ISSN 1725-2490

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 318

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

49. vuosikerta
23. joulukuuta 2006


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

II   Valmistavat säädökset

 

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

 

13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa

2006/C 318/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kestävä kehitys, teollisuuden muutosten liikkeelle paneva voima

1

2006/C 318/2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Teollisuuden muutosten alueellinen hallinta: työmarkkinaosapuolten rooli ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman panos

12

2006/C 318/3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Tietotekniikka-avusteisen elinikäisen oppimisen panos Euroopan kilpailukykyyn, teollisuuden muutoksiin ja sosiaalisen pääoman kehitykseen

20

2006/C 318/4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Palvelut ja tuotantoteollisuus Euroopassa: alojen vuorovaikutus ja vaikutukset työllisyyteen, kilpailukykyyn ja tuottavuuteen

26

2006/C 318/5

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta. KOM(2006 ) 91 lopullinen — 2006/0033 COD

38

2006/C 318/6

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi osakkeenomistajien äänioikeuksien käytöstä yhtiöissä, joiden sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa ja joiden osakkeet on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla, sekä direktiivin 2004/109/EY muuttamisesta KOM(2005) 685 lopullinen — 2005/0265 COD

42

2006/C 318/7

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yhteisten sääntöjen antamisesta ostovoimapariteetteja koskevan perusaineiston hankkimisesta, laskennasta ja levittämisestä KOM(2006) 135 lopullinen — 2006/0042 COD

45

2006/C 318/8

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös sähköisestä tulli- ja kauppaympäristöstä KOM(2005) 609 lopullinen — 2005/0247 COD

47

2006/C 318/9

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Yhteisön Lissabon-ohjelman toteuttaminen: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi maksupalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivien 97/7/EY, 2000/12/EY ja 2002/65/EY muuttamisesta KOM(2005) 603 lopullinen — 2005/0245 COD

51

2006/C 318/0

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) KOM(2005) 650 lopullinen — 2005/0261 COD

56

2006/C 318/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä niiltä osin kuin se koskee päästöjä ja ajoneuvojen korjaamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta sekä direktiivien 72/306/ETY ja ../../EY muuttamisesta KOM(2005) 683 lopullinen — 2005/0282 COD

62

2006/C 318/2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Sosiaalinen matkailu Euroopassa

67

2006/C 318/3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yritystoiminnan rakennetilastoista KOM(2006) 66 lopullinen — 2006/0020 COD

78

2006/C 318/4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY muuttamisesta KOM(2006) 93 lopullinen — 2006/0031 COD

83

2006/C 318/5

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Kaupunkiympäristöä koskeva teemakohtainen strategia KOM(2005) 718 lopullinen — SEC(2006) 16

86

2006/C 318/6

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Maatalouden tulevaisuudennäkymät erityisistä luonnonhaitoista kärsivillä alueilla

93

2006/C 318/7

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen — kansalaisyhteiskunnan rooli

102

2006/C 318/8

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Eläinten ruhojen hävittäminen ja eläimistä saatavat sivutuotteet

109

2006/C 318/9

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Neuvoston asetus erityistoimenpiteistä silkkiäistoukkien kasvatuksen edistämiseksi (kodifioitu toisinto) KOM(2006) 4 lopullinen — 2006/0003 CNS

114

2006/C 318/0

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta siltä osin kuin kyse on tiettyjen elohopeaa sisältävien mittalaitteiden markkinoille saattamista koskevista rajoituksista KOM(2006) 69 lopullinen — 2006/0018 COD

115

2006/C 318/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille kalastusalan taloudellisen tilanteen parantamisesta KOM(2006) 103 lopullinen

117

2006/C 318/2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: neuvoston asetus glukoosista ja laktoosista (kodifioitu toisinto) KOM (2006) 116 lopullinen — 2006/0038 CNS

122

2006/C 318/3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunta

123

2006/C 318/4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Maahanmuutto EU:ssa ja kotouttamispolitiikat: alue- ja paikallishallinnon sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden yhteistyö

128

2006/C 318/5

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Eurooppalaiset yritysneuvostot: uusi tehtävä Euroopan yhdentymisen edistäjinä

137

2006/C 318/6

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjuntaan

147

2006/C 318/7

Euroopan talous- sosiaalikomitean lausunto aiheesta Työelämän laatu, tuottavuus ja työllisyys globalisaation ja väestökehityksen näkökulmasta

157

2006/C 318/8

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Euroopan unionin kansalaisuuden käsitteen erottuvuuden ja sen tehon parantaminen

163

2006/C 318/9

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010 KOM(2006) 92 lopullinen

173

2006/C 318/0

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Yleiseurooppalaiset liikennekäytävät 2004–2006

180

2006/C 318/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta EU:n energiahuolto: optimaalista energialähteiden yhdistelmää koskeva strategia

185

2006/C 318/2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista — Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta — KOM(2005) 586 lopullinen — 2005/0236 COD, — Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista — KOM(2005) 587 lopullinen — 2005/237 COD, — Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta — KOM(2005) 588 lopullinen — 2005/0238 COD, — Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta annetun direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta — KOM(2005) 589 lopullinen — 2005/0239 COD, — Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteista ja direktiivien 1999/35/EY ja 2002/59/EY muuttamisesta — KOM(2005) 590 lopullinen — 2005/0240 COD, — Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi merten ja sisävesien matkustajaliikenteen harjoittajien vastuusta onnettomuustapauksissa — KOM(2005) 592 lopullinen — 2005/0241 COD, — Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista — KOM(2005) 593 lopullinen — 2005/0242 COD

195

2006/C 318/3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY muuttamisesta KOM(2005) 646 lopullinen — 2005/0260 COD

202

2006/C 318/4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Galileo-ohjelma: Euroopan valvontaviranomaisen perustamisen onnistuminen

210

2006/C 318/5

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto sisävesiliikenteen edistämisestä: sisävesiliikenteen integroitu eurooppalainen toimintaohjelma NAIADESKOM(2006) 6 lopullinen

218

2006/C 318/6

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kurominen KOM(2006) 129 lopullinen

222

2006/C 318/7

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yksirunkoisiin öljysäiliöaluksiin sovellettavien kaksoisrunkoa tai vastaavaa rakennetta koskevien rakennevaatimusten nopeutetusta käyttöönotosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2978/94 kumoamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 417/2002 muuttamisesta KOM(2006) 111 lopullinen — 2006/0046 COD

229

FI

 


II Valmistavat säädökset

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa

23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/1


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kestävä kehitys, teollisuuden muutosten liikkeelle paneva voima

(2006/C 318/01)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 14. heinäkuuta 2005 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia lausunnon aiheesta Kestävä kehitys, teollisuuden muutosten liikkeelle paneva voima.

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 31. elokuuta 2006. Esittelijä oli Martin Siecker ja apulaisesittelijä oli Pavel Činčera.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 98 ääntä puolesta ja 11 vastaan 11:n pidättyessä äänestämästä.

Osa 1: ETSK:n päätelmät ja suositukset tiivistetysti

A

ETSK antoi tammikuussa 2003 oma-aloitteisen lausunnon ”Teollisuuden muutokset: nykytilanne ja tulevaisuuden näkymät”. Lausunnon tavoitteena oli antaa yleiskuva ajankohtaisimmista teollisuuden muutokseen liittyvistä kysymyksistä ja suuntauksista, mutta siinä tahdottiin samalla kohdistaa huomiota neuvoa-antavan valiokunnan ”teollisuuden muutokset” tehtävään ja sen tulevaan työhön. Neuvoa-antavan valiokunnan odotettiin siinä yhteydessä pyrkivän toimialallaan

tarkastelemaan teollisuuden muutoksia ja niiden syitä taloudellisesta, sosiaalisesta, alueellisesta ja ympäristönäkökulmasta ja arvioimaan teollisuuden muutosten vaikutusta tuotannonaloihin, yrityksiin, työvoimaan, alueisiin ja ympäristöön

etsimään yhteisiä lähestymistapoja edistettäessä kestävää kehitystä.

Mainitussa lausunnossa painotetaan myös tarvetta toimia niin, että ”kestävä kehitys sekä sosiaalinen ja alueellinen koheesio yhdistettäisiin kilpailukykyyn” Lissabonin strategian valossa. Lausunnossa esitetään toimittavaksi käsitteen 'teollisuuden muutokset' (engl. industrial change) pohjalta. Siihen luetaan sekä kehityskulut, jotka vaikuttavat yrityksiin, että yritysten vuorovaikutus ympäristönsä kanssa.

Neuvoa-antava valiokunta on näihin asti keskittynyt pääasiassa arvioimaan teollisuuden muutosten vaikutuksia toimialoihin, yrityksiin, työntekijöihin ja ympäristöön. Nyt käsillä olevan oma-aloitteisen lausunnon tavoitteena on tutkia tapoja, joilla kestävä kehitys voi käynnistää teollisuuden muutoksia.

B

Samassa lausunnossa todettiin, että Euroopan teollisuuden muutoksia on usein käsitelty rakenneuudistuksen näkökulmasta, mutta että käsite on kuitenkin huomattavasti dynaamisempi. Yritysmaailma liittyy läheisesti siihen eurooppalaiseen poliittiseen ja sosiaaliseen ympäristöön, jossa yritykset kehittyvät ja joka puolestaan vaikuttaa myös teollisuuden muutosprosesseihin. Teollisuuden muutokset toteutetaan etupäässä kahdella tapaa: asteittaisin mukautuksin ja perinpohjaisin muutoksin. Oma-aloitteisen lausunnon tavoitteena on tarkalleen sanottuna pohtia, kuinka kestävä kehitys, sellaisena kuin Brundtland sen määritteli (”kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa”), voisi käynnistää asteittaisia ja ennakoivia teollisuuden muutoksia.

C

Lausunnossa käytetään esimerkkejä etupäässä energia-alalta ja siihen liittyviltä toimialoilta, sillä tässä esitettävät prosessien kuvakset ovat sovellettavissa myös muihin toimialoihin. On lukuisia syitä mainittujen alojen valintaan:

Brundtlandin määritelmään kestävästä kehityksestä sisältyy tarve siirtyä uudistuvien luonnonvarojen käyttöön

energiakysymykset vaikuttavat kaikkiin toimialoihin

uuden teknologian käyttöönotosta energia-alalla saatu oppi antaa viitteitä muille toimialoille

Euroopan unionin 25 jäsenvaltiota tuovat nykyisin noin 50 % tarvitsemastaan öljystä ja kaasusta, ja vuoteen 2030 mennessä osuus saattaa kasvaa 70 %:iin; komission ennusteiden mukaan tuolloin useimmat energiantoimittajista sijaitsevat ”geopoliittisesti epävarmoilla alueilla”.

D

Ajankohta, jolloin tietty teknologia tulee saataville, riippuu tutkimuksen ja kehityksen edistysaskeleista. Markkinat puolestaan määrittävät sen, milloin mitäkin teknologiaa aletaan tosiasiallisesti soveltaa. Näiden kahden vaiheen välillä kuluvan kauden pituuteen voidaan vaikuttaa myös poliittisilla päätöksillä. Julkisen vallan tasapainoisen poliittisten toimenpiteiden valikoiman — tuet, edistämistoimet, veropolitiikka — ansiosta on yrityselämä jo varhaisessa vaiheessa ryhtynyt Ruotsin tapauksessa lämpöpumppujen ja Japanissa puolestaan aurinkovaraajien teknologiseen kehittämistyöhön. Myös siitä johtuu, että nämä maat ovat pystyneet hankkimaan johtavan markkina-aseman.

E

ETSK vahvistaa näkemyksensä, että Lissabonin strategian kolme pilaria ovat kukin yhtä tärkeät. Tavan takaa kuitenkin painotetaan, että ekologiset ja sosiaaliset intressit toteutuvat vasta siinä tapauksessa, että talous on terve ja kasvaa. Tämä on kohtuuttoman yksinkertaistava tulkinta strategiasta, koska käänteinen väite on aivan yhtä pätevä. On selviö, että pilaantuneessa ympäristössä tai sosiaalisten ristiriitojen leimaamassa yhteiskunnassa ei terveelle, kasvavalle taloudelle jää sijaa. Komitea on tyytyväinen kyseisellä alalla tehtyihin toimenpiteisiin, joita kuvataan komission tiedonantoon ”Kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelusta — Toimintaohjelma” (1) kuuluvassa liitteessä 2.

F

Kestävyys ei ole vain yksi vaihtoehto muiden joukossa vaan se on ainoa mahdollinen toimintamalli reaalisen tulevaisuudennäkymän varmistamiseksi. Kestävyyskäsite on laaja-alainen, ja siksi sen piiriin pitää ympäristönäkökohtien lisäksi lukea taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden kysymykset. Yritystoiminnan jatkuvuus on taloudellisen kestävyyden muoto, joka taataan parhaiten pitämällä huolta liikevoitosta. EU voi antaa tähän panoksensa voimistamalla kilpailukykyä innovoinnin avulla, kannustamalla tutkimus- ja kehittämistoimintaan harjoittamalla aktiivista politiikkaa sekä ryhtymällä valikoituihin, kohdennettuihin toimenpiteisiin (vrt. Ruotsi ja Japani esimerkkitapauksina).

G

Sosiaalinen kestävyys tarkoittaa sitä, että ihmisille tarjotaan mahdollisuudet terveeseen elämään ja tulojen hankintaan ja että niille, jotka eivät siihen kykene, taataan kohtuullinen sosiaaliturva. ETSK esittää käsityksenään, että EU pystyy vaikuttamaan tällä alalla myönteisesti toimimalla sen kaltaisen yhteiskunnan puolesta, joka mahdollistaa ihmisille ammatillisen pätevyyden ylläpitämisen tarjoamalla heille asianmukaisen, ympäristöltään turvallisen ja terveellisen työpaikan ilmapiirissä, jossa työntekijöiden oikeudet toteutuvat ja jossa työmarkkinaosapuolien välillä käydään hedelmällistä vuoropuhelua.

H

Ekoteollisuus tarjoaa suuret mahdollisuudet talouskasvuun. Euroopalla on vahva asema useilla tämän teollisuudenalan lohkoilla. ETSK:n mielestä Euroopan on vastedes toimittava kunnianhimoisemmin, jotta se kykenee säilyttämään vahvuutensa ja kehittämään niitä sekä saavuttamaan vastaavat asemat muilla lohkoilla.

I

Kestävään kehitykseen tähtäävä teollisuuspolitiikka voi myötävaikuttaa koko eurooppalaisen talouden kilpailukykyyn, niin uudet voimistuvat toimialat kuin perinteiset teollisuudenalat mukaan luettuina. ETSK kehottaa Euroopan komissiota tukemaan kyseisen kaltaista politiikkaa. Tässä lausunnossa kuvailtavat esimerkit osoittavat, että uusien ympäristöteknologioiden soveltamisen ensivaiheessa hyödynnettävät huolellisesti harkitut ja toteutetut (verotus-, syöttötariffi-, valveuttamis- ja sääntelykomponenteista koostuvat) tukijärjestelmät voivat olla apuna luotaessa markkinoita näille teknologioille, joiden edelleenkehittäminen käy sitten jatkossa päinsä ilman tukea. Kaikkien tukimekanismien tulee olla luonteeltaan alenevia, sillä valtiontuen kustannukset eivät saa rajoittaa muiden elinkeinoalojen kansainvälistä kilpailukykyä.

J

ETSK toteaa, etteivät tuet ja kannustimet ole kaikissa tapauksissa tehokkaita ja että epäasianmukaisesti käytettyinä ne saattavat aiheuttaa suuret rahalliset kustannukset tuottamatta juurikaan taloudellista hyötyä. Tukien ja sääntelyn avulla tulisi muokata markkinat ja kehittää niitä alkuvaiheessa, kunnes kulloinenkin teknologia on kehittynyt riittävästi selviytyäkseen vailla tukea. Tuen onnistumisen kannalta on keskeistä, että

tukitoimilla on oikea kesto

tuki on määritelty asianmukaisesti

tuki vähenee ajan myötä

tukitoimista tiedotetaan hyvissä ajoin

julkinen valta ja yksityinen sektori tekevät yhteistyötä.

K

Kestävää kehitystä ei saa rajata Euroopan puitteisiin, koska se on ulottuvuudeltaan maailmanlaajuinen asia. Eurooppalaiseen kestävyyspolitiikkaan tulee kuulua välineet, joilla estetään työpaikkojen siirtäminen muille alueille. Yhdenvertaisten kilpailuolosuhteiden varmistamiseksi tarvitaan kaksinaista toimintamallia: yhtäältä EU:n sisällä ja toisaalta sen ulkopuolella vaikuttaminen. Ensinnä mainitussa tapauksessa on otettava käyttöön sopivat välineet, joilla taataan, että kestävyysperiaatteita huonosti vastaavista Euroopan unionissa käytettävistä tuotantomenetelmistä aiheutuvat sosiaaliset ja ympäristökustannukset sisällytetään tavaroiden hintoihin, jotta voidaan edistää ILO:n, WTO:n, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission selvityksen keskeistä sisältöä (Ks. CESE 252/2005). Jälkimmäisessä tapauksessa EU:n tulee tehdä asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla (erityisesti WTO:ssa) kaikki mahdollinen kauppaan liittymättömien etunäkökohtien, kuten perustavanlaatuisten sosiaali- ja ympäristöstandardien sisällyttämiseksi kansainvälisiin kauppasopimuksiin, jotta Euroopan kilpailijat tiukentaisivat kestävään kehitykseen tähtäävää politiikkaansa. Sellaisilla mailla kuin Yhdysvallat, Intia ja Kiina on Eurooppaan verrattuna epäoikeudenmukaisen paljon taloudellista etua niin kauan kuin niitä eivät sido Kioton pöytäkirjan mukaiset hiilidioksidin vähennystavoitteet. Sopimuksia olisi sovellettava maailmanlaajuisesti, sillä kauppa voi olla aidosti vapaata vain silloin, kun se on myös oikeudenmukaista.

Osa 2: Perustelut lausunnon tueksi

1.   Yleiskatsaus

1.1

Taloutemme rakentuu nykyisin halvan energian ja halpojen raaka-aineiden saatavuuden varaan. Niiden varanto on kuitenkin rajallinen, mikä osaltaan nostaa niiden hintaa tuntuvasti. Rakenteelliset ja teknologiset muutokset ovat mahdollisia ja niitä tarvitaan. EU:n tulee myötävaikuttaa muutoksen puolesta, jotta eurooppalainen elinkeinoelämä kykenee vastaamaan tähän haasteeseen. Toimialojen, joihin liittyy runsas energian ja raaka-aineiden kulutus, tulee siirtyä kestävämpään tuotantotapaan, jotta luonnonvaroja verotettaisiin vähemmän. Syynä tähän on se, että mainittuja toimialoja tullaan vastaisuudessakin tarvitsemaan, sillä perusmateriaalit ja puolijalosteet ovat teollisen arvonmuodostuksen perusta.

1.2

Ei voida sallia, että kestävyysperiaatteita tuotannossaan noudattavat, runsaasti energiaa tarvitsevat toimialat, jotka kilpailevat kansainvälisesti, joutuisivat syrjään markkinoilta sellaisten EU:n ulkopuolisten kilpailijoiden tieltä, joiden tuotantomenetelmät vastaavat kestävän kehityksen periaatteita huonommin. Tämän estämiseksi kyseisille toimialoille on kansalaisyhteiskunnan ja julkisen vallan välisellä yhteistyöllä luotava yhdenvertaiset toimintamahdollisuudet.

1.3

Suurin haasteistamme on sellaisen kestävällä pohjalla olevan yhteiskunnan kehittäminen, joka kykenee ylläpitämään nykyisen hyvinvointitason ja samanaikaisesti kumoamaan tämänhetkisten kulutusmallien kielteiset sivuvaikutukset. Yksi tärkeimmistä edellytyksistä on energiatarpeen tyydyttäminen muulla tavoin ja siirtyminen toisenlaiseen teollisuustuotannon muotoon.

1.4

On kiistatta välttämätöntä siirtyä asteittain kestävämpään yhteiselämämalliin. Tähän on useita syitä. Asiantuntijat ovat erimielisiä siitä, kuinka kauan fossiiliset polttoaineet ovat käytettävissä järkevään hintaan. Kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että polttoainevarannot hupenevat ja niiden käytöstä tulee yhä kalliimpaa. Lisäksi meillä on kulutuskäyttäytymisemme vuoksi vastassamme yksi aikamme suurimmista uhista: ilmastonmuutos.

1.5

Jotta voisimme pysäyttää sen, paras tapa olisi heti lopettaa fossiilisten energialähteiden polttaminen. Kyseinen ratkaisu ei lyhyellä aikavälillä kuitenkaan ole mahdollinen poliittisesti eikä taloudellisesti. Se tarkoittaa, että on valittava muita keinoja, sillä muutoksen on tapahduttava. Jos se ei onnistu niin nopeasti kuin on toivottavaa, on siihen kuitenkin kyettävä niin nopeasti kuin se on mahdollista.

1.6

Siirtymä kestävämmällä pohjalla olevaan tuotantoon ja kulutukseen voidaan käynnistää nopeasti soveltamalla Trias Energetica -mallia (2), jonka avulla kannustetaan kolmivaiheisesti kohti tehokkaampaa energiankäyttöä. Vaiheet ovat

energiankysynnän vähentäminen energiankäyttöä tehostamalla

kestävien, uusiutuvien energialähteiden valinta energiatuotantoon aina mahdollisuuksien mukaan

tehokkaan teknologian soveltaminen jäljellä olevien fossiilisten polttoaineiden käyttämiseksi vähäsaasteisemmalla tavalla.

1.7

Tarvitaan toimenpidepaketti, jotta mainitut kolme vaihetta onnistuisivat ja jotta edistetään siirtymistä kestävämpään teollisuustuotantoon. Toimenpiteiden täytyy kuitenkin perustua taloudelliseen ja strategiseen harkintaan. Näitä arvioita laadittaessa on väistämättä tehtävä valintoja vastakkaisten intressien välillä. Kyseisiä ristiriitatilanteita ei pidä vältellä. On olemassa sellaisiakin asetelmia, joissa kaikki osapuolet hyötyvät, ja politiikassa tulee aina tähdätä niiden luomiseen, mutta käytännössä se voi olla hyvin vaikeaa. Niissä tapauksissa on valittava joko mahdollisuudet kestävään muutokseen tai olemassa olevien etujen suojaaminen. Tuolloin on myös otettava huomioon luonnollinen kehitys, jossa tietyt menestyvät toimialat jättävät muita, kuihtuvia toimialoja varjoonsa. Tällaisista vastakkaisista intresseistä pitää tehdä selkoa ja niitä pitää pohtia.

1.8

Kestävyyskäsitteen mukaisesti taloudelliset, ympäristökysymyksiin liittyvät ja sosiaaliset näkökohdat ovat yhtä tärkeitä eurooppalaisen yhteiskunnan kehittämisessä. Käsillä olevassa lausunnossa

keskitytään ensisijaisesti uusiutuviin energialähteisiin sekä energia- ja raaka-ainetehokkuuden tavoitteluun (tekstijaksot 2 ja 3)

tarkastellaan kestävän kehityksen mahdollisuuksia tietyillä toimialoilla (tekstijakso 4)

pohditaan eräitä työ- ja sosiaalipoliittisia kysymyksiä.

2.   Uusiutuvat energialähteet

2.1   Johdanto

2.1.1

Maapallo ottaa vuosittain vastaan 3 miljoonaa eksajoulea (3×1024 J) energiaa auringosta. Fossiilisten polttoaineiden kokonaisvaranto vastaa 300 000 eksajoulea, eli kymmentä prosenttia vuoden mittaan saapuvasta säteilystä. Energian vuotuinen kokonaiskulutus on 400 eksajoulea. Vastaanotetusta 3 miljoonan eksajoulen energiamäärästä 90 eksajoulea on käytettävissä vesivoimana, 630 eksajoulea tuulienergiana ja 1 250 eksajoulea biomassana. Loppuosa on saatavilla aurinkoenergiana (3). Itse asiassa on siis olemassa riittävästi kestäviä energialähteitä tarpeidemme tyydyttämiseen. Ongelman muodostaa niiden käyttöönottaminen.

2.1.2

Koska uusiutuvat energialähteet eivät hintatekijöiden vuoksi ja soveltuvan teknologian puuttuessa pysty lyhyellä aikavälillä tyydyttämään kasvavaa energian kysyntää, tarvitaan myös muita energialähteitä. On mahdollista käyttää fossiilisia polttoaineita ympäristöä säästävästi esimerkiksi poistamalla niistä hiilidioksidi ja varastoimalla se niin, ettei sitä vapaudu ilmakehään. Tekniikan kehitys hiilidioksidin keräämiseksi ja varastoimiseksi on täydessä vauhdissa: jo noin 12 kokeilulaitosta on joko käynnistysvaiheessa tai rakenteilla Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Kiinassa. Tekniikan voidaan odottaa olevan taloudellisesti kannattavaa vuoteen 2015–2020 mennessä.

2.1.3

Tukijärjestelmien ajallinen kesto on ratkaiseva tekijä, koska yhtäältä tuen ennenaikainen lopettaminen vaarantaa uuden teollisuudenalan tulevaisuuden ja toisaalta tuen pitkittäminen ei ole tuloksekasta. Normaalisti tukea voidaan asteittain vähentää, kun tutkimus- ja kehittämistoiminta ja mittakaavaedut vaikuttavat teknologian hintaa alentavasti. On lisäksi hyvin tärkeää, että tukijärjestelmä määritetään asianmukaisesti. Samoin on tärkeää, että tukijärjestelmät tuodaan edeltäkäsin julkisuuteen, jotta yrityksillä on aikaa valmistautua uusiin markkinaolosuhteisiin.

2.1.4

Ydinenergiakeskustelu on käymässä yhä merkittävämmäksi, mistä ovat osoituksena vihreä kirja ”EU:n strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi” (4) sekä maaliskuussa 2006 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen aiheesta tekemät päätelmät. Eräissä maissa enemmistö väestöstä on ydinenergian kannalla, eräissä taas enemmistö vastustaa sitä, pääasiassa jäteongelman vuoksi (5). Siitä huolimatta ydinenergiaa on hyödynnettävä vielä pidemmän aikaa, jotta kyetään edelleenkin vastaamaan voimakkaasti kasvavaan energiankysyntään, koska se on päästötön energialähde ja koska syntyvä jätemäärä on suhteellisen vähäinen saatavaan energiamäärään nähden. Ydinfuusio voi ehkä pitkällä aikavälillä tuoda ratkaisun atomiytimen halkaisemiseen (fissio) liittyviin haittoihin.

2.1.5

On syytä huomata, että vesivoiman lähteille ei ole lausunnossa varattu omaa kohtaa, sillä kyseisen teknologian katsotaan (vuorovesienergiaa lukuun ottamatta) olevan sekä täysin valmista että täysin toimivaa. Tämän ei missään tapauksessa pidä ymmärtää vähentävän vesivoiman merkitystä kestävän kehityksen yhteydessä.

2.2   Biomassa

2.2.1

Termi biomassa viittaa kaikkeen siihen orgaaniseen ainekseen, joka on peräisin kasveista ja puista, joita viljellään erityisesti energiatarkoituksiin. Tähän käytetään puuta ja nopeakasvuisia kasvilajikkeita, joiden hehtaarituotto on suuri. Biomassajäännösvirtana käytetään lisäksi (ensi sijassa ravintoa tuottavan) maatalouden sivutuotteita, joista esimerkkeinä mainittakoon olki ja naatit. Biomassavirtoja syntyy myöskin jäännöstuotteista, kuten istutuksia hoidettaessa kertyvästä jäteaineksesta sekä kotitalous-, yritys- ja teollisuusjätteestä. Kyseeseen tulevat vihannes-, hedelmä- ja puutarhajäte, purku- ja jäännöspuutavara, lanta, liete, puru sekä kaakaopähkinän kuoret.

2.2.2

Biomassalla pystytään (osaksi) korvaamaan fossiilisia polttoaineita. Fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan energian kulutus vastaa 400 eksajoulea. Biomassaenergiaa on vuosittain käytettävissä 1 250 eksajoulen määrä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että muutos voitaisiin tehdä välittömästi. Nykyisellä teknologialla pystytään tällä hetkellä kehittämään 120 eksajoulea energiaa biomassasta. Maailmassa kulutetusta energiasta saadaan nykyään 50 eksajoulea biomassasta (6). Biomassan polttoainekäyttöä voidaan siis välittömästi kasvattaa rajoitetusti, mutta tarvitaan läpimurtoja teknologian alalla, jotta mainittu potentiaali kyettäisiin hyödyntämään.

2.2.3

Tietyt toiminta-aloitteet ovat jo tuottaneet lupaavia tuloksia. Itävallassa on biomassan käyttö kaukolämmitykseen kuusinkertaistunut ja Ruotsissa kahdeksankertaistunut kymmenen viime vuoden aikana. Yhdysvalloissa yli 8 000 MWe rakennetusta tuotantokapasiteetista perustuu biomassan hyödyntämiseen. Ranskassa 5 % rakennusten lämmitykseen käytettävästä lämmöstä on tuotettu biomassasta. Suomessa bioenergian osuus on jo nykyisin 18 % energian kokonaistuotannosta, ja tavoitteena on kasvattaa kyseinen osuus 28 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. Brasiliassa tuotetaan laajamittaisesti etanolia autojen polttoaineeksi. Tätä nykyä 40 prosenttia Brasiliassa käytetyistä muista kuin diesel-polttoaineista on etanolia (7).

2.2.4

Biomassan hyödyntämisen kehittäminen on tärkeää monista syistä:

a)

Ympäristöpolitiikka: Koska biomassa on uusiutuvaa ainesta, sen elinkierto ei kasvata hiilidioksidi- eikä rikkidioksidipäästöjen määrää. Lisäksi suurimuotoisen biomassankäytön yhteydessä mineraali- ja typpikierto kyetään sulkemaan.

b)

Maatalouspolitiikka: Euroopassa on poistettu maatalousmaata viljelykäytöstä. Arviolta 200 miljoonaa hehtaaria maatalousmaata ja 10–20 miljoonaa hehtaaria maata, joilla tuotantomahdollisuudet ovat suppeat, voidaan ottaa käyttöön tuottamaan biomassaa, joka on raaka-aineiden ja energian lähde. Tarve laajentaa viljelytuotantoa näyttäytyy kuitenkin tilanteessa, jossa on kyettävä säilyttämään Euroopan rikkaita maisemia, saavuttamaan EU:n tavoite pysäyttää luonnon monimuotoisuuden katoaminen ja taata, että riittävän suuret alueet luontoa suojellaan. On huolehdittava asianmukaisesta tasapainosta näiden kaikkien näkökohtien välillä.

c)

Työ- ja sosiaalipolitiikka: Maailmalaajuisesti yhden megawatin tuotantokapasiteetin rakentaminen vastaa yhtätoista uutta työpaikkaa. Jos energiatarpeesta tyydytetään Euroopassa biomassalla 4 prosentin asemasta (vuoden 2003 tilanne) noin 10 prosenttia (vuoteen 2010 asetettu tavoite) (8), voi tuloksena olla 160 000 uutta työpaikkaa.

d)

Aluepolitiikka: Biomassaa voidaan käyttää hajautettuna energianlähteenä, jolloin konversio tapahtuu tuotantopaikkojen lähellä pienimuotoisten voimalayksiköiden avulla. Tämä saattaa kasvattaa yhteiskunnallista vakautta alueellisesti, varsinkin talouskehityksessä jälkeen jääneillä seuduilla.

e)

Velvollisuus tuottaa vihreää sähköä: eräässä EU:n direktiivissä velvoitetaan Euroopan sähkötuottajat itse asiassa tuottamaan tietty osa sähköstä käyttämällä uusiutuvia energialähteitä. Osuus vaihtelee maittain mutta kasvaa säännönmukaisesti. Asetettujen osuuksien noudattamatta jättämisen varalta on säädetty seuraamuksista (tai tukien lakkauttamisesta). On selvää, että sähkön tuottaminen pelkästään biomassasta tai biomassan ja hiilen yhteispolton avulla edistäisi huomattavasti vihreän sähkön tuottamista koskevien tavoitteiden saavuttamista.

2.3   Tuulienergia

2.3.1

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna tuulienergian teoreettinen potentiaali on kaksi kertaa vuodeksi 2020 ennakoidun sähköntarpeen suuruinen. Kyseinen potentiaali ja teknologian edistysaskelten ansiosta alati paraneva kilpailuasema tekevät tuulienergiasta olennaisen korvaavan vaihtoehdon fossiilisille polttoaineille. Koska tuulienergian tarjonta vaihtelee, ei sillä pystytä milloinkaan kattamaan koko energiantarvetta.

2.3.2

Viimeksi kuluneina vuosikymmeninä on tuulivoiman tuotantotehoa rakennettu lisää huikea määrä. Kaupallisessa käytössä olevien turbiinien teho on kasvanut 10 kilowatista (roottorin läpimitan ollessa 5 metriä) yli 4 500 kilowattiin (halkaisijaltaan yli 120-metrinen roottori) (9). Viimeksi kuluneiden kahdeksan vuoden aikana on tuulivoimaa rakennettu yli 30 % lisää vuosittain (10). Euroopan tuulivoimayhdistys (EWEA) on ennustanut, että tuulivoiman kokonaiskapasiteetti riittää vuonna 2020 kattamaan 12 % maailmanlaajuisesta sähköntarpeesta. Tämä tarkoittaa sitä, että tuulivoimakapasiteetti kasvaa vuoden 2002 lopun arvosta (31 gigawattia) 1 260 gigawattiin vuonna 2020: vuotuinen kasvu on 23 %. Markkinajohtajat ja suurimmat viejät ovat Yhdistynyt kuningaskunta, Tanska ja Saksa; tärkeimmät vientimarkkinat ovat Kiina, Intia ja Brasilia. Tilanne on muuttumassa Kiinassa, jossa tuulienergiaan liittyvä koneteollisuus kasvaa nopeasti. Verrattuna vuoteen 2004 tuottajien lukumäärä kasvoi Kiinassa 60 % vuonna 2005. Tämä tarkoittaa sitä, että Euroopan tuulienergiaan liittyvällä koneteollisuudella saattaa olla edessään sama tilanne kuin aurinkopaneeliteollisuudella, jolloin kiinalaisille kilpailijoille menetetään merkittäviä markkinaosuuksia.

2.3.3

Tuulivoimasektori on yhä osittain riippuvainen erilaisista tukitoimenpiteistä. Tärkein niistä on maksu, jonka tuottajat voivat saada verkkoon myymästään energiasta. Siihen liittyy turvallisuus, jonka antaa hintatason takaaminen seuraavien 10–20 vuoden ajaksi. Mainittujen toimenpiteiden ansiosta tuulienergiasektori on nopeasti kasvava yritystoiminnan ala tietyissä EU:n jäsenvaltioissa. Varjopuolena on se, että toimenpiteiden seurauksena on rakennettu suuria, keskitettyjä tuulivoimapuistoja, jotka tuottavat suuria voittoja, eikä tiheää verkkoa pieniä, hajautettuja tuulivoimalayksiköitä. Julkinen mielipide on yhä enenevästi kääntymässä suuriin mittakaavoihin vievää kehitystä vastaan. Luonnollisesti myös tuulienergian on loppujen lopuksi kyettävä selviytymään omin voimin ilman tukimaksuja ja syöttötariffeja.

2.3.4

Jotta tuulienergian asemaa voitaisiin lujittaa, on tarpeen toimia ponnekkaammin tutkimuksen ja kehittämisen alalla tuulienergian kilpailuaseman parantamiseksi vieläkin enemmän. Myös oikeudellisiin suuntaviivoihin ja poliittisiin tavoitteisiin on jatkuvasti kiinnitettävä huomiota. Tärkeitä haasteita ovat muun muassa uusien tuulipuistojen sijoittaminen merialueille sekä tuulienergian käyttöönottoa koskevien epävarmuustekijöiden poistaminen.

2.3.5

Tuulienergian hyödyntämisen kehittäminen on tärkeää monista syistä:

a)

Ympäristöpolitiikka: Tuulienergia on puhdas energiamuoto, josta ei synny hiilidioksidin sen paremmin kuin muidenkaan vahingollisten aineiden päästöjä. Tuulienergiaa on saatavilla vaihtelevasti, mutta sen volyymi on valtava.

b)

Työ- ja sosiaalipolitiikka: Vuonna 2002 tuulienergian työllistävä panos oli 20 työpaikkaa megawatin tuulivoimalakapasiteettia kohden. Turbiinien suunnitteluun, valmistukseen ja asentamiseen liittyvien oppimisvaikutusten vuoksi ei työllisyysarvo kasva suhteellisesti, vaan sen odotetaan laskevan vuoteen 2020 mennessä 9,8 työpaikkaan megawatin tuulivoimalakapasiteettia kohden. Toisin sanoen tuulivoimateollisuuden työpaikkaluku kasvaa vuoden 2001 noin 114 000 työpaikasta suunnilleen 1,47 miljoonaan työpaikkaan vuonna 2020 (11).

c)

Aluepolitiikka: Tukijärjestelmien seurauksena tuulienergian käyttö synnyttää suuria, keskitettyjä tuulivoimapuistoja, jotka ovat tuottavuutensa ansiosta erittäin kiinnostavia sijoittajien kannalta. Julkinen mielipide on kuitenkin kääntymässä tätä kehitystä vastaan, sillä se suosii tiheää pienten, hajautettujen tuulivoimalayksiköiden verkkoa.

2.4   Aurinkoenergia

2.4.1

Aurinkoenergiaa voidaan hyödyntää kahdella tapaa: auringonlämpöä erilaisten tilojen ja veden lämmittämiseen sekä aurinkovoimaa sähköntuotantoon (12). Aurinkolämpöjärjestelmät ovat suhteellisen yksinkertaisia ja hinnaltaan edullisia; niitä käytetään lämmitystarkoituksiin jo monessa maassa.

2.4.2

Tärkein peruste pyrkimykselle aurinkoenergian laajamittaiseen käyttöön on se, että kyseessä on uusiutuvan energian ehtymätön lähde. Sillä on valtaisa potentiaali maailmanlaajuisesti, ja jos suunnittelu ja rakentaminen hoidetaan huolellisesti, aurinkoenergia on ympäristöominaisuuksiltaan oivallista.

2.4.3

Aurinkoenergiaa voidaan soveltaa miltei kaikkialla maailmassa ja sitä voidaan käyttää usein eri tavoin: valikoima ulottuu syrjäisten sijaintipaikkojen pienimuotoisista järjestelmistä rakennusten katoille asennettavien laitteistojen kautta suuriin aurinkovoimalaitoksiin.

2.4.4

Aurinkolämpöjärjestelmät ovat yleistyneet laajalti. Niiden suurin markkina-alue on Kiina, ennen kaikkea siksi, että maaseutualueilta puuttuu kaasun ja sähkön toimittamiseen tarvittava infrastruktuuri. Näissä tapauksissa aurinkolämpöjärjestelmät tarjoavat tehokkaimman ratkaisun. Aurinkovaraajien myynti kasvoi maailmanlaajuisesti vuosien 2001–2004 aikana 10–15 prosenttia vuosittain. Niiden kokonaistuotannosta maailmassa ostettiin Kiinaan 78 % ja Turkkiin 5,5 %.

2.4.5

Euroopassa aurinkolämpöjärjestelmien suuret markkina-alueet ovat Saksa, Itävalta, Espanja sekä Kreikka. Saksassa ja Itävallassa julkinen valta myöntää taloudellista tukea kyseisten järjestelmien käyttöönottoon. Tietyillä alueilla Espanjassa on uusien rakennusten varustamien mainituilla järjestelmillä pakollista. Tukitoimenpiteiden ansiosta Saksa ja Itävalta ovat selkeästi suurimmat eurooppalaiset aurinkolämpöjärjestelmien tuottajat: niiden osuus ko. laitteiden tuotannosta Euroopassa on 75 %. Se jää kuitenkin kokonaan tämäntyyppisten järjestelmien kiinalaistuotannon varjoon. Euroopassa tuotannon määrä oli 0,8 miljoonaa m2, Kiinassa 12 miljoonaa m2. Tärkein syy tähän on se, että Kiinassa valtiovalta havaitsi aurinkolämmön merkityksen jo varhain ja ryhtyi talouden viisivuotissuunnitelmissaan monenlaisin toimenpitein kannustamaan näiden järjestelmien tuotantoon.

2.4.6

Vaikka aurinkovoima on luonteeltaan ehtymätöntä, se kattaa toistaiseksi vasta hyvin pienen osan energiantarpeestamme. Tämä johtuu siitä, että aurinkovoiman tuotanto on yhä huomattavasti kalliimpaa kuin kaasu- ja hiilivoimaloissa tuotettava sähkövoima. Jotta murrettaisiin pienen liikevaihdon ja korkeiden kustannusten noidankehä, on ryhdyttävä käyttämään aurinkoenergiaa mahdollisimman paljon, sillä silloin saadaan aikaan tärkeitä mittakaavaetuja tuotannossa ja rakentamisessa. Vasta sitten myös teknologiaa kyetään parantamaan ja kehittämään edelleen.

2.4.7

Sen lisäksi energiaproblematiikkaa on lähestyttävä toisin kuin nykyään, koska kyseessä on energian tuotanto sellaisten monilukuisten, suhteellisen pienikokoisten yksiköiden avulla, joiden tuottavuus vaihtelee (auringonvalosta riippuen). Siirtyminen käyttämään aurinkovoimaa on keskipitkän aikavälin prosessi, mutta on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että alan kehitystä kannustetaan voimakkaasti.

2.4.8

Vaikka aurinkosähkön (photovoltaic, PV) markkinat kasvavatkin nopeasti, on itse asiassa kyse ainoastaan kolmesta suuresta markkina-alueesta: Japanista, Saksasta ja Kaliforniasta. Näiden kolmen valtion/osavaltion osuus maailman aurinkoenergiajärjestelmätuotannosta on 80 %. Ne kannustavat tuotantoa tuntuvin subventioin ja maksamalla yksityistahoille hyvän hinnan mainitulla tavalla tuotetusta sähköstä. Vuonna 2004 maailmassa tuotettiin aurinkokennoilla tehoa 1 150 MW. Lisättynä vuoden 2003 loppuun mennessä rakennettuun 3 000 MW:n kapasiteettiin on kokonaiskapasiteetti kasvanut vuonna 2005 noin 4 500 MW:iin.

2.4.9

Japaniin luotiin vuonna 1994 kyseisenlaiset markkinat kannustinohjelmalla, jonka mukaisesti maksettiin 50 prosentin suuruista tukea. Vuosittain määrää supistettiin 5 prosentilla, joten vuosi 2004, jolloin tuen määrä oli enää 5 prosenttia, päätti ohjelman. Koska ohjelma synnytti paljon kysyntää, Japanin talous kykeni hyötymään mittakaavaedusta: hinnat laskivat vuosittain 5 prosenttia, minkä ansiosta kuluttajahinta pysyi vakaana. Vaikka tukea ei enää makseta, markkinat kasvavat edelleen noin 20 prosenttia vuosittain. Vakaa kysyntä mahdollisti sen, että japanilaiset yritykset pystyivät investoimaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja uusiin tuotantotekniikoihin. Niinpä Japani hallitsee tätä nykyä 53:a prosenttia maailmanmarkkinoista.

2.4.10

Saksassa kehitys on ollut samankaltaista, mutta se on edennyt noin viisi vuotta Japania jäljessä. Liikkeelle lähdettiin vuonna 1999. Matalakorkoiset lainat, subventiot ja verkkoon syötetystä sähköstä maksettu vakaa hinta ovat yhdessä saaneet aikaan sen, että aurinkosähkömarkkinat ovat kasvaneet tuntuvasti. Saksa ohitti Yhdysvallat tuotantokapasiteetissa jo vuonna 2001. Paikalliset tuottajat saivat mahdollisuuden kehittyä, ja nykyisin puolet eurooppalaisesta aurinkosähköstä (13 % maailmalaajuisesti) on alkuperältään saksalaista. Uusi tukiohjelma, joka käynnistyi vuonna 2004 ja joka tarjoaa vakaat ostohinnat seuraaviksi 20 vuodeksi, antoi asiaan uutta pontta: Saksan markkinat kasvavat nyt nopeimmin koko maailmassa. Vuosina 2004 ja 2005 kasvuvauhti oli noin 40 prosenttia. Kotimaisen kysynnän turvin saksalaiset yritykset pystyvät kehittämään tuotantoaan ja saavat tuota pikaa vientimahdollisuuksia, kun Saksan markkinat on aikanaan kyllästetty.

2.4.11

Aurinkoenergian hyödyntämisen kehittäminen on tärkeää monista syistä:

a)

Ympäristöpolitiikka: Aurinkoenergia on puhdas energiamuoto, josta ei synny hiilidioksidin sen paremmin kuin muidenkaan vahingollisten aineiden päästöjä. Sen volyymi on valtava, sillä maapallo ottaa vuosittain vastaan 3 miljoonaa eksajoulea energiaa auringosta. Vertailun vuoksi todettakoon, että fossiilisten polttoaineiden kokonaisvaranto vastaa 300 000 eksajoulea.

b)

Työ- ja sosiaalipolitiikka: Aurinkoenergian käytön kehittäminen luo työpaikkoja aurinkoenergiajärjestelmien suunnittelun, parantamisen, tuottamisen ja asentamisen parissa. Toisaalta työpaikkoja myös menetetään, sillä suuria keskitettyjä voimaloita tarvitaan vähemmän.

c)

Aluepolitiikka: Aurinkolämpöä voidaan käyttää kaukana sijaitsevilla, köyhillä alueilla, joilla ei ole energianjakeluun tarvittavia perusrakenteita. Se on halpa ratkaisu lämmittämiseen ja kuuman veden tuottamiseen.

2.5   Geoterminen energia

2.5.1

Geotermistä energiaa pystytään lämpöpumppujen avulla käyttämään rakennusten lämmittämiseen ja jäähdyttämiseen. Näiden pumppujen kaasun- ja sähkönkulutus on vain murto-osa perinteisten ilmastointijärjestelmien kulutuksesta. Lämmitykseen (tai jäähdytykseen) tarvittava energia otetaan irti ympäristöstä (ilmasta, vedestä tai maaperästä) (13).

2.5.2

Lämpöpumppujen alalla suurimmat markkina-alueet ovat Yhdysvallat, Japani ja Ruotsi, joissa sijaitsee 76 % kokonaistuotantokapasiteetista. Seuraavina tulevat Kiina, Ranska, Saksa, Sveitsi ja Itävalta. Aikavälillä 1997–2004 eurooppalaiset markkinat kasvoivat 40 000 yksiköstä 123 000 yksikköön. Markkinat kokonaisuudessaan kasvoivat 18 prosenttia vuonna 2004. Lämpöpumppuja valmistetaan ja asennetaan käyttöön eritoten maissa, joissa julkinen valta on kannustanut asiaa voimakkaasti taloudellisin ja muin toimenpitein.

2.5.3

Ruotsi on hyvä esimerkki mainitusta toimintamallista. Ruotsissa julkinen valta on 1990-luvun aikana kannustanut lämpöpumppujen käyttöön sellaisin toimenpitein kuin suora taloudellinen tuki, verotusratkaisut ja valistuskampanjat. Lämpöpumppujen käyttöä on kuitenkin kasvattanut omalta osaltaan myös uusi rakennuslainsäädäntö, jossa säädetään tarkkaan korkeimmasta lämmitysjärjestelmissä sallitusta lämpötilasta.

2.5.4

Kuvatulla tavalla synnytettiin markkinat, joiden ansiosta ruotsalainen lämpöpumpputuotanto saattoi kehittyä. Ruotsin lämpöpumpputeollisuus on vakaalla pohjalla; siihen kuuluu kolme kansainvälisten markkinoiden suurta toimijaa, ja ala tyydyttää 50 % eurooppalaisesta kysynnästä. Ruotsalaiset lämpöpumppumarkkinat toimivat tätä nykyä omalla painollaan, lämpöpumppujen määrä kasvaa nyt tasaisesti ilman julkisen vallan tukitoimia. Yli 90 prosentissa uusista rakennuksista Ruotsissa on nykyisin lämpöpumppu vakiovarusteena.

2.5.5

Kehitys on ollut samankaltaista Itävallassa, jossa alueviranomaiset ovat korvanneet 30 % lämpöpumppujen hankinta- ja asennuskustannuksista. Itävallassa on nykyään seitsemän lämpöpumppuja valmistavaa yritystä. Kummassakin maassa suoran taloudellisen tuen ja yksityiskohtaisten rakennusmääräysten ja valveuttamiskampanjoiden yhdistelmä sai aikaan sen, että lämpöpumpputeollisuus kykeni kehittymään siinä määrin, että se on nyt valmis jatkamaan eteenpäin ilman tukea.

2.5.6

Geotermisen energian käytön kehittäminen on tärkeää useista syistä:

a)

Ympäristöpolitiikka: Geoterminen energia on ehtymätön, puhdas ja energiaa säästävä energialähde. Sen volyymi on valtava, sillä maapallon kuorikerroksen uloimpaan 6 km:n vyöhykkeeseen on varastoitunut 50 000-kertaisesti energiaa maailman tunnettuun öljy- ja kaasuvarantoon nähden (14).

b)

Työ- ja sosiaalipolitiikka: Geotermisen energian käytön kehittäminen luo työpaikkoja geotermisten energiajärjestelmien suunnittelun, parantamisen, tuottamisen ja asentamisen parissa. Toisaalta työpaikkoja myös menetetään, sillä suuria keskitettyjä voimaloita tarvitaan vähemmän.

c)

Aluepolitiikka: Geoterminen energia tarjoaa sellaisten etäisten seutujen asukkaille, joilla ei ole energianjakeluinfrastruktuureita, halvan mahdollisuuden tuottaa itse tarvitsemansa lämpö ja kuuma vesi. Geotermisen energian hyödyntämiseen tarvitaan sähköä, mutta sitä kuluu selvästi vähemmän kuin suoraan sähkölämmitykseen ja veden lämmittämiseen.

3.   Raaka-ainetehokkuus

3.1

Fossiilisiin polttoaineisiin perustuva energiamäärä on rajallinen, mutta myöskään teollisuustuotantoon tarvittava eloperäisten, metalli- ja mineraaliraaka-aineiden varanto ei ole ehtymätön (15). Teollisuusmaissa käytetään runsain mitoin raaka-aineita: 20 prosenttia maailman väestöstä kuluttaa yli 80 prosenttia kaikista raaka-aineista.

3.2

Kuvattu kulutusmalli on sovittamattomassa ristiriidassa käytettävissämme olevien resurssien kestävän hyödyntämisen kanssa. Kun oletamme, että raaka-ainevaranto on yhteistä perintöämme ja että sen saatavuus nyt ja vastaisuudessa on yleinen ja luovuttamaton ihmisoikeus, Euroopan tulee vähentää raaka-aineidenkulutuksensa neljäsosaan vuoteen 2050 mennessä ja kymmenesosaan vuoteen 2080 mennessä (16). ETSK ilmaisee tyytyväisyytensä alalla esitettyihin toimenpiteisiin, joista esimerkkeinä mainittakoon luonnonvarojen kulutuksen vähentäminen tuotannossa (dematerialisaatio) sekä ympäristöteknologian toimintaohjelma (Environmental Technology Action Plan, ETAP).

3.3

Tarkkaan ottaen jokainen tuote aiheuttaa ympäristövaikutuksia: niitä syntyy joko tuotetta valmistettaessa tai käytettäessä tai sitten, kun se hylätään elinkaaren lopussa. Elinkaareen kuuluu lukuisia vaiheita: raaka-aineen hankinta, suunnittelu, valmistus, kokoaminen, markkinointi, jakelu, myynti, käyttö ja käytöstä poistaminen. Jokaiseen vaiheeseen osallistuu muita toimijoita: suunnittelijoita, tuottajia, kauppiaita, kuluttajia ym. Yhtenäisen tuotepolitiikan avulla pyritään sovittamaan kaikki nämä vaiheet paremmin yhteen (mm. niin, että jo tuotetta suunniteltaessa yritetään optimoida sen kierrätettävyys), jotta kohennettaisiin tuotteen ympäristöominaisuuksia koko elinkaarta varten.

3.4

Kun kyseessä on niin lukuisasti erilaisia tuotteita ja kun osallisina on niin runsaasti moninaisia toimijoita, ei ole mahdollista päättää pelkästään yhdestä yhdenmukaistetusta toimenpiteestä, jonka avulla kaikki ongelmat pystyttäisiin ratkaisemaan. Sen vuoksi tarvitaan suuri valikoima sekä vapaaehtoisuuteen perustuvia että velvoittavia poliittisia välineitä. Niitä sovellettaessa on tehtävä tiivistä yhteistyötä julkisen ja yksityissektorin sekä kansalaisyhteiskunnan kesken.

3.5

Myös kuluttajajärjestöjen on syytä omaksua kannustavampi tukijarooli kuin toistaiseksi on ollut tapana. Tähän asti useat näistä järjestöistä ovat keskittäneet tarmonsa pääasiassa siihen, että kulloisenkin tuotteen laatu olisi mahdollisimman hyvä ja hinta mahdollisimman alhainen, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, ettei tuotannossa noudateta kestävän kehityksen periaatteita mahdollisimman tunnollisesti.

3.6   Lämmön ja sähkön yhteistuotanto (CHP)

3.6.1

Sähköntuotannossa vapautuvan lämmön hyödyntäminen mahdollistaa energiankäytön tuntuvan tehostamisen, vaikka asiaan liittyy teknisiä rajoitteita, koska lämmöntuotantopaikan (teollisuusympäristö) ja kulutuspaikan (asuinympäristö) välinen etäisyys on suuri, jolloin paljon energiaa hukkautuu. Mikro-CHP-yksiköt voivat toimia ensisijaisesti rakennuksen lämmittämisessä, jolloin sähkö on sivutuote. Vaihtoehtoiset tuotteet voidaan määritellä ensisijaisesti sähkötarpeiden mukaan, jolloin lämpö on sivutuote. Viime aikoina on myyty enimmäkseen lämpökeskeisiä mikro-CHP-yksiköitä, vaikka polttokennot yleensä suunnitellaankin tyydyttämään sähköntarve.

3.6.2

Lämmön ja sähkön yhteistuotantotekniikalla voidaan tämä rajoittava tekijä välttää, ja samalla se antaa eurooppalaiselle teollisuudelle taloudellisen haasteen. Lämmön ja sähkön yhteistuotantoa hyödynnetään ennen muuta kerrostalojen ja myymälätilojen lämmittämiseen, ja sivutuotteena syntyy sähköä. Vuonna 2004 käytössä oli noin 24 000 tuotantoyksikköä. Lämmön ja sähkön yhteistuotantoon pystytään käyttämään erilaisia energialähteitä. Lupaavimmalta vaikuttaa lämmön ja sähkön yhteistuotanto vetyteknologian pohjalta (polttoainekennot), mutta sitä on kehiteltävä vielä pidemmälle.

3.6.3

Lämmön ja sähkön yhteistuotannon loppukäyttäjille myönnettävän taloudellisen tuen ansiosta Japani on päässyt tämän teknologian kehittämisessä pisimmälle. Asiaan on myötävaikuttanut se, että maan autoteollisuus panostaa voimakkaasti polttoainekennoteknologiaan. Japanissa valtiovalta haluaa maansa teollisuuden saavuttavan polttoainekennoteknologian kehittämisessä samanlaisen johtavan aseman kuin sillä on aurinkovoiman alalla. Japani pyrkii siihen kannustamalla ja rahoittamalla tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä myöntämällä loppukäyttäjille hankintatukea, kun markkinakehitys on vielä varhaisessa vaiheessa.

3.6.4

Lämmön ja sähkön yhteistuotannon kehittäminen on tärkeää monista syistä:

a)

Ympäristöpolitiikka: Lämmön ja sähkön yhteistuotanto on halpa ja energiaa säästävä energialähde. Se on erittäin puhdas, sillä lämmön ja sähkön yhteistuotannon avulla tuotettu kuuma vesi ja sähkövirta tuottavat 20 % vähemmän hiilidioksidipäästöjä.

b)

Työ- ja sosiaalipolitiikka: Lämmön ja sähkön yhteistuotannon kehittäminen luo työpaikkoja CHP-järjestelmien suunnittelun, parantamisen, tuottamisen ja asentamisen parissa. Toisaalta työpaikkoja myös menetetään, sillä suuria keskitettyjä voimaloita tarvitaan vähemmän.

4.   Kestävyysperiaatteiden toteuttaminen eri toimialoilla

Uusiutuvan energian parissa teknologista kehittämistyötä harrastavien toimialojen kasvu on osoitus siitä, että kestävään kehitykseen kytkeytyy huomattavia taloudellisia mahdollisuuksia. Niitä on paitsi puhdasta kestävyyteen tähtäävää teknologiaa kehittävillä aloilla kuin myös niillä aloilla, joilla uutta teknologiaa on määrä soveltaa.

4.1   Liikenne

4.1.1

Liikennesektori on yksi suurimmista fossiilisten polttoaineiden kuluttajista. Liikenteessä on hyvät mahdollisuudet kestävään energiankäyttöön, kuten CARS 21 -loppuraportin (17) lukuisat hyödylliset suositukset osoittavat. Lisäksi liikenteen tehokkuutta kyetään parantamaan kehittämällä yhdyskuntarakentamisen ja infrastruktuurin suunnittelua ja hyödyntämällä tieto- ja viestintäteknologiaa entistä voimaperäisemmin. Kun tähän yhdistyy polttomoottoriteknologian edelleenkehittäminen, saadaan merkittäviä energiansäästöjä. Lyhyellä aikavälillä on myös lupaavia näkymiä siirtyä käyttämään osaksi muita polttoaineita, kuten maakaasua tai biomassasta jalostettua polttoainetta (biomass-to-liquid, BTL). Pidemmällä aikavälillä vaikuttaa vetyyn perustuva talous tarjoavan erittäin hyviä mahdollisuuksia tässä suhteessa. Tätä nykyä kehitteillä oleva hybriditeknologia on lupaava siirtymävaiheen ratkaisu.

4.1.2

Biomassasta jalostetun polttoaineen suurimmaksi potentiaaliseksi markkinaosuudeksi arvioidaan 15 prosenttia. EU tähtää markkinaosuuden kasvattamiseen 6 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Aluksi on meneillään kokeiluhanke, jossa tarkoituksena on tutkia suurten polttoainemäärien valmistamista biomassan pohjalta.

4.1.3

Maakaasun CO2-päästöt ovat pienemmät kuin bensiinin (–16 %) ja dieselöljyn (–13 %) ja se voi kasvattaa markkinaosuuttaan, mikäli verotuskohtelu on suopea. Näin pystytään luomaan vakaat markkinat sekä tuottajia että kuluttajia ajatellen, sillä tarvittava teknologia on saatavilla. Erityisesti taajamien julkisessa liikenteessä näkymät vaikuttavat hyviltä, sillä siinä tapauksessa kyetään tuota kaasua jakelevia asemia hyödyntämään optimaalisesti. Mahdollista on, että maakaasun markkinaosuus kasvaa 10 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä (18).

4.1.4

Muiden maiden (varsinkin Brasilian) esimerkit osoittavat, ettei näin suureen markkinaosuuteen päästä pelkästään huolehtimalla siitä, että biopolttoainetta on saatavilla. Tarvitaan tavoitetta tukevaa muuta politiikkaa, esimerkiksi verotuksellisia etuja, kohdennettuja lainsäädäntö- ja sääntelytoimia sekä asiaa koskevaa valveuttamistyötä, jotta kuluttajat päättäisivät siirtyä käyttämään biopolttoainetta.

4.1.5

Toisaalta on huomioitava, että ekologisesti herkiltä alueilta peräisin olevien biopolttoaineiden (esim. kaakkoisaasialainen palmuöljy) käytön lisääntyminen saattaa johtaa laajojen sademetsäalueiden tuhoamiseen palmuöljyviljelmien tieltä. Maailmassa on kaikkiaan 23 suurekosysteemiä, ja Yhdistyneiden Kansakuntien hiljattain julkaiseman asiakirjan mukaan 15 niistä on ehtynyt tai saastunut pahoin.

4.2   Rakentaminen

4.2.1

Rakentamisen alalla — varsinkin asuntotuotannossa — on suuria mahdollisuuksia siirtyä rakentamaan kestävän kehityksen periaatteita paremmin noudattaen. On jo mahdollista rakentaa vähäisin lisäkustannuksin energiankulutukseltaan nollatason tarjoavia asuntoja, varsinkin kun muistetaan, että lisäkustannukset ansaitaan nopeasti takaisin, koska energiakuluja ei ole ollenkaan. Tämäntyyppinen rakentaminen maksaa keskimäärin 8 prosenttia enemmän kuin perinteinen rakentaminen. Mittakaavahyötyjen ansiosta pystytään lisäkustannukset supistamaan 4 prosenttiin seuraavien kymmenen vuoden aikana. Maailman kuuluisimpiin arkkitehteihin lukeutuva Norman Foster huomautti kerran, että tarkasteltaessa jonkin rakennuksen kokonaiskustannuksia 25 vuoden ajalta havaitaan, että todellisten rakennuskustannusten osuus on ainoastaan 5,5 %. Saman ajan mittaan ovat käyttökustannukset (energia, pienimuotoinen ja laajamittainen ylläpito, kiinnitys-/vuokrakorko) jopa 86 % kokonaissummasta. Niinpä voidaan todeta, että vaikka rakentaminen kestävyyden periaatteita noudattaen saattaakin käydä hieman kalliimmaksi lyhyellä aikajänteellä, se on merkittävästi edullisempaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

4.2.2

Saksassa ja Itävallassa energiansäästöpyrkimysten mukainen rakentaminen lisääntyy muuta EU:ta nopeammin. Saksalainen Passivhaus Institut on teettänyt suunnitelmia asunnoiksi, jotka kuluttavat hyvin niukasti energiaa, koska aurinkoenergiasovellutukset on yhdistetty tehokkaaseen, ilmatiiviiseen asuntojen eristämiseen. Tähän mennessä on tämäntyyppisiä taloja rakennettu Saksassa yli 4 000 ja Itävallassa runsaat 1 000 kappaletta. Periaatetta noudatetaan enenevästi myös toimitila- ja tuotantorakentamisessa.

4.2.3

Freiburgin kaupunki on laatinut uudet, energiaa säästävää rakentamista koskevat standardit. Ne kuuluvat vakiona kaikkiin vuokra- ja myyntisopimuksiin, joita kaupunki tekee kulloisenkin rakennusalan yrityksen kanssa. Näin kaupunki käyttää lakisääteisiä toimivaltuuksiaan täysimääräisesti toimiakseen laajamittaisesti energiahallinnon alalla. Mainituissa sopimuksissa edellytetään, että kaupungilta ostetulle tai siltä vuokratulle tonttimaalle tulee rakentaa energiansäästöä koskevia suuntaviivoja noudattaen ja suunnitella rakennukset siten, että aurinkoenergiaa hyödynnetään maksimaalisesti ja että katot soveltuvat aurinkovaraajien asentamiseen. Asuinalueilla, joilla rakennetaan kuvatulla tavoin, saadaan aikaan 40 prosentin säästö lämpimän veden kulutuksessa.

4.3   Teollisuus

4.3.1

Komitea on tyytyväinen komission teollisuuspoliittiseen tarkastelutapaan, jossa kestävyyden periaatteet otetaan huomioon. Siitä tehdään selkoa komission tiedonannossa ”Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: EU:n valmistusteollisuutta vahvistavat toimintapuitteet — Yhtenäisempi lähestymistapa teollisuuspolitiikkaan” (19). Lissabonin tavoitteiden saavuttaminen vaatii kilpailukykyä eurooppalaiselta teollisuudelta. ETSK on tyytyväinen kilpailukykyä, energiaa ja ympäristöä käsittelevän korkean tason ryhmän perustamiseen. Kyseessä on yksi seitsemästä sektorien välisestä poliittisesta aloitteesta yhteisvaikutusten vahvistamiseksi politiikan eri osa-alueiden välillä kilpailukykynäkökohtien valossa. Komitea pitää myös eurooppalaisen teollisuuden tällä alalla tekemiä toimenpiteitä tervetulleina.

4.3.2

Teollisuus on nykyisin paljolti riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Monasti kuitenkin turvautuminen elektronisiin prosesseihin tekee mahdolliseksi käyttää kaikentyyppisiä primaarienergian lähteitä, mikä useimmissa tapauksissa on omiaan synnyttämään energiansäästöä (20). Tarjolla on mahdollisuuksia energian jäännösvirtojen vaihtoon teollisuuslaitosten ja muiden elinkeinoalojen tai asumiskokonaisuuksien kanssa. Esimerkkinä mainittakoon, että Europoort-alueen teollisuuskompleksin jäännöslämpö käytetään lämmittämään Luoteis-Euroopan suurinta kasvihuonekeskittymää 20 kilometrin päässä sijaitsevassa Westlandissa.

4.3.3

Raakaöljy on kemianteollisuuden perusta, ja tulevaisuudessa tätä raaka-ainetta on saatavissa niukemmin. Vaihtoehdon tarjoaa biosynteesi, peruskemikaalien tuottaminen biomassasta bakteerien avulla, mikä on hyvin monimutkainen mutta samalla lupaava erikoisala. Viime vuosina on edistytty paljon mikro-organismien, kuten bakteerien, geneettisten ominaisuuksien selvittämisessä. Uuden teknologian avulla on mahdollista muuntaa kyseisten organismien geenikantaa niin, että ne hajottavat perusmateriaalin tietyiksi aineiksi. Bakteereista tulee näin ollen jonkinlaisia ohjelmoitavia pienoisreaktoreita.

4.3.4

Nykyisin varsinkin elintarvike-, nautinto-aine- ja lääketeollisuus käyttävät mikro-organismeja hyödyntävää teknologiaa esimerkiksi juuston, oluen ja penisilliinin tuotannossa. Biokonversio tarjoaakin suuria mahdollisuuksia näillä sektoreilla, mutta myös kemianteollisuus alkaa kiinnostua tästä teknologiasta. Tarvitaan koko joukko reaktiovaiheita, jotta kyseeseen tulevat aineet saadaan esiin raakaöljystä ja kyetään puhdistamaan. Teknologista kehitystä tulee vielä viedä paljon pidemmälle, mutta teoriassa on mahdollista hajottaa biomassa suoraan peruskemikaaleiksi ja muiksi tuotteiksi. Näin vähennetään raakaöljyn kulutusta, ja lisäksi toteutuvat muut taloudellisesti ja ekologisesti merkittävät seikat — päästöjen supistaminen, suljettu kierto ja ketjunhallinta.

4.3.5

Asteittainen siirtyminen uudistuvien energialähteiden käyttöön saattaa aiheuttaa erityisiä ongelmia runsaasti energiaa tarvitseville sektoreille. Tuotannon kestävyyden taso on suoraan riippuvainen käytössä olevan teknologian tasosta, eikä tällä alalla ole lähitulevaisuudessa odotettavissa merkittäviä parannuksia. Esimerkiksi eurooppalainen teräs- ja alumiiniteollisuus menestyvät tässä jo hyvin. Terästeollisuudessa investoidaan runsaasti kestävämpään tuotantotapaan soveltuvaan uuteen teknologiaan erityisesti ULCOS-hankkeen puitteissa (Ultra Low CO 2 Steelmaking, kaikkien aikojen laajin eurooppalainen teräsalaa koskeva hanke) ja uskotaan, että CO2-päästöt pystytään puolittamaan suunnilleen vuoteen 2040 mennessä. Euroopassa primaarialumiinin tuotannossa käytetystä energiasta merkittävän suuri osa on uusiutuvaa (44,7 %). Koska energiankulutus valmistettaessa sekundaarialumiinia alumiiniromusta on ainoastaan kymmenesosa primaarialumiinituotannon energiantarpeesta, voidaan todeta, että alan mahdollisuudet energiansäästöön ovat huomattavat. Mainittakoon kuitenkin, että Kiina ostaa valtavia määriä alumiiniromua Euroopan markkinoilta, koska maan valtiovalta soveltaa energiansäästöön tähtääviä kannustimia.

4.3.6

Eurooppalainen terästeollisuus suoriutuu hyvin myös raaka-ainetehokkuudessa ja kierrätyksessä. Puolet maailman teräksentuotannosta perustuu romumetallin hyödyntämiseen. Myös jäteaines käytetään optimaalisesti uudelleen. Corus-yrityksen tuotantolaitoksessa IJmuidenissä Alankomaissa 99 % jäteaineksesta ja jäännösainevirrasta käytetään joko itse laitoksessa tai hyödynnetään uudelleen muualla.

4.3.7

Vaikka näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa onkin edelleen paljolti välttämätöntä käyttää fossiilisia energialähteitä teollisuustuotannon raaka-aineina, voidaan sovelluksissa säästää energiaa käyttämällä viime aikoina kehitettyjä uusia materiaaleja, esim. painon vähentämiseksi ajoneuvojen valmistuksessa. Tämän kaltaista innovointia edistääkseen eurooppalaisen teollisuuden on säilytettävä kansainvälinen kilpailukykynsä. Vaatimus koskee ensimmäisenä kaivannaisteollisuutta, josta arvonmuodostusketju alkaa.

5.   Työ- ja sosiaalipoliittiset näkökohdat

5.1

Asteittainen siirtyminen kestävämpään tuotantotapaan on väistämätöntä eikä sitä aseteta kyseenalaiseksi. Teollisuustuotannosta luopuminen tai tuotantotoiminnan siirtäminen muille alueille sekä kehittyvien talouksien taholta tuleva voimistuva kilpailu ovat aiheuttaneet epävarmuutta ja pelkoa. Tässä ilmapiirissä on oltu taipuvaisia uskomaan, että siirtyminen kestävämpään tuotantotapaan heikentää Euroopan kilpailukykyä, haittaa teollisuuden kasvua, hävittää työpaikkoja ja vaikuttaa kielteisesti talouteen ja työllisyyteen.

5.2

Euroopassa on havaittavissa kielteisiä työllisyysvaikutuksia. Saksassa on tutkimuksissa arvioitu, että päästökauppajärjestelmän myötä vuoteen 2010 mennessä häviää 27 600 työpaikkaa ja vuoteen 2020 mennessä 34 300 työpaikkaa (21). Lisäksi Saksassa häviää uusiutuvia energialähteitä koskevan lain soveltamisen myötä vuoteen 2010 mennessä 6 100 työpaikkaa (22), ja Kioton pöytäkirjan sopimusten täytäntöönpano tuhoaa Saksassa vuoteen 2010 mennessä 318 000 työpaikkaa (23). Vertailun vuoksi tulee esittää myös uusista työpaikoista kertovat luvut. Ne osoittavat, että ilmastonsuojelutavoitteisiin tähtäävä politiikka synnyttää itse asiassa ”teollisuuden muutoksia”: esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden alan liikevaihto oli vuonna 2005 Saksassa 16,4 miljardia euroa, ja alalla on syntynyt tähän mennessä 170 000 työpaikkaa (24). Tuotantovolyymillaan 55 miljardin euron (2004) ympäristön- ja ilmastonsuojelun ala tarjoaa Saksassa nykyään noin 1,5 miljoona työpaikkaa, ja osuudellaan Saksan liittotasavallan viennistä (31 miljardia euroa vuonna 2003) ala auttaa säilyttämään monia muita työpaikkoja (25).

5.3

Vaikutukset eivät siis ole pelkästään kielteisiä. Työpaikkojen menetystä Euroopassa käsittelevä katsaus osoittaa, että alle 5 % menetetyistä työpaikoista on hävinnyt siitä syystä, että tuotantoa on siirretty muille alueille (26). Vaikka katsauksessa onkin tiedonkeruutekniikoista johtuvia metodologisia puutteita, on katsaus silti hyödyllinen tietolähde etenkin, jos sitä käytetään yhdessä muiden asiaankuuluvien indikaattoreiden kanssa. On lisäksi perusteltua väittää, että vain pieni osa työpaikkojen menetyksestä johtuu ympäristölainsäädännöstä.

5.4

Työpaikkojen määrä on myös lisääntynyt. Kestävien teknologioiden kehittämistyötä tekevä ekoteollisuus on dynaaminen sektori, jolla työpaikkaluku kasvaa 5 % vuosittain. Alalla on nykyään yli 2 miljoonaa suoraan täysipäiväisesti työllistettyä työntekijää, eli se on aivan yhtä suuri eurooppalainen työnantaja kuin farmasianteollisuus tai avaruusteollisuus (27).

5.5

OECD:n tutkimus (28) osoittaa, ettei kestäväpohjaisempi tuotanto suinkaan välttämättä johda kustannusten kasvuun. Pitkällä aikavälillä se saattaa jopa pienentää kustannuksia jossain määrin. Sitä paitsi kestävän tuotannon tuoma hyöty painaa vaakakupissa kustannuksia enemmän. Selkeät taloudelliset hyödyt, ympäristöalan lainsäädäntö ja sitä täydentävät määräykset ohjaavat investointeja kestävään kehitykseen tähtäävään innovointiin, jolloin raaka-aineita käytetään tehokkaammin, tuotemerkki vahvistuu, yrityskuva kohentuu ja viime kädessä liikevoitto kasvaa ja työllisyys vahvistuu. Prosessi vaatii onnistuakseen yhteisen lähestymistavan, joka perustuu liike-elämän, työvoiman ja julkisen vallan jakamaan vastuuseen.

5.6

On pyrittävä kaikin tavoin välttämään sitä, että eurooppalainen elinkeinoelämä kärsisi merkittävästä suhteellisesta kilpailuhaitasta EU:n ulkopuolisiin alueisiin nähden korkeiden, ympäristö- sekä työ- ja sosiaalilainsäädännöstä johtuvien kustannusten takia. Jos Eurooppa asettaa omalle teollisuudelleen kestävän tuotannon standardeja, on mahdoton hyväksyä, että se samaan aikaan sallii Euroopan ulkopuolisten tuottajien tuoda markkinoille tuotteita, joita ei ole tuotettu näiden standardien mukaisesti. Kestävän tuotannon edistäminen edellyttää kaksinaista toimintamallia: vaikuttamista yhtäältä EU:n sisällä ja toisaalta sen ulkopuolella.

5.6.1

Ensin mainitussa tapauksessa on otettava käyttöön sopivat välineet, joilla taataan, että kestävyysperiaatteita huonosti vastaavista Euroopan unionissa käytettävistä tuotantomenetelmistä aiheutuvat sosiaaliset ja ympäristökustannukset sisällytetään tavaroiden hintoihin, jotta voidaan edistää ILO:n, WTO:n, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission selvityksen keskeistä sisältöä, kuten todettiin ETSK:n aiheesta ”Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus” antamassa lausunnossa.

5.6.2

Jälkimmäisessä tapauksessa EU:n tulee tehdä kaikki mahdollinen asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla (erityisesti WTO:ssa) kauppaan liittymättömien etunäkökohtien, kuten perustavanlaatuisten sosiaali- ja ympäristöstandardien sisällyttämiseksi kansainvälisiin kauppasopimuksiin, jotta Euroopan kilpailijat tiukentaisivat kestävään kehitykseen tähtäävää politiikkaansa. Sellaisilla mailla kuin Yhdysvallat, Intia ja Kiina on Eurooppaan verrattuna epäoikeudenmukaista taloudellista etua niin kauan kuin niitä eivät sido Kioton pöytäkirjan mukaiset hiilidioksidin vähennystavoitteet. Sopimuksia olisi sovellettava maailmanlaajuisesti, sillä kauppa voi olla aidosti vapaata vain silloin, kun se on myös oikeudenmukaista.

5.7

Eurooppalainen ekoteollisuus hallitsee suunnilleen kolmannesta maailmanmarkkinoista, ja sen kauppataseen ylijäämä on yli 600 miljoonaa euroa. Vuonna 2004 vienti kasvoi 8 prosenttia, ja ekoteollisuuden markkinat ovat kasvussa, sillä tulevaisuudessa kaikki maat, myös Kiina ja Intia, joutuvat yhä suuremmassa määrin siirtymään kestävyyden periaatteiden mukaisiin tuotteisiin ja valmistusprosesseihin.

5.8

Päämääränämme on kestävyysajattelun ja innovaation yhteiskunta, jonka hyväksi tarvitaan perusteellista kansalaisille ja kuluttajille suunnattua tiedotuskampanjaa valveutuneisuuden ja laajan yhteiskunnallisen perustan luomiseksi. Siihen tarvitaan myös hyvin koulutettuja työntekijöitä. Viime vuosina EU on kiinnittänyt asiaan riittämättömästi huomiota. EU:ssa on annettu kymmenen direktiiviä puheena olevalla alalla (kestävyys, innovaatio). Niiden englanninkielisistä toisinnoista etsittiin sanoja training, learning, skilling ja education. Ainoastaan ensimmäinen näistä sanoista esiintyy yhdessä niistä, yhden ainoan kerran.

5.9

Mainittuja direktiivejä pohjustaneissa lukuisissa komission tiedonannoissa koulutuksen välttämättömyyttä käsitellään perusteellisesti. Itse direktiiveissä asiaan ei paneuduta laisinkaan. Tiedonannot ovat puhetta, direktiivit tekoja. Politiikka ei ole puhetta vaan tekoja. ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että EU:n uudessa teollisuuspolitiikassa on koulutuksen merkitykseen kiinnitetty paljon huomiota. Komitea rohkaisee komissiota jatkamaan samassa hengessä.

5.10

Lissabonin strategiassa unioni ilmoittaa pyrkivänsä vuoteen 2010 mennessä kilpailukykyisimmäksi tietopohjaiseksi taloudeksi, jonka sosiaalinen yhteenkuuluvuus on suurempi ja josta löytyy runsaasti kestäviä työpaikkoja. Kuvatun kaltaisen yhteiskunnan rakentamiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan hyvin koulutettu aktiiviväestö. Mikäli työntekijöiden koulutustasoon ei investoida riittävästi, eivät Lissabonissa asetetut tavoitteet jää saavuttamatta pelkästään vuoteen 2010 mennessä. Ne jäävät meiltä saavuttamatta iäksi.

Bryssel 14. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  KOM(2005) 658 lopullinen, 13.12.2005.

(2)  Delftin teknisen yliopiston kehittämä malli kestävään energiankäyttöön.

(3)  Lähde: Energie Centrum Nederland -tutkimuslaitos (www.ecn.nl).

(4)  KOM(2006) 105 lopullinen, 8.3.2006.

(5)  Eurobarometrin numerot 227 (ydinenergiasta ja jätekysymyksestä, kesäkuu 2005) ja 247 (Attitudes towards Energy, tammikuu 2006).

(6)  Lähde: Energie Centrum Nederland, www.ecn.nl.

(7)  www.worldwatch.org

(8)  Komission tiedonanto — Biomassaa koskeva toimintasuunnitelma, SEC(2005) 1573.

(9)  Lähde: Energie Centrum Nederland, www.ecn.nl.

(10)  Lähteet: www.ewea.org, www.wind-energie.de.

(11)  Lähde: Energie Centrum Nederland, www.ecn.nl.

(12)  Ks. liite I.

(13)  Ks. liite II.

(14)  Lähde: Informatiecentrum Duurzame Energie.

(15)  Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Euroopan teollisuuden raaka-ainehuoltoon liittyviä riskejä ja ongelmia”.

(16)  Review of the European Sustainable Development Strategy.

(17)  CARS 21 High Level Group, Competitive Automotive Regulatory System for the 21st Century.

(18)  Lähteet: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/30/EY, annettu 8 päivänä toukokuuta 2003, liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä, (KOM(2001) 547 lopullinen); Alternative fuels report of the Alternative Fuels Contact Group, joulukuu 2003.

(19)  KOM(2005) 474 lopullinen, kohta 4.1.

(20)  Ks. Electricity for more efficiencyElectric technologies and their energy savings potential (kesäkuu 2004):

http://www.uie.org/library/REPORT_FINAL_July_2004.pdf.

(21)  ”Zertifikatehandel für CO2-Emissionen auf dem Prüfstand”, 2002, Arbeitsgemeinschaft für Energie- und Systemplanung (AGEP)/Rheinisch-Westfälisches Institut für Wirtschaftsforschung (RWI).

(22)  ”Gesamtwirtschaftliche, sektorale und ökologische Auswirkungen des Erneuerbare-Energien-Gesetzes (EEG)”, 2004, Energiewirtschaftliches Institut an der Universität zu Köln (EWI, Köln), Institut für Energetik und Umwelt (IE, Leipzig), Rheinisch-Westfälisches Institut für Wirtschaftsforschung (RWI, Essen).

(23)  ”Das Kyoto-Protokoll und die Folgen für Deutschland 2005”, Institut für politische Analysen und Strategie (ipas) yhteistyössä International Council for Capital Formation (ICCF) -neuvoston kanssa.

(24)  Saksan ympäristöministeriön lehdistötiedote 179/06, 10.7.2006.

(25)  Saksan ympäristöministeriön lehdistötiedote 81/06, 20.4.2006.

(26)  www.emcc.eurofound.eu.int/erm/.

(27)  Hintergrundpapier ”Umweltschutz und Beschäftigung”, Umweltbundesamt, huhtikuu 2004.

(28)  www.oecd.org/dataoecd/34/39/35042829.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/12


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Teollisuuden muutosten alueellinen hallinta: työmarkkinaosapuolten rooli ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman panos

(2006/C 318/02)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. tammikuuta 2006 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa lausunnon aiheesta Teollisuuden muutosten alueellinen hallinta: työmarkkinaosapuolten rooli ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman panos

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 31. elokuuta 2006. Esittelijä oli Antonello Pezzini ja apulaisesittelijä Enrico Gibellieri.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 181 ääntä puolesta ja 2 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1   Päätelmät ja suositukset

1.1

Maaliskuussa 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto keskittyi Lissabonin strategian uudelleenelvyttämisessä yhtäältä kasvuun ja työllisyyteen ja toisaalta integroituun hallintotapaan vastatakseen maailmanlaajuistumisen uusiin haasteisiin.

1.2

Euroopan unionin on sitouduttava varmistamaan kansalaisilleen innovatiivinen, kilpailukykyinen ja kestävä kehitys sekä pyrittävä entistä suurempaan taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen aluetasolla kannustamalla uusien yritysten, uusien ammattiprofiilien sekä uusien ja entistä parempien työpaikkojen luomista ja kehittämistä, samalla kun säilytetään eurooppalainen yhteiskuntamalli ja suuntaudutaan osaamiseen perustuvaan talouteen.

1.2.1

Komitea on täysin vakuuttunut siitä, että ilman ”kumppanuuteen ja omistajuuteen perustuvaa uutta hallintosykliä” (1) kaikki Euroopan unionin pyrkimykset kilpailukyvyn ja työllisyyden edistämiseksi ovat turhia ja että uusia hallintotapoja on hyväksyttävä ja toteutettava nopeasti ja laaja-alaisesti.

1.2.2

Komitea katsoo, että sekä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin seitsemäs puiteohjelma että uusi kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma ovat edelleen suuntautuneet liikaa ylhäältä alaspäin, eikä niiden avulla voida vielä saavuttaa tarvittavaa paikallisen ja alueellisen tason yksityisten ja julkisten kehittämispolitiikkaan osallistuvien toimijoiden vastuullista osallistumis- ja integraatioastetta siten, että hyödynnettäisiin työmarkkinaosapuolten tärkeää roolia kestävien kasvunäkymien luomiseksi.

1.3

Euroopan unionin olisi myös kahden edellä mainitun välineen avulla kannustettava tämänkaltaista paikallistason kumppanuutta viranomaisten ja taloudellisten toimijoiden ja etenkin työmarkkinaosapuolien kesken, jotta edistettäisiin alueellisten kehityssopimusten uusia sukupolvia maailmanlaajuistumista ajatellen (2).

1.4

ETSK on vakuuttunut, ettei tiettyä kaikille sopivaa hallintotapaa ole olemassa. Kullakin alueellisella tai paikallisella tasolla on etsittävä paikallisen ja alueellisen hallinnon vaatimuksiin parhaiten sopiva malli, joka on yhteensopiva kansallisen, EU:n ja kansainvälisen viitekehyksen kanssa.

1.5

Komitea katsoo, että kyseisille malleille voidaan määritellä eräitä yhteisiä piirteitä:

kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten järjestelmällinen vuoropuhelu

toteutettujen toimien laadun ja vaikutusten säännöllinen ja julkinen arviointi

kehittämisestä ja integroimisesta vastaavien tahojen koulutus

järjestelmälliset yhteydet korkeakoulujen, teollisuuden ja hallituksen välillä

laadukkaat perus- ja ammattikoulutusrakenteet

yhteys teknologisen ja tieteellisen huippuosaamisen verkostoon

kehittyneiden ryhmittymien (esim. alueiden, teknologiapuistojen, tuotannon ja finanssiryhmittymien) luominen tai vahvistaminen

riittävästi varustettu, kestävä, houkutteleva ja tietotekniikalle myönteinen alue

kansalaisten osallistumiseen perustuvat tehokkaat ja hyväksytyt rakenteet yksimielisyyteen pääsemiseksi ja päätösten tekemiseksi.

1.5.1

On ensisijaisen tärkeää, että tällainen integroitu aluepolitiikka on kiinteä osa työmarkkinaosapuolten järjestelmällistä vuoropuhelua, joka on toteutettu hyödyntämällä paikallisia tai alueellisia talous- ja sosiaalineuvostoja, työmarkkinaosapuolia ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajia sekä luomalla tehokkaita taloudellisen ja sosiaalisen kumppanuuden muotoja (3).

1.5.2

Tässä yhteydessä on seurattava ETSK:n viitoittamaa tietä, ja yksittäisten Euroopan maiden talous- ja sosiaalineuvostot tai vastaavat elimet on kutsuttava mukaan järjestelmälliseen vuoropuheluun ETSK:n kanssa.

1.6

Uuden hallintomuodon menestys riippuu yhä enemmän kyvystä määritellä se, millä hallinnontasolla voidaan tehokkaimmin käsitellä ongelmia ja löytää niihin ratkaisuja toissijaisuusperiaatetta noudattaen siten, että säilytetään samalla yhtenäiset puitteet ja yhteinen visio muiden toimintatasojen kanssa (4).

1.7

Komitea on vakuuttunut siitä, että käytäntö, jonka mukaan keskipitkän ja pitkän aikavälin näkymissä tutkitaan mahdollisia menettelytapoja ja toimenpiteitä ja joka on yhteinen osallistuvan ennakoinnin keinoin, voi osaltaan vaikuttaa tehokkaasti alhaalta ylöspäin yhteiskunnan kulttuuriseen kasvuun ja rikastuttaa poliittisten päättäjien ja hallintovirkamiesten päätöksiä. Ennen kaikkea sen avulla voidaan luoda ja vahvistaa paikallistasolla niiden teknologisten, taloudellisten, sosiaalisten, poliittisten ja kulttuuristen alojen vuorovaikutusta, jotka ovat keskeisiä kestävän ja kilpailukykyisen kehityksen hallinnoinnin kannalta.

1.8

Työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajien on oltava mukana etenkin silloin, kun määritellään selviä vahvuuksia ja heikkouksia uusien asemien löytämiseksi sisämarkkinoilla ja kansainvälisillä markkinoilla.

1.9

Maailmanlaajuistuminen aiheuttaa kilpailupainetta arvoketjun uudistamiseen, innovoimiseen ja siirtämiseen ylöspäin. Maailmanlaajuistumisen ansiosta tavaroita ja palveluja voidaan tuottaa ja jakaa tehokkaammin ja halvemmalla. Toisaalta on kuitenkin olemassa vaara, että mikäli toimiin ei ryhdytä ajoissa, taloudellisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin syntyy uusia jakolinjoja ja uutta hajanaisuutta varsinkin paikallis- ja aluetasolla.

1.9.1

Komitean mielestä tämä edellyttää uusien vastuualueiden muotoilemista mahdollisimman pian kansalaisten ohjaamiseksi muutosten keskellä. Aluejohtajille, yritysjohtajille sekä rahoitus- ja luottojärjestelmien vastuuhenkilöille on laadittava yhteisiä koulutustoimia. Toimet toteutetaan yhdessä poliittisten päättäjien, toimivaltaisten virkamiesten sekä johtavassa asemassa olevien paikallisten ja alueellisten virkamiesten kanssa.

1.10

Ainoastaan yhtenäisellä ja yhteisesti laaditulla alueellisella lähestymistavalla voidaan komitean mielestä varmistaa, että tutkimukseen ja kehittämiseen sekä innovaatioon ja koulutukseen tehtyjen investointien ansiosta kertynyt tieto voi tuottaa innovaatiokapasiteettia, joka luo Euroopan teollisuudelle kilpailuetua ja mahdollisuuden houkutella alueelle henkilöresursseja ja rahoitusta.

1.10.1

Tässä yhteydessä on ensisijaisen tärkeää tarkastella uusia tapoja houkutella alueelle henkilöresursseja myös edistämällä yksityis- ja työelämän välistä tasapainoa sekä ottamalla käyttöön etenkin valkokaulustyöntekijöille ja korkeasti koulutetulle henkilökunnalle, kuten johtajille, tutkijoille ja teollisuuden asiantuntijoille tarkoitettuja kannustimia ja varmistamalla heille näin riittävän houkuttelevat työsuhteen edut.

1.11

Komitea katsoo, että uutta kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa (2007–2013) on tarkasteltava yhteisön muiden aluepolitiikkojen ja ohjelmien yhteydessä, sillä puiteohjelmassa tällaisiin kysymyksiin on tarkoitus soveltaa kolmivaiheista lähestymistapaa. Siihen kuuluu yrittäjyyden ja innovoinnin ohjelma, tieto- ja viestintäteknologian tukiohjelma sekä älykäs energiahuolto -ohjelma.

1.12

Näin ollen komitea kannattaa vahvaa koordinointia kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman sekä alue- ja koheesiopoliittisten ja rajatylittävää, valtioidenvälistä ja alueiden välistä yhteistyötä koskevien politiikkojen sekä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin seitsemännen puiteohjelman välillä. Seitsemännen puiteohjelman ”Valmiudet”-ohjelman huomattava osa keskittyy myös T&K:n kehittämiseen pk-yrityksissä, ”osaaviin alueisiin”, yritysten innovoinnin ja niille tarjottavien innovointipalvelujen tukemiseen sekä tarvittavien yhteyksien luomiseen oppilaitosten ja yritysten välille.

1.13

Komitean mielestä on välttämätöntä koordinoida kyseiset aloitteet vahvasti yhteisvaikutuksen varmistamiseksi sekä päällekkäisyyksien tai epäjohdonmukaisuuksien välttämiseksi. Sen lisäksi aloitteet on ennen kaikkea muotoiltava uudelleen ja otettava asianmukaisesti huomioon paikallistasolla. Tässä yhteydessä olisi asetettava etusijalle yhteisesti suunniteltua paikalliskehitystä edistävä kumppanuus.

1.14

Komitea toistaa lopuksi muutamissa aiemmissa lausunnoissaan jo esittämänsä kannan ajanmukaisesta teollisuuspolitiikasta: ”puuttuu selkeä yhteys EU:n tasolla tehtävien ponnistelujen ja valtiollisen ja alueellisen julkisen vallan, teollisuuden ja sidosryhmien tarvittavan osallistumisen väliltä”.

2   Määritelmät

Lausunnossa viitataan käsitteisiin, jotka on määritelty seuraavassa.

2.1

Hallintotapa: Antropologisessa kirjallisuudessa erotetaan kolme hallintotapaa (5). Ruohonjuuritason hallinnossa kaikkia toimijoita koordinoidaan paikallistasolla, ja sille on ominaista voimakas suuntautuminen kaikenlaiseen teknologiaan liittyvään toimintaan. Verkostohallinnolle on ominaista vahva koordinointi kaikkien verkottuneiden toimijoiden, etenkin yritysten sekä tutkimus- ja rahoitusorganisaatioiden välillä. Keskitetty hallinto perustuu monien erityisen tärkeiden tekijöiden, kuten rahoituksen ja tutkimusosaamisen, vahvaan koordinointiin ja keskitettyyn johtamiseen.

2.2   Sosiaalisesti vastuullinen alue  (6)

Alue voidaan määritellä sosiaalisesti vastuulliseksi, kun sen kehitystä ohjataan kestävään suuntaan eli taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöllinen ulottuvuus kytketään yhteen. Alue voidaan määritellä sosiaalisesti vastuulliseksi, kun sillä onnistutaan

sisällyttämään sosiaali- ja ympäristönäkökohdat osaksi taloudellista päätöksentekoa

käyttämään päätöksentekoprosessissa yhteisten arvojen mallia ja osallistumista

kannustamaan innovoinnin ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi hyviin toimintatapoihin ja sidosryhmien ideoiden jatkuvaan vertailuun.

Sosiaalisesti vastuullisen alueen suunnittelemiseksi on

määriteltävä alueella asuva yhteisö

tunnistettava sen toimintaa ohjaavat arvot.

2.3   Alueen sosiaalinen pääoma

Sosiaalinen pääoma ilmenee monissa muodoissa: yhteistyöhakuisina tai kilpailevina kulttuureina; yhdistävänä konsensuksena tai jakautumisena vastakkaisiin eturyhmiin ja erilaisina oppimistapoina. Kulttuuriperinteillä ja organisaatiotyypeillä voi olla huomattava vaikutus sosiaalisesti vastuullisen alueen luomista mahdollisesti hankaloittaviin esteisiin. Alueen sosiaalisten voimavarojen (sosiaalinen pääoma) syvällisempi tutkimus edellyttää, että erotetaan toisistaan institutionaalinen pääoma, kulttuuripääoma, symbolinen pääoma, psykososiaalinen pääoma ja kognitiivinen pääoma.

Institutionaalinen pääoma: alueen virallisten instituutioiden valmiudet keskittyä ongelmanratkaisuun, toimintakyky, päätöksenteon nopeus, organisaatioiden tiedon taso ja joustavuus sekä organisaatioiden väliset suhteet.

Kulttuuripääoma: alueen traditioihin, arvoihin, uskomuksiin, kielen rikkauteen, sosiaalisiin suhteisiin ja käytösmalleihin liittyvät perinteet (7).

Symbolinen pääoma: alueen valmiudet saada liikkeelle alueen kehittämisen varmistamiseen sekä alueellisen yrityskuvan parantamiseen tarvittava energia.

Psykososiaalinen pääoma: perustuu suurelta osin luottamukseen ja vakuuttuneisuuteen siitä, että yhteisö on olemassa ja että sillä on kehitysmahdollisuuksia, sekä ryhmien ja yhteisöjen kanssa tehtävän yhteistyön mahdollisuuden tiedostamiseen.

Kognitiivinen pääoma: kollektiivinen taitotieto, jota ei pidä sekoittaa yksilöiden tietopääomaan. Kognitiivinen pääoma muodostuu korkeakoulujen, tutkimuskeskusten, kulttuuri- ja ammattialajärjestöjen, yritysten sekä työmarkkinaosapuolten välisestä vuoropuhelusta vastaavien elinten kaltaisten organisaatioiden tietoinfrastruktuurista (8).

2.4   Ennakoiminen  (9) : tulevaisuus sosiaalisena rakenteena

Tulevaisuus on rakennettava. Juuri ihmiset rakentavat tulevaisuutta vapaaehtoisten toimiensa ja niistä aiheutuvien, toisinaan odottamattomien seurausten avulla. Kysymys ei ole pelkästä tulevaisuuden ennustamisesta vaan sen sosiaalisesta rakentamisesta. Mahdollisten tai todennäköisten tapahtumien järjestelmällinen tarkastelu voi antaa tähän prosessiin panoksensa. Tulevaisuuden järjestelmällinen tutkiminen on väline, jonka avulla pyritään luomaan toiveitamme vastaava tulevaisuus. Ennakoimisen tarkoitus ei näin ollen ole ennustaa tulevaisuutta, vaan kuvitella nykyhetkestä poikkeava tulevaisuus, jonka mahdollistavat erilaiset tekijät, kuten teknologian, elämäntavan, työskentelytapojen, säännösten ja maailman geopolitiikan muutokset.

2.4.1

Tukeakseen Lissabonissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston laatimia suuntaviivoja komissio loi edellytykset eurooppalaisen tutkimusalueen perustamiselle (10). Sen rahoitus sisällytettiin tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja esittelyn kuudenteen puiteohjelmaan, ja erityistä huomiota kiinnitettiin alueelliseen ennakointiin (11). Vuonna 2001 komissio käynnisti ”Tieteen ja teknologian kehityksen ennakointi, yhteydet Tekniikan tulevaisuudentutkimuksen laitokseen”yksikkönsä (12), joka suunniteltiin edistämään ennakointia innovoinnin mallina.

2.5   Lähidemokratia

2.5.1

Viime vuosina on muiden käsitteiden, kuten toissijaisuuden, ohella tullut merkittäväksi lähidemokratian käsite. Se tarkoittaa kulttuuria, jossa kansalaiset osoittavat halunsa osallistua yhteiskunnallisiin päätöksiin. Uuden teknologian ansiosta tieto leviää sellaisella vauhdilla ja laajuudella, jota oli aiemmin mahdotonta kuvitella.

3   Perustelut

3.1

Kolmannen vuosituhannen alkaessa EU:ta koettelevat syvälliset rakennemuutokset. Ne ovat muutamassa vuodessa mullistaneet sen maailmanlaajuisen ympäristön, jossa Euroopan talous toimii ja kilpailee. Mainittakoon etenkin seuraavat muutokset:

Avoimilla markkinoilla oleva työvoima on kaksinkertaistunut yli kahden miljardin ihmisen tultua Maailman kauppajärjestön sääntelemän markkinatalousalueen piiriin.

Maailmanlaajuistumisen aiheuttama taloudellinen vallankumous on muuttanut juurtuneita talousmalleja sekä horjuttanut kysynnän ja tarjonnan tasapainoa.

Markkinoille on tullut uusia, keskenään ryhmittyneitä kilpailijoita, jotka ovat liittyneet perinteisten markkinaosapuolten joukkoon.

Yritykset nähdään yhä enemmän järjestelmään kiinteästi kuuluvina osina, jotka varmistavat integroidut tietoverkot.

Yritysten menestyminen riippuu yhä enemmän uudesta alueellisesta julkishallintotavasta, jonka on toimittava yhteisen strategisen vision mukaisesti.

Uuden julkisen ja yksityisen hallinnon muodot alueilla esiintyvät rinnakkain maailmanlaajuisessa kehyksessä, jolle on ominaista voimakas väestöä koskeva ja taloudellinen epätasapaino.

Uusia ja maailmanlaajuisia vapautuneita markkinoita hallitsevat uudet aggressiiviset taloudelliset ja kaupalliset markkinoillepääsystrategiat, joiden avulla pyritään etenkin selvittämään ulkomaanmarkkinoiden heikot kohdat kilpailuedun saavuttamiseksi.

3.2

Esko Ahon raportissa (13) painotetaan, että tarvitaan uusia hallintotapamalleja, jotta parannettaisiin unionin kilpailukykyä ja jotta unioni olisi tietoinen rakennemuutoksen järjestelmälle aiheuttamista haasteista.

3.2.1

Tämän uuden hallintotapamallin omaksuminen edellyttää

selkeää muutosta aidosti yhdentyneiden Euroopan markkinoiden toteuttamiseksi, jotta edistetään innovaatiota, saadaan markkinoille uusia tuotteita ja palveluja ja puututaan hajanaisuuteen, joka on investointien, liiketoiminnan ja työllisyyden suurin este.

EU:n työntekijöiden liikkuvuusjärjestelmien uudelleentarkastelua siten, että luodaan vaihto- ja liikkuvuuskanavia niin tieteen, teollisuuden ja hallinnon kuin eri valtioiden välille sekä uusia vuoropuheluvälineitä, jotta voidaan hyödyntää entistä tehokkaammin osaamiseen perustuvaa eurooppalaista yhteiskuntamallia sekä edistää osaamiseen perustuvien alueiden uusien sukupolvien, uusien teknologia- ja teollisuuspuistojen, huippuosaamiskeskusten, teknologiayhteisöjen ja klusterien perustamista.

uutta osallistumista edellyttäviä, ennakoimisen välineitä hyödyntävää yhteistä strategista visiota, jotta voidaan tarttua sisäisiin sosiaalisiin ja ulkoisiin taloudellisiin haasteisiin sekä kuroa umpeen kuilu, joka on poliittisten ideoiden ja sen käytännön tarpeen välillä, että kaikki halukkaat alueet saadaan mukaan osaamiseen perustuvaan talouteen.

”kehityksen integroimisesta” vastaavien korkean tason ammattilaisten kouluttamista alueilla (14).

Euroopan teknologiainstituutin perustamisen (15) tukemista, jotta vältetään aivovuoto ja houkutellaan tutkijoita maailman muilta alueilta kehittämään unionissa tehtävää tutkimus- ja innovointitoimintaa sekä antamaan sille virikkeitä.

rohkeita unionitason toimia ammatillisen uudelleenkoulutuksen tukemiseksi ja asianmukaisten monipuolisten ammattiprofiilien muotoilemiseksi.

3.3

Tutkimus ja kehittäminen, suunnittelu, tuotantojärjestelmät, logistiikkajärjestelmät (16), markkinointi ja asiakaspalvelu integroituvat toimintoina yhä enemmän ja toimivat yhdessä yhtenä ainoana asiakkaita ja uusien tuotteiden kehittäjiä yhdistävänä kokonaisuutena.

3.4

Uusi yritysrakenne on yhä vähemmän sidoksissa fyysiseen infrastruktuuriin ja yhä enemmän aineettoman omaisuuden omistamiseen. Se edellyttää, että alueella on hallintorakenteet, joiden avulla alueen toimijat voivat pitää yllä kykyä tuottaa ja toimittaa tavaroita ja palveluita sekä varmistaa mahdollisimman hyvän myynnin jälkeisen palvelun.

3.5

Sosiaalisen pääoman heijastaman selkeän alueellisen ja paikallisen identiteetin kehittäminen on osoittautunut olennaisen tärkeäksi sekä toiminnan siirtämistä koskevan riskin välttämiseksi että siksi, että uuden liiketoiminnan kehittäminen edellyttää erityispiirteitä ja laadukkaita paikallisia palveluja. Nämä standardit voidaan saavuttaa ainoastaan hyvin koulutetun ja hyvin valmistautuneen henkilöstön avulla.

3.6

Kansalaisten, poliittisten päätöksentekijöiden ja työmarkkinaosapuolten tietoisuus alueellisesta tai paikallisesta identiteetistä mahdollistaa yhtenäisen lähestymistavan sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävään kehitykseen, mikä tarjoaa lisäarvoa houkuteltaessa uusia investointeja.

3.7

Alueellisen identiteetin hyödyntäminen perustuu yhteisiä arvoja ja yhteistä tulevaisuudenvisiota koskevaan kuulumisen, tunnistamisen ja empatian yhdistelmään. Alueellisen identiteetin edistämiseen liittyvät seuraavat tekijät:

avoimet ja osallistavat hallintomallit, joissa valta on jaettu eri toimijoiden sekä julkisten ja yksityisten päätöksentekokeskusten välillä; toimintaedellytysten kehittäminen optimaalista organisointia, johtamista ja toimintaa varten sekä paikallisten resurssien kestävä käyttö, mukaan lukien liikenne, terveyspalvelut, aineelliset resurssit, infrastruktuuri sekä tieto- ja viestintäteknologiapalvelut

”miellyttävän” imagon luominen alueelle

SWOT-analyysit (17)

osallistumista edellyttävät ennakointitoimet yhteistä visiota tai suuntaa koskevan tietoisuuden lisäämiseksi

verkottuminen ja parhaiden käytäntöjen vaihto alueiden välillä

vertailuanalyysit suhteellisten alueellisten etujen varmistamiseksi.

4   Paikallisen ja alueellisen tutkimuksen ja innovoinnin integroitu alueellinen lähestymistapa ja ennakointijärjestelmät

4.1   Integroitu alueellinen lähestymistapa ja paikalliset henkilöresurssit

4.1.1

Paikallisten henkilöresurssien hyödyntämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla voidaan toimia useilla painopistealoilla:

yhteinen keskipitkän ja pitkän aikavälin tulevaisuudennäkymien strateginen visio (ennakointi) paikallisen ja alueellisen teknologian ja innovaation kehittämisestä

järjestelmällinen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu paikallisella ja alueellisella tasolla; tässä yhteydessä on tärkeää noudattaa tiedottamista ja kuulemista koskevia nykyisiä lakisääteisiä vaatimuksia (18)

laadukkaisiin rakenteisiin nojautuva koulutus työntekijöiden ammattitaidon jatkuvaksi kehittämiseksi ja alueella tulevaisuudessa tarvittaviin ammattiprofiileihin varautumiseksi maailmanlaajuista kilpailua ajatellen

olemassa olevien monien sosiaalisten välineiden käyttö joko odottamattomia markkinoiden muutoksia kohdanneiden ja näin kehitysmahdollisuuksista osattomiksi jääneiden tai paikallisesta tai alueellisesta taantumasta kriisialueilla kärsivien työntekijöiden auttamiseksi

sosiaalista osallisuutta ja etnisten vähemmistöjen kunnioittamista edistävä politiikka

joustavuuden älykäs ja vastuullinen hallinnointi työelämän mahdollisuuksien laajentamiseksi (joustoturva (19))

kansalaisten täysimittainen osallistuminen.

4.2   Integroitu alueellinen lähestymistapa ja uuden, entistä vahvemman yrittäjyyden kehittäminen

4.2.1

Integroitu alueellinen lähestymistapa voi kannustaa yritysten, etenkin pk-yritysten, perustamiseen ja kehittämiseen luomalla suotuisan toimintaympäristön. Tähän kuuluu

yritysten perustamista ja kehittämistä (esimerkiksi laajentamista) koskevan byrokratian yksinkertaistaminen ja byrokraattisten esteiden poistaminen

sellaisten perus-, ammatti- ja oppisopimuskoulutusta sekä elinikäistä oppimista koskevien rakenteiden tarjoaminen, joita työmarkkinaosapuolet hallinnoivat kahdenvälisten elinten avulla keskittyen tulevaisuuden haasteisiin

teknologian siirtoon tarkoitettujen, korkeakoulujen, yritysten ja tutkimuskeskusten välisten sellaisten integroitujen verkostojen perustaminen, joiden työohjelmat, menettelyt ja rakenteet ovat yhtenäisiä

sellaisten uusien teollisuusalueiden, teknologiseen osaamiseen perustuvien alueiden ja integroitujen teollisuuskeskusten perustaminen ja käynnistäminen, joilla teollisuuden toimijat laajenevat oman alueensa ulkopuolelle niveltyäkseen oppimisen ja sovelletun tutkimuksen keskuksiin sekä luodakseen tuotanto- ja jakelujärjestelmiä, jotka pohjautuvat ”oppimisyhteisöjen” yhteisiin arvoihin ja strategioihin

teollisuus- ja teknologiapuistojen verkottaminen myös alueellisten kehitystoimistojen avulla sellaisten alueiden kehittämiseksi, jotka ovat hyvin varustettuja ja pystyvät tarjoamaan uusien yritysten kehittämisen edellyttämiä tukipalveluita

rahoituksen ja luoton saannin helpottaminen toteuttamalla esimerkiksi Jeremie-aloitteen (Joint European Resources for Micro to Medium Enterprises) kaltaisia mekanismeja koko EU:n alueella pien- ja mikroyrityksiä varten

yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien mekanismien kehittäminen ja levittäminen

työmarkkinaosapuolten sekä paikallisten taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden yhteistyön edistäminen ja vahvistaminen tehostamalla niiden institutionaalisia valmiuksia ja vuoropuhelumahdollisuuksia

kaikkien alueen poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten toimijoiden sekä asianomaisten julkisten ja yksityisten elinten viranomaisten välisen paikallisen digitaalisen viestintäjärjestelmän uudistaminen; on keskityttävä etenkin sellaisiin välineisiin kuin sähköinen hallinto, sähköinen liiketoiminta, sähköinen kaupankäynti, etätyöskentely ja tehokkaat laajakaistaviestintäverkostot, kuten tiedonsiirtoon tarkoitettu Geant-verkko (20) ja Grid-järjestelmät (21)

taajamien reuna-alueiden integrointiin suunnitellun Jessica-ohjelman arvojen edistäminen

fyysisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti turvallisen elin-, yritys- ja työympäristön tarjoaminen kansalaisille

integroidun alueellisen lähestymistavan kestävyyden varmistaminen paikallisessa ja alueellisessa teollisuuspolitiikassa sekä ympäristönsuojelun optimointi taloudellisissa ja teollisissa muutosprosesseissa.

4.3   Integroitu alueellinen lähestymistapa, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma ja seitsemäs puiteohjelma sekä yhtenäisyys muiden yhteisön politiikanalojen kanssa

Vuonna 2005 valtion- ja hallitusten päämiehet käynnistivät uudistetun Lissabonin strategian ja korostivat tässä yhteydessä etenkin sitä, miten eurooppalaiset arvot voivat tukea talouden ja yhteiskunnan ajanmukaistamista globalisoituneessa maailmassa.

4.3.1

Maaliskuussa 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto määritteli uudistetun kasvun ja työllisyyden kumppanuuden ensisijaiset tavoitteet:

tieto- ja innovaatioinvestointien lisääminen

etenkin pk-yritysten potentiaalin hyödyntäminen

uusien ja kestävien työllisyysmahdollisuuksien lisääminen painopisteryhmiä, etenkin nuoria (22), naisia, ikääntyviä työntekijöitä, vammaisia, laillisia maahanmuuttajia ja vähemmistöjä ajatellen.

4.4

Etenkin kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmassa yhdistetään johdonmukaiseen viitekehykseen monia toimia, joilla on tarkoitus puuttua EU:n taloudellista ja sosiaalista rakennetta vaivaaviin olennaisimpiin ongelmiin suuntaamalla kehitystä kohti innovaatio- ja tuotantotoimia, suojelemalla ympäristöä sekä käyttämällä resursseja tehokkaalla ja sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla.

4.5

Seitsemännen puiteohjelman ”Valmiudet”-erityisohjelmalla on tarkoitus tehostaa tutkimus- ja innovaatiokapasiteettia etenkin siten, että

vastataan niiden pk-yritysten tarpeisiin, joille tutkimustoiminnan ulkoistaminen on tärkeää

kannustetaan ”osaavien alueiden” ylikansallisia verkostoja, jotta edistetään korkeakouluja, tutkimuskeskuksia, yrityksiä ja alueviranomaisia yhdistävien klustereiden, meta-alueiden sekä teknologia- ja yrityspuistojen perustamista

hyödynnetään lähentymistavoitteen piiriin kuuluvien alueiden ja syrjäisimpien alueiden tutkimus- ja innovaatiopotentiaalia yhdessä rakenne- ja koheesiorahastojen toiminnan kanssa.

4.5.1

Pk-yritysten tutkimus- ja innovaatiotoimintaan osallistumisen optimoiminen edellyttää myös muiden erityisohjelmien (eli ohjelmien ”Yhteistyö”, ”Ideat” ja ”Ihmiset”) hyödyntämistä.

4.5.2

Kaikille ohjelmille on yhteistä velvoite hyödyntää tutkimustuloksia täysimääräisesti. Tämä toteutetaan parhaiten aluetasolla. Näin ollen ETSK pitää välttämättömänä pitkälle menevää koordinointia, yhtenäisyyttä ja yhteisvaikutusta yhteisön alue- ja koheesiopoliittisten toimien sekä muiden alueellista yhteistyötä sekä perus- ja ammattikoulutusta koskevien yhteisön tukivälineiden kanssa.

4.5.3

Edellä mainitut toimet on lisäksi koordinoitava uudistettuihin rakennerahastoihin perustuvien aluepolitiikkojen kanssa.

4.6

Jotta edellä mainitut aloitteet toteutettaisiin alueella asianmukaisesti, ne on koordinoitava tehokkaasti yhteisvaikutuksen varmistamiseksi sekä päällekkäisyyksien ja epäjohdonmukaisuuksien välttämiseksi. Ensisijaisiksi tavoitteiksi on myös asetettava

vastaanottava, hyvin varustettu ympäristö, jossa voidaan luoda synergiavaikutuksia asianomaisten alueellisten ja paikallisten ohjelmien kanssa, jossa voidaan kehittää kansainvälisiä tutkimuskumppanuusverkostoja EU:n hankkeiden kansainvälisyysvaatimusten täyttämiseksi ja muuttaa tutkimustulokset kilpailukyvyn ja työllisyyden todelliseksi kasvuksi ja puuttumalla nykyisiin teollisuuden muutoksiin korkeakoulujen, teollisuuden ja tutkimuskeskusten vuorovaikutusta edistävien pysyvien alueellisten verkostojen avulla

kehittyneet perus- ja ammattikoulutusrakenteet, jotka on suunniteltu vastaamaan toimivasti taloudellisen ja teollisen kehityksen vaatimuksiin ja jotka perustuvat osaamiseen; kyseisten rakenteiden on pohjauduttava koulutusohjelmiin, jotka perustuvat uuden teknologian tuottamiseen, levittämiseen ja käyttämiseen soveltuviin malleihin, sekä sellaisiin elinikäisen oppimisen järjestelmiin, joiden avulla ennakoidaan teollisuuden ja markkinoiden muutoksia

institutionaalisten tahojen ja järjestöjen valmiuksien kehittämistä sekä työmarkkinaosapuolien vuoropuhelua koskevat aloitteet, joiden avulla mahdollistetaan tehokas suunnittelu sekä optimoidaan tutkimus ja teknologian siirto; tässä yhteydessä on suuntauduttava kaikkien alueella työskentelevien taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden yhteisen vision mukaisesti sekä pyrittävä tarjoamaan uusia liiketoiminta- ja koulutusmahdollisuuksia, täydennyskoulutusta sekä uusia ammattiprofiileja ja toimenkuvia

sellainen integroitu aluepolitiikka, jonka avulla voidaan parhaiten hyödyntää paikallisia kehitysmahdollisuuksia ja joka edistää mukautumista ja innovatiivista ennakointia koskevia valmiuksia maailmanlaajuistumisen luomien uusien tuote- ja palveluvirtojen, henkilöresurssien ja pääoman tuottamien etujen hyödyntämiseksi

työmarkkinaosapuolten vahvistettu vuoropuhelu alueellisella ja paikallisella tasolla, sillä se on avaintekijä maksimoitaessa teollisuuden ja markkinoiden muutosten sekä koulutusvirtojen ennakoinnista saatavia hyötyjä; vuoropuhelun avulla voidaan varmistaa uudenlainen työsuhdeturva sekä tuotannon, jakelun ja palvelujen organisoinnin joustavoittaminen.

4.6.1

Komitea katsoo, että sekä seitsemäs puiteohjelma että uusi kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma, joista se on jo antanut lausuntonsa, ovat edelleen suuntautuneet liikaa ylhäältä alaspäin, eikä niiden avulla voida vielä saavuttaa niin korkeaa paikallisen ja alueellisen tason yksityisten ja julkisten kehittämispolitiikkaan osallistuvien toimijoiden vastuullista osallistumis- ja integraatioastetta kuin olisi tarpeellista ja suotavaa. Tällainen lähestymistapa epää paikallisilta toimijoilta niille kuuluvan tehtävän yhtenä eurooppalaisesta hallintotavasta vastaavista tahoista.

4.6.2

Euroopan unionin olisi etenkin kahden edellä mainitun välineen avulla kannustettava tämänkaltaista paikallistason kumppanuutta viranomaisten ja taloudellisten toimijoiden ja etenkin työmarkkinaosapuolien kesken alueellisten kehityssopimusten uusien sukupolvien edistämiseksi maailmanlaajuistumista ajatellen (23). Tässä yhteydessä olisi nivottava mukaan kaikki talouden ja työllisyyden kehittämispolitiikan sidosryhmät, jotta voitaisiin vastata asianmukaisesti markkinoiden ja kilpailukyvyn haasteisiin sekä omaksua laajempi kuin paikallisiin kysymyksiin keskittyvä ajattelutapa, sillä siitä on muodostumassa vaarallinen este verkottuneessa toimintaympäristössä.

4.7   Integroitu alueellinen lähestymistapa, osallistava hallinto, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta

4.7.1

Huomattava osa kestävään kilpailukykyyn liittyvistä toimista kuuluu paikallis- ja aluetason toimivaltaan, minkä vuoksi hallintojärjestelmät sekä alueella keskenään vuorovaikutuksessa olevien paikallisten ja alueellisten viranomaisten, eri elinten ja instituutioiden, työmarkkinaosapuolien, yritysten sekä kansalaisyhteiskunnan taloudellisten ja sosiaalisten toimijoiden yhteistyö ovat ensisijaisia.

4.7.2

Hallinnon käsitteestä viitataan komitean aiempaan kannanottoon: ”Yksityisten sidosryhmien tulisi toimia ja kantaa vastuunsa antamalla todellinen panoksensa ja ryhtymällä konkreettisiin toimenpiteisiin. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja kansalaiskeskustelu ovat tärkeitä välineitä.” (24)

4.7.3

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistamisesta komitea on todennut seuraavaa: ”Komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että työmarkkinaosapuolilla voi niiden alakohtaisen asiantuntemuksen ansiosta olla erityinen rooli viranomaisten varoittamisessa.”

4.7.4

Komitean mielestä kyse on siitä, että otetaan käyttöön sujuvammat, ennakoivammat ja reaktiivisemmat yhteisesti laaditut sosiaalisen suunnittelun järjestelmät ja päätöksentekojärjestelmät. Niiden avulla säilytetään poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen demokratian korkea laatu kuormittamatta tai hillitsemättä toimien ja aloitteiden kehittämistä.

4.7.5

Olennaista tässä yhteydessä on yhteisen keskipitkän ja pitkän aikavälin vision kehittäminen, samoin kuin yhteisiin välitavoitteisiin liittyvän vastuun tunnistaminen ja jakaminen sekä kehittyneiden ja aluetasolla hyväksi havaittujen välineiden, kuten ennakoinnin, hyödyntäminen.

4.8

Integroitu alueellinen lähestymistapa on hallintostrategia sosiaalisesti vastuullisten alueiden kehittämiseksi.

4.8.1

Nykyisessä, maailmanlaajuiselle kilpailulle avoimessa toimintaympäristössä on sosiaalisesti vastuullisen paikallis- ja aluekehityksen hallintostrategiassa varmistettava kestävä suuntaus kohti taloudellista kehitystä ja korkeita sosiaalisia standardeja etenkin seuraavin keinoin:

paikallisen ja alueellisen tuotantojärjestelmän laadun jatkuva parantaminen sekä sen innovatiivisuuden ja tiedollisten valmiuksien kehittäminen toteuttamalla järjestelmällisiä analyysejä ja yhteisesti laadittuja sosiaalisen, taloudellisen ja teknologisen kehityksen ennusteita

maailmanlaajuisten referenssiverkkojen kehittäminen julkiselle ja yksityiselle sektorille jatkuvan ja selkeän kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen takaamiseksi maailmanlaajuisten markkinoiden kanssa

sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävän kehityksen korkea taso sekä tuotannon että kulutuksen yhteydessä

osaamisen, tiedon ja jatkuvan koulutuksen kehittämistä ja levittämistä koskevat tehokkaat ja vakiintuneet menetelmät teknologian parissa työskenteleviä, käyttäjiä ja loppukuluttajia varten

unionitason yhteisiin standardeihin ja menettelytapoihin perustuvien sellaisten ”alueellisten ja paikallisten sosiaalisten taseiden” laatiminen, joiden avulla voidaan mitata, seurata ja arvioida suuntauksia, jotka edistävät laadullisten ja määrällisten tavoitteiden saavuttamista.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne Marie SIGMUND


(1)  Ks. 23.-24. maaliskuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät, kohta 4.

(2)  Ks. Pacte Industrial de la Regio Metropolitana de Barcelona ( http://www.pacteind.org/eng/activities/), jossa todetaan: ”Alueen kilpailukyky piilee siellä toimivien yritysten ja niiden työntekijöiden laadussa .”

(3)  Ks. koheesiopolitiikkaa koskevat Euroopan komission suuntaviivat ”Aktiivinen horisontaalinen kumppanuus (työmarkkinaosapuolet, järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta, hallintovirkamiehet); Tehokas vertikaalinen kumppanuus (Euroopan komissio, jäsenvaltioiden hallitukset, alue- ja paikallishallinto)”, asetus N:o 1260/1999/EY, 21.6.1999 ja KOM(2002) 598, 7.11.2002.

(4)  Ks. ”lähidemokratia”.

(5)  P. Cooke et al, 1998, Regional Innovation SystemsThe role of governance in a globalised world (Alueellinen innovaatiojärjestelmä — hallinnon rooli globalisoituneessa maailmassa).

(6)  Euroopan komission aluepolitiikan pääosaston käynnistämä ja Euroopan investointipankin rahoittama Jessica-ohjelma, joka kohdistuu erityisesti ränsistyneisiin kaupunkialueisiin, perustuu tähän käsitteeseen.

(7)  Antropologian termein kulttuuri muodostuu käytösmalleista, jotka opitaan ja siirretään symbolien, toiminnan, merkkien ja ajattelun tulosten avulla (Alberoni, Consumi e società).

(8)  F.Alburquerque et al, Learning to innovate (Innovoimaan oppiminen), OECD:n seminaari 30.9.–1.10.1999 Malaga, Espanja.

(9)  Ennakoinnin määritelmä: Systemaattinen ja osallistumista edellyttävä prosessi, johon kuuluu tietojen hankinta ja visioiden kehittäminen tulevaisuutta varten keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ja jonka tarkoituksena on ohjata päätöksentekoa ja saada liikkeelle yhteisen toiminnan keinoja.

(10)  KOM(2002) 565 lopullinen, 16.10.2002.

(11)  http://www.cordis.lu/rtd2002/foresight/main.htm.

http://www.cordis.lu/rtd2002/foresight/main.htm.

http//www.regional-foresight.de/.

http://prospectiva2002.jrc.es/

(12)  Tekniikan tulevaisuudentutkimuksen laitos on yksi Yhteiseen tutkimuskeskukseen (YTK) kuuluvasta seitsemästä laitoksesta.

(13)  ”Innovatiivisen Euroopan luominen” Esko Ahon johtaman riippumattoman asiantuntijaryhmän raportti tutkimuksesta, kehittämisestä ja innovaatiosta, tammikuu 2006.

(14)  Henkilöt, joilla on sosiaalista ja teknologista kokemusta ja jotka pystyvät teknologiakeskusten avulla auttamaan mikro- ja pienyrityksiä innovointiprosessissa.

(15)  Ks. 15.–16. kesäkuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät.

(16)  Ks. ”Euroopan logistiikkapolitiikka”.

(17)  SWOT: vahvuuksien, heikkouksien, mahdollisuuksien ja uhkien analyysi (Strengths and Weaknesses, Opportunities and Threats Analysis).

(18)  Ks. EAY:n asiakirja ”Rakenneuudistukset — Rakenneuudistusten ennakointi ja tukeminen työllisyyden kehittämiseksi: Euroopan unionin tehtävät” (EAY:n hallitus, Bryssel 14.–15. kesäkuuta 2005).

(19)  Joustoturvan käytäntö Tanskassa, ECO/167, esittelijä Anita Vium.

(20)  Kyseinen hanke edellytti yhteistyötä 30 Euroopan valtiota edustavien 26 kansallisen tutkimus- ja koulutusverkoston, Euroopan komission ja Dante-järjestön (Delivery of Advanced Network Technology to Europe) välillä. Sen pääasiallisena tarkoituksena on kehittää Geant-verkko, joka on ainoastaan tutkimus- ja koulutustarkoitukseen varattu monen gigabitin tietoliikenneverkko.

(21)  Grid on järjestelmä, johon sisältyy ja josta koordinoidaan eri verkkoalueella, esimerkiksi käyttäjän työpöydällä/keskusyksikössä, saman yrityksen eri hallinnollisessa yksikössä tai eri yrityksessä olevia resursseja ja käyttäjiä, ja jolla puututaan näissä ympäristöissä esiintyviin kysymyksiin, kuten turvallisuuspolitiikkaan, maksuihin, jäsenyyteen jne.

(22)  Ks. esimerkiksi Ranskan hallituksen laatima ”nuorisosopimus” .

(23)  Ks. Pacte Industrial de la Regio Metropolitana de Barcelona ( http://www.pacteind.org/eng/activities/), jossa todetaan: ”Alueen kilpailukyky piilee siellä toimivien yritysten ja niiden työntekijöiden laadussa .”

(24)  Ks. ”Eteneminen kohti eurooppalaista osaamisyhteiskuntaa — Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan panos Lissabonin strategiaan” (valmisteleva lausunto), esittelijä Jan Olsson ja apulaisesittelijät Eva Belabed ja Joost van Iersel.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/20


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Tietotekniikka-avusteisen elinikäisen oppimisen panos Euroopan kilpailukykyyn, teollisuuden muutoksiin ja sosiaalisen pääoman kehitykseen

(2006/C 318/03)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. tammikuuta 2006 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia lausunnon aiheesta Tietotekniikka-avusteisen elinikäisen oppimisen panos Euroopan kilpailukykyyn, teollisuuden muutoksiin ja sosiaalisen pääoman kehitykseen.

Lausunnon valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 31. elokuuta 2006. Esittelijä oli Marian Krzaklewski. Apulaisesittelijä oli András Szücs.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 181 puolesta, 6 vastaan 11:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Ehdotukset ja suositukset

1.1

ETSK on vakuuttunut siitä, että sähköisten välineiden hyödyntäminen opetuksessa ja opiskelussa (e-Learning)  (1) voi auttaa EU:ta toteuttamaan koulutuksen, myös työpaikalla tapahtuvan koulutuksen ja oppimisen, tehokkuuden ja laadun parantamiseen tähtääviä toimia. Yhdessä muiden toimien kanssa se alentaa työntekijöiden kouluttamiskustannuksia, mikä parantaa merkittävästi yritysten ja varsinkin pk-yritysten kilpailukykyä.

1.2

Komitea katsoo, että tieto- ja viestintätekniikka-avusteinen opetus ja opiskelu ovat EU:ssa vielä epäyhtenäisiä. Se johtuu kielellisestä ja kulttuurisesta moninaisuudesta sekä asianomaisten markkinoiden kehittymättömyydestä.

1.2.1

Muutoksen aikaansaamiseksi kaikkien, myös elinikäisen oppimisen (2) alalla toimivien, oppilaitosten tulee olla nykyistä avoimempia oppimisen uusille muodoille ja olla valmiita hyödyntämään niitä koko ajan enemmän. Tällöin tulee edistää osaamisen ja käytännön kokemuksen yhdistämistä, jotta suunnitellusta teknologisesta ja taloudellisesta kehityksestä saataisiin synergiaa.

1.2.2

Komitea katsoo, että Euroopan komissiolla on parhaat edellytykset antaa politiikalle tässä yhteydessä uusi suunta. Tiedottaminen ja koordinointi on sen vuoksi komission yksiköille erityisen tärkeää etenkin koulutukseen ja tietoyhteiskuntaan liittyvissä kysymyksissä.

1.2.3

On aika tunnustaa, että sähköisestä oppimisesta on tullut yleinen oppimistekniikka ja että ammattitaito alalla on vahvistunut. Näin taataan toiminnan johdonmukaisuus ja edistetään sähköisestä oppimisesta saatavan lisäarvon hyödyntämistä.

1.3

ETSK on vahvasti sitä mieltä, että EU:ssa on lisättävä tietoisuutta tieto- ja viestintätekniikasta (TVT:stä) ja erityisesti siitä, miten kyseisellä tekniikalla voidaan tukea elinkeinoelämässä järjestettävää koulutusta ja elinikäistä oppimista esimerkiksi seuraavin tavoin:

tarjoamalla pääasiassa työpaikoilla koulutusta, joka on suunnattu tietyissä tilanteissa esiintyvien tunnettujen ongelmien ratkaisemiseen

soveltamalla menettelyjä ja lähestymistapoja, joissa tunnustetaan aiemmin — myös työssä ja kokemuksen tietä — opitut tiedot ja taidot ja rohkaistaan opiskelussa sekä yksilötason aktiivisuuteen että aktiiviseen yhteistyöhön.

1.4

ETSK kehottaa Euroopan unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita muistamaan tietoyhteiskuntaan liittyviä kehitysohjelmia toteuttaessaan, että nämä prosessit eivät saa johtaa minkäänlaiseen syrjäytymiseen. Sähköisen infrastruktuurin käyttöä oppimisen välineenä eivät siis saa rajoittaa yhteiskunnalliset, taloudelliset eivätkä alueelliset esteet.

1.4.1

Komitea korostaa, että perusedellytys sille, että TVT:tä voidaan hyödyntää elinikäisessä oppimisessa etenkin unionin maaseutualueilla ja pienissä kaupungeissa on, että EU ja jäsenvaltioiden julkinen valta tukevat Internetin laajakaistayhteyksien (3) asentamista pääsyn tarjoamiseksi sähköisen oppimisenjärjestelmiin. Tilanne on erityisen vaikea uusien jäsenvaltioiden maaseutualueilla ja pienissä kaupungeissa, mikä vain korostaa sitä, että laajakaistayhteyksien käyttömahdollisuuksia eivät saa rajoittaa minkäänlaiset esteet.

1.4.2

ETSK kehottaa tässä yhteydessä komissiota ottamaan laajakaistayhteyksien käyttömahdollisuuden osaksi laajempaa strategiaa, jonka tavoitteena on varmistaa, että sähköisten yhteyksien käyttömahdollisuus katsotaan kuuluvaksi yleishyödyllisiin palveluihin.

1.5

Komitea katsoo, että sähköisen etäoppimisen ja -koulutuksen alalla tulee ottaa huomioon etenkin sukupolvien välisen kuilun vaara erityisesti sen vuoksi, että aikuisiän elinikäisen oppimisen alalla yhä suurempi osa toiminnasta tapahtuu tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen.

1.6

ETSK haluaa lisäksi suunnata huomion siihen, että sähköisen oppimisen menetelmissä tulee ottaa huomioon myös sokeiden tarpeet. Sähköisessä oppimisessa käytettävien oppikirjojen laatijoiden tulisi ottaa lähtökohdaksi sokeita edustavien organisaatioiden laatimat säännöt, sillä alan tekniset ratkaisut tunnetaan hyvin.

1.7

ETSK on vakuuttunut siitä, että sähköistä oppimista tulisi hyödyntää tehokkaana keinona parantaa yritysten kilpailukykyä ja lisätä niiden mahdollisuuksia taloudelliseen toimintaan. Tämä koskee erityisesti pk-yrityksiä, joilla on keskeinen rooli talouskasvun tuottamisessa ja työpaikkojen luomisessa.

1.8

Komitea uskoo, että laajentamalla alaa, jolla TVT-avusteista elinikäistä oppimista tarjotaan EU:ssa, voidaan paitsi parantaa huomattavasti yritysten kilpailukykyä myös kasvattaa yritysten työntekijöiden sosiaalista pääomaa, minkä puolestaan voidaan odottaa nostavan eurooppalaisten yritysten pääoman arvoa.

1.9

ETSK toteaa, että on kiireesti määritettävä kansalaisyhteiskunnan sekä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun uusi rooli tietotekniikka-avusteisen elinikäisen oppimisen edistämisessä ja toteuttamisessa EU:n työmarkkinoilla. Euroopan yhteiskuntien valmistaminen TVT-avusteiseen elinikäiseen oppimiseen edistää eurooppalaisen osaamisalueen sekä osaamisyhteiskunnan (4) luomista.

1.10

Komitea panee merkille, että edistys TVT:n sulauttamisessa osaksi oppimista sekä sähköisen oppimisen ammatillisessa lujittamisessa on ollut odotettua vähäisempää. EU:n ja jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia kehotetaan sen vuoksi ryhtymään toimenpiteisiin, joiden avulla lisätään merkittävästi sähköistä oppimista hyödyntävien määrää. Tällainen kehitys voi parantaa huomattavasi teollisuuden kilpailukykyä ja tuottavuutta.

1.11

ETSK kehottaa EU:n toimielimiä kiinnittämään erityishuomiota pk-yritysten tarpeisiin, verkostoihin ja niitä edustaviin organisaatioihin, jotta voidaan varmistaa, että pk-yritykset hyödyntävät maksimaalisesti tieto- ja viestintäteknologiaa koulutustarkoituksiin.

1.12

Komitea katsoo, että kattavien ohjelmien ja kannustimien avulla tulee tukea pysyvästi ja järjestelmällisesti opettajia, jotka opettavat nykyaikaista tekniikkaa ja metodologiaa (tietotekniikkaa).

1.13

ETSK korostaa, että Euroopan komission erityishuomiota vaatii myös kysymys tekijänoikeuksista tietotekniikan opetuksen alalla.

1.14

Ehdotustensa ja suositustensa lopuksi komitea esittää, että EU:ssa jo käytössä olevien käsitteiden, kuten e-Europe, e-learning (sähköinen oppiminen), e-skills (tietotekniset taidot) jne., mallin mukaisesti otetaan käyttöön käsite e-LL (e-lifelong learning eli sähköinen elinikäinen oppiminen), jolla korostetaan kyseisen oppimismuodon merkitystä sekä tarvetta kehittää ja laajentaa sitä osana e-Europe-toimintasuunnitelmaa ja sitä seuraavaa i2010-aloitetta.

2.   Johdanto ja lausunnon laatimisen perustelut

2.1

Lausunnon aiheena on TVT-avusteisen elinikäisen oppimisen panos kilpailukykyyn, teollisuuden muutoksiin ja sosiaalisen pääoman kehitykseen Euroopan unionissa.

2.2

Elinikäinen oppiminen on muodostumassa Lissabonin strategian täytäntöönpanon yhteydessä yhdeksi avainkäsitteistä niin EU:n koulutuspolitiikassa kuin vuosia 2007–2013 koskevissa unionin uusissa koulutusohjelmissa (5). Joustavilla ja avoimilla oppimis- ja koulutusmenetelmillä sekä tieto- ja viestintätekniikan menetelmillä on varmasti keskeinen rooli osaamiseen perustuvan talouden kehityksessä.

2.3

Uraauurtavan eEurope-ohjelman ja sähköisen oppimisen käyttöönottoa edistävien toimien tuloksena on jo syntynyt lupaavaa kehitystä. Niiden jälkeen tulee nyt pohtia, miten näitä saavutuksia voidaan hyödyntää teollisuuden muutoksissa ja miten voidaan kehittää niiden tarjoamia mahdollisuuksia sekä hahmotella tulevaisuudennäkymiä.

3.   Yleistä

3.1

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat tunnustaneet tietotekniikan merkityksen henkilöresurssien kehittämisessä (6). Ne ovat hyväksyneet monivuotisen ohjelman (vuosiksi 2004–2006) tieto- ja viestintätekniikan tehokkaaksi integroimiseksi yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiin Euroopassa. Ohjelman perustavoite on tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen korkealaatuisen elinikäisen yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen tarjoamiseksi.

3.2

Avoin ja joustava etäoppiminen yhdessä sähköisen oppimisen kanssa olivat hallitsevassa asemassa viime vuosikymmenellä, mutta nyt niitä tarkastellaan uudelleen laajemmassa yhteydessä. TVT-avusteinen oppiminen eli sähköinen oppiminen tekee elämästä, oppimisesta ja työnteosta joustavampaa, ja sitä pidetään yhtenä tärkeimmistä keinoista Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi. Epävirallisen (7) ja arkioppimisen (8) sekä työpaikalla tapahtuvan oppimisen merkitys kasvaa.

3.3

Vuonna 2004 annetussa ETSK:n lausunnossa ”Lissabonin strategian täytäntöönpanon tehostaminen” (9) korostetaan tarvetta selvittää osaamistalouden tarjoamia uusia mahdollisuuksia sekä tietotekniikan ja innovaatioprosessien entistä voimakkaamman laajenemisen merkitystä.

3.3.1

Lausunnossa kiinnitetään huomiota myös koulutusjärjestelmien puutteellisuuksiin sekä tarpeeseen sisällyttää sosiaalinen ulottuvuus niihin nykyistä paremmin.

3.4

Eräistä unionin viime vuosikymmenen aikana tekemistä aloitteista TVT-avusteisen oppimisen alalla on saatu poikkeuksellisen hyviä tuloksia, kun taas toisista on puuttunut johdonmukaisuus eivätkä ne ole tuottaneet tavoiteltua määrällistä eikä laadullista tulosta.

3.4.1

Sähköisen oppimisen varhaiset mallit olivat yksilökeskeisiä ja niissä keskityttiin ennalta määrätyn tiedon siirtämiseen. Niihin ei sisältynyt juuri minkäänlaista opinto-ohjausta tai arviointia, ja ne tuottivat hienoisen pettymyksen niille, jotka ensimmäisinä yrittivät mukautua kyseiseen oppimismuotoon.

3.4.2

Tekniikan nopea kehitys, talouspaineiden kasvu sekä julkisen vallan viime vuosina vaihtelevassa tahdissa toteuttamat poliittiset toimet, joiden oli tarkoitus tukea tieto- ja viestintätekniikan liittämistä yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen, eivät ole edistäneet riittävästi ammattitaitojen kehittämistä.

3.5

Suunnitelman mukaan vuonna 2010 eri muotoiseen elinikäiseen oppimiseen osallistuu 12,5 prosenttia EU:n 25–64-vuotiaista, kun keskimääräinen luku nykyään on 10 prosenttia (10). Tavoitteet voidaan saavuttaa ainoastaan vauhdittamalla TVT-avusteista yleissivistävää ja ammatillista koulutusta.

3.5.1

Komission ja EU:n jäsenvaltioiden koulutusohjelmat ovat sitäkin suuremman haasteen edessä, kun otetaan huomioon, että seuraavien viiden vuoden aikana vain 15 prosenttia uusista työpaikoista on suunnattu heikosti koulutetuille, kun taas 50 prosenttia niistä edellyttää työntekijöiltä korkeaa koulutusta (11).

3.6

Euroopan komission i2010-strategiaa koskevaan tiedonantoon (12) liittyvä EU:n uusi aloite (e-Inclusion) koskee tietoyhteiskuntaan osallistumista. Ilmauksella ”tietoyhteiskuntaan osallistaminen” viitataan sekä tieto- ja viestintätekniikan käyttöönottoon yleensä että kyseisen tekniikan hyödyntämiseen osallistamiskeinona (13). Osallistamista koskevalla politiikalla pyritään poistamaan tieto- ja viestintätekniikan käytön esteet ja edistämään sen käyttöä syrjäytymisen torjumiseksi, talouden tuottavuuden parantamiseksi sekä työpaikkojen luomiseksi.

3.6.1

e-Inclusion-hankkeen tärkeä aspekti on sähköinen etäoppiminen (e-distance learning), jonka tavoitteena on vähentää tai ehkäistä sosiaalista syrjäytymistä niissä ammattiryhmissä, joiden on muita vaikeampi saada perinteistä koulutusta asuinpaikkansa, sosiaalisen tilanteensa tai erityisten koulutustarpeidensa vuoksi.

3.6.2

Etäoppimisen etuja ovat riippumattomuus oppilaitoksen sijainnista, mahdollisuus sovittaa opintovauhti henkilökohtaisiin tarpeisiin, nykyaikaisen tietotekniikan hyödyntäminen, muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvien mahdollisuus koulutukseen jne.

3.6.3

Äskettäin antamassaan lausunnossa (14) ETSK kehotti hallitusten ja yrityssektoreiden edustajia laatimaan ja tukemaan TVT-opetusta ja -koulutusta edistäviä toimia niiden yhteiskuntaryhmien keskuudessa, jotka ovat vaarassa syrjäytyä tietoyhteiskunnasta (15).

3.6.4

e-Inclusion-ohjelman toteuttaminen liittyy myös tavoitteeseen edistää niin kutsuttua digitaalista lukutaitoa (16), josta on tullut nykyaikaisen osaamisyhteiskunnan symboli. Digitaalisen lukutaidon mahdollisimman pikainen tunnustaminen yhdeksi elinikäisen oppimisen avaintaidoista mm. ETSK:n äskettäisen lausunnon (17) tapaan ei vaikuta pelkästään tarpeelliselta vaan myös kiistämättömältä vaatimukselta.

3.7

e-Skills-taitojen edistäminen (18) vaikuttaa merkittävästi moniin teollisuuden muutoksiin liittyviin näkökohtiin. Termi e-skills (tietotekniset taidot) kattaa tieto- ja viestintätekniikan ammattilaiset, käyttäjät ja sähköisen kaupankäynnin. Komissio ehdotti äskettäin osana laajaa e-Skills-taitojen edistämistä joukkoa toimenpiteitä, joista useat koskivat teollisuutta, tietoteknisten taitojen tukemista työmarkkinoilla sekä uusien tietotekniikkataitojen (19) kehittämistä ja edistämistä.

3.7.1

Sidosryhmien välinen kumppanuus on avainasemassa sekä tietoteknisiin taitoihin liittyvissä toimissa että toimissa, jotka liittyvät TVT-avusteista elinikäistä oppimista koskeviin kysymyksiin. Kyseisiä sidosryhmiä ovat seuraavat:

ammattijärjestöt

ammattitaitoisesta työvoimasta riippuvaisten (tieto- ja viestintätekniikkaa käyttävien) yritysten edustajat

uusien tekniikoiden käyttöönotosta vastaavien eri toimialojen edustajat, jotka ovat muita paremmin selvillä siitä, minkälaista pätevyyttä tarvitaan

TVT-teollisuuden edustajat

TVT-alan tutkijat ja kehittäjät

tietotekniikkataitojen määrällisten ja laadullisten näkökohtien tutkijat

koulutus-, tutkimus-, yritys-, innovaatio- ja tietoyhteiskunta-alan päätöksentekijät

ennusteita tekevät asiantuntijat, joilla on laaja näkemys yhteiskunnan muutoksista sekä yhteiskunnan ja teknologian välisestä vuorovaikutuksesta.

3.8

Internetin laajakaistayhteyksien yleistäminen on keskeisen tärkeää i2010-strategian ja tietoyhteiskuntaan osallistamista koskevien hankkeiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Se ei voi rajoittua vain suuriin kaupunkeihin, vaan Internetin käytön täytyy olla mahdollista myös heikommin kehittyneillä alueilla (20).

3.8.1

On syytä huomata, että EU:n 15 ”vanhan” jäsenvaltion kaupunkialueilla noin 90 prosentilla yrityksistä ja kotitalouksista on mahdollisuus käyttää laajakaistayhteyttä, mutta maaseutualueilla vain 60 prosentilla. Uusissa jäsenvaltioissa erot ovat huomattavasti suuremmat.

3.8.2

Laajakaistayhteydet ovat elintärkeitä paitsi yritysten kilpailukyvyn edistämisen ja kunkin alueen talouskasvun kannalta myös koulutuksen alalla, erityisesti niissä oppilaitoksissa, joissa hyödynnetään sähköistä oppimista koulutusohjelmien toteuttamisessa.

3.9

Poliittinen keskustelu aiheesta olisi tällä hetkellä erittäin suotavaa, mikäli halutaan edistää elinikäistä sähköistä oppimista ja siis tehostaa kyseistä koulutusmuotoa. EU:lla on parhaat edellytykset antaa politiikalle tällä alalla uusi suunta.

3.9.1

Nykyisissä politiikoissa etusijalle asetetaan tosiasiassa TVT:n soveltaminen viralliseen koulutusjärjestelmään kuuluvissa laitoksissa, eritoten kouluissa ja yliopistoissa. TVT:n käytön edistämiseen aikuisiän elinikäisessä sekä epävirallisessa tai arkioppimisessa kiinnitetään paljon vähemmän huomiota ja suunnataan paljon vähemmän varoja.

4.   Erityistä

Tietotekniikka-avusteisen elinikäisen oppimisen panos Euroopan kilpailukykyyn ja tuottavuuteen

4.1

Komission vuonna 2002 julkaiseman tiedonannon (21) ja ETSK:n aiheesta ”Ammatillinen koulutus ja tuottavuus” antaman lausunnon linjan mukaisesti tuottavuuden voidaan sanoa olevan avainasemassa parannettaessa yritysten ja Euroopan maiden talouksien kilpailukykyä ja tavoiteltaessa talouskasvua. Tuottavuuden tehostaminen riippuu pitkälti tieto- ja viestintätekniikan käytön edistymisestä yrityksissä sekä työvoiman kyvystä sopeutua nykyaikaisen elinkeinoelämän tarpeisiin.

4.1.1

Huolimatta siitä, että kovasti mainostettu elektroninen teknologia ei vastannut odotuksia kehityksen alkuvaiheessa, yhteiskunnan ja talouden ”sähköisillä” aloilla on itse asiassa tapahtunut ennennäkemätöntä kehitystä ja niillä on edelleen huomattavia mahdollisuuksia.

4.1.2

Euroopan komissio tunnustaa perustellusti ja asettaa oikeaan arvoonsa nykyaikaisen tieto- ja viestintätekniikan merkityksen kilpailukyvyn ja innovaatioiden sekä osaamistalouteen osallistumisen edistämisessä erityisesti pk-yrityksissä.

4.2

Euroopan talouden kilpailukyvyn parantamisen tulee tapahtua tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävien ohjelmien ja ammattikoulutuksen avulla. Yhtenäisten ja joustavien koulutusjärjestelmien luominen työnhakijoille, työelämään valmistautuville sekä teollisuuden työntekijöille nopeuttaa osaamisen lisäämistä ja mahdollistaa tuotantoyritysten merkittävien teknologisten muutosten ja innovaatioiden toteuttamisen, mikä parantaa niiden kilpailukykyä.

4.2.1

Tietotekniikka-avusteisen elinikäisen oppimisen tarjoaminen yrityksissä ja niihin liittyvillä aloilla parantanee yritysten kilpailukykyä ja työntekijöiden sosiaalista pääomaa ja nostaa siten eurooppalaisten yritysten pääoman arvoa.

4.3

Sähköisen oppimisen käyttöönotossa ja hyödyntämisessä tapahtui läpimurto vuonna 1994, jolloin elinkeinoelämä — pääasiassa suuryritykset — alkoivat hyödyntää kyseistä menetelmää laajamittaisesti yrityksen sisäisessä koulutuksessa ja henkilöresurssien kehittämisessä. Tämä oli merkki kypsyydestä ja siitä, että sähköinen oppiminen oli menetelmänä osoittanut pystyvänsä tarjoamaan vakaita ja kestäviä ratkaisuja ja ylittäneensä alkuvaiheen, jolle oli luonteenomaista hyvin yksinkertainen edistämis- ja markkinointiviestintä. Samanaikaisesti pk-yritykset ovat monestakin syystä joutuneet käytännössä sähköisen oppimisen käyttäjäryhmänä muita heikompaan asemaan. Kyseisen koulutusmenetelmän — ja usein myös tieto- ja viestintätekniikan — käyttö on pk-yrityksissä vähäistä, ja useimmat pk-yritysten työntekijät ovat vaarassa jäädä täydennyskoulutuksen alalla tarjoutuvien mahdollisuuksien ulkopuolelle. Sähköisen oppimisen aiempaa aktiivisempi omaksuminen voisi edistää huomattavalla tavalla pk-yritysten kilpailukykyä ja auttaa niitä tehostamaan toimintaansa. Sekä EU:n että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tulisi lisätä tietoisuutta asiasta ja ryhtyä toimenpiteisiin, joilla edistetään tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä pk-yritysten koulutustoiminnassa.

Tietotekniikka-avusteisen elinikäisen oppimisen panos sosiaalisen pääoman kehitykseen

4.4

Sosiaalinen pääoma kattaa kyvyt, tiedot, kulttuurin, taidot, yksilön luovuuden sekä ihmisten ja organisaatioiden väliset suhteet. Näiden resurssien merkitystä talouskasvulle ja siihen liittyville teollisuuden muutoksille tulisi arvioida tutkimalla niiden kehittämisen, edistämisen ja käytön sekä niiden tuottaman lisäarvon suhdetta.

4.4.1

Korkealla sosiaalisen pääoman tasolla on suora vaikutus kykyyn kehittää luovaa, innovatiivista, muutoksille avointa ja pitkäaikaisten taloudellisten ja sosiaalisten siteiden luomiseen kykenevää osaamisyhteiskuntaa. Investoinnit tutkimukseen sekä yleissivistävään ja ammattikoulutukseen muodostavat yhden tällaisen yhteiskunnan kulmakivistä.

4.4.2

Asiaankuuluvien sidosryhmien (katso kohta 3.7.1) kyky kumppanuusyhteistyöhön kaikessa TVT-avusteisen koulutuksen ja erityisesti elinikäisen oppimisen alaan liittyvässä toiminnassa edesauttaa sosiaalisen pääoman kasvattamista.

Tietotekniikka-avusteisen elinikäisen oppimisen panos teollisuuden muutoksiin ja etenkin työntekijöiden ammattitaitoon tehtäviin investointeihin, henkilöresurssien kehitykseen ja työttömyyden torjumiseen

4.5

Tieto- ja viestintätekniikka-avusteisen etäoppimisen ansiosta osaamista, jonka merkitys on keskeinen erityisesti teollisuudessa, sillä se on tärkeä osa henkilöpääomaa, on mahdollista siirtää järjestelmällisesti ja entistä nopeammin ja edullisemmin, ja se helpottaa myös tiedonsiirtoa tutkimuslaitoksilta teollisuudelle.

4.5.1

Jatkuvasti ammattipätevyyttään parantavat hyvin koulutetut työntekijät ovat tärkeä tietyn yrityksen arvoa määrittävä tekijä. Heidän ansiostaan on mahdollista muuttaa tuotantoteknologiaa ja -profiilia sekä sopeutua työmarkkinoiden vaatimuksiin.

4.6

Euroopan komissio on korostanut (22), että teknologian nopean kehityksen ja talouden muuttuvien olosuhteiden johdosta tarvitaan pitkäaikaisia investointeja henkilöresurssien kehitykseen, johon osallistuvat sekä yksityishenkilöt että yritykset, työmarkkinaosapuolet ja viranomaiset. Valitettavasti EU:n jäsenvaltioiden julkisissa koulutusmenoissa ei ole nähtävissä selvää kasvusuuntausta. Kyseiset menot ovat keskimäärin viisi prosenttia BKT:sta, ja lisäksi yksittäisten valtioiden välillä on huomattavia, jopa dramaattisia eroja.

4.7

Henkilöresursseihin panostamisella on välitön vaikutus tuottavuuden kasvuun, ja se on myös houkutteleva investointimuoto mikrotalouden ja yhteiskunnan tasolla. Tutkimukset (23) osoittavat, että joka vuosi opinnot kasvattavat taloutta suoranaisesti noin 5 prosenttia lyhyellä aikavälillä ja noin 2,5 prosenttia pitkällä aikavälillä. Nämä seikat vahvistetaan myös Eurooppa-neuvoston päätelmissä (24), joissa korostetaan, että koulutukseen panostaminen tuottaa huomattavaa hyötyä, joka on selvästi suurempi kuin siihen liittyvät kustannukset.

4.8

Tekniikan nopean kehityksen tuloksena syntyy nykyaikaisia tuotantovälineitä. Niissä on usein sellaista tietoteknistä laitteistoa, jota pystyy käyttämään ainoastaan tieto- ja viestintätekniikkaa tuntevaa henkilöstö. Tällaisten työntekijöiden nopea palvelukseen saaminen ei ole aina mahdollista, mutta tieto- ja viestintätekniikan laajamittainen hyödyntäminen opetuksessa ja opiskelussa ja etenkin elinikäisessä oppimisessa helpottaa epäilemättä sopivan henkilöstön löytämistä työmarkkinoilta.

4.9

Edellä mainituista syistä ja ottaen huomioon elinkeinoelämän nykyiset muutokset olisi hyödyllistä ryhtyä aktiivisiin toimiin, jotta tieto- ja viestintätekniikkaa alettaisiin viipymättä soveltaa elinikäisessä oppimisessa. Tällaisen toiminnan avulla eurooppalaisten tuotantoyritysten sekä koulutukseen osallistuvien työttömien tulisi voida nopeuttaa uusien tietojen ja taitojen hankkimista. Etenkin työttömille tulisi taata mahdollisuus osallistua valtiovallan kustantamaan TVT-koulutukseen (25).

4.9.1

Työttömillä ei ole juurikaan motivaatiota itsenäiseen opiskeluun, sillä heillä on siitä huolimatta liian harvoin mahdollisuus soveltaa hankkimiaan taitoja. Motivaatiota kasvattaa parhaiten todellinen mahdollisuus saada uusi työpaikka tietyn, mieluiten työpaikkaa tarjoavan yrityksen järjestämän, koulutuksen tai uudelleenkoulutuksen ansiosta

4.9.2

Näin voitaisiin luoda suotuisat olosuhteet TVT-avusteiselle elinikäiselle oppimiselle, mutta alueilla, joilla tämä olisi kaikkein tarkoituksenmukaisinta (sellaisilla maaseutualueilla, joilla sijaitsee konkurssiin päätyneitä tuotantoyrityksiä — tilanne, joka on yleistymässä uusissa jäsenvaltioissa), ei ole asianmukaista infrastruktuuria.

4.9.3

Kyseisten alueiden infrastruktuurin rakentamiseen tarvitaan julkisen vallan ja EU:n tukea, sillä tietotekniikkayritykset ovat haluttomia vastaamaan köyhien alueiden (pienkaupungit ja maaseutualueet) Internet-yhteyksien aiheuttamista kustannuksista.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  e-Learning — uuden multimediatekniikan ja Internetin käyttö koulutuksen laadun kehittämiseen parantamalla tiedon ja palvelujen saavutettavuutta, sekä yhteistyötä ja vuorovaikutusta pitkien etäisyyksien takaa.

(2)  Lifelong learning (LL) eli elinikäinen oppiminen — Ilmausta käytetään osoittamaan, että uuden tiedon oppimista pidetään nykyään jatkuvana prosessina, joka ei pääty koulun tai yliopisto-opintojen ollessa ohi vaan jatkuu keskeytymättä koko työelämän ajan ja jopa eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Elinikäinen oppiminen ulottuu kattamaan elämän kaikki vaiheet ja kaikki yhteiskuntaryhmät pitkälti sähköisen oppimisen tarjoamien mahdollisuuksien ansiosta (lähde: www.elearningeuropa.info).

(3)  Laajakaistayhteys Internetiin — suuren siirtokapasiteetin tietoliikennelinja, joka takaa helpon ja nopean yhteyden e-learning- ja muihin tietojärjestelmiin (source: www.elearningeuropa.info).

(4)  Osaamisyhteiskunta — yhteiskunta, jonka prosessit ja käytännöt perustuvat tiedon tuottamiseen, jakamiseen ja hyödyntämiseen, tavoitteena taitojen jatkuva kehittäminen ja täysipainoinen osallistumien perhe-, työ- ja yhteiskuntaelämään, KOM(2001) 678 lopullinen.

(5)  Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi integroidun toimintaohjelman perustamisesta elinikäisen oppimisen alalla, KOM(2004) 474 lopullinen, 14.7.2004.

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 2318/2003/EY, tehty 5 päivänä joulukuuta 2003, monivuotisesta ohjelmasta (2004–2006) tieto- ja viestintätekniikan tehokkaaksi integroimiseksi yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiin Euroopassa (eLearning-ohjelma).

(7)  Non-formal learning eli epävirallinen oppiminen tapahtuu yleissivistävää ja ammatillista koulutusta tarjoavien yleisten järjestelmien rinnalla eikä siitä saa yleensä virallista todistusta. Epävirallista koulutusta voidaan tarjota työpaikalla sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja ryhmien (kuten nuoriso-organisaatioiden, ammattijärjestöjen ja poliittisten puolueiden) toiminnan yhteydessä. Sitä voidaan myös tarjota virallisen järjestelmän täydentämiseksi perustettujen organisaatioiden ja palvelujen välityksellä.Euroopan komissio, SEC(2000) 1832.

(8)  Informal learning eli arkioppiminen on oppimista, jota tapahtuu päivittäisissä työhön, perheeseen tai vapaa-aikaan liittyvissä tilanteissa. Arkioppiminen ei ole järjestelmällistä eikä virallista (oppimistavoitteiden, oppimiseen käytetyn ajan tai resurssien osalta). Arkioppiminen on usein tahatonta eikä siitä yleensä saa todistusta.

Euroopan komissio, SEC(2000) 1832.

(9)  ”Lissabonin strategian täytäntöönpanon tehostaminen”.

(10)  Koulutusta nykyaikaistamalla edistetään merkittävästi vaurautta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, KOM(2005) 549 lopullinen, 30.11.2005.

(11)  Koulutus-, nuoriso- ja kulttuurineuvoston päätelmät 21.2.2005.

(12)  KOM(2005) 229 lopullinen.

(13)  Ministerikokous aiheesta ”ICT for an inclusive society”, Riika, 11.6.2006.

(14)  ”Esteetön tietoyhteiskunta”.

(15)  e-exclusion — sähköisestä viestinnästä ulkopuolelle jääminen.

(16)  Digitaalinen lukutaito kuuluu niihin perustaitoihin, joita tarvitaan aktiivisessa osallistumisessa tietoyhteiskuntaan ja uuteen mediakulttuuriin. Se tarkoittaa pääasiassa jokapäiväisessä elämässä yhä enemmän tarvittavien, uuteen teknologiaan liittyvien kykyjen ja taitojen hankkimista. E-Learning-ohjelma, 5. joulukuuta 2003.

(17)  Lausunto ”Elinikäisen oppimisen avaintaidot”, toukokuu 2006.

(18)  Selvitys — RAND Europe, The Supply and Demand of E-skills in Europe, syyskuu 2005.

(19)  E-competencies (tietotekniikkataidot) — tieto- ja viestintätekniikan (TVT) alan taidot ja TVT:n käyttöön liittyvät asenteet, jotka mahdollistavat ammattitehtävien suorittamisen tarkoituksenmukaisella tasolla.

(20)  Euroopan komission tiedonanto laajakaistayhteyksien käyttömahdollisuuksien laajentamisesta, 21.3.2006.

(21)  KOM(2002) 262 lopullinen.

(22)  Komission tiedonanto aiheesta ”Tehokas investoiminen koulutukseen tärkeää Euroopalle” KOM(2002) 779, 10.1.2003, 5269/2003.

(23)  De la Fuente & Ciccone: Human capital in a global and knowledge-based economy, Final report for DG Employment and social affairs, Euroopan komissio, 2002.

(24)  23.–24. maaliskuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät (asiakirja 7775/06).

(25)  ”i2010 — kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta”.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/26


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Palvelut ja tuotantoteollisuus Euroopassa: alojen vuorovaikutus ja vaikutukset työllisyyteen, kilpailukykyyn ja tuottavuuteen

(2006/C 318/04)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. tammikuuta 2006 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa lausunnon Palvelut ja tuotantoteollisuus Euroopassa: alojen vuorovaikutus ja vaikutukset työllisyyteen, kilpailukykyyn ja tuottavuuteen.

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 31. elokuuta 2006. Esittelijä oli Edwin Calleja ja apulaisesittelijä Gerhard Rohde.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 183 ääntä puolesta ja 3 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

Päätelmät ja suositukset

Lausunnossa kannatetaan seuraavaa:

Yleishuomiot

On tunnustettava yrityspalvelujen merkitys Euroopan tuotantoteollisuuden ja palvelualan kasvu-, kilpailukyky- ja työllisyysasteelle. Kilpailukykyisten yrityspalvelujen käyttöä tulisi edistää unionin tasolla yhtenäisin poliittisin toimin. Liiketoimintaan liittyvien palvelujen eurooppalaisen foorumin (European Forum on Business-Related Services) vuonna 2005 laatima luonnos toimintasuunnitelmaksi tarjoaa hyvän perustan lisäkeskusteluille.

Politiikan tavoitteet ja seuranta

Kehitettäessä julkista ja yksityistä tuotantoteollisuutta ja palvelualaa olisi yrityspalvelujen myönteistä roolia tuettava erilaisin keinoin. ETSK suosittelee voimakkaasti seuraavia EU:n tason toimia:

suorat ja täydentävät toimet yrityspalvelujen sisämarkkinoiden loppuun saattamiseksi ja etenkin alan moitteetonta toimintaa haittaavien esteiden poistamiseksi (markkinoiden integraatiota, työntekijöiden liikkuvuutta ja talouskasvua haittaavat esteet)

yrityspalvelujen pikainen tunnustaminen teollisuuspolitiikan kiinteäksi osaksi; Euroopan komission tulisi panna tämä merkille ja integroida yrityspalvelut unionin teollisuuspolitiikkaan

Euroopan yrityspalvelujen seurantakeskuksen (European Business Services Observatory) perustaminen; seurantakeskuksen tehtävänä olisi kerätä tietoa, kannustaa tutkimusta ja keskustelua sekä esittää toimintasuosituksia ja seurata niiden toteuttamista

työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistaminen, jotta seurataan ja arvioidaan niitä työolojen ja työllistämismahdollisuuksien muutoksia, jotka johtuvat uuden yrityspalvelualan perustana olevista rakenteellisista muutoksista.

Yleisesti ottaen markkinoilla on toteutettava muitakin toimia, joita viranomaisten on kannustettava. Tällaisia toimia ovat

yrityspalvelujen edistäminen keinona parantaa yritysten ja teollisuuden suorituskykyä sekä saavuttaa maailmanmarkkinoilla kilpailuetuja alhaisen kustannustason maihin ja muihin kilpaileviin maihin nähden

pk-yritysten kannustaminen käyttämään yrityspalveluja yhä enemmän ja tehokkaammin

työllisyyden edistäminen ja työolojen kohentaminen yrityspalvelujen alalla keinona parantaa tuottavuutta, palvelujen laatua ja elintasoa

kohdennetut koulutus- ja uudelleenkoulutusohjelmat rakennemuutoksesta kärsivien työntekijöiden mukautumiskyvyn vahvistamiseksi ja työllistyvyyden parantamiseksi.

Tutkimus- ja kehittämistoiminta, innovointi ja palvelujen suorittaminen sähköisesti

Jäsenvaltio- ja unionitason julkisrahoitteisissa T&K-ohjelmissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota toimiin ja hankkeisiin, joiden avulla pyritään edistämään innovatiivisten yrityspalvelujen tuotantoa ja käyttöä.

Huomiota tulisi kiinnittää sellaisiin osaamiskeskeisiä palveluja koskeviin erityishankkeisiin tuotantoteollisuudessa, jotka saavat aikaan innovointia ja korkeaa tuottavuutta sekä tarjoavat kasvumahdollisuuksia (kuten tieto- ja viestintätekniikka sekä T&K-palvelut).

Yrityspalvelut ovat innovoinnin lähde osaamiseen perustuvassa taloudessa. Tutkimustoimintaa tulisi kannustaa ”palvelutieteen” ja etenkin liiketoimintaprosesseissa sovellettavan metodologisen taitotiedon kehittämiseksi.

Teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa ja muita suojamekanismeja tulisi vahvistaa hyväksymällä käsiteltävänä oleva patenttilainsäädäntö, jotta yrityksiä kannustettaisiin investoimaan nykyistä enemmän tutkimukseen ja kehittämiseen sekä innovointiin.

Tieto- ja viestintätekniikan rooli palvelujen innovoinnissa on tunnustettava, ja sitä on edistettävä erilaisin tavoittein, kuten palvelujen suorittamisen varmistaminen etenkin pk-yrityksissä nopean laajakaista-Internet-yhteyden avulla koko Euroopassa. Samalla tulisi pyrkiä ratkaisemaan sähköiseen kaupankäyntiin liittyviä turvallisuus- ja yksityisyyskysymyksiä. Euroopan komission i2010-aloitteella on tässä yhteydessä merkittävä rooli.

Yritysten tukipalvelut ja standardit

Tukipalveluala on uusi ala, jota voidaan hyödyntää parannettaessa yrityspalvelujen laatua entistä paremman ja järjestelmällisemmän suunnittelun keinoin. Kyseistä innovatiivista lähestymistapaa tulisi kehittää tutkimuksen ja koulutuksen erityisalana korkeakouluissa, kaupallisen alan oppilaitoksissa ja muissa koulutusorganisaatioissa.

Standardit saattavat olla hyödyllisiä edistettäessä palvelujen laatua sekä EU:n markkinoiden integrointia. Tätä varten yleisesti palvelujen ja erityisesti yrityspalvelujen vapaaehtoista standardointia tulisi kannustaa.

Osaamisen lisääminen ja Euroopan yrityspalvelualan työllisyys

On löydettävä ratkaisuja, joiden avulla vahvistetaan henkilöresursseja EU:ssa ja käännetään EU:n tutkimustoiminnasta ulkomaille suuntautuvan aivoviennin lisääntymissuuntaus.

On otettava käyttöön uusia kannustimia, joiden avulla rohkaistaan yksityissektoria lisäämään osuuttaan T&K-toiminnasta Lissabonin strategian mukaisesti.

On parannettava yrityspalveluja sekä teollisuusyritysten tarjoamia palveluja koskevan tiedon saatavuutta.

On lisättävä yrityspalvelumarkkinoiden avoimuutta.

On hankittava nykyistä enemmän resursseja perus- ja ammattikoulutuksen, verkko-opetuksen sekä kielitaidon parantamiseksi, jotta voidaan kehittää rajatylittäviä yrityspalveluja.

Perustelut

1.   Johdanto

1.1

Lausunnossa tarkastellaan yrityspalvelujen vaikutusta Euroopan tuotantoteollisuuden työllisyystilanteeseen, kilpailukykyyn ja tuottavuuteen sekä sitä, miten yrityspalvelualaa voidaan kehittää edelleen Lissabonin ohjelman mukaisesti. Huomiota kiinnitetään yritysten tukipalveluina tunnetun uuden alan kehittymiseen sekä yrityspalvelujen ulkoistamisen (outsourcing) vaikutuksiin.

1.2

Huolta aiheuttavat Euroopan talouden näkymät sekä se, miten Euroopan talous kestää matalan kustannustason maiden kovan kilpailun. Euroopan tuotantoteollisuudessa ja palvelualalla on menetetty monia työpaikkoja maihin, joissa kustannustaso ja ammattitaitoinen työvoima tarjoavat suhteellisen edun (esimerkiksi Kiinaan tuotantoteollisuuden ja Intiaan yrityspalvelujen osalta). Tällaisesta kehityksestä huolimatta Euroopan tuotantoteollisuudella on edelleen merkittävä rooli Euroopan taloudessa. Vuotta 2004 koskevien tuoreimpien saatavilla olevien tilastojen mukaan EU on suurin kauppatavaran viejä, ja sen viennin arvo on 1 200 miljardia dollaria (1).

1.3

Vaikka tuotantoteollisuuden katsotaan pysyneen teknologisen muutoksen ja innovoinnin tärkeimpänä lähteenä EU:ssa, on myös pantu merkille, ettei se ole viimeisten kymmenen vuoden aikana kyennyt kasvattamaan toimintaansa huipputeknologian alalla eikä korkeampaa lisäarvoa tuottavilla aloilla. Yrityspalveluihin liittyvä kasvu tarjoaa etenkin osaamiskeskeisten palvelujen käytön ansiosta lisäkanavan uusien teknologioiden kehittämiselle, uusille työllistämismahdollisuuksille sekä uusien kilpailuetujen hankkimiselle. Yrityspalvelut ovat myös muun kuin teknologisen (esimerkiksi organisatorisen) innovoinnin lähde. Tällainen innovointi parantaa yritysten henkistä pääomaa ja työntekijöiden taitotietoa.

1.4

Erittäin kehittyneiden talouksien kulutuksen muuttuminen yhä palvelukeskeisemmäksi ei merkitse teollisuuden vähenemistä, kuten toisinaan oletetaan. Kyseisten muutosten voidaan katsoa heijastavan tilastollisesti työnjaon syventymistä kehittyneissä talouksissa sekä aiemmin integroitujen vertikaalisten arvoketjujen purkautumista. Erikoistuneet palveluntarjoajat tarjoavat nyt palveluja, jotka olivat aikaisemmin teollisuusyritysten sisäisiä toimintoja. On kehittynyt uusia palveluyrityksiä, jotka tukevat Euroopan teollisuuden pyrkimyksiä tehostaa toimintaansa ja ottaa käyttöön uutta teknologiaa, josta syntyy uusia, korkeamman lisäarvon tuotteita.

1.5

Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että on kehittymässä talouden tyyppi, jossa palvelut ja tuotantoteollisuus ovat integroituneet ja täydentävät toisiaan. Palveluja kysytään siellä, missä on vahvaa teollisuustoimintaa, ja palvelujen kysyntä kehittyy teollisuustoiminnan seurauksena. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja (2).

1.6

Lausunnossa ei kannateta palvelujen erityistä edistämistä tuotantoteollisuuden kustannuksella, vaan siinä korostetaan tuotantoteollisuuden ja palvelualan keskinäistä riippuvuutta (3) sekä yrityspalvelujen myönteisiä kehitys- ja laajentumismahdollisuuksia. ETSK painottaa yrityspalvelujen myönteistä panosta Euroopan tuotantoteollisuuden tuottavuuden ja kilpailukyvyn lisäämiseen. Samalla yrityspalveluala parantaa omaa tuottavuuttaan innovoinnilla sekä ottamalla nopeasti käyttöön uutta teknologiaa, houkuttelemalla yhä enemmän ammattitaitoisia työntekijöitä ja parantamalla työoloja (4).

1.7

Palvelujen ulkoistaminen erikoistuneille palveluntarjoajille, jotka voivat hyödyntää mittakaavaetuja ja jatkuvaa innovointiprosessia, vaikuttaa myönteisesti kustannuksiin ja tuottavuuteen. Pk-yritykset eivät kuitenkaan vaikuta vielä hyödyntävän riittävästi tietoa tai innovatiivisia yrityspalveluja. Myös työntekijöiden kykyä siirtyä tuotantoteollisuudesta yrityspalvelualalle on helpotettava asianmukaisin uudelleenkoulutusohjelmin.

1.8

Kotimaiset palveluntarjoajat tuottavat nykyisin suurimman osan yrityspalveluista. Ei kuitenkaan ole takeita siitä, että näin on myös tulevaisuudessa. Kustannusten ja mahdollisuuksien mukaan osa yrityspalveluista voidaan ulkoistaa laajemmalle Eurooppaan, eli uusiin jäsenvaltioihin ja ehdokasmaihin, tai jopa koko maailmaan (ulkoistaminen lähialueille ja Euroopan ulkopuolelle). Tuoreimpien tietojen mukaan palvelujen kauppatase oli 42,8 miljardia euroa ylijäämäinen 25 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2004 (kasvua 5,8 miljardia euroa vuodesta 2003) (5).

