Pääasialliset toiminnot

1. Komissio suorittaa yhdessä SIS 1+ -järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden kanssa kattavan testin.

2. Komissio, Ranska ja muut SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot perustavat yhdessä väliaikaisen järjestelmäarkkitehtuurin ja suorittavat kyseistä arkkitehtuuria koskevan testin.

3. Komissio ja SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot toteuttavat siirtymisen SIS 1+ -järjestelmästä SIS II:een.

4. SIS 1+ -järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden on suoritettava lisätietojen vaihtoa koskeva testi.

5. Komissio antaa tarvittavaa tukea Central SIS II:n tasolla 1–4 kohdassa tarkoitetuille toiminnoille.

6. Komissio ja neuvostossa toimivat SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot koordinoivat 1–3 kohdassa tarkoitettuja toimia.

8 artikla

Kattava testi

1. Kattavaa testiä ei aloiteta ennen kuin komissio on ilmoittanut katsovansa, että asetuksen (EY) N:o 189/2008 1 artiklassa tarkoitetut testit ovat onnistuneet riittävän hyvin tällaisen testin aloittamiseksi.

2. Kattavan testin tarkoituksena on erityisesti vahvistaa, että komissio ja SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet SIS II -tietojen käsittelyä varten tarvittavat tekniset järjestelyt, ja osoittaa, että SIS II:n suoritustaso vastaa vähintään SIS 1+:llä saavutettua tasoa.

3. Kattavan testin suorittavat N.SIS II:n osalta SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot ja Central SIS II:n osalta komissio.

4. Kattava testi on suoritettava neuvostossa toimivien SIS 1+ -järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden ja komission yhteistyössä vahvistaman yksityiskohtaisen aikataulun mukaisesti.

5. Kattava testi on suoritettava neuvostossa toimivien SIS 1+ -järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden ja komission yhteistyössä vahvistamien teknisten eritelmien perusteella.

6. Komissio ja neuvostossa toimivat SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot määrittelevät perusteet, joiden mukaisesti määritetään, onko SIS II -tietojen käsittelyä varten tarvittavat tekniset järjestelyt on toteutettu ja vastaako SIS II:n suoritustaso vähintään SIS 1+:lla saavutettua tasoa.

7. Neuvostossa toimivat SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot ja komissio analysoivat testien tulokset 6 kohdassa mainittuja perusteita käyttäen. Testin tulokset validoidaan asetuksen (EY) N:o 1987/2006 55 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti.

8. Kattavaan testiin voivat osallistua myös SIS 1+ -järjestelmään kuulumattomat jäsenvaltiot. Niiden tulokset eivät vaikuta testin kokonaisvalidointiin.

9 artikla

Lisätietoja koskeva testi

1. SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot suorittavat toiminnalliset SIRENE-testit.

2. Komission on annettava käyttöön Central SIS II ja sen viestintäinfrastruktuuri lisätietoja koskevan testin suorittamisen ajaksi.

3. Lisätietoja koskeva testi on suoritettava neuvostossa toimivien SIS 1+ -järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden vahvistaman yksityiskohtaisen aikataulun mukaisesti.

4. Lisätietoja koskeva testi on suoritettava neuvostossa toimivien SIS 1+ -järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden vahvistamien teknisten eritelmien perusteella.

5. Neuvostossa toimivat SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot analysoivat testien tulokset.

6. Lisätietoja koskevaan testiin voivat osallistua myös SIS 1+ -järjestelmään kuulumattomat jäsenvaltiot. Niiden tulokset eivät vaikuta testin kokonaisvalidointiin.

10 artikla

Väliaikainen siirtymäarkkitehtuuri

1. Perustetaan väliaikainen SIS-järjestelmän siirtymäarkkitehtuuri. Central SIS II ja C.SIS ovat toisiinsa yhteydessä muuntimen välityksellä siirtymäkauden ajan. N.SIS:it ovat yhteydessä C.SIS:iin ja N.SIS II:t ovat yhteydessä Central SIS II:een.

2. Komissio toimittaa muuntimen, Central SIS II:n ja sen viestintäinfrastruktuurin SIS:n väliaikaisen siirtymäarkkitehtuurin osana.

3. Muunnin muuntaa tiedot C.SIS:n ja Central SIS II:n välillä kumpaankin suuntaan ja synkronoi C.SIS:n ja Central SIS II:n.

4. Komissio testaa Central SIS II:n ja muuntimen välisen viestinnän.

5. Ranska testaa C.SIS:n ja muuntimen välisen viestinnän.

6. Komissio ja Ranska testaavat Central SIS II:n ja C.SIS:n viestinnän muuntimen kautta.

7. Ranska yhdistää yhdessä komission kanssa C.SIS:n Central SIS II:een muuntimen kautta.

8. Komissio, Ranska ja SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat muut jäsenvaltiot testaavat SIS:n väliaikaisen järjestelmäarkkitehtuurin kokonaisuutena komission toimittaman testaussuunnitelman mukaisesti.

9. Ranska toimittaa tarvittaessa testiin tarvittavat tiedot.

11 artikla

Siirtyminen SIS 1+ -järjestelmästä SIS II:een

1. Ranska toimittaa C.SIS:stä Central SIS II:een siirtymistä varten SIS 1+ -tietokannan, ja komissio liittää SIS 1+ -tietokannan Central SIS II:een.

2. SIS 1+ -järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden on siirryttävä N.SIS -järjestelmästä N.SIS II:een väliaikaisen siirtymäarkkitehtuurin välityksellä Ranskan ja komission avulla 30 päivään syyskuuta 2009 mennessä. Tätä päivämäärää voidaan tarvittaessa muuttaa 17 artiklan 2 kohdassa määriteltyä menettelyä noudattaen.

3. Kansallisen järjestelmän SIS 1+:sta SIS II:een siirtymiseen kuuluu tietojen syöttäminen N.SIS II:een, jolloin kyseinen N.SIS II sisältää tiedoston eli kansallisen kopion, jossa on täydellinen tai osittainen kopio SIS II -tietokannasta, minkä jälkeen kussakin jäsenvaltiossa toteutetaan järjestelmänvaihdos N.SIS:stä N.SIS II:een. Siirtymisessä on noudatettava komission ja neuvostossa toimivien SIS 1+ -järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden toimittamaa yksityiskohtaista aikataulua.

4. Komissio avustaa koordinoinnissa ja tukee yhteisiä toimia järjestelmänvaihdon aikana.

5. Siirtymäprosessiin sisältyvä järjestelmänvaihdos suoritetaan 8 artiklan 7 kohdassa mainitun validoinnin suorittamisen jälkeen.

12 artikla

Varsinainen oikeudellinen kehys

Järjestelmänvaihdon aikana Schengenin tietojärjestelmään sovelletaan edelleen Schengenin yleissopimuksen IV osastoa.

13 artikla

Yhteistyö

1. Jäsenvaltiot ja komissio tekevät yhteistyötä kaikissa tämän asetuksen piiriin kuuluvissa toimissa kukin toimivaltansa mukaisesti.

2. Komissio antaa erityisesti tarvittavaa tukea Central SIS II:n tasolla N.SIS II:n testaamiseksi ja järjestelmän vaihtamiseksi.

3. Jäsenvaltiot antavat erityisesti tarvittavaa tukea N.SIS II:n tasolla väliaikaisen siirtymäarkkitehtuurin testaamiseksi.

14 artikla

Tietojenkäsittelytapahtumien rekisteröinti Central SIS II:ssa

1. Ellei asiaa koskevista Schengenin yleissopimuksen IV osaston määräyksistä muuta johdu, komissio varmistaa, että kaikki Central SIS II:ssa olevien henkilötietojen käsittelytapahtumat ja sellaisten tietojen vaihtotapahtumat tallennetaan lokitiedostoon hakujen ja tietojenkäsittelyn lainmukaisuuden valvomiseksi sekä Central SIS II:n ja kansallisten järjestelmien moitteettoman toiminnan, tietojen eheyden ja tietoturvallisuuden varmistamiseksi.

2. Lokitiedoissa on mainittava erityisesti tietojen siirron päivämäärä ja kellonaika, hakujen suorittamisessa käytetyt tiedot, siirretyt tiedot sekä tietojen käsittelystä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen nimi.

3. Lokitietoja saadaan käyttää ainoastaan 1 kohdassa mainittuihin tarkoituksiin ja ne on poistettava aikaisintaan vuoden ja viimeistään kolmen vuoden kuluttua niiden luomisesta.

4. Lokitietoja voidaan säilyttää pidempään, jos niitä tarvitaan jo aloitetuissa valvontamenettelyissä.

5. Toimivaltaisilla viranomaisilla, jotka vastaavat hakujen ja tietojenkäsittelyn lainmukaisuuden valvonnasta, sisäisestä valvonnasta ja Central SIS II:n moitteettomasta toiminnasta, tietojen eheydestä ja tietoturvallisuudesta, on oltava pyynnöstä toimivaltansa rajoissa pääsy lokitietoihin tehtäviensä suorittamista varten.

15 artikla

Kustannukset

1. Kustannukset, jotka aiheutuvat järjestelmänvaihdosta, kattavasta testistä, lisätietojen vaihtoa koskevasta testistä sekä ylläpito- ja kehittämistoimista Central SIS II:n tai viestintäinfrastruktuurin tasolla, katetaan Euroopan unionin yleisestä talousarviosta.

2. Kukin jäsenvaltio kattaa itse kustannukset, jotka aiheutuvat järjestelmänvaihdosta, testauksesta sekä ylläpito- ja kehittämistoimista kansallisten järjestelmien tasolla.

3. Kustannukset, jotka liittyvät SIS 1+ -järjestelmään ja joihin sisältyvät Ranskalle SIS 1+ -järjestelmään kuuluvien jäsenvaltioiden edustamisesta aiheutuvat kustannukset, katetaan Schengenin yleissopimuksen 119 artiklan määräysten mukaisesti.

16 artikla

Schengenin yleissopimuksen määräysten muutokset

Muutetaan vuoden 1990 Schengenin yleissopimuksen määräykset seuraavasti:

Lisätään artikla seuraavasti:

”92 A artikla

1. Schengenin tietojärjestelmän tekniseen arkkitehtuuriin voidaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1104/2008 (19) ja neuvoston päätöksen 2008/839/YOS (20) voimaantulon jälkeen ja sanotun asetuksen 2 artiklan määritelmät huomioon ottaen lisätä

uusi keskusjärjestelmä, joka muodostuu seuraavista osista:

—	teknisen tuen yksikkö (Central SIS II), joka sijaitsee Ranskassa ja jonka varajärjestelmä sijaitsee Itävallassa ja joka muodostuu SIS II -tietokannasta, ja yhdenmukaisesta kansallisesta käyttöliittymästä (NI-SIS),

—	tekninen yhteys C.SIS:n ja Central SIS II:n välillä käyttäen muunninta, jonka ansiosta tiedot voidaan muuntaa ja synkronoida C.SIS:n ja Central SIS II:n välillä;

b)	kansallinen järjestelmä (N.SIS II), joka sisältää Central SIS II:een yhteydessä olevat kansalliset tietojärjestelmät;

c)	Central SIS II:n ja N.SIS II:n välinen viestintäinfrastruktuuri, joka on yhteydessä NI-SIS:iin.

2. N.SIS II voi korvata tämän yleissopimuksen 92 artiklassa tarkoitetun kansallisen osan; siinä tapauksessa jäsenvaltioiden ei tarvitse pitää kansallista tiedostoa.

3. Central SIS II -tietokantaa voidaan käyttää automaattisten hakujen suorittamista varten kunkin jäsenvaltion alueella.

4. Jos jäsenvaltio korvaa kansallisen osan N.SIS II:lla, 92 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut kyseistä kansallista osaa koskevat teknisen tuen yksikön pakolliset tehtävät korvataan Central SIS II:ta koskevilla pakollisilla tehtävillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta päätöksessä 2008/839/YOS sekä asetuksen (EY) N:o 1104/2008 5 artiklan 1 kohdassa ja 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja velvollisuuksia.

5. Central SIS II tarjoaa SIS-tietojen tallentamista ja käsittelyä varten tarvittavat palvelut, N.SIS II:n kansallisten kopioiden online-päivityksen, vastaa N.SIS II:n kansallisten kopioiden ja Central SIS II:n synkronoinnista ja yhdenmukaisuudesta sekä N.SIS II:n kansallisten kopioiden alustamisesta ja palautuksesta.

6. Teknisen tuen yksiköstä vastaava Ranska, muut jäsenvaltiot ja komissio tekevät yhteistyötä sen varmistamiseksi, että N.SIS II -tiedostoissa tai SIS II -tietokannassa suoritettava haku tuottaa saman tuloksen kuin haku 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa kansallisten osien tiedostoissa.

Korvataan 119 artiklan ensimmäisen kappaleen ensimmäinen virke seuraavasti:

”Jäsenvaltiot vastaavat yhdessä edellä 92 artiklan 3 kappaleessa tarkoitetun teknisen tuen yksikön perustamis- ja käyttökustannuksista, mukaan lukien kaapelointikustannukset Schengenin tietojärjestelmän kansallisten osien yhdistämiseksi teknisen tuen yksikköön sekä kustannukset toimista, jotka toteutetaan Ranskalle osoitettujen tehtävien yhteydessä päätöksen 2008/839/YOS ja asetuksen (EY) N:o 1104/2008 mukaisesti.”

Korvataan 119 artiklan toinen kappale seuraavasti:

”Kukin jäsenvaltio vastaa itse Schengenin tietojärjestelmän kansallisen osan perustamis- ja käyttökustannuksista sekä kustannuksista, jotka aiheutuvat kansallisille järjestelmille ja päätöksellä 2008/839/YOS ja asetuksella (EY) N:o 1104/2008 uskotuista tehtävistä.”

17 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 1987/2006 51 artiklalla perustettu komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

18 artikla

Raportointi

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kunkin puolivuotiskauden loppuun ja ensimmäisen kerran vuoden 2009 ensimmäisen puolivuotiskauden loppuun mennessä kertomuksen SIS II:n kehittämisen edistymisestä ja siirtymisestä SIS 1+ -järjestelmästä SIS II:een.

19 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sen voimassaolo päättyy päivänä, jonka neuvosto vahvistaa asetuksen (EY) N:o 1987/2006 55 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja joka tapauksessa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2010.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti.

Tehty Luxemburgissa 24 päivänä lokakuuta 2008.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. ALLIOT-MARIE

(1) Lausunto annettu 24. syyskuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2) EYVL L 239, 22.9.2000, s. 19.

(3) EYVL L 328, 13.12.2001, s. 4.

(4) EYVL L 328, 13.12.2001, s. 1.

(5) EUVL L 381, 28.12.2006, s. 4.

(6) EUVL L 205, 7.8.2007, s. 63.

(7) EUVL L 57, 1.3.2008, s. 1.

(8) EUVL L 57, 1.3.2008, s. 14.

(9) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(10) EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(11) EUVL L 12, 17.1.2004, s. 47.

(12) EYVL L 131, 1.6.2000, s. 43.

(13) EYVL L 64, 7.3.2002, s. 20.

(14) EYVL L 176, 10.7.1999, s. 36.

(15) EYVL L 176, 10.7.1999, s. 31.

(16) EUVL L 53, 27.2.2008, s. 52.

(17) EUVL L 53, 27.2.2008, s. 1.

(18) EUVL L 83, 26.3.2008, s. 3.

(19) EUVL L 299, 8.11.2008, s. 1.

(20) EUVL L 299, 8.11.2008, s. 43.”

8.11.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

L 299/13

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1107/2008,

annettu 7 päivänä marraskuuta 2008,

lannoitteita koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2003/2003 muuttamisesta sen liitteiden I ja IV mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon lannoitteista 13 päivänä lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2003/2003 (1) ja erityisesti sen 31 artiklan 1 ja 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 3 artiklassa säädetään, että lannoitteesta, joka kuuluu johonkin liitteessä I lueteltuun lannoitetyyppiin ja joka täyttää tässä asetuksessa säädetyt edellytykset, saadaan käyttää nimitystä ”EY-lannoite”.

(2)

Ammoniumsulfaatti ja kalsiumnitraatti sisältyvät asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteessä I lueteltuihin lannoitetyyppeihin. Näiden kahden lannoitetyypin yhdistelmiä ei kuitenkaan voida nimetä EU-lannoitteiksi. Koska ammoniumsulfaatin ja kalsiumnitraatin yhdistelmiä on käytetty menestyksekkäästi kahdessa jäsenvaltiossa, tällaiset yhdistelmät olisi hyväksyttävä EY-lannoitteiksi, jotta viljelijät koko EU:n alueella saisivat niitä helpommin käyttöönsä.

(3)	Monet pääravinteena käytettävät typpeä sisältävät lannoitetyypit, jotka on lueteltu liitteessä I, vapauttavat typpeä liian nopeasti, jolloin kasvi ei kykene hyödyntämään sitä täysin, ja ylijäävä typpi saattaa aiheuttaa haittaa ympäristölle.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteessä I lueteltujen kahden EY-lannoitetyypin osalta disyaanidiamidin, joka on yksi monista nitrifikaation estoaineista, lisääminen lannoitteeseen voi estää tällaisia mahdollisia ympäristöhaittoja. Muut EY-lannoitetyypit saattavat sisältää typpeä sellaisessa muodossa, johon nitrifikaation estoaineet eivät tehoa. Näille tyypeille ureaasin estoaineet voivat olla sopiva vaihtoehto.

