Konsolidoitu TEKSTI: 32015L2366 — FI

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

▼B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2015/2366,

annettu 25 päivänä marraskuuta 2015,

maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

OSASTO

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden on jaettava maksupalveluntarjoajat seuraaviin ryhmiin:

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 ( 1 ) 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määritellyt luottolaitokset, mukaan lukien niiden mainitun kohdan 17 alakohdassa tarkoitetut sivukonttorit, jos tällaiset sivukonttorit sijaitsevat unionissa, siitä riippumatta, sijaitsevatko niiden päätoimipaikat unionissa tai direktiivin 2013/36/EU 47 artiklan ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti unionin ulkopuolella;

direktiivin 2009/110/EY 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset, mukaan lukien – mainitun direktiivin 8 artiklan ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti – niiden sivukonttorit, jos tällaiset sivukonttorit sijaitsevat unionissa ja niiden päätoimipaikat sijaitsevat unionin ulkopuolella, siltä osin kuin näiden sivukonttoreiden maksupalvelut liittyvät sähköisen rahan liikkeeseen laskemiseen;

postisiirtoa hoitavat laitokset, joilla on kansallisen lainsäädännön nojalla oikeus tarjota maksupalveluja;

maksulaitokset;

EKP ja kansalliset keskuspankit, kun ne eivät toimi raha- tai muina viranomaisina;

jäsenvaltiot tai niiden alueelliset tai paikalliset viranomaiset, kun ne eivät toimi viranomaisina.

Tässä direktiivissä vahvistetaan myös säännöt, jotka koskevat

maksupalveluehtojen avoimuutta ja maksupalveluihin liittyviä tietojenantovaatimuksia; sekä

maksupalvelunkäyttäjien ja -tarjoajien oikeuksia ja velvoitteita, kun maksupalveluja tarjotaan tavanomaisena ammatti- tai liiketoimintana.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan unionissa tarjottaviin maksupalveluihin.

III ja IV osastoa sovelletaan jäsenvaltion valuutassa toteutettaviin maksutapahtumiin, jos sekä maksajan että maksunsaajan maksupalveluntarjoaja tai maksutapahtuman yksinään toteuttava maksupalveluntarjoaja sijaitsee unionissa.

III osastoa, lukuun ottamatta sen 45 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, 52 artiklan 2 kohdan e alakohtaa ja 56 artiklan a alakohtaa sekä IV osastoa, lukuun ottamatta sen 81–86 artiklaa, sovelletaan myös sellaisessa valuutassa toteutettaviin maksutapahtumiin, joka ei ole jäsenvaltion raha, jos sekä maksajan että maksunsaajan maksupalveluntarjoaja tai maksutapahtuman yksinään toteuttava maksupalveluntarjoaja sijaitsee unionissa, niiden maksutapahtuman osien osalta, jotka toteutetaan unionissa.

III osastoa, lukuun ottamatta sen 45 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, 52 artiklan 2 kohdan e alakohtaa, 52 artiklan 5 kohdan g alakohtaa ja 56 artiklan a alakohtaa, ja IV osastoa, lukuun ottamatta sen 62 artiklan 2 ja 4 kohtaa, 76 artiklaa, 77 artiklaa, 81 artiklaa, 83 artiklan 1 kohtaa, 89 artiklaa ja 92 artiklaa, sovelletaan kaikissa valuutoissa tehtäviin maksutapahtumiin, jos vain yksi maksupalveluntarjoajista sijaitsee unionissa, niiden maksutapahtuman osien osalta, jotka toteutetaan unionissa.

Jäsenvaltiot voivat sulkea direktiivin 2013/36/EU 2 artiklan 5 kohdan 4–23 alakohdassa tarkoitetut laitokset tämän direktiivin kaikkien tai sen joidenkin säännösten soveltamisalan ulkopuolelle.

3 artikla

Soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen

Tätä direktiiviä ei sovelleta seuraaviin:

maksutapahtumat, jotka toteutetaan yksinomaan käteisenä suoraan maksajalta maksunsaajalle ilman välittäjää;

maksutapahtumat, jotka toteutetaan maksajalta maksunsaajalle sellaisen kaupallisen asiamiehen välityksellä, jolla on sopimuksen perusteella lupa neuvotella tai sopia tavaroiden tai palveluiden myynnistä tai ostosta ainoastaan maksajan tai ainoastaan maksunsaajan puolesta;

ammattimainen seteleiden ja metallirahojen fyysinen kuljetus, mukaan lukien niiden vastaanottaminen, käsittely ja luovuttaminen;

maksutapahtumat, joissa on kyse ei-ammattimaisesta käteisrahan vastaanottamisesta ja luovuttamisesta voittoa tavoittelemattoman toiminnan tai hyväntekeväisyyden yhteydessä;

palvelut, joissa maksunsaaja antaa tavaroiden tai palvelujen oston yhteydessä maksutapahtuman osana käteisrahaa maksajalle maksupalvelunkäyttäjän sitä nimenomaisesti pyydettyä juuri ennen maksutapahtuman toteuttamista;

käteisellä suoritettavat valuutanvaihto-operaatiot, joissa varoja ei pidetä maksutilillä;

maksutapahtumat, joiden perustana on jokin seuraavista maksupalveluntarjoajan asettamista asiakirjoista, joiden tarkoituksena on asettaa varoja maksunsaajan käytettäväksi:

paperisekit, joita säännellään yhtäläisestä sekkilaista 19 päivänä maaliskuuta 1931 tehdyllä Geneven yleissopimuksella;

ii)

edellä i alakohdassa tarkoitettujen paperisekkien kaltaiset paperisekit, joihin sovelletaan sellaisen jäsenvaltion lainsäädäntöä, joka ei ole yhtäläisestä sekkilaista 19 päivänä maaliskuuta 1931 tehdyn Geneven yleissopimuksen osapuoli;

iii)

yhtäläisestä vekselilaista 7 päivänä kesäkuuta 1930 tehdyn Geneven sopimuksen mukaiset paperimuodossa olevat asetteet;

iv)

edellä iii alakohdassa tarkoitettujen asetteiden kaltaiset paperimuodossa olevat asetteet, joihin sovelletaan sellaisen jäsenvaltion lainsäädäntöä, joka ei ole yhtäläisestä vekselilaista 7 päivänä kesäkuuta 1930 tehdyn Geneven yleissopimuksen osapuoli;

paperiset arvosetelit;

vi)

paperiset matkasekit;

vii)

Maailman postiliiton määrittelemät paperiset postiosoitukset;

maksutapahtumat, jotka toteutetaan maksujärjestelmässä tai arvopaperien selvitysjärjestelmässä selvitysosapuolten, keskuksena toimivan vastapuolen, selvitysyhteisön ja/tai keskuspankkien ja muiden järjestelmään osallistujien ja maksupalveluntarjoajien välillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 artiklan soveltamista;

maksutapahtumat, jotka liittyvät h alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden tai sijoituspalveluyritysten, luottolaitosten, sijoituspalveluja tarjoavien yhteissijoitusyritysten tai omaisuudenhoitoyhtiöiden ja kaikkien muiden yhteisöjen, joilla on lupa pitää rahoitusvälineitä säilytyksessä, harjoittamaan arvopapereiden omaisuudenhoitoon, mukaan lukien osingot, tuotot tai muut suoritukset, taikka lunastukseen tai myyntiin;

maksupalveluiden tarjoamista tukevat palvelut, joista tekniset palveluntarjoajat huolehtivat saamatta siirrettäviä varoja missään vaiheessa haltuunsa, kuten tietojen käsittely ja tallentaminen, luottamusta ja yksityisyyttä suojaavat palvelut, tietojen ja henkilöllisyyden varmentaminen, tietotekniikan ja viestintäverkkojen tarjoaminen, maksupalveluissa käytettävien päätteiden ja laitteiden tarjoaminen ja ylläpitäminen, lukuun ottamatta maksutoimeksianto- ja tilitietopalveluita;

palvelut, jotka perustuvat erityisiin maksuvälineisiin, joita voidaan käyttää ainoastaan rajoitetusti siten, että jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

maksuvälineet, joiden haltija voi ostaa tavaroita tai palveluja vain liikkeeseenlaskijan tiloissa tai palveluntarjoajien rajallisessa verkossa suoraan ammattimaisen liikkeeseenlaskijan kanssa tehdyn kaupallisen sopimuksen mukaisesti;

ii)

maksuvälineet, joita voidaan käyttää ainoastaan erittäin rajatun tavara- tai palveluvalikoiman hankkimiseen;

iii)

jonkin yrityksen tai julkisoikeudellisen yhteisön tai laitoksen pyynnöstä tarjotut maksuvälineet, jotka ovat voimassa vain yhdessä jäsenvaltiossa ja joita kansallinen tai alueellinen viranomainen erityisistä sosiaalisista tai verotuksellisista syistä sääntelee tiettyjen tavaroiden tai palvelujen hankkimiseksi toimittajilta, jotka ovat tehneet kaupallisen sopimuksen liikkeeseenlaskijan kanssa;

maksutapahtumat, joita sähköisten viestintäverkkojen tai palvelujen tarjoaja tarjoaa verkon tai palvelun käyttäjälle sähköisten viestintäpalvelujen lisäksi:

digitaalisen sisällön tai äänipohjaisten palvelujen hankintaa varten, riippumatta digitaalisen sisällön hankintaan tai kulutukseen käytettävästä laitteesta, ja jotka laskutetaan asiaan liittyvässä laskussa; tai

ii)

maksutapahtumat, jotka toteutetaan sähköisestä laitteesta tai sen välityksellä ja jotka laskutetaan asiaan liittyvässä laskussa hyväntekeväisyystoiminnan yhteydessä tai lippujen ostamista varten;

edellyttäen, että kunkin i ja ii alakohdassa tarkoitetun erillisen maksutapahtuman arvo on enintään 50 euroa ja että:

—

maksutapahtumien kumulatiivinen arvo on yksittäistä käyttäjää kohden enintään 300 euroa kuukaudessa; tai

—

jos palvelun käyttäjä rahoittaa ennakolta sähköisen viestintäverkon tai palvelun tarjoajan hallussa olevaa tiliään, maksutapahtumien kumulatiivinen arvo on enintään 300 euroa kuukaudessa;

maksupalveluntarjoajien, niiden asiamiesten tai sivukonttoreiden väliset, niiden omaan lukuun toteutettavat maksutapahtumat;

emoyrityksen ja sen tytäryrityksen väliset tai saman emoyrityksen tytäryritysten väliset maksutapahtumat ja niihin liittyvät palvelut, jotka toteutetaan ilman, että muu kuin samaan ryhmään kuuluva yritys toimii maksupalveluntarjoajana yritysryhmään kuuluvien yritysten välillä;

sellaisten palveluntarjoajien käteisautomaateista tapahtuvaa käteisrahan nostoa varten tarjoamat palvelut, jotka toimivat yhden tai useamman kortin liikkeeseenlaskijan puolesta ja jotka eivät ole maksutililtä rahaa nostavan asiakkaan kanssa tehdyn puitesopimuksen osapuolia edellyttäen, että nämä palveluntarjoajat eivät toteuta liitteessä I tarkoitettuja muita maksupalveluja. Asiakkaalle on kuitenkin annettava tiedot 45, 48, 49 ja 59 artiklassa tarkoitetuista, nostoista mahdollisesti veloitettavista palvelumaksuista ennen noston suorittamista sekä sen jälkeen kuitti käteisen rahan vastaanottamisesta maksutapahtuman päätteeksi.

4 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

’kotijäsenvaltiolla’ jompaakumpaa seuraavista:

jäsenvaltiota, jossa maksupalveluntarjoajan sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee; tai

jäsenvaltiota, jossa maksupalveluntarjoajan päätoimipaikka sijaitsee, jos sillä ei sen oman kansallisen lainsäädännön mukaan ole sääntömääräistä kotipaikkaa;

’vastaanottavalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, joka ei ole kotijäsenvaltio ja jossa maksupalveluntarjoajalla on asiamies tai sivukonttori taikka jossa se tarjoaa maksupalveluja;

’maksupalvelulla’ mitä tahansa liitteessä I mainittua liiketoimintaa;

’maksulaitoksella’ oikeushenkilöä, jolle on 11 artiklan mukaisesti myönnetty toimilupa maksupalvelujen tarjoamiseen ja toteuttamiseen kaikkialla unionissa;

’maksutapahtumalla’ maksajan käynnistämää tai maksajan puolesta käynnistettyä toimenpidettä taikka maksunsaajan käynnistämää toimenpidettä, jossa on kyse varojen asettamisesta käytettäväksi, siirtämisestä tai nostamisesta maksajan ja maksunsaajan välisistä maksun perustana olevista velvoitteista riippumatta;

’etämaksutapahtumalla’ maksutapahtumaa, joka käynnistetään internetin kautta tai laitteella, jota voidaan käyttää etäviestintään;

’maksujärjestelmällä’ varojensiirtojärjestelmää, jossa on viralliset ja vakioidut järjestelyt ja yhteiset säännöt maksutapahtumien käsittelyä, selvitystä ja/tai katteensiirtoa varten;

’maksajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on maksutilin haltija ja joka antaa luvan maksutoimeksiantoon kyseiseltä maksutililtä tai, jos maksutiliä ei ole, luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka antaa maksutapahtumaa koskevan toimeksiannon;

’maksunsaajalla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka on tarkoitettu maksutapahtuman kohteena olevien varojen vastaanottajaksi;

10.

’maksupalvelunkäyttäjällä’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka käyttää maksupalvelua joko maksajan tai maksunsaajan tai molempien ominaisuudessa;

11.

’maksupalveluntarjoajalla’ 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua laitosta tai luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jotka kuuluvat soveltamatta jäätämisen piiriin 32 tai 33 artiklan nojalla;

12.

’maksutilillä’ yhden tai useamman maksupalvelunkäyttäjän nimissä olevaa tiliä, jota käytetään maksutapahtumien toteuttamiseen;

13.

’maksutoimeksiannolla’ mitä hyvänsä maksajan tai maksunsaajan maksupalveluntarjoajalleen antamaa määräystä toteuttaa maksutapahtuma;

14.

’maksuvälineellä’ henkilökohtaista laitetta ja/tai menettelytapoja, joista maksupalvelunkäyttäjä ja -tarjoaja ovat sopineet keskenään ja joita käytetään maksutoimeksiannon antamiseen;

15.

’maksutoimeksiantopalvelulla’ maksutoimeksiannon käynnistämiseksi maksupalvelunkäyttäjän pyynnöstä toteutettavaa palvelua toisen maksupalveluntarjoajan hallussa olevan maksutilin osalta;

16.

’tilitietopalvelulla’ verkkopalvelua, jonka kautta annetaan koottua tietoa yhdestä tai useammasta maksutilistä, jotka maksupalvelunkäyttäjällä on joko toisen maksupalveluntarjoajan tai useamman kuin yhden maksupalveluntarjoajan hallussa;

17.

’tiliä ylläpitävällä maksupalveluntarjoajalla’ maksupalveluntarjoajaa, joka tarjoaa maksajalle maksutilejä ja hoitaa niitä;

18.

’maksutoimeksiantopalvelun tarjoajalla’ maksupalveluntarjoajaa, joka harjoittaa liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettua liiketoimintaa;

19.

’tilitietopalvelun tarjoajalla’ maksupalveluntarjoajaa, joka harjoittaa liitteessä I olevassa 8 kohdassa tarkoitettua liiketoimintaa;

20.

’kuluttajalla’ luonnollista henkilöä, jonka tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat maksupalvelusopimukset eivät liity hänen elinkeinon, liiketoiminnan tai ammatin harjoittamiseensa;

21.

’puitesopimuksella’ maksupalvelusopimusta, jota sovelletaan tulevien yksittäisten ja peräkkäisten maksutapahtumien toteuttamiseen ja joka voi sisältää maksutilin perustamista koskevat velvollisuudet ja ehdot;

22.

’rahansiirrolla’ maksupalvelua, jossa maksajalta vastaanotetaan varoja ilman maksutilin perustamista maksajan tai maksunsaajan nimiin ja jonka yksinomaisena tarkoituksena on siirtää vastaava määrä maksunsaajalle tai muulle maksunsaajan puolesta toimivalle maksupalveluntarjoajalle ja/tai jossa varat vastaanotetaan maksunsaajan puolesta ja asetetaan tämän käyttöön;

23.

’suoraveloituksella’ maksupalvelua, jolla maksajan maksutiliä veloitetaan maksunsaajan aloitteesta käynnistettävällä maksutapahtumalla, joka perustuu maksajan joko maksunsaajalle tai maksunsaajan maksupalveluntarjoajalle taikka omalle maksupalveluntarjoajalleen antamaan hyväksymiseen;

24.

’tilisiirrolla’ maksupalvelua, jolla maksajan maksutiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja hyvittää maksajan antaman toimeksiannon perusteella maksunsaajan maksutiliä yhdellä tai useammalla maksajan maksutililtä toteutettavalla maksutapahtumalla;

25.

’varoilla’ seteleitä ja metallirahaa, tilirahaa tai direktiivin 2009/110/EY 2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyä sähköistä rahaa;

26.

’arvopäivällä’ viiteajankohtaa, jota maksupalveluntarjoaja käyttää laskiessaan korkoa varoille, jotka veloitetaan maksutililtä tai maksetaan maksutilille;

27.

’viitekurssilla’ valuutan muunnon tai vaihdon yhteydessä laskennan perustana käytettävää vaihtokurssia, jonka maksupalveluntarjoaja on asettanut saataville tai joka on peräisin julkisesti saatavissa olevasta lähteestä;

28.

’viitekorolla’ sovellettavan koron laskennan perustana käytettävää korkoa, joka on peräisin julkisesti saatavissa olevasta lähteestä, jonka molemmat maksupalvelusopimuksen osapuolet voivat tarkistaa;

29.

’tunnistamisella’ menettelyä, jolla maksupalveluntarjoaja voi varmistaa maksupalvelunkäyttäjän henkilöllisyyden tai tietyn maksuvälineen käytön pätevyyden, mukaan lukien käyttäjän henkilökohtaisten turvatunnusten käyttö;

30.

’asiakkaan vahvalla tunnistamisella’ tunnistamista, jossa käytetään tunnistamistiedon luottamuksellisuuden suojaamiseksi menettelyä, joka perustuu kahteen tai useampaan tekijään, jotka kuuluvat toisistaan riippumattomiin ryhmiin, jotka ovat tieto (jotain, minkä vain käyttäjä tietää), hallussapito (jotain, mitä vain käyttäjällä on hallussaan) ja erityinen ominaisuus (jotain, mitä käyttäjä on) siten, että yhden rikkominen ei aseta kyseenalaiseksi muiden luotettavuutta;

31.

’henkilökohtaisilla turvatunnuksilla’ henkilökohtaisesti sovitettuja toimintoja, jotka maksupalveluntarjoaja antaa maksupalvelunkäyttäjälle tunnistamistarkoituksiin;

32.

’arkaluonteisilla maksutiedoilla’ tietoja, joita voidaan käyttää petoksiin ja joihin kuuluvat henkilökohtaiset turvatunnukset. Maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien ja tilitietopalvelun tarjoajien toimintojen osalta tilinhaltijan nimi ja tilinumero eivät ole arkaluonteisia maksutietoja;

33.

’yksilöllisellä tunnisteella’ maksupalveluntarjoajan maksupalvelunkäyttäjälle määrittämää kirjain-, numero- tai merkkiyhdistelmää, joka maksupalvelunkäyttäjän on esitettävä, jotta toinen maksutapahtumaan liittyvä maksupalvelunkäyttäjä ja/tai tämän maksutili voidaan yksiselitteisesti määrittää;

34.

’etäviestintävälineellä’ menetelmää, jota voidaan käyttää maksupalvelusopimuksen tekemiseen ilman, että maksupalveluntarjoaja ja maksupalvelunkäyttäjä ovat samaan aikaan paikalla;

35.

’pysyvällä välineellä’ välinettä, jonka avulla maksupalvelunkäyttäjä voi tallentaa kyseiselle käyttäjälle henkilökohtaisesti osoitettuja tietoja siten, että tiedot ovat helposti saatavilla myöhempää käyttöä varten tietojen käyttötarkoituksen kannalta asianmukaisen ajan, ja joka mahdollistaa tallennettujen tietojen tulostamisen muuttumattomina;

36.

’mikroyrityksellä’ yritystä, joka maksupalvelusopimuksen tekoajankohtana on suosituksen 2003/361/EY liitteessä olevassa 1 artiklassa ja 2 artiklan 1 ja 3 kohdassa määritelty yritys;

37.

’työpäivällä’ päivää, jona maksutapahtuman toteuttamiseen osallistuva maksajan maksupalveluntarjoaja tai maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on avoinna siten, että maksutapahtuma voidaan toteuttaa;

38.

’asiamiehellä’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa maksupalveluja maksulaitoksen puolesta;

39.

’sivukonttorilla’ muuta sellaista liiketoimipaikkaa kuin pääkonttoria, joka on osa maksulaitosta ja joka ei ole oikeushenkilö ja jossa harjoitetaan suoraan kaikkia tai joitain maksulaitoksen liiketoimintaan olennaisesti kuuluvia toimia ja kaikkia maksulaitoksen yhteen jäsenvaltioon perustamia liiketoimipaikkoja yhdessä silloin, kun maksulaitoksen pääkonttori on toisessa jäsenvaltiossa;

40.

’konsernilla’ yritysryhmää, joka muodostuu yrityksistä, joita sitoo toisiinsa direktiivin 2013/34/EU 22 artiklan 1, 2 tai 7 kohdassa tarkoitettu suhde tai yrityksiä, jotka on määritelty komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 241/2014 ( 2 ) 4, 5, 6 ja 7 artiklassa ja joita sitoo toisiinsa asetuksen (EU) N:o 575/2013 10 artiklan 1 kohdassa tai 113 artiklan 6 tai 7 kohdassa tarkoitettu suhde;

41.

’sähköisellä viestintäverkolla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY ( 3 ) 2 artiklan a alakohdassa määriteltyä viestintäverkkoa;

42.

’sähköisellä viestintäpalvelulla’ direktiivin 2002/21/EY 2 artiklan c alakohdassa määriteltyä palvelua;

43.

’digitaalisella sisällöllä’ tavaroita tai palveluja, joita tuotetaan ja tarjotaan digitaalisessa muodossa ja joiden käyttö tai kulutus on rajoitettu tekniseen laitteeseen ja joihin ei sisälly minkäänlaista fyysisen tavaran tai palvelun käyttöä tai kulutusta;

44.

’maksutapahtumien vastaanottamisella’ maksupalveluntarjoajan tarjoamaa maksupalvelua, jossa maksupalveluntarjoaja tekee maksunsaajan kanssa maksutapahtumien hyväksymistä ja käsittelemistä koskevan sopimuksen, joka johtaa varojen siirtoon maksunsaajalle;

45.

’maksuvälineiden myöntämisellä’ maksupalvelua, jossa maksupalveluntarjoaja tarjoaa maksajalle sopimuksen perusteella maksuvälineen, jolla maksajan maksutapahtumat käynnistetään ja käsitellään;

46.

’omilla varoilla’ varoja sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 118 alakohdassa, jolloin vähintään 75 prosenttia ensisijaisesta pääomasta (T1) on ydinpääoman (CET1) muodossa mainitun asetuksen 50 artiklassa tarkoitetuin tavoin, ja toissijainen pääoma (T2) on enintään yksi kolmasosa ensisijaisesta pääomasta (T1);

47.

’tuotemerkillä’ mitä tahansa materiaalista tai digitaalista nimeä, nimitystä, merkkiä, tunnusta tai niiden yhdistelmää, jolla voidaan osoittaa, minkä maksukorttijärjestelyn puitteissa korttipohjaiset maksutapahtumat toteutetaan;

48.

’maksutuotemerkkien yhdistelmäkäytöllä’ (co-badging) kahden tai useamman maksutuotemerkin tai samalle maksutuotemerkille kuuluvan kahden tai useamman maksusovelluksen sisällyttämistä samaan maksuvälineeseen.

OSASTO

MAKSUPALVELUNTARJOAJAT

LUKU

Maksulaitokset

jakso

Yleiset säännöt

5 artikla

Toimilupahakemukset

Maksulaitostoimiluvan saamiseksi on kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille esitettävä hakemus ja seuraavat asiakirjat:

toimintasuunnitelma, josta ilmenee erityisesti niiden maksupalvelujen tyyppi, jota on tarkoitus tarjota;

liiketoimintasuunnitelma, jossa on mukana kolmea ensimmäistä tilikautta koskeva alustava talousarvio, joka osoittaa, että hakija kykenee käyttämään tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhteisia järjestelmiä, resursseja ja menettelyjä toimiakseen moitteettomasti;

näyttö siitä, että maksulaitoksella on 7 artiklassa säädetty alkupääoma;

10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen maksulaitosten osalta kuvaus toimenpiteistä, jotka on toteutettu maksupalvelunkäyttäjien varojen suojaamiseksi 10 artiklan mukaisesti;

kuvaus hakijan hallinnointi- ja ohjausjärjestelmistä sekä sisäisistä valvontamekanismeista, mukaan lukien hallinnolliset, riskinhallinta- ja kirjanpitomenettelyt, jotka osoittavat, että nämä hallinnointi- ja ohjausjärjestelmät sekä valvontamekanismit ja -menettelyt ovat oikeasuhteiset, asianmukaiset, moitteettomat ja riittävät;

kuvaus menettelystä, joka on käytössä turvapoikkeamien ja turvallisuuteen liittyvien asiakasvalitusten valvontaa, käsittelyä ja seurantaa varten, mukaan lukien poikkeamien raportointijärjestelmä, jossa otetaan huomioon 96 artiklassa säädetyt maksulaitoksen tietojenantovelvoitteet;

kuvaus prosessista, joka on käytössä arkaluonteisten maksutietojen rekisteröintiä, valvontaa ja seurantaa sekä niihin pääsyn rajoittamista varten;

kuvaus liiketoiminnan jatkuvuutta koskevista järjestelyistä, johon sisältyy keskeisten toimintojen selkeä yksilöinti, tehokkaat varautumissuunnitelmat ja menettely, jota käytetään tällaisten suunnitelmien asianmukaisuuden ja tehokkuuden säännöllisessä testaamisessa ja tarkistamisessa;

kuvaus periaatteista ja määritelmistä, joita käytetään suorituskykyä, maksutapahtumia ja petoksia koskevien tilastotietojen keruussa;

turvapolitiikka-asiakirja, johon sisältyy hakijan maksupalveluihin liittyvä yksityiskohtainen riskinarviointi ja kuvaus turvavalvonta- ja hallintatoimenpiteistä, joiden käytön tarkoituksena on suojata asianmukaisesti maksupalvelunkäyttäjiä havaituilta riskeiltä, mukaan lukien petokset sekä arkaluonteisten tietojen ja henkilötietojen laiton käyttö;

niiden maksulaitosten osalta, joihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 ( 4 ) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/847 ( 5 ) mukaisia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyviä velvoitteita, kuvaus sisäisen tarkastuksen menetelmistä, jotka hakija on ottanut käyttöön täyttääkseen nämä velvoitteet;

hakijan organisaatiorakenteen kuvaus, johon sisältyy tarvittaessa kuvaus asiamiesten ja sivukonttoreiden aiotusta käytöstä ja niitä koskevista paikan päällä ja muualla tehtävistä tarkastuksista, jotka hakija sitoutuu tekemään vähintään vuosittain, sekä kuvaus ulkoistamisjärjestelyistä ja hakijan osallistumisesta kansalliseen tai kansainväliseen maksujärjestelmään;

niiden henkilöiden nimet, jotka omistavat hakijasta suoraan tai välillisesti asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 36 alakohdassa tarkoitetun määräosuuden, heidän osuuksiensa koko sekä näyttö heidän sopivuudestaan ottaen huomioon, että on tarpeen varmistaa maksulaitoksen järkevä ja vakaa hoito;

johtajien ja maksulaitoksen johtotehtävistä vastuussa olevien henkilöiden ja tarvittaessa maksulaitoksen maksupalvelutoiminnan johtamisesta vastuussa olevien henkilöiden nimet sekä näyttö siitä, että he ovat hyvämaineisia ja että heillä on asianmukaiset tiedot ja asianmukainen kokemus maksupalvelujen toteuttamiseksi maksulaitoksen kotijäsenvaltion määrittämällä tavalla;

tarvittaessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/43/EY ( 6 ) määriteltyjen lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen nimet;

hakijan oikeudellinen muoto ja yhtiöjärjestys;

hakijan päätoimipaikan osoite.

Hakijan on annettava ensimmäisen alakohdan d, e, f ja l alakohdan soveltamiseksi kuvaus tarkastusta koskevista ja organisatorisista järjestelyistään, jotka se on ottanut käyttöön toteuttaakseen kaikki kohtuulliset toimenpiteet maksupalvelunkäyttäjiensä etujen suojaamiseksi ja varmistaakseen maksupalvelujen toteuttamisen jatkuvuuden ja luotettavuuden.

Ensimmäisen alakohdan j alakohdassa tarkoitetuissa turvavalvonta- ja hallintatoimenpiteissä on ilmoitettava, kuinka niillä varmistetaan korkea tekninen turvallisuustaso ja tietosuoja, mukaan lukien niiden ohjelmistojen ja tietotekniikkajärjestelmien osalta, joita hakija tai yritykset, joille hakija ulkoistaa kaikki operaationsa tai osan niistä, käyttävät. Näiden toimenpiteiden on sisällettävä myös 95 artiklan 1 kohdassa säädetyt turvatoimet. Näissä toimenpiteissä on otettava huomioon 95 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut pankkiviranomaisen antamat turvatoimia koskevat ohjeet, kun ne on otettu käyttöön.