1.9

Yritysten rakenteita ja prosesseja on arvioitava jatkuvasti ja syvällisesti, jotta voidaan tunnistaa toiminnot, jotka voidaan ostaa erikoistuneilta yrityspalvelujen tarjoajilta tai yritysverkoilta (yhteiset palvelut). Ne voivat huolehtia kyseisistä toiminnoista tehokkaammin, sillä ne voivat toimia suuremmassa mittakaavassa ja keskittää erityisosaamistaan. Tämä saattaa vaikuttaa tuotantoteollisuuden työllisyystilanteeseen, mutta toisinaan myös auttaa kompensoimaan ulkomaille suuntautuvan ulkoistamisen mahdollisia haittavaikutuksia, säilyttämään tuotantoteollisuus Euroopassa sekä lisäämään työvoiman kysyntää yrityspalveluissa. Ammattitaitoa vaativien työpaikkojen lisääminen yrityspalvelujen alalla luo uusia kilpailuetuja.

2.   Euroopan teollisuuden haasteet: haaste yrityspalveluille

2.1

Kaikilla Euroopan talouden aloilla havaitaan maailmanlaajuistumisen vaikutukset sekä tarve mukautua uusiin olosuhteisiin. Teollisuuspolitiikalla voi tässä yhteydessä olla myönteinen rooli. Euroopan komissio toteaa tiedonannossaan ”Rakennemuutosten myötäily: laajentuneen Euroopan teollisuuspolitiikka” (6), että se aikoo kehittää teollisuuden muutoksia asianmukaisesti tukevaa teollisuuspolitiikkaa.

Euroopan teollisuuden on selviydyttävä rakennemuutosprosessista, joka on kaiken kaikkiaan hyödyllinen ja jota tulisi kannustaa osaamisen kehittämistä ja hyödyntämistä helpottavan politiikan avulla.

Talouden kansainvälistyminen tarjoaa mahdollisuuksia Euroopan teollisuudelle edellyttäen, että teollisuuspolitiikalla tuetaan tarvittavaa kehitystä ja että aktiivisella työmarkkina- ja sosiaalipolitiikalla ehkäistään työntekijöihin kohdistuvat haittavaikutukset.

EU:n laajentuminen sekä suurensi sisämarkkinoita että tarjosi tilaisuuden järjestää arvoketjut uudelleen koko maanosassa, jotta uusien jäsenvaltioiden kilpailuetuja voitaisiin hyödyntää parhaiten.

Siirtyminen osaamistalouteen on ratkaisevaa, ja sääntelyn onkin oltava tietyssä määrin varovaista, jotta uusien jäsenvaltioiden teollisuuden kilpailukykyä ei rasitettaisi kohtuuttomasti.

ETSK kehottaa pyrkimään entistä nopeammin konkreettisiin tuloksiin EU:n teollisuuspolitiikassa sekä sisällyttämään yrityspalvelut teollisuuspolitiikkaan.

2.2

Euroopan komissio on äskettäin julkaissut tiedonannon ”Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: EU:n valmistusteollisuutta vahvistavat toimintapuitteet — Yhtenäisempi lähestymistapa teollisuuspolitiikkaan” (7). Komissio tunnistaa kyseisessä teollisuuspoliittisessa kehyksessä seitsemän keskeistä alojen välistä aloitetta:

teollis- ja tekijänoikeuksia sekä väärentämistä koskeva aloite

kilpailukykyä sekä energia- ja ympäristöasioita käsittelevä korkean tason ryhmä

markkinoille pääsyyn ja kilpailukykyyn liittyvät ulkoiset näkökohdat

uusi lainsäädännön yksinkertaistamisohjelma

sektorikohtaisen osaamisen parantaminen määrittelemällä nykyiset sektorikohtaiset ammattitaitovaatimukset ja osaamisvajeet

tuotantoteollisuuden rakennemuutoksen hallinta

integroitu eurooppalainen lähestymistapa teolliseen tutkimukseen ja innovointiin.

Tiedonannon vakava puute on se, että siinä laiminlyödään palvelut yleensä ja yrityspalvelut erityisesti. ETSK kehottaa nivomaan yrityspalvelut täysin teollisuuspolitiikkaan ja suosittelee Euroopan komissiolle, että se laajentaa tulevien teollisuuspoliittisten strategioiden soveltamisalaa nivomalla mukaan yrityspalvelut. Tehokkaassa teollisuuspolitiikassa on myös otettava huomioon teollisuuden muutosten sosiaaliset ja työllisyysvaikutukset. Näin ollen on korostettava entistä enemmän elinikäistä oppimista sekä tuettava työntekijöiden liikkuvuuden helpottamista.

2.3

Tieto- ja viestintätekniikkaa on Euroopassa hyödynnettävä entistä laajemmin ja perinpohjaisemmin. Tieto- ja viestintätekniikan vahvistaminen ja integroiminen on yhtä tärkeää sekä teollisuuden että yrityspalvelujen alalla. Tietotekniikan hyödyntämisessä Eurooppa on jäljessä tärkeimmistä kilpailijoistaan. Vuonna 2004 Länsi-Euroopassa käytettiin tietotekniikkaan 732 euroa henkeä kohden, kun taas Yhdysvalloissa siihen käytettiin 1 161 euroa ja Japanissa 1 012 euroa henkeä kohden. Länsi-Euroopassa käytettiin tietotekniikkaan 3,08 prosenttia, Yhdysvalloissa 4,55 prosenttia ja Japanissa 3,59 prosenttia BKT:sta (8). Euroopan komission tieto- ja viestintätekniikan kilpailukykyä käsittelevällä työryhmällä on tässä yhteydessä merkittävä rooli.

2.4

Euroopan teollisuusyritysten alhaisen tuottavuuden katsotaan usein johtuvan siitä, etteivät ne — etenkään pk-yritykset — hyödynnä riittävästi teknologian eivätkä tieto- ja viestintätekniikan tarjoamia mahdollisuuksia. Ongelma ei näytä johtuvan laitteistojen hinnoista vaan siitä, ettei pk-yrityksissä ole riittävästi tieto- ja viestintätekniikan käyttötaitoa eikä asiantuntemusta, minkä vuoksi niiden on vaikea sopeutua tieto- ja viestintätekniikan nopeisiin muutoksiin ja monimutkaistumiseen. Pienyritysten ja keskisuurten yritysten välillä vallitsee ”digitaalinen kuilu”, jonka vuoksi kaikkia tieto- ja viestintätekniikan ja sähköisten liiketoimintamallien tarjoamia mahdollisuuksia ei ole vielä otettu käyttöön (9). Yrityspalvelujen rooli on tärkeä, jotta tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnettäisiin tehokkaasti ja jotta tuottavuutta näin parannettaisiin kestävästi.

2.5

Palvelujen sisämarkkinoita yleensä ja yrityspalvelujen sisämarkkinoita erityisesti ei ole saatettu loppuun, ja monet esteet haittaavat niiden tehokkuutta ja kilpailukykyä sekä uusien työllisyysmahdollisuuksien luomista. Monia esteitä on tunnistettu kertomuksessa ”Palvelujen sisämarkkinatilanne” (10), mutta edistystä on saavutettu Lissabonin strategian toteuttamisen myötä. Yrityspalvelumarkkinoita koskevien sääntelynäkökohtien ohella tarvitaan kyseisessä asiakirjassa esitettyjä täydentäviä politiikkoja, jotta varmistetaan EU:n välttämätön kilpailukyky maailmanlaajuisilla markkinoilla sekä sosiaalinen ja taloudellinen kehitys.

3.   Yrityspalvelujen merkitys ja niiden vuorovaikutus teollisuuden kanssa

3.1   Yrityspalvelujen määritelmä

Yrityspalvelut on perinteisesti määritelty liiketoimintaan liittyvien palvelujen alaryhmäksi (NACE 70–74) (ts. yrityspalvelut sekä kuljetus-, viestintä-, jakelu- ja rahoituspalvelut) (11). Kummankin käsitteen määrittely perustuu asiakaskuntaan, jolle palvelut on suunnattu. Kyseisiä palveluja ei ole suunnattu pääasiassa loppukäyttäjille vaan pikemminkin yrityksille. Palvelut ovat konkreettisia toimia, jotka vaikuttavat ensi sijassa yritysten kilpailukykyyn (ja sopivat yhteen myös kuluttajille tarjottavien palvelujen kanssa), koska niitä hyödynnetään arvoketjun välillisenä panoksena ja koska ne edistävät palveluntarjoajan, asiakkaan ja palvelun välisestä vuorovaikutuksesta syntyvää laatua ja innovointia. Yrityspalvelujen erityispiirteenä on, että useimmat niistä voidaan tuottaa joko yrityksen sisällä tai alihankintana (ulkoistaminen) yrityksen ulkopuolisessa, erikoistuneessa yrityksessä.

3.2

Yrityspalveluihin kuuluu hyvin erilaista toimintaa, joka vaihtelee asiantuntijapalveluista (kuten insinööri-, kirjanpito- ja lakiasiainpalvelut) korkean lisäarvon palveluihin (kuten tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvät palvelut ja liikkeenjohdon konsultointi), henkilöstöpalveluihin (kuten henkilöstövalinta, työnvälityspalvelut ja tilapäistyö) sekä yritystoiminnan tukipalveluihin, jotka voivat olla sekä alhaista lisäarvoa tuottavia (kuten siivous-, turvallisuus- ja ateriapalvelut) tai kasvavaa lisäarvoa tuottavia (kuten energiahuolto, jätevesien ja muiden nesteiden käsittely, ilmankäsittely sekä jätehuolto). Kyseisissä palveluryhmissä on kiinnitettävä erityistä huomiota sosiaali- ja työoloihin.

Taulukko 1.   Tärkeimmät yritystoiminnan edellyttämät palvelut (toiminnallinen lähestymistapa) (12)

YRITYS-TOIMINNOT

TÄRKEIMMÄT YRITYSTOIMINTAAN LIITTYVÄT PALVELUT

 

YRITYS-TOIMINNOT

TÄRKEIMMÄT YRITYSTOIMINTAAN LIITTYVÄT PALVELUT

Hallinto

Liikkeenjohdon konsultointi

Lakiasiainpalvelut

Tilintarkastus ja laskenta

 

Tietohallinto

Tietotekniikkapalvelut

Televiestintä

Henkilöresurssit

Tilapäistyö

Henkilöstön rekrytointi

Ammatillinen koulutus

 

Markkinointi ja myynti

Mainonta

Kauppa ja jakelu

Suhdetoiminta

Messut ja näyttelyt

Myynnin jälkeinen asiakaspalvelu

Rahoituksen välitys

Pankkipalvelut

Vakuutuspalvelut

Vuokraus ja liisaus

 

Kuljetus ja logistiikka

Logistiikka

Kuljetuspalvelut

Kuriiripalvelut

Tuotanto ja tekniikka

Insinööri- ja tekniset palvelut

Testaus ja laadunvalvonta

T&K-palvelut

Teollinen suunnittelu

Laitehuolto ja korjaus

 

Kiinteistöpalvelut

Turvallisuuspalvelut

Siivouspalvelut

Ateriapalvelut

Ympäristöpalvelut/

jätehuolto

Energia- ja vesihuolto

Kiinteistöhuolto (varastointi)

3.3   Yrityspalvelujen paikka taloudessa

Yrityspalvelut ovat Euroopan markkinatalouden tärkeä osatekijä. Yrityspalvelujen tärkein piirre on kuitenkin se, että ne ovat mukana arvoketjun jokaisessa vaiheessa ja että ne ovat integroituneet siihen. Yrityspalvelujen kasvua selitetään yleensä sillä, että tuotantoteollisuudesta siirtyy työpaikkoja palveluihin, kun yritysten palvelutoiminnot ulkoistetaan. Kasvuun on kuitenkin useita syitä. Muita tärkeitä seikkoja ovat tuotantojärjestelmien muutokset, joustavuuden lisääntyminen, kilpailun kiristyminen kansainvälisillä markkinoilla, tieto- ja viestintätekniikan sekä osaamisen kasvava merkitys sekä uudenlaisten palvelutyyppien syntyminen. ”Yritysten rakennetilastojen mukaan yritystoimintaan liittyvien palvelujen (ilman rahoituspalveluja) osuus EU:n markkinatalouden kokonaistyöllisyydestä oli vuonna 2001 53 prosenttia, kun teollisuuden osuus oli 29 prosenttia (eli noin 29 miljoonaa työllistä) —. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen muodostama arvonlisä yhteensä oli vuonna 2001 keskimäärin 54 prosenttia, kun se teollisuudessa oli 34 prosenttia —.” (13)

3.4

Nykyisin yhä useammat tuotantoteollisuusyritykset alkavat tarjota palveluja. Tuotantoteollisuusyritykset sekä tarjoavat myynnin jälkeisiä palveluja että luovat yhä enemmän lisäarvoa myymällä toisille yrityksille osana yritystoimintaansa insinööri- ja suunnittelupalvelujen tai prosessi-innovointien osaamistaan. On syntymässä uusi hybridiyritysmalli, jonka mukaan toimivat yritykset harjoittavat tuotantoteollisuutta ja tarjoavat palveluja. Kuluttajat etsivät yhä useammin pelkkien tuotteiden sijaan ”ratkaisuja”, ja kyky tarjota lisäpalveluja tuo tuotantoteollisuusyrityksille usein kilpailuetua.

3.5

Yrityspalveluja koskevien tilastotietojen puuttuminen  (14). Palvelujen kysynnästä ei ole tilastotietoja. Eri sektorien keskinäistä suhdetta ei ole dokumentoitu riittävästi. Palvelutoiminnasta ja sen vaikutuksesta EU:n jäsenvaltioiden talouksiin saadaan toivottavasti aiempaa enemmän tietoa, kunhan NACE-luokitusjärjestelmää tarkistetaan vuonna 2007. Tarkistettu luokitusjärjestelmä antaa paremman kuvan palvelualan rakenteesta ja kehityksestä (15). Tietoa ei myöskään ole siitä, missä määrin teollisuusyritykset tarjoavat palveluja.

3.6

Tiedon pirstaleisuus ja vähäisyys sekä yrityspalvelujen analyysi. ETSK katsoo, että olisi perustettava Euroopan yrityspalvelujen seurantakeskus (European Business Services Observatory), jonka tehtävänä olisi kerätä tietoa, kannustaa tutkimusta ja keskustelua sekä esittää toimintasuosituksia ja seurata niiden toteuttamista. Seurantakeskus tai vastaava elin edistäisi alan uuden ja nopean kehityksen ymmärtämistä sekä toimisi poliittisten päättäjien ja sidosryhmien välisenä kohtaamispisteenä.

3.7

Palvelujen standardointi. Markkinoiden tarpeisiin ja selkeään näyttöön perustuva palvelujen vapaaehtoisen standardoinnin nopeuttaminen edellyttää, että parannetaan turvallisuutta, laatua ja suorituskykyä koskevia perusstandardeja sekä edistetään palvelualan kilpailua ja innovointia. CEN:n, ISO:n ja kansallisten standardointielinten on otettava haaste vastaan. Palvelualan vapaaehtoisten standardien kehittäminen edistäisi varmasti rajatylittävää palvelukauppaa sekä palvelujen sisämarkkinoita.

4.   Miten yrityspalvelut parantavat teollisuuden kilpailukykyä (16)

4.1

Yrityspalvelut ovat erittäin merkittäviä, sillä niiden avulla pk-yritykset voivat antaa mahdollisen panoksensa innovointiin ja kasvuun. On olemassa näyttöä siitä, että dynaamisimmat pk-yritykset hyödyntävät laajalti yrityspalveluja. Kansainvälistymispaineita ajatellen on edistettävä sitä, että yhä useammat pk-yritykset hyödyntävät yrityspalveluja.

4.2

Kansallinen innovointikapasiteetti.

Valtion kyky tuottaa uusia ideoita ja kaupallistaa innovatiivisen teknologian virta pitkällä aikavälillä riippuu useista tekijöistä (17), joista mainittakoon seuraavat:

yleiset innovoinnin perusrakenteet

olennaiset perusedellytykset/tukitoimet

yleisen innovointijärjestelmän yhteydet

yleinen koulutusjärjestelmä.

4.3

EU:n tutkimuksesta 85 prosenttia keskittyy tuotantoteollisuuteen (Yhdysvalloissa 66 prosenttia). Palvelualaa koskevan T&K-toiminnan osuudesta ei ole luotettavia tietoja. Kaikesta teollisuustuotannon alalla tehtävästä T&K-toiminnasta 87,5 prosenttia kohdennetaan kahdeksaan erityisalaan (kemikaalit, koneenrakennus, toimistolaitteet, sähkölaitteet, puolijohteet ja viestintä, työvälineistö, moottoriajoneuvot sekä ilma- ja avaruusalukset).

4.4

Kun ajatellaan tutkimus- ja kehitystoiminnan kokonaismenoja, EU ei ole kyennyt kuromaan umpeen välimatkaa Yhdysvaltoihin, ja kuilu on kasvanut edelleen kymmenen viime vuoden aikana.

4.5

Tutkimus- ja kehitysrahoituksen entistä suurempi kohdentaminen huipputeknologiaan ja osaamiskeskeisiin (korkean marginaalin) palveluihin on erittäin tärkeää Euroopan teollisuuden kilpailukyvylle. Kolmen prosentin tavoite (18) saavutettaisiin helpommin, jos hallitukset lisäisivät määrärahojaan ja jos yksityissektoria kannustettaisiin ja tuettaisiin investoimaan nykyistä enemmän tässä suhteessa, yrityspalvelut mukaan luettuina.

4.6

Euroopan komission tiedonannossaan hiljattain ehdottama Euroopan teknologiainstituutti (19) olisi hyödyllinen, mutta teknologian lisäksi tarvitaan myös tehokkaita liiketoiminta- ja organisointistrategioita.

4.7

Yrityspalvelujen innovointitehtävien vaikutusta kuvataan seuraavassa taulukossa:

Taulukko 2.   Yrityspalvelujen innovointitehtävät (20)

Innovointi-tehtävät

Innovoinnin keskeiset osatekijät

Yrityspalvelut (joitakin edustavia aloja)

Teknologinen innovointi

Teknologian integroinnin tehostaminen

Nykyisen teknologian käyttö

Teknologian mukauttaminen yrityksen tarpeisiin

Kehittyneiden tieto- ja viestintäprosessien tehokkuus

Rutiiniprosessien automatisointi

Tuotantorakenteiden joustavoittaminen

Laadun parantaminen

Tietotekniset palvelut

Insinööripalvelut

Suunnittelupalvelut

Televiestintäpalvelut

Sähköisen viestinnän online-palvelut

Laadunvalvontapalvelut

Organisatorinen innovointi

Sisäisen organisoinnin tehokkuus

Valvonta- ja koordinointiprosessien jäsentäminen

Henkilöstöresurssien valinnan, koulutuksen ja hyödyntämisen parantaminen

Toiminnan erikoisaloja koskevat parannukset

Liikkeenjohdon konsultointi ja johtaminen

Tilintarkastus ja lakiasiainpalvelut

Henkilöstöpalvelut (työntekijöiden valinta ja koulutus sekä tilapäistyö)

Strateginen innovointi

Dynaamisten toimintaympäristöjen joustavuus

Asemointi monitahoisilla markkinoilla

Yhteenliittymiä koskevat strategiset tiedot

Tuotteiden mukautusta koskevat tiedot

Sijaintia ja markkinoita koskevat tiedot

Puolustus ristiriitaisessa oikeudellisessa ympäristössä

Johtamispalvelut

Online-palvelut

Tilintarkastuspalvelut

Lakiasiainpalvelut

Messu- ja näyttelypalvelut

Markkinointipalvelut

Kaupallinen innovointi

Kilpailukykyinen tuotesuunnittelu

Innovatiivinen kaupallistaminen

Tilaisuuksien hyödyntäminen

Asiakkaiden etsiminen ja asiakassuhteet

Innovoiva markkinointi

Imagokysymykset

Suunnittelupalvelut

Messut ja näyttelyt

Mainonta

Suoramarkkinointi

Suhdetoiminta

Myynnin jälkeinen asiakaspalvelu

Operatiivinen innovointi

Toiminnallinen työnjako

Keskittyminen avaintehtäviin

Toimintavalmiuksia koskevat kysymykset

Imagokysymykset

Kielipalvelut

Kuriiripalvelut

Turvallisuuspalvelut

Operatiiviset palvelut

Lähde: Rubalcaba (1999), Business Services in European Industry, Euroopan komissio, Bryssel.

4.8

Eräät Euroopan innovatiivisimmista yrityksistä toimivat yrityspalvelualalla, mutta palvelualan T&K-toiminta on kaiken kaikkiaan liian vähäistä ja epäjärjestelmällistä. Yksittäisten yritysten kalliista ja aikaa vievistä kokeiluista ja epäonnistumisista syntyy usein uusia palveluja ja liiketoimintamalleja. EU:n on tuettava valikoiduilla aloilla tehtävää tutkimusta, jotta maailmanlaajuisesti johtavien huipputeknologioiden aloilla toimivien yritysten taitotieto saatetaan ajan tasalle.

4.9

On tärkeää löytää keinoja, joiden avulla parannetaan pk-yritysten mahdollisuuksia saada käyttöönsä tutkimustuloksia sekä tuetaan pk-yrityksiä lyhyen aikavälin tuotekehityksessä.

4.10

Jotta yritykset investoisivat nykyistä enemmän innovointiin ja T&K-toimintaan, Euroopan komission on varmistettava teollis- ja tekijänoikeuksien asianmukainen suoja. On ryhdyttävä toimiin, jotta käsiteltävänä oleva ehdotus tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoinnista voidaan panna täytäntöön.

4.11

Lainsäädäntöä ja sääntelyä on parannettava.

5.   Osaamisen luomista koskeva EU:n järjestelmä

5.1

Osaamisen luomista koskevaa EU:n järjestelmää on tarkistettava perinpohjaisesti. Se edellyttää, että

suunnataan tutkimus- ja kehitystoiminta korkeaa tieto- ja viestintäteknologiaa tuottaviin yrityksiin

pysäytetään aivovienti EU:sta Yhdysvaltoihin (EU:sta muuttaa Yhdysvaltoihin kaksi kertaa enemmän tutkijoita kuin päinvastoin; EU:ssa koulutetut tutkijat tekevät 40 prosenttia Yhdysvaltojen tutkimus- ja kehitystyöstä)

lisätään tutkimukseen käytettäviä kokonaismenoja, jotta saavutetaan Lissabonin tavoite eli kolme prosenttia bruttokansantuotteesta

asetetaan tieto- ja viestintätekniikkaa koskevat taidot, digitaalinen lukutaito sekä sähköistä liiketoimintaa koskevat taidot avainasemaan; tieto- ja viestintäteknisten taitojen on sisällyttävä opetussuunnitelmiin alaluokilta lähtien

otetaan huomioon, että kehittyneestä kiinteästä ja mobiilista laajakaistasta tulee osaamiseen perustuvan talouden infrastruktuuri tällä vuosisadalla. Tietoyhteiskunnan pääosaston vuonna 2005 käynnistämällä i2010-aloitteella on tässä yhteydessä tärkeä rooli.

6.   Yritysten tukipalvelujen rooli

6.1

Etenkin Saksassa on 1990-luvun puolivälistä lähtien keskusteltu intensiivisesti palveluinnovoinnista, ja sitä on tutkittu paljon. Yritysten tukipalvelut ovat vauhdittaneet huomattavasti sekä yliopistojen tutkimustyötä että käytännön työtä kyseisellä alalla. Näin on kehittynyt uusi oppiaine, jossa pyritään palvelutuotteiden järjestelmälliseen kehittämiseen ja suunnitteluun hyödyntämällä soveltuvia malleja, menetelmiä ja välineitä. Vaikka tukipalvelualaan kuuluu myös palvelutoiminnan johtamiseen liittyviä näkökohtia, siinä keskitytään ensisijaisesti uusien palvelutuotteiden kehittämiseen. Tukipalveluihin sisältyy myös kehitysjärjestelmien suunnittelu eli palveluihin liittyvät kysymykset yleisen T&K- ja innovointijohtamisen alalla.

6.2

Uusia liiketoiminnan malleja, menetelmiä ja välineitä koskeva perustutkimus antaa tukipalvelualalle tärkeitä virikkeitä. Tavaroiden, ohjelmistojen ja palvelujen yhteisiä tukipalveluja koskevista integroiduista lähestymistavoista tulee vakiintunut ilmiö. Lisäksi palvelustandardien yhdenmukaistamisen edistyminen kannustaa erikoistumaan ja kehittämään tehokkaasti uusia palveluja (21).

6.3

Tukipalveluala on yksi harvoista palvelusektorin aloista, joita eurooppalainen tutkimus on muokannut merkittävästi. On tärkeää integroitua entistä tiiviimmin kansainvälisiin verkostoihin ja kehittää järjestelmällisesti riippumaton tukipalvelualan yhteisö, jotta alalla voidaan tulevaisuudessakin säilyttää johtoasema (22).

7.   Sähköisesti suoritettavien palvelujen merkitys

7.1

Sähköisesti suoritettavien palvelujen lisääntymissuuntaus. Tieto- ja viestintätekniikan mahdollistaman tietotekniikkapalvelujen ja liiketoimintaprosesseja koskevien palvelujen kansainvälisen alihankinnan kasvuun ja vaikutuksiin kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Yrityspalveluja suunnataan uudelleen soveltamalla tieto- ja viestintätekniikkaa sekä siirtymällä yhä enemmän sähköisesti suoritettaviin palveluihin. Sähköisesti suoritettavat palvelut ovat ohjelmistopalveluja, T&K-palveluja ja teknisiä testauspalveluja, konsulttipalveluja sekä henkilöstön kehittämispalveluja ja työvoimapalveluja. Niitä ohjaavat etupäässä markkinat seuraavista syistä:

uusien asiakkaiden vaatimukset ja odotukset

pyrkimys parantaa markkinoillepääsyä ja laajentaa markkinoita

laadun parantaminen ja asiakassuhteiden syventäminen

toiminnan tehokkuuteen ja mittakaavaetuihin liittyvät hyödyt

kustannusten alentaminen parantamalla ja laajentamalla halpatuotantoa ja tuotantotapoja.

7.2

Unionin ulkopuolelle ulkoistamisesta EU:n taloudelle mahdollisesti syntyvien etujen tutkiminen. Ulkoistettuja palveluja tarjotaan nykyään eri puolilta maailmaa, mikä tuo mukanaan uusia maailmanlaajuisia haasteita. Euroopankin tulisi olla valmis tarjoamaan ja viemään korkealaatuisia palveluja unionin ulkopuolelle. Sähköisesti suoritetut palvelut ja niihin liittyvä sähköisen liiketoiminnan tuki tulevat lisääntymään. Liiketoimintaan liittyvien palvelujen ulkoistaminen unionin ulkopuolelle keskittyy nykyisin tukitoimintoihin (kuten tietoteknisiin palveluihin, rahoitus- ja kirjanpitopalveluihin sekä puhelinpalvelukeskuksiin). Korkeamman lisäarvon palveluissa, kuten tietotekniikkaan liittyvät suunnittelu-, tutkimus- ja analysointipalvelut, EU pitää vielä pintansa. Teknologinen kehitys, ammattitaitoisen työvoiman saatavuus ja siihen liittyvät kustannukset maailmanmarkkinoilla vaikuttavat kuitenkin tulevaisuudessa entistä enemmän eurooppalaisten yritysten päätöksiin. Euroopan työmarkkinoiden haasteena onkin luoda entistä laadukkaampia työpaikkoja ja välttää työttömyyttä (23).

7.3

Sähköisesti suoritettavien palvelujen esteitä. Sähköisesti suoritettavien palvelujen kehittämisen tiellä on esteitä, jotka tulisi tutkia läpikotaisin ja joita varten tulisi löytää ratkaisuja, jotta eurooppalaiset yrityspalvelujen tarjoajat voisivat toimia nykyistä myyntihenkisemmin ja laajentaa toimintaansa yhä enemmän EU:n ulkopuolelle. Kyseisiä esteitä ovat standardien ja yhteentoimivuuden sekä sähköistä kaupankäyntiä koskevan luottamuksen ja turvallisuuden puute, kiinteään ja mobiiliin laajakaistainfrastruktuuriin kohdennettujen investointien puute sekä tieto- ja viestintätekniikan vielä liian alhainen hyödyntäminen pk-yrityksissä.

8.   Yrityspalvelujen työllistämispotentiaali

8.1

Yrityspalvelujen työpaikkojen määrä on kasvanut voimakkaasti kuluneina vuosikymmeninä. Ajanjaksona 1979–2002 vuosittainen kasvuaste oli noin 4,5 prosenttia eli huomattavasti kaikkia muita talousaloja korkeampi. Vuonna 2003 yrityspalvelujen tarjoamien työpaikkojen osuus kaikista työpaikoista oli 15 jäsenvaltion EU:ssa 9 prosenttia ja 25 jäsenvaltion EU:ssa 8,6 prosenttia. Palvelualalla yleensä ja yrityspalvelualalla erityisesti on tulevaisuudessa avainasema luotaessa uusia työpaikkoja ja kompensoitaessa tuotantoteollisuudessa menetettyjä työpaikkoja.

8.2

Taulukosta 3 ilmenee, miten yrityspalvelujen työpaikkojen määrä on vuoteen 2002 asti kasvanut kokonaistalouteen verrattuna.

Taulukko 3.   Yrityspalvelualan työllisyyden kasvu vuosittain ajanjaksona 1979–2002 (24)

Maa

Kokonais-talous

Yritys-palvelut

Kiinteistö-ala

Vuokraus

Asiantuntija-palvelut

T&K-sopimukset

Tietotekniset palvelut

Operatiiviset palvelut

LU

2,6

7,6

5,2

4,4

7,5

6,5

12,4

7,4

PT

0,4

6,9

6,5

5,5

6,7

7,7

8,1

7,0

IE

2,0

6,4

5,3

4,6

6,0

0,8

10,5

6,5

IT

0,5

6,4

4,4

8,0

6,1

4,1

6,5

6,7

DE

0,6

5,3

4,2

3,4

4,5

2,9

6,5

5,8

FI

0,1

5,4

1,0

1,6

4,3

3,3

8,5

6,0

ES

1,1

5,4

3,7

6,0

4,9

3,2

7,4

5,8

NL

1,6

4,7

3,7

5,3

4,1

3,4

8,1

4,7

AT

0,3

4,8

1,4

2,6

4,3

4,0

9,6

4,8

SE

0,2

4,7

1,2

2,7

4,3

4,2

6,1

4,7

EL

0,8

4,6

5,9

3,4

4,2

4,0

8,1

4,8

UK

0,4

3,3

4,8

2,2

2,8

-0,4

6,9

3,5

FR

0,5

3,2

1,3

4,1

2,5

1,7

4,7

3,8

DK

0,3

3,1

1,5

2,8

1,8

-0,8

5,8

4,3

BE

0,3

3,6

3,9

0,9

3,2

-1,7

5,0

4,0

EU15

0,6

4,4

3,3

3,3

3,9

1,7

6,4

4,7

US

1,4

4,7

1,6

3,5

3,5

2,9

8,8

5,3

8.3

Palvelualan ja etenkin osaamiskeskeisten yrityspalvelujen alan työllisyyden dynaaminen kasvu on ominaista nykyajan talouksille. Vaikka yrityspalvelujen tarjoamien työpaikkojen määrä ja kasvuasteet vaihtelevat Euroopassa maittain, voidaan todeta, että ”ei ole köyhää maata, jossa olisi runsaasti yrityspalveluja, eikä rikasta maata, jossa yrityspalvelujen tarjoamia työpaikkoja olisi vähän” (25).

8.4

Työllisyyden kasvun voidaan palvelualalla ja etenkin osaamiskeskeisillä yrityspalvelujen alalla odottaa jatkuvan, vaikkakin hieman maltillisempana. Taulukon 4 perusteella kasvu on kuitenkin suurempaa kuin työllisyyden oletettu kasvu muilla taloudenaloilla. Kasvuasteen odotetaan olevan huomattavasti korkeampi uusissa jäsenvaltioissa, sillä niissä palveluja aletaan kehittää huomattavasti matalammalta absoluuttiselta tasolta.

Taulukko 4.   Työllisyyden kehitys länsieurooppalaisilla talouden aloilla

Image

Huom. Länsi-Euroopalla tarkoitetaan EU:n 15:tä jäsenvaltiota sekä Norjaa ja Sveitsiä.

Lähde: Cambridge Econometrics Press Release, What has happened to the Lisbon agenda?, marraskuu 2005.

8.5

Yrityspalvelujen työpaikoille on ominaista korkea koulutustaso. EU:n työvoimatutkimuksesta ilmenee, että vuonna 2003 korkeasti koulutettujen työntekijöiden osuus oli 41 prosenttia, kun se vuonna 1998 oli ollut 38 prosenttia. Matalan koulutustason työntekijöiden osuus oli pudonnut 17 prosenttiin, kun se vuonna 1998 oli ollut 25 prosenttia. Useimpiin yrityspalvelualan työpaikkoihin vaaditaan korkean tai keskitason osaamista, mikä on haaste myös Euroopan koulutusjärjestelmille (ja etenkin elinikäistä oppimista koskevalle politiikalle), sillä Euroopan teollisuuden rakennemuutos edellyttää, että yhä useammat muiden alojen työntekijät siirtyvät yrityspalvelualan työpaikkoihin. Tätä taustaa vasten Lissabonin strategiaan sisältyvän ”Koulutus 2010” -työohjelman tinkimätön toteuttaminen on ensisijaisen tärkeää. Taulukosta 5 ilmenee eri aloilla vaadittava koulutustaso.

Taulukko 5.   Koulutustaso merkittävillä talouden aloilla ja yrityspalveluissa 15 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2003 (26)

Image

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  WTO:n kauppatilastot, 2004.

(2)  Business Services in European Industry, Luis Rubalcaba-Bermejo, Euroopan komissio, 1999.

(3)  Loppuraportin tiivistelmä: The Significance of Competitive Manufacturing Industries for the Development of the Services Sectors, Kalmbach ym., Bremenin yliopisto, joulukuu 2003.

(4)  Ks. ETSK:n lausunto ”Eurooppalaisten yritysten kilpailukyky”, jossa korostetaan asianmukaisten sosiaalisten olojen varmistamisen tärkeyttä pyrittäessä parantamaan tuottavuutta ja kilpailukykyä. Ks. etenkin lausunnon kohdat 2.5–2.5.3. Esimerkiksi kohdassa 2.5.2 ETSK toteaa, että ”— on pikaisesti parannettava Euroopan kilpailukykyä ja samalla turvattava sen taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys, yhteenkuuluvuus, työpaikat ja ympäristönsuojelu”.

(5)  Eurostat News Release 17/2006, 13.2.2006.

(6)  KOM(2004) 274 lopullinen. ETSK antoi lausuntonsa 15.12.2004 (esittelijä: Joost van Iersel, apulaisesittelijä Bo Legelius), EUVL C 157, 28.6.2005, s. 75 ja sitä seuraavat sivut.

(7)  KOM(2005) 474 lopullinen. ETSK antoi lausuntonsa 20.4.2006 (esittelijä: Ernst Ehnmark), EUVL C 185, 8.8.2006, s. 80 ja sitä seuraavat sivut. Ks. myös CCMI:n täydentävä lausunto (esittelijä Antonello Pezzini).

(8)  EITO (European Information Technology Observatory) 2005, s. 263.

(9)  E-Business Report, 2005.

(10)  KOM(2002) 441 lopullinen, 30. heinäkuuta 2002.

(11)  Ks. komission tiedonanto ”Yritystoimintaan liittyvien palvelujen kilpailukyky ja niiden vaikutus eurooppalaisten yritysten tulokseen” (KOM(2003) 747 lopullinen, 4. joulukuuta 2003), jonka voi lukea osoitteessa

http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/cnc/2003/com2003_0747fi01.pdf (ks. etenkin kohta I.2 ja kehystetty teksti 1).

(12)  Lähde: ”Yritystoimintaan liittyvien palvelujen kilpailukyky ja niiden vaikutus eurooppalaisten yritysten tulokseen” KOM(2003) 747 lopullinen), liite I (”Palvelujen luokitukset lisätietoineen”), luettavissa osoitteessa

http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/cnc/2003/com2003_0747fi01.pdf.

(13)  KOM(2003) 747 lopullinen, kohta II.2, s. 11.

(14)  Ks. CCMI:n tilaama tutkimus A Sectoral Survey of Relocation: a Factual Background (etenkin sivut 107 ja 177–179), johon perustuu CCMI:n tiedonanto ”Alakohtainen selvitys yritysten siirtymisestä” (esittelijä Joost van Iersel, apulaisesittelijä Enrique Calvet Chambon).

(15)  Liiketoimintaan liittyvien palvelujen eurooppalaisen foorumin (European Forum on Business-Related Services) raportti, kesäkuu 2005.

(16)  Ks. KOM(1998) 534 lopullinen ja KOM(2003) 747 lopullinen.

(17)  Stern, Furman, Porter, 2002.

(18)  Ks. ETSK:n lausunto ”Seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma” (kohta 2.5): Lissabonin strategian toteuttamiseksi ”Barcelonassa keväällä 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto määritteli lisäksi tutkimuksen tukemiselle määrälliset tavoitteet: unionin T&K-toimintaan osoitettavaa kokonaisrahoitusta olisi lisättävä siten, että se olisi kolme prosenttia BKT:stä vuoteen 2010 mennessä; yksityissektorin osuuden tästä on määrä olla kaksi kolmasosaa. (Kolmen prosentin tavoite). Komitea huomauttaa kuitenkin, että maailmanlaajuista investointikilpailua ajatellen kyseessä on ’liikkuva tavoite’; se, joka saavuttaa sen liian myöhään, jää yhä enemmän jälkeen”.

(19)  KOM(2006) 77 lopullinen.

(20)  Julkaisusta The Contribution of Business Services to European Employment, Innovation and Productivity, jonka tekijät ovat Luis Rubalcaba ja Henk Kox ja jonka Palgrave-Macmillan-kustantamo julkaisee piakkoin.

(21)  Service EngineeringMethodical Development of New Service Products, Hans-Jörg Bullinger, Klaus-Peter Fahnrich, Thomas Meiren.

(22)  Thomas Meiren, tuotantotekniikkaa tutkiva Fraunhofer-Institut, Stuttgart, Saksa.

(23)  Euroopan yritystoimintaan liittyvien palvelujen foorumin (European Forum on Business-Related Services) raportti vuodelta 2005.

(24)  Julkaisusta The Contribution of Business Services to European Employment, Innovation and Productivity, jonka tekijät ovat Luis Rubalcaba ja Henk Kox ja jonka Palgrave-Macmillan-kustantamo julkaisee vuonna 2006.

(25)  Rubalcaba, Kox, 2006, s. 42.

(26)  Lähde: Rubalcaba ja Kox (2006), perustuu Eurostatin tietoihin, työvoimatutkimus, 2004.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/38


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta.

KOM(2006 ) 91 lopullinen — 2006/0033 COD

(2006/C 318/05)

Neuvosto päätti 27. maaliskuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 159 artiklan kolmannen kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” hyväksyi lausuntonsa 31. elokuuta 2006. Esittelijä oli Joost van Iersel ja apulaisesittelijä Enrico Gibellieri.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 170 puolesta, 10 vastaan 15:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä

1.1

ETSK kannattaa Euroopan komission ehdotusta Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) perustamisesta. ETSK on samaa mieltä tavoitteesta, jonka mukaan EGR:n avulla voidaan puuttua tapauksiin, joissa vakavat ja ennakoimattomat talouden häiriötilat aiheuttavat työntekijöille välittömiä ja huomattavia sosiaalisia ongelmia.

1.2

ETSK on myös samaa mieltä siitä, että pääasiallinen vastuu on jäsenvaltioilla, ja että EGR toimii ainoastaan jäsenvaltion pyynnöstä ja budjettivallan käyttäjän annettua suostumuksensa. Sääntöjen on oltava selvät.

1.3

Vakavien häiriöiden ilmetessä ennakoiva politiikka, dynaaminen yrittäjyys, alueellinen vastuu, oikea-aikaiset toimet ja asianosaisten sidosryhmien kuten yritysten, työmarkkinaosapuolien, hallituksen, alueviranomaisten ja muiden toimijoiden yhteistyö on keskeisessä asemassa. EGR:llä on täydentävä tehtävä EU:n yhteisvastuun välineenä. Uskottavuuden säilyttämiseksi odotuksia ei tule asettaa liian korkealle.

1.4

EGR:n rahoittamien erityistoimien on sovittava yhteen kaikkien asianosaisten sidosryhmien yhteisen suunnittelun kanssa. EGR:n ei tulisi toimia aloilla, joilla jäsenvaltioilla on yksinomainen toimivalta. On tehtävä selväksi, että rahaston tarkoituksena on tarjota erityisiä työllistymismahdollisuuksia äkillisesti hankaliin taloudellisiin olosuhteisiin joutuneille henkilöille.

1.5

ETSK kehottaa komissiota varmistamaan, että työmarkkinaosapuolet voivat osallistua aktiivisesti prosesseihin, joiden tarkoituksena on luoda uusia työpaikkoja irtisanotuille työntekijöille. Irtisanottujen työntekijöiden nopea uudelleensijoittaminen työmarkkinoille on yleensä hankalaa. Kokemukset ovat osoittaneet, että tällainen prosessi vie kauan aikaa.

1.6

Tehokkuuden ja johdonmukaisuuden lisäämiseksi nykyisten välineiden sekä erityisesti EGR:n ja rakennerahastojen toimintaa on koordinoitava asianmukaisesti.

2.   Komission ehdotus

2.1

Komissio teki ehdotuksen Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta maaliskuussa 2006 (1). Sen tarkoituksena on tarjota erityistä kertaluonteista rahoitustukea helpottamaan työntekijöiden integroitumista uudelleen työelämään alueilla tai aloilla, jotka kärsivät äkillisestä ja vakavasta talouden häiriötilasta.

2.2

Vakava talouden häiriötilanne voi merkitä taloudellisista syistä tapahtuvaa toiminnan siirtämistä kolmansiin maihin, tuonnin mittavaa lisääntymistä tai EU:n markkinaosuuden asteittaista pienenemistä jollakin tietyllä alalla. Tärkeimpänä kriteerinä EGR:n toimien käynnistämiselle on yli tuhannen työntekijän irtisanominen yrityksessä tai yritysryhmässä, joka sijaitsee keskimääräistä korkeamman työttömyyden koskettamalla alueella.

2.3

EGR:n tukikelpoisten toimien tavoitteena on luoda työpaikkansa menettäneille ihmisille edellytykset sijoittua nopeasti uudelleen työelämään. Tukitoimet täydentävät kansallisia säännöksiä ja kohdennettuja alueohjelmia. Toimiin kuuluvat uudelleenkoulutus, yritysten toiminnan siirtymiseen ja niiden perustamiseen liittyvät tukitoimet sekä tulonlisäykset.

2.4

EGR ryhtyy toimiin ainoastaan jäsenvaltion pyynnöstä. EU:n maksama tuki on enintään 50 prosenttia jäsenvaltion suunnitteleman toimenpidekokonaisuuden arvioiduista kokonaiskustannuksista.

2.5

Rahoitusnäkymiin ei sisälly erityistä säännöstä EGR:n rahoituksesta. EGR:n toiminta rahoitetaan käyttämättä jääneillä ja vapautetuilla varoilla. Budjettivallan käyttäjä päättää varojen käytöstä tapauskohtaisesti, mikä tarkoittaa, että kokonaisvastuu on neuvostolla ja Euroopan parlamentilla.

2.6

Rahastoa varten suunnitellaan yksityiskohtainen talousarviomenettely. Jäsenvaltiot ottavat vastuun EGR:n tukemien toimien hallinnasta, ja komissiolla on valvova rooli. Mikäli myönnettyjä varoja ei käytetä, ne maksetaan takaisin.

2.7

Komissio arvioi tuloksia, kriteerejä ja säännösten tehokkuutta jatkuvasti sekä suorittaa jälkiarviointeja. Vuodesta 2008 alkaen komissio laatii arvioinnin sisältävän vuosikertomuksen rahaston varojen käytöstä.

3.   EGR:n taustaa

3.1

Ehdotus perustuu joulukuussa 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiin, ja sen tarkoituksena on osoittaa EU:n solidaarisuutta maailmankaupan äkillisten muutosten vuoksi irtisanotuille työntekijöille. Se on kompromissiratkaisu, joka on osa rahoitusnäkymiä koskevaa sopimusta. EGR:n sisällöstä ja soveltamisalasta on laadittu asiaankuuluva vaikutustenarviointi (2).

3.2

EGR ei kuulu rakennerahastoihin, mutta se on yksi EU:n välineistä, joilla pyritään edistämään Euroopan talouden sopeutumis- ja kilpailukykyä (3).

3.3

Rakennerahastoilla pyritään pitkän aikavälin ennakoivaan toimintaan ja monivuotiseen suunnitteluun, kun taas EGR:ää ei ole tarkoitettu rakenneuudistuksia varten. Se on suunnattu yksittäisten ihmisten avustamiseen alueilla, joihin maailmankaupan vakavat muutokset ovat vaikuttaneet. Tällaiset harvinaiset mutta kriittiset tilanteet saattavat edellyttää kertaluonteista, määräaikaista ja yksilöllistä tukea. Osa EGR:n tavoitteista ei kuulu rakennerahastojen piiriin.

3.4

Yhdysvaltalaista Trade Adjustment Assistance -ohjelmaa (TAA) vuodelta 1962 on käytetty osin esimerkkinä tässä yhteydessä. TAA:n tavoitteena on korjata markkinoiden avautumisen ja kansainvälisen kaupan vapauttamisen yksilöille tai alueille tuottamien haittavaikutusten ja yleisten hyötyjen välistä epäsuhtaa. TAA:n ja EGR:n vertaaminen ei kuitenkaan ole helppoa Yhdysvaltojen ja EU:n kulttuurien erojen ja erilaisten vaatimusten vuoksi.

3.5

EGR:n tulisi toimia OECD:n yksilöimien parhaiden käytänteiden mukaisesti. Niihin sisältyy selkeä kuvaus taloudellisen toiminnan muualle siirtämisen vuoksi työttömiksi joutuneista työntekijöistä, tuen myöntäminen rajoitetuksi ajaksi sekä kustannustehokkuuden, avoimuuden ja vastuullisuuden periaatteiden noudattaminen.

3.6

EGR:n tavoitteena on edistää joustoturvan käytännön mukaista lähestymistapaa eli joustavuuden ja työsuhdeturvan välistä tasapainoa unionissa. Samalla se täydentää rakennerahastojen monivuotisia strategisia painopisteitä ja politiikkoja.

4.   Yleistä

4.1

Asetuksessa viitataan alunperin globalisaation myönteiseen vaikutukseen kasvuun ja työllisyyteen EU:n alueella. ETSK huomauttaa, että myös näkyvät kielteiset sekä alakohtaiset että alueelliset vaikutukset ovat kuitenkin mahdollisia. EGR on erityisväline, jolla pyritään vahvistamaan talouden vakavien häiriötilojen vuoksi työnsä menettäneiden työntekijöiden mahdollisuuksia uudelleentyöllistymiseen. On vahinko, että vaikutusten arvioinnissa (4) ei ole analysoitu konkreettisia tapauksia.

4.2

Koska asetuksen johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa edellytetään, että EGR:n ”toimien olisi oltava johdonmukaisia ja yhteensopivia muiden yhteisön politiikkojen kanssa, ja niissä olisi noudatettava sen säännöstöä”, komission poliittisten päättäjien ja erityisesti kilpailun pääosaston tulisi tutkia ehdotukset tarkoin, jotta valtiontukien myöntäminen perusteettomasti voidaan välttää.

4.3

EGR on konkreettinen osoitus Euroopan unionin pyrkimyksestä käsitellä ulkomaankaupan ja maailmanlaajuisten markkinoiden vakavien häiriöiden seurauksia. Tulevaisuudessa voitaisiin harkita samankaltaista välinettä sisämarkkinoiden ja EU:n yhtenäismarkkinoiden kielteisten vaikutusten lieventämiseksi (esimerkiksi yritystoiminnan siirtäminen EU:n sisällä ja verotuspolitiikka).

4.4   Toimintakriteerit

4.4.1

Rahaston toiminta edellyttää selkeitä kriteerejä. Asetuksen 1 artiklaan sisältyvä kriteeri, jonka mukaan EGR:n tarkoituksena on tarjota ”tukea maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten vuoksi työttömiksi jääneille työntekijöille, kun työpaikkojen menetyksillä on huomattavan haitallinen vaikutus alueelliseen tai paikalliseen talouteen”, on kuitenkin melko epämääräinen. Ensisijainen vastuu tukihakemusten jättämisestä rahastolle on jäsenvaltioilla. Komission tulisi varmistaa, että kriteerejä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikissa tapauksissa ja kaikissa jäsenvaltioissa.

4.4.2

Jäsenvaltioiden on perusteltava hakemusten tarkoituksenmukaisuus. Komissio tutkii hakemukset tarkoin ohjeiden mukaan, ja budjettivallan käyttäjä myöntää rahoitustukea tapauskohtaisesti. Tähän liittyy käytännön kokemuksista oppiminen, mikä koskee sekä komissiota, jäsenvaltioita että budjettivallan käyttäjää. Epäselvyyksiä on vältettävä, ja samoja sääntöjä ja lähestymistapoja on sovellettava kaikkialla unionissa.

4.4.3

Irtisanomisten vähimmäistasoa koskeva 2 artiklaan sisältyvä toimintakriteeri on selkeästi määritelty. Tuhannen työntekijän vähentämistä koskeva peruste ei rajoitu yhteen yritykseen, vaan mukaan lasketaan myös tuotantoketjun alku- ja loppupää.

4.4.4

Yleensä työntekijöiden vähentäminen perustuu moniin tekijöihin kuten uudenaikaistamiseen, rationalisointiin, tuotantomenetelmien muutokseen ja kansainvälisen kaupan muutoksiin. Harvoin on kyse ainoastaan yhdestä tekijästä.

4.4.5

Yhdysvaltalaista Trade Adjustment Assistance -ohjelmaa (TAA) on käytetty esimerkkinä tässä yhteydessä. TAA-ohjelman toimintaa koskevassa komission kuvauksessa kaupan muutosten ja irtisanomisvaikutusten lieventämiseen tähtäävien hallituksen toimien välinen yhteys on kuitenkin melko epämääräinen. Lisäksi TAA-ohjelman toimintakriteerit ja soveltamishistoria ovat aivan erilaiset kuin EU:n suunnittelema ohjelma.

4.4.6

EGR:n tukea haetaan talouden häiriötilojen ja ennakoimattomien olosuhteiden perusteella. Muutossuuntaukset ovat kuitenkin yleensä näkyvissä ennen kuin muutoksen todellinen vaikutus alkaa. Oikea-aikaiset ennakoivat toimet kuuluvat hyvään yrityshallintoon.

4.4.7

Tämä tarkoittaa, että kansallisten ja EU:n tukitoimien arvioinnissa on otettava huomioon yritysten ja työmarkkinaosapuolten toimet muutosten ennakoimiseksi. Voidaan esimerkiksi pohtia, kuinka asianmukaisia tukitoimet ovat, jos yritykset ja työmarkkinaosapuolet eivät ole ajoissa tunnistaneet markkinoita ja/tai työllisyyttä uhkaavia kehityssuuntia.

4.5   Tukikelpoisten toimien määritteleminen

4.5.1

Rakennerahastot ja EGR eroavat toisistaan kolmessa suhteessa: a) käytettävissä olevien varojen määrä ohjelmakaudelle 2007–2013: 44 miljardia euroa — 500 miljoonaa euroa vuodessa, b) erilaiset lähestymistavat: pitkäaikaiset ja ennakoivat laajat uudenaikaistamistoimet — lyhytaikaiset toimet, joilla tähdätään työntekijöiden nopeaan palaamiseen työmarkkinoille, c) rakennerahastot ovat usein volyyminsa ja soveltamisalansa vuoksi byrokratialtaan raskaita, kun taas EGR:n tapauksessa pyritään kevyempään lähestymistapaan.

4.5.2

Rakennerahastojen ja EGR:n välillä on tehtävä selkeä ero. EGR on tarkoitettu lyhytaikaisen tuen myöntämiseen ja kohdennettu erityistapauksiin. Rakennerahastoille voidaan pitkällä aikavälillä asettaa myös laajempia alueellisia tavoitteita. Täydentävien toimien on vastattava kunkin rahaston erilaisia periaatteita ja rakennetta.

4.5.3

Epäsuotuisien olosuhteiden vallitessa ei ole helppoa luoda edellytyksiä irtisanottujen työntekijöiden nopealle palaamiselle työmarkkinoille. Näin on esimerkiksi yhden teollisuudenalan aiemmin hallitsemilla ja taantuneilla alueilla sekä alueilla, joilla koulutustaso on alhainen ja mahdollisuudet uudelleenkoulutukseen heikot. Keski- ja ylimmän johdon tilanteeseen on kiinnitettävä erityistä huomiota aivovuodon välttämiseksi. Tällaisissa erityistapauksissa tarvitaan todennäköisesti EGR:n ja rakennerahastojen voimien yhdistämistä sekä EURES-verkoston mahdollisimman tehokasta käyttöä liikkuvuuden edistämiseksi kaikkialla Euroopassa. Tehoton koordinointi voi aiheuttaa ongelmia. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota 5 artiklan 3 kohtaan.

4.5.4

Tukikelpoisia toimia, jotka on määritelty 3 artiklassa, on tarkasteltava yhdessä 5 ja 6 artiklojen kanssa erityisesti alueellisen, kansallisen ja unionin tason toimien välisen suhteen ja vuorovaikutuksen kannalta. Koska EU:n toimet täydentävät alueellisia ja kansallisia toimenpiteitä ja koska rakenneuudistukset eivät kuulu EGR:n toiminta-alaan, EU:ssa aiemmin esimerkiksi Resider-, Rechar- ja Retrex-ohjelmista saatu kokemus voisi olla hyödyllistä.

4.5.5

Yksittäisissä tapauksissa voi olla hyödyllistä soveltaa ajanmukaisessa teollisuuspolitiikassa käytettyä alakohtaista lähestymistapaa analyysien tarkastelussa ja välineiden käytön määrittelyssä.

4.5.6

On erityisen tärkeää, että palkkatuloon ja työmarkkinoihin liittyvät politiikat pysyvät jäsenvaltioiden vastuulla ja että komissio ei puutu kansalliseen toimivaltaan. Tämä on monien jäsenvaltioiden huolenaiheena. Sen vuoksi jonkin jäsenvaltion laatimassa, tietyn kriisin ratkaisemiseksi tarkoitetussa toimenpidekokonaisuudessa EU:n toimien on kohdistuttava nimenomaan yksilöihin ja irtisanottujen työntekijöiden uudelleensijoittamiseen työmarkkinoille. Tässä yhteydessä ETSK muistuttaa Euroopan hiili- ja teräsyhteisön sosiaalipolitiikan soveltamisperusteista, joista voi olla apua organisaatioiden toiminnan päällekkäisyyden ja ristiriitojen välttämiseksi.

4.6

Budjettivallan käyttäjällä on keskeinen rooli. ETSK on tyytyväinen siihen, että asetuksessa rahoitusmenettelyt määritellään yksityiskohtaisesti.

4.7

Asetus on tarkoitettu yksittäisiä kiireellisiä tapauksia varten, jotka edellyttävät nopeaa ja tehokasta toimintaa. Se tarkoittaa, että sääntöjen soveltamisessa byrokratian on pysyttävä mahdollisimman kevyenä, mutta samalla on noudatettava tarvittavaa varovaisuutta. Tavoitteena on tehokkaiden tukitoimien tarjoaminen mahdollisimman nopeasti.

4.8

Lähimenneisyydessä on usein tehty onnistuneita rakennemuutoksia myös monimutkaisissa tapauksissa. Vaikka konkreettiset tapaukset ovat aina ainutkertaisia, laajat kokemukset rakennemuutoksista osoittavat, että keskittämällä kaikkien sidosryhmien toimet alueellisesti (ja mieluiten hallinnon tuella) sekä keskittymällä teollisuus- ja palvelutoiminnan luomiseen tai vahvistamiseen ja uudelleenjärjestelyihin saadaan hyviä tuloksia.

4.9

Useimmiten taloudelliset ja yhteiskunnalliset suunnitelmat on laadittu läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden hallitusten, alueviranomaisten ja työmarkkinaosapuolten kesken, ja yleensä on järjestetty pyöreän pöydän kokouksia ja kutsuttu mukaan kaikki alueen sidosryhmät.

4.10

Uutta EGR:ää varten on suunniteltava ja toteutettava vastaavia menettelyjä, jotta rahaston toiminta onnistuisi. Komission edustajien tulee osallistua suoraan tällaisiin alue- ja paikallistasolla järjestettäviin tilaisuuksiin ja kokouksiin.

5.   Erityistä

5.1

Vaikka komissio on määritellyt EGR:lle varatun 500 miljoonan euron määrärahan konkreettisiin tapauksiin perustuvien tilastolaskelmien avulla, määrää tulisi arvioida ja tarvittaessa mukauttaa vuosittain vallitsevan tilanteen ja rahaston todellisen varainkäytön mukaan.

5.2

Vakava talouden häiriötila määritellään 2 artiklassa EGR:n toimien edellytykseksi. ETSK kehottaa neuvostoa tarkentamaan artiklan johdantokappaleessa mainittujen ilmiöiden määrittelyä ennen asetuksen voimaansaattamista. Liian laajat määrittelyt voivat estää budjettivallan käyttäjää tekemästä tehokkaita päätöksiä, ja liian suppeilla määritelmillä voi olla sama vaikutus. Neuvosto voisi pohdinnassaan selkiyttää ongelmanasettelua ja löytää tasapainoisen määritelmän. Keskustelu voisi myös tarjota hyödyllistä materiaalia komission ohjeita varten.

5.3

Toimintaperusteet on määriteltävä selkeästi. Olisi harkittava yritysten sekä työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien ennakoivia toimia. Nämä voitaisiin sisällyttää myös komission ohjeisiin.

5.4

Osana vuosiarviointia ja myös mahdollisten 20 artiklan mukaisten muutosten varalta tulisi harkita 2 artiklassa määriteltyjen toimintakriteerien (asianosaisten työntekijöiden määrä, alueulottuvuus ja työllisyysindikaattorit) arviointia. Siten varmistettaisiin toimintakriteerien riittävä joustavuus eri alueiden moninaisuuden huomioonottamiseksi erityisesti pienissä maissa, joissa yritykset ovat pääasiassa pieniä tai keskikokoisia.

5.5

EGR:n puitteissa tukikelpoiset toimet määritellään 3 artiklan a ja b kohdissa. ETSK huomauttaa, että tulosidonnaiset kysymykset, kuten eläkeoikeudet ja sosiaaliedut, kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. EGR:n toiminnan tulisi painottua erilaisten koulutusmahdollisuuksien ja muiden toimintaedellytysten rahoittamiseen. Erityistapauksissa siihen voi sisältyä palkkatukea yksittäisille henkilöille, joilla on työpaikka tai jotka ovat hakemassa työtä.

5.6

EGF:n maksaman tuen enimmäismäärä, joka on enintään 50 prosenttia jäsenvaltion suunnitteleman toimenpidekokonaisuuden arvioiduista kokonaiskustannuksista, määritellään 10 artiklan 1 kohdassa. ETSK ei aseta määrää kyseenalaiseksi. Se toteaa kuitenkin, että EGR:n lopullisen rahoitustuen taso vaikuttaa käsiteltävien tapausten määrään ja laajuuteen.

5.7

ETSK ehdottaa, että 12 artiklan 1 kohdan b alakohta muutetaan kuulumaan seuraavasti: ”todisteet 2 artiklassa säädettyjen kriteerien ja 6 artiklassa säädettyjen vaatimusten täyttymisestä”.

5.8

ETSK katsoo, että työmarkkinaosapuolten ja muiden alueellisten sidosryhmien on oltava mukana EGR-prosessin jokaisessa vaiheessa. Komission tulisi antaa tietoa myös ETSK:lle ja alueiden komitealle.

5.9

Komissio esittää EGR:ää koskevan vuosikertomuksen vuodesta 2008 alkaen. Jälkiarvioinnista voidaan keskustella neuvostossa. Asetusta tarkastellaan uudelleen joulukuuhun 2013 mennessä, kuten 20 artiklassa säädetään. ETSK suosittaa, että komissio arvioi EGR:n toimintaa valkoisessa kirjassaan ennen vuonna 2009 käytävää EU:n talousarviota koskevaa välikeskustelua.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Ehdotus asetukseksi Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta, maaliskuu 2006, KOM(2006) 91 lopullinen, 2006/0033 COD.

(2)  Edellä mainittua asetusta koskeva vaikutustenarviointi, SEK(2006) 274/2.

(3)  EU Competitiveness and Industrial Location, Bureau of European Policy Advisors to the Commission (BEPA), 26. lokakuuta 2005.

(4)  SEK(2006) 274.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/42


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi osakkeenomistajien äänioikeuksien käytöstä yhtiöissä, joiden sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa ja joiden osakkeet on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla, sekä direktiivin 2004/109/EY muuttamisesta

KOM(2005) 685 lopullinen — 2005/0265 COD

(2006/C 318/06)

Neuvosto päätti 31. tammikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 20. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Bryan Cassidy.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 83 ääntä puolesta ja 9 vastaan 18:n pidättyessä äänestämästä.

1.   ETSK:n päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK on tyytyväinen komission ehdotukseen, sillä rajatylittävän äänestyksen esteet vääristävät yhtenäismarkkinoiden toimintaa.

1.2

Osakkeiden jäädyttäminen (osakkeenomistajan on talletettava tai muuten jäädytettävä osakkeensa muutamaa päivää ennen yhtiökokousta voidakseen äänestää) on edelleen käytössä useissa EU:n jäsenvaltioissa. Muutamissa jäsenvaltioissa se on jopa pakollista. Tällainen käytäntö tulee kuitenkin kalliiksi ja estää osakkeenomistajia käymästä osakkeillaan kauppaa ennen yhtiökokousta. Lisäksi valtaosa yhteisösijoittajista katsoo jäädyttämisjärjestelyjen olevan suurimpia äänioikeuden käytön esteitä. Ehdotetun direktiivin 7 artiklassa kielletään kaikenlainen osakkeiden jäädyttäminen ja vaatimukset niiden tallettamisesta ennen yhtiökokousta. ETSK suhtautuu säännökseen erittäin myönteisesti, vaikka tietääkin, että jäädyttämisjärjestelyt ovat sallittuja enää tietyissä jäsenvaltioissa.

1.3

ETSK katsoo, että direktiivissä tulisi ottaa huomioon pyrkimys sääntelyn parantamiseen, ja viittaa erityisesti joulukuussa 2003 tehdyn parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen 34 artiklaan, jossa jäsenvaltioita kannustetaan ”laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne”.

1.4

ETSK toivoo, että sähköisen äänestyksen yleistyminen parantaa avoimuutta ja kannustaa osakkeenomistajia osallistumaan yhtiöiden toimintaan, mutta katsoo, että äänestysjärjestelyt tulee jättää asianomaisten yhtiöiden päätettäviksi. Komitea toivoo kuitenkin, etteivät jäsenvaltiot aseta esteitä sille, että osallistuminen yhtiökokouksiin sähköisillä välineillä yleistyy.

1.5

Edellisessä kohdassa esitettyjen näkemysten mukaisesti ETSK odottaa, että turvalliset Internetin ja kenties myös tekstiviestien välityksellä tapahtuvat äänestykset otetaan käyttöön nykyistä laajemmin. Tällaista käytäntöä tulee tukea, mutta siihen ei pidä velvoittaa yhteisön direktiivillä.

1.6

ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti ehdotetun direktiivin 10 artiklan säännöksiin valtakirjalla äänestämisestä. Komitea on tyytyväinen erityisesti valtakirjaäänestystä koskevien rajoitusten poistamiseen, sillä muutamissa jäsenvaltioissa valtakirja on mahdollista antaa vain osakkeenomistajan sukulaiselle.

1.7

ETSK kannattaa ajatusta, että jäsenvaltiot voivat asettaa kysymysten esittämiselle tietyn määräajan ja säätää, montako päivää ennen yhtiökokousta esitettyihin kysymyksiin yhtiöt ovat vielä velvollisia vastaamaan.

1.8

ETSK toivoo, että 5 artiklan säännöksiä tietojen toimittamisesta osakkeenomistajille ennen yhtiökokousta tiukennetaan.

2.   Komission ehdotus

Komission ehdotuksessa käsitellään esteitä, jotka rajoittavat osakkeenomistajien mahdollisuutta äänestää yli rajojen.

2.1

Koska EU:ssa ja Yhdysvalloissa on viime aikoina ollut lukuisia huonoon omistajaohjaukseen liittyviä skandaaleja, osakkeenomistajia on syytä kannustaa äänestämään yhtiökokouksissa ja siten osallistumaan nykyistä aktiivisemmin yhtiöiden toimintaan. Käsiteltävänä olevan ehdotuksen tavoitteena on suojella osakkeenomistajien oikeuksia paitsi EU:n alueella myös muualla maailmassa.

2.2

Ehdotetulla direktiivillä pyritään parantamaan omistajaohjausta EU:n alueella julkisesti noteeratuissa yhtiöissä vahvistamalla niitä oikeuksia, joita osakkeenomistajat voivat käyttää yhtiökokouksissa. Tavoitteen saavuttamiseksi pyritään erityisesti varmistamaan, että osakkeenomistajat, joilla on toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn ja julkisesti noteeratun yhtiön osakkeita, voivat äänestää yhtiökokouksissa ongelmitta.

2.3

Ehdotetussa direktiivissä säädetään seuraavista neljästä keskeisestä kysymyksestä:

(a)

osakkeiden jäädyttämisen kieltäminen

(b)

kokouskutsujen lähettäminen riittävän ajoissa (mm. kaikki osakkeenomistajien yhtiökokoukset on kutsuttava koolle viimeistään 30 päivää ennen kokousta)

(c)

sähköistä osallistumista haittaavien oikeudellisten esteiden poistaminen

(d)

mahdollisuus äänestää osallistumatta kokoukseen.

2.4

Käsillä oleva ehdotus kuuluu Euroopan parlamentille ja neuvostolle 21. toukokuuta 2003 annetussa komission tiedonannossa ”Yhtiöoikeuden uudistaminen ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantaminen Euroopan unionissa — etenemissuunnitelma” (1) ehdotettuihin lyhyen aikavälin toimiin.

2.5

Komissio toteaa, että yhtiökokouksissa sovellettavat äänestysmenettelyt ovat usein monimutkaisia ja vaihtelevat suuresti jäsenvaltiosta toiseen. Lisäksi äänestysprosessi mutkistuu entisestään, jos osakkeenomistajia on eri puolilla EU:ta.

2.6

Komissio katsoo, ettei yhteisön nykyisessä lainsäädännössä puututa riittävästi rajatylittävää äänestämistä koskeviin ongelmiin. Nykyään yhtiöiden on avoimuusvaatimuksista annetun direktiivin (2004/109/EY) 17 artiklan mukaisesti asetettava saataville joitakin tiettyjä yhtiökokoukseen liittyviä tietoja, mutta osakkeenomistajien äänioikeuden käytöstä kyseisessä direktiivissä ei säädetä.

2.7

Äänestys voi olla monimutkainen prosessi. Usein välittäjät säilyttävät osakkeita sijoittajien lukuun, ja silloin äänestyksessä voi olla monia vaiheita, joissa on mukana yhtiöitä, rekisterinpitäjiä, säilyttäjäpankkeja, sijoitusten hoitajia, arvopaperikeskuksia ja valtakirjaäänestysten hoitamiseen erikoistuneita toimistoja.

3.   Vaihtoehdot

3.1

Ei ole olemassa takeita siitä, että markkinoilla ryhdytään riittävän nopeasti parantamaan osakkeenomistajien oikeuksia tai että kaikissa jäsenvaltioissa tehdään lainsäädäntöön asianmukaisia muutoksia äänestysprosessin monimutkaisuutta koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi.

3.2

Komission antama suositus ei olisi oikeudellisesti sitova, mutta se antaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden ottaa säännökset joustavasti huomioon kansallisissa järjestelmissään komission esittämien suuntaviivojen mukaisesti.

Suositus ei takaisi vähimmäisvaatimusten käyttöönottoa osakkeiden jäädyttämisen kaltaisissa keskeisissä kysymyksissä, jotka vaikeuttavat äänestämistä yli rajojen ja aiheuttavat lisäkustannuksia. Sijoittajia arveluttaa juuri se, että esimerkiksi osakkeiden jäädyttämistä voidaan vaatia jäsenvaltiotasolla.

3.3

Asetus merkitsisi yhtäläistä kohtelua jäsenvaltiokohtaisesta lainsäädännöstä riippumatta. Sen avulla voitaisiin myös taata tiukkojen yhteisten sääntelypuitteiden käyttöönotto rajatylittävää toimintaa koskevissa kysymyksissä. Lisäetuna olisi se, että vältyttäisiin direktiivimuotoisen säädöksen ”kultaamiselta” (gold-plating) eli koristelemiselta lisäsäännöksin jäsenvaltioissa.

Komissio katsoo, että asetuksesta saattaisi aiheutua huomattavia kustannuksia, koska jäsenvaltioiden erilaisten lainsäädäntöperinteiden huomioon ottamiseksi ei voitaisi jättää joustovaraa.

3.4

Direktiivi mahdollistaisi erilaiset jäsenvaltiokohtaiset käytänteet ja ehkäisisi samalla erilaisten osakelajien ja osakkeenomistajaluokkien epätasapuolista kohtelua ja edistäisi keskeisten vähimmäisstandardien käyttöönottoa.

4.   Haitat ja hyödyt

4.1   Hyödyt

4.1.1

Ehdotetusta direktiivistä hyötyvät lyhyellä aikavälillä pääasiassa yhteisösijoittajat, joilla on salkussaan toisiin jäsenvaltioihin sijoittuneiden yhtiöiden osakkeita. Rajatylittävän äänestyksen esteistä aiheutuvien kustannusten vuoksi sijoittajat eivät voi osallistua yhtiöiden ohjaukseen niin aktiivisesti kuin kenties haluaisivat.

4.1.2

Piensijoittajat eivät tällä hetkellä ole kiinnostuneita toisiin jäsenvaltioihin sijoittuneiden yhtiöiden osakkeista korkeiden äänestyskustannusten takia, mutta pitkällä aikavälillä direktiivi saattaa kannustaa niitä hankkimaan tällaisia osakkeita aiempaa enemmän. Tällä tavoin ne voivat monipuolistaa osakesalkkujaan ja siten vähentää riskejä. Kaiken kaikkiaan ehdotetun direktiivin pitäisi pitkällä aikavälillä parantaa Euroopan pääomamarkkinoiden likviditeettiä.

4.1.3

Tällä hetkellä rajatylittävää äänestämistä vaikeuttavat useat esteet. Osakkeiden jäädyttäminen on edelleen ongelma muutamissa maissa, ja monet sijoittajat pitävät sitä vakavana äänioikeuden käytön esteenä. Tässä mielessä se vaikeuttaa rajatylittävien pääomamarkkinoiden tehokasta toimintaa. Lisäksi sijoittajat ovat epätietoisia siitä, millaisia jäädytysjärjestelyjä eri jäsenvaltioissa tarkasti ottaen sovelletaan. Myös tästä aiheutuu sijoittajille suuria kustannuksia, joita voitaisiin vähentää ehdotetun direktiivin avulla.

4.1.4

Muihin maihin sijoittuneita osakkeenomistajia kohdellaan kotimaisiin verrattuna epäoikeudenmukaisesti, kun on kyse siitä, millaista yhtiökokoukseen liittyvää tietoa osakkeenomistajien saataville asetetaan. Komission ehdottamalla direktiivillä varmistetaan, että asianmukaista tietoa on saatavilla ajoissa kaikilla markkinoilla, ja direktiivin pitäisi siis osaltaan pienentää ongelmaa.

4.1.5

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä korostetaan, että jäsenvaltioiden on vältettävä sitä, että yksi osakkeenomistajaluokka pääsee toimimaan muiden vahingoksi.

4.1.6

Valtakirjaäänestystä ja uudelleenrekisteröintiä koskevista vaatimuksista aiheutuu usein melkoisia kustannuksia, ja komission laatiman vaikutusarvioinnin avulla on saatu jonkin verran näyttöä siitä, että kustannusten suuruus vähentää tuntuvasti pienten rahastojen halukkuutta osallistua äänestyksiin. Komission ehdottaman direktiivin on tarkoitus selkiyttää sitä, ketä valtakirjanhaltijoiksi voidaan nimetä, yksinkertaistaa nimeämistä ja vahvistaa valtakirjanhaltijoiden oikeuksia tietyissä maissa.

4.1.7

Jos kokouksen puheenjohtaja on saanut osakkeenomistajilta valtakirjoja, hänen tulee olla velvollinen käyttämään niihin perustuvia äänioikeuksia tarkoin kyseisten osakkeenomistajien toiveiden mukaisesti.

4.2   Haitat

4.2.1

Direktiiviehdotuksen mukainen yhtiökokousten koollekutsumista koskeva yhtenäinen määräaika merkitsisi joustavuuden vähenemistä niissä jäsenvaltioissa, joissa ylimääräinen yhtiökokous on kutsuttava koolle viimeistään 14 päivää ennen kokousta.

4.2.2

Vaatimus, jonka mukaan osakkeenomistajien kirjallisiin kysymyksiin on vastattava kirjallisesti, on erittäin keskeinen.

4.2.3

Ehdotetun direktiivin 5 ja 7 artiklassa säädetään, että osallistumisoikeuden määrittävän rekisteripäivän ja yhtiökokouspäivän välillä tulee olla 30 päivää. Tällä tavoin edistetään osakkeenomistajien mahdollisuutta käyttää osakkeisiinsa liittyviä äänioikeuksia.

5.   Yksityiskohtaiset huomiot

5.1

ETSK on tyytyväinen komission ehdotukseen, sillä rajatylittävän äänestyksen esteet vääristävät yhtenäismarkkinoiden toimintaa.

5.2

Koska rahoitusalalla on huomattava vaikutus talouteen ja työllisyyden kasvuun, kaikki osakkeenomistajien osallistumista vaikeuttavat tekijät tulisi poistaa. Juuri tämä on komission ehdotuksen tavoite.

5.3

Esimerkkinä markkinoiden vääristymisestä mainittakoon, että tällä hetkellä äänestäminen on lähtökohtaisesti kalliimpaa niille osakkeenomistajille, jotka eivät ole sijoittuneet siihen maahan, jossa asianomaisen yhtiön osakkeet on noteerattu, kuin niille, joilla on kotipaikka kyseisessä maassa.

5.4

Komitea katsoo, että valtakirjaäänestystä rajoittavat tällä hetkellä liian monet tekijät, minkä vuoksi se on muutamissa jäsenvaltioissa kohtuuttoman vaivalloista.

5.5

Osakkeiden jäädyttäminen (osakkeenomistajan on talletettava tai muuten jäädytettävä osakkeensa muutamaa päivää ennen yhtiökokousta voidakseen äänestää) on edelleen käytössä useissa EU:n jäsenvaltioissa. Muutamissa jäsenvaltioissa se on jopa pakollista. Tällainen käytäntö tulee kuitenkin kalliiksi ja estää osakkeenomistajia käymästä osakkeillaan kauppaa jopa viikkoja ennen yhtiökokousta. Lisäksi valtaosa yhteisösijoittajista katsoo jäädyttämisjärjestelyjen olevan suurimpia äänioikeuden käytön esteitä.

5.6

ETSK on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että keskeisiä esteitä, joita toiseen valtioon sijoittuneet osakkeenomistajat kohtaavat yrittäessään käyttää oikeuksiaan, ovat muun muassa yhtiökokoukseen liittyvien tietojen myöhäinen saatavuus tai puutteellisuus, päätösehdotusten toimittaminen tiivistelmämuodossa ja kokouksen koollekutsumista koskevat lyhyet määräajat. Kaikki tärkeät asiakirjat, myös tilintarkastuskertomukset, vastaukset osakkeenomistajien kysymyksiin, yhtiökokouskutsut ja yhtiökokouksen käsiteltäväksi esitettävät ehdotukset, tulisi asettaa saataville sekä sähköisesti että paperimuodossa.

5.7

Ehdotetun direktiivin 8 artikla koskee mahdollisuutta osallistua yhtiökokoukseen sähköisillä välineillä. Koska tekniikka kehittyy hyvin nopeasti, komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot ”eivät saa estää osakkeenomistajia osallistumasta yhtiökokoukseen sähköisillä välineillä”.

5.8

Komission ehdotuksessa ei käsitellä erikseen haltijaosakkeisiin liittyvää ongelmaa. Niiden osalta tiedotus tapahtuu tällä hetkellä pitkälti sanomalehti-ilmoituksin. ETSK katsoo kuitenkin, että sähköinen viestintä olisi nykyaikaisempi, nopeampi ja varmasti edullisempi vaihtoehto.

5.9

Ehdotetun direktiivin 10 artiklassa selkiytetään valtakirjaäänestystä koskevia säännöksiä ja poistetaan tiettyjen yhtiöiden hyödyntämä mahdollisuus asettaa rajoituksia sille, kenelle valtakirja voidaan antaa.

5.10

Toimimattomuus eli tilanteen jättäminen nykyiselleen ei ole ETSK:n mielestä hyvä vaihtoehto. Nykyisten esteiden vuoksi rajatylittävä äänestäminen on kohtuuttoman kallista piensijoittajille ja erittäin kallista myös yhteisösijoittajille.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  ”Yhtiöoikeuden uudistaminen ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantaminen Euroopan unionissa — etenemissuunnitelma”, KOM(2003) 284 lopullinen.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/45


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yhteisten sääntöjen antamisesta ostovoimapariteetteja koskevan perusaineiston hankkimisesta, laskennasta ja levittämisestä

KOM(2006) 135 lopullinen — 2006/0042 COD

(2006/C 318/07)

Neuvosto päätti 20. heinäkuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 20. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Sergio Santillán.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 182 ääntä puolesta ja 3 vastaan 12:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1.

ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotettuun asetukseen, jossa säädetään ostovoimapariteettien määräytymistä koskevista oikeusperusteista. Näin on määrä parantaa ostovoimapariteettien tuottamisprosessin avoimuutta, oikea-aikaisuutta ja laatua sekä yhteisön että jäsenvaltioiden tasolla.

1.2.

Komitea suosittaa, että asetusluonnos hyväksytään pikaisesti, sillä ehdotetun asetuksen kohteena oleva aihe on tärkeä ja asiasta on tarpeen antaa sitovat säännöt, joilla rajataan komission ja jäsenvaltioiden toimivalta ja asetetaan yhtenäinen perusta ostovoimapariteetin laskennalle ja ostovoimapariteettia koskevien tietojen toimittamiselle.

1.3.

ETSK toteaa kuitenkin, että kustannussyistä komissio (Eurostat) laskee nykyisin ostovoimapariteetit maittain eikä alueittain (1). Laskelmia hyödynnetään kuitenkin muun muassa arvioitaessa alueiden taloudellista suorituskykyä. Tiedoista käy ilmi, että tavaroiden ja palveluiden hinnoissa on jäsenvaltioittain toisinaan huomattavia alueellisia eroja. Vaikka perusaineiston keruusta vastaavat tilastolaitokset käyttävät alueellisia korjauskertoimia, kertoimien on oltava asianmukaisia, jotta ostovoimapariteettien laskenta ei vääristy. On siis syytä suosittaa, että jäsenvaltiot turvautuvat kaikkiin käytettävissään oleviin taloudellisiin ja teknisiin keinoihin, jotta hintojen maantieteelliset erot tulevat alueellisissa korjauskertoimissa mahdollisimman tarkasti esiin.

1.4.

Edellisessä kohdassa mainituista syistä tuntuu liialliselta asettaa alueellisten kertoimien tarkistukselle kuuden vuoden mittainen vähimmäisaika, joten määräaikaa suositellaan lyhennettäväksi. Koska ehdotetussa asetuksessa säädetään perusaineiston toimittamisen vähimmäisaikavälistä (2), hintatiedot (3) on syytä toimittaa, mikäli mahdollista, kahden vuoden välein (vähimmäisaikaväliksi on luonnoksessa asetettu kolme vuotta).

1.5

Yleisesti on korostettava, että EU:n tilastokoneistoa on pyrittävä tehostamaan sekä lisäämällä sen teknisiä valmiuksia ja henkilöresursseja että parantamalla Eurostatin ja jäsenvaltioiden tilastolaitosten koordinointia. Viimeksi mainituilla laitoksilla on huomattava vastuu ostovoimapariteetteja laskettaessa.

2.   Ostovoimapariteetit

2.1

Eurostatin ja OECD:n ostovoimapariteettiohjelma käynnistettiin 1980-luvun alkupuolella. Sen tarkoituksena oli verrata keskenään säännöllisin väliajoin Euroopan unionin ja OECD:n jäsenvaltioiden BKT:ta. (4) Ostovoimapariteetit ovat valuutanmuuntokursseja, joilla kansallisina nimellisvaluuttoina ilmaistut taloudelliset indikaattorit muunnetaan yhteiseksi keinotekoiseksi valuutaksi, jota kutsutaan ostovoimastandardiksi (OVS). Sitä puolestaan käytetään kansallisten valuuttojen ostovoiman tasaamiseen.

2.2

Taloudelliset volyymiaggregaatit ostovoimapariteettina ilmaistuna saadaan jakamalla niiden alkuperäinen arvo kansallisina valuuttayksikköinä vastaavalla ostovoimapariteetilla. Käyttämällä ostovoimapariteetteja korjauskertoimina saadaan ostovoimastandardina ilmaistut eri maiden bruttokansantuotteet, joiden avulla voidaan tehdä puhtaita volyymivertailuja, koska hintatasokomponentti on poistettu.

2.3

Ostovoimapariteetit ovat sekä hintadeflaattoreita että valuuttamuuntimia. Euron käyttöönotto euroalueen jäsenvaltioissa on ensimmäistä kertaa mahdollistanut suorien hintavertailujen tekemisen näiden maiden välillä. Ostovoima vaihtelee kansallisesta hintatasosta riippuen. Ostovoimapariteetteja käytetään siis euroalueen ulkopuolisissa maissa sekä valuuttamuuntimina että poistamaan eri maiden kansallisesta hintatasosta johtuvia vaikutuksia, kun taas euroalueella niitä käytetään ainoastaan jälkimmäiseen tehtävään eli hintadeflaattorina.

2.4

Ostovoimapariteetit lasketaan vertailukelpoisista tavaroista ja palveluista koostuvan korin avulla. Koriin kuuluvat tavarat valitaan muun muassa COICOC- ja CPA-järjestelmien perusteella (Classification of Individual Consumption by Purpose -järjestelmä (5) ja Classification of Products by Activity -järjestelmä). Kenttätyö suoritetaan talousalueella yhdessä tai useammassa kaupungissa (tavallisesti vain jäsenvaltioiden pääkaupungissa). Useimmat jäsenvaltiot käyttävät alueellisia korjauskertoimia, jotta alueelliset erot voidaan huomioida. Tosin jotkut jäsenvaltiot ottavat huomioon vain pääkaupunkinsa tiedot, koska ne katsovat, että maantieteellisesti suppealla alueella kyseisiä eroja ei ole.

3.   Ostovoimapariteetti ja bruttokansantuote

3.1

Bruttokansantuote (BKT) osoittaa tiivistetysti tietyn talousalueen taloudellisten toimijoiden tiettynä aikana (yleensä vuosi) eri toimialoilla saavuttamat tulokset. BKT lasketaan kansallisten tilinpitojärjestelmien mukaisesti, mikä EU:n tasolla tarkoittaa Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmää 1995 (EKT95). BKT voidaan mitata ottamalla huomioon tuotanto, loppukäyttö ja tulot. Ostovoimapariteettien kannalta loppukäytön mittaaminen on erityisen tärkeää. Siitä käy ilmi, missä määrin maan talouselämän tuottamia (tai maahantuotuja) tavaroita ja palveluja käytetään yksityiseen kulutukseen, julkiseen kulutukseen, pääomanmuodostukseen tai vientiin.

3.2

Todellista vertailua varten on sen vuoksi erittäin tärkeää käyttää korjauskertoimia (alueellisia deflaattoreita), joiden avulla maidenväliset hintatasoerot saadaan esiin. Muuntokursseja ei voida käyttää, koska ne ilmentävät tavallisesti hintaerojen lisäksi muita tekijöitä.

3.3

Eri maiden valuuttojen väliset ostovoimapariteetit on sen vuoksi erityisesti suunniteltu sellaisiksi, että niitä voidaan käyttää alueellisina korjauskertoimina.

4.   Mihin tarkoituksiin ostovoimapariteetteja käytetään?

4.1

Aluksi ostovoimapariteettien suurimpia käyttäjiä olivat kansainväliset organisaatiot, kuten Eurostat, IMF, OECD, Maailmanpankki ja Yhdistyneet Kansakunnat. Ostovoimapariteetteina ilmaistujen tilastojen käyttö on kuitenkin ajan myötä laajentunut, ja nykyisin niillä on lukuisia käyttäjiä: valtion virastot, yliopistot, tutkimuslaitokset sekä julkiset ja yksityisyritykset. Pankit käyttävät ostovoimapariteetteja taloudellisiin analyyseihinsa ja muuntokurssien seurantaan. Yksityishenkilöt ja heidän työnantajansa puolestaan käyttävät niitä palkkojen määrittämiseen maasta toiseen siirtyessään.

Edelliseen on lisättävä mahdollisuus hyödyntää ostovoimapariteetteja valtioiden rajat ylittävissä työehtosopimusneuvotteluissa palkoista neuvoteltaessa.

4.2

Ostovoimapariteetit ovat EU:lle elintärkeitä indikaattoreita sekä taloudelliselta että poliittiselta kannalta tarkasteltuina. Sääntöjen mukaan niitä sovelletaan yhtäältä rakennerahastojen (6) ja toisaalta koheesiorahaston (7) varoja jaettaessa. On kuitenkin todettava, että rakennerahastotukea laskettaessa perusteena käytetään asukaskohtaista bruttokansantuotetta (BKT), kun taas koheesiorahastotukea laskettaessa otetaan huomioon asukaskohtainen bruttokansantulo (BKTL). Käsillä olevan lausunnon kohteena olevassa asetusehdotuksessa mainitaan yksinomaan BKT. (8)

4.3

Ostovoimapariteetteja käytetään lisäksi päätettäessä Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön palkkoihin ja eläkkeisiin sovellettavista korjauskertoimista. (9)

5.   Ehdotettu asetus

5.1

Ehdotetun asetuksen tarkoituksena on täyttää säädöstyhjiö säätämällä ostovoimapariteettien laskentaan sovellettavasta oikeuskehyksestä. Näin pyritään parantamaan jäsenvaltioiden toimittamien tietojen avoimuutta ja laatua antamalla tietojen hankkimista koskevat yhteiset säännöt (1 artikla). Asetettu tavoite vaikuttaa siis myönteisesti sekä tulosten koordinoijana toimivaan Eurostatiin että kunkin maan tilastolaitoksiin.

5.2

Vastuun ja toimivallan rajaaminen — Komission tehtävänä on koordinoida perusaineistoa Eurostatin avulla, laskea ja julkaista ostovoimapariteetit sekä muokata menetelmiä yhdessä jäsenvaltioiden kanssa (4 artiklan 1 kohta). Jäsenvaltioiden tehtävänä on puolestaan hankkia perusaineisto, varmentaa kirjallisesti tutkimusten tulokset ja huolehtia tietojen uskottavuudesta (4 artiklan 2 kohta).

5.3

Jäsenvaltioiden tilastolaitokset toimittavat Eurostatille perusaineiston, joka on laadittu yhteisten muuttujien pohjalta ja identtisessä teknisessä muodossa (5 artikla ja liite I).

5.4

Tilastoyksiköitä ovat asetuksessa (ETY) N:o 696/1993 määritellyt yksiköt tai vastaisuudessa mahdollisesti määriteltävät muut yksiköt (6 artikla). Komissio ja jäsenvaltiot perustavat laadunvalvontajärjestelmän (7 artikla).

5.5

Eurostat laskee ostovoimapariteetit kerran vuodessa (8 artikla) ja huolehtii niiden levittämisestä kunkin jäsenvaltion aggregoidulla tasolla (9 artikla).

5.6

Ehdotettu asetus ei velvoita jäsenvaltioita toteuttamaan tutkimuksia ainoastaan niiden korjauskertoimien laatimiseksi, joita käytetään Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden laskentaan (10 artikla).

5.7.

Ajalliset ja alueelliset korjauskertoimet — Ostovoimapariteetit lasketaan vuotuisten kansallisten keskihintojen perusteella (2 artiklan 2 kohta). Koska ”tietojen keruu voidaan rajoittaa yhdelle tai useammalle tietyllä talousalueella sijaitsevalle paikalle” sekä ”tietylle ajanjaksolle”, jäsenvaltioiden on käytettävä ajallista korjauskerrointa (joka ei ole vuotta vanhempi) ja paikallista korjauskerrointa (joka on enintään kuusi vuotta vanha) (liite I, Menetelmät, kohdat 2–4).

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Asetuksen (EY) N:o 1059/2003 liitteen I mukaisia NUTS 2 -alueita on 254.

(2)  Liite ”Menetelmät”, kohta 2.1.

(3)  Tässä tarkoitetaan kulutustavaroiden ja palvelujen hintoja ja niihin liittyviä edustavuuden indikaattoreita, pääomahyödykkeiden hintoja ja rakennushankkeiden hintoja.

(4)  Maailmanmarkkinahintojen ja BKT:n volyymivertailujen voidaan kuitenkin katsoa saaneen alkunsa Euroopan taloudellisen yhteistyön järjestön OECD:n 1950-luvulla tekemistä kokeellisista vertailuista.

(5)  Tätä järjestelmää käyttävät kansainväliset elimet (kuten YK ja IMF).

(6)  Neuvoston asetuksen N:o 1260/99 mukaan rakennerahastovaroja myönnetään alueille, joiden asukaskohtainen BKT ostovoimapariteettina mitattuna on alle 75 % yhteisön keskiarvosta. Tämä pätee myös asetuksen antamisen jälkeen EU:hun liittyneisiin maihin (vuonna 2003 laaditun liittymisasiakirjan liite II).

(7)  Vastaavasti koheesiorahastosta 25. toukokuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1164/94 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, että rahastosta annetaan rahoitustukea hankkeisiin ”– — jäsenvaltioissa, joiden bruttokansantuote asukasta kohden on alle 90 prosenttia yhteisön keskitasosta, — –”.

(8)  Ehdotetun asetuksen 3 artiklassa on seuraava määritelmä: ”a) ’Ostovoimapariteetilla’ tai ’OVP:llä’ tarkoitetaan alueellisia deflaattoreita ja valuuttamuuntimia, joita käytetään eri maiden keskinäisten hintatasoerojen vaikutusten poistamiseksi, mikä mahdollistaa BKT:n komponenttien volyymivertailut ja hintatasovertailut.”

(9)  Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä XI oleva 1 artikla. (”Hintapariteetit lasketaan siten, että kukin perustekijä voidaan tarkistaa — – vähintään joka viides vuosi.”)


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/47


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös sähköisestä tulli- ja kauppaympäristöstä

KOM(2005) 609 lopullinen — 2005/0247 COD

(2006/C 318/08)

Neuvosto päätti 17. tammikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 12. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Umberto Burani.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 190 ääntä puolesta 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Komission ehdotuksen aiheena on sähköisiä tullipalveluja koskeva uusi hanke, jonka perimmäisenä tavoitteena on täysin automatisoitu, yhteentoimiva, turvallinen, helppokäyttöinen ja kaikilta osin elektroniikkaan perustuva sähköinen yhteisön tullijärjestelmä. Sitä tarvitaan, jotta yhteisössä voidaan ottaa käyttöön komission ehdottama uusi tullikoodeksi (1), josta ETSK on laatinut erillisen lausunnon.

1.2

Ehdotettuun sähköiseen järjestelmään sisältyy kaikille jäsenvaltioille yhteisiä koordinoituja toimia, jotka koskevat tulliviranomaisten lisäksi myös muita rajatarkastuksista vastaavia viranomaisia. Kyseisten viranomaisten tulee toteuttaa käytännössä ”keskitetyt palvelupisteet” ja ”yhden luukun palvelut”, joiden ansiosta toimijat selviytyvät yksinkertaistetuista tullimenettelyistä aiempaa nopeammin ja pienemmin kustannuksin ja tulli voi suorittaa riskinhallintaan liittyvät tarkastukset aiempaa tehokkaammin.

1.3

Jäsenvaltiot ovat jo investoineet huomattavasti sähköisiin tullijärjestelmiin. Järjestelmien kehittyneisyydessä, säännöksissä ja tietojen hyödyntämisessä on kuitenkin suuria eroja. Yhdenmukaistaminen on siis ollut tähän mennessä riittämätöntä, ja vielä merkittävämpi ongelma, jota ei toistaiseksi ole pystytty ratkaisemaan, on järjestelmien yhteentoimivuuden puute.

1.4

Yhteentoimivuus mahdollistaisi eri maiden viranomaisten välisen tietojen vaihdon. Ehdotuksessa kiinnitetään huomiota myös kansalaisiin esittämällä, että lisäksi voidaan luoda taloudellisten toimijoiden kanssa yhteisiä rajapintoja, joiden avulla voidaan paitsi toteuttaa yhden palvelupisteen periaatetta myös varmistaa tietojen vaihto. Kun uusi sähköinen järjestelmä on saatu kaikin osin toimintaan, on otettu — ainakin kun asiaa tarkastellaan pelkästään tullin näkökulmasta — askel kohti sellaisia sisämarkkinoita, joilla ei ole ulkorajojen lisäksi muita rajoja. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan saa unohtaa, että markkinoiden maailmanlaajuisuuden takia on otettava huomioon suhteet unionin ulkopuolisiin maihin. Tähän seikkaan ei komission asiakirjassa ole kiinnitetty huomiota.

2.   Yleistä

2.1

Komissio huomauttaa, että yhteentoimiviin järjestelmiin pohjautuvia sähköisiä palveluja koskevat tavoitteet olisi voitu saavuttaa myös luomalla keskitetty tullijärjestelmä. Komissio toteaa kuitenkin, että kyseinen ratkaisu on mahdoton useista syistä, joista mainittakoon se, että olisi vaikea siirtää operatiivista vastuuta jäsenvaltioilta komissiolle ja poiketa näin suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteista. Todellisena syynä lienee kuitenkin jäsenvaltioiden vastahakoisuus luopua omista oikeuksistaan, kun otetaan huomioon, että osa tullituotoista ohjautuu suoraan yhteisön talousarvioon. ETSK katsoo kuitenkin, että yhteisön tasolla tapahtuvan tullien hallinnoinnin tulee kuulua unionin pitkän aikavälin tavoitteisiin. Yhteisestä hallinnosta olisi etua yksinkertaisuuden, luotettavuuden ja kustannussäästöjen kannalta sekä EU:n ja sen ulkopuolisten maiden järjestelmien välisten yhteyksien kehittämiseksi. Koska 25 jäsenvaltion itse kehittämien perusjärjestelmien käyttöönotto saattaa viivästyä, tulisi arvioida, olisiko kuitenkin järkevämpää ottaa käyttöön täysin automatisoidut järjestelmät, kuten automaattinen tuontijärjestelmä (Automated Import System, AIS) ja automaattinen vientijärjestelmä (Automated Export System, AES), jotka olisivat käytettävissä yhteisen eurooppalaisen liityntäpisteen välityksellä.

2.2

Komission aloite on ensisijaisesti aloite, joka on pakko toteuttaa, sillä uuden tullikoodeksin käyttöönotto edellyttää uusien normien mukaisia menettelyjä. Lisäksi se liittyy samaan kokonaisuuteen eEurope-aloitteen ja sähköistä hallintoa koskevan aloitteen (2) yhteydessä monilla eri aloilla käynnistettyjen muiden toimien kanssa ja on jatkoa erityisesti sitoumuksille, jotka komissio teki vuonna 2003 tiedonannossaan neuvostolle aiheesta ”Yksinkertainen, sähköiseen tiedonsiirtoon perustuva toimintaympäristö tullille ja kaupalle” (3). Kyseiset sitoumukset oli toisaalta hahmoteltu ainakin sähköiseen tiedonsiirtoon siirtymiseen liittyvin osin jo Tulli 2007 -ohjelmassa (4) ja toistettu tullikoodeksia koskevan asetuksen muuttamisen yhteydessä vuonna 2004 (5).

2.3

ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdottamiin järjestelmän keskeisiin uudistuksiin. Jäsenvaltioiden järjestelmien verkottaminen, yhden palvelupisteen luominen toimijoiden käyttöön, mahdollisuus toimittaa tullaukseen liittyvät hakemukset sähköisesti ja integroitu riskienhallinta luovat kiistattoman perustan asiassa edistymiselle, kunhan vain yhteisölle ja toimijoille koituvat kustannukset ovat kohtuulliset. Järjestelmään ehdotettujen rajujen muutosten seurauksia tullihenkilökunnalle (resurssit, koulutus, ura, mukautuminen) olisikin viisasta pohtia.

2.4

ETSK:n on kuitenkin esitettävä muutamia huomioita tietojärjestelmien integroinnista ja täydentävyydestä. Komission tavoitteena on tullijärjestelmien täysi yhteentoimivuus. Tulliviranomaisten tulee siis voida vaihtaa tietoja keskenään ja lisäksi ”muiden kansainvälisen tavaraliikenteen valvontaan osallistuvien viranomaisten” kanssa. Kyseiseen määritelmään eivät varmasti sisälly arvonlisäverotuksesta vastaavat viranomaiset, mutta tulli- ja alv-viranomaisten tiiviistä yhteyksistä voisi olla ainakin joissain tapauksissa ja joidenkin tavaroiden osalta hyötyä alkuperämerkillä varustettujen tuotteiden väärentämisen rajoittamisessa. Ilmiö ei ole uusi, mutta se laajenee jatkuvasti: unionin ulkopuolisista maista tuodaan yhteisön sisämarkkinoille (maksamalla alv) usein tavaraa, jossa on väärennetty eurooppalaista alkuperää osoittava merkki tai ”eurooppalainen” tavaramerki.

2.5

ETSK kiinnittää lisäksi huomiota ehdotetun päätöksen toiseen perustelukappaleeseen, jossa todetaan seuraavaa: ”Euroopan laajuinen sähköisten hallintopalvelujen tarjoaminen — — vaatii toimenpiteitä — — väärennösten, järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin [yhä tehokkaammaksi] torjumiseksi — —.” Pyrkimykset ilmaistaan selkeästi, mutta epäselväksi jää, miten tavoite voidaan saavuttaa ehdotettujen säännösten avulla. Tietojen keräämistä tullitarkoituksiin ei voida hyödyntää muissa yhteyksissä, ellei järjestelmä ole yhteydessä muihin järjestelmiin.

2.5.1

Neuvosto hyväksyi joulukuussa 2004 Haagin ohjelman komission arvion (6) ja Euroopan parlamentin 14. lokakuuta 2004 esittämän suosituksen perusteella. Ohjelmassa määritellään joukko toimenpiteitä ja toimia EU:n turvallisuuden lujittamiseksi ja erityisesti poliisi-, tulli- ja oikeusalan yhteistyön vakiinnuttamiseksi. Tämän jälkeen 10. kesäkuuta 2005 julkaistussa asiakirjassa määriteltiin Haagin ohjelman toteuttamista koskeva toimintasuunnitelma, jossa viitataan oikeus- ja sisäasioiden neuvoston 30. maaliskuuta 2004 antamaan päätöslauselmaan tulliyhteistyöstä sekä tiedonantoon kiellettyjen tai sääntelyn piiriin kuuluvien tavaroiden rajatylittävän kaupan torjunnasta. Vielä tämän jälkeen julkaistussa asiakirjassa (7) tulliyhteistyö mainittiin jälleen yhtenä toiminnan painopisteenä. Kaikki edellä mainituissa asiakirjoissa esitetyt hankkeet perustuvat torjuntatoimiin liittyvän tiedon saatavuuteen, joka on myös Haagin ohjelman osatekijä. Kun otetaan huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat ja meneillään olevien hankkeiden luonne, ETSK pitää selvänä, että pitkäaikaiseksi tarkoitetun sähköisen tullijärjestelmän suunnittelussa on valmistauduttava siihen, että järjestelmää käyttöön otettaessa tai myöhempänä ajankohtana tullitietokantaa tulee voida käyttää yhdessä erityisesti EU:n ja sen ulkopuolisten maiden sisäistä turvallisuutta koskevien muiden järjestelmien kanssa. Tässä yhteydessä on tietenkin aina kunnioitettava yksityisyyden suojaa, ammatillista salassapitovelvollisuutta ja tietosuojaa.

2.5.2

Komission asiakirjassa ei kiinnitetä kyseisiin asioihin huomiota edellä kohdassa 2.5.1 mainittua viittausta lukuun ottamatta. Myöskään komission ehdotuksen perusteluissa ei missään kohdin viitata Haagin ohjelmaan. Kohdassa ”Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen ja tavoitteiden kanssa” mainitaan vain Lissabonin strategia sekä eEurope-aloite ja sähköistä hallintoa koskeva aloite. Kun otetaan huomioon 3 artiklan d alakohta, jota kommentoidaan laajemmin jäljempänä, näin tärkeä seikka ei varmasti ole jäänyt mainitsematta sattumalta, ja komission tulisi esittää poisjättämisen syyt selkeästi. Aloitetta, joka olisi jo pitänyt toteuttaa, ei kuitenkaan tule lykätä tulevaisuuteen.

2.5.3

Asiakirjaa valmistellessaan komissio on järjestänyt kahden vuoden aikana kuusi seminaaria, kuullut käyttäjiä sekä keskustellut tullikoodeksikomitean, tullipoliittisen ryhmän, sähköisiä tullipalveluja käsittelevän Tulli 2007 -ryhmän ja kaupan alan yhteysryhmän kanssa, mutta yhteyksistä Europoliin, Olafiin tai muihin komission yksiköihin ei ole mitään mainintaa. Järjestelmää ei voida suunnitella vain sitä suoraan käyttävien vaatimusten mukaiseksi. Jos se tulee voida yhdistää muihin järjestelmiin, siinä on otettava huomioon muiden järjestelmien ominaispiirteet ja tarpeet. Nyt näytetään saadun vahvistusta yhteisön tullikoodeksia käsittelevässä ETSK:n lausunnossa esitetylle kritiikille siitä, että eri viranomaistahojen keskinäisestä riippuvuudesta rikollisuuden torjunnassa ei olla riittävän tietoisia.

2.5.4

Ohjelman toteuttamisaikataulun tiukkuus vaikeuttaa todennäköisesti lähestymistavan perusteellista muuttamista edellisessä kohdassa esitetyn suuntaiseksi. Ei liene kuitenkaan mahdotonta käynnistää jo nyt turvatoimia arkaluonteisen tavaran (aseet, räjähteet, ydinmateriaalit, kemian-, ydin- tai sotateollisuuden koneet ja laitteet, huumausaineet, alkoholi, tupakka) käsittelyssä. Tällaiset toimet voisivat kattaa tietojen keruun ja toimittamisen asiasta vastaaville viranomaisille pyynnöstä tai ilman eri pyyntöä.

2.6

Yhteisön talousarviosta rahoitetaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ne kustannukset, jotka ovat välttämättömiä järjestelmien yhteentoimivuuden, keskitetyn palvelupisteen ja tulliportaalien järjestämiseksi. Näiden kustannusten arvioidaan olevan noin 180 miljoonaa euroa. Summa jakautuu vuotuisiin määrärahoihin, jotka suurenevat vuosi vuodelta: ne ovat 4 miljoonaa euroa vuonna 2006 ja 111 miljoonaa euroa vuonna 2011 ja sitä seuraavina vuosina. ETSK kannattaa tätä mutta suhtautuu epäröivästi päätökseen rahoittaa jäsenvaltioiden portaalien kustannukset yhteisön talousarviosta. Vaikka portaalit ovat periaatteessa kaikkien toimijoiden ulottuvilla siitä riippumatta, ovatko ne oman maan vai unionin muiden maiden portaaleja, valtaosa kunkin portaalin käyttäjistä on todennäköisesti kansallisia toimijoita. Olisi siis tarkoituksenmukaisempaa, että yhteisön sijasta kukin jäsenvaltio vastaisi oman portaalinsa kustannuksista. Olosuhteet olisivat tietenkin erilaiset, jos komission tavoitteena olisi eurooppalaisten portaalien perustaminen. Ehdotuksessa sellaisiin ei viitata nimenomaisesti.

2.7

Komissio on laatinut toimien toteuttamiselle kaikkia jäsenvaltioita sitovat määräajat, jotka lasketaan päätöksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Kolmen vuoden kuluessa tulee perustaa automatisoidut ja yhteentoimivat tulliselvitysjärjestelmät, taloudellisten toimijoiden rekisteröintijärjestelmä ja tiedotusportaalit ja viiden vuoden kuluessa liityntäpisteverkosto ja yhteisön normien mukainen tariffikehys. Lisäksi kuuden vuoden kuluessa tulee luoda nk. yhden luukun palvelut. ETSK:n mielestä etenkin ensimmäinen määräaika on tavoitteena varsin optimistinen: kolme vuotta on lyhyt aika, kun otetaan huomioon, että muutama kuukausi kuluu ohjelmien testaamiseen ja tietojen vaihtoon muiden osanottajien kanssa. Kaikki jäsenvaltiot eivät myöskään ole samalla tasolla tietojärjestelmien kehittyneisyydessä eivätkä taloudellisten ja henkilöresurssien saatavuudessa. Järjestelmän toimintaa ja varsinkin sen uskottavuutta haittaisi, jos yksi tai useampi jäsenvaltio ei pystyisi noudattamaan määräaikoja ja komissio joutuisi tästä syystä myöntymään määräajan pidentämiseen. Nykyistä monivuotista strategista suunnitelmaa tuleekin tarkistaa ottaen huomioon seuraavat seikat:

Kaikkien jäsenvaltioiden tulee ottaa järjestelmä kaikin osin käyttöön ennen kuin se käynnistetään.

Yrityksillä tulee olla vähintään 12 kuukautta aikaa valmistella järjestelmänsä sen jälkeen kun ne ovat saaneet maansa tullilaitokselta tiedon kaikista vaatimuksista. Teollisuudelta ja kaupalta ei tulisi vaatia tuontia ja vientiä koskevien yleisilmoitusten toimittamista ennen kuin yhtenäiset järjestelmät on otettu kaikin osin käyttöön.

3.   Erityistä

3.1

2 artiklaTavoitteet. Yhtenä ehdotuksen tavoitteena mainitaan yhteinen lähestymistapa vaarallisten ja laittomien tavaroiden valvontaan. Jos otetaan huomioon ETSK:n edellä kohdassa 2.5.4 esittämät huomiot, tämä tavoite tulisi muotoilla toisin.

3.2

3 artiklaTietojen vaihto. Artiklan d alakohdassa säädetään, että tullijärjestelmien tulee mahdollistaa tietojen vaihto kansainväliseen tavaraliikenteeseen osallistuvien muiden hallintojen tai virastojen kanssa. ETSK on edellä (ks. kohta 2.4 ja sitä seuraavat kohdat) valottanut jo laajasti näkemyksiään kyseisen määrittelyn kapea-alaisuudesta. Jos aiotaan ottaa huomioon komitean ehdotus Haagin ohjelman mainitsemisesta kohdassa, joka käsittelee yhdenmukaisuutta unionin muiden politiikkojen kanssa, tämän kohdan sanamuotoa tulee muuttaa vastaavasti. Tekstiä on joka tapauksessa selkeytettävä, sillä se on sanamuodon takia monitulkintainen: puhe on joko ”kansainväliseen tavaraliikenteeseen osallistuvista hallinnoista”, jotka muodostavat vaihtoehdon ”virastoille”, tai yleensä ”hallinnoista”, jolloin tulisi lisäksi täsmentää, että komissio haluaa sanamuodon avulla korostaa Haagin ohjelman mukaista lähestymistapaa. Muotoilu on varsin hämärä, ja sen tulkintaan liittyy paljon epävarmuustekijöitä.

3.3

4 artiklaJärjestelmät ja palvelut sekä määräajat. Kuten edellä kohdassa 2.7 todetaan, järjestelmän toteuttamisaikataulu vaikuttaa liian optimistiselta. Komission tulisi vielä keskustella siihen liittyvistä teknisistä näkökohdista jäsenvaltioiden ja kyseisten asioiden kanssa välittömästi tekemisissä olevien kansallisten tahojen kanssa sen varmistamiseksi, että ne pystyvät toteuttamaan sitoumukset ehdotetuissa määräajoissa.

3.4

9 artiklaResurssit. Artiklassa määritellään, millaiset henkilö-, budjetti- ja tekniset resurssit komission ja jäsenvaltioiden tulee omalta osaltaan antaa. Komissio vastaa yhteisön vastuulla olevista osista ja jäsenvaltiot kansallisella vastuulla olevista osista. Artiklan sanamuoto on asianmukainen, mutta käsitteiden ”yhteisön vastuulla olevat osat” ja ”kansallisella vastuulla olevat osat” merkityksen ja sisällön osalta se liittyy 10 artiklan säännöksiin.

3.5

10 artiklaRahoitussäännökset. Tämänkään artiklan sanamuodossa ei ole sijaa kritiikille, mutta artiklaan liittyy tulkintariskejä. Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on vastattava kansallisella vastuulla olevista osista, joihin ”kuuluvat myös muiden hallintoelinten ja taloudellisten toimijoiden kanssa yhteiset rajapinnat”. Oletuksena tulisi olla, että portaalit, jotka laaditaan yleensä kansallisella kielellä ja kansallisen toimijan tarpeiden mukaisesti, kuuluvat kansallisella vastuulla oleviin osiin. Päätösehdotuksen perusteluissa sitä vastoin selostetaan (ks. edellä kohta 2.6), että portaalit kuuluvat yhteisön vastuulla oleviin osiin. Pelkän artiklatekstin lukijalta tämä tulkinta jää huomaamatta. ETSK:n mielestä tätä kohtaa tulee tarkistaa sisällöllisesti, jos komitean esittämät huomiot hyväksytään, ja päinvastaisessa tapauksessa ainakin sen muotoa tulee tarkistaa avoimuusperiaatteen noudattamiseksi.

3.6

12 artiklaKertomukset. Jäsenvaltioiden on annettava toimien edistymisestä ja tuloksista kertomus komissiolle vuosittain viimeistään 31. joulukuuta. Komissio puolestaan laatii vuosittain viimeistään 31. maaliskuuta yhdistetyn kertomuksen, jossa esitetään mahdollisten seurantakäyntien ja muiden tarkastusten tulokset. Periaatteessa komitealla ei ole asiasta huomautettavaa, mutta sitä askarruttaa, millaisia seurauksia ”seurantakäynneistä” olisi ja tulisiko niiden tulokset julkistaa.

3.7

13 artiklaTaloudellisten toimijoiden kuuleminen. Komission ja jäsenvaltioiden on määrä kuulla ”säännöllisesti” taloudellisia toimijoita kaikissa järjestelmien ja palvelujen valmistelun, kehittämisen ja käytön vaiheissa. Tarkoituksena on, että kuulemiset järjestetään sellaisen mekanismin avulla, jossa edustava otos taloudellisia toimijoita voi esittää näkemyksensä säännöllisesti. ETSK pitää tämäntyyppistä mekanismia yhteisön normaalin käytännön sekä kuulemis- ja avoimuusperiaatteiden mukaisena. Aiempien kokemusten perusteella voidaan lisäksi todeta, että kuulemisessa ei tulisi viritä liian eriäviä vaatimuksia tai ristiriitaisia pyrkimyksiä, sillä ne voivat luoda esteitä, joiden ylittämiseksi tarvittaisiin paljon aikaa ja muihin kuin järkisyihin perustuvia kompromisseja. Kuulemisvaiheen tulee siis olla niin perusteellinen, että on mahdollista noudattaa ripeän päätöksenteon vaatimusta.

3.8

14 artiklaLiittymisneuvotteluja käyvät maat ja ehdokasmaat. Artiklan mukaan komission tulee tiedottaa kyseisille maille eri vaiheissa tehdyistä aloitteista ja saavutetuista tuloksista ja sallia niiden osallistua mainittuihin vaiheisiin. Sanamuoto on epäselvä: siitä ei käy ilmi, voivatko kyseiset maat osallistua aktiivisina osanottajina tai vain tarkkailijoina, onko niillä valtuudet käynnistää rinnakkaisia tullijärjestelmiä EU-jäsenyyttä ennakoivasti ja voivatko ne sellaisessa tapauksessa saada tukea yhteisön talousarviosta. ETSK kehottaa muotoilemaan artiklan nykyistä selkeämmin.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  KOM(2005) 608 lopullinen.

(2)  Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle — Sähköisen hallinnon merkitys huomisen Euroopassa, KOM(2003) 567 lopullinen, 26.9.2003.

(3)  KOM(2003) 452 lopullinen 24.7.2003, joka mainitaan tullikoodeksia koskevassa lausunnossa.

(4)  KOM(2002) 26 lopullinen, 21.3.2002; ETSK:n lausunto samasta aiheesta: EYVL C 241, 7.10.2002.

(5)  KOM(2003) 452 lopullinen, 24.7.2003; ETSK:n lausunto samasta aiheesta: EUVL C 110, 30.4.2004.

(6)  KOM(2004) 401 lopullinen.

(7)  KOM(2005) 184 lopullinen.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/51


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Yhteisön Lissabon-ohjelman toteuttaminen: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi maksupalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivien 97/7/EY, 2000/12/EY ja 2002/65/EY muuttamisesta

KOM(2005) 603 lopullinen — 2005/0245 COD

(2006/C 318/09)

Neuvosto päätti 18. tammikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 47 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 12. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Jörg Frank von Fürstenwerth.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 191 ääntä puolesta ja 1 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on Euroopan komission kanssa samaa mieltä siitä, että sisämarkkinoiden toteuttamiseksi on poistettava kaikki yhteisön sisäiset rajat, jotta tavarat, henkilöt, palvelut ja pääoma voivat liikkua vapaasti. Tässä yhteydessä kitkattomasti toimivat maksupalvelujen sisämarkkinat ovat tärkeät. Niitä ei kuitenkaan vielä ole olemassa. ETSK on tyytyväinen siihen, että euron onnistuneen käyttöönoton jälkeen on nyt määrä perustaa myös yhtenäinen euromaksualue (Single Euro Payments Area, SEPA).

1.2

ETSK kannattaa Euroopan komission pyrkimyksiä luoda yhtenäiselle euromaksualueelle oikeudelliset edellytykset. Komitean mielestä ehdotettu direktiivi on suuntaa antava toimenpide.

1.3

Komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ja eurooppalaisten luottolaitosten jo käynnistämiin aloitteisiin yhtenäisen euromaksualueen perustamiseksi. Yhtenäisen euromaksualueen kunnianhimoisena tavoitteena on rajat ylittävien euromääräisten maksutapahtumien toteuttaminen unionin sisämarkkinoilla yksinkertaisesti, helposti, turvallisesti ja edullisesti.

1.4

Komitea muistuttaa kuitenkin siitä, että Euroopan komissio on ehdottamassaan direktiivissä valinnut hyvin laaja-alaisen lähestymistavan, joka ylittää selkeästi rajat ylittävien maksupalvelujen edellyttämän oikeudellisen kehyksen. ETSK onkin huolissaan siitä, että ylikuormitetun ja liian laajan oikeudellisen kehyksen vuoksi tavoite luoda yhtenäinen euromaksualue vuonna 2008 saattaa epäonnistua, kun ajatellaan jäsenvaltioiden sekä maksupalveluntarjoajien ja —käyttäjien tarvitsemia toteutusaikoja. Komitea kehottaa ottamaan nykyistä enemmän huomioon itse- ja yhteissääntelyn välineet.

1.5

Euroopan komission asettaman tavoitteen — yhtenäisen euromaksualueen käynnistäminen vuonna 2008 — saavuttamiseksi riittänee, että luodaan oikeusperusta rajat ylittävälle suoraveloitusjärjestelmälle sekä tarkistetaan ehdotetun direktiivin II osaston (maksupalveluntarjoajat) ja IV osaston (maksupalvelujen tarjoamiseen ja käyttämiseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet) edellyttämät säännökset (muun muassa suoraveloituksen hyväksyminen, peruuttaminen ja palauttaminen IV osastossa). Näin voitaisiin pitää kiinni yhtenäisen euromaksualueen toteuttamisajankohdasta vuonna 2008.

1.6

ETSK on sitä mieltä, että kun otetaan huomioon tähän mennessä jo annetut säädökset, on paremman sääntelyn periaatteen mukaisesti keskityttävä vain todelliseen sääntelytarpeeseen. Näin ollen ehdotetun direktiivin peruslähtökohtana tulisi sekä maksupalveluntarjoajien että -käyttäjien edun mukaisesti olla maksuliikenteen edistäminen ja helpottaminen eikä sen vaikeuttaminen byrokraattisin toimin, jotka lisäävät järjestelmän kustannuksia ja vähentävät näin sen kannatusta käyttäjien keskuudessa.

1.7

ETSK muistuttaa siitä, että luotaessa maksupalvelujen sisämarkkinoita syntyy lisäongelmia, joita ei tässä yhteydessä ole vielä voitu ratkaista. Kyse on ensinnäkin sähköisen maksuliikenteen turvallisuudesta ja siihen liittyvistä näkökohdista. Toiseksi on muistutettava myös siitä, että käyttötilin, jota ilman on nykyisin käytännössä mahdotonta osallistua talouden toimintaan, merkitys jäsenvaltioissa kasvaa.

1.8

ETSK esittää joukon yksityiskohtaisia suosituksia ehdotetun direktiivin mukauttamiseksi.

2.   Ehdotetun direktiivin sisältö

2.1

Ehdotetulla direktiivillä on määrä luoda yhtenäinen oikeudellinen kehys yhtenäistä euromaksualuetta varten. Sen avulla pyritään helpottamaan etenkin rajat ylittävien maksujen suorittamista. Ehdotetun direktiivin tavoitteena on yhtenäistää jäsenvaltioiden erilaiset säännökset, jotta

lisätään jäsenvaltioiden markkinoiden välistä kilpailua luomalla tasapuoliset perusedellytykset

parannetaan markkinoiden avoimuutta maksupalveluntarjoajien ja -käyttäjien kannalta

yhtenäistetään maksupalvelujentarjoajien ja -käyttäjien oikeudet ja velvollisuudet.

Ehdotettu direktiivi sisältää seuraavat keskeiset säännökset:

2.2   Oikeus tarjota maksupalveluja yleisölle (II osasto)

2.2.1

Yhdenmukaistamalla muiden maksupalveluntarjoajien kuin luottolaitosten markkinoillepääsyä koskevat vaatimukset, pyritään luomaan tasapuoliset perusedellytykset, lisäämään kilpailua jäsenvaltioiden markkinoilla, ottamaan tällä tavoin huomioon viime vuosien markkinakehitys sekä mahdollistamaan uuden sukupolven palveluntarjoajien, maksulaitosten, tulo markkinoille.

2.3   Avoimuus ja tiedonantovelvoitteet (III osasto)

2.3.1

Selkeiden ja yhtenäisten maksupalvelujen avoimuutta koskevien säännösten avulla on määrä lisätä kilpailua sekä parantaa kuluttajien valinnanmahdollisuuksia ja kuluttajansuojaa. Euroopan komissio ehdottaa maksupalveluja koskevia tiedonantovelvoitteita, joilla on määrä korvata kansalliset säännökset.

2.4   Maksupalvelujen käyttäjien ja tarjoajien oikeudet ja velvollisuudet (IV osasto)

2.4.1

Ehdotetussa direktiivissä määritellään maksupalvelujen käyttäjien ja tarjoajien keskeiset oikeudet ja velvollisuudet. Säännösten avulla on määrä vahvistaa käyttäjien luottamusta sähköisiin maksujärjestelmiin ja siten varmistaa järjestelmien tehokkuus ja hyväksyttävyys.

3.   Yleistä

3.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kannattaa ehdotetun direktiivin tavoitetta luoda yhtenäinen euromaksualue etenkin rajat ylittäviä maksutapahtumia varten. Maksupalvelujen sisämarkkinoiden luominen on jo pitkään ollut myöhässä. Suunnitelmien mukaan maksupalvelujen sisämarkkinat on määrä toteuttaa vuonna 2008.

3.2

Euroopan komission ehdottama lähestymistapa on hyvin laaja-alainen. Suunnitellut säännökset ylittävät osittain yhtenäisen euromaksualueen edellyttämän oikeudellisen kehyksen, varsinkin kun tilisiirtojen osalta lainsäädäntö on jo yhtenäistetty rajojen yli suoritettavista tilisiirroista annetulla direktiivillä 97/5/ETY, rahoituspalvelujen etämyynnistä annetulla direktiivillä 2002/65/EY ja sähköisestä rahasta annetulla direktiivillä 2000/46/EY.

3.3

Hyviksi osoittautuneiden, edullisten ja tehokkaiden menettelyjen säilyttäminen ei estä yhtenäisen euromaksualueen luomista. Yhtenäistäminen voi päinvastoin perustua kyseisiin menettelyihin, ja niiden avulla yhtäältä varmistetaan saavutettu turvallisuus- ja tehokkuustaso ja toisaalta toteutetaan käyttöliittymien älykkään hallinnan avulla laadukas yhtenäinen euromaksualue. ETSK kannattaa paremman sääntelyn periaatteen mukaisesti sitä, että suunnitellut säännökset rajoitetaan Euroopan sisämarkkinoilla tapahtuvan maksuliikenteen tehostamisen edellyttämiin toimiin. Komitea kehottaa ottamaan nykyistä enemmän huomioon itse- ja yhteissääntelyn välineet.

3.4

ETSK katsoo, että yhtenäinen euromaksualue on Euroopan laajuisen avoimen tuotekehityksen keskeinen edellytys ja että sen avulla varmistetaan kuluttajia hyödyttävä maksupalveluntarjoajien vapaa kilpailu. ETSK:n mielestä on lisäksi tärkeää, että kuluttaja voi myös tulevaisuudessa — kuten jo nytkin — valita vapaasti käyttämänsä maksuvälineet ja että näin voidaan ottaa huomioon asiakkaan mieltymykset.

3.5

Ongelmallista on niiden maksulaitosten pääsy maksujärjestelmiin, joilla ei ole pankkitoimilupaa. Rehti kilpailu edellyttääkin tässä yhteydessä yhtenäistä toiminnan vakauden valvontaa. Muutoin on vaarana kilpailun vääristyminen sekä maksuliikenteen ja maksupalveluntarjoajien toimintakyvyn ja turvallisuuden heikentyminen (esimerkiksi maksukyvyttömyys).

3.6

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suosittelee, että ehdotetun direktiivin säännökset rajoitetaan tulevan eurooppalaisen suoraveloitusjärjestelmän edellyttämiin säännöksiin II osastossa (maksupalveluntarjoajat) ja IV osastossa (maksupalvelujen tarjoamiseen ja käyttämiseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet, muun muassa suoraveloituksen hyväksyminen, peruuttaminen ja palauttaminen). Ehdotettu direktiivi voitaisiin näin hyväksyä ja siirtää osaksi kansallista lainsäädäntöä suunnitellussa aikataulussa, ja yhtenäinen euromaksualue, maksupalveluntarjoajien yhtenäiset perusedellytykset ja eurooppalainen suoraveloitusjärjestelmä mukaan luettuina, voitaisiin käynnistää vuonna 2008.

3.7

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on erittäin tyytyväinen siihen, että ehdotetun direktiivin (79 artiklan) mukaan Euroopan komission on viimeistään kahden vuoden kuluttua direktiivin antamisesta esitettävä Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomus direktiivin täytäntöönpanosta.

4.   Erityistä

4.1

Ehdotetusta direktiivistä on syytä huomauttaa seuraavaa:

4.2   2 artiklan 1 kohta — Unionin ulkopuolisia maita koskevat maksutapahtumat suljettava ehdotetun direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle

4.2.1

Ehdotuksen 2 artiklan 1 kohdan perusteella direktiivin piiriin kuuluvat maksutapahtumat Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen ulkopuolisiin maihin ja ulkopuolisista maista. Direktiivin maantieteellinen soveltamisala on siis huomattavasti laajempi kuin tavoite luoda yhtenäiset oikeudelliset perusedellytykset unionin sisämarkkinoilla. Tämä säännös tuskin kuuluu unionin lainsäätäjän toimivaltuuksien piiriin ja on muutenkin ongelmallinen. Unionin lainsäätäjä ei nimittäin voi varmistaa, että unionin ulkopuoliset maat hyväksyvät vastaavia säännöksiä. Näin ollen olisi esimerkiksi täysin asiatonta edellyttää (kuten 67 artiklassa) maksajan maksupalveluntarjoajalta ankaraa vastuuta maksutapahtuman toteutumisesta unionin ulkopuolisessa maassa, jos kyseisessä maassa ei ole olemassa vastaavaa säännöstä.

4.2.2

ETSK suosittelee, että ehdotetun direktiivin soveltamisala rajoitetaan maksupalveluihin unionin sisämarkkinoilla.

4.3   5 artikla ja sitä seuraavat artiklat — Yhtenäinen toiminnan vakauden valvonta rehdin kilpailun edellytyksenä

4.3.1

Niiden toiminnan vakauden valvontavaatimusten, jotka koskevat sellaisten maksulaitosten pääsyä maksujärjestelmiin, joilla ei ole pankkitoimilupaa (5 artikla ja sitä seuraavat artiklat), tulisi poiketa toiminnan vakauden valvontavaatimuksista vain niiltä kohdin, joissa maksulaitosta ei voida verrata luottolaitokseen, jolla on varsinainen pankkitoimilupa. Muutoin on pelättävissä luottolaitoksia rasittavia kilpailuvääristymiä sekä huomattavia maksuliikenteen toimintakykyä koskevia ongelmia. Jos lisäksi maksulaitokset, joilla ei ole pankkitoimilupaa, pääsevät maksujärjestelmiin, ja jos kyseiset maksulaitokset eivät täytä luottolaitoksilta vaadittavia edellytyksiä — jotka koskevat riskiperusteista omaa pääomaa, johtajan ammatillista soveltuvuutta ja luotettavuutta, liiketoimintasuunnitelmaa ja liikkeen organisaatiota sekä liiketoiminnan jatkuvaa valvontaa, tarvittavat sanktiomahdollisuudet mukaan luettuina — vaarantuu parhaillaan valmisteilla olevan eurooppalaisen suoraveloitusjärjestelmän yhtenäisyys ja toimivuus. Ilman asianmukaista valvontaa etenkin kuluttajien luottamus yhtenäiseen euromaksualueeseen vaarantuisi kestävästi. Tämä koskee myös konkurssisuojaa sekä tarvittavia toimia asiakkaiden varojen pitämiseksi erillään maksulaitoksen muun liiketoiminnan varoista.

4.3.2

ETSK:n mielestä onkin välttämätöntä, että kaikkiin maksulaitoksiin sovelletaan samoja toiminnan vakauden valvontavaatimuksia, sikäli kun ne koskevat maksuliikenteen riskejä ja vaaroja. Toimivaltaisilla valvontaviranomaisilla tulisi tässä yhteydessä olla tarvittavat valtuudet.

4.4   30 artikla ja sitä seuraavat artiklat — Tiedonantovelvoitteiden ei tule olla liian kaavamaisia

4.4.1

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että selkeät ja yhdenmukaiset avoimuussäännökset ovat kuluttajien — ja yhtenäisen euromaksualueen hyväksynnän — kannalta keskeisiä. Tiedotuksen on oltava selkeää, ymmärrettävää ja helppolukuista. Liiallinen ja moninainen tiedotus voi kuitenkin johtaa päinvastaiseen tulokseen ja pikemminkin vähentää kuin lisätä avoimuutta. Yksityinen käyttäjä tarvitsee yhtenäisestä euromaksualueesta erilaista tietoa kuin yhtenäistä euromaksualuetta hyödyntävä yrittäjä. On pikemminkin harhaanjohtavaa — ja kustannuksia aiheuttavaa — että komissio kaavailee keskenään vertailukelpoisia tapauksia varten erilaisia avoimuusvaatimuksia. Viitattakoon tässä yhteydessä etenkin etämarkkinointidirektiivin avoimuussäännöksiin.

4.4.2

Komission valitsema lähestymistapa, johon sisältyy täydellinen yhtenäistäminen ja vastavuoroinen tunnustaminen, saattaa olla kuluttajien ja kuluttajansuojan kannalta ongelmallinen. Ei voidakaan sulkea pois sitä, että yksittäisissä jäsenvaltioissa saavutettu kuluttajansuojataso alitetaan.

4.4.3

Ehdotuksen 30 artiklan säännöksiä tiedottamistavasta tulisi yksinkertaistaa. Etenkin kun käyttäjille tiedotetaan sopimusehtojen muutoksesta (33 artikla), maksutapahtuman toteuttamisesta (36 artikla) ja saapuneista maksuista (37 artikla), tulisi säilyttää nykyinen, käyttäjälle edullinen tapa tarjota tälle tietoa tiliotteiden tai verkkopankin välityksellä, jos se vastaa sovittuja käytänteitä. Lisäksi tulisi säilyttää mahdollisuus noudattaa tiedonantovelvoitetta hintataulukoin tai Internetissä julkaistavin ilmoituksin. Olisi tuotava nykyistä selkeämmin esiin (31 ja 37 artikla), että kokonaishintaan sisältyvien eri palvelujen hinnat on ilmoitettava asiakkaalle erikseen vain silloin, kun yksittäisiä palveluja varten on olemassa erillisiä tai muita tuoteryhmiä.

4.4.4

Käyttäjien kannalta on saapuvien ja lähtevien maksujen osalta tärkeää, että maksutapahtumaa koskevissa tiedoissa ilmoitetaan maksajaa ja maksun saajaa koskevien selkeiden tietojen ohella myös maksun täydelliset viitetiedot. Vain näin voidaan automatisoida täysin jaottelu maksettaviin eriin ja saataviin.

4.5   41 artikla toinen kohta — Kaikentyyppiset luvat on hyväksyttävä

4.5.1

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että maksutapahtumaa on pidettävä luvallisena ainoastaan silloin, kun maksaja on antanut suostumuksensa maksupalveluntarjoajalle osoitettuun maksutoimeksiantoon. Ehdotuksen 41 artiklan toisen kohdan mukaan maksajan on annettava ”nimenomainen” lupa toteuttaa ”maksutapahtuma tai joukko maksutapahtumia”. Muotoilu on epäselvä. Nimenomaisen luvan edellyttäminen jokaisessa sopimussuhteen yhteydessä toteutettavassa suoraveloitustapahtumassa alentaisi huomattavasti suoraveloitusjärjestelmän tehokkuutta ja edullisuutta.

4.5.2

Jotta kuluttajat voisivat edelleen käyttää hyviksi ja edullisiksi kokemiaan menettelyjä, kuten suoraveloitusjärjestelmää, tulisi ehdotetussa direktiivissä pyrkiä täydellisen yhtenäistämisen sijasta vähimmäiskoordinointiin.

4.6   48 artiklan 2 ja 3 kohdat — Todistustaakka kiistanalaisissa maksutapahtumissa on epätasapainoinen

4.6.1

Kuluttajat eivät hyväksy yhtenäistä euromaksualuetta, jos siihen liittyy kiistanalaisissa lupatapauksissa ylitsepääsemättömiä todistusvaikeuksia. ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että käyttäjän todistustaakkaa on helpotettava.

4.6.2

Tällainen lähestymistapa ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että maksupalveluntarjoajaa estetään karkeissa väärinkäyttötapauksissa esittämästä vastatodisteita. Ehdotuksen 48 artiklan 2 kohdassa kuitenkin estetään se, että maksupalveluntarjoaja voi todistaa käyttäjän karkean huolimattomuuden tai jopa tahallisuuden. Jos maksupalvelunkäyttäjän ei kuitenkaan jälkikäteen voida todistaa toimineen karkean huolimattomasti tai jopa tahallisesti, käyttäjää suorastaan kannustetaan huolimattomuuteen tai väärinkäytökseen. Tällainen säännös johtaa myös siihen, että tiettyjä sähköisiä maksutapoja tarjotaan enää hyvin rajoitetusti.

4.6.3

ETSK kannattaa todistustaakan tasapuolista jakamista. Näin ollen maksupalveluntarjoajan on osoitettava, että maksunvarmentamisvälineen omistaja on itse hyväksynyt maksun. Jos maksua suoritettaessa on käytetty erityisiä ja väärinkäytön estäviä tunnustettuja turvallisuustekijöitä, tulisi soveltaa prima facie -todistetta siitä, että maksupalvelunkäyttäjä on joko itse hyväksynyt maksun tai ainakin toiminut karkean huolimattomasti. Todisteiden arviointia kansallisissa tuomioistuimissa ei tulisi myöskään rajoittaa liikaa, varsinkaan kun jäsenvaltioiden siviilioikeutta ei ole yhtenäistetty.

4.7   49 artikla — Oikeusvarmuuden luominen luvattomissa maksutapahtumissa korvausten maksamista koskevan määräajan avulla

4.7.1

Euroopan komissio muistuttaa ehdotetun direktiivin perusteluissa, että yhteisössä toteutetaan maksupalvelujen yhteydessä vuosittain noin 231 miljardia maksutapahtumaa. Näin ollen on selvää, että tiettyyn ajankohtaan mennessä on saatava varmuus siitä, oliko maksutapahtuma luvallinen. Asianmukaisen oikeusvarmuuden luomiseksi tulisi maksupalvelunkäyttäjän oikeutta saada korvaus luvattomista maksutapahtumista rajoittaa ajallisesti. Määräajan tulee olla kohtuullinen. ETSK pitää vuoden pituista määräaikaa asianmukaisena.

4.7.2

Ehdotuksen 45 artiklan mukaan maksupalvelunkäyttäjä on — aivan oikein — velvollinen valvomaan säännöllisesti tilinsä maksutapahtumia ja huomauttamaan välittömästi luvattomista maksutapahtumista. Näin ollen on johdonmukaista ja oikeutettua rajoittaa maksupalvelunkäyttäjän oikeus saada korvausta luvattomista maksutapahtumista yhteen vuoteen. Näin annettaisiin sekä maksupalveluntarjoajalle että maksupalvelunkäyttäjälle tarvittava oikeusvarmuus siitä, että kyseisen määräajan päätyttyä maksutapahtuma on lopullinen. Vuoden määräaika vastaisi myös 44 artiklassa säädettyä tietojen säilyttämisvelvollisuutta.

4.8   49 ja 50 artikla — Vastuun jakamista tarkistettava

4.8.1

ETSK on sitä mieltä, että maksupalveluntarjoajan ja -käyttäjän välisen vastuunjaon on oltava tasapuolinen. Vain tällöin kuluttaja käyttää maksupalvelua, ja maksupalveluntarjoaja voi tarjota palvelun kohtuuhintaan.

4.8.2

Ehdotuksen 49 artiklassa säädetty maksupalveluntarjoajan ankara vastuu luvattomien maksutapahtumien yhteydessä on ETSK:n mielestä järkevä, jos käyttäjä hyödyntää maksunvarmentamisvälinettä huolellisesti ja sopimuksen mukaisesti.

4.8.3

ETSK:n mielestä 50 artiklassa säädetty käyttäjän vastuun rajoittaminen 150 euroon on asianmukaista, jos tämä ei huolellisuudesta huolimatta ole havainnut maksunvarmentamisvälineen katoamista ja ilmoittaa siitä sen havaittuaan viipymättä. Jos käyttäjä ei ilmoita katoamisesta viipymättä, vaikka hän 46 artiklan nojalla on siihen velvoitettu, ja jos maksupalveluntarjoaja ei näin ollen voi estää tai rajoittaa vahinkoa, käyttäjään ei tulisi soveltaa vastuun osalta erityiskohtelua niin, että siitä koituu haittaa huolellisesti toimiville käyttäjille.

4.9   53 artikla — Palautuksen määräaika säädettävä yksiselitteisesti

4.9.1

Eurooppalaisen suoraveloitusjärjestelmän keskeinen piirre on palautuspyynnön esittämisen määräaika. Tässä yhteydessä on oleellista, että luvallisia maksuja koskevan palautuspyynnön määräajan päättymisestä on säädetty kaikkien maksutapahtuman osanottajien kannalta yksiselitteisesti. Tästä ei kuitenkaan ole varmuutta, sillä ehdotuksen 53 artiklan 1 kohdassa määräaika alkaa siitä, kun maksupalveluntarjoaja on antanut maksajalle tiedon kyseisestä maksutapahtumasta. Näin ei kuitenkaan maksunsaaja eikä sen maksupalveluntarjoaja tiedä, minä ajankohtana maksajan maksupalveluntarjoaja on tosiasiassa antanut maksajalle tiedon maksutapahtumasta tämän tilillä.

4.9.2

Tämä johtuu siitä, että käytännössä tilitietojen antamistiheys vaihtelee huomattavasti. Tilitiedot annetaan joskus vain neljännesvuosittain ja joskus viikoittain tai jopa päivittäin. Se riippuu käyttäjien valinnasta ja kustannuksista. Tiedonantotiheydestä riippumatta palautuksen määräaika voi esimerkkitapauksissa olla ”kolme kuukautta plus neljä viikkoa”, ”viikko plus neljä viikkoa” tai jopa ”päivä plus neljä viikkoa”. Maksutapahtuman lopullisuutta on näin ollen vaikea määrittää. Valmisteilla olevan eurooppalaisen suoraveloitusjärjestelmän kannalta tämä olisi vaikeasti ratkaistava ongelma ja asettaisi vakavasti kyseenalaiseksi järjestelmän toteutumisen.

4.9.3

ETSK ehdottaakin, että 53 artiklan 1 kohdan mukaisesti neljäviikkoinen määräaika alkaa siitä, kun asiakkaalle on annettu tieto, ja päättyy joka tapauksessa kahdeksan viikon jälkeen siitä, kun maksu on veloitettu maksajan tililtä.

4.10   60, 61 ja 67 artikla — Maksutapahtumaan osallistuvien maksupalveluntarjoajien velvoitteet eroteltava selkeästi

4.10.1

Ehdotuksen 60, 61 ja 67 artiklan mukaan maksu on suoritettu, kun se on hyvitetty maksunsaajan tilille. Tämä poikkeaa ilman näkyvää perustetta nykyisestä yhteisön tilisiirtolainsäädännöstä. Maksajan tai maksunsaajan maksupalveluntarjoajan sopimuspohjaiset velvoitteet sekoittuvat. Näin maksajan maksupalveluntarjoajalle asetettaisiin yksinomaan maksunsaajan maksupalveluntarjoajalle kuuluva velvoite, jota maksajan maksupalveluntarjoaja ei voi kontrolloida.

4.10.2

Tämän vuoksi ETSK ehdottaa, että säilytetään yhteisön tilisiirtodirektiivin perusteella kaikissa jäsenvaltioissa nykyisin yhtenäisesti voimassa oleva maksuliikennettä koskeva periaate. Sen mukaan maksajan maksupalveluntarjoaja on vastuussa maksun suorittamisesta maksunsaajan maksupalveluntarjoajalle asti. Maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on puolestaan vastuussa maksun suorittamisesta siihen asti, kunnes maksu on hyvitetty maksunsaajan tilille.

4.11   60, 61 ja 67 artikla — Maksun toimitusajan oltava realistinen

4.11.1

ETSK:n mielestä on tärkeää, että maksun toimitusaika määritellään siten, että yhtäältä parannetaan huomattavasti nykytilannetta ja toisaalta vältetään teknisen toteuttamisen suhteettoman korkeat kustannukset, jotka nostaisivat maksuliikenteen hintoja.

4.11.2

Ehdotuksen 60 ja 61 artiklassa on säädetty maksun toimitusajaksi yksi pankkipäivä (hyväksymispäivä plus yksi pankkipäivä), mikä saattaa nykytilanteessa olla vielä liian kunnianhimoinen tavoite. Nykyisin noudatetaan rajojen yli suoritettavista tilisiirroista annetun direktiivin mukaista käytäntöä, jonka mukaan rajat ylittävässä maksuliikenteessä yleinen toimitusaika on kuusi pankkipäivää (hyväksymispäivä plus viisi pankkipäivää plus yksi maksun hyvittämispäivä, eli maksajan maksupalveluntarjoajalla on viisi päivää aikaa suorittaa maksu maksunsaajan maksupalveluntarjoajalle plus maksunsaajan maksupalveluntarjoajalla on yksi päivä aikaa hyvittää maksunsaajan tiliä). Määräajasta voidaan kuitenkin poiketa. Useat alueelliset ja pienet maksupalveluntarjoajat ovat todenneet, etteivät ne kykene noudattamaan tätä säännöstä. Suunniteltu (maksimaalinen) toimitusaika (maksajan maksupalveluntarjoajalla on yksi päivä aikaa hyvittää maksunsaajan tiliä) olisi kuudesosa tähän mennessä sallitusta toimitusajasta. Maksupalveluntarjoajien mukaan tekninen toteutus aiheuttaisi suhteettoman korkeita kustannuksia, mikä nostaisi väistämättä maksupalvelun hintoja. Eurooppalaiset luottolaitokset ovat vapaaehtoisesti sopineet Credeuro-sopimuksessa, että euromääräisten maksujen toimitusaika on enintään kolme pankkipäivää ja että muissa eurooppalaisissa valuutoissa tehtävien maksujen toimitusaika on yleensä kolme pankkipäivää.

4.11.3

Jos alueellisille ja pienille maksupalveluntarjoajille koituu kilpailuhaittoja, ETSK suosittelee, että asianmukainen siirtymäaika olisi yleinen kolmen päivän määräaika maksutapahtumien toteuttamista varten. Tämä ei kuitenkaan saa vaikuttaa kotimaisia maksutapahtumia varten säädettyyn lyhyempään suoritusaikaan (64 artikla).

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/56


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I)

KOM(2005) 650 lopullinen — 2005/0261 COD

(2006/C 318/10)

Neuvosto päätti 24. helmikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 26. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Jörg Frank von Fürstenwerth.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 191 ääntä puolesta ja 1 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä päätelmistä ja suosituksista

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on tyytyväinen komission aikomukseen antaa yhteisön asetus, jossa määritetään sopimusvelvoitteita koskevat lainvalintasäännöt. Näin kehitetään johdonmukaisesti eurooppalaisia lainvalintasääntöjä ja korjataan yhteisöoikeudessa vielä oleva puute. Asetus on hyödyllinen ja tarpeellinen yhtenäisen Euroopan oikeusalueen kehittämiseksi, sillä asiaa sääntelevää, sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevaa vuoden 1980 yleissopimusta (1) on ajantasaistettava. Kyseinen Rooman yleissopimus on kuitenkin monenvälinen sopimus, joten sen ajantasaistaminen olisi epävarmaa ja ylipäätään mahdollista vain aikaa vievin neuvotteluin.

1.2

Komitea kannustaa ja kehottaa komissiota saattamaan aloitteen — jäljempänä esitetyt ehdotukset huomioon ottaen — mahdollisimman pian päätökseen, jotta asetus voi tulla voimaan.

1.3

Komitea on tyytyväinen komission pyrkimykseen korjata täydellisen yhtenäistämisen avulla sääntelyn nykyiset puutteet, jotka johtuvat siitä, että sopimusvelvoitteita koskevista lainvalintasäännöistä ei ole olemassa jäsenvaltioissa sovellettavaa yhteisön säädöstä. Näin yksinkertaistetaan huomattavasti lainkäyttäjän työtä. Lainkäyttäjä voi tulevaisuudessa soveltaa yhtenäistä normistoa, joka on asetuksena kaikissa jäsenvaltioissa välittömästi sovellettavaa oikeutta. Asetus täydentää tarvittavalla tavalla ehdotettua Rooma II -asetusta (2), jonka käsittely on edennyt pitkälle lainsäädäntäprosessissa. Yhdessä Rooma II -asetuksen kanssa tarkasteltavalla asetuksella varmistetaan, että unionilla on ensimmäistä kertaa (pitkälti) yhtenäiset sopimusvelvoitteita koskevat lainvalintasäännöt.

1.4

Komitea kehottaa EU:n lakiasäätäviä toimielimiä ottamaan huomioon seuraavat muutosehdotukset:

3 artiklan 1 kohdan kolmas virke tulisi muuttaa tulkintaohjeeksi.

3 artiklan 3 kohtaa tulisi täydentää siten, että kuluttajasopimusten osalta lainvalinta sallitaan jälkikäteen vasta riidan syntymisen jälkeen.

Tulisi tutkia, olisiko erityisissä poikkeustapauksissa järkevää soveltaa lainvalintaan 4 artiklan 1 kohdan säännöksiä joustavampia säännöksiä.

Tulisi tutkia, voidaanko ja minkälaisin edellytyksin 5 artiklan mukainen lainvalintavapaus ulottaa myös tapauksiin, joissa yrittäjä harjoittaa toimintaansa kuluttajan jäsenvaltiossa tai on suunnannut toimintansa kyseiseen jäsenvaltioon.

22 artiklan c kohta tulisi poistaa.

Asetuksen valmistelu tulisi saattaa päätökseen mahdollisimman pian, jotta asetus voi tulla voimaan.

1.5

Komitea panee tyytyväisenä merkille, että Irlanti haluaa soveltaa asetusta vapaaehtoisesti. Komitea pahoittelee sitä, että asetusta ei sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan eikä Tanskaan, sillä näin yhtenäistämisen vaikutus ei ole niin suuri kuin se voisi olla. Komitea kehottaa komissiota tekemään kaikkensa, jotta asetusta sovelletaan kyseisiin valtioihin eli että ne saattavat asetuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

2.   Yleistä

2.1   Aloitteen perustelut

2.1.1

Komissio luo asetuksen myötä Euroopan unionin yhtenäiset sopimusvelvoitteita koskevat lainvalintasäännöt. Sopimussuhteita koskeva lainvalintasäännöstö on tietyssä määrin ollut voimassa jo vuodesta 1980, jolloin valtaosa Länsi-Euroopan maista päätti laatia yleissopimuksen sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooman yleissopimus). Myöhemmin Rooman yleissopimukseen on liittynyt lisää maita. Oikeudelliseksi välineeksi valittiin monenvälinen sopimus, koska EY:n perustamissopimus ei tuolloin tarjonnut oikeusperustaa vastaavan yhteisön säädöksen antamiselle. Rooman yleissopimusta on sovellettu yli neljännesvuosisata, ja nyt se on laajalti tunnustettu todelliseksi kehitysaskeleeksi. Yleissopimuksen tarjoamat ratkaisut ovat edelleenkin pitkälti käyttökelpoisia. Yleissopimusta on kuitenkin tarkistettava ja ajantasaistettava tiettyjen todettujen heikkouksien poistamiseksi. Koska Rooman yleissopimus on monenvälinen sopimus, sitä voidaan tarkistaa vain uusin neuvotteluin, jotka olisivat pitkät ja joiden tulosta ei voitaisi ennakoida. Uusia neuvotteluja ei kuitenkaan enää tarvita, sillä EY:n perustamissopimus tarjoaa nykyisin oikeusperustan vastaavan yhteisön säädöksen antamiselle (EY:n perustamissopimuksen 61 artikla c kohta ja 65 artiklan b kohta). Lain soveltamisen helpottamiseksi säädöksen tulisi vastaisuudessa olla sama kaikissa unionin jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi ainoa mahdollinen säädöslaji on asetus.

2.1.2

Vuonna 2004 komissio toteutti vuonna 2003 annettuun vihreään kirjaan (3) perustuvan julkisen kuulemisen. Sen yhteydessä suuri enemmistö kannatti asetuksen antamista. ETSK (4) ja Euroopan parlamentti (5) ovat myös kannattaneet Rooman yleissopimuksen ajantasaistamista ja sen muuttamista yhteisön asetukseksi.

2.2   Oikeuspoliittinen tausta

2.2.1

Asetusta on tarkasteltava siviili- ja siviiliprosessioikeutta koskevien komission toimien yhteydessä. Niiden tavoitteena on edistää yhtenäisen Euroopan oikeusalueen luomista ja helpottaa kansalaisten oikeussuojan saatavuutta. Komitea on toistuvasti ilmaissut kantansa useisiin komission ehdotuksiin (6).

2.2.2

Ehdotettu asetus liittyy erityisen läheisesti komission toimiin sen määrittämiseksi, mitä aineellista oikeutta sovelletaan, eli komission ehdotukseen Rooma II -asetukseksi. Rooma II -asetus täydentää Rooma I -asetusta ja on sille luonnollista jatkoa.

2.3   Oikeusperusta, suhteellisuus, toissijaisuus ja säädöslaji

2.3.1

Asetuksen tarkoituksena on yhtenäistää sopimusvelvoitteita koskevat lainvalintasäännöt. Lainvalintasääntöjen yhtenäistämisen oikeusperustana on EY:n perustamissopimuksen 61 artiklan c kohta ja 65 artiklan b kohta. Sen mukaan komissiolla on valtuutus yhtenäistämiseen silloin, kun se on tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. Komitean näkemyksen mukaan tämä edellytys täyttyy, sillä lainvalintasääntöjen yhtenäistäminen edistää rajatylittävissä tapauksissa talouden toimijoiden yhdenvertaista kohtelua yhteisössä, parantaa oikeusvarmuutta, yksinkertaistaa lain soveltamista ja edistää näin halukkuutta ryhtyä rajatylittävään liiketoimintaan. Lisäksi se edistää jäsenvaltioiden säädösten vastavuoroista tunnustamista, sillä muiden jäsenvaltioiden lainkäyttäjät ja kansalaiset pystyvät välittömästi toteamaan niiden sisällön vastaavuuden.

2.3.2

Näihin tavoitteisiin ei päästä yksittäisten jäsenvaltioiden toimin. Ne edellyttävät unionin toimia. Tämä on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaista (EY:n perustamissopimuksen 5 artikla).

2.4

Komissio on aivan oikein valinnut säädöslajiksi asetuksen, sillä näin jäsenvaltioille ei jätetä direktiivin mahdollistamaa liikkumavaraa, kun säädös saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Liikkumavara aiheuttaisi oikeudellista epävarmuutta, jota on vältettävä.

3.   Erityistä

3.1   Soveltamisala ja yhteisön ulkopuolisen valtion lain soveltaminen (1 ja 2 artikla)

3.1.1

Asetuksella on määrä säätää sopimusvelvoitteita koskevista lainvalintasäännöistä siviili- ja kauppaoikeuden alalla (1 artiklan 1 kohta). Lainsäätäjä voi tässä yhteydessä käyttää tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen (1 artiklan) terminologiaa, jota käytetään myös ehdotetussa Rooma II -asetuksessa, sillä se on sisällöltään vakiintunutta. Asetusta ei näin ollen sovelleta vero- tai tulliasioihin eikä hallinto-oikeudellisiin asioihin. Asian mainitseminen ei ole tarpeen, mutta siitä ei ole haittaakaan.

3.1.2

Asetuksen tarkoituksena ei ole säätää siviilioikeudellisista lainvalintasäännöistä kokonaisuudessaan eikä edes siinä määrin, että sitä voitaisiin soveltaa sopimusvelvoitteita koskevan yksittäisen tapauksen arvioimiseksi. Lainsäätäjän olisi hyvä olla asettamatta liian kunnianhimoisia tavoitteita, jotta säädöshankkeen toteutettavuus ei vaarannu. Tämän vuoksi on perusteltua, että luonnollisten henkilöiden oikeudellinen asema, oikeuskelpoisuus ja oikeustoimikelpoisuus (1 artiklan 2 kohdan a alakohta) on jätetty asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, sillä lainvalintasäännöissä näistä kysymyksistä säädetään perinteisesti erillisin välinein (tähän mennessä lähes yksinomaan monenvälisissä sopimuksissa (7)) niiden yhteiskuntapoliittisen ulottuvuuden vuoksi. Edellä mainituista syistä on perhesuhteista ja elatusvelvoitteista sekä varallisuussuhteista, avioliitosta, perintöoikeudesta ja testamentista johtuvat velvoitteet jätetty asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle (1 artiklan 2 kohdan b ja c alakohta), eli niistä tulee säätää erillisissä säädöksissä.

3.1.3

Vekseli-, sekki- ja arvopaperiasioiden poissulkeminen (1 artiklan 2 kohdan d alakohta) perustuu niiden riittävään sääntelyyn erityisissä sopimuksissa (8). Niiden soveltamisala on yhteisön aluetta laajempi, eikä niitä tulisi kyseenalaistaa.

3.1.4

Välityssopimusten ja oikeuspaikkaa koskevien sopimusten poissulkeminen (1 artiklan 2 kohdan e alakohta) perustuu siihen, että ne kuuluvat kansainvälisen siviiliprosessioikeuden piiriin. Niitä voidaan tässä yhteydessä säännellä paremmin, ja niitä on myös osittain säännelty sopimuksissa, joiden soveltamisala on yhteisön aluetta laajempi. Sama koskee todistelu- ja menettelykysymyksiä (1 artiklan 2 kohdan h alakohta).

3.1.5

Yhtiöitä, yhdistyksiä ja oikeushenkilöitä koskevaan lainsäädäntöön liittyvien kysymysten poissulkeminen (1 artiklan 2 kohdan f alakohta) on välttämätöntä, sillä sen piirissä käsiteltävät kysymykset liittyvät niin läheisesti yhtiön oikeudelliseen asemaan, että näitä kysymyksiä tulisi säännellä erikseen. Trusti on angloamerikkalaisen oikeusjärjestelmän erityispiirre. Se jätettiin jo Rooman yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle (1 artiklan 2 kohdan g alakohta). Se jää aivan oikein myös tarkasteltavan asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle (1 artiklan 2 kohdan g alakohta).

3.1.6

Sopimusta edeltävistä suhteista johtuvien velvoitteiden poissulkeminen (1 artiklan 2 kohdan i alakohta) on yhteydessä deliktivastuuseen. Ne kuuluvat ehdotetun Rooma II -asetuksen soveltamisalaan, ja ne suljetaan näin ollen oikeutetusti tarkasteltavan asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

3.1.7

Komitea panee tyytyväisenä merkille, että Irlanti haluaa soveltaa asetusta vapaaehtoisesti. Komitea pahoittelee sitä, ettei Yhdistynyt kuningaskunta ole tehnyt samanlaista päätöstä. Asetusta ei sovelleta Tanskaan (1 artiklan 3 kohta) ennen kuin se tekee yhteisön kanssa sopimuksen asetuksen soveltamisesta tai asetuksen säännösten vapaaehtoisesta saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Komitea kehottaa komissiota tekemään kaikkensa, jotta asetusta sovelletaan kyseisiin kahteen valtioon eli että ne saattavat asetuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään. Jos yksittäiset jäsenvaltiot eivät saata asetusta osaksi kansallista lainsäädäntöään, vaarantuu asetuksen tavoite lainvalintasääntöjen Euroopan laajuisesta yhtenäistämisestä. Olisi valitettavaa, jos niihin olisi edelleen sovellettava Rooman yleissopimusta, sillä Rooman yleissopimus ja Rooma I -asetus eroavat sisällöltään. Se saattaa johtaa siihen, että riippuen siitä, missä asia viedään oikeuden käsiteltäväksi, samasta asiasta voidaan tehdä erilaiset päätökset. Käsittelypaikan valinta on puolestaan jossain määrin sattumanvaraista huolimatta tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen, Brysselin yleissopimuksen ja Luganon yleissopimuksen soveltamisesta. Yhteisössä olisi vaikea hyväksyä tällaista tilannetta.

3.1.8

Asetuksessa säädetään sovellettavasta laista riippumatta siitä, onko kyseessä jäsenvaltion vai unionin ulkopuolisen valtion laki (2 artikla). Siinä noudatetaan näin lainvalintasääntöjen tunnustettua normia, jonka mukaan muita oikeusjärjestyksiä ei saa syrjiä. Komitea on tähän tyytyväinen. Mikäli tapauksen tosiseikasto edellyttää sen käsittelyä tietyn valtion oikeusjärjestyksessä, ei voi olla merkitystä sillä, kuuluuko valtio yhteisöön vai ei.

3.2   Sovellettavaa lakia koskevat yleissäännöt (3 ja 4 artikla)

3.2.1

Ehdotuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan sovelletaan lähtökohtaisesti sen valtion lakia, josta osapuolet ovat sopineet. Komitea on tyytyväinen säännökseen, sillä siinä otetaan huomioon sopimusoikeuden keskeisiin periaatteisiin kuuluva sopimusvapauden periaate ja se vastaa kansainvälisen yksityisoikeuden tunnustettua normia. Säännös vastaa pitkälti Rooman yleissopimuksen yleisesti asianmukaiseksi katsotun 3 artiklan 1 kohdan säännöstä. Komitea on tähän tyytyväinen. Komitean mukaan on kuitenkin olemassa vaara, että soveltaessaan säännöstä käytännössä tuomioistuimet saattavat etsiä oletuksiin perustuvaa osapuolten tahtoa ilman, että niillä on tähän riittäviä perusteita. Tämä olisi estettävä. Asiaa olisi selvennettävä johdanto-osan 7. perustelukappaleessa. Ehdotuksen 3 artiklan 3 kohdassa painotetaan sovellettavan lain valinnanvapautta siinä määrin, että osapuolet voivat milloin tahansa sopia uudesta sovellettavasta laista. Komitea on säännökseen lähtökohtaisesti tyytyväinen, mutta katsoo, että se saattaa kuitenkin vaarantaa kuluttajansuojan, sillä kuluttaja ei aina voi täysin ennakoida tällaisen menettelytavan seurauksia. Komitea ehdottaa, että kuluttajasopimusten yhteydessä sovellettavan lain vaihtaminen sallitaan jälkikäteen — tuomioistuimen valintaa koskevista sopimuksista annettujen säännösten mukaisesti (Bryssel I -asetuksen 17 artiklan 1 kohta) — vasta riidan syntymisen jälkeen, sillä kuluttaja on tällöin varuillaan ja toimii varovaisemmin.

3.2.2

Ehdotuksen 3 artiklan 1 kohdan kolmannen virkkeen mukaan (mikäli sovellettavaa lakia ei nimenomaisesti ole valittu) voidaan tuomioistuinta koskevan osapuolten sopimuksen perusteella olettaa, että osapuolet ovat valinneet kyseisen jäsenvaltion lain. Säännös kuvastaa pyrkimystä yhdistää käsittelyfoorumi ja lainsäädäntö. Näin voidaan yleensä yksinkertaistaa tuomioiden antamista. Komitean mielestä on kuitenkin kysyttävä, haittaako säännöksen näin tiukka muotoilu osapuolten tahdonautonomiaa. Olisi asianmukaisempaa lieventää sitä ja muotoilla se toisen virkkeen yhteydessä pelkäksi tulkintaohjeeksi esimerkiksi seuraavasti:

”Tässä yhteydessä on etenkin otettava huomioon osapuolten valitsema tuomioistuin.”

3.2.3

Komitea haluaa tarkastella lähemmin näkökohtaa, joka on Euroopan oikeusalueen tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä, nimittäin Euroopan yhteisössä mahdollisesti luotavaa ns. valinnaista normia tai 26. järjestelmää. Sillä tarkoitetaan, että osapuolet voisivat valita yhteisön siviililainsäädännön, jonka luomisesta keskustellaan parhaillaan ja jonka esiaste parhaillaan laadittava yhteinen viitekehys voisi olla. Ehdotuksen 3 artiklan 2 kohdassa on avoimuuslauseke, jonka nojalla osapuolet voivat valita ylikansallisen lainsäädännön. Tällainen mahdollisuus ei tähän mennessä ole ollut kansainvälisessä yksityisoikeudessa itsestään selvä, ja komitea kannattaa sitä painokkaasti. Sopimusosapuolet voisivat ensimmäistä kertaa hyödyntää todella pitkälle yhdenmukaistettua eurooppalaista sopimusmallia, mikä olisi suuri edistysaskel sisämarkkinoiden toteuttamisessa. (9)

3.2.4

Ehdotuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään erilaisiin sopimuksiin sovellettavasta laista. Sopimukset täydentävät sisällöllisesti asetuksen 4 artiklan 2 kohdan säännöstä, joka on otettu Rooman yleissopimuksesta. Rooman yleissopimuksessa kyseisiin säännöksiin olisi päästy vain tulkitsemalla Rooman yleissopimuksen 4 artiklan 2 kohtaa. Komission ehdottaman säännöksen voidaan katsoa parantavan oikeusvarmuutta, mutta samalla luodaan jäykkä ja joustamaton säännös, joka ei mahdollista poikkeuksia, vaikka ne saattaisivat yksittäistapauksissa olla paikallaan. Komitea on huolissaan siitä, että tämä askel taaksepäin Rooman yleissopimukseen nähden saattaa vaikuttaa haitallisesti, sillä voidaan kuvitella tapauksia, joissa ehdotuksen tiukat säännökset eivät poikkeuksellisesti johda asianmukaiseen ratkaisuun. Voitaisiin ajatella, että tällaisissa poikkeustapauksissa tuomari voisi soveltaa soveltuvampaa lakia, mikä saattaa johtaa parempaa tulokseen. Säännöksestä poikkeaminen ei kuitenkaan saa johtaa mielivaltaisuuteen valittaessa sovellettavaa lakia. Korkeatasoisen oikeusvarmuuden ja sovellettavaa lakia koskevan ennakoitavuuden vuoksi säännöksestä poikkeamista onkin harkittava erittäin huolellisesti, ja sitä on perusteltava tuomiossa erittäin painavin syin. Komitea kehottaa tutkimaan, olisiko säännöstä edellä mainittujen ajatusten perusteella muutettava.

3.2.5

Komitea ymmärtää 4 artiklan 1 kohdan f alakohtaan sisältyvän komission pyrkimyksen. Komitea muistuttaa kuitenkin siitä, että monet teollis- ja tekijänoikeudet voidaan muodostumisperusteidensa vuoksi siirtää muin kuin oikeudenhaltijan asuinpaikan lainsäädännön mukaisin edellytyksin. Koska 4 artiklan 1 kohdassa ei säädetä asuinpaikan lainsäädännön soveltamisesta oikeussuhteen syntyessä, saattaa sovellettavan lain muuttuminen oikeudenhaltijan asuinpaikan muuttuessa jälkeenpäin johtaa tällaisissa tapauksissa teollis- ja tekijänoikeuksien suojan oikeusperustaa koskeviin ongelmiin. Komitea kehottaa komissiota tutkimaan ongelmaa ja ehdottamaan asianmukaista ratkaisua.

3.3   Sovellettavaa lakia koskevat erityissäännöt (5–17 artikla)

3.3.1

Ehdotuksen 5 artiklassa on perusteellisesti tarkistettu kuluttajasopimuksia koskevia Rooman yleissopimuksen säännöksiä, jotka ovat monin paikoin vaikeaselkoisia ja joita on haluttu tarkistaa. Komitea katsoo, että komission toimenpide on oikean suuntainen, sillä vastaisuudessa vältetään Rooman yleissopimuksen 5 artiklassa edellytetty monimutkainen kahden erilaisen oikeusjärjestyksen soveltaminen samaan tapaukseen. Yrittäjän kanssa sopimuksia tekevä kuluttaja tarvitsee epäilemättä myös lainvalintasääntöjä koskevaa suojaa. Se varmistetaan lähtökohtaisesti soveltamalla sen jäsenvaltion lakia, jossa kuluttajan asuinpaikka on (5 artiklan 1 kohta), sillä kuluttaja tuntee (mahdollisesti) kyseisen oikeusjärjestyksen, hallitsee kyseisen maan kielen ja voi saada helpoiten asiantuntija-apua. Esitetyssä tekstissä edellytetään myös, että elinkeinotoimintaa harjoitetaan siinä jäsenvaltiossa, jossa kuluttajan asuinpaikka on tai että kyseinen jäsenvaltio on toiminnan kohdemaa. Elinkeinonharjoittajat pyrkivät soveltamaan kotimaansa lainsäädäntöä, sillä se on niille helpompaa. Komission ehdotuksessa palvellaan (Rooman yleissopimuksen mukaisesti) elinkeinonharjoittajien intressejä siten, että ne voivat jäljelle jäävissä tapauksissa toimia näin. Komitea pohtii kuitenkin sitä, onko artiklan 2 kohdan mukaisesti todella tarpeen poistaa täysin kuluttajasopimuksen osapuolilta mahdollisuus valita sovellettava laki. Komitean mielestä on pikemminkin todennäköistä, että kuluttajat hyötyisivät mahdollisuudesta valita sovellettava laki ainakin, jos toteutetaan tiettyjä suojatoimia, joita he kokemattomimpina ja heikoimpina sopimusosapuolina epäilemättä tarvitsevat. Komitea suositteleekin, että komissio tarkistaa vielä kerran kyseisen säännöksen edellä mainitun mukaisesti.

3.3.2

Työsopimuksia koskevat säännökset (6 artikla) heijastavat työntekijöiden erityistä suojelun tarvetta. Säännös on peräisin Rooman yleissopimuksen 6 artiklasta, ja sitä on täydennetty säännöksin, joissa otetaan asianmukaisesti huomioon työsuhteiden kehittyminen. Artiklaa on täydennetty ilmaisulla ”valtio, josta käsin”, jotta voidaan ottaa huomioon Brysselin yleissopimuksen 18 artiklaa koskeva yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Koska asetuksessa tai sen perusteluissa ei ole esitetty tarkkaa määritelmää, komitea kysyykin, miten on ymmärrettävä ”väliaikainen” työskentely toisessa valtiossa (6 artiklan 2 kohdan a alakohta). Puute on välttämättä korjattava, sillä se seikka, että työskentely on ”väliaikaista”, on ratkaisevan tärkeä määritettäessä sovellettavaa lakia. Puutetta ei myöskään voida korjata viittaamalla työntekijöiden lähettämisestä annetun direktiivin (10) 2 artiklaan, sillä siinä ei myöskään anneta tarkkaa määritelmää. Komitean on myös vaikea ymmärtää, miksi tarvitaan säännöstä paikasta, joka ”ei ole minkään valtion alueellisen suvereenisuuden alainen” (6 artiklan 2 kohdan b alakohta). Ilmaisulla viitataan mahdollisesti kansainvälisillä vesillä sijaitseviin öljyn- ja kaasunporauslauttoihin. Asiaa tulisi selventää ainakin perusteluissa.

3.3.3

Ehdotuksen 7 artikla koskee sopimuksen mukaista edustusta, josta on säädetty vain osittain Rooman yleissopimuksessa, eikä edustajan ja kolmannen osapuolen välinen oikeussuhde sisälly siihen. Onkin aika korjata puute (7 artiklan 2 kohta). On vaikea vastata siihen, minkä valtion lakia tässä yhteydessä tulisi soveltaa, sillä kyseessä ovat sekä edustajan että kolmannen osapuolen intressit. Kolmas osapuoli lienee yleensä enemmän suojan tarpeessa, mikäli kyseessä on valtuudet ylittävä tai ilman valtuuksia tapahtuva toiminta. Ehdotetussa tekstissä pyritään ottamaan huomioon molempien osapuolten intressit, ja näin ollen komitea kannattaa sitä.

3.3.4

Pakottavat säännökset ovat vaikea asia, sillä osapuolten lainvalinnan tuloksia ei tulisi rajoittaa enemmän kuin mitä välttämättä on tarpeen, eikä lain soveltamista tulisi vaikeuttaa säännöksin, jotka eivät kuulu sopimukseen sovellettavaan lakiin. Ehdotuksen 8 artikla vastaa pääosin Rooman yleissopimuksen 7 artiklan 2 kohtaa. Asetuksessa otetaan huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiaa koskeva oikeuskäytäntö (11) sekä määritellään pakottavat säännökset ja annetaan niille vaikutusta. Lainkäyttäjälle tällaiset tilanteet ovat vaikeita siksi, että tapauksen arviointiperusta ei ole yhtenäinen ja että mahdollisesti on sovellettava epäyhtenäisiä tai jopa ristiriitaisia säännöksiä ja sovitettava ne yhteen. Tämä vie aikaa, on lakiteknisesti monimutkaista ja lisää oikeudellista epävarmuutta. Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhtenäistämisen tilanne, komitea ei kuitenkaan näe vaihtoehtoja etenkään, kun jopa oikeustieteilijät kannattavat aivan ylivoimaisesti pakottavien säännösten soveltamista lainvalintatapauksissa.

3.3.5

Ehdotuksen 10–17 artiklat ovat komitean mielestä pitkälti ongelmattomia eivätkä edellytä yksityiskohtaisia kommentteja etenkään niissä kohdin, joissa säännökset on otettu suoraan Rooman yleissopimuksesta.

3.3.6

Ehdotuksen 10 artiklassa (muodoltaan pätevä sopimus) otetaan etäsopimusten määrän kasvun johdosta huomioon tarve yksinkertaistaa sopimusten tai yksipuolisten toimien pätevää muotoa koskevia säännöksiä, ja siinä otetaan käyttöön sovellettavaa lakia koskevia lisäsääntöjä.

3.3.7

Saatavan siirto ja monissa oikeusjärjestyksissä tunnettu velkojan ja saatavan siirtävän kolmannen osapuolen välinen sopimus velkojan oikeuksien siirtämisestä viimeksi mainitulle täyttävät samankaltaisen taloudellisen tehtävän (12). On paikallaan säätää molemmista 13 artiklassa. Ehdotetun asetuksen 13 artiklan 3 kohdassa otetaan käyttöön uusi lainvalintasääntö, jonka avulla säädellään kysymystä siitä, minkä valtion lain mukaan määräytyy se, voidaanko saatavan siirtoon vedota kolmansia vastaan. Säännös perustuu aivan oikein 12. joulukuuta 2001 allekirjoitettuun YK:n yleissopimukseen saatavien siirrosta kansainvälisessä kaupassa.