(5)	Jotta nitrifikaation ja ureaasin estoaineista saatavat agronomiset ja ympäristöön liittyvät hyödyt olisivat laajemmin saatavilla, nitrifikaation tai ureaasin estoaineet olisi sallittava useimmissa typpilannoitetyypeissä; lisäksi useampien estoainetyyppien käyttö olisi sallittava.

(6)	Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteeseen I olisi sen vuoksi sisällytettävä luettelo sallituista nitrifikaation ja ureaasin estoaineista.

(7)	Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteessä IV kuvataan yksityiskohtaisesti analyysimenetelmät, joita on käytettävä EY-lannoitteiden ravinnepitoisuuden mittaamisessa. Näitä kuvauksia olisi tarpeen mukauttaa jodipitoisuuden osalta, jotta niiden analyysiarvot olisivat oikein.

(8)	Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 2003/2003 olisi muutettava.

(9)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 2003/2003 32 artiklan nojalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Muutetaan asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liite I tämän asetuksen liitteen I mukaisesti.

2. Muutetaan asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liite IV tämän asetuksen liitteen II mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 7 päivänä marraskuuta 2008.

Komission puolesta

Günter VERHEUGEN

Varapuheenjohtaja

(1) EUVL L 304, 21.11.2003, s. 1.

LIITE I

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liite I seuraavasti:

Korvataan taulukossa A.1 lannoitetyyppi 4 ”ammoniumsulfaatti” seuraavasti:

”4

Ammoniumsulfaatti

Kemiallinen valmiste, joka sisältää pääasiassa ammoniumsulfaattia ja mahdollisesti kalsiumnitraattia enintään 15 %.

19,7 % N

Typpi ilmoitetaan kokonaistyppenä.

Nitraattityppeä enintään 2,2 % N, jos kalsiumnitraattia on lisätty.

Kun tuote saatetaan markkinoille ammoniumsulfaatin ja kalsiumnitraatin yhdistelmänä, nimen on sisällettävä ilmaisu ’enintään 15 % kalsiumnitraattia’.

Ammoniumtyppi.

Kokonaistyppi, jos kalsiumnitraattia on lisätty.”

2)	Poistetaan taulukossa A.1 lannoitetyypit 16, 17 ja alaviite a. Lannoitetyypistä 18 tulee tyyppi 16.

Lisätään F jakso seuraavasti:

”F. Nitrifikaation ja ureaasin estoaineet

Jäljempänä taulukossa F.1 ja F.2 lueteltuja ureaasin ja nitrifikaation estoaineita voidaan lisätä liitteessä I olevassa A.1, B.1, B.2, B.3, C.1 ja C.2 jaksossa lueteltuihin typpilannoitetyyppeihin edellyttäen, että

1)	vähintään 50 prosenttia lannoitteen kokonaistyppipitoisuudesta muodostuu sarakkeessa 3 eritellyistä typen muodoista;

2)	ne eivät kuulu sarakkeessa 4 mainittuihin lannoitetyyppeihin.

Lannoitteiden, joihin on lisätty taulukossa F.1 lueteltu nitrifikaation estoaine, tyyppinimessä on oltava seuraava ilmaisu: ’jossa on nitrifikaation estoaine ([nitrifikaation estoaineen tyyppinimi])’

Lannoitteiden, joihin on lisätty taulukossa F.2 lueteltu ureaasin estoaine, tyyppinimessä on oltava seuraava ilmaisu: ’jossa on ureaasin estoaine ([ureaasin estoaineen tyyppinimi])’.

Markkinoille saattamisesta vastuussa olevan on toimitettava jokaisen pakkauksen yhteydessä, tai kun kyseessä on toimitus irtotavarana, kaikkien saateasiakirjojen yhteydessä, mahdollisimman täydelliset tekniset tiedot. Näiden tietojen perusteella lannoitteen käyttäjän on erityisesti pystyttävä määrittelemään kasvatettaville kasveille soveltuvat käyttömäärät ja -ajoitukset.

Uusia nitrifikaation estoaineita tai ureaasin estoaineita voidaan sisällyttää taulukkoon FI tai F2 sen jälkeen, kun näitä yhdisteitä varten laadittavien ohjeiden mukaisesti toimitetut tekniset asiakirjat on arvioitu.

F.1 Nitrifikaation estoaineet

N:o

Nitrifikaation estoaineen tyyppinimi ja koostumus

Estoaineen vähimmäis- ja enimmäispitoisuus painoprosentteina ammoniakkityppenä ja ureatyppenä esiintyvän typen kokonaismäärästä.

EY-lannoitetyypit, joissa estoainetta ei saa käyttää

Niiden nitrifikaation estoaineiden kuvaus, joiden sekoitukset sallitaan

Sallittu suhde

Disyaanidiamidi

ELINCS N:o 207–312–8

Vähintään 2,25

Enintään 4,5

F.2 Ureaasin estoaineet

N:o

Ureaasin estoaineen tyyppinimi ja koostumus

Estoaineen vähimmäis- ja enimmäispitoisuus painoprosentteina ureatyppenä esiintyvän typen kokonaismäärästä

EY-lannoitetyypit, joissa estoainetta ei saa käyttää

Niiden ureaasin estoaineiden kuvaus, joiden sekoitukset sallitaan

Sallittu suhde

N-(n-butyyli) tiofosforihappotriamidi (NBPT)

ELINCS N:o 435–740–7

Vähintään 0,09

Enintään 0,20”

LIITE II

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteessä IV oleva jakso B seuraavasti:

Korvataan Menetelmän 2.3.2 kohdan 4.11 huomautuksessa oleva toinen, kolmas ja neljäs alakohta seuraavasti:

”Titrataan 0,05-molaarisella jodiliuoksella (I2) tärkkelysliuoksen toimiessa indikaattorina.

1 ml 0,05-molaarista jodiliuosta (I2) vastaa 0,01128 g:aa SnCl2·2H2O:ta.

Näin valmistetussa liuoksessa olevasta tinasta on vähintään 80 % oltava kaksiarvoisessa muodossa. Titrauksessa on käytettävä vähintään 35 ml 0,05-molaarista jodiliuosta (I2).”

Korvataan menetelmän 2.6.1 kohdan 4.11 huomautuksessa oleva toinen, kolmas ja neljäs alakohta seuraavasti:

”Titrataan 0,05-molaarisella jodiliuoksella (I2) tärkkelysliuoksen toimiessa indikaattorina.

1 ml 0,05-molaarista jodiliuosta (I2) vastaa 0,01128 g:aa SnCl2·2H2O:ta.

Näin valmistetussa liuoksessa olevasta tinasta on vähintään 80 % oltava kaksiarvoisessa muodossa. Titrauksessa on käytettävä vähintään 35 ml 0,05-molaarista jodiliuosta (I2).”

8.11.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

L 299/17

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1108/2008,

annettu 7 päivänä marraskuuta 2008,

asetuksen (EY) N:o 1266/2007 muuttamisesta siltä osin, mikä koskee bluetongue-taudin seuranta- ja valvontaohjelmien vähimmäisvaatimuksia ja ehtoja siemennesteen vapauttamiseksi neuvoston direktiivissä 2000/75/EY säädetystä vientikiellosta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon lampaan bluetongue-taudin torjunta- ja hävittämistoimenpiteitä koskevista erityissäännöksistä 20 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/75/EY (1) ja erityisesti sen 11 ja 12 artiklan sekä 19 artiklan kolmannen kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivissä 2000/75/EY vahvistetaan bluetongue-taudin valvontaa koskevat säännöt sekä sen torjuntaa ja hävittämistä koskevat toimenpiteet. Niihin sisältyvät suoja- ja valvontavyöhykkeiden muodostaminen, jäljempänä ’rajoitusvyöhykkeet’, bluetongue-taudin seuranta- ja valvontaohjelmien täytäntöönpano sekä kielto viedä eläimiä rajoitusvyöhykkeiltä, jäljempänä ’vientikielto’.

(2)

Neuvoston direktiivin 2000/75/EY täytäntöönpanosäännöistä bluetongue-taudin torjunnan, seurannan ja valvonnan sekä tiettyjen bluetongue-taudille alttiiden lajien eläinten siirtoja koskevien rajoitusten osalta 26 päivänä lokakuuta 2007 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1266/2007 (2) vahvistetaan säännöt, joita sovelletaan mahdollisen taudinpurkauksen tapauksessa.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1266/2007 liitteessä I asetetaan bluetongue-taudin seuranta- ja valvontaohjelmia koskevat vähimmäisvaatimukset. Asetuksen liitteessä III vahvistetaan edellytykset, joiden täyttyessä voidaan poiketa eläinten ja niiden siemennesteen, munasolujen ja alkioiden vientikiellosta. Asetuksen liitteessä V vahvistetaan kriteerit, joilla määritetään bluetongue-taudista kausittain vapaat vyöhykkeet.

(4)

On keskeisen tärkeää, että käytössä on asianmukaiset bluetongue-taudin seuranta- ja valvontaohjelmat, jotta saavutetaan muun muassa tavoite bluetongue-viruksen havaitsemisesta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, osoitetaan, että yleisiä tai erityisiä bluetongue-taudin virusserotyyppejä ei esiinny, ja määritetään tartunnanlevittäjistä vapaa kausi. Bluetongue-taudin seuranta- ja valvontaohjelmiin olisi sisällyttävä vähimmäisvaatimuksia jäsenvaltioille, mutta samalla olisi varmistettava riittävä joustavuus paikallisen epidemiologisen tilanteen huomioon ottamiseksi.

(5)

EU:ssa ollaan toteuttamassa laajamittaista hätärokotusohjelmaa bluetongue-taudin eri tyyppejä vastaan. Eläinten rokottaminen tautia vastaan on merkittävä muutos taudille alttiiden lajien populaation immuniteetin kannalta, ja sillä on vaikutuksia bluetongue-taudin valvonta- ja seurantaohjelmiin. Sen vuoksi ohjelmia koskeviin vaatimuksiin on tehtävä tiettyjä muutoksia.

(6)	Asetuksen (EY) N:o 1266/2007 liitteessä V vahvistetaan kriteerit, joilla määritetään bluetongue-taudista kausittain vapaat vyöhykkeet. Selkeyden ja yhdenmukaisuuden vuoksi tartunnanlevittäjästä vapaan kauden alkaminen ja päättyminen olisi määritettävä standardoitujen valvontatietojen perusteella.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 1266/2007 liitteessä III olevassa B jaksossa vahvistetaan ehdot, joiden mukaan voidaan poiketa siemennesteen vientikiellosta. Sen mukaan poikkeuksen myöntämiseksi siemennesteen on oltava peräisin luovuttajaeläimistä, jotka täyttävät tietyt edellytykset. Yhteisön lainsäädännön oikeusvarmuuden kannalta on aiheellista selkeyttää tiettyjä vaatimuksia, jotka koskevat siemennesteen luovuttajaeläinten testausjärjestelmiä, etenkin keruun jälkeistä testausta.

(8)	Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1266/2007 olisi muutettava.

(9)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1266/2007 seuraavasti:

1)	Korvataan liite I tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

Korvataan liitteessä III olevan B jakson d ja e kohta seuraavasti:

”d)

niille on tehty OIE:n maaeläimille tarkoitettuja diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevän käsikirjan mukaisesti bluetongue-taudin virusryhmän vasta-aineiden osoittamiseksi serologinen testi, jonka tulokset ovat negatiivisia; testi on tehtävä vähintään joka 60. päivä koko keruun ajan ja 21–60 päivän kuluttua lähetettäväksi tarkoitetun siemennesteen viimeisestä keruusta;

niille on tehty OIE:n maaeläimille tarkoitettuja diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevän käsikirjan mukaisesti taudinaiheuttajan tunnistustesti, jonka tulokset ovat negatiivisia, verinäytteistä, jotka on otettu

i)	lähetettäväksi tarkoitetun siemennesteen keruun alussa ja päättyessä ja

ii)

siemennesteen keruun aikana:

—	vähintään joka 7. päivä (viruksen isolaatiotesti) tai

—	vähintään joka 28. päivä (polymeraasiketjureaktiotesti).”

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 7 päivänä marraskuuta 2008.

Komission puolesta

Androulla VASSILIOU

Komission jäsen

(1) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 74.

(2) EUVL L 283, 27.10.2007, s. 37.

LIITE

”LIITE I

Bluetongue-taudin seuranta- ja valvontaohjelmia koskevat vähimmäisvaatimukset (4 artiklassa tarkoitetut)

1. Vähimmäisvaatimukset bluetongue-taudin seurantaohjelmille, joita jäsenvaltioiden on toteutettava rajoitusvyöhykkeillä

Bluetongue-taudin seurantaohjelmilla on tarkoitus hankkia tietoa taudin kehittymisestä rajoitusvyöhykkeillä. Bluetongue-taudin seurantaohjelmien tavoitteena on havaita bluetongue-taudin uusien serotyyppien ilmeneminen ja osoittaa, että tiettyjä serotyyppejä ei esiinny. Muita tavoitteita voivat olla sen osoittaminen, että bluetongue-virus ei leviä, tartunnanlevittäjästä vapaan kauden määrittäminen ja tartunnanlevittäjälajien yksilöinti.

Maantieteellinen viiteyksikkö bluetongue-taudin seurantaa ja valvontaa varten määritetään ruudukolla, jonka ruutujen koko on noin 45 x 45 km (noin 2 000 km2), elleivät erityiset ympäristöolosuhteet edellytä muuta kokoa. Jäsenvaltiot voivat käyttää seurannan ja valvonnan maantieteellisenä viiteyksikkönä myös direktiivin 64/432/ETY 2 artiklan p alakohdassa määriteltyä aluetta.

1.1 Bluetongue-taudin seurantaohjelmiin on sisällyttävä ainakin passiivinen kliininen valvonta ja aktiivinen laboratoriotesteihin perustuva valvonta 1.1.1 ja 1.1.2 kohdassa esitetyllä tavalla.

1.1.1 Passiivinen kliininen valvonta

—

Passiivisen kliinisen valvonnan on koostuttava virallisesta ja asianmukaisesti dokumentoidusta jatkuvasta järjestelmästä, jonka avulla voidaan havaita ja tutkia kaikki epäillyt tapaukset ja johon kuuluu varhaisvaroitusjärjestelmä epäillyistä tapauksista ilmoittamista varten. Eläinten omistajien tai pitäjien ja eläinlääkäreiden on viipymättä ilmoitettava epäillyistä tapauksista toimivaltaiselle viranomaiselle. Toimivaltaisen viranomaisen on tutkittava perusteellisesti ja välittömästi kaikki epäilyt sellaisten bluetongue-taudin serotyyppien esiintymisestä, joita ei odoteta esiintyvän epidemiologisesti merkityksellisellä maantieteellisellä alueella, jotta voidaan varmistaa, mitä bluetongue-taudin serotyyppejä esiintyy.

—	Passiivista kliinistä valvontaa on erityisesti tehostettava tartunnanlevittäjien aktiivisuusaikana.

—	Passiivisen kliinisen valvonnan puitteissa on järjestettävä tiedotusta, jonka keskeisenä tavoitteena on se, että eläinten omistajat tai pitäjät ja eläinlääkärit kykenevät tunnistamaan bluetongue-taudin kliiniset oireet.

1.1.2 Aktiiviseen laboratoriotesteihin perustuvaan valvontaan on kuuluttava ainakin yksi seuraavista tai niiden yhdistelmä: erityisvalvonnassa olevien eläinten serologinen seuranta, serologiset/virologiset tutkimukset tai kohdennettu riskiperusteinen seuranta 1.1.2.1, 1.1.2.2 ja 1.1.2.3 alakohdassa esitetyllä tavalla.

1.1.2.1 Serologinen seuranta erityisvalvonnassa olevien eläinten avulla:

—

Serologinen seuranta erityisvalvonnassa olevien eläinten avulla on toteutettava aktiivisella vuosittaisella ohjelmalla, jossa testataan erityisvalvonnassa olevia eläimiä ja jonka tarkoituksena on arvioida bluetongue-viruksen esiintymistä rajoitusvyöhykkeiden sisällä. Erityisvalvonnassa olevien eläinten on mahdollisuuksien mukaan oltava nautaeläimiä. Eläimissä ei saa olla vasta-aineita, mikä on osoitettava seronegatiivisella ennakkotestillä, ja niiden on sijaittava sellaisilla rajoitusvyöhykkeen alueilla, joilla entomologisiin ja ekologisiin arviointeihin perustuvan riskianalyysin perusteella on vahvistettu tartunnanlevittäjän olemassaolo tai joilla on tartunnanlevittäjän lisääntymiselle soveltuvia paikkoja.

—	Erityisvalvonnassa olevat eläimet on testattava vähintään kerran kuukaudessa kyseisen tartunnanlevittäjän aktiivisuusaikana, jos se on tiedossa. Tämän tiedon puuttuessa erityisvalvonnassa olevat eläimet on testattava vähintään kerran kuukaudessa läpi vuoden.

