—

Ruotsin hallitus, asiamiehenään A. Falk,

—

Itävallan hallitus, asiamiehenään E. Riedl,

—

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään J.-B. Laignelot ja P. Dejmek,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee jätteenpoltosta 4.12.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/76/EY (EYVL L 332, s. 91) tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty oikeudenkäynnissä, jossa asianosaisina ovat Gävle Kraftvärme AB (jäljempänä Gävle Kraftvärme) ja Länsstyrelsen i Gävleborgs län (Gävleborgin läänin aluehallinto, jäljempänä aluehallinto) ja joka koskee lämpöä ja sähköä tuottavan laitoksen käyttöä koskevaa lupahakemusta.

3

Jätteistä 15.7.1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY (EYVL L 194, s. 39), sellaisena kuin se on muutettuna 24.5.1996 tehdyllä komission päätöksellä 96/350/EY (EYVL L 135, s. 32; jäljempänä direktiivi 75/442), 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet edistääkseen

4

Direktiivi 75/442 on kumottu ja koonnettu jätteistä 5.4.2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2006/12/EY (EUVL L 114, s. 9). Direktiivin 75/442 3 artiklan 1 kohdan sanamuoto on toistettu sisällöltään samana direktiivin 2006/12 3 artiklan 1 kohdassa.

5

Direktiivin 2000/76 johdanto-osan 7, 13 ja 24 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

6

Kuten direktiivin 2000/76 1 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, direktiivin tavoitteena on ehkäistä tai rajoittaa niin hyvin kuin se on käytännössä mahdollista jätteiden poltosta ja rinnakkaispoltosta aiheutuvia ympäristöhaittoja ja erityisesti ilmaan, maaperään sekä pinta- ja pohjavesiin joutuvien päästöjen aiheuttamaa pilaantumista ja tästä ihmisten terveydelle aiheutuvia vaaroja.

7

Mainitun artiklan toisen kohdan mukaan tämä tavoite saavutetaan, kun muun muassa asetetaan tiukat toimintaedellytykset ja tekniset vaatimukset ja vahvistetaan poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksille päästöjen raja-arvot.

8

Ilmaisut polttolaitos ja rinnakkaispolttolaitos määritellään direktiivin 2000/76 3 artiklan 4 ja 5 kohdassa seuraavasti:

9

Direktiivin 2000/76 3 artiklan 12 kohdassa määritellään ”luvan” käsite niin, että sillä tarkoitetaan

”toimivaltaisen viranomaisen tekemää kirjallista päätöstä (tai useita tällaisia päätöksiä), jolla myönnetään lupa käyttää laitosta tietyillä ehdoilla, joilla varmistetaan, että laitos täyttää kaikki tämän direktiivin vaatimukset. Lupa voi koskea yhtä tai useampaa laitosta tai laitoksen osaa, jotka sijaitsevat samalla paikalla ja jotka ovat saman toiminnanharjoittajan käytössä”.

10

Mainitun direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Direktiivin 96/61/EY soveltamista rajoittamatta on poltto- tai rinnakkaispolttolaitosta koskevan, toimivaltaiselle viranomaiselle toimitettavan lupahakemuksen sisällettävä selvitys toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on varmistaa, että:

– –

– –”

11

Direktiivin 2000/76 6 artiklan 1–3 ja 6 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Polttolaitoksia käytettäessä on saavutettava sellainen polttotaso, että kuonassa ja pohjatuhkassa olevan orgaanisen hiilen kokonaismäärä on alle kolme prosenttia tai niiden polttohävikki alle 5 prosenttia aineen kuivapainosta. Tarvittaessa on käytettävä sopivia jätteen esikäsittelymenetelmiä.

Polttolaitokset on suunniteltava, varustettava ja rakennettava ja niitä on käytettävä siten, että prosessista syntyvän kaasun lämpötila nostetaan polttoilman viimeisen syötön jälkeen valvotusti ja homogeenisesti kaikkein epäedullisimmissakin olosuhteissa kahdeksi sekunniksi 850 °C:een mitattuna uunin sisäseinän läheisyydestä tai muusta toimivaltaisen viranomaisen hyväksymästä palamiskammion edustavasta kohdasta. Jos vaarallisen jätteen sisältämien halogenoitujen orgaanisten aineiden pitoisuus on enemmän kuin yksi prosentti kloorina ilmaistuna, lämpötila on nostettava 1100 °C:een vähintään kahdeksi sekunniksi.

