A4-0447/98

Päätöslauselma eurosta rinnakkaisvaluuttana

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon Euroopan keskuspankin perustamisen ja EMUn kolmannen vaiheen käynnistymisen,

- ottaa huomioon 30. huhtikuuta 1998 antamansa päätöslauselman Euroopan rahapoliittisen instituutin lähentymiskertomuksesta (C4-0201/98) ja komission asiakirjasta «EURO 1999 - 25. maaliskuuta 1998 - Talouksien lähentymisen arviointi ja talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtymistä koskeva suositus» (KOM(98)1999 - C4-0200/98) ((EYVL C 152, 18.5.1998, s. 33.)),

- ottaa huomioon työjärjestyksensä 148 artiklan,

- ottaa huomioon talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan mietinnön (A4-0447/98),

A. ottaa huomioon, että Englannin punta, Ruotsin kruunu, Tanskan kruunu ja Kreikan drakma jäävät valitettavasti 1. tammikuuta 1999 käynnistyvän EMUn kolmannen vaiheen ulkopuolelle,

B. katsoo, että on syytä toivoa vilpittömästi, että Yhdistynyt kuningaskunta, Ruotsi, Tanska ja Kreikka pystyvät liittymään yhtenäisvaluuttajärjestelmään mahdollisimman pian omien etujensa, EMUn alkuvaiheeseen osallistuvien muiden jäsenvaltioiden etujen sekä ennen kaikkea koko Euroopan unionin kansalaisten etujen nimissä,

C. ottaa huomioon, että vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan, Ruotsin, Tanskan ja Kreikan liittymiselle on huomattavia poliittisia ja taloudellisia esteitä, näiden jäsenvaltioiden kansalaisten selvä enemmistö (esim. Yhdistyneessä kuningaskunnassa 65 % väestöstä) arvioi maansa liittyvän EMUn kolmanteen vaiheeseen seuraavan seitsemän vuoden aikana,

D. ottaa huomioon, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Kreikassa toimivat yritykset tiedostavat yleisesti, että mahdollisuus operoida euroilla jo varhaisessa vaiheessa merkitsee kilpailuetua,

E. katsoo, että Yhdistyneen kuningaskunnan, Ruotsin, Tanskan ja Kreikan EMUn kolmanteen vaiheeseen osallistumisen ajankohdasta vallitseva poliittinen epävarmuus sekä taloudellinen epävarmuus, joka juontuu näiden maiden mahdollisuudesta muuttaa valuuttojensa arvoa, voi johtaa helposti siihen, että Englannin punnan, Ruotsin kruunun, Tanskan kruunun ja Kreikan drakman epävakaisuus suhteessa euroon on merkittävästi suurempi kuin niiden aiempi epävakaisuus suhteessa Saksan markkaan,

F. katsoo tämän epävakaisuuden kasvun voivan johtua myös siitä, että eurolla on kansainvälisillä markkinoilla suurempaa painoarvoa kuin Saksan markalla, mikä saattaa vaikuttaa Englannin punnan, Ruotsin kruunun, Tanskan kruunun ja Kreikan drakman epävakaisuuteen suhteessa dollariin ja jeniin,

G. katsoo, että tätä epävakaisuutta saattaa helposti pahentaa vielä se, että painoarvoltaan vähäisemmät valuutat ovat alttiita keinottelijoiden iskuille, kuten äskeiset maailmanlaajuiset pääomamarkkinoiden suuntaukset ovat osoittaneet,

H. katsoo, että tämä epävakaisuus saa todennäköisesti aikaan sen, että pääoman hankintakustannukset ovat Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Kreikassa suuremmat kuin euron käyttöön ottaneella alueella,

I. ottaa huomioon, että euroa käytetään kaikissa EU:n maksuissa 1. tammikuuta 1999 lähtien, minkä jälkeen EMUn kolmannen vaiheen ulkopuolelle jäävissä jäsenvaltioissa vaihtokurssien riski saattaa kasvaa EU:n maksuista riippuvaisilla aloilla, erityisesti maatalousalalla, ja tällöin riski saatetaan pyrkiä siirtämään kotimaisille tavarantoimittajille edellyttämällä näiltä laskutusta euroina,

J. ottaa huomioon, että matkailijoiden käyttämät eurot voivat olla erityisen merkittävä tekijä erityisesti niillä poikkeusmaiden alueilla, joilla matkailu on erityisen tärkeä tulonlähde, kuten Lontoossa ja Kreikan saarilla,

K. ottaa huomioon, että huomattavan monet merkittävät monikansalliset yhtiöt, jotka toimivat Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Kreikassa, ovat jo ilmoittaneet aikeistaan siirtää valuuttakurssiriski 1. tammikuuta 1999 lähtien kotimaisille tavarantoimittajille edellyttämällä näiltä laskutusta euroina,

L. ottaa huomioon, että huomattavan monet kansalliset yhtiöt, jotka toimivat Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Kreikassa ja harjoittavat vientiä euron käyttöön ottaneelle alueelle, pyrkivät siirtämään valuuttakurssiriskin kotimaisille tavarantoimittajilleen edellyttämällä näiltä laskutusta euroina,

M. katsoo, että toivomus hintojen vaivattomasta vertailusta koko EU:ssa voi johtaa siihen, että jopa sellaisissa yhtiöissä, joilla ei ole euroina ilmoitettavia tuloja, toimivat brittiläiset, ruotsalaiset, tanskalaiset ja kreikkalaiset hankintapäälliköt edellyttävät kotimaisilta tavarantoimittajilta hinnoittelua euroina,