—

Erityisvalvonnassa olevien eläinten vähimmäismäärän bluetongue-taudin seurantaa ja valvontaa varten tarkoitettua maantieteellistä viiteyksikköä kohden on oltava edustava ja riittävä kuukausittaisen 2 prosentin serokonversion (1) havaitsemiseksi 95 prosentin luotettavuustasolla kussakin maantieteellisessä viiteyksikössä.

—

Laboratoriotestaus on suunniteltava niin, että positiivisten seulontatestien jälkeen tehdään serotyyppikohtaiset serologiset/virologiset testit, joissa keskitytään bluetongue-taudin serotyyppiin tai -tyyppeihin, joita odotetaan esiintyvän epidemiologisesti merkityksellisellä maantieteellisellä alueella, jotta voidaan varmistaa, mitä bluetongue-taudin serotyyppejä esiintyy.

1.1.2.2 Serologiset/virologiset tutkimukset

—

Tutkimuksiin on sisällyttävä ainakin aktiivinen vuosittainen taudille alttiiden lajien populaatioiden serologinen/virologinen testausohjelma, jonka tarkoituksena on havaita bluetongue-viruksen leviäminen käyttämällä satunnaisia serologisia ja/tai virologisia testejä, jotka tehdään kaikilla epidemiologisesti merkityksellisillä maantieteellisillä alueilla ja jotka suoritetaan sellaiseen aikaan vuodesta, jolloin serokonversiota todennäköisimmin esiintyy.

—

Tutkimukset on suunniteltava niin, että otokset ovat epidemiologisesti merkityksellisen maantieteellisen alueen taudille alttiin lajin populaation rakenteen suhteen edustavia ja mukautettuja ja että otoskoko on sellainen, että 20 prosentin esiintyvyys havaitaan 95 prosentin luotettavuustasolla taudille alttiin lajin populaatiosta kyseisellä epidemiologisesti merkityksellisellä maantieteellisellä alueella.

—	Tutkimuksissa on varmistettava, että rokotettuihin tai immuuneiksi tehtyihin populaatioihin kuuluvat seropositiiviset eläimet eivät vaikuta serologisten tutkimusten tuloksiin.

—

Tutkimuksissa on varmistettava, että laboratoriotestaus on suunniteltu niin, että positiivisten seulontatestien jälkeen tehdään serotyyppikohtaiset serologiset/virologiset testit, jotka on kohdennettu bluetongue-taudin serotyyppiin tai -tyyppeihin, joita odotetaan esiintyvän epidemiologisesti merkityksellisellä maantieteellisellä alueella, jotta voidaan varmistaa, mitä bluetongue-taudin serotyyppejä esiintyy.

—	Tutkimukset voidaan suunnitella myös niin, että niillä seurataan rokotusten kattavuutta ja rajoitusvyöhykkeellä esiintyvien bluetongue-taudin eri serotyyppien levinneisyyttä.

1.1.2.3 Kohdennettu riskiperusteinen seuranta

—	Kohdennettu riskiperusteinen seuranta koostuu virallisesta ja asianmukaisesti dokumentoidusta jatkuvasta järjestelmästä, jolla pyritään osoittamaan, että tiettyjä bluetongue-taudin serotyyppejä ei esiinny.

—

Kohdennettua riskiperusteista seurantaa sovelletaan taudille alttiiden eläinten kohdepopulaatioon, jonka riski on suhteellisen korkea; riski määritetään populaation paikan, maantieteellisen sijainnin ja bluetongue-taudin sen serotyypin tai niiden serotyyppien perusteella, joiden odotetaan esiintyvän epidemiologisesti merkityksellisellä maantieteellisellä alueella.

—

Kohdennetussa riskiperusteisessa seurannassa on noudatettava näytteenottostrategiaa, joka on mukautettu määritetyn kohdepopulaation mukaan. Otoskoko on sellainen, että sillä havaitaan oletettu esiintyvyys (kohdepopulaation tunnettujen riskien perusteella) 95 prosentin luotettavuustasolla kyseisen epidemiologisesti merkityksellisen maantieteellisen alueen kohdepopulaatiossa. Jos näytteet eivät ole peräisin yksittäisistä eläimistä, otoskokoa on mukautettava sovellettujen taudinmääritysmenetelmien herkkyyden perusteella.

1.2 Tämän asetuksen liitteessä V tarkoitetun tartunnanlevittäjästä vapaan kauden määrittämistä varten käytetyn entomologisen valvonnan on täytettävä seuraavat vaatimukset:

—	Siihen on sisällyttävä ainakin aktiivinen vuotuinen tartunnanlevittäjien pyydystysohjelma, jossa käytetään pysyvästi sijoitettuja pyydyksiä ja jonka tarkoituksena on selvittää tartunnanlevittäjien populaation vaihtelut.

—

Pyydystyksessä on käytettävä ultraviolettivalolla varustettuja aspiraatiopyydyksiä ennalta vahvistettujen menettelyjen mukaisesti. Pyydysten on oltava toiminnassa läpi yön ja vähintään

—	yhden yön viikossa sen kuukauden aikana, joka edeltää tartunnanlevittäjistä vapaan kauden odotettua alkua, ja sen kuukauden aikana, joka edeltää tartunnanlevittäjistä vapaan kauden odotettua loppua,

—	yhden yön kuukaudessa tartunnanlevittäjistä vapaan kauden aikana,

—	aspiraatiopyydysten toimintatiheyttä voidaan mukauttaa niiden toiminnasta kolmen ensimmäisen vuoden aikana saatujen kokemusten perusteella.

—

Ainakin yksi aspiraatiopyydys on sijoitettava kullekin epidemiologisesti merkitykselliselle alueelle kaikkialle bluetongue-taudista kausittain vapaalle vyöhykkeelle. Osa aspiraatiopyydyksiin jääneistä polttiaisista on lähetettävä erikoistuneeseen laboratorioon, joka kykenee laskemaan ja tunnistamaan epäillyt tartunnanlevittäjät.

1.3 Edellä 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu seuranta, jota suoritetaan, jotta komissio saisi perusteltuja tietoja, jotka osoittavat, että bluetongue-tautivirusta ei ole esiintynyt epidemiologisesti merkityksellisellä maantieteellisellä alueella kahden vuoden aikana:

—	Seurantaan on kuuluttava ainakin yksi seuraavista tai niiden yhdistelmä: erityisvalvonnassa olevien eläinten serologinen seuranta, serologinen/virologinen valvonta tai kohdennettu riskiperusteinen seuranta 1.1.2.1, 1.1.2.2 ja 1.1.2.3 alakohdassa esitetyllä tavalla.

—

Seuranta on suunniteltava niin, että otokset ovat epidemiologisesti merkityksellisen maantieteellisen alueen taudille alttiin lajin populaation rakenteen suhteen edustavia ja mukautettuja ja että otoskoko on sellainen, että 20 prosentin (2) esiintyvyys havaitaan 95 prosentin luotettavuustasolla taudille alttiin lajin populaatiosta kyseisellä epidemiologisesti merkityksellisellä maantieteellisellä alueella, jos ei ole suoritettu laajamittaisia rokotuksia.

—

Seuranta on suunniteltava niin, että otokset ovat epidemiologisesti merkityksellisen maantieteellisen alueen taudille alttiin lajin populaation rakenteen suhteen edustavia ja mukautettuja ja että otoskoko on sellainen, että 10 prosentin (3) esiintyvyys havaitaan 95 prosentin luotettavuustasolla taudille alttiin lajin populaatiosta kyseisellä epidemiologisesti merkityksellisellä maantieteellisellä alueella, jos on suoritettu laajamittaisia rokotuksia.

2. Vähimmäisvaatimukset bluetongue-taudin valvontaohjelmille, joita jäsenvaltioiden on toteutettava rajoitusvyöhykkeiden ulkopuolella

Bluetongue-taudin valvontaohjelmilla on pyrittävä havaitsemaan bluetongue-viruksen mahdolliset ilmenemiset ja osoittamaan, että virusta ei esiinny bluetongue-taudista vapaissa jäsenvaltioissa tai epidemiologisesti merkityksellisillä maantieteellisillä alueilla.

Bluetongue-taudin valvontaohjelmiin on sisällyttävä ainakin passiivinen kliininen valvonta ja aktiivinen laboratoriotesteihin perustuva valvonta 2.1 ja 2.2 kohdassa esitetyllä tavalla.

2.1 Passiivinen kliininen valvonta:

—

Passiivisen kliinisen valvonnan on koostuttava virallisesta ja asianmukaisesti dokumentoidusta jatkuvasta järjestelmästä, jonka avulla voidaan havaita ja tutkia kaikki epäillyt tapaukset ja johon kuuluu varhaisvaroitusjärjestelmä epäillyistä tapauksista ilmoittamista varten. Eläinten omistajien tai pitäjien ja eläinlääkäreiden on viipymättä ilmoitettava epäillyistä tapauksista toimivaltaiselle viranomaiselle. Toimivaltaisen viranomaisen on tutkittava perusteellisesti kaikki epäillyt tapaukset välittömästi, jotta voidaan vahvistaa tai sulkea pois bluetongue-taudin taudinpurkaus.

—	Passiivista kliinistä valvontaa on erityisesti tehostettava tartunnanlevittäjien aktiivisuusaikana alueilla, joilla on suhteellisen korkea riski maantieteellisten ja epidemiologisten tietojen perusteella.

—	Passiivisen kliinisen valvonnan puitteissa on järjestettävä tiedotusta, jonka keskeisenä tavoitteena on se, että eläinten omistajat tai pitäjät ja eläinlääkärit kykenevät tunnistamaan bluetongue-taudin kliiniset oireet.

2.2 Aktiiviseen laboratoriotesteihin perustuvaan valvontaan on kuuluttava ainakin yksi seuraavista tai niiden yhdistelmä: erityisvalvonnassa olevien eläinten serologinen seuranta, serologiset/virologiset tutkimukset tai kohdennettu riskiperusteinen valvonta 2.2.1, 2.2.2 ja 2.2.3 alakohdassa esitetyllä tavalla.

2.2.1 Serologinen seuranta erityisvalvonnassa olevien eläinten avulla:

—

—	Erityisvalvonnassa olevat eläimet on testattava vähintään kerran kuukaudessa kyseisen tartunnanlevittäjän aktiivisuusaikana, jos kausi on tiedossa. Tämän tiedon puuttuessa erityisvalvonnassa olevat eläimet on testattava vähintään kerran kuukaudessa läpi vuoden.

—

Erityisvalvonnassa olevien eläinten vähimmäismäärän bluetongue-taudin seurantaa ja valvontaa varten tarkoitettua maantieteellistä viiteyksikköä kohden on oltava edustava ja riittävä kuukausittaisen 2 prosentin serokonversion (4) havaitsemiseksi 95 prosentin luotettavuustasolla kussakin maantieteellisessä viiteyksikössä.

2.2.2 Serologiset/virologiset tutkimukset

—

Tutkimuksiin on sisällyttävä ainakin aktiivinen vuosittainen taudille alttiiden lajien populaatioiden serologinen/virologinen testausohjelma, jonka tarkoituksena on havaita bluetongue-viruksen leviäminen rajoitusvyöhykkeiden ulkopuolelle käyttämällä satunnaisia serologisia ja/tai virologisia testejä, jotka tehdään kaikilla epidemiologisesti merkityksellisillä maantieteellisillä alueilla ja jotka suoritetaan sellaiseen aikaan vuodesta, jolloin serokonversiota todennäköisimmin esiintyy.

—

—	Tutkimuksissa on varmistettava, että rokotettuihin tai immuuneiksi tehtyihin populaatioihin kuuluvat seropositiiviset eläimet eivät vaikuta serologisten tutkimusten tuloksiin.

2.2.3 Kohdennettu riskiperusteinen valvonta

—	Kohdennettu riskiperusteinen valvonta koostuu virallisesta ja asianmukaisesti dokumentoidusta jatkuvasta järjestelmästä, jolla pyritään osoittamaan, että tiettyjä bluetongue-taudin serotyyppejä ei esiinny.

—	Kohdennetun riskiperusteisen valvonnan on perustuttava olennaisiin tietoihin paikallisista riskitekijöistä; tällaisten tietojen avulla on voitava tunnistaa suhteellisesti korkeamman riskin kohdepopulaatio, josta näytteet otetaan.

—

Kohdennetussa riskiperusteisessa valvonnassa on varmistettava, että kohdennettu näytteenottostrategia mukautetaan kohdepopulaatioon, jolle on määritetty suhteellisen korkea riski, ja että otoskoko on sellainen, että sillä havaitaan oletettu esiintyvyys (kohdepopulaation tunnettujen riskien perusteella) 95 prosentin luotettavuustasolla kyseisen epidemiologisesti merkityksellisen maantieteellisen alueen kohdepopulaatiossa.

(1) On arvioitu, että tartunta-alueen normaali vuotuinen serokonversioaste on 20 prosenttia. Yhteisön alueella virusta esiintyy kuitenkin pääasiassa noin kuuden kuukauden aikana (loppukeväästä syksyn keskivaiheille). Siksi 2 prosenttia on varovainen arvio odotettavissa olevaksi kuukausittaiseksi serokonversioasteeksi.

(2) On arvioitu, että tartunta-alueen normaali vuotuinen serokonversioaste on 20 prosenttia. Jos kuitenkin on näyttöä siitä, että vuotuinen serokonversioaste epidemiologisesti merkityksellisellä maantieteellisellä alueella on alle 20 prosenttia, otoskoon on oltava sellainen, että sillä havaitaan alhaisempi arvioitu esiintyvyys.

(3) On arvioitu, että rokotusalueen normaali vuotuinen serokonversioaste on 10 prosenttia. Jos kuitenkin on näyttöä siitä, että vuotuinen serokonversioaste epidemiologisesti merkityksellisellä maantieteellisellä rokotusalueella on alle 10 prosenttia, otoskoon on oltava sellainen, että sillä havaitaan alhaisempi arvioitu esiintyvyys.

(4) On arvioitu, että tartunta-alueen normaali vuotuinen serokonversioaste on 20 prosenttia. Yhteisön alueella virusta esiintyy kuitenkin pääasiassa noin kuuden kuukauden aikana (loppukeväästä syksyn keskivaiheille). Siksi 2 prosenttia on varovainen arvio odotettavissa olevaksi kuukausittaiseksi serokonversioasteeksi.”

8.11.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

L 299/25

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2008/95/EY,

annettu 22 päivänä lokakuuta 2008,

jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä

(Kodifioitu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annettua neuvoston direktiiviä 89/104/ETY (3) on muutettu sisällöltään (4). Sen vuoksi mainittu direktiivi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)

Ennen direktiivin 89/104/ETY voimaan tuloa sovelletussa jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännössä oli eroja, jotka saattoivat rajoittaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta sekä vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla. Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi oli sen vuoksi tarpeen lähentää jäsenvaltioiden lainsäädäntöä.

(3)	On tärkeää, että ratkaisuja ja etuja, joita yhteisön tavaramerkkijärjestelmä voi tarjota tavaramerkkejä haluaville yrityksille, ei jätetä huomiotta.

(4)	Ei vaikuta tarpeelliselta lähentää jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädäntöä täydellisesti. On riittävää lähentää niitä kansallisia säännöksiä, jotka välittömimmin vaikuttavat sisämarkkinoiden toimintaan.

(5)	Tämä direktiivi ei saisi estää jäsenvaltioita jatkamasta vakiinnutettujen tavaramerkkien suojaamista, mutta direktiivissä otetaan ne huomioon vain niiden suhteessa rekisteröityihin tavaramerkkeihin.

(6)

Jäsenvaltioiden olisi saatava vapaasti säätää menettelystä, jota noudatetaan rekisteröityjen tavaramerkkien rekisteröinnissä, menettämisessä tai mitättömäksi julistamisessa. Ne voivat esimerkiksi päättää tavaramerkin rekisteröintimenettelyn ja mitättömäksi julistamisessa noudatettavan menettelyn muodosta sekä siitä, tulisiko aikaisempiin oikeuksiin vedota rekisteröintimenettelyssä vai mitättömäksi julistamisessa noudatettavassa menettelyssä vai molemmissa menettelyissä, ja jos aikaisempien oikeuksien menettämisestä voidaan päättää rekisteröintimenettelyssä, ne voivat noudattaa menettelyä, jossa rekisteröintihakemusta vastaan voidaan tehdä väite, tai menettelyä, jossa tutkiminen tapahtuu viran puolesta, taikka molempia. Jäsenvaltioiden olisi saatava vapaasti päättää tavaramerkin menettämisen tai mitättömäksi julistamisen vaikutuksista.

(7)	Tämä direktiivi ei saisi estää jäsenvaltioita soveltamasta tavaramerkkeihin muita kuin tavaramerkkilainsäädäntönsä säännöksiä, esimerkiksi niiden vilpillistä kilpailua, yksityisoikeudellista vastuuta tai kuluttajansuojaa koskevia säännöksiä.