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että yrityksillä, jotka hakevat toimilupaa liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettujen maksupalvelujen tarjoamiseksi, on toimiluvan saadakseen oltava ammatillinen vastuuvakuutus, joka kattaa maantieteelliset alueet, joilla ne tarjoavat palveluja, tai korvausvastuun varalta muu vastaava vakuus sen varmistamiseksi, että ne ►C1 voivat kattaa 73, 90 ja 92 artiklassa määritellyt vastuunsa. ◄

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että yrityksillä, jotka hakevat rekisteröintiä liitteessä I olevassa 8 kohdassa tarkoitettujen maksupalvelujen tarjoamiseksi, on rekisteröinnin saadakseen oltava ammatillinen vastuuvakuutus, joka kattaa maantieteelliset alueet, joilla ne tarjoavat palveluja, tai muu vastaava vakuus niillä tiliä ylläpitävää palveluntarjoajaa tai maksupalvelunkäyttäjää kohtaan olevan korvausvastuun varalta, joka johtuu oikeudettomasta tai petollisesta pääsystä maksutilitietoihin tai niiden oikeudettomasta tai petollisesta käytöstä.

Pankkiviranomainen antaa viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2017, kuultuaan kaikkia asianomaisia sidosryhmiä, myös maksupalvelumarkkinoilla toimivia, ja kaikki asiaan liittyvät intressit huomioiden, toimivaltaisille viranomaisille ohjeet asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti perusteista, joiden mukaan määrätään 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun ammatillisen vastuuvakuutuksen tai muun vastaavan vakuuden rahallisen korvauksen vähimmäismäärä.

Laatiessaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja ohjeita pankkiviranomainen ottaa huomioon seuraavan:

yrityksen riskiprofiilin;

sen, tarjoaako yritys muita liitteessä I tarkoitettuja maksupalveluja tai harjoittaako se muuta liiketoimintaa;

toiminnan laajuuden:

niiden yritysten osalta, jotka hakevat toimilupaa liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettujen maksupalvelujen tarjoamiseksi, käynnistettyjen maksutapahtumien arvon;

ii)

niiden yritysten osalta, jotka hakevat rekisteröintiä liitteessä I olevassa 8 kohdassa tarkoitettujen maksupalvelujen tarjoamiseksi, tilitietopalveluja käyttävien asiakkaiden määrän;

vastaavien vakuuksien ominaisuudet ja niiden täytäntöönpanon perusteet.

Pankkiviranomainen tarkistaa näitä ohjeita säännöllisesti.

Pankkiviranomainen antaa viimeistään 13 päivänä heinäkuuta 2017, kuultuaan kaikkia asianomaisia sidosryhmiä, myös maksupalvelumarkkinoilla toimivia, ja kaikki asiaan liittyvät intressit huomioiden, asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet, jotka koskevat tietoja, jotka on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille maksulaitosten toimilupahakemuksessa, tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b, c, e ja g–j alakohdassa säädetyt vaatimukset mukaan luettuina.

Pankkiviranomainen tarkastelee ohjeita uudelleen säännöllisesti ja joka tapauksessa ainakin joka kolmas vuosi.

Ottaen tarpeen mukaan huomioon 5 kohdassa tarkoitettujen ohjeiden soveltamisesta saadut kokemukset pankkiviranomainen voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa täsmennetään tiedot, jotka on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille maksulaitosten toimilupahakemuksessa, 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b, c, e ja g–j alakohdassa säädetyt vaatimukset mukaan luettuina.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Edellä 4 kohdassa tarkoitetut tiedot ilmoitetaan toimivaltaisille viranomaisille 1 kohdan mukaisesti.

6 artikla

Omistusosuuksien valvonta

Jokaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka on päättänyt hankkia maksulaitoksessa suoraan tai välillisesti asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 36 alakohdan mukaisen huomattavan omistusosuuden tai lisätä sitä, minkä tuloksena osuus pääomasta tai äänioikeuksista olisi vähintään 20, 30 tai 50 prosenttia tai sellainen, että maksulaitoksesta tulisi sen tytäryhtiö, on ilmoitettava aikomuksestaan ennakolta kirjallisesti kyseisen maksulaitoksen toimivaltaisille viranomaisille. Sama koskee luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on päättänyt luovuttaa suoraan tai välillisesti huomattavan omistusosuuden tai pienentää huomattavaa omistusosuuttaan niin, että osuus pääomasta tai äänioikeuksista olisi alle 20, 30 tai 50 prosenttia tai sellainen, että maksulaitos ei enää olisi sen tytäryhtiö.

Huomattavan omistusosuuden hankkimista kaavailevan on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tiedot aiotun omistusosuuden suuruudesta sekä direktiivin 2013/36/EU 23 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut asianmukaiset tiedot.

Jos 2 kohdassa tarkoitetun kaavaillun henkilön käyttämä vaikutusvalta aiheuttaa todennäköisesti haittaa maksulaitoksen järkevälle ja vakaalle johtamiselle, jäsenvaltioiden on vaadittava, että toimivaltaiset viranomaiset esittävät vastustavan kantansa tai toteuttavat muita asianmukaisia toimenpiteitä tämän tilanteen lopettamiseksi. Tällaisiin toimenpiteisiin voi kuulua kieltoja, johtajiin tai johtotehtävistä vastaaviin henkilöihin kohdistuvia seuraamuksia tai kyseessä olevan maksulaitoksen osakkaiden tai jäsenten omistamiin osakkeisiin kuuluvan äänioikeuden käytön keskeyttäminen.

Samanlaisia toimenpiteitä on sovellettava luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, jotka eivät noudata tässä artiklassa säädettyä ennakkoilmoitusvelvoitetta.

Jos omistusosuus on hankittu toimivaltaisten viranomaisten vastustuksesta huolimatta, jäsenvaltioiden on siitä riippumatta, toteutetaanko muita seuraamuksia, määrättävä omistusosuuksia vastaavien äänioikeuksien käyttö keskeytettäväksi tai määrättävä, että annetut äänet ovat mitättömiä taikka että ne voidaan mitätöidä.

7 artikla

Alkupääoma

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että maksulaitoksilla on toimiluvan myöntämisajankohtana alkupääoma, joka käsittää ainoastaan yhden tai useamman asetuksen (EU) N:o 575/2013 26 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitetun erän seuraavasti:

jos maksulaitos tarjoaa ainoastaan liitteessä I olevassa 6 kohdassa tarkoitettua maksupalvelua, sen pääoman on oltava aina vähintään 20 000 euroa;

jos maksulaitos tarjoaa liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettua maksupalvelua, sen pääoman on oltava aina vähintään 50 000 euroa;

jos maksulaitos tarjoaa mitä tahansa liitteessä I olevassa 1–5 kohdassa tarkoitettuja maksupalveluja, sen pääoman on oltava aina vähintään 125 000 euroa.

8 artikla

Omat varat

Maksulaitoksen omien varat eivät saa vähentyä alle 7 artiklassa tarkoitetun alkupääoman eivätkä alle tämän direktiivin 9 artiklan mukaisesti laskettujen omien varojen, sen mukaan, kumpi näistä määristä on korkeampi.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet omiksi varoiksi katsottavien osuuksien moninkertaisen käytön estämiseksi, jos maksulaitos kuuluu samaan konserniin kuin toinen maksulaitos, luottolaitos, sijoituspalveluyritys, omaisuudenhoitoyhtiö tai vakuutusyhtiö. Tätä kohtaa sovelletaan myös, jos maksulaitos on hybridiluonteinen ja harjoittaa muita toimintoja kuin maksupalvelujen tarjoamista.

Jos asetuksen (EU) N:o 575/2013 7 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, jäsenvaltiot tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää olla soveltamatta tämän direktiivin 9 artiklaa maksulaitoksiin, jotka direktiivin 2013/36/EU nojalla kuuluvat emoluottolaitoksen konsolidoidun valvonnan piiriin.

9 artikla

Omien varojen laskeminen

Sen estämättä, mitä 7 artiklassa säädetään alkupääomaa koskevista vaatimuksista, jäsenvaltioiden on vaadittava, että maksulaitoksilla, lukuun ottamatta ainoastaan liitteessä I olevassa 7 ja 8 kohdassa tai kummassakin tarkoitettuja palveluja tarjoavia maksulaitoksia, on aina omia varoja, jotka lasketaan toimivaltaisten viranomaisten kansallisen lainsäädännön mukaisesti antaman määräyksen mukaisesti jollakin seuraavista kolmesta menetelmästä:

Menetelmä A

Maksulaitoksen omien varojen määrän on oltava vähintään 10 prosenttia sen edellisen vuoden kiinteistä yleiskustannuksista. Toimivaltaiset viranomaiset voivat mukauttaa tätä vaatimusta maksulaitoksen edellisen vuoden jälkeen tapahtuneen liiketoiminnan merkittävän muutoksen perusteella. Jos maksulaitos on laskenta-ajankohtana harjoittanut liiketoimintaansa alle vuoden ajan, on vaadittava, että sen omat varat ovat suuruudeltaan vähintään 10 prosenttia sen liiketoimintasuunnitelman mukaisista kiinteistä yleiskustannuksista, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset vaadi tuon suunnitelman mukauttamista.

Menetelmä B

Maksulaitoksen omien varojen määrän on oltava vähintään yhtä suuri kuin seuraavien erien summa kerrottuna 2 kohdassa määritellyllä porrastuskertoimella k, jolloin maksujen määrä (payment volume, PV) vastaa yhtä kahdestoistaosaa kyseisen maksulaitoksen edellisenä vuonna toteuttamien maksutapahtumien kokonaismäärästä:

4,0 prosenttia maksujen määrästä (PV) 5 miljoonaan euroon asti

sekä

2,5 prosenttia maksujen määrästä (PV), joka on yli 5 miljoonaa euroa mutta enintään 10 miljoonaa euroa

sekä

1 prosentti maksujen määrästä (PV), joka on yli 10 miljoonaa euroa mutta enintään 100 miljoonaa euroa

sekä

0,5 prosenttia maksujen määrästä (PV), joka on yli 100 miljoonaa euroa mutta enintään 250 miljoonaa euroa

sekä

0,25 prosenttia maksujen määrästä (PV), joka on yli 250 miljoonaa euroa.

Menetelmä C

Maksulaitoksen omien varojen määrän on oltava vähintään yhtä suuri kuin a alakohdassa määritelty merkitsevä indikaattori kerrottuna b alakohdassa määritellyllä kertoimella ja edelleen 2 kohdassa määritellyllä porrastuskertoimella k:

Merkitsevä indikaattori on seuraavien tekijöiden summa:

korkotuotot;

ii)

korkokulut;

iii)

saadut palkkiot ja palvelumaksut; ja

iv)

muut varsinaisen toiminnan tuotot.

Kukin tekijä sisällytetään summaan positiivisena tai negatiivisena lukuna. Poikkeuksellisia ja satunnaisia tuottoja ei oteta huomioon merkitsevän indikaattorin laskennassa. Kolmansien osapuolten tarjoamien palvelujen ulkoistamisen aiheuttamat kulut voivat pienentää merkitsevää indikaattoria silloin, kun kulut aiheutuvat yrityksestä, joka kuuluu tämän direktiivin mukaisen valvonnan piiriin. Merkitsevä indikaattori lasketaan 12 kuukauden havainnointijakson perusteella edellisen tilikauden päättyessä. Merkitsevä indikaattori on laskettava edelliseltä tilikaudelta. Menetelmän C mukaisesti laskettujen omien varojen on kuitenkin oltava vähintään 80 prosenttia merkitsevän indikaattorin edeltäviltä kolmelta tilikaudelta lasketusta keskiarvosta. Jos tilintarkastettuja lukuja ei ole saatavilla, voidaan käyttää liiketoiminnallisia estimaatteja.

Kerroin on

10 prosenttia merkitsevän indikaattorin määrästä 2,5 miljoonaan euroon asti;

ii)

8 prosenttia merkitsevän indikaattorin määrästä, joka on yli 2,5 miljoonaa euroa mutta enintään 5 miljoonaa euroa;

iii)

6 prosenttia merkitsevän indikaattorin määrästä, joka on yli 5 miljoonaa euroa mutta enintään 25 miljoonaa euroa;

iv)

3 prosenttia merkitsevän indikaattorin määrästä, joka on yli 25 miljoonaa euroa mutta enintään 50 miljoonaa euroa;

1,5 prosenttia, kun määrä on yli 50 miljoonaa euroa.

Menetelmissä B ja C käytettävä porrastuskerroin k on:

0,5, jos maksulaitos tarjoaa ainoastaan liitteessä I olevassa 6 kohdassa tarkoitettua maksupalvelua;

1, jos maksulaitos tarjoaa mitä tahansa liitteessä I olevassa 1–5 kohdassa tarkoitettua maksupalvelua.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat maksulaitoksen riskinhallintaprosesseja, tappioita koskevaa riskitietokantaa ja sisäisiä valvontamekanismeja koskevan arvioinnin perusteella vaatia, että maksulaitoksella on oltava omien varojen määrä, joka on enintään 20 prosenttia suurempi kuin 1 kohdan mukaisesti valitun menetelmän soveltamisesta johtuva määrä, tai sallia, että maksulaitoksella on omien varojen määrä, joka on enintään 20 prosenttia pienempi kuin 1 kohdan mukaisesti valitun menetelmän soveltamisesta johtuva määrä.

10 artikla

Suojaamista koskevat vaatimukset

▼M1

Jäsenvaltioiden tai toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava maksulaitosta, joka tarjoaa tämän direktiivin liitteessä I olevassa 1–6 kohdassa tarkoitettuja maksupalveluja, ja direktiivin 2009/110/EY 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyjä sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksia suojaamaan kaikki maksupalvelunkäyttäjiltä tai toisen maksupalveluntarjoajan välityksellä maksutapahtumien toteuttamista varten saadut varat jommallakummalla seuraavista tavoista:

varoja ei saa missään vaiheessa sekoittaa kenenkään muun luonnollisen henkilön tai minkään muun oikeushenkilön varoihin kuin niiden maksupalvelunkäyttäjien varoihin, joiden lukuun varoja säilytetään ja, jos ne ovat yhä maksulaitoksen tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen hallussa eikä niitä ole vielä suoritettu maksunsaajalle tai siirretty toiselle maksupalveluntarjoajalle varojen vastaanottamista seuraavan työpäivän päättymiseen mennessä, ne on talletettava luottolaitoksessa olevalle erilliselle tilille tai keskuspankkiin kyseisen keskuspankin harkinnan mukaan tai sijoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten määrittelemään turvalliseen, likvidiin ja vähäriskiseen varallisuuteen. Lisäksi varat on suojattava kansallisen lainsäädännön mukaisesti maksupalvelunkäyttäjien edun mukaisesti maksulaitoksen tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen muiden velkojien saatavia vastaan, erityisesti maksukyvyttömyystapauksessa;

varojen on kuuluttava sellaisen vakuutuksen tai muun vastaavan vakuuden piiriin, jonka on antanut vakuutusyhtiö tai luottolaitos, joka ei kuulu maksulaitoksen tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen kanssa samaan konserniin, ja jonka kattama määrä vastaa määrää, joka olisi vakuutuksen tai muun vastaavan vakuuden puuttuessa erotettu ja joka on maksettava, jos maksulaitos tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitos ei kykene täyttämään taloudellisia velvoitteitaan.

▼B

Jos maksulaitoksen on 1 kohdan nojalla suojattava varoja, ja jos noista varoista on käytettävä osa tuleviin maksutapahtumiin ja loppuosa muihin kuin maksupalveluihin, myös tähän tulevia maksutapahtumia varten tarkoitettuun osuuteen sovelletaan 1 kohdan vaatimuksia. Jos tämä osuus on muuttuva tai sitä ei tiedetä ennakolta, jäsenvaltioiden on annettava maksulaitoksille lupa soveltaa tätä kohtaa maksupalveluihin oletettavasti käytettävän suhteellisen edustavan osuuden pohjalta edellyttäen, että tällainen suhteellinen edustava osuus on kohtuudella arvioitavissa aiempaa tilannetta koskevien tietojen perusteella toimivaltaiset viranomaiset vakuuttavalla tavalla.

11 artikla

Toimiluvan myöntäminen

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että muut kuin 1 artiklan 1 kohdan a, b, c, e ja f alakohdassa tarkoitetut yritykset ja muut kuin sellaiset luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka kuuluvat soveltamatta jättämisen piiriin 32 tai 33 artiklan nojalla, ja jotka aikovat tarjota maksupalveluja, hankkivat toimiluvan maksulaitoksena toimimista varten ennen maksupalvelujen tarjoamisen aloittamista. Toimilupa voidaan myöntää ainoastaan johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneelle oikeushenkilölle.

Toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä toimilupa, jos hakemukseen liitetyt tiedot ja näyttö täyttävät kaikki 5 artiklassa säädetyt vaatimukset ja jos hakemuksen tutkineet toimivaltaiset viranomaiset päätyvät myönteiseen kokonaisarvioon. Toimivaltaiset viranomaiset voivat ennen toimiluvan myöntämistä tarvittaessa kuulla kansallista keskuspankkia tai muita asiaankuuluvia viranomaisia.

Maksulaitoksella, jolla on kotijäsenvaltionsa kansallisen lainsäädännön mukaisesti oltava sääntömääräinen kotipaikka, on oltava päätoimipaikkansa samassa jäsenvaltiossa kuin sen sääntömääräinen kotipaikka, ja sen on harjoitettava siellä ainakin osaa maksupalveluliiketoiminnastaan.

Toimivaltaiset viranomaiset myöntävät toimiluvan ainoastaan, jos – kun otetaan huomioon tarve varmistaa maksulaitoksen järkevä ja vakaa johtaminen – maksulaitoksella on maksupalveluliiketoimintaansa varten toimiva hallinnointi- ja ohjausjärjestelmä, joka muodostuu selkeästä organisaatiorakenteesta, jossa vastuusuhteet on määritelty yksityiskohtaisesti, läpinäkyvästi ja johdonmukaisesti, tehokkaista prosesseista sellaisten riskien tunnistamiseksi, hallitsemiseksi, seuraamiseksi ja raportoimiseksi, joille se on tai saattaa olla alttiina, sekä riittävistä sisäisistä valvontamekanismeista, mukaan lukien luotettavat hallinto- ja laskentamenetelmät. Näiden järjestelyjen, menettelyjen ja mekanismien on oltava kattavia ja suhteutettuja kyseessä olevan maksulaitoksen tarjoamien maksupalvelujen luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen.

Jos maksulaitos tarjoaa jotakin liitteessä I olevassa 1–7 kohdassa tarkoitettua maksupalvelua ja samanaikaisesti harjoittaa muuta liiketoimintaa, toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että maksupalveluliiketoimintaa varten perustetaan erillinen yksikkö, jos maksulaitoksen muu kuin maksupalvelutoiminta heikentää tai todennäköisesti heikentää maksulaitoksen talouden vakautta tai toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuuksia valvoa, että maksulaitos täyttää kaikki tässä direktiivissä säädetyt velvoitteet.

Toimivaltaisten viranomaisten on evättävä toimilupa, jos ne eivät, kun otetaan huomioon tarve varmistaa maksulaitoksen järkevä ja vakaa johtaminen, ole vakuuttuneet huomattavan omistusosuuden omistavien osakkeenomistajien tai jäsenten sopivuudesta.

Jos maksulaitoksen ja muun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välillä vallitsee asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 38 alakohdassa määritelty läheinen sidonnaisuus, toimivaltaiset viranomaiset saavat myöntää toimiluvan ainoastaan, jos nämä sidonnaisuudet eivät estä viranomaisia hoitamasta tehokkaasti valvontaan liittyviä tehtäviään.

Toimivaltaiset viranomaiset saavat myöntää toimiluvan vain, jos maksulaitoksen kanssa läheisessä sidossuhteessa olevaan yhteen tai useampaan luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön sovellettavat kolmannen maan lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset taikka niiden täytäntöönpanoon liittyvät vaikeudet eivät estä viranomaisia hoitamasta tehokkaasti valvontaan liittyviä tehtäviään.

Toimilupa on voimassa kaikissa jäsenvaltioissa, ja se antaa kyseiselle maksulaitokselle mahdollisuuden tarjota toimiluvan piiriin kuuluvia maksupalveluja kaikkialla unionissa palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden nojalla.

12 artikla

Päätöksen tiedoksi antaminen

Toimivaltaisen viranomaisen on annettava hakijalle tieto hakemuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä kolmen kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta tai, jos hakemus on puutteellinen, siitä kun se on saanut kaikki päätöstä varten tarvittavat tiedot. Toimivaltaisen viranomaisen on aina ilmoitettava perusteet, jos se epää toimiluvan.

13 artikla

Toimiluvan peruuttaminen

Toimivaltaiset viranomaiset voivat peruuttaa maksulaitokselle myönnetyn toimiluvan ainoastaan, jos laitos:

ei käytä toimilupaa 12 kuukauden kuluessa, nimenomaisesti luopuu toimiluvasta tai on lopettanut liiketoiminnan yli kuudeksi kuukaudeksi, jos kyseinen jäsenvaltio ei ole säätänyt toimiluvan raukeamisesta tällaisissa tapauksissa;

on saanut toimiluvan antamalla virheellisiä ilmoituksia tai muulla sääntöjenvastaisella tavalla;

ei enää täytä toimiluvan myöntämisen edellytyksiä tai jättää ilmoittamatta toimivaltaiselle viranomaiselle tässä suhteessa tapahtuneesta merkittävästä kehityksestä;

muodostaisi uhan maksujärjestelmän vakaudelle tai siihen kohdistettavalle luottamukselle jatkamalla maksupalveluliiketoimintaansa; tai

on jossakin muussa sellaisessa tilanteessa, joissa toimilupa voidaan peruuttaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava perusteet sille, että toimilupa peruutetaan sekä ilmoitettava tästä asianmukaisesti niille, joita asia koskee.

Toimivaltaisen viranomaisen on julkistettava toimiluvan peruuttaminen, myös 14 ja 15 artiklassa tarkoitetuissa rekistereissä.

14 artikla

Rekisteröinti kotijäsenvaltiossa

Jäsenvaltioiden on perustettava julkinen rekisteri, johon merkitään seuraavat:

toimiluvan saaneet maksulaitokset ja niiden asiamiehet;

luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, jotka kuuluvat soveltamatta jättämisen piiriin 32 tai 33 artiklan nojalla, ja niiden asiamiehet; ja

2 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut laitokset, joilla on kansallisen lainsäädännön nojalla oikeus tarjota maksupalveluja.

Maksulaitosten sivukonttorit merkitään kotijäsenvaltion rekisteriin, jos nämä sivukonttorit tarjoavat palveluja muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossaan.

Julkisessa rekisterissä on yksilöitävä maksupalvelut, joiden tarjoamiseen maksulaitoksella on toimilupa tai joiden osalta luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on rekisteröity. Toimiluvan saaneet maksulaitokset on lueteltava rekisterissä erillään niistä luonnollisista henkilöistä ja oikeushenkilöistä, jotka kuuluvat soveltamatta jättämisen piiriin 32 tai 33 artiklan nojalla. Rekisterin on oltava julkinen, sen on oltava käytettävissä verkossa ja sitä on päivitettävä viipymättä.

Toimivaltaisten viranomaisten on merkittävä julkiseen rekisteriin kaikki toimiluvan peruuttamiset ja kaikki 32 tai 33 artiklan mukaisen soveltamatta jättämistenperuuttamiset.

Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava pankkiviranomaiselle perusteet kullekin toimiluvan ja kullekin 32 tai 33 artiklan mukaisen soveltamatta jättämisen peruuttamiselle.

15 artikla

Pankkiviranomaisen rekisteri

Pankkiviranomainen perustaa sähköisen keskusrekisterin, jota se hoitaa ja ylläpitää ja joka sisältää toimivaltaisten viranomaisten 2 kohdan mukaisesti ilmoittamat tiedot. Pankkiviranomainen vastaa siitä, että nämä tiedot esitetään paikkansa pitävällä tavalla.

Pankkiviranomainen saattaa rekisterin julkisesti saataville verkkosivuillaan ja huolehtii siitä, että luetellut tiedot ovat maksutta helposti saatavilla ja helposti etsittävissä.

Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava viipymättä pankkiviranomaiselle julkisiin rekistereihinsä 14 artiklan mukaisesti merkityt tiedot rahoitusalalla tavanomaisesti käytettävällä kielellä.

Toimivaltaiset viranomaiset vastaavat 2 kohdassa määriteltyjen tietojen paikkansa pitävyydestä ja näiden tietojen päivittämisestä.

Pankkiviranomainen laatii teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa asetetaan sähköisen keskusrekisterin perustamista, hoitamista ja ylläpitoa sekä rekisteriin sisältyvien tietojen saatavuutta koskevat tekniset vaatimukset. Teknisillä vaatimuksilla varmistetaan, että vain toimivaltainen viranomainen ja pankkiviranomainen voivat muuttaa tietoja.

Pankkiviranomainen toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2018.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Pankkiviranomainen laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, jotka koskevat 1 kohdan nojalla ilmoitettavien tietojen yksityiskohtia ja rakennetta, mukaan lukien yhteinen lomake ja malli näiden tietojen toimittamista varten.

Pankkiviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 13 päivänä heinäkuuta 2017.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

16 artikla

Toimiluvan voimassa pitäminen

Maksulaitoksen on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille muutokset, jotka vaikuttavat 5 artiklan mukaisesti annettujen tietojen ja näytön paikkansapitävyyteen.

17 artikla

Tilinpäätös ja lakisääteinen tilintarkastus

Maksulaitoksiin sovelletaan soveltuvin osin direktiivejä 86/635/ETY ja 2013/34/EU sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1606/2002 ( 7 ).

Direktiivissä 2006/43/EY tarkoitetun lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön on tarkastettava maksulaitoksen tilinpäätös ja konsolidoitu tilinpäätös, jollei maksulaitosta ole vapautettu tästä direktiivin 2013/34/EU sekä tapauksen mukaan direktiivin 86/635/ETY nojalla.

Jäsenvaltioiden on valvontaa varten vaadittava maksulaitosta antamaan maksupalveluista ja 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta toiminnasta erilliset kirjanpitotiedot, joista on laadittava tilintarkastuskertomus. Tämän kertomuksen laativat tapauksen mukaan lakisääteiset tilintarkastajat tai tilintarkastusyhteisö.

Direktiivin 2013/36/EU 63 artiklassa säädettyjä velvoitteita sovelletaan soveltuvin osin maksulaitosten lakisääteisiin tilintarkastajiin tai tilintarkastusyhteisöihin maksupalvelutoiminnan osalta.

18 artikla

Toiminta

Maksupalvelujen tarjoamisen ohella maksulaitoksilla on oikeus harjoittaa seuraavia toimintoja:

operatiivisten ja niihin läheisesti liittyvien oheispalvelujen tarjoaminen, kuten maksutapahtumien toteuttamisen takaaminen, valuutanvaihtopalvelut, säilytyspalvelut sekä tietojen tallentaminen ja käsittely;

maksujärjestelmien käyttö, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 artiklan soveltamista;

muu liiketoiminta kuin maksupalvelujen tarjoaminen ottaen huomioon unionin ja kansallinen lainsäädäntö.

Jos maksulaitokset tarjoavat yhtä tai useampaa maksupalvelua, niillä voi olla vain yksinomaan maksutapahtumiin käytettäviä maksutilejä.

Varat, joita maksulaitokset vastaanottavat maksupalvelunkäyttäjiltä maksupalvelujen tarjoamista varten, eivät ole direktiivin 2013/36/EU 9 artiklassa tarkoitettuja talletuksia tai muita takaisin maksettavia varoja eivätkä direktiivin 2009/110/EY 2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyä sähköistä rahaa.

Maksulaitokset voivat myöntää liitteessä I olevassa 4 tai 5 kohdassa tarkoitettuihin maksupalveluihin liittyvää luottoa ainoastaan, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

luotto on liitännäinen, ja se myönnetään yksinomaan maksutapahtuman toteuttamisen yhteydessä;

sen estämättä, mitä luottokorttien avulla tarjottavaa luottoa koskevissa kansallisissa säännöissä määrätään, maksun yhteydessä myönnetty sekä 11 artiklan 9 kohdan ja 28 artiklan mukaisesti toteutettu luotto on maksettava takaisin lyhyessä ajassa, joka ei missään tapauksessa saa ylittää 12 kuukautta;

tällaista luottoa ei saa myöntää varoista, jotka on vastaanotettu tai joita säilytetään maksutapahtuman toteuttamista varten;

maksulaitoksella on oltava aina myönnettyjen luottojen kokonaismäärään nähden tarvittavat omat varat, jotka valvontaviranomainen on hyväksynyt.

Maksulaitokset eivät saa harjoittaa liiketoimintaa, johon kuuluu direktiivin 2013/36/EU 9 artiklassa tarkoitettu talletusten tai muiden takaisin maksettavien varojen vastaanottaminen.