Polttolaitoksen kukin linja on varustettava vähintään yhdellä lisäpolttimella. Tämän polttimen on kytkeydyttävä toimintaan automaattisesti, kun palamiskaasujen lämpötila laskee polttoilman viimeisen syötön jälkeen alle 850 tai 1100 °C:n. Sitä on käytettävä myös laitoksen käynnistys- ja pysäytystoimien aikana sen varmistamiseksi, että 850 tai 1100 °C:n lämpötilaa pidetään yllä kaiken aikaa näiden toimien aikana ja niin kauan kuin palamiskammiossa on polttamatonta jätettä.

Käynnistyksen ja pysäytyksen aikana tai kun palamiskaasun lämpötila laskee alle 850 tai 1100 °C:n, lisäpolttimeen ei saa syöttää polttoaineita, jotka voivat aiheuttaa suurempia päästöjä kuin mitä aiheutuu [tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuutta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 24.11.1975 annetun] neuvoston direktiivin 75/716/ETY [(EYVL L 307, s. 22)] 1 artiklan 1 kohdassa määritellyn kaasuöljyn poltosta taikka nestekaasun tai maakaasun poltosta.

2.   Rinnakkaispolttolaitokset on suunniteltava, varustettava ja rakennettava ja niitä on käytettävä siten, että jätteen rinnakkaispoltosta syntyvän kaasun lämpötila nostetaan valvotusti ja homogeenisesti kaikkein epäedullisimmissakin olosuhteissa kahdeksi sekunniksi 850 °C:een. Jos rinnakkaispoltetaan vaarallista jätettä, jonka sisältämien halogenoitujen orgaanisten aineiden pitoisuus on enemmän kuin yksi prosentti kloorina ilmaistuna, lämpötila on nostettava 1100 °C:een.

3.   Poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksissa on oltava käytössä automaattinen järjestelmä, joka estää jätteen syötön

– –

6.   Poltto- tai rinnakkaispolttoprosessin aikana syntyvä lämpö on hyödynnettävä niin hyvin kuin se on käytännössä mahdollista.”

12

Direktiivin 2000/76 7 artiklassa, luettuna yhdessä direktiivin liitteiden II ja V kanssa, vahvistetaan päästöjen raja-arvot polttolaitoksia ja rinnakkaispolttolaitoksia varten. Mainitun artiklan 2 kohdan toisen alakohdan nojalla polttolaitoksiin sovellettavia raja-arvoja sovelletaan myös rinnakkaispolttolaitoksiin, joissa yli 40 prosenttia tuloksena olevasta lämmön luovutuksesta on peräisin vaarallisesta jätteestä.

13

Gävle Kraftvärme AB on Gävle Energi -konserniin kuuluva yhtiö; konsernin puolestaan omistaa kokonaisuudessaan Gävlen kunnan omistama osakeyhtiö. Se hoitaa Johannesin yhdistettyä lämpö- ja sähkölaitosta, joka on Gävlen kaukolämpöverkon perustuotantolaitos, joka tuottaa lämpöä ja sähköä.

14

Koska Gävle Kraftvärme suunnitteli tämän laitoksen laajentamista, se teki Östersunds tingsrättin miljödomstolenille (ympäriasioissa toimivaltainen Östersundin alioikeuden kokoonpano) lupahakemuksen, joka koski toiminnan, joka merkitsi 170 MW:n enimmäislämpökapasiteettia, harjoittamista mainitussa laitoksessa. Tämä hakemus koski erityisesti seuraavia seikkoja:

15

Hakemus koski lisäksi muita suunnitellun toiminnan edellyttämiä muutoksia.

16

Tätä hakemusta tehtäessä tämän laajennuksen täsmällisiä yksityiskohtia ei ollut vielä vahvistettu lopullisesti. Gävle Kraftvärme saattoi joko ryhtyä rakentamaan kattilaa 2 ja rakennuttaa kattilan 3 ainoastaan tarvittaessa tai jättää kattilan 2 rakentamatta ja rakentaa sen sijaan kattilan 3. Joka tapauksessa yhteistehon ei ollut tarkoitus ylittää 85 MW:a.