(8)

Niiden päämäärien saavuttaminen, joihin tällä lainsäädännön lähentämisellä pyritään, edellyttää, että rekisteröidyn tavaramerkin saamisen ja säilyttämisen edellytykset ovat kaikissa jäsenvaltioissa pääsääntöisesti samat. Tämän vuoksi on tarpeen luetella esimerkkejä merkeistä, jotka voivat olla tavaramerkkeinä, jos ne ovat omiaan erottamaan yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista ja palveluista. Perusteet tavaramerkin rekisteröinnin epäämiselle ja mitättömyydelle, esimerkiksi erottuvuuden puuttuminen tai tavaramerkin ja aikaisempien oikeuksien välinen etuoikeus, olisi lueteltava tyhjentävästi, vaikka jotkin näistä perusteista ovat valinnaisia jäsenvaltioille, jotka voivat sen vuoksi pitää nämä perusteet voimassa tai antaa niistä säännöksiä. Jäsenvaltioiden olisi voitava pitää voimassa tai säätää lainsäädännössään rekisteröinnin epäämiselle tai mitättömyydelle perusteita, jotka liittyvät tavaramerkin saamisen ja säilyttämisen edellytyksiin ja joita lähentämistä koskevat säännökset eivät koske, esimerkiksi perusteita, jotka koskevat sitä, kuka voi saada tavaramerkin, tavaramerkin uudistamista tai maksuja taikka jotka liittyvät menettelyä koskevien säännösten noudattamatta jättämiseen.

(9)

Yhteisössä rekisteröityjen ja suojattujen tavaramerkkien kokonaismäärän ja samalla niitä koskevien riitojen vähentämiseksi on tärkeää edellyttää, että rekisteröityjä tavaramerkkejä todella käytetään tai muuten ne menetetään. On tarpeen säätää, että tavaramerkkiä ei voida julistaa mitättömäksi aikaisemman, käyttämättömän tavaramerkin perusteella, kun taas jäsenvaltiot saavat soveltaa samaa periaatetta tavaramerkin rekisteröinnissä tai säätää, että tavaramerkkiin ei voida pätevästi vedota loukkausta koskevassa oikeudenkäynnissä, jos väitteen johdosta todetaan, että tavaramerkki voitaisiin julistaa menetetyksi. Kaikissa näissä tapauksissa jäsenvaltiot saavat antaa menettelyyn sovellettavat säännökset.

(10)

Tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi on tärkeää varmistaa, että rekisteröidyt tavaramerkit saavat saman suojan kaikkien jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä. Tämän ei kuitenkaan tulisi estää jäsenvaltioita halutessaan myöntämästä laajempaa suojaa laajalti tunnetuille tavaramerkeille.

(11)

Rekisteröidyn tavaramerkin antaman suojan tarkoituksena on erityisesti taata, että tavaramerkki osoittaa alkuperän. Tämän suojan olisi oltava ehdoton, jos tavaramerkki ja merkki ovat samat kuin tavarat tai palvelut. Suojaa olisi annettava myös, jos tavaramerkki ja merkki ovat samankaltaiset kuin tavarat tai palvelut. On välttämätöntä määritellä samankaltaisuuden käsite suhteessa sekaannusvaaraan. Sekaannusvaaran arvioinnin olisi riiputtava lukuisista tekijöistä ja erityisesti siitä, kuinka hyvin tavaramerkki tunnetaan markkinoilla, vakiintuneeseen tai rekisteröityyn merkkiin liittyvistä mielleyhtymistä sekä samankaltaisuuden asteesta tavaramerkin ja merkin sekä niihin yhdistettyjen tavaroiden tai palvelujen välillä. Sekaannusvaaran toteamistavat ja erityisesti todistustaakkaa koskevien kysymysten olisi kuuluttava kansallisten menettelysäännösten alaan, eikä tämä direktiivi saisi estää soveltamasta tällaista lainsäädäntöä.

(12)

Oikeusvarmuuden vuoksi ja puuttumatta epäoikeutetulla tavalla aikaisemman tavaramerkin haltijan etuihin on tärkeää säätää, että tämä ei enää saa vaatia omaa tavaramerkkiään myöhemmän tavaramerkin mitättömäksi julistamista eikä kieltää sen käyttämistä, jos hän on käyttämisestä tietoisena sallinut pitkähkön ajan jatkuneen käyttämisen eikä myöhempää tavaramerkkiä koskevaa hakemusta ole tehty vilpillisessä mielessä.

(13)

Kaikkia jäsenvaltioita sitoo teollisoikeuden suojelemista koskeva Pariisin yleissopimus. Tämän direktiivin säännösten on tarpeen olla täysin yhdenmukaiset mainitun yleissopimuksen määräysten kanssa. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa tästä yleissopimuksesta johtuviin jäsenvaltioiden velvoitteisiin. Tarvittaessa olisi sovellettava perustamissopimuksen 307 artiklan toista kohtaa.

(14)	Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä I olevassa B osassa mainittuun jäsenvaltioita velvoittavaan määräaikaan, jonka kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi 89/104/ETY osaksi kansallista lainsäädäntöä,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin tavaroita tai palveluja varten oleviin tavaramerkkeihin, jotka on rekisteröity jäsenvaltiossa varsinaisiksi tavaramerkeiksi taikka yhteisömerkeiksi taikka takuu- tai tarkastusmerkeiksi tai joiden rekisteröimiseksi tällaiseksi merkiksi on tehty hakemus jäsenvaltiossa taikka jotka on rekisteröity tai joiden rekisteröimiseksi on tehty hakemus Beneluxin teollis- ja tekijänoikeuksien virastoon tai joiden kansainvälinen rekisteröinti on voimassa jäsenvaltiossa.

2 artikla

Tavaramerkin muodostavat merkit

Tavaramerkkinä voi olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti, erityisesti sanoin, henkilönnimet mukaan lukien, kuvioin, kirjaimin, numeroin taikka tavaroiden tai niiden päällyksen muodon avulla, jos sellaisella merkillä voidaan erottaa yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista.

3 artikla

Rekisteröinnin esteet ja mitättömyysperusteet

1. Seuraavia merkkejä ei saa rekisteröidä tai, jos ne on rekisteröity, ne on julistettava mitättömiksi:

a)	merkit, jotka eivät voi olla tavaramerkkeinä;

b)	tavaramerkit, joilta puuttuu erottuvuus;

yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä muodostuvat tavaramerkit, jotka voivat elinkeinotoiminnassa osoittaa tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia;

d)	yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä muodostuvat tavaramerkit, jotka ovat tulleet yleisessä kielenkäytössä tai hyvän kauppatavan mukaan tavanomaisiksi;

merkit, jotka muodostuvat yksinomaan

i)	tavaran luonteenomaisesta muodosta,

ii)	teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömästä tavaran muodosta, tai

iii)	tavaran arvoon olennaisesti vaikuttavasta muodosta;

f)	tavaramerkit, jotka ovat yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastaisia;

g)	tavaramerkit, jotka ovat omiaan johtamaan yleisöä harhaan esimerkiksi tavaroiden tai palvelujen luonteen, laadun tai maantieteellisen alkuperän suhteen;

h)	tavaramerkit, joihin ei ole saatu toimivaltaisten viranomaisten lupaa ja joita teollisoikeuden suojelemista koskevan Pariisin yleissopimuksen, jäljempänä ’Pariisin yleissopimus’, 6 ter artiklan mukaan ei saa rekisteröidä tai jotka mainitun artiklan mukaan on julistettava mitättömiksi.

2. Jäsenvaltio voi säätää, että tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä tai, jos se on rekisteröity, että se on julistettava mitättömäksi, mikäli:

a)	tavaramerkin käyttö voidaan kieltää muun lainsäädännön nojalla kuin tavaramerkkejä koskevan kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön tai yhteisön oikeuden nojalla;

b)	tavaramerkki sisältää merkin, jolla on huomattavaa vertauskuvallista arvoa, kuten erityisesti uskonnollisilla vertauskuvilla;

c)	tavaramerkki sisältää muun kuin Pariisin yleissopimuksen 6 ter artiklassa tarkoitetun tunnuksen, tunnusmerkin tai vaakunan, joka koskee julkista etua, eivätkä asianomaiset viranomaiset ole jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti antaneet lupaa rekisteröintiin;

d)	hakija on rekisteröintihakemuksen tehdessään ollut vilpillisessä mielessä.

3. Tavaramerkiltä ei saa evätä rekisteröintiä tai sitä julistaa mitättömäksi 1 kohdan b, c tai d alakohdan mukaisesti, jos tavaramerkki on ennen rekisteröintihakemuksen tekopäivää käytössä tullut erottuvaksi. Jäsenvaltio voi säätää, että tämä koskee myös tavaramerkkiä, joka on tullut erottuvaksi rekisteröintihakemuksen tekopäivän tai rekisteröintipäivän jälkeen.

4. Poiketen siitä, mitä säädetään 1, 2 ja 3 kohdassa, jäsenvaltio voi säätää, että siellä ennen direktiivin 89/104/ETY noudattamisen edellyttämien säännösten voimaantulopäivää voimassa olleita rekisteröinnin esteitä ja mitättömyysperusteita sovelletaan tavaramerkkeihin, joita koskeva hakemus on tehty ennen mainittua päivää.

4 artikla

Aikaisempien oikeuksien etuoikeutta koskevat rekisteröinnin esteet ja mitättömyysperusteet

1. Tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä tai, jos se on rekisteröity, se on julistettava mitättömäksi:

a)	jos se on sama kuin aikaisempi tavaramerkki ja jos tavarat tai palvelut, joita varten tavaramerkkiä haetaan tai tavaramerkki on rekisteröity, ovat samoja kuin tavarat tai palvelut, joita varten aikaisempaa tavaramerkkiä suojataan;

b)	jos sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi, samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, yleisön keskuudessa on sekaannusvaara, joka sisältää vaaran tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä.

2. Edellä 1 kohdassa ’aikaisemmalla tavaramerkillä’ tarkoitetaan:

seuraavia tavaramerkkejä, joiden rekisteröimiseksi hakemus on tehty ennen tavaramerkin rekisteröintihakemuksen tekopäivää, ottaen huomioon mahdolliset vaatimukset niiden etuoikeudesta:

i)	yhteisön tavaramerkit;

ii)	jäsenvaltiossa rekisteröidyt tavaramerkit sekä Belgian, Luxemburgin tai Alankomaiden osalta Beneluxin teollis- ja tekijänoikeuksien virastossa rekisteröidyt tavaramerkit;

iii)	tavaramerkit, joiden kansainvälinen rekisteröinti on voimassa jäsenvaltiossa;

yhteisön tavaramerkkejä, joilla yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (5) mukaan on aiemmuus a alakohdan ii tai iii alakohdassa tarkoitettuun tavaramerkkiin nähden silloinkin kun viimeksi mainitusta tavaramerkistä on luovuttu tai sen on annettu raueta;

c)	hakemuksia a tai b alakohdassa tarkoitettujen tavaramerkkien rekisteröimiseksi, jos tavaramerkit rekisteröidään;

d)	tavaramerkkejä, jotka tavaramerkin rekisteröintihakemuksen tekopäivänä tai tavaramerkin rekisteröintihakemuksen etuoikeutta koskevan vaatimuksen tekopäivänä ovat jäsenvaltiossa yleisesti tunnettuja Pariisin yleissopimuksen 6 bis artiklassa tarkoitetussa merkityksessä.

3. Tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä tai, jos se on rekisteröity, se on julistettava mitättömäksi, jos se on sama tai samankaltainen kuin 2 kohdan mukaan aikaisempi yhteisön tavaramerkki ja se rekisteröitäisiin tai on rekisteröity sellaisia tavaroita tai palveluja varten, jotka eivät ole samankaltaisia kuin tavarat tai palvelut, joita varten aikaisempi yhteisön tavaramerkki on rekisteröity, milloin aikaisempi yhteisön tavaramerkki on laajalti tunnettu yhteisössä ja myöhemmän tavaramerkin aiheeton käyttö merkitsisi aikaisemman yhteisön tavaramerkin erottuvuuden tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä taikka olisi haitaksi aikaisemman yhteisön tavaramerkin erottuvuudelle tai maineelle.

4. Jäsenvaltio voi lisäksi säätää, että tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä tai, jos se on rekisteröity, että se on julistettava mitättömäksi, mikäli:

tavaramerkki on sama tai samankaltainen kuin 2 kohdan mukaan aikaisempi kansallinen tavaramerkki ja se rekisteröitäisiin tai on rekisteröity sellaisia tavaroita tai palveluja varten, jotka eivät ole samankaltaisia kuin tavarat tai palvelut, joita varten aikaisempi tavaramerkki on rekisteröity, milloin aikaisempi tavaramerkki on kyseisessä jäsenvaltiossa laajalti tunnettu ja myöhemmän tavaramerkin aiheeton käyttö merkitsisi aikaisemman tavaramerkin erottuvuuden tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä taikka olisi haitaksi aikaisemman tavaramerkin erottuvuudelle tai maineelle;

oikeus rekisteröimättömään tavaramerkkiin taikka muuhun elinkeinotoiminnassa käytettyyn merkkiin on saatu ennen päivää, jona hakemus myöhemmän tavaramerkin rekisteröimiseksi on tehty tai jona myöhemmän tavaramerkin rekisteröintihakemukselle on vaadittu etuoikeutta, ja rekisteröimättömän tavaramerkin tai muun merkin haltijalla on oikeus kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttäminen;

aikaisemman tavaramerkin käyttö voidaan kieltää muun kuin 2 kohdassa tai tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetun aikaisemman oikeuden nojalla ja erityisesti, jos kyseessä on:

i)	oikeus nimeen;

ii)	oikeus omaan kuvaan;

iii)	tekijänoikeus;

iv)	teollisoikeus;

d)	tavaramerkki on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi yhteisömerkki, johon kohdistuva oikeus on lakannut enintään kolme vuotta ennen hakemuksen tekemistä;

e)	tavaramerkki on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi takuu- tai tarkastusmerkki, johon kohdistuva oikeus on lakannut jäsenvaltion säätämän, hakemuksen tekemistä edeltäneen ajan kuluessa;

tavaramerkki on sama tai samankaltainen kuin aikaisemmin samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten rekisteröity tavaramerkki, johon kohdistuva oikeus on uudistamatta jättämisen vuoksi lakannut enintään kaksi vuotta ennen hakemuksen tekemistä, eikä aikaisemman tavaramerkin haltija ole antanut suostumustaan myöhemmän merkin rekisteröintiin tai ole ollut käyttämättä tavaramerkkiään;

g)	tavaramerkki on sekoitettavissa merkkiin, jota hakemuksen tekopäivänä käytettiin ulkomailla ja jota käytetään siellä edelleen, ja hakija oli hakemuksen tehdessään vilpillisessä mielessä.

5. Jäsenvaltiot voivat sallia, jos siihen on aihetta, että tapauksissa, joissa aikaisemman tavaramerkin tai muun aikaisemman oikeuden haltija antaa suostumuksensa myöhemmän tavaramerkin rekisteröintiin, rekisteröintiä ei tarvitse evätä tai tavaramerkkiä julistaa mitättömäksi.

6. Jäsenvaltio voi 1–5 kohdasta poiketen säätää, että ennen direktiivin 89/104/ETY noudattamisen edellyttämien säännösten voimaantulopäivää voimassa olleita rekisteröinnin esteitä ja mitättömyysperusteita sovelletaan tavaramerkkeihin, joita koskeva hakemus on tehty ennen mainittua päivää.

5 artikla

Tavaramerkkiin kuuluvat oikeudet

1. Rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla on yksinoikeus tavaramerkkiin. Tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää muita ilman hänen suostumustaan käyttämästä elinkeinotoiminnassa:

a)	merkkiä, joka on sama kuin tavaramerkki ja samoja tavaroita tai palveluja varten kuin ne tavarat tai palvelut, joita varten tavaramerkki on rekisteröity;

b)	merkkiä, joka sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran, joka sisältää myös vaaran merkin ja tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä.

2. Jäsenvaltio voi myös säätää, että haltijalla on oikeus kieltää muita ilman hänen suostumustaan elinkeinotoiminnassa käyttämästä merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin tavaramerkki, vaikka tavarat tai palvelut, joita varten merkki on, eivät ole samankaltaisia kuin ne, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, milloin viimeksi mainittu tavaramerkki on laajalti tunnettu tässä jäsenvaltiossa ja merkin aiheeton käyttö merkitsee tavaramerkin erottuvuuden tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä taikka on haitaksi tavaramerkin erottuvuudelle tai maineelle.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa säädetyin edellytyksin voidaan kieltää muun muassa:

a)	merkin paneminen tavaroihin tai niiden päällyksiin;

b)	tavaroiden tarjoaminen tai liikkeelle laskeminen tai niiden varastoiminen tällaista tarkoitusta varten merkkiä käyttäen taikka palvelujen tarjoaminen tai suorittaminen merkkiä käyttäen;

c)	tavaroiden maahantuonti tai maastavienti merkkiä käyttäen;

d)	merkin käyttäminen liikeasiakirjoissa ja mainonnassa.

4. Jos jäsenvaltion lain mukaan ei ole voitu kieltää merkin käyttämistä 1 kohdan b alakohdassa tai 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ennen päivää, jona direktiivin 89/104/ETY noudattamisen edellyttämät säännökset ovat tulleet voimaan asianomaisessa jäsenvaltiossa, oikeus tavaramerkkiin ei estä jatkamasta merkin käyttämistä.

5. Mitä 1–4 kohdassa säädetään, ei estä jäsenvaltioita soveltamasta niiden säännöksiä suojasta muuhun tarkoitukseen kuin tavaroiden tai palvelujen erottamiseksi tapahtuvaa merkin käyttämistä vastaan, jos merkin aiheeton käyttö merkitsee tavaramerkin erottuvuuden tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä taikka on haitaksi tavaramerkin erottuvuudelle tai maineelle.