Tämä direktiivi ei rajoita direktiivin 2008/48/EY taikka muun sellaisen asiaan liittyvän unionin säädöksen tai kansallisen toimenpiteen soveltamista, joka koskee sellaisia kulutusluottojen myöntämisedellytyksiä, joita ei yhdenmukaisteta tällä direktiivillä, mutta joka on unionin lainsäädännön mukainen.

jakso

Muut vaatimukset

19 artikla

Asiamiesten, sivukonttorien tai sellaisten yksiköiden käyttö, joille toimintaa on ulkoistettu

Jos maksulaitos aikoo tarjota maksupalveluja asiamiehen välityksellä, sen on ilmoitettava seuraavat tiedot kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille:

asiamiehen nimi ja osoite;

kuvaus sisäisistä valvontamekanismeista, joita asiamies käyttää täyttääkseen direktiivin (EU) 2015/849 mukaiset rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvät velvoitteet ja jotka saatetaan viipymättä ajan tasalle, mikäli alkuperäisessä ilmoituksessa olevia tietoja muutetaan merkittävästi;

maksupalvelujen tarjoamisessa käytettävien asiamiesten johtamisesta vastuussa olevien johtajien ja henkilöiden nimet sekä muiden asiamiesten kuin maksupalveluntarjoajien osalta näyttö siitä, että he ovat soveliaita ja luotettavia henkilöitä;

maksulaitoksen maksupalvelut, joita varten asiamies on saanut toimeksiannon; ja

asiamiehen yksilöllinen tunnistuskoodi tai -numero, jos sellainen on olemassa.

Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on kahden kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta ilmoitettava maksulaitokselle, onko asiamies merkitty 14 artiklassa säädettyyn rekisteriin. Asiamies voi aloittaa maksupalvelujen tarjoamisen, kun se on merkitty rekisteriin.

Ennen asiamiehen merkitsemistä rekisteriin toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava lisätoimia niille toimitettujen tietojen tarkistamiseksi, jos ne katsovat, että tiedot ovat virheellisiä.

Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät ole tietojen tarkistamiseksi toteutettujen toimien jälkeen vakuuttuneita siitä, että niille 1 kohdan mukaisesti toimitetut tiedot ovat oikeita, niiden on kieltäydyttävä merkitsemästä asiamiestä 14 artiklassa säädettyyn rekisteriin ja ilmoitettava tästä maksulaitokselle ilman aiheetonta viivytystä.

Jos maksulaitos haluaa tarjota maksupalveluja toisessa jäsenvaltiossa käyttämällä asiamiestä tai perustamalla sivukonttorin, sen on noudatettava 28 artiklassa säädettyä menettelyä.

Jos maksulaitos aikoo ulkoistaa maksupalvelujen operatiivisia toimintoja, sen on ilmoitettava asiasta kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille.

Tärkeiden operatiivisten toimintojen, kuten tietoteknisten järjestelmien, ulkoistamista ei saa toteuttaa tavalla, joka heikentää tuntuvasti maksulaitoksen sisäisen valvonnan laatua ja toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuuksia valvoa ja todentaa, että maksulaitos täyttää kaikki tässä direktiivissä säädetyt velvoitteet.

Toisen alakohdan soveltamiseksi operatiivista toimintoa on pidettävä tärkeänä, jos puute tai laiminlyönti sen suorittamisessa haittaisi tuntuvasti sitä, että maksulaitos täyttää jatkuvasti tämän osaston mukaisesti haetun toimilupansa mukaiset vaatimukset tai muut tämän direktiivin mukaiset velvoitteensa, taikka heikentäisi tuntuvasti sen toiminnan taloudellista tuloksellisuutta tai sen maksupalvelujen vakautta tai jatkuvuutta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksulaitokset täyttävät seuraavat ehdot ulkoistaessaan tärkeitä operatiivisia toimintoja:

ulkoistaminen ei saa johtaa siihen, että ylin johto siirtää vastuutaan muille;

tässä direktiivissä säädettyä maksulaitoksen suhdetta maksupalvelunkäyttäjiinsä ja velvoitteita niitä kohtaan ei saa muuttaa;

edellytyksiä, jotka maksulaitoksen on täytettävä saadakseen toimiluvan tämän osaston mukaisesti ja pitääkseen sen, ei saa vaarantaa;

muita edellytyksiä, joiden nojalla maksulaitoksen toimilupa on myönnetty, ei saa poistaa tai muuttaa.

Maksulaitosten on varmistettava, että niiden puolesta toimivat asiamiehet tai sivukonttorit ilmoittavat maksupalvelunkäyttäjille tästä seikasta.

Maksulaitosten on ilmoitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille ilman aiheetonta viivytystä kaikki sellaisten yksiköiden käyttöä koskevat muutokset, joille toimintaa on ulkoistettu sekä, 2, 3 ja 4 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti, asiamiehet, uudet asiamiehet mukaan lukien.

20 artikla

Vastuu

Jos maksulaitokset tukeutuvat kolmansiin osapuoliin operatiivisia toimintoja suorittaessaan, jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä maksulaitokset toteuttavat kohtuulliset toimenpiteet varmistaakseen, että tämän direktiivin vaatimuksia noudatetaan.

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että maksulaitoksilla on täysi vastuu kaikista työntekijöidensä, asiamiestensä, sivukonttoreidensa tai niiden yksiköiden toimista, joille toimintaa on ulkoistettu.

21 artikla

Tietojen säilyttäminen

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että maksulaitokset säilyttävät kaikki asiaankuuluvat tiedot tämän osaston soveltamista varten vähintään viiden vuoden ajan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin (EU) 2015/849 tai muun asiaa koskevan unionin oikeuden soveltamista.

jakso

Toimivaltaiset viranomaiset ja valvonta

22 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen

Jäsenvaltioiden on nimettävä tässä osastossa säädettyjä tehtäviä suorittavien maksulaitosten toimilupien myöntämisestä ja toiminnan vakauden valvonnasta vastaaviksi toimivaltaisiksi viranomaisiksi joko viranomaisia tai kansallisessa lainsäädännössä tunnustettuja elimiä taikka kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti tätä varten valtuutettujen viranomaisten, kansalliset keskuspankit mukaan lukien, hyväksymiä elimiä.

Toimivaltaisten viranomaisten on taattava riippumattomuus talouden organisaatioista ja vältettävä eturistiriitoja. Toimivaltaisiksi viranomaisiksi ei saa nimetä maksulaitoksia, luottolaitoksia, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoita eikä postisiirtoa hoitavia laitoksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava asiasta komissiolle.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdan nojalla nimetyillä toimivaltaisilla viranomaisilla on kaikki tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat valtuudet.

Jäsenvaltioiden, joiden alueella on useampi kuin yksi tämän osaston soveltamisalaan kuuluvissa kysymyksissä toimivaltainen viranomainen, on varmistettava, että nämä viranomaiset tekevät läheistä yhteistyötä, jotta ne voivat suorittaa omat tehtävänsä tehokkaasti. Sama koskee tapauksia, joissa tämän osaston soveltamisalaan kuuluvien asioiden osalta toimivaltaiset viranomaiset eivät ole luottolaitosten valvonnasta vastaavia toimivaltaisia viranomaisia.

Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on vastattava 1 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten tehtävistä.

Edellä oleva 1 kohta ei merkitse sitä, että toimivaltaisten viranomaisten edellytettäisiin valvovan muuta maksulaitosten liiketoimintaa kuin maksupalvelujen tarjoamista ja 18 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua toimintaa.

23 artikla

Valvonta

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimet, joita toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat valvoessaan, että tämän osaston säännöksiä aina noudatetaan, ovat oikeasuhteisia ja riittäviä ja että niissä otetaan huomioon maksulaitoksiin kohdistuvat riskit.

Toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus tämän osaston säännösten noudattamista valvoessaan toteuttaa erityisesti seuraavat toimenpiteet:

vaatia maksulaitosta antamaan tiedot, joita tarvitaan noudattamisen valvontaa varten, täsmentämällä tapauksen mukaan pyynnön tarkoitus sekä määräaika, johon mennessä tiedot on toimitettava;

tehdä tarkastuksia paikan päällä maksulaitoksessa, maksupalveluja maksulaitoksen vastuulla tarjoavan asiamiehen luona tai niitä tarjoavassa sivukonttorissa taikka yksikössä, jolle toimintoja on ulkoistettu;

antaa suosituksia ja ohjeita sekä tarvittaessa sitovia hallinnollisia määräyksiä;

peruuttaa toimilupa tilapäisesti tai lopullisesti 13 artiklan nojalla.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että jos maksulaitos tai sen liiketoiminnassa tosiasiallista määräysvaltaa käyttävät rikkovat maksupalveluliiketoimintansa valvontaa tai harjoittamista koskevia lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat ottaa käyttöön tai määrätä näihin kohdistettavia seuraamuksia tai toimenpiteitä, joilla nimenomaan pyritään havaittujen rikkomusten tai niiden syiden lopettamiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimiluvan peruuttamista koskevia menettelyjä ja rikoslainsäädännön soveltamista.

Sen estämättä, mitä 7 artiklassa, 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä 9 artiklassa vaaditaan, jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet toteuttaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet maksupalvelujen riittävän pääoman varmistamiseksi, etenkin jos maksulaitoksen muut kuin maksupalvelut heikentävät tai todennäköisesti heikentävät maksulaitoksen talouden vakautta.

24 artikla

Salassapitovelvollisuus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että salassapitovelvollisia ovat kaikki henkilöt, jotka ovat tai ovat olleet toimivaltaisten viranomaisten palveluksessa tai toimineet asiantuntijoina niiden lukuun, tämän kuitenkaan rajoittamatta kuitenkaan rikoslainsäädännön soveltamista.

Tämän direktiivin 26 artiklan mukaisessa tietojenvaihdossa on noudatettava tiukasti salassapitovelvollisuutta yksilöiden ja yritysten oikeuksien suojaamiseksi.

Jäsenvaltiot voivat soveltaa tätä artiklaa ottamalla soveltuvin osin huomioon direktiivin 2013/36/EU 53–61 artiklan.

25 artikla

Oikeus hakea muutosta tuomioistuimissa

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että maksulaitoksia koskeviin päätöksiin, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat tehneet tämän direktiivin mukaisesti annettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä noudattaen, voidaan hakea muutosta tuomioistuimissa.

Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan myös laiminlyöntien osalta.

26 artikla

Tietojenvaihto

Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä keskenään ja tarvittaessa EKP:n ja jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien, pankkiviranomaisen sekä maksupalveluntarjoajiin sovellettavan unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla nimettyjen muiden asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Lisäksi jäsenvaltioiden on sallittava, että toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat tietoja seuraavien kanssa:

muiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat vastuussa maksulaitosten toimilupien myöntämisestä ja valvonnasta;

EKP ja jäsenvaltioiden kansalliset keskuspankit, kun ne toimivat raha- ja valvontaviranomaisina, ja tilanteen mukaan muut viranomaiset, jotka vastaavat maksu- ja selvitysjärjestelmien valvonnasta;

muut asiaankuuluvat viranomaiset, jotka on nimetty tämän direktiivin, direktiivin (EU) 2015/849 ja muun maksupalveluntarjoajiin sovellettavan unionin lainsäädännön, kuten rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen sovellettavien säädösten, nojalla;

pankkiviranomainen sen edistäessä valvontamekanismien yhdenmukaista ja johdonmukaista toimintaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 1 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

27 artikla

Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaiseminen

Jos jonkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen katsoo, että tämän direktiivin 26, 28, 29, 30 tai 31 artiklassa tarkoitettu rajatylittävä yhteistyö toisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa ei tietyssä asiassa ole näissä säännöksissä asetettujen asiaankuuluvien edellytysten mukaista, se voi saattaa asian pankkiviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää sen apua asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti.

Jos pankkiviranomaisen apua on pyydetty tämän artiklan 1 kohdan nojalla, sen on tehtävä päätös asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä. Pankkiviranomainen voi myös omasta aloitteestaan avustaa toimivaltaisia viranomaisia yhteisymmärrykseen pääsemisessä mainitun asetuksen 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti. Kummassakin tapauksessa asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on lykättävä päätöksiään siihen asti, kun asia on ratkaistu mainitun asetuksen 19 artiklan mukaisesti.

28 artikla

Soveltaminen sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden käyttämiseen

Toimiluvan saaneen maksulaitoksen, joka haluaa ensimmäistä kertaa tarjota maksupalveluja jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossaan sijoittautumisoikeuden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, on ilmoitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot:

maksulaitoksen nimi, osoite ja tarvittaessa maksulaitoksen toimiluvan numero;

yksi tai useampi jäsenvaltio, jossa se aikoo toimia;

yksi tai useampi tarjottava maksupalvelu;

jos maksulaitos aikoo käyttää asiamiestä, 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot;

jos maksulaitos aikoo käyttää sivukonttoria, 5 artiklan 1 kohdan b ja e alakohdassa tarkoitetut tiedot vastaanottavassa jäsenvaltiossa toteutettavan maksupalveluliiketoiminnan osalta, kuvaus sivukonttorin organisaatiorakenteesta ja sivukonttorin johtamisesta vastuussa olevia koskevat henkilötiedot.

Jos maksulaitos aikoo ulkoistaa maksupalvelujen operatiivisia toimintoja muille yksiköille vastaanottavassa jäsenvaltiossa, sen on ilmoitettava asiasta kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille.

Kun kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet kaikki 1 kohdassa tarkoitetut tiedot, niiden on toimitettava ne vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kuukauden kuluessa tietojen saamisesta.

Kun vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet tiedot kotijäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, niiden on kuukauden kuluessa tietojen saamisesta arvioitava ne ja annettava kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille asiaankuuluvat tiedot aiotuista maksupalveluista, joita asianomainen maksulaitos aikoo tarjota käyttäessään sijoittautumisvapauttaan tai palvelujen tarjoamisen vapautta. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille erityisesti kaikki perustellut huolenaiheet, jotka liittyvät aiottuun asiamiehen käyttöön tai sivukonttorin perustamiseen, erityisesti siltä osin kuin on kyse direktiivissä (EU) 2015/849 tarkoitetusta rahanpesusta tai terrorismin rahoituksesta.

Jos kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät ole yhtä mieltä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten arviosta, niiden on ilmoitettava jälkimmäiselle päätöksensä perusteet.

Jos kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten arvio erityisesti vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta saadut tiedot huomioiden ei ole myönteinen, kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on kieltäydyttävä rekisteröimästä asiamiestä tai sivukonttoria tai sen on peruutettava jo tehty rekisteröinti.

Kun kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet kaikki 1 kohdassa tarkoitetut tiedot, niiden on ilmoitettava päätöksensä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja kyseiselle maksulaitokselle kolmen kuukauden kuluessa tietojen saamisesta.

Asiamies tai sivukonttori voi aloittaa toimintansa kyseisessä vastaanottavassa jäsenvaltiossa, kun ne on merkitty 14 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin.

Maksulaitoksen on ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille päivämäärä, josta lähtien se aloittaa toimintansa asiamiehen tai sivukonttorin välityksellä kyseisessä vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava asiasta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Maksulaitosten on ilmoitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille ilman aiheetonta viivytystä merkittävät muutokset 1 kohdan mukaisesti ilmoitetuissa tiedoissa, mukaan lukien uudet asiamiehet, sivukonttorit tai yksiköt, joille toimintoja ulkoistetaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa, jossa se toimii. Sovelletaan 2 ja 3 kohdassa säädettyä menettelyä.

Pankkiviranomainen laatii teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa täsmennetään puitteet yhteistyölle ja tietojenvaihdolle, joita kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset suorittavat tämän artiklan mukaisesti. Näissä teknisten sääntelystandardien luonnoksissa on tarkennettava menetelmä, keinot ja yksityiskohdat, jotka koskevat rajatylittävää toimintaa harjoittavien maksulaitosten ilmoittamista koskevaa yhteistyötä, ja erityisesti toimitettavien tietojen laajuutta ja käsittelyä, mukaan lukien yhteinen terminologia ja vakiomuotoiset ilmoitusmallit, jotta varmistetaan ilmoitusmenettelyn johdonmukaisuus ja tehokkuus.

Pankkiviranomainen toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2018.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

29 artikla

Sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta käyttävien maksulaitosten valvonta

Jotta kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat kohdistaa valvontaa toisen jäsenvaltion alueella sijaitsevan maksulaitoksen asiamieheen tai sivukonttoriin ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, joista säädetään tässä osastossa ja III ja IV osaston saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa kansallisissa säännöksissä 100 artiklan 4 kohdan mukaisesti, niiden on tehtävä yhteistyötä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun yhteistyön puitteissa ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jos ne aikovat suorittaa tutkimuksia paikan päällä viimeksi mainitun alueella.

Kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin valtuuttaa vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tekemään kyseisessä laitoksessa paikan päällä suoritettavia tutkimuksia.

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että niiden alueella asiamiehiä tai sivukonttoreita pitävät maksulaitokset raportoivat niille määräajoin vastaanottavan jäsenvaltionalueella harjoittamistaan toimista.

Näitä raportteja tarvitaan tiedonsaantia tai tilastointia varten ja, sikäli kuin asiamiehet ja sivukonttorit harjoittavat maksupalveluliiketoimintaa sijoittautumisoikeuden perusteella, sen valvomiseksi, että ne noudattavat III ja IV osaston saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja säännöksiä. Tällaisiin asiamiehiin ja sivukonttoreihin sovelletaan vähintään 24 artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia vastaavia salassapitovaatimuksia.

Toimivaltaisten viranomaisten on annettava toisilleen kaikki olennaisen tärkeät ja/tai merkitykselliset tiedot erityisesti, jos asiamies tai sivukonttori on rikkonut tai sen epäillään rikkoneen säännöksiä ja jos nämä rikkomukset ovat tapahtuneet palvelujen tarjoamisen vapauden harjoittamisen yhteydessä. Toimivaltaisten viranomaisten on annettava tältä osin pyynnöstä kaikki merkitykselliset tiedot ja omasta aloitteestaan kaikki olennaiset tiedot, myös siitä, onko maksulaitos noudattanut 11 artiklan 3 kohdan mukaisia ehtoja.

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että niiden alueella sijoittautumisoikeuden nojalla toimivat maksulaitokset, joiden päätoimipaikka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, nimeävät niiden alueelle keskitetyn yhteyspisteen varmistaakseen asianmukaisen yhteydenpidon ja III ja IV osaston noudattamista koskevien tietojen ilmoittamisen, tämän kuitenkaan vaikuttamatta rahanpesun vastaisiin ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskeviin säännöksiin, sekä kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten valvonnan helpottamiseksi, myös toimittamalla toimivaltaisille viranomaisille pyynnöstä asiakirjoja ja tietoja.

Pankkiviranomainen laatii teknisten sääntelystandardien luonnoksia perusteista, joita sovelletaan määritettäessä suhteellisuusperiaatetta noudattaen sellaiset olosuhteet, joissa 4 kohdan mukaisen keskitetyn yhteyspisteen nimeäminen on asianmukaista, sekä tällaisten yhteyspisteiden tehtävät.

Näissä teknisten sääntelystandardien luonnoksissa on erityisesti otettava huomioon

maksulaitoksen vastaanottavissa jäsenvaltioissa toteuttamien tapahtumien kokonaismäärä ja -arvo;

tarjottujen maksupalvelujen tyyppi; ja

vastaanottavaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden asiamiesten kokonaismäärä.

Pankkiviranomainen toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2017.

Pankkiviranomainen laatii teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa täsmennetään puitteet kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten väliselle yhteistyölle ja tietojenvaihdolle tämän osaston mukaisesti ja III ja IV osaston saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten noudattamisen valvomiseksi. Teknisten sääntelystandardien luonnoksissa on tarkennettava maksupalvelujen rajatylittävää tarjontaa harjoittavien maksulaitosten johdonmukaisen ja tehokkaan valvonnan varmistamiseksi menetelmä, keinot ja yksityiskohdat, jotka koskevat rajatylittävää toimintaa harjoittavien maksulaitosten valvonnan alalla tehtävää yhteistyötä ja erityisesti vaihdettavien tietojen laajuutta ja käsittelyä.

Näissä teknisten sääntelystandardien luonnoksissa on myös määriteltävä vastaanottavien jäsenvaltioiden maksulaitoksilta pyytämän, niiden alueella suoritettavaa maksuliiketoimintaa koskevan raportoinnin keinot ja yksityiskohdat 2 kohdan mukaisesti sekä se, miten usein tällaista raportointia toteutetaan.

Pankkiviranomainen toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2018.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

30 artikla

Säännösten noudattamatta jättämisen johdosta toteutettavat toimenpiteet, mukaan lukien varotoimenpiteet

Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen toteaa, että maksulaitos, jolla on asiamiehiä tai sivukonttoreita sen alueella, ei noudata tätä osastoa eikä III ja IV osaston saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja kansallisia säännöksiä, sen on viipymättä ilmoitettava asiasta kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, tämän kuitenkaan vaikuttamatta kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten vastuuseen.

Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ensimmäisen alakohdan mukaisesti saamiaan tietoja arvioituaan toteutettava ilman aiheetonta viivytystä kaikki aiheelliset toimenpiteet varmistaakseen, että kyseinen maksulaitos lopettaa säännösten vastaisen tilanteensa. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava nämä toimenpiteet viipymättä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja kaikkien niiden muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joita asia koskee.

Erityisen kiireisissä tilanteissa, joissa tarvitaan välittömiä toimia vastaanottavan jäsenvaltion maksupalvelunkäyttäjien yhteisiin etuihin kohdistuvan vakavan uhan torjumiseksi, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa varotoimenpiteitä toimivaltaisten viranomaisten välisen rajatylittävän yhteistyön rinnalla ja siihen asti, kunnes 29 artiklassa säädetyt kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toimenpiteet on toteutettu.

Edellä olevan 2 kohdan mukaisten varotoimenpiteiden on oltava asianmukaisia ja oikeassa suhteessa niiden tarkoitukseen, joka on vastaanottavan jäsenvaltion maksupalvelunkäyttäjien yhteisten etujen suojaaminen vakavalta uhalta. Ne eivät saa johtaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa olevien maksulaitoksen maksupalvelunkäyttäjien suosimiseen muissa jäsenvaltioissa olevien maksupalvelunkäyttäjien kustannuksella.

Varotoimenpiteiden on oltava väliaikaisia ja ne on lopetettava, kun havaitut vakavat uhat on torjuttu muun muassa kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tai pankkiviranomaisen, siten kuin 27 artiklan 1 kohdassa on säädetty, avulla tai yhteistyössä niiden kanssa.

Jos tämä on asianmukaista erityisen kiireellisen tilanteen kannalta, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava kotijäsenvaltion ja kaikkien niiden muiden jäsenvaltioiden, joita asia koskee, toimivaltaisille viranomaisille, komissiolle ja pankkiviranomaiselle etukäteen ja joka tapauksessa ilman aiheetonta viivytystä 2 kohdan nojalla toteutetut varotoimenpiteet ja näiden toimenpiteiden perusteet.

31 artikla

Perustelut ja ilmoittaminen

Toimenpiteen, jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet 23 artiklan, 28 artiklan, 29 tai 30 artiklan nojalla ja johon liittyy palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden käyttämiseen kohdistuvia seuraamuksia tai rajoituksia, on oltava asianmukaisesti perusteltu ja se on ilmoitettava asianmukaisesti kyseiselle maksulaitokselle.

Edellä oleva 28–30 artikla ei vaikuta direktiivin (EU) 2015/849, erityisesti sen 48 artiklan 1 kohdan, eikä asetuksen (EU) 2015/847, erityisesti sen 22 artiklan 1 kohdan, mukaiseen toimivaltaisten viranomaisten velvollisuuteen valvoa tai seurata näissä säädöksissä säädettyjen vaatimusten noudattamista.

jakso

Soveltamatta jättäminen

32 artikla

Edellytykset

Jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta tai sallia toimivaltaisten viranomaistensa olla soveltamatta kokonaan tai osittain 1, 2 ja 3 jaksossa säädettyjä menettelyjä ja edellytyksiä, lukuun ottamatta 14, 15, 22, 24, 25 ja 26 artiklaa, liitteessä I olevassa 1–6 kohdassa lueteltuja maksupalveluja tarjoavien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden osalta, jos

kyseisen henkilön sekä tämän asiamiehen, josta henkilö ottaa täyden vastuun, toteuttamien maksutapahtumien kuukausittainen keskiarvo edeltävien 12 kuukauden aikana ei ylitä jäsenvaltion asettamaa rajaa ja on joka tapauksessa enintään 3 miljoonaa euroa. Tätä vaatimusta arvioidaan kyseisen henkilön liiketoimintasuunnitelman mukaisen ennakoidun maksutapahtumien kokonaismäärän perusteella, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset vaadi kyseisen suunnitelman mukauttamista; ja

yhtäkään liiketoiminnan hallinnointiin tai harjoittamiseen osallistuvaa luonnollista henkilöä ei ole tuomittu rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen liittyvistä rikoksista tai muista talousrikoksista.

Luonnolliselta tai oikeushenkilöltä, joka on rekisteröity 1 kohdan mukaisesti, on edellytettävä, että sen pääkonttori tai asuinpaikka on siinä jäsenvaltiossa, jossa se tosiasiallisesti harjoittaa liiketoimintaansa.

Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja henkilöitä on kohdeltava maksulaitoksina, kuitenkin niin, ettei niihin sovelleta 11 artiklan 9 kohtaa eikä 28, 29 ja 30 artiklaa.

Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti rekisteröidyt luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt voivat harjoittaa vain tiettyjä 18 artiklassa lueteltuja toimintoja.

Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille mainitussa kohdassa esitettyihin edellytyksiin vaikuttavat muutokset tilanteessaan. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, jos tämän artiklan 1, 2 tai 4 kohdan ehdot eivät enää täyty, että asianomaisen henkilön on haettava 30 kalenteripäivän kuluessa toimilupaa 11 artiklan mukaisesti.

Tämän artiklan 1–5 kohtaa ei sovelleta direktiivin (EU) 2015/849 eikä rahanpesun torjuntaa koskevan kansallisen lainsäädännön osalta.

33 artikla

Tilitietopalvelun tarjoajat

Ainoastaan liitteessä I olevassa 8 kohdassa tarkoitettua maksupalvelua tarjoavat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt vapautetaan 1 ja 2 jaksossa säädettyjen menettelyjen ja edellytysten soveltamisesta, lukuun ottamatta 5 artiklan 1 kohdan a, b, e–h, j, l, n, p ja q kohtaa ja 3 kohtaa sekä 14 ja 15 artiklaa. Edellä olevaa 3 jaksoa sovelletaan, lukuun ottamatta sen 23 artiklan 3 kohtaa.

Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja henkilöitä kohdellaan maksulaitoksina, mutta heihin ei kuitenkaan sovelleta III ja IV osastoa, lukuun ottamatta 41, 45 ja 52 artiklaa ja, soveltuvin osin, 67, 69 ja 95–98 artiklaa.

34 artikla

Ilmoittaminen ja annettavat tiedot

Jos jäsenvaltio käyttää 32 artiklan mukaista soveltamatta jättämistä, sen on viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2018 annettava päätöstään koskeva ilmoitus asianmukaisesti komissiolle tiedoksi ja annettava mahdolliset myöhemmät muutokset välittömästi tiedoksi komissiolle. Lisäksi jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle kyseisten luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden määrä ja vuosittain 32 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu toteutettujen maksutapahtumien kokonaisarvo kunkin kalenterivuoden joulukuun 31 päivänä.

LUKU

Yhteiset säännökset

35 artikla

Pääsy maksujärjestelmiin

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että säännöt, jotka koskevat sellaisten toimiluvan saaneiden tai rekisteröityjen maksupalveluntarjoajien pääsyä maksujärjestelmiin, jotka ovat oikeushenkilöitä, ovat objektiivisia, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia eivätkä estä pääsyä enempää kuin on tarpeen, jotta voidaan suojautua määrätyiltä riskeiltä, kuten selvitysriskiltä, operatiiviselta riskiltä ja liiketoimintariskiltä, ja suojella maksujärjestelmän taloudellista ja operatiivista vakautta.

Maksujärjestelmät eivät saa asettaa maksupalveluntarjoajille, maksupalvelunkäyttäjille tai muille maksujärjestelmille mitään seuraavista vaatimuksista:

sääntöjä, jotka rajoittavat tehokasta osallistumista muihin maksujärjestelmiin;

sääntöjä, joilla asetetaan toimiluvan saaneet maksupalveluntarjoajat tai rekisteröidyt maksupalveluntarjoajat keskenään eriarvoiseen asemaan oikeuksien, velvollisuuksien ja osallistujien valtuuksien suhteen;

institutionaaliseen asemaan perustuvia rajoituksia.

▼M1

Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta maksujärjestelmiin, jotka muodostuvat yksinomaan maksupalveluntarjoajista, jotka kuuluvat konserniin.

▼M1

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/26/EY ( 8 ) mukaisesti nimettyyn järjestelmään osallistuja sallii toimiluvan saaneen tai rekisteröidyn maksupalveluntarjoajan, joka ei osallistu järjestelmään, suorittaa siirtomääräyksiä järjestelmän kautta, kyseisen osallistujan on pyynnöstä annettava sama mahdollisuus objektiivisella, oikeasuhteisella ja syrjimättömällä tavalla muille toimiluvan saaneille tai rekisteröidyille maksupalveluntarjoajille tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Osallistujan on ilmoitettava pyynnön esittävälle maksupalveluntarjoajalle kaikki epäämisen syyt.

35 a artikla

Nimettyihin maksujärjestelmiin osallistumista koskevan pyynnön edellytykset

Maksujärjestelmien vakauden ja eheyden turvaamiseksi maksulaitoksilla ja sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksilla, jotka pyytävät direktiivin 98/26/EY mukaisesti nimettyihin järjestelmiin osallistumista tai osallistuvat niihin, on oltava käytössä seuraavat:

kuvaus maksupalvelunkäyttäjien varojen suojaamiseksi toteutetuista toimenpiteistä;

kuvaus maksulaitoksen tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/2554 ( 9 ) 6 ja 7 artiklaan liittyvistä hallinnointi- ja ohjausjärjestelmistä ja sisäisistä valvontamekanismeista sellaisten maksupalvelujen tai sähköisen rahan palvelujen osalta, joita se aikoo tarjota, mukaan lukien hallinnolliset, riskinhallinta- ja kirjanpitomenettelyt, sekä kuvaus maksulaitoksen tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen käyttöä koskevista järjestelyistä; ja

purkamissuunnitelma toiminnan keskeytymisen varalta.