17

Lupahakemuksessaan Gävle Kraftvärme oli ilmoittanut, että sekä kattila 1 että kattila 2 voitiin luokitella rinnakkaispolttolaitoksiksi. Aluehallinto, joka ilmoitti tukevansa tätä hakemusta, katsoi kuitenkin, että kyseinen toiminta vastasi pikemminkin jätteenpolttolaitoksen toimintaa. Miljödomstolen hyväksyi Gävle Kraftvärmen ehdottaman luokittelun, koska se katsoi, että laitoksen pääasiallinen tarkoitus oli energian tuotanto.

18

Aluehallinto valitti tästä päätöksestä Svea Hovrättin Miljööverdomstoleniin (ympäristöasioissa toimivaltainen Svean hovioikeuden kokoonpano) ja väitti, että kattila 1 oli luokiteltava ”rinnakkaispolttolaitokseksi”, kun taas kattila 2 oli luokiteltava ”polttolaitokseksi”, ja Svea hovrätt hyväksyi nämä luokittelut.

19

Gävle Kraftvärme valitti tästä päätöksestä Högsta domstoleniin (ylin tuomioistuin) ja väitti, että Miljööverdomstolen oli luokitellut kattilat erikseen virheellisesti.

20

Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin toteaa, että laitoksen luokittelulla on merkitystä, sikäli kuin käyttöä koskevat vaatimukset ovat erilaisia sen mukaan, minkä tyyppisestä laitoksesta on kyse. Näin ollen se katsoi, että pääasian ratkaisu riippuu yhteisön oikeuden tulkinnasta, ja päätti lykätä asian ratkaisemista ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

21

Käsitteet ”polttolaitos” ja ”rinnakkaispolttolaitos” määritellään direktiivin 2000/76 3 artiklan 4 ja 5 kohdassa.

22

Mainitussa 3 artiklan 4 kohdassa laitos määritellään ”tekniseksi yksiköksi ja laitteistoksi”.

23

Ilmaisua ”laitos” ei selvennetä direktiivin 2000/76 3 artiklan 5 kohdassa olevan ”rinnakkaispolttolaitoksen” käsitteen yhteydessä, mutta on selvää, että tässä säännöksessä viitataan implisiittisesti saman artiklan edelliseen kohtaan. Mainitun 5 kohdan sanamuodosta näet ilmenee, että ”rinnakkaispolttolaitoksen” käsite pohjautuu mainitun 3 artiklan 4 kohdassa olevaan ”polttolaitoksen” käsitteeseen ja että nämä säännökset eivät eroa toisistaan sen teknisten seikkojen kokonaisuuden osalta, joka on otettava huomioon luokiteltaessa polttoyksikköä.

24

Tekniset osat, joista polttolaitos ja rinnakkaispolttolaitos muodostuvat, on lueteltu direktiivin 2000/76 3 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa ja 5 kohdan kolmannessa alakohdassa. Näihin osiin kuuluu ”kattila”. Kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 20 kohdassa, toisin kuin muut luetellut osat, jotka ovat monikossa, ilmaisu ”kattila” (ja ilmaisu ”poistoputki”, [ei tosin suomenkielisessä toisinnossa]) mainitaan yksikössä.

25

Direktiivin 2000/76 3 artiklan 4 ja 5 kohdan sanamuoto puoltaa siis tulkintaa, jonka mukaan jokainen yksittäinen kattila laitteistoineen muodostaa tässä direktiivissä tarkoitetun erillisen laitoksen.

26

Direktiivin 2000/76 rakenne ja tavoite tukevat tätä tulkintaa.

27

Direktiivin rakenteen osalta on riidatonta, että polttolaitoksiin ja rinnakkaispolttolaitoksiin sovelletaan erilaisia sääntöjä niihin sovellettavien toimintaedellytysten ja päästöjen raja-arvojen osalta. Rinnakkaispolttolaitoksiin sovelletaan yleensä lievempiä säännöksiä.

28

Erityisesti toimintaedellytyksistä voidaan todeta, että polttolaitoksiin sovellettavat toimintaedellytykset koskevat kuonassa ja pohjatuhkassa olevaan orgaanisen hiilen kokonaismäärään sekä niiden polttohävikkiin liittyviä vaatimuksia, joista ei säädetä rinnakkaispolttolaitosten osalta. Lisäksi vaikka molempien laitostyyppien osalta mainitut edellytykset kattavat tiettyjä palamiskaasun lämpötilaa koskevia vaatimuksia jätteiden syötössä, vain polttolaitokset on varustettava vähintään yhdellä lisäpolttimella.