6 artikla

Tavaramerkkiin kohdistuvat rajoitukset

1. Tavaramerkin haltija ei saa kieltää toista käyttämästä elinkeinotoiminnassa:

a)	omaa nimeään tai osoitettaan,

b)	tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia osoittavia merkintöjä,

c)	tavaramerkkiä, milloin sen käyttäminen on tarpeen tavaran tai palvelun, erityisesti lisätarvikkeiden tai varaosien, käyttötarkoituksen osoittamiseksi,

jos hän käyttää niitä hyvää liiketapaa noudattaen.

2. Tavaramerkin haltija ei saa kieltää toista käyttämästä elinkeinotoiminnassa aikaisempaa oikeutta alueella, jolla se on voimassa, jos se jäsenvaltion lainsäädännön mukaan on voimassa vain erityisellä alueella.

7 artikla

Tavaramerkkiin kuuluvien oikeuksien sammuminen

1. Tavaramerkin haltija ei saa kieltää tavaramerkin käyttämistä niissä tavaroissa, jotka haltija tai hänen suostumuksellaan joku muu on saattanut markkinoille yhteisössä tätä tavaramerkkiä käyttäen.

2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei sovelleta, jos haltijalla on perusteltua aihetta vastustaa tavaroiden laskemista uudelleen liikkeelle, erityisesti milloin tavaroihin tehdään muutoksia tai niitä huononnetaan sen jälkeen, kun ne on laskettu liikkeelle.

8 artikla

Käyttölupa

1. Tavaramerkkiin voidaan antaa käyttölupa, joka koskee joitakin tai kaikkia tavaroita tai palveluja, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, ja asianomaisen jäsenvaltion koko aluetta tai sen jotakin osaa. Käyttölupa voi olla yksinomainen tai rajoitettu.

2. Tavaramerkin haltija voi vedota tavaramerkin antamaan oikeuteen sellaista käyttöluvanhaltijaa vastaan, joka rikkoo:

a)	sopimuksen kestoa;

b)	tavaramerkin rekisteröityä käyttötapaa;

c)	käyttöluvan kattamien tavaroiden tai palvelujen lajia;

d)	tavaramerkin käyttöaluetta; tai

e)	käyttöluvanhaltijan valmistamien tavaroiden tai tarjoamien palvelujen laatua koskevaa käyttölupasopimuksen ehtoa.

9 artikla

Käytön sallimisesta johtuvat rajoitukset

1. Jos 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun aikaisemman tavaramerkin haltija on jäsenvaltiossa yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan sallinut siinä jäsenvaltiossa rekisteröidyn myöhemmän tavaramerkin käytön tästä käytöstä tietoisena, hänellä ei enää ole oikeutta aikaisemman tavaramerkin perusteella vaatia myöhemmän tavaramerkin julistamista mitättömäksi eikä kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttämistä tavaroissa tai palveluissa, joissa myöhempää tavaramerkkiä on käytetty, ellei myöhemmän tavaramerkin haltija rekisteröintihakemuksen tehdessään ollut vilpillisessä mielessä.

2. Jäsenvaltio voi säätää, että 1 kohtaa sovelletaan vastaavasti 4 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetun aikaisemman tavaramerkin taikka muun, 4 artiklan 4 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitetun aikaisemman oikeuden haltijaan.

3. Myöhemmin rekisteröidyn tavaramerkin haltija ei 1 tai 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa saa kieltää aikaisemman oikeuden käyttämistä, vaikka aikaisempaan oikeuteen ei enää voida vedota myöhempää tavaramerkkiä vastaan.

10 artikla

Tavaramerkin käyttäminen

1. Jos tavaramerkin haltija ei viiden vuoden kuluessa rekisteröintimenettelyn päättymisestä ole ottanut jäsenvaltiossa tavaramerkkiä tosiasialliseen käyttöön tavaroissa tai palveluissa, joita varten se on rekisteröity, tai jos tällainen käyttö on ollut viisi vuotta yhtäjaksoisesti keskeytyneenä eikä käyttämättä jättämiseen ole pätevää syytä, tavaramerkkiin sovelletaan tässä direktiivissä säädettyjä seuraamuksia.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua käyttöä on myös:

a)	tavaramerkin käyttäminen muodossa, joka poikkeaa sen rekisteröidystä muodosta vain sellaisilta osin, että poikkeaminen ei vaikuta merkin erottuvuuteen;

b)	tavaramerkin paneminen asianomaisessa jäsenvaltiossa tavaroihin tai niiden päällyksiin vain maastavientiä varten.

2. Tavaramerkin käyttö tavaramerkin haltijan suostumuksella tai, kun käyttäjänä on yhteisö-, takuu- tai tarkastusmerkin käyttöön oikeutettu, rinnastetaan haltijan omaan tavaramerkin käyttöön.

3. Kun on kysymys tavaramerkistä, joka on rekisteröity ennen kuin direktiivin 89/104/ETY noudattamisen edellyttämät säännökset ovat asianomaisessa jäsenvaltiossa tulleet voimaan:

katsotaan, jos ennen mainittujen säännösten voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan tavaramerkin yhtäjaksoisella käyttämättä jättämisellä on ollut seuraamuksia, 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun viiden vuoden määräajan alkaneen samaan aikaan kuin ennen säännösten voimaantulopäivää alkanut määräaika käyttämättä jättämiselle;

b)	katsotaan, jos ennen mainittujen säännösten voimaantuloa ei ole ollut voimassa säännöksiä käyttämisestä, 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen viiden vuoden määräaikojen alkaneen aikaisintaan säännösten voimaantulopäivästä.

11 artikla

Oikeudenkäynnissä tai hallintomenettelyssä sovellettavat seuraamukset tavaramerkin käyttämättä jättämisestä

1. Tavaramerkkiä ei voida julistaa mitättömäksi sillä perusteella, että on olemassa aikaisempi, sen kanssa ristiriidassa oleva tavaramerkki, ellei viimeksi mainittu täytä 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa tai 10 artiklan 3 kohdassa säädettyjä, käyttämistä koskevia edellytyksiä.

2. Jäsenvaltio voi säätää, että tavaramerkiltä ei saa evätä rekisteröintiä sillä perusteella, että on olemassa aikaisempi, sen kanssa ristiriidassa oleva tavaramerkki, ellei viimeksi mainittu täytä 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa tai 10 artiklan 3 kohdassa säädettyjä, käyttämistä koskevia edellytyksiä.

3. Jäsenvaltio voi säätää, että tavaramerkkiin ei voida pätevästi vedota loukkausta koskevassa oikeudenkäynnissä, jos väitteen johdosta todetaan, että tavaramerkki voitaisiin julistaa menetetyksi 12 artiklan 1 kohdan mukaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 12 artiklan soveltamista tapauksiin, joissa on nostettu menettämiskanteeseen kohdistuva vastakanne.

4. Jos aikaisempaa tavaramerkkiä on käytetty ainoastaan joissakin niistä tavaroista tai palveluista, joita varten se on rekisteröity, 1, 2 ja 3 kohtaa sovellettaessa se katsotaan rekisteröidyksi ainoastaan näitä tavaroita tai palveluja varten.

12 artikla

Menettämisperusteet

1. Tavaramerkki on julistettava menetetyksi, jollei sitä viiden vuoden yhtäjaksoisen määräajan kuluessa ole otettu jäsenvaltiossa tosiasialliseen käyttöön tavaroissa tai palveluissa, joita varten se on rekisteröity, eikä hyväksyttävää syytä merkin käyttämättä jättämiseen ole.

Tavaramerkin haltijan oikeutta tavaramerkkiin ei kuitenkaan saa vaatia menetettäväksi, jos tavaramerkkiä on ryhdytty tosiasiallisesti käyttämään tai alettu uudestaan käyttää viiden vuoden määräajan päättymisen jälkeen mutta ennen menettämistä koskevan vaatimuksen tekemistä.

Käyttöön ryhtymistä tai käytön uudelleen aloittamista menettämistä koskevan vaatimuksen tekemistä edeltäneen, aikaisintaan viiden vuoden yhtäjaksoisen käyttämättä jättämisen määräajan päättyessä alkaneen kolmen kuukauden määräajan kuluessa ei oteta huomioon, jos käyttöön ryhtymistä tai käytön uudelleen aloittamista koskeviin valmisteluihin on ryhdytty vasta haltijan saatua tiedon siitä, että menettämistä koskeva vaatimus voidaan tehdä.

2. Rajoittamatta 1 kohdan soveltamista, tavaramerkki on julistettava menetetyksi myös, jos sen rekisteröintipäivän jälkeen:

a)	siitä on tavaramerkin haltijan toiminnan tai toimimatta jättämisen vuoksi tullut elinkeinotoiminnassa sellaisesta tavarasta tai palvelusta yleisesti käytetty nimitys, jota varten se on rekisteröity;

b)	se on käytön seurauksena, kun tavaramerkin haltija tai hänen suostumuksellaan joku muu on käyttänyt tavaramerkkiä, tullut harhaanjohtavaksi, erityisesti tavaroiden tai palvelujen lajin, laadun tai maantieteellisen alkuperän osalta, niissä tavaroissa tai palveluissa, joita varten se on rekisteröity.

13 artikla

Tavaraa tai palvelua koskevat rekisteröinnin esteet, menettämisperusteet ja mitättömyysperusteet

Jos tavaramerkin rekisteröinnin esteet taikka tavaramerkin menettämis- tai mitättömyysperusteet koskevat vain joitakin tavaroita tai palveluja, joita varten tavaramerkkiä on haettu tai joita varten se on rekisteröity, rekisteröinnin epääminen taikka menettäminen tai mitättömyys koskee vain näitä tavaroita tai palveluja.

14 artikla

Tavaramerkin mitättömyyden ja menettämisen vahvistaminen jälkikäteen

Jos aikaisemmalle tavaramerkille, josta on luovuttu tai jonka on annettu raueta, vaaditaan aiemmuutta yhteisön tavaramerkkiin nähden, aikaisemman tavaramerkin mitättömyys tai menettäminen voidaan vahvistaa jälkikäteen.

15 artikla

Yhteisömerkkejä, takuumerkkejä ja tarkastusmerkkejä koskevat erityissäännökset

1. Jäsenvaltiot, joiden lainsäädännön mukaan yhteisömerkkejä, takuumerkkejä ja tarkastusmerkkejä voidaan rekisteröidä, voivat säätää muistakin kuin 3 tai 12 artiklassa säädetyistä edellytyksistä, joiden täyttyessä näitä merkkejä ei saa rekisteröidä taikka ne on julistettava menetetyiksi tai mitättömiksi, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan soveltamista.

2. Jäsenvaltio voi 3 artiklan 1 kohdan c alakohdasta poiketen säätää, että merkki tai merkintä, jota voidaan käyttää elinkeinotoiminnassa osoittamaan tavaroiden tai palvelujen maantieteellistä alkuperää, voi olla yhteisö-, takuu- tai tarkastusmerkkinä. Tällainen merkki ei anna sen haltijalle oikeutta kieltää toista käyttämästä elinkeinotoiminnassa edellä tarkoitettua merkkiä tai merkintää, jos hän käyttää sitä hyvää liiketapaa noudattaen; tällaiseen merkkiin ei varsinkaan saa vedota kolmatta vastaan, jolla on oikeus käyttää maantieteellistä nimeä.

16 artikla

Ilmoittaminen

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

17 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 89/104/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä I olevassa A osassa mainitulla päätöksellä, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä I olevassa B osassa mainittuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

18 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

19 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 22 päivänä lokakuuta 2008.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

H.-G. PÖTTERING

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J.-P. JOUYET

(1) EUVL C 161, 13.7.2007, s. 44.

(2) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 19. kesäkuuta 2007 (EUVL C 146 E, 12.6.2008, s. 76), ja neuvoston päätös, tehty 25. syyskuuta 2008.

(3) EYVL L 40, 11.2.1989, s. 1.

(4) Katso liitteessä I oleva A osa.

(5) EYVL L 11, 14.1.1994, s. 1.

LIITE I

A OSA

Kumottu direktiivi ja sen muutos

(17 artiklassa tarkoitetut)

Neuvoston direktiivi 89/104/ETY	(EYVL L 40, 11.2.1989, s. 1)
Neuvoston päätös 92/10/ETY	(EYVL L 6, 11.1.1992, s. 35)

B OSA

Määräajat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle

(17 artiklassa tarkoitetut)

Direktiivi	Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle
89/104/ETY	31 päivä joulukuuta 1992

LIITE II

Vastaavuustaulukko

Direktiivi 89/104/ETY	Tämä direktiivi
1 artikla	1 artikla
2 artikla	2 artikla
3 artiklan 1 kohdan a–d alakohta	3 artiklan 1 kohdan a–d alakohta
3 artiklan 1 kohdan e alakohdan johdantokappale	3 artiklan 1 kohdan e alakohdan johdantokappale
3 artiklan 1 kohdan e alakohdan ensimmäinen luetelmakohta	3 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohta
3 artiklan 1 kohdan e alakohdan toinen luetelmakohta	3 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohta
3 artiklan 1 kohdan e alakohdan kolmas luetelmakohta	3 artiklan 1 kohdan e alakohdan iii alakohta
3 artiklan 1 kohdan f, g ja h alakohta	3 artiklan 1 kohdan f, g ja h alakohta
3 artiklan 2, 3 ja 4 kohta	3 artiklan 2, 3 ja 4 kohta
4 artikla	4 artikla
5 artikla	5 artikla
6 artikla	6 artikla
7 artikla	7 artikla
8 artikla	8 artikla
9 artikla	9 artikla
10 artiklan 1 kohta	10 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta
10 artiklan 2 kohta	10 artiklan 1 kohdan toinen alakohta
10 artiklan 3 kohta	10 artiklan 2 kohta
10 artiklan 4 kohta	10 artiklan 3 kohta
11 artikla	11 artikla
12 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke	12 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta
12 artiklan 1 kohdan toinen virke	12 artiklan 1 kohdan toinen alakohta
12 artiklan 1 kohdan kolmas virke	12 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta
12 artiklan 2 kohta	12 artiklan 2 kohta
13 artikla	13 artikla
14 artikla	14 artikla
15 artikla	15 artikla
16 artiklan 1 ja 2 kohta	—
16 artiklan 3 kohta	16 artikla
—	17 artikla
—	18 artikla
17 artikla	19 artikla
—	Liite I
—	Liite II

II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

8.11.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

L 299/36

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 29 päivänä lokakuuta 2008,

muuntogeenistä LLCotton25-puuvillaa (ACS-GHØØ1–3) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti

(tiedoksiannettu numerolla K(2008) 6204)

(Ainoastaan saksankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2008/837/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 (1) ja erityisesti sen 7 artiklan 3 kohdan ja 19 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Bayer CropScience AG toimitti 3 päivänä maaliskuuta 2005 Alankomaiden toimivaltaiselle viranomaiselle asetuksen (EY) N:o 1829/2003 5 ja 17 artiklan mukaisesti hakemuksen LLCotton25-puuvillaa sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen elintarvikkeiden, elintarvikkeiden ainesosien ja rehun saattamiseksi markkinoille, jäljempänä ’hakemus’.

(2)

Hakemus kattaa myös sellaisten muiden LLCotton25-puuvillaa sisältävien tai siitä koostuvien tuotteiden saattamisen markkinoille, joita viljelyä lukuun ottamatta käytetään samoihin käyttötarkoituksiin kuin mitä tahansa muuta puuvillaa. Näin ollen asetuksen (EY) N:o 1829/2003 5 artiklan 5 kohdan ja 17 artiklan 5 kohdan säännösten mukaisesti hakemus sisältää geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta 12 päivänä maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY (2) liitteissä III ja IV vaaditut tiedot sekä direktiivin 2001/18/EY liitteessä II säädettyjen periaatteiden mukaisesti suoritetun riskinarvioinnin tiedot ja päätelmät.

(3)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, antoi 16 päivänä huhtikuuta 2007 asetuksen (EY) N:o 1829/2003 6 ja 18 artiklan mukaisesti myönteisen lausunnon ja esitti päätelmänään, ettei hakemuksessa kuvattua LLCotton25-puuvillaa sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden, jäljempänä ’tuotteet’, saattamisesta markkinoille todennäköisesti aiheudu haittavaikutuksia ihmisten tai eläinten terveydelle taikka ympäristölle, kun tuotteita käytetään esitetyissä käyttötarkoituksissa (3). Lausunnossaan elintarviketurvallisuusviranomainen tarkasteli kaikkia niitä erityisiä kysymyksiä ja huolenaiheita, joita jäsenvaltiot olivat tuoneet esiin lausunnoissa, jotka kansalliset toimivaltaiset viranomaiset olivat esittäneet kyseisen asetuksen 6 artiklan 4 kohdan ja 18 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(4)

Elintarviketurvallisuusviranomainen katsoi koostumusta ja viljelyominaisuuksia koskevien vertailevien analyysien osoittavan, että LLCotton25-puuvilla on olennaisilta osin samanlaista kuin geeniteknisesti muuntamaton vastineensa, minkä vuoksi ei tarvita muita, koe-eläimillä tehtäviä turvallisuustutkimuksia (esimerkiksi 90 päivän toksisuuskoe rotalla).