Sovellettaessa tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohtaa:

jos maksulaitos tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitos suojaa maksupalvelunkäyttäjien varat tallettamalla varoja luottolaitoksessa olevalle erilliselle tilille tai sijoittamalla kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten määrittämään turvalliseen, likvidiin ja vähäriskiseen varallisuuteen, tällaista suojaamista varten toteutettujen toimenpiteiden kuvauksen on tapauksen mukaan sisällettävä seuraavaa:

kuvaus sijoituspolitiikasta, jolla varmistetaan, että valittu varallisuus on likvidiä, turvallista ja vähäriskistä;

ii)

niiden henkilöiden määrä, joilla on pääsy suojaavaan tiliin, ja heidän tehtävänsä;

iii)

kuvaus hallinto- ja täsmäytysmenettelystä, jolla varmistetaan, että maksupalvelunkäyttäjien varat suojataan maksupalvelunkäyttäjien etua silmällä pitäen maksulaitoksen tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen muiden velkojien saatavia vastaan, erityisesti maksukyvyttömyystapauksessa;

iv)

jäljennös luottolaitoksen kanssa tehdyn sopimuksen luonnoksesta;

maksulaitoksen tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen nimenomainen ilmoitus tämän direktiivin 10 artiklan noudattamisesta;

jos maksulaitos tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitos suojaa maksupalvelunkäyttäjän varat vakuutusyhtiön tai luottolaitoksen antamalla vakuutuksella tai vastaavalla vakuudella, tällaista suojaamista varten toteutettujen toimenpiteiden kuvauksen on sisällettävä seuraavaa:

vahvistus siitä, että vakuutuksen tai vastaavan vakuuden antanut vakuutusyhtiö tai luottolaitos on yhteisö, joka ei kuulu maksulaitoksen tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen kanssa samaan konserniin;

ii)

yksityiskohtaiset tiedot käytössä olevasta täsmäytysmenettelystä, jolla varmistetaan, että vakuutus tai vastaava vakuus on aina riittävä maksulaitoksen tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen suojaamisvelvoitteiden täyttämiseksi;

iii)

kattavuuden kesto ja uusimisen ehdot;

iv)

jäljennös vakuutussopimuksesta tai vastaavasta vakuudesta taikka niiden luonnoksista.

Ensimmäisen alakohdan b alakohtaa sovellettaessa kuvauksessa on osoitettava, että kyseisessä alakohdassa tarkoitetut hallinnointi- ja ohjausjärjestelmät, sisäiset valvontamekanismit ja tieto- ja viestintätekniikan käyttöä koskevat järjestelyt ovat oikeasuhteisia, asianmukaisia, vakaita ja riittäviä. Lisäksi hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiin ja sisäisiin valvontamekanismeihin on sisällyttävä

maksulaitoksen tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen havaitsemien riskien kartoitus, mukaan lukien riskien tyyppi ja menettelyt, joita maksulaitos tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitos on ottanut käyttöön tai aikoo ottaa käyttöön tällaisten riskien arvioimiseksi ja ehkäisemiseksi;

säännöllisten ja jatkuvien tarkastusten suorittamista koskevat eri menettelyt, mukaan lukien tiedot tarkastusten tiheydestä ja niihin osoitetuista henkilöstöresursseista;

kirjanpitomenettelyt, joilla maksulaitos tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitos kirjaa taloudelliset tietonsa ja raportoi niistä;

sen henkilön tai niiden henkilöiden henkilöllisyys, joka tai jotka ovat vastuussa sisäisen valvonnan toiminnoista, mukaan lukien säännölliset ja jatkuvat tarkastukset sekä vaatimustenmukaisuuden valvonta, ja kyseisen henkilön tai kyseisten henkilöiden ajantasaiset ansioluettelot;

kaikkien sellaisten tilintarkastajien henkilöllisyys, jotka eivät ole direktiivin 2006/43/EY 2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyjä lakisääteisiä tilintarkastajia;

ylimmän hallintoelimen ja tapauksen mukaan muun valvontaelimen tai -komitean kokoonpano;

kuvaus siitä, miten ulkoistettuja toimintoja seurataan ja valvotaan maksulaitoksen tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen sisäisen valvonnan laadun heikkenemisen estämiseksi;

kuvaus siitä, miten asiamiehiä ja sivukonttoreita seurataan ja valvotaan maksulaitoksen tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen sisäisen valvonnan puitteissa;

jos maksulaitos tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitos on toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan säännellyn yhteisön tytäryhtiö, kuvaus konsernin hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä.

Ensimmäisen lakohdan c alakohtaa sovellettaessa purkamissuunnitelma on mukautettava maksulaitoksen tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen suunniteltuun kokoon ja liiketoimintamalliin, ja siihen on sisällyttävä kuvaus lieventämistoimenpiteistä, jotka maksulaitoksen tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen on toteutettava maksupalvelujensa lopettamisen yhteydessä ja joilla varmistettaisiin keskeneräisten maksutapahtumien toteuttaminen ja voimassa olevien sopimusten irtisanominen.

Jäsenvaltioiden on määriteltävä menettely, jolla 1 kohdan noudattamista arvioidaan. Menettely voi olla itsearviointi, toimivaltaisen viranomaisen nimenomaista päätöstä koskeva vaatimus tai mikä tahansa muu menettely, jolla pyritään varmistamaan, että asianomaiset maksulaitokset ja sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset noudattavat 1 kohtaa.

▼B

36 artikla

Pääsy luottolaitoksen ylläpitämiin tileihin

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksulaitoksilla on pääsy luottolaitosten maksutilipalveluihin objektiivisin, syrjimättömin ja oikeasuhteisin perustein. Pääsyn on oltava riittävän laaja, jotta maksulaitokset voivat tarjota maksupalvelujaan esteettä ja tehokkaasti.

Luottolaitoksen on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle asianmukaisesti perustellut epäämisen syyt.

37 artikla

Maksupalvelujen tarjoamisen kieltäminen muilta henkilöiltä kuin maksupalveluntarjoajilta ja ilmoitusvelvollisuus

Jäsenvaltioiden on kiellettävä maksupalvelujen tarjoaminen luonnollisilta henkilöiltä tai oikeushenkilöiltä, jotka eivät ole maksupalveluntarjoajia ja joita ei ole nimenomaisesti suljettu tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

▼C2

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että palveluntarjoajat, jotka harjoittavat joko 3 artiklan k alakohdan i tai ii alakohdassa tai näistä molemmissa tarkoitettua toimintaa, jonka toteutettujen maksutapahtumien 12 edeltävän kuukauden kokonaisarvo on yli 1 miljoona euroa, lähettävät toimivaltaisille viranomaisille ilmoituksen, jossa esitetään kuvaus tarjotuista palveluista ja täsmennetään, minkä 3 artiklan k alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetun soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen nojalla toiminta katsotaan suoritetuksi.

▼B

Tämän ilmoituksen pohjalta toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä 3 artiklan k alakohdassa tarkoitetuin perustein perusteltu päätös, jos kyseistä toimintaa ei katsota rajalliseksi verkoksi, ja ilmoitettava tästä asianmukaisesti palveluntarjoajalle.

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että palveluntarjoajat, jotka harjoittavat 3 artiklan l alakohdassa tarkoitettua toimintaa, lähettävät toimivaltaisille viranomaisille ilmoituksen ja esittävät toimivaltaisille viranomaisille vuotuisen tarkastuslausunnon, jossa todistetaan, että toiminta noudattaa 3 artiklan l alakohdassa säädettyjä rajoja.

Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava pankkiviranomaiselle 2 ja 3 kohdan mukaisesti ilmoitetut palvelut ja mainittavaa, minkä soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen nojalla palveluja suoritetaan.

Tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti ilmoitettujen palvelujen kuvaus on asetettava julkisesti saataville 14 artiklassa ja 15 artiklassa säädetyissä rekistereissä.

III

OSASTO

MAKSUPALVELUEHTOJEN AVOIMUUS JA NIITÄ KOSKEVAT TIETOJENANTOVAATIMUKSET

LUKU

Yleiset säännöt

38 artikla

Soveltamisala

Tätä osastoa sovelletaan erillisiin maksutapahtumiin sekä puitesopimuksiin ja niiden piiriin kuuluviin maksutapahtumiin. Osapuolet voivat sopia, että tätä osastoa ei sovelleta kokonaisuudessaan tai osittain, jos maksupalvelunkäyttäjä ei ole kuluttaja.

Jäsenvaltiot voivat soveltaa tämän osaston säännöksiä mikroyrityksiin samalla tavoin kuin kuluttajiin.

Tämä direktiivi ei rajoita direktiivin 2008/48/EY, muun sellaisen asian kannalta merkityksellisen unionin säädöksen tai sellaisten kansallisten toimenpiteiden soveltamista, jotka koskevat niiden kulutusluottojen myöntämisedellytyksiä, joita ei yhdenmukaisteta tällä direktiivillä mutta jotka ovat unionin oikeuden mukaisia.

39 artikla

Unionin lainsäädännön muut säännökset

Tämän osaston säännökset eivät rajoita sellaisen unionin lainsäädännön soveltamista, joka sisältää ennakolta annettavia tietoja koskevia lisävaatimuksia.

Jos myös direktiiviä 2002/65/EY voidaan soveltaa, mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaiset tietojenantovaatimukset, 2 kohdan c–g alakohtaa, 3 kohdan a, d ja e alakohtaa ja 4 kohdan b alakohtaa lukuun ottamatta korvataan kuitenkin tämän direktiivin 44, 45, 51 ja 52 artiklalla.

40 artikla

Tiedoista veloitettavat palvelumaksut

Maksupalveluntarjoaja ei saa veloittaa maksupalvelunkäyttäjältä palvelumaksuja tämän osaston mukaisesta tietojen antamisesta.

Maksupalveluntarjoaja ja -käyttäjä voivat sopia palvelumaksuista, jotka koskevat maksupalvelunkäyttäjän pyynnöstä annettavia lisätietoja tai useammin annettavia tietoja, taikka sopia tietojen antamisesta muulla kuin puitesopimuksessa määrätyllä tavalla.

Jos maksupalveluntarjoaja saa veloittaa palvelumaksuja tietojen antamisesta 2 kohdan mukaisesti, niiden on oltava kohtuullisia ja maksupalveluntarjoajan tosiasiallisiin kustannuksiin nähden oikeasuhteisia.

41 artikla

Tietojenantovaatimuksia koskeva todistustaakka

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että maksupalveluntarjoajalla on todistustaakka sen osoittamisesta, että se on noudattanut tässä osastossa säädettyjä tietojenantovaatimuksia.

42 artikla

Tietojenantovaatimuksista poikkeaminen pienmaksuvälineiden ja sähköisen rahan osalta

Niiden maksuvälineiden osalta, jotka asianomaisen puitesopimuksen mukaan koskevat pelkästään erillisiä enintään 30 euron arvoisia maksutapahtumia taikka joiden käyttöraja on 150 euroa tai joihin talletettujen varojen määrä ei koskaan ole yli 150 euroa:

maksupalveluntarjoajan on 51, 52 ja 56 artiklasta poiketen annettava maksajalle tiedot vain maksupalvelun pääasiallisista ominaisuuksista, mukaan lukien maksuvälineen käyttötapa, vastuukysymykset, perittävät palvelumaksut ja muut perustellun päätöksen tekemisen kannalta olennaiset tiedot sekä tieto siitä, missä 52 artiklan mukaiset muut tiedot ja ehdot ovat helposti saatavilla;

voidaan sopia 54 artiklasta poiketen, että maksupalveluntarjoajan ei edellytetä tekevän puitesopimuksen ehtojen muuttamista koskevaa ehdotusta samalla tavalla kuin 51 artiklan 1 kohdassa on säädetty;

voidaan sopia 57 ja 58 artiklasta poiketen, että maksutapahtuman toteuttamisen jälkeen:

maksupalveluntarjoaja antaa tai asettaa saataville vain viitteen, jonka avulla maksupalvelunkäyttäjä voi yksilöidä maksutapahtuman, maksutapahtuman määrän ja veloitetut palvelumaksut ja/tai, jos on toteutettu useita samankaltaisia maksutapahtumia samalle maksunsaajalle, tiedot näiden maksutapahtumien kokonaismäärästä ja niitä koskevista palvelumaksuista;

ii)

maksupalveluntarjoajaa ei vaadita antamaan tai asettamaan saataville i alakohdassa tarkoitettuja tietoja, jos maksuvälinettä käytetään nimettömästi tai jos maksupalveluntarjoajalla ei muuten ole teknisistä syistä mahdollisuutta antaa niitä. Maksupalveluntarjoajan on kuitenkin annettava maksajalle mahdollisuus todentaa talletettujen varojen määrä.

Jäsenvaltiot tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat kansallisten maksutapahtumien osalta alentaa 1 kohdassa tarkoitettuja määriä tai kaksinkertaistaa ne. Ennalta maksettujen maksuvälineiden osalta jäsenvaltiot voivat korottaa näitä määriä 500 euroon asti.

LUKU

Erilliset maksutapahtumat

43 artikla

Soveltamisala

Tätä lukua sovelletaan erillisiin maksutapahtumiin, jotka eivät kuulu puitesopimuksen piiriin.

Jos erillistä maksutapahtumaa koskeva maksutoimeksianto toimitetaan puitesopimuksen piiriin kuuluvaa maksuvälinettä käyttäen, maksupalveluntarjoajan ei tarvitse antaa eikä asettaa saataville sellaisia tietoja, jotka maksupalvelunkäyttäjä on jo saanut toisen maksupalveluntarjoajan kanssa tehdyn puitesopimuksen perusteella tai jotka annetaan hänelle kyseisen puitesopimuksen mukaisesti.

44 artikla

Ennakolta annettavat yleiset tiedot

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että ennen kuin erillistä maksua koskeva palvelusopimus tai tarjous sitoo maksupalvelunkäyttäjää, maksupalveluntarjoaja asettaa maksupalvelunkäyttäjän helposti saataville 45 artiklan mukaiset tiedot ja ehdot omien palveluidensa osalta. Maksupalveluntarjoajan on annettava tiedot ja ehdot maksupalvelunkäyttäjän pyynnöstä paperimuodossa tai muulla pysyvällä välineellä. Tiedot ja ehdot on annettava helposti ymmärrettävin ilmaisuin selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa jollain sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa maksupalvelua tarjotaan, tai millä tahansa muulla osapuolten sopimalla kielellä.

Jos erillistä maksua koskeva palvelusopimus on tehty maksupalvelunkäyttäjän pyynnöstä sellaista etäviestintävälinettä käyttäen, jonka avulla maksupalveluntarjoajan ei ole mahdollista noudattaa 1 kohtaa, maksupalveluntarjoajan on täytettävä mainitun kohdan mukainen velvollisuutensa välittömästi maksutapahtuman toteuttamisen jälkeen.

Tämän artiklan 1 kohdan mukaiset velvollisuudet voidaan täyttää myös antamalla jäljennös sellaisen erillistä maksua koskevan palvelusopimuksen tai maksutoimeksiannon luonnoksesta, joka sisältää 45 artiklassa esitetyt tiedot ja ehdot.

45 artikla

Tiedot ja ehdot

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoaja antaa maksupalvelunkäyttäjälle tai asettaa tämän saataville seuraavat tiedot ja ehdot:

niiden tietojen tai yksilöllisen tunnisteen määrittäminen, jotka maksupalvelunkäyttäjä antaa, jotta maksutoimeksianto voidaan käynnistää tai toteuttaa asianmukaisesti;

tarjottavan maksupalvelun toteuttamisen enimmäiskesto;

kaikki palvelumaksut, jotka maksupalvelunkäyttäjän on suoritettava maksupalveluntarjoajalle, ja tarvittaessa näiden palvelumaksujen erittely;

tarvittaessa todellinen muuntokurssi tai viitekurssi, jota maksutapahtumaan sovelletaan.

Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että maksutoimeksiantopalveluiden tarjoajat antavat ennen toimeksiannon käynnistämistä maksajalle tai asettavat tämän saataville seuraavat selkeät ja kattavat tiedot:

maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan nimi, sen päätoimipaikan käyntiosoite ja tarvittaessa siihen jäsenvaltioon sijoittautuneen asiamiehen tai sivukonttorin käyntiosoite, jossa maksupalveluja tarjotaan, ja muut yhteystiedot, mukaan lukien sähköpostiosoite, joilla on merkitystä viestinnässä maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan kanssa; ja

toimivaltaisen viranomaisen yhteystiedot.

Jäljempänä 52 artiklassa mainitut muut merkitykselliset tiedot ja ehdot on tarvittaessa asetettava maksupalvelunkäyttäjän helposti saataville.

46 artikla

Maksajalle ja maksunsaajalle maksutoimeksiannon käynnistämisen jälkeen annettavat tiedot

Kun maksutoimeksianto käynnistetään maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan välityksellä, maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan on 45 artiklassa täsmennettyjen tietojen ja ehtojen lisäksi annettava maksajalle ja tarvittaessa maksunsaajalle tai asetettava näiden saataville välittömästi maksutoimeksiannon käynnistämisen jälkeen kaikki seuraavat tiedot:

vahvistus siitä, että maksutoimeksianto on käynnistetty onnistuneesti maksajan tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan kanssa;

viite, jonka avulla maksaja ja maksunsaaja voivat tunnistaa maksutapahtuman ja maksunsaaja tarvittaessa maksajan, sekä maksutapahtuman yhteydessä siirretyt tiedot;

maksutapahtuman määrä;

tarvittaessa maksutapahtumasta veloitettavien ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajalle maksettavien palvelumaksujen määrä ja tarvittaessa näiden maksujen määrien erittely.

47 artikla

Maksajan tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle maksutoimeksiantopalvelun osalta annettavat tiedot

Jos maksutoimeksianto käynnistetään maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan välityksellä, sen on asetettava maksutapahtuman viitetiedot maksajan tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan saataville.

48 artikla

Maksajalle maksutoimeksiannon vastaanottamisen jälkeen annettavat tiedot

Maksajan maksupalveluntarjoajan on välittömästi maksutoimeksiannon vastaanottamisen jälkeen annettava maksajalle tai asetettava tämän saataville 44 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla kaikki seuraavat tiedot omista palveluistaan:

viite, jonka avulla maksaja voi tunnistaa maksutapahtuman, ja tarvittaessa maksunsaajaa koskevat tiedot;

maksutapahtuman määrä maksutoimeksiannossa käytetyssä valuutassa;

niiden maksutapahtumaa koskevien palvelumaksujen määrä, jotka maksajan on suoritettava, sekä tarvittaessa näiden maksujen määrien erittely;

tarvittaessa maksajan maksupalveluntarjoajan maksutapahtumassa käyttämä muuntokurssi tai sitä koskeva viite, jos se eroaa 45 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti tarjotusta kurssista, ja maksutapahtuman määrä tämän valuutan muunnon jälkeen;

maksutoimeksiannon vastaanottopäivä.

49 artikla

Maksunsaajalle maksutapahtuman toteuttamisen jälkeen annettavat tiedot

Maksunsaajan maksupalveluntarjoajan on välittömästi maksutoimeksiannon toteuttamisen jälkeen annettava maksunsaajalle tai asetettava tämän saataville 44 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla kaikki seuraavat tiedot omista palveluistaan:

viite, jonka avulla maksunsaaja voi tunnistaa maksutapahtuman, ja tarvittaessa maksajaa koskevat tiedot sekä maksutapahtuman yhteydessä siirretyt tiedot;

maksutapahtuman määrä valuutassa, jossa varat ovat maksunsaajan käytettävissä;

niiden maksutapahtumaa koskevien palvelumaksujen määrä, jotka maksunsaajan on suoritettava, sekä tarvittaessa näiden maksujen määrien erittely;

tarvittaessa maksunsaajan maksupalveluntarjoajan maksutapahtumassa käyttämä muuntokurssi ja maksutapahtuman määrä ennen tätä valuutan muuntoa;

tilillepanon arvopäivä.

LUKU

Puitesopimukset

50 artikla

Soveltamisala

Tätä lukua sovelletaan maksutapahtumiin, jotka kuuluvat puitesopimuksen piiriin.

51 artikla

Ennakolta annettavat yleiset tiedot

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että maksupalveluntarjoaja antaa 52 artiklassa mainitut tiedot ja ehdot paperimuodossa tai muulla pysyvällä välineellä maksupalvelunkäyttäjälle hyvissä ajoin, ennen kuin puitesopimus tai tarjous sitoo maksupalvelunkäyttäjää. Tiedot ja ehdot on annettava helposti ymmärrettävin ilmaisuin selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa jollain sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa maksupalvelua tarjotaan, tai millä tahansa muulla osapuolten sopimalla kielellä.

Jos puitesopimus on tehty maksupalvelunkäyttäjän pyynnöstä sellaista etäviestintävälinettä käyttäen, joka ei anna maksupalveluntarjoajalle mahdollisuutta noudattaa 1 kohtaa, maksupalveluntarjoajan on täytettävä mainitun kohdan mukaiset velvollisuutensa välittömästi puitesopimuksen tekemisen jälkeen.

Edellä olevan 1 kohdan mukaiset velvollisuudet voidaan täyttää myös toimittamalla puitesopimusluonnoksen kappale, joka sisältää 52 artiklassa määritetyt tiedot ja ehdot.

52 artikla

Tiedot ja ehdot

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalvelunkäyttäjälle annetaan seuraavat tiedot ja ehdot:

maksupalveluntarjoajasta:

maksupalveluntarjoajan nimi, sen päätoimipaikan käyntiosoite ja tarvittaessa siihen jäsenvaltioon sijoittautuneen asiamiehen tai sivukonttorin käyntiosoite, jossa maksupalveluja tarjotaan, ja muut osoitteet, mukaan lukien sähköpostiosoite, joilla on merkitystä viestinnässä maksupalveluntarjoajan kanssa;

tiedot asianomaisista valvontaviranomaisista ja 14 artiklassa säädetystä rekisteristä tai mahdollisesta muusta vastaavasta maksupalveluntarjoajan toimilupaa koskevasta julkisesta rekisteristä ja rekisterinumero tai vastaava kyseisessä rekisterissä käytetty tunniste;

maksupalvelun käytöstä:

kuvaus tarjottavan maksupalvelun pääasiallisista ominaisuuksista;

niiden tietojen tai yksilöllisen tunnisteen määrittäminen, jotka maksupalvelunkäyttäjän on annettava, jotta maksutoimeksianto voidaan asianmukaisesti käynnistää tai toteuttaa;

maksutoimeksiannon käynnistämistä tai maksutapahtuman toteuttamista varten annettavan hyväksynnän ja tällaisen hyväksynnän peruuttamisen muoto ja toimittamistapa 64 ja 80 artiklan mukaisesti;

maininta 78 artiklan mukaisesta maksutoimeksiannon vastaanottamisajankohdasta ja maksupalveluntarjoajan mahdollisesti asettamasta takarajasta;

tarjottavien maksupalvelujen toteuttamisen enimmäiskesto;

se, voidaanko sopia maksuvälineen käyttörajoista 68 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

kun on kyse yhdistelmäkorttimaksuvälineestä, maksupalvelunkäyttäjän asetuksen (EU) 2015/751 8 artiklan mukaiset oikeudet;

palvelumaksuista, koroista ja muuntokursseista:

kaikki palvelumaksut, jotka maksupalvelunkäyttäjän on maksettava maksupalveluntarjoajalle, mukaan lukien maksut, jotka liittyvät siihen, millä tavoin ja miten usein tämän direktiivin mukaiset tiedot annetaan tai asetetaan saataville, ja tarvittaessa näiden maksujen määrien erittely;

tarvittaessa sovellettava korko ja muuntokurssi tai, jos on tarkoitus käyttää viitekorkoa ja -kurssia, todellisen koron laskentamenetelmä ja viitekoron tai -kurssin määrityspäivä ja indeksi tai perusta;

jos tästä on sovittu, 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu viitekoron tai -kurssin muutosten välitön soveltaminen ja muutoksiin liittyvät tietojenantoa koskevat vaatimukset;

yhteydenpidosta:

tarvittaessa viestintävälineet, mukaan lukien niitä maksupalvelunkäyttäjän laitteita ja ohjelmistoja koskevat tekniset vaatimukset, joita osapuolet ovat sopineet käytettävän tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen ja ilmoitusten toimittamiseen;

se, millä tavoin ja miten usein tässä direktiivissä tarkoitetut tiedot on annettava tai asetettava saataville;

yksi tai useampi kieli, jolla puitesopimus tehdään ja jota käytetään yhteydenpitoon sopimussuhteen aikana;

maksupalvelunkäyttäjän oikeus saada 53 artiklan mukaisesti puitesopimusta koskevat sopimusehdot sekä muut tiedot ja ehdot;

suoja- ja oikaisutoimenpiteistä:

tarvittaessa kuvaus toimenpiteistä, jotka maksupalvelunkäyttäjän on toteutettava pitääkseen maksuvälineen turvassa, sekä selvitys siitä, miten 69 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu ilmoitus maksupalveluntarjoajalle tehdään;

suojattu menettely, jota maksupalveluntarjoaja noudattaa ilmoittaakseen maksupalvelunkäyttäjälle epäillyistä tai todellisista petoksista tai turvallisuusuhkista;

jos niin on sovittu, edellytykset, joiden täyttyessä maksupalveluntarjoaja pidättää 68 artiklan mukaisesti itsellään oikeuden estää maksuvälineen käyttö;

74 artiklan mukainen maksajan vastuu, mukaan lukien tieto asiaankuuluvasta rahamäärästä;

se, miten ja missä ajassa maksupalvelunkäyttäjän on 71 artiklan mukaisesti ilmoitettava maksupalveluntarjoajalle oikeudettomasta tai virheellisesti käynnistetystä tai toteutetusta maksutapahtumasta, sekä 73 artiklan mukainen maksupalveluntarjoajan vastuu oikeudettomista maksutapahtumista;

maksupalveluntarjoajan vastuu maksutapahtumien käynnistämisestä ►C1 tai toteuttamisesta 89 ja 90 artiklan mukaisesti; ◄

palautuksen edellytykset 76 ja 77 artiklan mukaisesti;

puitesopimuksen muutoksista ja irtisanomisesta:

jos niin on sovittu, tieto siitä, että maksupalvelunkäyttäjän katsotaan hyväksyneen sopimusehtojen muutokset 54 artiklan mukaisesti, jollei maksupalvelunkäyttäjä ilmoita maksupalveluntarjoajalle ennen ehtojen ehdotettua voimaantulopäivää, että niitä ei hyväksytä;

puitesopimuksen kesto;

maksupalvelunkäyttäjän oikeus irtisanoa puitesopimus ja mitkä tahansa muut irtisanomista koskevat sopimukset 54 artiklan 1 kohdan ja 55 artiklan mukaisesti;

oikeussuojasta:

puitesopimukseen sovellettavaa lainsäädäntöä ja/tai toimivaltaista tuomioistuinta koskevat sopimuslausekkeet;

vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt, jotka ovat maksupalvelunkäyttäjän käytettävissä 99–102 artiklan mukaisesti.

53 artikla

Puitesopimusta koskevien tietojen ja ehtojen saatavuus

Maksupalvelunkäyttäjällä on milloin tahansa sopimussuhteen aikana oikeus saada pyynnöstä puitesopimuksen sopimusehdot sekä 52 artiklan mukaiset tiedot ja ehdot paperimuodossa tai muulla pysyvällä välineellä.

54 artikla

Puitesopimuksen ehtojen muutokset

Maksupalveluntarjoaja voi ehdottaa muutoksia puitesopimukseen tai 52 artiklassa säädettyihin tietoihin ja ehtoihin vain 51 artiklan 1 kohdassa säädetyin tavoin ja vähintään kaksi kuukautta ennen niiden ehdotettua soveltamispäivää. Maksupalvelunkäyttäjä voi joko hyväksyä tai hylätä muutokset ennen niiden ehdotettua voimaantulopäivää.

Jos se on tarpeen 52 artiklan 6 alakohdan a alakohdan mukaisesti, maksupalveluntarjoajan on ilmoitettava maksupalvelunkäyttäjälle, että tämän katsotaan hyväksyneen kyseiset muutokset, jos tämä ei ilmoita maksupalveluntarjoajalle ennen ehtojen ehdotettua voimaantulopäivää, että niitä ei hyväksytä. Maksupalveluntarjoajan on lisäksi ilmoitettava maksupalvelunkäyttäjälle, että jos maksupalvelunkäyttäjä hylkää nämä muutokset, maksupalvelunkäyttäjällä on oikeus irtisanoa puitesopimus maksutta milloin tahansa siihen päivään saakka, jona muutosta olisi sovellettu.

Korkoja tai muuntokursseja koskevia muutoksia voidaan soveltaa välittömästi ja ilman ennakkoilmoitusta edellyttäen, että tällaisesta oikeudesta on sovittu puitesopimuksessa ja että korkoja tai muuntokursseja koskevat muutokset perustuvat viitekorkoon tai -kursseihin, joista on sovittu 52 artiklan 3 alakohdan b ja c alakohdan mukaisesti. Maksupalvelunkäyttäjälle on ilmoitettava koron muutoksista mahdollisimman pian 51 artiklan 1 kohdassa säädetyin tavoin, jolleivät osapuolet ole sopineet, että tiedot toimitetaan tai asetetaan saataville tietyin määräajoin tai tietyllä tavalla. Korkojen tai muuntokurssien muutoksia, jotka ovat edullisempia maksupalvelunkäyttäjille, voidaan kuitenkin soveltaa ilman ennakkoilmoitusta.