29

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 21 kohdassa, tiettyjä polttolaitoksia koskevia säännöksiä voidaan soveltaa vain kattilakohtaisesti. Tästä seuraa, että tulkinta, jonka mukaan lämpöä ja sähköä tuottavassa laitoksessa jokaista kattilaa on pidettävä erillisenä laitoksena, on direktiivin 2000/76 rakenteen mukainen.

30

Tällaista päätelmää tukevat lisäksi polttolaitoksen tai rinnakkaispolttolaitoksen toimiluvan hankkimista koskevat säännöt. Direktiivin 2000/76 3 artiklan 12 kohdassa säädetään nimittäin nimenomaisesti tilanteesta, jossa lupa koskee useampaa laitosta tai laitoksen osaa, jotka sijaitsevat samalla paikalla ja jotka ovat saman toiminnanharjoittajan käytössä.

31

Toisaalta direktiivin 2000/76 1 artiklan mukaan direktiivin tavoitteena on ehkäistä tai rajoittaa niin hyvin kuin se on käytännössä mahdollista jätteiden poltosta ja rinnakkaispoltosta aiheutuvia ympäristöhaittoja asettamalla tiukat toimintaedellytykset ja tekniset vaatimukset sekä vahvistamalla päästöjen raja-arvot.

32

Kuten Itävallan hallitus ja Euroopan yhteisöjen komissio ovat todenneet huomautuksissaan, direktiivin 2000/76 tulkinnalla, jolla torjuttaisiin kunkin kattilan erillinen luokittelu, voitaisiin haitata tätä tavoitetta. Siten siinä tapauksessa, että lämpö- ja sähkölaitos, johon kuuluu polttoyksiköitä ja rinnakkaispolttoyksiköitä, luokiteltaisiin kokonaisuudessaan rinnakkaispolttolaitokseksi, tällainen laitos voisi välttyä raskaammilta vaatimuksilta, joita sovelletaan polttolaitoksiin.

33

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että sovellettaessa direktiiviä 2000/76 lämpö- ja sähkölaitokseen, jossa on useita kattiloita, jokaista kattilaa siihen kuuluvine laitteineen on pidettävä erillisenä laitoksena.

34

Direktiivin 2000/76 3 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla laitos, joka on tarkoitettu erityisesti jätteiden lämpökäsittelyyn, on polttolaitos.

35

Saman artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan laitosta, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa energiaa tai aineellisia tuotteita ja jossa joko käytetään jätettä vakinaisena tai lisäpolttoaineena tai jätettä lämpökäsitellään sen käsittelemiseksi, on pidettävä rinnakkaispolttolaitoksena.

36

Mainitun 3 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa täsmennetään, että jos rinnakkaispoltto tapahtuu niin, että laitoksen pääasiallinen tarkoitus ei ole tuottaa energiaa tai aineellisia tuotteita vaan pikemminkin jätteiden lämpökäsittely, laitos on luokiteltava saman artiklan 4 kohdassa tarkoitetuksi polttolaitokseksi.

37

Näiden säännösten sanamuodosta ilmenee selvästi, että rinnakkaispolttolaitos on polttolaitoksen erityismuoto, ja se, onko laitos polttolaitos vai rinnakkaispolttolaitos, on arvioitava laitoksen pääasiallisen tarkoituksen mukaan.

38

On täsmennettävä, että laitoksen pääasiallista tarkoitusta koskeva arviointi koskee tosiseikkoja, jotka ovat olemassa tämän arvioinnin suorittamishetkellä, eli tämän laitoksen kapasiteettia ja toimintaa tai, jos kyseessä olevaa laitosta ei ole vielä rakennettu, sitä suunnitelmaa, jonka perusteella toimilupaa haetaan.

39

Kirjallisissa huomautuksissaan Ruotsin hallitus esittää, että laitoksen luokittelua koskevan lähestymistavan, joka perustuu yksinomaan laitoksen pääasialliseen tarkoitukseen, vaarana on direktiivin 2000/76 tavoitteen kiertäminen. Useita polttolaitoksia, jotka on suunniteltu ja rakennettu alun perin jätteiden polttoa varten, voitaisiin luokitella uudestaan rinnakkaispolttolaitoksiksi, kunhan kerätty lämpö käytetään energiantuotantoon. Nämä yksiköt välttyisivät siten polttolaitoksiin sovellettavilta tiukemmilta edellytyksiltä. Tämän hallituksen mukaan laitostyyppien erottelemiseksi on perusteena käytettävä pikemminkin tarkoitusta, jota varten kyseinen yksikkö on rakennettu.

