A4-0369/98

Päätöslauselma vankilaoloista Euroopan unionissa: järjestelyt ja korvaavat rangaistukset

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen,

- ottaa huomioon luonnoksen Amsterdamin sopimukseksi,

- ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja siihen liittyvän oikeuskäytännön,

- ottaa huomioon Euroopan yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi ja siihen liittyvät pöytäkirjat,

- ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

- ottaa huomioon kaikki Euroopan neuvoston vuonna 1973 hyväksymät vankien kohtelua koskevat vähimmäissäännöt,

- ottaa huomioon Euroopan neuvoston päätöslauselmat ja suositukset tutkintavankeudesta (R(80)11), vankien lomista (R(82)16), vaarallisten vankien tutkintavankeudesta ja kohtelusta (R(82)17) ja ulkomaalaisista vangeista (R(84)12) sekä eurooppalaiset säännöt yhdyskunnissa täytäntöönpantavista seuraamuksista ja -toimista (R(92)16),

- ottaa huomioon vuonna 1983 tehdyn Euroopan yleissopimuksen tuomittujen siirtämisestä,

- ottaa huomioon vuonna 1987 tehdyn Euroopan yleissopimuksen kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun estämiseksi,

- ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean 12. helmikuuta 1987 hyväksymän suosituksen N:o R(87)3 Euroopan vankeinhoitosäännöistä,

- ottaa huomioon Euroopan neuvoston 14. toukokuuta 1998 antaman kidutusta ja epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua käsittelevän komitean selonteon,

- ottaa huomioon 12. huhtikuuta 1989 antamansa päätöslauselman perusoikeuksia ja -vapauksia koskevan julistuksen antamisesta ((EYVL C 120, 16.5.1989, s. 51.)),

- ottaa huomioon 17. syyskuuta 1996 ((EYVL C 320, 28.10.1996, s. 36.)), 8. huhtikuuta 1997 ((EYVL C 132, 28.4.1997, s. 31.)) ja 17. helmikuuta 1998 ((EYVL C 80, 16.3.1998, s. 43.)) antamansa päätöslauselmat ihmisoikeuksien kunnioittamisesta Euroopan unionissa,

- ottaa huomioon 18. tammikuuta 1996 antamansa päätöslauselman huonoista vankeusoloista Euroopan unionin vankiloissa ((EYVL C 32, 5.2.1996, s. 102.)),

- ottaa huomioon Vandemeulebroucken ja Aelvoetin jättämän päätöslauselmaesityksen vankien vierailuoikeudesta erityisesti Isossa-Britanniassa (B4-1022/97),

- ottaa huomioon työjärjestyksensä 148 artiklan,

- ottaa huomioon kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunnan mietinnön (A4-0369/98),

A. katsoo, että rangaistustehtävänsä ohella vankeuden on osaltaan edistettävä yhteiskuntarauhaa suojelemalla omaisuutta ja turvaamalla tehokkaasti yksilöiden oikeudet ja palautettava tuomittujen vastuuntunto ja edistettävä heidän palaamistaan yhteiskuntaan,

B. pitää erittäin tärkeänä uhrien oikeuksia ja haluaa edistää tuomittujen henkilöiden näille aiheuttamien vääryyksien korjaamista,

C. ottaa huomioon Euroopan unionin maissa käytössä olevien oikeus- ja rangaistusjärjestelmien välillä vallitsevat huomattavat erot, joita esiintyy eritoten vankeusrangaistukselle vaihtoehtoisten toimien ja lyhyitä vankeusrangaistuksia korvaavien rangaistusmuotojen toteuttamisessa,

D. katsoo, että vankeusrangaistus on monesti ainoa mahdollinen rikosoikeudellinen seuraamus ja sille vaihtoehtoiset toimet tai korvaavat rangaistukset uhkaavat jäädä toisarvoisiksi tai ne voidaan ymmärtää yleisesti väärin,

E. pahoittelee vähäistä turvautumista korvaaviin rangaistuksiin, joita voidaan soveltaa erityisesti alle vuoden tuomioihin; valtaosa rangaistuksista lähes kaikissa unionin valtioissa on juuri tällaisia,

F. suhtautuu myönteisesti siihen, että joustavana rikosoikeudellisen täytäntöönpanon muotona sovellettavien vankilalle vaihtoehtoisten toimien ja korvaavien rangaistusten käyttöä laajennetaan erilaisiin järjestelmiin,