(5)

Lausunnossaan elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että hakijan toimittama ympäristönseurantasuunnitelma, joka koostuu yleisestä seurantasuunnitelmasta, on tuotteiden esitetyn käyttötarkoituksen mukainen. Puuvillan siementen fysikaalisten ominaisuuksien ja kuljetusmenetelmien vuoksi elintarviketurvallisuusviranomainen suositteli kuitenkin, että yleisen seurannan yhteydessä käytetään erityistoimenpiteitä villien puuvillakasvien aktiiviseen seurantaan silloin, kun puuvillakasvit kasvavat alueilla, joilla päästöjä todennäköisesti tapahtuu.

(6)	Hakijan toimittama seurantasuunnitelma on muutettu elintarviketurvallisuusviranomaisen kyseisen suosituksen mukaiseksi.

(7)	Kyseiset seikat huomioon ottaen tuotteille olisi myönnettävä lupa.

(8)	Jokaiselle muuntogeeniselle organismille olisi osoitettava yksilöllinen tunniste järjestelmän perustamisesta yksilöllisten tunnisteiden kehittämiseksi ja osoittamiseksi muuntogeenisille organismeille 14 päivänä tammikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 65/2004 (4) mukaisesti.

(9)

Elintarviketurvallisuusviranomaisen antaman lausunnon perusteella LLCotton25-puuvillaa sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen elintarvikkeiden, elintarvikkeiden ainesosien ja rehun osalta ei näytä olevan tarpeen esittää muita erityisiä merkitsemisvaatimuksia kuin ne, joista säädetään asetuksen (EY) N:o 1829/2003 13 artiklan 1 kohdassa ja 25 artiklan 2 kohdassa. Jotta kuitenkin varmistetaan tuotteiden käyttö tässä päätöksessä säädetyn luvan rajoissa, niiden muuntogeenistä organismia sisältävien tai siitä koostuvien rehujen sekä elintarvikkeisiin ja rehuihin kuulumattomien tuotteiden, joille haetaan lupaa, merkintöjä olisi täydennettävä selkeällä maininnalla, että kyseisiä tuotteita ei saa käyttää viljelyyn.

(10)

Elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnon perusteella ei ole tarpeen asettaa markkinoille saattamista koskevia erityisiä ehtoja tai rajoituksia ja/tai käyttöä ja käsittelyä koskevia erityisiä ehtoja tai rajoituksia, markkinoille saattamisen jälkeen toteutettavaa seurantaa koskevat vaatimukset mukaan luettuina, eikä asettaa tiettyjen ekosysteemien tai ympäristöjen ja/tai maantieteellisten alueiden suojelua koskevia erityisiä ehtoja asetuksen (EY) N:o 1829/2003 6 artiklan 5 kohdan e alakohdan ja 18 artiklan 5 kohdan e alakohdan mukaisesti.

(11)	Kaikki tuotteiden lupaa koskevat oleelliset tiedot olisi kirjattava yhteisön muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen rekisteriin asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti.

(12)

Muuntogeenisten organismien jäljitettävyydestä ja merkitsemisestä ja muuntogeenisistä organismeista valmistettujen elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettävyydestä sekä direktiivin 2001/18/EY muuttamisesta 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1830/2003 (5) 4 artiklan 6 kohdassa vahvistetaan muuntogeenisistä organismeista koostuvien tai niitä sisältävien tuotteiden merkitsemisvaatimukset.

(13)

Tästä päätöksestä on ilmoitettava bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmän kautta biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan sopimuspuolille muuntogeenisten organismien valtioiden rajat ylittävistä siirroista 15 päivänä heinäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1946/2003 (6) 9 artiklan 1 kohdan ja 15 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti.

(14)

Elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa, minkä vuoksi komissio toimitti neuvostolle 30 päivänä huhtikuuta 2008 neuvoston päätöksen 1999/468/EY (7) 5 artiklan mukaisesti ehdotuksen, johon neuvostolla oli kolme kuukautta aikaa vastata.

(15)	Neuvosto ei kuitenkaan vastannut vaaditussa määräajassa, joten komission olisi nyt tehtävä asiaa koskeva päätös,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muuntogeeninen organismi ja yksilöllinen tunniste

Muuntogeeniselle LLCotton25-puuvillalle (Gossypium hirsutum), siten kuin se määritellään tämän päätöksen liitteessä olevassa b kohdassa, osoitetaan yksilöllinen tunniste ACS-GHØØ1–3 asetuksen (EY) N:o 65/2004 mukaisesti.

2 artikla

Lupa

Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1829/2003 4 artiklan 2 kohtaa ja 16 artiklan 2 kohtaa seuraaville tuotteille myönnetään lupa tässä päätöksessä vahvistetuin edellytyksin:

a)	elintarvikkeet ja elintarvikkeiden ainesosat, jotka sisältävät puuvillaa ACS-GHØØ1–3, koostuvat siitä tai on valmistettu siitä;

b)	rehu, joka sisältää puuvillaa ACS-GHØØ1–3, koostuu siitä tai on valmistettu siitä;

c)	muut tuotteet kuin elintarvikkeet ja rehut, jotka sisältävät puuvillaa ACS-GHØØ1–3 tai koostuvat siitä, samoihin käyttötarkoituksiin kuin mikä tahansa muu puuvilla viljelyä lukuun ottamatta.

3 artikla

Merkitseminen

1. Asetuksen (EY) N:o 1829/2003 13 artiklan 1 kohdassa ja 25 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 1830/2003 4 artiklan 6 kohdassa säädettyjä merkitsemisvaatimuksia sovellettaessa ”organismin nimi” on ”puuvilla”.

2. Sanat ”ei viljelyyn” on mainittava 2 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitettujen puuvillaa ACS-GHØØ1–3 sisältävien tai siitä koostuvien tuotteiden merkinnöissä ja saateasiakirjoissa.

4 artikla

Ympäristövaikutusten seuranta

1. Luvanhaltijan on varmistettava, että liitteessä olevassa h kohdassa esitetty ympäristövaikutusten seurantasuunnitelma on käytössä ja että se pannaan täytäntöön.

2. Luvanhaltijan on toimitettava komissiolle vuosittain raportit seurantasuunnitelmassa esitettyjen toimien täytäntöönpanosta ja tuloksista.

5 artikla

Yhteisön rekisteri

Tämän päätöksen liitteessä olevat tiedot on kirjattava asetuksen (EY) N:o 1829/2003 28 artiklassa säädettyyn yhteisön muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen rekisteriin.

6 artikla

Luvanhaltija

Luvanhaltija on Bayer CropScience AG.

7 artikla

Voimassaolo

Tätä päätöstä sovelletaan kymmenen vuoden ajan sen tiedoksiantamispäivästä.

8 artikla

Osoitus

Tämä päätös on osoitettu Bayer CropScience AG:lle, Alfred-Nobel-Strasse 50, D-40789 Monheim am Rhein, Saksa.

Tehty Brysselissä 29 päivänä lokakuuta 2008.

Komission puolesta

Androulla VASSILIOU

Komission jäsen

(1) EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1.

(2) EYVL L 106, 17.4.2001, s. 1.

(3) Ks. http://www.efsa.europa.eu/EFSA/efsa_locale-1178620753816_1178620785856.htm

(4) EUVL L 10, 16.1.2004, s. 5.

(5) EUVL L 268, 18.10.2003, s. 24.

(6) EUVL L 287, 5.11.2003, s. 1.

(7) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

LIITE

a) Hakija ja luvanhaltija:

Nimi	:	Bayer CropScience AG
Osoite	:	Alfred-Nobel-Strasse 50, D-40789 Monheim am Rhein, Saksa

b) Tuotteiden nimet ja määritelmät:

1) elintarvikkeet ja elintarvikkeiden ainesosat, jotka sisältävät puuvillaa ACS-GHØØ1–3, koostuvat siitä tai on valmistettu siitä;

2) rehu, joka sisältää puuvillaa ACS-GHØØ1–3, koostuu siitä tai on valmistettu siitä;

3) muut tuotteet kuin elintarvikkeet ja rehut, jotka sisältävät puuvillaa ACS-GHØØ1–3 tai koostuvat siitä, samoihin käyttötarkoituksiin kuin mikä tahansa muu puuvilla viljelyä lukuun ottamatta.

Muuntogeeninen puuvilla ACS-GHØØ1–3, siten kuin se on kuvattu hakemuksessa, ilmentää PAT-proteiinia, jonka ansiosta se kestää rikkakasvien torjunta-aineena käytettävää glufosinaattiammoniumia.

c) Merkitseminen:

1) Asetuksen (EY) N:o 1829/2003 13 artiklan 1 kohdassa ja 25 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 1830/2003 4 artiklan 6 kohdassa säädettyjä merkitsemisvaatimuksia sovellettaessa ”organismin nimi” on ”puuvilla”.

2) Sanat ”ei viljelyyn” on mainittava tämän päätöksen 2 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitettujen puuvillaa ACS-GHØØ1–3 sisältävien tai siitä koostuvien tuotteiden merkinnöissä ja saateasiakirjoissa.

d) Havaitsemismenetelmä:

—	Tapahtumakohtainen reaaliaikainen PCR-tekniikkaan perustuva menetelmä puuvillan ACS-GHØØ1–3 kvantifiointia varten.

—	Validoija (validoitu siemenillä): asetuksella (EY) N:o 1829/2003 perustettu yhteisön vertailulaboratorio, julkaistu osoitteessa http://gmo-crl.jrc.it/statusofdoss.htm

—	Viiteaineisto: AOCS 0306-A ja AOCS 0306-E, saatavilla American Oil Chemists Societyn (AOCS) kautta osoitteessa: http://www.aocs.org/tech/crm/bayer_cotton.cfm

e) Yksilöllinen tunniste:

ACS-GHØØ1–3

f) Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan liitteen II mukaisesti vaadittavat tiedot:

Bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmä, kirjausnumero ID: ks. [täydennetään ilmoitettaessa].

g) Tuotteen markkinoille saattamista, käyttöä ja käsittelyä koskevat ehdot tai rajoitukset:

Ei tarpeen.

h) Seurantasuunnitelma:

Direktiivin 2001/18/EY liitteen VII mukainen ympäristövaikutusten seurantasuunnitelma

[Linkki: suunnitelma julkaistu internetissä]

i) Markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset ihmisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden käytön osalta:

Ei tarpeen.

Huom. Linkkejä asianmukaisiin asiakirjoihin on ehkä muutettava ajoittain. Kyseiset muutokset saatetaan yleisön tietoon päivittämällä yhteisön muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen rekisteri.

8.11.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

L 299/40

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 3 päivänä marraskuuta 2008,

sinisorsissa esiintyvää matalapatogeenistä lintuinfluenssaa ennalta ehkäisevistä rokotuksista Portugalissa ja tietyistä tällaisen siipikarjan ja siitä saatavien tuotteiden siirtoja rajoittavista toimenpiteistä

(tiedoksiannettu numerolla K(2008) 6348)

(Ainoastaan portugalinkielinen teksti on todistusvoimainen)

(2008/838/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon yhteisön toimenpiteistä lintuinfluenssan torjumiseksi ja direktiivin 92/40/ETY kumoamisesta 20 päivänä joulukuuta 2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/94/EY (1) ja erityisesti sen 57 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Direktiivissä 2005/94/EY vahvistetaan tietyt ennalta ehkäisevät toimenpiteet, jotka liittyvät lintuinfluenssan valvontaan ja varhaiseen toteamiseen sekä toimivaltaisten viranomaisten ja maatalousyhteisön mainitun taudin riskejä koskevan tietoisuus- ja valmiustason lisäämiseen.

(2)	Matalapatogeenistä lintuinfluenssaa on syyskuusta 2007 lähtien esiintynyt tietyillä siipikarjatiloilla Portugalin keskisessä länsiosassa ja erityisesti tiloilla, jotka pitävät siipikarjaa tarkoituksena istuttaa riistaa maastoon.

(3)	Portugali on direktiivin 2005/94/EY mukaisesti toteuttanut toimenpiteitä taudin leviämisen torjumiseksi.

(4)

Portugalin toteuttamassa riskinarvioinnissa todettiin, että riistan istutukseen tarkoitettuja sinisorsia (Anas platyrhynchos), jäljempänä ’sinisorsat’, pitäviin tiloihin saattaa liittyä merkittävä ja välitön uhka lintuinfluenssan leviämisestä Portugalissa ja muihin jäsenvaltioihin. Portugali päätti tämän vuoksi ottaa käyttöön hätärokotukset taudinpurkauksen hillitsemiseksi.

(5)

Komission päätöksellä 2008/285/EY (2) hyväksyttiin Portugalin esittämä hätärokotussuunnitelma. Päätöksessä säädettiin myös tietyistä toimenpiteistä, joita on sovellettava rokotettuja sinisorsia pitävällä tilalla ja rokottamatonta siipikarjaa pitävillä tiloilla, mukaan lukien rokotettujen sinisorsien, niiden siitosmunien ja tällaisista munista saatujen sinisorsien siirtämistä koskevat rajoitukset hyväksytyn rokotussuunnitelman mukaisesti.

(6)	Portugalin soveltaman hätärokotussuunnitelman täytäntöönpano saatiin päätökseen 31 päivään heinäkuuta 2008 mennessä.

(7)	Portugali on toimittanut päätöksen 2008/285/EY 8 artiklan mukaisesti kertomuksen hätärokotussuunnitelman täytäntöönpanosta ja raportoinut elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevälle pysyvälle komitealle.

(8)	Portugalin toimittamien tietojen perusteella näyttää siltä, että taudinpurkaus on onnistuttu tukahduttamaan.

(9)

Portugali katsoo tarkemman riskinarvioinnin perusteella, että arvokkaat jalostussinisorsat ovat tilalla edelleen alttiina mahdolliselle lintuinfluenssatartunnan riskille erityisesti, jos linnut joutuvat epäsuorasti kosketuksiin luonnonvaraisten lintujen kanssa. Portugali on tämän vuoksi päättänyt jatkaa lintuinfluenssan vastaisia rokotuksia pitkän aikavälin toimenpiteenä panemalla täytäntöön ennalta ehkäisevän rokotussuunnitelman Lisboa e Vale do Tejon alueella, Ribatejo Nortessa, Vila Nova da Barquinhan kunnassa sijaitsevalla riskialttiilla tilalla, jolla pidetään tällaisia sinisorsia.

(10)	Portugali toimitti 10 päivänä syyskuuta 2008 päivätyllä kirjeellä ennalta ehkäisevän rokotussuunnitelman komissiolle hyväksyttäväksi.

(11)	Kyseisen 31 päivään heinäkuuta 2009 sovellettavan ennalta ehkäisevän rokotussuunnitelman mukaisesti Portugali aikoo ottaa käyttöön ennalta ehkäisevät rokotukset.

(12)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevä lautakunta totesi lintuinfluenssan torjumiseen käytettäviä rokotteita koskevissa tieteellisissä lausunnoissaan vuonna 2005 (3), vuonna 2007 (4) ja vuonna 2008 (5), että hätärokotukset ja ennalta ehkäisevät rokotukset lintuinfluenssaa vastaan ovat arvokkaita apuvälineitä, joilla täydennetään taudintorjuntatoimia.

(13)

Komissio on lisäksi tarkastellut Portugalin toimittamaa ennalta ehkäisevää rokotussuunnitelmaa ja katsoo, että se on asiaan liittyvän yhteisön lainsäädännön mukainen. Kun otetaan huomioon matalapatogeenisen lintuinfluenssan epidemiologinen tilanne Portugalissa, rokotussuunnitelman kohteena olevan tilan tyyppi ja rokotussuunnitelman rajallinen soveltamisala, on aiheellista hyväksyä kyseinen ennalta ehkäisevä rokotussuunnitelma. Ennalta ehkäisevän rokotussuunnitelman täytäntöönpanon myötä saadaan lisäksi enemmän käytännön kokemusta ja tietoa rokotteen tehosta sinisorsissa.

(14)

Portugalin olisi ennalta ehkäisevän rokotussuunnitelman rokotuksissa käytettävä ainoastaan sellaisia rokotteita, joille on myönnetty lupa eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY (6) tai ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004 (7) mukaisesti.

(15)	Rokotettuja sinisorsia pitävällä tilalla ja rokottamatonta siipikarjaa pitävillä tiloilla olisi lisäksi toteutettava seurantaa ja laboratoriotestausta ennalta ehkäisevässä rokotussuunnitelmassa esitetyn mukaisesti.

(16)

Lisäksi on aiheellista ottaa käyttöön tietyt rokotettujen sinisorsien, niiden siitosmunien ja rokotetusta siipikarjasta saatujen sinisorsien siirtämistä koskevat rajoitukset ennalta ehkäisevän rokotussuunnitelman mukaisesti. Ottaen huomioon ennalta ehkäisevän rokotussuunnitelman kohteena olevalla tilalla pidettävien sinisorsien vähäinen määrä sekä jäljitettävyys- ja logistiikkasyyt rokotettuja lintuja ei pitäisi siirtää kyseiseltä tilalta.

(17)	Riistan istutukseen tarkoitetun siipikarjan kaupan osalta Portugali on tietyistä suojatoimenpiteistä luonnonvaraisen riistan istutukseen tarkoitetussa yhteisön sisäisessä siipikarjan kaupassa 6 päivänä syyskuuta tehdyn komission päätöksen 2006/605/EY (8) mukaisesti toteuttanut lisätoimenpiteitä.