3.3.8

Ehdotuksen 14 artikla sisältää lainvalintasäännön, joka koskee saatavan siirtymistä lain nojalla. Asia tunnetaan useimmissa oikeusjärjestyksissä. Sen vuoksi tarvitaan lainvalintasääntöä. Ehdotuksen 15 artikla täydentää 14 artiklaa lainvalintasäännöllä, joka koskee useamman kuin yhden velallisen yhteisvastuuta lain nojalla tapahtuvan saatavan siirtymisen yhteydessä. Olisi ollut järkevää yhdistää se 14 artiklaan, mutta asiaa ei ole tarpeen muuttaa.

3.4   Muut säännökset ja loppusäännökset (18–24 artikla)

3.4.1

Asetuksen III ja IV luvussa käsitellään pääosin yleistä lainvalintakäytäntöä vastaavia teknisiä sääntöjä, joita ei tarvitse kommentoida yksityiskohtaisesti. Tämä koskee etenkin 19 artiklaa (takaisin- ja edelleenviittauksen poissulkeminen), joka vastaa Rooman yleissopimuksen 15 artiklaa, 21 artiklaa (valtion eri alueiden oikeussäännöt), joka vastaa Rooman yleissopimuksen 19 artiklaa, 20 artiklaa (oikeusjärjestyksen perusteet), joka vastaa Rooman yleissopimuksen 16 artiklaa sekä 23 artiklaa (suhde voimassa oleviin kansainvälisiin yleissopimuksiin), joka vastaa Rooman yleissopimuksen 21 artiklaa.

3.4.2

Henkilön asuinpaikalla (18 artikla) on nykyisessä kansainvälisessä yksityisoikeudessa keskeinen merkitys määritettäessä sovellettavaa lakia. Luonnollisen henkilön asuinpaikan määrittäminen on ongelmatonta, mutta oikeushenkilöiden osalta asia voi olla epäselvä. Asetuksessa ongelma ratkaistaan tarkoituksenmukaisella tavalla, sillä asuinpaikka määräytyy oikeushenkilön keskushallinnon sijainnin mukaan. Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen 60 artiklan siirtäminen asetukseen ei olisi ollut tarkoituksenmukaista, sillä kyseisen asetuksen mukaan lainvalinta määräytyy yleisesti kotipaikan eikä asuinpaikan mukaan. Lisäksi siinä omaksuttu kolmen vaihtoehdon ratkaisu olisi heikentänyt oikeusvarmuutta.

3.4.3

Ehdotuksen 22 artiklan c kohtaa on vaikea ymmärtää. Siinä näytään säädettävän siitä, että mahdollisesti myöhemmin annettavat yhteisön säädökset voivat sisältää omia lainvalintasääntöjä, jotka menevät tarkasteltavan asetuksen soveltamisen edelle. Kansainvälisen yksityisoikeuden yhtenäistämisessä saavutettu taso tulisi kuitenkin säilyttää myös tulevaisuudessa. On vältettävä pirstoutumista eri oikeuslähteisiin, joiden säännökset ovat sisällöltään erilaisia. Mikäli tulevaisuudessa tarvitaan erityissäännöksiä, ne tulisi liittää asetukseen.

Komitea kehottaa poistamaan 22 artiklan c kohdan.

3.5   Liite I

3.5.1

Liitteen kolmannessa ja neljännessä luetelmakohdassa mainitaan ”toinen vahinkovakuutusdirektiivi” ja ”toinen henkivakuutusdirektiivi”. Huolimatta siitä, että viimeksi mainittu direktiivi on kumottu ja että tässä tarkoitettaneen sitä korvaavaa henkivakuutusdirektiiviä (13), ovat molemmat luetelmakohdat ongelmallisia. Komitea ei kuitenkaan mene niin pitkälle, että se kehottaisi poistamaan kyseiset luetelmakohdat. Se kiinnittää kuitenkin komission huomiota niihin suuriin ongelmiin, jotka ehdotus aiheuttaa. Näin menetetään suuri mahdollisuus yksinkertaistaa ja yhtenäistää lainvalintasääntöjä sekä ratkaista kyseisellä alalla esiintyviä ongelmia. Liitteen I kolmas ja neljäs luetelmakohta tarkoittaisivat yhdessä 22 artiklan a kohdan kanssa sitä, että asetusta ei voitaisi soveltaa niiden ensivakuutussopimusten (14) lainvalintasääntöihin, jotka kattavat EU:ssa sijaitsevat riskit, sillä asiasta säännellään mainituissa direktiiveissä.

3.5.2

Sitä vastoin niiden vakuutussopimusten lainvalintasäännöt, jotka kattavat unionin ulkopuolella sijaitsevat riskit ja EU:ssa sijaitsevat riskit (vaikkakin vain, jos sopimus on tehty muun kuin EU:hun sijoittautuneen vakuutuksenantajan kanssa) sekä jälleenvakuutussopimusten lainvalintasäännöt kuuluvat kuitenkin asetuksen soveltamisalaan. Näin säilytettäisiin tilanne, joka on jo nyt aiheuttanut sekaannusta lainkäyttäjien keskuudessa (15). Vakuutussopimusten lainvalintasäännöt ovat vakuutusdirektiivien antamisesta lähtien poikenneet yleisistä sopimusvelvoitteita koskevista lainvalintasäännöistä (Rooman yleissopimuksen 1 artiklan 3 kohta), vaikka vakuutussopimuksiinkin liittyy sopimusvelvoitteita. Tätä varten ei ole ollut varsinaisia perusteluja, mutta Rooman yleissopimusta tehtäessä ei ollut vielä aloitettu toisen sukupolven vakuutusdirektiivien laatimista, ja ennen lainvalintasääntöjen antamista haluttiin katsoa, minkälaiseksi sääntelykehys muodostuisi (16). Tämä ei enää pidä paikkaansa.

3.5.3

Kansainvälisen yksityisoikeuden säännökset ovat vieraita elementtejä direktiiveissä, joille on leimallista valvontaoikeus. Asiaa tuntematon lainkäyttäjä ei olettaisi löytävänsä niitä sieltä. Jako erilaisiin horisontaalisiin ja alakohtaisiin oikeuslähteisiin monimutkaistaa vakuutuksia koskevaa kansainvälistä yksityisoikeutta. Oikeusjärjestyksen yhtenäisyyden vuoksi kyseiset normit tulisi koota yhteen, ja erityissäännökset olisi poistettava.

3.5.4

Direktiiveihin sisältyvän kansainvälisen yksityisoikeuden siirtäminen sellaisenaan Rooma I -asetukseen ei vaikuta järkevältä. Näin säilytettäisiin perusteetta niitä vakuutussopimuksia koskevat erilaiset säännöt, jotka kattavat EU:ssa ja sen ulkopuolella sijaitsevat riskit. Tätä ei voida perustella viittaamalla valvontaoikeuteen. Vakuutuksenantajia valvotaan kotipaikan mukaan, ja näin ollen rajatylittävässä toiminnassa valvonta ja vakuutuksen kattaman riskin sijainti eroavat yleensä joka tapauksessa toisistaan. Tilanne ei ole samanlainen EU:ssa ja sen ulkopuolella sijaitsevia riskejä koskevien vakuutussopimusten suhteen. On järkevää soveltaa vakuutussopimuksiin, jotka kattavat EU:ssa sijaitsevat riskit, asetuksen yleisiä sovellettavaa lakia koskevia säännöksiä. Lainvalintaa koskevien asetuksen sääntöjen käyttöönoton johdosta vakuutusala ja sen muut kuin kuluttajasektoriin kuuluvat asiakkaat hyötyisivät tulevaisuudessa entistä laajemmista lainvalintamahdollisuuksista. Sopimusoikeudellisesti järkevä lainvalinta mahdollistaisi identtisten tuotteiden tarjonnan Euroopan laajuisesti, minkä ansiosta huomattava tuotekehityksen tarve poistuisi. Tällainen tarve on aiemmin johtanut siihen, että vakuutuksenantajat ovat tuskin lainkaan hyödyntäneet palvelujen tarjonnan vapautta muutoin kuin suuret riskit kattavien vakuutusten osalta. Myös vakuutusalalla vain kuluttajat tarvitsevat yleensä suojaa lainvalinnan suhteen. Elinkeinonharjoittajilla ja itsenäisillä ammatinharjoittajilla on tähän asti ollut kuluttajia heikompi suoja, mutta niillä ei ole täyttä vapautta valita sovellettavaa lakia, joten ne eivät tarvitse erityistä suojaa. Elinkeinonharjoittajilla ja itsenäisillä ammatinharjoittajilla on myös riittävästi kokemusta liike-elämästä ymmärtääkseen valintansa seuraukset, jos ne haluavat soveltaa muuta kuin kotimaansa lakia, tai tunnistaakseen tapaukset, joissa ne tarvitsevat lainopillista neuvontaa.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Kesäkuun 19. päivänä 1980 allekirjoitettu sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskeva Rooman yleissopimus. Nykyinen versio: EYVL C 27, 26.1.1998, s. 34.

(2)  KOM(2006) 83 lopullinen — 2003/0168 COD.

(3)  KOM(2002) 654 lopullinen.

(4)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja sopimussuhteisiin sovellettavasta laista tehdyn vuoden 1980 Rooman yleissopimuksen muuntamisesta yhteisön säädökseksi ja uudistamisesta”, INT/176, 29.1.2004.

(5)  Euroopan parlamentin päätöslauselma siviiliprosessioikeuden lähentämisnäkymistä Euroopan unionissa (KOM(2002) 654 — KOM(2002) 746 — C5-0201/2003 — 2003/2087 (INI), A5-0041/2004.

(6)  Esimerkkeinä mainittakoon seuraavat ehdotukset:

 

Vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksen liittäminen osaksi yhteisön oikeutta asetuksen muodossa (tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annettu asetus), neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001, annettu 22 päivänä joulukuuta 2000, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla, EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1. ETSK:n aiheesta antama lausunto, EYVL C 117, 26.4.2000, s. 6 (esittelijä: Henri Malosse).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 805/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta, EUVL L 143, 30.4.2004, s. 15. ETSK:n aiheesta antama lausunto, EYVL C 85, 8.4.2003, s. 1 (esittelijä: Guido Ravoet).

 

Neuvoston asetus (EY) N:o 1348/2000, annettu 29 päivänä toukokuuta 2000, oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa, EYVL L 160, 30.6.2000, s. 37. ETSK:n aiheesta antama lausunto, EYVL C 368, 20.12.1999, s. 47 (esittelijä: Bernardo Hernández Bataller).

 

Neuvoston asetus (EY) N:o 1206/2001, annettu 28 päivänä toukokuuta 2001, jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa, EYVL L 174, 27.6.2001, s. 1. ETSK:n aiheesta antama lausunto, EYVL C 139, 11.5.2001, s. 10 (esittelijä: Bernardo Hernández Bataller).

 

Neuvoston asetus (EY) N:o 1346/2000, annettu 29 päivänä toukokuuta 2000, maksukyvyttömyysmenettelyistä, EYVL L 160, 30.6.2000, s. 1. ETSK:n aiheesta antama lausunto, EYVL C 75, 15.3.2000, s. 1 (esittelijä: Guido Ravoet).

 

Kulutusluottodirektiivi, KOM(2002) 443 lopullinen, 11.9.2002. ETSK:n aiheesta antama lausunto, EUVL C 234, 30.9.2003, s. 1 (esittelijä: Jorge Pegado Liz).

 

Neuvoston direktiivi 93/13/ETY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 1993, kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista, EYVL L 95, 21.4.1993, s. 29. ETSK:n aiheesta antama lausunto, EYVL C 159, 17.6.1991, s. 35 (esittelijä: G.H.E. Hilkens).

 

Vihreä kirja eurooppalaisesta maksusuoritusmääräyksestä ja toimenpiteistä vähäisiä vaateita koskevien oikeudenkäyntien yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi (KOM(2002) 746 lopullinen). ETSK:n aiheesta antama lausunto, EYVL C 220, 16.9.2003, s. 5 (esittelijä: Jörg Frank von Fürstenwerth).

 

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta. ETSK:n aiheesta antama lausunto, EUVL C 221, 8.9.2006 (esittelijä: Jorge Pegado Liz).

(7)  Vrt. Haagin yleissopimukset, esimerkiksi 12.6.1902 allekirjoitettu yleissopimus lakien soveltamisesta avioliiton solmimisen alalla, 24.10.1956 allekirjoitettu yleissopimus lasten elatusvelvollisuuteen sovellettavasta laista ja 2.10.1973 allekirjoitettu yleissopimus elatusvelvollisuuteen sovellettavasta laista.

(8)  7.6.1930 allekirjoitettu kansainvälistä vekselioikeutta koskeva Geneven yleissopimus ja 19.3.1931 allekirjoitettu kansainvälistä sekkioikeutta koskeva Geneven yleissopimus.

(9)  Jos valinnainen normi tai 26. järjestelmä joskus toteutuu, sen edellytettäisiin olevan paras kaikista ajateltavissa olevista siviililainsäädännöistä. Jos sovittaisiin valinnaisen normin soveltamisesta, sitä ei, toisin kuin jäsenvaltion lainsäädäntöä, tarvitsisi enää mukauttaa jäsenvaltioiden pakottavien sääntöjen perusteella (tai oikeusjärjestyksen perusteella (ordre public) — 20 artikla). Valinnaisen normin valinta johtaisi pikemminkin kyseisen säännöstön täysin rajoittamattomaan soveltamiseen, sillä se olisi yleisesti tunnustettu standardi Euroopan unionissa. Koska ehdotuksen 3 artiklan 2 kohdan nojalla on jo periaatteessa mahdollista tehdä kyseinen lainvalinta, tulisi johdonmukaisesti myös tässä kohden luoda edellytykset, joiden avulla mahdollistetaan valinnaisen normin etujen toteutuminen. Tulisi nimenomaan mainita, että jos sovitaan ylikansallisen lainsäädännön soveltamisesta, 8 artikla menettää merkityksensä (sama koskee oikeusjärjestystä (ordre public) — 20 artikla).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/71/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 1996, palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon, EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1.

(11)  Asiat C–369/96 ja C–374/96, 23.11.1999.

(12)  Huomautus: Asia ilmenee vain ehdotuksen ranskankielisestä toisinnosta. Saksankielisessä toisinnossa sitä ei ole käännetty ilmeisesti siksi, että Saksan lainsäädännössä ei ole vastaavaa oikeudellista instituutiota. Täydellisyyden vuoksi asia tulisi kuitenkin mainita edes selittäen.

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/83/EY, annettu 5 päivänä marraskuuta 2002, henkivakuutuksesta, EYVL L 345, 19.12.2002, s. 1.

(14)  Erotuksena jälleenvakuutussopimuksista.

(15)  Tällä hetkellä tilanne on seuraavanlainen: Rooman yleissopimuksen 1 artiklan 3 kohdan nojalla vakuutussopimukset eivät kuulu yleissopimuksen soveltamisalaan edellyttäen, että kyse on ensivakuutussopimuksista, mutta vain, jos riski sijaitsee EU:ssa. Rooman yleissopimuksesta ei voida päätellä, milloin tilanne on tämä, vaan asia on selvitettävä vakuutusdirektiivien avulla. Rooman yleissopimusta sovelletaan kuitenkin jälleenvakuutussopimuksiin sekä tapauksiin, joissa riski sijaitsee EU:n ulkopuolella.

(16)  Giuliano ja Lagarde, Raportti sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevasta yleissopimuksesta, EYVL C 282, 31.10.1980, s. 13.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/62


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä niiltä osin kuin se koskee päästöjä ja ajoneuvojen korjaamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta sekä direktiivien 72/306/ETY ja ../../EY muuttamisesta

KOM(2005) 683 lopullinen — 2005/0282 COD

(2006/C 318/11)

Neuvosto päätti 31. tammikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 12. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Virgilio Ranocchiari.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 180 ääntä puolesta ja 3 vastaan 11:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK on samaa mieltä siitä, että moottoriajoneuvojen päästöjä tulee jatkuvasti pyrkiä rajoittamaan asettamalla säädöksissä vähitellen yhä kunnianhimoisempia tavoitteita. Komitea siis kannattaa komission ehdotusta, joka on yksi askel tähän suuntaan.

1.2

ETSK on tyytyväinen myös komission päätökseen laatia aiheesta asetus eikä direktiivi sekä lainsäädäntämenettelyyn, jonka mukaan asetus laaditaan yhteispäätösmenettelyllä ja sen teknisiä näkökohtia täydennetään sääntelykomitean avustuksella laadittavalla asetuksella (”komitologia-asetus”).

1.3

ETSK huomauttaa kuitenkin, että ehdotettu asetus aiheuttaisi nykymuotoisena huomattavia ongelmia sekä teollisuudelle että ajoneuvojen tyyppihyväksynnästä ja rekisteröinnistä vastaaville jäsenvaltioiden viranomaisille.

1.3.1

ETSK suosittaa erityisesti, että ehdotukseen sisältyvien uusien säännösten voimaantuloajankohtaa tarkistettaisiin. Komitean mielestä säännösten pitäisi tulla voimaan 1. tammikuuta 2010 (uusien ajoneuvomallien tyyppihyväksyntä) ja 1. tammikuuta 2011 (uudet rekisteröinnit) tai vaihtoehtoisesti 36 ja 48 kuukauden kuluttua siitä, kun uudet säännökset on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Lisäksi ETSK suosittaa, että N1-luokan (1) alaluokkiin II ja III kuuluville ajoneuvoille annettaisiin vielä yhden vuoden lisäaika.

1.3.2

ETSK on tyytyväinen dieselajoneuvoille ehdotettuihin raja-arvoihin. Komiteaa kuitenkin epäilyttää, onko bensiinillä tai kaasumaisilla polttoaineilla toimivien moottoriajoneuvojen päästörajoja todella syytä edelleen tiukentaa.

1.3.3

ETSK katsoo, että tietynlaisiin matkustajakäytössä oleviin ajoneuvoihin — erityistoimisiin tai ammattikäytössä oleviin M1-luokan (2) ajoneuvoihin (esim. pikkubussit) — olisi asianmukaista soveltaa edelleen poikkeusta, jonka perusteella niiden tyyppihyväksynnässä voidaan soveltaa kevyitä hyötyajoneuvoja (N1) koskevia raja-arvoja. Komitea kehottaakin komissiota määrittelemään poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvat ajoneuvot tarkemmin ja selvärajaisemmin kuin nykyisessä direktiivissä.

1.3.4

ETSK kehottaa välttämään sitä, että ehdotetussa asetuksessa annettaisiin säännöksiä, joiden sisällön jo voimassa olevat asetukset tai direktiivit kattavat paremmin.

1.3.5

ETSK kehottaa lopuksi komissiota tarkistamaan ehdotetun asetuksen kohtia, joista voi aiheutua hallinnollista epäselvyyttä, ja pyytämään tässä yhteydessä apua jäsenvaltioiden asiantuntijoilta, jotka ovat päivittäin tekemisissä ajoneuvojen tyyppihyväksyntään ja rekisteröintiin liittyvien ongelmien kanssa.

2.   Perustelut ja lainsäädäntökehys

2.1

Henkilöautojen (M1-luokan ajoneuvojen) ja kevyiden hyötyajoneuvojen (N1-luokan ajoneuvojen) päästöjä säännellään nykyisin direktiivillä 70/220/ETY sellaisena kuin se on muutettuna. Viimeisimmät muutokset, jotka tunnetaan yleisesti Euro 4 -määräyksinä (3), tulivat voimaan 1. tammikuuta 2005 (uudet ajoneuvomallit) ja 1. tammikuuta 2006 (uudet rekisteröinnit).

2.2

Tarkasteltavana olevan ehdotuksen tavoitteena on tiukentaa moottoriajoneuvojen päästöjä koskevia säännöksiä korvaamalla nykyinen direktiivi asetuksella. Tämän oikeusvälineen valinta perustuu siihen, että jäsenvaltiot soveltavat asetusta ja siinä määriteltyjä tavoitteita suoraan eikä asetusta siis tarvitse direktiivin tavoin erikseen saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Uudella asetuksella on myös tarkoitus kumota nykyiset direktiivit.

2.3

Komissio ehdottaa lainsäädäntämenettelyä, joka etenee kahta rinnakkaista reittiä:

a)

Yleisperiaatteet määritellään ehdotetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa, joka hyväksytään yhteispäätösmenettelyn mukaisesti (”yhteispäätösehdotus”).

b)

Komissio antaa täytäntöönpanoa koskevista teknisistä yksityiskohdista asetuksen käyttäen apunaan sääntelykomiteaa, joka huolehtii ehdotuksen mukauttamisesta tekniikan kehitykseen (”komitologiaehdotus”).

2.4

Ehdotuksen täydennykseksi on lisäksi julkaistu arvio ehdotetun asetuksen taloudellisista vaikutuksista ja siis arvio kustannuksista, joita aiheutuisi ajoneuvojen mukauttamisesta kaavailtuihin päästörajojen tiukennuksiin.

3.   Ehdotuksen sisältö

3.1

Ehdotettua asetusta, joka tunnetaan unionissa Euro 5 -asetuksena, on tarkoitus soveltaa bensiini-, maakaasu-, nestekaasu- ja dieselkäyttöisiin henkilöautoihin ja kevyisiin hyötyajoneuvoihin. Asetuksessa vahvistetaan raja-arvot komission aikanaan ensisijaisiksi määrittelemille päästöille, joita ovat hiukkaset (PM), typen oksidit (NOx), hiilimonoksidi (CO) ja hiilivedyt (HC).

3.2

Asetuksessa vahvistetaan erityisesti raja-arvot ottomoottoreilla (bensiini ja kaasumaiset polttoaineet) varustettujen ajoneuvojen ja dieselajoneuvojen päästöille seuraavien periaatteiden mukaisesti:

Bensiini- ja kaasukäyttöisten ajoneuvojen NOx- ja HC-päästövaatimuksia ehdotetaan kiristettäväksi 25 prosentilla.

Dieselkäyttöisten ajoneuvojen hiukkaspäästövaatimuksia ehdotetaan tiukennettavan 80 prosentilla, mikä edellyttää dieselhiukkassuodattimien (Diesel Particulate Filter, DPF) asentamista ajoneuvoihin. Lisäksi NOx-päästöihin ehdotetaan 20 prosentin vähennystä.

Päästörajoja koskevien ehdotusten lisäksi komissio esittää sääntöjä päästöjenrajoitusjärjestelmien käyttöiästä, ajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden tarkistuksista, ajoneuvojen sisäisistä valvontajärjestelmistä (OBD-järjestelmät), haihtumispäästöistä, vähimmäispäästöistä, kampikammion päästöistä, savun määrästä ja polttoaineenkulutuksen mittauksesta.

3.3

Komissio kaavailee lisäksi toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että muutkin kuin valtuutetut korjaamot saavat ajoneuvojen korjaamisen edellyttämät tiedot. Ehdotuksen mukaan kyseisten tietojen on oltava verkkosivustoissa saatavilla kansainvälisen teknisen komitean vahvistamassa standardoidussa muodossa (OASIS-standardi (4)).

3.4

Komissio ehdottaa, että asetusta alettaisiin soveltaa

henkilöautojen ja alaluokan I kevyiden hyötyajoneuvojen uusiin malleihin 18 kuukauden kuluttua siitä, kun asetus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja kaikkiin uusiin rekisteröinteihin 36 kuukauden kuluttua kyseisestä päivästä

alaluokkien II ja III kevyiden hyötyajoneuvojen uusiin malleihin 30 kuukauden kuluttua ja kaikkiin uusiin rekisteröinteihin 48 kuukauden kuluttua kyseisestä päivästä

henkilöautoihin ehdotettujen säännösten mukaisesti mahdollisesti vuoden 2008 alkupuoliskolla.

4.   Yleistä

4.1

ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio on valinnut säädöstyypiksi direktiivin sijasta asetuksen. Asetusta ei tarvitse saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä, joten sitä voidaan alkaa soveltaa viipymättä ja samanaikaisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

4.2

ETSK kannattaa kahta rinnakkaista reittiä etenevää uutta lainsäädäntämenettelyä mutta korostaa, että yhteistoimintamenettelyllä ja komitologiamenettelyllä säädettävät asetukset tulee julkaista virallisessa lehdessä samanaikaisesti. Autoteollisuus tarvitsee molemmat voidakseen viimeistellä uusien vaatimusten noudattamisen edellyttämät tekniset ratkaisut.

4.3

ETSK suhtautuu myönteisesti aikeeseen tiukentaa dieselajoneuvojen päästörajoja.

4.4

ETSK toteaa, että dieselmoottorilla varustettujen ajoneuvojen hiukkaspäästöjen (PM) pienentämiseksi on olemassa teknisiä ratkaisuja ja että ehdotettujen raja-arvojen johdosta ne on otettava yleisesti käyttöön.

4.5

ETSK suhtautuu kuitenkin hyvin epäillen ehdotetun asetuksen taloudellisiin vaikutuksiin:

Ensinnäkään tässä yhteydessä ei CAFE-ohjelman (5) (”Puhdasta ilmaa Eurooppaan”) toimintatavoista täysin poikkeavasti ole esitetty lainkaan tuloksia erilaisista malleista, joiden avulla on selvitetty ilmaa saastuttavilla aloilla toteutettavissa olevien toimenpiteiden kustannustehokkuutta, kuten CARS 21 -asiantuntijaryhmä (6) on ehdottanut.

Taloudellisten vaikutusten arvioinnissa käsitellään vain henkilöautojen uusien päästörajojen voimaantulosta ja niiden mukaisesta päästöjen vähentämisestä (tonnia/vuosi) aiheutuvia lisäkustannuksia. Sen avulla ei siis voida vertailla kustannustehokkuutta muilla aloilla CAFE-mallien mukaisesti toteuttavien toimenpiteiden kanssa.

Ehdotettuun asetukseen sisältyvää Euro 5 -mallia koskevia lukuja, jotka perustuvat yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston tätä tarkoitusta varten valitseman riippumattoman asiantuntijaryhmän (7) arvioihin, on pienennetty 33 prosenttia tuotantomäärien kasvuun liittyvien mittakaavaetujen huomioon ottamiseksi. Kyseistä prosenttiosuutta ei kuitenkaan perustella mitenkään (8).

Erityisesti mainittakoon, että riippumattoman asiantuntijaryhmän arviossa kustannuksista, joita ajoneuvojen mukauttamisesta eri päästövähennysmallien mukaisiksi aiheutuisi, oletetaan jalometallien hinnan alenevan 30 prosenttia. Jalometallit ovat pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmissä keskeisellä sijalla, ja niiden markkinahinta vaikuttaa merkittävästi itse järjestelmien kustannuksiin. Edellä mainittu olettamus ei ole perusteltu, kun otetaan huomioon se tosiseikka, että platinan markkinahinta on viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana jatkuvasti noussut.

4.6

ETSK suhtautuu epäilevästi myös asetuksen soveltamiselle ehdotettuihin määräaikoihin:

Asetuksen voimaantulosta alkava 18 kuukauden siirtymäaika ei ole riittävä, sillä kuluu vähintään kolme vuotta, jotta tuotannossa saadaan käyttöön tunnettu teknologia, jota ei vielä ole muokattu erityisiin malleihin sopivaksi.

Ehdotetussa asetuksessa tulisi vahvistaa, että uudet vaatimukset tulevat voimaan uusien automallien tyyppihyväksynnässä 1. tammikuuta 2010 tai 36 kuukauden kuluttua asetuksen julkaisemisesta, kun raja-arvoja ja testausmenetelmiä on selkeytetty.

Autoteollisuus on suunnitellut yhteisymmärryksessä tavarantoimittajiensa kanssa, että Euro 5 -standardit otetaan käyttöön 2010/2011 sen mukaisesti, mikä tammikuussa 2005 julkaistussa verokannustimia käsittelevässä komission asiakirjassa (9) selkeästi ilmoitettiin. Eri malleihin ja tuotantoprosesseihin tehtävät muutokset on jo suunniteltu, joten määräaikoja ei voida lyhentää, sillä Euro 5 -standardien käyttöönoton aikataulu on jo nyt hyvin tiukka.

4.7

Komissio vahvistaa 5 artiklan 4 kohdassa tyyppihyväksyntää koskevat erityisvaatimukset kaavailematta kuitenkaan tarkempien suuntaviivojen tai lisäohjeiden antamista. ETSK on tästä huolissaan, koska ilman ohjeita ei ehdotuksen todellisia vaikutuksia ajoneuvojen tekniseen suunnitteluun ja ympäristöön voida arvioida.

5.   Erityistä

5.1

Ehdotetun asetuksen liitteessä 1 olevassa taulukossa 1 esitetään Euro 5 -päästörajat, joiden mukaan ottomoottorilla varustettujen bensiiniajoneuvojen HC-päästöt saavat olla enintään 75 mg/km ja NOx-päästöt enintään 60 mg/km. Kyseisiä päästöjä tulee siis vähentää 25 prosenttia. Tällaista raja-arvojen tiukentamista Euro 4 -standardeihin verrattuna ei kuitenkaan voida perustella ilmanlaatua koskevan toisen Auto Oil -ohjelman tuloksilla. Kyseisenlaisten ajoneuvojen HC- ja NOx-päästöjen vähentämistä ei esitetä toisaalta myöskään CAFE-ohjelmaan liittyvässä analyysissä eikä tiedonannossa aiheesta ”Ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia” (10).

5.2

CAFE-ohjelman tulosten perusteella ETSK päättelee, ettei käsillä olevassa ehdotuksessa esitetyille toimenpiteille ole selkeitä ilmanlaadun paranemiseen liittyviä perusteita. Syyt tähän ovat seuraavat:

NOx-päästöjen raja-arvot: Ehdotettu vähennys vaikeuttaisi entisestään bensiinimoottorilla varustettujen ajoneuvojen polttoaineenkulutuksen ja siten CO2-päästöjen vähentämistä, joka on tätä nykyä autoteollisuuden merkittävin haaste. Saavutettava ympäristöhyöty olisi hyvin vaatimaton, sillä CAFE-ohjelman yhteydessä saatujen tietojen mukaan bensiiniajoneuvojen osuus ajoneuvoliikenteen kaikista NOx-päästöistä on vain 4 prosenttia (11).

HC-päästöjen raja-arvot: Ehdotettu uusi raja-arvo muodostaisi ylitsepääsemättömän esteen maakaasukäyttöisille ajoneuvoille, jotka kuitenkin ovat huomattavan ympäristöystävällisiä. HC-päästöistä 90 prosenttia on metaania, joka on tunnetusti stabiili, saastuttamaton ja aromaattisia hiilivetyjä sisältämätön kaasu. Maakaasuajoneuvojen CO2-päästöt ovat 20–25 prosenttia bensiiniajoneuvojen päästöjä pienemmät. Jos palamattomien hiilivetyjen päästörajaa tiukennettaisiin ehdotetun asetuksen mukaisesti 25 prosenttia, ei CO2-päästöjä vähentäviä maakaasuajoneuvoja enää voitaisi tuottaa ja saattaa markkinoille. Lisäksi seurauksena saattaisi olla ristiriita vaihtoehtoisia polttoaineita käsittelevässä komission tiedonannossa (12) asetettujen korvaustavoitteiden kanssa.

5.3

Komission ehdotuksen mukaan matkustajakäytössä oleviin M1-ajoneuvoihin, joiden massa on yli 2,5 tonnia (mutta alle 3,5 tonnia), ei enää sovellettaisi poikkeusta, jonka mukaan niiden tyyppihyväksynnässä voitaisiin noudattaa kevyitä hyötyajoneuvoja (N1) koskevia raja-arvoja.

5.3.1

ETSK:n mielestä tässä yhteydessä tulisi tehdä ero tarkkojen ammattikäyttövaatimusten mukaisten raskaiden ajoneuvojen ja sellaisten ajoneuvojen välillä, jotka hankitaan usein muodin vuoksi ja jalkakäytävän reunan ylittämistä varten suurkaupungeissa. Ensin mainituista voidaan mainita seuraavat esimerkit:

Seitsen- tai useampipaikkaiset ajoneuvot: Tällaisia ajoneuvoja käytetään paikallisliikenteessä (esim. minibussit, paikallisbussit, matkailuautot ja erityisajoneuvot, kuten ambulanssit). Suurehkon matkustajamäärän ja tavanomaista suurempien tavarankuljetusvalmiuksien vuoksi ajoneuvojen tulee olla raskaampia, korkeampia ja leveämpiä, ja niissä tulee olla erikoisvaihteisto, joten päästöt ovat hieman tavanomaista suuremmat.

Maastoajoneuvot, joiden enimmäismassa on yli 2,5 tonnia: Tällaiset ajoneuvot ovat olennaisen tärkeitä työvälineitä maaseudun asukkaille sekä pelastuspalveluille, yleishyödyllisille organisaatioille ja monille muille tärkeille toimijoille sotilaskäyttöä unohtamatta. Niiden erityisvaatimukset on siis otettu huomioon eri lainsäädännöissä, ja kyseiset edut tulisi säilyttää.

Edellä mainittujen kahden ajoneuvotyypin valmistusmäärät ovat varsin pieniä, ja niiden osuus ajoneuvojen yhteenlasketuista päästöistä on häviävän pieni. Niiden vaikutus ilmanlaatuun on siis vähäpätöinen, jos niihin sovelletaan samoja sääntöjä kuin kevyisiin hyötyajoneuvoihin.

5.3.2

Komission mielestä massaltaan yli 2,5 tonnin M1-ajoneuvojen tyyppihyväksynnässä ei enää ole perusteltua soveltaa kevyitä hyötyajoneuvoja koskevia raja-arvoja. ETSK ei ole tästä samaa mieltä mutta myöntää, että on määritettävä nykyistä tarkemmin, millaisiin ajoneuvoihin kyseistä poikkeusta voidaan soveltaa.

5.3.3

Lisäksi komitea katsoo, että kyseisen poikkeuksen erittelemätön poistaminen kaikilta raskailta M1-ajoneuvoilta johtaisi bensiinimoottorilla varustettujen ajoneuvojen yleistymiseen ja sen myötä polttoaineenkulutuksen ja CO2-päästöjen lisääntymiseen.

5.4

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että ajoneuvojen korjaamiseksi tarvittavien tietojen saatavuus sekä tehokas kilpailu ajoneuvojen korjaamisen ja tiedotuspalveluiden markkinoilla ovat välttämättömiä, jotta ajoneuvojen vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla voidaan helpottaa. Tämä on vahvistettu muun muassa asetuksessa (EY) N:o 1400/2002, joka koskee perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamista moottoriajoneuvoalan vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin, sekä direktiiveissä 98/69/EY ja 2002/80/EY.

5.4.1

ETSK huomauttaa kuitenkin, että ajoneuvojen korjaamiseksi tarvittavien tietojen tulee olla saatavilla rajoittamattomasti ja standardoidussa muodossa, sillä käytännössä autonvalmistajat jakavat kyseisiä tietoja eri väyliä ja dokumentointirakenteita hyödyntäen. Tästä aiheutuu merkittäviä esteitä useiden merkkien jälkimarkkinoilla toimiville riippumattomille yrityksille ja erityisesti pienyrityksille, joihin suuri osa EU:n riippumattomista korjaamoista lukeutuu. Tästä syystä ETSK kannattaa komission ehdotusta sisällyttää asetukseen vaatimus, jonka mukaan ajoneuvojen korjaamiseksi tarvittavien tietojen tulee olla saatavilla myös verkkosivustoissa standardoidussa muodossa.

6.   Erityisiä huomioita ja suosituksia

6.1

Ehdotetussa asetuksessa viitataan useaan otteeseen tulevaan direktiiviin XXXX/XX/EY. Koska kyseisellä direktiivillä muutetaan tyyppihyväksyntää koskevaa puitedirektiiviä, tässä yhteydessä tulisi ilmaista selkeästi, että viittaukset kohdistuvat tyyppihyväksynnästä annettuun direktiiviin 70/156/ETY sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä XXXX/XX/EY.

6.2

Asetuksen kolmannessatoista perustelukappaleessa mainitaan vaatimukset polttoaineenkulutuksen standardoidusta mittausjärjestelmästä ja sen varmistamisesta, että kuluttajille ja käyttäjille tarjotaan täsmällistä ja puolueetonta tietoa. Kyseisten vaatimusten täyttäminen on kuitenkin jo pakollista (direktiivi 1999/94/EY), ja niitä on aivan turha toistaa tässä yhteydessä.

6.3

ETSK huomauttaa, että 2 artiklan 1 kohdan, 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan teksti on vaikeaselkoista etenkin seuraavin osin:

6.3.1

Asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa määritellään, millaisiin moottoriajoneuvoihin asetusta sovelletaan. 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklassa puolestaan säädetään, että kaikkien asetuksen soveltamisalaan kuuluvien (eli 2 artiklassa kuvatun mukaisten) ajoneuvojen on täytettävä lukuisia vaatimuksia, jotka liittyvät seuraaviin seikkoihin: pakokaasupäästöt, päästöt matalissa ympäristön lämpötiloissa, haihtumispäästöt, ajoneuvon sisäisen valvontajärjestelmän eli OBD-järjestelmän toiminta, saastumista ehkäisevien laitteiden kestävyys, vähimmäispäästöt, kampikammion päästöt, CO2-päästöt ja polttoaineen kulutus sekä savun tiheys.

6.3.2

Edellä esitetyt vaatimukset lisäisivät kuitenkin kohtuuttomasti tyyppihyväksynnän yhteydessä toteutettavien testien määrää. Esimerkiksi dieselajoneuvojen vähimmäispäästöjen tai haihtumispäästöjen mittaaminen on aivan turhaa. Asianmukaisempaa ja yksiselitteisempää olisi ollut käyttää taulukkoa (13), joka on direktiivissä 70/220/ETY olevan liitteen I kuviossa I.5.2.

6.4

ETSK pitää epäselvänä myös soveltamisalan määrittelyä siltä osin kuin se koskee (matkustajien kuljetukseen käytettäviä) M-luokan ajoneuvoja, joissa on muu kuin maakaasu- tai nestekaasukäyttöinen ottomoottori. Asetuksen (4 ja 5 artiklan) mukaan kaikki vaatimukset ulotettaisiin koskemaan myös M2- ja M3-luokkien ajoneuvoja. Aiemmin massaltaan yli 3,5-tonnisten M-luokan ajoneuvojen (Euroopassa erittäin harvinaisia) tuli täyttää vain vähimmäispäästöjä ja kampikammion päästöjä koskevat vaatimukset.

6.5

Asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa korostetaan, että valmistajan on annettava ostajalle ajoneuvon hiilidioksidipäästöjä ja polttoaineenkulutusta koskevat tekniset tiedot. Kyseinen kohta on turha, sillä velvoite sisältyy jo direktiiviin 1999/94/EY sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/77/EY.

6.6

Asetuksen 10 artikla koskee muiden kuin alkuperäisten varaosien tyyppihyväksyntää. Siinä kielletään erityisesti varaosakatalysaattorien myynti ja asentaminen, elleivät kyseiset katalysaattorit ole sellaista tyyppiä, jolle on myönnetty tyyppihyväksyntä ehdotetun asetuksen mukaisesti. On epäselvää, aikooko komissio rajoittaa tällaisten katalysaattorien käytön ennen vuotta 1992 (siis ennen OBD-järjestelmän käyttöönottoa) rekisteröityihin ajoneuvoihin ja sulkea pois tätä nuoremmat ajoneuvot. Tyyppihyväksyntää tulisi lisäksi vaatia myös päästöjenrajoitusjärjestelmän muilta osilta (esim. hiukkassuodattimilta), jotka eivät mahdollisesti ole alkuperäisiä.

6.7

Asetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön taloudellisia kannustimia nk. retrofit-järjestelmien (14) asentamiseksi, jotta käytössä olevien ajoneuvojen päästöt saadaan vastaamaan asetuksessa vahvistettuja päästörajoja. Komissio ei kuitenkaan täsmennä, millaisin menettelyin kyseisenlaisten järjestelmien vaatimustenmukaisuus voidaan osoittaa tai onko tällaisia menettelyjä jo olemassa.

6.8

Asetuksen 17 artiklassa luetellaan direktiivit (15), jotka on tarkoitus kumota 18 kuukauden kuluttua asetuksen voimaantulosta. Komitea esittää asiasta kuitenkin seuraavat huomiot:

Jos komission tarkoituksena on mainita kaikki ajoneuvojen päästöjä koskevan direktiivin 70/220/ETY ja polttoaineenkulutusta koskevan direktiivin 80/1268/ETY muuttamista koskevat direktiivit, luettelo on puutteellinen (esim. direktiiviä 70/220/ETY on muutettu 18 otteeseen, mutta muutossäädöksistä mainitaan vain kuusi). Yksinkertaisempaa olisikin muotoilla artikla seuraavasti: ”Kumotaan direktiivi 70/220/ETY sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/76/ETY ja direktiivi 80/1268/ETY sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/3/EY [ajankohta]”.

6.8.1

Kyseisten päästöjä ja polttoaineenkulutusta koskevien direktiivien kumoaminen asetuksella 18 kuukauden kuluttua sen voimaantulosta aiheuttaa vakavia ongelmia.

6.8.2

Kumoaminen osuisi samaan ajankohtaan kuin tyyppihyväksyntää koskevien vaatimusten voimaantulo, vaikka vaatimukset koskevatkin vain valmistajan tuottamia uusia M1-luokan ajoneuvomalleja. Ennen edellä mainittua ajankohtaa tyyppihyväksytyt M1-mallit voidaan rekisteröidä vielä 18 kuukauden kuluessa ilman uutta tyyppihyväksyntää. Samanlaisia ehtoja sovelletaan N1-luokan alaluokkiin II ja III kuuluviin ajoneuvoihin: uusien mallien tyyppihyväksyntää varten on käytettävissä vielä 12 lisäkuukautta, kun taas jo tyyppihyväksyttyjen mallien ajoneuvoilla, jotka tulee rekisteröidä, lisäaikaa on 30 kuukautta.

6.8.3

Ongelmana on, miten rekisteröintiä varten tarvittava vaatimustenmukaisuustodistus voidaan antaa. Todistuksessa voidaan nimittäin viitata vain direktiiviin, joka on tarkoitus kumota.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  N-luokkaan kuuluvat tavarankuljetukseen käytettävät vähintään nelipyöräiset ajoneuvot. Ne jaetaan enimmäismassan mukaan kolmeen luokkaan: N1 (< 3 500 kg), N2 (< 12 000 kg) ja N3 (> 12 000 kg). N1-luokka puolestaan jaetaan edelleen massan mukaan kolmeen alaluokkaan I, II ja III.

(2)  M-luokan ajoneuvoilla tarkoitetaan matkustajien kuljetukseen käytettäviä vähintään nelipyöräisiä ajoneuvoja. Ne jaetaan paikkamäärän ja enimmäismassan mukaan kolmeen luokkaan: M1 < 9 paikkaa, M2 > 9 paikkaa ja < 5 000 kg sekä M3 > 9 paikkaa ja > 5 000 kg.

(3)  EYVL L 350, 28.12.1998, direktiivi 1998/69/EY.

(4)  OASIS, Organization for the Advancement of Structured Information Standards.

(5)  CAFE, Clean Air for Europe. Kyseinen ohjelma käynnistettiin tiedonannolla KOM(2001) 245 lopullinen. Sen tavoitteena on kehittää strategia seuraavien tekijöiden analysoimiseksi: ilmanlaatua koskevien direktiivien ja jäsenvaltioissa toteuttavien ohjelmien tehokkuuden arviointi, ilmanlaadun jatkuva seuranta ja yleisölle tiedottaminen, päästörajojen tarkistus ja ajantasaistaminen sekä uusien valvonta- ja mallintamisjärjestelmien luominen.

(6)  CARS 21, Competitive Automotive Regulatory System for the 21st Century. Kyseessä on komission, Euroopan parlamentin, jäsenvaltioiden, teollisuuden, ammattijärjestöjen, kansalaisjärjestöjen ja kuluttajien edustajista koostuva asiantuntijaryhmä. Sen tehtävänä on laatia suosituksia Euroopan autoteollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi siten, että asiaan liittyvät sosiaali- ja ympäristönäkökohdat otetaan huomioon.

(7)  Yritys- ja teollisuustoiminnan pääosasto jakoi moottoriajoneuvojen päästöjä käsittelevän ryhmän (Motor Vehicle Emissions Group) kokouksessa (joulukuussa 2005) riippumattoman asiantuntijaryhmän laatiman asiakirjan, jossa esitellään Euro 5 -standardin mukaisten ajoneuvojen teknisten kustannusten analysoinnin tulokset.

(8)  SEC(2005) 1745, käsillä olevan asetusehdotuksen vaikutusarvio, kohta 6.2: Scenarios of the Regulatory Approach, Table 1Scenario G, s. 17.

(9)  SEC(2005) 43, Commission Staff Working Paper, Fiscal incentives for motor vehicles in advance of Euro 5.

(10)  KOM(2005) 446 lopullinen.

(11)  Tiedot ovat saatavilla IISA:n (International Institute for Applied Systems Analysis) verkkosivustossa.

(12)  KOM(2001) 547 lopullinen. Tiedonannossa asetetaan tavoitteeksi, että vuoteen 2015 mennessä perinteisistä polttoaineista korvataan maakaasulla 5 prosenttia ja vuoteen 2020 mennessä 10 prosenttia.

(13)  Taulukossa esitetään, millaisia testejä eri ajoneuvotyypeille tulee suorittaa.

(14)  Retrofit-termillä viitataan laitteisiin, jotka asennetaan jo käytössä olevaan ajoneuvoon päästöjen vähentämiseksi.

(15)  Direktiivit 70/220/ETY, 80/1268/ETY, 89/458/ETY, 91/441/ETY, 93/59/ETY, 94/12/EY, 96/69/EY ja 2004/3/EY.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/67


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Sosiaalinen matkailu Euroopassa

(2006/C 318/12)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. tammikuuta 2006 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa lausunnon Sosiaalinen matkailu Euroopassa.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 26. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Juan Mendoza Castro.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 138 ääntä puolesta ja 2 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

A.   ENSIMMÄINEN OSA: NYKYTILANTEEN ARVIOINTI

1.   Johdanto

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on laatinut useita lausuntoja panoksenaan Euroopan tason matkailupolitiikan suunnitteluun. Komitea on nyt laatinut lausunnon niin sanotusta sosiaalisesta matkailusta. Siinä analysoidaan Euroopan sosiaalisen matkailun alkuperää, olemusta ja nykytilannetta, eri jäsenvaltioiden kokemuksia ja kyseisen matkailun edistämiä arvoja. Lausunnossa annetaan erityisesti suosituksia julkisille ja yksityisille elimille tavoitteena tehostaa Euroopan sosiaalista matkailua, tehdä se kaikille mahdolliseksi ja parantaa sen laatua. Lausunto on myös panos Euroopan matkailupolitiikasta parhaillaan käytävään keskusteluun; siinä tarkastellaan sosiaalista matkailua kiinteänä osana eurooppalaista matkailumallia.

1.2

Euroopan matkailu: tämänhetkinen tilanne ja tulevaisuuden haasteet — Matkailun tilannetta on käsitelty useissa tutkimuksissa, raporteissa ja lausunnoissa monista eri näkökulmista: taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristöä koskevista näkökohdista, on kirjoitettu matkailun suuresta merkityksestä Euroopan taloudelle yleensä ja erityisesti tiettyjen maiden taloudelle sekä sen myönteisestä vaikutuksesta Euroopan vaurauteen ja työllisyyteen. Kaikki tekijät yhteensä antavat kuvan suurista mahdollisuuksista, vakaudesta ja kasvusta. On kuitenkin huomautettava, että matkailusta aiheutuu lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä erilaisia sisäisiä ja ulkoisia ongelmia ja uhkia: kausittaisuus, luonnonvarojen käyttö ja tuhlaus, kulttuuriperinnön ja paikallisen ympäristön laiminlyönti sekä paikallisten asukkaiden ja matkailijoiden turvallisuutta uhkaava terrorismi. Nämä tekijät tarkoittavat sitä, että matkailu aiheuttaa suuria haasteita, joita on käsiteltävä, jos halutaan noudattaa kestävää kehitystä. Kyseisiin haasteisiin kuuluvat kaikkien mahdollisuus matkailuun, matkailun todellinen vaikutus monien alikehittyneiden maiden kehitykseen koko maailmassa, ympäristön kestävä kehitys, matkailun eettisten sääntöjen noudattaminen, työpaikkojen vakaus ja laatu sekä matkailun vaikutus maailmanrauhaan. Niinkin tärkeälle alalle, kuin matkailu on Euroopassa, kyseisten ja monien muiden haasteiden ratkaiseminen on tarpeellinen askel kaikkien elämänlaadun parantamiseksi.

1.3

Euroopan unionin matkailupolitiikka — Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 6. huhtikuuta 2005 lausunnon aiheesta ”Laajentuneen unionin matkailupolitiikka”, jossa analysoitiin yksityiskohtaisesti sekä nykyistä matkailupolitiikkaa perustuslakisopimuksen pohjalta että nykyisen ja tulevan laajentumisen vaikutuksia. Lausunnossa matkailun asemaa pidetään myönteisenä, koska se tukee, koordinoi ja täydentää muita EU:n politiikkoja. Matkailulla on esimerkiksi vahvat yhteydet työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaan, laadun parantamiseen, teknologiseen tutkimukseen ja kehittämiseen, kuluttajansuojaan, ympäristöpolitiikkaan sekä muihin hyvinkin erilaisiin politiikan aloihin. On korostettava erityisesti sitä, että tällä lausunnolla pyritään määrittämään ja arvioimaan sosiaalisen matkailun vaikutusta työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaan. ETSK edistää matkailua koskevilla eri lausunnoillaan EU:n politiikkaa, jossa keskitytään sellaisen eurooppalaisen matkailumallin luomiseen, joka ei perustu välttämättä lainsäädäntöön vaan arvoihin. Sosiaalinen matkailu ja siihen liittyvät arvot voisivat muodostaa mallin keskeisen osan ja auttaa mallin luomisessa ja levittämisessä.

1.4

Lissabonin ohjelman ja sosiaalisen matkailun haaste — Huomiota olisi kiinnitettävä haasteeseen, jonka Lissabonin ohjelma asettaa matkailulle, erityisesti sosiaaliselle matkailulle. Koska ohjelman strategisena tavoitteena on tehdä Euroopasta ”— — maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”, on arvioitava, tukeeko sosiaalinen matkailu tehokkaasti ja myönteisesti tavoitetta ja sen saavuttamista, sekä sitä, miten sosiaalisen matkailun panosta voidaan parantaa. Kuten tässä lausunnossa selitetään, ETSK katsoo, että panos on todellinen, mutta sitä voitaisiin vahvistaa. Siksi ehdotetaan toimia sosiaalisen matkailun eri toimijoille.

1.5

Lausunnon tausta — Tätä lausuntoa laadittaessa on hyödynnetty paljon taustamateriaalia, sekä teoreettista (tutkimukset, raportit ja julkaisut) että käytännöllistä (nykyiset eurooppalaiset sosiaalisen matkailun aloitteet). Julkiset ja yksityiset elimet ovat antaneet huomattavan panoksen. Mainittakoon esimerkiksi ETSK:n 29. lokakuuta 2003 antama lausunto aiheesta ”Kaikkien ulottuvilla oleva ja sosiaalisesti kestävä matkailu”, joka sisältää sadan aloitteen joukossa sosiaalisen lomatoiminnan (kohta 5.5.2). Myös 6. huhtikuuta 2005 annettu lausunto aiheesta ”Laajentunen unionin matkailupolitiikka” on maininnan arvoinen. Se sisältää eurooppalaisen sosiaalisen matkailun hankkeen mahdollisena EU:n toimielinten yhteistyönä toteutettavana pilottihankkeena.

2.   Sosiaalisen matkailun käsite

2.1

Oikeus matkailuun on sosiaalisen matkailun kulmakivi — Jokaisella on oikeus levätä joka päivä, joka viikko ja joka vuosi sekä oikeus vapaa-aikaan, joka antaa mahdollisuuden persoonallisuuden jokaisen osa-alueen kehittämiseen sekä sosiaaliseen integraatioon. Jokainen saa luonnollisesti käyttää tätä oikeutta henkilökohtaiseen kehitykseensä. Oikeus matkailuun on tämän yleisen oikeuden konkreettinen ilmentymä, ja sosiaalisen matkailun tukemisen taustalla on halu varmistaa, että oikeus on käytännössä kaikkien ulottuvilla. Matkailu on huomattava elinkeino maailmassa, koko Euroopassa ja erityisesti tietyissä EU:n jäsenvaltioissa. Sosiaalinen matkailu ei ole matkailun marginaalinen tai epäolennainen osa, vaan päinvastoin keino toteuttaa käytännössä yleismaailmallista oikeutta matkailuun, matkustaa ja oppia tuntemaan muita alueita ja maita, mikä on matkailun perusta. Erityisesti on syytä korostaa, että kyseinen oikeus tunnustetaan Maailman matkailujärjestön WTO:n Santiago de Chilessä 1. lokakuuta 1999 hyväksymässä matkailun maailmanlaajuisten eettisten sääntöjen 7 artiklassa. Myös Yhdistyneet kansakunnat on hyväksynyt oikeuden 21. joulukuuta 2001.

2.2

Sosiaalisen matkailun määritelmä — On monta näkemystä siitä, mitä sosiaalinen matkailu todella on, mikä tekee käsitteen tarkasta määrittelystä vaikeaa. Vaikka aihetta käsitelleet eri tahot ovat käyttäneet hyvinkin erilaisia menettelytapoja (kuten sisällön, odotettujen tulosten, tavoitteiden, ajatusten ja uskomusten määrittelyä), ne perustuvat aina yhteen periaatteeseen: jokaisella, myös kaikkein heikko-osaisimmalla, on oikeus lepoon, rentoutumiseen ja vapaa-aikaan joka päivä, joka viikko ja joka vuosi. Sosiaalisen matkailun kansainvälinen toimisto (BITS) määrittelee sosiaalisen matkailun niin, että se kattaa ”— — kaikki käsitteet ja ilmiöt, jotka liittyvät pienituloisen väestön matkailuun, joka on mahdollista hyvin määriteltyjen sosiaalisten toimien avulla”. BITS on parhaillaan tarkistamassa määritelmäänsä niin, että se ulottuu kattamaan matkailun kehitystä ja solidaarisuutta edistävän vaikutuksen.

2.2.1

Euroopan komission mukaan eräissä maissa järjestöt, osuuskunnat ja ammattiliitot järjestävät sosiaalista matkailua, ja tarkoituksena on tuoda matkailu mahdollisimman monen, erityisesti yhteiskunnan huono-osaisimpien ulottuville. (1) Tämämääritelmä on jo suhteellisen vanha, ja sitä ollaankin tarkistamassa viime vuosina pidettyjen teknisluonteisten kokousten pohjalta. ETSK:n mielestä kumpikaan määritelmä ei ole riittävän tarkka, mutta kuten usein yhteiskuntatieteissä, tarkka määritelmä ei ole niin tärkeä kuin erityispiirteiden määritteleminen.

2.2.2

Edellä mainitun perusteella — määrittelemättä sosiaalista matkailua tarkasti olettaen, että matkailu on yleinen oikeus, joka on pyrittävä tuomaan kaikkien ulottuville — voidaan sanoa, että toiminta on sosiaalista matkailua, kun se täyttää kolme ehtoa:

Tosielämän olosuhteet ovat sellaiset, että on täysin tai osittain mahdotonta käyttää oikeutta matkailuun. Se voi johtua taloudellisesta tilanteesta, fyysisestä tai psyykkisestä vammasta, henkilökohtaisesta tai perheen eristymisestä, liikuntarajoitteisuudesta, maantieteellisistä ongelmista ja monista muista syistä, jotka muodostavat todellisen esteen.

Joku — olipa se julkinen tai yksityinen laitos, yritys, ammattiliitto tai vain järjestäytynyt ihmisryhmä — päättää ryhtyä toimiin voittaakseen esteen, joka estää jotakuta harjoittamasta oikeuttaan matkailuun.

Kyseinen toimi tehoaa ja auttaa ihmisryhmää matkailemaan kestävän kehityksen, saatavuuden ja solidaarisuuden arvoja noudattaen.

2.2.3

Matkailu yleensä on integroitua toimintaa, johon osallistuu monia sektoreita, toimi- ja kehitysaloja. Myös sosiaalinen matkailu sisältää kaikki aloitteet, joiden avulla matkailu tehdään mahdolliseksi henkilöille, joilla on erityistarpeita, ja tuodaan samalla sosiaalista ja taloudellista hyötyä eri sektoreille, toimille ja ryhmille.

2.3

Sosiaalisen matkailun historia

Vaikka nykyisin tuntemiemme sosiaalisen matkailun toimien alkuperä ei ole selvä, ne ovat voineet saada alkunsa järjestöistä, jotka erikoistuivat 1900-luvun alussa liikuntaan perustuviin lomiin vuoristossa, tai Sveitsistä ja Ranskasta alkunsa saaneista köyhien perheiden lasten lomaleireistä.

Julkisviranomaiset alkoivat osallistua sosiaalisen matkailun varhaisiin muotoihin toisen maailmansodan jälkeen. Osallistuminen liittyi joidenkin Euroopan maiden (Ranska, Italia, Portugali ja Espanja) työväenliikkeisiin, jotka järjestivät sosiaalisia matkailutoimia, kun taas toiset maat (Yhdistynyt kuningaskunta ja Alankomaat) päättivät olla osallistumatta toimintaan.

Sosiaalisen matkailun edistäminen lähti toden teolla liikkeelle 1950- ja 1960-luvulla, jolloin syntyi useita järjestöjä, yhdistyksiä ja koordinointielimiä, mukaan luettuna Brysselissä toimiva sosiaalisen matkailun kansainvälinen toimisto, joka vielä tänäkin päivänä toteuttaa laajaa edistys- ja edustustyötä.

2.4

Sosiaalisen matkailun perusteet — BITS:n mukaan sosiaalinen matkailu perustuu viiteen tekijään.

2.4.1

Mahdollisimman monen oikeus matkailuun — Ehkä eniten sosiaalisen matkailun eri aloitteita oikeuttaa ja tukee halu tehdä tästä oikeudesta todellisuutta. Niiden ihmisten määrä, jotka nykyään hyötyvät loma-ajasta, on kasvanut huomattavasti, koska matkailu on levinnyt koko yhteiskuntaan, mutta jäljellä on yhä monia ryhmiä, jotka eri syistä eivät pääse lomalle. Varojen puute on yleisin syy, joka estää oikeuden muuttumisen yleismaailmalliseksi. On epätodennäköistä, että viranomaiset voisivat käyttää tai käyttäisivät julkisia varoja matkailua tai lomia koskevan oikeuden takaamiseksi. Eri maat reagoivat asiaan eri tavalla: toiset sitoutuvat enemmän sosiaalisista syistä, kun taas toiset eivät ole yhtä aktiivisia sellaisen tilanteen korjaamisessa, jonka vuoksi kaikilla ei ole mahdollisuutta lomiin. On tärkeää korostaa, että sosiaalista matkailua ei voi eikä pitäisi verrata huonolaatuiseen matkailuun. Päinvastoin sosiaalisen matkailun tuntomerkkinä on oltava se, että keskitytään hyödykkeiden ja palvelujen laatuun.

2.4.2

Sosiaalisen matkailun vaikutus sosiaaliseen integraatioon — Matkailu edistää voimakkaasti sosiaalista integraatiota ja vahvistaa yhteyksiä muihin kulttuureihin, paikkoihin, tapoihin ja erityisesti ihmisiin: ilman matkailua ja lomia ihmisten olisi mahdotonta tavata, keskustella ja havaita toisensa pohjimmiltaan tasa-arvoisiksi ja kuitenkin kulttuuriltaan erilaisiksi. Tämä kulttuurivaihto ja vapaa-ajasta nauttiminen on tärkeä henkilökohtaisen kehityksen keino sekä matkailijoille että niille, jotka vastaanottavat matkailijoita paikallisessa ympäristössään. Matkailun avulla toteutettu kulttuurivaihto on erityisen arvokasta nuorille ja edistää heidän älyllistä kehitystään ja rikastaa heidän maailmankuvaansa. EU:n tapauksessa sosiaalinen matkailu voisi olla tehokas keino rakentaa kansalaisten Eurooppaa. On tärkeää korostaa, että yleisen mielipiteen mukaan sosiaalista lomatoimintaa ei saisi erottaa matkailijoiden lomista yleensä, vaan sen pitäisi edesauttaa sosiaalista integraatiota. Tavallisten lomamatkojen pitäisi tarjota sosiaalisen matkailun ryhmille sopivat olosuhteet lomasta nauttimiseksi eikä päinvastoin. Tämä edellyttää luonnollisesti sitä, että on panostettava matkailuhyödykkeiden lisäksi palvelutyyppiin ja siten erikoiskoulutukseen, jota alan työntekijöiden olisi saatava.

2.4.3

Kestävän matkailun rakenteiden luominen — Todellisuudessa matkailukohteiden ja -alueiden infrastruktuurit eivät voi aina olla kestäviä, varsinkin koska matkailua on usein kehitetty lyhyen ajan voittoja silmällä pitäen, luonnonvaroja tuhlaten ja valtaamalla parhaat alueet — yleensä rannikolla ja vuoristossa. Sosiaalinen matkailu, jossa keskitytään enemmän sosiaalisiin olosuhteisiin kuin taloudellisiin näkökohtiin, voi edistää matkailukohteiden rakentamista tai kunnostamista samalla kun se täyttää taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöä koskevan kestävyyden kriteerit. Tapa, jolla sosiaalisen matkailun eri muotoja hoidetaan, on keskeinen tekijä matkailukohteiden ja -alueiden kestävässä kehityksessä. Jos kestävä kehitys tarkoittaa pohjimmiltaan ihmisen toiminnan eri näkökohtien tasapainoa, niin sosiaalinen matkailu on kestävän kehityksen väline monille heikosti kehittyneille maille, jotka näkevät matkailun taloudellisen toiminnan lähteenä, joka voi nostaa ne köyhyydestä.

2.4.4

Vaikutus työllisyyteen ja taloudelliseen kehitykseen — Matkailu on ehkä jo nyt ja tulee varmasti jonain päivänä olemaan suurin maailmanlaajuinen elinkeino ja yksi merkittävimmistä työllisyyden, kehityksen, vaurauden ja elämänlaadun edistäjistä matkailusta hyötyvillä alueilla. Vaikka sosiaalisella matkailulla annetaan panos talouteen, sen piirissä ei olla vielä riittävästi tietoisia sen vallasta, sen taloudellisesta merkityksestä eikä varsinkaan sen mahdollisuudesta tehdä kohteen valinta riippuvaiseksi kestävän kehityksen periaatteen noudattamisesta. Sosiaalista matkailua harjoittavien yritysten ja elinten on tarkasteltava muitakin kuin taloudellisia kriteerejä, kun ne kehittävät toimiaan. Yksi kriteeri, jota olisi käytettävä, on vakaa, korkealaatuinen työllisyys, joka on keskeinen tekijä matkailukohteen kestävän kehityksen kannalta. Erityisesti sosiaalisen matkailun vaikutus (olipa se suuri tai pieni) kausittaisuuden torjumiseen on peruskriteeri, kun tähdätään työllisyyden laatuun ja vakauteen, ja sen olisi oltava olennainen osa eurooppalaista matkailumallia. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia voidaan käyttää sosiaalisen matkailun hallinnoinnissa käytännön välineenä ja indikaattorina kriteerin täyttämiseksi.

2.4.5

Sosiaalisen matkailun vaikutus maailmanlaajuiseen kehitykseen — Edellä on mainittu, että matkailu, erityisesti sosiaalinen matkailu, voi tarjota monille yhteisöille pakoreitin alikehittyneisyydestä tai teollisesta kriisistä sekäkaivostoiminnan, teollisuuden tai maatalouden romahduksesta. Sosiaalisen matkailun kehittämiseen vaadittavat edellytykset ovat samat kuin ne, joita tarvitaan alueella ja sen asukkaiden keskuudessa matkailun näkemiseksi taloudellisen kehityksen edistäjänä. Jos yhteisöt voivat ansaita elantonsa matkailutoiminnasta, paikallinen talous ja sosiaalinen vakaus vahvistuvat. Kuten monet kansainväliset elimet suosittelevat, matkailu on hyvä vastalääke sodille ja kaikenlaisille katastrofeille. Matkailu merkitsee vastaanottoa, vaihtoa, paikallisten vahvuuksien kehittämistä, ystävyyttä ja viestintää ihmisten välillä, toisin kuin sota, joka merkitsee aggressiota, hyökkäystä ja luonnon tuhoamista. Jos ihminen rakastaa vain sitä minkä tuntee, niin matkailu voi rohkaista ihmisiä lähestymään toisiaan ja oppimaan toisiltaan ja siten edistämään rauhaa, harmoniaa ja kehitystä. Sosiaalista matkailua voidaan ja sitä pitäisi vahvistaa, ja sen pitäisi auttaa edistämään tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta, demokratiaa ja hyvinvointia, jotka mahdollistavat kaikkien kansojen toisiaan täydentävän kehityksen koko maailmassa.

2.5

Sosiaalisen matkailun ja sen hallinnoinnin periaatteet ja edellytykset — On tärkeää analysoida tekijät ja kriteerit, jotka ovat tunnusomaisia sosiaaliselle matkailulle ja sen hallinnointitavalle niiden näkökohtien erottamiseksi, jotka ovat ”sosiaalisia”, niistä, jotka eivät sellaisia ole. BITS:n mukaan voidaan tunnistaa eräitä kriteerejä, joilla määritellään matkailun käsitettä yleensä.

Perustavoitteen on oltava matkailumahdollisuuksien laajentaminen koskemaan kaikkia tai joitakin niistä ryhmistä, joille matkailu on jollakin tavalla vaikeaa.

Matkailun on oltava avointa hyvin monenlaisille käyttäjäryhmille ja -piireille sekä erilaisille hallinnointimuodoille ja sosiaalisen matkailun harjoittajille.

Ryhmät, joille toimet on suunnattu, on määriteltävä oikein: sosiaaliryhmät, eri ikäryhmät ja vammaiset niin, että täytetään aina rotuun, kulttuuriin tai sosiaaliseen tilanteeseen perustuva syrjimättömyyden kriteeri.

Matkailuun on sisällytettävä toimia ja tavoitteita, jotka ovat humanistisia, koulutuksellisia ja kulttuurisia ja jotka liittyvät henkilökohtaiseen kehitykseen yleensä.

Matkailutoiminnan taloutta on hallinnoitava avoimesti, ja voittojen on rajoituttava vain siihen välttämättömään tasoon, joka tarvitaan sosiaalisten tavoitteiden saavuttamiseen.

Matkailutuotteeseen on liityttävä lisäarvo, joka ei ole rahassa mitattavissa.

On ilmaistava selvä halu integroida matkailutoiminta paikalliseen ympäristöön kestävällä tavalla.

Henkilöstöä on hallinnoitava tavalla, joka edistää työtyytyväisyyttä ja integraatiota, ja olisi keskityttävä sosiaalista matkailua harjoittavien järjestöjen työntekijöiden työllisyyden laatuun.

Näitä ja vastaavia kriteerejä voidaan käyttää sosiaalisen matkailun harjoittajien toimien suuntaviivoina ja toiminnan määrittelyssä.

2.6

Yrityksen kannattavuus ja sosiaalinen matkailu — Sosiaalinen matkailu on syystäkin taloudellista toimintaa (vaikkei pelkästään sitä), ja siinä olisi noudatettava kahta perusperiaatetta: saatava tuottoa investoinneille ja riittävästi voittoa perustavoitteiden tavoittelemiseksi ja saavuttamiseksi. Vain yritykset, jotka ovat kilpailukykyisiä ja kannattavia sanojen laajimmassa merkityksessä, voivat toimia tehokkaasti ja turvallisesti ja tarjota takuita kuluttajille. Sosiaalisen matkailun nykyinen vaihteleva tilanne osoittaa, että asialle omistautuneet yritykset ja järjestöt ovat kannattavia, kunhan niillä on vankat rakenteet sekä oikeat markkinat ja asianmukaiset hinnat. On syytä huomauttaa, että sosiaalisen matkailun järjestöt luovat työpaikkoja läpi vuoden ja myös matkailusesongin ulkopuolella ja auttavat siten tarjoamaan työntekijöille työtä.

2.7

Matkailun sosiaalinen kannattavuus — Vaikka sosiaalinen matkailu on taloudellista toimintaa, se on selkeästi myös sosiaalista toimintaa ja tuottaa hyötyä tällä alalla. Matkailijat hyötyvät lomistaan, matkailualan työntekijät hyötyvät työstään ja koko yhteiskunta voittaa. EU:n tapauksessa sosiaalisen matkailun vaikutus kansalaisten Euroopan rakentamisessa kasvaa ja jatkaa varmasti kasvuaan. Mahdollisimman monen kansalaisen matkailu Euroopassa voi johtaa vain tiedon, ymmärryksen ja suvaitsevaisuuden lisääntymiseen.

2.8

Euroopan sosiaalista matkailua koskevat käsitteet ja näkemykset — Sosiaalinen matkailu tarkoittaa nykyään eri asioita niissä EU:n jäsenvaltioissa, jotka toteuttavat sosiaalisen matkailun ohjelmia, mutta yhteistä on kolme seikkaa:

Vapaa-aikaan ja lomalle lähtöön on tarjolla todellinen mahdollisuus.

Matkailuun on tarjolla taloudelliset edellytykset.

On olemassa kanava, rakenne tai väline, joka tarjoaa mahdollisuudet kyseisten oikeuksien toteuttamiseksi käytännössä.

2.8.1

Sosiaalinen matkailu kattaa siten ammattiliittojen järjestämän matkailun ja siihen sisältyvän toiminnan, perhematkailun, uskonnollisista syistä tapahtuvan matkailun, yritysten työntekijöilleen järjestämän matkailun, julkisten laitosten järjestämän matkailun sekä vammaisten, nuorten, ikääntyneiden ja monien muiden kohderyhmien matkailun.

2.9

Sosiaalisen matkailun elimet — Kaikkialla Euroopassa on monia elimiä, jotka työskentelevät sosiaalisen matkailun parissa ja hallinnoivat sitä:

valtakunnalliset liitot tai yhtymät

julkiset laitokset, jotka keskittyvät sosiaaliseen matkailuun tai siihen liittyviin toimiin

sosiaalisen matkailun järjestöt, urheiluseurat tai kulttuuriyhdistykset

yhteistyöelimet

ammattiliitot

yhteisyritykset.

3.   Sosiaalisen matkailun toimijat ja heidän roolinsa

3.1

Euroopan unionin toimielimet — Euroopan unionin toimielinten kiinnostus sosiaalista matkailua kohtaan on kasvanut, kuten parlamentin, komission ja ETSK:n järjestämät, edistämät tai koordinoimat monet tutkimukset, lausunnot, mietinnöt ja konferenssit osoittavat. Niiden toiminta keskittyy periaatteessa Euroopan maiden monenlaisten kokemusten keräämiseen, luokitteluun ja levittämiseen. Erityisesti komission tehtävänä on edistää uusia aloitteita joka maassa ja koota yhteen eri maiden vastaavat henkilöt tekemään yhteistyötä maiden rajat ylittävissä aloitteissa. Tällä hetkellä komission rooli ei näytä sisältävän toimimista sosiaalista matkailua koskevien aloitteiden yleisenä koordinaattorina. On syytä muistuttaa yritystoiminnan pääosaston matkailuyksikön äskettäin toteuttamasta tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin EU:n kansalaisten lomakäyttäytymistä ja syitä siihen, miksi noin 40 prosenttia heistä ei matkaile. Ei vaikuta mahdottomalta, että komissio ottaisi jonain päivänä yleisen koordinaattorin ja välittäjän roolin EU:n tason sosiaalisen matkailun ohjelman perustamiseksi. Rooli ei vaatisi välttämättä rahoitusta EU:n toimielimiltä tällaisen yhteisen ylikansallisen ohjelman kehittämiseksi.

3.2

Jäsenvaltioiden hallitukset — Kuten edellä todetaan, jäsenvaltioiden hallitusten panos sosiaaliseen matkailuun vaihtelee huomattavasti historiallisista, ideologisista ja sosiaalisista syistä. Joissain maissa hallitus, olipa se valtion, alueen tai paikallinen hallitus, tarjoaa huomattavaa taloudellista tukea. Varat ohjataan usein eri ryhmille: nuorille, ikääntyneille kansalaisille, vammaisille, vähäosaisille jne. Hallitukset ovat parhaillaan ryhtymässä toimiin ylittääkseen sosiaalista matkailua koskevien ohjelmiensa rajat erityyppisillä ylikansallisilla vaihto-ohjelmilla.

3.3

Työnantajat — On tärkeää huomata, että on olemassa aloitteita, kuten lomasetelit, joiden avulla työnantajat tukevat taloudellisesti henkilökuntansa lomailua. Kuten mainittu, olisi pidettävä mielessä myös se, että sosiaalinen matkailu on huomattavaa ja paljon mahdollisuuksia tarjoavaa taloudellista toimintaa, ja sellaisena se houkuttelee matkailualan yrittäjiä, jotka pitävät sitä keinona vahvistaa toimiaan palveluntarjoajina tai -välittäjinä. Yksi huomattava aloite on espanjalainen yritys Mundo Senior (”seniorien maailma”), joka koostuu useista suurista matkailuyrityksistä. Yritys perustettiin alun perin hoitamaan työ- ja sosiaaliministeriön sosiaalisen matkailun ohjelmaa, ja se on laajentanut toimialaansa ja toimintaansa tarjoamalla erityisiä matkailutuotteita ikääntyneille kansalaisille. Kilpailukykykriteeri ei selvästikään haittaa toiminnan sosiaalista luonnetta. Tulevaisuudessa tarvitaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusaloitteita tuottoisien sosiaalisen matkailun ohjelmien kehittämiseksi sekä jäsenvaltioissa että eri valtioiden välillä.

3.4

Työntekijät — Sosiaalisen matkailun syntymästä lähtien ammattiliitot ovat työntekijöiden oikeuksia puolustavina tahoina olleet vahvasti esillä matkailussa saavuttaakseen etuja jäsenilleen. Tätä panosta kuvaa tuki esimerkiksi fyysiselle infrastruktuurille, lomakeskuksille, majoitus- ja erikoispalveluille. Kokemukset ja sitoutumistasot vaihtelevat maasta toiseen, mutta lähes kaikissa maissa ammattiliitoilla on jonkinlaista sosiaaliseen matkailuun liittyvää toimintaa. On syytä mainita uusien jäsenvaltioiden ammattiliitot, jotka hakevat pätevää sosiaalisen matkailun mallia ja suhteita kokeneempiin elimiin. Kannattaa mainita myös BITS:n toukokuussa 2005 toteuttama mielenkiintoinen tutkimus, joka liittyi ammattiliittojen työntekijöille järjestämiin eri matkailutoimiin ja jossa lueteltiin yksi kerrallaan 25 jäsenvaltiossa nykyisin käynnissä olevat toimet. Se on tietojen ja analyysien hyödyllinen lähde nykytilanteesta.

3.5

Erityisjärjestöt — Järjestöistä kannattaa mainita kuluttajaosuuskunnat, joilla on tietyissä maissa (Italiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa) laajoja toimistoverkkoja sosiaalisen matkailun kanavoimiseksi. Samoin kannattaa mainita tällä alalla toimivat nuoriso- ja ympäristöjärjestöt. Tässä yhteydessä mainittakoon niin ikään sosiaalisen matkailun varsinaisia järjestöjä edustavat yhdistysluonteiset elimet, kuten BITS, joka on toiminnan tärkeä tukija, koordinoija ja edistäjä.

3.6

Sosiaaliseen matkailuun suoraan ja epäsuorasti liittyvät ryhmät — Luonnollisesti edunsaajat itse ovat tärkeimmät toimijat sosiaalisen matkailun eri ohjelmissa ja toimissa. He hyötyvät ensimmäisinä taloudellisista eduista, jotka antavat heille mahdollisuuden nauttia vapaa-ajasta ja lomasta sekä osallistua heitä kiinnostaviin urheilu- ja kulttuuritapahtumiin. Toiseksi he hyötyvät matkailusta, jossa kunnioitetaan maantieteellisiä resursseja, perintöä ja ympäristöä sekä edunsaajien ja kohdealueen asukkaiden suhdetta. Kyseiset toimet auttavat edistämään keskinäistä tietämystä, rentoutumista ja hyvinvointia. Paikallisyhteisöt, joissa sosiaalista matkailua harjoitetaan, hyötyvät myös työpaikoista, taloudellisesta toiminnasta ja kehityksestä.

4.   Sosiaalisen matkailun todellisuus tämän päivän Euroopassa

4.1

Teoreettinen, lainsäädännöllinen ja suunnittelua koskeva tausta — Euroopassa sosiaalisen matkailun teoreettinen, lainsäädännöllinen ja suunnittelua koskeva kehys ei ole tällä hetkellä kovinkaan laaja. On kuitenkin olemassa monia tutkimuksia ja raportteja, joilla pyritään vertailevasti inventoimaan ja arvioimaan Euroopan sosiaalisen matkailun eri esimerkkejä. Muutamat niistä mainitaan tämän lausunnon D-kohdassa ”Tekniset ja viiteasiakirjat”.

4.2

Erilaiset käytännön kokemukset Euroopassa — Kuten edellä on mainittu, valmisteluryhmän työskentelyn aikana, Barcelonassa 4. ja 5. toukokuuta 2006 pidetyssä kuulemistilaisuudessa sekä BITS:n ja komission järjestämässä ”Matkailua kaikille” -konferenssissa esiteltyjen tietojen ja kokemusten perusteella on ollut mahdollista valita monia ilmeisen menestyksekkäitä eurooppalaisia käytännön aloitteita ja tutustua niihin. Tässä lausunnossa ei ole tarkoitus esitellä yksityiskohtaisesti kyseisiä kokemuksia, mutta on tarpeen mainita joitakin tärkeimpiä. Ne auttavat epäilemättä nostamaan positiivisesti sosiaalisen matkailun profiilia ja voivat opastaa muita sosiaalisen matkailun parissa työskenteleviä sekä niitä valtioita ja alueita, joilla ei eri syistä ole tämän alan ohjelmia.

4.2.1

Ranskalainen Agence Nationale pour les Chèques-Vacances ANCV (Kansallinen lomasetelitoimisto) oli vuonna 2005 liikevaihdoltaan noin miljardin euron suuruinen. Se perustettiin vuonna 1982 ”julkiseksi elimeksi, jolla on teollinen ja kaupallinen luonne”, ja yli 23 vuoden toiminnan jälkeen se on edelleen käytännöllinen sosiaalipolitiikan väline matkailun alalla.

4.2.1.1

ANCV:llä on kolmenlaisia tavoitteita:

auttaa mahdollisimman monia ihmisiä, erityisesti pienituloisia, lähtemään lomalle

tarjota vapaaseen käyttöön kattava verkko matkailualan ammattilaisia, jotka voivat vastata tehokkaasti kaikenlaiseen kysyntään

tehdä yhteistyötä matkailun kehittämiseksi, auttaa tasoittamaan matkailun leviämistä eri alueille.

4.2.1.2

On mainittava, että lomaseteleitä annetaan vuosittain noin 2,5 miljoonalle ihmiselle ja ne hyödyttävät 7:ää miljoonaa matkailijaa. ANCV:llä on yli 21 000 jäsenjärjestöä, jotka osallistuvat sen rahoitukseen, ja noin 135 000 matkailun ja vapaa-ajan harjoittajaa osallistuu palvelujen tarjontaan.

4.2.1.3

ANCV:n ohjelma auttaa myös tarjoamaan lomia erityisesti vähäosaisille väestöryhmille, vammaisille, nuorille jne. loma-avustuksina 4,5 miljoonan euron arvosta. Toimisto investoi myös huomattavia summia sosiaalisten matkailupalvelujen uudenaikaistamiseen.

4.2.1.4

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että ohjelman jatkuvuus ja kannattavuus on taattu. Aiheesta tehdyt taloudelliset tutkimukset vahvistavat epäilemättä sen, että ohjelman rahallinen panostus saadaan todella takaisin sen taloudelliseen toimintaan kohdistuvien vaikutusten ansiosta.

4.2.1.5

Lähivuosina toimiston tavoitteena on jatkaa palvelujen laajentamista ja levittämistä käyttäjien ja tarjoajien keskuudessa. Tavoitteisiin voisi ehkä sisällyttää ohjelman ylikansallisen ulottuvuuden tekemällä sopimuksia Euroopan maiden kanssa. Edut olisivat epäilemättä molemminpuolisia, esimerkillisiä sekä taloudellisesti ja sosiaalisesti merkittäviä.

4.2.2

Espanjan sosiaalisen matkailun ohjelmalla nimeltä Imserso on samantapaisia tavoitteita, mutta siinä käytetään erilaisia välineitä ja lähestymistapaa. Ohjelmalla autetaan vuosittain yli miljoonaa ihmistä, erityisesti ikääntyneitä, lähtemään järjestetylle ryhmämatkalle matkailusesongin ulkopuolella. Espanjan valtio investoi ohjelmaan vuosittain noin 75 miljoonaa euroa, mutta eri verotusmekanismeilla (ALV:llä sekä kaupallisen ja ammatillisen toiminnan ja yritysten voittojen veroilla sekä tuloverotuksella), sosiaaliturvamaksuista saatavilla kasvaneilla tuloilla ja työttömyysturvan säästöillä ohjelma tuottaa noin 125 miljoonaa euroa, ja on siksi taloudellisesti erittäin tuottoisa.

4.2.2.1

Ohjelman sosiaalinen ja taloudellinen kannattavuus on kiistatonta, koska se on antanut suurelle osalle ikääntynyttä väestöä mahdollisuuden matkustaa ensimmäistä kertaa, tutustua muihin kaupunkeihin ja paikkoihin, laajentaa sosiaalisia suhteitaan tasa-arvoisesti ja parantaa fyysistä kuntoaan — ja ohjelman laatu ja käyttäjätyytyväisyys on kohtuullista. Kustannukset hyvitetään suhteessa 1,7 euroa jokaista ohjelmaan investoitua euroa kohti.

4.2.2.2

On mainittava ohjelman työllisyysvaikutus, jonka arvioidaan olevan noin 10 000 työntekijää, jotka olisivat muuten työttömänä matkailusesongin ulkopuolella, sillä ohjelman avulla hotellit ja muut liikkeet ja yritykset pidetään auki.

4.2.2.3

Ohjelmaa laajennetaan ja kehitetään jatkuvasti etsimällä uusia sosiaalisen matkailun muotoja, joilla on enemmän kulttuurista, terveydellistä ja sosiaalista arvoa, kuten kiistatta menestyksekkäät kylpylälomat tai kulttuurimatkat ja -tapahtumat.

4.2.2.4

Kuten Ranskassa, Espanjassakin on paljon mahdollisuuksia ohjelman laajentamiseen kotimaan lisäksi ulkomaille. Tällä hetkellä Espanjan Imserso on jo tehnyt sopimuksen vastaavan portugalilaisen tahon kanssa matkailijoiden vaihdosta ja aikoo tehdä samoin Ranskan kanssa. Tämä voisi olla arvokas vientimalli muulle Euroopalle.

4.2.3

Muita kokemuksia — Edellä mainittujen lisäksi Euroopassa on kaksi suurta sosiaalisen matkailun ohjelmaa sekä muita hyviä esimerkkejä, ehkä suppeampia, tarkemmin ja selkeämmin määriteltyjä käyttäjiä varten, mutta yhtä arvokkaita. Tällainen on Barcelonan kuulemisessa analysoitu esimerkki Plataforma Representativa Estatal de Discapacitados Físicos PREDIF (Valtion edustuksellinen foorumi fyysisesti vammaisille), jossa keskitytään tiukasti määriteltyyn ryhmään mutta hoidetaan menestyksekkäästi ryhmän lomaohjelmaa.

4.2.3.1

Erilainen mutta myös erittäin mielenkiintoinen ja mainitsemisen arvoinen on kolmen järjestön yhteinen aloite. Järjestöistä yksi on Yhdistyneestä kuningaskunnasta (Family Holiday Association), yksi Belgiasta (Toerisme Vlaanderen) ja yksi Ranskasta (Vacances Ouvertes), ja ne koordinoivat kaikkien ulottuvilla olevaa matkailua kyseisessä kolmessa maassa.

4.2.3.2

Sosiaalisesta lomatoiminnasta on esimerkkejä myös muissa Euroopan maissa, kuten Portugalissa, Puolassa ja Unkarissa, joissa ammattiliitot ovat merkittävässä asemassa, sekä Italiassa, missä ohjelmaa tukevat kuluttajaosuuskunnat. Yhteenvetona voidaan todeta, että erilaiset aloitteet, käyttäjämäärät ja vaihtoehtojen määrä ovat kasvamaan päin koko Euroopassa.

4.2.3.3

Samoin on huomattava, että eräät alueet ja kunnat kehittävät sosiaalisen matkailun aloitteita muodossa tai toisessa, esimerkiksi Baleaarien itsehallintoalue OCI 60 -suunnitelmallaan.

4.2.3.4

Aluetasolla myös Andalusia kehittää Residencias de Tiempo Libre (vapaa-ajan majoitus) -ohjelmaa yhdessä Conoce tu Costa (Tunne rannikkosi) -ohjelman kanssa, joihin sisältyy aluehallinnon ja kuntien yhteistyö ikääntyneiden ihmisten matkailun edistämiseksi itsehallintoalueella.

4.2.3.5

On mainittava myös sosiaalisen matkailun esiintyminen Euroopan unionin matkailuportaalissa www.visiteurope.com, jonka on määrä olla kaiken matkailutoiminnan, myös sosiaalisen matkailun, neuvontasivusto.

4.3

Sosiaalisen matkailun yleisarviointi — Sosiaalinen matkailu tuottaa Euroopan yhteisölle monia arvoja:

edunsaajien tyytyväisyys sekä suoranaisen lomailun että tällaisen vapaa-ajan vieton ”erityisluonteen” avulla

toiminnan inhimilliset arvot ja ulottuvuus

edunsaajien ja kohdeyhteisöjen hyvinvoinnin ja henkilökohtaisen kehityksen parantuminen

matkailualan kannattavuuden parantuminen ja taloudellinen tuotto erityisesti matkailusesonkia pidentämällä

vakaan, korkealaatuisen ja kokovuotisen työllisyyden aikaansaamat edut

kestävän kehityksen ylläpito kohdealueilla

paikallisen ympäristön ja luonnonvarojen sekä sosiaali- ja kulttuuriresurssien ja perinnön kehittäminen

tiedon ja kokemusten vaihdon tehostaminen EU:n jäsenvaltioiden välillä.

4.3.1

Kaikki nämä arvot yhdessä sosiaalisella matkailulla jo saavutettujen menestystarinoiden kera, kasvunäkymät sekä uusien tuotteiden tutkimus ja käyttöönotto antavat aihetta erittäin myönteiseen kokonaisarvioon sosiaalisesta matkailusta Euroopassa kaikista näkökulmista katsoen.

4.3.2

Tällainen kokonaisuudessaan myönteinen arvio tarkoittaa sitä, että sosiaalista matkailua voidaan kutsua ”ihmeeksi” siinä mielessä, että kaikki harjoittajat ja käyttäjät saavat monenlaisia etuja: taloudellisia, sosiaalisia, terveydellisiä sekä unionin kansalaisuuteen liittyviä etuja, eikä toiminta haittaa ketään. Tosiasia on, että olisi vaikeaa löytää muuta yhtä laajalti tunnustettua ja hyväksyttyä taloudellista toimintaa.

4.3.3

Siitä syystä tässä lausunnossa on helppoa suositella lämpimästi ehdotuksia ja sanamuotoja, joilla (i) vahvistetaan ja parannetaan nykyisiä ohjelmia sekä (ii) laajennetaan niiden etuja laajemmalle väestönosalle.

B.   TOINEN OSA: EHDOTUKSET

5.   Kohti Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelmaa

5.1

Edellytykset — Edellä on todettu, että riippumatta sosiaaliselle matkailulle annetusta määritelmästä tai siitä, miten sitä rahoitetaan tai hallinnoidaan, se on voimakas, tuottoisa ja vakaa taloudellinen ja sosiaalinen tekijä, joka täyttää tavoitteensa tyydyttäen edunsaajansa, panostaen työllisyyteen ja vähentäen matkailun kausiluonteisuutta. Se on todellakin erittäin arvokasta toimintaa kaikkialla maailmassa, erityisesti Euroopassa. Tavoitteena on siksi tutkia, miten sosiaalisen matkailun edullinen vaikutus voidaan ulottaa laajemmalle ihmisten ja yritysten keskuuteen sekä koko yhteiskuntaan.

5.1.1

Ei ole helppoa koota yhden nimikkeen alle Euroopan laajuista sosiaalisen matkailun tointa: voidaan puhua ohjelmasta, hankkeesta, aloitteesta jne. Vaikka kaikki nämä termit eivät välttämättä merkitse samaa asiaa, ne kaikki viittaavat järjestäytyneeseen toimintaan, jolla on selkeät tavoitteet ja ylikansallinen eurooppalainen ulottuvuus. Tässä lausunnossa, joka on tarkoitettu yleiseksi ehdotukseksi, kyseisiä termejä on käytetty vaihtelevasti odoteltaessa sitä, mitä tulevan ohjelman todellisuus osoittaa sopivaksi.

5.1.2

On kuitenkin selvää, että Euroopan matkailu kärsii erilaisista puutteista ja keskipitkän aikavälin uhista:

Kausiluonteisuus on matkailualalla yhä kasvava vakava ongelma sekä Pohjois- ja Keski-Euroopassa että Välimeren rannikolla, missä alueet ovat autioita matkailusesongin ulkopuolella ja asianmukainen ympärivuotinen infrastruktuuri puuttuu.

Henkilöresurssit ovat vajaakäytössä matkailusesongin ulkopuolella ja välikausina.

Siirtolaisuus aiheuttaa aktiiviväestön huomattavan kasvun, minkä takia on kasvatettava taloudellista toimintaa entisen elintason säilyttämiseksi.

Matkailualan on vaikeaa ylläpitää riittävän korkeaa ympärivuotista hintaa ja käyttöastetta kannattavuuden takaamiseksi keskipitkällä aikavälillä.

Vuodepaikkojen määrä on objektiivisesti rajallinen.

Matkailualan kestävän kehityksen toteuttaminen vaatii välttämättä jokaisen vuodepaikan lisäarvon kasvattamista läpi vuoden: laatua ja laadun parantamisen seurauksena hintaa tai keskimääräistä vuosittaista käyttöastetta on nostettava pidentämällä kautta, jolloin matkailukohteet ovat avoinna.

Kaikkialle maailmaan on syntynyt lukuisia matkailukohteita, jotka tarjoavat innovatiivisia ja kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluita. Tämä uusi kilpailu on nähtävä ennen kaikkea uutta luovana virikkeenä laadun ja kilpailukyvyn parantamiseksi.

5.1.3

On myös tekijöitä, jotka edustavat selviä mahdollisuuksia Euroopan potentiaalisen sosiaalisen matkailun ohjelman tai hankkeen toteuttamiskelpoisuudelle:

sellaisten eurooppalaisten absoluuttisen ja suhteellisen määrän vähittäinen kasvu, jotka eivät ole työssä vaan eläkkeellä ja joilla on riittävä elintaso

eurooppalaisten odotettavissa olevan elinajan vähittäinen kasvu

keskimääräisen vapaa-ajan kasvu ihmisten elinaikana, erityisesti heidän ikääntyessään

matkakustannusten alentuminen halpalentoyhtiöiden suuren suosion ansiosta, mikä edistää liikkuvuutta ja matkailua

kulttuuritietoisuuden kasvu, mikä kannustaa vastuulliseen, kestävään matkailuun

hyvät ja onnistuneet kokemukset sosiaalisen matkailun ohjelmista kaikkialla Euroopassa

maiden liittyminen EU:hun, mikä kasvattaa matkailun markkinoita ja mahdollisuuksia.

5.2

Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelmalla voisi olla eri tavoitteita:

laajentaa sosiaalisen matkailun nykyisiä ohjelmia ja kasvattaa niiden käyttäjämääriä kaikkialla Euroopassa, kunnes kaikilla mailla on oma ohjelmansa

valjastaa nykyisten ohjelmien ylikansallinen luonne kahdenvälisillä tai monenvälisillä yhteistyöohjelmilla

luoda olosuhteet Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelman suunnittelulle ja täytäntöönpanolle; ohjelman mahdolliset edunsaajat ovat eurooppalaisia, jotka voivat käydä muissa maissa kohtuuhintaan ja kestävällä tavalla; tässä yhteydessä olisi hyödyllistä saada selville, kuinka moni eurooppalainen ei ole koskaan käynyt toisessa Euroopan maassa, koska tämä ryhmä olisi luultavasti varsin suuri ja tukisi ohjelmaa

tukea Euroopan tason sosiaalisen matkailun toimien vähittäistä täytäntöönpanoa niin, että osallistujiksi saataisiin mahdollisimman monet maat.

5.3

Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelman toimijat ja ryhmät — Toimintaan osallistuvat mahdollisesti seuraavat ryhmät tai toimijat:

järjestöt, jotka tällä hetkellä hallinnoivat sosiaalisen matkailun ohjelmia eri maissa

ammatilliset järjestöt ja osuuskunnat, jotka ovat kiinnostuneita ohjelman kehittämisestä

matkailualan työnantajat (sanan laajassa merkityksessä), jotka ovat kiinnostuneita kehittämään yritystensä kestävää kannattavuutta

kansalliset, alueelliset ja paikalliset hallitukset, jotka ovat kiinnostuneita toimimaan matkailualan sekä kansalaisten henkilökohtaisen ja sosiaalisen kehityksen hyväksi

EU ja sen toimielimet, jotka ovat kiinnostuneita vahvistamaan ja edistämään työllisyyttä, taloudellista toimintaa sekä unionin kansalaisuutta; koska ohjelma on luonteeltaan ylikansallinen, EU:n toimielinten tehtävänä olisi oltava myös ohjelman kehittämisolojen koordinointi ja valvonta, myös sen toimeenpanon johtaminen

sosiaalisen matkailun järjestöt, erityisesti BITS.

5.4

Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelman keskeisiä näkökohtia — Jotta Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelma olisi sosiaalisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoinen, sen on täytettävä seuraavat kriteerit:

Ohjelma on suunnattava taloudellisesti, alueellisesti tai sosiaalisesti kaikkein heikko-osaisimmille ryhmille. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota niihin henkilöihin, joilla on fyysinen tai psyykkinen vamma tai niihin, joilla on matkustusvaikeuksia elinympäristönsä maantieteellisen sijainnin vuoksi, kuten Euroopan saaret. Se tarkoittaa osittaista, oikeudenmukaista ja tasa-arvoista rahoitusvastuuta heikko-osaisten (hyvin laajasti käsitettynä) tilanteen parantamiseksi riippumatta heidän matkansa tai oleskelunsa pituudesta.

Ohjelman on oltava kokonaisuutena taloudellisesti ja sosiaalisesti kannattava lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä sekä julkisella että yksityisellä tasolla.

Ohjelmalla on luotava pysyviä, laadukkaita työpaikkoja läpi vuoden. Keskitetty hallinto sekä pyrkimys maksimoida matkailukohteissa oleskelu olisivat tarpeen työllisyystavoitteen saavuttamiseksi.

Ohjelma on toteutettava matkailusesongin ulkopuolella.

Ohjelman on oltava kestävä, ja on varmistettava, että sekä edunsaajat että kohdeyhteisöt hyötyvät siitä henkilökohtaisesti ja sosiaalisesti.

Ohjelmalla on ylläpidettävä korkealaatuisia palveluja, jotka ovat suhteessa tavoitteisiin.

Ohjelma on toteutettava julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyönä.

Jos nämä edellytykset täyttyvät, sosiaalinen matkailu on epäilemättä kiinteä osa eurooppalaista matkailumallia.

5.5

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö ohjelmassa — Ohjelman toteutettavuus voi hyvinkin riippua — mutta voi myös hyötyä — suunnittelun ja hallinnoinnin tehokkaasta julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä. Vaikuttaisi ainakin mahdolliselta, vaikkakaan ei helpolta, löytää Euroopasta järjestöjä ja yrityksiä, jotka haluavat osallistua Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelman kehittämiseen.

6.   Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelman vaikutukset ja tulokset

6.1

Kasvu ja työllisyys — Jos ohjelma eri vaiheissaan toteutetaan, sen kasvu- ja työllistämisvaikutukset ovat suuret ja auttavat saavuttamaan Lissabonin huippukokouksessa asetetut tavoitteet. Esimerkiksi Imserson Espanjassa toteuttamasta ohjelmasta saadut kokemukset osoittavat selvästi sosiaalisen matkailun positiivisen vaikutuksen, koska näin voidaan säilyttää ja luoda työpaikkoja erityisesti matalasesongin aikana.

6.2

Oikeus matkailuun — Vaikka saatavilla olevien tilastojen mukaan noin 40 prosenttia väestöstä ei lomaile, Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelmalla tähdättäisiin osuuden vähentämiseen ja epäilemättä onnistuttaisiin siinä hyvin ja tehtäisiin kaikkien ulottuvilla olevasta matkailusta todellisuutta sekä autettaisiin Euroopan kansoja tuntemaan toisensa paremmin.

6.3

Eurooppalainen matkailumalli — Matkailusta antamissaan monissa lausunnoissa ETSK on ilmaissut näkemyksensä, että on mahdollista rakentaa eurooppalainen matkailumalli, joka ei perustu lainsäädäntöön vaan laajalti hyväksyttyihin ja sovellettuihin arvoihin. Yksi arvoista, jotka voitaisiin sisällyttää tähän malliin, on epäilemättä kaikkien ulottuvilla oleva matkailu — matkailu kaikille. Eurooppalainen sosiaalisen matkailun ohjelma voisi auttaa huomattavasti vahvistamaan eurooppalaista matkailumallia.

7.   Matkailun ja erityisesti sosiaalisen matkailun vaikutus eurooppalaisen identiteetin ja ulottuvuuden rakentamiseen

7.1

Viime vuosina on käynyt ilmeiseksi, että Euroopan rakentaminen ei ole pikainen eikä helppo tehtävä, ja vielä nykyäänkin on selvitettävänä monia epävarmuustekijöitä ja vaikeuksia. Sosiaalinen matkailu voi olla tehokas väline tiedon ja keskinäisen ymmärryksen lisäämiseksi ihmisten välillä ja solidaarisuuden vahvistamiseksi kansojen välillä. Se voisi todella luoda kansalaisten Euroopan ja rakentaa sitä uhrausten ja ponnistelujen sijaan vapaa-ajasta, matkailusta ja lomasta nauttimisen avulla. Erityisesti nuoret ovat ryhmä, jonka kannattaisi lisätä matkustustaan korkeasesonkina, koska silloin opiskelija-asuntolat ja muut erilaiset koulutukseen liittyvät asumismuodot eivät ole käytössä ja niitä voitaisiin hyödyntää väliaikaisiin matkailutarkoituksiin Erasmus-ohjelman tapaan.

7.2

Vaikuttaa siltä, että matkailutoiminta on hyvä tapa rakentaa kansalaisten Eurooppaa. Alalla toimivat eri yhteisöt, matkailuelinkeino ja paikallisyhteisöt voivat tehdä yhteistyötä ja tehdä sen niin, että tulos on onnistunut ja kaikille tarjolla.

C.   KOLMAS OSA: PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET

8.   Päätelmät

8.1

Ensimmäinen yleinen päätelmä tässä lausunnossa esitetystä Euroopan sosiaalisen matkailun nykytilanteen analyysistä on, että se on ympäristön kannalta, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää ja erittäin tärkeää toimintaa kaikilla kolmella alalla.

8.2

Taloudelliset, sosiaaliset, terveydelliset ja integrointia koskevat edut, joita ohjelmiin osallistuvat käyttäjät ja toimijat saavat, on tunnustettu laajalti, ja niillä on huomattava lisäarvo.

8.3

Sosiaalisen matkailun eri käyttäjäryhmien ja erityisesti vammaisten ja liikuntarajoitteisten täysi integraatio yksilöinä vahvistuu huomattavasti.

8.4

Euroopan sosiaalista matkailua luonnehtii pohjimmiltaan toimijajoukkojen, kehitysmuotojen, kohderyhmien, rahoitusvälineiden jne. suuri valikoima, joka rikastaa sosiaalista matkailua, tekee sen vaihtelevaksi ja antaa panoksen sen kehittämiseen.

8.5

Erityisesti voidaan päätellä, että sosiaalisen matkailun kannattavuus on yhdenmukainen taloudellisen kannattavuuden kanssa ja tukee sitä myönteisesti.

8.6

On taloudellisesti kannattavaa ja sosiaalisesti toivottavaa, että kaikki Euroopan maat kehittävät sosiaalisen matkailun ohjelmia, joilla on monia erialaisia lähestymistapoja ja hallinnointimuotoja, ja se on niille sosiaalisesti toivottavaa.

8.7

On taloudellisesti kannattavaa ja sosiaalisesti toivottavaa perustaa ylikansallinen Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelma.

8.8

Kaikkiin sosiaalisen matkailun toimiin olisi sisällytettävä kestävää kehitystä ja työpaikkojen luomista edistäviä Lissabonin tavoitteiden mukaisia arvoja.

8.9

Sosiaalinen matkailu voi olla erittäin arvokas väline sellaisen kansalaisten Euroopan luomiseksi, joka koskettaa kaikkia kansalaisia. Erityisesti nuorten rooli tässä prosessissa on huomattavan tärkeä.

8.10

Sosiaalinen matkailu on toimintaa, joka tukee osaltaan niitä arvoja, jotka voidaan sisällyttää eurooppalaiseen matkailumalliin.

8.11

Kaikki paikallisyhteisöt kaikkialla Euroopassa voivat hyötyä sosiaalisen matkailun toimista, sillä ne auttavat säilyttämään paikallisen kulttuuriperinnön.

8.12

Lopuksi on yleisesti syytä todeta, että sosiaalinen matkailutoiminta on nykyään kehittynyttä ja yleisesti käytössä lukuisissa Euroopan maissa. Sitä hallinnoidaan hyvin, ja sen organisatoriset rakenteet ovat asianmukaisia. Sosiaalista matkailua ollaan valmiita levittämään tehokkaasti kaikkiin maihin ja tarjoamaan sen palveluja yli valtakuntien rajojen. Tämä merkitsee sosiaalisen matkailun tavoitteiden määrällistä ja laadullista paranemista.

9.   Suositukset

9.1

Perussuositus sosiaalisen matkailun ohjelmien mahdollisille käyttäjille on selvästi kannustaa heitä osallistumaan matkailuun, johon heillä on oikeus mutta johon heillä ei ole ollut mahdollisuutta monista eri syistä. Sosiaalinen matkailu edistää selvästi integraatiota, tiedon lisääntymistä ja henkilökohtaista kehitystä, ja siksi osallistuminen sen toimiin on toivottavaa.

9.2

Olisi tunnustettava sosiaalisen matkailun eri ohjelmien hallinnointiin osallistuvien monien toimijoiden työn tuottamat edut, heidän omistautumisensa järjestönsä toimintaan ja panos, jonka he antavat helposti saatavien ja laadukkaiden palvelujen tarjoamiseen käyttäjille. Mutta heitä olisi myös kannustettava kehittämään tuotteitaan ja palvelujaan, investoimaan infrastruktuurin kehittämiseen sekä innovoimaan uusia tuotteita, erityisesti sellaisia jotka ovat luonteeltaan ylikansallisia. Ohjelmien koordinointi ja liittojen muodostaminen vastaavien järjestöjen välille ovat hyvä keino parantaa ja vaihtaa kokemuksia.

9.3

Matkailualan yrityksille suositellaan varauksetonta osallistumista sosiaalisen matkailun toimiin. Sosiaalisen matkailun arvot ovat yhdenmukaiset hyvän yrityshallinnon, kilpailukyvyn ja kannattavuuden kanssa lyhyelläkin aikavälillä mutta erityisesti keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, ja ne mahdollistavat monen työntekijän työpaikan varmistamisen koko vuodeksi.

9.4

Kansallisia, alueellisia ja paikallisia elimiä ja hallituksia kehotetaan perustamaan sosiaalisen matkailun ohjelmia niiden sosiaalisten ja taloudellisten etujen takia. Veroista ja maksuista saatavat lisätulot sekä työttömyysmaksujen säästöt ovat selkeitä kannustimia reilujen tukien maksamiseksi taloudellisesti, sosiaalisesti tai fyysisesti heikko-osaisille ryhmille, sillä kustannukset saadaan varmasti korvattua korkojen kera.

9.5

Euroopan unionin toimielimiä kehotetaan pitämään mielessä, että sosiaalinen matkailu on tärkeää toimintaa, jolla on yhteisiä tavoitteita matkailun ja sosiaalipolitiikan kanssa, sekä toimintaa, joka ansaitsee tunnustusta, kehittämistä, erityistä teknistä apua, tukea ja kannustimia (ei välttämättä taloudellisia). Opastus, tekninen koordinointi, kokemusten jakaminen ja ohjelma ylikansallisten sopimusten tekemiseksi ovat tehtäviä, joita erityisesti komissio voi tarjota matkailuyksikkönsä avulla omine resursseineen tehokkaan Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelman perustamiseksi. Komission johtajuus näiden sosiaalisen matkailun osa-alueiden edistämisessä olisi epäilemättä arvokasta tavoitteiden saavuttamiseksi.

9.6

Kaikkien asianomaisten elinten olisi otettava harkittavakseen vahvistaa politiikkojaan kaikenlaisten esteiden poistamiseksi sekä viestinnän infrastruktuureista että majoitus- ja muista matkailupalveluista. Euroopan saaret ovat ilmiselvä esimerkki siitä, että niiden maantieteelliset olosuhteet säätelevät vahvasti asukkaiden liikkumista ja pääsemistä osallisiksi matkailupalveluista.

9.7

Euroopan parlamentin olisi poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten ulottuvuuksiensa takia käynnistettävä aloitteita keskustelun ja päätöslauselmien aikaansaamiseksi sosiaalisen matkailun edistämiseksi Euroopassa.

9.8

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyy, että tämä lausunto tulee tunnetuksi ja julkaistaan ja sitä levitetään Barcelonan julistuksena Euroopan sosiaalisesta matkailusta ja että se on komitean panos Euroopan matkailufoorumiin 2006 ja kyseisen vuoden maailman matkailupäivään.

D.   NELJÄS OSA: TEKNISET JA VIITEASIAKIRJAT

Sosiaalisen matkailun eri käsitteet: tarjonnan ja kysynnän kehittyminen, Euroopan komissio, pääosasto XXIII, matkailuyksikkö, 1993.

Montrealin julistus: Kohti humanistista ja sosiaalista näkemystä matkailusta, BITS, syyskuu 1996.

Matkailun maailmanlaajuiset eettiset säännöt, WTO, Santiago de Chile, 1. lokakuuta 1999.

Mietintö loma-avustuksia Euroopan unionissa käsitelleestä seminaarista, Euroopan parlamentti, Strasbourg, maaliskuu 2000.

Kaikkien ulottuvilla olevan matkailun ja sosiaalisen matkailun käsitteet EU:ssa, BITS, Bruggen seminaari, kesäkuu 2001.

Raportti kaikkien ulottuvilla olevaa matkailua käsitelleestä tutkimuksesta, kesäkuu 2001.

Lausunto: Kaikkien ulottuvilla oleva ja sosiaalisesti kestävä matkailu, ETSK, lokakuu 2003.

Ikääntyneiden ihmisten lomia käsitellyt tutkimus, Espanjan sosiaalipalveluinstituutti (IMSERSO), Espanja, toukokuu 2004.

Euroopan sosiaalisen matkailun foorumi, BITS, Budapest, huhtikuu 2005.

Mietintö matkailusta ja kehityksestä, Euroopan parlamentti A6-0173/2005, toukokuu 2005.

Euroopan kestävää matkailua koskevat uudet mahdollisuudet ja haasteet, Euroopan parlamentti A6-0235/2005, heinäkuu 2005.

Matkailua kaikille: Espanjan vammaisten edustajaneuvoston (CERMI) toimintasuunnitelma, joulukuu 2005.

Matkailutoimia ja työntekijöiden lomia koskeva kuuleminen, BITS, Bryssel, toukokuu 2005.

Sosiaalista matkailua, talouskasvua ja työllisyyttä käsitellyt eurooppalainen konferenssi, Baleaarien itsehallintoalueen hallitus, Palma de Mallorca, marraskuu 2005.

Konferenssi kaikkien ulottuvilla olevasta matkailusta: tämänhetkinen tilanne ja käytännöt EU:ssa, Euroopan komissio, yritystoiminnan pääosasto, matkailuyksikkö, tammikuu 2006.

Sosiaalisen matkailun maailmankonferenssi, aiheena kehittyvä ja yhteisvastuullinen matkailu, Aubagne Ranska 2006.

Bryssel 14. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Komission pääosasto XXIII:n matkailuyksikön vuonna 1993 laatima selvitys sosiaalisen matkailun eri käsitteistä sekä sen tarjonnan ja kysynnän kehittymisestä.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/78


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yritystoiminnan rakennetilastoista

KOM(2006) 66 lopullinen — 2006/0020 COD

(2006/C 318/13)

Neuvosto päätti 27. maaliskuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 285 artiklan 1 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 26. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Susanna Florio.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.—14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 130 ääntä puolesta 7:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Eurooppa-neuvosto päätti 20. joulukuuta 2000 käynnistää monivuotisen ohjelman yritysten ja yrittäjyyden, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset), hyväksi (1). Euroopan unionin tarkoituksena oli kyseisen uuden viitekehyksen avulla parantaa yritysten kilpailukykyä osaamiseen perustuvassa taloudessa, yksinkertaistaa ja helpottaa niiden lainsäädännöllistä, hallinnollista ja taloudellista toimintaympäristöä etenkin tutkimus- ja kehittämistoiminnan edistämiseksi, helpottaa palvelujen saatavuutta ja osallistumista yhteisöohjelmiin yritysten keskuudessa sekä edistää yrittäjyyttä.

1.2

Vuoden 2003 alussa Euroopan komissio esitti vihreä kirjan ”Yrittäjyys Euroopassa” (2), jossa painotetaan kohdennetun tuen tarvetta ja kehotetaan laatimaan teollisuutta ja tuotantoteollisuutta edistäviä poliittisia strategioita, sillä kyseisten alojen kasvu on Euroopassa jo vuosia hidastunut vaarallisesti etenkin maailman muihin alueisiin verrattuna.

1.2.1

Tärkeimmät ehdotetut toimet yrittäjyyden tukemiseksi ja lisäämiseksi Euroopassa olivat seuraavat:

yrityksen kehitystä estävien hallinnollisten esteiden poistaminen

yrittäjyyteen kuuluvien riskien ja etujen tasapainottaminen

uusien yritysten perustamista koskevan nykyistä myönteisemmän lähestymistavan edistäminen koko yhteiskunnassa.

1.3

Komissio esitti vuonna 2004 vihreään kirjaan perustuvan sidosryhmien kuulemisen jälkeen yrittäjyyden edistämistä koskevan toimintasuunnitelman (3), jossa otetaan huomioon uudet vastaukset ja joka täydentää monivuotista ohjelmaa yritysten ja yrittäjyyden hyväksi.

1.4

Keskeiset alat, kuten teollisuuspolitiikka, palvelujen tukeminen sekä talouskasvun moottorina toimiva työllisyys, ovat sekä jäsenvaltio- että unionitasolla tiiviissä yhteydessä työllisyyttä ja sosiaaliasioita koskeviin painopisteisiin, jotka ovat tärkeä tavoite Euroopan unionin poliittisessa päätöksenteossa. Unionin toimielimet ovat viime vuosina tehneet kyseisellä alalla useita aloitteita, jäsenvaltioiden esittämä vuosittainen suunnitelma mukaan luettuna.

1.5

Luxemburgissa vuonna 1997 järjestetyssä huippukokouksessa käynnistettiin Euroopan työllisyysstrategia, jota on myöhemmin pidetty Lissabonin strategian avaintekijänä. Juuri Lissabonin strategiassa asetetaan tavoitteeksi unionin talouden ajanmukaistaminen vähentämällä työttömyysastetta ja luomalla laadukkaita työpaikkoja. Kyseiset tavoitteet voidaan saavuttaa vain, jos kiinnitetään huomiota sosiaalipolitiikkaan ja eri väestöryhmien yhtäläisiin mahdollisuuksiin. Viimeksi mainittu tavoite on tavallaan talousjärjestelmän huomattavan rakennemuutoksen edellytys, kun pyritään saavuttamaan yhä korkeampi kasvuaste ja ”terve” taloudellinen toimintaympäristö.

1.6

Muita kyseiseen kunnianhimoiseen hankkeeseen sisältyviä tekijöitä ovat ”eurooppalainen tutkimusalue”, markkinoiden täydellinen integroituminen sekä pienille ja keskisuurille yrityksille myönteisen toimintaympäristön luominen. Komissio toteaa ehdotuksessaan kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007—2013) (4) perustamisesta, että teknologian ja tutkimustoiminnan edistäminen on suoraan yhteydessä uusille tuotteille ja palveluille sekä uudelle liiketoiminnalle markkinoilla tarjoutuvien mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Lisäksi on edistettävä halukkuutta ottaa riskejä sekä kokeilla uusia ideoita markkinoilla. Riittämätön innovointi on yksi tärkeimmistä syistä unionin heikkoon talouskasvuun.

1.7

Sosiaalisen koheesion osalta suositeltiin välittömiä toimia koulutuksen ja sosiaaliturvan aloilla. Politiikan muotoilun koordinoinnin varmistamiseksi jäsenvaltioiden kesken luotiin mahdollisuus hyödyntää avointa koordinointimenetelmää, jonka avulla voitaisiin eri alojen parhaita käytänteitä vaihtamalla tuoda esiin sekä parhaita käytänteitä että niiden avulla saatuja tuloksia.

1.8

Euroopan komissio esitti vuonna 2005 Lissabonin strategian väliarvioinnin yhteydessä tiedonannon ”Yhteiset toimet kasvun ja työllisyyden hyväksi” (5), jossa keskitytään kahteen merkittävään seikkaan: vakaan ja kestävän talouskasvun sekä entistä useampien ja parempien työpaikkojen luomiseen. Kyseiset tavoitteet katsottiin voitavan saavuttaa unioni- ja jäsenvaltiotason yhteisvaikutuksen avulla.

2.   Yleistä

2.1

Talous- ja tuotantoelämän muutosprosessi on jatkuva ja nopea. Eri teollisuudenalat ja niiden toimijat muuntuvat ja innovoivat mukautuakseen markkinoiden kehitykseen sekä pysyäkseen kilpailukykyisinä ja luodakseen yhä suurempia kasvu- ja voittomahdollisuuksia.

2.1.1

Unionin kaltaisilla markkinoilla, joilla yritykset kehittyvät nopeasti ja perinteiset toiminta-alat (kuten tuotanto, kauppa ja jakelu) sekoittuvat keskenään, toiminnan eri alojen välinen raja on vaikea määritellä. Lisäksi yritystyyppejä arvioitaessa ja luokiteltaessa on yhä vaikeampaa määritellä yritysten päätoimialaa (kuten kauppa, maatalous, tuotanto, käsiteollisuus ja palvelut).

2.1.2

Koska osuus- ja yhteisötalous on kehittynyt siinä määrin, että sillä on laaja ja yhä suurempi osuus unionin markkinoista, tilastotiedoilla on vaikea kuvata todellista tilannetta, joka muuttuu ja uudistuu jatkuvasti. Eurostatin edustajat toteavat, että heidän on ollut vaikea määritellä kyseistä alaa, sillä osuus- ja yhteisötalouden toimintaa ei ole aina rekisteröity yritystoiminnaksi. Komitea katsoo kuitenkin, että tulisi tehdä kaikki voitava, jotta osuus- ja yhteisötalouden merkityksen lisääntymistä voitaisiin mitata, sillä ala on ratkaisevan tärkeä Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi. Alaa koskevien tilastotietojen puuttuminen estää ymmärtämästä entistä paremmin yritysten ja markkinoiden kehitystä.

2.1.3

On siis tärkeää pyrkiä siihen, että on käytettävissä eurooppalaisia yrityksiä koskevat rakennetilastot, jotka on ajantasaistettu ja joissa keskitytään etenkin Euroopan unionin yritysten toimintaan, kilpailukykyyn, tulokseen ja rakenteeseen. Kun korostetaan tilastollisen tuen merkitystä, on muistettava, että tietojen keruu ja niiden käsittely edellyttävät investointeja henkilöresursseihin ja rahoitukseen ja että investoinnit saattavat olla huomattavia etenkin pienyrityksille.

2.1.4

Talouskasvu on kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa ehdottomasti ensisijainen painopiste, kuten Eurooppa-neuvosto ja muut unionin toimielimet ovat lukuisissa yhteyksissä todenneet. Talouskasvuun on välttämättä liityttävä uusien ja entistä parempien työpaikkojen luominen. Tämä koskee kaikkia aloja, mutta etenkin tuotantoteollisuutta ja palveluja, jotta vauhditetaan itse kasvua ja annetaan kansalaisille mahdollisuus hyötyä siitä.

2.2

Eurooppalainen kehitysmalli eroaa muista siten, että siinä annetaan keskeinen rooli sosiaaliselle tekijälle sekä kestävän talouskasvun käsitteelle. Tämä on otettava huomioon aina kun unionin toimielimet ehdottavat sääntelyä toimivaltuuksiensa puitteissa.

2.3

Luotaessa todella tehokasta, hyödyllistä ja yhtenäistä lainsäädäntöä onkin oltava selkeä käsitys siitä, mikä on eurooppalaisen teollisuuden todellinen tilanne. Poliittiset päätökset perustuvat tilanteen ja sitä koskevien ongelmien analyysiin, ja ne tarjoavat ratkaisuja, joissa otetaan huomioon mahdollisimman monia tekijöitä ja joiden avulla pyritään ennakoimaan tehtyjen päätösten vaikutusta poliittiseen, taloudelliseen, oikeudelliseen, sosiaaliseen, kansalliseen ja alueelliseen tilanteeseen.

2.4

Tilanteen perinpohjaisen ja tehokkaan analyysin perustekijä on epäilemättä tilastotieto. Eurostatin perustamisestaan lähtien tekemä työ tukee arvokkaalla ja välttämättömällä tavalla Euroopan unionin päätöksentekoa ja poliittista prosessia.

2.4.1

Tilastotieto on keskeisen tärkeää, sillä sen avulla voidaan määrittää, tutkia ja kuvata todellisuutta monista eri näkökohdista. Tilastotiedot ovat erittäin tärkeitä muotoiltaessa ja arvioitaessa politiikan aloja, hallinnoitaessa palveluja ja julkisia tehtäviä, parannettaessa lainsäädäntöä sekä seurattaessa hyväksytyn politiikan onnistumista ja edistymistä jatkuvasti ja säännöllisesti.

2.5

Tämä koskee kaikkia Euroopan unionin toimivaltaan kuuluvia aloja. Näin ollen Eurostatin, jota jäsenvaltioiden tilastokeskukset tukevat ja jonka kanssa ne tekevät yhteistyötä, tehtävänä on laatia ja asettaa käyttöön ajantasaistettua ja luotettavaa tietoa. Viime vuosina keskeisen tärkeitä ovat olleet tiedot, jotka on kerätty seuraavilta aloilta: talous ja raha-asiat, maatalous, väestöpolitiikka, sosiaaliturva, kauppa, tieteellinen tutkimus, ympäristö, liikenne sekä yhtä tärkeänä teollisuus ja sen markkinaindikaattorit.

2.5.1

Käsityksen saamiseksi eurooppalaisten yritysten ja niiden kehittämisen merkityksestä riittää, että palautetaan mieleen komission ja neuvoston viime vuosina tekemät asiaa koskevat aloitteet.

3.   Ehdotettu asetus yritystoiminnan rakennetilastoista

3.1

Neuvoston 20. joulukuuta 1996 antamaa asetusta (EY, Euratom) N:o 58/97 on muutettu neljästi kuluneen kymmenen vuoden aikana. Nyt tarkastellaan viimeisintä uudelleen laatimista koskevaa ehdotusta, ja sen avulla on määrä yhtenäistää analyyseja sekä edistää sellaisten politiikkojen ja strategioiden toteutettavuutta, joilla on määrä tukea Euroopan teollisuutta ja tuotantotoimintaa.

3.1.1

Vastatakseen tilastotiedon lisääntyneeseen tarpeeseen komissio ehdottaa joitakin parannuksia ja kiinnittää erityistä huomiota palveluihin, jotka ovat olleet viime kuukausina käydyn laaja-alaisen keskustelun keskiössä taloudellisen merkityksensä sekä mahdollisuuksiensa vuoksi. Näitä mahdollisuuksia ei ole vielä täysin tuotu esiin unionin tasolla. Komission asiakirjan liitteissä käsitellään myös yritysdemografiaa ja liike-elämän palveluita.

3.2

Komissio on todennut, että etenkään liike-elämän palveluihin liittyvästä toiminnasta ei ole olemassa yksityiskohtaisia eikä uusia tilastoja. Uuden ehdotuksen avulla nykyisiä asetuksia voitaisiinkin mukauttaa siten, että yritysten taloudellista ja tuotannollista toimintaa voitaisiin verrata palvelualan vastaavaan toimintaan.

3.2.1

Yrittäjyyttä koskevien strategisten suositusten tukemiseksi komissio on myös katsonut tarpeelliseksi saada käyttöön tilastot yritysdemografiasta (yrityksen käynnistäminen, toiminta, yrityksen lopettaminen) sekä yritysten työllisyysvaikutuksesta. Yritysdemografiatiedot kuuluvat jo rakenneindikaattoreihin, joiden avulla seurataan Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Komission ehdottamaa tarkistusta on analysoitava juuri tässä yhteydessä.

3.3

Ehdotuksessa mainitaan tilastotietojen keräämisen välineenä NACE-koodi (6). Komission yksiköt käyttävät NACE-koodia yleensä kaikissa taloudellista toimintaa koskevissa tilastoissa. NACE-koodia on tarkistettu ja ajantasaistettu, jotta EU:n taloudellisen ja tuotannollisen toiminnan kehitystä voidaan ymmärtää entistä paremmin.

3.4

NACE rev. 1.1 -luokitus on NACE rev. 1:n päivitetty versio eikä aiheuta merkittävää uudelleenjärjestelyä. Päivityksen tarkoituksena oli tuoda esiin

uutta toimintaa, jota ei vielä ollut olemassa NACE rev. 1:n laatimishetkellä

toimintaa, jonka merkitys on kasvanut NACE rev. 1:n laatimisen jälkeen teknologisten tai taloudellisten muutosten johdosta

sellaiset alkuperäisen NACE rev. 1:n virheiden korjaukset, jotka olivat jo aikoinaan ilmeisiä ja jotka eivät johdu toiminnan perustana olevan ajattelutavan muutoksista.

3.4.1

NACE:n viimeisin versio, jota on muutettu ja päivitetty, on parhaillaan Euroopan parlamentin toisessa käsittelyssä, ja se hyväksytään lähikuukausina.

3.5

Asetuksen soveltamisalassa (2 artikla) mainitut tilastotiedot on ryhmitelty moduuleihin ehdotetun asetuksen 3 artiklassa seuraavasti:

vuosittaisten rakennetilastojen yleinen moduuli

teollisuuden rakennetilastojen yksityiskohtainen moduuli

kaupan rakennetilastojen yksityiskohtainen moduuli

rakentamisen rakennetilastojen yksityiskohtainen moduuli

vakuutusalan rakennetilastojen yksityiskohtainen moduuli

luottolaitosten rakennetilastojen yksityiskohtainen moduuli

eläkerahastojen rakennetilastojen yksityiskohtainen moduuli

liike-elämän palveluiden rakennetilastojen yksityiskohtainen moduuli

yritysdemografian rakennetilastojen yksityiskohtainen moduuli

joustava moduuli yritysten ominaisuustietoja koskevien pienten tilapäisten keruiden tekemistä varten.

3.5.1

Viimeiset kolme moduulia on lisätty ehdotettuun uudelleen laadittuun asetukseen, ja siihen on liitetty kaikkia moduuleita koskevat liitteet, joissa selvennetään moduulien sisältöä ja käyttöä.

3.6

Vain joitakin moduuleita varten on suunnitteilla pilottitutkimuksia. Kyseisiin kokeilututkimuksiin on aina liittynyt tilastotietojen kerääminen moduuleita varten. Tässä tapauksessa on tähdennettävä terveydenhuolto- ja koulutusaloilla toteutettavia tilapäisiä pilottitutkimuksia. Kyseessä ovat vapaaehtoiset tutkimukset, jotka Eurostatin mukaan mahdollistavat entistä tarkemman arvioinnin markkinaehtoisen toiminnan vaikutuksista kyseisillä aloilla.

4.   Erityistä

4.1

ETSK tunnustaa tilastotietojen perustavanlaatuisen merkityksen määriteltäessä teollisuuspolitiikan painopisteitä Lissabonin strategian yhteydessä. Komissio vahvistaa kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmassa (2007—2013) (7) esikuva-analyysien hyödyllisyyden ja pitää niitä politiikan muotoilun tarpeellisena välineenä tutkimusten sekä jäsenvaltio- ja aluetason viranomaisten välisen hyvien käytänteiden vaihdon ohella.

4.2

Tämän vuoksi ETSK pitää tärkeänä, että asetus (EY, Euratom) N:o 58/97 saatetaan ajantasalle, ja ehdottaa joitakin muutoksia.

4.3

Yhteisen moduulin (liite I) kohta ”sosiaaliturvamaksut” sisältyi myös edellisiin versioihin. Sisämarkkinakehityksen valossa se on kuitenkin epämääräinen ja vaikeatulkintainen. Sosiaaliturva on järjestetty jäsenvaltioissa eri tavoin, ja sosiaaliturvajärjestelmät ja niihin liittyvät käytänteet vaihtelevat. Jopa sosiaaliturvajärjestelmän määrittely on vaikeaa EU:n 25 jäsenvaltiolle, ja määrittelyä tulisikin kehittää ja jäsentää.

4.4

Liitteessä I, mutta myös sitä seuraavissa liitteissä työllisyyttä koskevat tiedot ovat erittäin rajallisia, eivätkä ne kuvasta työmarkkinoiden todellisuutta, joka on kaikissa EU:n jäsenvaltioissa paljon monitahoisempi. Tilastointi rajoittuu osa-aikatyötä ja kokopäivätyötä tekevien työntekijöiden määrään. Todellisuudessa työsuhteet ovat paljon monimuotoisempia. Tietoja ei myöskään ole jaoteltu sukupuolen mukaan pankkialaa lukuun ottamatta (liite VI).

4.4.1

Asetuksen (EY/Euratom) N:o 58/07 aiemmissa versioissa (1 artiklassa) tilastotietojen keräämisen tavoitteisiin sisältyi jo ”yritysten käyttäytymisen” analysointi. Nyt toteutettava uudelleen laatiminen voisi olla myös tilaisuus tutkia entistä huolellisemmin ja syvällisemmin yritysten työllisyyspolitiikkaa, koska sillä on keskeinen merkitys Euroopan unionin politiikoissa.

4.5

Pilottitutkimusten osalta komitea suhtautuu epäillen komission valitsemaan menetelmään, jonka mukaan on tarpeen analysoida terveydenhuollon ja koulutuksen kaltaisia aloja, jotta ”testataan mahdollisuutta kattaa kyseisten pääluokkien markkinaehtoinen toiminta ja markkinaton toiminta”. Etenkin kun ajatellaan komission väliaikaista ehdotusta palveludirektiiviksi, jonka soveltamisalaan mainitut asiat eivät kuulu, komitea katsoo, että kyseisten arkaluonteisten alojen ei tulisi kuulua yritystoiminnan rakennetilastojen piiriin. ETSK katsoo, että komission tulisi sisämarkkinoilla tarjottavia palveluja koskevista uusista asetusehdotuksista alkaen käynnistää kyseisiä aloja koskevien tilastotietojen tilapäinen kerääminen.

4.6

Liitteessä II (teollisuuden moduuli) komissio on katsonut aiheelliseksi poistaa tilastoinnista tutkimus- ja kehittämistoiminnan kokonaiskustannuksia ja henkilöstöä koskevat tiedot. Lissabonin strategiaa ajatellen kyseisten tietojen poistaminen rajoittaa entistä parempaa ymmärtämystä liike-elämän kehityksestä sekä investointien luonteesta ja tarkoituksesta.

4.7

Komissio on päättänyt poistaa energiatuotteiden ostoa koskevan tilastoinnin. Kyseiset tiedot ovat kuitenkin erittäin tärkeitä, sillä ne antavat kokonaiskuvan yritysten energiankulutuksesta ja -käytöstä. Lisäksi ehdotetun asetuksen 1 artiklassa todetaan, että tilastoja laaditaan myös ”käytetyistä tuotannontekijöistä”, ja energia kuuluu ilman muuta niihin. Kyseisiä indikaattoreita pidetään myös ensisijaisina neuvoston ja Euroopan parlamentin äskeisissä kannanotoissa, kuten vihreässä kirjassa ”Euroopan strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi” (8).

4.8

Liite VIII on uusi, ja se koskee liike-elämän palvelujen rakennetta, toimintaa ja tuloksia. Liitteessä IX tarkastellaan yritysdemografiaa. Tilastotiedon keräämistä kyseisillä aloilla olisi seurattava nykyistä paljon useammin. Myöskään yritysdemografiaa koskevassa moduulissa tietoja ei ole jaoteltu työsuhteen muodon tai työntekijöiden sukupuolen mukaan, vaikka olisi ollut hyvin hyödyllistä saada tietoa työllisyyden kehityksestä ja työntekijöiden ammatillisesta asemasta yritystoiminnan alkaessa ja päättyessä.

5.   Päätelmät ja suositukset

5.1

Euroopan unioni tarvitsee yhä parempia tilastotietoja nykyisten alakohtaisten teollisuuspolitiikkojen tueksi.

5.2

Tämän vuoksi ETSK korostaa Eurostatin perustavanluonteista roolia seurattaessa Euroopan unionin politiikan aloja. ETSK onkin sitä mieltä, että Eurostatin toimintaa on vahvistettava hyödyntämällä ja kehittämällä kunkin jäsenvaltion verkottunutta tilastointijärjestelmää.

5.3

ETSK kannattaa täysin ehdotusta yritystoiminnan rakennetilastoja koskevan asetuksen (EY/Euratom) N:o 58/97 uudelleen laatimisesta.

5.4

Tilastotiedot ovat tärkeä väline niin unionin kuin jäsenvaltioiden tasolla. Tämän vuoksi on luotava tukivälineitä, jotta tilastointia tehostettaisiin ja jotta parannettaisiin sen ajoitusta ja luotettavuutta.

5.4.1

Tilastoinnin tulisi mahdollisuuksien mukaan perustua hallintoviranomaisilla tai toimivaltaisilla tahoilla jo oleviin ajantasaisiin tietoihin. Tilastoinnista aiheutuva hallinnollinen taakka on suhteutettava yrityksen kokoon. Eräissä maissa pk-yrityksiä koskevien tilastotietojen keruu on annettu paikallisten tai alueellisten toimialajärjestöjen tehtäväksi. Jäsenvaltioiden välillä saattaisi olla hyödyllistä vaihtaa tietoja tällaisista hyvistä käytänteistä.

5.5

Kun otetaan huomioon saman yrityksen toiminnan laajuus ja monimuotoisuus (tuotanto, kauppa ja jakelu), olisi tärkeää, että käytettävissä olisi yhä kohdennetumpia ja ajantasaisempia tilastoja yritysrakenteesta ja yritysten tuotantotoiminnasta.

5.6

Komitean mielestä Eurostatin sekä työmarkkinaosapuolten, akateemisen maailman ja järjestöjen välinen hyvä kuulemis- ja vertailujärjestelmä olisi tärkeä. Tällaista järjestelmää tulisi kehittää ja laajentaa Eurostatiin kuuluvan Euroopan talous- ja sosiaalitilastoja käsittelevän neuvoa-antavan komitean (CEIES) yhteydessä (yksi käyttäjien edustaja kustakin jäsenvaltiosta).

5.7

Jos Eurostat esimerkiksi vertailisi työmarkkinaosapuolten kanssa nykyistä paremmin sosiaaliturvakustannuksia, voitaisiin alalla toimivien yritysten taakka määritellä entistä tarkemmin (eikä vain yhdessä kohdassa), sillä se ei ole sama EU:n 25 jäsenvaltioissa.

5.8

Vaikka työllisyydestä laaditaankin muita kohdennettuja tilastoja, sitä koskevat tiedot voisivat antaa aiempaa selkeämmän kuvan yritysten toiminnasta, jos ne olisivat nykyistä yksityiskohtaisempia. Komitea katsoo, että yritystoiminnan rakennetilastojen, yritysdemografiaa koskevat tilastot mukaan luettuina, on aina sisällettävä huolellinen analyysi työllisyyden laadusta. Työllisyys on yritystoiminnan menestyksen avaintekijä, ja näin ollen työsuhteita koskeva tilastointi, jonka yhteydessä erotellaan vain osa-aikatyö ja kokopäivätyö, on etenkin työmarkkinoiden jatkuvasti kehittyessä täysin riittämätöntä. Komitean mielestä ei myöskään ole hyödyllistä erottaa yritystoiminnan rakennetilastoja täysin työllisyyttä koskevista tilastoista, sillä kyseiset alat ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa.

5.9

Osuus- ja yhteisötalouden osuus Euroopan talouselämässä on vuosi vuodelta yhä merkittävämpi. ETSK katsookin, että komissio voisi Eurostatin välityksellä ja pilottitutkimusten avulla arvioida kyseistä alaa ja sen vaikutusta yrityksiin.

5.10

Komitea toistaa epäilevänsä mahdollisuutta tarkastella terveydenhuolto- ja koulutusaloja pilottitutkimuksin. Kun ajatellaan kyseisten alojen arkaluonteisuutta ja keskeistä merkitystä kaikille Euroopan kansalaisille, olisi ETSK:n mielestä asiatonta sisällyttää kyseiset alat yritystoiminnan rakennetilastoihin. ETSK katsoo, että komission tulisi sisämarkkinoilla tarjottavia palveluja koskevista uusista asetusehdotuksista alkaen käynnistää kyseisiä aloja koskevien tilastotietojen tilapäinen kerääminen.

5.11

Kun ajatellaan energian ostoa sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan alalla henkilöresursseihin tehtäviä investointeja, ETSK on sitä mieltä, että tilapäisten tilastollisten välineiden suunnittelusta huolimatta investointien merkitystä yritysten toiminnassa olisi tärkeää arvioida sekä laadullisesti että määrällisesti. Tähän liittyen muistutettakoon Lissabonin strategian tavoitteista sekä Euroopan unionin uusimmista huolenaiheista ja toimista energiapolitiikan alalla.

5.12

Ympäristömuuttujiin liittyvissä kysymyksissä ETSK korostaa, että tietoja tulee kerätä teollisuusjätteiden käsittelystä sekä jätevesien ja saastuneiden alueiden puhdistuksesta. Lisäksi tulisi tarkistaa, hoidetaanko teollisuudesta peräisin olevien jätteiden käsittely yritysten sisäisin järjestelyin vai teetetäänkö se ulkopuolisilla toimijoilla, ja ottaa tässä yhteydessä huomioon käsittelykustannukset.

5.13

Rakennusalaa koskevassa liitteessä IV tulisi eritellä rakentamisen eri lohkot: asuntorakentaminen, julkiset rakennukset, liikenneverkot ja perusrakenteet.

5.14

Yhä enemmän huomiota tulisi kiinnittää aluekohtaisiin tilastoihin, joista ilmenisi, millä alueilla on kehitetty teollisuus- ja yritystoimintaa, mitkä ovat pääasialliset toiminta-alat, mille alueille tutkimusinvestoinnit keskittyvät ja millä alueilla yrityksiä perustetaan tai lakkautetaan eniten.

Bryssel 14. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Päätös 2000/819/EY.

(2)  KOM(2003) 27 lopullinen, 21.1.2003.

(3)  KOM(2004) 70 lopullinen, 11.2.2004.

(4)  KOM(2005) 121 lopullinen, 6.4.2005.

(5)  KOM(2005) 330 lopullinen, 20.7.2005.

(6)  NACE: Euroopan yhteisön tilastollinen toimialaluokitus.

(7)  Katso alaviite 4.

(8)  KOM(2006) 105 lopullinen, 8.3.2006.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/83


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY muuttamisesta

KOM(2006) 93 lopullinen — 2006/0031 COD

(2006/C 318/14)

Neuvosto päätti 7. heinäkuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 26. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Jorge Pegado Liz.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.—14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 186 ääntä puolesta ja 7 vastaan 12:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Komission ehdotuksen pääsisältö

1.1

Tarkasteltavana olevalla ehdotuksella pyritään edistämään 18. kesäkuuta 1991 annetun direktiivin 91/477/ETY (1) ajantasaistamista. Vuonna 1984 Fontainebleaussa kokoontunutta Eurooppa-neuvostoa seuranneessa direktiivissä todetaan ensimmäistä kertaa, että tarvitaan ”tehokasta sääntelyä, joka mahdollistaa tuliaseiden hankinnan ja hallussapidon sekä niiden toiseen jäsenmaahan siirtämisen valvonnan jäsenvaltioissa”. Tämä näkemys perustui kriteereihin, jotka vahvistetaan kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta täydentävässä lisäpöytäkirjassa, joka komissio valtuutettiin allekirjoittamaan Euroopan yhteisön puolesta. (2)

1.2

Ehdotuksella pyritään näin ollen siihen, että edellä mainitusta kansainvälisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjasta, jonka komissio hyväksyi unionin puolesta, tulee oikeudellisesti sitova. Tämän menettelytavan mukaisesti aiheen käsittely siirtyisi toisin sanoen unionille, joka olisi jatkossa suoraan vastuussa asian täytäntöönpanosta. Jäsenvaltioiden ei näin ollen enää tarvitsisi liittyä vapaaehtoisesti edellä mainittuun pöytäkirjaan tai hyväksyä asiaa koskevia yhteisön suosituksia, koska aihe sisältyisi perustamissopimuksen V osastoon. (3)

1.3

Tärkeimmät tavoitteet koskevat seuraavia tarpeita:

Yhdenmukaistetaan asiaan liittyvä unionin lainsäädäntö.

Torjutaan siviilikäyttöön tarkoitettujen aseiden laittomat markkinat.

Torjutaan varastettujen laillisten aseiden joutuminen laittomille asemarkkinoille.

1.4

Tarkasteltavana olevan ehdotuksen avulla siis edistetään ja otetaan käyttöön jäsenvaltioita sitovia mekanismeja, joilla pyritään lisäämään vuonna 1991 annetussa direktiivissä säädettyjen mekanismien ja tavoitteiden johdonmukaisuutta, tehokkuutta ja ripeää täytäntöönpanoa.

1.5

Ehdotetussa direktiivissä

a)

täsmennetään laittoman valmistuksen käsitettä, luokitellaan siltä pohjalta laitonta valmistusta, väärentämistä ja kauppaa koskevat rikokset ja säädetään yhteiskunnalle aiheutettuun haittaan nähden asianmukaisesti suhteutetut rangaistukset.

b)

suositetaan aseiden valvontaa ja jäljittämistä varten toimenpiteitä ja keinoja, joista parhaimpia esimerkkejä ovat aseiden merkitseminen sekä ampumakelvottomuutta/deaktivointia koskevat säännöt.

c)

annetaan sääntöjä ja säädetään toimenpiteistä, joilla pyritään vahvistamaan tiettyjen asekauppaan liittyvien toimien valvontaa.

2.   Toimenpidettä koskevat poliittiset ja yhteiskunnalliset puitteet nykyisessä kansainvälisessä tilanteessa

2.1

Kansainvälinen ja tehokkaasti järjestäytynyt rikollisuus liittyy nykyaikaisiin riskiyhteiskuntiin, joiden taustalla on osaamisen, viestinnän ja tiedon maailmanlaajuistuminen.

2.1.1

Se on myös yksi vakavimmista uhkista riskiyhteiskunnille ominaiselle valtioiden koskemattomuudelle sekä yleisesti ottaen demokraattiselle perustalle, ja se voi äärimmäisessä tapauksessa johtaa jopa yhteisön valvonnan vaihtoehtoisiin ja laittomiin muotoihin.

2.2

Tämäntyyppisessä rikollisuudessa erilaiset rikolliset toimet limittyvät toisiinsa ja ruokkivat toisiaan riskin moniulotteisen ja hyvin vaihtelevan luonteen johdosta. Terrorismi jatehokkaasti järjestäytynyt rikollisuus ovat hyvin läheisesti kytköksissä toisiinsa, ja niillä on kummallakin yhtymäkohtia aseiden ja ampumatarvikkeiden kauppaan. (4)

2.3

Maailmalla liikkuu arvioiden mukaan satoja miljoonia kevyitä aseita, jotka aiheuttavat vuosittain satojen tuhansien ihmisten kuoleman. Yli puolet näistä ihmisistä kuolee Aasian ja Afrikan maiden sisäisissä konflikteissa. Kyse on ilmiselvästi materiaalisesti tuottoisasta mutta humaanisesti tuhoisasta liiketoiminnasta.

2.4

Euroopan unionin jäsenvaltioiden on vastattava vallitsevaan kansainväliseen tilanteeseen asianmukaisella ja johdonmukaisella tavalla. Tässä mielessä on olennaista yhdenmukaistaa sekä ennaltaehkäiseviä että rankaisevia lainsäädännöllisiä ratkaisuja, jotka johtavat yhdennettyihin ja yhteisiin politiikkoihin.

2.5

Tarkasteltavana oleva ehdotus koskee sekä markkinasääntöjä että yhteisön sisäiseen turvallisuuteen liittyviä keskeisiä kysymyksiä. Turvallisuus on olennainen arvo kaikissa demokraattisissa yhteiskunnissa, ja tältä osin unioni ei ole eikä voi olla poikkeus. Turvallisuus on itse asiassa ensisijainen edellytys kaikkien vapauksien harjoittamiselle.

2.6

Tarkoituksena on yksinkertaisesti luoda asianmukaiset edellytykset tavoitellun, eurooppalaisen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen aikaansaamiseksi kaikille kansalaisille. Tämä liittyy Euroopan integraatioprosessin kolmanteen pilariin. Sen lisäksi että asekauppa on uhka jäsenvaltioiden koskemattomuudelle, se on myös huomattava riskitekijä unionin sisäasioita ajatellen.

2.7

Yhteisössä oli jo havaittu tarve kiinnittää huomiota kyseiseen uhkaan sen rajojen sisäpuolella, minkä johdosta annettiin 18. kesäkuuta 1991 neuvoston direktiivi 91/477/ETY. Myöhemmin 17. joulukuuta 1998 tehdyllä päätöksellä Euroopan unionin yhteisistä toimista (5) jäsenvaltioita kannustettiin panemaan täytäntöön toimenpiteitä aseiden ja ampumatarvikkeiden valvonnan tehostamiseksi. Tämä käy ilmi useista sen jälkeen julkaistuista vuosikertomuksista (6).

2.8

Myös Yhdistyneet Kansakunnat on osoittanut viime aikoina suurta mielenkiintoa asiaa kohtaan, ja se on jopa kannustanut alan toimia. Niinpä sen alaisuuteen perustettiin erityiskomitea (7), jonka tehtävänä oli laatia kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskeva kansainvälinenyleissopimus, joka hyväksyttiin (8) kaksi vuotta myöhemmin Palermossa. Tämä on johtanut nopeasti siihen, että ampuma-aseiden kaupan merkitys on alettu oivaltaa.

2.9

Kun Wienin prosessi oli saatu päätökseen, laadittiin edellä mainittuun yleissopimukseen lisäpöytäkirja, joka koskee ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laitonta valmistusta ja laitonta kauppaa ja johon kaikki asiasta kiinnostuneet maat ovat voineet liittyä syyskuun 1. päivästä 2001 lähtien, mutta jonka allekirjoittaminen ja ratifiointi ovat jossain määrin viivästyneet Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

3.   Yleistä

3.1   Oikeusperusta

3.1.1

EY:n perustamissopimuksen 95 artikla tarjoaa riittävän perustan tarkasteltavana olevan ehdotuksen sisällyttämiseksi osaksi yhteisön lainsäädäntöä, koska kyseessä on toimenpide, joka liittyy sisämarkkinoiden toimintaan ja johon sovelletaan perustamissopimuksen 251 artiklan mukaista menettelytapaa.

3.1.2

Säädöshierarkiaa koskevan periaatteen perusteella direktiivi on muutettavan säädöksen kannalta oikea oikeudellinen väline.

3.1.3

Komitea tukee näin ollen komission aloitetta ja kannattaa sen oikeusperustaa, jota se pitää asetettujen tavoitteiden mukaisena. (9)

3.2   Ehdotuksen sisältö

3.2.1

Hyväksyessään kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta täydentävän lisäpöytäkirjan komission lähtökohtana ovat asiaankuuluvasti pöytäkirjan keskeiset periaatteet, jotka liittyvät tarpeeseen estää, torjua ja poistaa ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laiton valmistus ja laiton kauppa, koska ne muodostavat uhan kansojen hyvinvoinnille sekä niiden oikeudelle elää rauhassa.

3.2.2

Komitea suhtautuu myönteisesti tähän huolenaiheeseen ja tukee kaikilta osin komission aloitetta.

3.2.3

Komitea muistuttaa, että Euroopan parlamentti on useaan otteeseen käsitellyt tätä kysymystä ja että siitä on esitetty komissiolle useita kirjallisia kysymyksiä. (10)

3.2.4

Neuvosto on lisäksi ulkosuhteissaan kiinnittänyt erityistä huomiota tarpeeseen tarjota tukea unionin ulkopuolisille maille aseiden ja ampumatarvikkeiden omistamista, hallussapitoa, käyttöä, myyntiä ja siirtämistä koskevan asianmukaisen lainsäädännön ja sääntelyn valmistelussa keinona turvata rauha ja turvallisuus sekä edistää kestävää kehitystä. (11)

3.2.5

On kuitenkin ilmeistä, että kysymyksellä on läheiset yhtymäkohdat huolenaiheisiin, jotka liittyvät terrorismin torjuntaan (12), rahanpesuun, rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn määrittelemiseen, havaitsemiseen, jäädyttämiseen, takavarikointiin ja menettämiseen (13), siviilikäyttöön tarkoitettujen räjähteiden valvontaan (14) sekä yleisesti ottaen kaikenlaisiin gangsterismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskeviin toimenpiteisiin.

3.2.6

Näin ollen komitea on erittäin tyytyväinen komission aloitteeseen, jota se pitää tervetulleena, ja toivoo, että Euroopan parlamentti ja neuvosto suhtautuvat siihen myönteisesti.

4.   Erityistä

4.1

Tarkasteltavana olevan ehdotuksen 1 artiklalla muutetaan direktiivin 91/477/ETY seuraavia artikloja:

1 artikla — lisätään kaksi uutta kohtaa

4 artikla — muotoillaan uudelleen

16 artikla — muotoillaan uudelleen

liite I — muotoillaan uudelleen III kohdan a alakohta ja lisätään uusi alakohta.

4.1.1

Kaikki ehdotetut muutokset saavat komitean tuen, sillä ne sisältävät asianmukaisesti pöytäkirjan määräykset, jotka ovat niiden lähtökohtana.

4.2

Ehdotetun direktiivin 2 artiklassa säädetään jäsenvaltioita sitovista järjestelyistä siinä tapauksessa, että direktiivi hyväksytään, mutta jätetään siirtymäaika avoimeksi siitä huolimatta, että direktiivi tulee välittömästi voimaan (ks. ehdotetun direktiivin 3 artikla).

4.2.1

Tältä osin komitea ei usko, että direktiivin voimaansaattamiseen tarvitaan pitkä määräaika sen jälkeen, kundirektiivi on hyväksytty. Direktiivi vaikuttaa kohderyhmäänsä käytännössä lähinnä lainsäädäntöprosessin, etenkin rikoslainsäädännön, välityksellä sekä taloudellisten toimijoiden sopeutumisena uusiin sääntöihin, jotka koskevat asekauppiaan toiminnan aloittamista ja kaupankäyntiä koskevien rekisterien organisoimista. Näiltä osin 12—18 kuukauden määräajan katsotaan riittävän.

4.3

Laittomien toimien luokittelun osalta jäsenvaltioiden voimassa olevan lainsäädännön vertailu (15) voi osoittautua hyödylliseksi totus comunitataen kannalta. Eurooppa-neuvostossa voitaisiin lisäksi ryhtyä mahdollisimman pian keskustelemaan vastaavista seuraamusjärjestelmistä.

4.4

Saattaa niin ikään olla syytä täsmentää, että ehdotuksessa käytettävää laittoman kaupan käsitettä on tarkasteltava kansainvälisen rikollisuuden torjunnan yhteydessä, jotta rangaistusseuraamusten soveltaminen rajoitetaan tilanteisiin, joissa on yksinomaan kyse Yhdistyneiden Kansakuntien edellä mainittua pöytäkirjaa koskevasta erityistavoitteesta.

4.5

Direktiivin liitteessä I olevassa 3 kohdan c alakohdassa mainitaan säännös, joka koskee antiikkiaseiden tai niiden jäljennösten määrittelyä. ETSK kehottaa komissiota koordinoimaan asiaa yhteisön tasolla.

4.6

Lisäksi olisi ehkä syytä säätää aseiden käytöstä metsästyksen, urheilun ja keräilytoiminnan yhteydessä, koska turvallisuusnäkökohdat on asetettava ensisijaiseen asemaan myös näillä aloilla kyseessä olevien esineiden ominaislaadun tai ennemminkin hengenvaarallisen luonteen johdosta. Käytännössä aseiden hallussapidon tarkoituksen arvioimisessa on loppujen lopuksi kysymys harkinnanvaraisesta seikasta. Siihen voi liittyä rikkomuksia ja väärinkäyttöä, jotka on aiheellista estää mahdollisuuksien mukaan. Tätä taustaa vasten suositetaan, että tarkasteltavana olevan ehdotuksen yleisten linjausten mukaisesti eri jäsenvaltiot velvoitetaan vaatimaan ilmoitus aseen hallussapidosta, aseenkantolupa tai huolehtimaan muusta aseen käyttöön ja hallussapitoon liittyvästä hallinnollisesta menettelystä, johon seurannasta ja valvonnasta vastuulliset kansalliset turvallisuusviranomaiset osallistuvat.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta 18. kesäkuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/477/ETY (EYVL L 256, 13.9.1991, s. 51). ETSK antoi 17. joulukuuta 1987 silloisen sosiaali-, perhe-, koulutus- ja kulttuuriasiain jaoston valmisteleman lausunnon (esittelijä oli Gerrit Cornelis van Dam), jossa se kritisoi voimakkaasti hyväksyttyjä valvontatoimenpiteitä, jotka koskevat aseiden siirtämistä jäsenvaltiosta toiseen ja joiden se katsoo olevan liian suppeita (EYVL C 35, 8.2.1988, s. 5).

(2)  Neuvoston päätös, tehty 16. lokakuuta 2001 (EYVL L 280, 24.10.2001).

(3)  Eli yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

(4)  Komission ehdotus ei kata erityisesti ampumatarvikkeiden jäljitettävyyttä, mutta asiaa on jo osittain käsitelty siviilikäyttöön tarkoitettujen räjähdystarvikkeiden markkinoille saattamisesta ja valvonnasta 5. huhtikuuta 1993 annetussa direktiivissä 93/15/ETY (EYVL L 121, 15.5.1993, s. 20; ETSK:n lausunto — EYVL C 313, 30.11.1992, s. 13). Direktiiviä on muutettu 29. syyskuuta 2003 annetulla asetuksella N:o (EY) 1882/2003 (EYVL L 284, 31.10.2003, s. 1; ETSK:n lausunto — EYVL C 241, 7.10.2002, s. 128). Myös 23. huhtikuuta 2004 annettu direktiivi 2004/57/EY (EUVL L 127, 29.4.2004, s. 73) sivuaa kysymystä, samoin kuin 15. huhtikuuta 2004 annettu komission päätös 2004/388/EY (EUVL L 120, 24.4.2004, s. 43) sekä 15. heinäkuuta 2005 julkaistuun komission tiedonantoon sisältyvä toimenpideohjelma räjähteiden, sytyttimien, pomminvalmistustarvikkeiden ja ampuma-aseiden turvallisuuden lisäämiseksi.

(5)  Yhteiset toimet puolestaan olivat osa tavanomaisten aseiden laitonta kauppaa koskevaa EU:n ohjelmaa (kesäkuu 1997).

(6)  Vuosien 2001—2003 osalta ks. EYVL C 216, 1.8.2001, s. 1; EYVL C 330, 31.12.2002, s. 1 ja EUVL C 312, 22.12.2003, s. 1.

(7)  YK:n yleiskokouksen 9. joulukuuta 1998 antamalla päätöslauselmalla nro 53/111.

(8)  Marraskuun 15. päivänä 2000 annetulla päätöslauselmalla nro 55/25.

(9)  On kuitenkin syytä tarkastella seikkaperäisesti perusteita, jotka komissio esittää direktiivin 91/477/ETY 16 artiklaan tekemässään muutosehdotuksessa ja joiden mukaan komissio katsoo, että sillä on valtuus antaa säännöksiä rikosoikeudellisista asioista.

(10)  Erityisesti voidaan mainita kirjalliset kysymykset, joita ovat esittäneet Euroopan parlamentin jäsenet Maria Berger (P-4193/97, EYVL C 223/70, 17.7.1998), Christopher Huhne (E-1135/01, EYVL C 350 E/78, 11.12.2001) ja Gerhard Schmid (E-1359/02, EYVL C 229 E/209, 26.9.2002).

(11)  Ks. Kamputseaa koskeva neuvoston päätös, tehty 15. marraskuuta 1999 (EYVL L 294, 16.11.1999, s. 5).

(12)  Puitepäätös terrorismin torjumisesta (KOM(2001) 521 lopullinen, 19. syyskuuta 2001) sekä ETSK:n lausunto 1171/2006.

(13)  Puitepäätös, tehty 6. heinäkuuta 2001 (EYVL L 182, 5.7.2001).

(14)  Direktiivi 93/15/ETY, annettu 5. huhtikuuta 1993 (EYVL L 121, 15.5.1993) ja muutettu asetuksella (EY) N:o 1882/2003, annettu 29. syyskuuta 2003 (EUVL L 284, 31.10.2003).

(15)  Esimerkiksi Portugalissa 23. helmikuuta 2006 annettu laki nro 5/2006 sisältää jo kaikki tässä ehdotetut toimenpiteet.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/86


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Kaupunkiympäristöä koskeva teemakohtainen strategia

KOM(2005) 718 lopullinen — SEC(2006) 16

(2006/C 318/15)

Komissio päätti 11. tammikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Antonello Pezzini.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 194 ääntä puolesta ja 2 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK on tietoinen siitä, että kestävän kasvun varmistamiseksi sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin elvyttämiseksi on pyrittävä ratkaisemaan kaupunkeja nykyisin vaivaavat monisyiset ongelmat, joita ovat ympäristön tilan heikkeneminen, liikenneruuhkat, asumiseen liittyvät ongelmat, turvattomuus ja rikollisuus, työttömyys ja tuotantorakenteen muutokset, väestörakenteen muutokset, etenkin nuorten ja vanhusten ongelmana oleva syrjäytyminen sekä maantieteellinen ja etninen eriytyminen.

1.2

Kaupunkien ilmansaasteet ovat olleet jo pitkään kansanterveysuhka, joka on aiheuttanut mittavia sosiaali- ja terveydenhuoltokustannuksia. Maailman terveysjärjestön mukaan kaupunkien huono ilmanlaatu on suurin syy monien kroonisten sairauksien lisääntymiseen. Niistä aiheutuu hoitojen ja sairaalakäyntien takia suuret kustannukset terveydenhuoltojärjestelmille, ja lisäksi talouden suorituskyky kärsii menetettyjen työpäivien johdosta.

1.3

Saastumista on ehkäistävä sekä yksilötasolla rajoittamalla yksityisautoilua että kollektiivisesti liikkuvuutta koskevien uusien toimien avulla.

1.4

ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden viranomaisten on nyt aika lopettaa pohtiminen ja laatia konkreettisia ja välittömästi toteutettavia toimintasuunnitelmia, mitä myös komissio on moneen otteeseen suosittanut. Lähestymistavan tulee olla integroitu ja perustua osallistumiseen ja vastuullisuuteen, ja tavoitteena tulee olla merkittävä, jatkuva ja todennettavissa oleva elämänlaadun ja ympäristön parantuminen.

1.5

Komitea on niin ikään vakuuttunut siitä, että komission valitsema etenemistapa eli kaupunkiympäristön yhdennetyn, toissijaisuus- ja läheisyysperiaatteisiin vahvasti ankkuroituvan kehittämisstrategian laatiminen on hyvä ratkaisu, etenkin jos se perustuu osallistumista korostaviin ja siihen kannustaviin menetelmiin Lissabonin ja Göteborgin tarkistettujen toimintasuunnitelmien mukaisesti.

1.5.1

Komitea katsoo, että Euroopan unionin tulee ottaa käyttöön mekanismeja sellaisten parhaiden käytänteiden palkitsemiseksi, joita keskus-, alue- ja paikallishallintoviranomaiset soveltavat toteuttaessaan strategiaa käytännössä kulloistenkin olosuhteiden mukaisesti.

1.5.2

Komitea korostaa, että ollakseen kilpailukykyisiä kaupunkien tulee luoda moderneja, tehokkaita ja verkossa saatavilla olevia palveluja etenkin terveydenhuollon, sosiaalipalvelujen ja julkishallinnon aloilla. Näin voimistetaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta, parannetaan nuorten ja vanhusten osallistumismahdollisuuksia ja elvytetään historiallisten keskustojen ja esikaupunkien, rikkaiden ja köyhien kaupunginosien sekä kaupunkien ja niitä ympäröivän maaseudun suhteita.

1.6

ETSK:n mielestä etenkin kaupunkiympäristössä tavoitteena tulee olla nk. sosiaalisesti vastuullisen alueen malli, millä tarkoitetaan sitä, että alue suuntaa oman kehityksensä kestävyyden periaatteiden mukaisesti ja ottaa toimissaan huomioon taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöulottuvuuden sekä väestön ikääntymisen sosioekonomiset seuraukset.

1.7

Alue voidaan määritellä sosiaalisesti vastuulliseksi, kun se pystyy sovittamaan yhteen hyvinvoinnin riittävän tason ja sosiaaliseen vastuuseen sisältyvät velvollisuudet.

1.7.1

Sen oppiminen, että oikeuksien lisäksi on myös velvollisuuksia, perustuu tietoon pohjautuvaan asian oivaltamiseen perheessä ja vahvistuu oppimisprosessien yhteydessä koulutien alusta alkaen.

1.8

Meneillään olevan (kuudennen) tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelman yhteydessä voidaan ennakointitoimien avulla edistää kansalaisyhteiskunnan toimijoiden mahdollisuuksia osallistua tiedon levittämiseen parhaista toimintalinjoista, jotka soveltuvat valintoja ohjaaviksi periaatteiksi. Lähtökohtana tulee olla, että alueen sosiaalinen vastuu tiedostetaan tulevaisuudessa nykyistä paremmin.

1.8.1

Ennakointitoimien lisäksi seitsemättä tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelmaa koskeviin ehdotuksiin sisältyy aihealueen ”Terveys” (1) yhteydessä erityinen toimi, joka koskee ihmisen kehitystä ja ikääntymistä sekä vuorovaikutusta sellaisten tekijöiden välillä kuin ympäristö, yksilöllinen käyttäytyminen ja sukupuoli.

1.8.2

Komitea korostaa, että kouluilla, muilla oppilaitoksilla ja korkeakouluilla on perustavan tärkeä tehtävä nuorten ja muiden kansalaisten ohjaamisessa kohti kestävää kehitystä.

1.8.3

Yritysten yhteiskuntavastuun keskeisiä periaatteita ja perusarvoja on yritetty määrittää lukuisten kansainvälisten aloitteiden avulla. Niistä merkittävimpiä ovat

Euroopan unionin perusoikeuskirja, jonka 37 artikla (2) koskee ympäristönsuojelua

globaalia yritysvastuuta koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien Global Compact -aloite (3)

OECD:n laatimat suuntaviivat (4)

yritysten eettinen peruskirja (Istituto europeo per il bilancio sociale, IEBS) (5).

1.9

Komitea tähdentää, että kyseisten periaatteiden ja perusarvojen konkreettista noudattamista edistäviä toimia tulee pitää kannattavina investointeina, sillä niiden avulla korostetaan kaupunkirakenteeseen liittyviä taloudellisia, sosiaalisia ja työllisyysnäkökohtia, vetovoimaa ja ilmaisumahdollisuuksia.

1.10

Komitea kannattaa ponnekkaasti sitä, että paikallisyhteisöjä ja niiden rakenteeseen kuuluvia julkisia ja yksityisiä toimijoita kannustetaan ponnistelemaan ja toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla ja että kannustimeksi luodaan eurooppalaiselle ”vihreälle kaupungille” jaettava palkinto.

1.10.1

ETSK:n itsensä on tärkeää näyttää mallia yhteisymmärryksessä alueiden komitean kanssa ja tutkia mahdollisuutta alkaa jakaa vuosittain kansalaisyhteiskunnan Eurogreen City -palkinto. Lisäksi tulee harkita mahdollisuutta seurata kestävän kaupunkikehityksen parhaita käytänteitä yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmän avulla.

2.   Perustelut

2.1

Huomattava osa eurooppalaisista asuu taajamissa (6). Niissä elämänlaatuun vaikuttaa usein liikennejärjestelmien sekä ympäristön, sosiaalisten olosuhteiden ja peruspalvelujen saatavuuden voimakas heikkeneminen. Kolmen viimeksi mainitun seikan parantamiseksi tarvitaan laajoja innovatiivisia toimia ja resurssien käytön järkeistämistä, ja lisäksi sekä yksittäisten ihmisten että yhteisöjen tulee ottaa toimissaan ympäristönäkökohdat entistä paremmin huomioon.

2.1.1

ETSK on käsitellyt kyseistä ongelmaa jo useaan otteeseen ja korostanut erityisesti seuraavaa: ”Kaupunkeihin on kasaantunut ympäristöongelmia monista eri syistä —. Kansalaiset tiedostavat selkeästi nämä ongelmat. Erityisen tietoisia he ovat ilman laadun huononemisesta, melusaasteesta ja — varsinkin unionin eteläisissä maissa — vesivarojen vähyydestä.”

2.1.2

Ympäristönäkökohtien ja kaupunkien kehittämisprosessin yhteensovittamisongelmat ovat yksi Euroopan unionin kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman (2002–2012) painopisteistä, joiden tavoitteena on kestävä kehitys monilla ensisijaisilla aloilla. Komitea on jo antanut lausunnon kyseisestä asiakirjasta.

2.1.3

Ohjelmassa asetettiin tavoitteeksi seuraavia seitsemää aihetta koskevien teemakohtaisten strategioiden laatiminen ja hyväksyminen (7):

* ilman saastuminen

* meriympäristö

* luonnonvarojen kestävä käyttö

* jätteiden syntymisen ehkäiseminen ja kierrätys

maaperän suojelu

torjunta-aineiden käyttö

* kaupunkiympäristö.

2.1.4

Komissio on vahvistanut viisi kyseisistä seitsemästä teemakohtaisesta strategiasta seuraavilla asiakirjoilla: komission 21. syyskuuta 2005 hyväksymä ehdotus ilman pilaantumista koskevaksi teemakohtaiseksi strategiaksi (8), 24. lokakuuta 2005 hyväksytty ehdotus meristrategiadirektiiviksi (9), 21. joulukuuta 2005 hyväksytty ehdotus jätedirektiiviksi (uusi jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä koskeva teemakohtainen strategia) (10), 21. joulukuuta 2005 tehty ehdotus luonnonvarojen kestävää käyttöä koskevaksi teemakohtaiseksi strategiaksi (11) sekä tämän lausunnon aiheena oleva kaupunkiympäristöä koskeva ehdotus, joka tehtiin 11. tammikuuta 2006.

2.1.5

Aiemmin esitettyjen teemakohtaisten strategioiden ja käsillä olevan lausunnon aiheena olevan strategian sisältämät ehdotukset ovat selvästi yhteydessä toisiinsa. Kaupunkiympäristössä seuraavat tekijät yhdistyvät ja ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa:

toimenpiteet ilman saastumisen torjumiseksi

toimenpiteet jätteiden syntymisen ehkäisemiseksi ja jätteiden kierrättämiseksi

aloitteet, joiden avulla pyritään rajoittamaan kaupunkiliikenteessä sekä lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmissä käytettävistä fossiilisista polttoaineista aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä

pohjavesien sekä kaupunkipuistojen luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelu

meriympäristön suojelu (satamat ja rannikkokaupungit).

2.1.6

Kaupunkiympäristöä koskevan teemakohtaisen strategian kannalta huomionarvoisia ovat lisäksi meluntorjuntatoimet, joiden yhteydessä hyväksyttiin jo vuonna 2002 (12) suurtaajamia koskeva toimintasuunnitelma, sekä hiljattain julkaistu direktiiviehdotus saastuttamattomien maantieajoneuvojen edistämisestä (ja erityisesti julkisia hankintoja koskevat ehdotukset) (13).

2.1.6.1

Käsillä olevaan strategiaehdotukseen liittyvät tiiviisti myös

Life+-ohjelman mukaiset yhteisön ympäristöpoliittiset toimet, jotka koskevat kaupunkiasiain hoitoa

yhteisön alue- ja koheesiopoliittiset toimet sekä ESR:n, EAKR:n ja koheesiorahaston että Urban II-, Equal- ja Interreg-aloitteiden yhteydessä

Älykäs energiahuolto -ohjelmaan sekä tulevaan kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan (CIP) liittyvät yhteisön toimet järkevän energiankäytön, energiansäästön ja energiatehokkuuden edistämiseksi

yhteisön tutkimus- ja kehittämistoimet, jotka sisältyvät yhteisön monivuotisen TTK-puiteohjelman erityisohjelmiin ja joiden aiheina ovat erityisesti ympäristö ja kansanterveys, liikenne ja energia, tietoyhteiskunnan osuus elämänlaadun parantamisessa, tieteen kehitys ja kulttuurin kehittyminen yhteiskunnassa, uudet materiaalit ja nanoteknologia sekä satelliittinavigointi ja alan kehittäminen Galileo-, GEO- ja GMES (14)-hankkeiden avulla

kaupunkien rakennusperinnön, monumenttien ja kulttuuriperinnön säilyttämiseen tähtäävät toimet mm. seuraavien yhteisön ohjelmien yhteydessä: Minerva, Life-ohjelmaan liittyvä Ricama-hanke, Kulttuuri 2000, Media Plus ja Contentplus

Välimeren alueen ja Balkanin maille (Meda-ohjelma) ja uusien itsenäisten valtioiden (NIS) yhteisöön kuuluville maille (Tacis-ohjelma) suunnatut yhteisön toimet; kyseisille maille perustetaan tulevaisuudessa uusi naapuruuspolitiikan väline

yhteisön kehitysyhteistyöpoliittiset toimet, jotka suuntautuvat AKT-maihin, Latinalaiseen Amerikkaan (Mercocidades) ja Aasiaan, sekä EU:n kauppapoliittiset toimet (EU Trade Sustanability Impact Assessment, SIA).

2.1.7

Kaupunkiympäristöä koskevan teemakohtaisen strategian määrittelemistä ovat edistäneet merkittävällä tavalla komission vuonna 2004 antamaan väliraporttiin (15) liittyneen kuulemisen tulokset, alan mahdollisten strategioiden alustava analysointi, Agenda 21:een liittyvät vapaaehtoiset aloitteet, Ålborgin peruskirja (16), neuvoston 14. lokakuuta 2004 pitämän kokouksen päätelmät, joiden mukaan aihealue on merkittävä ja toimia tarvitaan kaikilla tasoilla, sekä Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajuuskaudella pidetyn Bristolin kokouksen päätelmät (17).

2.1.8

Lisäksi komissio on laatinut työasiakirjan, joka liittyy käsillä olevan lausunnon aiheena olevaan tiedonantoon. Siinä esitetään strategian erilaisia toteuttamismahdollisuuksia koskeva vaikutus- ja kustannusarvio.

2.1.9

Euroopan parlamentti toteaa vuonna 2005 antamassaan mietinnössä (18), joka käsittelee kaupunkiulottuvuutta laajentumisen yhteydessä, että 78 prosenttia EU:n väestöstä asuu kaupungeissa, taajamissa ja kaupunkialueilla ja että kaupunkeihin ovat keskittyneet kaikkein vaikeimmat ja tavallisimmat ongelmat. Parlamentin mukaan kaupungeissa kuitenkin myös rakennetaan tulevaisuutta sekä syvennetään ja vahvistetaan osaamisen eri muotoja. Kaupungeilla tulee siis olla ”— keskeinen rooli tarkistettujen Lissabonin ja Göteborgin tavoitteiden toteuttamisessa”. Parlamentti pyytää komissiota ”— kehittämään ja ehdottamaan kaikkien kaupunkien, taajamien ja kaupunkialueiden käyttöön tarkoitettuja kaupunkien kestävän kehityksen malleja ja välineitä”.

2.1.10

ETSK:n mielestä poliittisten päättäjien tulee yhteisymmärryksessä työmarkkinaosapuolten ja yleensä koko kansalaisyhteiskunnan kanssa asettaa tavoitteeksi kaupunkiympäristö, jossa saavutetaan korkea yhteiskunnallisen tuottavuuden taso koulutukseen suuntautuvan politiikan avulla.