G. on tietoinen tarpeesta vertailla järjestelmällisesti erilaisten oikeus- ja vankeinhoitojärjestelmien kehitystä, erityisesti vaihtoehtoisten toimien ja lyhyitä vankeusrangaistuksia korvaavien rangaistusten soveltamista, sekä tarpeesta lähentää oikeudenkäyttötapoja jäsenvaltioissa huolimatta siihen liittyvistä vaikeuksista,

H. on huolestunut niistä erittäin epäedullisista oloista, jotka vielä vallitsevat suuressa osassa Euroopan rangaistuslaitoksia ennen kaikkea siksi, että perustavia ihmisoikeuksia ei kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja lähes kaikkien jäsenvaltioiden perustuslakien vastaisesti kunnioiteta, ja tästä syystä sopeutuminen uudelleen yhteiskuntaan vaikeutuu suuresti,

I. kannattaa täysin Euroopan neuvoston tavoitteita, erityisesti vankeuden vahingollisten vaikutusten vähentämistä mahdollisimman pieniksi ja rangaistusten inhimillistämisen tarvetta,

J. on toiveikas niiden toimien vuoksi, joita useat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet lisätäkseen vankilajärjestelmän tehokkuutta, jotta järjestelmä olisi oikeudenmukaisempi ja humaanimpi vankeuden, vankien yhteiskuntaan palaamisen sekä uusien, nykyaikaisten laitosten rakentamisen osalta,

K. on huolissaan erityisesti useiden unionin jäsenvaltioiden vankiloiden ylikuormittumisesta, joka heikentää suuresti vankien mahdollisuuksia palata yhteiskuntaan ja aiheuttaa seurauksia vankien fyysiselle ja henkiselle terveydelle sekä heikentää henkilökunnan työoloja ja vähentää mahdollisuuksia järjestää ammatillista, koulutus-, kulttuuri- ja urheilutoimintaa,

L. ottaa huomioon, että huomattava osa vangeista on laittomien aineiden riippuvaisia kuluttajia ja että he merkitsevät vaaraa sekä itselleen että vankitovereilleen ja voivat vaarantaa rangaistuslaitosten toiminnan (korruptioyritykset jne.),

M. on erittäin huolestunut äskettäisestä itsemurhien määrän kasvusta useiden Euroopan maiden rangaistuslaitoksissa,

N. on huolestunut tutkintavankeuden yleisyydestä ja sen kestosta; muistuttaa painokkaasti siitä yleisperiaatteesta, että rikosoikeudenkäynnissä syytettynä oleva on vapaa ja hänellä on täydet oikeudet; tutkintavankeus aiheuttaa mahdollisesti annettavan tuomion seuraukset ennalta ja saa aikaan väistämätöntä henkilökohtaista haittaa sekä merkitsee luopumista perusoikeudesta syyttömyyden olettamukseen; tutkintavankeus on siten oikeutettu ainoastaan silloin, kun se on välttämätön, perusteltu ja suhteessa niiden etujen, oikeuksien ja arvojen turvaamistavoitteeseen, joita käsitellään korvaavia rangaistuksia koskevissa säännöksissä;

1. Kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan Euroopan neuvoston vankiloita koskevia määräyksiä kokonaisuudessaan ja erityisesti sääntöjä, jotka koskevat puhtauden vähimmäisvaatimuksia: sellien sisustusta, ravintoa, vaatetusta, lämmitystä ja hygieniaa, käytettävissä olevia saniteettitiloja ja osallistumista työhön ja koulutukseen sekä sosiaalistaviin ja kulttuuri- ja urheiluharrastuksiin; nämä kaikki ovat tekijöitä, joilla tuetaan vangin ihmisarvoa ja helpotetaan sopeutumista takaisin yhteiskuntaan; kehottaa lisäksi Euroopan unionin jäsenvaltioita tarkkaan noudattamaan Euroopan neuvoston puitteissa toimivan kidutusta ja epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua käsittelevän komitean antamia suosituksia ja toteuttamaan niille osoitetut suositukset;

2. Vaatii painokkaasti, että tuomittujen perheyhteisö otetaan huomioon erityisesti edistämällä vankeuden järjestämistä lähellä kotipaikkaa ja perhettä sekä suosimalla perheen ja läheisten vierailuja järjestämällä tätä varten erityiset tilat, koska puolisolla ja lapsilla on aina erittäin suotuisa vaikutus vankien «parantumiseen», vastuuntunnon kasvamiseen ja yhteiskuntaan palaamiseen, jollei ole nimenomaisia, perusteltuja syitä toimia toisin (mahdollinen rikoskumppanuus, kuuluminen rikollisjärjestöön, erityiset terrorismin muodot jne.); pyytää lisäksi, että molempien puolisoiden ollessa vankeudessa, jollei vankeinhoito- tai turvallisuussyistä muuta johdu, tuetaan puolisoiden täyttä yhteiselämää perustamalla tätä tarkoitusta varten sekaosastoja;