Maksutapahtumissa käytettyjen korkojen tai muuntokurssien muutokset on toteutettava ja laskettava neutraalilla ja maksupalvelunkäyttäjiä syrjimättömällä tavalla.

55 artikla

Sopimuksen irtisanominen

Maksupalvelunkäyttäjä voi irtisanoa puitesopimuksen milloin tahansa, jolleivät osapuolet ole sopineet irtisanomisajasta. Irtisanomisaika ei saa ylittää yhtä kuukautta.

Puitesopimuksen irtisanomisen on oltava maksupalvelunkäyttäjälle maksuton, paitsi jos sopimus on ollut voimassa alle kuusi kuukautta. Puitesopimuksen irtisanomisesta mahdollisesti veloitettavien palvelumaksujen on oltava asianmukaiset ja kustannuksiin nähden oikeasuhteiset.

Jos puitesopimuksessa on niin sovittu, maksupalveluntarjoaja voi irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan puitesopimuksen noudattaen vähintään kahden kuukauden irtisanomisaikaa ja siten kuin 51 artiklan 1 kohdassa on säädetty.

Maksupalvelunkäyttäjän on suoritettava maksupalveluista säännöllisesti veloitettavat palvelumaksut ainoastaan oikeassa suhteessa sopimuksen irtisanomiseen saakka. Jos tällaisia maksuja on maksettu ennakolta, ne on palautettava oikeassa suhteessa.

Tämän artiklan säännökset eivät vaikuta jäsenvaltioiden lakeihin ja määräyksiin, jotka koskevat osapuolten oikeuksia vedota puitesopimuksen mitättömyyteen tai pätemättömyyteen.

Jäsenvaltiot voivat antaa säännöksiä, jotka ovat maksupalvelunkäyttäjien kannalta suotuisampia.

56 artikla

Ennen yksittäisten maksutapahtumien toteuttamista annettavat tiedot

Jos kyseessä on maksajan aloitteeseen perustuva yksittäinen maksutapahtuma, joka kuuluu puitesopimuksen piiriin, maksupalveluntarjoajan on maksajan pyynnöstä annettava kyseisen maksutapahtuman osalta täsmällinen tieto kaikista seuraavista seikoista:

toteuttamisen enimmäiskesto;

maksajalta veloitettavat palvelumaksut;

tarvittaessa palvelumaksujen määrien erittely.

57 artikla

Maksajalle yksittäisistä maksutapahtumista annettavat tiedot

Sen jälkeen, kun yksittäisen maksutapahtuman määrä on veloitettu maksajan tililtä tai, jos maksaja ei käytä maksutiliä, kun maksutoimeksianto on vastaanotettu, maksajan maksupalveluntarjoajan on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava maksajalle, siten kuin 51 artiklan 1 kohdassa säädetään, tiedot kaikista seuraavista seikoista:

viite, jonka avulla maksaja voi tunnistaa kunkin maksutapahtuman, ja tarvittaessa maksunsaajaa koskevat tiedot;

maksutapahtuman määrä valuutassa, jossa maksajan maksutiliä veloitetaan tai jota käytetään maksutoimeksiannossa;

maksutapahtumasta veloitettavien palvelumaksujen määrä ja tarvittaessa näiden makujen määrien erittely tai korko, joka maksajan on suoritettava;

tarvittaessa maksajan maksupalveluntarjoajan maksutapahtumassa käyttämä muuntokurssi ja maksutapahtuman määrä valuutan muunnon jälkeen;

tililtäoton arvopäivä tai maksutoimeksiannon vastaanottopäivä.

Puitesopimukseen on sisällyttävä ehto, jonka mukaan maksaja voi vaatia, että 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava tai asetettava saataville määräajoin vähintään kerran kuukaudessa, maksutta ja sovitulla tavalla siten, että maksaja voi tallentaa ja tulostaa tiedot uudelleen muuttumattomina.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin edellyttää, että maksupalveluntarjoajat antavat tiedot maksutta paperimuodossa tai muulla pysyvällä välineellä vähintään kerran kuukaudessa.

58 artikla

Maksunsaajalle yksittäisistä maksutapahtumista annettavat tiedot

Maksunsaajan maksupalveluntarjoajan on yksittäisen maksutapahtuman toteuttamisen jälkeen annettava ilman aiheetonta viivytystä, siten kuin 51 artiklan 1 kohdassa säädetään, maksunsaajalle kaikki tiedot seuraavista seikoista:

viite, jonka avulla maksunsaaja voi tunnistaa maksutapahtuman ja maksajan, sekä maksutapahtuman yhteydessä siirretyt tiedot;

maksutapahtuman määrä valuutassa, jossa maksunsaajan maksutiliä hyvitetään;

maksutapahtumasta veloitettavien palvelumaksujen määrä ja tarvittaessa näiden maksujen määrien erittely tai korko, joka maksunsaajan on suoritettava;

tarvittaessa maksunsaajan maksupalveluntarjoajan maksutapahtumassa käyttämä muuntokurssi ja maksutapahtuman määrä ennen tätä valuutan muuntoa;

tilillepanon arvopäivä.

Puitesopimukseen voi sisältyä ehto, jonka mukaan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava tai asetettava saataville määräajoin vähintään kerran kuukaudessa ja sovitulla tavalla siten, että maksunsaaja voi tallentaa ja tulostaa tiedot uudelleen muuttumattomina.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin edellyttää, että maksupalveluntarjoajat antavat tiedot maksutta paperimuodossa tai muulla pysyvällä välineellä vähintään kerran kuukaudessa.

LUKU

Yleiset säännökset

59 artikla

Valuutta ja valuutan muunto

Maksut on suoritettava valuutassa, josta osapuolet ovat sopineet.

Jos valuutan muuntopalvelua tarjotaan ennen maksutapahtuman käynnistämistä ja jos tätä valuutan muuntopalvelua tarjotaan pankkiautomaatissa, myyntipaikassa tai tarjoaja on maksunsaaja, osapuolen, joka tarjoaa valuutan muuntopalvelua maksajalle, on ilmoitettava tälle kaikki siitä veloitettavat palvelumaksut sekä maksutapahtuman muuntamisessa käytettävä muuntokurssi.

Maksajan on annettava hyväksyntänsä valuutan muuntopalvelun suorittamiseen tältä pohjalta.

60 artikla

Tiedot ylimääräisistä palvelumaksuista tai alennuksista

Jos maksunsaaja veloittaa palvelumaksun tai tarjoaa alennuksen tietyn maksuvälineen käytöstä, maksunsaajan on ilmoitettava tästä maksajalle ennen maksutapahtuman käynnistämistä.

Jos maksupalveluntarjoaja tai muu maksutapahtuman osapuoli vaatii palvelumaksun tietyn maksuvälineen käytöstä, maksupalveluntarjoajan on ilmoitettava tästä maksupalvelunkäyttäjälle ennen maksutapahtuman käynnistämistä.

Maksajalla on velvollisuus maksaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut palvelumaksut vain, jos niiden koko määrä on annettu tiedoksi ennen maksutapahtuman käynnistämistä.

OSASTO

OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET, JOTKA LIITTYVÄT MAKSUPALVELUJEN TARJOAMISEEN JA KÄYTTÖÖN

LUKU

Yleiset säännökset

61 artikla

Soveltamisala

Jos maksupalvelunkäyttäjä ei ole kuluttaja, maksupalvelunkäyttäjä ja maksupalveluntarjoaja ►C1 voivat sopia, että 62 artiklan 1 kohtaa, 64 artiklan 3 kohtaa sekä 72, 74, 76, 77, 80, 89 ja 90 artiklaa ei sovelleta kokonaisuudessaan tai osittain. ◄ Maksupalvelunkäyttäjä ja maksupalveluntarjoaja voivat myös sopia muista kuin 71 artiklassa säädetyistä määräajoista.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että 102 artiklaa ei sovelleta, jos maksupalvelunkäyttäjä ei ole kuluttaja.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että tämän osaston säännöksiä sovelletaan mikroyrityksiin samalla tavoin kuin kuluttajiin.

Tämä direktiivi ei rajoita direktiivin 2008/48/EY tai muun sellaisen asian kannalta merkityksellisen unionin säädöksen tai kansallisen toimenpiteen soveltamista, joka koskee kulutusluottojen myöntämisedellytyksiä, joita ei yhdenmukaisteta tällä direktiivillä mutta jotka ovat unionin lainsäädännön mukaiset.

62 artikla

Sovellettavat palvelumaksut

Maksupalveluntarjoaja ei saa veloittaa maksupalvelunkäyttäjältä palvelumaksuja tässä osastossa tarkoitettujen tietojenantoa koskevien velvollisuuksien noudattamisesta eikä oikaisu- ja varotoimenpiteistä, ►C1 ellei 79 artiklan 1 kohdassa, 80 artiklan 5 kohdassa tai 88 artiklan 4 kohdassa toisin mainita. ◄ Maksupalvelunkäyttäjän ja maksupalveluntarjoajan on sovittava näistä palvelumaksuista, ja niiden on oltava asianmukaiset ja oikeassa suhteessa maksupalveluntarjoajan todellisiin kustannuksiin.

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että sellaisten unionissa tarjottujen maksutapahtumien osalta, joissa sekä maksajan että maksunsaajan maksupalveluntarjoajat ovat sijoittautuneet unioniin taikka maksutapahtuman ainoa maksupalveluntarjoaja on sijoittautunut unioniin, maksunsaaja maksaa maksupalveluntarjoajansa veloittamat palvelumaksut, ja maksaja maksaa maksupalveluntarjoajansa veloittamat palvelumaksut.

Maksupalveluntarjoaja ei saa estää maksunsaajaa veloittamasta maksajalta palvelumaksua tai tarjoamasta alennusta tietyn maksuvälineen käytöstä tai ohjaamasta häntä muutoin tietyn maksuvälineen käyttöön. Veloitettavat palvelumaksut eivät saa ylittää suoria kustannuksia, joita maksunsaajalle on aiheutunut tietyn maksuvälineen käytöstä.

Jäsenvaltioiden on joka tapauksessa varmistettava, ettei maksunsaaja veloita palvelumaksuja sellaisten maksuvälineiden käytöstä, joiden osalta siirtohintoja säännellään asetuksen (EU) 2015/751 II luvun nojalla, eikä maksupalveluista, joihin sovelletaan asetusta (EU) N:o 260/2012.

Jäsenvaltiot voivat kieltää maksunsaajan oikeuden veloittaa palvelumaksuja tai rajoittaa tätä oikeutta, ottaen huomioon tarpeen edistää kilpailua ja tehokkaiden maksuvälineiden käyttöä.

63 artikla

Pienmaksuvälineitä ja sähköistä rahaa koskeva poikkeus

Niiden maksuvälineiden osalta, jotka puitesopimuksen mukaan koskevat pelkästään yksittäisiä, enintään 30 euron arvoisia maksutapahtumia taikka joiden käyttöraja on 150 euroa tai joihin talletettujen varojen määrä ei koskaan ole yli 150 euroa, maksupalveluntarjoajat ja maksupalvelunkäyttäjät voivat sopia seuraavaa:

69 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, 70 artiklan 1 kohdan c ja d alakohtaa sekä 74 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta, jos maksuvälineen käyttöä tai sen käytön jatkamista ei voida estää;

72 ja 73 artiklaa sekä 74 artiklan 1 ja 3 kohtaa ei sovelleta, jos maksuvälinettä käytetään nimettömästi tai maksupalveluntarjoaja ei voi muista, maksuvälineen ominaisuuksiin liittyvistä syistä osoittaa, että maksutapahtuma oli vahvistettu;

79 artiklan 1 kohdasta poiketen maksupalveluntarjoajalla ei ole velvollisuutta ilmoittaa maksupalvelunkäyttäjälle maksutoimeksiannosta kieltäytymistä, jos toteuttamatta jättäminen ilmenee asiayhteydestä;

80 artiklasta poiketen maksaja ei voi peruuttaa maksutoimeksiantoa sen jälkeen, kun maksaja on lähettänyt maksutoimeksiannon tai maksaja on antanut maksunsaajalle hyväksynnän maksutapahtuman toteuttamiselle;

83 ja 84 artiklasta poiketen sovelletaan muita maksupalvelun toteuttamisen määräaikoja.

Tämän direktiivin 73 ja 74 artiklaa sovelletaan myös direktiivin 2009/110/EY 2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyyn sähköiseen rahaan, paitsi jos maksajan maksupalveluntarjoajalla ei ole mahdollisuutta jäädyttää maksutiliä, jolle sähköinen raha on talletettu, tai estää maksuvälineen käyttöä. Jäsenvaltiot voivat rajata tämän poikkeuksen soveltamisen maksutileihin, joille sähköinen raha on talletettu, tai tietyn arvoisiin maksuvälineisiin.

LUKU

Maksutapahtumien hyväksyminen

64 artikla

Hyväksyminen ja hyväksymisen peruuttaminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksutapahtumaa pidetään oikeutettuna ainoastaan, jos maksaja on antanut hyväksymisensä maksutapahtuman toteuttamiseen. Maksaja voi hyväksyä maksutapahtuman ennen sen toteuttamista tai, jos maksaja ja maksupalveluntarjoaja ovat niin sopineet, sen jälkeen.

Maksutapahtuman tai useiden maksutapahtumien toteuttamista koskeva hyväksyminen on annettava muodossa, josta maksaja ja maksupalveluntarjoaja ovat sopineet. Maksutapahtuman toteuttamiseen annettava hyväksyminen voidaan antaa myös maksunsaajan tai maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan kautta.

Jos hyväksymistä ei ole annettu, maksutapahtumaa on pidettävä oikeudettomana.

Maksaja voi milloin tahansa peruuttaa hyväksymisen, muttei myöhemmin kuin 80 artiklan mukaisena peruuttamattomuusajankohtana. Myös useita maksutapahtumia koskeva hyväksyminen voidaan peruuttaa, jolloin tulevia maksutapahtumia pidetään vahvistamattomina.

Maksajan ja asianomaisen yhden tai useamman maksupalveluntarjoajan on sovittava keskenään menettelystä, jolla hyväksyminen annetaan.

65 artikla

Varojen käytettävissä olon vahvistaminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja vahvistaa korttipohjaisia maksuvälineitä liikkeeseen laskevan maksupalveluntarjoajan pyynnöstä välittömästi, onko korttipohjaisen maksutapahtuman toteuttamiseen tarvittava määrä käytettävissä maksajan maksutilillä, edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

maksajan maksutilille on pääsy verkon kautta pyynnön esittämisajankohtana;

maksaja on antanut tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle nimenomaisen hyväksymisen vastata tietyn maksupalveluntarjoajan pyyntöihin saada vahvistus siitä, että tiettyä korttipohjaista maksutapahtumaa vastaava määrä on käytettävissä maksajan maksutilillä;

edellä b alakohdassa tarkoitettu hyväksyminen on annettava, ennen kuin ensimmäinen vahvistamista koskeva pyyntö esitetään.

Maksupalveluntarjoaja voi pyytää 1 kohdassa tarkoitettua vahvistusta, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

maksaja on antanut maksupalveluntarjoajalle nimenomaisen hyväksynnän sille, että 1 kohdassa tarkoitettua vahvistusta pyydetään;

maksaja on käynnistänyt kyseisen määrän osalta korttipohjaisen maksutapahtuman käyttäen maksupalveluntarjoajan liikkeeseen laskemaa korttipohjaista maksuvälinettä;

maksupalveluntarjoaja todentaa itsensä tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle ennen kutakin vahvistuspyyntöä ja pitää yhteyttä tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan kanssa turvallisella tavalla 98 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti;

Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vahvistus annetaan direktiivin 95/46/EY mukaisesti pelkästään vastauksena ”kyllä” tai ”ei”, eikä tilin katetta ilmoiteta. Tätä vastausta ei saa säilyttää eikä käyttää muihin tarkoituksiin kuin kyseisen korttipohjaisen maksutapahtuman toteuttamiseen.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vahvistus ei saa antaa mahdollisuutta siihen, että tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja tekee katevarauksen maksajan maksutilille.

Maksaja voi pyytää tiliä ylläpitävää maksupalveluntarjoajaa ilmoittamaan maksajalle maksupalveluntarjoajan yksilöintitiedot ja saadun vastauksen.

Tätä artiklaa ei sovelleta maksutapahtumiin, jotka käynnistetään sellaisten korttipohjaisten maksuvälineiden välityksellä, joille on talletettu direktiivin 2009/110/EY 2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyä sähköistä rahaa.

66 artikla

Maksutilille pääsyä koskevat säännöt maksutoimeksiantopalvelujen osalta

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksajalla on oikeus käyttää maksutoimeksiantopalvelun tarjoajaa saadakseen liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettuja maksupalveluja. Oikeutta käyttää maksutoimeksiantopalvelun tarjoajaa ei sovelleta, jos maksutilille ei ole pääsyä verkon kautta.

Kun maksaja antaa nimenomaisen hyväksymisensä maksun suorittamiseen 64 artiklan mukaisesti, tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja suorittaa tämän artiklan 4 kohdassa määritellyt toimet varmistaakseen maksajan oikeuden käyttää maksutoimeksiantopalvelua.

Maksutoimeksiantopalvelun tarjoajaa koskee seuraava:

se ei saa milloinkaan pitää hallussaan maksutoimeksiantopalvelun tarjoamisen yhteydessä maksajan varoja;

sen on varmistettava, että maksupalvelunkäyttäjän henkilökohtaiset turvatunnukset eivät ole muiden osapuolten kuin käyttäjän ja henkilökohtaisten turvatunnusten myöntäjän saatavilla ja että maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja välittää ne turvallisten ja toimivien kanavien kautta;

sen on varmistettava, että kaikki muut maksutoimeksiantopalvelun tarjoamisen yhteydessä saadut maksupalvelunkäyttäjää koskevat tiedot annetaan ainoastaan maksunsaajalle ja vain maksupalvelunkäyttäjän hyväksyttyä tämän nimenomaisesti;

aina kun maksutapahtuma käynnistetään, sen on todennettava itsensä maksajan tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle ja pidettävä yhteyttä tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan, maksajan ja maksunsaajan kanssa turvallisella tavalla 98 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti;

se ei saa tallentaa maksupalvelunkäyttäjän arkaluonteisia maksutietoja;

se ei saa pyytää maksupalvelunkäyttäjältä mitään muita tietoja kuin ne. jotka tarvitaan maksutoimeksiantopalvelua varten;

se ei saa käyttää, hankkia eikä säilyttää mitään tietoja muussa tarkoituksessa kuin maksajan nimenomaisesti pyytämän maksutoimeksiantopalvelun suorittamiseksi;

se ei saa muuttaa maksutapahtuman määrää, maksunsaajaa eikä mitään muuta sen ominaisuutta.

Tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on

pidettävä yhteyttä turvallisesti maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien kanssa 98 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti;

annettava maksutoimeksiantopalvelun tarjoajalle tai asetettava tämän saataville välittömästi maksutoimeksiantopalvelun tarjoajalta saapuneen maksutoimeksiannon vastaanottamisen jälkeen kaikki tiedot maksutapahtuman käynnistämisestä ja kaikki tiedot, joihin tiliä ylläpitävällä maksupalveluntarjoajalla on pääsy maksutapahtuman toteutuksen osalta;

käsiteltävä maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan välityksellä välitettyjä maksutoimeksiantoja syrjimättömällä tavalla erityisesti ajoituksen, ensisijaisuuden tai veloitettavien palvelumaksujen osalta verrattuna maksutoimeksiantoihin, jotka maksaja välittää suoraan, paitsi jos objektiivisista syistä on toimittava toisin.

Maksutoimeksiantopalvelun tarjoaminen ei saa riippua siitä, onko maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien ja tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien välillä olemassa tätä varten sopimussuhde.

67 artikla

Maksutilitietoihin pääsyä ja niiden käyttöä koskevat säännöt tilitietopalvelujen osalta

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalvelunkäyttäjällä on oikeus käyttää palveluja, jotka mahdollistavat pääsyn liitteessä I olevassa 8 kohdassa tarkoitettuihin tilitietopalveluihin. Tätä oikeutta ei sovelleta, jos maksutilille ei ole pääsyä verkon kautta.

Tilitietopalvelun tarjoajaa koskee seuraava:

se saa tarjota vain palveluja, jotka perustuvat maksupalvelunkäyttäjän nimenomaiseen hyväksymiseen;

sen on varmistettava, että maksupalvelunkäyttäjän henkilökohtaiset turvatunnukset eivät ole muiden osapuolten kuin käyttäjän ja henkilökohtaisten turvatunnuksien myöntäjän saatavilla ja että niiden välittäminen tilitietopalvelun tarjoajalle tapahtuu turvallisten ja toimivien kanavien kautta;

sen on kunkin viestintätapahtuman yhteydessä todennettava itsensä yhdelle tai useammalle maksupalvelunkäyttäjän tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle ja pidettävä yhteyttä yhden tai useamman tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan ja maksupalvelunkäyttäjän kanssa turvallisella tavalla 98 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti;

sillä on pääsy ainoastaan nimettyjen maksutilien tietoihin ja niihin liittyviin maksutapahtumiin;

se ei saa pyytää maksutileihin liittyviä arkaluonteisia maksutietoja;

se ei saa käyttää, hankkia eikä säilyttää mitään tietoja muussa tarkoituksessa kuin maksupalvelunkäyttäjän nimenomaisesti pyytämän tilitietopalvelun suorittamiseksi tietosuojasääntöjen mukaisesti.

Tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on maksutilien osalta

pidettävä yhteyttä turvallisesti tilitietopalvelun tarjoajien kanssa 98 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti, ja

käsiteltävä tilitietopalvelun tarjoajan palvelujen kautta välitetyt tietopyynnöt syrjimättömällä tavalla, paitsi jos objektiivisista syistä on toimittava toisin.

Tilitietopalvelun tarjoaminen ei saa riippua siitä, onko tilitietopalvelun tarjoajien ja tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien välillä olemassa tätä varten sopimussuhde.

68 artikla

Maksuvälineen käyttöä ja maksutileille pääsyä koskevat maksupalveluntarjoajien asettamat rajoitukset

Jos hyväksymisen antamiseen käytetään tiettyä maksuvälinettä, maksaja ja maksajan maksupalveluntarjoaja voivat sopia tätä maksuvälinettä käyttäen toteutettaviin maksutapahtumiin liittyvistä käyttörajoista.

Jos puitesopimuksessa on niin sovittu, maksupalveluntarjoaja voi pidättää itsellään oikeuden estää maksuvälineen käyttö objektiivisesti perustelluista syistä, jotka liittyvät maksuvälineen turvallisuuteen, maksuvälineen oikeudetonta tai petollista käyttöä koskevaan epäilyyn tai – jos kyseessä on maksuväline, johon on liitetty luottolimiitti – huomattavasti kohonneeseen riskiin siitä, että maksaja voi olla kykenemätön täyttämään maksuvelvoitettaan.

Tällaisissa tapauksissa maksupalveluntarjoajan on ilmoitettava maksajalle sovitulla tavalla maksuvälineen käytön estämisestä ja sen syistä mahdollisuuksien mukaan ennen maksuvälineen käytön estämistä ja viimeistään välittömästi sen jälkeen, jollei tällaisen tiedon antaminen vaaranna objektiivisesti perusteltuja turvallisuussyitä tai jollei sitä ole kielletty muussa asiaankuuluvassa unionin tai kansallisessa lainsäädännössä.

Maksupalveluntarjoajan on sallittava uudelleen maksuvälineen käyttö tai korvattava se uudella maksuvälineellä sen jälkeen, kun ei ole enää syytä estää maksuvälineen käyttöä.

Tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja voi evätä tilitietopalvelun tarjoajan tai maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan pääsyn maksutilille objektiivisesti perustelluista ja asianmukaisesti todennetuista syistä, jotka liittyvät asianomaisen tilitietopalvelun tarjoajan tai maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan oikeudettomaan tai petolliseen maksutilin käyttöön, mukaan lukien oikeudeton tai petollinen maksutapahtuman käynnistäminen. Tällöin tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on ilmoitettava maksajalle sovitussa muodossa se, että maksutilille pääsy on estetty, ja sen syyt. Tämä tieto on mahdollisuuksien mukaan annettava maksajalle ennen pääsyn estämistä ja viimeistään välittömästi sen jälkeen, jollei tällaisen tiedon antaminen vaaranna objektiivisesti perusteltuja turvallisuussyitä tai jollei sitä ole kielletty muussa asiaankuuluvassa unionin tai kansallisessa lainsäädännössä.

Tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on annettava pääsy maksutilille, kun ei enää ole syytä kieltää pääsyä.

Edellä 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on välittömästi ilmoitettava tilitietopalvelun tarjoajaan tai maksutoimeksiantopalvelun tarjoajaan liittyvä poikkeama toimivaltaiselle viranomaiselle. Tiedoissa on annettava tapauksen merkitykselliset yksityiskohdat ja syyt toimien toteuttamiselle. Toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava tapaus ja toteutettava tarvittaessa asianmukaiset toimenpiteet.

69 artikla

Maksuvälineisiin ja henkilökohtaisiin turvatunnuksiin liittyvät maksupalvelunkäyttäjän velvollisuudet

Maksuvälineen käyttöön oikeutetun maksupalvelunkäyttäjän on:

käytettävä maksuvälinettä noudattaen sen myöntämistä ja käyttöä koskevia ehtoja, joiden on oltava objektiivisia, syrjimättömiä ja tarkoitukseen suhteutettuja;

saatuaan tietää maksuvälineen katoamisesta, varkaudesta tai joutumisesta vääriin käsiin taikka sen oikeudettomasta käytöstä, ilmoitettava tästä ilman aiheetonta viivytystä maksupalveluntarjoajalle tai tämän ilmoittamalle taholle.

Sovellettaessa 1 kohdan a alakohtaa maksupalvelunkäyttäjän on heti maksuvälineen saatuaan erityisesti toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet huolehtiakseen henkilökohtaisten turvatunnuksiensa suojaamisesta.

70 artikla

Maksuvälineisiin liittyvät maksupalveluntarjoajan velvollisuudet

Maksuvälineen myöntävää maksupalveluntarjoajaa koskee seuraava:

sen on varmistettava, että muilla tahoilla kuin maksuvälineen käyttöön oikeutetulla maksupalvelunkäyttäjällä ei ole pääsyä henkilökohtaisiin turvatunnuksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 69 artiklassa säädettyjä maksupalvelunkäyttäjän velvollisuuksia;

se ei saa lähettää maksuvälinettä, jota ei ole tilattu, ellei ole kyse maksupalvelunkäyttäjälle jo annetun maksuvälineen korvaamisesta;

sen on varmistettava, että maksupalvelunkäyttäjällä on aina käytettävissään asianmukaiset keinot tehdä 69 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen ilmoitus tai pyytää maksuvälineen käytön sallimista uudelleen 68 artiklan 4 kohdan mukaisesti; maksupalvelunkäyttäjän pyynnöstä maksupalveluntarjoajan on ilmoituksen tekemistä seuraavan 18 kuukauden jakson ajan annettava maksupalvelunkäyttäjälle keinot, joilla voidaan osoittaa, että maksupalvelunkäyttäjä on tehnyt tällaisen ilmoituksen;

sen on annettava maksupalvelunkäyttäjälle mahdollisuus tehdä 69 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen ilmoitus maksutta, ja se voi veloittaa maksajalta korkeintaan vain maksuvälineeseen suoraan liittyvät korvauskustannukset;

sen on estettävä maksuvälineen käyttö kokonaan sen jälkeen, kun 69 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen ilmoitus on tehty.

Maksupalveluntarjoajan on kannettava riski, joka aiheutuu maksuvälineen tai siihen liitettyjen henkilökohtaisten turvatunnuksien lähettämisestä maksupalvelunkäyttäjälle.

71 artikla

Ilmoittaminen oikeudettomista tai virheellisesti toteutetuista maksutapahtumista ja niiden oikaisu

Maksupalvelunkäyttäjällä on oikeus saada maksupalveluntarjoajalta oikaisu oikeudettomaan tai virheellisesti toteutettuun maksutapahtumaan vain siinä tapauksessa, että maksupalvelunkäyttäjä ilmoittaa asiasta maksupalveluntarjoajalle ilman aiheetonta viivytystä saatuaan tietoonsa tällaisen, muun muassa 89 artiklaan perustuvaan, vaatimukseen oikeuttavan maksutapahtuman. Ilmoitus on tehtävä 13 kuukauden kuluessa tilin veloituspäivästä.

Ilmoituksen tekemiselle ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä määräaikoja ei sovelleta, jos maksupalveluntarjoaja ei ole antanut tai asettanut saataville maksutapahtumaa koskevia tietoja III osaston mukaisesti.

Kun on kyse maksutoimeksiantopalvelun tarjoajasta, maksupalvelunkäyttäjän on saatava tämän artiklan 1 kohdan mukainen oikaisu tiliä ylläpitävältä maksupalveluntarjoajalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 73 artiklan 2 kohdan ja 89 artiklan 1 kohdan soveltamista.

72 artikla

Näyttö maksutapahtumien hyväksymisestä ja toteuttamisesta

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että maksupalvelunkäyttäjän kiistäessä hyväksyneensä toteutetun maksutapahtuman tai väittäessä, että maksutapahtumaa ei ole toteutettu asianmukaisesti, maksupalveluntarjoajan on näytettävä toteen, että maksutapahtuma oli hyväksytty, oikein kirjattu ja merkitty tileille eikä siihen ollut vaikuttanut maksupalveluntarjoajan tarjoaman palvelun tekninen vika tai muu häiriö.

Jos maksutapahtuman on käynnistetty maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan välityksellä, maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan on näytettävä toteen, että maksutapahtuma oli sen toimivaltaan kuuluvalla alalla vahvistettu ja oikein kirjattu ja ettei tekninen vika tai muu sen vastuulla olevaan maksupalveluun liittyvä häiriö ollut vaikuttanut maksutapahtumaan.