2.2   Komission ehdotus

2.2.1

Komission ehdotuksessa todetaan, että ”[h]istoriallisten, maantieteellisten, ilmastollisten, hallinnollisten ja lainsäädännöllisten tekijöiden vuoksi kaupunkiympäristöä on kehitettävä alueellisesti laadittujen tilannekohtaisien ratkaisujen avulla” ja että ”[t]oissijaisuusperiaatteen soveltaminen, eli toimien toteuttaminen tasolla, jolla se on tehokkainta, edellyttää sekin toimia paikallistasolla”. Kun otetaan huomioon kaupunkialueiden ja kansallisten, alueellisten ja paikallisten velvoitteiden eroavuudet sekä yhteisten standardien vahvistamiseen liittyvät vaikeudet, ”[p]äätökseksi kuitenkin tuli, että lainsäädäntö ei ole paras mahdollinen tapa saavuttaa tämän strategian tavoitteet”. Tämän on vahvistanut myös suurin osa jäsenvaltioista ja paikallisviranomaisista.

2.2.2

Ehdotetun teemakohtaisen strategian keskeisiä tekijöitä ovat

yhdennetyn ympäristöasiain hoidon suuntaviivat

suuntaviivat paikallisviranomaisten voimin laadittaville kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmille, joiden tueksi komissio julkaisee vuonna 2006 liikennesuunnitelmien pääkohtia koskevat tekniset suuntaviivat parhaita käytänteitä koskevine esimerkkeineen

yhteisön tukitoimet EU:n laajuiselle parhaiden käytänteiden vaihdolle

paikallisviranomaisille tarkoitettu komission Internet-portaali, jonka avulla kaikki paikallisviranomaisille tarkoitettujen sivustojen asiakirjat olisivat helposti saatavilla Eurooppa-asioista tiedottamisen tehostamista koskevan toimintasuunnitelman mukaisesti

koulutus, joka mahdollistaa yhdennetyn asiainhoidon edellyttämien erityistaitojen hankkimisen mm. paikallistason virkamiesten vaihto-ohjelmien sekä alue- ja paikallistason julkishallinnon tehokkuutta edistävien ESR-aloitteiden avulla (19)

yhteisön muiden tukiohjelmien hyödyntäminen: koheesiopolitiikka (20) ja tutkimuspolitiikka (21).

2.2.3

Komission ehdotus on luonteeltaan laaja-alainen, ja sitä tulee tulkita yhdessä muiden ehdotettujen teemakohtaisten strategioiden kanssa. Erityisesti mainittakoon ilman saastumista, kiinteää yhdyskuntajätettä, rannikkokaupunkien suojaamista meren pilaantumiselta ja maaperän suojelua koskevat strategiat.

2.2.4

Komission olisi mitä aiheellisinta konsolidoida kaupunkien ja kaupunkitaajamien kestävään kehitykseen liittyvät säännökset, kaupunkiympäristön edistämiseksi käytettävissä olevat eri yhteisön ohjelmat sekä kaupunkien kehitykseen eri tavoin kohdistuvat strategiset suuntaviivat.

2.3   Komitean huomiot

2.3.1

Komitea suhtautuu komission tiedonantoon myönteisesti, sillä siinä käsitellään ongelmakenttää, jolla on erittäin suuri merkitys unionin kansalaisille, kaupungeissa ja taajamissa asuvien elämänlaadulle ja kaupunkialueiden perustavan tärkeälle roolille vaurauden sekä taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kehityksen lähteinä.

2.3.2

Tässä yhteydessä tulee keskittyä strategisten toimien lähtökohtiin. Joulukuussa 2005 solmitussa Bristolin sopimuksessa (22) määriteltiin seuraavat perusedellytykset kestävien yhteisöjen luomiselle Euroopassa:

Tarvitaan talouskasvua, jotta voidaan investoida kestävien yhteisöjen luomiseen ja ylläpitoon.

On kyettävä soveltamaan yhdennettyä lähestymistapaa, jonka avulla kestävä kehitys sovitetaan yhteen taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten sekä yhteiskunnallista osallistumista ja oikeudenmukaisuutta koskevien haasteiden kanssa.

Kaupungeilla tulee olla voimakas kulttuuri-identiteetti, jotta niistä voi muodostua kansainvälisen huippuosaamisen keskuksia Lissabonin toimintasuunnitelman mukaisesti.

Yhteisöjen tulee pystyä vastaamaan sosiaalisen eriytymisen asettamiin haasteisiin.

Tulee tunnustaa, että kestäviä yhteisöjä voi olla eri hallintotasoilla, joita ovat paikallisyhteisöt, kaupungit ja alueet.

2.3.3

Komitea katsoo lainsäädännän vähentämistä ja säädösten parantamista koskevan yhteisön periaatteen mukaisesti, että toimien tulisi perustua seuraaviin seikkoihin:

Koordinointimenetelmien tulee olla vapaaehtoisia, ja niiden yhteydessä tulee nivoa toisiinsa yhdennettyyn kaupunkiasioiden hoitoon perustuva uusi lähestymistapa sekä (vesistöjä, ilmaa, melua, jätteitä, kaasumaisia päästöjä, ilmastonmuutosta, luontoa ja biodiversiteettiä koskevien) ympäristödirektiivien ja muiden kuudennessa toimintaohjelmassa 2002–2012 esitettyjen teemakohtaisten strategioiden sisältö.

Kaupunkiympäristön kehittämistä varten tulee luoda ennakointijärjestelmiä, joihin osallistuvat kaikki asianomaiset taloudelliset ja yhteiskunnalliset toimijat sidosryhmistä loppukäyttäjiin heikoimpia ja syrjäytyneitä unohtamatta. Tällaisten järjestelmien pohjalta paikalliset päättäjät voivat tehdä vapaasti omat valintansa, ja saatujen tulosten avulla yhteisön tasolla voidaan määritellä yhteisiä seuranta- ja vertailuindikaattoreja.

Yhteistyötä eri hallintotasojen (paikallinen, alueellinen ja keskushallinto) kesken ja paikallishallinnon eri yksiköiden kesken tulee tiivistää myös kysymyksissä, jotka koskevat kansalaisten ja taloudellisten toimijoiden suojelua kaupungeissa esiintyvältä rikollisuudelta, pikkurikollisuus mukaan luettuna.

Tulee toteuttaa konkreettisia toimia kaupunkiväestön ikääntymisen aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi. Tässä yhteydessä tulee mm. vertailla Euroopan eri kaupunkien kokemuksia.

Yhteisön tulee tukea toimia, joiden avulla parannetaan paikallisyhteisöjen sekä alueella toimivien taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden valmiuksia.

Yhteisön tulee tukea teknistä koulutusta, hyvien käytänteiden vaihtoa sekä eri jäsenvaltioiden paikallisyhteisöjen välistä virkamies- ja asiantuntijavaihtoa.

Erityisesti yhdennettyjen talouskehitysohjelmien hallinnointia ja ekologisen taloudellisen toiminnan edistämistä varten tulee luoda julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, joita voidaan hyödyntää kestävässä kaupunkisuunnittelussa, ränsistyneiden tai hylättyjen maa-alueiden ottamisessa uudelleen käyttöön sekä pienten tai keskisuurten kaupunkikeskustojen tai suurkaupunkien rapistuneiden korttelien kestävässä sosioekonomisessa elvyttämisessä (23).

Komission yksiköiden, jotka vastaavat kaupunkien kehittämisen erilaisia taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristönäkökohtia koskevista politiikoista ja ohjelmista, tulee koordinoida ja johdonmukaistaa toimintalinjojaan, ja tätä tarkoitusta varten tulee perustaa yksiköiden välinen koordinointikeskus, jolla on selkeä identiteetti ja joka ulkopuolisten toimijoiden on helppo tunnistaa.

Yhteisön tulee tukea toteutettavuustutkimuksia, joiden avulla saadaan selkeä ja objektiivinen käsitys yhdennettyihin ympäristösuunnitelmiin, kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmiin ja ympäristöjärjestelmiin (24) liittyvien valmistelutoimien, hyväksymisen, toteuttamisen, sertifioinnin, valvonnan ja seurannan sekä laadunvalvonnan ja tarkistusten kustannuksista.

Yhteisön tulee lisätä tukeaan konkreettisille kehittämishankkeille sekä eurooppalaisten ja Euroopan ulkopuolisten kaupunkien verkostoille, joita ovat mm. European Urban Knowledge Network, Eurocities, Mercocidades, Civitas-Mobilis ja Urbact.

Tietoyhteiskunnan, sähköisen hallinnon, verkko-oppimisen ja etätyön teknisiä mahdollisuuksia tulee hyödyntää kaupunkiympäristön kehittämiseksi.

Eri opintotasojen koulujen ja oppilaitosten käyttöön tulee laatia koulutussisältöjä, joiden tavoitteena on lisätä kansalaisten vastuuntuntoa ympäristöasioissa ja kouluttaa tietotyön tekijöitä.

Tulee luoda vaikutusarviointijärjestelmiä, joiden avulla voidaan analysoida yhdenmukaisesti eurooppalaisten kaupunkien edistymistä sekä ympäristön kehitykseen liittyvissä kysymyksissä että taloudellisissa, sosiaalisissa, kulttuurisissa ja teknisissä kysymyksissä. Tässä yhteydessä olisi hyödyllistä laatia yhteisiä vaikutusarviointioppaita EU:n opasluonnoksen Handbook for Sustainability Impact Assessment (kestävän kehityksen vaikutusten arviointi) mallin mukaisesti.

2.3.4

Komitea pitää erittäin tärkeänä prosessia, jonka avulla tietystä alueesta tai erityisesti kaupungista voi tulla nk. sosiaalisesti vastuullinen alue  (25). Vaatimusten täyttämiseksi alueen tai kaupungin tulee pystyä sovittamaan yhteen

sosiaaliset ja ympäristöä koskevat näkökohdat taloudellisissa päätöksissä

päätöksentekoon osallistumista edistävät menetelmät ja niihin sisältyvät arvomallit kilpailukyvyn elvyttämiseksi myös yhteisön Jessica-aloitteen (26) avulla

hyvät käytänteet ja sidosryhmien välinen jatkuva vuorovaikutus innovoinnin ja kilpailukyvyn lisäämiseksi

hyvinvoinnin ”oikea” taso, johon liittyy vastuu ympäristöstä ja terveydestä

tiedostamiseen ja osallistumiseen perustuva poliittisten päättäjien visio kestävästä kaupunkikehityksestä.

2.3.4.1

Komitea on vakuuttunut siitä, että kaupunkiympäristön sosiaalinen ja kulttuurinen kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää, kun otetaan huomioon myös väestörakenteen kehitys ja muuttovirrat.

2.3.4.2

Komitean vakaana käsityksenä on, että kestävän kaupunkikehityksen tehokas strategia perustuu toimiin, joiden avulla pyritään torjumaan taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista puutetta, ihmisten fyysistä rappeutumista ja henkistä rasittumista, sosiaalista syrjäytymistä sekä heikoimmassa asemassa olevien kaupunkiväestön osien marginalisoitumista, jotta erilaisilla etnisillä ja kulttuurisilla ryhmillä olisi yhä paremmat mahdollisuudet osallistua yhteiskunnan toimintaan.

2.3.5

Edellä mainitun prosessin tulee edetä tarkasti määritellyissä vaiheissa, joiden yhteydessä

määritellään alueen yhteiset arvot

kartoitetaan resurssit ja tarpeet

määritellään kehittämistavoitteet ja yhtenäiset arviointi-indikaattorit

laaditaan toimintasuunnitelma ja valitaan välineet

hoidetaan ja valvotaan sosiaalisesti vastuullisia alueita koskevia hankkeita alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan mukaisesti

toteutetaan jatkuvasti tehokkaita tiedotus- ja koulutustoimia aluekulttuurin kehittämiseksi.

2.3.5.1

Paikallisviranomaiset ovat jo määritelleet muutamia toimintamalleja. Niistä voidaan mainita esimerkkeinä

sähköllä toimivien pikkubussien käyttö kaupunkikeskuksissa yksityisautojen sijasta (Salzburg)

biopolttoaineella toimivien bussien käyttö (Bologna)

moottoriavusteisten (27) polkupyörien käyttö, jolla on suuri merkitys vanhuksille ja yleensä maastoltaan tasaisten kaupunkien (Ferrara, Milano) asukkaille

nk. kevytmetrojen rakentaminen kaupunkien keskustoista lentoasemille ja liikenteen liityntäasemille

paikallisten kaupunkiuudistussuunnitelmien laatiminen kaupunkien nykyaikaistamisen edistämiseksi sekä niiden arkkitehtuurin ja luonnon vaalimiseksi Versailles'n kaupungin (28) erinomaisen esimerkin mukaisesti.

2.3.5.2

ETSK kannattaa komission ehdotusta nk. saastuttamattomien maantieajoneuvojen yleistymisen edistämisestä ja henkilöautojen verottamisesta CO2-päästöjen eikä sylinteritilavuuden mukaan.

2.3.6

ETSK katsoo, että kyseisistä asioista tiedottamista tulee tehostaa kaikilla tasoilla ja etenkin paikallistasolla, jotta kansalaiset ja yritykset sitoutuisivat voimakkaasti, vastuunsa tuntien ja myös ennakointitoimien avulla aloitteisiin, joita kansainväliset elimet — Euroopan komissio, YK, OECD ja sosiaalista tilinpitoa tutkiva IEBS — ovat viime vuosina tehneet kestävään kehitykseen ja yritysten sosiaaliseen vastuuseen liittyvissä kysymyksissä.

2.3.6.1

Prosessit, jotka tulee ottaa käyttöön, liittyvät lähinnä tutkimukseen ja innovointiin, laitteistojen uudistamista edistävään tukipolitiikkaan, koulutukseen, ympäristöjärjestelmien levittämiseen sekä valvontaan.

2.3.6.2

Tiedotuksen ja vastuullisuuden kulttuurin edistämisen lisäksi parhaita välineitä ovat ISO 14001 -standardi, EMAS-järjestelmä (29), GHG-standardi (30), vero- ja rahoitustuki tavoitteiden saavuttamiseksi, menettelyjen yksinkertaistaminen ja sertifioitujen toimijoiden vapauttaminen ympäristövelvoitteista.

2.3.6.3

Komitean mielestä olisi hyödyllistä jakaa palkintoja eurooppalaisille ”vihreille kaupungeille”. Palkitseminen saattaa olla käypä keino kannustaa paikallisyhteisöjä ja niiden rakenteeseen kuuluvia julkisia ja yksityisiä toimijoita toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla sekä kehittää yhdennettyä lähestymistapaa ja sen mukaisia toimintamalleja.

2.3.6.4

ETSK:n itsensä on tärkeää näyttää mallia yhteisymmärryksessä alueiden komitean kanssa sekä tutkia mahdollisuutta alkaa jakaa vuosittain kansalaisyhteiskunnan Eurogreen City -palkinto, osallistua seurantakeskusten ORATE/ESPON-verkon (31) kirjaamien edistysaskelien valvontaan ja määritellä kehitystä haittaavia tekijöitä. Lisäksi tulee harkita mahdollisuutta koota tietoa kestävän kaupunkikehityksen parhaista käytänteistä yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmän avulla.

2.3.7

ETSK katsoo, että kaupunkikehitysstrategian tehokkuuden kannalta keskeistä on määrittää ensin sopivat hallinnointijärjestelmät ja käynnistää sitten toiminta, jonka yhteydessä monimuotoiset tilanteet hoidetaan yhdennetysti. Tällöin on otettava yhtaikaa huomioon

alueellisten toiminta- ja päätöksentekotasojen moninaisuus

suuri määrä päätöksentekijöitä, joilla on omia erityispiirteitä ja ensisijaisia tavoitteita

ajalliset tekijät, joihin liittyy lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita.

2.3.8

Komitea katsoo, että sosiaalisesti vastuullisen alueen yhdennetyn hallintomallin parantamisessa tulee ottaa huomioon etenkin seuraavat seikat:

Komission tulee parantaa kuulemisprosessiaan.

Kaikkien osapuolten, jotka ovat tekemisissä kaupunkien sosioekonomisen ja ekologisen kestävyyden kanssa, tulee voida osallistua toimintaehdotusten muotoiluun.

Jotta ympäristöriskeistä, vähän saastuttavasta tekniikasta ja oman kaupungin vetovoimaisuuden edistämisestä tiedottaminen olisi avointa, kansalaisyhteiskunnan kanssa tulee jatkuvasti käydä järjestelmällistä vuoropuhelua.

Keskipitkän aikavälin näkymistä tulee muodostaa yhteinen näkemys sellaisten osallistumista suosivien ennakointitoimien avulla, joissa ovat mukana julkiset ja yksityiset päätöksentekijät.

Vaikutusarvioinnissa tulee käyttää yhteisön tasolla etukäteen määriteltyihin kriteereihin ja indikaattoreihin pohjautuvia mekanismeja, jotka ovat yhdennetyn alueellisen lähestymistavan mukaisia.

Tulee analysoida etenkin sosiaaliseen osallisuuteen, turvallisuuteen ja kansalaisten yhteiseloon liittyviä parhaita käytänteitä.

Tulee tehostaa koululaisten ympäristönsuojeluopetusta ja aikuisväestölle, myös ikääntyneille, tarjottavaa koulutusta.

Mm. yhteisön Jeremie- ja Jessica-aloitteiden tuella tulee yhdessä kehittää rahoitusjärjestelyjä kaupunkien talouskasvun, työllisyyden ja yhteiskunnallisten osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi. Tässä yhteydessä tulee hyödyntää rakenne- ja koheesiorahastoja, Euroopan investointipankkia, Euroopan investointirahastoa sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia.

Kannustinmekanismien ja sertifiointijärjestelmien avulla tulee palkita julkisia ja yksityisiä toimijoita niiden vapaaehtoisista ponnisteluista kestävän ja kilpailukykyisen kaupunkiympäristön kehittämiseksi.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  EUVL:ssä nro C 65/02/2006, kohta 5.2.2 (esittelijä: Renate Heinisch) ja 2006 EUVL:ssä nro C 65 (esittelijät: Gerd Wolf ja Antonello Pezzini).

(2)  37 artikla — Ympäristönsuojelu: ”Ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen on sisällytettävä unionin politiikkoihin ja varmistettava kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti.”

(3)  ”Yhdistäkäämme markkinoiden voima ja yleismaailmallisten ihanteiden vaikuttavuus. Sovittakaamme yhteen yksityisen yrittäjyyden luova voima sekä vähäosaisten tarpeet ja tulevien sukupolvien vaatimukset”, totesi Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri Kofi Annan Maailman talousfoorumissa Sveitsin Davosissa tammikuussa 1999. Tavoite esitettiin YK:lle virallisesti heinäkuussa 2000. Global Compact -aloitteella kannustetaan yrityksiä sitoutumaan yhdeksään periaatteeseen, jotka liittyvät ihmisoikeuksiin, työoloihin ja ympäristönsuojeluun.

(4)  OECD:n kesäkuussa 2000 julkaisemat suuntaviivat koskevat kansainvälisiä yrityksiä.

(5)  Kyseinen sosiaalista tilinpitoa tutkiva eurooppalainen instituutti on laatinut yritysten eettisen peruskirjan (ks. liite 2).

(6)  Yli 50 000 asukkaan asutuskeskuksissa.

(7)  Tähdellä merkityistä on jo laadittu direktiivi.

(8)  KOM(2005) 446 lopullinen.

(9)  KOM(2005) 505 lopullinen.

(10)  KOM(2005) 667 lopullinen.

(11)  KOM(2005) 670 lopullinen.

(12)  Direktiivi 2002/49/EY.

(13)  KOM(2005) 634 lopullinen.

(14)  Ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seurantajärjestelmä.

(15)  KOM(2004) 60, ”Kohti kaupunkiympäristön teemakohtaista strategiaa”.

(16)  www.aalborgplus10.dk.

(17)  Joulukuussa 2005 solmittu Bristolin sopimus, www.odpm.gov.uk, asiakirjatunnus: 05 EUPMI 03584. Bristolin sopimuksessa määritetään kestävän yhteisön kahdeksan perusominaisuutta: 1) vireys, osallistumiseen kannustaminen ja turvallisuus, 2) hyvä hallinto, 3) hyvät yhteydet, 4) hyvät palvelut, 5) ympäristöasioiden tiedostaminen, 6) elinvoimaisuus, 7) hyvät perusrakenteet ja rakennukset, 8) avoimuus.

(18)  EP(2005)0272, 21.9.2005.

(19)  20Euroopan sosiaalirahasto (KOM(2004) 493) voi tukea viranomaisten koulutusta eri tasoilla. Myös uudella Life+-ohjelmalla on tärkeä rooli.

(20)  KOM(2004) 494 ja 495.

(21)  KOM(2005) 1.

(22)  Ks. alaviite 18.

(23)  Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota Euroopan investointipankin (EIP) panokseen.

(24)  Ks. komission yksiköiden työasiakirjan SEC(2006) 16 liite F.

(25)  Ks. neuvoston asiakirja 10117/06, ”EU:n kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelu — Uudistettu strategia”, 9.6.2006, kohdat 29 ja 30.

(26)  Jessica-aloitteen (Joint European Support for Sustainable Investment in City Areas — Euroopan yhteinen tuki kaupunkialueiden kestäviä investointeja varten) tavoitteena on tarjota kaupunkien uudistamis- ja kehittämishankkeiden sekä sosiaalisten asuntorakentamishankkeiden rahoitusongelmiin ratkaisuja, joissa yhdistetään rahoitustuki ja laina.

(27)  Sähkömoottorilla varustettujen.

(28)  Komitean jäsenen Juan Mendoza Castron johtama valmisteluryhmä tutustui Versailles'ssa komitean jäsenen apulaiskaupunginjohtaja Stéphane Buffetaut'n kutsusta kaupungin paikallisen kehittämissuunnitelman ideointiin, rakenteeseen ja kehittämiseen. Suunnitelma liittyy Agenda 21:n toteuttamiseen, josta kaupunginvaltuusto päätti vuonna 2003 (ks. liite 3).

(29)  Ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä; perustuu asetukseen N:o 1836/93, jota on tarkistettu asetuksella N:o 761/2001.

(30)  Uudet ISO 14064 -standardit: uusi kasvihuonekaasuja (greenhouse gas, GHG) koskeva standardi ja direktiivi 2003/87/EY.

(31)  ORATE (Observatoire en réseau de l'aménagement du territoire éuropéen) / ESPON (European Spatial Planning Observation Network): Euroopan aluesuunnittelun seurantakeskusten verkko.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/93


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Maatalouden tulevaisuudennäkymät erityisistä luonnonhaitoista kärsivillä alueilla

(2006/C 318/16)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. tammikuuta 2005 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia lausunnon Maatalouden tulevaisuudennäkymät erityisistä luonnonhaitoista kärsivillä alueilla (vuoristoalueet, saaret ja syrjäisimmät alueet).

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. heinäkuuta 2006. Esittelijät olivat Gilbert Bros ja Joan Caball i Subirana.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 173 ääntä puolesta ja 6 vastaan 16:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK katsoo, että erityisistä luonnonhaitoista kärsivien alueiden (vuoristoalueiden, syrjäisimpien alueiden sekä erityisesti saarialueiden) olemassaololle tarvitaan julkinen poliittinen tunnustus, jotta sen jälkeen voidaan toteuttaa erityistä, kyseisten alueiden todelliset tarpeet huomioon ottavaa politiikkaa.

1.2

Alueiden tai jäsenvaltioiden ja Euroopan komission neuvotellessa maaseudun kehittämisohjelmista ja alueellisista kilpailukyvyn edistämisohjelmista Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on halunnut korostaa erityisistä luonnonhaitoista kärsivien alueiden (vuoristoalueiden, saarten ja syrjäisimpien alueiden) maatalouden merkitystä ja sen tarpeita.

1.3

Komitea toteaa näiden haittojen olemassaolon ja kehottaa Euroopan komissiota ehdottamaan todellisia erityisohjelmia kyseisten alueiden hyväksi niihin sovellettavien politiikkojen koordinoimiseksi ja synergian luomiseksi nykyisten toimien välillä.

1.4

Maaseudun kehittäminen, joka muodostaa yhteisen maatalouspolitiikan toisen pilarin, on välttämätön ja siis ensisijainen poliittinen painopisteala. On kuitenkin pakko todeta, että se on ollut yksi pääasiallisista muuttuvista tekijöistä pyrittäessä sopimukseen rahoitusnäkymistä. Koska määrärahoja on vähennetty, komitea kehottaa komissiota ja neuvostoa keskittämään maaseudun kehittämiseen ohjattavat määrärahat ensisijaisesti heikoimmille eli pysyvistä luonnonhaitoista kärsiville alueille, jotka ovat eniten kyseisen rahoituksen tarpeessa.

1.5

Komitea kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan maaseudun kehittämisohjelmien ja rakennerahastojen alueellisten ohjelmien laadinnan yhteydessä, että luonnonhaitoista kärsivillä alueilla sovellettavat ohjelmat ovat toisiaan täydentäviä ja yhtenäisiä.

1.6

ETSK ehdottaa, että samoin kuin vuoristoalueilla, joissa jo hyödynnetään Euroopan vuoristoalueiden yhteistyöjärjestön Euromontanan kaltaisia foorumeja kyseisten alueiden asioiden ajamiseksi ja edistämiseksi, myös saarialueilla ja syrjäisimmillä alueilla olisi kehitettävä etenkin maatalouspolitiikkaa koskevissa kysymyksissä vastaavanlaista yhteistyötä, johon kansalaisyhteiskunnan tulisi osallistua aktiivisesti.

1.7

Kun otetaan huomioon maatalouden merkitys kyseisille alueille sekä sen haavoittuvuus, ETSK pitää erittäin tärkeänä, että näitä alueita (vuoristo-, saari- ja syrjäisimmät alueet) varten luodaan yhteisön seurantakeskus. Kyseisten alueiden maataloudesta on kehitettävä eurooppalainen näkemys, jota voidaan käyttää lähtökohtana alueiden maatalouden tilanteen seurannassa ja analysoinnissa sekä sitä koskevan tiedon levityksessä. Seurantakeskuksen tulee toimia tapaamis-, pohdinta- ja vuoropuhelufoorumina hallintojen, kansalaisyhteiskunnan ja yhteisön eri elimien välillä, ja sen tulisi esittää yhteisöaloitteita kyseisten alueiden maatalouden säilyttämiseksi ja kehittämiseksi.

1.8

ETSK haluaa kuitenkin tähdentää, että tässä lausunnossa käsiteltävien vuoristoalueiden, saarten ja syrjäisimpien alueiden lisäksi on myös monia muita alueita, jotka kärsivät verrattavissa olevista haitoista maataloudelle sijaintinsa, tuotantokustannusten ja ilmaston takia. Tämä pätee erityisesti muihin haitta-alueisiin ja vakavista haittatekijöistä kärsiviin alueisiin. ETSK käsittelee näitä alueita myöhemmin annettavassa lausunnossa.

1.9

Myös muut haitoista kärsivät alueet on rajattava pääasiallisesti niiden objektiivisten haittojen perusteella, joita maataloudelle aiheutuu. On kuitenkin otettava riittävässä määrin huomioon myös alueelliset erityispiirteet.

2.   Perustelut oma-aloitteisen lausunnon laatimiselle

2.1

Lausunnon taustaa

ETSK:n lausunto aiheesta ”Euroopan unionin vuoristoalueiden tulevaisuus” (1)

ETSK:n lausunto maaseudun kehittämisestä (2)

Euroopan parlamentin 6. syyskuuta 2001 antama päätöslauselma aiheesta ”25 vuotta vuoristoalueiden maanviljelyä koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamisesta” (3)

ETSK:n lausunto ulkoalueista (4)

ETSK:n lausunto syrjäisimpiä alueita koskevasta strategiasta (5)

ETSK:n lausunto aiheesta ”Maatalouden ongelmat Euroopan unionin ulkoalueilla ja -saarissa (6)”.

3.   Yhteinen osuus: pysyvistä luonnonhaitoista kärsivät alueet

3.1

Maaseudun kehittämistä ja aluepolitiikkaa koskevat asetukset on nyt hyväksytty. Määrärahojen jako on ollut vaikeaa, koska kyseisiin politiikkoihin on myönnetty niukasti varoja. Vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymiä koskeva sopimus johtaa vanhojen jäsenvaltioiden maaseudun kehittämiseen ohjattavan rahoituksen vähenemiseen ja aluepolitiikkaan ohjattavan rahoituksen entistä suurempaan hajaantumiseen.

3.2

Useiden vuosien jälkeen tiettyjen pysyvistä luonnonhaitoista kärsivien vuoristoalueiden ja syrjäisimpien alueiden erityisasema on tunnustettu yhteisessä maatalouspolitiikassa ja aluepolitiikassa, mutta saarialueille tällaista tunnustusta ei ole vieläkään saatu.

3.2.1

Vuoristoalueiden osuus on Euroopassa merkittävä: ne kattavat kolmanneksen unionin pinta-alasta, ja niillä asuu noin 18 % EU:n kaikkien 25 jäsenvaltion asukkaista. Romanian ja Bulgarian liittyessä Euroopan unioniin vuoristo-osuus kasvaa, sillä maissa on laajoja vuoristoalueita. Euroopan vuoristoalueet ovat äärimmäisen vaihtelevia sekä fyysisiltä ominaisuuksiltaan, kuten pinnanmuodostukseltaan ja ilmastoltaan, että sosioekonomisilta ominaisuuksiltaan, kuten väestöltään, kulkuyhteyksiltään ja yhteyksiltään naapurialueisiin. Niiden toisistaan poikkeavia tekijöitä ovat maankäyttö, maatalouden rooli, sosiaalinen koheesio ja etenkin talouden kehittyneisyysaste.

3.2.2

Eurostat käyttää saaren määrittelyssä seuraavaa viittä kriteeriä: alueen pinta-alan tulee olla vähintään yksi neliökilometri, saaren etäisyyden mantereesta tulee olla vähintään yksi kilometri, saarella tulee asua pysyvästi vähintään 50 asukasta, saaren ja mantereen välillä ei saa olla pysyvää fyysistä yhteyttä eikä saarella saa sijaita jäsenvaltion pääkaupunkia.

3.2.3

Eurostatin määritelmän mukaan poissuljettuja ovat saaret, joilla sijaitsee EU:n jäsenvaltion pääkaupunki. Ennen unionin laajentumista määritelmän ulkopuolelle jäivätkin Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti, mutta toukokuusta 2004 lähtien EU:n jäsenvaltioina on ollut kaksi verrattain pientä saarta Kypros ja Malta. ETSK ehdottaa, että määritelmää harkitaan uudelleen, jotta siihen voitaisiin sisällyttää kyseiset kaksi jäsenvaltiota. EU on jo tunnustanut tämän seikan ehdotuksessaan uusiksi rakenne- ja koheesiorahastoiksi sekä Euroopan perustuslaista tehdyssä sopimuksessa, johon jo sisältyy aihetta koskeva huomautus.

3.2.4

Syrjäisimmät alueet, kuten Ranskan merentakaiset alueet, Azorit ja Madeiran sekä Kanarian saaret, ovat EU:n täysivaltaisia osia, mutta samalla niitä leimaavat alueilla vallitsevat ainutlaatuiset olot. Kaikilla näillä alueilla vallitsevat samantapaiset olot, joille ovat luonteenomaisia tietyt alueiden taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen olennaisesti vaikuttavat maantieteelliset, pinnanmuodostukseen liittyvät ja historialliset tekijät.

3.2.5

Muilla, suppeammilla erityisalueilla, kuten kaupunkien lähialueilla (7), kosteilla alueilla tai marskimailla, saattaa olla erityisiä haittatekijöitä, joihin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota pantaessa unionin toimintaperiaatteita täytäntöön hajautetummin. Komitea voisi käsitellä näitä kysymyksiä myöhemmin laadittavassa lausunnossa.

3.3

Tällaiset alueet kärsivät pysyvistä luonnonhaitoista, kuten eristyneisyydestä, joka aiheuttaa lisäkustannuksia tuotteita ja palveluita markkinoitaessa ja hankittaessa sekä vaikeuttaa markkinoillepääsyä. Lisäksi infrastruktuuri-, kuljetus- ja energiakustannukset ovat korkeammat kuin muualla.

3.4

Sen vuoksi on erityisen tärkeää taata maataloustoiminnan säilyminen näillä haitoista kärsivillä alueilla, sillä se on tärkeä talouskehitykseen, yhteiskuntaelämään, kulttuuriperintöön (maatalousväestön osuus on niillä suuri), alueelliseen tasapainoon ja ympäristöön vaikuttava tekijä.

3.5

YMP on viime aikoina kehittynyt monin tavoin ja muuttunut syvällisesti. Muutokset vaikuttavat eittämättä unionin alueiden kestävään kehittämiseen ja varsinkin erityisistä luonnonhaitoista kärsiviin alueisiin etenkin vanhoihin jäsenvaltioihin vaikuttavan toisen pilarin heikkenemisen johdosta. YMP:n kehityksessä on nähtävissä kahdenlainen suuntaus: yhtäältä unioni reagoi WTO-neuvotteluihin (Maailman kauppajärjestö) ja pyrkii säilyttämään kilpailukykynsä kansainvälisillä markkinoilla, ja toisaalta on havaittavissa suuntausta ympäristönsuojeluun, eläinten hyvinvointiin ja maaseudun kehittämiseen tähtäävien tukien toivottavaan vaikkakaan ei toteutuneeseen vahvistamiseen.

3.6

Vuonna 2003 toteutetun YMP-uudistuksen teoreettisena tavoitteena on parantaa kilpailukykyä ja suunnata maataloustuotanto markkinajohteisesti. Pelkät markkinavoimat kuitenkin johtaisivat maatalouden kaikkoamiseen haitoista kärsiviltä alueilta. Tarvitaan siis aktiivista politiikkaa, jotta maatalous säilyisi vaikeuksien rasittamilla alueilla.

3.7

On vaikea arvioida 29. syyskuuta 2003 toteutetun ensimmäistä pilaria koskevan uudistuksen vaikutuksia tuen irrottamisineen tuotannosta, täydentävine ehtoineen ja tuen mukauttamisineen, sillä jäsenvaltiot ja alueet ovat tehneet erilaisia strategisia valintoja. Näyttää kuitenkin siltä, että uudistus on vaarassa muun muassa lopettaa eläintuotannon ja eläinten loppukäsittelyn ja/tai siirtää ne muualle (koska tuotanto ei ole suorien tukien myöntämisedellytys).

3.8

Komission neuvotellessa unionin alueiden ja jäsenvaltioiden kanssa maaseudun kehittämisohjelmista ja aluepolitiikasta on ehdottomasti kiinnitettävä aivan erityistä huomiota pysyvistä luonnonhaitoista kärsiviin alueisiin ja varmistettava näin alueellinen yhteenkuuluvuus, joka on Lissabonin strategian onnistumisen edellytys. Julkisen toiminnan suuntaaminen yksinomaan kilpailustrategioihin olisi niin ollen tavoitteiden vastaista. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että juuri siihen suuntaan eräät unionin jäsenvaltiot haluavat edetä.

3.9

Maatalouden on oltava myös vastaisuudessa viljelijöiden yrittäjyydenhaluun perustuva elinkeino. Haitoista kärsivistä alueista ei pidä tehdä vanhentuneiden maatalouskäytänteiden museoita eikä myöskään alueita, joilla keskitytään yksinomaan tai vallitsevasti vain ympäristökysymyksiin. Maataloussektori on osannut kehittyä ja nykyaikaistua vastatakseen kuluttajien ja kansalaisten odotuksiin. Tätä dynamiikkaa on kehitettävä edelleen ja viljelijöiden innovointi- ja yrittäjäkapasiteettia on hyödynnettävä. Maataloustuotannon on jatkuttava näillä samoilla linjoilla haitoista kärsivillä alueilla ja elintarvikealan on voitava kehittyä maataloustuotannon pohjalta, jotta varmistetaan alueiden talouselämän elinvoimaisuus. Tämän tulee olla erityisesti alueellisten valtiontukien tavoitteena.

4.   Vuoristoalueet

4.1

Johdanto: vuoristoalueiden maatalouden erityispiirteet ja maaseudun kehittämisen haasteet

4.1.1

Euroopan vuoristoalueilla harjoitettavalla maataloudella on tiettyjä erityispiirteitä. Vaikka Euroopan vuoristoalueet eivät ole yhtenäisiä — niiden ympäristö-, maaperä- ja ilmastotekijät vaihtelevat, samoin kuin taloudelliset ja sosiaaliset realiteetit –, niillä on maatalouden harjoittamisen kannalta tarkasteltuna yhteisiä rajoituksia (tai haittoja), joita aiheuttavat kaltevuus, hankala pinnanmuodostus ja useimmiten epäsuotuisa ilmasto. Tuotantovalikoima rajoittuu näin heinäkasveihin ja eläintuotantoon. Rajoitusten vuoksi maataloutta ei ole kovin helppo mukauttaa kilpailuolosuhteisiin, ja rajoituksista koituu lisäkustannuksia, joiden vuoksi ei voida tuottaa erityisen kilpailukykyisiä tuotteita alhaisin hinnoin. Vuoristoalueiden maataloudella on sitä vastoin lukuisia valtteja alueiden kestävän kehittämisen näkökulmasta tarkasteltuna.

4.1.2

Vuoristoisen maaseudun kehittämisen haasteet liittyvät olennaisesti viljelyskelpoisen maan vähyyteen, kilpailuun muun toiminnan kuten metsätalouden tai kaupungistumiseen liittyvän toiminnan kanssa, maataloustuotannon aliarvostukseen, maiseman pilaantumiseen, matkailun kehittämiseen, kulkuyhteyksiin (tai eristyneisyyteen), yleishyödyllisiin palveluihin, vesihuoltoon, luonnonvarojen hallintaan ja etenkin biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen. Ne liittyvät niin ikään omaisuuden ja henkilöiden turvallisuuteen, sillä maa- ja metsätalouden avulla voidaan torjua luonnonuhkia kuten maanvyörymiä, voimakkaita tulvia, lumivyöryjä ja tulipaloja.

4.2   Euroopan unionin on määriteltävä yhtenäinen käsite.

Palautettakoon mieliin ETSK:n lausunnossa ”Euroopan unionin vuoristoalueiden tulevaisuus” (8) ilmaistu kanta:

”— Jäsenvaltioiden [vuoristoalueiden] välillä on näin ollen huomattavia eroja. — Kyseisten alueiden lopullisessa määrittelyssä tulee säilyttää tietyntasoinen subsidiariteetti, mutta Euroopan vuoristoalueiden tilannetta tulisi yhdenmukaistaa ja käytössä olevaa yhteistä määritelmää tulisi mukauttaa asianmukaisesti siten, että kaikille kolmelle kriteerille [kaltevuus, korkeus, ilmasto] — määritellään ääriarvot.”

4.2.1

Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuimen selvitys ja Euroopan komission teettämä tutkimus Mountain Areas in Europe: Analysis of mountain areas in EU member states, acceding and other European countries, joka on julkaistu tammikuussa 2004 ja johon voi tutustua Internet-osoitteessa http://europa.eu.int/comm/regional_policy/sources/docgener/studies/study_fr.htm, tarjoavat komissiolle välineet määritellä vuoristoalue yhtenäisesti.

4.3   Euroopan unionilla on oltava erityinen vuoristoalueille suunnattu politiikka.

4.3.1

Vuoristoalueilla harjoitettava maatalous vaikuttaa korvaamattomasti ympäristöön ja itse alueisiin. Viljelijöiden toiminta on myönteistä paikallisen talouselämän, ympäristön ja koko yhteiskunnan kannalta tarkasteltuna.

Vuoristoalueiden maataloudella on myönteisiä vaikutuksia ja se on monitoimista. Maatalous vaalii itse asiassa tehokkaasti aluesuunnittelua ja luonnonvarojen hoitoa, ja se on maisemoinnin keskeinen osatekijä. Nämä tekijät ovat erityisen arvokkaita vuoristossa, koska siellä on runsaasti vesivaroja, vuoristolla on oma erityinen luonnon monimuotoisuutensa ja lähes kaikki vuoristoalueet ovat merkittäviä matkailukohteita. Vuoristoalueiden maatalous auttaa lisäksi säilyttämään tiettyjä eläin- ja kasvilajeja, tapahtuipa se suoraan niiden kasvatuksen myötä (nauta- ja lammasrodut, joita viedään eri puolille maailmaa nimenomaan niiden kestävyyden vuoksi, tai erityiset kasvilajit, kuten tuoksukasvit tai tietyt kuluttajien nykyään uudelleen ”löytämät” viljakasvit) tai välillisesti maataloustoiminnan vaikutuksesta (esimerkiksi alppiniittyjen kunnossapito). Se auttaa myös säilyttämään maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden moninaisuutta markkinoilla etenkin siksi, että vuoristoalueiden maatalous tuottaa usein omaperäisiä — ja erittäin tunnettuja — tuotteita, joihin kohdistuu muita tuotteita vähemmän kilpailua. Näin voidaan samalla säilyttää perinteistä taitotietoa. Vuoristoalueiden maatalous luo kaiken kaikkiaan maaseudulle työpaikkoja, ja se liittyy läheisesti maaseudulla harjoitettavaan muuhun kuin maataloustoimintaan. Huomattava osa väestöstä on monilla alueilla monitoimisia.

4.3.2

Jos vuoristoalueiden viljelijöiden kokonaistukea supistetaan, se vaikuttaisi välittömästi edellä mainittuihin viihtyvyyttä edistäviin myönteisiin seikkoihin ja nopeuttaisi tilojen määrän vähentymistä sekä heikentäisi sen seurauksena tilojen roolia ympäristön ylläpitäjinä, paitsi jos olisi ajateltavissa, että kyseisiä myönteisiä ulkoisvaikutuksia antavista palveluista voitaisiin laskuttaa, mitä ei yleisesti ottaen tällä hetkellä tapahdu. Kyse on yleisestä edusta, joka koskee kaikkia julkishallinnon päättäjiä ja koko yhteiskuntaa. Tätä seikkaa ei voida jättää huomioimatta, mikäli halutaan todella suosia kestävään kehitykseen johtavia toimintatapoja ja -välineitä.

4.3.3

Tuottavan maataloustoiminnan säilyttämisen tarve vuoristoalueilla on erityisen pakottava maaseudun talouden kannalta, jotta muutoksen ja lisäarvon tuottaminen alueilla olisi mahdollista, sillä ne luovat työpaikkoja, kasvua jne. Lisäksi vuoristoalueiden erityisen rikas kulttuuriperintö perustuu usein alueiden omiin tuotteisiin, ja kyseisen kulttuuriperinnön säilyminen on riippuvainen paikallisista tuotteista. Esimerkkeinä voidaan mainita artisou-juhlien perustana oleva Margeriden alueen artisou-juusto (9), Mahonin juusto tai Ruten anismuseo.

4.3.4

Vuoristoalueiden maatalous kärsii erityisistä ja pysyvistä haitoista. YMP:n ensimmäisen pilarin käyttöönotto on merkinnyt sitä, että vuoristoalueet saavat ensimmäisen pilarin määrärahoista vähemmän tukea kuin alankoalueet, sillä ensimmäisen pilarin tuet perustuvat perinteisesti maatalouden tuotantotasoihin. Toisen pilarin tuet ovat kyseisillä alueilla itse asiassa yhtä tärkeitä kuin ensimmäisen pilarin tuet. Vuoristoalueiden erityispolitiikalla tulee varmistaa, että vuoristotilojen niin maatalouteen kuin karjanhoitoonkin liittyvät erityisongelmat otetaan kokonaisvaltaisesti ja yhdenmukaisesti huomioon. Politiikan tulee ilmaista yhteiskunnan valmiutta varata varoja sellaisen dynaamisen maatalouden edistämiseen vuoristoalueilla, joka pystyy varmistamaan kyseisten alueiden aluesuunnittelun ja tulevan kehityksen kannalta välttämättömät maataloustuotannolliset ja maisemanhoidolliset tehtävät.

4.3.5

Komitea kehottaa, että komissio perustaa maaseudun kehittämisen eurooppalaisen verkoston yhteyteen vuoristoalueisiin liittyviä kysymyksiä käsittelevän temaattisen työryhmän.

4.3.6

Välimeren vuoristoalueet kärsivät yhtä aikaa sekä vuoristoalueiden että Välimeren ilmaston aiheuttamista haitoista (kuivuus, tulipalot, myrskyt jne.) Tämä erityispiirre tulisi ottaa huomioon yhteisöpolitiikoissa aluetason toimintaohjelmien mukauttamiseksi.

4.4   Vuoristoalueille on annettava etusija toisen pilarin määrärahoja jaettaessa.

4.4.1

Vanhoissa jäsenvaltioissa maaseudun kehittämismäärärahat pienenevät tai pysyvät muuttumattomina, kun taas uudet jäsenvaltiot tuntevat houkutusta jakaa määrärahat lyhyellä aikavälillä tuottavimmille alueille. Euroopan komission tulee valvoa, että yhteisön määrärahat jaetaan ensisijaisesti pysyvistä luonnonhaitoista kärsiville alueille, jotka tarvitsevat apua toistuvasti.

4.5   Vuoristoalueiden viljelijöille maksettavien korvausten vakiinnuttaminen on olennaisen tärkeää.

4.5.1

Luonnonhaittojen ja niistä johtuvien tuotannon lisäkustannusten korvaaminen on tärkein vuoristoalueiden maatalouden tukitoimi. Kyseistä tukea ei kyseenalaista nykyään enää kukaan, vaikka riittäviä varoja tavoitteiden saavuttamiseksi ei olisikaan.

4.5.2

Vuoristoalueiden maatalouden tuotanto-olosuhteille ovat ominaisia etenkin korkeuteen, kaltevuuteen, lumipeitteeseen ja kulku- ja viestintäyhteyksiin liittyvät huomattavat rajoitukset. Niillä on kahdenlaisia seurauksia. Niistä koituu lisäkustannuksia laitteistoja ja varusteita hankittaessa (rakennukset ja materiaali) sekä ylimääräisiä kuljetuskustannuksia, ja ne alentavat tuotantojärjestelmästä ja haitan asteesta riippuen enemmän tai vähemmän tuotannontekijöiden tuottavuutta (kiinteistöjen, pääoman ja työn tuottavuutta).

4.5.3

Vuoristoalueiden maatalouden tuotannontekijöiden muita alhaisempi tuottavuus liittyy siihen, että aktiivinen kasvukausi jää lyhyeksi. Se on alangoilla kahdeksan kuukautta, mutta 1 000 metrin korkeudessa alle kuusi kuukautta. Niinpä rehua on varastoitava eläinten ravinnoksi ainakin kolmannes enemmän kuin muualla, ja lisäksi maa tuottaa vähemmän rehuyksiköitä kuin muualla.

4.5.4

Luonnonolosuhteiden kompensoimiseksi maksettava tuki on ensimmäinen tukiväline, jossa nämä seikat otetaan huomioon. Sille on syytä asettaa yläraja, jotta voidaan rajoittaa jo ennestään keskikokoisten tai suurten maatilojen laajentumista. Tavoitteena on säilyttää riittävä määrä tiloja ja välttää siten autioituminen.

4.6   Vuoristoalueiden maatalouden muita tukitoimia tulee jatkaa ja vahvistaa.

4.6.1   Laajaperäistä laidunkarjankasvatusta koskeva politiikka

4.6.1.1

Aiempien ohjelmointikausien aikana on maatalous- ja ympäristötoimien avulla on onnistuttu luomaan toimintaohjelma, jolla pyritään tukemaan laiduntuotantoa laajaperäisen tuotannon alueilla. Tällä tiellä on jatkettava soveltamalla yksinkertaisia toimenpiteitä, joista voivat hyötyä mahdollisimman monet karjankasvattajat ja joita täydennetään muilla, erityisistä luonnonhaitoista kärsiville alueille kohdennetuilla tukitoimilla.

4.6.1.2

Maatalouden ympäristötukien rajoittaminen pelkästään viimeksi mainituille alueille olisi itse asiassa asetettujen tavoitteiden vastaista, sillä se johtaisi väistämättä karjankasvatustoiminnan häviämiseen ja alueiden joutumiseen uudestaan luonnonvaraiseen tilaan, joka haittaa luonnonkatastrofien torjumista ja vaarantaa kyseisten alueiden monikäyttöisyyden sekä biologisen monimuotoisuuden säilymisen. Lisäksi on huomattava, että vuodesta 2007 alkaen sovellettavat maanviljelysseutujen ympäristötoimet ovat joka tapauksessa muuttuneet aiempaa valikoivammiksi, sillä niihin sisältyy vastaisuudessa täydentävien ehtojen käyttöönottoon liittyvä pakollinen vähimmäismäärä, jota ei korvata.

4.6.2   Investointituet

4.6.2.1

Rakentamisesta koituu vuoristoalueilla lisäkustannuksia monesta syystä: rakennusten on kestettävä lumen paino ja voimakas tuuli, rakennukset on eristettävä, niiden maansiirtotyöt ovat hankalampia kuin muualla ja karjan sisälläpitoaika on pitempi kuin alangoilla, joten rehun ja jätevesien varastointi lisääntyy. Koneistamisen lisäkustannukset johtuvat tarvittavan laitteiston erityisominaisuuksista, koska niiden on työstettävä kaltevaa maastoa ja ne kuluvat ennenaikaisesti ilmasto-olojen vuoksi. Ne johtuvat myös tuotantomäärien pienuudesta. Luonnonhaittakorvausten tapaan investointituet ovat itse asiassa maatilojen säilymisen edellytys, ja niitä tulisikin vahvistaa vuoristoalueilla.

4.6.3   Nuorten viljelijöiden aloitustuki ja korkotuetut lainat

4.6.3.1

Kehitys on vuoristoalueilla samanlaista kuin muualla, eli tilojen määrä pienenee heikkojen tulevaisuudennäkymien ja työn rasittavuuden vuoksi ja koska toiminta edellyttää huomattavan suurta käyttöpääomaa. Kolmen viljelijän lopettaessa toimintansa vain yhden tilalle tulee uusi, niin vuoristoalueilla kuin muuallakin.

4.6.3.2

Vuoristoalueiden maatalousjärjestelmät ovat kuitenkin epävakaita ja niiden vaatimat investoinnit ovat suurempia kuin alangoilla, minkä vuoksi sukupolvenvaihdosten ja maanviljelijäksi ryhtymisen tukeminen on vuoristoalueilla vieläkin tärkeämpää kuin muualla. Tavoite koskee suoraan maataloutta, mutta se on tunnustetusti myös osa yleistä etua, kuten edellä korostetaan.

4.6.4   Palveluista aiheutuvien lisäkustannusten korvaaminen

4.6.4.1

Keinosiemennys-, sadonkorjuu- ym. palveluista aiheutuu lisäkustannuksia ennen kaikkea siksi, että vuoristotilat sijaitsevat hajallaan toisistaan, mikä pidentää kuljetusmatkoja, ja siksi, että kuljetusolot ovat hankalat ja kuluttavat ajoneuvoja ennenaikaisesti. Jotta voitaisiin saavuttaa tavoite tilojen säilymisestä vuoristoalueilla, on näitä palveluja tuettava. Erityisesti on tuettava maidon keruuta, jonka kustannuksista vastaavat tällä hetkellä maanviljelijät. Väittämä, jonka mukaan kyseisenlaisilla tuilla voi olla kilpailunvastaisia vaikutuksia, ei varsinaisesti päde vuoristoalueilla, sillä markkinasäännöt eivät toimi samalla tavalla ja yhdenmukaisesti kaikilla alueilla.

4.6.5   Elintarviketeollisuuden tuet

4.6.5.1

Jotta vuoristoalueiden maataloustuotteiden tuotto olisi mahdollisimman hyvä, on välttämätöntä, että tuotteiden jalostusteollisuus ja markkinointivälineet ovat käytettävissä itse paikalla. Vuoristosijainnin haitat vaikuttavat kuitenkin myös elintarviketeollisuuteen: pitkät välimatkat markkina-alueisiin, korkeammat kuljetuskustannukset, korkeammat rakennus- ja ylläpitokustannukset jne. Näiden toimintojen tukeminen vaikuttaisi myös työpaikkojen luomiseen, joka on erityisen tärkeää vuoristoalueilla.

4.6.5.2

Tämän vuoksi näiden toimintojen pysyvä tukeminen on perusteltua ja tarpeellista. Elintarviketeollisuuden tulee voida hyödyntää laajasti alueellisia tukia.

4.6.6   Maatilamatkailuinvestointien tukeminen

4.6.6.1

Maatilamatkailu on tietyillä Euroopan vuoristoalueilla, kuten Itävallassa, erittäin kehittynyttä ja tuottaa tilojen eloonjäännin kannalta välttämättömiä lisätuloja. Käänteisesti voidaan todeta, että matkailuala on kehittynyt kyseisillä alueilla, myös tilojen ulkopuolella, pääasiassa maataloustoiminnasta johtuvan maisemien ja kulttuurin vetovoimaisuuden ansiosta.

4.6.7   Laadukkaita elintarvikkeita koskevan eurooppalaisen peruskirjan tukeminen

4.6.7.1

Useimmat vuoristomaatiloista eivät pysty kilpailemaan tuottamalla standardoituja massatuotteita, joista maksetaan sama hinta (tai eristyneisyyden vuoksi usein alhaisempi hinta) kuin alangoilla. Jotta maataloustuloja voitaisiin kasvattaa, on vuoristoalueilla vieläkin välttämättömämpää kuin muualla pyrkiä tuotteiden laadukkuuteen, aitouteen ja omaperäisyyteen sekä perustaa elintarviketeollisuuden tuotannon ja rakenteiden hyödyntämistä tehostavia verkostoja mahdollisimman suuren lisäarvon tuottamiseksi. Erittäin monet alkuperänimitykset ovat peräisin vuoristoalueilta.

4.6.7.2

Vuoristoalueiden laadukkaiden elintarvikkeiden asianmukainen suoja, joka on kuluttajille luotettavuuden merkki ja merkitsee tuottajille arvostusta, on merkittävä seikka vuoristoalueiden maatalouden tulevaisuuden kannalta. Komitea allekirjoittaa sen vuoksi vuoristoalueiden laadukkaita elintarvikkeita koskevan eurooppalaisen peruskirjan (10) ja toivoo, että yhteisön toimielimet tukevat hanketta.

4.7   Maatalous- ja aluepolitiikkojen yhdentäminen niiden vaikutusten tehostamiseksi vuoristoalueilla

4.7.1

Unionin aluepolitiikkaan sisältyy muun muassa tavoite alueellisesta yhteenkuuluvuudesta, jota tuskin mainitaan YMP:ssa. Sillä on maaseutu-ulottuvuus, jota voitaisiin vahvistaa. Mikäli näitä kahta politiikkaa koordinoidaan keskenään, niillä voi yhdessä olla vahva myönteinen vaikutus vuoristoalueiden kestävään kehitykseen.

4.8   Muita huomionarvoisia seikkoja

4.8.1   Suurpetokantojen hallinnasta on sovittava yhteisesti.

4.8.1.1

Suurpetojen hävittäminen teki aikanaan mahdolliseksi laajaperäisen lampaankasvatuksen aloittamisen ja kehittymisen Euroopan vuoristoalueilla. Niiden äkillinen paluu (susikannat Alpeilla ja karhukannat Pyreneiden vuoristossa) on jälleen asettanut kyseenalaiseksi tämän laajaperäisen kasvatustavan, jossa karjan vartiointi on vähäistä.

4.8.1.2

Erityisesti Italiassa ja Espanjassa on jo tehty oikeudenmukaisiin ratkaisuihin pyrkiviä aloitteita (tehokkaat suojelukeinot, menetysten korvaaminen, korvaus lisätyöstä, jota yhteiselo petoeläinten kanssa aiheuttaa jne.), joiden avulla mahdollisesti voidaan sovittaa yhteen vuoristoalueiden laiduntalous ja suurpetojen suojelu. Näitä aloitteita on jatkettava, ja kokemuksia tulisi hyödyntää Euroopan muilla vuoristoalueilla.

4.8.2   Metsätalous on olennaisen tärkeä täydentävä tekijä.

4.8.2.1

Vuoristoalueiden metsien kokonaispinta-alaksi arvioidaan 15 jäsenvaltion EU:ssa noin 28 miljoonaa hehtaaria ja 25 jäsenvaltion EU:ssa 31 miljoonaan hehtaaria, ja pinta-alan kasvuvauhti on nopeampaa kuin Euroopan muilla metsäalueilla. Vuoristoalueiden maataloustuottajat saavat usein lisätuloja metsätaloudesta. Nykyinen biomassan tehostettu hyödyntäminen erityisesti energiantuotannossa voisi tarjota lisämahdollisuuden vuoristoalueiden kestävälle kehitykselle, mikäli uusien metsäalueiden istuttamista ohjataan järkevästi. Valitsemalla etenkin mekaanisilta ominaisuuksiltaan sopivia lajeja ja lajikkeita voitaisiin myös luoda mahdollisuuksia vuoristoalueille ja puurakentamisen markkinoille ja rajoittaa samalla tuontia kolmansista maista, joissa puunhakkuut saattavat aiheuttaa luonnonkatastrofeja.

4.8.2.2

Vuoristoalueiden ekosysteemeillä on myös toiminnallisia erityispiirteitä. Niillä on niin ikään keskeinen ja perustavan tärkeä rooli pinta- ja pohjavesivarojen säätelijänä, ja ne ovat erityisen herkkiä ulkoisille vaikutuksille (saasteet, ylisuuret riistakannat, myrskyt, hyönteiset) ja tulipaloille. Tulipaloja on vaikeampi torjua ja hallita vuoristoalueilla, joissa kulkuyhteydet ovat huonot ja joissa tuli voi levitä hyvin nopeasti.

4.8.2.3

Vuoristojen ekosysteemien vakaudella ei ole merkitystä pelkästään itse vuoristoalueille vaan myös rinteiden alapuolella sijaitsevien alueiden suojelulle.

4.8.3

Komitea on hyvillään siitä, että Euroopan yhteisö on hyväksynyt Alppeja koskevaan yleissopimukseen sisältyvän maataloutta koskevan pöytäkirjan. Euroopan komission tulee edistää kyseisen toiminnan yhteydessä tämäntyyppistä kansainvälistä yhteistyötä Euroopan kaikilla vuoristoalueilla.

5.   Saarialueet

5.1   Määritelmä

5.1.1

Yli kymmenen miljoonaa eurooppalaista eli kolme prosenttia kokonaisväestöstä asuu unionin 286 saarella, joiden pinta-ala on yhteensä yli 100 000 km2 eli 3,2 prosenttia Euroopan unionin kokonaispinta-alasta. Kyseiset 286 saarta muodostavat saaristoja, minkä vuoksi puhutaan 30 saarialueesta. Esimerkiksi Baleaarit koostuvat EU:n määritelmän mukaan neljästä saaresta ja muodostavat siten yhden ainoan saarialueen. Yleisesti ottaen kyseisten 286 saaren maatalouden talouskehitys on jäljessä Euroopan mantereesta. Saaristoalueet tuottavat 2,2 prosenttia EU:n kokonaisbruttokansantuotteesta, ja niiden BKT on vain 72 prosenttia EU:n keskiarvosta.

5.1.1.1

Periaatteessa kyse on Välimeren saarista, sillä 95 prosenttia EU:n saaristoasukkaista asuu Välimeren saarissa ja vain viisi prosenttia Atlantin alueella tai Pohjois-Euroopassa sijaitsevissa saarissa. Viiden saaren (Sisilian, Korsikan, Sardinian, Baleaarien ja Kreetan) asukasmäärä kattaa peräti 85 prosenttia EU:n saaristoväestöstä.

5.1.1.2

Hyvin usein puhutaan saaristoluonteen aiheuttamista kustannuksista, joilla tarkoitetaan saarella asumisesta aiheutuvia lisäkustannuksia, mutta voidaan kysyä, aiheutuuko saariasumisesta todellakin lisäkustannuksia. Onko kuluttaminen ja tuottaminen kalliimpaa saarella kuin mantereella? Myönteinen vastaus kysymykseen edellyttää yhden ehdon täyttymistä: mikäli luonnonympäristön katsotaan vaikuttavan ihmisen toimintaan ja niin ollen maatalouteen, silloin on oikeutettua puhua saaristoluonteen aiheuttamista kustannuksista.

5.2   Yleistä

5.2.1

Vaikka otetaan huomioon alueiden väliset eroavuudet, saarten maataloudella on kuitenkin kaksi yhteistä ominaispiirrettä: kaksitahoisuus ja riippuvuus. Edellinen tarkoittaa sitä, että uudenaikaisen ”vientimaatalouden” rinnalla harjoitetaan myös perinteistä, lähinnä omavaraistyyppistä maataloutta; jälkimmäinen taas sitä, että alueet ovat riippuvaisia ulkomaailmasta niin tuotannontekijöiden kuin tuotteiden markkinoinninkin osalta, päätyivätpä nämä sitten paikallisille tai ulkomarkkinoille. Kauppatase osoittaa selvästi, että vienti koostuu yhdestä tai muutamasta erityistuotteesta, samalla kun alueille tuodaan laaja kirjo erilaisia maa- ja karjataloustuotteita sisäiseen kulutukseen.

5.2.2

Maaseudun kehityksessä on joka tapauksessa joukko pysyväisluonteisia yhteisiä ongelmia, jotka johtuvat kyseisten alueiden maantieteellisestä ja taloudellisesta eristyneisyydestä ja joita edellä mainitut luonnonhaitat entisestään kärjistävät.

5.3   Erityistä

Alueille on luonteenomaista pysyvien haittojen esiintyminen, mikä erottaa ne selvästi manneralueista. Tällaisia haittoja ovat seuraavat:

5.3.1

Yleiset ja maatalouteen liittyvät haitat:

eristyneisyys mantereesta

maa-alojen pienuus

veden heikko saatavuus

energialähteiden vähyys

etenkin nuoren alkuperäisväestön väheneminen

pätevän työvoiman puute

yrityksille taloudellisesti edullisen toimintaympäristön puuttuminen

koulutus- ja terveydenhuoltopalvelujen vaikea saatavuus

(merenkulku- ja lento)yhteyksien ja -infrastruktuurien korkeat kustannukset

jätehuollon vaikeudet.

5.3.2

Maatalouden haitat:

maataloustuotannon ”monokulttuuri” (riippuvuus liian harvoista tuotteista) ja kausiluonteisuus

maa-alueiden pirstaleisuus, joka vaikeuttaa kyseisten alueiden hoitoa, hallintoa ja talouskehitystä

markkinoiden pienuus

eristyneisyys suurista markkinoista

raaka-ainehankintoja hallitsevat oligopolit

jalostus- ja markkinointi-infrastruktuurien vaje

kasvavan matkailualan voimakas kilpailu maasta ja vesivaroista

teurastamojen ja paikallistuotteiden ensimmäisen jalostusasteen teollisuuden puuttuminen.

6.   Syrjäisimmät alueet

6.1   Määritelmä

6.1.1

Euroopan komissio on päättänyt soveltaa näihin ulkoalueisiin yhteistä politiikkaa, jota toteutetaan etäisen sijainnin ja saariaseman erityisesti huomioon ottavien POSEI-ohjelmien avulla. Kyseisiä ohjelmia ovat POSEIDOM, jonka kohteena ovat Ranskan merentakaiset departementit (Martinique, Guadeloupe, Guayana ja Réunion), Kanariansaarille tarkoitettu POSEICAN sekä POSEIMA, joka on suunnattu Madeiralle ja Azoreille.

6.2   Yleistä

6.2.1

Syrjäisimpien alueiden maatalouden suhteellinen osuus alueellisesta bruttokansantuotteesta on suurempi kuin yhteisössä keskimäärin. Lisäksi sillä on keskeinen vaikutus näiden alueiden talouteen sekä sitä kautta välillisesti myös liikenteeseen ja siihen liittyvään muuhun toimintaan, sosiaaliseen ja työmarkkinoiden tasapainoon, kaavoitukseen, luonnon- ja kulttuuriperinnön suojeluun sekä strategisista syistä myös elintarvikehuollon varmistamiseen.

6.3   Erityistä

6.3.1

Luonnon asettamat rajoitukset sekä soveltuvan teknologian ja tuotantovälineiden toimittamisvaikeudet nostavat tuotantokustannuksia.

6.3.2

Näiden alueiden tuotteet ovat kalliimpia kuin mannermaalla valmistetut, minkä lisäksi niiden on paikallismarkkinoillakin vaikea kilpailla tuontitavaroiden kanssa tuotannon hajanaisuuden ja pirstaleisuuden sekä maataloustuotteille soveltuvien jalostamis- ja markkinointirakenteiden puutteen takia. Automarkettien ja suurten jakeluketjujen lisääntyminen ei ole omiaan kohentamaan tätä tilannetta.

6.3.3

Ongelmina ovat myös laajamittaisen talouden puute sekä paikallisten ja usein pirstoutuneiden markkinoiden suppeus, järjestörakenteiden puuttuminen (osuuskunnat jne.), teurastamojen vähyys tai puuttuminen ja jalostusteollisuuden mittakaavan pienuus.

6.3.4

Paikallinen jalostusteollisuus, jolla on itsellään samansuuntaisia kehitysongelmia, ei myöskään ole sopiva asiakas kyseisten alueiden maataloudelle, joten mahdollisuudet lisäarvon hankkimiseen ovat sangen vähäiset.

6.3.5

Viennillä on samansuuntaisia vaikeuksia: tarjonnan hajanaisuus ja pirstaleisuus, erilaiset markkinointijärjestelmät ja -rakenteet, vaikeudet saada tuotteita kohdemarkkinoiden jakeluketjuihin ja reagoida ajoissa markkinoiden muutoksiin.

6.3.6

Ongelman muodostaa myös alkuperäisen väestön ja etenkin nuorten määrän väheneminen, jonka syinä ovat sekä muille talouden sektoreille ja etenkin matkailualalle siirtyminen että muuttoliike saarialueiden ulkopuolelle.

6.3.7

Maatilat ovat yleensä pieniä perheviljelmiä, joilla naisten panos on ratkaiseva ja osa-aikaiset työsuhteet hallitsevia ja joilla laajaperäistä maanviljelyä vaikeuttavat selvästi liian pieni tilakoko sekä koneistamisvaikeudet.

6.3.8

Merkittävän teollisuuden puute ohjaa talouskehityksen matkailualalle, mikä kärjistää luonnonympäristön haavoittuvuutta ja aiheuttaa parhaista maa-alueista, vedestä ja työvoimasta kilpailua, jossa maatalous on aina alakynnessä. Lisäksi väestön siirtyminen pois tasankoseuduilta pahentaa maaperän eroosiota ja aavikoitumista.

6.4   Maatalouden haitat

6.4.1

Näiden alueiden maataloustuotteet, joita ovat esimerkiksi tomaatti, trooppiset hedelmät, kasvit ja kukat, joutuvat kilpailemaan sellaisten maiden tuotteiden kanssa, joilla on EU:n kanssa assosiaatiosopimus, kuten AKT-maat ja Marokko, tai joihin sovelletaan etuuskohtelumenettelyjä.

6.4.2

Maatalouden POSEI-ohjelmissa ei ole vielä saavutettu parasta mahdollista hyödyntämistasoa pääasiassa sen vuoksi, että tietyt toimet ovat tulleet voimaan vasta äskettäin. Asetettuja enimmäismääriä on siis syytä noudattaa osoittamalla kyseisiin ohjelmiin riittävästi rahoitusta määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

6.4.3

Haasteena on myös banaanin YMJ:n tulevassa uudistuksessa hahmoteltu järjestelmän muuttaminen, jonka tarkoituksena on säilyttää yhteisön tuottajien tulotaso ja työllisyys yhteisön banaanituotannon takaamiseksi.

6.4.4

Huolta herättää niin ikään WTO-neuvottelujen lopputulos (tullien muuttamista koskevat ehdotukset). Tarpeen tullen on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin asiaankuuluvien alojen viljelijöiden työllisyyden ja tulotason takaamiseksi.

6.4.5

Kun otetaan huomioon näiden alueiden ympäristö, tulisi tehdä eläinten ja kasvien terveyttä koskevia tarkastuksia ja vahvistaa niitä, ja tätä varten tulisi varata tarvittava henkilöstö ja tarvittavat tekniset välineet.

7.   Saarialueita ja syrjäisimpiä alueita koskevat ehdotukset

7.1

Komitea toteaa, että maataloudella on strateginen merkitys kyseisten alueiden sosiaaliseen, alueelliseen ja maisemalliseen tasapainoon sekä kulttuuri- ja luonnontasapainoon vaikuttavana tekijänä.

7.2

Edellä mainittujen asiakirjojen perusteella komitea toteaa, että maatalouden harjoittamisen tiellä on saarialueilla ja syrjäisimmillä alueilla rakenteellisia haittoja.

7.3

Komitea katsoo myös, että Euroopan komissiolle on annettava joukko suosituksia, ja sitä on kehotettava toteuttamaan erityistoimenpiteitä, jotta alueet selviytyvät saaristoluonteensa ja erittäin syrjäisen sijaintinsa aiheuttamista vaikeuksista. Kyseisillä alueilla asuu 16 miljoonaa Euroopan kansalaista, ja alueiden saaristoluonne ja erittäin syrjäinen sijainti vaikuttavat niillä harjoitettavaan maatalouteen.

7.4

Komitea kehottaa Euroopan komissiota toimimaan saarialueiden ja syrjäisimpien alueiden hyväksi seuraavin tavoin:

7.4.1

Myönnetään kaikille tarkastelun kohteena oleville alueille epäsuotuisan maatalousalueen asema. Maatalouden harjoittamiselle Maltan ja Gozon saarella aiheutuvat erityishaitat (11) ovat merkittävä ennakkotapaus otettaessa toimenpide käyttöön saarialueilla ja syrjäisimmillä alueilla.

7.4.2

Ryhdytään myöntämään tukea maataloustuotteiden kuljetukseen kyseisiltä alueilta mantereelle sekä saarelta toiselle. Kuljetuskustannusten tuen tarkoituksena on, että saarilla ja syrjäisimmillä alueilla ammattiaan harjoittavat maataloustuottajat pystyvät tuotteillaan kilpailemaan unionin markkinoilla unionin muiden alueiden tuotteiden kanssa.

7.4.3

Laaditaan suunnitelma, jolla taataan kyseisillä alueilla kulutettavien perusluonteisten tuotantopanosten yhdenvertaiset hinnat muihin alueisiin verrattuna (esimerkiksi polttoaineet, rehut ja maatalouskoneet) ja korjataan saarilla ja syrjäisimmillä alueilla harjoitettavan maatalouden korkeammat tuotantokustannukset. On myös toteutettava toimenpiteitä, joilla tuetaan eläinruokinnan perustuotteiden tuontia.

7.4.4

Alueet on sisällytettävä maaseudun kehittämissuunnitelmiin ja tällaisilla alueilla toteutettaviin hankkeisiin on myönnettävä prosentuaalisesti nykyistä enemmän yhteisön osarahoitusta. Suunnitelmien on katettava sellaisten erityisinfrastruktuurien rakentaminen ja niihin investoiminen, jotka auttavat alueita selviytymään saaristoluonteen ja erittäin syrjäisen sijainnin aiheuttamista vaikeuksista. Tällaiset rakennus- ja investointisuunnitelmat koskevat puhdistettua jätevettä hyödyntäviä kastelujärjestelmiä, kuivatusjärjestelmiä, satamarakentamista, varastointitiloja, tuotteiden markkinoinnin tukemista jne.

7.4.5

Ryhdytään tarkkailemaan ja valvomaan oligopolimaista toimintaa erityistoimenpitein. Ilmiötä esiintyy etenkin saarilla, joilla paikallismarkkinat ovat suppeat. Tämä suosii harvojen jakeluyritysten syntyä, ja niillä on toisinaan huomattavat voittomarginaalit. Tällaisten käytänteiden torjuminen edistää vapaiden markkinoiden kehittymistä kyseisille alueille.

7.5

On myös toimenpiteitä, jotka on suunnattu erityisesti unionin saarialueille (eikä syrjäisimmille alueille). Komitea kehottaa Euroopan komissiota toimimaan saarialueiden hyväksi seuraavasti:

7.5.1

Komission olisi laadittava muille kuin syrjäisimpiin alueisiin kuuluville unionin saarialueille erityisiä toimintaohjelmia. Syrjäisimpiä alueita varten laadittujen toimintaohjelmien (12) tapaan näiden erityisohjelmien tarkoituksena on, että saarialueilla päästään samantapaisiin tuloksiin kuin seitsemällä syrjäisimmällä alueella. Ohjelmakausilla 1994–1999 ja 2000–2006 viimeksi mainituille alueille myönnettiin rakennerahastoista asukasta kohden 33 % enemmän rahoitusta kuin muille tavoitteen 1 piiriin kuuluville alueille. Tuki on edistänyt alueiden talouskasvua ja auttanut alentamaan työttömyysastetta enemmän kuin monilla muilla EU:n alueilla.

7.5.2

Aluepolitiikan uudella ohjelmointikaudella 2007–2013 komissiota kehotetaan nostamaan unionin rahastojen osuutta tuetuista kokonaiskustannuksista, jotta prosenttiosuuden enimmäismääräksi vakiintuisi 85 prosenttia samaan tapaan kuin syrjäisimmillä alueilla ja Kreikan kaukaisimmilla saarilla. (13) Komission uusi saaria koskeva ehdotus (14) vuosiksi 2007–2013 vaikuttaa riittämättömältä (rahoitusosuuden enimmäismäärä on 60 %).

7.5.2.1

Alueellisten yhteisöiden on voitava panna täytäntöön JEREMIE-ohjelma (15) investointirahastojen muodossa siten, että niistä voidaan myöntää rahoitusta nuorille viljelijöille, jotka ovat halukkaita tuottamaan elintarvikkeita.

7.5.3

Komitea ehdottaa, että saarialueille annetaan uusissa rakennerahastoissa erityiskohtelu.

7.6

Koska ei ole olemassa erityistä politiikkaa, jolla hyvitetään saarisijainnin aiheuttamia kustannuksia, ETSK kehottaa aktiivisia toimijoita eli hallitusvaltaa, kansalaisyhteiskuntaa jne. yhdistämään voimavaransa ja luomaan foorumin, joka kanavoisi ja koordinoisi kaikkia ongelmanratkaisupyyntöjä, jotta maanviljelijöitä, niin mies- kuin naispuolisia, olisi jatkossakin kaikilla saarialueilla.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  EUVL C 302, 14.3.2003, esittelijä Jean-Paul Bastian.

(2)  EUVL C 302, 7.12.2004, ja CESE 251/2005, EUVL C 234, 22.9.2005, esittelijä Gilbert Bros.

(3)  INI2000/2222, EYVL C 72, 21.3.2001.

(4)  EYVL C 221, 17.9.2002, esittelijä Philippe Levaux.

(5)  EUVL C 24, 31.1.2006, esittelijä Margarita López Almendáriz.

(6)  EYVL C 30, 30.1.1997, esittelijä Leopoldo Quevedo Rojo.

(7)  EUVL C 74, 23.3.2005.

(8)  Ks. alaviite 1.

(9)  Lisätietoa juustosta löytyy sivulta http://www.artisoudemargeride.com/.

(10)  Katso Internet-sivusto http://www.mountainproducts-europe.org/sites/euromontana/.

(11)  Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian Euroopan unioniin liittymistä koskeva sopimus.

(12)  Ranskan merentakaisten alueiden Poseidom-ohjelma, Kanarian saarten Poseican-ohjelma ja Azorien ja Madeiran Poseima-ohjelma.

(13)  Asetus (EY) N:o 1260/1999.

(14)  KOM(2004) 492 lopullinen.

(15)  EUVL C 110, 9.5.2006, esittelijä Antonello Pezzini.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/102


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen — kansalaisyhteiskunnan rooli

(2006/C 318/17)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. tammikuuta 2006 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia lausunnon Ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen — kansalaisyhteiskunnan rooli.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Ernst Ehnmark.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 59 puolesta, 1 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

A.   Päätelmät

A.1

Ilmastonmuutos on prosessi, jota ei voida pysäyttää ainakaan seuraavien 15–20 vuoden aikana. Sen vuoksi meidän on opittava elämään ilmastonmuutoksen kanssa ja etsittävä keinoja sen vaikutusten lieventämiseksi sekä niihin sopeutumiseksi.

A.2

Ilmastonmuutoksesta käytävä keskustelu keskittyy liiaksi makrotasolle ja kaukaisiin tulevaisuuden tapahtumiin. Tarvitaan ehdottomasti keskustelua siitä, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa kansalaisiin ja heidän arkeensa. Ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset on muotoiltava nykyistä ymmärrettävämmin ja konkreettisemmin.

A.3

Työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan keskeisenä tehtävänä on tuoda ilmastonmuutosta koskevat kysymykset lähelle kansalaisia ja edistää paikallistason keskustelua siitä, kuinka yhteisöt voivat valmistella konkreettisia keinoja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi.

A.4

Ilmastonmuutos vaikuttaa laajalti yhteiskunnan eri aloihin. Tästä ETSK on tuonut esiin monia esimerkkejä. Yleisenä johtopäätöksenä on, että EU:n yhteisöjen on yhdessä työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa otettava nykyistä suurempi vastuu valmistautumisesta ilmastonmuutoksen seurauksiin.

A.5

ETSK ehdottaa, että järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta käynnistää yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa kaikkialla EU:ssa ilmastonmuutosta koskevan julkisen keskustelun, jossa keskitytään siihen, miten ilmastonmuutos voi vaikuttaa arkeen. Keskustelun päätarkoituksena on lisätä tietoisuutta ilmastonmuutoksesta ja valmistautua siihen seuraavien 15–20 vuoden aikana, jolloin muutoksen vaikutukset pahenevat riippumatta siitä mihin toimiin ihmiskunta nyt ryhtyy.

A.6

ETSK ehdottaa, että EU:n jokaisen jäsenvaltion tulisi nimetä ja/tai perustaa ilmastonmuutokseen liittyvä tiedotus- ja koordinointivirasto, joka edistäisi paikallis-, alue- ja valtiotason yhteyksiä.

A.7

ETSK pahoittelee, että keskustelu ilmastonmuutoksesta koostuu useimmiten nykyhetkelle kaukaisista hahmotelmista. Ilmastonmuutos ei ole enää pelkästään eikä edes pääasiassa kaukaisen tulevaisuuden kysymys.

Ilmastonmuutos koskettaa meitä tässä ja nyt.

1.   Johdanto

1.1

Ilmastonmuutos on laajalti tunnustettu ilmiö, mutta mielipiteet sen seurausten laadusta ja laajuudesta vaihtelevat. Yhtenä syynä tähän on, ettei skenaario- ja muuhun tutkimukseen perustuvaa tietoa ole riittävästi. Toisena syynä on itse ilmastonmuutoksen laatu: kyseessä on pääasiassa vähittäinen muutos, jonka jokin dramaattinen tapahtuma yhä useammin keskeyttää. Kolmantena syynä on se, että julkisessa keskustelussa ilmastonmuutosta käsitellään usein vain muita koskevana asiana. Neljäntenä syynä on keskittyminen suuriin suuntauksiin ja kaukaisiin skenaarioihin, jotka hämärtävät jokapäiväiseen elämään liittyvät konkreettiset kysymykset.

1.2

Esimerkkinä voidaan käyttää napajään sulamista. Viime kuukausina joukkotiedotusvälineissä on kohistu laskelmista, joiden mukaan jäätiköiden sulaminen voi nostaa merenpintaa jopa 13 metriä (Euroopan ympäristöviraston arvio). Toisena esimerkkinä on Golf-virta: jos Golf-virtaa ohjailevat mekanismit häiriintyvät, Pohjois-Euroopan lämpötilat voivat pudota huomattavasti. Mielenkiintoisuudestaan ja tärkeydestään huolimatta tällaiset seikat eivät motivoi kansalaisia reagoimaan ilmastonmuutokseen välittömällä ja konkreettisella tavalla.

1.3

On tärkeää korostaa, että tällä hetkellä havaittavissa olevat ilmaston muutokset, joita pyritään hallitsemaan, ovat vasta pitkän prosessin alkua. Seuraavien 15–20 vuoden aikana nyt käynnissä oleva ilmastonmuutos pahenee siitä yksinkertaisesta syystä, että ihmiskunta on tuottanut ja tuottaa yhä vahingollisia aineita kasvihuonekaasupäästöjen muodossa. Siksi ilmastonmuutokseen on varauduttava ja mukauduttava. Nykyisen sukupolven on kuitenkin ajateltava myös sitä, mitä tapahtuu 15–20 vuoden kuluttua, koska toimimalla nyt päättäväisesti voidaan lieventää ilmastonmuutoksen vaikutuksia kaukaisessa tulevaisuudessa. Ilmastonmuutosta koskevaan YK:n puitesopimukseen ja Kioton pöytäkirjaan liittyvät keskustelut tarjoavat vuoden 2012 yli ulottuvan tilaisuuden, johon on tartuttava. Jos tätä tilaisuutta ei hyödynnetä, vahingollinen ilmastonmuutos jatkuu edelleen, ja kehityksen suunnan kääntämiseksi tarvitaan entistä tuntuvampia toimia. Ei ole yllättävää, että yhä useammat hallitukset pitävät ilmastonmuutosta hyvin tärkeänä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ne aina ryhtyvät asianmukaisiin toimiin.

1.4

Ilmastonmuutosta koskevaa keskustelua hallitsevat suureksi osaksi hallitukset ja tiedeyhteisö. Ympäristöalan kansalaisjärjestöt tekevät erittäin hyvää työtä, mutta niiden resurssit ovat niukat. Suuret merkittävät organisaatiot, kuten ammattijärjestöt ja työnantajien organisaatiot, eivät kaiken kaikkiaan osallistu kovin aktiivisesti keskusteluun ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ja ilmastonmuutoksen lieventämisestä. Järjestäytyneellä kansalaisyhteiskunnalla tulisi olla tässä keskeinen rooli, johon se vaikuttaa haluttomalta.

1.5

ETSK uskoo vakaasti, että ilmastonmuutokseen valmistautumista ja siitä keskustelevien ryhmää on laajennettava siten, että työmarkkinaosapuolet ja järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta osallistuvat siihen kattavasti ja aktiivisesti. Ilmastonmuutos on tulossa vaiheeseen, jossa sen lieventäminen ja siihen sopeutuminen ovat jokapäiväisiä kysymyksiä. Ilmastonmuutos ei ole enää pelkästään eikä edes pääasiassa kaukaisen tulevaisuuden kysymys. Ilmastonmuutos koskettaa meitä tässä ja nyt. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että työmarkkinaosapuolet ja järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta ottavat aiheen omakseen ja osallistuvat ilmastonmuutosta koskevaan keskusteluun sekä muutokseen valmistautumiseen.

1.6

On tärkeää, että ilmastonmuutoksesta käytävässä keskustelussa käsitellään paljon nykyistä enemmän mikrotason näkökulmaa eli pohditaan tilannetta kansalaisen ja paikallisyhteisöjen kannalta. On analysoitava, kuinka kansalaiset voivat lieventää käynnissä olevan ilmastonmuutoksen vaikutuksia esimerkiksi (energia)kustannuksia, vakuutuksia tai kuluttajatottumuksia ajatellen.

1.7

Tämän lausunnon ensisijaisena tarkoituksena on pohtia työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan roolia analysoitaessa, suunniteltaessa ja toteutettaessa toimia, joilla pyritään vastaamaan ilmastonmuutoksen haasteisiin. Siinä keskitytään tapoihin ja keinoihin, joilla ilmastonmuutosta voidaan käsitellä EU:ssa taloudelliselta, yhteiskunnalliselta ja yhteenkuuluvuuden kannalta ja konkreettista, alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa käyttäen.

1.8

Keskittyminen seuraaviin 15–20 vuoteen on perusteltua, koska silloin ilmastonmuutos jatkuu tähänastisen toiminnan vuoksi. On yhtä selvää, että meidän on sopeuduttava muutoksen ensimmäisiin seurauksiin samalla kun valmistaudumme sen tuleviin vaikutuksiin.

1.9

Usein todetaan, että ilmastonmuutosta koskevien raporttien ja tiedon määrä on valtava, ja kansalaisten on vaikea löytää tietoa siitä, miten ilmastonmuutos voi vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan heidän arkeensa. Ilmastonmuutosta koskevan tiedon valtava määrä on huomattava haaste viestinnälle. Tilanne edellyttää poliittista johtajuutta, koska osa välttämättä tarvittavista toimista hankaloittaa epäilemättä arkielämää.

1.10

On tärkeää korostaa, että ilmastonmuutosta käsitellään parhaillaan monissa hyvin tuloksellisissa tutkimuksissa. Eurooppalainen ilmastonmuutosohjelma, joka on nyt toisessa vaiheessaan, on erityisen tärkeä. Ohjelman puitteissa on perustettu useita työryhmiä, jotka käsittelevät muun muassa päästökauppaa, energiavaroja ja energian kysyntää, liikennettä, teollisuutta sekä maa- ja metsätaloutta. Euroopan komission lokakuussa 2005 käynnistämään toiseen ilmastonmuutosohjelmaan sisältyy uusia työryhmiä, jotka käsittelevät sopeutumista, hiilidioksidin keruuta ja geologista varastointia, lentoliikennettä ja kevyiden ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä koskevaa yhdennettyä lähestymistapaa. Siihen kuuluu myös lukuisia ryhmiä, jotka seuraavat aiempien toimien toteuttamista. Kaiken kaikkiaan ilmastonmuutosohjelmat tarjoavat runsaasti analyyseja ja tietoa sekä perustan lukuisille neuvoston päätöksille.

1.11

Onko ilmastonmuutosohjelmaa edelleen syytä laajentaa? Vastaus on kyllä, koska tarvitaan kipeästi aiempaa konkreettisempaa tietoa ja erityisesti esimerkkejä onnistuneista aloitteista. Lisäksi ilmastonmuutoksen kohtaaminen edellyttää sidosryhmien ja viime kädessä itse kansalaisten aktiivista osallistumista. Euroopan komissio on havainnut tämän ja käynnistänyt laajan tiedotus- ja viestintäkampanjan. Tämä aloite on hyvin tervetullut. Lisäksi on kuitenkin käynnistettävä uusia tiedotustoimia, joihin kaikki jäsenvaltiot osallistuvat ja joilla koordinoidaan unionin, jäsenvaltioiden ja paikallistason työtä. Ennen muuta on tärkeää tuoda aihe lähelle kansalaisia.

2.   Ilmastonmuutokseen liittyvien haasteiden laajuus

2.1

Ilmastonmuutoksella tulee olemaan syviä vaikutuksia monilla nyky-yhteiskunnan aloilla. Vaikutukset eivät rajoitu poikkeuksellisiin sääolosuhteisiin. Alustavaan vaikutusten luetteloon sisältyvät tulvat, metsäpalot, infrastruktuurin vahingoittuminen, maatalouden rakennemuutokset, ilmanlaatuongelmat etenkin suurkaupunkialueilla, energiansaantiongelmat, vedenkäyttörajoitukset sekä vaikutukset teollisuuteen ja erityisesti tuotantoteollisuuteen. Luetteloon voidaan lisätä kaupunkisuunnittelu ja uusien rakennusteknisten ratkaisujen etsiminen energian säästämiseksi.

2.2

Tällä hetkellä ollaan vasta vähitellen ymmärtämässä, kuinka moniin ja laajoihin aloihin ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan. Tarvittavat toimet ovat vasta hiljakseen saamassa suuren yleisön tukea.

2.3

Ilmastonmuutoksen hallitsemiseen tähtäävillä erityistoimilla on monissa tapauksissa selkeitä ja joskus myös epämiellyttäviä vaikutuksia kansalaisten arkeen.

2.4

Aihe liittyy selkeästi kestävää kehitystä koskevasta EU:n strategiasta parhaillaan käytävään keskusteluun. Keskustelun alusta lähtien on ollut selvää, että suuri yleisö ei tiedosta, mitä kestävän kehityksen edistäminen Euroopan unionissa ja maailmanlaajuisesti todella tarkoittaa. Kestävän kehityksen haasteiden on luonnehdittu johtavan radikaaleihin muutoksiin yhteiskunnan toiminnassa. (1)

2.5

Ilmastonmuutoksen lieventäminen on luonnollisesti kiinteä osa kestävään kehitykseen tähtääviä toimia. Ilmastonmuutoksen rajoittamiseen samoin kuin kaikkien kestävään kehitykseen tähtäävien toimien on oltava konkreettisia ja realistisia.

2.6

Lissabonin strategiaan viitataan joskus kestävän kehityksen vision toteuttamisen kymmenvuotisena alkuvaiheena. Lissabonin strategia keskittyy taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristöpilariin. Usein kuitenkin unohdetaan, että lisäksi Lissabonin strategiassa asetettiin alusta asti yleviä tavoitteita, jotka koskevat ympäristöä, ilmastonmuutosta ja kestävää kehitystä yleensä. Siksi ilmastonmuutoksen torjuntaa ei voida käsitellä täysin erillisenä asiana. Ilmastonmuutos on keskeinen osa laajempaa näkemystä, ja se edellyttää ehdottomasti laaja-alaista toimintaa.

2.7

Usein toistuva Lissabonin strategiaa koskeva havainto on, että jäsenvaltiot ja niiden hallitukset eivät ole asettaneet sovittuja toimia ja investointeja tärkeysjärjestyksessä riittävän korkealle. Voidaan väittää, että Lissabonin strategian vaikutukset kansalaisiin eivät ole kovinkaan suoria eivätkä konkreettisia. Ilmastonmuutoksen vaikutukset, esimerkiksi luonnonkatastrofit, ovat kuitenkin usein äärimmäisen konkreettisia. Kansalaisten on tehtävä tarkoituksenmukaisia valmisteluja voidakseen lieventää tällaisia vaikutuksia.

2.8

Ilmastonmuutos mielletään usein vain taloudellisiksi menetyksiksi. Ne eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Myös ilmastonmuutoksen sosiaalinen ulottuvuus on otettava asianmukaisesti huomioon. Kyseessä ei ole ainoastaan se, että kansalaiset voivat menettää kotinsa ja työpaikkansa. Muutos tarkoittaa myös korkeampia energia-, vapaa-ajan- ja lomanviettokustannuksia. Kansalaiset on myös saatava muuttamaan kulutuskäyttäytymistään. Lisäksi on olemassa muun muassa riski, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen luo uudenlaista sosioekonomista epätasapainoa, mikä vaikuttaisi kielteisesti syrjäseutujen asukkaisiin tai pienituloisiin kansalaisiin.

2.9

ETSK korostaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kansalaisten vakuuttamista pitkälti taloudellisilla tekijöillä on tasapainotettava tuomalla esiin myös mahdollisia kielteisiä sosiaalisia vaikutuksia. Myös muita keinoja ilmastonmuutoksen kohtaamiseksi on punnittava sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen vaikuttavat tekijät huomioiden. Tämä korostaa sitä, että järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan osallistuminen koko ilmastonmuutoksen torjuntaprosessiin on äärimmäisen tärkeää.

2.10

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia työelämään on analysoitava perusteellisesti. Seurauksiin kuuluvat siirtyminen energiaa säästäviin tuotantomenetelmiin, jotka säästävät luonnonvaroja, sekä tuotantoyksiköiden siirtäminen sinne, missä edullisia uusiutuvia energialähteitä on saatavana. Työntekijöitä ajatellen siirtyminen uusiin tuotantomenetelmiin ja uusille palvelualueille korostaa taitojen kehittämiseen ja elinikäiseen oppimiseen liittyviä uusia vaatimuksia. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa tulisi etenkin unionin tasolla korostaa ilmastonmuutoksen sosiaalisia vaikutuksia ja erityisesti sen merkitystä työelämälle. Työmarkkinaosapuolten tulisi käsitellä ilmastonmuutosta unionin tasolla ensisijaisen tärkeänä aiheena. Tässä yhteydessä on tärkeää korostaa, ettei ilmastonmuutoksen torjuminen sinänsä vaaranna työllisyyttä. Sen sijaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin voi liittyä uudenlaisia työmahdollisuuksia (ks. kohta 2.13).

2.11

Kuluttajat tuntevat ilmastonmuutoksen vaikutukset pian, koska se muuttaa väistämättä kulutustottumuksia, olipa sitten kyse ruuasta, liikenteestä, asumisesta tai lomanvietosta. Kuluttajat voivat myös vauhdittaa ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä ja muodostaa perustan pitkäjänteiselle toiminnalle ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Paras tapa tukea kestäviä tuotantomenetelmiä on epäilemättä perustaa kansalaiset tavoittava vakiintunut ja tarmokas kuluttajaliike. Kuluttajat tulisi mieltää keskeisiksi toimijoiksi, jotka voivat lieventää ilmastonmuutoksen vaikutuksia yksittäisiin kansalaisiin.

2.12

Ilmastonmuutoksen maailmanlaajuinen ulottuvuus näkyy muualla sääkatastrofeina, jotka aiheuttavat huomattavia ihmishenkien menetyksiä ja omaisuusvahinkoja. Trooppiset taudit voivat ilmastonmuutoksen seurauksena levitä uusille alueille, mikä vain lisää tulevia haasteita. Ilmastonmuutos koettelee kansojen ja kansakuntien välistä solidaarisuutta. Teollisuusmaiden on vahvistettava kykyään tarjota tukea ja apua. On muistettava, että erityisesti kehitysmaiden köyhä väestönosa joutuu kärsimään eniten ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Ilmastonmuutoksen maailmanlaajuinen sosiaalinen ulottuvuus on ratkaisevan tärkeä tekijä. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi voidaan tehdä paljon, ja siten välttää niiden moninkertaistuminen.

2.13

Ilmastonmuutoksesta keskusteltaessa mainitaan useimmin uhat ja heikkoudet. Ilmastonmuutoksen lieventämiseen tähtäävät toimet ovat kuitenkin myös myönteinen mahdollisuus. Koska energiaa säästävän tuotannon ja liikenteen tarve kasvaa nopeasti, avautuu tutkimukselle, uusien teknologioiden kehittämiselle ja uusien tuotteiden markkinoinnille valtavasti uusia mahdollisuuksia. Tämän tulisi olla keskeinen osa EU:n vastausta ilmastonmuutoksen haasteisiin. Ympäristöystävällisen teknologian kehittämisen ja käyttöönoton tulisi olla ensiarvoisen tärkeää toteutettaessa teollisuuspolitiikan yhtenäistä lähestymistapaa koskevaa komission aloitetta. Tässä yhteydessä myös pienillä ja keskikokoisilla yrityksillä voi olla hyvin tärkeä rooli.

2.14

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja sen lieventäminen voivat nostaa esiin yllättäviä kysymyksiä. Yhtenä esimerkkinä on maataloustuotteista valmistettava etanoli, josta on joissakin maissa tulossa menestystuote. Niinpä tiettyjä kasveja, esimerkiksi maissia, viljellään yhä useammin etanolin tuotantoa varten. Samat kasvit ovat kuitenkin nälänhädästä kärsiville kehitysmaille tarjottavan ruoka-avun avaintuotteita. Esimerkki osoittaa, että on tärkeää välttää yksipuolisia ratkaisuja.

2.15

Edessä olevan muutoksen laajuutta kuvaa seuraava lainaus: ”Tutkimustiedon mukaan haittojen rajoittamiseksi olisi pyrittävä siihen, että maapallon keskilämpötila ei nouse yli kahta astetta esiteollisesta ajasta. Tämä kahden asteen tavoite merkitsee sitä, että tarvitaan toimia, joilla sekä sopeudutaan ilmastonmuutokseen että lievennetään sitä. Huolimatta jo sovittujen toimien toteuttamisesta maailmanlaajuiset päästöt kasvavat todennäköisesti kahden tulevan vuosikymmenen aikana. Maailmanlaajuisesti päästöjä olisi vähennettävä ainakin 15 prosenttia vuoteen 2050 vuoden 1990 tasosta, ja tämä vaatii huomattavia ponnisteluja.” (Komission tiedonanto ”Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjuminen” (2).) Lainauksen loppuosa on kyllä hyvin aliarvioiva. Se kertoo kuitenkin siitä, kuinka tärkeää on saada paikallis- ja aluetasot sekä kansalaiset mukaan prosessiin.

3.   Kymmenen alaa, joilla kansalaisyhteiskunnan osallistumista tarvitaan

3.1

Kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelu on ala, jolla huomattavat saavutukset ovat mahdollisia sekä ilmastonmuutoksen lieventämisen että energiansäästön kannalta. Hyvän kaupunkisuunnittelun tulisi tarjota ilmaston kannalta järkeviä ratkaisuja sekä asumisen että liikenteen alalla. Tutkimukset ovat osoittaneet, että rakennusten sijoittelulla ja rakentamistavalla voidaan vaikuttaa erittäin myönteisesti energiansäästöön. (3) Rakennustekniset ratkaisut ovat tärkeitä sekä aurinkoenergian mahdollisimman tehokkaan hyödyntämisen että rakennusten eristämisen kannalta. Lisäksi tällaiset ratkaisut ovat luonnollisesti tärkeitä käyttäjäystävällisten ja sosiaalisesti toimivien kylien, esikaupunkien ja suurkaupunkialueiden kehittämiseksi. On ratkaisevan tärkeää, että työmarkkinaosapuolet ja järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta voivat osallistua kaupunki- ja yhdyskuntasuunnitteluun jo varhaisessa vaiheessa.

3.1.1

Euroopan komission tulisi käynnistää paikallis- ja alueviranomaisten sekä muiden sidosryhmien kuuleminen ilmastonmuutoksen nopeutumisen huomioonottamisesta kaupunkisuunnittelua koskevissa suuntaviivoissa. ETSK ehdottaa, että komissio tuottaisi perustietoa kaupunkisuunnittelua varten sekä laatisi ohjeita, joissa esitellään jo tehtyjä onnistuneita ratkaisuja.

3.2

Ilmastonmuutoksen torjuntaan kuuluu olemassaolevien ja uusien rakennusten uudenaikaistaminen ja eristäminen sekä asianmukaisten energiaasäästävien tekniikkojen ja materiaalien käyttö. Uusia ratkaisuja tarvitaan myös rakennusmateriaalien ja erityisesti lämmöneristyksen alalla. Tämä ei tarkoita ainoastaan lämmitysjärjestelmien tehostamista vaan myös rakennusten eristämistä aiempaa paremmin sekä korkeilta että alhaisilta ulkolämpötiloilta. Ei pidä unohtaa Euroopassa joitakin vuosia sitten eletyn kuuman kesän kokemuksia. Yksityisomistajia voitaisiin ohjata verokannustimin parantamaan talojen ja huoneistojen eristystä. ETSK suosittaa energiatehokkuutta osoittavan järjestelmän perustamista, jotta kuluttajat voisivat saada asianmukaista tietoa tietyn talon tai huoneiston energiakustannuksista.

3.3

Maantieliikenteen määrä kasvaa nopeasti EU:n alueella. Rautateiden on vaikea kilpailla maantieliikenteen kanssa nopeissa ”ovelta ovelle” -kuljetuksissa. Tämä suuntaus on kestävän kehityksen vastainen sekä hiilidioksidipäästöjä että polttoaineiden hinnannousua ajatellen. Bruttokansantuotteen kasvun ja maantieliikenteen kasvun erottaminen toisistaan on välttämätöntä, jotta ilmastonmuutoksen torjumisessa voidaan edistyä. Vielä on kuitenkin sovittava käytännön toimista tavoitteen saavuttamiseksi. Nopeat tavaraliikenteen rautatieyhteydet olisivat looginen ratkaisu etenkin laajentuneessa unionissa. Rahtikuljetusten lisääntyminen rautateillä vaatii valtavia sijoituksia. Hinnoittelulla voidaan jossain määrin kannustaa kuljettamaan rahtia rautateitse. Kuluttajien kannalta elintarvikkeiden nopea ja tehokas jakelu on ratkaisevan tärkeää. Teollisuus tarvitsee joustavia, tehokkaita ja täsmällisiä kuljetuksia. Ruuhkaantuneet maantiet ovat kuitenkin huomattavia saastuttajia. Vanhanaikainen kuorma-autokanta pahentaa saastumista. Liikennekysymyksiin ei ole näkyvissä yksinkertaista ratkaisua, ilmastonmuutosta tarkastellaan laajasti. Sen sijaan tarvitaan rautatieliikenteen tukitoimia sisältävä moniosainen strategia, sekä jatkotutkimusta ja -kehittämistä, jonka avulla voidaan suunnitella kuorma-autoihin tehokkaita, ympäristöäsäästäviä ja vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivia moottoreita. Kuluttajien on tärkeää saada tieto tietyn tuotteen todellisista kuljetuskustannuksista.

3.4

Matkailu- ja vapaa-ajanviettoalan on varauduttava yhä korkeampiin energian hintoihin, joilla on vaikutusta sekä maantie- että lentoliikenteeseen. Öljyn hinta on noussut nopeasti viime vuosina, ja se on kuluttajille nykyään erittäin vahva peruste valita muita ratkaisuja. Nopeasti kasvava kiinnostus pienten ja energiatehokkaiden autojen ostamiseen on hyvin lupaava merkki. Pienet ja vähemmän saastuttavat autot sekä niiden ja vastaavien ratkaisujen valtavat maailmanlaajuiset markkinat ovat yksi selkeimmistä esimerkeistä ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvistä piirteistä, jotka hyödyttävät kaikkia. Vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöä kannustavat verohelpotukset ovat myös tuottaneet joissakin maissa lupaavia tuloksia.

3.5

Suurkaupunkialueille ja sieltä poispäin suuntautuvan työmatkaliikenteen volyymiin on tässä yhteydessä syytä kiinnittää erityistä huomiota. Suurkaupunkialueet ovat kasvaneet nopeasti niin EU:ssa kuin muualla maailmassa, ja sen vuoksi on pyrittävä kiireellisesti löytämään uusia ratkaisuja työmatka- ja rahtiliikenteeseen. Kokemukset erityisten maksujen perimisestä kaupunkien keskustoihin henkilöautoilla kulkevilta ovat olleet pääasiassa myönteisiä, kun niihin on yhdistetty huomattavat investoinnit nopeaan ja mukavaan julkiseen liikenteeseen. Autojen käytön vaikeuttaminen tarjoamatta sille vastinetta aiheuttaa vain kovaa vastustusta. Kansalaiset taistelevat autojen käytön puolesta, elleivät vaihtoehdot ole sopivia. Järjestäytyneellä kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen tehtävä näissä kysymyksissä.

3.6

Edellä mainitut haasteet ovat myös yksi näkökulma kysymykseen, joka koskee fossiilisten polttoaineiden tuontia ja niiden käytön vähentämistä Euroopan unionissa. Fossiilisten polttoaineiden turvattuun saatavuuteen talvella 2005–2006 liittynyt epävarmuus nopeutti tarvetta löytää uusia ratkaisuja. Jotkut jäsenvaltiot ovat käynnistämässä mittavia ohjelmia vähentääkseen fossiilisten polttoaineiden käyttöä merkittävästi. Ne pyrkivät löytämään uusiutuvia vaihtoehtoja ja soveltavat uusia politiikkoja edistääkseen energiatehokkaiden ratkaisujen käyttöä. Esimerkiksi Ruotsissa hallitus on käynnistänyt tutkimuksen selvittääkseen, kuinka fossiilisten polttoaineiden tuontia voitaisiin vähentää tuntuvasti. Euroopan komission tulisi kuulla sidosryhmiä ja jäsenvaltioiden hallituksia löytääkseen uusia keinoja vähentää fossiilisten polttoaineiden tuontia EU:hun. Vuosikymmenen loppuun mennessä kaikkien EU:n jäsenvaltioiden tulisi käynnistää aloitteita fossiilisten polttoaineiden tuonnin ja käytön vähentämiseksi merkittävästi. Se olisi tärkeä tekijä seuraavan Kioton ohjelman kannalta sekä pyrittäessä pitkällä aikavälillä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen. Kyseessä olisi myös varteenotettava tilaisuus Euroopan unionin teknologiselle ja teollisuustoiminnalle. Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta hyötyisi merkittävästi tällaisesta kehityksestä.

3.7

Ilmastonmuutos ja sen aiheuttama energian hinnannousu vaikuttaa suoraan maatalouteen ja ruuan hintoihin. EU:n eteläisillä alueilla aavikoituminen edellyttää erityisiä tukitoimia yhteisvastuullisen maatalouspolitiikan hengessä. Komission olisi käynnistettävä kansallisiin selontekoihin ja analyyseihin perustuvia tutkimuksia ilmastonmuutoksen vaikutuksista EU:n maatalouteen. On korostettava tutkimuksen merkitystä pyrittäessä edelleen vähentämään polttoaineiden käyttöä viljelykäytännöissä ja kehittämään korvikkeita öljyjohdannaisille käyttämällä maatalouden tarjoamia raaka-aineita. Maatalouden rooli energiahuollon monipuolistamisessa saattaa tulla yhä tärkeämmäksi. Olisi myös asianmukaista kannustaa viljelijöitä tuottamaan tarvitsemansa energia.

3.8

Myös teollisuuden kohtaamia haasteita ajatellen suunnittelu ja etukäteen tapahtuva mukautuminen on ratkaisevan tärkeää. Tämä ei koske teollisuutta ainoastaan alankoalueilla, jossa tulvat voivat olla — tai tulevat olemaan — suuri ongelma. Joustavat ja tehokkaat rahtiliikenteen ratkaisut ovat teollisuudelle ratkaisevan tärkeitä. Raaka-aineiden saanti voi heikentyä ilmastonmuutoksen vuoksi. Energian saanti kohtuulliseen hintaan on olennainen tekijä. Toisaalta ilmastonmuutos tarjoaa teollisuudelle myös uusia mahdollisuuksia. Energiaa säästävien teknologioiden maailmanlaajuisista markkinoista muodostuu valtavat, ja yritykset, jotka pyrkivät investoimaan tällaisten teknologioiden kehittämiseen, voivat odottaa menestyvänsä tulevaisuudessa.

3.9

Sopeutumisen suunnittelu etukäteen on tärkeää myös työelämään liittyvissä kysymyksissä. Energiaa säästävien teknologioiden ja niitä soveltavan tavarantuotannon yleistyessä tarvitaan edelleen osaamisen ja ammattitaidon kehittämistä. Eräät tulevaisuudessa yleistyvistä uusista teknologioista, esimerkiksi nanoteknologian soveltaminen, asettavat merkittäviä vaatimuksia työntekijöille. Työelämän haasteisiin liittyviin kysymyksiin yhdistyy energian hinnan nousu. Kiinnostus etätyöskentelyyn kasvaa edelleen, ja se edellyttää tieto- ja viestintätekniikan sekä muun muassa laajakaistayhteyksien kehittämistä.

3.10

Myös katastrofien hallinta on tärkeä alue ilmastonmuutosta pohdittaessa. Sään aiheuttamat katastrofit ovat yleistymässä, ja niillä on yhä laajempia seurauksia. EU:hun tulisi perustaa elin, joka kykenee tarjoamaan asianmukaista katastrofiapua lyhyellä varoitusajalla. Monissa jäsenvaltioissa tällainen yksikkö on jo olemassa. Vastaavat elimet on perustettava kaikkiin jäsenmaihin, ja lisäksi tarvitaan koordinointia ja yhteistyötä. Siten EU pystyisi avustamaan sääkatastrofien uhreja sekä EU:ssa että muualla maailmassa.

3.11

Poikkeuksellisten sääolojen aiheuttamat katastrofit asettavat huomattavia paineita myös rahoitusavulle, jota saadaan pääasiassa vakuutusyhtiöistä. Sääoloihin liittyvien katastrofien yleistyminen rasittaa vakuutusalaa yhä enemmän, millä on vaikutusta kansalaisten maksamiin vakuutusmaksuihin. Euroopan komission tulisi tehdä tutkimus näistä kysymyksistä kestävällä tavalla toimivan vakuutusjärjestelmän varmistamiseksi.

4.   Sopeutumisen ja torjunnan keinot ja käynnistäjät

4.1

Ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista tiedottaminen yleisölle on vaativa tehtävä, ja pyrittäessä lisäämään tietoisuutta on tärkeää omaksua tasapainoinen ja käytännöllinen lähestymistapa. Kansalaisia ei tule pelotella, vaan on keskityttävä edessä olevaan käytännön työhön kestävän elämänlaadun tarjoamiseksi kaikille kansalaisille.

4.2

ETSK ehdottaa, että kaikkien EU:n jäsenvaltioiden tulisi perustaa yhteys-, tiedotus- ja koordinointitoimistoja, jotka huolehtisivat neuvontapalveluista ja ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen lieventämistä koskevien tutkimusten toteuttamisesta. Tärkeä osa tätä työtä on kokemusten vaihto muiden jäsenvaltioiden kanssa sekä tiedon jakaminen kansalaisyhteiskunnalle ja paikallistasolle. Yhteydet paikallisyhteisöihin, työmarkkinaosapuoliin ja järjestäytyneeseen kansalaisyhteiskuntaan samoin kuin teollisuuteen ja yrityksiin ovat erityisen tärkeitä.

4.3

ETSK ehdottaa, että kaikkialla EU:ssa käynnistetään laaja vuoropuhelu ilmastonmuutoksesta sekä keinoista ja välineistä, joilla jo tapahtumassa oleviin muutoksiin voidaan sopeutua ja joilla ilmaston tuleviin muutoksiin voidaan varautua. Euroopan unionin toimielinten tulisi tukea tätä keskustelua, mutta vastuun käytännön työstä tulisi olla paikallisviranomaisilla, oppilaitoksilla, ammattijärjestöillä ja työnantajien järjestöillä, viljelijöiden ja kuluttajien organisaatioilla jne. ETSK on halukas osallistumaan aktiivisesti vuoropuheluun ja toimimaan tietojen vaihdon ja arvioinnin keskuksena.

4.4

ETSK ilmaisee tyytyväisyytensä siitä, että Euroopan komissio on käynnistänyt EU:ssa ilmastonmuutosta koskevan laaja-alaisen tiedotus- ja viestintäkampanjan. Se on tärkeä tekijä pyrittäessä lisäämään tietoisuutta ilmastonmuutoksesta. ETSK:n ehdotus ilmastonmuutosta koskevasta keskustelusta on kohdistettu paikallisyhteisöille, alueille ja maille sekä erityisesti työmarkkinaosapuolille ja järjestäytyneelle kansalaisyhteiskunnalle. Nämä kaksi ohjelmaa täydentäisivät toisiaan rakentavalla tavalla.

4.5

Tärkeä osa ilmastonmuutoksesta käytävää keskustelua on hyviä toimintatapoja koskevan tiedon levittäminen esimerkiksi maista, jotka laativat toimintasuunnitelmia vähentääkseen riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Muita esimerkkejä ovat suurkaupunkien (esimerkiksi Lontoon ja Tukholman) ratkaisut, joilla pyritään vähentämään autojen käyttöä keskustaan suuntautuvassa työmatkaliikenteessä.

4.6

Vuoropuhelu tulisi käynnistää talvella 2006–2007, eikä sille tarvitse asettaa määräaikaa. Sen olisi liityttävä läheisesti kestävän kehityksen tunnetuksi tekemiseen. Ilmastonmuutosta koskevat kysymykset tarjoavat tärkeän tilaisuuden konkretisoida kestävään kehitykseen liittyviä asioita.

4.7

Ilmastonmuutosta koskeva vuoropuhelu kansalaisten kanssa edellyttää sidosryhmien selkeää ja jatkuvaa osallistumista paikallis- ja aluetasolla. Suunnittelua ja tietojen vaihtoa varten tarvitaan rahoitustukea. Aikaa tarvitaan myös yhteisöjen, järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten valmiuksien kehittämiseen.

4.8

Vuonna 2012 YK järjestää kestävää kehitystä koskevan seurantakonferenssin jatkona vuonna 1992 Rio de Janeirossa ja vuonna 2002 Johannesburgissa järjestetyille konferensseille. ETSK suosittaa painokkaasti, että vuoden 2012 konferenssissa keskityttäisiin erityisesti ilmastonmuutokseen ja sen maailmanlaajuisiin vaikutuksiin. ETSK:n ja Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sekä ETSK:n ja Yhdistyneiden kansakuntien talous- ja sosiaalineuvoston välillä aloitettu yhteistyö tarjoaa mahdollisuuden laatia yhteisiä tutkimuksia ilmastonmuutoksen maailmanlaajuisista vaikutuksista. Yhteistyön avulla voidaan myös tuoda esiin työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan keinoja toimia aktiivisesti ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

5.   Tietoisuuden lisääminen ja tukikeinot

5.1

Ilmastonmuutosta ja sen seurauksia koskevan kansalaistietoisuuden lisäämisen tulisi olla ensisijaisesti paikallis-, alue- ja valtiotason tehtävä, ja sitä olisi tuettava unionitason aloitteilla. Valmiiden pakettiratkaisujen tarjoamisen sijaan olisi käytettävä alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa, joka kannustaa kansalaisia tuomaan esiin parhaina pitämiään ratkaisuja.

5.2

Kansalaisyhteiskunnan järjestöistä erityinen merkitys on kuluttajaorganisaatioilla, jotka voivat aktivoida kuluttajia ja edistää heidän osallistumistaan ja sitoutumistaan. Kuluttajat voivat vaikuttaa markkinoihin merkittävästi hyödykkeitä tai palveluita koskevilla ostopäätöksillään. Tämä on todellinen haaste eurooppalaisille kuluttajaliikkeille.

5.3

Työmarkkinaosapuolten erityisenä vastuualueena on analysoida ilmastonmuutoksen vaikutuksia työelämään sekä ehdottaa vaikutusten lieventämistä ja niihin sopeutumista koskevia asianmukaisia strategioita. Ilmastonmuutoksen torjumisen sosiaalinen ulottuvuus on tässä työssä keskeisellä sijalla.

5.4

Ilmastonmuutoksen torjuminen ei ole mahdollista ilman teollisuuden ja yritysten aktiivista tukea ja yhteistyötä. Teollisuus on avainasemassa pyrittäessä ottamaan ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset huomioon suunnittelussa, tuotannossa, markkinoinnissa ja arvioinnissa. Yritysten kannattaisi antaa vuosikertomuksissaan nykyistä enemmän tietoja ilmastonmuutokseen liittyvistä toimenpiteistään. Aktiivisuus ilmastonmuutosasioissa saattaa osoittautua markkinointivaltiksi.

5.5

Ilmastonmuutoksesta keskusteltaessa monet asiantuntijat ilmaisevat tukensa erilaisille verohelpotuksille ja muille taloudellisille kannustimille. Ne voivat epäilemättä tuottaa hyvin selkeitä tuloksia. Kannustimien käyttöä tulisi kuitenkin soveltaa varoen. Esimerkiksi autojen polttoaineverolla on kielteisiä sosiaalisia vaikutuksia harvaanasutuilla alueilla. Tekemällä autoilijoiden pääsy kaupunkien ydinkeskustoihin maksulliseksi vaikutetaan myönteisesti yleiseen liikennetilanteeseen, mutta tällaisiin ratkaisuihin on liitettävä uusia investointeja julkiseen liikenteeseen. Muutoin maksut aiheuttavat uutta sosioekonomista epätasapainoa: ne, joilla on varaa, käyttävät edelleen autoa, kun taas muut ovat riippuvaisia joukkoliikennejärjestelyistä, joiden tehokkuudesta voidaan olla monta mieltä.

5.6

Toinen tärkeä väline tietoisuuden lisäämiseksi olisi ympäristöasioiden hallintaprosessien kuten EMAS-järjestelmän käyttöönotto. EMAS on vapaaehtoinen järjestelmä, joka on perustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 761/2001. EMAS-järjestelmän tarkoituksena on tunnistaa ja palkita organisaatiot, jotka noudattavat lainsäädäntöön sisältyviä vähimmäisvaatimuksia tiukempia normeja ja parantavat jatkuvasti ympäristönsuojelutasoaan.

5.7

EMASin avulla yksittäiset organisaatiot ja instituutiot etsivät konkreettisia keinoja eri toimien, esimerkiksi energian ja raaka-aineiden käytön sekä autolla, junalla tai lentokoneella matkustamisen ympäristövaikutuksien mittaamiseksi ja niiden vähentämiseksi. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean tulisi harkita EMAS-järjestelmän käyttöönottoa ja tutkia erityisesti mahdollisuutta laskea kokousmatkojen aiheuttamia päästöjä sekä ottaa käyttöön korvaavia toimenpiteitä (ks. liite, joka sisältää muutamia alustavia laskelmia).

5.8

Toinen keskusteltavana oleva ehdotus koskee kuljetuskustannusten laskemista osaksi tuotteen kokonaishintaa. Se antaisi kuluttajille enemmän taustatietoa eri vaihtoehtojen tarkasteluun.

6.   Haaste kansalaisyhteiskunnalle

6.1

Euroopan järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta on työskennellyt kestävään kehitykseen liittyvien kysymysten parissa Rio de Janeiron ja Johannesburgin maailmankonferensseista lähtien.

6.2

Järjestäytyneellä kansalaisyhteiskunnalla on ainutlaatuinen tilaisuus toimia arvokkaassa roolissa käytäessä ehdotettua eurooppalaista keskustelua ilmastonmuutoksesta. Kansalaisyhteiskunnan panos voisi keskittyä pääasiassa viiteen osa-alueeseen:

osallistutaan aktiivisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia koskevan tietoisuuden lisäämiseen

ohjataan kuluttajia ja muita keskeisiä ryhmiä omaksumaan selkeitä kulutuskäytäntöjä, joissa otetaan huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset

tehdään aloitteita ja vaikutetaan kaupunkisuunnittelun uusiin ohjelmiin, joihin sisältyy asuminen, liikenne ja työmatkat, ja tuetaan niitä

toimitaan kansalaisten ja hallitusten välisenä kanavana ilmastonmuutoksen lieventämistä ja pitkällä aikavälillä sen pysäyttämistä koskevissa kysymyksissä

toimitaan yhteistyössä muiden maiden ja alueiden kansalaisyhteiskunnan kanssa ja pyritään työskentelemään rakentavasti ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi.

6.3

Eurooppa-neuvoston toteamuksen mukaisesti ETSK on rakentanut interaktiivisen verkoston EU:n kaikkien jäsenmaiden talous- ja sosiaalineuvostojen kanssa. Verkoston toiminnassa keskitytään erityisesti Lissabonin strategiaan.

6.4

ETSK on valmis harkitsemaan verkoston toiminta-alan laajentamista kysymyksiin, jotka koskevat ilmastonmuutosta ja vastaamista sen unionille asettamiin haasteisiin.

Bryssel 14. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Vrt. Rocardin puheenvuoro huhtikuussa 2001 pidetyssä ETSK:n sidosryhmien foorumissa.

(2)  KOM(2005) 35 lopullinen, s. 8.

(3)  Esim. freiburgilainen rakennushanke.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/109


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Eläinten ruhojen hävittäminen ja eläimistä saatavat sivutuotteet

(2006/C 318/18)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. tammikuuta 2006 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia lausunnon Eläinten ruhojen hävittäminen ja eläimistä saatavat sivutuotteet.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Maria Luísa Santiago.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13. ja 14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 115 puolesta, 32 vastaan 16:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1

Tiedolla on keskeinen asema yhteiskunnassa, ja kuluttajilla on oikeus saada luotettavaa ja oikea-aikaista tietoa sekä selvityksiä käyttämiensä elintarvikkeiden laadusta. Siksi ETSK katsoo, että kuluttajille on suunnattava asianmukaisia tiedotus- ja valistuskampanjoita. ETSK toteaa jälleen kerran, että kansanterveyden suojelu ja elintarviketurvallisuuden takaaminen eurooppalaisessa tuotannossa ovat osa komitean puolustamia perusperiaatteita.

1.2

ETSK ehdottaa, että Euroopan komissio jatkaa ja laajentaa mahdollisimman pian käynnissä olevia tutkimuksia, jotka osoittavat ilman pienintäkään epäilystä, että muuta kuin märehtijäperäistä jauhoa voidaan käyttää sikojen ja siipikarjan ruokintaan, eikä siitä aiheudu ihmisille terveysriskiä.

1.2.1

Proteiinien tunnistamisen ja jauhon jäljittämisessä käytettävien menetelmien on annettava kuluttajille täydellinen varmuus siitä, että sikojen ruokintaan käytetään yksinomaan siipikarjasta saatavista sivutuotteista peräisin olevaa jauhoa ja että siipikarjan ruokintaan käytetään yksinomaan sioista saatavista sivutuotteista peräisin olevaa jauhoa.

1.2.1.1

Kun käynnissä olevat tutkimukset on saatu päätökseen, terveiden ja eri teurastamoilla lopetettujen eläinten sivutuotteista voidaan valmistaa jauhoa, jonka proteiinit on merkittävissä selvästi ja jäljitettävissä alkulähteeltä asti.

1.3

On erittäin tärkeää kehittää tutkimusohjelmia, joiden avulla löydetään keinoja ruhojen tuhoamiseksi maatiloilla, ja estää näin ruhojen kuljetuksesta aiheutuva sairauksien mahdollinen leviäminen.

1.4

ETSK suosittaa edistämään sellaisten — mikäli mahdollista, energian tuotantoon soveltuvien — järjestelmien tutkimista, jotka kattavat kaikkien maatilalla tuotettavien sivutuotteiden ja jätteiden käsittelyn tuotannon yhdenmukaistamiseksi, ympäristönsuojelun turvaamiseksi lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, tilojen taloudellisen tasapainon varmistamiseksi sekä tilalla kasvatettavan karjan ja kasvattajan oman terveyden varmistamiseksi.

2.   Johdanto

2.1

Komitea katsoo, että kuusi vuotta BSE-kriisin jälkeen on aiheellista arvioida uudelleen ruhojen tuhoamiseen ja eläimistä saatavien sivutuotteiden käyttämiseen liittyvää ongelmaa ottaen huomioon elintarviketurvallisuus, kuluttajien terveyden suojelu sekä tuotantoon liittyvät taloudelliset ongelmat.

2.1.1

Euroopassa tuotannolle asetetut elintarviketurvallisuusstandardit ovat huomattavasti tiukemmat kuin unionin ulkopuolisissa maissa, mutta on kuitenkin muistettava, että standardit takaavat elintarvikkeiden turvallisuuden kuluttajille, ympäristön suojelun sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin. Kyseisten standardien säilyttäminen, joka aiheuttaa lisäkustannuksia tuotannolle, on mahdollista ainoastaan säilyttämällä tuotanto Euroopassa.

2.2

Sikatiloilla kuolleiden eläinten ruhojen tuhoaminen ei ollut tuottajille ongelma ennen BSE-kriisiä, sillä kuolleet eläimet voitiin käyttää lihajauhon valmistukseen ja lihajauho puolestaan eläinten ruokintaan. Niinpä lihajauhoa valmistavat yritykset noutivat ruhot useissa maissa maksutta.

2.3

BSE-kriisin seurauksena ja Euroopan parlamentin ja neuvoston 3. lokakuuta 2002 antaman asetuksen 1774/2002 hyväksymisen jälkeen lihajauhon käyttö kiellettiin eläinten ruokinnassa ja ruhoja ryhdyttiin pitämään luokkaan 2 kuuluvana riskiaineksena, mikä edellyttää, että ne on kerättävä ja hävitettävä polttamalla. Kyseisistä tehtävistä voivat huolehtia yksinomaan asianmukaisen luvan saaneet yritykset.

2.4

Kuten on ymmärrettävää, kyseinen tilanne aiheutti lisäkustannuksia tuottajille ja lisäsi näin ollen kilpailun vääristymistä unionin ulkopuolisiin maihin nähden. Siksi tuottajat pyrkivät löytämään alaa varten edullisempia vaihtoehtoja, jotka olisivat kuitenkin tehokkaita bioturvallisuuden ja ympäristön kannalta.

2.5

Kaupankäynnin nykyisenä suuntauksena ovat avoimet maailmanmarkkinat, joilla pätee yksinomaan kysynnän ja tarjonnan laki. Eurooppa kärsii kuitenkin huomattavasta kilpailun vääristymisestä, sillä monet teknis-tieteelliset päätökset ovat johtaneet poliittisiin linjauksiin, joiden seurauksena tuotantokustannukset ovat nousseet Euroopassa merkittävästi unionin ulkopuolisiin maihin verrattuna.

2.6

Tästä esimerkkinä on neuvoston 4. joulukuuta 2000 antama päätös 2000/766/EY, jonka 2 artiklan 1 kohdassa kielletään eläinproteiinin käyttö eläinten ravinnossa kaikissa jäsenvaltioissa. Päätös koskee kaikkia eläinlajeja. Euroopan parlamentin ja neuvoston 3. lokakuuta 2002 antaman asetuksen 1774/2002 22 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistetaan kyseinen kielto ja pidennetään sen voimassaoloaikaa.

2.7

Kuten on helppo ymmärtää, naudoissa ilmenneen BSE-taudin aiheuttamalla kriisillä sekä sen yhtymäkohdilla tarttuviin spongiformisiin enkefalopatioihin oli vaikutuksia voimaperäisen tuotannon aloihin (siat ja siipikarja), jotka eivät saa minkäänlaista tukea tai tuotantopalkkioita, joilla toimitaan hyvin vähäisin voittomarginaalein ja joilla on suuria kehitysvaikeuksia ympäristöä, eläinten hyvinvointia ja terveyteen liittyviä uhkia koskevan lainsäädännön johdosta.

2.8

Lihajauhon käytön kieltäminen aiheutti alalle valtavat vahingot, koska yhtä proteiinin lähdettä ei enää voitu käyttää rehuissa ja koska kasviproteiinin hinta nousi kasvaneen kysynnän seurauksena, mikä johti rehun hinnan jyrkkään nousuun. Lisäksi teurastamoiden sivutuotteet eivät enää merkinneet lisäarvoa, vaan aiheuttivat kustannuksia. Tämä seikka yhdessä lihajauhon hinnannousun kanssa johti väistämättä kuluttajahintojen nousuun.

3.   Yleistä

3.1   Sikojen ruhojen hävittämistä koskevat lainsäädännölliset näkökohdat ja teknis-tieteelliset vastahuomautukset

3.1.1

Asetus 1774/2002, jossa velvoitettiin luvan saaneet yritykset keräämään ja hävittämään eläinten ruhot ja kiellettiin eläinproteiinin käyttö, ei yksinomaan aiheuttanut taloudellisia vaikeuksia niissä maissa toimiville tuottajille, joissa kyseinen järjestelmä oli jo käytössä, vaan johti huomattavasti vakavampiin ongelmiin maissa, joilla järjestelmää ei ollut, koska niiden oli otettava järjestelmä käyttöön vieläkin korkeammin kustannuksin. Tämä tilanne sai kyseisten maiden tuottajat pohtimaan, oliko säädöksellä tarkoitus hyvittää taloudellisesti sivutuotteiden valmistajille lihajauhon myynnin kieltäminen.

3.1.2

Edellä mainittu kysymys on sitäkin aiheellisempi, kun otetaan huomioon, että asetuksessa säädetään poikkeuksesta syrjäisille ja alhaisen eläintiheyden alueille, joilla sallitaan perinteisten menetelmien jatkaminen ruhojen hävittämiseksi. On kiistatonta, että kyseisillä alueilla ruhojen keräämisestä aiheutuvat kustannukset olisivat erittäin korkeat. Lisäksi asetuksessa säädetään kahdesta muusta poikkeuksesta:

Kuolleet lemmikkieläimet voidaan hävittää suoraan jätteenä hautaamalla.

Eläimistä saatavat sivutuotteet voidaan hävittää jätteenä polttamalla tai hautaamalla maatilalla, jos kyse on kansainvälisen eläintautiviraston A-listaan kuuluvan taudin puhkeamisesta ja jos toimivaltainen terveysviranomainen katsoo, että eläinten ruhojen kuljetuksesta aiheutuu taudin leviämisvaara, tai koska lähimmällä käsittelylaitoksella ei ole tähän riittävää kapasiteettia.

3.1.3

Nykyään on ollut yhä välttämättömämpää sijoittaa maatilat mahdollisimman etäälle asutuksesta sekä toisistaan aina, kun se on mahdollista. Näin etsitään yhä useammin syrjäisiä alueita, jotta naapureita ei häirittäisi ja karjan terveyttä voitaisiin suojella.

3.1.4

Kuten edellä todetaan, ruhojen kerääminen on erittäin kallista, joten pyrkimyksenä on löytää ratkaisuja, joissa mennään asetuksessa esitettyä pidemmälle ja joissa nykytodellisuus otetaan huomioon. Vaihtoehtoja tarkasteltaessa on aina otettava huomioon ihmisten terveys ja turvallisuus, eläinten terveys ja hyvinvointi sekä ympäristön suojelu.

3.2   Lihajauhon käyttöä koskevat lainsäädännölliset näkökohdat ja teknis-tieteelliset vastahuomautukset

3.2.1

Ei ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä siitä, että BSE-tauti voisi tarttua sikoihin tai siipikarjaan. Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa siat ja siipikarja olivat kosketuksissa naudan spongiformisen enkefalopatian (BSE) tartunnanaiheuttajaan (prioni). Vaikka niitä oli ruokittu samoilla eläinproteiineilla, jotka aiheuttivat BSE-taudin nautakarjassa, ei ole yhtäkään tapausta, jossa kyseisten lajien eläin olisi saanut tartunnan. Myös kanoilla tehdyt tutkimukset osoittavat, että kanat ovat vastustuskykyisiä sekä ruoansulatuskanavan ulkopuolisille että niiden kautta välittyville tartunnoille. (1)

3.2.2

Kuluttajan terveyden suojelemiseen ja turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä komissio ryhtyy riskien valvontaa koskeviin toimenpiteisiin, jotka perustuvat uusimpiin sen käytössä oleviin koetuloksiin sekä luotettaviin tieteellisiin arvioihin, joita esitetään esimerkiksi tieteellisen ohjailukomitean laatimissa ohjeissa. Tieteellistä ohjauskomiteaa tukee tilapäinen ”tarttuva spongiforminen enkefalopatia/naudan spongiforminen enkefalopatia” -työryhmä, joka muodostuu eurooppalaisista tiedemiehistä.

3.2.3

TSE:tä koskeva tietämyksen rajallisuus tuodaan esiin seuraavissa asiakirjoissa:

tieteellisen ohjauskomitean 13.–14. huhtikuuta 2000 pitämässään kokouksessa hyväksymä tieteellinen lausunto ihmisen altistumisesta BSE-taudin taudinaiheuttajalle ruoansulatuselimistön kautta (tartunnan aiheuttava määrä ja lajiraja) (Oral exposure of humans to the BSE agent: infective dose and species barrier)

tieteellisen ohjauskomitean 24.–25. syyskuuta 1998 antama tieteellinen raportti nisäkäsperäisen lihaluujauhon vaarattomuudesta muiden eläinten kuin märehtijöiden ravintona (Safety of Meat-and-bone Meal derived from Mammalian Animals Fed to Non-Ruminant Food-Producing Farm Animals).

3.2.4

Tieteellinen ohjauskomitea on käsitellyt myös kysymystä TSE:n tarttumisesta sikoihin ja antanut aiheesta lausuntoja:

tieteellisen ohjauskomitean 24.–25. kesäkuuta 1999 pitämässään kokouksessa hyväksymä, kuollutta karjaa ja kuolleita eläimiä käsittelevä tieteellinen lausunto

tieteellinen lausunto taudin leviämisvaarasta muihin kotieläimiin kuin märehtijöihin kierrätettäessä eläimistä saatavia sivutuotteita rehuissa, tieteellinen ohjauskomitea, 17. syyskuuta 1999

tieteellisen ohjauskomitean 27.–28. marraskuuta 2000 pitämässään kokouksessa hyväksymä tieteellinen lausunto eläinproteiinin käytöstä ravintona kaikille eläimille.

3.2.5

Edellä mainituista tieteellisistä lausunnoista voidaan päätellä lyhyesti, että ei ole minkäänlaista epidemiologista näyttöä siitä, että BSE-tauti voisi tarttua sikoihin, siipikarjaan tai kaloihin tai että BSE-tauti olisi tarttunut kyseisiin lajeihin. Tähän mennessä mitkään tieteelliset kokeet eivät ole osoittaneet TSE:n kehittymistä sioissa, siipikarjassa tai kaloissa.

3.3   Käytännön ongelmien tarkastelu ja mahdollisuus käsitellä sivutuotteet maatiloilla

3.3.1

Kotieläintilan jätteiden käsittelyä tulee tarkastella kokonaisvaltaisesta näkökulmasta, jossa otetaan huomioon elintarviketurvallisuus, terveys, eläinten hyvinvointi sekä ympäristön kunnioittaminen.

3.3.2

EU:ssa syntyy vuosittain yli 170 miljoonaa tonnia kotieläintilojen jätteitä. (2) Uudenaikaisen kotieläintilan hoitaminen on nykyään erittäin monimutkaista, ja siihen kuuluu osana jätteiden käsittely. Eläinten ruhoja varten on etsittävä entistä tehokkaampia ja kannattavampia käsittelymenetelmiä.

3.3.3

Eläinten ruhoja koskeva kysymys on erittäin monitahoinen, sillä yhtäältä on otettava huomioon ympäristö ja toisaalta on myös tarkasteltava kuljetukseen liittyvää tautien leviämisen mahdollisuutta sekä hygieniaa, turvallisuutta ja kansanterveyttä. (3)

3.3.4

Käsillä olevalla lausunnolla komitea pyrkii laajentamaan tuottajien ulottuvilla olevia vaihtoehtoja pitämällä aina mielessä kansanterveyden ja ympäristön suojeluun liittyvä periaate. Näin ollen komitea ehdottaa hydrolyysiä, mutta kaikki muutkin menetelmät, jotka täyttävät edellä esitetyt ehdot, on otettava huomioon. (4)

3.3.5

Eläinten ruhojen yleisimpänä käsittelymenetelmänä hydrolyysi ei eroa biologisesti sellaisten muiden orgaanisten aineiden hydrolyysistä, jotka voivat hajota itsestään valvotuissa olosuhteissa. Hydrolyysin biokemiallinen sykli määräytyy autolyysikapasiteetin perusteella. Pohjimmiltaan prosessissa on kyse siitä, että proteiinit hajoavat ja tuottavat aminohappoja, hiilihydraatit sokereita sekä lipidit rasvahappoja ja alkoholia. Sian tapauksessa rasva-aineen esteröitymisen seurauksena hydrolyysin lopputuloksena on ulkonäöltään paksu ja sitkeä aines, joka nestemäisiltä ominaisuuksiltaan käyttäytyy kuten viskoosinen neste. Siksi käsittely kannattaa suorittaa valvotuissa olosuhteissa, ja näin ruho voidaan siirtää nestemäisessä muodossa. Jotta hydrolyysi olisi mahdollisimman tehokas, on valvottava tiettyjä tekijöitä, kuten aineosasten kokoa (ruhojen jauhaminen edeltä käsin), lämpötilaa ja prosessin kestoa sekä ilman happipitoisuutta, jotta estetään pahojen hajujen muodostuminen. Hydrolyysin tuloksena muodostuva neste voidaan myöhemmin käsitellä yhdessä maatilalla syntyvän lietelannan kanssa, mistä on seuraavia etuja:

bioturvallisuus (ruhot käsitellään omalla maatilalla valvotuissa olosuhteissa, mikä vähentää tautien leviämismahdollisuuksia muille maatiloille)

lietelannan perinteisen käsittelyprosessin tehostuminen

patogeenisten tekijöiden poistuminen

maatilan hoidon tehostuminen, koska ruhot ja lietelanta käsitellään paikan päällä oikea-aikaisesti. (5)

3.3.6

Biokaasuihin perustuvalla energiantuotannolla on merkittävä asema. Sitä varten voidaan käyttää toisiinsa yhteydessä olevia säiliöitä, jolloin poisvirtaus tai ilmakehän kanssa kosketuksissa oleminen ei ole mahdollista. Komitea on kuitenkin myös erittäin kiinnostunut tutkimaan edellä mainittua yksinkertaisempia prosesseja, jotka soveltuvat pienille maatiloille ja joilla niin ikään varmistetaan kansaterveyden suojelu, terveyden suojelu maatiloilla sekä ympäristön suojelu.

4.   Erityistä

4.1

Tiedolla on nykyisin keskeinen asema yhteiskunnassamme. Kuluttajilla on oikeus saada asianmukaisia ja luotettavia tietoja. Näin tapahtuu kuitenkin harvoin, sillä lehdistössä korostetaan aina katastrofeja ja onnettomuuksia, ja myönteisiin asioihin kiinnitetään vain vähän huomiota. Siksi on ryhdyttävä mittaviin toimenpiteisiin ja tiedotettava kuluttajille kaikista kansanterveyden alalla toteutetuista toimista, jotta he voisivat tietoisesti valita parhaaksi katsomansa vaihtoehdon.

4.2   Eläinten ruhojen ja eläinperäisten jätteiden hävittämisestä aiheutuvat taloudelliset seuraukset

4.2.1

Eläinten ruhojen käsittely aiheuttaa tiettyjä logistisia ongelmia (maissa, joissa keräämisjärjestelmää ei ole otettu käyttöön), ja eräissä tapauksissa kerääminen on ristiriidassa terveyden suojelua koskevien maatilojen hyvien käytänteiden kanssa.

4.2.2

Yhteisön antamien ohjeiden taloudellisia vaikutuksia on tarkasteltava seuraavissa kahdessa konkreettisessa tapauksessa:

4.2.2.1

Maissa, joissa ruhoja ei vielä kerätä, on tehtävä investointeja maatiloilla (esimerkiksi kylmävarastotilojen asentaminen sekä ruhojen turvallista keräämistä koskevien suunnitelmien laatiminen), kuljetusyrityksissä (asianmukaisesti varustetun kuljetuskaluston hankkiminen tehtävää varten) sekä sivutuotteita valmistavissa tehtaissa (muutokset, jotka mahdollistavat kokonaisten eläinten käsittelyn). (6)

4.2.2.2

Maissa, joissa ruhojen keräämisjärjestelmät ovat jo käytössä, ei ole tarvetta tehdä lisäinvestointeja. Koska maatilat eivät voi käyttää lihajauhoa, ruhojen keräämisestä ja niiden hävittämisestä on kuitenkin maksettava. (7)

4.3   Eläimistä saatavien sivutuotteiden käytöstä aiheutuvat taloudelliset seuraukset

Sikojen, siipikarjan ja kalojen rehuissa käytettävän eläinproteiinin kieltämisen johdosta tuotantokustannukset kasvoivat merkittävästi Euroopassa, ja samalla lisääntyivät kilpailun vääristymiseen liittyvät ongelmat suhteessa Brasilian, Argentiinan ja Yhdysvaltojen kaltaisiin maihin, joissa eläinproteiinin käyttö on sallittu. Kustannusten kasvuun liittyvät seuraukset ilmenivät useilla tasoilla, sillä teurastamoiden sivutuotteista ei enää saatu lisäarvoa, vaan niistä aiheutui hävittämiskustannuksia. Lisäksi kasviproteiinin kysynnän kasvun seurauksena kasviproteiinin hinta nousi, mikä puolestaan johti rehujen hinnan nousuun. (8)

4.3.1

Käytännössä tuotantokustannukset ovat kasvaneet unionin ulkopuolisiin maihin verrattuna seuraavasti:

sivutuotteiden hävittäminen:

:

6 euroa/100 kg (sian ruho) (9)

muun kuin eläinperäisen jauhon käyttäminen:

:

0,75 euroa/100 kg (10)

soijan hinnan nousu:

:

1,5 euroa/100 kg (11).

Kun määrät kerrotaan vuosittaisella siantuotannolla, kokonaismenetykset kohoavat yhteisössä 173 miljoonaan euroon. Edellä mainittu kustannusten nousu yhdessä rehujen, energian, työvoiman sekä eläinten hyvinvointia ja ympäristöä koskevien säännösten kaltaisten tuotantoon liittyvien tekijöiden kanssa merkitsee sitä, että sianruhosta aiheutuvat kustannukset ovat Brasiliassa 0,648 euroa/kg (12) ja EU:ssa 1,25 euroa/kg (13).

4.3.2

Kyseistä kilpailun vääristymistä ei voida koskaan ottaa käsittelyyn WTO:ssa käytävissä neuvotteluissa, sillä asia kiistettäisiin välittömästi, koska sen tueksi ei ole esittää minkäänlaista tieteellistä näyttöä. Mikäli tilanne jatkuu tämänkaltaisena, eurooppalaisille tuottajille on ryhdyttävä maksamaan korvauksia tai tuotannon jatkuminen on vaarassa.

4.4   Muun kuin märehtijäperäisen lihajauhon käyttöä sikojen ja siipikarjan ruokinnassa koskevan kiellon mahdollisen poistamisen yhteydessä huomioon otettavia seikkoja

4.4.1

Keskeistä on varmistaa, että lihajauhoon ei liity ristikontaminaatiota. Tämän johdosta Belgian eri elimiä edustavien tutkijoiden muodostamaa ryhmää pyydettiin tutkimaan ja kokeilemaan tekniikoita, joiden avulla olisi mahdollista saada selville rehujen sisältämät märehtijäperäiset eläinproteiinit. Ryhmä sai työnsä menestyksekkäästi päätökseen vuoden 2004 ensimmäisellä puoliskolla ja toimitti terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastolle 24. syyskuuta 2004 päivätyn loppuraportin Determination of Processed Animal Proteins Including Meat and Bone Meal in Feed. Raportissa esitetään menetelmiä, joilla varmistetaan mahdollisuus havaita proteiinit rehuissa. Nykyisessä tilanteessa olisi jo mahdollista perustaa tuotantolinjoja muuta kuin märehtijäperäistä, kaikilta osin jäljitettävää (eli alkuperä helppo selvittää) ja valvottavissa olevaa lihajauhoa varten. Näin ollen voitaisiin ryhtyä perustamaan ensimmäisiä tuotantolinjoja sekä käyttämään uudelleen kyseisiä aineksia täysin varmoina siitä, että niihin ei sisälly märehtijäperäistä jauhoa. (14)

4.5   Viimeinen este muun kuin märehtijäperäisen lihajauhon sisällyttämiseksi jälleen sioille ja siipikarjalle tarkoitettuihin rehuihin

4.5.1

Nyt on ainoastaan ryhdyttävä kehittämään tekniikoita, joilla kyetään erottamaan sikaperäiset proteiinit siipikarjaperäisistä proteiineista, jotta noudatettaisiin Euroopan parlamentin toista kehotusta, joka koskee kannibalismin välttämistä. Kun kyse on lihajauhosta, kannibalismista puhuminen ei ole asianmukaista. Kannibalismilla viitataan välittömään ravinnoksi käyttämiseen, ja sitä voi tapahtua ainoastaan eräillä maatiloilla satunnaisesti. Kannibalismista puhuminen aminohappojen ja rasvahappojen yhteydessä ei ole hyväksyttävää.

4.5.2

Edellä esitetyistä huomioista riippumatta nykyään on joka tapauksessa täysin mahdollista ottaa käyttöön valvontamekanismi sellaisia valmistuslinjoja varten, joissa käytetään yksinomaan sikaperäisiä proteiineja siipikarjalle tarkoitettuun rehuun ja päinvastoin. Tämä on mahdollista seuraavista syistä:

Sioista ja siipikarjasta valmistettua lihajauhoa ei voida koskaan tuottaa samassa teurastamossa, koska kyseiset lajit edellyttävät erilaisia teurastamotiloja.

Koska tietyt tehtaat tuottavat yksinomaan siipikarjan rehuja ja toiset yksinomaan sikojen rehuja, rehujen sekoittuminen ei ole mitenkään mahdollista.

Edellä mainittu koskee myös tehtaita, joissa on erilliset tuotantolinjat kutakin lajia varten.

Bryssel 14. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Mattews, D. ja Cooke, B. C., Rev. Sci. Tecl. Int. Eprit. 2003, 22(1), s. 283–296.

(2)  Toinen keskeinen tutkimus: Abrial, D.; Calavas, D.; Jarrige, N.; Ducrot, C., ”Poultry, pig and the risk of BSE following the feed ban in France — a spatial analysis”, Vet. Res., 2005, 36, s. 615–628.

(3)  Taulukko 1 — Luettelo eläintenhoidossa syntyvistä jätteistä (15 jäsenvaltion EU:ssa); (lähde: Eurostat/Espanjan maatalous-, kalastus- ja elintarvikeministeriö, 2003).

(4)  

Taulukko 2 — Laskelma karjatiloilla syntyvistä jätteistä ja sivutuotteista (lähde: Eurostat/Espanjan maatalous-, kalastus- ja elintarvikeministeriö).

Gale, P., ”Risk assessment: use of composting and biogas treatment to dispose of catering waste containing meat”, Final Report to the Department for Environment, Food and Rural Affairs, 2002; osoitteessa: http://www.defra.gov.uk/animalh/by-prods/publicat/

(5)  Muñoz Luna, Antonio; Ramis Vidal, Guillermo; Pallarés Martínez, Francisco José; Rouco Yáñez, Antonio; Tristán Lozano, Francisco; Martínez Almela, Jesús; Barrera, Jorge; Lorenzo Navarro, Miriam; Quereda Torres, Juan José, Informe final relativo a los resultados obtenidos en los proyectos de estudio de alternativas a sistemas de cadáveres, 2006.

Aiheesta laadittuja tutkimuksia:

Lobera, J. B.; González, M.; Sáez, J.; Montes, A.; Clemente, P.; Quiles, A.; Crespo, F.; Alonso, F.; Carrizosa, J. A.; Andujar, M.; Martínez, D.; Gutiérrez, C., Informe final de resultados sobre la hidrolización de cadáveres animales no ruminantes: experiencia en ganado porcino. Gutiérrez, C.; Fernández, F.; Andujar, M.; Martín, J.; Clemente, P.; Lobera, J. B.; Parámetros Físico-químicos y bacteriológicos de la hidrolización de cadáveres de animales no ruminantes con bioactivadores, CARM-IMIDA; http://wsiam.carm.es/imida/publicaciones%20pdf/Ganader%EDa/Gesti%F3n%20de%20Residuos%20Ganaderos/Hidrolizaci%F3n%20de%20Cad%E1veres/Resultados%20del%20Estudio%20Preliminar.pdf

(6)  Tehtyjen laskelmien mukaan tuotantokustannukset nousevat 0,36–0,96 euroa käsiteltyä eläintä kohti maatilan sijainnin ja koon mukaan. Tosiasia kuitenkin on, että pienimmät maatilat ovat aina huonoimmassa asemassa.

(7)  Näin ollen tuotteelle aiheutuu lisäkustannus, joka on 0,3–0,5 euroa käsiteltyä eläintä kohti.

(8)  Murcian yliopiston työryhmän, professori Antonio Muñoz Lunan (DMV, PhD, MBA) johdolla tehdyt tutkimukset.

(9)  Lähde: INRA (Institut National de Recherche Agricole).

(10)  Laskelma perustuu raaka-aineiden keskihintaan ennen kieltoa ja sen jälkeen soveltamalla annostusta, joka on lihotussioille tyypillinen.

(11)  Ks. alaviite 10.

(12)  Tuotantokustannukset Paranán osavaltiossa sijaitsevalla 1 200 emakon maatilalla, jossa tuotanto tapahtuu suljetussa kierrossa ja jossa tuottavuus on 20,3 vieroitettua porsasta emakkoa kohti vuodessa.

(13)  Portugalissa sijaitseva 500 emakon maatila, jossa tuotanto tapahtuu suljetussa kierrossa ja jonka tuottavuus on 23 porsasta emakkoa kohti vuodessa.

(14)  Muita aihetta käsitteleviä tutkimuksia:

Fumière, O.; Dubois, M.; Baeten, V.; von Holst, C.; Berben, G., ”Effective PCR detection of animal species in highly processed animal byproducts and compound feeds”, Anal Bioanal Chem (2006) 385, s. 1045–1054.

Krcmar, P.; Rencova, E., ”Identification of Species-specific DNA in feedstuffs”, J. Agric. Food Chem., 2003, 51, s. 7655–7658.

Lahiff, S.; Glennon, M.; O'Brien, L.; Lyng, J.; Smith, T.; Maher, M.; Shilton, N., ”Species-specific PCR for the identification of ovine, porcine and chicken species in meat and boné meal (MBM)”, Molecular and Cellular Probes (2001) 15, s. 27–35.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/114


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Neuvoston asetus erityistoimenpiteistä silkkiäistoukkien kasvatuksen edistämiseksi

(kodifioitu toisinto)

KOM(2006) 4 lopullinen — 2006/0003 CNS

(2006/C 318/19)

Neuvosto päätti 8. helmikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 37 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli An Le Nouail.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 168 ääntä puolesta ja 7 vastaan 17:n pidättyessä äänestämästä.

1   Johdanto

1.1

Komission ehdotus koskee erityistoimenpiteistä silkkiäistoukkien (Bombyx mori, Linné 1758) kasvatuksen edistämiseksi annetun asetuksen (ETY) N:o 845/72 kodifiointia 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen mukaista nopeutettua käsittelymenettelyä soveltaen.

1.2

Kodifiointi toteutetaan sellaisten säädösten kohdalla, joita on ajan mittaan muutettu useamman kerran ja jotka tämän seurauksena ovat nykymuodossaan vaikeasti ymmärrettävissä.

2   Yleistä

2.1

Kyseinen asetus tuli voimaan yli kolmekymmentä vuotta sitten, ja sitä on tarkistettu perusteellisesti useaan kertaan. Tästä syystä säädöksen kohderyhmän on vaikea ymmärtää sen sisältöä ja soveltamisalaa suorittamatta oikeudellista tutkimustyötä ja käytännössä sovellettavan tekstin omaehtoista kokoamista.

2.2

Näin ollen komitea hyväksyy kodifiointiehdotuksen, joka avaa lainsäädäntöä EU:n kansalaisille ja parantaa sitä komitean aikaisemmissa lausunnoissaan (1) ilmaisemien toiveiden mukaisesti.

3   Erityistä

3.1

Tässä yhteydessä voitaisiin harkita myös muita yksinkertaistamismenettelyitä, kuten säädöksen kumoamista tai päivittämistä.

3.2

Silkinviljely, joka kehittyi nopeasti Etelä-Euroopassa 1400-luvulta lähtien, eli suurinta kukoistuskauttaan 1800-luvulla, mutta taantui sitten silkkitoukkaan (Bombyx mori) iskeneen epidemian myötä. Silkkitoukan kotelokoppa muodostuu yhdestä pitkästä silkkikuidusta, jota käytetään raaka-aineena tekstiiliteollisuudessa. Siitä huolimatta, että kasvatus aloitettiin uudelleen terveiden silkkitoukan munien avulla, silkinviljely ei palannut enää entiseen mittaansa, sillä silkkitoukat tarvitsevat hyvin tiivistä huolenpitoa ja suuria määriä päivittäin poimittavia vaikeasti kasvatettavan valkoisen mulperipuun lehtiä, jotka ovat toukan ainoa ravinto. Nykyisin tekstiiliteollisuus on lähes täysin riippuvainen lähinnä Kiinasta ja Vietnamista tulevasta tuontisilkistä.

3.3

Eri silkkilaatuja edellyttävät erilaiset nykyiset käyttötarkoitukset sekä tutkimustyön kautta avautuvat tulevaisuuden käyttömahdollisuudet huomioon ottaen komitea katsoo, että silkinviljelyn perusteiden säilyttäminen Euroopassa on suotavaa. Lisäksi tämä toiminta tarjoaa työpaikkoja muita heikommin kehittyneillä tai syrjäisillä alueilla (2). Asetuksen mukainen silkkiäismunalaatikkoa kohden myönnettävä tuki on välttämätön toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi, sillä se joutuu kilpailemaan kolmansista, halvan työvoiman maista tulevien massatuontien kanssa. Eurooppalainen silkki soveltuu nykyisiin käyttötarkoituksiin ja voi mahdollistaa myös tulevia sovelluksia. Tämä antaa perusteita EU-tuotannon ylläpitämiselle.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Ks. esimerkiksi ETSK:n vuonna 2005 antama valmisteleva lausunto aiheesta ”Lainsäädännön parantaminen” (esittelijä: Daniel Retureau), INT/265 — EUVL C 24, 31.1.2006, s. 39.

(2)  Puolet eurooppalaisesta tuotannosta on peräisin Kanarian saarilta.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/115


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta siltä osin kuin kyse on tiettyjen elohopeaa sisältävien mittalaitteiden markkinoille saattamista koskevista rajoituksista

KOM(2006) 69 lopullinen — 2006/0018 COD

(2006/C 318/20)

Neuvosto päätti 8. maaliskuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Giacomina Cassina.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 181 ääntä puolesta ja 5 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1

Jäljempänä kohdissa 2 ja 3 esitetyin perustein ETSK:n kanta on seuraava:

a)

Komitea kannattaa komission ehdotusta ja oikeusperustan valintaa (perustamissopimuksen 95 artikla) sekä yhteisön strategian tavoitetta, joka koskee elohopean käytön lopettamista kokonaan kyseisenlaisissa mittalaitteissa.

b)

Komitea katsoo, että käsillä oleva ehdotus on yhteisön muiden ympäristö- ja kansanterveysnormien ja -politiikkojen mukainen.

c)

Komitea toivoo, että kyseisten tuotteiden korvaamista elohopeattomilla vaihtoehdoilla vauhditetaan (mahdollisesti kannustimien ja tiedotus- ja valistuskampanjoiden avulla, jotta mahdollisesti vaaraa aiheuttavien, elohopeaa sisältävien laitteiden käytöstä poistuminen ei pitkittyisi) ja että tuotteiden korvaamisen kustannuksissa otetaan huomioon myös kuluttajille aiheutuvat kustannukset.

d)

Komitea kehottaa tekemään selkoa erilliskeruun toteuttamistavoista ja katsoo, että myyjien tulisi huolehtia käytöstä poistettujen laitteiden keräämisestä (vrt. sähkö- ja elektroniikkalaitteiden keruun toteutus).

e)

Komitea pyytää komissiota täsmentämään, miten on varmistettu, että direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävien alojen (ammattikäyttö ja teollisuus) on toimittava elohopean ympäristöön leviämisen torjumista koskevan tavoitteen mukaisesti.

f)

Komitea kehottaa yhteisön ja jäsenvaltioiden viranomaisia tarkistamaan huolellisesti, että tuontituotteet täyttävät EU:n lainsäädännön vaatimukset.

2.   Johdanto ja ehdotuksen sisältö

2.1

Käsillä oleva direktiiviehdotus noudattelee aiheesta ”Elohopeaa koskeva yhteisön strategia”28. tammikuuta 2005 annetun tiedonannon (1) linjauksia. Strategian lähtökohtana on se maailmanlaajuisesti todennettu seikka, että elohopea on haitallista ja aiheuttaa vakavaa vaaraa ihmisille, ekosysteemeille ja luonnonvaraisille eläimille. Siinä esitetään joukko toimia ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi. Peruslähtökohtana on elohopean käytön lopettaminen kaikessa sellaisessa toiminnassa, jossa se voidaan nykyisin korvata vaihtoehtoisilla aineilla tai tuotteilla. Näin torjuttaisiin neurologiseen kehitykseen, immuunijärjestelmään ja lisääntymiselimistöön kohdistuvia haitallisia vaikutuksia, joita nykyisin on havaittavissa.

2.2

Osana yleisstrategian toteuttamista komissio ehdottaa direktiivin 76/769/ETY muuttamista (2). Direktiiviin ehdotetun muutoksen mukaan markkinoille ei saisi saattaa seuraavanlaisia elohopeaa sisältäviä laitteita:

a)

kuumemittarit

b)

muut mittalaitteet, jotka on tarkoitettu myytäväksi yleisölle (esim. painemittarit, ilmapuntarit, verenpainemittarit).

2.3

Eräissä jäsenvaltioissa jo voimassa olevien kieltojen ja/tai rajoitusten ja siis tähän mennessä saatujen kokemusten perusteella kiellon soveltamisalan ulkopuolelle aiotaan kuitenkin jättää tutkimuksessa ja teollisuudessa käytettävät laitteet, koska niitä on suhteellisen vähän ja niitä käytetään pitkälle erikoistuneissa ympäristöissä, jotka ovat jo työturvallisuutta ja vaarallisten jätteiden käsittelyä koskevien valvontasääntöjen ja -menettelyjen alaisia tai joissa sovelletaan REACH-järjestelmää.

3.   Yleistä

3.1

Vaikka eräissä jäsenvaltioissa on alettu asteittain luopua elohopean käytöstä ja korvata se muilla vaihtoehdoilla, Euroopassa arvioidaan (3) vieläkin käytettävän mitta- ja valvontalaitteissa vuosittain noin 33 tonnia elohopeaa. Tästä markkinoille päätyvästä määrästä lämpömittarien elohopean osuus on 25–30 tonnia.

3.2

Kun lämpömittarit ja muut mittalaitteet poistetaan käytöstä tai kun ne rikkoutuvat, ne heitetään yleensä pois muun jätteen mukana. Elohopeaa ja sen myrkyllisimpiä johdoksia joutuu siis kotitalousjätteen joukkoon. Kaatopaikalla tai epäasianmukaisen jätteenkäsittelyn yhteydessä elohopeajäämiä joutuu jätevesiin ja leviää ympäristöön, minkä seurauksena elohopeaa esiintyy elintarvikkeissa, varsinkin vesieliöiden ravintoketjuissa, joten kalaa ja äyriäisiä ravinnokseen käyttävät kuluttajat (etenkin Välimeren alueella) ovat erityisessä vaarassa.

3.3

ETSK huomauttaa, että markkinoilla on jo laitteita, joiden käyttötarkoitus on sama kuin direktiiviehdotuksessa tarkoitettujen laitteiden ja joissa käytetään elohopean korvaavia aineita. Korvaaminen voidaan siis toteuttaa välittömästi ja ilmeisesti lisäkustannuksitta (ks. kuitenkin myös kohdan 4.1 alakohdat b, c ja e). Vaikutusarvioinnissa ei kuitenkaan viitata millään tavoin kustannuksiin, joita korvaamisesta aiheutuu kuluttajille. ETSK kehottaakin arvioimaan niiden määrän ja sisällyttämään direktiivin täytäntöönpanomekanismiin tukitoimenpiteitä.

3.4

ETSK kannattaa vilpittömästi komission tavoitetta kieltää ehdotuksessa mainittujen elohopeaa sisältävien laitteiden saattaminen markkinoille. Elohopean vaarallisuutta ja pysyvyyttä ei tarvitse enää osoittaa, ja elohopeaa sisältävien laitteiden kieltäminen edistää ympäristön ja ihmisten terveyden korkeatasoista suojelua ehdotetun säädöksen oikeusperustan mukaisesti (perustamissopimuksen 95 artikla). Se on ETSK:n mielestä täysin oikea ja asianmukainen.

4.   Erityistä

4.1

ETSK huomauttaa kuitenkin seuraavaa:

a)

Kun ammattikäytössä olevat tai teollisuudessa käytettävät elohopeaa sisältävät laitteet aiotaan jättää soveltamisalan ulkopuolelle, tulisi varmistaa, että kyseisten laitteiden käytöstä poistamisen jälkeen elohopeaa käsitellään loppukäsittelyn tai uudelleenkäytön yhteydessä siten, ettei sitä leviä ympäristöön. Näin estetään ympäristöön ja ihmisten terveyteen kohdistuvat vaikutukset. Erityisesti kultasepän töitä tekeville käsiteollisuusyrityksille tai pienyrityksille, joissa elohopeaa edelleen käytetään laajasti tietyissä työstövaiheissa, tulee järjestää asianmukainen valvonta, tukea koulutustarkoituksiin ja neuvontapalveluja.

b)

Sekä vaikutusarvioinnissa että direktiiviehdotuksessa näytetään aliarvioivan ongelmaa, joka liittyy nykyisin käytössä olevien elohopeaa sisältävien laitteiden joutumiseen kotitalousjätteen sekaan. Jäsenvaltioille tulisi tehdä selväksi, että tarvitaan tai olisi hyödyllistä luoda (romutustuen tapainen) kannustinjärjestelmä, jotta direktiivissä tarkoitetut laitteet saataisiin korvattua mahdollisimman nopeasti.

c)

Vielä kierrossa olevien elohopeaa sisältävien laitteiden käytöstä poistumista voidaan edistää rahallisin kannustimin. Eritoten tulisi kuitenkin järjestää asianmukaisia tiedotuskampanjoita, joiden avulla lisätään käyttäjien tietoisuutta ja vastuuntunnetta laitteiden aiheuttamista riskeistä ja levitetään tietoa siitä, että elohopeaa ei saa panna kotitalousjätteen joukkoon eikä varsinkaan saattaa lasten ulottuville. Kuluttajia tulee joka tapauksessa kannustaa laitteiden ripeään korvaamiseen.

d)

Elohopeaa sisältävien laitteiden käytöstä poistamisesta tulisi huolehtia siten, että direktiivissä tarkoitettuja laitteita myyvissä liikkeissä järjestetään erilliskeruu samaan tapaan kuin sähkö- ja elektroniikkalaitteita koskevassa direktiivissä edellytetään.

e)

Erityishuomiota tulee kiinnittää myös tuontituotteiden vaatimustenmukaisuuteen, jotta yhteisön rajoittavan lainsäädännön avulla saavutettu hyöty ei valuisi hukkaan sellaisista unionin ulkopuolisista maista tuotavien tuotteiden takia, joissa ei kiinnitetä huomiota elohopean epäasianmukaisen käytön riskeihin.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  KOM(2005) 20 lopullinen.

(2)  Tarkoituksena on lisätä direktiivin 76/769/ETY liitteeseen I erillinen 19 a kohta.

(3)  Komission tietojen mukaan.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/117


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille kalastusalan taloudellisen tilanteen parantamisesta

KOM(2006) 103 lopullinen

(2006/C 318/21)

Euroopan komissio päätti 9. maaliskuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Gabriel Sarró Iparraguirre.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 120 ääntä puolesta ja 16 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK ottaa huomioon Euroopan unionin kalastusalan taloudellisen ja sosiaalisen merkityksen, jonka vaikutukset ovat alan suoraa BKT-osuutta (1) laajemmat, ja yhtyy arvioon, jonka komissio esittää tiedonannossaan (2) yhteisön kalastusalan vaikeasta taloustilanteesta. Komitea katsoo, että toimet tilanteen kohentamiseksi ovat tarpeen, mutta pitää ehdotettuja toimenpiteitä alan pelastamiseksi kriisistä epärealistisina ja riittämättöminä. ETSK:n mielestä toimenpiteet eivät ole realistisia, sillä suurin osa yrityksistä on perheyrityksiä, joilla on yksi ainoa alus ja jotka harjoittavat toimintaansa kalavaroiltaan niukoilla pyyntipaikoilla, pienellä miehistöllä ja kalastuksenhoitoa koskevien tiukkojen sääntöjen alaisina. Niillä on hyvin vähän liikkumavaraa, jotta ne voisivat toteuttaa rakenneuudistustoimia ja toimia yrityksen kannattavuuden takaamiseksi lyhyellä aikavälillä.

1.2

Koska ei myöskään ole olemassa KOR:n/EKTR:n (3) ulkopuolisia yhteisön muita uusia määrärahoja, käytännön mahdollisuudet toteuttaa uusia toimenpiteitä ovat hyvin suppeat. ETSK katsoo sen vuoksi, että käsillä olevalla tiedonannolla ei juuri ole käytännön vaikutuksia suurimpaan osaan yrityksistä.

1.3

Komitea katsoo kuitenkin, että yrityksille, jotka voivat kokonsa puolesta pyrkiä osallisiksi pelastamis- ja rakenneuudistustuista, komission tulisi tarjota

muita yhteisön määrärahoja kuin KOR/EKTR-varoja

pelastustukia, joita ei tarvitse maksaa takaisin ja joita voidaan myöntää yli kuudeksi kuukaudeksi

joustavuutta ja käytännöllisyyttä kansallisissa ohjelmissa, joita jäsenvaltioiden tulee esittää, jotta tukea hakevat yritykset voivat saada tukia nopeasti.

1.4

Komitea katsoo, että taloudellisissa vaikeuksissa olevien yritysten pelastamis- ja rakenneuudistustukien lisäksi on ryhdyttävä myös muihin toimenpiteisiin, jotta voitaisiin lieventää korkeiden polttoainehintojen kalastusyrityksille ja niiden miehistölle aiheuttamia vakavia seurauksia. ETSK esittää komissiolle ja neuvostolle erityisesti seuraavien toimenpiteiden hyväksymistä:

a)

Nostetaan vähämerkityksisten tukien enimmäismäärä 100 000 euroon yritystä kohden.

b)

Rinnastetaan toiminnan tilapäiseen lopettamiseen johtava korkeiden polttoainehintojen aiheuttama kriisi ”odottamattomiin olosuhteisiin”.

c)

Sallitaan vakuutusturvasopimusten vakuutusmaksujen rahoituksen tukeminen maatalousalan vakuutusten tapaan.

d)

Perustetaan romuttamistoimia varten erityinen yhteisön rahasto, johon varataan ylimääräinen budjetti ja josta myönnetään tukia ensisijaisesti eniten vaikeuksista kärsiville kalastuslaivaston osille, jotta laivanvarustajat, jotka haluavat luopua toiminnasta vapaaehtoisesti, voisivat tehdä sen asianmukaisesti.

e)

Toimitaan siten, että sekä jäsenvaltioiden että yhteisön viranomaiset antavat mahdollisimman laajan tukensa TKI-tukien (4) avulla kalastusalan esittämille hankkeille kalastuksen energiatehokkuuden parantamiseksi, vaihtoehtoisten tai dieselöljyn käyttöä täydentävien energialähteiden etsimiseksi sekä kalastusalan teknologiayhteisöjen kehittämiseksi.

f)

Pyritään muuttamaan kalastajien mentaliteettia ja saamaan heidät osallistumaan kalastustuotteiden markkinointiin, jotta onnistuttaisiin kasvattamaan tuotteiden lisäarvoa.

g)

Tarkistetaan rannikkokalastusalusten verotusta siten, että tukkukauppiaat vapautettaisiin yhtiöverotuksesta niiden tulojen osalta, joita ne saavat osallistumisestaan kalan ensimmäiseen myyntiin, ja arvonlisäveroa vähennettäisiin niiden toimien osalta, joissa tukkukauppias toimii välittäjänä.

h)

Sisällytetään yhteisön aluevesien ulkopuolella kalastava pitkän matkan laivasto useissa jäsenvaltioissa ja EU:ssa ylläpidettäviin rinnakkaisiin kauppalaivastorekistereihin ja tarkistetaan kalastusalan valtiontukia koskevia direktiivejä.

2.   Perustelut

2.1

Sen lisäksi että kalatalousala tuottaa huomattavan osan ihmisravinnoksi tarvittavasta proteiinista, sillä on myös merkittävä vaikutus monien rannikkoyhteisöjen taloudellisen ja sosiaalisen rakenteen kehityksessä eri puolilla EU:ta. Komission julkaisemista tiedoista (5) ilmenee, että laajentuneen Euroopan unionin (EU-25:n) osuus maailman kalatalouden kokonaistuotannosta on noin 5 %, minkä johdosta EU on 7 293 101 tonnin tuotannollaan (pyynti ja vesiviljely) Kiinan jälkeen maailman toiseksi suurin tuottaja. Kalastuslaivasto koostuu vajaasta 90 000 kalastusaluksesta, jotka työllistävät 229 702 henkeä.

2.2

Alalla kohdataan vaikeuksia, joihin ovat johtaneet useimpien pyyntialueiden kalakantojen pieneneminen, joissakin jopa ehtyminen, sekä epäsuotuisa markkinatilanne. Komission tiedonannon mukaan tärkeimpiä pohjakalalajeja (turskaa, koljaa, valkoturskaa, seitiä ja kummeliturskaa) ja bentaalisia lajeja (punakampelaa, kielikampelaa, merikrottia ja keisarihummeria) Länsi-Euroopassa kalastaville aluksille myönnetyt kiintiöt ovat pienentyneet 1990-luvun puolivälistä lähtien.

2.3

Vaikka vuonna 2002 toteutettu yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) uudistus on käynnistänyt Euroopan unionin kalastuksenhoidon ajanmukaistamisen, jonka tavoitteena on kalastuksenhoidon kestävyys, uudistukseen sisältyy toimenpiteitä, esimerkiksi elvytyssuunnitelmia, jotka rajoittavat kalastajien saaliita ja aiheuttavat näin tuoton voimakkaan vähenemisen. Tilanne jatkuu tällaisena vielä tulevaisuudessakin.

2.4

Tämä tilanne yhdessä tavanomaisen ja jatkuvan toimintakustannusten nousun ja polttoainehintojen tuntuvan nousun kanssa on johtanut siihen, että monien alusten toiminta tuottaa huomattavia tappioita.

2.5

Komission tiedonannossa luetellaan syitä, jotka yhdessä ovat ajaneet ison osan yhteisön kalastuslaivastosta tähän taloudelliseen tilanteeseen, ja ehdotetaan ratkaisuja tilanteesta selviämiseksi.

3.   Taustaa

3.1

Komission tiedonannossa mainitaan vaikeuksiin johtaneiden syiden joukossa kaksi hyvin ymmärrettävää tekijää:

tulojen pieneneminen

kustannusten nousu.

3.1.1

Tulojen pienenemisen syitä ovat seuraavat:

paikallaan polkevat markkinahinnat:

tuontikalan osuuden kasvu

vesiviljelyn kehitys

myynnin keskittyminen suuriin jakeluketjuihin

kalastuksen tuoton aleneminen:

tiettyjen kalakantojen voimakas kalastus

laivaston liikakapasiteetin riittämätön vähentäminen.

3.1.2

Alusten toimintakustannukset, jotka normaalistikin kasvavat vuosi vuodelta, ovat vuodesta 2003 lähtien kasvaneet räjähdysmäisesti polttoaineen hinnannousun johdosta. Kustannusten nousu on vaikuttanut kaikkiin kalastuslaivastoihin mutta erityisesti pohjatroolareihin, jotka muodostavat ylivoimaisesti suurimman osan kalastuslaivastosta ja joiden toiminta on tappiollista.

4.   Yleistä

4.1

Kalastusalan nykyisten taloudellisten vaikeuksien voittamiseksi on komission mukaan toteutettava

lyhyen aikavälin toimia sellaisten kalastusalan yritysten pelastamiseksi ja uudistamiseksi, joista voi rakenteellisten muutosten avulla tulla jälleen kannattavia

pitkän aikavälin toimia, jotta kalastusala voi sopeutua uuteen korkeiden polttoainehintojen aiheuttamaan tilanteeseen.