(18)

Jotta voidaan vähentää kyseiseen tilaan kohdistuvaa taloudellista vaikutusta, olisi rokotetuista sinisorsista saatujen sinisorsien siirtorajoituksiin säädettävä joitakin poikkeuksia, sillä tällaiset siirrot eivät aiheuta erityistä taudin leviämisvaaraa edellyttäen kuitenkin, että virallista seurantaa toteutetaan ja että yhteisön sisäisessä kaupassa sovellettavia erityisiä eläinten terveysvaatimuksia noudatetaan.

(19)	Ennalta ehkäisevä rokotussuunnitelma olisi hyväksyttävä, jotta sitä voidaan soveltaa 31 päivään heinäkuuta 2009 saakka.

(20)	Päätös 2008/285/EY olisi kumottava, koska se on vanhentunut 31 päivän heinäkuuta 2008 jälkeen.

(21)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1. Tässä päätöksessä vahvistetaan tietyt toimenpiteet, joita on Portugalissa sovellettava toteutettaessa riistan istutukseen tarkoitettujen sinisorsien (Anas platyrhynchos), jäljempänä ’sinisorsat’, ennalta ehkäiseviä rokotuksia tilalla, joka on altis lintuinfluenssariskille. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat tietyt rajoitukset, jotka koskevat rokotettujen sinisorsien, niiden siitosmunien ja niistä saatujen sinisorsien siirtoja Portugalin sisällä ja lähettämistä Portugalista.

2. Tällä päätöksellä ei rajoiteta Portugalin direktiivin 2005/94/EY ja päätöksen 2006/605/EY mukaisesti suunnittelemien suojatoimenpiteiden soveltamista.

2 artikla

Ennalta ehkäisevän rokotussuunnitelman hyväksyminen

1. Hyväksytään Portugalin komissiolle 10 päivänä syyskuuta 2008 toimittama ennalta ehkäisevä rokotussuunnitelma Portugalissa esiintyvää matalapatogeenistä lintuinfluenssaa vastaan, jäljempänä ’ennalta ehkäisevä rokotussuunnitelma’; suunnitelma on pantava täytäntöön Lisboa e Vale do Tejon alueella, Ribatejo Nortessa, Vila Nova da Barquinhan kunnassa sijaitsevalla tilalla 31 päivään heinäkuuta 2009 saakka.

2. Komissio julkistaa ennalta ehkäisevän rokotussuunnitelman.

3 artikla

Ennalta ehkäisevän rokotussuunnitelman täytäntöönpanon edellytykset

1. Portugalin on varmistettava, että sinisorsat rokotetaan ennalta ehkäisevän rokotussuunnitelman mukaisesti bivalentilla inaktivoidulla heterologisella rokotteella, joka sisältää sekä lintuinfluenssan alatyyppiä H5 että H7 ja jonka kyseinen jäsenvaltio on hyväksynyt direktiivin 2001/82/EY tai asetuksen (EY) N:o 726/2004 mukaisesti.

2. Portugalin on varmistettava, että rokotettuja sinisorsia pitävällä tilalla ja rokottamatonta siipikarjaa pitävillä tiloilla toteutetaan seurantaa ja laboratoriotestausta ennalta ehkäisevässä rokotussuunnitelmassa esitetyn mukaisesti.

3. Portugalin on varmistettava, että ennalta ehkäisevä rokotussuunnitelma toteutetaan tehokkaasti.

4 artikla

Rokotettujen sinisorsien merkitseminen ja niiden siirtoja ja lähettämistä sekä hävittämistä koskevat rajoitukset

Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tilalla

a)	pidettävät rokotetut sinisorsat merkitään yksittäin;

b)	pidettäviä rokotettuja sinisorsia ei siirretä muille siipikarjatiloille Portugalissa eikä lähetetä muihin jäsenvaltioihin.

Tällaiset sinisorsat on lisääntymisajan päätyttyä lopetettava humaanilla tavalla 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tilalla, ja niiden ruhot on hävitettävä turvallisesti.

5 artikla

2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulta tilalta peräisin olevien siitosmunien siirtämistä ja lähettämistä koskevat rajoitukset

Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tilalla pidettävistä sinisorsista peräisin olevia siitosmunia saa siirtää ainoastaan Portugalissa sijaitsevaan hautomoon eikä lähettää muihin jäsenvaltioihin.

6 artikla

Rokotetuista sinisorsista saatujen sinisorsien siirtämistä ja lähettämistä koskevat rajoitukset

1. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että rokotetuista sinisorsista saatuja sinisorsia saa siirtää kuoriutumisen jälkeen ainoastaan sellaiselle tilalle, joka sijaitsee 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tilan ympärillä Portugalissa sijaitsevalla alueella, ennalta ehkäisevässä rokotussuunnitelmassa esitetyn mukaisesti.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, ja edellyttäen, että rokotetuista sinisorsista saadut sinisorsat ovat yli neljän kuukauden ikäisiä, ne saa

a)	päästää luontoon Portugalissa tai

lähettää muihin jäsenvaltioihin edellyttäen, että

i)	ennalta ehkäisevässä rokotussuunnitelmassa esitetyistä seurantatoimenpiteistä ja laboratoriotesteistä saadaan myönteiset tulokset; ja että

ii)	luontoon istutettavan siipikarjan lähettämistä koskevat päätöksen 2006/605/EY edellytykset täyttyvät.

7 artikla

Rokotetuista sinisorsista saatujen sinisorsien terveystodistus yhteisön sisäistä kauppaa varten

Portugalin on varmistettava, että 6 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa luontoon istutettavaksi aiotun siipikarjan yhteisön sisäisessä kaupassa käytettäviin terveystodistuksiin sisältyy seuraava virke:

”Eläinten terveyttä koskevat vaatimukset ovat tämän lähetyksen osalta päätöksen 2008/838/EY (9) mukaiset.

8 artikla

Kertomukset

Portugalin on kuukauden kuluessa tämän päätöksen soveltamispäivästä toimitettava komissiolle kertomus ennalta ehkäisevän rokotussuunnitelman täytäntöönpanosta ja annettava tämän jälkeen neljännesvuosittain kertomus elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevälle pysyvälle komitealle.

9 artikla

Kumoaminen

Kumotaan päätös 2008/285/EY.

10 artikla

Soveltaminen

Tätä päätöstä sovelletaan 31 päivään heinäkuuta 2009.

11 artikla

Osoitus

Tämä päätös on osoitettu Portugalin tasavallalle.

Tehty Brysselissä 3 päivänä marraskuuta 2008.

Komission puolesta

Androulla VASSILIOU

Komission jäsen

(1) EUVL L 10, 14.1.2006, s. 16.

(2) EUVL L 92, 3.4.2008, s. 37.

(3) The EFSA Journal (2005) 266, 1–21; Scientific Opinion on Animal health and welfare aspects of Avian Influenza.

(4) The EFSA Journal (2007) 489, Scientific Opinion on Vaccination against avian influenza of H5 and H7 subtypes in domestic poultry and captive birds.

(5) The EFSA Journal (2008) 715, 1–161, Scientific Opinion on Animal health and welfare aspects of avian influenza and the risks of its introduction into the EU poultry holdings.

(6) EYVL L 311, 28.11.2001, s. 1.

(7) EUVL L 136, 30.4.2004, s. 1.

(8) EUVL L 246, 8.9.2006, s. 12.

(9) EUVL L 299, 8.11.2008, s. 40.”

EUROOPAN UNIONISTA TEHDYN SOPIMUKSEN V OSASTOA SOVELTAMALLA ANNETUT SÄÄDÖKSET

8.11.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

L 299/43

NEUVOSTON PÄÄTÖS 2008/839/YOS,

tehty 24 päivänä lokakuuta 2008,

siirtymisestä Schengenin tietojärjestelmästä (SIS 1+) toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmään (SIS II)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 30 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan, 31 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan sekä 34 artiklan 2 kohdan c alakohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

(2)

Toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) kehittäminen on annettu komission tehtäväksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 2424/2001 (3) ja neuvoston päätöksen 2001/886/YOS (4) mukaisesti. Näiden säädösten voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2008. Tämän päätöksen olisi siksi täydennettävä edellä mainittuja säädöksiä siihen päivään saakka, jonka neuvosto vahvistaa toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä 12 päivänä kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/533/YOS (5) mukaisesti.

(3)

SIS II on perustettu toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä 20 päivänä joulukuuta 2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1987/2006 (6) ja päätöksellä 2007/533/YOS. Tämä päätös ei saisi rajoittaa kyseisten säädösten säännösten soveltamista.

(4)	Tietyistä SIS II:n testeistä säädetään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 189/2008 (7) ja neuvoston päätöksessä 2008/173/EY (8).

(5)	SIS II:n kehittämistä olisi jatkettava ja se olisi saatettava päätökseen neuvoston 6 päivänä kesäkuuta 2008 hyväksymän SIS II -järjestelmää koskevan kokonaisaikataulun puitteissa.

(6)	Olisi suoritettava kattava SIS II:n testaus jäsenvaltioiden ja komission keskinäisessä yhteistyössä tämän päätöksen säännösten mukaisesti. Mahdollisimman pian sen jälkeen, kun testi on saatettu päätökseen, se olisi validoitava asetuksen (EY) N:o 1987/2006 ja päätöksen 2007/533/YOS mukaisesti.

(7)	Jäsenvaltioiden olisi testattava lisätietojen vaihto.

(8)

SIS 1+ -järjestelmän teknisen tuen yksiköstä (C.SIS) määrätään Schengenin yleissopimuksessa. Asetuksessa (EY) N:o 1987/2006 ja päätöksessä 2007/533/YOS säädetään SIS II:n keskusjärjestelmästä (Central SIS II), joka muodostuu teknisen tuen yksiköstä ja yhdenmukaisesta kansallisesta käyttöliittymästä (NI.SIS). Central SIS II:n teknisen tuen yksikön tulisi sijaita Strasbourgissa (Ranska) ja varakeskuksen Sankt Johann im Pongaussa (Itävalta).

(9)

(10)	Kuulutuksen tehneen jäsenvaltion olisi vastattava sen varmistamisesta, että Schengenin tietojärjestelmään tallennetut tiedot ovat paikkansapitäviä, ajantasaisia ja lainmukaisia.

(11)

Komission tulisi vastaisuudessakin olla vastuussa Central SIS II:sta ja sen viestintäinfrastruktuurista. Tämä velvoite sisältää SIS II:n ja sen viestintäinfrastruktuurin ylläpidon ja jatkokehittämisen sekä virheiden korjaamisen kaikkina aikoina. Komission olisi koordinoitava ja tuettava yhteisiä toimia. Komission olisi erityisesti annettava tarvittavaa teknistä ja käyttötukea jäsenvaltioille Central SIS II:n tasolla, muun muassa asettamalla käyttöön neuvontapiste.

(12)	Jäsenvaltiot ovat ja niiden tulisi vastaisuudessakin olla vastuussa kansallisten järjestelmiensä (N.SIS II) kehittämisestä ja ylläpidosta.

(13)	Ranskan tulisi vastaisuudessakin olla vastuussa SIS 1+:n teknisen tuen yksiköstä, kuten Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyssä yleissopimuksessa nimenomaisesti määrätään.

(14)	SIS 1+ -järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden edustajien tulisi koordinoida toimiaan neuvostossa. Kyseistä organisatorista toimintaa varten on säädettävä puitteet.

(15)

Komission olisi voitava ulkoistaa kolmansille, esimerkiksi kansallisille julkishallinnon elimille, tehtäviä, jotka on osoitettu sille tällä päätöksellä tai jotka liittyvät talousarvion toteuttamiseen Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (9) mukaisesti.

(16)

(17)

(18)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tavoitteita, joita ovat väliaikaisen siirtymäarkkitehtuurin perustaminen ja tietojen siirtäminen SIS +1 -järjestelmästä SIS II:een, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten tämän toimenpiteen toteuttamisen katsotaan olevan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa mainitun toissijaisuusperiaatteen mukaista. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(19)	Tässä päätöksessä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita.

(20)	Schengenin yleissopimusta olisi muutettava, jotta SIS 1+ voidaan liittää väliaikaiseen siirtymäarkkitehtuuriin.

(21)

Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu tähän päätökseen Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia tehdyn pöytäkirjan 5 artiklan ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/365/EY (12) 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(22)

Irlanti osallistuu tähän päätökseen Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia tehdyn pöytäkirjan 5 artiklan ja Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 28 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/192/EY (13) 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(23)	Tämän päätöksen soveltaminen ei vaikuta neuvoston päätöksissä 2000/365/EY ja 2002/192/EY määriteltyihin järjestelyihin, joiden mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti osallistuvat osittain Schengenin säännöstöön.

(24)

Islannin ja Norjan osalta tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen (14) mukaisesti aloilla, joita tarkoitetaan sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY (15) 1 artiklan G alakohdassa.

(25)

Sveitsin osalta tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen koskevassa sopimuksessa (16) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan G alakohdassa tarkoitettuun alaan tarkasteltuna yhdessä mainitun sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta tehdyn neuvoston päätöksen 2008/149/YOS (17) 3 artiklan kanssa.

(26)

Liechtensteinin osalta tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välillä allekirjoitetussa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymistä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehtyyn sopimukseen koskevassa pöytäkirjassa ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan G alakohdassa tarkoitettuun alaan tarkasteltuna yhdessä mainitun pöytäkirjan allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta sekä pöytäkirjan eräiden määräysten väliaikaisesta soveltamisesta 28 päivänä helmikuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/262/EY (18) 3 artiklan kanssa,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Yleiset tavoitteet

1. Schengenin tietojärjestelmä (SIS 1+), joka on perustettu Schengenin yleissopimuksen IV osaston määräysten nojalla, korvataan uudella järjestelmällä eli Schengenin tietojärjestelmä II:lla (SIS II), jonka perustamista, toimintaa ja käyttöä säännellään päätöksellä 2007/533/YOS.

2. Tässä päätöksessä säädettyjen menettelyjen ja tehtävien jaon mukaisesti komissio ja jäsenvaltiot kehittävät SIS II:ta yhtenä toimintavalmiina järjestelmäkokonaisuutena.

2 artikla

Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan

a)	’Central SIS II:lla’ (SIS II -keskusjärjestelmä) SIS II:n teknisen tuen yksikköä, joka muodostuu tietokannasta, jäljempänä ’SIS II -tietokanta’, ja yhdenmukaisesta kansallisesta käyttöliittymästä (NI-SIS);

b)	’C.SIS:llä’ SIS 1+ -järjestelmän teknisen tuen yksikköä, joka muodostuu SIS 1+:n viitetietokannasta ja yhdenmukaisesta kansallisesta käyttöliittymästä (N.COM);

c)	’N.SIS:llä’ SIS 1+ -järjestelmän kansallista osaa, joka muodostuu C.SIS:iin yhteydessä olevista kansallisista tietojärjestelmistä;

d)	’N.SIS II:llä’ SIS II:n kansallista osaa, joka muodostuu Central SIS II:een yhteydessä olevista kansallisista tietojärjestelmistä;

e)	’muuntimella’ teknistä välinettä, jonka avulla C.SIS on yhteydessä Central SIS II:een ja jolla varmistetaan 10 artiklan 3 kohdassa säädetyt toiminnot;

f)	’kattavalla testillä’ päätöksen 2007/533/YOS 71 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua testiä;

g)	’lisätietoja koskevalla testillä’ Sirene-toimistojen välisiä toiminnallisia testauksia.

3 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tässä päätöksessä määritellään komission ja SIS 1+ -järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden tehtävät ja vastuualueet seuraavien tehtävien osalta:

a)	SIS II:n ylläpito ja edelleen kehittäminen;

b)	SIS II:ta koskeva kattava testi;

c)	lisätietoja koskeva testi;

d)	muuntimen edelleen kehittäminen ja testaus;

e)	väliaikaisen siirtymäarkkitehtuurin perustaminen ja testaus;

f)	siirtyminen SIS 1+ -järjestelmästä SIS II:een.

4 artikla

Siirtymäarkkitehtuurin tekniset komponentit

SIS 1+ -järjestelmästä SIS II:een siirtymisen varmistamiseksi tarvitaan seuraavat komponentit:

a)	C.SIS ja liitäntä muuntimeen;

b)	SIS 1+:n viestintäinfrastruktuuri, jonka avulla C.SIS voi olla yhteydessä N-SIS:iin;

N.SIS;

d)	Central SIS II, NI-SIS ja SIS II:n viestintäinfrastruktuuri, jonka avulla Central SIS II voi olla yhteydessä N.SIS II:een ja muuntimeen;

N.SIS II;

muunnin.

5 artikla

SIS II:n kehittämiseen kuuluvat pääasialliset vastuualueet

1. Komissio kehittää edelleen Central SIS II:ta, viestintäinfrastruktuuria ja muunninta.

2. Ranska toimittaa C.SIS:n ja käyttää sitä Schengenin yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

3. Jäsenvaltiot kehittävät edelleen N.SIS II -järjestelmää.

4. SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot ylläpitävät N.SIS-järjestelmää Schengenin yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

5. SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot toimittavat SIS 1+:n viestintäinfrastruktuurin ja käyttävät sitä.