Jos maksupalvelunkäyttäjä kiistää hyväksyneensä toteutetun maksutapahtuman, ei maksupalveluntarjoajan, tilanteen mukaan myös maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan, suorittama maksuvälineen käytön kirjaaminen välttämättä sinänsä riitä osoittamaan, että maksaja on hyväksynyt maksutapahtuman tai toiminut petollisesti tai laiminlyönyt tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta yhden tai useamman 69 artiklan mukaisenvelvollisuuden. Maksupalveluntarjoajan ja tilanteen mukaan myös maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan on esitettävä maksupalvelunkäyttäjän petollista toimintaa tai törkeää huolimattomuutta tukevaa näyttöä.

73 artikla

Maksupalveluntarjoajan vastuu oikeudettomista maksutapahtumista

Jäsenvaltioiden on varmistettava siinä tapauksessa, että maksutapahtuma on toteutettu oikeudettomasti, että maksajan maksupalveluntarjoaja palauttaa maksajalle oikeudettoman maksutapahtuman määrän välittömästi ja joka tapauksessa seuraavan työpäivän päättymiseen mennessä, sen jälkeen kun se on havainnut tai sille on ilmoitettu maksutapahtumasta, paitsi jos maksajan maksupalveluntarjoajalla on perustellut syyt epäillä petosta ja se ilmoittaa nämä syyt kirjallisesti asianomaiselle kansalliselle viranomaiselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 71 artiklan soveltamista. Maksajan maksupalveluntarjoajan on tarvittaessa palautettava veloitettu maksutili siihen tilaan, jossa se olisi ollut ilman oikeudettoman maksutapahtuman toteuttamista. Sen on varmistettava myös, että maksajan maksutilille panon arvopäivä ei ole myöhäisempi kuin se, jona kyseinen summa oli veloitettu.

Jos maksutapahtuma käynnistetään maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan välityksellä, tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on palautettava välittömästi ja joka tapauksessa seuraavan työpäivän päättymiseen mennessä oikeudettoman maksutapahtuman määrä ja tarvittaessa palautettava veloitettu maksutili tilaan, jossa se olisi ollut ilman oikeudettoman maksutapahtuman toteuttamista.

Jos maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja on vastuussa oikeudettomasta maksutapahtumasta, sen on välittömästi korvattava tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle sen pyynnöstä maksajalle maksetusta palautuksesta aiheutuneet menetykset tai suoritetut määrät, myös oikeudettoman maksutapahtuman määrä. Maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja vastaa 72 artiklan 1 kohdan mukaisesti näytön esittämisestä siitä, että maksutapahtuma oli sen toimivaltaan kuuluvalla alalla varmennettu ja oikein kirjattu ja ettei tekninen vika tai muu sen vastuulla olevaan maksupalveluun liittyvä häiriö ollut vaikuttanut maksutapahtumaan.

Muu rahallinen korvaus voi määräytyä maksajan ja maksupalveluntarjoajan väliseen sopimukseen tai mahdolliseen maksajan ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan väliseen sopimukseen sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

74 artikla

Maksajan vastuu oikeudettomista maksutapahtumista

Poiketen siitä, mitä 73 artiklassa säädetään, maksaja voi olla enintään 50 euroon saakka vastuussa oikeudettomiin maksutapahtumiin liittyvistä menetyksistä, jotka aiheutuvat kadonneen tai varastetun maksuvälineen käytöstä tai maksuvälineen joutumisesta vääriin käsiin.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos

maksuvälineen katoaminen, varkaus tai vääriin käsiin joutuminen ei ollut maksajan todettavissa ennen maksua, paitsi jos maksaja on toiminut petollisesti; tai

jos menetys on aiheutunut sellaisen maksupalveluntarjoajan työntekijän tai asiamiehen, sivukonttorin tai sellaisen yksikön toiminnasta tai toimimatta jättämisestä, jolle sen toimintoja oli ulkoistettu.

Maksajan on vastattava kaikista menetyksistä, jotka liittyvät sellaisiin oikeudettomiin maksutapahtumiin, jotka ovat aiheutuneet maksajan petollisesta toiminnasta tai yhden tai useamman 69 artiklassa tarkoitetun velvollisuuden tahallisesta tai törkeän huolimattomasta laiminlyönnistä.

Tällaisissa tapauksissa ei sovelleta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua enimmäismäärää.

Jos maksaja ei ole toiminut petollisesti eikä laiminlyönyt tahallisesti 69 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan, jäsenvaltiot voivat pienentää tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vastuuta, ottamalla huomioon erityisesti henkilökohtaisten turvatunnuksien luonne ja erityiset olosuhteet, joissa maksuväline oli kadonnut, varastettu tai se on joutunut vääriin käsiin.

Jos maksajan maksupalveluntarjoaja ei edellytä asiakkaan vahvaa tunnistamista, maksaja ei ole vastuussa mahdollisista taloudellisista seurauksista, jollei maksaja ole toiminut petollisesti. Jos maksunsaaja tai maksunsaajan maksupalveluntarjoaja ei hyväksy asiakkaan vahvaa tunnistamista, sen on korvattava maksajan maksupalveluntarjoajalle aiheutunut taloudellinen vahinko.

Maksaja ei ole vastuussa taloudellisista seurauksista, joita kadonneen, varastetun tai vääriin käsiin joutuneen maksuvälineen käytöstä aiheutuu sen jälkeen, kun hän on tehnyt 69 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen ilmoituksen, paitsi jos maksaja on toiminut petollisesti.

Jos maksupalveluntarjoaja ei anna käyttöön asianmukaisia keinoja tehdä milloin tahansa ilmoitus kadonneesta, varastetusta tai vääriin käsiin joutuneesta, kuten 70 artiklan 1 kohdan c alakohdassa edellytetään, maksaja ei ole vastuussa taloudellisista seurauksista, jotka aiheutuvat kyseisen maksuvälineen käytöstä, paitsi jos maksaja on toiminut petollisesti.

75 artikla

Maksutapahtumat, joiden rahamäärä ei ole tiedossa etukäteen

Jos korttipohjainen maksutapahtuma käynnistetään maksunsaajan toimesta tai tämän välityksellä ja sen tarkka määrä ei ole tiedossa sillä hetkellä, kun maksaja antaa hyväksymisen maksutapahtuman toteuttamiseen, maksajan maksupalveluntarjoaja voi tehdä katevarauksen maksajan maksutilille vain, jos maksaja on antanut hyväksymisen täsmällisen määrän varaamiseen.

Maksajan maksupalveluntarjoajan on vapautettava 1 kohdan mukainen katevaraus maksajan maksutililtä ilman aiheetonta viivytystä saatuaan tiedon maksutapahtuman täsmällisestä määrästä ja viimeistään välittömästi maksutoimeksiannon saatuaan.

76 artikla

Palautukset maksunsaajan käynnistämien tai maksunsaajan välityksellä käynnistettyjen maksutapahtumien osalta

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksajalla on oikeus saada maksunsaajan käynnistämän tai maksunsaajan välityksellä käynnistetyn, jo toteutetun oikeutetun maksutapahtuman määrä takaisin maksupalveluntarjoajalta, jos kumpikin seuraava ehto täyttyy:

maksutapahtuman täsmällistä rahamäärää ei ole mainittu varmennuksessa sen antamisajankohtana;

maksutapahtuman rahamäärä on ylittänyt sen, mitä maksaja olisi voinut kohtuudella odottaa ottaen huomioon aikaisempi kulutuskäyttäytyminen, puitesopimuksen ehdot ja muut tapaukseen liittyvät merkitykselliset seikat.

Maksajan on maksupalveluntarjoajan pyynnöstä esitettävä näyttö siitä, että tällaiset ehdot ovat täyttyneet.

Palautus koskee toteutetun maksutapahtuman koko määrää. Maksajan maksutilille panon arvopäivä ei saa olla myöhäisempi kuin se, jona kyseinen määrä oli veloitettu.

▼C1

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun oikeuden lisäksi maksajalla on asetuksen (EU) N:o 260/2012 1 artiklassa tarkoitettujen suoraveloitusten osalta ehdoton oikeus palautukseen tämän direktiivin 77 artiklassa säädetyissä määräajoissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 3 kohdan soveltamista.

▼B

Maksaja ei kuitenkaan voi 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan osalta vedota valuutan muuntoon liittyviin syihin, jos on sovellettu maksajan maksupalveluntarjoajan kanssa 45 artiklan 1 kohdan d alakohdan tai 52 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti sovittua viitekurssia.

Maksajan ja maksupalveluntarjoajan välisessä puitesopimuksessa voidaan sopia, että maksajalla ei ole oikeutta palautukseen, jos

maksaja on antanut hyväksymisen maksutapahtuman toteuttamiseen suoraan maksupalveluntarjoajalle; ja

tapauksen mukaan maksupalveluntarjoaja tai maksunsaaja on antanut maksajalle tai asettanut hänen saatavilleen tulevaa maksutapahtumaa koskevat tiedot sovitulla tavalla vähintään neljä viikkoa ennen eräpäivää.

Muiden kuin euromääräisten suoraveloitusten osalta jäsenvaltiot voivat vaatia, että niiden maksupalveluntarjoajat tarjoavat suotuisampia oikeuksia palautukseen suoraveloitusjärjestelyjensä mukaisesti sillä edellytyksellä, että ne ovat maksajan kannalta edullisempia.

77 artikla

Palautuspyynnöt maksunsaajan käynnistämien tai maksunsaajan välityksellä käynnistettyjen maksutapahtumien osalta

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksaja voi pyytää 76 artiklassa tarkoitettua palautusta maksunsaajan käynnistämän tai maksunsaajan välityksellä käynnistetyn varmennetun maksutapahtuman osalta kahdeksan viikon kuluessa varojen veloituspäivästä.

Maksupalveluntarjoajan on palautuspyynnön saatuaan kymmenen työpäivän kuluessa joko palautettava maksutapahtuman määrä kokonaisuudessaan tai esitettävä perustelut palautuksen epäämiselle sekä mainittava elimet, joiden puoleen maksaja voi 99–102 artiklan mukaisesti kääntyä asiassa, jos maksaja ei hyväksy esitettyjä perusteluja.

Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaista maksupalveluntarjoajan oikeutta evätä palautus ei sovelleta 76 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa säädetyssä tapauksessa.

LUKU

Maksutapahtumien toteuttaminen

jakso

Maksutoimeksiannot ja siirrettävät määrät

78 artikla

Maksutoimeksiantojen vastaanotto

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastaanottoajankohdaksi katsotaan se, jona maksajan maksupalveluntarjoaja on vastaanottanut maksutoimeksiannon.

Maksajan tiliä ei saa veloittaa ennen maksutoimeksiannon vastaanottamista. Jos vastaanottoajankohta ei ole maksajan maksupalveluntarjoajan työpäivä, maksutoimeksianto katsotaan vastaanotetuksi seuraavana työpäivänä. Maksupalveluntarjoaja voi vahvistaa lähelle työpäivän päättymistä takarajan, jonka jälkeen vastaanotetut maksutoimeksiannot katsotaan vastaanotetuiksi seuraavana työpäivänä.

Jos maksutoimeksiannon antanut maksupalvelunkäyttäjä ja maksupalveluntarjoaja sopivat, että maksutoimeksiannon toteuttaminen aloitetaan tiettynä päivänä tai tietyn ajan kuluttua taikka päivänä, jona maksaja on asettanut varat maksupalveluntarjoajan saataville, 83 artiklassa tarkoitettuna vastaanottoajankohtana pidetään sovittua päivää. Jos sovittu päivä ei ole maksupalveluntarjoajan työpäivä, vastaanotettu maksutoimeksianto katsotaan vastaanotetuksi seuraavana työpäivänä.

79 artikla

Maksutoimeksiannosta kieltäytyminen

Jos maksupalveluntarjoaja kieltäytyy toteuttamasta maksutoimeksiantoa tai käynnistämästä maksutapahtumaa, maksupalvelunkäyttäjälle on ilmoitettava kieltäytyminen ja, jos mahdollista, sen syyt sekä menettely, jolla voidaan korjata kieltäytymiseen johtaneet tosiasialliset virheet, jollei tätä ole kielletty muussa asiaan liittyvässä unionin tai kansallisessa lainsäädännössä.

Maksupalveluntarjoajan on lähetettävä tämä ilmoitus tai asetettava se saataville sovitulla tavalla mahdollisimman pian ja joka tapauksessa 83 artiklassa säädettyjen määräaikojen kuluessa.

Puitesopimus voi sisältää ehdon, jonka mukaan maksupalveluntarjoaja voi periä kohtuullisen palvelumaksun tällaisesta kieltäytymisestä, jos kieltäytyminen on objektiivisesti perusteltua.

Jos kaikki maksajan puitesopimuksessa asetetut ehdot täyttyvät, maksajan tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja ei saa kieltäytyä toteuttamasta oikeutettua maksutoimeksiantoa riippumatta siitä, onko kyseessä maksajan käynnistämä, mukaan lukien maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan välityksellä käynnistetty vai maksunsaajan käynnistämä tai tämän välityksellä käynnistetty maksutoimeksianto, jollei tätä ole kielletty muussa asiaan liittyvässä unionin tai kansallisessa lainsäädännössä.

Maksutoimeksiantoa, jonka toteuttamisesta on kieltäydytty, ei 83 ja 89 artiklaa sovellettaessa katsota vastaanotetuksi.

80 artikla

Maksutoimeksiannon peruuttamattomuus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei maksupalvelunkäyttäjä peruuta maksutoimeksiantoa sen jälkeen, kun maksajan maksupalveluntarjoaja on vastaanottanut sen, jollei tässä artiklassa toisin säädetä.

Jos maksutapahtuma on maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan käynnistämä tai maksunsaajan käynnistämä taikka tämän välityksellä käynnistetty, maksaja ei saa peruuttaa maksutoimeksiantoa, sen jälkeen kun hän on antanut maksutoimeksiantopalvelun tarjoajalle hyväksymisen maksutapahtuman käynnistämiseen tai sen jälkeen kun on hän on antanut maksunsaajalle hyväksymisen maksutapahtuman toteuttamista varten.

Suoraveloituksen osalta maksaja voi kuitenkin peruuttaa maksutoimeksiannon viimeistään sovittua varojen veloittamispäivää edeltävänä työpäivänä, tämän kuitenkaan vaikuttamatta palautusoikeuteen.

Maksupalvelunkäyttäjä voi 78 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa peruuttaa maksutoimeksiannon viimeistään sovittua päivää edeltävänä työpäivänä.

Edellä 1–4 kohdassa säädettyjen määräaikojen jälkeen maksutoimeksianto voidaan peruuttaa vain, jos maksupalvelunkäyttäjä ja asianomaiset maksupalveluntarjoajat niin sopivat. Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa tarvitaan myös maksunsaajan suostumus. Jos puitesopimuksessa on niin sovittu, asianomainen maksupalveluntarjoaja voi periä peruuttamisesta maksun.

81 artikla

Siirrettävät ja vastaanotettavat rahamäärät

Jäsenvaltioiden on vaadittava jokaista maksajan maksupalveluntarjoajaa, jokaista maksunsaajan maksupalveluntarjoajaa ja kaikkia maksupalveluntarjoajien välittäjiä siirtämään maksutapahtuman määrä kokonaisuudessaan ja olemaan vähentämättä siirretystä määrästä palvelumaksuja.

Maksunsaaja ja maksupalveluntarjoaja voivat kuitenkin sopia, että kyseinen maksupalveluntarjoaja vähentää siirrettävästä määrästä omat palvelumaksunsa, ennen kuin määrä hyvitetään maksunsaajalle. Tällöin maksutapahtuman koko määrä ja veloitetut palvelumaksut on eriteltävä maksunsaajalle annettavissa tiedoissa.

Jos siirretystä määrästä vähennetään muita kuin 2 kohdassa tarkoitettuja palvelumaksuja, maksajan maksupalveluntarjoajan on varmistettava, että maksunsaaja saa maksajan käynnistämän maksutapahtuman määrän kokonaisuudessaan. Jos maksutoimeksiannon on käynnistänyt maksunsaaja tai se on käynnistetty maksunsaajan välityksellä, maksunsaajan maksupalveluntarjoajan on varmistettava, että maksunsaaja saa maksutapahtuman määrän kokonaisuudessaan.

jakso

Toteuttamisaika ja arvopäivä

82 artikla

Soveltamisala

Tätä jaksoa sovelletaan

euromääräisiin maksutapahtumiin;

kansallisiin maksutapahtumiin, jotka toteutetaan euroalueen ulkopuolisen jäsenvaltion rahassa;

maksutapahtumiin, joihin sisältyy vain yksi valuutanmuunto euron ja euroalueen ulkopuolisen jäsenvaltion rahan välillä edellyttäen, että vaadittava valuutan muuntaminen suoritetaan kyseisessä euroalueen ulkopuolisessa jäsenvaltiossa ja että siirto tapahtuu rajatylittävissä maksutapahtumissa euroina.

Tätä jaksoa sovelletaan muihin kuin 1 kohdassa tarkoitettuihin maksutapahtumiin, jolleivät maksupalvelunkäyttäjä ja -tarjoaja ole toisin sopineet, lukuun ottamatta 87 artiklaa, jonka osalta osapuolet eivät voi sopia toisin. Jos maksupalvelunkäyttäjä ja -tarjoaja sopivat pidemmästä kuin 83 artiklassa säädetystä määräajasta, tämä pitempi määräaika saa kuitenkin unionin sisäisten maksutapahtumien osalta olla enintään neljä työpäivää 78 artiklassa tarkoitetusta vastaanottoajankohdasta laskettuna.

83 artikla

Maksutilille suoritettavat maksutapahtumat

Jäsenvaltioiden on vaadittava maksajan maksupalveluntarjoajaa varmistamaan, että maksutapahtuman määrä hyvitetään 78 artiklassa tarkoitetun vastaanottoajankohdan jälkeen maksunsaajan maksupalveluntarjoajan tilille seuraavan työpäivän päättymiseen mennessä. Tätä määräaikaa voidaan pidentää yhdellä työpäivällä, jos maksutapahtuma on käynnistetty paperimuodossa.

Jäsenvaltioiden on vaadittava maksunsaajan maksupalveluntarjoajaa määrittämään arvopäivä ja asettamaan maksutapahtuman määrä maksunsaajan saataville tämän maksutilille 87 artiklan mukaisesti sen jälkeen, kun maksupalveluntarjoaja on vastaanottanut varat.

Jäsenvaltioiden on vaadittava maksunsaajan maksupalveluntarjoajaa toimittamaan maksunsaajan käynnistämä tai tämän välityksellä käynnistetty maksutoimeksianto maksajan maksupalveluntarjoajalle määräajassa, josta on sovittu maksunsaajan ja maksupalveluntarjoajan kesken, jotta suoritus voi, sikäli kuin on kyse suoraveloituksesta, tapahtua sovittuna eräpäivänä.

84 artikla

Tapaus, jossa maksunsaajalla ei ole maksupalveluntarjoajan ylläpitämää maksutiliä

Jos maksunsaajalla ei ole maksupalveluntarjoajan ylläpitämää maksutiliä, maksunsaajaa varten varat vastaanottaneen maksupalveluntarjoajan on asetettava varat maksunsaajan saataville 83 artiklassa säädetyn määräajan kuluessa.

85 artikla

Maksutilille suoritetut käteistalletukset

Jos kuluttaja tekee maksupalveluntarjoajan ylläpitämälle maksutilille käteistalletuksen kyseisen maksutilin valuutan määräisenä, maksupalveluntarjoajan on varmistettava, että määrä asetetaan saataville ja sen arvopäivä määritetään välittömästi varojen vastaanoton jälkeen. Jos maksupalvelunkäyttäjä ei ole kuluttaja, määrä on asetettava saataville ja sen arvopäivän on oltava viimeistään varojen vastaanottamista seuraava työpäivä.

86 artikla

Kotimaiset maksutapahtumat

Jäsenvaltiot voivat säätää kotimaisten maksutapahtumien toteuttamiselle tässä jaksossa säädettyä lyhyemmän enimmäiskeston.

87 artikla

Arvopäivä ja varojen käytettävissä olo

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksunsaajan maksutilille panon arvopäivä on viimeistään työpäivä, jona maksutapahtuman määrä hyvitetään maksunsaajan maksupalveluntarjoajan tilille.

Maksunsaajan maksupalveluntarjoajan on varmistettava, että maksutapahtuman määrä on maksunsaajan käytettävissä heti sen jälkeen, kun se on hyvitetty maksunsaajan maksupalveluntarjoajan tilille, jos maksunsaajan maksupalveluntarjoajan osalta ei

suoriteta valuutan muuntoa; tai

suoriteta valuutan muuntoa euron ja jonkin jäsenvaltion valuutan välillä tai kahden jäsenvaltion valuuttojen välillä.

Tässä kohdassa säädettyä velvollisuutta sovelletaan myös yhden maksupalveluntarjoajan sisällä suoritettuihin maksuihin.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksajan maksutililtä oton arvopäivä on aikaisintaan ajankohta, jona maksutapahtuman määrä veloitetaan kyseiseltä maksutililtä.

jakso

Vastuu

88 artikla

Virheelliset yksilölliset tunnisteet

Jos maksutoimeksianto on toteutettu yksilöllisen tunnisteen mukaisesti, se katsotaan toteutetuksi oikein kyseisellä yksilöllisellä tunnisteella määritetyn maksunsaajan osalta.

Jos maksupalvelunkäyttäjän antama yksilöllinen tunniste on virheellinen, maksupalveluntarjoaja ei ole 89 artiklan nojalla vastuussa maksutapahtuman toteutumatta jäämisestä tai sen virheellisestä toteuttamisesta.

Maksajan maksupalveluntarjoajan on kuitenkin ryhdyttävä kohtuullisiin toimiin saadakseen maksutapahtumaan liittyvät varat takaisin. Maksunsaajan maksupalveluntarjoajan on tehtävä näissä toimissa yhteistyötä myös antamalla maksajan maksupalveluntarjoajalle kaikki merkitykselliset tiedot varojen takaisin saamista varten.

Jos varojen takaisin saaminen ensimmäisen alakohdan mukaisesti ei ole mahdollista, maksajan maksupalveluntarjoajan on toimitettava maksajalle kirjallisesta pyynnöstä kaikki maksajan maksupalveluntarjoajan saatavilla olevat tiedot, jotka ovat maksajan kannalta merkityksellisiä, jotta maksaja voi esittää oikeudellisen vaateen varojen takaisin saamiseksi.

Jos puitesopimuksessa on niin sovittu, maksupalveluntarjoaja voi veloittaa maksupalvelunkäyttäjältä palvelumaksuja varojen takaisin perimisestä.

Jos maksupalvelunkäyttäjä antaa 45 artiklan 1 kohdan a alakohdan tai 52 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisten tietojen lisäksi muita tietoja, maksupalveluntarjoaja on vastuussa maksutapahtumien toteuttamisesta ainoastaan maksupalvelunkäyttäjän antaman yksilöllisen tunnisteen mukaisesti.

89 artikla

Maksupalveluntarjoajien vastuu toteuttamatta jääneistä, virheellisesti toteutetuista tai myöhästyneistä maksutapahtumista

Maksajan maksupalveluntarjoaja on maksajan suoraan käynnistämän maksutoimeksiannon osalta vastuussa maksajalle maksutapahtuman asianmukaisesta toteuttamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 71 artiklan, 88 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 93 artiklan soveltamista, jollei maksajan maksupalveluntarjoaja voi osoittaa maksajalle ja tarvittaessa maksunsaajan maksupalveluntarjoajalle, että maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on vastaanottanut maksutapahtuman määrän 83 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tuossa tapauksessa maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on vastuussa maksunsaajalle maksutapahtuman asianmukaisesta toteuttamisesta.

Jos maksajan maksupalveluntarjoaja on ensimmäisen alakohdan mukaisesti vastuussa, sen on ilman aiheetonta viivytystä palautettava maksajalle toteuttamatta jäänyt tai virheellisesti toteutettu maksutapahtuman määrä ja tarvittaessa saatettava veloitettu maksutili siihen tilaan, jossa se olisi ollut ilman virheellistä maksutapahtumaa.

Maksajan maksutilille panon arvopäivä ei saa olla myöhäisempi kuin se, jona kyseinen määrä oli veloitettu.

Jos maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on ensimmäisen alakohdan mukaisesti vastuussa, sen on viipymättä asetettava maksutapahtuman määrä maksunsaajan käytettäväksi ja tarvittaessa hyvitettävä vastaava määrä maksunsaajan maksutilille.

Maksunsaajan maksutilille panon arvopäivä ei saa olla myöhäisempi kuin se, jona kyseisen määrän tilillepanon arvopäivä olisi ollut, jos maksutapahtuma olisi toteutettu oikein 87 artiklan mukaisesti.

Jos maksutapahtuma on toteutettu myöhässä, maksunsaajan maksupalveluntarjoajan on varmistettava maksajan puolesta toimivan maksajan maksupalveluntarjoajan pyynnöstä, että maksunsaajan maksutilille panon arvopäivä ei ole myöhäisempi kuin se, jona kyseisen määrän tilillepanon arvopäivä olisi ollut, jos maksutapahtuma olisi toteutettu oikein.

Jos maksajan käynnistämän maksutoimeksiannon maksutapahtuma on jäänyt toteuttamatta tai jos se on toteutettu virheellisesti, maksajan maksupalveluntarjoajan on tämän kohdan mukaisesta vastuusta riippumatta ryhdyttävä pyydettäessä välittömästi toimiin jäljittääkseen maksutapahtuman ja ilmoitettava sen tulos maksajalle. Tästä ei saa veloittaa palvelumaksua maksajalta.

Maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on maksunsaajan käynnistämän tai tämän välityksellä käynnistetyn maksutoimeksiannon osalta vastuussa maksunsaajalle maksutoimeksiannon asianmukaisesta toimittamisesta maksajan maksupalveluntarjoajalle 83 artiklan 3 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 71 artiklan, 88 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 93 artiklan soveltamista. Jos maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on vastuussa tämän alakohdan nojalla, sen on välittömästi toimitettava uudelleen kyseinen maksutoimeksianto maksajan maksupalveluntarjoajalle.

Jos maksutoimeksianto toimitetaan myöhässä, kyseisen määrän maksunsaajan maksutilille panon arvopäivä ei saa olla myöhäisempi kuin se, jona sen tilillepanon arvopäivä olisi ollut, jos maksutoimeksianto olisi toteutettu oikein.

Maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on lisäksi vastuussa maksunsaajalle siitä, että se käsittelee maksutapahtuman sille 87 artiklan nojalla kuuluvien velvoitteiden mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 71 artiklan, 88 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 93 artiklan soveltamista. Jos maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on vastuussa tämän alakohdan nojalla, sen on varmistettava, että maksutapahtuman määrä on maksunsaajan käytettävissä välittömästi sen jälkeen, kun määrä on hyvitetty maksunsaajan maksupalveluntarjoajan tilille. Kyseisen määrän maksunsaajan maksutilille panon arvopäivä ei saa olla myöhäisempi kuin se, jona sen tilille panon arvopäivä olisi ollut, jos maksutapahtuma olisi toteutettu oikein.

►C1 Jos maksutapahtuma, josta maksunsaajan maksupalveluntarjoaja ei ole ensimmäisen ja kolmannen alakohdan nojalla vastuussa, on jäänyt toteuttamatta tai jos se on toteutettu virheellisesti, maksajan maksupalveluntarjoaja on vastuussa maksajalle. ◄ Jos maksajan maksupalveluntarjoaja on tällä tavoin vastuussa, sen on asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä palautettava maksajalle toteuttamatta jääneen tai virheellisesti toteutetun maksutapahtuman määrä ja palautettava veloitettu maksutili siihen tilaan, jossa se olisi ollut ilman virheellistä maksutapahtumaa. Maksajan maksutilille panon arvopäivä ei saa olla myöhäisempi kuin se, jona kyseinen määrä oli veloitettu.

Maksajan maksupalveluntarjoajalla ei ole neljännen alakohdan mukaista velvollisuutta, jos se todistaa, että maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on saanut maksutapahtuman määrän, vaikka maksutapahtuman toteuttaminen on vain viivästynyt. Tällöin maksunsaajan maksupalveluntarjoajan maksunsaajan maksutilille suorittaman tilillepanon arvopäivä ei saa olla myöhäisempi kuin se, jona sen tilille panon arvopäivä olisi ollut, jos maksutapahtuma olisi toteutettu oikein.

Jos maksunsaajan käynnistämän tai sen välityksellä käynnistetyn maksutoimeksiannon maksutapahtuma on jäänyt toteuttamatta tai jos se on toteutettu virheellisesti, maksunsaajan maksupalveluntarjoajan on tässä kohdassa tarkoitetusta vastuusta riippumatta ryhdyttävä pyydettäessä välittömästi toimiin jäljittääkseen maksutapahtuman ja ilmoitettava sen tulokset maksunsaajalle. Tästä ei saa veloittaa palvelumaksua maksunsaajalta.

Maksupalveluntarjoajat ovat lisäksi vastuussa omille maksupalvelunkäyttäjilleen palvelumaksuista, joista nämä ovat vastuussa, ja koroista, joita maksupalvelunkäyttäjältä peritään sen seurauksena, että maksutapahtumaa ei ole toteutettu tai se on toteutettu virheellisesti tai myöhässä.