3. Muistuttaa, että liikkumisvapauden menettäminen ei tarkoita kaikkien perusvapauksien menettämistä; ajatuksen-, mielipiteen- ja ilmaisunvapautta sekä poliittista tai uskonnollista vakaumusta sekä siviilioikeuksia, erityisesti omaisuuden hallintaoikeutta, jollei sitä ole tuomioistuimen nimenomaisella päätöksellä pidätetty, on tässä suhteessa ehdottomasti kunnioitettava;

4. Pyytää kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita vahvistamaan vankeinhoidon perusperiaatteista lain, joka sisältää lainsäädännölliset rajat vangin sisäisen (aineellinen) ja ulkoisen oikeusaseman sekä kanneoikeuden ja velvollisuuksien säätelemiseksi, ja jolla perustetaan riippumaton valvontaelin, jonka puoleen vanki voi kääntyä, jos hänen oikeuksiaan loukataan;

5. Katsoo, että rangaistuslaitoksissa voidaan soveltaa erityisiä turvajärjestelyjä ainoastaan poikkeusoloissa ja järjestelyjen on perustuttava lakeihin, joissa säädetään järjestelyn toteuttamisedellytyksistä ja enimmäiskestosta sekä puolustuksen oikeuksista ja vangin kanneoikeudesta;

6. Tuomitsee kaiken rotuun, kansallisuuteen tai kansalaisuuteen taikka uskontoon perustuvan syrjinnän vankilan asukkaiden keskuudessa ja vaatii erityisesti haavoittuvien ryhmien suojelemista vankitovereiden tai henkilöstön jäsenten vihamielisyydeltä;

7. Korostaa sen tärkeyttä, että kaikkia vankeusrangaistuksia koskevia anomuksia, erityisesti niitä, jotka koskevat rangaistuksen lyhentämistä tai täytäntöönpanotavan muuttamista, käsiteltäisiin erikoistuneessa tuomioistuimessa, joka ei ole sama kuin se, joka tuomion antoi;

8. Vaatii viranomaisia järjestämään rangaistuslaitosten sisälle mahdollisimman paljon toimintaa työn sekä kulttuuriin ja urheiluun liittyvän koulutuksen muodossa; tällainen toiminta on välttämätöntä valmisteltaessa tehokkaasti vangin paluuta siviilielämään;

9. Painottaa, että jos monen vangin sijoittamista samaan selliin ei voida välttää, sijoittaminen on tehtävä huolella;

10. Pyytää jäsenvaltioita toteuttamaan tarpeelliset toimet niiden ongelmien ratkaisemiseksi, jotka koskevat henkilökuntaan ja vankeihin kohdistuvia uhkauksia ja väkivaltaa;

11. Palauttaa mieliin, että rangaistuslaitosten kaikkien vangeille tarkoitettujen terveydenhoitopalveluiden on oltava tasoltaan samanlaiset kuin kenelle tahansa muulle kyseisen maan asukkaalle tarjotut palvelut; eritoten päivystävän lääkärin on öiseen aikaan päästävä viivytyksettä hoitoa tarvitsevan vangin luokse;

12. Pyytää, että annettaessa vankeusrangaistus vangin terveydentilasta tehdään arvio ja että tätä kannustetaan terveyskasvatukseen, tuntemaan oma kehonsa; korostaa lisäksi lääkärin suorittaman seurannan tärkeyttä vankilasta poistuttaessa;

13. Kiinnittää huomiota laitokseen suljettujen erityistilanteeseen ja vaatii, että heille tarjotaan asianmukaiset vankeusolosuhteet ja että heille annetaan psykiatrista hoitoa tarvittaessa;

14. Vaatii jäsenvaltioita soveltamaan tarkasti kansainvälisen terveysjärjestön HIV- ja AIDS-tartuntojen torjuntaa vankilaympäristössä koskevista periaatteista antamaa ohjetta;

15. Kehottaa jäsenvaltioita luomaan lainsäädäntökehykset, joiden nojalla erittäin vakavista ja parantumattomista sairauksista kärsivät vangit voivat inhimillisyyteen ja ihmisarvoon perustuvista syistä viettää elämänsä viimehetket perheensä parissa, ja jollei elämä perheen piirissä ole mahdollinen, vankeinhoitoviranomaiset ovat tarvittavalla tavalla yhteydessä tällaisista sairauksista kärsivistä huolehtiviin yhdistyksiin ja kansalaisjärjestöihin;