N. katsoo, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Kreikassa aletaan seuraavan kolmen vuoden aikana käyttää useimmissa tapauksissa euroa johtajatason palkkojen ja muiden etuuksien laskennallisena valuuttana eräillä aloilla, joilla työnantajat ja -tekijät ovat kansainvälisiä, erityisesti rahoituspalvelujen ja tietotekniikan aloilla,

O. katsoo, että lisäksi on mahdollista, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Kreikassa palkkasopimukset ilmoitetaan edelleen kansallisena valuuttana, mutta ne kytketään nimenomaisesti vaihtokurssiin sellaisilla aloilla, joilla operoidaan euroilla, kuten autoteollisuudessa,

P. pitää todennäköisenä, että euro on muutaman vuoden kuluessa dollarin kanssa yhdenvertainen tärkeimmissä raaka-ainetuontia, erityisesti Pohjanmeren öljyn ja maakaasun tuontia, koskevissa sopimuksissa,

Q. katsoo, että on mahdollista, että euro on muutaman vuoden kuluessa dollarin kanssa yhdenvertainen EU:n jäsenyyttä hakeneiden maiden kansainvälisessä kaupassa ja näihin maihin tehtävissä investoinneissa,

R. katsoo, että euro ei tästä syystä ole «mikä tahansa ulkomaan valuutta» Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Kreikassa 1. tammikuuta 1999 jälkeen, vaan sen osuus näiden maiden rahavarannosta kasvaa nopeasti (esim. Ruotsissa peräti 15 % kolmen seuraavan vuoden aikana),

S. katsoo, että tätä kehitystä on pidettävä myönteisenä, koska se epäilemättä jouduttaa Yhdistyneen kuningaskunnan, Ruotsin, Tanskan ja Kreikan osallistumista EMUn kolmanteen vaiheeseen,

T. katsoo, että tämä kehitys aiheuttaa kuitenkin lisähankaluuksia Yhdistyneen kuningaskunnan, Ruotsin, Tanskan ja Kreikan keskuspankeille niiden toteuttaessa kansallista rahapolitiikkaa,

U. katsoo tämän kehityksen saattavan johtaa helposti myös siihen, että pk-yritykset, joilla ei ole minkäänlaista aiempaa kokemusta ulkomaan valuutoista, ottavat liian kevytmielisesti riskejä, joita ne eivät ymmärrä, eivätkä pysty hoitamaan asianmukaisesti,

V. katsoo tämän kehityksen saattavan johtaa myös siihen, että kuluttajat ottavat velkaa tai muita rahoitusvelvoitteita euromääräisinä tiedostamatta asiaan liittyviä riskejä,

W. katsoo, että euron rinnakkaista käyttöä EU:n jäsenyyttä hakeneissa maissa on pidettävä suositeltavana, koska se tehostaa niiden yhteyksiä unioniin ja helpottaa niiden mahdollista jäsenyyttä,

X. katsoo tämän kehityksen saattavan kuitenkin synnyttää aikanaan samanlaisia riskejä kuin Yhdistyneen kuningaskunnan, Ruotsin, Tanskan ja Kreikan nykyiset riskit,

Y. katsoo, että euron laajempaa kansainvälistä rinnakkaiskäyttöä on pidettävä myönteisenä, koska se korostaa euron asemaa dollarin veroisena maailmanlaajuisena valuuttana;

1. Katsoo, että

i. minkään jäsenvaltion julkisten viranomaisten ei tule asettaa minkäänlaisia esteitä sille, että euroa käytettäisiin rinnakkaisvaluuttana Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Kreikassa;

ii. EKP:n olisi perustettava erityinen komitea, joka seuraisi euron rinnakkaiskäyttöä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Kreikassa ja varmistaisi, että kehitys helpottaisi näiden jäsenvaltioiden osallistumista EMUn kolmanteen vaiheeseen eikä vaikeuttaisi sitä;

iii. Yhdistyneen kuningaskunnan, Ruotsin, Tanskan ja Kreikan keskuspankkien olisi annettava ennen 1. tammikuuta 1999 virallinen lausunto siitä, kuinka ne kannustavat euron rinnakkaiskäyttöön, kehittävät talouksiaan seuraavan kolmen vuoden aikana ja miten ne suosittelevat rahoituslaitoksia, yrityksiä ja kuluttajia toimimaan näissä oloissa; nämä lausunnot olisi esiteltävä Euroopan parlamentille sen raha-asiain alivaliokunnan välityksellä;

iv. koska ainoa tapa euron rinnakkaiskäytöstä Yhdistyneelle kuningaskunnalle, Ruotsille, Tanskalle ja Kreikalle mahdollisesti koituvien riskien vähentämiseksi on, että näiden valtioiden hallitukset varmistavat, että niiden euroa koskeva politiikka on mahdollisimman selkeä kaikille taloudellisille toimijoille, hallitusten olisi toimittava juuri tällä tavalla;

v. koska ainoa tapa euron rinnakkaiskäytöstä Yhdistyneelle kuningaskunnalle, Ruotsille, Tanskalle ja Kreikalle koituvien riskien poistamiseksi on näiden maiden osallistuminen EMUn kolmanteen vaiheeseen, näiden maiden olisi toimittava tällä tavalla mahdollisimman pian;

2. Kehottaa puhemiestään toimittamaan tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, EKP:n neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.