4.1.1   Lyhyen aikavälin pelastamis- ja rakenneuudistustoimenpiteet

4.1.1.1

Konkurssin partaalla tai ilmeisissä taloudellisissa vaikeuksissa olevien kalastusalan yritysten pelastamiseksi ja uudistamiseksi tiedonannossa pohditaan mahdollisuutta soveltaa nykyisiä välineitä sekä nykyistä valtiontukijärjestelmää, joka perustuu valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettuihin yhteisön suuntaviivoihin (6) sekä kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskeviin suuntaviivoihin (7). Lisäksi siinä käsitellään joitakin poikkeuksia, jotka ulottuvat pidemmälle kuin kyseiset suuntaviivat (ks. jäljempänä kohdat 4.1.1.5 ja 4.1.1.6).

4.1.1.2

Pelastamistukea voidaan myöntää takaisin maksettavana lainana tai takauksena enintään kuudeksi kuukaudeksi. Tuen tavoitteena on, että kalastusyritykset pystyvät sopeutumaan polttoainehintojen nousun aiheuttamaan uuteen tilanteeseen. Tämä koskee erityisesti vedettävillä pyydyksillä pohjakalalajeja kalastavia aluksia. Jos pelastamistukea saanut yritys laatii hyväksyttävän rakenneuudistussuunnitelman, pelastamistuki voidaan maksaa takaisin yrityksen saamasta rakenneuudistustuesta.

4.1.1.3

ETSK katsoo, että ollakseen todellakin tehokas pelastamistuen tulee takaisin maksettavan lainan sijaan olla avustusta, jota ei tarvitse maksaa takaisin, sillä siten se tuottaisi lisäarvoa, jonka ansiosta se voisi olla yrityksille houkuttelevampi vaihtoehto. Muutoin tavallista takaisin maksettavaa lainaa voisi hakea mistä tahansa rahoituslaitoksesta ilman että siihen tarvitaan Euroopan komission lupaa.

4.1.1.4

Tuen saaminen kalastusyritysten rakenteelliseen uudistamiseen taloudellisen kannattavuuden palauttamiseksi edellyttää usein investointeja kalastusaluksiin tehtäviin muutoksiin. Kalastusalan valtiontuista annetuissa suuntaviivoissa määritellään muun muassa säännöt, joiden mukaan tukea voidaan myöntää kalastusalusten nykyaikaistamiseen ja varusteluun kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineestä annetussa asetuksessa (8) säädettyjen sääntöjen mukaisesti. Ehdot, jotka koskevat kansallisen tuen myöntämistä näihin tarkoituksiin, ovat sen vuoksi samat kuin KOR-asetuksen mukaiseen yhteisön tukeen sovellettavat ehdot. (9)

4.1.1.5

Komissio suunnittelee, että tietyntyyppiseen alusten nykyaikaistamiseen tarkoitetut kansalliset tuet, jotka eivät kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineestä annetun asetuksen mukaan ole sallittuja, voitaisiin poikkeuksellisesti sallia, jos ne on tarkoitettu kalastusyritysten rakenneuudistukseen osana kansallisia pelastamis- ja rakenneuudistusohjelmia. Näiden kansallisten ohjelmien hyväksymiseksi komissio arvioi suunnitelmat yhteisön suuntaviivojen perusteella ja edellyttää, että yritysten rakenneuudistusohjelmat perustuvat taloudellisille oletuksille, jotka ovat nykyisessä tilanteessa realistisia, kun myös pyynnin kohteena olevien kantojen tila ja mahdollinen kehitys otetaan huomioon, ja että yrityksen kannattavuus turvataan alentamalla toimintakustannuksia lisäämättä kuitenkaan kokonaispyyntiponnistusta ja -kapasiteettia.

4.1.1.6

Komissio sallisi poikkeuksellisesti kansallisten pelastamis- ja rakenneuudistusohjelmien puitteissa myönnetyt valtiontuet seuraaviin investointeihin:

a)

ensimmäistä kertaa tapahtuva pyydyksen vaihtaminen, joka johtaa vähemmän polttoainetta kuluttavan kalastusmenetelmän käyttöönottoon

b)

polttoaineen tehokkuuden parantamiseen tähtäävien laitteiden hankkiminen (taloudellisuusmittarit)

c)

moottorin vaihtaminen kerran edellyttäen, että

1.

kokonaispituudeltaan alle 12-metristen alusten, jotka eivät käytä vedettävää pyydystä, uuden moottori teho on enintään vanhan moottorin tehon suuruinen

2.

kaikkien muiden kokonaispituudeltaan alle 24-metristen alusten uuden moottorin teho on vähintään 20 prosenttia pienempi kuin vanhan moottorin teho

3.

kokonaispituudeltaan yli 24-metristen troolareiden uuden moottorin teho on vähintään 20 prosenttia pienempi kuin vanhan moottorin teho ja alus siirtyy käyttämään vähemmän polttoainetta kuluttavaa kalastusmenetelmää.

4.1.1.7

Jos on kyse kansallisista ohjelmista, joihin hyväksytään useita kokonaispituudeltaan yli 12 metrin aluksia käyttävien yksittäisten yritysten rakenneuudistussuunnitelmat, komissio voisi hyväksyä, että edellä kohdan 4.1.1.6 c alakohdan toisessa ja kolmannessa luetelmakohdassa mainittua konetehon vähennystä sovelletaan ”kokonaisvaltaisesti” yritystasolla. Myös ilman julkista tukea tapahtuva aluksen kalastuskäytöstä poistaminen voidaan lukea vaadittuun vähennysmäärään.

4.1.1.8

Periaatetta voitaisiin soveltaa myös kansallisissa ohjelmissa, joihin hyväksytään pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) ryhmien esittämät rakenneuudistusohjelmat. Tällaisessa tapauksessa ryhmän joidenkin jäsenten kannattavuutta voitaisiin parantaa muiden toteuttamilla toimilla, kuten alusten kalastuskäytöstä poistamisella.

4.1.1.9

Sinä aikana, jolloin yritys joutuu keskeyttämään tilapäisesti toiminnan hyväksyttyjen investointien tekemisen vuoksi, se voi hakea kyseiseksi ajaksi valtiontukea, jos tuki myönnetään osana pelastamis- ja rakenneuudistusohjelmaa.

4.1.1.10

Kaikki muut vaikeuksissa olevalle yritykselle myönnetyt julkiset tuet, yhteisön tuki mukaan luettuna, on otettava huomioon rakenneuudistussuunnitelmien ja pitkän aikavälin kannattavuuden kokonaisarvioinnissa.

4.1.1.11

Jäsenvaltioiden on annettava kansalliset pelastamis- ja rakenneuudistusohjelmat ja tarvittaessa isompia yrityksiä koskevat yksittäiset suunnitelmat komissiolle tiedoksi kahden vuoden kuluessa tämän lausunnon perustana olevan tiedonannon julkaisemisesta. Jäsenvaltioiden on julkaistava rakenneuudistussuunnitelmia koskevat hallinnolliset päätökset kahden vuoden kuluessa siitä, kun komissio on hyväksynyt tiedoksi annetun ohjelman.

4.1.1.12

Koska nykyiset taloudelliset vaikeudet koskettavat erityisesti vedettäviä pyydyksiä käyttäviä aluksia, komissio katsoo, että rakenneuudistustuki olisi kohdistettava ensisijaisesti troolareille.

4.1.1.13

Komissio tarkastelee tiedonannossaan nykytilannetta, jossa korkeat polttoainehinnat nostavat kustannuksia, ja torjuu kaikkinaiset toimet kyseisen kustannusten nousun korvaamiseksi julkisen suoran toimintatuen turvin, sillä tällainen tuki olisi perustamissopimuksen vastaista.

4.1.1.14

Vaihtoehdoksi suoralle tuelle komissio voisi hyväksyä takausohjelman, jota kalastusala on esittänyt ja jossa alan hyvinä aikoina maksamat rahat voitaisiin maksaa takaisin korvauksina, jos polttoainehinnat yhtäkkiä nousevat. Komissio voisi hyväksyä tällaisen ohjelman vain, jos sen tarkoituksena olisi antaa takeet kaiken julkisen tuen takaisinmaksamisesta markkinaehdoin.

4.1.1.15

ETSK yhtyy arvioon, jonka komissio esittää tiedonannossaan yhteisön kalastusalan vaikeasta taloudellisesta tilanteesta, mutta katsoo, että ehdotetut toimenpiteet alan pelastamiseksi kriisistä eivät ole realistisia eivätkä riittäviä. ETSK ei pidä toimenpiteitä realistisina, sillä suurin osa yrityksistä on perheyrityksiä, joilla on yksi ainoa alus ja jotka harjoittavat toimintaansa kalavaroiltaan niukoilla pyyntipaikoilla, pienellä miehistöllä ja kalastuksenhoitoa koskevien tiukkojen sääntöjen alaisina. Niillä on hyvin vähän liikkumavaraa, jotta ne voisivat toteuttaa rakenneuudistustoimia sekä toimia yrityksen kannattavuuden takaamiseksi lyhyellä aikavälillä. Koska ei ole olemassa uusia, muita kuin KOR/EKTR-määrärahoja, käytännön mahdollisuudet toteuttaa uusia toimenpiteitä ovat hyvin suppeat. ETSK katsoo sen vuoksi, että käsillä olevalla tiedonannolla ei juuri ole käytännön vaikutuksia suurimpaan osaan yrityksistä.

4.1.1.16

Komitea katsoo kuitenkin, että yrityksille, jotka voivat kokonsa puolesta pyrkiä osallisiksi pelastamis- ja rakenneuudistustuista, komission tulisi tarjota

erillisiä KOR-/EKTR-määrärahoja

pelastustukia, joita ei tarvitse maksaa takaisin ja joita voidaan myöntää yli kuudeksi kuukaudeksi

joustavuutta ja käytännöllisyyttä kansallisissa ohjelmissa, joita jäsenvaltioiden tulee esittää, jotta tukea hakevat yritykset voivat saada suunniteltuja tukia nopeasti.

4.1.1.17

ETSK muistuttaa komissiota siitä, että vähämerkityksiset tuet voivat olla tehokas lyhyen aikavälin ratkaisu. Komitea pitää kuitenkin nykyisessä lainsäädännössä säädettyä enimmäismäärää (3 000 euroa yritystä kohden kolmen vuoden aikana) erittäin alhaisena eikä katso sen vastaavan todellisuutta etenkään, kun otetaan huomioon, että enimmäismäärä on EU:n muilla aloilla, maataloutta lukuun ottamatta, 100 000 euroa. Kalastusalan vähämerkityksisiä tukia säätelevää lainsäädäntöä tulisi sen vuoksi komitean mielestä kiireesti tarkistaa ja enimmäismäärä tulisi nostaa muiden alojen tasolle eli 100 000 euroon. ETSK on esittänyt tämän näkemyksen jo aiemmin antamassaan lausunnossa aiheesta ”Valtiontuen toimintasuunnitelma — Valtiontukien vähentäminen ja tarkempi kohdentaminen: suunnitelma valtiontuen uudistamiseksi vuosina 2005–2009” (10).

4.1.1.18

Toinen mahdollinen toimi, joka voisi olla yrityksille ja miehistölle erittäin hyödyllinen, on se, että kalastusalan vakava taloudellinen tilanne katsotaan KOR-asetuksen 16 artiklan tarkoittamaksi ”odottamattomaksi olosuhteeksi”. Kyseisen artiklan nojalla kalastajille ja alusten omistajille voidaan maksaa korvauksia toiminnan tilapäisestä lopettamisesta, joka johtuu mainitunlaisista olosuhteista.

4.1.1.19

Toisaalta komitea ehdottaa komissiolle, että lyhyellä aikavälillä perustetaan yhteisön rahasto romuttamistoimia varten, jotta kalastusalusten kapasiteetti voitaisiin mukauttaa nopeasti kalavarojen tilanteeseen. Rahastoa varten tulisi varata ylimääräinen budjetti, jota jäsenvaltioiden olisi käytettävä yksinomaan sellaisten yritysten tukemiseksi, jotka haluavat romuttaa aluksiaan. Rahaston toiminnassa voitaisiin antaa etusija eniten vaikeuksista kärsiville kalastuslaivaston osille.

4.1.1.20

Komitea katsoo niin ikään, että komission tulisi tarkistaa lyhyellä aikavälillä kalastusalan valtiontukia koskevia direktiivejä, jotta jäsenvaltiot voisivat perustaa erityisiä kalastusalusrekisterejä, joiden avulla voitaisiin parantaa yhteisön aluevesien ulkopuolella kalastavan pitkän matkan laivaston kilpailukykyä samaan tapaan kuin toimittiin 1990-luvulla kauppalaivaston suhteen.

4.1.1.21

Komitea katsoo, että myös polttoainehintojen äkillisen nousun korvaava takausjärjestelmä on yhdenlainen tukimuoto, joka voi edistää kalastusalusten työpaikkojen säilyttämistä nykyisessä vaikeassa tilanteessa. Komitea kannattaa niin ollen järjestelmää, vaikkakin pitää sen soveltamista komission vaatimin ehdoin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa epätodennäköisenä. Komitea katsoo sen vuoksi, että komission tulisi sallia, että jäsenvaltiot korvaavat osittain tai kokonaan sellaisten vakuutusturvasopimusten vakuutusmaksut, joita alan organisaatiot saattavat tehdä taatakseen polttoaineille tietyksi ajaksi enimmäishinnan, maatalousalan vakuutusten tapaan.

4.1.1.22

Toisaalta komitea pitää aiheellisena myös rannikkokalastusalusten verotuksen tarkistamista. Käytännössä komitea katsoo, että tukkukauppiaat voitaisiin vapauttaa yhtiöverotuksesta niiden tulojen osalta, joita ne saavat osallistumisestaan kalan ensimmäiseen myyntiin, ja arvonlisäveroa voitaisiin vähentää niiden toimien osalta, joissa tukkukauppias toimii välittäjänä.

4.1.2   Pitkän aikavälin toimenpiteet ja aloitteet

4.1.2.1

Kalastusalan pitkän aikavälin näkymistä voidaan odottaa positiivisia ainoastaan, mikäli kalakannat korjaantuvat ja mikäli harjoitetaan kestävää kalastusta. Tiedonannossa ehdotetaan seuraavia toimia:

a)

kalastuksenhoidon parantaminen

b)

kalastuksenhoitoa koskevien sääntöjen nykyistä parempi noudattaminen

c)

kalamarkkinoiden markkinajärjestely ja toiminta

d)

vähemmän polttoainetta kuluttavia ja ympäristöystävällisempiä kalastusmenetelmiä koskevan tutkimuksen edistäminen.

4.1.2.2

Komitea katsoo, että kaikki nämä pitkän aikavälin toimet on jo otettu huomioon uudessa YKP:ssa. Se halua kuitenkin tähdentää komissiolle, että uhatuimpien kalakantojen elvytys- ja hoitosuunnitelmien toteuttamisen jälkeen tarvitaan uusia käytännön ideoita, jotta onnistutaan luomaan kestävän enimmäistuoton antava kalastuksenhoitojärjestelmä.

4.1.2.3

ETSK antaa täyden tukensa komission pyrkimyksille valvoa, että yhteisen kalastuspolitiikan säännöt pannaan asianmukaisesti täytäntöön koko unionissa. Komitea korostaa toistamiseen, että komission tulee tehdä aukotonta yhteistyötä kalastuksenvalvontaviraston kanssa, kuten komissio itsekin tiedonannossaan toteaa, ja että kyseiselle virastolle tulee myöntää riittävät henkilöstö- ja taloudelliset resurssit, jotta se pystyy hoitamaan sille uskottua äärettömän tärkeää tehtävää.

4.1.2.4

ETSK kehottaa komissiota tehostamaan toimintaa laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjumiseksi ja toteaa, että asiaan voitaisiin vaikuttaa ratkaisevasti sulkemalla yhteisön markkinat kyseisenlaisilta saaliilta, sillä suurin osa laittomista kalastustuotteista päätyy juuri yhteisön markkinoille. Myös avomerellä tapahtuvien saaliinsiirtojen kieltäminen on komitean mielestä tehokas toimi laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjumiseksi.

4.1.2.5

Komitea pitää tarpeellisena komission ehdottamaa kalastustuotteiden markkinajärjestelyn arviointia. Yritysten taloudellisen tuoton sekä kalan ja kalatuotteiden myynnin parantamiseksi voi olla hyödyllistä käyttää uusia välineitä, joiden avulla tuottajat voivat nostaa tuotteiden lisäarvoa ensimyynnissä sekä osallistua markkinointiprosessiin. Komitea uskoo, että tuottajajärjestöillä voi olla tässä asiassa merkittävä tehtävä, ja katsoo niin ollen, että niiden toimintaa tulee tukea. Tavoitteen saavuttamiseksi komission ja jäsenvaltioiden tulisi toiminnallaan pyrkiä muuttamaan kalastajien suhtautumista näihin kysymyksiin.

4.1.2.6

ETSK kannattaa komission ehdotusta laatia Euroopan unionin alueella käytävää kalakauppaa koskevat toimintaohjeet ja tukea ympäristömerkkijärjestelmää asiasta käytävän keskustelun päätyttyä. Komitea on jo ilmaissut kantansa aiheesta äskettäin antamassaan lausunnossa.

4.1.2.7

Komission tiedonannossaan ehdottama viimeinen pitkän aikavälin toimenpide eli vähemmän polttoainetta kuluttavia ja ympäristöystävällisempiä kalastusmenetelmiä koskevan tutkimuksen edistäminen on komitean mielestä erittäin tärkeä. Komitea toivookin, että rahoitustakeet, jotka komissio mainitsee tiedonannossaan, toteutuvat ja että kalastusalaa edustavien organisaatioiden esittämille hankkeille sekä kalastusalan teknologiayhteisöjen kehittämiselle annetaan mahdollisimman laaja tuki.

4.1.2.8

ETSK katsoo, että nykyisessä korkeiden polttoainehintojen tilanteessa, joka vaikuttaa peruuttamattomalta, on ensisijaisen tärkeää tehdä tutkimusta kaikilla tiedonannossa mainituilla aloilla. Erityisen tärkeänä komitea pitää uusiutuvien energiamuotojen tuotannon ja etenkin uudentyyppisten biopolttoaineiden kehittämisen ja demonstroinnin tutkimista sekä energiatehokkuuden parantamista. Komitea kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan taloudellisesti kalastusalan organisaatioiden esittämiä hankkeita.

Bryssel 14. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Bruttokansantuote.

(2)  KOM(2006) 103 lopullinen, 9.maaliskuuta 2006.

(3)  Kalatalouden ohjauksen rahoitusväline/Euroopan kalatalousrahasto.

(4)  Tutkimus, kehittäminen ja innovointi.

(5)  Tietoja ja lukuja YKP:sta — Perustietoja yhteisestä kalastuspolitiikasta. Vuoden 2006 painos. Euroopan komissio.

(6)  EUVL C 244, 1.10.2004.

(7)  EUVL C 229, 14.9.2004.

(8)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1263/1999, annettu 12. kesäkuuta 1999.

(9)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2792/1999, annettu 17. joulukuuta 1999.

(10)  EUVL C 65, 17.3.2006.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/122


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: neuvoston asetus glukoosista ja laktoosista (kodifioitu toisinto)

KOM (2006) 116 lopullinen — 2006/0038 CNS

(2006/C 318/22)

Neuvosto päätti 2. toukokuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 308 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli John Donnelly.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 187 puolesta, 1 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Tällä ehdotuksella on tarkoitus kodifioida glukoosista ja laktoosista 29. päivänä lokakuuta 1975 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2730/75. Uudella asetuksella korvataan siihen sisällytetyt säädökset. Kodifioitavien säädösten asiasisältöä ei ole ehdotuksessa muutettu, vaan niihin on yhdistettäessä tehty ainoastaan kodifioinnin edellyttämät muodolliset muutokset.

2.   Yleistä

2.1

Komitea pitää komission tavoin Kansalaisten Eurooppa -hankkeen kannalta tärkeänä, että yhteisön lainsäädäntöä yksinkertaistetaan ja selkeytetään, jotta se olisi yksiselitteisempää ja helppolukuisempaa tavallisille kansalaisille. Kansalaiset saavat näin uusia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia käyttää lainsäädännön heille tarjoamia erityisiä oikeuksia.

2.2

Kodifiointi on toteutettava noudattaen kokonaisuudessaan yhteisön tavanomaista lainsäädäntömenettelyä.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/123


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunta

(2006/C 318/23)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 14. heinäkuuta 2005 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia lausunnon aiheesta Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunta.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 19. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli David Stulík.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 146 puolesta, 2 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Lausunnon pääkohdat

1.1

Tällä oma-aloitteisella lausunnolla Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pyrkii ilmaisemaan tukensa, solidaarisuutensa ja myötätuntonsa kaikille Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan organisaatioille, jotka toimivat maassa demokratian, ihmisoikeuksien, oikeusvaltion, yhdistymisvapauden ja sananvapauden puolesta ja edistävät Euroopan unionin perusarvoja.

1.2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ilmaisee erityisesti moraalisen tukensa sellaisille kansalaisyhteiskunnan organisaatioille kuin ihmisoikeuksia puolustaville valtiovallasta riippumattomille organisaatioille, jotka seuraavat demokratian ja oikeusvaltion kehittymistä, riippumattomille nuorisojärjestöille, itsenäisille säätiöille sekä työnantajien, yrittäjien ja vapaiden ammattiyhdistysten muodostamille riippumattomille järjestöille, jotka toimivat Valko-Venäjällä demokratian, ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja eurooppalaisten arvojen puolesta.

1.3

Välitön henkilökohtainen yhteydenpito, jollaista saattaa olla etenkin molemminpuolinen nuorisovaihto, ovat ensiarvoisessa asemassa pidettäessä yllä yhteyksiä Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntaan. Yhteyksien tukemiseksi ja lujittamiseksi Euroopan unionin on jäsenvaltioineen sovellettava Valko-Venäjän kansalaisiin avointa viisumipolitiikkaa.

1.4

Euroopan unionin on syytä kokonaisuudessaan ryhtyä tiedotustoimiin ja käynnistää asianmukainen ymmärrettävä ja kohdennettu tiedotuspolitiikka sekä strategia, jonka avulla Valko-Venäjän kansalaisille selvitetään unionin perusarvoja ja unionin toimintaa.

1.5

Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnalle mahdollisesti annettavan EU:n rahoitustuen on ehdottomasti oltava tarkoituksenmukaista ja joustavaa, jotta apu ja tuki todella tavoittavat tarvitsijansa.

1.6

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kehottaa EU:n toimielimiä hyödyntämään unionin uusien jäsenvaltioiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kokemusta ja asiantuntemusta siirtymävaiheeseen liittyvissä seikoissa laadittaessa Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan organisaatioille tarkoitettua tukistrategiaa.

2.   Johdanto

2.1

Tällä oma-aloitteisella lausunnolla Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pyrkii ilmaisemaan tukensa, solidaarisuutensa ja myötätuntonsa kaikille Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan organisaatioille, jotka toimivat maassa demokratian, ihmisoikeuksien, oikeusvaltion, yhdistymisvapauden ja sananvapauden puolesta eli edistävät Euroopan unionin perusarvoja.

2.2

ETSK pitää erittäin tärkeänä, että Valko-Venäjälle luodaan todellinen kansalaisyhteiskunta ilman minkäänlaista valvontaa. Se on välttämätön edellytys maan demokratian vakiintumiselle ja kehittymiselle pitkällä aikavälillä.

2.3

ETSK vastustaa ehdottomasti Valko-Venäjällä 19. maaliskuuta 2006 pidetyissä presidentinvaaleissa hallinnon, valtion elinten ja julkisen vallan käyttämiä menetelmiä, jotka eivät olleet lainkaan avoimia ja joihin liittyi väärinkäytöksiä. ETSK vastustaa niin ikään poliittisten päättäjien käyttöönottamia prosesseja, jotka on suunnattu demokratian puolustajia ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden jäseniä vastaan näiden pyrkiessä ainoastaan käyttämään kansalaisoikeuksiaan ja seuraamaan presidentinvaalien sujumista. Heille on viime aikoina langetettu varoittavaksi esimerkiksi ja epäoikeudenmukaisia tuomioita (esimerkiksi ”Kumppanuus”-nimisen kansalaisjärjestön jäsenten tapauksessa).

2.4

ETSK panee merkille, että Valko-Venäjällä, joka on EU:n naapurimaa, maan kansalaisia vastaan harjoitetaan poliittista väkivaltaa, maassa poljetaan perusoikeuksia eikä siellä noudateta ihmisoikeuksia koskevia nykyisiä kansainvälisiä sopimuksia ja yleissopimuksia. Tällaista tilannetta 25 EU-maan järjestäytyneet kansalaisyhteiskunnat eivät voi hyväksyä.

2.5

ETSK ilmaisee eriävän mielipiteensä ja suhtautuu torjuvasti siihen, että Valko-Venäjällä valtion mielivaltaa vastustavia kansalaisyhteiskunnan organisaatioita asetetaan syytteeseen ja ne siis leimataan rikollisiksi.

2.6

Tässä ETSK:n oma-aloitteisessa lausunnossa on tarkoitus ehdottaa EU:n toimielimille uudenlaista lähestymistapaa Valko-Venäjään ja maan kansalaisyhteiskunnalle annettavaan tukeen. EU:n on omaksuttava Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnalle antamassaan tuessa konkreettinen, toteutettavissa oleva ja kannattava keskipitkän aikavälin strategia. Tämä on erityisen tärkeää juuri nyt presidentinvaalien jälkeen, kun kansainvälisen yhteisön huomio on kääntymässä pois Valko-Venäjästä.

2.7

Lausunnossa pyritään myös tutustuttamaan kansalaisyhteiskunnan eurooppalaiset organisaatiot entistä paremmin Valko-Venäjän tilanteeseen, herättämään niiden kiinnostus Valko-Venäjällä toimivien kumppaneiden osaan ja ongelmiin sekä viitoittamaan ja raivaamaan tietä järjestöjen keskinäiselle yhteistoiminnalle.

3.   Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan tilanne

3.1

Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden virallisen olemassaolon kannalta välttämättömät oikeuspuitteet saattavat ensi näkemältä tuntua riittäviltä ja nyky-yhteiskunnan normien mukaisilta. Valko-Venäjän oikeuspuitteiden ongelmana on kuitenkin yksityiskohtien tulkinta sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toiminnalle ja rekisteröinnille keinotekoisesti luodut esteet. Oikeuspuitteiden nojalla on käytännössä mahdollista löytää tekosyitä, joihin vedoten voidaan hylätä istuvaa hallitusta häiritsevien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden rekisteröinti.

3.2

Kuten kaikissa maissa, joissa on autoritaarinen tai totalitaarinen hallitus, myös Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnalle on ominaista jakautuminen virallisiin organisaatioihin ja organisaatioihin, jotka työskentelevät parhaassa tapauksessa laillisesti mutta törmäävät hankaluuksiin tai ovat jopa puolilaillisia tai peräti salaisia. Valko-Venäjän hallinto leimaa kyseiset organisaatiot poliittisiksi ja yhdistää ne oppositioon. Tässä yhteydessä on kuitenkin mainittava, että kansalaisten yhdistymisvapaus erityisten ja julkisten intressiensä puolustamiseksi on perusoikeus ja eurooppalainen arvo. Kansalaisyhteiskunnan ja virallisten poliittisten vallanpitäjien väliset ”konfliktit” ovat tavanomaisia ja normaaleja myös Euroopan unionin maissa. Perinteisissä demokratioissa kyseiset konfliktit eivät heikennä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden legitiimiyttä vaan ne ovat yleisen mielipiteen keino valvoa julkisten asioiden hoitoa ja osallistua siihen.

3.3

Valko-Venäjällä toimii aktiivisesti useita virallisia organisaatioita, jotka ovat hallitukselle uskollisia tai jotka ovat suoraan valtion valvonnassa tai johdossa. Julkinen valta pitää tällaisia organisaatioita ”Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntana”. (1) Maassa on toisaalta hallitusta arvostelevia kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, jotka leimataan rikollisiksi ja julistetaan lisäksi usein arvostelunsa vuoksi laittomiksi.

3.4

Valko-Venäjällä toimii niin ikään epävirallisia organisaatioita tai kansalaisten muodostamia yhdistyksiä, jotka on syytä sisällyttää kansalaisyhteiskuntaan. Tällaisten aktiivisten ja tiedostavien kansalaisten ryhmittymien on toimintansa vuoksi mahdotonta järjestäytyä virallisiksi organisaatioiksi. Niiden on siis pysyteltävä epävirallisina. Tällä tavoin keskenään järjestäytyneitä henkilöitä vainotaan, heitä vastaan käydään oikeutta tai he menettävät työpaikkansa tai opiskelupaikkansa. On erittäin tärkeää löytää keinot auttaa näitä epävirallisia ryhmittymiä, jotka kuitenkin usein muodostavat Valko-Venäjän riippumattoman kansalaisyhteiskunnan ytimen.

3.5

Useat kansalaisyhteiskunnan organisaatiot jatkavat toimintaansa edellä kuvatun kaltaisesti sen jälkeen, kun niiden virallinen uudelleenrekisteröinti on hylätty turhanpäiväisten, pikkumaisten ja absurdien tekosyiden nojalla, joihin Valko-Venäjän hallitus vetoaa tehdäkseen virallisesti lopun häiritsevistä organisaatioista. Kyseessä ovat ennen kaikkea ihmisoikeuksia puolustavat hallituksesta riippumattomat organisaatiot, jotka seuraavat demokratian ja oikeusvaltion edistymistä, riippumattomat nuoriso-organisaatiot, riippumattomat säätiöt sekä työnantajien, yrittäjien ja vapaiden ammattiyhdistysten muodostamat riippumattomat järjestöt. Nämä organisaatiot eivät voi jatkaa toimintaansa virallisina oikeussubjekteina.

3.6

Vaikka Valko-Venäjällä on kaikkiaan yli 2 500 valtiovallasta riippumatonta organisaatiota, (2) sellaisten riippumattomien organisaatioiden määrä, jotka ajavat usein vain marginaalisesti yhteiskuntakysymyksiä, on vähenemässä, koska järjestöjä vainotaan, hallinto puuttuu niiden toimintaan ja niiden on täytettävä uusia rekisteröintiehtoja. Esimerkiksi ihmisoikeuksien alalla eräs viimeisistä laillisesti toimivista organisaatioista on Helsingin komitea. Valtion instituutiot ovat viime aikoina kohdistaneet myös siihen lisääntyviä paineita.

3.7

Yrittäjien, elinkeinonharjoittajien ja työnantajien muodostamien riippumattomien yhdistysten ja ryhmittymien joukossa on vain muutama pieni organisaatio (esimerkiksi Perspektiva). Niiden jäseniä kuitenkin pidätetään usein ja heidät asetetaan syytteeseen keksityin perustein.

3.8

Ammattijärjestöjen joukossa on sekä virallisia keskusjärjestöjä (jotka ovat Valko-Venäjän ammattijärjestöjen keskusliiton, FSB:n jäseniä) että yksi riippumaton työntekijäliitto, Valko-Venäjän demokraattisten työntekijäjärjestöjen kongressi. Yhdistymisvapaudesta ja riippumattomien ammattijärjestöjen jäsenten oikeuksista ei kuitenkaan systemaattisesti piitata. Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön EAY:n, Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälisen liiton VAKL:n ja Maailman työn liiton MTL:n äskettäin Euroopan komissiolle esittämässä vetoomuksessa (3) käsitellään perustellusti Valko-Venäjällä tapahtuvia työntekijöiden järjestäytymisoikeuden loukkauksia.

3.8.1

Kansainvälinen työjärjestö (ILO) on useiden vuosien ajan paheksunut sitä, että työntekijöiden ja ammattijärjestöjen perusoikeuksia loukataan vakavasti ja järjestelmällisesti puututtaessa yhdistymisvapauteen ja työehtosopimusneuvotteluihin (vuosien 1987 ja 1998 yleissopimukset), ja se on tuominnut nämä loukkaukset. Vuonna 2003 asetettu ILO:n hallintoneuvoston tutkimuskomissio julkaisi vuonna 2004 raportin, jossa tuomitaan valtion sekaantuminen ammattijärjestöjen sisäisiin asioihin sekä hallituksen säätämät ammattijärjestöjen vastaiset lait ja asetukset. Raportin julkaisemisen jälkeen ILO on arvostellut kärkkäästi Valko-Venäjän hallitusta siitä, ettei tutkimuskomission suosituksia ole pantu täytäntöön tai että niistä vain hyvin pientä osaa on noudatettu. Kesäkuussa 2006 pidetyssä ILO:n kansainvälisen työkonferenssin 95. istunnossa Valko-Venäjän hallitusta kehotettiin ponnekkaasti ryhtymään konkreettisiin toimenpiteisiin kyseisten suositusten toimeenpanemiseksi, jotta ennen marraskuussa 2006 pidettävää hallintoneuvoston kokousta olisi havaittavissa todellista ja kouriintuntuvaa edistystä. Mikäli edistystä ei todeta tapahtuneen, konferenssi esittää, että ILO:n hallintoneuvosto tutkii, onko aiheellista ryhtyä ILO:n perussäännön mukaisiin lisätoimenpiteisiin. Tällaisia toimenpiteitä voisivat olla kansainvälisen työkonferenssin suositus, että jäsenvaltiot, työnantajien keskusjärjestöt ja ammattijärjestöt tarkistavat suhteensa Valko-Venäjään.

3.9

ETSK ilmaisee täyden tukensa niille Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan organisaatioille, jotka ajavat eurooppalaisia arvoja ja jotka eivät työskentelyllään eivätkä toiminnallaan oikeuta eivätkä tue autoritaarista hallintoa eivätkä ole millään tavoin yhteydessä siihen. ETSK kehottaa myös EU:n toimielimiä ja EU:n jäsenvaltioiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioita tukemaan kyseisiä organisaatioita (taloudellinen tuki mukaan luettuna).

3.10

ETSK on myös tietoinen siitä, että on niin ikään käytävä vuoropuhelua ja keskusteltava sellaisten organisaatioiden kanssa, jotka toiminnallaan tai toimintamuodollaan pitävät nykyistä autoritaarista hallitusta legitiiminä eivätkä siis pidä arvossa eurooppalaisia perusarvoja.

3.11

Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden on ylipäätään ponnisteltava (yhteistoiminnassa ulkomaisten sisarjärjestöjen kanssa) löytääkseen ulospääsytien yhteiskunnallisesta eristäytyneisyydestään ja voittaakseen kansalaisten luottamuksen esittelemällä tuloksiaan ja yhteiskunnallista merkitystään.

3.12

Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan tilannetta ja roolia monimutkaistaa lisäksi se, että huomattava osa valkovenäläisistä tunnustaa nykyisten poliittisten vallanpitäjien legitiimiyden ja antaa niille tukensa. Kansalaiset eivät sitä vastoin tue laajasti kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, ja poliittiset vallanpitäjät antavat niistä tiedotuspolitiikkansa välityksellä Valko-Venäjän kadunmiehille negatiivisen kuvan.

4.   Yleisiä huomioita EU:n Valko-Venäjän-strategiasta

4.1

Yleisesti tarkasteltuna ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission 28. toukokuuta 2004 julkaisemaan maakohtaiseen strategia-asiakirjaan, joka sisältää Valko-Venäjän kansallisen ohjelman vuosiksi 2005–2006, ja ilmaisee kannattavansa sitä. ETSK:n kiinnostus ja kannatus kohdistuvat ennen kaikkea niihin maaohjelman osiin, joissa käsitellään EU:n tukea Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnalle. ETSK ehdottaa, että komitea on aktiivisesti mukana kuultaessa osapuolia siitä, missä muodossa tukea olisi asianmukaisinta antaa.

4.2

Lisäksi ETSK esittää toivomuksen, että Euroopan komissio laatii edellisen kaltaisen ohjelman myös tuleviksi vuosiksi, sillä monet Valko-Venäjän organisaatiot odottavat EU:n sitoutuvan entistä voimakkaammin ajamaan maansa ihmisoikeuskysymyksiä ja demokratiaa. Tällaiset hankkeet ja ohjelmat motivoivat Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntaa ja kannustavat sitä.

4.3

ETSK panee niin ikään merkille, että pyrittäessä saamaan aikaan muutoksia autoritaarisessa hallinnossa, joka pyrkii antamaan vaikutelman, että se hallitsee maan tilanteen, on tuettava jokapäiväistä toimintaa, mikä tapahtuu usein pienin poliittisin askelin. Niitä on otettava etenkin Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan suuntaan. Tilanteessa, jossa myös epäpoliittisten kansalaisjärjestöjen toimintaa rajoitetaan, niidenkin toiminnasta tulee poliittista.

4.4

EU:n toimielinten ja unionin jäsenvaltioiden on otettava nykyistä tiukempi kanta Valko-Venäjän tilanteeseen. Niiden on yhtenäistettävä strategiaansa kansalaisyhteiskunnan tukemiseksi ja sovitettava se yhteen sekä keskenään että Euroopan komission ja muiden kansainvälisten avunantajien (säätiöiden, kolmansien maiden hallitusten jne.) kanssa.

4.5

Mahdollisten taloudellisten ja muiden sanktioiden käyttöönottoa on tarkasteltava hyvin huolellisesti sekä punnittava niiden potentiaalisia etuja ja haittoja. Koska presidentti Lukašenkan hallitus valvoo käytännössä kaikkia viestimiä, ei ole kovinkaan vaikeaa kuvailla EU:ta Valko-Venäjän kansalaisille (etenkään pääkaupungin Minskin ulkopuolella) vihamieliseksi instituutioksi ja vähentää näin ”eurooppalaisen” suuntauksen houkuttelevuutta Valko-Venäjän tulevaa poliittista ja talouskehitystä silmällä pitäen.

4.6

On syytä pitää erillään sanktiot, jotka vaikuttavat suoraan väestöön, ja seuraamukset, joilla on merkitystä vain kulloisenkin vallanpitäjän edustajille. Jos sanktioita asetetaan, tämä ero on pidettävä mielessä niitä suunniteltaessa. Sanktiot eivät saa vaikuttaa välittömästi Valko-Venäjän kansaan. Niillä ei missään tapauksessa saisi sulkea Valko-Venäjää yleisen tullietuusjärjestelmän ulkopuolelle, sillä järjestelmässä on kyse perussääntöjen kunnioittamiseen pohjautuvasta etuoikeutetusta pääsystä EU:n markkinoille. Valko-Venäjän hallituksella on sitä paitsi tarpeeksi aikaa ja tilaisuuksia puuttua maassa tapahtuviin järjestäytymisoikeuden loukkauksiin, joista sitä ensisijaisesti arvostellaan.

4.7

Vaikka Valko-Venäjä kuuluu virallisesti Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP:n) piiriin, Valko-Venäjälle ei nykytilanteessa voida antaa mahdollisuutta nauttia täysimääräisesti ENP:n eduista. ETSK on komission ja neuvoston kanssa yhtä mieltä siitä, että Valko-Venäjä voisi osallistua kyseiseen ohjelmaan, kunhan maan viranomaiset ovat osoittaneet selkeästi halukkuutensa kunnioittaa demokraattisia arvoja ja oikeusvaltion toimintaperiaatteita. Euroopan komission olisi kuitenkin laadittava myös yksipuolisesti skenaario (tai skenaario, joka työstetään yhdessä kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa) siitä, miten Valko-Venäjä integroidaan nopeasti Euroopan naapuruuspolitiikkaan, jos maan poliittis-taloudellinen tilanne muuttuu huomattavasti. Tilannetta voidaan verrata Vladimir Mečiarin 1990-luvulla hallitsemaan Slovakiaan maan ollessa EU:n ehdokasvaltio. (4) Jos EU omaksuu Valko-Venäjään samantapaisen lähestymistavan ja osoittaa suhtautuvansa maahan joustavasti, Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunta saataisiin jatkuvalle liikekannalle ja sille voitaisiin tarjota vaihtoehtoista, houkuttelevaa ”eurooppalaista” tulevaisuudennäkymää.

4.8

Eräs Valko-Venäjän tärkeimmistä kehitystekijöistä on ollut, on ja tulee olemaan Venäjä. Koska Euroopan unioni on julistanut Venäjän strategiseksi kumppanikseen, Valko-Venäjän tilanteesta on ryhdyttävä keskustelemaan Venäjän, sen poliitikkojen ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa.

5.   Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntaan liittyviä konkreettisia arkaluonteisia aloja ja ehdotettuja käytännön toimenpiteitä

5.1

Tiedotusvälineiden vapaus sekä objektiivisen ja puolueettoman tiedon saanti — Hallitus vastaa nykyisin käytännössä monopolinomaisesti kaikesta tiedotuksesta. Media ja viralliset tiedotusvälineet eivät ole kansalaisyhteiskunnan käytettävissä. Suurin osa riippumattomista sanomalehdistä on erinäisten syiden vuoksi suljettu, ja muiden lehtien pääsy valtion jakeluverkostoon on tehty miltei mahdottomaksi. Myös Internetin käyttö on rajallista Minskiä ja aluekeskuksia lukuun ottamatta, ja yhteydet ovat edelleen kalliita. EU:n olisi tästedes keskityttävä tukemaan ja tehostamaan valkovenäläisten käytössä olevia pysyviä, riippumattomia tietolähteitä sekä takaamaan, ettei Internet-palvelimia sensuroida. Ruohonjuuritasoa lähellä olevat riippumattomat Internet-hankkeet ovat tukemisen arvoisia.

5.2

EU:n tuki Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnalle — Vaikka EU keskittyy tukemaan Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, avun kanavoimisessa vastaanottajille törmätään käytännössä lukuisiin muodollisiin esteisiin. Yhteisön nykyiset rahoitusmenettelyt ovat äärimmäisen monimutkaisia, pitkiä ja kalliita. Nykyinen varainhoitoasetus on syytä mukauttaa siten, että rahoitus voi olla aiempaa joustavampaa ja käyttäjäkeskeisempää. Rahoitusta olisi kyettävä myöntämään virallisesti rekisteröityjen kansalaisjärjestöjen lisäksi myös rekisteröimättömille kansalaisaloitteille, etenkin sellaisissa maissa, joissa ilmapiiri on kansalaistoiminnalle vihamielistä. ETSK vetoaa komissioon, Euroopan parlamenttiin ja neuvostoon, jotta ne harkitsisivat nykyisen rahoitusmenettelyn joustavoittamista kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta tarkasteltuna tekemällä varainhoitoasetukseen ja sen soveltamissääntöihin uusia muutoksia. Jotta tarpeellinen tuki saadaan asianmukaisesti perille, voitaisiin hyödyntää kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden nykyisiä eurooppalaisia verkostoja ja antaa Valko-Venäjän organisaatioiden (myös rekisteröimättömien järjestöjen) edustus kyseisten eurooppalaisten verkostojen tehtäväksi.

5.3

ETSK suhtautuu myönteisesti komission äskettäiseen ehdotukseen luoda erillinen rahoitusväline, jonka tehtävänä on edistää demokratiaa ja ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa. Komitea pitää myönteisenä sitä, että rahoitusvälineen käytössä keskitytään sellaisiin maihin, joissa perusvapaudet ovat eniten vaarassa. ETSK toivoo, että sillä on tilaisuus ilmaista kantansa säädösehdotukseen ja että ehdotuksen lähtökohtana on ennen kaikkea periaate, jonka mukaan välineen avulla tuetaan kaikkia avun tarvitsijoita, ja että kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voivat käyttää sitä joustavasti.

5.4

ETSK kannattaa niin ikään äskettäisiä aloitteita, joista on keskusteltu Euroopan parlamentissa ja voittoa tavoittelemattomissa Euroopan laajuisissa organisaatioissa ja joiden tarkoituksena on pyrkiä ottamaan käyttöön uusi tukiväline (Euroopan demokratiarahasto tai -virasto). Sillä tuettaisiin esimerkiksi Valko-Venäjän kaltaisten maiden demokraattisia voimia. Virasto voisi myöntää välttämätöntä rahoitustukea myös organisaatioille, joilla ei ole virallista asemaa ja joiden rekisteröinnin julkinen valta on evännyt.

5.5

Demokraattisen Valko-Venäjän tulevaisuuden kannalta on olennaista vakiinnuttaa demokraattiset voimat ja valtiovallasta riippumaton kansalaisyhteiskunta sekä määritellä tulevan kehityksen strategiset suuntaviivat edessä olevaksi vaalien jälkeiseksi kaudeksi. EU:n olisi ennen kaikkea ryhdyttävä tukemaan suuntaviivoja yhdessä muiden avunantajien kanssa ja yhteistyössä sellaisten maiden kanssa, joilla on Valko-Venäjällä samat tavoitteet ja intressit kuin EU:lla.

5.6

On syytä varmistaa, että sekä ”vanhoilla” demokraattisilla ja hyvin vakiintuneilla Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla että uusilla organisaatioilla ja kypsymässä olevilla aloitteilla on yhtäläiset mahdollisuudet saada (muutakin kuin rahallista) EU-tukea ja että kaikilla on mahdollisuus olla yhteydessä unionin toimielimiin.

5.7

Keskinäinen tiedonvaihto — Euroopan komission lähetystö ei toimi Valko-Venäjällä samaan tapaan kuin muissa maissa siitäkään huolimatta että EU:ta on virallisesti pyydetty avaamaan lähetystönsä Minskissä. Pyyntöjä ei ole huomioitu. Valko-Venäjällä ei myöskään ole eurotietokeskusten verkostoa. Valko-Venäjällä on käytännössä mahdotonta saada perustietoa EU:sta, unionin tavoitteista, sen toimintamuodoista, arvoista ja politiikoista. Olisikin ryhdyttävä pohtimaan, miten Valko-Venäjän kansalaisille annettaisiin EU:sta enemmän tietoa. Tämä saisi mahdollisen ”eurooppalaisen” tavan kehittää maata kuulostamaan entistä houkuttelevammalta. (5)

5.8

EU:n olisi laadittava kokonaisvaltainen tiedotusstrategia ja selitettävä Valko-Venäjän kansalaisille unionin perusarvoja. Koska EU ei vieläkään ole avannut Valko-Venäjälle Euroopan komission lähetystöä, EU:n jäsenvaltioita edustavien elinten olisi syytä levittää yhdessä tietoa eurooppalaisista arvoista esimerkiksi perustamalla Minskiin yhteinen Eurooppa-keskus.

5.9

ETSK katsoo, että olisi järkevää perustaa erityinen virka EU:n Valko-Venäjän-erityisedustajaa varten, kuten muillakin alueilla on tehty. (6) EU:n jäsenvaltioiden nimeämän edustajan tehtävänä olisi antaa unionin toimielimille tietoa Valko-Venäjän kulloisestakin tilanteesta sekä EU:n ja Valko-Venäjän suhteiden kehittymisestä. Erityisedustaja koordinoisi Valko-Venäjään liittyviä EU:n jäsenvaltioiden ulkopoliittisia toimia ja tekisi ehdotuksia EU:n yhteisiksi toimenpiteiksi ja kannaksi Valko-Venäjää koskevissa asioissa. Erityisedustaja huolehtisi niin ikään yhteydenpidosta Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition edustajiin sekä Valko-Venäjän virallisiin elimiin ja instituutioihin.

5.10

Todettakoon myös, ettei EU-maissa tunneta eikä tiedosteta hyvin, miten hankalassa tilanteessa Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ovat, ja tietämys vaihtelee suuresti jäsenvaltiosta toiseen.

5.11

EU:n ja Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välisten yhteyksien ylläpito — Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntaa edustavien organisaatioiden jäsenten on nykyisin itse asiassa mahdotonta tavata vastaavissa tehtävissä EU:ssa toimivia henkilöitä ja matkustaa ulkomaille, ja maan viranomaiset ovat tehneet yhteyksien ylläpidon monimutkaiseksi. Etenkin nuorten tapaamisen tiellä olevat esteet ovat erityisen ongelmallisia. Hallitus kieltää hyvin usein valkovenäläisiä opiskelijoita opiskelemasta ulkomailla ja toimimasta aktiivisesti valtiovallasta riippumattomissa organisaatioissa. EU:n olisi keskityttävä Valko-Venäjän politiikassaan myös Valko-Venäjän ja EU:n kansalaisyhteiskunnan edustajien henkilökohtaisten yhteyksien ylläpitoon. Henkilökohtaiset yhteydet ovat korvaamattomia varsinkin levitettäessä tietoa ja kokemuksia ja annettaessa moraalista tukea. EU:n on myös syytä myöntää rahoitusta nuoriso- ja opiskelijavaihtoon, antaa stipendejä ja tukea harjoittelua kansalaisyhteiskunnan keskuudesta muodostettujen ryhmien yhteisen toiminnan kannustamiseksi sekä tarjota mielipidevaikuttajille tarkoitettua apua.

5.12

ETSK ilmaisee syvän paheksuntansa siitä, että EU-maat edellyttävät Valko-Venäjän kansalaisilta nykyisin viisumia. Vaikka EU on todennut yhtäältä pyrkivänsä yksinkertaistamaan tiettyjen väestöryhmien viisumimenettelyjä (ryhmään kuuluvat myös kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajat), käytännössä on havaittavissa, että EU-maihin viisumia anovien valkovenäläisten ihmisarvoa loukataan räikeästi ja heitä kohdellaan nöyryyttävästi. Koska viisumimenettelyt ovat pitkällisiä ja hakijoille hyvin usein nöyryyttäviä ja ihmisarvoa loukkaavia (7), EU:n puolustamat perusarvot menettävät näin uskottavuutensa Valko-Venäjän kansalaisten silmissä. Tämä sekä viisumien hallinnollisten maksujen äskettäinen korotus rajoittavat huomattavasti henkilökohtaisia kontakteja sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajien keskinäistä yhteydenpitoa.

5.13

ETSK kehottaa unionin toimielimiä ja kutakin EU:n jäsenvaltiota mahdollisuuksien mukaan vähentämään viisumin saannin tiellä olevia muodollisia ja epämuodollisia byrokraattisia esteitä lainkuuliaisten valkovenäläisten pyrkiessä EU-maihin sekä alentamaan viisumien toimitusmaksuja. Jäsenvaltioiden olisi harkittava mahdollisuutta yksinkertaistaa humanitaarisiin, tieteellisiin ja opiskelutarkoituksiin anottujen viisumien myöntämismenettelyjä. Maksujen olisi oltava oikeasuhteisia niiden maiden paikallisen ostovoiman kanssa, joista käsin viisumia anotaan. Lisäksi on huolehdittava siitä, että viisuminhakijoita kohdellaan ihmisarvoisesti. Vain sillä tavoin EU välittää Valko-Venäjän yhteiskunnalle uskottavan viestin vakaasta pyrkimyksestään tiivistää EU:n ja Valko-Venäjän kansalaisten henkilökohtaisia suhteita.

5.14

Uusista jäsenvaltioista peräisin olevien kumppanien tietämys ja kokemukset ovat arvokas tuki Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan organisaatioille. Erityisen arvokkaita ovat kokemukset (vaikka kielteisetkin), jotka liittyvät siirtymiseen totalitaarisesta hallinnosta demokratiaan. Tällainen asiantuntemus kattaa siirtymäajan lainsäädännön, perusluonteisten demokraattisten instituutioiden perustamisen ja oikeusvaltion toimintaperiaatteiden käyttöönoton, vapaan ja avoimen kansalaisyhteiskunnan, riippumattomat viestimet, tasapainoisten suhteiden muodostamisen julkisen ja yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan kesken, yhteiskunnallis-taloudelliset uudistukset sekä valtion hallintokoneiston uudistukset (puolustusvoimat, poliisitoimi ja oikeuslaitos mukaan luettuina). Kaikkien EU-maiden on levitettävä Valko-Venäjän organisaatioille tietämystä siirtymäjaksosta.

5.15

Kokemusten ja tietämyksen levittämiseksi ei riitä, että kutsutaan väkeä Valko-Venäjän ulkopuolella pidettäviin tapahtumiin. On päinvastoin syytä pyrkiä tekemään vierailukäyntejä Valko-Venäjälle ja järjestämään siellä erilaisia tapahtumia, seminaareja, konferensseja ja keskustelutilaisuuksia EU:n kumppaneiden kanssa. Tämänkaltaisia hankkeita toteuttavien ja rahoittavien yksityisten säätiöiden toiminnalle on syytä antaa riittävästi tilaa ja tukea. Esimerkit hyvistä toimintatavoista sekä Ukrainan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa toteutettuihin samantapaisiin toimiin liittyvät onnistuneet toimintamallit voivat toimia esimerkkeinä, joita kannattaa noudattaa.

Bryssel 15. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie Sigmund


(1)  Presidentti Lukašenka vetosi 26. toukokuuta 2006 pitämässään puheessa maan oman kansalaisyhteiskunnan rakentamisen puolesta.

(2)  Euroopan komission maakohtainen strategia-asiakirja, kansallinen maaohjelma, s. 22. Organisaatioista noin 10 % harjoittaa yksinomaan poliittista toimintaa.

(3)  Agence Belapan, 30. toukokuuta 2006.

(4)  EU:n liittymistä edeltävän strategian ansiosta Slovakia sai hyvin nopeasti kiinni naapurimaat, joihin verrattuna se oli kehityksestä muutaman vuoden jäljessä.

(5)  Erään hiljattain tehdyn sosiologisen mielipidetutkimuksen mukaan vain 1,1 % valkovenäläisistä yhdistää tilanteen tulevan kohentumisen Euroopan unioniin ja jopa 77,7 % henkilökohtaisesti presidentti Lukašenkaan.

(6)  Esimerkiksi EU:n erityisedustaja Moldovassa, Sudanissa ja Etelä-Kaukasuksessa. Seuraavilta Internet-sivuilta on saatavissa lisätietoja EU:n erityisedustajien tehtävästä ja merkityksestä:

http://www.consilium.europa.eu/cms3_fo/showPage.asp?lang=fi&id=263&mode=g&name=.

(7)  Puolalaisen Batory-säätiön raportti Visa Policies of European Union Member States, Monitoring Report (Euroopan unionin jäsenvaltioiden viisumipolitiikka: seurantaraportti), Varsova kesäkuu 2006. Saatavilla englanninkielisenä Internet-sivuilta osoitteesta http://www.batory.org.pl/english/intl/pub.htm. Raportissa kuvataan yksityiskohtaisesti viisumikäytäntöjä ja EU:n jäsenvaltioiden edustustojen käyttämiä ihmisarvoa loukkaavia menetelmiä valkovenäläisten hakiessa viisumia (viisuminhakijoiden omia kertomuksia ja heidän henkilökohtaisten kokemustensa kuvauksia).

Tässä esimerkiksi yksi kertomuksista (ote raportista): ”Käytännössä yksikään konsulaatti ei takaa asianmukaisia olosuhteita konsulaatin edessä jonottaville ihmisille. Jonotus tapahtuu taivasalla, ilman minkäänlaista suojaa tuulelta tai lumisateelta, eikä missään ole tuolia, jossa voisi istua. Tämä sinänsä vähäiseltä vaikuttava ongelma on hyvinkin kiperä, koska konsulaatin edessä saattaa joutua jonottamaan kokonaisen yön.” (s. 22)


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/128


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Maahanmuutto EU:ssa ja kotouttamispolitiikat: alue- ja paikallishallinnon sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden yhteistyö

(2006/C 318/24)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 14. heinäkuuta 2005 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia lausunnon Maahanmuutto EU:ssa ja kotouttamispolitiikat: alue- ja paikallishallinnon sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden yhteistyö.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 13. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Luis Miguel Pariza Castaños.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.—14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 181 ääntä puolesta ja 7 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Vuonna 2002 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) laati oma-aloitteisen lausunnon ”Maahanmuutto, kotouttaminen ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan rooli” (1) vilkastuttaakseen yhteisön tasolla käytävää poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua, jonka tavoitteena on varmistaa kotouttamispolitiikkojen kuuluminen yhteiseen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan yhtenä perustekijänä.

1.2

Lausunnossa ETSK muun muassa ehdotti, että Euroopan unionin olisi laadittava maahanmuuttajien kotoutumista edistävä yhteisön ohjelma. ETSK pitää tarpeellisena luoda ohjelmia, joilla edistetään uusien maahanmuuttajien ja perheenyhdistämisen perusteella vastaanotettavien henkilöiden kotoutumista. Ohjelmia tulisi laatia niin ikään pakolaisille ja turvapaikkaa hakeville, joita yhteisön säännöstön lisäksi suojelee kansainvälinen oikeus.

1.3

ETSK järjesti 9.—10. syyskuuta 2002 aihetta käsittelevän konferenssin yhteistyössä komission kanssa. Konferenssiin osallistui kolmattasataa työmarkkinaosapuolten, 25 jäsenvaltion keskeisten kansalaisjärjestöjen ja eurooppalaisten verkostojen edustajaa. Konferenssin tavoitteena oli saada kansalaisjärjestöt mukaan edistämään eurooppalaisia kotouttamispolitiikkoja.

1.4

Konferenssin päätelmissä todettiin, että ”työmarkkinaosapuolilla ja kansalaisyhteiskuntaa edustavilla järjestöillä on kotouttamisessa erityistehtävä”, ”Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on etenkin alue- ja paikallistasolla edistettävä maahanmuuttajien, vähemmistöjen ja pakolaisten kotoutumista” ja ”tarvitaan yhteisön ohjelma kotoutumisen edistämiseksi”. (2)

1.5

Vuonna 2003 Eurooppa-neuvosto perusti kotouttamisasioihin keskittyvät kansalliset yhteyspisteet ja kehotti komissiota esittämään muuttoliikettä ja kotouttamista koskevan vuosiraportin. (3) Komissio myös laati maahanmuuttoa, kotouttamista ja työllisyyttä koskevan tiedonannon  (4), jossa esitettiin kotouttamista koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa, jonka ETSK hyväksyi tuolloin antamassaan lausunnossa (5). Marraskuussa 2004 komissio julkaisi käsikirjan nimeltä Handbook on Integration for policy-makers and practitioners. (6)

1.6

Haagin ohjelmassa, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 4. ja 5. marraskuuta 2004 pitämässään kokouksessa, korostetaan sitä, että jäsenvaltioiden kotouttamispolitiikkojen ja alaa koskevien EU-aloitteiden yhteensovittamista on tiivistettävä, ja todetaan, että EU:n politiikkojen on perustuttava yhteisiin periaatteisiin ja selkeisiin arviointivälineisiin.

1.7

Kotouttamispolitiikoille on nyt olemassa aiempaa pitemmälle kehitetty poliittinen ja lainsäädännöllinen toimintaympäristö. Tämä lausunto on ETSK:lta uusi kannanotto, jonka painopiste on alue- ja paikallistason yhteiskunnallisissa ja poliittisissa toimijoissa, koska nimenomaan tällä tasolla haasteisiin voidaan vastata tehokkaimmin ja politiikoilla voidaan saavuttaa parhaat tulokset.

1.8

Lausunnon laadinnan yhteydessä ETSK järjesti Barcelonassa kuulemistilaisuuden vaihtaakseen tietoja paikallis- ja alueviranomaisten parhaista toimintatavoista (raportti kuulemistilaisuudesta on liitteessä 2). Myös Dublinissa on järjestetty kuulemistilaisuus yhteistyössä Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ja Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön kanssa. Kuulemistilaisuuden tarkoituksena oli analysoida kotouttamista sekä työpaikoilla tapahtuvan syrjinnän vastaista toimintaa koskevia parhaita toimintatapoja (raportti kuulemistilaisuudesta on liitteessä 3).

2.   Yhteinen toimintasuunnitelma kotouttamiselle

2.1

Komissio julkaisi 1. syyskuuta 2005 tiedonannon ”Yhteinen toimintasuunnitelma kotouttamiselle — Puitteet kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiselle Euroopan unionissa” (7), jota ETSK pitää myönteisenä ja kannattaa, sillä siinä täsmennetään komitean vuonna 2002 antamassa lausunnossa ja konferenssissa tekemää ehdotusta.

2.2

Tiedonannossa jäsenvaltioita kehotetaan tehostamaan toimiaan maahanmuuttajien kotouttamista koskevien kansallisten strategioiden alalla ja pyritään kasvattamaan johdonmukaisuutta näiden strategioiden ja EU:n tasolla toteutettujen toimenpiteiden välillä.

2.3

Tämä lausunto on laadittu ETSK:n omasta aloitteesta, minkä vuoksi siinä ei nimenomaisesti käsitellä komission tiedonantoa. Siihen sisältyvät kuitenkin myös ETSK:n näkemykset asiakirjasta KOM(2005) 389 lopullinen.

2.4

Marraskuun 19. päivänä 2004 pidetyssä oikeus- ja sisäasiainministerineuvoston kokouksessa hyväksyttiin joukko yhteisiä perusperiaatteita, joilla tuetaan kotouttamispolitiikkoihin sovellettavia johdonmukaisia EU:n puitteita. Komissio panee nämä periaatteet täytäntöön toimenpiteillä, joista käyvät ilmi ”kansallisten ja EU:n tason kotouttamispolitiikkojen keskeiset piirteet” (8). Toimenpiteet on ryhmitelty 11 periaatteeseen. (9) ETSK pitää kyseisiä yhteisessä toimintasuunnitelmassa määriteltyjä periaatteita asianmukaisena perustana yhteisön ja jäsenvaltioiden tasapainoisille ja yhdenmukaisille kotouttamispolitiikoille.

2.5

On ehdotettu Euroopan kolmansien maiden kansalaisten kotouttamisrahaston  (10) perustamista osana vuosien 2007—2013 rahoitusnäkymiä, yhteisten periaatteiden mukaisesti. ETSK tukee ehdotusta ja toivoo, että se sisällytetään tulevaan unionin talousarvioon. (11)

2.6

Toimintasuunnitelmassa ehdotetaan toisaalta kansallisella tasolla ja toisaalta yhteisön tasolla toteutettavia toimia. Komissio haluaa suorittaa jatkuvaa ohjelmien arviointia.

2.7

Komissio toteaa, että se ”ottaa asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden ja niiden alue- ja paikallisviranomaisten toimivallan, mutta katsoo, että EU:n olisi omaksuttava johdonmukaisempi linja kotouttamiseen” (12).

2.8

Komissio teki ehdotuksen maahanmuuttopolitiikkaan sovellettavasta avoimesta koordinaatiomenetelmästä (13), jota neuvosto ei hyväksynyt. Komission ehdotusta lausunnossaan (14) kannattanut ETSK pitää kansallisten yhteyspisteiden verkostoa, yhteisiä periaatteita ja kotouttamispolitiikkojen arviointimenettelyä edistysaskeleena kansallisten politiikkojen koordinoinnin alalla ja osana yhteistä linjaa. ETSK ehdottaa komissiolle ja neuvostolle näiden myönteisten kokemusten pohjalta laaditun avoimen koordinaatiomenetelmän hyväksymistä.

2.9

On jatkettava kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyn ja oleskelun edellytyksiä sääntelevän oikeudellisen kehyksen (yhteisen politiikan) kehittämistä. Jäsenvaltioiden tulee siirtää asianmukaisesti osaksi omaa lainsäädäntöään vuonna 2003 annetut direktiivit pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta ja oikeudesta perheenyhdistämiseen. (15)

2.10

Komissio tähdentää yhteisen maahanmuuttopolitiikan ja yhteisen kotouttamisstrategian tiivistä yhteyttä. Direktiiviä taloudellisista syistä maahan pyrkivien henkilöiden maahanpääsystä ei kuitenkaan ole vielä annettu. ETSK (16) yhtyy Euroopan komission näkemykseen, jonka mukaan ”tulevissa maahanmuuttoon liittyvissä välineissä olisi myös otettava huomioon yhdenvertainen kohtelu ja maahanmuuttajien oikeudet” (17). Komissio on ilmoittanut julkaisevansa uuden laitoksen kotouttamista koskevasta käsikirjasta, luovansa kotouttamispolitiikkaa käsittelevän Internet-sivuston, perustavansa Euroopan kotouttamisfoorumin ja parantavansa muuttoliikettä ja kotouttamista koskevia vuosiraportteja. ETSK tukee näitä pyrkimyksiä ja haluaa tehdä yhteistyötä komission kanssa.

2.11

ETSK on vakaasti toimintasuunnitelman täytäntöönpanon kannalla ja toistaa aiemmassa lausunnossa esittämänsä näkemykset: ”ETSK ehdottaa, että komissio hallinnoisi kansallisten politiikkojen koordinoinnin yhteydessä eurooppalaista kotouttamisohjelmaa, jolle olisi myönnettävä riittävät varat. Komitea korostaa olevan tärkeää, että neuvosto myöntää komissiolle tarvittavat poliittiset, lainsäädäntö- ja budjettivälineet, joiden avulla maahanmuuttajien kotouttamista voidaan edistää. ETSK painottaa, että on tärkeää luoda maahanmuuttajille heihin myönteisesti suhtautuvia ja tehokkaita tutustuttamisohjelmia yhteistyössä kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen kanssa.” (18)

2.12

ETSK ehdottaa niin ikään, että EU suuntaa riittävästi varoja Etelä-Euroopan maihin saapuvien lukuisten laittomien siirtolaisten humanitaariseen vastaanottamiseen. EU:n jäsenvaltioiden tulee osoittaa solidaarisuutta ja vastuullisuutta, jotta EU voi toimia yhteisten toimintalinjojen pohjalta.

3.   Kotouttamispolitiikat

3.1

Kotouttaminen on kaksisuuntainen prosessi, jonka lähtökohtana ovat kolmansien maiden kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet sekä vastaanottava yhteiskunta, joka mahdollistaa maahanmuuttajien täysimääräisen osallistumisen. Toisessa yhteydessä antamassaan lausunnossa ETSK määrittelee kotouttamisen seuraavasti: ”maahanmuuttajien asteittainen rinnastaminen muuhun väestöön siten, että heillä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muilla ja että tavarat, palvelut ja kansalaisten osallistumisväylät ovat yhtäläisesti niin heidän kuin muidenkin ulottuvilla ja heitä kohdellaan tasavertaisesti muiden kanssa”. (19)

3.2

Kaksisuuntainen lähestymistapa tarkoittaa sitä, että kotouttaminen ei koske ainoastaan maahanmuuttajia vaan myös vastaanottavaa yhteiskuntaa. Kyse ei niinkään ole maahanmuuttajien kotoutumisesta vastaanottavaan yhteiskuntaan vaan pikemminkin kotoutumisesta vastaanottavan yhteiskunnan kanssa: toisin sanoen kummankin osapuolen on kotouduttava. Kotouttamispolitiikoilla on muovattava kumpaakin osapuolta, jotta saadaan aikaan yhteiskunta, jossa kaikilla kansalaisilla on samat oikeudet ja velvollisuudet sekä yhteiset demokraattisen, avoimen ja moniarvoisen yhteiskunnan arvot.

3.3

Maahanmuuttajien velvollisuus on ymmärtää ja kunnioittaa heidät vastaanottavan yhteiskunnan kulttuuriarvoja, ja vastaanottavan yhteiskunnan velvollisuus on puolestaan ymmärtää ja kunnioittaa maahanmuuttajien kulttuuriarvoja. Kulttuureihin liittyviä kysymyksiä ohjaillaan usein syrjintätarkoituksessa. Kotouttamisella ei tarkoiteta maahanmuuttajien kulttuurista mukauttamista vastaanottavaan yhteiskuntaan. Tämä virheellinen asenne on johtanut useisiin epäonnistumisiin. Eurooppalaiset yhteiskunnat ovat kulttuurin näkökulmasta moniarvoisia, ja tämä suuntaus tulee vastaisuudessa lujittumaan entisestään unionin laajentumisen ja maahanmuuton lisääntymisen johdosta.

3.4

Ei pidä unohtaa, että useissa jäsenvaltioissa on huomattavia vähemmistöjä, joiden jäsenet edustavat eri kansallisuuksia tai kulttuureja ja joiden oikeudet on pidettävä voimassa ja taattava.

3.5

ETSK on vakuuttunut siitä, että kulttuurinen moninaisuus sekä valtion uskonnollista puolueettomuutta koskeva periaate kuuluvat moniarvoisen ja demokraattisen Euroopan ominaispiirteisiin. Muutto kolmansista maista tuo uusia aineksia EU:n monipuolisuuteen ja rikastuttaa yhteiskuntiamme sosiaalisesti ja kulttuurisesti. Ihmisyhteisöjen kulttuuria ei voida tarkastella kiinteänä kokonaisuutena vaan jatkuvasti muuttuvana prosessina, jota mitä monenlaisimmat vaikutteet rikastuttavat. Periaatteet toimielinten riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta suhteessa uskontoihin auttavat luomaan hyvät suhteet maahanmuuttajien ja vastaanottavan yhteiskunnan välille. Eurooppalaisten yhteiskuntien on edistettävä kulttuurienvälisiä koulutusohjelmia. Unescon yleissopimus kulttuurisesta moninaisuudesta (20) on yksi EU:n politiikkojen keskeisistä välineistä.

3.6

Maahanmuuttajien kotouttaminen tarkoittaa myös prosessia, jossa heidän oikeutensa ja velvollisuutensa määritellään tasavertaisesti muiden kanssa ja joka liittyy tiiviisti syrjinnänvastaiseen taisteluun. Syrjintä on laiton tapa heikentää henkilökohtaisia oikeuksia. Joissakin jäsenvaltioissa oikeutta perhe-elämään ei ole taattu riittävällä tavalla, koska perheenyhdistämistä koskeva lainsäädäntö on vaatimuksiltaan erittäin tiukkaa. Myöskään neuvoston antama direktiivi ei ole tarkoituksenmukainen (21).

3.7

Johdonmukaisissa EU:n puitteissa toteutettavat kotouttamispolitiikat eivät ole toissijaisuusperiaatteen mukaisesti yksinomaan jäsenvaltioiden hallitusten vastuulla. Tällaiset politiikat ovat tuloksekkaampia, jos alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat niihin ja tekevät aktiivisesti yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa. ETSK kehottaa alue- ja paikallisviranomaisia lisäämään ponnistuksiaan ja edistämään uusia kotouttamispolitiikkoja.

3.8

Kun paikallis- ja alueviranomaiset käyttävät valtuuksia, jotka niille on annettu useissa jäsenvaltioissa, niillä on käytössään poliittiset, lainsäädäntö- ja budjettivälineet, joita niiden on hyödynnettävä tuloksekkaasti kotouttamispolitiikoissa.

3.9

Sekä maahanmuuttajien että vastaanottavien yhteiskuntien on osoitettava suhtautuvansa kotouttamiseen myönteisesti. Työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot on saatava osallistumaan aktiivisesti kotouttamispolitiikkoihin ja syrjinnänvastaisiin toimenpiteisiin.

3.10

Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden perushaasteena on edistää myönteistä suhtautumista kotouttamiseen eurooppalaisissa, maahanmuuttajia vastaanottavissa yhteiskunnissa. Työmarkkinaosapuolten, ihmisoikeusjärjestöjen, kulttuuri- ja urheiluseurojen, uskonnollisten yhteisöjen, asukasyhdistysten, oppilaitosten, tiedotusvälineiden ym. on oltava kotouttamispolitiikan eturintamassa. Tämän vuoksi niiden on avauduttava itse ja pyrittävä saamaan maahanmuuttajia mukaan toimintaan.

3.11

Syrjintä, rasismi ja muukalaisviha nostavat päätään eräillä eurooppalaisten yhteiskuntien suppeilla sektoreilla. Näitä asenteita lietsovat myös jotkut vastuuttomat poliitikot ja tiedotusvälineiden edustajat, joiden toiminnan johdosta kyseisten asenteiden vaikutukset yhteiskunnassa laajenevat. Monet eurooppalaiset kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ovat kuitenkin mukana tällaisen toiminnan yhteiskunnallisessa ja poliittisessa torjunnassa.

3.12

Alue- ja paikallisviranomaiset ovat yhdessä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa vastuussa siitä, että oikeuksista ja velvollisuuksista tiedotetaan maahanmuuttajille ja heidät vastaanottaville yhteisöille.

3.13

Maahanmuuttajajärjestöt ja -yhteisöt ovat kotouttamisessa keskeisessä asemassa. Näiden yhteenliittymien on myös innostettava jäseniään kotoutumaan ja vahvistettava yhteyksiään vastaanottavan yhteiskunnan järjestöihin.

3.14

Paikallis- ja alueviranomaisten on tuettava näiden järjestöjen toimintaa ja kuultava niitä ennen poliittisten päätösten tekemistä.

3.15

Syrjinnänvastaisia direktiivejä (22) on annettu ja saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Komitea toivoo saavansa tietoa näiden direktiivien vaikutuksia ja tuloksia käsittelevistä arviointiraporteista.

3.16

Monet maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä sekä etnisiin tai kulttuurisiin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset kuitenkin kärsivät syrjinnästä työpaikoillaan (vaikka heillä on sama ammattipätevyys kuin muilla työntekijöillä): työpaikan saanti on tavanomaista vaikeampaa, heille tarjottava työ on heikkolaatuista ja irtisanominen on tavallista yleisempää.

3.17

On välttämätöntä, että paikallis- ja aluetason työmarkkinaosapuolet torjuvat tätä syrjintää, joka rikkoo EU:n lainsäädäntöä ja muodostaa esteen kotoutumiselle. Työpaikalla harjoitettu syrjintä on myös esteenä yritysten menestymiselle. Työpaikalla tapahtuva kotouttaminen, jolla varmistetaan alkuperäisväestöä edustaviin työntekijöihin nähden tasa-vertainen kohtelu ilman työhön liittyvää syrjintää, on onnistuneen yritystoiminnan ja sosiaalisen integraation edellytys. (23) Liitteessä 3 on raportti Dublinissa järjestetystä kuulemistilaisuudesta, jossa tarkasteltiin työelämään integroitumista koskevia parhaita toimintatapoja.

4.   Alueelliset ja paikalliset kotouttamisohjelmat

4.1

Joissakin jäsenvaltioissa ajateltiin aiemmin, että kotouttamispolitiikkoja ei tarvita, koska maahanmuuttajia pidettiin ainoastaan ”vierailijoina”, jotka työsuhteidensa loputtua palaisivat kotimaahansa. Tämä virheellinen lähestymistapa on aiheuttanut lukuisia eristäytymiseen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyviä ongelmia, joita nykyisillä politiikoilla pyritään ratkaisemaan.

4.2

Joissakin jäsenvaltioissa puolestaan ajateltiin vuosikaudet, että maahanmuuttajien kotouttaminen kävisi helposti ja automaattisesti, ilman aktiivista politiikkaa. Eristäytyminen ja syrjäytyminen ovat kuitenkin ajan mittaan vakiintuneet ja aiheuttaneet vakavia sosiaalisia konflikteja. Menneisyyden ongelmat on nyt tarkoitus ratkaista uusien politiikkojen avulla.

4.3

On syytä muistaa, että sääntöjen vastaisia kanavia pitkin tapahtuva maahanmuutto muodostaa esteen kotouttamispolitiikoille, sillä rekisteröimättömät maahanmuuttajat ovat epävarmassa, erittäin suojattomassa asemassa. Joissakin jäsenvaltioissa on otettu käyttöön menettelytapoja, joilla tällaisten ihmisten oleskelu maassa vakinaistetaan ja siten edistetään heidän kotoutumistaan.

4.4

Vaikka Euroopan unionin neuvostossa edelleen esiintyy tiettyjä epäilyjä toissijaisuusperiaatteesta, useimmat johtajat katsovat, että johdonmukaisia kotouttamispolitiikkoja on edistettävä kaikilla tasoilla: yhteisön, jäsenvaltioiden, alueellisella ja paikallisella tasolla.

4.5

ETSK katsoo, että jos näistä politiikoista halutaan tehdä tehokkaita, niiden on oltava ennakoivia ja niitä on harjoitettava osana johdonmukaista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Viranomaiset ryhtyvät toimeen usein vasta jälkikäteen, kun ongelmat ovat ilmenneet ja ovat vaikeasti ratkaistavissa.

4.6

Kotouttaminen on moniulotteinen prosessi, johon on saatava mukaan kaikki viranomaistahot ja yhteiskunnalliset toimijat. EU:n, jäsenvaltioiden, alueellisen ja paikallisen tason viranomaisten on laadittava toimivaltuuksiensa mukaisia ohjelmia. Jotta ohjelmat ja toimenpiteet olisivat tehokkaita ja yleisesti johdonmukaisia, niitä on tuettava ja koordinoitava asianmukaisella tavalla.

4.7

Kansalaiset ja paikalliset viranomaiset kärsivät valtiovallan harjoittaman virheellisen politiikan seurauksista. Kaupungit joutuvat ensimmäisinä kantamaan näiden poliittisten epäonnistumisten seuraukset. Niinpä monet paikalliset ja alueelliset hallintoelimet ovatkin jo kauan harjoittaneet omia maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkojaan. Niiden kokemukset vaihtelevat suuresti: toisia politiikkoja voidaan pitää esimerkkeinä parhaista toimintatavoista, kun taas toiset ovat epäonnistuneita.

4.8

Ongelmien sekä nykyisten ja tulevien muuttovirtojen laajuuden perusteella voidaan päätellä, että haasteet ovat suuria, mutta paikallisten ja alueellisten viranomaisten taloudelliset resurssit ja poliittiset toimet ovat riittämättömiä.

4.9

ETSK katsoo, että paikallisten ja alueellisten hallintoelinten on yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa laadittava kotouttamissuunnitelmia ja -ohjelmia, joissa määritellään tavoitteet ja osoitetaan toimiin tarvittavat resurssit. Teoreettiset politiikat eli ohjelmat ilman rahoitusta ovat tehottomia.

4.10

ETSK:n mielestä on järkevää kohdentaa osa maahanmuuton tuottamista taloudellisista hyödyistä maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkaan.

4.11

Kotouttamisohjelmia ja -suunnitelmia laadittaessa on erittäin tärkeää kuulla keskeisiä maahanmuuttajajärjestöjä.

4.12

Muutamat Euroopan kunnat ja alueet ovat perustaneet osallistavia neuvoa-antavia elimiä, joissa kansalaisjärjestöt yhdessä viranomaisten kanssa suunnittelevat ja panevat täytäntöön kotouttamispolitiikkoja.

5.   Välineet, määrärahat ja arviointi

5.1

Paikallisiin ja alueellisiin kotouttamissuunnitelmiin ja -ohjelmiin on myönnettävä riittävästi määrärahoja, ja niiden käyttöön on annettava omat hallinnointi- ja arviointivälineet.

5.2

On olemassa useita esimerkkejä Euroopan kaupungeista ja alueista, jotka ovat perustaneet näihin tehtäviin keskittyviä elimiä ja palvelupisteitä laaja-alaisine poliittisine ja teknisine asiasisältöineen.

5.3

Monet kaupungit ja alueet ovat myös perustaneet neuvoa-antavia osallistavia elimiä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden käyttöön. On perustettu foorumeita ja neuvoa-antavia komiteoita, joiden toimintaan kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja maahanmuuttajajärjestöt osallistuvat.

5.4

ETSK pitää näitä esimerkkeinä parhaista toimintatavoista, jotka on ulotettava koko EU:n alueelle.

5.5

Joissakin kaupungeissa maahanmuuttajille tarjotaan myös asiantuntijapalveluja, ja näin kotouttamissuunnitelmat toteutetaan käytännössä.

5.6

Parhaillaan käydään keskustelua mahdollisesta erottelusta, jota nimenomaan maahanmuuttajia varten perustetut erityispalvelut saattavat aiheuttaa. ETSK katsoo, että julkisten palvelujen käyttöön liittyvää erottelua on vältettävä, vaikka joskus saatetaankin tarvita maahanmuuttajille tarkoitettuja erityispalveluja, varsinkin maahan saapuvien henkilöiden vastaanoton yhteydessä.

5.7

ETSK on vakuuttunut siitä, että on välttämätöntä saada työmarkkinaosapuolet ja muut kansalaisyhteiskunnan tahot mukaan alueellisten ja paikallisten kotouttamissuunnitelmien ja -ohjelmien laadintaan ja toteuttamiseen.

5.8

On myös hyödyllistä edistää yhteistyötä vastaanottavien eurooppalaisten yhteiskuntien paikallis- ja alueviranomaisten sekä maahanmuuttajien kotimaiden vastaavien viranomaisten välillä. On olemassa esimerkkejä hyvistä toimintatavoista, joista on syytä ottaa oppia.

5.9

Jotkin viranomaiset myöntävät varoja konfliktin lievittämiseen vasta konfliktin puhjettua. Ollakseen tehokkaita kotouttamispolitiikkojen on oltava ennakoivia.

5.10

Kotouttaminen on haaste eurooppalaisille yhteiskunnille. Viimeaikaiset tapahtumat useissa maissa ovat tuoneet korostetusti esiin sen, että tavoitteita ei ole saavutettu. Vaikka tilanne vaihtelee jäsenvaltioittain ja tietyt ongelmat koskevat erityisesti tiettyjä valtioita, yhdenvertaista kohtelua, kotouttamista ja syrjinnän torjuntaa koskevia toimintaohjelmia on parannettava koko Euroopan unionissa.

5.11

ETSK ehdottaa, että EU:n, jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien viranomaiset laativat kansallisten käytäntöjen mukaisesti kotouttamisohjelmia, joihin myönnetään riittävä rahoitus ja jotka ovat lähestymistavaltaan ennakoivia.

5.12

Näihin ohjelmiin on sisällytettävä arviointijärjestelmiä täsmällisine indikaattoreineen ja avoimine menettelytapoineen. Kansalaisjärjestöt on otettava mukaan arviointimenettelyihin.

6.   Tavoitteet

6.1

Aluekohtaisissa ja paikallisissa kotouttamisohjelmissa on otettava huomioon hyvin monenlaisia kysymyksiä ja lähestymistapoja. Tärkeimpiä tavoitteita ovat seuraavat:

6.2

Tosiasiallisen tilanteen tarkkailu. Viranomaisten on analysoitava tosiasiallista maahanmuuttoa ja vähemmistöjen asemaa tietyllä alueella ja suunniteltava tulevia toimenpiteitään.

6.3

Maahan saapuminen. Vastaanottokeskusten perustaminen, terveydenhuolto ja oikeusapu, väliaikaismajoitus erityistapauksissa, kielen alkeiskurssit, perehdyttäminen vastaanottavan yhteiskunnan lainsäädäntöön ja tapakulttuuriin, avustaminen ensimmäisen työpaikan saamisessa jne. Tässä toiminnassa on erityistä huomiota kiinnitettävä alaikäisiin ja muihin epäsuotuisassa asemassa oleviin henkilöihin.

6.4

Kielenopetus. Alue- ja paikallisviranomaisten on toimittava aktiivisesti kielenopetuksen hyväksi, sillä kotoutuakseen maahanmuuttajan on osattava vastaanottavan yhteiskunnan kieltä riittävän hyvin. Kielikurssit on järjestettävä lähellä maahanmuuttajien asuinpaikkoja, ja niiden aikataulujen on oltava erittäin joustavia. Viranomaisten velvollisuutena on varmistaa, että kaikilla maahanmuuttajilla on mahdollisuus osallistua kursseille.

6.5

Työhönpääsy. Työ on epäilemättä yksi kotouttamisen ensisijaisista osatekijöistä. Julkisten työvoimapalvelujen on tarjottava tarkoituksenmukaisia ohjelmia: ammatillista koulutusta, ammatinvalinnanohjausta jne.

6.6

Työpaikalla tapahtuva syrjintä on yksi huomattava kotoutumisen este. Paikallisten ja alueellisten yhteistyökumppaneiden on osallistuttava aktiivisesti syrjinnän torjumiseen.

6.7

Asunnon saaminen. Yksi paikallisen ja alueellisen politiikan suurimmista haasteista on huolehtiminen asianmukaisten asuntojen saatavuudesta ketään syrjimättä. Viranomaisten on estettävä maahanmuuttajavaltaisten ränsistyneiden gettojen muodostuminen. Sen vuoksi kaupunkisuunnittelua on muutettava riittävän varhaisessa vaiheessa. Ensisijaiseksi tavoitteeksi on asetettava elämänlaadun kohentaminen tällaisilla alueilla.

6.8

Koulutus. Koulutusjärjestelmissä on varmistettava, että maahanmuuttajien lapset pääsevät laadukkaisiin kouluihin. Usein tällaiset oppilaat kasautuvat heikkolaatuisiin ”gettokouluihin”, mikä on estettävä. Lasten koulutus kaikilla tasoilla muodostaa perustan uusien sukupolvien kotoutumiselle.

6.9

Koulutuksessa on otettava huomioon eurooppalaisten yhteiskuntien sisäinen moninaisuus. Käytettävissä on oltava kulttuurienvälisiä toimijoita, ja opetusresursseja on lisättävä kielellisten ja kulttuuristen vaikeuksien ratkaisemiseksi.

6.10

Aikuiskoulutusohjelmiin on saatava mukaan maahanmuuttajaväestöä, varsinkin naisia. Ammatillinen koulutus on olennaisen tärkeää maahanmuuttajien työnsaannin edistämiseksi.

6.11

Terveys. On edistettävä maahanmuuttajien terveydenhuoltoa ja tuettava heidän saatavillaan olevia terveydenhuoltopalveluja. Joissakin tapauksissa saatetaan tarvita kulttuurienvälisten toimijoiden apua.

6.12

Sosiaalipalvelujen mukauttaminen. Maahanmuutto luo usein sosiaalipalveluihin kohdistuvaa kysyntää, johon nämä palvelut eivät ole varautuneet. Palveluja on mukautettava uuteen tilanteeseen, joka edellyttää moninaisuuden hallitsemista.

6.13

Eri alojen ammattilaisille tarjottava koulutus. Sosiaalipalvelujen, koulutuksen, poliisitoimen, terveydenhuollon ja muiden julkisten palvelujen alalla työskenteleville on järjestettävä uutta koulutusta, jotta he voivat toimia asianmukaisella tavalla maahanmuuttajien ja vähemmistöjen kanssa.

6.14

Moninaisuus on hyvä asia. Kulttuuriohjelmissa on tunnustettava kulttuurinen moninaisuus. Moninaisuus on tavanomainen osa Euroopan kaupunkien nykypäivää. Myös uskonnot ovat moninaisia.

6.15

Paikallisviranomaisten tulee myös edistää rinnakkaiselon oppimista sekä kaikkien sopeutumista asuinpaikkansa elämäntapoihin syntyperästä riippumatta. Sekä maahanmuuttajaväestöjen että vastaanottavan yhteiskunnan tulee osallistua tähän oppimisprosessiin kulttuurien keskinäisen ymmärryksen sekä yhteiskunnallisen integraation edistämiseksi.

6.16

Jokaisen olisi voitava käyttää oikeutta elää oman perheensä kanssa: tämä on yksi kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa tunnustetuista perusoikeuksista. Tästä huolimatta monista kansallisista laeista — ja jopa perheenyhdistämisestä annetusta EU-direktiivistä (24) — puuttuvat monien maahanmuuttajien tapauksessa riittävät takeet siitä, että he voisivat toteuttaa oikeuttaan perhe-elämään, vaikka tämä on kotouttamispolitiikkojen kannalta erittäin hyödyllinen seikka.

6.17

Sukupuolten tasa-arvo. Sukupuolten tasa-arvo on valtavirtaistettava osaksi kaikkia kotouttamispolitiikkoja. Erityisen tärkeitä ovat ammatillista koulutusta koskevat politiikat, joilla pyritään helpottamaan työhönpääsyä.

6.18

Osallistuminen yhteiskuntaelämään. Mahdollisuus osallistua yhteiskuntaelämään on yksi kotoutumisen keskeisistä osatekijöistä. Kansalaisoikeudet ja oikeus äänestää kunnallisvaaleissa on taattava kolmansien maiden kansalaisille, joiden oleskelu maassa on pysyvää tai pitkäaikaista, kuten ETSK on useissa lausunnoissaan esittänyt. (25)

7.   Paikallis- ja alueviranomaisten uudet strategiat (muutamia Barcelonan kuulemistilaisuuteen perustuvia päätelmiä)

7.1   Verkostoitumisen ja instituutioiden välisen koordinoinnin tarve

7.1.1

Verkostoituminen ja instituutioiden välinen koordinointi on ensiarvoisen tärkeää ja tapahtuu kahdella tavalla: horisontaalisesti eli paikallisten viranomaisten välillä ja vertikaalisesti eli paikallis-, alue- ja valtionhallinnon välillä. Yksittäiset viranomaiset eivät pysty omin voimin vastaamaan maahanmuuton ja kotouttamisen haasteisiin. ETSK ehdottaa, että julkishallintojen koordinointijärjestelmiä parannetaan ja että verkostotoimintaan sisällytetään arviointimenettelyjä. Se haluaa niin ikään parantaa yhteistyötä alueiden komitean kanssa kotouttamispolitiikkojen edistämisessä.

7.1.2

Eräät alueet — esimerkiksi Katalonia ja Schleswig-Holstein — ovat ilmoittaneet, että yhtenä niiden valitseman lähestymistavan keskeisenä tukipilarina on ollut paikallisviranomaisten ottaminen mukaan alueellisten aloitteiden suunnitteluun. Campanian alue on myös panostanut päätökseensä verkostoitua mm. ammattiyhdistysten ja kirkollisten elinten kanssa. Paikalliset viranomaiset ovat puolestaan tähdentäneet olevan tärkeää verkostoitua asiantuntijaelinten kanssa esimerkiksi maahanmuuttajien vastaanoton alalla.

7.1.3

Kokemukset paikallishallinnon ja EU:n välisestä verkostoitumisesta karttuvat. Eurocities-verkosto perustettiin vuonna 1986, ja siihen kuuluu nyt 123 eurooppalaista kaupunkia. Se on organisoitu työryhmiksi, joista yksi käsittelee maahanmuuttoa ja kotouttamista. Tähän työryhmään kuuluvat eräät kuulemistilaisuudessa edustettuna olleet kaupungit, esimerkiksi Rotterdam ja Leeds. Kokemusten ja parhaita toimintatapoja koskevien tietojen vaihdon lisäksi työryhmät edistävät useiden kaupunkien välisiä eurooppalaisia hankkeita.

7.1.4

ERLAI on uudempi verkosto, joka käsittelee nimenomaisesti maahanmuuttoa ja kotouttamista. Verkostoon on liittynyt jo 26 paikallista ja alueellista viranomaista. Myös sen tarkoituksena on vaihtaa tietoja ja kokemuksia sekä toteuttaa yhteisiä toimenpiteitä ja hankkeita.

7.1.5

Muiden hankkeiden edistämiseen osallistuvat useat elimet. Myös Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö toimii kaupunkiverkoston kautta koordinoidakseen kotouttamispolitiikkoja.

7.1.6

Unionin tasolla myös komission koordinoiman kotouttamisasioihin keskittyvien kansallisten yhteyspisteiden verkoston tavoitteena on niin ikään vaihtaa alalta saatuja kokemuksia. Verkosto on osallistunut kotouttamista koskevan käsikirjan (26) sekä muuttoliikettä ja kotouttamista koskevan vuosiraportin (27) laatimiseen.

7.2   Kotouttamissuunnitelmat ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistuminen

7.2.1

Sellaiset paikallis- ja alueviranomaiset, jotka ovat laatineet kattavat suunnitelmat ja joilla on käytössään kotouttamista koskevia hallinnointipalveluja, saavuttavat parempia tuloksia kuin viranomaiset, jotka toteuttavat ainoastaan kertaluonteisia toimenpiteitä. Jos maahanmuuttoon ja kotouttamiseen halutaan vaikuttaa, tarvitaan suunnittelua, resursseja ja hallinnointivälineitä.

7.2.2

ETSK pitää hyvin tärkeänä sitä, että kansalaisjärjestöt osallistuvat politiikkojen laatimiseen ja toimenpiteiden toteuttamiseen. Jos kotouttamissuunnitelman halutaan onnistuvan, on tärkeää sisällyttää siihen kansalaisyhteiskunnan edustajat. Schleswig-Holsteinin alueella tämä on ymmärretty, ja yhteiskunnalliset toimijat ja useat elimet osallistuivat siellä laaja-alaiseen kotouttamiskeskusteluun ennen hankkeen hyväksymistä. Yhteiskunta on näin saatu huomaamaan kotouttamispolitiikkojen tarve. Myös muut kaupungit ja alueet (mm. Kööpenhamina, Barcelona ja Helsinki) ovat antaneet esimerkkejä osallistavista prosesseista.

7.3   Euroopan kotouttamisrahasto

7.3.1

Paikallis- ja alueviranomaisten toiminnan tehokkuus paranee, kun ne voivat luottaa saavansa jäsenvaltioiden hallituksilta taloudellista tukea: kotouttamispolitiikat edellyttävät taloudellisia resursseja ja jäsenvaltioiden on sitouduttava niihin nykyistä selkeämmin. Schleswig-Holsteinin alue mainitsi tämän näkökohdan ja ilmoitti, että alalla saavutettujen rohkaisevien tulosten jälkeen se on keskittänyt suuren osan toiminnastaan Saksan liittohallituksen vakuuttamiseen siitä, että tähän tarpeeseen on vastattava.

7.3.2

Esimerkiksi Ljubljanan ja Brescian paikallisviranomaiset ovat puolestaan todenneet, että hallitusten niille antama vähäinen tuki estää niitä panemasta täytäntöön laaja-alaisempia politiikkoja tällä osa-alueella. Ongelma on vielä pahempi silloin, kun alueellisilla hallintoelimillä on niukasti omia varoja. Tämän toi esille ranskalainen Midi-Pyrénées'n alue.

7.3.3

Euroopan kotouttamisrahasto, jonka neuvosto ja parlamentti ovat hyväksyneet vuosiksi 2007—2013, on välttämätön, koska sen avulla kotouttamispolitiikoille saadaan huomattavia taloudellisia resursseja ja varmistetaan, että politiikat pannaan täytäntöön osana johdonmukaisia ja kattavia EU:n puitteita toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Uudet jäsenvaltiot ovat olleet erityisen kiinnostuneita kyseisestä rahastosta. ETSK ilmaisee jälleen kannattavansa rahaston perustamista ja kehottaa komissiota kuulemaan komiteaa valmistellessaan asiaa koskevaa lainsäädäntöä.

7.4   Erityispalvelut eivät saa aiheuttaa erottelua

7.4.1

On estettävä se, että maahanmuuttajille tarkoitettujen erityispalvelujen luomisesta aiheutuisi erottelua. Esimerkiksi Budapestin edustaja kertoi, että Unkarissa paikallisviranomaiset tarjoavat mm. perhe-, neuvola- ja työnvälityspalveluja, joita maahanmuuttajien on käytettävä siinä missä muidenkin kansalaisten. Yleensä on kuitenkin niin, että kaupungit ja alueet ovat laatineet mahdolliset kotouttamispolitiikkansa kehittämällä erityissuunnitelmia ja tarjoamalla erityisresursseja ja -palveluja. Helsingin edustajan mielestä maahanmuuttajille tarjottavien asiantuntijapalvelujen ei pitäisi olla välttämättömiä, mutta ne ovat sitä kuitenkin, koska yleisten palvelujen muodossa tarjottava tuki ei riitä vastaamaan maahanmuuttajien kohtaamiin puutteisiin, haittoihin ja vaikeuksiin eikä heidän erityistarpeisiinsa.

7.4.2

Maahanmuuttoa ja kotouttamista varten tarvitaan erityisiä suunnitelmia, hankkeita ja resursseja. Huolta aiheuttaa edelleen se, kuinka nykytilanteesta voidaan edetä kohti tavanomaisempaa tilannetta: kuinka estetään erityistoimista aiheutuva erottelu? Brescian edustaja totesi, että siellä käyttöönotetut maahanmuuttoon liittyvät palvelut eivät ole rinnakkaisia vaan täydentäviä palveluja. Ne eivät korvaa muita tavanomaisia palveluja, joita maahanmuuttajien on käytettävä kaikissa sellaisissa asioissa, joihin kyseiset palvelut on tarkoitettu.

7.4.3

Kööpenhaminan edustaja korosti myös kaupunkinsa kotouttamisneuvoston pyrkivän mm. siihen, että sen toiminta ei laillistaisi minkäänlaista maahanmuuttajien tai vähemmistöjen erottelua. Se haluaa toimintansa edistävän osallistumista ja tukevan läheisempää suhdetta ja yhdentymistä kaikkien väestönosien välillä.

7.4.4

Tältä osin on tärkeää, että paikallinen väestö ei pidä maahanmuuttajille suunnattuja aloitteita eräänlaisena etuoikeutena, mikä voisi vahvistaa ennakkoluuloja ja lisätä erottelua. Tästä ollaan tietoisia Kataloniassa, jonka edustaja kertoi, että toteutettaessa maahanmuuttajille suunnattuja toimenpiteitä on toimittava hyvin varovaisesti ja otettava huomioon paikallisen väestön keskuudessa mahdollisesti ilmenevät ulkopuolelle jäämisen tunteet. Paikallis- ja aluehallinnon toteuttamat maahanmuuttajia koskevat toimenpiteet on perusteltava selkeästi ja yksityiskohtaisesti.

7.5   Kotouttamisen tavoitteet

7.5.1

Joukko kaupunkeja ja alueita esitti ajatuksiaan kotouttamisen käsitteestä, mikä osoittaa, että aihetta koskeva keskustelu ei ole vielä päättynyt Euroopassa, jossa esiintyy erilaisia poliittisia kulttuureja ja oikeusperinteitä ja myös erilaisia kotouttamismalleja.

7.5.2

Laaja-alaisen keskustelun tulosten pohjalta Schleswig-Holsteinin alue katsoo, että kotouttamisen painopisteiksi olisi määriteltävä kolme perustekijää: yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet, yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet sekä osallistumista edistävät, syrjimättömät toimenpiteet, jotka koskevat sekä maahanmuuttajia että vastaanottavaa yhteiskuntaa.

7.5.3

Osallistumisen edistämistä noudattaa periaatteenaan Portugalissa sosiaalista työtä tekevä kirkollinen järjestö Misericórdia, joka ohjailee maassa harjoitettavia kotouttamispolitiikkoja. Järjestö keskittyy toiminnassaan tasa-arvopolitiikkaan ja helpottamaan Portugalin kansalaisuuden saamista.

7.5.4

Barcelona on määritellyt kolme toiminta-alaa: tasa-arvon edistäminen (oikeuksien tunnustaminen, yhtäläisten mahdollisuuksien ja tasavertaisen kohtelun edistäminen), kulttuurisen moninaisuuden tunnustaminen ja rinnakkainelon edistäminen (sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävien aloitteiden tukeminen sekä paikallisväestön ja maahanmuuttajaryhmien välisten rinnakkaisyhteisöjen kasvun ehkäiseminen).

7.5.5

Rotterdamissa käynnistettiin vuonna 2004 mittava keskustelu, jossa kyseenalaistettiin siihen asti noudatettu kotouttamismalli. Keskustelu katsottiin tarpeelliseksi, kun huomattiin, että vuosikaudet harjoitetuista aktiivisista kotouttamispolitiikoista huolimatta yhteiskunta oli muuttumassa pirstoutuneeksi ja erotteluprosessi oli käynnissä (varsinkin muslimiväestön tapauksessa). Kiihkeimmät keskustelut käytiin ”me ja muut” -tuntemuksista, jotka olivat tunkeutuneet kaikkialle yhteiskuntaan.

7.5.6

European Liaison Committee for Social Housing järjesti kotouttamista koskevan keskustelun eriarvoisuuden poistamisesta ja yhtäläisistä mahdollisuuksista. Komitea keskittyi työssään asuntoasioihin ja totesi, että syrjintä tällä osa-alueella oli yksi suurimmista maahanmuuttajien eristäytymistä aiheuttavista tekijöistä.

7.5.7

ETSK on vakuuttunut siitä, että eurooppalaista kotouttamisohjelmaa koskevat 11 yhteistä perusperiaatetta (liite 1) on laadittu asianmukaisesti ja tasapainoisesti. Valtaosa Barcelonan kuulemistilaisuuden osanottajista yhtyi tähän näkemykseen.

8.   Työmarkkinoille sijoittumisen uudet haasteet (muutamia Dublinin kuulemistilaisuuden päätelmistä)

8.1

Maahanmuuttajat myötävaikuttavat työnteon välityksellä positiivisesti Euroopan taloudelliseen kehitykseen ja yhteiskunnalliseen hyvinvointiin. ETSK katsoo, että Eurooppaan suuntautuva maahanmuutto voi tarjota uusia mahdollisuuksia yritysten kilpailukyvyn kehittämiseksi ja työehtojen ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin parantamiseksi.

8.2

Työnteko on olennainen osa kotouttamisprosessia, sillä työpaikka ja asialliset työolot ovat keskeisiä maahanmuuttajien taloudellisen omavaraisuuden kannalta, ja ne edistävät sosiaalisia suhteita sekä maahanmuuttajien ja vastaanottavan yhteisön tutustumista toisiinsa. ETSK:n mielestä työelämään integroinnin tulisi tapahtua tasavertaisin ehdoin ilman syrjintää alkuperäisväestöön kuuluvien ja maahanmuuttajatyöntekijöiden välillä sekä siten, että otetaan huomioon tarpeelliset ammatilliset vaatimukset.

8.3

Euroopassa asuvia siirtotyöläisiä tulee kohdella oikeudenmukaisesti, sillä heitä suojelevat kansainväliset ihmisoikeuksia koskevat sopimukset sekä ILO:n yleissopimuksiin sisältyvät periaatteet ja oikeudet. ETSK toistaa ehdotuksensa siitä, että Euroopan unionin jäsenvaltiot allekirjoittavat Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 1990 hyväksymän yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheidensä oikeuksien kansainvälisestä suojelusta.

8.4

EU:n direktiivit yhdenvertaisesta kohtelusta työssä ja ammatissa sekä rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta ovat olennaisia säännöksiä jäsenvaltioiden lainsäädännön ja käytänteiden määrittelemiseksi syrjinnän torjumisen ja työelämään integroitumista edistävän toiminnan alalla.

8.5

Työllisyysalan lainsäädäntöä ja julkista politiikkaa tulee täydentää työmarkkinaosapuolien yhteistyöllä, sillä työelämään integroituminen koskee myös sosiaalisia asenteita ja työntekijä- ja työnantajajärjestöjen välisiä sopimuksia.

8.6

Julkisten työvoimapalvelujen tulee edistää ohjelmia, jotka parantavat maahanmuuttajien työnsaantimahdollisuuksia. Ammattipätevyyden tunnustamista on helpotettava ja kielenopetusta ja ammatillista koulutusta parannettava. Vastaanottajamaiden työmarkkinajärjestelmistä on tiedotettava tarkoituksenmukaisesti.

8.7

Ammatti-, työnantaja- ja maahanmuuttajajärjestöjen sekä kansalaisyhteiskunnan muiden organisaatioiden tulee hoitaa paikallistasolla hyvin tärkeää tiedonvälitystehtävää ja toimia maahanmuuttajien työnsaantimahdollisuuksien helpottamiseksi. Euroopassa toimii hyvin aktiivisia sosiaalialan järjestöjä, jotka edistävät maahanmuuttajien ja heidän lastensa työllistymistä erilaisten koulutus- ja työelämän neuvontaohjelmien, pienyritysten perustamista tukevien ym. ohjelmien avulla.

8.8

Yhä useammat yritykset hyödyntävät maahanmuuttajien työllistymisen ja lisääntyvän monimuotoisuuden tarjoamia menestymismahdollisuuksia. ETSK katsoo, että yritykset voivat omalta osaltaan edistää syrjinnän vastaisen ajattelutavan tiedostamista vastaanottavassa yhteiskunnassa ja torjua kaikenlaista muukalaisvihaa ja syrjintää työhönotossa.

8.9

On olennaista ottaa käyttöön menettelyjä, joiden lähtökohtana on muuttovirtojen järjestäminen lähtömaista käsin siten, että otetaan huomioon maahanmuuttajien todelliset työllistymismahdollisuudet eli mahdollisuudet kotoutua yhteiskuntaan.

8.10

Myös työpaikkojen heikko laatu on yksi syrjintätekijä, kun maahanmuuttajia käytetään ”heikoimpana työvoimana”.

8.11

Ammattijärjestöissä esiintyy toisinaan suuntauksia järjestäytymiseen, jossa puolustetaan ainoastaan tiettyjä erityisintressejä ja jossa maahanmuuttajat suljetaan ulkopuolelle. ETSK katsoo, että ammattijärjestöjen tulee ottaa siirtotyöläisiä jäsenikseen ja edistää heidän etenemistään edustus- ja johtotehtäviin. Monissa ammattijärjestöissä on jo nyt käytössä hyviä toimintatapoja, joiden avulla taataan, että työntekijöillä on samat oikeudet alkuperästä tai kansallisuudesta riippumatta.

8.12

Työnantajajärjestöillä on hyvin tärkeä haaste vastassaan työmarkkinoiden avoimuuden takaamisessa. ETSK katsoo, että niiden tulee yhdessä työntekijäjärjestöjen kanssa tehdä yhteistyötä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa syrjintätilanteiden välttämiseksi ja integroimiselle myönteisten asenteiden edistämiseksi.

8.13

Työmarkkinaosapuolilla, jotka huolehtivat pääasiassa työmarkkinoiden toimivuudesta ja ovat unionin talous- ja yhteiskuntaelämän peruspilareita, on kotouttamisessa merkittävä tehtävä. Niiden on työehtosopimusneuvotteluissa otettava oma vastuunsa maahanmuuttajien kotouttamisesta ja pyrittävä poistamaan työehtosopimuksista sekä työelämää ja työntekoa säätelevistä normeista kaikkinainen suora tai epäsuora syrjintä.

8.14

Euroopasta löytyy lukuisia esimerkkejä työmarkkinaosapuolien ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden hyvistä käytänteistä, joista ETSK haluaa levittää tietoa. Dublinissa järjestetyssä kuulemistilaisuudessa tarkasteltiin yritysten, ammattijärjestöjen, työnantajaorganisaatioiden sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden myönteisiä kokemuksia. Komitea haluaa mainita niistä erityisesti Irlannin työmarkkinaosapuolien sopimukset monimuotoisuuden hallitsemiseksi yrityksissä ja syrjinnän torjumiseksi sekä Espanjan työmarkkinaosapuolien sopimukset laittomien työntekijöiden ja sääntöjen vastaisesti maahan muuttaneiden laillistamiseksi ja työstä johtuvan maahanmuuton hallitsemiseksi yhteistyön ja sosiaalidialogin pohjalta.

8.15

ETSK katsoo, että tarvitaan aktiivista politiikkaa ja työmarkkinaosapuolien välisiä uusia sopimuksia, jotta voidaan edistää sosiaalista integroitumista helpottavia asenteita, yhdenvertaista kohtelua ja syrjinnän torjuntaa työpaikoilla. Eurooppalainen sosiaalidialogi voi tarjota asianmukaiset puitteet työmarkkinaosapuolien välisille uusille sopimuksille niiden sopiviksi katsomalla tasolla.

8.16

Eurooppalainen sosiaalidialogi on yksinomaisesti työmarkkinaosapuolien tehtävä. EAY ja UNICE ovat määritelleet eurooppalaisen sosiaalidialogin tavoitteet. ETSK toivoo, että asetetut tavoitteet saavutetaan.

8.17

ETSK voi kehittyä pysyväksi foorumiksi, jossa keskustellaan kotoutumiseen ja maahanmuuttoon liittyvistä hyvistä käytänteistä. Komitea aikoo jatkaa yhteistyötä Dublinin säätiön ja ILO:n kanssa kotouttamispolitiikkojen ja -käytänteiden edistämiseksi Euroopassa. Komitea aikoo järjestää uusia tapaamisia ja foorumeja, joihin työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan muut organisaatiotahot voivat osallistua ja joiden tavoitteena on tarkastella Euroopassa kehitettäviä hyviä kotouttamiskäytänteitä ja vaihtaa kokemuksia niistä.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie Sigmund


(1)  EYVL C 125, 27.5.2002 (esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños, apulaisesittelijä: Vítor José Melícias Lopes).

(2)  Ks. konferenssin yleiset päätelmät.

(3)  KOM(2004) 508 lopullinen.

(4)  KOM(2003) 336 lopullinen.

(5)  EUVL C 80, 30.3.2004 (esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños).

(6)  http://europa.eu.int/comm/justice_home/doc_centre/immigration/integration/doc/handbook_en.pdf.

(7)  KOM(2005) 389 lopullinen.

(8)  Ks. KOM(2005) 389 lopullinen, kohta 2.

(9)  Liite 1.

(10)  Ks. KOM(2005) 123 lopullinen.

(11)  Lausunto ”Maahanmuuttovirtojen hallinta”, EUVL C 88, 11.4.2006 (esittelijä: An Le Nouail Marlière).

(12)  Ks. KOM(2005) 389 lopullinen, kohta 3.

(13)  KOM(2001) 387 lopullinen.

(14)  EYVL C 221, 17.9.2002 (esittelijä: Soscha zu Eulenburg).

(15)  Direktiivit 2003/109/EY ja 2003/86/EY.

(16)  Lausunto ”Vihreä kirja taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton hallinnassa sovellettavasta EU:n strategiasta” (esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños), EUVL C 286, 17.11.2005.

(17)  Ks. KOM(2005) 389 lopullinen, kohta 3.2.

(18)  EUVL C 80, 30.3.2004, kohta 1.10 (esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños).

(19)  EYVL C 125, 27.5.2002, kohta 1.4 (esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños).

(20)  Yleissopimus kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä. Ks.

http://portal.unesco.org/culture/en/ev.php-URL_ID=11281&URL_DO=DO_TOPIC&URL_SECTION=201.html.

(21)  Ks. direktiivi 2003/86/EY sekä ETSK:n lausunnot EYVL C 204, 18.7.2000 (esittelijä: Giacomina Cassina), ja EYVL C 241, 7.10.2002 (esittelijä: Dario Mengozzi).

(22)  Direktiivit 2000/43/EY ja 2000/78/EY.

(23)  Katso liite 3, jossa mainitaan työmarkkinaosapuolten tuloksekas toiminta Irlannissa.

(24)  Ks. direktiivi 2003/86/EY sekä ETSK:n lausunnot EYVL C 204, 18.7.2000 (esittelijä: Giacomina Cassina), ja EYVL C 241, 7.10.2002 (esittelijä: Dario Mengozzi).

(25)  Ks. ETSK:n lausunto Euroopan unionin kansalaisuuden saamisesta, EUVL C 208, 3.9.2003 (esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños).

(26)  http://europa.eu.int/comm/justice_home/doc_centre/immigration/integration/doc/handbook_en.pdf

(27)  KOM(2004) 508 lopullinen.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/137


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Eurooppalaiset yritysneuvostot: uusi tehtävä Euroopan yhdentymisen edistäjinä

(2006/C 318/25)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 12. heinäkuuta 2005 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia lausunnon Eurooppalaiset yritysneuvostot: uusi tehtävä Euroopan yhdentymisen edistäjinä.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 6. syyskuuta 2006. Esittelijä oli Edgaro Maria Iozia.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 144 ääntä puolesta ja 76 vastaan 15:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea myöntää eurooppalaisten yritysneuvostojen (EYN) tärkeän aseman sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäjinä ja ylläpitäjinä sekä keinona edistää eurooppalaisten työntekijöiden integroitumista. Samalla ne edistävät vastavuoroisen tunnustamisen ja yhteisymmärryksen myötä unionin kansalaisuuden käsittämistä. Yritysneuvostojen toimintaan Euroopassa osallistuvat yli 10 000 aktiivijäsentä ovat suoraan ja motivoituneesti mukana uuden yhteiskunnan rakentamisessa.

1.2

Eurooppalainen sosiaalimalli, joka pohjautuu konsensukseen ja työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun, yksilön identiteetin ja arvon kunnioittamiseen, eri etunäkökohtien yhteensovittamiseen sekä kykyyn muotoilla kehitystä siten, että otetaan huomioon ihminen ja ympäristö, edellyttää, että monikansallisissa yrityksissä on elin, jossa eri osapuolet voivat kohdata toisensa ja keskustella. ETSK uskoo, että direktiivillä 94/45/EY on ollut merkittävä vaikutus näiden tavoitteiden saavuttamista ajatellen.

1.3

Komission oli määrä tarkastella uudelleen viimeistään 22. syyskuuta 1999”jäsenvaltioiden ja Euroopan tasolla toimivien työmarkkinaosapuolten kanssa” kyseisen direktiivin soveltamisen sääntöjä ”ja ehdottaa neuvostolle tarpeen mukaan tarvittavia muutoksia”.

1.4

Komissio on aloittanut työmarkkinaosapuolten kuulemisen. Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestö (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskus (CEEP) ovat ilmoittaneet vastustavansa direktiivin tarkistamista. Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (EAY) on sen sijaan toistuvasti pyytänyt direktiivin kiireellistä tarkistamista.

1.5

ETSK on tarkastellut huolellisesti vallitsevaa tilannetta mm. kuulemalla laajasti työelämän, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan edustajia.

1.6

Tähän mennessä kertyneet kokemukset ovat paljastaneet monia myönteisiä näkökohtia. Kuten aiheesta tehdyissä tutkimuksissa ja työmarkkinaosapuolten järjestämissä seminaareissa on käynyt ilmi ja kuten ETSK on muistuttanut, työmarkkinaosapuolet ovat tehneet muutoskumppanuuteen perustuvia vapaaehtoisia sopimuksia työn organisoinnin, työllisyyden, työolojen ja jatkokoulutuksen aloilla. Myös niiden asianmukainen toteutuminen riippuu yksinomaan osapuolten tahdosta.

1.7

Eurooppalaisista yritysneuvostoista kertynyt kokemus paljastaa myös kriittisiä seikkoja. Niistä huomattavin on se, että direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yritysten määrään nähden eurooppalaisia yritysneuvostoja on tähän mennessä perustettu suhteessa melko vähän. Direktiivin perusteella eurooppalainen yritysneuvosto on mahdollista perustaa kahdessa eri jäsenvaltiossa toimivien yritysten tai työntekijöiden aloitteesta. Työntekijöiden tekemien aloitteiden puute on yksi syy direktiivin riittämättömään täytäntöönpanoon, vaikka tämä itsessään saattaa tietyissä valtioissa johtua siitä, että niissä ei ole lainsäädäntöä työntekijöiden järjestäytymisvapauden takaamiseksi yrityksissä.

1.8

Direktiivin 94/45/EY voimaantuloa seuranneina vuosina yhteisön oikeudellista kehystä, joka sääntelee tiedottamista ja oikeutta tulla kuulluksi, on vahvistettu erityisesti direktiiveillä 2001/86/EY, 2002/14/EY ja 2003/72/EY. Niissä säädetään direktiivissä 94/45/EY säädettyjä työntekijöiden osallistumismenettelyjä edistyneemmistä tiedotus- ja kuulemismenettelyistä, joilla on tarkoitus varmistaa kyseisten menettelyjen noudattaminen ennen päätösten tekemistä. Menettelyjen tavoitteena on parantaa eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla.

1.9

ETSK on määrittänyt kolme pääkohtaa, jotka sen mukaan tulisi ottaa huomioon direktiivin 94/45/EY saattamiseksi nopeasti ajan tasalle:

Sovitetaan tiedottamista ja kuulemista koskevat direktiivin 94/45/EY säännökset yhteen yllämainittujen muiden direktiivien vastaavien säännösten kanssa.

Muutetaan työntekijöiden edustajien määrää erityisessä neuvotteluryhmässä ja eurooppalaisissa yritysneuvostoissa siten, että huomioon otetaan unionin laajentuminen sekä jokaisen asiasta kiinnostuneen jäsenvaltion oikeus osallistua toimintaan. Direktiivissä osallistujien enimmäismääräksi säädetään 17, joka tuolloin vastasi direktiivin kohdemaiden lukumäärää.

Tunnustetaan jäsenvaltioissa ja Euroopan tasolla toimivien ammattiyhdistysten oikeus osallistua erityisten neuvotteluryhmien toimintaan ja kuulua eurooppalaisiin yritysneuvostoihin sekä näiden oikeus käyttää omia asiantuntijoitaan muuallakin kuin sovituissa kokouksissa.

1.10

ETSK ehdottaa, että uusille jäsenvaltioille varattavan kohtuullisen sopeutumisajan jälkeen ja eurooppalaisia yritysneuvostoja käsittelevissä seminaareissa työmarkkinaosapuolten käymien keskustelujen yhteydessä esiin tuomien seikkojen pohjalta direktiivin tarkistuksessa tulisi ottaa huomioon mainitut kokemukset ja jo saadut viitteet.

1.11

ETSK tukee yritysten yhteiskunnallista ulottuvuutta Euroopan unionissa ja eurooppalaisten yritysneuvostojen roolia. Kestävästä kehityksestä ja eurooppalaisesta sosiaalisesta mallista käytävässä keskustelussa on keskitytty Euroopan unionin ainutlaatuisiin piirteisiin. Yritysten sosiaalinen vastuu maailmanlaajuisessa taloudessa on yksi Euroopan unionin vastauksista maailmanlaajuistumisen aiheuttamiin ongelmiin. Globalisaation kielteiset seuraukset voisivat lieventyä, jos kaikki Maailman kauppajärjestön jäsenvaltiot noudattaisivat ILO:n määrittämiä perusnormeja. Yritys nähdään sosiaalisessa kontekstissa tärkeänä tekijänä, joka pystyy antamaan olennaisen panoksen kaikkien suoraan asiaan liittyvien osapuolten ja alueidenkin elämänlaadun parantamiseen. Huomattakoon, että työmarkkinavuoropuhelun edistysaskelet ovat sitä huomattavampia, mitä enemmän ne pohjautuvat säännöstöihin, kuten eurooppalaisten yritysneuvostojenkin tapauksessa etenkin valtiolliset rajat ylittävässä toiminnassa.

1.12

ETSK panee merkille yritysten yhteiskuntavastuusta annetussa komission tiedonannossa esitetyt huomautukset työntekijöiden ja heitä edustavien ammattijärjestöjen roolista, kun on kyse yhteiskuntavastuun kantamisesta käytännössä (1). Tiedonannossaan komissio toteaa, että ”erityisesti toimialakohtainen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on ollut tehokas keino edistää yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä aloitteita, ja eurooppalaisilla yritysneuvostoilla on myös ollut rakentava merkitys yritysten yhteiskuntavastuun parhaiden käytänteiden kehittämisessä. Yritysten yhteiskuntavastuun omaksumista, toteuttamista ja huomioon ottamista strategioissa olisi edelleen kehitettävä eurooppalaisissa yrityksissä. Työntekijöiden, heidän edustajiensa ja ammattiliittojen tehtävää yritysten yhteiskuntavastuun käytänteiden kehittämisessä ja toteuttamisessa olisi vahvistettava. Ulkopuolisilla sidosryhmillä, myös valtiosta riippumattomilla järjestöillä, kuluttajilla ja sijoittajilla, olisi oltava suurempi merkitys vastuullisen yritystoiminnan kannustajina ja palkitsijoina”.

1.13

Eurooppalaiselle sosiaaliselle mallille on ominaista ihmisarvon perustana olevien oikeuksien kunnioittaminen aina ja kaikkialla sekä heikoimpien suojelu sosiaalihuoltojärjestelmien kautta. Nykyajan Euroopassa pitäisi olla mahdollista harjoittaa kansalaisoikeuksia kaikkialla, myös työpaikalla ja erityisesti ylikansallisissa yrityksissä. ETSK kehottaa komissiota tunnistamaan direktiivin 94/45/EY kymmenenvuotisen voimassaolon aikana esiin tulleet myönteiset seikat ja yksilöimään toimia, joilla Euroopan unioniin kuulumisen tunnetta voidaan vahvistaa nykyisestä.

2.   Eurooppalaisten yritysneuvostojen sosioekonominen ja lainsäädännöllinen toimintaympäristö

2.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea haluaa ensinnäkin korostaa direktiivin 94/45/EY täytäntöönpanosta kymmenen vuoden aikana seuranneita myönteisiä seikkoja sivuuttamatta kuitenkaan eurooppalaisista yritysneuvostoista (EYN) saatua kokemusta leimaavia vaikeuksia ja ongelmakohtia. Siksi se aikoo kehottaa kaikkia asianomaisia sidosryhmiä eli sekä EU:n toimi- ja muita elimiä että työmarkkinaosapuolia eri organisaatiotasoilla toimimaan yhteistyössä parantaakseen tätä demokraattisen edustuksen välinettä, joka — kuten nyt voidaan huomata — on olennaisen tärkeä, mikäli eurooppalaista sosiaalista mallia aiotaan lujittaa. ETSK vahvistaa tukevansa tämän välineen vakaata kehittämistä ja vahvistamista.

2.2

Tämän ETSK:n oma-aloitteisen lausunnon tarkoituksena on auttaa eurooppalaisten yritysneuvostojen roolin terävöittämisessä erityisesti saattamalla direktiivi 94/45/EY ajan tasalle yhdentymisen ja sosiaalisen koheesion helpottamiseksi. Tämä tavoite on poliittisesti yhä tärkeämpi erityisesti nykyisessä ilmapiirissä, jossa liike kohti sosiaalisesti entistä vahvempaa ja yhdentyneempää Euroopan unionia on vähenemässä.

2.3

Kun direktiivin hyväksymisestä on kulunut kaksitoista vuotta, on moni asia muuttunut Euroopan unionissa. ETSK:n tukema laajentumisprosessi johti kymmenen uuden jäsenvaltion liittymiseen toukokuussa 2004, ja kaksi muuta valtiota, Bulgaria ja Romania, liittyvät lähiaikoina. Huolimatta huomattavista ponnistuksista saattaa kansallinen lainsäädäntö vastaamaan yhteisön säännöstöä ja vaikka työolojen varmistamisessa on edistytty merkittävästi, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö osassa mainituista valtioista työntekijä- ja työnantajajärjestöillä olisi vaikeuksia vakiinnuttaa edustuksensa asianmukaisella tasolla.

2.4

ETSK toivoo työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua vahvistettavan ja on vakuuttunut, että eurooppalaiset yritysneuvostot ovat korvaamattomia tämän tavoitteen saavuttamisessa, koska ne tarjoavat suhteiden ylläpitämistä ja keskinäistä kuulemista tukevia rakenteita, jotka voivat edistää jäsenvaltioissa käytävää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua.

2.5

Ministerineuvosto hyväksyi 22. syyskuuta 1994 direktiivin 94/45/EY eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä. Direktiivi ulotettiin koskemaan Yhdistynyttä kuningaskuntaa 15. joulukuuta 1997 annetulla neuvoston direktiivillä 97/74/EY. Kyseiset direktiivit ovat ratkaiseva edistysaskel sellaisen yritysten tasolla käytävän työmarkkinaosapuolten välisen eurooppalaisen vuoropuhelun kehittämisessä, joka on sopusoinnussa yritysten ja yritysryhmien ylikansallisen rakenteen kanssa. Tämä luonteeltaan ylikansallinen uusi väline on ollut huomattavana apuna työmarkkinasuhteiden eurooppalaisen ulottuvuuden kehittämisessä (2).

2.6

Direktiivin 94/45/EY 15 artiklan mukaisesti komission oli määrä viimeistään 22. syyskuuta 1999 tarkastella uudelleen ”jäsenvaltioiden ja Euroopan tasolla toimivien työmarkkinaosapuolten kanssa” kyseisen direktiivin soveltamisen sääntöjä ”ja ehdottaa neuvostolle tarpeen mukaan tarvittavia muutoksia”. Uudelleentarkastelussa oli määrä keskittyä siihen, kuinka direktiiviä sovelletaan, ja näin ollen kaikkiin eurooppalaisten yritysneuvostojen perustamiseen ja niiden toimintaan liittyviin näkökohtiin ja erityisesti siihen, ovatko työntekijämäärille asetetut rajat tarkoituksenmukaisia.

2.7

Vaikka komissio myönsi, että käytettävä prosessi oli epäilemättä innovatiivinen, se katsoi, että neuvottelujen ja eurooppalaisten yritysneuvostojen tekemän työn olisi pitänyt 22. syyskuuta 1999 mennessä tarjota riittävästi tietoa ja käytännön kokemusta direktiivin uudelleentarkastelun mahdollistamiseksi.

2.8

Komissio esitteli 4. huhtikuuta 2000 parlamentille ja neuvostolle kertomuksensa direktiivin soveltamisesta. Vaikka kertomuksessa keskityttiin pääasiassa jäsenvaltioiden toteuttamien täytäntöönpanotoimien arviointiin, siinä tarkasteltiin myös itse direktiivin soveltamista. Komissio korosti, että täytäntöönpanotoimien laadusta riippumatta tietyt direktiivin kohdat edellyttävät vielä tulkintaa. Lisäksi se huomautti, että tavallisesti joko asianomaiset osapuolet tai tuomioistuimet ratkaisevat nämä ongelmat. Komissio ei näin ollen katsonut tarpeelliseksi ehdottaa siinä vaiheessa muutoksia direktiiviin.

2.9

Direktiivin uudelleentarkastelusta kiinnostui myös Euroopan parlamentti. Euroopan parlamentti korosti direktiivin soveltamisesta ja sen tarkistamisen tarpeesta 4. syyskuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa työntekijöitä edustavien ylikansallisten elinten merkitystä ja arvioi tiedonsaanti- ja kuulemisoikeuden rajoja ja sen tarjoamia mahdollisuuksia (3). Euroopan parlamentti pyysi komissiota esittämään pikaisesti ehdotuksen direktiivin parantamiseksi: sen lisäksi, että työntekijöiden pitäisi voida vaikuttaa johdon päätöksentekoprosesseihin ja tähän liittyen säätää asianmukaisista seuraamuksista, Euroopan parlamentti katsoi, että ”yhteisönlaajuisten yritysten” käsitettä olisi tarkasteltava uudelleen työntekijämääriä koskevien rajojen osalta. Euroopan parlamentin mukaan direktiivin soveltamisalaa olisi muutettava siten, että vähintään kahdessa jäsenvaltiossa toimivien yritysten kohdalla 1 000 työntekijän yritysten osalta raja alennetaan käsittämään yritykset, joissa on 500 työntekijää ja 150 työntekijän yritysten osalta käsittämään 100 työntekijän yritykset (kuten tiedetään, koko direktiivin hyväksymismenettelyn ajan sekä parlamentti että komissio olivat ehdottaneet lukumäärärajaa, joka on alhaisempi kuin direktiivissä 94/45/EY lopulta säädetty raja) (4).

2.10

Vuonna 2004 direktiivin 94/45/EY pitkähkön toimeenpanokauden päättyessä komissio katsoi, että direktiivin soveltamisen tarkastelua olisi jatkettava erityisesti siksi, että kysymys sisältyi Nizzassa joulukuussa 2000 hyväksyttyyn sosiaalipoliittiseen toimintaohjelmaan.

3.   Direktiivin 94/45/EY uudelleentarkastelu

3.1

Komissio aloitti 20. huhtikuuta 2004 direktiivin 94/45/EY mahdollista uudelleentarkastelua koskevan työmarkkinaosapuolten kuulemisen ensimmäisen vaiheen, jossa se pyysi niitä ottamaan kantaa

siihen, kuinka voidaan parhaiten varmistaa, että eurooppalaisten yritysneuvostojen mahdollisuudet rakentavaan ja hedelmälliseen työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun yritysten tasolla toteutetaan tulevina vuosina täysimääräisesti

yhteisön toiminnan mahdolliseen suuntaan tällä alalla, mukaan lukien eurooppalaisista yritysneuvostoista annetun direktiivin uudelleentarkastelu

rooliin, joka työmarkkinaosapuolilla tulee olemaan nopeaan ja perinpohjaiseen muutokseen ja sen sosiaalisiin seurauksiin liittyvien kysymysten käsittelyssä.

3.2

Kuulemismenettelyn käynnistämisen yhteydessä komissio pani merkille, että institutionaaliset puitteet ovat muuttuneet huomattavasti sen jälkeen, kun se tarkasteli niitä 4. huhtikuuta 2000 antamassaan kertomuksessa. Kyseisessä kertomuksessa ei otettu huomioon uusia seikkoja, kuten Lissabonin ohjelmaa tai Euroopan unionin laajenemista. Nimenomaisesti jälkimmäisestä näkökohdasta komissio totesi, että ”uusien jäsenvaltioiden toiminnan sisällyttäminen paisuttaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yritysten tai yritysryhmien määrää” ja että ”kun yrityksillä tai ryhmillä, joilla on tytäryhtiöitä uusissa jäsenvaltioissa, on jo eurooppalaisia yritysneuvostoja, niitä on laajennettava vastikään sisällytettyjen tytäryhtiöiden edustuksen varmistamiseksi”. Eurooppalaisista yritysneuvostoista annetun direktiivin soveltaminen 1. toukokuuta 2004 jälkeen tuo mukanaan enemmän ja uusia edustajia jäsenvaltioista, joissa taloudellinen ympäristö, sosiaaliset perinteet sekä kieli ja kulttuuri eroavat muista. Tähän liittyy myös entistä suurempi mutkikkuus ja aiempaa korkeammat kustannukset.

3.3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi 24. syyskuuta 2003 lausunnon, jossa se kiinnitti komission huomion useisiin näkökohtiin, jotka olisi huomioitava direktiivin mahdollisen tarkistuksen yhteydessä (5).

3.4

UNICE on vastannut komissiolle, että se vastustaa jyrkästi eurooppalaisista yritysneuvostoista annetun direktiivin tarkistamista (6). Paras tapa kehittää työntekijöiden tiedonsaantia ja kuulemista yhteisön yrityksissä on käydä vuoropuhelua direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa yrityksissä. EU:n lainsäätäjän puuttuminen asiaan olisi haitallista, koska se saattaisi hidastaa asteittaisen edistyksen dynamiikkaa eurooppalaisten yritysneuvostojen toiminnoissa. CEEP:kin on ilmoittanut vastustavansa direktiivin tarkistamista tässä vaiheessa. Se ei katso direktiivin 94/45/EY tarkistamisen olevan tarpeellista, mutta kehottaa käyttämään paremmin olemassa olevia välineitä, erityisesti tiedonsaanti- ja kuulemismenettelyä. Eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet voisivat olla keskeisessä asemassa tässä prosessissa varsinkin uusissa jäsenvaltioissa. Lisäksi tapaustutkimuksissa, joissa vahvistetaan suuntaviivat muutoksen ja sen sosiaalisten seurausten hallitsemiseksi, korostetaan tehokkaan tiedotuksen ja kuulemisen tärkeyttä sekä viitataan työmarkkinaosapuolten kanssa toteutettaviin lisätoimiin varsinkin uusissa jäsenvaltioissa (7).

3.4.1

EAY sen sijaan on vastannut myöntävästi ja vahvistanut osan huomautuksista, jotka se on tehty aikaisemmassa, vuonna 1999 annetussa päätöslauselmassa (8). EAY katsoo tähän mennessä tehtyjen sopimusten ja sovellettujen käytäntöjen perusteella, ettei säädöksiin liittyviä rajoitteita ja puutteita voida oikaista pelkästään neuvotteluteitse ja vapaaehtoisesti, vaikka hyvistä käytänteistä saatujen kokemusten seurantaa jatkettaisiinkin. Näin ollen EAY pitää itse direktiivin tarkistamista ”kiireellisenä ja välttämättömänä” (9).

3.5

Komissio on edennyt eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevan direktiivin uudelleentarkasteluun liittyvässä eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten kuulemisessa toiseen vaiheeseen, mutta kuulee niitä samalla myös rakenneuudistuksista. Direktiivin 94/45/EY uudelleentarkasteluun liittyvän kuulemisen toisen vaiheen alussa ETSK ilmaisi tyytyväisyytensä menettelyyn, mutta esitti myös varauksia, koska kuuleminen toteutettiin samaan aikaan toiseen aiheeseen liittyvän kuulemisen kanssa: ”eurooppalaisilla yritysneuvostoilla on toki tärkeä rooli rakenneuudistusten yhteydessä, mutta yritysneuvostoista annettu direktiivi on tästä riippumatta ollut jo pitkään tarkistuksen tarpeessa” (10).

4.   Yritysneuvostoista saatu kokemus — Metodikysymys: myönteisten näkökohtien korostaminen ja kielteisten tulosten pohtiminen

4.1

Tähän asti saaduissa kokemuksissa on tullut esiin monia myönteisiä näkökohtia. Tutkimukset osoittavat, kuinka yhä useammat eurooppalaiset yritysneuvostot toimivat tehokkaasti uusissa olosuhteissa. Kuten työmarkkinaosapuolten huhtikuussa 2005 antamassa, yritysneuvostoista saatuja opetuksia luotaavassa yhteisessä julistuksessa korostetaan, yritysneuvostojen ansiosta mm. työntekijöiden edustajien ja työntekijöiden itsensä ymmärtämys sisämarkkinoista ja monikansallisesta yrityskulttuurista markkinataloudessa on parantunut. Tutkimukset osoittavat, että yhä useampi yritysneuvosto toimii tehokkaasti ja parantaa osaltaan alakohtaista työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua. Kuten monissa aiheesta tehdyissä tutkimuksissa todetaan, kuten työmarkkinaosapuolet ovat useissa seminaareissa ilmaisseet ja kuten erityisesti ETSK on muistuttanut, on työn organisoinnin, työllisyyden, työolojen ja jatkokoulutuksen aloilla tehty myös muutoskumppanuuteen perustuvia vapaaehtoisia sopimuksia (11).

4.1.1

Kaikissa uudelleentarkastelua koskevissa ehdotuksissa analysoidaan tärkeimpiä ongelmia, jotka ovat tulleet esiin useina eri kertoina toteutetussa eurooppalaisten yritysneuvostojen työn seurannassa. Yhdessä tuoreimmista tutkimuksista (12) kävi ilmi, että lähes 75 prosenttia eurooppalaisista yritysneuvostoista ei tällä hetkellä täytä direktiivin säännöstä, jonka mukaan rakenneuudistusten yhteydessä tietoja on annettava hyvissä ajoin. Toinen tärkeä seikka, joka tuli esiin tarkasteltaessa 196 yritysneuvostoon kuuluvan 409 edustajan vastauksia, oli se, että 104 edustajaa ilmoitti, että heidän edustamissaan yritysneuvostoissa oli neuvoteltu yhteisistä teksteistä ja saatu ne valmiiksi. Kun otetaan huomioon, että vuonna 2001 Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön toteuttaman huomattavan tutkimuksen (13) mukaan eurooppalaiset yritysneuvostot allekirjoittivat suoraan tai välillisesti 22 sopimusta, esiin nousee selkeä vaikkakin osittainen käsitys, että eurooppalaiset yritysneuvostot ovat jatkuvassa muutoksessa ja että ne ovat asteittain saamassa todellista neuvottelukykyä.

4.2

Eurooppalaisista yritysneuvostoista saatu kokemus on myös tuonut esiin useita huolestuttavia seikkoja, joita on tarkasteltava perusteellisesti tämän nykyisin Euroopan sosiaaliseen malliin olennaisesti kuuluvan työntekijöiden osallistumisen ja edustuksen demokraattisen välineen parantamiseksi. Huomattavin näistä seikoista on, että eurooppalaisia yritysneuvostoja on prosentuaalisesti liian vähän verrattuna sellaisten yritysten määrään, jotka kuuluvat direktiivin soveltamisalaan ja joihin yritysneuvosto tulisi perustaa työntekijöiden pyynnöstä. Joulukuussa 2004 direktiivin soveltamisalaan kuuluvista yli 2 000 yrityksestä noin 800:ssa oli perustettu eurooppalaisia yritysneuvostoja (14). Niissä oli edustettuna noin 70 prosenttia kyseisissä yrityksissä työskentelevistä. Yksi tämän direktiivin puutteellisen soveltamisen syistä on työntekijöiden tekemien aloitteiden puute. Monissa maissa tämä kuitenkin juontuu työntekijöiden heikosta edustuksesta työpaikalla, minkä syynä puolestaan saattaa olla kansallisen lainsäädännön tarjoama puutteellinen suoja. Tätä seikkaa olisi paikallaan tarkastella perusteellisemmin tilanteen korjaamiseksi.

4.3

Direktiivin 94/45/EY uusi ja alueellisesti entistä laajempi soveltamisala merkitsee, että tarvitaan harkinta- ja tutkimusprosessia, jonka ansiosta sekä vanhoissa että vastikään liittyneissä EU:n jäsenvaltioissa kaikkien sidosryhmien on mahdollista omaksua tietoa eri kulttuureista, menetelmistä ja tilanteista sekä ylittää sosiaalisista, taloudellisista ja kulttuurisista eroista johtuvat esteet ja vahvistaa Euroopan työmarkkinasuhdejärjestelmää kokonaisuudessaan.

4.3.1

Laajenemiseen liittyvät kysymykset ovat kuitenkin vain yksi ulottuvuus EU:n koko työmarkkinoiden ja yrityssektorin laajassa ja yleisessä muutoksessa. Monikansallisten rakennemuutosten tahti on kiihtynyt, ja niistä on tullut pysyvä osa yritystoimintaa. Lisäksi on luotu uusia yritysmuotoja. Nämä seikat muodostavat eurooppalaisia yritysneuvostoja ajatellen suuremman haasteen kuin mitä yhteisön lainsäätäjällä oli mielessään direktiiviä 94/45/EY laatiessaan. Tästä on osoituksena direktiivin hyväksymisen jälkeen annetut työntekijöiden osallistumista koskevat säädökset.

4.4

Nykyinen oikeudellinen konteksti on itse asiassa melko erilainen. Työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevaa uutta yhteisön lainsäädäntöä on otettu käyttöön sekä rajat ylittävissä kysymyksissä, kuten työntekijöiden henkilöstöedustuksesta eurooppayhtiöissä 8. lokakuuta 2001 annettu direktiivi 2001/86/EY ja eurooppayhtiöstä ja fuusioista annetut direktiivit, että kansallisella tasolla, kuten työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä 11. maaliskuuta 2002 annettu direktiivi 2002/14/EY.

4.5

Eurooppalaisten yritysneuvostojen uusi ja vankempi tehtävä määritellään myös komission tiedonannossa, joka koskee rakenneuudistuksia rajat ylittävissä yrityksissä (15).

4.6

ETSK on todennut useissa lausunnoissa, että se kannattaa eurooppalaisten yritysneuvostojen kehittämistä ja vahvistamista (16), koska niillä on tärkeä osa rajat ylittävien rakenneuudistusten yhteydessä. Koneenrakennusalalla eurooppalaisten yritysneuvostojen rooli rakenneuudistuksen eri vaiheissa on ollut ratkaisevan tärkeä. Tuotannon jatkamisen ja työpaikkojen säilyttämisen mahdollistavien sopimusten syntyminen on ollut osittain niiden ansiota.

5.   Direktiivi 94/45/EY ja eurooppalaisten työmarkkinasuhteiden kehittyminen

5.1

Direktiivi 94/45/EY on yksi merkittävimmistä työmarkkinasuhteita koskevista EU:n tason säädöksistä. Huolimatta sen rajallisuudesta ja puutteista, joihin eri osapuolet ovat kiinnittäneet huomiota, direktiivi on kuitenkin ollut huomattava panos, kun on käynnistetty ”rajatylittäviin työmarkkinasuhteisiin liittyvien uusien käytäntöjen” laatiminen. Se on tuonut uusia malleja eri maissa toimivien työntekijöiden solidaarisuudelle sekä työntekijöiden ja monikansallisten yritysten edustajien rakentavalle vastakkainasettelulle. Lisäksi direktiivissä säädetään ensimmäistä kertaa yhteisistä keinoista työntekijöiden perusoikeuksien suojelemiseksi kansallisiin rajoihin katsomatta.

5.2

Kuten direktiivin soveltamista koskevista tiedoista käy ilmi, direktiivin dynaaminen panos yhdennetyn työmarkkinasuhdemallin luomiseen ja Euroopan sosiaalisen mallin vahvistamiseen näyttää kuitenkin viime vuosina näivettyneen. Näivettymisen takana on useita rakenteellisia tekijöitä, jotka koskevat työmarkkinoiden ja yritysrakenteen muutoksia. ETSK on aikaisemmin käsitellyt näitä tekijöitä komission sosiaalipoliittista ohjelmaa ja rakenneuudistusta koskevissa lausunnoissaan. Muita syitä eurooppalaisten yritysneuvostojen vaikutuksen vähenemiseen ovat, että tiedonsaanti- ja kuulemisoikeudet eivät mahdollista ”asianmukaisiin toimiin ryhtymistä” yrityksen teollisuuspolitiikan määrittelyssä ja täytäntöönpanossa. Toisissa tapauksissa yritysneuvostojen rooli on tunnustettu.

5.3

Päinvastoin, kuten ETSK vastikään antamassaan lausunnossa huomauttaa, ”Euroopan teollisuuspolitiikka on määriteltävä yrityksiä, alakohtaisia ja alojenvälisiä näkökohtia ajatellen, ja sen täytäntöönpanoon tarvitaan työmarkkinaosapuolien panosta; niiden asiantuntemus tärkeimpinä sidosryhminä on elintärkeä. Tämä edellyttää, että yritykset kertovat selkeästi aikeistaan riittävän varhaisessa vaiheessa, jotta muut sidosryhmät voivat ryhtyä asianmukaisiin toimiin.” (17)

5.4

Yksi eurooppalaisten yritysneuvostojen toiminnan heikkoutta selittävistä tekijöistä voi olla, että tiedottamis- ja kuulemisjärjestelyt — jotka kuuluvat direktiivin 94/45/EY uudelleentarkastelun piiriin — eivät vaikuta sopivan yhteen uuden taloudellisen ja rakenteellisen ympäristön kanssa eivätkä direktiivien 2001/86/EY, 2003/72/EY ja 2002/14/EY muodostaman yhteisön uuden lainsäädäntökehyksen kanssa. Kyseisissä direktiiveissä tiedottaminen ja kuuleminen eivät ole vain muodollisia vaatimuksia, jotka yritykset voivat yksinkertaisesti merkitä täytetyiksi päätöksentekoprosessin lopussa, vaan kyseessä on menettely, jotka on toteutettava päätöksentekoprosessin mittaan.

5.5

Eurooppayhtiön ja eurooppaosuuskunnan sääntöjä täydentävien direktiivien mukaan tiedottamis- ja kuulemismenettelyiden tarkoitus ei ole vain tiedottaa työntekijöiden edustajille yrityksen tekemistä lopullisista päätöksistä tärkeissä asioissa, kuten ylikansallisen tason muutoksista ja rakenneuudistuksista, vaan ennen muuta antaa heille oikeus vaikuttaa tällaisiin päätöksiin.

6.   Työntekijöille tiedottaminen ja työntekijöiden kuuleminen — Euroopan sosiaalimallin olennainen osa

6.1

Työntekijöitä koskevat tiedottamis- ja kuulemismenettelyt (yhdistettynä henkilöstöedustusta koskeviin menettelyihin sanan tarkassa merkityksessä direktiivien 2001/86/EY ja 2003/72/EY tarkoittamalla tavalla) ovat olennaisia tekijöitä paitsi EU:n työmarkkinasuhdejärjestelmässä myös Euroopan sosiaalisessa mallissa, kuten ilmenee siitä, millä tavoin nämä oikeudet on ilmaistu EU:n primaarilainsäädännössä (18), ja siitä, että niitä kehitetään jatkuvasti yhteisön sekundaarilainsäädännössä. Nämä oikeudet on tunnustettu ja suojattu monissa direktiiveissä (19), perusoikeuskirjan allekirjoittamiseen joulukuussa 2000 kulminoituneessa prosessissa, jota seurasi perusoikeuskirjan sisällyttäminen Euroopan perustuslaista tehtyyn sopimukseen. (20)

6.1.1

Perusoikeuskirjan erityinen painoarvo on sillä, että oikeutta sovelletaan ”riittävän ajoissa”. Tällä tavoin vahvistettaisiin tulkintaa, jossa keskitytään näiden oikeuksien pääasiassa ennakoivaan luonteeseen ja pitäydyttäisiin lainsäädännön (ks. edellä mainitut direktiivit) ja oikeuskäytännön viimeaikaisen kehityksen tasalla (21).

6.1.2

Tiedonsaanti- ja kuulemisoikeutta koskevan lainsäädännön, sekä kansallisen että kansainvälisen, asteittainen ja jatkuva kehitys 1970-luvun puolivälistä lähtien selittyy sillä, että yhteisön lainsäätäjä kiinnittää huomiota siihen, etteivät kyseiset menettelyt ole pelkästään muodollisia tai rutiininomaisia. Kuten yleisesti tiedetään, ratkaiseva yllyke näiden oikeuksien vahvistamiseen tuli tapahtumista, jotka liittyivät Renault'n Vilvoorden tehtaan sulkemiseen (helmikuussa 1997), jolla oli myös merkittäviä oikeudellisia seuraamuksia.

6.2

Raportissa, jonka nk. Gyllenhammar-asiantuntijaryhmä laati Luxemburgissa (marraskuussa 1997) kokoontuneen Eurooppa-neuvoston pyynnöstä, korostetaan, että uudessa yhteisön lainsäädäntökehyksessä on säädettävä vähimmäisvaatimuksista, joissa määritellään tiedonsaantia ja kuulemista koskevat jäsenvaltioiden yhteiset periaatteet, säännöt ja menetelmät ja jotka olisivat yhdenmukaiset yhteisön työllisyysstrategian kanssa. Tämä strategia, joka perustuu ”ennakoinnin”, ”ennaltaehkäisyn” ja ”työllistettävyyden” käsitteisiin, joista sittemmin tuli Euroopan työllisyysstrategian piirteitä, on sisällytettävä jäsenvaltioiden julkiseen politiikkaan, mikäli sillä toivotaan olevan myös yritysten tasolla myönteisiä vaikutuksia työllisyyteen työmarkkinaosapuolten tehostuneen vuoropuhelun ansiosta sellaisen muutoksen helpottamiseksi, joka on yhdenmukainen työllisyyttä koskevan jatkuvan ensisijaisen tavoitteen kanssa.

6.3

Viittaukset ”työntekijöiden mahdollisuuksiin vaikuttaa yrityksen toimintaan ja tulevaisuuteen” sekä ”yritysten kilpailukyvyn edistämiseen” saavat tässä yhteydessä täyden merkityksensä (22). Lainsäätäjä tarkentaa, että viittaukset tällaisiin mahdollisuuksiin ovat ”ennakkoehto onnistumiselle yritysten rakenneuudistuksissa ja mukautumisessa uusiin, talouden maailmanlaajuistumisesta johtuviin vaatimuksiin” (23).

6.4

Tämä säännös on erityisen tärkeä tiedottamista ja kuulemista koskevien menettelyjen toimivuutta ajatellen ja näin ollen myös sen varmistamisessa, että työntekijöiden henkilöstöedustus on tosiasiallista ja laajaa erityisesti siltä osin, kun toissijaisissa säännöksissä säädetään, että jos yritys ”päättää olla toimimatta edustavan elimen ilmaiseman kannan mukaisesti, edustavalla elimellä on oikeus lisäkokoukseen SE:n [eurooppayhtiö] (tai SCE:n [eurooppaosuuskunta]) toimivaltaisen elimen kanssa yhteisymmärrykseen pääsemiseksi” (24).

6.5

Etenkin suuriksi ryhmittymiksi järjestäytyneet eurooppalaiset yritykset ovat käymässä läpi entistä mittavampia ja nopeampia rakennemuutoksia. Hiljattain antamassaan lausunnossa ETSK on todennut, että ”rakenneuudistuksilla, joilla ongelmiin reagoidaan vasta jälkikäteen, on yleensä vakavia vaikutuksia ennen kaikkea työllisyyteen ja työoloihin” ja todennut, että ”työntekijöiden (sekä heidän yrityskohtaisten edustajiensa ja ammattijärjestöjensä) osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksilla on keskeinen merkitys pyrittäessä hallitsemaan ja toteuttamaan muutoksia yrityksissä sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla” ja että ”eurooppalaisilla yritysneuvostoilla on tässä yhteydessä erityinen rooli. On syytä olettaa, että kansainvälinen työmarkkinavuoropuhelu kehittyy yritystasolla voimakkaasti, kuten esimerkit rakenneuudistustoimia koskevista sopimuksista yritysten ja eurooppalaisten yritysneuvostojen tai eurooppalaisten ammattiliittojen välillä osoittavat.” (25)

6.6

Kyseisten rakenneuudistusprosessien luonne ja voimakkuus ovat tuoneet korostetusti esiin työntekijöiden ja työmarkkinaosapuolten eri tason edustajien saatavilla olevien oikeudellisten välineiden ja neuvotteluvälineiden riittämättömyyden ja osoittaneet tarpeen ammattiliittojen laajempaan ja syvempään osallistumiseen eri tasoilla. Tavoitteena ei näin ollen ole ainoastaan eurooppalaisista yritysneuvostoista annetun direktiivin virallisen soveltamisvaiheen saaminen päätökseen, vaan ensinnäkin sopimusten ja kansainvälisten täytäntöönpanostandardien täyden tehokkuuden varmistaminen sekä toiseksi tiedonsaantia ja kuulemista koskevien menettelyjen ja eurooppalaisten yritysneuvostojen oikeuksien saattaminen markkinaehtoja ja aktiivisempaa johtopolitiikkaa vastaaviksi.

6.7

Entistä huolellisempi ja vastaanottavaisempi suhde neuvotteluihin ei näyttäisi riittävän tähän tarkoitukseen, vaikka siihen olisikin rohkaistava. Tarvitaan kohdennettuja toimia niihin direktiivin osiin, jotka saattaisivat, mikäli direktiiviä ei tarkisteta, tehdä eurooppalaisten yritysneuvostojen roolista yleisesti merkityksettömän tähän mennessä käyttöön otetuista hyvistä käytännöistä huolimatta. Lisäksi on vaara, että pohjimmiltaan rutiininomaisten menettelyjen leviämisellä ylikansalliselle tasolle — jolla tehdään monet sellaiset yritysten päätökset, joita ammattiliitot eivät muuten valvoisi — tai tiedonsaantia ja kuulemista koskevien nykyisten hyvien käytäntöjen korvaamisella ”huonoilla käytännöillä” voisi olla haitallinen vaikutus tiedonsaanti- ja kuulemisoikeuksiin kansallisella tasolla. Sillä voisi olla myös haitallisia vaikutuksia työntekijöiden ja paikallisen yritysjohdon suhteisiin laillisuuden sekä vaikutusvallan osalta, ja tämä heijastuisi kielteisesti tietoja ja kuulemisoikeutta koskeviin sitoviin käytäntöihin, joista on vastikään säädetty Nizzan perusoikeuskirjassa ja direktiiveissä 2001/86/EY, 2003/72/EY ja 2002/14/EY (nk. Greshamin lakia mukaillen voisi todeta, että ”väärä tieto syrjäyttää aina oikean”).

6.8

Ammattiliittojen virallinen tunnustaminen on olennainen tekijä. Henkilöstöedustuksesta eurooppayhtiöissä ja eurooppaosuuskunnassa annetuissa direktiiveissä työntekijäjärjestöt mainitaan ensimmäistä kertaa yksikköinä, jotka voivat olla erityisen neuvotteluelimen jäseniä. Aikaisemmissa direktiiveissä (tiedonsaanti- ja kuulemisoikeuksista) ammattiliitoille sinänsä ei myönnetty suoraa (tai tukevaa) tehtävää neuvotteluissa. Nämä tekijät, samoin kuin kansalliset erityispiirteet ja muut jäljempänä ilmoitetut tekijät, on otettava huomioon direktiivin mahdollista uudelleentarkastelua silmällä pitäen.

7.   Miksi direktiiviä pitäisi tarkastella uudelleen ennen kuin neuvottelut sen tarkistamisesta alkavat?

7.1

Monet tahot ovat samaa mieltä siitä, että direktiivin uudelleentarkastelun pääasiallisia syitä on kolme.

7.1.1

Ensimmäinen syy on tarve saattaa vuoden 1994 direktiivi yhdenmukaiseksi sitä seuranneiden samasta aiheesta annettujen direktiivien tuomien muutosten kanssa. Yksinkertaistamista ja koordinointia tarvitaan myös eri direktiivien välillä olevien tiedottamista ja kuulemista koskevien määrittelyjen yhdenmukaistamiseksi.

7.1.2

Toinen muutosperuste on EU:n laajentuminen, josta loogisesti seuraa, että edustajien määrää sekä erityisissä neuvotteluryhmissä että eurooppalaisissa yritysneuvostoissa on lisättävä oikeassa suhteessa.

7.1.3

Kolmas syy koskee jäsenvaltioiden ja unionin tasolla toimiville ammattiliitoille tunnustettavaa oikeutta osallistua neuvotteluihin ja olla eurooppalaisten yritysneuvostojen jäseniä (samalla tavoin kuin henkilöstöedustuksesta eurooppayhtiöissä ja eurooppaosuuskunnassa annetuissa direktiiveissä säädetään), joilla on oikeus käyttää omia asiantuntijoitaan myös kokousten ulkopuolella.

7.1.4

Lisäksi eurooppalaisten yritysneuvostojen nykyisten käytäntöjen arviointi osoittaa, että direktiiviä 94/45/EY pitäisi tarkastella uudelleen ottaen huomioon yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat mahdolliset näkymät ja tehtävä, joka kansalaisyhteiskunnan järjestöillä saattaisi olla Euroopassa ja maailmanlaajuisesti toimivissa yrityksissä, sekä yrityksiltä vaadittava toiminta sosiaalisten perusoikeuksien ja järjestäytymisvapauden kunnioittamiseksi niiden omassa toimintapiirissä.

7.2

Työmarkkinaosapuolten eurooppalaisista yritysneuvostoista saamia opetuksia (26) on syytä tarkastella entistä syvällisemmin. Niiden tulisi johtaa eurooppalaisiin yritysneuvostoihin liittyvien käytänteiden paranemiseen sekä sopimusten edelleen kehittämiseen. Tämä ei kuitenkaan saa haitata yritysneuvostojen toiminnan järjestämiseen liittyvien toimien käynnistämistä. Niiden tavoitteena on määritellä perusta direktiivin tarkistukselle uusille jäsenvaltioille myönnettävän ja EYN-prosessiin liittyvän kohtuullisen sopeutumisajan jälkeen. Tulevissa keskusteluissa ja neuvotteluissa olisi otettava huomioon seuraavat seikat:

a)

Tiedottamis- ja kuulemismenettelyjen etukäteinen (tai ennakoiva) luonne on ilmaistava asiakirjassa nykyistä tarkemmin erityisesti ”esityslistalla” olevien tai työntekijöiden edustajien esiintuomien kysymysten osalta. Mikäli menettelyjen etukäteistä luonnetta, josta eurooppalaisista yritysneuvostoista annetussa yhteisön lainsäädännössä säädetään, ei hyväksytä, joutuvat yhtäältä direktiivin 94/45/EY mukaiset menettelyt ja toisaalta työntekijöiden henkilöstöedustus (eurooppayhtiöstä ja eurooppaosuuskunnasta annetuissa direktiiveissä) epätasapainoon, mikä saattaa heikentää jälkimmäistä. Lisäksi tehottomien (direktiiviin 94/45/EY perustuvien) tiedottamis- ja kuulemismenettelyjen leviämisellä yhteisönlaajuisissa yrityksissä saattaisi olla kielteinen, kertautuva vaikutus tiedottamis- ja kuulemismenettelyihin, jotka jäsenvaltiotasolla toimivan yrityksen on toteutettava useiden eri yhteisön direktiivien mukaisesti (27).

b)

Hyvin suurten eurooppalaisten yritysneuvostojen tapauksessa — ottaen huomioon tehtävät, joista niiden on suoriuduttava — olisi harkittava pysyvän sihteeristön tai pienemmän elimen asettamista valmistelemaan kokouksia, järjestämään esityslistalla oleviin asioihin liittyvien asiakirjojen toimittaminen, esityslistan ja asianomaisten asiakirjojen etukäteisjakelu eri kielillä sekä pöytäkirjojen ja muiden päätöksiin liittyvien asiakirjojen jakaminen jälkikäteen (28). Toinen tärkeä vaatimus on tarve koordinoida erilaisia kokemuksia esimerkiksi teollisuudenalan/palvelualan suuntaviivojen mukaisesti.

c)

Varmistetaan säännöllinen ja sujuva yhteydenpito erityisen neuvotteluryhmän jäsenten kesken ennen eurooppalaisen yritysneuvoston perustamista ja tämän jälkeen yritysneuvoston jäsenten kesken kokousten välisenä aikana.

d)

Taataan asianmukaisesti järjestetyt ja riittävän pitkät kokoukset eurooppalaisten yritysneuvostojen jäsenten välillä ennen johdon edustajien kanssa pidettäviä kokouksia.

e)

Tunnustetaan kansallisten ja eurooppalaisten ammattiliittojen — jotka ovat direktiivin suunnitellun uudelleentarkastelun perusteella erityisten neuvotteluryhmien ja eurooppalaisten yritysneuvostojen jäseniä — oikeus käyttää uskottuja asiantuntijoita muuallakin kuin kokouksissa.

f)

Mukautetaan olemassa olevia sopimuksia vastaamaan yritysryhmien mittakaavan muutoksia. Olisi etenkin säädettävä selkeästi nykyisten alan direktiivien kanssa yhdenmukaisesta erityisestä neuvottelujen lisävaiheesta rajat ylittävien keskittymien ja fuusioiden osalta.

g)

Tuetaan eurooppalaisten yritysneuvostojen jäsenten alku- ja jatkokoulutusta.

h)

Sisällytetään yritysten yhteiskuntavastuu aihealueisiin, joihin sovelletaan tiedottamista ja kuulemista (kuten eurooppaosuuskunnasta annetussa direktiivissä säädetään) ottamalla mukaan liike-elämän sidosryhmäjärjestöt.

i)

Tunnustetaan eurooppalaisten yritysneuvostojen arkeen, toimiin ja kantoihin liittyvän tiedon vaikutusten ja tiedon levittämisen tärkeys yksittäisten yritysryhmien edustajien ja työntekijöiden kannalta niissä valtioissa, joissa yrityksillä on toimipisteitä.

j)

Varmistetaan vammaisten edustus sekä miesten ja naisten tosiasiallinen tasapaino eurooppalaisissa yritysneuvostoissa (direktiivin 2003/72/EY mukaisesti).

k)

Tarjotaan kannustimia yrityksille, jotka noudattavat direktiiviä, ja kohdistetaan varoittavia toimia yrityksiin, jotka haittaavat direktiivin täytäntöönpanoa.

l)

Edistetään kaikkien työntekijäryhmien, myös johtohenkilöstön ja ylempien toimihenkilöiden, osallistumista eurooppalaisiin yritysneuvostoihin asianomaisia menettelyjä tarvittavalla tavalla mukauttaen.

8.   Eurooppalaisten yritysneuvostojen toiminta laajemmassa unionissa: neuvostojen panos Euroopan sosiaalisen koheesion vahvistamiseen

8.1

Huomiota on varmasti paikallaan kiinnittää erityisesti siihen, kuinka työmarkkinat ja sosiaalinen tilanne ovat muuttuneet laajenemisen jälkeen.

8.2

Yksin Puolassa 425 yrityksessä toimii eurooppalainen yritysneuvosto, ja tällä hetkellä näissä yritysneuvostoissa toimii vapaaehtoisten sopimusten perusteella yli 100 edustajaa (29); tästä saa jonkinlaisen käsityksen siitä, kuinka eurooppalaisista yritysneuvostoista voisi tulla merkittävä väline yhdentymiseen ja minimikriteerit sisältävän Euroopan sosiaalisen mallin kehittämiseen. Viidentoista jäsenvaltion EU:ssa ja erityisesti laajentuneessa EU:ssa eurooppalaiset yritysneuvostot ovat vaikuttaneet eurooppalaisen ajattelutavan luomiseen sen ansiosta, että kansallisten järjestelmien moninaisuus on tiedostettu ja tunnustettu.

8.3

Eurooppalaisten yritysneuvostojen luomisella on lukuisia esteitä sekä 15 vanhassa että 10 uudessa jäsenvaltiossa. Joissakin uusissa jäsenvaltioista työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on heikkoa. Osassa niistä direktiivin täytäntöönpanemiseksi annetut lait ovat teoriassa päteviä mutta käytännössä tehottomia. Komission olisi tunnistettava direktiivin asianmukaisen soveltamisen tiellä olevat esteet.

8.4

Eurooppalaiset yritysneuvostot ovat tähän saakka olleet yksi tärkeistä keinoista, joilla työntekijät saavat tietoja yrityksensä rajat ylittävästä toiminnasta. Euroopan taloudellinen yhdentymisprosessi riippuu eurooppalaisten yritysneuvostojen uuden tehtävän tunnustamisesta erityisesti sellaisessa taloudellisessa vaiheessa, jossa rajat ylittävät fuusiot ovat entistä yleisempiä ja eurooppayhtiöitä perustetaan aiempaa useammin.

8.5.

Eurooppalaiset yritysneuvostot uusissa jäsenvaltioissa

Maa

MT

CY

LV

LT

BG

SI

EE

TR

RO

SK

CZ

HU

PL

EYN:jen mahdol-linen määrä (direk-tiivin 94/45/EY piiriin kuuluvat yritykset)

56

65

155

162

163

185

181

256

263

340

636

662

819

Perustet-tujen EYN:jen määrä

29

33

84

87

89

108

101

136

140

199

333

334

425

Tarkkaili-joita

 

 

 

 

 

3

 

3

2

2

8

2

5

Edustajia

5

2

8

9

5

13

10

5

5

24

73

58

80

Ensimmäiseltä riviltä käy ilmi eurooppalaisten yritysneuvostojen mahdollinen määrä työntekijöiden nykyisen jakautumisen perusteella. Toiselta riviltä käy ilmi, montako eurooppalaista yritysneuvostoa on todella perustettu ja kolmannelta riviltä ilmenee yritysneuvostoihin kutsuttujen tarkkailijoiden määrä. Neljänneltä riviltä ilmenee, montako täysivaltaista edustajaa niihin on nimetty.

Mikäli kaikki eurooppalaiset yritysneuvostot perustettaisiin, edustajia olisi 3 943, ja mikäli jo perustetuissa eurooppalaisissa yritysneuvostoissa taattaisiin uusista jäsenvaltioista tulevien edustajien edustus, edustajia olisi 2 098. Kuitenkin on valittu vain 322 edustajaa, mikä on 8,17 prosenttia mahdollisesta määrästä ja 15,35 prosenttia edustajien määrästä jo perustetuissa yritysneuvostoissa (lähde: ETUI, op.cit).

9.   Euroopan unionin yritysten sosiaalinen ulottuvuus ja eurooppalaisten yritysneuvostojen uusi tehtävä — Yritysten sosiaalinen vastuu maailmanlaajuisessa taloudessa

9.1

ETSK käsitteli keskeisessä tuoreessa lausunnossaan eurooppalaisten yritysneuvostojen tehtävää yritysten yhteiskuntavastuun strategioissa (30). Lausunnossa korostettiin yrityksen tavoitteiden saavuttamiseksi vuoropuhelua pääasiallisten sidosryhmien välillä: työntekijät, asiakkaat, toimittajat, paikallis- ja aluetason edustajat sekä kuluttaja- ja ympäristöjärjestöt: ”Omaehtoinen sitoutuminen ja hallittu vuoropuhelu sidosryhmien kanssa kuuluvat erottamattomasti yhteen.””Vuoropuhelu on erityisen tärkeää niille sidosryhmille, jotka osallistuvat arvoketjuun.”

9.2

Tätä taustaa vasten ETSK toteaa, että ”yritysten sosiaalisen vastuun haasteita koskevan menettelyn aloittaminen omaehtoisesti ja/tai neuvottelun kautta kaikissa monikansallisissa yrityksissä, joissa on eurooppalainen yritysneuvosto, on Euroopan tasolla tärkeä virstanpylväs. Sen myötä saadaan myös uudet jäsenvaltiot mukaan tähän kehitykseen. Eurooppalaisilla yritysneuvostoilla [EYN] tulisi olla oma roolinsa yritysten sosiaalisen vastuun sisällyttämisessä yrityksen politiikkaan. Yritysneuvosto on sisäisten sidosryhmien kannalta ensiarvoisen tärkeä, sillä johdonmukaisessa sosiaalista vastuuta koskevassa yrityspolitiikassa on otettava huomioon myös ulkoiset sidosryhmät, erityisesti koko työyhteisö (määräaikaiset työntekijät, yrityksen tiloissa työskentelevät alihankkijoiden työntekijät, käsityöläiset ja muut yritykselle työskentelevät itsenäiset ammatinharjoittajat) sekä mahdollisimman suuri osa arvoketjusta (alihankkijat, tavarantoimittajat).”

9.3

Kestävää kehitystä koskevasta strategiasta antamassaan tiedonannossa (31) komissio kehottaa pörssiyhtiöitä julkaisemaan vuosikertomuksessaan tietoja, jotka osoittaisivat niiden menestymistä taloudellisten, ympäristöön liittyvien ja sosiaalisten näkökohtien perusteella. Myös eurooppalaisia yritysneuvostoja olisi vaadittava julkaisemaan nämä tiedot.

9.3.1

Eurooppaosuuskunnasta hiljattain annetun direktiivin toissijaisten säännösten osan 2 b kohdassa yritysten sosiaalinen vastuu määritellään aiheeksi, johon sovelletaan yritysten ja työntekijöiden välistä kuulemista.

9.4

ETSK ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, ettei yritystä pidetä enää pelkkänä taloudellisena toimijana, vaan se nähdään myös sosiaalisessa kontekstissa tärkeänä tekijänä, joka pystyy antamaan olennaisen panoksen kaikkien suoraan asiaan liittyvien osapuolten ja alueidenkin elämänlaadun parantamiseen.

9.5

ETSK panee merkille yritysten yhteiskuntavastuusta 22. maaliskuuta 2006 annetun komission tiedonannon, jossa komissio korostaa työntekijöiden ja heitä edustavien ammattijärjestöjen roolia, kun on kyse yhteiskuntavastuun kantamisesta käytännössä (32).

”Tietoisuus yritysten yhteiskuntavastuusta ja sen ymmärtäminen ja omaksuminen on parantunut viime vuosina, mikä on osaksi seurausta yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevän sidosryhmäfoorumin toiminnasta ja muista komission tukemista toimista. Samanaikaisesti yritysten ja muiden sidosryhmien aloitteet ovat vieneet eteenpäin yritysten yhteiskuntavastuun kehittämistä Euroopassa ja koko maailmassa. Erityisesti toimialakohtainen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on ollut tehokas keino edistää yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä aloitteita, ja eurooppalaisilla yritysneuvostoilla on myös ollut rakentava merkitys yritysten yhteiskuntavastuun parhaiden käytänteiden kehittämisessä. Yritysten yhteiskuntavastuun omaksumista, toteuttamista ja huomioon ottamista strategioissa olisi edelleen kehitettävä eurooppalaisissa yrityksissä. Työntekijöiden, heidän edustajiensa ja ammattiliittojen tehtävää yritysten yhteiskuntavastuun käytänteiden kehittämisessä ja toteuttamisessa olisi vahvistettava. Ulkopuolisilla sidosryhmillä, myös valtiosta riippumattomilla järjestöillä, kuluttajilla ja sijoittajilla, olisi oltava suurempi merkitys vastuullisen yritystoiminnan kannustajina ja palkitsijoina. Viranomaisten kaikilla tasoilla oli entisestään parannettava toimintalinjojensa johdonmukaisuutta kestävän kehityksen, talouskasvun ja työpaikkojen syntymisen tukemiseksi. EU:n ihanne pitkän aikavälin vauraudesta, solidaarisuudesta ja turvallisuudesta ulottuu myös kansainväliselle kentälle. Komissio on tietoinen kytköksistä, jotka liittyvät yritysten yhteiskuntavastuun omaksumiseen EU:ssa ja kansainvälisellä tasolla. Se katsoo, että eurooppalaisten yritysten olisi toimittava vastuullisesti missä tahansa ne toimivatkaan ja noudatettava eurooppalaisia arvoja ja kansainvälisesti sovittuja normeja ja standardeja.”

9.6

Tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä annettujen direktiivien muuttamisesta annetussa direktiivissä 2003/51/EY EU vaatii erityisesti, että analyysin on sisällettävä, silloin kun se on yhtiön kehityksen, tuloksen tai aseman ymmärtämisen kannalta tarpeellista, tärkeimmät muut kuin taloudelliset tulosindikaattorit, mukaan lukien ympäristöä ja työntekijöitä koskeviin seikkoihin liittyvä tieto. Näissä tilanteissa yritysneuvostojen tulee taloutta koskevien tietojen lisäksi saada tietoa myös muista tulosindikaattoreista, jotka kuuluvat yrityksen sosiaalisen vastuun alaan. Direktiivissä tunnustetaan myös sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien näkökohtien merkitys yrityksen hallinnon kannalta.

9.7

Yritysten sosiaalisesta vastuusta antamassaan lausunnossa ETSK peräänkuuluttaa EU:n tason yhteissääntelyjärjestelmää: ”Yritysten sosiaalisen vastuun erityinen EU-ulottuvuus voitaisiin luoda yhteisten aloitteiden ja työmarkkinaosapuolten vapaaehtoisten sopimusten puitteissa”. (33)

9.8

Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta voi osana vuoropuheluun ja yhteistyöhön liittyvää prosessia antaa tähän pääsemiseksi merkittävän panoksen osallistumalla tavoitteiden laatimiseen (ihmisoikeudet, sosiaalistandardit, terveyden ja ympäristön suojelu jne.) ja ajamalla yrityksen toiminnan avoimuuden lisäämistä. Tavoitteena ei ole hämärtää yrittäjien, työntekijöiden ja kansalaisjärjestöjen rajoja, vaan rikastuttaa kaikkia toiminnasta kiinnostuneita tarjoamalla tapoja käsitellä ja pohtia yhdessä kaikkia kiinnostavia teemoja. Näin tuetaan edellä mainittujen ryhmien perinteisiä rooleja ja lisätään nykyisistä normeista saatavaa hyötyä estämättä kuitenkaan niiden kehittymistä.