16. Kiinnittää huomiota vankiloissa olevien naisten erityistarpeisiin erityisesti raskauden ja synnyttämisen sekä lapsen elämän ensimmäisten vuosien osalta ja pyytää, että naisvankien lapset saisivat paikan päällä varhaislapsuuden huolenpitoon sopivia palveluja vähintään kahden vuoden ikään saakka; korostaa, että lisäksi on aiheellista osoittaa äiti ja lapsi aina, kun tämä on vankeinhoidollisista näkökohdista mahdollista, erityisyksikköön rangaistuslaitoksen ulkopuolelle, jotta estetään äitinsä kanssa eläviin lapsiin yhteisön ja koulun taholta kohdistuva syrjintä;

17. Katsoo, että alaikäisten paikka ei ole rangaistuslaitoksessa ja vaatii ottamaan käyttöön rakentavan ja inhimillisen nuorisorangaistuslainsäädännön, joka perustuu nuoren vastuuseen ja kykyihin ja joka sisältää vaihtoehtoja nuoren sulkemiselle vankilaan, sekä toimenpiteitä, jolla pyritään täyttämään niin hyvin kuin mahdollista ne tunne-elämän ja koulutuksen puutteet, jotka ovat moitittavaa käyttäytymistä aiheuttaneet;

18. Suosittaa, että huumeista riippuvaisten vankien käytettävissä olisi vankilan sisäisiä tai vankilaviranomaisten kanssa tehtyyn sopimukseen perustuvia erityispalveluja ja että vangit voisivat osallistua tiukoin edellytyksin vankilan ulkopuolella järjestettäviin vapaaehtoisiin ohjelmiin riippuvuuden lopettamiseksi;

19. On huolestunut niiden vankien suuresta määrästä, jotka ovat riippuvaisia laittomien huumeiden käytöstä, ja pyytää toteuttamaan kaikissa vankiloissa huumeiden ja huumeiden salakuljetuksen vastaista toimintaa;

20. Muistuttaa, että tutkintavankeuden on pysyttävä luonteeltaan poikkeuksellisena ja sitä ei saa missään tapauksessa käyttää painostuskeinona tunnustuksen saamiseksi;

21. Pahoittelee, että vaihtoehtoisten toimien soveltamista haittaavat monasti voimavarojen riittämättömyys valvovissa tuomioistuimissa, liian mutkikkaat tai liian joustamattomat tutkintamenettelyt sekä soveltamismenettelyjen riittämätön tuntemus;

22. Pitää tärkeänä lyhyille rangaistuksille vaihtoehtoisten toimien ja korvaavien rangaistusten seurantaa niiden tehokkuuden, niihin liittyvän rikoksenuusimisasteen ja kansalaisyhteiskunnan osallistumisen selvittämiseksi;

23. Katsoo, että vankeinhoitoviranomaisten, oikeusviranomaisten ja vapaaehtoisjärjestöjen on yhteistoimin suunniteltava yhteiskuntaan paluuta koskevat hankkeet, vankeusrangaistuksille vaihtoehtoiset toimet ja korvaavat rangaistukset;

24. Korostaa tutkintamenettelyiden nopeuttamisen tärkeyttä erityisesti silloin, kun niitä toteutetaan syytetyn ollessa tutkintavankeudessa;

25. Kiinnittää huomiota siihen, että on tärkeää asettaa etusijalle rangaistuksen yksilöllisyys siten, että asiasta vastaavan oikeusviranomaisen ja vankeinhoitohallinnon laatimassa rangaistuksen täytäntöönpanosuunnitelmassa otetaan aina huomioon tuomitun kanta; painottaa, että vaihtoehtoisen rangaistuksen tai vankeusrangaistuksen tulee myös tarjota syylliselle tilaisuus korvata uhrin kärsimä vahinko;

26. Korostaa, että rangaistusten lyhentämisten sekä yleisten ja henkilökohtaisten armahdusten on oltava niiden luonteesta riippumatta mielekkäitä ja asianosaisten ja yleisen mielipiteen helposti ymmärrettävissä, toisin sanoen ne on mukautettava niiden ihmisten henkilökohtaiseen tilanteeseen, joihin ne kohdistuvat;

27. Edellyttää, että vapaudenriistoa korvaavia rangaistuksia sovelletaan aina kun tavaroiden ja ihmisten turvallisuus sen sallii;

28. Kehottaa viranomaisia käyttämään yövankeutta ja rangaistusten suorittamista avoimissa laitoksissa täsmällisesti määriteltyjen perusteiden pohjalta ja edistämään sellaisia olosuhteita, joissa näitä järjestelyjä voidaan soveltaa vaarantamatta kansalaisten turvallisuutta ja tuomittujen vastuullisuuteen perustuen;

29. Kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia toimimaan siten, että tuomittujen sallitaan poistua rangaistuslaitoksesta, jotta nämä voivat valmistautua elämään vapaudessa ja hoitaa erityisiä henkilökohtaisia tai perheasioita, siltä osin kuin on todennäköistä, että he eivät syyllisty rikkomuksiiin tai uusiin rikoksiin;

30. Suosittelee lyhyitä rangaistuksia korvaavien rangaistusten käyttöönottoa, ja erityisesti sellaisten korvaavien rangaistusten, joiden tehokkuus on jo osoitettu joissakin unionin valtioissa, kuten yleishyödylliset työt, päiväsakot Saksassa ja elektronisen rannekkeen käyttö Ruotsissa; mainitsee tässä yhteydessä, että tätä elektronista valvontatapaa ei saa käyttää tutkintavankeuden, ehdonalaisen rangaistuksen, siihen liittyvän koetusajan, käypien vaihtoehtoisten rangaistusten tai tuomion antamisen lykkäyksen asemesta, vaan se on varattava pikemminkin rangaistuksen loppuosaa kärsiville tuomituille;

31. Tähdentää, että on tärkeää saattaa suuren yleisön tietoon rangaistusinstituution päämäärät ja keinot niin, että väestö yleensä asennoituu vankien yhteiskuntaan palaamispyrkimyksiin kansalaissolidaarisuudella;

32. Pyytää julkishallinnon laitoksia Euroopan unionissa ja erityisesti jäsenvaltioiden hallituksia luomaan konkreettisen politiikan, jolla edistetään tuomionsa suorittaneiden sijoittumista työelämään, sekä poistamaan tätä nykyä valitettavan yleisen kielteisen syrjinnän, jonka vuoksi tuomionsa suorittaneilla ei ole mahdollisuutta palata työhön yritysten ja julkishallinnon muodostamalle laajalle sektorille;

33. Toteaa valvontahenkilöstön työolojen olevan vaikeat; tähdentää henkilöstön peruskoulutuksen, jatkokoulutuksen ja työolojen parantamisen tärkeyttä ja kannustaa kehittämään kokemustenvaihdon mahdollistavia verkostoja;

34. Katsoo, että vangeilla on oltava mahdollisuus tehdä ihmisarvoista ja asianmukaisesti palkattua työtä;

35. Kehottaa unionin valtioita ja hallituksia korostamaan entisestään pyrkimyksiä ottaa työhön, kouluttaa ja työllistää sosiaalis-kasvatuksellisen seurannan henkilöstöä sekä laitoksissa että avoimessa ympäristössä ja rangaistuksen jälkeisessä seurannassa;

36. Katsoo, että huumeiden väärinkäyttäjiin on sovellettava vaihtoehtoisia rangaistuksia, muita kuin vankilatuomioita, jotta vähennettäisiin vankiloiden ylikuormitusta, samalla auttaen huumeiden väärinkäyttäjiä voittamaan riippuvuutensa;

37. Toteaa, että hallitusten on säilytettävä kokonaisvaltainen vastuu rangaistuslaitosten elinolojen järjestämisestä, ja korostaa vaaroja, joita liittyy tämän vastuun antamiseen niille, jotka ovat tekemisissä rangaistuksen täytäntöönpanon ja laitosten sisäisen kurin ja turvallisuuden kanssa;

38. Kiinnittää viranomaisten huomiota työhön, jota yhdistykset ja vapaaehtoisjärjestöt toteuttavat vankilaympäristön läheisyydessä; koska näillä on tarpeellinen tehtävä vankien seurannassa ja yhteiskuntaan palauttamisessa, vaatii niiden toiminnan entistä voimakkaampaa tukemista;

39. Vaatii jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että päätöstä odottamaan sijoitetuille tiedotetaan asianmukaisesti heidän oikeuksistaan, ja varmistamaan sen, että he voivat käyttää oikeuksiaan;

40. Pyytää komissiota seuraamaan oikeus- ja vankeinhoitojärjestelmien kehitystä sekä antamaan vuotuisessa kertomuksessaan ihmisoikeuksista tietoja Euroopan neuvoston antamien vankeinhoidon sääntöjen ja tämän päätöslauselman soveltamisesta sekä toimista lainsäädäntöjen lähentämiseksi;

41. Pyytää, että Euroopan parlamentin jäsenillä olisi oikeus vierailla Euroopan unionin alueella sijaitsevissa rangaistuslaitoksissa ja pakolaisten vastaanottokeskuksissa ja tarkastaa niitä;

42. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.