6. Komissio koordinoi toimintaa ja antaa tarvittavaa tukea 1–3 kohdassa tarkoitettujen tehtävien ja vastuualueiden täytäntöönpanossa.

6 artikla

Edelleen kehittäminen

7 artikla

Pääasialliset toiminnot

1. Komissio suorittaa yhdessä SIS 1+ -järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden kanssa kattavan testin.

2. Komissio ja SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot perustavat yhdessä väliaikaisen järjestelmäarkkitehtuurin ja suorittavat kyseistä arkkitehtuuria koskevan testin.

3. Komissio ja SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot toteuttavat siirtymisen SIS 1+ -järjestelmästä SIS II:een.

4. SIS 1+ -järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden on suoritettava lisätietojen vaihtoa koskeva testi.

5. Komissio antaa tarvittavaa tukea Central SIS II:n tasolla 1–4 kohdassa tarkoitetuille toiminnoille.

6. Komissio ja neuvostossa toimivat SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot koordinoivat 1–3 kohdassa tarkoitettuja toimia.

8 artikla

Kattava testi

1. Kattavaa testiä ei aloiteta ennen kuin komissio on ilmoittanut katsovansa, että päätöksen 2008/173/YOS 1 artiklassa tarkoitetut testit ovat onnistuneet riittävän hyvin tällaisen testin aloittamiseksi.

2. On suoritettava kattava testi, jonka tarkoituksena on erityisesti vahvistaa, että komissio ja SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet SIS II -tietojen käsittelyä varten tarvittavat tekniset järjestelyt, ja osoittaa, että SIS II:n suoritustaso vastaa vähintään SIS 1+:llä saavutettua tasoa.

3. Kattavan testin suorittavat N.SIS II:n osalta SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot ja Central SIS II:n osalta komissio.

4. Kattava testi on suoritettava neuvostossa toimivien SIS 1+ -järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden ja komission yhteistyössä vahvistaman yksityiskohtaisen aikataulun mukaisesti.

5. Kattava testi on suoritettava neuvostossa toimivien SIS 1+ -järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden ja komission yhteistyössä vahvistamien teknisten eritelmien perusteella.

6. Komissio ja neuvostossa toimivat SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot määrittelevät perusteet, joiden mukaisesti määritetään, onko SIS II -tietojen käsittelyä varten tarvittavat tekniset järjestelyt toteutettu ja vastaako SIS II:n suoritustaso vähintään SIS 1+:lla saavutettua tasoa.

7. Neuvostossa toimivat SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot ja komissio analysoivat testien tulokset 6 kohdassa mainittuja perusteita käyttäen. Testin tulokset validoidaan päätöksen 2007/533/YOS 71 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti.

8. Kattavaan testiin voivat osallistua myös SIS 1+ -järjestelmään kuulumattomat jäsenvaltiot. Niiden tulokset eivät vaikuta testin kokonaisvalidointiin.

9 artikla

Lisätietoja koskeva testi

1. SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot suorittavat toiminnalliset SIRENE-testit.

2. Komission on annettava käyttöön Central SIS II ja sen viestintäinfrastruktuuri lisätietoja koskevan testin suorittamisen ajaksi.

3. Lisätietoja koskeva testi on suoritettava neuvostossa toimivien SIS 1+ -järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden vahvistaman yksityiskohtaisen aikataulun mukaisesti.

4. Lisätietoja koskeva testi on suoritettava neuvostossa toimivien SIS 1+ -järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden vahvistamien teknisten eritelmien perusteella.

5. Neuvostossa toimivat SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot analysoivat testien tulokset.

6. Lisätietoja koskevaan testiin voivat osallistua myös SIS 1+ -järjestelmään kuulumattomat jäsenvaltiot. Niiden tulokset eivät vaikuta testin kokonaisvalidointiin.

10 artikla

Väliaikainen siirtymäarkkitehtuuri

2. Komissio toimittaa muuntimen, Central SIS II:n ja sen viestintäinfrastruktuurin väliaikaisen siirtymäarkkitehtuurin osana.

3. Muunnin muuntaa tiedot C.SIS:n ja Central SIS II:n välillä kumpaankin suuntaan ja synkronoi C.SIS:n ja Central SIS II:n.

4. Komissio testaa Central SIS II:n ja muuntimen välisen viestinnän.

5. Ranska testaa C.SIS:n ja muuntimen välisen viestinnän.

6. Komissio ja Ranska testaavat Central SIS II:n ja C.SIS:n viestinnän muuntimen kautta.

7. Ranska yhdistää yhdessä komission kanssa C.SIS:n Central SIS II:n muuntimen kautta.

9. Ranska toimittaa tarvittaessa testiin tarvittavat tiedot.

11 artikla

Siirtyminen SIS 1+ -järjestelmästä SIS II:een

1. Ranska toimittaa C.SIS:stä Central SIS II:een siirtymistä varten SIS 1+ -tietokannan, ja komissio liittää SIS 1+ -tietokannan Central SIS II:een.

2. SIS 1+ -järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden on siirryttävä N.SIS-järjestelmästä N.SIS II:een väliaikaisen siirtymäarkkitehtuurin välityksellä Ranskan ja komission avulla 30 päivään syyskuuta 2009 mennessä. Tätä päivämäärää voidaan tarvittaessa muuttaa 17 artiklan 2 kohdassa määriteltyä menettelyä noudattaen.

4. Komissio avustaa koordinoinnissa ja tukee yhteisiä toimia järjestelmänvaihdon aikana.

5. Siirtymäprosessiin sisältyvä järjestelmänvaihdos suoritetaan 8 artiklan 7 kohdassa mainitun validoinnin suorittamisen jälkeen.

12 artikla

Varsinainen oikeudellinen kehys

Järjestelmänvaihdon aikana Schengenin tietojärjestelmään sovelletaan edelleen Schengenin yleissopimuksen IV osastoa.

13 artikla

Yhteistyö

1. Jäsenvaltiot ja komissio tekevät yhteistyötä kaikissa tämän päätöksen piiriin kuuluvissa toimissa kukin toimivaltansa mukaisesti.

2. Komissio antaa erityisesti tarvittavaa tukea Central SIS II:n tasolla N.SIS II:n testaamiseksi ja järjestelmän vaihtamiseksi.

3. Jäsenvaltiot antavat erityisesti tarvittavaa tukea N.SIS II:n tasolla väliaikaisen siirtymäarkkitehtuurin testaamiseksi.

14 artikla

Tietojenkäsittelytapahtumien rekisteröinti Central SIS II:ssa

3. Lokitietoja saadaan käyttää ainoastaan 1 kohdassa mainittuihin tarkoituksiin ja ne on poistettava aikaisintaan vuoden ja viimeistään kolmen vuoden kuluttua niiden luomisesta.

4. Lokitietoja voidaan säilyttää pidempään, jos niitä tarvitaan jo aloitetuissa valvontamenettelyissä.

15 artikla

Kustannukset

1. Kustannukset, jotka aiheutuvat järjestelmänvaihdosta, kattavasta testauksesta, lisätietojen vaihtoa koskevasta testauksesta sekä ylläpito- ja kehittämistoimista Central SIS II:n tai viestintäinfrastruktuurin tasolla, katetaan Euroopan unionin yleisestä talousarviosta.

2. Kukin jäsenvaltio kattaa itse kustannukset, jotka aiheutuvat järjestelmänvaihdosta, testauksesta sekä ylläpito- ja kehittämistoimista kansallisten järjestelmien tasolla.

16 artikla

Schengenin yleissopimuksen määräysten muutokset

Muutetaan Schengenin yleissopimuksen määräykset seuraavasti:

Lisätään artikla seuraavasti:

”92 A artikla

uusi keskusjärjestelmä, joka muodostuu seuraavista osista:

—	teknisen tuen yksikkö (Central SIS II), joka sijaitsee Ranskassa ja jonka varajärjestelmä sijaitsee Itävallassa ja joka muodostuu SIS II -tietokannasta, ja yhdenmukaisesta kansallisesta käyttöliittymästä (NI-SIS),

—	tekninen yhteys C.SIS:n ja Central SIS II:n välillä käyttäen muunninta, jonka ansiosta tiedot voidaan muuntaa ja synkronoida C.SIS:n ja Central SIS II:n välillä;

b)	kansallinen järjestelmä (N.SIS II), joka sisältää Central SIS II:een yhteydessä olevat kansalliset tietojärjestelmät;

c)	Central SIS II:n ja N.SIS II:n välinen viestintäinfrastruktuuri, joka on yhteydessä NI-SIS:iin.

2. N.SIS II voi korvata tämän yleissopimuksen 92 artiklassa tarkoitetun kansallisen osan; siinä tapauksessa jäsenvaltioiden ei tarvitse pitää kansallista tiedostoa.

3. Central SIS II -tietokantaa voidaan käyttää automaattisten hakujen suorittamista varten kunkin jäsenvaltion alueella.

4. Jos jäsenvaltio korvaa kansallisen osan N.SIS II:lla, 92 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut kyseistä kansallista osaa koskevat teknisen tuen yksikön pakolliset tehtävät korvataan Central SIS II:ta koskevilla pakollisilla tehtävillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta neuvoston päätöksessä 2008/839/YOS ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1104/2008 5 artiklan 1 kohdassa ja 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja velvollisuuksia.

5. Central SIS II tarjoaa SIS-tietojen tallentamista ja käsittelyä varten tarvittavat palvelut, N.SIS II:n kansallisten kopioiden online-päivityksen, vastaa N.SIS II:n kansallisten kopioiden ja Central SIS II -tietokannan synkronoinnista ja yhdenmukaisuudesta sekä N.SIS II:n kansallisten kopioiden alustamisesta ja palautuksesta.

Korvataan 119 artiklan ensimmäisen kappaleen ensimmäinen virke seuraavasti:

”Jäsenvaltiot vastaavat yhdessä edellä 92 artiklan 3 kappaleessa tarkoitetun teknisen tuen yksikön perustamis- ja käyttökustannuksista, mukaan lukien kaapelointikustannukset Schengenin tietojärjestelmän kansallisten osien yhdistämiseksi teknisen tuen yksikköön sekä kustannukset toimista, jotka toteutetaan Ranskalle osoitettujen tehtävien yhteydessä neuvoston päätöksen 2008/839/YOS ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1104/2008 mukaisesti.”

Korvataan 119 artiklan toinen kappale seuraavasti:

”Kukin jäsenvaltio vastaa itse Schengenin tietojärjestelmän kansallisen osan perustamis- ja käyttökustannuksista sekä kustannuksista, jotka aiheutuvat kansallisille järjestelmille neuvoston päätöksellä 2008/839/YOS ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1104/2008 uskotuista tehtävistä.”

17 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa päätöksen 2007/533/YOS 67 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 2007/533/YOS 67 artiklassa säädettyä menettelyä.

18 artikla

Raportointi

19 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä päätös tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Päätöksen voimassaolo päättyy päivänä, jonka neuvosto määrittää päätöksen 2007/533/YOS 71 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja joka tapauksessa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2010.

Tehty Luxemburgissa 24 päivänä lokakuuta 2008.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. ALLIOT-MARIE

(1) Lausunto annettu 24. syyskuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2) EYVL L 239, 22.9.2000, s. 19.

(3) EYVL L 328, 13.12.2001, s. 4.

(4) EYVL L 328, 13.12.2001, s. 1.

(5) EUVL L 205, 7.8.2007, s. 63.

(6) EUVL L 381, 28.12.2006, s. 4.

(7) EUVL L 57, 1.3.2008, s. 1.

(8) EUVL L 57, 1.3.2008, s. 14.

(9) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(10) EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(11) EUVL L 12, 17.1.2004, s. 47.

(12) EYVL L 131, 1.6.2000, s. 43.

(13) EYVL L 64, 7.3.2002, s. 20.

(14) EYVL L 176, 10.7.1999, s. 36.

(15) EYVL L 176, 10.7.1999, s. 31.

(16) EUVL L 53, 27.2.2008, s. 52.

(17) EUVL L 53, 27.2.2008, s. 50.

(18) EUVL L 83, 26.3.2008, s. 5.

(19) EUVL L 299, 8.11.2008, s. 1.

(20) EUVL L 299, 8.11.2008, s. 43.”

		ISSN 1725-261X
Euroopan unionin virallinen lehti		L 299

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	51. vuosikerta 8. marraskuuta 2008

Sisältö		I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista	Sivu
		ASETUKSET
	*	Neuvoston asetus (EY) N:o 1104/2008, annettu 24 päivänä lokakuuta 2008, siirtymisestä Schengenin tietojärjestelmästä (SIS 1+) toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmään (SIS II)	1
		Komission asetus (EY) N:o 1105/2008, annettu 7 päivänä marraskuuta 2008, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi	9
		Komission asetus (EY) N:o 1106/2008, annettu 7 päivänä marraskuuta 2008, asetuksessa (EY) N:o 945/2008 markkinointivuodeksi 2008/2009 vahvistettujen sokerialan tiettyjen tuotteiden edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien muuttamisesta	11
	*	Komission asetus (EY) N:o 1107/2008, annettu 7 päivänä marraskuuta 2008, lannoitteita koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2003/2003 muuttamisesta sen liitteiden I ja IV mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen ( 1 )	13
	*	Komission asetus (EY) N:o 1108/2008, annettu 7 päivänä marraskuuta 2008, asetuksen (EY) N:o 1266/2007 muuttamisesta siltä osin, mikä koskee bluetongue-taudin seuranta- ja valvontaohjelmien vähimmäisvaatimuksia ja ehtoja siemennesteen vapauttamiseksi neuvoston direktiivissä 2000/75/EY säädetystä vientikiellosta ( 1 )	17
	*	Komission asetus (EY) N:o 1109/2008, annettu 6 päivänä marraskuuta 2008, tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta 100. kerran	23
		DIREKTIIVIT
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/95/EY, annettu 22 päivänä lokakuuta 2008, jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä (Kodifioitu toisinto) ( 1 )	25

(EUR/100 kg)
CN-koodi	Kolmansien maiden koodi (1)	Kiinteä tuontiarvo
0702 00 00	MA	48,3
	MK	46,2
	TR	68,6
	ZZ	54,4
0707 00 05	JO	175,3
	MA	30,8
	TR	90,7
	ZZ	98,9
0709 90 70	MA	63,1
	TR	129,7
	ZZ	96,4
0805 20 10	MA	80,7
0805 20 10	ZZ	80,7
0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90	HR	24,7
	MA	85,5
	TR	79,5
	ZZ	63,2
0805 50 10	AR	82,1
	MA	103,9
	TR	91,1
	ZA	97,2
	ZZ	93,6
0806 10 10	BR	232,5
	TR	133,5
	US	246,0
	ZA	197,4
	ZZ	202,4
0808 10 80	AL	32,1
	AR	75,0
	CA	96,3
	CL	64,2
	MK	37,6
	NZ	104,3
	US	162,4
	ZA	87,6
	ZZ	82,4
0808 20 50	CN	44,4
	TR	124,9
	ZZ	84,7

(EUR)
CN-koodi	Edustava hinta 100 nettokilogrammalta tuotetta	Lisätulli 100 nettokilogrammalta tuotetta
1701 11 10 (1)	24,58	4,01
1701 11 90 (1)	24,58	9,24
1701 12 10 (1)	24,58	3,82
1701 12 90 (1)	24,58	8,81
1701 91 00 (2)	25,74	12,39
1701 99 10 (2)	25,74	7,84
1701 99 90 (2)	25,74	7,84
1702 90 95 (3)	0,26	0,39

	II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista
	PÄÄTÖKSET
	Jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssi
	2008/836
*	Jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätös, tehty 29 päivänä lokakuuta 2008, EU:n siviilikriisinhallintatehtävien ja sotilasoperaatioiden asiakirjojen käsittelystä	34
	Komissio
	2008/837/EY
*	Komission päätös, tehty 29 päivänä lokakuuta 2008, muuntogeenistä LLCotton25-puuvillaa (ACS-GHØØ1–3) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (tiedoksiannettu numerolla K(2008) 6204) ( 1 )	36
	2008/838/EY
*	Komission päätös, tehty 3 päivänä marraskuuta 2008, sinisorsissa esiintyvää matalapatogeenistä lintuinfluenssaa ennalta ehkäisevistä rokotuksista Portugalissa ja tietyistä tällaisen siipikarjan ja siitä saatavien tuotteiden siirtoja rajoittavista toimenpiteistä (tiedoksiannettu numerolla K(2008) 6348)	40

	III Euroopan unionista tehtyä sopimusta soveltamalla annetut säädökset
	EUROOPAN UNIONISTA TEHDYN SOPIMUKSEN V OSASTOA SOVELTAMALLA ANNETUT SÄÄDÖKSET
*	Neuvoston päätös 2008/839/YOS, tehty 24 päivänä lokakuuta 2008, siirtymisestä Schengenin tietojärjestelmästä (SIS 1+) toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmään (SIS II)	43

		Oikaisuja
	*	Oikaistaan komission asetus (EY) N:o 1379/2007, annettu 26 päivänä marraskuuta 2007, jätteiden siirrosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 liitteiden IA, IB, VII ja VIII muuttamisesta teknisen kehityksen ja Baselin yleissopimukseen mukaisesti sovittujen muutosten huomioon ottamiseksi (EUVL L 309, 27.11.2007)	50