90 artikla

Vastuu toteuttamatta jääneistä, virheellisesti toteutetuista tai myöhästyneistä maksutapahtumista maksutoimeksiantopalvelujen yhteydessä

Jos maksaja käynnistää maksutapahtuman maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan välityksellä, tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on palautettava maksajalle toteuttamatta jääneen tai virheellisesti toteutetun maksutapahtuman määrä ja tarvittaessa palautettava veloitettu maksutili siihen tilaan, jossa se olisi ollut, jos maksutapahtumaa ei olisi toteutettu virheellisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 71 artiklan sekä 88 artiklan 2 ja 3 kohdan soveltamista.

Maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan on esitettävä näyttö siitä, että maksajan tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja oli vastaanottanut maksutoimeksiannon 78 artiklan mukaisesti ja että maksutapahtuma oli sen toimivaltaan kuuluvalla alalla varmennettu ja oikein kirjattu ja ettei tekninen vika tai muu toteuttamatta jääneeseen, virheellisesti toteutettuun tai myöhästyneeseen maksutapahtumaan liittyvä häiriö vaikuttanut siihen.

Jos maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja on vastuussa toteuttamatta jääneestä, virheellisesti toteutetusta tai myöhästyneestä maksutapahtumasta, sen on välittömästi korvattava tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle sen pyynnöstä kaikki maksajalle maksetusta palautuksesta aiheutuneet menetykset tai suoritetut määrät.

91 artikla

Muu rahallinen hyvitys

Muu kuin tässä jaksossa säädetyn lisäksi suoritettava rahallinen hyvitys voi määräytyä maksupalvelunkäyttäjän ja -tarjoajan väliseen sopimukseen sovellettavan lain mukaisesti.

92 artikla

Takautumisoikeus

►C1 Jos 73, 89 ja 90 artiklan mukainen maksupalveluntarjoajan vastuu johtuu toisesta maksupalveluntarjoajasta tai välittäjästä, tämän on hyvitettävä ensimmäiselle maksupalveluntarjoajalle 73, 89 ja 90 artiklan nojalla aiheutuneet menetykset tai maksetut määrät. Tähän sisältyy hyvityksen maksaminen siitä, että jokin maksupalveluntarjoaja jättää käyttämättä asiakkaan vahvaa tunnistamista. ◄

Muu rahallinen hyvitys voi määräytyä maksupalveluntarjoajien ja/tai välittäjien välisten sopimusten ja näiden väliseen sopimukseen sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

93 artikla

Epätavalliset ja ennalta arvaamattomat olosuhteet

Edellä 2 tai 3 luvussa säädettyä vastuuta ei sovelleta tapauksiin, joissa osapuoli voi vedota sellaisiin epätavallisiin ja ennalta arvaamattomiin olosuhteisiin, joihin se ei voi vaikuttaa ja joiden seurauksia se ei kaikista pyrkimyksistä huolimatta olisi voinut välttää, tai jos maksupalveluntarjoajaa sitovat muut unionin tai kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat oikeudelliset velvoitteet.

LUKU

Tietosuoja

94 artikla

Tietosuoja

Jäsenvaltioiden on sallittava, että maksujärjestelmät ja maksupalveluntarjoajat käsittelevät henkilötietoja, kun se on välttämätöntä maksupetoksiin liittyvien rikosten torjunnan, tutkinnan ja selvittämisen turvaamiseksi. Henkilötietojen käsittelyä koskevien tietojen antamisessa yksityishenkilöille ja tällaisten henkilötietojen käsittelyssä ja muussa tätä direktiiviä sovellettaessa toteutettavassa henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava direktiiviä 95/46/EY, direktiivin 95/46/EY saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevia kansallisia sääntöjä ja asetusta (EY) N:o 45/2001.

Maksupalveluntarjoajat voivat vain maksupalvelunkäyttäjän nimenomaisella hyväksynnällä saada, käsitellä ja säilyttää sellaisia henkilötietoja, jotka ovat tarpeen niiden maksupalvelujen tarjoamiseksi.

LUKU

Operatiiviset ja turvallisuusriskit sekä tunnistaminen

95 artikla

Operatiivisten ja turvallisuusriskien hallinta

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalvelutarjoajat luovat asianmukaisista riskinhallintatoimenpiteistä ja valvontamekanismeista koostuvan kehyksen tarjoamiinsa maksupalveluihin liittyvien operatiivisten ja turvallisuusriskien hallitsemiseksi. Tämän kehyksen osana maksupalveluntarjoajien on luotava ja pidettävä yllä tehokkaita poikkeamien hallintamenettelyjä, merkittävien operatiivisten ja turvapoikkeamien havaitseminen ja luokittelu mukaan lukien.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat antavat toimivaltaiselle viranomaiselle vuosittain tai toimivaltaisen viranomaisen määrittämin lyhyemmin väliajoin päivitetyn ja kattavan arvion niiden tarjoamiin maksupalveluihin liittyvistä operatiivisista ja turvallisuusriskeistä ja näihin riskeihin kohdistettujen hallintatoimenpiteiden ja valvontamekanismien riittävyydestä.

Pankkiviranomainen antaa tiiviissä yhteistyössä EKP:n kanssa ja kuultuaan kaikkia asianomaisia ja myös maksupalvelumarkkinoilla toimivia sidosryhmiä sekä kaikki asiaan liittyvät intressit huomioiden, viimeistään 13 päivänä heinäkuuta 2017 asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet turvatoimenpiteiden käyttöönotosta, toteutuksesta ja seurannasta, mukaan lukien tarvittaessa sertifiointiprosessit.

Pankkiviranomainen tarkastelee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja ohjeita tiiviissä yhteistyössä EKP:n kanssa uudelleen säännöllisesti, ja joka tapauksessa vähintään kahden vuoden välein.

Edellä 3 kohdassa tarkoitettujen ohjeiden soveltamisessa saadun kokemuksen huomioon ottaen pankkiviranomainen laatii, tapauksen mukaan komission pyynnöstä, turvatoimenpiteiden käyttöönottoa ja seurantaa koskevia perusteita ja edellytyksiä koskevia sääntelystandardien luonnoksia.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Pankkiviranomainen edistää toimivaltaisten viranomaisten välistä, toimivaltaisten viranomaisten ja EKP:n välistä sekä tarvittaessa Euroopan unionin verkko- ja tietoturvaviraston ENISAn välistä yhteistyötä maksupalveluihin liittyvien operatiivisten ja turvallisuusriskien alalla, tietojenvaihto mukaan lukien.

96 artikla

Poikkeamista raportointi

Merkittävän operatiivisen tai turvallisuutta koskevan poikkeaman ilmentyessä maksupalveluntarjoajien on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava niistä toimivaltaiselle viranomaiselle maksupalveluntarjoajan kotijäsenvaltiossa.

Jos poikkeama on vaikuttanut tai voi vaikuttaa sen maksupalvelunkäyttäjien taloudellisiin etuihin, maksupalveluntarjoajan on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava maksupalvelunkäyttäjilleen poikkeamasta ja kaikista toimenpiteistä, joita ne voivat toteuttaa lieventääkseen poikkeaman haitallisia vaikutuksia.

Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen saatuaan ilman aiheetonta viivytystä annettava pankkiviranomaiselle ja EKP:lle asiaankuuluvat tiedot poikkeamasta. Mainitun toimivaltaisen viranomaisen on, arvioituaan poikkeaman merkityksen kyseisen jäsenvaltion asiaankuuluvien viranomaisten kannalta, ilmoitettava asiasta myös niille.

Pankkiviranomainen ja EKP arvioivat yhteistyössä kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa poikkeaman merkityksen muiden asiaankuuluvien unionin ja kansallisten viranomaisten kannalta ja ilmoittavat tästä niille. EKP ilmoittaa Euroopan keskuspankkijärjestelmän jäsenille maksujärjestelmien kannalta merkityksellisistä seikoista.

Toimivaltaisten viranomaisten on tuon ilmoituksen perusteella toteutettava tapauksen mukaan kaikki tarvittavat toimenpiteet suojellakseen rahoitusjärjestelmän välitöntä turvallisuutta.

Pankkiviranomainen antaa tiiviissä yhteistyössä EKP:n kanssa ja kuultuaan kaikkia asianomaisia, myös maksupalvelumarkkinoilla toimivia sidosryhmiä sekä kaikki asiaan liittyvät intressit huomioiden, viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2018, asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti kullekin seuraavista osoitetut ohjeet:

maksupalveluntarjoajille 1 kohdassa tarkoitettujen merkittävien poikkeamien luokittelusta ja tällaisia poikkeamia koskevien ilmoitusten sisällöstä, muodosta, vakiomuotoiset ilmoitusmallit mukaan lukien, ja tällaisia poikkeamia koskevasta ilmoitusmenettelyistä;

toimivaltaisille viranomaisille perusteista, joiden mukaan poikkeaman merkitystä arvioidaan, ja muiden kotijäsenvaltion viranomaisten kanssa jaettavien poikkeamista tehtävien raporttien yksityiskohdista.

Pankkiviranomainen tarkastelee tiiviissä yhteistyössä EKP:n kanssa 3 kohdassa tarkoitettuja ohjeita uudelleen säännöllisesti, ja joka tapauksessa vähintään kahden vuoden välein.

Kun pankkiviranomainen antaa ja tarkastelee uudelleen 3 kohdassa tarkoitettuja ohjeita, se ottaa huomioon Euroopan unionin verkko- ja tietoturvaviraston laatimat ja julkaisemat standardit ja/tai eritelmät niiden alojen osalta, jotka harjoittavat muita toimintoja kuin maksupalvelujen tarjoamista.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat toimittavat vähintään vuosittain eri maksuvälineisiin liittyviä petoksia koskevat tilastotiedot toimivaltaisille viranomaisilleen. Näiden toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava nämä tiedot kootusti pankkiviranomaiselle ja EKP:lle.

97 artikla

Tunnistaminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoaja soveltaa asiakkaan vahvaa tunnistamista, jos

maksaja käyttää maksutiliään verkon kautta;

maksaja käynnistää sähköisen maksutapahtuman;

maksaja toteuttaa etäkanavan kautta minkä tahansa toimen, joka voi johtaa maksupetokseen tai muunlaisen väärinkäytöksen riskiin.

Jäsenvaltioiden on 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen sähköisten maksutapahtumien käynnistämisen osalta varmistettava, että maksupalveluntarjoajat soveltavat sähköisten etämaksutapahtumien osalta asiakkaan vahvaa tunnistamista, johon sisältyy tekijöitä, joilla maksutapahtuma kytketään dynaamisesti määriteltyyn määrään ja tiettyyn maksunsaajaan.

Jäsenvaltioiden on 1 kohdan osalta varmistettava, että maksupalveluntarjoajat ovat ottaneet käyttöön riittäviä turvatoimenpiteitä suojatakseen maksupalvelunkäyttäjien henkilökohtaisten turvatunnuksien luottamuksellisuuden ja eheyden.

Edellä olevaa 2 ja 3 kohtaa sovelletaan myös silloin, kun maksutapahtumat käynnistetään maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan välityksellä. Edellä olevia 1 ja 3 kohtaa sovelletaan myös silloin, kun tietoja pyydetään tilitietopalvelun tarjoajan välityksellä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja antaa maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan ja tilitietopalvelun tarjoajan käyttää sellaisia tunnistamismenettelyjä, jotka tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja tarjoaa maksupalvelunkäyttäjälle 1 ja 3 kohdan ja, jos maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja osallistuu maksutapahtumaan, 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

98 artikla

Todentamista ja viestintää koskevat tekniset sääntelystandardit

Pankkiviranomainen laatii asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10 artiklan mukaisesti ja tiiviissä yhteistyössä EKP:n kanssa ja kuultuaan kaikkia asianomaisia, myös maksupalvelumarkkinoilla toimivia sidosryhmiä sekä kaikki asiaan liittyvät intressit huomioiden, tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdan mukaisille maksupalveluntarjoajille tarkoitettuja sääntelystandardien luonnoksia, joissa täsmennetään

asiakkaan vahvaa tunnistamista koskevat 97 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut vaatimukset;

97 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista koskevat poikkeukset, jotka perustuvat tämän artiklan 3 kohdassa vahvistettuihin perusteisiin;

vaatimukset, joiden mukaisia turvatoimenpiteiden on oltava, 97 artiklan 3 kohdan mukaisesti, jotta niillä suojataan maksupalvelunkäyttäjien henkilökohtaisten turvatunnuksien luottamuksellisuus ja eheys; ja

vaatimukset, jotka koskevat yhteisiä ja turvallisia avoimia viestintästandardeja varmentamista, tunnistamista, tiedoksiantamista ja ilmoittamista varten sekä turvatoimenpiteiden toteuttamista varten tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien, maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien, tilitietopalvelun tarjoajien, maksajien, maksunsaajien ja muiden maksupalveluntarjoajien välillä.

Pankkiviranomainen laatii 1 kohdassa tarkoitetut teknisten sääntelystandardien luonnokset seuraavia tarkoituksia varten:

varmistetaan maksupalvelunkäyttäjille ja maksupalveluntarjoajille asianmukainen turvallisuustaso hyväksymällä tehokkaita ja riskiperusteisia vaatimuksia;

varmistetaan maksupalvelunkäyttäjien varojen ja henkilötietojen turvallisuus;

turvataan ja pidetään yllä kaikkien maksupalveluntarjoajien välistä tervettä kilpailua;

varmistetaan teknologianeutraalius ja liiketoimintamallia koskeva neutraalius;

mahdollistetaan sellaisten käyttäjäystävällisten ja innovatiivisten maksutapojen kehittäminen, jotka ovat helposti saatavilla.

Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen poikkeusten on perustuttava seuraaviin perusteisiin:

tarjottuun palveluun liittyvän riskin taso;

maksutapahtumien määrä, toistuvuus tai molemmat;

maksutapahtuman toteuttamiseen käytetty maksukanava.

Pankkiviranomainen toimittaa 1 kohdassa tarkoitetut teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2017.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä nämä tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Pankkiviranomainen tarkastelee asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10 artiklan mukaisesti teknisten sääntelystandardeja uudelleen säännöllisesti ja päivittää niitä tarvittaessa muun muassa innovoinnin ja teknologian kehityksen huomioon ottamiseksi.

LUKU

Vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt

jakso

Valitusmenettelyt

99 artikla

Valitukset

▼C1

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on menettelyjä, joilla maksupalvelunkäyttäjät ja muut asianomaiset osapuolet, mukaan lukien kuluttajajärjestöt, voivat tehdä toimivaltaisille viranomaisille valituksia, kun maksupalveluntarjoajien väitetään rikkoneen tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettuja kansallisen lainsäädännön säännöksiä.

▼B

Toimivaltaisen viranomaisen vastauksessa on tarvittaessa ilmoitettava valituksen tekijälle 102 artiklan mukaisesti käyttöön otetuista vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeutta saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi kansallisten prosessioikeudellisten säännösten mukaisesti.

100 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltaiset viranomaiset varmistamaan tämän direktiivin tehokas noudattaminen ja valvomaan sitä. Näiden toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen tämän direktiivin noudattamisen.

Niiden on oltava joko

asetuksen (EU) N:o 1093/2010 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia; tai

kansallisessa lainsäädännössä tunnustettuja elimiä tai kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti tätä varten valtuutettujen viranomaisten hyväksymiä elimiä.

Ne eivät saa olla maksupalveluntarjoajia, kansallisia keskuspankkeja lukuun ottamatta.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat valtuudet ja riittävät resurssit. Jos useammalla kuin yhdellä viranomaisella on toimivalta varmistaa tämän direktiivin tehokas noudattaminen ja valvoa sitä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä viranomaiset tekevät läheistä yhteistyötä, jotta ne voivat kukin suorittaa tehtävänsä tehokkaasti.

Toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä toimivaltaansa kansallisen lainsäädännön mukaisesti joko

suoraan oman toimivaltansa nojalla tai oikeusviranomaisten valvonnassa; tai

tekemällä hakemus tuomioistuimille, joilla on toimivalta antaa tarvittavat päätökset ja, jos tarvittavaa päätöstä koskevaa hakemusta ei ole hyväksytty, myös hakemalla tarvittaessa muutosta.

Jos III ja IV osaston saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevia kansallisia säännöksiä on rikottu tai niitä epäillään rikotun, tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimivalta kuuluu maksupalveluntarjoajan kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, paitsi sijoittautumisvapauden perusteella toimivien asiamiesten ja sivukonttoreiden osalta, jolloin toimivalta kuuluu vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetut nimetyt toimivaltaiset viranomaiset komissiolle mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2018. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle näiden viranomaisten välinen mahdollinen tehtävänjako. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle välittömästi näiden viranomaisten nimeämistä ja valtuuksia koskevat mahdolliset myöhemmät muutokset.

Pankkiviranomainen antaa EKP:tä kuultuaan asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti toimivaltaisille viranomaisille valitusmenettelyjä koskevia ohjeita, jotka on otettava huomioon, jotta varmistetaan tämän artiklan 1 kohdan noudattaminen. Nämä ohjeet annetaan viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2018, ja niitä ajantasaistetaan säännöllisin väliajoin tarpeen mukaan.

jakso

Vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt ja seuraamukset

101 artikla

Riitojen ratkaiseminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat ottavat käyttöön riittävät ja tehokkaat valitusten käsittelymenettelyt ja soveltavat niitä maksupalvelunkäyttäjien tekemien tämän direktiivin III ja IV osaston mukaisia oikeuksia ja velvoitteita koskevien valitusten käsittelyyn ja seuraavat näiden menettelyjen tehokkuutta.

Näitä menettelyjä on sovellettava jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa maksupalveluntarjoaja tarjoaa maksupalveluja, ja niiden on oltava käytettävissä jollain asianomaisen jäsenvaltion virallisella kielellä tai jollakin muulla kielellä, jos maksupalveluntarjoajan ja maksupalvelunkäyttäjän kesken on niin sovittu.

Jäsenvaltioiden on vaadittava maksupalveluntarjoajia pyrkimään kaikin mahdollisin keinoin vastaamaan paperimuodossa tai, jos maksupalveluntarjoaja ja maksupalvelunkäyttäjä ovat niin sopineet, muulla pysyvällä välineellä maksupalvelunkäyttäjien valituksiin. Vastauksessa on käsiteltävä kaikkia esille otettuja seikkoja asianmukaisessa määräajassa ja viimeistään 15 työpäivän kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Jos vastausta ei poikkeustilanteissa voida antaa 15 työpäivän kuluessa syistä, joihin maksupalveluntarjoaja ei voi vaikuttaa, maksupalveluntarjoajalta on edellytettävä, että se antaa väliaikaisen vastauksen, jossa ilmoitetaan selkeästi syyt valitukseen annettavan vastauksen viivästymiseen ja määräaika, johon mennessä maksupalvelunkäyttäjä saa lopullisen vastauksen. Lopullisen vastauksen saamisen määräaika ei saa kuitenkaan olla pidempi kuin 35 työpäivää.

Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa riidanratkaisumenettelyjä koskevia sääntöjä, jotka ovat maksupalvelunkäyttäjän kannalta edullisempia kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut. Jos ne tekevät näin, on noudatettava samoja sääntöjä.

Maksupalveluntarjoajan on annettava maksupalvelunkäyttäjälle tietoja vähintään yhdestä vaihtoehtoisesta riidanratkaisuelimestä, jolla on toimivalta käsitellä III ja IV osaston mukaisia oikeuksia ja velvoitteita koskevia riitoja.

Edellä 3 kohdassa tarkoitetut tiedot on esitettävä selkeästi, ymmärrettävästi ja helposti saatavilla olevalla tavalla maksupalveluntarjoajan verkkosivustolla, jos sellainen on olemassa, konttorissa sekä maksupalveluntarjoajan ja -käyttäjän välisen sopimuksen yleisissä ehdoissa. Lisäksi on ilmoitettava, miten kyseessä olevasta vaihtoehtoisesta riidanratkaisuelimestä ja sen käytöstä on saatavilla lisätietoja.

102 artikla

Vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin III ja IV osastosta johtuvia oikeuksia ja velvoitteita koskevien, maksupalvelunkäyttäjien ja -tarjoajien välisten riitojen ratkaisemiseksi otetaan asiaa koskevan kansallisen ja unionin lainsäädännön mukaisesti käyttöön riittäviä, riippumattomia, puolueettomia, avoimia ja tehokkaita vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä, missä on noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2013/11/EU ( 10 ), käyttäen tarvittaessa olemassa olevia toimivaltaisia elimiä. ►C1 Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä sovelletaan maksupalveluntarjoajiin. ◄

Jäsenvaltioiden on vaadittava tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja elimiä tekemään tuloksekasta yhteistyötä tämän direktiivin III ja IV osastosta johtuvia oikeuksia ja velvoitteita koskevien rajatylittävien riitojen ratkaisemiseksi.

103 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on annettava säännöt tämän direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevan lainsäädännön rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Jäsenvaltioiden on sallittava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset julkistavat hallinnolliset seuraamukset, jotka määrätään tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä hyväksyttyjen toimenpiteiden rikkomisen johdosta, jollei tällainen julkistaminen vakavasti vaaranna finanssimarkkinoita tai aiheuta suhteetonta vahinkoa osapuolille.

OSASTO

DELEGOIDUT SÄÄDÖKSET JA TEKNISET SÄÄNTELYSTANDARDIT

104 artikla

Delegoidut säädökset

Siirretään komissiolle 105 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat

tämän direktiivin 4 artiklan 36 alakohdassa olevan, suositukseen 2003/361/EY tehtävän viittauksen mukauttamista, jos kyseistä suositusta muutetaan;

edellä 32 artiklan 1 kohdassa ja 74 artiklan 1 kohdassa mainittujen määrien päivittämistä inflaation huomioon ottamiseksi.

105 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

Siirretään komissiolle 12 päivästä tammikuuta 2016 määräämättömäksi ajaksi 104 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 104 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Edellä 104 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.

106 artikla

Velvollisuus ilmoittaa kuluttajille heidän oikeuksistaan

Komissio laatii viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2018 helppokäyttöisen sähköisen esitteen, jossa esitetään selkeästi ja helposti ymmärrettävällä tavalla tämän direktiivin ja muun asiaan liittyvän unionin oikeuden mukaiset kuluttajien oikeudet.

Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille sekä eurooppalaisille maksupalveluntarjoajien järjestöille ja kuluttajajärjestöille 1 kohdassa tarkoitetun esitteen julkaisemisesta.

Komissio, pankkiviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset varmistavat kukin, että esite saatetaan helposti saataville niiden verkkosivustoilla.

Maksupalveluntarjoajien on varmistettava, että esite asetetaan helposti saataville niiden verkkosivustoilla, jos sellaiset ovat olemassa, sekä paperimuodossa niiden sivukonttoreissa, niiden asiamiesten toimistoissa ja yksiköissä, joille ne ovat ulkoistaneet toimintojaan.

Maksupalveluntarjoajat eivät saa periä asiakkailtaan palvelumaksuja tämän artiklan mukaisesta tietojen antamisesta.

Vammaisten henkilöiden osalta on tämän artiklan säännöksiä sovellettava käyttäen asianmukaisia vaihtoehtoisia välineitä, joiden avulla tiedot ovat saatavilla soveltuvassa muodossa.

OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

107 artikla

Täysi yhdenmukaistaminen

Jäsenvaltiot eivät saa pitää voimassa tai ottaa käyttöön muita kuin tässä direktiivissä annettuja säännöksiä, siltä osin kuin tähän direktiiviin sisältyy yhdenmukaistettuja säännöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan, 8 artiklan 3 kohdan, 32 artiklan, 38 artiklan 2 kohdan, 42 artiklan 2 kohdan, 55 artiklan 6 kohdan, 57 artiklan 3 kohdan, 58 artiklan 3 kohdan, 61 artiklan 2 ja 3 kohdan, 62 artiklan 5 kohdan, 63 artiklan 2 ja 3 kohdan, ►C1 74 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan ja 86 artiklan soveltamista. ◄

Jos jäsenvaltio soveltaa jotain 1 kohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa, sen on ilmoitettava siitä ja sitä koskevista mahdollisista myöhemmistä muutoksista komissiolle. Komissio julkistaa tiedot verkkosivustolla tai muulla helppokäyttöisellä tavalla.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat eivät poikkea maksupalvelunkäyttäjien vahingoksi tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuista säännöksistä, jollei tässä direktiivissä nimenomaisesti säädetä tästä.

Maksupalveluntarjoajat voivat kuitenkin päättää myöntää maksupalvelunkäyttäjille edullisempia ehtoja.

108 artikla

Uudelleentarkastelulauseke

Komissio toimittaa viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2021 Euroopan parlamentille, neuvostolle, EKP:lle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta ja vaikutuksista sekä erityisesti

62 artiklan 3, 4 ja 5 kohdassa annettujen, palvelumaksuja koskevien sääntöjen tarkoituksenmukaisuudesta ja vaikutuksista;

2 artiklan 3 ja 4 kohdan soveltamisesta, mukaan lukien arvio siitä, voidaanko III ja IV osastoa soveltaa täysimääräisesti mainituissa kohdissa tarkoitettuihin maksutapahtumiin, jos se on teknisesti mahdollista;

pääsystä maksujärjestelmiin, ottaen huomioon erityisesti kilpailun taso;

3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen maksutapahtumia koskevien kynnysarvojen tarkoituksenmukaisuudesta ja vaikutuksista;

32 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua soveltamatta jättämistä koskevan kynnysarvon tarkoituksenmukaisuudesta ja vaikutuksista;

siitä, onko alan kehitys huomioon ottaen toivottavaa ottaa maksutapahtumia koskevien 75 artiklan säännösten täydentämiseksi käyttöön enimmäisrajoja määrille, jotka maksajan maksutililtä voidaan varata silloin, kun rahamäärä ei ole tiedossa etukäteen ja tehdään katevaraus.

Komissio antaa kertomuksensa yhteydessä tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.

109 artikla

Siirtymäsäännös

Jäsenvaltioiden on sallittava maksulaitosten, jotka ovat viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2018 aloittaneet toiminnan direktiivin 2007/64/EY saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä annetun kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jatkaa kyseistä toimintaa direktiivissä 2007/64/EY säädettyjen vaatimusten mukaisesti 13 päivään heinäkuuta 2018 saakka ilman, että niitä vaaditaan hakemaan toimilupaa tämän direktiivin 5 artiklan mukaisesti tai noudattamaan muita tämän direktiivin II osastossa säädettyjä tai tarkoitettuja säännöksiä.

Jäsenvaltioiden on vaadittava tällaisia maksulaitoksia toimittamaan toimivaltaisille viranomaisille kaikki tarvittavat tiedot, joiden perusteella toimivaltaiset viranomaiset voivat viimeistään 13 päivänä heinäkuuta 2018 arvioida, täyttävätkö kyseiset maksulaitokset II osastossa säädetyt vaatimukset ja, jos eivät täytä, mitä toimenpiteitä on toteutettava vaatimusten täyttämiseksi vai onko asianmukaista peruuttaa toimilupa.

Maksulaitoksille, joiden todetaan toimivaltaisten viranomaisten tekemän todentamisen jälkeen noudattavan II osastossa säädettyjä vaatimuksia, on myönnettävä toimilupa, ja ne on merkittävä tämän direktiivin 14 ja 15 artiklassa tarkoitettuihin rekistereihin. Jos kyseiset maksulaitokset eivät viimeistään 13 päivänä heinäkuuta 2018 noudata II osastossa säädettyjä vaatimuksia, niitä on tämän direktiivin 37 artiklan mukaisesti kiellettävä tarjoamasta maksupalveluja.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuille maksulaitoksille myönnetään ilman eri toimenpiteitä toimilupa ja ne merkitään samoin 14 ja 15 artiklassa tarkoitettuihin rekistereihin, jos toimivaltaisilla viranomaisilla on jo näyttö siitä, että 5 ja 11 artiklassa säädettyjä vaatimuksia noudatetaan. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava tästä asianomaisille maksulaitoksille ennen toimiluvan myöntämistä.

Tätä kohtaa sovelletaan luonnollisten henkilöihin tai oikeushenkilöihin, jotka ovat saaneet direktiivin 2007/64/EY 26 artiklan mukaisen edun ennen 13 päivää tammikuuta 2018 ja jotka ovat harjoittaneet direktiivissä 2007/64/EY tarkoitettua maksupalvelutoimintaa.

Jäsenvaltioiden on sallittava näiden henkilöiden jatkaa tätä toimintaa kyseisessä jäsenvaltiossa direktiivin 2007/64/EY mukaisesti 13 päivään tammikuuta 2019 saakka ilman, että niitä vaaditaan hakemaan toimilupaa tämän direktiivin 5 artiklan nojalla, tai saamaan hyväkseen tämän direktiivin 32 artiklan mukaisen soveltamatta jättämisen taikka noudattamaan tämän direktiivin II osastossa säädettyjä tai tarkoitettuja muita säännöksiä.

Kaikkia ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja henkilöitä, jotka eivät ole viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2019 saaneet tämän direktiivin mukaisesti toimilupaa tai joita ei ole sen mukaisesti jätetty soveltamisen ulkopuolelle, on tämän direktiivin 37 artiklan mukaisesti kiellettävä tarjoamasta maksupalveluja.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla soveltamatta jättämisestä hyötyvien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden katsotaan hyötyvän soveltamatta jättämisestä ja tulleen ilman eri toimenpiteitä merkityiksi 14 ja 15 artiklassa tarkoitettuihin rekistereihin, jos toimivaltaisilla viranomaisilla on näyttö siitä, että 32 artiklassa säädettyjä vaatimuksia noudatetaan. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava tästä asianomaisille maksulaitoksille.

Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, ne maksulaitokset, joille on myönnetty toimilupa tarjota direktiivin 2007/64/EY liitteessä olevassa 7 kohdassa tarkoitettuja maksupalveluja, saavat pitää tuon luvan tarjota näitä maksupalveluja, joiden katsotaan olevan tämän direktiivin liitteessä I olevassa 3 kohdassa tarkoitettuja maksupalveluja, jos toimivaltaisilla viranomaisilla on viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2020 näyttö siitä, että tämän direktiivin 7 artiklan c alakohdassa ja 9 artiklassa säädettyjä vaatimuksia noudatetaan.

110 artikla

Direktiivin 2002/65/EY muuttaminen

Korvataan direktiivin 2002/65/EY 4 artiklan 5 kohta seuraavasti:

”5.

Jos sovelletaan myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2015/2366 ( *1 ), tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaiset tietoja koskevat säännökset, lukuun ottamatta 2 alakohdan c–g alakohtaa, 3 alakohdan a, d ja e alakohtaa ja 4 alakohdan b alakohtaa, korvataan direktiivin (EU) 2015/2366 44, 45, 51 ja 52 artiklalla.

111 artikla

Direktiivin 2009/110/EY muuttaminen

Muutetaan direktiivi 2009/110/EY seuraavasti:

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.

Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksiin sovelletaan soveltuvin osin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 ( *2 ) 5 artiklaa, 11–17 artiklaa, 19 artiklan 5 ja 6 kohtaa ja 20–31 artiklaa, mukaan lukien sen 15 artiklan 4 kohdan, 28 artiklan 5 kohdan ja 29 artiklan 7 kohdan nojalla annetut delegoidut säädökset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin soveltamista.

korvataan 4 ja 5 kohta seuraavasti:

”4.

Jäsenvaltioiden on sallittava sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten luovuttaa ja lunastaa sähköistä rahaa niiden puolesta toimivien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden välityksellä. Jos sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitos luovuttaa sähköistä rahaa toisessa jäsenvaltiossa tällaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön avulla, tällaiseen sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokseen sovelletaan soveltuvin osin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 27–31 artiklaa, lukuun ottamatta 29 artiklan 4 ja 5 kohtaa, mukaan lukien sen 28 artiklan 5 kohdan ja 29 artiklan 7 kohdan nojalla annetut delegoidut säädökset.

Sen estämättä, mitä tämän artiklan 4 kohdassa säädetään, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset eivät saa laskea liikkeeseen sähköistä rahaa asiamiesten välityksellä. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset saavat tarjota tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja maksupalveluja asiamiesten välityksellä, jollei direktiivin (EU) 2015/2366 19 artiklassa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu.”

Lisätään 18 artiklaan 4 kohta seuraavasti:

”4.

Jäsenvaltioiden on sallittava sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten, jotka ovat ennen 13 päivää tammikuuta 2018 aloittaneet toiminnan tämän direktiivin ja direktiivin 2007/64/EY mukaisesti jäsenvaltiossa, jossa niiden päätoimipaikka sijaitsee, jatkaa kyseistä toimintaa asianomaisessa jäsenvaltiossa tai toisessa jäsenvaltiossa 13 päivään heinäkuuta 2018 saakka ilman, että niitä vaaditaan hakemaan tämän direktiivin 3 artiklan mukaisesti toimilupaa tai noudattamaan muita tämän direktiivin II osastossa säädettyjä tai siinä tarkoitettuja säännöksiä.

Jäsenvaltioiden on vaadittava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksia toimittamaan toimivaltaisille viranomaisille kaikki tarvittavat tiedot, joiden perusteella nämä viranomaiset voivat viimeistään 13 päivänä heinäkuuta 2018 arvioida, täyttävätkö kyseiset sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset tämän direktiivin II osastossa säädetyt vaatimukset ja, jos eivät täytä, mitkä toimenpiteet on toteutettava vaatimusten täyttämiseksi tai onko asianmukaista peruuttaa toimilupa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuille sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksille, joiden todetaan toimivaltaisten viranomaisten tekemän todentamisen jälkeen noudattavan II osastossa säädettyjä vaatimuksia, on myönnettävä toimilupa, ja ne on merkittävä rekisteriin. Jos nämä sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset eivät noudata tämän direktiivin II osastossa säädettyjä vaatimuksia viimeistään 13 päivänä heinäkuuta 2018, niitä on kiellettävä laskemasta liikkeeseen sähköistä rahaa.”

112 artikla

Asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttaminen

Muutetaan asetus (EU) N:o 1093/2010 seuraavasti:

Korvataan 1 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.

Viranomainen toimii tällä asetuksella uskottujen valtuuksien puitteissa sekä direktiivin 2002/87/EY, direktiivin 2009/110/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 ( *3 ), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU ( *4 ), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/49/EU ( *5 ), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/847 ( *6 ), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 ( *7 ) sekä lisäksi direktiivin 2002/65/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 ( 11 ) asiaankuuluvien osien soveltamisalalla, siltä osin kuin näitä säädöksiä sovelletaan luotto- ja finanssilaitoksiin sekä niitä valvoviin toimivaltaisiin viranomaisiin, mukaan lukien kaikki näihin säädöksiin perustuvat direktiivit, asetukset ja päätökset ja mahdolliset muut oikeudellisesti sitovat unionin säädökset, joissa viranomaiselle annetaan tehtäviä. Viranomainen toimii myös neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 ( 12 ) mukaisesti.

Korvataan 4 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1)

’finanssilaitoksilla’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyjä luottolaitoksia, asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa määriteltyjä sijoituspalveluyrityksiä, direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 14 alakohdassa määriteltyjä finanssiryhmittymiä, direktiivin (EU) 2015/2366 4 artiklan 11 alakohdassa määriteltyjä maksupalvelutarjoajia ja direktiivin 2009/110/EY 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksia. Direktiivin (EU) 2015/849 osalta ’finanssilaitoksilla’ tarkoitetaan kuitenkin luotto- ja rahoituslaitoksia siten kuin ne on määritelty asetuksen (EU) 2015/849 3 artiklan 1 ja 2 alakohdassa;”.

113 artikla

Direktiivin 2013/36/EU muuttaminen

Korvataan direktiivin 2013/36/EU liitteessä I oleva 4 kohta seuraavasti:

”4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 ( *8 ) 4 artiklan 3 alakohdassa määritellyt maksupalvelut.

114 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 2007/64/EY 13 päivästä tammikuuta 2018.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin tämän direktiivin liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

115 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2018. Niiden on viipymättä toimitettava ilmoitettava tästä komissiolle.

Niiden on sovellettava näitä toimenpiteitä 13 päivästä tammikuuta 2018.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa toimenpiteissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset toimenpiteet kirjallisina komissiolle.

Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on varmistettava, että 65, 66, 67 ja 97 artiklassa tarkoitettuja turvallisuustoimenpiteitä sovelletaan 18 kuukauden kuluttua 98 artiklassa tarkoitettujen teknisten sääntelystandardien voimaantulosta.

Jäsenvaltiot eivät saa kieltää oikeushenkilöitä, jotka ovat ennen 12 päivää tammikuuta 2016 harjoittaneet niiden alueella tässä direktiivissä tarkoitettuja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien ja tilitietopalvelun tarjoajien toimintoja, jatkamasta samojen toimintojen harjoittamista niiden alueella 2 ja 4 kohdassa tarkoitetun siirtymäkauden ajan tällä hetkellä sovellettavan sääntelykehyksen mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että siihen saakka, kun yksittäiset tiliä ylläpitävät maksupalveluntarjoajat noudattavat 4 kohdassa tarkoitettuja teknisiä sääntelystandardeja, tiliä ylläpitävät maksupalveluntarjoajat eivät saa käyttää hyväkseen sitä, että ne eivät vielä noudata kyseisiä standardeja, estääkseen maksutoimeksiantopalvelujen ja tilitietopalvelujen käytön niiden tilien osalta, joita ne ylläpitävät.

116 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

117 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

LIITE I

MAKSUPALVELUT

(4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut)

1. Palvelut, joiden avulla käteinen raha talletetaan maksutilille sekä kaikki maksutilin hoitamisen edellyttämät operaatiot.

2. Palvelut, joiden avulla käteinen raha nostetaan maksutililtä sekä kaikki maksutilin hoitamisen edellyttämät operaatiot.

3. Maksutapahtumien toteuttaminen, mukaan lukien varojen siirto käyttäjän maksupalveluntarjoajan tai jonkin muun maksupalveluntarjoajan ylläpitämälle maksutilille:

suoraveloitusten toteuttaminen, mukaan lukien kertaluonteiset suoraveloitukset,

maksutapahtumien toteuttaminen maksukortilla tai vastaavalla maksuvälineellä tai laitteella,

tilisiirtojen toteuttaminen, mukaan lukien toistuvaissuoritukset.

4. Maksutapahtumien toteuttaminen, kun varojen katteena on maksupalvelunkäyttäjän luottosopimus:

suoraveloitusten toteuttaminen, mukaan lukien kertaluonteiset suoraveloitukset,

maksutapahtumien toteuttaminen maksukortilla tai vastaavalla maksuvälineellä tai laitteella,

tilisiirtojen toteuttaminen, mukaan lukien toistuvaissuoritukset.

5. Maksuvälineiden liikkeeseenlasku ja/tai maksutapahtumien vastaanottaminen.

6. Rahansiirrot.

7. Maksutoimeksiantopalvelut.

8. Tilitietopalvelut.

LIITE II

VASTAAVUUSTAULUKKO

Tämä direktiivi	Direktiivi 2007/64/EY
1 artiklan 1 kohta	1 artiklan 1 kohta
1 artiklan 2 kohta	1 artiklan 2 kohta
2 artiklan 1 kohta	2 artiklan 1 kohta
2 artiklan 2 kohta
2 artiklan 3 kohta
2 artiklan 4 kohta
2 artiklan 5 kohta	2 artiklan 3 kohta
3 artikla	3 artikla
4 artikla:	4 artikla:
1, 2, 3, 4, 5 ja 10 alakohta	1, 2, 3, 4, 5 ja 10 alakohta
7 alakohta	6 alakohta
8 alakohta	7 alakohta
9 alakohta	8 alakohta
11 alakohta	9 alakohta
12 alakohta	14 alakohta
13 alakohta	16 alakohta
14 alakohta	23 alakohta
20, 21 ja 22 alakohta	11, 12 ja 13 alakohta
23 alakohta	28 alakohta
25 alakohta	15 alakohta
26 ja 27 alakohta	17 ja 18 alakohta
28 alakohta	20 alakohta
29 alakohta	19 alakohta
33 alakohta	21 alakohta
34, 35, 36 ja 37 alakohta	24, 25, 26 ja 27 alakohta
38 alakohta	22 alakohta
39 ja 40 alakohta	29 ja 30 alakohta
6, 15–19, 24, 30–32 ja 41–48 alakohta	—
5 artiklan 1 kohta	5 artikla
5 artiklan 2 kohta	—
5 artiklan 3 kohta	—
5 artiklan 4 kohta	—
5 artiklan 5 kohta	—
5 artiklan 6 kohta	—
5 artiklan 7 kohta	—
6 artiklan 1 kohta	—
6 artiklan 2 kohta	—
6 artiklan 3 kohta	—
6 artiklan 4 kohta	—
7 artikla	6 artikla
8 artiklan 1 kohta	7 artiklan 1 kohta
8 artiklan 2 kohta	7 artiklan 2 kohta
8 artiklan 3 kohta	7 artiklan 3 kohta
9 artiklan 1 kohta	8 artiklan 1 kohta
9 artiklan 2 kohta	8 artiklan 2 kohta
9 artiklan 3 kohta	8 artiklan 3 kohta
10 artiklan 1 kohta	9 artiklan 1 kohta
10 artiklan 2 kohta	9 artiklan 2 kohta
—	9 artiklan 3 ja 4 kohta
11 artiklan 1 kohta	10 artiklan 1 kohta
11 artiklan 2 kohta	10 artiklan 2 kohta
11 artiklan 3 kohta	10 artiklan 3 kohta
11 artiklan 4 kohta	10 artiklan 4 kohta
11 artiklan 5 kohta	10 artiklan 5 kohta
11 artiklan 6 kohta	10 artiklan 6 kohta
11 artiklan 7 kohta	10 artiklan 7 kohta
11 artiklan 8 kohta	10 artiklan 8 kohta
11 artiklan 9 kohta	10 artiklan 9 kohta
12 artikla	11 artikla
13 artiklan 1 kohta	12 artiklan 1 kohta
13 artiklan 2 kohta	12 artiklan 2 kohta
13 artiklan 3 kohta	12 artiklan 3 kohta
14 artiklan 1 kohta	13 artikla
14 artiklan 2 kohta	13 artikla
14 artiklan 3 kohta	—
14 artiklan 4 kohta	—
15 artiklan 1 kohta	—
15 artiklan 2 kohta	—
15 artiklan 3 kohta	—
15 artiklan 4 kohta	—
15 artiklan 5 kohta	—
16 artikla	14 artikla
17 artiklan 1 kohta	15 artiklan 1 kohta
17 artiklan 2 kohta	15 artiklan 2 kohta
17 artiklan 3 kohta	15 artiklan 3 kohta
17 artiklan 4 kohta	15 artiklan 4 kohta
18 artiklan 1 kohta	16 artiklan 1 kohta
18 artiklan 2 kohta	16 artiklan 2 kohta
18 artiklan 3 kohta	16 artiklan 2 kohta
18 artiklan 4 kohta	16 artiklan 3 kohta
18 artiklan 5 kohta	16 artiklan 4 kohta
18 artiklan 6 kohta	16 artiklan 5 kohta
19 artiklan 1 kohta	17 artiklan 1 kohta
19 artiklan 2 kohta	17 artiklan 2 kohta
19 artiklan 3 kohta	17 artiklan 3 kohta
19 artiklan 4 kohta	17 artiklan 4 kohta
19 artiklan 5 kohta	17 artiklan 5 kohta
19 artiklan 6 kohta	17 artiklan 7 kohta
19 artiklan 7 kohta	17 artiklan 8 kohta
19 artiklan 8 kohta	—
20 artiklan 1 kohta	18 artiklan 1 kohta
20 artiklan 2 kohta	18 artiklan 2 kohta
21 artikla	19 artikla
22 artiklan 1 kohta	20 artiklan 1 kohta
22 artiklan 2 kohta	20 artiklan 2 kohta
22 artiklan 3 kohta	20 artiklan 3 kohta
22 artiklan 4 kohta	20 artiklan 4 kohta
22 artiklan 5 kohta	20 artiklan 5 kohta
23 artiklan 1 kohta	21 artiklan 1 kohta
23 artiklan 2 kohta	21 artiklan 2 kohta
23 artiklan 3 kohta	21 artiklan 3 kohta
24 artiklan 1 kohta	22 artiklan 1 kohta
24 artiklan 2 kohta	22 artiklan 2 kohta
24 artiklan 3 kohta	22 artiklan 3 kohta
25 artiklan 1 kohta	23 artiklan 1 kohta
25 artiklan 2 kohta	23 artiklan 2 kohta
26 artiklan 1 kohta	24 artiklan 1 kohta
26 artiklan 2 kohta	24 artiklan 2 kohta
27 artiklan 1 kohta	—
27 artiklan 2 kohta	—
28 artiklan 1 kohta	25 artiklan 1 kohta
28 artiklan 2 kohta	—
28 artiklan 3 kohta	—
28 artiklan 4 kohta	—
28 artiklan 5 kohta	—
29 artiklan 1 kohta	25 artiklan 2 ja 3 kohta
29 artiklan 2 kohta	—
29 artiklan 3 kohta	25 artiklan 4 kohta
29 artiklan 4 kohta	—
29 artiklan 5 kohta	—
29 artiklan 6 kohta	—
30 artiklan 1 kohta	—
30 artiklan 2 kohta	—
30 artiklan 3 kohta	—
30 artiklan 4 kohta	—
31 artiklan 1 kohta	—
31 artiklan 2 kohta	25 artiklan 4 kohta
32 artiklan 1 kohta	26 artiklan 1 kohta
32 artiklan 2 kohta	26 artiklan 2 kohta
32 artiklan 3 kohta	26 artiklan 3 kohta
32 artiklan 4 kohta	26 artiklan 4 kohta
32 artiklan 5 kohta	26 artiklan 5 kohta
32 artiklan 6 kohta	26 artiklan 6 kohta
33 artiklan 1 kohta	—
33 artiklan 2 kohta	—
34 artikla	27 artikla
35 artiklan 1 kohta	28 artiklan 1 kohta
35 artiklan 2 kohta	28 artiklan 2 kohta
36 artikla	—
37 artiklan 1 kohta	29 artikla
37 artiklan 2 kohta	—
37 artiklan 3 kohta	—
37 artiklan 4 kohta	—
37 artiklan 5 kohta	—
38 artiklan 1 kohta	30 artiklan 1 kohta
38 artiklan 2 kohta	30 artiklan 2 kohta
38 artiklan 3 kohta	30 artiklan 3 kohta
39 artikla	31 artikla
40 artiklan 1 kohta	32 artiklan 1 kohta
40 artiklan 2 kohta	32 artiklan 2 kohta
40 artiklan 3 kohta	32 artiklan 3 kohta
41 artikla	33 artikla
42 artiklan 1 kohta	34 artiklan 1 kohta
42 artiklan 2 kohta	34 artiklan 2 kohta
43 artiklan 1 kohta	35 artiklan 1 kohta
43 artiklan 2 kohta	35 artiklan 2 kohta
44 artiklan 1 kohta	36 artiklan 1 kohta
44 artiklan 2 kohta	36 artiklan 2 kohta
44 artiklan 3 kohta	36 artiklan 3 kohta
45 artiklan 1 kohta	37 artiklan 1 kohta
45 artiklan 2 kohta	—
45 artiklan 3 kohta	37 artiklan 2 kohta
46 artikla	—
47 artikla	—
48 artikla	38 artikla
49 artikla	39 artikla
50 artikla	40 artikla
51 artiklan 1 kohta	41 artiklan 1 kohta
51 artiklan 2 kohta	41 artiklan 2 kohta
51 artiklan 3 kohta	41 artiklan 3 kohta
52 artiklan 1 kohta	42 artiklan 1 kohta
52 artiklan 2 kohta	42 artiklan 2 kohta
52 artiklan 3 kohta	42 artiklan 3 kohta
52 artiklan 4 kohta	42 artiklan 4 kohta
52 artiklan 5 kohta	42 artiklan 5 kohta
52 artiklan 6 kohta	42 artiklan 6 kohta
52 artiklan 7 kohta	42 artiklan 7 kohta
53 artikla	43 artikla
54 artiklan 1 kohta	44 artiklan 1 kohta
54 artiklan 2 kohta	44 artiklan 2 kohta
54 artiklan 3 kohta	44 artiklan 3 kohta
55 artiklan 1 kohta	45 artiklan 1 kohta
55 artiklan 2 kohta	45 artiklan 2 kohta
55 artiklan 3 kohta	45 artiklan 3 kohta
55 artiklan 4 kohta	45 artiklan 4 kohta
55 artiklan 5 kohta	45 artiklan 5 kohta
55 artiklan 6 kohta	45 artiklan 6 kohta
56 artikla	46 artikla
57 artiklan 1 kohta	47 artiklan 1 kohta
57 artiklan 2 kohta	47 artiklan 2 kohta
57 artiklan 3 kohta	47 artiklan 3 kohta
58 artiklan 1 kohta	48 artiklan 1 kohta
58 artiklan 2 kohta	48 artiklan 2 kohta
58 artiklan 3 kohta	48 artiklan 3 kohta
59 artiklan 1 kohta	49 artiklan 1 kohta
59 artiklan 2 kohta	49 artiklan 2 kohta
60 artiklan 1 kohta	50 artiklan 1 kohta
60 artiklan 2 kohta	50 artiklan 2 kohta
60 artiklan 3 kohta	—
61 artiklan 1 kohta	51 artiklan 1 kohta
61 artiklan 2 kohta	51 artiklan 2 kohta
61 artiklan 3 kohta	51 artiklan 3 kohta
61 artiklan 4 kohta	51 artiklan 4 kohta
62 artiklan 1 kohta	52 artiklan 1 kohta
62 artiklan 2 kohta	52 artiklan 2 kohta
62 artiklan 3 kohta	52 artiklan 3 kohta
62 artiklan 4 kohta	—
62 artiklan 5 kohta	—
63 artiklan 1 kohta	53 artiklan 1 kohta
63 artiklan 2 kohta	53 artiklan 2 kohta
63 artiklan 3 kohta	53 artiklan 3 kohta
64 artiklan 1 kohta	54 artiklan 1 kohta
64 artiklan 2 kohta	54 artiklan 2 kohta
64 artiklan 3 kohta	54 artiklan 3 kohta
64 artiklan 4 kohta	54 artiklan 4 kohta
65 artiklan 1 kohta	—
65 artiklan 2 kohta	—
65 artiklan 3 kohta	—
65 artiklan 4 kohta	—
65 artiklan 5 kohta	—
65 artiklan 6 kohta	—
66 artiklan 1 kohta	—
66 artiklan 2 kohta	—
66 artiklan 3 kohta	—
66 artiklan 4 kohta	—
66 artiklan 5 kohta	—
67 artiklan 1 kohta	—
67 artiklan 2 kohta	—
67 artiklan 3 kohta	—
67 artiklan 4 kohta	—
68 artiklan 1 kohta	55 artiklan 1 kohta
68 artiklan 2 kohta	55 artiklan 2 kohta
68 artiklan 3 kohta	55 artiklan 3 kohta
68 artiklan 4 kohta	55 artiklan 4 kohta
69 artiklan 1 kohta	56 artiklan 1 kohta
69 artiklan 2 kohta	56 artiklan 2 kohta
70 artiklan 1 kohta	57 artiklan 1 kohta
70 artiklan 2 kohta	57 artiklan 2 kohta
71 artiklan 1 kohta	58 artikla
71 artiklan 2 kohta	—
72 artiklan 1 kohta	59 artiklan 1 kohta
72 artiklan 2 kohta	59 artiklan 2 kohta
73 artiklan 1 kohta	60 artiklan 1 kohta
73 artiklan 2 kohta	—
73 artiklan 3 kohta	60 artiklan 2 kohta
74 artiklan 1 kohta	61 artiklan 1, 2 ja 3 kohta
74 artiklan 2 kohta	—
74 artiklan 3 kohta	61 artiklan 4 ja 5 kohta
75 artiklan 1 kohta	—
75 artiklan 2 kohta	—
76 artiklan 1 kohta	62 artiklan 1 kohta
76 artiklan 2 kohta	62 artiklan 2 kohta
76 artiklan 3 kohta	62 artiklan 3 kohta
76 artiklan 4 kohta	—
77 artiklan 1 kohta	63 artiklan 1 kohta
77 artiklan 2 kohta	63 artiklan 2 kohta
78 artiklan 1 kohta	64 artiklan 1 kohta
78 artiklan 2 kohta	64 artiklan 2 kohta
79 artiklan 1 kohta	65 artiklan 1 kohta
79 artiklan 2 kohta	65 artiklan 2 kohta
79 artiklan 3 kohta	65 artiklan 3 kohta
80 artiklan 1 kohta	66 artiklan 1 kohta
80 artiklan 2 kohta	66 artiklan 2 kohta
80 artiklan 3 kohta	66 artiklan 3 kohta
80 artiklan 4 kohta	66 artiklan 4 kohta
80 artiklan 5 kohta	66 artiklan 5 kohta
81 artiklan 1 kohta	67 artiklan 1 kohta
81 artiklan 2 kohta	67 artiklan 2 kohta
81 artiklan 3 kohta	67 artiklan 3 kohta
82 artiklan 1 kohta	68 artiklan 1 kohta
82 artiklan 2 kohta	68 artiklan 2 kohta
83 artiklan 1 kohta	69 artiklan 1 kohta
83 artiklan 2 kohta	69 artiklan 2 kohta
83 artiklan 3 kohta	69 artiklan 3 kohta
84 artikla	70 artikla
85 artikla	71 artikla
86 artikla	72 artikla
87 artiklan 1 kohta	73 artiklan 1 kohta
87 artiklan 2 kohta	73 artiklan 1 kohta
87 artiklan 3 kohta	73 artiklan 2 kohta
88 artiklan 1 kohta	74 artiklan 1 kohta
88 artiklan 2 kohta	74 artiklan 2 kohta
88 artiklan 3 kohta	74 artiklan 2 kohta
88 artiklan 4 kohta	74 artiklan 2 kohta
88 artiklan 5 kohta	74 artiklan 3 kohta
89 artiklan 1 kohta	75 artiklan 1 kohta
89 artiklan 2 kohta	75 artiklan 2 kohta
89 artiklan 3 kohta	75 artiklan 3 kohta
90 artiklan 1 kohta	—
90 artiklan 2 kohta	—
91 artikla	76 artikla
92 artiklan 1 kohta	77 artiklan 1 kohta
92 artiklan 2 kohta	77 artiklan 2 kohta
93 artikla	78 artikla
94 artiklan 1 kohta	79 artiklan 1 kohta
94 artiklan 2 kohta	—
95 artiklan 1 kohta	—
95 artiklan 2 kohta	—
95 artiklan 3 kohta	—
95 artiklan 4 kohta	—
95 artiklan 5 kohta	—
96 artiklan 1 kohta	—
96 artiklan 2 kohta	—
96 artiklan 3 kohta	—
96 artiklan 4 kohta	—
96 artiklan 5 kohta	—
96 artiklan 6 kohta	—
97 artiklan 1 kohta	—
97 artiklan 2 kohta	—
97 artiklan 3 kohta	—
97 artiklan 4 kohta	—
97 artiklan 5 kohta	—
98 artiklan 1 kohta	—
98 artiklan 2 kohta	—
98 artiklan 3 kohta	—
98 artiklan 4 kohta	—
98 artiklan 5 kohta	—
99 artiklan 1 kohta	80 artiklan 1 kohta
99 artiklan 2 kohta	80 artiklan 2 kohta
100 artiklan 1 kohta	—
100 artiklan 2 kohta	—
100 artiklan 3 kohta	—
100 artiklan 4 kohta	82 artiklan 2 kohta
100 artiklan 5 kohta	—
100 artiklan 6 kohta	—
101 artiklan 1 kohta	—
101 artiklan 2 kohta	—
101 artiklan 3 kohta	—
101 artiklan 4 kohta	—
102 artiklan 1 kohta	83 artiklan 1 kohta
102 artiklan 2 kohta	83 artiklan 2 kohta
103 artiklan 1 kohta	81 artiklan 1 kohta
103 artiklan 2 kohta	—
104 artikla	—
105 artiklan 1 kohta	—
105 artiklan 2 kohta	—
105 artiklan 3 kohta	—
105 artiklan 4 kohta	—
105 artiklan 5 kohta	—
106 artiklan 1 kohta	—
106 artiklan 2 kohta	—
106 artiklan 3 kohta	—
106 artiklan 4 kohta	—
106 artiklan 5 kohta	—
107 artiklan 1 kohta	86 artiklan 1 kohta
107 artiklan 2 kohta	86 artiklan 2 kohta
107 artiklan 3 kohta	86 artiklan 3 kohta
108 artikla	87 artikla
109 artiklan 1 kohta	88 artiklan 1 kohta
109 artiklan 2 kohta	88 artiklan 3 kohta
109 artiklan 3 kohta	88 artiklan 2 ja 4 kohta
109 artiklan 4 kohta	—
109 artiklan 5 kohta	—
110 artikla	90 artikla
111 artiklan 1 kohta	—
111 artiklan 2 kohta	—
112 artiklan 1 kohta	—
112 artiklan 2 kohta	—
113 artikla	92 artikla
114 artikla	93 artikla
115 artiklan 1 kohta	94 artiklan 1 kohta
115 artiklan 2 kohta	94 artiklan 2 kohta
115 artiklan 3 kohta	—
115 artiklan 4 kohta	—
115 artiklan 5 kohta	—
116 artikla	95 artikla
117 artikla	96 artikla
Liite I	Liite

( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

( 2 ) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 241/2014, annettu 7 päivänä tammikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla laitoksia koskevien omien varojen vaatimusten alalla (EUVL L 74, 14.3.2014, s. 8).

( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä (puitedirektiivi) (EYVL L 108, 24.4.2002, s. 33).

( 4 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73).

( 5 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/847, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, varainsiirtojen mukana toimitettavista tiedoista ja asetuksen (EY) N:o 1781/2006 kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 1).

( 6 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/43/EY, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta (EUVL L 157, 9.6.2006, s. 87).

( 7 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1606/2002, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2002, kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta (EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1).

( 8 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/26/EY, annettu 19 päivänä toukokuuta 1998, selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä (EYVL L 166, 11.6.1998, s. 45).

( 9 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/2554, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022, finanssialan digitaalisesta häiriönsietokyvystä ja asetusten (EY) N:o 1060/2009, (EU) N:o 648/2012, (EU) N:o 600/2014, (EU) N:o 909/2014 ja (EU) 2016/1011 muuttamisesta (EUVL L 333, 27.12.2022, s. 1).

( 10 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/11/EU, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (vaihtoehtoista kuluttajariitojen ratkaisua koskeva direktiivi) (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 63).

( *1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY, 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35).”

( *2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY, 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35).”;

( *3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1),

( *4 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

( *5 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/49/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, talletusten vakuusjärjestelmistä (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 149).

( *6 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/847, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, varainsiirtojen mukana toimitettavista tiedoista ja asetuksen (EY) N:o 1781/2006 kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 1).

( *7 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY, 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35).

( 11 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73).

( 12 ) Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63).”

( *8 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY, 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35).”

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
►M1	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2024/886, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2024,	L 886	1	19.3.2024

►C1	Oikaisu, EUVL L 102, 23.4.2018, s. 97 (2015/2366)
►C2	Oikaisu, EUVL L 191, 16.6.2020, s. 5 (2015/2366)