9.9

Eurooppalaiselle sosiaalimallille on ominaista ihmisarvon kunnioittaminen aina ja kaikkialla sekä suojelun tarjoaminen heikoimmille sosiaalihuoltojärjestelmien avulla. Nykyajan Euroopassa pitäisi olla mahdollista harjoittaa kansalaisoikeuksia kaikkialla, myös työpaikalla. Edellä mainittujen oikeuksia koskevien direktiivien ja eurooppalaisista yritysneuvostoista annetun direktiivin merkittävin saavutus on, että niillä on yhdenmukaistettu kyseiset oikeudet, mikä tarjoaa työntekijöille — ainakin muodollisesti — ihmisarvon kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Prosessia ei vielä ole saatettu päätökseen, ja sitä on vahvistettava ja vauhditettava. ETSK kehottaa komissiota tunnustamaan viimeisen 12 vuoden aikana esiin tulleet uudet seikat ja tekemään valintoja, jotka todennäköisimmin vahvistavat Euroopan unioniin kuulumisen tunnetta jäsenvaltioissa.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  KOM(2006) 136 lopullinen.

(2)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Eurooppalaisesta yritysneuvostosta annetun direktiivin 94/45/EY konkreettinen soveltaminen ja mahdollista tarkistamista vaativat näkökohdat” (esittelijä: Piette), EUVL C 10, 14.1.2004, s. 11.

(3)  EP:n asiakirja (A5-0282/2001).

(4)  Euroopan parlamentin 4. syyskuuta 2001 antama lopullinen mietintö A5-0282/2001 direktiivin 94/45/EY soveltamista koskevasta komission kertomuksesta.

(5)  Katso alaviite 2.

(6)  Katso 1.6.2006 päivätty asiakirja.

(7)  Ks. CEEP:n vastaus Euroopan työmarkkinaosapuolten ensimmäisen vaiheen kuulemiseen eurooppalaisista yritysneuvostoista annetun direktiivin uudelleentarkastelusta, 18.6.2004.

(8)  Katso 1.6.2004 päivätty asiakirja.

(9)  Ammattijärjestöjen muistio Euroopan unionin puheenjohtajavaltio Luxemburgille — EAY, maaliskuu 2005.

(10)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto: Sosiaalipoliittinen ohjelma” (esittelijä: Engelen-Kefer), EUVL C 294, 25.11.2005, s. 14.

(11)  Ks. edellä.

(12)  Jeremy Waddington, University of Manchester, ”The views of EWC representatives for ETUI”, marraskuu 2005.

(13)  Mark Carley, Euroopan tason neuvottelut, EYN:n neuvottelemat yhteiset tekstit, Dublin 2001.

(14)  Kerckhofin ja Pasin eurooppalaisten yritysneuvostojen ETUI-tietokanta (joulukuu 2004).

(15)  KOM(2005) 120 lopullinen.

(16)  ETSK:n 29.9.2005 antama lausunto aiheesta ”Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työntekijöiden osallistuminen — avaintekijät teollisuuden muutosten ennakoinnissa ja hallinnassa” (esittelijä: Zöhrer), EUVL C 24, 31.1.2006. s. 90.

(17)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Yritysten siirtymisen laajuus ja vaikutukset” (esittelijä: Rodríguez García-Caro), EUVL C 294, 25.11.2005, s. 9, kohta 4.5.10.

(18)  Ks. EY:n perustamissopimuksen 137 artikla, nyttemin perustuslakisopimuksen III-210 artikla.

(19)  Kuten direktiivit työntekijöiden suojelemisesta joukkovähentämisen tai yrityksen luovutuksen yhteydessä (direktiivit 98/59/EY ja 2001/23/EY), työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä (direktiivi 89/391/EY ja erityiset direktiivit), työntekijöiden osallistumisesta yleensä (direktiivi 2002/14/EY) ja erityisistä yrityksiin liittyvistä kysymyksistä (henkilöstöedustuksesta eurooppayhtiöissä annettu direktiivi 2001/86/EY ja henkilöstöedustuksesta eurooppaosuuskunnassa annettu direktiivi 2003/72/EY).

(20)  II-87 artikla ”Työntekijöiden oikeus saada tietoja ja tulla kuulluksi yrityksessä”, jossa toistetaan olennaisilta osin vuonna 1996 tarkistetun Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan 21 artikla sekä yhteisön vuonna 1989 antaman peruskirjan 17 ja 18 kohta.

(21)  Tuomioistuimen asiassa 62/99 Bofrost 29.3.2001 sekä asiassa 440/2000 Kuehne 11.7.2002 antamat tuomiot.

(22)  Ks. direktiivin 2002/14/EY johdanto-osan 7 perustelukappale.

(23)  Ks. direktiivin 2002/14/EY johdanto-osan 9 perustelukappale.

(24)  Ks. direktiivi 2001/86/EY ja direktiivi 2003/72/EY, toissijaisten säännösten osa 2.

(25)  ETSK:n 29.9.2005 antama lausunto aiheesta ”Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työntekijöiden osallistuminen — avaintekijät teollisuuden muutosten ennakoinnissa ja hallinnassa” (esittelijä: Zöhrer), EUVL C 24, 31.1.2006, s. 90.

(26)  Eurooppalaisista yritysneuvostoista saadut opetukset, 7. huhtikuuta 2005, EAY, UNICE, UEAPME ja CEEP.

(27)  Työntekijöiden suojeleminen joukkoirtisanomisen tai yrityksen luovutuksen yhteydessä sekä direktiivi 2002/14/EY.

(28)  Huhtikuussa 2004 julkaistu Infopointin tutkimus osoitti, että vain 51 prosentilla eurooppalaisista yritysneuvostoista oli tällainen koordinointitaho. Tämä saattaa olla ongelma, koska useimmat EYN:t — noin 70 prosenttia — kokoontuvat vain kerran vuodessa. Niiden toimintaa ja tehokkuutta saattaa haitata suuresti, ettei niillä ole tahoa, joka pystyy tarjoamaan jatkuvuutta yksittäisissä yrityksissä ja valtioissa toimivien työntekijöiden edustajien, yritysjohdon ja Euroopan ammattiliittojen yhteydenpidon välillä.

(29)  NSZZ Solidarnoscin tutkimus, A. Matla, 2004.

(30)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Yritysten sosiaalisen vastuun arviointimenetelmät ja asiasta tiedottaminen globaalissa taloudessa” (esittelijä: Pichenot), EUVL C 286, 17.11.2005, s. 12.

(31)  KOM(2001) 264 lopullinen.

(32)  KOM(2006) 136 lopullinen.

(33)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Vihreä kirja yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä” (esittelijä Hornung-Draus), EYVL C 125, 27.5.2002.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/147


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjuntaan

(2006/C 318/26)

Komissio pyysi 28. lokakuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjuntaan

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 13. heinäkuuta 2006. Esittelijät olivat José Isaías Rodríguez García-Caro, Luis Miguel Pariza Castaños ja Miguel Ángel Cabra de Luna.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 182 puolesta, 6 vastaan 11:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Euroopan komission varapuheenjohtaja Margot Wallström on pyytänyt ETSK:lta valmistelevaa lausuntoa ”kansalaisyhteiskunnan osallistumisen ehdoista ja ensisijaisista tavoitteista sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön roolista järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa”. Aihe on Euroopassa poliittisesti ja yhteiskunnallisesti erittäin tärkeä, ja komiteaa pidetään aiheen kannalta keskeisenä toimijana. Vaikka terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus ovat luonteeltaan erilaisia ongelmia, lausunnossa käsitellään kumpaakin aihetta, kuten komissio on pyytänyt.

1.2

Haagin ohjelma muodostaa yleiset poliittiset puitteet, joissa määritellään EU:n politiikat vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla. ETSK on antanut lausunnon (1), jossa todetaan, että ”ETSK toivoo turvallisuuspolitiikan olevan tehokasta ja puolustavan kansalaisia vapaassa, avoimessa yhteiskunnassa, jota oikeusvaltioon tukeutuva laki ja oikeus hallitsevat”. Kyseisessä lausunnossa ETSK toteaa, että Euroopassa harjoitettavien turvallisuuspolitiikkojen on oltava vapauteen ja perusoikeuksien turvaamiseen nähden tasapainossa.

1.3

Rahoitusnäkymissä varaudutaan merkittävien terrorismin ja rikollisuuden torjumisohjelmien laatimiseen. ETSK on antanut lausunnon (2), jossa todetaan, että ”perusoikeuksien, vapauksien ja turvallisuuden suojelu on kaikkien vastuulla”.

1.4

Komissio on julkaissut äskettäin asiakirjan ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle terroristien värväystoiminnasta: väkivaltaisen radikalisoitumisen syihin puuttuminen” (3), jossa esitetään tarkoituksenmukaisia tavoitteita terroristiryhmien harjoittaman värväystoiminnan estämiseksi.

1.5

Varapuheenjohtaja Margot Wallströmin pyynnön mukaisesti käsillä olevassa lausunnossa tarkastellaan turvallisuutta kansalaisyhteiskunnan osallistumisen sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön näkökulmasta — siitä huolimatta, että ilmaus voi olla epätarkka, sillä termi ”kansalaisyhteiskunta” viittaa yhteiskunnallisiin organisaatioihin, jotka poikkeavat luonteeltaan yksityisyrityksistä. Yhteistyö yritysten ja yksityisten toimijoiden sekä viranomaisten välillä on olennaista operatiivisesta ja turvallisuuteen liittyvästä näkökulmasta tarkasteltuna. Kansalaisyhteiskunnalla on asiassa keskeinen rooli: se edistää oikeusvaltion arvoja ja osallistuu aktiivisesti demokraattiseen toimintaan.

2.   Päätelmät

2.1

Kansalaisyhteiskunnalla on asiassa keskeinen rooli: se edistää oikeusvaltion arvoja ja osallistuu aktiivisesti demokraattiseen toimintaan. Euroopan kansalaisyhteiskunnan organisaatiot harjoittavat erittäin myönteistä yhteiskunnallista toimintaa sekä edistävät unionin aktiivista kansalaisuutta ja osallistavaa demokratiaa. Kyseiset organisaatiot eivät kuitenkaan voi eikä niiden tule korvata jäsenvaltioiden ja unionin viranomaisia operatiivisissa politiikoissa.

2.2

ETSK ei voi hyväksyä sitä, että terroristit ja rikolliset voivat pakoilla tuomioiden täytäntöönpanoa siksi, että Euroopan unionin sisärajat estävät poliisin ja oikeusviranomaisten toiminnan. ETSK kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita laatimaan terrorismin torjuntaa koskevan yhteisen strategian ja panemaan se täytäntöön sekä luopumaan nykyisestä tilanteesta, jossa päätökset tehdään ”lennossa”.

2.3

ETSK katsoo, että nykyinen menettely, jossa yhteistyötä tehdään ainoastaan hallitusten välillä, on pitkälti riittämätön ja usein tehoton, minkä johdosta se kannattaa Euroopan parlamentin päätöslauselmaa, jotta turvallisuuspolitiikkoihin sovellettaisiin määräenemmistöä yksimielisyyden vaatimuksen sijasta ja jotta päätöksenteossa otettaisiin käyttöön yhteisömenettely. Turvallisuutta koskevissa kysymyksissä tarvitaan välttämättä lisää unionin toimia.

2.4

ETSK ehdottaa, että Europolista tehdään EU:n poliittisen tai oikeudellisen elimen alainen unionin erillisvirasto, jonka tehtävänkuva on nykyistä koordinointiroolia laajempi ja jolla on mahdollisimman pian operatiiviset valmiudet tehdä tutkimuksia koko Euroopan unionin alueella yhteistyössä jäsenvaltioiden poliisiviranomaisten kanssa.

2.5

ETSK kannattaa Euroopan parlamentin aloitetta, jossa jäsenvaltioita kannustetaan muuttamaan rikoslainsäädäntöään, jotta puitepäätöksessä mainittuja terrorismirikoksia ryhdyttäisiin pitämään vanhentumattomina. ETSK ilmaisee tukensa sille, että Kansainvälisellä rikostuomioistuimella olisi oikeudenkäyttövalta kyseisten rikosten käsittelemiseksi.

2.6

ETSK ehdottaa, että unionin tasolla käynnistetään kouluissa ja nuorten keskuudessa koulutusohjelmia, jotta nuoret saavat kansalaiskasvatusta, jolla edistetään demokraattisia arvoja, tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta ja kulttuurisen monimuotoisuuden ymmärtämistä sekä pyritään tarjoamaan heille välineet, jotka estävät heitä joutumasta radikaaleja ja väkivaltaisia ajatuksia ajavien tahojen verkostoihin.

2.7

Väkivaltaisen radikalisoitumisen torjunnassa unionin ja jäsenvaltioiden viranomaisten on kuultava kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, jotka toimivat aktiivisesti uskontojen ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseksi sekä rasismia, muukalaisvihaa, suvaitsemattomuutta ja väkivaltaisia ääriliikkeitä vastaan pyrkimällä vähentämään radikalisoitumista ja väkivaltaa lisääviä jännitteitä. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöfoorumien luominen paikallistasolla voi olla hyödyllinen keino käsitellä muun muassa edellä mainittuja kysymyksiä. Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on edistettävä ja kannustettava kyseisten foorumeiden perustamista.

2.8

ETSK ehdottaa unionin toimielimille, että laaditaan lainsäädäntökehys vähimmäisvaatimuksista, joilla varmistetaan terrorismin uhrien suojelu ja tunnustaminen. Lisäksi ETSK ehdottaa, että terrorismin uhrien suojelemiseksi laaditaan standardeja, suosituksia, hyviä käytänteitä ja suuntaviivoja, joilla suunnataan ja ohjataan jäsenvaltioiden toimia tällä alalla.

2.9

ETSK painottaa jälleen, että Euroopan unionilla on oltava yhteinen lainsäädäntö, joka mahdollistaa korvausten maksamisen rikosten uhreille.

2.10

ETSK esittää, että rahanpesunvastaisen kansainvälisen toimintaryhmän rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevat suositukset pannaan viipymättä täytäntöön. Siksi se kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat lainsäädännölliset toimenpiteet kyseisten suositusten noudattamiseksi.

2.11

ETSK vetoaa tiedotusvälineisiin sekä etenkin julkisiin tiedotusvälineisiin, jotta ne laatisivat asianmukaiset käytännesäännöt ja tekisivät yhteistyötä viranomaisten kanssa, jotta varmistettaisiin — lehdistönvapautta kunnioittaen — uhrien ihmisarvo ja yksityisyys sekä vältettäisiin tiedotuksessa terroristiryhmien propagandistisia intressejä suosivat lähestymistavat.

2.12

ETSK kannattaa komission ehdottaman eurooppalaisen foorumin perustamista julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä varten ja katsoo, että on välttämätöntä ottaa käyttöön välineet, joilla yhtäältä jäsenvaltiot ja toisaalta unioni ja jäsenvaltiot voivat kaikin tavoin hyödyntää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistoimintaa. Komitea katsoo, että yhteistyökentän on oltava laaja, jotta edistettäisiin järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa mahdollisesti syntyviä yhteisvaikutuksia loukkaamatta kuitenkaan ETSK:n etuoikeutta neuvonantoon, joka on sen päätehtävä. Käsillä olevan lausunnon kohdassa 13.4.2 esitetään keskeiset tavoitteet, joiden ETSK:n mielestä on ohjattava julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä.

3.   Euroopan unionin arvot ja periaatteet

3.1

Perustuslakisopimusta koskevassa ehdotuksessa määritellään Euroopan unionin arvot, periaatteet ja tavoitteet. Perusoikeuskirjassa varmistetaan, että turvallisuus, vapaus sekä yleismaailmalliset oikeudet, joihin kuuluu muun muassa oikeus henkilötietojen suojaan, ovat tasapainossa.

3.2

Demokraattisten järjestelmien, niiden vakauden ja kehityksen suurimpana uhkana eivät ole ulkopuolelta tulevat iskut, vaan järjestelmän omien instituutioiden elinvoimaisuuden, dynaamisuuden sekä yhteiskunnallisen kannatuksen katoaminen.

3.3

Euroopan merkittävänä saavutuksena on ollut oikeusvaltioperiaate, joka on paras malli vallan organisoimiseksi demokraattisesti.

3.4

Sosiaalinen oikeusvaltio merkitsee yhtäältä sitä, että vallankäyttö perustuu oikeuteen, lakiin sekä kasvavaan vaatimukseen demokraattisesta legitiimiydestä, ja toisaalta sitä, että tavarat ja palvelut ovat yhtäläisesti kaikkien kansalaisten saatavilla ja että kansalaisia kohdellaan tasavertaisesti.

4.   Terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus — hyökkäyksiä oikeusvaltiota vastaan

4.1

Terrorismi on yksi maailman suurimmista ongelmista, ja nykyään se on merkittävä ongelma Euroopassa. Eurooppalaiset kärsivät terrorismin vitsauksesta. Terrorismilla on useita ideologisia lähtökohtia. Viime vuosina on noussut esiin erityisen vaarallinen kansainvälinen terrorismi, joka perustuu radikaaliin islamilaiseen ideologiaan. On hyvin vaikeaa laatia terrorismista yleismaailmallista määritelmää, minkä johdosta tämä lausunto perustuu neuvoston 13. kesäkuuta 2002 hyväksymään määritelmään. (4)

4.2

Euroopassa toimii myös lukuisia rikollisverkostoja (5), jotka ovat erittäin vahvoja. Eräät niistä toimivat kansallisella tasolla, mutta kaikkein vaarallisimmat ovat Euroopan ja maailmanlaajuisia. YK hyväksyi asiaa koskevan kansainvälisen yleissopimuksen Palermossa vuonna 2002. (6)

4.3

Terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus vaarantavat valtion ja heikentävät sen keskeistä ominaispiirrettä: legitiimiä yksinoikeutta voiman käyttöön. Eurooppalaiset ovat tietoisia siitä, että terrorismi on todellinen uhka, jonka edessä on toimittava. Kansalaisilla ei kuitenkaan ole yhtä selkeää käsitystä järjestäytyneen rikollisuuden vaaroista. Se soluttautuu instituutioihin ja yhteiskuntaan, ja sillä on huomattava vaikutusvalta ja korruptoiva vaikutus sen lisäksi, että sen seuraukset ovat tuhoisia sekä taloudellisesti että yhteiskunnallisesti.

4.4

Sekä terroristijärjestöt että järjestäytynyt rikollisuus käyttävät rahanpesuun samankaltaisia menetelmiä hyödyntämällä muun muassa rahoitusjärjestelmää ja kiinteistöalaa. Järjestäytyneellä rikollisuudella on erittäin hyvät valmiudet lahjontaan, ja se pyrkii käyttämään niitä poliittisten ja hallintoviranomaisten sekä eräissä tapauksissa myös kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden parissa.

4.5

Kansainvälisellä tasolla eräät toiminta-alat ovat terrorismille ja järjestäytyneelle rikollisuudelle yhteisiä, kuten aseiden ja huumeiden laiton kauppa. Yksi esimerkki terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden lähentymisestä on kiristys. Lukuisissa tapauksissa terroristiryhmät toimivat kuten mafiaorganisaatiot, jotka rahoittavat barbaariset tekonsa rikollisin toimin: huume-, ase- ja ihmiskaupalla, luottokorttipetoksin, ryöstöin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja yrityksiin kohdistettavin varkauksin ja kiristyksin, laittomin uhkapelein sekä muin rikollisin keinoin.

4.6

Terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus ovat luonteeltaan erilaisia ongelmia. Terrorismi on ongelma, jonka tavoitteet ovat poliittisia ja josta Euroopan yhteiskunnat ovat kärsineet historiansa jossakin vaiheessa. Järjestäytynyt rikollisuus on puolestaan yleiseen järjestykseen liittyvä ongelma, joka vaikuttaa yhteiskuntaan jatkuvasti.

4.7

Vaikka terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden lähtökohdat ja tavoitteet poikkeavat toisistaan, niillä on yhteinen intressi: oikeusvaltion tuhoaminen tai heikentäminen tavoitteidensa saavuttamiseksi.

4.7.1

Eräissä Euroopan maissa toimivat terroristijärjestöt pyrkivät saavuttamaan poliittiset tavoitteensa terrorin, rikosten, uhkausten ja kiristyksen avulla. Ne ovat kuitenkin tietoisia siitä, että ne pääsevät totalitaariseen tavoitteeseensa ainoastaan tuhoamalla lakiin perustuvan oikeusvaltion tai heikentämällä sitä.

4.7.2

Järjestäytynyt rikollisuus pyrkii vähentämään tai rajoittamaan oikeusvaltion vaikutuspiiriä ja laajentamaan rankaisemattomuuden ja laittomuuden aluetta. Se pyrkii luomaan lain ja oikeuden ulkopuolelle jäävän rinnakkaisen yhteiskunnan, jota hallitsevat mafia ja rikollisverkostot.

4.7.3

Tietyissä tapauksissa raja oikeusvaltion ja rankaisemattomuuden välillä on epäselvä. Eräissä osissa Eurooppaa sekä terroristit ja niiden yhteiskunnalliset verkostot että järjestäytynyt rikollisuus ovat onnistuneet heikentämään valtiota terrorin ja poliittisen järjestelmän lahjonnan avulla.

4.7.4

Oikeusvaltio antaa vastauksen terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamiin ongelmiin: tasapaino vapauden ja turvallisuuden välillä, poliisin ja oikeuslaitoksen yhteistoiminta, eurooppalainen ja kansainvälinen yhteistyö sekä kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan aktiivinen sitoutuminen.

4.7.5

Yhteiskunnan ja viranomaisten ei pidä alistua eikä antaa periksi terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Mahdollisuus saavuttaa tavoitteet yllyttää terroristiorganisaatioita jatkamaan toimintaansa, ja siksi yhteiskunnan ja viranomaisten on toimittava päättäväisesti varmistaakseen, että terroristit epäonnistuvat.

5.   Kansalaisyhteiskunnan vastaus terrorismiin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen

5.1

Terrorismi loukkaa erittäin vakavalla tavalla ihmisoikeuksia, koska se hyökkää suoraan elämää ja vapautta vastaan.

5.2

Terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden operatiivinen torjunta kuuluu valtiolle, jonka on turvattava kansalaisten vapaus ja turvallisuus. Kyseinen tehtävä on erityisesti poliisin ja oikeuslaitoksen vastuulla. Valtion toiminnassa on ylläpidettävä asianmukaista tasapainoa vapauden ja turvallisuuden välillä, kunnioitettava perustavanlaatuisia arvoja (ihmisoikeuksia ja kansalaisvapauksia) sekä demokraattisia arvoja (oikeusvaltio), sillä kuten ETSK toteaa toisessa lausunnossaan (7), ”[m]enneisyys osoittaa, että avoimet ja vapaat yhteiskunnat takaavat turvallisuuden tehokkaimmin”.

5.3

Kansalaisyhteiskunta vahvistaa jatkuvasti demokratiaa ja oikeusvaltion arvoja ja torjuu tällä tavoin terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta yhteiskunnassa estääkseen niiden kehittymisen ja vähentääkseen niiden vaikutuksia. Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot eivät kuitenkaan voi eikä niiden tule korvata jäsenvaltioiden ja unionin viranomaisia operatiivisissa politiikoissa.

5.4

Mikään ideologia tai asia ei oikeuta rikosta, terroria tai kiristystä. Terrorin käyttäminen ei ole oikeutettua poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Terrorismilla ei ole perusteita, eikä mikään oikeuta terrorismia. On jatkettava väsymättä toimia terrorismin poliittista ja yhteiskunnallista oikeuttamista vastaan ja sellaisia radikalisoituneita poliittisia näkemyksiä vastaan, joiden mukaan terrorismi on yksi poliittisen toiminnan väline.

5.5

Monet Euroopan kansalaiset eivät ymmärrä terrorismin uhkan vakavuutta, ja eräät piirit jopa suhtautuvat asiaan epäilevästi. Kansalaisilla on oikeus saada asianmukaista tietoa turvallisuusriskeistä sekä oikeus painostaa julkista valtaa, jotta se torjuisi terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta entistä tehokkaammin.

5.6

Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot harjoittavat Euroopassa erittäin hyödyllistä yhteiskunnallista toimintaa ja edistävät unionin aktiivista kansalaisuutta sekä yhä osallistavampaa demokratiaa.

5.7

Poliittiset järjestelmät ovat riippuvaisia omasta sisäisestä elinvoimaisuudestaan. Euroopan elinvoimaisuus perustuu yhteiskunnan demokraattiseen kulttuuriin. Instituutioiden ja poliittisten järjestelmien elinvoimaisuus edellyttää yhteiskunnan jatkuvaa tukea; kansalaiset ja kansalaisyhteiskunta puolustavat ja tukevat sosiaalista oikeusvaltiota, jonka tulee olla vapauden ja hyvinvoinnin turvaaja ja suojelija.

5.8

Euroopan 1900-luvun historia osoittaa kuitenkin, että demokratian poliittiset arvot ovat hyvin haavoittuvia. Kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden on puolustettava niitä arvoja ja periaatteita, joille demokraattinen Eurooppa perustuu.

5.9

Osallistava demokratia ja oikeusvaltio eivät voi säilyä ja kehittyä ilman kansalaisten ja heidän organisaatioidensa tukea. Organisaatioidensa toiminnan kautta kansalaisyhteiskunta antaa jatkuvasti uutta elinvoimaa sosiaaliselle ja demokraattiselle oikeusvaltiolle relativismiin ja radikalisoitumiseen nähden.

5.10

Osa kansalaisista osoittaa riittämätöntä sitoutuneisuutta; yhteiskunnallinen tietoisuus esimerkiksi prostituutiosta, huumekaupasta, rahanpesusta ja kulutustuotteiden laittomasta kopioinnista puuttuu eräiltä osin.

5.11

Kansalaiset ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voisivat olla entistä aktiivisempia järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa, koska sillä on erittäin hyvät valmiudet harjoittaa poliittisen järjestelmän lahjontaa.

6.   Eurooppa — vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue

6.1

Haagin ohjelmassa määritellään Euroopan unionin tavoitteet vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan yhteisen alueen luomiseksi, mutta tästä tavoitteesta ollaan vielä kaukana.

6.2

Samalla rikolliset ja terroristit käyttävät hyväksi tätä Euroopan heikkoutta pakenemalla oikeusviranomaisten toimia. Henkilöiden, pääomien ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden ansiosta rikolliset voivat käyttää hyväksi rajojen läpäisevyyttä, ja kuitenkin rajat vaikuttavat poliisin ja oikeuslaitoksen toimintaan.

6.3

ETSK ei voi hyväksyä, että terroristit ja rikolliset voivat pakoilla tuomioiden täytäntöönpanoa siksi, että vanhat sisärajat vaikuttavat edelleen poliisi- ja oikeusviranomaisten toimintaan.

6.4

EU:n on laadittava terrorismin torjuntaa koskeva yhteinen strategia. Komission ja neuvoston on jatkuvasti edistettävä asiaa poliittisesti ja ratkaistava nykyinen tilanne, jossa päätökset tehdään ”lennossa”. Poliisi- ja oikeudellinen yhteistyö on Euroopassa erittäin vähäistä, sillä käytössä olevat oikeudelliset ja operatiiviset välineet eivät riitä torjumaan terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Suurin osa välineistä on jäsenvaltioiden hallinnassa ja kuuluu perustamissopimuksessa ”EU:n kolmanteen pilariin”, toisin sanoen hallitustenväliselle tasolle.

6.5

Euroopan turvallisuusstrategiaa tulee kehittää yhteisön puitteissa, ja siinä tulee mennä nykyistä, pelkkää hallitustenvälistä yhteistyötä pidemmälle. Kyseisten alojen kuuluminen jatkossakin EU:n kolmanteen pilariin rajoittaa niiden tehokkuutta ja yleistä merkitystä. ETSK kehottaa neuvostoa luomaan turvallisuuspolitiikkoja varten yhteisen, kattavan ja johdonmukaisen oikeudellisen kehyksen. Voitaisiin soveltaa EU:n perustamissopimuksen 42 artiklaa, kuten Euroopan parlamentti on ehdottanut (8), ja korvata yksimielisyyden vaatimus määräenemmistöllä.

6.6

Rikollisorganisaatiot hyödyntävät jatkuvasti ulkorajoja rikollisessa toiminnassaan. Valvontaviranomaisten sekä etenkin tullien ja niiden kansainvälisen keskinäisen hallinnollisen avun yksiköiden on käytettävä yhteisön tullikoodeksia aiempaa tehokkaammin. On pyrittävä yhdenmukaistamaan syytteet ja rangaistukset yhteisön koko tullialueella, ja otettava yleisesti käyttöön syytteeseen asettamista koskeva oikeus (jäljittämisen ulottaminen kansallisten rajojen ulkopuolelle EU:n sisällä) sekä annettujen tuomioiden vastavuoroinen tunnustaminen. ETSK on esittänyt muissa lausunnoissa, että on perustettava Euroopan rajavartiolaitos (9).

6.7

Jäsenvaltioiden on vahvistettava tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen välistä tietojenvaihtoa uhkista, jotka koskevat EU:n ulkoista ja sisäistä turvallisuutta. Niiden on jaettava keskenään strategiset analyysit terrorismin uhasta sekä laadittava yhteisiä suunnitelmia elintärkeiden infrastruktuurien suojelemiseksi.

6.8

Tietojen saatavuuden periaate on erittäin tärkeä poliisitoiminnan tehokkuuden parantamiseksi. Periaate merkitsee uutta lähestymistapaa, jolla tehostetaan rajatylittävään poliisiyhteistyöhön liittyvien tietojen vaihtoa EU:ssa. Tietyn jäsenvaltion poliisiviranomaisella on mahdollisuus saada toisesta jäsenvaltiosta kaikki tutkinnassa tarvitsemansa tiedot (10). Periaatteen yhteentoimivuus edellyttää, että jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten keskinäinen luottamus on voimakas. Luottamuksen puute — jonka syyt olisi aiheellista analysoida ja tiedottaa niistä kansalaisyhteiskunnalle — on toistaiseksi ollut yksi ratkaisevimmista eurooppalaisen yhteistyön tiellä olleista esteistä.

6.9

EU:n roolia on vahvistettava ja Euroopan turvallisuusstrategiaa on kehitettävä yhteisön puitteissa pyrkimällä parantamaan sen tehokkuutta ja avoimuutta. Turvallisuutta koskevissa kysymyksissä unionin toimia on lisättävä. ETSK on ehdottanut (11), että turvallisuutta koskevissa kysymyksissä sovellettaisiin yhteisömenettelyä myöntämällä komissiolle aloiteoikeus ja parlamentille yhteispäätösmenettelyn mukaiset valtuudet. Lisäksi neuvoston on luovuttava yksimielisyyden vaatimuksesta ja tehtävä päätökset enemmistön äänin, ja unionin tuomioistuimen tulisi olla asiassa toimivaltainen.

6.10

Europolin pelkkää koordinointiroolia on laajennettava, jotta se saavuttaa operatiiviset valmiudet. ETSK ehdottaa, että siitä muodostetaan virasto, jolla on operatiiviset valmiudet ja joka voi suorittaa tutkimuksia koko EU:n alueella. Haagin ohjelmassa kehotetaan kansallisia lainvalvonta-, oikeus- ja tulliviranomaisia sekä Europolia ja edellä mainittuja viranomaisia tehostamaan keskinäistä yhteistyötään ja koordinaatiotaan. Jäsenvaltioiden on tuettava Europolia unionin erillisvirastona ja annettava sille valmiudet toimia ratkaisevassa roolissa järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa yhteistyössä Eurojustin kanssa. On paheksuttavaa, että kaikki jäsenvaltiot eivät vielä ole ratifioineet tai panneet täytäntöön pöytäkirjoja, joilla Europol-yleissopimusta muutetaan (12). Asia on erityisen kiireellinen, jos Europolille on määrä antaa tukea ja tarvittavat varat, jotta se voisi toimia tehokkaasti eurooppalaisen lainvalvontayhteistyön kulmakivenä. Europol korvaa 1. tammikuuta 2006 alkaen Euroopan unionissa harjoitettavaa rikollisuutta koskevat vuotuiset tilanneselvitykset rikollisuuden vakavia muotoja koskevilla ”uhkakuva-arvioilla”.

6.11

Eurojustin tavoitteena on koordinoida jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten toimintaa järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa, mutta huolimatta sen perustamisen jälkeen tapahtuneesta edistymisestä, asetetuista tavoitteista ollaan kuitenkin vielä kaukana. Eurojustin käytettävissä olevat oikeudelliset välineet ja taloudelliset resurssit ovat vähäiset. Myös jäsenvaltioiden sitoutuneisuus vaihtelee, sillä eräissä maissa lainsäädäntö ei tue riittävästi oikeudellista yhteistyötä.

6.12

ETSK ehdottaa, että järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa tuomarien ja syyttäjien yhteisiä tutkintatoimia edistettäisiin EU:ssa tehokkaasti Eurojustin kautta. Jäsenvaltioiden tekemien tutkimusten tiedot on toimitettava Eurojustille, jonka tulee perustaa asianmukainen eurooppalainen tietokanta.

6.13

Oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa tarvitaan; nykyisin oikeusviranomaisten suhteille on luonteenomaista epäluottamus. ”Eurooppalaista oikeuskulttuuria” ei ole eikä yhteisiä vähimmäisvaatimuksia rikosasioissa. Kansalaisten on oltava tinkimättömiä unionin toimielimiin ja jäsenvaltioihin nähden ja vaadittava mahdollisimman laajaa oikeudellista yhteistyötä kaikkien jäsenvaltioiden välille. Kansalaisten vaatimuksena on, ettei yksikään terroristi tai rikollinen pysty pakoilemaan tuomion täytäntöönpanoa yhteisymmärryksen tai yhteistyötä koskevien menettelytapojen puuttumisesta johtuvien ongelmien takia.

6.14

ETSK kannattaa Euroopan parlamentin aloitetta, jossa suositetaan, että jäsenvaltiot muuttaisivat rikoslainsäädäntöään niin, että puitepäätöksessä mainittuja terrorismirikoksia ryhdyttäisiin pitämään vanhentumattomina. Tässä yhteydessä ETSK (13) kannattaa päättäväisesti sitä, että Kansainvälisellä rikostuomioistuimella on oikeudenkäyttövalta käsitellä terrorismirikoksia.

6.15

Nykyinen tilanne ei ole kansalaisten kannalta ymmärrettävä eikä hyväksyttävä. On vaikea ymmärtää, että aloitteet eivät etene, koska jäsenvaltiot asettavat omat etuoikeutensa terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden yhteiseen torjuntaan liittyvien ensisijaisten tavoitteiden edelle. Unionin kansalaiset eivät ymmärrä välineiden ja keinojen hajauttamista torjuttaessa terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta Euroopan unionissa. Neuvoston terrorisminvastaisen toiminnan koordinaattori, oikeuteen, vapauteen ja turvallisuuteen liittyvistä asioista vastaava komission jäsen, Europol ja Eurojust ovat esimerkkejä lukuisista toimijoista, jotka pyrkivät samaan tavoitteeseen, mutta joiden välillä ei ole koordinointia.

6.16

Voimavarojen hajauttaminen ei ole välttämättä paras keino saavuttaa tehokkuutta. Eurojustin ja Europolin on ratkaistava nykyiset yhteistyöhönsä liittyvät ongelmat ja vahvistettava yhteisiä tutkintaryhmiä. Tiedustelupalveluiden on parannettava menettelytapoja tietojen välittämiseksi Europolin piirissä. Euroopan petostentorjuntaviraston Olafin on toimittava yhteistyössä Europolin ja Eurojustin kanssa rikosten tutkinnassa. Eri virastojen ja yksiköiden on vaihdettava tietoja ja tutkimuksia keskenään, jotta niiden toiminta olisi entistä tehokkaampaa rikollisuuden torjunnassa.

6.17

Koska terrorismi on maailmanlaajuinen uhka, sen torjunta liittyy myös EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Kansainvälinen yhteistyö ja tehokas monenkeskisyys ovat tältä osin keskeisiä aiheita. ETSK katsoo, että EU:n toimilla terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa on täydennettävä sellaisten alueellisten organisaatioiden vastaavanlaisia toimia, jotka jakavat EU:n arvot ja intressit. Siksi on tärkeää muistaa, että on etsittävä yhteisvaikutuksia sekä keinoja yhteistyön tehostamiseksi YK:n, Etyjin ja Euroopan neuvoston kaltaisten järjestöjen kanssa aloilla, joilla kukin edellä mainituista elimistä voi tuoda lisäarvoa terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumista koskeviin, unionin politiikoissa määriteltyihin tavoitteisiin.

6.18

Eräiden radikalisoitumiseen liittyvien riskien vähentämiseksi unionin on tehostettava sellaista ulkopolitiikkaa, jolla edistetään demokratian arvoja, rauhaa, eri kulttuurien välistä vuoropuhelua, köyhyyden ja korruption torjuntaa, ihmisoikeuksien edistämistä maailmassa sekä kansainvälistä yhteistyötä Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa.

7.   Kansalaisyhteiskunnan rooli väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisemisessä

7.1

Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ilmentävät kansalaisten demokraattista oikeutta yhdistyä ja toimia esimerkiksi sosiaaliasioiden, politiikan tai kulttuurin alalla. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla on erittäin merkittävä rooli terrorismin torjunnassa, sillä ne edistävät sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja toimivat väkivaltaista radikalisoitumista aiheuttavia tekijöitä vastaan. Niiden on saatava välineet toimintansa harjoittamiseen, jotta ne voivat levittää eurooppalaisia arvoja.

7.2

Terroristit eivät kuulu ennalta määriteltyihin ikä- tai yhteiskuntaluokkiin, joten tietyistä yhteiskuntaryhmistä voi tulla haavoittuvia ryhmiä. Köyhyys, huono koulumenestys, työllistymismahdollisuuksien puute, syrjintä, kansalaistaitojen puuttuminen, identiteettikriisit, sosiaalinen syrjäytyminen jne. ovat otollinen maaperä turhautumien syntymiselle. Uskonlahkot, uskonnollinen fundamentalismi, terroristiryhmät ja rikollisjärjestöt toimivat kyseisten ryhmien keskuudessa värvätäkseen kannattajia.

7.3

ETSK on pääpiirteissään samaa mieltä terroristien värväystoimintaa ja väkivaltaisen radikalisoitumisen syihin puuttumista käsittelevän komission tiedonannon (14) kanssa. Kyse on alasta, jolla kansalaisyhteiskunnan organisaatiot toimivat ja työskentelevät.

7.4   ETSK tuo seuraavassa esiin keskeiset näkökohdat.

7.4.1

Kaikkein tärkeimpiä ovat kouluikäisille nuorille suunnatut ohjelmat, jotta vältetään heidän joutumisensa radikaaleja ja väkivaltaisia ajatuksia ajavien verkostojen piiriin. Unionin tasolla on käynnistettävä kouluissa ja nuorten keskuudessa koulutusohjelmia, jotta nuoret saisivat kansalaiskasvatusta, jolla edistetään demokraattisia arvoja, tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta ja kulttuurisen monimuotoisuuden ymmärtämistä.

7.4.2

Euroopan työllisyysstrategian ja Lissabonin tavoitteiden on vahvistettava politiikkoja, joilla edistetään kaikkein haavoittuvimpien henkilöiden ja vähemmistöjen työllistymistä.

7.4.3

Kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten on toimittava hyvin pedagogisella tavalla, jotta kaikilla ihmisillä olisi alkuperästään riippumatta asianmukaiset tiedot ja koulutus arvoista, jotka liittyvät moniarvoisuuteen, omantunnon ja uskonnon vapauteen, sukupuolten tasa-arvoon, suvaitsevaisuuteen ja valtion sekulaarisen luonteeseen. Edellä mainitut seikat muodostavat demokratian ja oikeusvaltion perustan Euroopassa.

7.4.4

ETSK on laatinut lukuisia ehdotuksia, jotta kotouttaminen olisi yhteisön maahanmuuttopolitiikan ensisijainen tavoite. (15)

7.4.5

Mielipidejohtajat ja tiedotusvälineet voivat vaikuttaa myönteisesti kotoutumiseen valitsemalla tiedottamisessaan tasapainoisen lähestymistavan.

7.4.6

Eurooppalaiset yhteiskunnat ovat nykyään kulttuurienvälisiä ja monitahoisia, mutta kansalliset, etniset ja uskonnolliset vähemmistöt kärsivät erittäin monista rasismiin, muukalaisvihaan ja syrjintään liittyvistä ongelmista.

7.4.7

Euroopassa toimii erittäin aktiivisia yhteiskunnallisia organisaatioita, jotka edistävät vuoropuhelua uskontojen ja kulttuurien välillä ja torjuvat suvaitsemattomuutta, rasismia, muukalaisvihaa ja väkivaltaisia ääriliikkeitä.

7.4.8

Viranomaisten on kuultava kyseisiä organisaatioita ja luotava yhteistyöjärjestelmiä vähentääkseen radikalisoitumista ja väkivaltaa lisääviä jännitteitä. Yrityksillä, ammattiliitoilla ja kaikilla kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla on keskeinen rooli valistuksessa, kotouttamisessa ja syrjinnän torjunnassa.

7.5

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että laaditaan tutkimusohjelmia ja analyysejä väkivaltaiseen radikalismiin, terrorismiin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvistä yhteiskunnallisista prosesseista, ja esittää, että komissio kohdentaa määrärahoja aivoriihien, korkeakoulujen ja tutkimuskeskusten tukemiseen.

8.   Uhrien huomioiminen

8.1

Terrorismin uhrit joutuvat henkilökohtaisesti kärsimään väkivallasta, joka on suunnattu koko yhteiskuntaa ja sen edustamia arvoja vastaan. Uhrit paljastavat terrorismin todelliset kasvot. He ovat yhteiskunnan kuuluvin ääni ja näkyvin joukko vastustettaessa terrorismia. Uhrit ovat keskeisiä toimijoita, jotta yhteiskunta saadaan sitoutumaan terrorismin vastustamiseen ja jotta kansalaiset saadaan vastustamaan terrorismia. He ovat vahvin osatekijä evättäessä terrorismilta oikeutus ja eristettäessä se poliittisesti ja moraalisesti.

8.2

Paras tunnustuksen osoitus uhrien muistolle on puolustaa demokratiaa ja oikeusvaltiota, jotta Eurooppa voisi olla vapaa ja avoin yhteiskunta.

8.3

Uhrit edustavat tavalla tai toisella sitä, mitä terroristit ja järjestäytynyt rikollisuus eivät voi hyväksyä: lakiin perustuvaa legitiimiä ja demokraattista valtaa. Kansalaisyhteiskunnan on levitettävä tätä yhteiskunnallista ja poliittista sanomaa, jotta kansalaiset antaisivat uhreille tarvittavan yhteiskunnallisen ja poliittisen tunnustuksen antamalla demokratialle ja oikeusvaltiolle jatkuvasti uutta elinvoimaa.

8.4

Uhrien suojeleminen on tehokas ehkäisevä toimenpide. Terrorismin uhrit ansaitsevat kansalaisten ja instituutioiden kaiken kunnioituksen, tuen ja avun. Koetun tilanteen epäoikeudenmukaisuutta ja kärsityn iskun seurauksia on lievitettävä kansalaisyhteiskunnan sekä jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin viranomaisten päättäväisin toimin, joissa otetaan huomioon heidän tarpeensa ja huolehditaan siitä, että heidän kärsimyksensä jäävät mahdollisimman vähäiseksi.

8.5

ETSK ehdottaa EU:lle seuraavia toimenpiteitä terrorismin uhrien ja heidän perheidensä suojelemiseksi ja tunnustamiseksi.

8.5.1

Laaditaan vähimmäisvaatimuksia koskeva lainsäädäntökehys, jolla varmistetaan oikeus ihmisarvoon, yksityis- ja perhe-elämän kunnioitus, oikeus taloudelliseen korvaukseen, oikeus lääkintäapuun sekä psykologiseen ja sosiaaliseen apuun, todellinen vireillepano- ja muutoksenhakuoikeus sekä oikeussuoja, oikeus sopeutua uudelleen työelämään ja yhteiskuntaan sekä oikeus ammatilliseen ja yleissivistävään koulutukseen, joka mahdollistaa tasavertaiset valmiudet työllistymiseen.

8.5.2

Laaditaan terrorismin uhrien suojelemiseksi standardeja, suosituksia, hyviä käytänteitä ja suuntaviivoja, joilla suunnataan ja ohjataan jäsenvaltioiden toimia. Komissiolla tulisi olla varoja tukeakseen terrorismin uhrien järjestöjä eurooppalaisten verkostojen perustamisessa.

8.6

Ei voida myöskään unohtaa muita uhreja, jotka ovat muita vähemmän tunnettuja tilanteensa tiedotusvälineissä saaman vähäisemmän huomion johdosta. Kyse on sellaisten rikollisjärjestöjen uhreista, jotka loukkaavat ihmisoikeuksia samalla tavoin kuin terroristijärjestöt: kirityksen, varkauksien ja huumeiden uhrit, ihmiskaupan, prostituution ja naiskaupan uhrit sekä työvoiman laittoman hyväksikäytön uhrit.

8.7

Viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan on kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkiin rikollisuuden uhreihin. ETSK on ilmoittanut kahdessa lausunnossa (16) kannattavansa sitä, että EU:lla on yhteinen lainsäädäntö rikoksen uhreille maksettavista korvauksista. Vakuutusyhtiöiden ja keskinäisten yhtiöiden on tehtävä uusia sitoumuksia ja sisällytettävä vakuutuksiinsa asianmukaisia järjestelyjä, jotka tarjoavat uhreille entistä paremman vakuutusturvan.

9.   Terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden rahoitus

9.1

ETSK on antanut useita lausuntoja (17), joissa se tekee ehdotuksia julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön parantamiseksi terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden rahoituksen torjunnassa. Nimenomaan rahoituslaitosten on tehtävä kaikkein vaativimmat sitoumukset.

9.2

ETSK on antanut hiljakkoin kaksi lausuntoa (18) rahoituslaitosten velvollisuuksista, jotta varmistetaan rahoitusoperaatioiden entistä suurempi avoimuus laittomien toimien vaikeuttamiseksi. ETSK kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaisin lainsäädännöllisin toimenpitein, että yksityiset elimet ja voittoa tavoittelemattomat organisaatiot, jotka saattavat olla kanavia, joiden kautta terroristitoimien rahoitukseen käytettävä raha siirtyy, noudattavat rahanpesunvastaisen kansainvälisen toimintaryhmän (Financial Action Task Force on Money Laundering, FATF) (19) terrorismin rahoitusta ja rahanpesua koskevia suosituksia. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että kaikkia kansalaisyhteiskunnan organisaatioissa toimivia kansalaisia epäillään yleisesti.

9.3

Kiinteistöalasta on yhä enemmän tulossa terrorismista ja järjestäytyneen rikollisuuden verkostoista peräisin olevien, määrältään merkittävien rahamäärien turvapaikka. Eräissä tapauksissa myös paikallisviranomaiset ovat kyseisten ryhmien lahjomia. Kiinteistöyritysten, suurten rakennusyritysten ja alan toimijoiden on tehtävä yhteistyötä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa, jotta vältetään alan hyväksikäyttö laittoman rahan piilopaikkana sekä terroristien ja järjestäytyneen rikollisuuden harjoittama rahanpesu.

9.4

Kansainvälisistä taide-esineiden, postimerkkien ja antiikkiesineiden markkinoista on yhä enemmän tulossa rikollisin toimin saadun rahan turvapaikka. Näillä aloilla toimivien yritysten on tehtävä aktiivista yhteistyötä viranomaisten kanssa lisätäkseen kyseisten markkinoiden avoimuutta.

9.5

Euroopan unionilla on oltava yhteisiä oikeudellisia ja hallinnollisia välineitä, jotta se voi toimia jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä edellä mainittujen rikollisten toimien torjunnassa. EU:n neuvoston on huolehdittava siitä, että kullakin jäsenvaltiolla on yhteisön vähimmäisvaatimusten mukainen asianmukainen rikosoikeudellinen lainsäädäntö, jotta terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden rahoittamista vastaan voitaisiin toimia.

9.6

Terrorismin torjuntaa koskeva EU:n toimintasuunnitelma (20) sisältää verotuksen ja rahanpesun selvittelykeskuksia koskevia koordinointitoimenpiteitä, joita on lisättävä. Kaikilla jäsenvaltioilla on velvollisuus toimia tehokkaasti ja saavuttaa asianmukainen koordinoinnin taso neuvostossa.

10.   Internet ja matkapuhelimet

10.1

Internet- ja matkapuhelinoperaattoreiden on tehtävä yhteistyötä viranomaisten kanssa ja noudatettava säädöksiä, jotka velvoittavat säilyttämään Internet-yhteyksiä koskevat tiedot (mutta ei viestien sisältöä).

10.2

Yhteistyötä on niin ikään tehtävä, kun kyse on henkilötietojen saamisesta matkapuhelinkortteja hankittaessa, sillä terroristiryhmät ja rikollisverkostot suojautuvat tiettyjen sähköpostipalveluiden tai matkapuhelimien puhelukorttien nimettömyyden taakse vaihtaakseen viestejä tulematta paljastetuiksi tai jopa räjäyttääkseen pommeja etäältä. ETSK on antanut aiheesta lausuntoja (21). Myös parlamentti on antanut asiasta mietinnön (22), jota ETSK kannattaa.

10.3

Eurooppalainen yhteiskunta on erittäin haavoittuva Internet-rikollisuudelle; rikollisjärjestöt käyttävät yhä enemmän Internetiä rikollisiin toimiinsa.

10.4

Internetistä on tulossa eurooppalaisten yhteiskuntien asianmukaiselle toiminnalle, yrityksille ja yksityisille henkilöille, peruspalveluiden toimittajille ja viranomaisille sekä poliisille ja oikeuslaitokselle yhä välttämättömämpi väline. Euroopalla on edessään uudenlainen vaara: Internet-terrorismi, joka voi romahduttaa yhteiskunnan toiminnan.

10.5

Internet-operaattoreiden on parannettava turvallisuusjärjestelmiä ja tehtävä yhteistyötä poliisi- ja oikeusviranomaisten kanssa näiden uudenlaisten rikollisuuden muotojen torjunnassa.

11.   Tiedotusvälineet

11.1

Tiedotusvälineillä on oikeus ja velvollisuus antaa totuudenmukaisia tietoja, ja niiden on vältettävä terroristijärjestöjen kannalta kiinnostavia lähestymistapoja. Niiden on myös vältettävä kuvia ja tietoja, jotka saattavat loukata uhrien yksityisyyttä ja ihmisarvoa. Erityisesti nuoria on suojeltava tällaisilta vaaroilta. Julkisten tiedotusvälineiden on näytettävä tältä osin esimerkkiä.

11.2

Tiedotusvälineet voivat laatia tarkoituksenmukaisia käytännesääntöjä ja toimia yhteistyössä viranomaisten kanssa turvatakseen uhrien ihmisarvon ja yksityisyyden sekä välttääkseen sellaiset tiedonvälityksen lähestymistavat, jotka voivat edistää terroristiryhmien propagandistisia intressejä.

11.3

Komissio järjestää parhaillaan eurooppalaista konferenssia, joka kerää yhteen keskeiset tiedotusvälineet. ETSK katsoo, että tällöin on hyvä mahdollisuus vaihtaa hyviä käytänteitä, luoda itsesääntelyjärjestelmiä, valistaa unionin kansalaisia sekä tarjota rakentava visio Euroopan unionista.

12.   Elintärkeät infrastruktuurit

12.1

Terroristit pyrkivät saavuttamaan rikolliset tavoitteensa myös hyökkäämällä strategisia infrastruktuureja ja keskeisiä julkisia palveluita vastaan. Terroristien kohteita ovat esimerkiksi liikennevälineet ja -verkot, energiaverkot ja energia-alan toimijat, juomavesihuolto, puhelin- ja viestintäjärjestelmät ja -operaattorit sekä suurten ihmismassojen kokoontumispaikat.

12.2

Uudenlaiset terroriuhkat leijuvat Euroopan yhteiskuntien yllä: säteilyyn ja ydinaineisiin, kemiallisiin, biologisiin ja bakteriologisiin aineisiin liittyy vaaroja, jotka useimpien asiantuntijoiden mukaan ovat nykyään todellisia uhkia. Kyseisiä aineita käyttävillä aloilla on parannettava turvallisuusjärjestelmiä ja toimittava tehokkaassa yhteistyössä poliisiviranomaisten kanssa.

12.3

ETSK on tyytyväinen komission erinomaiseen aloitteeseen turvallisuutta koskevasta tutkimusohjelmasta (SRC 2006) ja kannustaa jatkamaan yksityisen ja julkisen sektorin yhteisten tutkimushankkeiden rahoittamista turvallisuuden parantamiseksi unionin yhteisellä alueella.

12.4

Kyseistä ohjelmaa on kuitenkin syytä soveltaa myös unionin itäisten ja eteläisten kumppaneiden (Välimeren alueen) kanssa harjoitettavan EU:n naapuruuspolitiikan puitteissa.

12.5

Yksityisen sektorin tulisi olla valmis antamaan resurssinsa viranomaisten käyttöön kriisitilanteissa auttaakseen terroristi-iskujen mahdollisten katastrofaalisten seurausten käsittelyssä. Tässä yhteydessä olisi yksilöitävä alat, joilla järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta voisi tuoda täydentävää lisäarvoa kriisitilanteessa, sekä laatia sopimuksia ja yleissopimuksia, joiden nojalla voidaan käynnistää tehokas yhteinen kriisinhallintamekanismi.

12.6

Ennaltaehkäisy- ja reagointivalmius riippuvat saatavilla olevista tiedoista ja tehokkaasta tiedonhallinnasta sekä valmiudesta ennakoida tulevia tilanteita. Kaikkien toimijoiden on otettava aktiivinen rooli, jotta voidaan vastata terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden muodostamiin uhkiin. Näin ollen on välttämätöntä, että tiedonkulku asianomaisten toimijoiden välillä on asianmukaista.

12.7

Yritysten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden (etenkin strategisten alojen) toimivaltaisten tahojen on saatava haltuunsa käytettävissä olevat tiedot terrorismiin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvistä seikoista, joilla on vaikutuksia niiden toimi- tai vastuualaan, jotta ne voivat valmistautua uhkiin ja torjua ne.

13.   Julkisen ja yksityisen sektorin eurooppalainen yhteistyöfoorumi

13.1

Komissio valmistelee parhaillaan tiedonantoa järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjuntaan liittyvästä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä, joka käsittää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevan toimintasuunnitelman. Komission mukaan yhteistyön keskeinen osatekijä on niin kutsuttu julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöfoorumi järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjuntaa varten. Kyseisen vuoden loppupuolella perustettavan foorumin kokoonpano, toimintamallit ja työtavat on määriteltävä. Foorumi kokoontuu säännöllisesti keskustelemaan yhteisen kiinnostuksen kohteena olevista kysymyksistä, määrittelemään poliittisia ja lainsäädännöllisiä toimintalinjoja, suuntaamaan torjuntastrategioita ja vaihtamaan hyviä käytänteitä ja tietoja jne.

13.2

Foorumi muodostuu muun muassa jäsenvaltioiden edustajista ja vapaaehtoisesti mukaan liittyvistä Euroopan laajuisista edustuksellisista työnantaja- ja työntekijäjärjestöistä sekä järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjuntaan osallistuvista, valtiosta riippumattomista järjestöistä. Se pyrkii vahvistamaan niitä etuja ja synergioita, joita tämänkaltainen yhteistyö voi aikaansaada. Aloitteen perimmäisenä tavoitteena on vähentää järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin vaikutuksia Euroopassa ja varmistaa, että unionista tulee entistä turvallisempi alue julkiselle toiminnalle, kansalaisille ja elinkeinoelämälle.

13.3   Kansalaisyhteiskunnan osallistumisen edellytykset

13.3.1

Kansalaisyhteiskunta toivoo, että yhteisön toimielimet ja jäsenvaltiot panevat tarkkaan merkille kansalaisten niille esittämät huolenaiheet. Kansalaiset vaativat tehokkuutta terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. He eivät hyväksy kansallisia, poliittisia tai juridisia tekosyitä olla ratkaisematta rikosten ja terrorismin torjunnassa esiin tulevia ongelmia. Kansalaiset haluavat ratkaisuja, ja edellä mainitun foorumin on tarjottava vastauksia heidän kysymyksiinsä.

13.3.2

ETSK katsoo, että komission ehdotus perustaa julkisen ja yksityisen sektorin foorumi on myönteinen mutta riittämätön.

13.3.3

ETSK:n on osallistuttava kyseisen foorumin käynnistämiseen ja arviointiin.

13.3.4

Perustamissopimuksen mukaan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustaminen Euroopan unionissa kuuluu Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle. On luonnollisesti välttämätöntä, että myös muut, erityisiä intressejä edustavat toimijat ovat foorumissa läsnä, mutta kolmen jäsenen (yksi kustakin ryhmästä) on edustettava foorumissa ETSK:ta, koska komitea edustaa yleisiä etunäkökohtia.

13.3.5

ETSK kehottaa jäsenvaltioita edistämään sellaisten julkisen ja yksityisen sektorin foorumeiden perustamista paikallis- ja kuntatasolla, joilla on samat osallistumista ja yhteistyötä koskevat tavoitteet kuin yhteisön tasolla perusteilla olevalla foorumilla.

13.4   Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa

13.4.1

ETSK katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyökentän on oltava laaja, jotta edistettäisiin ja vahvistettaisiin yhteisvaikutuksia, joita rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa voi syntyä.

13.4.2

Yhteistyön keskeiset tavoitteet

a)

Kansalaisyhteiskunnan tärkein tavoite on kahtalainen: torjua terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden rikolliset toimet, mutta myös ehkäistä ja välttää se, että heikossa asemassa olevat ihmiset ja väestöryhmät ajautuvat terroristi- ja rikollisjärjestöjen verkostoihin.

b)

Kartoitetaan väestöryhmät, jotka ovat haavoittuvimpia rikollisryhmien toiminnalle, ja edistetään kyseisissä väestöryhmissä itsesuojelutoimenpiteitä sekä yhteyksiä tahoihin, jotka toimivat järjestäytynyttä rikollisuutta ja terrorismia vastaan.

c)

Tarjotaan tietoja ja vaihdetaan kokemuksia rikoksen suorittamismahdollisuuksien vähentämiseksi.

d)

Välitetään yhteisön toimielimille ja kansallisille viranomaisille kansalaisyhteiskunnan eri alojen huolenaiheet, jotta ne käsittelisivät ensisijaisesti niitä terrorismin ja rikollisuuden ehkäisemiseen ja torjuntaan liittyviä kysymyksiä, joilla on kansalaisten kannalta suurin merkitys.

e)

Tiedotetaan yhteisön toimielimille ja kansallisille viranomaisille Euroopan unionissa toimivien yritysten ja organisaatioiden ensisijaisista tarpeista, jotka liittyvät suojautumiseen järjestäytyneeltä rikollisuudelta. Keskustellaan lisäksi kyseisten elinten kanssa parhaista tavoista puolustautua rikollisia hyökkäyksiä vastaan sekä torjua rikollisuutta.

f)

Sovitaan kokemusten vaihtoa koskevista konkreettisista aloista ja aiheista, jotka ovat erityisen herkkiä ja joilla järjestäytynyt rikollisuus on hyvin yleistä. Ensisijaisia aloja ovat rahoitus-, liikenne-, viestintä- ja energia-ala.

g)

Tehostetaan eurooppalaisia ennaltaehkäiseviä foorumeita.

h)

Toimitaan keskustelufoorumina, jossa tarkastellaan terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden uhrien tarpeiden ja vaatimusten tyydyttämistä ja huomioonottamista.

i)

Suunnataan terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevia yhteisön strategioita ja politiikkoja ottamalla niissä huomioon järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan näkökulma.

j)

Tehostetaan yhteyksiä kummankin aihepiirin ammattitaitoisimpien asiantuntijoiden välillä, jotta tietoja ja kokemuksia hyödynnettäisiin maksimaalisesti suojauduttaessa järjestäytyneeltä rikollisuudelta ja terrorismilta sekä torjuttaessa niitä.

k)

Osallistutaan foorumin käynnistämiseen ja arviointiin.

13.5   Yhteistyöjärjestelmät

13.5.1

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöjärjestelmä, joka perustuu komission ehdotuksen kaltaiseen välineeseen, voi olla ihanteellinen keino ryhtyä luomaan yhteyksiä sektoreiden välille. Jos foorumilla on korkean tason edustus, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudella on suuremmat vaikutukset, ja sen aikaansaamat toimet terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi ovat tehokkaampia.

13.5.2

Kyseisessä yhteistyöjärjestelmässä on oltava mahdollista perustaa alakohtaisia tai erityistyöryhmiä, jotka muodostetaan tapauskohtaisesti käsiteltävän aiheen mukaan ja liitetään julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä varten luotuun rakenteeseen.

13.5.3

Yhteistyöfoorumi voi kutsua istuntoihinsa organisaatioita, yrityksiä, asiantuntijoita, yhteisön ja jäsenvaltioiden asiantuntijoita sekä minkä tahansa tahon, jonka katsotaan voivan välittää tietoja ja kokemuksia tai tuovan lisäarvoa terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  ETSK:n 15. joulukuuta 2005 antama lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille — Haagin ohjelma: kymmenen painopistettä seuraaviksi viideksi vuodeksi — Kumppanuus Euroopan uudistamiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla”. Esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 65, 17.3.2006).

(2)  ETSK:n 14. joulukuuta 2005 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus — Neuvoston päätös terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevan erityisohjelman perustamisesta vuosiksi 2007–2013 — Turvallisuutta ja vapauksien suojelua koskeva yleisohjelma”. Esittelijä: Miguel Ángel Cabra de Luna (EUVL C 65, 17.3.2006).

(3)  KOM(2005) 313 lopullinen, 21.9.2005.

(4)  Ks. alaviite nro 1 tiedonannossa KOM(2005) 313 lopullinen. Siinä todetaan seuraavaa: ”Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta terrorismirikoksina pidettäisiin yhdeksää kansallisessa laissa rikoksiksi määriteltyä tahallista tekoa, jotka luonteensa tai asiayhteytensä vuoksi voivat aiheuttaa vakavaa haittaa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle, silloin kun tekijä tekee ne tarkoituksenaan pelotella vakavasti väestöä, tai pakottaa aiheettomasti viranomaiset tai kansainvälinen järjestö johonkin tekoon tai pidättymään jostakin teosta, tai horjuttaa vakavasti jonkin maan tai kansainvälisen järjestön poliittisia, perustuslaillisia, taloudellisia tai sosiaalisia perusrakenteita tai tuhota ne.”

(5)  Niiden toiminta käsittää huumausaineiden ja aseiden laittoman kaupan sekä ihmiskaupan, varkaudet, prostituution, laittomat uhkapelit, väärennettyjen tuotteiden kaupan jne.

(6)  Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus; ks.

http://www.uncjin.org/Documents/Conventions/dcatoc/final_documents_2/convention_eng.pdf.

(7)  ETSK:n 15. joulukuuta 2005 antama lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille — Haagin ohjelma: kymmenen painopistettä seuraaviksi viideksi vuodeksi — Kumppanuus Euroopan uudistamiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla”. Esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 65, 17.3.2006).

(8)  Euroopan parlamentin 8. kesäkuuta 2005 antama päätöslauselma vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamisessa vuonna 2004 saavutetusta edistyksestä, P6_TA(2005)0227.

(9)  Ks. erityisesti ETSK:n 27. lokakuuta 2004 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus — Neuvoston päätös unionin ulkorajojen sekä viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan alan hallinnollisen yhteistyön toimintaohjelmasta (Argo-ohjelma) tehdyn päätöksen 2002/463/EY muuttamisesta”. Esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 120, 20.5.2005).

(10)  Euroopan komissio teki 12. lokakuuta 2005 ehdotuksen puitepäätökseksi tietojen vaihdosta tietojen saatavuutta koskevan periaatteen nojalla, KOM(2005) 490 lopullinen, 12. lokakuuta 2005.

(11)  ETSK:n 14. joulukuuta 2005 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus — Neuvoston päätös terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevan erityisohjelman perustamisesta vuosiksi 2007–2013 — Turvallisuutta ja vapauksien suojelua koskeva yleisohjelma”. Esittelijä: Miguel Ángel Cabra de Luna (EUVL C 65, 17.3.2006).

(12)  Irlanti ja Alankomaat ovat ainoat jäsenvaltiot, jotka eivät ole ratifioineet pöytäkirjoja.

(13)  ETSK:n 15. joulukuuta 2005 antama lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille — Haagin ohjelma: kymmenen painopistettä seuraaviksi viideksi vuodeksi — Kumppanuus Euroopan uudistamiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla”. Esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 65, 17.3.2006).

(14)  KOM(2005) 313 lopullinen.

(15)  Ks. ETSK:n 21. maaliskuuta 2002 antama lausunto aiheesta ”Maahanmuutto, kotouttaminen ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan rooli” (esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños) (EYVL C 125, 27.5.2002); 10. joulukuuta 2003 antama lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Maahanmuutto, kotouttaminen ja työllisyys” (esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños) (EUVL C 80, 30.3.2004) sekä 13. syyskuuta antama lausunto aiheesta ”Maahanmuutto ja kotouttaminen: alue- ja paikallishallinnon sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden yhteistyö” (esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños).

(16)  ETSK:n 20. maaliskuuta 2002 antama lausunto aiheesta ”Vihreä kirja — Rikoksen uhreille maksettavat korvaukset”. Esittelijä: Vítor Melícias (EYVL C 125, 27.5.2002).

ETSK:n 26. helmikuuta 2003 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus — Neuvoston direktiivi rikoksen uhreille maksettavista korvauksista”. Esittelijä: Christoforos Koryfidis (EUVL C 95, 23.4.2003).

(17)  Katso erityisesti ETSK:n 11. toukokuuta 2005 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen”. Esittelijä: John Simpson (EUVL C 267, 27.10.2005).

(18)  ETSK:n 21. huhtikuuta 2006 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus maksajaa koskevien tietojen toimittamisesta varainsiirtojen mukana”. Esittelijä: Umberto Burani (EUVL C 185, 8.8.2006).

ETSK:n 11. toukokuuta 2005 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen”. Esittelijä: John Simpson (EUVL C 267, 27.10.2005).

(19)  G8-maiden perustama ryhmä.

(20)  Ks. neuvoston 13. helmikuuta 2006 hyväksymä suunnitelma.

(21)  Ks. erityisesti ETSK:n 19. tammikuuta 2006 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi yleisten sähköisten viestintäpalvelujen yhteydessä käsiteltävien tietojen säilyttämisestä ja direktiivin 2002/58/EY muuttamisesta”. Esittelijä: Bernardo Hernández Bataller (EUVL C 69, 21.3.2006).

(22)  Ks. parlamentin 28. marraskuuta 2005 antama mietintö A6-0365/2005.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/157


Euroopan talous- sosiaalikomitean lausunto aiheesta Työelämän laatu, tuottavuus ja työllisyys globalisaation ja väestökehityksen näkökulmasta

(2006/C 318/27)

Euroopan unionin tuleva puheenjohtajavaltio Suomi päätti 17. marraskuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta Työelämän laatu, tuottavuus ja työllisyys globalisaation ja väestökehityksen näkökulmasta.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 13. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Ursula Engelen-Kefer.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 116 ääntä puolesta ja 3 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Lissabonin strategia on unionin vastaus maailmanlaajuistumisen haasteisiin. Unionin kansainvälistä kilpailuasemaa on tarkoitus parantaa talous-, työllisyys-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikan tehokkaalla yhteisvaikutuksella. Unionin taloudessa onkin tärkeää hyödyntää maailmanlaajuistumisen haasteita siten, että luodaan uusia työpaikkoja tulevaisuuden aloilla ja lisätään kasvua innovaatioiden avulla. Unionin tulisi keskittyä vahvuuksiinsa, jotka perustuvat korkealaatuisiin tuotteisiin ja palveluihin, hyvin koulutettuun työvoimaan ja eurooppalaiseen yhteiskuntamalliin, kilpailla maailmanlaajuisesti laadulla eikä ryhtyä kilpailuun matalimmista palkoista ja sosiaalistandardeista, sillä silloin unioni voi vain hävitä. Tällainen laatukilpailu edellyttää laaja-alaista innovointiin perustuvaa lähestymistapaa, johon sisältyy myös mikrotaloudellinen taso, eli yritysrakenteet ja työelämän laatu.

1.2

Lissabonin strategian tavoitteena on työpaikkojen lisäämisen ohella myös entistä parempien työpaikkojen luominen. Tätä laatunäkökohtaa on kuitenkin laiminlyöty Lissabonin tavoitteiden toteuttamisesta tähän mennessä käydyssä keskustelussa. Sen lisäksi, että on lisättävä tutkimus- ja kehittämistoimintaan tehtäviä investointeja, investointeja yleensä sekä osaamis- ja tietoyhteiskunnan edellyttämään perus- ja jatkokoulutukseen tehtäviä investointeja, on myös parannettava työelämän laatua tuottavuuden kasvun ja yritysten innovointikyvyn edistämiseksi. Tämä ilmenee tieteellisistä tutkimuksista, joissa tarkastellaan työelämän laadun ja tuottavuuden yhteyttä sekä ”kunnollisen työn” merkitystä työntekijän työmotivaatiolle ja työhalukkuudelle.

1.3

Työelämän laatu koostuu erilaisista tekijöistä, joita ovat terveysriskien välttäminen ja vähentäminen, työn organisointi työpaikalla, sosiaaliturva, riittävät tulot, mahdollisuus tietojen ja taitojen kehittämiseen sekä entistä paremmat edellytykset työ- ja perhe-elämän yhdistämiseen. Kaikkien näiden näkökohtien parantaminen lisää työn tuottavuutta, kuten Dublinissa sijaitsevan Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön laatimien ja ETSK:lle esitettyjen tutkimusten tuloksista ilmenee. Tässä yhteydessä yritysten vapaaehtoisesti tarjoamien, terveyttä edistävien toimien tukemisella on erityinen merkitys. Varmat työpaikat, terveelliset työolot sekä sellainen työn organisointi, joka antaa työntekijöille työssään entistä enemmän toimintavaraa, ovat merkittäviä tekijöitä parannettaessa tuottavuutta ja siten innovointikykyä. Innovointikykyyn vaikuttavat myös sosiaaliset olosuhteet. ETSK onkin sitä mieltä, että tämä tulisi ottaa huomioon yritysrakenteissa ja yrityskulttuurissa. Lissabonin strategia on näin ollen toteutettava myös yritystasolla nivomalla taloudelliset ja sosiaaliset tavoitteet toisiinsa. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla on tässä yhteydessä tärkeä rooli.

1.4

Jotta työelämän laatua voitaisiin parantaa, tarvitaan laaja-alainen suunnitelma, jossa otetaan huomioon työelämän muutokset sekä iäkkäiden työntekijöiden erityistarpeet. Komission tavoitteena on yhteisön uuden työterveys- ja työturvallisuusstrategian avulla edistää ”hyvinvointia työssä”. Sen mukaisesti on ensisijaisesti pyrittävä ehkäisemään terveysriskejä ja vähentämään jatkuvasti työtapaturmia ja työperäisiä sairauksia. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota epätyypillisiin työsuhteisiin ja niiden tarjoamaan alhaiseen sosiaaliturvaan. Yhtä lailla on uusien työn organisointimuotojen avulla edistettävä työtyytyväisyyttä ja työhalukkuutta. Yhteistyöhön perustuvat työmuodot, joille on ominaista matala hierarkia ja entistä itsenäisempi työskentely, kuten ryhmä- ja tiimityö, mahdollistavat työntekijöiden tietojen ja taitojen laaja-alaisen hyödyntämisen. Samalla niiden avulla otetaan huomioon talouselämässä yhä enemmän vaadittava joustavuus. Hyvät työolot ja työn organisointimuodot, toimintavara ja osallistumismahdollisuudet ovat myös työn tuottavuuden parantamisen ja yritysten innovointikyvyn vahvistamisen keskeisiä edellytyksiä. ETSK kannattaakin joustoturvaa eli joustavuuden ja sosiaalisen suojelun välistä tasapainoa, jonka työllisyyden ja sosiaalipolitiikan neuvosto hyväksyi kokouksessaan 1.–2. kesäkuuta 2006.

1.5

ETSK kehottaa tilaamaan lisätutkimuksia työelämän laadun ja tuottavuuden suhteesta. Dublinissa sijaitseva säätiö olisi tätä varten soveltuva elin. Lisäksi ETSK ehdottaa, että luodaan työelämän laatua kuvaava eurooppalainen indeksi, joka muodostuisi asiaa koskeviin tutkimuksiin perustuvista ”kunnollista työtä” koskevista erilaisista kriteereistä ja joka mitattaisiin ja julkaistaisiin säännöllisesti. Tällaisen indeksin avulla voitaisiin tuoda esiin muutoksia ja edistystä. Samalla se voisi olla perustana työelämän laadun parantamista koskeville uusille aloitteille. Työmarkkinaosapuolten tulisi osallistua arviointiin, ja niiden tulisi voida antaa säännöllisesti lausuntonsa asiasta.

2.   Perusteluja ja huomioita

2.1   Lausunnon tausta

2.1.1

Suomen hallitus on vuoden 2006 jälkipuoliskolle osuvaa Suomen puheenjohtajuuskautta ennakoiden pyytänyt ETSK:ta laatimaan työelämän laatua, tuottavuutta ja työllisyyttä käsittelevän valmistelevan lausunnon, sillä kyseistä aihetta on määrä painottaa poliittisessa keskustelussa.

2.1.2

Valmistelevassa lausunnossa tutkitaan, missä määrin työelämän laatu lisää tuottavuutta ja talouskasvua sekä millä tavoin voidaan työelämän laatua parantamalla vaikuttaa osaamis- ja tietoyhteiskunnan muodostumiseen ja siten Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseen. Maailmanlaajuistumista ja väestörakenteen muutosta tarkastellaan tässä yhteydessä toimintaympäristönä.

2.2   Johdanto

2.2.1

Maailmanlaajuistumiseen liittyy riskejä mutta myös uusia mahdollisuuksia. Riskinä on, että jos ei onnistuta luomaan uusia työaloja, Euroopan taloudessa menetetään tiukentuvan kansainvälisen kilpailun ja kansainvälisen työnjaon uudelleenjärjestelyn vuoksi työpaikkoja yritysten rakenneuudistusten ja toiminnan siirtymisen johdosta. Samalla kasvaa kokonaisuudessaan Euroopan sosiaalistandardeihin ja eurooppalaiseen yhteiskuntamalliin kohdistuva paine, sillä yhtenäisellä valuutta-alueella palkka- ja sosiaalikulut ovat ratkaiseva kilpailutekijä. Eurostatin (maaliskuussa 2006) tekemästä tutkimuksesta ilmenee kuitenkin, että työvoimakustannukset ovat EU:n 25 jäsenvaltiossa nousseet hitaammin kuin Yhdysvalloissa. Lissabonin strategia on unionin vastaus maailmanlaajuistumisen haasteisiin. Unionin kansainvälistä kilpailuasemaa on tarkoitus parantaa talous-, työllisyys-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikan tehokkaalla yhteisvaikutuksella.

2.2.2

Tässä yhteydessä mukauttamisstrategia, jolla tähdätään yksipuolisesti työmarkkinoiden joustavoittamiseen, sosiaalistandardien purkamiseen ja sosiaalipalvelujen vähentämiseen, ei sovellu kyseisen tavoitteen saavuttamiseen. Pikemminkin on hyödynnettävä maailmanlaajuistumisen Euroopan taloudelle tarjoamia mahdollisuuksia, etenkin kun Eurooppa on houkutteleva sijaintipaikka seuraavista syistä:

euroalueen kiinnostavuus

vakaat demokratiat ja yhteiskuntarauha

luotettavuus

tehokkaat julkiset palvelut

kehittyneet perusrakenteet.

ETSK:n mielestä joustavuuden ja sosiaalisen suojelun on joustoturvan mallin mukaisesti oltava keskenään tasapainossa. Tässä yhteydessä voidaan mainita neljä edellytystä, joiden avulla voidaan varmistaa joustavuuden ja sosiaalisen suojelun välinen tasapaino: ”sopimusjärjestelyjen olemassaolo, aktiiviset työmarkkinapolitiikat, luotettavat elinikäisen oppimisen järjestelmät ja nykyaikaiset sosiaaliturvajärjestelmät” (1). Työllisyyden ja sosiaalipolitiikan neuvoston 1.–2. kesäkuuta 2006 hyväksymissä päätelmissä kuvataan tarkemmin joustoturvan käsitettä. Sen mukaan on varmistettava ”sellaisten sopimusjärjestelyjen olemassaolo, jotka tarjoavat — turvaa ja aktivoivat työhön tasapainoisessa suhteessa”. Päätelmissä painotetaan ”riittävien oikeuksien tarjoamista työntekijöille sopimustyypistä riippumatta”. Sosiaaliturvajärjestelmiä olisi uudistettava siten, että ”työnteon uudet muodot — otetaan paremmin huomioon” ja että ”naiset voivat kartuttaa omaa eläkekertymäänsä”. Työttömyysvakuutuksen ”olisi pystyttävä tarjoamaan kaikille riittävät tulot — minkä lisäksi on tärkeää varmistaa työnhakuun tarvittavat kannustimet ja apu”. Edelleen todetaan, että ”aktiivisella työmarkkinapolitiikalla, elinikäisellä oppimisella ja yritysten sisäisellä koulutuksella voidaan merkittävästi tukea siirtymistä työpaikkaturvasta työllisyysturvaan” (2). ETSK on tässä yhteydessä tyytyväinen siihen, että työmarkkinaosapuolet ja muut sidosryhmät on määrä kutsua mukaan kehittämään joustoturvan mukaista politiikkaa.

2.2.3

Maailmanlaajuistumisen mahdollisuudet perustuvat siihen, että taloudessa keskitytään tulevaisuuden aloihin ja innovointiin, kilpaillaan maailmanlaajuisesti laadulla, eikä ryhdytä kilpailemaan sosiaalisella polkumyynnillä maailmanmarkkinoilla sekä luodaan uusia ja laadukkaita työpaikkoja. Vaikka korkeat sosiaalistandardit ovat kustannustekijöitä kansainvälisessä kilpailussa, ne tarjoavat samalla sijaintiedun, sillä ne ovat yhteiskuntien yhteenkuuluvuuden keskeinen edellytys ja edistävät työntekijöiden innovointikykyä ja tuottavuutta. Sosiaalipolitiikan tuottava rooli on eurooppalaisen yhteiskuntamallin ominaispiirre. Eurooppalainen yhteiskuntamalli perustuu yhteisiin arvoihin, ”kuten yhteisvastuuseen ja yhteenkuuluvuuteen, yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja kaikkinaisen syrjinnän torjumiseen, asianmukaiseen työterveyteen ja turvallisuuteen, koulutuksen ja terveydenhoidon yleiseen saatavuuteen, elämän yleensä ja erityisesti työelämän laatuun, kestävään kehitykseen sekä kansalaisyhteiskunnan osallistumiseen”. Tässä yhteydessä on myös mainittava julkisten palvelujen rooli sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun kannalta. ”Nämä arvot edustavat Euroopan valintaa eli sosiaalista markkinataloutta” (3). Kansainvälisessä kilpailussa selviytyminen edellyttää, että unionin on panostettava näihin yhteiskuntamallinsa vahvuuksiin. (4)

2.2.4

Tavoitteet, jotka unioni on asettanut Lissabonin strategiaan liittyen, voidaan saavuttaa vain, jos vahvistetaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta aktiivisella sosiaalipolitiikalla, voimistetaan tuottavuuden kasvua lisäämällä tieto- ja viestintätekniikan käyttöä ja parannetaan samalla työelämän laatua sekä työntekijöiden motivaatiota ja työtyytyväisyyttä, jotka ovat innovoinnin keskeinen edellytys. Innovointi ei ole vain tekninen ilmiö, joka ilmenee uusina tuotteina ja tuotantomenetelminä. Innovointi on pikemminkin sosiaalinen prosessi, joka riippuu henkilöistä sekä heidän tiedoistaan, taidoistaan ja kyvyistään. Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttääkin uusia työn organisointimuotoja, joiden avulla työntekijät voivat hyödyntää tietojaan ja taitojaan sekä osallistua päätöksentekoon. Esimerkkeinä voidaan mainita ryhmätyö sekä johtajien ja työntekijöiden entistä parempi vuorovaikutus. Erityisenä haasteena on väestönkehityksestä johtuva henkilöstön ikärakenteen muutos. Tässä yhteydessä on ensinnäkin luotava kohdennetun koulutustarjonnan avulla iäkkäille henkilöille edellytykset sopeutua teknis-organisatorisesta muutoksesta juontuviin työelämän uusiin vaatimuksiin. Toiseksi on otettava huomioon iäkkäiden työntekijöiden toimenkuvan muutos organisoimalla työ iän edellyttämällä tavalla. Molemmat seikat edellyttävät yritysten henkilöstöpolitiikan muuttamista siten, että iäkkäille työntekijöille tarjotaan nykyistä enemmän työllisyysmahdollisuuksia (5).

2.2.5

Innovoinnin edistäminen on oleellinen tekijä pyrittäessä Lissabonin tavoitteisiin, ja se edellyttää tutkimus- ja kehittämistoimintaan tehtävien investointien lisäämisen ohella lisätoimia sekä valtio- että yritystasolla. Tällaisia toimia ovat uuden teknologian käyttötaidon parantamisen ohella myös yritysten työrakenteiden korvaaminen sellaisilla uusilla työn organisointimuodoilla, jotka antavat työntekijälle aiempaa enemmän toimintavaraa ja parantavat johdon kanssa tehtävää yhteistyötä. Naisten osuuden lisääminen myös johtotasolla sekä työ- ja perhe-elämän yhdistämisen helpottaminen kuuluvat kyseisiin toimiin. Kyse on viime kädessä työolojen parantamisesta kokonaisuudessaan stressin ja työperäisten sairauksien ehkäisemiseksi, jotta varmistetaan etenkin iäkkäämpien työntekijöiden työkyky ja iän huomioon ottavat työolot. Komitea muistuttaa tässä yhteydessä sellaisten työterveyttä edistävien toimien merkityksestä, joita yritykset tarjoavat vapaaehtoisesti työntekijöilleen. Julkinen lisätuki saattaisi osaltaan vaikuttaa siihen, että etenkin pk-yritykset käyttäisivät yhä enemmän kyseistä välinettä. Myös nuorten työllistämisellä on suuri vaikutus, sillä monen ikäisistä työntekijöistä koostuvissa ryhmissä voidaan yhdistää nuorten taidot ja iäkkäiden työntekijöiden kokemukseen perustuva tieto sekä tuottaa näin parhaita ja innovatiivisimpia ideoita.

2.2.6

Työmarkkinaosapuolten keskeisenä tehtävänä on sopia työehdoista työehtosopimuksin. Työelämän laatua parannettaessa kaikilla tasoilla käytävällä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla on näin ollen huomattava merkitys. Terveyttä edistävien työolojen ja innovaatiomyönteisen yritysilmaston luominen sellaisten työn organisointimuotojen avulla, joissa työntekijälle annetaan entistä enemmän toimintavaraa ja päätösmahdollisuuksia, edellyttää työntekijöiden ja yrityskohtaisten henkilöstön edunvalvontaelinten yhteistyötä. Vain jos asianomaiset työntekijät ja niitä edustavat edunvalvontaelimet nivotaan mukaan toimiin, voidaan saavuttaa entistä parempien työpaikkojen luomista koskeva Lissabonin tavoite. Näin ymmärretty kumppanuus, jolla tähdätään muutokseen ja työelämän laadun parantamiseen, on aloitettava yritystasolta, ja sitä on jatkettava alakohtaisella ja alojen välisellä tasolla käytävällä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla. ETSK on tyytyväinen siihen, että työmarkkinaosapuolet keskustelivat aiheesta ensimmäisen kerran työllisyyden ja sosiaalipolitiikan neuvoston 1.–2. kesäkuuta 2006 pidettyä kokousta edeltävänä päivänä. Myös kansalaisyhteiskunnan edustajat osallistuivat keskusteluihin. ETSK toivoo, että työmarkkinaosapuolet pääsevät yhteisymmärrykseen yhteisestä panoksesta, joka on määrä antaa työn laadusta, tuottavuudesta ja työllisyydestä joustoturvan yhteydessä käytävään keskusteluun.

2.3   Kasvu, tuottavuus ja työllisyys

2.3.1

Lissabonissa maaliskuussa 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston — verrattain edullisten taloudellisten olosuhteiden vallitessa asettamia — kunnianhimoisia kasvu- ja työllisyystavoitteita ei tähän mennessä ole saavutettu. Heinäkuun 12. päivänä 2005 annetuissa talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa todetaan, että ”EU:n talous on monessa suhteessa nyt kauempana kuin se oli maaliskuussa 2000 tavoitteestaan tulla maailman kilpailukykyisimmäksi taloudeksi” (6). Tämä johtuu sekä sitkeästä korkeasta työttömyydestä, josta on osoituksena työllisyysasteen niukka kasvu 63 prosenttiin vuonna 2003 — huomattavasti alle 70 prosentin tavoitteen, joka on määrä saavuttaa vuoteen 2010 mennessä — että alhaisesta tuottavuuden kasvusta. Wim Kokin johdolla kokoontuneen ja Lissabonin strategiaa tarkastelleen asiantuntijaryhmän antamassa raportissa kiinnitettiin huomiota tähän seikkaan jo marraskuussa 2004. Syynä tuottavuuden kasvun alenemiseen (tehtyä työtuntia kohti) EU:ssa 1990-luvun puolivälistä lähtien voidaan pitää ”yhtä lailla sekä työntekijäkohtaisten investointien pienenemistä että teknologisen kehityksen hidastumista” (7). Hidastuminen johtuu asiantuntijaryhmän raportin mukaan ”samoista syistä kuin se, että Eurooppa ei ole saavuttanut Lissabonissa sovittuja tavoitteita: investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen sekä koulutukseen ovat olleet riittämättömiä, tutkimusta ei ole riittävän määrätietoisesti osattu muuntaa markkinakelpoisiksi tuotteiksi ja prosesseiksi ja Euroopan tieto- ja viestintätekniikkateollisuuden — sekä Euroopan tieto- ja viestintätekniikkateollisuutta käyttävien palvelujen — – tuottavuus on heikentynyt tieto- ja viestintätekniikan leviämisen hidastumisen vuoksi” (8). Euroopan taloudesta puuttuvat selkeästi investoinnit tulevaisuuden tuotteisiin ja teknologiaan sekä innovointikyky, mikä edellyttää investointeja henkilöiden mahdollisuuksiin hankkia uusia taitoja. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan kohdennetut pienet määrärahat verrattuna tavoitteeseen, jonka mukaan niiden tulisi olla kolme prosenttia BKT:stä vuoteen 2010 mennessä, ovat vain yksi asiaa osoittava indikaattori. Lisäksi yksityissektori rahoittaa unionin tutkimusmenoista vain 55 prosenttia, mitä on pidettävä Yhdysvaltojen ja EU:n innovaatiokuilun keskeisenä syynä (9).

2.3.2

Komissio tulee maaliskuussa 2006 kokoontunutta Eurooppa-neuvostoa varten laatimassaan tiedonannossa siihen tulokseen, että EU ei ponnisteluista huolimatta ”todennäköisesti kykene kasvattamaan tutkimusmenojaan asetettuun tavoitteeseen eli 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2010 mennessä” (10). Komissio korostaa tässä yhteydessä, että yksityissektorin investointeja on lisättävä, mitä varten sisämarkkinapolitiikassa on luotava entistä paremmat perusedellytykset. Kasvuun ja työllisyyteen suuntautuneen makrotalouspolitiikan ohella vain innovoinnin edistämiseen kohdennetulla strategialla voidaan luoda uusia ja parempia työpaikkoja. Tätä korostetaan myös keväällä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä, joissa vaaditaan ”kokonaisvaltaista lähestymistapaa innovointipolitiikkaan”. Innovointipolitiikkaan tulee sisältyä etenkin investoinnit perus- ja ammattikoulutukseen (11). Eurooppa-neuvosto painotti 15.–16. kesäkuuta 2006 pitämässä kokouksessa jälleen kerran osaamiseen ja innovointiin tehtävien investointien tarvetta sekä siihen liittyviä jäsenvaltio- ja unionitason toimia (12).

2.4   Investoinnit henkilöihin innovoivan ja osaamiseen perustuvan talouden edellytyksenä

2.4.1

Osaamiseen perustuvassa taloudessa ja yhteiskunnassa tuotanto- ja palvelurakenteita uudistetaan jatkuvasti hyödyntämällä tieto- ja viestintätekniikkaa sekä innovatiivisia tuotteita ja tuotantomenetelmiä. Sen myötä työn organisointi muuttuu tuotannossa ja hallinnossa. Teknis-organisatorinen rakennemuutos tuotannossa ja hallinnossa muuttaa myös työn edellyttämiä vaatimuksia, ja ne on otettava huomioon sekä perus- ja ammattikoulutuksessa että ammatillisessa täydennyskoulutuksessa. Tietoteknisen osaamisen sekä tieto- ja viestintätekniikan käyttötaidon (medialukutaidon) ohella myös sosiaaliset kyvyt, kuten kommunikaatiovalmiudet, kyky ryhmätyöskentelyyn ja vieraiden kielten taito, muodostuvat avaintekijöiksi, joiden avulla voidaan vastata työn uusiin vaatimuksiin. Kyseisten avaintaitojen välittäminen on otettava huomioon koulutusjärjestelmän kaikilla osa-aloilla, jotta yritysten innovointikykyä vahvistetaan myös parantamalla työntekijöiden tietoja ja taitoja.

2.4.2

Jo työllisyystyöryhmän marraskuussa 2003 antamassa raportissa mainitaan, että koulutustason nostaminen sekä tietojen ja taitojen jatkuva mukauttaminen osaamiseen perustuvan talouden vaatimuksiin on työllisyyden lisäämisen keskeinen edellytys. Tämä koskee sekä yleisen koulutustason nostamista että täydennyskoulutukseen pääsyn helpottamista eri ammateissa niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Etusijalle tulisi asettaa koulutusta eniten tarvitsevat eli heikosti koulutetut henkilöt, iäkkäät työntekijät sekä pienten ja keskisuurten yritysten työntekijät. Työllisyystyöryhmä painottaa tässä yhteydessä etenkin talouselämän vastuuta ja kehottaa työnantajia ottamaan nykyistä enemmän ”vastuuta työntekijöidensä täydennyskoulutuksesta” (13). Lainsäädännön ja vapaaehtoisen sääntelyn yhdistelmällä tulisi varmistaa, että työnantajat investoivat riittävästi täydennyskoulutukseen ja että kustannukset jaetaan oikeudenmukaisesti (hyödyntämällä esimerkiksi alakohtaisia tai alueellisia täydennyskoulutusrahastoja ja verohyvityksiä tai jakamalla täydennyskoulutuksen kustannukset, kuten Ranskassa) (14). ETSK on sitä mieltä, että jokaisella työntekijällä tulisi olla mahdollisuus täydennyskoulutukseen.

2.4.3

Myös asiantuntijaryhmä ”EU:n sosiaalipolitiikan tulevaisuus” suosittelee, että unionin tulisi eurooppalaisen työllisyysstrategian yhteydessä keskittyä luomaan koulutusjärjestelmässä edellytykset osaamiseen perustuvalle taloudelle sekä tehostamaan koulutusjärjestelmää (15). Asiantuntijaryhmä esittää asiasta joukon ehdotuksia, jotka koskevat kaikkia perus- ja ammattikoulutuksen tasoja. Erityistä huomiota kiinnitetään tässä yhteydessä ammatilliseen täydennyskoulutukseen. Asiantuntijaryhmä suosittelee, että työehto- tai työsopimuksissa määrätään yleisestä oikeudesta täydennyskoulutukseen. Lisäksi yrityksissä tulisi laatia jokaiselle työntekijälle henkilökohtainen kehityssuunnitelma sekä ottaa käyttöön täydennyskoulutusta sekä tietojen ja taitojen kehittämistä koskeva yrityksen sisäinen suunnitelma. Hyvistä ehdotuksista ei siis ole puutetta, mutta niitä ei ole toteutettu.

2.5   Työelämän laadun parantaminen innovointikyvyn vahvistamiseksi ja iäkkäiden työntekijöiden integroinnin parantamiseksi

2.5.1   Työelämän laatu ja tuottavuus

2.5.1.1

Jotta voidaan siirtyä innovointikykyiseen ja osaamiseen perustuvaan talouteen, tarvitaan uusia aloitteita työelämän laadun parantamiseksi. Terveelliset työolot sekä sellainen työn organisointi, joka mahdollistaa keskijohdon, johtajien ja muiden tasojen yhteistyön lisäämisen sekä tasa-arvoisen yhteistyön ja päätöksentekoon osallistumisen, edistävät työtyytyväisyyttä ja hyvinvointia työssä sekä vaikuttavat osaltaan yrityksen taloudelliseen menestymiseen. Vastaavasti raskaat ja terveydelle haitalliset työolot alentavat elämänlaatua, aiheuttavat sosiaalisia seurannaiskustannuksia ja heikentävät tuottavuutta, mikä heijastuu kielteisesti talouden innovointikykyyn. Tätä tukevat asiaa koskevat tieteelliset tutkimukset, joita on kuitenkin liian vähän.

2.5.1.2

Euroopan työturvallisuus- ja työterveysviraston (vuonna 2004) laatimassa tutkimuksessa tarkastellaan lähemmin työelämän laadun ja tuottavuuden yhteyttä (16). Keskeisenä tutkimustuloksena on, että yrityksen menestystä ei tule mitata nykyisissä tiukentuneen kilpailun oloissa enää pelkästään liiketaloudellisin tunnusluvuin. Yhä merkittävämpiä tekijöitä ovat asiakastyytyväisyys, yrityksen sisäisten suhteiden optimointi, innovointikyky ja joustavat organisaatiorakenteet. Kirjallisuuden analyysiin perustuvat tutkimustulokset osoittavat, että hyvien työolojen ja yrityksen taloudellisen menestyksen välillä on tiivis yhteys. Työelämän laatu vaikuttaa voimakkaasti tuottavuuteen ja kannattavuuteen. Tutkimuksessa tunnistetaan seuraavia yrityksen menestykseen vaikuttavia tekijöitä:

Yhdistetään yrityksen tavoitteet ja henkilöstön kehittämissuunnitelmat entistä parempien tulosten aikaansaamiseksi.

Sovelletaan terveyden edistämiseen pyrkivää laaja-alaista lähestymistapaa, jonka piiriin kuuluvat välittömät työolot sekä työmotivaatio ja johtamistapa.

Laaditaan terveyden edistämissuunnitelmia, joiden avulla pyritään välttämään terveysriskejä.

Parannetaan työmenetelmiä ja työn organisointia teknologisten innovaatioiden yhteydessä.

2.5.1.3

Eri jäsenvaltioissa ja eri aloilla laadittujen tapaustutkimusten perusteella kyseisessä tutkimuksessa löydettiin seuraavat tuottavuutta parantavat tekijät:

Työelämän korkea laatu sekä hyvät edellytykset työ- ja perhe-elämän yhdistämiselle ovat erittäin tärkeitä.

Yhteistyöhön perustuva johtamistapa edistää korkeaa tuottavuutta.

Työn organisointimuodot, joissa työntekijällä on entistä enemmän itsenäisyyttä ja vastuuta, vaikuttavat myönteisesti.

Työmenetelmien ja työpaikan varustuksen parantaminen vähentää ruumiillisesti raskaan työn vaativuutta ja edistää korkeaa tuottavuutta. Tämän vuoksi asianomaiset investoinnit ovat kannattavia.

Tiettyjä raskaita tehtäviä varten tarvitaan luovia ratkaisuja työtapaturmien välttämiseksi. Sairaudesta johtuvien poissaolojen vähentäminen parantaa välittömästi tuottavuutta.

2.5.1.4

Työntekijöihin vaikuttavat stressitekijät yrityksissä ovat etenkin tieto- ja viestintätekniikan käytön johdosta muuttuneet. Edelleenkin etenkin teollisuusalalla on yrityksiä, joissa työn fyysinen kuormitus on huomattava. Kaiken kaikkiaan on kuitenkin havaittavissa, että työmäärän lisääntyminen ja aikapaine sekä tieto- ja viestintätekniikan käyttö ovat lisänneet psykososiaalista kuormitusta. Työperäinen stressi onkin suurin kuormitustekijä kaikilla toiminnan ja talouden aloilla, ja sen ennaltaehkäiseminen on keskeinen haaste. Euroopan työturvallisuus- ja työterveysviraston tutkimuksessa tullaan siihen tulokseen, että stressin ehkäiseminen sekä vähentää kustannuksia että parantaa tuottavuutta korkeamman työmotivaation ja paremman työilmapiirin ansiosta.

2.5.1.5

Sellaisen ammattitaitoa edellyttävän työn osuus, jolle on tyypillistä itsenäisyyden lisääntyminen ja hierarkian vähäisyys, on noussut etenkin ”uudessa taloudessa”. Samalla työpaine on kuitenkin lisääntynyt. Työpäivän pituus on yhä joustavampi, mihin liittyy uudenlaisia terveyshaittoja, kuten loppuunpalaminen. Tämä alentaa kaiken kaikkiaan elämänlaatua. Samaan aikaan monilla aloilla on kuitenkin havaittavissa päinvastainen suuntaus. Lisääntyneen kustannus- ja kilpailupaineen vuoksi ollaan luopumassa ihmisystävällisistä työn organisointimuodoista, kuten ryhmätyöstä autoteollisuudessa, ja ottamassa jälleen käyttöön tiukkaan työnjakoon perustuvia organisointimuotoja, jotka aiheuttavat yksipuolista kuormitusta ja niihin liittyviä terveysriskejä.

2.5.1.6

Epätyypillinen työ, kuten epätoivottu osa-aikatyö, määräaikainen työ ja vuokratyö, lisääntyy, ja asianomaiset työntekijät ovat usein alttiina erityisen rasittaville työoloille. Niille ovat tyypillisiä yksinkertaiset ja yksitoikkoiset tehtävät, ruumiillisesti raskas työ tai terveydelle vaarallinen työympäristö. Epätyypillisille työsuhteille on usein ominaista työelämän heikko laatu, minkä vuoksi työturvallisuus- ja työterveystoimet sekä työn organisointia koskevat toimet ovat erityisen tarpeellisia.

2.5.1.7

Saksalaisen empiirisen sosiaaliekonomian kansainvälisen instituutin (Internationales Institut für empirische Sozialökonomie, INIFES) toisen palveluksessa toimivien saksalaisten työntekijöiden keskuudessa tekemästä edustavasta kyselystä ilmenee, minkälaisia vaatimuksia työntekijät itse asettavat ”kunnolliselle työlle” (17). Työntekijöiden arvioiden mukaan tärkeimpiä tekijöitä ovat varmat tulot ja työpaikan turvallisuus. Seuraavalla sijalla ovat laadulliset näkökohdat, kuten järkevä ja vaihteleva työ. Kolmantena ovat sosiaaliset seikat, kuten yhteistyöhön perustuva johtamistapa ja vastavuoroinen tukeminen. Kyselyyn osallistuneiden mielestä työtyytyväisyyteen ja suoritusvalmiuteen vaikuttavat tärkeysjärjestyksessä seuraavat työhön liittyvät seikat:

1.

varmat tulot

2.

työpaikan turvallisuus

3.

työn miellyttävyys

4.

hyvä kohtelu esimiehen taholta

5.

pysyvä työsuhde

6.

kollegiaalisuuden edistäminen

7.

terveydensuojelu työpaikalla

8.

työn mielekkyys

9.

työn monipuolisuus ja vaihtelevuus

10.

vaikutusmahdollisuus työtapoihin.

Kyselyyn vastanneista 70–90 prosenttia kannatti kaikkia edellä mainittuja näkökohtia. Lähes yhtä laajaa kannatusta (yli 60 prosenttia) saivat sellaiset kunnollista työtä luonnehtivat kriteerit, jotka koskivat mahdollisuutta kehittää henkilökohtaisia tietoja ja taitoja sekä esimiehiin kohdistuvaa odotusta ammatillisen ja urakehityksen edistämisestä. Tutkimus osoitti myös, että työelämän korkea laatu, joka vastaa pitkälti kunnollista työtä koskevia subjektiivisia kriteereitä, edistää työtyytyväisyyttä, työniloa ja korkeaa suoritusvalmiutta. Voidaankin päätellä, että työelämän korkea laatu lisää myös työn tuottavuutta, vaikka tätä yhteyttä ei nimenomaan tutkittukaan.

2.5.2   Iän huomioon ottava työn organisointi

2.5.2.1

Iäkkäiden (55–65-vuotiaiden) työntekijöiden työllisyysaste on unionissa edelleen liian alhainen, eikä Lissabonissa asetettua tavoitetta, jonka mukaan työllisyysaste tulee nostaa 50 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä, kyetä saavuttamaan. Keskeinen syy siihen, että iäkkäät työntekijät poistuvat työelämästä ennenaikaisesti, on terveyden heikentyminen raskaiden työolojen ja suuren työmäärän vuoksi sekä korkea työttömyys. Yritysten henkilöstöpolitiikassa on aiempina vuosina pyritty taivuttelemaan iäkkäitä työntekijöitä siirtymään aikaisin eläkkeelle. Tällainen siirtymisprosessi kuormittaa huomattavasti myös sosiaaliturvajärjestelmiä.

2.5.2.2

ETSK:n mielestä pelkkien kunnianhimoisten tavoitteiden muotoilu ei riitä, vaan on myös luotava edellytykset edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi. Työpaikkojen huomattavan niukkuuden vuoksi on ensi sijassa vähennettävä työpainetta yrityksissä ja hallinnossa sekä muokattava työolot ja työvaatimukset siten, että työntekijä kykenee selviytymään niistä (pitkänkin) työuran ajan. Tämän vuoksi monissa yrityksissä onkin lisättävä henkilöstöä työpaineen vähentämiseksi ja ennenaikaisen terveyden heikentymisen ehkäisemiseksi. Työelämän laadun parantaminen työn organisointia koskevin soveltuvin toimin sekä henkilöstön riittävä määrä ovat ratkaisevia välineitä edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi. Huomiota ei tulisikaan kiinnittää lakisääteisen eläkeiän nostamiseen vaan tosiasiallisen ja lakisääteisen eläkeiän lähentämiseen. Tätä varten tarvitaan etenkin työn organisointia koskevia toimia. Yritysten on myös muutettava iäkkäitä työntekijöitä koskevaa henkilöstöpolitiikkaansa.

2.5.2.3

Asiantuntijaryhmä ”EU:n sosiaalipolitiikan tulevaisuus” suosittelee tässä yhteydessä kolmella tasolla toteutettavia toimia. Asiantuntijaryhmä katsoo, että ennenaikaisen eläkkeelle siirtymisen kannustimien vähentämiseen tähtäävän sosiaaliturvajärjestelmien uudistuksen ohella on painotettava yritystasolla tarvittavia toimia. Iäkkäiden työntekijöiden on osallistuttava nykyistä enemmän täydennyskoulutukseen, työoloja on parannettava ja työn organisointia ajanmukaistettava. Uudet työn organisointimuodot tulisi mukauttaa entistä paremmin iäkkäiden työntekijöiden tietoihin ja taitoihin etenkin luomalla iän huomioon ottavia työpaikkoja ja helpottamalla yrityksen sisäistä tehtävien kierrätystä (18). Myös yhteiskunnassa on tarkistettava ajattelutapaa ja arvioitava uudelleen kokemuksiin pohjautuvien tietojen ja työelämässä hankittujen taitojen arvoa.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Neuvoston päätelmät, 1.–2. kesäkuuta 2006, s. 17, URL: http://www.consilium.europa.eu/ueDocs/cms_Data/docs/pressdata/fi/lsa/90045.pdf.

(2)  Joustoturva — Työllisyyskomitean ja sosiaalisen suojelun komitean yhteinen selvitys, hyväksytty työllisyyden ja sosiaalipolitiikan neuvostossa 1.–2. kesäkuuta 2006. URL: http://register.consilium.europa.eu/pdf/en/06/st09/st09633.en06.pdf.

(3)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Eurooppalaiset arvot globaalistuvassa maailmassa — Komission panos valtioiden ja hallitusten päämiesten lokakuiseen tapaamiseen, KOM(2005) 525 lopullinen, 20.10.2005, s. 4.

(4)  Ks. ETSK:n lausunto, joka on hyväksytty 6. heinäkuuta 2006”Sosiaalinen koheesio: eurooppalaisen yhteiskuntamallin sisältö”, esittelijä: Ernst Ehnmark . URL: http://eescopinions.eesc.europa.eu/viewdoc.aspx?doc=//esppub1/esp_public/ces/soc/soc237/fi/ces973-2006_ac_fi.doc.

(5)  Ks. seuraavat ETSK:n lausunnot:

”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Iäkkäiden työntekijöiden työllisyyden lisääminen ja työmarkkinoilta poistumisen lykkääminen” (EUVL C 157, 28.6.2005, s. 120–129), esittelijä: Gérard Dantin.

URL: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/site/fi/oj/2005/c_157/c_15720050628fi01200129.pdf.

”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille — Tuottavuus Euroopan talouksien ja yritysten kilpailukyvyn avaimena” (EUVL C 85, 8.4.2003, s. 95–100), esittelijät: Peter Morgan/Ulla Sirkeinen, apulaisesittelijä: Ernst Ehnmark.

URL: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/site/fi/oj/2003/c_085/c_08520030408fi00950100.pdf.

(6)  Neuvoston suositus, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2005, jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajoiksi suuntaviivoiksi (vuosiksi 2005–2008) (EUVL L 205, 6.8.2005, s. 28-37).

URL: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/site/fi/oj/2005/l_205/l_20520050806fi00280037.pdf.

(7)  Tavoitteiden saavuttaminen — Kasvua ja työllisyyttä koskeva Lissabonin strategia. Wim Kokin johtaman korkean tason työryhmän raportti, marraskuu 2004 (Kokin raportti), s.17.

URL: http://ec.europa.eu/growthandjobs/pdf/kok_report_fi.pdf.

(8)  Ks. edellä.

(9)  Ks. ETSK:n 15.9.2004 antama lausunto ”Kohti tutkimuksen seitsemättä puiteohjelmaa: demografisiin muutoksiin liittyvät tutkimustarpeet — ikäihmisten elämänlaatu ja teknologiatarpeet” (EUVL C 74, 2.3.2005, s. 44–54), esittelijä: Renate Heinisch.

URL: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/site/fi/oj/2005/c_074/c_07420050323fi00440054.pdf.

(10)  Komission tiedonanto kevään Eurooppa-neuvostolle — Aika kiristää tahtia — Uusi kasvua ja työllisyyttä edistävä kumppanuus (KOM(2006) 30 lopullinen, I osa, 25.1.2006), s. 17.

(11)  (Brysselin) Eurooppa-neuvosto 23. ja 24. maaliskuuta 2006 — Puheenjohtajan päätelmät, kohta 18 ja sitä seuraavat kohdat.

URL: http://consilium.europa.eu/ueDocs/cms_Data/docs/pressData/fi/ec/89030.pdf.

(12)  Puheenjohtajan päätelmät, kohdat 20 ja 21.

URL: http://www.consilium.europa.eu/ueDocs/cms_Data/docs/pressdata/fi/ec/90126.pdf.

(13)  Jobs, Jobs, JobsCreating more employment in Europe. Wim Kokin johdolla toimineen työllisyystyöryhmän raportti, marraskuu 2003, s. 49.

URL: http://ec.europa.eu/comm/employment_social/employment_strategy/pdf/etf_en.pdf.

(14)  Ks. edellä, s. 51.

(15)  Report of the High-Level Group on the future of social policy in an enlarged European Union (Sosiaalipolitiikan tulevaisuutta laajentuneessa Euroopan unionissa pohtineen korkean tason työryhmän raportti), toukokuu 2004.

URL: http://ec.europa.eu/comm/employment_social/publications/2005/ke6104202_en.pdf.

(16)  Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirasto: Quality of the Working Environment and ProductivityWorking Paper (2004).

URL: http://osha.eu.int/publications/reports/211/quality_productivity_en.pdf (saatavilla vain englanniksi).

(17)  Was ist gute Arbeit? Anforderungen aus Sicht von ErwerbstätigenKurzfassung. INIFES, marraskuu 2005 (saatavilla vain saksaksi).

URL: http://www.inqa.de/Inqa/Redaktion/Projekte/Was-ist-gute-Arbeit/gute-arbeit-endfassung,property=pdf,bereich=inqa,sprache=de,rwb=true.pdf.

(18)  Report of the High-Level Group on the future of social policy in an enlarged European Union (Sosiaalipolitiikan tulevaisuutta laajentuneessa Euroopan unionissa pohtineen korkean tason työryhmän raportti), toukokuu 2004, s.34.

URL: http://ec.europa.eu/comm/employment_social/publications/2005/ke6104202_en.pdf.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/163


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Euroopan unionin kansalaisuuden käsitteen erottuvuuden ja sen tehon parantaminen

(2006/C 318/28)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. tammikuuta 2006 työjärjestyksensä 2 artiklan 2 kohdan nojalla laatia lausunnon aiheesta Euroopan unionin kansalaisuuden erottuvuuden parantaminen ja sen tehon parantaminen.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 13. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Bruno Vever.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 111 puolesta, 22 vastaan 13:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä

1.1

Euroopan kansalaisten oikeuksien virallinen kirjaaminen viimeisimpiin perussopimuksiin ei ole riittänyt hillitsemään kansalaisten kasvavaa euroskeptisyyttä. Eurooppalaisten mukaan EU:ssa on monia päällekkäisiä epäkohtia: näkyvyyttä, sitoutumista, tiedottamista, vuoropuhelua ja tehokkuutta koskevat puutteet ovat olennaisimmat näistä liian monista epäkohdista. On syntynyt täydellinen epäluottamus, jonka seuraukset kohdistuivat perustuslain ratifiointiprosessiin. Perustuslain hylkääminen saattaa lisätä euroskeptisyyttä entisestään.

1.2

Asiaan on puututtava pikaisesti: nyt ei tarvita niinkään uusia julistuksia oikeuksista, vaan pikemminkin konkreettisia toimia, joilla mahdollistetaan Euroopan kansalaisuuden täysimääräinen toteutuminen. Tämä edellyttää komission aktiivista ja entistä vahvempaa sitoutumista, toimielinten parempaa hallintotapaa koskevia käytännesääntöjä, EU:lle asetettujen tavoitteiden ja sille myönnettyjen niukkojen resurssien epäsuhdan kaventamista, yhdessä eteenpäin haluavien valtioiden yhteistyön tiivistämistä sekä entistä enemmän painostusta ja aloitteita kansalaisyhteiskunnan taholta.

1.3

ETSK kehottaa ensinnäkin korjaamaan erityisen merkittävät EU:n epäkohdat seuraavasti:

Käynnistetään uudelleen järjestöjen eurooppalaisten perussäännön käsittely ja hyväksytään se nopeasti.

Käynnistetään myös eurooppalaisen keskinäisen yhtiön perussääntöä koskeva menettely.

Laaditaan pk-yritysten yksinkertaistettu eurooppalainen perussääntö.

Toteutetaan yhteisöpatentti sen ratifioineiden jäsenvaltioiden kesken.

Poistetaan kaksinkertainen verotus ainakin euroalueelta.

Varmistetaan sosiaalietuuksien syrjimätön siirrettävyys.

1.4

ETSK kehottaa toiseksi kehittämään unionin kansalaislähtöisempää hallintotapaa seuraavin tavoin:

Paikataan EU-asioita koskevan valistuksen vaje joukkoviestimissä edistämällä parempia käytäntöjä EU:n audiovisuaalialan viraston tuella.

Lisätään kuulemisvaiheen arvostusta hankkeiden suunnittelussa ja varmistetaan paremmin kyseisten hankkeiden Euroopan kansalaisille tuoma lisäarvo.

Eritellään ja perustellaan julkisesti ne syyt, jotka ovat johtaneet siihen, että eurooppalaisia kansalaisoikeuksia koskevat hankkeet ovat juuttuneet neuvostoon tai komissio on vetänyt ne pois.

Edistetään yhteiskunnallis-ammatillisia itse- ja yhteissääntelykäytäntöjä kaikilla kansalaisyhteiskuntaa suoraan koskevilla aloilla.

Täsmennetään yhdessä yhtenäismarkkinoita tukevien eri virastojen kanssa eurooppalaisen julkisen palvelun käsite ja sisällytetään siihen lopulta yhteisön ulkotullit.

Kehitetään aiempaa interaktiivisempia tiedotustapoja.

Otetaan yhteiskunnallis-ammatilliset toimijat mukaan rakennerahastojen paikallisiin tukitoimiin.

1.5

ETSK kehottaa lopuksi edistämään sisällöltään vahvasti identiteettiin painottuvia yhteisiä aloitteita esimerkiksi seuraavasti:

Asetetaan entistä selkeämmin etusijalle se, että yhteisön talousarviosta rahoitetaan erityisen merkittäviä laajoja eurooppalaisia hankkeita (Euroopan laajuiset verkot, tutkimus, huipputeknologia).

Investoidaan suurisuuntaisiin eurooppalaisiin koulutusohjelmiin, myös kielikoulutukseen, ja sisällytetään niihin nuoria kiinnostava eurooppalainen vapaaehtoistyö.

Pyydetään kuuluisia henkilöitä kertomaan eurooppalaisesta identiteetistään.

Investoidaan samoin kunnianhimoisiin eurooppalaisiin kulttuuri- ja mediaohjelmiin säätiöitä ja sponsorointia koskevan yhteisen perussäännön nojalla.

Edistetään erityisesti taloudellista ja sosiaalista yhdentymistä euroalueella.

Tehdään poliittisesti merkittäviä päätöksiä: valitaan esimerkiksi yhteinen päivämäärä Euroopan parlamentin vaaleille, tehdään 9. päivästä toukokuuta yleinen eurooppalainen vapaapäivä, ennakoidaan eurooppalaista kansalaisaloiteoikeutta.

1.6

Kaiken kaikkiaan ETSK on vakuuttunut siitä, että tällaisten aloitteiden ansioista eurooppalaiset pystyvät syventämään omakohtaista käsitystään Euroopan kansalaisuudesta, hyödyntämään tehokkaammin kansalaisuuden heille tarjoamia vapauksia sekä palauttamaan EU:lle sen identiteetin, dynamismin, kilpailukyvyn ja yhteenkuuluvuuden, joiden saavuttamisessa jäsenvaltioilla on tällä hetkellä vaikeuksia.

1.7

Tämän tavoitteen edistämiseksi ETSK on päättänyt perustaa aktiivista unionin kansalaisuutta tukevan pysyvän työryhmän ja järjestää lähiaikoina aihetta käsittelevän symposiumin.

2.   Johdanto

2.1

Voimakkaasta euroskeptisyyden ilmapiiristä huolimatta eurooppalaiset pitävät tiukasti kiinni Euroopan yhdentymisen keskeisistä saavutuksista, jotka ovat heistä sekä luonnollisia että kiistämättömiä:

rauha ja jäsenvaltioiden välinen yhteistyö

kansalaisten demokraattisten oikeuksien täysimääräinen toteutuminen

liikkumisvapaus ja vapaakauppa

halu kohdata kansainväliset haasteet yhdessä.

2.2

Eurooppalaisilla on myös Euroopan yhdentymiseen liittyviä vaatimuksia. He odottavat siltä todellista lisäarvoa ja etenkin

mahdollisuutta hyödyntää poliittisia oikeuksiaan, kansalais- ja osallistumisoikeuksiaan sekä taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksiaan

identiteettinsä ja elämänlaatunsa voimakkaampaa tukemista mittavien muutosten keskellä

kasvun ja työpaikkojen lisääntymistä sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen etenemistä

yhteisten etujensa entistä tehokkaampaa edistämistä maailmanlaajuisesti.

2.3

Monille eurooppalaisille nämä jokapäiväisiä huolenaiheita ja tulevaisuutta koskevat odotukset jäävät tällä hetkellä täyttymättä. Perustuslakiehdotuksen hylkääminen sekä Ranskan että Alankomaiden kansanäänestyksissä paljasti erityisen hyvin tämän tyytymättömyyden, ja myös mielipidetutkimukset ovat epäilemättä vaikuttaneet asiaan, vaikka ne eivät olisikaan liittyneet EU:hun.

2.4

Alkuaan Maastrichtin sopimuksessa esitettyjä Euroopan kansalaisten oikeuksia edistettiin konkreettisesti viimeisimmissä perussopimuksissa (ks. Amsterdamin ja Nizzan sopimukset), Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (josta tuli perustuslakisopimukseen sisällytettynä oikeudellisesti sitova) ja perustuslakisopimuksessa, josta järjestettiin kansanäänestyksiä. Perustuslakisopimusta käsitellyt valmistelukunta oli aivan uudenlainen elin: siihen kuului kansanedustajia, ja myös kansalaisyhteiskunnalla oli mahdollisuus osallistua siihen. Valmistelukunta paneutui nimenomaan kyseisten oikeuksien vahvistamiseen poliittiselta, yhteiskunnalliselta, taloudelliselta ja sosiaaliselta kannalta. Valmistelukuntaan osallistumisen lisäksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on viime vuosina jatkuvasti ja määrätietoisesti edistänyt Euroopan kansalaisten oikeuksien täysimääräistä tunnustamista ja heidän huolenaiheidensa huomioon ottamista. Silti on myönnettävä, ettei näiden oikeuksien virallinen kirjaaminen perussopimuksiin ole riittänyt alkuunkaan hillitsemään kansalaisten kasvavaa euroskeptisyyttä. Jean Monnet'n toteamusta ”Emme kokoa yhteen valtioita vaan yhdistämme ihmisiä” ei nähdä tänä päivänä unionin todellisena toimintatapana.

2.5

Riskinä on nyt se, että kansalaisten tuntema huoli saattaa yltyä entisestään useistakin syistä:

2.5.1

Ratifioimaton perustuslakisopimus asettaa laajentuneen unionin toiminnan kovalle koetukselle: uudella sopimuksella oli määrä korjata kankeaa ja vaikeaselkoista Nizzan sopimusta, jonka kielteiset vaikutukset alkavat pian näkyä.

2.5.2

EU:lle asetettujen tavoitteiden ja sen niukkojen hallinnollisten resurssien epäsuhta kasvaa niin politiikassa kuin taloudessakin: päätöksenteko 27 jäsenvaltion kesken on vaikeaa ja vuosiksi 2007–2013 on varattu niukasti määrärahoja.

2.5.3

Perustuslakisopimukseen sisältyvässä Euroopan unionin perusoikeuskirjassa esitettyjä uusia eurooppalaisia kansalaisoikeuksia ei voida virallistaa.

2.5.4

On erittäin todennäköistä, että nämä epäsuotuisat olosuhteet estävät tilanteen paranemisen ja vahvistavat EU:n hyvin epäkiitollista asemaa syntipukkina, jona jo liian monet kansalaiset sen näkevät.

2.6

Kuten ETSK korostaa 15.–16. kesäkuuta 2006 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle osoittamassaan asiakirjassa (1), nykyisen perustuslakisopimuksen hylkäämisen jälkeen käynnistetty pohdintavaihe ei saisi minkään tekosyyn varjolla viivyttää kansalaisten ja EU:n välisten yhteyksien parantamista. On päinvastoin välttämätöntä vahvistaa kansalaisten käsitystä EU:sta, sillä muuten vaarana on joutua epäluottamuksen, torjumisen ja pysähtyneisyyden kierteeseen, jolla on arvaamattomia seurauksia. Olisi sitä paitsi täysin epärealistista pyrkiä tavalla tai toisella korjaamaan epäonnistunutta perustuslakisopimuksen ratifiointiprosessia yrittämättä ensin herättää eurooppalaisissa tunnetta entistä tiiviimmästä EU:hun kuulumisesta. Tästä syystä onkin arvioitava, missä suhteessa ja miksi liian monet eurooppalaiset eivät tunne EU:ta riittävästi eivätkä ole siitä kiinnostuneita.

3.   Huonosti ymmärretty Euroopan kansalaisuus

3.1

Käsitys kansalaisuudesta on intuitiivinen, jopa tunneperäinen, jo ennen kuin siihen edes liittyy minkäänlaisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Euroopan kansalaisuus olisi ymmärrettävä myönteisenä lisäarvona, joka täydentää jäsenvaltion kansalaisuutta kumoamatta sitä, sekä ”uutena alueena”, joka avaa mahdollisuudet entistä useampiin oikeuksiin, vapauksiin ja velvollisuuksiin. Euroopan kansalaisuus ei silti ole vielä lähimainkaan lunastanut paikkaansa näillä aloilla kaupankäynnin konkreettisesta edistymisestä huolimatta. Toisinaan vaikuttaa jopa siltä, että sitä on pyritty kaikin tavoin lannistamaan. Näin voidaan päätellä muutamista yksinkertaisista seikoista. Kaikki eurooppalaiset ja ennen kaikkea ”tavallinen kadunmies” havaitsevat selvästi neljä EU:hun liittyvää puutetta:

3.1.1

Erottuvuuden ja tiedostamisen puute: Euroopan yhdentymisen tavoitteet ja rajat ovat nykyään myös geopoliittiselta kannalta (maantieteelliset rajat) epäselvät. Tämä johtuu sekä yhdentymisen varsinaista tavoitetta koskevista poliittisista erimielisyyksistä että mitä ilmeisimmin edelleen jatkuvaa laajentumisprosessia koskevien selkeiden arviointiperusteiden puutteesta.

3.1.2

Sitoutumisen ja kansalaisläheisyyden puute: Saavutetuista vapauksista ja oikeuksista huolimatta EU:ta pidetään ennen kaikkea poliitikoille, diplomaateille ja asiantuntijoille kuuluvana asiana, johon kansalaiset osallistuvat vain toissijaisesti ja hyvin rajoitetusti. Myös kansalliset ja paikalliset viranomaiset tuntevat jäävänsä EU:n ulkopuolelle ja pitävät sitä yhä monesti vieraana.

3.1.3

Tiedon ja vuoropuhelun puute: Eurooppalaiset tuntevat huonosti oikeutensa, vapautensa ja yhtenäismarkkinoiden toimintaedellytykset. Usein heidän kysymyksiään EU:sta ei ymmärretä, niihin ei tartuta ja niihin ei anneta tyydyttäviä vastauksia. Hallitukset puolestaan pyrkivät tuomaan EU:sta esiin itselleen sopivat puolet ja paljastamaan tai peittämään sen, mikä niitä häiritsee, jopa silläkin uhalla, että tämä saattaa vaarantaa vakavasti EU:n uskottavuuden. Joukkoviestimistä (radio, tv) erityisesti kansallisella tasolla saa selkeästi sellaisen vaikutelman, etteivät ne ole kovinkaan hyvin perehtyneet näihin kysymyksiin. Toimittajat pitävät niitä vaikeaselkoisina, koska heillä ei ole riittävää koulutusta näistä asioista. EU-asioista levitetään irrallista sekä usein ylimalkaista ja epätarkkaa tietoa. Eurooppalaisten tiedotusvälineiden kehitystä haittaa myös se, ettei niillä ristiriitaisten kansallisten näkemysten lisäksi ole minkäänlaista ”eurooppalaista” näkemystä ja päinvastoin.

3.1.4

Taloudellisen ja sosiaalisen tehokkuuden puute: Monien mielestä EU ei ole heikkojen, myös laadullisten kasvu- ja työllisyystulostensa takia riittävän suorituskykyinen selvitäkseen globalisaation asettamista haasteista. Se ei myöskään tarjoa tehokasta suojaa kiihtyvää, usein liiallisena ja jopa vilpillisenä pidettyä ulkoista kilpailua ja yritysten muualle siirtymistä vastaan (tilannetta kiristävät myös ennennäkemättömät tuotantokustannusten erot laajentuneessa unionissa).

3.2

Yhteyksiensä, ammattinsa tai matkojensa kautta EU:n toimintaan paremmin perehtyneet eurooppalaiset havaitsevat samalla tavoin neljä edellä mainittua puutetta, mutta kohtaavat myös muita aivan yhtä ilmeisiä puutteita:

3.2.1

Yhteenkuuluvuuden puute, jota laajentumiset ovat väistämättä kärjistäneet. Hallinnolliset, kulttuuriset ja sosiaaliset erot ovat kasvaneet voimakkaasti ja kehityserot toisinaan kolminkertaistuneet. Tähän on vielä lisättävä taloudellisen ja rahapoliittisen yhdentymisen erot, kun euroalueeseen kuuluu nykyisin vain 12 jäsenvaltiota.

3.2.2

Keskeneräisyys rasittaa yhtenäismarkkinoiden toimintaa. Palvelujen (2/3 BKT:sta), julkisten hankintojen (16 prosenttia BKT:sta) ja verotuksen alalla on edelleen monia esteitä, ja myös uusien jäsenvaltioiden kansalaisten vapaata liikkumista rajoitetaan vielä siirtymäjärjestelyillä. Yhtenäismarkkinat toimivat parhaimmillaankin vain puolella teholla.

3.2.3

Yksinkertaistamisen puute on ilmeistä kaikille EU:n kansalaisille, joita sääntely koskee. Yhteisön direktiivit ja muut säädökset, joiden on tarkoitus helpottaa elämää, menevät liian usein päällekkäin yhä lukuisampien kansallisten säädösten kanssa.

3.2.4

Tarkkailijat huomaavat myös selvästi varojen puutteen, joka on tiiviisti kytköksissä yleisen edun ja EU:n julkisen vallan puutteisiin. Yhteisön talousarvion osuus BKT:sta on vain 1 prosentti (Yhdysvalloissa 20 prosenttia, tosin konteksti on hyvin erilainen). Viimeisimmän ohjelmakauden 2007–2013 yhteydessä talousarviosta on käyty työläitä ja riitaisia neuvotteluja, eikä se ole alkuunkaan EU:lle määrättyjen uusien tehtävien tasalla. Toimielinten tasolla päätöksenteko on yleensä vaikeaa lukuisten osapuolien ja monesti itsepintaisten vaatimusten tai jäsenvaltioiden yksimielistä päätöksentekoa edellyttävien menettelyiden takia.

3.2.5

Valtioiden välisten infrastruktuurien puute (liikenne, energia, tietoliikenne) liittyy saumattomasti budjettivarojen puutteeseen. Joulukuussa 2005 Eurooppa-neuvosto sopi yksimielisesti komission vuosiksi 2007–2013 ehdottaman kokonaisrahoituksen puolittamisesta (vain 2 prosenttiin talousarviosta 4 prosentin sijasta), joskin näitä ehtoja pystyttiin hieman lieventämään myöhemmissä neuvotteluissa Euroopan parlamentin kanssa.

3.2.6

Komission kertomuksista käy myös selvästi ilmi yhteisön säädösten noudattamatta jättäminen liian monissa jäsenvaltioissa (direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhteisön oikeuden rikkomisesta johtuvat menettelyt).

3.2.7

Luettelon täydentävät lopuksi viestintää ja Lissabonin strategian täytäntöönpanoa koskevat puutteet. Lissabonin strategian avulla ei ole suinkaan lisätty EU:n investointeja tutkimukseen, innovaatioihin, yhteisiin infrastruktuuriverkkoihin ja koulutukseen, vaan se on jäänyt todellisuudessa kauas tarvittavasta aktiivisuudesta ja asetetuista tavoitteista (selvä merkki tästä ovat kaikille näille aloille vuosien 2007–2013 talousarviossa kohdennetut niukat resurssit).

3.3

On melko johdonmukaista, että nämä kaiken kaikkiaan mittavat päällekkäiset puutteet EU:n toiminnassa herättävät monissa Euroopan kansalaisissa epäluottamusta. Sen korjaamiseksi on käytävä määrätietoisesti käsiksi kaikkiin havaittuihin toimintahäiriöihin. Ei olekaan enää syytä jatkaa muotoilultaan erinomaisen mutta sitäkin huonommin tunnetun ja toteutetun eurooppalaisen oikeuksien luettelon muokkaamista. Nyt on selkeytettävä ja yksinkertaistettava eurooppalaisten yhteyksiä EU:hun antamalla heille mahdollisuus entistä näkyvämpään ja tehokkaampaan yhteiseen kansalaisuuteen.

3.4

Ensimmäisiä merkittäviä edistysaskeleita ei pystytä ottamaan, elleivät tärkeimmät eurooppalaiset toimijat tue voimakkaammin näitä yhteyksiä. Tämä edellyttää

3.4.1

Euroopan komission aktiivista ja voimakasta, toisin sanoen entistä rohkeampaa ja tinkimättömämpää sitoutumista näihin vaatimuksiin ennen kaikkea aloiteoikeuden ja kuulemismenettelyn avulla.

3.4.2

unionin toimielinten hallintotavan parantamista siten, että ne todella sitoutuvat olemaan kansalaisten palveluksessa, esimerkiksi parempaa hallintotapaa koskevia käytännesääntöjä sekä valmiutta siirtää eurooppalaisille entistä enemmän vastuuta heitä suoraan koskevissa asioissa.

3.4.3

poliittisten johtajien nykyistä arvostavampaa suhtautumista EU:hun. Heidän on lakattava esittämästä omaa asemaansa pönkittäviä näkemyksiä EU:n vaatimista uhrauksista tai sen vääränlaisesta teknokraattisuudesta. Tämä edellyttäisi myös joukkoviestimiltä entistä pedagogisempaa asennetta.

3.4.4

samoin kyseisten johtajien vastuullista asennetta, jotta he suostuvat takaamaan yhdessä kehittämälleen EU:lle (päätöksentekoa, talousarviota ja kuria koskevat) vähimmäisresurssit, jotka vastaavat lopulta EU:lle asetettuja virallisia tavoitteita.

3.4.5

”tiiviimpää yhteistyötä” niiden valtioiden kesken, jotka ovat valmiita toimimaan edelläkävijöinä — ehdoin, jotka eivät kyseenalaista yhteisömenettelyn etusijaisuutta — silloin, kun yksimielinen päätöksenteko haittaa kohtuuttomasti eurooppalaisten mielestä olennaista kehitystä.

3.4.6

painostuksen ja aloitteiden lisäämistä työmarkkinaosapuolien ja kansalaisyhteiskunnan muiden toimijoiden taholta: ilman niiden aktiivista ja jatkuvaa myötävaikutusta on turha suunnitella erottuvaa ja tehokasta Euroopan kansalaisuutta.

3.5

Kuten ETSK korostaa aktiivista kansalaisuutta koskevasta toimintaohjelmasta antamassaan lausunnossa (2), komission esittämän ”Kansalaisten Eurooppa” -ohjelman (2007–2013) ongelmana on sen kohtuuttoman suppea toiminta-ala ja talousarvio (235 miljoonaa euroa, joka sittemmin supistettiin 190 miljoonaan euroon eli alle 50 senttiä asukasta kohden ohjelmakaudella). Hyvästä tarkoituksestaan huolimatta ohjelma ei mitenkään pysty saavuttamaan tavoitettaan, jonka mukaan ”kansalaiset nostetaan tapahtumien keskipisteeseen” unionia kehitettäessä. Ohjelmalla voidaan korkeintaan tukea tätä tavoitetta.

3.6

Nykyään ei ole niinkään tarpeen laatia oikeuksia koskevia uusia julistuksia tai myöntää kertaluonteisia tukia kuin toteuttaa määrätietoisia toimia, joilla mahdollistetaan Euroopan kansalaisuuden täysimääräinen toteutuminen. Tätä tavoitetta ajatellen talous- ja sosiaalikomitea kehottaa kehittämään uusia aloitteita kolmella alalla:

EU:n erityisen merkittävien epäkohtien korjaaminen

unionin kansalaislähtöisemmän hallintotavan kehittäminen

sisällöltään vahvasti identiteettiin painottuvien yhteisten aloitteiden edistäminen.

4.   EU:n erityisen merkittävien epäkohtien korjaaminen

4.1

Euroopan kansalaiset kummeksuvat aivan oikeutetusti yhteisten välineiden ja eurooppalaisten vapauksien puutetta keskeisillä aloilla, joiden pitäisi päinvastoin ilmentää heidän jäsenyyttään unionissa. Kyse on varsinkin erityisen merkittävistä epäkohdista, jotka koskevat järjestöjen, keskinäisen yhtiön sekä pienten ja keskisuurten yritysten eurooppalaista perussääntöä, yhteistä yhteisöpatenttia tai eurooppalaista verosuojaa, joka antaa turvan kaikkea kaksinkertaista verotusta vastaan myös sosiaalietuus- ja eläkejärjestelmien alalla. Näitä puutteita käsitellään tarkemmin seuraavassa.

4.2

On paradoksaalista, että puoli vuosisataa yhtenäismarkkinoiden perustamisen jälkeen tuhansilla järjestöillä, jotka ajavat jäsentensä eurooppalaisia etuja, ei ole oikeudellista asemaansa koskevaa eurooppalaista perussääntöä, ja niiden on pakko turvautua sijaintipaikkansa kansalliseen lainsäädäntöön, useimmiten Belgian lainsäädäntöön.

4.2.1

Komissio peruutti tällaista eurooppalaista perussääntöä koskevan ehdotuksen lokakuussa 2005 yhtä aikaa noin 60 muun ehdotuksen kanssa, jotka hylättiin niin ikään vedoten sääntelyn yksinkertaistamiseen tai hyväksymismahdollisuuksien puutteeseen. Kun komissio perui perussääntöä koskevan ehdotuksen kuulematta asiaan liittyviä tahoja, se heitti valitettavasti lapsen pois pesuveden mukana.

4.2.2

Komissio ottaisi ensimmäisen Euroopan kansalaisuutta vahvistavan askelen myöntämällä virheensä ja esittämällä ehdotuksensa uudelleen. Parlamentin ja neuvoston olisi tietysti sitouduttava hyväksymään ehdotus nopeasti, kunhan niille ensin selitetään tai perustellaan, miksi asian käsittely juuttui aikanaan.

4.3

Samoin olisi meneteltävä eurooppalaisen keskinäisen yhtiön perussäännön kanssa, jota koskevan ehdotuksen Euroopan komissio myös peruutti epäasianmukaisesti. Kyseinen perussääntö edistäisi myös osaltaan uusia eurooppalaisia aloitteita ja vahvistaisi monimuotoisen yrittäjyyden tunnustamista Euroopassa.

4.4

On myös epäjohdonmukaista, ettei pienten ja keskisuurten yritysten toiminnan edistämiseksi ole laadittu yhdenmukaista ja yksinkertaistettua eurooppalaista perussääntöä, vaikka samaan aikaan on laadittu useita monivuotisia ohjelmia ja julistuksia ja jopa pk-yrityksiä koskeva peruskirja, jotka eivät ole kuitenkaan havaittavasti muuttaneet yrittäjien tilannetta.

4.4.1

Komitea esitti vuonna 2002 yksimielisesti tällaista perussääntöä koskevat yksityiskohtaiset suositukset (3). Komissio ei ole tähän mennessä laatinut niiden pohjalta minkäänlaista ehdotusta. Kun toinen toistaan seuraavissa virallisissa tiedonannoissa vaaditaan Euroopan yrittäjähengen ja kilpailukyvyn lisäämistä, tilanteen perusteleminen käy päivä päivältä hankalammaksi.

4.4.2

Komitea kehottaakin toistamiseen komissiota esittämään viipymättä luonnoksen tällaista perussääntöä koskevaksi asetukseksi.

4.5

Erityisen kuvaavaa oli yhteisöpatentin raukeaminen, kun kaikki jäsenvaltiot eivät ratifioineet sitä sen allekirjoittamisen jälkeen vuonna 1975.

4.5.1

Eurooppa-neuvosto on toistuvasti tuloksetta kehottanut jäsenvaltioita, toisin sanoen itseään, ratkaisemaan tilanteen. Eurooppalaiset keksijät joutuvat edelleen noudattamaan sekavaa ja kallista järjestelmää suojatakseen oikeutensa tehokkaasti. Tämä osoittaa valitettavaa tehottomuutta Euroopan unionilta, josta on määrä vuoteen 2010 mennessä tulla maailman dynaamisin ja kilpailukykyisin osaamiseen perustuva talous.

4.5.2

Mikäli yksimielisyyteen pääseminen osoittautuu mahdottomaksi, komitea kehottaa toteuttamaan yhteisöpatentin jo nyt tehokkailla, yksinkertaisilla ja kilpailukykyisillä menettelyillä patentin ratifioineiden jäsenvaltioiden kesken.

4.6

Jäsenvaltioiden välisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisen hallinnointi on edelleen sekavaa ja monimutkaista, ja asia on jäänyt puolitiehen. Valtioiden tekemät sadat kahdenväliset sopimukset jättävät kansalaiset veroviranomaisten armoille, ja niilläkin on usein hyvin puutteelliset tiedot sovellettavista säännöksistä.

4.6.1

Komission esittämää yhtä ja yksinkertaistettua asetusluonnosta tämän ongelman ratkaisemiseksi ei ole saatu päätökseen, koska jäsenvaltiot eivät ole päässeet siitä yksimielisyyteen.

4.6.2

Asioiden edistämiseksi nämä säännökset olisi hyödyllistä hyväksyä ja panna täytäntöön jo nyt niissä jäsenvaltioissa, joissa se on mahdollista. Olisi varsin johdonmukaista, että kaikki euroalueeseen kuuluvat jäsenvaltiot sopisivat niiden hyväksymisestä.

4.6.3

ETSK tähdentää myös, että yhteisön sisäisen liikkuvuuden yhteydessä on tarpeen varmistaa sosiaalietuuksien tosiasiallinen siirrettävyys ilman verotuksellista syrjintää. ETSK viittaa erityisesti tuoreeseen lausuntoonsa lisäeläkeoikeuksien siirrettävyydestä (4), jossa esitetään direktiiviehdotuksesta puuttuvaa lisäeläkejärjestelmien verotuksen yhdenmukaistamista: erilainen verokohtelu eri jäsenvaltioissa on todellakin merkittävä liikkuvuuden este, sillä työntekijöitä saatetaan verottaa kahdesti maksuista ja eduista.

5.   Unionin kansalaislähtöisemmän hallintotavan kehittäminen

5.1

Euroopan yhdentymiskehitystä pidetään edelleen liian usein jäsenvaltioille kuuluvana asiana, jossa kansalaisilla ei ole paljonkaan sanansijaa. Tilanteen korjaamiseksi unionille olisi kehitettävä kansalaislähtöisempi hallintotapa eli unioni olisi saatava toimimaan siten, että se olisi nykyistä selkeämmin kansalaisten palveluksessa: joukkoviestimissä on kehitettävä entistä paremmin EU:hun keskittyvää lähestymistapaa, hankkeiden vaikutus kansalaisille on analysoitava aiempaa paremmin, vuoropuhelu- ja kuulemismenettelyjen hyödyntämistä on tehostettava, juuttumisten ja peruutusten syyt on perusteltava, itse- ja yhteissääntelykäytäntöä on kehitettävä pidemmälle, on kannustettava kehittämään työmarkkinaosapuolten rajatylittäviä neuvotteluita, on luotava julkisen palvelun käsite, joka tukee yhtenäismarkkinoita yhteisön ulkotullien avulla, on kehitettävä aiempaa interaktiivisempia tiedotustapoja, on otettava työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan toimijat mukaan yhteisön tukea saavien ohjelmien toteuttamiseen paikallistasolla. Näitä eri vaatimuksia käsitellään tarkemmin seuraavassa.

5.2

Tiedotusvälineet samastetaan nykyään ”neljänteen valtiomahtiin” lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan rinnalla, ja onkin silmiinpistävää, ettei niissä ole merkkiäkään eurooppalaisesta näkökulmasta toisin kuin kolmessa muussa vaikuttajassa, vaikka ne ovat näkyvimpiä ja tutuimpia kaikille. Merkittäviä Euroopan laajuisia radio- ja tv-kanavia ei ole, ja monikielisyyskin on tiedotusvälineissä yhä lapsipuolen asemassa. Tiedotusvälineissä on suhteellisen vähän EU:ta koskevia keskusteluja ja poliittisia lähetyksiä. Lukuun ottamatta ajoittaisia tapahtumia kuten huippukokouksia, kriisejä ja uusien jäsenvaltioiden liittymistä EU:n toimielinten arkea ei juurikaan seurata, tai tapahtumia käsitellään luottamuksellisina. Esimerkiksi tuoreen Eurobarometri-tutkimuksen mukaan vain 30 prosenttia niistä henkilöistä, jotka ilmoittivat olevansa kiinnostuneita EU:n toiminnasta (osuus koko väestöstä on tietenkin paljon pienempi), pystyisi vastaamaan oikein kolmeen peruskysymykseen (jäsenvaltioiden lukumäärä, ovatko Euroopan parlamentin jäsenet vaaleilla valittuja vai nimettyjä, ovatko kaikki jäsenvaltiot edustettuina komissiossa). Tätä jatkuvaa tiedonpuutetta olisi korjattava esimerkiksi seuraavilla toimilla:

5.2.1

Haastetaan kansalliset tiedotusvälineet EU:ta koskevissa kysymyksissä ja kannustetaan niitä tiedottamaan laajemmin unionin politiikasta.

5.2.2

Edistetään ja koordinoidaan näitä aloitteita tiedotusvälineissä esimerkiksi jäsenvaltioiden mahdollisten vastaavien elinten kanssa yhteistyössä toimivan eurooppalaisen audiovisuaalialan viraston tuella.

5.3

Viimeisimmissä perussopimuksissa kiinnitetään EU:n toimielinjärjestelmän toimintaperiaatteiden käsittelyssä enemmän huomiota yhteispäätösmenettelyyn, jolla lisätään perustellusti Euroopan parlamentin toimivaltaa, kuin kuulemismenettelyyn, jossa olisi paljon parantamisen varaa.

5.3.1

Käytännössä erityisesti eurooppalaisen hallintotavan parantamisesta vuonna 2002 annetun komission valkoisen kirjan ansiosta on saavutettu ensimmäiset todelliset edistysaskeleet: vihreiden kirjojen käyttöä on lisätty, Internetissä järjestetään julkisia kuulemisia (joskin niiden käytännön merkitys vaihtelee) ja ETSK:lta pyydetään valmistelevia lausuntoja yhä varhaisemmassa vaiheessa.

5.3.2

Lisäparannuksia on vielä tehtävä: esimerkiksi komission hankkeiden vaikutuksista tarvitaan säännöllisempiä ennakkoarvioita, joissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota hankkeista kansalaisille ja käyttäjille koituvaan todelliseen lisäarvoon, selkeyteen sekä perinteisen sääntelyn vaihtoehtojen toteutettavuuteen. Kaikkien hankkeiden vaikutukset olisi arvioitava ennakolta. Etenkään sääntelyn tehokas yksinkertaistaminen ei ole mahdollista, ellei käyttäjien edustajia oteta mukaan varhaisessa vaiheessa ja jäsenvaltioissa toteuteta rinnakkaisia yksinkertaistamisohjelmia.

5.3.3

Myös kuulemismenettelyjen laatua olisi syytä parantaa: komission olisi muun muassa perusteltava keskustelujen jatkotoimet ja ne syyt, joiden takia tiettyjä ratkaisuja ja perusteita pidetään muita parempina. Kuulemisvaihe on joka tapauksessa pidettävä selvästi erillään päätöksentekovaiheesta tai yhteispäätösmenettelystä, mitä ei useinkaan tapahdu. Lukuun ottamatta aiemmin mainittuja valmistelevia lausuntoja talous- ja sosiaalikomitean kuulemismenettelyjen teho kärsii liian usein päättäviltä elimiltä rinnakkain ja samaan aikaan tulevista lausuntopyynnöistä.

5.3.4

Maaliskuussa 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vaati asianmukaisesti, että niille työmarkkinaosapuolille ja muille kansalaisyhteiskunnan toimijoille, joita Lissabonin strategia suoranaisesti koskee, annettaisiin enemmän vastuuta prosessin valvonnasta. Talous- ja sosiaalikomitea on samoin tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvosto uudisti sen valtuudet arvioida ja edistää Lissabonin strategian täytäntöönpanoa yhdessä alueiden komitean kanssa. Keskusteluverkostoilla, jotka ETSK on kehittänyt tätä tarkoitusta varten yhdessä jäsenvaltioissa toimivien talous- ja sosiaalineuvostojen tai vastaavien elinten kanssa, edistetään tehokkaasti unionin kansalaislähtöisempää hallintotapaa.

5.3.5

Jäsenvaltioiden tasolla olisi aiheellista, että hallitukset ja parlamentit kuulisivat järjestelmällisesti työmarkkinaosapuolia ennen syksyllä ja keväällä järjestettäviä Eurooppa-neuvoston kokouksia, jotta työmarkkinaosapuolet voisivat osallistua talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja työllisyyspolitiikan suuntaviivojen hahmotteluun sekä Lissabonin strategian toteuttamiseen. Jäsenvaltioiden kertomusten tulisi perustua nimenomaisesti näihin kuulemisiin.

5.4

Unionin toimielinten tulisi vastata kansalaisten ja heitä edustavien organisaatioiden asianmukaisesta kuulemisesta ennen kuin ne hyväksyvät kansalaisia koskevia hankkeita tai suuntaviivoja. Niiden tulisi kuitenkin toimia samoin myös silloin, kun jokin hankkeen käsittely juuttuu tai kun hanke vedetään pois, jotta voitaisiin

saada selville tarkat syyt, perusteet ja vastuut, jotka ovat neuvoston käsittelyyn juuttumisen tai komissiossa tapahtuvan perumisen taustalla

kerätä yhteen kansalaisyhteiskunnan edustajien näkemykset vaihtoehtoisista lähestymistavoista, joilla voitaisiin korjata näiden juuttumisten tai perumisten kielteisimmät seuraukset.

5.5

Erottuvaa ja tehokasta Euroopan kansalaisuutta edistettäisiin huomattavasti myös tukemalla entistä voimakkaammin yhteis- ja itsesääntelykäytäntöä, jonka mukaisesti yhteiskunnallis-ammatilliset toimijat osallistuvat itse niitä suoraan koskevien taloudellisten ja yhteiskunnallisten sääntöjen määrittelyyn sen sijaan, että niitä ainoastaan kuultaisiin.

5.5.1

Vasta vuonna 1992 laaditussa Maastrichtin sopimuksessa tunnustettiin virallisesti eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten sopimuskelpoisuus sekä ammattialojen välisen että toimialakohtaisen itsenäisen vuoropuhelun yhteydessä. Tarvittiin vielä toiset kymmenen vuotta ennen kuin Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission vuonna 2003 tekemässä toimielinten välisessä sopimuksessa hyväksyttiin täysimääräisesti kansalaisyhteiskunnan toimijoiden itse- ja yhteissääntelykäytäntö muilla aloilla sekä täsmennettiin sitä koskevat määritelmät ja menettelyt.

5.5.2

Nämä nyt jo huomattavasti edistyneet käytännöt koskevat työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun lisäksi muun muassa teknisiä standardeja, ammatillisia sääntöjä, palveluja, kuluttajia, energiansäästöä ja ympäristöä (5). Käytäntöjä kannattaisi kuitenkin kehittää vielä paljon pidemmälle, joskin ne jo nyt koskevat tavalla tai toisella kaikkia Euroopan kansalaisia.

5.5.3

Jotta raja-alueilla voitaisiin parantaa EU-kansalaisuuden toteutumista, olisi erityisen hyödyllistä edistää rajatylittävien työehtosopimusneuvottelujen kehittämistä, kuten komissio esitti vuonna 2005 antamassaan sosiaalipoliittista ohjelmaa koskevassa tiedonannossa.

5.5.4

Itse- ja yhteissääntelyn kehittämisen tulisi mahdollistaa lainsäätäjän toimia täydentäen ja mahdollisesti lainsäätäjän valvonnassa EU:n sekä eurooppalaisten kansalaisoikeuksien edistämisen lukuisilla aloilla. Esimerkkejä näistä ovat

työelämän suhteiden erilaiset näkökohdat, jotka voivat liittyä työllisyyteen, työoloihin, ammatilliseen perus- ja jatkokoulutukseen, osallistumiseen ja sosiaaliturvaan

todellisten eurooppalaisten palvelumarkkinoiden toteuttaminen

kuluttajien oikeuksien vahvistaminen yhtenäismarkkinoilla

ympäristön tilan parantaminen.

5.5.5

ETSK on osallistunut järjestelmällisesti vaihtoehtoisten sääntelykäytäntöjen — esimerkiksi riitojen ratkaisumenettelyjen — luettelointiin ja edistämiseen muun muassa järjestämällä kuulemistilaisuuksia ja uudistamalla PRISM 2 -tietokantaa, joka on tärkein itsesääntelyn edistymisen seurantaväline EU:ssa.

5.6

Sekä EU:n perinteisellä sääntelyllä (direktiivit, asetukset) että yhteis- ja itsesääntelyllä on pyrittävä syventämään yhtenäismarkkinoita ja parantamaan niiden toimintaa. Euroopan kansalaisten olisi voitava liittää yhtenäismarkkinat saumattomasti aloitteisiinsa ja toimiinsa.

5.6.1

Vaikka yhtenäismarkkinat tarjoavatkin talouden toimijoille luonnollisen haaste- ja kilpailuympäristön, olisi vältettävä yhtenäismarkkinoiden jyrkkää ja systemaattista vastakkainasettelua julkisen palvelun ja yleisen edun käsitteiden kanssa, sillä myös niitä olisi syytä hyödyntää EU:n laajuisesti. Näin ollen EU:n erillisvirastojen, joita on perustettu eri jäsenvaltioihin edistämään monin tavoin yhtenäismarkkinoiden toimintaa, olisi valittava itselleen omaan toimintaansa liittyviä aidosti ”eurooppalaisia julkisen palvelun tehtäviä”. Tällaisista suuntaviivoista voisi olla hyötyä keskusteltaessa julkisten palvelujen avaamisesta kilpailulle EU:ssa. Niiden avulla päästäisiin eroon mustavalkoisesta vastakkainasettelusta, joka erottaa ne, joiden mielestä julkiset palvelut kuuluvat yksinomaan jäsenvaltioille, ja ne, joiden mielestä EU:n markkinoiden vapauttaminen merkitsee väistämättä yksityistämistä.

5.6.2

Saman periaatteen mukaisesti unionin ulkorajojen valvonta olisi annettava lopulta mieluummin samaa tunnusmerkkiä käyttävän yhteisön tulliviranomaisen kuin kansallisten viranomaisten vastuulle. Aluksi voitaisiin perustaa yhdessä Euroopan rajavalvontaviraston kanssa EU:n yhteinen tarkastus- ja rajavalvontalaitos ja samalla taata kaikille tulliviranomaisille yhteinen pohjakoulutus sekä lisätä vastavuoroista vaihtoa, joka on nykyisin liian epäsäännöllistä. Jäsenvaltioiden tuomioistuinten ja hallintotuomioistuinten päätösten tunnustamisen ja täytäntöönpanon ohella olisi myös tarpeen yhdenmukaistaa syyte- ja seuraamuskäytännöt.

5.6.3

EU tarvitsisi myös yhteisen, mobiilin ja suorituskykyisen pelastuspalvelujärjestelmän, joka voisi tukea nopeasti ja tehokkaasti jäsenvaltioita ja niiden väestöä luonnonkatastrofien tai terroritekojen yhteydessä.

5.6.4

Jotta kansalaiset saisivat tietoa oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan yhtenäismarkkinoilla, kaikissa jäsenvaltioissa olisi syytä kehittää toistaiseksi lähes olematonta tiedotustoimintaa Solvit-keskuksista ja muista EU-yhteyspisteistä, joita on perustettu kaikkiin jäsenvaltioihin auttamaan kansalaisia selvittämään ongelmia, joita he voivat vielä kohdata käydessään kauppaa sisämarkkinoilla. Edellä mainitut EU:n erillisvirastot eivät ole perustamisensa jälkeen juurikaan tehneet toimintaansa tunnetuksi kansalaisille. Tämä voitaisiin korjata tiedotuskampanjoilla.

5.6.5

EU:n ja yhtenäismarkkinoiden toimintaa sekä kyseiseen yhteyteen liittyviä kansalaisten oikeuksia ja vapauksia koskevaa tiedotusta tulisi myös mukauttaa sen pohjalta, mitkä ovat kohderyhmien odotukset ja millaista kieltä kohderyhmät käyttävät. Usein on tarpeen ottaa lähtökohdaksi kohderyhmän kysymykset ja pyrkimykset, erityisesti silloin, kun kyseessä ovat nuoret, sen sijaan, että annettaisiin valmiita, virallisia vastauksia. EU:n yhteys- ja tiedotuspisteitä tulisi näin ollen kehittää siten, että niillä olisi todelliset mahdollisuudet ottaa huomioon kohderyhmien kielenkäyttö, lähestymistavat ja näkemykset ja käydä interaktiivista vuoropuhelua. Näin voitaisiin mahdollistaa EU:ta koskevan tiedon sopeuttaminen kunkin kohderyhmän erityispiirteiden mukaisesti. Internet soveltuu hyvin tähän tehtävään, ja sekä unionin toimielinten että kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tulisi hyödyntää sitä täysimittaisesti, jotta Euroopan kansalaisuutta voitaisiin tehostaa.

5.7

On tehtävä vielä paljon, jotta Euroopan kansalaiset voivat osallistua rakennerahastojen toimiin. Kun yhteisön tukea Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maille (AKT-maat) koskevissa säännöksissä edellytetään nimenomaan kansalaisyhteiskunnan tiivistä osallistumista (ks. Cotonoun sopimus), on hyvin epäjohdonmukaista, ettei työmarkkinaosapuolien ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan muiden edustajien osallistumisesta EU:n yhteenkuuluvuuspolitiikkaan ole annettu mitään vastaavia säännöksiä.

5.7.1

Komission vuosiksi 2007–2013 ehdottamissa strategisissa suuntaviivoissa viitataan vain epävirallisesti tällaiseen kuulemiseen ja osallistumiseen, eikä siitä säädetä erikseen ehdotetuissa asiakirjoissa, olipa kyse sitten suuntaviivoista tai rakennerahastoasetuksista.

5.7.2

Tilanne olisi syytä korjata antamalla kyseisissä asiakirjoissa sellaisia osallistumista koskevia säännöksiä, joita EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot voivat soveltaa suoraan.

6.   Sisällöltään vahvasti identiteettiin painottuvien yhteisten aloitteiden edistäminen

6.1

Euroopan kansalaiset, jotka odottavat EU:n tuovan lisäarvoa heidän kansalliseen, alueelliseen ja paikalliseen identiteettiinsä, toteavat liian usein tämän arvonnousun vaatimattomaksi tai jopa pintapuoliseksi. Tosin EU:n johtajat ovat vähitellen päättäneet huomattavista ja entistäkin merkittävämmistä edistysaskelista: Eurooppa-hymni ja EU:n lippu, EU:n passi, lähetystöjen ja konsulaattien vastavuoroinen avunanto ja tietenkin jo 12 jäsenvaltion yhteinen valuutta euro.

6.1.1

Edistyminen on kuitenkin tapahtunut vain vähin erin, ja samanaikaisesti yhteisen identiteetin saavuttaminen muilla usein hyvin samankaltaisilla aloilla on huomattavasti viivästynyt. Tilanteen korjaamiseksi toissijaisuusperiaatteen käsitettä olisi muokattava, mikä ei tarkoita sen systemaattista heikentämistä vaan sen mukauttamista tapauskohtaisesti, jolloin EU:n toimet saattavat usein olla tarpeen.

6.1.2

Tämän periaatteen mukaisesti olisi edistettävä sisällöltään vahvasti identiteettiin painottuvia aloitteita esimerkiksi rahoittamalla ensisijaisesti laajoja eurooppalaisia hankkeita, investoimalla varteenotettaviin eurooppalaisiin koulutusohjelmiin, käynnistämällä nuorille tarkoitettu eurooppalainen vapaaehtoistyö, pyytämällä kuuluisia henkilöitä kertomaan eurooppalaisesta identiteetistään, investoimalla merkittäviin eurooppalaisiin kulttuuri- ja mediaohjelmiin säätiöitä ja sponsoreita koskevan yhteisen perussäännön nojalla sekä sitoutumalla erityisesti taloudellisen ja sosiaalisen yhdentymisen edistämiseen euroalueella. Lisäksi olisi tehtävä poliittisesti merkittäviä päätöksiä, kuten valittava yksi yhteinen päivämäärä Euroopan parlamentin vaaleille, tehtävä Eurooppa-päivästä virallinen juhlapäivä ja toteutettava jo nyt Euroopan kansalaisten aloiteoikeus. Näitä eri suosituksia käsitellään tarkemmin seuraavassa.

6.2

EU:n talousarviovarojen niukkuuden tulisi olla lisäsyynä sille, että entistä suurempi osuus varoista kohdennettaisiin aidosti eurooppalaisten hankkeiden rahoittamiseen.

6.2.1

Tällaista rahoitusta olisi myönnettävä etenkin raja-alueille, jotka muodostavat ”EU:n rajapinnan” ja joiden yhteenkuuluvuus kärsii muita alueita enemmän jäsenvaltioiden välisen harmonisoinnin puutteesta. Raja-alueiden yhteiskunnallis-ammatillisille toimijoille olisi myönnettävä tärkeä asema näitä alueita koskevien ohjelmien suunnittelussa ja toteuttamisessa. Huomattava ja vuosittain kasvava prosenttiosuus yhteisön talousarviosta olisi kohdennettava näihin ohjelmiin. Erityisesti olisi syytä lisätä EURES-ohjelman talousarviomäärärahoja, ja ohjelman toimista olisi kerrottava alueellisissa julkaisuissa sekä alueellisilla radio- ja tv-kanavilla.

6.2.2

Yhteisön rahoituksella sekä tehokkaiden julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla olisi myös edistettävä Euroopan laajuisten verkkojen (liikenne, energia, tietoliikenne) kehittämistä, jotta voitaisiin lisätä EU:n suorituskykyä ja parantaa sen yhteyksiä. Päinvastaista kehitystä osoittaa kuitenkin Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2005 tekemä päätös puolittaa komission näille verkoille vuosiksi 2007–2013 ehdottamat kokonaismäärärahat. Leikkauksia lievennettiin hieman Euroopan parlamentin kanssa myöhemmin sovituilla järjestelyillä.

6.2.3

Merkittäviä eurooppalaisia teollisuus- ja teknologiahankkeita olisi laajennettava edelleen yhteisön talousarviovaroilla tai perimällä maksuja nimenomaan niiltä jäsenvaltioilta, jotka ovat halukkaita osallistumaan kyseisiin hankkeisiin. Ilmailu- ja avaruusalalla saavutetut tulokset viitoittavat tietä. Tällainen menestys parantaisi huomattavasti kansalaisten käsitystä EU:sta ja vahvistaisi samalla sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta että EU:n kilpailukykyä. Puolustus- ja turvallisuusalan laajat teolliset ja teknologiset yhteistyö- ja yhdentymismahdollisuudet on vielä kartoitettava.

6.3

Lisäksi olisi toteutettava varteenotettavia aloitteita Euroopan kansalaisuuden vahvistamiseksi koulutuksen avulla myös Euroopan tasolla.

6.3.1

EU:ta koskevasta yhteisestä koulutusrungosta olisi huolehdittava kaikilla koulutustasoilla: peruskoulussa sekä keski- ja korkea-asteen koulutuksessa. Kielten opiskelua olisi edistettävä voimakkaasti ottamalla käyttöön yhteinen viitepohja kielitaitotason arvioimiseen (Euroopan neuvoston ”eurooppalainen kielisalkku” -aloitteen levittäminen). Avoimuutta Eurooppaan tulisi lisätä opetuksen sijasta vaihdoilla, harjoitteluilla ja oleskelujaksoilla. Ensisijaisesti olisi edistettävä kumppanuustoimintaa sekä eurooppalaisia koulu- ja korkeakouluopintoja. Toimittajakoulutukseen olisi sisällytettävä huomattava EU:ta koskeva osio.

6.3.2

Nuorten olisi voitava osallistua kiinnostavaan ja kehittävään eurooppalaiseen vapaaehtoistyöhön paljon laajemmin kuin alustavissa kokeiluissa, jotka koskivat vain muutamia tuhansia nuoria. Tällainen mahdollisuus täydentäisi olennaisesti Erasmus- ja Leonardo-opiskelijavaihto-ohjelmia, jotka ovat saavuttaneet suuren suosion useiden miljoonien osallistujien myötä.

6.3.3

Eurooppalaisen identiteetin vahvistamiseksi kulttuuri- ja urheilualan kuuluisuudet voisivat tuoda tiedotuskampanjoissa itseään esille todellisina eurooppalaisina ja nostaa näin persoonansa kautta eurooppalaisuuden tunteen ja identiteetin arvoa.

6.4

Samalla tavoin olisi myös edistettävä merkittäviä aloitteita, joilla nostetaan eurooppalaisen kulttuurin arvoa ja edistetään sen levittämistä tiedotusvälineissä.

6.4.1

Olisi syytä hyödyntää paremmin eurooppalaisen kulttuurin rikkautta ja korostaa näin sekä sen yhteistä pohjaa että laajaa monimuotoisuutta. Olisikin edistettävä jäsenvaltioiden elokuvien, teosten ja lähetysten tekstitettyjen alkuperäisversioiden käyttöä, mikä myös helpottaisi vieraiden kielten omaksumista ja kielitaidon ylläpitämistä.

6.4.2

Euroopan unionin olisi edistettävä eurooppalaista elokuva-alan koulutusta ja järjestettävä Oscar-gaalan kaltainen tilaisuus omille ”tähdilleen” ja ”huippunimilleen” tekijöiden ja taiteilijoiden palkitsemiseksi.

6.4.3

Kunnianhimoisen ja taloudellisilta vaikutuksiltaan monipuolisen eurooppalaisen kulttuuriohjelman onnistumista edesauttaisi huomattavasti yhteinen tuki säätiöille ja sponsoreille. Rakentavalla eurooppalaisella perussäännöllä edistettäisiin suoraan tällaista yhteistyön tiivistämistä näillä aloilla.

6.5

Euroa olisi viimeinkin pohdittava perusteellisesti. Nykytilanteessa euron käyttöön ottaneet jäsenvaltiot ovat tehneet eurosta paremminkin päätepisteen kuin lähtökohdan. Euroalueen kansalaiset saattavat kummeksua oikeutetusti tällaista suhtautumistapaa.

6.5.1

Miten kyseiset valtiot aikovat toimia talouden saralla syventääkseen yhdentymistään, vahvistaakseen rahoitusmarkkinoitaan ja tehostaakseen verotuksen yhdenmukaistamista? Miksi 12 jäsenvaltion valtiovarainministerien muodostama euroryhmä ei ole edistynyt lainkaan talousasioita käsittelevän euroalueen hallituksen muodostamisessa, vaikka Euroopan keskuspankki noudattaa jo nyt federalistista mallia? Miksi EU ei suunnittele euroalueen valtioiden yhteistä edustusta (IMF, G7-ryhmä jne.) euron painoarvon lisäämiseksi dollariin nähden? Miksi euroalueen valtiot eivät ole jo käynnistäneet tiivistä keskinäistä yhteistyötä budjettialalla?

6.5.2

Miksi euroryhmään kuuluu edelleen vain valtiovarainministereitä, eikä se ole perustanut sosiaaliasioista vastaavien ministereiden rinnakkaiselintä, vaikka Lissabonin strategian täytäntöönpanon tehostamista ja yhdenmukaistamista koskevat vaatimukset voimistuvat voimistumistaan? Olisiko talous- ja raha-asioista sekä sosiaalisasioita vastaavien ministereiden sekä mahdollisesti myös teollisuusministereiden muodostaman euroryhmän mahdollista suunnitella taloudellisiin ja sosiaalisiin uudistuksiin liittyviä tehokkaampia käytäntöjä, näyttää esimerkkiä tutkimuksen edistämisessä ja yhteisöpatentin täytäntöönpanossa sekä esittää yhteinen kertomus Lissabonin strategian täytäntöönpanosta kansallisten selvitysten lisäksi?

6.5.3

Euroalueen kansalaisia olisi kuultava tarkasti ja otettava heidät tiiviisti mukaan näihin valintoihin varsinkin edustusjärjestöjensä kautta. Kansalaisia olisi myös kannustettava suunnittelemaan euroaluetta koskevia aloitteita. Tällä tavoin euroalueesta, jossa kokeillaan tiiviimpää taloudellista ja sosiaalista yhdentymistä, tulisi myös vahvemman Euroopan kansalaisuuden koekenttä.

6.5.4

Olisi tietysti huolehdittava samalla siitä, ettei koko unionin yhteenkuuluvuutta vahingoiteta. Euroalueen ulkopuolella oleville jäsenvaltioille olisi annettava asianmukaisesti tietoa, niitä olisi kuultava ja niiden olisi voitava mahdollisuuksien mukaan osallistua tähän tiivistettyyn yhteistyöhön, jota ne kaiken todennäköisyyden mukaan alkavat joka tapauksessa harjoittaa heti, kun ne ovat ottaneet euron käyttöön.

6.6

Puhtaasti poliittisella tasolla näkyvämpää ja tehokkaampaa Euroopan kansalaisuutta voitaisiin edistää suoraan muun muassa seuraavilla toimilla:

6.6.1

Valitaan yhteinen päivämäärä Euroopan parlamentin yleisille vaaleille. Niiden jälkeen pidettävä aidosti eurooppalainen vaali-ilta antaisi aihetta käsitteleville keskusteluille, puheenvuoroille ja kommenteille aivan toisenlaisen ulottuvuuden. Se sijoittaisi poliittiset haasteet niiden todelliseen eurooppalaiseen yhteyteen eikä rajaisi niitä täysin virheellisesti pelkästään kansallisiksi kysymyksiksi, kuten nykyään pitkälti tapahtuu.

6.6.2

Virallistetaan 9. toukokuuta Eurooppa-päiväksi, joka ansaitsee vapaapäivän aseman Euroopassa. Jäsenvaltiot voisivat valita jonkin toisen vapaapäivän, jonka ne korvaisivat Eurooppa-päivällä. Eurooppa-päivää voitaisiin juhlistaa suoraan Eurooppaa koskevilla tapahtumilla ja erityisesti kulttuuriin keskittyvillä ohjelmilla.

6.6.3

Toteutetaan Euroopan kansalaisten aloiteoikeus perustuslakisopimuksen määräyksiä ennakoiden (miljoona allekirjoitusta useista eri jäsenvaltiosta). Euroopan komissio voisi näin jo nyt tutkia ja mahdollisesti toimittaa eteenpäin kaikki kansalaisaloitteet, jotka täyttävät tietyt kriteerit. Komissio sitoutuisi lisäksi esittämään julkisesti tarkat syyt, joiden perusteella se voisi myös päättää olla viemättä aloitetta eteenpäin.

7.   Päätelmät

7.1

Loppujen lopuksi kaikkien julistusten ja peruskirjojen jälkeen näkyvämpää ja tehokkaampaa kansalaisuutta ei saada aikaan määräyksillä. Kansalaisuus on arvo sinänsä, ja se toteuttaa itseään. Se kehittyy ja muuttuu. Se vahvistuu ainoastaan vakiinnuttamalla. Vain kehittämällä osallistumista tukevaa ”horisontaalista” ulottuvuutta EU:n rakenteissa varmistetaan järjestelmän ”vertikaalisen” ulottuvuuden täydellinen hyväksyntä ja kestävyys.

7.2

Tällä hetkellä aktiivinen Euroopan kansalaisuus edellyttää välineitä, ei niinkään julistuksia kuin operatiivisia välineitä, joita sillä on tähän asti ollut aivan liian vähän. Eurooppalaisille on nyt annettava nämä välineet, joita he odottavat ja joita he osaavat hyödyntää. Näin onnistutaan varmasti palauttamaan EU:lle sen identiteetti, dynaamisuus, kilpailukyky ja yhteenkuuluvuus, joiden saavuttamisessa jäsenvaltioilla on nykyisin vaikeuksia.

7.3

Jotta voidaan valvoa kyseisten suositusten noudattamista ja edistää Euroopan kansalaisia hyödyttävää todellista kehitystä, talous- ja sosiaalikomitea on päättänyt perustaa aktiivista unionin kansalaisuutta tukevan pysyvän työryhmän. Ryhmän tehtävänä on muun muassa

seurata edistymistä ja viivästyksiä tällä alalla

edistää kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa käytävää julkista vuoropuhelua

tukea aloitteita ja parhaita käytäntöjä sekä lisätä niiden tunnettuutta.

7.4

Tämän valvonnan käynnistämiseksi ja suuntaamiseksi talous- ja sosiaalikomitea järjestää aktiivista unionin kansalaisuutta käsittelevän symposiumin, kuten ETSK suunnitteli aktiivista kansalaisuutta koskevasta toimintaohjelmasta antamassaan lausunnossa (6).

Bryssel 14. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  ESTK:n lausunto aiheesta ”Panos Eurooppa-neuvoston kokoukseen 15.–16. kesäkuuta 2006 — Harkinta-aika”, esittelijä: Malosse.

(2)  ETSK:n lausunto, 26.10.2005, ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös kaudella 2007–2013 toteutettavasta ’Kansalaisten Eurooppa’ -ohjelmasta unionin aktiivisen kansalaisuuden edistämiseksi”, esittelijä: Le Scornet (EUVL C 28, 3.2.2006).

(3)  ETSK:n lausunto, 26.4.2002, ”Pk-yritysten eurooppalainen perussääntö”, esittelijä: Malosse (EYVL C 125, 27.5.2002, s. 100).

(4)  ETSK:n lausunto, 20.4.2006, ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi lisäeläkeoikeuksien siirrettävyyden parantamisesta”, esittelijä: Engelen-Kefer.

(5)  Ks. ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaoston 11. tammikuuta 2005 hyväksymä tiedonanto aiheesta ”Yhteissääntelyn ja itsesääntelyn nykytilanne yhtenäismarkkinoilla”, esittelijä Bruno Vever.

(6)  ETSK:n lausunto, 26.10.2005, ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös kaudella 2007–2013 toteutettavasta ’Kansalaisten Eurooppa’ -ohjelmasta unionin aktiivisen kansalaisuuden edistämiseksi”, esittelijä: Le Scornet (EUVL C 28, 3.2.2006).


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/173


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010

KOM(2006) 92 lopullinen

(2006/C 318/29)

Komissio päätti 1. maaliskuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 13. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Grace Attard.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 175 ääntä puolesta ja 11 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK pitää tervetulleena komission poliittista tahtoa säilyttää sukupuolten tasa-arvo aikavälillä 2006–2010 edelleen ensisijaisten kysymysten parissa. Komitea arvostaa puheenjohtaja Manuel Barroson henkilökohtaista panosta asiassa ja yhtyy komission käsitykseen siitä, että kaikki sidosryhmät tulee ottaa mukaan tasa-arvopolitiikan keskeisten kohtien toimeenpanoon.

1.2   ETSK

toteaa, että työllisyyspolitiikkojen koordinoinnissa tarvitaan yhteisiä painopisteitä naisten työllisyysasteen lisäämiseksi.

katsoo, että jäsenvaltioiden hallituksilla, kansallisilla tasa-arvoelimillä ja kaikkien jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolilla on selkeä velvollisuus varmistaa, että niiden soveltamat palkkajärjestelmät eivät johda naisten ja miesten epätasa-arvoon.

suosittelee, että naisyrittäjiä ajatelleen tulisi laatia strategioita, joilla parannetaan naisten mahdollisuuksia pankkilainojen ja -palveluiden käyttöön.

suosittelee, että kansallisiin opetussuunnitelmiin sisällytetään keskiasteella ja korkea-asteella yrittäjäkoulutusta erityisesti naisille ja että ryhdytään toimenpiteisiin, joilla lisätään luonnontieteellisiltä ja teknisiltä aloilta valmistuvien naisopiskelijoiden määrää, jotta saataisiin kurottua umpeen sukupuolten välistä eroa teknisillä aloilla ja tieto- ja viestintätekniikan palveluiden parissa työskentelevien määrässä.

kehottaa vauhdittamaan strategioita, jotka liittyvät sukupuolten tasa-arvoon sosiaaliturvassa ja köyhyyden vastaisissa toimissa, jotta voitaisiin varmistaa, että verotuksessa ja sosiaaliturvajärjestelmissä otetaan huomioon köyhyysriskin alla elävien naisten ja erityisesti yksinhuoltajanaisten tarpeet. Tarvitaan myös konkreettisia poliittisia ehdotuksia, joilla yksinhuoltajia kannustetaan hankkimaan työmarkkinoilla kysyttyä ammattitaitoa sekä helpotetaan heidän työllistymistään.

katsoo, että terveydenhuoltoa ja pitkäaikaishoitoa koskeviin kansallisiin strategioihin tulisi sisältyä naisten työterveysnormeja koskevia, yhdennettyjä politiikkoja.

vaatii, että läheisten hoidon tarpeen kasvun vaikutukset naisten fyysiseen ja henkiseen terveyteen otetaan huomioon, tutkitaan ja analysoidaan.

esittää, että terveydenhoitoalalla sovellettaisiin avointa koordinointimenettelyä ja että siihen sisällytettäisiin sukupuolten tasa-arvoa koskevia tavoitteita.

toteaa naisten osuuden maahanmuuttajista kasvavan ja suosittelee, että sukupuolten tasa-arvo valtavirtaistetaan täysin EU:n politiikkaan ja toimiin kaikissa maahanmuuttoprosessin vaiheissa.

pitää tärkeänä, että kehitetään toimenpiteitä — myös tarkkoja tavoitteita ja indikaattoreita — joilla varmistetaan lasten sekä vanhusten ja vammaisten hoito.

suosittelee tavoitteiden ja määräaikojen asettamista naisten osallisuuden lisäämiseksi kaikissa päätöksenteon muodoissa.

suosittelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman laatimista.

kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että prostituutioon pakotetuille ihmiskaupan uhreille myönnetään lisää oikeuksia ja tukea.

suosittelee koko Euroopan kattavien tiedotuskampanjoiden järjestämistä nollatoleranssista tiedotusvälineiden seksistisiä loukkauksia ja naisia halventavia kuvia kohtaan.

katsoo, että televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta tehdyn komission direktiiviehdotuksen (1) suositusten mukaisesti jäsenvaltioiden tulisi varmistaa, ettei audiovisuaalisiin kaupallisiin viesteihin sisälly rotuun, sukupuoleen tai kansallisuuteen pohjautuvaa syrjintää.

suosittelee tasa-arvokoulutuksen järjestämistä tiedotusoppilaitoksissa sekä tehokkaiden, sukupuolten tasapainoa varmistavien mekanismien soveltamista kaikilla mediateollisuuden päätöksentekotasoilla.

suosittelee, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkansa puitteissa tarjoaman rahoitustuen tulisi olla asianmukaisesti naisten saatavilla ja sitä tulisi ohjata erityisesti naisjärjestöjen toteuttamien kansallisten hankkeiden kautta.

vaatii, että ECHO-toiminnassa (European Commission Humanitarian Aid) ensisijalle asetetaan niille naisille myönnettävä apu ja tuki, joihin konfliktien aikana kohdistuu väkivaltaa heidän sukupuolensa vuoksi.

uskoo, että hallinnon parantaminen sukupuolten tasa-arvon kannalta vaikuttaa merkittävästi etenemissuunnitelman menestykseen. Komitea suosittelee vuoropuhelu- ja kuulemismekanismien vahvistamista järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti kansallisen tason naisjärjestöjen kanssa.

ehdottaa tasa-arvoisen budjetoinnin työryhmän perustamista komission budjettipääosastoon sekä erillisen vuosittaisen EU:n talousarviota koskevan sukupuolivaikutusten arvioinnin toteuttamista.

2   Perustelut

2.1   Komission ehdotuksen pääsisältö

2.1.1

EU on edistynyt merkittävästi tasa-arvon saavuttamisessa yhdenvertaista kohtelua koskevan lainsäädännön, naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistamisen, naisten tukemista koskevien erityistoimenpiteiden, toimintaohjelmien sekä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa käydyn vuoropuhelun ansiosta. Eriarvoisuutta kuitenkin esiintyy ja eriarvoisuus voi laajentua, sillä lisääntynyt maailmanlaajuinen kilpailu vaatii nykyistä joustavampaa ja liikkuvampaa työvoimaa. Tämä saattaa vaikuttaa enemmän naisiin, joiden on usein valittava lastensaannin ja uran välillä, koska joustavia työjärjestelyjä ja hoitopalveluja ei ole, sukupuolistereotypiat elävät sitkeässä ja perhevastuu jakautuu eriarvoisesti miesten kanssa.

2.1.2

Komission etenemissuunnitelmassa esitetään EU:n kuusi keskeistä toiminta-aluetta sukupuolten tasa-arvoa varten kaudeksi 2006–2010:

naisten ja miesten yhdenvertainen taloudellinen riippumattomuus

yksityis- ja työelämän yhteensovittaminen

yhdenvertainen edustus päätöksenteossa

kaikenmuotoisen sukupuoleen perustuvan väkivallan kitkeminen

sukupuolistereotypioiden poistaminen

tasa-arvon edistäminen ulko- ja kehityspolitiikassa.

Kullekin alueelle annetaan ensisijaiset tavoitteet ja toimet. Komissio ei pysty yksin saavuttamaan näitä tavoitteita, sillä monilla aloilla toiminnan painopiste on jäsenvaltioiden tasolla. Etenemissuunnitelma onkin osoitus komission sitoutumisesta viedä tasa-arvoasiaa eteenpäin ja vahvistaa kumppanuutta jäsenvaltioiden ja muiden toimijoiden kanssa.

2.1.3

Parantaakseen tasa-arvoa koskevaa hallintokäytäntöä komissio määrittelee myös joukon avaintoimia ja sitoutuu seuraamaan tasa-arvon edistymistä.

2.2   Yleistä

2.2.1

ETSK pitää tervetulleena komission poliittista tahtoa säilyttää sukupuolten tasa-arvo aikavälillä 2006–2010 edelleen ensisijaisten kysymysten parissa. Komitea arvostaa puheenjohtaja Manuel Barroson henkilökohtaista panosta asiassa ja yhtyy komission käsitykseen siitä, että kaikki sidosryhmät tulee ottaa mukaan tasa-arvopolitiikan keskeisten kohtien toimeenpanoon.

2.2.2

Sukupuolten tasa-arvo on perusoikeus, EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteinen arvo ja välttämätön edellytys EU:n kasvua, työllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiselle, jotka ovat samalla myös Lissabonin suunnitelman pääkohtia. ETSK kannattaa etenemissuunnitelman strategiaa, joka perustuu naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistamisesta ja erityistoimista muodostuvaan kaksiosaiseen lähestymistapaan.

2.2.3

Naisten edistyminen muun muassa sellaisilla avainaloilla kuin koulutus ja tutkimus ei näy täysimääräisesti naisten työmarkkina-asemassa. EU:lla ei ole varaa hukata tällaista henkistä pääomaa. Samanaikaisesti alhaisiin syntyvyyslukuihin ja työvoiman supistumiseen johtavat väestömuutokset uhkaavat EU:n poliittista ja taloudellista asemaa.

2.2.4

ETSK pitää myös tervetulleena komission tavoitetta kitkeä sukupuoleen perustuva väkivalta ja ihmiskauppa, jotka ovat esteitä tasa-arvon saavuttamiselle ja rikkovat naisten ihmisoikeuksia.

2.2.5

Lisäksi ETSK pitää tervetulleena komission aikomusta kohdata maailmanlaajuisia haasteita: naisten ihmisoikeuksien turvaaminen ja niiden sisällyttäminen EU:n kaikkiin asianmukaisiin ulkopolitiikkoihin, toimiin ja ohjelmiin.

2.3   Erityishuomiota osasta I: Keskeiset toiminta-alueet sukupuolten tasa-arvoa varten

2.3.1

Onnistuminen etenemissuunnitelmassa kartoitetuilla alueilla edellyttää yhdennettyjä strategioita sekä sen varmistamista, että tasa-arvo otetaan selkeästi huomioon ja sisällytetään kaikkiin politiikkoihin EU:n ja jäsenvaltioiden asianomaisilla tasoilla. EU:n mekanismeja ja resursseja on vahvistettava, jotta kansallisella tasolla voidaan varmistaa tasa-arvon tehokas valtavirtaistaminen neuvoston vuoden 2006 kevätkokouksessa sovitun Euroopan tasa-arvosopimuksen mukaisesti.

2.3.2

Etenemissuunnitelman konkreettinen seuranta on toteutettava yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Vaikka indikaattoreita edistymisen seuraamiseksi on jo olemassa, on tärkeä kerätä vertailukykyisiä tietoja EU:n tasolla.

2.3.3   Naisten ja miesten yhdenvertaisen taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen

2.3.3.1   Lissabonin työllisyystavoitteiden täyttyminen

2.3.3.1.1

Lissabonin työllisyystavoitteissa pyritään naisten 60 prosentin työllisyysasteeseen vuoteen 2010 mennessä. Lissabonin strategiaan liittyvistä jäsenvaltioiden sitoumuksista, kasvu- ja työllisyyssuunnitelmista ja sukupuolten tasa-arvoa työelämässä koskevien sitovien EU-säännösten olemassaolosta huolimatta sukupuolten välillä vallitsee edelleen merkittävä työllisyysero. Naisten työllisyysaste on alhaisempi (55,7 prosenttia, miehillä 70 prosenttia) ja paljon alhaisempi (31,7 prosenttia) iäkkäämpien naisten (55–64-vuotiaat) kohdalla. Naisten työttömyysaste (9,7 prosenttia) on niin ikään korkeampi kuin miesten (7,8 prosenttia). Työpaikkoja ja kasvua koskevan Lissabonin strategian sukupuoliulottuvuutta on vahvistettava.

2.3.3.1.2

Komissio keskittyy yhdenvertaista kohtelua koskevan lainsäädännön noudattamiseen, uusien rakennerahastojen tehokkaaseen käyttöön sekä työnteon kannattavuuden varmistamiseen yksilöllistämällä vero- ja etuusjärjestelmiin liittyviä oikeuksia. ETSK pitää tervetulleena Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamista, mutta muistuttaa, että sen tehokas toiminta edellyttää riittäviä henkilöresursseja ja rahoitusta (2).

2.3.3.1.3

Komitea toteaa, että työllisyyspolitiikkojen koordinoinnissa tarvitaan yhteisiä painopisteitä naisten työllisyysasteen lisäämiseksi. Kansallisten uudistusohjelmien arvioinnissa komission on varmistettava, että sukupuolten välisiin eroihin kiinnitetään erityistä huomiota ja ryhdytään asianomaisiin toimiin.

2.3.3.1.4

ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden hallituksilla, kansallisilla tasa-arvoelimillä ja kaikkien jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolilla on selkeä velvollisuus varmistaa, että niiden soveltamat palkkajärjestelmät eivät johda naisten ja miesten väliseen epätasa-arvoon.

2.3.3.1.5

Komitea on huolissaan siitä, että eräät uudet työn organisoinnin muodot voivat johtaa työntekijöiden hyväksikäyttöön ja epävarmoihin työsuhteisiin, joita solmitaan usein naisten kanssa. Komitea on vakuuttunut siitä, että joustavuuden ja turvallisuuden tulisi olla keskenään tasapainossa.

ETSK uskoo, että vammaisten naisten integrointi työmarkkinoille edellyttää välttämättä sukupuolikohtaisia luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja heidän työllistymistään koskevista esteistä.

2.3.3.2   Sukupuolten välisen palkkaeron poistaminen

2.3.3.2.1

Samapalkkaisuutta koskevasta EU:n lainsäädännöstä huolimatta naiset ansaitsevat EU:ssa keskimäärin 15 prosenttia vähemmän kuin miehet (3), ja tämä ero pienenee paljon hitaammin kuin sukupuolten työllisyysero. Sen sitkeys johtuu naisten suorasta ja epäsuorasta syrjimisestä ja rakenteellisesta eriarvoisuudesta, kuten toimialojen, ammattien ja työtapojen erottelusta sukupuolen suhteen, lapsen tai muun perheenjäsenen hoitoon käytetyistä uratauoista, koulutusmahdollisuuksista, arviointi- ja palkkajärjestelmien vinoutumisesta sekä stereotypioista. Kaikissa jäsenvaltioissa ei välttämättä ole saatavilla riittäviä teknisiä ja taloudellisia voimavaroja tai henkilöresursseja.

2.3.3.2.2

Tulevassa tiedonannossaan sukupuolten välisistä palkkaeroista ja työmarkkinaosapuolten kuulemisesta komission tulisi varmistaa tasa-arvo-oikeuksia koskevien kansallisten säädösten yhtenäistäminen ja valitusmahdollisuuksia lisääminen.

2.3.3.3   Naisyrittäjät

2.3.3.3.1

Naiset muodostavat keskimäärin 30 prosenttia EU:n yrittäjistä. He joutuvat usein kohtaamaan suurempia ongelmia kuin miehet yritystoiminnan aloituksessa sekä rahoituksen ja koulutuksen saannissa. EU:n yrittäjyyttä koskevan toimintaohjelman toimeenpanoa on jatkettava ja siinä on otettava paremmin huomioon sukupuolten tasa-arvoon liittyvät asiat. Tarvitaan yrittäjyyden edistämistä, tiedottamista ja alkuvaiheen kannustamista uusien yritysten luomisen ja kehittämisen tukemiseksi eri menettelyitä käyttäen, kuten esimerkiksi uusien yritysten rahoitusmahdollisuuksia parantamalla. Strategioiden avulla tulisi parantaa naisten mahdollisuuksia pankkilainojen ja -palveluiden käyttöön. Lisäksi naisyrittäjille tulisi tarjota mahdollisuus verkottumiseen rahoituslaitosten kanssa, jotta etenkin pienimuotoisessa rahoituksessa voitaisiin kehittää räätälöityjä tukipaketteja.

2.3.3.3.2

Kansallisiin opetussuunnitelmiin tulisi sisällyttää keskiasteella ja korkea-asteella yrittäjäkoulutusta erityisesti naisille ja näin edistää naisten osallistumista innovatiivisten ideoiden tuottamiseen alalla. Kaikki naiset eivät kuitenkaan halua ryhtyä yrittäjiksi. Kansallisten opetussuunnitelmien puitteissa tulisi näin ollen tiedottaa oppilaille ja opiskelijoille heidän työhön liittyvistä oikeuksistaan sekä kannustaa heitä pyrkimään sukupuoleensa nähden epätyypillisille aloille.

2.3.3.3.3

Erityinen mutta yhdennetty naisyrittäjyyspolitiikka auttaisi esimerkiksi kuromaan umpeen sukupuolten välistä eroa teknisillä aloilla, tieto- ja viestintätekniikan palveluiden parissa ja muilla koulutusta edellyttävillä aloilla työskentelevien määrässä.

2.3.3.4   Sukupuolten tasa-arvo sosiaalisessa suojelussa ja köyhyyden torjuminen

2.3.3.4.1

Sosiaalisen suojelun järjestelmistä olisi poistettava tekijöitä, jotka estävät naisia ja miehiä astumasta työmarkkinoille ja pysymästä siellä, jotta he voivat kartuttaa yksilöllisiä eläkeoikeuksiaan. Naisten pitäisi pystyä hyötymään eläkeoikeuksista, ja niiden takaamiseksi tulisi etsiä vaihtoehtoisia malleja. Naisten ura on yhä todennäköisesti lyhyempi tai se keskeytyy, jolloin heillä on miehiä vähemmän oikeuksia. Tämä lisää etenkin yksinhuoltajien, iäkkäämpien tai perheyrityksissä, kuten maa- ja kalataloudessa, sekä vähittäiskaupassa ja teollisuudessa työskentelevien naisten köyhyysriskiä. Jäsenvaltioiden tulisi myös suojella maahanmuuttajanaisia hyväksikäytöltä kyseisillä aloilla.

2.3.3.4.2

Olisi vauhditettava strategioita, joilla voidaan varmistaa, että köyhtymisvaarassa olevat — työlliset ja työttömät — naiset hankkivat työmarkkinoilla kysyttyä ammattitaitoa, jonka avulla he tulevat taloudellisesti riippumattomiksi (4).

2.3.3.4.3

ETSK kehottaa vauhdittamaan strategioita, jotka liittyvät sukupuolten tasa-arvoon sosiaaliturvassa ja köyhyyden vastaisissa toimissa, jotta voitaisiin varmistaa, että verotuksessa ja sosiaaliturvajärjestelmissä otetaan huomioon köyhtymisvaarassa olevien naisten ja erityisesti yksinhuoltajanaisten tarpeet. Tarvitaan myös konkreettisia poliittisia ehdotuksia, joilla yksinhuoltajia kannustetaan hankkimaan työmarkkinoilla kysyttyä ammattitaitoa sekä helpotetaan heidän työllistymistään. Erityisesti on tarpeen uudistaa nykyisiä järjestelmiä, joissa työttömyysturvan ja huollettavista maksettavien lisätukien yhteissumma on hyvin lähellä kansallisia vähimmäispalkkoja, mikä tuntuu joissain jäsenvaltioissa muita enemmän.

2.3.3.4.4

Käytännössä työn houkuttelevuuden lisäämistoimia ei tulisi rajata ainoastaan palkkoihin vaan tulisi käyttää myös muita kuin verotuksellisia kannustimia, kuten työn joustavuutta ja vähän koulutetuille työntekijöille suunnattuja kouluttautumismahdollisuuksia. Köyhtymisvaarassa oleville vähintään kaksilapsisille perheille — oli sitten kyse yksinhuoltajista tai ei — tulisi tarjota riittävästi tuettuja lastenhoitopaikkoja.

2.3.3.4.5

Köyhyysriski on suurin yksinhuoltajatalouksien keskuudessa (EU:n keskiarvo 35 prosenttia). 85 prosenttia yksinhuoltajista on naisia. Köyhyysriski on suuri myös yli 65-vuotiailla naisilla. Vähän koulutetut naiset ovat myös vaarassa joutua työttömiksi ennen eläkeikää.

2.3.3.5   Terveyden sukupuoliulottuvuuden tiedostaminen

2.3.3.5.1

Naisilla ja miehillä on omat terveysriskinsä ja sairautensa ja heidän terveyteensä vaikuttavat eri seikat ja tavat. Niihin sisältyvät ympäristökysymykset, kuten REACH-ehdotuksessa käsitellyt kemikaalit ja torjunta-aineet, koska ne siirtyvät usein rintaruokinnassa lapseen. Nykyinen lääketieteellinen tutkimus sekä turvallisuus- ja terveysstandardit koskevat enemmän miesvaltaisia työaloja. Alan tietoa ja tutkimusta olisi parannettava ja olisi kehitettävä tilastoja ja indikaattoreita, joissa otetaan huomioon myös naisnäkökohdat.

2.3.3.5.2

Naisvaltaisten alojen työterveyden ja -turvallisuuden parantamiseksi terveydenhuoltoa ja pitkäaikaishoitoa koskevien kansallisten strategioiden tulisi sisältää myös yhdennettyjä politiikkoja, jotka kohdistuvat naisviljelijöiden työterveysnormeihin ja viljelijäperheiden naisten terveyteen yleensä sekä tehtaissa syntyviin rasitusvammoihin. Tähän tulisi sisältyä myös tiedotusta ja koulutusta naisten vaikutusvallan lisäämiseksi.

2.3.3.5.3

Lisäksi ETSK vaatii, että läheisten hoidon tarpeen kasvun vaikutukset naisten fyysiseen ja henkiseen terveyteen otetaan huomioon, tutkitaan ja analysoidaan.

2.3.3.5.4

ETSK kannattaa tasa-arvoa koskevia EU:n tavoitteita ja esittää, että terveydenhoitoalalla sovellettaisiin avointa koordinointimenettelyä ja että siihen sisällytettäisiin sukupuolten tasa-arvoa koskevia tavoitteita. Lisäksi ehkäiseviä ohjelmia olisi vahvistettava. On myös olemassa tarvetta vauhdittaa sukupuolten tasa-arvon huomioivia hankkeita, jotka koskevat sukupuoliteitse tarttuvia tauteja (myös HI-virus/aids) sekä sukupuolielämään ja lapsensaantiin liittyviä terveyskysymyksiä.

2.3.3.6   Etenkin maahanmuuttajiin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluviin naisiin kohdistuvan moninkertaisen syrjinnän torjuminen

2.3.3.6.1

Heikossa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvat naiset voivat usein huonommin kuin samassa asemassa olevat miehet. He kärsivät usein moninkertaisesta syrjinnästä. On tarpeen edistää sukupuolten tasa-arvoa maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikassa, jotta voidaan varmistaa naisten oikeudet ja kansalaisosallistuminen, heidän työllisyyspotentiaalinsa täysimääräinen hyödyntäminen sekä parantaa heidän kouluttautumismahdollisuuksiaan.

2.3.3.6.2

ETSK pahoittelee, että Eurooppa-neuvoston Haagin ohjelman yhteydessä asettamissa tavoitteissa, jotka on tarkoitus panna toimeen aikavälillä 2005–2010 vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen puitteissa, ei oteta erityisesti huomioon maahanmuuttajanaisten tilannetta. ETSK toteaa naisten osuuden maahanmuuttajista kasvavan ja suosittelee, että sukupuolten tasa-arvo valtavirtaistetaan täysin EU:n politiikkaan ja toimiin kaikissa maahanmuuttoprosessin vaiheissa ja erityisesti vastaanottavaan yhteiskuntaan siirtymisen ja integroitumisen aikana.

2.3.3.6.3

Olemassa olevien turvapaikkamenettelyyn ja erityisesti tilapäiseen suojeluun ja vastaanotto-olosuhteiden vähimmäisnormeihin liittyvien välineiden täytäntöönpano ja soveltaminen on yhtäpitävää kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja vuoden 1951 Geneven sopimukseen perustuvien velvoitteiden kanssa. Turvapaikkapolitiikassa tulisi myös ottaa huomioon sukupuoleen liittyvä naisten vaino maastapaon syynä.

2.3.3.7   Komission avaintoimet alalla

2.3.3.7.1

ETSK kannattaa komission avaintoimia ja erityisesti tasa-arvon valtavirtaistamisen seurannan ja vahvistamisen painottamista. Komitea kannattaa myös avoimen koordinointimenetelmän selkeyttämiseen tähtääviä aloitteita eläkkeiden, sosiaalisen osallisuuden, terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon aloilla. Tässä yhteydessä on painotettava muun muassa naisten ja miesten tasa-arvon edistämistä (5).

2.3.4   Työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamisen tukeminen

2.3.4.1

ETSK pitää tärkeänä, että kehitetään toimenpiteitä — myös tarkkoja tavoitteita ja indikaattoreita — joilla varmistetaan lastenhoitopaikkojen tarjonta syntymästä pakolliseen kouluikään asti sekä edullisia ja saatavissa olevia hoitopalveluita muille huollettavina oleville henkilöille, sillä tämä vaikuttaa suoraan naisten osallistumiseen palkkatyöhön. Tulisi luoda koulupäivän jälkeisiä palveluita, jotka olisivat käytettävissä koko kouluiän ja jotka sopeutettaisiin vanhempien työaikoihin.

2.3.4.2

ETSK yhtyy komission kantaan, jonka mukaan on tärkeää pitää yllä tasapainoa yksityis- ja työelämän välillä. Joustavien työjärjestelyiden etuja ei käytetä vielä niin laajasti hyväksi kuin olisi suotavaa. Komitea on huolissaan siitä, että eräät uudet työn organisoinnin muodot voivat johtaa työntekijöiden hyväksikäyttöön ja epävarmoihin työsuhteisiin, joita solmitaan usein naisten kanssa. Komitea on vakuuttunut siitä, että joustavuuden ja turvallisuuden tulisi olla keskenään tasapainossa.

2.3.4.3

EU on tunnustanut tarpeen saavuttaa tasapaino yksityis- ja työelämän välillä sekä naisten että miesten kannalta (6). Kodinhuolto- ja hoitotöiden jakautumista sukupuolen mukaan on muutettava, jotta saavutetaan tasapuolinen jako miesten ja naisten välillä. Miesten roolia kotitaloudessa on lisättävä. Lisäksi työaikadirektiivin tarkistamisesta parhaillaan käytävän keskustelun yhteydessä on hahmoteltava sellaisia työaikamalleja, jotka ovat yhteen sovitettavissa perhe-elämän kanssa.

ETSK pitää tärkeänä, että kehitetään toimenpiteitä — myös tarkkoja tavoitteita ja indikaattoreita — joilla varmistetaan lasten sekä vanhusten ja vammaisten hoito.

2.3.5   Naisten ja miesten yhdenvertainen osallistuminen päätöksentekoon ja sen edistäminen

2.3.5.1

Naisten aliedustuksen suhteen politiikassa, taloudellisessa päätöksenteossa sekä tieteessä ja teknologiassa ei ole vieläkään ryhdytty riittävän tehokkaisiin toimiin. Komissio aikoo korjata tämän epädemokraattisen tilanteen ehdotetuilla avaintoimilla. Jäsenvaltioiden sitoutuminen tarvittaviin toimiin on kuitenkin edelleen hyvin heikkoa. Sukupuolierottelua on havaittavissa sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Naiset ovat aliedustettuina johto- ja päätöksentekotasolla sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.

2.3.5.2

Komitea suosittelee näin ollen tasa-arvoa koskevien tavoitteiden ja määräaikojen asettamista, jotta voidaan lisätä naisten osallistumista kaikkiin päätöksenteon muotoihin. Komitea uskoo, että näin voitaisiin tehokkaasti lisätä naisten osuutta poliittisten johtajien ja taloudellisten päättäjien joukossa sekä luonnontieteen ja teknologian alalla.

2.3.5.3

Kaikkien EU:n toimielinten tulisi lisäksi toteuttaa 1. toukokuuta 2004 annettujen, Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (7) 1 d (77) 96 artiklan mukaisia tehokkaita ja positiivisia toimenpiteitä kaikilla tasoilla, joilla naiset ovat aliedustettuina päätöksenteossa. Toimenpiteiden tuloksia on seurattava säännöllisesti ja ne on julkaistava.

2.3.6   Sukupuoleen perustuvan väkivallan ja ihmiskaupan kitkeminen

2.3.6.1

Komissio on sitoutunut torjumaan kaikkia väkivallan muotoja. Naiset ovat sukupuoleen perustuvan väkivallan pääasiallisia uhreja. ETSK on vastikään käsitellyt aihetta naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa käsittelevässä oma-aloitteisessa lausunnossaan (8). Naisiin kohdistuva perheväkivalta estää naisia osallistumasta yhteiskuntaan yleensä ja erityisesti työelämään. Seurauksena on syrjäytymistä, köyhyyttä sekä taloudellista ja aineellista riippuvaisuutta. Komitea pitää tarpeellisena naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman laatimista.

2.3.6.2

Ihmiskauppaa ei voida käsitellä irrallisena kysymyksenä. Se on kiinteä osa järjestäytynyttä rikollisuutta, ja sen kitkeminen edellyttää kaikkien jäsenvaltioiden yhteistyötä johdonmukaisemman turvallisuuspolitiikan ja yhteisten lainsäädäntöpuitteiden luomiseksi. Muuten alalla ei voida ryhtyä tehokkaisiin toimiin. Haagin ohjelma (9) ja kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus (10) määrittelevät EU:n tavoitteet tällä alalla. Aiemmin antamassaan lausunnossa (11) ETSK korostaa, että turvallisuuspolitiikan tulee olla tehokasta ja puolustaa kansalaisia vapaassa, avoimessa yhteiskunnassa, jossa on vallalla oikeusvaltioon tukeutuva laki ja oikeus.

2.3.6.3

Ihmiskaupan uhreiksi joutuneita naisia ei tulisi karkottaa maasta, sillä jos heidät pakotetaan palaamaan kotimaahansa, heitä saattaa odottaa ihmiskauppiaiden muodostama uhka. Sen sijaan heille tulisi myöntää oleskelulupa siinä maassa, johon heidät on tuotu, mutta samalla on luotava asianmukaiset menettelyt, joilla estetään tällaisen oikeuden väärinkäyttö.

2.3.6.4

Komitea kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että prostituutioon pakotetuille ihmiskaupan uhreille myönnetään lisää oikeuksia ja tukea. Seksipalveluiden kysynnän kasvu on pysäytettävä lisäämällä etenkin asiakkaisiin kohdistuvia tietoisuutta kasvattavia kampanjoita. Sen tulisi tapahtua osana laajempaa koulutushanketta, jolla parannetaan vaihtoehtoisten työpaikkojen ja toimeentulon saantia.

2.3.6.5

Jäsenvaltioiden tulisi harkita seksipalveluiden oston kriminalisointia tai ainakin ihmiskaupan uhrien tai muuten vastoin tahtoaan seksialalla työskentelevien suojelun lisäämistä.

2.3.7   Sukupuolistereotypioiden poistaminen yhteiskunnasta

2.3.7.1

ETSK yhtyy komission käsitykseen siitä, että tiedotusvälineillä ratkaiseva asema asenteiden ja käyttäytymisen muovaamisessa. Ehdotetut toimet sukupuolistereotypioiden poistamiseksi koulutuksesta, työmarkkinoilta ja tiedotusvälineistä puuttuvat näihin kysymyksiin ja antavat suuntaa jäsenvaltioille.

2.3.7.2

ETSK toteaa, että naisten pääsy tiedotusvälineisiin ja etenkin niiden päätöksentekotasolle on edelleen puutteellinen, ja yhtyy käsitykseen siitä, että politiikat on muotoiltava suhteessa sukupuolten tasa-arvoon ja tiedotusvälineisiin. ETSK suosittelee näin ollen seuraavia toimia:

(a)

On järjestettävä koko Euroopan kattavia tiedotuskampanjoita nollatoleranssista tiedotusvälineiden seksistisiä loukkauksia ja naisia halventavia kuvia kohtaan.

(b)

Televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta tehdyn komission direktiiviehdotuksen (12) suositusten mukaisesti jäsenvaltioiden tulisi varmistaa, ettei audiovisuaalisiin kaupallisiin viesteihin sisälly rotuun, sukupuoleen tai kansallisuuteen pohjautuvaa syrjintää.

(c)

On järjestettävä tasa-arvokoulutusta tiedotusoppilaitoksissa sekä kehitettävä tehokkaita, sukupuolten tasapainoa varmistavia mekanismeja kaikilla mediateollisuuden päätöksentekotasoilla.

(d)

Ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa tulee edistää yleisradiotoiminnan avulla — joka on riippumaton viestintäväline ja jolla on yleishyödyllinen tehtävä.

2.3.7.3

ETSK kannattaa komission ehdotusta lisätä tietoisuutta sukupuolten tasa-arvosta kansanvaltaa, kuuntelemista ja keskustelua (Democracy, Dialogue and Debate) koskevan suunnitelman (13) osana sekä jäsenvaltioissa sijaitsevien komission edustusten tähän liittyviä toimia.

2.3.8   Sukupuolten tasa-arvon edistäminen EU:n ulkopuolella

2.3.8.1

ETSK tukee komission roolia naisten oikeuksien edistämisessä kansainvälisissä yhteyksissä.

2.3.8.2

EU:n ulko- ja kehitysyhteistyöpolitiikoissa on muistettava, että naisilla on avainrooli köyhyyden poistamisessa ja että heidän taloudellisen, koulutuksellisen, poliittisen ja seksuaalisen asemansa parantaminen vaikuttaa samalla myös heidän perheisiinsä ja yhteisöihinsä.

2.3.8.3

EU:n on lisäksi taattava naisten tarpeiden ja tulevaisuuden näkymien valtavirtaistaminen ja seuranta sekä kansallisella että EU:n tasolla ja varmistettava, että naiset saavat asianmukaisesti EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkansa puitteissa tarjoamaa rahoitustukea.

2.3.8.4

Kriisinhallintaoperaatioiden yhteydessä on tarpeen valtavirtaistaa sukupuolinäkökohdat Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan YK:n päätöslauselman 1325 (14) ja marraskuussa 2000 naisten osallistumisesta konfliktien rauhanomaiseen ratkaisuun annetun päätöslauselman mukaisesti.

2.3.8.5

Euroopan komission humanitaarisen avun politiikassa (ECHO) tulisi asettaa ensisijalle niille naisille myönnettävä apu ja tuki, joihin konfliktien aikana kohdistuu väkivaltaa heidän sukupuolensa vuoksi. Lisäksi heille on annettava mahdollisuus hakea aseellisen konfliktin jälkeen oikeutta kansainvälisten mekanismien avulla.

2.4   Osa II: Tasa-arvoa koskevan hallintotavan parantaminen

2.4.1

Sukupuolten tasa-arvo on saavutettavissa ainoastaan korkeimman poliittisen tason selkeän sitoutumisen avulla. Komissio edistää sukupuolten tasa-arvoa henkilöstössään (15) ja tukee eri rakenteita, jotka toimivat tasa-arvokysymysten parissa ja jotka ovat johtaneet merkittävään edistymiseen. Etenemissuunnitelmassa kartoitetuilla alueilla on kuitenkin vielä päästävä huomattavasti eteenpäin, mikä edellyttää parempaa hallintotapaa kaikilla tasoilla: EU:n toimielimet, jäsenvaltiot, parlamentit, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta. Kansallisella tasolla tasa-arvoministerien tuki on olennaisen tärkeä.

2.4.2

ETSK suosittelee komission olemassa olevien rakenteiden vahvistamista sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi. Johdonmukaisuutta ja verkostojärjestelmiä tulee parantaa ja samalla vahvistaa vuoropuhelu- ja kuulemismekanismeja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa. Kansallisen tason naisjärjestöille tulisi antaa enemmän tukea ja tunnustusta, ja synergioita tulisi parantaa osallistuvan demokratian periaatteen pohjalta.

2.4.3

ETSK kannattaa myös pakollista tasa-arvokysymysten valtavirtaistamista ja tasa-arvokoulutusta EU:n toimielimissä.

2.4.4

Lisäksi ETSK suosittelee tasa-arvoisen budjetoinnin työryhmän perustamista komission budjettipääosastoon sekä erillisen vuosittaisen EU:n talousarviota koskevan sukupuolivaikutusten arvioinnin toteuttamista.

2.4.5

ETSK katsoo, että toteutuksen etenemisen seuranta on ratkaisevan tärkeää etenemissuunnitelman tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Vuonna 2008 toteutettavan väliraportin yhteydessä tulisi tarvittaessa myös kehittää edelleen asianomaisia toimenpiteitä muilla kuin nyt rajatuilla politiikan aloilla. Näin luotaisiin jo perustaa vuoden 2010 jälkeisille jatkotoimille.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY muuttamisesta (KOM(2005) 646 lopullinen).

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/site/fi/com/2005/com2005_0646fi01.pdf.

(2)  ETSK:n 28.9.2005 antama lausunto ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamisesta”, esittelijä: Dana Štechová (EUVL C 24, 31.1.2006, s. 29–33).

http://eur-lex.europa.eu/JOHtml.do?textfield2=24&year=2006&Submit=Search&serie=C.

(3)  Mukauttamaton ero.

(4)  ETSK:n 29.9.2005 antama lausunto aiheesta ”Naisten köyhyys Euroopassa”, esittelijä: Brenda King (EUVL C 24, 31.1.2006, s. 95–101).

http://eur-lex.europa.eu/JOHtml.do?textfield2=24&year=2006&Submit=Search&serie=C.

(5)  Ks. ETSK:n 20. huhtikuuta 2006 antaman lausunnon ”Sosiaalisen suojelun avoimen koordinoinnin strategia” kohta 5.2.2, esittelijä Jan Olsson (EYVL C 185, 8.8.2006, s. 87).

URL: http://eur-lex.europa.eu/JOIndex.do?year=2006&serie=C&textfield2=185&Submit=Search.

(6)  Neuvoston sekä neuvostossa kokoontuneiden työ- ja sosiaaliministerien päätöslauselma, annettu 29 päivänä kesäkuuta 2000, naisten ja miesten tasapuolisesta osallistumisesta työ- ja perhe-elämään (2000/C 218/02).

http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/dat/2000/c_218/c_21820000731fi00050007.pdf.

(7)  http://www.europa.eu.int/comm/dgs/personnel_administration/statut/tocen100.pdf.

(8)  ETSK:n 16.3.2006 antama lausunto aiheesta ”Naisiin kohdistuva perheväkivalta”, esittelijä: Renate Heinisch (EYVL C 110, 9.5.2006, s. 89).

URL: http://eur-lex.europa.eu/JOIndex.do?year=2006&serie=C&textfield2=110&Submit=Search.

(9)  Ks. http://ec.europa.eu/justice_home/news/information_dossiers/the_hague_priorities/index_en.htm.

(10)  Ks. http://www.unodc.org/unodc/crime_cicp_convention.html.

(11)  ETSK:n 15.12.2005 antama lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille — Haagin ohjelma: kymmenen painopistettä seuraaviksi viideksi vuodeksi — Kumppanuus Euroopan uudistamiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 65, 17.3.2006, s. 120–130).

URL: http://eur-lex.europa.eu/JOIndex.do?year=2006&serie=C&textfield2=65&Submit=Search.

(12)  KOM (2005) 646 lopullinen. Ks. alaviite 2.

(13)  Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Komission panos EU:n tulevaisuutta koskevaan pohdintaan –”K-suunnitelma”: kansanvalta, kuunteleminen ja keskustelu (KOM(2005) 494 lopullinen).

http://europa.eu.int/eur-lex/lex/LexUriServ/site/fi/com/2005/com2005_0494fi01.pdf.

(14)  Ks. http://www.peacewomen.org/un/sc/1325.html (hyväksytty 31. lokakuuta 2000).

(15)  Tiedonannon liite III.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/180


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Yleiseurooppalaiset liikennekäytävät 2004–2006

(2006/C 318/30)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. joulukuuta 2004 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa Yleiseurooppalaiset liikennekäytävät 2004–2006.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 4. syyskuuta 2006. Esittelijä oli Karin Alleweldt.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 192 ääntä puolesta ja 4 vastaan 10:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Pysyvän valmisteluryhmän tavoite

1.1

Siitä lähtien kun suurten käytäväyhteyksien suunnittelun perustana oleva yleiseurooppalainen liikennepolitiikka vuonna 1991 käynnistettiin, ETSK on ollut aktiivisesti ja hyvin vakuuttuneena mukana toteuttamassa kyseistä koheesiopolitiikkaa, joka ulottuu EU:n rajojen ulkopuolelle. Vuonna 2003 julkaistiin esite, jossa kuvataan kymmenen vuoden aikana tehtyä työtä (1). Sen jälkeen pysyvä valmisteluryhmä on työskennellyt edelleen säännöllisesti aiheen parissa. Tuoreimmassa lausunnossa (2) tarkastellaan ajanjaksoa 2002–2004. Käsillä olevassa lausunnossa tarkastellaan kehitystä vuoden 2006 puoliväliin asti.

1.2

Pysyvän valmisteluryhmän tavoitteena on alusta lähtien ja myös EU:n rajojen ulkopuolella yhdistää yhteisen yleiseurooppalaisen liikenneinfrastruktuurin luominen sekä liikennepoliittiset tavoitteet — kestävä ja tehokas liikennejärjestelmä — ja koheesiopoliittiset tavoitteet. Tämän vuoksi on otettava huomioon sosiaaliset, taloudelliset ja operatiiviset sekä ympäristö-, turvallisuus- ja aluepoliittiset kysymykset sekä kutsuttava asianomaiset sidosryhmät mukaan toimiin. Pysyvä valmisteluryhmä haluaa käytännön toimin antaa oman panoksensa tähän paikan päällä. Käsillä olevassa lausunnossa kuvataan vuosina 2004–2006 toteutettuja toimia ja saatuja kokemuksia sekä arvioidaan alalla tapahtuneita poliittisia muutoksia.

2.   Päätelmät

2.1

ETSK:n lausunnon painopisteenä on yhtäältä liikenneinfrastruktuurin kehittämisen sekä toisaalta keskeisten liikennepoliittisten tavoitteiden toteuttamisen ja operatiivisten kysymysten ratkaisemisen välinen yhteys. Asia on edelleen merkittävä ja kiireellinen. Vaikka poliittisella tasolla on useaan otteeseen ja säännöllisesti pyritty luomaan kyseinen yhteys, asiassa on edistytty vain vähän, sillä sen toteuttamiseksi ei ole laadittu erityistä menetelmää. Toive siitä, että liikennepoliittiset tavoitteet nivoutuisivat automaattisesti infrastruktuurin kehittämiseen, ei ole kuluneina vuosina toteutunut. Avainrooli voisi tässä yhteydessä olla alueilla, joilla kaikki kysymykset kohtaavat konkreettisesti toisensa ja joilla edellytetään etenkin yleiseurooppalaisen kokonaistilanteen ymmärtämistä. Pysyvä valmisteluryhmä on Koillis-Puolassa järjestämänsä aluekonferenssin avulla kyennyt esimerkinomaisesti osoittamaan, miten tärkeää on ottaa huomioon suunniteltujen pääliikenneväylien alueelliset vaikutukset. Unionin politiikassa on kannettava asiasta entistä suurempi vastuu. Ei riitä, että unionin tehtävänä pidetään vain pääliikenneväylien toteuttamista.

2.2

Kahtena viime vuotena on tehty hyvin paljon unionin infrastruktuurisuunnittelun mukauttamiseksi uusiin poliittisiin olosuhteisiin. EU:ssa on asetettu uusia painopistehankkeita, määritelty uusia keskeisiä liikenneväyliä naapurivaltioiden kanssa sekä kehitetty aloitteita Länsi-Balkania varten. ETSK pitää uusia lähestymistapoja lähtökohtaisesti onnistuneina ja on tyytyväinen etenkin siihen, että yhteyksiä naapurimaihin on pidetty tärkeinä. Uudet lähestymistavat ovat kuitenkin edelleen sidoksissa vanhaan malliin: kyse on lähes yksinomaan liikenneväylien suunnittelusta. Intermodaalisuuteen liittyviin kysymyksiin ja ympäristövaikutuksiin sekä paikallisiin taloudellisiin ja sosiaalisiin intresseihin on kiinnitetty huomiota vain vähän tai ei lainkaan. ETSK pahoittelee tätä erityisesti.

2.3

Eräs syy unionin infrastruktuurisuunnittelun tarkistukseen oli sen heikko toteutus, joka johtui usein riittämättömistä määrärahoista. Päätavoitteena oli näin ollen keskittyminen vain muutamiin hankkeisiin. Komitean mielestä myös unionin tukea on korotettava. ETSK on jo muissa yhteyksissä esittänyt mahdollisuuksia lisämäärärahojen myöntämiseksi. Ainakin EU:n sisäisissä hankkeissa tulisi hyödyntää entistä enemmän EU:n varoista myönnettävän 20 prosentin yhteisrahoituksen mahdollisuutta. Kasvavan tuen myötä on muotoiltava ja voidaan muotoilla entistä sitovammin myös infrastruktuurihankkeita koskevat vaatimukset esimerkiksi ympäristönsuojelun, intermodaalisuuden tai turvallisuuden suhteen.

2.4

ETSK kannattaa nykyistä laajempaa yhteistä perustaa jäsenvaltioiden liikenneministeriöiden perustamien rajatylittävien elinten (kuten käytävien ohjauskomiteoiden) sekä komission kyseisellä alalla perustamien elinten välille. Koordinointi ei pelkästään riitä, tai se tarkoittaa sellaisten merkittävien mahdollisuuksien hukkaamista, joiden avulla voitaisiin käytännön politiikassa päästä eteenpäin. On yhä vaikeampaa ymmärtää, kuka kantaa minkäkinlaisen vastuun päällekkäisistä liikennepoliittisista tavoitteista. Kolmessa ensimmäisessä yleiseurooppalaisessa liikennekonferenssissa, jotka järjestettiin vuosina 1991, 1994 ja 1997, laadittiin merkittäviä suuntaviivoja. Helsingissä vuonna 1997 annettu julistus on laaja-alaisuutensa vuoksi edelleen erinomainen yhteistyön perusta. Edistystä haluttiin aikanaan tarkistaa säännöllisesti. Tarkistus rajoittuu nykyään miltei yksinomaan rakennushankkeiden toteuttamiseen.

2.5

ETSK:n Bialystokissa järjestämä konferenssi oli suuri menestys (3). Konferenssissa tiedotettiin unionista kyseisellä alueella sekä tuotiin esiin alueen asukkaiden vaatimuksia yleiseurooppalaisen liikennepolitiikan onnistumiselle. ETSK tulee painottamaan alaa koskevissa tulevissa toimissaan kykyään antaa tällaisia virikkeitä. Lisäksi on järkevää tehdä koordinoinnin yhteydessä edelleen tiivistä yhteistyötä liikennekäytävien ohjauskomiteoiden, Kaakkois-Euroopan toimintarakenteiden (Kaakkois-Euroopan liikenneobservatorio, SEETO) sekä luonnollisesti komission kanssa. Tulevaisuudessa tulisi alueellisten lähestymistapojen ohella ottaa entistä enemmän huomioon myös liikennemuotoja koskevat kysymykset pääväylillä ja Euroopan laajuisen liikenneverkon ensisijaiset hankkeet sekä arvioida niitä.

3.   Yleiseurooppalaisen liikennepolitiikan uudet perusedellytykset

3.1

Euroopassa on viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana tapahtunut huomattavaa kehitystä. Toukokuussa 2004 Euroopan unioniin liittyi kymmenen uutta jäsenvaltiota. Unioni on uudistanut ja vahvistanut Länsi-Balkanin maita koskevaa toimintaansa sekä luonut uuden naapuruuspolitiikan. Euroopan komission aloite Euroopan laajuisten verkkojen uudelleensuuntaamisesta sekä käytävien kehittämisestä suuntautui yhtäältä sisäänpäin, sillä sen yhteydessä otettiin huomioon vuoden 2004 laajentuminen sisällytettiin sekä käytävistä saatuja kokemuksia Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevaan unionin politiikkaan (4). Toisaalta kyse oli keskeisten liikenneyhteyksien laajentamisesta unionin uuden naapuruuspolitiikan, mutta myös sitä pidemmälle menevien tavoitteiden toteuttamiseksi.

3.2

Euroopan komissio laati vuonna 2002 tilannekatsauksen Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ja yleiseurooppalaisten liikennekäytävien toteuttamisesta. Tässä yhteydessä todettiin, että pääliikenneväylien laajentaminen oli viivästynyt huomattavasti. Sen jälkeen valittiin lähestymistapa, jossa painopisteet oli määritelty selkeämmin ja jonka mukaan asianomaisiin maihin kohdennettiin laaja-alaisempia toimia. Tässä yhteydessä voidaan erottaa kolme maantieteellistä aluetta: Euroopan unioni tulevassa muodossaan, jossa siihen kuuluu 27 jäsenvaltiota, Länsi-Balkanin valtiot (5) sekä muut unionin 27 jäsenvaltioon rajoittuvat valtiot ja alueet. Euroopan komissio on asettanut kaikkia kolmea aluetta varten korkean tason ryhmän laatimaan suosituksia ensisijaisista toimista tai toimintalinjoista.

3.3

Ensimmäinen tähän liittyvä tarkastus tulevan 27:n jäsenvaltion unionin osalta toteutettiin Karel Van Miert johtamassa korkean tason ryhmässä (2002–2003). Sen yhteydessä tutkittiin kriittisesti kolmea neljännestä yleiseurooppalaisista liikennekäytävistä. Korkean tason ryhmä laati luettelon niistä 30 liikenneinfrastruktuurihankkeesta ”vanhoissa” ja ”uusissa” jäsenvaltioissa, jotka ovat 27:n jäsenvaltion unionissa Euroopan laajuisen liikenneverkon kannalta ensisijaisia. Lisäksi korkean tason ryhmä suositteli muun muassa uusia rahoitussääntöjä ja lainsäädäntöä, joiden avulla tuetaan Euroopan laajuisten liikenneverkkojen toteuttamista sekä uutta hankekohtaista koordinointia. Korkean tason ryhmän suositusten perusteella Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevia suuntaviivoja tarkistettiin huhtikuussa 2004.

3.4

Länsi-Balkanin alue oli aluepoliittisen suunnittelutyön perustana epäyhtenäisempi kuin 27:n jäsenvaltion unioni. Alueen yksittäisten valtioiden erilainen asema suhteessa EU:hun, alueen sisäiset suhteet sekä dynamiikka EU-suhteissa ovat olleet syinä jatkuviin poliittisiin mukautuksiin. Lähimenneisyydessä käydyn sodan jälkeen Balkanin alue tarvitsee pikaisesti taloudellista, sosiaalista ja poliittista vakautta ja näin ollen etenkin ulkopuolista apua. Tämän vuoksi alueellinen lähestymistapa suhteessa Länsi-Balkaniin tuo aivan erityistä lisäarvoa. EU on yksiselitteisesti kannattanut kyseistä lähestymistapaa liikennealan ohella myös pyrkimyksissä luoda yhteinen vapaakauppa-alue ja yhteiset energiamarkkinat.

3.4.1

Euroopan komissio julkaisi vuonna 2000 strategian, joka koskee Kaakkois-Euroopan alueellista liikennejärjestelmää multimodaalisena liikenneinfrastruktuuriverkkona. Strategiaan liittyi kaksi tutkimusta — liikenneinfrastruktuuria koskeva alueellinen tutkimus TIRS ja REBIS (6) — joissa määriteltiin ydinverkko sekä esitettiin investointeja ja rahoitusta koskevia suosituksia. Kyseisen prosessin myötä luotiin pohja Belgradissa sijaitsevan erillisen sihteeristön, Kaakkois-Euroopan liikenneobservatorion (South East Europe Transport Observatory, SEETO), perustamiselle. SEETOn tehtävänä on tukea ja koordinoida infrastruktuurin kehittämistä sekä toimia yhteyspisteenä, jolle yhteiskunnalliset ja taloudelliset toimijat voivat esittää kysymyksiä. Sitä käytetäänkin yhä enemmän tähän tarkoitukseen. Tässä yhteydessä mainitaan myös nimenomaan ETSK:n pysyvä valmisteluryhmä.

3.4.2

Ensimmäinen viisivuotinen toimintasuunnitelma kaudelle 2006–2010 allekirjoitettiin marraskuussa 2005. Toimintasuunnitelmaan sisältyy noin 150 hanketta. Lisäksi mainitaan 20 niin sanottua ”pehmeää alueellista hanketta”, jotka koskevat liitännäistoimia suunnitelmaan sisältyvien alueellisten verkkojen toteuttamiseksi. Määrärahojen niukkuuden vuoksi ensisijaisten infrastruktuurihankkeiden määrää on äskettäin alennettu huomattavasti 22 hankkeeseen. SEETOn koordinoimaa prosessia voidaan verrata EU:n aiempaan TINA-prosessiin, ja sen yhteydessä on pääliikenneväylien tai käytävien ohella määrä toteuttaa myös alueellinen verkko.

3.5

Loyola de Palacion johdolla työskennellyt toinen korkean tason ryhmä tarkasteli pääliikenneväylien laajentamista EU:n naapurivaltioihin ja vieläkin kauemmas. Korkean tason ryhmä määritteli neljä maareittiä ja yhden vesireitin (7). Reittien on määrä sekä olla tärkeimpiä kansainvälisiä yhteyksiä että vahvistaa alueellista yhteenkuuluvuutta. Korkean tason ryhmä on ehdottanut myös horisontaalisia toimia, kuten rajamuodollisuuksien nopeuttamista sekä liikenneturvallisuuden ja raideliikenteen yhteentoimivuuden parantamista. Korkean tason ryhmä on suositellut koordinoinnin ja toteutettavuuden parantamista siten, että yhteisymmärryspöytäkirjat korvattaisiin sitovin sopimuksin. Komissio julkaisee suositusten perusteella heinä-syyskuussa tiedonannon suunnitelmistaan. Pysyvän valmisteluryhmän mielestä on tärkeää, että komissio tarkastelee asianmukaisesti horisontaalisia kysymyksiä.

3.6

Käytäviä ja liikennealueita koskevat työt edistyvät vaihtelevasti (asiasta yksityiskohtaisemmin liitteessä II). Liikennealueet eivät Barentsin euro-arktista liikennealuetta lukuun ottamatta ole toteutuneet. Tilanne ei ole juurikaan muuttunut sen jälkeen, kun liikennealueet perustettiin vuonna 1997 Helsingin konferenssissa. Käytäviä koskeva yhteistyö on kehittymässä yhä enemmän myös alueellisia verkkoja koskevaksi yhteistyöksi. ETSK:n mielestä kehityssuunta on kaiken kaikkiaan myönteinen. Rahoitus ja teknis-organisatorinen tuki ei kuluneina kahtena vuotena ole kuitenkaan parantunut. Komissio ei ole vastannut usein esitettyihin vaatimuksiin nykyistä paremmasta tuesta. Ratkaisevaa kuitenkin on, että ”käytävämalli” on molempien korkean tason ryhmien työn sekä komission päätelmien johdosta tullut käytännössä tarpeettomaksi. EU:ssa painopisteet on asetettu 30 TEN-hankkeen mukaisesti. EU:n ulkopuolella käytävät on ”korvattu” viidellä uudella reitillä tai niitä on jatkettu uudella nimellä. Ilmeisesti on kuitenkin riittävästi perusteita jatkaa niitä koskevaa työtä. Ohjauskomiteat ovat vakiintuneet hankkeisiin osallistuvien liikenneministeriöiden tärkeinä yhteys- ja yhteistyöfoorumeina ja kehittäneet oman identiteetin (tavaramerkki). Ne jatkavat työtä tärkeissä yhteyksissä, joita varten ei muutoin ole olemassa rajatylittäviä aloitteita, kuten ensisijaiset TEN-hankkeet ilman nimettyjä erityiskoordinaattoreita.

3.7

Komissio on vahvistanut koordinointitukeaan, ja säännölliset — kerran tai kahdesti vuodessa järjestettävät — koordinointikokoukset kaikkien käytävien puheenjohtajien ja muiden päätoimijoiden kanssa ovat merkittäviä tiedonvaihtofoorumeita. ETSK, joka voi aina osallistua kokouksiin ja tehdä yhteistyötä, on todennut, että sen osallistumista myös arvostetaan hyvin paljon. Kyse ei ole vain uusinta kehitystä koskevasta tiedonvaihdosta rakennushankkeiden yhteydessä vaan myös yleiseurooppalaisen liikenneinfrastruktuuripolitiikan periaatteellisista ja suunnitelmallisista kysymyksistä. Eräät rakenteelliset uudistukset ovat tässä yhteydessä merkittäviä: tukeakseen tärkeiden TEN-reittien toteuttamista komissio on asettanut kuutta hanketta varten erityiskoordinaattorit (8). Lisäksi suunnitellaan sellaisen toimiston perustamista, jonka avulla on määrä parantaa tärkeiden hankkeiden rahoitusta ja toteuttamista myös määrärahojen lisäämistä ajatellen. Lisäksi käydään vielä keskustelua nykyisiä yhteisymmärryspöytäkirjoja pidemmälle menevän rajatylittävän yhteistyön oikeudellisesti sitovasta muodosta.

4.   Pysyvän valmisteluryhmän työn suuntaaminen — toiminta

4.1

Yleiseurooppalaisen liikennepolitiikan uudelleensuuntaamisen mukaisesti pysyvä valmisteluryhmä on kiinnittänyt huomiota käytäviä koskevan työn ohella myös Euroopan laajuisen liikenneverkon ensisijaisiin hankkeisiin (9) sekä tarkastellut Loyola de Palacion johdolla kokoontuneen asiantuntijaryhmän uusia suunnitelmia, kuten Espanjan ja Afrikan välille kaavailtua erityisyhteyttä. Energian ja liikenteen pääosaston toimivaltaisten yksiköiden kanssa käydyissä keskusteluissa on selvinnyt, että ETSK:n panos jo toteutettujen tai suunniteltujen TEN-hankkeiden sosioekonomisen arvioinnin yhteydessä olisi toivottava.

4.2

Vuosien 2004 ja 2005 vaihteessa komissio alkoi Loyola de Palacion johdolla valmistella toista asiantuntijakertomusta. Pysyvällä valmisteluryhmällä oli tässä aikaisessa vaiheessa mahdollisuus ottaa kantaa periaatteellisiin kysymyksiin (10). Komitea teki seuraavat huomiot: ympäristönsuojelulla on oltava vahvempi asema; intermodaalisuus on otettava nykyistä enemmän huomioon käytännössä, ja tämä seikka voisi olla itsenäinen arviointikriteeri; yhteys alueellisiin liikenneverkkoihin on asetettava nykyistä keskeisemmälle sijalle. Lopuksi pysyvä valmisteluryhmä korosti horisontaalisten näkökohtien, kuten lainsäädännön lähentämisen ja turvallisuuskysymysten, merkitystä ja korosti, että kyseisiä kysymyksiä tulisi tarkastella entistä enemmän ja laaja-alaisemmin, jos EU:n liikennepoliittisten tavoitteiden toteutumista halutaan edistää. Komissio korosti vastauksessaan (11), että se aikoo tulevaisuudessa kiinnittää enemmän huomiota etenkin alueellisiin liikenneverkkoihin luotavaan yhteyteen.

4.3

Toisen asiantuntijakertomuksen ohella komissio teki myös katsauksen käytävien parissa tähän mennessä tehtyyn työhön. Pysyvä valmisteluryhmä laati myös siitä lyhyen arvion, jossa se kehotti painottamaan taloudelliseen ja sosiaaliseen koheesioon liittyviä kysymyksiä sekä kuulemista. Pysyvä valmisteluryhmä piti myös tärkeänä vahvistaa ja verkottaa entistä paremmin ohjauskomiteoita, lisätä sitoutuneisuutta sekä parantaa seurantaa. Etenkin seurannan parantaminen kuuluu nimenomaan ohjauskomiteoiden vastuualaan. Komissio tekee kyselylomaketta arvioidessaan neljä keskeistä päätelmää (12): käytävämalli on osoittautunut onnistuneeksi, ja se säilytetään; operatiivisten kysymysten ja sosioekonomisten seikkojen huomioon ottamisen osalta tarvitaan toimia; kehitystä on tutkittava entistä tarkemmin, mutta tarkastelu on kohdennettava kunkin käytävän erityisnäkökohtiin; käytävien myönteistä vaikutusta voidaan arvioida vain pitkäjänteisesti, ja vaikutus on sitä myönteisempää, mitä sitoutuneempaa yhteistyö on ollut.

4.4

Kymmenen liikennekäytävän ohjauskomiteoiden kanssa tehty yhteistyö on myös kahtena viime vuotena ollut tärkeää. Käytännön ja henkilökohtaisista syistä ohjauskomiteoiden kokouksiin ei ole voitu osallistua samalla tavoin kuin aiempina vuosina. Yhteydet eivät kuitenkaan koskaan ole katkenneet etenkin siksi, että Brysselissä järjestetään kahdesti vuodessa koordinointikokouksia, joiden avulla varmistetaan säännölliset tapaamiset ja kokemusten vaihto. Pysyvä valmisteluryhmä on ottanut käyttöön järjestelmän, jossa vastuu yksittäisistä käytävistä on jaettu ja jonka avulla voidaan tulevaisuudessa parantaa käytännön sitoutuneisuutta ja jatkuvuutta ryhmän sisällä.

4.5

Pysyvän valmisteluryhmän tehtäväksi annetun, aihetta ”Rautatieasemien merkitys laajentuneen Euroopan unionin taajamissa ja kaupungeissa” (13) koskevan lausunnon laatiminen vaati suhteellisen paljon aikaa. Lausunto hyväksyttiin helmikuussa 2006. Unionin liikennepolitiikassa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota rautatieasemien säilyttämiseen, hyödyntämiseen ja suunnitteluun etenkin turvallisuutta ajatellen, sillä ne ovat rautateiden henkilöliikenteen näyteikkunoita ja liikenneverkon palvelukeskuksia.

4.6

Pysyvä valmisteluryhmä järjesti tarkasteltavalla ajanjaksolla kaksi komitean ulkopuolista tapahtumaa. Marraskuussa 2004 ETSK osallistui työryhmän ”Arge Korridor X” järjestämään huomiota herättäneeseen junamatkaan X-käytävää pitkin. Matka kulki Villachista (Itävallasta) Zagrebin (Kroatian) kautta Sarajevoon (Bosnia-Hertsegovinaan). Tapahtumalla korostettiin entistä tehokkaampien junayhteyksien sekä alueen rautateiden rajatylittävän yhteistyön tarvetta. Yksittäisillä asemilla järjestettiin tiedotusvälineiden huomiota herättäneitä tapahtumia. Toinen komitean ulkopuolinen tapahtuma järjestettiin Bialystokissa Puolassa, ja siinä keskityttiin käytävä I -suunnitelmien alueellisiin vaikutuksiin ympäristönsuojelun, turvallisuuden ja Koillis-Puolan elämänlaadun näkökulmasta. Bialystokin konferenssi oli monella tavoin erittäin onnistunut, ja sitä voidaan pitää pysyvän valmisteluryhmän työskentelyn huippukohtana. Tämän vuoksi tapahtumaa arvioidaan seuraavassa kohdassa ”Tärkeimmät tulokset”.

5.   Työskentelyn tärkeimmät tulokset ajanjaksona 2004–2006

5.1

Pysyvä valmisteluryhmä järjesti 15.–17. marraskuuta 2005 Podlaskien voivodikunnan aluejohtajan kutsusta avoimen kuulemistilaisuuden Bialystokissa. Tilaisuuteen liittyi keskusteluja ja vierailuja yleiseurooppalaisen liikennekäytävän I, ”Via Baltican ja Rail Baltican”, lähiympäristöön. Tavoitteena oli keskustella kuntatason edustajien, erilaisten sosioekonomisten sidosryhmien sekä liikennepolitiikasta alue- ja valtiotasolla vastaavien tahojen kanssa mahdollisuuksista yhdistää käytävä I:n laajennus parhaiten alueellisiin intresseihin ja ympäristönsuojeluun. ETSK:n valtuuskuntaan osallistui Euroopan komission edustaja, jonka tehtäviin kuuluu etenkin Rail Baltican edistäminen. Kaikki tapaamiset sujuivat ainutlaatuisen vieraanvaraisuuden merkeissä. Valtuuskunnan matka oli sekä liikennepoliittisesti merkittävä että vastavuoroisesti onnistunut unionista tiedottamisen kannalta.

5.1.1

Konferenssi kokosi yhteen mitä erilaisimpia sidosryhmiä: ympäristönsuojelijoita, kunnallispoliitikkoja, raideteollisuuden yrittäjiä, asukkaita ja yritysneuvostojen jäseniä. Samalla luotiin konkreettinen yhteys alueiden ja Brysselissä toimivien EU:n elinten välille. Liikennekäytävän vaikutuksen eri ulottuvuudet tuotiin esiin: läpikulkureittien varrella asuviin kohdistuvat haitat, toive talouden kehittymisestä liikenneyhteyden avulla, julkisen henkilöliikenteen ja alueellisen raideliikenteen heikkoudet, alueen erityisten luonnonvarojen säilyttäminen, pelko työpaikkojen menetyksestä, rahavaikeudet sekä byrokraattiset esteet, jotka voidaan tunnistaa ja poistaa vain yhteistoimin. Tapaamisen tulokset olivat kaikkien osanottajien kannalta monitasoisia ja erittäin opettavaisia, ja lopuksi syntyi myös uusia ongelmanratkaisuvaihtoehtoja.

5.1.2

Via Balticasta voi tulla Koillis-Puolassa esimerkki integroidusta yleiseurooppalaisesta liikennepolitiikasta. Pääongelmana ovat yhtäältä kauttakulkuliikenteen alueelle aiheuttama rasitus ja toisaalta välttämätön talouskehitys, joka perustuu liikenneyhteyteen mutta ei kauttakulkuliikenteeseen. Toinen merkittävä ongelma ja samalla alueen suurin rikkaus on sen ainutlaatuinen luonto, jota on suojeltava. Tässä yhteydessä tuotiin esiin monia hyviä ratkaisumahdollisuuksia, jotka eivät välttämättä edes ole muita kalliimpia. Lopuksi kävi ilmi, että Rail Balticaa ei ole otettu riittävästi huomioon aluesuunnittelussa, mikä tarjosi EU:n koordinaattorin edustajalle tilaisuuden esitellä tarkemmin käytäväyhteyttä. Tilaisuudessa selveni, että alueen ongelmat voidaan ratkaista vain integroidulla yleisliikennesuunnitelmalla ja että vain näin voidaan poistaa Via Baltican ja Rail Baltican suunnittelun ja toteutuksen esteet. ETSK tukee edelleen käynnistettyä myönteistä kehitystä.

5.2

Käytävien varrella sijaitsevien yksittäisten valtioiden liikenneministerien rajatylittävä yhteistyö lopetetaan tulevaisuudessa tai se siirretään osittain komission aloitteeksi (ks. kohta 3). Näin on tarkoitus hyödyntää mahdollisuutta tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä yhdessä prosessissa kahden tähänastisen rinnakkain koordinoidun prosessin sijaan. Näin parannettaisiin myös keskeisten liikennepoliittisten tavoitteiden toteuttamisperustaa. Edelleen ratkaisematon ongelma on se, miten EU:n jäsenvaltioiden ja unionin ulkopuolisten maiden välisen rajatylittävän yhteistyön sitovuutta voidaan vahvistaa tehokkaasti. ETSK on sitä mieltä, että entistä parempien sopimussuhteiden ohella siihen voidaan päästä parhaiten etenkin kohdentamalla käytettävissä olevia EU:n varoja. Varat tulisi myös ensisijaisilla reiteillä kohdentaa painopistehankkeisiin. Lisäksi EU:n sisäisissä hankkeissa tulisi hyödyntää kokonaan 20 prosentin yhteisrahoitusmahdollisuus. Tämänhetkinen toteuma ei juurikaan ylitä 2–5 prosenttia.

5.3

Lopuksi on vielä tarkasteltava infrastruktuuria koskevien ja operatiivisten kysymysten yhdistämistä, joka on aina ollut ETSK:lle tärkeä asia ja joka ei vieläkään ole kehittynyt riittävästi. Vaikka asia on useaan otteeseen ja säännöllisesti tuotu esiin, siinä on edistytty vain vähän, sillä sen toteuttamiseksi ei ole laadittu erityistä menetelmää. Toive siitä, että liikennepoliittiset tavoitteet nivoutuisivat automaattisesti infrastruktuurin kehittämiseen, ei ole kuluneina vuosina toteutunut. Suuret liikennekonferenssit ovat valitettavasti menneisyyttä. Tulevaisuudessa painopisteen olisikin oltava alueella, jossa kaikki kysymykset kohtaavat konkreettisesti toisensa ja jossa on erittäin tärkeää ymmärtää yleiseurooppalainen kokonaistilanne. Tämä päätelmä vastaa Bialystokissa järjestetyssä konferenssissa kertyneitä kokemuksia.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  ETSK: Kymmenen vuotta yleiseurooppalaista liikennepolitiikkaa, 2003.

(2)  Komitean lausunto ”Yleiseurooppalaiset liikennekäytävät”, EUVL C 120, 20.5.2005, s. 17.

(3)  Katsaus konferenssista liitteessä I.

(4)  Perustana oli Karel van Miertin johtaman asiantuntijatyöryhmän kesäkuussa 2003 laatima raportti.

(5)  Poliittisen yhtenäisyyden vuoksi Länsi-Balkan ymmärretään toisinaan osaksi Kaakkois-Eurooppaa, johon luetaan käytännössä — entisen Jugoslavian ohella — Romania ja Bulgaria sekä harvemmin Turkki ja Moldova.

(6)  Balkanin alueen liikenneinfrastruktuuritutkimus (Regional Balkans Infrastructure StudyTransport, REBIS).

(7)  Reitit ovat seuraavat:

Lounaisreitti: Yhteys lounaasta EU:n keskiosiin Sveitsi mukaan luettuna sekä Transmaghreb-reitti Marokosta Egyptiin.

Kaakkoisreitti: Yhteys EU:n keskiosista Balkanin ja Turkin kautta Kaukasukselle ja Kaspian merelle sekä Lähi-Idän kautta Egyptiin.

Keskusreitti: Yhteys EU:n keskiosista Ukrainaan ja Mustalle merelle sekä Venäjälle ja Siperiaan.

Koillisreitti: Yhteys EU:sta Norjaan sekä Venäjälle ja Siperian halki.

Merten valtatie: Yhteys Itämeren, Atlantin, Välimeren ja Mustan meren sekä rannikkovaltioiden välille. Valtatien laajentaminen Suezin kanavan kautta on myös suunnitteilla.

(8)  

I

Junayhteys Berliini–Palermo (Van Miert).

II

Luotijunayhteys Lissabon–Madrid–Tours/Montpellier (Davignon).

III

Junayhteys Lyon–Torino–Budapest–Ukrainan raja (de Palacio).

IV

Junayhteys Pariisi–Bratislava (Balzazs).

V

Rail Baltica -junayhteys Varsova–Helsinki (Telicka).

VI

Raidekäytävät ja Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmä (ETRMS) (Vinck).

(9)  Päätös 884/2004/EY, annettu 29. huhtikuuta 2004, EUVL 30.4.2004 ja 7.7.2004.

(10)  Kirje E.Thielmannille, energian ja liikenteen pääosasto, 15.12.2004.

(11)  E.Thielmannin kirje 21.1.2005.

(12)  Arviointi esitettiin Brysselissä 21. huhtikuuta 2005 järjestetyssä koordinointikokouksessa.

(13)  Komitean lausunto ”Rautatieasemien merkitys laajentuneen Euroopan unionin taajamissa ja kaupungeissa”, EUVL C 88, 11.4.2006, s. 9.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/185


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta EU:n energiahuolto: optimaalista energialähteiden yhdistelmää koskeva strategia

(2006/C 318/31)

Euroopan komissio pyysi 29. elokuuta 2005 päivätyssä kirjeessä Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla laatia lausunnon EU:n energiahuolto: optimaalista energialähteiden yhdistelmää koskeva strategia.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 30. toukokuuta 2006. Esittelijä oli Ulla Sirkeinen.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 162 puolesta, 27 vastaan 15:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK katsoo, että unionin on asetettava energialähteiden monipuolista yhdistelmää koskeva strateginen päämäärä, joka vastaa parhaalla mahdollisella tavalla taloutta, toimitusvarmuutta ja ilmastopolitiikkaa koskevia tavoitteita. Kaikilla energialähteillä ja tekniikoilla on kyseisiin tavoitteisiin nähden etunsa ja haittansa, jotka on otettava huomioon ennakkoluulottomasti ja tasapainoisesti.

1.2

Tarvitaan energialähteiden monipuolinen yhdistelmä, jotta

varmistetaan kohtuulliset energiakustannukset mahdollistamalla kilpailu eri polttoaineiden välillä sekä energiamuotojen — erityisesti sähköenergian — optimaalinen kokonaistehokkuus. Lisäksi hankintalähteitä on monipuolistettava turvaamalla toimittajien välinen kilpailu.

parannetaan toimitusvarmuutta tarjoamalla korvaavia energiamuotoja tilanteessa, jossa energian toimituksessa ilmenee ongelmia, ja jotta lisätään käyttäjien markkinavoimaa.

luodaan resurssien käyttöön ja ympäristövaikutuksiin liittyvää Euroopan ja jopa maailmanlaajuista yhteisvastuullisuutta.

1.3

EU:n riippuvuutta energiantuonnista ei toistaiseksi voida välttää. Voimakas ja entistä suurempi riippuvuus yhdestä hankintalähteestä saattaa aiheuttaa poliittisia, taloudellisia ja teknisiä ongelmia. Tämä pätee etenkin riippuvuuteen öljystä ja maakaasusta, joita tuotetaan alueilla, joilla ei noudateta samoja pelisääntöjä tai joilla on poliittisia levottomuuksia.

1.4

Hiiltä ja uraania on saatavilla maailmanmarkkinoilla useista hankintalähteistä, myös EU:ssa, joten niiden osalta ei ole syytä huoleen.

1.5

Uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseen sähköntuotannossa liittyy mahdollisuuksia, jotka on hyödynnettävä. Ei kuitenkaan ole todennäköistä, että uusiutuvilla energialähteillä voidaan näillä näkymin kokonaan korvata perinteiset energialähteet siinäkään tapauksessa, että Euroopan parlamentin ehdottama uusiutuvia energialähteitä koskeva tavoite — 20 prosentin osuus vuonna 2020 — saavutettaisiin.

1.6

Maakaasun käyttö on lisääntynyt ja lisääntyy edelleen markkinasyistä, mutta myös poliittisten valintojen johdosta. Nyt on käynyt ilmeiseksi, että tämän suuntauksen jatkumiseen liittyy ongelmia. Toimitusvarmuuteen ja kustannuksiin liittyvistä syistä maakaasulla voidaan tuskin korvata hiiltä jatkossa, ja päästöjen takia maakaasu ei myöskään sovellu ydinenergian korvaajaksi. Eräät tahot ovat myös vastustaneet rajallisten maakaasuvarojen hyödyntämistä energiana, koska kaasu — kuten öljy — on arvokas raaka-aine käytettäväksi korkean lisäarvon teollisuudenaloilla.

1.7

Ydinturvallisuutta, ydinvoimaloiden käytöstä poistamista ja käytettyä polttoainetta sekä etenkin loppusijoitusta koskeviin, tähän mennessä useimmissa jäsenvaltioissa selvittämättömiin huolenaiheisiin on monissa EU:n jäsenvaltioissa käytävän kriittisen yhteiskunnallisen keskustelun valossa kiinnitettävä huomiota, jotta kyseisen teknologian hyödyntämistä voidaan jatkaa ja jopa lisätä, kun otetaan huomioon sen edullisuus ilmastonmuutosta ajatellen, vähäinen taloudellinen riippuvuus ulkoisista tekijöistä ja vakaat kustannukset. Eri vaihtoehtojen valossa ydinvoiman mahdollinen korvaaminen lähitulevaisuudessa lienee vaikeaa ilman fossiilisten polttoaineiden käytön lisäämistä.

1.8

ETSK kehottaa varovaisuuteen tulevia valintoja tehtäessä. Ei ole järkevää olettaa, että tuleva kehitys on kaikilta osin ennustettavissa ja että kaikki sujuu täysin poliittisten tavoitteiden tai parhaimpien odotusten mukaisesti. Poliittisilla valinnoilla on turvattava kohtuuhintaisen energian riittävä saanti myös epäsuotuisan kehityksen oloissa. Muunlainen toiminta olisi erittäin vastuutonta.

1.9

Kaikki vaihtoehdot säilytettävä. Luvussa 4 esitetyt skenaariot 25 jäsenvaltion EU:sta tukevat selkeästi tätä päätelmää. Jopa vaihtoehto, joka perustuu oletukseen, että energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisääntymistä koskeva kehityskulku olisi mahdollisimman suotuisa, ei anna aihetta olettaa, että mikään energiatekniikka jäisi käytöstä pois aiheuttamatta kielteisiä vaikutuksia joko ympäristöön tai talouteen.

1.10

Nykyisen energialähteiden yhdistelmän kehittämisessä tulisi poliittisten strategioiden avulla pyrkiä vähentämään tuontiriippuvuutta sekä lisäämään päästöttömien energialähteiden saatavuutta Euroopassa. Tässä yhteydessä tulee pitää mielessä, että investoinneista eri tekniikoihin päättävät markkinatoimijat.

1.11

ETSK kehottaa laatimaan optimaalista energialähteiden yhdistelmää koskevan strategian. Tällöin on tärkeää selkiyttää EU:n, jäsenvaltioiden, riippumattomien viranomaisten sekä markkinatoimijoiden roolit. Koska jäsenvaltiot ovat energia-asioissa hyvin riippuvaisia toisistaan, voidaan parantamalla energiapolitiikan koordinointia EU:ssa lisätä valmiuksia reagoida sisäisiin ja ulkoisiin ongelmiin.

Optimaalista energialähteiden yhdistelmää koskevan strategian tulisi muodostua seuraavista tekijöistä:

1.12

Energiatehokkuus, lämmön ja sähkön yhteistuotanto mukaan luettuna, on ensimmäinen merkittävä vastaus energiapolitiikan haasteisiin. Tehokkuuden parantamisella ei suoraan edistetä energialähteiden tasapainoista yhdistelmää, mutta sillä tuetaan kaikkia energiapoliittisia tavoitteita — kilpailukykyä, toimitusvarmuutta sekä ilmastonmuutoksen torjumista.

1.13

Uusiutuviin energialähteisiin liittyy huomattavia mahdollisuuksia EU:ssa, ja niitä on tuettava. Osa tekniikoista kaipaa ainoastaan tehokkuuden parantamista, jotta ne olisivat markkinakelpoisia, eräät tekniikat taas edellyttävät pitkäjänteisempää tutkimus- ja kehitystyötä. Politiikkoja laadittaessa on oltava huolellinen, jotta ei edistettäisi energian hintojen jo nykyisin voimakasta nousupainetta.

1.14

Liikenteen biopolttoaineiden käyttöä on edistettävä varovasti seikkaperäisten vaikutustenarviointien pohjalta. Ennen kaikkea on pantava täytäntöön voimassa oleva direktiivi biopolttoaineiden käytön edistämisestä (1).

1.15

Liikenteen energiatehokkuutta on parannettava erilaisin toimenpitein (ks. kohta 6.3.1.5).

1.16

Ydinturvallisuuden parantaminen sekä käytettyä polttoainetta koskeva, useimmissa maissa tähän mennessä selvittämätön kysymys ovat ongelma, johon on pikaisesti löydettävä ratkaisu. Vastuun tulee olla toiminnanharjoittajilla, ja turvallisuusviranomaisten sekä asianomaisten kansainvälisten elinten on toteutettava asiaa koskevat tavoitteet. Käytetyn polttoaineen kuljetuksessa on noudatettava sekä EU:n säännöksiä että kansainvälisiä sitoumuksia.

1.17

Puhtaaseen hiiliteknologiaan on panostettava määrätietoisesti parantamalla voimalaitosten tehokkuutta sekä hiilen talteenottoa ja varastointia koskevia kaupallisia sovelluksia. Tämä on erityisen tärkeää maailmanlaajuista tilannetta ajatellen.

1.18

EU:n omien hiilivarantojen hyödyntämistä on valmistauduttava lisäämään uudelleen, myös nestemäisessä ja kaasumaisessa muodossa. Tässä ja muissakin yhteyksissä tulisi muistaa, että energiaa koskevilla poliittisilla päätöksillä on tavallisesti huomattavia taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia ja että muutokset ovat suuria ja hitaita.

1.19

Nesteytetyn maakaasun vastaanottoasemiin investoimista on kannustettava, jotta voidaan monipuolistaa maakaasun hankintalähteitä ja kehittää maakaasun varastointilaitoksia ja -menetelmiä. Tämä on välttämätöntä, mikäli halutaan vähentää ongelmia, jotka liittyvät maakaasun osuuden säilyttämiseen ja lisäämiseen energialähteiden yhdistelmässä.

1.20

Riittävät investoinnit energiantuotantoon ja -siirtoon on varmistettava asianmukaisen sääntelykehyksen sekä tarkoituksenmukaisten rahoitustoimien avulla. Esimerkiksi pitkäaikaiset sopimukset voivat olla hyödyllinen väline riittävän kilpailun tarpeen asettamissa rajoissa.

1.21

EU:n tulisi esiintyä yksimielisenä sekä ottaa paikkansa yhtenä vahvimmista toimijoista kansainvälisellä areenalla neuvotellessaan energian toimittajien sekä etenkin Venäjän kanssa. Energiansaantia koskevia kysymyksiä käsiteltäessä ja niistä neuvoteltaessa on otettava huomioon keskinäiseen riippuvuuteen liittyvät seikat. Unioni ei voi toimia suoraan energiamarkkinoilla, mutta koska energia-asiat ovat monissa toimittajamaissa suurelta osin hallituksen valvonnassa, unionin tulisi tukea voimakkaasti EU:n toimijoiden intressejä.

1.22

Kun arvioidaan ympäristöä, jossa energiavalinnat on tehtävä, on analysoitava ulkoiset kustannukset sekä tukien vaikutukset. Lisäksi on arvioitava huolellisesti nykyiseen ja tulevaan ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan liittyvien toimien vaikutuksia muihin energiapolitiikan tavoitteisiin, kuten kilpailukykyyn ja toimitusvarmuuteen sekä energiahuollon monipuolistamiseen.

1.23

Kioton jälkeiseen ilmastopolitiikkaan on löydettävä maailmanlaajuinen ratkaisu, johon osallistuvat ainakin päästöjen suurimmat aiheuttajat. Muussa tapauksessa ilmastonmuutoksen torjuminen ei edisty merkittävästi, ja lisäksi on olemassa vaara, että EU:n taloudellinen ja sosiaalinen kehitys hidastuu.

1.24

Kun otetaan huomioon energian suuri merkitys yhteiskunnalle sekä energiakysymyksiin liittyvät merkittävät haasteet, on lisättävä tutkimus- ja kehitystoimia sekä EU:n tukea energia-alalla toteutettaviin t&k-toimiin. Lyhyellä aikavälillä on edistettävä suoraan energiatehokkuutta, uusiutuviin energialähteisiin liittyviä tekniikoita, jotka eivät ole vielä markkinakelpoisia, puhdasta hiiliteknologiaa sekä ydinturvallisuutta. Monet uusiutuviin energialähteisiin liittyvät sekä tehokkuutta lisäävät tekniikat tarvitsevat lähinnä älykkäitä teknisiä parannuksia, jotta niiden kustannuksia saataisiin vähennettyä. Tarvitaan paljon pitkäjänteistä perustutkimusta sekä kehitystyötä, jotta visio uusiutuvien energialähteiden sekä fuusio- ja vetyvoiman energiamarkkinoista olisi mahdollista toteuttaa. Samalla on edistettävä ja tuettava muihin lupaaviin tulevaisuudenvisioihin liittyviä osatekijöitä.

2.   Johdanto

2.1

ETSK on vuodesta 2002 laatinut useita oma-aloitteisia ja valmistelevia lausuntoja eri energialähteistä ja -tekniikoista, kuten ydinenergiasta, uusiutuvista energialähteistä, fossiilisista polttoaineista sekä energiatehokkuudesta. Käsillä oleva lausunto perustuu kyseisiin lausuntoihin, vaikka siinä ei viitatakaan erityisesti niissä esitettyihin yksityiskohtaisiin tietoihin ja pohdintoihin.

2.2

Energia-alan kehitystä on mahdotonta ennustaa täsmällisesti. Kaikilla ennusteilla ja skenaarioilla on puutteensa. Kehityssuuntaukset voivat muuttua yllättävien tapahtumien tai voimaperäisten poliittisten toimien johdosta. Poliittisten näkemysten sekä etenkin poliittisten päätösten on kuitenkin perustuttava nykytilannetta koskeviin seikkaperäisiin tietoihin, parhaisiin mahdollisiin ennusteisiin ja skenaarioihin sekä ymmärrykseen muutosten aiheuttajista sekä jarruttajista. Tämä lausunto perustuu lähinnä Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) ja Euroopan komission laatimiin skenaarioihin, ja se käsittää vuoteen 2030 ulottuvan aikajakson. Sen jälkeen kuva tulevaisuudesta on huomattavasti epätarkempi.

2.3

Investoijat tekevät energialähteitä ja -tekniikoita koskevat valinnat, ja niihin voidaan vaikuttaa poliittisilla päätöksillä. Jäsenvaltioiden energialähteitä koskevat valinnat eivät kuulu suoraan EU:n päätösvallan piiriin, mutta EU vaikuttaa niihin välillisesti ympäristöasioihin liittyvän toimivaltansa kautta. Jäsenvaltioiden tulisi mahdollisuuksien mukaan edistää kotimaisten resurssiensa hyödyntämistä. Jäsenvaltiot vaikuttavat toisiinsa tekemillään valinnoilla. Lisäksi energiankäyttäjät jäsenvaltioissa, joissa ei esimerkiksi ole ydin- tai hiilivoimaan perustuvaa sähköntuotantoa, ovat kuitenkin osa ydin- ja hiilivoimaa hyödyntäviä sähkömarkkinoita.

2.4

Keskeinen kysymys kuuluu, voimmeko jo tässä vaiheessa jättää vaille huomiota nykyisiä tai potentiaalisia tulevia järjestelmiä tai mahdollisia vaihtoehtoja? Toisin sanoen tiedämmekö jo tarpeeksi ja olemmeko riittävän varmoja rajoittaaksemme vaihtoehtojamme, joilla on tarkoitus saavuttaa energiapolitiikan tavoitteet — riittävä, turvattu energiansaanti; kohtuulliset, kilpailukykyiset hinnat sekä ympäristöön ja ilmastoon kohdistuvan rasituksen vähentäminen? Käsillä olevassa lausunnossa pyritään vastaamaan edellä esitettyyn kysymykseen sekä esittämään siihen liittyviä päätelmiä ja suosituksia.

3.   Energia-markkinoiden ja hiilidioksidipäästöjen maailmanlaajuinen kehittyminen

3.1

Energia-alan tulevaisuus maailmassa vaikuttaa Euroopan energia-alan tulevaisuuteen. Energiaa kulutetaan ja kulutus kasvaa nykyään eniten Euroopan ulkopuolella. Kasvava fossiilisten polttoaineiden kysyntä maailmassa vaikuttaa hintoihin ja saatavuuteen Euroopassa. Lisäksi hinnanmuutokset aiheuttavat muutoksia energiaa koskeviin valintoihin, kuluttajien ja yritysten toimintatapaan sekä t&k-toiminnan suuntaamiseen. Nämä kaikki tekijät vaikuttavat myös tilanteeseen EU:ssa. Siksi on tärkeää, että energia-alan tulevaisuudesta maailmassa muodostetaan kokonaiskuva, jonka pohjalta tarkastellaan Eurooppaa koskevia vaihtoehtoja. Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) esittää näkemyksensä energia-alan tulevaisuudesta maailmassa julkaisussaan World Energy Outlook 2004, johon sisältyy kaksi, vuodet 2004-2030 käsittävää skenaariota.

Viiteskenaariossa (WEO-R04) otetaan huomioon hallitusten politiikat ja toimenpiteet, jotka hyväksyttiin tai pantiin toimeen vuoden 2004 puoliväliin mennessä. Vaihtoehtoisessa skenaariossa (The World Alternative Policy Scenario, WEO-A04) tarkastellaan, kuinka maailman energiamarkkinat voisivat kehittyä, jos maailman maat ryhtyisivät toteuttamaan tiettyjä politiikkoja ja toimia, joita ne joko parhaillaan harkitsevat tai jotka niiden kohtuudella voidaan odottaa panevan täytäntöön skenaarion kattaman aikajakson kuluessa. Sekä viiteskenaario että vaihtoehtoinen skenaario ajantasaistettiin eräiltä osin IEA:n julkaisussa World Energy Outlook 2005 (WEO-R05 ja WEO-A05).

3.2

WEO-R05-skenaariossa primaarienergian kysynnän ennustetaan kasvavan maailmassa 52 prosenttia vuosina 2002–2030. Yli kaksi kolmasosaa kasvusta on kehitysmaiden aikaansaamaa. Energiankysynnän vuosittainen kasvuvauhti (1,6 prosenttia) laskee kolmen viime vuosikymmenen tasosta (2,1 prosenttia). Liikenne ja sähköntuotantoala kuluttavat entistä suuremman osuuden maailman energiasta. Sähkönkulutus maailmassa kaksinkertaistuu tarkasteluajanjakson kuluessa.

3.3

WEO-A05-skenaariossa energiankysyntä maailmassa olisi 10 prosenttia alempi kuin WEO-R05-skenaariossa.

3.4

Energiankäyttö loppukäyttäjäsektoreilla kasvaa vuosittain 1,6 prosenttia vuoteen 2030 asti (WEO-R04). Liikenteen energiankulutus kasvaa nopeimmin: 2,1 prosenttia vuodessa. Asumisen ja palveluiden sekä teollisuuden energiankulutus kasvaa 1,5 prosentin vuosivauhdilla.

3.5

WEO-R04-skenaarion mukaan sähkönkysyntä maailmassa kaksinkertaistuu vuosien 2002 ja 2030 välillä. Alakohtaisesti eniten kasvaa asumiseen liittyvä sähkönkulutus (119 prosenttia) ja sen jälkeen palvelualalla (97 prosenttia) ja teollisuudessa (86 prosenttia). Uutta kapasiteettia tarvitaan noin 4 800 gigawattia tai lähes 10 000 uutta voimalaitosta arvioidun sähkönkysynnän kasvun kattamiseksi sekä vanhenevan infrastruktuurin korvaamiseksi.

3.6

WEO-R05-skenaarion mukaan fossiiliset polttoaineet ovat jatkossakin hallitsevassa asemassa maailman energiankäytössä. Niiden osuus primaarienergian kysynnän kasvusta maailmassa on noin 83 prosenttia. Ydinenergian osuus laskee 6,4 prosentista 4,7 prosenttiin, ja vastaavasti uusiutuvien energialähteiden osuuden arvioidaan kasvavan 13 prosentista 14 prosenttiin.

WEO-A04-skenaariossa fossiilisten polttoaineiden kysyntä laskee 14 prosenttia vuoteen 2030 mennessä WEO-R04-skenaarioon verrattuna, ja vastaavasti ydinenergian käyttö kasvaa 14 prosenttia sekä muiden uusiutuvien energialähteiden kuin vesivoiman (lukuun ottamatta biomassaa) 27 prosenttia.

3.7

Öljy säilyttää edelleen asemansa merkittävimpänä yksittäisenä polttoaineena. Öljynkysyntä maailmassa kasvaa vuosittain 1,4 prosenttia vuoteen 2030 mennessä (WEO-R05). OPEC:in maailmanmarkkinaosuus kasvaa 39 prosentista (vuonna 2004) 50 prosenttiin (vuonna 2030). Alueidenvälinen nettomääräinen öljykauppa yli kaksinkertaistuu kyseisenä aikajaksona. Vienti Lähi-idästä kasvaa eniten.

WEO-A04-skenaariossa öljyn primaarikysyntä on 11 prosenttia alempi kuin WEO-R04 -skenaarion ennusteessa.

3.8

Maakaasun kysyntä kasvaa tasaisesti 2,1 prosenttia vuodessa (WEO-R05). Maakaasun kulutus kasvaa kolmella neljänneksellä vuosina 2003–2030. Maakaasun nestemäiseksi polttoaineeksi muuttavat laitokset avaavat maakaasulle merkittävät uudet markkinat, sillä näin on mahdollista hyödyntää varantoja, jotka sijaitsevat kaukana perinteisistä markkinoista. Tuotanto kasvaa eniten Venäjällä ja Lähi-idässä.

WEO-A04-skenaariossa maakaasun kysyntä olisi 10 prosenttia alempi.

3.9

Hiilellä on maailmassa jatkossakin keskeinen asema energialähteiden yhdistelmässä; sen käyttö kasvaa vuosittain 1,4 prosenttia (WEO-R05). Hiilen kysyntä kasvaa eniten Aasian kehittyvissä maissa. Sähköalan aiheuttama osuus kasvusta on yli 95 prosenttia. Yli 40 prosenttia maailman hiilivarannoista, jotka vastaavat lähes 200 vuoden tuotantoa nykyisellä hyödyntämisasteella, sijaitsee OECD-maissa.

Vaihtoehtoisessa skenaariossa hiilen kysyntä vuonna 2030 olisi lähes neljänneksen viiteskenaarion ennustetta alempi.

3.10

WEO-R05-skenaarion mukaan hiilidioksidipäästöt maailmassa kasvavat vuosittain 1,6 prosenttia aikajaksolla 2003–2030. Lähes 70 prosenttia kasvusta on kehitysmaiden aikaansaamaa. Sähköntuotannon oletetaan aiheuttavan noin puolet maailman päästöjen kasvusta. Liikenne on jatkossakin toiseksi suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja maailmassa.

WEO-A05-skenaariossa hiilidioksidipäästöt ovat 16 prosenttia viiteskenaariota alemmat vuonna 2030. Vuotuinen kasvuvauhti ennustejaksolla laskee 1,1 prosenttiin.

4.   Energia-markkinoiden ja hiilidioksidipäästöjen kehitys EU:ssa

4.1

Euroopan komissio on laatinut lukuisia erilaisiin oletuksiin perustuvia skenaarioita energia-alan tulevaisuudesta EU:ssa. Seuraavassa esitetään kaksi erilaista skenaariota. Perusskenaariossa 2005 (BL-05) esitetään nykyisiin suuntauksiin sekä EU:n ja jäsenvaltioiden ennen vuotta 2005 hyväksymiin politiikkoihin perustuva tulevaisuus. Korkeaan energiatehokkuuteen sekä uusiutuvien energialähteiden merkittävään osuuteen perustuvassa skenaariossa (HLEER-04) pyritään jäljittelemään energia- ja ympäristövaikutuksia, joita aikaansaadaan toteuttamalla onnistuneesti sekä energiatehokkuutta että uusiutuvia energianlähteitä edistäviä määrätietoisia politiikkoja — siltä osin kuin kyseisenlaisia toimia voidaan mallintaa. HLEER-04-skenaariota ei ole ajantasaistettu, joten vertailut tehdään perusskenaarioon 2004 (BL-04), toisin sanoen edellä mainitut kaksi skenaariota eivät ole suoraan verrannollisia. Komissio ei ole esittänyt laskelmia BL- ja HLEER-skenaarioiden kustannuseroista.

4.2

Vuonna 2005 EU:n nykyisissä 25 jäsenvaltiossa käytetystä primaarienergiasta 18 prosenttia koostui kiinteistä polttoaineista (lähinnä hiili), 37 prosenttia nestemäisistä polttoaineista (öljy), 24 prosenttia maakaasusta, 14 prosenttia ydinenergiasta ja 7 prosenttia uusiutuvista energialähteistä. Sähkön tuotannossa kivi- ja ruskohiilen osuus oli 29 prosenttia, maakaasun 20 prosenttia, ydinvoiman 31 prosenttia, uusiutuvien energialähteiden (suuret vesivoimalat mukaan luettuina) 15 prosenttia sekä öljytuotteiden 5 prosenttia.

4.3

BL-05-skenaariossa arvioidaan, että vuonna 2030 primaarienergian kysyntä EU:ssa on 15 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2000 (0,5 prosentin vuotuinen kasvu), ja vastaavasti BKT kasvaa 79 prosenttia. BL-05-skenaariosta käy myös ilmi, että energiankysyntä ja BKT eriytyvät yhä enemmän toisistaan. Energiaintensiteetti (energiankulutuksen suhde BKT:hen) paranee 1,5 prosenttia vuodessa.

HLEER-04-skenaariossa primaarienergian tarpeen arvioidaan vuonna 2030 olevan 14,1 prosenttia alle BL-04-skenaariossa ennustetun tason, mutta edelleen hieman vuoden 2000 tason yläpuolella.

4.4

Energiankäytön loppukäyttäjäsektoreilla arvioidaan kasvavan 25 prosentilla vuoteen 2030 mennessä (BL-05). Vuonna 2030 palvelualojen energiankysynnän arvioidaan olevan 49 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2000. Tämän kehityksen taustalla on sähkön kysynnän kasvu. Kotitalouksien energiankysynnän odotetaan kasvavan 29 prosenttia vuosina 2000–2030. Vuonna 2030 liikenteen energiankysynnän ennustetaan olevan 21 prosenttia korkeampi ja teollisuuden 19 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2000.

HLEER-04-skenaariossa energiankysyntä on vuonna 2030 10,9 prosenttia BL-04 -skenaariossa ennustettua tasoa alempi.

4.5

Sähkönkysyntä EU:ssa nousee 43 prosenttia vuosina 2005–2030 (BL-05). Kysynnän kasvu on erityisen nopeaa kotitaloussektorilla (62 prosenttia), ja seuraavaksi nopeinta se on palvelualalla (53 prosenttia) sekä teollisuudessa (26 prosenttia).

4.6

Sähköntuotannon EU:ssa ennustetaan kasvavan 51 prosenttia vuosina 2000–2030 (BL-05). Sähköstä entistä suurempi osa tuotetaan lämmön ja sähkön yhteistuotannolla (sähkön ja lämmön yhteistuotannon osuus kasvaa lähes 10 prosenttia ja nousee 24 prosenttiin vuonna 2030). Voimantuotannon rakenne muuttuu merkittävästi uusiutuvia energialähteitä ja maakaasua suosivaksi, ja vastaavasti ydinenergian ja kiinteiden polttoaineiden markkinaosuudet laskevat.

HLEER-04-skenaariossa sähkön kokonaistuotannon arvioidaan olevan vuonna 2030 16 prosenttia BL-04-skenaariossa ennustettua tasoa alempi. Kiinteiden polttoaineiden ja ydinenergian osuudet sähköntuotannossa laskevat vastaavasti absoluuttisesti mitattuna (toisin sanoen 9,3 prosenttia vähemmän kuin BL-04-skenaariossa vuonna 2030).

4.7

Öljy on edelleen tärkein polttoaine, vaikka sen kulutuksen vuonna 2030 ei uskota ylittävän nykyistä tasoa (BL-05). Maakaasun kysynnän ennustetaan kasvavan huomattavasti (38 prosenttia vuoteen 2030 mennessä) 1990-luvulla jo havaitun tuntuvan kasvun jälkeen. Kiinteiden polttoaineiden käytön arvioidaan vähenevän jonkin verran vuoteen 2020 mennessä, mutta se palautuu lähes nykyiselle tasolle vuoteen 2030 mennessä öljyn ja kaasun korkeiden hintojen johdosta sekä eräiden jäsenvaltioiden luopuessa ydinvoimasta.

HLEER-04-skenaariossa energiatarpeen väheneminen sekä uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävät politiikat laskevat merkittävästi fossiilisten polttoaineiden kysyntää tulevaisuudessa. Kiinteiden polttoaineiden osalta lasku on kaikkein suurin (37,5 prosentin vähentymä BL-04-skenaariossa ennustettuun tasoon verrattuna).

4.8

BL-05-skenaariossa uusiutuvien energialähteiden käyttö lisääntyy suhteellisesti enemmän kuin muiden polttoaineiden (niiden osuus yli kaksinkertaistuu nykyisestä tasosta vuoteen 2030 mennessä). Energiankysynnän kasvua tarkastellen niiden osuus on lähes yhtä suuri kuin maakaasun.

HLEER-04-skenaariossa uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävillä politiikoilla lisätään merkittävästi uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa 25 jäsenvaltion EU:n energiajärjestelmässä. Kyseinen lisäys on 43,3 prosenttia BL-04-skenaariossa vuodelle 2030 ennustettua tasoa korkeampi.

4.9

Ydinenergian käyttö vuonna 2030 on BL-05-skenaarion mukaan hieman vähäisempää kuin vuonna 2000 (11 prosentin vähentymä). Syynä ovat eräiden vanhojen jäsenvaltioiden ydinvoimasta luopumista koskevat poliittiset päätökset sekä eräiden uusien jäsenvaltioiden voimalaitoksiin liittyvät turvallisuusongelmat.

HLEER-04-skenaariossa ydinenergian osuus olisi 19,9 prosenttia pienempi kuin BL-04 -skenaariossa.

4.10

Tuontiriippuvuus kasvaa jatkossakin ja yltää 65 prosenttiin vuonna 2030, mikä merkitsee lähes 15 prosenttiyksikön lisäystä nykyiseen tasoon verrattuna (BL-05). Öljyn tuontiriippuvuus on jatkossakin suurin ja yltää 94 prosenttiin vuonna 2030. Tuontiriippuvuus maakaasusta nousee nykyisestä hieman yli 50 prosentista 84 prosenttiin vuonna 2030. Samoin kiinteiden polttoaineiden tuonti kasvaa, ja tuonnin osuus yltää 59 prosenttiin vuonna 2030.

HLEER-04-skenaariossa tuontiriippuvuus olisi 4–6 prosenttia pienempi kuin BL-04 -skenaariossa.

4.11

Hiilidioksidipäästöt vähenivät vuosina 1990–2000. Nykyisin ne ovat jälleen vuoden 1990 tasolla. Lähivuosina hiilidioksidipäästöjen arvioidaan lisääntyvän ja ylittävän vuoden 1990 tason kolmella prosentilla vuonna 2010 ja viidellä prosentilla vuonna 2030. Pitkällä aikavälillä hiilidioksidipäästöjen maltillinen kasvu heijastaa energiankulutuksen hidasta kasvua sekä hiilidioksidipäästöttömien uusiutuvien energialähteiden ja ydinvoiman suhteellisen merkittävää roolia.

HLEER-04-skenaariossa hiilidioksidipäästöt ovat huomattavasti alemmat kuin BL-04 -skenaariossa ennustetussa kehityskulussa (11,9 prosenttia alemmat verrattuna vuoden 2010 tasoon ja vastaavasti 22,5 prosenttia alemmat verrattuna vuoden 2030 tasoon). Vuoteen 2000 verrattuna vähentymä olisi noin 10 prosenttia.

5.   Poliittiset haasteet

5.1   Hintakehitys

5.1.1

Kysyntään perustuvilla ja maailmanlaajuisilla hinnankorotuksilla — vaikka ne vaikuttavatkin kuluttajiin — ei ole voimakkaita vaikutuksia kansantalouksiin, kun hinnankorotukset luovat kysyntää tuottajamaissa. Yhdellä talousalueella toteutettavat hinnankorotukset, kuten nykyään on osittain tilanne sähkön osalta, haittaavat sekä kuluttajia että kilpailukykyä. Korkeammat hinnat muuttavat pitkällä aikavälillä eri energialähteiden ja teknologioiden kilpailutilannetta, tehokkuutta lisäävien toimien kannattavuutta sekä toimintatapoja yleensä.

5.1.2

Öljyn ja öljytuotteiden hinnat ovat nousseet merkittävästi viime vuosina. Öljyn hinta saattaa pysyä korkealla tasolla tai jopa nousta lähivuosina ennen kaikkea seuraavista syistä:

Aasian maiden nopean talouskasvun aiheuttama voimakas kysyntäpaine

riittämättömät investoinnit tarjontapuolen infrastruktuuriin

geopoliittiset tekijät ja poliittinen epävakaisuus.

5.1.3

Maakaasun hinta on seurannut öljyn hintakehitystä ja noussut voimakkaasti kaikilla alueilla. Euroopassa kaasun hinta on yleensä kytketty öljyn hintaan. Koska Eurooppa on keskittänyt hankintansa Venäjälle ja Norjaan ja koska ei ole todennäköistä, että nesteytetystä maakaasusta tulee pian kilpailukykyinen, hintojen välinen kytkös säilyy. Kilpailu kaasuntoimittajien välillä saattaisi lisätä painetta laskea kaasun hintoja, mutta nousevat toimituskustannukset kompensoisivat vaikutuksen suurelta osin.

5.1.4

Hiilen hinta pysyy todennäköisesti kohtuullisella tasolla pitkällä aikavälillä, koska monet markkinoiden perustekijät pysyvät muuttumattomina. Nykyisiä ja potentiaalisia toimittajia on useita, markkinat ovat edelleen erittäin kilpailukykyiset ja hiilen hinnan ennustetaan jäävän alhaisiksi muiden primaarienergialähteiden hintoihin verrattuna.

5.1.5

Uusiutuvien energialähteiden pääomakustannusten oletetaan laskevan myös tulevaisuudessa. Aurinkosähkö on nykyään kaikkein pääomaintensiivisin energiajärjestelmä, ja sen kustannukset laskevat nopeimmin. Myös merelle rakennettavien tuulivoimaloiden, aurinkolämpö- sekä vuorovesi- ja aaltoteknologioiden pääomakustannusten odotetaan laskevan merkittävästi. Vesivoiman kustannukset ovat yleisesti ottaen alhaiset ja vakaat, mutta mahdollisuudet rakentaa uusia voimaloita ovat rajalliset ja rakentaminen on entistä kalliimpaa.

5.1.6

Sähkön hinta on noussut EU:ssa monista eri syistä. Kaasun hinnan nousu vaikuttaa sähkön hintaan suuressa osassa EU:n alueita, joilla kaasu on sähköntuotannossa käytettävä täydentävä polttoaine. Hiilivoimaloissa tuotettavan sähkön hinnannousua on kuitenkin vaikea perustella raaka-aineen hinnannousulla. Entistä herkempi tarjonnan ja kysynnän tasapaino on myös alkanut heijastua hintoihin. Energiahuoltoyritykset perustelevat hinnannousuja osittain päästökaupalla, jolloin ne lisäävät päästöoikeuksien väitetyn ”hinnan” vähittäishintoihin, vaikka ne saivat päästöoikeudet ilmaiseksi. Uusiutuvia energialähteitä tukevat toimenpiteet, kuten myös verot ja muut maksut, ovat eräissä tapauksissa nostaneet sähkön hintoja. Lisäksi komissio tutkii parhaillaan, onko riittämätön kilpailu sähkömarkkinoilla vaikuttanut haitallisesti hintoihin.

5.2   Toimitusvarmuus

5.2.1

Toimitusvarmuutta koskevassa vihreässä kirjassaan komissio tuo esiin olevansa asiasta vakavasti huolestunut. EU:n riippuvuuden energiantuonnista ennustettiin kasvavan 50 prosentista 70 prosenttiin kolmessa vuosikymmenessä. Vihreää kirjaa käsittelevässä lausunnossaan (2) ETSK jakaa selkeästi kyseisen huolen. Nykyään kysymys toimitusvarmuudesta on vieläkin kiireellisempi.

5.2.2

Riippuvuus öljyntuonnista kasvaa ja kohdistuu yhä enemmän Lähi-itään. Kaasun kysynnän kasvaessa myös riippuvuus ulkopuolisista kaasuntoimittajista lisääntyy ja koskee Venäjää. Lisähuolenaiheena on kuljetus pitkin pitkiä putkistoja, jotka monesti kulkevat poliittisesti epävakaiden alueiden kautta.

5.2.3

Eräät verkkojen toimintahäiriöt ovat tuoneet esiin hallintoon ja sääntelyyn liittyvien ongelmien lisäksi riittämättömät investoinnit suhteessa siirtopalveluiden lisääntyneeseen kysyntään ja entistä pidempiin etäisyyksiin. Sähkö- ja kaasuverkkojen yhdistäminen koko Euroopan alueella on edistynyt, mutta jäsenvaltioiden välillä on vielä huomattavia rakenteellisia pullonkauloja. Verkostoja koskevalla sääntelyllä on tuettava turvallisuutta, laatua ja riittäviä investointeja.

5.2.4

Voimalaitoksiin ja öljynjalostamoihin on kahtena viime vuosikymmenenä investoitu vähän. Ylikapasiteettivaihe sähkön osalta on päättymässä, ja investointeja tarvitaan sähköntuotantokapasiteetin lisäämiseksi 600–750 gigawatilla vuoteen 2030 mennessä, jotta voidaan vastata sähkön kasvavaan kysyntään ja korvata vanhentuvia voimalaitoksia. Yhdistämällä verkot kaikilta osin, voitaisiin välttää erityisesti kulutushuipuista aiheutuva tarve investoida lisätuotantokapasiteettiin.

5.2.5

EU:n politiikat uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi ovat merkittävä keino estää tuontiriippuvuuden kasvua. Samalla vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä sekä — eräissä tapauksissa — riippuvuutta verkoista. Kun kyse on biomassasta ja biopolttoaineista, on myös tarkasteltava mahdollisimman tehokasta maankäyttöä pitkällä aikavälillä.

5.2.6

EU tuo 95 prosenttia uraanista eri toimittajilta. Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) ja OECD:n Ydinenergiajärjestön mukaan nykyisin tunnetut uraanivarat riittävät kattamaan nykytasoisen maailmanlaajuisen kysynnän 50 vuoden ajan. Mahdollisia esiintymiä koskevien geologisten tietojen pohjalta arvioidaan, että varannot ehtyvät 280 vuoden kuluttua. Myöhemmin uudet tekniikat saattavat tarjota uudenlaisia keinoja hankkia polttoainetta.

5.3   Ilmastonmuutos

5.3.1

EU on ottanut johtavan roolin maailmassa ilmastonmuutoksen torjunnassa. EU:n politiikat — etenkin päästökauppajärjestelmään sekä uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseen liittyvät politiikat — ovat ainutlaatuisia, erittäin pitkälle kehitettyjä ja kunnianhimoisia. Monet muut alueet maailmassa, päästöjen suurimmat aiheuttajat mukaan luettuina, eivät ole seuranneet EU:n esimerkkiä.

5.3.2

Tilanteessa, jossa ilmasto lämpenee, Kioton pöytäkirjan tavoitteet ovat vaatimattomat, mutta siitä huolimatta valtaosalla EU:n jäsenvaltioista näyttää olevan vaikeuksia niiden saavuttamisessa.

5.3.3

Suurin osa tähänastisista vähennyksistä on saatu aikaan korvaamalla hiili kaasulla lämmityksessä ja sähköntuotannossa (Yhdistynyt kuningaskunta) sekä sulkemalla ja uudistamalla vanhoja tuotantoyksikköjä Saksan itäosissa. Tästä eteenpäin päästöjen vähentäminen on monessa tapauksessa työlästä ja kallista.

5.3.4

Kioton jälkeiseen ilmastopolitiikkaan on löydettävä maailmanlaajuinen ratkaisu, johon osallistuvat ainakin päästöjen suurimmat aiheuttajat. Muussa tapauksessa ilmastonmuutoksen torjuminen ei edisty merkittävästi, ja lisäksi on olemassa vaara, että EU:n taloudellinen ja sosiaalinen kehitys hidastuu.

6.   Vaihtoehdot tulevaisuudessa

6.1   Pitkän aikavälin visio

6.1.1

Yhdessä ihanteellisimmassa energiavisiossa, jossa ympäristö- ja ilmastovaikutukset on minimoitu ja riittävä kokonaistarjonta turvattu, lämpöenergian tarve ja sähköntuotannon kuormitusvaihtelut katetaan uusistuvin energialähtein, perussähkö tuotetaan fuusioenergialla ja energiankantajana käytetään vetyä. Kyseisenlaisen energialähteiden yhdistelmän ei uskota toteutuvan ennen vuotta 2050, vaan todennäköisesti paljon myöhemmin. Eräs toinen visio perustuu korkeaan energiatehokkuuteen, uusiutuviin energialähteisiin, joita tuetaan sähkön varastoimisen mahdollistavalla tekniikalla — esimerkiksi vety –, sekä hiilivoimaan, johon yhdistettäisiin hiilidioksidin talteenotto ja varastointi.

6.1.2

Fuusiotekniikkaan sisältyy vielä suuria haasteita ja epävarmuustekijöitä. Taloudellinen kannattavuus edellyttää keskeisiä teknisiä läpimurtoja ja erityisesti runsasta kehitystyötä. Vetytalouden yleistyminen edellyttää puolestaan, että sähköä on runsaasti saatavilla. Pelkästään uusiutuviin energialähteisiin tai kaasuun perustuvalla vedyntuotannolla ei voida — ainakaan yksinomaan — saada aikaan kaikilta osin toimivaa vetytaloutta.

6.1.3

On vaikea arvioida uusiutuvien energialähteiden maailmanlaajuisia mahdollisuuksia, kun otetaan huomioon tietyt luontaiset rajoitukset ja talous. Eräissä tutkimuksissa on tuotu esiin mahdollisuus, että uusiutuvien energialähteiden osuus Euroopassa olisi vuonna 2050 lähes 100 prosenttia, mutta tämä näkemys ei saa laajaa kannatusta eivätkä komission laatimat skenaariot tue sitä, sillä jopa kaikkein voimakkaimmin uusiutuviin energialähteisiin perustuvassa vaihtoehtoisessa skenaariossa uusiutuvien energialähteiden osuuden ennustetaan olevan ainoastaan 15 prosenttia vuonna 2030. Tähän mennessä uusiutuvien energialähteiden käyttö 25 jäsenvaltion EU:ssa on edennyt asetettuja tavoitteita hitaammin.

6.2   Energiatehokkuus

6.2.1

Energiatehokkuus ja energian säästäminen ovat energiapolitiikan keskeisiä osatekijöitä. ETSK on energiatehokkuutta koskevasta vihreästä kirjasta äskettäin antamassaan lausunnossa antanut voimakkaan tukensa kyseisellä alalla toteutettaville toimille sekä esittänyt näkemyksiään laajasta joukosta mahdollisia välineitä ja toimenpiteitä.

6.2.2

Tehokkuutta parantamalla vaikutetaan tulevaan energialähteiden yhdistelmään. Kysynnän suhteellinen lasku kohdistuisi markkinavoimien kaikkein epätaloudellisimpaan energialähteeseen, jonka käyttö vähenisi — tai mahdollisesti poliittisten toimenpiteiden avulla kaikkein vähiten haluttuun energialähteeseen.

6.2.3

Äskettäin laatimassaan energiatehokkuutta käsittelevässä tiedonannossa komissio arvioi, että talouden tehokkuutta on mahdollista parantaa vielä 20 prosentilla, 1,5 prosentin vuosivauhdilla. Tällä tavoin kysyntä 25 jäsenvaltion EU:ssa palaisi vuoden 1990 tasolle. Edes kaikkein järeimpiä poliittisia toimia sisältävissä komission julkaisemissa skenaarioissa tällaista laskua ei kyetä saavuttamaan vuoteen 2030 mennessä.

6.2.4

ETSK kannattaa lausunnossaan voimakkaasti ajatusta siitä, että energiatehokkuuden parantaminen on kestävän kehityksen, kilpailukyvyn ja taloudellisen riippumattomuuden ennakkoedellytys. Energiatehokkuuden parantaminen on yksinkertaisesti taloudellisesti järkevää, kunhan sitä ei viedä liian pitkälle. Energiatehokkuuden lisääminen on osa tavanomaista toimintaa yrityksissä, ja vapaaehtoiset sopimukset ovat tarkoituksenmukainen väline. Muilla aloilla tarvitaan monenlaisia toimenpiteitä, kuten valveutuneisuuden ja tiedon lisäämistä sekä tarkoituksenmukaisia taloudellisia toimenpiteitä. ETSK pitää kuitenkin vihreässä kirjassa esitettyjä tavoitteita optimistisina.

6.2.5

Tehokkuutta lisäävistä toimista huolimatta skenaarioiden valossa näyttää epätodennäköiseltä, että energian kysyntä 25 jäsenvaltion EU:ssa alkaisi laskea ennen vuotta 2030, vaan se voi mahdollisesti jopa kasvaa. Edistämällä energiatehokkuutta entistä määrätietoisemmin saavutettaisiin merkittäviä etuja.

6.3   Energiaa käyttävien eri alojen vaihtoehdot

Analysoitaessa energialähteiden yhdistelmien vaihtoehtoja edellä mainittujen poliittisten haasteiden muodostamaa taustaa vasten on hyödyllistä tarkastella primaarienergiaa käyttäviä aloja — liikennettä sekä lämmön- ja sähköntuotantoa — erikseen. Kyseiset alat eivät juurikaan ole toisistaan riippuvaisia.

6.3.1   Liikenne

6.3.1.1

Liikenne on lähes kokonaan riippuvainen nestemäisistä polttoaineista, käytännössä öljytuotteista. Nykyisin ainoa korvike tietyssä määrin on sähköinen raideliikenne. Julkisessa liikenteessä käytettävän maakaasun osuus on pieni, mutta kasvamaan päin, mikä edistää energialähteiden monipuolistumista, mutta nostaa esiin maakaasun lisääntyvään käyttöön liittyvät kysymykset.

6.3.1.2

EU on asettanut tavoitteeksi korvata 5,75 prosenttia öljystä saatavista polttoaineista biopolttoaineilla vuoteen 2010 mennessä. Nyt kalliin öljyn aikana keskustellaan laajalti korvattavan osuuden lisäämisestä. Helmikuussa 2006 komissio esitti tiedonannon biopolttoaineiden käytön lisäämisestä (biomassaa koskeva toimintasuunnitelma). Mikäli suunnitelmana on ohjata politiikkoja kyseiseen suuntaan, huomioon on otettava monet tekijät, kuten nettoenergiataseet (net energy balances), kauppa-, rahoitus-, ympäristö- ja maatalouspolitiikat sekä käyttäjille aiheutuvat kustannukset. Muita merkittäviä näkökohtia ovat jatkuvan saannin turvaaminen sekä vaikutukset biomassan vaihtoehtoisiin käyttötapoihin.

6.3.1.3

Polttokennoilla toimivat autot ovat kokeiluvaiheessa. Avainasemassa on käytettävä polttoaine. Tulevaisuudessa on mahdollista, että vetyä tuotetaan uusiutuvista energialähteistä tai maakaasusta sekä vedestä sähkön avulla. Toistaiseksi polttokennot ovat huomattavasti polttomoottoreita kalliimpia.

6.3.1.4

Sähkö voi olla ajateltavissa oleva vaihtoehto liikenteen energiankantajana esimerkiksi hybridiajoneuvoissa, jotka voidaan ladata sähköverkosta.

6.3.1.5

Näköpiirissä ei ole ratkaisua, jolla nopeasti luotaisiin muuhun kuin öljyyn perustuva liikennejärjestelmä. Siksi on suunnattava voimakkaita toimia liikenteen energiatehokkuuden lisäämiseen

parantamalla moottori- ja polttoaineteknologiaa

suunnittelemalla entistä kevyempiä ajoneuvoja sekä entistä tehokkaampia tavarankuljetusajoneuvoja

kehittämällä julkista liikennettä, jota tuettaisiin kaupunkien keskustoissa kerättävin tiemaksuin

siirtymällä käyttämään mahdollisimman paljon rautatie- ja sisävesiliikennettä sillä edellytyksellä, että ne toimivat tehokkaasti

ehkäisemällä ruuhkia esimerkiksi joustavien työaikojen avulla.

Kuljetustarpeita voidaan vähentää alueellisen suunnittelun ja etätyön avulla.

Euroopan liikenneinfrastruktuurista ja sen tulevista haasteista esitetään tätä kattavampi seikkaperäinen analyysi ETSK:n lausunnossa ”Tulevaisuuden liikenneinfrastruktuurit: suunnittelu ja naapurimaat — kestävä liikkuvuus — rahoitus”.

6.3.2   Lämmitys ja jäähdytys

6.3.2.1

Euroopassa lämmitykseen käytetään lähinnä fossiilisia polttoaineita — öljyä, maakaasua ja hiiltä. Maakaasun osuus kasvaa nopeasti. Sähköä käytetään jossain määrin, ja vastaavasti biomassa on tullut markkinoille pohjoisessa ja aurinkoenergia etelässä. Sähkö on jäähdytyksessä edelleen pääasiallisin energialähde, mutta muunlaiset vaihtoehdot, etenkin sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosten kaukojäähdytyspalvelut, ovat yleistymässä.

6.3.2.2

Euroopassa 40 prosenttia energiasta käytetään rakennusten lämmitykseen ja jäähdytykseen. Asiantuntijoiden mukaan mahdollisuudet parantaa energiatehokkuutta ja energian säästämistä ovat merkittävät, ja EU on jo ryhtynyt tältä osin toimenpiteisiin.

6.3.2.3

Uusiutuviin energialähteisiin liittyy huomattavia mahdollisuuksia tällä alalla. Biomassaa voitaisiin käyttää paljon laajemmin nykyaikaisissa kaukolämpö- ja jäähdytysjärjestelmissä ja tuottaa samalla sähköä, kun se on mahdollista. Geotermisen energian tarjoamat mahdollisuudet ovat lähes hyödyntämättä. Aurinkolämmitystä hyödynnetään hämmästyttävän vähän eräissä eteläisissä maissa. Lisäksi ottamalla ympäristölämpö talteen lämpöpumppujen avulla saadaan runsaasti uusiutuvaa energiaa energiatehokkaalla tavalla.

6.3.2.4

Lämmityksessä ja jäähdytyksessä energiaa käytetään hyvin paikallisesti. Toimenpiteet energian tehokkaan käytön lisäämiseksi rakennuksissa on toteutettava paikallisesti. EU:n tasolla olisi tuettava tekniikan kehittämistä, tiedon ja parhaiden käytänteiden jakamista sekä tähän liittyvien tuotteiden ja palveluiden sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamista.

6.3.3   Sähkö

6.3.3.1

Sähköntuotantoon voidaan käyttää monenlaisia energialähteitä: hiiltä, maakaasua, öljyä, vesivoimaa, ydinenergiaa ja tuulivoimaa sekä ei-fossiilisia kiinteitä polttoaineita, kuten biomassaa. Aurinkosähkö- ja vuorovesiteknologioita ollaan kehittämässä.

6.3.3.2

Suurin osa voimalaitoksista Euroopassa on korvattava lähitulevaisuudessa. Tämä koskee voimalaitosten päätyyppejä, sekä fossiilisia polttoaineita käyttäviä laitoksia että ydinvoimaloita. Tällöin on ainutlaatuinen mahdollisuus edetä merkittävästi hiilettömien energialähteiden käytössä sekä vähentää samalla tuontiriippuvuutta ja parantaa sähköntuotannon tehokkuutta.

6.3.3.3

Energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä voidaan panna täytäntöön sähköntuotannon ja sen hyödyntämisen kaikissa vaiheissa polttoaine- ja voimalaitosteknologiasta sähköllä toimivien tuotteiden ekotehokkaaseen suunnitteluun.

6.3.3.4

Yleinen näkemys kuitenkin on, että sähkön kysyntä kasvaa edelleen joitakin vuosikymmeniä ja että kasvavan kysynnän kattamiseksi 25 jäsenvaltion EU:ssa uusia voimalaitoksia on rakennettava lähes 400 gigawatin verran — toisin sanoen 400–800 yksikköä. Lisäksi tarvitaan uusia voimalaitoksia satojen gigawattien edestä korvaamaan vanhoja laitoksia.

6.3.3.5

Sähköntuotannon optimaaliseen yhdistelmään sisältyy erityyppistä tuotantokapasiteettia, jolla vastataan erilaiseen kysyntään. Vesivoima, ydinenergia tai muita halvempia polttoaineita — kuten hiiltä — käyttävät polttolaitokset soveltuvat parhaiten sähkön peruskuorman tuottamiseen vakaata ja jatkuvaa kysyntää varten. Vaihteleva sähkökuorma, joka vastaa suurinta osaa kulutuksesta, edellyttää helposti mukautettavaa tarjontaa, kuten vesi- tai lämpövoimaloita. Huippukuorman kattamiseen soveltuvat parhaimmin sellaiset voimalaitokset, joiden pääomakustannukset ovat alhaiset ja joiden käyttökustannukset ovat tavallisesti samalla korkeat, kuten kaasuturbiineilla. Sähkön peruskuorman tuotantokapasiteetilla voidaan myös tukea vesivoimaa kulutushuippujen yhteydessä. Epäsäännöllisten energialähteiden hyödyntäminen edellyttää, että sääntelyvoiman tarjontaa voidaan säännellä helposti.

6.3.3.6

Jotta voimalaitosten käyttöä voitaisiin tehostaa sekä vähentää uusien laitosten tarvetta, siirtoverkkojen ja rajayhdysjohtojen on oltava riittävät ja toimittava asianmukaisesti. Lisäksi järjestelmää on optimoitava niin, että ei turvauduta sähkön siirtämiseen pitkiä matkoja, vaan rakennetaan uusia voimalaitoksia alueilla, joilla kysyntä on suurta. Hajautettu sähköntuotanto, joka perustuu mieluimmin sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksiin, on vaihtoehto, jota on kehitettävä. Hyvin toteutetulla kysynnänhallinnalla voitaisiin asianmukaisesti toimivilla markkinoilla vähentää huippukysyntää.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Direktiivi 2003/30/EY, EUVL L 123, 17.5.2003.

(2)  ”Vihreä kirja — Energiahuoltostrategia Euroopalle”, EYVL C 221, 7.8.2001.


LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Seuraavat muutosehdotukset, jotka saivat vähintään neljänneksen annetuista äänistä, hylättiin käsittelyssä.

Uusi kohta 2.2.1

ETSK muistuttaa siitä, että energiamarkkinoiden ja erityisesti öljyn hinnan nykyisen kehityksen vuoksi, kyseiset ennusteet voivat osoittautua vääriksi tai vanhentuneiksi, sillä kaikkiin ennusteisiin vaikuttavat ratkaisevasti niiden lähtökohdaksi otetut tiedot, jotka ovat viime kuukausien aikana muuttuneet ratkaisevasti. Saksan liittovaltion talousministeriön tilaamasta tutkimuksesta  (1) käy esimerkiksi ilmi, että nyt oletetun tulevaisuuden öljynhinnan (60 dollaria barrelilta) seurauksena energiakulutus laskee vuoteen 2030 mennessä 17 prosentilla ja energian lähteenä käytetään entistä enemmän hiiltä ja uusiutuvia energialähteitä. Tähänastisena lähtökohtana oli 37 dollarin öljyhinta, jonka perusteella energiankulutuksen odotettiin kasvavan.

Perustelu

Kantamme on luonnollisesti perustuttava tiettyihin ennusteisiin, ja esittelijä onkin kiitettävästi lainannut Kansainvälisen energiajärjestöä (IEA) ja Euroopan komissiota. ETSK:n tulisi kuitenkin vähintään mainita uusimmat kehitykset pohdinnoissaan, vaikka se ei muuttaisikaan lausunnon päätelmiä.

Äänestystulos

Puolesta 69

Vastaan 85

Pidättyi äänestämästä 19

Kohta 2.3

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”Investoijat tekevät energialähteitä ja -tekniikoita koskevat valinnat, ja niihin voidaan vaikuttaa poliittisilla päätöksillä. Jäsenvaltioiden energialähteitä koskevat valinnat eivät kuulu suoraan EU:n päätösvallan piiriin, mutta EU vaikuttaa niihin välillisesti ympäristöasioihin liittyvän toimivaltansa kautta. Jäsenvaltioiden tulisi mahdollisuuksien mukaan edistää kotimaisten resurssiensa hyödyntämistä. Jäsenvaltiot vaikuttavat toisiinsa tekemillään valinnoilla. Lisäksi energiankäyttäjät jäsenvaltioissa, joissa ei esimerkiksi ole ydin- tai hiilivoimaan perustuvaa sähköntuotantoa, ovat kuitenkin osa ydin- ja hiilivoimaa hyödyntäviä sähkömarkkinoita.”

Perustelu

Lausuma ei näin esitettynä pidä paikkaansa. Maissa, jotka esimerkiksi ovat luopuneet tai aikovat luopua ydinenergiasta, on usein riittävästi vaihtoehtoista voimalakapasiteettia. Se, että esimerkiksi Saksaan tuodaan Ranskassa tai Tšekissä ydinenergialla tuotettua sähköä, johtuu unionin sisämarkkinoista ja tietyissä maissa tietoisesti luodusta ylikapasiteetista, eikä siitä, että väitetyt energiavajeet voitaisiin esimerkiksi kattaa vain ulkomaisissa ydinvoimaloissa tuotetun energian avulla.

Äänestystulos

Puolesta 60

Vastaan 115

Pidättyi äänestämästä 13

Kohta 5.2.6

Muutetaan seuraavasti.

”EU tuo 95 prosenttia uraanista eri toimittajilta. Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) ja OECD:n Ydinenergiajärjestön mukaan nykyisin tunnetut uraanivarat riittävät kattamaan nykytasoisen maailmanlaajuisen kysynnän 50 vuoden ajan. Mahdollisia esiintymiä koskevien geologisten tietojen pohjalta arvioidaan, että varannot ehtyvät 280 vuoden kuluttua. Varannot saattavat kuitenkin ehtyä huomattavasti aiemmin, jos tiettyjen valtioiden ydinenergiaa koskevat laajentamishankkeet toteutuvat. Esimerkiksi Intia suunnittelee nykyisen 3 000 MW:in ydinenergiakapasiteettinsa laajentamista 300 000 MW:iin, mikä luonnollisesti vaikuttaisi huomattavan kielteisesti uraanin maailmanlaajuiseen saatavuuteen. Myöhemmin uudet tekniikat saattavat tarjota uudenlaisia keinoja hankkia polttoainetta, mutta niitä ei tähän mennessä ole kokeiltu, eivätkä ne käytännössä ole sovellettavissa.”

Perustelu

Selvennys.

Äänestystulos

Puolesta 62

Vastaan 124

Pidättyi äänestämästä 6

Kohta 6.3.3.2

Muutetaan seuraavasti.

”Suurin osa voimalaitoksista Euroopassa on korvattava lähitulevaisuudessa. Tämä koskee voimalaitosten päätyyppejä, sekä fossiilisia polttoaineita käyttäviä laitoksia että ydinvoimaloita. Tällöin on ainutlaatuinen mahdollisuus edetä merkittävästi hiilettömien energialähteiden ympäristöä vähemmän kuormittavien energiantuotantojärjestelmien (yhteistuotanto, puhdas hiiliteknologia) käytössä sekä vähentää samalla tuontiriippuvuutta ja parantaa sähköntuotannon tehokkuutta.”

Perustelu

Itsestään selvä. Ks. myös kohdat 1.17 ja 1.18, joissa mainitaan puhdas hiiliteknologia.

Äänestystulos

Puolesta 62

Vastaan 121

Pidättyi äänestämästä 12


(1)  Tutkimuksen laativat Baselissa toimiva Prognos-instituutti sekä Kölnin yliopiston energiatalouden instituutti.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/195


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta

KOM(2005) 586 lopullinen — 2005/0236 COD,

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista

KOM(2005) 587 lopullinen — 2005/237 COD,

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta

KOM(2005) 588 lopullinen — 2005/0238 COD,

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta annetun direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta

KOM(2005) 589 lopullinen — 2005/0239 COD,

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteista ja direktiivien 1999/35/EY ja 2002/59/EY muuttamisesta

KOM(2005) 590 lopullinen — 2005/0240 COD,

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi merten ja sisävesien matkustajaliikenteen harjoittajien vastuusta onnettomuustapauksissa

KOM(2005) 592 lopullinen — 2005/0241 COD,

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista

KOM(2005) 593 lopullinen — 2005/0242 COD

(2006/C 318/32)

Neuvosto päätti 25. tammikuuta (TEN/236), 8. helmikuuta (TEN/235), 14. helmikuuta (TEN/234 ja 239), 28. helmikuuta (TEN/237) ja 15. maaliskuuta 2006 (TEN/233 ja 238) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 71 artiklan 1 kohdan ja 80 artiklan 2 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainituista aiheista.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 18. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Daniel Retureau. Apulaisesittelijä oli Anna Bredima-Savopoulou.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 198 ääntä puolesta ja 2 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Komitea pitää meriturvallisuutta koskevaa kolmatta toimenpidepakettia kokonaisuudessaan myönteisenä. Paketti on rakentava ja ennakoiva edistysaskel kohti meriturvallisuuden parantamista, sillä se auttaa vähentämään onnettomuuksia ja meren pilaantumista sekä kontrolloimaan niiden seurauksia entistä paremmin. ETSK tukee yleisesti ottaen ehdotuksia, jotka liittyvät lippuvaltion toimintaan, satamavaltion suorittamaan alusten valvontaan, tarkastuksista vastaavien luokituslaitosten suorittamaan valvontaan, onnettomuuksien tutkintaan sekä alusliikenteen seuranta- ja tietojärjestelmään (VTMS-järjestelmä, merihätään joutuneet alukset ja suojapaikka). Ehdotukset kuvastavat tärkeimpiä ETSK:n kantoja, jotka se esittää Erika I ja II lainsäädäntöpaketeista antamissaan lausunnoissa. Tarkasteltavana olevilla ehdotuksilla parannetaan useita liikenneketjun osa-alueita, ja ne osoittavat Euroopan unionin sitoutuvan toimimaan meriliikenteen laadun puolesta.

1.2

Komitea suhtautuu tietyin varauksin matkustaja-alusten vastuukysymyksiä koskeviin ehdotuksiin, jotka pohjautuvat Kansainvälisen merenkulkujärjestön Ateenan yleissopimukseen sekä siviilioikeudelliseen vastuuseen. Erityisesti siviilioikeudellista vastuuta koskevaa ehdotusta tulisi tarkastella vielä perusteellisemmin.

1.3

ETSK pitää myönteisenä, että asiakirjassa tunnustetaan Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) rooli. Tämä vastaa täysin ETSK:n vuodesta 1993 lähtien meriturvallisuudesta ja meren pilaantumisen ehkäisemisestä antamien lausuntojen henkeä. Komitea katsoo lausunnoissaan, että on luotava meriturvallisuutta ja meren pilaantumisen ehkäisemistä koskevat kansainväliset puitteet.

1.4

ETSK kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin sen takaamiseksi, että jäsenvaltiot pikimmiten ratifioivat IMO:n yleissopimukset, etenkin merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta tehdyn yleissopimuksen (LLMC-yleissopimus vuodelta 1996). Näiden sopimusten ratifiointi vaikuttaa suoraan meriturvallisuuteen, ympäristöön sekä maailmanlaajuisesta saastumisesta johtuviin vahinkoihin liittyviin vastuu- ja vahingonkorvauskysymyksiin.

1.5

ETSK esittää, että komissio jättäisi sisävesiliikenteen pois sisävesiliikenteen matkustajia koskevaa vastuuta käsittelevästä ehdotuksestaan ja antaisi erillisen ehdotuksen osana sisävesiliikenteen integroitua eurooppalaista ”NAIADES”-toimintaohjelmaa.

1.6

ETSK toistaa jo Erika I ja II lainsäädäntöpaketteja koskevassa lausunnossaan esittämänsä toiveen, että inhimillistä ulottuvuutta käsiteltäisiin seuraavassa lainsäädäntöpaketissa tarkemmin, ja pahoittelee, että inhimillistä tekijää ei kolmannessa meriturvallisuuspaketissa ole otettu riittävästi huomioon. Komitea ehdottaa, että asianmukaisten säännösten muotoilun perustaksi otetaan kansainvälisen työjärjestön meriliikennekonferenssin vuonna 2006 hyväksymä merityölakia koskeva yleissopimus, joka jäsenvaltioiden olisi ratifioitava eurooppalaisten ja kansainvälisten perussääntöjen yhdenmukaistamiseksi. Myös lain sisältämät suositukset (muu kuin sitova lainsäädäntö) olisi otettava asianmukaisesti huomioon parempien eurooppalaisten normien laatimiseksi.

1.7

ETSK katsoo, että lainsäädäntöprosessin parantaminen edellyttää nykyistä tehokkaampaa säännösten soveltamista. Siksi se haluaa painottaa sitä, että säännöksiä olisi sovellettava tuloksellisemmin. ETSK kehottaa myös kaikkia asianomaisia toimijoita valvomaan uuden meriturvallisuuspaketin säännösten täytäntöönpanoa.

1.8

ETSK korostaa, että resursseja jäsenvaltioiden suorittamaan satamavaltiovalvontaan on lisättävä. Komitea myös kehottaa lisäämään tarkastajien määrää satamissa meriturvallisuuspakettien eri näkökohtien tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi. ETSK kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa käyttämään kaikki mahdolliset keinot uusien ja riittävän pätevien tulokkaiden houkuttelemiseksi ja ottamiseksi palvelukseen tarkastajien virkoihin.

2.   Johdanto

2.1

Ranskan ja Espanjan rannikoita vahingoittaneiden ja Euroopan rannikkojen haavoittuvuuden paljastaneiden, Erika- ja Prestige-aluksille vuonna 1999 ja 2002 sattuneiden onnettomuuksien jälkeen Euroopan unioni on kiireesti ryhtynyt toimiin sellaisen suojelumekanismin luomiseksi, jolla varjellaan Euroopan rannikoita onnettomuusriskeiltä ja meren pilaantumiselta ja jolla tehostetaan Euroopan satamiin poikkeavien alusten turvatoimia. Tätä varten hyväksyttiin kaksi lainsäädäntöpakettia: ”Erika I” (1) vuonna 2001 ja ”Erika II” (2) vuonna 2002. Ne sisältävät kuusi oikeudellista välinettä (kolme direktiiviä ja kolme asetusta). Komissio julkaisi 23. marraskuuta 2005 kolmannen meriturvallisuutta koskevan toimenpidepaketin yhteisön meriturvallisuutta koskevien sääntöjen vahvistamiseksi sekä olemassa olevien toimien tehokkuuden parantamiseksi.

3.   Komission ehdotukset

3.1

EU:n laajentumisen jälkeen yhteisön aluskanta kattaa 25 prosenttia koko maailman aluskannasta. Komission tavoitteena on luoda esimerkillinen aluskanta, jonka avulla kyetään takaamaan luotettavat, kilpailukykyiset ja ympäristöä säästävät meriliikennepalvelut.

3.2

Kolmannen meriturvallisuuspaketin avulla voidaan yhteisön meriliikenteen turvallisuus taata entistä paremmin. Siinä ehdotetaan aktiivisempaa lähestymistapaa, jolla pyritään luomaan terveet ja kestävät kilpailuolosuhteet kansainvälisiä sääntöjä noudattaville liikenteenharjoittajille. Paketti koostuu seitsemästä ehdotuksesta, joissa otetaan huomioon yhteisön meriturvallisuutta ja pilaantumisen ehkäisemistä koskevan lainsäädännön täytäntöönpanosta saadut kokemukset. Ne liittyvät kahteen keskeiseen aihepiiriin:

onnettomuuksien ja ympäristön pilaantumisen entistä tehokkaampaan ehkäisemiseen sekä

onnettomuuksien seurausten hallintaan.

3.3   Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta

3.3.1

Ehdotuksen tarkoitus on saada jäsenvaltiot valvomaan tehokkaasti, että niiden lipun alla purjehtivat alukset ovat Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) vahvistamien kansainvälisten normien mukaisia. Tämän vaatimuksen täyttämiseksi niillä on oltava toimiva ja korkealaatuinen merenkulkuhallinto. Ehdotuksella pyritään varmistamaan, että jäsenvaltiot hoitavat kansainväliset velvoitteensa tehokkaasti ja koordinoidusti.

3.4   Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista

3.4.1

Ehdotuksella pyritään parantamaan hyväksyttyjen luokituslaitosten (joiden vastuulla on alusten tarkastaminen ja todistuskirjojen antaminen) työn laatua, uudistamaan velvollisuuksiaan laiminlyöviin yrityksiin sovellettavaa seuraamusjärjestelmää, niin että näille yrityksille määrättävät taloudelliset seuraamukset olisivat aikaisempaa porrastetumpia ja oikeasuhteisia, sekä vahvistamaan komission tarkastusvaltuuksia, jotta varmistetaan tarkastajien pääsy kaikkiin aluksiin, riippumatta siitä, minkä lipun alla ne purjehtivat. Luokituslaitosten työn laatua on tarkoitus parantaa perustamalla laadunvalvontajärjestelmä.

3.5   Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta

3.5.1

Ehdotuksessa esitetään nykyisen järjestelmän uudelleenlaatimista (Pariisin yhteisymmärryspöytäkirja). Järjestelmän mukaan jäsenvaltioiden on tarkastettava vähintään 25 prosenttia niiden satamiin poikkeavista aluksista. Tämä vaatimus korvataan yhteisön tavoitteella, jonka mukaan kaikki alukset olisi tarkastettava järjestelmällisesti, mutta otetaan samalla huomioon tarve keventää hyvälaatuisten alusten tarkastuksia.

3.5.2

Yhteisön satamissa olevien alusten tarkastusten tehokkuuden ja laadun parantamiseksi (miehistön työolojen valvonta mukaan luettuna) hyväksytään muita toimia. Uudessa tarkastusjärjestelmässä keskitytään riskialttiisiin aluksiin. Alikuntoisiin aluksiin sovelletaan ankarampia toimia ja tehostetaan säännöksiä, joiden avulla ne pyritään kieltämään yhteisön vesillä.

3.6   Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta annetun direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta

3.6.1

Yksi tavoitteista on merihätään joutuneiden alusten vastaanottamista suojapaikkoihin koskevan säädöskehyksen parantaminen. Ehdotuksella pyritään nopeuttamaan sellaisten alueiden kartoittamista, jotka voisivat soveltua merihädässä olevien alusten suojapaikoiksi. Tämä tehostaisi päätöksentekoprosessia merionnettomuuden sattuessa. Komissio ehdottaa myös kaikkien kalastusalusten varustamista automaattisilla tunnistusjärjestelmällä (AIS), joka pienentää törmäysvaaraa suurten alusten kanssa.

3.6.2

Yhteisön tiedonvaihtojärjestelmä SafeSeaNetin ulottaminen kattamaan koko EU:n alue helpottaa alusten liikkeiden ja lastien seurantaa. Eräillä merialueilla aluksia varoitetaan meren jäätymisestä.

3.7   Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteista ja direktiivien 1999/35/EY ja 2002/59/EY muuttamisesta

3.7.1

Meriturvallisuutta koskevien normien laatu riippuu kyvystä analysoida onnettomuuksien syitä ja ottaa onnettomuuksista oppia. Ehdotuksen tarkoituksena on luoda yhdenmukainen yhteisön järjestelmä onnettomuustutkintaa palvelemaan. Tutkimukset suorittavat tähän erikoistuneet ja riippumattomat elimet, joilla on asianmukainen valtuutus. Ehdotuksessa määritellään selvästi yhteisön suuntaviivat ja edistetään merionnettomuuksien teknistä tutkintaa koskevaa yhteistyötä.

3.8   Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi merten ja sisävesien matkustajaliikenteen harjoittajien vastuusta onnettomuustapauksissa

3.8.1

Ehdotuksen tavoitteena on vuonna 2002 tehdyn Ateenan yleissopimuksen määräysten (joita sovelletaan ainoastaan kansainvälisiin reitteihin ja jotka eivät ole vielä tulleet voimaan) saattaminen osaksi yhteisön säännöstöä. Tarkoituksena on ulottaa mainitulla yleissopimuksella luotu suojajärjestelmä koskemaan kaikkien EU:n alueella liikennöivien alusten matkustajia, mukaan luettuina jäsenvaltioiden sisäinen meriliikenne, meriväylät ja muut sisävesiväylät.

3.9   Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista

3.9.1

Tarkoituksena on kannustaa alusten omistajia toimimaan aiempaa vastuullisemmin ja vaatia, että niillä on vakuutus tai muu rahavakuus kolmansille osapuolille aiheutuvien vahinkojen varalta. Vakuutuksen tai rahavakuuden on katettava myös miehistön kotiuttamisesta aiheutuvat kustannukset, jos alus joudutaan hylkäämään.

3.9.2

Ensimmäinen askel tähän suuntaan on se, että jäsenvaltiot ratifioivat Kansainvälisen merenkulkujärjestön kaikki asianmukaiset yleissopimukset, mukaan luettuna merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta vuonna 1996 tehty yleissopimus (LLMC). Vuoden 1996 yleissopimuksen teksti saatetaan osaksi yhteisön oikeutta sen säännösten täysmääräisen ja yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi koko Euroopan unionissa. Komissio pyytää lisäksi valtuuksia neuvotella Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä vuoden 1996 yleissopimuksen pöytäkirjan tarkistamisesta, jotta määritellään uudelleen, millä tasolla aluksen omistaja menettää oikeuden rajoittaa vastuutaan. Vakavissa laiminlyöntitapauksissa vuoden 1996 yleissopimuksen ratifioimatta jättäneiden jäsenvaltioiden lipun alla purjehtiviin aluksiin sovelletaan ankarampaa vastuujärjestelmää.

3.9.3

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että yhteisön aluevesillä liikkuvien alusten omistajilla on siviilioikeudellisen vastuun mukainen rahavakuus, joka on kaksinkertainen edellä mainitussa vuoden 1996 yleissopimuksessa asetettuun ylärajaan nähden, riippumatta siitä, minkä valtion lipun alla alukset purjehtivat. Alusten omistajilla on oltava myös rahavakuus siltä varalta, että miehistö kotiutetaan, mikäli alus joudutaan hylkäämään. Rahavakuus on todistettava aluksella säilytettävillä todistuksilla.

4.   Yleistä

4.1   Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta

4.1.1

ETSK tukee tätä ehdotusta täysin, sillä jäsenvaltioiden on täytettävä velvollisuutensa asianmukaisesti ja niiden on noudatettava Kansainvälisen merenkulkujärjestön asiakirjoja, etenkin lippuvaltioihin ja lippuvaltioiden auditointijärjestelmään liittyvää järjestön säännöstöä, joka koskee velvoittavien asiakirjojen täytäntöönpanoa.

4.1.2

ETSK asettaa kyseenalaiseksi 9 artiklan ”Lippuvaltion tutkinnat” tarkoituksenmukaisuuden, sillä se koskee onnettomuuksien tutkintaa, jonka kolmannessa meriturvallisuuspaketissa esitetty viides väline kattaa aiheen jo laajasti. Tämä kuitenkin tuo esiin tutkimusten tarpeen ja sen, että jäsenvaltiot ovat velvollisia varaamaan riittävät resurssit tutkimuksia varten.

4.1.3

Komitea arvostaa sitä, että 10 artiklassa ”Turvallinen miehitys” pyritään varmistamaan, että jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla on asianmukainen, Kansainvälisen merenkulkujärjestön turvallisen miehityksen periaatteita koskevan päätöslauselman A.890 (21) (Principles on Safe Manning) mukainen miehitys. ETSK on kuitenkin vakuuttunut siitä, että lippuvaltioiden tasapuoliset kilpailuedellytykset ovat oleellinen seikka ja että 15 artiklassa ”Yhteistyösopimukset” mainittu komission kertomus olisi annettava mahdollisimman pian.

4.2   Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista

4.2.1

Luokituslaitosten vastuu kasvaa edelleen. Ne ovat siten merkittävällä tavalla vastuussa lippuvaltion viranomaisille meriliikenteen turvallisuudesta ja ympäristönsuojelusta. Näin ollen ETSK kannattaa esitettyjä toimia, joilla pyritään parantamaan näiden jäsenvaltioiden nimissä toimimaan valtuutettujen elinten työn laatua ja joilla pyritään vahvistamaan valvontaa ja seuraamuksia asteittaisen ja nykyistä tehokkaamman seuraamusjärjestelmän avulla.

4.2.2

Koska nämä tehtävät ovat nykyään limittäin, ETSK arvelee, että olisi paikallaan erottaa nykyistä selvemmin toisistaan luokitustehtävät ja lakisääteiset tehtävät esimerkiksi siten, että niitä suorittavat joko saman hyväksytyn laitoksen eri tarkastajat tai eri laitokset. Tarvitaan epäilemättä kuitenkin siirtymäaika, jonka kuluessa jatketaan parhaiden käytänteiden edistämistä neuvottelemalla jäsenvaltioiden sekä asianomaisten laitosten ja luokituslaitosten kesken sellaisten parhaiden käytänteiden kokoamisesta, joiden avulla voidaan välttää eturistiriitoja.

4.2.3

Jäsenvaltioiden on 19 artiklan 3 kohdan mukaan toimittava yhteistyössä valtuuttamiensa hyväksyttyjen luokituslaitosten kanssa kyseisten laitosten sääntöjen ja määräysten laatimisessa. Riippumatta 16 ja 17 artiklojen säännöksistä, ETSK katsoo, että vastaavanlaisen vastavuoroisen velvoitteen olisi koskettava luokituslaitoksia.

4.2.4

ETSK suhtautuu myönteisesti 20 artiklan säännöksiin siitä, että tunnustettujen laitosten on neuvoteltava ja tehtävä keskenään yhteistyötä sen takaamiseksi, että kansainvälisiä sopimuksia sovelletaan yhdenmukaisesti.

4.3   Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta

4.3.1

ETSK pitää myönteisenä direktiivin uudelleenlaatimista, koska se selkeyttää direktiiviä, mikä mahdollistaa satamavaltion suorittaman valvonnan tehokkuuden parantamisen ja vahvistamisen. Komitea panee merkille, että viimeisten kuuden vuoden aikana sellaisten alusten määrä, joille on tehty laajennettu pakollinen tarkastus, on kasvanut 700:sta 4 000:een.

4.3.2

ETSK on tyytyväinen, että laatukriteerit täyttävien alusten tarkastuksia vähennetään ja tarkastuksissa keskitytään riskialttiisiin aluksiin ja että sellaisten alusten liikennöintiä, jotka eivät täytä laatukriteerejä, pyritään vähentämään kieltämällä niiden pääsy Euroopan satamiin. Kun otetaan huomioon, että uuden järjestelmän säännökset perustuvat liitteeseen II sisällytettyihin periaatteisiin, direktiivin uudelleenlaatiminen on ainutlaatuinen tilaisuus ottaa uusi järjestelmä viivytyksettä käyttöön sekä soveltaa sitä.

4.3.3

ETSK toteaa tyytyväisenä, että luotsien asemaa mahdollisten puutteiden varhaisessa huomaamisessa vahvistetaan, mutta on huolissaan siitä, ettei luotsitoiminnan kaupallista ja tarkastustehtävää eroteta selkeästi toisistaan. Esimerkkinä tästä mainittakoon avomeriluotsit, jotka ovat riippuvaisia vapaaehtoisia luotsipalveluja tarjoavasta yrityksestä.

4.3.4

ETSK panee tyytyväisenä merkille, että direktiivillä otetaan käyttöön aluksilla vallitsevien työskentelyolosuhteiden tarkastukset, sillä inhimillisellä tekijällä on usein suuri merkitys merionnettomuuksissa. Alusten miehistön asuin- ja työskentelyolosuhteiden sekä pätevyyden valvonta vaatii kyseiseen alaan erikoistuneiden tarkastajien määrän lisäämistä. Yhden ainoan tarkastajan olisi hankala tehdä usein varsin lyhyessä määräajassa sekä tekninen että sosiaaliasioihin keskittyvä tarkastus.

4.3.5

Komitea on tyytyväinen myös 20 artiklassa esitettyyn vaatimukseen, jonka mukaan komissio laatii joka vuosi mustan listan alusten liikenteenharjoittajista ja varustamoista.

4.4   Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta annetun direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta

4.4.1

On ilahduttavaa, että ETSK:n toistuvasti esittämät vetoomukset järjestelmän käyttöönotosta merihädässä olevia aluksia varten on kuultu (20 artikla). ETSK tukeekin ehdotusta, jonka mukaan direktiiviä vahvistetaan lisäämällä ja yhdenmukaistamalla suojapaikkaa kokevia vaatimuksia (3). Todistuksen suojasta ja vahingonkorvauksesta huolehtivaan P&I-yhdistykseen (International Group of Protection & Indemnity Club) kuulumisesta olisi katsottava olevan riittävä rahavakuus suojapaikkaan saapumisen sallimiseksi. Tällaisen asiakirjan puuttumista ei saisi kuitenkaan käyttää tekosyynä pääsyn epäämiselle merihädässä olevalta alukselta.

4.4.2

Komitea katsoo, että riippumattomalla toimivaltaisella viranomaisella, joka vastaa onnettomuuden käsittelystä ja merihädässä olevien alusten ohjaamisesta suojapaikkoihin, olisi oltava tarvittavat toimivaltuudet asianomaisten osapuolten kuulemisvaatimuksesta riippumatta. Lisäksi tällaisen viranomaisen olisi voitava tehdä päätöksiä ja täytettävä kaikki välttämättömät velvollisuudet ja kannettava myös kiireellisesti tehtyjen päätösten mahdolliset taloudelliset seuraukset.

4.4.3

ETSK toteaa, että kalastus on edelleen yksi haavoittuvimmista toiminta-aloista, ja ilmaisee tässä yhteydessä tyytyväisyytensä vaatimukseen kalastusalusten varustamisesta automaattisilla tunnistus- ja paikannuslaitteilla (AIS). Kuitenkin pienille ja keskisuurille yrityksille, kuten rannikkokalastusta harjoittaville yrityksille, olisi myönnettävä tunnistus- ja paikannuslaitteiden hankkimista varten tukea tai muuten helpotettava niiden hankkimista (4).

4.4.4

ETSK tukee myös säännöksiä, joiden avulla rannikkovaltiot voivat ryhtyä asianmukaisiin toimiin vähentääkseen vaaroja, joita jäätyminen voi aiheuttaa merenkululle eräillä Euroopan unionin pohjoisilla merialueilla. Asia on erittäin tärkeä, sillä Itämerellä, jonka kautta kuljetetaan huomattava määrä öljytuotteita, tämä vaara on erityisen suuri. Kuitenkin sellaisten ongelmien välttämiseksi, jotka liittyvät eräiden luokituslaitosten laatimiin normeihin jäätyvillä merialueilla tapahtuvasta merenkulusta, olisi mielekästä, että jäsenvaltiot yhdenmukaistaisivat omia asiaa koskevia säännöksiään.

4.4.5

ETSK on samaa mieltä siitä, että merenkulkuhallintojen välisen tiedonvaihtojärjestelmän SafeSeaNetin käyttöönotto edesauttaa huomattavasti meriturvallisuuden parantamista yhteisön vesillä.

4.5   Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteista ja direktiivien 1999/35/EY ja 2002/59/EY muuttamisesta

4.5.1

ETSK tukee tätä ehdotusta, sillä ainoastaan onnettomuuksien riippumattoman teknisen tutkinnan ansiosta voidaan ryhtyä tarvittaviin toimiin vastaavien onnettomuuksien estämiseksi. Komitea pitää myönteisenä myös tutkinnasta vastaavien erikoistuneiden ja riippumattomien tutkintaelinten perustamista ja kannattaa sitä, että näiden suorittama tutkinta erotetaan selvästi rikosoikeudellisista tutkimuksista.

4.5.2

ETSK on tyytyväinen 7 artiklan yhteisten turvallisuustutkimusten suorittamista koskevaan säännökseen.

4.5.3

ETSK katsoo, että 9 artiklan säännös muihin kuin turvallisuustutkimukseen tarvittavien tietojen salassapidosta on oleellinen. Säännös, jonka mukaan oikeusviranomainen päättää tietojen julkisuudesta, on huolestuttava. Niinpä ETSK katsoo, että olisi mielekästä turvata sellaisten henkilöiden immuniteetti tai jopa anonymiteetti, jotka antavat tietoja onnettomuuksien teknisissä tutkimuksissa. Olisi asianmukaista, että samoin kuin lentoliikennealalla, meriliikennealan ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajat voisivat osallistua tutkintaprosessiin onnettomuusalueilla. Tämä lisäisi avoimuutta ja olisi arvokas tapa oppia onnettomuuksista, jotta niitä kyettäisiin vastaisuudessa ehkäisemään tehokkaammin. Komission ehdotuksessa sitä paitsi viisaasti edellytetään palautemenettelyä kokemusten kartuttamiseksi.

4.6   Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi merten ja sisävesien matkustajaliikenteen harjoittajien vastuusta onnettomuustapauksissa

4.6.1

ETSK tukee ehdotuksen perustavoitetta, jolla pyritään turvaamaan kaikkien EU:n alueella liikkuvien matkustajien samantasoinen suoja onnettomuustapauksissa. Ehdotuksen nykyaikaistetut säännökset koskevat liikenteenharjoittajien vastuuta, pakollista vakuutusjärjestelmää sekä asianmukaista korvauksen enimmäismäärää. Suojaa koskevia normeja sovelletaan myös kaikkiin sellaisiin matkustajiin, jotka ovat ostaneet lippunsa EU:ssa, vaikka nämä eivät matkustaisikaan yhteisön vesillä tai matkustaisivat aluksilla, jotka purjehtivat unionin ulkopuolisen valtion lipun alla.

4.6.2

ETSK muistuttaa, että vuodelta 2003 peräisin olevan päätösluonnoksen yhteydessä jäsenvaltioita kehotettiin ratifioimaan Ateenan yleissopimuksen pöytäkirja ennen vuoden 2005 loppua. Valitettavasti ratifiontiprosessi on pysähtynyt. Nykyisen ehdotuksen ansiosta Ateenan yleissopimuksen pöytäkirjan määräyksiä voitaisiin soveltaa yhdenmukaisesti koko Euroopan unionissa. Ateenan sopimuksen pöytäkirjan saattaminen osaksi yhteisön oikeutta ei poista jäsenvaltioiden velvollisuutta ratifioida sitä, sillä näin turvataan sen soveltaminen kansainvälisellä tasolla.

4.6.3

Komitea panee merkille, että ratkaisematta on edelleen kaksi tärkeää kysymystä, jotka liittyvät Ateenan yleissopimuksen pöytäkirjan ratifioimista jäsenvaltioissa koskevaan esitykseen sekä vuodelta 2002 peräisin olevan pöytäkirjan voimaantuloon. Ensimmäinen koskee kysymystä sodasta/terrorismista. ETSK viittaa Kansainvälisen merenkulkujärjestön päätöslauselmaan, jossa jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus esittää ratifioinnin yhteydessä varauma, jonka mukaan ne esittäisivät kaikki muut vaadittavat vakuutusasiakirjat paitsi sellaiset, jotka koskevat sotaa tai terrorismia. Toinen kysymys koskee enimmäisrajaa. P&I-yhdistysten kansainvälinen liitto on ilmoittanut, että se pystyy kattamaan pöytäkirjassa asetetut enimmäismäärät, mikäli terrorismiin liittyvään ongelmaan löydetään ratkaisu. Joka tapauksessa tarkasteltavana on vaihtoehtoisia ehdotuksia, ja toimivia ratkaisuja saatetaan löytää kansainvälisellä tasolla. Euroopan solidaarisuusrahaston (asetus 2012/2002) tarkistus on parhaillaan käynnissä ja määrä valmistua vuonna 2007. Tarkistuksen myötä voi hätäavun myöntäminen myös terroristien aiheuttaman katastrofin vuoksi voi tulla mahdolliseksi. Tämä ei kuitenkaan voi korvata mahdollisen terrorihyökkäyksen vahinkojen kattamista vakuutuksella. Komitea pitää tätä kysymystä koskevaa neuvotteluratkaisua kiireellisenä.

4.6.4

ETSK myöntää, että on järkevää myöntää samat korvaukset yhteisön sisäisillä ja kansainvälisillä reiteillä liikennöivien alusten matkustajille. Tämä saattaa kuitenkin aiheuttaa huomattavia ongelmia eräille pienille yhtiöille tai tiettyjen palvelujen yhteydessä.

4.6.5

Jäsenvaltion sisäisen, meritse tapahtuvan matkustajaliikenteen palvelujen yhteydessä ETSK ehdottaa (tilapäisen) sopeutumiskauden käyttöönottoa ehdotetun direktiivin täytäntöönpanossa, jotta voidaan minimoida kaikki kielteiset seuraukset kyseisellä alalla. Näin vältettäisiin se, että paikallisten matkustajalauttojen tarjoamien palvelujen taloudellinen kannattavuus kärsisi pahasti, mikä haittaisi saarten liikenneyhteyksien säännöllisyyttä.

4.6.6

Mitä tulee onnettomuuksien uhreille ja heidän edunsaajilleen maksettaviin etukäteismaksuihin, komitea kannattaa ennakkomaksua koskevaa ehdotusta, jolle Ateenan sopimuksen pöytäkirja tarjoaa täsmällisesti määritellyn vastuujärjestelmän.

4.6.7

Vammaisiin henkilöihin ja matkaa edeltäviin tietoihin liittyviä säännöksiä ei olisi pidettävä erillisinä Ateenan sopimuksen pöytäkirjaan nähden vaan sitä täydentävinä. Vastaavanlaisia säännöksiä on sisällytetty lentoliikenteen matkustajien oikeuksia koskevaan asetukseen, joka liittyy Montrealin yleissopimukseen.

4.6.8

Sisävesiliikenteen osalta ETSK katsoo, että meriturvallisuuden kolmannessa toimenpidepaketissa ei oteta huomioon eroja sisävesiväylien liikennöinnin (joet, virrat, suistoalueet, kanavat, järvet) ja meriliikenteen (mantereen ja saar[t]en väliset yhteydet, alueellisen yhteenkuuluvuuden turvaava julkinen palvelu, kansainväliset liikenneyhteydet) välillä. Näiden väylien luonne ja käyttö poikkeavat toisistaan, minkä vuoksi myös erilaiset oikeudelliset järjestelmät ovat perusteltuja (merenkulkua/turvallisuutta/luotettavuutta sekä vastuuta ja pakollista vakuutusta koskevat säännöt).

4.7   Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista

4.7.1

ETSK tukee sitä, että jäsenvaltiot ratifioivat LLMC-yleissopimuksen vuoden 1996 pöytäkirjan, jolla kaksinkertaistetaan alusten omistajien siviilioikeudellisen vastuun rajat vuoden 1976 pöytäkirjassa asetettuihin rajoihin nähden. Vuoden 1976 yleissopimus on monialainen, ja se kattaa merioikeudelliset vaateet kokonaisuudessaan. ETSK panee kuitenkin merkille ehdotuksen, jonka mukaan kaikilla yhteisön aluevesille tulevilla aluksilla on (riippumatta lippuvaltiosta) oltava todistus taloudellisesta korvausvastuusta, joka on kaksinkertainen vuoden 1996 LLMC-pöytäkirjassa vahvistettuun summaan nähden.

4.7.2

Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen nojalla rannikkovaltiot voivat soveltaa kyseisen yleissopimuksen normeja ainoastaan sellaisiin niiden satamiin poikkeaviin aluksiin, jotka purjehtivat unionin ulkopuolisten valtioiden lippujen alla. P&I-yhdistykset ovat ilmoittaneet, että ne antavat ainoastaan todistuksia, jotka ovat vuoden 1996 pöytäkirjassa määriteltyjen enimmäismäärien mukaisia.

4.7.3

Vakuutus on maksukyvyttömyyttä parempi vaihtoehto. Vakuutus perustuu korvausvastuun kriteerien selvään määrittelyyn. Jos korvausvastuuraja poistetaan, silloin kun on kyse vakavista laiminlyönneistä, saattaa tämä johtaa vakuutusmarkkinoiden supistumiseen ja sellaisten yhden aluksen meriliikenneyhtiöiden lisääntymiseen, jotka turvautuvat osakeyhtiöitä koskevaan oikeudelliseen järjestelmään.

4.7.4

ETSK toteaa kuitenkin, että vahinkojen ja vastuun laajuuden havainnoiminen ja arvioiminen on kehittynyt kovasti viime vuosina. Nykyään maksettujen vahingonkorvausten katsotaan nykyään usein olevan huomattavasti alhaisempia kuin suorien ja etenkin epäsuorien vahinkojen aiheuttamat kustannukset. Tässä asiassa olisi epäilyksettä parantamisen varaa. Komitea esittää, että komissio tekee ehdotuksestaan taloudellisen arvioinnin. Analyysissä olisi määriteltävä vastuun rajoittamisesta luopumisen taloudellinen vaikutus, sekä se, olisiko tarpeen nostaa vastuun rajoittamisen rajoja.

4.7.4.1

ETSK palauttaa mieliin aikaisemmat Erika I ja II paketeista antamansa lausunnot ja toistaa, että tavoitteena pitäisi olla vahingon nopea korvaaminen ja takuu siitä, että uhrit saavat korvauksen kärsimistään vahingoista, eikä suinkaan se, että kannustetaan käynnistämään loputtomiin kestäviä oikeusjuttuja. Kaikkien voimassa olevien Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimusten ratifiointi mahdollistaisi entistä asianmukaisemman siviilioikeudellisen vastuun, pakollisen vakuutuksen sekä suoran toiminnan sellaisissa vaatimuksissa, jotka on tarkkaan määritelty, kuten direktiiviehdotuksessa esitetään.

4.7.4.2

ETSK katsoo, että siviilioikeudellisesta vastuusta olisi säänneltävä selkein ja avoimin säännöksin. Merioikeudessa ”vakavan laiminlyönnin” (gross negligence) käsitettä sovelletaan tavallisesti riidoissa, joissa on kyse lastin vahingoittumisesta. Kansainvälisellä tasolla käytetään tuottamuksellisen vastuun poissulkemiseksi käsitettä ”varomattomuus mahdollisista vahingoista tietoisena” (recklesness with knowledge). Komitea kannattaa tätä ratkaisua Erika II -paketista antamassaan lausunnossa, vaikkakin kyseessä on öljyn aiheuttama saastuminen. Tästä syystä komitea esittää, että ehdotetussa direktiivissä olisi muutamia objektiivisia ohjeita, joiden perusteella jäsenvaltiot ja niiden tuomioistuimet voisivat määrittää, milloin huolimattomuutta voidaan pitää törkeänä. Muussa tapauksessa voi olla vaarana, että direktiivi pannaan eri jäsenvaltioissa täytäntöön eri tavoilla.

4.7.4.3

ETSK pitäytyy kannassaan siitä, että rahavakuustodistukset tulisi vahvistaa todistuksella P&I-yhdistykseen kuulumisesta sen sijaan, että jäsenvaltiot myöntäisivät tästä todistuksia. Todistus P&I-yhdistykseen kuulumisesta vastaa ehdotetun lainsäädäntövälineen tavoitteita, ja todistuksia myöntävät P&I-yhdistykset.

4.7.5

ETSK katsoo, että ehdotus tällaisenaan on ristiriidassa ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21. huhtikuuta 2004 annetun direktiivin 2004/35/EY kanssa. Direktiivissä tunnustetaan Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimusten soveltamisen ensisijaisuus, merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta tehty yleissopimus (LLMC) mukaan luettuna. Tästä saattaa aiheutua ongelmia kansainvälisen sopimusoikeuden alalla jäsenvaltioille, jotka ovat liittyneet vuosien 1976 ja 1996 LLMC-yleissopimuksiin.

4.7.5.1

ETSK kannattaa ehdotusta, että aluksilla olisi rahavakuus siltä varalta, että alus joudutaan hylkäämään ja miehistö kotiuttamaan, ja huomauttaa, että tämän asian parissa työskentelee Kansainvälisen merenkulkujärjestön ja Kansainvälisen työjärjestön työryhmä, jonka toimivaltaan se kuuluu kansainvälisellä tasolla.

4.7.6

Vastuuta ja vahingonkorvausta kemiallisten aineiden ja bunkkeripolttoaineiden päästöistä säädellään vaarallisia ja haitallisia aineita koskevilla yleissopimuksilla sekä bunkkeriöljy-yleissopimuksella. Ne ovat kansainvälisen yhteisön saavuttaman kompromissin tuloksia. ETSK suosittelee painokkaasti, että komissio tekee kaikkensa, jotta jäsenvaltiot ratifioisivat kiireesti myrkyllisiä ja vaarallisia aineita koskevan yleissopimuksen sekä bunkkeriöljysopimuksen, jotta nämä saadaan mahdollisimman pian voimaan.

5.   Erityistä

5.1

ETSK panee kiinnostuneena merkille hiljattain pidetyn Kansainvälisen (meri)työjärjestön 94. kansainvälisen työkonferenssin merenkulkualaa käsittelevän kokouksen, jossa hyväksyttiin sekä sitovan osan että suosituksia sisältävä merenkulkualan yhdenmukaistettu yleissopimus. Merenkulkualan yleissopimukset, joita on hyväksytty 1920-luvulta alkaen ja joita on useaan otteeseen tarkistettu, on nyt koottu ja nykyaikaistettu yhden selvän ja yleispätevän merityölain alle. ETSK panee myös merkille, että komissio aikoo sisällyttää Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen (merenkulkualan säännöstö) yhteisön lainsäädäntöön. Komitea tukee työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua pohtivan työryhmän käynnissä olevaa työtä, jonka tavoitteena on yleissopimuksen täytäntöönpano ja parhaiden keinojen löytäminen sen ottamiseksi osaksi yhteisön lainsäädäntöä.

5.2

ETSK kantaa jatkuvasti huolta inhimillisen tekijän huomioonottamisesta meriliikenteessä ja kehottaa siksi etenkin komissiota ottamaan ensisijaiseksi tavoitteeksi sen, että kaikkia jäsenvaltioita kannustetaan ratifioimaan tämä vähimmäisvaatimukset sisältävä yleissopimus viivytyksettä yhteisen oikeusperustan luomiseksi. Jotta yleissopimus tulisi voimaan, 30 valtion, jotka edustavat kolmannesta maailman alusten bruttovetoisuudesta, on ratifioitava se. EU tukisi oleellisesti sopimusta edistämällä sitä, että Euroopan talousalueen maat sekä sellaiset unionin ulkopuoliset maat, joiden kanssa on tehty taloudellista yhteistyötä koskevia sopimuksia, ratifioivat sopimuksen.

5.3

Satama- ja lippuvaltion viranomaisten olisi kiireesti arvioitava ehdotuksen mukaan niille lankeavien toimien (todistusten myöntäminen, sosiaaliolojen tarkastus, laajennettu tarkastus, tavoite tarkastaa kaikki alukset jne.) kokonaisvaikutus, jotta ne voivat hyvissä ajoin ryhtyä organisoimaan toimintaa, huolehtimaan sen rahoituksesta sekä ottamaan palvelukseensa henkilöstöä.

5.4

Jotta Euroopan meriturvallisuusvirasto voi kunnolla täyttää merkittävät velvollisuutensa, sillä on oltava riittävät voimavarat.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi alusturvallisuutta, saastumisen ehkäisemistä ja alusten asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevien kansainvälisten standardien soveltamista yhteisön satamia käyttäviin ja jäsenmaiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä purjehtiviin aluksiin (satamavaltioiden suorittama valvonta) annetun direktiivin 95/21/EY muuttamisesta.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/57/EY, annettu 22 päivänä marraskuuta 1994, alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yksirunkoisiin öljysäiliöaluksiin sovellettavien kaksoisrunkoa tai vastaavaa rakennetta koskevien rakennevaatimusten nopeutetusta käyttöönotosta (ETSK:n lausunto EYVL C 14, 16.1.2001).

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan vesillä tapahtuvien öljyvahinkojen korvausrahaston perustamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta (ETSK :n lausunto: EYVL C 221, 7.8.2001).

(3)  Yhdistyneen kuningaskunnan meriturvallisuusyksikön korkeimpien viranomaisten (SOSREP) parhaat käytännöt ovat merkittävä inspiraation lähde tällä alalla.

(4)  Neuvoston 16. kesäkuuta tekemä päätös Euroopan kalastusrahastosta tarjoaa mahdollisuuden saada rahoitusta turvalaitteiden hankintaan rahoitusta jopa 40 prosenttia. Myös jäsenvaltioiden tasolla toteuttavat täydentävät toimet ovat mahdollisia.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/202


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY muuttamisesta

KOM(2005) 646 lopullinen — 2005/0260 COD

(2006/C 318/33)

Neuvosto päätti 7. helmikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 47 artiklan 2 kohdan ja 55 artiklan mukaisesti pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheestalausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 18. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Bernardo Hernández Bataller.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 53 ääntä puolesta ja 7 vastaan 10:n pidättyessä äänestämästä.

1   Johdanto

1.1

Euroopan komissio esitteli 13. joulukuuta 2005 ehdotuksen ”televisio ilman rajoja” -direktiivin ajanmukaistamiseksi. Direktiivin ensimmäinen versio annettiin vuonna 1989 (1) ja sitä muutettiin vuonna 1997 (2). Käsillä olevan direktiivin säännökset ovat ensisijaisia, mikäli niiden ja palvelutoimintaa koskevan yleisen sääntelyn välillä vallitsee ristiriita silloin, kun on kyse palvelutoiminnan aloittamis- ja harjoittamisnäkökohdista. (3)

1.2

Muutoksesta säädetään asetuksen noudattamisen valvontaa ja arviointia koskevissa menettelyissä. Tavoitteena on saattaa direktiivi todellisen teknologisen lähentymisen tasalle. Tässä uudessa ympäristössä audiovisuaaliset palvelut ja materiaali ovat huomattavasti monipuolisempia kuin perinteiset televisiolähetykset, ja ne luovat uusia sääntelyvaatimuksia yhtenäismarkkinoiden sujuvan toiminnan, vahvan ja luovan eurooppalaisen teollisuuden sekä kansalaisten oikeuksien takaamiseksi. Audiovisuaalista mediasisältöä koskevien EU:n säännösten nykyaikaistaminen kuuluu myös i2010-strategian piiriin. Tällä strategialla pyritään luomaan tietoyhteiskunta, joka edistää kasvua ja työllisyyttä. (4)

1.2.1

Ehdotetulla muutoksella, joka esitettiin Liverpoolin konferenssin (5) jälkeen, palautetaan direktiivin sääntelyala (joka koski alun perin kaikkia audiovisuaalisia palveluja) kattamaan niin kutsutut audiovisuaaliset mediapalvelut. Niiden sääntelytaso riippuu siitä, onko palvelu lineaarinen vai ei-lineaarinen. Direktiivillä koordinoitaisiin siten tiettyjä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, jotka liittyvät audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjontaan jäsenvaltioissa. Direktiivi tunnettaisiin audiovisuaalisia mediapalveluja koskevana direktiivinä pikemmin kuin ”televisio ilman rajoja” -direktiivinä.

1.2.2

Direktiivin piiriin eivät tulevaisuudessakaan kuuluisi yksityiset viestit, sanomalehtien tai aikakauslehtien sähköiset versiot, radiolähetykset eivätkä WWW-sivustot, joita ei pääasiassa ole tarkoitettu audiovisuaalisen materiaalin lähettämiseen.

1.3

Ehdotettu muutos kuuluu lainsäädännön parantamisesta vuonna 2003 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen piiriin, ja sillä on kaksi tavoitetta: ensinnäkin yksinkertaistaa, keventää ja vähentää Euroopan audiovisuaalisten palvelujen tarjoajien sääntelyvelvollisuuksia, ja toiseksi edistää alan itse- ja yhteissääntelyä. Ehdotuksella pyritään luomaan entistä yksinkertaisempi ja olennaisempi sääntelyjärjestelmä, joka vahvistaa alkuperämaaperiaatetta sen jälkeen, kun direktiivi on saatettu osaksi jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmää.

2.   Komission ehdotus

2.1

Kuten mainittu, komissio ehdottaa direktiivin soveltamisalan laajentamista kaikkiin audiovisuaalisiin mediapalveluihin (6), joita ovat liikkuvien kuvien palvelut, äänen kanssa tai ilman ääntä. Niillä jaetaan yleisölle tietoa tai viihdytetään sitä niin kutsuttujen sähköisten verkkojen (7) välityksellä.

2.2

Kyseiset audiovisuaaliset mediapalvelut voivat olla

lineaarisia, jolloin käyttäjän on noudatettava tarjoajan palvelujen lähettämiselle asettamia aikarajoja jakelukanavasta riippumatta (maanpäällinen televisio, satelliitti- tai kaapelitelevisio, Internet, matkapuhelin jne.)

ei-lineaarisia, jolloin käyttäjä päättää, milloin hän käyttää palvelua tai tiettyä tarjoajan tarjoamaa sisältöä.

2.2.1

Yhdenmukaisesti tämän määritelmän kanssa televisiolähetyksellä tarkoitetaan lineaarista audiovisuaalista mediapalvelua, jossa mediapalvelun tarjoaja päättää tietyn ohjelman lähetysajankohdasta ja laatii ohjelma-aikataulun. Lähetystoiminnan harjoittajalla tarkoitetaan lineaaristen audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoajaa.

2.3

Ehdotetussa direktiivin muutoksessa esitetään laajennetun soveltamisalan mukaisesti uutena asiana audiovisuaalisen kaupallisen viestinnän käsite, jolla tarkoitetaan audiovisuaalisten mediapalvelujen yhteydessä äänen kanssa tai ilman ääntä lähetettävää liikkuvaa kuvaa, jonka tarkoituksena on suoraan tai epäsuorasti edistää tavaroiden tai palvelujen myyntiä. Televisiomainontaa pidetään osana audiovisuaalista kaupallista viestintää, kun sillä tarkoitetaan televisiossa lähetettäviä ilmoituksia, joilla pyritään edistämään joko tavaroiden tai palvelujen myyntiä maksua tai muuta samankaltaista vastiketta vastaan taikka tukemaan lähetystoiminnan harjoittajan omaa toimintaa. Sama koskee teleostoslähetyksiä.

2.3.1

Savukkeiden ja muiden tupakkatuotteiden nykyinen televisiomainonnan ja televisiomyynnin kielto ulotetaan kaikkiin audiovisuaalisiin kaupallisen viestinnän muotoihin. Kielto koskee myös reseptilääkkeiden televisiomainontaa ja -myyntiä. Alkoholijuomien mainonnan rajoitukset säilytetään kohtuuttoman kulutuksen välttämiseksi ja alaikäisten suojelemiseksi:

Mainontaa ei saa kohdistaa erityisesti alaikäisille, eikä siinä saa varsinkaan kuvata alaikäisiä nauttimassa tällaisia juomia.

Siinä ei saa yhdistää alkoholin käyttöä fyysisen suorituskyvyn parantamiseen tai ajoneuvolla ajamiseen.

Siinä ei saa luoda kuvaa, että alkoholinkulutus edistää sosiaalista tai seksuaalista menestystä.

Siinä ei saa väittää, että alkoholilla on terapeuttisia ominaisuuksia tai että se piristää, rauhoittaa tai on keino henkilökohtaisten ristiriitojen ratkaisemiseksi.

Siinä ei saa kannustaa alkoholin kohtuuttomaan käyttöön tai esittää raittiutta tai kohtuukäyttöä kielteisessä valossa.

Siinä ei saa korostaa korkean alkoholipitoisuuden olevan juomien myönteinen ominaisuus.

2.3.2

Ehdotuksessa säilytetään piilomainonnan kielto. Piilomainonnalla tarkoitetaan tavaranvalmistajan tai palveluntarjoajan tavaroiden, palvelujen, nimen, tavaramerkin tai toiminnan sanallista tai kuvallista esittämistä ohjelmissa siten, että lähetystoiminnan harjoittajan tarkoituksena on käyttää kyseistä esittämistä mainostarkoituksessa ja että se saattaa johtaa yleisöä harhaan esittämisen luonteen suhteen. Yleensä se tapahtuu jättämällä tunnistus tai varoitus pois. Tässä yhteydessä säädetään, että televisiomainonnan on oltava helposti tunnistettavissa ja se on erotettava selvästi muista ohjelmapalveluista kuva- ja/tai äänitunnuksella.

2.3.3

Tuotesijoittelulle annetaan kuitenkin uusi määritelmä. Se erotetaan piilotetusti toteutetusta audiovisuaalisesta kaupallisesta viestinnästä, vaikka ne määritellään hyvin samalla tavalla: ohjelmaan sisällytetään esitettäväksi tuote, palvelu, tavaramerkki tai näitä koskeva viittaus yleensä maksua tai muuta samankaltaista vastiketta vastaan. Jotta tuotesijoittelu olisi laillista, sen on täytettävä tietyt vaatimukset, esimerkiksi seuraavat:

Tuotesijoittelulla ei saa suoraan kannustaa vastaanottajaa ostamaan tai vuokraamaan tavaroita tai palveluja esittämällä etenkään myynninedistämiseen tähtääviä viittauksia kyseisiin tavaroihin tai palveluihin.

Katsojille on ilmoitettava selvästi tuotesijoittelusopimuksen olemassaolosta, ja tuotesijoittelu on yksilöitävä selkeästi.

Audiovisuaaliset mediapalvelut eivät myöskään saa sisältää tupakkatuotteiden tai savukkeiden tuotesijoittelua tai sellaisten yritysten harjoittamaa tuotesijoittelua, joiden pääasiallisena toimialana on savukkeiden tai muiden tupakkatuotteiden valmistus tai myynti.

Uutis- ja ajankohtaisohjelmat, dokumenttiohjelmat ja lapsille tarkoitetut audiovisuaaliset mediapalvelut eivät saa sisältää tuotesijoittelua.

2.3.4

Ehdotuksessa säilytetään viittaukset sponsorointiin ja ehdot, joiden mukaan se on sallittua. Ehdotus sisältää eräitä olennaisia muutoksia toiminnan mukauttamiseksi uuteen soveltamisalaan. Myös alitajunnan kautta vaikuttavien tekniikoiden kielto audiovisuaalisessa kaupallisessa viestinnässä säilytetään.

2.4

Ehdotuksessa käsitellään nykyisen direktiivin tapaan jäsenvaltioiden oikeuksia ja velvollisuuksia ja todetaan seuraavaa:

Jäsenvaltioiden on taattava alueellaan vapaus vastaanottaa audiovisuaalisia mediapalveluja muista jäsenvaltioista.

Jäsenvaltioiden on asianmukaisin keinoin ja lainsäädäntönsä mukaisesti varmistettava, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat mediapalvelun tarjoajat tosiasiallisesti noudattavat tämän direktiivin säännöksiä.

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat mediapalvelun tarjoajat noudattavat yksityiskohtaisempia tai tiukempia sääntöjä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

Jäsenvaltioilla on valta varmistaa, että yleisöä suuresti kiinnostavia tapahtumia voidaan seurata vapaasti. Jäsenvaltioilla on myös valta estää lainkäyttövaltansa piirissä toimivien lähetystoiminnan harjoittajien yksinoikeus lähettää kyseisiä ohjelmia.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat mediapalvelun tarjoajat eivät lähetä elokuvateoksia oikeudenhaltijoiden kanssa sovittujen aikojen ulkopuolella.

Jäsenvaltioiden on pyrittävä siihen (aina kun mahdollista ja eräissä tapauksissa asteittain edeten), että lähetystoiminnan harjoittajat varaavat suurimman osan lähetysajastaan eurooppalaisille tai vastaaville teoksille ja 10 prosenttia tästä ajasta (tai 10 prosenttia aikataulunsa talousarviosta) sellaisten eurooppalaisten tuottajien teoksille, jotka ovat riippumattomia lähetystoiminnan harjoittajista, siten että uusille teoksille varataan riittävä osuus; laskettuun aikaan ei lueta tiettyjä sisältöjä, kuten uutisia, urheilutapahtumia, pelejä, mainoksia, tekstitelevisiopalveluja ja teleostoslähetyksiä.

2.4.1

Jäsenvaltioilla on edelleen mahdollisuus ryhtyä toimenpiteisiin toiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta mediapalvelujen tarjoajaa vastaan sen välttämiseksi, että joitakin direktiivin säännöksiä rikotaan selvästi ja tuntuvasti, mikäli tarjoaja suuntaa kaiken tai suurimman osan toimistaan ensimmäisen jäsenvaltion alueelle ja mikäli jäsenvaltio, johon tarjoaja on sijoittautunut, ei ryhdy vastaaviin toimiin pyynnöstä huolimatta ja komissiolta saadaan suostumus.

2.4.2

Ehdotuksessa säilytetään kansalliselle ja eurooppalaiselle audiovisuaaliselle tuotannolle ja riippumattomalle audiovisuaaliselle tuotannolle nykyisessä direktiivissä asetetut kiintiöt. Vaikutustenarviointiraporttien mukaan kyseiset kiintiöt on viime vuosina toteutettu tyydyttävästi.

2.4.3

Ehdotukseen sisältyy seuraavat jäsenvaltioita koskevat uudet säännökset:

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet lähetystoiminnan harjoittajat saavat aineistoa lyhyitä uutisraportteja varten yleisöä suuresti kiinnostavista tapahtumista, joiden välittäjänä toimii jäsenvaltion lainkäyttövallan piiriin kuuluva lähetystoiminnan harjoittaja, kunhan nämä ilmoittavat aineistonsa lähteen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoajat asettavat helposti, suoraan ja pysyvästi vastaanottajien saataville mediapalvelun tarjoajan nimen, postiosoitteen ja sähköposti- tai verkko-osoitteen sekä tiedot toimivaltaisesta sääntelyviranomaisesta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat mediapalvelun tarjoajat edistävät mahdollisuuksien mukaan ja tarkoituksenmukaisin keinoin eurooppalaisten teosten tuotantoa ja saatavuutta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat mediapalvelun tarjoajat eivät lähetä elokuvateoksia oikeudenhaltijoiden kanssa sovittujen aikojen ulkopuolella.

Jäsenvaltioita pyydetään nimenomaisesti kannustamaan direktiivissä koordinoitujen alojen yhteissääntelyyn, niin että direktiivi voidaan tehokkaasti panna täytäntöön ja tärkeimmät sidosryhmät hyväksyvät sen.

2.5

Ehdotuksessa muotoillaan uudelleen nykyisen direktiivin säännökset audiovisuaalisen median palveluntuottajien välittämien arvojen sääntelystä.

2.5.1

Ehdotuksessa todetaan, että kyseiset palvelut eivät saa

vakavasti haitata alaikäisten fyysistä, henkistä tai moraalista kehitystä

sisältää aineksia, jotka yllyttävät vihaan sukupuolen, rodun tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, vamman, iän tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella.

Ehdotus sisältää nykyisen nimenomaisen viittauksen olla lähettämättä ohjelmia, jotka sisältävät pornografiaa tai aiheetonta väkivaltaa. Sen lisäksi ohjelmiin, jotka voivat haitata alaikäisten fyysistä, henkistä tai moraalista kehitystä, on sovellettava teknistä koodausta, lähetysajan valintaa tai sisällön luokittelutoimia sen takaamiseksi, etteivät lähetysalueella olevat alaikäiset kuule tai näe tällaisia lähetyksiä.

2.5.2

Audiovisuaalinen kaupallinen viestintä ei saa

sisältää minkäänlaista rotuun, sukupuoleen tai kansallisuuteen perustuvaa syrjintää

loukata uskonnollista tai poliittista vakaumusta

suosia terveyttä tai turvallisuutta vahingoittavaa toimintaa

suosia ympäristönsuojelun vastaista toimintaa

aiheuttaa moraalista tai fyysistä haittaa alaikäisille. Sen vuoksi tällaisessa viestinnässä ei saa suoraan kehottaa alaikäisiä ostamaan tuotetta tai palvelua käyttämällä hyväksi heidän kokemattomuuttaan tai hyväuskoisuuttaan, rohkaista suoraan heitä suostuttelemaan vanhempiaan tai muita henkilöitä ostamaan mainostettuja tavaroita tai palveluja, käyttää hyväksi erityistä luottamusta, jota alaikäiset tuntevat vanhempiaan, opettajiaan tai muita henkilöitä kohtaan, eikä näyttää perusteettomasti alaikäisiä vaarallisissa tilanteissa.

2.6

Ehdotettu muutos vähentää mainoskatkoja koskevia lainsäädännöllisiä vaatimuksia sekä yksinkertaistaa ja lieventää monia soveltamisehtoja.

2.6.1

Yksittäisten mainospalojen ja teleostoslähetysten poikkeuksellinen luonne säilytetään käytännöllisesti katsoen ennallaan urheiluohjelmia lukuun ottamatta. Suositus sijoittaa mainoskatkot ohjelmien väliin säilytetään, vaikka katkoja sallitaan ohjelmien keskelle, kunhan ohjelman eheyttä ja tekijänoikeuksia kunnioitetaan.

2.6.2

Sallittuja katkoja, kyseisten taukojen välejä ja poikkeuksia koskevat ehdot, jotka riippuvat ohjelmatyypistä, korvataan yleissäännöllä, jonka mukaan televisioelokuvat, elokuvateokset, lastenohjelmat ja uutisohjelmat voidaan keskeyttää mainoksilla tai teleostoslähetyksellä kerran 35 minuutin jakson aikana. Uskonnollisten tilaisuuksien lähetyksiä ei saa edelleenkään katkaista mainoksilla.

2.6.3

Mainonnan eri muodoille omistetusta ajasta ehdotuksessa säilytetään vain yleinen ehto, jonka mukaan mainoksia, teleostoslähetyksiä ja muita lyhyitä myynninedistämismuotoja saa olla 20 prosenttia kutakin tasatuntien välistä tuntia kohden, eikä tätä kohtaa edelleenkään sovelleta lähetystoiminnan harjoittajan ilmoituksiin, jotka koskevat sen omia ohjelmia ja niihin suoraan liittyviä oheistuotteita, eikä sponsorointiin, joka sisältää nyt myös tuotesijoittelun.

3.   Yleistä

3.1

ETSK katsoo, että voimassa olevaa ”televisio ilman rajoja” -direktiiviä on tarpeen muuttaa niin, että se vastaa uutta teknologisen lähentymisen tilannetta sekä uusia mainostamis- ja myynninedistämiskäytäntöjä. Se toteaa myös, että tarvitaan helpommin sovellettavissa olevaa ja tehokkaampaa lainsäädäntöä, jonka avulla tehostetaan Euroopan yhtenäismarkkinoiden kehitystä ja vauhditetaan audiovisuaalisten mediapalvelujen kauppaa. ETSK katsoo kuitenkin, että direktiivin muuttamisella on vastattava yhtä lailla niin teknisen ja taloudellisen kehityksen vaatimuksiin kuin tarpeeseen suojella ihmisarvoa ja henkilökohtaista koskemattomuutta.

3.2

ETSK pahoittelee myös sitä, ettei komissio käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja poistanut eräitä nykyisen direktiivin vaikeasti tulkittaviksi ja sovellettaviksi osoittautuneita epäselvyyksiä ja puutteita, jotka ovat johtaneet oikeudelliseen epävarmuuteen sekä direktiivin täytäntöönpanossa että kansallisissa laeissa, joilla direktiivi saatetaan osaksi jäsenvaltioiden oikeusjärjestystä.

3.2.1

Esimerkkinä mainittakoon, että direktiivillä säänneltyjä mainonnan muotoja ei määritellä, mukaan luettuina eräät direktiivin kattamat laittomat menettelyt. Vaikka asiaa käsitellään myöhemmin ”erityistä”-kohdassa tarkemmin, on paikallaan mainita tässä esimerkinomaisesti, että johdanto-osan 44 kappaleessa myyntiohjelmat jätetään pois mainonnan piiristä. Kuitenkaan missään kohtaa tekstiä ei ole määritelty tämän mainonnan muodon ominaisuuksia eikä rajoituksia.

ETSK katsoo, ettei myyntiohjelmien poisjättämiselle ole perusteita, ja nämä ohjelmat pitäisi joka tapauksessa sisällyttää mainonnan piiriin. Muussa tapauksessa vain hankaloitettaisiin mainostoimintaa ja siirrettäisiin kaupallinen viestintä muihin muotoihin, ja näin mainosten määrä säilyisi ennallaan tai jopa lisääntyisi.

3.2.2

Lisäksi yhä lukuisampien perussääntöjen ja alkuperämaaperiaatteen vahvistamisen yhdistelmä saattaa jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisen edistämisen sijasta johtaa päinvastoin eri jäsenvaltioiden lainsäädännön huomattaviin eroihin, etenkin mainonnassa ja alaikäisten suojelussa, ja siten haitata yhtenäismarkkinoiden kehittymistä tai heikentää merkittävästi kuluttajansuojaa.

3.3

Vaikka tarkoituksena on selkeyttää audiovisuaalisten mediapalveluiden (joita säänneltäisiin muutettavalla direktiivillä) ja muiden audiovisuaalisten palveluiden (jotka kuuluvat sähköisen viestinnän säännösten yleiseen soveltamisalaan) välistä eroa, on todennäköistä, että direktiivin soveltamisalaa on aina vain vaikeampi määritellä, kun audiovisuaali- ja mediamuodoista kehitetään yhä satunnaisempaa tekstien, äänen ja kuvan sekoitusta.

3.4

Komitea katsoo, että direktiivin muuttamisella pitää vähintään turvata audiovisuaalisten mediapalvelujen katsojien, erityisesti alaikäisten, suojelu (ja jos mahdollista, laajentaa sitä). Kuten jo korostettiin, direktiivillä on audiovisuaalialan yhtenäismarkkinoiden tavoitteiden lisäksi edistettävä sosiaalisia ja kulttuurisia arvoja, jotka liittyvät monimuotoisuuteen, identiteettiin, henkilökohtaiseen kehitykseen ja ihmisarvoon (kuten ehdotuksen johdanto-osassa mainitaan), sekä sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, jotka kaikki turvataan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (8). Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä (9) televisiotoiminnan katsotaan olevan yleistä taloudellista etua koskeva palvelu.

3.5

Komitea katsoo, että direktiivin muutosehdotuksessa olisi mentävä pidemmälle ja ehdotettava erityistoimia sellaisilla aloilla kuin moniarvoisuus ja tiedotusvälineiden keskittyminen. ETSK olisi odottanut päättäväisempää otetta jäsenvaltioiden suhteen eurooppalaisen tuotannon edistämisessä sen sijaan, että tuotannon edistämistä edellytetään ainoastaan ”mahdollisuuksien mukaan”. Samoin on asianlaita käsiteltäessä niitä ei-lineaarisiin palveluihin vähitellen sovellettavia kriteereitä, joiden mukaan tuotannon on oltava mahdollisuuksien mukaan eurooppalaista ja riippumatonta.

3.6

Käsitellessään ehdotuksessa säädettävää vastineoikeutta komissio ei ole ottanut huomioon ETSK:n kantaa (10) tarpeesta säätää oikaisuoikeudesta, jonka yleinen soveltamisala on sama ja jota koskevat samat edellytykset, henkilöiden oikeuksiin vaikuttavan väärän, virheellisen tai epätäsmällisen sisällön torjumiseksi.

3.7

ETSK katsoo, että ehdotuksessa olisi tehtävä välttämättömäksi tai pakolliseksi, että jokaiseen jäsenvaltioon perustetaan, siellä vakiinnutetaan ja tehdään toimivaksi sellainen sääntelyviranomainen, joka on paitsi puolueeton ja avoin myös hallituksesta riippumaton. Komitea on vakuuttunut, että tulevaisuudessa olisi harkittava eurooppalaisen viraston, laitoksen tai muun ylikansallisen elimen perustamista.

4.   Erityistä

4.1

Komitea katsoo, että komission esittämä määritelmä audiovisuaalisesta kaupallisesta viestinnästä on liian suppea, koska siinä vain mekaanisesti toistetaan audiovisuaalisten mediapalvelujen määritelmä. Vaikuttaa loogiselta määritellä ne liikkuvaksi kuvaksi äänen kanssa tai ilman ääntä, jolloin liikkuvasta kuvasta tehdään audiovisuaalisten mediapalvelujen ehdoton edellytys ja jolloin sähköiset lehdet sekä radiolähetykset jäävät direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Kun direktiivin soveltamisala on kuitenkin määritelty, audiovisuaalisiin mediapalveluihin liittyvässä audiovisuaalisessa kaupallisessa viestinnässä voidaan käyttää liikkumattomia kuvia (esimerkiksi logoja tai mainosjulisteita) tai pelkkää ääntä ilman kuvaa (esimerkiksi puhetta, jossa viitataan johonkin tuotemerkkiin, tai mainossäveltä). Olisi parempi määritellä audiovisuaalinen kaupallinen viestintä audiovisuaalisten mediapalvelujen yhteydessä lähetettäviksi kuviksi ja/tai ääniksi, joiden tarkoituksena on suoraan tai epäsuorasti edistää taloudellista toimintaa harjoittavan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tavaroiden, palvelujen tai imagon myyntiä.

4.2

Direktiivin muutosehdotuksessa säilytetään ennallaan nykyinen määritelmä, jossa televisiomainonnan katsotaan olevan ilmoitus, jota lähetetään maksua vastaan. ETSK katsoo, että maksun sijasta määrittävänä kriteerinä olisi käytettävä tavaroiden tai palvelujen myynninedistämisen tarkoituksellisuutta, sillä tällainen määritelmä olisi yhtenäinen muiden yhteisön direktiivien, kuten harhaanjohtavasta mainonnasta annetun direktiivin, määritelmien kanssa. Näin vältettäisiin vaara, että lähetetään laittomia mainoksia tai mainostetaan sellaisia tuotteita, joiden mainostaminen on kielletty televisioissa ja joita nyt voidaan esitellä, mikäli maksusta eikä siten niiden luonteesta televisiomainoksina ole sitovaa näyttöä. Samaa olisi sovellettava teleostoslähetysten määritelmässä esitettyyn maksuedellytykseen.

4.2.1

Jos ehdotettu kriteeri pidetään edelleen voimassa, direktiivissä olisi sallittava se, että jäsenvaltiot voivat direktiivin 84/850/ETY mukaisesti antaa tuomioistuimille toimivallan vaatia (siviili- ja hallinto-oikeudenkäynneissä) lähetystoiminnan harjoittajia todistamaan, että nämä eivät ole saaneet maksua audiovisuaalisesta viestinnästä. Muussa tapauksessa tällaisen audiovisuaalisen viestinnän katsotaan olevan luonteeltaan kaupallista.

4.3

Ehdotuksessa esitetty piilomainonnan määritelmä on hyvin samankaltainen kuin nykyisessä versiossa. ETSK katsoo kuitenkin, että piilomainonnan määritelmää olisi sovellettava audiovisuaaliseen kaupalliseen viestintään kokonaisuudessaan, eikä ainoastaan televisiomainontaan, kun otetaan huomioon, että säännöksessä nimenomaan kielletään piilotetusti toteutettu audiovisuaalinen kaupallinen viestintä.

4.3.1

ETSK katsoo edelleen, että piilotetusti toteutetun audiovisuaalinen kaupallisen viestinnän käsite olisi ulotettava laajemmalle kuin nyt ehdotuksessa esitetään:

Siihen olisi sisällyttävä tuotteiden tai palveluiden sanallisen tai kuvallisen esittelyn tai näitä koskevan viittauksen lisäksi myös äänen avulla tehty esittely tai viittaus (esimerkiksi mainossävel, joka yhdistetään tiettyyn tuotemerkkiin tai tuotteeseen).

Tällaiseen esittelyyn tai viittaukseen olisi sisällytettävä paitsi tuotteen tai palvelun tarjoajan nimi, tuotemerkki tai toiminta myös tavaroiden tai palveluiden ominaispiirteet, mikäli ne yksiselitteisesti liittyvät tavaraan tai palveluun (esimerkiksi erityinen pakkaustyyppi tai iskulause, silloinkin kun tuotemerkkiä ei mainita).

4.3.2

Direktiivissä olisi lisäksi selvästi todettava, että tuotesijoittelun ei katsota olevan piilotetusti toteutettavaa audiovisuaalista kaupallista viestintää, mikäli siinä noudatetaan direktiivissä säädettyjä vaatimuksia.

4.4

Komitea pitää myönteisenä sitä, että direktiivin muutosehdotuksessa mainitaan nimenomaan tuotesijoittelu. Vaikka nykyään minkälaista tahansa tuotesijoittelua voidaan periaatteessa pitää piilomainontana ja siten kieltää se, käytännössä tuotesijoittelua ei ole yritetty mieltää edes televisiomainonnaksi, joten se on jäänyt sääntelyn ulkopuolelle. ETSK katsoo kuitenkin, että tuotesijoittelun määritelmässä olisi selvästi tuotava esiin sen tunnusomaiset piirteet, eli lähetystoiminnan harjoittajan tuotteen tai palvelun edistämisen tarkoituksellisuus, sekä sellaisten visuaalisten tai akustisten merkkien puute, joiden avulla yleisölle osoitetaan sijoittelun mainosluonne sen keston ajan (toisin sanoen samanaikaisesti), kuten tehdään muissa mainonnan muodoissa, esimerkiksi myyntiohjelmissa.

4.4.1

Samoin olisi säädettävä, että tuotesijoittelu ei saa vaikuttaa ohjelmien itsenäisyyteen eikä yhtenäisyyteen, kuten on mainittu muidenkin myynninedistämismuotojen kohdalla. Tuotesijoittelun rajoituksia on tiukennettava ja sijoittelu kiellettävä sekä silloin, kun on kyse kielletystä mainonnasta, alaikäisiin kohdistuvasta tai uutissisällöstä, että silloin, kun mainostetaan lääkkeitä tai (kuten tuonnempana mainitaan) alkoholijuomia.

4.5

Nykyisen direktiivin tavoin ehdotuksessa kielletään alitajunnan kautta vaikuttavien tekniikoiden käyttö audiovisuaalisessa kaupallisessa viestinnässä. Tekstissä ei kuitenkaan tällaisia tekniikoita määritellä missään kohdassa. ETSK katsoo, että käsite olisi määriteltävä selvästi niin, että viitataan sellaisten visuaalisten tai akustisten ärsykkeiden käyttöön, jotka lähetetään sellaisina, että ne hädin tuskin kyetään aistein havaitsemaan ja jotka siten havaitaan tiedostamatta.

4.6

Direktiivin muutosehdotuksen mukaan tuotteiden myynnin edistäminen audiovisuaalisessa kaupallisessa viestinnässä voi olla joko suoraa tai epäsuoraa. Eräissä tapauksissa kaupallinen viestintä on kiellettyä myös epäsuorasti, kuten savukkeiden ja muiden tupakkatuotteiden kohdalla. Tekstissä ei kuitenkaan määritellä tällaista audiovisuaalisen kaupallisen viestinnän keinoa. ETSK katsoo, että epäsuoran kaupallisen viestinnän käsite olisi määriteltävä selvästi. Olisi korostettava, että vaikka tuotteita ei suoraan esitellä tai niihin ei suoraan viitata, saatetaan käyttää tuotemerkkejä, symboleita tai muita sellaisten tuotteiden tai sellaisten yritysten ominaispiirteitä, jotka pääasiallisesti tai tunnetusti markkinoivat tai valmistavat kyseisiä tuotteita.

4.7

Direktiivin muutosehdotuksen 3 g artiklan (c) kohdassa luetellaan periaatteet, joita audiovisuaalisessa kaupallisessa viestinnässä on noudatettava. Luettelossa toistetaan nykyisessä direktiivissä mainonnalle ja teleostoslähetyksille asetetut vaatimukset, mutta viittaus ihmisarvoon on jätetty pois. ETSK katsoo, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja EU:n perusoikeuskirjan perusteella tämä tärkeä viittaus olisi säilytettävä.

4.8

Direktiivin muutosehdotuksessa pidetään ennallaan vaatimus, että jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että maiden lainkäyttövaltaan kuuluvia audiovisuaalisia mediapalveluja ei saateta tarjolle tavalla, joka voisi vakavasti haitata alaikäisten fyysistä, henkistä tai moraalista kehitystä. Siinä säilytetään ennallaan myös aikarajoitukset; niitä on edelleen sovellettava sisältöihin, jotka saattavat (edes hiukankin) haitata alaikäisten kehitystä, sekä toistetaan pornografian tai aiheettoman väkivallan laajamittainen kielto. Olisi hyödyllistä tutkia kiellon tehokkuutta arvioimalla, missä määrin direktiiviä on noudatettu vuodesta 1989 lähtien, ja harkita kiellon poistamista sekä turvata alaikäisten suojelu pornografiselta materiaalilta ja väkivallalta keinoilla (koodaus, lähetysajan valinta, varoitus), jotka on jo tekstissä mainittu.

4.8.1

Komitea pahoittelee, ettei komissio ole ottanut ehdotuksessaan huomioon sellaisia hieman ohjailevampia alaikäisten suojelun keinoja, joka ovat eräissä jäsenvaltioissa osoittautuneet tehokkaiksi ja jotka esimerkiksi lisäävät alaikäisten suojelua mainonnalta tai rajoittavat harhaanjohtavan mainonnan ja teleostosten väärinkäyttöä.

4.9

Ehdotukseen sisältyy eräitä perusteettomia eroavuuksia rajoitettaessa audiovisuaalisia mediapalveluja ja niihin liittyvää audiovisuaalista kaupallista viestintää. Ehdotuksessa mainitaan, että audiovisuaalisiin mediapalveluihin ei saa sisältyä aineksia, jotka ”yllyttävät vihaan sukupuolen, rodun tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, vamman, iän tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella”, kun taas kaupallisesta viestinnästä todetaan, ettei se saa sisältää minkäänlaista ”rotuun, sukupuoleen tai kansallisuuteen perustuvaa syrjintää”. Viittaus ihmisarvoon on kadonnut. Ehdotuksessa todetaan, että audiovisuaalisia mediapalveluita ei saa asettaa tarjolle tavalla, joka voi ”vakavasti haitata alaikäisten fyysistä, henkistä tai moraalista kehitystä”. Audiovisuaalisen kaupallisen viestinnän yhteydessä tämä on rajattu muotoon ”aiheuttaa moraalista tai fyysistä haittaa alaikäisille”. Ehdotuksessa ei kielletä väkivaltaiseen tai epäsosiaaliseen käytökseen tai eläimiin kohdistuvaan julmuuteen kannustamista tai niiden edistämistä audiovisuaalisessa viestinnässä. Komitea katsoo, että tällaiset rajoitukset olisi ulotettava mahdollisimman täydellisesti koskemaan sekä audiovisuaalisia mediapalveluita että audiovisuaalista kaupallista viestintää.

4.10

Lähetystoiminnan harjoittajilta vaadittujen perustietojen osalta ETSK katsoo, että sääntelyviranomaista, jos sellaista on, olisi nimenomaisesti vaadittava ilmoittamaan ainakin toimijan osoite ja sähköpostiosoite.

4.11

Alkoholijuomien audiovisuaalisen kaupallisen mainonnan kohderyhmää (mainontaa ei saa suunnata alaikäisille) ja sen sisältöä on rajoitettu: alkoholin kohtuuttomaan käyttöön ei saa rohkaista. ETSK katsoo kuitenkin, että alkoholin käyttöön liittyvät vakavat, erityisesti nuoria koskettavat ongelmat oikeuttaisivat tiukempaan sääntelyyn. Komissio voisi säännellä

ohjelmia/sisältöjä (kieltämällä alkoholimainonta lapsille ja nuorille suunnattujen ohjelmien lisäksi esimerkiksi urheiluohjelmissa)

lineaaristen palvelujen lähetysaikoja (esimerkiksi kieltämällä alkoholituotteiden mainostamisen ennen kello 22:ta)

mainostettavien tuotteiden alkoholipitoisuutta (esimerkiksi kieltämällä yli 18-prosenttisten alkoholijuomien mainonta)

televisiomainonnassa mainosten määrää mainoskatkon aikana (esimerkiksi enintään yksi mainos/mainostajaa/ohjelmaa kohden)

tuotteiden myynninedistämistä ja mainosten muotoa (esimerkiksi kieltämällä alkoholijuomien valmistajien tuotesijoittelu tai sponsoritoiminta tai vähintään vaatimalla edellä mainitun lähetysajan valinnan soveltamista).

4.12

Direktiivissä olisi kerrottava katsojien käytössä olevista valitusteistä yhteisön oikeudessa, sillä he ovat kuluttajia. Olisi esimerkiksi kerrottava mahdollisuudesta nostaa kieltokanteita direktiivin säännösten rikkomisen perusteella (direktiivin 98/27/EY mukaisesti). Tästä ei ole edes mainintaa ehdotuksen johdanto-osassa huolimatta siitä, että asia mainitaan muussa asiaa koskevassa lainsäädännössä, kuten sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetussa direktiivissä 2005/29/EY.

4.13

Direktiivin muutosehdotuksella pitäisi lisätä yhteyskomitean tehtäviä sellaisilla alueilla kuin

yhteisten sääntöjen laatiminen audiovisuaalisista mediapalveluista vastaavan sääntelyelimen määrittämiseksi

yhteisten sääntöjen laatiminen katsojien informoimiseksi tuotesijoittelusta ja sponsoroinnista

yhteisten sääntöjen laatiminen itse- ja yhteissääntelyjärjestelmien kehittämiseksi

yhteisten sääntöjen laatiminen muiden lähetystoiminnan harjoittajien yleisesti kiinnostavia tapahtumia tai niiden tiivistelmiä koskeville lähetyksille

yhteisten sääntöjen laatiminen sen mahdollistamiseksi, että kansalaiset voivat käyttää vastine- ja oikaisuoikeuttaan.

Olisi niin ikään tunnustettava, että kuluttajien ja katsojien järjestöillä on aktiivinen rooli sekä itse- että yhteissääntelyssä. (11)

4.14

Muutosehdotuksessa olisi edellytettävä, että kaikki jäsenvaltiot perustavat direktiivin kattamalla alalla toimivaltaiset sääntelyviranomaiset ja omaksuvat Euroopan neuvoston suosituksessa 23(2000) mainitut kriteerit, joiden mukaan kyseiset viranomaiset ovat riippumattomia, puolueettomia ja avoimia sekä kokoonpanoltaan että toteuttaessaan toimiaan.

4.15

Lopuksi mainittakoon, että direktiivin muutosehdotukseen olisi suositeltavaa sisällyttää toimia, joiden avulla digitaalinen televisio ja sen interaktiivinen sisältö saadaan vammaisten ulottuville ja hyödynnetään näin teknologisen lähentymisen mukanaan tuomat mahdollisuudet.

Bryssel 14. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Direktiivi 89/552/ETY — EYVL L 298, 17.10.1989, s. 23.

(2)  Direktiivi 97/36/EY — EYVL L 202, 30.7.1997, s. 60.

(3)  KOM(2006) 160 lopullinen.

(4)  Katso IP/05/643.

(5)  Komission järjestämä Liverpoolin audiovisuaalinen konferenssi direktiivistä ”Televisio ilman rajoja”.

(6)  Katso palvelujen määritelmä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 49 ja 50 artiklasta.

(7)  Katso kyseisten verkkojen määritelmä 7. maaliskuuta 2002 sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston puitedirektiivin 2002/21/EY 2 artiklan a kohdasta. EYVL L 108, 24.4.2002, s. 33.

(8)  EYVL C 364, 18.12.2000.

(9)  Asia C-15/73, tuomio 30. huhtikuuta 1974, Kok. 203 ja sitä seuraavat kohdat. Ensimmäisen oikeusasteen tuomio 10. heinäkuuta 1991 asiassa T-69/89, Kok. II-525. Ensimmäisen oikeusasteen tuomio 18. syyskuuta 2001 asiassa T-112/99, Kok. II-2549 ja sitä seuraavat kohdat.

(10)  (EUVL C 221, 8.9.2005, s. 17) Esittelijä: Jorge Pegado Liz.

(11)  Tiedonanto aiheesta ”Yhteissääntelyn ja itsesääntelyn nykytila yhtenäismarkkinoilla” (esittelijä Bruno Vever).


LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Seuraavat muutosehdotukset, jotka saivat vähintään neljänneksen annetuista äänistä, hylättiin käsittelyssä.

Kohta 4.1

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”Komitea katsoo, että komission esittämä määritelmä audiovisuaalisesta kaupallisesta viestinnästä on liian suppea epäselvä, koska siinä vain mekaanisesti toistetaan audiovisuaalisten mediapalvelujen määritelmä. Vaikuttaa loogiselta määritellä ne ohjelmanmukaisia televisiolähetyksiä vastaaviksi palveluiksi liikkuvaksi kuvaksi äänen kanssa tai ilman ääntä, jolloin liikkuvasta kuvasta tehdään audiovisuaalisten mediapalvelujen ehdoton edellytys ja jolloin sähköiset lehdet sekä radiolähetykset jäävät direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Kun direktiivin soveltamisala on kuitenkin määritelty, audiovisuaalisiin mediapalveluihin liittyvässä audiovisuaalisessa kaupallisessa viestinnässä voidaan käyttää liikkumattomia kuvia (esimerkiksi logoja tai mainosjulisteita) tai pelkkää ääntä ilman kuvaa (esimerkiksi puhetta, jossa viitataan johonkin tuotemerkkiin, tai mainossäveltä). Olisi parempi määritellä audiovisuaalinen kaupallinen viestintä audiovisuaalisten mediapalvelujen yhteydessä lähetettäviksi kuviksi ja/tai ääniksi, joiden tarkoituksena on suoraan tai epäsuorasti edistää taloudellista toimintaa harjoittavan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tavaroiden, palvelujen tai imagon myyntiä.”

Perustelu

Tällä alalla on vaikea piirtää selkeitä rajoja. Kohdassa 4.1 ehdotetut määritelmät ovat jopa löyhempiä kuin direktiiviehdotuksen määritelmät ja vaikeuttavat näin ollen entisestään selkeää toimeenpanoa. Määritelmien tulisi olla mahdollisimman selkeitä, jotta kyseisten palveluiden kehitys ei estyisi. Samalla on kuitenkin saavutettava tavoitteeksi asetettu alaikäisten ja ihmisarvon suojeleminen, kaupallisten viestien selkeä tunnistaminen, vastineoikeuden takaaminen ja identifiointiin liittyvien perusvaatimusten täyttäminen.

Äänestystulos

Puolesta 32

Vastaan 40

Pidättyi äänestämästä 3

Kohta 4.2.1

Poistetaan.

”Jos ehdotettu kriteeri pidetään edelleen voimassa, direktiivissä olisi sallittava se, että jäsenvaltiot voivat direktiivin 84/850/ETY mukaisesti antaa tuomioistuimille toimivallan vaatia (siviili- ja hallinto-oikeudenkäynneissä) lähetystoiminnan harjoittajia todistamaan, että nämä eivät ole saaneet maksua audiovisuaalisesta viestinnästä. Muussa tapauksessa tällaisen audiovisuaalisen viestinnän katsotaan olevan luonteeltaan kaupallista.”

Perustelu

Tämä ehdotus, jonka mukaan tuomioistuimet voisivat vaatia lähetystoiminnan harjoittajia todistamaan, että nämä eivät ole saaneet maksua audiovisuaalisesta viestinnästä, avaisi helppoja väärinkäytön mahdollisuuksia. Lisäksi lähetystoiminnan harjoittajan on käytännössä lähes mahdotonta esittää todisteita siitä, että maksua ei ole saatu.

Äänestystulos

Puolesta 35

Vastaan 40

Pidättyi äänestämästä 1


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/210


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Galileo-ohjelma: Euroopan valvontaviranomaisen perustamisen onnistuminen

(2006/C 318/34)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. tammikuuta 2006 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia lausunnon aiheesta Galileo-ohjelma: Euroopan valvontaviranomaisen perustamisen onnistuminen.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 18. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Stéphane Buffetaut.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.—14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 200 ääntä puolesta ja 4 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pitää Galileo-ohjelman onnistumista äärimmäisen tärkeänä. Komitea korostaa, että Galileo-yhteisyrityksen ja Galileo-valvontaviranomaisen välisen siirtymän on tapahduttava kitkattomasti. Komitea suosittaakin seuraavaa:

Tehdään suunnitelma yhteisyrityksen toimintojen siirtämisestä valvontaviranomaiselle oikeusvarmuuden takaamiseksi siirtymän yhteydessä.

Ratkaistaan oikeudellisella ja käytännön tasolla kysymys, joka koskee yhteisyrityksessä mukana olevien kolmansien maiden (Kiina ja Israel) toimintojen siirtämistä yhteisyrityksestä valvontaviranomaiselle.

Varmistetaan, että yhteisyrityksen ylijääneet määrärahat siirretään valvontaviranomaiselle.

Vältetään yhteisyrityksen ja valvontaviranomaisten toimivaltuuksien päällekkäisyyksiä ennen kuin yhteisyritys lakkautetaan.

Vältetään katkoksia toimilupasopimusneuvotteluissa.

Varmistetaan, että Galileo-järjestelmän satelliittien lähettäjävaltioihin sovelletaan kansainvälistä vastuujärjestelmää.

2.   Johdanto

2.1

Galileo-yhteisyrityksen toimintojen siirtäminen Galileo-valvontaviranomaiselle on saatava päätökseen vuoden 2006 lopulla. Galileo-ohjelman onnistumisen kannalta on välttämätöntä, että toimintojen siirtäminen tapahtuu parhaalla mahdollisella tavalla sekä oikeudellisesti että henkilöstön, talouden ja budjetin tasolla.

2.2

Samoin on aiheellista varmistaa jatkuvuus neuvotteluissa, jotka koskevat yhteisyrityksen tekemää toimilupasopimusta, jota viranomaisen on tarkoitus jatkaa.

2.3

On myös tarpeen käsitellä valtioiden kansainvälistä vastuuta Galileo-ohjelman yhteydessä, sillä tämä kysymys on ratkaistava ennen toimilupaa koskevien keskustelujen päättymistä ja Galileo-järjestelmän seuraavien satelliittien lähettämistä.

3.   Yleistä

3.1   Galileo-ohjelman erityispiirteet

3.1.1

Galileo on Euroopan unionin suuri tieteellinen ja tekninen hanke, jolla on symbolista arvoa. Satelliittinavigointijärjestelmät ovat strateginen haaste, johon myös Euroopan oli tartuttava. Unioni päättikin varata rahoituksen ja kehittää oman maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän (GNSS) Yhdysvaltojen ja Venäjän tapaan.

3.1.2

Galileo tarjoaa tarkkaa, vakaata, taattua ja eheyssanoman (integrity message) sisältävää maailmanlaajuista paikannuspalvelua. Sen itsenäiset navigointi- ja paikannuspalvelut kuuluvat siviilivalvonnan piiriin, mutta ovat samalla yhteensopivia ja yhteentoimivia kahden sotilasjärjestelmän eli amerikkalaisen GPS-järjestelmän (Global Positioning System) ja venäläisen Glonass-järjestelmän kanssa. Galileoon sisältyy lisäksi turvattu viranomaispalvelu, joka on avoin kaikille luvan saaneille käyttäjille kaikissa olosuhteissa.

3.1.3

Eurooppalaiseen järjestelmään kuuluu 30 satelliittia ja maa-asemia, jotka ovat tarpeen järjestelmän optimaalisen toiminnan kannalta ja joiden tulee olla toimintavalmiina vuoden 2010 lopussa.

3.1.4

Ohjelman eteenpäinviejinä ja tukijoina on kaksi päätahoa: Euroopan unioni, jota edustaa Euroopan komissio, ja Euroopan avaruusjärjestö (ESA). Euroopan komissio ja ESA ovat perustaneet Galileo-yhteisyrityksen, jonka tehtävänä on valvoa ohjelmaa ja hoitaa Euroopan unionin Galileolle myöntämää rahoitusta.

3.1.5

Kun vaihe, jossa järjestelmä validoidaan kiertoradalla (IOV — in-orbit validation), on saatu päätökseen, koko järjestelmä siirretään Galileo-yhteisyritykseltä Galileo-valvontaviranomaiselle (GSA — Galileo Supervisory Authority) eli yhteisön sääntelyvirastolle, jonka tehtävänä on allekirjoittaa toimilupasopimus yksityisyritysten ryhmittymän kanssa.

3.1.6

Galileo-ohjelman kokonaiskustannukset suunnittelu- ja kehitysvaiheessa sekä validointia kiertoradalla koskevassa vaiheessa ovat arviolta 1 500 miljoonaa euroa.

3.1.7

Galileo-yhteisyritys neuvottelee parhaillaan toimilupasopimuksesta eurooppalaisten yritysten konsortion kanssa (Aena, Alcatel, EADS, Finmeccanica, Hispasat, Immarsat, Teleop ja Thales).

3.1.8

Menettelyjä Galileo-yhteisyrityksen toimintojen siirtämiseksi Galileo-valvontaviranomaiselle ollaan parhaillaan määrittelemässä, ja on pidettävä huolta siitä, etteivät ne aiheuta viivästyksiä, ongelmia tai kulujen kaksinkertaistumista.

3.2   Galileo-yhteisyritys (GJU — Galileo Joint Undertaking)

3.2.1

Yhteisyritys perustettiin Euroopan unionin neuvoston päätöksestä 21. toukokuuta 2002 annetulla asetuksella (EY) N:o 876/2002. Se perustuu Euroopan unionin perustamissopimuksen 171 artiklaan, jossa määrätään, että ”yhteisö voi perustaa yhteisyrityksiä tai muita järjestelmiä, jotka ovat tarpeen, jotta yhteisön tutkimusta, teknologista kehittämistä ja esittelyä koskevat toimintaohjelmat voidaan panna täytäntöön asianmukaisesti”. Asetuksen liitteenä on Galileo-yhteisyrityksen yhtiöjärjestys.

3.2.2

Galileo-yhteisyrityksen osakkaita ovat

Euroopan yhteisö, jota edustaa komissio

Euroopan avaruusjärjestö (ESA).

3.2.3

Yhtiöjärjestyksen 1 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan yritykset, myös kolmansien maiden yritykset, voivat tulla yhteisyrityksen osakkaiksi. Yhteisyritykseen kuuluukin tällä hetkellä yksi kiinalainen elin (National Remote Sensing Center of China — NRSCC) ja yksi israelilainen yritys (Matimop). Nämä kaksi tahoa ovat mukana hallintoneuvostossa, ja niillä on äänioikeus. Niiden äänimäärä vastaa niiden sijoittamien varojen osuutta.

3.2.4

Galileo-yhteisyrityksen oikeudellinen luonne on monimutkainen sen hallintoneuvoston kokoonpanon vuoksi. Asetuksen mukaan yhteisyritystä on pidettävä liikevaihto- ja valmisteveroja koskevan eurooppalaisen verolainsäädännön mukaisena kansainvälisenä toimielimenä. Siinä todetaan myös, ettei yhteisyrityksellä ole taloudellista tavoitetta. Komissio katsoo, että Galileo-yhteisyritys on oikeudelliselta luonteeltaan ennemminkin yhdistys kuin kaupallinen yritys, sillä sen rahoitus tulee vain osakkaiden sijoittamista rahoitusosuuksista eikä se tuota voittoa. Belgian veroviranomaiset (Galileo-yhteisyritys on Belgian oikeuden alainen niiden seikkojen osalta, joista ei ole säädetty edellä mainitussa asetuksessa) ovatkin sitä mieltä, ettei kyseessä ole yritys vaan oikeushenkilö (joita Belgian lainsäädännön mukaan ovat myös yhdistykset).

3.2.5

Yhteisyrityksen pääoma on jakautunut seuraavasti:

Euroopan komissio

520 milj. euroa

ESA

50 milj. euroa

NRSCC

5 milj. euroa

Matimop

5 milj. euroa.

3.2.6

Yhteisyrityksen oikeudellisen erityisluonteen vuoksi ja siitä syystä, että se saa vain rahoitusosuuksia, komissio on ehdottanut, että maininta ”pääoma” korvattaisiin maininnalla ”rahoitusosuudet”. Tämä edellyttää yhtiöjärjestykseen muutosta, jonka Galileo-yhteisyrityksen hallintoneuvosto hyväksyi 2. kesäkuuta 2006. Euroopan tilintarkastustuomioistuin oli sitä paitsi todennut, ettei termin ”pääoma” käyttö ole sopivaa, sillä Galileo-yhteisyritystä koskeva budjettikohta ei mahdollista pääomapanoksia.

3.2.7

Yhteisyrityksen päätehtävänä on huolehtia Galileo-ohjelman toteuttamisesta kehitysvaiheessa julkisin ja yksityisin varoin sekä varmistaa tärkeät esittelyhankkeet. Galileo-yhteisyrityksen tehtävänä on myös käynnistää tarvittavat tutkimus- ja kehittämistoimet, jotta kehitysvaihe ja alan kansallisten toimien yhteensovittaminen saadaan menestyksekkäästi päätökseen. Näin ollen se hoitaa myös Euroopan komission tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelman (kuudes TTK-puiteohjelma) yhteydessä tehtyjä tutkimussopimuksia.

3.2.8

Galileo-yhteisyrityksen johdossa ovat

hallintoneuvosto

hallitus

toimitusjohtaja.

3.2.9

Lisäksi Euroopan unionin neuvosto on perustanut valvontaneuvoston ja suojauskomitean valvomaan yhteisyrityksen toimia.

3.2.10

Galileo-yhteisyritys perustettiin neljäksi vuodeksi 28 toukokuuta 2002 alkaen (jolloin asia julkaistiin virallisessa lehdessä) eli Galileo-ohjelman alustavan kehitysvaiheen toteuttamisen ajaksi. Asetuksessa säädetään, että Galileo-yhteisyrityksen toiminta-aikaa voidaan jatkaa kehitysvaiheen loppuun asti, mutta siinä ei määritellä, miten tämä jatko toteutetaan. Koska on perustettu Galileo-valvontaviranomainen, komissio on ehdottanut, että Galileo-yhteisyritys lakkautetaan 31. joulukuuta 2006. Tämä edellyttää 21. toukokuuta 2002 annettuun neuvoston asetukseen N:o 876/2002 liitetyn yhtiöjärjestyksen muutosta sekä lausuntoa Euroopan parlamentilta ja ETSK:lta. Heti 10. maaliskuuta 2006 aloitetun Galileo-yhteisyrityksen valvontaneuvoston ja ESA:n navigointiasioista vastaavan johtoryhmän kuulemismenettelyn päätyttyä Galileo-yhteisyrityksen hallintoneuvosto hyväksyi 2. kesäkuuta 2006 yhtiöjärjestyksen muutoksen. Näin ollen komissio saattoi 29. kesäkuuta 2006 antaa ehdotuksen asetukseksi, jolla muutetaan Galileo-yhteisyrityksen yhtiöjärjestystä. Asetus on parhaillaan neuvoston hyväksyttävänä.

3.2.11

Satelliittinavigointijärjestelmän laajan käytön edistämiseksi ja kolmansista maista tulevien tahojen osallistumisen mahdollistamiseksi Euroopan unioni on tehnyt kolmansien maiden (mm. Kiina, Israel, Intia, Ukraina jne.) kanssa useita kansainvälisiä sopimuksia ja neuvottelee parhaillaan uusista sopimuksista (Marokko, Korea, Venäjä, Argentiina). Viranomaissovelluksille varatut palvelut on jätetty näiden sopimusten ulkopuolelle. Galileo-yhteisyritys on tehnyt kaksi teknistä yhteistyösopimusta kahden maan edustajien kanssa (National Remote Sensing Center Kiinasta ja Matimop Israelista). Yhtiöjärjestyksen mukaan näiden tahojen edustajat voivat osallistua Galileo-yhteisyrityksen hallintoneuvostoon.

3.2.12

Galileo-yhteisyrityksen lakkauttaminen mainitaan myös yhtiöjärjestyksen 21 artiklassa.

3.3   Galileo-valvontaviranomainen (GSA — Galileo Supervisory Authority)

3.3.1

Valvontaviranomainen perustettiin 12. heinäkuuta 2004 annetussa asetuksessa (EY) N:o 1321/2004 tehdyllä Euroopan unionin päätöksellä. Kyseessä on yhteisön virasto, joka toimii tehtäviä hoitaessaan oikeushenkilönä.

3.3.2

Valvontaviranomaisen tehtävänä on varmistaa eurooppalaisiin GNSS-ohjelmiin liittyvien julkisten etujen valvonta ja toimia näiden ohjelmien sääntelyviranomaisena.

3.3.3

Asetuksen 2 artiklassa sille on määritelty seuraavat tehtävät:

GNSS-ohjelmiin (maailmanlaajuinen satelliittinavigointijärjestelmä) erityisesti osoitettujen eurooppalaisten varojen hoitaminen ja valvonta

toimilupasopimuksen tekeminen Galileon rakennus- ja käyttöönottovaihetta ja käyttövaihetta varten valitun konsortion kanssa

Egnos-järjestelmän (Euroopan geostationaarinen navigointilisäjärjestelmä) toiminnasta vastaavan taloudellisen toimijan kanssa tehdyn sopimuksen hoitaminen

taajuuksien hoitaminen (koordinointi, käyttöoikeudet, suhteet toimiluvan haltijaan)

järjestelmän uudenaikaistaminen ja kehittäminen

järjestelmän osien varmentaminen

järjestelmän turvallisuuteen liittyvien näkökohtien hoitaminen.

3.3.4

Korostettakoon, että Galileo-valvontaviranomainen omistaa järjestelmän ja erityisesti toimiluvan haltijan kehittämän omaisuuden ja vastaa yhteisön investointien suojelusta ja hyödyntämisestä.

3.3.5

Hallintoneuvosto (yksi edustaja kustakin jäsenvaltiosta ja yksi edustaja komissiosta), järjestelmän suoja- ja turvallisuuskomitea sekä tieteellinen ja tekninen komitea johtavat Galileo-valvontaviranomaista. Toiminnanjohtaja edustaa viranomaista ja vastaa sen hallinnosta.

3.4   Oikeudelliset, tekniset ja taloudelliset kysymykset sekä riskit, jotka liittyvät Galileo-yhteisyrityksen toimintojen siirtämiseen Galileo-valvontaviranomaiselle

3.4.1   Galileo-yhteisyrityksen toimintojen siirtäminen Galileo-valvontaviranomaiselle

Komissio ei ole määritellyt selkeästi menettelyjä Galileo-yhteisyrityksen toimintojen siirtämiseksi Galileo-valvontaviranomaiselle. Komission energia- ja liikennepääosaston epävirallisessa asiakirjassa (1) on kuitenkin todettu, että nämä kaksi tahoa voisivat päättää yhteistyömenettelyistään kirjeitse tai yhteistyöpöytäkirjassa ja varmistaa näin toimintojen täydentävyyden sekä välttää päällekkäisyyksiä.

3.4.2

Alun perin Galileo-ohjelman käynnistysvaiheessa näille kahdelle taholle annetut tehtävät olivat luonteeltaan ja toteutusaikataulultaan erilaiset. Kun otetaan huomioon kehitysvaiheen viivästyminen (noin kaksi vuotta) sekä Galileo-valvontaviranomaisen tosiasiallinen perustaminen (toiminnanjohtajan nimittäminen toukokuussa 2005), taloudellisista, oikeudellisesta ja teknisistä syistä on tarpeellista antaa Galileo-valvontaviranomaiselle välittömästi toimintavaltuudet ja lakkauttaa Galileo-yhteisyritys mahdollisimman pian (2), jo ennen kehitys- ja validointivaiheen loppua. Onkin tärkeää varmistaa, että Galileo-yhteisyrityksen toiminnot, myös Galileo-yhteisyrityksen tekemien tutkimussopimusten hoitaminen, siirretään asteittain Galileo-valvontaviranomaiselle. On myös erityisen tärkeää ottaa jo nyt Galileo-valvontaviranomaisen edustajat tiiviisti mukaan niiden toimilupasopimusten neuvotteluun, jotka sääntelyviranomaisen on allekirjoitettava ja joita sen on hoidettava.

3.4.3

Tällä hetkellä tarkoituksena on lopettaa Galileo-yhteisyrityksen toiminta 31. joulukuuta 2006 sillä ehdolla, että sen jäsenet hyväksyvät Galileo-yhteisyrityksen yhtiöjärjestyksen muuttamisen. Galileo-yhteisyrityksen ja Galileo-valvontaviranomaisen johtajat ovat tehneet ensimmäisen suunnitelman Galileo-yhteisyrityksen toimintojen ja taitotiedon siirtämisestä, ja suunnitelma on toimitettu yhteisyrityksen valvontaneuvostolle ja hallintoneuvostolle helmikuussa 2006. Suunnitelmaa on tarkennettava ja mukautettava, jotta voidaan varmistaa, että siirtymä tapahtuu mahdollisimman pikaisesti ja parhaissa mahdollisissa olosuhteissa.

3.4.4

Siirtymävaiheessa näiden kahden tahon on tehtävä tiivistä yhteistyötä, jotta toiminnot ja taitotieto saadaan siirrettyä harmonisesti ja joustavasti. Tämän siirtymäkauden aikana Galileo-valvontaviranomaisesta on myös tultava täysin toimintakykyinen, jotta voidaan välttää vaara, että henkilöstöä on liian vähän juuri silloin, kun toteutetaan ohjelman onnistumisen kannalta tärkeimpiä toimia.

3.4.5

Suunnitelma on tehtävä siten, että toiminta lopetetaan joulukuun lopussa 2006, jolloin selvitysvaihe voidaan aloittaa vuoden 2007 alussa. Siirtymä tulisi lisäksi toteuttaa mahdollisimman pian, jotta sääntelyviranomainen voisi määritellä ja panna täytäntöön Galileo-järjestelmään sovellettavat suoja- ja turvallisuussäännöt, määrittää teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvät säännöt sekä koordinoida jäsenvaltioiden toimia ja kannanottoja, jotka koskevat Galileo-järjestelmän käyttöön tarvittavia taajuuksia.

3.4.6

Siirtymäsuunnitelmaan tulee sisältyä toimenpiteitä, joiden avulla voidaan varmistaa molempien tahojen toteuttamien toimien yhdenmukaisuus, sekä ehdot niiden välisten mahdollisten erimielisyyksien ratkaisemiseksi. Toistaiseksi on sovittu, että energia- ja liikennepääosaston johtaja toimii välittäjänä Galileo-yhteisyrityksen ja Galileo-valvontaviranomaisen välillä, jos siirtymän toteuttamisessa ilmenee ongelmia.

3.5   Galileo-yhteisyrityksen ja Galileo-valvontaviranomaisen välisen omaisuuden siirron oikeusvarmuuden takaaminen siten, että laaditaan konkreettinen toimintojen siirtosuunnitelma

3.5.1

Valvontaviranomaisen perustamisesta annetussa asetuksessa ei nykymuodossa säädetä viranomaisen toiminnasta ESA:n vastuulle kuuluvassa kehitysvaiheessa. Asetusta on siis muutettava, jotta valvontaviranomaiselle voidaan antaa tämä toimivalta, mikä edellyttää lausuntoa parlamentilta (muttei välttämättä ETSK:lta). Galileo-yhteisyrityksen ja Galileo-valvontaviranomaisen välisellä sopimuksella tulisi taata oikeusvarmuus Galileo-yhteisyrityksen omaisuuden siirrossa Galileo-valvontaviranomaiselle. Tätä varten tulisi laatia konkreettinen toimintojen siirtosuunnitelma, jossa eritellään kyseisten elinten ja tahojen rooli, määritellään tarkkaan omaisuus ja velat, esitetään konkreettiset siirtomenettelyt, suunnitellaan siirtovaihe sekä esitellään välttämättömät toimet, siirron taloudelliset ja verotukselliset seuraukset jne. Päätökseen, joka koskee sitä, miten Galileo-yhteisyrityksen omaisuus siirretään Galileo-valvontaviranomaiselle, tulisi osallistua eri tahoja, kuten Galileo-yhteisyrityksen valvontaneuvosto, Galileo-yhteisyrityksen hallintoneuvosto, ESA:n neuvosto, Galileo-valvontaviranomaisen hallintoneuvosto, Euroopan komissio, neuvosto ja Euroopan parlamentti.

3.5.2

Galileo-yhteisyrityksen yhtiöjärjestyksen 6 artiklassa säädetään, että yhteisyritys omistaa kaikki aineelliset ja aineettomat hyödykkeet, jotka ovat syntyneet tai jotka sille on luovutettu Galileo-ohjelman kehitysvaiheen toteuttamista varten. Tästä huolimatta näyttää siltä, että suuri osa Galileo-ohjelman yhteydessä kehitetyistä välineistä, muun muassa satelliitit, eivät ole Galileo-yhteisyrityksen, vaan ESA:n omaisuutta GalileoSat-ohjelman mukaisesti. Euroopan avaruusjärjestöä koskevan yleissopimuksen III liitteen IV artiklan mukaan ESA, joka toimii osallistuvien valtioiden nimissä, omistaa satelliitit, avaruusjärjestelmät ja muut ESA:n ohjelman yhteydessä tuotetut hyödykkeet sekä sen toteuttamiseksi hankitut tilat ja laitteet. ESA:n neuvoston on siis päätettävä kaikista omistuksen siirroista. Näyttääkin siltä, että ellei ESA:n neuvosto ensin päätä omaisuuden siirrosta tai Galileo-yhteisyritykselle myönnettävästä käyttöluvasta, yhteisyrityksellä ei ole mitään oikeuksia kyseisiin välineisiin. Komissio katsoo puolestaan, että voidaan soveltaa yhteisön oikeutta ja että kun Galileo-valvontaviranomaisen ja Galileo-yhteisyrityksen yhtiöjärjestykset on muutettu ja Galileo-yhteisyritys lakkautettu, kaikki omaisuus siirtyy automaattisesti valvontaviranomaiselle. ESA:n ja komission välillä saattaa olla siis tulkintaeroja.

3.5.3

Vaikuttaakin siltä, että tämä tilanne saattaa herättää keskustelua Galileo-yhteisyrityksen ja ESA:n välisen sopimuksen 7 artiklasta, jonka mukaan ESA hankkii satelliittien ja muiden ohjelman yhteydessä luotujen aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden omistuksen yhteisyrityksen puolesta.

3.5.4

ESA tulkitsee käsitteen ”puolesta” Euroopan avaruusjärjestöä koskevan yleissopimuksen III liitteen IV artiklan pohjalta. Tässä yhteydessä se tarkoittaa, että ESA hankkii asianomaiseen ESA:n ohjelmaan osallistuvien valtioiden puolesta toteutettujen kehitystöiden tulokset ja kyseiset valtiot voivat pyytää virastolta lupaa enemmän tai vähemmän rajoitettuun käyttöön sen mukaan, mitkä ovat niiden tarpeet (käyttö kaupallisiin, tieteellisiin jne. tarkoituksiin).

3.5.5

Tämä näkemys näyttää saavan vahvistuksen GalileoSat-ohjelmaa koskevassa julkilausumassa (12 artikla), jonka mukaan ESA omistaa kaikki GalileoSat-ohjelman aineelliset ja aineettomat elementit.

3.5.6

Sen sijaan Egnos-järjestelmässä ESA omistaa ohjelmaan osallistuvien valtioiden nimissä vain aineelliset välineet. Teollis- ja tekijänoikeudet ovat ESA:n sopimuspuolien omaisuutta viraston sääntöjen mukaisesti.

3.5.7

ESA tulkitseekin maininnan ”ESA:n Galileo-yhteisyrityksen puolesta hankkimat” siten, että ESA tekee hankinnat Galileo-yhteisyrityksen etujen mukaisesti.

3.5.8

ESA:n kanssa käydyistä keskusteluista ei kuitenkaan saa sellaista käsitystä, ettei ESA haluaisi siirtää omaisuutta Galileo-yhteisyritykselle tai Galileo-valvontaviranomaiselle. ESA katsoo joka tapauksessa, että siirtoon tarvitaan ESA:n neuvoston lupa (yksinkertaisella enemmistöllä) ja että siirtomenettelyt on vielä määritettävä. ESA pitäisi verotussyistä ja asianmukaisuuden nimissä parempana, että siirto tehtäisiin suoraan ESA:lta Galileo-valvontaviranomaiselle, sillä tällöin Galileo-yhteisyrityksen pääomaan osallistuvilla kolmansien maiden tahoilla ei olisi oikeuksia välineisiin, joiden omistuksen ESA on siirtänyt. Näitä välineitä ei laskettaisi Galileo-yhteisyrityksen omaisuudeksi ja ne eivät kuuluisi siten sen lakkauttamista koskevien menettelyiden piiriin.

3.5.9

Niissä erityistapauksissa, joissa kyseessä ovat kolmansien maiden tahojen kehittämät välineet sekä teollis- ja tekijänoikeudet, asia ratkaistaan kansainvälisissä sopimuksissa unionin ja EU:n ulkopuolisten maiden ja toisaalta kolmansien maiden tahojen ja Galileo-yhteisyrityksen välillä (3).

3.5.10

Näyttää kuitenkin siltä, että Galileo-valvontaviranomaista koskevan asetuksen mukaan on täysin selvää, että valvontaviranomainen omistaa kaiken aineellisen ja aineettoman omaisuuden, jonka Galileo-yhteisyritys luovuttaa sille kehitysvaiheen päättyessä tai jonka toimiluvan haltija on luonut tai kehittänyt rakennus- ja käyttöönottovaiheessa ja käyttövaiheessa. Galileo-valvontaviranomaista koskevassa asetuksessa säädetään, että omaisuuden siirtomenettelyt vahvistetaan yhteisyrityksen osalta Galileo-yhteisyrityksen yhtiöjärjestyksen 21 artiklan mukaisten lakkauttamiseen liittyvien menettelyjen yhteydessä. Egnosin kohdalla viranomainen omistaa kaiken Egnos-järjestelmään liittyvän aineellisen ja aineettoman omaisuuden edellyttäen, että Egnos-järjestelmän sijoittajien kanssa sovitaan ehdoista ja edellytyksistä, jotka koskevat Egnos-järjestelmän tilojen ja laitteiden omistuksen siirtämistä ESA:lta joko kaikilta osin tai osittain. Tämä maininta antaa ymmärtää, että komission näkemyksen mukaan Galileo-valvontaviranomaisen ja ESA:n välillä ei tarvittaisi minkäänlaista siirtomenettelyä, sillä kaikki aineellinen ja aineeton omaisuus kuuluu Galileo-yhteisyritykselle (päinvastoin kuin ESA:n tulkinnassa, joka perustuu ESA:n yleissopimukseen ja ohjelmajulkilausumaan).

3.5.11

Toteutettavista oikeustoimista on aiheellista mainita etupäässä seuraavat:

Galileo-yhteisyrityksen yhtiöjärjestyksen muuttaminen, jotta yhteisyrityksen toiminnan päättymispäiväksi sovitaan 31. joulukuuta 2006, Galileo-yhteisyrityksen toimintojen siirto Galileo-valvontaviranomaiselle saadaan päätökseen ja voidaan asettaa selvityskausi, jonka kesto on määriteltävä

Galileo-valvontaviranomaista koskevan asetuksen muuttaminen, jotta Galileo-valvontaviranomaiselle voidaan siirtää Galileo-yhteisyrityksen tehtävät, kuten kehitystä ja kiertoradalla validointia koskevan vaiheen ohjailu, tutkimuksen ja kehittämisen eurooppalaisiin puiteohjelmiin kuuluvien toimien hoitaminen tai toimivan järjestelmän teknisen kehityksen seuranta ja hallinnointi (4).

3.6   Suunnitelma kolmansien maiden toimintojen siirtämiseksi Galileo-yhteisyrityksestä Galileo-valvontaviranomaiselle

Neuvottelut kolmansien maiden toimintojen siirtämisestä lisäsopimuksilla on aloitettava pikaisesti Galileo-yhteisyrityksen, Galileo-valvontaviranomaisen ja kolmansien maiden asianomaisten tahojen välillä. Näihin tahoihin on luotava yhteydet, jotta saadaan ennakolta tietoon, miten ne suhtautuvat Galileo-yhteisyrityksen lakkauttamiseen ja tulevaan asemaansa ja rooliinsa Galileo-valvontaviranomaisen yhteydessä. Galileo-valvontaviranomaisen perustamista koskevassa asetuksessa säädetään, että kolmansilla mailla, erityisesti niillä, jotka ovat osallistuneet ohjelman edeltäviin vaiheisiin, tulisi olla mahdollisuus osallistua Galileo-valvontaviranomaisen toimintaan sillä edellytyksellä, että ne tekevät asiasta sopimuksen yhteisön kanssa. Sopimuksessa tulee määritellä erityisesti kyseisten valtioiden osallistumisen luonne, laajuus ja tapa sekä säännöt, jotka koskevat viranomaisen tekemiin aloitteisiin osallistumista, rahoitusosuuksia ja henkilöstöä. Näyttäisi siltä, että kolmansien maiden tahojen suhtautuminen Galileo-yhteisyrityksen lakkauttamiseen ennen kuin validointia kiertoradalla koskeva vaihe (IOV — in-orbit validation) on saatu päätökseen saattaisi riippua siitä, mikä niiden asema on Galileo-valvontaviranomaisen toiminnassa. NRSCC ja Matimop saattavat myös vaatia, että niille korvataan osa rahoitusosuuksista Galileo-yhteisyrityksen lakkauttamisen takia. Kysymys kolmansien maiden osallistumisesta hallintoneuvostoon tulee varmasti esille neuvotteluissa. Yhteisön elinten kanssa käytyjen ensimmäisten keskustelujen pohjalta voidaan odottaa, että jäsenvaltioiden näkemykset eroavat toisistaan. Osa ei haluaisi antaa kolmansille maille äänioikeutta ja toiset taas katsovat, että jos kolmansille maille annetaan liian laajat osallistumisoikeudet, järjestelmän turvallisuus saattaa vaarantua. Kaikki näyttävät kuitenkin olevan yhtä mieltä siitä, että kolmansien maiden osallistuminen hallintoneuvostoon ei saa missään tapauksessa kyseenalaistaa sitä, että EU hallitsee järjestelmää. EU:hun kuulumattomille eurooppalaisille valtioille (Norja ja Sveitsi) voitaisiin antaa etuoikeutettu asema tietyin ehdoin. Yhtenä ratkaisuna voisi olla, että kolmannet maat kootaan yhteen omaan rakenteeseen, joka mahdollistaa sen, että ne voivat tuoda esille kantansa Galileo-valvontaviranomaisen tekemiin päätöksiin.

3.7   Päällekkäisten toimivaltuuksien rajoittaminen

3.7.1

On aiheellista tehdä suunnitelma Galileo-yhteisyrityksen henkilöstön vähentämisestä ja asettaa tarkka aikataulu, joka käy yksiin toimintojen siirtämistä koskevan suunnitelman kanssa. Näin voidaan välttää se, että joulukuun 2006 lopussa henkilöstöä on liikaa, sekä tehdä arvio työsopimuksista ja varmistaa, ettei sopimuksen loputtua ole vaaraa riitauttamisista, jotka saattavat estää omaisuuden siirtämisen. Huomattakoon, että tarkoituksena on, että noin 24 henkeä työskentelee toimilupasopimuksesta käytävien neuvottelujen päättymiseen asti eli korkeintaan joulukuun 31. päivään 2006. Joulukuun 31. päivän 2006 jälkeen Galileo-yhteisyrityksen selvitysvaiheen toteuttamisen parissa on tarkoitus työskennellä noin kuusi henkeä.

3.7.2

On myös tarpeen hahmotella tarkkaan, miten Galileo-valvontaviranomainen käynnistää toimintansa. Viranomaiselle tarvitaan erityisesti rekrytointisuunnitelma, jotta voidaan varmistaa yhteensopivuus Galileo-yhteisyrityksen toimintojen siirtämistä koskevan suunnitelman kanssa. On huomattava, että Galileo-valvontaviranomaisen tulee noudattaa yhteisön menettelyjä sekä ratkaista rekrytointiin liittyvät rajoitteet (palkkataso, korkeintaan kolmivuotiset sopimukset, viraston lopullinen toimipaikka ei ole vielä tiedossa), jotka jarruttavat Galileo-valvontaviranomaisen organisointiprosessia.

3.8   Talous- ja budjettinäkökohdat

3.8.1

Kun Galileo-yhteisyritys lakkautetaan, on tärkeää, että loput määrärahoista (arviolta noin 46 miljoonaa euroa) siirretään Galileo-valvontaviranomaiselle. Komissio toivoo, että Galileo-yhteisyrityksen varojen siirtäminen Galileo-valvontaviranomaiselle tapahtuu heti, kun valvontaviranomainen valtuutetaan hoitamaan kehitysvaihe loppuun. Näin ollen yhteisyrityksen toiminnan loputtua vain sen käyttöön jääneet varat olisi selvitettävä.

3.8.2

Galileo-yhteisyrityksen vuoden 2006 tarkistetun talousarvion määrärahat ovat 7 miljoonaa euroa enemmän kuin vuonna 2005 vahvistetussa talousarviossa, jossa oletettiin, että toiminta lakkautetaan toukokuussa 2006 (yhteisyrityksen alun perin esittämän 14 miljoonan euron sijaan, kun siinä ei otettu huomioon toimintojen siirtämistä Galileo-valvontaviranomaiselle). Tämä kattaa mahdollisimman joustavasti toimintojen siirtämisen Galileo-valvontaviranomaiselle viimeistään vuoden 2006 lopussa. Galileo-yhteisyrityksen hallintoneuvosto ja valvontaneuvosto hyväksyivät tämän tarkistetun talousarvion helmikuun lopussa.

3.8.3

Galileo-valvontaviranomaisen vuoden 2006 talousarviossa on puolestaan otettava huomioon vuoden 2006 lisärekrytointitarpeet, joten sen määrärahoja on lisättävä. Galileo-valvontaviranomaisen hallintoneuvosto hyväksyi 23. tammikuuta 2006 uuden talousarvioesityksen vuodelle 2006. Sen määrärahat ovat noin 8 miljoonaa euroa (alun perin vuonna 2005 vahvistettiin 5 miljoonan euron talousarvio vuodelle 2006). Ecofin-neuvoston ja Euroopan parlamentin tulee käsitellä tarkistettu talousarvioesitys vuoden 2006 jälkipuoliskolla. Galileo-valvontaviranomaisen talousarvion määrärahojen kasvattaminen ehdotetulla tavalla on edellytys sille, että Galileo-valvontaviranomainen voi rekrytoida tarvitsemansa henkilöstön ja hoitaa sille siirretyt toiminnot. Säästöjen, jotka Galileo-yhteisyrityksen talousarviossa saavutetaan sen ansiosta, että toiminnot siirretään asteittain Galileo-valvontaviranomaiselle, tulisi lopulta kattaa Galileo-valvontaviranomaisen talousarvion kasvu. Tämä vakuuttanee parlamentin jäsenet siitä, että yhteisön varoja käytetään asianmukaisesti toimintoja siirrettäessä, vaikka käytännössä kyseiset varat ja talousarviot tulevat eri lähteestä.

3.8.4

Galileo-yhteisyrityksen likvidoinnin kustannukset (erityisesti kustannukset, jotka aiheutuvat likvidointia varten tarvittavasta henkilöstöstä) ja omaisuuden siirron vaikutukset verotuksen ja alv-verojen kannalta (esim. varainsiirtovero) on arvioitava mahdollisimman pian. Koska Belgian viranomaiset — jotka ovat osoittaneet yhteisyritykselle mukavuuskirjeen (comfort letter) — katsovat, että Galileo-yhteisyritys on Belgian oikeuden mukaan oikeushenkilö eikä liikeyritys, likvidoinnista ylitse jäävästä osuudesta ei pitäisi maksaa veroa. Verojen tulisi siis olla melko vähäisiä, ja niiden osuus vähenee entisestään, jos suurin osa varoista on siirretty ennen likvidointia. On selvää, että tällaiset kysymykset on selvitettävä ennakolta, jotta voidaan välttää ikäviä yllätyksiä.

3.9   Toimilupasopimusta koskevat neuvottelut ja teknisten toimien viimeistely

3.9.1

Galileo-yhteisyrityksen vuoden 2006 tarkistettu talousarvio mahdollistaa sen, että yhteisyritys voi jatkaa toimilupasopimusta koskevia neuvotteluja. Tavoitteena on saada neuvottelut päätökseen 31. joulukuuta 2006 mennessä. Samalla pyritään siirtämään taitotietoa Galileo-valvontaviranomaiselle ja ottamaan valvontaviranomainen mukaan neuvotteluihin sitä mukaa kuin valvontaviranomainen vahvistuu.

3.9.2

Korostettakoon, että Galileo-yhteisyrityksen ja Galileo-valvontaviranomaisen eri valvontaelinten selvityksissä on tuotu esille, että jos neuvotteluja ei ole saatu päätökseen 31. joulukuuta 2006, niiden hoitaminen siirtyy Galileo-valvontaviranomaiselle 1. tammikuuta 2007 lähtien.

3.9.3

Galileo-yhteisyrityksen tulee lisäksi laatia menettely tai toimintasuunnitelma saadakseen tekniset asiat päätökseen ja viimeistelläkseen tekniset asiakirjat ennen Galileo-yhteisyrityksen lakkauttamista.

3.9.4

ESA:n rooli ja vastuut järjestelmän vastaanotto- ja validointivaiheessa sekä myöhemmin järjestelmän teknisessä kehittämisessä ja sen toimintaedellytysten ylläpidossa validoinnin jälkeen on tarkennettava Galileo-valvontaviranomaisen ja ESA:n kesken tehtävässä puitesopimuksessa. ESA:n osallistuminen Galileo-valvontaviranomaisen hallintoneuvostoon tarkkailijana eikä jäsenenä, kuten Galileo-yhteisyrityksessä, ei anna sille enää mahdollisuutta yhtä aktiiviseen rooliin päätöksenteossa kuin aiemmin. Galileo-valvontaviranomaisesta annetun asetuksen mukaan ESA:n kanssa tehtävässä yhteistyössä tulisi hyödyntää mahdollisimman hyvin Euroopan yhteisön ja ESA:n 25. marraskuuta 2003 tekemän puitesopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia silloin, kun siitä on hyötyä (5). Asetuksessa säädetään, että ESA:a voidaan pyytää antamaan viranomaiselle teknistä ja tieteellistä tukea (6). Joka tapauksessa valvontaviranomaisen ja ESA:n on tehtävä sopimus ennen vuoden 2006 loppua, jotta voidaan kattaa kehitysvaiheen loppuun liittyvät toimet. Toinen sopimus on tehtävä vuotta 2008 silmällä pitäen, jotta voidaan järjestää valvontaviranomaisen ja ESA:n suhteet kehitysvaiheen päätyttyä järjestelmän vastaanotto- ja validointivaiheessa ja mahdollisesti vielä sen jälkeen käyttövaiheessa.

4.   Lisäpohdintoja: Galileo-järjestelmän satelliittien lähettäjävaltioiden kansainvälinen vastuu

4.1

Ne satelliitit, jotka lähetetään validointia kiertoradalla koskevassa vaiheessa, ovat tällä hetkellä ESA:n omaisuutta (ESA:n GalileoSat-ohjelman puitteissa kehitetyt satelliitit). Niiden omistus tulisi siirtää Galileo-valvontaviranomaiselle validointia kiertoradalla koskevan vaiheen päätyttyä.

4.2

Galileo-yhteisyrityksen ja ESA:n sopimuksen mukaan ESA:n vastuulla on ensimmäisten satelliittien lähettäminen järjestelmän validointia kiertoradalla koskevassa vaiheessa sekä niiden rekisteröinti Yhdistyneiden Kansakuntien virastossa (Office of Outer Space Affairs Wienissä). Starsem laukaisi ensimmäisen satelliitin (GIOVE-A) joulukuussa 2005 Sojuz-ST-kantoraketilla Baikonurista.

4.3

Käytännössä ESA:n tulisi edetä samalla tavoin kuin niiden satelliittien omistuksen siirtämisen yhteydessä, jotka se kehittää kolmansille osapuolille. Esimerkkinä voidaan mainita Meteosat ja Metop (siirto ESA:lta Eumetsatille). Kiertoradalle lähetettyjen satelliittien omistuksen siirrosta olisi ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille.

4.4

Vuonna 1967 tehdyn ulkoavaruutta koskevan yleissopimuksen ja vuonna 1972 tehdyn kansainvälistä vastuuta koskevan yleissopimuksen määräysten pohjalta on pohdittava vastuuta Galileo-satelliittien kiertoradalle lähettämisessä ja käytössä.

4.5

Kun otetaan huomioon eri kriteerit, joiden pohjalta valtio voidaan määritellä ”lähettäjävaltioksi”, jolloin se saattaa joutua vastuuseen avaruusesineiden maassa tai kiertoradalla aiheuttamista vahingoista, ESA voitaisiin luokitella ”lähettäjävaltioksi”, sillä sen voidaan katsoa olevan valtio, joka laukaisee satelliitit kiertoradalla validointia koskevassa vaiheessa ja joka tekee laukaisusopimuksen operaattorin kanssa.

4.6

Voidaan myös pohtia sitä, voitaisiinko Belgiaa pitää lähettäjävaltiona, kun otetaan huomioon, että Galileo-yhteisyritys, joka on tiiviisti mukana satelliittien kehittämisessä ja lähettämisessä järjestelmän validointia kiertoradalla koskevassa vaiheessa, kuuluu Belgian tuomiovallan piiriin (yhteisyrityksen toimipaikka on Brysselissä). Belgian lainsäädännön mukaan Belgian liittovaltio voi olla vastuussa vain niistä avaruustoimista, jotka on toteutettu sen omalla alueella tai Belgian valtion omistamista tai sen tuomiovaltaan tai valvontaan kuuluvista tiloista (7). Tämä ei päde kyseessä olevaan tapaukseen. Kysymys on kuitenkin täysin validi kansainvälisen oikeuden kannalta.

4.7

Kun Galileo-yhteisyritys on lakkautettu ja sen toiminnot on siirretty Galileo-valvontaviranomaiselle, valvontaviranomaisesta tulee taho, jonka nimissä satelliitit lähetetään. Näin ollen kansainvälistä oikeushenkilöä, jonka piiriin valvontaviranomainen kuuluu, voitaisiin pitää lähettäjävaltiona. EU:n määrittelemistä lähettäjävaltioksi tulisikin tarkastella sekä järjestelmän validointia kiertoradalla koskevassa vaiheessa lähetettävien satelliittien kannalta että rakennus- ja käyttöönottovaiheessa ja käyttövaiheessa lähettävien Galileo-järjestelmän muiden satelliittien kannalta.

4.8

Rakennus- ja käyttöönottovaiheessa ja käyttövaiheessa voitaisiin katsoa, että vastuu kuuluu valtiolle, josta järjestelmästä vastaava ja satelliitit lähettävä toimija (yritys, jolla on toimilupa) on kotoisin. Koska toimiluvan haltijan kotipaikka on Ranskassa (Toulousessa), Ranska voitaisiin asettaa vastuuseen toimilupasopimuksen pääosapuolten välisen, 5. joulukuuta 2005 tehdyn sopimuksen mukaisesti.

4.9

Myös valtio, jonka tuomiovaltaan lähettäjä kuuluu, voidaan katsoa lähettäjävaltioksi samoin kuin mahdollisesti valtio, jonka aluetta tai välineistöä käytetään. Jos toimijaksi valitaan ranskalainen yritys Arianespace, Ranskaa voidaan pitää lähettäjävaltiona.

4.10

Koska mukana on useita lähettäjävaltioita, eri tahojen väliset suhteet on selvennettävä eri lähettäjävaltioiden vastuun ja riskien jakamisen osalta siltä varalta, että tapahtuu vahinkoja satelliitteja lähetettäessä ja niiden toiminta-aikana.

4.11

Huomattakoon, että ESA:n ja Ranskan välillä on jo sopimus (Guyanan avaruuskeskusta koskevat sopimukset). Sopimukseen sisältyy lausekkeita kansainvälisestä vastuusta erityisesti silloin kun Arianespace hoitaa lähetykset, ja näyttää siltä, että sopimusta voidaan soveltaa Galileo-ohjelmaan. Avoimeksi jää kysymys lähettäjävaltioiden kansainvälisestä vastuusta vaiheessa, jolloin satelliitit ovat kiertoradalla. Lisäksi saattaa herätä kysymys siitä, olisiko Ranskan ja lähettäjävaltioiden (ESA, Belgia, EU) välille tehtävä tilapäinen sopimus.

Viiteasiakirjat

1)

Neuvoston päätöslauselma, annettu 19 päivänä heinäkuuta 1999, Euroopan osallistumisesta satelliittinavigointipalvelujen uuteen sukupolveen — Galileo — Määritysvaihe (EYVL C 221, 1999, s. 1)

2)

Neuvoston päätös 98/434/EY, 18.6.1998, EYVL L 194, 10.7.1998, s. 15.

3)

Neuvoston asetus (EY) N:o 876/2002, annettu 21 päivänä toukokuuta 2002, Galileo-yhteisyrityksen perustamisesta (yhteisyrityksen yhtiöjärjestys liitteenä).

4)

Neuvoston turvallisuussäännöt, päätös 2001/264/EY, 19. maaliskuuta 2001, EYVL L 101, 11.4.2001.

5)

Galileo-yhteisyrityksen ja ESA:n sopimus, ESA/C(2002)51, rev. 1, 23. huhtikuuta 2002.

6)

Galileo Joint Undertaking Organisation and Decision Process, ESA/PB-NAV(2003)20, 5. syyskuuta 2003.

7)

Neuvoston asetus (EY) N:o 1321/2004, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2004, eurooppalaisten satelliittinavigointiohjelmien hallintorakenteista.

8)

Komission tiedonanto — Euroopan unionin sääntelyvirastojen toimintakehys, KOM(2002) 718 lopull., 11.12.2002.

9)

EU:n ja Kiinan sopimus, 30. lokakuuta 2003.

10)

EU:n ja Israelin sopimus, 13. heinäkuuta 2004.

11)

Galileo-yhteisyrityksen ja NRSCC:n sopimus, 9. lokakuuta 2004.

12)

Galileo-yhteisyrityksen ja Matimopin sopimus, 6. syyskuuta 2005.

13)

Galileo-yhteisyrityksen ja ESA:n sopimus NRSCC:ta varten, 9. lokakuuta 2004.

14)

Galileo-yhteisyrityksen ja ESA:n sopimus Matimopia varten, 18. lokakuuta 2005.

15)

Galileo-yhteisyrityksen uusien jäsenten oikeudet ja velvollisuudet, ESA/PB-NAV(2004)18 rev. 2, 23. kesäkuuta 2004.

16)

Galileo IPR: Ownership and protection, ESA/PB-NAV (2004)26, 23.9.2004.

17)

Intellectual Property Rights for the Galileo Programme, GJU-EXC-2004-50, 2.9.2004.

18)

Osapuolten välinen sopimus Galileo-toimilupaa varten, 5. joulukuuta 2005.

19)

Transition Plan of GJU Activities and know-how to the GSA, GJU-ADB-2005-13 rev, 11. helmikuuta 2006.

20)

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle — Egnos-ohjelman sisällyttäminen Galileo-ohjelmaan, KOM(2003) 123 lopull., 19.3.2003.

21)

ESA:n ja Euroopan yhteisön puitesopimus, allekirjoitettu 25. marraskuuta 2003, ESA/C-M(2004)4.

22)

ETSK:n lausunto aiheesta ”Satelliittivälitteistä radionavigointia koskeva yhteisön ohjelma (Galileo)” — TEN/077 (12. syyskuuta 2001).

23)

ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus: Neuvoston asetus Galileo-yhteisyrityksen perustamisesta” (KOM(2001) 336 lopullinen — 2001/0136 CNS) — TEN/089 (28. marraskuuta 2001).

24)

ETSK:n lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle — Galileo-tutkimusohjelman edistymisvaihe vuoden 2004 alussa” (KOM(2004) 112 lopullinen — 2004/0156 COD) — TEN 179 (20. kesäkuuta 2004).

25)

ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eurooppalaisen satelliittinavigointijärjestelmän rakennus- ja käyttöönottovaiheen sekä käyttövaiheen toteuttamisesta” (KOM(2004) 477 lopullinen — 2004/0156 COD) — TEN/203 (9. helmikuuta 2005).

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Setting-up of the Galileo Supervisory Authority, keskusteluasiakirja 24. kesäkuuta 2004 kokoontuneelle hallitukselle, TREN E/4/OO/bp D 11090 (2004), 24. kesäkuuta 2004, s. 1.

(2)  Muistutettakoon, että alun perin Galileo-yhteisyrityksen toiminta oli tarkoitus lopettaa 28. toukokuuta 2006 (ks. edellä Galileo-yhteisyrityksen toiminta-aika).

(3)  EU on neuvotellut ja tehnyt jäsenvaltioiden nimissä kansainvälisiä sopimuksia EU:n ulkopuolisten maiden osallistumisesta Galileo-ohjelmaan Euroopan komission neuvoteltua sopimuksen määräyksistä neuvoston toimeksiannosta. Ensimmäinen sopimus allekirjoitettiin Kiinan kanssa lokakuussa 2003, ja jäsenvaltiot ovat parhaillaan ratifioimassa sitä. Näissä sopimuksissa kolmansia maita kehotetaan nimeämään taho, joka osallistuu Galileo-yhteisyrityksen pääomaan (ks. edellä kansainvälinen yhteistyö).

(4)  Komissio on laatinut aiheesta kaksi muistiota Galileo-yhteisyrityksen hallintoneuvostolle: Changes to the GJU Statutes and GJU/GSA transfer, TREN B5 D(2006), 18. tammikuuta 2006 ja Envisaged changes to the GSA Regulation and GJU/GSA transfer, TREN B5 D(2006), 19. tammikuuta 2006.

(5)  Galileo-valvontaviranomaisesta annetun asetuksen perustelukappale 12.

(6)  Galileo-valvontaviranomaisesta annetun asetuksen 2 artiklan 2 kohta.

(7)  Belgian laki avaruusesineiden lähettämisestä, lennoista tai avaruusesineiden ohjaamisesta, 17. syyskuuta 2005, julkaistu Belgian virallisessa lehdessä 16. marraskuuta 2005, no348. Kyseisen lain 2 artiklan 1 kohdan mukaan laki koskee avaruusesineiden lähettämistä, lentoja ja avaruusesineiden ohjausta. Näiden toimintojen suorittajat voivat olla luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä. Lain piiriin kuuluvat toimet toteutetaan Belgian valtion tuomiovaltaan tai valvontaan kuuluvilla alueilla tai Belgian valtion omistukseen kuuluvien, sen tuomiovallan alaisten tai sen valvontaan kuuluvien tilojen, irtaimen omaisuuden tai kiinteän omaisuuden avulla.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/218


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto sisävesiliikenteen edistämisestä: sisävesiliikenteen integroitu eurooppalainen toimintaohjelma ”NAIADES”

KOM(2006) 6 lopullinen

(2006/C 318/35)

Komissio päätti 3. helmikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 4. syyskuuta 2006. Esittelijä oli Jan Simons.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 64 ääntä puolesta ja 2 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Sisävesiliikenteen asemaa on parannettava toimimalla eurooppalaista sisävesiliikennepolitiikkaa käsittelevän valkoisen kirjan tarkistetussa versiossa esitetyissä puitteissa. Ehdottomia edellytyksiä sisävesialuksilla tapahtuvien kuljetusten tulevalle kehittämiselle ovat tasavertaisten kilpailuolosuhteiden luominen, nykyisten perusrakenteisiin ja instituutioihin liittyvien hankalien tekijöiden poistaminen sekä poliittinen tuki.

1.2

Nyt esitettyä ”sisävesiliikenteen integroitua eurooppalaista toimintaohjelmaa” voi pitää vankkana perustana sisävesiliikenteen kehittämiselle. Jotta sisävesiliikenteen potentiaali kyetään hyödyntämään jäännöksettömästi, on ehdotetut toimenpiteet toteutettava viipymättä niin, että ETSK:n ehdotuksesta tekemät huomiot otetaan varteen.

1.3

ETSK katsoo komission sivuuttaneen suositukset, jotka ETSK esitti sisävesiliikenteen työ- ja sosiaalipoliittisia kysymyksiä käsittelevässä lausunnossaan (1). Suosituksia toteutettaessa asianomaisten pääosastojen toiminta on sovitettava tiiviisti yhteen, jotta kaikkia asiaankuuluvia näkökohtia punnitaan kuten pitää ja tehdään niille oikeutta.

1.4

Euroopan sisävesiliikenteen säädöspuitteet ovat enimmäkseen Reinin navigaation keskuskomission (Central Commission for the Navigation on the Rhine, CCNR) tekemän kehittämistyön tulosta. Jotta hallinnollisia ja säännöspuitteita kyettäisiin parantamaan, Reinin ja Tonavan jokikomissiot, eritoten CCNR, ovat jo antaneet panoksensa miehistöä, aluksia, laivurinkirjoja sekä vastuukysymyksiä koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamiseksi. Tämän vuoksi myös jokikomissioiden pitää saada sijansa tiedonantoon sisältyvässä välineluettelossa toiminnasta vastaavina tahoina.

1.5

ETSK vetoaa komissioon, ettei se antaisi sisävesiliikenteen henkilökuljetusten vastuukysymysten määräytyä sen uuden toimintamallin mukaan, joka esiteltiin asiakirjassa ”Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus merten ja sisävesien matkustajaliikenteen harjoittajien vastuusta onnettomuustapauksissa”, KOM(2005) 592 lopullinen. ETSK viittaa aiheesta ”Kohti yleiseurooppalaista sisävesiliikennejärjestelmää” antamaansa oma-aloitteiseen lausuntoon ja suosittaa, että jokikomissioiden aloittamalla tiellä edeten pyritään käynnistämään uudelleen neuvottelut alalla tehdystä kansainvälisestä sopimuksesta (2).

1.6

Liikennemuotosiirtymä (modal shift) sisävesikuljetusten hyväksi ei ole pelkästään omiaan kohentamaan kuljetusketjun ympäristöominaisuuksia, vaan yleisesti ottaen se osaltaan edistää kestävällä pohjalla olevan liikenteen kehittymistä. Näin ollen on varattava riittävät taloudelliset ja verotukselliset välineet, jotta tähän kuljetusmuotoon kohdistetaan investointeja ja jotta kaikki mahdollisuudet kyetään hyödyntämään.

1.7

Euroopan tasolla käytävän sosiaalidialogin avulla on laadittava strategia, jotta tavoitetaan ne, jotka ovat halukkaita työskentelemään sisävesiliikenteen palveluksessa, ja jotta kaikkiin jäsenvaltioihin luodaan yhdenvertaiset työskentelyolot ja sosiaaliset edellytykset. Lisäksi on syytä investoida sisävesiliikennealan koulutukseen ja työharjoitteluun, jotta koulutettavalle henkilöstölle pystytään tarjoamaan tulevaisuudennäkymiä ja uramahdollisuuksia.

1.8

Sisävesikuljetukset ovat luotettava, turvallinen, ympäristöä säästävä ja edullinen liikennemuoto. Jotta pystytään muuttamaan totunnaisia ajatusmalleja, on tuettava yleistä valveuttamista ja työtä, jolla tehdään tunnetuksi toimialan tarjoamia reaalisia mahdollisuuksia laadukkuuden ja luotettavuuden näkökulmasta.

1.9

On varmistettava, että jäsenvaltiot pitävät hyvää huolta vesiväylästöstä, että järjestetään tarvittava taloudellinen tuki, että TEN–T-ensisijaisasiain luetteloon kirjatut vesiväylähankkeet toteutetaan viivyttelemättä ja että mainituille hankkeille taataan täysi yhteisrahoitus tarkistettujen TEN–T-suuntaviivojen mukaisesti. Nimeämällä sisävesiliikennehankkeille (ensisijaiset liikenneakselit nro 18 Rein/Maas–Main–Tonava ja nro 30 Seine–Schelde) EU-tason koordinaattori pitäisi voida nopeuttaa hankalien seikkojen ratkaisemista.

1.10

ETSK katsoo, että institutionaalisten puitteiden luominen on soveltuva väline sisävesiliikenteen integroidun eurooppalaisen toimintaohjelman toteuttamiseen ja sisävesiliikenteen aseman lujittamiseen. Hiljattain antamassaan oma-aloitteisessa lausunnossa ETSK suosittaa, että viime kädessä pyritään perustamaan sopimuspohjainen riippumaton organisaatio, johon voisi kuulua vähintäänkin paitsi kansainvälisiä organisaatioita, kuten EU itse, ja sisävesiliikennettä harjoittavat EU:n jäsenvaltiot, myös kolmansia maita, kuten Sveitsi, ja EU:hun kuulumattomat Tonavan rantavaltiot.

2.   Johdanto

2.1

EU pyrkii kehittämään integroitua liikennepolitiikkaa edistääkseen tavaroiden ja ihmisten kuljettamista nopeasti, tehokkaasti, kestävästi ja edullisesti. Tämä on keskeinen pyrkimys toteutettaessa Lissabonin strategiaan sisältyvää tavoitetta tehdä EU:sta dynaaminen ja kilpailukykyinen talouskokonaisuus. Voidaan myös viitata jo aiemmin, Göteborgissa vuonna 2001 vahvistettuun kestävän kehityksen strategiaan, jonka mukaan talous-, sosiaali- ja ympäristönäkökohtia on pidettävä samanvertaisina.

2.2

Siellä missä vesiväyliä on olemassa, sisävesiliikenne tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia innovointia, kasvua ja suorituskykyä, ympäristönsuojelua, turvallisuutta ja turvaamista ajatellen. Sitä paitsi sisävesiliikenteen potentiaali riittää Euroopan kasvavista rahtivirroista suoriutumiseen ja helpottaa osaltaan eurooppalaista maantieverkkoa jatkuvasti vaivaavan ruuhkaongelman ratkaisemista.

2.3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on analysoinut eurooppalaisen sisävesiliikenteen tilaa lausunnoissaan ”Sisävesiväylien Euroopan laajuisen verkon tulevaisuus” (annettu 16. tammikuuta 2002) ja ”Kohti yleiseurooppalaista sisävesiliikennejärjestelmää (annettu 24. syyskuuta 2003). (3) Jälkimmäisessä lausunnossa kiinnitetään huomiota sisävesiliikennettä haittaaviin tekijöihin ja todetaan sääntöjen yhtenäistäminen välttämättömäksi. Tämä koskee niin julkis- kuin yksityisoikeudellisiakin näkökohtia. Lisäksi lausunnossa käsitellään mm. ympäristökysymyksiä ja turvallisuutta, työmarkkinatilannetta ja sosiaalisia näkökohtia. Viimeksi mainittua aihepiiriä käsitellään seikkaperäisemmin syyskuussa 2005 annetussa oma-aloitteisessa lausunnossa” Sosiaalipolitiikka yleiseurooppalaisessa sisävesiliikennejärjestelmässä” (4).

Komitea antoi myös äskettäin aiheesta” Euroopan sisävesiliikenteen institutionaalinen kehys oma-aloitteisen lausunnon (5), jossa nimenomaisesti käsitellään kysymystä julkisoikeudellisesta organisaatiorakenteesta, joka nyt käsillä olevassa komission tiedonannossa jää avoimeksi.

2.4

Puheena olevassa tiedonannossaan komissio esittelee kunnianhimoisen toimintaohjelman sisävesiliikenteen edistämiseksi. Laajamittaisiin tutkimuksiin nojautuen siinä esitetään viisi toimenpidekokonaisuutta, joilla on määrä parantaa sisävesiliikenteen asemaa paitsi sinällään, myös logistiikkaketjuun integroituneena osana.

2.5

Esitetyt toimenpiteet liittyvät

markkinoihin

aluskantaan

taitoihin ja työpaikkoihin

imagoon ja

infrastruktuuriin.

Komission ehdotuksessa omistetaan erityinen luku organisaatiorakenteen uudistamiselle ja esitellään neljä vaihtoehtoa, mutta jätetään valinta niiden välillä toistaiseksi tekemättä.

Seuraavassa käsitellään mainittuja viittä toiminta-alaa sekä organisaatiorakennetta kutakin erikseen.

2.6

Toimintaohjelma käsittää laajan valikoiman toimenpiteitä, joiden toteuttamiseen vaaditaan Euroopan unionilta itseltään, jäsenvaltioilta ja elinkeinoelämältä (6) konkreettisia ponnistuksia, tarvittaessa yhteistuumin. Yhtenäisen ja avoimen toimintamallin tarkoituksena on tukea sisävesiliikenteen kehitystä ja samalla kehittää eurooppalaista liikennepolitiikkaa kestävään suuntaan.

3.   Yleishuomioita

3.1

Tasavertaisten kilpailuehtojen luominen eri liikennemuotojen ja jäsenvaltioiden välille ja tasavertaisuuden säilymisestä huolehtiminen on välttämätön edellytys hyvin toimiville sisämarkkinoille; niihin sisältyy kilpailulle täysin avattu sisävesiliikenne.

3.2

Sisävesialuksilla tapahtuvien kuljetusten edistämien nähdään keinona luoda tasapainoisemmat kuljetusmarkkinat. Jotta kyseisen liikennemuodon potentiaali kyettäisiin hyödyntämään jäännöksettömästi, on poistettava joukko esteitä, jotka nykyään haittaavat toimialan täysimääräistä kehittymistä. Esteitä esiintyy varsinkin infrastruktuurin alalla ja Euroopan laajuisten verkkojen kehittämisessä. Sisävesiliikennealalta puuttuva oikeudellinen ja institutionaalinen yhdenmukaisuus ja yhtenäisyys muodostaa sekin yhden haittatekijän.

3.3

Tekemällä nyt puheena olevan ehdotuksen Euroopan komissio on myöntänyt, että sisävesiliikennettä on edistettävä, ja näin ollen se on laatinut integroidun toimintaohjelman, jossa painopiste on konkreettisissa toimenpiteissä, joita tarvitaan, jotta kyetään hyödyntämään tämän liikennemuodon markkinapotentiaali optimaalisesti ja kasvattamaan sen houkuttelevuutta. ETSK pitää ehdotusta myönteisenä askeleena liikenneongelmien ratkaisemista ja sisävesiliikenteen aseman kehittymistä silmällä pitäen.

3.4

ETSK toteaa pettymyksekseen, ettei ehdotus sisällä sosiaalipoliittisia toimenpiteitä. Komitea esitti vuonna 2005 antamassaan oma-aloitteisessa lausunnossa konkreettisia ehdotuksia aiheesta. Komitea vaatii painokkaasti tämän puutteen korjaamista mainitussa oma-aloitteisessa lausunnossa esitetyllä tavalla.

4.   Erityishuomiot

4.1   Markkinat

4.1.1

Jotta sisävesiliikennealan yrittäjyyttä voitaisiin edistää, pitää luoda myönteiset edellytykset ja asianmukaiset olosuhteet, jotta sektori kykenee toimimaan hyvin ja jotta sillä on talous-, ympäristö- ja sosiaalikysymyksiä ajatellen tasavertaiset lähtökohdat kilpailla muiden liikennemuotojen kanssa. Muodollisia vaatimuksia on lisäksi hiottava sovittamalla kaikkien asiaankuuluvien hallintoyksiköiden toiminta ja poliittiset toimenpiteet paremmin yhteen.

4.1.2

(Jälleen)investointeja on rohkaistava verokannustimin: kyseeseen tulevat varsinkin sellaiset toimenpiteet ja välineet, joita ehdotetaan erityisesti sisävesiliikennettä koskevien, valtiontuen ja TTK-ohjelmien suuntaviivojen yhteydessä. Näin tehdään markkinoista houkuttelevammat tulokkaille ja samalla annetaan olemassa oleville yrityksille mahdollisuus kasvaa. On nimittäin todettava, että korkeat investointikustannukset voivat muodostua laajentumisen ja uudistumisen esteiksi alalla.

4.1.3

Euroopan sisävesiliikenteen säädöspuitteet ovat enimmäkseen Reinin navigaation keskuskomission tekemän kehittämistyön tulosta. Jotta hallinnollisia ja säännöspuitteita kyettäisiin parantamaan, Reinin ja Tonavan jokikomissiot, eritoten CCNR, ovat jo antaneet panoksensa miehistöä, aluksia, laivurinkirjoja sekä vastuukysymyksiä koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamiseksi. Tämän vuoksi myös näiden jokikomissioiden pitää saada sijansa tiedonantoon sisältyvässä välineluettelossa toiminnasta vastaavina tahoina. (7)

4.1.4

Tässä yhteydessä komitea viittaa myös asiakirjaan ”Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus merten ja sisävesien matkustajaliikenteen harjoittajien vastuusta onnettomuustapauksissa”, KOM(2005) 592 lopullinen. Komission aikomuksena on ottaa käyttöön sama liikenteenharjoittajan vastuuta koskeva järjestelmä sekä merellä että sisävesillä sovellettavaksi.

4.1.5

Meri- ja sisävesiliikenteen välillä on kuitenkin myös sen kaltaisia eroavuuksia, että kumpikin liikennemuoto tarvitsee oman järjestelynsä, jossa sille ominainen asema otetaan huomioon. Jokikomissioiden johdolla käydään parhaillaan neuvotteluita vastuun rajoittamista sisävesiliikenteessä koskevan kansainvälisen sopimuksen (8) muuttamiseksi, jotta ylärajoja saataisiin nostettua. Muutosten myötä nyt pelkästään Reinin rannikkovaltioiden välistä sopimusta olisi tarkoitus ryhtyä soveltamaan myös muissa Euroopan sisävesiliikennettä harjoittavissa valtioissa.

4.1.6

ETSK suosittelee näin ollen aiheesta ”Kohti yleiseurooppalaista sisävesiliikennejärjestelmää” antamaansa oma-aloitteiseen lausuntoon viitaten kyseisen neuvottelusuunnan jatkamista.

4.2   Aluskanta

4.2.1

Sisävesialukset ovat tunnetusti pitkäikäisiä. Siksi alusten uudistamista ja nykyaikaistamista pitää tukea ohjelmilla, jotka helpottavat mukautumista uusiin teknisiin vaatimuksiin ja perustuvat valtiontukea koskeviin suuntaviivoihin. Tarvitaan erityisesti sisävesiliikenteeseen kohdennettuja TTK- ja tukiohjelmia, joiden avulla kyetään hoitamaan polttavimmat uudistamistarpeet ja mukauttamaan nykyinen aluskanta uusiin ympäristö-, turvaamis- ja turvallisuusvaatimuksiin.

4.2.2

Kuljetukset sisävesialuksilla ovat liikennemuoto, joka voi tuoda apua maantieverkon ylikuormittumiseen kasvavilla kuljetusmarkkinoilla ja joka turvallisena ja luonteeltaan ympäristöä säästävänä on omiaan edistämään kestävän ratkaisun löytymistä liikenneongelmiin. Päästönormit, polttoaineen laatu, meluntorjunta ja alusjätteestä huolehtiminen ovat aina olleet yrityksille tärkeitä huomion kohteita. Parhaillaan sisävesiliikenteen harjoittajat, moottorien valmistajat ja julkinen valta neuvottelevat uusista menetelmistä, joilla alusten aiheuttamia päästöjä pystyttäisiin pienentämään entisestään ensi vuosikymmeneen tähdäten. Sisävesiliikenne on ympäristöominaisuuksiltaan johtoasemassa muihin kuljetusmuotoihin nähden, ja tavoitteena on säilyttää etumatka. Toimiala tekee parhaansa kehittääkseen edelleen toimintatapoja, joista aiheutuu mahdollisimman niukasti päästöjä, jotta sen myönteinen ympäristöimago säilyisi. Alaa on syytä kannustaa toimimaan tämänsuuntaisesti.

4.2.3

Sisävesikuljetusten edut koostuvat paitsi liikennemuodon toimintaperiaatteesta sinällään myös sen tuomista erityisistä eduista, kun ajatellaan ruuhkautumista, infrastruktuurin käyttöä ja ylläpitoa, onnettomuuksia ja muita relevantteja tekijöitä. Liikennemuotosiirtymä sisävesikuljetusten hyväksi ei ole pelkästään omiaan kohentamaan kuljetusketjun ympäristöominaisuuksia, vaan yleisesti ottaen se osaltaan edistää kestävällä pohjalla olevan liikenteen kehittymistä.

4.2.4

Sisävesiliikenne on tärkeä tekijä yhdistettyjen kuljetusten ketjussa. Siksi on perusteltua antaa täysi tuki yhdistettyihin kuljetuksiin perustuville liikenteen toimintamalleille ja niiden kehittämiselle edelleen maantiekuljetusten vaihtoehtoina. Vaikka tämäntyyppisiä toiminta-ajatuksia onkin viime vuosina jo kehitetty konttikuljetuksia varten, tarvitaan vielä täydentäviä toimenpiteitä, jotta yhdistettyjen kuljetusten (joihin mm. sisävesiliikenne kuuluu) tarjoama potentiaali pystytään hyödyntämään mahdollisimman tarkkaan.

4.2.5

Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että jokien varsille pitää saada uudelleenlastauskeskuksia. Olemassa olevat satamat täytyy muuntaa yhdistettyihin kuljetuksiin sopiviksi ja on rakennettava uusia, yhdistettyihin kuljetuksiin soveltuvia satamia. Yhdistettyjen kuljetusten tehokkuus riippuu suurelta osin siitä, miten suorituskykyisiä satamainfrastruktuurit ja väylästöt ovat (on mm. rakennettava riittävän korkeita siltoja jokien ja kanavien yli).

4.3   Taidot ja työpaikat

4.3.1

Sisävesiliikenne on suurta ammattitaitoa vaativa toimiala. Alalla työskentelyyn tarvitaan jatkuvasti enemmän merenkulkuun liittyvää ja teknistä tietämystä sekä yhä parempia turvaamistoimintaan, tieto- ja viestintäteknologiaan ja logistiikkaan liittyviä valmiuksia. Jotta voitaisiin edistää ammattialan muodostumista tulevaisuuteen suuntautuneeksi, sille johtava koulutus on sopeutettava nykyajan vaatimuksiin. Meriliikenteen tapaan koulutusohjelmat on yhdenmukaistettava, jotta alan ammatillisia valmiuksia kasvatettaisiin entisestään erityisesti vaarallisten aineiden kuljetusten osalta. Pitää laatia rekrytointi- ja koulutusohjelmia, jotta nuoria pystytään houkuttelemaan sisävesiliikenteeseen ja jotta alalla työskentelevien taitoja ajantasaistetaan.

4.3.2

Eurooppalaisella tasolla käytävän rakentavan sosiaalidialogin avulla on laadittava strategia, jolla lisättäisiin sisävesiliikenteen kiinnostavuutta ura-alueena, tavoitettaisiin ne, jotka ovat halukkaita työskentelemään sisävesiliikenteen palveluksessa, ja luotaisiin kaikkiin jäsenvaltioihin yhdenvertaiset työskentelyolot ja sosiaaliset edellytykset.

4.3.3

Kuten edellä todettiin, Euroopan sisävesiliikenteen oikeudelliset puitteet ovat suurelta osin Reinin navigaation keskuskomission tekemän kehittämistyön tulosta. CCNR ja Tonavan suojelukomissio työskentelevät myös miehistön jäseniä ja laivurinkirjoja koskevien vaatimusten yhdenmukaistamiseksi. Jokikomissioiden tulisi yhdessä Euroopan komission kanssa jatkaa työtään kyseisen alan yhtenäisyyden lisäämiseksi.

4.3.4

Jäsenvaltioiden sosiaalilainsäädännön soveltamista tulisi valvoa tiukemmin. Komission tulisi edistää jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten välistä koordinointia. Tässä suhteessa erityistä huomiota olisi kiinnitettävä huviveneisiin.

4.3.5

ETSK viittaa oma-aloitteiseen lausuntoonsa ”Sosiaalipolitiikka yleiseurooppalaisessa sisävesiliikennejärjestelmässä” ja toteaa pitävänsä Euroopan komissiota mitä soveliaimpana tahona viemään sosiaalipoliittisia toimenpiteitä laajassa mielessä eteenpäin rakentamalla tässä myös perustalle, jonka Reinin navigaation keskuskomission ja Tonavan suojelukomission pitkä perinne, kokemus ja asiantuntemus muodostavat. Kyseisissä elimissä on aina kiinnitetty huomiota myös sosiaalipoliittisiin toimenpiteisiin.

4.4   Imago

4.4.1

Sisävesikuljetukset ovat luotettava, turvallinen, ympäristöä säästävä ja edullinen liikennemuoto. Jotta pystytään muuttamaan totunnaisia vastakkaisia ajatusmalleja, on tuettava yleistä valveuttamista ja työtä, jolla tehdään tunnetuksi toimialan tarjoamia reaalisia mahdollisuuksia laadukkuuden ja luotettavuuden näkökulmasta.

4.4.2

Jo perustettu eurooppalainen markkinaseurantajärjestelmä saattaisi olla avainasemassa, jos sen avulla kyetään tarkkailemaan sisävesiliikenteen suuntauksia ja kehityskulkuja ja tuomaan ne tärkeimpien asianosaisten tietoon. Euroopan komission tulee hankkia tarvittava informaatio jokikomissioiden ja elinkeinoelämän tuella.

4.4.3

Toisaalta voidaan edistämiskeskusten perustamista ja tukemista pitää keinona välittää elinkeinoelämälle sisävesiliikennealaa koskevaa tärkeää tietoa. Menestyksen saavuttamiseksi elinkeinoelämän on ammattijärjestöjen ohjaamana ja valvomana pystyttävä toteuttamaan alan tarjoamat mahdollisuudet.

4.5   Infrastruktuuri

4.5.1

Tonavan rantavaltioissa äskettäin tapahtuneet tulvat antavat uutta pontta keskustelulle ympäristöä ajatellen vastuullisista infrastruktuuritoimenpiteistä. Saksan valtion toimeksiannosta on laadittu selvitys, joka käsittelee Elben tulvia vuonna 2003. Siitä käy ilmi, ettei sisävesiliikenne ole millään tavoin vaikuttanut tuolloisten tilanteiden syntymiseen, eikä sitä niin muodoin voi pitää vastuullisena tulvista ja niiden seurauksista.

4.5.2

Ensiluokkainen infrastruktuuri on rahti- ja henkilöliikenteen ehdoton edellytys. Tähän kuuluu olemassa olevan väylästön hyvä huoltaminen, liikenteen suurimpien pullonkaulojen poistaminen ja puuttuvien yhteyksien rakentaminen. Tässä yhteydessä on harkittava myös vanhan infrastruktuurin elvyttämistä.

4.5.3

Yleiseurooppalainen liikenneverkko mainitaan yhtenä tärkeimmistä elementeistä uudistetussa Lissabonin strategiassa, joka tähtää Euroopan kilpailukyvyn ja työllisyyden kasvattamiseen. Kuitenkin ensisijaisten liikenneakselien joukkoon luetaan ainoastaan kaksi vesiväylähanketta. Kyseessä ovat liikenneakselit nro 18 Rein/Maas–Main–Tonava ja nro 30 Seine–Schelde.

4.5.4

Vuosien 2007–2013 talousarviokehystä vahvistettaessa komission ehdottamiin TEN–T-budjetteihin tehtiin tuntuvia leikkauksia. Jotta mainituille sisävesiliikennehankkeille kaavailtu yhteisrahoitus ei joutuisi vaaraan, ETSK kehottaa asianomaisia EU:n jäsenvaltioita käynnistämään välittömästi toiminnan TEN–T-ohjelmissa määritellyllä tavalla.

4.5.5

Komitea kehottaa komissiota myös nimeämään molemmille sisävesiliikennehankkeille rautatiehankkeiden tapaan koordinaattorin, jonka tehtävänä olisi toiminnan aktivoiminen.

4.5.6

ETSK jää odottamaan komission ilmoittamaa kuulemisprosessia, joka koskee infrastruktuurin käyttömaksuja.

4.6   Organisaatiorakenteen uudistaminen

4.6.1

Hiljattain tehtyjen sisävesiliikennettä koskevien tutkimusten yksi tärkeimmistä päätelmistä on, että tämä liikennemuoto saa suhteellisen niukasti huomiota osakseen ja että sitä varten luodaan riittämättömästi strategisia toimintalinjoja. Kyseessä ovat otsikolla A New Institutional Framework for the European Inland Navigation (”Euroopan sisävesiliikenteen uusi institutionaalinen kehys”) julkaistu EFIN-ryhmän (European Framework for Inland Navigation) selvitys ja Euroopan komission toimeksiannosta laadittu PINE-raportti (Prospects of Inland Navigation in an Enlarged Europe). ETSK on hiljattain antanut oma-aloitteisen lausunnon aiheesta ”Euroopan sisävesiliikenteen institutionaalinen kehys”. Tässä yhteydessä esitetään pelkästään lyhyt viittaus tuohon lausuntoon.

Bryssel 14. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  EUVL C 24, 31.1.2006.

(2)  Strasbourgin yleissopimus vastuun rajoittamisesta sisävesiliikenteessä (CLNI).

(3)  EYVL C 80, 2.4.2002 ja EUVL C 10, 14.1.2004.

(4)  EUVL C 24, 31.1. 2006.

(5)  EUVL C 185, 8.8.2006.

(6)  Tässä lausunnossa elinkeinoelämän käsite kattaa mm. alan työnantajat, yksityisyrittäjät ja työntekijät.

(7)  Tässä yhteydessä muistutettakoon ETSK:n sosiaalipoliittisista toimenpiteistä antamassa oma-aloitteisessa lausunnossa esitetystä kehotuksesta varmistaa, että myös kyseiset jokikomissiot järjestävät riittäviä kuulemisia.

(8)  Strasbourgin yleissopimus vastuun rajoittamisesta sisävesiliikenteessä (CLNI).


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/222


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kurominen

KOM(2006) 129 lopullinen

(2006/C 318/36)

Komissio päätti 5. huhtikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” —erityisjaosto antoi lausuntonsa 4. syyskuuta 2006. Esittelijä oli Thomas McDonogh.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.—14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 193 ääntä puolesta ja 1 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Komitea on tyytyväinen, että keskeiseen ongelmaan eli kehittyneiden ja vähemmän kehittyneiden EU:n alueiden välisen digitaalisen kahtiajaon voimistumiseen puututaan tietoyhteiskunnasta ja viestimistä, kilpailusta, aluepolitiikasta ja maataloudesta sekä maaseudun kehittämisestä vastaavien komission jäsenten koordinoidulla lähestymistavalla.

1.2

Komission tiedonanto KOM(2006) 129 ”Laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kurominen” ei kuitenkaan ole tarpeeksi kunnianhimoinen, eikä siihen sisälly riittävästi konkreettisia suosituksia, jotka osoittaisivat vakavaa sitoutumista laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kuromiseen.

1.3

Digital Divide -foorumin raportissa (1) analysoitiin laajakaistaliittymien levinneisyyden alueellisia eroja ja yksilöitiin mahdollisia EU-aloitteita, joiden avulla eroa voitaisiin kuroa umpeen. Kun otetaan huomioon foorumissa käsitellyn ongelman vakavuus ja se, että laajakaistaliittymien levinneisyyserot hidastavat taloudellista ja sosiaalista kehitystä, komission tulisi ryhtyä tarmokkaampiin toimenpiteisiin kasvavan digitaalisen kahtiajaon poistamiseksi.

1.4

Komitea pitää myönteisenä Riiassa 11. kesäkuuta 2006 annettua eInclusion-aloitetta koskevaa ministerien julistusta (2), jossa jäsenvaltiot sitoutuvat vähentämään merkittävästi Internet-yhteyden saatavuudessa ilmeneviä alueellisia eroja koko EU:ssa. Tämä aiotaan toteuttaa lisäämällä laajakaistan kattavuutta palvelultaan puutteellisilla alueilla sekä supistamalla syrjäytymisvaarassa olevien ja muiden ryhmien välinen ero Internetin käyttömahdollisuuksissa puolta pienemmäksi vuoteen 2010 mennessä. Komission on nyt annettava julistukselle pontta tekemällä toimenpidealoitteita ja antamalla suosituksia, joiden avulla kuilu saadaan nopeasti kurottua umpeen.

Tässä lausunnossa komitea korostaa erityisen ongelmallisia alueita ja antaa suosituksia tulevista toimista.

2.   Suositukset

2.1

Komitea katsoo, että laajakaistayhteyksien saatavuus olisi sisällytettävä yleispalvelun määritelmän soveltamisalaan, sillä laajakaistapalvelujen merkitys taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle kasvaa jatkuvasti ja ne ovat merkittävässä asemassa kansalaisten etua ajatellen. (3)

2.2

Komission tulisi ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimiin sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot panevat tarkasti täytäntöön sähköisen viestinnän sääntelypuitteet. (4)

2.3

Komissio tulisi harkita erityisiä toimenpiteitä ja seuraamuksia, joilla prosessia tilaajayhteyksien tarjonnan eriyttämiseksi vauhditetaan jäsenvaltioissa. Tilaajayhteyksien eriytetyn tarjonnan (Local Loop Unbundling, LLU) viivytykset ja tekniset esteet haittaavat suuresti kipeästi tarvittavan kilpailun aikaansaamista palveluntarjonnassa, varsinkin laajakaistayhteyksissä.

2.4

Komission tulisi kannustaa jäsenvaltioita puolustamaan kansallisia etujaan ja säilyttämään tai hankkimaan takaisin vaikutusvaltansa televiestinnän keskeiseen infrastruktuuriin, eli yhdysjohtotason tiedonsiirtoon ja kytkentäverkkojen hallintaan. Valtiovallan vaikutus on tarpeen, jotta taataan tämän strategisen edun kehittäminen ja käyttö kansallisten poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kuromiseksi.

2.5

Jäsenvaltioiden kansallisia laajakaistastrategioita olisi tarkasteltava uudestaan ja niihin olisi sisällytettävä erityistoimia laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kuromiseksi vuoteen 2010 mennessä. Strategioita tulisi analysoida vertailemalla niitä parhaisiin käytäntöihin.

2.6

Komission tulisi käynnistää EU:n laajuinen tehokas laajakaistayhteyksien suunnittelu- ja hallintaprosessi, jotta varmistettaisiin tämän tärkeän infrastruktuurin osan kestävä käyttööntarjonta paikallistasolla. Kaikki kansalliset laajakaistastrategiat ja paikallistason suunnitelmat tulisi yhdistää hankkeessa euroopanlaajuiseksi toimintasuunnitelmaksi laajakaistayhteyksien käyttöönasettamisesta koko unionissa. Hankkeessa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti laajakaistayhteyksien järjestämiseen maaseutualueille ja alikehittyneille alueille digitaalisen kuilun umpeenkuromiseksi.

2.7

Komission tulisi pohtia, minkälaisia taloudellisia kannustimia jäsenvaltiot voisivat tarjota televiestintäyrityksille (5), jotta nämä investoisivat alikehittyneiden alueiden infrastruktuuriin. Erityisesti olisi pohdittava julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tukemista mittavien verokannustimien avulla.

2.8

Komission tulisi tutkia, minkälaisia mekanismeja paikallistason viranomaiset voisivat käyttää vaikuttaakseen entistä aktiivisemmin laajakaistapalvelujen toimittamiseen ja laajakaistan kysynnän lisäämiseen alueellaan. Kyseisten viranomaisten tulisi osallistua täysimittaisesti kansallisten laajakaistastrategioiden suunnitteluun ja toteutukseen, kuten edellä kohdassa 2.6 todetaan. Lisäksi tulisi tutkia muita mahdollisia järjestelmiä, kuten paikallisviranomaisten osallistumista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusaloitteisiin kaupalliselta pohjalta. Jäsenvaltiot voisivat myös määrätä laajakaistakaapeloinnin pakolliseksi tai antaa määräyksiä palveluntarjonnasta kaikissa uusissa asuntojen rakennushankkeissa.

2.9

Komission tulisi perustaa laajakaistatekniikan ja -palvelujen maailmanlaajuisesta kehityksestä kertova verkkosivusto, jotta voidaan helpottaa teknisen ja kaupallisen tiedon vaihtamista pk-yritysten välillä koko EU:ssa. Kyseisenlaisen tietoverkoston uskotaan lisäävän yritystoimintaa laajakaistayhteyksien ja -palvelujen tarjonnan pohjalta.

2.10

Laajakaistan saatavuustilanteen selkiyttämiseksi Euroopassa komission olisi määriteltävä se pienin hyväksyttävä tosiasiallinen siirtonopeus verkosta tilaajalle, jolla laajakaistaksi katsottavan Internet-yhteyden on toimittava. Tämä helpottaisi laajakaistaliittymien levinneisyyden alueellisten erojen asianmukaista vertailuanalyysiä.

2.11

Rakennerahastoja sekä maaseudun kehittämisrahastoja tulisi käyttää kohdennettuihin tiedotuskampanjoihin laajakaistayhteyksien kysynnän lisäämiseksi markkinoilla erityisesti maaseutualueilla sekä niiden kuluttajaryhmien keskuudessa, joissa teknologian käyttöönotto koetaan ongelmalliseksi. Tällä on kahtalainen vaikutus, sillä näin mahdollisille kuluttajille tiedotetaan teknologiasta ja samalla myös lisätään tarvittavien laajakaistapalvelujen tarjoamiseen kannustavaa, palveluntoimittajiin kohdistuvaa markkinapainetta.

2.12

Komission olisi korostettava tutkimus- ja kehittämistoimiin annettavan tuen merkitystä etsittäessä laajakaistatekniikoita, joilla ratkaistaan tehokkaasti se, miten tarjota nopeita laajakaistayhteyksiä alueilla, joilla ei ole asianmukaisia televiestinnän perusrakenteita.

2.13

Poliittisten päättäjien olisi annettava laajakaistapalveluita koskevia kuluttajansuojelun suuntaviivoja, joissa terminologiaa yksinkertaistetaan ja palveluntarjontaa selitetään ymmärrettävästi. Tämä helpottaa kuluttajien ostopäätösten tekemistä.

2.14

Jokaisella keskiastetta käyvällä koululaisella pitäisi olla koulussaan laajakaistayhteys, jotta koululaiset pääsisivät osallisiksi tietoyhteiskunnasta.

2.15

Komission olisi tuettava koko EU:ssa aloitteita, joilla tehdään laajakaistatekniikan (Internet-pohjaisen opetuksen, videokonferenssien, verkossa saatavilla olevien julkisten palvelujen) käyttöä tutuksi koululaisille, ikääntyneille kansalaisille ja sosiaalisesti epäsuotuisassa asemassa oleville kansalaisille.

2.16

Komission tulisi varmistaa, että laajakaistapalvelujen tarjontaa ja digitaalisen kahtiajaon ja laajakaistan levinneisyyserojen mittaamista koskevat tilastotiedot kerätään ja valmistellaan jatkossa tietoyhteiskuntaa koskevista yhteisön tilastoista äskettäin annetun komission asetuksen (6) mukaisesti.

3.   Taustaa

3.1

Komissio antoi 20. maaliskuuta 2006 tiedonantonsa ”Laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kurominen”. Kyseisessä tiedonannossa keskitytään laajakaistayhteyksien saatavuuden alueellisiin eroihin. Sen tarkoituksena on saada kaikkien tasojen viranomaiset ja toimielimet tietoisiksi näiden erojen merkityksestä ja riittävien laajakaistayhteyksien puuttumisesta unionin vähemmän kehittyneillä alueilla. Tiedonannolla toteutetaan yhtä eurooppalaisen kasvun ja työllisyyden edistämiseksi annetun i2010 -aloitteen (7) ensisijaisista tavoitteista.

3.2

Laajakaista mahdollistaa uusia tieto- ja viestintäteknologiasovelluksia ja parantaa nykyisten sovellusten toimintakelpoisuutta. Se lisää talouskasvua luomalla uusia palveluja ja avaamalla uusia investointi- ja työmahdollisuuksia. Laajakaista tehostaa kuitenkin myös monien nykyisten prosessien tuottavuutta, mikä nostaa palkkoja ja lisää pääomalle saatavaa tuottoa. Viranomaiset kaikilla tasoilla ovat huomanneet, miten suuri merkitys laajakaistalla on arjen kannalta, ja sitoutuneet varmistamaan, että sen hyödyt saadaan kaikkien ulottuville. (8)

3.3

Syrjäisten ja maaseutualueiden pitkän aikavälin kestävyyden turvaaminen edellyttää strategista lähestymistapaa tietoyhteiskunnan kehittämiseen. Laajakaistapalvelujen saatavuus on yksi kriittinen osatekijä autettaessa paikallisyhteisöjä houkuttelemaan alueelleen yrityksiä, luomaan etätyömahdollisuuksia, tarjoamaan terveydenhuoltopalveluja sekä parantamaan koulutus- ja viranomaispalveluja. Se muodostaa tärkeän tiedonsaantiyhteyden.

3.4

Kotitalouksien laajakaistaliittymien kysyntä EU:ssa on ollut nopeassa kasvussa. Laajakaistaliittymien määrä on kahden viime vuoden aikana lähes kaksinkertaistunut. Lokakuussa 2005 25-jäsenisen EU:n alueella oli noin 53 miljoonaa laajakaistaliittymää, eli levinneisyys oli 11,5 prosenttia väestöstä ja noin 20 prosenttia kotitalouksista. Kehitys on ollut pääasiassa markkinavetoista ja sitä on edistänyt kilpailun lisääntyminen.

3.5

Vaikka laajakaista onkin ylipäätään yleistynyt, syrjäseuduilla ja maaseudulla liityntämahdollisuudet ovat vähäisemmät, koska kustannukset ovat alhaisen asukastiheyden ja pitkien välimatkojen vuoksi korkeat.

3.6

Tiedonannossa korostetaan, että Euroopan unionin on entistä pontevammin pyrittävä lisäämään laajakaistapalvelujen käyttöönottoa ja lisäkehitystä erityisesti unionin heikommin kehittyneillä alueilla. Julkisen sektorin toimien mahdollisuuksia palvelultaan puutteellisilla alueilla korostettiin eEurope 2005 -toimintasuunnitelmassa (9), jossa kohdistettiin huomiota rakennerahastojen mahdollisuuksiin auttaa tuomaan laajakaistaa alikehittyneille alueille.

3.7

Tiedonannossa korostettiin paikallis- ja alueviranomaisten keskeistä asemaa laajakaistan kehittämisessä alueillaan. Niillä on parhaat valmiudet suunnitella laajakaistahankkeita, joissa otetaan huomioon paikalliset tarpeet ja tekniset vaatimukset. Kansallisissa laajakaistastrategioissa on nykyistä paremmin otettava huomioon paikalliset tarpeet.

3.8

Tiedonannossa määritellään useita valtioiden ja EU:n tasolla käytössä olevia toimintamuotoja laajakaistan levinneisyyseron umpeen kuromiseksi:

(i)

sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän täytäntöönpano

(ii)

julkinen rahoitus

(iii)

EU:n tarjoama rahoitus: rakennerahastot ja maaseudun kehittämisrahasto

(iv)

kysynnän kasvattaminen ja julkiset hankinnat

(v)

nykyaikaisten julkisten palvelujen edistäminen.

3.9

Yhteenvetona voidaan todeta, että tiedonannossa kehotetaan kaikkia hallinnon tasoja Euroopan unionissa hyödyntämään aiempaa aktiivisemmin saatavilla olevia keinoja ja teknologioita kasvavan digitaalisen kahtiajaon poistamiseen. Jäsenvaltioita kehotetaan ajantasaistamaan kansalliset laajakaistastrategiansa lisäohjeistuksen antamiseksi kaikille sidosryhmille. Strategioissa voitaisiin hyvinkin määritellä tavoitteita kattavuudelle ja käytölle aktiivisessa yhteistyössä alueviranomaisten kanssa ja hyödyntäen eri rahoituslähteiden (kansalliset rahoituslähteet, rakennerahastot, maaseudun kehittämisrahasto) synergioita. Kansallisissa laajakaistastrategioissa olisi asetettava selkeät tavoitteet myös koulujen, julkishallinnon ja terveyskeskusten liittämiselle verkkoon.

4.   Huomioita

4.1   Yksityiskohtaiset huomiot

4.1.1

Nopeiden laajakaistayhteyksien yleinen saatavuus on olennaista taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle kaikilla EU:n alueilla, niin maaseutu- kuin kaupunkialueillakin. Näin on erityisesti globaalissa, tietoon perustuvassa taloudessa, johon kehitys nykyään paljolti pohjautuu. Tietoon perustuva talous kehittyy siellä, missä on osaamista ja infrastruktuuria sen tukemiseen. Edullinen, maailmanluokan laajakaistainfrastruktuuri on olennainen tekijä dynaamisessa 2000-luvun taloudessa. Yhä useammat kehittyneet terveys-, koulutus- ja sosiaalipalvelut riippuvat laajakaistan saatavuudesta. Heikossa asemassa olevien yhteisöjen kansalaisten syrjitty asema korostuu entisestään ilman sitä.

4.1.2

Toisin kuin Yhdysvallat ja eräät Aasian valtiot, useimmat Euroopan valtiot ovat olleet liian hitaita tarjoamaan laajakaistayhteyksiä kansalaisilleen. Vaatimattomatkin markkinoillepääsyluvut, jotka on esitetty laajakaistayhteyksistä annetussa komission tiedonannossa ja joiden mukaan nykyisen EU:n talouksista 20 prosentissa oli lokakuun 2005 loppuun mennessä laajakaistayhteys, peittävät lisäksi sen, että yhteyden laatu (nopeus) on monissa tapauksissa heikko — selvästi alle 512 kbps sekä kaupunki- että maaseutualueilla, ja että suurin laajakaistatiheys on kaupungeissa, kun maaseudulla vain 8 prosentissa talouksista on laajakaistayhteys.

4.1.3

Maaseutuyhteisöt ovat erityisen uhanalaisia nopeasti tapahtuvissa makrotalouden muutoksissa. Mikäli näillä yhteisöillä ei ole laajakaistayhteyksiä, ne taantuvat väistämättä. Osaamistaloudessa valtiot, alueet ja kaupungit kilpailevat houkutellakseen ja kasvattaakseen voimakkaasti tietoon perustuvia yrityksiä, jotka lisäävät niiden vaurautta, ja laajakaistainfrastruktuuri on tämän perusedellytys.

4.1.4

Nopean laajakaistaisen Internet-yhteyden kohtuullisen saatavuuden kotona ja töissä olisi oltava jokaisen EU-kansalaisen ”oikeus”. Komitea ei hyväksy komission väitettä, jonka mukaan ”laajakaista ei ole vielä tullut välttämättömäksi osaksi normaalia yhteiskuntaan osallistumista siten, että sen puuttuminen merkitsisi sosiaalista syrjäytymistä”. Komission tulisi harkita mahdollisimman pian uudelleen laajakaistayhteyksien sisällyttämistä yleispalvelun määritelmän soveltamisalaan

4.1.5

Komission olisi niin ikään määriteltävä se pienin hyväksyttävä tosiasiallinen siirtonopeus verkosta tilaajalle, jolla laajakaistayhteydeksi katsottavan Internet-yhteyden on toimittava, sillä on tarpeen varmistaa, että infrastruktuuri- ja palvelustandardit ovat riittävän korkeita tulevien Internet-palvelujen toimittamisen tukemiseksi. Tällainen komission antama ohjaus selventäisi Euroopassa vallitsevaa laajakaistayhteyksien todellista tilannetta — nykyiset yhteyksiä koskevat tilastot ovat liioiteltuja, koska loppukäyttäjille tarjottavat laajakaistapalvelut ovat liian heikkolaatuisia, jotta näitä yhteyksiä voitaisiin pitää todellisina laajakaistayhteyksinä — ja lisäksi tämä aiheuttaisi palveluntarjoajille asianmukaisen paineen tarjota asiakkailleen todellista laajakaistayhteyttä.

4.2   Laajakaistayhteyksien teknologiset esteet

4.2.1

Vaikka laajakaistayhteys voidaan toteuttaa monella tavalla, eräisiin nykyisiin tekniikoihin liittyvät rajoitukset estävät useiden maaseutualueiden liittämisen verkkoon.

4.2.2

Nopean siirtokapasiteetin kaapelitelevisiojärjestelmät voivat toimia erinomaisina laajakaistapalvelujen välittäjinä. Valitettavasti monilla maaseutualueilla ei ole kaapelitelevisiojärjestelmää, ja silloinkin, kun sellainen on olemassa, se kaipaa usein kallista ominaisuuksien parantamista, jotta sen kautta voidaan välittää laajakaistapalveluja.

4.2.3

DSL-tekniikka (Digital Subscriber Line) on suurimmassa osassa Eurooppaa yleisin tilaajayhteyksien laajakaistatekniikka, ja sen eri muunnelmat mahdollistavat erittäin nopeat yhteydet pienillä kustannuksilla. DSL-tekniikkaan liittyy kuitenkin useita rajoituksia:

DSL:n käyttöönotto edellyttää, että paikallinen puhelinkeskus, johon asiakkaiden liittymät ovat kytketyt, ajantasaistetaan. Operaattorit ovat usein vastahakoisia tekemään tarvittavia investointeja, koska ne voivat odottaa saavansa muihin liiketoimiinsa tekemistä investoinneistaan parempaa tuottoa. Niinpä asiakkaat eivät saa laajakaistaliittymiä.

Suurin osa DSL:n toteutuksista tukee ainoastaan sellaisia asiakkaiden liittymiä, jotka sijaitsevat enintään 3–5 kilometrin päässä puhelinkeskuksesta, jossa on DSL:n kytkentämahdollisuus. Tätä kauempana asuvat asiakkaat eivät voi käyttää laajakaistaa DSL-tekniikalla.

DSL hyödyntää paikallisen verkon kuparikaapeliyhteyksiä laajakaistapalvelujen toimittamisessa. Kaapeliverkosto on usein kuitenkin vanhaa ja vaatii korjauksia, jotta DSL toimisi siinä moitteettomasti. Operaattorit voivat olla vastahakoisia investoimaan kaapeliverkon parannuksiin. Niinpä vaikka paikallisessa puhelinkeskuksessa olisi DSL:n kytkentämahdollisuus ja asiakas olisi alle viiden kilometrin etäisyydellä puhelinkeskuksesta, kotiin tai työpaikalle tulevassa tilaajayhteydessä käytettävää kuparikaapelia ei voida välttämättä käyttää DSL-tekniikkaa hyödyntävän laajakaistan tarjoamiseen.

4.2.4

Vanhanaikainen runkoverkon infrastruktuuri voi olla esteenä nopeiden laajakaistapalvelujen tarjoamiselle etenkin harvaanasutuilla alueilla. Esimerkiksi 1980- ja 1990-luvuilla monet maat käyttivät digitaalista mikroaaltotekniikkaa tietoliikenteen runkoverkoissa. Tällainen radiotekniikka oli tehokas korkealaatuisten digitaalisten puhelinyhteyksien ja hitaiden datapalvelujen toimittamisessa monille maaseutualueille. Digitaalisen mikroaaltotekniikan lukuisat toteutukset ovat kuitenkin jättäneet jälkeensä sellaisen runkoverkon infrastruktuurin, joka ei sovellu laajakaistayhteyksillä nykyään välitettävien nopeiden Internet-palvelujen eli liikkuvaa kuvaa hyödyntävien palvelujen tarjoamiseen. On arvioitu, että Irlannissa noin 50 prosentissa puhelinkeskuksista (maaseudulla sijaitsevissa puhelinkeskuksissa), joiden avulla palvellaan noin 15 prosenttia televiestintäasiakkaista, käytetään tätä digitaalista radioyhteyksien runkoverkkoa, eivätkä ne voi koskaan saada nopeaa laajakaistayhteyttä käyttämällä nykyistä kansallista televiestintäinfrastruktuuria. Tämän perintönä siirtyneen ongelman ratkaiseminen siten, että maaseutualueiden mikroaaltoverkosto korvataan kuitukaapelisella runkoverkolla, on tavattoman kallista eikä olisi perusteltua puhtaasti kaupallisen liiketoiminnan kannalta. Valtion olisi tuettava verkoston ajantasaistamista.

4.2.5

Komission tulisi pohtia erityisesti sitä, miten jäsenvaltiot ja EU voisivat tukea nykyisten infrastruktuurien — runkoverkon yhdysjohtojen, puhelinkeskusten ja tilaajayhteyksien — äärimmäisen kalliiksi käyvää ajantasaistamista. Mahdollisia keinoja voisivat olla verokannustimet ja/tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tukeminen.

4.2.6

Satelliittitekniikoita ja suojattuja langattomia tekniikoita on käytetty laajakaistapalvelujen tarjoamiseen alueilla, joilla julkinen televiestintäinfrastruktuuri ei tue laajakaistayhteyttä. Näihin tekniikoihin liittyvät kulut ja tekniset ongelmat kuitenkin rajoittavat niiden hyödyllisyyttä laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kuromisessa. T&k-toiminnassa edistytään useilla aloilla sellaisten edullisten ja nopeayhteyksisten langattomien tekniikoiden etsimisessä, joilla voidaan taata tehokkaat laajakaistan liityntämahdollisuudet. Poliittisten päättäjien olisi aktiivisesti tuettava tällaista kehitystä sekä ratkaistava radiotaajuuksien saatavuutta koskeva ongelma, jotta näistä ratkaisuista saadaan toimivia.

4.2.7

Innovointia laajakaistapalvelujen tarjoamiseksi kaikille voitaisiin edistää entisestään perustamalla euroopanlaajuinen pk-yritysten verkosto tiedon levittämiseksi laajakaista-alan huipputeknologiasta. Tietoverkoston luomista helpotettaisiin verkkosivustolla, jonka välityksellä kootaan ja levitetään tietoa kyseisestä aiheesta.

4.3   Laajakaistan tarjoamiseen liittyvät ongelmat

4.3.1

Nopeiden verkkoyhteyksien ja Internet-protokollan verkkoteknologian myötä verkkotoiminnan kustannukset ovat romahtaneet, ja joustavuus palveluntarjoamisessa asiakkaan toiveiden mukaan on melkein rajatonta. Esimerkiksi Italiassa, Ranskassa, Espanjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa telealan yritykset ovat rakentaneet täysin Internet-protokollaan perustuvat verkot ja säästäneet näin valtavia summia verkkotoiminnan kustannuksissa. Uusien Internet-protokollaan perustuvien verkkojen alhaisemmat rakennuskustannukset sekä sääntelyn purkaminen ovat heikentäneet hallitsevien palveluntarjoajien asemaa, ja sellaisten telealan yritysten määrä, jotka tarjoavat vähittäispalveluja, on kasvanut rajusti.

4.3.2

Teknologian muutos on muuttanut televiestintäyritysten liiketoimintamallia: uudessa mallissa verkon omistajuus erotetaan loppukäyttäjälle toimitettavasta palvelusta. Tämän uuden mallin mukaan tehokkailla ja kehittyneillä markkinoilla toimivat telealan yritykset jakautuvat tukkumarkkinoilla ja vähittäismarkkinoilla toimiviin yrityksiin ja useat tukkupalvelujen tarjoajat kilpailevat keskenään myydäkseen yhteyksiä lukuisille vähittäismarkkinoilla toimiville palveluntarjoajille. Tämä kuvastaa uusia tekniikoita, kustannusdynamiikkaa ja sääntelyjärjestelmää, jotka muuttavat televiestintäalan liiketoimintaa verkkokeskeisestä palvelukeskeiseksi. Vähemmän kehittyneillä ja tehottomammilla markkinoilla palveluntarjontaa hallitsevat kuitenkin edelleen määräävässä asemassa olevat palveluntarjoajat, joilla ei ole mitään kannustinta siihen, että ne erottaisivat markkinat tukku- ja vähittäismarkkinoihin ja sallisivat todellisen kilpailun. Tällainen markkinoiden jakautuminen tapahtuu vain, jos poliittiset päättäjät kannustavat siihen asianmukaisin kilpailupolitiikan keinoin.

4.3.3

Valtiovalta omisti 25 vuotta sitten Euroopassa valtaosan televiestinnän perusrakenteista ja niitä kehitettiin yleisen edun nimissä. Sen jälkeen televiestintäalaa on EU:ssa asteittain yksityistetty, mikä on suurimmaksi osaksi ollut myönteistä alan asiakkaiden ja yhteiskunnan kannalta. Kaupallisesti toimivilla telealan yrityksillä ei ole kuitenkaan sosiaalisia, terveydenhuoltoon liittyviä, sivistyksellisiä tai edes talouden kehittämiseen liittyviä tavoitteita — ne keskittyvät voiton maksimointiin, varojen tehokkaaseen hallintaan ja oman yrityksen kasvuun. Nyt, kun verkkojärjestelmä on riittämätön laajakaistapalvelujen tarjoamiseksi puutteellisesti kehittyneille alueille, kaupallisesti suuntautuneilla televiestintäpalvelujen tarjoajilla ei ole minkäänlaista houkutinta investoida tähän yhteiskunnallisesti olennaiseen infrastruktuuriin. Silloin kuin se on mahdollista, valtiovallan tulisi säilyttää voimakas vaikutusvalta kansallisen televiestinnän rakenteiden tarjoamisessa ja ylläpitämisessä ja tasapainottaa tiheästi asutuille alueille tehtyjen infrastruktuuri-investointien ja niistä saatujen korkeiden tuottojen sekä kehittymättömille alueille tehtyjen tarpeellisten mutta taloudellisesti vähemmän houkuttelevien investointien välistä suhdetta.

4.3.4

Laajakaistayhteyksien leviämistä ympäri Eurooppaa, etenkin puutteellisesti kehittyneille alueille, on haitannut laajalti havaittava markkinoiden epätyydyttävä toiminta. Useat markkinat ovat edelleen sellaisia, että mahdolliset uudet palveluntarjoajat eivät voi kilpailla niillä, sillä kyseisillä markkinoilla toimii määräävässä asemassa olevia infrastruktuurin tarjoajia, jotka viivyttävät tilaajayhteyksien eriytettyä tarjoamista (LLU) niin pitkään kuin voivat. Tällaisilla markkinoilla on kilpailurajoituksia, joilla estetään pääsy kansallisiin runkoverkkoihin. Siellä, missä laajakaistaa on tarjottu vähän tai ei ollenkaan, ei ole usein myöskään riittävästi kannusteita siihen, että olemassa olevat infrastruktuurin tarjoajat tekisivät investointeja.

4.4   Laajakaistaliittymien kysyntään liittyviä ongelmia

4.4.1

Ongelmana on, että laajakaistaliittymien kysyntä on laimeaa ja että saatavilla olevien palvelujen käyttö on vähemmän kehittyneillä alueilla paljon vähäisempää kuin kehittyneillä alueilla. Tähän on monta syytä, joita ovat esimerkiksi yhteiskunnallis-taloudelliset tekijät, käytettävissä olevan liittymän heikko laatu, kilpailun puute, korkeat kustannukset sekä tietämättömyys uuden tekniikan eduista tai siitä, miten sitä käytetään.

4.4.2

Politiikanlaatijat ja hallitusvallan käyttäjät voivat vaikuttaa huomattavasti laajakaistan kysyntään. Komitea suhtautuu myönteisesti komission suosituksiin siitä, että jäsenvaltioiden olisi harkittava verokannustimia laajakaistaliittymien tilaajille liittymän todellisten käyttöönottokustannusten pienentämiseksi ja että niiden olisi asetettava julkisten verkkopalvelujen kehittäminen etusijalle ja mahdollistettava hallintotahojen, koulujen ja terveyskeskusten liittyminen verkkoon käyttäjien valistamiseksi laajakaistan eduista sekä kysynnän kasvattamiseksi.

4.4.3

Kysyntää heikentää laajakaistaan liittyvän terminologian epäselvyys sekä tarjoajien eri palvelupakettien sekavuus. Terminologiaa olisi pyrittävä selventämään ja palveluista sekä niiden eri eduista olisi kerrottava ymmärrettävästi.

4.4.4

Alueilla, joilla teknologian käyttö koetaan ongelmalliseksi, laajakaistayhteyksien kysyntää markkinoilla voitaisiin tukea tiedotuskampanjoilla. Tällä on kahtalainen vaikutus, sillä näin mahdollisille kuluttajille tiedotetaan teknologiasta ja samalla myös lisätään tarvittavien laajakaistapalvelujen tarjoamiseen kannustavaa, palveluntarjoajiin kohdistuvaa markkinapainetta.

4.5   Visio laajakaistaverkkoon liitetystä Euroopasta

4.5.1

Laajakaistayhteys on oleellinen hyödyke nykyisellä tietoaikakaudella. Nopeiden, edullisten ja kaikkialla saatavilla olevien laajakaistayhteyksien tarve kasvaa räjähdysmäisesti osaamisyhteiskunnan kehittyessä ja Internetin käyttökokemuksen lisääntyessä.

4.5.2

Euroopassa tarvitaan vuoteen 2010 mennessä yleismaailmallinen laajakaistapalvelu, jossa on riittävä kaistaleveys multimediapalvelujen todellisen käyttömahdollisuuden tarjoamiseksi kaikille käyttäjille. Näin liike-elämässä ja yhteiskunnassa voidaan harpata aimo askelin kohti tietoyhteiskuntaa.

4.5.3

Jotta tästä visiosta tulisi totta, komissio voi määritellä sen mielekkäin teknisin ja kaupallisin kriteerein sekä edistää toimenpiteitä, joiden avulla poistetaan toteuttamista haittaavat esteet.

4.6   Valtiovallan suunnittelun ja toimenpiteiden tarve

4.6.1

Kilpailevat palveluntarjoajat haluavat kysynnältään järjestäytyneet markkinat, joilla asiakkaat tietävät, mitä palveluja he haluavat ja kuinka paljon he ovat valmiita maksamaan ja joilla laajakaistakysyntä on kasautunut sellaiseksi kokonaisuudeksi, että uuden palveluntarjoajan on houkuttelevaa tarjota palvelua. Kysynnän organisointi lisäisi todellista kilpailua. Se myös auttaisi palveluntarjoajia näkemään ne edut, joita palvelujen tarjoaminen vähemmän kehittyneille alueille toisi mukanaan. Komitea kannattaa komission aloitetta, että luodaan verkkosivusto, jonka avulla helpotetaan laajakaistakysynnän yhteenkokoamista sekä laajakaistan tarjontaa.

4.6.2

EU tarvitsee jokaista aluetta varten yhtenäisen ja yhdennetyn suunnitelman laajakaistapalvelujen ja -infrastruktuurin kehittämiseksi. Kansallisiin laajakaistastrategioihin on lisättävä kaikilla alueilla paikallisia laajakaistapalveluja koskevia yksityiskohtaisia suunnitelmia. Komitea on samaa mieltä komission kanssa siitä, että paikallisviranomaisten on laadittava nämä yksityiskohtaiset suunnitelmat sekä edistettävä niitä. Tällaiseen suunnitelmaan sisältyisi alueen koko laajakaistainfrastruktuurin yksityiskohtainen kartoitus ja tarkka (katukohtainen) kuvaus siitä, miten infrastruktuuria pitäisi kehittää, jotta siitä saataisiin sellainen kuin halutaan — mitä siihen tarvitaan, koska ja kuinka. Suunnitelmassa olisi myös määriteltävä eri käyttäjäryhmille eri paikoissa tarjottavien laajakaistapalvelujen vähimmäismäärä.

4.6.3

Televiestintäalan tekniikan kiihtyvä innovaatiovauhti ja alan yhä dynaamisempi luonne merkitsevät sitä, että komission ja jäsenvaltioiden hallitusten on jatkuvasti huolehdittava siitä, että jokaisella EU:n alueella on paras ja kustannustehokkain saatavilla oleva laajakaistainfrastruktuuri.

4.6.4

Paikallishallinto ja siihen kuuluvat viranomaiset voivat edistää merkittävästi laajakaistayhteyksien tarjontaa alueellaan johtamalla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia sekä soveltamalla säännöksiä, jotka velvoittavat rakennus- ja kiinteistöalan yritykset sisällyttämään suunnitelmiinsa laajakaistayhteydet mahdollistavan televiestintäinfrastruktuurin.

4.6.5

On merkittävää, että tietyt jäsenvaltiot ovat onnistuneet digitaalisen kahtiajaon poistamisessa paremmin kuin toiset ja sisällyttäneet kansallisiin laajakaistastrategioihinsa erityistoimia laajakaistalevinneisyyden alueellisten erojen kuromiseksi umpeen (10).

4.6.6

Komissio voi kansallisia laajakaistastrategioita koskevan politiikan avulla koordinoida ja edistää jäsenvaltioiden hallitusten laajakaistayhteyksiä koskevia kehittämistoimia ja niiden yhtenäisyyttä koko Euroopassa. Kyseinen politiikka tulisi kehittää sellaiseksi, että se takaa jäsenvaltioiden soveltavan parhaita käytänteitä suunnitelmia laatiessaan, jotta EU:lle voidaan kehittää kattava suunnitelma laajakaistan levinneisyyserojen kuromiseksi umpeen vuoteen 2010 mennessä.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie Sigmund


(1)  Digital Divide Forum Report: Broadband Access and Public Support in Under-served areas, Bryssel 15. heinäkuuta 2005.

(2)  Ministeritason julistus, Riika 11. kesäkuuta 2006, IP/06/769.

(3)  Komission asiakirja KOM(2005) 203 lopullinen sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla.

(4)  Direktiivi 2002/21/EY sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä, direktiivi 2002/19/EY sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä (käyttöoikeusdirektiivi) ja direktiivi 2002/77/EY kilpailusta sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen markkinoilla.

(5)  Televiestintäyrityksiin lasketaan kuuluviksi kaikki yritykset, jotka tarjoavat kaksisuuntaisia televiestintäpalveluja, kiinteitä ja matkapuhelinyhteyksiä tarjoavat puhelinyhtiöt mukaan luettuina, sekä kyseisenlaisia palveluja tarjoavat kaapelitelevisioyritykset.

(6)  Komission asetus (EY) N:o 1031/2006, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2006, tietoyhteiskuntaa koskevista yhteisön tilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 808/2004 täytäntöönpanosta.

(7)  KOM(2005) 229 lopullinen: ”i2010 — kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta”.

(8)  Nopeiden yhteyksien Eurooppa: kansalliset laajakaistastrategiat, KOM(2004) 369.

(9)  KOM(2002) 263 lopullinen: ”eEurope 2005: Tietoyhteiskunta kaikille”.

(10)  Hyvä esimerkki kattavasta strategiasta on Ranskan ministeriöiden yhteisen aluesuunnittelu- ja aluekehityskomitean (Comité Interministériel pour l'Aménagement Du Territoire, CIADT) uusi laajakaistasuunnitelma (syyskuu 2004).


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/229


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yksirunkoisiin öljysäiliöaluksiin sovellettavien kaksoisrunkoa tai vastaavaa rakennetta koskevien rakennevaatimusten nopeutetusta käyttöönotosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2978/94 kumoamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 417/2002 muuttamisesta

KOM(2006) 111 lopullinen — 2006/0046 COD

(2006/C 318/37)

Euroopan unionin neuvosto päätti 25. huhtikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 80 artiklan 2 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 4. syyskuuta 2006. Esittelijä oli Jan Simons.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 187 ääntä puolesta ja 4 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK yhtyy näkemykseen, jonka mukaan EU:n jäsenvaltioiden tulee noudattaa poliittisia sopimuksiaan. On tärkeää, että nyt käsillä olevalla komission asetusehdotuksella tuetaan niin toimivia jäsenvaltioita ja että samalla annetaan maailmanlaajuisesti signaali siitä, että Euroopan unioni aikoo vakavasti toteuttaa myös käytännössä sitoumukset, jotka on annettu Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) piirissä. Kaikki tämä on monin verroin tärkeämpää kuin mahdolliset, pelkkiin oletuksiin perustuvat ja siinäkin tapauksessa hyvin rajalliset kielteiset seuraukset, jos niitä ylimalkaan ilmenee.

2.   Johdanto

2.1

Asetuksella (EY) N:o 417/2002, jota on muutettu asetuksella (EY) N:o 1726/2003, kielletään raskasöljyjen kuljettaminen yksirunkoisilla öljysäiliöaluksilla Euroopan unionin satamista ja satamiin. Tarkoituksena on vähentää onnettomuudesta aiheutuvien öljyvahinkojen vaaraa Euroopan vesillä.

2.2

EU:n toimenpiteiden pohjalta otettiin Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä samanlainen kielto käyttöön maailmanlaajuisesti MARPOL 73/78 -yleissopimuksen (International Convention for the Prevention of Pollution by Ships, alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehty kansainvälinen yleissopimus) liitteeseen I tehdyllä tarkistuksella lisäämällä siihen uudet 13G ja 13H säännöt. MARPOL-yleissopimuksen liitteen 13G säännön 7 kappaleen ja 13H säännön 5, 6 ja 7 kappaleen nojalla viranomaiset voivat kuitenkin antaa tietyin ehdoin säiliöaluksille luvan poiketa kyseisistä vaatimuksista. Tämä oli välttämätön kompromissi, jotta järjestely saatiin hyväksytyksi maailmanlaajuisena. Pidettyään tuolloin tapana olleet koordinaationeuvottelut, joissa tehdyt sopimukset olivat jäsenvaltioita keskinäisesti sitovia, Euroopan unionin puheenjohtajavaltio Italia antoi jäsenvaltioiden ja Euroopan komission nimissä välittömästi julistuksen, jossa ilmoitettiin, ettei yksikään mainituista tahoista aikonut soveltaa poikkeuksia. IMO-järjestelyn tultua voimaan 5. huhtikuuta 2005 yksi jäsenvaltioista ilmoitti kuitenkin jo 18. huhtikuuta 2005 Kansainväliselle merenkulkujärjestölle aikovansa soveltaa poikkeusta, joka on nyt käsillä olevan komission ehdotuksen aiheena. Sen jälkeen kuluneina kuukausina useat jäsenvaltiot ovat koordinaatiosopimuksen mukaisesti ilmoittaneet IMO:lle, etteivät ne aio soveltaa poikkeuksia. Neljä jäsenvaltiota antaa vielä odottaa samansisältöistä virallista ilmoitustaan, mutta ne ovat todenneet pysyvien edustajien komiteassa (Coreper) ja näin ollen saattaneet myös Euroopan komission ja muiden jäsenvaltioiden tietoon aikovansa kohdakkoin toimia samoin kuin 19 muuta jäsenvaltiota ovat jo tehneet.

2.3

Euroopan komissio palauttaa mieliin poliittiset sopimukset, jotka tehtiin ennen ja pian sen jälkeen, kun kielto hyväksyttiin Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä. Se muistuttaa myös Euroopan unionin puheenjohtajavaltion Italian IMO:ssa joulukuussa 2003 antamasta julkilausumasta, jossa ilmaistaan 15 jäsenvaltion (nykyään 25) sitoumus olla soveltamatta MARPOL-yleissopimukseen sisältyviä poikkeuksia.

2.4

Euroopan komissio ehdottaa, että asetus (EY) N:o 417/2002 muutetaan niin, että mainittu, unionin puheenjohtajavaltion julkituoma poliittinen sitoumus saa säädösmuodon siten, että asetuksen soveltamisalaa laajennetaan kieltämällä raskasöljyjen kuljettaminen kaikilla jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla yksirunkoisilla öljysäiliöaluksilla riippumatta siitä, minkä maan lainkäyttövaltaan alusten käyttämät satamat, offshore-terminaalit ja merialueet kuuluvat.

3.   Yleishuomiot

3.1

ETSK muistuttaa puoltaneensa Erika II -pakettia käsittelevässä lausunnossaan (1) kieltoa käyttää yksirunkoisia säiliöaluksia saastuttavimpien raskasöljyjen kuljetuksiin.

3.2

Jo periaatesyistä EU:n jäsenvaltioiden pitää noudattaa kansainvälisiä poliittisia sitoumuksiaan ja huolehtia yhteisön politiikan yhtenäisyydestä. Komission ehdotusta edeltää kuitenkin suppea perusteluosa, jossa huomio kohdistetaan pelkästään niihin poliittisiin sitoumuksiin ja erityisesti siihen EU:n julistukseen, jotka annettiin MARPOL-yleissopimukseen kuuluvan uuden 13H säännön hyväksymisen yhteydessä.

3.3

Erika II -pakettia käsittelevässä lausunnossaan ETSK suositti, että EU:n tulisi ehdottaa IMO:lle, että MARPOL-yleissopimuksen puitteissa nimetään erittäin herkät alueet, joita raskasta polttoöljyä lastinaan kuljettavien säiliöalusten ”tulee välttää”. Lisäksi komitea suositti pakollisen ohjausjärjestelmän laatimista SOLAS-yleissopimuksen (2) mukaisesti. IMO reagoikin asianomaisten valtioiden ehdotuksiin ja nimesi joukon erityisen herkkiä merialueita (Länsi-Euroopan merialueet, Itämeri, Kanariansaaret, Galápagossaaret) ja laajensi Ison Valliriutan alueen käsittämään Torresin salmen (Australia — Papua-Uusi-Guinea). Mainitut alueet sekä Sabana-Camagüeyn saaristo (Kuuba), Malpelo Island (Kolumbia), Florida Keys -merialue (Yhdysvallat) ja Paracasin kansallispuisto (Peru) on nimetty tällaisiksi alueiksi vuosina 1997–2003. Niitä suojellaan asiaan kuuluvin toimenpitein, joita ovat tiettyjen alueiden määrääminen säiliö- ja muiden alusten vältettäviksi, ohjaus- ja ilmoitusjärjestelmät sekä luotsausmääräykset. Näiden sekä niiden kaltaisten alueiden määrittely on nähtävä osoitukseksi rannikkovaltioiden harjoittamasta politiikasta, jolla pyritään minimoimaan riski yksirunkoisten öljysäiliöalusten aiheuttamasta pilaantumisesta.

3.4

EU:n jäsenvaltiot ja Euroopan komissio esittivät huhtikuussa 2003 IMO:lle tilaston (3), josta käy ilmi, että marraskuussa 2002 oli käytössä noin 660 luokkaan 2 (vähintään 20 000 dwt) kuuluvaa yksirunkoista öljysäiliöalusta. Niistä 160 oli nk. supertankkereita (very large crude carrier [VLCC] ja ultralarge crude carrier [ULCC], vähintään 200 000 dwt:n säiliöaluksia), jotka pääasiassa liikennöivät raakaöljykuljetuksissa Persianlahden alueelta Yhdysvaltoihin ja Japaniin. Öljysäiliöaluksia voidaan poistaa käytöstä useista eri syistä minä ajankohtana tahansa. Vuoden 2006 loppuun mennessä on mainittuja supertankkereita liikenteessä enimmilläänkin alle 50, ja vuoteen 2010 päättyvän käytöstäpoistamisaikataulun mukaisesti niiden lukumäärä supistuu vuosittain. Epäselviksi jäävät kuitenkin yhä ne taloudelliset ja sosiaaliset intressit, jotka mahdollisesti vaikuttavat edellä mainittuun EU:n jäsenvaltioon, joka on ilmoittanut haluavansa soveltaa poikkeusta. Vieläkään ei ole käytettävissä kyseisen maan laivarekisteriin perustuvia tarkkoja tietoja siitä, mitä aluksia asia mahdollisesti koskee, joten ollaan arvailujen varassa, mikä on ETSK:n arvolle sopimatonta. Esitettyjen yleisluontoisten viitteiden mukaan asia koskisi kaiken kaikkiaan 23:a alusta ja 300–400:aa merenkulkijaa, jotka ovat kyseisen maan kansalaisia. Väitteen paikkansapitävyys ylimalkaan on epävarma, ja vaikka se olisikin tosi, ei ”ulosliputtaminen” ole tässä yhteydessä ensisijainen vaara, vaan valpas laivanisäntä tai aluksen omistaja etsii soveltuvia toimintamahdollisuuksia muiden öljytuotteiden kuljetuksista, joiden osalta markkinatilanne on yhtä suotuisa.

3.5

Puheena olevan ehdotetun säädöksen soveltamisala pohjautuu yli 5 000 tonnin säiliöaluksia koskeviin voimassa oleviin säädöksiin. Komitea kuitenkin katsoo, että pitäisi vielä harkita nimenomaisesti alle 5 000 tonnin säiliöaluksia koskevan säädöksen antamista.

4.   Erityishuomiot

4.1

ETSK katsoo lisäksi, että on tarpeen tarkentaa, mitä tarkoitetaan ilmauksella ”heavy grade oil products ” asetukseen lisättäväksi esitetyssä uudessa 3a kohdassa (englanninkielinen toisinto).

4.2

Asetuksen (EY) N:o 417/2002 4 artiklan 4 ja 5 kohdassa viitataan asetuksen 4 artiklan 3 kohtaan. Nyt tarkasteltavalla komission ehdottamalla asetuksella on tarkoitus lisätä 4 artiklaan 3a kohta, jolloin mainitut viittaukset mitätöityvät, mikä ei missään tapauksessa kuulu asetusehdotuksen tavoitteisiin.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie Sigmund


(1)  EYVL C 221, 7.8.2001, s. 54.

(2)  SOLAS: Safety of Life at Sea Convention — kansainvälinen yleissopimus ihmishengen turvallisuudesta merellä.

(3)  IMO:n asiakirja MEPC 49/16/1.