40

Tällaista tulkintaa ei kuitenkaan voida hyväksyä. Ensinnäkin se on ristiriidassa direktiivin 2000/76 selvän sanamuodon kanssa. Kuten komissio on todennut huomautuksissaan yhteisöjen tuomioistuimessa, tämän direktiivin 3 artiklan 5 kohdan nimenomaisesta sanamuodosta ilmenee, että rinnakkaispolttolaitokset erottuvat polttolaitoksista pääasiallisen tarkoituksensa perusteella. Sitä vastoin tällä säännöksellä ei vahvisteta mitään arviointiperustetta sen tarkoituksen osalta, jota varten laitos on rakennettu.

41

Toiseksi kuten mainitun direktiivin johdanto-osan 24 perustelukappaleesta ja direktiivien 75/442 ja 2006/12 3 artiklan 1 kohdan b alakohdasta ilmenee, yhteisön jätelainsäädännön tavoitteena on edistää niin hyvin kuin se on käytännössä mahdollista jätteiden hyötykäyttöä ja erityisesti niiden käyttöä energianlähteenä. Rinnakkaispolttolaitoksen käsitteen liian suppealla tulkinnalla voitaisiin vahingoittaa tätä tavoitetta. Tiukempien sääntöjen soveltaminen laitoksiin, joiden pääasiallisena tarkoituksena on tosiasiassa energian tai aineellisten tuotteiden tuotanto, voisi saada tällaisten yksikköjen käyttäjät luopumaan ryhtymästä tällaiseen toimintaan tai jatkamasta sitä.

42

Kolmanneksi on korostettava, että se, että laitoksessa ryhdytään tuottamaan energiaa polttamalla rajatussa määrin jätteitä, ei itsessään riitä siihen, että laitos katsottaisiin yksiköksi, jonka pääasiallisena tarkoituksena on energian tai aineellisten tuotteiden tuottaminen. Direktiivin 2000/76 johdanto-osan 24 perustelukappaleessa sekä 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja 6 artiklan 6 kohdassa näet säädetään nimenomaisesti, että paitsi rinnakkaispolttoprosessissa myös polttoprosessissa syntyvä lämpö on hyödynnettävä niin hyvin kuin se on käytännössä mahdollista.

43

Lopuksi on muistutettava, että direktiivissä 2000/76 asetetaan tiukkoja edellytyksiä molemmalle laitostyypille ja säädetään erityisistä suojatoimenpiteistä rinnakkaispolttolaitosten osalta. Esimerkiksi sen 7 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan nojalla polttolaitoksia varten vahvistettuja päästöjen raja-arvoja sovelletaan myös rinnakkaispolttolaitoksiin, kun yli 40 prosenttia lämmöntuotannosta on peräisin vaarallisista jätteistä. Lisäksi, kuten tämän direktiivin johdanto-osan 13 perustelukappaleesta ilmenee, jos direktiivissä tarkoitetut laitokset kuuluvat kapasiteettinsa puolesta myös direktiivin 96/61 soveltamisalaan, niiden on oltava myös direktiivin 96/61 vaatimusten mukaisia erityisesti päästöjen raja-arvojen osalta.

44

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 43–47 kohdassa, polttolaitoksen pääasiallisen tarkoituksen on ilmettävä objektiivisesti useista tosiseikoista.

45

Tällaisessa arvioinnissa toimivaltaisten viranomaisten on tutkittava kunkin laitoksen erityiset olosuhteet. Erityisesti on otettava huomioon tuotetun energian tai aineellisten tuotteiden määrän suhde tässä laitoksessa poltettujen jätteiden määrään sekä tämän tuotannon vakiintuneisuus ja jatkuvuus.

46

Edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että laitos on luokiteltava direktiivin 2000/76 3 artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitetuksi polttolaitokseksi tai rinnakkaispolttolaitokseksi pääasiallisen tarkoituksensa perusteella. Toimivaltaisten viranomaisten on tutkittava tämä tarkoitus arviointihetkellä vallitsevien tosiseikkojen perusteella. Tällaisessa arvioinnissa on otettava huomioon erityisesti kyseisessä laitoksessa tuotetun energian tai aineellisten tuotteiden määrän suhde tässä laitoksessa poltettujen jätteiden määrään sekä tämän tuotannon vakiintuneisuus tai jatkuvuus.

47

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: